TALOUDEN PITKÄN AJAN KASVUMAHDOLLISUUDET JA RISKIT … · näkyneet jatkuvana sisäisen ja...

TALOUDEN PITKÄN AJAN KASVUMAHDOLLISUUDET JARISKIT

Olavi Rantala

Rantala, Olavi, TALOUDEN PITKÄN AJANKASVUMAHDOLLISUUDET JA RISKIT. Helsinki: ETLA,Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the FinnishEconomy, 1997. 116 s. (B, ISSN, 0356-7443; No. 131). ISBN951-628-252-0.

TIIVISTELMÄ: Tutkimuksessa arvioidaan taloudenkasvumahdollisuuksia ja työllisyyttä vuoteen 2010 asti. Suomenkansantaloudella on edellytykset jatkaa tulevaisuudessakin jonkin verranOECD-maiden keskimääräistä kasvuvauhtia nopeampaa kasvua. Kunarvio OECD-maiden bruttokansantuotteen keskimääräiselle vuosikasvulleon 2.5 prosenttia, Suomen kansantalous kasvaa laskelmien mukaankeskimäärin noin kolme prosenttia vuosittain. Teollisuuden ja muunyrityssektorin tuotannon pitkän ajan kasvu on noin 3.5 prosenttiavuodessa. Tällä tuotannon kasvuvauhdilla teollisuuden työvoimankysyntä vähenee edelleen. Myöskään kotimarkkinayritysten työllisyydenei arvioida palautuvan 1990-luvun lamaa edeltäneelle tasolle.

AVAINSANAT: pitkän ajan kasvu, työllisyys, ulkoinen tasapaino

Rantala, Olavi, LONG-TERM GROWTH POTENTIAL AND RISKS INTHE FINNISH ECONOMY, (in Finnish with English summary).Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Instituteof the Finnish Economy, 1997. 116 p. (B, ISSN, 0356-7443; No. 131).ISBN 951-628-252-0.

ABSTRACT: This study analyses long-term output and employmentdevelopments in the Finnish economy based on an outlook for outputdevelopments in the OECD area in 1996-2010. The growth rate ofFinnish industry's output is estimated to be around 3.5 per cent by the endof next decade, i.e. one percentage point higher than the average growthrate in OECD industry. GDP in Finland is estimated to grow by 3 per centannually in the next decade. It seems that the exceptionally highemployment prevailing in the late 1980's in Finland, which was largelybased on borrowing from abroad, cannot be achieved again even in thenext decade.

KEY WORDS: long-term growth, employment, external equilibrium

ESIPUHE

Tutkimuksessa arvioidaan kansainvälisen talouden ja Suomen taloudenpitkän ajan kasvumahdollisuuksia ja riskejä sekä taloudenrakennemuutoksia ja niiden kasvuja työllisyysvaikutuksia. Selvitys ontehty valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta ja rahoituksellahallituksen tulevaisuusselonteon tausta-aineistoksi ja se on julkaistukeskeisiltä osiltaan selonteon liiteosassa. Tutkimuksesta ovatElinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa vastanneet tutkimusohjaaja OlaviRantala, toimitusjohtaja Pentti Vartia ja tutkimusjohtaja Jukka Lassila.Olavi Rantala on kirjoittanut luvut 1-8, 10 sekä liitteen ja Jukka Lassilaluvun 9. ETLAn ennustetoimen henkilöstöä, sen tuottamaaSuhdanne-julkaisua sekä ETLAssa tehtyjä tutkimuksia, kuten"Kansantalous 2021"-julkaisua on käytetty selvityksen tukena.

Helsingissä maaliskuussa 1997

Pentti Vartia

TEKIJÄN ESIPUHE

Tutkimuksessa arvioidaan kansainvälisen talouden ja Suomen taloudenpitkän ajan kasvumahdollisuuksia ja riskejä sekä taloudenrakennemuutoksia ja niiden kasvuja työllisyysvaikutuksia pitkällä ajalla.Tämän ohella tutkimuksessa tarkastellaan Suomen kansantalouden kriisiä1990-luvun alussa. Selvitystä on käsitelty kahdessa valtioneuvostonkanslian järjestämässä seminaarissa. Kiitän omasta puolestani kaikkiatutkimusta näissä tilaisuuksissa tai muutoin kommentoineita ja siihenmuulla tavoin myötävaikuttaneita henkilöitä ja tahoja.

Helsingissä maaliskuussa 1997

Olavi Rantala

46Ulkoinen tasapaino ja työllisyys5,2

43Työvoiman kysyntänäkymät pitkällä ajalla5,1

43Tuotannon kasvun työllisyysvaikutukset5

39Integraatio ja yritysten kansainvälistyminen4.2.4

37Teollisuuspolitiikka ja pk-kysymykset4.2.3

34Teknologia, koulutus ja inhimillinen pääoma4.2.2

32Investoinnit4.2.1

32Reaaliseen kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät4,2

30Kilpailukyvyn kehitys4,1

30Vientivetoisen kasvun perustekijät4

28Yhteenveto kansainvälisen talouden ja Suomen kasvu- -mahdollisuuksista

25Talouden kasvunäkymät toimialoittain3.2.3

22Kotimaisen kysynnän ja kokonaistuotannon kasvu3.2.2

19Teollisuuden kilpailukyky ja vientimenestys3.2.1

19Suomen kansantalouden kasvumahdollisuudet3,2

15OECD-maiden teollisuuden rakennemuutos3.1.2

11Teollisuusmaiden kasvunäkymät3.1.1

11Kansainvälisen talouden kehitys3,1

11Talouden pitkän ajan kasvumahdollisuudet3

6Oliko talouspolitiikalla osuutta lamaan?2,2

4Viennin romahdus vuonna 19912,1

4Talouden kriisi 1990-luvun alussa2

1Johdanto1

Tiivistelmä

sivuSISÄLTÖ

99Talouden pitkän ajan kasvun ja työvoiman kysynnänarviointiin sovellettu malli

94Kirjallisuus

92Summary

89Yhteenveto10

85Väestön ikärakenteen muutoksen vaikutus työvoimantarjontaan ja työllisyyteen

80Asuntosektori talouden pitkän ajan rakennemuutoksessa8

78Rahoitusjärjestelmän riskien jako7.3.3

77Huoltovarmuuden ylläpitäminen7.3.2

75Talouspolitiikan tehtävät7.3.1

75Riskeihin varautuminen7,3

70Öljykriisin taloudelliset vaikutukset7,2

67Öljykriisit ja muut riskit7,1

67Vakaata talouskehitystä uhkaavat riskit7

60Euroopan talous- ja rahaliitto6,3

56Venäjä6,2

52Itä-Aasia6,1

52Uusien vientimarkkinoiden ja integraation antamatmahdollisuudet

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksessa arvioidaan kansainvälisen talouden ja Suomen taloudenpitkän ajan kasvumahdollisuuksia ja riskejä sekä taloudenrakennemuutoksia ja niiden kasvuja työllisyysvaikutuksia.Tutkimuksessa käsitellään tiivistetysti myös Suomen talouden 1990-luvunalun kriisiä.

Talouden pitkän ajan kasvumahdollisuuksien kartoitus on tutkimuksenkeskeisintä sisältöä. Ennuste ulottuu vuoteen 2010. Arvioinnissalähdetään tietystä kansainvälisen talouden pitkän ajan keskimääräisenkasvuvauhdin skenaariosta. Lisäksi käsitellään kansainvälisen taloudenvakaata kasvua uhkaavien häiriöiden, kuten öljykriisien vaikutuksia.Tutkimuksessa tehdään tuotannon kasvuennusteiden pohjalta laskelmiatyöllisyyden kehityksestä toimialojen työllisyyden, työpanoksen jatuotannon määrän historiallisten riippuvuuksien perusteella.

Ennusteiden lähtökohtana on arvio OECD-maiden bruttokansantuotteenkeskimäärin 2.5 prosentin vauhdilla jatkuvasta vuotuisesta kasvusta.Tämä vastaa öljykriisien sävyttämien viimeisten kahden vuosikymmenenaikana toteutunutta teollisuusmaiden kokonaistuotannon keskimääräistäkasvuvauhtia, mutta se on vain puolet suuren laman ja ensimmäisenöljykriisin välisen ajan 1933-1973 keskimääräisestä bruttokansantuotteenvuosikasvusta OECD-alueella.

Toinen keskeinen lähtökohta kasvuarvioille on OECD-maidenteollisuudessa todettavissa oleva vakaasti etenevä rakenteellinen muutos.Metalliteollisuuden osuus OECD-maiden teollisuudesta ja etenkinpitkälle jalostettujen korkean teknologian tuotteiden osuusteollisuustuotteiden markkinoista on kasvanut jatkuvasti. Tämä merkitsee,että metalliteollisuuden osuus Suomen viennistä kasvaa edelleen. Lisäksimetalliteollisuudella ja muillakin Suomen teollisuusaloilla on reaalisenkilpailukyvyn turvin mahdollisuus edelleen lisätä markkinaosuuttaanmaailmalla.

Viennin suotuisa kehitys on perusta myös kotimarkkina-alojen kasvulle.Viennin kasvu väljentää ulkoista kasvurajoitetta ja tekee tilaa kulutuksenkasvulle. Tämä puolestaan vaikuttaa kotimarkkinasektorilla kaupan ja

muiden palvelualojen kasvuun. Kotimaisen kysynnän lisääntyessäsuljetun yrityssektorin tuotannon voidaan arvioida kasvavan pitkälläajalla tulevaisuudessa suunnilleen teollisuustuotannon vauhdilla.Tuotannon kasvu johtaa myös yrityssektorin investointien lisääntymiseen.Investoinnit ovatkin tulevaisuudessa nopeimmin kasvavakokonaiskysynnän erä.

Suomen kansantaloudella on edellytykset jatkaa tulevaisuudessakinjonkin verran OECD-maiden keskimääräistä kasvuvauhtia nopeampaakasvua. Kun lähtökohta-arvio OECD-maiden bruttokansantuotteenkeskimääräiselle vuosikasvulle on 2.5 prosenttia, Suomen kansantalouskasvaa laskelmien mukaan keskimäärin noin kolme prosenttia vuosittain.Teollisuuden ja muun yrityssektorin tuotannon pitkän ajan kasvu on noin3.5 prosenttia vuodessa.

Työvoiman kysyntäennusteiden perustana on työn tuottavuuden kehitys.Teollisuudessa työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut selvästikansantalouden keskimääräistä tuottavuuden kasvuvauhtia suurempi.Teollisuuden työvoiman kysyntä on miltei jatkuvasti vähentynytviimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, vaikka tuotannon määrä onkasvanut verrattain nopeasti.

Meneillään olevan työvoiman lisäysvaiheen jälkeen teollisuudentyövoiman kysyntä alkaa pidemmällä ajalla tulevaisuudessa jälleenvähentyä, vaikka teollisuuden tuotannon määrän kasvu jatkuunopeampana kuin OECD-maissa keskimäärin. Metalliteollisuudella onmahdollisuus lisätä työpaikkoja, mutta metsäteollisuudessa ja muussatehdasteollisuudessa jatkuu samankaltainen trendinomainen työpaikkojenlaskusuunta, joka niissä on ollut meneillään viimeisten parinkymmenenvuoden ajan.

Suljetulla sektorilla työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut hitaampi kuinteollisuudessa. Arvioidulla kotimaisen kysynnän ja suljetun sektorintuotannon kasvuvauhdilla kotimarkkina-alojen työllisyys paraneetulevaisuudessa. Näillä näkymin ei ole kuitenkaan odotettavissakotimarkkinayritysten työllisyyden palautumista 1990-luvun lamaaedeltäneelle tasolle.

1 JOHDANTO

Tässä selvityksessä arvioidaan kansainvälisen talouden ja Suomentalouden pitkän ajan kasvumahdollisuuksia ja riskejä sekä taloudenrakennemuutoksia ja niiden kasvuja työllisyysvaikutuksia. Lähivuosienkasvuarviot vastaavat ETLAn ennusteissa syksyllä 1996 esitettyjänäkemyksiä (ETLA 1996c). Aluksi tutkimuksessa käsitellään Suomentalouden 1990-luvun alun kriisiä.

Talouden pitkän ajan kasvunäkymien kartoitus on tutkimuksenkeskeisintä sisältöä. Arvioinnissa lähdetään tietystä kansainvälisentalouden pitkän ajan keskimääräisen kasvuvauhdin skenaariosta. Lisäksikäsitellään kansainvälisen talouden vakaata kasvua uhkaavienmahdollisten häiriöiden, kuten öljykriisien vaikutuksia. Näissä arvioissatukeudutaan muun muassa ETLAssa käyttöön otettuun laajaankansainvälisen talouden ekonometriseen malliin (NIGEM). Mallisoveltuu hyvin kansainvälisten raaka-ainemarkkinoiden häiriöiden jamuiden riskitekijöiden kasvuvaikutusten arviointiin.

Kansainvälisen talouden kasvuskenaariosta lähtien ja OECD-maidenteollisuuden toimialarakenteen muutostrendit huomioonottaen arvioidaaneri toimialojen kansainvälisten markkinoiden kehitystä.Toimialakohtaisten markkinoiden kasvulaskelmien ja eri toimialojenkansainvälisen kilpailukyvyn kehityksen perusteella tehdään ennusteetSuomen teollisuustoimialojen viennin ja tuotannon kasvulle. Myöskotimarkkinoiden kysyntävaikutukset otetaan huomioon taloudenkasvuarvioissa. Niinikään tarkastellaan Venäjän ja Itä-Aasianmarkkinoiden merkitystä Suomen kansan- taloudelle.

Suljetun sektorin kehitystä arvioitaessa otetaan huomioonvaihtotaserajoite, joka pidemmällä ajalla sitoo talouden kasvua jatyöllisyyden paranemista. Kotimarkkinasektorin ennuste nojaa paljoltinykyisen vaihtotaseylijäämän antamiin uusiin kasvumahdollisuuksiin.Julkisen sektorin kasvua ja työllistämismahdollisuuksia tarkasteltaessa onpuolestaan lähivuosien osalta kiinnitettävä huomiota julkisen taloudentasapainotustarpeen asettamiin rajoituksiin.

Kotimaantalouden ja kotimarkkinatoimialojen kasvumahdollisuuksien jatyöllisyyskehityksen arvioinnissa käytetään liitteessä kuvattuaanalyysikehikkoa, jossa on piirteitä suhdanne-ennusteisiin käytettävistäekonometrisista kokonaismalleista, kuten ETLAn ekonometrisestasuhdannemallista, sekä toimialojen kasvuarvioihin yleisestisovellettavasta panos-tuotos-mallista. Lisäksi mallissa on ajassamuuttuvien parametrien muodossa mukana talouden rakenteellisiamuutostrendejä, joita lyhyen ajan suhdanne-ennusteisiin käytettävissätaloudellisissa malleissa ei yleensä ole otettu huomioon.

Tutkimuksessa tehdään tuotannon kasvuennusteiden pohjalta laskelmiatyöllisyyden kehityksestä toimialojen työllisyyden, työpanoksen jatuotannon määrän historiallisten riippuvuuksien perusteella. Työvoimankysyntälaskelmat tehdään teollisuustoimialoille, suljetun yrityssektorintoimialoille ja julkiselle sektorille. Työllisyyskysymysten käsittelypainottuu näihin tuotannon kasvuarvioiden pohjalta tehtäviin työvoimankysyntäennusteisiin. Työmarkkinoiden rakenneongelmiin ei tässäselvityksessä puututa. Sen sijaan rakenteellisen työttömyyden ongelmaatarkastellaan laajemmasta koko kansantalouden tasapainon näkökulmasta.

Pahin uhka pitkän ajan täystyöllisyydelle on talouden rakennevinouma,joka on näkynyt jatkuvana sisäisen ja ulkoisen tasapainon välisenäristiriitana. Hyvää työllisyystilannetta on ollut mahdotonta saavuttaasamanaikaisesti vaihtotaseen tasapainon kanssa. Työllisyys on saatukeskimääräistä paremmaksi vain vaihtotaseen heikkenemisen jaulkomaisen velkaantumisen kautta. Ulkomaisen velkaantumisenpysäyttäminen on puolestaan johtanut kasvavaan työttömyyteen.Tutkimuksessa työttömyysongelmaa tarkastellaan taloudessa meneilläänolevien rakennemuutosten taustaa vasten.

Kasvu- ja työllisyyslaskelmat tehdään paljolti ehdollisina vaihtotaseenpitkän ajan tasapainotavoitteelle ja sen takia tutkimuksessa eritelläänerityisesti vaihtotasetta vahvistavia ja sitä heikentäviä rakenteellisiamuutoksia. Vaihtotasetta vahvistavina tekijöinä nostetaan esiin muunmuassa reaaliseen kilpailukykyyn vaikuttavat seikat, vaihtosuhteenparaneminen viennin hyödykerakenteen muuttuessa sekä kansantaloudenpääomakannan rakenteen muutos. Tärkeimpänä vaihtotasettaheikentävänä tekijänä tuodaan esiin talouden tuontialttiuden nousu.

Keskeisiä rakennemuutostrendejä on myös teollisuustuotannossahavaittavissa oleva siirtyminen yhä jalostetumpien tuotteidenvalmistamiseen. Metalliteollisuuden ja varsinkin sähköteknisen -teollisuuden osuus OECD-maiden teollisuustuotannosta on kohonnut jopitkään vakaalla trendillä. Markkinakehityksen ohella Suomenmetalliteollisuuden ja muunkin teollisuuden asemia on vahvistanut hyväreaalinen kilpailukyky. Reaalisen kilpailukyvyn kannalta keskeisiä pitkänajan kysymyksiä ovat koulutuksen, tutkimuksen, tuotekehityksen jainnovaatiopolitiikan painotukset teollisuuspoliittisessa strategiassa sekäteollisuuden rakennetta uudistavien pk-yritysten syntymisen jakannattavan toiminnan edellytysten luominen.

Tutkimuksessa tarkastellaan kansantalouden pääomarakenteenmuutostrendejä ja niiden vaikutuksia. Asunto-omaisuuteen sitoutuneenkansanvarallisuuden osuus alenee ajan myötä sen takia, että asunnot ovatvälttämättömyyshyödykkeitä, joiden suhteellinen tarve väheneekansanvarallisuuden ja elintason noustessa. Tällöin tuotannollisenpääomakannan osuus kansanvarallisuudesta kasvaa. Tutkimuksessakäsitellään tämän pääomarakenteen muutostrendin vaikutuksia taloudentuottavuuteen, kasvuun ja ulkoiseen tasapainoon.

Eräs nähtävissä oleva rakenteellinen muutostekijä on väestön keski-iänkasvu. Tutkimuksessa esitetään arvioita väestörakenteen muutoksenvaikutuksista työvoiman tarjontaan ja työllisyyteen.

ETLAssa on tehty talouskehityksen pitkän aikavälin kartoituksia, kutenjulkaisut "Kansantalous 2017" ja "Kansantalous 2021" (Vartia jaYlä-Anttila 1992, 1996). Näitä tutkimuksia on käytetty tukena tässäselvityksessä. Samoin on hyödynnetty muiden ETLAn tutkimusprojektientuloksia, kuten esimerkiksi Itä-Aasian maiden talouksienseurantajärjestelmän kehittämiseen tähtäävää hanketta. Myös ETLAnSuhdanne-julkaisuissa esitetyt lyhyen ja keskipitkän ajan ennusteet ovattämän kehitysarvion keskeistä taustamateriaalia. Selvityksen on julkaissuttiivistetyssä muodossa valtioneuvoston kanslia (ks. Rantala 1997).

2 TALOUDEN KRIISI 1990-LUVUN ALUSSA

2.1 Viennin romahdus vuonna 1991

Suomen kansantalous ajautui 1990-luvun alussa poikkeuksellisen syväänlamaan. Bruttokansantuote väheni 7.1 prosenttia vuonna 1991.Kokonaistuotanto supistui kaikkiaan kolmena vuonna 1991-1993 javuonna 1993 bruttokansantuote oli 11.4 prosenttia pienempi kuin vuonna1990. Suomen 1990-luvun lamassa oli monia samanlaisia piirteitä kuinyleismaailmallisessa 1930-luvun lamassa, mutta 1990-luvun lama oli jopapahempi kuin Suomen 1930-luvun lama (ks. Kiander ja Vartia 1994).

Laman välittöminä syinä olivat vientimarkkinoiden taantuma lännessä jaromahdus idässä sekä 1980-luvun lopun noususuhdanteen jarahoitusmarkkinoiden vapauttamisen puutteellinen talouspoliittinenhallinta. Talouskriisin aiheuttajia koskevissa tulkinnoissa ja syidenpainotuksissa on ollut jonkin verran eroja. Joidenkin näkemysten mukaanlama oli pääosin kansainvälistä alkuperää (esim. Tarkka 1994). Toisissaarvioissa on painotettu enemmän myös talouspolitiikan roolia (esim.Bordes, Currie, Söderström 1993 sekä Honkapohja, Koskela ja Paunio1993).

Lamaan johtaneeseen tapahtumakulkuun vaikuttivat jo pidemmän aikaatalouden rakenteelliset vääristymät, jotka suhdannehäiriöistä johtuentulivat kärjistyneesti esille viime vuosikymmenen lopulla erityisestikasvavan vaihtotasevajeen ja ulkomaisen velkaantumisen muodossa.Selvimmin talouden pitkäaikaiset rakennevinoumat ovat Suomessanäkyneet jatkuvana sisäisen ja ulkoisen tasapainon välisenä ristiriitana.Työllisyyttä on voitu parantaa vain ulkomaisen velkaantumisen avulla.Vaihtotaseen tasapainottaminen taas on johtanut kasvavaantyöttömyyteen, mikä tuli ennennäkemättömän selvästi esiin lamassa.Lama, työttömyyden raju nousu ja pankkikriisi johtivat myös julkisensektorin suureen alijäämään. Sisäisen ja ulkoisen tasapainon ristiriidanohella ja siihen liittyen talouspolitiikkaa on perinteisesti vaikeuttanutmyös työllisyyden ja hintatason vakauden välinen tavoiteristiriita jatalouden inflaatioalttius.

SuomiOECD-maatNeuvostoliitto/Venäjä (asteikko vasemmalla)

Bruttokansantuotteen kasvu

1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995-10

Suomen koko tavaraviennin kasvuLänsiviennin kasvuvaikutusItäviennin kasvuvaikutus

Viennin kasvu

1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995-10

TyöttömyysasteVaihtotase/bktJulkisen sektorin ylijäämä/bkt

Talouden tasapaino

1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995-10

Kiistattomimpia tekijöitä laman aiheuttajien joukossa oli joka tapauksessaviennin romahtaminen vuonna 1991. Tuolloin läntiset teollisuusmaatajautuivat taantumaan, johon vaikutti Persianlahden sodan aiheuttamaraakaöljyn hinnan nousu. OECD-maiden talouskasvu oli tosin hidastunutjo vuodesta 1989 alkaen ja kyseessä oli siis osin normaali kansainvälisentalouden suhdannekierto. OECD-maiden heikkenevä suhdannekehitysjohti Suomen länsiviennin kasvun hidastumiseen.

Myös vaihtosuhde heikkeni tuntuvasti vuosina 1990-1992. Vaihtosuhteenheikkenemistä eksogeenisena laman aiheuttajana ei kuitenkaan ole syytäpainottaa niin paljon kuin eräissä arvioissa on esitetty. Vaihtosuhdemääräytyy osin endogeenisesti yritysten kustannuskilpailukyvynkehityksen perusteella (Rantala 1995a). Tämä selittää osan vaihtosuhteenalenemisesta markan ulkoisen arvon mukana vuonna 1992.

Länsiviennin taantumaa suurempi negatiivinen sokki Suomen vientiin tuliNeuvostoliiton-viennin romahtamisesta vuonna 1991. Sen taustalla oliNeuvostoliiton poliittisen järjestelmän ja tuotannon romahtaminen.Tavaraviennin määrän 6 prosentin väheneminen vuonna 1991 selittyylikimain kokonaan sillä, että vienti Neuvostoliittoon puoliintuiedellisvuotisesta. Itäviennistä on tosin 1980-luvun puolivälistä lähtienmiltei jatkuvasti tullut negatiivista kontribuutiota viennin kasvuun.Venäjän-vienti kasvoi merkittävästi vain vuosina 1993-1994. Muutoinviennin kasvu on viimeisten kymmenen vuoden ajan perustunutlänsiviennin lisääntymiseen.

2.2 Oliko talouspolitiikalla osuutta lamaan?

Ulkoisten tekijöiden ohella laman taustalla oli 1980-luvun lopunkotimainen talouspolitiikka. Keskeisimpiä tekijöitä olivatrahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ja samanaikaisesti kiinteäänvaluuttakurssiin tähdännyt rahapolitiikka sekä se, ettei näitäkeskuspankkipolitiikan tavoitteita nousukaudella tuettu riittävän kireälläfinanssipolitiikalla.

Suomessa ei yleensäkään ole onnistuttu virittämään suhdannepolitiikkaaniin hyvin kohdalleen, että edes merkittävää osaa ennakoitavissakaanolleista suhdannevaihteluista olisi kyetty eliminoimaan. Melko

säännönmukaisesti suhdannepolitiikan virheitä on jouduttu jälkikäteenkorjaamaan valuuttakurssin muutoksin. Tätä ajan kuluessa yhäsäännönmukaisemmaksi tullutta talouskehityksen ja talouspolitiikandynaamista vuorovaikutusta on meillä totuttu kutsumaandevalvaatiosykliksi (Korkman 1980). Sodan jälkeisellä kaudella suuriamarkan devalvaatioita tehtiin suunnilleen kymmenen vuoden välein.

Ajan mittaan tietoisuus suhdannekehityksen ja valuuttakurssipolitiikanvälisestä riippuvuudesta oli syöpynyt valuutta- ja rahamarkkinoidenodotuksiin. Tästä syystä rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen jälkeen1980-luvulla devalvaatiosykliin tuli uudenlainen kytkentäsuhdannetilanteen, valuuttakurssiodotusten ja kotimaisen korkotasonvälille, joka olennaisesti jyrkensi suhdannevaihteluita kiinteäänvaluuttakurssiin pyrkineen keskuspankkipolitiikan oloissa (Rantala 1992).

Kansainvälisestä taloudesta tulevat negatiiviset sokit - ennen kaikkeavientikysynnän heikkeneminen - johtivat kasvaviindevalvaatio-odotuksiin, jotka nostivat kotimaista korkotasoa suhteessakansainväliseen korkotasoon. Korkotason nousu puolestaan vähensikotimaista kysyntää ja syvensi taantumaa edelleen. Kotimaisenkorkotason nousu oli vientikysynnän romahduksen ohella keskeinen1990-luvun alun lamaan johtanut tekijä. Tavoitteellisesti kiinteän, muttatarvittaessa muutettavissa olevan valuuttakurssin uskottavuusongelma eiollut vaikeutena vain Suomessa, vaan ongelma koski laajasti Euroopanheikkoja valuuttoja syksyllä 1992.

Meillä devalvaatio-odotuksiin liittyvää markkinakorkotason nousua olirahoitusmarkkinoiden vapauttamisen jälkeen ensimmäisen kerranselkeästi havaittavissa vuoden 1986 jälkipuoliskolla. Heikkeneväänsuhdannekehitykseen ja kasvaviin devalvaatio-odotuksiin liittyneetrahamarkkinahäiriöt ja kotimaisten lyhyiden korkojen nousu näkyivätuudelleen erityisen voimakkaana vuodesta 1990 alkaen. Taustatekijänä olitosin myös kansainvälisen korkotason nousu, joka oli alkanut jo vuoden1988 lopulla.

Devalvaatio-odotuksia seurasi devalvaatio marraskuussa 1991.Rahamarkkinat rauhoittuivat devalvaation jälkeen joksikin aikaa, muttakeväällä 1992 devalvaatio-odotukset ja kotimaisten korkojen nousu alkoiuudelleen. Ulospääsynä tilanteesta oli vain markan päästäminen

Odotettu devalvaatio (3 kk), % p.a.Teollisuustuotannon kasvu, %

Suhdannekehitys ja devalvaatio-odotukset

1984 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97

Kotimainen korko (3 kk), % p.a.Valuuttakorikorko (3 kk), % p.a.

Kotimainen ja ulkomainen korko

1984 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 9724

Valuuttaindeksi 1982=100, 1991/6 alkaen ECU-koriValuuttaputken rajat

Valuuttakurssi

1984 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 9790

Ind MK/ECU

kellumaan syyskuussa 1992. Muutaman vuoden kokemuksen jälkeenvoidaan todeta, että kelluvan valuuttakurssin järjestelmä oli kotimaisenkorkokehityksen kannalta selvästi aiempaa valuuttakurssijärjestelmääparempi, sillä kelluvan kurssin kaudella kotimainen lyhytaikainen korkopysyi kansainvälisellä tasolla.

Kiinteän, mutta epäuskottavan valuuttakurssitavoitteensuhdannevaihteluita kärjistävä vaikutus toimi edellä kuvattuun verrattunavastakkaissuuntaisesti korkeasuhdannevaiheessa 1987-1989.Kansainvälisen talouden noususuhdanteesta alkanut viennin veto paransiteollisuuden asemaa ja johti devalvaatio-odotusten häviämiseen ja joparevalvaatio-odotuksiin. Nämä pienensivät korkoeroa suhteessaulkomaihin ja estivät sen luonnollisen korkojarrun toiminnan, jonka olisipitänyt hidastaa kotimaisen kysynnän paisumista ja tästä seurannuttasuhdanteiden ylikuumenemista.

Keskeinen ongelma oli, ettei talouspolitiikkaa koordinoitu ja kiinteänvaluuttakurssin tavoitetta tuettu 1980-luvun lopun noususuhdanteessariittävän kireällä finanssipolitiikalla ja maltillisella tulopolitiikalla. Senjälkeen, kun keskuspankki rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen jälkeenedelleen sitoi kätensä kiinteän valuuttakurssin tavoitteeseen, se ei voinutkäyttää korkoasetta suhdannekehityksen ohjaamiseen, vaan ainoastaankiinteän valuuttakurssin tavoitteluun. Tällöin valuuttakurssitavoitteensaavuttaminenkin jäi itse asiassa finanssi- ja tulopolitiikan vastuulle,koska vain riittävän vastasyklisellä finanssi- ja tulopolitiikalla olisiteoriassa voitu mennä laman yli toteutunutta vakaammalla korko- javaluuttakurssikehityksellä.

Riittävän voimaperäisten finanssipoliittisten kiristystoimenpiteidentoteuttaminen olisi käytännössä tuskin kuitenkaan poliittisesti onnistunut1980-luvun lopun kasvueuforian vallitessa. Tulopolitiikassa valmisteltiinsyksyllä 1991 "sisäistä devalvaatiota" ulkoisen korvikkeeksi, muttatässäkään ei onnistuttu. Kun rahoitusmarkkinoiden vapauttamisessa eienää 1980-luvun lopulla eikä myöhemmin haluttu ottaa taka-askelia,kotimaisen talouspolitiikan osalta tie lamaan oli miltei väistämätön.Onnettomuutena onnettomuudessa oli vielä, että Neuvostoliiton-vienninromahdus jyrkensi voimakkaasti talouden syöksykierrettä vuonna 1991.

Valuuttakurssijärjestelmään liittyneen suhdanteita kärjistävänkorkokehityksen ohella rahoitusmarkkinat olivat tunnetusti laajemminkinmukana lamaprosessissa. Pankkien antolainauskorkojen lopullinenvapauttaminen säännöstelystä elokuussa 1986 johti siihen, ettänousukaudella 1987-1989 luottojen saatavuus parani olennaisestiaiempiin säännösteltyjen rahoitusmarkkinoiden oloihin verrattuna.Luottomarkkinoiden vapauttamisen vaikutusta luotonkysyntään ei pyrittytasapainottamaan esimerkiksi kaventamalla luottokorkojenverovähennysoikeuksia. Luotonkysyntä kasvoikin valtavasti, samoinhinnat kiinteistö- ja osakemarkkinoilla.

Korkotason nousu ja ensimmäiset taantuman merkit käänsivät kehityksensuunnan vuosikymmenen vaihteessa. Pääoma-arvojen romahduksenlamauttavaa vaikutusta vahvisti valuuttaluottojen markka-arvon nousumarkan devalvoitumisen jälkeen. Tämä tappoi laumoittain pieniäyrityksiä, jotka olivat ottaneet pääomantuonnin vapauttamisen jälkeen1980- ja 1990-lukujen taitteessa runsaasti koroltaan kohtuullisiltatuntuneita valuuttaluottoja ja viimeiseen asti uskoneet virallisiavakuutuksia, ettei markkaa devalvoida.

Velkadeflaatio on ollut keskeinen osa lamaprosessia ja myös syy taloudenodotettua hitaampaan elpymiseen laman jälkeen. Etenkinkotimarkkinayritysten ja kotitalouksien velat ovat lamasta alkaen olleetpoikkeuksellisen suuret varallisuuteen ja omaisuusarvoihin verrattuna.Raskas velkataakka on tehnyt kantajilleen uudet investoinnitmahdottomiksi ja lisännyt muiden varovaisuutta investoinneissa, vaikkakorkotaso oli kelluvan valuuttakurssin kaudella huomattavasti alempikuin 1990-luvun alussa. Kotitaloussektorin varovaisuuteen on vaikuttanutmyös suurtyöttömyys. Erityisesti asuntoinvestoinnit ovat jääneettoistaiseksi vähäisiksi. Asuntojen uustuotanto on elpymässä vasta nyt1990-luvun loppupuolella.

3 TALOUDEN PITKÄN AJAN KASVU-MAHDOLLISUUDET

3.1 Kansainvälisen talouden kehitys

3.1.1 Teollisuusmaiden kasvunäkymät

Teollisuusmaiden bruttokansantuotteen määrän kasvussa on viimeistenrunsaan sadan vuoden taloushistoriaa tarkasteltaessa todettavissavoimakkaita suhdannevaihteluita. Kansainvälisen talouden suurimmatkasvuhäiriöt ovat ajoittuneet sota-aikoihin, 1930-luvun lamaan ja1970-luvun öljykriiseihin. Suhdannevaihteluista puhdistettu pitkänaikavälin kasvuvauhti on kuitenkin ollut melko vakaa. Lyhyen aikavälinsuhdannesokkien jälkeen talouskasvulla on taipumus aina palautua pitkänajan vakaan kasvun uralle. Onkin selvää, ettei taloudellinen kasvu voijatkuvasti kiihtyä tai hidastua.

Tiettyä teollisuusmaiden talouskasvun hidastumista on kuluvanvuosisadan jälkipuoliskolla todettavissa. Vuosina 1933-1973, eli suurenlaman ja ensimmäisen öljykriisin välisenä aikana OECD-maidenbruttokansantuote kasvoi vuosittain keskimäärin noin 5 prosenttia.Öljykriisit ovat parina viime vuosikymmenenä hidastaneet merkittävästikokonaistuotannon kasvuvauhtia. OECD-maiden bruttokansantuotteenkeskimääräinen kasvu oli vuosina 1974-1994 vain noin 2.5 prosenttiavuodessa. Öljykriisien taloudellisia vaikutuksia tarkastellaanyksityiskohtaisemmin luvussa 7.

OECD-maiden tuotannon keskimääräisen vuotuisen kasvuvauhdinvoidaan arvioida jatkuvan 2.5 prosentin suuruisena ensivuosikymmenelläkin. Kasvuarvio koskee OECD-maidenkokonaistuotannon ohella niiden teollisuustuotantoa, joka on seuraavassaperustana Suomen teollisuuden vientiennusteelle. Kasvuarvio onvarovainen ja perustuu näkemykseen, että öljykriisien kaltaisia pahojataantuma- ja lamavaiheita sattuu kansainvälisen talouden kasvu-urallemyös tulevaisuudessa.

Bruttokansantuotteen kasvu OECD-maissa

1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990

BruttokansantuoteTeollisuustuotantoKeskimääräinen kasvu

OECD-maiden tuotannon kasvuarvio

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Keskimääräistä alemmalta henkeä kohti lasketulta tuotannon tasoltalähteneiden teollisuusmaiden kasvu on yleensä keskimääräistänopeampaa. Tämä empiirinen havainto vastaa taloustieteenkasvuteorioista tunnettua konvergenssitulosta, jonka mukaan alhaiseltatuotannon tasolta lähtevät maat saavat alkuvaiheessa tuottavuusetua,jonka turvin ne voivat ottaa kiinni aiemmin kehittyneitä maita (esim.Barro ja Sala-i-Martin 1995). Talouskehityksen konvergenssista ovat

Maailmantalouden kasvuskenaarioita

Oheiseen taulukkoon on koottu kaksi arviota maailmantalouden ja eri alueidenpidemmän ajan kehityksestä. Tuoreempi on Maailmanpankin (WB) arviokeväältä 1996 (Maailmanpankki 1996). Hollantilaisen Central Planning Bureaun(CPB) tutkimuksessa on kehitelty kaikkiaan neljä erilaista skenaariota, joistaoheisessa taulukossa on "tasapainoisen kasvun" arvio (ks. Central PlanningBureau 1992).

5,63,8 Latinalainen Amerikka

4,93,8 Saharan eteläpuolinen Afrikka

3,22,9 Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka

6,15,4 Etelä-Aasia

7,07,9 Itä-Aasia

5,4Kehitysmaat

2,74,4Itä-Eurooppa ja Venäjä

3,1 Japani

3,2 Länsi-Eurooppa

3,0 Pohjois-Amerikka

2,8OECD-maat

3,63,5Maailmantalous

1990-20151996-2005

Ennustejakso

Bruttokansantuotteen keskimääräinen vuosikasvu maailmaneri alueilla, %

Pitkän ajan talouskasvun arvioinnin mahdollisuudet

Kun pyritään arvioimaan talouden kehitystä pitkälle tulevaisuuteen, on katsottavapitkälle menneisyyteen. Pienen ulkomaankaupasta riippuvan kansantaloudenpitkän ajan kasvuarvioiden laadinnassa keskeisiä lähtökohtia ovat kansainvälisentalouden odotettavissa oleva keskimääräinen kasvuvauhti sekä kansainvälisentalouden ja kotimaan talouden pitkän aikavälin rakennemuutokset, joista voidaantehdä päätelmiä menneen kehityksen pohjalta. Kansantaloudensuhdannevaihteluita ei kyetä ennustamaan pitkälle tulevaisuuteen siten kuinkeskimääräistä kasvuvauhtia. Pitkän ajan kasvuarvioissa ei kannata edes yrittääarvata suhdannevaihteluihin johtavien mahdollisten häiriöiden ajoittumista ( ks.Vartia 1994).

Talouden ennustamiseen pätee sama kuin sään ennustamiseen. Yksittäistenpäivien lämpötilaa on mahdotonta ennustaa pitkälle tulevaisuuteen siten kuintulevien kuukausien, vuodenaikojen tai vuosien keskilämpötilaa. Samointalouden tulevaisuuden pitkän ajan kvantitatiivisessa arvioinnissa on tyytyminenkeskimääräisen kasvun ennustamiseen. Talouskasvun suhdannevaihteluidentaustalla olevien riskitekijöiden, kuten raaka-ainemarkkinoiden mahdollistentulevien häiriöiden vaikutusta voidaan toki myös kuvata talouskehityksenarviointiin käytettävien mallien avulla. Tällaisten häiriöiden ajoittumista jasuuruutta ei kuitenkaan voida tietää etukäteen eikä näin ollen täsmällisestimyöskään niiden vaikutusta tulevaan talouskasvuun.

Keskimääräisen talouskasvun lailla monia luonnonilmiöitä ja tältä osin myösjoitain talouskehityksen "ympäristötekijöitä" voidaan arvioida pitkälletulevaisuuteen. Maapallon ilmakehän lämpenemisen vaikutusta talouteen onuskallettu arvioida vuosikymmeniksi eteenpäin (ks. Kinnunen 1992 jaKuoppamäki 1996). Muina esimerkkeinä ennustettavista luonnonilmiöistä ovatvaikkapa aurinkokuntamme planeettojen liikkeet sekä auringon ja kuunpimennykset, jotka voidaan laskea tarkasti sadoiksi, jopa tuhansiksi vuosiksieteenpäin. Maailmankaikkeuden suurten mullistusten osalta ennuste-epävarmuuskoskee tapahtumia miljardien vuosien kuluttua ja ennustekyvyn rajat asettaalähinnä fysiikan tutkimuksen edistyminen.

Ilmasto-olojen ohella myös väestön kehitystä sekä luonnonvarojen riittävyyttävoidaan arvioida melko pitkälle tulevaisuuteen. Luonnonvarojenhintakehitykseen saattaa kuitenkin liittyä yllätyksiä, kuten öljykriisit ovatopettaneet. Sodat ja muut katastrofit voivat puolestaan vaikuttaaväestökehitykseen.

Talouskehityksen arvioiminen on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että se onriippuvaista paitsi elinolojen kehityksestä myös ihmisten omasta taloudellisestatoiminnasta Talouden ennustaminen olisi helpompaa jos ennustajat voisivat

esimerkkeinä muun muassa Japani ja Suomi, joissa talous kasvoi viimevuosisadalta lähtien selvästi nopeammin kuin koko OECD-alueellakeskimäärin.

3.1.2 OECD-maiden teollisuuden rakennemuutos

Kotimaisen teollisuuden pitkän ajan kasvumahdollisuuksien arvioinnissaon tärkeää ottaa huomioon toimialakohtaisesti kansainvälistenmarkkinoiden kasvu. Eri toimialojen tuottamien hyödykkeidenkansainvälisten markkinoiden laajuutta voidaan mitata kunkin toimialanosalta tarjontapuolelta käsin teollisuusmaiden yhteenlasketullatoimialakohtaisella tuotannon määrällä. Kun kehitysarvion lähtökohtanaon oletus tietystä OECD-maiden kokonaistuotannon ja kokoteollisuustuotannon kasvusta, OECD-maiden teollisuuden eri toimialojentuotantoa voidaan arvioida toimialojen tuotanto-osuuksien kehityksenperusteella.

Teollisuusmaiden tuotantorakenteessa voidaan havaita pitkän ajanmuutostrendejä, joihin voidaan tukeutua arvioitaessateollisuustoimialojen tulevaa kasvua. Metalliteollisuus on jatkuvastikasvattanut tuotanto- ja markkinaosuuttaan. Myös kemianteollisuudenosuus kasvoi selvästi vielä 1970-luvulla, mutta on sen jälkeentasaantunut. Muiden toimialojen - muun muassa metsäteollisuuden - markkinaosuudet ovat jatkuvasti pienentyneet. Toimialarakenteentrendiurat ovat yllättävän vakaita siihen nähden, että OECD-maidenteollisuustuotannon kasvussa on ollut suuria suhdannevaihteluita.

Tuotantorakenteen trendimuutosten taustalla voi olla useita tekijöitä.Keskeisimpiä on se seikka, että välttämättömyyshyödykkeiden sekävähän jalostettujen tuotteiden markkinaosuudet ovat luonnostaanväheneviä. Esimerkiksi elintarvike- sekä tevanake-teollisuuden tuotteistaon suuri osa välttämättömyyshyödykkeitä, joiden osuuskulutuskysynnästä supistuu elintason noustessa. Ylellisyyshyödykkeidenja pitkälle jalostettujen korkean teknologian tuotteiden markkinaosuudetpuolestaan kasvavat. Tästä on esimerkkinä elektroniikka-alan tuotteidenmarkkinaosuuden kehitys.

RakennusaineteollisuusTevanake-teollisuusMetsäteollisuusElintarviketeollisuusKemianteollisuusMetalliteollisuus (asteikko vasemmalla)

Teollisuuden toimialarakenne OECD-maissaToimialan tuotanto/OECD-maiden teollisuustuotanto

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Metallien perusteollisuusMetallituoteteollisuusKoneteollisuusKulkuneuvoteollisuusInstrumenttiteollisuusSähkötekninen teollisuus

Metalliteollisuuden rakenne OECD-maissaToimialan tuotanto/OECD-maiden metalliteollisuuden tuotanto

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Metalliteollisuus on merkittävin ja osuuttaan jatkuvasti kasvattavatoimiala OECD-maiden teollisuudessa. Metalliteollisuudessa on osuuttaankasvattavia ja osuuttaan menettäviä alatoimialoja. Metalliteollisuudenrakennemuutokset osoittavat, että pitkälle jalostetut korkean teknologiantuotteet valtaavat alaa vähemmän jalostetuilta tuotteilta. Sähkötekninen jainstrumenttiteollisuus ovat jatkuvasti kasvattaneet osuuttaanOECD-maiden metalliteollisuudesta. Kone- ja kulkuneuvoteollisuus ovatsuurin piirtein säilyttäneet osuutensa. Metallien perusteollisuuden jametallituoteteollisuuden osuudet metalliteollisuuden tuotannostavähenevät.

Taulukko 3.1 esittää OECD-maiden kokonaistuotannon jateollisuustuotannon määrän toteutunutta keskimääräistä vuosikasvuaviimeisten viidentoista vuoden aikana ja tuleville viidelletoista vuodellearvioitua keskimääräistä vuosikasvua. Vuodet 1996-2000 edustavatkeskipitkän ajan ennustetta ja vuodet 2001-2010 "pitkän ajan" arviota.Ennustejakso alkaa vuodesta 1996 sen takia, että kasvuarviot on tehtytuolloin vuoteen 1995 asti tiedossa olleen kehityksen perusteella.

Kasvuarvioiden laadinnassa on käytetty liitteessä kuvattua laskentamallia,jossa OECD-maiden teollisuustoimialojen tuotanto määräytyyteollisuuden kokonaistuotannon kasvun ja toimialojen tuotanto-osuuksienmuutosten perusteella. Arvion mukaan pidemmällä aikavälillätulevaisuudessa toimialojen kasvuerot jonkin verran tasoittuvat, mikä

2,01,90,92,4Muu tehdasteollisuus

2,01,90,62,1Metsäteollisuus

2,32,31,51,5 Muu metalliteollisuus

4,04,44,24,1 Sähkötekninen ja instrumenttiteollisuus

2,93,11,63,5Metalliteollisuus

2,52,51,22,9Teollisuustuotanto

2,52,61,62,9Bruttokansantuote

2001-20101996-20001991-19951981-1990

Taulukko 3.1: OECD-maiden tuotannon keskimääräinen vuosikasvu, %

johtuu siitä, että malliratkaisussa toimialojen tuotanto-osuuksien trendienon oletettu ajan mittaan hienokseltaan taittuvan.

OECD-maiden bruttokansantuotteen ja teollisuustuotannon arvioidaankasvavan keskimäärin 2.5 prosenttia vuodessa. Kasvu jäisi tällöin jonkinverran 1980-luvulla toteutunutta kehitystä hitaammaksi. On kuitenkinmuistettava, että raakaöljyn hinnan huomattava aleneminen 1980-luvunpuolivälissä nopeutti teollisuusmaiden tuotannon kasvua vuosikymmenenjälkipuoliskolla ja teki 1980-luvusta kaikkiaan poikkeuksellisen vahvan javakaan kasvukauden sitten öljykriisien alkamisen. Sen sijaan 1990-luvunalkupuoli oli melko hitaan kasvun aikaa verrattuna edelliseenvuosikymmeneen. OECD-alueen makrotaloudellinen suhdannekehitys onheijastunut varsin suoraviivaisesti toimialojen kasvuun, kuten toimialojentuotanto-osuuksien vakaa trendikehityskin osoittaa.

Oheisessa kuviossa OECD-maiden teollisuustoimialojen tuotannonmäärän kasvu on esitetty indekseinä, joiden arvoja lähtötilanteessavuonna 1995 on merkitty sadalla. Arvion mukaan metalliteollisuudentuotannon nousu-ura jatkuu tulevaisuudessa suunnilleen saman verran

MetalliteollisuusMetsäteollisuusMuu teollisuus

OECD-maiden teollisuustuotanto (1995=100)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

100110120130140150

Ind Ind

muita päätoimialoja jyrkempänä kuin se on historiassa ollut.OECD-maiden metalliteollisuuden tuotanto kasvaa tarkasteluhorisontinloppuun mennessä yli puolitoistakertaiseksi viimevuotisesta. Muunteollisuuden kumulatiivinen kasvu jää noin 30 prosenttiin.

OECD-maiden metalliteollisuudessa sähköteknisen jainstrumenttiteollisuuden tuotannon määrä miltei kaksinkertaistuu vuoteen2010 mennessä. Muun metallituote- ja koneteollisuuden tuotannon määräkasvaa puolitoistakertaiseksi. Metallien perusteollisuuden tuotanto sensijaan kasvaa hyvin hitaasti.

3.2 Suomen kansantalouden kasvumahdollisuudet

3.2.1 Teollisuuden kilpailukyky ja vientimenestys

Suomen teollisuustoimialojen kansainvälisissä markkinaosuuksissavoidaan havaita selvää trendinomaista kasvua, jos markkinaosuuksiamitataan suhteuttamalla kotimaisten teollisuustoimialojen viennin määräOECD-maiden vastaavien teollisuustoimialojen tuotannon määrään.Kuten edellä koko OECD-alueen osalta myös Suomen teollisuudennäkökulmasta eri toimialojen tuottamien hyödykkeiden kansainvälistenmarkkinoiden laajuutta voidaan mitata kunkin toimialan osaltatarjontapuolelta käsin teollisuusmaiden yhteenlasketullatoimialakohtaisella tuotannon määrällä. Markkinaosuuksien lyhyen ajanvaihtelut liittyvät lähinnä kustannuskilpailukyvyn muutoksiin.Toimialojen viennin ja OECD-alueen tuotannon suhteeseen vaikuttavatmyös Suomen vienti OECD-alueen ulkopuolisille markkinoille sekäkotimainen kysyntä. Myös tuotantokapasiteetti saattaa ajoittain rajoittaaviennin kasvua.

Teollisuuden kustannuskilpailukyky suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihinei ole parantunut trendinomaisesti eikä siten voi selittäämarkkinaosuuksissa havaittavaa trendikasvua. Markkinaosuuksientrendikasvu voidaan sen sijaan tulkita osoitukseksi Suomen teollisuudenreaalisen kilpailukyvyn paranemisesta. Reaalisen kilpailukyvynparanemiseen liittyvä markkinaosuuksien kehitys on keskeinen tekijä

kotimaisen teollisuuden ja koko kansantalouden tulevienkasvumahdollisuuksien kannalta.

Reaaliseen kilpailukykyyn perustuva jatkuva markkinaosuuksienvaltaaminen kansainvälisillä markkinoilla historiassa koetulla tavalla eiole tietenkään itsestäänselvyys. Teknologian kehityksen mukanapysyminen vaatii jatkuvaa panostusta yrityksiltä sekä investointien ettäkoulutuksen ja tietotaidon kehittämisen muodossa. Teknologiankehittämiseen osallistuvat usein myös pienet ja keskisuuret yritykset.Usein uusien keksintöjen kehittäminen lähtee myös aivan uusistayrityksistä. Näiden pienyritysten toimintaedellytysten turvaaminenedellyttää julkisen sektorin tukea etenkin rahoitukseen liittyvän riskinkantamisen osalta. Luonnollisesti myös yhteiskunnan hoitamakoulutusjärjestelmä kaikilla tasoillaan on perusta teollisuuden reaalisenkilpailukyvyn kehittymiselle. Näitä reaaliseen kilpailukykyyn vaikuttaviatekijöitä käsitellään yksityiskohtaisesti luvussa 4.

Eri toimialojen hyödykkeiden kansainvälisten markkinoiden kehitys onkeskeinen lähtökohta Suomen teollisuuden toimialojen kasvunäkymien

MetsäteollisuusMetalliteollisuusMuu teollisuus

Teollisuuden kansainvälinen markkinaosuusToimialan vienti Suomesta/tuotanto OECD-maissa (13 maata)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

tarkastelulle. Metalliteollisuuden osuuden kasvu OECD-maidenteollisuustuotannossa merkitsee, että myös Suomessa metalliteollisuudenosuus teollisuustuotannosta kasvaa. Erityisesti sähköteknisen teollisuudenviennin ja tuotannon kasvuvauhti jatkuu nopeana, vaikkei 1990-luvunalkupuolen räjähdysmäinen kasvu esimerkiksi telekommunikaatioalannykyisten tuotteiden osalta voi kestää vuosikymmeniä. Sen sijaan onmahdollista ja todennäköistäkin, että suomalainen elektroniikkateollisuuson mukana uusien hyödykkeiden kehittämisessä ja tuotannossa myöstulevaisuuden tietoteollisuudessa, jonka kansainvälisten markkinoidenkehitysnäkymät vaikuttavat hyvin lupaavilta.

Jo 1980-luvulla metalliteollisuus kasvatti vientiään muitateollisuustoimialoja nopeammin. Vielä selvemmäksi erovientimenestyksessä metalliteollisuuden hyväksi tuli 1990-luvunalkupuoliskolla, jolloin erityisesti sähköteknisen teollisuuden vienninmäärä kasvoi huippuvauhtia. Kaikkiaankin vienti kasvoi poikkeuksellisennopeasti vuosina 1991-1995 markan devalvoitumisesta johtuneenkustannuskilpailukyvyn paranemisen takia.

Kun teollisuuden kansainvälisten markkinaosuuksien voidaan olettaakehittyvän oheisessa kuviossa esitetyillä nousu-urilla, Suomenteollisuuden vienti kasvaa myös tulevaisuudessa OECD-maidenteollisuustuotannon määrällä mitatun markkinoiden volyymin kasvuanopeammin. Tässä esitetyt teollisuuden päätoimialojen kansainvälistenmarkkinaosuuksien ennusteet perustuvat alatoimialoittain tehtyihinarvioihin (ks. liitteen kuviot). Varsinaisen OECD-alueella tapahtuvanmarkkinaosuuskehityksen ohella vientiin vaikuttavat myös Itä-Aasian jaVenäjän markkinat, joiden kehitystä ja merkitystä Suomen teollisuudelletarkastellaan luvussa 6.

2,42,54,50,6Muu tavaravienti

3,33,98,02,6Koko tavaravienti

2001-20101996-20001991-19951981-1990

Taulukko 3.2: Viennin keskimääräinen vuosikasvu, %

Sähköteknisen teollisuuden vienti vauhdittaa jatkossakinmetalliteollisuutta, vaikkei 1990-luvun alkupuoliskon kaltaisenkehityksen voikaan olettaa jatkuvan vuosikymmeniä. Metsäteollisuudenviennin kasvu on lähivuosina verrattain hidasta sen takia, ettälähtötilanteessa alan kansainvälinen suhdannekehitys on melko heikkoa.Pidemmällä ajalla metsäteollisuuden viennillä on muiden alojen vienninlailla potentiaalia kasvaa jonkin verran markkinoiden kasvua nopeammin,vaikka Suomen metsäteollisuudella on jo verrattain suuri kansainvälinenmarkkinaosuus muihin toimialoihin verrattuna. OECD-maidentuotantorakenteen historiallisen kehityksen perusteella metsäteollisuudenja muun teollisuuden tuotteilla ei kuitenkaan kansainvälisillä markkinoillaole metalliteollisuuden tuotteiden kaltaisia kysynnän kasvunäkymiä.Tämä on keskeisin syy metalliteollisuutta hitaampaan viennin kasvuunnäillä aloilla.

3.2.2 Kotimaisen kysynnän ja kokonaistuotannon kasvu

Kotimaan talouden tulevat kasvumahdollisuudet riippuvatvientimenestyksen ohella kotimaisen kysynnän kasvusta. Rajoitteenaviimemainitulle on ulkoisen tasapainon säilyminen. Kun kauppataseen javaihtotaseen kehitys puolestaan riippuvat keskeisesti viennin kasvusta,viennin lisääntyminen on koko kansantalouden kasvun ja työllisyydenparanemisen perusedellytys.

1990-luvun puolivälissä meillä on poikkeuksellisen suotuisa tilanneulkomaankaupassa, kun kauppatase ja vaihtotase ovat huomattavanylijäämäisiä. Pidemmän ajan kehitystä arvioitaessa on lisäksi otettavahuomioon, että viennin painottuminen arvokkaampiin metalliteollisuudentuotteisiin on omiaan vahvistamaan vaihtosuhdetta ja tätä kautta myösvaihtotasetta. Vaihtotaseen perustekijöiden otollinen kehitys mahdollistaakotimaisen kysynnän jatkumisen tulevaisuudessa sen verran vahvana, ettäSuomen kansantaloudella on jatkossakin edellytykset kasvaa muitaOECD-maita nopeammin.

Tässä tutkimuksessa kansantalouden kasvumahdollisuuksia arvioidaanliitteessä kuvatulla mallilla, jossa vienti ja kotimainen kysyntä määräävättoimialojen tuotannon ja tätä kautta työvoiman kysynnän. Tuotantopuolestaan määrittää investointien ja pääomakannan tarpeen sektoreittain.

Kulutus- ja investointikysyntä sekä teollisuustuotanto määräävät tuonnintavararyhmittäin. Viennin ja tuonnin kautta muodostuva vaihtotase antaatakaisinkytkentävaikutuksen kansantalouden ulkoisen tasapainonkehityksestä kotimaiseen kysyntään, erityisesti yksityiseen kulutukseen,joka mallissa pitkälti määrittää viennin kasvulle ja ulkoiselle tasapainolleehdollisen kotimaan talouden kasvuvauhdin.

Edellä tarkastellun vientikehityksen ja kotimaantalouden rakenteellistenmuutostekijöiden perusteella arvioitu kokonaistalouden keskipitkän japitkän ajan kehitys on tiivistetty huoltotase-asetelman muotoontaulukkoon 3.3. Laskelman mukaan bruttokansantuote palaa kolmenprosentin keskimääräiseen vuotuiseen kasvuvauhtiin, jollakansantaloutemme kasvoi viime vuosikymmenellä. Kovin merkittäviämuutoksia ei pidemmällä aikajänteellä 2001-2010 ole odotettavissahuoltotaseessa esitettyihin kasvun osatekijöihin niiden 1980-luvunkehitykseen verrattuna. Sen sijaan 1990-luvun alku- ja loppupuoliskoeroavat olennaisesti kokonaiskysynnän rakennekehityksen osalta. Viimevuosien kasvu on perustunut lähinnä vientiin. Investoinnit ja kulutus sensijaan keskimäärin vähenivät jaksolla 1991-1995. Alkaneella

InvestoinnitKulutusVienti

Vienti ja kotimainen kysyntä (1995=100)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

100120

250Ind Ind

viisivuotisjaksolla viennin kasvu hidastuu ja talouden kasvu perustuupaljolti investointien ja kulutuksen lisääntymiseen.

Pidemmällä aikajänteellä 2001-2010 viennin määrä kasvaa keskimäärinlähes 3.5 prosenttia vuosittain, eli prosenttiyksikön nopeampaa vauhtiakuin 1980-luvulla. Syynä viime vuosikymmenen hitaahkoon vienninkasvuun oli kotimaisen teollisuuden kustannuskilpailukyvyn asteittainenrapautuminen 1980-luvun mittaan kilpailijamaihin verrattuna sekäNeuvostoliittoon suuntautuneen viennin volyymien väheneminen öljynhinnan romahduksen jälkeen viime vuosikymmenen puolivälissä.Taulukossa 3.3 esitetty arvio tulevasta vientikehityksestä vastaanormaalia viennin kasvu-uraa, jota mainitun kaltaisten poikkeustekijöidenei oleteta häiritsevän.

Kehitysarvion lähtötilanteessa on meneillään voimakas investointienkasvuvaihe teollisuudessa. Pidemmällä aikajänteellä tulevaisuudessateollisuuden investointien kasvuvauhti ei jatku yhtä nopeana kuinkeskipitkällä aikavälillä 1996-2000, vaikkakin investoinnit suhteessatuotannon määrään eli investointiaste kohoaa asteittain takaisin histo-rialliselle trendiuralleen. Myös suljetun yrityssektorin investointiasteenarvioidaan vähitellen nousevan nykyiseltä poikkeuksellisen alhaiseltatasolta. Asuntoinvestointien ja -tuotannon kasvua rajoittaa pitkälläaikavälillä tulevaisuudessa se, että välttämättömyyskulutuksenaasumispalveluiden kysyntä kasvaa muuta yksityistä kulutusta hitaammin.

Kaikkiaan kulutukselle tulee melko paljon kasvuvaraa kansantaloudenulkoisen tasapainon kehityksen kautta. Lisäksi yksityiselle kulutuksellejää kasvumahdollisuuksia, jos julkisen sektorin kulutus nykytilanteen

3,53,1-1,03,5Kulutus

4,79,3-9,73,5Investoinnit

3,33,98,32,3Vienti

4,85,81,84,1Tuonti

3,23,5-0,63,1Bruttokansantuote

2001-20101996-20001991-19951981-1990

Taulukko 3.3: Huoltotase-erien keskimääräinen vuosikasvu, %

mukaisesti kasvaa vain pari prosenttia vuosittain, kuten tässä on oletettu.Kokonaiskulutuksen jakautumista yksityiseen ja julkiseen kulutukseen onkuitenkin vaikea arvioida pitkälle tulevaisuuteen julkisen sektorinnykyisten tasapaino-ongelmien takia ja siksi, että jää pitkälti arvailunvaraan, kuinka paljon julkisia palveluja ollaan valmiita tulevaisuudessayksityistämään. Tässä mielessä onkin parempi tarkastellakokonaiskulutuksen kehitystä kuin erikseen yksityisen ja julkisenkulutuksen kasvumahdollisuuksia. Keskeistä on siis taulukossa 3.3esitetty arvio, jonka mukaan kokonaiskulutuksen kasvu palaa pidemmälläajalla tulevaisuudessa viime vuosikymmenen 3.5 prosentinkeskimääräiseen vuosivauhtiin.

3.2.3 Talouden kasvunäkymät toimialoittain

Edellä todettiin, että eri toimialojen hyödykkeiden kansainvälistenmarkkinoiden kehitys on keskeistä Suomen teollisuustoimialojenkasvumahdollisuuksille. Metalliteollisuuden osuuden kasvuOECD-maiden teollisuustuotannossa merkitsee, että myös Suomessa

Kulutus/bruttokansantuote (asteikko oikealla)Vaihtotase/bruttokansantuote (asteikko vasemmalla)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Kulutusalttius ja ulkoinen tasapaino

metalliteollisuuden osuus teollisuustuotannosta kasvaa. Erityisestisähköteknisen teollisuuden kasvuvauhti jatkuu nopeana, vaikkei1990-luvun alkupuolen kaltainen kasvu voi kestää vuosikymmeniä.

Metsäteollisuuden ja muun teollisuuden kasvu jää merkittävästi metalli-teollisuuden kasvuvauhdista. OECD-maiden tuotantorakenteenhistoriallisen kehityksen perusteella näiden toimialojen tuotteilla eikansainvälisillä markkinoilla ole metalliteollisuuden tuotteiden kaltaisiakysynnän kasvunäkymiä.

Teollisuuden kasvu riippuu myös kotimaisesta kysynnästä. Rakentamisenlisääntyminen lähivuosina kasvattaa muun muassa rakennusaine-, metsä-ja metalliteollisuutta ja yksityisen kulutuksen kasvu muun muassaelintarvike- ja tevanake-teollisuutta. Pidemmällä ajalla kone- jalaiteinvestoinnit ovat nopeimmin kasvava kotimaisen kysynnän erä, jokavientimarkkinoiden kasvun ohella lisää metalliteollisuuden tuotantoa.

Kotimarkkinatoimialojen kasvumahdollisuudet riippuvat kotimaisenkulutus- ja investointikysynnän kehityksestä sekä teollisuuden kasvusta.

2,01,6-0,92,7Julkinen sektori

2,02,02,74,0Asuntojen omistus

3,63,6-0,82,6Muu yrityssektori

2,93,91,54,1Liikenne

3,94,5-4,33,8Kauppa

3,55,5-8,03,0Rakennustoiminta

3,54,1-2,53,2Suljettu yrityssektori

3,32,8-0,21,8Muu tehdasteollisuus

3,44,13,73,1Teollisuus

2001-20101996-20001991-19951981-1990

Taulukko 3.4: Toimialojen tuotannon keskimääräinen vuosikasvu, %

MetalliteollisuusMetsäteollisuusMuu teollisuus

Teollisuustuotanto (1995=100)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

100120140160180

Ind Ind

RakentaminenKauppaLiikenneMuu yrityssektori

Suljetun yrityssektorin tuotanto (1995=100)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

140160180

Ind Ind

Suljetun sektorin kasvun rajat asettaa pitkällä ajalla talouden ulkoisentasapainon kehitys.

Kotimarkkinasektorin nykytilanteeseen verrattuna 1980-luvun lopunsuhdannehuippu oli korkein ja 1990-luvun alun lama puolestaan syvinrakennustoiminnassa ja kaupan alalla. Vaikka tulevina vuosina näilläaloilla päästäänkin melko nopeaan kasvuun, lamaa edeltänyt tuotannonmäärä saavutettaneen uudestaan vasta ensi vuosituhannen puolella.

Kaupan tuotanto kasvaa tuntuvasti yksityisen kulutuksen lisääntymisenmyötä. Myös rakennustuotanto kasvaa merkittävästi. Asuntorakentamisenkasvu tosin jää pitkällä ajalla suljetun yrityssektorin keskimääräistäkasvua vaatimattomammaksi aiemmin mainitun asumistarpeiden muutayksityistä kulutusta hitaamman kasvun takia.

3.3 Yhteenveto kansainvälisen talouden ja Suomen kasvumahdollisuuksista

Edellä esitettyjen laskelmien lähtökohtana oli arvio OECD-maidenbruttokansantuotteen keskimäärin 2.5 prosentin vauhdilla jatkuvastavuotuisesta kasvusta. Tämä vastaa öljykriisien sävyttämien viimeistenkahden vuosikymmenen aikana toteutunutta teollisuusmaidenkokonaistuotannon keskimääräistä kasvuvauhtia, mutta se on vain puoletsuuren laman ja ensimmäisen öljykriisin välisen ajan 1933-1973keskimääräisestä bruttokansantuotteen vuosikasvusta OECD-alueella.

Toinen keskeinen lähtökohta kasvuarvioille oli OECD-maidenteollisuuden toteutuneessa kehityksessä todettu vakaasti etenevärakenteellinen muutos. Metalliteollisuuden osuus OECD-maidenteollisuudesta ja etenkin pitkälle jalostettujen korkean teknologiantuotteiden osuus teollisuustuotteiden markkinoista on kasvanut jatkuvasti.Tämä merkitsee, että metalliteollisuuden osuus Suomen viennistä kasvaaedelleen. Lisäksi metalliteollisuudella ja muillakin Suomenteollisuusaloilla on reaalisen kilpailukyvyn turvin mahdollisuus edelleenlisätä markkinaosuuttaan maailmalla.

Viennin suotuisa kehitys on perusta myös kotimarkkina-alojen kasvulle.Viennin kasvu väljentää ulkoista kasvurajoitetta ja tekee tilaa kulutuksen

kasvulle. Tämä puolestaan vaikuttaa kotimarkkinasektorilla kaupan jamuiden palvelualojen kasvuun. Kotimaisen kysynnän lisääntyessäsuljetun yrityssektorin tuotannon voidaan arvioida kasvavan pitkälläajalla tulevaisuudessa suunnilleen teollisuustuotannon vauhdilla.Tuotannon kasvu johtaa myös yrityssektorin investointien lisääntymiseen.Investoinnit ovatkin tulevaisuudessa nopeimmin kasvavakokonaiskysynnän erä.

Suomen kansantaloudella on edellytykset jatkaa tulevaisuudessakinjonkin verran OECD-maiden keskimääräistä kasvuvauhtia nopeampaakasvua. Kun lähtökohta-arvio OECD-maiden bruttokansantuotteenkeskimääräiselle vuosikasvulle on 2.5 prosenttia, Suomen kansantalouskasvaa laskelmien mukaan ensi vuosikymmenellä keskimäärin noinkolme prosenttia vuosittain. Teollisuuden ja muun yrityssektorintuotannon kasvu on tuolloin noin 3.5 prosenttia vuodessa. Tulevaisuuttahyvin pitkälle arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, ettäyksittäisen kansantalouden ja sen toimialojen kasvuvauhdin on jossainvaiheessa mukauduttava ympäröivän maailmantalouden kasvuun.

SuomiOECD-maat

Bruttokansantuote (1995=100)

1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

80100120

150Ind Ind

4 VIENTIVETOISEN KASVUN PERUSTEKIJÄT

4.1 Kilpailukyvyn kehitys

Suomen teollisuustoimialojen kansainvälisissä markkinaosuuksissavoidaan havaita trendinomaista pitkän ajan noususuuntaa ja lyhyen ajanvaihtelua trendiuran ympärillä. Vientimarkkinaosuuksien lyhyen ajanvaihtelut liittyvät lähinnä teollisuuden kansainvälisenkustannuskilpailukyvyn muutoksiin, kuten oheisia kuvioita vertaamallavoidaan todeta. Tosin kuvattaessa vientimenestystä toimialojen viennin jaOECD-alueen tuotannon suhteella on otettava huomioon, että mittariinvaikuttavat myös OECD-alueen ulkopuoliset markkinat ja tuottajat sekäkotimainen kysyntä. Tuotantokapasiteetti saattaa myös ajoittain rajoittaaviennin kasvua.

Teollisuuden kustannuskilpailukyky suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihinei ole parantunut trendinomaisesti eikä siten voi selittäämarkkinaosuuksissa havaittavaa trendikasvua. Markkinaosuuksientrendikasvu voidaan sen sijaan tulkita osoitukseksi Suomen teollisuudenreaalisen kilpailukyvyn paranemisesta. Reaaliseen kilpailukykyynperustuva markkinaosuusmenestys on keskeinen tekijä teollisuuden jakoko kansantalouden tulevien kasvumahdollisuuksien kannalta.

Vuosina 1991-1992 tapahtuneen markan huomattavan devalvoitumisen jaseuranneen tuottavuuden poikkeuksellisen nopean kasvun takia Suomenteollisuuden kustannuskilpailukyky on yhä vuosien 1960-1990keskimääräistä tasoa parempi, vaikka markan vahvistuminen on viimevuosina kilpailukykyä heikentänytkin. Metalliteollisuudessa suhteellisinyksikkötyökustannuksin mitatun kustannuskilpailukyvyn erohistorialliseen keskiarvoon on suurempi kuin muilla teollisuusaloilla.

Historiallinen kokemus devalvaatioiden seurauksista on osoittanut, etteivientivetoista kasvua voida rakentaa pelkästään kustannuskilpailukyvynvaraan, vaan pitkän päälle se voi perustua vain reaaliseen kilpailukykyyn.Devalvaatioilla toteutettua kustannuskilpailukyvyn parantamista voidaanperustella siltä osin kun toimenpidettä on käytetty puolustuksellisestipahan kansainvälisen suhdannetaantuman oloissa. Devalvaatiot ovat

Metsäteollisuus (asteikko oikealla)Metalliteollisuus (asteikko vasemmalla)Muu teollisuus (asteikko vasemmalla)

Teollisuuden kansainvälinen markkinaosuusToimialan vienti Suomesta/tuotanto OECD-maissa (13 maata)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995

Muu teollisuusMetalliteollisuusMetsäteollisuus

Suomen kansainvälinen kustannuskilpailukykyYksikkötyökustannukset OECD-maissa/Suomessakeskiarvo vuosina 1960-1990 = 100

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995

Ind Ind

kuitenkin miltei aina johtaneet inflaation nopeutumiseen ja kustannus-kilpailukyvyn uuteen heikkenemiseen. Näin historian kuluessa on monastiajauduttu kierteeseen, jossa yksi devalvaatio on ollut seuraavan siemen,eli "devalvaatiosykliin" (Korkman 1980).

Suomen mahdollinen osallistuminen Euroopan talous- ja rahaliittoon(EMU) merkitsee päätepistettä itsenäiselle valuuttakurssipolitiikalle.EMUssa kustannuskilpailukykyä ei voida hoitaa valuuttakurssiavaihtamalla, vaan jäljelle jäävät lyhyen aikavälin ratkaisuina vain"sisäisen devalvaation" keinot eli palkkojen ja välillistentyövoimakustannusten joustoilla tapahtuva yritysten kannattavuudenvakauttaminen. Tämä korostaa entisestään vientituotannon reaalisenkilpailukyvyn merkitystä.

4.2 Reaaliseen kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät

4.2.1 Investoinnit

Investoinnit ovat taloudellisen kasvun perustekijöitä. Tuotannollisenpohjan laajentamisen ohella niiden kautta otetaan käyttöön uusiteknologia ja työvoiman osaaminen. Maat, joiden teknologia on edistynytnopeimmin ja joiden investoinnit koneisiin ja laitteisiin ovat olleetsuurimmat, ovat kasvaneet nopeimmin. Myös Suomen teollisuudenmarkkinaosuuksien lisäys maailmalla ja muita OECD-maita nopeampikasvu on perustunut osaamiseen, uuden teknologian kehittämiseen jaomaksumiseen sekä korkeaan investointiasteeseen.

Toisaalta on todettu, että pääoman käyttö on kansantaloudessamme olluttehotonta korkean ja jopa nousevan pääomakertoimen sekä alhaisentuottavuuden mielessä (Pohjola 1994, 1995, 1996). Kansantaloudentasolla pääomakerrointa on ollut omiaan nostamaan se, että meillä onluonnollisista syistä jouduttu viime vuosikymmeninä sitomaan paljonpääomaa asuntokantaan. Lisäksi julkisen sektorin pääomakanta suhteessatuotantoon on kohonnut huomattavasti, mikä on aiheuttanut nousevaatrendiä koko kansantalouden pääomakertoimeen.

TeollisuusSuljettu yrityssektori

InvestointiasteInvestoinnit/arvonlisäys vuoden 1990 hinnoin

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995

PääomakerroinBruttopääomakanta/arvonlisäys vuoden 1990 hinnoin

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995

Myös suljetussa yrityssektorissa on todettavissa pääomakertoimennoususuunnan mielessä heikkenevää pääoman tuottavuutta. Sen sijaanteollisuuden pääomakerroin on pidemmällä aikajänteellä ollutlaskusuunnassa ja vastaavasti pääoman tuottavuus nousussa. Tämäntrendin voidaan olettaa jatkuvan tulevaisuudessakin, jolloinpääomakerroin lähenee kansainvälistä tasoa. Tämä merkitsee, että myösteollisuuden investointiasteessa jatkuu lievästi aleneva trendi.

Teollisuuden viennin ja tuotannon kasvu sinänsä edellyttävättulevaisuudessakin suurta investointien määrää. Kansantaloudenpääomarakenteessa on pitkällä ajalla odotettavissa muutoksia, jotkatekevät tilaa tuotannollisen pääomakannan laajenemiselle. Tällainenrakenteellinen muutos on asunto-omaisuuden varallisuusosuudenaleneminen kansanvarallisuuden kasvaessa. Asunto-omaisuudenvarallisuusosuuden aleneminen kasvavassa taloudessa tarkoittaatuotannollisen pääomakannan osuuden kasvua. Tämä merkitseekansantalouden tilinpidon mukaan tarkastellen myös kansantaloudentuottavuuden nousua, kun asuntoinvestoinneista siirtyy varoja muuhunkansantalouteen, jossa pääoman tuottavuus on keskimäärin selvästisuurempi kuin asuntojen omistussektorissa. Kotitalouksienvarallisuusrakenteen pitkän ajan muutoksia käsitellään tarkemmin luvussa8.

4.2.2 Teknologia, koulutus ja inhimillinen pääoma

Sovellutuksiksi yltävän uuden teknologian kehitysvaiheina voidaanerottaa keksinnöt, innovaatiot eli keksintöjen saattaminen kaupallisiksisekä teknologian leviäminen (diffuusio). Pienen maan yritysten kannaltaon tärkeää, miten hyvin ne pystyvät hyödyntämään ja soveltamaan omiintarpeisiinsa muualla kehitettyä teknologiaa. Merkittävä osa teknisestäkehityksestä saadaan käyttöön ulkomailta ostettujen pääomatavaroiden,välituotteiden ja lisenssien kautta. Usein uusi teknologia omaksutaanmyös muilta oppimalla, siis ilman suoranaisia kustannusvaikutuksia.

Kansainväliset vertailut osoittavat, ettei Suomea voida vielä pitää korkeanteknologian tuotteita vievänä maana, vaikka huomattavaa kehitystäsuhteessa muihin OECD-maihin on tapahtunut viimeistenparinkymmenen vuoden kuluessa. Viennin erikoistumista kansainvälisesti

vertailemalla voidaan todeta, että Suomen teollisuuden kasvu on ollutraaka-ainelähtöistä ja viennissä on erikoistuttu alhaisen teknologian sekävähäisen tutkimuspanostuksen sisältäviin tuotteisiin. Kilpailukykyä onenemmänkin haettu tuotedifferentiaatiosta (Kauppa- jateollisuusministeriö 1993).

Historiallisen kehityksen perusteella ei voida suoraan osoittaa, millainenmerkitys teknologian kehityksellä on ollut Suomen teollisuudenvientimenestykselle maailmanmarkkinoilla. Sen sijaan voidaantilastollisesti verrattain helposti selvittää teknologian kehityksen jaleviämisen vaikutusta yritysten tuottavuuteen.

Suomea koskevien empiiristen tutkimusten (Vuori 1994) valossa näyttääselvältä, että yritysten oma tutkimuspanostus parantaakokonaistuottavuutta ja työn tuottavuutta. Myös ostettujen pääoma- javälituotepanosten sisältämällä teknologialla samoin kuin muulla tavoinkäyttöön saadulla uudella teknologialla on merkitystätuottavuuskehitykselle.

Teknologian kehityksen vaikutus vientimenestykseen riippuu osin siitä,pyritäänkö sitä käyttämään tuottavuuden parantamiseen jo laajastikilpailullisten hyödykkeiden tuotannossa vai kyetäänkö sillä tuottamaanuudentyyppisiä kilpailuasemaltaan vahvoja hyödykkeitä kansainvälisille

Lähde: OECD (1992). RCA-indeksi (revealed comparative advantage) lasketaan siten, ettäindeksin pisteluku RCA=100*(Xis/Xs)/(Xi/X), missä Xis on tuotteen i vienti Suomesta, Xs onSuomen kokonaisvienti, Xi on tuotteen i vienti koko OECD-alueelta ja X on OECD:n kokovienti tarkasteluvuonna. Sadan ylittävä indeksipisteluku osoittaa maan suhteellistaerikoistumista asianomaiseen tuoteryhmään.

309418664541990

265819346401980

64419736201970

Tutkimus-perusteiset

tuotteet

Differoiduttuotteet

Alhaisenteknologian tuotteet

Keskimääräisen

teknologian tuotteet

Korkeanteknologian tuotteet

Taulukko 4.1: Suomen viennin erikoistuminen (RCA-indeksi, OECD=100)

markkinoille. Jos uuden teknologian käyttöönotto antaa vahvankilpailuaseman markkinoilla, se on luonnollisesti hyvin merkittäväreaalisen kilpailukyvyn taustatekijä.

Vaikka maailmantalous on väestömäärään suhteutettuna jatkuvastikasvanut ja kokonaistuottavuus on kohonnut, varhaisemmat taloustieteenkasvuteoriat sivuuttivat kysymyksen teknologisen kehityksentaloudellisista motiiveista ja sen yhteydestä taloudelliseen kasvuunolettamalla teknologian ja tuottavuuden kasvun eksogeeniseksi elitaloudelle ulkoa annetuksi tekijäksi. Uusi endogeenisen kasvun teoria(Romer 1986) perustuu tuottavuuden osalta kahteen merkittävästierilaiseen lähtökohtaan. Taustalla on varhaisempi ajatus tekemälläoppimisesta (learning-by-doing, Arrow 1962, Sheshinski 1967), jokauudessa kasvuteoriassa on muuttunut muotoon investoimalla oppiminen(learning-by-investing, Barro ja Sala-i-Martin 1995).

Uuden kasvuteorian mukaan yritysten investoinnit ja pääomakannankasvu lisäävät samassa suhteessa yritysten "tietovarantoja". Tämänempiirisenä evidenssinä on pidetty muun muassa havaittua patenttienmäärän yhteyttä yritysten investointiaktiviteettiin. Toinen endogeenisenkasvun teorian keskeinen lähtökohta on se, että yrityskohtainen tieto onperiaatteessa julkishyödyke, joka on ilmaiseksi muidenkin yritystensaatavilla kunhan se on ensin johonkin yritykseen saatu. Mahdollisuussuuriin teknologiaperusteisiin talouskasvun sykleihin tuleeymmärrettäväksi, kun otetaan huomioon uuden teknologisen tiedon nopealeviäminen tuottajien ja kuluttajien keskuuteen.

Käytännössä uuden teknologisen tiedon leviäminen riippuu yritystenkyvystä patenttisuojalla ja muilla immateriaalioikeuksilla säilyttääyksinoikeutta innovaatioihinsa. Mahdollisuus vahvan markkina-asemanluomiseen teknologisen tietämyksen avulla on itse asiassa tärkeäkannustin uusiin keksintöihin ja innovaatioihin.

Myös inhimillisen pääoman ja sitä tuottavan koulutuksenkansantaloudellinen analyysi liittyy uuteen kasvuteoriaan. Toisin kuintieto ja teknologia inhimillinen pääoma on jakamaton silloin, kun se onvaljastettu jonkun tietyn alueen tiedon tuottamiseen. Taloudenkasvuprosessille on merkitystä sillä, että koulutus eli inhimillisenpääoman tuotanto palvelutuotannolle ominaiseen tapaan on

työvoimaintensiivisempää kuin hyödykkeiden tuotanto (Lucas 1988).Vaikutussuunta riippuu siitä, onko inhimillistä pääomaa runsaasti vaivähän fyysiseen pääomaan verrattuna.

Koulutuksella ja inhimillisellä pääomalla on keskeinen merkitystutkimukselle ja tuotekehittelylle. Tuotekehittelykustannusten merkityson luonnollisesti myös tärkeä. Voidaan jopa väittää, että tuotekehittelynrajakustannukset ovat siinä mielessä alenevia, että uuden tuotteenkehittäminen on sitä halvempaa mitä suurempi määrä ideoita aiempientuotteiden valikoiman laajuudella mitattuna on jo ehditty kehittää (Romer1990). Tällöin tämän päivän tutkimuksella on positiivisiaulkoisvaikutuksia tulevaan tutkimukseen.

4.2.3 Teollisuuspolitiikka ja pk-kysymykset

Reaalisen kilpailukyvyn paraneminen ja siihen perustuvamarkkinaosuuksien valtaaminen kansainvälisillä markkinoilla historiassakoetulla tavalla ei ole tietenkään itsestäänselvyys. Teknologiankehityksen eturintaman mukana pysyminen vaatii jatkuvaa panostustayrityksiltä sekä reaali-investointien että koulutuksen ja tietotaidonkehittämisen muodossa.

Teknologian kehittämiseen osallistuvat usein myös pienet ja keskisuuretyritykset. Usein uusien keksintöjen kehittäminen lähtee myös aivanuusista yrityksistä. Näiden pienyritysten toimintaedellytystenturvaaminen edellyttää julkisen sektorin tukea etenkin rahoitukseenliittyvän riskin kantamisen osalta. Luonnollisesti myös yhteiskunnanhoitama koulutusjärjestelmä kaikilla tasoillaan on perusta teollisuudenreaalisen kilpailukyvyn kehittymiselle.

Tutkimuksella ja tuotekehityksellä on keskeinen merkitys tuotannon jatuottavuuden kasvulle. Vaikka nämä investoinnit ovat meilläkinkasvaneet nopeasti, panostus tutkimukseen ja tuotekehittelyyn onedelleen teollisuusmaiden keskitasoa vähäisempi. Tutkimus- jakehitystyön vaikutus näkyy tuottavuuden nousuna vasta 5-10 vuodenkuluttua ja perustutkimuksen ja koulutusinvestointien ehkä vasta 20vuoden viipeellä, joten näiden investointien laiminlyöminen vaikuttaapitkälle tulevaisuuteen. Teknologian kehittämiseen ei kuitenkaan riitä

vain T&K-investointien kasvattaminen, vaan on kehitettävä kokoinnovaatiojärjestelmää: rahoituslaitoksia, yritysten välisiä kytkentöjä sekätutkimus- ja koulutusjärjestelmiä (Kauppa- ja teollisuusministeriö 1993).

Suomessa pk-yritysten osuus teollisuudesta on pienempi kuin monissamuissa teollisuusmaissa. Taloudellinen kasvu vaatii kuitenkin uusienyritysten syntymistä. Riskirahoitus on meillä perinteisesti ollutpk-yritysten, erityisesti aloittavien yritysten ongelma. Lisäksi pk-yrityksettarvitsevat kenties suurempaakin joustoa työvoimakustannuksiin jatyöehtoihin kuin muut yritykset. Pk-yritykset tarvitsevat myös julkistatukea muun muassa koulutuksessa, informaation hankinnassa jateknologian kehittämisessä. Rahoituksen on kuitenkin perustuttavaensisijaisesti hankkeen teknologisiin sekä yritys- ja kansantaloudellisiinvaikutuksiin, ei pelkästään yrityksen pieneen kokoon (Kauppa- jateollisuusministeriö 1996).

Jos teollisen kehityksen vaiheet jaetaan tuotannontekijäkeskeiseen,investointikeskeiseen, innovaatiokeskeiseen ja vaurauskeskeiseenvaiheeseen, Suomen teollisuus oli tuotannontekijäkeskeisessäkehitysvaiheessa teollistumisen alkuajoista kuluvan vuosisadanalkupuolelle, investointikeskeisessä kehitysvaiheessa sodan jälkeen jaosin innovaatiokeskeisessä kehitysvaiheessa 1980-luvulta alkaen(Hernesniemi, Lammi ja Ylä-Anttila 1995). Investointikeskeisessäkehitysvaiheessa teollisuuspolitiikan tavoitteena voitiin pitääolemassaolevien yritysten investointi- ja vientikannustimien luomistasekä investointihankkeiden riskien vähentämistä. Innovaatiokeskeisessäkehitysvaiheessa luontevaa teollisuuspolitiikkaa on pikemminkin uusienyritysten perustamisen helpottaminen, kilpailun lisääminen sekä välillinenvaikuttaminen innovatiivisuuteen.

Makrotalouspolitiikalla on pyrittävä toteuttamaan yritysten vakaatoimintaympäristö ja keinotekoiseen tukeen perustumattomanyritystoiminnan edellytykset. Keskeisiä edellytyksiä ovat talouspolitiikanvakaus, matalat reaalikorot, yrittämistä suosiva veropolitiikka ja hyvintoimivat työmarkkinat. Lisäksi riskirahoituksen ehtojen parantaminen,henkilökohtaisten riskien ottamisen tukeminen verotuksellisin keinoinsekä tuotekehittelyn tukeminen ovat keskeisiä toimenpiteitä yrittäjyydenedistämisessä. Painopistettä on siirrettävä suorasta yritystuesta

takausmuotoiseen tukeen ja riskirahoituksen edistämiseen(Valtiovarainministeriö 1996).

Erityisesti nykyisissä suurtyöttömyyden oloissa korostuu pk-yritystenmerkitys työllistäjinä. Lähes puolet bruttokansantuotteesta tuotetaanpk-yrityksissä ja kolmannes työllisistä on alle 250 henkilön yrityksissä.

Korkea tuloverotus ja suuri verokiila on arvioitu keskeisiksi työllisyydenparanemista estäviksi kannustinongelmiksi ja yritystentyövoimakapeikkojen aiheuttajiksi. Pk-yritysten kannalta verotuksessa onollut ongelmia myös omistajien näkökulmasta katsoen. Verojärjestelmäon kohdellut eri yhtiömuotoja eri tavalla ja heikentänyt pk-yritystenkilpailukykyä suhteessa suuriin yrityksiin. Varsinkin korkeatuloverotuksen rajaveroaste on ollut kannustinongelma pk-yrittäjyydelle,kun ei-yhteisömuotoisissa yrityksissä myös yritykseen jätetty tulo ontullut yleensä ainakin osittain verotetuksi yrittäjän ansiotulona(Valtiovarainministeriö 1996).

4.2.4 Integraatio ja yritysten kansainvälistyminen

Suomen suurimpien teollisuusyritysten työvoimasta oli 1980-luvun alussanoin 15 prosenttia ulkomailla, nyt osuus on puolet. Yritysten suoratsijoitukset ovat nykyisin keskeinen side kansantalouksien välillä.Monikansalliset yritykset kilpailevat paitsi tuotteiden myös eri maidentuotannontekijöiden markkinoilla. Tämä merkitsee jatkuviatuotantopaikan valintapäätöksiä, joilla turvataan korkeatasoisten jakohtuuhintaisten tuotannontekijöiden saanti. Eri puolilla maailmaatarjolla olevat tuotannontekijät, erityisesti työ, ovat siten aikaisempaaselkeämmässä kilpailutilanteessa keskenään (Vartia 1996).

Suomen pienuudesta ja periferia-asemasta katsoen on ymmärrettävääsuomalaisten yritysten tarve investoida ulkomaille. Työmarkkina- jateollisuuspolitiikan ydinkysymykseksi muodostuu, kuinka tehdä myösSuomesta houkutteleva sijaintipaikka kansainvälisesti kilpailukykyisillekotimaisille ja ulkomaisille yrityksille. Tähän mennessä Suomi ei oleonnistunut kovin hyvin kilpailussa monikansallisista yrityksistä.Suomalaisten yritysten ulkomaisten sijoitusten määrä on noinkolminkertainen verrattuna täällä oleviin ulkomaisten yritysten suoriin

sijoituksiin. Ulkomaalaiset omistavat nykyisin viidenneksen suomalaistenpörssiyhtiöiden osakkeista. Nämä investoinnit eroavat kuitenkin suoristasijoituksista, koska niillä ei pyritä kontrolloimaan tuotantotoimintaa jasiten sitoutuminen Suomeen on heikompaa.

Koko maailmantaloutta tarkastellen deregulaatiopolitiikka sekäinformaatio- ja kommunikaatioteknologian kehitys ovat parin viimevuosikymmenen kuluessa lisänneet merkittävimmin yritystenkansainvälistymistä (OECD 1996). Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminenon lisännyt kansainvälisiä suoria sijoituksia sekä muita pääomaliikkeitä.Kaupan esteiden poistamista sekä kilpailua korostava kauppapolitiikka onniin ikään tehnyt tilaa monikansallisille yrityksille. Uusi

152802019088147114920243169Yhteensä

953162007158008128Partek

21148970763226088195Neste

32122738005144098700Asko

212077122219999068Rautaruukki

7311469874821511145Huhtamäki

3200815945501511156Kemira

1319691537131379712146Valmet

8590789122296013331Metsäliitto

417961247256755513479Ahlström

1015001531516242214747Enso

11411008949727014959Outokumpu

1524261608724412817061Kymmene

66870013137901961121553Kone

7130018512581587927378Repola

18414623651471305928043Nokia

%määrämäärä%määrämäärä

Ulkomaillatyöskentelevät

Kokohenkilöstö

Ulkomaillatyöskentelevät

Kokohenkilöstö

19831994

Taulukko 4.2: Suomen 20 suurimman teollisuusyrityksen työvoima

kommunikaatioteknologia on edesauttanut kansainvälistä kauppaa jakasvattanut valtavasti kauppaa kansainvälisillä pääomamarkkinoilla.

Kansainvälistymisen seurauksena yritysten välisestä kilpailusta on tullutmaailmanlaajuista. Teollisuusmaissa se on merkinnyt myös kehityserojentasaantumista. Eurooppa ja Japani ovat jo likimain Yhdysvaltojen tasollaja niiden keskinäiset investointi- ja teknologiavirrat kulkevat aiempaatasaisemmin vastakkaisiin suuntiin, eivätkä enää pääasiallisestiYhdysvalloista Eurooppaan ja Japaniin.

Osa globalisoitumista on tuotannon kansainvälistyminen jakansainvälisen kaupan kasvu. Monikansalliset yritykset edustavat kolmeaneljäsosaa teollisuustuotteiden maailmankaupasta. Yritystentoimipisteiden erikoistumisen seurauksena suuri osa tästä kaupasta onmonikansallisten yritysten sisäistä kauppaa.

Yhtenä yritysten toimintojen kansainvälistymisen piirteenä on myöserilaisten toimien keskinäisen riippuvuuden ja vuorovaikutuksen kasvu.Suorat sijoitukset synnyttävät vientiä, johon puolestaan liittyyteknologian siirtoa, pääomanliikkeitä jne.

Makrotaloudellisella tasolla kansainvälistyminen on merkinnytperinteisen ulkomaankaupan merkityksen suhteellista vähenemistä. Sensijaan suorista sijoituksista on tullut keskeinen tekijä kansainvälistenteollisuusyritysten kehitysprosessissa. 1980-luvulta lähtien suoratsijoitukset ovatkin kasvaneet 3-4 kertaa nopeammin kuinmaailmankauppa.

Yritystasolla globalisoituminen ja kansainvälisen kilpailun lisääntyminenon merkinnyt markkinoiden kasvua maailmanlaajuisiksi. Tällöinyksittäisen yrityksen näkökulmasta katsoen on lisääntynyt tarve keskittyäparhaisiin osaamisalueisiin ja kasvaa niillä kansainvälisesti yli kriittisenpisteen. Päinvastoin kuin aiemmassa monikansallisessa strategiassaglobaalissa strategiassa yritys ei arvioi yksittäisten maiden suhteellistaetua erikseen. Suhteelliset edut määräytyvät alhaisistatuotantokustannuksista, uusista markkinoista, uudesta teknologiasta jne.Tältä kannalta katsoen maiden suhteelliset edut muuttuvat sijaintieduiksi,jotka yksittäiselle yritykselle määräytyvät sen globaalista strategiasta(OECD 1996).

Globalisoituminen merkitsee itse asiassa tarvetta yritysten kansainvälisenkilpailukyvyn käsitesisällön monipuolistamiseen sekä toisaalta myöskilpailukyvyn kuvaamisen ja mittaamisen vaikeutumista. Perinteisestikilpailukyky on liitetty ulkomaankauppamenestykseen. Kilpailukyvynparantumisen osoituksena on pidetty vientimarkkinaosuuksien kasvua,joka voi olla seurausta kustannuskilpailukyvyn tai reaalisen kilpailukyvynparanemisesta.

Yritysten toimintojen laajamuotoinen kansainvälistyminen merkitseekuitenkin, että markkinaosuuskehitykseen, erityisesti yritystasoltakatsottuna, vaikuttavat myös suorat sijoitukset, muut kansainvälisetpääomaliikkeet sekä teknologian siirto yli rajojen. Periaatteessa suoratsijoitukset voivat syrjäyttää vientiä tai olla viennin komplementti.Käytännössä poikkileikkaushavainnot OECD-maista viittaavat selväänpositiiviseen riippuvuuteen ulkomaille suuntautuvien suorien sijoitustenja viennin välillä. Suorilla sijoituksilla on myös yhteys teknologianleviämiseen (OECD 1996).

5 TUOTANNON KASVUN TYÖLLISYYS-VAIKUTUKSET

5.1 Työvoiman kysyntänäkymät pitkällä ajalla

Edellä luvussa 3 esitettyjen toimialakohtaisten tuotannonkasvuennusteiden pohjalta arvioidaan seuraavassa työvoiman kysynnänkehitystä teollisuuden ja suljetun sektorin toimialoilla sekä kokokansantaloudessa. Talouden eri sektoreiden ja toimialojen työvoimankysyntään keskeisimmin vaikuttava tekijä on tuotannon määrän kehitys.Kullakin toimialalla on sille ominainen työn tuottavuuden kasvuvauhti,joka määrää toimialan työvoiman kysynnän tuotannon volyymin kasvunperusteella. Tämä riippuvuus on keskeinen lähtökohta seuraavassaesitettäville työvoiman kysyntäarvioille.

Työn ja pääoman suhteellinen hinta saattaa pidemmän päälle vaikuttaanäiden tuotannontekijöiden keskinäiseen korvautuvuuteen. Työ- japääomapanosten pitkän ajan substituutiojoustoa on kuitenkin vaikeamitata. Tästä riippumattakin tuotannontekijöiden suhteellisen hinnanpitkän ajan kehitystä ja sen vaikutusta työllisyyteen on jokseenkinmahdotonta arvioida.

Teollisuudessa työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut selvästikansantalouden keskimääräistä tuottavuuden kasvuvauhtia suurempi.Teollisuuden työvoiman kysyntä on miltei jatkuvasti vähentynytviimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, vaikka tuotannon määrä onkasvanut verrattain nopeasti. Meneillään olevan työvoiman lisäysvaiheenjälkeen teollisuuden työvoiman kysyntä alkaa pidemmällä ajallatulevaisuudessa jälleen hiljalleen vähentyä, vaikka teollisuuden tuotannonmäärän kasvu jatkuu nopeampana kuin OECD-maissa keskimäärin.Metalliteollisuudella on mahdollisuus lisätä työpaikkoja, muttametsäteollisuudessa ja muussa tehdasteollisuudessa jatkuusamankaltainen trendinomainen työpaikkojen laskusuunta, joka niissä onollut meneillään viimeisten parinkymmenen vuoden ajan.

Suljetussa yrityssektorissa työn tuottavuuden kasvuvauhti on olluthitaampi kuin teollisuudessa. Arvioidulla kotimaisen kysynnän ja suljetun

Koko teollisuusMetalliteollisuusMetsäteollisuusMuu teollisuus

Teollisuuden työvoima

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

1000 h 1000 h

Koko suljettu sektoriSuljettu yrityssektoriJulkinen sektori

Suljetun sektorin työvoima

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

1000 h 1000 h

sektorin tuotannon kasvuvauhdilla kotimarkkinayritysten työllisyysparanee tulevaisuudessa. Näillä näkymin ei ole kuitenkaan odotettavissakotimarkkinayritysten työllisyyden palautumista 1990-luvun lamaaedeltäneelle tasolle.

Julkisella sektorilla työllisyyden kehitys vastaa hyvin läheisesti tuotannoneli julkisen kulutuksen volyymin kehitystä. Viime vuosikymmeninäennen 1990-luvun alun lamaa julkinen sektori lisäsi huomattavastityövoimaansa, kun veroaste ja julkisen kulutuksen kansantuoteosuusjatkuvasti kohosivat. Meneillään oleva julkisen sektorintasapainottaminen merkinnee julkisen kulutuksen kansantuoteosuudenlaskua ainakin kuluvan vuosikymmenen loppuun asti.

Tässä kehitysarviossa oletetulla kahden prosentin vuotuisellakasvuvauhdilla julkisen kulutuksen kansantuoteosuus alenee vieläseuraavalla vuosikymmenelläkin. Tämä merkitsee, ettei julkisen sektorintyövoiman kysyntä kasva tulevaisuudessa viime vuosikymmenien tapaan.Julkisella sektorilla on kuitenkin jatkossakin keskeinen merkityskokonaistyöllisyyden kehitykselle. Tähän vaikuttaa jo se, että väestönikääntyminen edellyttää nykyisellä väestön ikäryhmittäisellä

1,71,4-1,02,5Julkinen sektori

0,41,1-3,6-0,3Muu yrityssektori

-0,50,4-3,71,0Liikenne

0,91,5-5,01,0Kauppa,maj.- ja rav.toiminta

1,05,1-9,71,7Rakennustoiminta

0,51,6-4,90,5Suljettu yrityssektori

-1,2-1,6-6,1-2,5Muu tehdasteollisuus

-1,4-0,8-4,4-1,7Metsäteollisuus

-0,72,8-1,1-0,7Metalliteollisuus

-1,00,5-3,7-1,7Teollisuus

0,61,3-3,40,6Koko kansantalous

2001-20101996-20001991-19951981-1990

Taulukko 5.1: Työvoiman kysynnän keskimääräinen vuosikasvu, %

hyvinvointitasolla erilaisten palveluiden tuotannon lisääntymistä (ks.Parkkinen, Mäki ja Vanne 1996).

Tosin, kuten aiemmin on todettu, pitkän ajan kehitystä arvioitaessa eikannata tehdä kovin selvää jakoa julkisen sektorin ja yksityisen sektorinpalvelutuotannon välillä. Sama pätee luonnollisesti myös julkisellasektorilla ja yksityisillä palvelualoilla työskenteleviin. Osa tässäarvioidusta julkisen sektorin työllisten määrän kasvusta voi itse asiassatoteutua yksityisellä suljetulla sektorilla.

5.2 Ulkoinen tasapaino ja työllisyys

Viime vuosikymmeninä meillä on ollut jatkuva talouspolitiikantavoiteristiriita talouden sisäisen ja ulkoisen tasapainon välillä. Hyväätyöllisyystilannetta on ollut mahdotonta saavuttaa samanaikaisestivaihtotaseen tasapainon kanssa. Työllisyys on saatu keskimääräistäparemmaksi vain vaihtotaseen heikkenemisen ja ulkomaisenvelkaantumisen kautta. Ulkomaisen velkaantumisen pysäyttäminen onpuolestaan johtanut kasvavaan työttömyyteen.

Tällaisen talouden rakennevinouman jatkuessa kulutuskysyntää jarunsaasti työllistävää yksityistä ja julkista palvelusektoria ei olemahdollista kasvattaa tulevina vuosinakaan kovin voimakkaasti nykyistäsuotuisaa ulkomaisen velan kehitystä vaarantamatta. Kestävä ratkaisutyöttömyyden olennaiseen ja pysyvään alentamiseen ei siis voi ollapelkästään talouden kasvuvauhdin kiihdyttäminen, vaan se edellyttäämyös rakenteellisten vaihtotaseen epätasapainoa aiheuttavien sekäulkoisen ja sisäisen tasapainon ristiriitaa kärjistävien vinoumienkorjaamista.

Vaikeaan ongelmaan ei ole yksinkertaisia ja helposti toteutettaviaratkaisuja. Korjauskeinoja on etsittävä yhtä lailla vientiä vahvistavista jatuontialttiutta vähentävistä kuin työvoiman kysyntää suoraan lisäävistärakennepoliittisista toimista. Ulkoisen tasapainon säilyttämiseen tarvitaanteollisuuden toimialarakenteen monipuolistumista vahvan reaalisenkilpailukyvyn omaavien alojen suuntaan sekä kustannuskilpailukyvynsäilymistä kaikissa oloissa, jotta nettovienti pysyy mahdollisimmansuurena kansainvälisen talouden taantumissakin. Työllisyyden nousuun

TyöttömyysasteVaihtotase/bkt

Talouden sisäinen ja ulkoinen tasapaino

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Työikäinen väestö (asteikko vasemmalla)Työvoima (asteikko oikealla)Työlliset (asteikko oikealla)

Työvoiman tarjonta ja kysyntä

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

1000 h 1000 h

tarvitaan myös kotimarkkinoiden laajenemista muun muassapalvelualoilla. Tällä sektorilla olisi synnytettävissä uudentyyppistäyritystoimintaa ja työllisyyttä, jos työmarkkinoilla luotaisiin edellytyksettoiminnan kannattavuudelle. Avainasemassa ovat työvoimakustannukset,joihin on haettava joustoa niin palkanmuodostuksesta, välillisistätyövoimakustannuksista, työajoista kuin muistakin työehdoista.

Pidemmän ajan kehitystä arvioitaessa on kuitenkin merkittävää, ettäulkoinen tasapaino on tällä hetkellä hyvä ja näyttää pysyvän suotuisanapitkälle tulevaisuuteen, vaikka kansantalouden arvioidaantulevaisuudessakin kasvavan muuta OECD-aluetta nopeammin. Tässätutkimuksessa kansantalouden kasvumahdollisuuksia on kulutuksenosalta arvioitu siten, että vaihtotase pitkällä ajalla tasapainottuu. Tämänhetkiseltä vaihtotaseylijäämän tasolta lähdettäessä kansantaloudenkulutusalttius voi kohota merkittävästi nykytasoltaan.

Vaihtotaseen arviointi pitkälle tulevaisuuteen on tietenkin monista syistäepävarmaa, eikä sen tasapainottumista pitkällä ajalla voi pitää senparemmin teoreettisesti kuin käytännön tasollakaan välttämättömänäkansantalouden tasapainoisen kasvun ehtona. Joka tapauksessa tuotannonja työllisyyden kasvua pienessä avoimessa taloudessa rajoittaavaihtotaseen kehitys siitä riippumatta, millainen paino vaihtotaseentäydellisen tasapainon ehdolle kasvuarvioissa annetaan.

Pitkällä ajalla on odotettavissa kansantalouden ja ulkomaankaupanrakenteellisia muutoksia, jotka ovat omiaan parantamaan vaihtotasetta jasiten myös kasvuja työllisyysnäkymiä. Aiemmin on jo viitattukotitalouksien asunto-omaisuuden varallisuusosuuden javelkaantumisasteen alenemiseen elintason nousun myötä. Tätä käsitelläänyksityiskohtaisemmin luvussa 8.

Toinen vaihtotasetta vahvistava tekijä on se, että vaihtosuhde on meilläpitkällä ajalla historiassa parantunut trendinomaisesti ja parantuneetulevaisuudessakin. Yhtenä syynä tähän on muita vientituotteitaarvokkaamman metalliteollisuuden viennin osuuden kasvaminenkokonaisviennissä. Tämän viennin rakenteellisen muutostrendin onarvioitu jatkuvan, joten myös vaihtosuhteen voidaan olettaa jonkin verranvahvistuvan pitkällä ajalla tulevaisuudessa. Vaihtosuhdetta pyrkiitoisaalta heikentämään se, että kulutus- ja investointitavaroiden osuus

tuonnista kasvaa, mutta tämä vaikutus on viennin rakennemuutoksenaiheuttamaa positiivista vaihtosuhde-efektiä heikompi.

Tässä on arvioitu työttömyysasteen laskevan alle kymmeneen prosenttiinvuoteen 2010 mennessä. Työttömyysasteen arviointi pitkälletulevaisuuteen on hyvin epävarmalla pohjalla sen takia, ettätyöttömyysaste koostuu vaihtotaseen lailla lukuisista osatekijöistä. Edelläon jo käsitelty työvoiman kysynnän toimialakohtaisten arvioidenepävarmuustekijöitä. Vähintään saman suuruusluokan epävarmuuttaliittyy työvoiman tarjontatekijöihin.

Jo väestön kasvun ennustaminen pitkälle tulevaisuuteen on epävarmaamuun muassa siirtolaisuuskehityksen takia. Tässä on käytettyTilastokeskuksen väestöennustetta, jossa nettomaahanmuuton on arvioitulisäävän Suomen väkilukua 30 000 hengellä vuodesta 1995 vuoteen 2010(Tilastokeskus 1995). Esitetyissä laskelmissa työikäiseen väestöön onluettu 15-64-vuotiaat. Näin määritellyn työikäisen väestön määrän kasvunarvioidaan pysähtyvän vuoden 2005 tienoilla.

Vaihtosuhde, 1995=100Metalliteollisuuden osuus tavaraviennistäKulutus- ja investointitavaroiden osuus tavaratuonnista

Vaihtosuhde

1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Työvoiman tarjonnan ennustamisessa suurin epävarmuus liittyyosallistumisasteen kehitykseen. Tulevaa työvoiman tarjontaa on tässäarvioitu malliteknisesti siten, että se lyhyellä ajalla joustaa työvoimankysynnän muutosten suhteen ja pitkällä ajalla määräytyy työvoimankysynnän ja työikäisen väestön kehityksen perusteella. Ennustetuntyöikäisen väestön määrän ja ikäryhmittäin vakioidun osallistumisasteenpohjalta arvioitua työvoiman tarjontaa tarkastellaan luvussa 9.

Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehitykseen liittyvienepävarmuustekijöiden takia esitettyyn työttömyysasteen ennusteeseen onsyytä suhtautua varauksin. Tässä yhteydessä on pääpaino työvoimankysyntäennusteilla ja työttömyysasteen esille ottaminen johtui lähinnäsiitä, että sen avulla voitiin havainnollistaa työllisyyden ja ulkoisentasapainon välistä yhteyttä.

Kotimaisen tuotannon suosimisella merkittäviä työllisyysvaikutuksia

Edellä todettiin, että rakenteellinen työttömyysongelma on paljon laajempi kuinpelkkä työmarkkinoiden rakenneongelma. Rakenteellisen työttömyysongelmantaustalla on muun muassa se, että talouden tuontialttius on jatkuvasti kohonnut,eli tuonti on syrjäyttänyt kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä. Tuontialttius onkohonnut ajan kuluessa hyvin selvästi kulutus- ja investointitavaroidenhankinnoissa (ks. liite).

Tämän tutkimuksen kasvuarvioissa on lähdetty siitä, että kulutustavaroidentuontialttius (kulutustavaroiden tuonti/yksityinen kulutus) kasvaa tulevaisuudessasuunnilleen historiallisella trendiurallaan, tosin vakautuen hyvin pitkälläaikavälillä. Vertailun vuoksi voidaan arvioida, kuinka tehokas "suosi suomalaista-kampanja" vaikuttaisi työllisyyteen. Oheisen kuvion esittämällä tavallavaihtoehtoislaskelmassa oletetaan, että kulutustavaroiden tuontialttius jää vuoden1995 tasolle.

Kulutustavaroiden tuontialttiuden nousutrendin pysähtymisellä olisimerkittäviä työllisyysvaikutuksia. Vuoteen 2010 mennessä työvoiman kysyntäkasvaisi noin 90 000 henkeä suuremmaksi kuin perusennusteessa on arvioitu.Kasvuarvion perusuralla työllisten määrä on vuonna 2010 noin 2.33 miljoonaa javaihtoehtoislaskelmassa 2.42 miljoonaa.

Suomalaisen tuotannon suosiminen kotitalouksienkulutustavarahankinnoissa voisi siis olla työllisyyttä parhaiten edistäviä tekijöitä.Toisaalta on todettava, että tähän mennessä toteutettujen kotimaisen tuotannonedistämistoimien teho on

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20102

Kulutustavaroiden tuontialttius

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20102000

1000 h 1000 h

Työllisyys

jäänyt melko vähäiseksi siinä suhteessa, ettei niillä ole käytännössä ollut näkyväävaikutusta kulutustavaroiden tuontiin ja tuontialttiuden nousutrendiin.

6 UUSIEN VIENTIMARKKINOIDEN JAINTEGRAATION ANTAMATMAHDOLLISUUDET

6.1 Itä-Aasia

Maailman taloushistoriaa pitkälle taaksepäin tarkasteltaessa havaitaan,että nykyisen länsimaisen teollisen kehityksen juuret juontavatItä-Aasiaan. Nyt se on uudestaan noussut talouskasvun ja teollisenkehityksen kärkeen. Kasvu on ollut erityisen nopeaa viimevuosikymmeneltä alkaen. Itä-Aasiasta on tullut tärkeä markkina-aluemyös Suomen teollisuudelle.

Oheinen kuvio esittää maailman kolmen keskeisen teollisen kehityksenalueen eli Itä-Aasian, Euroopan ja Pohjois-Amerikan osuuksia maailmanteollisuustuotannosta vuodesta 1750 lähtien (ks. Bairoch 1982).Havaitaan, että 1800-luvun alkupuolelle hallitseva teollisen tuotannonalue oli Itä- ja Kaakkois-Aasia, lähinnä Kiina ja Intia. Läntisen teollisenvallankumouksen vaikutukset alkoivat näkyä Euroopassa 1700-luvultaalkaen. Euroopan kukoistuskausi ajoittui kuitenkin vasta 1800-luvunloppupuolelle ja kuluvan vuosisadan alkuun. Johtavia maita Euroopassaolivat ensin Hollanti ja sen jälkeen Englanti. Tämän vuosisadankeskivaiheilla teollisuustuotannon kasvu oli nopeinta Pohjois-AmerikassaYhdysvaltojen otettua johtavan aseman.

Jos kuvion pohjalta tehdään päätelmiä tulevasta kehityksestä, niinItä-Aasian suhteellisen vahvan kasvun voidaan arvioida jatkuvan vieläensi vuosisadan alkupuoliskollakin. Sen jälkeen voi tulla jälleenEuroopan vuoro.

Itä-Aasian osuus Suomen viennistä on nelinkertaistunut 1980-luvunalusta. Muutaman viime vuoden kasvu on ollut erityisen nopeaa, mihin onvaikuttanut Suomen teollisuuden kustannuskilpailukyvyn paraneminen.Vienti Itä-Aasiaan on kompensoinut Neuvostoliiton-viennin romahdustavuonna 1991. Täysin sitä ei ole voitu Itä-Aasiaan suuntautuneellaviennillä korvata, koska romahdus oli niin suuri, että Venäjän osuus

Itä-AasiaLänsi-EurooppaPohjois-Amerikka

Maailman teollisuustuotannon jakauma alueittain

1750 1800 1850 1900 1950 20000

Osuus Suomen viennistä (asteikko oikealla)Osuus maailman teollisuustuotannosta (ast.vas.)

Itä-Aasia Suomen vientimarkkina-alueena

1980 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95

viennistämme on nykyisin vain viitisen prosenttia, kuten jaksossa 6.2todetaan.

Keskeinen Itä-Aasiaan suuntautunutta vientiä kasvattanut tekijä on ollutalueen voimakas taloudellinen kasvu. Myös pidemmällä ajallatulevaisuudessa Itä-Aasiaan suuntautuvan viennin kasvu tuleeperustumaan lähinnä sikäläisen kysyntäpohjan laajenemiseen.

Itä-Aasian viime vuosikymmenien nopean kasvun takia on ruvettupuhumaan talousihmeestä. Japanin talouden kehitys toisenmaailmansodan jälkeen onkin ollut poikkeuksellinen saavutus.1960-luvulta alkaen Aasian "tiikerit" Etelä-Korea, Hongkong, Singaporeja Taiwan ovat yltäneet samanlaiseen kehitykseen.

1960-luvun lopulta alkaen Kaakkois-Aasian ASEAN-maiden talouskasvuon ollut huomattavan nopeaa. Kiinan talouskasvu puolestaan vauhdittui1970-luvun lopussa aloitetun talousuudistuksen myötä. Itä-Aasiankehitysmaiden talouskasvu jatkui vahvana myös 1990-luvun alkuvuosina,jolloin teollisuusmaat olivat talousvaikeuksissa.

Itä-Aasian talouskasvu vuosina 1971 - 1995

Japani NIES ASEAN Kiina

OECD keskiarvov. 1971-95

1971 - 801981 - 901991 - 95

Lähde: ADB, ETLA, IMF, OECD ETLA

Itä-Aasian kehitysmaiden taloudellista menestystä on jopa pidettyosoituksena uuden endogeenisen kasvun teorian mukaisesta kehityksestä.Toisaalta kasvun tilinpitolaskelmiin nojautuen on päätelty, että ainakinjoidenkin sikäläisten talouksien ripeä kasvu on perustunut lähinnätuotantopanosten määrälliseen lisääntymiseen eikä niinkään tuottavuudenparanemiseen (Krugman 1994). Itä-Aasian talousihme olisi siten vainohimenevä ilmiö ja maiden talouskasvu palautuisi läntistenteollisuusmaiden tasolle kunhan panosten lisäyksessä tulevat rajatvastaan.

Itä-Aasian voimakkaaseen kasvuun liittyy myös suoranaisia uhkakuvia.Talouskasvu on perustunut osin nopeaan väestön kasvuun. Väestön kasvuja elintason nousu puolestaan edellyttää ruoantuotannon lisäämistä, jokasuurin piirtein annetulla tai jopa pienenevällä viljelyalalla vaatiihehtaarisatojen voimakasta kasvattamista. Jalostetuilla viljalajikkeilla javahvalla lannoituksella tämä on periaatteessa mahdollista. Kiinan riisisatoon nykyisin keskimäärin 4000 kiloa hehtaarilta, eli lähes seitsenkertainenparintuhannen vuoden takaiseen satotasoon verrattuna. Kiinassa on

(1) Maailmanpankki (1993), (2) Young (1994).

1,92,51,33,8Thaimaa

1,53,82,46,2Taiwan

0,11,24,75,9Singapore

1,01,12,83,9Malesia

1,43,12,65,7Etelä-Korea

1,23,52,05,5Japani

..1,32,43,7Indonesia

2,53,62,35,9Hongkong

1970-1985(2)

1960-1985(1)

1960-1985 (1)

1960-1985

Kokonaistuottavuuden kasvuTuotanto-panosten

Bkt:n kasvu

Taulukko 6.1: Eräiden Itä-Aasian maiden kokonaistuottavuuden kasvu, %

kehitetty riisilajike, jolla voidaan tuottaa jopa 15 000 kiloa hehtaarilta,mutta siihen pääsy vaatii myös lannoitemäärien moninkertaistamista.

Tähän asti Itä-Aasian "vihreä vallankumous" on edennyt hyvin, muttariskinä on, että luonnostaan ravinneköyhän maaperän nykyisenkaltainenyksipuolinen ja ravinnetasapainoa huomioonottamaton lannoittamisenlisääntyminen voi johtaa jossain vaiheessa yhtäkkiseen satotasonromahdukseen. Voidaan vain kuvitella millainen nälkäkatastrofi jatalouskriisi tästä seuraisi. Kun maailman viljantuotannossa einykyisinkään ole merkittävää ylijäämää eikä suuria varmuusvarastoja,nälänhätä laajenisi väistämättä Aasiasta Afrikkaan ja muuallekin.

6.2 Venäjä

Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupasta on vaihdellut historiankuluessa lähes koko mahdollisella vaihteluvälillä nollasta sataanprosenttiin. Autonomian ajalla vuoteen 1917 asti Venäjän osuus Suomenviennistä oli keskimäärin varsin korkea, 30-40 prosenttia, ja kohosivuosina 1916-1917 lähes sataan prosenttiin.

Suomen itsenäisyyden alkuaikana toisen maailmansodan loppuunNeuvostoliiton osuus Suomen viennistä oli hyvin vähäinen, keskimäärinvain noin 2 prosenttia. Sodan jälkeen vuodesta 1945 vuoteen 1990 osuusoli keskimäärin 17 prosenttia. Neuvostoliiton hajoaminen johtiidänkaupan romahdukseen, ja vuosina 1991-1995 Venäjän osuus Suomenviennistä oli keskimäärin 4.5 prosenttia.

Autonomian ajalla Venäjä oli tärkeä markkina-alue erityisestimetsäteollisuuden tuotteille. Kauppavaihtoa lisäsi tullien vähäisyys.Vuoden 1859 tullitariffissa Suomen teollisuus sai niin suuret tullivapaatvientikiintiöt, että ne vastasivat maamme silloisen vientikyvynenimmäismääriä. Vuosina 1885 ja 1897 Venäjä kavensi tuntuvastiSuomen oikeuksia viedä sinne tavaroita tullitta. Tämä pienensi jonkinverran Venäjän osuutta maamme ulkomaankaupasta (Vartia ja Ylä-Anttila1992).

Neuvostoliiton osuus Suomen ulkomaankaupasta oli 1920- ja 1930-lu-vuilla hyvin vähäinen. Tämä aiheutui ongelmallisista poliittisista

suhteista. Neuvostoliitolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, vaikka sentalous kasvoi jopa niin, että maan osuus maailman teollisuustuotannostaoli noususuunnassa.

Sotien jälkeen Suomen vienti Neuvostoliittoon kohosi huomattavastiparin edellisvuosikymmenen tasosta. Sotakorvaustoimitukset johtivaterityisesti metalliteollisuuden tuotantopohjan ja viennin laajentamiseen.1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla vienti Neuvostoliittoonlisääntyi öljykriisien vauhdittamana tuntuvasti länsivientiä nopeammin.Sodan jälkeisellä kaudella Neuvostoliiton talous myös jatkuvasti kehittyimuun muassa siinä suhteessa, että sen osuus maailmanteollisuustuotannosta kohosi 1980-luvun alkupuolelle tultaessa jo yli 15prosenttiin.

Raakaöljyn hinnan lasku 1980-luvun puolivälissä aloitti selvänlaskusuuntauksen Neuvostoliiton osuudessa Suomen viennistä.Neuvostoliiton hajoaminen johti sittemmin myös idänviennin totaaliseenromahdukseen.

Venäjän ja Neuvostoliiton osuus Suomen viennistä

1830 1850 1870 1890 1910 1930 1950 1970 1990

Neuvostoliiton-vienti tasoitti 1970- ja 1980-luvuilla Suomentavaraviennin vaihteluja, koska idänviennin kasvuvaiheet ajoittuivatyhteen länsiviennin heikentymisen kanssa. BilateraalikauppaNeuvostoliiton kanssa lievensi siten öljykriisien vaikutuksia Suomeen.

Taloudellisesti vahva Venäjä olisi tulevaisuudessa Suomelle tärkeämarkkina-alue. Vaikka suurta viennin kasvua Venäjälle ei lähivuosina oleodotettavissa, Venäjä ja jotkut sen alueet kuten Pietari ovat jo nyt tärkeitäyksittäisten yritysten kannalta. Suomen vientipotentiaalin Pietarin alueelleon itse asiassa arvioitu olevan jo nykyisellään toteutunutta vientiäsuuremman (Borsos ja Erkkilä 1995, Piispanen 1996). Pidemmällä ajallatulevaisuudessa Venäjän ostovoiman kehitys on kuitenkin vahvastisidoksissa siihen, että koko maan talous saadaan kääntymään nousuun.

Tiettyä talouden vakaantumista ja käännettä parempaan voidaan taulukon6.2 lukujen perusteella todeta jo tapahtuneen. Tuotannon putoamisvauhtija inflaatio ovat selvästi hidastuneet vuoteen 1995 mennessämurrosvuoden 1992 luvuista.

Neuvostoliiton ja Venäjän osuus Suomen viennistäOsuus maailman teollisuustuotannosta

Neuvostoliitto Suomen vientimarkkina-alueena

1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990

Keväällä 1996 Venäjän hallitus hyväksyi vuosia 1996-1998 koskevantalousohjelman. Kansainvälinen valuuttarahasto tukee tätä taloudenvakauttamiseen ja rakenneuudistuksiin tähtäävää ohjelmaa 10 miljardindollarin luotolla.

Ohjelmalla pyritään luomaan edellytykset kestävälle talouskasvullehidastamalla vuosi-inflaatio alle 10 prosenttiin vuoteen 1998 mennessä japitämällä vaihtotaseen vaje pienenä. Julkisen sektorin budjettivaje ontarkoitus supistaa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikäedellyttää valtion menojen tiukkaa säätelyä sekä budjettitulojen lisäämistälähivuosina määrällä, joka vastaa noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta(Rautava 1996).

Venäjän talouden rakenneuudistuksiin liittyen ohjelmassa edellytetäänulkomaankaupan vapauttamisen jatkamista saattamalla loppuun vienninvapauttaminen ja laskemalla keskimääräistä tullitasoa. Rahoitus- japankkijärjestelmän osalta ohjelmassa kiinnitetään huomiota nykyisenjärjestelmän haavoittuvuuteen ja esitetään parannuksia pankkienmaksuvalmiuden hoitoon, maksujärjestelmiin, arvopaperimarkkinoidenlainsäädäntöön ja toimintatapoihin sekä konkurssikäytäntöön.

Viime aikoina vaikeutunutta yksityistämisprosessia on tarkoitus nopeuttaaja samalla varmistaa se, että yksityistäminen tapahtuu oikeudenmukaisillaja selkeillä pelisäännöillä. Keskipitkän aikavälin ohjelman eräs avainalueon maatalouden reformi, joka pitää sisällään muun muassaomistusoikeuteen sekä maataloustuotannon osto- ja myyntijärjestelmiinliittyvien ongelmien korjaamisen. Ohjelmalla tähdätään myössosiaaliturvajärjestelmän parantamiseen esimerkiksi eläkkeiden jatyöttömyysturvan osalta.

2,03,04,04,910,410,110,0Budjettivaje/bkt

7,013,051,0131,0224,0842,02318,0Inflaatio

5,13,52,3-4,0-13,0-9,0-15,0Bkt:n kasvu

tavoitetoteutunut

1998199719961995199419931992

Taulukko 6.2: Venäjän talousohjelman avainlukuja, %

Kuten taulukosta 6.2 voidaan todeta, ohjelmassa Venäjän talouskasvunuskotaan nousevan 5 prosenttiin vuonna 1998, minkä jälkeen kasvunarvioidaan jatkuvan 6 prosentin vauhdilla tämän vuosituhannen loppuun.Ohjelmaan liittyviä tavoitteita voidaan pitää kunnianhimoisina jaesimerkiksi inflaatiotavoite näyttää muiden siirtymätalouksienkokemusten pohjalta epärealistiselta. Myös kasvuarvio voi ollaepärealistinen. Toisaalta ohjelman toteutumisen ja siihen liittyvänrahoituksen kannalta olisi oleellista jo se, että asiat alkaisivat kehittyäoikeaan suuntaan (Rautava 1996).

6.3 Euroopan talous- ja rahaliitto

Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) syntyminen voi antaa EU-mailleuusia kasvumahdollisuuksia. EMUn vaikutukset ovat tosin niinmoninaisia, ettei niiden suhteen kyettäne ehdottoman varmaakokonaisarviota esittämään. EMUa koskevaa seikkaperäistä tutkimusta onSuomessa tehty muun muassa ETLAssa (Alho, Kotilainen ja Widgren1992, Alho ja Widgren 1994, Kotilainen, Alho ja Erkkilä 1994,Kotilainen 1995). Seuraavassa esitetään lähinnä aiemman tutkimuksenyhteenvetoa ja joitakin lisänäkökohtia.

Keskeisiksi EMUn mikrotaloudellisiksi tehokkuushyödyiksi lasketaanyleensä jäseniksi liittyvien maiden valuuttojen keskinäisen vaihdannanvaihtokustannusten poistuminen, EU-valuuttojen keskinäiseltävaluuttakurssiriskiltä suojautumisen kustannusten pieneneminen,pääomien vapaamman liikkumisen tuoma pääomien tehokkaampikohdentuminen EU:n sisällä sekä kilpailun lisääntyminenhyödykemarkkinoilla, kun hinnat esitetään samassa valuutassa. LisäksiEU-valuuttojen keskinäisen kurssiriskin poistumisella voi ollapositiivinen vaikutus ulkomaankauppaan EU:n sisällä.

EMUn makrotaloudellisiksi hyödyiksi on puolestaan luettuvaluuttakurssien mahdollisesta muuttamisesta ja tähän liittyvästäepävarmuudesta johtuvien uskottavuusongelmien ja EU:n heikkojenvaluuttojen pysyvän korkolisän poistuminen, korkoeron häviämisenpositiivinen kasvuvaikutus, devalvaatio-odotusten poistuminenpalkanmuodostuksesta, inflaatiosta ja inflaatio-odotuksista sekä alhaineninflaatio EMUn itsenäisen keskuspankin vaikutuksesta.

On arvioitu, että Suomelle yhteinen raha muiden EMU-maiden kanssamerkitsisi ulkomaankaupan valuutanvaihtokustannusten alenemista noin400 miljoonalla markalla eli 0.08 prosenttia bruttokansantuotteesta(Kotilainen, Alho ja Erkkilä 1994). Matkustajienvaluutanvaihtokustannukset vähenisivät Suomessa noin 300 miljoonallamarkalla. Yritysten valuutanhallinnan kustannussäästöt ja EU-valuuttojenkeskinäisten kurssiriskien suojaustarpeen loppumisesta saatava säästöolisivat molemmat keskimäärin noin 0.1 prosenttia bruttokansantuotteestakoko EMU-alueella.

Makrotaloudellisina seurauksina Suomessa olisi Saksan korkotasonsaavuttaminen luotonottajakohtaisten luottokelpoisuuserojen aiheuttamiakorkoeroja lukuunottamatta. Tämä voisi johtaa suomalaistenluotonottajien korkojen alenemiseen niiden historialliseen tasoonverrattuna ja tästä mahdollisesti seuraavaan kysynnän ja tuotannonmäärän kasvuun. Palkkasopimuksista jäisivät pois devalvaatio-odotukset,palkka- ja hintakehitys vakaantuisivat ja Suomi voisi irtautuahistoriallisesta inflaatio-devalvaatiokierteestään. Kilpailun kiristyminen jadevalvaatiosuojauksen poisjääminen saattaisi lisäksi johtaatuotantorakenteen muuttumiseen paremmin kilpailua kestävään suuntaan.

Suomessa vuoteen 1992 asti sovellettuun tavoitteellisesti kiinteän, muttatarvittaessa muutettavissa olleen valuuttakurssin järjestelmään verrattunatäysin kiinteä kurssi EMUssa toisi ratkaisevia muutoksia taloudensuhdannekäyttäytymiseen. Siirrettävissä olleen valuuttaputkenjärjestelmään liittynyt devalvaatio-odotusten aiheuttama korkotasonnousu talouden taantumavaiheissa ja revalvaatio-odotusten aiheuttamakorkotason lasku noususuhdannevaiheissa jäisivät pois, jolloin taloudensuhdannekehitys muuttuisi tältä osin aiempaa vakaammaksi.

Toisaalta jo kelluvan kurssin järjestelmä vuosina 1992-1996 oli tässäsuhteessa aiempaa valuuttakurssijärjestelmää parempi. Kelluvanvaluuttakurssin oloissa meillä päästiin lyhyissä koroissa Saksan tasolle,eikä EMUn etuja kelluvan kurssin järjestelmään verrattuna ole helppoatodistaa pelkästään korkovaikutuksia arvioiden.

Aiempaan epäuskottavuudesta kärsineeseen kotoiseenvaluuttakurssijärjestelmään ja ERM-valuuttakurssijärjestelmäänverrattuna EMUn edut sen sijaan olisivat ilmeisiä. Kapean

valuuttaputken järjestelmän aikana kansainvälisestä taloudesta tulevatnegatiiviset sokit - ennen kaikkea vientikysynnän heikkeneminen -johtivat kasvaviin devalvaatio-odotuksiin, jotka nostivat kotimaistakorkotasoa suhteessa kansainväliseen. Korkotason nousu puolestaanvähensi kotimaista kysyntää ja syvensi taantumaa edelleen. Kotimaisenkorkotason nousu oli vientikysynnän romahduksen ohella keskeinen1990-luvun alun lamaan johtanut tekijä. Tavoitteellisesti kiinteän, muttatarvittaessa muutettavissa olevan valuuttakurssin järjestelmään liittyväuskottavuusongelma ei ollut vaikeutena vain Suomessa, vaan ongelmakoski laajasti Euroopan heikkoja valuuttoja esimerkiksi syksyllä 1992.

EMU-jäsenyys merkitsee suurta muutosta suhdannepolitiikkaan.Useimmiten odottamatta tulleisiin kansainvälisen talouden häiriöihin ontalouspolitiikassa kyetty reagoimaan vasta jälkikäteen. Historian kuluessasuuria ulkoisia sokkeja on Suomessa useimmiten seurannut devalvaatiovähintäänkin osana talouspoliittisten toimenpiteiden kokonaisuutta.Mahdollisissa tulevissa EMU-oloissa devalvaatiota ei enää voida käyttääsopeutumiskeinona. Kun EMUn mahdollinen syntyminen ei kuitenkaanpoista esimerkiksi öljykriisien kaltaisia sokkeja maailmantaloudesta,keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten uusissa oloissa kansainvälisentalouden häiriöihin voidaan sopeutua?

Vanhamuotoisen devalvaation tilalle joudutaan ottamaan "sisäisendevalvaation" toimenpiteitä eli palkkojen ja välillistentyövoimakustannusten joustot. Yritysten välillisten työvoimakustannustenmuutoksiahan on toki jo aikaisemminkin käytetty varsinaistendevalvaatioiden täydentäjinä, joten uudesta asiasta ei ole kysymys. Itseasiassa sisäisen devalvaation kannattavuusvaikutukset kohdistuvat eritoimialoihin tasapuolisemmin kuin varsinaisen devalvaationkannattavuusvaikutukset (Rantala 1995a,b). Sisäiseen devalvaatioon eimyöskään liity sellaisia suhdannevaihteluita kärjistäviä valuuttamarkkina-spekulaatioiden aikaansaamia korkoheilahduksia, jotka ovat ominaisiameillä aiemmin käytössä olleelle valuuttaputkijärjestelmälle jaERM-järjestelmälle (Rantala 1992).

Luonnollisesti kilpailukykypolitiikan ohella tarvitaan tulevaisuudessaedelleen myös kysynnänsäätelypolitiikkaa, jolla kotimaan taloudenkehitystä voidaan pyrkiä osaltaan vakaannuttamaan. Kun EMU-oloissaitsenäinen korkopolitiikka jää pois käytöstä, kysynnän säätely jää

finanssipolitiikan vastuulle. Tältäkin osin liikkumavara tosin kapeneejulkisen talouden kasvavien tasapainovaatimusten ja verotuksenharmonisoinnin takia.

Vaihtotase on meillä yleensä ollut keskeinen rajoite talouden jatyöllisyyden kasvulle, eikä tämän rajoitteen merkitys vähenetulevaisuudessa, vaikka joskus väitetäänkin, ettei vaihtotaseella oleEMU-oloissa enää merkitystä. Vaikka vaihtotasealijäämistä ei EMUssaenää tarvitse kantaa huolta valuuttakurssin vakauden kannalta,vaihtotasekehitys vaikuttaa julkisen sektorin alijäämien ohella edelleenkansainvälisten pääomamarkkinoiden tekemiin arvioihin eri maidenluottokelpoisuudesta. Julkisen velan korkotaso riippuu julkisen sektorinrahoitustasapainosta ja tämä yhdessä vaihtotaseen kanssa vaikuttaapäätelmiin yksityisen sektorin luottokelpoisuudesta. Voi olla, että kunEMUssa kaikkien mukanaolijoiden taseita arvioidaan euromääräisinä jane joutuvat tältä osin samalle viivalle, velkaantumisaste- jaluottokelpoisuuserojen vaikutus luottokorkoihin jopa lisääntyyentisestään. EMU ei siis poista vaihtotaserajoitetta ja anna rajattomiavelkaantumismahdollisuuksia.

Suomella on ollut rakenteellinen vaihtotasealijäämä. Päinvastaisiaesimerkkejä EU-maista ovat Saksa ja Benelux-maat, joilla on ollutkeskimäärin vaihtotaseylijäämää. Sen sijaan julkinen sektori on Suomessanormaalioloissa ollut ylijäämäinen toisin kuin muissa EU-maissa Saksamukaanlukien. Melko useilla EU-mailla on ollut rakenteellinenkaksoisvaje, eli samanaikainen julkisen sektorin ja koko kansantaloudenvelkaantumiskierre.

Jos EMUa punnitaan EU-maiden talouksien vakauden näkökulmasta,taulukon 6.3 lukujen pohjalta voidaan arvioida, millainen tulevaisuusEU-mailla historiansa valossa mahdollisesti on ilman EMUa. Taulukonluvut kattavat ERM-järjestelmän aikaisen historian 1979-1995, sillä ERMperustettiin vuonna 1979.

Talouskehityksen jatkuminen esimerkiksi ERM-aikakauden kaltaisenamerkitsisi EU-maissa keskimäärin tuntuvasti alijäämäistä julkista sektoriaja vajauksellista vaihtotasettakin. Inflaatioerot Saksaan verrattuna voisivatolla tuntuvia, usein vielä niin, että hintavakaus olisi heikoin niissä maissa,joiden kansantalous on myös julkisen sektorin ja vaihtotaseen osalta

pahimmin epätasapainossa. Inflaatio pakottaisi valuutan devalvoitumiseenkelluvan valuuttakurssin järjestelmässä tai devalvoimiseen ERM:ssä aikaajoin. Devalvaatio-odotukset puolestaan pitäisivät yllä pysyväisluontoisianimelliskorkojen eroja suhteessa Saksaan. Reaalikoroissa ei sitä vastoinolisi eroa Saksaan.

Lyhyen tähtäimen suhdannepolitiikan näkökulmasta EMUlla ei lienesuurta merkitystä ERM-järjestelmään liittyvien ongelmien poistumistalukuunottamatta. EMUn ensisijainen taloudellinen tavoite ei olekaansuhdannekehityksen vakauttaminen, vaan EU-maiden talouksien pitkänajan kasvumahdollisuuksien parantaminen. Sisämarkkinoidenlaajeneminen EMUn jäsenmaiden yritysten näkökulmasta saattaa antaa

4,64,13,14,14,17,0Irlanti

12,2..13,914,85,49,9Kreikka

9,512,710,011,53,85,6Portugali

4,42,72,72,62,2-0,7Suomi

4,04,92,12,21,82,6Tanska

4,53,85,13,91,83,2Ruotsi

0,00,3-0,20,50,33,2Itävalta

2,62,21,70,9-0,28,0Belgia

0,40,40,2-0,3-2,84,5Hollanti

6,95,85,25,71,44,6Espanja

4,03,13,43,61,43,2Englanti

6,86,26,16,20,610,4Italia

3,03,22,72,70,22,7Ranska

-----1,22,4Saksa

Lyhyt-aikainenkorko,%-yks.

Pitkä-aikainenkorko,%-yks.

Devalvoi--tuminen,

% p.a.

Inflaatio,%-yks.

Vaihto- -tase

Julkinen sektori

Ero Saksaan Vajeet/bkt, %

Taulukko 6.3: EU-maiden vajeet sekä inflaatioero, devalvoitumi- nen ja korkoero suhteessa Saksaan, keskiarvot

vuosina 1979-1995

sellaisia uusia skaalaetuja näille yrityksille, joita EU:ssa ei vielä nykyisinole. Suurtuotannon edut merkitsevät yritysten reaalisen kilpailukyvynparanemista. Sen avulla Euroopan unionin yritykset voivat vahvistaa

EMUn toteutumisnäkymät alkuvuonna 1997

Oheinen kuvio esittää Saksan ja Ranskan kolmen ja kolmenkymmenen vuodenkiinteäkorkoisten obligaatiolainojen koroista vuosille 1999-2025 sekä Saksan jaSuomen kymmenen ja viiden vuoden lainojen koroista vuosille 2001-2005laskettujen termiinikorkojen erojen muodostamien EMUn uskottavuusmittareidenkehitystä. Kuviossa termiinikorkojen eroja kuvaavat käyrät liikkuvat ylöspäin sitälähemmäs nollaviivaa mitä vahvemmaksi usko tulevaan kiinteään valuuttakurssiinkasvaa (ks. ETLA 1996a).

Kuvion mukaan rahoitusmarkkinoiden usko EMUun ja sen myötä tulevaankiinteään valuuttakurssiin Saksan ja Ranskan välillä vahvistui vuoden 1996alkupuolella. Kesään 1996 mennessä uskottavuusindikaattori kohosi kutakuinkinmaksimitasolleen. Myös usko Suomen EMU-jäsenyyteen kasvoi vuoden 1995keväästä lähtien hyvin selvästi. Helmikuussa 1996 uskottavuusindikaattori putositakaisin edellisvuoden puolivälin tasolle, mutta sen jälkeen usko SuomenEMU-jäsenyyteen vahvistui uudelleen.

Saksan ja Ranskan välillä vuosina 1999-2025Saksan ja Suomen välillä vuosina 2001-2005

Rahoitusmarkkinoiden usko EMUun

1995 1996 1997

%-yks. %-yks.

Odotettu korkoero

Lähde: ETLA (1997). Merkintä (*) viittaa EMU-kriteerin täyttymiseen.Lähentymiskriteerit ovat: 1) Kuluttajahintojen nousu saa ylittää kolmenalhaisimman inflaation maan inflaatiokeskiarvon korkeintaan 1.5 %-yksiköllä.2) Pitkäaikainen korko saa ylittää kolmen alhaisimman inflaation maankeskimääräisen korkotason korkeintaan 2 %-yksiköllä. 3) Julkisen sektorinbudjettialijäämä saa olla korkeintaan 3 % bruttokansantuotteesta. 4) Julkisensektorin bruttovelka saa olla korkeintaan 60 % bruttokansantuotteesta. 5)Valuuttakurssin pitää olla "normaalissa" ERMin vaihteluvälissä kahden vuodenajan. Kriteerien perusteella arvioidaan vuoden 1997 tilastolukujen pohjalta,mitkä maat ovat valmiita siirtymään EMUn kolmanteen vaiheeseen vuoden1999 alussa. Tutkinta tehdään vuoden 1998 alkupuoliskolla.

60,0-3,08,22,8Kriteeri

+ 159.0*0.5*6.0*2.0*Luxemburg

+ 1574,0-1.5*6.8*2.5*Irlanti

kelluu107,0-5,7..7,0Kreikka

+ 1568,0-3.0*7.0*3,0Portugali

+ 1557.0*-1.5*6.0*1.0*Suomi

+ 1570,0-0.4*6.5*2.5*Tanska

kelluu78,0-3.0*6.8*1.0*Ruotsi

+ 1570,0-3.0*5.9*2.0*Itävalta

+ 15128,0-2.9*6.0*2.5*Belgia

+ 1575,0-2.0*5.9*2.5*Hollanti

+ 1569,0-3,47.0*3,0Espanja

kelluu55.0*-3,27.5*3,0Englanti

+ 15123,0-3,77.5*2.5*Italia

+ 1557.0*-3.0*5.9*2.0*Ranska

+ 1562,0-3.0*5.9*2.0*Saksa

Brutto- -velka/bkt

Budjetti- -jäämä/bkt

Valuutta--kurssinvaihtelu-

väli ERM-valuuttoi-

hin, %

Julkinen sektoriPitkä-aikainen

korko% p.a.

Kuluttaja-hintojen

nousu%

EMU-lähentymiskriteerien arvioitu täyttyminen vuonna 1997

asemiaan kotimarkkinoilla ja muualla maailmassa Pohjois-Amerikkaa jaItä-Aasia vastaan.

7 VAKAATA TALOUSKEHITYSTÄ UHKAAVATRISKIT

7.1 Öljykriisit ja muut riskit

Edellä jaksossa 3.1.1 tarkasteltiin OECD-maiden kokonaistuotannonkasvua viime vuosisadan lopulta alkaen ja todettiin, että kansainvälisentalouden suurimmat kasvuhäiriöt ovat ajoittuneet sota-aikoihin,1930-luvun lamaan ja 1970-luvun öljykriiseihin. Jos luvussa 6 käsiteltyItä-Aasian ja Venäjän markkinoiden kasvu ja Euroopan unioninintegraation syveneminen merkitsevät perusskenaarioon verrattunapositiivisia kasvumahdollisuuksia Suomen taloudelle, niinraaka-ainemarkkinoiden häiriöt ovat puolestaan merkittävimpiänegatiivisia riskitekijöitä taloudelliselle kasvulle ja työllisyyskehitykselle.

Öljykriisit ovat parina viime vuosikymmenenä vaikuttaneet merkittävästiteollisuusmaiden kokonaistuotannon kasvuvauhtiin. OECD-maidenbruttokansantuotteen keskimääräinen vuosikasvu oli vuosina 1974-1994vain noin 2.5 prosenttia, kun se oli vuosina 1933-1973, eli suuren lamanja ensimmäisen öljykriisin välisenä aikana, noin 5 prosenttia.

On täysin mahdollista, että parin viime vuosikymmenen aikanasattuneiden öljykriisien kaltaisia äkillisiä raakaöljymarkkinoiden häiriöitätapahtuu myös tulevaisuudessa. Tällä perusteella talouden pitkän ajankasvuskenaariossa lähdettiin OECD-maiden tuotannon viimeistenkahdenkymmenen vuoden aikana toteutuneesta keskimäärin 2.5 prosentinvuosikasvusta.

1970-luvun ensimmäisen ja toisen öljykriisin seurauksena raakaöljynnimellinen dollarihinta kuusitoistakertaistui kymmenessä vuodessa1970-luvun alun hintatasoon verrattuna. Sittemmin hinta on puoliintunut1980-luvun alun tasosta. 1970-luvun öljykriisit eivät kuitenkaan olleetaivan ainutlaatuisia, sillä raakaöljyn hinta on vaihdellut tuntuvastiaiemminkin viimeisten runsaan sadan vuoden aikana. Esimerkiksi1910-luvun jälkipuoliskolla raakaöljyn hinta kohosi huomattavasti.Hintavaihtelut olivat varsin suuria aina tämän vuosisadan puoliväliin asti.Sen sijaan 1940-luvun lopulta 1970-luvun alkuun raakaöljyn hinta pysyi

Raakaöljyn hinta (USD, 1970=100)

1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990

100 100

600800

6008001000

13001600

Ind Ind

Bruttokansantuotteen kasvu OECD-maissaKeskimääräinen kasvuRaakaöljyn hinnan muutos (asteikko vasemmalla)

Öljykriisit ja teollisuusmaiden talouskasvu

1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995

poikkeuksellisen vakaana. Tämä epäilemättä vaikutti siihen, että mainittuajanjakso oli poikkeuksellisen vakaan talouskasvun aikaateollisuusmaissa.

1800-luvulla ja tämän vuosisadan alkupuolella raakaöljyn hinnanvaihteluilla ei ollut sellaisia makrotaloudellisia vaikutuksia kuin1970-luvun öljykriiseillä. Talouksien riippuvuus öljystä oli aikaisemminpaljon vähäisempi. Toisen maailmansodan jälkeinen raakaöljyn vakaa jasuhteellisen alhainen hinta myötävaikutti riippuvuuden lisääntymiseen.Öljyriippuvuuden kasvu osaltaan vaikutti siihen, että 1970-luvunöljykriisit johtivat teollisuusmaat lamaan. Kriisien seurauksenaöljyriippuvuutta on jälleen pyritty vähentämään, mikä voi lieventäämahdollisten tulevien öljyn hintasokkien vaikutuksia.

Suurten kasvusokkien ominaispiirteet

Öljykriisit eivät ole ainoa vakava uhka tasaiselle talouskasvulle. Myös muidentärkeiden raaka-aineiden markkinoilla saattaa tulevaisuudessa syntyävastaavankaltaisia vakavia makrotaloudellisia seurausvaikutuksia aikaansaaviahäiriöitä. Varsinaisten taloudellisten sokkien lisäksi vakaan talouskehityksenuhkana voivat luonnollisesti olla myös poliittiset kriisit ja sodat sekä luonnonkatastrofit.

Tyypillistä tällaisille ajassa diskreetisti esiintyville häiriötekijöille on, ettäpieniä sokkeja tapahtuu melko usein. Sen sijaan todella suuria mullistuksia -esimerkiksi suurten meteoriittien törmäyksiä maapalloon - tapahtuu hyvinharvoin, mutta sattuessaan suuri sokki voi aiheuttaa globaalin katastrofin (ks.Vartia 1994). Vaikka suuria katastrofeja tapahtuu hyvin harvoin, on kuitenkinkoko ajan olemassa positiivinen todennäköisyys sille, että sellainen tulee johuomenna. Todennäköisyys on sitä suurempi mitä kauemmin edellisestävastaavasta sokista on kulunut. Onneksi tapahtumatodennäköisyys onkäänteisessä suhteessa sokin kokoon siten, että suuria mullistuksia esiintyyhuomattavan paljon harvemmin kuin pieniä.

Suurista ympäristökatastrofeista ei ole käytännön kokemuksia eikäsellaisten vaikutuksia ole helppoa arvioida. Sen sijaan aiemmissamaatalousyhteiskunnissa pahat katovuodet johtivat suuriin katastrofeihin. Myös

7.2 Öljykriisin taloudelliset vaikutukset

1970-luvun öljykriisit johtivat teollisuusmaissa talouskasvunpysähtymiseen ja inflaation äkilliseen kiihtymiseen. Tuollointaloussanastoon tuli termi stagflaatio. Yleiskuva raakaöljyn hintasokkientaloudellisista vaikutuksista on melko selvä. Historiassa toteutuneetöljykriisit ovat kuitenkin olleet vain yksi tekijä teollisuusmaidensuhdannevaihteluiden taustalla. Yksityiskohtainen kuva raakaöljynhinnan äkillisen nousun taloudellisista vaikutuksista saadaan arvioimallaniitä kokonaistaloudellisilla ekonometrisilla malleilla, jolloin öljyn hinnanmuutoksen vaikutukset voidaan eristää muiden suhdannehäiriöitäaiheuttavien tekijöiden vaikutuksista.

Seuraavassa esitettävät öljykriisin vaikutusarviot perustuvatkansainvälisen talouden osalta ETLAssa käytössä olevaanmaailmantalouden ekonometriseen kokonaismalliin NIGEM, jotaylläpitää englantilainen National Institute of Economic and SocialResearch (NIESR). Kotimaan taloutta koskevat vaikutusarviot on tehtytutkimuksen liitteessä kuvatulla mallilla, jota on edellä käytetty pitkänaikavälin kasvumahdollisuuksien ja työllisyyden arviointiin.

NIGEM-mallissa teollisuusmaiden talouskasvu ei reagoi yhtä herkästiöljyn hintasokkeihin kuin esimerkiksi OECD:n INTERLINK-mallissa jaIMF:n MULTIMOD-mallissa, kuten taulukosta 7.1 havaitaan. Sen takiaNIGEM-mallilla tehdyssä simuloinnissa öljyn hintaan on oletettuhuomattavan suuri nousu siten, että raakaöljyn nimellinen dollarihintanousee kriisin ensimmäisenä vuonna 100 prosenttia ja toisena vuonna 160prosenttia, jolloin kokonaisnousuksi muodostuu noin 400 prosenttialähtötasosta. Näin suurta yhtäkkistä raakaöljyn hinnan nousua ei oletodellisuudessa koskaan koettu, mutta silti se ei ole aivan mahdotontapahtuma, kun otetaan huomioon, että ensimmäisen öljykriisin aikanaraakaöljyn hinta kohosi lähes 300 prosenttia.

NIGEM-mallin mukaan oletetun kaltainen öljykriisi johtaa teollisuusmaatlamaan, jossa OECD-maiden bruttokansantuotteen kasvuvauhti hidastuuensimmäisenä vuonna noin prosenttiyksikön ja toisena vuonna noin 2.5prosenttiyksikköä eli putoaa tässä tutkimuksessa arvioidustakeskimääräisestä vuotuisesta 2.5 prosentin kasvuvauhdista tilapäisestinollaan. Taulukon 7.1 perusteella OECD:n INTERLINK-mallin mukaan

tällaiseen kasvusokkiin riittää runsaan 100 prosentin nousu raakaöljynhinnassa.

Ekonometrisissa kokonaismalleissa öljykriisin kasvuvaikutukset riippuvatraakaöljyn hinnan nousua koskevan oletuksen lisäksi myöstalouspolitiikan reaktioita koskevista oletuksista. Keskeinen merkitys onsillä, oletetaanko julkiset menot indeksoiduiksi vai ei ja miten tiukkatasapainovaatimus julkiselle sektorille asetetaan. Jos julkiset menot eivätlisäänny automaattisesti inflaation kiihtymisen myötä, öljykriisinnegatiiviset kasvuvaikutukset ovat esimerkiksi OECD:nINTERLINK-mallin mukaan huomattavasti voimakkaammat kuinindeksoitujen menojen tapauksessa (OECD 1986).

NIGEM-malli on rakennettu siten, että siihen sisältyvien keskeistenteollisuusmaiden julkiset menot ovat indeksoituja ja sopeutuvatautomaattisesti inflaatioon. Tätä mallin rakenneominaisuutta ei oleteknisesti helppoa muuttaa simuloinneissa, eikä siihen ole tässäesitettävissä laskelmissa menty. Simuloinneissa on kylläkin otettuhuomioon malliin sisäänrakennettu ominaisuus, ettei julkisen sektorinvelka voi mennä räjähtävälle uralle. Lisäksi teollisuusmaiden

Lähde: Barrell ja Magnussen (1996).

0,1-0,45

0,3-0,44

3,6-1,60,4-0,33

0,7-1,15,0-2,90,8-0,32

1,1-0,71,6-0,91,7-0,71

muutos, prosenttiyksikköä

InflaatioBkt:nkasvu

MULTIMOD(IMF)

INTERLINK(OECD)

NIGEM(NIESR)

Kriisivuosi

Taulukko 7.1: Öljykriisin vaikutus OECD-maiden bruttokansantuotteen kasvuun ja inflaatioon kansainvälisen talouden ekonometrisissa malleissa (140 prosentin nousu raakaöljyn dollarihinnassa)

rahapolitiikkaan on oletettu reaalikorkotavoite, jolloin nimelliskorotreagoivat inflaation kiihtymiseen siten, että reaalikorko säilyyöljykriisissä entisellään. Tämä lisää kriisin negatiivisia kasvuvaikutuksiaverrattuna kevyemmän rahapoliittisen linjan vallitessa toteutuvaankasvuun (Barrell ja Magnussen 1996). Näinhän tapahtui toisen öljykriisinaikana, jolloin keskeisten teollisuusmaiden rahapolitiikka oli tuntuvastikireämpää kuin ensimmäisen öljykriisin aikana, vieläpä niin, ettäreaalikorot nousivat 1980-luvulle tultaessa.

Suomeen öljykriisin vaikutukset välittyvät viennin,ulkomaankauppahintojen ja ulkomaisten korkojen kautta. Heikkenevä

3,93,53,22,61,70,70,1Työttömyysaste

0,0-0,2-0,3-0,6-1,3-4,1-2,2Vaihtotase/bkt

0,0-0,4-0,8-1,7-2,2-0,90,0 Julkinen kulutus

0,0-0,3-0,7-1,5-2,1-2,3-1,5 Yksityinen kulutus

0,0-0,3-0,7-1,6-2,1-2,0-1,1Kulutuksen kasvu

0,0-0,4-0,8-1,7-2,3-0,90,0 Julkiset investoinnit

0,0-0,4-0,9-1,7-2,1-1,2-0,4 Yksityiset investoinnit

0,0-0,4-0,9-1,7-2,1-1,1-0,3Investointien kasvu

0,00,00,51,1-0,7-3,2-0,4Viennin kasvu

0,0-0,2-0,3-0,6-1,6-2,3-0,7Tuonnin kasvu

0,0-0,10,00,1-1,2-2,5-0,6 Teollisuustuotannon kasvu

0,0-0,3-0,5-0,9-1,8-2,1-0,8Bruttokansantuotteen kasvu

Suomi:

0,00,00,51,1-0,7-3,2-0,4 Teollisuustuotannon kasvu

0,00,00,10,2-0,6-2,3-0,9Bruttokansantuotteen kasvu

OECD-maat:

muutos, prosenttiyksikköä

10654321

Kriisivuosi

Taulukko 7.2: Öljykriisin vaikutukset Suomessa ja muissa teollisuusmaissa (raakaöljyn hinnan nousu kriisinensimmäisenä vuonna 100 prosenttia ja toisenavuonna 160 prosenttia)

vaihtotase johtaa arviointiin käytetyssä mallissa vaihtotaseen pitkänaikavälin tasapainotuksen takia yksityisen kulutusalttiuden alenemiseen jayksityisen kulutuksen kasvun hidastumiseen (ks. liite). Tämä aiheuttaakotimarkkinasektorin tuotannon kasvun heikkenemisen ja vaikuttaavientilaman ohella myös teollisuustuotantoon ja kokonaistuotantoon.Tuotannon kasvun hidastuminen johtaa puolestaan samankaltaiseenvaikutukseen investoinneissa. Kun julkinen sektori pidetäänmalliratkaisussa sillä tavoin tasapainoisena, että julkisten menojenvolyymi riippuu kokonaistuotannosta, julkisen sektorin kulutuksen jainvestointien kasvu hidastuu muun kotimaisen kysynnän mukana.

Öljykriisi heikentää useimmille teollisuusmaille ominaiseen tapaan myösSuomen vaihtotasetta. Vaihtotasevaikutus on kuitenkin vain tilapäinen jarajoittuu kriisin alkuvaiheeseen. Ulkomaisten korkomenojen osaltavaihtotasereaktion voimakkuus riippuu ulkomaisen nettovelan määrästälähtötilanteessa. Tässä esitetyissä mallilaskelmissa öljykriisi on ajoitettuvuoteen 2001, jolloin Suomen ulkomainen nettovelka on perusskenaarionmukaan nykyisestä vaihtotaseylijäämästä huolimatta vielä yli 15

SuomiOECD-maat

Öljykriisin vaikutus kokonaistuotannon kasvuun

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10-3

%-yks. %-yks.

Kriisivuosi

prosenttia bruttokansantuotteesta eli lähes 1970- ja 1980-lukujenkeskitasolla.

Merkittävää on, että vaikka öljykriisi hidastaa tuotannon määrän kasvuavain tilapäisesti, se johtaa työttömyysasteen pysyvään nousuun. Tässäsuhteessa mallilaskelma antaa selityksen sille asteittaiselletyöttömyysasteen nousulle, joka Suomessa on tapahtunut 1970-luvultaalkaen. Tulkinta on siis se, että 1970-luvun öljykriisit sekä 1990-luvunalun lama johtivat niin suureen romahdukseen tuotannon kasvussa, etteise kompensoitunut vastaavaa määrää nopeampana kasvuna taloudenelpymisvaiheissa. Kumuloitunut tuotantotappio näkyy asteittainkohonneena työttömyysasteena. Mallilaskelman öljykriisiesimerkissäkumulatiivinen tuotantotappio bruttokansantuotteessa on yli 6 prosenttiaja tätä vastaava pysyvä nousu työttömyysasteessa lähes 4prosenttiyksikköä.

Lamat ovat siis pahentaneet talouden rakennevinoumaa ja vaikeuttaneettyöttömyysongelmaa siinä mielessä, että ne ovat jatkuvasti kärjistäneetsisäisen ja ulkoisen tasapainon välistä ristiriitaa, jota luvussa 5 kuvattiin

TyöttömyysasteVaihtotase/bkt

Öljykriisin vaikutus talouden tasapainoon

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10-6

%-yks. %-yks.

Kriisivuosi

työttömyysasteen ja vaihtotasevajeen erolla. Myös tulevat öljykriisit javastaavat kasvusokit ovat samaan tapaan keskeisiä uhkatekijöitä tulevalletyöllisyyskehitykselle, koska ne sisäisen ja ulkoisen tasapainon ristiriitaayhä kärjistäessään aina enenevästi heikentävät kansantaloudenmahdollisuuksia parantaa työllisyyttä ilman ulkomaista velkaa ja päästäpitkällä ajalla kestävään täystyöllisyyteen.

7.3 Riskeihin varautuminen

7.3.1 Talouspolitiikan tehtävät

Viime vuosien lama on osoittanut, että talouden pahat kriisit jättävätpitkäaikaiset jälkensä paitsi työllisyyteen ja kansantalouden tasapainoonmyös valtiontalouden tasapainoon sekä kriisissä pahimminvelkaantuneiden yksittäisten talousyksiköiden asemaan. Suomenkansantalouden tapahtumat vuodesta 1991 lähtien antavat kattavan kuvansiitä, mitä kaikkia seurauksia syvästä lamasta taloudelle on.

Pientä kansantaloutta kohtaavat sokit, kuten öljykriisit ja muutkansainvälisen talouden vakavat häiriöt ovat tyypillisesti eksogeenisia, elisillä tavoin talouden ulkopuolelta aiheutuneita, ettei niiden tuloa voidaestää eikä niihin voida kovin hyvin varautuakaan. Keskeinen kysymysonkin, voidaanko riskeihin varautua edes joiltain osin ja voidaanko niidenseurausvaikutuksia etukäteistoimenpitein lievittää? Kansantaloudensisältä lähtöisin olevat kriisit, kuten kotimaisen talouspolitiikanmyötävaikutuksella syntyneet taantumat ja lamat, ovat tietysti asiaerikseen. Niihin auttaa vain parempi päätöksenteko talouspolitiikassa.

Yksittäisten talousyksiköiden tasolla varautumiskeinoja ovatvakuuttaminen, varastointi, riskien hajoittaminen sekä mahdollistenongelmatilanteiden läpikäynti ja harjoittelu (Vartia 1994). Tällainenvarautuminen on luonnollisesti jokapäiväistä riskejä välttävientalousyksiköiden järkiperäistä taloudellista toimintaa. Tällöin on kysesellaisesta helposti diversifioitavissa olevien riskien eliminoinnista, kutenvahinko- ja tapaturmariskeiltä suojautumisesta tai vaikkapa yksittäistenyritysten osakekursseihin tai valuuttakursseihin liittyvien riskienhajauttamisesta, jota varten on olemassa toimivat markkinat. Sen sijaan

kansantalouden tai kansainvälisen talouden kriiseiltä on paljon vaikeampiellei mahdotontakin täysin suojautua. Ulkomaisten pääomaliikkeidenvapautumisen myötä mahdollistuneet suomalaisten sijoitukset ulkomailleja ulkomaalaisten sijoitukset Suomeen hajauttavat kuitenkin makrotasonriskejä eri maiden kesken.

Makrotalouden tasolla kansainvälisen talouden sokkeihin on yritettävävarautua ja sopeutua talouspolitiikalla. Talouspoliittinen varautuminenedellyttää päätöksentekijöiltä tehokkaita ja joustavia talouspoliittisiavälineitä sekä mahdollisimman oikeaa näkemystä tulevasta tapahtumainkulusta, johon välineillä on varauduttava. Ongelma on, etteiodottamattomina tulevia suhdannehäiriöitä voida ennustaa jatalousennusteissa voidaan ottaa huomioon vain jo tapahtuneidenhäiriöiden vaikutus tulevaan suhdanneuraan. Tämä merkitsee, ettäparhaimmillaankin talouspolitiikkaa voidaan virittää oikeastaan vain jototeutuneiden tai muutoin tiedossa olevien häiriöiden mukaiseksi.Talouspoliittisten päätösten nopeuden ja joustavuuden merkitystäkorostaa se, että merkittävien riskien osalta talouspolitiikan päättäjien jaennustajien kyky katsoa eteenpäin on varsin rajallinen.

Useimmiten kansainvälisen talouden häiriöihin on talouspolitiikassakyetty reagoimaan vasta jälkikäteen. Historian kuluessa suuria ulkoisiashokkeja on Suomessa useimmiten seurannut devalvaatio vähintäänkinosana talouspoliittisten toimenpiteiden kokonaisuutta. Mahdollisissatulevissa EMU-oloissa devalvaatiota ei enää voida käyttääsopeutumiskeinona. Kun EMUn syntyminen ei kuitenkaan poistaesimerkiksi öljykriisien kaltaisia sokkeja maailmantaloudesta, keskeiseksikysymykseksi nousee, miten uusissa oloissa kansainvälisen taloudenhäiriöihin voidaan sopeutua?

Kuten jaksossa 6.3 todettiin, EMU-oloissa vanhamuotoisen devalvaationtilalle joudutaan ottamaan "sisäisen devalvaation" toimenpiteitä elipalkkojen ja välillisten työvoimakustannusten joustot. Luonnollisestimyös kysynnänsäätelypolitiikalla voidaan pyrkiä vakaannuttamaantalouden kehitystä. EMU-oloissa kysynnän säätely jää finanssipolitiikanvastuulle, vaikka siltäkin osin liikkumavara kapenee julkisen taloudenkasvavien tasapainovaatimusten ja verotuksen harmonisoinnin takia.

Tulevissa kriiseissä tarvittavaa liikkumavaraa finanssipolitiikalle voidaanluoda vain tasapainottamalla julkinen talous. Vielä parempisuhdannepoliittinen puskurivarasto saataisiin, jos julkinen sektorivoitaisiin palauttaa ylijäämäiseksi, jollainen se Suomessa tyypillisesti oliennen 1990-luvun alun lamaa.

Samanlainen säästöillä aikaansaatava taseiden vahvistuminen onkriiseihin varautumisen keino myös yksityisellä sektorilla ja kokokansantaloudessa. Kansantalouden tasolla tämä merkitsee ulkomaisenvelan vähentämistä ja ulkomaisten saatavien lisäämistä. Tähän suuntaannykyisin vaikuttaakin Suomen poikkeuksellisen ylijäämäinen vaihtotase.

Vaihtotase on meillä aiemmin ollut keskeinen rajoite talouden jatyöllisyyden kasvulle, eikä tämän rajoitteen merkitys vähenisi myöskäänEMU-jäsenyyden oloissa. Vaihtotasekehitys vaikuttaa tulevaisuudessakinkansainvälisten pääomamarkkinoiden tekemiin arvioihin Suomenluottokelpoisuudesta. EMU ei siis poista vaihtotaserajoitetta ja annarajattomia velkaantumismahdollisuuksia.

7.3.2 Huoltovarmuuden ylläpitäminen

Maanpuolustuksen ja väestönsuojelun piirissä joudutaan miettimäänmonenlaisia uhkaskenaarioita. Uhkakuvat eivät liity vain itse sotaan taisodanuhkaan, vaan myös monenlaisiin vakaviin kansainvälisen taloudenhäiriöihin, onnettomuuksiin tai taloudellisiin kriiseihin (Vartia 1994).

Tällaisiin vakaviin kriiseihin varautuminen vaatii tietynasteisenhuoltovarmuuden jatkuvaa ylläpitämistä (Hernesniemi 1992). Seedellyttää esimerkiksi raakaöljyn ja muiden sellaisten tärkeidenraaka-aineiden ja puolivalmisteiden varastointia, joita ei voida tuottaakotimaassa. Toisaalta huoltovarmuus edellyttää tuotannollisenomavaraisuuden säilyttämistä joidenkin sellaisten perustuotteiden osalta,joita voidaan tuottaa kotimaassa tai normaalioloissa tuoda ulkomailta.

Huoltovarmuuden ylläpitäminen on yhteiskunnan tehtävä. Sitä ei voidamerkittävästi hoitaa yksityisellä sektorilla edes yhteiskunnan tuella, koskatuki normaalioloissa tulkitaan helposti kilpailua vääristäväksi. Tässäsuhteessa taloudellinen integraatio rajoittaa huoltovarmuuden

ylläpitämistä. Toisaalta integraatio saattaa alentaa tasoa, jollahuoltovarmuutta on tarvetta ylläpitää.

7.3.3 Rahoitusjärjestelmän riskien jako

Kansantalouden vakaan kehityksen ja jatkuvan toimintakyvynvarmistamisen ohella suuret riskit nostavat esiin erilaisia sektori- jatoimialakohtaisia kysymyksiä. Näistä keskeisimpiä koko nykyaikaisenmarkkinatalousjärjestelmän toimivuuden kannalta on pankkijärjestelmänselviytyminen pahan kriisin yli ja pankkikriiseihin liittyvien riskien jakotallettajien ja veronmaksajien kesken.

Suomen talouden kriisi 1990-luvun alussa osoitti, että lamaan liittyyväistämättä tulonmuodostuksen romahdus sekä maksukyvyttömyyden jakonkurssien jyrkkä kasvu. Luottotappioiden ja järjestämättömienluottojen lisääntyminen puolestaan ajaa pankit kannattavuus- javakavaraisuus- kriisiin.

Maailman mittakaavassa taloushistoria tuntee erilaisia rahoituskriisejäyllättävänkin paljon. Viimeisten 300 vuoden aikana niitä on ollutkolmisenkymmentä eli yksi keskimäärin joka kymmenes vuosi(Kindleberger 1978). Erilaiset pääoma-, rahoitus- javaluuttamarkkinoiden kriisit poikkeavat yksityiskohdissa toisistaan. Niilläon kuitenkin yhteisiäkin piirteitä. Tyypillinen kehityskulku alkaasijoitushuumasta, jota rahoitetaan pankkiluotoilla. Tämä ruokkiisijoituskohteiden hintojen nousua ja nousuodotuksia. Hinnat eivätkuitenkaan voi nousta loputtomasti. Jossain vaiheessa spekulatiivinenhintakupla puhkeaa ja sijoittajat joutuvat myyntipaniikkiin, joka johtaahintojen romahdukseen. Lopulta myös rahoittajat ajautuvat kriisiin, kunluototuskohteet yhtäkkiä menettävät arvonsa eikä luottoja kyetämaksamaan takaisin. Suomen 1980-luvun lopun nousuhuuma ja1990-luvun alun lama vastasivat pitkälti tätä rahoituskriisien yleiskuvaa.

Pankit luonnollisesti pyrkivät hinnoittelemaan luotot mahdollisimmanoikein niiden riskien mukaan. On kuitenkin selvää, ettei luottojenoikeallakaan hinnoittelulla voida eliminoida luottotappioita sen paremminkuin vakuutuksilla voidaan ehkäistä vahinkojen sattumista. Tällaisillasuojautumiskeinoilla voidaan saada vain taloudellisten tappioiden

odotusarvoa vastaava korvaus vahingoista. Olennainen ero pankki- javakuutustoiminnan välillä on vielä se, että vahinkoja ja tapaturmia sattuumelko tasaisesti ajassa, kun taas pankkiluototuksen kohteena olevanomaisuuden hinnoissa voi olla suuria suhdannevaihteluita, jotkaheijastuvat luottotappioihin. 1990-luvun pankkikriisin aiheuttaneet suuretluottotappiot johtuivatkin ennen kaikkea talouden poikkeuksellisensyvästä lamasta ja sen aiheuttamasta omaisuusarvojen romahduksesta.

Kun jonkinmuotoinen pankkikriisi miltei väistämättä seuraa nykyaikaistamarkkinatalousjärjestelmää kohtaavasta pahasta lamasta, seuraavakysymys koskee yhteiskunnan ja pankkijärjestelmän suhteidenjärjestämistä kriisin varalta. On selvää, ettei rahoitusjärjestelmää voikokonaisuudessaan päästää kaatumaan, koska se pysäyttäisi heti kaikenmuunkin talouden toiminnan ja johtaisi vielä monin verroin alkuperäistäpahempaan lamaan. Toisaalta, kun pankkikriisiin väistämättä kuuluuluottotappioiden aiheuttama pankkien kannattavuuden ja vakavaraisuudenromahdus, peruskysymyksiä on tappioiden jakaminen tallettajien javeronmaksajien kesken.

Suomessa ollaan Euroopan unionin käytännön mukaisesti rajaamassatallettajien suojaa ja uudistamassa muutoinkin talletussuojajärjestelmää.Talletussuojan rajaaminen on perusteltua paitsi kansainvälisenkehityksen kannalta myös periaatteellisena lähtökohtana syvistäpankkikriiseistä seuraavien suurten tappioiden jakamiselleoikeudenmukaisesti tallettajien ja veronmaksajien kesken. Jompikumpiryhmä joutuu väistämättä kantamaan suurten luottotappioiden riskin.

8 ASUNTOSEKTORI TALOUDEN PITKÄN AJANRAKENNEMUUTOKSESSA

Kuten edellä on todettu, talouden rakennevinoumat ovat Suomessanäkyneet jatkuvana sisäisen ja ulkoisen tasapainon, eli täystyöllisyyden javaihtotaseen tasapainon välisenä ristiriitana. Työllisyyttä on voituparantaa vain ulkomaisen velkaantumisen avulla. Velkaantumisenpysäyttäminen taas on johtanut kasvavaan työttömyyteen, mikäennennäkemättömän selvästi tuli esiin, kun vaihtotasetta jouduttiintasapainottamaan talouden ajauduttua lamaan.

Täystyöllisyyden ja vaihtotaseen tasapainon yhteensovittamattomuudenilmentämä rakennevinouma on liittynyt tulonjakomekanismien ongelmiin,idänkaupan rooliin ja sen romahdukseen avoimen sektorin kokoonvaikuttavana tekijänä sekä julkisen sektorin kokoon suhteessayksityiseen. Näitä kysymyksiä on talouden rakennetutkimuksissa käsiteltyja muutoinkin eri yhteyksissä sivuttu. Niiden ohella on kiinnitettävähuomiota myös kansantalouden pääomarakenteen pitkän aikavälintrendinomaiseen muutokseen. Muun muassa asuntovarallisuuteensitoutuneen pääoman osuudella on voinut olla merkitystä vaihtotase- jatyöllisyyskehityksen kannalta.

Tähänastisissa kansantalouden pitkän aikavälin arvioissa jarakennetutkimuksissa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiotakansantalouden pääomakannan rakenteen muutokseen, muun muassaasunto-omaisuuden varallisuusosuuden alenemiseen kansanvarallisuudenkasvaessa (ks. Rantala 1990). Tämä asumisen välttämättömyyteen liittyväriippuvuus varallisuuden tason ja rakenteen välillä on aiemmin jaalemmalla kansanvarallisuuden tasolla aiheuttanut kotitaloussektoriinvelkaantumispainetta ja ollut siten välillisesti myös rakenteellisenvaihtotasealijäämän taustalla.

Välttämättömyys tarkoittaa, että asumismenojen osuus kotitalouksienkokonaismenoista supistuu kokonaismenojen lisääntyessä. Toisaaltakotitalouksien sijoitusportfoliota tarkasteltaessa asumisenvälttämättömyys merkitsee, että asunto-omaisuuden osuus kotitalouksienvarallisuudesta alenee varallisuuden kasvaessa (ks. Rantala 1986).Asunto-omaisuuden aleneva portfolio-osuus näkyy selkeästi

AsuntoMuu omaisuusVelat

Kotitalouksien varallisuusrakenne vuonna 1994Osuudet nettovarallisuudesta eri nettovarallisuustasoilla

0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100 1200-200

Nettovarallisuus, 1000 mkKeskimääräinennettovarallisuus

AsuntoMuu omaisuusVelat

Kotitalouksien varallisuusrakenne vuonna 1987Osuudet nettovarallisuudesta eri nettovarallisuustasoilla

0 100 200 300 400 500 600 700 800 900-200

Nettovarallisuus, 1000 mkKeskimääräinennettovarallisuus

kotitalouksien varallisuudesta kerätyissä poikkileikkausaineistoissa,esimerkiksi vuosilta 1969, 1979 ja 1987 ja 1994 kootuissa otoksissa (ks.Hämäläinen 1974, Kosonen ja Suoniemi 1982, Tilastokeskus 1990 ja1996).

Silmiinpistävin muutos kotitalouksien varallisuuden rakenteessaTilastokeskuksen keräämässä vuoden 1987 aineistossa aiempiinotostutkimuksiin verrattuna oli luottomarkkinoiden vapautumisestaseurannut vähävaraisimpien pääsy asunnon omistajiksi ja heidänkohdallaan tapahtunut asunto-omaisuuden varallisuusosuuden huomattavanousu sekä tätä vastannut velkaantuneisuuden äkillinen kasvu (ks.Rantala 1990).

Uusin otosaineisto vuodelta 1994 osoittaa vuoden 1987 aineistoonverrattuna selkeästi viime vuosikymmenen lopun kulutus-, investointi- javelkaantumishuumasta sekä tämän vuosikymmenen alun lamastaseuranneen kotitalouksien velkaongelman laajuutta. Jos verrataan näistäaineistoista laskettua kotitalouksien nettovarallisuutta desiiliryhmittäin,havaitaan että alimman desiilin (noin 227 000 kotitaloutta)keskimääräinen nettovarallisuus oli vuonna 1994 noin -85 000 mk(bruttovarallisuus 91 500 mk ja velat 176 500 mk). Vuonna 1987köyhimmän desiilin nettovarallisuus oli noin -38 500 mk(bruttovarallisuus 30 000 mk ja velat 68 500 mk). Köyhimmänkymmeneksen velkataakka oli siis vuoteen 1994 mennessä keskimäärinkaksinkertaistunut. Tällä velkaloukkuun joutuneiden kotitalouksientilannetta peilaavalla ryhmällä oli vuonna 1994 varakkaampiin koti-talouksiin verrattuna huomattavan paljon kaikentyyppistä velkaa, eliasuntolainoja, kulutusluottoja, opintolainoja, takauslainoja sekäyrityslainoja.

Yleispiirteiltään kotitalouksien varallisuuden rakenne ei vuonna 1994poikennut vuoden 1987 varallisuusrakenteesta. Molemmissa aineistoissanäkyy asunto-omaisuuden ja velkojen varallisuusosuuden aleneminenvarallisuuden kasvaessa. Niinikään kummassakin aineistossa muullaomaisuudella on huomattava portfolio-osuus alhaisilla varallisuustasoillalähinnä kulkuvälineiden omistuksen takia. Keskiarvoa suuremmillanettovarallisuuden tasoilla muun omaisuuden portfolio-osuus kasvaasijoitusomaisuuden varallisuusosuuden nousun takia.

Asunto-omaisuuden varallisuusosuuden aleneminen varallisuudenkasvaessa on kotitalouksien preferensseistä johtuva hyvin vahvariippuvuus varallisuuden rakenteen ja tason välillä. Se voidaankäytännössä havaita vain edellä mainittujen kaltaisissa kotitalouksienpoikkileikkausaineistoissa, mutta tendenssin on syytä olettaa olevanvoimassa myös ennakoitaessa varallisuusrakenteen muuttumista ajassa.Näin ollen se on syytä ottaa huomioon kansantalouden pitkän ajanrakennekehityksen arvioissa. Se merkitsee, että kansantalouden kasvaessaasuntovarallisuuden osuus kansanvarallisuudesta supistuu. Sillä onkuitenkin myös muita merkittäviä vaikutuksia.

Asunto-omaisuuden varallisuusosuuden aleneminen kasvavassataloudessa tarkoittaa tuotannollisen pääomakannan osuuden kasvua.Tämä merkitsee kansantalouden tilinpidon mukaan tarkastellentuottavuuden nousua, kun asuntojen omistuksesta siirtyy varoja muuhunkansantalouteen, jossa pääoman tuottavuus on keskimäärin selvästisuurempi kuin asuntojen omistussektorissa.

Kotitalouksien preferenssitaustaa vasten tulkittuna asumisenvälttämättömyys tarkoittaa myös vähenevää suhteellista riskiaversiota.Varallisuuden kasvaessa kotitaloudet ovat siis valmiit ottamaan enemmänsijoitusriskejä ja lisäämään omistustaan tuotannolliseen pääomakantaan.

Tällä on luonnollisesti merkittäviä vaikutuksia pääoma- jarahoitusmarkkinoiden pitkän ajan rakennemuutokseen (ks. Rantala 1990).Se merkitsee muun muassa oman pääoman ehtoisen rahoituksen jaarvopaperimarkkinoiden kasvua perinteisen rahoituksen välityksenkustannuksella. Luottomarkkinoilla kotitalouksien asuntovarallisuudenosuuden lasku ja asuntojen rahoitustarpeen väheneminen johtaarakennemuutokseen siinä mielessä, että asuntolainoituksen osuuskokonaisluottokannasta supistuu.

Kotitalouksien varallisuusrakenteen muutos vaikuttaa myöskansantalouden ulkomaisen rahoitusaseman muutokseen.Asuntoinvestointien mahdolliseen rooliin tähänastisen rakenteellisenvaihtotasealijäämän taustalla ei ole tutkimuksissa kiinnitetty huomiota.Asumisen välttämättömyyden takia asunto-omaisuuteen on jokatapauksessa jouduttu sitomaan paljon pääomia ja välillisesti myösulkomaista lainarahaa. Kotitalouksien varallisuuden rakennemuutos ja

velkaantuneisuuden aleneminen varallisuuden kasvaessa voi johtaa kokokansantalouden velkaantumisalttiuden alenemiseen tulevaisuudessa.

Asunto-omaisuuden varallisuusosuuden aleneminen varallisuuden kasvunmyötä ja asumismenojen kulutusosuuden supistuminen on tässätutkimuksessa esitetyissä kansantalouden kasvulaskelmissa otettuhuomioon sillä tavoin, että kotitalouksien asumispalveluiden kysynnän onarvioitu kasvavan pitkällä ajalla tulevaisuudessa merkittävästi muutayksityistä kulutusta hitaammin. Tätä kautta välittyvät vaikutuksetasuntoinvestointeihin ja -tuotantoon, muiden toimialojen tuotantoon,työllisyyteen ja ulkoiseen tasapainoon ovat niinikään tulleetmallilaskelmissa otetuiksi huomioon.

9 VÄESTÖN IKÄRAKENTEEN MUUTOKSENVAIKUTUS TYÖVOIMAN TARJONTAAN JATYÖLLISYYTEEN

Suomella on edessään samanlainen väestön ja työvoiman ikärakenteenmuutos kuin useimmissa muissa OECD-maissa. Sodanjälkeiset suuretikäluokat ovat meillä suhteessa väestöön teollisuusmaiden suurimpia.Ikääntymistä lisää myös odotettavissa olevan eliniän nousun jatkuminen.Seuraavassa hahmotetaan ikääntymisen vaikutusta työvoiman tarjontaanja kysyntään. Lähtökohtana on empiirinen havainto työvoimaosuuksienvaihtelemisesta ikäryhmittäin. Kun eri ikäryhmien koot muuttuvat,muuttuu myös työvoiman kokonaistarjonta, jos ikäryhmittäisetosallistumisasteet pysyvät ennallaan. Tällainen mekaaninen laskentavaatii täydennyksekseen pohdintaa sellaisista talouden muutoksista, jotkasaattavat merkittävästi muuttaa työhönosallistumisasteita.

Oheisessa kuviossa on laskettu työvoiman tarjonta vuoteen 2010.Tarjonta on korkeimmillaan 2000-luvun alussa. Vuonna 2005 työvoimantarjonta kääntyy kuitenkin laskuun väestön ikääntymisen seurauksena,vaikka maahanmuuttokin lisääntyisi tuntuvasti. Vuonna 2010 työvoimantarjonta on 1980-luvun alkupuoliskon tasolla, mutta varsin jyrkässälaskussa, jos oletetaan eri ikäluokkien työvoimaosuuksien pysyvänsuunnilleen ennallaan.

Työvoimaosuudet ovat kuitenkin kotitalouksien päätöksenteon jatyömarkkinoiden toimivuuden seurauksia. Aikana, jolloin taloudenmuutokset ovat suuria, voivat kotitalouksien päätöksetkin poiketahuomattavasti aiemmista. Tämä koskee erityisestieläkkeellejäämishalukkuutta, joka vaikuttaa keski-ikäisten ja vanhojenikäluokkien työvoimaosuuksiin.

Keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on Suomessa 59 vuotta, mikä onalempi kuin muissa teollisuusmaissa. Yli viidennes suomalaisista oneläkkeellä. Jos keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä kasvaisi1990-luvulla vuodella, ja kahdella vuodella sen jälkeen, alkaisi työvoimavähentyä vasta 2010-luvulla. Tällöinkin eläkkeellesiirtymisikä olisi hyvinalhainen verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.

Eläkejärjestelmän säännöt ja etuuksien suuruus vaikuttavat olennaisestisiihen, missä iässä eläkkeelle halutaan jäädä. Sääntöjen muuttamisenvaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että vaikutusajat ovat pitkiä. Palm(1996) arvioi, että vuonna 1975 tapahtuneen työeläkkeiden tavoitetasonkorottamisen 40:stä 60:een prosenttiin vaikutukset talouteen, mm.työvoiman tarjontaan, eivät olisi vieläkään menneet ohitse. Eläketasonkorottaminen on houkutellut ihmisiä varhaiseläkkeelle. Tulevaisuudessavaikuttavat pitkään vuoden 1996 alussa voimaan tulleet ns. Puron paketintoimenpiteet, jotka kannustanevat pysymään työelämässä hiemanpitempään.

Rahoitusmarkkinoiden muutos saattaa myös vaikuttaa olennaisestieläkkeellejäämishalukkuuteen. Sukupolvimallilla ETLAssa tehdytlaskelmat perustuvat kahteen vaikutuskanavaan. Ensinnäkinkotitalouksilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia ajoittaa kulutustatulojen ajoittumisesta riippumatta. Tämä johtaa siihen, että nuorenavelkaannutaan enemmän, ja velkoja maksetaan keski-iässä pois. Mitävähemmän nettovarallisuutta keski-iässä on, sen suurempana säilyytyöntekohalukkuus. Toisin sanoen, tämän yksinkertaiseen

Työvoiman tarjonta

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

1000 h 1000 h

elinkaarisuunnitteluun perustuvan ajatusmallin mukaan suomalaistenerittäin alhainen eläkkeellejäämisikä on osittain ollut seurausta siitä, ettäemme nuorempina ole voineet velkaantua niin paljon kuin olisimmehalunneet. Lainaa ei ole saanut ilman vakuuksia, pelkästääntulevaisuudessa odotettavissa olevia tuloja vastaan, ja asuntolainat ovatolleet keskimäärin varsin lyhytaikaisia. Keski-ikäiset työntekijät ovathavainneet olevansa melko varakkaita, kun velat on jo maksettu pois, jaajatus eläkkeellelähtemisestä on tullut helposti mieleen. Lisääntyneetmahdollisuudet lainanottoon saattavat muuttaa tätä.

Toinen vaikutuskanava rahoitusmarkkinoiden muutoksesta työntarjontaan tulee korkojen kautta. On todennäköistä, että reaalikorottulevaisuudessa ovat selvästi korkeammat kuin ne menneisyydessä ovatolleet. Tämä johtuu toisaalta siitä, että pääomien sijoittajat ovat tulleetaiempaa vaativammiksi sijoitusten tuoton suhteen, toisaalta siitä, ettävelkaantuneet julkiset taloudet pitävät pääomien kysynnän suurena.Korkeat korot kannustavat kotitalouksia säästämään nuorena enemmän taivelkaantumaan vähemmän. Tällöin keski-ikäisenä ollaan kohtuullisenvarakkaita, ja halukkuus päästä eläkkeelle kasvaa. Täten nämä kaksirahoitusmarkkinavaikutusta ovat erisuuntaisia.

Eläkkeellejäämisen myöhentäminen ei tietenkään ole pelkästäänkotitalouksien halukkuudesta kiinni. Työmarkkinoiden olisi pystyttävätämä työpanos myös käyttämään. Teknologian nopea muutos voi tehdätämän aiempaa vaikeammaksi, jos työssä pysyminen edellyttää jatkuvaauuden oppimista. Toisaalta teknologian muutokset vähentävät koko ajaneri ammattien ja töiden fyysistä rasitusta. Tässäkin vaikutukset ovat siiskahdensuuntaisia. Jos työmarkkinat eivät pysty halukkaille työtäjärjestämään, niin keski-ikäisten ja vanhojen ikäluokkien työn tarjontavähenee myös: tutkimusten mukaan ns. 'discouraged worker' -efekti onvoimakas vanhoilla henkilöillä.

Väestön ikääntymisellä on myös merkittäviä välillisiä vaikutuksiatyöllisyyteen mm. kulutuksen rakenteen ja julkisten palvelujen kysynnänkautta. Kotitalouksien keskimääräinen koko pienenee ja kulutuksenrakenne muuttuu voimakkaasti, koska kulutustavat muuttuvat iän mukana.Tämä vaikuttaa kulutushyödykkeiden tuotantoon. Julkisista palveluistaerityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa jyrkästi.Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaat käyttävät terveyspalveluita noin

neljä kertaa enemmän kuin väestö keskimäärin ja yli 75-vuotiaat noinkahdeksan kertaa enemmän. Näiden palvelusten tuottaminen, joka osittainsiirtyy yksityiselle sektorille, sitoo runsaasti työvoimaa, vaikkalisääntynyt kysyntä nopeuttaneekin alan teknistä kehitystä. Erillinen, jasuuri, ongelma on näiden palvelujen rahoittaminen.

10 YHTEENVETO

Tutkimuksessa on arvioitu kansainvälisen talouden ja Suomen taloudenpitkän ajan kasvumahdollisuuksia ja riskejä sekä taloudenrakennemuutoksia ja niiden kasvuja työllisyysvaikutuksia. Taloudenpitkän ajan kasvumahdollisuuksien kartoitus on tutkimuksen keskeisintäsisältöä. Arvioinnissa lähdettiin tietystä kansainvälisen talouden pitkänajan keskimääräisen kasvuvauhdin skenaariosta. Lisäksi käsiteltiinkansainvälisen talouden vakaata kasvua uhkaavien häiriöiden, kutenöljykriisien vaikutuksia.

Kansainvälisen talouden kasvuskenaariosta lähtien ja OECD-maidenteollisuuden toimialarakenteen muutostrendit huomioonottaen arvioitiineri toimialojen kansainvälisten markkinoiden kehitystä ja tämänperusteella edelleen Suomen teollisuustoimialojen viennin ja tuotannonkasvua. Suljetun sektorin kehitystä arvioitaessa otettiin huomioonvaihtotaserajoite, joka pidemmällä ajalla sitoo talouden kasvua jatyöllisyyden paranemista. Kotimarkkinasektorin ennuste nojaa paljoltijuuri nykyisen vaihtotaseylijäämän antamiin uusiin kasvu-mahdollisuuksiin.

Selvityksessä tehtyjen laskelmien lähtökohtana oli arvio OECD-maidenbruttokansantuotteen keskimäärin 2.5 prosentin vauhdilla jatkuvastavuotuisesta kasvusta. Tämä vastaa öljykriisien sävyttämien viimeistenkahden vuosikymmenen aikana toteutunutta teollisuusmaidenkokonaistuotannon keskimääräistä kasvuvauhtia, mutta se on vain puoletsuuren laman ja ensimmäisen öljykriisin välisen ajan 1933-1973keskimääräisestä bruttokansantuotteen vuosikasvusta OECD-alueella.

Toinen keskeinen lähtökohta kasvuarvioille oli OECD-maidenteollisuudessa todettavissa oleva vakaasti etenevä rakenteellinen muutos.Metalliteollisuuden osuus OECD-maiden teollisuudesta ja etenkinpitkälle jalostettujen korkean teknologian tuotteiden osuusteollisuustuotteiden markkinoista on kasvanut jatkuvasti. Tämä merkitsee,että metalliteollisuuden osuus Suomen viennistä kasvaa edelleen. Lisäksimetalliteollisuudella ja muillakin Suomen teollisuusaloilla on reaalisenkilpailukyvyn turvin mahdollisuus edelleen lisätä markkinaosuuttaanmaailmalla.

Viennin suotuisa kehitys on perusta myös kotimarkkina-alojen kasvulle.Viennin kasvu väljentää ulkoista kasvurajoitetta ja tekee tilaa kulutuksenkasvulle. Tämä puolestaan vaikuttaa kotimarkkinasektorilla kaupan jamuiden palvelualojen kasvuun. Kotimaisen kysynnän lisääntyessäsuljetun yrityssektorin tuotannon voidaan arvioida kasvavan pitkälläajalla tulevaisuudessa suunnilleen teollisuustuotannon vauhdilla.Tuotannon kasvu johtaa myös yrityssektorin investointien lisääntymiseen.Investoinnit ovatkin tarkastelujaksolla 1996-2010 nopeimmin kasvavakokonaiskysynnän erä.

Suomen kansantaloudella on edellytykset jatkaa tulevaisuudessakinjonkin verran OECD-maiden keskimääräistä kasvuvauhtia nopeampaakasvua. Kun lähtökohta-arvio OECD-maiden bruttokansantuotteenkeskimääräiselle vuosikasvulle on 2.5 prosenttia, Suomen kansantalouskasvaa laskelmien mukaan ensi vuosikymmenellä keskimäärin noinkolme prosenttia vuosittain. Teollisuuden ja muun yrityssektorintuotannon kasvu on tuolloin noin 3.5 prosenttia vuodessa.

Tutkimuksessa tehtiin tuotannon kasvuennusteiden pohjalta laskelmiatyöllisyyden kehityksestä toimialojen työllisyyden, työpanoksen jatuotannon määrän historiallisten riippuvuuksien perusteella.Työllisyyskysymysten käsittely painottui tuotannon kasvuarvioidenpohjalta tehtyihin työvoiman kysyntäennusteisiin. Työmarkkinoidenrakenneongelmiin ei tässä selvityksessä puututtu. Sen sijaanrakenteellisen työttömyyden ongelmaa tarkasteltiin laajemmasta kokokansantalouden tasapainon näkökulmasta.

Työvoiman kysyntäennusteiden perustana oli työn tuottavuuden kehitys.Teollisuudessa työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut selvästikansantalouden keskimääräistä tuottavuuden kasvuvauhtia suurempi.Teollisuuden työvoiman kysyntä on miltei jatkuvasti vähentynytviimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, vaikka tuotannon määrä onkasvanut verrattain nopeasti.

Meneillään olevan työvoiman lisäysvaiheen jälkeen teollisuudentyövoiman kysyntä alkaa pidemmällä ajalla tulevaisuudessa jälleenvähentyä, vaikka teollisuuden tuotannon määrän kasvu jatkuunopeampana kuin OECD-maissa keskimäärin. Metalliteollisuudella onmahdollisuus lisätä työpaikkoja, mutta metsäteollisuudessa ja muussa

tehdasteollisuudessa jatkuu samankaltainen trendinomainen työpaikkojenlaskusuunta, joka niissä on ollut meneillään viimeisten parinkymmenenvuoden ajan.

Suljetulla sektorilla työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut hitaampi kuinteollisuudessa. Arvioidulla kotimaisen kysynnän ja suljetun sektorintuotannon kasvuvauhdilla kotimarkkina-alojen työllisyys paraneetulevaisuudessa. Näillä näkymin ei ole kuitenkaan odotettavissakotimarkkinayritysten työllisyyden palautumista 1990-luvun lamaaedeltäneelle tasolle.

Merkittävimpinä konkreettisina vakaata kasvua uhkaavina riskitekijöinätutkimuksessa tuotiin esiin raaka-ainemarkkinoiden häiriöt. On täysinmahdollista, että parin viime vuosikymmenen aikana sattuneidenöljykriisien kaltaisia äkillisiä raakaöljymarkkinoiden häiriöitä tapahtuumyös tulevaisuudessa.

Mallisimulointien perusteella voitiin todeta, että vaikka öljykriisi hidastaatuotannon määrän kasvua vain tilapäisesti, se johtaa työttömyysasteenpysyvään nousuun. Tässä suhteessa mallilaskelmat antavat selityksen silleasteittaiselle työttömyysasteen nousulle, joka Suomessa on tapahtunut1970-luvulta alkaen.

Lamat ovat pahentaneet talouden rakennevinoumaa ja vaikeuttaneettyöttömyysongelmaa siinä mielessä, että ne ovat jatkuvasti kärjistäneettalouden sisäisen ja ulkoisen tasapainon välistä ristiriitaa. Myös tulevatöljykriisit ja vastaavat kasvushokit ovat samaan tapaan keskeisiäuhkatekijöitä tulevalle työllisyyskehitykselle, koska ne sisäisen jaulkoisen tasapainon ristiriitaa yhä kärjistäessään aina enenevästiheikentävät kansantalouden mahdollisuuksia parantaa työllisyyttä ilmanulkomaista velkaa ja päästä pitkällä ajalla kestävään täystyöllisyyteen.

Summary

LONG-TERM GROWTH POTENTIAL AND RISKS INTHE FINNISH ECONOMY

This study analyses long-term output and employment developments aswell as risks and structural changes in the Finnish economy based on anoutlook of output developments in the OECD area in 1996-2010. Thestudy contains also some discussion of other issues such as developmentsin East Asian and Russian markets, Economic and Monetary Union andthe long-term competitiveness of the Finnish industry. Moreover,long-term structural changes in the domestic economy such as changes inthe capital structure and the ageing of the population are dealt with. Thereasons for the crisis in the Finnish economy in the beginning of the1990's are also discussed.

The main issue in the study is a model-based numerical evaluation of thescope for future growth in the Finnish economy. The evaluation is basedon two basic starting points, namely an output growth scenario for theOECD countries and the current external position of the Finnisheconomy.

The mean future GDP growth rate in OECD countries is assumed to beequal to the realised annual growth rate in the period 1974-1995, i.e. 2.5per cent. By contrast, in the period between the great depression and thefirst oil crisis, in 1933-1973, the mean annual GDP growth rate in OECDcountries was around 5 per cent. Thus the assumed future growth rateimplicitly takes into account the possibility of future oil crises. However,the timing and size of such unanticipated future shocks cannot be forecastand therefore the effects of oil crises are described by separate modelsimulations in the study.

In addition to the growth scenario of the international economy thelong-term structural changes in the manufacturing industries of the OECDcountries are also fundamental for the developments of exports and outputin the Finnish industry. The share of the metal industries in the OECDindustrial output has risen steadily for decades. Moreover, electronics andinstrument industries have increased their share of metal industry output

continuously. Such structural changes in the OECD manufacturingindustries will probably continue and lead to similar changes in thestructure of Finnish industry.

The future growth potential of the sheltered sector in Finland is evaluatedconditional on maintaining long-term equilibrium in the current account.At the moment there is an exceptionally large surplus in the currentaccount in Finland and this gives room for a fairly large expansion ofdomestic demand in the future.

Considering that most branches of Finnish industry may well increasetheir market shares in the international economy like they have done inthe past, the growth rate of Finnish industry's output is estimated to bearound 3.5 per cent by the end of next decade, i.e. one percentage pointhigher than the average growth rate in OECD industry. The increase inthe domestic demand may lead to similar output growth developments inthe sheltered corporate sector. In all, GDP in Finland is estimated to growby 3 per cent annually in the next decade.

The estimated future growth of output and the historical statisticalrelationships between employment, labour inputs and production volumesin different sectors of the economy are used as the basis for the long-termemployment outlook. In Finnish industry labour productivity has grownquite fast. The decreasing trend in industrial employment which started inthe 1970's is forecast to continue in the future even though outputvolumes in the Finnish industry will grow faster than in other OECDcountries.

Labour productivity has grown more slowly in the sheltered sector.Accordingly, the sheltered sector may increase its number of employeesconsiderably in the future. It seems, however, that the exceptionally highemployment achieved in the late 1980's in Finland, which was largelybased on borrowing from abroad, cannot be achieved again even in thenext decade on such a balanced growth path where a persistent currentaccount deficit is not allowed.

Kirjallisuus

Alho Kari, Kotilainen Markku ja Widgren Mika (1992): "SuomiEuroopan yhteisössä - arvio taloudellisista vaikutuksista", ETLA B 81.

Alho Kari ja Widgren Mika: "Suomen EU-valinta", ETLA B 94.Arrow Kenneth J. (1962): "The Economic Implications of Learning byDoing", Review of Economic Studies, 29, June, 155-173.

Bairoch Paul (1982): "International Industrialization Levels from 1750 to1980", Journal of European Economic History, 11.

Barrell Ray ja Magnussen Knut A. (1996): "Counterfactual Analyses ofOil Price Shocks using a World Model", Statistics Norway ResearchDepartment Discussion Papers no. 177.

Barro Robert J. ja Sala-i-Martin Xavier (1995): "Economic Growth",McGraw-Hill, Inc.

Bordes Christian, Currie David, Hans Tson Söderström (1993): "ThreeAssessments of Finland's Economic Crisis and Economic Policy",Suomen Pankki C:9.

Borsos Julianna ja Erkkilä Mika (1995): "Regional Integration in theBaltic Rim - FDI and Trade-Based Integration in the Triangle of Finland,Estonia and St. Petersburg", ETLA keskusteluaiheita no. 539.

Central Planning Bureau (1992): "Scanning the Future, A Long-termScenario Study of the World Economy 1990-2015", Central PlanningBureau, Sdu Publishers, The Hague.

ETLA (1996a): "Suhdanne 1/1996".

ETLA (1996b): "Suhdanne 2/1996".

ETLA (1996c): "Suhdanne 3/1996".

Hernesniemi Hannu (1992): "Teollisen pohjan kaventuminen - uhkahuoltovarmuudelle?", ETLA B 78.

Hernesniemi Hannu, Lammi Markku ja Ylä-Anttila Pekka (1995):"Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus", ETLA B 105.

Honkapohja Seppo, Koskela Erkki ja Paunio Jouko (1993): "The Crisis ofthe Finnish Economy", Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksenkeskustelualoitteita no. 351.

Hämäläinen Sirkka (1974): "Palkansaajatalouksien säästämisestä,Suomen Pankin säästämistiedustelu vuodelta 1969", Suomen PankkiA:37.

IMF (1995): "World Economic Outlook", October.

Kauppa- ja teollisuusministeriö (1993): "Kansallinen teollisuusstrategia",kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 1/1993.

Kauppa- ja teollisuusministeriö (1996): "Teollisuuspoliittinen visio",kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 2/1996.

Kiander Jaakko ja Vartia Pentti (1994): "The Great Depression of the1990s in Finland", ETLA keskusteluaiheita no. 526.

Kindleberger Charles P. (1978): "Panics, Manias and Crashes - A Historyof Financial Crises", Macmillan Press Ltd., London.

Kinnunen Jouko (1992): "Ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset",ETLA B 77.

Korkman Sixten (1980): "Exchange Rate Policy, Employment andExternal Balance", Suomen Pankki B:33.

Kosonen Katri ja Suoniemi Ilpo (1982): "Säästämistutkimus 1979",Säästöpankkien tutkimussäätiö.

Kotilainen Markku, Alho Kari ja Erkkilä Mika (1994): "Suomenvalmistautuminen EMU-jäsenyyteen", ETLA B 103.

Kotilainen Markku (1995): "Exchange Rate Unions, A Comparison withCurrency Basket and Floating Rate Regimes", ETLA A 21.

Krugman Paul (1994): "The Myth of Asia's Miracle", Foreign Affairs,November/December, 62-78.

Kuoppamäki Pasi (1996): "Impacts of Climate Change from a SmallNordic Open Economy Perspective", ETLA, B 119.

Lucas Robert E., Jr. (1988): "On the Mechanics of DevelopmentPlanning", Journal of Monetary Economics, 22, July, 3-42.

OECD (1986): "Economic Outlook", 39, May 1986, 164-165.

OECD (1992): "Industrial Policy in OECD Countries", OECD AnnualReview 1992.

OECD (1996): "Globalisation and Competitiveness: Relevant Indicators",Thomas Hatzichronoglou, OECD Working Papers No 16.

Maailmanpankki (1993): "The East Asian Miracle".

Maailmanpankki (1996): "Global Economic Prospects and theDeveloping Countries", The World Bank.

Palm Heikki (1996): "Eläkepolitiikan kannustinvaikutukset ja vaikutuksetkansantalouteen", Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/1996, 63-82.

Parkkinen Pekka, Mäki Tuomo ja Vanne Reijo (1996): "Kehdostahautaan, suomalainen hyvinvointiyhteiskuntansa hoivassa", VATT,keskustelualoitteita 119.

Piispanen Antti (1996): "Baltian ja Venäjän lähialueiden potentiaalisuomalaisille yrityksille", ETLA C 72.

Pohjola Matti (1994): "Huonoa politiikkaa vai huonoa onnea?Kansantaloutemme kriisi kasvututkimuksen valossa",Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/1994, 197-204.

Pohjola Matti (1995): "Kansantaloutemme kasvuja työllisyyskriisi:Toimiiko tulopolitiikka?", Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/1995,551-566.

Pohjola Matti (1996): "Tehoton pääoma: Uusi näkökulma taloutemmeongelmiin", WSOY.

Rantala Olavi (1986): "A Study of Housing Investment and HousingMarket Behaviour", Suomen Pankki B:40.

Rantala Olavi (1990): "Rahoitusmarkkinoiden rakennemuutos", PTT:nraportteja ja artikkeleita, n:o 89.

Rantala Olavi (1992): "Valuuttakurssiodotukset kärjistävätsuhdannevaihteluita - verokiiloistako apua?", Kansantaloudellinenaikakauskirja 3/1992, 335-340.

Rantala Olavi (1995a): "Valuuttakurssimuutosten vaikutus yritystenkannattavuuteen", ETLA keskusteluaiheita no. 527 ja Suomen Pankinkeskustelualoite 1/95.

Rantala Olavi (1995b): "Sosiaalivakuutusmaksujen vaikutus yritystenkannattavuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin", Kansaneläkelaitos,sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 5/1995 ja ETLAn eripainos no. 201.

Rantala Olavi (1997): "Talouden pitkän ajan kasvumahdollisuudet jariskit", Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko eduskunnalle, osan II liite,valtioneuvoston kanslian julkaisusarja.

Rautava Jouko (1996): "Venäjän talouden tila ja kehitysnäkymät vuoteen2010", Euroopan talous 1996-2000-seminaari, ETLA.

Romer Paul M. (1986): "Increasing Returns and Long-Run Growth",Journal of Political Economy, 94, October, 1002-1037.

Romer Paul M. (1990): "Endogenous Technical Change", Journal ofPolitical Economy, 98, October, part II, 71-102.

Sheshinski Eytan (1967): "Optimal Accumulation with Learning byDoing", teoksessa "Essays on the Theory of Optimal Economic Growth",toim. Karl Shell, MIT Press, 31-52.

Tarkka Juha (1994): "Ulkoisten tekijöiden merkitys Suomentalouskriisissä", Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/1994, 5-17.

Tilastokeskus (1990): "Kotitalouksien velkaantuminen ja varallisuus 1987ja 1988", Tulot ja kulutus 1990:2.

Tilastokeskus (1995): "Väestöennuste kunnittain 1995-2030", Väestö1995:9.

Tilastokeskus (1996): "Kotitalouksien varallisuusosuudetvarallisuusluokittain, ennakkotietoja vuoden 1994varallisuustutkimuksesta", Tulot ja kulutus 1996:1.

Valtiovarainministeriö (1996): "Talouspolitiikan linja, kansantaloudenkehitys ja talouspolitiikka vuosina 1996-2000".

Vartia Pentti (1994): "Talouden ennustamisen vaikeus", ETLA, B 100.

Vartia Pentti (1996): "Suomen kansantalous pitää sopeuttaa yritystenkansainvälistymiseen", Helsingin Sanomat 21.4.1996.

Vartia Pentti ja Ylä-Anttila Pekka (1992): "Kansantalous 2017", ETLA B80.

Vartia Pentti ja Ylä-Anttila Pekka (1996): "Kansantalous 2021", ETLA B126.

Vuori Synnöve (1994): "Tutkimuspanostus, teknologian diffuusio jatuottavuuden kehitys Suomen teollisuudessa", ETLA C 65.

Young Alwyn (1994): "Lessons from the East Asian NICS: A contrarianview", European Economic Review 38, 964-973.

TALOUDEN PITKÄN AJAN KASVUN JA TYÖVOIMANKYSYNNÄN ARVIOINTIIN SOVELLETTAVA MALLI

1 Mallin yleispiirteet

Talouden pitkän ajan kasvuarvioiden laadintaa varten on kehitettylaskentamalli, joka ottaa huomioon kasvun ja työllisyyden kehityksenkannalta keskeiset kansainvälisen talouden ja kotimaantalouden pitkänajan rakennemuutokset. Malli sisältää talouden tärkeimmät kysyntä- jatarjontamuuttujat, joilla on keskeinen merkitys myös tehtäessä lyhyenajan suhdanne-ennusteita esimerkiksi ETLAn suhdannemallilla. Lisäksituotantoa arvioidaan mallissa toimialoittain viennin ja kotimaisenkysynnän perusteella ja tältä osin menetelmä vastaa ETLAnpanos-tuotosmallin käyttöä suhdanne-ennusteissa. Kansainvälisen

KANSAINVÄLISEN

TALOUDEN KASVUOECD-ALUEELLA

TYÖPANOSTOIMIALOITTAIN

INVESTOINNIT JA PÄÄOMAKANTA

SEKTOREITTAIN

TEOLLISUUS- TUOTANTO

OECD-ALUEELLA TOIMIALOITTAIN

SUOMENTEOLLISUUDENKILPAILUKYKY

TOIMIALOITTAINVIENTI

TOIMIALOITTAIN

TUOTANTO TOIMIALOITTAIN

TYÖLLISYYSTOIMIALOITTAIN

TUONTITAVARARYHMITTÄIN

KULUTUSSEKTOREITTAIN

Mallin keskeiset kytkennät

VAIHTOSUHDE KAUPPATASE VAIHTOTASE

talouden rakennekehityksen, viennin toimialoittaisen kasvun sekäkotimaantalouden eri toimialojen kasvun ja työllisyyden samanaikainenkäsittely mahdollistaa laskelmien tekemisen helposti pitkälletulevaisuuteen.

Suurin ero laskentamallin lähestymistavassa talouden kehityksen ar-viointiin ekonometrisiin kokonaismalleihin ja tavanomaiseensuhdanneanalyysiin verrattuna on se, että keskeisten malliin sisältyvientalouden rakenteelliseen muutokseen vaikuttavien parametrien sallitaanmuuttua ajassa. Erityisesti pitkän ajan kasvuarvioissa näihinrakenteellisiin muutostrendeihin on välttämätöntä kiinnittää huomiota.

2 OECD-maiden teollisuuden rakennemuutos

Kotimaisen teollisuuden pitkän ajan vientikehityksen kannalta on tärkeääottaa huomioon toimialojen kansainvälisten markkinoiden kasvuerot. Eritoimialojen tuottamien hyödykkeiden kansainvälisten markkinoidenlaajuutta voidaan mitata kunkin toimialan osalta tarjontapuolelta käsinteollisuusmaiden yhteenlasketulla toimialakohtaisella tuotannon määrällä.Kun skenaarioiden lähtökohtana on oletus OECD-maidenkokonaistuotannon ja teollisuustuotannon Ft tietystä kasvu-urasta,OECD-maiden teollisuuden eri toimialojen tuotanto Fi

t saadaan laskettuatoimialojen ajassa muuttuvien tuotanto-osuuksien fi

t perusteella siten, että

Fti ft

3 Toimialojen tuotannon riippuvuus kysynnän rakenteesta

Keskeinen tekijä kotimaantalouden kasvuarvioissa on eri toimialojentuotannon määrän riippuvuus kokonaiskysynnän erien kehityksestä. Tämäriippuvuus mallinnetaan panos-tuotosmallilla

Qt AI B1CDt,

Panos-tuotosmalli esittää toimialojen arvonlisäyksen volyymin, elivektorin Qt, riippuvuutta kysyntäeristä, eli vektorista Dt. Mallissakäytetään Tilastokeskuksen julkaisemaa vuoden 1992panos-tuotostilastoa.

Panos-tuotosmallin kerroinmatriisissa A ovat toimialojentuotantokustannushintaisen arvonlisäyksen ja kokonaistuotoksenvolyymien suhteet. B on panoskerroinmatriisi. Matriisi C onpanos-tuotostaulun mukainen huoltotaseen kysyntäerien vaikutus eritoimialojen tuotantoon.

Tässä yhteydessä kansantalouden tilinpidon yrittäjätoiminnan tuotannonmäärä jaetaan teollisuuden osalta metalliteollisuuden tuotantoon QDJM

t,metsäteollisuuden tuotantoon QDDE

t ja muun teollisuuden tuotantoonQDAN

t. Koko teollisuuden tuotanto on QDt=QDJM

t+QDDEt+QDAN

Muun yrittäjätoiminnan tuotanto jaetaan mallissa rakennustoiminnantuotantoon QF

t, kaupan sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan tuotantoonQGH

t, liikenteen tuotantoon QIt, asuntojen omistuksen tuotantoon QH

t sekämuun suljetun sektorin yrittäjätoiminnan tuotantoon QM

t. Suljetunyrityssektorin tuotannoksi määritellään QS

t=QFt+QGH

t+QIt+QM

t. MuuttujaQM

t määräytyy mallissa huoltotaseen residuaalina muun yrittäjätoiminnantuotannon, julkisen sektorin tuotannon QG

t, tuonnin, viennin ja kotimaisenkysynnän perusteella. Tuotannon disaggregointi useampiin toimialoihin ei

0,1440,3090,0680,1660,0770,2480,2300,082Muu yrityssektoriM

0,0020,0430,0540,0900,0460,0310,0600,016LiikenneI

0,0130,0320,0530,0590,0780,0140,0170,020KauppaGH

0,0390,0120,0320,0070,0020,0040,0140,108RakentaminenF

0,0100,0380,0380,0380,1050,2160,0410,023Muu teollisuusDAN

0,0020,0430,0130,0160,0540,0190,1760,007MetsäteollisuusDDE

0,0010,0090,0190,0080,1020,0190,0320,218MetalliteollisuusDJM

HMIGHFDANDDEDJMToimiala

Taulukko 1. Panoskertoimet vuoden 1992 aggregoidussa panos- tuotostaulussa (matriisi B)

ole mallin käytön kannalta ongelmallista, mutta siitä ei ole tulostenkannalta juuri hyötyäkään.

Tuotantoon vaikuttavia kysyntäeriä ovat metalliteollisuuden,metsäteollisuuden ja muun teollisuuden viennit XDJM

t, XDDEt ja XDAN

t,yksityisen kulutuksen määrä CP

t, kotitalouksien asumismenot CHt,

asuntoinvestoinnit IHt, teollisuuden investoinnit ID

t, suljetun yrityssektorininvestoinnit IS

t, julkisen sektorin investoinnit IGt, julkisen sektorin kulutus

CGt sekä varastoinvestoinnit ja huoltotaseen tilastovirhe Vt.

4 Vienti

Viennin volyymi määräytyy kullakin teollisuusalalla toimialankansainvälisten markkinoiden kehityksen perusteella

Xti xt

0,0000,7670,0000,0000,0000,0000,0000,0000,0000,000QG

0,0000,0000,0000,0000,0000,7000,0000,0000,0000,000QH

0,3460,0690,1350,1590,1350,1300,2340,2780,2610,105QM

0,1070,0250,0460,0440,0510,0120,0870,0460,0680,024QI

0,1090,0240,0740,1160,0560,0150,1600,0240,0270,021QGH

0,0540,0250,3240,1900,4320,0190,0070,0070,0120,008QF

0,0890,0180,0430,0360,0520,0110,0810,4110,0320,017QDAN

0,0640,0110,0240,0200,0290,0070,0240,0200,4130,008QDDE

0,0890,0130,0930,1680,0590,0050,0150,0180,0270,527QDJM

-MI-MC

+IS-CH

VCGIGIDIHCHCPXDANXDDEXDJM

KysyntäeräTuotanto

Taulukko 2. Kysyntäkertoimet vuoden 1992 aggregoidussapanos-tuotostaulussa (matriisi E)

Kertoimien xit määrittämään viennin riippuvuuteen markkinoiden

kasvusta vaikuttaa kustannuskilpailukyvyn ja reaalisen kilpailukyvynkehitys.

5 Yksityinen kulutus, kulutustavaroiden tuonti ja asunto-investoinnit

Yksityisen kulutuksen määrä CPt on mallin joustoerä, jonka

kasvumahdollisuuksia on arvioitava kansantalouden ulkoisen tasapainonkehityksen perusteella. Yksityinen kulutus voidaan määritellä riippuvaksikokonaistuotannosta ja -tuloista Qt ajassa muuttuvan kulutusalttiuden cP

mukaisesti siten, että

CtP ct

Kulutuksen ja joidenkin jäljempänä käsiteltävien muiden endogeenistenmuuttujien täsmentäminen riippuviksi vuodella viivästetystä tuotannostatai muista endogeenisista muuttujista tekee mallista rekursiivisen jahelposti ratkaistavan.

Kulutustavaroiden tuonnin määrä MCt riippuu yksityisen kulutuksen

volyymistä tuontialttiuden mCt välityksellä

MtC mt

Asuntojen omistuksen kokonaistuotoksella mitattu asumispalveluidenkysyntä CH

t ja asuntojen omistustoimialan arvonlisäyksen volyymi QHt

määräytyvät kertoimella cHt yksityisen kulutuksen volyymista

CtH ct

QtH aHCt

Asuntojen omistuksen tuotanto määrää investointiasteen iHt kautta

asuntoinvestointien volyymin IHt

ItH it

HQt1H .

Asuntokannan volyymi määräytyy asuntoinvestointien ja asuntokannanpoistuman H

tKHt-1 perusteella siten, että

KtH It

H 1 tHKt1

6 Yritysten investoinnit ja investointitavaroiden tuonti

Yrityssektorin investoinnit ja pääomakanta jaetaan mallissa teollisuudeninvestointeihin ID

t ja pääomakantaan KDt sekä suljetun yrityssektorin

investointeihin ISt ja pääomakantaan KS

t. Näiden sektoreiden investoinnitmääräytyvät investointiasteiden iD

t ja iSt perusteella tuotannon volyymista

siten, että

ItD it

DQt1D ,

ItS it

SQt1S .

Teollisuuden ja suljetun yrityssektorin pääomakannat määräytyvätinvestointien sekä poistumakertoimien D

t ja St perusteella yhtälöistä

KtD It

D 1 tDKt1

KtS It

S 1 tSKt1

Pääomakannan ja tuotannon volyymin avulla voidaan laskeapääomakertoimet kH

t=KHt/QH

t, kDt=KD

t/QDt ja kS

t=KSt/QS

Investointitavaroiden tuonnin määrä MIt riippuu yrityssektorin

investointien volyymista tuontialttiuden mIt välityksellä

MtI mt

IItD It

Varastoinvestointien ja huoltotaseen tilastoeron summa Vt määräytyykokonaistarjonnan suhteen määritellyllä kontribuutioparametrilla vt

kokonaistuotannon ja tuonnin Mt summasta

Vt Vt1 vtQt1 Mt1.

7 Julkinen kysyntä

Julkisten investointien IGt ja julkisen kulutuksen CG

t kasvu-uratmääritellään kertoimien iG

t ja cGt avulla suhteessa kokonaistuotantoon

ItG it

CtG ct

Hyödykeverot tukipalkkioilla vähennettyinä oletetaan riippuviksituotantokustannushintaisesta bruttokansantuotteesta Qt kertoimella ti

siten, että markkinahintainen bruttokansantuote Q't on

Qt 1 tt

8 Kokonaistuonti ja -vienti

Raaka-aineiden tuonnin määrä riippuu teollisuustuotannosta tuontialt-tiuden mR

t välityksellä

MtR mt

Palveluiden tuonti määritellään suhteessa tavaratuontiin siten, ettätuonnin kokonaismäärä Mt on

Mt 1 mtSMt

C MtI Mt

Vastaavasti palveluiden vienti määritellään suhteessa tavaravientiin siten,että viennin kokonaismäärä Xt on

Xt 1 xtSXt

DJM XtDDE Xt

9 Työpanos ja työllisyys

Toimialan i työpanoksen Lit kasvuvauhti li

t =100(Lit/Li

t-1-1) määräytyyvirheenkorjaustäsmennyksen mukaisesti toimialan tuotannon kasvusta qi

=100(Qit/Qi

t-1-1)

lti iqt

i iqt1i lt1

Parametri i on työn tuottavuuden pitkän ajan kasvuvauhti toimialalla i.

Toimialan i työllisyyden Nit kasvuvauhti ni

t =100(Nit/Ni

t-1-1) puolestaanmääräytyy työpanoksen kehityksestä siten, että

nti ilt

i ilt1i nt1

Parametri i ottaa huomioon työajan pitkän aikavälin muutoksen.

Pitkän ajan työllisyysarvioissa ovat tärkeitä tekijöitä toimialojentuottavuuden ja työajan kehitysarviot i ja i. Taulukoiden 3 ja 4

R2 on selitysaste ja DW on Durbin-Watson-testisuure. Suluissa kertoimienkeskivirheet.

(0.14)(0.13)

2,130,930,541,591,00Julkinen sektori

(0.16)(0.17)

2,520,473,770,410,07Muu yrityssektori

(0.14)(0.10)

2,470,713,700,440,56Liikenne

(0.12)(0.07)

2,030,633,390,260,30Kauppa

(0.20)(0.06)

2,010,932,850,770,83Rakentaminen

(0.10)(0.06)

1,770,875,330,520,54Muu teollisuus

(0.11)(0.07)

2,170,634,920,360,33Metsäteollisuus

(0.12)(0.05)

2,020,925,460,560,64Metalliteollisuus

DWR2iii

Taulukko 3. Työpanosyhtälön estimointitulokset 1962-1994

estimoinneissa nämä parametrit on ensin laskettu toimialoittainkeskiarvoina vuosina 1961-1994 toteutuneista tuottavuuden jalaskennallisen työajan vuosimuutoksista. Näiden estimaattienkiinnittämisen jälkeen on estimoitu lyhyen aikavälin joustoparametrit i

ja i sekä sopeutumiskertoimet i ja i.

10 Parametrien aikaurat

Suuri osa mallin parametreista on osuuksia, kuten OECD-maidenteollisuustoimialojen tuotannon osuudet OECD-alueen kokoteollisuustuotannosta, Suomen teollisuustoimialojen kansainvälisetmarkkinaosuudet, hyödykeryhmittäiset tuontialttiudet, sektoreittaiset

* Estimointiajanjakso 1977-1994.

(0.18)(0.05)

2,140,96-0,261,150,91Julkinen sektori

(0.18)(0.16)

1,710,66-0,110,460,53Muu yrityssektori*

(0.20)(0.06)

1,850,95-0,171,120,79Liikenne*

(0.25)(0.06)

1,600,97-0,140,890,79Kauppa*

(0.16)(0.06)

2,090,95-0,280,970,82Rakentaminen

(0.17)(0.05)

1,670,96-0,660,780,87Muu teollisuus

(0.12)(0.08)

1,900,89-0,731,040,50Metsäteollisuus

(0.11)(0.04)

1,830,96-0,670,990,69Metalliteollisuus

DWR2iii

Taulukko 4. Työllisyysyhtälön estimointitulokset 1962-1994

kulutusalttiudet, investointiasteet jne. Nämä ajassa muuttuvat parametriton mallinnettu osittaisen sopeutuksen täsmennyksin, jolloin parametrienennusteurat määräytyvät siten, että osuudet sopeutuvat lähtöhetkentasoiltaan asteittain kohti vakioisia pitkän ajan tasoja. Tämä takaa sen,etteivät osuudet pitkällä ajalla kasva tai laske rajattomasti.

Esimerkiksi toimialojen viennin kansainväliset markkinaosuudetmääräytyvät siten, että

xti sxixi 1 sxixt1

Kaavassa sxi tarkoittaa sopeutumiskerrointa ja x*i toimialan imarkkinaosuuden pitkän ajan tasoa.

Pitkän aikavälin osuusparametrit ovat eksogeenisia vakioita.Poikkeuksena on kotitalouksien kulutusalttius, jonka annetaan määräytyäendogeenisesti siten, että vaihtotase tasapainottuu pitkällä ajalla.

Talouden ulkoinen tasapaino saavutetaan malliteknisesti siten, että malliaajetaan yhtäjaksoisesti useampia kierroksia, tai yleensä vähintään parikertaa peräkkäin. Joka ajokerran jälkeen kotitalouksien kulutusalttiudenpitkän aikavälin tasoa iteroidaan ylöspäin, jos mallin tuottama vaihtotasesuhteessa bruttokansantuotteen arvoon on edellisessä ratkaisussa ollutmäärätyllä aikavälillä mallin ratkaisuhorisontin loppupuolellakeskimäärin tiettyä rajaa ylijäämäisempi. Toisaalta kotitalouksienkulutusalttiuden pitkän ajan tasoa lasketaan, jos vaihtotase on edellisellälaskentakerralla ollut keskimäärin tiettyä rajaa alijäämäisempi. Nämämuutokset luonnollisesti vaikuttavat malliratkaisuissa muihinkinkotimaan talouden endogeenisiin muuttujiin.

Kokonaiskulutus/bruttokansantuote

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 201080

Kulutusalttius

Yksityinen kulutus/bruttokansantuote

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 201056

Julkinen kulutus/bruttokansantuote

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 201016

Kulutustavaroiden tuonti/yksityinen kulutus

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20102

Tuontialttius tavararyhmittäin

Investointitavaroiden tuonti/yritysten investoinnit

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 201015

Raaka-aineiden tuonti/teollisuustuotanto

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 201045

Metallituote- ja koneteollisuusMetallien perusteollisuus

Metalliteollisuuden kansainvälinen markkinaosuusToimialan vienti Suomesta/tuotanto OECD-maissa (13 maata)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20100

Sähkötekninen ja instrumenttiteollisuusKoneteollisuusKulkuneuvoteollisuusMetallituoteteollisuus

Metallituote- ja koneteollisuuden markkinaosuusToimialan vienti Suomesta/tuotanto OECD-maissa

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20100

PaperiteollisuusPuutavarateollisuus

Metsäteollisuuden kansainvälinen markkinaosuusToimialan vienti Suomesta/tuotanto OECD-maissa (13 maata)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20101

KemianteollisuusElintarviketeollisuusRakennusaineteollisuusTevanake-teollisuus (ast. vas.)

Muun teollisuuden kansainvälinen markkinaosuusToimialan vienti Suomesta/tuotanto OECD-maissa (13 maata)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20100

Palvelutuonti/tavaratuontiPalveluvienti/tavaravienti

Palveluiden tuonti ja vienti

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Varastoinvestointien vaikutus kok.kysynnän kasvuun

Varastoinvestoinnit

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

InvestointiasteInvestoinnit/arvonlisäys vuoden 1990 hinnoin

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Asuntojen omistuksen investointiaste (ast. oikealla)Asumismenojen osuus yksit. kulutuksesta (ast. vas.)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

PääomakerroinBruttopääomakanta/arvonlisäys vuoden 1990 hinnoin

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Asuntojen omistus (asteikko oikealla)Julkinen sektori (asteikko vasemmalla)

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Teollisuus

Poistokertoimet

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Suljettu yrityssektori

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

TALOUDEN PITKÄN AJAN KASVUMAHDOLLISUUDET JA RISKIT … · näkyneet jatkuvana sisäisen ja...

Documents

ULKOMAISEN YHTEISÖN VEROILMOITUS JA SELVITYS … · Versiohistoria Päivä Versio Kuvaus 2.1.2018 1.0 Ensimmäinen vuoden 2018 julkaistu versio 28.5.2018 1.1 Tekstimuutos kuvauksessa

Ulkomaisen lain sisältöä koskeva todistelu riita-asian ... · Alanen, Aulis: Vieraan valtion lain soveltaminen ja henkilöstatuutti. Lakimies 1952, s. 461–487. Arens, Peter:

OPETTAJAKSI SUOMESSA ULKOMAISEN KOULUTUKSEN …

päätöksentekoon vaikuttaminen Kuntien päätöksenteko ja · Työtä, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä Porin seudulle -hanke • Tavoitteena parantaa työllisyyttä sekä lisätä

Äänelläsi rakennetaan · Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 15.2.2015 ... Julkinen talous korjataan nostamalla työllisyyttä, uudistamalla rakenteita ja investoimalla ... Utelias

Juha Tarkka Suomen Pankki - Historian ja yhteiskuntaopin ... Juha_Tarkka.pdf · Vakaata ja kestävää kasvua ja työllisyyttä edistetään hintavakaustavoitetta vaarantamatta. EKP

Euroclear Finland · 2020-07-19 · Euroclear Finland voi lisäksi hyväksyä kaupintatilin tilinhaltijaksi ulkomaisen laitoksen tai sellaisen muun ulkomaisen yhteisön, joka on riittävän

Kasvua ja työllisyyttä sähkön ja lämmön pientuotannolla -seminaari: Markus Andersén

Tietoa Lahden palveluista ja toiminnasta - Talousarvio 2017 … · 2016-12-01 · Talousarvio ja taloussuunnitelma turvaa ja kehittää palveluita, tukee kaupungin kasvua ja työllisyyttä

OHJELMISTOROBOTIIKAN VAIKUTUS ULKOMAISEN ......mysten muotoilun ja esittämisjärjestyksen ei tarvitse olla samoja. (Eskola & Suoranta 1998, (Eskola & Suoranta 1998, 63-64) Formaaliudessaan

KAUHAVAN KAUPUNGIN MAAHANMUUTTOSTRATEGIA JA ... · Kauhavan ja lähialueen hyvä työllisyystilanne ja yritysten työvoiman saatavuuden turvaaminen oli lähtökohtana ulkomaisen työvoiman

EK:n yrityskyselyn tulokset: Osaavan henkilöstön saatavuus ... · Kannustinloukut Ulkomaisen työvoiman työllistäminen vaikeaa Muita syitä • ”Korkeakouluissa ei opeteta käytännön

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus ... · •TT-edun vastaista / Ay-liike piti neuvotteluoikeuden itsellään •Tavoite: nostaa Suomen kilpailukykyä, lisätä työllisyyttä

Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä

Muutos Talousarvio EU:n politiikan osa-alueiden …ec.europa.eu/budget/library/biblio/publications/2012/...Muutos vuodesta 2011 (%) Kestävä kasvu 67,5 4,7 Kasvua ja työllisyyttä

Kasvua ja työllisyyttä sähkön ja lämmön pientuotannolla -seminaari: Jussi Hirvonen

Ulkomaisen harjoittelijan ohjauksesta – käytännön vinkkejä

Onko EAKR:n tuki pk‑yrityksille ollut vaikuttavaa ... · Tietoyhteiskunta kaikille. 5 KOM(2005) 229 lopullinen, 1. kesäkuuta 2005 – i2010 – Kasvua ja työllisyyttä edistävä

Kestävää työllisyyttä sosiaalisissa yrityksissä · 4 Julkaisija: VATES-säätiö PL 40, 00621 Helsinki ISBN 978-952-5716-10-8 Kannet ja taitto: Markku Böök Savion Kirjapaino

Miten käytän relaksantteja nukutetulla potilaalla - sash.fi · relaksan antaa boluksena vai jatkuvana infuusiona Pitäisikö