View
2
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on noin 2500 asuntoa, joita vuokrataan AYY:n jäsenille. Asuntopalveluita kehitetään jatkuvasti. Alta löytyy tietoa viimeisimmistä muutoksista.
Asumispalvelut yhden katon altaAYY:n asumispalvelut tarjotaan nykyään yhden ka-
ton alta. AYY:n asuntotoimisto löytyy Otaniemes-
tä, osoitteesta Otakaari 11. Helsingin kiinteistöjen
avaimet kuitenkin hoidetaan Töölön palvelupis-
teen kautta kauppakorkeakoulun päärakennuksen
alakerrasta (Runeberginkatu 14-16).
Sähköistä asiointiaAsunnon kuntotarkistuksen voi nyt tehdä kokonaan sähköisesti.
Kehotamme kaikkia uusia vuokralaisia myös käyt-
tämään sähköistä kuntotarkistuslomaketta pape-
risen lomakkeen sijaan. Tämä nopeuttaa toimin-
taa kaikkien kannalta, tarvittavia korjauksia tai
siivousta pystytään järjestämään asuntoon nope-
ammin ja vakuusmaksut palauttamaan edelliselle
asukkaalle ripeämmin.
Vuokrasopimusten laatiminen on nyt mah-dollista hoitaa täysin etänä: vuokrasopimus voidaan lähettää asukkaalle sähköpostitse. Oma-
kätisesti allekirjoitettu vuokrasopimus tulee tässä
tapauksessa toimittaa takaisin AYY:n asuntotoi-
mistoon postitse (osoite: Asuntotoimisto/AYY, PL
69, 02150 Espoo) tai sähköpostin liitetiedostoksi
skannattuna .PDF -muodossa.
Jonota ainoastaan, mitä haluatAsuntohakemuksia AYY:n asuntoihin kannattaa
tehdä vain niihin jonoihin, joista on todellisuudes-
sa valmis ottamaan asunnon vastaan. Esimerkik-
si jos hakija haluaa ehdottomasti yksiöön tietyssä
Helsingin kohteessa, hänen ei kannata tehdä ha-
kemusta kaikkiin Helsingin kiinteistöjen yksiöjo-
noihin. Sääntöjen mukaan ”väärästä” kiinteistöstä
kohdalle sattuva yksiötarjous nollaa samalla kaik-
ki muut Helsingin yksiöihin tehdyt hakemukset
(pois lukien Arkadiankatu).
Muista tutustua myös sääntöihin, jotka kos-kevat AYY:n asuntojen jälleenvuokrausta. Säännöt
löydät AYY:n nettisivujen asumisosiosta otsikon
”ohjeita asukkaalle” alta.
Lisätietoja AYY:n asumispalveluista löytyy yliop-
pilaskunnan nettisivuilta seuraamalla polkua Jä-
senille > Asuminen. AYY.fi –sivujen asumisosion
ohjeita on lisätty, jotta kaikki asumiseen liittyvät
tieto olisi löydettävissä mahdollisimman helposti
ja nopeasti.
AYY:n asumissektori (asuminen@ayy.fi), vastaa yleisistä kysymyksistä, edunvalvonnasta ja asun-
totoiminnan kehittämisestä. Asumissektorin muo-
dostaa hallituksen jäsen Lauri Ikonen ja asiantun-
tija Jaakko Koivula
(etunimi.sukunimi@ayy.fi, 050 520 9444).
AYY:n asuntotoimisto hoitaa puolestaan asu-mispalveluiden käytännön järjestämisen, kuten
vuokrasopimusten teon, asukkaiden valinnan
ja asiakaspalvelun alkaen valitusten vastaan-
ottamisesta päätyen vara-avainten tilaamiseen
(asuntotoimisto@ayy.fi).
C
M
Y
CM
MY
CY
CMY
K
Ain
o N
o 3 / 2
01
2
5
20
18
52
37
50
16
2443
33
14
Sisäl lys
ku
va
maija astikain
en
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2
6
Ain
o N
o 2 / 2
01
2
7
Viinaa ei voi ostaa iltakahdeksan jälkeen.
Maahanmuuttajien työttömyysaste on
17 prosenttiyksikköä korkeampi kuin
valtaväestön. Kuinka toimia? Myönnetään
maahanmuuttajille vapaus perustaa kauppoja,
joissa myydään viinaa ympäri vuorokauden. Sekä suomalaiset että
maahanmuuttajat hymyilevät! P.S. En
tarkoita, etteikö maahanmuuttaja voisi
olla myös lääkäri.
Pääkir joitus
va
PPu kaaRENOJa
Aino on Aallon ylioppilas-
lehti ja on journalistisesti
itsenäinen. Viisi kertaa
vuodessa ilmestyvä lehti
tavoittaa 17 000 kauppa-
tieteiden, taideteollisten
ja teknillisten alojen opis-
kelijaa.
Päätoimittaja
Vappu Kaarenoja
Toimittaja
Johanna Mitjonen
Art Director
Antti Grundstén
Kirjoittajat
Tuomas Jalava,
Annaleena Kuronen, Elina
Lepomäki, Tuuti Piippo,
Aurora Rämö & Antti
Röyttä
Kuvaajat ja kuvittajat
Maija Astikainen, Juho
Hiilivirta, Noora Isoeskeli,
Martin Martonen, Onni
Pirkola, Olga Polishuk
Mikko Rikala & Niklas
Sandström
Kustantaja
Aalto-yliopiston
ylioppilaskunta AYY
Toimitusneuvosto
Anna Brotkin, Hanne
Haapoja, Tuomas
Jääskeläinen, Roope
Nortia, Jussi Rosendahl,
Teija Sutinen, Mikko
Torikka & Maija Töyry (pj)
lmoitusmyynti
Matti Pylväs
050 520 9423
Mediakortti
www.ainolehti.fi
Paino
Vammalan kirjapaino
Painos
7 000
Kannen kuva
Noora Isoeskeli
Yhteystiedot
Ylioppilaslehti Aino
PL 69, 02150 Espoo
etunimi.sukunimi@ayy.fi
050 520 9447
www.ainolehti.fi
ISSN 1798-4394
M i e h i s t ö
A n t t i R ö y t t äKuinka usein ta-paa kauppatietei-den maisterin, jonka työnkuvaan kuuluu täysperävaunulli-sen rekan ajaminen? Tehdessäni tähän Ainoon juttua tapa-sin yhden. Tivolijoh-tajan täytyy luovia yhtä sujuvasti niin puku päällä edustus-tilaisuuksissa kuin jakoavain kädessä kummitusjunaa ka-saamassa.
Röyttä on kauppatietei-
lijä, joka kirjoitti tähän
numeroon jutun perheen-
sä yrityksen johtoon siir-
tyvästä Ville Sariolasta.
Juttu on sivulla 16.
N o o r a I s o e s k e l iHenkilökuvaaminen antaa mahdollisuu-den tavata uusia, kiehtovia ihmisiä, joi-ta en muuten tapaisi.Vietän aikaa mallieni kanssa kuvauksesta riippuen joko pienen hetken tai pitkään-kin. Kuvattavieni kautta näen uuden-laisia maailmoja, aja-tuksia ja näkemyk-siä. Kuvaaminen on joka kerta kuin jän-nittävä ja rikastutta-va seikkailu
Valokuvaaja Noora Isoes-
keli kuvasi tähän nume-
roon valokuvaaja Meeri
Koutaniemen. Juttu on
sivulla 33.
T u u t i P i i p p oOpin pelaamaan tie-tokonepelejä tosi pienenä. Minulle ne edustavat yhdessä tekemistä, itsensä voittamista ja uudel-leen yrittämistä – eli taitoja, joita tarvit-see nyt sekä töissä että opiskelussa. Ju-tun tekemistä aut-toi ja vaikeutti oma kokemukseni peli-firmassa työsken-telystä. Suosittelen lämpimästi alalle ha-keutumista. Nyt on se hetki.
Tuuti Piippo on Ainon
entinen toimittaja, josta
tuli aaltolainen luovuuden
johtamisen maisteriopiske-
lija ja tietokirjailija. Tähän
lehteen hän kirjoitti pe-
lialan kasvusta ja uudesta
peliprofessorista. Juttu on
sivulla 20.
Me teimme sen!
kuva noora iso
esk
eli
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
8 9
Pä n t t ä y s ra u h a a l u o s t a r i s t a Me kaikki tiedämme tunteen: tenttiin pitäisi lukea, mutta jos-tain syystä mielen valtaa vas-tustamaton himo siivota koko kämppä. Ja esseekin pitäisi kir-joittaa, mutta kummasti sitä huomaa aina vartin välein klik-kaavansa Facebookin auki.
Belgiassa opiskelijat ovat löytäneet ratkaisun itsekurin puutteeseen. Julien Dufrane, 23, kuten moni muukin belgia-lainen opiskelija, on ratkaissut keskittymisongelman turvau-tumalla munkkien ja nun nien apuun. Aina ennen tärkeitä tenttejä hän matkustaa pois kotikaupunkinsa Brysselin hu-musta maaseudulle ja majoit-tuu viikoksi luostariin.
Ensimmäisen kerran Duf-rane turvautui luostarin rau-haan, kun hän oli fuksivuon-naan reputtanut tenttinsä. Myös hänen isänsä kävi opis-keluaikoinaan lukemassa tent-
teihin Mardesousin nunna-luostarissa. Niinpä Dufranekin päätti mennä Mardesousiin lu-kemaan uusintoihin. Uusinta-tentit menivät läpi. Sen jälkeen Dufrain on aina suunnannut luostariin pänttäämän.
Luostarissa ollessaan hän asuu huoneessa, jossa on vain pöytä, tuoli, lamppu ja sänky. Ja tenttikirjat. Luostari tarjo-aa katon pään päälle ja kolme ateriaa päivässä huokeaan 25 euron hintaan. Nettiä ei ole, joten Facebook ei pääse va-rastamaan arvokasta pänt-täysaikaa.
Eikä ruokailuhetkilläkään mieli pääse harhailemaan tyh-jänpäiväisyyksien kimpussa: ”Ruokailun aikana munkit tai nunnat joko laulavat tai luke-vat vanhoja tekstejä”, Julien Dufrain kertoo. Hänen viimei-simmällä luostarikeikallaan munkit lukivat luostariin saa-
Sie l lä maai lman paras muki taas onJul ien Dufrane lähdössä luostar i in
H u o l e h d i p y ö r ä s t ä s i
Kesä on melkein täällä, pyörä-tie on kuuma! Ainon vinkeil-lä saat pyörän kesäkuntoon hetkessä.
1. Kylvetä pyöräsi. Ota ämpä-riin tilkka astianpesuainetta, vettä ja pesusieni. Hellästi ja huolellisesti putsaa pyöräsi. Kuivaa puhtaalla pyyhkeel-lä. Älä missään nimessä käytä vesiletkua tai painepesuria.
2. Ota pyörästäsi kiinni ja ra-vista sitä. Jos jokin asia kilisee tai kolisee, kiristä se. Oikeilla työkaluilla tietenkin.
3. Purista toisella kädellä pyö-räsi renkaita ja toisella pos-keasi. Jos ne tuntuivat samal-ta, kaiva esiin pumppu.
4. Vanhalla hammasharjallasi poistat hiekan ja möhnän ket-juista ja rattaista. Puhdistuk-sen jälkeen lisää öljyä ketjuille tasaisesti, odota hetki ja pyyhi ylimääräinen öljy pois rätillä. Vaikka mielesi tekee, älä käytä oliiviöljyä.
KATSO MYÖS: Kuvareportaasi aaltolaisista pyöräintoilijoista alkaa sivulta 24.
Wa v e U n i v e r s i t y ?
Aalto-yliopistossa on paljon englannin kielen ystäviä. Tai niin voi päätellä kielen run-saasta viljelystä yliopistossa. Aallosta valmistuneiden töitä esittelevä tapahtuma on ni-metty englanniksi ”Masters of Aalto”. Ei mikään "Aallon mais-terit" kelpaa.
Maisteriohjelmistakin suu-rin osa näyttää Aallossa ole-van nykyään olevan englan-niksi: Creative Sustainability, New Media, Game Design and
Production, ePedagogy De-sign, International Design Business Management, In-formation and Service Mana-gement...
Myös Aallon Design Fac-tory (suomeksi Muotoiluteh-das?) on luopunut nettisivuil-laan kokonaan suomen kielen käytöstä. Kaikki on kirjoitet-tu reteästi kolmannella koti-maisella, englanniksi.
Koska Aino haluaa puolus-taa suomen kielen asemaa, suomensimme Google Trans-laten avulla Design Factoryn esittelyn:
”Maailmanlaajuinen ver-kosto koostuu suunnittelu Tehtaiden toimivien perustuu samoihin periaatteisiin ja filo-sofiat ja myös tuttu ympäris-töt toimimaan sisään hetkellä tavoittaa ja esiintyy Shang-haissa (Aalto-Tongji Design Factory), Melbourne (Swin-burne Design Factory) ja Suo-messa (Aalto Design Factory).Kuukausittainen Global Net-work uutiskirje tuo uutiset ja tiedot Suunnittelu tehtaita ympäri maailmaa!”
E n s i v u o n n a v i e r u s k a v e r i o n I s l a m a b a d i s t a
Ethän halua vahvistaa mieliku-vaa suomalaisista tuppisuina? Aloita siis kiireen vilkkaa aasia-laisten kielten opiskelu, ettei luennolla tarvitse istua hiljaa, vaan voit jutustella aasialais-ten vierustovereidesi kanssa.
Aallon maisteriopintoihin haki nimittäin enemmän ulko-maalaisia kuin viime vuonna. Eniten hakemuksia Aaltoon tuli juuri Aasiasta.
Kauppatieteelliseen kou-lutukseen eniten hakemuksia saapui kiinalaisilta, pakistani-laisilta, venäläisiltä ja ghana-laisilta. Hakemuksia tuli 93 eri maasta.
Taideteollisen alan mais-terikoulutus on taas etenkin kiinalaisten ja eteläkorealais-ten suosiossa. Myös Pakistan ja Venäjä olivat kärkimaiden joukossa. Yhteensä hakemuk-sia tuli 63 eri maasta.
Tekniikan alan maisteri-koulutukseen hakijoita oli 87 maasta. Sinne eniten hake-muksia saapui Kiinasta, Intias-ta, Pakistanista ja Iranista.
Ensi vuonna tarvitset ulk-kareiden kanssa veljeilyyn siis kiinan lisäksi urdun ja punja-bin osaamista. Ne kun ovat Pa-kistanin puhutuimmat kielet.
tEk
st
it J
a k
uvat
toimitus
puneille opiskelijoille Otto Bis-marckin historiaa lounastun-neilla. Ruokaillessa puhuminen ja nauraminen on vierailta kielletty.
Dufrain ei ole erityisen us-kovainen.
”Kukaan belgialainen kave-rini ei ihmettele sitä, että me-nen luostariin. Mutta kun olin Suomessa Erasmus-vaihdos-sa, kaikki olivat aivan ihmeis-sään”, Dufrain sanoo. Hänen mukaansa luostaripaikka pi-tää muistaa varata hyvissä ajoin ennen tenttejä, sillä huo-neet täyttyvät nopeasti tent-tisesonkina.
M u k i m a a i l m a l l a
Juttukeikalla Irlannissa Goog-len Euroopan-pääkonttorissa ollut Ainon toimittaja ilahdut-ti sikäläisiä suomalaisia anta-malla heille liikelahjaksi Aalto-yliopiston epäviralliset mukit.
Kuvassa ikioman mukin-sa on juuri saanut Aallon tule-va alumni, gradua vaille valmis kauppatieteen maisteri kris-tiina siljander. Aino toivoo, että Aalto University, It’s Pret-ty Okay I guess -muki kannus-taa Siljanderia tsemppaamaan gradun valmiiksi. Ainon mieles-tä ihan okei -suoritus riittää!
Huomaatko, miten tyyty-väisenä Siljander kuvassa hy-myilee? Sinullakin on vielä mahdollisuus saada oma mu-kisi, niitä on vielä jokunen jäljellä. Lähetä sähköpostia osoitteeseen ainolehti@ayy.fi. Hinta on 12,99 euroa!
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
10 11
Seikkai le labyr int issa
M i t ä l u k i s i n n y t A i n o s t a?
M i n n e m a t k a?
E u r o o p p a a n .
Senkin nörtti. Aloita lukemalla
Googlen pääkonttorista.
s.37
S e n k i n a t l e e t t i .
P e n k k i u r h e i l e A i n o n
p y ö rä k u v i e n p a r i s s a .
s . 2 4
T u t u s t u A n d y y n
j a h ä n e n p a s k o i h i n
n e u v o i h i n s a .s . 4 3
Naistenystävä!Aloita lukemalla
naisesta, joka otti vuoden
henkilökuvan.s. 33
N o n a i s e t !K a i k e n
t a k a n a o n n a i n e n .
Pa i t a .R i l l i t .No miehet !Putkiaivot
rules.
R i l l i t h u u r u s s a v a i p a i t a h i e s s ä? M i e h e t v a i n a i s e t ?
E u r o o p a s t a p o i s . G o o g l e S t r e e t V i e w k o r v a a m a t k a i l u n .
tEks
ti toimitus
Ainon kolumnisti Elina Lepo-mäki kirjoitti edellisessä leh-dessä kannattavansa opinto-rahan lakkauttamista. Hänen mielestään opintoraha tulisi korvata kokonaan opintolai-nalla ja tuen kokonaismäärää tulisi nostaa. Kolumni sai jot-kut repimään pelihousunsa. Se on kerännyt Ainon sivuilla yli 400 kommenttia.
Muun muassa näin juttua kommentoitiin:
”Muutama prosentti veroja on ihan hyvä vaihtokauppa siitä, nottei tarvitse stressata jälkikasvun mahdollisuuksis-ta käydä koulua. Saati sitten
itseäni vähemmän tyhmien mahdollisuuksista.”Nimimerkki Eeku
”Itse olen nostanut opinto-lainani ja sijoittanut sen. Vain hölmö ei nosta käytännössä korotonta lainaa. Tämä mal-li pitäisi ajaa läpi Suomessa huolimatta opiskelijoiden ai-naisesta valituksesta ja muu-tosvastarinnasta, joita esiin-tyy jok’ikisessä muutoksessa yliopistomaailmassa.”Nimimerkki samaa ajatellut
”Sitten kun utopistisessa tu-levaisuudessani esimerkiksi tienaan 50 000 euroa vuodes-
sa valmistuneena ja koulu-ni käyneenä, maksan ilomie-lin minun veroistani sen että muutkin saavat paremman mahdollisuuden opiskella.”Nimimerkki Rohkenen olla eri mieltä
”Haluaisin Elinan itsensä vas-taavan seuraavaan ongel-maan: itse ottaisin mieluusti opintolainaa, mutta olin höl-mö ja menetin luottotietoni saman tien kun täytin 18. Eikö minulla nyt sitten olisi oikeut-ta opiskella? ”Nimimerkki tearcandy
P e l i h o u su t r e p e s i v ä tFestar ikesä alkaa!
f l o w f e s t i v a l . c o m
f l o w f e s t i v a l . c o m
f l o w f e s t i v a l . c o m
f l o w f e s t i v a l . c o m
facebook.com/flowfestival
facebook.com/flowfestival
facebook.com/flowfestival
facebook.com/flowfestival
l i p u t 4 9 – 1 6 0 €+ l i p u n m y y j ä nt o i m i t u s k u l u tw w w . t i k e t t i . f i
bonive
R+ p a l j o n m u i t a
a n e b R u nf R a n k o c e a n
b o b b y w o m a c kR i c H i e H a w t i n
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
12 13
Jenni silvennoinen, Suomen pienimmän siide-ritehtaan, Ciderhousen, perustaja:
”Totta kai suosittelen siideriä! Siiderini on val-mistettu täysin kotimaisista omenoista, ja luo-muomenasiideri on 100-prosenttista luomua.
Aidon siiderin loistava maku tulee luonnolli-sista raaka-aineista eli ihan oikeasta omenasta. Englantilaiset siiderit kypsytetään usein tam-mitynnyreissä, ja niiden maku muistuttaa hil-lottua omenaa. Ja niiden makuun Suomessa vasta opetellaan. Ranskalaiset siiderit taas ovat kuivempia, ja ne maistuvat meille pohjoismaa-laisille paremmin.
Siideri on raikas juoma, etenkin ranskalais-tyyppinen siideri. Siideri on saanut ihan tur-haan kliseisen naistenjuoman ja pelkän kesä-juoman maineen.”
ville Halkola, Aallon opiskelijoiden olutyhdis-tyksen panoneuvos:
”Olut voittaa siiderin koska se on raikasta, vähä-kalorista ja sammuttaa kesällä janon, koska se ei ole makeaa. Usein se on myös edullisempaa. Olutta on myös helppo valmistaa itse, olen pan-nut jo 1 200 litraa. Ja useimmat erät ovat men-neet kuin kuumille kiville, kun olen maistatta-nut sitä.
Pidän itse oluessa juuri humalan mausta ja hedelmäisistä mauista. Oluissa on paljon vivah-de-eroja. Erityisen hyviä ovat esimerkiksi ame-rikkalaiset pale ale -oluet ja belgialaiset veh-näoluet, ne ovat raikkaita ja sopivat kesään. Siihen voi vaikka laittaa sitruunanviipaleen mukaan. Perinteiset suomalaiset Koff, Karhu ja Karjala ovat myös hyviä janojuomia.”
O l u t v a i s i i d e r i?Kun kaksi ihmistä tilaa terassilla juomat, alkaa
väittely. Kumpi juoma on parempaa?
Rinnuksissa k i inniStressitest i
Kun maailmassa kuohuu, mittelö käydään tällä palstalla.
tE
kst
i joh
anna mitjon
en
89litraa on määrä, jonka jokainen suomalainen ku-luttaa keskimäärin vuodessa olutta.
10litraa on määrä, jonka jokainen suomalainen ku-luttaa keskimäärin vuodessa siideriä.
59 on keskimääräinen kalorimäärä desilitrassa siideriä.
3 4on keskimääräinen kalorimäärä desilitrassa olutta.
0,4 prosenttia oli vuonna 2011 siiderin osuus Al-kon kokonaismyynnistä.
3 ,4prosenttia oli vuonna 2011 oluen osuus Alkon kokonaismyynnistä.
Sähköä tarvitaan, mutta johdot pilaavat sisustuksen kuin sisustuksen. Onneksi
lattialla pölyä keräävä joh-totakku saattaa pian olla
vain muisto: MIT:ssä on kehi-tetty pitkien matkojen lan-gaton sähkö, witricity. Sillä on siirretty sähköä turval-lisesti useita metrejä ilman
johtoja.
1.Yksi witricity-
tekniikalla toimi-va lähetin riittäisi antamaan virtaa
kaikille huoneessa sijaitseville sähkö-
laitteille.
2.Teknologia perus-
tuu sähkön siirtoon elektromagneet-tisena värähtely-nä lähettimestä
vastaanottimeen, joiden käämit on viritetty samalle
taajuudelle.
A B
3.Värähtelyn siirty-mistä voi verrata
tilanteeseen, jossa trumpettiin puhal-taminen saa lähel-lä olevan saman-laisen soittimen värähtelemään.
Myös langattomas-sa sähkössä kahden käämin värähtely-taajuuksien on ol-
tava samat.
FYI:Langatonta sähköä on kodeissa jo nyt: sähköhammasharjojen lataus perustuu
induktioon, jossa sähkö siirtyy harjan ja latauslaitteen muoviosien läpi.
langatonsähkö
tEk
sti t
uoma
s jalava kuva m
ar
tin m
artonen
Lähteet: Suomen Panimoliitto ja Alko
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
14 15
tEksti a
nn
ale
en
a k
uron
en kuva juho
hiiliv
irta
Ihana Lot ta. . . . . . ja ihana Aino
Ne w Yo rk i s s a ra t ka i s e e tahdonvoima
Graafikko ja kuvittaja on New Yorkissa oppinut jättämään
nöyristelyn sikseen.
kun Lotta Nieminen oli 23-vuotiaana vaihdossa New Yor-
kissa Rhode Island School of Designissa, opettaja otti hä-
net puhutteluun. “Onko sinulla kaikki hyvin? Tarvitsisitko
ehkä ammattiapua? Puhut aina töistäsi niin väheksyvästi
ja vain tökit niitä edessäsi pöydällä”, amerikkalainen opet-
taja kummeksui lukukauden puolivälissä.
Siitä on nyt kolme vuotta, ja suomalaisille ominainen
vähättelevä puhetyyli on tipotiessään Niemisen puhees-
ta. Manhattanilla Lower East Sidella sijaitsevassa kahvi-
lassa Nieminen, graafikko ja kuvittaja, esittelee töitään
innokkaasti.
“Tässä on vedenalainen teema. Huivit tulevat ikään
kuin kellumaan noissa kohdissa”, Nieminen kertoo ja näyt-
tää iPhonensa ruudulta kuvia. Hän on saanut viime yönä
valmiiksi luonnokset Hermès-muotitalon näyteikkunoihin
tulevista kuvituksista. Niemisen suunnittelemat näyteik-
kunat rakennetaan kuuluisan muotitalon myymälöihin
USA:n itärannikolle, Bostonista Floridaan.
Nieminen tekee töitä graafisen alan unelma-asiakkaille:
arvostetuille muotibrändeille, New York Timesille, Monoc-
lelle ja esimerkiksi The National -bändille. Kuvituksia 60
sekunnin animaatioon Toronton lentoasemalle, keittokir-
jan suunnittelua, muotimerkin visuaalisen ilmeen uudista-
mista, yksityisnäyttely Budapestissa. Monet suomalaiset
suunnittelijat unelmoivat koko uransa projekteista, joita
Lotta Nieminen tekee nyt, vasta 26-vuotiaana freelance-
rina New Yorkissa.
nieminen palasi vaihdosta Rhode Island School of Desig-nista Suomeen vuonna 2008. Hänelle jäi kuitenkin palo
vielä palata kaupunkiin.
Kun hän oli napannut taskuunsa kandin paperit Tai-
teiden ja suunnittelun korkeakoulun graafisen suunnitte-
lun osastolta, hän työskenteli puolitoista vuotta Trendi-
lehdessä. “Olin mukana uudistamassa lehden visuaalista
ilmettä. Kun uudistus oli ohi, meikkipurkit alkoivat vähi-
tellen kyllästyttää. Koin, että olin vielä nuori ja maailma
oli avoinna.”
Niemisen ura lähti nousukiitoon, kun hänet palkittiin
Print Magazinen järjestämässä arvostetussa New Visual
Artist -kilpailussa vuonna 2010. Hän rohkaistui lähettä-
mään hakemuksia newyorkilaisiin suunnittelutoimistoihin
ja sai harjoittelupaikan Pentagram-nimisestä putiikista.
Itsensä tyrkyttäminen ventovieraisiin huipputoimistoi-
hin tuntui Niemisestä vieraalta. “Hakiessani mietin, miten
edes kehtaan lähettää niille ihmisille sähköpostia.”
Nieminen muutti New Yorkiin pysyvästi elokuussa 2010.
Nyt hän on heittäytynyt täysipäiväiseksi freelanceriksi.
Työtilauksia satelee.
lotta Nieminen elää New Yorkissa arkea, joka on kuin re-
päisty Sinkkuelämää-sarjan päähenkilön Carrien keino-
todellisuudesta. Nieminen asuu valoisassa, kauniisti si-
sustetussa yksiössä. Päivisin hän työskentelee läheisissä
kahviloissa tai kotona. Iltaisin ja viikonloppuisin hän ta-
paa kavereitaan drinkeillä, brunsseilla tai taidenäyttelyi-
den avajaisissa.
Mutta siinä missä Carrie naputtelee kerran viikossa ko-
lumnin ja tuijottelee loppuajan ikkunasta ulos tai humput-
telee kaupungilla, Lotta Nieminen paiskii töitä tarvittaes-
sa iltaisin tai pikkutunneille asti.
“Ajanpuute on tehnyt minusta valikoivan. Duunien pi-
tää olla niin kivoja, että niiden takia voi välillä uhrata so-
siaalisen elämänsä tai viikonlopun.”
Kuvittaja Lotta Nieminen tunnetaan maailmalla värik-
käistä ja pikkutarkan yksityiskohtaisista töistä. Graafinen
suunnittelija Lotta Nieminen sen sijaan panostaa riisut-
tuun ja yksinkertaiseen visuaalisuuteen, jossa jujut tule-
vat painomateriaaleista ja -tekniikoista. “Toisin sanoen en
graafisena suunnittelijana tilaisi itseltäni varmaan kos-
kaan kuvituksia”, hän nauraa.
lotta Nieminen tulee taiteilijaperheestä – hän on taikki-
lainen jo kolmannessa sukupolvessa. Niemisen isä on mu-
siikkialalla ja oli muun muassa pitkään Helsingin juhlaviik-
kojen toiminnanjohtaja. Äiti on puolestaan kuvataiteilija.
Ammatillisen identiteettinsä Lotta Nieminen löysi kui-
tenkin vasta pienen kapinan jälkeen. “Vielä yläasteella
vannoin, että minusta tulee lääkäri tai asianajaja. Lukios-
sa se muuttui sitten elokuvaohjaajaksi. Silti fiilistelin elo-
kuvissa aina eniten alkugrafiikoita ja lopputekstejä. Olisin
tietysti voinut tajuta jo aiemmin, että niiden suunnittelu ei
kuulu ohjaajan päätoimenkuvaan.”
Puolitoista vuotta New Yorkin kaduilla on tehnyt Nie-
misestä avoimen ja sopivasti ammattiylpeän. Tänä päivä-
nä hän ei arkaile esitellä osaamistaan.
“Olen päässyt tekemään huikeita projekteja ja oppinut
heittämään ylimääräisen nöyristelyn nurkkaan. New Yor-
kissa pitää olla itsevarma siitä mitä tekee.” Nieminen on
rakentanut itselleen laajan kontaktiverkoston eikä pelkää
ottaa yhteyttä tahoihin, joiden kanssa haluaisi tehdä töitä.
Twitterissä Niemistä seuraa noin 2000 ihmistä.
Melkein tekisi mieli kadehtia.
Niemisen asenne on kuitenkin niin hurmaava, että ka-
teuden sijaan kannattaa ottaa opiksi. “Täällä on turha
lähteä kilpailemaan. Kaikilla suunnittelijoilla pitää olla
jonkinasteinen ego, mutta pitäisi olla sekopäinen kuvi-
tellakseen, että olisi jotenkin paras kuvittaja ikinä. New
Yorkissa ratkaisevat tahdonvoima, kontaktit ja intohimo
omaan tekemiseen.”
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
16 17
Jo rupesi tekemään miel i uuniperunaaMies var joisesta t ivol ista
Tiv
oli
ma
ist
er
i
parikymmentä kirkkaansinisiin takkeihin
pukeutunutta tivolityöntekijää taiteilee maa-
ilmanpyörän rakenteissa.Linnanmäen Space
Shottia muistuttava laite sahaa ylös alas. Vie-
lä ei kyydissä ole ketään, meneillään on vasta
testikierros.
Hiekkakentän keskellä kasaustöitä tark-
kailee nuori mies. Hän jakelee ohjeita työ-
miehille radiopuhelimen välityksellä. Kentäl-
le pystytetyn merirosvolaivalaitteen keulassa
viuhuu musta-turkoosi lippu, jonka keskellä
on kuva pelikaanista. Se on lahtelaisen jää-
kiekkojoukkue Pelicansin lippu. Ollaanhan
Lahdessa, Launeen perhepuiston kentällä,
Ville Sariolan, 26, työpaikalla.
Sariola on koko opiskeluaikansa tiennyt
tarkalleen, mitä tekee isona.
koko Suomi puhuu start-upeista. Uusista kas-vuhakuisista yrityksistä, joissa painetaan
pitkää päivää, innovoidaan ja käydään ehkä
Piilaaksossa ”benchmarkkaamassa” muita
kasvuyrityksiä.
Sariolakin on yrittäjä, mutta hänen yri-
tyksensä ei ole uusi, vaan 124 vuotta vanha.
Tivoli Sariola on yksi Suomen vanhimmis-
ta perheyrityksistä. Vielä sitä johtaa Vil-
le Sariolan isä, mutta viiden vuoden pääs-
tä nuoremman Sariolan on tarkoitus siirtyä
johtoon. Hän edustaa jo viidettä tivolisuku-
polvea perheessään.
Hän on kiertänyt koko lapsuutensa tivolin
mukana. Hänellä ei ole ollut kesätyöhuolia,
sillä kesät kuluivat tivolissa töissä.
Sariola valmistui Kauppakorkeakoulusta
tänä keväänä pääaineenaan johtaminen.
”Maisterivaihetta aloittaessani tiesin tar-
kalleen, että halusin opiskella juuri johta-
mista. Jossain vaiheessa huomasin, että olin
koko ajan alitajuisesti peilannut kaikkea op-
pimaani perheemme tivolin toimintaan”, Sa-
riola sanoo.
sariolan kaltaisia perheyrittäjiä useammin
lehtien sivuilla intoillaan nykyään start-up
-yrittäjistä. Start-upit ovat onnistuneet brän-
däytymään Suomen tulevaisuuden toivoiksi,
diplomi-insinöörien työllistäjiksi tulevaisuu-
dessa, jossa Nokia ei ole enää Suomen elättä-
jä. Perheyrittäjien imago sen sijaan ei ole lä-
himainkaan niin hyvä. Se on huomattu myös
Perheyritysten liitossa. Liiton toimitusjohtaja
Matti Vanhanen kertoo, että start-up-buu-
min vaikutuksesta muille yrityksille on liitos-
sa keskusteltu.
Hänen mukaansa liitolla ei ole mitään kas-
vuyritysintoilua vastaan.
”Mutta samaan aikaan pitää huomata, että
moni yrittäjä panee omaa pääomaansa yri-
tykseen, jota on itse kehittänyt vuosikausia,
ja sille on nyt tulossa erilainen verokohtelu
kuin niin sanottuihin start-upeihin pannuille
rahoille”, Vanhanen sanoo.
Hallitus sopi maaliskuussa yhteensä 300
miljoonan euron verokannustimista, joil-
la tuetaan muun muassa kasvuyrittäjyyttä.
Tämä on juttu kauppatieteilijästä, josta ei tule start-up yrittäjää tai kansainvälisen IT-firman uraohjusta. Ville Sariolan trainee-ohjelma alkoi jo
synnytyslaitoksella.
Bisnesenkeleille on luvattu verovähennyk-
siä, jos he sijoittavat rahansa listaamattomiin
kasvuyrityksiin. Verovähennystä ei saa, jos
sijoittaja on itse yrityksen pääomistaja. Näin
on esimerkiksi perheyritysten tapauksessa.
”Vakiintuneen yrittäjän pitäisi jotenkin
perustaa start-up oman yrityksensä rinnalle,
jos haluaisi siihen sijoitetuille rahoille edul-
lisemman verokohtelun. Miksi sijoituksen
kohteen pitää määrittää veroprosentti?” Van-
hanen sanoo. Hän toivoo poliitikoilta intoa
ymmärtää myös jo olemassa olevien yritys-
ten omistajia.
Hänen mukaansa hallitus ei myöskään ole
vielä määritellyt, mitä se käytännössä tar-
koittaa kasvuyrityksillä: kasvutavoite kun
kuuluu useimpien yritysten toiveisiin.
Vaikka start-upeista toivotaan suomalais-
ten työllistäjiä, Vanhanen muistuttaa, että
yhtä lailla paikkansa jo vakiinnuttaneiden
yritysten on mahdollista tuottaa työpaikkoja.
”Ehkä yksi tuhannesta start-upista nou-
see merkittäväksi työllistäjäksi. Valtaosa
uusista työpaikoista syntyy vanhoihin yri-
tyksiin, vaikka niissä kasvu olisikin maltil-
lisempaa. Etenkin, jos vanha yritys kansain-
välistyy ja haluaa kasvaa. Jos 100 ihmistä
työllistävä yritys kasvaa kymmenenkin pro-
senttia, se voi työllistää jo kymmenen ihmis-
tä enemmän.”
ville Sariolaa opintojen aikana tutuksi tul-
lut start-up-vouhotus ei koskenut. ”Kursseil-
la luennoitsijat puhuivat paljon start-upeista,
mutta se ei oikein minuun liittynyt, kun mei-
dän yrityksellä on 124 vuotta historiaa taka-
na”, Sariola sanoo.
Vaikka kasvuyrittäjyys oli opiskelukaverei-
den keskuudessa kuuma juttu, Sariola ei mis-
sään vaiheessa haikaillut start-up-piireihin.
”Mä en ymmärrä, miksi mun yhtäkkiä oli-
si pitänyt kehittää jotain uutta, kun meillä on
toimiva yritys. Koin hirveän tärkeäksi, että
isäni ja isoisieni elämäntyö jatkuu.”
Sariola muistuttaa, että innovatiivisuutta
voi olla myös muualla kuin start-upeissa. Ti-
voli Sariolassakaan ei töitä tehdä samalla ta-
valla kuin 124 vuotta sitten.
”Täksi kesäksi hankimme kaksi uutta lai-
tetta, mutta pelkät laitehankinnat eivät enää
riitä. Asiakkaat vaativat koko ajan enemmän
oheistoimintaa”, Sariola sanoo. √
tEksti a
ntt
i r
ÖY
ttÄ
k
uvat mikko rika
la
Ville Sariolaa opintojen aikana tutuksi tullut start-up-vouhotus ei
koskenut.
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
18 19
Mei l le myös!Lähtöbonushan se s i inä
E l ä m ä N o k i a n j ä l k e e n
Petri Takala lopetti tammikuussa työt yhtiössä, joka oli ollut osa hänen
elämäänsä 15 vuotta.
vuonna 1997 Suomessa elettiin jo iloisia aikoja. Mille-nium lähestyi, kansa rynni elokuvateattereihin katso-
maan ensi-iltaan tullutta Titanic-elokuvaa, radiokana-
vat soittivat puhki popyhtyeen Neljä Baritonia sinkkua
Pop-musiikkia. Karmaiseva lama alkoi olla takanapäin.
Seuraavana vuonna Nokian toimitusjohtaja Jorma
Ollila pääsi ensimmäisenä suomalaisena talouslehti
Business Weekin kanteen. Suomalaiset pääsivät ylpeile-
mään ulkomaalaisille tutuilleen, että Nokia on Suomesta
eikä Japanista, vaikka yrityksen nimi ehkä kuulostaakin
japanilaiselta. Ja kertomaan ulkomaalaisille, että Nokia
teki kumisaappaita ennen kuin alkoi tehdä kännyköitä.
Samaan aikaan nuori Petri Takala lopetteli opin-
tojaan Teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli töissä
systeemianalyysin laboratoriossa. ”Kerran siellä yksi
dosentti tuli kysymään minulta, ymmärränkö mitään
taloudesta. Sanoin, että en. Sitten hän kysyi, ymmär-
ränkö mitään telekommunikaatiosta. Sanoin, että en.
Dosentti sanoi, että minut on palkattu”, kertoo Takala
nyt, 15 vuotta myöhemmin.
Dosentti hoiti Takalan tekemään diplomityötä Nokial-
le. Nokialle Takala myös jäi, 15 vuodeksi, kunnes hänen
ja yhtiön tiet erosivat viime tammikuussa. Takala otti yh-
tiön tarjoaman lähtöpaketin.
takala aloitti Nokialla verkkopuolella markkinatutkimus-
ten parissa, mutta siirtyi pian matkapuhelinpuolelle ”joka
paikan höyläksi, teknologiajohtajan juoksupojaksi”. Siitä
hän eteni asiantuntijatehtäviin ja lopulta kehitysjohtajaksi.
Ensimmäisen kerran hän alkoi aavistella vaikeuksia yh-
tiölle 2000-luvun alussa. Hän oli silloin Salossa töissä pu-
helinprojektissa.
”Silloin isoksi kasvaneen hajautetun tuotekehityksen on-
gelmat alkoivat näkyä.”
Muutamaa vuotta myöhemmin Takala alkoi aistia, että
yhtiö, johon hän oli tullut vastavalmistuneena diplomi-insi-
nöörinä, ei enää ollut entisellään. ”Meillä meni liian hyvin.
Emme kuunnelleet heikkoja signaaleja”, Takala sanoo.
Takalan ensimmäinen tytär syntyi vuonna 2002, ja Taka-
la muutti takaisin Salosta Helsinkiin. Hän alkoi tehdä töitä
portfolionhallinnassa.
Koko ajan hän viihtyi Nokiassa, vaikka havaitsikin yh-
tiön muuttuneen.
”Oli yksinkertaisesti niin hienoja hommia. Nokia oli
ihannetyöpaikka siinä mielessä. Muutos on suuri monille,
jotka haluavat pitää kiinni siitä työpaikasta.”
Moni on kuitenkin joutunut luopumaan unelmatyöpai-
kasta. Yhtiön vaikeuksien takia se ei enää työllistä vasta-
valmistuneita diplomi-insinöörejä samalla voimalla kuin
aikaisemmin.
huhtikuussa Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop ilmoit-
ti, että yhtiö aikoo ryhtyä uusiin rakenteellisiin toimiin
säästääkseen rahaa. Se voi tarkoittaa jälleen uusia työpaik-
kojen vähennyksiä.
Tekniikan akateemisten urapalveluyksikön johtajan
Sari Taukojärven mukaan syytä paniikkiin ei kuitenkaan
vielä ole. Hän muistuttaa, että vaikka Nokialta on joutunut
lähtemään paljon insinöörejä, suurin osa heistä on löytänyt
uuden työn. Hänen mukaansa vuosi 2009 oli synkkä, mutta
viime vuonna työpaikkoja oli diplomi-insinööreille tarjolla
jo todella hyvin.
Hänen mielestään työttömäksi jääminen ei enää ole Suo-
messa samanlainen stigma kuin mitä se oli 20 vuotta sitten.
Petri Takalakin sanoo, että Nokialta lähteminen 15 vuo-
den uran jälkeen ei ole mikään katastrofi. Hän on jo aloit-
tanut uusissa töissä pienessä ohjelmistotuoteyrityksessä
Efectessä.
”Uusi homma löytyy, kun osaa selkeästi viestiä, mitä on
saanut aikaiseksi, mitä osaa ja haluaa, ja miten voi konk-
reettisesti tukea uuden työnantajan menestystä.”
Mutta totta kai fiilis vaihteli.
”Työn vaihtaminen on merkittävä muutos, siihen liittyy
iso emotionaalinen sidos. Heikkoina hetkinä täytyy miettiä,
mitä onkaan tekemässä. Älyttömän tärkeetä on, että pysyy
verkottuneena.”
Takala kehottaakin nuoria pitämään kiinni läheisistään,
vaikka työelämä imaisisikin.
”Numero yksi on, että pidä huolta itsestäsi ja perheestä-
si. Ja pidä huolta, että pidät frendeihisi yhteyttä säännöl-
lisesti. Elämän ruuhkavuosina on riski jäädä pyörimään
omiin kuvioihin.”
Entä Suomella, onko Suomessa elämää vielä Nokian
jälkeen? Sari Taukojärvi on luottavainen, että on. ”Suo-
messa on halu ja tahtotila pitää tietotekniikka-ala elin-
voimaisena.” √
tEksti v
app
u k
aa
ren
oja k
uva martin m
ar
ton
en
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
20 21
Ei se pelaa joka pelkääProf. Duke Nukem
E i m i k ä ä n l e i k i n a s i a
Suomi muuttui Angry Birds -maaksi, ja samalla peliteollisuudesta on tullut
vakavasti otettava teollisuudenala. Ala on alettu ottaa vakavasti myös korkeakouluissa. Aaltokin palkkasi
ensimmäisen peliprofessorinsa.
tEksti t
uuti
pii
pp
o k
uva m
artin marto
ne
n
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
22 23
Taas näitä pel i jut tuja Angr y Birdsk in v ie lä
”en voi päästää ketään sisään, koska salissa on jo niin
huono ilma”, sanoo Aallon ura- ja rekrytointipalveluiden
työntekijä Design Factoryn luentosalin ovella. Pelialan ti-
lannetta ja kehitystä ruotivaan Aalto in the Game -tapah-
tumaan on tullut puhumaan joukko pelialan ammattilai-
sia ja asian tuntijoita.
Paikalla on myös huhtikuussa professoriksi nimitetty
Perttu Hämäläinen. Hän on Aalto-yliopiston ensimmäi-
nen peliprofessori. Puheenvuorojen jälkeen peliproffaa vie-
dään nurkasta toiseen haastateltavaksi.
”Olisi pitänyt varata isompi tila”, ovea vartioiva työnte-
kijä harmittelee.
Tapahtuman suosio on selvästi yllättänyt järjestäjät,
vaikka Suomen peliteollisuuden ympärille syntyneen in-
nostuksen ei luulisi olevan enää kenellekään uutta.
Salissa osastojaan pystyttävät peliyhtiöt Bugbear, Reme-
dy, Rovio, Grey Area ja muutama muu. Remedyn pöydälle
pinotut rekryilmoituspaperit katoavat paikalle valuneiden
opiskelijoiden laukkuihin. Suosituin työpaikkailmoitus Re-
medyn pöydällä vaikuttaa olleen ilmoitus Junior Tech Pro-
grammerin paikasta. Ne loppuvat ensimmäisenä, ja jäljelle
jää vain muovitasku.
Missä vaiheessa peliteollisuudesta oikein tuli näin iso
juttu?
Suomalaista peliteollisuutta ymmärtääkseen täytyy
mennä takaisin sinne, mistä kaikki alkoi. Hikiseen nört-
titouhuun.
Suomalaiset nörtit ovat vuodesta 1992 asti kokoontu-
neet Assembly-tapahtumassa, Assyilla. Assembly syntyi
tietokoneharrastajien alakulttuurista, jota sanotaan de-
moskeneksi. Demo tarkoittaa tässä yhteydessä ohjelmaa,
joka luo näyttäviä audiovisuaalisia efektejä. Suomalainen
peliteollisuus rakentuu demoskenestä ponnistaneiden self-
made-manien varaan.
Viime syksynä Assemblyssa Messukeskuksen ovella piti
hieroa silmiään ja tarkistaa, oliko tullut oikeaan paikkaan.
Oven ulkopuolella keikisteli hyvännäköisiä nuoria naisia
minisortseissa ja pelifirma Supercellin t-paidoissa. He ohja-
sivat kävijöitä yrityksen messuosastolle, josta sai ilmaisen
t-paidan, jos jätti oman ansioluettelonsa firmalle.
samaan aikaan, kun kansainvälinen musiikki- ja elokuva-
teollisuus painivat piratismin ja vähentyneen myynnin
kanssa, pelit ovat ponkaisseet myyntiluvuissa levyjen ja
elokuvien ohi.
Pelialalle on tunkua kuten musiikkibisnekseen ja Holly-
woodiin on ollut jo vuosikymmeniä. Alan yritysten mukaan
pula osaavasta työvoimasta kuitenkin uhkaa peliteollisuu-
den kasvua, jota talouskriisikään ei pysäyttänyt.
Suomessa pula pätevistä pelintekijöistä on päässyt syn-
tymään siitä huolimatta, että Nokialta on vapautunut tu-
hansittain koulutettuja insinöörejä.
Esimerkiksi Rovion peliyksiköstä kerrotaan, että siellä
halutaan kasvattaa työntekijöiden määrä nopeasti 130:stä
200:aan. Pääkaupunkiseudun osaavat tekijät ovat kaikki
kuitenkin jo töissä. Siksi Rovio avasi pelistudion Tampereelle
ja puuhaa toimistoa myös Tukholmaan.
Suomessa työvoiman tarve ei edes alkanut Angry Birdsistä,
vaan on ollut tiedossa jo ainakin kolme vuotta – pelialan kat-
tojärjestö Neogamesin selvityksen mukaan jopa pidempään.
Aalto on nyt herännyt palkkaamaan peliprofessorin,
mutta olisiko todellisuuteen pitänyt havahtua yliopistoissa
jo aikaisemmin?
Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen on mies, jolta kysy-
tään, kun tarvitaan asiantuntijan lausunto peliteollisuudesta.
Istutaan siis alas ja kuunnellaan.
Hiltunen kertoo, että muualla Suomessa alan koulutusta on
lisätty jo vuosia: Outokummussa voi suorittaa alan ammatti-
tutkinnon, Kajaanista saa amk-paperit. Peleihin erikoistuneita
professorejakin löytyy jo ainakin Oulusta ja Tampereelta. Pää-
kaupunkiseudulla koulutusta on järjestetty pienissä paloissa
siellä täällä.
Sisäänottomäärät Aallon uuden median maisteriohjelmaan
ja sen pelisuunnittelun erikoistumisopintoihin ovat pieniä,
eikä yksi professuuri tai maisteriohjelma voi pelastaa alan
työllisyystilannetta. Peliprofessuurin perustaminen Aaltoon
kuitenkin kertoo KooPee Hiltusen mukaan siitä, että toimiala
on otettu vakavasti.
Tuoreen peliprofessorin, Perttu Hämäläisen, mielestä alan
kasvua Suomessa ei olisi voinut ennakoida. Sitä on vetänyt
muutaman firman räjähdysmäinen menestys. “Tilanne voi
muuttua toiseenkin suuntaan tosi nopeasti. Miljoonat palaa
äkkiä, kun rekrytoidaan paljon ihmisiä”, Hämäläinen muis-
tuttaa.
Roviolla pelipuolen varatoimitusjohtajana työskentelevä
Petri Järvilehto sen sijaan uskoo vakaasti, että kysees-
sä ei ole mikään kupla, vaan työvoiman tarve tulee vain
kasvamaan. Järvilehto perusti vuonna 1995 kollegoineen
yhden Suomen menestyneimmistä pelifirmoista, Remedy
Entertainmentin.
“On vaikea nähdä tulevaisuutta, jossa interaktiivinen
viihde ei kasvaisi. Melkein kaikilla on taskussa kännykät,
joilla voi pelata. Televisio tulee muuttumaan webbiyhteyk-
sien suuntaan. Pystytään kiistatta osoittamaan, että lapset
oppivat pelaamalla, joten edupelit ovat yksi tulevaisuuden
trendeistä”, Järvilehto sanoo.
Töitä alalla siis Järvilehdon mukaan riittää, mutta miten
sinne alalle sitten pääsee?
Petri Järvilehto sanoo, että alalle haluavan kannattaa va-
lita aikaisin, mitä tiettyä ”träkkiä” haluaa seurata: ollako
artisti, suunnittelija, projektijohtaja vai joku muu. “Alaan
kannattaa tietysti tutustua monipuolisesti. Mutta fokusoi
siihen, mistä saat eniten kiksejä.”
Papereilla ei KooPee Hiltusen mukaan ole alalla juuri
käyttöä. “Kädenjälki ratkaisee, koska peliala on perintei-
sesti artesaaniala.”
Sillä on merkitystä, että kokeilee rakentaa pelejä itse.
Vaikka aluksi simppelin Pacmanin tai Tetriksen. √
Suomalaista
peliteollisuutta
ymmärtääkseen
täytyy mennä
takaisin sinne,
mistä kaikki
alkoi. Hikiseen
nörttitouhuun.
Aallon tuore peliprofessori Perttu Hämäläi-nen, 36, on sekä taiteen maisteri että teknii-kan tohtori.
Hän aloitti opintonsa Teknillisessä korkea-koulussa elektroniikasta ja signaalinkäsitte-lystä ja päätyi sattumalta projektiin, jossa tehtiin uudenlaista laulupeliä. Suoritettuaan kandin TKK:lla hän siirtyi Taiteiden ja suunnit-telun korkeakouluun suorittamaan uuden me-dian maisteriohjelmaa. Vuonna 2001 hän julkai-si taikkilaiskavereidensa kanssa ensimmäisen webbikamerapelinsä.
Taiteen maisteritutkinnon jälkeen oli vuo-rossa väitöskirja. Siinä Hämäläinen tutki lii-kuntataitojen harjoittelun ja konenäköpelien yhdistämistä.
Hämäläisen mielestä opiskelijoiden pitää voida kokeilla mielenkiintoisia juttuja korkea-koulussa.
"Koska olen itse liikkunut kentältä toiselle ja opiskellut sekä TKK:lla että Taikissa, en ole en-simmäisenä patistamassa opiskelijoita koulus-
ta ulos tehokkuusajattelun mukaan", professo-ri sanoo.
Ensimmäisen oman pelinsä Hämäläinen teki jo 9-vuotiaana helppokäyttöisellä Basic-ohjel-mointikielellä. Hän yritti opettaa myös kave-reitaan tekemään pelejä, mutta ei vielä silloin onnistunut vakuuttamaan heitä pedagogisilla taidoillaan.
Puolet työajastaan Hämäläinen opettaa Tai-teiden ja suunnittelun korkeakoulussa, puo-let ajasta hän tekee tutkimusta Perustieteiden korkeakoulussa. Tutkimus tulee keskittymään elekäyttöliittymiin ja kehollisiin peleihin, joita Hämäläinen on tehnyt viime vuodet työkseen. Hän on muun muassa ollut mukana kehittä-mässä Kick Ass Kung Fu ja Virtual Air Guitar -pelejä. Niissä ei käytetä ohjainta, vaan pelaaja tekee näytön edessä liikkeitä, jotka pelin hah-mo toistaa.
Professuurille on myönnetty rahoitus viidel-le vuodelle. Sitten arvioidaan, pääseekö tehdyl-lä tutkimuksella jatkoon.
E n s i m m ä i n e n p e l i s y n t y i 9 -v u o t i a a n a
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2
24
M i n äj ap y ör ä n i
ku
vat
niklas san
dstrÖm
Taitaa ol la i tserusket tavaa säär issä
Aapo Airas, 28, arkkitehtuuri Raphaël Gardette, 34, puunjalostustekniikka
Aloitin pyöräilyn vakavasti
reilu kymmenen vuotta sitten.
Pyöräilen kaikki työmatkat.
Minulla on kuvassa olevan
BMX-pyörän lisäksi cyclo-
cross-pyörä. Opin pyöräile-
mään 4-vuotiaana.
Ajan fiksillä, maantiepyörällä
ja maastopyörällä. Olen amma-
tiltani pyörälähetti, joten työn-
antajani maksaa minulle viisi
euroa päivässä pyöräkuluja.
Rafaël on myös seuraavan
aukeaman kuvassa oikealla.
Matias Kamrat, 32, automaatiotekniikka ja tuotesuunnittelu
Tässä kuvassa on itse
kasaamani hiilikuitui-
nen maantiepyörä. Siihen
upposi rahaa vajaat 5 000
euroa.
Daniel Suominen, 34, valmistunut Media Labista Jungmyung Lee, 28, graafinen suunnittelu
Opin pyöräilemään isoisän luona 5-vuotiaana. Hän otti
apupyörät pois ja tajusin, että osaan. Aloin harrastaa
vakavasti pyöräilyä 16-vuotiaana. Pyöräpoolon aloitin
kolme vuotta sitten. Työmatkat ajan fiksillä, lisäksi mi-
nulla on temppufiksi, cyclo-cross-pyörä ja randonneur-
sinkula ja kuvassa oleva poolopyörä.
Ajan pyörällä töihin, kun sää on hyvä, ja
huvikseni sinne tänne. Kuvassa on Pelagon
pyöräni.
Ain
o N
o 3 / 2
01
2
33
Fr ida Kahlon reinkarnaat ioLenin-setähän se s ie l lä
N a i n e n ,k a m e r a &maai lma
tEksti j
oha
nn
a m
itjo
nen kuvat noo
ra
iso
eskeli
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
34 35
Matador i-Meer iKutsuu mua Kuusamo
intialaisessa miljoonakaupungissa Jaipurissa riksa tärisee
ja huojuu puolelta toiselle. Sen radio soittaa Bollywood-mu-
siikkia, ja sisällä istuu tyytyväinen 19-vuotias Meeri Kouta-
niemi. Hän on äsken vieraillut intialaisessa lastenkodissa ja
on onnellinen, koska on juuri saanut varmuuden siitä, mitä
haluaa elämässään tehdä: hänestä tulee kuvajournalisti.
Ajatus oli kuitenkin syntynyt jo neljä vuotta aikaisemmin,
kun hän oli 15-vuotias. Silloin Koutaniemi katsoi isänsä ot-
tamaa matkakuvakuvaa tansanialaisesta naisesta ja ajatte-
li, että tuollaisen kuvan hänkin ottaisi, ennen kuin täyttäisi
25 vuotta.
Ja Koutaniemi otti sellaisen kuvan, puhuttelevan ja pal-
kitun. Vielä kaksi vuotta ennen asettamansa määräajan
umpeutumista.
Meeri Koutaniemi, 24, on suomalainen kuvajournalisti,
jonka kuva namibialaisesta naisesta valittiin tänä vuonna
vuoden parhaaksi henkilökuvaksi.
Koutaniemen palkitussa kuvassa herero-heimoon kuu-
luva Musiona Silpa Hantura poseeraa vaaleanruskeas-
sa mekossa. Hänet on kuvattu kotipaikassaan, Katuturan
slummissa Windhoekissa Namibiassa. Mekko ei näytä pe-
rinteiseltä afrikkalaiselta vaatteelta. Kummallista kyllä,
se näyttää sellaiselta mekolta, joita eurooppalaiset naiset
käyttivät 1900-luvun alussa. Päässään naisella on lehmän
sarvia muistuttava hattu.
Miten ihmeessä tämä vanhanaikaiseen eurooppalaiseen
asuun pukeutunut afrikkalainen rouva päätyi 24-vuotiaan
suomalaistytön kameran toiselle puolelle?
tarina alkaa Kuusamosta, Meeri Koutaniemen lapsuuden
kotikaupungista.
Kuusamon talvi on kaunis, mystinen ja melankolinen. Mut-
ta kaupunki oli 2000-luvulla kapeakatseinen paikka. Keskus-
tassa ei ollut kahviloita. Treffeillä käytiin kaupungin ainoassa
kiinalaisessa ravintolassa. Kerran koulumatkalla Koutanie-
men piti jättää pyörä kesken matkan, kun 35 asteen pakkanen
jäädytti kettingit. Yläasteella Koutaniemi otti nyrkit avuksi,
kun koulun pojat haukkuivat häntä manneneekeriksi.
Kuusamo oli sellainen kaupunki, johon 15-vuotias Meeri
Koutaniemi ei halunnut jäädä. Ensin Koutaniemi muutti lu-
kioon Ouluun, josta hän kuitenkin pian vaihtoi Helsinkiin
tanssi- ja musiikkilinjalle. Tuntematon kaupunki ja yksinäi-
syys vetivät hänet aluksi pohjalle. Hän lähetteli tunneilla
lappuja tytöille ja pojille ja pyysi heitä teelle. Joillekin se
oli vähän liian outoa.
Kouluvuosina pimiöstä tuli Koutaniemelle rakas paikka.
Hän osti ensimmäisen Minolta-filmikameransa Valtterin
kirpputorilta venäläiseltä mieheltä, kuvasi ja kehitti kuvia
viikoittain pimiössä Annantalolla. Se oli aina viikon koho-
kohta. Hän uppoutui filmin kehittämiseen täysin. Hetki oli
meditatiivinen: oli vain seinällä oleva punainen valo ja hi-
taasti kehitysnesteeseen ilmestyvä valokuva. Ensimmäiset
kuvat olivat mustavalkokuvia kaupungin yksityiskohdista
ja läheisistä ystävistä.
Pimiön lisäksi Koutaniemi viihtyi filosofian tunneilla.
Hän alkoi miettiä, miten taiteen ja poliittisen aktivismin
voisi yhdistää ja ymmärsi, että kuvajournalismi voisi olla
hänen kutsumuksensa. Hän ei kuitenkaan halunnut opis-
kella alaa kokeilematta ensin, mitä kuvajournalistin työ
olisi käytännössä. Niinpä lakkiaiset juhlittuaan Koutanie-
mi osti lentoliput Intiaan. Hän halusi tehdä sieltä valokuva-
näyttelyn ja kirjoittaa artikkeleita lapsityövoimasta ja kas-
tittomien asemasta.
nyt, viisi vuotta myöhemmin, Koutaniemi istuu kalliolai-sessa Café Cardemummassa kivenheiton päässä nykyisestä
kodistaan. Tai oikeastaan Kallion asunto ei ole hänen ko-
tinsa, koska Koutaniemen koti vaihtuu kuukausittain. Fa-
cebookkiinkin hän on kirjoittanut osoitteekseen ”koditon”.
Sen jälkeen, kun Koutaniemi palasi ensimmäiseltä Inti-
an-reissultaan kamera täynnä kuvia intialaisista lapsista,
hän on kiertänyt maailmaa huimaa tahtia: viime vuonna
hän oli yhdeksän kuukautta koko vuodesta ulkomailla.
Maita ja kuvausprojekteja on karttunut: kehitysmai-
ta Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Lähi-idässä.
Hän on juuri palannut Chilestä ja lähtee seuraavaksi ku-
vaaman dokumenttielokuvaa Boliviaan. Kesällä hän aikoo
Itä-Eurooppaan.
”Minussa on mustalaisverta ja olen jatkuvasti paikkaani
etsivä kulkija”, Koutaniemi sanoo.
Aikaisemmin Koutaniemi sai rahat matkustamiseen ku-
vaamisen lisäksi muilla töillä, kuten paistamalla lohta ja
poronmakkaraa Helsingin kauppatorilla. Hän on myös nos-
tanut 10 000 euroa opintolainaa.
Viimeisen vuoden ajan hän on kuitenkin rahoittanut
matkansa pelkästään kuvaamisella. Se on mahdollista,
koska Koutaniemellä on ikäisekseen loistava portfolio. Sii-
nä komeilee nyt myös se vuoden parhaaksi henkilökuvaksi
valittu potretti namibialaisnaisesta.
Melkoinen suoritus nuorelta, joka on käytännössä itse-
oppinut lukuun ottamatta lyhyttä pyrähdystä yliopistossa.
Neljä vuotta sitten Koutaniemi pyrki ja pääsi Tampereen
yliopistoon opiskelemaan kuvajournalismia, koska kaipasi
akateemista yhteisöä ja ajattelua. Opinnot eivät kuitenkaan
tarjonneet hänelle sitä.
”Tarvitsin dialogia. Ensimmäisen vuoden jälkeen ym-
märsin, ettei sitä ole. Tajusin, että ajatteleminen tapahtuu
tekiessä, ja keskusteleminen käydään muualla kuin luok-
kahuoneessa.”
Vuoden lehtikuvat valinnut tuomaristo perusteli Kouta-
niemen ottaman kuvan valintaa näin: ”Hehkuva, pehmeä,
rakastettava ja teknisesti hallittu kansainvälisen tason
muotokuva. Pääsemme lähelle ihmistä, jota emme kos-
kaan ole tavanneet – suurin kohteliaisuus, mitä muotoku-
valle voi antaa.”
Miten Koutaniemi onnistuu siinä? Viemään katsojan lä-
helle ihmistä, jota emme ole koskaan tavanneet. Se edel-
lyttää sitä että kuvaaja itse pääsee lähelle kohdettaan. Ja
Koutaniemi pääsee. Välillä ahdistavankin lähelle.
Viime vuonna Meksikossa Koutaniemi kuvasi aidsia sai-
rastavaa miestä tiiviisti neljän päivän ajan. Lopulta mies
kuoli Koutaniemen viereen. Kuvauskokemus ja miehen kuo-
lema eivät jättäneet Koutaniemeä rauhaan. Aina kun hän
sulki silmänsä, hän näki miehen. Öisin oli vaikea nukkua.
Koutaniemi kertoo tapahtuneen jättäneen häneen fyy-
sisenkin jäljen.
”Kuolevan miehen haju jäi muhun. Mies tuoksui lämpi-
mältä maidolta ja vauvan iholta.”
Suihkussa käyminenkään ei poistanut hajua. Ensin hän
ajatteli olevansa vain niin väsynyt, että kuvitteli.
Mutta parin päivän päästä myös Koutaniemen meksiko-
lainen ohjaaja sanoi huomanneensa hajun.
Valokuvaaja Meeri Koutaniemen matka on kulkenut Kuusamosta
maailman eri mantereiden kautta Kallioon. Vuosia hän on ottanut kuvia maailmalta, mutta nyt hänestä tuntuu siltä, että kuvien kohteeksi valikoituu
seuraavaksi Suomi.
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
36 37
G o og l el a nd i a
Koditon kodissaan K VG
”Olen palannut kahdesti Meksikoon ja aina haju on tullut
takaisin ihooni. Enää se ei ole niin pelottavaa tai ahdista-
vaa. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaikki tapahtunut
ei jätä vain henkisiä jälkiä.”
vuoden lehtikuvat -kilpailussa palkittu otos ylpeästä here-
ro-kansaan kuuluvasta namibialaisnaisesta sai alkusysäyk-
sen, kun Koutaniemi tutustui Namibian historiaan ja näki
kuvia herero-kansasta. Hän kiinnostui hereroista heti. He-
rerot ovat heimo, jonka jäsenet pukeutuvat 1900-luvun alun
saksalaisen siirtomaa-ajan tyylisiin vaatteisiin. Naisilla on
ajanjaksolle tyypilliset pitkät, runsaalla alushameella va-
rustetut mekot ja miehillä saksalaista sotilasunivormua jäl-
jittelevä asu.
Hererojen ja saksalaisten yhteinen historia on väkival-
tainen. Saksalaiset tappoivat suurimman osan kansasta
keskitysleireillä viime vuosisadan alussa.
Koutaniemi aloitti kuvausprojektin, koska halusi sel-
vyyttä näkemäänsä ristiriitaan: miksi hererot ovat valin-
neet maansa miehittäjien ja entisten vihollistensa vaatteet?
Muutama kuukausi myöhemmin Koutaniemi matkusti
Namibiaan. Hän oli siellä tv-toimittajaharjoittelijana pai-
kallisella NBC:n tv-asemalla. Namibiassa hän kiersi toimit-
taja Elisa Rimailan kanssa slummeja ja kuvasi ja haastat-
teli hereroja. Koutaniemi tekee paljon yhteistyötä muiden
toimittajien ja kohdemaiden kansalaisjärjestöjen kanssa.
Kuvausmatkalla Rimailan kanssa he kohtasivat hereroita,
jotka kertoivat heille, että vaatteiden pitäminen on osa esi-
isien kunnioittamista.
Koutaniemen kuvien syntytarinat ovat tällaisia, ne syn-
tyvät halusta lisätä ymmärrystä.
”Haluan kannustaa katsojia poliittiseen aktivoitumiseen
ja etsimään itselleen sopia vaikuttamisen muotoja.”
Koutaniemi kokee kuuluvansa kansainväliseen vasem-
mistolaiseen rauhanliikkeeseen.
”Tiesin, että mun pitää palata.”
Näin Koutaniemi sanoo usein, kun hän puhuu maista
ja paikoista, joissa on käynyt. Koutaniemi on kiertänyt
maailman, mutta hän on edelleen omimmillaan Kuusa-
mon luonnossa.
Nyt Koutaniemi haluaa palata kotikaupunkiinsa.
”Haluan tehdä Kuusamosta kuvatutkielman. Haluan tut-
kia siinä kuusamolaista mielenmaisemaa, rasismia ja met-
sästysaseiden päätymistä itsemurhan välineiksi. Näen koko
ajan kotimaassani asioita, joista pitäisi puhua.” √
Meeri Koutaniemen kuvia herero-kansasta on näytillä
Helsingin Pacifico-ravintolassa 27.5 - 31.7.
Facebookkiin hän on kirjoittanut osoitteekseen ”koditon”.
tEk
st
i jo
han
na mitjonen
ku
va
t a
ntti grundsté
n
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
38 39
taksikuski laulaa brittilistan viikon kärkikappaletta, Es-
tellen kappaletta American boy. Hän on hyvällä tuulella ja
miksei olisi, ollaan Dublinissa ja aurinko paistaa, ja sitä ei
usein täällä tapahdu.
Keskustan tuntumassa liikenne ensin matelee ja sitten
pysähtyy. Ihmiset kävelevät reippaasti punaisia päin eväs-
sämpylöidensä kanssa. Äidit vilkuttavat pyjamahousuissa
lapsilleen koulun rautaportilla, ennen kuin lapset pujahta-
vat viktoriaanisiin rakennuksiin sisälle.
Sitten liikenne nytkähtää liikkeelle ja pian olemmekin
jo Grand Canal Docksin alueella. Se muuttui 1990-luvulla
nuhjuisesta varasto- ja kalankäsittelyalueesta kiiltäväksi
bisnespaikaksi, kun Irlanti nousi yhdestä Euroopan köy-
himmistä maista maanosan rikkaimpien joukkoon. Mutta
ne päivät ovat ohi, finanssikriisi teki niistä lopun.
Pukumiehet kulkevat kadulla ja puristavat pahvisia kah-
vimukeja. Täällä tehdään innovaatioita ja bisnestä, ja sii-
hen tarvitaan kofeiinia. Täällä nimittäin porskuttavat maa-
ilman kuumimmat nettiyritykset, kuten Google, Facebook,
PayPal ja Twitter. Syy yritysten keskittymiseen Dubliniin
on selvä: alhainen yritysverotus. Alueella ovat kaupungin
korkeimmat rakennukset Millennium Tower ja Montevetro.
Jälkimmäinen on niistä korkein ja sen omistaa kukas muu
kuin hakukonejätti Google. Sinne olen nyt menossa.
Google on nimittäin nyt se paikka, minne kaikki halua-
vat mennä. Viime vuoden lopulla suomalaiset insinööriopis-
kelijat äänestivät jälleen Googlen suosikkityönantajakseen
Universum-tutkimuksessa. Nyt keväällä Uratien työnantaja-
mielikuvatutkimuksessa selvisi Googlen olevan heti kakkos-
sijalla, kun suomalaisten kaupallisen ja teknisen alan opis-
kelijoilta kysyttiin houkuttelevinta yritystä juuri nyt.
Googlessa kiinnostavat myös sen ympärillä vellovat tari-
nat. Puhutaan, että siellä työhuoneissa on riippumattoja ja
joka viikko voi käyttää työaikaa jonkin oman projektin ke-
hittelyyn. Ja että käytävillä on ilmaisia kola-automaatteja.
Myös uutiset Googlesta ruokkivat kuvaa erilaisesta
työpaikasta. Maaliskuussa kerrottiin Googlen kehittämis-
tä silmälaseista, joissa on internetyhteyden lisäksi myös
kamera ja liikkeentunnistin- ja paikannusominaisuudet.
Viime vuonna uutisissa taas kummasteltiin yrityksen ke-
hittämää robottiautoa, joka ei tarvinnut kuljettajaa. Ker-
rotaan myös, että Googlella on Google X -niminen erittäin
salainen tutkimuslaboratorio, jossa kehitetään uusia tek-
nologioita.
Taksi ohittaa kanaalin, ja käännymme tavallisten toi-
mistotornien reunustamalle kadulle Barrow Streetille. Kus-
ki pysäyttää. Ollaan perillä.
rakennuksen edessä on suuria värikkäitä kukkaruukku-
ja: sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Tunnusvärit ovat
ainoa asia, joka kertoo, minkä yrityksen edustalla olen.
Muuten rakennus näyttää aivan tavalliselta. Kävelen sisään
pyöröovista. Sisällä minut toivottaa iloisesti tervetulleeksi
Googlen Frida Orre. Hän on kotoisin Ruotsista ja vastaa
Googlen yhteyksistä pohjoismaisiin yliopistoihin.
Orre suuntasi lukion jälkeen korkeakouluun Kaliforni-
aan ja suoritti business bachelor -tutkinnon. Hänen ystä-
vänsä oli Googlella töissä ja vinkkasi Orrelle paikasta.
Työssään hän matkustaa kuukausittain ympäri Euroop-
paa workshopeissa. Nyt hän on ollut neljä vuotta töissä yri-
tyksessä ja nykyisessä tehtävässä kaksi.
”Parin vuoden jälkeen täällä voi alkaa katsoa, mille puo-
lelle haluaisi erikoistua. Kanssani aloittaneita ihmisiä on
nyt markkinoinnissa, rahoituspuolella ja eri tuotetiimeis-
sä”, hän kertoo.
Kipitän Orren perässä. Hänen valkoisista tennareistaan
kuuluu vain hiljainen kumina, kun lähdemme kierrokselle
Googleen. Kävelemme ohi ison seinän, jossa on pikkuruisi-
na kuvina yrityksen Dublinin työntekijöiden naamat. Kas-
vokuvien yli kulkee yhtiön logo jättimäisenä. Kuva on iso
Googlen perhepotretti.
Google tuli tunnetuksi hakukoneena, mutta käytämme
päivittäin kymmeniä muitakin sen palveluita, kuten Google
Maps -karttapalvelua tai Gmail-sähköpostia. Koska kaikki
tietävät mikä Google on, unohtuu helposti, miten nuori yri-
Tuukka Laur i la keinussa Jaakko Iso-Jär venpää t yön touhussa
tys se on. Se näki päivänvalon Kaliforniassa vain 14 vuotta
sitten. Yhdysvaltojen pääkonttori, Mountain View, tunne-
taan paremmin nimellä Googleplex.
Melkoinen kompleksi on myös Euroopan pääkonttori.
Se perustettiin Dubliniin vuonna 2003. Siellä on töissä ih-
misiä pikkukaupungin asukasmäärän verran, reilu 2000
työntekijää, neljässä korkeassa rakennuksessa. Oikeas-
taan Google muodostaa alueelle oman kaupunginosan,
koska moni työntekijöistä asuu aivan rakennuksien ym-
pärillä olevissa uusissa kerrostaloissa. Ihmisistä on kiva
pyöräillä ja kävellä töihin. Googlelaiset kutsuvat aluetta
leikkisästi Google-ghetoksi.
Kuljemme läpi eri kerrosten avokonttoreiden, mutta kier-
roksella Google-maassa en näe kyllä yhtään riippumattoa.
Mutta näen esimerkiksi hierovia nojatuoleja, keinuja käytä-
vällä ja kokoushuoneen, jonka jokaisella sivulla on kolme
päällekkäistä kerrosta penkkejä, joiden päällys on tekonur-
mea. Käyn myös yökerhomaisessa yhteistilassa, jossa on
valkoisia nahkasohvia ja terassi, jolta näkee koko kaupun-
gin aina Irlanninmerelle saakka.
Orre vilauttaa ahkerasti kulkukorttia ovilla, kun sa-
haamme hissillä. Eri kerroksissa on erilaisia sisustuksia.
Yhden kerroksen teema on metsä. Sen väritys on vihreä, ja
neuvotteluhuoneiden nimet, Sherwood, Taiga ja Borealis,
kertovat teemasta.
Orre kertoo, että googlelaisille on tarjolla ilmaiseksi esi-
merkiksi kuntosali ja mindfulness- sekä meditaatio-teknii-
koiden opetusta. Minulle näytetään yhteistila, jossa joku
työntekijöistä joskus vetää joogatunnin toisille. Googlella
on mahdollista tehdä muutakin kuin töitä yhdessä. Orre
kertoo, että työntekijät voivat käyttää kerran vuodessa päi-
vän jonkin vapaaehtoisprojektin parissa. Edellisellä ker-
ralla Orre vietti päivän Irlannin rannikolla puhdistamassa
rantaa hylkeille.
Meidän kanssamme samaan hissiin osuu kaksi tyttöä,
jotka kinastelevat siitä, mihin kerrokseen mentäisiin kah-
ville. Heillä on eri suosikkipaikat. Koko ajan ohitamme
kahvitiloja, joissa on upottavia nojatuoleja ja erikoiskah-
veja taikovat laitteet, joista kuuluu tuon tuosta kirskunaa
ja kohinaa, kun ihmiset tekevät niillä kupillisen itselleen.
Kuulen, että jokainen uusi työntekijä saa opastusta laittei-
den käyttöön. Työntekijöiden välillä on myös baristakilpai-
lu vuosittain.
Jatkuvaan kahvin läsnäoloon on syykin. Huhun mu-
kaan Googlen perustajien, Larry Pagen ja Sergyi Bri-
nin, mielestä jokaisen pitää olla lähellä kahvipannua. Aja-
tukseen sisältyi myös se, että kahvihuoneessa ideoita on
helpompi vaihtaa.
Ulkoisesti Google eroaa keskimääräisestä suomalaises-
ta toimistosta, jossa saa iloita uudesta kaasujousella varus-
tetusta työtuolista tai perjantaipullasta. Mutta kyllä muis-
sakin luovissa työpaikoissa on säkkituoleja, huone täynnä
pelikonsoleita, hellyttävä toimistokoira ja joskus tempais-
taan jonkin hyvän asian vuoksi.
Mutta miten itse työnteko, eroaako se? Mennään kysy-
mään parilta Googlen suomalaiselta työntekijältä.
Google on työpaikka, jossa on erikoiskahvikoneita, hierovia
tuoleja ja yhteisiä hetkiä biljardipöydän äärellä. Lisäksi
siellä saa oman äänensä kuuluviin.
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
40 41
Kivast i s isustet tu, GoogleJaakko hörppää kaf fet ta
markkinointia Aallossa opiskellut Tuukka Laurila, 24, oli
Shanghain lentokentällä. Oli yö ja väsytti. Hän oli matkalla
kotiin Suomeen oltuaan vaihdossa Tokiossa puoli vuotta.
Hän päätti vilkaista pikaisesti sähköpostit. Ihmetyk-
sekseen hän huomasi saaneensa Googlelta Linked In -vies-
tin. Hän epäili sen aitoutta. Kun hän Suomessa sai toista-
miseen sähköpostin Googlen rekrytoijalta, hän vakuuttui,
että kyllä, Google todella halusi hänet töihin. Laurila oli
innoissaan.
Yöstä Shanghain lentokentällä on nyt kaksi vuotta. Ja
täällä hän nyt on, lounaalla Googlen Dublinin toimistossa
kanssani.
Googlen ruokalassa on minun, Tuukka Laurilan ja Frida
Orren lisäksi myös Aallon Mikkelin kampuksella opiskel-
lut Kristiina Siljander, 27. Hän kertoo olleensa Google-
tyttö jo silloin, kun muut vielä käyttivät Suomessa Altavis-
ta-hakukonetta. Lähtö Irlantiin tuli hänellekin yllätyksenä.
Viime keväänä Siljanderin norjalainen Googlessa työsken-
televä vaihtokaveri vinkkasi avoimesta paikasta. Siljander
oli ajatellut valmistua ennen työelämään astumista, mutta
päätti kuitenkin tarttua tilaisuuteen. Nyt hän on ollut yh-
deksän kuukautta töissä Dublinissa, ja on ollut todella tyy-
tyväinen päätökseensä.
Kristiina Siljander työskentelee yrityksessä asiakkuus-
strategistina. Hän sekä suunnittelee että kehittää Google-
markkinointia yrityksen suurimmille asiakkaille Suomessa.
Tuukka Laurila puolestaan auttaa pieniä ja keskisuuria
yrityksiä löytämään parempia mainosratkaisuja ja tekee
puolet työajastaan töitä Googlen markkinoinnin parissa.
Molemmat heistä työskentelevät yrityksen online sales
-puolella. Tämä osa Googlea tuo yritykseen suurimman
osan sen liikevaihdosta.
Lappaan ruokalassa lautaselleni sushia ja sashimia. Or-
ren lautasella on herkullisia tuoreita vadelmia. Lounas on
kaikille ilmainen, kuten välipalatkin. Välipalat on merkitty
väreillä. Vihreä kertoo siitä, että ruoka on terveellistä, pu-
nainen taas siitä, että tuotetta kannattaa käyttää vain her-
kutteluun. Oranssi kertoo ruuan olevan jotain siltä väliltä.
Lounaalle saapastelee yksi poika shortseissa. Googlen
yhtenä teesinä, on että voit olla vakavasti otettava ilman
pukua. Kaikkialla näkyykin rentoa pukeutumista, tenna-
reita ja farkkuja. Huomaan, että olen ollut rakennuksessa
jo pari tuntia, mutten ole nähnyt ketään yli nelikymppistä.
”Eniten olen ihastunut täällä ihmisiin. Ihmiset ovat tosi
fiksuja. Kaikilla on paljon ideoita ja kokemusta eri aloilta ja
ihan ihmeellisistä taustoista. Se on tosi inspiroivaa”, kertoo
Siljander työkavereistaan. Googlella myös kilpaillaan, mut-
ta yhdessä. Siljander sanoo, että ihmiset ovat todella kunni-
anhimoisia. ”Ei täällä pääse pitkälle, jos käyttää kyynärpäi-
tä. Mutta täällä pitää osata tulla toimeen ihmisten kanssa,
jotka ovat kunnianhimoisia.”
Sekä Siljanderin, Orren että Laurilan mielestä myös yri-
tyksen kulttuuri, jossa ideoiden jakamiseen kannustetaan,
on upea juttu.
”Kun aloitin, ensimmäisiä asioita, joita minulle sanottiin
oli, ettei ole väliä kuinka kauan olet ollut töissä tai mis-
sä asemassa olet, ideoita voi esittää koska tahansa”, Frida
Orre sanoo.
Esimerkiksi insinööripuolella on mahdollista käyttää vii-
koittain 20 prosenttia työajasta omien ideoiden kehittelyyn.
Myyntipuolella ei tätä mahdollisuutta ole, mutta isoja ja pie-
niä kehitysehdotuksia voi tehdä silti vapaasti. Voi vaikka eh-
dottaa, kuinka kokous voisi olla tehokkaampi tai kuinka jo-
kin maailmanlaajuinen lanseeraus tulisi toteuttaa.
dublinin toimistolla ihmisiä on 38 maasta ja siellä puhu-
taan 46 kieltä. Yritys tarvitsee jokaisen maan toiminto-
ja varten juuri kyseisen maan tuntemusta ja kielitaitoa.
Googlen avokonttorissa näkee helposti aina, minkä maan
alueella liikutaan. Ihmiset ovat panneet lipun esille.
Suomi-puolella ihmisten pöydillä on tuttua tavaraa.
Jaakko Iso-Järvenpään, 27, työpöydällä on Marimekon
lehmämuki ja Angry Birds -pehmoleluja. Myös hän työs-
kentelee online sales -puolella, kuten Siljander ja Laurila-
kin. Iso-Järvenpää kouluttaa ja konsultoi suuria mainos- ja
mediatoimistoja, jotka käyttävät Googlen ratkaisuja.
Hän osaa kertoa minulle sen, miten Googlelle pääsee
töihin.
Työnsä ohella Iso-Järvenpää nimittäin haastattelee po-
tentiaalisia googlelaisia. Haastattelut eivät hänen mukaansa
ole grillausta. Perusteellisia ne kuitenkin ovat, haastatte-
lukierroksia saattaa olla viisikin. ”Yhdessä haastattelus-
sa saatetaan keskittyä työ- ja opiskeluhistoriaan, toisessa
kognitiivisiin taitoihin, kolmannessa sitten harrastuksiin ja
työn ulkopuolisiin asioihin”, Iso-Järvenpää listaa.
Koko ajan etsitään sopivaa ihmistä. Jos sopivaa ihmistä
ei löydy, ei paikkaan väkisin palkata ketään.
"Ei täällä pääse pit-källe, jos käyttää kyynär-päitä."
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
42 43
Amerikan piss isKr ist i ina S i l jander pussit taa
Y h d e n d o l l a r i n u n e l m atEksti
auro
ra
rÄ
mÖ
kuv
at onni pirkola &
olg
a p
olishuk
Opiskelutaustalla ei ole niinkään Googlella väliä. Iso-Jär-
venpää kertoo, että hänellä on esimerkiksi kollegoita, joiden
pääaineena on ollut historia tai antropologia yliopistossa.
”Olen kuullut jopa lääkäreistä, jotka ovat olleet kiinnos-
tuneita hakemaan Googlelle.”
Silläkään ei ole välttämättä väliä, onko jo tehnyt tai edes
tekemässä maisteritutkinnon. Mutta arvosanoilla on.
”Hyvät arvosanat kertovat kokonaisuutena hyvästä asen-
teesta ja valmiudesta tavoitteiden eteen työskentelemiseen”,
Iso-Järvenpää muotoilee. Ja lisäksi pitää erottua massasta.
”Siihen auttaa, jos pystyy löytämään linkkejä, jotka yhdis-
tävät hakijan taustan sekä mielenkiinnon kohteet Googleen.”
kahdella googlelaisella pojalla on käynnissä biljardipe-
li aivan avokonttorin vieressä. Googlella on pelihuoneita
ja musiikkihuoneita, jotka ovat kovassa käytössä. Kaiken
taustalla on ajatus siitä, että hauskuus synnyttää luovuut-
ta. Tätä ajatusta ei moni yritys Suomessa vielä valitetta-
vasti jaa. Viereisessä avokonttoritilassa ihmiset istuvat tu-
tunoloisesti selkä kyyryssä koneiden ääressä ja naputtavat
hiirtä keskittyneinä.
Myös täällä tehdään usein pitkää päivää ja raapustetaan
kasaan kasapäin exceleitä. Kaikki haastateltavat sanovat-
kin, että Googlella tehdään kyllä töitä ihan samalla tavalla
kuin muissakin yrityksissä. Googlessakaan ei voi hörhöillä.
Kuten amerikkalaisissa yrityksissä yleensä, Googlella toi-
mitaan lukuvetoisesti.
”Omaa projektia ei voi tehdä vain siksi, että se on siistiä.
Idea pitää perustella tarkkaan luvuilla ja sen pitää liittyä
oman tiimin toimintaan”, Iso-Järvenpää sanoo.
Ennen lähtöä saan yhden googlelaisten iltapäiväherkun
mukaani, purkillisen Ben and Jerry’s -jäätelöä. Olen taas
pyöröovissa ja tupsahdan takaisin Barrow Streetille. Läh-
den kävelemään hitaasti iltapäiväauringonpaisteessa kes-
kustaa kohti.
Parasta Googlessa näyttää olevan se, että siellä saa rusi-
nat pullasta ja pullan myös. Se on iso yritys ja sillä on ison
yrityksen mahdollisuudet toimia, mutta sillä on myös pie-
nen kasvuyrityksen henki.
Mietin, mitä tarkoittaa olla googlelainen. Kristiina Sil-
jander kertoi iloitsevansa siitä, että töissä saa joka päi-
vä oppia uutta. Jaakko Iso-Järvenpää taas vakuutti, että
googlelaisille rahaa tärkeämpää on työn merkitykselli-
syys: ”Online-bisneksessä voi tehdä yhtä lailla luovia jut-
tuja kuin vaikkapa taiteilija, joka maalaa taulun. Kunhan
tekee työtä intohimosta.” √
Myös täällä tehdään usein pitkää päivää ja raapustetaan kasaan
kasapäin exceleitä.
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
4 4 45
Loistava pef fa
mies on punertava ja harmaantunut. Kulunut siten kuin ul-
koilmaan sammuneet keski-ikäiset ovat. Hänellä on lip-
palakki, turistin lahjoittamat aurinkolasit ja kyltti, jossa
lukee ”shitty advice, 1$”. Paskoja neuvoja dollarilla.
Mies on istunut samalla penkillä kaikki päivät monen
vuoden ajan. Hän ei muista ihan tarkkaan, kuinka monen.
Mutta siitä paikasta, jossa hänen penkkinsä on, hän tie-
tää kaiken.
Los Angelesin Venice Beachin Ocean Front Walk on hä-
nen kotinsa. Se on katu, jonka varteen tiivistyy Yhdysval-
Los Angelesin Venice Beachilla on katu, jonka hiekoille kerääntyy koko
maailma.
lat kaikessa kirjavuudessaan. Jos Amerikka on kansojen
sulatusuuni, Ocean Front Walk on sulaneen massan loppu-
sijoituspaikka. Kukaan ei ole sieltä kotoisin, mutta kaiken-
laiset ihmiset päätyvät sinne kaikenlaisista syistä.
Katu on ollut tunnettu sirkusmaisuudestaan jo yli sa-
dan vuoden ajan. Suuruudenhullu tupakkamiljonääri Ab-
bot Kinney osti kolmen kilometrin rantakaistaleen ja
päätti pystyttää sen varrelle Yhdysvaltojen oman Venet-
sian.Kaivettiin seitsemän kanaalia ja rahdattiin Italiasta
gondolit. Tarkoitus oli loihtia kadun varteen rapakonta-
Pojat röhnöt tää penki l lä
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
46 47
Raivon kaut ta
ARKKITEHTI ON IHMINEN, JOKA SUUNNITTELEE RA-KENNUKSIA. PIIRUSTELEE NIIDEN POHJAPIIRROK-SIA, KÄYTTÄÄ VÄHÄN HARPPIA JA VIIVOTINTA NIIN, ETTÄ RAKENNUSMIEHET TIETÄVÄT MINKÄLAISTA SEINÄÄ MIHINKIN PYSTYTETÄÄN.
TAI NIIN SE OLI VANHOINA HYVINÄ AIKOINA. NYKYÄÄN EI OLE HARVINAISTA TÖRMÄTÄ ARK-
KITEHTIIN, JOKA HUSEERAA MYÖS DJ:NÄ, GRAA-FISENA SUUNNITTELIJANA, TOIMITTAJANA, VALOKUVAAJANA, TAPAHTUMATUOTTAJANA, KU-VITTAJANA… EI SIINÄ KOVIN MONTAA TALOA ITSE ASIASSA EHDIKÄÄN PIIRTÄÄ, KUN ON NIIN KIIRE TEHDÄ KAIKKEA TRENDIKÄSTÄ.
OTETAAN ESIMERKIKSI SUUNNITTELUPORUK-KA NIMELTÄ YEAH, JOKA KUVAILEE ITSEÄÄN NET-TISIVULLAAN NÄIN: "OFF-ROAD-HENKINEN ARK-KITEHTUURITIIMI, JONKA ERIKOISOSAAMISEEN KUULUVAT MONIALAISET SUUNNITTELUHANK-KEET, TAITEET, TUOTTEISTAMINEN, ULKOMAISET KONTAKTIT, PROJEKTIAVUSTUS, KONSULTOINTI JA VALMENNUS, LUENNOT, KAUPUNKISKENAARIOT, STUNT-ARKKITEHTUURI, TAPAHTUMA-, AUDIO- JA VIDEOTUOTANTO, ANIMAATIOT, ELOKUVAT YMS." SIIS MITÄ? EIKÖ TEIDÄN OLISI HELPOMPI LISTATA NE ASIAT, JOITA TE ETTE TEE.
ARKKITEHDIT OVAT AIKAMME RENESSANSSI-IH-MISIÄ, TAI SIIS LUULEVAT OLEVANSA. OIKEITA LEO-NARDO DA VINCEJÄ JA ARKKITEHTEJÄ YHDISTÄÄ SE, ETTÄ HE TEKEVÄT IHAN KAIKKEA. ERO ON SII-NÄ, ETTÄ SIINÄ MISSÄ LEONARDO DA VINCI OLI OI-KEASTI HYVÄ KAIKESSA MITÄ TEKI, ARKKITEHDIT EIVÄT OSAA MITÄÄN KUNNOLLA. PAITSI PIIRTÄÄ TALOJA. MUTTA TALOJEN PIIRTÄMISESSÄ HE EI-VÄT MALTA PITÄYTYÄ, KUN HEILLÄ ON NIIN KIIRE KEEKOILLA LEVYJÄ PYÖRITTÄMÄSSÄ TAI RUSTAI-LEMASSA JOTAIN PUOLIVILLAISTA AIKAKAUSLEHTI-JUTTUA.
MISTÄ JOHTUU SE, ETTÄ ARKKITEHTIEN AM-MATTIKUNTA ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA JOKAPAIKAN KELVOTTOMIA HÖYLIÄ? LAPSUUDEN TRAUMOISTA.
SIITÄ, ETTÄ ARKKITEHDIKSI PÄÄTYNEET OVAT SAANEET YLÄASTEELLA KYMPPIÄ KUVIKSESTA JA SAANEET SIITÄ PÄÄHÄNSÄ, ETTÄ MÄHÄN OLEN HEI TOSI TAITEELLINEN.
MUTTA KOSKA ARKKITEHDIT TULEVAT YLEENSÄ PERHEISTÄ, JOISSA ÄITI ON LÄÄKÄRI JA ISÄ ASIAN-AJAJA, HEILLÄ EI OLE RIITTÄNYT MUNAA HAKEA OPISKELEMAAN TAIKKIIN. VAARANA ON, ETTÄ JOU-TUU TYÖTTÖMÄKSI TAITEILIJAKSI, JA EIHÄN ISÄ-PAPPA SIITÄ PITÄISI.
HE VALITSIVAT ARKKITEHTUURIN, KOSKA KY-SEESSÄ ON TEKNINEN ELI KUNNIALLINEN ALA, JOSSA VOI RIKASTUA, MUTTA JOSSA PÄÄSEE KUI-TENKIN PIIRTÄMÄÄN JA KÄYTTÄMÄÄN GRAAFIK-KOLASEJA.
HEIDÄN SISIMPÄÄNSÄ ON JÄÄNYT KALVAMAAN KATEUS GRAAFIKKOJA JA DJ:TÄ JA KAIKKIA MUITA OIKEASTI COOLEJA TYYPPEJÄ KOHTAAN. HE TUN-TEVAT PISTON SYDÄMESSÄÄN, KUN JOKU PUHUU TAIKISTA, KOSKA SINNE HEKIN OLISIVAT OIKEASTI HALUNNEET, EIVÄT MIHINKÄÄN OTANIEMEEN HAA-LARITEEKKAREIDEN KESKELLE.
HE MYÖS KUVITTELIVAT OPINTOJAAN ALOITTAES-SAAN, ETTÄ PÄÄSIVÄT SUUNNITTELEMAAN JOTAIN GUGGENHEIM-wAU-ARKKITEHTUURIA. PETTYMYS ON OLLUT HEILLE SUURI, KUN HE OVAT HUOMAN-NEET JOUTUVANSA PIIRUSTELEMAAN VAIN JOTAIN PERUSKONTULALAISIA LÄHIÖKERROSTALOJA.
SIKSI ARKKITEHDIT YRITTÄVÄT KAIKKENSA JÄL-JITELLÄ OIKEASTI LUOVIA IHMISIÄ ASETTAEN IT-SENSÄ JA KOKO AMMATTIKUNTANSA HÄPEÄÄN. SE ON SURULLISTA.
SINÄ ARKKITEHTI, NYT HUS TAKAISIN TALOJA PIIRUSTELEMAAN. EI SINUSTA MUUHUN OLE.
A rk k i t e h t i , r e n e s s a n s s i - i h m i n e n
Palstalla pitää
kolumnia nimimerkki
Raivon kautta.
kainen korkeakulttuuri, mutta lomakohde täyttyi nopeasti
huvipuistolaitteista, golfkentistä ja freak showsta.Ei ihan
Kinneyn unelmien täyttymys, mutta tarjonnan oli vastat-
tava kysyntää.
Sitten alueelta löydettiin öljyä. Gondolit jätettiin hajoa-
maan niille sijoilleen, ja kanaalit jyrättiin satojen porausrei-
kien tieltä. Toisen maailmansodan jälkeen miljöö oli jo niin
energianpumppauksen ränsistämä, että taiteilijoilla ja köy-
hillä maahanmuuttajilla oli varaa vallata se. Rappioromantti-
set beatnikkarit istuivat kaduilla ja kahviloissa runoilemassa
kaunokirjallisin sanankääntein huumeidenkäytöstä.
Tänä päivänä rantabulevardin varrella näkee kaikki
kuluneet vuosikymmenet. On vuoristorata, kävelylaituri
ja tanssiravintola. On kunnostettuja kanaaleja ja asfaltoi-
tuja kanaaleja. On kalliita rantahuviloita, voimailupuisto
Rämpy t i rämpy t i
ja kauniita ihmisiä. Sitten on satoja kodittomia, elämän-
tapataitelijoita ja narkomaaneja. Kaikkien näiden seassa
kävelee tukuittain turisteja neonväriset Venice Beach -to-
pit päällä.
”Tämä on siitä jännä paikka, että kaikkialla haisee pis-
sa, mutta jos pissaat jonnekin niin että joku näkee, polii-
sihelikopteri pörrää saman tien pään päällä”, punertava
kylttimies sanoo. Hänen nimensä on Andy. Hän on kodi-
ton, ja hän hymyilee koko ajan puhuessaan.
Kaivan Venice Beach -printtisestä kangaskassista dol-
larin, ole hyvä Andy. Anna paska neuvo.
”Kun olet lähdössä kotiin, pakkaa matkalaukkuusi pari
asetta. Sillä tavalla voit jäädä tänne pidemmäksi aikaa.
Eikun hei. Ei tuo ollut yhtään paska neuvo. Tänne kannat-
taa jäädä.” √
Hän on koditon, ja hymyilee koko ajan puhuessaan.
Ain
o N
o 3
/ 2
01
2 Aino
No 3
/ 20
12
48 49
Tätä kolumnia pitää El ina
Turhan usein on rekrytoidessa tullut vastaan vastavalmistunut, joka ei osaa kertoa mitä osaa. Kovasti esitellään kurssisuorituksia, to-distuksia ja arvosanoja. Sen sijaan se, mikä oma vahvuusalue on, tuntuu olevan joskus ylivoi-mainen kysymys.
Työnhaussa on ratkaise-vaa, pystyykö työntekijäkan-didaatti tuottamaan työnan-tajalle sellaista hyötyä, josta kannattaa maksaa. Tutkinto ja kurssiluettelo antavat siitä korkeintaan vihjeen. Mieti itse kuinka usein olet suorittanut kurssin juosten kusten tai saa-nut tentistä täydet pisteet tär-pin avulla.
Lontoossa tai Singaporessa harva tietää Aalto-yliopistos-ta mitään ja jos tietää, niin toi-vottavasti ei ainakaan sitä, ettei koulu mahdu Shanghain rankingissa 500 parhaan yliopiston joukkoon.
Se ei tarkoita, ettei Aallosta löytyisi myös huippupätevää porukkaa. Mutta pätevyyttä
eivät kurssiarvosanat ja opinahjo yksin takaa. Ja tulevaisuudessa niillä on entistä vähemmän arvoa.
Olen itse valmis ottamaan töihin kenet ta-hansa Khan Academyn tai wikipedian avulla
pätevöityneen, jos kaverilla on relevantin osaamisen lisäksi ha-lua ponnistella jonkin asian saa-vuttamiseksi. Menisin myös ”va-lelääkärin” vastaanotolle, jos hän osaa tehdä paremmat joh-topäätökset kuin itse osaisin vartin googlailun perusteella. Ja jos hän käyttää vastaanottoajan muuhun kuin yksisormijärjestel-män treenaamiseen.
Akateemiset opinnot eivät yleensä valmista suoraan am-mattiin. Sitä suuremmalla syyl-lä on jokaisen itsensä vastuul-
la saada niistä hyötyä irti. Ongelmanratkaisua, kyseenalaistamista, myyntiä, paineensietoky-kyä, uusia taitoja ja ihan raakaa tietoakin. Ih-mistuntemusta ja kontakteja. Jos itse et osaa jotain, tiedä kuka osaa – tai selvitä.
Vo i s i n m e n n ä va l e l ä ä k ä r i l l e
H e k ä ä n e i v ä t v a l m i s t u n e e t
tEk
sti e
lina lepomÄ
ki
Diplomi-insinööri ja
kauppatieteen maisteri, enke-
lisijoittaja ja hallitustyös-
kentelijä.
Ain
o N
o 2
/ 2
01
2
4 8
Otaniemessä järjestettiin huhtikuussa sangen erikoinen lounastapaaminen. 60 toisilleen etu-käteen tuntematonta ihmistä hiippaili puolilta-päivin salaiseen paikkaan, punatiilitalojen kes-kelle metsän siimekseen. Heille oli annettu vain saapumisohjeet ja vinkki ottaa mukaan vaihto-paita – it might get hot.
Ensimmäisenä räjähti soi-maan Chemical Brothersin Galvanize. Tila oli hämyinen, seinillä pyöri värivaloja. Jen-gi veti jalkaansa tanssikengät ja aloitti kuin yhteisestä sopi-muksesta hillittömän tamp-paamisen. Hiki virtasi.
Puolivälissä lounastuntia tarjoiltiin Vauhtihirmu-pilli-mehuja ja muumitikkareita.
Maailmalla levinnyt Lunch Beat -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Aallos-sa. Sen järjesti innokas joukko vapaaehtoisia. Sen sijaan, että 60 ihmistä hui-taisisi poskeensa takeaway-patongin tai haa-rukoisi Amicassa yksin janssoninkiusausta, he päättivät käyttää lounastaukonsa virkistävään yhteisöllisyyteen.
Tanssilattialle saattoi tupsahtaa kuka tahansa aaltolainen juuri omana itse-nään. Tunnelma oli lämmin (lue: kuu-ma) ja hyväksyvä. Seduloissa vä-
hintäänkin punaisen kortin tai turpakäräjät aiheuttavia robottitanssiliikkeitä ei tuomittu. Bileiden jälkeen osa porukasta suunnisti vielä syömään opiskelijaruokalaan. Facebook-kaveri-pyyntöjä lähetettiin ja hyväksyttiin.
Alkoiko päässäsi juuri soida oi jospa oisin saanut olla mukana? Niin minullakin. Onnek-
si Aalto Lunch Beat järjeste-tään uudestaan, toivottavas-ti vielä isompana ja laajemmin markkinoituna tapahtumana. Kyseessä saattaa nimittäin olla Ravintolapäivän veroinen keksintö, jonka tuominen Aal-to-yhteisöön on huikea kult-tuuriteko.
Diskolounaan tuottamista spontaaneista kohtaamisis-ta nähdään märkiä päiväunia Aallon ja AYY:n eri toimieli-missä ja työryhmissä. Par-haat asiat syntyvät kuitenkin
lupia kyselemättä ja pakottamatta, puhtaas-ta innosta, ilman byrokratiaa tai strategia-pumppuja.
Åke Blomqvist toteaa YouTubesta löyty-vässä 1980-luvun hittivideossaan, että “kun
osaamme nämä liikkeet, tarvitsemme vain diskomusan”. Vaikkemme osaisi-kaan liikkeitä, tarvitsemme lisää dis-komusaa.
tEksti annaleen
a k
ur
onen kuva an
tti g
ru
nd
stén Kirjoittaja sai
metrovaunul-lisen ihmisiä puhkeamaan
lauluun huhti-
Recommended