1

2

PimpinellaKasvitieteellisten puutarhojen tiedotuslehti

Verkko-osoite www.uef.fi/botania/pimpinella

Vol. 28, 2009 Verkkoversio 17.2.2012

Toimitus 2010-11 Anne Aaltonen, Matti Yli-Rekola(& Markku A. Huttunen)

Osoite Turun yliopistoKasvitieteellinen puutarhaRuissalon puistotie 21520100 TURKUpuh. [(02) 276 1900,](02) 333 9060, 276 1914

www.sci.utu.fi/projects/biologia/puutarha

ISSN 1796-4555 (verkkoversio)100 kplISSN 0359-4270 (painettu versio)

Kansikuva: Leif Schulman isännöimässä EuroGard V -kong-ressin kutsuvieraita Kumpulassa, vas. lukien rehtori ThomasWilhelmsson, opetusministeri Henna Virkkunen ja kansleriIlkka Niiniluoto. – Matti Yli-Rekola 10.6.2009

Sisällys

Muutosten kourissa ................... 3

NEUVOTTELUPÄIVÄT ............. 4Pietarsaaren neuvottelupäivät 8.-9. syyskuuta 2009 ............. 4

YHTEISTYÖ .............................. 9Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan avajaispuhe ......... 9

TIEDE JA TUTKIMUS ............. 12Liito-oravia ja luihukuoriaisia Jyväskylän Seminaarin- mäellä ................................. 12

KUULUMISET ......................... 16Joensuu ................................... 16Jyväskylä ................................. 17

Kuopio ..................................... 18Oulu ........................................ 20Pietarsaari ............................... 25Rauma .................................... 26Savonlinna .............................. 28Turku ....................................... 29 Henkilöuutisia ................... 31 Kasviguru eläkkeelle ....... 31 In Memoriam ................... 32

KEVYTTÄ JA PAINAVAA ..... 33Pieni on kaunista, osa 2 .......... 33Lintuluentopäivän pitämätön puheenvuoro .................... 35

Kasvitieteellisten puutarhojenyhteystiedot ............................. 39

3

Muutosten kourissa

Matti Yli-Rekola, Ruissalo 29.12.2011

Uuden, kiireellä valmistellun ja täytäntöönpannun yliopistolain myötä monet asiat,erityisesti päätöksentekoon, talous- jahenkilöstöhallintoon liittyvät muuttuneetrakenteet ja käytännöt ovat viime aikoinaravistelleet myös puutarhojen henkilöstöäja toimintaympäristöä. Varsinkin talous-asioiden seuranta on ainakin Turussamuuttunut keskitettyyn järjestelmään siir-tymisen myötä erityistaitoja vaativaksi”salatieteeksi”.

Edellä mainitunkaltaiset hankaluudet ovatkuitenkin aika viattomia seikkoja siihennähden, minkälaisia tietoja on kantautunutItä-Suomen yliopistopuutarhoista ja niidenpäänmenoksi kaavailluista suunnitelmista1.Kun yliopistoja aikoinaan patisteltiin muo-dostamaan suurempia yksiköitä toimintojentehostamiseksi ja päällekkäisyyksien pois-tamiseksi, tuskin kenenkään päähän päl-kähti, että kolme kovin erilaisesti profiloitu-nutta puutarhaa (Joensuun Botania, Kuo-pion tutkimuspuutarha ja Savonlinnankampuksen puutarha) joutuisivat hetimitenlakkautusuhan alle.

1 Verkkoversion toim. huom,: Olkaapa varuillannesiellä Turussa, kun Itä-Suomen yliopiston akatee-minen rehtori siirtyy laittamaan yliopistonne ”kun-toon”!

Tässäkö nyt toteutuu se paljon puhuttu sy-nergiaetu, että yliopistojen yhdistämisenmyötä yhden instituution päätöksellä voi-taisiin saattaa perikatoon peräti kolme yli-opistollista puutarhaa?

Joensuun Botania on lähtenyt näyttävääntorjuntataisteluun mm. tämän ilmestyessäjo yli 11000 nimeä sisältävien tukiadressi-en avulla, jolle voi toivottaa vain menestys-tä samoin kuin kulissien takana tehtävällevaikuttamiselle, jota varmaan tapahtuukaikkien kolmen yksikön toimesta. Ratkai-sun hetket lienevät käsillä tammikuun lo-pulla, jolloin yliopiston hallitus päättää luo-pua puutarhoistaan.

Muidenkaan puutarhojen toiminnan ylläpitoainakaan nykylaajuudessaan ei ole itses-tään selvää, sillä äskettäin Suomen yliopis-tot UNIFI ry on käynnistänyt selvitystyönluonnontieteellisten yliopistokokoelmien jakasvitieteellisten puutarhojen (Luonnontie-teellistä keskusmuseota lukuun ottamatta)toiminnasta niiden tulevan rahoituksen jär-jestämiseksi. Raportin pitäisi valmistuatammikuun 2012 loppuun mennessä.

Vuosi 2009 oli Helsingin kasvitieteellisellepuutarhalle huippuvuosi, joka tullaan muis-tamaan EuroGard V -kongressin isännyy-destä ja Kumpulan puutarhan saattamises-ta loisteliaaseen kuntoon. Kokous lieneeollut laajamittaisin kansainvälinen puutar-

hakokous, jonka suomalainen kasvitieteel-linen puutarha on koskaan järjestänyt.

Kokousjärjestelyistä en kuullut yhtään kriit-tistä sanaa. Ne sujuivatkin kaikesta päätel-len jopa yli odotusten, sillä ilmatieteen lai-toksen ennustamat sadekuurotkin kiersivätKumpulan avajaisjuhlallisuuksien aikana jakorvautuivat kaiken kruunaavalla aurin-gonpaisteella (Miten tämä onnistuttiin ai-kaansaamaan, sitä ei kukaan kertonut!)Kokousdokumentteja löytyy osoitteesta:www.luomus.fi/EuroGardV.

Edellisen Pimpinellan ilmestymisestä onehtinyt kulua jo kolme vuotta. Tämä onlehden n. 30 vuoden historiassa ennennä-kemätön, joskin kyseenalainen saavutus.Kun lehden julkaisemista kuitenkin mm.Helsingin neuvottelupäivien 2007 keskus-telujen pohjalta päätettiin jatkaa, hurskastoivomus olisi, ettei nykyisenkaltainen jul-kaisupolitiikka saisi jatkoa. Turun neuvotte-lupäivillä 2011 Helsinki lupautuikin otta-maan vetovastuun Pimpinellan toimittami-sesta tai vaihtoehtoisesti aineiston liittämi-sen osaksi BOTANICUMIA, jotenjatkossa julkaistavaksi tarkoitettu ai-neisto tulisi lähettää Leena Helynrannal-le, Kasvimuseo, PL 7, 00014 Helsinginyliopisto, sähköpostileena.helynranta@helsinki.fi

4

NEUVOTTELUPÄIVÄT

Pietarsaaren neuvottelu-päivät 8.–9. syyskuuta2009

Matti Yli-Rekola

Päivät osoittautuivat erittäin hyvin järjeste-tyiksi ja kaikin puolin onnistuneiksi eikä vä-hiten ohjelman sisällön osalta, joka koostuisopivasti esitelmistä, keskusteluista jamuista puheenvuoroista, iltaohjelmastasekä paikallisiin puutarhoihin ja ym. nähtä-vyyksiin tutustumisesta. Monelle osallistu-jalle vierailukäynti näissä ainutlaatuisissaja viehättävissä kohteissa ja yleensä Pie-tarsaaressa oli elämänsä ensimmäinen.Ansaitut kiitokset kaikille päivien järjeste-lyistä vastanneille!

Seuraavat neuvottelupäivät päätettiin pitääv. 2010 Oulussa valtakunnallisten luonnon-tieteellisten museopäivien yhteydessä. Li-säksi päätettiin Pimpinellan toimittamisensiirtämisestä Savonlinnasta Turkuun.Ohessa päivien ohjelma ja osallistujaluet-telo sekä kuvasatoa (M. Yli-Rekola).

Tiistai 8.9.

9.00–10.00 Kokoontuminen ja tervetu-liaiskahvit (Jakobstads gymnasium, aula)10.00–10.30 Kaupunginjohtaja Mikael Ja-kobsson (auditorio)10.30 Puutarhojen kuulumiset. Kuulumisis-sa voi puutarha kertoa ongelman, johonlöytyi onnistunut ratkaisu, sekä ongelman,jonka ratkaisu epäonnistui (Marko Pesunehdotus)12.00–13.00 Ruokailu13.00–14.00 Museonjohtaja Guy Björklundkaupungin- ja Koulupuutarhan historia (au-ditorio)14.00 Kahvi14.30 Kiertokävely Koulupuutarhassa18.00 Kaupungin vastaanotto (kaupungin-talo)20.00 Iltaruokailu ja illanvietto (jugendsali)

Keskiviikko 9.9.

9.00–10.00 hedelmäpuut ja marjakasvitLeif Blomqvist (auditorio)10.00 Aamukävely Aspegrenin puutarhalle,kahvit ja esittely11.30–12.30 Ruokailu

12.30 Linja-autokuljetus arktinen museoNanoqiin (lähtö Koulupuutarhan lavanedestä) esittely Pentti KronqvistPäätöskahvit, keskustelu seuraavista neu-vottelupäivistä, Pimpinella-lehdestä yms.n.15.00 lähtö takaisin kaupunkiin

Näkymä koulupuutarhaan.

5

Aspegrenin puutarhan maamerkki.

6

Koulupuutarhan geometriaa.

7

Koulupuutarhan ”tarkastus”. Aspegrenin puutarhan edustalla.

Kasvimaiden rehevyyttä. Linjakasta arkkitehtuuria.

8

Kahvihetki, pöydässä vas. R. Hiltunen, A.Romana ja A.Innola.

Arktisen museon (Nanoq) portilla.

Museon esittely (Pentti Kronqvist).

Museon kattopuutarhaa.

9

YHTEISTYÖ

Kumpulan kasvitieteellisenpuutarhan avajaispuhe

Leif Schulman

Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puu-tarhan uusi kokoelma-alue, Kumpulan kas-vitieteellinen puutarha, perustettiin vuonna1987. Se alkoi pian tämän jälkeen palvellayliopiston tutkimusta ja opetusta, muttayleisölle se avattiin vasta 10.6.2009.

Avajaisjuhla alkoi kutsuvierastilaisuudesta,jonka jälkeen opetusministeri Henna Virk-kunen avasi puutarhan yleisölle. Kutsuvie-rastilaisuuteen oli kutsuttu yli 800 vierasta.Osallistumaan pääsi noin 500 henkilöä,joiden joukossa oli noin 150 kansainvälistävierasta, pääosin EuroGard V -kongressinosallistujia. Tilaisuudessa kuultiin Helsinginyliopiston rehtorin professori Thomas Wil-helmssonin tervehdyssanat. Avajaispu-heen piti puutarhanjohtaja Leif Schulman.Alla julkaistaan kyseinen puhe sellaisena,kuin se oli kirjoitettu muistiin ennen puheenpitämistä.

Arvoisat juhlavieraat! Ärade gäster! DearInternational Guests!

Botanic Gardens are no fast food busi-ness. It took us 22 years to reach this dayin Kumpula.

In 1987, the garden was established byfencing in the six-hectare area around thehistorical Kumpula manor. The generallayout was designed and necessary infra-structure built. Since then, hundreds ofthousands of seeds have been sown in thenursery, tens of thousands of plantsplanted in the collections – and who knowshow many millions of weeds have beeneradicated!

In addition, all plant accessions enteringthe collection have been registered in theinformation system, and their informationregularly up-dated ever since. Furtherplanning and designing have been re-quired from time to time, interpretation ma-terial has been written and produced, and,finally, customer service facilities havebeen designed and built. In all, establishinga Botanic Garden is not quite like buildinga house, rather like creating a miniatureworld of its own!

Botanic Gardens, as an institution, arenearly 500 years old now. Thus, Kumpula

Botanic Garden is but one link in a longchain, which actually today consists ofsome 2,500 ‘links’, that is, Botanic Gar-dens all around the world. They all havethe basics in common – they are institu-tions holding documented collections ofliving plants for certain scientific and edu-cational purposes – but most of them alsohave their own special peculiarities andvalue. Kumpula is no exception.

The particular uniqueness of Kumpula Bo-tanic Garden comes from its collection pol-icy. Right from the start it was decided thatthe plant geographical sections were to in-clude only wild-collected material. That is,all the seeds, from which the collectionplants were grown, were collected in na-ture, in the natural habitats of the species,in various locations around the northernhemisphere. Not a single accession wasaccepted from the collections of other Bo-tanic Gardens or from commercial nurser-ies. To my knowledge, there are no othersuch Botanic Garden collections anywherein the world!

Furthermore, the selection of source areasof the plants for Kumpula was a carefullyplanned exercise. For more than a century,Finnish geographers and botanists wereactive in developing vegetation maps ofFinland and the other Nordic countries,and also for the rest of the northern hemi-sphere. Step by step, their understanding

10

grew about the causes and effects regulat-ing the occurrence of plants in nature. Fi-nally, by the 1980s, they had established afirm hypothesis on which areas have a cli-mate corresponding to that of Finland –something we call a ‘bioclimatic hypothe-sis’. Those areas were then targeted forseed collecting.

Due to the design and rigour of its collec-tion policy, Kumpula Botanic Garden is ofquite outstanding scientific value. All theplants in the geographic sections canserve as material for any study interestedin the structure, genetics, functioning, orevolutionary history of wild plants from thenorthern hemisphere.

Furthermore, the collection as a wholeforms a large-scale test of the bioclimatichypothesis. Now, in the era of climatechange, this aspect is ever more valuablesince it helps us in gaining understandingon which plants are adapted to our futureclimatic conditions, and on how the horti-cultural, agricultural, and forestry tradeswill be affected by climate change.

After all, one should never forget that wehumans are totally dependent on plants.This, too, is demonstrated here in Kumpulathrough the Garden of Cultivated Plants,where edible plants, medicinal plants, andornamental plants have their own sections.We must never forget that if we alter the

environment to such an extent that plantscan’t survive in it anymore, we destroy thevery foundation of our own civilisation.

If Kumpula is but one link in the long chainof gardens – past, present, and future ones– the same has to be said about its mak-ers! In the course of the 22-year history ofKumpula there have already been so manypeople involved that I am not going to eventry and name them all. There would un-avoidably be unjust omissions. However,on behalf of the Botanic Garden of theUniversity of Helsinki, I extend my sincerethanks to them all for the fabulous workthey have done!

Meillä Kasvitieteellisessä puutarhassa tä-nään työskentelevillä on ollut etuoikeusniin sanoakseni hioa raakatimantti täyteenloistoonsa. Edeltäjämme suunnittelivatKumpulan puutarhan, linjasivat kokoelmantieteellisen rakenteen ja sisällön, rakensi-vat alueen ja hankkivat suuren osan kas-veista.

Meidän työvuoroomme osui Kumpulanavaamisprojekti.

Sen eteen olemme nyt kolmen ja puolenvuoden ajan tehneet työtä – ja työtä onkinriittänyt! Kumpulan puutarha oli nimittäin2000-luvulle tultaessa jo huolestuttavasti

päässyt ränsistymisen alkuun. Riittämät-tömien resurssien paineessa istutukset oli-vat kasvaneet ylitiheiksi, rikkaruohot alka-neet tukahduttaa kokoelmakasveja, käytä-vät liettyneet, lampi kasvanut umpeen jaerilaiset rakenteet rapistuneet.

Minua on avaamisprojektin läpiviemisessäsiunattu vertaansa vailla olevalla tiimillä!Tiimillä, joka niin ulkona puutarhassa kuinsisällä toimistossakin on käsittämättömänsitoutuneesti ja vaivoja säästämättä raata-nut puutarhan eteen. He ovat loihtineetKumpulan puutarhasta todellisen kruunun-jalokiven suomalaisten puutarhojen jou-kossa – kehtaan tämän sanoa, sillä omaroolini tässä prosessissa on ollut lähinnävain ”päästää porukka irti”, antaa heidänkäyttää taitojaan, luovuuttaan ja ahkeruut-taan yhteisen päämäärämme saavuttami-seksi.

Hyvät työtoverit, kiitän teitä kaikkia – niinvirallisesti puutarhan johtajan ominaisuu-dessa kuin koko sydämestäni henkilökoh-taisesti, työporukan yhtenä ylpeänä jäse-nenä!

Kiitän myös koko Luonnontieteellisen kes-kusmuseon, emolaitoksemme, avaamis-projektin töihin osallistunutta väkeä. Ilmanteidän apuanne kone olisi huolestuttavastisakannut loppumetreillä.

11

Finally, I want to thank the University ofHelsinki whose leaders have shown admi-rable perseverance in this age of short-cycled projects. The support we here at thegarden have received from both the finan-cial and the technical administration in thelast three years has helped us in believingthat we can reach the goal, and kept usgoing till this opening day – and, hopefully,beyond!

Talking about links of a chain, we shouldconstantly keep in mind our own role aslinks in the chain of generations. The cur-rent generations are faced by the thank-less task of saving the rapidly disappearingdiversity of plant species on earth. Themost gloomy predictions hold that as manyas 50% of the worlds c. 300,000 plant spe-cies may become threatened with extinc-tion within this century. This sad reality hasbecome a central focal point of BotanicGardens within the past decades.

Endangered plants are safe-guarded bycollections at Botanic Gardens, as exem-plified by one tiny species of the raspberryand bramble genus (Rubus) grown here inKumpula: it is the only plant species that isknown to have gone extinct in the Finnishnature due to human activity. However, itwas saved and placed in the collections ofFinnish Botanic Gardens, and is being re-introduced to the wild. Indeed, we shouldtake very seriously not only the task of

studying our plants and teaching our chil-dren about them, but also to make surethey have the plants there in the first placewhen they grow up!

But tonight is the time for celebration. Wefinally have the possibility to invite toKumpula Botanic Garden exactly those fu-ture governing generations for whom wedo our scientific, educational, and conser-vation-related work every day. And theirparents and grandparents. All and every-one who wishes to share our enthusiasmfor plants. In a while from now, Minister ofEducation Ms. Henna Virkkunen will arriveand formally open Kumpula Botanic Gar-den for the public.

While waiting for that, please join me in atoast for the success of Kumpula BotanicGarden!

Nostakaamme malja Kumpulan kasvitie-teellisen puutarhan menestykselle!

Toivon, että viihdytte täällä tänä iltana jaettä teillä on mahdollisuus jäädä ihaile-maan puutarhaa avajaisseremonian jäl-keen!

I do hope you enjoy yourselves tonight andhave some time to stay and admire thegarden after the opening ceremony!

12

TIEDE JA TUTKIMUS

Liito-oravia ja luihukuori-aisia Jyväskylän Seminaa-rinmäellä

Tanja Koskela, intendenttiJyväskylän yliopiston museo,luonnontieteellinen osasto

Seminaarinmäen kampusalueJyväskylän yliopiston vanhin kampusalue,Seminaarinmäki, on rakennus-, kulttuuri- japuutarhahistoriallisesti erityisen arvokaskokonaisuus, jonka tunnettu rakennushis-toria ulottuu aina 1700-luvulle saakka. Se-minaarinmäen alue ja siellä sijaitsevat ra-kennukset on suojeltu Valtioneuvostonpäätöksellä 15.10.1992 (päätös numero14/561/92 Valtioneuvoston suojeluluettelo,Keski-Suomen lääni).

Seminaarinmäen alue on monipuolisinekasvi- ja eläinlajistoineen merkittävä myösluonnonhistoriallisilta arvoiltaan. Jo pidem-pään (ennen varsinaisia luontoselvityksiä)on ollut tiedossa, että alueella on esimer-kiksi lepakoita ja liito-oravia sekä harvinai-sia lahopuukovakuoriaisia.

Historia- ja maisemaselvityksistä luon-toselvityksiinAlueiden maanomistajan (Senaatti-kiin-teistöt) tilauksesta Seminaarinmäelle teh-tiin vuosien 2008 ja 2009 aikana ympäris-töhistoriallinen selvitys ja maisemaselvitys.Vuonna 2008 ilmestyi tutkija Mari Forsber-gin julkaisu ”125 vuotta Seminaarinmäenpuistoalueiden historiaa. Jyväskylän yli-opiston Seminaarinmäen puutarha- ja ul-koalueiden suunnitelmat vuosina 1882–2007” ja vuonna 2009 MaisemasuunnitteluHemgårdin julkaisu ”Jyväskylän yliopistonSeminaarinmäki. Maisemaselvitys ja hoito-ohjelma”.

Edellä mainittujen selvitysten luontevanajatkeena olivat kevään-syksyn 2009 aikanatoteutetut luontoselvitykset. Selvitykset teh-tiin Senaatti-kiinteistöjen, Jyväskylän kau-pungin kaavoituksen ja Jyväskylän yliopis-ton museon luonnontieteellisen osastonyhteistyönä. Selvitysalueeseen (yht. noin27 hehtaaria) kuului Seminaarinmäen kokoasemakaavamuutosalue, jossa on mukanayliopiston maa-alueiden (n. 16,2 hehtaaria)lisäksi myös kaupungin omistuksessa ole-via maita.

Miksi luontoselvityksiä?Seminaarinmäen luontoselvitysten yleise-nä tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisenuhanalaisen tai muuten huomionarvoisenlajiston ja elinympäristöjen esiintyminenhyödynnettäväksi alueen asemakaava-muutoksen ja viheralueiden hoitosuunni-telman laadinnassa sekä vaaralliseksi ar-vioitujen vanhojen puiden kaatosuunnitel-man toteutuksessa.

Alueella tehtiin seuraavat selvitykset: liito-orava (Taru Heikkinen), sammalet (RiikkaJuutinen), lahopuukovakuoriaiset (TeroToivanen), linnusto (Tero Toivanen), putki-lokasvit (Timo Kypärä), lepakot (Mikko Er-kinaro) ja sienet (Katja Juutilainen).

Senaatti-kiinteistöt vastasi selvitysten kus-tannuksista. Jyväskylän kaupungin kaavoi-tusbiologi Taru Heikkinen ohjasi ja koor-

Liito-orava (Pteromys volans) päivälenkilläD-rakennuksen seinustalla. Kuva: HeikkiRantatupa.

13

dinoi selvitysten tekoa sekä teki erillisselvi-tyksistä yhteenvetoraportin. Yliopiston mu-seon luonnontieteellinen osasto organisoiselvitysten laatijat sekä tarjosi heille työtilo-ja ja aputyövoimaa esimerkiksi eliönäyttei-den lajitteluun.

Luontoselvitysten antiaLuontoselvitysten mukaan Seminaarinmä-ellä esiintyy, sammalia lukuun ottamatta,uhanalaisia lajeja kaikista selvityksessämukana olleista lajiryhmistä. Selvityksissähavaittiin kolme valtakunnallisesti uhan-alaista lajia: liito-orava (Pteromys volans),kyrmysepikkä (Eucnemis capucina) jaahosilmäruoho (Euphrasia rostkovianassp. fennica). Valtakunnallisesti silmälläpi-dettävästä lajistosta havaittiin valkotup-pisieni (Volvariella hypopithys) ja alueelli-sesti uhanalaisista kyläkellukka (Geum ur-banum). Lepakoista alueella havaittiin poh-janlepakkoa (Eptesicus nilssonii) ja viik-sisiippaa/isoviiksisiippaa (Myotis dauben-tonii/brandtii). Liito-orava ja lepakot kuulu-vat Luontodirektiivin liitteen IVa lajistoon,jonka mukaan niiden lisääntymis- ja leväh-dyspaikkojen hävittäminen ja heikentämi-nen on kielletty (luonnonsuojelulain 49. py-kälä).

Aiempina vuosina alueelta on myös tavattuuhanalaisuusluokituksessa vaarantuneiksiluokitellut pikkutikka (Dendrocopus minor)ja varpunen (Passer domesticus) sekä sil-mälläpidettävät sienet oliivinastakka(Chloroencoelia versiformis) ja huopakää-pä (Onnia tomentosa).

Lisäksi alueella havaittiin useita harvinai-sia lahopuukovakuoriaisia (esimerkiksi ot-sikossa mainituista luihukuoriaisista Ato-

maria bescidica ja Cryptophagus fuscicor-nis) sekä luontoarvoja ilmentävää savik-kosiipisammalta (Fissidens viridulus).

Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) Moi-risharjun kupeessa. Laji on Pohjois-Hämeen eliömaakunnassa harvinainen.Kuva: Timo Kypärä.

Lahopuuhyönteisselvityksessä käytettyikkunapyydys Villa Rana -rakennuksenpuistikossa. Kuva: Joel Rahkonen.

14

Miten turvata alueen luontoarvot jatkos-sakin?

Seminaarinmäen luonnon monimuotoisuu-den kannalta erityisen merkittävässä ase-massa ovat iäkkäät jalot lehtipuut, jotkavoivat tarjota vuosikymmenien ajanelinympäristön lahopuusta riippuvaisilleeliölajeille kuten erilaisille kovakuoriaisille,sienille sekä kolopesijöille. Iäkkäällä ja la-hoavalla puustolla on erityistä arvoa myöspuistomaiseman kannalta: vanhat puutovat merkittävä osa Seminaarinmäen puis-tomaista luonnetta ja niiden säilymistä tu-lee vaalia, tietysti yleisen turvallisuudensallimissa rajoissa. Tämä edellyttää erilais-ten näkökohtien sekä arvojen ja arvostus-ten yhteensovittamista.

Kussakin erillisselvityksessä annettiin tar-kempia suosituksia, mitä tekijöitä tulisi ot-taa huomioon maankäytön suunnittelussasekä puistoalueiden ja puuston hoitotöissä,jotta alueen luontoarvot säilyisivät jatkos-sakin. Yhteenvetoraportin mukaan tulevai-suudessa pitäisi kiinnittää huomiota eten-kin ekologisten yhteyksien turvaamiseen jakehittämiseen alueella niin liito-oravien jalepakoiden kuin ihmistenkin turvallisen jamiellyttävän liikkumisen kannalta. Kaikenkaikkiaan Seminaarinmäki osoittautuiluonnonarvoiltaan hyvin monimuotoiseksi,suorastaan biodiversiteettikeitaaksi keskel-lä kaupunkia.

Hippoksen urheilukenttien kupeessa laajal-la parkkialueella kasvaa ahosilmäruoho(Euphrasia rostkoviana ssp. fennica). Lajion valtakunnallisesti uhanalainen ja luoki-teltu vaarantuneeksi (VU). Kuva: Timo Ky-pärä.

Lähteet:Heikkinen,Taru 2009. Seminaarinmäenluontoarvot – kooste tehdyistä selvityk-sistä.

15

Karttakuvassa näkyvät Seminaarinmäen arvokkaat luontohavainnot.

16

KUULUMISET

Kuulumisia Joensuusta

Marja Aalto

Pietarsaaren porukalle esitän vielä kerranmonet kiitokset hyvin järjestetyistä kesä-päivistä!

Kesäpäivillä kerroin, että avomaalle on nä-kyvälle paikalle tulossa koivukoe. Alue onnyt laitettu kuntoon, ja näillä näkymin koealkaa kesällä 2010. Näillä resursseilla eihaittaisi, vaikka koko avomaa muuttuisitutkimus- ja koealueiksi. Meillä on käytän-nön hommissa 3 kokopäiväistä työntekijää– Laura Laakkonen, Sari Meriläinen ja al-lekirjoittanut. 2 puolikasta – Anita Anttila jaTeija Ikonen. Puolikkailla kun pyörivätmyös samat lomat, niin aika paljon ollaanihan kolmen työntekijän turvin käytännönhommissa. Joten varsinkin kesäaikaan ti-lanne on suorastaan mahdoton. Tänä syk-synä saimme ESR:n projekti rahoilla työn-tekijöitä syksypuolella, peräti 6 henkilöä.Onneksi tänä syksynä teimme pitkästä ai-kaa siemenluettelon ja näin ollen siemen-ten hankintareissut ja puhdistukset ovatsujuneet vähän isommalla porukalla.

Vanha sanonta ”valtion leipä on pitkä, mut-ta kapea” alkaa siis olla kohta historiaa.

Itselläni tuo vielä on ollut totta, kohta tulee30 vuotta täyteen! Mielenkiintoisia aikojaelellään, ulkopuolista rahoitusta, kun pitäisialkaa virrata! Me Joensuun porukka olem-me toki uranuurtajia tällä saralla, sillä Jo-

ensuun kaupunki on maksanut meillä per-hostarhauksen jo vuodesta 1998, vielä onainakin sopimusta vuodelle 2010. Toivotta-vasti tämä yhteistyö jatkuu tämänkin jäl-keen. Pääsylipputulothan ovat myös meillä

Juuso tapasi eläinlääkäri Jari Ahon röntgenissä käydessään.

17

kaikilla ulkopuolista rahoitusta. Voi, kunvain saisi asiakkaita käymään tasaisemminympäri vuoden. Talviaika on ihan liian hil-jaista aikaa. Olemme pitäneet talvisin eri-laisia teemanäyttelyitä ja järjestäneet pii-rustuskilpailuja, Juuso-papukaijaopastus-kierroksia lapsille jne. Jotain pitäisi taaskeksiä!

Jyväskylän yliopistonpuutarhan kuulumiset

Hillevi Kotiranta 12.11.2009

Puistojen kesähoitoKiinteistöjen ja viheralueiden hoidossa eitapahtunut merkittäviä muutoksia. Kaikkiyliopiston viheralueet ovat kiinteistönhoito-yhtiö RTK-Palvelu Oy:n hoidossa.

Syksystä 2007 alkaen RTK:n puutarhurinatoimineen Nina Vääräsen tärkein työ yli-opiston alueilla on istutusten hoito. Etenkinperennaryhmien siisteys onkin kohentunutparin viime vuoden aikana. Ninalla oli neljäopiskelijatyttöä kesäapuna ryhmien perka-uksissa. Vaikka yliopiston alueiden hoita-misessa olisi riittävästi tekemistä, niin puu-tarhuri apulaisineen joutuu hajottamaantyöpanostaan useisiin muihinkin RTK:n so-pimuskohteisiin.

Viheralueet kutistuvatJyväskylä yliopiston laajeneminen Ylistön-rinteelle alkoi 1990-luvun alussa. NykyisinYlistöllä sijaitsevat kemian, fysiikan ja bio-ja ympäristötieteiden laitokset, kiihdytinla-boratorio ja nanotiedekeskus.

Uusien rakennusten myötä viheralueetovat joutuneet väistymään ja muuttumaan.Viimeisin rakennusvaihe (2008–2009) olikiihdytinlaboratorion laajennus, jonka allejäi tuhat neliötä puistoaluetta. Alueen jo1991–1992 istutetuista puista ja pensaistasiirrettiin kaksi tammea ja kolme koiranheit-tä. Kasvit jouduttiin siirtämään kasvukau-den aikana, mutta juurihoidettu tammi jaheidet selvisivät siirrosta. Sen sijaan ilmanesivalmistelua siirretty tammi kuoli.

Välittömästi urakka-alueeseen rajoittuvanfysiikan pääsisäänkäynnin vieressä säilyipieni viherkaistale, johon entisestä istutuk-sesta jäi pensasruusua; uutena urakoitsijaistutti pylväskatajaa ja korpipaatsamaa.

Puistojen kunnostusta erillisurakkanaSenaatti-kiinteistöt myönsi edellisen talvenaurauksista säästyneet 10 000 euroa var-sinaisen hoitosopimuksen ylittävään puis-toalueiden hoitoon. Sillä sain omatoimisestihankkia taimia ja työtä.

Maaliskuussa tehtiin koristeomenapuidenhoitoleikkauksia Seminaarinmäen puistois-sa ja Mattilanniemessä. Lumien sulettuaMattilanniemessä paljastuivat suuret myy-rätuhot, ja niinpä valtaosa tuosta budjetistakului myyrien vaurioittamien pensaidenalasleikkauksiin eikä suunnitelmissa olleitaperennaryhmien peruskunnostuksia voitutoteuttaa. Entisiä istutuksia täydennettiinSeminaarinmäellä Musican ja Pitkäkadunryhmissä.Senaatin ja yliopiston välisten omistussuh-demuutosten takia erillistyöt piti tehdä elo-kuun loppuun mennessä, mikä jonkin ver-ran karsi syysistutuksien toteuttamista.Erillistyöt teki Keski-Suomen Puutarha-ApuOy ja RTK Palvelu Oy.

Istutukset 2009Seminaarinmäen Musican seinustan ryh-män kiiltotuhkapensaiden eteen istutettiinsuikeroalpia (Lysimachia nummularia).Syksyllä monipuolistettiin sipulikukkavali-koimaa istuttamalla neljää erilaista narsis-sia, yhteensä 100 sipulia.

Kukkasipuleita istutettiin myös Pitkäkatu 1Pinsetti-rakennuksen pihaan, joka on ny-kyisin tilapäisesti päiväkoti Arkki-Parkinkäytössä. Perennaryhmän pionien ja liljo-jen väleihin istutettiin helmililjaa, kirjopikari-liljaa ja kasvitieteellisiä tulppaaneja yh-teensä 190 sipulia.

18

Viime vuosina uudisrakentamisalueena ol-lut Ylistönrinne on kokenut suurimmatmuutokset niin alueiden kuin lajistonkinkohdalla. Jotain entisestä on jäljellä keski-tasanteella, jossa puuvartisina lajeina ovatmm. vuori- ja kynäjalava, kotimaiset ruusu-lajit ja pylväskatajat.

Seminaarinmäellä Musica-rakennuksenedessä kasvaa kiiltotuhkapensasta. Kevät-väriä tuovat tulppaanit ja narsissit, etualallaliljatulppaanilajike 'Giuseppe Verdi' ensim-

mäisenä kukintakeväänään. Tänä syksynäistutettiin lisää kukkasipuleita ja ryhmänreunaan suikeroalpia.

Osa ruohovartisista lajeista on uusittu ker-ran tai pari joko lajin huonon menestyksentai rikkakasvien vuoksi. Hyvin menestyviäovat esim. taponlehti (Asarum europaeum)ja ahomansikka (Fragaria vesca), huonostimenestyy mm. lehtoimikkä (Pulmonariaobscura). Viime kesänä ketopuolelle istu-tettiin ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) jalehtopuolelle lehtoimikkää.

Remonttien myllerryksessäSeminaarinmäellä syksyllä 2008 alkaneenhistoriallisen Seminarium-rakennuksen(Constantin Kiseleff 1883) peruskorjausvalmistuu vuoden loppuun mennessä.Myös ympäristön nurmialueita on kunnos-tettu, mutta pihan viimeistelytyöt jäävät ke-vääseen.

Uuteen aikaanYliopiston hallinnon uudistumisen myötämyös kiinteistönhoito uudistuu. Vuoden2010 alusta yliopiston kiinteistöjä hallinnoiSuomen Yliopistokiinteistöt Oy. Kiinteis-töinsinööri Jani Virtanen Jyväskylän yli-opiston tilapalvelusta on valittu kiinteistö-päälliköksi Suomen yliopistokiinteistöilleJyväskylään.

Kuopion yliopiston tutki-muspuutarhan kuulumisia

Elina Häikiö 11.11.2009

Terveiset Kuopiosta kasvihuoneiden vuo-sisiivouksen ja influenssaepidemian kes-keltä!

Mullistavin tapahtuma Kuopion yliopistontutkimuspuutarhalla tänä vuonna oli pitkä-aikaisen puutarha-amanuenssin Leena Ti-luksen eläkkeelle jääminen. Leena olityöskennellyt puutarhalla vuodesta 1983lähtien ja aikamoinen määrä tietoa ja ko-kemusta lähti hänen mukanaan. Leenanläksiäisiä vietettiin 23.4.2009 kakkukahvienja vanhojen kuvien katselun merkeissä.

19

Leenan tilalle palkattiin toukokuun alustalähtien Elina Häikiö, ja preppaaminen aloi-tettiin huhtikuun alussa väitöskirjatyön vii-meistelyn lomassa. Elina on peruskoulu-tukseltaan kasvifysiologi ja valmistunut fi-losofian maisteriksi Turun yliopistostavuonna 1997. Väitöskirjatyö valmistui tou-kokuussa 2009 ja väitöskirjan aiheena oli-vat otsonin ja maaperän typen vaikutuksetkotimaisella haavalla ja hybridihaavalla.Puutarha-amanuenssin paikka on tällähetkellä auki ja täytetään virallisesti ensivuoden alusta.

Emme pystyneet osallistumaan Pietarsaa-ren neuvottelupäiville syyskuussa työ- jasiviilikiireiden takia. Elina käväisi kuitenkinkesäkuussa Helsingissä EuroGard V -ko-kouksessa haistelemassa uusia tuulia jaesittäytymässä ainakin osalle suomalaistapuutarhaporukkaa. Kokous oli upea, olihienoa saada olla mukana!

Tutkimustoimintaa puutarhallaRuohoniemen koekentällä käynnistyi uusikaksivuotinen koe, jossa tutkitaan kohote-tun lämpötilan ja kohotetun otsonipitoisuu-den vaikutuksia koivun ja kuusen taimiinavokenttäoloissa. Tutkimuskasvihuoneissaalkoi niin ikään kaksivuotinen koe, jossatutkitaan radioaktiivisen hiilen (14C) kulkeu-tumista maaperästä kasveihin ja ilmake-hään. Koekasveina ovat bioenergiakasvinakäytettävä ruokohelpi ja mänty.

Kansainvälistä yhteistyötäkin tehtiin.Corinna Liersch Osnabrückin yliopistostasaapui Kuopioon maaliskuun lopulla, jahänelle perustettiin puutarhan alueelle n.180 m2 koealue, jonne kylvettiin ja istutet-tiin lähes 2000 lutukkaa (Capsellabursa-pastoris). Rinnakkain Kuopion-kokeen kanssa samanlaisia koealoja pe-rustettiin mm. Etelä-Siperiaan ja Alpeille, janiissä tutkitaan eri maantieteellisten popu-laatioiden eroja itämisessä, kasvussa, kuk-kimisessa ja siementämisessä sekä näidentekijöiden vaikutusta populaatioiden me-nestymiseen erilaisissa kasvuympäristöis-sä. Corinna työskenteli lutukkapellollaanaamusta iltaan seitsemänä päivänä viikos-sa ja palasi syyskuussa Saksaan BarbaraNeufferin ryhmään raportoimaan ja ana-lysoimaan tuloksiaan. Me sitouduimme jat-kamaan tutkimusta jättämällä n. 100 m2

koealan seurantaa varten ja keräämäänseuraavien kymmenen vuoden aikananäytteitä koealueella menestyvistä lutuk-

kayksilöistä. Tutkimusta johtavat professo-rit Barbara Neuffer Osnabrückista ja Karl-Georg Bernhardt Wienistä.

Miehiä ja marjanpoimijoitaTopin kesälomansijaisena toiminut HeikkiSalesvuo raivasi harjoittelijoiden avustuk-sella rantaryteikön (ja siinä sivussa jätti-putkikasvuston) aidan takaa ja vaikka laitu-rilta ei uimaan uskaltauduttukaan, vietettiinyksi kesäinen iltapäivä laiturin kupeessakahvia juoden ja makkaraa paistaen. Myöspuutarhan portin nurkalta metsään leviävälupiinikasvusto niitettiin ja mietittiin lupiinin-torjuntastrategioita tuleville vuosille. Riit-tääkö niittäminen vai pitääkö myrkyttää?Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Vanhoista pensasmustikoista saatiin tänäkesänä hyvä sato, mutta puutarhalla ei ol-lut poimijoita satoa korjaamaan. Ilmoitim-me itsepoiminnasta ensin ympäristötieteenlaitoksen väelle ja sitten myös yleisemminyliopiston henkilökunnalle, ja poimijoita kä-vikin muutaman viikon aikana kymmenit-täin, ja suurin osa sadosta saatiin talteen japarempiin suihin.

Puu- vai eläintarha?Vuoden 2008 ennusteet isosta myyrävuo-desta toteutuivat, ja myyrät tekivät talvenaikana tuhojaan puutarhalla. Niille olivat

20

kelvanneet niin nuoret taimet kuin vanhatpaksukaarnaiset puutkin. Myös koepuiksitarkoitetut puutarhan seinustalla ruukuis-saan talvea viettäneet koivun ja männyntaimet oli syöty maan pintaa myöten.Kuusen taimet eivät sentään olleet myyrillemaistuneet.

Syksyllä huomasimme, että joku oli päät-tänyt tehdä voitavansa estääkseen etelän-ruttojuuren hallitsemattoman leviämisenlammen rannalla ja syönyt suurimmanosan valtavasta kasvustosta. Notkuvanherkkupöydän äärestä tavattiinkin piisamipoikineen. Onneksi meillä oli työssäoppi-misjaksolla metsästystäkin harrastava tu-leva puutarhuri Erja Nieminen, joka tarttuitoimeen, ja niin alkoi piisamien loukutus.Loukkuun menneitä eläimiä yritettiin aluksivain kuljettaa pois puutarhan alueelta, mut-ta luultavasti ne uivat takaisin, koska jokaaamu loukusta löytyi uusi piisami. Erja oli

kuitenkin saanut selville, että Ähtärin eläin-puistossa oli pulaa piisameista, ja lopultaviisihenkinen perhe sai kyydityksen Ähtä-riin ja lisäksi uutuuttaan kiiltävän kodineläinpuistosta…!

Työvoima-asiaaUusi siviilipalvelusmiehemme Sampo Sa-volainen käväisi huhtikuun ajan harjoitte-lemassa, oli toukokuun Lapinjärvellä jaaloitti meillä sivarina kesäkuun alusta.

Tutkimuspuutarhalla tulee tänä vuonnatyöskennelleeksi 30 henkilöä, joiden työ-panoksesta muodostuu n. 8 henkilötyö-vuotta. Työharjoittelijoita, -kokeilijoita jatyöelämävalmennettavia pyörähti keväänja kesän aikana reilusti toistakymmentä.Edellisvuonna palkkatuella työllistetyt työn-tekijät jäivät pois kevään korvalla, ja uusiamäärärahoja ei luvattu. Saimme kuitenkin

yliopiston palkkarahastosta määrärahan,jolla palkattiin tutkimusteknikoille vuosilo-ma- ja sairauslomansijaiset kevät- ja kesä-kuukausille. Lokakuussa hallituksen lisä-budjetin myötä saimme työllistämismäärä-rahoja puutarhurin ja kenttämestarin palk-kaamiseksi marras-joulukuulle mm. helpot-tamaan parhaillaan meneillään olevaakasvihuoneiden vuosisiivousurakkaa jaauttamaan viikonloppupäivystyksissä.Palkkatuen käytön mahdollisuuksista uu-dessa Itä-Suomen yliopistossa kukaan eiuskalla vielä sanoa mitään, joten jäämmeodottelemaan ohjeita.

TulevaaKuopion yliopiston tutkimuspuutarhan kuu-lumisia kirjoitetaan nyt viimeisen kerran.Ensi vuoden alusta lähtien Kuopion yliopis-to lakkaa olemasta ja siirrymme joensuu-laisten kanssa osaksi Itä-Suomen yliopis-toa. Tutkimuspuutarhan tulevaisuus onavoin, sillä Itä-Suomen yliopistossa tuleeolemaan kolme puutarhaa: kasvitieteelli-nen puutarha Joensuussa, tutkimuspuu-tarha Kuopiossa ja Savonlinnan kampuk-sen puutarha. Kuopion tutkimuspuutarhanpäätehtävänä on kasvien kasvatus opetuk-sen ja tutkimuksen tarpeisiin sekä kokoel-mien ylläpitoon. Nämä tehtävät eivät uu-den yliopiston myötä häviä mihinkään. Toi-vottavasti. Moni asia tulee muuttumaan,mutta toivotaan, että puutarhan toimintajatkuu.

21

Kotisivujen osoite muuttuu. Tutkimuspuu-tarhalla tulee jatkossakin olemaan omatkotisivut (www.uef.fi/tutkimuspuutarha),joita rakennellaan ja päivitellään sitä mu-kaa kun päästään sisään uusiin systee-meihin.

Yhteystiedot (1.1.2010 lähtien):TutkimuspuutarhaItä-Suomen yliopisto, Kuopion kampusPL 1627 (Neulaniementie 7)

Puutarhan kuulumisetOulusta

25.11.2009 T. Kauppila

KiinteistöVuosi 2009 lähti vauhdikkaasti käyntiin.Uudenvuoden aattona poikkeuksellisenkova myrsky koetteli pyramidien kestävyyt-tä irrottaen lopulta noin 7 metriä pitkän ja50 cm leveän pleksin trooppisen osastonseinästä. Onneksi myrsky laantui pian,samoin pakkanen. Aineksia oli suurem-paankin katastrofiin mutta onneksi kiinteis-tönhuolto oli ajan tasalla. Reikä saatiin pei-tettyä rivakasti eikä lämpötila päässyt las-kemaan missään vaiheessa niin alas ettäkasveja olisi kuollut. Henkilökunnasta aikatuoreeltaan vauriota pääsivät todistamaanAino ja Marko.

Pleksien kestävyydestä on ja oli ollut pu-hetta ennenkin, mutta tämä osoitti, että oli-si aika tehdä jotain. Pleksit on kertaalleenvaihdettu pyramidien olemassaolon aika-na, ja nykyiset ovatkin olleet jo noin 15vuotta eli yhtä kauan kuin edelliset.

Myrskyn repimä Romeon seinä.

Senaatti-kiinteistöt päätti kuitenkin korjatavain vialliset pleksit ja kunnostaa saumat.Tämä tehtiinkin heti alkukesästä, mutta ai-

ka monta halkeamaa sinne jäi odottamaanseuraavaa myrskyä…

Muuten niin parjattu Senaatti-kiinteistöt onosoittanut myötämielistä suhtautumistapuutarhan ”hankkeisiin”. Kesän aikanaolemme saaneet kunnostetuksi hyötykasvi-ja koristekasviosastojen käytävät. Useampitonni kivituhkaa on levitetty käytä ville ja4,5 km kestopuulautaa on tehty laatoiksivanhojen ja jo vaarallistenkin tilalle.

Laitehankinnoissa on varmistunut kryolait-teiston hankinta, johon Rikalan puutar-hasäätiö osallistuu 4500 €:n osuudella.Kryosäilytys on menetelmä, jossa kasvu-pisteitä, kuten silmuja tai versonkärkiä, pit-käaikaissäilytetään nestetypessä (-196 °C)tai sen kaasufaasissa (alle -150 °C).

Tiedekunnasta myönnetyllä rahalla hanki-taan kasvimuseon luentotilaan kiinteä vi-deotykki sekä dokumenttikamera. Puutar-han sisätiloihin saatiin lisää tukiasemialangattomalle WLAN-verkolle. Kaikilleavointa Pan-Oulu- ja yliopiston henkilö-kunnan Univ-staff-verkkoa voidaan nytkäyttää kaikkialla sisätiloissa kasvihuoneitalukuun ottamatta. Langatonta tiedonsiirtoaon päästy kokeilemaan myös ulkona. Kan-nettavalla tietokoneella saadaan yhteyspuutarhan tietojärjestelmään, ja kirjauksiavoidaan tehdä suoraan kentällä.

22

Uusia atsaleoja kokoelmiinKeväällä siirrettiin puutarhan kokoelmiinnoin 80 uutta atsaleaa, jotka olivat olleetkoekentällä testauksessa jo neljä kesää.Tässä Helsingin yliopiston soveltavan bio-logian laitoksen koemateriaalissa on 12erilaista atsaleaa, joista on valittu ainakinkaksi uutta lajiketta markkinoille. Läheskaikki yksilöt ovat menestyneet hyvin koe-kentällä, ja jäämme mielenkiinnolla odot-tamaan kevään ja alkukesän kukintaa, kunne ovat nyt yleisökin nähtävillä.

HenkilöstöasioitaMari Miranto aloitti maaliskuun alussaVACCIA- projektin suunnittelijana Oulussa.Marin töihin on kuulunut mm. kasvien exsitu -workshopin järjestäminen Oulussa15.4.09 ja valtakunnallisen etäsuojelutilan-teen kartoittaminen.

Maaliskuussa vietettiin puutarhallakin pit-kään toimineen toimistosihteerin MarjattaPalukan läksiäisiä. Marjatta oli viimeisetvuodet toiminut biologian laitoksella, muttaläksiäiset hän halusi pitää nimenomaanpuutarhalla, minne kokoontuikin koko jouk-ko hänen vanhoja työtovereitaan.

Työvoimatilanne oli tänä vuonna aika hyvä.Varsinaisia kausityöntekijöitä palkattiin 3 jatyövoimahallinnon kautta oli yhteensä 11eri henkilöä. Lisäksi puutarha-alan harjoit-

telijoita ammattikorkeasta ja ammattiopis-tosta oli yhteensä 8. Työväkeä oli täyden-tämässä vielä yksi siviilipalvelusmies sekäpari yliopisto-opiskelijaa. Ensi vuonna ti-lanne saattaa olla huomattavasti huonom-pi. Yliopistouudistuksen myötä saattaa tullasellainen tilanne, että työllistämistuella eisaada enää palkattua edes ilta- ja viikon-loppuvartijaa, mikä tähän asti on ollut mi-nimitavoite.

Työmatkoja ja kokouksiaMarko Hyvärinen ja Risto Virtanen osallis-tuivat museopäiville Helsingissä 23.–24.3.09, missä päällimmäisenä asiana oli-vat yhteiset tietokannat. Ensi vuonna mu-seopäivät pidetäänkin Oulussa ja tarkoituson kokoontua isommalla porukalla siten,että myös kasvitieteellisten puutarhojenneuvottelupäivät yhdistetään tähän tapah-tumaan.

Huhtikuun alussa Aino, Annikki, Jari, Tuulaja Tuomas vierailivat Blomqvistin taimistol-la Lepplaxissa, missä kasvaa meidän li-säämiä solukkotaimia mm. mansikoista,viiniköynnöksistä ja kirsikoista. Pääsimmenäkemään käytännössä, miten solukkotai-met jatkavat matkaa markkinoille. Samallakartutimme sekä yhteisiä että yksityisiä ko-koelmia tältä hyöty- ja marjakasveihin eri-koistuneelta taimistolta ostaen mm. pari”harvinaista” australianwollemiaa.

Suomen Orkideayhdistys piti aluekokouk-sen puutarhan ja museon tiloissa sunnun-taina 26.4.09. Esitelmät kaupallisista hyb-rideistä ja uusimmista valaistusmenetel-mistä kiinnostivat kymmeniä paikallisia or-kideaharrastajia. Paikalla oli myös väkeäRovaniemeltä ja Kajaanista saakka.

Kesäkuun alussa Helsingin EuroGard-kokoukseen ja Kumpulan avajaisiin osallis-tuivat Marko, Mirja, Riikka, Ritva ja Tuo-mas. Kokousvieraita matkasi pohjoisenretkelle Oulun kautta oppainaan Leif, Mar-ko ja Henna.

Mirja ja Tuomas osallistuivat elokuun alus-sa MTT vetoisen perennaprojektin tapah-tumaan Piikkiössä. Jo vuonna 2005 alka-neessa hankkeessa etsitään hyviä julkisillepaikoille sopivia perennoja kantavalintako-kein sekä eri puolelle Suomea perustetuinkoealoin (mm. Oulun kaupungissa kuusikoepaikkaa). Samalla reissulla vierailtiinTurun puutarhassa Aarnon opastuksella.

Henna Pihlajaniemi osallistui Rovaniemenkaupungin ja MTT:n perustaman uudenarboretumin avajaisiin, jotka pidettiin20.8.2009. Rovaniemen Apukassa sijaitse-vaan puulajipuistoon Oulusta lähetettiinmm. tunturi- ja vaivaiskoivua sekä luvattiinkasvattaa ohotanalppiruusua myöhemmintoimitettavaksi.

23

Syyskuussa osallistuttiin puutarhojen neu-vottelupäiville Pietarsaaressa. Oulusta mu-kana olivat Marko, Tuula, Ritva, Jouni,Tuomas, Annikki ja Jari. PajuasiantuntijaTapani Uronen vieraili puutarhalla 21.9.09ja teki selkoa puutarhan usein niin hanka-lista pajuista ja poppeleista.

Siemenretkelle Kilpisjärven maisemiinosallistui Ritva, Tuula ja Tuomas sekä ete-län vahvistuksena Uskin Katja. Kelit olivatsuosiolliset, ja pääsimme tällä kertaa nou-semaan Norjan rannikolta kohti Haltia ainaKuolasjärvelle saakka. Viime kerralla kunlumi ja jää estivät turvallisen etenemisenkohti lapinalppiruusumättäitä. Muita kerä-

yskohteita olivat Skibottenin rannat, Sallo-aivi sekä meno- ja paluumatkan eri kohteetRuotsin rajan tuntumassa.

Uusi siemenluettelo julkaistaan loppuvuo-desta ja mainittakoon, että Oulukin on vih-doin liittynyt Rion Biodiversiteettisopimuk-seen perustuvaan kasvitieteellisten puu-tarhojen väliseen kasvimateriaalin vaihto-järjestelmään (IPEN International PlantExchange Network).

Marko osallistui Itämeren kasvitieteellistenpuutarhojen kokoukseen Vilnassa 15.–18.9. ja heti perään New Plants for Nort-hern Periphery Market, EU-hankkeen aloi-tuspalaveriin Piteåssa 21.–23.9. Tähänmonikansalliseen hankkeeseen osallistuuOulun puutarhan lisäksi MTT Rovaniemi,Piitimen kunta, Islannin yliopisto ja Ork-neyn saarelta maatalousinstituutti. Tavoit-teena on löytää uusia pohjoisissa oloissamenestyviä koriste- tai hyötykasveja poh-joisille taimimarkkinoille. Tämä tapahtuuvalitsemalla ja lisäämällä uusia, ei vielämarkkinoilla olevia kasveja ja istuttamallaniitä kunkin yhteistyökumppanin demonst-raatioalueille. Hankkeeseen liittyen syksynmittaan Oulussa on käynyt vieraita Islan-nista ja Ruotsista. Projektin päätöskokoustullaan pitämään Oulussa v. 2012.

Siementen keruussa Salloaivin rinteillä Tuomas, Tuula ja Katja

24

Juhlapuu istutettiin kasvitieteelliseenpuutarhaan”Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlapuu istutet-tiin Linnanmaan kasvitieteellisessä puutar-hassa keskiviikkona 26.8.2009. Juhlapuunistutus oli viimeinen Oulun yliopiston mo-nista merkkivuosijuhlallisuuksista. Puunistutti rehtori Lauri Lajunen.Juhlapuuna istutettiin keltamarjapihlaja(Sorbus aucuparia ´Xanthocarpa´), geeni-muuntelun seurauksena syntynyt kotipihla-jan keltamarjainen lajike. Pihlaja valittiinjuhlapuuksi kasvitieteellisen puutarhan eh-dotuksesta, koska pihlajien suku, Sorbus,on Suomen puuvartisten kasvien seuranvalitsema vuoden 2009 nimikkopuusuku.Keltamarjapihlaja on ensimmäinen juhla-puu, joka on istutettu kasvitieteelliseenpuutarhaan yliopiston merkkivuoden kun-niaksi. Kasvitieteelliseen puutarhaan onaiemmin istutettu muun muassa Suomenitsenäisyyden 75-vuotisjuhlapuu ja eläk-keelle siirtyneiden professorien nimikko- jaläksiäispuita” (www.oulu.fi/ajankohtaista/uutiset/2009B/juhlapuu.html).

Ex situ suojelua – Ruijanesikkoa palau-tettiin luontoonKasvitieteellisessä puutarhassa on jo vuo-sia kasvatettu uhanalaista ruijanesikkoa.Syyskuun alussa otettiin uusi askel lajinsuojelussa, kun tätä luonnonkasveista li-sättyä kasvia palautettiin takaisin luontoon.

Yli kaksisataa kappaletta taimia istutettiinSiikajoen Merikylänlahdelle. Hanke olinäyttävästi esillä sanomalehti Kalevassasekä Siikajoen paikallislehdessä.(www.kaleva.fi/plus/Ruijanesikkoja-palautetaan-luontoon/812026)(18.11.2009).

Yliopiston 50-vuotisjuhlapuu keltamarjapih-laja (Sorbus aucuparia ´Xanthocarpa´).Kuva: Lassi Kalleinen

Opinnäytteitä ja opetustaYhteistyöstä ammattikorkeakoulun kanssaon poikinut kaksi opinnäytetyötä puutarhankäyttöön:Pelkonen, Leena. 2009: Yrtti- ja mauste-taulut Kasvitieteelliselle puutarhalle. Opin-näytetyö Puutarhatalouden koulutusohjel-ma. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.Schroderus, Tiina. 2009: Oulun yliopistonkasvitieteellisen puutarhan opetuskäytönkehittäminen – kohteena lehtokasvillisuus.Opinnäytetyö Puutarhatalouden koulutus-ohjelma. Oulun seudun ammattikorkeakou-lu.Opinnäytetöitä tullaan hyödyntämään ylei-sön palvelussa ja kouluille tarjottavana ma-teriaalina sekä verkkoversioina että kentäl-lä. Myös lajintuntemuksen ja hyötykasvienopintomonisteet ovat uudistuneet tänävuonna.Hiltunen, Ritva 2009: Puutarhakasvien la-jintuntemus. Opintomoniste 756311AHiltunen, Ritva 2009: Hyötykasvit. Opinto-moniste 752394A. 55 s.

EläinkokeitaBiologista torjuntaa villakirvoja ja kilpikirvo-ja vastaan on monesti mietitty ja joskuskokeiltukin. Ongelmana on ollut tiettyjeneliöiden saanti ja tietenkin hinta. Hommaanhaettiin ratkaisua yrittämällä kasvattaa eli-

25

öitä itse. Eläinmuseon tutkija Panu Välimä-ki otti kevään aikana muutamia eriä sekäCoccophagus spp. että Metaphycus flavuseliöitä kasvatukseen. Puutarhalta kannet-tiin syötävää viikoittain, ja aloimme odotellavain räjähdysmäistä lisääntymistä, jotta oli-simme pian omavaraisia näiden kalliidenelukoitten suhteen. Jostain syystä lisään-tymistä ei tapahtunut kummallekaan lajille,vaikka eliöt pysyivät hengissä useammankuukauden. Eliöiden toimittaja vakuutti, et-tä erissä on aina mukana molempia suku-puolia, mutta siitä emme ole saaneet var-muutta. No, täytyy turvautua edelleen pir-tuun (ulkoisesti) ja mekaaniseen puhdis-tukseen ym. perinteiseen.

Eläinkokeita on vuoden mittaan tehty ihantieteellisestikin, kun osa puutarhan kasvi-huoneista oli kesällä professori Arja Kaita-lan perhostutkimuksen koekenttänä. Puu-tarha kasvatti ristikukkaisia perhosten ruu-aksi ja niittämättä sai olla kompostin taka-laitakin, mikä on ollutkin tunnetusti perhos-tutkijoiden paratiisi (diversiteettiä riittää).

Yliopiston hallintovaalit pidettiin lokakuussamissä äänestettiin edustajat yliopistokolle-gioon ja tiedekuntaneuvostoihin. Vaalientulos oli varsin hyvä, koska tiedekuntaansaatiin biologian laitokselta kaksi edustajaaeli Marko ja Laura Kvist sekä yksi tiede-kunnan edustaja yliopiston kollegioon.

Pietarsaaren Koulupuu-tarhalla

Nyt kun on marraskuu ja pimeää suurim-man osan päivästä, niin on aikaa tehdäkatsaus menneeseen.

Kevätsiivous Koulupuutarhassa alkoi 28.4,kun kausityöntekijät aloittivat työnsä. Sa-malla huomattiin, että Victor Schaumaninpronssinen pää oli kadonnut. Se kuitenkinlöytyi Kruunupyystä joltain hiekkamontuiltaaika hyvässä kunnossa. Kuinka se sinnejoutui, se ei selvinnyt.

Toinen mysteeri oli, kun lammikon vesimuuttui sammakonkutumaisen vihreäksimuutaman päivän jälkeen, kun se oli laitet-tu. Elintarvikelaboratoriosta käytiin otta-massa näyte, ja selvisi, että levää se ei ol-lut. Tarkemmin sitä ei selvitetty, ja vesimuuttui itsestään kirkkaaksi. Vähän varo-vaisin mielin laitoimme karpit lammikkoon,mutta kaikki kalat pysyivät hengissä ja vesikirkkaampana.

Lintujen ruokinta kiellettiin kyltein kesäkau-deksi. Ruokinta onkin saanut melkoiset mi-tat, kun välillä tietyt ihmiset ”hiekoittavat”auringonkukan siemenillä, pullan muruillaja popcornilla! nurmikot, käytävät yms. Pu-lut, naakat ja citylokit ovat lisääntyneet val-tavasti näiden suotuisten olosuhteiden joh-dosta ihan kiusaksi asti. Tosin näemme

aika usein kanahaukan, joka käy hake-massa pullean paistin itselleen.

Tänä kesänä meillä työt hoitui joutuisasti,sillä meillä oli useita koululaisia kesätöissä.Jehona Miftari, Jonny Sulkakoski, SaraHagman, Moa Sunabacka, Jani Filppula,Ronja Enlund, Piia Isokoski, Jonas Käld-qvist ja Adekanmbi Adeyeri (Mike) työs-kentelivät eripituisia jaksoja kesä-, heinä-ja elokuussa. Kolmen viikon pituisen työ-harjoittelujakson teki Michel-Alexandre deGrande kesäkuussa, ja puutarhaharjoitteli-jat Eija Joutsen ja Kerstin Granholm olivatvielä syksyllä töissä. Sepeliä levitettiin kai-kille käytäville, ja muutoinkin puutarha olihienossa kunnossa usean käsiparin joh-dosta. Monia koomisiakin tilanteita oli, kuntöitä aamuisin jaettiin kolmella eri kielellä.Ei kielimuuria, vaan kieli solmussa. =)

Huurteinen risiini koulupuutarhassa.Kuva: Monica Öhland.

26

Kausityöntekijöinä olivat tutut Helen, Pirjoja Seija, ja he lopettivat 26 viikon työnsä23.10. Jälleen liian aikaisin, sillä lämpimänsyksyn ansiosta lehdet tippuivat maahanvasta myöhemmin. Mutta kun rahat onloppu, niin ei voi mitään.

Kuten monen muunkin kaupungin, niinmyös Pietarsaaren pitää ensi vuonnasäästää suuria summia. Tällä hetkelläneuvotellaan henkilöstön kanssa lomara-hojen pidättämisestä tai vaihtoehtoisestipalkattoman loman ottamisesta. Mikälinäistä ei ratkaisua löydy, on uhattu lomau-tuksella. Milloin ja kuinka pitkäksi aikaa se-kä millä tavalla puutarhan toimintaan setulee vaikuttamaan, siitä ei ole vielä tietoa.

Toiveena on ollut, että puutarhasta saisienemmän informaatiota englannin kielellä.Esitteiden muodossa sekä nimikylteissävoisi olla englanninkielinen nimi.

Suorakylvöjä penkkeihin tehtiin enemmän.Se onnistui hyvin, ehkä pitkän kasvukau-den ansiosta, ja sitä tullaan vieläkin lisää-mään. Pionisortteja lisättiin ja ne tulivatTaivassalosta Pionien Kodista ja kevätsi-puleita tilattiin Korpikankaalta.

Sään puolesta tuntuu, että meillä oli läm-min ja pitkä kesä. Mutta kun katsoo tilasto-ja lähemmin, niin lämpötilat olivat kesä- jaheinäkuussa vuoden 2008 tasolla, jostataas puolestaan muistuu mieleen viileä ke-

sä. Elokuu oli pari astetta viime vuottalämpimämpi. Kesä oli kuiva, ja vaikka sää-ennusteet lupasivat usein sateita, niinsaimme turvautua kasteluun.

Ilkivalta jatkuu samanlaisena, eikä ratkai-sua tunnu löytyvän. Siirrettävä valvonta-kamera oli koulun pihalla asennettuna jon-kun aikaa, ja siitä saatiin hyviä tuloksia,mm. huumerikoksen selvittämisessä. Tas-kussa pidettäviä ryöstöhälyttimiä hankittiintyöntekijöille, ja ensi kesälle on suunnitteil-la vartiointipalvelua. Ehkä naapuritontilletuleva poliisitalo rauhoittaa tilannetta, var-sinkin, jos poliisit joskus ehtisivät kävele-mään puutarhan läpi.

Tämän vuoden huipennus oli tietenkinmeillä järjestettävät neuvottelupäivät.Saimme tilaisuuden esitellä Pietarsaarenmonia kohteita mm. Koulupuutarhan, As-pegrenin puutarhan ja Nanoqin. Kuulimmeesitelmän Pietarsaaren historiasta muse-onjohtaja Guy Björklundin esittämänä jataimistoviljelijä Leif Blomqvistin omenapuu-lajikkeista. Ehkä tärkeimpänä tulee mie-leen kuitenkin yhdessäolo, keskustelut jaajatusten vaihto. Kiitos osallistumisesta!

Lämpimin terveisin Päivi, Monica ja Kou-lupuutarhan väki

Norssin puutarhurit Semi-naarin puutarhassa

Laura Puolamäki

Rauman Normaalikoulun paikalla oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä opettajasemi-naarin harjoituskoulun koulukasvitarha. Ai-kojen saatossa kasvitarha sai väistyä laa-jenevan koulun tieltä. Nykyinen koulukasvi-tarha sijaitsee suunnilleen samalla paikal-la, jolla seminaarin opiskelijat viljelivätomia palstojaan osana opettajaopintoja.Normaalikoulussa päätettiin käynnistääuudelleen puutarhatoiminta osana opetus-suunnitelmaa syksyllä 2008. Puutarhatoi-minnan tavoitteena on hyödyntää puutar-hapedagogiikkaa osana muuta opetusta,kehittää oppilaitten ympäristösuhdetta se-kä edistää kokonaisvaltaisesti Seminaa-rinmäen alueen kulttuuriympäristön säily-mistä palauttamalla koulukasvitarha alku-peräiseen käyttöönsä. Toiminta aloitettiinyhden lukuvuoden projektilla. Projektiinosallistuvat koko Normaalikoulun oppilaat.Projektin alkajaisiksi oppilaille kerrottiinseminaarin ja koulukasvitarhan historiasta,hyödyntäen alueen yleisinventoinnista saa-tuja tietoja. Seuraavaksi oppilaat saivat va-lita jokaiselle luokalle kaksi viljelykasvia,yhden esikasvatettavan ja yhden suoraanavomaalle kylvettävän, muistelevat luo-

27

kanopettajat Kirsi Urmson ja Outi Kokko-nen.Palstat perustettiin seminaarin puutarhuri-na toimineen Matti Parikan yhdessä Ka-jaanin ja Jyväskylän seminaarien puutar-hureiden kanssa vuonna 1915 julkaisemanKansakoulun puu- ja kasvitarhasuunnitel-mia -nimisen oppaan mukaan.Opettajankoulutuslaitoksen puutarhanhenkilökunta oli apuna kasvivalinnassa.Kevättalvella, kylvöjen alkamista odotelles-sa oppilaat keräsivät projektikasveistaantietoa eri lähteistä ja esittelivät tutkimustu-loksiaan koulun aulaan perustetulla puu-tarhaseinällä. Myöhemmin puutarhaseinäätäydennettiin eri työvaiheita ja kasvukauttaesittelevillä kuvilla. Siten voitiin syksylläkoulun jälleen alkaessa palauttaa oppilait-ten mieliin, miten paljon oli jo tehty ennensadonkorjuun koittamista, Kirsi Urmsonkertoo.Kesän ajan palstat olivat puutarhurien hoi-dossa ja Seminaarinmäellä vierailevienmatkailijoiden ja kaupunkilaisten ihailunkohteena. Kasvitarhan opastauluissa ker-rottiin puutarhaprojektista ja kansakoulujenkasvitarhojen ja puutarhaopetuksen histo-riasta.Syksyllä koulutyön alkaessa oli sadonkor-juun aika. Moni oppilas pesi perunoita en-simmäistä kertaa elämässään perunannos-topäivänä, nykyään kun kaupassakin myy-dään valmiiksi pestyä perunaa pienissä

pusseissa multaisten perunalaarien väisty-essä taka-alalle. Perunasato pestiin koulul-la ja vietiin keittäjälle. Lounaaksi saatiinitse kasvatettuja, nostettuja ja pestyjä pe-runoita.

Kevään koittaessa päästiin puutarhalle kyl-vötöihin. Kylvöt onnistuivat hyvin, ja koulit-tavia taimia oli reilusti yli oman tarpeen.Ekaluokkaiset myivät ylimääräiset basilikantaimet ja saivat luokalle jäätelörahat. Kuva:Kirsi Urmson

Ennen kesäloman alkua kylvettiin siemenetmyös omille palstoille ja istutettiin perunat.Perunanistutuksessa asiantuntijana toimiopettajankoulutuslaitoksen puutarhuri An-na Innola. Kuva: Kirsi Urmson

Projektin aikana oppilaat kertoivat työn lo-massa oman perheensä puutarhakulttuu-rista. Monesti kokemukset ja tiedot puutar-hakasveista olivat peräisin isovanhemmil-ta, omassa perheessä ei puutarhaviljelyä

28

juurikaan harrastettu. Koulukasvitarhatoi-minta näyttääkin pedagogisesti palaavanosittain alkuasetelmiinsa, puutarhaviljelyntaitojen opettamiseen ja kasvun ihmeenseuraamiseen.Opettajan näkökulmasta projekti antoimahdollisuuksia kokonaisuuksien hahmot-tamiseen. Sen aikana tehtiin monia töitämaan kunnostuksesta lähtien ja tutustuttiintyökaluihin. Puutarhaprojekti integroituimoniin eri oppiaineisiin ja aihekokonai-suuksiin, kiittelee Outi Kokkonen. Projekti-vuoden jälkeen koulukasvitarha otetaanpysyväksi osaksi Normaalikoulun opetus-suunnitelmaa, toteavat opettajat lopuksi.

Kuulumiset Savonlinnankampuksen puutarhalta

Anja Romana 12.11.2009

Tämän kesän piristyksenä oli käynti Pie-tarsaaressa, vielä kiitokset neuvottelupäi-vien järjestäjille ja kiitokset siitä energiala-tauksesta meren rannassa.

Meidän ”suuri” projektimme on ollut nimi-kyltit. Olimme aikoneet saada kaikille kas-veille nimikyltit jo Savonlinnan neuvottelu-päiville, mutta vasta tänä kesänä saimme

enemmän kylttejä esille. Ensi kesänäsaamme toivottavasti riittävästi kylttejä pai-koilleen jo alkukesästä. Access-taitojen hi-outuessa onnistuin tekemään kyselyn, jos-ta olisi kerralla saanut tulostettua kaikkitarvittavat nimilaput. Parempi myöhäänkuin ei milloinkaan.

Nimikyltit odottamassa ensi kesää.Kuva:Anja Romana 18.11.2009.

Kasvien paikkatietoja on hiottu T-Puskaanja haaveillaan vielä karttapaikkojen ja ni-mien yhdistämisestä. Syksyn työt ovatedenneet hyvin. Joitakin istutuksia oli vieläsuunnitteilla, mutta taitaa talven tulo tullaesteeksi.

Tänä syksynä oli iloinen toiminnan laajen-nus, kun kotitalouden opiskelijat tulivat 2x2tuntia töihin kaksi kerrallaan. Heistä on ol-

lut paljon apuakin, ja he ovat päässeet lä-hemmin tutustumaan puutarhaan. Sitäkautta puutarhan tuotteiden käyttö kotitalo-usopiskelijoiden käytännön töissä onkinlisääntynyt. Osa opiskelijoista ei ehtinytkäydä syksyllä kahta kertaa ja he tulevat-kin kevään mittaan täydentämään ”työvel-vollisuutensa”. Normaalikoulun taholta onmyös lisääntyvää kiinnostusta yhteistyöm-me laajentamiseksi.

Koru-ja lukkizinniat samettikukkien joukos-sa. Kuva: Anja Romana.

Luonto käyttäytyy eri vuosina eri tavalla,joten meillä punaherukoita onkin edelleenpensaissa. Vielä viikolla 46 herkuttelin ma-

29

keaksi muuttuneilla marjoilla, vielä jää-tyneinäkin ne maistuivat oikein herkullisilta.Marika Kettunen pystyttiin työllistämääntänäkin kesänä. Yksi korkeakouluharjoitte-lija oli töissä noin kaksi ja puoli kuukautta.Lisäksi oli pari osa-aikaista harjoittelijaa.

Vettä satoi lähes ihanteellisesti, sopivanmäärän ja sopivin väliajoin. Meidän tarvitsikastella ulkona vain pari kertaa alkukesälläja silloinkin vain kesäkukkia ja pieniä tai-mia. Kastelun kannalta katsottuna oli paraskesä kahteenkymmeneen vuoteen.

Marika jatkaa joulukuun 4. päivään asti.Sain lisäksi harjoittelijan, joka voi jatkaa

Marjat ja omenat päärynän takana. Kuva:Anja Romanatöitä huhtikuulle asti. Näin on talvikin pelas-tettu, ei tarvitse olla aivan yksin. Yhteensä

minulla on 18 työkuukauden verran apuatänä vuonna.

Työ on monella tapaa päivä kerrallaanelämistä. Ensi vuoden alusta yliopistommenimi muuttuu Itä-Suomen yliopistoksi, jatätä kirjoittaessani en vielä tiedä mihin yk-sikköön puutarha ensi vuonna kuuluu. To-dennäköisesti asia selviää vuoden vaihtu-miseen mennessä.

Turun kuulumisiaRuissalosta

Simo Laine ja Matti Yli-Rekola

Puutarha näytti menneenä kesänä taashoidetulta parin kolmen vuoden jälkeen.Palaute monilta säännöllisesti puutarhallavierailevilta kävijöiltä oli positiivista, johonvoin itsekin yhtyä. Suurin kiitos tehdystätyöstä kuuluu henkilökunnalle, niin vakinai-selle kuin määräaikaisellekin. Taantumanmyötä puutarha sai työllisyysvaroin pitkäs-tä aikaa peräti kaksi puutarhuria kesänajaksi ja hienoa oli, että kyseiset henkilötovat osaavia. Puutarhan tulorahoituksellapalkattiin kaksi ennestään tuttua puutarhu-ria täydentämään joukkoamme. On valitet-tavaa, että osaavasta työntekijästä on pak-ko luopua, sillä näitä ”ei kasva” joka oksal-la. Harvinaisemmaksi tuntuu käyvän sekin,että ahkeruus, ammattitaitoisuus ja työ-

aikojen noudattaminen löytyvät samastahenkilöstä. Työelämän perustaidoista juurityöajat ja niiden noudattaminen tuntuvatyleisesti olevan todella vaikeita monille.Hoidon suhteen puutarhan kesä meni siishyvin, eikä hoitotappioita ole löytynyt kovinpaljon tähän mennessä.

Suurempia rakennushankkeita ei kesälläollut, mutta onneksi ei suuria huoliakaanrikkoontuneiden laitteiden kanssa. Hoito-koneet tosin tuntuivat olevan kuluneenakesänä herkemmin verstaalla korjattavinakuin monena aikaisempana vuonna.

Syyskesällä huoltopihan alue pysyi pitkäänmärkänä ja vuodon ajateltiin olevan kau-pungin vesijohdossa, joka kulkee ko. alu-een kautta. Kaupungin yksikkö saapui pai-kalle ja löysi oman ehjän vesijohtonsa. Pei-tettyään kuopan he avasivat kohdan, jostavesi pulppusi, ja puutarhan oma kesä-vesijohtohan vuosi liittimen kohdalta. Kau-pungin vesilaitoksen miehet vaihtoivatvanhan liittimen uuteen – toki laskuttaentyöstä jälkikäteen.

Puutarhan vanhasta, niittypintojen hoitoontarkoitetusta lautasleikkurista on aika jättä-nyt, ja se kelpasi enää romuttamolle. Niitythoidettiin ulkopuolisen urakoijan toimesta,joka on meillä muutaman kerran aikai-semminkin työn tehnyt. Hän leikkasi ja ke-räsi koneellaan kahteen kertaan uudisalu-een niittypinnat.

30

Talvi teki jo tuloaan tänne lounaisrannikol-le, mutta hellitti sitten otettaan. Marraskuunajan on päästy parantamaan ulkopuutar-han rakenteita. Kesävesihanojen paikkojaon siirretty niityn konehoidon kannalta so-pivampiin paikkoihin ja kesävesijohtover-kostoa laajennettu. Hyötykasvitarhan tietyl-tä alueelta vesi purkautui kesän aikana lä-hes kokonaan pintavetenä, mikä oli poik-keavaa. Kartoista ei myöskään selvinnyt,miten alueella sijaitsevat salaojaputket oliasennettu. Osa salaojaputkistoa jouduttiinvaihtamaan ja puhdistamaan vanhanosuuden oltua lähes täynnä poppelin juu-ria. Vielä on edessä maantien viereisenavo-ojan putkitus. Kun viimeinen kolmestaavo-ojasta saadaan putkitettua ja peitettyämaalla, koko alue voidaan hoitaa ajoleikku-rilla. Aiemmin ojien reunat oli hoidettavasiimaleikkurilla.

Puutarhan nykyisen kasvihuonerakennuk-sen suunnittelun yhteydessä oli varauduttuvaravoiman käyttöön. Rakennuskustan-nuksia karsittaessa säästettiin mm. vara-voimakoneesta ja sen asennuksesta. Asi-aa on kuitenkin puutarhan toimesta pidettyesillä, kun on päästy keskustelemaan Se-naatti-kiinteistöjen edustajien kanssa. Muu-tama vuosi sitten asia liikahti eteenpäinniin paljon, että Senaatti-kiinteistöt toimittilähes käyttämättömän varavoimakoneenpuutarhalle. Sen myötä tehtiin sähkösuun-nitelmia ja laskelmia ko. koneen käyttöön-ottamiseksi, mutta maksajaa tälle työlle ei

löytynyt. Syksyisen palotarkastuksen yh-teydessä asiasta jälleen mainittiin yliopis-ton kiinteistöpäällikölle. Marraskuussa teh-tiin tarvittavat sähkötyöt, varavoimakoneenhuolto ja sen sijaintirakennukseen tarvitta-vat muutoksen koneen käyttöä varten.Koekäyttö ja tarkistukset ovat vielä teke-mättä.

Vuonna 2009 työskennelleitä määräai-kaisia työntekijöitä:

TyökokeiluVirpi Paakkarinen jatkoi 30.4. astiTiina Lähteenmäki jatkoi 14.7. asti

Työelämän valmennusPetri Heiskanen jatkoi 31.12. astiTaina Karkinen 17.2.–17.4.Virpi Huhta 1.6.–30.8.Hanna Salmi 1.6.–31.7.

(Työ)harjoitteluAino Malmi 23.2.–27.3.Laura Pulkkinen 23.2.–27.3.Elina Lehto 2.3.–15.8.Anna Koskela 1.6.–31.8.

TyöllisyystehtäväHeli Keinonen 1.4.–31.12.Tomi Willstedt 18.5.–17.9.

KausityöSeija-Riitta Williams 4.5.–30.9.Sergei Berezin 4.5.–31.8.

SiviilipalvelusJonatan Nyberg 9.3. 2009–31.1.2010

OppisopimuskoulutusJouni Laivonen jatkoi koko vuoden

SijaisuusSergei Berezin 1.9.–31.12. (Esa-Pekka Tuomisen sijainen)

Helsingin EuroGard V -kokouksen kynnyk-sellä 6.6. Ruissalossa vieraili kuuden hen-kilön delegaatio Petroskoin valtionyliopis-ton kasvitieteellisestä puutarhasta ElenaPlatonovan johdolla. Helsingin kokoukseenosallistuivat puutarhalta Aarno ja Matti.Matti osallistui myös 15.–18.9. Vilnassapidettyyn Itämeren alueen kasvitieteellistenpuutarhojen kokoukseen.

Ruissalo-yhdistys järjesti 19.11. lintujensuojeluun liittyvän IBA-seminaarin (Impor-tant Bird Area), jonka innoittamana syntyiAarno Kasvin artikkeli tässä numerossa.Kansainvälinen BirdLife-järjestö on nimen-nyt Ruissalon yhdeksi IBA:ksi, sillä saarenon katsottu olevan yksi Suomen tärkeim-mistä lintujensuojelukohteista.

Puutarha aloitti osallistumisensa pääosinEU:n rahoittamassa 3-vuotisessa Deve-park-projektissa, joka on Etelä-Suomea jaViroa koskeva puistojen ja puutarhojenaluekehittämishanke. Sen aloituskokouspidettiin Turussa 4.–6. marraskuuta.

31

Puutarhan ystävien toiminnasta

Vuosi 2009 oli ensimmäinen kokonainentoimintavuosi Puutarhan Ystäville ja jä-senmäärä oli 84 vuoden päättyessä.

Puutarhan ystävät tarjosivat keväällä neljäyleisöluentotilaisuutta. Osallistuminen olisisaanut olla runsaampaakin, mutta Minnemennään -palstalla tahtovat ilmoituksetjäädä huomaamatta monelta Turun Sano-mien lukijalta.

Kevättalvella ystävien avustuksella raken-nettiin pionimäen majalle uusi järviruoko-katto, mikä ripeältä porukalta sujui nopeas-ti, kun materiaali oli järjestetty paikalle. Ke-sällä kesäkuusta elokuun puoleen väliinasti ystävät kunnostivat ja ruukuttivatmyyntitaimia. Syksyllä saatiin aikaiseksitarpeellinen haravointitalkoopäivä ja hara-voitavaa talkooporukalla riittikin. Talkoo-päivänä Puutarhan ystävät lahjoittivat jaistuttivat ensimmäistä kertaa puutarhankevätkukkapenkkiin tulppaanin sipulit.

Syksyllä pidettiin vielä yksi luentotilaisuus,jossa aiheina olivat pelargonit ja lumpeet,sekä marraskuussa valokuvailta, jossaHenrik Salenius esitti rakentamansa kuva-koosteen musiikin kera.

Yhdistys järjesti myös retkiä niin lähiseu-dulle kuin vähän pitemmällekin. Käyntikoh-teina olivat Yltöisten arboretum ja alppi-

ruusupuisto, Ari Laakson hieno yksityinenarboretum Perttelissä ja Tukholman puu-tarhamessut. Dendrologian seuran Lou-nais-Suomen Quercus-kerhon kanssa jär-jestettiin yhteisretki Kumpulan kasvitieteel-liseen puutarhaan ja kartano- ja puistoretkiUudenkaupungin suunnalle.

Henkilöuutisia

Kasviguru eläkkeelle

Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan yli-puutarhuri Aarno Kasvi siirtyi eläkkeelle1.10.2009 alkaen 68-vuotiaana. Tällöinhänen yhtäjaksoinen virkakautensa Turunyliopiston palveluksessa oli kestänyt lähes

Kättelyvuorossa puutarhan esimies, biologian laitoksen johtaja Pekka Niemelä.Kuva: Merja Kastu.

32

27 vuotta. Hänen aikanaan puutarha laa-jeni n. 7 ha:n alueesta yli 20 ha:iin sekäkehittyi uudistetun rakennuskantansa myö-tä merkittäväksi tutkimus-, opetus- ja ylei-sövalistuskohteeksi.

Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousimonipuolisen ja pitkään jatkuneen puutar-hakulttuuria koskevan tiedotus- ja valistus-toiminnan ansiosta. Hän on ollut kysyttyasiantuntija lehdistössä, radiossa jaTV:ssä, joissa hänen verbaaliakrobatiansaon oikein päässyt kukoistamaan jäljittele-mättömän esitystyylin ansiosta.

Hän on tullut tutuksi myös puutarhakirjo-jensa, lehtikirjoitustensa ja lukemattomienesitelmätilaisuuksiensa sekä retki- ja puu-tarhaopastustensa välityksellä. Näistä hor-tikulttuurin edistämisansioistaan hänellemyönnettiin alkukesällä 2009 puutarha-neuvoksen arvonimi.

Puutarhan kasvilajistoa Aarno on rikastut-tanut lukuisilla keräysmatkoilla, joista ehkämerkittävimmät Altai- ja Sajan-vuoristoihinsuuntautuneet. Keräyskohteiden suhteenhän on kaikkiruokainen, mutta erityisestilauhkean vyöhykkeen puuvartiset ovat ainaolleet lähinnä sydäntä. Monet hyöty- ja ko-ristekasviuutuudet ovat tulleet RuissaloonAarnon toimesta, ja erityisesti niiden lan-seeraaminen yleisempään tietoisuuteen onollut yksi Aarnon lempilajeista. On sentääneräs kasviryhmä, jota Aarno inhoaa sydä-

mensä pohjasta: byrokratian kukkaset.Hallinnon adekot, rondot, travelit ja per-sonekit ovat Aarnon kaltaiselle persoonallevihonviimeinen keksintö.

Aarno on jaksanut saarnata mm. niittykas-vien käytöstä niin kotipuutarhoissa kuin jul-kisissa puistoissa. Aina tilaisuuden tullenhän on ollut valmis esittelemään omape-räisiä ratkaisuja mm. puutarhan vahin-koeläinten päänmenoksi.

Erityistä huolta Aarno on ollut kantamassaRuissalon tammien ja tammimetsiköidentulevaisuudesta. Hän oli puuhaamassayleisölle tarkoitettua vetoomusadressia”Pelastakaa Ruissalon tammet”, joka oliallekirjoitettavana puutarhan kahviossa.Aarnon havaintojen mukaan tammia oltiinsuojelemassa hengiltä, ja tähän tarvittiinmuutosta. Hän on ollut myös esillä kau-pungin puistojen vaalimisen puolesta, eri-tyisesti halunnut kiinnittää huomiota lajis-ton monipuolisuuteen ja niihin mahdolli-suuksiin, joita Aurajoen rannat tarjoavat.Tämä viesti menikin perille yrityselämäntaholle, joka oli valmis myötävaikuttamaanmainitun päämäärän saavuttamiseksi.

Puutarhalla järjestettiin 11. syyskuuta läk-siäiskahvitilaisuus, jossa dekaani JarmoHietarinta luovutti Aarnolle yliopiston muis-tomitalin. Lahjakeräyksen tuotolla hankittiinretkivarusteita monitoimilinkkarista selkä-reppuun tietäen, että kirjoituspöydän ää-

ressä Aarno tuskin pääasiassa tulee elä-kepäiviään viettämään. Emeritus (täysinpalvellut) on hänen kohdallaan hieman lii-oiteltu ilmaisu, sillä lukuisat vierailijaryhmäteivät jätä häntä rauhaan, vaan haluavatedelleen kasvioppaakseen Kasvin. (MattiYli-Rekola)

In MemoriamMauno Yli-Pietilä (1943 – 2009)

Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan eläk-keellä ollut laboratoriomestari Mauno (Ma-nu) Yli-Pietilä menehtyi 66-vuotiaana

33

24.10. 2009. Hän ehti toimia puutarhanpalveluksessa lähes 18 vuotta työskennel-tyään sitä ennen mm. tutkijana silloisenMTTK:n Piikkiössä sijaitsevalla puutarha-osastolla ja Turun yliopiston eläinmuse-ossa.

Ruissaloon Manu siirtyi v. 1986, ensin tut-kimusapulaiseksi, mutta jo seuraavanavuonna nimike muutettiin laboratoriomesta-riksi. Hänen laaja-alaisesta luonnontunte-muksestaan ja -harrastuksestaan oli verra-tonta hyötyä hänen hoitaessaan mm. toi-mistotehtävien ohessa kasveihin ja puutar-hanhoitoon liittyvää puhelinneuvontaa.

Melko pian Manun keskeiseksi työtehtä-väksi kehkeytyi puutarhan siemenkeräys-toiminta, joka koski puutarhan oman sie-mensadon ohella luonnonalkuperäistä, eri-tyisesti hänen kotiseudultaan Lappi TL:stäperäisin olevaa lajistoa. Hänen keräyspa-noksensa Index Seminumiin oli vuosikau-det suurempi kuin kenenkään muun. Pit-käaikaisen siemenkäsittelykokemuksenansiosta hänelle kehittyi pistämätön taitosiemenen laadunvalvonnassa. Vielä eläk-keelle siirryttyäänkin hän sinnikkäästi kar-tutti siemenluetteloa keräyksillään, vaikkafyysinen kunto ei sitä olisi enää oikein sal-linutkaan.

Hänen työpanoksensa oli merkittävä myösalati vaihtuvien harjoittelijoiden ja muidenmääräaikaistyöntekijöiden ohjaajana, eri-

tyisesti siementen puhdistukseen ja käsit-telyyn liittyvissä töissä.

Manu oli mukana myös yliopiston henkilö-kuntayhdistyksen toiminnassa ja aina val-miina tarjoamaan apuaan edunvalvonta-asioissa. Manu muistetaan avuliaana, asi-antuntevana ja tarvittaessa asioista selvääottavana työtoverina, jonka puheenparttasävytti usein hyväntahtoinen sarkasmi.(Matti Yli-Rekola)

KEVYTTÄ JA PAINAVAA

Pieni on kaunista, osa 2

Hannu Laatikainen

Joskus 1980-luvun puolivälissä, kun elämäoli yhtä kiertämistä ja kasvien kasvattami-nen oli siksi vaikeaa, heräsi mielessäni aja-tus matkapuutarhasta. Kasvien kasvatta-minen on minulle jonkinlainen pakkomielle,joka on joka kevät pakko toteuttaa, olivatpaolosuhteet mitkä tahansa.

Olin löytänyt eräästä puutarhakirjasta kää-piökaunokaiset, Bellium bellidioides ja B.minutum, ja ajattelin, että niitä voisi kasvat-taa pienuutensa takia jossain laatikossasuuria määriä pienellä alalla ja näin saada

kaunokaisnurmikon vaikutelma vaikka ki-vierämaahan. Tuollaisen puutarhan voisitarpeen tullen myös helposti siirtää muu-alle.

Ongelmana vain oli ettei kääpiökaunokais-ten siemeniä tai taimia ollut missään saa-tavilla. Lopulta kuitenkin tärppäsi, kun sainOulun yliopiston siemenvaihdon välityksel-lä kummankin kääpiökaunokaislajin sie-meniä. Odotin siemenistä kasvavan kaksimelko erinäköistä lajia, mutta ihmetyksek-seni ne näyttivätkin varsin samannäköisil-tä. Kun molemmat lajit lisäksi alkoivat kas-vattaa maanpäällisiä rönsyjä, arvasin, ettämyös B. minutumit olivat itse asiassa B.bellidioideksia. Oikea B. minutum on yksi-vuotinen eikä kasvata rönsyjä. Se kasvaaluonnossa hyvin paikallisesti merenranta-kallioilla Välimeren itäosan saarilla. Sainmyöhemminkin useita siemeneriä eri kasvi-tieteellisiltä puutarhoilta B. minutumin ni-mellä, mutta kaikki ne osoittautuivat B. bel-lidioideksiksi. Melkoisella varmuudella voi-kin sanoa, ettei oikeaa B. minutumia oleollenkaan viljelyksessä.

Sekaannus voi johtua siitä, että B. bellidi-oides, jolla seuraavassa tarkoitan kää-piökaunokaista, muuntelee varsin paljon.Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että eri popu-laatiot kasvavat varsin erillään toisistaanläntisillä Välimeren saarilla Baleaareilla,Korsikassa ja Sardiniassa. Joidenkin popu-laatioiden yksilöt ovat niin pienikokoisia,

34

että niitä on erehdyksessä saatettu luullaB. minutumeiksi. Kääpiökaunokaisen ruu-sukelehdet muuntelevat myös pitkänomai-sen soikeasta aivan pyöreisiin. Samoinlehtien karvaisuus vaihtelee. Mykeröt si-jaitsevat 2–14 cm pitkien, langanohuiden,

mutta yllättävän jäykkien, lehdettömien va-nojen päissä. Itse mykeröt ovat 9–15 mmleveitä, laitakukkia on 11–14 (–20), ne ovatpäältä valkoiset, mutta alapuolella niidenkeskellä kulkee usein vaalean tai tumman-punainen juova, mikä tekee kukat hyvin

koristeellisiksi. Näin varsinkin aamuisin jailtaisin, kun mykeröt ovat puoliksi sulkeutu-neet ja punainen alapinta näkyy päälle-päin. Kääpiökaunokaisten viehättävyyttälisää voimakas vanamontuoksu, joka leijuupäivisin kasvuston yläpuolella. Kääpiö-kaunokainen onkin monenlaisten pölyttävi-en hyönteisten suosiossa. Ihmisen sen si-jaan täytyy yleensä nöyrästi polvistua ha-vaitakseen kääpiökaunokaisen sulouden.

Olen itse saanut kääpiökaunokaisesta va-linnan avulla erityisen kääpiömäisen kan-nan, jolla on aivan pyöreät lehdet ja tum-manpunajuovaiset laitakukat. Pyöreät leh-det korostavat kasvin kääpiömäisyyttä japunavalkoiset kukat ovat koristeelliset. Piir-ros esittää juuri tätä tyyppiä.

Kääpiökaunokainen on sillä tavalla moni-vuotinen, että vaikkakin kukkinut emoyksilötavallisesti kukinnan jälkeen kuoleekin,rönsytaimet kukkivat vielä yleensä samanakesänä ja kasvattavat itse uusia rönsy-taimia. Rönsytaimia voi talvettaa sisälläkinvaikkapa viileällä ikkunalla, jolloin ne aloit-tavat kukinnan ikkunalaudalla huhti-toukokuussa. Eräänä syksynä minullaunohtui täällä Lapissa tuollaisia rönsy-taimia ruukuissa ulos talveksi. Hämmäs-tykseni voi arvata, kun keväällä lumien su-lettua tarkastelin ruukkuja ja havaitsin niis-sä eläviä kasveja. Kesällä taimet kukkivatnormaalisti. Ei uskoisi Välimeren saarenpikku kasvilta tällaista kestävyyttä!

35

Kääpiökaunokainen on monivuotisuudes-taan huolimatta helpointa kylvää joka kevätuudelleen sisällä esikasvatukseen, jos vainon muistanut kerätä edellisenä kesänäsiemeniä talteen. Kukinta alkaa parin kuu-kauden esikasvatuksen jälkeen. Se viihtyykesällä parhaiten ulkona, mutta kukkii hy-vin myös sisällä ikkunalaudalla, vieläpämelko varjossa. Luonnossakin sen sano-taan kasvavan melko kosteilla, avoimilla taivarjoisilla paikoilla ja siksi se myös viljelys-sä vaatii melko tuoreena pysyvän mullan.

Olen itse useana keväänä pääsiäisen tie-noilla huhtikuussa käynyt Mallorcalla jayrittänyt löytää kääpiökaunokaisen luon-nosta. Sen sanotaan olevan siellä yleinenja kasvavan merenpinnan tasolta 1 400m:iin. Kukinta-ajaksi ilmoitetaan huhtikuus-ta syyskuuhun. Hyvistä yrityksistäni huoli-matta en ole löytänyt siitä merkkiäkään.Ilmeisesti olen ollut hieman liian aikaisessaja kukkimattomana kääpiökaunokainenosaa piilotella todella hyvin.

Kirjallisuus

Beckett, Elspeth 1993: Illustrated flora ofMallorca. – Tutin, T.G. & Heywood,V.H. 1976: Flora Europaea IV.

Lintuluentopäivänpitämätön puheenvuoro

Ruissalossa 2.12.2009, Arno Kasvi

Meillä puutarhalla pidetty lintuluento ei ollutollenkaan hassumpi. Vain puutarhan kuu-lumiset jäivät kertomatta. Ehkä ne eivät oleniin tärkeitä kuin koko ajan kuullut mukavattulokset lintulaskennoista ja eri lajien vah-vuuksista Ruissalossa. Dosentti Esa Lehi-koisen tutkimukset apulaisineen puutarhal-la ovat juuri sitä, mitä olen halunnut yliopis-ton kasvitieteelliseen puutarhaan ja toimin-taa, joka tuo jatkuvasti aktiviteettia puutar-haan monella tapaa. Kahvilan kävijämääräon lisääntynyt linturengastuspäivinä, ja lin-tumäärät ovat runsastuneet säännöllisestätalviruokinnasta johtuen. Tästä taas johtuu,että bongareita on sään salliessa viikon-loppuina liikkeellä runsaasti seuraten ajan-kohtaisia lentäviä puutarhalla.

Olemme itsekin osittain syyllisiä lintujenrunsauteen puutarhan laaksossa. Meidäntarvitsemasta marja- ja siemensadosta onjoskus vain rippeet jäljellä, kun aina tarkatsiivekkäät kyttäävät kypsyviä hedelmiä.Kaikkein erikoistunein on nokkavarpunen,koska se vahtii tarkkaan tammien latvois-sa, milloin rusokirsikan, P. sargentii, he-delmät vähänkin punertuvat, ja vie nesäännöllisesti heti. Rusokirsikan siemen onerityisen haluttua keräilijöille, koska meillä

on lajia monesta paikasta kukkivana, jasiemenet ovat hyvin itävää luonnonkantaa.On ihme, että kesäisin saadaan jotain ke-rättyä siemenvaihtoon, ja sekin vähä onaina kerättävä puoliraakana, jolloin itävyyskärsii.

Kaikki eri kirsikoiden villilajit kuuluvat pitkä-kestoiseen koristekirsikkalajien koetoimin-taan. Siinä tutkitaan, kuinka kestäviä neovat Suomessa, ja voiko lajeja viljellä omil-la juurilla. Luonnonlajien hedelmät ovatvähälihaisia ja kypsyvät eri aikaan samas-sakin puussa eikä samanaikaisesti, kutensyötävät hapankirsikat. Imeläkirsikkaa (”lin-nunkirsikkaa”), Prunus avium, käytetäänperusrunkona koristekirsikkalajikkeille Eu-roopassa, mutta laji kasvattaa useimmitenliikaa juurivesoja ja on liian kookas pienis-sä pihoissa viljeltäväksi.

Huomasin jo 1970-luvulla Uppsalassa, ettänokkavarpuset olivat hulluina erikoisesti P.sargentiin ja kuriilienkirsikan, P. nipponicavar. kurilensis, siemenluihin. Rastaat ja ha-rakat taas tahtovat viedä hyötykirsikoidenkypsyvät hedelmät kakkien siemenkivetpuiden ja pensaiden alle. Sieltä nokkavar-puset löytävät siemenluut viimeistään ke-väällä, kun kasvillisuus ei enää peitä, jotentuho on täydellinen. Aikaisin esiintyvät vi-herpeipot keräävät hyötypuiden alle varis-seet talven vaalentaneet kirsikankivet pis-täen kovilla nokillaan sisuksen kupuunsa.

36

Viherpeipot taas ovat parhaita Saskatooninahmijoita. Jos ne nielisivätkin koko marjankuten rastaat, mutta ne kaivavat siemenetmarjojen sisältä niin, ettei marjoja voi enääkäyttää. Vaikka verkottaisi koko pensaan,viherpeippo pääsee kuitenkin sisälle, jamustarastas tulee perässä syöden rikki-kaivetut marjanrippeet.

Saskatoonin, Amelanchier alnifolia, uusillakaupallisilla viljelmillä onkin Suomessa ol-lut suuria lintutuhoja, jos viljelmällä ei olevahinkolintujen ampumislupaa tai koko tar-haa ei ole suojattu verkolla. Saskatoon onyksi pohjoisamerikkalainen marjatuomipih-lajalaji, joka on helpoista helpoin viljeltävä.Se kypsyy kaikkein aikaisin, usein heinä-kuun alussa, mutta ne linnut… Kanadassanäin, kun paikalliset tilhet ahmivat saska-toonipensaan satoa heinäkuussa, kun itsesöimme lounasta parin metrin päässä ul-koparvekkeella.

Toinen uusi aikainen marjakasvi on altai-lainen marjasinikuusama, Lonicera caeru-lea var. edulis. Keittiölajikkeella, jota toinUppsalasta, on isot siniset marjat, jotkakypsyvät jo kesäkuun lopulla. Piirakka-aineita ei silti aina saa, kun viherpeipotovat jo vieneet koko sadon. Meidän pen-saat ovat suoraan Moskovan koelaitoksel-ta, Uppsalan kautta tänne tuotu, erikoisensatoisaa kantaa. Mutta minkäs teet, kunottajia on heti, kun selkäsi käännät ja ver-kot eivät auta.

Ruusunmarjatkin ovat jääneet kaivelemattatänä syksynä, kun viherpeipot ovat vähen-tyneet, tai ovatko sitten lintumiesten ruuatparempia. Tavallisesti niille kelpaa hyvinkurttulehtiruusujen siemenet ja paksu kiu-lukankuori syys-lokakuussa, jos on vähän-kin pakkasta. Lisäksi lähes joka toisessakiulukassa oli sisällä valkeita toukkia aina-kin vielä syyskuussa, kun kaivelin kiulukoi-ta valokuvausta varten syksyllä 2009.Ruusujen siemeniä emme juuri kerää.Ruusulajikkeet ovat niin moraalitonta po-rukkaa, ettei koskaan tiedä, miten suvulli-sesti lisätyt ruusuntaimet kukkivat. Uppsa-lassa yliopiston kasvitieteellisessä puutar-hassa ihmisiltä karanneet tai uloslasketutundulaatit ja kanarialinnut lyöttäytyivät vi-herpeippojen parveen. Ne kaivelivat myöskurtturuusujen isoja kiulukoita ja lensivätaina lauman mukana karkuun, kun yritinottaa niitä haavilla kiinni.

Kesäaamuiset harmaahaikarat alalammel-la, puutarhan rauhallisessa itäosassa, ovatoikeita herkkusuita. Ne kyttäävät samma-koita ja vesiliskoja rannassa keväällä, kunkutu alkaa. Lisäksi ne poimivat pieniä kalo-ja, joita nousee padonkin yli laskuojaa pit-kin puutarhan vesistöön merestä asti. Ar-koina lintuina ne häviävät heti, kun työväkialkaa liikkua Ullan tammen lähistöllä, muttaolen niitä nähnyt vuosittain ja viikoittain vii-konloppuisin, kun työväki on vapaalla.

Alalammella eivät viihdy yksin haikarat.Virkataloni alla talvehtivat rantakäärmeetkyttäävät samoja välkehtiviä pikkukaloja,kymmenpiikkejä, laskuojasta suihinsa.Joskus laskuoja kuhisee viisisenttisiä kalo-ja, kun pikkutirrit nousevat merestä laajankaislikon läpi puiston lampeen. Kerran nos-tin opastaessani isoa rantakäärmemam-maa hännästä näyttääkseni rovaniemeläi-selle turistiryhmälle ihmettä, ja samallakäärme oksensi 20 kalaa housuilleni.Ryhmä oli siinä vaiheessa jo kaukana kau-huissaan – eivät olleet kuulemma koskaankäärmettä nähneet. Vielä hauskempi tapa-us oli, kun puutarhan vieras otti samaisellapadolla kuvan isosta rantakäärmeestä, jo-ka yritti tukehtua isoon sammakkoon. Hännäytti puhelinkameralla ottamaansa kuvaapuutarhan kahvilassa kysyen, olemmekome kasvattaneet sekä sammakot että käär-meet turisteja varten puutarhaan.

Todellista vahinkoa ovat aiheuttaneet lu-kemattomat tikat, jotka kaivavat nuoristapoppelinäytteiden tyvistä pois runkohaap-sasen lihavia, valkeita toukkia. Toukkienpoisto on ihan paikallaan, mutta siinä käsit-telyssä vaan kuolee aina potilaskin. Taval-lisesti kaivamisen aloittaa käpytikka. Senjälkeen, usein talvella, palokärki jatkaasamasta nuoresta puusta, joka on vain5 cm läpimitaltaan. Puuparka ei kestä sitä,että tyveen tulee sormenmentäviä reikiäristiin rastiin, vaan kuolee pois. Samainentoukka pesii Ruissalon villeissä haavanty-

37

vissä. Pysyisikin siellä mutta ei, vieraspe-räinen poppelilajike maistuu aina parem-malta. Olemme menettäneet monta harvi-naista poppelilajiketta tikkojen toimiessakirurgina. Toimenpiteitä on kehitelty vauri-oiden mukaan, että taimet saisivat kehittyäilman toukkia ja tikkoja. Ruotsalainen kas-vipatologi Maj-Lis Pettersson UppsalanMaatalousyliopistosta on julkaissut meidänkokeita kasvinsuojeluoppaissaan.

Viime kesän antia oli ison merikotkan las-keutuminen Ullan tammen lähelle samalla,kun vuokrakone leikkasi ja korjasi pois lop-pukesän heinäsatoa. Siinä meni montasammakkoa, myyrien pesiä paljastui tietys-ti ja jotain muutakin syötävää – ehkä rusa-kon poikanen tms., koska herra laskeutuiitse tarkistamaan leikattua sänkeä. Useinon kesäpäivinä nähty kotkan leijailua arbo-retumin nurmikenttien yllä.

Puutarhan siivekkäät yövieraat ovat lukusinänsä, eikä ole niin miellyttävää kerätärusakon päättömiä jäänteitä pääkäytävältäaamuisin, kun menee vastaanottamaanturistiryhmiä. Se on ollut tavallista vuosienmittaan. Nytkin oli kaksi raatoa viikon vä-lein heti pyhäinmiestenpäivän pyhinä. On-kohan kyseessä pöllö vai kanahaukka?Olen nähnyt pari kertaa haukan popsivanlihavaa heinäsorsaa poskeensa Ruissalonsillan pielessä talven iltahämärässä, au-toista välittämättä. Kesällä on tavallista,että kerätyt rusakon raadot peitetään pois

silmistä meidän suureen kasvijätekompos-tiin lisäämään pieneliöiden biodiversiteet-tiä.

Muistan pari talvea Ruissaloon muutettuani1980-luvulla, kun kiikaroin papukaijamaisiakäpylintuja, jotka rajoittivat käpypaljouttaOutorin tienhaaran vanhojen palsamipihto-jen, Abies balsamea, latvuksissa. Vanhatpihdat eivät yleensä enää kasva pituutta,mutta tuottavat sitä enemmän siementätaatakseen jälkikasvun. Emäpihdat poistet-tiin kaupungin toimesta metsää pilaamastaja lintuja häiritsemästä. Meidän jalokuusi-istutukset ovat vielä kovin nuoria tehdäk-seen käpyjä. Japaninlehtikuusi, Larixkaempferi, on myös käpylintujen suosima.Silloin, kun käpylintuja on vaeltamassa,pitäisi puita istutettaessa aina istuttaa sa-maa lajia pieneksi ryhmäksi. Muuten eituulipölytys toimi ja kävyt jäävät siemenet-tömiksi. Muutkin tuulipölytteiset metsäpuutvaativat useita puita samaa siemenlisättyälajia lähekkäin – siemensato ei onnistu yh-dellä tai kahdella puulla. Ehkä kun täytän90 vuotta, pääsen taas katsomaan käpylin-tuja Ruissalossa.

Sahalininleppä, Alnus maximowiczii, -ku-janne Villa Fridhemin tien molemmin puolinon varma paikka, josta talvisin löytää ur-piaisparven. Runsaskäpyisinä lepissä onaina tuoretta siementä, ja pakkaspäivinäolen tunnistanut lähinnä urpiaiset lintu-laumasta. Sitkanleppä, Alnus sinuata, pen-

sasleppä sekin, on tien toisella puolella.Heinäkuussa marjovat tuohituomet kasva-vat leppien väleissä. Ne kypsyvät tuomila-jeista ensimmäisinä, jo heinäkuun alussa.Marjasato taas maistuu kottarais- ja ras-tasparville heti kypsyttyään.

Lintujen pesintärauhaa ja viihtymistä voiedistää yllättävälläkin tavalla. Silloin kunmeillä on öisin kulkenut hyljättyjä kissa-raasuja, ovat pihani pikkulinnut pesineetrauhassa aivan marjakuusten alaoksilla.Olen ruokkinut heikoimpia öisin ulos, jakatteja on päästetty jopa traktoritalliin pak-kasilta piiloon. Kissan läsnäolo puistossapitää pahimmat pesärosvot, eli oravat,poissa pienten siivekkäiden pesiltä melkohyvin, vaikka viirusilmiä ei päiväsaikaanolekaan näkyvissä. Oravat tunkevat itsen-sä rakennusten sisään pesien milloin vintil-lä kylmissä tiloissa tai laboratorion sisäka-tolla verkkosuojista huolimatta. Ne repivätitselleen sisäänmenoaukon vintille ja saa-vat aikaisin suuren poikueen. Samalla nekäyvät puu- ja pensastiheiköt kesästä ke-sään tarkkaan läpi etsien linnunpesiä. Jo-kavuotinen punavarpusten pesien hävitysalkukesästä on oraville oikein mielipuuhaa.Vain silloin tällöin ilmestyvä kulkukissa pi-tää "peijoonit" hieman kurissa, ja puistolin-tujen pesät säilyvät. Joku kävi kaupungintoimesta lopettamassa meiltä pari kattia,kun narttukissa erehtyi tekemään pentujasisätiloihin, ja oravat ottivat taas ylivallan.

38

Korpit, joita on kauan kuultu ja nähty iltojenhiljentyessä puutarhassa, olivat erikoisenröyhkeitä viime kesänä. Kuulin sepelkyyh-kyjen ja rastaiden metelöinnin pihastani,kun ovi oli auki, ja näin kun korppiperheteki syyniä kastanjassa sekä muissa lähi-puissa. Ne etsivät pikkulintujen pesiä jatyhjensivät samalla sepelkyyhkyn risupe-sän hevoskastanjan suojissa. Kivitasku jatöyhtöhyyppä hävisivät, kun arboretuminkentille saatiin pysyvä ruohopinta. Per-hosia ja muita hyönteisiä on kuitenkin ehkäenemmän, kun monivuotiset kukkakasvitpääsevät kunnolla leviämään, kuten kenttiätehdessä ajateltiin.

Monet kaupunkilaiset kysyvät, mikä on tuokirjava pieni lintu, joka on tiaisten seurassaryöstämässä karstaohdakkeen siemenpal-loja. Kyse on aina tikleistä, joita pesii puu-tarhassa, erikoisesti kompostialueen rikka-ruohoissa viihtyen. Varpuspöllö on vakitui-nen vieras talvisin seuraten pihan askarei-ta koivukokeiden latvoista. Joskus saa-lishiiret ovat niin suuria, ettei pyydystäjäpääse lentoon saaliinsa kanssa. Vain puu-tarhan krooninen rahapula estää meitähankkimasta niittyjen hoitoon sopivia eri-koiskoneita, joilla voitaisiin tehdä niittyjenleikkuu kasvustolle sopivimpaan aikaan.Nämä haaveet ovat olleet kauan hyllyllä jatyöt on tehty laitteilla joita sattuu olemaan.

Kehittämistä riittää vuosiksi eteenpäin puu-tarhankin lintuviihtyvyyden parantamises-

sa, ja monet toimenpiteet voivat vaikuttaakoko Ruissaloon. Voin vain kuvitella, mitenjoskus saadaan pohjoisrannan isot kaisli-kot osittain laidunnukselle, ja isoille valko-poskihanhiparville tulee soveliaita pesimis-saarekkeita pohjoisrannalle. Laidunnus-ajan lyhyempiruohoisten alueitten palaut-taminen kaislikon ja rantametsän välimaas-toon tekee rantavyöhykkeen soveliaaksimonille lajeille. Maannouseminen on laa-jentanut matalan veden aluetta pitkin Ruis-salon pohjois- ja itärantoja.

Jos halutaan luoda vähin kustannuksinmonilajisia kosteikkoniittyjä nykyisten li-säksi, voisi talvisin jään päältä työntäätraktorin kauhalla kaislikkoa matalaksi. Ku-kaan ei estä istuttamasta rantapajuvyöhy-kettä myös Ruissaloa vastapäätä olevanvapaavaraston rantatörmään. Rantapaju-vyöhyke sitoo multa- ja kivimassat parem-min jään liikkeitä kestäviksi ja antaa vesi-lintupoikueille suojapaikkoja. Puutarhaltalöytyy mielenkiintoisia pajulajeja, joista voi-daan leikata pitkiä pistokkaita talvisin. Nejuurrutetaan muovipusseissa kevättalvisinja istutetaan kasvukauden alussa ranta-törmään. Myös uusi aallonmurtaja saareneteläpuolella voidaan piilottaa vahvakas-vuisilla pajulajeilla, jotka selviävät vuosit-tain hyvin jäiden liikkeistä, kasvattavatvahvan juuriston nopeasti märkäänkinmaahan ja peittävät tylyt kivirannat. Kaik-kiin jään ja aaltojen kulutuskohtiin pitäisikokeilla suojamattoa kivivahvistuksella ja

eri pajulajeja, jotta saadaan selville ne la-jikkeet, jotka kestävät vähäsuolaista liikku-vaa vettä ja aaltoja. Ruissalon rannat voi-vat toimia koekenttänä ja kokemuksia voisihyödyntää muuallakin, missä tarvitaanmaisemavauriokasveja.

39Suomen kasvitieteellisten puutarhojen yhteystiedot ja Pimpinellan yhdyshenkilöt

puutarha, osoite sähköposti, kotisivu henkilö, puhelin, matkapuhelin yhdysh., puh., gsmHelsingin yliopistoPL 44(Jyrängöntie 2)00014 Helsingin yliopisto

hortus-botanicus (at) helsinki.fietunimi.sukunimi (at) helsinki.fi

www.luomus.fi/kasvitiede

johtajaMarko Hyvärinen(09) 191 24440

intendenttiLeo Junikka(09) 191 50055

ylipuutarhuriMerjaPulkkinen (ma)(09)191 50050

osastosihteeriPaula Havas-Matilainen(09) 191 50041

Itä-Suomen yliopisto, Bo-tania, JoensuuPL 111 (Heinäpuront. 70)80101 Joensuu

botania (at) uef.fietunimi.sukunimi@uef.fi

www.uef.fi/botania

vastuuhenkilö, prof.Elina Oksanen02944 53082(050 433 1810)

ylipuutarhuriMarja Aalto02944 53119(050 3065 263)

toimistosihteeriJohanna Nummi-nen 02944 53122(050 4422 761)

IntendenttiMarkku A. Huttunen02944 53120(050 4422 431)

Itä-Suomen yliopisto,Tutkimuspuutarha, Kuo-pion kampus, PL 1627(Neulaniement. 7)70211 Kuopio

tutkimuspuutarha (at) uef.fietunimi.sukunimi@uef.fi

www.uef.fi/tutkimuspuutarha

johtaja, prof.Toini Holopainen040 355 3186

tutkimusteknikkoMarjatta Puurunen040 355 3381

tutkimusteknikkoToivo Kuronen040 355 3380

puutarha-amanuenssiElina Häikiö040 355 3382

Jyväskylän yliopisto*PL 35, Vesilinna(Ihantolantie 5)40014 Jyväsk. yliopisto

luontomuseo (at) jyu.fietunimi.sukunimi@jyu.fi

www.jyu.fi/erillis/museo/luonto

*Keski-Suomen luon-tomuseo ja kasvitie-teellinen puutarha.Tsto 040 805 4043

intendenttiJonna Timonen (ma)0400 248 063

asiakaspalvelu-sihteeriSeija Peltola040 805 3828

suunnittelijaHillevi Kotiranta040 805 3829

Oulun yliopistoPL 3000 (Kaitoväylä 5,Linnanmaa)90014 Oulun yliopisto

bot.garden (at) oulu.fietunimi.sukunimi@oulu.fi

www.oulu.fi/botgarden

johtajaJouni Aspi(08) 553 1214

intendenttiAnna LiisaRuotsalainen(08) 553 1559

ylipuutarhuriTuomas Kauppila(08) 553 1574

intendenttiRitva Hiltunen(08) 553 1573

Turun yliopistoRuissalonpuistotie 21520100 Turku

puutarharuissalo (at) utu.fi*etunimi.sukunimi@utu.fiwww.sci.utu.fi/projects/biologia/puutarha

esimies, prof.Pekka Niemelä(02) 333 5777

ylipuutarhuriSimo Laine(02) 276 1912*slaine(at)utu.fi

toimisto

[(02) 276 1900],(02) 333 9060

amanuenssiMatti Yli-Rekola(02) 276 1914

Arboretum Mustila, Mustilantie 5747200 Elimäki

arboretum (at) mustila.fi puh. (05) 377 6678www.mustila.fi

Jukka Reinikainen 0400 652 298Jaakko Saarinen 040 742 2133

Oy Gardenia-Helsinki AbKoetilantie 1, 00790 Helsinki

info (at) gardenia-helsinki.fi, etunimi.sukunimi@helsinki.fiwww.gardenia-helsinki.fi puh. (09) 347 8400

vastaava puutarhuri Katja Uski045 634 5821

Helsingin kaupungin talvipuutarhaHammarskjöldintie 1, 00250 Helsinki

rakennusvirasto (at) hel.fi puh. (09) 310 39000www.hel.fi/wps/portal/Rakennusvirasto/Viheralueet

talvipuutarhan hoitaja(09) 310 39 985

Pietarsaaren koulupuutarha, Kaupunginpuu-tarha, Skutnäsinkatu 11, 68620 Pietarsaari

etunimi.sukunimi@pietarsaari.fiwww.jakobstad.fi/jbst/html/1192.shtml

työnjohtaja, puutarhuri Päivi Olli044 343 2905

Rauman OKL:n puutarha,Seminaarinkatu 1, 26100 Rauma

etunimi.sukunimi (at) utu.fiwww.edu.utu.fi/laitokset/rokl/puutarha.html

puutarhuri Anna Innola(02)333 7190, (02)533 1535

Itä-Suomen yliopisto, Savonl. kampuspuu-tarha, Heikinpohjant. 33, 57100 Savonlinna

anja.romana (at) uef.fihttp://www.uef.fi/toimitilayksikko/kampuksen-puutarha

puutarhuri Anja Romana050 323 2899