Embed Size (px)
Citation preview
#ROHKEUS2017
Tekoja 32017
IHMISARVON PUOLESTAHANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET
KirkonUlkomaanapu
70 vuotta– juhlavuodenerikoisnumero
Herätä kansikuva henkiin – lue ohjeet sivuilta 14–15
3TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
Pääkirjoitus Tässä ajassa
Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavunmaksuton tiedotuslehti, jokailmestyy neljä kertaa vuodessa.
PÄÄTOIMITTAJA Mikko KoivumaaTOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Noora JussilaTOIMITUSKUNTAHanna Antila, Katja HedbergMatilda Katajamäki, Sari SaaristoReetta Meriläinen ja Jukka Gröndahl.
JULKAISIJAKirkon UlkomaanapuPL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.
AVUSTUSTILITNordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04,BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22
TILAUKSET JAOSOITTEENMUUTOKSETAsiakaspalvelu puh. 020 787 [email protected]
Nro 3 Syyskuu 2017
ULKOASU Hiekka Graphics
KANSIKUVA Ahmed johtaa 60 000 hengen klaania Somalimaassa.KUA on tukenut klaanien välisiä rauhanneuvotteluja.Kannen kuva: Jari Kivelä KIRJAPAINO Lönnberg / 09.2017 / 39 000 kpl
ISSN 1797-7207
Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättäedusta ministeriön virallista kantaa.
Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa:tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja seuraaKirkon Ulkomaanapua sosiaalisessa mediassa.kirkonulkomaanapu.fi
Rohkeutta on auttaa
ROHKEISTA PÄÄTÖKSISTÄON ONNEKSI SEURANNUTHÄTKÄHDYTTÄVIÄ TULOKSIA.
R
70-VUOTIAS KIRKON ULKOMAANAPUPUHUU ROHKEUDESTAJuhlavuotensa kunniaksi Kirkon Ulkomaanapu herättelee ihmisiä miettimään, mitä rohkeus onvuonna 2017.
Mitä rohkeus on vuonna 2017? Tähän kysymykseen hakee näkemyksiä tänä syksynä 70 vuotta täyttävä Kirkon Ulkomaanapu. Samalla #Rohkeus2017 -kampanja hakee uusia tapoja kertoa kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun maailmasta.
”Emme halunneet käyttää juhla-vuotta perinteiseen historiakatsaukseen. #Rohkeus2017 koskee tämän päivän ja huomisen maailmaa”, sanoo KUA:n viestintäpäällikkö Mikko Koivumaa.
Rohkeus on edellytys työn tekemi-selle monissa KUA:n toimintamaissa. Kampanja nostaakin esiin tavallisten paikallisten ihmisten ja KUA:n kent-tätyöntekijöiden tarinoita maailman
hauraimmista valtioista. Rohkeutta tarvitaan myös tämän päivän Suomes-sa, jossa asenne- ja keskusteluilmapiiri ovat koventuneet.
”Tätä aikaa leimaa vihapuhe ja ihmi-siä ahdistellaan mielipiteensä ilmaise-misesta. Vaatii rohkeutta puolustaa sitä, mihin uskoo”, Koivumaa sanoo.
#Rohkeus2017-blogissa suomalaiset vaikuttajat ja KUA:n kenttätyöntekijät kirjoittavat puheenvuoroja rohkeudesta läpi syksyn. Syyskuun aikana aihetta on käsitelty myös Radio Novalla, jossa studiovieraiden lisäksi yleisö ottaa osaa keskusteluun. Radio Novan viimeinen suora lähetys kuullaan sunnuntaina 24. syyskuuta ja aiemmin kuullut Jone Nikulan, Baba Lybeckin ja Jenni Pääs-kysaaren haastattelut ovat kuunnelta-vissa Radio Novan kotisivuilta.
Juhlavuoden kunniaksi KUA uudisti myös logonsa ja visuaalisen ilmeensä.
Uuden logon myötä Kirkon Ulkomaa-navun nimi lyhenee tuttavallisesti KUA:ksi.
”Uusi visuaalinen identiteetti kertoo paremmin vuoden 2017 KUA:sta, joka on tehokas, luotettava ja rohkea toimi-ja”, Mikko Koivumaa sanoo.
ohkeutta tarvittiin kymmenen vuotta sitten, kun Kirkon Ulkomaanapu päätti lähteä maailmalle. Se tarkoitti toimin-tatapamme perusteellista mylläystä ja uuden opettelemista. Tämän muutoksen ansiosta toimintamme on kasvanut valtavasti ja voimme auttaa yhä useampia ihmisiä. Lisää tästä muutoksesta voit lukea sivuilta 6-11.
Rohkeutta vaaditaan myös kenttätyöntekijöiltä, jotka ovat valmiita työskentelemään maailman hauraimmissa maissa. Olemme valinneet tehdä työtä paikoissa, joissa monet muut järjestöt eivät uskalla tai tahdo toimia, mutta joissa apua kai-vataan sitäkin kipeämmin. Tiedämme jo lähtiessämme, että vastassa on isoja haasteita, mutta lähdemme silti.
Ensimmäiset kenttätyöntekijät lähetettiin kymmenen vuotta sitten Kongoon ja Somaliaan käynnistämään toimintaamme käytännössä tyhjästä. Näistä kokemuksista kertoo ensimmäinen kenttätyöntekijämme Anna Muinonen sivulla 22.
Rohkeutta on myös kantaa vastuuta. Vastuullamme on paitsi avustustyöntekijöidemme turvallisuus, myös sen varmistaminen, että työllämme on aidosti merkitystä. Rohkeista päätöksistä on onneksi seurannut hätkähdyttäviä tuloksia. Olen ilokseni saanut huomata, miten
hyvin apu tavoittaa ihmiset ja menee akuuteimpaan tarpee-seen katastrofin keskelle tai tulevaisuuden rakentamiseen konfliktin jälkeen.
Rohkeus on Kirkon Ulkomaanavun keskeinen arvo ja toimintatapa. Se
velvoittaa meidät etsimään ratkaisuja, jotka todella auttavat ihmisiä. Muuttuvassa maailmassa uusia keinoja pitää etsiä jatkuvasti. Se, mikä toimi kymmenen vuotta sitten, ei välttämättä ole paras tapa auttaa vuonna 2017.
Rohkeutta vaaditaan erityisesti niiltä ihmisiltä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan vuoksi tai yrittävät rakentaa itselleen ja lapsilleen parempaa huomista katastrofin jälkeen. Ahmed, Amani ja Luul kertovat oman tarinansa rohkeudesta tämän lehden kannessa ja sivuilla 14-15.
Rohkeutta on pitää heikompien puolta myös vaikeina aikoina ja auttaa heitä parempaan huomiseen. Kiitos tuestasi!
Jouni HembergKirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja
Katso kaikki kampanjavideot ja
seuraa blogia KUA:n nettisivuilla
osoitteessa:
www.kua.fi/rohkeus2017
Seuraa kampanjaa Facebookissa:
www.facebook.com/ulkomaanapu,
Twitterissä tunnuksella
@Ulkomaanapu ja Instagramissa
@kirkon_ulkomaanapu.
Nepalilainen Ajita on yksi KUA:n #rohkeus2017-kampanjan kasvoista.
5TEKOJA IHMISARVON PUOLESTATEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
Tässä ajassa
Väkivaltaisuudet ovat yltyneet maailman hauraimpiin ja köy-himpiin maihin lukeutuvassa Keski-Afrikan tasavallassa. Huo-lestuttavaa on, että väkivaltaiset iskut kohdistuvat enenevissä määrin lapsiin ja nuoriin. Maassa toimivat avustusjärjestöt pelkäävät heikkenevän turvallisuustilanteen vaikuttavan mahdollisuuksiinsa toimia maassa. Arvioiden mukaan yli 2,2
miljoonaa keskiafrikkalaista tarvitsee humanitaarista apua.”Mikäli apu keskeytyy, siitä kärsivät ensi sijassa huma-
nitaarisen avun varassa elävä siviiliväestö, joka silloin jää monessa paikassa ilman ruoka-apua, lääkkeitä, hygienia-tarvikkeita ja koulutarvikkeita”, sanoo KUA:n Keski-Afrikan maajohtaja Katja José.
AVUN TARVE KASVAMASSA PAHIMPIENVUOSIEN TASOLLE KESKI-AFRIKASSA
4
Tässä ajassa
Yli 3 100 pakolaislasta ja -nuorta on päässyt oppimaan Kreikassa Kirkon Ulkomaanavun työn ansiosta. Se on 15 prosenttia kaikista Kreikassa asuvista pakolaislapsista ja -nuo-rista. Ulkomaanapu on tukenut kreikkalaisia kumppanijärjestöjään Apostolia ja Elixiä esimerkiksi laatimalla opetussuunnitelmia pakolaisille ja kouluttamalla opettajia. Työ jatkuu syksyllä KUA:n Code and Create -nimisellä hankkeella, jossa kreikkalais- ja pakolaistaustaiset nuoret opiskelevat yhdes-sä muun muassa koodauksen ja robotiikan perusteita, samalla toisiinsa tutustuen.
Kirkon Ulkomaanapu palkitsi viime kevään tuoreen ylioppilaan Anna Mäki-Jyllilän, 18, matkalla Kreikkaan tutustumaan KUA:n projekteihin. Näin hän kertoo matkastaan ja sen aikana heränneistä ajatuksista.
"Matkani Ateenaan oli ainutlaatuinen ja tärkeä tilaisuus oppia ymmärtämään ihmisiä ja maailmaa hieman tarkemmin. Olen noista mielenkiintoisten kohtaa-misten täyttämistä päivistä hyvin onnellinen. Kun nyt kirjoitan Kreikassa heränneistä ajatuksistani, pelkään kui-tenkin, että sorrun väittämään ymmär-täväni siellä tapaamieni ihmisten elä-mää ja kokemuksia kuin olisin kokenut kaiken itse. Se tietenkin olisi valhe.
Kohtaamisista mieleeni jäivät viikko-kausiksi erityisesti asiat ja kokemukset, joiden uskon olevan yhteisiä taustasta riippumatta.
Yhteistä: meluSatovvinchoun koulussa maanantaina meteli sai melkein korvat lukkoon: se
oli liian kova, että täydellinen keskit-tyminen voisi olla mahdollista, mutta riittävän kova, että koulu voisi olla missä tahansa. Sillä uskoakseni lasten uteliaisuus ja ilo on äänekästä kaikkialla, kaikissa kouluissa nuoret äänet kaikuvat katossa saakka.
Siksi, vaikka tiedän pakolaisina Kreikkaan tulleiden lasten kohdanneen sovittamattoman paljon väkivaltaa ja järkyttävää surua, Satovvinchousta mieleeni jäi ennen kaikkea toivoa ja loh-dullisuutta. Koulun melu kertoi huonos-ta akustiikasta ja tarpeeksi suuren tilan puutteesta, mutta se myös muistutti, että näilläkin lapsilla on äänet, jotka pyrkivät kuuluviin. Onneksi on koulu, jossa se on mahdollista.
Yhteistä: unelmatMaanantai-iltapäivänä menimme vie-railulle Estiaan, jossa majoittuu ja käy koulua parikymmentä yksin maahan tullutta nuorta. Varjoisassa käytävässä seinään nojailevat pojat tervehtivät meitä hymyillen.
Joku aikuisista kertoi poikien unelmista. Jotkut heistä haluaisivat Iso-Britanniaan, jotkut Saksaan, vain harvat jäisivät tyytyväisinä Kreikkaan. He halu-aisivat lääkäreiksi, lakimiehiksi, samalla tavalla kuin minä haluan olla arkkitehti tai taiteilija ja löytää tavan tehdä hyvää, elää hyvin.
Jotkut Estian nuorista saavuttavat unelmansa, mikä on hienoimpia asioita, mitä tiedän. Mutta tosiasia on, kuten aikuiset sanoivat, että jotkut 15-vuo-tiaina Kreikkaan saapuneista pojista eivät esimerkiksi ole koskaan aiemmin käyneet koulua. Heidän haaveidensa toteutuminen ei ole mahdotonta, mutta lähtökohdat ovat järkyttävän epäreilut. Se on sodan ja väkivallan surullisim-pia vaikutuksia: lapset, jotka ovat yhtä avoimia kaikkialla, joutuvat kasvamaan nuoriksi ja aikuisiksi ympäristössä, jossa unelmien on miltei mahdotonta kantaa hedelmää.”
Teksti: Anna Mäki-Jyllilä
Kuva: Socrates Baltagiannis
Anna Mäki-Jyllilä huomasi Kreikassa, mitä yhteistä suomalaisilla ja Kreikkaan saapuneilla pakolaisnuorilla on.
HUMANITAARINEN TYÖ ON YHÄ RISKIALTTIIMPAAiskua kohdistui vuonna 2016humanitaarisiin avustusoperaatioihin
avustustyöntekijää kuoli iskuissa vuonna 2016
YLI 15 PROSENTTIA PAKOLAISNUORISTAKREIKASSA PÄÄSSYT OPPIMAAN KUA:N ANSIOSTA
avustustyöntekijää joutui väkivallantai muun turvallisuusvälikohtauksenkohteeksi vuonna 2016
avustustyöntekijää siepattiinvuonna 2016
Lähde: Humanitarian Outcomes -järjestön raportti Aid Worker Security 2017
158
101
288
89
TUORE YLIOPPILAS PALKINTOMATKALTAAN KREIKASTA:
”UTELIAISUUS JA ILO ON ÄÄNEKÄSTÄ KAIKKIALLA”
Kreikkalaiset Michalis (vas.) ja Sofia sekä afganistan-ilainen Said ovat ystävystyneet koodaustyöpajassa.
Soc
rate
s B
alt
ag
ian
nis
7TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA6 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
Teksti: Noora Jussila
Kymmenen vuotta sitten Kirkon Ulkomaanaputeki täyskäännöksen, jonka ansiosta voimme
auttaa yhä useampaa ihmistä.70-vuotisjuhlavuotemme kunniaksi luomme
katsauksen ratkaiseviin päätöksiin.
ROHKEATPÄÄTÖKSET
TOIVAT AVUNMAAILMAN
KÖYHIMMILLE
Tatu
Blo
mq
vist
Viime vuonna 63 000 lasta pääsi kouluun Keski-Afrikan tasavallassa KUA:n työn ansiosta.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toisek-si suurin humanitaarisen avun antaja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana toiminta on kasvanut valtavasti. Kiittä-minen on päätöksiä, jotka tehtiin kym-menen vuotta sitten silloisen toimin-nanjohtajan Antti Pentikäisen astuessa järjestön puikkoihin.
KUA oli pitkään tehnyt kehitys-yhteistyötä pääasiassa rahoittamalla kumppani järjestöjen hankkeita. Pentikäi-selle oli kuitenkin tärkeää, että KUA alkaa ottaa itse vastuuta työnsä tuloksista. KUA lähetti ensimmäiset omat avustus-työntekijänsä maailmalle ja alkoi pian perustaa Afrikkaan ensimmäisiä kenttä-toimistoja, joista käsin se ryhtyi toteutta-maan hankkeitaan.
Työ keskitettiin kolmeen päätee-maan: koulutukseen, toimeentuloon ja rauhaan. Koulutuksesta ja toimeentulos-
ta KUA:n työntekijöillä oli jo paljon asi-antuntemusta. Rauhantyön Pentikäinen, rauhannobelisti Martti Ahtisaaren enti-nen neuvonantaja, toi uutena teemana tullessaan.
Rauhantyössä KUA erikoistui työs-kentelemään uskonnollisten ja perinteis-ten toimijoiden kanssa. Ensimmäinen kohde oli Somalia, jossa ponnistukset kantoivat pian hedelmää.
”Somalia oli silloin kuin Syyria tä-nään. Kukaan ei halunnut sinne ja työ oli todella vaarallista. Olemme kuitenkin pystyneet auttamaan Somaliaa monissa ratkaisevissa käänteissä”, Pentikäinen sanoo.
”Rauhantyössä ratkaisevaa on, ettei anna periksi ja oppii virheistään.”
Työtä siellä, missä muut eivät oleToinen ratkaiseva päätös on ollut mennä rohkeasti sinne, minne muut eivät halua
tai voi. KUA toimii tällä hetkellä maa-ilman kolmessa kaikkein hauraimmassa maassa, eli Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Sulkeutu-neessa Eritreassa KUA on yksi harvoista kansalaisjärjestöistä.
”Pienen järjestön ei kannata hakeu-tua paikkoihin, joissa on paljon toimi-joita. Hauraimmissa valtioissa saamme
8 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA 9TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
suurimman lisäarvon työllemme”, sanoo KUA:n virkaatekevä toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Vuosien varrella toimintamaat ovat muuttuneet. Valtion leikkaukset kehi-tysyhteistyön määrärahoissa pakottivat KUA:n lopettamaan työnsä Etelä-Amerikan maissa. Nykyään KUA toimii 15 maassa ja suuri osa työntekijöistä työskentelee toimintamaissa. KUA tekee myös tiivistä yhteistyötä paikallisten jär-jestöjen ja viranomaisten kanssa. KUA:n työntekijöistä enemmistö on paikallisia.
”Heidän paikallistuntemuksensa on meille arvokasta. Samalla hankkeemme juurtuvat paremmin paikallisiin yhteisöi-hin ja osa osaamisesta jää sinne”, sanoo humanitaarisen avun päällikkö Eija Ala-jarva.
Nopeaksi auttajaksi katastrofeissaPitkäjänteisen kehitysyhteistyön ohella KUA:sta on tullut nopea humanitaarisen avun antaja katastrofi- ja konfliktitilan-teissa. Käännekohta oli tammikuun 2010 voimakas maanjäristys, joka romahdutti yli puolet köyhän Haitin taloista. Yli 220 000 ihmistä kuoli.
Nepalin maanjäristykset vuonna 2015 jättivät jälkeensä mittavat tuhot. Tuhansia kouluja tuhoutui.
”Rauhantyössäratkaisevaa on,
ettei anna periksi jaoppii virheistään.”
Kirkon Ulkomaanapu perustettiin 70 vuotta sitten kanavoimaan Yhdysvalto-jen, Saksan ja Ruotsin kirkoilta saatuja avustuksia sodan runtelemaan Suo-meen. Jälleenrakentamisen vuosien jälkeen sekä Suomi että Suomen lute-rilainen kirkko kasvoivat hiljalleen avun kohteesta sen antajaksi.
1960-luvulla Vietnamin ja Biafran sodat kasvattivat etenkin länsimaisen nuorison solidaarisuutta niin kutsuttua kolmatta maailmaa kohtaan ja myös Suomessa tuki KUA:n työlle kasvoi. 1960-luvun lopussa KUA:n budjetti kasvoi myös Yhteisvastuukeräyksen myötä.
Koska Suomen kirkolla on perin-teisesti ollut läheiset välit moniin Afrikan maihin, keskittyi kehitysyhteis-työkin ensi vaiheessa näihin maihin. 1970-luvulla KUA tuki muun muassa
namibialaisten opiskelijoiden opiskelua Suomessa stipendiohjelmalla.
Uusi vaihe avustustyössä alkoi 1980-luvun lopulla, kun Neuvostoliitto höllensi uskontolainsäädäntöään ja Baltian ja Inkerin kirkot saivat luvan aloittaa aiemmin kielletyn nuoriso- ja pyhäkoulutyön sekä diakoniatyön. Alueesta tuli KUA:n avustustoiminnan pääkohde, jossa koulutettiin seurakun-tien työntekijöitä, korjattiin kirkkoja ja rakennettiin seurakuntataloja.
Itsenäinen säätiö Kirkon Ulkomaa-navusta tuli vuonna 1995. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kirkon Ulko-maanavun henkilökunta on kasvanut noin 40:sta liki 400:aan, ja toiminta on laajentunut 15 maahan eri puolille Afrikkaa ja Aasiaa.
An
tti H
elin
Tatu
Blo
mq
vist
11TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA10 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
Aiemmissa luonnonkatastrofeissa KUA oli tukenut avustustöitä rahoitta-malla paikan päällä toimivia järjestöjä tai muita kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-allianssin jäseniä. Haitissa tuhot olivat kuitenkin valtavat, ja opetusalan toimijoista oli pulaa.
KUA ryhtyi töihin. Ensin oppilaille pystytettiin väliaikaisia koulutelttoja, sit-ten väliaikaisia luokkahuoneita ja lopulta pysyviä koulurakennuksia. Alusta asti oli kuitenkin selvää, etteivät pelkät seinät riitä, sanoo KUA:n koulutusasiantuntija Minna Peltola.
”Halusimme myös parantaa koulu-tuksen laatua”, hän sanoo.
Nepalin maanjäristyksen jälkeen vuonna 2015 samalla kuorma-autolla matkasivat sekä koulunrakennustar-vikkeet, opetusmateriaalit että suoma-lainen opettaja, joka kertoi paikallisille kollegoilleen katastrofin aiheuttamien
vaikeiden kokemusten käsittele-misestä. Yhtä aikaa korjattiin kouluja ja ihmisiä.
Koulutuksessa saavutetut tulokset ovatkin vaikuttavia. Nepalin vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen KUA jäl-leenrakensi 300 koulua, enemmän kuin yksikään toinen järjestö. Vuonna 2016 kaikkiaan yli 130 000 lasta sai laadukasta opetusta KUA:n työn ansiosta. Peltolan mukaan koulutuksen laatuun panosta-minen on jatkossakin tärkeää.
”Erityishaasteen tuovat hauraat alu-eet. Esimerkiksi Etelä-Sudanissa on sekä väkivaltainen konflikti että ruokakriisi. Nuoret ovat hyvin haavoittuvaisia ja hen-kinen tuki on otettava mukaan kaikkeen opetustyöhön.”
Nyt tavoitteena on vahvistaa koulu-tuksen yhteyttä toimeentuloon. Maail-massa on enemmän pakolaisia kuin ker-taakaan toisen maailmansodan jälkeen.
On tärkeää, etteivät liikkeelle lähteneet ihmiset keskeytä koulunkäyntiä ja että heidän opinnoistaan myönnetään viral-lisia tutkintotodistuksia, jotka auttavat heitä uuteen työhön ja elämään.
KUA on järjestänyt tutkintoon johta-vaa koulutusta Ugandan pakolaisasutus-alueilla, jossa suurin osa ensimmäisistä vuosikursseista on työllistynyt hyvin. Kambodžassa KUA kehitti paikallisen opetusministeriön kanssa maan ensim-mäisen oppilaanohjausjärjestelmän ja koulutti ensimmäiset opinto-ohjaajat.
Kansainvälisesti arvostetuksi auttajaksiRohkeiden päätösten ansiosta KUA:n työ on saanut paljon arvostusta maailmalla. Yhä useampi kansainvälinen rahoittaja uskoo KUA:n työn laatuun.
Vuonna 2013 YK pyysi KUA:aa pe-rustamaan Uskonnollisten ja perinteisten
toimijoiden rauhanverkoston ja 2017 KUA kutsuttiin opetusalan kansainvälisen asiantuntijaverkoston INEE:n ohjausryh-mään. INEE:ssä KUA kehittää opetusta katastrofitilanteissa yhdessä Unicefin ja Unescon ja muiden alan jättien kanssa.
”Luulen, etteivät kaikki vielä ymmär-rä, miten suuri luottamus esimerkiksi YK:n piirissä on KUA:n osaamiseen hei-mojen ja uskonnollisten ryhmien kanssa neuvottelemisesta”, sanoo Antti Penti-käinen, joka on parhaillaan virkavapaalla KUA:n toiminnajohtajan tehtävistä ja johtaa Uskonnollisten ja perinteisten toi-mijoiden rauhanverkostoa New Yorkissa.
”Pieni suomalainen järjestö on kut-suttu uudistamaan koko YK:n toiminta-tapaa.”
Viime vuosina KUA:ssa on pyritty löytämään uusia innovatiivisia keinoja auttaa ihmisiä. Esimerkiksi Kreikassa tuhannet pakolaiset eivät eläkään lei-reillä vaan Ateenan kaltaisissa miljoo-nakaupungeissa. Ratkaisuksi nuorten pakolaisten tavoittamiseen keksittiin koodaustyöpajat, joissa pakolaisnuoret opettelevat ohjelmoinnin perusteita ja kuvankäsittelyä yhdessä kreikkalaisten nuorten kanssa. Samalla tutustutaan ja ystävystytään puolin ja toisin, ja eri kult-
tuuriryhmien välinen kuilu kapenee.Tulevaisuudessa konfliktit ovat yhä
monimuotoisempia ja haasteellisempia. Ilmastonmuutos tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, jotka puolestaan lisäävät luonnonkatastrofien riskiä monissa maissa. Muutosten vuoksi kotinsa on jo nyt joutunut jättämään ennätyksellinen määrä ihmisiä.
”Olen ylpeä siitä, että kirkolla ja suo-malaisilla on avustusjärjestö, joka kantaa vastuuta tämän hetken todellisista on-gelmista”, Pentikäinen sanoo.
Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan ennen toisen maail-mansodan jälkeen. Konfliktit ovat yhä monimutkaisempia, sään ääri-ilmiöt aiheuttavat toisaalla äärimmäistä kuivuutta, toisaalla tuhoisia tulvia.
”YK:n pääsihteeri António Guter-reskin on sanonut, että maailmassa annetaan nyt enemmän humanitaa-rista apua kuin koskaan ennen, mutta kriisien päällekkäisyys ja monimut-kaisuus tekee siitäkin riittämätöntä”, sanoo Pekka Haavisto, joka on paitsi kansanedustaja, rauhanneuvottelija ja kaksinkertainen kehitysministeri, myös KUA:n hallituksen pitkäaikainen jäsen.
Jännitteet ovat kasvaneet etenkin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, jois-sa demokratiahaaveet ovat jääneet konfliktien jalkoihin ja ääriliikkeet hou-kuttelevat yhteiskunnasta osattomaksi jääneitä nuoria riveihinsä.
”Yksi KUA:n vahvuuksista nyky-maailmassa on, että se on kyennyt nostamaan esiin uskontojen välistä vuoropuhelua. KUA:lla on verkosto-jensa kautta ollut mahdollisuuksia olla luomassa kristillisen ja islamilaisen maailman dialogia”, Haavisto sanoo.
Kehitysministerinä toimiessaan Haavisto pani merkille, miten kaikki arvioinnit osoittivat kansalaisjärjes-
töjen tekemän työn tehokkaimmaksi kehitysyhteistyön muodoksi. Hänen mukaansa järjestöt pystyvät usein työskentelemään myös sellaisissa paikoissa, joissa valtioiden olisi hyvin vaikea toimia.
”Esimerkiksi sulkeutuneessa Eritre-assa olisi vaikea kuvitellakaan Suomen valtion toteuttavan hankkeita, mutta KUA pystyy toimimaan sielläkin.”
Vaikka valtaosa suomalaisista kan-
nattaa edelleen kehitysapua, on siitä käytävän keskustelun sävy on Haavis-ton mukaan tiukentunut.
”Populististen ja nationalististen liikkeiden puheissa meidän ei tulisi olla vastuussa lähimmäisistämme oman valtakunnan rajojen toisella puolen, ja kaikkea pitäisi ajatella vain suomalai-sesta näkökulmasta. Se on länsimais-ten humaanien ja kristillisten arvojen ja periaatteiden vastaista.”
KUA ON KASVANUT,MUTTA NIIN OVAT HAASTEETKIN
Nepalin vuoden 2015 maanjäristysten jälkeen yli 44 000 lasta pääsi opiskelemaan KUA:n rakentamissa kouluissa ja väliaikaisissa koulutiloissa.
Pekka Haavisto on vieraillut useissa KUA:n hankkeissa. Vuonna 2008 hän matkasi Somaliaan KUA:n Mahdi Abdilen kanssa.
Joh
an
na
Erjo
nsa
lo
An
tti P
enti
käin
en
Lute
rilai
sen
Maa
ilman
liito
su
omal
ain
en k
ansa
llisk
omit
ea
NÄLÄN KASVOTBiafran nälänhätä 1960-luvun lopulla oli Vietnamin sodan lisäksi ensimmäisiä konflikteja, jotka tulivat television välityksellä myös tavallisten suomalaisten olo-huoneisiin. Sodan kauhujen kuviin tottumattomat ihmiset järkyttyivät ja halusivat auttaa.
Biafran nälänhädän uhreille järjestetty erilliskeräys oli KUA:n ensimmäisiä mer-kittäviä keräyksiä. Kerätyillä varoilla Biafraan lähetettiin ruoka- ja tavara-apua. Nälänhädän jälkeen KUA tuki alueelle perustettua terveydenhuolto-ohjelmaa.
15TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA14 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
MITÄ ON ROHKEUS?
”Olin ensimmäisiä ihmisiä, jotka tulivat tälle leirille. Ensim-mäiset puoli vuotta asuimme teltassa lasteni ja mieheni kanssa. Meillä oli paljon vaikeuksia.
Syyriassa elimme tavallista elämää. Työskentelimme mieheni kanssa molemmat opettajina. Ensin ajattelimme, ettei sota kestä kauan. Kotimme pommitettiin heti alkuun-sa ja jouduimme pakenemaan kylästä toiseen.
Vähitellen toivomme paluusta normaaliin elämäämme alkoi hiipua. Ajattelimme, että olemme Jordaniassa vain muutaman kuukauden, mutta nyt on kulunut jo viisi vuotta. Yritimme etsiä ratkaisua, jotta voisimme saada lapsillemme paremman tulevaisuuden. Mieheni kirjoitti suurlähetystöille ja lähti Saksaan hakemaan turvapaikkaa. Hän lähti kaksi vuotta sitten, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen.
Mieheni on hakenut perheenyhdistämistä, mutta tois-taiseksi se ei ole onnistunut. Kun mieheni lähti, meillä oli kolme lasta ja odotin neljättämme, Saraa. Minun oli palatta-va töihin, jotta voisin elättää neljä lastani. Opetan englantia.
Minun on oltava vahva, koska olen äiti. Minun on suojel-tava lapsiani ja jaksettava uskoa tulevaisuuteen.”
Amani, 33.Opettaja, äiti, Syyrian pakolainenZa’atrin pakolaisleiri, Jordania
KUA kohtaa työssään joka päivä rohkeita ihmisiä, jotka suurenkin hädänkeskellä pysyvät vahvoina. Juhlavuoden kunniaksi KUA on kerännyt heidän tarinoitaan.Lataa puhelimeesi Arilyn-sovellus ja herätä aukeaman ja lehden kannen kuvat henkiin.
”MINUN ON OLTAVA VAHVA,KOSKA OLEN ÄITI”
”Konflikti alueemme klaanien välillä alkoi vesikaivosta. Yksi klaani väitti omistavansa vesikaivon, toinen väitti vastaan. Syttyi sota. Yhteenotoissa on kuollut 20 ja loukkaantunut 40 ihmistä.
Kirkon Ulkomaanapu on auttanut ihmisiä tuomalla heidät yhteen rauhanneuvottelui-hin. Nyt asioita sovitellaan ja on rauhallista. Vihoitelleet klaanit keskustelevat keskenään ja korvauksia annetaan puolin ja toisin.
Rauha on elintärkeää yhteisölle, se on yhteisön etu. Jos vihoitellaan, lakkaa yhtei-sökin olemasta. Ilman rauhaa ei ole elämää. Vihamielisyys on kuin liekehtivä tuli. Joka sinne joutuu, kuolee.
Rauha on sitä, että kaksi klaania voi ko-koontua yhteen. Kätellään, kysytään kuulumi-sia, istutaan yhdessä alas ja syödään yhdessä. Rauha on mahdollista, kun kaksi klaania tutustuvat toisiinsa ja sopivat asioista. Rauha tarkoittaa, että vaikka toinen klaani saisi hyvän sadon ja toinen huonon, sato syödään yhdessä.”
Ahmed, 60.KlaanipäällikköSomalimaa
Ahmedin kuva lehden kannessa
”ILMAN RAUHAAEI OLE ELÄMÄÄ”
”Ohjus osui taloomme lounasaikaan, juuri kun olin laittamassa ruokaa. Talon ikkunat ja ovi romahtivat meidän päällemme. Pak-kasin kiireesti laukun, poistuin kotoa ja lähdin Jemenistä laivalla.
Minulla oli ollut Jemenissä vaikeaa. Neljä lastani kuolivat kaik-ki alle kuukauden ikäisinä pakolaisleireillä tartuntatauteihin, eikä mieheni kyennyt enää elättämään minua. Otin avioeron ja lähdin hänen luotaan.
Somalimaahan saavuttuani minulla ei ollut edes laittaa vaatteita ylleni. Asuin eri paikoissa. Välillä sähköt olivat poikki ja toisinaan ei ollut vettä, jolla pestä pyykkiä.
Kirkon Ulkomaanavulta sain rahaa ja koulutuksen, joiden turvin perustin pienen ravintolan. Aamuvarhain ostan kasvikset ja aloitan ruuanlaiton. Ihmiset ostavat minulta aamiaista, lounasta ja illallista. Kauppa käy vielä illansuussakin.
Koulutus on tärkeää, sillä se auttaa ihmistä pärjäämään tule-vaisuudessa.
Oman yritykseni perustamisen jälkeen minulla on ollut varaa ostaa kenkiä ja vaatteita. Nyt minulla menee hyvin, enkä ole enää nälkäinen. Rohkeutta on ottaa vastuuta omasta elämästä ja kes-kittyä lannistumattomasti johonkin.”
Luul, 45.Yrittäjä, Jemenin pakolainenSomalimaa
”ROHKEUTTA ON OTTAAVASTUU OMASTA ELÄMÄSTÄ”
Haastattelut: Jenni Lähteenmäki. Tekstit: Noora Jussila. Kuvat: Jari Kivelä.
Lataa Arilyn ja herätä kuvat henkiinLataa älylaitteellesi ilmainen Arilyn-sovellus Goog-le Play -kaupasta tai App Storesta.
Skannaa puhelimellasi Ahmedin kuva tämän lehden kannesta, tai Amanin ja Luulin kuvat tältä aukeamalta ja katso, miten he heräävät henkiin ja kertovat sinulle tarinansa.
17TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA16 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
AUTA VAIVATTOMASTI– RYHDY KUUKAUSILAHJOITTAJAKSIKuukausilahjoittajana autat kaikkein köyhimpiä ihmisiä saamaan ne elämän perusedellytykset, joita me usein pidämme itsestäänselvyyksinä. Jo 10 eurolla perhe saa kehitysmaassa siemeniä viljelyä varten. Olisitko uskonut, että sinulle pieni raha voi olla kehitysmaassa näin iso apu?Liity kuukausilahjoittajaksi nyt osoitteessa:kua.fi/kuukausilahjoitus
OLETKO KIINNOSTUNUT LUKEMAAN,MITEN KEHITYSMAISSA ELETÄÄN?Ilmoittaudu postituslistalle, niin saat kuusi kertaa vuodessa kotiisi paperisen kirjeen. Kirjeessä ker-rotaan kehitysmaiden ihmisten elämästä ja siitä, millä tavoin me voimme heitä auttaa.kua.fi/keraykset
TOTEUTA UNELMIA TESTAMENTILLAMuistaisitko testamentissasi myös kehitysmai-den köyhimpiä perheitä? Pienelläkin lahjoituksella toteutat monen lapsen ja aikuisen unelman riit-tävästä ruuasta, koulutuksesta ja turvallisesta elämästä. Testamentin tekeminen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testamenttioppaamme lahjoitta-japalvelustamme.
Lahjoittajapalvelumme on avoinnaarkisin klo 9-16Puh. 020 787 1201Sähköposti: [email protected]
SINÄ VOITAUTTAA
Santeri Lehtonen paiski Tanskassa vapaaehtoistöitä hävikkiruokakaupas-sa. Kesällä hän myi virtuaaliosakkeita, jotta samanlainen kauppa saataisiin myös Helsinkiin.
Santeri Lehtonen, 27, kuuli hävikkiruo-kakauppa WeFoodista ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun hän muutti opintojen perässä Kööpenhaminaan.
”Etsin opiskelujen ohelle pätkätöitä tai vapaaehtoishommia, kun kuulin WeFoodista. Hävikkiruokakauppa oli käynnistynyt Tanskassa vauhdilla, ja parhaillaan perustettiin toista myymä-lää Nørrebrohon. Ensimmäiset kaksi viikkoa maalasimme seiniä ja kiinnitim-me hyllyjä paikoilleen”, Santeri kertoo.
WeFood on Kirkon Ulkomaanavun tanskalaisen sisarjärjestön Dan Church Aidin konsepti, jossa yrityksiltä yli jäävää hävikkiruokaa tai lahjoituksina saatuja tuotteita myydään hävikkiruo-kakaupassa. Myymälöitä pyöritetään vapaaehtoisvoimin, tuotteiden hinnat ovat aina tavallisia markettihintoja hal-
vemmat ja tuotto käytetään kehitysyh-teistyöhön.
Nørrebron myymälä avattiin joulukuussa 2016 ja kevään mittaan Santeri teki myymälässä muutaman vapaaehtoisvuoron viikossa. Kun hän toukokuussa kuuli, että myös Helsinkiin suunnitellaan hävikkiruokakauppaa, hän tiesi heti haluavansa olla mukana. Suomen-lomallaan elokuussa Santeri myi WeFoodin virtuaaliosakkeita kesä-tapahtumissa.
Joukkorahoitus avaa kaupanKUA on käynnistänyt Suomessa hä-vikkiruokakaupan avaamiseksi joukko-rahoituskampanjan, jonka tavoitteena on myydä 10 000 virtuaaliosaketta. Tähän mennessä virtuaaliosakkeita on myyty noin 1 500 kappaletta. Tanskassa WeFood on saavuttanut suuren suosion ja kolmas hävikkiruokakauppa avataan pian. Santeri uskoo WeFoodin menesty-vän myös Suomessa.
”Helsingissä ihmiset ovat olleet todella kiinnostuneita WeFoodista ja us-
kon, että hävikkiruokakaupasta tulee iso juttu, kunhan se aukeaa. Nyt tarvitaan kuitenkin lisää rahoitusta, jotta kauppa saadaan pystyyn. Kannustan kaikkia ostamaan WeFoodin virtuaaliosakkeen.”
Myös Suomessa hävikkiruokakau-pan tuotoilla tuetaan KUA:n kehitysyh-teistyötä.
”Sekä KUA että Dan Church Aid ovat todella hienoja järjestöjä ja tekevät tärkeää työtä. Molemmat pystyvät toi-mimaan sellaisissa maissa ja paikoissa, joissa monet muut avustusjärjestöt eivät pysty työskentelemään. Sitä kannattaa ehdottomasti tukea”, Santeri sanoo.
WeFood-virtuaaliosakkeen voi ostaa tekstaamalla WEFOOD numeroon 16499 (15 euroa). Katso lisätiedot taka-kannesta.
Teksti: Noora JussilaKuva: Sari Soininen
VAPAAEHTOISTYÖLLÄ RUOKAHÄVIKKIÄ VASTAAN
Monet kehitysmaissa asuvat tytöt eivät pääse kouluun, koska he hoitavat kotitöitä tai joutuvat tienaamaan elantoa köyhälle perheelleen. Tyttöjen koulutus on kuitenkin yksi tehokkaim-mista keinoista vähentää köyhyyttä.
Uudella Stipendi tytölle -lahjalla voit tukea heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen koulunkäyntiä. Tyttöjen perus-koulutus on ratkaisevan tärkeää, sillä koulutetulla naisella on paremmat mahdollisuudet toimeentuloon tulevaisuudessa, ja hän pystyy huolehtimaan paremmin itsestään ja perhees-tään. Tyttöjen koulutukseen panostamalla parannetaan myös lasten ja naisten asemaa merkittävästi.
Stipendi tytölle -lahja on hankittavissa Toisenlaisen Lahjan nettisivuilta lokakuussa.
Anna lahja, jotta tytöt pääsevät koulutielle!toisenlainenlahja.fi | 020 787 [email protected]
UUSI NAISTENPANKIN LAHJA
– STIPENDI TYTÖLLE!
Santeri Lehtonen uskoo hävikkiruokakaupan menestyvän myös Suomessa. ”Kannustan kaikkia ostamaan WeFoodin virtuaaliosakkeen.”
Kohtauspaikka Kohtauspaikka
19TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA18 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
PALMUNLEHDISTÄ PUNOTTUKUKKARO SAMBIASTAIhastuttava sambialainen kukkaro on punottu käsin palmun lehdistä. Kukkaroita valmistavat köyhissä oloissa Cheeban kylässä asuvat naiset. Liikakalastus ja huonot sääolosuhteet ovat heikentäneet naisten mahdollisuuksia perintei-seen, kalastuksesta ja maanviljelystä saatuun toimeentuloon. Tämä tuote auttaa naisia ja heidän perheitään saamaan paremman elannon.
Hinta: 10,00 €
Tilaukset:[email protected], www.sacrum.fiKotimaayhtiöiden kauppa,Hietalahdenranta 13,00180 Helsinki, p. 020 754 2350.
Putiikki
Tuoreiden leivonnaisten tuoksu kantautuu sieraimiin melkeinpä pelkästään selailemalla alkuvuodesta ilmestynyttä Onnellinen pulla -leivontakirjaa.
Reseptit ovat peräisin Naisten Pankin ys-tävien ja vapaaehtoisten kätköistä, ja kerras-saan ihastuttavat lämminhenkiset kuvitukset Matti Pikkujämsän kynästä. Kirjasta löytyy resepti niin leipiin, pikkusuolaisiin, pulliin kuin kakkuihinkin. Mukaan mahtuu myös monta gluteenitonta reseptiä.
Leivonnaisten lomassa ilahduttavat Jukka Itkosen, Tuomas Kyrön, Kati Tervon, Hannu Väisäsen, Matti Rönkän, Riina Katajavuoren, Tommi Melenderin, Katja Ketun ja Rosa Liksomin tekstit, jotka kirjailijat ovat lahjoitta-neet Naisten Pankille.
Onnellisesta pullasta löytyy kätevästi re-septit esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtu-mien, koulujen tai urheiluseurojen myyjäisiin. Samalla idealla muutama vuosi sitten teh-dyn Lautasellinen iloa -kirjan tuotoilla saatiin tuhat ammattia kehitysmaiden naisille.
Kirjaa voi tilata Naisten Pankilta, jolloin jokaisesta kirjasta menee 12 euroa Naisten Pankin toimintaan. Lue lisää: naistenpankki.fi/onnellinen-pulla
Teksti: Noora Jussila
Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen (toim.): Onnellinen pulla. Kirjallinen leivonta-kirja. Kirjapaja 2017.
NYT LEIVOTAANONNELLISTA PULLAA!
Kirjat
VÄRIKÄSTÄSYKSYÄ!
Edellisen Tekoja-lehden parhaaksi jutuksi äänestettiin Seitsemän vuotta Haitissa.
Reilun kaupan tuotepaketin voittiTeija Vainio-Pededersen. Onnea!
Äänestä tämän lehden parasta juttuaja osallistu arvontaan viimeistään 1.11.
osoitteessa kua.fi/tekoja-lehti tai postitse Kirkon Ulkomaanapu,PL 210, 00131 Helsinki.
Kohtauspaikka Kohtauspaikka
Vuosikymmenien varrella olen maail-man katastrofi- ja konfliktialueilla ihail-len ja kunnioittaen seurannut monen tavallisen ihmisen rohkeutta nousta joukosta, lausua mielipide vääryyttä vastaan tai auttaa hädänalaisia.
Olen nähnyt, kuinka ihmisten hy-vyys ja pahuus korostuvat siellä, missä on vallalla konflikti, koski se sitten sotia, maanomistusoikeutta tai ilmastonmuu-toksen vaikutuksia.
Usein vieraasta tuntuu siltä, että mitä köyhemmät olosuhteet ovat, sitä enemmän korostuvat hyvyys, rohkeus ja vieraanvaraisuus.
Juuri tavallisten ihmisten hyvyys ja rohkeus auttavat myös haasteellisilla alueilla toimivia kansainvälisiä auttajia jaksamaan. Rohkeus on tarttuvaa. Se on positiivista vuorovaikutusta.
Pian vankilasta vapautumisensa jälkeen minulle Etelä-Afrikassa haas-
tattelun suonut Nelson Mandela sanoi, ettei rohkeus ole pelottomuutta vaan pelon voittamista.
Me kaikki kansainvälisissä tehtävissä toimineet ihmiset pelkäämme joskus hankalissa tilanteissa.
Juuri pelon voittaminen vaatii rohke-utta, ja siihen auttaa, että uskomme sii-hen, mitä teemme. Helpompi vaihtoehto olisi siirtyä turvallisempiin tehtäviin.
Kovanaamat eivät ole rohkeimpiaYleistäminen on aina vaarallista, koska me olemme niin eri tavalla rakennettuja, herkkyydestä motivaatioon asti. Kova-naamat ja kivisydämet eivät välttämät-tä ole kaikkein rohkeimpia.
Maailman humanitaarisen avun päivä 19. elokuuta piti sisällään huo-lestuttavan viestin. Aivan liian moni rohkea auttaja on menettänyt henkensä menneen vuoden aikana.
YK:n ja kansainvälisten avustus-järjestöjen lippuja ja tunnuksia ei enää kunnioiteta siinä määrin kuin aikai-semmin. Sairaalat, klinikat ja niiden työntekijät ovat joutuneet sotarikosten kohteeksi Afganistanista Jemeniin. Hu-manitaarista työtä tekevien uhka joutua sieppausten, rikosten ja terrorismin kohteiksi on kasvanut. Viime vuonna 101 avustustyöntekijää sai surmansa eri operaatioihin kohdistuvissa iskuissa.
Media kyllä uutisoi näyttävästi kansainvälisiin toimijoihin kohdistuvat hyökkäykset ja uhrit, mutta ei aina pidä paikallisten rohkeiden ihmisten toimin-taa uutisten arvoisena.
Rauli VirtanenKirjoittaja on toimittaja-tietokirjailija, kaupunginvaltuutettu ja Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja.
ROHKEUSON PELONVOITTAMISTA
SYKSYNHAUSKINTAPÄIVÄÄVIETETÄÄN 10.11.
Marraskuussa on taas aika laittaa punainen nenä päähän, nauraa tai naurattaa, ja samalla auttaa kehitysmaiden ihmisiä. Nenäpäivänä 10.11. TV2 muuttuu koko illan Nenäkanavaksi, jolta löytyy illan mittaan peräti neljä hauskaa show’ta.Nenäpäivän tuotoilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun ja kahdeksan muunsuomalaisen järjestön työtä. Katso Nenäpäivän sivuilta, miten voit osallistua.www.nenapaiva.fi
21TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA20 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
Svenska sidor
För tio år sedan gjorde Kyrkans Utlands-hjälp en helomvändning som betyder att vi kan hjälpa allt fler människor i dag. Vårt 70-årsjubileum till ära blickar vi tillbaka på de avgörande besluten.
Kyrkans Utlandshjälp (KUH) har på kort tid vuxit till Finlands största utvecklings-samarbetsorganisation och näst största inom humanitärt arbete. Framgången är ett resultat av flera avgörande beslut som fattades för tio år sedan när den dåvaran-de verksamhetsledaren Antti Pentikäinen trädde i tjänst.
Efter att KUH länge hade stött sina samarbetspartners fältarbete tyckte Pen-tikäinen det var viktigt att själv börja ta ansvar för resultaten. De första kontoren med egen personal grundades i Afrika.
Arbetets fokus lades på tre huvud-teman: utbildning, utkomst och fred. Fredsarbetet kom med Pentikäinen, tidi-gare rådgivare för fredsprisbelönta Martti Ahtisaari. Arbetet tog fart i Somalia och bar snart frukt.
”Somalia var då lite som Syrien i dag. Ingen ville dit och arbetet var mycket farligt. Nu har vi hjälpt Somalia i många avgörande skeden. I fredsarbetet är det
viktigt att inte ge upp och att lära sig av sina misstag”, säger Pentikäinen.
Specialiserad på sköra staterKUH har specialiserat sig på att arbeta i länder som ingen annan vill eller kan åka till. Sydsudan, Somalia och Central-afrikanska republiken är de tre sköraste staterna i världen, och KUH är en av få organisationer som jobbar i Eritrea.
”Vårt arbete är mera värt i sköra stater där. Det lönar sig inte för en liten organi-sation att söka sig till länder där alla andra är”, säger nuvarande verksamhetsledare Jouni Hemberg.
I januari 2010 förstörde en kraftig jordbävning över hälften av alla hus i Haiti, och över 220 000 människor dog. KUH reste tält för undervisning, byggde tillfälliga klassrum och till sist permanenta skolbyggnader.
I stället för att bara stöda sina part-ners arbete var KUH med sin utbildnings-expertis nu med i en massiv hjälpinsats. Och det var klart från början att det be-hövdes mer än väggar.
”Vi gick också in för att förbättra ut-bildningens kvalitet”, säger Minna Peltola, sakkunnig inom utbildning.
Vid jordbävningen i Nepal år 2015 transporterades så väl byggmateriel för skolor som en lärare på samma lastbil till de drabbade områdena. Läraren gav råd till sina lokala kolleger om hur de skulle behandla de traumatiska händelserna med barnen. Skolor och människor bygg-des upp samtidigt.
KUH återuppbyggde 300 skolor i Nepal, fler än någon annan organisation. År 2016 fick sammanlagt över 130 000 barn och unga högklassig utbildning tack vare KUH:s arbete.
KUH:s arbete har fått internationellt erkännande och allt fler finansiärer tror på arbetets kvalitet. År 2013 grundade bad grundade KUH på FN:s förfrågan Nätver-ket för religiösa och traditionella aktörer, och 2017 blev KUH medlem i styrgruppen för det internationella expertnätverket för utbildning INEE.
”Jag är stolt över att kyrkan och fin-ländarna har en hjälporganisation som bär ansvar för de verkligt viktiga proble-men just nu”, säger Pentikäinen.
MODIGA BESLUT NYCKELN TILL KUH:S FRAMGÅNG
Det krävdes mod av Kyrkans Utlands-hjälp att ta sig ut i världen för tio år sedan. Vårt sätt att arbeta förändrades i grunden och vi måste lära oss många nya saker. Tack vare förändringen har vår verksamhet vuxit otroligt och vi kan hjälpa allt fler människor. Mer om det här kan du läsa på det här uppslaget och på sidorna 6–11.
Också fältarbetarna måste vara modiga för att klara av arbetet i världens sköraste länder. Vi har valt att jobba i länder som många andra organisationer inte vågar eller vill arbeta i, men där hjäl-pen är desto värdefullare. Vi vet redan när vi åker att vi står inför stora utma-ningar. Trots det åker vi.
De första fältarbetarna skickades för tio år sedan till Kongo och Somalia
för att bygga upp vår verksamhet från ingenting. Anna Muinonen berättar om de här erfarenheterna på sidan 22.
Det krävs också mod att bära ansvar. Vi ansvarar inte bara för vår fältpersonals säkerhet, utan också för att garantera att vårt arbete har betydelse. Våra modiga beslut har som tur lett till imponerande resultat. Till min glädje har jag fått vittna hur bra hjälpen når fram till människor och går till de mest akuta behoven mitt i en katastrof eller till att bygga en framtid efter en konflikt.
Mod är en central värdering och ett sätt att arbeta för Kyrkans Utlandshjälp. Det förpliktar oss till att hitta lösningar som verkligen hjälper människor. I en föränderlig värld måste vi konstant leta efter nya metoder. Det som fungerade
för tio år sedan är inte nödvändigtvis det bästa sättet att hjälpa på år 2018.
Mod krävs speciellt av de människor som varit tvungna att lämna sina hem på grund av krig eller för att bygga sig en bättre framtid efter en katastrof. Ahmed, Amani och Luul berättar sin egen his-toria om mod i tidningens pärm och på sidorna 14–15.
Det är också modigt att även i svåra tider stå upp för dem som är svagare och hjälpa dem till en bättre morgondag. Tack för ditt stöd!
Jouni HembergVerksamhetsledare förKyrkans Utlandshjälp
Det krävs mod att hjälpa
Arbetet i Haiti efter jordbävningen år 2010 var en vändpunkt för Kyrkans Utlandshjälp.
Svenska sidor
Många flickor som bor i ett u-land kan inte gå i skola
eftersom de sköter hemmets sysslor eller arbetar för att
bidra till sin fattiga familjs uppehälle. Att utbilda flickor
är emellertid ett av de effektivaste sätten att minska
fattigdomen.
Med hjälp av denna nya gåva kan du understöda
de mest utsatta flickornas skolgång. Flickors grundläg-
gande utbildning är av avgörande betydelse eftersom
en utbildad kvinna har bättre möjligheter att försörja sig
och sin familj. Genom att satsa på flickornas utbildning
blir barnens och kvinnornas ställning betydligt bättre.
Gåvan Stipendium till en flicka finns på Annorlunda
Gåvas nätsida från och med oktober.
Ge en gåva så att flickorna kan gå i skola!
annorlundagava.fi 020 787 1201
NYHET BLANDKVINNOBANKENS GÅVOR– STIPENDIUM TILL EN FLICKA!
22 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA 23TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
KUVASTIN
Jotakin tapahtuuRohkea avaa suunsa ensimmäisenä ja näyttää sumussa suuntaa. Rohkea ottaa erehtymisen ja eksymisen riskin ja astuu luottavaisena pimeään.
Mutta rohkea voi olla myös niin, että varmistaa ensin koordinaatit ja lujuuslaskelmat. Tai niin, että on loppuun asti epävarma ja huojuu ja haparoi.
Pelko ei ole rohkeuden vastakohta vaan rohkeuden paljastaja. Tosi rohkea on se, joka tekee, vaikka pelkää.
Rohkeuden vastakohtia ovat pysähtyminen ja säilyt-täminen.
Rohkeuden tunnistaa siitä, että jotakin tapahtuu. Rohkeat rakentavat ja rikkovat. Kaikki on heidän jäljiltään rehevästi liikkeessä.
Kaisa Raittila
Tekijä
Juttusarjassa esitelläänKirkon Ulkomaanavuntyöntekijöitä eri puoliltamaailmaa.
ENSIMMÄINEN AVUSTUSTYÖNTEKIJÄAnna Muinonen lähti kenttätyöhön Kongoon vuonna 2006 ja jäi sille tielle.
Joulukuussa 2005 Anna Muinonen saapui perehdytykseen Kirkon Ulko-maanavun toimistoon. KUA:n koko henkilökunta mahtui istumaan saman pöydän ääreen palaveriin.
Muinonen oli juuri palauttanut humanitaarista työtä käsittelevän gradunsa ranskalaiseen yliopistoon ja palannut Luterilaisen maailmanliiton kenttäharjoittelusta länsiafrikkalaisesta Guineasta.
KUA oli puolestaan juuri saanut ulkoministeriöltä rahoituksen Kongossa toteutettavaan hankkeeseen, ja paikan päälle tahdottiin lähettää oma työnteki-jä valvomaan hankkeen toteutusta.
”Perehdytyksessä jollain tuli mieleen kysyä, että kun kerta lähdet Afrikkaan, voisitko samalla vilkaista hankkeitamme Liberiassa ja Sierra Leonessa. Kongon Gomasta oli Sierra Leoneen noin 7 000
kilometrin matka”, Muinonen muistelee.Kongossa oli levotonta keväällä
2006, kun Muinonen saapui maahan. Kapinallisryhmät taistelivat keskenään ja kerran Muinonen ja muut avustus-työntekijät jouduttiin evakuoimaan. Väkivaltaisuuksia paenneille ihmisille annettiin humanitaarisena apuna ruo-kaa ja muita tärkeitä tarvikkeita.
Pian käynnistettiin myös Naiset sodan jaloissa -hanke, joka laajeni myöhemmin Kongosta Sierra Leoneen ja Liberiaan.
”Sodassa naisiin kohdistui paljon seksuaalista väkivaltaa. KUA:n hank-keissa heille tarjottiin oikeusapua ja autettiin koulutuksen ja mikrolainojen avulla pääsemään kiinni toimeentuloon ja takaisin jaloilleen konfliktin jälkeen.”
Työtapoja hiotaan paremmiksiMuinonen viihtyi Kongossa vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen hän muutti Kenian Nairobiin KUA:n Itä-Afrikan ohjelmajohtajaksi. Nykyisin Muinonen
työskentelee KUA:n laatuasiantuntijana Nairobista käsin. Sinne hän on tehnyt kodin perheensä kanssa ja Nairobista on myös kätevää vierailla KUA:n hankkeis-sa muualla Keniassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa, Ugandassa, Keski-Afrikan tasavallassa tai Eritreassa.
KUA toimii nykyään 15 maassa eikä liki 400 hengen työyhteisökään mahdu enää saman kahvipöydän ääreen. Muin-osen toimenkuvaan kuuluu miettiä, mi-ten KUA:n työtapoja voidaan kehittää.
”KUA:ssa kiinnostavinta on se, että järjestö on koko tämän kymmenen vuoden ajan kasvanut ja kehittynyt", Muinonen sanoo
”KUA ei ole kuitenkaan kangistu-nut kaavoihinsa, vaan toimintatapoja arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti niin, että ne ovat aidosti paikallisia ihmisiä osallistavia ja voimaannuttavia.”
Teksti: Noora JussilaKuva: Anna Muinosen kotialbumi
Anna Muinonen jakoi reppuja koululaisille KUA:n kunnostaman koulun avajaisissa Kongossa vuonna 2010.
Vähemmän ruokahävikkiä – enemmän tukea kehitysmaihin. Osta WeFood-virtuaaliosake!
Tekstaa WEFOOD numeroon 16499WeFoodin virtuaaliosakkaana tuet Suomen ensimmäisen hävikki ruokakaupan perustamista, saat graafikko Otto Koivusen suunnitteleman minijulisteen, kutsuja WeFoodin asiakastilaisuuksiin sekä 10% alennuksen WeFoodkaupassa myytävistä elintarvikkeista vuoden ajan. Hävikkiruokakaupan tuotot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön.
wefood.fi#wefoodsuomi
