Helsinginvammaispoliittinenselvitys 2010Tavoitteellisella vammaispolitiikalla kyetään vahvistamaankehityskulkuja, jotka tukevat kaikkien ihmistenoikeudenmukaisen yhteiskunnallisen aseman toteutumistakäytännössä.

vammaisasiamiesReija Lampinen (toim.)31.3.2011

Sivu 2

SISÄLLYSLUETTELO

1. Kaupunginhallituksen antama toimeksianto 3

2. Vastuullinen vammaispolitiikka Suomessa 2010 3

3. YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista 4

4. Vammaispolitiikan perusta ja haasteet 5

Vammaispolitiikan perusasiatErityispalvelut ja tukitoimet osallisuuden ja osallistumisenvarmistajanaSeurantaVammaispoliittisten vaikutusten arviointi päätöksenteossa

5. Toimivan vammaispolitiikan tunnisteet 9

6. Yhteenveto Helsingin vammaispolitiikan tavoitteista ja toiminnan painopisteistä kaupungin virastoissa 10

Kaupunkisuunnitteluvirasto 10Opetusvirasto 12Sosiaalivirasto 14Terveyskeskus 23Joukkoliikenne 25Palo- ja pelastustoiminta 28Kulttuuri ja vapaa-aika 30Rakennettu ympäristö 32

7. Vammaisnäkökulma kaupungin strategioissa ja prosesseissa 36

8. Paikallisten vammaisjärjestöjen näkökulmia 37

9. Vammaisneuvoston kommentit 40

10. Lopuksi 42

LYHENNELMÄ 43 – 48

Liite 1. Ohjausryhmä 2010 49 – 50

Sivu 3

1. KAUPUNGINHALLITUKSEN ANTAMA TOIMEKSIANTO

Kaupunginhallitus kehotti 25.1.2010 antamassaan päätöksessäsosiaalilautakuntaa laatimaan kaupunginhallitukselle yhteistyössäterveyskeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston ja opetusviraston kanssa tiiviinyhteenvedon Helsingin vammaispolitiikan tavoitteista ja keskeisistä toiminnanpainopisteistä, jota valmisteltaessa otetaan huomioon vammaisia henkilöitäedustavien järjestöjen näkemykset. Tämän lisäksi Helsinki valmistautuutoteuttamaan vammaispolitiikkaa valmisteilla olevan valtakunnallisenvammaispoliittisen ohjelman 2010–2015 pohjalta. Selvityksen on oltava valmis31.12.2010 mennessä.

Päätöksen lähtökohtana on ollut Helsingin kaupungin vammaisneuvoston tekemäesitys kaupunginhallitukselle kunnallisen vammaispoliittisen ohjelman laatimiseksiHelsingissä.

Toimeksiannon toteuttamiseen saatiin lisäaikaa 31.3.2011. saakka, jottavalmistelussa voitaisiin ottaa huomioon myös vammaisia henkilöitä edustavienjärjestöjen näkemykset.

Sosiaalivirasto aloitti selvitystyön valmistelun toukokuussa 2010. Tällöin todettiin,että työhön on syytä ottaa mukaan laajempi joukko hallintokuntia / virastoja, mitäkaupunginhallitus toimeksiannossaan edellytti. Mukaan kutsuttiin kaikki halukkaathallintokunnat.

Sosiaalivirasto kutsui hallintokuntien nimeämät vastuuhenkilöt ja vammaisneu-voston puheenjohtajan aloitusseminaariin 2.6.2010, jonka jälkeen mukana oleviltahallintokunnilta/ virastoilta pyydettiin viralliset kirjalliset selvitykset vammais-politiikan tavoitteista ja keskeisistä toiminnan painopisteistä 31.8.2010 mennessä.

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen asetti selvitystyön tueksi 18.6.2010ohjausryhmän, jonka puheenjohtajana toimi aikuispalvelujohtaja HelinäHulkkonen. Ohjausryhmään kuului kaikkiaan 14 eri hallintokunnan tai virastonedustajat. Vammaispoliittisen selvityksen kokoajaksi asetettiin vammaisasiamiesReija Lampinen. Ohjausryhmän työkokouksia pidettiin kaikkiaan neljä.

Päätösseminaari vammaispoliittisesta selvityksestä ja sen kokoamisprosessistajärjestetään syksyllä 2011.

2. VASTUULLINEN VAMMAISPOLITIIKKA SUOMESSA 2010

Suomalainen vammaispolitiikka perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen: Vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen. Vammaisten henkiöiden oikeus osallisuuteen. Vammaisten henkilöiden oikeus vamman vuoksi tarpeellisiin palveluihin ja

tukitoimiin, joilla turvataan yhdenvertaisuuden mahdollistuminenvaltaväestöön verrattuna (myönteinen erityiskohtelu).

Sivu 4

Tavoitteellisella vammaispolitiikalla kyetään vahvistamaan kehityskulkuja, jotkatukevat kaikkien ihmisten oikeudenmukaisen yhteiskunnallisen asemantoteutumista käytännössä.

Vammaisten henkilöiden oman tahdon ja mielipiteen kunnioittaminen, yksilöllisyysja valinnanvapaus ovat nykyaikaisen vammaispolitiikan kulmakiviä. Periaatteinaovat vammaispolitiikan valtavirtaistaminen, asenteiden ja arvojenmonimuotoisuuden vahvistaminen, erilaisuuden kunnioittaminen sekäesteettömyyden lisääminen ja toiminnan saavutettavuuden parantaminenyhteiskunnassa. Niitä voidaan toteuttaa vain yhteistyöllä; ottamalla työhön mukaanmyös vammaisia henkilöitä ja käyttämällä laadukkaita arviointimenetelmiä.Samanaikaisesti on kiinnitettävä huomiota vammaisten erityispalvelujenkehittämistyöhön, joiden toimivuus saattaa silti viime sijassa turvata sen, mitentiettyjen vammaisten henkilöiden oikeudet ja mahdollisuudet toteutuvatkäytännössä.

3. YK:N YLEISSOPIMUS VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSISTA

YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa 2006 sopimuksen vammaisten ihmistenoikeuksista ja se tuli kansainvälisesti voimaan toukokuussa 2008. Sopimuksenkeskeinen sisältö on syrjinnän kieltäminen vammaisuuden perusteella javammaisten henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen valtaväestöönverrattuna kaikilla elämän alueilla. Yleissopimus velvoittaa jäsenvaltioitatakaamaan vammaisille henkilöille samat oikeudet, jotka on eriihmisoikeussopimuksissa vahvistettu kaikille ihmisille.

Myös joulukuussa 2010 hyväksytyssä EU:n vammaisstrategiassa vuosille 2010–2020 luodaan puitteet yhtenäiselle EU:n ja kansallisen tason toiminnallevammaisten kansalaisten tilanteen parantamiseksi.

Yleissopimuksen kautta tulee tapahtumaan paradigman muutos, jolloin asenteet jalähestymistavat vammaisia kansalaisia kohtaan muuttuvat. Vammaisten ihmistensyrjäytyminen ja palvelujen eriyttäminen ovat tällöin ihmisoikeuskysymyksiä.Vammaiset henkilöt eivät enää ole yksinomaan hyväntekeväisyyden, parantavanhoidon tai sosiaaliturvan kohteita. He ovat nyt oikeuksien haltijoita; subjekteja,jotka uskaltavat puolustaa oikeuksiaan ja tekevät omaa elämäänsä koskeviapäätöksiä vapaasti ja todelliseen tietoon perustuen oman yhteiskuntansaaktiivisina jäseninä. Samalla tunnustetaan vammaisten henkilöiden ihmisarvo, jotakukaan ei voi ottaa pois.

Edellytys sopimuksen toteutumiselle on asenteiden muuttuminen. Sensaavuttamiseksi on sitouduttava poistamaan ennakkoluuloja ja stereotypioitavammaisia ihmisiä kohtaan sekä lisäämään tietoa ja tietoisuutta vammaisuudestaja erilaisista vammoista. Muutos on myös Suomessa merkittävä ja vaikuttaakäytännössä moniin toimintatapoihin.

Sivu 5

Vaikutukset Suomen vammaispolitiikkaan:

Vammaisella ihmisellä on oikeus olla aktiivinen jäsen lähiyhteisössään jaaktiivisesti mukana omien asioidensa hoitamisessa. (”Ei mitään meistäilman meitä”.)

Hänellä on oltava mahdollisuus yhdenvertaiseen kohteluun, osallisuuteensekä vamman vuoksi välttämättömiin palveluihin ja tukitoimiin.

Yleinen lainsäädäntö ja sen kunnallinen toteutus on päivitettävä jamukautettava sopimuksen velvoittamalla tavalla.

Myös vammaisia koskeva tai muu erityislainsäädäntö ja sentoteuttamistavat kunnissa on tarkistettava, jotta ei synny väliinputoajia.

Vammaiset kuntalaiset on otettava mukaan kunnalliseen suunnitteluun,päätöksentekoon sekä päätösten seurantaan ja eri vammaryhmien välistäyhteistyötä on lisättävä.

4. VAMMAISPOLITIIKAN PERUSTA JA HAASTEET

Vammaispolitiikassa on kyse kaikkien kuntalaisten tasa-arvoisestamahdollisuudesta elää, osallistua ja toimia yhdessä. Tarkoituksenmukainenvammaispolitiikka turvaa myös vammaiselle kuntalaiselle mahdollisuuksiaosallistua aktiivisesti lähiyhteisönsä toimintaan, koulutukseen, työelämään, vapaa-aikaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

Vammaisuuden käsitettä ei kykene määrittelemään yksiselitteisesti, koskavoimassa oleva lainsäädäntö rajaa käsitteen hyvin eri tavoin riippuentoteutettavasta laista, tarvittavasta tukitoimenpiteestä, vamman vuoksimyönnettävästä palvelusta tai taloudellisesta tukimuodosta. Määrittelyn perustanaon joka tapauksessa yksilön fyysinen tai psyykkinen erilaisuus, mutta käsitteensisältö ja kokemuksesta lähtevä merkitys määrittyy aina olemassa olevassasosiaalisessa kontekstissa.

Yksi tulkintatapa on ns. lääketieteellinen vammaisuuden selitysmalli, jokamäärittelee vammaisuuden toimintavajeiden kautta ja keskittyy vammandiagnosointiin ja kuntoutukseen. Vammaisiksi leimataan henkilöt, jotka eivätselviydy ilman apua tai tukea ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista jaarkielämästä.

Suomalainen vammaisuuden käsite on muuttunut ajan ja yhteiskunnallistenmuutosten myötä. Vammaisia henkilöitä ei pidä käsittää yhtenäisenä ryhmänä,vaan kussakin tapauksessa on nähtävä erikseen ne toimintarajoitukset, joitakyseinen vamma aiheuttaa juuri tietylle ihmiselle.

Nykykäsityksen mukaan vammaisuus ei ole ensisijassa yksilön ominaisuus, vaanyhteiskunnan rakenteisiin liittyvä yksilön toimintakyvyn ja yhteiskunnan välinenristiriita, jota ei voi määritellä ilman tietoa ympäristön asettamista vaatimuksista jasiellä olevista toiminnan esteistä.

YK:n yleissopimuksessa (2008) olevan määrittelyn mukaan vammaisia henkilöitäovat ne, joilla on pysyvä tai pitkäaikainen fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen tai

Sivu 6

aistitoimintoihin liittyvä vamma (tai sairaus). Vamman haitan on tällöin oltavasellainen, että sillä yhdessä toimintaympäristön vaatimusten ja esteiden vuoksi onmahdollisuus estää henkilön täysipainoinen ja aktiivinen osallistuminenyhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vammais-statusta, joka oikeuttaisi saamaan vammaisille tarkoitettujaerityispalveluja tai taloudellista tukea Suomessa ei kukaan saa pelkänlääketieteellisen sairauden, vamman tai poikkeavuuden vuoksi. Henkilöllä onoikeus saada vammaisuuden perusteella palveluja tai tukitoimia vasta, jos sairaus,vamma tai poikkeavuus aiheuttaa pitkäaikaista tai pysyvää haittaa arkielämässätai tuo mukanaan jatkuvia erityiskustannuksia. Haitan pitää olla oleellinen siten,että se hankaloittaa päivittäistä iän mukaista toimintaa. Tärkein kriteeri on tuen taipalvelujen tarve; ei diagnoosi tai vammaryhmä, johon ihminen kuuluu.

1. Vammaispolitiikan perusasiat

Kestävän vammaispolitiikan perusasioita ovat erityisesti alla olevat seikat:

Esteettömyys on sellaisen ympäristön ja sellaisten palvelujen taitoimintamuotojen kehittämistä ja toteuttamista, jotka eivät erottele ihmisiä heidänliikkumiskykynsä tai toimintakykynsä mukaan. Tärkein asia lienee vallitsevanasenneilmaston esteettömyys. Jos asian merkityksen hyväksymisessä onongelmia, rakenteellisia tai toiminnallisia esteitä on hankala, tai miltei mahdotonsaada pois. Esteettömyyttä tai saavutettavuutta ei ole omistettu millekäänerityisryhmälle. Se on kaikille ihmisille hyvä olotila.

Saavutettavuus on rakennetun ympäristön esteettömyyttä, helppokäyttöisyyttäsekä eri aistien avulla havaitsemista ja kokemista. Se on tiedon ja tiedotuksensaatavilla oloa useilla vaihtoehtoisilla tavoilla ja myös erilaiset omaksumistavathuomioon ottaen. Se tarkoittaa taloudellisia mahdollisuuksia hankkia tavanomaisiapalveluja ja tavaroita sekä sosiaalista ja kulttuurillista yhdenvertaisuutta käyttää jakuluttaa juuri itselle sopivia hyödykkeitä ja palveluja. Saavutettavuus tarkoittaamyös päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä erityisryhmät huomioon ottaen.

Yhdenvertaisuus on Suomen perustuslain mukainen perusoikeus.Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä tulee olla yhdenvertaisetmahdollisuudet kouluttautua, tehdä töitä ja saada erilaisia palveluja.Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisiariippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään ja esim. vammastaan,terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöönliittyvästä syystä. Vammaisten ihmisten tulee olla yhdenvertaisia nimenomaansuhteessa valtaväestöön.

Itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus. Itsemääräämisoikeus javalinnanvapaus tarkoittavat henkilön oikeutta itsenäiseen harkintaan,päätöksentekoon ja toimintaan häntä itseään koskevissa asioissa. Mikäli kykyä taivoimavaroja selkeään kokonaisuuden hahmottamiseen ei kuitenkaan vammastajohtuen ole riittävästi, on mahdollista tarjota ratkaisuvaihtoehtoja ja tukeavammaisen henkilön omaa tahtoa ja valintoja niin, että päätökset tulevat tehdyksi

Sivu 7

hänen kanssaan yhteisymmärryksessä. Kyseessä on tällöin tuettu päätöksenteko,johon tulisi saada riittävästi henkilökohtaista apua.

Osallisuus on tunne, että saa olla osallisena asiassa tai toiminnassa, jolloinkiinnittyy sitä kautta yhteiskuntaan. Osallisuudessa sitoudutaan itse johonkintoimintaan ja halutaan vaikuttaa asioiden kulkuun sekä ottaa vastuu myösseurauksista. Osallisuudessa on selvä tunne siitä, että on mahdollista saadaaikaan muutoksia omassa elämässä. Se on kokemus päätöksenteosta javaikuttamisesta.

Täysivaltaistuminen tai voimaantuminen on sitä, että vammaiset itsetäysivaltaistavat itsensä. Tällöin muut tahot eivät mielivaltaisesti ohjaile heidäntekemisiään ja päätöksiään. Täysivaltaistumisen kautta jokaisella vammaisellaihmisellä on mahdollisuus hyvään ja mielekkääseen elämään hänen omistakyvyistään ja tavoitteistaan lähtien. Se edellyttää myös tavanomaisen elämänperusedellytysten olemassaoloa. Vammaisen ihmisen mahdollisuudet hyväänelämään toteutuvat vain, jos kaikkien vammaisten ihmisoikeudet oikeastitunnistetaan ja tunnustetaan.

Asenteet ja arvot. Yhteiskunnan monimuotoisuutta arvostavien asenteiden jaarvojen vahvistuminen tuottaa kestävää vammaispolitiikkaa. Kaikilla ihmisillä onvelvollisuus toimia siten, että yhdenvertaisuus toteutuu käytännössä. Asenne- jaarvotyöskentelyn tavoitteena on vaikuttaa vallitseviin näkemyksiin jaymmärrykseen niin, että kaikki ihmiset voivat yhdessä rakentaa yhteiskuntaa.Vammaisuudesta johtuvat tarpeet huomioidaan osana tavanomaista suunnitteluaja toteutusta. Esteettömät, saavutettavat ympäristöt, toimivat palvelut jakäyttökelpoiset tuotteet vahvistavat ihmisten yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä.

2 Erityispalvelut ja tukitoimet osallisuuden ja osallistumisen varmistajana

Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiäelää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekäehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammaisellahenkilöllä tarkoitetaan tällöin ihmistä, jolla vamman tai sairauden johdosta onpitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Saman lain mukaan kunnassa olevia elinoloja kehitettäessä sosiaalilautakunnan jakunnan muiden viranomaisten on edistettävä ja seurattava vammaistenhenkilöiden elinoloja sekä pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään epäkohtiensyntymistä ja poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilöntoimintamahdollisuuksia ja osallistumista.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista(3.4.1987/380) on toissijainen erityislaki, jolloin sen mukaisia palveluja ja tukitoimiajärjestetään vasta, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopiviapalveluja tai etuuksia muun lain nojalla.

Myös kehitysvammaiselle henkilölle järjestetään hänen vammaisuutensaedellyttämiä palveluja ja tukitoimia ensisijaisesti tämän lain nojalla siltä osin kuin

Sivu 8

ne ovat hänen palveluntarpeeseensa nähden riittäviä ja sopivia sekä muutoinkinhänen etunsa mukaisia ja vasta toissijaisesti kehitysvammaisten erityishuoltona(1.9.2009 alkaen).

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (23.6.1977/519) on toissijainenerityislaki, jossa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys taihenkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadunsairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saadatarvitsemiaan palveluja. Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisenhenkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeistatoimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänentarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Tarvittavat palvelut ja tukitoimet pyritään toteuttamaan myös vammaisillekuntalaisille ensisijassa yleislainsäädännön tai kaikille kuntalaisille tarkoitettujenerityislakien perusteella. Yleisiä palveluja tulisi kehittää, jotta mahdollisimmanmonesta erillispalvelusta voidaan luopua ja yksilöllisesti välttämättömäterityispalvelut räätälöidä peruspalvelujen sisällä toteutettaviksi.

Erityispalveluja tarvitaan aina, mutta niitä tulisi vähentää pitkällä aikavälilläasteittain siten, etteivät vammaisten erityispalvelut olisi tavanomaisin tai helppovaihtoehto kaikkiin haasteisiin; etenkin vaikea- tai monivammaisen henkilöntarvitsemaa palveluvalikkoa tai tukitoimia pohdittaessa.

3 Seuranta

Vammaispolitiikan toteutumisen seuranta edellyttää hallintokunnissa aktiivisiatoimia, jotka sisältyvät kaupungin tavanomaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun.Pääasiallinen vastuu kyseisestä seurannasta on aina toimenpiteestä vastaavallatai päätöksestä vastuussa olevalla hallintokunnalla. Hallintokuntiensektorisuunnitelmat hyväksytään yleensä kyseisessä lautakunnassa.Sektorisuunnitelmiin sisältyvistä hankkeista ja niiden toteuttamisen ajoituksestapäätetään talousarvion yhteydessä.

Eri hallintokuntien toiminta- ja taloussuunnitelmien laatimiseen ja seurantaanvammaispolitiikan osalta tulisi sitouttaa lisäksi kunnallinen vammaisneuvosto,kunnan esteettömyysasiantuntijat sekä vammaisasiamies. Toimintakokonai-suuksien tai yksittäisten toimenpiteiden seuranta ja epäkohtien esiin nostaminenkuuluvat myös paikallisille vammaisjärjestöille.

4 Vammaispoliittisten vaikutusten arviointi kaikessa päätöksenteossa

Vammaispoliittisten vaikutusten arvioinnin kautta kunnallishallinto ja eriviranomaiset voivat järjestelmällisesti edistää vammaisten henkilöidenoikeudenmukaisen yhteiskunnallisen aseman toteutumista. Arvioimallasuunnitelmien vaikutuksia ennakkoon saadaan tietoa päätöstentarkoituksenmukaisista vaikutuksista ja myös mahdollisista haitoista.

Arvioinnissa tuodaan esille vaikutuksia, joita päätöksenteosta ehkä onodotettavissa vammaisten ihmisten kannalta. Eri vammaryhmien väliset,

Sivu 9

mahdollisesti ristiriidassa olevat tarpeet saadaan näkyviin ja pulmiin pyritäänlöytämään oikeudenmukaiset kokonaisratkaisut. Vaikutusten arvioinnin tulisi ollakiinteä osa tavanomaista, jatkuvaa prosessia, jolla hallintokunnat tekevätpäätöksiä ja vievät niitä käytäntöön. Kuntatasolla vammaisneuvostojen japaikallisten vammaisjärjestöjen asiantuntemuksen saaminen mukaan yhteistyöhönon edellytys arvioinnin tulokselliselle toteuttamiselle.

5. TOIMIVAN VAMMAISPOLITIIKAN TUNNISTEET

Vammaispolitiikan toteutuessa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, täyttyvätseuraavat ehdot kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa:

Tavoitteellisen vammaispolitiikan aikaansaamiseksi eri hallintokunnatottavat vammaispoliittisen vastuun omassa toiminnassaan.Epäonnistuneista ratkaisusta tai huonoista käytännöistä luovutaan jauskalletaan tunnustaa niiden olleen kyseisessä tilanteessaepätarkoituksenmukaisia.

Kunta sisällyttää vammaispolitiikan omiin strategioihinsa jakehittämissuunnitelmiinsa ja seuraa tavoitteiden toteutumista osananormaalia talous- ja toteuttamisseurantaa.

Kun hallintokuntien välinen yhteistyö on saumatonta, ne turvaavatvammaisten henkilöiden oikeudet vastuunsa mukaisesti myös palvelujenja tukimuotojen rajapinnoilla.

Eri hallinnonalojen menestyksellinen toiminta ja osaaminenhyödynnetään ja halutaan dokumentoida myös muille hallintokunnille,vastuualueille tai toimijoille.

Aito vammaisnäkökulma otetaan mukaan pitkän aikavälin suunnitteluunja kehittämistoimintaan. Silloin käytetään olemassa olevaavammaispoliittista osaamista ja konsultoidaan erityisosaajia (kunnallinenvammaisasiamies, vammaisneuvosto, paikalliset vammaisjärjestöt,vammaiset kuntalaiset).

Vammaispolitiikan periaatteisiin kuuluu oleellisesti rahoitusvastuu ja tarvittavienyhdenvertaisuuden mahdollistavien toimenpiteiden rahoittaminen osana kunkinhallintokunnan omaa toimintaa.

Sivu 10

6. YHTEENVETO VAMMAISPOLITIIKAN TAVOITTEIDENTOTEUTUMISESTA JA TOIMINNAN PAINOPISTEISTÄ

KAUPUNGIN VIRASTOISSA

Kaupunginhallituksen mukaan yhteenveto Helsingin vammaispolitiikan tavoitteistaja keskeisistä toiminnan painopisteistä on tehtävä yhteistyössä sosiaaliviraston,terveyskeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston ja opetusviraston kanssa. Nämähallintokunnat ovat edustettuina myös Helsingin kaupungin vammaisneuvostossa.Näiden virastojen lisäksi vammaispolitiikkaa pohti yhdessä seitsemän muutavirastoa tai vastuualuetta, joiden toiminta vammaisten kuntalaisten hyvinvoinninturvaajana on merkittävä.

Helsingin kaupunginhallitus saa tämän yhteenvedon lisäksi käyttöönsäalkuperäisen hallintokuntien / virastojen tuottaman kirjallisen materiaalinvammaispolitiikan painopisteistä ja tavoitteista.

1. KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO

NykytilaKaupunkisuunnitteluvirasto noudattaa kaikessa toiminnassaan voimassa olevialakeja, säännöksiä, määräyksiä ja ohjeita, jotka tukevat vammaisten kuntalaistentarpeita. Maankäytön suunnittelulla luodaan edellytyksiä palveluiden sijoittamisellekaupunkirakenteeseen siten, että ne ovat hyvin myös vammaisen kuntalaisensaavutettavissa. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että palvelut sijaitsevatjulkisen joukkoliikenteen toiminta-alueella. Uudisalueella noudatetaan kaikessasuunnittelussa ohjeita, määräyksiä ja lakeja, jotka edistävät esteettömänkaupunkiympäristön rakentamista.

Tavoitteet ja toimenpiteet Julkisilla ulkoalueilla järjestää julkisten tilojen opastus vammaisten kuntalaisten erityistarpeet huomioon

ottaen poistaa kaduilta ja julkisista tiloista luvattomat nk. A-standit, jotka ovat etenkin

liikkumisesteisille ja näkövammaisille ongelmallisia keltainen katuvalaistus tulisi poistaa julkisilta kaduilta/ulkotiloista sen huonon

värintoiston ja kontrastiongelmien takia edistää kaivoratkaisuja, jolloin jakokaapit eivät ole katutasossa /maantasossa

eivätkä aiheuta liikkumisesteitä. Helsingissä on16 000 sähkö/jakokaappia, joista moni sijaitsee ongelmallisissa paikoissa.

julkisen liikenteen pysäkkien rakenteellisissa ratkaisuissa lähtökohtana onesteettömyys

liikennevalojen suunnittelussa otetaan huomioon vammaisten jalankulkijoideneritystarpeetliikennesuunnitelmissa otetaan huomioon esteettömien pysäköintipaikkojentarve tapauskohtaisesti.

Helsingin kaupunki on sitoutunut parantamaan toiminnallaan pyöräilyn olosuhteita.Toimenpiteinä tämä tarkoittaa pyöräilylle tarkoitettujen rakenteiden sujuvuuden,

Sivu 11

liikenteenvälityskyvyn ja esteettömyyden parantamista mm. tehokkaammallarakenteellisella erottelulla jalankulusta rinnastaen pyöräily samallaajoneuvoliikenteen kaltaiseksi liikennemuodoksi.

Esikaupunkien kerrostaloalueilla on käytetty asemakaavamääräystä, joka salliiinva-tunnuksen omaaville autoille varattujen pysäköintipaikkojen rakentamisenlähelle asuinrakennusten sisäänkäyntejä. Käytäntöä tulee suosia edelleen.Olemassa olevan rakennuskannan ja kaupunkiympäristön suunnittelussakiinnitetään erityistä huomiota piha-alueisiin. Oma pihaympäristö on tärkeä etenkinniille kaupunkilaisille, jotka eivät kykene liikkumaan laajalla alueella, koska heilläon liikkumisrajoitteita.

SeurantaYmpäristösuunnittelun ja rakentamisen osalta tulisi toiminnan vammaispoliittisiavaikutuksia arvioida ja seurata kaikissa päätöksenteon vaiheissa alkaensuunnittelusta ja alueen kaavoituksesta.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaEsteettömät ratkaisut on oltava mielessä hyvin aikaisessa vaiheessa jokaavoitusta tehtäessä. Rakennuskaavassa ei puututa varsinaisen rakentamisenyksityiskohtiin, vaan luodaan puitteet kokonaisuudelle. Rakennusvalvontavirastontehtäviin kuuluu esteettömyysnormien toteuttaminen itse rakennuskohteissa.

Yksi keino esteettömyyden järkevään toteuttamiseen kaavoitusvaiheessa voisivatolla eri vaatimustasot (perustaso / erityistaso) erilaisissa rakennuskohteissa.Uusilla asuinalueilla on helpompi toteuttaa järkevää kaavoitusta kuinlisärakentamisalueilla. Lisäksi julkiset tilat ovat helpompia toteuttaa esteettömästikuin asuntorakentaminen.

Esteettömän ympäristön tärkeimpiä painopisteitä on tarkoituksenmukainenkaavoitus. Kaavoitusratkaisuilla on pitkäaikaisia ja laaja-alaisia vaikutuksiaesteettömyyden toteutumiseen käytännössä, niin yleisessä toimintaympäristössä,julkisissa rakennuksissa kuin asuntorakentamisessa. Ajattelemattomilla ratkaisuillaaiheutuu ongelmia rakennusvalvonnalle, jonka tehtävänä on varmistaa mm.rakennusten sisäänkäyntien esteettömyys. Ratkaisut ovat kalliita, kun sinänsähyväksytty kaava hankaloittaa esteetöntä rakentamista. Sama koskeetarkoituksenmukaista liikennesuunnittelua.

Sisäänkäyntien luiskat tulisi aina ensisijaisesti sijoittaa sisätiloihin, mikälivaihtoehtona on niiden sijoittaminen katualueelle. Sisätiloihin mahdollisesti jopasiten, että niiden vaatimaa lisätilaa ei laskettaisi kerrosalaan.

RatkaisuehdotusHallintokuntien välinen yhteistyö esteettömyysasioissa on saatava osaksi jatkuvaaja tavanomaista viranomaistoimintaa. Yhteistyötä näissä asioissa toki tehdään eriviranomaisten kesken, mutta ei välttämättä kaikilta osin riittävästi.

Sivu 12

2. OPETUSVIRASTO

NykytilaOpetuksen tukimuotojen tarkoituksena on vahvistaa oppilaankokonaisvaltaista,ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea. Yhteistyö eri tahojen kanssa ja huolellinentiedonsiirto on tärkeää. Kouluissa kohdataan lasten erilaisuuden kirjo.Yksilöllisyyden huomioiminen on erityisen tärkeää siksi, että lapset toimivatyleensä ryhmissä, joissa vuorovaikutussuhteiden määrä on suuri.Vuorovaikutuksen merkitys hyvän oppimisympäristön ja ilmapiirin luomisessa onkeskeinen. Koulujen tärkeä tehtävä on kehittää lasten ja aikuisten välille sellainentoimintakulttuuri, jossa toteutuu välittävä ja kannustava vuorovaikutus.

Opetusvirasto toimii esteettömyyden ja oppilaan/opiskelijan edun periaatteenmukaisesti. Kaikki uudet koulurakennukset suunnitellaan ja rakennetaansellaisiksi, että ne ovat kaikkien käytettävissä: esteetön koulu. Vanhatkoulurakennukset pyritään viimeistään perusparannuksen yhteydessämuuttamaan esteettömiksi. Toiminnan lähtökohtia ovat yksilöllisyyden jamoniarvoisuuden kunnioittaminen ja yhteisöllisyyden korostaminen.

Oppilaalla on mahdollisuus tarvitsemiinsa tukipalveluihin (koulunkäyntiavustus,apuvälineet). Oppilas- ja opiskelijahuolto ovat kaikkien käytettävissä. Tämä takaasen, että oppilaitoksissa on omasta takaa osaamista erilaisten yksilöllistentukitoimien suunnitteluun ja valmiita yhteyksiä keskeisiin yhteistyötahoihin.Opetussuunnitelmat ovat kaikille yhteiset.

Tavoitteet ja toimenpiteetPerusopetuslaki muuttuu 1.1.2011. Käsite erityisoppilaasta poistuu; oppilasta einähdä erityisoppilaana, vaan jokaisella oppilaalla on omat erilaiset tarpeensa.Koulun tuki oppilaalle määräytyy oppilaan tarpeen mukaan: yleinen tuki –tehostettu tuki – erityinen tuki. Tämä on suuri näkemyksellinen muutos, joka ohjaaoppimisympäristöjen - fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten - kehittämistä. Uudetopetussuunnitelman perusteet astuvat voimaan 1.8.2011.

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yhdessä luoneet PKS-osaamiskeskukset kuulo-,näkö- ja liikuntavammaisille. Näistä osaamiskeskuksista koulut voivat saadakonsultaatiota mm. vammaisen opetuksen toteuttamiseen. Kuulovammaistenosaamiskeskustoiminta alkaa Albertin koulussa. Muiden osalta toiminta onsuunnitteluvaiheessa. Osaamiskeskusten tehtävänä on tarjotapääkaupunkiseudun kouluille osaamista oman asiantuntija-alueensa sisältä.Lisäksi oppimisympäristöjen kehittämishankkeella halutaan paikallisesti luoda jakehittää uudenlaisia lähestymistapoja oppimisympäristöjen kehittämiselle.

Perusopetus tulee paremmin nivoa yhteen päivähoidon ja toisen asteen kanssa:alueellinen elämänkaarimalli opetustoimen hallinnon perustana takaisi myösvammaisten oppilaiden opetuspalvelut. Alueellisella varhaiskasvatuksella,esiopetuksella, perusopetuksella ja toisella asteella olisi yhteinen hallintorakenne.

Toisella asteella syksyllä 2010 alkaneessa ARMI-hankkeessa kehitetäänjalkautunut opiskelijahuollon malli, arkiohjaus, keskeyttämisvaarassa olevien jakeskeytykseltä opiskelemaan palaavien opiskelijoiden tueksi. Tsemppari –

Sivu 13

Nuorten aikalisä -hanke on toiminut syksystä 2008 lähtien. Sen tavoitteena onkehittää toimintamalleja opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja opintojenkeskeyttämisen ehkäisemiseksi. Keskeisiä työmuotoja hankkeessa ovat varhainenpuuttuminen, voimavarakeskeinen ohjaus sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisynverkoston kehittäminen.

PainopisteetUusi perusopetuslaki ohjaa ajattelemaan voimakkaammin, että ensisijaisestilähikoulu tarjoaa opetuspalvelut kaikille sen alueen perusopetusikäisille. Kaikilla onoikeus osallisuuteen. Jotta opetus voisi tapahtua oppilaan omassa lähikoulussa,hänellä tulee olla oikeus tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin, että tämä olisimahdollista.

Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmat tulee jalkauttaa niin, että netoteutuvat myös vammaisen opiskelijan kohdalla opintojen alusta ammattiinsaakka. Integroidusti ammattiin opiskelevat opiskelijat tarvitsevat jatkuvan tuen,joka varmistetaan rakenteita kehittämällä ja opettajia kouluttamalla.

SeurantaJokainen koulu tekee vuosittaisen toimintasuunnitelman ja sen toteutumistaarvioidaan toimintakertomuksessa. Ammatillisen koulutuksen puolella tehdäänvuosittainen tulossopimus, jota seurataan ja jonka pohjalta toimintaa kehitetään.Eri hankkeilla on koordinointiryhmät ja ohjausryhmät. Laadunarviointia kehitetäänniin, että se on osana vuosittaista toimintasuunnitelmaa ja – kertomusta. Kouluissatehdään itsearviointia ja arviointia auditoimalla.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaOpetussuunnitelmat ovat kaikille yhteiset, mutta opetusjärjestelyt ovat vielä aikaerilliset: vammaisia lapsia opetetaan erillisissä ryhmissään. Fyysinen integraatioperiaatteessa toteutuu ja mahdollisuus sosiaaliseenkin integraatioon on olemassa,mutta sille on myös esteensä ja hidasteensa: pedagogista osaamista pitääedelleen kehittää ja fyysisen toimintaympäristön esteettömyyttä täytyy kehittää.Esteettömyyttä tulisi lisätä opetuksen palvelutoiminnan asiakaspalvelussa ja ottaahuomioon myös asiakkaan tarve henkilökohtaiseen avustajaan. Työtehtävät jatyöskentelyolosuhteet asettavat monenlaisia rajoituksia vammaistenammatinvalinnalle. Esteetön liikkuminen edellyttää kaikissa koulutusyksiköissä jatoimipisteissä asianmukaiset varustukset ja tilaratkaisut.

Koulun oppilashuollon palvelujen niveltäminen oppilaiden muuhun kuntouttavaan,sosiaalisen ja terveydelliseen hoitoon tarvitsee kehittämistä. Koulun oppilashuollontulee vastata siitä, että oppilaat otetaan huomioon kouluyhteisön jäseninä ja näinkehittää oppilaiden osallisuutta.

RatkaisuehdotusOpetustoimessa opettajien tulee osata tukea jokaista oppilasta ja opiskelijaaerilaisissa oppimistilanteissa ja -ympäristöissä. Opettajat tarvitsevat tähänkoulutusta ja tukea. Tämä tarkoittaa täydennyskoulutusta.

Esteet toteuttamiselle: Jos tähän päätetään kohdentaa voimavaroja, ei mikään.

Sivu 14

3. SOSIAALIVIRASTO

HALLINTO- JA KEHITTÄMISKESKUS

Esteetön ympäristö Tilayksikössä tehdyt esteettömyyskartoitukset ja erityisesti

yleisöpalvelupisteissä olevien esteiden korjaaminen. Toimipisteiden henkilökunnan koulutus esteettömyysasioissa. Kuntalaisille suunnattuun palvelukarttaan sisällytetään esteettömyyttä

koskevia tietoja. Toimiva koti on esteettömän ja turvallisen asumisen ratkaisuja esittelevä

näyttely ja informaatiokeskus.

Tiedotus ja tiedon saannin esteettömyys Sosiaaliviraston viestintäyksikön ylläpitämille internet-sivuille on lisätty

materiaalin kuuntelumahdollisuus. Sivuston rakennetta on selkeytetty sivujen selaamisen ja tietojen löytämisen

helpottamiseksi. Sosiaaliviraston neuvontapalveluja kehitetään monikanavaiseen

palvelumalliin. Esteettömyyttä lisätään kehittämällä sähköistä asiointia ja mahdollistamalla

tulkkauspalvelut. S-infon vakiintunut toiminta. Asiakaspalautteen keräämistä tullaan lähivuosina tehostamaan myös

vammaispalvelujen osalta.

Päätöksenteon selkeys ja oikeudenmukaisuus Sosiaaliviraston laki- ja perintäyksikössä kootaan tietoa asiakkaiden

tekemistä muutoksenhauista ja muistutuksista. Viranomaisten päätösten tulisi olla selkeitä ja ymmärrettäviä, jolloin

vähennetään palvelujärjestelmään kohdistuvaa epätietoisuutta. Hallinto- ja kehittämiskeskuksen rooli korostuu myös asiantuntijana

hankintaprosesseissa.

LAPSIPERHEIDEN PALVELUT

NykytilaPerhekeskuksen ja perheneuvolan palveluita tarjotaan lähellä asiakkaita eritoimipisteessä. Kaikissa toimipisteissä on pyritty varmistamaan toimintaympäristönesteettömyys niin hyvin kuin mahdollista. Henkilöstö on koulutettua ja tottunutkohtaamaan erilaisuutta ja poikkeavuutta eri muodoissaan

Vastuualueella on valmisteilla lapsilähtöisen yhdyskuntasuunnittelun periaatteet,joissa korostetaan esteettömyyden näkökulmaa.

Tavoitteet ja painopisteetAsiat, jotka vaativat korjaamista tai uudelleen järjestelyjä:

Sivu 15

Lapset ja nuoret, joilla on havaittavissa viiveitä kehityksessä tai merkittävääepätasaisuutta toimintakyvyssä, jäävät helposti vaille tarvitsemiaan tukipalveluja,jos heillä ei ole diagnoosia. Diagnoosi on tekemättä usein monista eri syistä ja asiatulee esille vasta lastensuojeluasiakkuuden aikana.

Vaikeasti vammaisia lapsia hoidetaan kotona eikä enää laitoksissa. Kotonaasumisen mahdollistavia palveluja järjestetään monen eri hallintokunnan toimestaja eri lakeihin perustuen (kotisairaanhoito, vammaispalvelut ja lapsiperheidenkotipalvelu). Palveluista perittävät maksut vaihtelevat riippuen siitä, minkä lainnojalla palvelu järjestetään. Myös henkilökunnan koulutustaso ja osaaminenvaihtelevat. Hallintokuntien välinen työnjako kaipaa vielä selkeyttämistä yhteistyöntiivistämistä.

Lastensuojelulain mukainen huostaanotto päättyy viimeistään, kun lapsi täyttää 18vuotta. Jälkihuolto toteutetaan tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta,hänen vanhempiaan ja huoltajiaan. Jälkihuollon palveluihin kuuluu mm. apuasunnon hankkimiseksi. Vammaisilla jälkihuollossa olevilla nuorilla on ollutvaikeuksia päästä vammaisille tarkoitettujen erityispalvelujen piiriin jälkihuoltoonvedoten.

Lasten ja nuorten hyvän kasvun edellytysten kartoittaminen ja turvaaminenedellyttää hallintokuntien yhteistyötä myös erityispalvelujen turvaamiseksiyksilöllisesti silloin, kun lapsella/nuorella tai hänen perheellään ei ole riittäviätoimintaedellytyksiä tai ymmärrystä.

Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman 2009–2012 kärkihankkeissa eiole vammaisille lapsille erityisenä ryhmänä kohdentuvia hankkeita, muttahallintokuntien yhteinen toteutus tukee myös vammaisten esteetöntä osallisuuttasisältäen useita tukevia prosesseja ja palvelukäytäntöjä.

Tärkeä tavoite lapsen ja nuoren edun, oikeuksien ja palvelujen kannalta on ns.rajapintojen selkiyttäminen (hallintokuntien välinen työnjako, lainsäädäntö), jottaasiakkaiden näkökulmasta palveluketjut ovat toimivia ja varmistetaan vammaisillelapsille ja nuorille tasa-arvoinen mahdollisuus elämiseen, asumiseen ja vapaa-aikaan.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaHallintokuntien välinen työnjako kaipaa vielä selkeyttämistä ja yhteistyöntiivistämistä. Eri tavoin vammaiset henkilöt ovat keskenään eriarvoisessaasemassa riippuen siitä, onko heillä diagnosoitua toimintakykyä rajoittavaa tekijääja mihin palveluihin heillä on oikeus ja mahdollisuus.

RatkaisuehdotuksetVammaisen asiakkaan toimivan palveluprosessin turvaamiseksi hallintokuntienväliselle yhteistyölle pitäisi olla ohjeistettu rakenne erityisesti, kun vastuusta onepäselvyyttä. Lastensuojelussa havaittavien vammaisuuteen indikoivienhavaintojen perusteella tulisi varmistaa asiakkaan pääsy tutkimuksiin.

Esteet toteuttamiselle: Ei esteitä.

Sivu 16

LASTEN PÄIVÄHOITO

NykytilaKaikille alle kouluikäisille lapsille järjestetään päivähoitopaikka vammaisuudestariippumatta. Sijoituspaikka katsotaan lapsen tarpeiden perusteella. Lapsi saapäivähoitopalvelut pääsääntöisesti omalla asuinalueellaan omien ikätovereidensakanssa. Hoito järjestetään erityisryhmässä vain silloin, kun lapsen erityisen tuentarve on mittavaa tai siitä on hänelle kehityksellisesti merkittävää hyötyä.Kehitysvammaisten koulunsa aloittavien lasten huoltajille järjestetään aina vuodenalussa ”Kouluun menevä lapsi”- kuntoutuskurssi Vammaisneuvolan toimesta.

Toimitilojen esteettömyyskartoituksessa (2010) löytyi 13 leikkipuistoa, joissa ei oletällä hetkellä tiedossa korjauksia esteiden poistamiseksi. Näistä tullaan tekemäänehdotukset korjattavista kohteista kiinteistövirastolle.

Leikkipuistoille on valmisteilla yhdessä tilapalvelun kanssa tilasuunnitteluohje,jossa huomioidaan minimivaatimukset toimintojen ja esteettömyyden kannalta.

Vammaisten koululaisten mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi leikkipuistojenavoimeen toimintaan iltapäivisin koulun jälkeen vaikeuttaa se, ettei leikkipuistojenhenkilökunnassa ole erityisavustajan vakansseja tällä hetkellä käytössä.

Tavoitteet ja painopisteetPalveluverkkotyössä otetaan huomioon eritavalla erityistä tukea tarvitsevat lapset,jotta he voisivat mahdollisuuksien mukaan saada päivähoitopalvelut huoltajientoivomassa muodossa ja tuki tuodaan aina kun se on mahdollista lapsen luo.

Asiat, jotka vaativat korjaamista tai uudelleen järjestelyjä:Päivähoito on peruspalvelu, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus japäivähoitomaksu tulisi määräytyä päivähoitoasetuksen mukaisestivammaisuudesta riippumatta. Taloudelliset tukitoimet tulisi toteuttaa muillakeinoilla.

Opetustoimella on pääasiassa järjestämisvastuu perusopetuslain mukaisestakoululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Kehitysvammaiset ja autistiset oppilaatkuuluvat kuitenkin Helsingissä sosiaalitoimen lasten päivähoidonjärjestämisvastuulle. Heille tarjotaan toisin kuin kaikille muille tarvittaessa koulunloma-ajan toiminta samalla asiakasmaksulla kokopäiväisenä ja kesähoitopäivähoitona koko perusopetuksen ajan.

Vastuualueen monivammaisten lasten kolmesta erityisryhmästä kaksi sijaitsevatkuntarajoilla (Vantaa ja Espoo), joiden lapsivalinnassa voitaisiin ottaa kaikki hakijattasavertaisesti huomioon kotikunnasta riippumatta. Tällöin tulee määritellätoiminnalle laskutuskäytäntö.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaHaasteena on pystyä takaamaan kaikille alle kouluikäisille päivähoidossa olevilleerityistä tukea tarvitseville lapsille samat oikeudet tarvittavaan tukeen. Nytlainsäädäntö eriarvoistaa päivähoitolapset diagnoosien perusteella. Vain

Sivu 17

vammais-statuksen omaavilla erityistä tukea tarvitseville lapsille voidaan soveltaavammaisille tarkoitettuja erityislakeja tai Kelan kuntoutusetuuksia.

Saada kehitysvammaisten ja autististen koululaisten iltapäivätoiminnan - loma-ajanhoidon ja kesähoidon johtamisjärjestelyt yhtenäistettyä ja integroida toimintamahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ko. lasten opetukseen ja muihinvammaispalveluita tarjoaviin palveluihin.

RatkaisuehdotuksetAlle kouluikäisen lapsen diagnoosi ei saisi määrittää automaattisesti tiettyjäoikeuksia tai taloudellisia etuuksia erityislain nojalla. Kaupunginhallituksen päätösvaikeasti tai syvästi kehitysvammaisten lasten maksuttomasta päivähoidostaeriarvostaa muut erityistä tukea tarvitsevat lapset. Ne pitäisi kumota / päivittää.

Päivähoidon vastuualueella14 päiväkodin johtajaa johtaa 25 ryhmän ja noin 200kehitysvammaisen koululaisen iltapäivä- loma-ajan ja kesän toimintaa. Ratkaisuon keskittää toiminta 2-3 päätoimiselle johtajalle 1.1.2012 lukien ja integroida sekiinteämmin opetustoimen perusopetuslain mukaiseen toimintaan taisosiaaliviraston vammaistyön organisaatioon.

Esteet toteuttamiselleYhdenvertaisuuden esteitä ovat voimassa oleva lainsäädäntö ja päivitystäkaipaava kaupunginhallituksen päätös.

Kehitysvammaisen tai autististen koululaisen iltapäivä- loma-ajan ja kesäntoimintaa ajatellen ei ole esteitä. Muutos on silti aikaa vievä, kun kolmen tahonerityisvastuut pyritään katsomaan ehjän ja sujuvan päivän näkökulmastatoimivaksi kokonaisuudeksi.

VANHUSTEN PALVELUT

NykytilaNeljä vanhusten palvelujen toimialueella olevaa hanketta tai merkittävää asiaa,jotka on toteutettu vammaisten kuntalaisten kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Satka-projekti (Seniorit ja syrjäytyneet ATK-aikaan – projekti) 2008- 2010 Neljän sukupolven leikkipuisto -hanke. Terve ja turvallinen kaupunki-

ohjelman rahoittamana yhteistyössä Lavan kanssa. S-info: Vanhusten palveluissa vuonna 1999 perustettu Seniori-info, joka on

laajentunut S-infoksi ja palvelee myös vaikeavammaisia asiakkaita iästäriippumatta.

Yhteistyöllä liikkumaan -hanke yhteistyössä Terken kanssa.

Peruskorjaushankkeita suunniteltaessa on tehty esteettömyyskartoitukset, esim.Syystien palvelutalo, Kinaporin palvelukeskus ja palvelutalo, Kampinpalvelukeskus. Kaikissa palvelukeskuksissa on tehty sisätilojenesteettömyyskartoitus.

Tavoitteet ja painopisteetStrategisen suunnittelun painopistealueena on monipuolisten vanhustenkeskustenluominen eri alueille. Viitekehys sisältää myös asuinympäristön ja sen

Sivu 18

esteettömyyden, joka soveltuu kaikille eli ”se on mikä on sopivaa ikäihmisille onsopivaa kaikille kuntalaisille”.

Tärkeimmät korjaamista tai uudelleen järjestelyjä vaativat asiat: Toimitilojen ja vanhusten asuntojen esteettömyyteen panostaminen sekä

Design for All -ajattelun juurruttaminen hankkeisiin. Yhteistyön lisääminen vanhusten palvelujen ja vammaisten sosiaalityön

kesken ja tiedon lisääminen toisten työstä: Sosiaalihuoltolaki (SHL) onensisijainen vammaispalvelulakiin (VPL) nähden. Rajanveto SHL:n ja VPL:nvälillä on isojen kuntien ongelma. Pienessä kunnassa sama työntekijä tekisiesim. asunnon muutostyöpäätökset joko SHL:n tai VPL:n perusteella, eikäasiakkaan tarvitsisi itse osata hakea tai perustella palvelua oikean lainmukaisesti.

Kuurojen vanhusten palvelujen saanti omalla äidinkielellä eli viittomakielelläei ole sujuvaa. Pistekirjoituksella ei ole esitteitä eikä opasteita vanhustenpalvelupaikoissa.

Osallisuus ja vanhusten osallistuminen tietotekniikan käyttöön. Esteettömän ja kuntoutumista edistävän ympäristön luominen kaikkiin

asuinyksiköihin ja -ympäristöihin sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäyksellä. Muokata entisen pitkäaikaissairaalan asiakkaiden haasteet tavoitteiksi.

Tämä on suuri, monen vuoden tehtäväkenttä.

Näitä vammaispoliittisia painopistealueita tullaan lisäksi priorisoimaanlähiaikoina:

Itsenäinen elämän, perhe-elämän ja eri sukupolvien välisenvuorovaikutuksen edistäminen

Kulttuuri ja vapaa-aika Syrjinnän ehkäisy sekä yhteiskunnallinen osallisuus ja sen

mahdollistaminen Vähemmistökysymysten huomiointi asenteellisella muutostyöllä Turvallisuus (teknologiset innovaatiot) Terveys ja kuntoutus ja aktiivinen liikunta

ToimenpiteetOmaishoidontuen eri tukimuotojen kehittäminen yhdessä Aivan asiantuntijoidenkanssa omaishoitajia, hoidettavia ja heidän järjestöjään kuullen.

Luodaan yhteisiä toiminta- ja työmuotoja eri julkisten ja kolmannensektorin toimijoiden välillä raja-aitojen madaltamiseksi ja poistamiseksi tavoitteenavähemmistöryhmien hyvinvoinnin edistäminen.

Valmistaudutaan kotikuntalain muutokseen.

Vanhusten palvelujen SAS-prosessin sähköistä jononhallintaakehitetään. Siitä saattaa tulevaisuudessa hyötyä myös vammaisten sosiaalityö.

SeurantaMäärävälein raportoidaan sosiaalilautakunnalle Vavan tavoitteiden toteutumisesta(lautakunnan iltakoulut).Budjetti- ja suoriteseurannan kautta seurantaa määräajoin toimintavuoden aikana.

Sivu 19

Erilaiset tilastolliset vertailut: Kuusikko-kunnat seuranta, PKS-kuntien vertailu

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessa Osallisuus ja sen mahdollistaminen Itsenäinen elämän, perhe-elämän ja eri sukupolvien välisen

vuorovaikutuksen edistäminen Rakennettu ympäristö -> rahoitus oltava järjestetty houkuttelevaksi (tämä

tarkoittaa, että luodaan esteettömät asuin- ja hoivaympäristöt). Turvallisuus (teknologiset innovaatiot)

RatkaisuehdotuksetAsumisratkaisuja pitää monipuolistaa (esim. yhteisöllisyyden mahdollistaminen taikehittäminen ikääntyneiden asumisessa).

Kotona asumisen edellytykset kuntoon (tärkeitä näkökulmia ovat esim. kotienesteettömyyteen panostaminen, arjesta selviytymisen tukeminen uusillainnovaatioilla (myös palveluinnovaatioilla), uusien teknologioiden hyödyntäminen).

Kehittää ikääntyneiden taloudellista tukea kotona asumista kannustavaansuuntaan. Mikäli ikäihmisen omat tulot eivät riitä arkielämän kuluihin jatarkoituksenmukaisten tukipalvelujen hyödyntämiseen omassa kodissapärjätäkseen, pitäisi erityisesti vähävaraisten ikääntyneiden tukea kehittää.

Ikääntyneiden palveluverkon prosesseja tulee saada asiakkaan näkökulmastakatsoen sujuvammiksi. Tämä tarkoittaa tiivistä yhteistyötä eri hallintokuntienkesken ja hoivajärjestelyjen kokonaisvaltaista kehittämistäasiakasmyönteisemmiksi.

Sähköisen asioinnin kehittämisessä huomioidaan myös ikääntyneen käyttäjännäkökulma.

Esteet toteuttamiselleSuuressa organisaatiossa kehittäminen voi olla hidasta, käytössä olevat tilatasettavat rajoja toiminnan kehittämiselle ja haasteiden moninaisuus hidastaaratkaisujen saavuttamista.

VAMMAISTYÖ

NykytilaVammaistyön periaatteena on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukainenkansalaisen, myös vammaisen kuntalaisen, oikeus yhdenvertaisuuteen, oikeusosallisuuteen ja oikeus tarpeellisiin tukitoimiin ja palveluihin. Vammaispalvelulaki jakehitysvammalaki erityislakeina varmistavat vammaisille kuntalaisille niidenvälttämättömien erillisten palvelujen ja tukitoimien saamisen, joita yleinenlainsäädäntö ei turvaa.

Vammaispalvelulain uudistuksissa subjektiivisten oikeuksien lisäämisellä onhaluttu vahvistaa vammaisten kuntalaisten asemaa ja oikeutta palveluihin.Erityisesti 1.9.2010 voimaan astunut lain muutos henkilökohtaisesta avustavahvistaa vammaisen henkilön osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Samalla kaikissa

Sivu 20

muissakin tukitoimissa on korostunut asiakkaan kuuleminen ja vaihtoehtoistenratkaisujen hakeminen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Vammaisten sosiaalityössä keskeistä on vammaisten asiakkaiden itsenäisenelämän ja vaikuttamismahdollisuuksien tukeminen. Palvelujen järjestämisessätärkeää on henkilökohtainen palvelujen suunnittelu (palvelusuunnitelmat),asiakkaiden kuuleminen eri foorumeissa ja asiakaspalautteen kerääminen sekäaktiivinen palautteeseen reagoiminen. Yksilöllisessä palvelujen suunnittelussapalvelukokonaisuus muodostuu usein yleisten palvelujen ja erityispalvelujenyhdistelmänä.

Vammaisten sosiaalityössä erityispalvelut toteutetaan vammaispalvelulain taikehitysvammalain nojalla. Vammaisten sosiaalityö vastaa myös asiakaskunnanomaishoidon tuen palveluista sekä autismin kirjoon kuuluvien asiakkaidensosiaalihuoltolain mukaisista palveluista.

Vaikeavammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen, opetuksen ja erityisestiammattiopetuksen kehittyminen ovat lisänneet vammaisten nuorten ja heidänperheidensä tietoisuutta, että myös vammaisella nuorella on oikeus itsenäiseenelämään. Nuoren toivotaan itsenäistyvän ja pystyvän mahdollisimman pitkälletoimimaan omien valintojensa mukaan. Sosiaaliviraston näkökulmasta kehitysnäkyy lisääntyvänä palvelujen kysynnän monimuotoistumisena (esim.työllistymispalvelut, erilaiset asumispalvelut).

Asumisen erityispalvelutSosiaaliviraston ja vammaistyön nykyinen ja myös tulevien vuosien kärkihanke onkehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen hanke( ASU), jonka sosiaalilautakunta hyväksyi 27.5.2008. Hankkeen tavoitteena onkehitysvammaisten laitoshoidon korvaaminen asumispalveluilla jaasumispalvelujonojen purkaminen.

Kehitysvammaisten asumispalveluissa merkittävä muutos on asumisen japalveluiden erottaminen toisistaan. Asukkaiden asema muuttuu ja heidänasumistaan koskevat huoneenvuokralain säädökset. Asuminen ei ole jatkossaenää sosiaalipalvelua, asumisen tukipalvelut sen sijaan ovat.

Kehitysvammaisten henkilöiden asumispalveluissa luodaan uusia, monimuotoisiaratkaisuja. Perinteisen ryhmäkotimallin lisäksi suunnitellaan tuettua asumistaomissa asunnoissa, joihin henkilökunta tai henkilökohtainen avustaja antaatarvittavan tuen. Lisäksi kehitetään palveluasumisryhmä- tyyppisiä asumismalleja.Vuoropuhelua palveluntuottajien kanssa lisätään. Palveluntuottajia rohkaistaanuusiin innovaatioihin esim. henkilöstön työvuorosuunnittelussa sekä uudenlaistenpalvelukokonaisuuksien kehittämisessä.

Vaikeavammaisten asumispalveluissa palvelutaloissa tai ryhmämuotoisessapalveluasumisessa palvelut hankitaan pääasiassa ostopalveluina eri tuottajilta.Syrjäytymisvaarassa oleville vammaisille henkilöille on rakenteillaryhmäkotityyppisiä asumismuotoja, joissa jokaisella on oma invamitoitettuasuntonsa keittiöineen ja saniteettitiloineen yhteistilojen yhteydessä.Asumiskonseptiin kuuluu valmennus jatko-opintoihin ja itsenäisempään elämään.

Sivu 21

Tulevaisuudessa tavoitteena on lisätä sosiaaliviraston omaa palvelutuotantoapalveluasumisessa. Henkilökohtaisen avun palvelutuotanto on monipuolistunut jamonipuolistuu edelleen palveluseteli-vaihtoehdolla.

Työtoiminta ja päivätoimintaSosiaalivirasto tarjoaa kehitysvammaisille tai vaikeavammaisten asiakkailletyötoimintaa ja työhön valmennusta, päivätoimintaa, aikuisopetusta, valmentavaakoulutusta ja työllistämispalveluja yhdeksässä omassa yksikössä sekäostopalveluna lukuisilta yhteistyöpartnereilta.

Kaikissa palvelumuodoissa on selkeät tavoitteet ja rakenteet. Jokaiselle henkilöllepyritään löytämään sopiva työ- tai päivätoimintapaikka ja mahdollistetaanasiakkaan oman urapolun toteutuminen. Asiakkaita tuetaan opiskelemaan jatyökokeilujen kautta saamaan uusia kokemuksia. Vaikeimmin vammaisillehenkilöille päivätoiminta rytmittää arkipäivää, antaa mahdollisuuden sosiaalisiinkontakteihin ja ylläpitää toimintakykyä.Tuettu työllistyminen edistää henkilöiden työllistämistä avoimille työmarkkinoille.Palveluun kuuluu työpaikan hankkiminen, yksilöllinen koulutus työtehtäviin jatyövalmentajan tuki tarvittaessa koko työsuhteen ajan.

Eri ikäryhmillä on erilaiset palvelutarpeet ja asiakkaiden toimintakyky määritteleepalveluiden monimuotoisuuden. Säännöllistä päivätoimintaa saavien asiakkaidenmäärä tulee lisääntymään.

Tiivistelmä kehittämishankkeista ja menestystekijöistä Kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen kehittämishanke (ASU-hanke) Vaikeavammaisten palveluasumisen ja muiden asumisen tehostettujen

tukipalvelujen kehittäminen Palveluverkon haltuunotto Yhteistyön kehittäminen muiden hallintokuntien kanssa (terveyspalvelut,

asuntotuotanto, työllistyminen) Valtakunnallinen ja alueellinen vaikuttaminen (vammaisten henkilöiden

toimeentulo, työllistyminen, valtakunnallinen lainsäädäntö ja normitus, sekäyhteistyö muiden kuntien kanssa)

Asiakkaiden äänen kuuleminen ja saattaminen kuuluviin Henkilöstön rekrytointi ja pysyvyys sekä oikea henkilöstömitoitus Vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen välitystoiminnan siirto Palmiaan,

jolloin sitä ei tarvitse kolmen vuoden välein kilpailuttaa. Tämä mahdollistaatoiminnan pitkäjänteisen kehittämisen ja välityspalvelun säilymisenpääkaupunkiseudulla, joka on etu asiakkaille paikallistuntemuksen kannalta

Tärkeimmät haasteetYhteistyö eri hallintokuntien kanssaErityisesti kehitysvammaisten laitoshoidon purkaminen edellyttää tiivistäyhteistyötä terveyskeskuksen ja kotihoidon kanssa avohuoltoon siirtyvienmonivammaisten runsaasti apua ja tukea tarvitsevien kehitysvammaistenhenkilöiden terveyspalvelujen järjestämiseksi avohoidossa. He ovatlukumääräisesti pieni väestöryhmä, mutta tarvitsevat erityisosaamista eripalveluissa. Yleisissä palveluissa tämän erityisosaamisen lisääminen onvälttämätöntä. Psykiatristen palvelujen kehittäminen ja saaminen osaan

Sivu 22

kehitysvammaisten avohoidon yksiköistä on edellytys avopalveluidenonnistumiseksi.

Yhteistyötä terveyskeskuksen kanssa tarvitaan myös hoito- ja palveluketjujenselkiinnyttämiseksi ja tarpeellisen ammatillisen kotihoidon turvaamiseksi eri tavoinvaikeavammaisille henkilöille vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avunlisäksi.

Vammaisten erityispalvelut vain täydentävät yleisiä palveluja. Vammaistenkaupunkilaisten tasavertaisuus ei synny pelkästään erityispalvelujen turvin.Mahdollisuus täysipainoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa syntyy ainoastaansiten, että kaikissa kaupungin hallintokunnissa huomioidaan vammaistenkuntalaisten tarpeet.

Vaikeavammaisten nuorten asuminen ja asumisen tukipalvelut. Kuluvana vuonnatehdyn kartoituksen mukaan vaikeavammaiset nuoret tulevat lähitulevaisuudessatarvitsemaan merkittävästi nykyistä enemmän vammaispalvelulain mukaistapalveluasumista ja muita asumisen tukipalveluja iän mukaisen itsenäistymisenmahdollistamiseksi lapsuudenkodista.

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Sosiaaliviraston tiedossa on suurehko joukkonuoria ja nuoria aikuisia, joilla on erilaisia neurologisia sairauksia ja vammojamutta joiden kuitenkaan katsota olevan kehitysvammaisia tai selkeästivammaispalvelulain mukaisia vammaisia henkilöitä. Toimintakyvyn rajoitustenvuoksi he eivät kuitenkaan selviä arkielämän toiminnoista ilman tukitoimia.Suurella osalla tähän ryhmään kuluvista henkilöistä on autismin kirjoon kuuluvadiagnoosi, lapsuudessa alkaneet mielenterveyden häiriöt tai vakavatarkkaavaisuushäiriö. He ovat sekä Helsingissä, että koko maassa ryhmä, jotkaovat vaarassa syrjäytyä tai ovat jo syrjäytyneet yhteiskunnasta. Näillä ryhmillä eiole järjestöjä takanaan, jotka ajaisivat juuri heidän asioitaan.

Suurin tarve tämän ryhmän kohdalla on asumispalveluista, asumisentukipalveluista, työllistymisen tukemisesta tai työtoiminnan järjestämisestä.Palvelujen tarve on usein pitkäaikainen, mutta on todennäköistä, että sopivillatukitoimilla useat selviytyisivät pitemmällä aikavälillä suhteellisen itsenäisesti.

RatkaisuehdotuksetVammaispalvelulain mukaista palveluasumista ja muita asumisen tukipalveluja onlisättävä erityisesti vaikeavammaisille nuorille.

Palvelujen järjestäminen syrjäytymisvaarassa oleville nuorille edellyttää kyseisenryhmän olemassaolon tiedostamista ja taloudellista panostusta palvelujärjestelmänkehittämiseen.Tasavertaisuuden ja osallistumisen toteuttamiseksi, rakennemuutoksen läpiviennissä ja palvelujen kehittämisessä tärkeä merkitys on yhteistyön lujittumisellauseiden eri hallintokuntien kanssa.

Sivu 23

4. TERVEYSKESKUS

NykytilaUusien hoitotapojen aktiivisella käytöllä on ehkäisty vammautumista.Terveydenhuollolla on osansa suomalaisten eliniän merkittävään pidentymiseen(10 vuotta 30 vuodessa). Se on selvästi havaittavissa myös eri vammaisryhmissä.Mm. Down- aikuisten eliniän huomattava pidentyminen on tuonut esiin kyseisillähenkilöillä tavanomaista aikaisemmin ilmenevän vanhuusiän dementia-oireiston.Kuntoutuksen ydin ja idea on omaksuttu hyvin sekä somaattisessa, ettäpsykiatrisessa hoidossa, jolloin alan voimavaroja on lisätty. Kotisairaanhoidon jakotipalvelun yhdistäminen kotihoidoksi on luonut edellytyksiä vammaisen henkilönmonipuolisemmalle hoidolle mm. mielenterveystiimien avulla.

Tavoitteet ja painopisteetAsiat, jotka vaativat korjaamista tai uudelleen järjestelyjä:

Vammaisten henkilöiden aktiivisen liikunnan lisääminen monin eri tavoin. Apuvälineet ovat lisänneet monen vaikeavammaisen henkilön

toimintakykyä. Palveluissa on ajoittaista kankeutta ja viivettä HYKS:nosalta. Omassa apuvälineyksikössä välineiden kierrätys takelteleehuollon puutteessa.

Päihdeongelmien tunnistamisessa ja hoidossa ei ole onnistuttu riittävänhyvin.

Psykiatriassa ns. kaksoisdiagnoosipotilaiden osuus on kasvanut. Heidänhoitonsa ja kuntoutuksensa on vaikeaa.

Ikäihmisten määrän lisääntyessä hoitoketjujen sujuvuus ja yhteistyönlisääminen eri hallintokuntien kesken olisi tärkeää kuntoutumista jakotiuttamista ajatellen.

SeurantaAsioiden toteutumisen ja jatkuvan kehittymisen seurata on ensiarvoisen tärkeää.Seuranta toteutuu pääasiassa budjetin, tuloskorttien ja hoitoprotokollien(diagnoosikohtainen sovittu hoitotapa) avulla. Toimintaa arvioidaan myösuusimman tieteellisen ja ammatillinen tiedon perusteella.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaOdotettavissa oleva epäsuhta julkisen sektorin terveyspalvelujen kysynnän jatarjonnan välillä korostaa kustannus-vaikuttavuustiedon merkitystä. Voimavarojaon käytettävä tavalla, josta on mahdollisimman paljon hyötyä. Palvelutarpeenarviointi on toteutettava tästä lähtökohdasta. Vammaisuuteen kohdistuvia Käypähoito -suosituksia on toistaiseksi vain vähän. Hyviä käytäntöjä luodaan myösyhteistyössä sosiaaliviraston, liikuntaviraston ja Kelan kanssa.

Yhteiskunnan kehittyminen on tehnyt sen entistä monimutkaisemmaksi.Voimavaroja tuhlaantuu, jos ajantasaista tietoa palveluista ei ole helpostisaatavilla. Sähköinen asiointi sopii useimmille vammaisille henkilöille erinomaisestija tätä kehitetään terveyskeskuksessa.

Hyvään kansalaisyhteiskuntaan kuuluu loppukäyttäjien vahva asema heitäkoskevassa päätöksenteossa. Tämä periaate korostaa mm. vammaisneuvoston

Sivu 24

merkitystä. Lisäksi terveyskeskuksessa päätöksentekoon liitetään ainaterveysvaikutusten arviointi, jossa asiaa tarkastellaan erityisesti ns. haavoittuvienryhmien näkökulmasta. Näihin kuuluvat myös eri tavoin vammaiset henkilöt

Terveyskeskuksen kannalta vammaispolitiikan tärkeimmät haasteet jamahdollisuudet liittyvät omaehtoiseen liikuntaan ja apuvälineisiin.

Liikunnan myönteinen vaikutus terveyteen ymmärretään entistä paremminLiikunnan tiivistä nivomista sairauksien ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja toimintakyvynylläpitoon esitetään lukuisissa kannanotoissa kansainvälisesti ja kansallisesti.Suomen vammaispoliittinen ohjelma 2010 - 2015 tähdentää asiaa. Sosiaali- jaterveysministeriö on antanut tänä vuonna kunnille liikunnan lisäämistäsuosittelevan ohjekirjeen. Liikunnan etuna on mm. sen suotuisa vaikutus moniinriskitekijöihin samanaikaisesti. Toisaalta lyhyetkin tiiviit liikkumattomuusjaksotvoivat erityisesti korkeassa iässä olla kohtalokkaita toimintakyvylle. Näitähavaintoja on tehty esimerkiksi ikäihmisten päivystyspalveluja tuottavassahoitoketjussa, kun potilaan siirtyminen päivystysyksiköstä sairaalaan ja/taisairaalasta jatkohoitopaikkaan ja/tai kotiin viivästyy.

Parantunut tietämys liikunnan myönteisistä vaikutuksista tulee soveltaa erityisestivammaisuuteen, johon usein kuuluu juuri liikkumisrajoitteita. Käynnissä onkinhoitotapojen muuttuminen passiivisista terapioista aktiivisen, omatoimisenliikunnan suuntaan (mm. kuntosaliharjoittelu). Liikuntamahdollisuuksia määrittääusein esteettömyyden taso. Esteettömyys määritellään entistä monipuolisemminmyös asenteina ja yhteydenpidon mahdollisuuksina. Tavoite on laaja-alainen jamonia hallintokuntia koskeva.

RatkaisuehdotusKonkreettisimmillaan liikunnan lisääminen merkitsee terveyskeskuksessa ns.liikuntareseptin rutiinimaista käyttöä. Silloin selvitetään yksilöllisesti henkilönliikuntamahdollisuudet ja niitä yritetään kohentaa. Muutosta seurataan. Tehtäväsopii parhaiten fysioterapeuteille, lääkäreille ja terveydenhoitajille. Tämäntoteuttamiseen ei ole periaatteellista estettä.

Apuvälineet luovat osallisuutta (vrt. sähköpyörätuoli)Helsingin apuvälinepalvelut toimivat varsin hyvin. Selvin epäkohta on välineidenkierrättämisen kangertelu korjauspalvelujen riittämättömyyden vuoksi.Valtakunnallinen vammaispoliittinen ohjelma nimeää tärkeiksi kehittämiskohteiksiapuvälineiden myöntämiskäytäntöjen yhtenäistämisen ja tietokannan luomisenniiden tunnettuutta ja tutkimusmahdollisuuksia lisäämään.

RatkaisuehdotusTerveyskeskuksen tulee kehittää apuvälineiden kierrättäminen ja korjauspalvelusujuvammaksi. Lisäksi pitää osallistua edellä mainittuun työhön apuvälineidenmyöntämiskäytäntöjen yhtenäistämiseksi ja apuvälinetietokannan luomiseksi.

Esteet toteuttamiselle: Näiden toteuttamiseen ei ole periaatteellisia esteitä.

Sivu 25

5. JOUKKOLIIKENNE

HELSINGIN KAUPUNGIN LIIKENNELAITOS -LIIKELAITOS (HKL)

NykytilaHelsingin kaupungin liikennelaitos vastaa operaattorina raitiovaunujen ja metrojenliikennöinnistä sekä Helsingin joukkoliikenneinfran omistajana ratojen, asemien javarikoiden hoidosta.

Esteettömyyden huomioonottaminen on osa HKL:n toiminnan normaaliasuunnittelua, rakentamista ja perusparantamista. Vammaisten kuntalaistenkannalta tarkoituksenmukaisesti hoidettuja hankkeita ovatmatalalattiaraitiovaunujen hankinta ja pysäkkien esteettömyyden parantaminen.Linja-auto- ja raitiovaunupysäkkien esteettömyystiedot on nähtävissä reittioppaan”Omat lähdöt” -palvelussa.

Vammaisia kuntalaisia koskevat hankkeet ja toimenpiteet tukevat HKL:ntavoiteohjelman kehittämistavoitteita ja ovat vahvasti osana julkisten alueiden,rakennusten ja kulkuvälineiden esteettömyyden edistämistyötä. Suunnittelussanoudatetaan SuRaKu – Esteettömän rakentamisen ohjeita ja suunnitelmattehdään yhteistyössä KSV: n ja HKR:n kanssa.

Tavoitteet ja toimenpiteetHKL:n kehittämisvalintojen ydin tavoitetilassa 2015 on palvelujen kehittäminen jaturvallisuuden parantaminen niin, että HKL on tae korkeatasoisestajoukkoliikenteestä. HKL jatkaa lähivuosina käynnissä olevia metroasemienperusparannuksia metron automatisointihankkeen edetessä (kuluvallavaltuustokaudella Kulosaari, Siilitie ja Myllypuro). HKL:llä on käynnissä 40 täysinmatalalattiaisen nivelraitiovaunun hankinta. Vaunut toimitetaan vuosina 2013 -2016.

Kehittämiskaudella 2010 - 2015 HKL keskittyy tavoitteidensa toteuttamisessatehtäviin, joissa

luodaan yhtenäinen HKL:n asiakaspalvelujärjestelmä kaksinkertaistetaan panostukset asiakaspalvelukoulutukseen uudistetaan luotettavuuden ja käytettävyyden seurantamenetelmät uudistetaan matkustajien turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta tukevat

järjestelmät metroasemien ja terminaalien laatuun ja turvallisuuteen panostetaan parannetaan kaluston ennakoivaa huoltoa ja panostetaan esteettömän

kaluston käyttövarmuuteen.SeurantaHKL:n toimintaa seurataan raportoimalla liikennelaitoksen johtokunnalletavoiteohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden toteumat ja hankkeiden kehittyminensäännöllisin välein. Matkustajien tyytyväisyyttä joukkoliikennepalveluihin mitataanasiakastyytyväisyyskyselyillä ja -palautteilla. Mielipiteet pyritään ottamaanhuomioon suunnittelussa ja toteutuksissa.

Sivu 26

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessa Raideliikenteen houkuttelevuuden parantaminen (palvelu korkeatasoista,

turvallisuuteen luotetaan, matkustajat tyytyväisiä). Esteettömien raitiovaunujen osuuden lisääminen kalustossa.

RatkaisuehdotuksetPysäkkialueita tulisi selkiyttää lisäämällä pysäkeille tilaa ja informaatiota. Mm.kattavampi poikkeusliikenteestä tiedottaminen pysäkeillä parantaisi palvelua.

Matkustusmukavuutta ja turvallisuutta voitaisiin parantaa kehittämälläsääsuojattuja katoksia ja monipuolistamalla vilkkaimpien pysäkkialueidenpalveluita (kioski, WC). HKL on käynnistänyt pilottihankkeen, jossa em.näkökohdat otetaan huomioon.

Pysäkkien käytettävyys tulisi aina tarkistaa esteettömyysasiamiesten kanssaennen rakentamisvaihetta. Tämä tarkistusvaihe tulisi kytkeä rutiiniksi erilaisiinlupaprosesseihin.

Rakennusaikaiset katu- ja liikennejärjestelyt tulisi toteuttaa laadukkaammin javalvoa tehokkaammin. Työmaiden aitaukset, kiertoteiden opasteet,pysäkkimuutokset yms. olisi suunniteltava järjestelmällisesti etukäteen jahyväksytettävä muiden rakennussuunnitelmien osana. Urakka-asiakirjoissa tulisimääritellä työnaikaisten järjestelyjen laatuvaatimukset, myös kevyen liikenteenosalta.

Esteettömyyttä tukisivat myös raitiovaunujen ja bussien pysäkkikuulutukset

Raideliikenneverkon laajentaminen kehittämissuunnitelmien mukaisesti parantaajoukkoliikenteen tarjontaa, vähentää vaihtojen tarvetta ja lyhentää matka-aikoja.Joukkoliikennekatujen toteuttaminen lisäisi sujuvuutta ja luotettavuutta.

Esteet toteutumiselle Jo kaavoitusvaiheessa tulisi varata riittävät alueet julkisille toiminnoille japanostaa laatuun katualueiden suunnittelussa. Pysäkkialueiden käyttöön jäävä tilaon usein liian ahdas, jotta pysäkit voitaisiin rakentaa kaikki esteettömyyskriteerittäyttäen tai varustaa perustasoa laadukkaammin.

Suunnittelua ja tiedon välitystä voisi kehittää lisäämällä edelleen eri hallintokuntienyhteistyötä. Prosessien kuvaaminen varsinkin toimintojen rajapinnoissa on vieläkehitysvaiheessa.

Poliittiset päätökset ohjaavat hallintokuntien toimintaa. Muutokset päätöksissä jalinjauksissa vaikuttavat myös määrärahojen kohdentamiseen.

HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE -KUNTAYHTYMÄ (HSL)

NykytilaEsteetön joukkoliikenne toteutuu monen osa-alueen yhteisvaikutuksella.Esteettömyys mahdollistaa joukkoliikenteen sujuvan käytön eri käyttäjäryhmille japarantaa kaikkien matkustajien joukkoliikenteen palvelutasoa. HSL:ssä

Sivu 27

esteettömyys on osa normaalia joukkoliikennesuunnittelua. Esteettömyys otetaanhuomioon kaikissa uusissa joukkoliikenteen infrastruktuurihankkeissa japerusparannettavissa kohteissa mahdollisuuksien mukaan.

Uusi kalusto on matalalattiaista ja matalalattiaisen liikennöinnin osuus kasvaajatkuvasti niin bussi- kuin raideliikenteessä. Vuoden 2011 loppuun mennessämatalalattiaisen kaluston määrä on raitiovaunujen osalta kasvanut 67 %:iin jalähijunaliikenteen 32 %:iin. Metrot ovat kaikki matalalattiaisia ja bussiliikenne läheskokonaan. Raitiovaunuihin hankittavaa pyörätuoliluiskaa testataan parhaillaan janiiden käyttöönotto parantaa huomattavasti pysäkiltä vaunuun siirtymistä.Raitiovaunupysäkkien korotusohjelma on toteutettu. Bussipysäkkien osaltaesteettömyys otetaan huomioon uusia pysäkkejä rakennettaessa ja vanhojakunnostettaessa. Pysäkkikuulutukset ovat kokeiluasteella.

Helsingin eri kaupunginosien sisällä liikennöiviä Jouko-linjoja on yhteensä 25.Jouko-linjojen suunnittelussa on otettu huomioon erityisesti iäkkäiden,liikkumisesteisten ja apuvälineiden kanssa liikkuvien tarpeet. Tarvittaessakuljettajat auttavat bussiin tai bussista pois.

Tavoitteet ja painopisteetHSL:n tavoitteena on kehittää kaikille toimivaa joukkoliikennettä.Painopistealueena yhdenvertaisen joukkoliikenteen näkökulmasta on esteettömänmatkaketjun luominen – erityisesti monikanavainen matkustusinformaatio ennenmatkaa sekä matkan aikana, esteettömät pysäkit ja esteetön siirtyminenliikennevälineeseen.

SeurantaJoukkoliikenteen infrastruktuurin kehittämissuunnitelmissa edellytetään ratkaisuiltaesteettömyyttä (pysäkit, asemat, koko matkaketju), perustetaan HSL:n sisäinenesteettömyystyöryhmä sekä luodaan esteettömyyttä edistävien toimenpiteidenseurantajärjestelmä.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaYhdenvertaisen joukkoliikenteen toteuttamiseksi tehdään seuraavia toimenpiteitä:

varaudutaan pysäkkikuulutusten toteuttamiseen lippu- jainformaatiojärjestelmä LIJ 2014 -hankkeessa taloudellisten resurssienmukaan vaiheittain

päivitetään reittioppaan esteettömyystiedot (uusien korotettujen pysäkkienesteettömyystiedot)

kehitetään uusia esteettömiä sähköisen matkustajainformaation muotoja;mm. poikkeusinformaation esittäminen sekä visuaalisessa, ettäauditiivisessa muodossa (näyttötaulu ja kuulutukset)

vaikutetaan hankittavien uusien raitiovaunujen väritykseen (kontrastienkäyttö)

kaikki hankittava uusi raitiovaunu-, metro-, juna- ja bussikalusto onmatalalattiaista

Muita haasteita esteettömän joukkoliikenteen toteuttamiselle talvikunnossapidon vastuunjako: sujuvat kulkuyhteydet pysäkeille talvella

Sivu 28

yhdistetyt raitiovaunu- ja bussipysäkit: pysäkkikorotus on ongelmallinenmatalalattiabussin ovien kannalta, jolloin kuski ei pääse ajamaan tarpeeksilähelle koroketta ja esteettömyys ei toteudu

esteettömien pysäkkien vaatima tila ja katutilan asettamat rajoitukset

6. PALO- JA PELASTUSTOIMINTA

NykytilaPelastuslaitoksella ei ole erillistä vammaispoliittista ohjelmaa kuntalaisillesuunnattujen palvelujen toteuttamisessa tai vammaisten työntekijöidenpalkkaamiseksi. Pelastuslaitos on kuitenkin sitoutunut toteuttamaanpalvelutoiminnassaan asioita ja työmuotoja joilla mahdollistetaan vammaisillehenkilöille pelastustoimen palvelujen saaminen. Pelastuslaitokselle voidaanrekrytoida myös henkilöitä, joilla on jokin vamma, mikäli heillä on työhön soveltuvakoulutus, ammattitaito ja tehtävän edellyttämä fyysinen/ psyykkinen terveys.

Pelastustoimen ydintehtävät ovat onnettomuuksien ehkäisy, normaali- ja kriisiajanonnettomuuksien hoitaminen, kiireellinen sairaankuljetus ja -ensihoito sekäpoikkeusolojen aikainen väestönsuojelu.

Vammaispoliittinen näkökulma on jo huomioitu tai otettavissa huomioonseuraavissa kokonaisuuksissa:

Onnettomuuden ehkäisy Turvallisuusviestinnässä internetin ääniohjeet Turvallisuuskoulutus vammaisten asumisyksiköissä Rakenteellinen paloturvallisuus Palotarkastuksissa huomioidaan kohdekohtaisesti vammaisten

erityistarpeet Koulutuspaikkojen soveltuvuus myös vammaisryhmille

Pelastustoiminta Onnettomuustilanteissa pelastamisessa toteutetaan

yhdenvertaisuutta Erityisryhmien hoitolaitoksiin ja asumisyksiköihin lähetetään

runsaammat pelastusresurssit Pelastajaoppilaiden koulutusohjelmaan sisältyy erityisryhmien

käsittely onnettomuustilanteissa Kiireellisessä sairaankuljetuksessa ja ensihoidossa

äkillisessä sairaskohtauksessa tai tapaturmassa potilaankäsittely tapahtuu samojen yhdenvertaisuusperiaatteidenmukaan kuin kenen tahansa kansalaisen.

Tarvittaessa viittomakielen tulkin käyttömahdollisuus. Valtion hätäkeskuslaitoksessa on kehitteillä puhe- ja

kuulovammaisille tarkoitettu tekstiviestijärjestelmähätäilmoitusten tekemistä varten.

Sivu 29

Väestönsuojelutoiminta mahdollisessa väestön evakuointitilanteessa

liikkumisrajoitteiset on suunniteltu sijoitettavaksi ensimmäiseenevakuointiryhmään.

kaikki uudemmat yleiset kalliosuojat on rakennettuesteettömiksi.

Keskeiset painopisteetPainopisteet ovat onnettomuuden ehkäisyn ja pelastustoimen sekä kiireellisensairaankuljetuksen ja -ensihoidon asioiden saattaminen ja säilyttäminentasavertaisena palvelu- ja toimintamuotona eri vammaisryhmien ulottuville.

TavoitteetTavoitteena on saada eri toimijat hyväksymään vammaisten hiukan erilaisettoiminnalliset tarpeet onnettomuuksien ehkäisyssä ja pelastustoimien tarpeessakuin muilla kuntalaisilla.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaPelastustoimen haasteena on saada eri toiminnanharjoittajat hyväksymäänvammaisten hiukan erilaiset toiminnalliset tarpeet onnettomuuksien ehkäisyssä japelastustoimien tarpeessa. Tämä tavoite sopii turvallisuusajattelunvarmistamiseksi myös yleiseen toimintastrategiaan ja arvomaailmaanpelastustoimen palveluissa.

Tavoitteesta seuraa selkeä haaste: pystyä motivoimaan ja hyväksytystiperustelemaan vammaisille henkilöille itselleen, julkiselle hallinnolle ja yksityisellesektorille ennakoivan turvallisuuden tärkeä merkitys. Erilaisten turvaratkaisujenhankkiminen tai toteuttaminen omassa palvelutoiminnassa / rakennuksissa tulisiolla konkreettisempaa.

RatkaisuehdotuksetTurvallisuusratkaisujen toteuttamisen saaminen velvoittavammiksi, tarvittaessajopa normiohjauksen kautta.

Tietoisuuden lisääminen vammaisasioista niin julkisuuteen kuin julkishallinnon erihallintokuntien työntekijöiden keskuuteen.

Esteet toteuttamiselleJulkisen hallinnon rahan puute on monessa tapauksessa vaativimpienturvaratkaisujen perustamisen este. Yksityisellä sektorilla kyseiset asiat koetaanrakennuskustannuksia lisäävinä tekijöinä.

Yhteiskunnan arvomaailma ja asenteet. Asennemuokkaus edellyttää eritoimialojen yhteisiä satsauksia ja kaikkien kansalaisryhmien turvallisuudenhuomioon ottamista tasavertaisesti. Sitoutuminen Vampo-ohjelmaan käytännöntasolla jää helposti tekemättä, koska se ei ole osa arkipäiväistä pohdintaa.

Sivu 30

7. KULTTUURI JA VAPAA-AIKA

KULTTUURIKESKUS

NykytilaHelsingin kulttuurikeskuksen keskeinen toimintamuoto on kulttuurin tarjonta.Seuraavat kolme kulttuurikeskuksen toimialueella olevaa merkittävää asiaa ontoteutettu vammaisten kuntalaisten kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Lähes kaikkiin Kulttuurikeskuksen tiloihin ja saleihin on esteetön pääsy jalähes kaikissa saleissa on induktiosilmukka.

Talojen kotisivuilta kohdasta ”esteettömyys” löytyy tieto siitä, mitenpyörätuolilla voi liikkua ja mitä muita vammaisen osallistumista helpottaviamahdollisuuksia taloissa on.

Esteettömyyskysymyksiin on kiinnitetty huomiota, pyörätuolipaikkoja onlisätty ja pyörätuolilla liikkumista on helpotettu merkittävästi viimeisimmissäperuskorjauksissa mm. Kanneltalossa ja Savoyssa.

Tavoitteet ja toimenpiteetKulttuurikeskuksen tavoitteena on esteettömyyden toteutuminen kaupunginlinjausten mukaisesti.

Viraston yksiköiden vastauksista nousi esille seuraavat kehittämistarpeet jotta eritavoin vammaiset kuntalaiset voisivat osallistua yhdenvertaisesti tai käyttääpalveluja muiden kuntalaisten tavoin:

Talojen tekniset puutteet korjattava (esim. toimimattomat ovikellot yms.liikkumista haittaavat yksityiskohdat).

Kulttuurikeskuksen alaisten talojen kaikkien salien induktiosilmukat tuleesaattaa käyttökuntoon, organisoida niiden vuosittainen testausohjelma sekäjärjestää henkilökunnalle opastus niiden käytössä.

Saniteettiolosuhteet tulee peruskorjata vastaamaan nykyistä ohjeistusta. Yhtenäistetään käytäntöjä koskien mm. vammaisten henkilöiden avustajien

oikeutta maksuttomaan sisäänpääsyyn yleisötilaisuuksiin.

Yhtenä tavoitteena on myös vammaisten ihmisten oman kulttuurin musiikin jateatteritaiteen esiin nostaminen.

PainopisteetKulttuurikeskus voi omalta osaltaan ja oman toimintansa puitteissa edistäätarkoituksenmukaista vammaispolitiikkaa. Lisäksi kiinnitämme huomioita virastonviestinnän saavutettavuuteen. Valmisteilla oleva kulttuuristrategia korostaa, ettäkulttuurin tulee olla kaikkien saavutettavissa. Tämän toteutuminen varmistetaanmm. sillä, että erityisesti yleisötapahtumakohteissa on fyysisesti esteettömätolosuhteet ja että eri tavoin vammaisia ei kohdella eri tavoin eri paikoissa eikäaseteta kohtuuttomien esteiden eteen.

Sivu 31

SeurantaVammaisia kuntalaisia koskevat hankkeet ja toimenpiteet nivoutuvatkulttuurikeskuksen strategioihin ja kehittämissuunnitelmiin siten, että esteettömyysotetaan huomioon.

NUORISOASIAINKESKUS

NykytilaNuorisoasiainkeskuksen toiminta on lähtökohtaisesti avointa yhdenvertaisestikaikille siitä kiinnostuneille helsinkiläisnuorille ja heidän ryhmilleen ja järjestöilleen.Toimintaa järjestetään niin kaikille suunnattuna kuin tietyille kohderyhmillekohdennetummin. Nuorten monenlaisuus pyritään muistamaan toiminnastatiedotettaessa, tilojen esteettömyydessä sekä toimintaa järjestettäessä. Keskeinenosa toiminnan yhdenvertaisuutta on sen avoimuus asiakkaille. Lähtökohtana onmonipuolinen ja esteetön palveluista tiedottaminen. Nuorisoasiainkeskuksenverkkotiedottamisessa esteettömyys huomioidaan käytännössä.

Nuorisoasiainkeskuksen tiloissa on huomioitu fyysinen esteettömyys mm.rakentamalla niihin luiskia ja invahissejä. Tilojen korjaus- ja uudisrakentamisessaesteettömyys tullaan varmistamaan.

Erityisesti tiloista voi mainita Lasten liikennekaupungin, joka tarjoaa sekä lapsilleettä nuorille esteetöntä liikkumista ja toimii samalla esteettömyystuotteidennäyttelyalue Esterinä kaupunkiympäristön suunnittelijoille ja rakentajille (ja onlajissaan ensimmäinen Suomessa). Aluetta voi lasten liikennekasvatuksen rinnallakäyttää myös vammaisten lasten liikkumisharjoitteluun.

Yksi esimerkki esteettömyydessä on verkkonuorisotalotoiminta, jota toteuttavatNetari.fi:n nuorisotyöntekijät nuorten suosimissa verkkopalveluissa ns.virtuaalisissa nuorisotaloissa. Verkkonuorisotyöpalvelut ovat esteettömiä esim. IrcGalleriassa. Nuorisotyöntekijöiden lisäksi myös sosiaalityöntekijä, terveydenhoitajasekä poliisi ovat tavattavissa nuorisotaloilla verkossa.

Nuorisoasiainkeskuksen tilojen käyttö on vammaisjärjestöille maksutonta. Nejärjestävät tiloissa sekä toimintaa, että tapahtumia. Tärkeä näkökulma on, ettävammaiset nuoret voivat olla samassa paikassa muiden nuorten kanssa.

Nuorisolautakunnan avustuksilla tuetaan helsinkiläisiä nuorisoyhdistyksiä januorten ryhmiä. Vammaisjärjestöjen varhaisnuoriso- ja nuorisotoimintaa voidaantukea nuorisolautakunnan avustuksista.

Tavoitteet ja toimenpiteetKartoitetaan kaikkien toimipaikkojen esteettömyys. Esille tulleet puutteet otetaanhuomioon korjausrakentamisessa.

Fyysisen esteettömyyden lisäksi on tärkeää sitoutua henkisen esteettömyydenvahvistamiseen. Yhdenvertaisuutta tullaan edelleen lisäämään vammaistennuorten osallistumisessa toimintaan sekä heidän kuulemiseensa tarjottavien

Sivu 32

palvelujen suhteen. Jo käynnissä olevia hyviä toimintatapoja jatketaantulevaisuudessa.

Nuorisoasiainkeskus kehittää toiminnassaan jatkuvasti erilaisia nuortenvaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia Helsingissä. Yhtenä Lasten ja nuortenhyvinvointisuunnitelman kärkihankkeena rakennetaan Helsinkiin Lasten ja nuortenvuorovaikutussuunnitelmaa. Yhtenä hankkeen pilottina toteutetaan vähintäänyhden vammaisnuorten ryhmän osallistuminen heitä koskevien palvelujen taitilojen suunnitteluun. Heidän kuulemisensa järjestämisessä tehdään yhteistyötävammaisjärjestöjen kanssa.

SeurantaTätä Helsingin kaupungin vammaispoliittista selvitystä varten viraston johtoryhmäpäätti edellä kerrotuista vammaispoliittisista tavoitteista ja toimenpiteistä.Seurantaa asetettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisesta tehdäänjohtoryhmässä kerran meneillään olevan valtuustokauden aikana.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessa1. Kaikkien toimipaikkojen esteettömyyden kartoittaminen ja tilojenesteettömyyttä koskevien tietojen päivittäminen portaaliin (www.hel.fi/nuoriso)toimipaikkojen yhteystietoihin.

2. Tietoisuuden lisääminen vammaisista nuorista ja kunkin vammaisryhmänerityistarpeista yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa sekä tietoisuudenvahvistaminen jo käytössä olevista toiminnoista omassa virastossa. Vammaistennuorten osallistumisen ja heidän kuulemisen kehittäminen tarjottavien palvelujen jatilojen suhteen (Lasten ja nuorten vuorovaikutussuunnitelma).

RatkaisuehdotuksetTällä valtuustokaudella nuorisoasiainkeskuksessa on voimassa olevayhdenvertaisuusohjelma ”Monikulttuurisuusohjelma vuosille 2009 - 2012”, jossa onhuomioitu erityisesti etnisen yhdenvertaisuuden toteutuminen nuorisotyössä.

Ohjelman päivittäminen aloitetaan vuoden 2012 alussa jayhdenvertaisuussuunnitelman näkökulmaa laajennetaan koskemaanvammaisuuden huomioivaa työotetta. Sille asetettujen tavoitteiden jatoimenpiteiden seuranta on aiempaa systemaattisempaa, esim. tuloskortin avulla.

Esteet toteuttamiselle:Ei mikään, asiasta on jo sovittu viraston johtoryhmässä.

8. RAKENNETTU YMPÄRISTÖ

RAKENNUSVIRASTO

NykytilaTärkein esteettömyyttä edistävistä toimenpiteistä on ollut esteettömyydensisällyttäminen rakennusviraston suunnitteluohjeisiin. Suunnitteluohjeiden lisäksi

Sivu 33

rakennusvirastossa on tehty tuotekehitystä ulkoalueilla käytettävien esteettömientuotteiden kehittämiseksi.

Ehkä merkittävin kehitetty tuote on luiskareunatuki. Hankkeessa kehitettiin myösmm. porrasaskelmien kontrastiraitoja sekä näkövammaisten liikkumista ohjaaviaopaslaattoja. Tuotekehityksen tuloksena on saatu myös esteetön penkkisarja.Kolmas esteettömyyttä parantava kokonaisuus on ollut esteettömyyskoulutus.

Kaupungin useiden hallintokuntien kanssa on toteutettu mm. Hallintokunnat jaesteettömyyden tarve -hanke, jossa on kartoitettu eri toimipisteitä. Saatuamateriaalia olisi syytä hyödyntää jatkossa.

Helsinki kaikille -projektissa on kartoitettu lähes kaikkien metroasemienesteettömyys ja tehty parannusehdotuksia.

ToimenpiteetRakennusviraston strategian päivitys on aloitettu. Osastojen strategisia linjauksiayhdenmukaistetaan huomioiden esteettömyysnäkökulma. Päivitetyssästrategiassa kirjataan konkreettisimpia keinoja esteettömyyden huomioimiseksiviraston toiminnassa. Tämän jälkeen pohditaan keinoja, miten tietoesteettömyyden huomioon ottamisesta kulkisi koko hanke-ketjun läpi.Rakennusvirastossa panostetaan edelleen tilaajien, tuottajien ja suunnittelijoidenesteettömyystietojen ja -taitojen lisäämiseen.Rakennusvirasto tukee vammaisten kuntalaisten mahdollisuutta itsenäiseenelämään varmistamalla esteettömyyden toteutumista

Tavoitteet ja painopisteetSuunnitelmissa on kehittää yleisten alueiden aluesuunnitelman sisältöäesteettömyyden kattavasti huomioivaksi. Samoin yleisten alueiden ylläpidossa,jossa katualueet ovat painopisteenä.

Mainostelineiden ja ulkoterassien sijoituslupien hallinnointi on siirtymässärakennusvirastolle, jolloin lupaehdot tarkistetaan esteettömyyden kannalta. Lisäksitarvitaan linjaus siitä, että kaivutöiden yhteydessä alueet korjataan uusientyyppipiirustusten mukaisesti, riippumatta toimijasta.

Tilahankkeissa ovat avainasemassa ennen hankesuunnittelua tehtävättarveselvitykset, joissa esteettömyys on jo mukana. Esteettömyyskartoitus ontarkoitus saada vakituiseksi käytännöksi osana tarveselvitystä. Toinen kriittinenvaihe on urakkapiirustusten laatiminen, joiden tarkastuksessa tulee kiinnittääenemmän huomiota esteettömyyteen. Tilahankkeissa panostetaanhankesuunnitteluun ja urakka-asiakirjoihin, jotta esteettömyys olisi hankkeidensuunnittelussa mukana järjestelmällisesti. Tulevaisuudessa pitää lisätä alueellistayhteistyötä eri toimijoiden kesken.

SeurantaEsteettömyyden kehitystä ja toteutumista sekä niiden eteen tehtyjä toimenpiteitäseurataan virastossa vuosittain ja niistä raportoidaan kaupunginhallitukselleHelsinki kaikille -projektin toimintakertomuksen yhteydessä. Myös viraston omassatoimintakertomuksessa raportoidaan esteettömyyden toteutumisesta.

Sivu 34

Viraston strategian ja prosessien tulee selkeästi ohjata esteettömyydenedistämistä sekä yleisillä alueilla että tilahankkeissa, jotta esteettömyys toteutuumyös käytännön suunnittelussa, rakentamisessa, ylläpidossa ja käytössä.

Tärkeimmät haasteet vammaispolitiikan toteuttamisessaMääriteltyjen erikois- ja perustason reittien ja alueiden rakenteelliseenkunnossapitoon ja puhtaanapitoon tulee panostaa erityisesti. Esteettömään vapaa-aikaan ja virkistymiseen tulee panostaa mm. kunnostamalla määritellyterikoistason esteettömät leikkipuistot esteettömiksi peruskorjaushankkeidenyhteydessä. Tilahankkeissa avainasemassa on ennen varsinaistahankesuunnitteluvaihetta tehtävät tarveselvitykset, joissa esteettömyyden tuleeolla yhtenä näkökulmana mukana. Esteettömyyskartoitus tulee saada vakituiseksikäytännöksi osana tarveselvitystä. Toinen kriittinen vaihe on urakkapiirustustenlaatiminen, joiden tarkastuksessa tulee kiinnittää enemmän huomiotaesteettömyyteen.

RatkaisuehdotuksetErikois- ja perustason reittien ja alueiden rakenteelliseen kunnossapitoon japuhtaanapitoon tulisi saada erillinen määräraha tai lisärahoitus kaupungilta.Kaupungin ensi vuoden budjetissa investointi- ja ylläpitohankkeiden rahoitusta onsupistettu. Tällä hetkellä esteettömiä reittejä korjataan lähinnä peruskorjaustenyhteydessä.

Esteettömyyskartoituksen teko ennen varsinaista hankesuunnittelua tulisi ollapakollinen. Pitäisi määritellä, minkä hallintokunnan vastuullaesteettömyyskartoituksen tilaaminen on ja mikä taho valvoo, ettäesteettömyyskartoitus on myös tehty. Tällä hetkellä on epäselvää, mille taholletarveselvityksen teko kuuluu: tiloissa toimivalle hallintokunnalle vai tilakeskukselle.Urakkapiirustusten laadintavaiheeseen tulee luoda käytäntö, jonka avullavarmistetaan esteettömyyden toteutuminen. Helsingissä ei ole toistaiseksiedellytetty esteettömyyslausuntojen pyytämistä vammaisneuvostolta tai kaupunginesteettömyysasiantuntijoilta. Hyvä toimintatapa voisi olla samanlainen kuinEspoon Rakennetaan kaikille -ryhmän toiminta.

Tilaaja – tuottaja -mallilla toimivassa organisaatiossa tilaajan pitäisi ainasäännöllisesti varmistaa, että tavoitteellinen laatutaso toteutetussa tuotteessa ontilatun mukainen myös esteettömyyden kannalta.

Esteet toteutumiselleRakenteelliseen kunnossapitoon ja esteettömyyskorjauksiin on saatu rahoitustaLähiöprojektilta. Käytännön tulisi olla jatkuva kunnes kaikki määritellyt reitit jaalueet on kunnostettu esteettömiksi.

Eri hallintokuntien vastuita esteettömyysasioissa ei ole virallisesti määritelty. Tästätarvittaisiin ehkä kaupunginhallituksen päätös.

Sivu 35

KIINTEISTÖVIRASTO

NykytilaHelsingin esteettömyyden edistämistyö on pääosin ollut Helsinki kaikille -projektinpuitteissa tapahtuvaa monipuolista ja pitkäjännitteistä kehittämistyötä.Rakennusvalvontavirasto valvoo esteettömyyden toteutumista määräystenmukaisesti. Kiinteistövirastolla on edustaja Helsinki kaikille -projektinohjausryhmässä ja projektin hallintokuntien välisessä työryhmässä.

Kiinteistöviraston tilakeskus toteuttaa rakennushankkeita ja ympäristöjä kaikillesoveltuvan suunnittelun periaatteiden mukaisesti. Korjausrakentamisessaesteettömyys pyritään toteuttamaan kuten uudisrakentamisessa. Kaikki julkisetasiointitilat tehdään esteettömiksi ja suunnittelijoiden yhtenä valintakriteerinä onesteettömyystieto ja taito toteuttaa se käytännössä. Tilakeskuksen hallinnoimienrakennusten esteettömyyttä ei ole kartoitettu.

Kiinteistöviraston tonttiosasto on edesauttanut erityisryhmien asumistatontinvarausehtojen avulla. Se on ollut viime aikoina aktiivisesti mukana myöserityisryhmien keskitettyjen asumishankkeiden tonttikysymyksissä (esim.kehitysvammaisten ASU-hanke). Kaupungilla on hallinnassaan noin 200esteetöntä vuokra-asuntoa. Asukkaat valitaan yhteistyössä sosiaaliviraston jakiinteistöviraston kanssa.

Kiinteistövirastossa toimivat verkkopalvelut, jossa asunnon haku tai lomakkeidentäyttäminen toimii myös sähköisesti. Niitä kehitettäessä ei ole erityisesti huomioituerityisryhmien tai toimintaesteisten henkilöiden tarpeita. Palveluiden takaamiseksikaikille jokaisella osastolla on palvelupisteet, jossa saa henkilökohtaista palveluaverkkoasioinnin sijaan.

Tilakeskuksen teknisessä yksikössä on vuosittain ollut 1-2 vammaista henkilöätyökokeilussa määräaikaisina työntekijöinä. Virastolla ei ole omia ohjeita taimäärärahoja vammaisten henkilöiden työllistämiseksi.

Tavoitteet ja painopisteetKoska Helsinki kaikille –projekti on määräaikainen, tulisi kehittämistyö vähitellensisällyttää kunkin hallintokunnan tavanomaiseen toimintaan siihen tarvittavineresursseineen.

Suunnittelijoiden ja rakennushankkeiden toteuttajien valintakriteereitä ontarkistettava oikean esteettömyystiedon varmistamiseksi. Suunnittelijoilleannettavat rakennusten esteettömyyttä koskevat ohjeet päivitetään 2011.Tavoitteena on tontinvaraustoiminnan ja -ehtojen kehittäminen niin, että myösesteettömyys ja erityisasumisen tarpeet otetaan niissä huomioon. otetuksi.Sosiaaliviraston käyttöön tulevia tontinvarauksia koskevia käytäntöjä onselkiytettävä. Kiinteistöviraston omissa tiloissa suoritetaan esteettömyyskartoitus2011 lähtien.

Uusia verkkopalveluja ja kommunikaatioympäristöä pyritään kehittämään kaikkiasiakasryhmät huomioon ottavaksi. Tavoite on, että virasto palkkaa 3-5 vammaista

Sivu 36

henkilöä vuodessa määräaikaiseen työsuhteeseen ja varaa määrärahattarvittavaan ohjaukseen.

Kiinteistövirasto hankkii itselleen tietoa muiden EU-maidenesteettömyyskehityksestä ja lisäämään yhteistyötä tällä sektorilla EU-maidenmuiden isojen kaupunkien kanssa.

7. VAMMAISNÄKÖKULMA KAUPUNGIN STRATEGIOISSA JAPROSESSEISSA

Vammaisilla henkilöillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakinkuntalaisilla. Voimassa oleva lainsäädäntö, ohjeet ja niiden toteuttamistavatkoskevat aina myös vammaisia henkilöitä. Kaupungin toimintakulttuurin ja tarjollaolevien palvelujen pitää todella soveltua kaikille kuntalaisille.

Helsingin kaupungin tulisi toiminnassaan ehdottomasti sitoutua Suomenvammaispolitiikan keskeisiin periaatteisiin konkreettisella tasolla. Kansallisenvammaispolitiikan tarkoitus on taata, että suomalainen yhteiskunta on rakennettukaikille täällä asuville tai oleskeleville ihmisille. Vammaispoliittinen vastuu kuuluujokaiselle hallintokunnalle ja yhteiskunnallisille päättäjille tai muille toimijoille.Kyseessä ei ole pelkästään sosiaali- tai terveystoimen asia.

Tietyn vamman aiheuttama haitta riippuu paitsi lääketieteellisestä tilasta, myösolemassa olevasta elämäntilanteesta, monista ulkoisista tekijöistä ja vallitsevistaasenteista. Yksilön vamma sinänsä ei poistu, vaikka ympäristöä ja olosuhteitamuokattaisiin miten paljon tahansa, mutta vamman mukanaan tuoma haittatoimintakyvyssä ja elämänarjessa saattaa hävitä kokonaan tai ainakin helpottuaoleellisesti.

Käsitteenä vammaisuus on moniulotteinen. Sen perustana on ihmisen erilaisuusverrattuna valtaväestöön, mutta viime kädessä vammaisuuden sisältö ja merkitysmuotoutuvat sosiaalisessa yhteydessä toimintaympäristöön. Kyse on yksilöllisestähaitasta, erilaisuuden sietämisestä ja voimavaroista kohdata elämän todellisuus.Näin ollen kaupungin päätöksentekijöiden ja muiden toimijoiden on jatkuvastimietittävä niitä keinoja, joiden avulla asenteet saadaan pysyvästi myönteisemmiksija samalla lisätä yleistä tietoa ja tietoisuutta siten, että vammaisuus ei estäkohtaamasta, kuuntelemasta ja uskomasta jokaista ihmistä ainutkertaisenayksilönä ja täysivaltaisena kuntalaisena.

Helsingin kaupungin hallintokuntia ohjaavat kaupunkistrategiat ja mm. Helsinginkaupungin esteettömyyssuunnitelma vuosille 2005 – 2010. Vammaispoliittistentoimenpiteiden suunnittelu, seuranta ja päivittäminen on kytkettävä osaksikaupungin strategioita ja jatkuvaa, virallista toteutumisseurantaa. Tässä työssätarvitaan hyvää asiantuntijayhteistyötä eri hallintokuntien välillä.

Sivu 37

8 PAIKALLISTEN VAMMAISJÄRJESTÖJEN NÄKÖKULMIA

Selvityksestä pyydettiin kommentteja 10 vammaisjärjestöltä, jotka edustavat erivammaryhmiä. Kyseiset järjestöt eivät ole olleet jäseninä vammaisneuvostossavuosina 2009 – 2010. Palaute saatiin neljältä paikalliselta vammaisjärjestöltä:

Maahanmuuttajavammaisten tukiyhdistys ry

Ainoa Helsingissä toimiva hanke, joka on kohdistettu venäjänkielisille vammaisille,on järjestömme ”PEGAS -vammaistukityöpalvelu venäjänkielisten vammaisten jasairaiden integroitumista ja osallistumismahdollisuuksia edistävä toiminta”, jotaHelsinki rahoittanut vuodesta 2010.

Venäjänkielisten vammaisten tilanne on huono, sillä kyseinen vammaisryhmä onvielä tällä hetkellä välillisen ja institutionaalisen syrjinnän kohteena.Venäjänkieliset vammaiset eivät ota yhteyttä suomalaisiin vammaisjärjestöihin,koska järjestöiltä ei saa tukea venäjäksi. Yhdenvertaisuus toteudu, jos ei ollariittävän tietoisia kohderyhmän heikosta tilanteesta. Tuki- ja palvelutoiminta ontehokkainta silloin, kun sen järjestäjä tuntee kielen lisäksi ryhmän etnokulttuuriseterityispiirteet.

Helsingin kaupunki ei järjestä riittävästi tukea ja palveluja vammaisillemaahanmuuttajille heidän omalla äidinkielellään. Esimerkiksi lakitietoa, tietoavammaispalveluista, konsultaatioita, koulutusta ja vapaa-ajan toimintaa ei olesaatavilla tarpeeksi venäjän kielellä. Järjestö pystyy tarjoamaan tarvittavaa tietoaja tukipalveluja (vertaistukea, tukihenkilöitä) venäjän kielellä, mutta taloudellistenresurssien puuttuessa toimintaa ei ole mahdollista lisätä ja kehittää tarpeeksi.Maahanmuuttajavammaisten tukiyhdistys ry on toiminut jo 12 vuotta ainoanavenäjänkielisenä vammaisjärjestönä, joten meillä on kokemusta ja aitoavammaisnäkökulmaa. Heikossa taloudellisessa tilanteessa olevakohderyhmämme voi jäädä täysin yksin ilman järjestömme tukea.

Me Itse ry:n Helsingin alajaospuheenjohtaja Mia Puttonen

Me Itse ry on kehitysvammaisten ihmisten oma kansalaisjärjestö, joka puolustaaheidän oikeuksiaan ja tasa-arvoa muihin kuntalaisiin verraten. Tavoitteena on,ettei ketään saa syrjiä tai haukkua vamman vuoksi. Me Itse ry:llä on 28 alajaostaympäri Suomea. Ne ovat toimintaryhmiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan paikalliseenpäätöksentekoon ja kehitysvammaisille tärkeiden asioiden toteutumiseen.

Me Itse ry tukee vammaisten osallistumista yhteiskunnan toimintaan. Se ottaakantaa ja haluaa vaikuttaa! Tärkeää toimintaa on, että kehitysvammaiset nuoretkäyvät puhumassa kouluissa omasta elämästään ja myös TV lähettää asiastakertovia ohjelmia. Silloin kehitysvammaiset ihmiset hyväksytään paremmin muidenkuntalaisten joukkoon. Helsingissä kehitysvammaisten nuorten jakehitysvammaisten aikuisten elämä on aika hyvin. Kehitysvammaisten palveluissaotetaan huomioon ihmiset yksilöinä. Tarvitaan oma koti ja mukava työpaikka.Samoin ympärille ihmisiä, jotka tarvittaessa auttavat ja tukevat. Palkka työnteosta

Sivu 38

voisi olla isompi. Tärkeää on, että kehitysvammainen nuori saisi palkkarahatomaan käyttöönsä. Samoin se, että heihin luotetaan myös muissa asioissa.

Jokaisella pitäisi olla oikeus valita, missä ja kenen kanssa haluaa asua. Kaikkeenpäätöksentekoon omassa elämässä pitäisi saada riittävästi tukea ja apua erivaihtoehtojen miettimisessä. Joskus saa myös epäonnistua. Tietoja Helsinginkaupungin päätöksistä pitäisi kertoa ja kirjoittaa selkokielellä TV:ssä jasanomalehdissä. Tukea arkipäivään saa Kehitysvammaisten Tuki 57:lta.Harrastuksissa käydään ja vapaa-aika vietetään usein muiden kehitysvammaistenkanssa. Yhteisiä kivoja tilaisuuksia, joissa on muitakin nuoria mukana, onjärjestetty Nuorten toimintakeskus Hapessa. Kehitysvammaisten matkustuskieltoulkomaille tulisi Helsingissä purkaa. Asuntolassa tai ryhmäkodissa asuviennuorten ja aikuisten tulisi saada palkattu avustaja mukaan lomamatkalle tailaivalle. On väärin, että vain ne kehitysvammaiset asukkaat pääsevätmatkustamaan, jotka selviävät matkalla ilman omaa avustajaa.

Hyvää vammaispolitiikkaa on, että vammaisia kohdellaan samalla tavalla kuinmuita ihmisiä. Kaikki Helsingin kaupungin virastot ovat vastuussa tästä työstä.

Polioinvalidit ry, Pääkaupunkiseudun osasto

Yksi Helsingissä toimiva merkittävä asia, joka on toteutettu vammaistenkuntalaisten kannalta tarkoituksenmukaisesti, on kuljetuspalveluasiakkaidenmaksuton mahdollisuus käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä. Se onkonkreettinen, tasa-arvoa lisäävä ja taloudellinen tuki vaikeavammaisillehenkilöille. Tämän lisäksi tarvitaan julkisen liikenteen jatkuvaa kehittämistäedelleen. Uusien bussien, raitiovaunujen ja junien sisustukseen tulee paneutua,että ne palvelevat eri tavoin vammaisia ja muita liikenteen käyttäjiä hyvin.

Helsingissä on olemassa asioita jotka vaativat korjaamista tai uudelleenjärjestelyjä, jotta eri tavoin vammaiset kuntalaiset voisivat osallistuayhdenvertaisesti tai käyttää palveluja muiden kuntalaisten tavoin.

Ongelma 1: Oikean ja kattavan tiedon saaminen erilaisista apuvälineistä onmahdotonta: tietoa ei tarjota, apuvälineiden saaminen tehty hankalaksi eikä erivaihtoehdoista ja olemassa olevista välineistä kerrota vapaaehtoisesti.

Ratkaisu: Lisätään avoimuutta: apuvälineistä kerrotaan ja niitä etsitääntarvitseville, apuvälineiden saanti tehdään sujuvammaksi, lääkärit opetetaan javelvoitetaan kirjoittamaan apuvälineen tarvitsevan tilannetta selkeästi kuvaavia jatarvetta vastaavia lääkärintodistuksia. On vaikea hakea toimivaa apuvälinettä,jollei tiedä millaisia on tarjolla, tai että kyseiseen asiaan ylipäätään olisilöydettävissä apuväline. Huolimattomasti täytetyt lääkärintodistukset tekeväthakuprosessista aikaa vievän ja lisäävät lopulta apuvälineestä aiheutuviakustannuksia. Tärkeää on myös laatia henkilökohtaiset palvelusuunnitelmathuolelle sekä sosiaalitoimessa että terveydenhuollossa ja tarkistaa niitä riittävänusein.

Sivu 39

Ongelma 2: esteettömät, vammaisille aidosti sopivat liikuntapaikat puuttuvat.Kaupungin tarjoamia liikuntapalveluja (vammaisten liikuntaryhmiä) on vähennettyvedoten vetäjien aikapulaan ja määrärahojen vähäisyyteen.

Ratkaisu: Vammaisten liikuntaan suunnataan riittävästi taloudellisia jahenkilöresursseja. Suuntaus, jossa ryhmätoiminnasta siirrytään yhä enemmänyksilöterapioihin, ei ole oikea ratkaisu. Liikuntamahdollisuudet tehdään aidostivammaisille sopiviksi.

Voitaisiin miettiä jopa keskittämistä hajauttamisen sijaan. Rakennettaisiinerityisesti vammaisten näkökohdista liikuntatilat, ei aina ns. kilpaurheilunlähtökohdista.

Helsingin kokoisessa kaupungissa pitää olla kunnollinen ja ajanmukainenvammaisille soveltuva esteetön liikuntapaikka. Liikuntapaikassa tulee ollatarpeeksi suuri lämminvesiallas, kuntosali ja sali palloilulajeille, sekä salipyörätuoliliikunnan harrastajille.

Vammaispoliittisessa selvityksessä on kyllä varsin kattavasti lueteltu moniavammaisten Helsingissä kohtaamia ongelmia ja hahmoteltu niille toimiviakinratkaisumalleja. Ratkaisut ovat kuitenkin kovin yleisiä, sillä konkreettisettoimenpiteet sekä erityisesti niiden rahoitus ja toteuttamisaikataulu puuttuvat.

Tavoitteet tulisi muuttaa konkreettisiksi toimenpideluetteloiksi, jaksottaaosatavoitteiksi, laskea kustannukset ja kertoa mistä saadaan rahoitus.Vammaispoliittiset yleistavoitteet ja päämäärät tulisi pilkkoa konkreettisiksitavoitteiksi ja niiden toteuttamiseen tulisi vammaisten voida osallistua sekäsuunnitteluvaiheessa että palautekeruuvaiheessa. Vammaispoliittiset tavoitteettulee viedä hallinnonaloittain PTS- suunnitelmiin, jonka jälkeenne tulevatvuosibudjetissa toteutettavaksi.

Sydän- ja keuhkosiirrokkaat – SYKE ry

Helsingissä on edistytty merkittävästi esteettömyyteen liittyvissä hankkeissa. Tosinpaljon on vielä tehtävää. On edistytty myös vammaiskäsitteen määrittelyssä javammaisjärjestöjen kuulemisessa.

Ehkä tärkein kehitettävä asia on joukkoliikenteen suunnittelu ja kalustehankinnatniin, että erilaiset vammaisryhmät voivat käyttää joukkoliikenteen palvelujamahdollisimman tasavertaisesti nk. normaaliväestön kanssa. Vanhuspalveluissaon paljonkin korjaamisen varaa. Tarjolla pitäisi olla riittävästi laitospaikkoja niillevanhuksille jotka eivät kotona enää pärjää. Myös ongelmien tunnistaminen ajoissayksin pärjäämisessä on tärkeää. Eri vammaryhmien (myös eri ikäryhmät)huomioiminen liikuntaohjelmien järjestämisessä vaatii myös paneutumista.

Vammaispoliittisessa selvityksessä olevia hallintokuntien tavoitteita pitääkonkretisoida. Seurannan ja mittariston pitää olla kaikkien ymmärrettävissä. Onmyös tähdennettävä, että eri vammaisryhmien on keskenään oltavatasavertaisessa asemassa suhteessa palvelujen saantiin.

Sivu 40

Hallintokuntien keskinäistä yhteistyötä olisi kehitettävä. Strategiaohjelmienseurannan tulee olla läpinäkyvää. Eri hallintokuntien luottamuselinten on saatavajatkuvaa päivitettyä informaatiota asetettujen tavoitteiden edistymisestä.Vammaisjärjestöjen asiantuntemusta pitää hyödyntää asioita valmisteltaessa jahankkeita kehitettäessä. Kaupungin henkilöstön rekrytointipolitiikassa vammaisiapitää kohdella tasavertaisesti.

9. VAMMAISNEUVOSTON KOMMENTIT VAMMAISPOLIITTISESTASELVITYKSESTÄ

Helsingin kaupungin vammaisneuvosto on kokouksessaan 16.12.2010 käsitellytvammaispoliittisen selvitystyön yhteenvetoa ja haluaa kommentoida seuraaviaasioita:

Yleisesti on huomioitava, että tarkoituksenmukainen vammaispolitiikka ei olepelkkää fyysistä esteettömyyttä vaan myös monen ikäisten ja eri tavoinvammaisten henkilöiden osallisuutta yhteiskunnan kaikissa toiminnoissa, yhdessätekemistä muiden ihmisten kanssa sekä yhdenvertaisuutta jaitsemääräämisoikeutta vammaisen henkilön omassa elämässä.

Hyvän vammaispolitiikan vaikuttavuuden seurantaan tarvitaan vakioitu mittaristo,joka mittaa vammaisten henkilöiden toteutunutta esteettömyyttä, osallisuutta jamahdollisuutta vaikuttaa omassa asiassaan päätöksentekoon asiakaslähtöisesti joolemassa olevien prosessimittareiden rinnalla. On kuitenkin muistettava, ettämyös jokaisen vammaisen ihmisen elämä on yksilöllinen ja ainutkertainen, jotensitä ei voi muovata mittariston vaatimiin ehtoihin tai pakata kunnallisenpäätöksenteon hyväksymiin minimimahdollisuuksiin. Yhdenvertaisuus on jotainaivan muuta.

1. KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTOKaupunkisuunnittelun pitää perustua oikeasti pääasiassa esteettömänjoukkoliikenteen varaan. Hyvät kaupunkirakenteelliset ratkaisut antavat puitteetsille, että kaupunkimainen ympäristö toimii tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Vammaiset henkilöt tarvitsevat joka tapauksessa mahdollisuutta liikkua myösomalla autolla tai erityisajoneuvoilla (taksit, vammaistenkuljetusautot). Kevyenliikenteen väylät on luotava esteettömiksi, turvallisiksi ja toimiviksi siten, ettäliikkuminen ulkokäyttöön tarkoitetuilla liikkumisen apuvälineillä on varmaa javaivatonta eri vuodeaikoina.

Kulkuväylien talvikunnossapito on haaste, mutta sen on otettava huomioon myöserilaisilla apuvälineillä liikkuvat henkilöt. Esteettömyys ei saa katketa väylän eriosissa (esim. kadun ylitykset tai kortteliauraukset). Keskustan kaikki katetut alueettulee saada julkisiksi ja käyttöön siten, että ne ovat kulkukelpoisesti auki 24/7.Katettu tila on esteetön myös talvella.

Ympäristösuunnittelun ja rakentamisen osalta tulisi toiminnan vammaispoliittisiavaikutuksia arvioida ja seurata kaikissa päätöksenteon vaiheissa alkaen

Sivu 41

suunnittelusta ja alueen kaavoituksesta. Seurantaan tarvitaan vakioitu mittaristo jaesteettömyysindeksit.

Tavoitteena on oltava korkealaatuinen, vammaiset ihmiset huomioon ottavakaavoitus. Tällä hetkellä asemakaavat lähtevät usein aivan muustatarkoitusperästä (esim. kaupalliset intressit).

2. OPETUSVIRASTOYhteenvedossa on kiitettävästi pohdittu perusopetuksen tulevaisuutta. Muttamillainen on erityisopetuksen nykytila? Onko opetus aikasidonnaista vai onko sentavoitteena päästä johonkin tasoon yksilölliset kyvyt ja vammaisuuden aiheuttamatoppimisvaikeudet huomioon ottaen? Opetuksen tason seurantaa tulee tehdämyös yksilötasolla. Tärkeää on tietää, miten yksilön tarpeet ja palvelutarjontatodellisuudessa kohtaavat. On selvää, että kaikkia opettajia ei kyetä kouluttamaanerikoisosaamistasolle vammaisten oppilaiden opetuksessa.

3. SOSIAALIVIRASTOYleishavaintona todetaan, että seurantaan on luotava asiakaslähtöisiä mittareita.Kaikessa toiminnassa korostuu nyt hallintopäätöksen teko ja asiakasnäkökulmakinnähdään vain sitä kautta.

4. TERVEYSKESKUSTerveyskeskus on vastauksessaan korostanut omaehtoisen liikunnan merkitystä.Myös liikuntaviraston mukanaolo tämän selvityksen teossa olisi siksi olluttarkoituksenmukaista. On hyvä muistaa, että suurelle joukolle pysyvästi vammaisiahenkilöitä on säännöllinen ja tavoitteellinen lääkinnällinen kuntoutus aivanvälttämätöntä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Yhtä tärkeää on erilaistenpäivittäisten pienapuvälineiden ja riittävien omahoitotarvikkeiden (esim. vaipat)saanti oikea-aikaisesti ja maksutta vammasta aiheutuvien haittojenkompensoimiseksi. Kunnallisen kotihoidon kohdentamiseen myös vammaistenlasten perheille ja aktiivi-ikäisille vammaisille henkilöille tulisi kiinnittää nykyistäenemmän huomiota.

5. JOUKKOLIIKENNEJoukkoliikenteen ratkaisut, raideliikenteen asema ja pysäkkien sijoittelukaupunkirakenteessa ovat oleellisia seikkoja kestävän esteettömänkaupunkiliikenteen luomisessa. Eri liikennemuotojen vaihtoyhteyksien ontoteuduttava tällöin esteettömästi. Kaikille käyttäjille saavutettavamatkustajainformaatio on myös toteuduttava nykyistä paremmin.

Uusien raitiovaunujen mitoituksen tulisi olla riittävän tilava ajatellen liikkumisenapuvälineitä. (sekä vammaisten että muiden, mm. sähköpyörätuolit, lastenvaunutja polkupyörät).

6. PALO- JA PELASTUSTOIMINTAArkielämään liittyvien riskien hallinta ei saa rajoittaa vammaisten ihmistentavanomaista elämää. Vaatimus asunnon spriklauksesta ei saa johtaa siihen,etteivät vaikeavammaiset henkilöt voi asua tavanomaisessa asuntokannassamuiden ihmisten joukossa. Asunnoissa tulisi ottaa lähitulevaisuudessa käyttöönhuoneistokohtainen palonsammutusjärjestelmä.

Sivu 42

Loppupäätelmänä vammaisneuvosto toteaa, että hyvän vammaispolitiikantoteuttamisen lähtökohtana ovat avoin keskustelu ja yhteistyö eri hallintokuntienkesken. Kaikkia Helsingin kaupungin hallintokuntia ohjaavat kaupunkistrategiat.Myös vammaispoliittisten toimenpiteiden suunnittelu, seuranta ja päivittäminenolisi kytkettävä osaksi kaupungin strategioita ja jatkuvaa, virallistatoteutumisseurantaa.

Työssä tarvitaan hyvää asiantuntijayhteistyötä eri hallintokuntien välillä. Ja tiivistäyhteistyötä Helsingin vammaisneuvoston ja vammaisjärjestöjen kanssa, jotkakykenevät omalta osaltaan tuomaan esiin tarvittavaa vammaisnäkökulmaakaupungin päätöksenteon ja kehittämissuunnitelmien tueksi. Seurannassa onotettava mukaan myös muut kuin kunnalliset palvelut. Ohessa olevassayhteenvedossa on vammaispolitiikan kannalta paljon hyviä suunnitelmia jatoteuttamiskelpoisia asioita. Lukija jäi kuitenkin kaipaamaan selvitystäkonkreettisista toteuttamistavoista ja toteutumisen aikataulusta käytännössä.

10. LOPUKSI

Kestävä vammaispolitiikan toteuttaminen Helsingissä edellyttää tiivistä yhteistyötäeri hallintokuuntien kesken sekä jatkuvaa keskustelua painopisteistä jatarkoituksenmukaisista toteuttamistavoista. Tulosten seuranta vaatiihallintokunnissa aktiivisia toimia, jotka sisältyvät kaupungin tavanomaiseentoiminta- ja taloussuunnitteluun. Tähän työhön tulisi sitouttaa myös kunnallinenvammaisneuvosto, kunnan esteettömyysasiantuntijat sekä vammaisasiamies.Lisäksi tehtävien päätösten vammaispoliittiset vaikutukset tulisi arvioida etukäteenkaikessa päätöksenteossa.

Kaikissa hallintokunnissa olisi syytä luoda omat päätöksentekoa koskevatvammaispoliittiset painopisteet ja lähiajan toteutustavoitteet. Pitäisi kartoittaatoimialueen toiminta, esteettömyys sekä palvelujen saavutettavuus ja niissäesiintyvät ongelmakohdat vammaisten kuntalaisten kannalta. Kartoituksenperusteella hallintokunnat kykenisivät laatimaan itselleen säännöllisestipäivitettävän kirjallisen vammaispolitiikan toteuttamissuunnitelman, joka olisitarkoituksenmukainen työväline käytännön toiminnassa ja työn arvioinnissa.

Vammaispoliittista selvitystyötä tehtäessä on läpikäyty mielenkiintoinen ja uusianäkökulmia esiin nostanut työskentelyprosessi, joka on luonut pohjaa jatkuvalleyhteistyölle eri hallintokuntien ja virastojen kesken vammaisasioissa. Tätä on hyväjatkaa vammaisnäkökulman saamiseksi kiinteäksi osaksi kaupungin yleistästrategiaohjelmaa ja eri virastojen talous- ja toteuttamissuunnitelmia.

Sivu 43

LYHENNELMÄ

Taustaa

Kaupunginhallitus kehotti 25.1.2010 antamassaan päätöksessäsosiaalilautakuntaa laatimaan kaupunginhallitukselle yhteistyössäterveyskeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston ja opetusviraston kanssa tiiviinyhteenvedon Helsingin vammaispolitiikan tavoitteista ja keskeisistä toiminnanpainopisteistä, jota valmisteltaessa otetaan huomioon vammaisia henkilöitäedustavien järjestöjen näkemykset. Selvityksen on oltava valmis 31.12.2010mennessä.

Päätöksen lähtökohtana on ollut Helsingin kaupungin vammaisneuvoston tekemäesitys kaupunginhallitukselle kunnallisen vammaispoliittisen ohjelman laatimiseksiHelsingissä.

Sosiaalivirasto aloitti selvitystyön toukokuussa 2010. Kaikki kaupunginhallituksenedellyttämät yhteistyökumppanit olivat jäseninä myös Helsingin kaupunginvammaisneuvostossa. Tällöin todettiin, että työhön on syytä ottaa mukaanlaajempi joukko hallintokuntia / virastoja, mitä kaupunginhallitustoimeksiannossaan edellytti.

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen asetti selvitystyön tueksi 18.6.2010ohjausryhmän, jonka puheenjohtajana toimi aikuispalvelujohtaja HelinäHulkkonen. Ohjausryhmään kuului kaikkiaan 14 eri hallintokunnan tai virastonedustajat, jotka ilmoittivat olevansa halukkaita työskentelemään kyseisessäprosessissa. Vammaispoliittisen selvityksen kokoajaksi asetettiinvammaisasiamies Reija Lampinen.

Toimeksiannon toteuttamiseen saatiin lisäaikaa 31.3.2011 saakka, jottavalmistelussa voitaisiin ottaa huomioon myös vammaisia henkilöitä edustavienjärjestöjen näkemykset.

Hankkeen aloitus ja prosessin eteneminen

Sosiaalivirasto kutsui hallintokuntien nimeämät vastuuhenkilöt ja vammaisneu-voston puheenjohtajan aloitusseminaariin 2.6.2010, jonka jälkeen mukana oleviltahallintokunnilta/virastoilta pyydettiin allekirjoitetut kirjalliset selvityksetvammaispolitiikan tavoitteista ja keskeisistä toiminnan painopisteistä 31.8.2010mennessä. Ohjausryhmän työkokouksia pidettiin kaikkiaan neljä. Päätösseminaarivammaispoliittisesta selvityksestä ja sen kokoamisprosessista järjestetäänsyksyllä 2011.

Vastuullinen vammaispolitiikka Suomessa 2010

Suomalainen vammaispolitiikka perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen:vammaisilla henkilöillä on oikeus yhdenvertaisuuteen, oikeus osallisuuteen javamman vuoksi tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin, joilla viimesijaisesti turvataanyhdenvertaisuuden mahdollistuminen valtaväestöön verrattuna (myönteinenerityiskohtelu). Tavoitteellisella vammaispolitiikalla kyetään vahvistamaan

Sivu 44

kehityskulkuja, jotka tukevat kaikkien ihmisten oikeudenmukaisenyhteiskunnallisen aseman toteutumista käytännössä.

Tärkeä työväline on YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista, joka tulikansainvälisesti voimaan toukokuussa 2008. Sopimuksen keskeinen sisältö onsyrjinnän kieltäminen vammaisuuden perusteella ja se, että kaikkia ihmisiä onkohdeltava samanarvoisina. Yleissopimuksen kautta tulee tapahtumaanparadigman muutos, jolloin asenteet ja lähestymistavat vammaisia kansalaisiakohtaan muuttuvat. Vammaisten ihmisten syrjäytyminen ja palvelujen eriyttäminenovat tällöin ihmisoikeuskysymyksiä. Vammaiset henkilöt eivät enää oleyksinomaan hyväntekeväisyyden, parantavan hoidon tai sosiaaliturvan kohteita.Heillä on myös samat oikeudet aktiivisina toimijoina kuin muilla kuntalaisilla. MyösEU:n vammaisstrategiassa vuosille 2010–2020 luodaan puitteet yhtenäiselle EU:nja kansallisen tason toiminnalle vammaisten kansalaisten tilanteenparantamiseksi.

Kestävän vammaispolitiikan perusasioita ovat erityisesti seuraavat seikat:esteettömyys, saavutettavuus, yhdenvertaisuus sekä itsemääräämisoikeus javalinnan vapaus. Tärkeimpiä toteutumia ovat tällöin vammaisten henkilöidenosallisuus, voimaantuminen tai täysivaltaistuminen sekä yhteiskunnan myönteisetarvot ja asenteet, jotka hyväksyvät myös poikkeavat ihmiset ja erilaisettoimintatavat.

Esteettömyys tai saavutettavuus ei ole omistettu millekään erityisryhmälle.Vammaispolitiikassa on kysymys mahdollisuuksista osallistua aktiivisestilähiyhteisön toimintaan, koulutukseen, työelämään, vapaa-aikaan jayhteiskunnalliseen toimintaan.

Tavanomaiset palvelut tulisi toteuttaa myös vammaisille kuntalaisilleyleislainsäädännön tai kaikille kuntalaisille tarkoitettujen erityislakien perusteella.Erityispalvelut ja tukitoimet vain varmistavat vammaisille kuntalaisillemahdollisuuden osallisuuteen ja osallistumiseen. Erityispalveluja tarvitaan aina,mutta niitä tulisi vähentää asteittain siten, etteivät vammaisten erityispalvelut olisitavanomaisin tai helppo vaihtoehto kaikkiin haasteisiin.

Yhteenveto vammaispolitiikan tavoitteiden toteutumisesta ja toiminnanpainopisteistä Helsingissä

Käytännön vammaispolitiikan toteuttaminen ja kussakin kunnassa tärkeimpienpainopisteiden etsintä on pitkä prosessi, jossa ei välttämättä lyhyellä tähtäykselläole olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja. Tavoiteltavaan vammaispolitiikkaanpäästään parhaiten pohtimalla kaikessa päätöksenteossa myös vammaisillekuntalaisille siitä aiheutuvia vaikutuksia. Jos vaikutukset ovatepätarkoituksenmukaisia, on syytä muuttaa suunnitelmia tai tehdä uusiapäätöksiä.

Prosessissa ovat olleet mukana seuraavat tahot:KaupunkisuunnitteluvirastoOpetusvirasto

Sivu 45

Sosiaalivirasto: hallinto- ja kehittämiskeskus, lapsiperheiden palvelut, vanhustenpalvelut sekä vammaistyö.TerveyskeskusJoukkoliikenne: HKL ja HSLPalo- ja pelastustoimintaKulttuuri ja vapaa-aika: kulttuurikeskus ja nuorisoasiainkeskusRakennettu ympäristö: rakennusvirasto ja kiinteistövirasto

Toimivan vammaispolitiikan tunnisteet

Vammaispolitiikan toteutuessa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, täyttyvätseuraavat ehdot kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa:

1. Tavoitteellisen vammaispolitiikan aikaansaamiseksi erihallintokunnat ottavat vammaispoliittisen vastuun omassatoiminnassaan.

2. Kunta sisällyttää vammaispolitiikan omiin strategioihinsa jakehittämissuunnitelmiinsa ja seuraa tavoitteiden toteutumistaosana normaalia talous- ja toteuttamisseurantaa.

3. Eri hallinnonalojen menestyksellinen toiminta ja osaaminenhyödynnetään ja halutaan dokumentoida myös muille.

4. Aito vammaisnäkökulma otetaan mukaan pitkän aikavälinsuunnitteluun ja kehittämistoimintaan. Silloin käytetäänolemassa olevaa vammaispoliittista osaamista jakonsultoidaan erityisosaajia.

5. Vammaispolitiikan periaatteisiin kuuluu oleellisestirahoitusvastuu ja tarvittavien yhdenvertaisuudenmahdollistavien toimenpiteiden rahoittaminen osana kunkinhallintokunnan omaa toimintaa.

Vammaisneuvoston ja tiettyjen paikallisten vammaisjärjestöjen keskeisetkommentit

Kaupunginhallituksen toimeksiannon mukaan selvitystä valmisteltaessa onotettava huomioon vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen näkemykset.Asiasta pyydettiin kommentteja sekä vammainneuvostolta, että kymmeneltäpaikalliselta vammaisjärjestöltä, jotka eivät ole olleet 2010 jäseninävammaisneuvostossa. Palaute saatiin vammaisneuvostolta ja neljältä paikalliseltajärjestöltä.

Vammaisneuvoston käsityksen mukaan tarkoituksenmukainen vammaispolitiikkaei ole vain esteettömyyttä, vaan myös monen ikäisten ja eri tavoin vammaistenhenkilöiden osallisuutta yhteiskunnan kaikissa toiminnoissa, yhdessä tekemistämuiden ihmisten kanssa sekä yhdenvertaisuutta ja itsemääräämisoikeuttavammaisen henkilön omassa elämässä.

Sivu 46

Hallintokuntien esittämistä vammaispolitiikan painopisteistä ja tavoitteistavammaisneuvosto nosti esiin seuraavia näkökulmia:

Kaupunkisuunnittelun pitää perustua pääasiassa esteettömänjoukkoliikenteen varaan. Vammaiset henkilöt tarvitsevat joka tapauksessamahdollisuuden liikkua myös omalla autolla tai erityisajoneuvoilla.Kulkuväylien talvikunnossapito on haaste, mutta kunnossapidossa on siltiotettava huomioon erilaisilla apuvälineillä liikkuvat henkilöt.

Sosiaaliviraston antamassa selvityksessä todetaan, että seurantaan onluotava asiakaslähtöisiä mittareita. Vammaisneuvostossa käsityksenmukaan toiminnassa korostuu nyt liiaksi hallintopäätöksen teko jopaasiakasnäkökulman kustannuksella.

Terveyskeskus on korostanut omaehtoisen liikunnan merkitystä.Liikuntaviraston mukanaolo tämän selvityksen teossa olisi siksi olluttarkoituksenmukaista. Suurelle joukolle vammaisia henkilöitä ontavoitteellinen lääkinnällinen kuntoutus kuitenkin välttämätöntätoimintakyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Yhtä tärkeää onpäivittäisten pienapuvälineiden ja riittävien omahoito-tarvikkeiden saantioikea-aikaisesti ja maksutta. Kunnallisen kotihoidon kohdentamiseenvammaisten lasten perheille ja aktiivi-ikäisille vammaisille henkilöille tulisikiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Arkielämään liittyvien riskien hallinta ei saa rajoittaa vammaisten ihmistentavanomaista elämää. Vaatimus asunnon spriklauksesta ei saa johtaasiihen, etteivät vaikeavammaiset henkilöt voi asua tavanomaisessaasuntokannassa muiden ihmisten joukossa.

Prosessimittareiden rinnalla vammaispolitiikan vaikuttavuuden seurantaantarvitaan vakioitu mittaristo, joka mittaa vammaisten henkilöiden näkökulmastatoteutunutta esteettömyyttä, osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaapäätöksentekoon. Vammaisen ihmisen elämää ei voi muovata mittaristonvaatimiin ehtoihin tai pakata kunnallisen päätöksenteon hyväksymiinminimimahdollisuuksiin. Yhdenvertaisuus on jotain aivan muuta.

Työssä tarvitaan hyvää asiantuntijayhteistyötä eri hallintokuntien välillä. Ja tiivistäyhteistyötä Helsingin vammaisneuvoston ja vammaisjärjestöjen kanssa, jotkakykenevät omalta osaltaan tuomaan esiin tarvittavaa vammaisnäkökulmaakaupungin päätöksenteon ja kehittämissuunnitelmien tueksi. Seurannassa onotettava mukaan myös muut, kuin kunnalliset palvelut. Laaditussa yhteenvedossaon vammaispolitiikan kannalta paljon hyviä suunnitelmia ja toteuttamiskelpoisiaasioita. Vammaisneuvosto jäi kuitenkin kaipaamaan selvitystä konkreettisistatoteuttamistavoista ja toteutumisen aikataulusta käytännössä.

Hyvän vammaispolitiikan toteuttamisen lähtökohtana ovat avoin keskustelu erihallintokuntien kesken. Kaupunkistrategiat ohjaavat kaikkia Helsingin kaupunginhallintokuntia. Myös vammaispoliittisten toimenpiteiden suunnittelu, seuranta japäivittäminen olisi kytkettävä osaksi näitä strategioita ja jatkuvaa, virallistatoteutumisseurantaa.

Sivu 47

Vammaisneuvoston lisäksi palaute saatiin neljältä paikalliselta vammaisjärjestöltä,jotka olivat:Me Itse ry, Helsingin alajaos,Maahanmuuttajavammaisten tukiyhdistys ry (=venäjänkieliset vammaiset),Polioinvalidit ry, Pääkaupunkiseudun osasto,Sydän- ja keuhkosiirrokkaat – SYKE ry.

Tämän järjestöpalautteen mukaan hyvää vammaispolitiikkaa on se, ettävammaisia kohdellaan samalla tavalla kuin muita ihmisiä. Kaikki Helsinginkaupungin virastot ovat vastuussa tästä työstä. Kehitysvammaiset ihmiset ovattäysivaltaisia kuntalaisia. Tärkeää on, että kehitysvammaiset nuoret käyvätpuhumassa kouluissa omasta elämästään ja myös TV lähettää asiasta kertoviaohjelmia. Silloin kehitysvammaiset ihmiset hyväksytään paremmin muidenkuntalaisten joukkoon.

Venäjänkielisten vammaisten tilanne on huono, sillä kyseinen vammaisryhmä onvielä tällä hetkellä välillisen ja institutionaalisen syrjinnän kohteena.Venäjänkieliset vammaiset eivät ota yhteyttä suomalaisiin vammaisjärjestöihin,koska näiltä järjestöiltä ei saa tukea heidän omalla kielellään. Yhdenvertaisuus eitoteudu, koska ei olla tietoisia kohderyhmän heikosta tilanteesta. Tuki- japalvelutoiminta on tehokkainta silloin, kun sen järjestäjä tuntee kielen lisäksiryhmän etnokulttuuriset erityispiirteet. Maahanmuuttajavammaisten tukiyhdistyspystyy tarjoamaan tietoa ja tukipalveluja (vertaistukea, tukihenkilöitä) venäjänkielellä, mutta taloudellisten resurssien puuttuessa toimintaa ei ole mahdollistalisätä ja kehittää tarpeeksi.

Helsingissä on edistytty merkittävästi esteettömyyteen liittyvissä hankkeissa. Tosinpaljon on vielä tehtävää. On edistytty myös vammaiskäsitteen määrittelyssä javammaisjärjestöjen kuulemisessa.

Ehkä tärkein kehitettävä asia on joukkoliikenteen suunnittelu ja kalustehankinnatniin, että erilaiset vammaisryhmät voivat käyttää joukkoliikenteen palvelujamahdollisimman tasavertaisesti. Merkittävä asia, joka on toteutettu vammaistenkuntalaisten kannalta tarkoituksenmukaisesti, on kuljetuspalveluasiakkaidenmahdollisuus käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä maksutta. Se onkonkreettinen ja tasa-arvoa lisäävä taloudellinen tuki vaikeavammaisille henkilöille.

Vammaispoliittisessa selvityksessä on kattavasti lueteltu monia vammaistenHelsingissä kohtaamia ongelmia ja hahmoteltu niille toimivia ratkaisumalleja.Tavoitteet tulisi muuttaa konkreettisiksi toimenpideluetteloiksi, jaksottaaosatavoitteiksi, laskea kustannukset ja selvittää rahoitusvaihtoehdot.Vammaispoliittiset yleistavoitteet ja päämäärät tulisi pilkkoa konkreettisiksitavoitteiksi ja niiden toteuttamiseen tulisi vammaisten kuntalaisten voida itseosallistua.

Sivu 48

Lopuksi

Kestävä vammaispolitiikan toteuttaminen Helsingissä edellyttää tiivistä yhteistyötäeri hallintokuuntien kesken sekä jatkuvaa keskustelua painopisteistä jatarkoituksenmukaisista toteuttamistavoista.

Vammaispolitiikan tavoitteellinen seuranta vaatii hallintokunnissa aktiivisia toimia,jotka sisältyvät kaupungin tavanomaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun. Tähäntyöhön tulisi sitouttaa myös kunnallinen vammaisneuvosto, kunnanesteettömyysasiantuntijat sekä vammaisasiamies. Lisäksi tehtävien päätöstenvammaispoliittiset vaikutukset tulisi arvioida etukäteen kaikessa päätöksenteossa.

Jokaisessa hallintokunnassa olisi syytä luoda omat päätöksentekoa koskevatvammaispoliittiset painopisteet ja lähiajan toteutustavoitteet. Samalla pitäisikartoittaa toimialueen toiminta, esteettömyys sekä palvelujen saavutettavuus janiissä esiintyvät ongelmakohdat vammaisten kuntalaisten kannalta. Kartoituksenperusteella hallintokunnat kykenevät laatimaan itselleen säännöllisestipäivitettävän kirjallisen vammaispolitiikan toteuttamissuunnitelman.

Vammaispoliittista selvityksen laatimisessa on läpikäyty mielenkiintoinen ja uusianäkökulmia esiin nostanut työskentelyprosessi, joka on luonut pohjaa jatkuvalleyhteistyölle eri hallintokuntien ja virastojen kesken vammaisasioissa. Tätä on hyväjatkaa vammaisnäkökulman saamiseksi kiinteäksi osaksi kaupungin yleistästrategiaohjelmaa ja eri virastojen talous- ja toteuttamissuunnitelmia.

Sivu 49

Vammaispoliittinen selvitys – ohjausryhmä 2010 Liite 1

Ohjausryhmän puheenjohtaja

Helinä Hulkkonen,aikuispalvelujohtajaSosiaalivirastoAikuistenpalvelujen vastuualueHelsingin kaupunki

Varsinainen jäsen Varajäsen

Pertti Joona, Tom Andersson,suunnittelija suunnittelijaOpetusvirasto OpetusvirastoHelsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Anna – Maija From, Ollipekka Heikkilä,projektipäällikkö kehittämispäällikköHKL- liikelaitos HKL- RaitioliikenneHelsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Markus Ahtiainen, Dan Mollgren,insinööri arkkitehtiKaupunkisuunnitteluvirasto KaupunkisuunnitteluvirastoHelsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Asko Lukinmaa, Hanna-Leena Nuutinen,ylilääkäri erityissuunnittelijaTerveyskeskus TerveyskeskusKaupunginsairaala, kuntoutusyksikkö Hallinto- ja palvelukeskus Helsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Sini Perho, Mervi Smahl- Laurikainen,suunnittelija suunnittelijaNuorisoasiainkeskus NuorisoasiainkeskusAlueellisten palvelujen osasto Keskitettyjen palvelujen osastoHelsingin kaupunki Nuorten kansalaistoiminnan osasto

Helsingin kaupunki

Pirjo Tujula, Anni Juutilainen,projektinjohtaja projekti- insinööriRakennusvirasto RakennusvirastoHelsinki kaikille - projekti Helsinki kaikille – projektiHelsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Mervi Vatanen, Sami Aherva Anna Ruskovaara liikennesuunnittelija ryhmäpäällikkö ympäristöasiantuntijaHSL Helsingin seudun liikenne HSL Helsingin seudun liikenne 00077 HSLLiikennejärjestelmäosasto Liikennepalvelut -osasto00077 HSL 00077 HSL

Seppo Sihvonen, Anne Koivisto,valvontayksikön päällikkö johtava palotarkastajaHelsingin pelastuslaitos Helsingin pelastuslaitosHelsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Mauri Lehtovirta, Michaela Stenbäck,kulttuurituottaja kulttuurituottajaHelsingin kulttuurikeskus Helsingin kulttuurikeskusHelsingin kaupunki Helsingin kaupunki

Kristiina Pyykönen,arkkitehtiKiinteistövirasto, TilakeskusHelsingin kaupunki

Sivu 50

Tuula Poikonen, vammaistyön päällikköSosiaalivirastoAikuisten palvelujen vastuualueVammaistyöHelsingin kaupunki

Pirkko Excell,johtava neuvojaSosiaalivirastoHallinto- ja kehittämiskeskusViestintä- ja neuvontayksikköHelsingin kaupunki

Eila Ahlroth, erityissuunnittelijaSosiaalivirastoLapsiperheiden palvelujen vastuualueToiminnan ja johtamisen tukiHelsingin kaupunki

Timo Vierelä,suunnittelijaSosiaalivirastoVanhustenpalvelujen vastuualueToiminnan ja johtamisen tuki Helsingin kaupunki

Pasi Brandt,kehittämiskonsulttiSosiaalivirastoPäivähoidon vastuualueToiminnan ja johtamisen tukiHelsingin kaupunki

Ohjausryhmän kokoussihteeri

Reija Lampinen,vammaisasiamiesSosiaalivirastoAikuisten palvelujen vastuualueHelsingin kaupunki