View
1
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
EUROOPPA 2030 -HANKEHaasteet ja mahdollisuudet
Mietintäryhmän raportti Eurooppa-neuvostolle
EU:n tulevaisuudesta vuoteen 2030 saakka
FI
EUROOPPA 2030 -HANKEHaasteet ja mahdollisuudet
Mietintäryhmän raportti Eurooppa-neuvostolle
EU:n tulevaisuudesta vuoteen 2030 saakka
Toukokuu 2010
Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).
Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa.
Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2010
ISBN 978-92-824-2715-6doi:10.2860/12566
© Euroopan unioni, 2010Suunnittelu © Stuttgartin kaupunki, 2010Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan.
Printed in Belgium
PAINETTU KLOORIVALKAISEMATTOMALLE PAPERILLE (ECF)
FI.indd 2 13/07/10 13:17:55
3
Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, arvoisat Eurooppa-neuvoston jäsenet
Meillä on kunnia toimittaa Teille Brysselissä 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen
Eurooppa-neuvoston pyytämä raportti niistä haasteista, jotka EU:lla on todennäköisesti
edessään vuoteen 2030 mennessä, ja siitä, miten voisimme niihin vastata.
Tämä raportti perustuu monimuotoisen, erilaisia painopisteitä ja etuja edustavista yksi-
löistä koostuvan ryhmän tekemään työhön. Raportti on pitkien väittelyjen ja keskuste-
lujen tulos ja edustaa sellaisena sekä konsensusta että kompromisseja. Kaikki ryhmän
jäsenet eivät kannata jokaista ehdotusta, mutta kaikki jäsenet kannattavat valtaosaa
raportin sisällöstä.
Ajallemme ominainen epävarmuus on tehnyt tehtävästämme erityisen vaikean.
Jouduimme perustamaan analyysimme yksinomaan niihin pitkän aikavälin suuntauksiin,
jotka ovat suhteellisen helposti havaittavissa.
Havaintomme eivät ole rauhoittavia unionin eivätkä sen kansalaisten kannalta:
maailmanlaajuinen talouskriisi; pankkeja pelastavat valtiot; väestön ikääntyminen, joka
uhkaa taloutemme kilpailukykyä ja sosiaalisten malliemme kestävyyttä; kustannuksiin ja
palkkoihin kohdistuvat alentamispaineet; ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän energiariip-
puvuuden aiheuttamat haasteet sekä tuotannon ja säästöjen siirtyminen maailmanlaajui-
sesti itään. Kaikkeen tähän on lisättävä vielä terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja
joukkotuhoaseiden leviämisen uhka.
Kykeneekö EU säilyttämään hyvinvointinsa ja lisäämään sitä tässä muuttu-
vassa maailmassa? Kykeneekö se edistämään ja puolustamaan Euroopan
arvoja ja etuja?
Vastauksemme on myöntävä. EU voi toimia maailmassa muutosvoimana ja
suunnannäyttäjänä, eikä vain olla passiivinen sivustakatsoja. Tämä on kuitenkin
mahdollista vain, jos toimimme yhdessä, sillä tulevat haasteet ovat niin suuria, ettei yksi-
kään Euroopan maa voi selvitä niistä yksinään. Kykymme vaikuttaa tapahtumiin omien
rajojemme ulkopuolella riippuu puolestaan kyvystämme taata vakaa kasvu ja sisäinen
yhteenkuuluvuus unionin sisällä. Tähän tulokseen mietintäryhmä päätyi käytyään tiiviitä
keskusteluja lukuisten asiantuntijoiden ja instituutioiden kanssa.
Kaikki ryhmän jäsenet ovat yhtä mieltä yhdestä peruskysymyksestä: Eurooppa on nyt
historiansa käännekohdassa. Voimme voittaa edessämme olevat haasteet vain,
jos me kaikki – poliitikot, kansalaiset, työnantajat ja työntekijät – kykenemme
toimimaan yhteistyössä sellaisen uuden yhteisen tavoitteen hyväksi, jonka
tämän ajan tarpeet määrittävät.
MIETINTÄRYHMÄN JÄSENILTÄ EUROOPPA-NEUVOSTOLLE
4
Mietintäryhmän perustamisen jälkeen Euroopassa on tapahtunut paljon merkittäviä
asioita, kuten Lissabonin sopimuksen hylkäämisen aiheuttama institutionaalinen kriisi ja
viimeaikainen finanssikriisi, joka on johtanut maailmanlaajuiseen taantumaan.
Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ansiosta saatoimme panna pisteen pitkän introspek-
tion kaudelle, joka oli kääntänyt unionin huomion pois tulevaisuuteemme vaikuttavista
suurista haasteista.
Valitettavasti finanssikriisi, joka oli seurausta rahoituslaitosten toiminnan ja valvonnan
puutteista, jatkuu yhä. Kriisin sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset seurannaisvaikutukset
ovat vaikuttaneet syvästi unionin tilanteeseen ja sitä kautta omiin käsityksiimme. Tässä
ratkaisevassa vaiheessa EU:n on toimittava päättäväisesti ja yhdessä, protek-
tionismin houkutuksia välttäen.
Tämä Atlantin takaa alkunsa saanut kriisi on vaikuttanut Eurooppaan enemmän kuin
mihinkään muuhun alueeseen maailmassa, ja se on tuonut päivänvaloon Euroopan
talouden rakenteelliset heikkoudet, jotka ovat olleet tiedossa pitkään mutta jotka on
liian usein jätetty huomiotta.
Kriisi onkin herättänyt Euroopan huomaamaan, että sen on reagoitava muuttuvaan
maailmanjärjestykseen. Kuten tapahtuu kaikkien muutosten yhteydessä, uusi maail-
manjärjestys synnyttää uudet voittajat ja uudet häviäjät. Jos Eurooppa ei halua kuulua
häviäjiin, sen on käännettävä katseensa ulospäin ja aloitettava kunnianhimoinen pitkän
aikavälin uudistusohjelma seuraaviksi 20 vuodeksi.
EU-johtajien on jatkettava toimenpiteitä tämänhetkisen kriisin nujertamiseksi,
mutta niitä on täydennettävä unionin tarvitsemilla keskipitkän ja pitkän aika-
välin uudistuksilla. Puhumme unionista, koska meillä on sisämarkkinat, yhteinen raha
sekä vakaus- ja kasvusopimus, jotka merkitsevät, että olemme riippuvaisia toinen toisis-
tamme. Eurooppalaisten on taltutettava kriisi yhdessä, tai yksittäiset aloitteemme tulevat
epäonnistumaan.
Jotta pääsisimme kokonaan kriisin yli, meidän on jatkettava kannustavia toimenpiteitä,
kunnes taloutemme kykenevät toimimaan omillaan. Jos menoja leikataan liian pian,
elpyminen voi kääntyä päinvastaiseen suuntaan. Päätavoitteena on edelleen pidettävä
työpaikkojen ja kasvun luomista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla ei kalliiden pelastusope-
raatioiden, kasvavien sosiaalimenojen ja supistuvien tulolähteiden vuoksi ole enää varaa
kuluttaa, on annettava EU:n ja muiden jäsenvaltioiden astua johtoon talouden elpymi-
sen edellytyksiä määriteltäessä.
Talouden hallinnon vahvistaminen EU:ssa on ehdottoman välttämätöntä, jos halu-
amme välttää epäsymmetriset häiriöt, jotka johtuvat siitä, että rahaliitosta ja sisämarkki-
noista huolimatta eri maissa noudatetaan erilaista talouspolitiikkaa. Kriisin syillä ei ollut
juurikaan tekemistä euron ja vakaus- ja kasvusopimuksen kanssa, mutta nämä meka-
nismit eivät ole riittäneet varmistamaan taloudellista lähentymistä kriisin aikana. EU:n
on löydettävä ratkaisuja jäsenvaltioiden välillä vallitsevaan epätasapainoon sekä tarkas-
teltava ja korjattava kilpailukyvyn heikkenemistä, joka näkyy maksutaseen ja
vaihtotaseen alijäämissä. Nämä kysymykset on sisällytettävä unionin lähentymiskri-
teereihin, ja odottamattomien kriisien torjumiseksi tarvitaan väline, jolla varmistetaan
vakaa rahatalous.
Jos EU haluaa välttää kriisin toistumisen, sen on nopeasti ryhdyttävä uudis-
tamaan rahoituslaitosten toimintaa ja valvontaa. Rahoituslaitokset eivät tähän
mennessä ole muuttaneet juurikaan kriisiin johtaneita käytäntöjään, lainanantonsa
huomattavaa supistamista lukuun ottamatta. Toivottavaa olisi, että näitä uudistuksia
koordinoitaisiin G20-ryhmän kesken, mutta ennen kuin niin tapahtuu, EU:n on luotava
omia sääntelynormejaan ja mekanismejaan valvontaa varten. Kansalaisemme eivät yksin-
kertaisesti siedä enää yhtään uutta jo koetun mittaluokan pelastusoperaatiota.
Kun tarkastellaan aikaa vuoteen 2030 asti, eurooppalaiset tarvitsevat erittäin kilpailuky-
kyisen ja kestävän sosiaalisen markkinatalouden voidakseen säilyttää sosiaalisen yhteen-
kuuluvuuden ja torjua ilmastonmuutosta.
Tämä edellyttää kunnianhimoista uudistusohjelmaa, jossa on selvät painopisteet ja
huomattavasti avointa koordinointimenetelmää tehokkaammat täytäntöönpanomeka-
nismit. Tältä osin otaksumme, että komission uusi Eurooppa 2020 -strategia on osa tätä
mittavaa ponnistusta.
EU:n on sen vuoksi pantava viipymättä täytäntöön Lissabonin ohjelman mukaiset
rakenteelliset uudistukset, joita ei ole vielä toteutettu. Tämä edellyttää uuden strategian
täytäntöönpanomekanismien uudistamista tehokkaamman kannustinjärjestelmän avulla
sen varmistamiseksi, että tavoitteet, joista Eurooppa-neuvosto ja muut eurooppalaiset
toimielimet päättävät, todella saavutetaan.
Henkinen pääoma on keskeinen strateginen keino, jolla varmistetaan menes-
tyminen globaalissa taloudessa. Eurooppa on kuitenkin jäämässä pahasti jälkeen
kilvassa kohti osaamistaloutta. Etumatkan kiinni kurominen edellyttää koordinoituja
toimia. Jäsenvaltioiden on annettava käyttöön ne voimavarat, jotka ne ovat luvanneet
investoida tutkimukseen ja kehitykseen yksityisen sektorin tuella, ja uudistettava koulu-
tusta kaikilta osin, ammatillinen koulutus mukaan lukien. Unionin on toimittava myös
omien tarkistettujen budjettivälineidensä kautta ja samalla hyödynnettävä paremmin
5
6
Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa. Meidän on myös harkit-
tava mahdollisuutta ottaa käyttöön uusia tulolähteitä, esimerkiksi hiilidioksidivero.
EU:n on pantava täytäntöön yhteinen energiapolitiikka, johon sisältyy sekä sisäi-
siä että ulkoisia ulottuvuuksia ja jonka avulla voimme parantaa energiatehokkuutta ja
saada aikaan säästöjä, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään, sekä monipuolistaa
energianhankintaamme kolmansista maista. Euroopan on myös alettava keskustella
vakavasti turvallisen ydinenergian tarpeesta Euroopassa ja määriteltävä rajat pysyvälle
kannustinjärjestelmälle vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä varten.
EU:n on säilytettävä johtoasemansa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ollakseen
tehokkaampi ja merkittävämpi toimija uudessa maailmanjärjestyksessä sen on kuitenkin
vältettävä toistamasta Kööpenhaminassa tehtyjä virheitä. On laadittava aidosti yhteinen
neuvottelustrategia, jonka avulla voimme puolustaa etujamme paremmin.
Eurooppalaisten on ratkaistava demografinen haasteensa. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä
nopeasti, yhteiskuntiemme ikääntyminen aiheuttaa kestämättömiä paineita eläke-,
terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmille ja heikentää talouden kilpailukykyä. Ensisi-
jaisia ovat toimenpiteet, joilla lisätään naisten osuutta työvoimasta; helpotetaan työ- ja
yksityiselämän tasapainottamista; uudistetaan suhtautumistamme eläkkeelle jäämiseen,
niin että se koetaan oikeudeksi eikä velvollisuudeksi, sekä kehitetään ennakoivampi
maahanmuuttopolitiikka, joka soveltuu demografisiin ja työmarkkinoiden tarpeisiin.
EU:n on vahvistettava sisämarkkinoita talousnationalismin houkutuksia
vastaan ja toteutettava sisämarkkinat täysin myös palvelujen, digitaalisen yhteis-
kunnan ja muiden alojen osalta, joista todennäköisesti tulee kasvun ja uusien työpaik-
kojen vetureita 500 miljoonan käyttäjän ja kuluttajan markkinoilla. Sisämarkkinoiden
vahvistamisen ja toteuttamisen rinnalla olisi parannettava verotuksen koordinointia.
Eurooppalaisten on uudistettava työmarkkinat ja nykyaikaistettava hyvän
hallintotavan käytännöt. Mikäli haluamme, että teknologisen vallankumoukset
mahdollisuudet täysin toteutuvat, meidän on tehtävä huomattavia muutoksia työmarkki-
noiden rakenteisiin. Jotkin jäsenvaltiot ovat jo vieneet läpi onnistuneita uudistuksia jous-
toturvan mallin mukaisesti. Meidän on otettava oppia näistä kokemuksista ja mukautet-
tava niitä erilaisiin kansallisiin olosuhteisiin. Meidän on parannettava työntekijöidemme
työllistettävyyttä ja yritystemme joustavuutta alati muuttuvassa taloudessa. Työvoiman
tuottavuuden parantaminen on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi, ja tuottavuuden
lisäyksen on oltava suorassa suhteessa tulotason nousuun.
Näihin haasteisiin vastaaminen ei edellytä perussopimuksen muuttamista.
Tässä raportissa ei myöskään, toimeksiantomme mukaisesti, erotella jyrkästi
vallankäytön eri tasoja tai määritellä, millä tasolla toimet olisi toteutettava.
Meitä ei niinkään kiinnosta se, kenen tulisi toimia, vaan se, mikä toimet olisi toteutettava
viipymättä. Tämä merkitsee myös, että talousarvion nykyistä tasoa ja nykyisiä painopis-
teitä on arvioitava kiireellisesti niin unionin kohdennetun rahoituksen kuin jäsenvaltioi-
den EU:n tasolla sovittujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen osoittaman rahoi-
tuksen osalta. Kun kunnianhimoisiin tavoitteisiin pyritään niukoilla resursseilla ja heikoilla
täytäntöönpanomekanismeilla, tuloksena on väistämättä pettymys.
Jos EU haluaa saavuttaa päämääränsä, Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän on
vahvistettava johtoasemaansa, koordinoidusti komission ja Euroopan parla-
mentin kanssa.
Näitä uudistuksia käynnistäessämme meidän on hyödynnettävä täysimääräisesti Lissabo-
nin sopimukseen sisältyvät uudet välineet, joilla on tarkoitus lisätä kansalaisten osallistu-
mista unioniin; tehostaa sisäistä ja ulkoista turvallisuuspolitiikkaa; lujittaa naapuruussuh-
teitamme sekä parantaa mahdollisuuksiamme ajaa omia etujamme ulkomailla.
EU-hankkeesta olisi tultava myös kansalaisten hanke. Kansalaiset ovat vakuuttuneita –
tutkimusten mukaan usein enemmän kuin johtajansa – että on unionin ja sen jäsenval-
tioiden etujen mukaista, että EU:sta tulee tärkeämpi ja tehokkaampi globaali toimija ja
että se puhuu yhdellä äänellä pyrkiessään edistämään yhteisiä etujamme.
Kansalaiset vaativat eurooppalaisen koordinoinnin lisäämistä järjestäytyneen rikollisuu-
den ja terrorismin torjunnassa, koska he tietävät, että se on ainoa keino vastata näihin
haasteisiin alueella, jolla ihmiset voivat liikkua vapaasti rajojen yli.
Kansalaiset ymmärtävät, että hyvinvointimme, kehityksemme ja turvallisuutemme on
yhteydessä naapureidemme hyvinvointiin, kehitykseen ja turvallisuuteen, ja että naapu-
reidemme kanssa meidän on tehtävä erityisen tiivistä yhteistyötä yhteisten etujemme
ajamiseksi.
Kansalaiset tietävät, että ulkopolitiikkamme on vaikuttavampaa ja tehokkaampaa, jos
kykenemme toimimaan yhdessä omien etujemme puolustamiseksi sen sijaan, että esiin-
nymme eripuraisina kaikkien jäsenvaltioiden kilpaillessa pääroolista aiempien vuosien
tapaan.
Kansalaiset haluavat, että Euroopan unioni palvelee heidän etujaan, ja odottavat näin
ollen saavansa säilyttää sosiaaliset oikeutensa, kansalaisoikeutensa sekä perheeseen ja
työpaikkaan liittyvät oikeutensa minne tahansa muuttavatkin unionissa. Jos unioni takaa
sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyden, siitä tulee mielekkäämpi kansalaisten silmissä.
7
8
Kaikki tämä edellyttää uudenlaisen sopimuksen solmimista Euroopan instituutioiden
sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden välillä samoin kuin vallan eri tasojen –
kansallisen, alueellisen ja paikallisen – välillä. Ennen kaikkea tilanne edellyttää vahvaa
poliittista johtajuutta – johtajuutta, jolle on ominaista kyky käydä rehellistä ja antoi-
saa vuoropuhelua kansalaisten kanssa ja hallinnoida kumppanuuden pohjalta. Kansa-
laisten tuen varmistaminen on elintärkeää, ei vain siksi, että unioni voisi torjua kriisin
sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaan myös siksi, että se voisi toteuttaa tarvittavat
rakenteelliset uudistukset, joiden avulla Eurooppa voi nousta tulevaisuudessa entistä
vahvemmaksi.
EU on enemmän kuin yhteismarkkinat. Se on myös arvojen unioni. Euroopan kansa-
laisten tuella EU voi johtaa toimia, joilla vastataan suuriin maailmanlaajuisiin haastei-
siin. Kansalaiset ovat joutuneet kohtaamaan kriisin, jota he eivät ole itse aiheuttaneet.
Heidän uskonsa Eurooppa-hankkeeseen voidaan palauttaa vain, jos heidän johtajansa
kertovat rehellisesti edessä olevien haasteiden suuruudesta ja jos heiltä pyydetään
ponnistusta, joka on verrattavissa siihen ponnistukseen, jolla Eurooppaan saatiin hyvin-
vointia toisen maailmansodan jälkeen.
Kunnioittavasti
MIETINTÄRYHMÄN JÄSENET
Felipe González Márquez, puheenjohtaja Vaira Vīķe-Freiberga, varapuheenjohtaja
Jorma Ollila, varapuheenjohtaja Lykke Friis (marraskuuhun 2009 asti)
Rem Koolhaas Richard Lambert
Mario Monti Rainer Münz
Kalypso Nicolaïdis Nicole Notat
Wolfgang Schuster Lech Wałęsa
MIETINTÄRYHMÄN JÄSENILTÄ EUROOPPA-NEUVOSTOLLE 3
EU VALINNAN EDESSÄ 11
EUROOPAN TALOUDELLISEN JA SOSIAALISEN MALLIN UUDISTAMINEN 15
OSAAMISEN KAUTTA KASVUUN: YKSILÖN VOIMAANNUTTAMINEN 21
HAASTEENA VÄESTÖRAKENNE: IKÄÄNTYMINEN, MUUTTOLIIKE JA KOTOUTTAMINEN 25
ENERGIAN TOIMITUSVARMUUS JA ILMASTONMUUTOS: UUSI TEOLLINEN VALLANKUMOUS 31
SISÄINEN JA ULKOINEN TURVALLISUUS: IKUINEN HAASTE 37
EUROOPPA OSANA MAAILMAA: VAKUUTTAVAKSI TOIMIJAKSI 43
EU JA SEN KANSALAISET 47
EU:N VAHVUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN 51
KIITOKSET 53
SISÄLLYS
9
10
11
Muutosvauhti ja muutosten vaikutusala on kylmän sodan
jälkeen ollut hengästyttävä. Viimeiset 20 vuotta eivät
ole jättäneet mitään entiselleen: tapamme tehdä työtä,
kuluttaa, matkustaa, suhteemme toisiin ihmisiin, empa-
tiamme kohteet ja pelonaiheemme ovat kaikki muut-
tuneet. Ja suurin osa näistä muutoksista on yllättänyt
meidät. Maailmanlaajuinen finanssikriisi on vain viimeisin
tapahtumien sarjassa, joka on horjuttanut vakaumuksi-
amme ja uskomusjärjestelmiämme. Ensimmäistä kertaa
Euroopan lähihistoriassa pelätään yleisesti, että nykypäi-
vän lapset ovat huono-osaisempia kuin heidän vanhem-
piensa sukupolvi. Elämme tänä päivänä epävarmuuden
aikaa.
Tilanne asettaa Euroopan unionille aivan uudenlaisen
haasteen. Unioni on suurimman osan olemassaolos-
taan ollut sisäisen vakauden ankkuri, luonut rauhaa ja
demokratiaa ja melkoisesti vaurautta puoleen Euroopan
mannerta toisen maailmansodan jälkeen. Ajan mittaan
se otti Euroopan toisen puolen mukaan yhdentyessään
poliittisesti ja taloudellisesti tavalla, jonka kaltaista ei ollut
ennen nähty. Onnistuminen teki mahdolliseksi sen, että
EU:sta tuli maailman suurin taloudellinen voimatekijä,
jolla on yhtenäismarkkinat ja yhteinen raha. Ja silti Euroo-
pan kansalaisten tähytessä entistä monimutkaisempaan
ja epävarmempaan tulevaisuuteen se tapahtuu ilman
EU VALINNAN EDESSÄ
12
yhteistä päämäärää, joka oli tyypillinen sodan jälkeisille
vuosille.
EU:n aiemmat saavutukset koskettivat sen omaa maail-
mankolkkaa. Euroopan ulkoinen ympäristö pysyi verrat-
tain vakaana perättäisten integraatiovaiheiden aikana.
Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Maailma muuttuu
ripeään tahtiin. Seuraavien 20 vuoden aikana voima-
keskittymiä on useita ja maailman painopiste siirtyy –
Aasiaan ja eteläiselle pallonpuoliskolle, uusiin julkisiin ja
yksityisiin toimijoihin ja kohti ylikansallisia instituutioita.
Euroopan nykyiset haasteet johtuvat yhtä paljon sen
rajojen ulkopuolella tapahtuvasta kehityksestä kuin EU:n
arkuudesta tarttua haasteisiin. Turvatakseen tulevaisuu-
tensa unionin on sovitettava tavoitteensa ja politiikkansa
tähän nopeasti muuttuvaan maailmaan.
Maailma muuttuu dramaattisesti
Jos viimeiset 20 vuotta ovat olleet jatkuvaa muutosta,
seuraavat 20 vuotta ovat todennäköisesti vieläkin
hämmentävämpiä. On syntymässä uusi moninapainen
maailma, jossa valta on hajaantuneempaa ja kansainvä-
linen dynamiikka entistä mutkikkaampaa. EU:n osuus
maailman vauraudesta pienenee väistämättä, sillä
sen talous kasvaa hitaammin kuin sen pääasiallisten
kilpailijoiden. Euroopan huipputasoiseen innovointiin
ja luovuuteen perustuvan talouden perustana on ollut
Euroopan henkinen pääoma. Muut alueet ovat nyt
kuitenkin siirtymässä kärkeen investoimalla suurempia
määriä tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja
innovointiin. Aasian odotetaan olevan vuonna 2030
tieteellisen ja teknisen kehityksen eturintamassa tuotta-
massa korkean jalostusasteen hyödykkeitä, joilla voidaan
muuttaa tuotantotapoja ja vaikuttaa yleensä elämänlaa-
tuun.
Samalla kun kehittyvät taloudet saavuttavat kehittyneen
teollisen maailman elintasoa, energian kokonaiskulu-
tus kasvaa. Vuonna 2030 maailman energiantarve on
todennäköisesti 50 prosenttia suurempi kuin nyt fossiilis-
ten polttoaineiden osuuden ollessa 80 prosenttia ener-
giahuollosta. Riippuvuus energiantuonnista kasvaa kun
EU tuo melkein kaksi kolmasosaa tarpeestaan.
Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti
epäsuotuisasti energian ja muiden olennaisten resurs-
sien saatavuuteen ja monet ennustavat vakavaa pulaa
vuoteen 2030 mennessä. Hintojen epävakautta ja toimi-
tusten epävarmuutta lisää osaltaan energiarikkaiden
maiden poliittinen epävakaus. Uusiutuvan energian
käyttö kasvaa nopeammin kuin perinteisten energian-
lähteiden, mutta vuonna 2030 se edustaa edelleen vain
pientä osaa maailman energiahuollosta. Jos tyydymme
tähän kehityskulkuun, emme onnistu hillitsemään biodi-
versiteetin köyhtymistä, millä on vakavat seuraukset
pitkän aikavälin taloudelliselle kestävyydelle.
Euroopan kansalaisten elämä vuonna 2030
"Kuvitelkaa, millainen Euroopan unioni on vuonna 2030. Onko Euroopan kansalaisten elämä nykyiseen verrattuna…"
Helpompaa
Vaikeampaa
Ei helpompaa eikä vaikeampaa
En osaa sanoa
%
Lähde: Eurobarometri 6/2009, EU-27
13
Kaikki tämä tapahtuu samalla, kun maamme kokevat
rajuja yhteiskunnallisia muutoksia. Ikääntyvässä yhteis-
kunnassa, jossa on melkein kaksi kertaa niin monta yli
65-vuotiasta yhtä työikäistä kohti kuin nykyään, EU:n
jäsenvaltioiden on ponnisteltava melkoisesti rahoittaak-
seen sosiaaliturvajärjestelmänsä ja pitääkseen ikääntyvät
työmarkkinoilla. Kun kotimainen työvoiman tarjonta ja
osaaminen vähenevät, Euroopan on houkuteltava enem-
män vierastyöläisiä, mikä vaikuttaa kykyymme huolehtia
kotouttamisesta. Samoin teknologinen ja tiedonväli-
tyksen vallankumous on muuttamassa sekä yksityisiä
että ammatillisia suhteitamme tuoden mukanaan uusia
elämän ja työn malleja, joista monien on liian vaikea
selviytyä.
EU:lla ei ole valinnanvaraa: sen on uudistuttava
tai se näivettyy
Tätä kehitystä on kiihdyttänyt nykyinen finanssi- ja
talouskriisi, joka on pahin sitten suuren laman, ja EU:lta
vie joitakin vuosia toipua siitä täysin. Kriisi on korosta-
nut rakenteellisia heikkouksia, joita piilee suurimmassa
osassa Euroopan talouksista: niitä ovat heikompi tuotta-
vuus, rakennetyöttömyys, joustamattomat työmarkkinat,
vanhentuneet taidot ja heikko kasvu. Kriisin lievempi
vaikutus sellaisiin maihin kuin Kiina ja Intia sekä niiden
paljon nopeampi elpyminen ovat samalla saaneet monet
suhtautumaan vähemmän suopeasti maailman talouden
nopeisiin muutoksiin. Tänä päivänä huolestuttaa se, että
kehittyvät taloudet saattavat hyödyntää koko taloudelli-
sen potentiaalinsa käyttäen hyväksi Euroopan rakenteel-
lisia heikkouksia. Nyt tapahtuva taloudellisen tuotannon
siirtyminen voi kuitenkin olla hyödyllistä molemmin
puolin ja johtaa investointien, kaupan ja kulutuksen
kasvuun kaikkialla. Mutta EU ei voi olettaa, että muiden
nousu johtaa välttämättä tilanteeseen, jossa kaikki voit-
tavat. Jos EU ei sopeudu globaalin talouden tarpeisiin,
on olemassa todellinen vaara, että Euroopan suhteelli-
nen näivettyminen muuttuu absoluuttiseksi.
EU on viimeisten 50 vuoden aikana lujittunut sekä
syventymällä että laajentumalla, ja nyt sen on tehtävä
perusluonteinen valinta. Vuosi 2010 voi olla EU:lle uuden
vaiheen alku ja seuraavien 50 vuoden aikana Eurooppa
voi kehittyä vakuuttavaksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi,
tai sitten EU ja sen jäsenvaltiot vähitellen syrjäytyvät ja
tulevat yhä merkityksettömämmäksi Aasian mantereen
läntiseksi niemimaaksi.
Maailmanlaajuisen toiminnan aloittaminen ei saisi
merkitä kotimaisten uudistusten jäämistä toiselle tilalle,
kaukana siitä: ulkoista vaikutusvaltaa ei voida saada
aikaan ilman vankkaa talouskasvua ja Euroopan unionin
sisäistä yhteenkuuluvuutta. Mutta nykyajastamme on
tullut peruuttamattoman globaali, ja tämä muutos luo
uusia voittajia ja häviäjiä. Jollemme halua liittyä häviäjiin,
on ryhdyttävä rohkeisiin toimiin nyt.
Miksi Euroopan unioni?
Tämän päivän haasteet ovat erilaisia kuin aikaisemmat ja
niihin on vastattava toisella tavalla. Katsommepa sitten
suhteellista väestön tai talouden näivettymistä, ilmaston-
muutosta tai energiapulaa, haasteet voidaan ymmärtää
oikealla tavalla ja niistä voidaan selviytyä vain, kun ne
asetetaan alueelliseen ja globaaliin yhteyteen. Tässä
EU voi kokonaisuutena, joka on paljon enemmän kuin
jäsenvaltioidensa summa, osoittaa merkityksensä. Yhdis-
tämällä monen tason vallankäyttökeinonsa – globaa-
leista paikallisiin ulottuvat – EU kykenee paremmin kuin
mikään jäsenvaltio kohtaamaan 21. vuosisadan suurim-
mat koetukset.
Tämä ei tapahdu automaattisesti. Vaikka EU:lla onkin
tarpeelliset rakenteet ja välineet, jäsenvaltioiden on
käytettävä niitä määrätietoisesti hyväkseen – ja oikean
päämäärään puolesta. EU:n yhteinen agenda tiivistyy
pohjimmiltaan kahteen kaiken kattavaan ja toisiinsa
liittyvään haasteeseen: sosiaalisen ja taloudellisen
mallimme kestävyyden turvaamiseen ja keinojen kehit-
14
tämiseen tämän mallin sekä yhteisten arvojemme ja
intressiemme tukemiseksi ja puolustamiseksi globaalilla
areenalla. Komission uutta Eurooppa 2020 -strategiaa
olisi sen vuoksi kannatettava, mutta viime kädessä se on
nähtävä laajemmassa yhteydessä.
Jotta EU:sta voisi tulla tehokas ja dynaaminen maailman-
laajuinen tekijä, sen on siirrettävä Eurooppa-hankkeen
ytimeen myös solidaarisuutta. Solidaarisuus ei toteudu
ehdoitta – se on riippuvainen yksilöllisestä ja kollektiivi-
sesta vastuusta. Sellaisena se voi ja sen täytyy olla vallit-
sevana piirteenä EU:n toimintapolitiikassa ja suhteissa
kaikilla tasoilla, yksilöiden ja sukupolvien sekä alueiden
ja jäsenvaltioiden välillä.
Euroopan kansalaisilla on kuitenkin edelleen vaikeuksia
löytää EU:sta vastaukset omiin ongelmiinsa. Jos halu-
amme Eurooppa-hankkeen olevan yhteinen, sekä polii-
tikkojen että kansalaisten on tunnettava se omakseen,
oltava sen "omistajia". Jos hallitukset edelleen, aina kun
se niille sopii, pitävät EU:ta ja sen toimielimiä vieraina tai
vihamielisinä, ei ole juurikaan toivoa saada kansalaisia
samastumaan EU:hun, mikä on tarpeen sen menes-
tymisen kannalta. Kansalaisten tuen palauttaminen
osallistamisella ja avoimuudella on kuitenkin se, mitä EU
tarvitsee menestyäkseen.
Vuoden 2030 haasteet
"Kuvitelkaa vuotta 2030. Mitkä mielestänne ovat silloin (MAAMME) kaksi merkittävintä haastetta?" (ENINT. 2 VASTAUSTA)
Taloustilanne
Työttömyys
Rikollisuus
Eläkkeet
Ympäristönsuojelu
Terveydenhuoltojärjestelmä
Maahanmuutto
Hintojen nousu / inflaatio
Terrorismi
Koulutusjärjestelmä
Asuminen
Verotus
Puolustus / Ulkoasiat
En osaa sanoa: 8 %Lähden: Eurobarometri 6/2009, EU-27
%
15
Eurooppalaisen yhteisön ytimenä on erityislaatuinen
taloudellinen ja sosiaalinen malli, johon Lissabonin sopi-
muksessa viitataan ilmaisulla 'erittäin kilpailukykyinen
sosiaalinen markkinatalous'. Mallista on lukuisia muun-
nelmia laadullisesti erilaisine toteutuksineen, mutta ne
kaikki sopivat suurin piirtein samoihin puitteisiin. Se
perustuu yleisesti hyväksytylle ajatukselle, jonka mukaan
talouskasvuun olisi pyrittävä markkinoiden avulla sosiaa-
listen päämäärien hyväksi.
Mallin avulla Eurooppa muuttui toisen maailmanso-
dan jälkeen vahvojen teollisuudenalojen ja palvelujen
alueeksi, jolla on suuri työpaikkoja luova potentiaali,
mikä puolestaan teki mahdolliseksi oikeudenmukaisen
sosiaalisen suojelun järjestelmän. Näin luotiin "hyvä
kehä", jossa yhdistyvät solidaarisuus, vastuullisuus ja
kilpailukykyisyys.
Tämä malli on kuitenkin määriteltävä uudelleen ja
mukautettava muuttuvaan maailmaan, sillä siihen
kohdistuu paineita sisältä ja ulkoa. EU:n mahdollisuu-
det synnyttää kasvua ja työpaikkoja ja siten parantaa
elintasoa ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana
jääneet sen pääasiallisista kauppakumppaneista jälkeen.
Vaikka jotkut sen jäsenvaltioista ovatkin onnistuneet
rikkomaan tämän muotin, yleensä ottaen tilanne on
edelleen sama. Nykyinen finanssi- ja talouskriisi on
toiminut herättäjänä ja paljastanut Euroopan talouden
rakenteelliset heikkoudet. Euroopan on aloitettava kehit-
tyvien ja kehittyneiden talouksien lisääntyneen kilpailu-
kyvyn edessä rohkeasti uusi uudistusohjelma, jolla pyri-
tään saavuttamaan talouden suurempi tehokkuus.
Mallista vallitseva konsensus on kuitenkin riippuvainen
tasapainon jatkumisesta mallin sosiaalisen ja markkinau-
EUROOPAN TALOUDELLISEN JA SOSIAALISEN MALLIN UUDISTAMINEN
Torilla kauppa käy –kaikki liiketoiminta on viime kädessä paikallista. Kuva: Schubert
16
lottuvuuden välillä. Tasapaino on ajan mittaan häiriinty-
nyt, kun sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Sosiaali-
nen syrjäytyminen ja huonot työolot ovat joidenkin EU:n
kansalaisten kohdalla edelleen todellisuutta. Vastaus
tähän ongelmaan ei ole talousuudistuksen lopettami-
nen. Päinvastoin, talouden tehokkuuden lisääminen
edellyttää uusia sosiaalipolitiikkoja. Toisin sanoen Euroo-
pan taloudellisen ja sosiaalisen mallin kestävyys riippuu
kyvystämme palauttaa dynaaminen tasapaino kehityk-
sen talous-, sosiaali- ja ympäristöulottuvuuksien välille.
Kohti kasvua ja työpaikkoja
Vahva ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen talous, jolle
on ominaista korkea tuottavuus, on elintason parantami-
sen perusedellytys. Talouskasvu perustuu yhä enemmän
teknologian muutoksiin ja lisääntyneeseen erikoistumi-
seen globalisaation syventyessä. Tämä kehitys vaikuttaa
työntekijöihin ja yrityksiin sekä markkinoiden toimintaan
ja yritysten johtamiseen rakenteellisen muutosprosessin
välityksellä. Digitalisointi lisää ulkoistamismahdollisuuk-
sia, ja tieto- ja viestintätekninen vallankumous voi antaa
hyvät mahdollisuudet tuottavuuden kasvulle tulevina
vuosikymmeninä.
EU voi edistää kasvuprosessia kehittämällä edelleen
sisämarkkinoita esimerkiksi palvelujen alalla ja torju-
malla kaikkia protektionismin muotoja ja varmistamalla
Dohan kierroksen päätökseen saattamisen. Työvoimaan
ja yrityksiin kohdistuvat tarpeettomat rasitteet eivät saa
tukahduttaa dynaamisen ja innovatiivisen palvelutuotan-
non kasvua samalla, kun olisi kannustettava yrittäjyyttä
ja riskinottoa. Yhteinen näkemyksemme on, että tekno-
logian muutokset, globalisaatio ja väestön ikääntyminen
edellyttävät kiireellisiä rakenteellisia uudistuksia jousta-
vuuden, kilpailukyvyn ja dynamiikan lisäämiseksi.
Työmarkkinoiden uudistamisella on keskeinen asema
uusien ja parempien työpaikkojen luomisessa. Jäsenvalti-
oiden olisi pyrittävä parantamaan kolmea työmarkkinoi-
densa keskeistä puolta: työvoiman joustavuus ja aseman
turvaaminen ("joustoturva"), työvoiman liikkuvuus sekä
yrityskulttuuri ja yritysten hallintokäytänteet. Työvoiman
osallistumisastetta on myös nostettava (ks. väestöraken-
netta käsittelevää osiota).
Työvoiman valmius mukautua tuotannon jatkuviin
muutoksiin on eräs tuottavuuden ylläpitämisen olennai-
nen tekijä. Työvoiman joustavuuden vastapuolena on
oltava työpaikkojen turvaaminen. Nopeasti muuttuvassa
Ammatillinen koulutus avaa tien menestykseen. Kuva: Hass
17
maailmassa ei tarvitse suojella työpaikkoja, vaan pikem-
minkin työpaikkansa menettävää henkilöä lisäämällä
hänen työllistettävyyttään. "Joustoturva" on paras keino
antaa tätä suojelua, sillä sen avulla työntekijät pystyvät
hyötymään muuttuvista työmarkkinoista ja siirtymään
parempiin työpaikkoihin. Keskeistä tälle lähestymista-
valle on kyky hankkia ja mukauttaa taitoja koko elämän
ajan samalla kun luodaan edellytykset siirtää taitoja
jäsenvaltioiden välillä ja sisällä.
Työntekijöiden ja yrittäjien on vielä nykyäänkin vaikea
ymmärtää kaikkia sääntöjä ja määräyksiä, joita sovel-
letaan uuden työn tai yrityksen aloittamiseen. Vaikka
"pykäläviidakkoa" ei voikaan pyyhkäistä olemattomiin,
se ei saisi olla este liikkuvuudelle. Mikä tärkeintä, sosiaa-
liturvaoikeudet olisi lopultakin voitava siirtää jäsenvalti-
osta toiseen. Tutkintojen tunnustaminen on varmistet-
tava kaikkialla EU:ssa ja monikielisyyteen kannustettava.
EU:n olisi myös kehitettävä uusi "ammatillisia siirtymiä
koskeva politiikka" edistääkseen ja helpottaakseen siirty-
mistä työpaikasta toiseen ja tukeakseen unionin sosiaa-
lista ulottuvuutta.
Myös yrityskulttuuriin ja yritysten hallintokäytänteisiin
tarvitaan kauaskantoisia muutoksia, jos työvoiman taito-
jen kohentamisessa on tarkoitus onnistua. Yritysten on
suhtauduttava myötämielisemmin työvoiman aloitteisiin
ja avoimeen innovointiin, jotka tähtäävät kilpailukyvyn
parantamiseen uusien tuotantoprosessien ja teknologioi-
den avulla. Niiden on myös edistettävä yrityksen omista-
juuskulttuuria.
Euroopan sosiaalisten tavoitteiden saavuttami-
nen uusien kohdennettujen politiikkojen avulla
Talousuudistuksen uutta sysäystä on täydennettävä
uusilla kohdennetuilla toimenpiteillä, joilla pyritään lisää-
mään turvaa ja solidaarisuutta yksilön hyväksi. Sosiaalisia
tukijärjestelmiä on suojattava kunnolla väärinkäytöksiltä
ja moraalikadolta. Oikeuksien ja etuuksien on oltava
tasapainossa vastuiden ja velvoitteiden kanssa. Sosiaali-
turvajärjestelmiä tulisi erityisesti mukauttaa
niin, että ne kannustavat nopeaan työmarkkinoille
paluuseen työikäisille annettavan pitkäaikaisen tuen
sijaan.
Sosiaalipolitiikkaa koskevan nykyisen toimivaltajaon
huomioon ottaen etusija olisi annettava selkeästi määri-
tellyille ja yhteisesti hyväksytyille tavoitteille, joita suosi-
tellaan Eurooppa 2020 -strategiassa. Jäsenvaltioiden
olisi näytettävä esimerkkiä poistamalla epäoikeudenmu-
kaisuudet, jotka johtuvat kahden kerroksen työmarkki-
noista, joilla toiset työntekijät nauttivat pitkien työsopi-
musten antamaa suojaa kun toiset ovat suojattomia ja
jatkuvan erottamisuhan alaisia.
Jäsenvaltioiden olisi myös osoitettava riittävästi varoja
sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden sekä sukupuoleen
perustuvan syrjinnän torjumiseksi, panemalla esimerkiksi
täytäntöön EU:n nykyinen lainsäädäntö hyväksyttyjen
vähimmäisvaatimusten turvaamiseksi. Keskeinen osa
tätä pyrkimystä on työnhakijoiden ja muiden työmark-
kinaosapuolten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.
Euroopan työnvälitysverkostossa (EURES) saatavilla
olevia tietoja kehittämällä ja ulottamalla sähköisen infra-
struktuurin saatavuus koteihin, kouluihin ja yrityksiin
päästäisiin hyvään alkuun.
Huolehtimalla asianmukaisesta koordinaatiosta sosiaali-
ja veropolitiikassa EU voi tukea jäsenvaltioidensa kykyä
pyrkiä sosiaalisiin tavoitteisiin niiden yksilöllisten paino-
tusten mukaisesti ilman että kilpailu vääristyy tai yhte-
näismarkkinat vaarantuvat. Euroopan investointipankkia
ja Euroopan sosiaalirahastoa olisi hyödynnettävä täysi-
määräisesti, jotta tuetaan EU:n tasolla sovittuja tavoit-
teita köyhyyden poistamisesta ja sosiaalisen yhteenkuu-
luvuuden lisäämisestä.
EU:n olisi myös edistettävä Euroopan väestön terveyden
tavoitetta – se on keskeinen taloudellinen ja sosiaalinen
vahvuus – erityisesti kehittämällä terveydenhuoltoon,
18
hyvinvointiin ja vanhenemiseen liittyviä elinkeinoaloja ja
palveluita.
Lopuksi liike-elämän olisi kriisi huomioon ottaen kannet-
tava vastuunsa hyväksymällä itsesääntely seuraavilla
aloilla: etiikka, vastuuvelvollisuus, sosiaalinen ja ekologi-
nen tietoisuus, syrjinnän torjuminen, elinikäinen oppimi-
nen ja työolojen jatkuva parantaminen.
Kaikki voittavat -tilanteen luominen: yhtenäis-
markkinoiden vahvistaminen
Edellä mainittuja sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä
on vahvistettava ja tuettava täysimääräisesti toimivilla
yhtenäismarkkinoilla. Yhtenäismarkkinoiden kehitystä on
pitkään jarruttanut kaksi samanaikaista prosessia: jotkin
jäsenvaltiot ovat olleet vastahakoisia soveltamaan sisä-
markkina-, kilpailu- ja valtiontukisääntöjä, toisilla jäsen-
valtioilla taas on ollut taipumusta vastustaa maltillisiakin
aloitteita verotuksen koordinoinnissa, joka voisi parantaa
yhtenäismarkkinoiden toimintaa ja poistaa huolen, että
yhtenäismarkkinat saattavat haitata sosiaalisten tavoit-
teiden saavuttamista.
Jos näihin suuntauksiin ei kiinnitetä huomiota, ne
pahentavat vastakkainasettelua verotusjärjestelmien ja
työpaikkojen luomisen välillä ja jäsenvaltioiden mahdol-
lisuuksia poistaa eriarvoisuutta. Ne johtavat myös sosi-
aalisen suojelun tason jyrkkään alenemiseen ja lisäävät
integraation vastustusta. Lyhyesti sanottuna kehityksen
taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus joutuisi kaikki
häviävät -tilanteeseen.
Nykyisessä talouskriisissä tarve noudattaa sisämarkkina-
sääntöjä on entisestään korostunut. Talousnationalismiin
pakeneminen tekisi kriisistä ulospääsyn vain vaikeam-
maksi ja Eurooppa menettäisi kilpailukykyään. Silti
protektionistinen ajattelu on vallalla monissa jäsenvalti-
oissa niin yleisen mielipiteen kuin poliittisten johtajienkin
keskuudessa.
Tätä epäsuotuisaa taustaa vasten on epätodennäköistä,
että yhtenäismarkkinoiden vauhdittaminen ja loppuun
saattaminen onnistuisi ilman uutta strategiaa tai ohjel-
maa. Tällaisen ohjelman tulisi olla sitoumus laajentaa
– asetettuihin määräaikoihin mennessä – yhtenäismark-
kinat niille alueille, joille ne eivät vielä ulotu tai joilla ne
ovat riittämättömästi kehittyneet, eli ennen kaikkea
palvelusektorille, rahoitusala mukaan lukien. Tähän tulisi
liittää mukaan aloitteita, ellei jopa integraation syventä-
mistä, koheesio-, sosiaali- ja veropolitiikan aloilla EU:n
kilpailukyvyn säilyminen huomioon ottaen. Samaan
aikaan olisi toteutettava toimia vähähiiliseen talouteen
pääsemiseksi sekä sosiaalisen osallistamisen edistämi-
seksi, erityisesti koulutuksen, työllisyyden, tiedon, terve-
yden ja pankkipalvelujen aloilla.
Talouden hallinnon tehostaminen vakauden ja
lähentymisen vuoksi
Maailman finanssikriisi ja jäsenvaltioiden väliset kasvavat
sisäiset erot taloudessa puhuvat vahvasti EU:n talouden
koordinoinnin tehostamisen puolesta. 1990-luvulla
toteutettujen lähentymisponnistelujen uusiminen – mikä
johtaa samalla euroalueen laajenemiseen – on keskeistä
EU:n ja erityisesti euroalueen yleisen taloudellisen
menestyksen ja yhtenäisyyden kannalta. Lähentymis-
ponnistelujen olisi perustuttava seuraaville toimenpi-
teille:
– Annetaan talouden koordinoinnin johtamistehtävä
kuitenkin täysin komission roolin huomioon ottaen
Eurooppa-neuvostolle, joka työskentelee tiiviisti
Euroopan parlamentin, komission ja muiden asian-
omaisten taloudellisten laitosten kanssa; vahviste-
taan ja laajennetaan euroryhmän koordinointivas-
tuuta rahaliiton sisäisen ja ulkoisen hallinnoinnin
osalta.
– Vahvistetaan kansallisten talousarvioiden valvontaa
koskevia menettelyjä avoimuuden sekä julkisen
19
talouden kestävyyden varmistamiseksi; kannuste-
taan jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan talousarvio-
prosessinsa ja aikataulunsa.
– Vahvistetaan makrotalouden koordinointia laajen-
tamalla se koskemaan yksityisen sektorin velkoja,
maksutasetta ja yleisesti edellytyksiä kilpailukyvyn
säilymisen varmistamiseksi.
– Lisätään finanssipolitiikan yleistä uskottavuutta
luomalla rahoitusväline, jonka tarkoituksena on
odottamattomien kriisien ja epäsymmetristen häiri-
öiden torjunta ottaen samalla huomioon moraalika-
don riskit.
– Vahvistetaan rahoituslaitosten toimintaa ja valvontaa
liiallisen vipuvaikutuksen ja riskinoton torjumiseksi.
– Tehostetaan EU:n investointitoimia määrittelemällä
jäsenvaltioiden julkisten menojen investointiosan
kasvutavoite; lisätään Euroopan investointipankin ja
Euroopan investointirahaston resursseja; ja mukau-
tetaan Euroopan sääntelykehystä uusien pitkäaikais-
sijoittajien houkuttelemiseksi ja sellaisen järkevän
pankkitoiminnan edistämiseksi, joka palvelee reaali-
talouden tarpeita finanssikeinottelun sijaan.
Haasteena ympäristön kestävyys
Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen mallin uudelleen
määrittelyä vaikeuttaa myös ympäristön kestävyyden
vaatimus. EU:n on uudistettava alueidenkäytön suun-
nittelunsa, kaupungit ja liikenne sekä kulutustottumuk-
sensa, mutta myös kasvumallinsa. Uusia vihreitä tekno-
logioita ja kestäviä teollisuusprosesseja varten tarvitaan
"uusi elinkeinostrategia". Tämän strategian tukemiseksi
EU:n olisi:
– Hyväksyttävä eurooppalainen innovaatioaloite, jolla
yksinkertaistetaan rahoitusmahdollisuuksia ja anne-
taan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutille
valtuudet perustaa yhteisiä innovaatio-ohjelmia
kautta EU:n;
Stuttgartin uuden messukeskuksen katolle on asennettu yksi maailman suurimmista aurinkopaneeleista. Kuva: © Dirk Wilhelmy for Planet Energy ja Projektgesellschaft Neue Messe
20
– Perustettava pienyritysten tutkimustoimintaa tukeva
aloite (Small Business Research Initiative), joka antaa
innovatiivisille uusille ja pienille yrityksille pääsyn
julkisten hankintojen markkinoille;
– Parannettava maatalouden, karjankasvatuksen ja
elintarviketeollisuuden lisäarvoa samalla kun niiden
haitallisia ympäristövaikutuksia vähennetään lisää-
mällä uusien teknologioiden saatavuutta ja vahvista-
malla kuluttajien tietoisuutta;
– Luotava tai luokiteltava Euroopan teknologiainsti-
tuutin puitteissa eurooppalaisia tutkimuskeskuk-
sia, joissa keskitytään käsittelemään uusiutuvaa
energiaa, energiatehokkuutta, tieto- ja viestintä-
tekniikkaa kestävän kehityksen edistämiseksi ja
liikenneverkkoja varten, bioteknologiaa ja nanotek-
nologioita.
– Hyväksyttävä vähähiilisyyteen siirtymistä koskeva
strategia, jossa vahvistetaan visio vähähiilisestä
taloudesta vuonna 2030 ja toimet, jotka EU:n ja
jäsenvaltioiden on toteutettava tämän tavoitteen
saavuttamiseksi.
Lissabonin strategian sudenkuoppien
välttäminen
Jos EU todella haluaa uudistuksia, sen on mukautettava
hallintorakenteitaan ja resurssejaan. Tämä on Lissabo-
nin strategian opetus: lupaus Euroopan kilpailukyvyn
kohentamisesta kariutui heikkoihin täytäntöönpanome-
kanismeihin. Ennen kaikkea yhteisön tasolla laadittujen
yhteisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa kansallisella
tasolla kunkin maan sisäisen toimivaltajaon mukai-
sesti olisi tehostettava tehokkaalla "name and shame"
-vertaispainostusmekanismilla sekä taloudellisilla ja
muilla positiivisilla kannustimilla. Ja lopuksi mainittakoon
vielä se, että arvioinneissa olisi keskityttävä tuloksiin eikä
panoksiin tai prosesseihin.
Tähän kaikkeen on yhdistettävä EU:n omien varojen,
Euroopan investointipankin varojen ja jäsenvaltioiden
talousarvioista saatavien varojen johdonmukainen
käyttö kokoamalla yhteen varat, jotka on tarkoitettu
sovittujen painopisteiden kattamiseen. Meidän on
ennen kaikkea keskityttävä luomaan kasvua ja työpaik-
koja. Ei mitä tahansa työpaikkoja, vaan tietoyhteis-
kunnan edellyttämiä työpaikkoja, eikä mitä tahansa
kasvua vaan kasvua, joka on kestävää ja määriteltävissä
muutenkin kuin BKT:na. Siinä on Euroopan tulevaisuus.
21
OSAAMISEN KAUTTA KASVUUN: YKSILÖN VOIMAANNUTTAMINEN
Tietämyspohjaiset ja luovat toimialat ja palvelut ovat
kasvaneet merkittävästi kahtena viime vuosikymmenenä,
ja niistä on tullut Euroopan työllisyyden ja taloudellisen
dynamismin tukipilareita. Aika jolloin EU:n kilpailuetu
voitiin mitata palkkakustannuksina on jäänyt kauas
taakse. Nykyään äly, innovointi ja luovuus ovat tärkeim-
mät vertauskohdat. Ne ovat Euroopan vakuutus tulevai-
suuden vaurauden hyväksi. Elämme maailmassa, jossa
vaaditaan paitsi korkean jalostusarvon tuotteita ja markki-
noita myös yhä enemmän korkean jalostusarvon taitoja.
Eurooppa on kuitenkin jäämässä jälkeen osaamisen alalla.
Jos tämänhetkiset investointisuuntaukset jatkuvat, Aasia
voi olla vuonna 2025 tieteellisen ja teknisen kehityksen
kärjessä EU:n ja Yhdysvaltojen kustannuksella. Arvioi-
daan, että kyseiseen ajankohtaan mennessä ulkomailla
opiskelee lähes miljoona kiinalaista ja intialaista, jotka
tuovat palatessaan runsaasti osaamista ja kokemusta
aasialaisiin kotimaihinsa. Sitä vastoin eurooppalaiset
opiskelijat opiskelevat Euroopan ulkopuolella suhteellisen
harvoin. EU on jäänyt jälkeen myös korkea-asteen koulu-
tuksessa, sillä maailman sadan parhaan oppilaitoksen
joukossa on vain 27 EU:n korkeakoulua, kun yhdysvalta-
laisia korkeakouluja niistä on 57. EU on heikosti edustet-
tuna myös rajojensa ulkopuolella käytävässä poliittisessa,
liiketoimintaa ja ympäristöä koskevassa keskustelussa.
EU:lla ei ole varaa olla välittämättä tällaisesta suuntauk-
sesta. Lahjakkuusvarannon paremmalla käytöllä sen sijaan
luodaan keskeinen strateginen väline, jolla varmistetaan
yksilöiden sosiaalinen nousu ja koko eurooppalaisen
yhteiskunnan kehittyminen. Pitääkseen lupauksensa
tietoyhteiskunnasta EU:n on tarjottava huippuosaamista
koulutusprosessin kaikissa vaiheissa; parannettava jatku-
vasti väestönsä osaamispohjaa tarpeen mukaisesti; ja
luotava sellaiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja säänte-
lyolosuhteet, joissa tutkimus, luovuus ja innovointi voivat
kukoistaa.
Kaikki kyvyt kukoistamaan. Kuva: Kunsch
22
Huippuosaamisen ja oikean tiedon etsintä: koulu-
tuksen ja osaamisen parantaminen
Perusasteella saadulla vankalla koulutuspohjalla voi olla
valtava vaikutus ihmisen kykyyn kehittyä koko elämänsä
ajan. Liian monella Euroopan kansalaisella ja Euroopassa
asuvalla kolmannen maan kansalaisella ei ole pääsyä
korkeatasoisimpiin koulutusjärjestelmiin. Tarvitaan
kiireellisiä toimia tilanteen korjaamiseksi; myös opettajille
ammattikuntana on annettava heidän ansaitsemansa
tunnustus; on kehitettävä joustavia ja avoimia opinto-
ohjelmia, joilla voidaan vaalia lasten uteliaisuutta ja
luovuutta; ja vahvistettava julkisten koulutusjärjestelmien,
yritysten ja yhteiskunnan välisiä suhteita.
EU:ssa ei ole myöskään tarpeeksi ensiluokkaisia yliopis-
toja, mikä heikentää Euroopan vetovoimaa huippuar-
vosanoilla valmistuneiden silmissä. EU:n on korjattava
tilanne luomalla huipputason korkeakoulujen verkosto,
joka kykenee kilpailemaan maailman parhaiden korkea-
koulujen kanssa. Huippuosaamiseen pyrkiminen ei sulje
ulkopuolelle samanaikaisia pyrkimyksiä edistää kattavam-
paa pääsyä korkeakouluopetuksen piiriin keskimääräisen
koulutustason parantamiseksi laajemmin väestön keskuu-
dessa. Huippuosaaminen edellyttää kriittistä massaa ja
kilpailua, eräänlaisia opiskelijoiden, korkeakoulujen ja
akateemisen tutkimuksen "yhteistä aluetta".
Korkeakoulujen hallinnollista ja taloudellista autonomiaa
on edistettävä, sillä se on tehokkain tapa lisätä korkea-
koulutuksen yksityistä rahoitusta. Tulevaisuuden hyötyjinä
Perusasteen koulutuksen menojen osuus BKT:sta (2006)
Malta ja Slovenia: tietoja ei saatavilla1. Vertailuvuosi 2005
Kypro
sTa
nska
Iso-B
ritan
nia
Belg
iaRu
otsi
Itäva
ltaPu
olaPo
rtugal
i
Viro
Italia
Unka
riLa
tvia
Irlan
tiLu
xem
burgSa
ksa
Liet
tua
Tšek
kiEs
panja
Kreik
ka1
Slov
akia
Bulg
aria
Rom
ania
1
Kore
aSv
eits
iYh
dysva
llaA
ustra
liaM
eksi
koKan
ada1
Japan
iOEC
D: kes
kiarvo
Ala
nkom
aat
Suom
i
Ransk
a
Lähde: Eurostat, OECD
EU-maat
EU 27 keskiarvo
OECD-maat
23
hyvätuloisten opiskelijoiden olisi osallistuttava yhä kasva-
viin koulutuskustannuksiin, kun taas taloudellista tukea
tarvitsevien opiskelijoiden saatavilla olisi oltava stipendi-
järjestelmä ja opintolainoja. On myös edistettävä korkea-
koulujen välistä kilpailua samoin kuin hallintomalleja, jotka
perustuvat vastuuseen ja avoimuuteen.
Korkeakoulujärjestelmät, joille on ominaista klientelismi
ja korporativismi, on kyseenalaistettava. Euroopassa
ja muualla maailmassa on sen sijaan varmistettava,
että korkeakoulut ovat entistä avoimempia reaalitalou-
den suuntaan. Tämän uudistusprosessin tulisi sisältää
toimenpiteitä, joilla lisätään opiskelijoiden liikkuvuutta
rohkaisemalla Erasmus-ohjelman laajempaan käyttöön ja
myöntämällä etuja opiskelijoille, joilla on tutkintotodistus
useammasta kuin yhdestä maasta. Korkeakoulujen on
tehtävä enemmän sen puolesta, että valmistuneilla on
elinkeinoelämän tarvitsemaa osaamista.
Yhdeksi koulutusjärjestelmän tärkeimmistä painotuksista
on asetettava huippuosaamisen kysynnän ja tarjonnan
välisen epäsuhdan korjaaminen. Tämä edellyttää vahvaa
panostamista osaamisen parantamiseen, jotta yksilöt
saavat valmiudet siirtyä työstä toiseen sekä käyttää uusia
teknologioita ja taitoja. Välttämätön ehto puolestaan on
joustavan elinikäisen oppimisen kulttuurin luominen, jossa
yksilöt voivat hakeutua koulutukseen uudelleen milloin
tahansa työurallaan samanlaisin ehdoin kuin nuoret.
"Oppimaan oppimisesta" on tultava koko koulutusjärjes-
telmän johtava periaate.
Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta: tutkimus- ja
kehitysmenojen osuuden lisääminen
Huolimatta lukuisista pyynnöistä saada tutkimus- ja
kehitysmenoja lisättyä huomattavasti muutokset olivat
viime vuosikymmenenä pieniä EU:n menot pysyivät
1,8 prosentissa BKT:sta. Euroopassa tarvitaan yhteistä
ponnistusta, jotta päästään Eurooppa 2020 -strategian
tavoitteeseen eli 3 prosenttia menoista osoitetaan tutki-
mukseen ja kehitykseen, ja luodaan "innovaatiounioni".
Tähän on päästävä sekä julkisia varoja uudelleenkohden-
tamalla että yksityisen sektorin rahoitusta lisäämällä. Olisi
kehitettävä EU:n ei-kilpailullisen soveltavan tutkimuksen
keskuksia (valtioiden, alueiden ja yritysmaailman väliset
julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet) lisäämällä
Euroopan tutkimusneuvoston kautta tutkijalähtöiseen
vapaaseen tutkimukseen annettua tukea.
����������� �������������������������
���������
�����
�����������
�����������
�����
�����������������!�#����$
&�'����
24
Tässä tarkoituksessa on ratkaisevan tärkeää yksinkertais-
taa menettelyjä julkisen rahoituksen, mukaan lukien EU:n
rahoituksen, piiriin pääsemiseksi. Edellä mainitusta hyötyi-
sivät ennen kaikkea pienet dynaamiset yritykset, jotka
ovat usein kauaskantoisten innovaatioiden alullepanijoita.
Pk-yritysten osuus on tällä hetkellä puolet EU:n BKT:sta,
vaikka niiden saama hyöty T&K-ohjelmista on vain 15
prosenttia. Tarvitaan uusia kumppanuuden muotoja
julkisin varoin toimivien korkeakoulujen tutkijoiden sekä
yksityisesti rahoitettujen yhtiöiden tutkijoiden välillä, jotta
varmistetaan tiedon jatkuva yhteiskäyttö kaikessa tutki-
muksessa ja innovoinnissa. Erityisesti pk-yritysten hyväksi
koituvalle soveltavalle tutkimukselle on osoitettava lisää
rahoitusta.
Huippuosaamisen on oltava tärkein peruste julkisen avun
myöntämiselle sekä kansallisella että EU:n tasolla. Euroo-
pan tutkimusneuvoston roolia on laajennettava ja vahvis-
tettava, ja varoja on osoitettava ainoastaan vertaisarvioi-
dun todellisen tai potentiaalisen osaamisen perusteella.
EU:n on myös edistettävä eurooppalaisten osaamiskeskus-
ten kehittämistä, mutta varmistettava samalla, ettei tämä
keskittäminen johda "älyllisten autiomaiden" syntymiseen.
Lopuksi mainittakoon vielä se, että eurooppalaisen tutki-
musalueen on toteuduttava. Kyseessä on alue ilman rajoja,
jolla kaikki tieteellinen potentiaali voidaan sen sijainnista
riippumatta hyödyntää täysimääräisesti tutkijoiden,
ideoiden, teknologian ja pääoman vapaan liikkuvuuden
ansiosta. Tämän eurooppalaistamisprosessin on oltava osa
yleisempää avoimuutta maailmaa kohtaan. Tietämyksen
siirto täydentää nyt väistämättä materiaali- ja pääomavir-
roille perustuvan globalisaation perinteisiä edistäjiä.
Sääntelyjärjestelmä innovoinnin ja luovuuden
vapauttamiseksi
Euroopalla on usein vaikeuksia muuntaa tieteellinen
tutkimus uusiksi tuotteiksi, uusiksi patenteiksi, uudeksi
yritystoiminnaksi ja uusiksi työpaikoiksi. Kilpailun puute
palvelumarkkinoilla haittaa innovointia, nostaa kustan-
nuksia ja rajoittaa kasvua. Rahoituspalvelut, seuraavan
sukupolven digitaaliset palvelut, energiaratkaisut sekä
palvelut terveyden ja oppimisen edistämiseksi muodosta-
vat valtavan potentiaalin. EU on hyvissä asemissa päästäk-
seen johtavaan asemaan uusilla palvelualoilla, mutta vain
siinä tapauksessa, että palveluntarjoajilla on tukenaan
Euroopan laajuiset markkinat ja uusi sääntely-ympäristö,
jossa innovointi ja luovuus voivat todella kukoistaa.
Vapaat maailmanlaajuiset markkinat, joilla kunnioitetaan
teollis- ja tekijänoikeuksia, ovat välttämättömän tärkeät
innovoinnin edistämiseksi. Sen tähden on tärkeää, että
Eurooppa on edelleen sitoutunut parantamaan mark-
kinoille pääsyä sekä Euroopassa että sen ulkopuolella.
Tehokkaimmin tämä onnistuu toteuttamalla yhtenäis-
markkinat sekä palvelujen että uusien teknologioiden
osalta. Samanaikaisesti EU:n on uudistettava teollis- ja
tekijänoikeuksia koskevat säännöt, esimerkiksi luomalla
yksinkertainen eurooppalainen patenttijärjestelmä, joka
on edullinen, nopea ja järkevä ja joka tarjoaa tosiasiallisen
suojan Euroopan tasolla.
Tässä yhteydessä on myös tärkeää ottaa käyttöön toimen-
piteet, joita tarvitaan vahvistamaan riskipääomamark-
kinoita ja parantamaan siemenpääoman saatavuutta.
Erityisesti pk-yritykset – jotka ovat hyvin usein innovoinnin
eturintamassa – tarvitsevat enemmän asianmukaisia
tukimekanismeja, myös riskipääomaa, jotta ne pystyisivät
kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Luova talous kehittyy jatkossakin nopeammin kuin ne
poliittiset prosessit, joilla sitä on tarkoitus tukea tai sään-
nellä. Joka päivä tulee esiin uusia horisontteja ja mullista-
via näköaloja. Sen tähden alan sääntelyjärjestelmien on
perustuttava joustavuudelle ja reagointivalmiudelle. Vielä
tärkeämpää on helpottaa riskinottoon ja yrittäjyyteen
kannustavaa toimintakulttuuria. Vain tällä tavalla EU voi
saada täyden hyödyn tutkimuksesta ja koetoiminnasta ja
luoda uusia työpaikkoja.
25
Väestön ikääntyminen ja kotimaisen työvoiman vähe-
neminen johtavat Euroopalle dramaattisiin seurauk-
siin. Jollei tähän puututa, siitä aiheutuu kestämätöntä
painetta eläke-, terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjes-
telmille sekä kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun ja vero-
tukseen. Jos Eurooppa aikoo vakavissaan siirtyä kohti
osaamisyhteiskuntaa, toimia taloudellisen tehokkuuden
lisäämiseksi ja nykyisen väestön taitojen parantamiseksi
on täydennettävä aktiivisilla toimenpiteillä väestökehi-
tyksen haasteeseen vastaamiseksi. Ennen kaikkea niihin
täytyy kuulua yhteisesti sovittu pyrkimys tehdä EU:sta
houkutteleva kohde maahanmuuttajille. Ilman muutto-
liikettä EU ei pysty poistamaan tulevaa työvoimapulaa ja
ammattitaidon puutetta. Myös kulttuurinen monimuo-
toisuus ja kokeilut, jotka ovat luovuuden ja innovoinnin
edellytyksiä, vähenevät.
Euroopan väestökehityksen suuntaukset alkavat
olla vakiintuneita
Euroopan väestökehitystä hallitsee kaksi ääripään ilmi-
ötä, erittäin korkea elinajanodote ja erittäin alhainen
syntyvyys. Elinajanodote useimmissa EU:n jäsenvaltioissa
– nykyisin keskimäärin 75 vuotta miehillä ja 82 vuotta
naisilla – nousee tällä vuosisadalla vielä 15–20 vuodella.
Kun lapsia syntyy naista kohti keskimäärin 1,5 ja yhä
useammat naiset jättäytyvät lapsettomiksi, Euroopan
väestö ikääntyy ja sen alkuperäistä eurooppalaista synty-
perää olevan työvoiman määrä vähenee. Ottaen huomi-
oon EU:n nykyisen keskimääräisen eläkeiän (miehillä
62 vuotta ja naisilla hieman yli 60 vuotta), Euroopan
huoltosuhde huonontuu ilman kompensoivaa politiikkaa
HAASTEENA VÄESTÖRAKENNE: IKÄÄNTY-MINEN, MUUTTOLIIKE JA KOTOUTTAMINEN
Euroopan väestön kehitys 2000–2050 ja osuus maailman väestöstä
Asukkaita (milj.)
EU-27 Osuus maailman väestöstä
%-osuus
Lähde: Eurostat population projection, UN Population Prospects (2008 Revision)
26
jyrkästi seuraavien 40 vuoden aikana niin, että silloin
neljää työtä tekevää veronmaksajaa kohti on kolme
huollettavaa eläkeläistä. Näiden kielteisten suuntausten
tasapainottamiseksi tarvitaan kiireellistä toimintaa.
Ensinnäkin olisi toteutettava perheystävällisiä politiikkoja,
joiden tarkoituksena olisi vakaannuttaa syntyvyystaso tai
nostaa sitä. Lisäksi kotimaisen työvoiman vähenemisen
vaikutusta, myös siihen liittyviä kysymyksiä terveyden-
huolto- ja eläkejärjestelmien rahoituksesta, voitaisiin
osittain lieventää lisäämällä tuottavuutta. Tuottavuuden
vakaa kasvu antaisi mahdollisuuden tarkistaa resurssien
jakoa, mikä voisi auttaa kompensoimaan eläkkeensaa-
jien ja veronmaksajien välistä, yhä suuremmaksi kasva-
vaa eroa.
Mutta koska Euroopan väestökehityksen mallit alkavat
olla pitkälle vakiintuneita, näiden toimenpiteiden vaiku-
tus ei ole riittävä. Euroopan unionin väestökehityksen
haasteeseen voidaan vastata ainoastaan kahdenlaisilla
täydentävillä toimilla: lisäämällä työmarkkinoille osallistu-
misastetta ja toteuttamalla tasapainoista, oikeudenmu-
kaista ja ennakoivaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Työmarkkinoille osallistumisen lisääminen: välttä-
mätön edellytys
Tehokkaiden strategioiden suunnitteleminen ja toteut-
taminen työ- ja yksityiselämän välisen tasapainon tuke-
miseksi (lomajärjestelyt, etätyö jne.) on ensimmäinen
askel työvoimaosuuden kasvattamiseksi. Tavoitteena on
oltava sellaisten olosuhteiden luominen, joissa ihmiset,
����������������������������������!�������"��#$%��&'
�"*+,���������
�.��+"���������
�..��"���������
����������������������*��+��4+������$
27
erityisesti naiset, joilla on pieniä lapsia, ja iäkkäät työn-
tekijät voivat pysyä osana työvoimaa. Korkeammasta
eliniänodotteesta huolimatta naiset jäävät varhain eläk-
keelle, ja naisten kokonaistyöllisyysaste on matalampi
kuin miesten eli 58,3 prosenttia, kun miehillä se on
72,5 prosenttia. Tilanteen korjaamiseksi on kiinnitettävä
erityistä huomiota yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja syrjin-
nän torjumiseen sekä työssäkäyviä vanhempia tukeviin
päivähoito-ohjelmiin ja koulujärjestelmiin.
Toisena toimenpiteenä on oikeudellisten, hallinnollisten
ja kulttuuriin liittyvien esteiden poistaminen EU:n sisäi-
sen työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Tältä osin
keskeisiä välineitä ovat sosiaaliturva- ja eläkeoikeuksien
täysimääräinen siirto-oikeus, kielikoulutuksen paranta-
minen ja suoritettujen loppututkintojen ja ammatillisten
taitojen vastaavuuden täysimääräinen tunnustaminen
kaikkialla EU:ssa sekä aidosti syrjimättömän ympäristön
kehittäminen kaikilla poliittisilla tasoilla.
Lopuksi suhtautumisemme eläkkeelle jäämiseen on
muututtava merkittävällä tavalla. Olisi pyrittävä varhais-
eläkekäytäntöjen välttämiseen. Eläkkeelle jäämisestä
olisi tultava mieluummin vaihtoehto kuin pakko. Työuria
olisi pidennettävä nostamalla varsinaista samoin kuin
lakimääräistä eläkeikää. Aikuiskoulutusohjelmia, palk-
kajärjestelmiä, työolosuhteita ja eläkejärjestelmiä pitäisi
mukauttaa niin, että luodaan työmarkkinat 50–70-vuoti-
aille, mikä voidaan toteuttaa tekemällä iäkkäiden työnte-
kijöiden työhönotto ja työllistäminen nykyistä houkutte-
levammaksi.
Maahanmuuttopolitiikat: kohti ennakoivaa lä-
hestymistapaa
Vaikka sisäiset toimenpiteet työmarkkinoille osallistumi-
sen lisäämiseksi voitaisiin toteuttaa täysimääräisesti, ne
eivät riitä täysin korjaamaan seurauksia, joita väestökehi-
tyksellä on tulevaan työvoiman tarjontaan. On tosiasia,
että ilman maahanmuuttajia (epätodennäköinen tilanne)
ja työhönosallistumisasteen pysyessä vakiotasolla, EU:n
työvoiman määrä vähenee noin 68 miljoonalla työnte-
kijällä vuoteen 2050 mennessä. Koska kaikki maahan-
muuttajat eivät tule osallistumaan aktiivisesti työelä-
mään, puuttuvan työvoiman korvaamiseksi tarvitaan
lopulta nettomääräisesti noin 100 miljoonaa ihmistä.
Realistisen arvion mukaan niin suuri nettolisäys seuraa-
vien 40 vuoden kuluessa ei ole todennäköistä eikä vält-
tämättä toivottavaakaan. Siitä huolimatta siirtotyövoima
Kunnalliset palvelut tukevat maahanmuuttajia. Kuva: Hass
28
tulee olemaan osaratkaisu Euroopan tulevaan työvoiman
ja ammattitaitojen puutteeseen, ja EU:n on kehitettävä
ennakoiva lähestymistapa maahanmuuttoon.
Euroopassa on yleisesti muutettava suhtautumista
maahanmuuttoon. Liian usein maahanmuutto nähdään
ennemminkin kannettavana rasitteena kuin mahdolli-
suutena, johon olisi tartuttava. Euroopan unionilla on
tältä osin paljon oppimista Australialta, Kanadalta ja
Yhdysvalloilta, joiden kanssa se suoraan kilpailee lahjak-
kaista ja ammattitaitoisista maahanmuuttajista. EU:n
on kehitettävä näiden maiden kokemuksia hyödyntäen
yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jolla pyritään vetoa-
maan kaikkein ammattitaitoisimpiin, lahjakkaimpiin
ja motivoituneimpiin maahanmuuttajiin, ja toteuttava
samalla toimenpiteitä, joilla estetään henkisen pääoman
väheneminen lähettävissä maissa.
EU:n yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa olisi luotava
erityinen keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia, joka
keskittyy ammattitaitoisiin maahanmuuttajiin. EU:hun
asettautumiseen liittyviä etuja valaisevaa selkeää tietoa
olisi oltava helposti saatavilla. On myös muodostet-
tava yhteisiin kriteereihin perustuva yhteisesti sovittu
maahanmuuttajien hyväksymistä koskeva lähestymis-
tapa (piste- tai arviointijärjestelmä) ottaen samalla
huomioon eri jäsenvaltioiden erityistarpeet.
Eurooppa voi kuitenkin olla houkutteleva muuttokohde
ammattitaitoisille maahanmuuttajille vain, jos he tunte-
vat olevansa hyväksyttyjä ja heillä on täysi oikeus pyrkiä
Lapset ja äidit oppivat kieltä yhdessä. Kuva: Kunsch
virallisille työmarkkinoille ja mahdollisuus perustaa omia
yrityksiä. Laajoja kotouttamisaloitteita tarvitaan EU:n
ja jäsenvaltioiden tasolla sekä erityisesti paikallisella
tasolla, jolla on usein parhaat mahdollisuudet määritellä
maahanmuuttajaväestön ja muun väestön tarpeet ja
vastata niihin.
Sen jälkeen, kun maahanmuuttaja on laillisesti asettau-
tunut EU:n alueelle, hänellä olisi oltava samat sosiaaliset
oikeudet kuin EU:n kansalaisilla. Maahanmuuttajaväes-
tössä olevaa potentiaalia työvoimaosuuden lisäämiseen
olisi hyödynnettävä investoimalla kieli- ja ammattikou-
lutukseen sekä yleissivistävään koulutukseen ja toteut-
tamalla samassa yhteydessä määrätietoisia syrjinnän
vastaisia strategioita. Kaikista työtä tekeviin maahan-
muuttajiin ja heidän perheisiinsä kohdistuvista syrjinnän
muodoista olisi päästävä eroon.
Liikkuvat ihmiset: valvonta ja vastuu
Koska yhteistä eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa
sovelletaan pitkälti alueeseen ilman sisärajoja, politiikan
moitteeton toimivuus edellyttää uskottavaa EU:n ulkora-
jojen valvontajärjestelmää ja myös koordinoitua järjestel-
mää viisumien myöntämiseksi kolmansien maiden kansa-
laisille. Tätä käsitellään myös jäljempänä EU:n ulkoisen ja
sisäisen turvallisuuden yhteydessä.
Koska kymmenet miljoonat kolmansien maiden kansalai-
set ylittävät vuosittain laillisesti EU:n ulkorajat, on myös
olennaisen tärkeää tehostaa valvonta- ja tarkistamisjär-
jestelmiä EU:n sisällä. Tällä varmistetaan, että vastuuta
maahanmuuton valvonnasta ei siirretä yksipuolisesti
EU:n ulkorajoille ja niitä turvaaville maille.
Laittomien maahanmuuttajien osalta tarvitaan yhteistä
lähestymistapaa. EU:n on poistettava jäsenvaltioiden
politiikkojen ja toimintatapojen väliset epäyhtenäisyydet
niihin henkilöihin nähden, joilla ei ole laillista oikeutta
päästä työmarkkinoille. Tähän olisi sisällytettävä laitto-
mien maahanmuuttajien oikeuksien yhdenmukaista-
minen kaikkialla EU:ssa, jotta vältettäisiin jonkin tietyn
jäsenvaltion vetovaikutus, joka voi vaikuttaa myös johon-
kin toiseen jäsenvaltioon.
Laittoman muuttoliikkeen käsittelemiseen olisi sisälly-
tettävä myös sellaisen laittomien maahanmuuttajien
työllistämiskulttuurin torjuminen, jollainen vallitsee
edelleen useissa jäsenvaltioissa, erityisesti rakennus- ja
maatalousalalla sekä yksityistalouksissa. Tämä edellyttää
muiden toimien ohessa työ- ja oleskelulupien tarkastus-
ten tehostamista EU:n alueen sisällä niissä maissa, joissa
on paljon laittomia maahanmuuttajia.
Uskottavien ulkorajoilla suoritettavien ja sisäisten tarkas-
tusten säilyttämisellä ei tulisi kuitenkaan horjuttaa EU:n
tahtoa olla edelleen perimmäisten arvojensa mukaisesti
turvallinen paikka pakolaisille. EU:n turvapaikkapoli-
tiikoilla on varmistettava, että poliittisilla pakolaisilla
on oikeus hakea turvapaikkaa ja saada hakemuksensa
käsitellyiksi oikeudenmukaisesti EU:n kaikissa 27 jäsen-
valtiossa.
Laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi
toteutettaviin toimiin on kuuluttava myös toimenpiteitä,
joilla suojellaan heikossa asemassa olevia henkilöitä
ja yhteisöjä joutumasta epäasiallisten työllistämiskäy-
täntöjen tai muiden väärinkäytöksen muotojen kautta
hyväksikäytön uhreiksi, ihmiskauppa mukaan luettuna.
Tämä edellyttää alkuperämaiden ja EU:n välistä jatkuvaa
vuoropuhelua, jossa noudatetaan johdonmukaisuutta ja
jolla täydennetään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa.
Lisäksi EU:n on tunnustettava maahanmuuton ja kehi-
tysyhteistyön väliset yhteydet ja laadittava toimintapo-
litiikat, joilla niiden välinen synergia saadaan hyödyn-
nettyä täysimääräisesti. Onnistunut rekrytointipolitiikka
johtaa väistämättä aivovuotoon, joka voisi heikentää
kehitysprosessia lähettävissä maissa. EU:n olisi tehtävä
kaikkensa tämän välttämiseksi ja autettava näitä maita
29
30
vahvistamaan niiden kehittämiseen tarvittavaa inhimil-
listä pääomaa.
Kahdenvälisiin kehitysyhteistyösopimuksiin olisi sisälly-
tettävä toimia säännönmukaisen maahanmuuton edis-
tämiseksi liikkuvuutta koskevilla kumppanuuksilla sekä
rekrytointi- ja takaisinottosopimuksilla. Tällaisia politiik-
koja laadittaessa olisi otettava huomioon, mitä mahdol-
lisia etuja kehityksen kannalta liittyy paluusuuntaiseen
muuttoliikkeeseen ja kahdensuuntaiseen liikkuvuuteen
lähettävän ja vastaanottavan maan välillä. Pysyvän oles-
keluluvan saaminen EU:ssa esimerkiksi niin kutsutun
sinisen kortin avulla voisi kannustaa kiertomuuttoon
henkilöitä, jotka haluavat palata omaan alkuperämaa-
hansa pidemmäksi aikaa.
Lopuksi EU:n olisi investoitava lähettävien maiden
korkeakoulutusjärjestelmiin sellaisen osaamisen kehit-
tämiseksi, jota voidaan myöhemmin jakaa myös muille.
Tavoitteena pitäisi lyhyesti sanoen olla koulutus eikä
aivovuoto (training, not draining).
31
ENERGIAN TOIMITUSVARMUUS JA ILMASTON-MUUTOS: UUSI TEOLLINEN VALLANKUMOUS
Mikäli Euroopan energiatilanteeseen ei puututa millään
tavoin, se on vuoteen 2030 mennessä sellainen, että
energian tarve lisääntyy ja tarjonta vähenee. Euroopan
riippuvuus kolmansista maista tuodusta kalliista öljystä,
kaasusta ja hiilestä lisääntyy nykyisestä 50 prosentista
noin 60 prosenttiin, ja fossiiliset polttoaineet voivat
muodostaa jopa 80 prosenttia Euroopan energialäh-
teiden yhdistelmästä. Kaiken lisäksi energiaa hankitaan
poliittisesti epävakaimpiin kuuluvilta maailman alueilta.
Koska taloutemme ovat hyvin energiavaltaisia, ne ovat
myös erittäin haavoittuvia ja alttiita häiriöille.
Kaiken kukkuraksi tämänhetkinen finanssi- ja talous-
kriisi saattaa jäädä pieneksi sen vaikutuksen rinnalla,
joka ilmastonmuutoksella voi olla maailmantalouteen.
Jos riittäviin toimiin ei ryhdytä, maapallon lämpötila voi
nousta vuosisadan loppuun mennessä merkittävästi,
mikä johtaisi kokonaisten alueiden häviämiseen, synnyt-
täisi valtavat määrät ilmastopakolaisia ja jättäisi miljar-
dit ihmiset vaille vettä. Parhaimmassakin tapauksessa
seurauksena on eri muodoissa esiintyvä aavikoituminen,
merenpinnan kohoaminen, vakava kuivuus ja lämpötilan
kohoaminen kaikkine niihin liittyvine seurauksineen.
Vastassamme on valtavia haasteita, jotka edellyttävät
kiireellisiä toimia ja huomattavaa resurssien käyttöön-
ottoa. Esimerkiksi hiilituottavuutta (miten paljon BKT
nousee kutakin päästöistämme muodostuvaa hiilitonnia
91 89 92 97
81 95115
134
114125
144
166
4236
3137
2.3%
2.3%
1.6%
30
24 21
2015
555
89
21
29
2010
495
94
622
20202006
464
83
21
2327
27
83
25
3021
2.1
2.7
1.0
3.6
4.0
0.2
0.9
0.4
3.6
%
Kuva 10
Energian kysyntä kääntyy laskukauden jälkeen nousuun pitkällä aikavälillä
Vuosittainen keskimääräinen
kasvuvauhti 2006–2020Energian kysyntä maittain v. 2006–2020
QBTU
Muu maailmaVenäjäIntiaKiinaLähi-itäJapaniEurooppa
Yhdysvallat
Lähde: McKinsey Global Institute Global Energy Demand Model 2009 McKinsey & Company
32
kohti) on parannettava kymmenkertaisesti olemassa
olevien hiilipäästötavoitteiden saavuttamiseksi, ja meillä
on siihen "vain" 40 vuotta aikaa. Se saattaa todella
johtaa yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen
epävakauteen. Suoriutuaksemme näistä jättiläismäisistä
haasteista emme voi vain luottaa markkinavoimiin.
Niiden sijasta tarvitaan laajamittaisia julkisia toimia ja
tukea "uuden teollisen vallankumouksen" käynnistä-
miseksi. EU:n on muutettava tämä haaste todelliseksi
mahdollisuudeksi.
Uuden teollisen vallankumouksen
yhteiskunnalliset ja kaupalliset edut
Tarvittavaa teollisuuden ja käyttäytymisen muutosta
ei ole helppo saavuttaa. Periaate on kuitenkin selvä.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen vuosittaisten
kustannusten arvioidaan olevan noin kaksi prosenttia
maailman BKT:stä, ja jos mitään ei tehdä, kustannusten
arvioidaan olevan vähintään viisi prosenttia vuosittai-
sesta BKT:stä. Samaan aikaan vihreän talouden kehitys
tarjoaa teknologiaan, liiketoimintaan ja kaupankäyntiin
liittyviä laajoja mahdollisuuksia, joihin on tartuttava.
EU:lla on todellinen mahdollisuus ottaa moraalinen ja
poliittinen johtoasema tässä kamppailussa menettä-
mättä silti näköpiiristään konkreettisia taloudellisia ja
teollisia hyötyjä. Mutta sen on saavutettava tämä asema
pian, etteivät muut rynnistä ohi.
Merkittävää hyötyä voidaan saada myös sellaisen
johdonmukaisen eurooppalaisen energiapolitiikan
toteuttamisesta, joka käsittää aitojen ja vapautettujen
sisämarkkinoiden toteuttamisen energia-alalla; vahvan
eurooppalaisen investointipolitiikan, jolla edistetään
uutta teknologiaa ja suuria yhteisiä energiainfrastruk-
tuureja; yhteisen ulkoisen kannan sekä yhteisen verotuk-
sellisen lähestymistavan, jolla edistetään tämän inves-
tointipolitiikan rahoittamista. Se lopettaisi kansallisten
energiajättien puolustamisen, jolloin tilalle voisi syntyä
eurooppalaisia energiajättejä ja siirtoverkot voitaisiin
erottaa yhtiöistä, jotka tuottavat ja/tai jakelevat sähköä
tai kaasua (eriyttäminen). Tämän alan jäljellä olevat
pullonkaulat on poistettava ja "energiasaarekkeet" on
yhdistettävä lopullisesti eurooppalaiseen verkkoon.
Nämä muutokset hyödyttäisivät eniten eurooppalai-
sia kuluttajia. Korkeat energiahinnat rasittavat suuresti
yksittäisiä talouksia, koska 15 prosenttia niiden menoista
kuluu energiaan. Samoin joillakin energiavaltaisilla aloilla
korkeat energiahinnat heikentävät Euroopan teollisuuden
peruskilpailukykyä. EU:lla ei ole syytä itsetyytyväisyyteen
näiden haasteiden edessä. Sen on autettava jäsenval-
tioitaan kehittämällä aidosti yhteinen ja yhdennetty
energiapolitiikka, jolla edistetään energiatehokkuutta,
energialähteiden monipuolistamista, energiariippuvuuden
vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista.
Aloitetaan helpoimmasta päästä:
energiatehokkuuden parantaminen
Energian säästäminen teollisuudessa, liikenteessä ja
rakentamisessa sekä kodinkoneissa on tehokkain tapa
vähentää hiilipäästöjä ja ulkoista energiariippuvuutta. Se
on myös EU:n kannalta nopein tapa saavuttaa konkreet-
tisia tuloksia. Halvin ja puhtain energiamuoto on tietysti
energia, jota ei kuluteta. Energiatehokkuuden edistämi-
nen ei ole uusia asia, mutta se on kuitenkin laajennet-
tava ja vakiinnutettava keskeiseksi tavoitteeksi kaikissa
jäsenvaltioissa.
Tämän aikaansaamiseksi olisi energiatehokkuuden lisää-
misen yleistavoite nostettava 50 prosenttiin vuoteen
2030 mennessä, kun tämänhetkinen yleistavoite on 20
prosentin lisäys vuoteen 2020 mennessä. EU voi edistää
tämän tavoitteen saavuttamista asettamalla vaativam-
mat kodinkoneita ja uusia rakennuksia koskevat tehok-
kuusstandardit ja kunnianhimoisemmat ajoneuvojen
päästöjä koskevat tavoitteet. Sen olisi myös edistettävä
innovatiivista energiatehokkaita investointeja koskevaa
julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta sekä asetet-
33
tava jäsenvaltioille energiatehokkuutta koskevat tavoit-
teet ja seurattava niiden noudattamista.
Kohti kestävää sähköntuotantoa
Käyttökelpoisten uusiutuvien energialähteiden etsimistä
on tehostettava. Käytettävissä on useita lupaavia vaih-
toehtoja kuten tuulivoima, aurinkoenergia ja biomassa.
Euroopassa olisi lisäksi luovuttava öljyn käytöstä
liikenteen ensisijaisena polttoainelähteenä edistämällä
biopolttoaineita koskevien standardien ja sähkö- ja
hybridiajoneuvojen kehittämistä. Näiden tavoitteiden
saavuttamiseksi EU:ssa on kuitenkin tehtävä laajoja
investointeja, jotta voidaan uudistaa energiaverkkoa ja
kehittää älykkäitä energiaverkkoja, jotka vastaavat tule-
via voimanlähteitä ja joissa energian hävikki on mahdol-
lisimman pieni, ja saada näin lopulta aikaan täysin integ-
roitu energiahuoltojärjestelmä.
Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmien
kehittämistä on tuettava tekemällä tiettyjä kysymyksiä
koskevat lopulliset päätökset, joiden hyväksymistä ei
pidä enää viivyttää. Näitä aiheita ovat muun muassa
tukien sopiva määrä, lainsäädäntö ja hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin kehittämistä demonstrointi-
vaiheen jälkeen koskeva etenemissuunnitelma. EU:ssa on
tutkittava, kehitettävä ja testattava hiilidioksidin talteen-
ottoa ja turvallista varastointia maan alle koskevaa uutta
teknologiaa ja prosesseja, jotta kokeiluvaiheesta voitai-
siin siirtyä toimintavaiheeseen.
Toimivamman energialähteiden yhdistelmän etsimiseen
kuuluu myös ydinenergian käyttö. Euroopalla ei ole
varaa luopua tästä tärkeästä energialähteestä, mutta
ydinenergiaan tehtävien investointien varmistaminen
edellyttää parempaa sääntelyvarmuutta ja turvallisuus-
normien kehittämistä edelleen. Lisäksi tarvitaan merkit-
tävää tutkimusta ja kehitystä sekä innovatiivista julkisen
ja yksityisen sektorin kumppanuutta uuden sukupolven
energiateknologian kehittämiseksi. EU tarvitsee tällä
alalla kiireellisesti muutamia keskeisiä hankkeita, kuten
aurinkoenergiakeskusten perustaminen Pohjois-Afrik-
kaan ja tuulivoimapuistojen luominen Pohjanmerelle.
EU:n ulkoisen energiariippuvuuden
vähentäminen
Halvan öljyn aikakausi näyttää olevan ohi. Uudet öljyläh-
teet ovat yhä kauempana, ne ovat hankalissa paikoissa
ja niiden hyödyntäminen on entistä kalliimpaa. Samaan
Tuulivoima, uusiutuvaa energiaa. Kuva: German WindEnergy Association
34
Raakaöljyn tuonti EU:hun (EU-27) eri maista 2007
Osuus raakaöljyn kokonaistuonnista
Kuwait 1,0 MuutSyyria 1,2
Meksiko 1,4Venezuela 1,5
Tanska 1,6Angola 1,9
Algeria
Nigeria
Azerbaidžan
Kazakstan
Irak
Iso-Britannia
Iran
Saudi-ArabiaLibya
Norja
Venäjä
Maakaasun tuonti EU:hun (EU-27) eri maista 2007
Osuus maakaasun kokonaistuonnista
MuutIso-Britannia 1,4Egypti 1,5
Belgia 1,5Qatar 1,8
Libya
Nigeria
Saksa
Alankomaat
AlgeriaNorja
Venäjä
Lähde: Eurostat
35
aikaan EU:n energiahuolto on vielä pitkään riippuvainen
ulkoisista energialähteistä. Tällä hetkellä 90 prosenttia
öljystä, 80 prosenttia kaasusta ja 50 prosenttia hiilestä
tuodaan Euroopan ulkopuolelta. Pelkästään Eurooppaan
tuodusta kaasusta 42 prosenttia on peräisin Venäjältä.
EU:lla ei ole mahdollisuuksia energiaomavaraisuuteen,
mutta sen on pyrittävä lisäämään energiavarmuuttaan
kaikin mahdollisin keinoin.
Ensinnäkin kaasun tuotantoa on vielä varaa lisätä
huomattavasti Euroopassa. EU:n olisi tuettava ja lisät-
tävä omaa kaasuntuotantoaan etsimällä uusia mahdol-
lisia kaasuvaroja, poistamalla lisenssiesteitä ja sallimalla
investoinnit uudisalueilla, kuten arktisella alueella. Myös
epätavanomaisten energialähteiden, kuten tight gas
-kaasun ja liuskeöljyn, käyttöä voidaan kehittää merkit-
tävästi esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Euroopassa.
Näitä strategioita on jatkossa tuettava siten, että pyri-
tään vähentämään EU:n alttiutta ulkoisille häiriöille.
Tämä edellyttää luotettavien ja kestävien suhteiden
luomista tärkeimpiin toimittajiin, erityisesti Venäjään,
sekä toimitusreittien ja -menetelmien – mukaan lukien
vaihtoehtoiset kaasuputket ja nesteytetyn maakaasun
tuonnin kehittäminen – monipuolistamista. EU tarvitsee
tähän tarkoitukseen yhteistä strategiaa ja vakuuttavaa
ulkopolitiikkaa, jotta se voi puolustaa paremmin omia
etujaan kansainvälisillä foorumeilla.
Johtoasema ilmastonmuutoksen torjunnassa
Ilmastonmuutosta voidaan käsitellä tehokkaasti vain
maailmanlaajuisella tasolla. Kööpenhaminassa pidetyn
YK:n huippukokouksen tulos oli siten karvas pettymys,
koska saavutettu sopimus, joka ei ole sitova, ei todennä-
köisesti riitä torjumaan ilmaston lämpenemistä. Kööpen-
hamina osoitti myös, että EU:ta ei vieläkään pidetä
välttämättömänä keskustelukumppanina ja toimijana
maailmanlaajuisella tasolla – huolimatta sen pyrkimyk-
sistä näyttää esimerkkiä asettamalla itselleen kunnianhi-
moiset tavoitteet: päästöjen vähentäminen 20 prosen-
tilla ja toisaalta energiatehokkuuden parantaminen ja
uusiutuvan energian osuuden lisääminen 20 prosentilla
vuoteen 2020 mennessä.
Tämä ei saa merkitä sitä, että EU:n olisi luovuttava
pyrkimyksistään johtoasemaan ilmastonmuutoksen
torjunnassa. Päinvastoin, EU:n olisi jatkoneuvotteluissa
pyrittävä aikaansaamaan sopimus, jossa varmistetaan,
että teollisuusmaiden ja kehitysmaiden Kööpenhami-
nassa tekemät sitoumukset toteutuvat. EU:n olisi tällöin
puolustettava oikeutettuja etujaan ja varmistettava
esimerkiksi kohdennetulla ehdollisuusstrategialla, että
kaikki uudet sopimukset tukevat osaltaan Euroopan
taloudellisen ja sosiaalisen mallin tavoitteita.
Tämän onnistumiseksi EU:n on kuitenkin tehtävä enem-
män työtä omalla sarallaan. EU:n on esimerkiksi paran-
nettava hiilimarkkinoidensa – maailman suurimpien
Rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa. Kuva: Görres
36
tämän alan markkinoiden – toimivuutta. Yleisesti hyväk-
sytty tosiasia on, että näiden markkinoiden ydinasia,
hiilen hinta on ongelmallinen kysymys, eikä päästökaup-
pajärjestelmässä ole teollisuuden edellyttämää selkeyttä
ja ennustettavuutta. Hinta on asetettava tasolle, joka
sekä ehkäisee hiilipäästöjä että kannustaa investoimaan
toteuttamiskelpoisten uusien puhtaiden teknologioi-
den kehittämiseen. Markkinamekanismeja olisi samalla
täydennettävä hiilidioksidiveroilla. EU:n olisi noudatet-
tava tiettyjen jäsenvaltioiden mallia ja ryhdyttävä kiireel-
lisesti koordinoimaan näitä verotustoimenpiteitä markki-
noiden vääristymisen estämiseksi.
EU:n on lisäksi tartuttava taloudellisiin tilaisuuksiin, joita
siirtyminen vähähiiliseen, resursseiltaan tehokkaaseen ja
ilmastonmuutoksen kestävään talouteen tuo mukanaan.
Tämä edellyttää muun muassa tuen lisäämistä, kannus-
tinten tarjoamista ja asianmukaisen infrastruktuurin
luomista, millä helpotetaan johtavien vihreiden teollisuu-
denalojen syntymistä. Vähähiilisessä taloudessa nousee
esiin monia uusia teollisuudenaloja, kuten sähköajoneu-
vot, energiatehokkaat ratkaisut, vedenkulutusta vähen-
tävät palvelut, biomassageneraattorit sekä hiilidioksidin
talteenotto- ja varastointipalvelut.
Koska tämä uusi talouden ala muodostaa prosentin
BKT:n maailmanlaajuisesta uudelleenjaosta, sillä voidaan
saada aikaan merkittävää taloudellista hyötyä. Vaikka EU
on edelleen 40 prosentin markkinaosuudellaan maail-
man johtava uusiutuvia energialähteitä käyttävän tekno-
logian viejä, tähän teknologiaan kohdennetaan selvästi
nopeammin sekä tutkimus- ja kehitysresursseja että
rahoitusta Kiinassa ja Yhdysvalloissa. EU:n on huoleh-
dittava siitä, että se voi vakiinnuttaa johtoasemansa
lisäämällä asianmukaisesti resurssien ja rahoituksen
uudelleenkohdentamista.
Lopuksi on ryhdyttävä toimiin myös maatalouden alalla,
jonka osuus kaikista kasvuhuonekaasupäästöistä on noin
14 prosenttia. Metsät ja maaperä toimivat luonnollisina
hiilinieluina. Trooppisten alueiden jatkuvan metsäkadon
pysäyttäminen, joutomaiden uudelleen metsittäminen ja
hiilidioksidin maaperästä erottamisen lisääminen uuden-
laisten viljelymenetelmien avulla lisäisivät hiilidioksidin
talteenottoa. EU:n olisi näin ollen suunnattava yhteisen
maatalouspolitiikan resursseja ympäristöystävälliseen
maatalouteen ja karjankasvatukseen ja osallistuttava
aktiivisesti uudelleen metsittämistä koskeviin toimiin
sekä EU:n tasolla että kansainvälisesti.
Metsät ovat olennainen osa maisemaa ja vaikuttavat paikalliseen ilmastoon. Kuva: ccvision
37
Kaksinapaisesta maailmanjärjestyksestä on viimei-
sen parinkymmenen vuoden kuluessa siirrytty lyhyen
Yhdysvaltojen hallitseman yksinapaisen kauden jälkeen
vähitellen kohti moninapaista maailmanjärjestystä. Tässä
uudessa maailmanjärjestyksessä erilaiset valtakeskuk-
set vaikuttavat rinta rinnan entistä epävakaammassa
ympäristössä. Vanhat uhkat, joihin kuuluvat myös ydin-
aseet, ovat saaneet uusia muotoja (joukkotuhoaseiden
leviäminen) samalla, kun esiin on noussut uusia uhkia.
Nämä turvattomuuden uudet muodot – mukaan lukien
rahoitusalan epävakaus, ympäristön pilaantuminen,
energiariippuvuus, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi
– ovat moninaisempia, näkymättömämpiä ja vaikeam-
min ennakoitavia kuin koskaan aiemmin.
Globalisaatio on myös lisännyt haavoittuvuuden tunnet-
tamme, kun sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden muotojen
väliset rajat ovat hämärtyneet. Kaukaisten mantereiden
aseelliset selkkaukset voivat olla uhka Euroopan sisäi-
selle vakaudelle aiheuttamalla mittavia pakolaisvirtoja.
Vastaavasti se, että Euroopan maat eivät tee riittävästi
yhteistyötä lainvalvonnan alalla, voi vaarantaa pyrkimyk-
set torjua terrorismia ulkomailla. Kaikki turvallisuusriskit
kytkeytyvät toisiinsa, ja toimintakykyään menettävistä
valtioista tulee terrorismin ja muun rikollisen toiminnan
kasvualustaa. 2000-luvun turvallisuushaasteisiin vastaa-
minen edellyttää sen vuoksi maailmanlaajuisia ja enna-
koivia toimenpiteitä, jollaisia voi toteuttaa ainoastaan
EU:n kokoinen toimija.
Kohti eurooppalaista turvallisuusmallia
EU on kauan sitten sitoutunut pitämään yllä ja kehittä-
mään "oikeuden, vapauden ja turvallisuuden aluetta",
jonka tavoitteena on helpottaa EU:n kansalaisten
SISÄINEN JA ULKOINEN TURVALLISUUS: IKUINEN HAASTE
EU NAVFOR Somalia – Atalanta-operaatio. Kuva: Euroopan unioni, 2010
jokapäiväistä elämää. Yhdysvalloissa syyskuussa 2001,
Madridissa maaliskuussa 2004 ja Lontoossa heinäkuussa
2005 tehdyt terrori-iskut osoittivat kuitenkin selvästi,
että terrorismin ja muiden rajat ylittävien turvallisuuson-
gelmien torjuminen edellyttää tehokkaampia ja koor-
dinoidumpia toimia EU:n tasolla. Näitä ongelmia ovat
muun muassa ihmiskauppa, ihmisten ja laittomien ainei-
den salakuljetus, rahanpesu, naisten ja lasten hyväk-
sikäyttö, luonnonkatastrofit ja ihmisten aiheuttamat
katastrofit, tietoverkkorikollisuus, teollis- ja tekijänoike-
uspiratismi sekä luonnollisesti korruptio.
Meidän on nyt ryhdyttävä päättäväisesti toimeen ja
pantava täytäntöön uusi "eurooppalainen turvallisuus-
malli". Äskettäin hyväksytyssä "sisäisen turvallisuuden
strategiassa" esitettyjen visioiden ja tavoitteiden mukai-
sesti mallissa on asetettava etusijalle Euroopan kansa-
laisten edut samalla kun vastataan nopeasti muuttuviin
2000-luvun haasteisiin. Mallin on suojeltava yksilöiden
oikeuksia ja vapauksia; lisättävä jäsenvaltioiden välistä
yhteistyötä ja solidaarisuutta; keskityttävä turvattomuu-
den syihin eikä pelkästään sen vaikutuksiin; asetettava
ennaltaehkäisy etusijalle; sitouduttava kansalaisiin sekä
tunnustettava turvallisuuden sisäisen ja ulkoisen ulottu-
vuuden keskinäinen riippuvuus määriteltäessä globaa-
lia turvallisuutta koskevaa toimintatapaa kolmansien
maiden kanssa.
Alan yhteistä toimintaa on tähän asti jarruttanut jäsen-
valtioiden haluttomuus jakaa tietoja ja koordinoida
yleiseen järjestykseen liittyvää politiikkaa, joka on edel-
leen sisäpolitiikan arkaluontoisimpia kysymyksiä. Tämän
vastahakoisuuden vastapuolena ovat kuitenkin Euroo-
pan kansalaisten toiveet, sillä he haluavat EU:n toimivan
painokkaammin turvallisuuden alalla. Se ei myöskään
ota huomioon niitä huomattavia turvallisuusalan väli-
neitä ja resursseja, jotka EU on saanut käyttöönsä aiko-
jen kuluessa, ei vähinten taannoin hyväksytyn Lissabonin
sopimuksen myötä.
Yhteistyökulttuurin rakentaminen: turvallisuus
kansainvälisenä 'julkisena hyödykkeenä'
Turvallisuushaasteisiin vastaaminen edellyttää aidosti
EU:n laajuista toimintatapaa, valtavia yhteistyöponnis-
tuksia, yhteisiä instituutioita ja asianmukaista rahoitusta.
Uutta yhteistyökulttuuria tarvitaan lukuisilla aloilla,
mukaan lukien oikeudellisessa yhteistyössä, lainvalvon-
nassa, rajavalvonnassa sekä terveyden, sosiaalisen suoje-
lun ja pelastuspalvelun alalla. Tämä edellyttää nykyisten
virastojen ja välineiden, kuten Europolin, Eurojustin,
tilannekeskuksen, Frontexin ja terrorismin torjunnan
koordinaattorin, toimivaltuuksien lisäämistä. Se edellyt-
tää myös, että perustetaan uusia elimiä, kuten hyvien
poliisikäytäntöjen eurooppalainen keskus.
Lisäksi seuraavat kysymykset olisi asetettava etusijalle:
– Parannetaan järjestelmiä, joiden avulla vaihdetaan
tietoja verkostojen rahoituksesta, joukkotuhoasei-
den laittoman kaupan kanavista, terroristi-iskuista
toipumisesta ja pitkän aikavälin torjuntatoimista.
– Perustetaan erityiskoulutuksen saaneista yksiköistä
koostuva EU:n siviilialan reservijoukko, joka saadaan
toimintavalmiuteen lyhyellä varoitusajalla ja jonka
rakenne on samanlainen kuin sotilasyksiköillä.
– Kehitetään yhtenäisempi ulkorajojen valvontajärjes-
telmä vahvistamalla Frontexia erikoistuneesta henki-
löstöstä koostuvalla eurooppalaisella ryhmällä, joka
voisi tukea jäsenvaltioita.
38
Eurocorps
39
– Tasoitetaan Euroopan turvapaikkajärjestelmän eroa-
vuuksia erityisesti yhdenmukaistamalla pakolaisen
määritelmä.
– Luodaan yhtenäinen viisumipolitiikka ja eurooppa-
laiset konsulipalvelut Euroopan ulkosuhdehallinnon
yhteyteen.
Politiikan muotoilu on tällä alalla liian usein tapahtu-
malähtöistä, joten turvallisuuden edistämisen ja yksilön
vapauksien ja ihmisoikeuksien suojelun välillä on löydet-
tävä tasapaino. Se, mihin tasapaino asettuu näiden
kahden erottamattoman tekijän välillä, vaihtelee ajan
kuluessa ja olosuhteista riippuen, mikä vaatii jatkuvaa
poliittista keskustelua koko EU:ssa. Silloinkin, kun on
kyse turvallisuusriskeistä, olisi asetettava selvät rajat
henkilötietoihin pääsylle ja noudatettava tiukasti tällais-
ten tietojen vaihdolle asetettuja rajoituksia.
Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on ennen kaikkea myön-
nettävä, että sisäinen turvallisuus riippuu pitkälti turvalli-
sen ulkoisen ympäristön varmistamisesta. Rajat ylittävät
turvallisuushaasteet eivät pysähdy EU:n rajoille. Euroo-
pan kansalaisten turvallisuuden ja vapauden lisääminen
edellyttää sen vuoksi lisätoimia EU:n rajojen ulkopuo-
lella.
Ulkoinen turvallisuus: rakenteellisten rajoitteiden
purkaminen
EU on jo yli kymmenen vuoden ajan kehittänyt tärkeitä
välineitä osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspoli-
tiikkaa (YTPP). Näihin kuuluvat sotilaskomitea ja sotila-
sesikunta, jotka hoitavat varhaisvaroitukseen ja strate-
giseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä, sekä Euroopan
puolustusvirasto. EU:n käytössä on myös laaja joukko
siviilihenkilöstöä, joka on koulutettu avustamaan paikal-
lisväestöä maailman konfliktialueilla. Näillä siviilivoima-
varoilla on kasvava merkitys niin kutsutun inhimillisen
turvallisuuden kannalta. Käsitteellä tarkoitetaan, että
kansallista ja maailmanlaajuista turvallisuutta ei voida
erottaa yksittäisten ihmisten ja heidän elinyhteisöjensä
hyvinvoinnista.
EU on tähän mennessä käynnistänyt 22 tarkkailu-,
rauhanturva- ja vakauttamisoperaatiota eri puolilla
maailmaa. Näillä operaatioilla, jotka usein toteutetaan
yhteistyössä Naton, YK:n ja muiden kansainvälisten
järjestöjen kanssa, on ollut takanaan Euroopan kansa-
laisten enemmistön tuki. Jos EU:n jäsenvaltioiden
yhteenlaskettuja sotilasmenoja (noin 50 prosenttia
Yhdysvaltojen sotilasbudjetista) verrataan tuloksiin (EU:n
ulkomaille projisoitujen voimavarojen määrä on aino-
astaan 10–15 prosenttia Yhdysvaltojen voimavaroista),
järjestelmässä on kuitenkin selvästi parantamisen varaa.
EU:n jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet maksimoimaan
mittakaavaetuja ja synergiaa, joita tarvittaisiin parhaiden
mahdollisten kokonaistulosten varmistamiseen.
EU kärsii kaiken kaikkiaan yhdestä kaiken kattavasta
rakenteellisesta rajoitteesta: Euroopan puolustusjärjestel-
mät ovat perusluonteeltaan kansallisia. Ilman omia soti-
laallisia resursseja EU on riippuvainen jäsenvaltioidensa
vapaaehtoisesta panoksesta, joka on usein riittämätön.
Kansalliset sotilaalliset resurssit perustuvat usein edelleen
puolustautumiseen maahyökkäystä vastaan myös niissä
jäsenvaltioissa, joissa tällainen hyökkäys on epätoden-
näköinen. Yleisesti ottaen uusien turvallisuustilanteiden
edellyttämiin voimavaroihin (nopean toiminnan joukot,
strategiset lentokuljetukset, helikopterit, viestintäjärjes-
telmät ja sotilaspoliisit) investoidaan liian vähän.
EU:ssa on 1,8 miljoonaa palveluksessa olevaa soti-
lasta – puoli miljoonaa enemmän kuin Yhdysvalloissa
– mutta se ei pysty saattamaan toimintavalmiuteen
60 000 sotilaan nopean toiminnan joukkoa, ja sillä on
vaikeuksia koota 5 000 sotilasta yhteisen turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan (YTPP) alan operaatioon. Itse asiassa
70 prosenttia EU:n maavoimista ei sovellu toimimaan
ulkomailla, vaikka nykyiset konfliktit edellyttävät liikutel-
tavia ja kestäviä operaatioihin lähetettäviä joukkoja.
40
YTPP-operaatiot ovat yleisesti ottaen olleet luonteel-
taan ja laajuudeltaan pirstaleisia ja pakon sanelemia
sen sijaan, että ne olisivat osa kokonaissuunnitelmaa tai
-strategiaa. EU:lla ei myöskään ole yhteistä rahoitusta
operaatioitaan varten. Taakkaa ei jaeta tasan jäsenval-
tioiden kesken, mikä ei kannusta osallistumaan soti-
lasoperaatioihin.
Tämä koskee myös EU:n operaatioiden siviiliulottu-
vuutta: usein jäsenvaltioiden lupaamasta henkilöstöstä
vähemmän kuin puolet lähetetään paikalle, minkä
johdosta operaatioiden käytettävissä ei ole riittävästi
erikoisalojen valmiusryhmiä ja asiantuntevaa henkilöstöä.
Tilanteen korjaamiseksi EU:n on rohkaistava jäsenvaltioi-
taan noudattamaan sitoumuksiaan ja laatimaan luettelot
todellisuudessa toimintavalmiista siviilihenkilöstöstä,
johon kuuluu tuomareita, poliiseja, insinöörejä ja muita
asiantuntijoita. Tämä edellyttäisi tosiasiallisesti toimin-
takykyistä ja henkilöstöltään riittävänlaajuista EU:n
operaatioesikuntaa, jonka tehtävänä olisi suunnitella
ulkomailla toteutettavat siviili- ja sotilaalliset operaatiot,
lähettää niihin joukot ja valvoa niitä.
EU ei myöskään saa teollisilla ja teknologisilla puolus-
tusmateriaalimarkkinoilla mittakaavaetua: Eurooppa
tuottaa huomattavasti kalliimmalla huomattavasti
vähemmän kuin muut puolustusmateriaalin toimittajat,
esimerkiksi Yhdysvallat. EU:n on tämän vuoksi kehitet-
tävä yhtenäiset Euroopan puolustusmateriaalimarkki-
nat ja yhteiset hankintamenettelyt. EU:n onnistuneet
sisämarkkinat voidaan ja tulisi ulottaa koskemaan myös
puolustusalaa tehostamalla Euroopan puolustusviraston
toimintaa ja vähentämällä kansallisia markkinoita yhä
suojaavia esteitä.
KFOR-joukkojen sotilas keskustelee albanialaisten rakennustyöläisten kanssa Kosovossa. Kuva: dpa, picture alliance, 13.12.2006
41
Eurooppalainen visio kollektiivisesta puolustuk-
sesta
Lissabonin sopimus tarjoaa lukuisia tärkeitä välineitä,
jotka auttavat jäsenvaltioita ratkaisemaan kyseiset
haasteet. Sopimuksen mukainen innovatiivinen pysyvän
rakenteellisen yhteistyön järjestelmä antaa jäsenvaltioille
mahdollisuuden edetä yksittäisten tavoitteiden saavut-
tamiseksi rinnakkain eri nopeuksilla kyseisten jäsenval-
tioiden tahdosta ja valmiuksista riippuen. Valtioiden
edelläkävijäryhmät voivat nyt nostaa kansallista tavoite-
tasoaan joukkojen liikuteltavuuden, yhteentoimivuuden
ja kestävyyden osalta, joten ne voivat lähettää enemmän
voimavaroja YTPP:n, Naton ja YK:n operaatioihin sekä
muihin operaatioihin.
Lissabonin sopimuksen on myös tarkoitus auttaa jäsen-
valtioita ratkaisemaan YTPP:n rahoitukseen liittyviä
ongelmia, sillä ne voivat vaatia käynnistysrahaston käyt-
töönottoa yhteisten operaatioiden tukemiseksi ja kiireel-
listen aloitteiden rahoittamiseen tarkoitettujen määrära-
hojen käyttöä operaation suunnitteluvaiheessa.
Riippumatta siitä, tarkastellaanko YTPP-operaatioiden
yhteisen rahoituksen lisäämistä, jäsenvaltioiden kannus-
tamista asettamaan käyttöön lisää joukkoja tai EU:n
strategisen suunnittelun puutetta, EU:n suurin ongelma
puolustusalalla ovat kuitenkin erilaiset strategiset
näkemykset jäsenvaltioiden sisällä ja välillä. Euroopan
pääkaupungeissa ei edelleenkään vallitse konsensusta
EU:n puolustusvoimavarojen lisäämisen yleisestä tarkoi-
tuksesta.
EU:n on sovittava puolustuksensa pitkän aikavälin
visiosta, joka voitaisiin määritellä valkoisessa kirjassa,
jossa esitettäisiin myös selkeästi määritellyt ensisijaiset
tavoitteet uhkakuvien, osallistumiskriteerien ja kohden-
nettujen resurssien osalta. Visiossa olisi määriteltävä
johdonmukaisesti Naton ja EU:n välinen vastuunjako
kummankin osapuolen suhteellisesta edusta tehtävän
puolueettoman arvion perusteella. Jos EU:n jäsenvaltiot
eivät kykene sopimaan toteuttamiskelpoisesta EU:n
strategisesta perusnäkemyksestä, EU ei voi täyttää
YTPP:hen kohdistuvien odotusten ja sen operatiivisten
voimavarojen ja resurssien välistä kuilua ('voimavara-
kuilu').
42
43
EUROOPPA OSANA MAAILMAA: VAKUUTTAVAKSI TOIMIJAKSI
Jos EU haluaa toteuttaa kunnianhimoiset tavoitteensa,
siitä on tultava huomattavasti vakuuttavampi toimija
kansainvälisellä kentällä. Olipa kyse sitten Euroopan
talouden kilpailukyvyn parantamisesta, osaamistalouden
kärjessä pysyttelemisestä tai kansalaisten vapaudesta ja
turvallisuudesta huolehtimisesta, haasteet ovat maail-
manlaajuisia, ja niihin voidaan vastata vain kansainväli-
sillä strategioilla.
Lisäksi vallan siirtyessä pois Euroopasta ja Yhdysvalloista
myös kansainvälisen osallistumisen säännöt määritellään
uudelleen. Tässä muuttuvassa ympäristössä EU:lla ei
ole enää varaa jatkaa vanhaan malliin. Siitä on tultava
eturivin toimija globaalin hallinnan uusien sääntöjen
muovaamisessa tai se jää muista jälkeen. Jotta tässä
voidaan onnistua, EU:n on myös puolustettava sellaista
kansainvälistä ympäristöä, jossa se voi edistää omia
tavoitteitaan.
Euroopan etujen puolustaminen muuttuvassa
maailmanjärjestyksessä
Euroopan maat ovat kahden viime vuosikymmenen
aikana hyötyneet merkittävästi yleisen keskinäisen riip-
puvuuden lisääntymisestä. Finanssikriisi sekä ruoan ja
energian hintoihin vaikuttanut epävakaus ovat kuitenkin
tuoneet esiin epäsymmetrisen riippuvuuden vaarat, jotka
liittyvät erityisesti niukkojen resurssien toimittajiin. Keski-
näinen riippuvuus ei ole ainoastaan tosiseikka vaan myös
itse valitsemamme elämäntapa EU:ssa, jonka tavoitteena
on kaikenlaisen vaihdon helpottaminen.
Keskinäinen riippuvuus ei kuitenkaan ole itsestään-
selvyys. Kun maat vastaavat finanssi- ja talouskriisiin
vahvistamalla autonomiaansa eri aloilla, käänteisestä
globalisaatiosta voi tulla todellinen riski. EU:n on estet-
tävä tällainen mahdollisuus puolustamalla ennakoivasti
vastuullisen keskinäisen riippuvuuden ihannetta, jossa
eri toimijat pitävät kiinni järjestelmän kestävyyttä koske-
vasta sitoumuksestaan.
Vastuullisen keskinäisen riippuvuuden puolustaminen
edellyttää puolestaan maailmaa, jossa suuret toimijat
kannattavat toimimista monenväliseen hallintoon perus-
tuvassa järjestelmässä ja suostuvat siihen. Tämä tavoite
perustuu kuitenkin hauraaseen konsensukseen, sillä
monenvälisyyden edut eivät aina ole ilmeisiä niille valti-
oille, jotka eivät olleet mukana muotoilemassa toisen
maailmansodan jälkeistä institutionaalista arkkitehtuuria.
Sen vuoksi on sovittava uusista ehdoista, joissa otetaan
huomioon tulevien ja nykyisten valtojen huoli olemassa
olevista säännöistä, samalla kun painotetaan monenväli-
syyden, osallistamisen, oikeudenmukaisuuden, kestävän
kehityksen, kollektiivisen turvallisuuden, ihmisoikeuksien
ja oikeusvaltion kunnioittamisen sekä reilun kaupan
käytäntöjen merkitystä.
Eurooppa kukoistaa kilpailulle avoimessa maailmassa
vain, jos se edistää sellaisen uudistetun eurooppalai-
sen kasvumallin keskeisiä osatekijöitä, joka perustuu
kilpailukykyyn, osallistamiseen, sosiaaliseen vastuuseen
ja ympäristön kestävyyteen. Muut globaalit toimijat
ja etenkin kehittyvät taloudet kulkevat kukin omaa
rataansa, joten EU:n on sitäkin tärkeämpää tunnistaa
yhteiset edut ja toimintatavat monen- ja kahdenvälisten
keskustelujen avulla.
Tässä yhteydessä EU:n on laadittava maailmanlaajuinen
talousstrategia, jossa otetaan huomioon euro maailman
toiseksi suurimpana varantovaluuttana ja käsitellään
maailmanlaajuisen talouden epätasapainon kielteisiä
vaikutuksia Euroopan kilpailukykyyn. EU:n olisi työsken-
neltävä kumppaneidensa kanssa tasapainoisempien ja
joustavampien rahapoliittisten suhteiden aikaansaami-
seksi ja tarkasteltava sellaisen maailmanlaajuisen kump-
panuuden mahdollisuutta, jossa maat, jotka haluavat
kiinnittää valuuttansa, voisivat kiinnittää sen valuuttako-
riin eikä ainoastaan dollariin.
Lyhyellä aikavälillä EU:n olisi asetettava etusijalle ILO:n
aloitteiden, kuten globaalin sosiaalisen perusturvan ja
ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman, edistäminen
44
samalla varmistaen, että ne ovat avointen markkinoi-
den periaatteiden mukaisia. Sen olisi myös jatkettava
lujaa sitoutumistaan reiluun kauppaan, mikä kannustaisi
muuta maailmaa tekemään samoin ja edistämään näin
merkittävästi kansainvälistä solidaarisuutta.
EU:n keinovalikoiman vahvistaminen
Euroopan kansalaiset ovat ilmaisseet toivovansa, että EU
ottaisi enemmän vastuuta heidän etujensa ja arvojensa
puolustamisesta maailmanlaajuisesti. Millaisia voiman-
lähteitä EU:lla sitten on käytössään tämän tehtävän
hoitamiseen? Jäsenvaltioiden olisi nähtävä EU entistä
enemmän vaikutusvallan tehostajana, joka auttaa niitä
saavuttamaan tavoitteita, joita ne eivät muulla tavoin
kykenisi saavuttamaan.
Kuitenkaan yhteisiä päätöksiä tekevä, 27 suvereenista
jäsenvaltiosta koostuva unioni ei ole itsestään selvä
maailmanlaajuinen voimatekijä. EU:n ulkopolitiikkaa
koskevien päätösten tekemistä yksimielisesti pidetään
laajalti haittana. EU:n vaikutusvalta riippuu kyvystämme
päästä yli eriävistä kansallisista eduista muotoilemalla
yhteisiä kantoja. Euroopan unionin on sen vuoksi
pyrittävä edelleen parantamaan koordinointia, jotta
voisimme puhua yhdellä äänellä tai ainakin saada moni-
ääninen orkesterimme soittamaan yhteistä säveltä. Yhte-
näisellä tavalla.
Prosessi vie aikaa, mutta se on aloitettava parantamalla
kansallisten ja EU:n politiikkojen välistä yhteyttä ja lisää-
mällä jäsenvaltioiden osallistumista yhteisiin toimiin. Tällä
kansallisten näkökulmien ja kokemusten vaihdon kautta
tapahtuvalla vaihdolla olisi tehtävä moninaisuudesta
EU:n ulkopolitiikan vahvuus, ei sen heikkous.
Lissabonin sopimus on auttanut monin tavoin vahvista-
maan EU:n ulkopolitiikan keinovalikoimaa. Esimerkiksi
tehostettu yhteistyömenettely voi kohtuudella käytet-
tynä toimia lieventävänä keinona, jos tärkeistä kysy-
myksistä ei onnistuta pääsemään yhteisymmärrykseen.
Uutta Euroopan ulkosuhdehallintoa ja sen henkilöstöä
tulisi edelleenkehittää siten, että EU:n olisi helpompi
määrittää yhteiset etunsa ja työstää yhteisiä politiikko-
jaan kansallisten kantojen koordinoinnin jälkeen.
Ongelman ydin on kuitenkin edelleen se, että EU:lta
puuttuu valmiuksia aloilla, joilla sillä on valtuudet toimia
(talous, kauppa, kehitysapu, kilpailupolitiikka), ja alalta,
jolla sen alkuperäistä toimivaltaa on laajennettu eli ulko-
ja turvallisuuspolitiikasta, puuttuvat todelliset yhteiset
välineet. EU:n käytössä oleviin lukuisiin taloudellisiin
ja oikeudellisiin välineisiin verrattuna sen sotilaalliset ja
poliittiset välineet ovat huomattavasti heikompia.
EU maanosan keskipisteenä: maksimoidaan EU:n
vetovoima
Monille ihmisille eri puolilla maailmaa EU on edelleen
ratkaiseva vertailukohta, perinteisten valtioiden välisten
suhteiden vaihtoehtoinen malli ja rajat ylittävä oikeusyh-
teisö, joka on tuonut vaurautta ja yhtenäisyyttä sotien
ja kylmän sodan aiemmin repimälle alueelle. Tämä
"pehmeä voima" on EU:n suurin vahvuus. EU:sta on
tultava maanosansa keskipiste osallistavan ja sitouttavan
strategian avulla. Näitä strategioita on käytetty erittäin
menestyksekkäästi EU:n eri laajentumisten aikana.
EU:n on pysyttävä avoimena mahdollisille uusille jäse-
nille Euroopasta ja arvioitava jokaista ehdokasta sen
omien ansioiden ja jäsenyyskriteerien noudattamisen
perusteella. Nämä ovat itse asiassa Euroopan todelliset
rajat. Unionin on tämän osallistavan ja sitouttavan poli-
tiikan mukaisesti täytettävä nykyisille virallisille ehdok-
kaille, Turkki mukaan lukien, antamansa sitoumukset
ja jatkettava neuvotteluprosessia. Samanaikaisesti sen
olisi tarjottava mahdollisille tuleville ehdokkaille pitkälle
ulottuvia sopimuksia välivaiheena ennen liittymisneuvot-
telujen aloittamista.
EU:n vetovoiman on vastedeskin oltava keskeisellä sijalla
sen kehittyvässä naapuruuspolitiikassa. Sen on luotava
voimakkaampi rooli lähiympäristönsä vakauttamisessa
olemassa olevien 'Euroopan naapuruuspolitiikan', 'itäi-
sen kumppanuuden' ja 'Välimeren unionin' pohjalta.
Näitä kumppanuuksia olisi käytettävä demokratian,
ihmisoikeuksien, kehityksen ja vapaakaupan alueen
luomiseksi. Niillä olisi myös tarjottava tasapuolinen pääsy
EU:n markkinoille ja luotava viime kädessä henkilöiden
vapaan liikkuvuuden alue, mikä olisi hyödyksi sekä EU:lle
että sen kumppaneille. EU:n olisi lisäksi noudatettava
strategisen rinnakkaiselon, nykyaikaistamisen ja alueellis-
tumisen politiikkaa Venäjän kanssa.
Avoin ja osallistava lähestymistapa olisi ulotettava myös
EU:n rajat ylittävään yhteistyöhön muiden alueiden,
kuten ASEANin, Mercosurin tai SADC:n kanssa. EU:n ja
sen jäsenvaltioiden on näissä ja muissa suhteissa otet-
tava huomioon muun maailman käsitykset, odotukset ja
huolenaiheet. Vaikka EU:ta pidetään laajalti houkuttele-
vana esimerkkinä alueellisesta yhdentymisestä, se tuhlaa
usein tämän mahdollisuuden alentuvilla äänenpainoil-
laan. Meidän on hyödynnettävä mainettamme viisaasti
ja vahvistettava uskottavuuttamme neuvotteluvaltana.
Strategioista toimintaan
EU:n ulkoisen toiminnan vaikutus tulee pitkälti riippu-
maan sen kyvystä mukautua moniin haasteisiin, joita
se joutuu vuoteen 2030 mennessä kohtaamaan. EU:n
taloudellisen voiman ja sisäisen yhteenkuuluvuuden
turvaaminen onkin ehdoton edellytys sille, että EU saa
edistettyä valtaansa ulkoisesti. Kun ulkoista kantaa suun-
nitellaan, politiikan muotoiluprosessi ei saa kuitenkaan
olla pelkästään tapahtumalähtöinen. Tarvitaan ehdotto-
masti Euroopan yhteinen toiminta-ajatus.
Tähän toiminta-ajatukseen olisi koottava yhteen EU:n
diplomaattinen politiikka, sotilas-, kauppa- ja kehitys-
politiikka sekä sen yhteisen talouspolitiikan ulkoiset
ulottuvuudet (EMU, energia, kuljetus jne.). Unioni voi
toimia muutosvoimana ja edistää globaalin hallinnon
sääntöjen uudelleen muotoilua vain, jos se yhdistää
kaikki käytettävissään olevat välineet. Säännöllisesti
päivitettävän valkoisen kirjan avulla strateginen toiminta-
ajatus auttaisi määrittelemään unionin pitkän aikavälin
painopistealat ja toimisi päivittäisen ulkoisen toiminnan
viitekehyksenä.
Tämä voitaisiin toteuttaa perustamalla osaksi Euroopan
ulkosuhdehallintoa Euroopan ennuste- ja analyysiyk-
45
Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja Euroopan komission varapuheenjohtaja Catherine Ashton (oikealla) vierailulla Moskovassa, jossa hän osallistui Lähi-idän kvartettiryhmän kokoukseen. Kuvassa vasemmalta oikealle: Lähi-idän kvartettiryhmän edustaja Tony Blair, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Kuva: Euroopan unioni, 2010
46
sikkö, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä kansallisten
keskusten kanssa tiedustelutietojen vaihdon periaatteen
mukaisesti. Tällainen yksikkö auttaisi keskittämään
huomion siihen, että nykyisiä politiikkoja on tarkistettava
jatkuvasti. Lisäksi Euroopan diplomaattikoulu edistäisi
yhteisen diplomaattikulttuurin muodostamista.
Vain tällaisen ulkoasioita koskevan strategisen lähes-
tymistavan avulla EU voi muuttaa mittavan (maailman
suurimman) taloudellisen panoksensa tehokkaammin
poliittiseksi vipuvoimaksi. Sen olisi hyödynnettävä raken-
teellista etuaan älykkään kauppa- ja kehityspolitiikan
ajamiseen. EU:n olisi esimerkiksi jatkettava tuen anta-
mista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi köyhimmillä
alueilla, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten ja jotka
ovat vähiten vaikuttaneet maapallon lämpenemiseen.
Sen olisi myös jatkettava ponnistuksiaan "köyhyyden
poistamiseksi kaupankäynnin avulla", erityisesti maata-
loustuotteiden tuonnin avulla. Tämä edellyttää Euroo-
pan johtajilta poliittisesti vaikeita päätöksiä, mukaan
lukien Dohan kierroksen saattamista päätökseen.
Jos EU käyttää tätä monipuolista keinovalikoimaa
strategisesti, siitä voi tulla tehokkaampi demokratian,
oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistäjä. Ehdollista-
mispolitiikkaa, jolla lisätään demokraattisten toimi-
joiden vaikutusvaltaa ja ehkäistään autoritaaristen
järjestelmien harjoittamaa vallan väärinkäyttöä, on
käytettävä viisaammin. Tämä edellyttää keskustelujen
käymistä valtiota edustavien keskustelukumppanei-
den lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan kumppanien
kanssa, mukaan lukien naisia ja vähemmistöjä edusta-
vat järjestöt; alhaalta ylös suuntautuvia toimenpiteitä,
joilla tuetaan oikeusvaltiota eri puolilla maailmaa; sekä
johdonmukaisempaa lähestymistapaa vaalitarkkailuun.
Tästä hallintoa koskevasta asialistasta on kahden seuraa-
van vuosikymmenen aikana tehtävä mahdollisimman
pitkälti monenvälinen.
Lopuksi on tärkeää muotoilla EU:n lähestymistapa
maailmanlaajuiseen hallinnointiuudistukseen. EU:n
olisi johdettava uudistuspyrkimyksiä, joilla paranne-
taan kansainvälisten instituutioiden legitimiteettiä ja
edistetään vastuun jakamista, samalla kun se edistää
omia etujaan prosessin osana. Osana tätä EU:n olisi
yksinkertaistettava ja koottava yhteen edustustaan,
erityisesti kansainvälisillä talousfoorumeilla. Niin kauan
kuin EU:n yhteisen edustuksen tavoitetta ei ole saavu-
tettu, kansainvälisissä järjestöissä edustettuina olevien
EU:n jäsenten olisi etukäteen koordinoitava kantansa ja
puolustettava niitä yksimielisesti.
EU on suurin ulkomaanavun antaja. Kuva: Euroopan unioni, 2010
47
Kautta Euroopan yhdentymisen historian unionin ja
sen kansalaisten välisiä suhteita on yleensä leimannut
"passiivinen konsensus". Viime vuosina suhde on kuiten-
kin alkanut muuttua. Eurooppalaiset ovat alkaneet
vaatia EU:lta enemmän ja he ovat myös kriittisempiä
sen suorituksia kohtaan ja epäilevät Eurooppa-hankkeen
legitimiteettiä. Tämän osoitti tehokkaasti Ranskassa
ja Alankomaissa ja myöhemmin Irlannissa järjestetty
kansanäänestys, jonka tulos oli hylkäävä. EU:n tunte-
minen omaksi palautuu vain kun kansamme luottavat
siihen, että heidän arvoistaan ja intresseistään huolehtii
parhaiten unioni. Tällaisen omistajuuden vahvistamisesta
on tehtävä kaiken yhteisen toimintamme työntövoima.
Aidosti hyvä hallinto on jakamista, selittämistä ja
toteuttamista
"Hyvän hallinnon" toteuttaminen on EU:lle verrat-
tomasti tehokkain keino varmistaa kansalaistensa
sitoutuminen jatkossakin. Hyvää hallintoa kannattavat
avoimuuden, osallistumisen, vallanjaon, vastuuvelvolli-
suuden, kumppanuuden ja tuloksellisuuden periaatteet,
mutta sen on myös mukauduttava toissijaisuusperiaat-
teeseen – käsite, jonka mukaan päätökset on tehtävä
tehokkaimmalla tasolla ja mahdollisimman lähellä kansa-
laisia.
EU pyrkii toteuttamaan näitä periaatteita "monitasoisella
hallintojärjestelmällä", jossa toimivalta jaetaan eri tason
viranomaisten kanssa – mieluummin kuin niiden välillä.
Käytännössä monitasoinen hallinto on sovittujen, sito-
vien ja lomittaisten verkostojen järjestelmä, joka toimii
sekä paikallistason, alueiden, kansallisten viranomaisten
ja EU:n toimielinten välillä että työmarkkinaosapuolten
ja muiden valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä.
Euroopan kansalaiset voivat sanoa sanansa EU:n tulevai-
suuden kannalta tärkeillä aloilla työskentelemällä näissä
verkostoissa ja omissa yhteisöissään ja kunnissaan.
Monitasoisessa hallinnossa kukin päätäntätaso –
eurooppalainen, kansallinen, alueellinen ja paikallinen –
käyttää valtuuksiaan lakisääteisen vastuunsa mukaisesti.
Järjestelmän on tarkoitus luoda sellaiset olosuhteet,
joissa jäsenvaltiot – niiden koosta, väestöstä tai taloudel-
lisesta painoarvosta riippumatta – voivat kasvaa yhdessä
kansallista kulttuuriaan, kieltään, uskontoaan sekä
alueellisia ja paikallisia ominaispiirteitään kunnioittaen.
Samalla järjestelmä kunnioittaa jäsenvaltioiden suveree-
EU JA SEN KANSALAISET
Euroopan unioni vuonna 2030
"Suhtaudutteko Euroopan unionin tulevaisuuteen erittäin optimistisesti, melko optimistisesti, melko pessimistisesti vai erittäin pessimistisesti?"
Erittäin optimistisesti Erittäin pessimistisesti
Lähde: Eurobarometri 6/2009, EU-27
Melko pessimistisesti
%
Melko optimistisesti
En osaa sanoa: 9 %
48
nia oikeutta päättää vallan siirtämisen menettelytavoista
omien rajojensa sisällä.
Runsaslukuiset vaikutusmahdollisuudet, joiden kautta
kansalaiset voivat osallistua lainsäädäntömenettelyyn,
antaisivat EU:lle sitä legitimiteettiä ja joustavuutta,
jota se tarvitsee vastatakseen globalisaatiosta johtuviin
haasteisiin digitaalisessa, keskinäisriippuvaisessa, verkko-
orientoituneessa ja avoimessa yhteiskunnassa. Monita-
soinen hallinto ei kuitenkaan anna yleisölle automaat-
tisesti omistajuuden tunnetta. Se on monimutkainen
järjestelmä, jota on hyödynnettävä ja vaalittava ja ennen
kaikkea tehtävä yleisölle tutuksi.
EU:n politiikanteosta on sen vuoksi kerrottava paljon
entistä avoimemmin ja tarkemmin. Yleisölle välitetyn
EU:n imagon on oltava punnittu ja sen on kuvastettava
sekä vahvuuksia että heikkouksia, eikä se saa antaa
idealisoitua tai liioitellun pessimististä kuvaa. Sen sijaan,
että keskitytään toisinaan propagandaa lähentelevään
viestintäpolitiikkaan, olisi parempi viestittää politiikoista
eli selittää suorasanaisesti, mistä on kysymys ja mitä eri
vaihtoehtoja on. Jäsenvaltiot on pantava vastaamaan
Brysselissä tekemistään päätöksistä ja siitä mitä ne teke-
vät unionin päätösten täytäntöönpanemiseksi.
Hallinnon hyvyyttä arvioidaan loppujen lopuksi sen
tulosten perusteella. EU on jo hyödyttänyt kansalais-
tensa elämää monin tavoin – euron, koheesiopolitiikan,
yhteisen maatalouspolitiikan, Schengenin alueen kautta
– vaikka kiitosta näistä saavutuksista ei aina annetakaan
EU:lle. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Tutkimuk-
set osoittavat johdonmukaisesti, että yleisöllä on EU:n
suhteen suuret odotukset sellaisilla herkillä politiikan
alueilla kuin turvallisuus, terrorismi, energia ja ilmaston-
muutos sekä ulkopolitiikka. EU:n olisi noustava tämän
haasteen tasalle asettamalla uusia tavoitteita ja tulos-
keskeinen lähtökohta. eli sen on vältettävä retoriikkaa ja
selitettävä selväsanaisesti, mitä lisäarvoa se tuo kansa-
laistensa elämään.
Lissabonin uudet välineet: poliittinen kansalai-
suus käytännössä
Hyvä hallinto ja keskittyminen entistä enemmän tulok-
seen ovatkin välttämättömiä, jotta EU saisi kansalaisten
kannatuksen. Yksin ne eivät kuitenkaan riitä. Kaikista
EU:n aikaisemmista saavutuksista huolimatta Eurooppa-
hanke herättää huolestuttavaa välinpitämättömyyttä,
jopa pettymystä. Emme voi enää sivuuttaa tätä haas-
tetta. Meidän on elvytettävä EU:n ja sen kansalaisten
välinen liitto käyttämällä hyväksi kaikkia Lissabonin sopi-
muksen välineitä yleisön tuen ja osallistumisen palautta-
miseksi.
Lissabonin sopimus vahvistaa poliittisen kansalaisuuden
käsitettä avaamalla kansalaisille mahdollisuuden tehdä
lainsäädäntöaloitteita ja vahvistamalla kansallisten parla-
menttien asemaa. Aika näyttää, missä määrin tällaiset
innovaatiot vaikuttavat eurooppalaisen julkisen tilan
syntymiseen, lisäävät poliittista tietoisuutta ja vahvistavat
unionin legitimiteettiä. Todellista eurooppalaista poliit-
tista areenaa ei tänä päivänä ole, ja politiikka pysynee
pääosin kansallisena toimintana. Mutta jos unionin on
tarkoitus lisätä legitimiteettiään, sen on tehtävä kaik-
kensa kehittääkseen Euroopan poliittista kansalaisuutta.
Tätä varten EU:n olisi:
– Kehitettävä poliittisia oikeuksia. Lissabonin sopimuk-
sen nykyisiä määräyksiä olisi tehostettava: ensinnä-
kin kannustamalla jäsenvaltioita myöntämään tietyn
aikaa maassa asuneille ja veroja maksaneille muiden
jäsenvaltioiden kansalaisille äänioikeus kansallisissa
vaaleissa, toiseksi "eurooppalaistamalla" Euroopan
parlamentin vaalit siten, että otetaan käyttöön rajat
ylittävät listat ja lopuksi käyttämällä kansallisia parla-
mentteja yleisölle tarkoitettuna kanavana eurooppa-
laiseen poliittiseen keskusteluun osallistumiseksi.
– Tehdään vaaleista kansalaisille konkreettisemmat.
Eurooppavaalit eivät tähän mennessä ole onnis-
tuneet herättämään kansalaisten mielenkiintoa.
Jos tähän halutaan muutos, kansalaisilla on oltava
enemmän tietoa EU:n politiikoista; ennen kaikkea
heidän on voitava samastua Euroopan poliitikkoihin.
EU:n poliittisten puolueiden olisi jatkossa esitettävä
Euroopan parlamentin vaaleissa aidosti eurooppa-
laiset ohjelmat ja valittava ehdokkaat komission
puheenjohtajan tehtävään.
– Lisättävä julkisuutta ja avoimuutta. Tämä koskee
sekä korkean tason päätöksiä, kuten Eurooppa-
neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan
nimittämistä, että EU:n jokapäiväistä työtä. Tämä
voidaan saavuttaa monin tavoin esimerkiksi käyt-
tämällä systemaattisemmin digitaalisia resursseja
(sähköinen hallinnointi), ottamalla julkiseen mediaan
eurooppalainen ulottuvuus ja antamalla kannusti-
mia yksityiselle medialle EU:ta koskevien ohjelmien
lähettämiseksi.
– Lisättävä osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisyhteis-
kunnan kuulemisen olisi oltava lainsäädäntömenet-
telyssä itsestään selvää ja jatkuvaa. Komission ja
neuvoston olisi kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa
sekä alueiden komiteaa systemaattisemmin.
Omistajuuden ja samastumisen kehittäminen: al-
haalta ylös -lähestymistapa
Jos haluamme kansalaisten ottavan Eurooppa-hankkeen
omakseen täysimääräisesti, EU:lla on oltava yhteinen
käsitys historiastaan, arkirealiteeteistaan ja tulevaisuu-
destaan. EU:n historialliset alkujuuret, sen syntyminen
toisen maailmansodan tuhkasta, tunnetaan hyvin. Tätä
tietoa on vaalittava ja levitettävä ei vain siksi, että vältet-
täisiin paluu menneisyyden kauheuksiin, vaan myös
esimerkin antamiseksi muulle maailmalle.
Lissabonin sopimus merkitsee myös kattavia oikeuksia
ja etuja, joista kansalaiset voivat hyötyä jokapäiväisessä
elämässään. Syrjintäkiellon periaatteen mukaisesti
Euroopan kansalaisuuden "sosiaaliseen" ulottuvuuteen
kuuluvat muun muassa oikeus liikkua, asua ja työsken-
nellä vapaasti jäsenvaltioiden alueella ja tutkintojen
vastavuoroinen tunnustaminen.
Valitettavasti jäsenvaltioissa esiintyy protektionistista tai
korporatistista suhtautumista, mikä estää vielä säännöl-
lisesti EU:n kansalaisia nauttimasta näistä oikeuksista.
Jotta tähän saataisiin parannusta, olisi ryhdyttävä toimiin
neljällä rintamalla:
Vuonna 2009 pidetyssä Euroopan kansalaisten huippukokouksessa EU:n kaikkien 27 jäsenvaltion kansalaiset keskustelivat kansallisista suosituksista. Kuva: Toussaint/ifok
49
50
– Tehostetaan paikallisviranomaisten tietopalveluja
yleisön tietoisuuden lisäämiseksi EU:n kansalaisuu-
teen liittyvistä oikeuksista ja etuisuuksista.
– Luodaan erityinen hallinnollinen väline, joka antaisi
yksittäisille ihmisille todisteen Euroopan kansalaisuu-
desta ja jota nämä voivat käyttää vapaaehtoisesti
asuin- ja työpaikan sekä sosiaaliturvaoikeuksien
saamiseksi.
– Annetaan kansalaisille mahdollisuus eurooppalai-
seen oikeudelliseen asemaan ("28. järjestelmään"),
jota sovellettaisiin sopimussuhteisiin tietyillä siviili-
tai kauppaoikeuden aloilla nykyisten 27 kansallisen
järjestelmän ohella.
– Perustetaan komission valtuuksia tältä osin täysin
hyödyntäen järjestelmä EU:n lainsäädännön vaiku-
tusten arvioimiseksi ja kehitetään toimenpiteitä,
joilla vahvistetaan EU:n lainsäädännön täytäntöön-
panoa ja soveltamista kansallisella tasolla. Euroopan
parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla olisi oltava
johtava rooli tässä prosessissa.
Jos nämä toimenpiteet toteutetaan oikein, niillä lisätään
yleisön arvostusta EU:n lainsäädäntöä ja toimielimiä
kohtaan, mutta ne eivät sinällään luo "EU:hun kuulumi-
sen tunnetta". Se voi kehittyä vain ajan myötä, erityisesti
Euroopan nuorempien sukupolvien keskuudessa.
Kouluilla voi olla perustavanlaatuinen merkitys edistet-
täessä Eurooppaan identifioitumista lasten keskuudessa
siten, että opetetaan eurooppalaisia kieliä, käytetään
Euroopan yhteisestä kulttuuriperinnöstä kertovia oppi-
kirjoja ja tarjotaan Euroopan kansalaisuuden oppijaksoja.
Korkeakouluopiskelijoille tarkoitetun, erittäin suositun
Erasmus-ohjelman malliin perustuvien vaihto-ohjelmien
piiriin tulisi ottaa myös perusasteen koulut. Ja yhteis-
työssä jäsenvaltioiden kanssa laadittu ja toimeenpantu
"eurooppalainen kansalaispalvelu" voisi myös tarjota
nuorille mahdollisuuden osallistua yleistä etua edistä-
vään toimintaan EU:ssa ja sen ulkopuolella.
Meillä kaikilla on monta identiteettiä: paikallinen, alueel-
linen ja kansallinen. Ei ole epäilystä siitä, että nämä
ensisijaiset identiteetit säilyvät kansalaisille tärkeimpinä
vielä pitkään. Mutta tämän ensisijaisen identiteetin on
kuljettava käsi kädessä kehittyvän "eurooppalaisen"
identiteetin kanssa, joka perustuu yhteiseen käsitykseen
EU:n historiasta, EU-kansalaisuuden mukanaan tuomiin
käytännön etuihin ja yhteiseen visioon Euroopan tule-
vaisuudesta ja paikasta maailmassa. Kansalaistemme
samastuminen Eurooppa-hankkeeseen voi kehittyä
vahvaksi vain jos EU:n yhteinen agenda ja päämäärä 21.
vuosisadalla on selkeästi selitetty.
Äänestysprosentti Euroopan parlamentin vaaleissa 1979–2009
EU 9 EU10 EU 12 EU 12 EU 15 EU 25 EU 27
Lähde: TNS opinion yhteistyössä EP:n kanssa
Monet katsovat edelleen, että vuosi 2030 on kaukana
tulevaisuudessa ja että ennusteet eivät pidä paikkaansa.
Meidän ei pitäisi kuitenkaan elätellä harhakuvitelmia.
Maailma on läpikäymässä nopeita ja kauaskantoisia
globaaleja muutoksia, jotka vaikuttavat jatkuvasti ja
merkittävästi kansalaistemme elämään. Viimeiset 20
vuotta ovat antaneet vain viitteitä siitä, mitä tulevaisuus
tuo tullessaan. On todennäköistä, että monet tämänhet-
kiset kehityssuuntaukset kiihtyvät ja pahentuvat seuraa-
vien 20 vuoden aikana. Ajattele kauaskantoisesti mutta
toimi nyt päättäväisesti – tämän periaatteen on oltava
eurooppalaisen politiikan ohjenuorana tänä epävarmuu-
den aikana.
EU:n on pyrittävä saavuttamaan kunnianhimoiset
tavoitteensa tulevina vuosina. Sen on tuotava EU, sen
jäsenvaltiot ja kansalaiset lähemmäksi kansalaisiaan,
uudistettava Euroopan taloudellinen ja sosiaalinen malli
aikana jolloin sisäiset ja ulkoiset voimat koettelevat sen
kestävyyttä, luotava tietoyhteiskunta yksilöidensä voima-
varoja lisäämällä, hyödynnettävä parhaalla mahdollisella
tavalla muuttuvaa väestörakennetta ja maahanmuuttoa,
luotava energian vähyydestä ja ilmastonmuutoksesta
mahdollisuuksia yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle
kehitykselle, löydettävä oikea tasapaino vapauden ja
turvallisuuden välille sekä muutettava osaltaan maailmaa
eurooppalaiset arvot ja edut turvaavalla tavalla.
Yhteiset tavoitteet ja visio Euroopan
tulevaisuudelle
Nämä päämäärät ja pyrkimykset edellyttävät kansallisilta
hallituksilta selvää suhtautumistavan muutosta suhteessa
EU:hun. Hallitukset eivät useinkaan ymmärrä, että
enenevässä määrin keskinäisen riippuvuuden leimaa-
massa moninapaisessa maailmassa niiden pitkän aikavä-
lin etuja on kannattavampaa ajaa Euroopan tasolla kuin
kansallisella tasolla. Ne eivät ole onnistuneet saamaan
kansalaisilta sitä tukea ja osallistumista, jota tarvitaan
kipeästi hankkeen legitiimiyden varmistamiseksi. Jäsen-
valtiot ovat sangen usein vetäytyneet omiin oloihinsa
ja keskittyneet vain kansallisiin etuihinsa laajempien
eurooppalaisten etujen kustannuksella.
EU:ssa on päästävä tuota pikaa yhteisymmärrykseen
siitä, miten sen kunnianhimoiset tavoitteet olisi toteutet-
tava. EU:n on määritettävä toimenpiteet, joilla voidaan
sopeutua maailmanlaajuiseen aikakauteen, sekä paikal-
leen pysähtymisen kustannukset ja vaikutukset. Sen
on lyhyesti sanottuna välitettävä yhteinen visio siitä,
miten Eurooppa voi turvata tulevaisuutensa. Olemme
siten selkeän valinnan edessä: joko hyödynnämme EU:n
vahvuuksia ja sen kollektiivista merkitystä, niin että
siitä tulee vakuuttava ja tärkeä toimija maailmassa, tai
vaalimme pirstaloitunutta mallia, jolloin edessämme on
vääjäämätön taantuma maailmassa, jossa säännöt sane-
levat ne, joilla on painoarvoa.
Ajatellaan kansalaistemme etua
Euroopan vahvuudet ovat tosiasia. EU:lla on merkitystä,
koska sillä on maailman suurimmat markkinat, sen osuus
maailmankaupasta on yksi neljäsosa ja se antaa kaksi
kolmasosaa maailman kehitysavusta. EU tarjoaa yhteisen
infrastruktuurin, joka tarjoaa kansalaisille monenlaisia
oikeuksia, palveluja ja tilaisuuksia. EU:n politiikkojen ja
ohjelmien avulla on luotu yhteenliitetty politiikan ala, joka
kattaa viestinnän, liikenteen, sosiaalipolitiikan, tutkimuk-
sen ja koulutuksen. Järjestämällä ja sääntelemällä näitä
niin kutsuttuja "yhteisiä alueita" EU luo mahdollisuuksia
kansalaistensa, yritystensä ja hallitustensa toimille.
EU herättää myös myönteisiä käsityksiä. Monet haluavat
tulla unioniin joko liittymällä siihen tai muuttamalla sen
alueelle. Unionissa on erinomainen elämänlaatu, jota
ilmentää maailman korkeimpiin kuuluva elinajanodote.
EU:n hallintomalli – kumppanuuteen perustuva hallinto
– on esimerkki tehokkaasta regionalismista: suvereenit
valtiot, jotka kykenevät määrittelemään yhteiset edut,
muodostavat yhteisen julkisen alueen, jolla on vahvat
EU:N VAHVUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN
51
52
instituutiot ja jossa noudatetaan oikeusvaltion periaat-
teita. EU:lla on kestävät perusvahvuudet: poliittinen
vakaus, vankka oikeudellinen perusta, saavutukset sosi-
aalisen ja taloudellisen koheesion alalla ja rikas kulttuuri-
nen ja etninen monimuotoisuus.
EU on enemmän kuin yhteismarkkinat. Se on myös
arvojen unioni – arvojen, joita ilmentää sitoutuminen
ihmisoikeuksiin, rauhaan, vapauteen ja solidaarisuu-
teen. Näillä arvoilla on yleismaailmallinen merkitys.
EU voi Euroopan kansalaisten, tiedemiesten ja kaikilla
tasoilla toimivien politiikkojen tuella johtaa kansainvälisiä
ponnisteluja, joilla vastataan suuriin maailmanlaajuisiin
haasteisiin, joita ovat muun muassa sosiaalinen yhteen-
kuuluvuus, ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja kansa-
kuntien välinen rauha.
Lisäksi EU:lla on valmiudet ajatella ja toimia Euroopan
kansalaisten pitkän aikavälin etujen mukaisesti. Jäsen-
valtioiden toimia rajoittavat usein päivittäiset poliittiset
realiteetit, jotka haittaavat pitkän aikavälin suunnittelua.
EU:n poliittinen päätöksenteko ei ole yhtä altis tällai-
sille lyhyen aikavälin paineille, jolloin uusien ehdotusten
tekoon on enemmän mahdollisuuksia. Lissabonin sopi-
muksen hyväksymisen myötä EU:lla on myös vastedes
käytössään välineet, joilla se voi panna ehdotuksensa
täytäntöön, myös yhteistyön tehostamisen ja yksinker-
taistettujen tarkistusmenettelyjen osalta. EU kykenee nyt
paneutumaan paremmin kuin koskaan kansalaistensa
pitkän tähtäimen etuihin ja tarpeisiin.
Kysymys kuuluukin: pystymmekö hyödyntämään unionin
vahvuuksia yhteiseksi eduksemme? Maailmanlaajuistu-
minen ja maailman valtatasapainon uudelleenmäärittely
muodostavat tärkeän uuden perusteen EU:n yhteiselle
toiminnalle. EU tarvitsee kuitenkin vankan pohjan tullak-
seen varteenotettavaksi toimijaksi maailmanlaajuisilla
foorumeilla. Tämän tehtävän toteuttamiseen tarvitaan
poliittista rohkeutta ja yhteistä kunnianhimoa sekä vank-
kaa käytännön kokemusta ja selvää käsitystä ihanteista,
joiden puolesta kannattaa taistella lähellä ja kaukana.
Edistäkäämme sen mahdollisuuksia. Yhdessä. Nyt.
Kuva: Euroopan unioni, 2010
KIITOKSET
Pohdintaryhmä haluaa kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja
instituutioita, jotka ovat eri tavoin antaneet arvokasta
apuaan tehtävämme hoitamisessa. Osoitamme kiitok-
semme erityisesti seuraaville tahoille:
Pohdintaryhmän sihteeristö, jonka antaumuksellinen ja
tehokas toiminta mahdollisti meidän työskentelymme:
pääsihteeri Žiga Turk; erityisneuvonantaja Max Keller-
Noëllet; Nicolás Pascual de la Parte, Noel White, Eija
Kaskimo ja Gwen McLean.
Neuvonantajamme ja avustajamme heidän sitoumukses-
taan ja uupumattomasta työstään: puheenjohtaja Felipe
González Márquezin erityisneuvonantaja Carlos Westen-
dorp y Cabeza; varapuheenjohtaja Vaira Vike-Freibergan
neuvonantaja Rolands Lappuke; varapuheenjohtaja
Jorma Ollilan neuvonantaja Nina Hyvärinen; Lykke Friisin
neuvonantaja Jean Ellermann-Kingombe; Rem Koolhaa-
sin neuvonantaja Stephan Petermann; Richard Lambertin
neuvonantaja Elin Burns; Mario Montin neuvonantaja
Stefano Grassi; Rainer Münzin neuvonantaja Gregor
Woschnagg; Kalypso Nicolaïdisin neuvonantaja Lars
Hoffman; Nicole Notatin neuvonantaja Guillaume
Klossa; Wolfgang Schusterin neuvonantaja Alexan-
der Kreher sekä Lech Walesan neuvonantaja Andrzej
Gulczynski.
Kaikki arvovaltaiset henkilöt ja asiantuntijat, jotka
osallistuivat kokouksiimme ja antoivat käyttöömme
kokemuksensa ja tietämyksensä: José Manuel Barroso,
Ivo Bozon, Etienne Davignon, Jacques Delors, Nikifo-
ros Diamandouros, Gérard Dumont, Joschka Fischer,
Valéry Giscard d'Estaing, Jean Dominique Giuliani, Wim
Kok, Alain Lamassoure, Pascal Lamy, Stephan Leibfried,
Lenny Mendonca, Geoff Mulgan, Jean Pisani-Ferry,
Maria João Rodrigues, André Sapir, Andreas Schleicher,
Luc Soete, Gerhard Stahl, Peter Sutherland, Antonio
Vitorino, Nick Whitney ja Jean-Pascal van Ypersele de
Strihout.
Olaf Cramme ja Elena Jurado, Policy Network (Lontoo),
jotka laativat ja editoivat loppuraportin.
Innaxis Foundation ja sen puheenjohtaja Carlos Álvarez
Pereira, joka antoi käyttöömme intranetjärjestelmän
asiakirjoihin tutustumista ja ryhmän sisäistä yhteydenpi-
toa varten.
University of Ljubljana, Chair of Construction Informa-
tics, joka isännöi ryhmän julkista verkkosivustoa.
Kollegamme Wolfgang Schuster, joka Stuttgartin
kaupungin muiden työntekijöiden avustuksella kuvitti
työmme.
Yhtä tärkeää oli myös se kollektiivinen ja yksilöllinen
tuki, jota saimme lukuisilta valtiosta riippumattomilta
järjestöiltä ja yhdistyksiltä, ajatushautomoilta ja poliit-
tisilta analyytikoilta, jotka kaikki ovat asiantuntijoita
selvityksessämme käsitellyillä aloilla: Euroopan komission
Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimisto (Bryssel),
Berkeley University, Bruegel, Brussels European and
Global Economic Laboratory, Centre for European Policy
Studies (CEPS) (Bryssel), Chatham House (Royal Institute
of International Affairs) (Lontoo), alueiden komitea,
Confrontation Europe (Bryssel), Digital Europe (Brys-
sel), European Centre at Sciences-Po (Paris), European
Climate Foundation, European Internet Foundation,
European Movement, Euroopan parlamentin perus-
sopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta,
ulkoasiainvaliokunta sekä rahoitus-, talous- ja sosiaa-
likriisiä käsittelevä erityisvaliokunta, European Studies
Centre at Oxford University, Euroopan talous- ja sosi-
aalikomitea, Elcano Royal Institute for International and
Strategic Studies (Madrid), ETNO (Bryssel), Euroopan
komission Eurobarometri (Bryssel), EuropaNova (Pariisi),
European Council on Foreign Relations, European Policy
Centre (EPC) (Bryssel), Euroopan unionin turvallisuus-
alan tutkimuslaitos (Pariisi), European Union Stagiaires
Programme, Suomen ulkopoliittinen instituutti (Helsinki),
Friends of Europe (Bryssel), Fundación Alternativas
53
54
(Madrid), Fundación CIDOB (Barcelona), Harvard Univer-
sity, Institute of International Relations (IDIS) (Ateena),
Jean Monnet Network, Navarino Initiative (Thessaloniki),
Notre Europe (Pariisi), Lisbon Council (Bryssel), Andreas
Papandreou Institute of Strategic and Development
Studies (ISTAME) (Ateena), Princeton University, Trans-
European Policy Studies Association (Bryssel) ja Univer-
sity Association for Contemporary European Studies
(UACES) (Lontoo).
Lisäksi haluamme kiittää seuraavia henkilöitä: Ayme-
ric Bourdin, Guillaume Borie, Patricia Cadeiras, Pavlos
Eleftheriadis, Jean-François Jamet, Thomas Klau, Chris-
tian Mandl, Hartmut Mayer, Joaquin Munoz ja Claudia
Schrag.
Lopuksi lausumme vielä kiitokset entiselle pääsihtee-
rille ja YUTP:n korkealle edustajalle Javier Solanalle,
EU:n neuvoston pääsihteerille Pierre de Boissieulle,
kabinettipäällikkö David Gallowaylle, EU:n neuvoston
pääjohtajalle Marc Lepoivrelle sekä tulkeille, kääntäjille ja
muulle neuvoston henkilöstölle, jotka ovat helpottaneet
työtämme kaikin tavoin.
Kuva: Euroopan unioni, 2010
Neuvoston pääsihteeristö
EUROOPPA 2030 -HANKEHaasteet ja mahdollisuudet
Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto
2010 – 54 s. – 21,0 x 29,7 cm
ISBN 978-92-824-2715-6doi:10.2860/12566
FI.indd Sec1:55 13/07/10 13:17:55
MISTÄ EU:N JULKAISUJA SAA?Maksuttomat julkaisut:
• EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu)
• Euroopan unionin edustustoista tai lähetystöistä.Yhteystiedot löytyvät internetosoitteesta http://ec.europa.eu, tai ne saa lähettämällä faksin numeroon +352 2929-42758.
Maksulliset julkaisut:
• EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu).
Maksulliset tilaukset (esimerkiksi EUVL:n vuosikerta, tuomioistuinten oikeustapauskokoelmat):
• Euroopan unionin julkaisutoimiston myyntiedustajalta (http://publications.europa.eu/others/agents/index_fi .htm).
FI.indd Sec1:56 13/07/10 13:17:55
QC-32-10-249-FI-C
10.2860/12566
Recommended