64
2/07 1.10.2007 AUDIOVISUAALISEN KULTTUURIN EDISTÄMISKESKUS A V E K 2 0 V U O T T A

2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

  • Upload
    others

  • View
    1

  • Download
    0

Embed Size (px)

Citation preview

Page 1: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

2/07 1 . 1 0 . 2 0 0 7 A U D I O V I S U A A L I S E N K U L T T U U R I N E D I S T Ä M I S K E S K U S

A V E K 2 0 V U O T T A

Page 2: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

2

PA A K K A N E N

Sisältö

3 Pääkirjoitus

4 Kari Yli-Annala: Aikalaisuudesta

6 Marja Heinonen: Yleisöjen tulevaisuus: Sohvaperunasta suorittajaksi?

8 Minna Tarkka: Osallistuva demokratia ja media

10 Timo Vuorensola: Star Wreck. Yhteisöt ja elokuvatuotanto

12 Panu Heikkilä: Toisten elämä

14 Harri Larjosto: Taiteilijan täydellinen yleisö

16 Pekka Virtanen: Liikkuva kuva museossa

17 Erkko Lyytinen: Ammattiymmärtäjä

21 Maria Friman: Romanitoimittaja

24 Maria Bregenhøj: Jean Bitar tekee elokuvia itselleen ja maailmalle

27 AVEK 20

39 Kyylän valinnat

40 Tero Jartti: Rolling Story – uusi tapa kertoa tarina

42 Minna Tarkka: Sähkömetsä. Kronikka kokeellisesta hengestä

44 Virve Indrén: Media-ohjelman hankekehittely uudistuu

46 Ulla Simonen: Käytännöistä

48 Kyylä: Kokeiltais mieluummin valkoisilla hiirillä

49 Miira Paasilinna: Markkinointiosaamiseen tarvitaan apua

50 Lyhyesti

56 Valmistuneita tuotantoja

59 Tukipäätökset syksy 2006 Kansi: Luonto ja terveys, ohj. Panu Heikkilä. Kuva: Henna Aaltonen

Page 3: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

3

Avek-lehtijulkaisija AVEK/Kopiosto ryHietaniemenkatu 2, 00100 Helsinkipuh. 4315 2350fax 4315 2377e-mail: [email protected], http://www.kopiosto.fi/avek

Juha Samola (päätoimittaja)Pekka Rislakki (vastaava)Maria Bregenhøj(toimittaja)Erja Mäki-Iso (toimitussihteeri)ISSN 1236-7753taitto: Tiina Paju

Kari Yli-Annala on kehitellyt varsin kiinnostavaa aikalaisuuden käsitettä, joka sopii hyvin johdan-noksi lehden teemalle. Laajimmillaan aikalaisuus viittaa kaikkiin samanaikaisesti elossa oleviin ih-

misiin, jolloin muodostuu periaatteessa suurin mahdollinen yleisö. Globalisaation kiihtyessä tämä voi vielä toteutua, in-ternetin aikakaudella ehkä hyvinkin pian.

Yleisön käsite muuttuu. Käynnissä on kaksi ristiriitaisel-ta vaikuttavaa kehityskulkua. Toisaalta yleisö laajenee, toi-saalta yleisöt pirstaloituvat. Tilanne on tulkittavissa siten, että laajeneminen koskee potentiaalista yleisöä, mutta sen tavoittavat vain suurimmat katastrofit ja vastaavat. Pääasi-allisena trendinä näyttäisi olevan yleisöjen pieneneminen, minkä seurauksena erilaiset vähemmistöt ja alakulttuurit muuttuvat yhä keskeisimmiksi. Onko esim. Suomessa van-haa yleiskulttuuria enää muuta kuin urheilukilpailujen yh-teydessä?

Eräässä mielessä kyse on paluusta heimoaikaan, jolloin fyysiset välimatkat pitivät huolta siitä, että kunkin heimon tulkinnat todellisuudesta pysyivät rajatulla fyysisellä alueel-la. Välissä oli kirjapainotaidon keksiminen, valistus ja mo-dernismi, jotka kaikki tähtäsivät yhden ja oikeaksi uskotun – joskin kulttuurisidonnaisen - todellisuuskuvan levittämi-seen. Toki välissä ovat olleet myös ristiretket, löytöretket, lä-hetyssaarnaajat ja muu uskonnon tai ideologian pakkovien-ti. Nyt kun internetistä on tulossa tärkein viestintäkanava, yleiskulttuuri häviää. Ihmiset eivät netissä ollessaan altis-tu samalla tavalla omista näkemyksistään poikkeaville nä-kemyksille kuin lehteä lukiessaan. Kukin ryhmä voi tyytyä informaatioon, joka tukee ja vahvistaa omaa olemassaolevaa maailmankuvaa.

Yleiskulttuuri siis sirpaloituu. Kullakin vähemmistöl-lä näyttää olevan oma todellisuutensa, tapansa hahmottaa maailmaa. Vähemmistöjen todellisuuskäsitykset eivät koh-taa kuin sattumanvaraisesti tai jos kohtaavat, niin törmäävät joko toisiinsa tai siihen vähään, mitä yleiskulttuurista on jäl-jellä. Kyse on harvoin vuoropuhelusta tai edes toisen todelli-suuskäsityksen ymmärtämisestä.

Itse kukin kuuluu johonkin vähemmistöön. Joku on va-senkätinen, toisella on punainen tukka, joku on savolainen ja joku homo. Kyse on usein tarkastelutavasta, erilaisten piirtei-

den korostamisesta yhtäläisyyksien sijasta. Aikalaisiahan me olemme kaikki. Enemmistön käsite on abstrakti, samankal-tainen kuin esim. keskiverto kansalainen, tilastokummajainen. Selvyyden vuoksi on kuitenkin todettava, että on myös aitoja vähemmistöjä, kuten vähemmistökansallisuuksia. Näiden to-dellisuus valtaväestön (enemmistön) kohtelemana voi olla jul-ma, eikä asia käsitteitä pyörittelemällä muuksi muutu.

Yleisön käsitteellä on myös poliittinen ulottuvuuten-sa. Filmihullu-lehdessä (1/07) oli Martti-Tapio Kuuskosken esittely ranskalaisesta filosofista Bernard Stiegleristä. Tämä käyttää telekratian käsitettä, jolla viittaa demokratian rap-pioon; julkinen mielipide on korvautunut yleisön käsitteellä. Ihmiset alistetaan kuluttajiksi ja eristetään omiin vähemmis-töihinsä, alakulttuureiksi. Esimerkkejä ei meilläkään tarvitse kaukaa hakea. Äänestäminen Idols- tai Tanssii tähtien kans-sa –kilpailuissa siitä, kuka pääsee jatkoon ja kuka putoaa, on kohta luonnollisempaa kuin äänestäminen vaaleissa. Digiajan lupaama vuorovaikutteisuus toteutuu aika marginaalilla ta-valla. Kovin syvälle ei tässä lehdessä tähän teemaan mennä, mutta kysymyksiä voidaan herätellä. Ehkäpä kriittiset tutki-jat voisivat palata peruskysymysten pariin ja miettiä mm. sitä, mihin tämä yhteiskunta on näillä arvoilla menossa.

Suomalainen näytelmäelokuva täyttää tänä vuon-na 100 vuotta (”Salaviinan polttajat” vuodelta 1907 oli lajissaan ensimmäinen). Tuottajat valitsivat tä-män ajankohdan julistaakseen pitkää näytelmäelo-

kuvaa koskevan tuotantosulun. Draaman taju on kohdallaan. Taustalla on elokuvan pitkään jatkunut kurjistuminen, jon-ka aikana tuotantotuki ei ole pysynyt tuotantokustannusten nousun rinnalla, ja ilman tukeahan Suomessa ei montakaan elokuvaa tehtäisi. Ala on tehnyt esityksen muiden Pohjois-maiden tason saavuttamisesta. Se on hyvin realistinen. On myös hyvä muistaa, että kyse ei ole verovarojen käytöstä, vaan veikkausvoittovaroista, Pölösen termillä ”humpuukkirahois-ta” (Kauppalehti 14.9.07), jotka ovat ihmisten pelihimon seu-rausta. Niillähän ihmiset ovat hakeneet unelmia, joita eloku-va taiteista parhaiten pystyy heille tarjoamaan korvikkeeksi saavuttamattomasta lotto-voitosta.

Juha Samola24 .9.2007

Yleisö ja vähemmistötNedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007

Page 4: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

4

Yksinkertaisimmil-laan aikalaisuus merkinnee samana aikana elävien ih-misten kokemusto-dellisuuksien mo-

ninaisuutta ja mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa tuossa moninaisuudessa. Kokemalla ilomme ja surumme ja kiis-tanaiheemme, valitsemalla suuntam-me ja ottamalla vastuumme osallis-tumme oman aikamme, sen toiminto-jen ja toimintaedellytysten muotoutu-miseen. Kun olemme aikalaisuudessa toimijoita, ts. elävien kirjoissa, osallis-tumme kaikki sen muotouttamiseen. Kun elämämme loppuu, olemme aika-laisia vain jättämiemme muistikuvien ja muiden kuvien, jättämiemme jälki-en ja meistä myöhemmin kerrottavi-en kertomusten kautta. Substanssim-me muuttuu. Meistä tulee eräänlaisia kuvia, piirroksia ja jälkiä meidät tunte-neiden, tietäneiden ja ehkä jopa myö-hemmin meistä kiinnostuvien ihmis-ten aivojen sopukoihin.

Aikalaisuuteen kuuluvat erimie-lisyys ja riita sekä toisistaan kaukais-tenkin näkemysten yhteensovittami-nen. Aikalaisuus on myös historiatie-toisuutta. Kun tähdätään lyhyen täh-täimen maaleihin, toimitaan suppe-alla sektorilla, tiivistyneen nykyisyy-den sokeassa pisteessä, josta käsin ai-kalaisuus kuitenkin valitettavan usein muovautuu – usein hyvässä uskossa ja

toimintavalmiudessa omaa elämän-tehtäväänsä täyttävien kuuliaisten toi-mijoiden toimesta. Nykyhetkessä toi-miva ”massamieli” on vahva voima, oli kyseessä sitten fasismi, stalinismi, markkinavoimat tai muu totaalinen aate. Jopa pienet ryhmät voivat sortua ”mikrofasismiin” silloin kun ainoa hy-vä on ”meidän hyvä”.

Kuvitelman todellisuusJos modernin kertovan elokuvan teh-tävä oli filosofi Gilles Deleuzea laina-takseni aktivoida ”uusia aivoratoja”, uusia kytkentöjä mielemme synapseis-sa, tuo tehtävä tuntuu siirtyneen usein fiktioelokuvan tekijöiltä Anna Bille-rin kaltaisille alunperin avantgarde-piireistä lähtöisin oleville tekijöille tai muille pitkän elokuvan lainsuojatto-mille, dokumenttaristeille tai kuvatai-teilijoille. Viimeksi mainittuihin kuu-luva Milja Viita kuuluu kiinnostavim-piin aikalaisuuden kysymystä teoksis-saan käsitteleviin suomalaisiin teki-jöihin. Jo Viidan 16mm:n filmille ku-vatussa videoteoksessa 11 toukokuuta 1918 (2004) aikalaisuus sai kiinnosta-van muodon.

Kyseessä oli teoksen alaotsikon mukaisesti ”kuvitelma” v. 1918 kan-salaissodassa teloituspaikalle kulke-neen tytön ajatuksista ja kokemuksis-ta tuon viimeisen kävelyn aikana. Niis-tä ja muutamasta valokuvasta kertova teksti sekä nykyajassa kuvatun 16mm:n käsivarakameran kuvan kautta välit-tynyt kävely teloituspaikalle rinnastui-vat keskenään kokonaisuudeksi, jossa välittyi koskettavasti sekin, että kuka tahansa olisi voinut olla teloitettavan tytön paikalla.

Kokeellisessa 16mm:n elokuvas-saan Tarina kuolleesta miehestä (2006) Viita yhdisti ajallisuuden ja rajallisuu-den ei-olemassaolon ja kaikkivoipai-suuden kuvittelemiseen. Teoksen ker-toja on lähettänyt kirjeen Yhdysvalto-jen avaruushallinnolle NASAlle. Ker-toja selostaa näkemänsä unen, jos-sa hän koskettaa harmaata kiveä. Ele herättää henkiin kokonaisen planee-tan mantereineen ja kaupunkeineen. Jostain syystä unennäkijän on tehtä-vä ratkaisu planeetalla elävän kahden ihmisen välillä, elämänsä loppua elä-

vän vanhan naisen ja nuoren, terveen miehen välillä. Toisen heistä on kuol-tava. Tietämättä itsekään syytä kerto-ja valitsee miehen, joka kuolee järkyt-tyneiden ihmisten silmien edessä. Kir-jeessään kertoja pyytää NASAlta, että hän voisi matkustaa kuuhun koettele-maan kotiplaneettamme ei-olemassa-oloa nostamalla kätensä maan eteen ja kuvittelemalla sen paikalle tyhjän ava-ruuden. Aikalaisuus näyttäytyy koet-tuna sisäisyytenä, joka kutsuu esiin kuvitelman oman olemisemme ajan ja maapallomme mahdollistaman elä-män ulkopuolisuudesta. On lohdullis-ta, että maapallo vielä on, vaikka ai-kamme sillä onkin rajallinen.

Aikalaisuuden kysymykseen si-nänsä erottamattomasti liittyvät epookkielokuvat luovat aina eräänlai-sen aikakauden fantasian. Mutta entu-siastinen fantasialle omistautuminen saattaa tuottaa myös monin eri tavoin avautuvan teoksen.

Maailman elokuvafestivaale-ja kiertää parhaillaan amerikkalaisen independent-ohjaajan Anna Billerin hämmentävä elokuva Viva (2007). Bil-ler esittää ohjaamassaan, käsikirjoit-tamassaan, tuottamassaan ja puvus-tamassaan elokuvassa kotirouvaa, jo-ka joutuu 1970-luvun seksploitaation pyörteisiin.

Billerin entusiasmi 1960- ja 1970-luvun seksploitaation ja camp-elo-kuvien gurun Russ Meyerin elokuvia kohtaan sekä tutkimusretket 1970-lu-vun Playboy-lehtien sarjakuvien maa-ilmaan ovat saaneet aikaan hämmen-tävän camp-huumorin ja postfeminis-min yhdistelmän. Mentaliteetti voisi olla sukua vaikka suomalaisen video-taiteilijan Anneli Nygrenin tuotannol-le. Ne, jotka tuntevat Nygrenin bar-bie-nukkeja, elävää näyttelemistä ja kotivideoiden efektien estetiikkaa yh-distelevää tuotantoa, tietävät miten monenlaisesta ja kompleksisesta luku-tavasta näennäisen helpostikin lähes-tyttävässä teoksessa voi olla kyse. Bil-lerin mukaan hänen elokuvansa ker-tovat naisena olemisen omituisuudes-ta. Aikalaisuutta voi käsitellä näinkin, fiktioita sisältä käsin purkaen.

Onko tullut otollinen aika tutkia lähihistoriaa piiloon jääneiden jatku-

AIKALAISUUDESTA

Kari Yli-AnnalaKirjoittaja on helsinkiläinen mediatutkija, kuvataiteilija ja FIXC-osuus-kunnan jäsen

Viime aikoina olen ollut usealla eri

tavalla tekemisessä aikalaisuuden

teeman kanssa. Se on ollut mukana

niin taiteellisessa työssäni kuin

tekemässäni tutkimustyössä,

erityisesti Perttu Rastaan aloitteesta

käynnistetyssä Sähkömetsä

-projektissa. Artikkelissani käsittelen

aikalaisuutta yleisesti, viittaus-

kohteenani eräät erityiset uudet

liikkuvan kuvan teokset, jotka ilmen-

tävät aikalaisuutta kiinnostavasti.

Page 5: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

5

vuuksien ja kytkösten näkemiseksi, avautua aikalaisuudelle laajemmassa mielessä?

”Sisäisen Ollin” oppivuodetAikalaisuuden kokemus merkitsee as-tumista ulos rajoitetuista toimintaym-päristöistä. Liikkuvan kuvan lähihis-torian ja nykypäivän yhteyksiä löytyy esimerkiksi uuden kerronnallisen liik-kuvan kuvan taiteen ja 1960-luvun uu-den aallon elokuvien kontaktipinnois-ta. Kiinnostava uusi liikkuvan kuvan teos on suoraan tähän kontaktipintaan kiinnittyvä Maija Blåfieldin ja Anu Su-hosen installaatio Kun taivas putoaa... remake (esillä Nykytaiteen museo Ki-asmassa 12.10.2007–6.1.2008), jos-sa viittauskohteena on Risto Jarvan vuonna 1972 ohjaama skandaalilehdis-tön tähtitoimittajaa ja tämän uhria kä-sittelevä saman niminen elokuva.

Uuden version sijaan kyseessä on jo Jarvan elokuvassa esittäytyneitä teemoja, esimerkiksi hyväksikäyttöä monella eri tavalla tutkiva teos. Jarvan elokuvan sensaatiolehden toimittajan

Olli Meren hahmon esikuva tulkittiin aikanaan olevan 1960-luvun kohujour-nalisti Veikko Ennala. Elokuvan Olli Meri on häikäilemätön hyväksikäyttä-jä, joka piilottaa egokeskeisen toimin-tansa viljelemänsä pseudokaunokirjal-lisen kielen taakse. Hänen monologin-sa on säilytetty uudelleentulkinnassa lähes sellaisenaan. Blåfield ja Suhonen nostavat kuitenkin tulkintansa pää-henkilöksi Meren hyväksikäytön koh-teen Eilan hahmon (omalla nimellään esiintyvä amatöörinäyttelijä Neea). He ovat tunnistaneet Jarvan elokuvan miehisen tekijäjoukon hämmentävän itseruoskinnan, eräänlaisen fassbinde-rimäisyyden, joka erottaa sen melkein mistä tahansa muusta aikansa suoma-laisesta elokuvasta.

Blåfieldin ja Suhosen tulkintaan liittyi erottamattomasti jokaisen kes-keisen hahmon (Ollin ja Eila/Neean lisäksi liikuntavammainen Lauri) lä-pikäynti, mukaan luettuna oman ”si-säisen Ollin” löytäminen. Kysymys on tärkeästä eettisestä prosessista – hy-väksikäytön uhrin esiinnostamisen li-

säksi hyväksikäyttäjän, eräänlaisen mikrofasistin tunnistamisesta jokai-sessa meissä.

Aikalaiskeitoksessa hyvätkin aiko-mukset kääntyvät helposti huonoiksi seurauksiksi. ”Sisäisen Ollin” tunnista-minen voi johtaa myös positiivisiin seu-rauksiin, ympärillä olevien ihmisten ja näiden edistämien yhteistä hyvää ta-voittelevien hankkeiden huomiointiin.

Ei ole varmaankaan mahdollista liikaa painottaa sitä, miten tärkeää on, että myös itsekriittinen tarkaste-lu saa elintilaa erilaisissa aikalaisuutta tahoillaan muokkaavissa toimintaym-päristössä – yksilön, ryhmien ja eri-laisten organisaatioiden kokonaisuuk-sissa. Huolestuttavinta on ajan virras-sa meneminen, esimerkiksi kulttuu-ria arvostamaton, tuloeroja kasvatta-va ja yhteiskunnan tärkeitä tukiraken-teita purkava politiikka, jota tahtoen tai tahtomattaan edistävät tahot eivät todellakaan tunnu koskaan katsovan peiliin. Aikalaisuus on todellisuuteen kirjoittautuvaa fiktiota, jota jatkuvasti teemme. ■

The Bomb, Milja Viita

Aikalaisuus on todellisuuteen kirjoittautuvaa fiktiota, jota jatkuvasti teemme.

Page 6: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

6

90-luvun alkupuolella vie-railin muutamaan ottee-seen Yhdysvalloissa Bos-tonissa kuuluisassa MIT

(Massachusetts Institute of Technolo-gy) -korkeakoulussa, joka vie teknolo-gian ilosanomaa eturivissä eteenpäin. Muistan kaksi ajatusmaailmaani mul-listanutta viestiä, jonka maailmalla ar-vostetut visionäärit heittivät kasvoille-ni. Toinen tuli Fishwrap-nimisestä säh-köisen sanomalehden kokeilusta, jossa lukijat pääsivät itse päättämään, mitä uutisia he lukisivat lehdestään. Uutiset personoitiin. Toinen silloin jalat alta vie-vä ajatus tuli journalismin ja mainon-nan välistä suhdetta pohtineessa semi-naarissa. Siellä kuulin, että mainonta ja journalismi ovat itse asiassa sama asia – kyse on yleisön tarpeiden täyttämi-sestä. Kun mainonnasta tulee teknolo-gian antamien mahdollisuuksien myö-tä entistä kohdistetumpaa, yleisö saa juuri sitä informaatiota, mitä se haluaa ja tarvitsee. Ajattelu oli minulle pitkän linjan journalistina vieras, mutta sho-keeraavinta oli kuulijakunnan hyväk-syvä hyminä.

Yli kymmenen vuotta on kulunut noista ajoista ja MIT osoitti jälleen kerran visionäärin kykynsä. Yleisöjen maailma on muuttunut ja mullistunut eikä vauhti näytä hidastuvan. Yleisöt ovat hajonneet pieniin palasiin ja pal-jonpuhuvasti kielenkäytössä vilahta-vat entistä useammin asiakas ja kulut-taja katsojan tai kuuntelijan asemesta. Yleisöistä on tullut joukko aktiivisia, yksilöllisiä suorittajia sekä kauppata-varaa. Miten me olemme tähän tulleet ja mihin se meidät johtaa?

Viestintätutkimus on ollut kiin-nostunut yleisöistä vuosikymmeniä, mutta yleisön käsitteessä on tapah-

tunut voimakas muutos vasta varsin myöhään. 1980-luvulle asti yleisö näh-tiin yleisesti passiivisena viestien vas-taanottajana. Yleisin malli viestin-nästä prosessina oli ”injektiomalli”, jossa lähettäjä lähettää viestin viesti-men kautta ja se päätyy vastaanotta-jalle kuin injektiolla ruiskutettu lääke suoraan suoneen. Tällaisen ajattelu-mallin puitteissa yleisötutkimus kes-kittyi tarkastelemaan sitä, mitä viestit vaikuttavat yleisöön. Sittemmin vas-taanottaja, yleisö, on saanut suurem-paa roolia. Nykyisin sen tunnustetaan tulkitsevan viestejä ja tuottavan itse sisältöjä.

1940-luvulla syntynyt ja 1960- ja -70 -luvuilla uuden nousun kokenut käyt-tötarkoitustutkimus toi mukanaan ajattelun aktiivisesta yleisöstä. Yleisö on tämän ajattelun mukaisesti toimi-va ja tulkitseva subjekti, ei enää vies-tejä passiivisesti vastaanottava objek-ti. Yleisö käyttää medioita aktiivisesti tehden tietoisia tai tiedostamattomia valintoja. Internetin tulo 1990-luvul-la lisäsi vettä myllyyn. Sen kansalais-tenkin huulille nostama termi inter- aktiivisuus, mahdollisuus vuorovaiku-tukseen, on edelleen muuttanut käsi-tystä yleisön roolista ja tehnyt siitä en-tistä puuhakkaamman, jopa vaikeas-ti hallittavan. Kun käyttäjästä on tul-lut aktiivinen tuottaja, monet tutkijat ovat sitä mieltä, että perinteinen kä-sitys yleisöstä on aikansa elänyt, koska se viittaa passiiviseen rooliin. Sen si-jaan he puhuvat mieluummin “käyttä-jistä” tai jopa “aktiivisista käyttäjistä” tai “informaation etsijöistä”.

Tutkijoitakin innokkaampia ylei-sö-käsitteen muokkaajia ovat olleet kaupalliset toimijat. Entistä useam-min ihmisten aktiivisuus medioiden

käyttäjinä nähdään etusijassa kulutta-misena. He ovat kuluttajia, jotka valit-sevat erilaisia tuotteita ja palveluista, joita mainostajat vielä usein sponso-roivat. Painopisteen siirtymä on sel-vimmin nähtävissä internetissä. Kun puhutaan verkon käyttäjistä, puhees-ta eivät nouse käsitteet ”yleisö”, vaan ”kuluttaja”, ”käyttäjä” ja ”asiakas”. Ei-kä tällaisen terminologian käyttö kuu-lu mediataloissa pelkästään markki-nointiosastoille, vaan sitä käytetään kaikessa sisällöntuotannossa.

Netti ei ole ainoa alue, jossa van-notaan aktiivisten yleisöjen nimeen. Interaktiivinen kirja tai elokuva ei ole uusi asia, tai edes interaktiivinen teat-teri. Silmiini osui muutama päivä sit-ten kiinnostava uutinen Hämeestä. Tampereen Työväen Teatterissa pyö-rii syksyn interaktiivinen farssi Päh-kähullu hotelli, jonka käänteistä kat-sojat voivat esityksen edetessä äänes-tää. Tietokoneen laskettua äänet, ta-rina ottaa aina uuden suunnan. Uu-denlaista interaktiivisuutta on se, et-tä erilaiset vaihtoehdot on kirjoitet-tu valmiiksi jo etukäteen. Näyttelijät vain vaihtavat käsikirjoitusta yleisön toiveiden mukaan.

Raha ratkaiseeYleisöistä käytettävien nimikkeiden muuttuminen ei johdu pelkästään sii-tä, että yleisöt ovat aktivoituneet ja interaktivoituneet. Yleisöt ovat myös kaupallistuneet. Teknologian ansios-ta erilaiset yleisöt voidaan tunnistaa entistä paremmin ja muodostaa niis-tä kohderyhmiä niin sisällöille kuin markkinoinnillekin. Ja toisinpäin – aktiiviset yleisöt kertovat itse, millai-sia sisältöjä he haluavat. Eikä kehitys-tä ole varmastikaan hidastanut se, et-

Sohvaperunasta suorittajaksi?

Marja Heinonen Kirjoittaja on medioiden kehitystä 15 vuotta seurannut asiantuntija, joka valmistelee väitös-kirjaa verkko- mediasta

Yleisöt ovat hajonneet pie-niin palasiin ja paljonpuhuvasti kielenkäytössä vilahtavat en-tistä useammin asiakas ja ku-luttaja katsojan tai kuuntelijan asemesta. Ylei-söistä on tullut joukko aktiivi-sia, yksilöllisiä suorittajia sekä kauppatavaraa.

Y L E I S Ö J E N T U L E V A I S U U S :

Page 7: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

7

tä journalistiset sisällöt nivoutuvat en-tistä tiukemmin erilaisiin palvelusisäl-töihin. Kanadalainen marxilainen ta-loustieteilijä Dallas Smythe on vienyt ajattelun äärimmilleen ja kohottanut yleisöt, täsmällisemmin yleisövallan, monopolikapitalismin kaupallisten massamedioiden päätuotteiksi ohjel-mien, sanomalehtien tai aikakausleh-tien asemesta. Hänen mukaansa uu-tiset ja muu ei-mainonnallinen aines ovat massamedioissa sivutuote, jota tuotetaan yleisön luomiseksi, minkä massamedia sitten myy mainostajalle.

Erityisesti netissä, mutta myös muualla yhteiskunnassa hoettu ”yh-teisöllisyys” -mantra on muokannut yleisöjäkin viime vuosina. Ajattelu rik-koo perinteisen, mediassa vallalla ole-van käsityksen siitä, että on olemas-sa tietty taho, joka kykenee suodat-tamaan informaatiosta tietoa. Yleisöt ovat muuttumassa tärkeiksi sisällön-tuottajiksi. Näkyvin ilmentymä tästä ovat internetissä blogit, henkilökoh-taiset päiväkirjat. Yhteisöllisyydestä on myös tullut yrityksille vahva väline markkinointiin. Kaupalliset toimijat rakentavat kovalla tohinalla erilaisia yhteisöjä, koska niiden avulla saadaan luotua uusia kohderyhmiä, jotka an-tavat yhteisössä toimiessaan itsestään tietoa myös markkinoinnin ja myyn-nin tarpeisiin. Ja kuulostaahan yhtei-söllisyyden tukeminen ylevämmältä kuin kohderyhmien rakentelu.

Avoimen tiedon jakamisen myötä on syntynyt ajatus siitä, että jokainen voi olla mukana luomassa uutta tie-toa. Wikipedia (www.wikipedia.org) on esimerkki siitä, miten perinteinen ajattelu sisällön tuottajasta ja kulut-tajasta on mullistunut. Tähän verkos-sa toimivaan tietosanakirjaan voi ku-

ka tahansa kirjoittaa mistä tahansa ai-heesta. Luotettavuuden taso kyetään säilyttämään vertaiskontrollin avulla – tekijät valvovat toisiaan.

Pirstaleiksi meniYleisöt eivät ole vain aktivoituneet ja kaupallistuneet, ne ovat myös pirs-toutuneet. Viestintävälineitä on entis-tä enemmän ja niiden kirjo on entistä laajempi. Yleisöt ovat entistä pienem-piä ja ihmiset siirtyvät sujuvasti ylei-söstä toiseen, kun tilanne ja tarpeet vaihtuvat. Enää ei voida klassisessa mielessä puhua yhdestä suuresta ylei-söstä, vaan yleisön voi äärimmilleen vietynä muodostaa yksi ihminen. Esi-merkkinä verkkomedia, johon käyttä-jä on personoinut haluavansa tietoa ai-noastaan urheilusta ja horoskoopeis-ta. Kenelläkään muulla ei ole todennä-köisesti täysin samannäköistä mediaa.

Nykyisin osa ihmisistä on niin tot-tunut siihen, että on mahdollisuus va-lita useiden erilaisten viestintävälinei-den joukosta, että tuskin muistaa ai-kaa, jolloin valinnanmahdollisuuksia oli vain murto-osan nykyisestä. Esi-merkiksi televisiosta oli 20 vuotta sit-ten tarjolla vain yhdet tv-uutiset tiet-tynä aikana. Nyt uutistarjontaa on vuorokauden ympäri. Jokainen voi va-lita ajan, paikan, välineen ja sisällön-tuottajan, josta seurata maailman ta-pahtumia.

Yleisöjen pilkkoutumien syntyy myös siitä, että osa medioiden käyt-täjistä ei ota uusia välineitä ja media-muotoja käyttöön, vaan pitäytyy pe-rinteisessä tavassa kuluttaa medioita ja keskittyy vallitsevien joukkoviestin-täsisältöjen seuraamiseen. Kun saman-aikaisesti toiset hakeutuvat voimak-kaammin vaihtoehtoisten medioiden

pariin, yleisöjen pirstoutumiskehitys voimistuu. Teknologian konvergens-si, yhdentyminen, ei automaattisesti johda median kulutuksen ja yleisöjen konvergenssiin.

Mediakentän kirjon monipuolis-tuminen ja sen myötä valinnan vapaus- asteiden kehitys ei ole pelkästään di-gitalisoitumisen mukanaan tuoma ke-hityspiirre, vaikka digitalisointi on kiihdyttänyt sitä. Sen jälkeen, kun sa-nomalehtien levikki kattoi yli puolet Yhdysvaltain väestöstä 1880-luvul-la, jokaista sukupolvea on kohdannut vähintään yksi uusi joukkoviestinnän muoto. Vuosisadan vaihteessa valo-kuva ja mykkäfilmi, 1920–40 -luvuilla AM radio ja äänielokuva, 1950–60 -lu-vuilla televisio ja FM radio, 1970–80 -luvuilla satelliitti- ja kaapelitelevisio ja 1990-luvulla internet. Jokainen näis-tä uusista mediamuodoista on vuorol-laan lisännyt kuluttajalle tarjolla olevi-en vaihtoehtojen määrää.

Kysymykset vailla vastauksiaTuhannen taalan kysymys on: “Mihin kehitys johtaa?”. Nyt kun meidät ylei-söinä on määritelty kulutusorientoi-tuneiksi aktiivisiksi toimijoiksi, mitä tekevät ne tuhannet entiset sohvape-runat, jotka eivät halua osallistua. To-dennäköisesti eivät osallistu edelleen-kään. Entä miten saadaan aktiivisuus ohjattua oikeaan uomaan? Äänestämi-nen Idolsissa tai BigBrotherissa moti-voi ihmisiä enemmän kuin äänen an-taminen eduskuntavaaleissa. Todelli-suus on siirtymässä toisaalle.

Miten säilyttää laaja maailman-kuva, jos personoidut uutiset tarjoa-vat vain formulaa ja väkivaltarikoksia? Mistä löytyy demokratian pohja, jos yhteinen jaettu todellisuus pirstoutuu? Demokraattisen yhteiskunnan kulma-kivenä on valistunut kansalaisuus, jo-ka on tähän asti vaatinut rakennuspa-likoikseen yleisjulkisuutta.

Yleisöillä on oman voimistuneen äänensä kautta mahdollisuus myös valtaan. Ne ovat tulleet mukaan sisäl-löntuotantoon ja ne voivat nostaa kes-kusteluun asioita, jotka itse katsovat tärkeiksi. Koska pirstoutunutta ja ak-tiivista yleisöä on myös vaikea halli-ta, kaupalliset toimijat janoavat tietoa yleisön toiveista ja haluista. Yhdysval-loissa tiedot ovat jo kauppatavaraa. Meillä ollaan vasta heräämässä. Ehkä tulevaisuudessa. Tulevaisuudestahan on sanottu, että se on sellainen, mik-si sen itse muokkaamme.

Yleisö on siitä mielenkiintoinen il-miö, että toisaalta jokainen meistä on osa sitä ja toisaalta suuri osa meistä yrit-tää vaikuttaa siihen jollain tavalla. Kumpi olikaan ensin – muna vai kana? ■

Syötti, ohj. Toni Malkki, 2007

Erilaiset yleisöt voidaan tunnistaa entistä paremmin ja muodostaa niistä kohde-ryhmiä niin sisällöille kuin markkinoin- nillekin.

Page 8: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

8

On oireellista, että oikeus-ministeriöön on perus-tettu vaaleja valvovan yk-sikön rinnalle uusi demo-

kratian vastuualue, jonka tehtävä on valvoa demokratian toteutumista. Yk-sikkö kokoaa tietoa demokratiasta Kansanvalta.fi -sivuille ja kehittää hal-linnon sähköisen kuulemisen Otakan-taa.fi-palvelua.

Kesäkuussa oikeusministeriö ja m-cult järjestivät osallistuvan ennakoin-nin seminaarin, jossa pohdittiin yh-teiskuntapolitiikan osallistuvia käy-täntöjä ja niitä tukevia verkkoratkai-suja. Erityistä huomiota saivat Tans-kassa päätöksentekoon kytketyt kan-salaispaneelit ja konsensuskonferens-sit, joissa kansalaiset arvioivat poliitti-sia päätöksiä.

Seminaarin osallistujat esittivät vahvoja puheenvuoroja suomalaisen demokratian tilasta ja toivoivat osallis-tuvan demokratian ja politiikan kokei-luja, joiden myötä päätöksenteko voisi kehittyä avoimempaan suuntaan.

Osallistumisen kirjain ja henkiKansalaisosallistumisen perusteet on kirjattu perustuslakiin, joka määrit-tää kansalaisille tasavertaiset oikeu-det osallistua päätöksentekoon sekä oikeudet sananvapauteen ja itseilmai-suun. Julkisuuslaki velvoittaa viran-omaiset tuomaan julki päätösten val-mistelun ja taustana olevien vaihtoeh-tojen perustelut. EU-tasolla kansalais-ten osallistuminen ja nähdään hyvän hallintotavan perustana.

Osallisuudesta säädetään lisäk-si mm. kuntalaissa, nuorisolaissa se-

kä ympäristövaikutusten YVA-lais-sa. Osallistumismenettely toteutuu-kin useimmiten ns. lähidemokratias-sa. Kokemukset esimerkiksi osallis-tuvasta kaupunkisuunnittelusta ovat kuitenkin usein tuottaneet turhautu-mista sekä virkamiesten että asukkai-den parissa. Hallinnon sektoroitumi-nen voi estää yhdessä tuotettujen suo-situsten toteutumisen; klusterien, ul-koistamisten ja konsultointien maise-massa on vaikea taata, että kaikki ta-hot sitoutuvat toimeenpanoon.

Usein pätee myös se periaate, et-tä mitä isompi asia, sen vähemmän jul-kisuutta ja osallistumista. Asukkailta voidaan esimerkiksi toivoa kantoja ur-heilukentän sijoitukseen, mutta ei sii-hen, miten paikallisdemokratian tulisi toteutua kuntaliitosten ja palvelu-uu-distusten puristuksessa.

Oman erityiskohteensa muodos-tavat teknologiaprojektit, jotka on vii-me vuosina kytketty kansallisen kil-pailukyvyn tavoitteisiin, ja joita on to-teutettu varsin keskusjohtoisesti. Kun tietoyhteiskunnassa yhä useamman sosiaalisen kysymyksen ratkaisu kyt-ketään teknologioihin, on suorastaan vaarallista, ettei päätösten sosiaalis-ta hyväksyttävyyttä punnita julkises-ti. Juuri tällaiseen harkintaan perustu-vat osallistuvan demokratian käytän-nöt, joiden lähtökohtana on ollut tar-ve tuoda julkiseen keskusteluun erityi-sesti teknologiaan liittyviä arvovalin-toja.

Television digitalisointiOpettavainen esimerkki suomalaises-ta “osallistumisvajeesta” on televisi-

on digitalisointi. Kyseessä oli ns. tek-nologinen imperatiivi, jossa kehitys-polku esitettiin alusta alkaen vaihto-ehdottomana. Kun jatkoaika analogi-sen signaalin välittämiselle vihdoin an-nettiin, selvisi, että vaihtoehtoja olisi-kin ollut. Seurauksena esiin nousivat uudet kapinalliset hahmot “digiänky-rä” ja “luvastakieltäytyjä”, ja keskus-telupalstat täyttyivät protestiposteis-ta. Kaikkien arkeen vaikuttava pro-sessi onnistui ehkä teknisesti, mutta epäonnistui sosiaalisesti, ja luottamus päätöksentekijöiden pätevyyteen sai uusia kolauksia.

Osallistuva menettely esimerkik-si Tanskan malliin olisi jo valmistelu-vaiheessa piirtänyt esiin digi-tv:n vaih-toehdot niihin liittyvine arvovalintoi-neen ja tuonut kansalaispaneelin ar-vioimaan vaihtoehtoja arjen näkökul-masta. Kansalaisten esiin tuomat nä-kökohdat olisivat myös sitoneet myö-hempää päätöksentekoa ja hankkeen toimeenpanoa. “Digipapan” luotta-musta herättelevä hahmo olisi ehkä jäänyt tarpeettomaksi.

Osallistuminen kiteytyy siihen, mi-ten asiantuntijuus määritellään. Osal-listuvan suunnittelun ja politiikan pe-rinteessä kansalaiset nähdään oman ar-kensa asiantuntijoina ja kokemustieto tuodaan haastamaan asiantuntijatie-to. Erityisesti teknologiakysymyksissä kansalaisten asiantuntemus on usein yhtä hyvä kuin kansanedustajien. Osal-listuvat menetelmät onkin nähty kei-noksi vastustaa asiantuntija- ja edun-saajavaltaa eli meritokratiaa tai “lobby-kratiaa”, jotka ovat ehkä merkittävin demokratiakriisin taustatekijä.

Minna TarkkaKirjoittaja on m-cult ry:n toiminnanjohtaja ja AVEKin johtokunnan jäsen

OSALLISTUVA DEMOKRATIA JA MEDIA

Page 9: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

9

Osallistuminen on viestintää ja vuorovaikutustaMutta miten osallistuminen liittyy au-diovisuaaliseen mediaan?

Ensinnäkin siten, että selkeä ja yleistajuinen viestintä on keskeinen osallistumisen edellytys – ilman tietoa, erityisesti orientoivaa ja taustoittavaa tietoa, on valintoja mahdoton arvioi-da. Audiovisuaalinen media on edel-leen tehokkain tapa välittää kokemuk-sellista tietoa, tuoda esiin eri näkökul-mia ja havainnollistaa monimutkaisia ilmiöitä.

Internet, kuten muut uudet medi-at ennen sitä, on nähty demokratian, sanan- ja ilmaisunvapauden mahdol-lisuuksina. 1990-luvun lopulta alkaen onkin verkkoon luotu ns. e-demokra-tiafoorumeita. Nämä perustuvat kui-tenkin kirjoitettuun sanaan ja suosivat siten kirjallisesti kykeneviä, aktiivisia verkkokansalaisia. Yksinomaan verk-koon perustuva osallistuminen voi näin jopa lisätä ns. digitaalista kuilua.

Osallistuminen hallinnon raken-tamille foorumeille onkin ollut melko vähäistä; motivaatiota on heikentänyt erityisesti tuntuma siitä, että kirjoitte-lu palstoille on vain “näennäisosallis-tumista”, jonka vaikuttavuus päätök-siin on vähäinen tai olematon.

Toinen osallistumista ja mediaa yh-distävä alue on mediakulttuurin teki-jöiden, taiteilijoiden ja kehittäjien toi-minta. Jo 1960-luvulta alkaen ovat me-diataiteilijat luoneet uusia kanavia pait-si luovalle kokeelliselle ilmaisulle myös erityisryhmien äänille. Tämä media-kulttuurin demokraattinen perinne on saanut digitaalisessa mediassa uu-

sia muotoja: osallistuvan median läh-tökohtana on kommunikaatioon ja yh-teistyöhön perustuvien verkkoympä-ristöjen ja mediasovellusten tuotanto.

2000-luvulla nousseet ilmiöt, joil-le on annettu nimeksi “web 2.0” tai “sosiaalinen media” ovat synnyttäneet osallistuvalle tuotannolle myös suurta kaupallista nostetta, jossa käyttäjien innovatiivisuus ja yhteisöjen vapaaeh-toinen työ valjastetaan palvelujen ke-hitykseen. Samaan pyrkivät julkisen ja yksityisen sektorin käynnistämät “li-ving lab”-hankkeet.

Voisikin ehkä sanoa, että osallis-tuminen on lyönyt läpi kaikilla muilla sektoreilla paitsi politiikassa. Demo-kratia-asioiden vahvistuminen oikeus-ministeriön agendalla herättää toivei-ta, että myös poliittinen kulttuuri voi-si vähitellen muuttua.

Osallistuva mediamaisemaOsallistumiskysymys on entistä kär-jistyneempi nykyisessä keskusteluil-mastossa, jossa hallinto samanaikai-sesti pyrkii vahvistamaan kansalaisyh-teiskuntaa ja toteaa, ettei keskeneräi-sistä asioista sovi puhua (Vanhasen II hallitus), ja kunnanvaltuustot pohti-vat tunnetaanko heidän toimintaansa riittävästi, mutta kieltävät edustajien-sa blogikirjoittelun (Helsingin kau-punginvaltuusto). Ilmassa on siis var-sin ristiriitaisia käsityksiä siitä miten, milloin ja kenelle viestitään - ja mihin viestinnällä pyritään.

Seuraavaksi tulisi ratkaista, mi-ten media voisi tehdä paremmin nä-kyväksi eri toimijaryhmien näkökul-mia ja toimia aitona keskustelun paik-

kana valtakunnallisesti ja paikallisesti. Osallistuvan politiikan projektit edel-lyttävät onnistuakseen laajaa julkista keskustelua, jonka vain media voi syn-nyttää.

Suomen keskittynyt, yhä useam-min ylikansallisesti ketjuuntunut media ei toimi vanhan ihanteen tapaan neljän-tenä valtiomahtina, jonka tehtävä oli-si vaalia sananvapautta ja valvoa demo-kratian toteutumista. Eikä tiukalle ajet-tu julkinen palvelu kykene tuottamaan riittävää näkyvyyttä ja kuuluvuutta eri-tyisryhmille ja yhteisöille.

Osallistumisen edellytykset syn-tyvät viestintä- ja kulttuuripolitiikan linjauksissa. Suomalaisessa media-maisemassa on säätely- ja toimilupa-politiikalla luotu tilanne, jossa kansa-laisten on lähes mahdoton päästä ka-naville muuten kuin aineistona tosi-tv- ja tosi tarina -ohjelmille. Kulttuu-ripolitiikassa digitaalista mediaa ke-hitetään entistä vahvemmin viihteen ja vientipotentiaalin näkökulmista, unohtaen sen sosiaaliset ja kulttuuri-set sovellukset, jotka ovat olleet ken-tän liikkeelle panevia ja sitä uudista-via voimia.

Myös mediamaiseman kohdal-la katsaus pohjoismaisiin naapureihin osoittaa, että toisinkin voisi olla. Esi-merkiksi Tanskassa ja Ruotsissa ovat yhteisölliset ns. public access -kanavat tuottaneet kansalaisryhmille matalan kynnyksen television, joka täydentää julkisen palvelun tehtäviä ja toteuttaa paikallisdemokratiaa. Näitä kanavia myös tuetaan valtiovallan taholta, jos-sa ne nähdään edellytyksenä sanan- ja ilmaisunvapauden toteutumiselle. ■

Lisää aiheesta: Osallistuva enna-kointi –seminaa-rin raportti ja ai-neistothttp://www.kan-sanvalta.fi/Etusi-vu/Tutkimusjake-hitys/Osallistuva-ennakointi

Public access –blogi avoimista kanavista ja ver-koista http://www. publicaccess.fi

Tom Moring ja Hannu Nieminen: “Media ja demo-kratia: ehdotuksia indikaattoreiksi”.

OSALLISTUVA DEMOKRATIA JA MEDIA Keskustelu suomalaisen demokratian tilasta on jatkunut kansanvallan juhla- vuonna vilkkaana. Huolen aiheet ovat tulleet tutuiksi: luottamus päätöksentekoon on pohjoismaisessa vertailussa heikko ja äänestysaktiivisuuden jatkuva lasku kertoo, että kyse on edustuksellisen demokratian kriisistä.

Until Fortune Washes Away, ohj. Jaana Kokko, 2007

Page 10: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

10

Ulkopuolisen silmil-lä katsottuna Star Wreck -hanke saat-toi näyttää melko epätoivoiselta: ke-nelläkään tekijöistä

ei ollut koulutusta pitkän elokuvan te-kemiseen – kokemuksesta puhumat-takaan – eivätkä näkymät kalustopuo-lellakaan olleet kummoiset: vanhalla käsivarakameralla ja pentiuminrotjak-keella ei pitkiä elokuvia kuvattaisi. Te-kijät päättivät kääntyä Internetin puo-leen löytääkseen tarvitsemansa avun ja ammattitaidon, ja näin, pitkään ennen kuin kukaan tekijöistä edes tiesi mi-tään yhteisöistä, syntyi ensimmäinen yhteisöllisesti tuotettu ja levitetty elo-kuva – Star Wreck: In the Pirkinning.

Yhteisöllisyyttä on maailma pul-lollaan. Jo toistakymmentä vuotta avoimen lähdekoodin yhteisöt ovat kehitelleet ohjelmistoja monenlaisiin tarkoituksiin. Tietokonepelaajien pe-limuokkaukset, eli modaukset, kehit-tyvät nettiyhteisöjen voimalla. Lukui-sia kokeiluja on tehty niin yhteisölli-sen kirjoittamisen, ongelmanratkai-sun kuin musiikin säveltämisenkin sa-ralla. Jopa raskas tuotantoteollisuus on alkanut hyödyntää yhteisövoimaa.

Elokuvamaailmasta yhteisöllisyys on kuitenkin loistanut poissaolollaan, vaikka ’sisällöntuotannon kuninkaal-le’ aiheen luulisi olevan luonteva kehi-

tyssuunta. Jokainen elokuva on kym-menien, satojen, tuhansien ihmisten yhteinen työponnistus, jota ohjaaja ja tuottajat kontrolloivat.

Yhteisöjä ei kuitenkaan vielä miel-letä taiteellisesti kykeneviksi kokonai-suuksiksi, ja vapaaseen kehitykseen perustuvat työtavat pelottavat ja arve-luttavat monia alalla pitkään vaikutta-neita tekijöitä. Epäilyille on myös jär-keviä perusteita – puolivalmiin mate-riaalin leviäminen voi johtaa tuotan-non vesittymiseen, ja toisaalta myös sanonta ’joukossa tyhmyys tiivistyy’ on netissä yhtä totta kuin Nürnbergis-sä kolmekymmenluvulla.

Haasteita yhteisöllisyyden ja eloku-van naittamisessa on, mutta monelta suunnalta on alkanut valua positiivisia merkkejä synergian löytymisestä. Star Wreckin tapauksessa yhteisö oli mer-kittävässä osassa elokuvatuotantoa, josta lopulta tuli yksi kaikkien aikojen katsotuimpia suomalaisia elokuvia.

Star Wreck ja yhteisöStar Wreck: In the Pirkinning ei ollut sarjan ensimmäinen elokuva. Tuotta-ja Samuli Torssonen on tehnyt Wreck-lyhytelokuvia vuodesta 1992 lähtien. Ensimmäiset viritelmät olivat yksin-kertaisia animaatioita, mutta pian ta-so alkoi kehittyä niin tarinan kuin ul-koasunkin osalta, ja viidennessä Star Wreck -elokuvassa (Star Wreck: Lost

Contact, 1997) nähtiin jo oikeita ihmi-siä heilumassa Tampereen lähiöpus-kissa ja sinitaustan edessä avaruuslai-van komentosillalla.

Star Wreck -elokuvat julkaistiin netissä 90-luvun puolessa välissä, ja vaikka noihin aikoihin monillakaan ei ollut pääsyä nettiin, saati riittävän no-peita yhteyksiä elokuvien lataamiseen, pieni mutta pippurinen faniyhteisö al-koi kasaantua oudon suomalaisen il-miön ympärille. Kun vuonna 1998 läh-dettiin tekemään In the Pirkinningiä, sadat, kenties tuhannet ihmiset ym-päri maailmaa odottivat jo seuraavaa osaa. Seitsemän tuotantovuoden aika-na yhteisö kasvoi, ja sen hyödyntämi-sestä tuli päätuotantoryhmälle luon-nollinen vaihtoehto tietotaidon puut-teiden korvaamisessa.

Lukuisat elokuvassa nähdyt ele-mentit olivat enemmän tai vähemmän nettiyhteisön kehittämiä. Käsikirjoi-tusta kehitettiin netistä löytyneiden kiinnostuneiden avulla, elokuvan nimi syntyi yhteisön ideoinnin tuloksena, ja kaikki avaruusalusmallit löytyivät in-ternetistä. Tämän lisäksi sadat näytte-lijät ja ekstrat päätyivät mukaan, kiitos innokkaan yhteisön.

Kun elokuva oli valmis ja levityk-sessä, alkoivat monet ulkomaalaiset kysellä mahdollisuutta saada elokuvan käytettäväkseen ilman tekstityksiä se-kä erillisen englanninkäännöksen dia-

Star Wreckin seuraa-ja Rautataivas tullaan tekemään niin ikään internet-yhteisön voi-mia hyödyntäen. Ky-seessä on Johanna Si-nisalon käsikirjoitta-ma, yhteistyössä Blind Spot Picturesin ja Pet-ri Jokirannan kanssa tuotettava tieteisko-media natseista kuun pimeällä puolella.

Yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella joukko tamperelaisia työttömiä,

opiskelijoita ja muita vapaa-aikaongelmista kärsiviä nuoria

päätti kääriä hihat ja toteuttaa yhteisen unelmansa –

kotimaisen kokoillan tieteiselokuvan.

Star WreckY H T E I S Ö T J A E L O K U V A T U O T A N T O

Timo VuorensolaKirjoittaja on tamperelainen elokuvaohjaaja

Page 11: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

11

logista. Näin syntyi uusi yhteisö, kään-täjät. He perustivat oman wiki-sivus-tonsa, jossa Star Wreck -elokuvan ter-mit, tapahtumat ja hahmojen nimet purettiin osiin ja käännettiin ja teksti-tettiin lukuisille kielille. Nykyään elo-kuva on saatavilla yli 20 vieraalla kie-lellä – mukana niin ranska, serbok-roaatti ja japani kuin Savon murre ja klingon.

Viimeinen yhteisöllinen ponnistus oli elokuvan levitys. Elokuva julkaistiin vapaaseen nettilevitykseen 1.10.2005, mutta ilmaiseksi jakaminen ei yksin riitä menestykseen. Aktiivinen ja in-nostunut yhteisö otti asiakseen levit-tää sanaa netin keskustelualueilla, säh-köpostilistoilla ja blogeissaan. Tämä alkusysäys toi elokuvan ensin interne-tin scifi-piirien huulille, josta se levisi eteenpäin netin uutispalveluihin, joi-den kautta taas kansainvälinen lehdis-tö kuuli ja kiinnostui asiasta. Näin sa-na Star Wreckistä levisi maailmanlaa-juisesti, ja elokuvaa ladattiin julkaisu-viikolla huimat 700 000 kertaa. Ny-kyistä latausmäärää on mahdoton ar-vioida, mutta valistunut veikkaus on viiden miljoonan yksittäisen latauk-sen paremmalla puolella.

Star Wreckin tapauksessa yhteisö osallistui elokuvantekoon sen jokai-sessa vaiheessa, esituotannosta levi-tykseen. Kaikki tämä saavutettiin toi-mimalla alusta lähtien internet-myön-

teisesti, avoimesti ja päästämällä elo-kuvan katsojat osallistumaan kehitys-prosessiin. Näin koko elokuvakoke-mus syveni ihmisten tuntiessa eloku-van olevan osittain myös heidän oma hengentuotteensa.

Yhteisöllisen elokuvan tulevaisuus – onko sitä?Internet-elokuvilla tarkoitetaan ny-kyään pääasiassa YouTuben tyyppisis-sä videolevityspalveluissa levitettäviä lyhyitä elokuvapätkiä. Suurin osa levi-tettävästä materiaalista on kuitenkin laadullisesti hyvin alkeellista, ja usein vieläpä tekijänoikeuksien kannalta ar-veluttavaa. Varsinaisesta yhteisöllisyy-destä ei näissä palveluissa muutenkaan ole kyse – käyttäjät voivat korkeintaan kommentoida ja arvostella muiden käyttäjien hengentuotoksia.

Jotta oikeaa yhteisöllisyyttä voi-taisiin hyödyntää elokuvissa, tarvitaan sekä toimiva yhteisö että joukko työ-kaluja, joiden avulla tuotantoa voidaan johtaa ja koordinoida. Vielä toistai-seksi itse elokuvanteon – kuten leik-kaamisen, kuvauksen tai jälkikäsitte-lyn – välineet eivät ole taipuneet riit-tävän monipuolisesti nettiympäris-töön, vaikka kehittämiskelpoisia pal-veluita onkin nähty. Tärkeämpää kui-tenkin on löytää ratkaisut yhteydenpi-don, työn kulun ja tekijänoikeuksien kohdalla – käytännössä siis vastaukset

kysymyksiin kuka tekee, kuka käskee ja kuka maksaa.

Star Wreckin tekijöiden kehittele-mä Star Wreck Studios pyrkii tuomaan ratkaisuja tälle saralle, ja tavoitteena on julkaista kuluvan vuoden loppuun men-nessä netissä ilmainen yhteisöpalvelu, joka tarjoaa avoimen alustan yhteisöl-liselle elokuvatuotannolle. Tarkoitus on antaa kenelle tahansa mahdollisuus sekä perustaa oma elokuvatuotanton-sa että kantaa luova kortensa kekoon osallistumalla muiden tuotantoihin.

Hanke on saanut osakseen innos-tuneen vastaanoton. Soraääniä kuuluu niiden suista, jotka eivät näe yhteisöl-lisyyttä joko uskottavana tai taiteelli-sesti varteenotettavana vaihtoehto-na. Uudenlaista tuotantomallia ei vie-lä ole Star Wreckin lisäksi todistettu toimivaksi, joten Star Wreck Studios –alustan julkaisu tapahtuukin pionee-rihengessä.

Ympäröivästä rakenteesta riippu-matta lopullinen elokuva tapahtuu ai-na kameran ja näyttelijän välillä. Tä-tä lyhyttä välimatkaa ei koskaan voida yhteisöllistää, automatisoida tai ohit-taa. Mutta usein onkin niin, että matka tähän – ja siitä eteenpäin – on se, joka rampauttaa tai hautaa suurimman osan hyvistäkin tuotannoista. Tähän yhtei-söllisyys voi tuoda helpotusta, ja par-haimmillaan muuttaa koko elokuvan-teon perusteita ja valta-asetelmia. ■

Star Wreck: In the Pirkinning (2005) kehitettiin, tuotettiin, julkaistiin ja jaeltiin monituhatpäisen, aktiivisen internet-yhteisön avulla.

Page 12: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

12

Inkeriläisten kohtalo sivuaa itseäni isäni kautta. Jat-kosodan aikana pienelle maatilalle satakuntaan si-joitettiin muuan inkeriläisnainen, Anna Patrakka. Annasta tuli isäni osittainen kasvattaja suurper-heessä, jossa kaikki, niin muonat kuin velvollisuu-detkin, jaettiin tasaväkisesti. Eräänä päivänä Anna

oli poissa. Hänet oli palautettu takaisin Neuvostoliittoon. Kuinka hänen lopulta kävi, siitä ei ole tietoa. Tämä ihmis-kohtalo on kulkenut kuitenkin aina mukana isäni puheissa ja kertomuksissa.

Poikani, hautaa minut LeningradiinElokuva Luonto ja terveys on hieman alle tunnin mittainen TV-elokuva. Sen tarina sijoittuu suomenvenäläisen yhtei-sön sisälle. Tavoitteena oli tehdä elokuva siirtolaisen ko-ti-ikävästä ja nostalgian tunteesta, sillä valtio ja olosuh-de, josta elokuvan henkilöt olivat Suomeen muuttaneet, oli Neuvostoliiton hajoamisen myötä lakannut olemasta. Tämä olosuhde toimi samalla myös oivallisena pohjana su-kupolvien väliselle tarinalle, jossa poika vielä jaksaa yrit-

tää sulautua uuteen, mut-ta isä ei ole koskaan edes yrittänyt.

Venäläisillä on vah-va kulttuuri-identiteet-ti ja traditiot, joista poik-keaminen ei ole nuorelle polvelle helppoa. Toisaal-ta suomalaisesta kulttuu-rista ei välttämättä löy-dy mitään tukevaa tilalle kansallisten traditioiden

keskittyessä itsenäisyyspäivään, jouluun ja juhannukseen. Venäläisyys on kulttuuri, jossa perheen rooli korostuu, hy-vässä ja pahassa, ja jossa kokoonnutaan yhteen pienemmil-läkin tekosyillä.

Elokuvamme tavoitteiden kannalta ei ollut tärkeää aja-tella, miksi sen henkilöt olivat Suomeen tulleet, niinpä elo-kuvasta valikoitui tietoisesti pois inkeriläiskysymyksen psykohistoria. Emme myöskään lähteneet törmäyttämään valtaväestöä ja suomenvenäläisiä keskenenään. Sen sijaan päätimme keskittyä elokuvan suomenvenäläisiin henkilöi-hin ja heidän elämäänsä. Otimme peukalokyydin ja aset-tauduimme takapenkille.

Elokuvan suomenvenäläinen viitekehys otettiin vas-taan mielenkiinnolla rahoittajien taholta, mutta kun elo-kuvan kanavapaikkaa hahmoteltiin, tuli ilmi ettei sitä voi-taisi esittää kotimaisen draaman paraatipaikalla kotikatso-mossa juuri kielensä vuoksi. Näin siis vaikka elokuva ker-too suomen kansalaisista. Niin valitettavaa kuin se onkin, suuri osa suomenvenäläisistä ei puhu suomea, varsinkaan keskenään. Tässä jotakin, jota täytyy vielä miettiä viimeis-

toistenelämä Suomessa asuu noin neljäkymmentäviisi- tuhatta entisen Neuvostoliiton alueelta muuttanutta ihmistä. Suuri osa heistä on inkeriläisiä tai heidän jälkeläisiään, joille avautui mahdollisuus muuttaa Suomeen Mauno Koiviston vuonna 1990 lausuman paluumuutto-oikeus -kannanoton jälkeen. Tämän jälkeen, toiseuden lisääntyessä, olemme voineet lukea tutkimustuloksia valtaväestön itsepintaisesta epäluulosta myös tätä kansanosaa kohtaan.

Panu Heikkilä [email protected]

ku

va: hen

na aalto

nen

Page 13: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

13

tään silloin, kun siirtolaistaustaiset integroituvat laajamit-taisemmin suomalaisen elokuvan tekijöiksi.

Jo varhain tuli selväksi, että suurin osa näyttelijöistä on etsittävä Venäjältä. Lenfilmin Gala Kapitskajan avustuk-sella koekuvasimme suuren joukon näyttelijöitä kuhunkin rooliin. Onnellisten tähtien alla elokuvan isäksi valikoitui Pietarilainen Oleg Letnikov. Oleg oli lähtenyt Neuvostolii-tosta Ruotsiin siirtolaiseksi, mutta palannut Neuvostolii-ton hajottua Venäjälle, koska ikävä kasvoi liian suureksi.

Suomenvenäläinen näyttelijä Andrei Tsumak auttoi paljon omilla kokemuksillaan. Elokuvan avustajiksi saim-me paljon kärsivällisiä suomenvenäläisiä, myös puvustaja ja maskeeraaja olivat suomenvenäläisiä. Aivan erityisesti elo-kuvan tulkki, apulaisohjaaja ja yleismies Artur Kukov teki mittavan työn, selvittäessään meille venäläiseen ja suomen-venäläiseen kulttuuriin liittyviä pienempiäkin yksityiskoh-tia. Arturin äiti Ella Kukova leipoi piirakoita ja lainasi asti-oitaan ja koriste-esineitään. Tämänkaltaiset linkit sekä an-toivat oikeutuksen yrittää heittäytyä toisten elämään, että tekivät elokuvan tekemisestä prosessin, jossa näyttelijöi-den ja tuotantoryhmän oli mahdollista vuotaa tarinan jouk-koon omaa erityisyyttään ja ajaa pois tuo toiseus.

EläytyminenElokuvan kuvaukset sujuivat kuten suomalaisen elokuvan kuvaukset tapaavat sujua, kiireellä ja hyvän onnen valli-tessa, mutta henki oli mahtava, ja venäläiset näyttelijäm-me jäivät meistä monien mieleen. Viimeistään silloin kun oma isäni ja elokuvan isää esittänyt Oleg vaihtoivat ensi-illassa pieniä lahjoja liikuttuneessa, joskin vahvistetussa mielentilassa, tunsin että jotain oli pyörähtänyt paikoil-leen.

Punainen mattoKulkiessamme todellakin punaista mattoa syksyisen rank-kasateisessa Kirovissa, keskellä udmurttien ja muiden suo-malais-ugrilaisten kansojen vanhaa asuma-aluetta kohden festivaalin päätösgaalaa, tunnelma oli epätodellinen. Elo-kuvamme oli esitetty täydelle salille yleisöä, joista moni-kaan ei tiennyt, missä tuo kaukainen Suomi sijaitsee. Festi-vaalin johtaja oli asettanut elokuvan ikärajaksi K-18 ja pyy-tänyt yleisöltä anteeksi elokuvassa tapahtuvaa kiroilua.

Myöhemmin samana iltana tapasin Mihailin, tuottajan, joka oli hiljattain saattanut valmiiksi venäjän tataarivähem-mistöstä kertovan pitkän elokuvan. Roadmovien kaapuun puettu tarina käsitteli myös isän ja pojan välistä suhdetta ja sisälsi ajatuksen paluusta. Tätäkin elokuvaa oli työstetty pit-kään ja hartaasti talkoohengessä. Kertoessani, että vähemmistöstä kertova elokuvamme tullaan esittämään Suomen televisiossa valtakunnallises-ti, hän oli kade. Heidän elokuvansa levityksen mahdollisuudet olivat ainoastaan festivaaleilla.

Elokuvamme saama vastaanotto on ollut epäilyttävän myönteistä, enkä tiedä ovatko suo-menvenäläiset tohtineet sanoa, mitä lopputu-loksesta todella ajattelivat. TV-yleisö: supisuo-malaiset, yömyöhäiset kukkujat ja väärälle ka-navalle eksyneet, kuinka he elokuvaan suhtau-tuivat? Sitä emme voi arvata, mutta olisi kiin-nostavaa tietää, vaikuttiko elokuvan venäläi-syys tarinan vastaanottamiseen. Voittiko tut-tuus toiseuden, löytyikö samaistumisen kohtei-ta? Toiseus ei maailmasta lopu, mutta elokuvi-en avulla voidaan harjoitella eläytymistä. Siinä-pä sen tehtävä. Empatian taide väittäisin. ■

Toiseus ei maailmasta lopu, mutta elokuvien avulla voidaan harjoitella eläytymistä.

Tämän ja edellisen sivun kuva: Luonto ja terveys, ohj. Panu Heikkilä, Fantomatico Oy, 2006

Page 14: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

14

Taiteilija tarvitsee tasan kolme ihmistä yleisöksi teokselleen: Kriitikkopuffaajan (pr), osta-jarahoittajan (tuotanto) ja ku-

raattorilevittäjän (jakelukanavat, kontak-tit). Nämä kolme solmivat myös sosioe-konomisia liittymiä, klustereita. Biologi-sessa mielessä ne elävät symbioosissa kes-kenään ja varioiden loisivat tekijyydestä. Muu lössi on tarpeetonta taustakohinaa taiteilijan toiminnan kannalta.

1. Kriitikkopuffaajan tehtävä-nä on tehdä tiettäväksi, et-tä jotain on tehty. Mielipi-de taiteen laadusta on arvol-

taan samantekevää. Tähän ryhmään kuu-luu toimittaja-asiantuntijoita, jotka te-kevät ”vaan duuniaan” (= hommaavat ra-hansa) ja palvelevat ”yleisöä” asiantunti-joina ikäänkuin toimittajaeettisesti. Ajat-telu on pultattu asteikolle kiva, kivampi, ei niin kiva tai asiallisemmin kiinnostava, kiinnostavampi, ei niin kiinnostava. (Vrt. sama sanoilla tuore, raikas, uusi, tärkeä, merkittävä jne plus ankkurointi johon-kin tunnettuun mestariin nega- tai posi-tiivisessa mielessä.) Auttaa ehkä toimitta-jan yleisöä, taiteilija jää henkiseen leipä-jonoon. Arvion metatekstiin kirjoitettu tunneskaalakin on yleensä megalomaani-nen latteus, jonka rinnalla valkoinen me-lamiinilevykin on karhea ja röpelöinen.

Arvostelijan työ on usein vuosikym-meniä jatkuvaa. Tämä on taiteilijan kan-nalta traagista, koska koko elämän mitta, jos sattuu olemaan samaa sukupolvea, on sitten näiden arvostelijoiden jaaritusten seuraaminen ja niille altistuminen. Esim. tällä hetkellä arvostelijat, jotka eivät pi-täneet taiteilijan työstä 80-luvun alussa, jatkavat edelleen, eikä tietenkään asetel-ma ole muuksi muuttunut, vaikka ollaan vuodessa 2007.

Sitten on taiteentekijöitä, jotka ”oi-keutetusti” ja nuoruuden viriiliyttään, al-faurosnaaras-tyylisesti, ryhtyvät räimi-mään kollegojaan omaa tekijyyttään ja etujaan peitellysti ajaessaan. Toiminta on yleensä ailahtelevaa ja loppuu, kun etuja ei ole näköpiirissä, ne on saavutettu tai kiinnostus kääntyy muualle. Ja sitten on vielä kulttuurihöpöläisiä, jotka peesaa-vat trendejä ja haluavat ottaa hajua tai-teesta ja taiteilijoista. He tarinoivat siitä mitä ja kenen kanssa ja missä tosi tärkeäs-sä/kiinnostavassa ovat juuri olleet ja ke-nen keskeisen kanssa ja minne ovat koh-ta menossa. Kiusallisin osa tätä porukkaa

on yliopistolta tulevat tutkijat, taidehis-torioitsijat, filosofit yms, jotka olettavat taiteilijan olevan paitsi valmis niin velvol-linen värittämään siististi jokaisen teori-an värityskirjan ja yhdistämään pisteet tarkasti viivoilla – totuuden, diskurssin ja poliittisen korrektiuden nimissä.

Yhteistä näille kaikille arvottajille on, että he eivät itse riskeeraa juuri mi-tään, he ovat lähtökohdiltaan voittajien puolella. Taide on kuin keskiluokan suuri missio, siihen voi projisoida koko elämän pettymykset ja unelmat niinkuin ruuan-laittoon ja sisustukseenkin.

2. Ostajarahoittaja on vai-keasti tavoitettava vari-aabeli, yleensä kuitenkin oopperan suosija: toimi-

kunnat, rahastot, säätiöt, kaupungit, yri-tykset, yksityiset... mutta ennen kaikkea sitä on tuo intohimojen hämärä kohde, valtio. Koska Suomi on köyhä, ainakin jossain kohdassa, rahaa ei ”friikkien” tai-teeseen riitä ja lisäksi se vähä yksityinen irtoraha on taiteen näkökulmasta täysin mielikuvituksetonta, suorastaan kiusalli-sen urpoa (ajatelkaa nyt vähän esim. va-rakkaiden julkkisten taidekokoelmia). Tämän kanssa tekijöiden on sitten rahoi-tuksessa sumplittava. Rehellisyys ja avoi-muus eivät siinä yleensä ole korkeimmat hyveet.

Päästääkseen win-win -tilanteeseen täytyy omata Nalle Puhin filosofia ja voi-della samalla sielunsa liukuvoiteella. Ei ole haitaksi, jos osaa teeskennellä ja vaa-tia luomua etenkin muilta ja asua metro-polin ytimessä. Parasta on kuitenkin olla valmiiksi varakas, silloin kaikki onnistuu paremmin.

Apuraha- ja tukihakemuksiin tulee suhtautua vakavasti, vielä vakavammin niitä käsitteleviin henkilöihin. Heissä si-kiää levottomuutta herättävien pikkuval-lankäyttäjien heimo. Jopa elokuvapuolel-la (kuvataiderahat ovat siis samanlainen hilse elokuvarahoihin verrattuna kuin elokuvarahat ovat oopperaan verrattu-na). Muistan kun kävin neljän vuoden ajan SES:ssä käsikirjoitukseni kanssa kol-men eri esittelijän pakeilla. Ensimmäinen ei nähnyt toteuttamismahdollisuuksia, ja korosti omaa taiteilijuuttaan. Ilmeise-nä friikkishown tirkistelijätyyppinä hän halusi kuitenkin nähdä toisen taiteilijan myös livenä. Ikävää kannaltani oli se, et-tei välissämme ollut peililasia. Seuraava esittelijä hyväksyi uusittuja versioita ja lu-

Harri LarjostoKirjoittaja on valokuva- ja videotaiteilija ja toimii tila-aikataiteiden lehtorina Kuvataideakatemiassa

TAITEILIJAN TÄYDELLINEN YLEISÖ

TARKASTELEN TEEMAA

KUVATAITEILIJANA,

VALOKUVAN JA VIDEOTAITEEN

AMMATTILAISENA, MUTTA

SIVUAN LAAJEMPAAKIN

TEKIJÄRYHMÄÄ.

ku

va: harri larjo

sto

Page 15: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

15

pasi rahaakin sitten, kun muut tahotkin olivat jo mukana (= ei siis riskiä omasta ajattelusta), mutta hän vaihtoi virkaa en-nen päätöstä. Tämän – mieleen tuli freu-dilainen määritelmä – anaalisen keräili-jän jälkeen, hommiin tuli überkorrek-ti matriarkka, jonka oma potta on kait sementoitu kellarin komeron sokkeliin. Hänelle homma ei sitten taas auennut-kaan, vaikka autettiin viivottimella yh-distämään pisteitä. No, ehkä kyse olikin vain virkailijoiden asemansa puolustami-seksi kehitettämä hätävarjelun liioittelu, palomuuri ja avatar, kun vastassa on ole-tettavasti persoonallisuushäiriöinen ää-rinarsistinen taiteilijahörhö... Kummal-lista kuviossa oli, että YLEn ja sponso-rin kanssa neuvottelut olivat suorastaan leikintekoa, asioista voi puhua asioiden nimillä. AVEKin esittelijät olivat taas lä-hes yhdenveroisia SES:n kanssa, huoles-tuttavan omnipotentteja niuhoja, mut-ta varmaan ohjeistettu esittämään em-paattista...

3. Kuraattorilevittäjä mah-dollistaa työn jatkumon, taiteilijan tulevaisuuden. Argumentteinaan huma-

nististen tieteiden viimeisimmän dis-kurssin viimeisimmät saavutukset, tren-disetterien absoluuttinen herkkyys ja globalismin olennaiset paradigmat, tä-män ryhmän todellisuusvaje ja ydinai-neshukka on ehkä absoluuttisin. Ehkä egoismin peittelyyn kehitellyt sumuver-hot ovat edistyneintä mitä ihmiskunnan edistys on tuottanut. Nämä virtuaaliper-soonat suoltavat taiteen import-export-tilannesidonnainen-ydinsubstanssi -kiel-tä häkellyttävällä intensiteetillä. Rämpy-tykseen kuuluu kaikista tieteistä ja ta-louselämältä lainattu vaikeaselkoinen sa-nasto, jolla höperrys maskeerataan ja lu-nastetaan älykkääksi. Ja näidenkin kans-sa on tultava toimeen. Koskaan enkä minkään äärellä ole kokenut suurempaa kauniiden sanojen tyhjyyttä. Siihen ver-rattuna himmenee Alpit, Saanatunturi, Himalaja ja Ämmässuon Kaatopaikan ja Lapin Kullan jylhät ja ihanat auringon-nousut ja laskut.

4. Taiteilija tarvitsee kol-mea yleisöään, mutta on-gelma on sama kuin vi-herekoilijoilla: omaa elä-

mää ja lisääntymistä ei ole helppo lopet-taa, varsinkin kun missio on isohko – ko-ko planeetan hyväksi... No onhan taitei-lijalla sitten se neljäskin yleisö. Ainoa mi-kä jää jäljelle kun nuo kolme purevat, ei-vät käännä poskeaan vaan kostavat toi-seen polveen (esim. tälläisten kirjoitus-ten jälkeen).

Siis se varsinainen yleisö. ■

Page 16: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

16

Luston tapaukseessa kuljet-tiin kuitenkin avarissa ja monimuotoisissa metsis-sä. Myös liikkuva kuva löysi

tiensä kulttuurilaitoksen metsämaise-miin ja niiden ulkopuolellekin.

Museon kalustukseen kuului vi-deotykki ja 16mm:n projektori. Raken-nuksen ollessa hyvää vauhtia valmistu-massa ilmeni Punkaharjun kunnalla tarve etsiä uusi paikka elokuvateatte-rille. Luston piirustuksia muutettin ja niin saatiin auditorioon mahtumaan 35mm:n projektori. Kunta sai paikan säännölliselle elokuvatoiminnalle ja museo lisämahdollisuuksia elokuvan hyödyntämiseen toiminnassaan.

Auditorio venyi elokuvatoimintaan hyvin. Kiinteä esityskokonaisuus koot-tiin Metsä liikkuu -elokuvafestivaaliin. Ensimmäisen kerran se järjestettiin vii-kon mittaisena maraton-tapahtumana Elokuva-arkiston ja Elokuvakontaktin kanssa. ”Metsäelokuvien” pioneereja Armand Lohikoskesta Markku Leh-muskallioon tuli katsomaan kohtuul-lisesti yleisöä, mutta vetovoimaisista tähdistä huolimatta uuden festivaalin nostattaminen yleisön tietoisuuteen ei ollut lainkaan helpppoa.

Arkistot ja dokumentointiMuseon tehtäviin kuuluu tallennus ja näytteille asettaminen. Toteutumat-ta on toistaiseksi alkuvaiheiden ajatus koota mediateekkiin kattava metsä-alan videokirjasto. Elokuvia ja videoi-ta Luston arkistossa on, mutta niiden esille saaminen on oma juttunsa. To-sin internet on tuonut edelliseen uu-sia vaihtoehtoja.

Lustossa samoin kuin museoissa yleensä on videon laaja-alainen ja tut-kimusorientoitunut hyödyntäminen aineiston dokumentoinnissa ollut vä-häistä. Alusta lähtien Luston henkilö-kuntaan kuulunut valokuvaaja on ollut korvaamaton osa Luston näyttelyjen, tapahtumien ja muun toiminnan tal-lentamista. Prosessien kuvauksissa olisi myös liikkuvalla kuvalla tärkeä sijansa.

NäyttelytElokuva voi olla olennainen osa näyt-telyä. Juonellisen, puhetta sisältävän elokuvan tuomisella osaksi näyttelyä on ongelmansa. Yleisö ei välttämättä jaksa katsoa esityksiä alusta loppuun ja usein vain sattumalta eksyy monito-rin äärelle esityksen alussa.

Ratkaisuna on ollut erillinen ti-la, elokuvanurkkaus, jossa useamman vaihtoehdon valikosta pääsee katso-maan haluttua kuvaa.

Taiteen vakiintuneita esittämis-tapoja pohdittiin teatterialan opiske-lijoiden kanssa Chachaava hirvi -pro-jektissa. Teatteriesityksellä on perin-teiset estradinsa, joita kokeiltiin myös Lustossa. Juonellista pitkähköä estra-diohjelmaa ei niin vaan jäätykään kat-selemaan koko ajaksi. Esitysten pai-nopiste siirrettiin juonettomaan, hil-jaiseen ja pienimuotoiseen yleisön se-kaan menevään katuteatteriin. Sellai-nen veti yleisön huomion kuin mag-neetti.

Lyhyet katsauksenomaiset tai tois-tuvat kuvaliikunnat sopivat näyttelyyn paremmin kuin pitkät juonelliset elo-kuvat. Esimerkki tällaisesta on sahal-ta otetut kuvat tukin kulkemisesta ja sahaamisesta. Kolmen monitorin jat-kuva ja toistuva kuvavirta kertoi het-kessä mistä on kysymys. Toista ääri-päätä ovat edustaneet video- ja media-taiteen työt, jotka omista näkökulmis-taan tuovat tulkintaa näyttelyn tee-maan tai näyttelymediaan.

NäyttelymediaMetsä-teemainen kulttuurihistorialli-nen museo antaa rajattomasti mahdol-lisuuksia rakentaa taiteen keinoin ih-misen metsäsuhdetta. ”Taiteen” ei tar-vitse olla erillinen saareke näyttelyme-diassa sillä ”tieteellinenkin” näyttely-ote on jo valintoja ja tulkintaa. Tukki-laisten työnäytös, kuva metsäkonees-ta tai videotaiteellinen metsämaise-ma ovat kaikki estetiikan kentällä, eri kohdissa vain. Luonto-taide-kulttuu-ri-tiede -kenttien eriytyneisyys sekä museoalalla että yleensä ovat pitäneet näyttelymedian koreografiat kapeina ja varovaisina.

Liikkuvan kuvan hyödyntäminen näyttelyn monitoreissa dokumentaa-risena tai kysymyksiä herättävänä tai-teena voisi tehdä tietä myös seuraa-vaan askeleeseen. Elokuvan ei tarvit-se olla vain erillinen näyttelyyn kuulu-va objekti vaan olennainen osa näytte-lymediaa, sen sisältöjä ja ulkoasua ra-kentavaa tunnetietoa. Tällaiseen an-taa suuntaa esimerkiksi Manchesterin sotamuseo. Siellä perinteisen näytte-lykatsomisen lomaan rävähtää ajoit-tain kaikille seinille lattiasta kattoon ulottuvia kuvapintoja, jotka äänimai-seman ja valoefektien myötä vievät yleisön keskelle sodan melskeitä. ■

Hiljaisuuden huone. Lustossa on läpikuljettavan liikkuvan kuvan, äänimaiseman ja lavastuksen yhdistelmästä rakennettu installaatio. Toteutuksesta on vastannut Timo Koho.

1900-luvulla lehdissä esitettiin usein ajatus saada Suomeen metsämu-seo. Toive lähti to-teutumaan Luston myötä Punkahar-julla vuonna 1991. Tuolloin Suomen museomaailma oli hiukan toisenlai-nen, perinteisempi ja jäykempi. Museomyymälät ja jopa kahviot koettiin museoon kuulumattomina elementteinä. Epä-sopivalta tuntui myös lähteä rik-komaan jäykkiä kulttuurihistoria-, luonto-, taide- ja tiedekeskuspooleja. Myös metsäpuolel-la oli omat vakiin-tuneet näkemykset metsäteemojen sisällöistä ja esit-tämistavoista, jotka eivät käyneet yhteen museo- tai kulttuurin näkö-kulmien kanssa.

Pekka VirtanenKirjoittaja on vapaa tutkija ja kirjoittaja. Työskennellyt Lustossa vv. 1991–2006

Liikkuva kuva museossa

Page 17: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

17

Romani-aiheisen do-kumenttielokuvan käsikirjoitusta on alunperin kehitel-ty Joensuun yliopis-ton Hitti-koulutus-

projektissa, missä historiaan liittyviä aiheita kehitettiin kohti valmiita elo-kuvakäsikirjoituksia. Seuraavan aske-leen ottivat ohjaajat, joiden tuli saat-taa hankkeet elokuvalliseen muotoon.

Innostuin Hitti-projektin lähtö-kohdista välittömästi. Olin pitkää haa-veillut tekeväni elokuvan Suomen ro-

maneista. Pankakoskella 1956, roma-nivähemmistö häädettiin paikkakun-nalta väkivalloin ja heidän kotinsa tu-hottiin. Ketään ei tuomittu teosta. Ta-pahtuma oli räikeydessään poikkeuk-sellinen, mutta ei valitettavasti poik-kea menneisyyden yleisestä suhtautu-misesta romaneihin. Heidän kulkuaan ja asettumista on vaikeutettu koko yh-teisen 500-vuotisen historiamme ajan. Halusin tutkia dokumentissa, kuin-ka tämän yksittäisen tapauksen koke-neiden arvomaailma on siirtynyt seu-raaville sukupolville. Kenties elokuva

pystyisi näin kertomaan myös yleisellä tasolla valtaväestön ja romanien suh-teesta.

Lähdin kartoittamaan Pankakos-ken tapahtumat kokeneita romani-perheitä, jotka löytyivät oikeuden-käyntipöytäkirjoista. Reppu kouraan ja tielle, osoitteet löytyivät historian-tutkijoilta ja heidän tuttaviltaan. Vas-taanotto oli varovaisen kiinnostunut. Tapaukseen liittyi selvästi myös ro-manisukujen keskinäisiä epäselvyyk-siä ja tälle alueelle kukaan ei uskalta-nut lähteä.

Surkuttelu ja voivottelu väärinymmärretyn ja syrjityn vähemmistön elämästä on parasta dokumentin ainesta, vai onko? Mielenkiintoisia lähtökohtia dokumenttielokuvalle tarjoaa romanivähemmistömme. Jostakin syystä aiheesta ei ole saatu aikaiseksi dokumenttielo-kuvaa, aina näihin päiviin asti, siispä halusin yrittää.

AmmattiymmärtäjäTARINA DOKUMENTTIELOKUVAN PUHDISTUS SYNTYPROSESSISTA

Artikkelin kuvat: Puhdistus, ohj. Erkko Lyytinen, Kinotar Oy, 2007

Erkko LyytinenKirjoittaja on elokuvaohjaaja

Page 18: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

18

messa on nykyään uskottava oikeus-järjestelmä, minä luotan siihen.

Ymmärtämisen vaikeusOikeastaan elokuvan teemaksi nousi tahtomattakin kulttuurien ymmärtä-minen. Valtaväestön edustajana koh-taan arkipäiväisiä asioita, joiden kaut-ta kasvaa käsitys toisen ihmisen ase-masta omassa yhteisössään. Samalla kun kuvaan yhtä perhettä, teen tulkin-toja koko kulttuurista. Elokuvaa teh-dessä oikaisen mutkia suoraksi kerto-malla asioita, jotka ovat todellisuutta

Lähtökohtani elokuvan tekemi-seen oli suuri innokkuus tutustua ro-manivähemmistöön. Ihailen edelleen-kin heidän tapaansa ottaa tila haltuun ja toimittaa asiansa täysin omalla tyy-lillään. Tavassa on jotain elokuvallis-ta. Puvustuskin on jo valmiiksi mietit-ty. Elokuva tulisi siis perustumaan toi-minnalle eikä puheelle.

Romanien kulttuuriTutustumiskierroksen aikana alkoi sel-vitä myös itse kulttuurista yhä enem-män. Me enemmistönä haluamme määritellä heidät jonkun tietyn nor-miston mukaan ja epätoivon vimmalla määrittää heille myös tarpeita, siis sa-moja tarpeita jotka itse koemme tär-keiksi. Tämä on tuttua, mutta näyttää myös olevan niin, että romanijärjestöt pyrkivät samaan. He haluavat mää-rittää romani-identiteetin. Hyväksy-mättä sitä, että identiteetti, jonka he ovat määritelleet oikeaksi, soveltuu hyvin kapeasti tiedostavalle romani-väestön osalle. Tuntuu myös siltä, et-tä identiteettiä ei ole mahdollista säi-löä muuttumattomana. Etujärjestöjen toimet aiheuttavat lähinnä hilpeyttä siinä suuressa hiljaisessa vähemmis-tön enemmistössä. Useasti heidän tar-peensa ja meidän käsityksemme hei-dän tarpeistaan eivät kohtaa.

Minusta koko romanikulttuuri ra-kentuu puhtauden käsitteelle, ja puh-taus on myös muuta kuin fyysistä puh-tautta. Puhtauskoodi määrittelee sen, mikä kulttuurissa on sallittua ja mikä ei. Kaaje, siis valkolaiset, ovat likaisia, he riisuvat kenkänsä ja haluavat vielä sen jälkeen kätellä, pitäisi riittää kun sanoo ovella ”terve”. Puhtauden kä-sitteellä voidaan myös määritellä, ku-ka kuuluu joukkoon ja kuka on rikko-nut yhteisön sääntöjä. Määrittelijöinä toimivat suvun vanhimmat ja äänek-käimmät. Yhteisö, siis romanien kes-kuudessa suku, eivätkä etujärjestöt, määrittelee mikä on sallittua ja mikä ei. Kaajeellistumista pelätään, tangoku-ningas Saskan valkoiset housut ovat kumarrus valtakulttuurin suuntaan.

Näin turvallisen etäisyyden päästä on terapeuttista vetää asioita yhteen. Kun alunperin olin tekemässä eloku-vaa sorretusta vähemmistöstä, eteeni alkoi työn edetessä nousta mielenkiin-toisempia teemoja. Me olemme aikoi-namme onnistuneet eristämään ro-manit luonnollisesta kanssakäymises-tä valtaväestön kanssa. Nykyisin myös useat romanit ovat omalta osaltaan eristäytyneet. Heiltä puuttuu luonte-va yhteys yhteiskuntaamme. He elävät omassa harmaan talouden maailmas-

sa, jossa käydään pientä kauppaa, väli-tetään ja vaihdetaan tavaraa.

Osa eristäytymisprosessia ovat ta-rinat. Tarinoissa, vähän niin kuin mei-dän Talvi- ja Jatkosodan legendoissa, perimätieto siirtää kokemuksia suku-polvelta toiselle. Hyvin kerrotut ta-rinat saavat tuntemaan ja kokemaan asioita, joissa itse emme ole olleet läs-nä. Romanien historia kulkee tari-noissa. Ne ovat oleellinen osa romani-kulttuuria, ja suurin osa tästä tiedosta on suullista perimätietoa.

Elokuvan hahmottuminenLopulta ennakkotutkimus tuotti tu-losta ja sain suostuteltua yhden Pan-kakosken tapahtumat kokeneen per-heen mukaan elokuvaan. Fanny Boll-ström oli 17-vuotiaana hakattu Pan-kakoskella, hänen tarinansa sai minut innostumaan. Hän nimittäin muis-teli, että hänen isänsä olisi omista-nut kiinteistön, josta heidän perheen-sä oli väkivalloin häädetty. Näin ol-len heidän sukunsa omistaisi edelleen tontin Pankakosken keskustassa. Mi-nulle oli tärkeää löytää keino, kuin-ka kertoa menneisyyden tapahtumis-ta osana tätä päivää. Halusin muuttaa historiadokumentin aiheen elokuval-liseen muotoon. Dokumenttieloku-va on minulle preesens-muodossa ta-pahtuvaa toimintaa.

Tässä tarinassa voimakkain ris-tiriita kasvaa valkolaisten ja romani-en käsityksistä tapahtumien syistä ja seurauksista. Valkolaisten mielestä lo-kakuun iltana vuonna 1956 väkivaltaa ei käytetty ja romanit ohjattiin pai-kalta pois, minkä jälkeen asunnot teh-tiin asumiskelvottomiksi. Romanien tarina oli väkivaltaisempi. Valkolais-ten mielestä romanien häätöön ajoi-vat selkeät syyt: romanit olivat vas-tuussa pimeän viinan myynnistä, joka aiheutti paikkakunnalla paljon levot-tomuuksia. Työläisperheiden rahat valuivat viinaan. Viimeinen pisara oli eräs puukotustapaus, joka sattui vielä Lieksan käräjäoikeuden aulassa. Ro-manien mielestä heidän elämänsä oli pääsääntöisesti rauhallista.

Pitkin prosessia alkoi käydä sel-väksi, että puolueetonta tulkintaa asi-oiden syy-seuraussuhteesta oli turha yrittää kuvata. Elokuvaan kuvattiin myös valkolaisten tarina tapahtumien kulusta. Vaatii elokuvantekijältä to-della kovaa uskoa asiaansa väittää elo-kuvalla, kuka on syyllinen ja kuka uh-ri. Leikkauspöydässä syntyvä oikeu-denkäynti paljastaa huonosti totuu-den. Ei se ole minun tehtäväni. Suo-

Page 19: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

19

vain tässä tapauksessa, kameran läsnä-ollessa. Mitä syvemmälle menen tul-kinnoissa, sitä varmempi olen siitä, että katsojan on vaikea pysyä perässä. Elokuvan lähes jokainen kohtaus ra-kentuu kulttuurisidonnaisille asetel-mille, jotka alkavat olla meille tekijöil-le tuttuja. Mutta en ole varma, avautu-vatko niiden sisältämät jännitteet mi-tenkään katsojalle. Pitäisikö siis elo-kuvaa katsoa kulttuuritulkin välityk-sellä?

Elokuvallinen tarinankerronta, siis kaikki ”diipa daapa”, joka on elo-

kuvantekijöille taottu päähän, ja ro-manikulttuurille ominainen logiikka ovat usein ristiriidassa. Heidän kult-tuurissaan asioiden syy- ja seuraussuh-teet voivat olla tyystin toiset. Se, mi-kä on looginen jatke tarinalle meidän mielestämme, ei ole sitä romanin mie-lestä. Jos teen elokuvaa muillekin kuin romaneille, väistämättä teen sitä omis-ta kulttuurilähtökohdistani, ja samalla rikon periaatteitani.

Myös elokuvan tapahtumat alka-vat muistuttaa enemmän valtaväes-tön tapaa toimia ja käsitellä asioita.

Romanikulttuurissa historian merki-tys ja menneisyyden syvällinen analyy-si ovat todella kaukana meidän psyko-analyysihistoriastamme. Kun me trau-matisoidumme ja katkeroidumme, ro-manien vahvuudeksi löytyy usein kyky kiinnittyä tähän päivään. Kukaan muu kuin itse tapahtumat kokenut Fan-ny ei ole todellisuudessa kiinnostu-nut Pankakosken tapahtumista. Muut toimivat oman kulttuurinsa mukaan, kunnioituksesta vanhempaansa koh-taan. Elokuvan tekeminen vaikeutuu kiinnostuksen puutteen käydessä yhä

Samalla kun kuvaan yhtä perhettä, teen tulkintoja koko kult-tuurista.

Page 20: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

20

ilmeisemmäksi. Se, mikä kiinnosti tä-nään, on jo huomenna historiaa. Lai-va on lähtenyt satamasta tai hautajai-set katkaisevat koko suvun muun elä-män. Kiinnostuksen kohteet pyörivät todellisuudessa kahvin keiton ja hau-tajaisten ympärillä. Historiasta kiin-nostuneen kaajeen kysymyksiin vasta-taan kohteliaan pidättyväisesti, toivo-taan että se joka pystyy asiat selvittä-mään, myös selvittäisi ne.

Kulttuurien yhteiseloaDokumenttielokuvan tekeminen vaa-tii loputonta innostusta kertoa valitse-mastaan aiheesta. Dokumenttieloku-vassa poikkeuksellista on ohjaajan pa-nos lopulliseen elokuvaan. Jos hetken-kin epäilee omaa motiiviaan, niin kan-nattaa vaihtaa näkökulmaa, teemaa tai

jopa aihetta. Kukaan muu ei sinulle elokuvaa valmiiksi tee. Kaikkivoipai-suuden ja riittämättömyyden tunteet ovat jatkuvia, yleensä epätoivo vie voi-ton. Epätoivo on myös paras motivaa-tion lähde, on tehtävä jotain radikaa-lia, jotta elokuva valmistuu. Puhdis-tuksen radikaalein ratkaisu oli kertoa sen hiljaisen todistajan tarina, jolta ei koskaan kysytä mitään ja jolla ei kos-kaan ole mielipidettä, ei edes omasta elämästään.

Samalla kun kadehdin romani-en halua viettää aikaansa sukulais-ten kanssa, nousee väistämättä suu-rimmaksi kysymykseksi: kuinka pal-jon minun - tai meidän - on hyväk-syttävä toisen kulttuurin luomia ar-voasetelmia, vaikka ne sotisivat voi-makkaasti omaa arvojärjestelmääm-

me vastaan? Onko oikein, että roma-ninuoret syrjäytyvät koulutuksesta myös kotoa lähtevän asenteen takia? Meidän on vaikea löytää uudelleen suhdetta vähemmistöön, jonka kans-sa meillä ei edelleenkään ole synty-nyt luontevaa kanssakäymistä. Mak-samme edelleen kunniavelkaa, olem-me ottaneet roolimme menneisyy-den hyvittäjinä hyvin haltuumme. ■

Dokumenttielokuva Puhdistus esite-tään Elokuvakontaktin järjestämässä Dokumenttisyksy 2007 –esityssarjas-sa. Esityksiä on sovittu kahdeksalle paikkakunnalle Rovaniemeltä Helsin-kiin syyskuun puolivälistä alkaen.

Page 21: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

21

Olin hyvin kiinnostunut kir-joittavasta journalismista ja hakeuduin Mundo-kou-lutukseen. Kirjoitukse-

ni satumainen alku kuvastaa sitä mie-lentilaa, jolla aloitin tuossa projektis-sa. Voi sitä onnea ja autuutta, jonka tulisinkaan saavuttamaan koulutuk-seni myötä. Näytti vakaasti siltä, että tulevaisuuteni tulisi sisältämään mie-lin määrin glamouria ja Pulitzereita. Jos Yleisradion hallinnoima projekti ei pystyisi sitä tarjoamaan, niin mikä sitten? Nyt, kaksi ja puoli vuotta myö-hemmin, on glamourit karisseet sitä mukaa, kun todellisuus on hiipinyt sa-lakavalasti elämääni. Jäljelle jäi skepti-nen nainen epävarman tulevaisuuten-sa kanssa. Eihän tuosta Ylestä ole mi-hinkään!

Mikä ihmeen Mundo?Mundo on maahanmuuttajille ja etni-sille vähemmistöille tarkoitettu me-diakoulutusprojekti, jonka opiskeli-jat ovat valmistuneet tänä syksynä. Projektin toteutus oli vertaansa vail-la. Opit haimme ammattikorkeakou-lu Stadiasta. Kirjoittamisesta kiinnos-tuneet suorittivat työssäoppimisen-sa DreamCatcherilla ja tv:stä innos-tuneet Yleisradiossa. Vähintäänkin Pulitzerin arvoinen on se henkilö, jo-ka alun perin sai ajatuksen tällaisesta projektista. Siinä ei mielikuvituksella ole ollut rajaa, kun ajatuksena on ollut järjestää oma ohjelmapaikka opiskeli-jaryhmälle, josta Suomea puhuu vain murto-osa, ja osallistujat koostuvat ammattilaisista ihmisiin, jotka eivät edes tienneet, mitä ohjaajan toimen-kuvaan todellisuudessa kuuluu. Minä olin yksi näistä jälkimmäisistä. Aivan posketon ajatus ja vaikea uskoa, että se todella onnistui. Mundolaiset tekivät mitä pitikin ja vieläpä tyylillä! Projek-ti sai kiitosta joka puolella Eurooppaa ja palkintoja sateli. Projekti tahdot-tiin kopioida sinne sun tänne. Niinpä opiskelijoita ja projektin vetäjiä lennä-tettiin milloin mihinkin maahan ker-tomaan, kuinka tällainen menestys-tarina oikein luotiin. Projektipäällik-kömme piti huolen, ettei Mundon nä-kyvyys jäänyt toisarvoiseksi Suomes-

sakaan. Kävimme koko opiskelijaryh-män voimin esittäytymässä kaikissa varteen otettavissa tilaisuuksissa. Ja jos sellaisia ei ollut tarjolla, niin niitä piti järjestää itse.

Tämä kaikkinainen pyöritys tuotti tulosta, sillä moni meistä pääsi verkos-toitumaan loistavasti ja sai töitäkin. Myös minä, alasta mitään tietämätön, olen siitä asti ollut hyvin haluttua työ-voimaa. Omakohtainen kokemukseni Mundosta on hyvin myönteinen. Vaik-ka niinhän siinä sitten kävi, että tv:n tekeminen vei minusta voiton, vaikka kirjoittaminen olikin intohimoni. Ky-nää en ole pidellyt sitten koulun alka-misen, mikä tietysti näin tarkemmin ajatellen selittää sen, miksen ole saa-nut sitä Pulitzeria. Nythän siihen olisi tämän jutun jälkeen aihetta.

Hyvää, mutta vähän huonoakinKolikolla on aina toinenkin puolen-sa. Siellä ghettoutuneen Basaarin kai-nalossa työskennellessämme olemme saaneet oman osamme siitä leimas-ta, jota Basaarin tekijät ovat kanta-neet yli kymmenen vuoden ajan. Jos-tain syystä tuntuu siltä, että Suomes-sa maahanmuuttajataustaisia tekijöi-tä ei oteta vakavasti. Kun summaan kaikkia niitä töitä, joita mundolaiset ovat muutaman vuoden sisällä teh-neet, taitaa niistä joka ikinen liittyä maahanmuuttajiin. Meille ei siis tar-jota tehtäväksi mitään muuta. Oike-astaan, meidän ei edes oleteta teke-vän muuta. Tämä on säälittävää siksi, että joukossamme on ammattilaisia, jotka hakeutuivat Mundoon vain saa-dakseen uuden mahdollisuuden työl-listyä Suomessa. He ovat valmistu-neet arvostetuista ulkomaisista kou-luista ja työskennelleet alalla jo vuo-sia. Suomessa he tekevät lähes tul-koon vain ja ainoastaan Basaaria. Jos he pääsevät tekemään jotain muu-ta, on päivän selvää, että aiheena on maahanmuuttajat.

Joitain kuukausia sitten olin te-kemässä ennakkotutkimusta doku-menttiin, jonka ohjasin kesällä. Tila-sin Ylen arkistosta materiaalia nähtä-väkseni. Törmäsin -90 luvun puoles-sa välissä tehtyyn dokumenttiin, jossa

haastateltiin erään tapahtuman kävi-jöitä. Blansseissa tituleerattiin henki-löitä tavalla, joka sai suupieleni koho-amaan. Nimillä ei ollut väliä, vaan kun kyseessä oli romaneita, riitti blanssei-hin tekstiksi vain yksinkertaisesti ro-manimies tai romaninainen. Niin, ja sitten vielä se romanipappi. Tuosta vain vähän aikaa eteenpäin olin itse eräässä keskusteluohjelmassa haasta-teltavana. Kuinkas ollakaan, löysin it-seni samanlaisesta tilanteesta. Ruudun teksti kertoi minun olevan romanitoi-mittaja. Ei siis Maria Friman, toimit-taja, vaan Maria Friman, romani. Us-kon tuon suomalaistoimittajan olleen pahoillaan ja tiedän, ettei hän tarkoit-tanut sitä loukkauksena. Eikä se mi-nua loukannutkaan. Se vain muistutti siitä, että romanina en tule luultavasti koskaan tekemään muuta kuin vähem-mistöihin liittyviä juttuja. Enkä luulta-vasti koskaan tule näkemään ruudussa tekstiä suomalaiseditoija, mies.

Vaikka kritisoin vähemmistöihin suhtautumisesta tällä alalla, on to-si asia kuitenkin se, että ainakin mi-nä – romanina - joudun myös kult-tuurini vuoksi valitsemaan aiheet, joita voin käsitellä. Nytkin kulttuu-riani kunnioittaen jätän erittelemät-tä ne teemat, joihin en voisi kajota. Olen joitain kertoja joutunut kieltäy-tymään muuten mielenkiintoisesta ja houkuttelevasta työtarjouksesta juuri tästä syystä. Esim. viime viikolla kiel-täydyin vetämästä keskustelua erää-seen tv-ohjelmaan, jossa luultavasti keskustelu olisi sivuuttanut tällaisia ”kiellettyjä” aiheita. Romanikulttuu-riin liittyy suuri määrä tabuja, joista emme keskustele kuin saman ikäiset keskenämme.

Romanit mediassaViime aikoina romanit ovat olleet pal-jon esillä mediassa. Kaikki sai alkunsa Yleisradion Manne Tv -nimisestä ke-säsarjasta. Romanit eivät pitäneet sar-jan sävystä, jolla romaneita siinä ”mai-nostettiin”. Heräsi keskustelu, jota ei luultavasti olisi saatu koskaan aikai-seksi ilman tuota tuhoon tuomittua sarjaa. Keskustelu on valitettavasti jäänyt paljonkin eipäs – juupas tasol-

RomanitoimittajaElelipä kerran eräässä kaukaisessa kaupungissa nuorehko nainen, jota Mariaksi kutsuttiin. Tuo ”kaukainen kaupunki” oli

nimeltään Lappeenranta ja Maria-neito ihka tavallinen romanityttö. Kuten jokaisella neidolla, myös Marialla oli unelmia.

Maria FrimanKirjoittaja on toimittaja

Page 22: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

22

”Maitotyttö”, kuva: Irmeli Huhtala, 2007. Kuva on sarjas-ta: Koti etsii ihmistä – romanikuvat mainoksissa. Kuvassa kirjoittaja.

Page 23: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

23

le, mutta elintärkeä avaus on nyt tehty. Kun olen seurannut keskustelua julki-suudessa sekä romanien kahvipöydis-sä, olen hieman pettynyt ja hämmästy-nytkin. Manne Tv sai murskaavan vas-taanoton ja romanit ympäri Suomen ovat todellakin verisesti loukkaan-tuneita sarjasta. Toisaalta minun on helppo ymmärtää, mistä tämä johtuu. Myös minä sain kuulla muutamaan ot-teeseen kauppareissuni aikana herjaa-via vitsejä. En ehkä sen enempää kuin normaalistikaan, mutta tällä kertaa vitsit oli selvästi lainattu sarjasta. Pe-lottavaa on kuitenkin se, ettei omilta mielipiteiltä olla valmiita näkemään Manne Tv:n huonojen puolien lisäksi sen tuomia hyviä asioita.

Osasin toki odottaa kuinka roma-nit suhtautuisivat sarjaan, mutta en voinut arvata kuinka voimakkaita re-aktiot tulisi olemaan. Mielipiteet sar-jaa kohtaan yltivät jo naurettavalle ta-solle. Hyvää siinä oli kuitenkin se, et-tä muistikuvani mukaan tämä oli en-simmäinen kerta, kun romanit veti-vät yhtä köyttä ja alkoivat yhteistyös-sä toimien taistelemaan asian puoles-ta, jonka kokivat tärkeäksi. Toivon, et-tä romanit ovat kokeneet sen palkit-sevana ja aloittaisivat taistelun samal-la tarmolla aidosti tärkeiden asioiden puolesta eikä vain huonoja tv-ohjelmia vastaan.

Kuinka romanit sitten haluaisivat näkyä. Viimeaikainen näkyvyys on ol-lut valtava kolahdus romanien itsetun-nolle. Ensin oli edellä mainittu Manne Tv. Siitä seurasi keskustelut romani-kulttuurista hyvine ja huonoine puoli-neen. Etenkin verikosto on ollut aihe, josta valtaväestö olisi varmasti halun-nut kuulla enemmän, mutta jonka ro-manit haluavat vaieta kuoliaaksi.

On yleinen käsitys, kuinka sana ro-mani herättää valtaväestössä yleisesti negaatioita, koska media on luonut ympärillemme tietynlaisen mieliku-van, siitä keitä ja minkälaisia ihmisiä me olemme. Jo ikivanhat kotimaiset elokuvat ovat heijastaneet oman ku-vansa tuon mystisen tumman heimon

ylle, joka perinteisesti on elänyt hyvin-kin eristyksissä valtaväestöstä. Näin julkisuuden tuomat mielikuvat roma-neista ovat monelle suomalaiselle ai-noa kanava saada tietoa kansasta, jo-ka ei ole tahtonut kertoa tavoistaan ja kulttuuristaan. Viime vuosina kulttuu-ritietoa on annettu enemmän, mutta negatiiviset asiat halutaan edelleen pi-tää valtaväestöltä piilossa.

Minulle ehdotetaan usein, siis to-della usein, samaa aihetta. Minua pyy-detään tekemään dokumentti nuores-ta, joka opiskelee ja menestyy elämäs-sään. Mikäs siinä, ihan hyvä aihehan se on, mutta pitkän päälle voisi käydä hieman yksitoikkoiseksi kerta toisen-sa jälkeen esitellä hyvin pärjäävä roma-ninuori. Se olisi kuitenkin näkyvyyt-tä, jollaista romanit tahtoisivat itses-tään antaa. Minun odotetaan tekijänä kunnioittavan sitä yleistä mielipidettä minkälainen näkyvyys romaneista on hyväksi. Tämä luo tiettyjä odotuksia ja paineita. Romanit elävät tiiviissä yh-teisössä, jolloin yhteisön mielipiteillä on suurempi arvo kuin valtaväestöllä. Ehkä siitä syystä myös minä tunsin al-kuun vahvaa tarvetta saada palautet-ta töistäni nimen omaan romaneilta. Saamani palaute on ollut pelkästään positiivista, vaikka olen tehnyt osaksi hyvinkin kriittisiä dokumentteja. Tär-keäksi romanit ovat kokeneet sen, että minun myötä telkkarissa on ollut use-ammin romaneita koskevia ohjelmia, joita on ollut tekemässä ihminen kult-tuurin sisäpuolelta. Mielipiteet näky-vyyden yksipuoleisuudesta olisivat hy-vinkin erilaiset, jos Yleisradiolla olisi ollut tarjota edes yksi ohjelmapaikka romaneille. Ihmehän se todellisuudes-sa on, ettei näin ole vielä ollut, sillä on-han romanit kuitenkin virallinen etni-nen vähemmistö, joka tulisi ottaa oh-jelmatarjonnassa huomioon.

Skeptisen naisen tulevaisuusSuomessa on jo pitkään odotettu ro-manitoimittajaa. Tarkoitan siis ro-manitoimittajaa, joka on näkyväs-ti romani. Selkeästi on ollut tarve, jo-hon minä osaltani olen päässyt Mun-don myötä vastaamaan. Tulevaisuu-teni näyttää olevan tällä alalla edel-leen, vaikkei romaneille omaa ohjel-mapaikkaa olekaan löytynyt. Luulta-vasti tulen jatkamaan samankaltaista työtä, mitä olen tehnyt. Olen perus-tanut yrityksen yhdessä toisen Mun-do-oppilaan kanssa ja tulevaisuutem-me yrittäjinä vaikuttaa lupaavalta. Ei-köhän se Yleisradio siis jotain kui-tenkin ole saanut aikaiseksi. Taidan maksaa tv-lupani vielä ensi vuodel-le. Niin, ja sen Pulitzerin voitte lähet-tää minulle vaikka sähköpostissa. ■

MundoMIKÄ? Mundo - mediakoulutus- ja työssäoppimisprojekti Suomessa asuville maahanmuuttajille ja etnisille vä-hemmistöille

MIKSI?Lisätä kulttuurien välistä ymmärrystä media-alalla ja suuren yleisön keskuudessa.Parantaa vähemmistötaustaisten media-alan ammat-tilaisten työllistymismahdollisuuksia.

MILLOIN?Marraskuu 2004 – lokakuu 2007

Kansalliset partneritYleisradio Oy: hallinnointi, työssäoppiminen (tv), tiedotus ja kansainväliset toiminnotHelsingin AMK Stadia: mediakoulutusDream Catcher Oy: työssäoppiminen (lehti, radio, internet)

RahoittajatEuroopan sosiaalirahasto, Equal-ohjelma, Helsingin Kaupunki

Kansainväliset partneritHi8us (Englanti), Mira Media (Hollanti), BGZ (Sak-sa), Dimitra (Kreikka), ACEC (Slovakia)

KENELLE?• 24 vähemmistötaustaista opiskelijaa 18 maasta• projektin alkaessa osalla monipuolinen koulutus ja pitkä kokemus media-alan töistä, osa vasta-alkajia

MITEN?• Täydennyskoulutus Stadian viestinnän koulutus-ohjelmassa, 2 vuotta, audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto osaa-misen näyttöinä• Työssäoppiminen: YLE, Dream Catcher• Tiedotus YLE• Kansainvälinen toiminta: DigiTales -tuotanto- ja mediakasvatusmetodi ja www.digi-tales.org -verkko-sivut, Diversity Toolkit ja muu Eurovision-yhteistyö

MITÄ?Projektissa syntyneet tulokset esitettiin Mundo-pro-jektin Case Closed? -tapahtumassa Suomen elokuva-säätiön auditoriossa 25.9.2007. Tilaisuudessa julkis-tettiin Case Closed? -kirja projektin eri vaiheista ja tuloksista.

www.yle.fi/[email protected]. 09-1480 4726

Myös minä sain kuulla muutamaan otteeseen kauppa-reissuni aikana herjaavia vitsejä. En ehkä sen enempää kuin normaalistikaan, mutta tällä kertaa vitsit oli selvästi lainattu sarjasta.

Page 24: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

24

Henkilökuva

Libanonilaistaustainen elokuva- ohjaaja Jean Bitar onnistuu dokumenteillaan koskettamaan yleisöään. Hänen aiheensa kumpu-avat arjesta, ja elokuvista välittyy ohjaajan aito läsnäolo. Myös Bita-rin kamera pääsee hämmentävän lähelle kohdettaan. Lähdimme selvittämään, miten Bitar oikein valloittaa yleisönsä. Samalla selvisi paljon muutakin.

Rakkaus suomalaisiinBitarin koko tuotantoa leimaa kiin-nostus ihmiseen, ja valtaosassa elo-kuvia nuo ihmiset ovat nimenomaan suomalaisia. Tätä kiinnostusta suoma-laiseen yhteiskuntaan hämmästeltäes-sä Bitar toteaa selityksen olevan yksin-kertainen: ”Rakastan suomalaisia ja he rakastava mua!”

Mutta on kiinnostukseen konk-reettisempikin syy. Bitar haluaa tehdä elokuvia omasta ympäristöstään, siitä maailmasta, missä itsekin elää. Hänen mielestään on turha mennä etsimään aiheita järven toiselta puolelta, kun jo kävelylenkiltäkin löytää heti 5–10 ide-aa. Bitarin mukaan lopputuloksesta tulee väistämättä hyvä, elävä ja kiin-nostava, jos tekijä todella tuntee mate-riaalin, josta elokuvia tekee. ”Kun teen elokuvia siitä ympäristöstä, missä itse-kin elän, en voi erehtyä”, sanoo Van-taan Itä-Hakkilassa asuva ohjaaja.

Bitar päätti heti Suomeen tultu-aan vuonna 1979 ryhtyä opiskelemaan suomen kieltä, jottei jäisi uudessa ym-päristössään ulkopuoliseksi. Kielitai-to tuntui välttämättömältä, jotta voi-si rakastaa Suomen kansaa. Alusta asti oli myös selvää, ettei Bitar tekisi työk-seen muuta kuin elokuvaa. Omaa alaa vastaamaton työ tai työttömyyskorva-uksilla ja sosiaalituella eläminen ei tul-lut kuuloonkaan. Päättäväisyys pal-kittiin, kun Bitar pikku hiljaa tutus-tui elokuva-alan ihmisiin ja verkostot syntyivät.

Nyt, 28 vuotta myöhemmin, Bitar sanoo haluavansa antaa Suomelle jota-kin takaisin, koska sai täältä aikanaan lähtökohdan elämälleen. Toistaiseksi Suomi onkin saanut Bitarilta vastalah-

jaksi yli kolmekymmentä dokument-tielokuvaa. ”Mitä enemmän teen elo-kuvia suomalaisista, sitä enemmän ra-kastan heitä”, Bitar iloitsee. ”Ja samal-la myös tuntuu, että elokuvani vain pa-ranevat ja paranevat.”

Bitaria ajaa halu osallistua yhteis-kuntaan. Siksi hän kiinnittää huo-mionsa pieniin asioihin, jotka vaati-vat toimintaa tai muutosta. Bitar ana-lysoi, että ehkä hän näkee libanonilai-sen taustansa vuoksi Suomessa asioi-ta, joita suomalaiset itse eivät huomaa. Syntymämaan lama ja köyhät olot pa-kottivat aikanaan nauttimaan pienis-tä asioista, ja vaikka vaatimustaso ja tahtotila ovat nykyään korkealla, saa Bitar edelleen tyydytyksensä pienistä asioista.

Luottamus dokumenttien perustanaBitarin periaatteena on, että kun hän dokumentaristina kerran tulee mu-kaan henkilön elämään, on hän muka-na kuolemaan saakka. Ehkä juuri tä-män vuoksi henkilöt uskaltavat luot-taa ja avautua hänelle, Bitar pohtii. Il-man luottamusta ei dokumentin teos-ta tulisi mitään.

Luottamuksen saavuttamiseksi elokuvan henkilöihin tutustuminen on tärkeää. Säpinää Hakunilassa -doku-menttia (2006) tehdessään Bitar kävi kouluissa tapaamassa elokuvansa hen-kilöitä ja leikkimässä heidän kanssaan jo pitkään ennen kuvausten alkua. Lo-pulta lapset olivat Bitarin kanssa niin läheisiä, että soittelivat hänelle, jos häntä ei koululla näkynyt.

Herättääkseen luottamusta ja päästäkseen ihmisten lähelle on do-kumentaristin oltava varma itsestään. Bitar puhuu dokumentaristista luu-rankona, jonka osaksi elokuvan muut ihmiset liittyvät lihana ja verenä. Do-kumentaristin on aina oltava tilan-teen ytimessä, siten että muut pyöri-vät hänen ympärillään. ”Välillä on kyl-lä sellainen olo, että minun pitäisi olla näyttelijä”, Bitar naurahtaa. Hän tie-tää, että jos hän ei itse ole varma it-sestään ja asiastaan, koko tilanne voi romahtaa.

Näyttelijänlahjojen lisäksi doku-mentaristilla olisi Bitarin mukaan hy-vä olla myös psykologin taitoja. Doku-menttielokuvan kohteet kun ovat herk-kiä ihmisiä, joilla on tunteet, ja ohjaajan täytyy varoa loukkaamasta kohdettaan sanomisillaan. Bitar pohtii, että hänen etunaan dokumentaristina on spon-taani luonne – se, että asiat kumpuavat esiin intuitiivisesti ja suoraan sydämes-tä. Tällöin dokumentin kohteelle ei tu-le vaikutelmaa, että ohjaaja haluaa tun-keutua heidän elämäänsä, vaikka hän tavallaan tekeekin juuri sen.

Bitar sanoo painottavansa eloku-van henkilöille, että elokuvaprojek-ti on yhteinen asia. ”Henkilöt on saa-tava ymmärtämään, että tämä on mei-dän elokuva. Ilman elokuvan henki-löitä minä en pysty tekemään mitään, ja samoin ilman minua henkilöt eivät pysty tekemään mitään.” Bitar ei elo-kuvaprojekteissaan vain käytä eloku-van henkilöitä hyväkseen , vaan myös antaa jotakin takaisin. Hän on tyyty-väinen, että suomalaiset ovat tämän ymmärtäneet, sillä yhteisymmärrys on dokumenttiohjaajalle tärkeintä.

Dokumenttien tekemisen myötä Bitar sanoo oppineensa tuntemaan ih-misen. Opittu on myös se, ettei ihmis-tä voi tuomita heti. On odotettava, että henkilön taustat selviävät ja että hän avautuu. Tämän Bitar tietää ko-kemuksesta vievän aikaa. ”Se on herk-kä asia”, Bitar toteaa, ”siinä pitää elää mukana”. Ohjaaja on huomannut, että oikea hetki aloittaa kuvaukset on vas-ta siinä vaiheessa, kun henkilö kysyy, milloin he seuraavaksi tapaavat.

Hyvän kiertokulkuIhmiset pysäyttävät Bitarin välillä ka-dullakin kysyäkseen, mitä joillekin elokuvan henkilöille nykyään kuu-luu. Ohjaaja on iloinen siitä, että hä-nen elokuviensa ihmiset elävät katso-jien muistissa, vaikkeivät olekaan suu-ria sankareita. Esimerkiksi ennen do-kumenttia Tero Sandin elämä (1996) kukaan ei tiennyt sairaalassa olevas-ta halvaantuneesta nuoresta miehestä mitään. Elokuvan jälkeen yhteydenot-toja kuitenkin tuli ympäri maailman.

Jean Bitar tekee elokuvia itselleen ja maailmalle

Maria Bregenhøj

Bitarin haastattelu: Ulla Simonen & Maria Bregenhøj

Jean Bitar. Kuva: Maria Bregenhøj

Page 25: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

25

Bitar on onnellinen siitä, että hän pystyy elokuviensa kautta tekemään edes jotakin pientä hyvää. Bitar myös luottaa eräänlaiseen hyvän kiertokul-kuun, siihen että hyvän tekeminen muille poikii lisää hyviä tekoja. Lap-suudenkodin opetuksia nimittäin on, että toisen tekemää hyvää ei saa kos-kaan unohtaa, vaan hyvä on makset-tava takaisin moninkertaisena. ”Näin pelastetaan maailma – näin vähenne-tään vihollisuutta”, Bitar toteaa, ei-kä lausahdus jostakin syystä kuulosta lainkaan kliseiseltä.

Kenelle Bitar sitten oikein tekee elokuviaan? ”Ensinnä itselleni, sillä henkisesti kuolisin, jos en saisi tehdä elokuvia”, Bitar myöntää. Elokuvan-teko on Bitarille hengenravintoa, ja si-tä kautta hän myös kokee pääsevän-sä osallistumaan yhteiskunnan raken-tamiseen. Bitar laskeskelee tekevänsä 51 prosenttisesti elokuvia itselleen. 49 prosenttisesti elokuvat syntyvät maa-ilmalle. Tavoite on ylväs: ”Teen eloku-via myös, jotta ihmiset ymmärtäisivät, ettei tässä maailmassa voi toimia vain yksin. Meitä on monta ja meidän pi-täisi yhdessä lähteä toimimaan.” Bitar uskookin aidosti, että vaikkei hän yk-sin voi pelastaa maailmaa, me yhdessä voimme saavuttaa jotakin.

Vaikka Bitar tekee elokuvia maa-ilmanparantaja-asenteella, haluaa hän pysyä kaukana poliittisesta elokuvas-ta. Politiikka ei kiinnosta Bitaria; hä-nen mielestään poliitikot valehtelevat koko ajan, eikä hän halua tehdä eloku-via valehtelevista ihmisistä. Sen sijaan Bitaria kiinnostavat tavalliset ihmiset, jotka ohjaajan mukaan pyörittävät tä-tä maailmaa. ”Tavallisellakin ihmisellä on jotakin sanottavaa, ja meidän pitäi-si antaa heille mahdollisuus sanoa se, koska he ovat elämän ydin. Jos heillä on jotakin sanottavaa, meidän pitäisi kuunnella heitä.”

Bitar toivoo, että tavallinen ihmi-nen saa hänen elokuvissaan paitsi sa-noa jotakin, myös katsoa itseään. Elo-kuvaa tehdään aina myös yleisölle ja ohjaajan tavoitteena on, että mukaan saadaan sellaisia asioita, joista kukin katsoja tunnistaa jossakin vaiheessa it-sensä. Lisäksi Bitar haluaa antaa elo-kuvissaan katsojille positiivista voi-maa, joka auttaa kestämään elämän julmuuksia ja vaikeuksia. Synkkyy-teen taipuvaisen suomalaisen korviin tällainen tavoite kuulostaa sekä kor-kealentoiselta että naivilta, mutta Bi-tar ei ole kumpaakaan. ”Tunnen sisäl-läni, että minun tehtäväni on rakas-taa ihmisiä, olla iloinen ja tehdä jota-kin sellaista, että lopputulos on posi-tiivinen”, Bitar sanoo hymyillen. ■

Page 26: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

26

Huutajat, ohj. Mika Ronkainen, Klaffi Tuotannot Oy, 2003

Hyppääjä, ohj. PV Lehtinen, Cineparadiso, 2000

Page 27: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

27

AVEK 20

■ FADE IN

Ja se tapahtui niinä päivi-nä jolloin Maarian Sairaa-lan kupeessa oli Leppäsuon Esso.

Olin juuri palanut Nigeriasta.Takana oli lähes vuosi kuumudessa

ja yksi pitkä elokuva. Etsin uutta teh-tävää.

Vuosi oli 1987 ja kuukausi syys.Vanha ystäväni Carl Mesterton

kertoi, tankatessaan autoaan, innos-tuneeesti uudesta projektista, systee-mistä. Puheessa vilisi: kasettimaksu, Kopiosto, tekijöitten rahat, Tarja Kos-kinen ja AVEK, jonka tuotantojaos-ton puheenjohtaja Calle oli. Hän ker-toi, että etsitään jonkinlaista tuotan-toalan toimihenkilöä ja olisinko kiin-nostunut. Seuraavana päivänä menin tapaamaan Tarja Koskista Kopiostoon Runeberginkadulle ja palaverista pala-tessani huomasin olevani AVEKin en-simmäinen tuottaja.

Siihen aikaan AVEK oli kaksi vas-takkain sijoitettua kirjoituspöytää. Toisen ääressä minä istuin ja toisen ää-reen saapui noin kerran viikossa Juha Samola lainaresurssina opetusminis-teriöstä. Juha oli jaostojen ja johto-kunnan sihteeri.

Jukka Liedes, silloinen opetusmi-nisteriön neuvotteleva virkamies on AVEKin isä ja Tarja sen äiti. Vanhem-mat istuivat usein tuntikausia suunnit-telemassa lapsensa tulevaisuutta. Juk-ka oli pelastanut kasettimaksun joutu-masta veroksi ja hukkumasta valtiol-liseen kulutusanonymiteettiin. Tarja loi organisatoriset puitteet, joilla ka-settimaksuvarat voitiin kierrättää uus-tuotantoon. Minun hommani oli etsiä tuotantoon kelvollisia hankkeita. Oli hakuaikoja, oli paljon luettavaa ja ih-misten tapaamisia ja tuotantojaoston kokousten valmistelemista.

Olin vuosikausia itse tuottanut elokuvia ja halusin antaa AVEKille kasvot. Olin sitä mieltä, että AVEK ei saa olla vain hakemusluukku. Haki-joilla piti olla mahdollisuus tulla myös-kin, ei niin hakemusvalmiitten, hank-keittensa kanssa keskustelemaan. Ja tulivathan ne. Jaostossa esittelin lista-tut projektit ja yritin vaikuttaa omas-ta mielestäni parhaimpien läpime-noon. Joskus onnistui, joskus ei. Ajan mittaan minäkin opin, miten jaostos-sa sain hommat onnistumaan. Onnek-si Callella ja minulla oli usemmiten sa-ma näkemys ja Callella oli äänioikeus, minulla ei.

Jaoston päätökset alistettiin joh-tokunnan hyväksyttäviksi. Niihin ko-kouksiin minulla ei alussa ollut asiaa, ja päätösluetteloa sai jännätä senkin takia, että jotkut hakijat lobbasivat johtokunnan jäseniä ja uusia lemppa-reita syntyi.

Ajan mittaan systeemi virtaviivais-tettiin. Toimenkuvaan kuului ilmoit-taa tekijöille hyväksymisistä ja hylkää-misistä. Oli välillä todella skitso olo is-tua puolustamassa päätöksiä, joiden takana itse varsinaisesti seissyt.

Kun aloitin, tuotantonumero oli muistaakseni kuusi ja lopetettuani, ke-sän kynnyksellä 1990, lähes tuhat. On ihailtavaa, että niinkin pienessä maas-sa kuin Suomessa löytyy niin paljon luovuutta ja yrittelijäisyyttä. Saksas-

sa, missä nykyään toimin, sama suhde merkitsisi 16 000 hakemusta vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa. Ei on-nistu!

Ja kaiken lisäksi AVEK oli kakkos-luukku. Suomen elokuvasäätiö olisi alussa tietenkin halunnut kaikki rahat itselleen ja jaksoi kysenalaistaa uuden käenpoikasen oikeutta asettua jako-laitospesään. Tämäkin asenne muut-tui ajan mukaan ja yhteistyötä ruvet-tiin rakentamaan. SPARRAUSRIN-KI-ajatus ja aloite tuli AVEKista ja ni-mi Elokuvasäätiöstä. Yhdessä etsit-tiin uusia kykyjä, joita sitten ”hands on”-menetelmällä tuettiin. Lopputu-loksena oli kiitettävä määra korkeata-soisia elokuvia, joiden tekijöistä moni on rakentanut merkittävän uran. Olen päättänyt olla mainitsematta tekijöit-ten nimiä, en ainoastaan orastavan de-mentian johdosta, vaan senkin takia että aina joku jää joukosta pois. Olen pienellä ylpeydellä voinut todeta, että moni aloitteleva tekijä, jonka kanssa olen palaveroinut ja kehitellyt projek-teja eteenpäin on myöhemmin suurel-lakin menestyksellä lunastanut paik-kansa elokuvan raskaassa sarjassa.

Mediataide löysi AVEKista luuk-kunsa, jota ilman se ei niin nopeasti olisi saavuttanut kansainvälistä mai-netta. Järjestelmällista TÄYDEN-NYSKOULUTUSTA ei alalla ollut ennen AVEKia. Etenkin free-lancerit olivat täysin heitteillä. Tuotantojaos-ton rinnalla toimi koulutusjaosto, joka jakoi apurahoja ja moni pääsi maaail-malle lisäoppia hakemaan.

Tässä oli ajatelmia ja fragmentteja haastavasta ja inspiroivasta ajasta teh-tävässä, jossa en olisi uskonut koskaan toimivani.

FADE OUT

Kaj HolmbergAVEKin tuotantoneuvoja 1987/88 – 1989/90 sekä 1994/95 (1.1.95-30.6.95)

AVEK perustettiin 20 vuotta sitten. Edistämis-

toiminta käynnistyi syksyllä 1987. Pyysimme

entisiltä tuotantoneuvojilta pieniä muisteluita

omasta ajastaan AVEKissa.

(Dis)Integrator, ohj, Juha van Ingen, Helsingin elokuvapaja, 1992 (Kuva: AV-arkki)

Page 28: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

28

Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä, ohj. Veli Granö, Tarantella Zoom, 1998

Kaksi enoa, ohj. Kanerva Cederström, Tiedotustoimisto Murtovaara & Tenhunen, 1991

Page 29: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

29

AVEK 20■ VIDEO TUTUKSI.

Vuonna 1991 vetämäni kol-mivuotinen koulutuspro-jekti oli jo loppusuoralla. Keskustellessani AVEKin

johtokunnan jäsenen Carl Mester-tonin kanssa projektin kokemuksis-ta, hän totesi alunperin esittäneen-sä vain Elokuvasäätiöön hankittavi-en off line-edittien käyttökouluttajan palkkaamista. Kerran siis kävi näinkin päin. Kansansadusta poiketen räätä-liltä tilatusta tuluskukkarosta tulikin frakki. No, ainakin hyvä arkipuku.

Videon tekemiseen liittyvää täy-dennyskoulutusta järjestettiin yli kol-mellesadalle videon tekijälle eri puo-lilla Suomea. Opetustyötä ja palkallis-ta kurssitöitten ohjausta projekti tar-josi yli viidellekymmenelle elokuva- ja videoammattilaiselle.

Koulutussuunnitelmien taustalla oli todellinen tarve. Uuden välineen ai-heuttama koulutuksen puute oli todet-tu mm. Raili Salmen ja Anja Rouhuvir-ran tekemissä selvityksissä. AVEKissa sain, Kaj Holmbergin esityksestä, toi-mitusjohtaja Tarja Koskiselta tehtäväk-seni laatia videon tekijöille oma täy-dennyskoulutusohjelma. Ajatukseni oli järjestää osallistujille mahdollisimman paljon käytännön tekemistä uudenai-kaisilla välineillä. Halusin myös, että toteutus suunnitellaan aina ”räätälin-työnä” asiakkaitten sen hetkisten tar-peitten mukaan. Kaikki toteutuneet kurssit olivatkin hyvin erilaisia kestol-taan, sisällöltään ja kokoonpanoltaan. Kokemus osoitti pian, että joustavuut-ta tarvittiin myös kurssien toteutusai-kana. Hallinnollisesti toimittiin tilaaja-periaatteella, eli järjestäjänä toimi joku yhteisö. Video tutuksi -projekti toimit-ti kurssille sovitun opetuksen ja tarvit-tavat työvälineet.

Eniten kursseja pidettiin Helsin-gissä. Pohjoisessa oltiin Rovaniemel-lä, idässä Joensuussa, lännessä Vaasas-sa ja etelässä Hangossa. Yhteistyö-kumppaneina olivat useimmiten pai-kalliset TV-ohjelmien tekijät ja video-pajat. Eräälle helsinkiläisten suunnit-telemalle dokumenttivideokurssille halusin järjestää vähän lisää vaikeusas-tetta sekä aihevalintoihin että toteu-tukseen. Kurssi järjestettiin osittain Tallinnassa, siis silloisessa Neuvosto-liitossa, yhteistyönä Eestin Kinoliiton kanssa. Vaikeuksia ja muutoksia riitti, kuten dokumentin tekoon kai kuuluu-kin. Kurssin kuvausjakso oli juuri me-neillään, kun Neuvostoliiton panssa-rikolonnat vyöryivät Tallinnaan. Suo-men ja Viron raja oli suljettuna. Kurs-

silaisista suomalaisia oli Virossa ja vi-rolaisia Suomessa. Huoli oli kova tut-tujen ja sukulaisten kohtalosta, mutta videonauhat pyörivät. Virosta tuli taas itsenäinen ja Neuvostoliitosta Venäjä.

”Opi opettamaan” -teemalla kou-lutettiin englantilaisten spesialistien Roger & Rogerin johdolla suomalai-sia ammattilaisia videokurssien käy-tännöntyöskentelyyn. ”Leonardo”-ot-sikolla toimi kokeilustudio ilman stu-diota. Osallistujat tekivät taiteellista kokeilu- ja tutkimustyötä itse valitse-mansa teeman pohjalta. Kokeilutyön edellytettin vastaavan laajuudeltaan viiden kuukauden täysipäiväistä opis-kelua. Videotaide oli luonnollisesti hy-vin edustettuna. Mukana olivat mm. Eija-Liisa Ahtila, Sami van Ingen, Pek-ka Kantola, Mikko Maasalo, Teemu Mäki ja Kimmo Sininen.

Kolmivuotisen projektin päät-teeksi järjestettiin ”Tulevaisuusvers-tas” arvioimaan tehtyä ja pohtimaan tulevia. Osallistujat laativat julkilausu-man, jossa todettiin videokoulutuksen riittämättömyys ja hajanaisuus. Vers-tas vaati julkisen vallan toimenpiteitä videoalan pysyvän koulutuksen järjes-tämiseksi. AVEK oli tältä osin tehnyt tehtävänsä.

Nyt kaksikymmentä vuotta myö-hemmin alalla vaaditaan valtion järjes-tämän AV-koulutuksen tuntuvaa vä-hentämistä. Se on varmaankin aiheel-lista, etenkin jos syntyvät säästöt si-joitetaan jäljelle jäävän koulutuksen tason korottamiseen. Olisiko kuiten-kin taas myös täydennyskoulutuksen vuoro erityisesti niille lahjakkuuksille, jotka ovat saaneet peruskoulutuksen-sa toisen asteen oppilaitoksissa ja am-mattikorkeakouluissa. Tällä kertaa ta-voitteen tulisi olla reilusti entistä kor-keammalla. Globaalisti.

Erkki SeiroAVEKin tuotantoneuvoja kaudella 1990/91 (1.7. – 31.12.90)

■ VIDEO TUTUKSI FAKTAALainauksia Anja Rouhuvirran selvityksestä : Raportti Video tutuksi -täydennyskoulutus- ohjelmasta, 1992

Koulutuksen järjestäjät: AVEK ja SES. Video tutuksi-projekti käynnis-tyi vuoden 1989 alussa ja päättyi vuo-den 1991 lopulla.

Taustaa: Videon voimakas tulemi-nen oli herättänyt hämmennystä ken-tässä, moni filmipuolen tekijä vierasti videota.

Koulutustarpeet: Projekti tarjo-si koulutusta filmi- ja videopuolen am-mattilaisten lisäksi laajan kokemuksen omaaville, lähinnä videopajoissa toimi-ville harrastajille sekä muiden alojen ammattitaiteilijoille.

Toimintaperiaatteet: Omakoh-tainen tekeminen oli oleellinen osa koulutusta ja se tapahtui kiertävän lait-teiston ja opettajakunnan avulla.

Koulutuksen määrä ja sisältö:Kolmivuotiskaudella projektin

puitteissa järjestettiin 35 koulutusta-pahtumaa eri puolilla maata Rovanie-meltä Hankoon. Osallistujia oli yh-teensä n. 300.

Tilaajat: Mm. alan ammattiyhdis-tys, paikalliset videopajat, läänien tai-detoimikunnat, kansanopistot, paikal-lista tv-ohjelmaa tuottavat yhdistyk-set, erilaiset sivistysjärjestöt, YLE ja TAIK.

Lasso, ohj. Salla Tykkä, Koskela Art & Media House, 2000

Page 30: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

30

Kovat miehet, ohj. Maarit Lalli, Sputnik Oy, 1999

Maalaislääkäri, ohj. Katariina Lillqvist, Kinotuotanto Oy, 1996

Page 31: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

31

AVEK 20 ■ Laman alla

Marraskuussa 1990 Ju-ha Samola tuli tapaa-maan minua kysyen mielenkiintoani tuot-

tajan tehtäviin AVEKissa. Juha puhui hyvin ja olin itsekin kiinnostunut, sil-lä yhtiössä, jossa työskentelin vakitui-sena, oli havaittavissa että ajassa ta-pahtuu muutoksia, jotka olivat alka-van laman oireita.

Minulla oli meneillään useita kes-keneräisiä tuotantoprojekteja eri vai-heissa. Tarja Koskisen kanssa sovim-me, että tulen tuntityöläiseksi 1991 alusta ja voin omalla ajalla hoitaa kes-ken jääneet työt loppuun.

Hakemusten jättöaika päättyi muistaaksena tammikuun 7. päivä, ja välittömästi alkoi päivyri täyttyä ta-paamisajoista. Ensimmäisten asiak-kaitteni joukosta jäivät mieleen Tero Jartti, Marko Röhr, Minna Virtanen sekä Pamela ja Pekka Mandart.

Useimmat hakijoista olivat tai ha-lusivat olla elokuvatekijöitä, ja koska oma taustani oli samalla pohjalla, su-jui hakemusten käsittely ja keskuste-lut asianomaisten kanssa tutun oloi-sesti.

Hakemukset edustivat laaja-alai-sesti multimediaa, dokumenttejä, las-tenjuttuja, animaatioita ja draamaa. Ilokseni päätettävissäni olevaa tuki-summaa nostettiin ja saatoin myön-tää tukea myös joillekin isommille ju-tuille kuten Jartin elokuvalle ”Piru tu-li polkupyörällä sepän tölliin ja sepän vaimo sai uuden nenän”.

Tuotantojaostossa olin törmännyt mediataiteen hakemuksiin, jotka an-toivat AVEKille ilmettä ja profiloivat tuotantuen pyrkimykset muuallekin kuin perinteiseen elokuvaan. Kompe-tenssini ei mielestäni riittänyt media-taiteen projektien arviointiin, mutta onneksi jaostossa oli asiantuntemus-ta. Mediataiteen hakemuksista en ai-na oivaltanut, mihin ollaan pyrkimäs-sä, mutta tapaamiset tekijöiden kans-sa selvensivät asiaa. Heli Rekulan ja Marita Liulian tapaisten taiteilijoi-den innostuneet esitykset täydensi-vät erinomaisesti niitä puutteita, joi-ta minulle oli jäänyt.

En enää muista, kenen päässä syn-tyi idea siitä, että tukea saaneiden ja muidenkin lyhytelokuvien tulisi pääs-tä julkiseen esitykseen. Leena Louhi-vuori Elokuvakontaktista, Harri Aho-kas Gaudeamukselta sekä Juha ja minä istuimme kuitenkin kahvipöytään kes-kustelemaan toteutuksesta ja tapaa-misten tuloksena alkoivat AVEKin,

■ Näköaloja

Minut kutsuttiin alku-vuonna 1993 AVEKiin ajankohtana, jolloin tukitoiminnassa oli ta-

pahtumassa monenlaisia muutoksia. Oma työni muuttui vakinaisemmak-si eli työpätkät pitenivät ihan vuo-den mittaisiksi. Se sopi freelanceri-na minulle mainiosti. Tuen jakaminen muuttui - tuotantolautakunta poistet-tiin ja päätöksenteko siirrettiin pikku hiljaa tuotantoneuvojalle. Korot, siis rahan, olivat ylhäällä, AVEKin toimin-taa pyöritettiin korkotuloilla.

Olo Pertun, Juhan, Pian ja Tarjan kanssa oli auvoista. Kyllä kelpasi.

Työskenneltyäni yli 25 vuotta elo-kuva-alalla olin ainakin näkymistä pää-tellen urani huipulla. Toimistoni sijait-si Laulu-Miesten talon ylimmässä ker-roksessa, se oli oikeastaan eräänlainen penthouse-toimisto synnyinkaupun-ginosani Töölön kattojen yläpuolella. Parvekkeet sijaitsivat huoneeni mo-lemmilla puolilla. Oli siinä parvekkeel-la – kumman vaan valitsi – kiva lukea kevätauringossa lahjakkaiden nuorten ja joskus vähän vanhempienkin teki-jöiden tai tekijöiksi haikailevien ide-oita. Toisinaan yläkerrokseen eksyi jo-ku sinnikäs rahantarvitsija inttämään ja rauhaani häiritsemään. Raastuvalla, kuolemalla ja jumalan tuomiolla uhat-tiin, mutta yleensä käyttäydyttiin sii-vosti. Reiluin haaste tuli veteraanioh-jaaja Laihaselta, joka hakemuksen hyl-käämisen jälkeen haastoi minut 100 metrin uintikilpailuun, mutta kos-

ESEKin ja Gaudeamus Elokuvan tuel-la VID.BIZZ -esitykset syksyllä 1991 Bio Illusionissa. Elokuvakontakti liit-tyi mukaan järjestelyihin varsin pi-an. Esityssarjan nimeä pohdittiin pit-kään ja tähän päädyttiin, koska niin monet teokset oli toteutettu videol-la ja ne olivat lyhyitä. Torstaisin pyöri-neiden esitysten skaala ulottui Benja-min Orozan 60-minuuttisesta Mina-dokumentistä Tommi Tikan neljä mi-nuuttiseen Maukka Perusjätkä -musa- videoon.

Laman ote syveni, mutta nuoret olivat jo laajentamassa media-alaa ja aktiivisesti etsimässä uusia toteutta-mismahdollisuuksia.

Pena PenttiläAVEKin tuotantoneuvoja kausilla 1990/91 (1.1.91 -) – 1992/93 (- 31.12.92)

ka hän jo haastaessaan kertoi voitta-vansa minut ja ylivoimaisesti, en kat-sonut enää tarpeelliseksi lähteä puli-koimaan.

Naiset olivat AVEKin rahanja-ossa objektiivisesti ja subjektiivises-ti suosituimmuusasemassa, mutta vä-hän enemmän kuin muille ei tuntunut kaikille riittävän. Joukko naisohjaa-jia päätti perustaa Naisohjaajaliiton. Perustava kokous oli AVEKin tilois-sa, kuinkas muuten. Liiton keskeisenä vaatimuksena oli tuen kiintiöittämi-nen sukupuolten kesken, oliko se nyt fifty-fifty vai fifty-sixty.

Urputuksen jatkuessa eräässä AVEKin tilaisuudessa Tarja Koskinen, viisas ja hieno pomo, oli todennut, et-tä sukupuoli on tässä asiassa toisarvoi-nen, pääasia että elokuvat ovat hyviä.

En kokenut tehtävääni jonkin-laisen oman linjan vetämisenä, rahat ovat tekijöiden ja AVEK toimii par-haiten vapaana foorumina, jonka tu-ella tekijät voivat toteuttaa oman nä-köisiä töitä. Sellaisena toivoisin sen jatkuvankin.

Kj. KoskiAVEKin tuotantoneuvoja kausina 1992/93 (1.1.93 -) – 1994/95 ( - 31.12.94)

Jumalan morsian, ohj. Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui, Millennium Film Oy, 2003

Page 32: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

32

Olipa kerran utopia, ohj. Lasse Naukkarinen, Ilokuva, Naukkarinen & Co, 2004

Onnen maa, ohj. Markku Pölönen, Dada-Filmi Oy, 1993

Page 33: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

33

AVEK 20■ Vuonna 95

Ensimmäinen asia joka tulee mieleeni AVEKista ja vuo-sistani AVEKin tuotanto-neuvojana on Kaj Holm-

bergin (saksalainen elokuvatuotta-ja) kommentti:”Suomessa pitäisi teh-dä elokuva kansasta, joka vaikeni kah-della kielellä, kunnes joku keksi kän-nykän”.

Tämä kommentti on vuodelta 95. Paljon on vettä virrannut Kymijoes-sa tuon huomion jälkeen. Kännyköi-tä edelleen valmistavasta Nokiasta on tullut globaali megayritys. Paperiteh-taat on siirretty Etelä-Amerikkaan. John Hakalaxista (vaasalainen eloku-vatuottaja) on tullut kuuluisuus. Sa-man aikaisesti suomalainen eloku-va on alkanut kommunikoida yleisön kanssa. Kukaan ei kuitenkaan ole vie-läkään tekemässä elokuvaa Kaj Holm-bergin aiheesta.

Takaisin vuoteen 95. Aki Kauris-mäki (karkkilalainen elokuvaohjaaja) oli lyönyt läpi kansainvälisillä mark-kinoilla. Hänen elokuvissaan vaiettiin ja vaietaan yhä edelleen valtavan kan-sainvälisen valvovan silmän alla. Vuon-na 95 Aki Kaurismäki oli kuitenkin ai-noa suomalainen tekijä, joka kykeni tekemään elokuvia ilman rahaa, niin että ne tulivat ymmärretyiksi, kom-munikoivat edes jonkun kanssa.

Vuonna 95 suomalaisen elokuvan ongelma oli olla nurkkaan ahdistettu rotta, jonka viimeinen juustopalanen oli tarrautunut sammuneen kulttuuri-ministerin kravattiin. Elokuvatuotan-tomme vahvuus oli ”talvisodan henki”, joka toteutui kaikkialla muualla pait-si talvisotaa käsittelevissä elokuvissa. Tätä trendiä tuki tuottajien ammat-tikunnan olemattomuus. Kansainvä-lisesti ottaen suomalaisen elokuvan kokonaisrahoitus vastasi tuolloin yhtä Hollywood-elokuvaa tai vaihtoehtoi-sesti viittä ruotsalaista elokuvaa. Tuol-

la rahalla suomalaiset tekivät 10 pit-kää näytelmäelokuvaa, 20 lyhyteloku-vaa ja toiset 20 dokumenttielokuvaa. Rahaa oli niin vähän, että tuottajat oli-vat erottaneet itse itsensä. Joskus aika lopullisellakin tavalla.

Tämän kaiken takana piilee kysy-mys ja kysymykseen vastaus tai edes selitys. Selitykseksi ei riitä, että tuo-tantoneuvojana toimiessani sekä Ol-li Saarela että Aku Louhimies, joita ei vielä tuolloin tunnettu kunnolla edes rahanjakolaitosten käytävillä, toivat eteeni maailman kirjallisuushistorian varteenotettavimman ”sivullisen”, Al-bert Camus’n (ranskalainen kirjailija) aiheeseen perustuvan ”lyhyt” eloku-van aiheen. Näistä aihioista syntyivät elokuvat Lunastus (1997) ja Levotto-mat (2001).

Vuonna 95 suomalainen elokuva-tuotanto oli siis alamaissa. Joku tai jot-kut katselivat kuitenkin eteenpäin – joko pakon ajamina tai aidosta rakkau-desta johonkin muuhunkin kuin oman äänensä pauhuun. Elokuva-alalla pu-huttiin tuotantorakenteitten vahvis-tamisesta. Konkreettisia toimenpitei-tä olivat tuottajakoulutus ja Sparraus- rinki.

Kuten kaikkialla on todettu, Spar-rausrinki oli menestys. Jonakin hämä-ränä hetkenä, ehdotin ensimmäisel-le vastantulijalle, että miksi ei Spar-rausringin rahoitusmallia voitaisi so-veltaa myös tunnin mittaisiin TV-elo-kuviin ja kansainvälisille markkinoille hamuaviin dokumenttielokuviin. Tuo vastaantulija oli Eila Werning (Yleis-radion yhteistuotantopäällikkö 1993-2003).

Aika nopeasti SES, Yleisradio ja jopa Maikkari ja Nelonenkin olivat asiassa mukana. Tuotantotuen pirsta-loituminen pysähtyi ja kun samanai-kaisesti kasettikertymä kasvoi, oli ai-ka otollinen AVEKin näkökulmas-ta ”isommille” tuotannoille. Rahoi-tusosapuolia olikin nyt kolme entisen kahden sijasta, mikä työllisti tuottajat uudelleen.

Samanaikaisesti moni ohjaaja alkoi kaivata tuottajaa työparikseen.

Vuonna 95 tämä kaikki oli hyvin mielenkiintoista. Se, mitä tämän jäl-keen tapahtui suomalaiselle doku-menttielokuvalle ja teatterielokuvalle, on toinen juttu.

Dokumenttielokuva murtautui kansainvälisille markkinoille, keräten palkintoja ja huomiota alan pienen, valveutuneen ja huippuaktiivisen har-rastajajoukon keskuudessa.

Suomalainen näytelmäelokuva on nyt monessa mielessä kotimarkkinoil-la vahvempi kuin koskaan. Suuri osa elokuvista on epäonnistuneita, mutta

■ Loppuselvitys 1997

Eräs kansainvälisestikin tun-nettu kuvataiteilija lupasi muutaman vuoden viiveen ja parin kovistelusoiton jäl-

keen lopulta tilittää lyhytelokuvansa, johon hän oli saanut AVEKilta tukea. Teimme treffit toimistolle seuraavaksi perjantaiksi. Kun tulin aamulla töihin, löysin huoneestani Valintalalon muo-vipussin, jonka hän oli käynyt edellise-nä päivänä sinne jättämässä. Pussin päällä oli nimeni post-it -lapulla ja sen sisältä löytyi kaksi Finnairin boarding passia (Hki-Barcelona), VHS-nauha, jossa oli valmistuneen teoksen raaka-leikkaus ilman ääntä, tusseja, puolik-si käytetty A4-ruutupaperilehtiö, kol-me paria uusia valkoisia tennissukkia ja nippu käyttämättömiä C-kasette-ja sekä hiekkaa. Kun soitin taiteilijal-le kysyäkseni tarkempia tietoja kulu-jakautumasta, hän ihmetteli kuinka pussi oli joutunut toimistohuoneesee-ni ”täysin vahingossa”. Tilityskäytän-nöt ovat käsittääkseni jonkin verran muuttuneet 2000-luvulle tultaessa.

Mika TaanilaAVEKin mediataide-tuotantoneuvoja 1997/98 – 1999/2000

emme ole pitkään aikaan kuulleet yh-tään niin surullista tarinaa, kun kuu-limme viime vuosikymmenen ensim-mäisinä vuosina.

Joka tapauksessa on tunnettua, että välttämättömyys syödä, ei oikeu-ta taiteen prostituoimista. Ja että Aki Kaurismäen elokuvissa vaietaan edel-leen kahdella kielellä.

Vuonna 95 ei juuri kukaan käyttä-nyt sanaa kommunikoida.

Pauli PenttiAVEKin tuotantoneuvoja 1995/96 – 1997/98 (- 31.12.97)

Optinen ääni, ohj. Mika Taanila, Kinotar Oy, 2005

Page 34: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

34

Pölynimurikauppiaat, ohj. John Webster, Epidem Oy, 1993

Orpojen joulu, ohj. Anu Kuivalainen, TAIK , 1994

Page 35: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

35

AVEK 20■ Hyvät on harvassa

Keväällä - 98 hakemusten kirjo oli nykyistä laajempi ja alan ulkopuolisten haki-joiden määrä valtaisa. Mi-

ten palkitsevaa olikaan saada pöydäl-leen kaksi hienoa käsikirjoitusta: Kari Juusosen Pizza Passionata ja Leo Viir-retin Kovat miehet.

Raili SalmiAVEKin tuotantoneuvoja 1997/98 (1.1.98 –30.6.98)

AVEKin toiminnassa on keskeistä ja ehdottamasti jatkamisen arvoista teki-jälähtöisyys sekä sellaisen

toiminnan tukeminen, joka mahdol-listaa myös perinteisestä tekemises-tä poikkeamisen. Mediataiteen tuki on pienuudestaan huolimatta av-alan henkireikä. Olennaista siinä oli ja on nykyäänkin tekijöiden halu löytää ja tehdä jotain muuta, uutta.

Ilppo PohjolaAVEKin mediataide-tuotantoneuvoja 1996/97

■ Vainolainen

Minua vainosi AVEKin tuotantoneuvojana ol-lessani tekijä, joka ei uskonut kielteistä pää-

töstäni eräästä hankkeesta todeksi. Hän sai päähänsä olla vainottu, vää-rinymmärretty elokuvantekijä. Hän ri-pusti tähän itse valitsemaansa rooliin identiteettinsä taiteilijana, teki siitä it-selleen uuden identiteetin. Samalla se oli hänelle ehkä oiva tekosyy pysähtyä, olla menemättä eteenpäin seuraavaan hankkeeseen. Ehkä seuraavia hankkei-ta ei ollut. Ehkä hän oli vain väsynyt jatkuviin kielteisiin päätöksiin. Ehkä takana oli jotain ihan muuta.

Hän halusi jatkuvasti tapaamisia. Suostuin. Jokaiseen tapaamiseemme hän oli valmistautunut sellaisella pa-neutuneisuudella ja huolella, johon minulla ei koskaan olisi ollut aikaa. Ja hän muisti jokaisen sanomani sanan tarkasti kuin hänen mielensä olisi ol-lut ääninauhuri. Sitten hän halusi ta-

■ Luovasti rähisten

Elokuvaporukka on vankasti vanhanaikaista sakkia. Kai-kenkarvainen kokeilevuus, on se sitten elokuvamateri-

aalin luovaa väärinkäyttöä, uusien tek-niikoiden – niin kuin videon – tai uusi-en arkisto- ja esitys mahdollisuuksien markkinoilletulo – niin kuin DVD – on se pääsääntöisesti otettu vastaan karhealla kädellä tarttuen tuttuun ja turvalliseen – elokuvateatterieloku-van traditioon ja konventioihin.

AVEKissa nämä paineet purkau-tuivat luovasti rähisten ja naristen, mutta kuitenkin myötäsukaan. Teki-jöiden määrän kasvu, koulutustilan-teen muutos ja rahoitustilanteen para-neminen näytti, että audiovisuaalisen kerronnan eri kerroksia on olemassa, esityskanaviakin löytyy ja maailmal-la ollaan kiinnostuneita maamme pie-nestä mediataideihmeestä.

AVEKin tyyliin on sopinut hy-vin monimuotoisuus ja tukiavustus-ten esittelijöiden vaihtuvuus. Perus-teiltaan kysymys on siitä, että meille on syntynyt independent-mediateki-jöiden sektori, joka tekee omanolois-taan, pienimuotoista mutta oikean kokoista audiovisuaalista taidetta ja

paamisia toimiston ulkopuolella: kah-viloissa, kotonaan, hienossa ravinto-lassa, josta näkyi Helsingin kattojen yli. Aluksi suostuin näihin tapaami-siin, samoin kuin suostuin iltaisiin pu-helinkeskusteluihin.

Lopulta minun oli pakko vetää jo-ku raja.

Tilanne oli kafkamainen. Minun täytyi tavata hänet hakijana toimisto-aikoina hänen niin halutessa. Vähitel-len, kun hakemus ei pitkään aikaan ol-lut liikahtanut suuntaan eikä toiseen, sain syyn kieltäytyä tapaamisista tur-hina. Sain olla hetken rauhassa.

Kohta hän esitteli uuden hank-keensa. Se oli toivoton. En suostunut tukemaan sitä. Koko edellisen vuo-den kestänyt piina uhkasi toistua. Sit-ten toiseen rahoituslaitokseen valit-tiin uusi tuotantoneuvoja. Minä sain olla rauhassa.

Jäin paljon ajattelemaan tuota elo-kuvantekijää. Hänen kohtuuton käy-töksensä herätti ja herättää minussa yhä paljon ristiriitaisia tunteita. Hä-nessä tuntui henkilöityvän jokin tuki-järjestelmän musta aukko. Dostojevs-kiläinen inhimillisen pienuuden suu-ruus käänteisenä peilikuvanaan. En ole päässyt hänestä selvyyteen vielä-kään, joten sysään hänet aivojeni lo-keroon ratkaisemattomat tapaukset. Mutta en silti halua unohtaa häntä. Hän opetti minulle paljon AVEKin tuotantoneuvojan roolista, sen ole-muksesta ja rajoista. Toivotan hänel-le onnea elokuvantekijänä. Me kaikki tarvitsemme onnea.

Kari PaljakkaAVEKin tuotantoneuvoja kausilla 1998/99 – 2000/01

joka täyttää taiteen merkit niin hyväs-sä kuin huonossakin.

AVEKin suuri merkitys on, että se on tuonut tähän vähän resuiseen me-diataidejengiin ammattimaisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Tuotantotuen esittelijän asema ei ole helppo. Joka kokouksessa saat it-sellesi hetkellisesti muutaman ystävän ja lauman vihamiehiä ja -naisia. Taitei-lijakapakoissa käynti väheni kummasti ja syystä. Mutta alan ihmiset jakavat sa-mat ilot ja surut. Muistan, kun olimme joskus 90-luvun puolivälissä alan jenginä bussimatkalla Pietarissa, pysähdyimme kuselle takaisin tullessa. Ja aina valmis Pauli Pentti toi bussiin Karjalan kauniin koivun ja yritti saada sen tullin läpi Suo-meen. Ei onnistunut, eikä kysymys ollut kohonneista puutullihinnoista.

Lämmitti se kuitenkin karjalaisten sukujen poikaa; sekä isäni ja äitini oli-vat sieltä jostain. Kansanrunousarkis-tosta löytyy isoisoisäni Matti Antin-poika Rastaan runoja. Tästä voisi vaik-ka tehdä kokeellisen lyhytrainan:

Vaan tunnen mie koira sinunkin kotis!Mie ajoin kerran ikkunan alate:Rikkavihko ol ikkunassa,Ja olkitamppu ol taikinassa,Ämmät pyllyllään pytyssä,Konnat kiehu kattilassaJa pöyällä oli pöpötti leipä.

Perttu RastasAVEKin mediataide-tuotantoneuvoja 1993/94 – 1995/96

Page 36: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

36

Synti, ohj. Susanna Helke & Virpi Suutari, Kinotar Oy, 1996

Syntymäpäivä, ohj. Kari Juusonen, Kinoproduction Oy, 2004

Page 37: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

37

AVEK 20■ Kaikkitietävä tuotantoneuvoja

Astuminen AVEKin media-taiteen tuotantoneuvojan toimeen oli minulle aika moinen loikka. Tunsin tuo-

tantoneuvojia kohtaan melkoista kun-nioitusta, eikä sitä kunnioitusta ollut lainkaan vähentänyt muutama kieltei-nen ja vieläkin kirvelevä tukipäätös.

Ensimmäisten asiakkaiden kohtaa-minen ei ollut helppoa. Omasta koke-muksesta tiesin, että moni mediataiteen tuen hakija käyttää projektiinsa rajallisen aikansa lisäksi henkilökohtaisen elämän-sä kokemuksia. Moni hanke on kietoutu-nut tekijäänsä niin monenmoisin lonke-roin, että sen käsittely ilman puuttumis-ta taiteilijan persoonaan ja henkilökohtai-seen elämään, voi olla mahdotonta. Haki-jan kannalta ikävään lopputulokseen pää-tyvien keskustelujen aloittaminen tuntui aluksi raskaalta ajatukselta.

Onneksi ensimmäiset asiakkaani ei-vät olleet parhaita tuttujani, tunnettu-ja elokuva-alan guruja tai varsinkaan alan akateemikoita. Gurujen ja akateemikoi-den olin nimittäin nähnyt astelevan lyhyt-elokuvapuolen tuotantoneuvojan ovelle pelottavan ylimielisinä. Tuttujen kanssa taas uusi rooli olisi väistämättä tuntunut teennäiseltä ja varmaan tilanne olisi pää-tynyt lähinnä nauruun.

Kaikista ikävistä ennakko-odotuk-sista huolimatta huomasin kuitenkin omaksuvani yllättävän nopeasti itsevar-man ja kaikkitietävän tuotantoneuvo-jan rooliminän. Huomasin, ettei mikään hakijan projektissa ole virkamiehelle pyhää, hän samaistuu käden kääntees-sä edustamaansa järjestelmään ja pyhit-tää toimintansa kiusalliset piirteet ylei-sellä edulla ja varmalla näkemyksellään. Lähes jakamaton valta tehdä päätöksiä ja vaikuttaa toisten, kaltaistensa pro-jekteihin, nostaa tuotantoneuvojan het-keksi luovan prosessin luokkahierarkian huipulle. Ohjaaja on toki vapaa haavei-lemaan, mutta ilman tuotantoneuvojan allekirjoittamaa tukipäätöstä, ei mitään valmista synny. Unelmat jäävät unelmik-si tai ehkä koko elämän mittaisiksi kar-vaiksi tappioiksi.

Tuotantoneuvojan työ on vaativaa ja vastuullista – sehän on selvää, mutta on se myös uskomattoman fasinoivaa. Niinhän valta on aina. Pidän tuotan-toneuvojan kauteni kiinnostavana op-pina sitä tietoa, minkä opin itsestä-ni suhteessa tähän valtaan. En ajatellut tässä paljastaa kaikkia tutkimustulok-siani persoonallisuuteni naurettavista muutoksista, mutta sen voin paljastaa,

että vaatimattoman valtakauteni jäl-keen olen ymmärtänyt paljon parem-min maailman valtaapitävien käytöstä. Oma valtani suomalaisen mediataiteen maailmassa näyttäytyy ulkopuoliselle tietysti varsin suppeana, mutta ehdot-toman vallan vaikutus hallitsijan per-soonallisuuteen ei riipu kuningaskun-nan koosta. Hallittavien määrä korreloi vain vahinkojen laajuutta.

Muutokset persoonallisuudessani saivat aikaan sen, että tunnistin yllät-täin poliitikkojen eleitä, kun he pyrki-vät peittelemään asemansa aiheutta-maa omahyväisyyttään. Ne olivat ilmei-tä, käsien asentoja ja vartalon liikkei-tä, joita en ennen ollut huomannut. Pa-hinta oli ymmärtää näiden eleiden ole-van vain pieni osa valheelliseksi muun-tuvan persoonallisuuden kehityspro-sessia. Kaikkein tuskallisimmat het-ket koin heidän kanssaan, kun olin pa-kotettu samaistumaan heidän olemuk-sensa viestimään tuskaan niinä hetki-nä, joina heidän puutteelliset kykynsä olivat paljastumaisillaan vallan luoman roolihahmon takaa. Tällaista tapahtui tietenkin vain harvoin. Sillä onhan niin, että vain harva valtaa käyttävä on joka hetki varma päätöstensä perusteista, mutta päästää tämän välttämättömän tosiasian tietoisuuteensa vain kaikkein synkimmissä yksityisyytensa hetkissä, jos ei ole jo kokonaan kadottanut näkö-alaansa totuuteen.

Päätöksiä on kuitenkin jonkun teh-tävä ja AVEKissa on ymmärretty, että tehokkainta ja parasta vallankäyttöä on valistunut diktatuuri. Mallin toimivuu-den on todistanut myös Suomen eloku-vasäätiö, joka kopioi sen lähes sellaise-naan. Jokainen hajautettua demokraat-tista päätöksentekoa seurannut voikin todeta, ettei se voisi olla tämän järjes-telmän vaihtoehto. Demokratia ei kyke-ne riskinottoon, vaan pyrkii piirtämään päätöksiin oman tasapäisen kuvansa.

AVEKin tuotantoneuvojajärjestel-mä ei ole demokraattinen, mutta se si-sältää demokraattisen korjaavan työka-lun. Tehtäviin tuotantotukipäätöksiin vaikuttamaton pääsihteeri pitää yhteyt-tä tekijöiden ja hakijoiden yhteisöihin ja välittää niiden viestit järjestelmään. Epäonnistunut tai epäsuosittu tuotan-toneuvoja voidaan vaihtaa täysin yksi-puolisella päätöksellä. Valta katoaa yh-tä äkkiä, kuin se on tullutkin. Tätä to-ki tapahtuu harvoin. Johtuuko se sitten taiteilijoiden nöyrästä sopeutuvuudes-ta vallitsevaan tilanteeseen, tuotanto-neuvojien pätevyydestä vai – mitä veik-kaan – järjestelmän omasta mukavuu-denhalusta. Muutokset ovat rasittavia.

Myös oman tuotantoneuvojan kau-teni hiipui päätokseen ilman suurem-paa dramatiikkaa. Siitäkin huolimat-

ta asemasta luopuminen tuntui hen-kilökohtaiselta menetykseltä. Poissa olivat ne edut, joita tuotantoneuvoja kohtaa liikkuessaan niiden keskuudes-sa, joiden kohtaloa hänen päätöksen-sä liikuttavat. Poissa olivat kaikkialla kohdattavat miellyttävät tuenhakijat, tuotantoneuvojan ympärille keräänty-vät nälkäiset hahmot, jotka odottavat jotain, vaikkapa vain juron tuotanto-neuvojan hyväksyvää murahdusta esit-tämälleen idealle, ja olivatpa he aina myös valmiita jakamaan työn uuvutta-man tuotantoneuvojan huolet.

Egon Friedell kirjoittaa mammut-titeoksensa “Uuden ajan kulttuurihis-toria” päätösosassa pitävänsä ihmisen kaikkein perimmäisimpänä motivaa-tiona vallan tavoittelua. Hänen kirkas älynsä paljasti ihmiskunnan histori-an lainalaisuudet, mutta rohkenen sil-ti hieman jatkaa hänen ajatustaan val-lasta, sillä eikö vallankäytön tavoittee-na ole pohjimmiltaan järjestyksen syn-nyttäminen? Ja näin on, olipa lopputu-los ulkoapäin tarkastellen sitten miten epäonnistuneen kaoottinen hyvänsä. Henkilökohtainen valta mahdollistaa ympäristön järjestämisen henkilökoh-taisen maailmankuvan mukaiseen jär-jestykseen. Mitä suurempi ja ehdotto-mampi valta on, sitä laajemmalle ”jär-jestyksen” voi asettaa. Vallan tavoitte-lu tai sen käyttäminen ei siis voi poh-jimmiltaan olla mitenkään epäilyttä-vää, sehän mahdollistaa ihmisen inhi-millisen perustarpeen toteuttamisen.

On selvää, että vallan menetys tuottaa perusinhimilliseksi luettavan ja joskus melko musertavankin tappi-on kokemuksen. Se on pohjimmiltaan huolta pienen ”hallitussa järjestykses-sä” olleen maailman osasen vaipumi-sesta takaisin kaaoksen pimeyteen ja pelkoa maailman muuttumisesta vä-hemmän ennustettavaksi.

Tuotantoneuvojan toimi oli erit-täin kiinnostava ja suhteellisen vaara-ton oppitunti vallasta, mutta tottakai se oli ennenkaikkea oppitunti suoma-laisen mediataiteen tekijöistä ja hei-dän menestyksensä avaimista.

Veli GranöAVEKin mediataide-tuotantoneuvoja 2000/01 – 2003/04

Page 38: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

38

Tanjuska ja 7 perkelettä, ohj. Pirjo Honkasalo, Baabeli Ky, 1993

Turilas ja Jäärä, ohj. Mariko Härkönen & Ismo Virtanen, Lumifilm Oy, 2001

Page 39: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

39

AVEK 20

(Dis)intergrator Juha van Ingen, 1992, Helsingin elokuvapaja

film1999 Seppo Renvall, 2000, Kukkakino Oy

Huutajat Mika Ronkainen, 2003, Klaffi Tuotannot Oy

Hyppääjä P.V. Lehtinen, 2000, Cineparadiso Oy

Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltäVeli Granö, 1998, Tarantella Zoom

Jumalan morsian Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui, 2003, Millennium Film Oy

Kaksi enoa Kanerva Cederström, 1991, Tiedotustoimisto Murtovaara & Tenhunen

Kovat miehet Maarit Lalli, 1999, Sputnik Oy

Lasso Salla Tykkä, 2000, Koskela Art & Media House

Maalaislääkäri Katariina Lillqvist, 1996, Kinotuotanto Oy

Kyylän valinnat ■ Pöytä ja valta

Elias Canettin Joukko ja Val-ta on varmaankin erinomai-simpia sellaisia teoksia, joita voi lukea ”randomisti”, siel-

tä täältä, menettämättä hetkeksikään teoksen punaista lankaa. Kausi AVE-Kin tuotantoneuvojan pöydän takana muistuttaa tätä teosta, koska kausi on täynnä sattumanvaraisessa järjestyk-sessä ”pöydälle” tulevia haasteita, jol-loin tuotantoneuvojan pöytä muuttuu esineestä maailmaa järjestäväksi me-taforaksi. Tuo pöytä, vaikka se on vain harmaa, hiukan nuhjaantunut teolli-nen työpöytä, kasvaa maantieteellisiin mittoihin. Se jakaa maailman kahteen osaan, siihen jolla on valta ja siihen, jol-la ei sitä ole, mutta joka haluaisi että sil-lä olisi se. Mutta sehän on mahdotto-muus, koska absoluuttista valtaa ei voi jakaa. Ja AVEKin tuotantoneuvojan valtahan on jakamaton, niin kuin kaik-ki tietävät.

Tämä käsitteellinen jako on häm-mentävä, koska pelkästään tämä kuol-lut esine antaa jollekulle, joka nousee tuon pöydän ääreen sen toiselta puolel-ta, yhtäkkiä mahdollisuuden tämän val-lan käyttöön ja kokemiseen, ja yhtä no-peasti tuon pöydän äärestä poistumi-nen taas palauttaa aiemmin vallinneen tilanteen, ikään kuin mitään ei olisi ta-pahtunut noiden vuosien aikana. Paluu tuon saman pöydän ääreen myöhem-min, mutta eri puolelle astuen esiin val-lattomien joukosta, on varmaan se mie-leenpainuvin hetki, joka kuitenkin vie-lä kuuluu, käsitteellisesti katsoen tuo-tantoneuvojan kauden todellisuuteen.

Timo HumalojaAVEKin tuotantoneuvoja 2001/02 – 2003/04

Syyskuun ( 2007) Sight & Soundissa esiteltiin 10 dokument-

tielokuvaa, jotka ovat eniten vaikuttaneet maailman tapah-

tumiin. AVEKin 20-vuotisen olemassaolon kunniaksi päätim-

me valita 20 parasta AVEKin tukemaa elokuvaa tai videote-

osta. Valinnat ovat osittain nostalgian kultaamat. Tarkistus-

katsomisia ei ole tehty. Ainoa rajoittava kriteeri oli, että yhdeltä tekijältä hyväksyttiin listalle vain yk-

si teos. Teokset ovat aakkosjärjestyksessä. Eri mieltä saa olla vapaasti, mutta loukkaantua ei kanna-

ta. Tehkää mielummin omat listanne. Mutta tässä siis ehdottoman vakavasti kautta aikojen parhaat

AVEKin tukemat tuotannot:

Olipa kerran Utopia Lasse Naukkarinen, 2004, Ilokuva, Naukkarinen & Co

Onnen maa Markku Pölönen, 1993, Dada-Filmi Oy

Orpojen joulu Anu Kuivalainen, 1994, TAIK

Optinen ääni Mika Taanila, 2005, Kinotar Oy

Pölynimurikauppiaat John Webster, 1993, Epidem Oy

Rakkaus on aarre Eija-Liisa Ahtila, 2002, Kristallisilmä Oy

Synti Susanna Helke & Virpi Suutari, 1996, Kinotar Oy

Syntymäpäivä Kari Juusonen, 2004, Kinoproduction Oy

Tanjuska ja 7 perkelettä Pirjo Honkasalo, 1993, Baabeli Ky

Turilas ja Jäärä Mariko Härkönen & Ismo Virtanen, 2001, Lumifilm Oy

Rakkaus on aarre, ohj. Eija-Liisa Ahtila, Kristallisilmä Oy, 2002 Film1999, ohj. Seppo Renvall, 2000 (kuva: AV-arkki)

Page 40: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

40

Elettiin 2000-luvun alkuvuo-sia ja jostain syystä hypis-telin käsissäni GNUfilms -vainaan Vastoinkäymisiä-

lyhärin still-kuvia. Lyhytelokuvan vii-meinen episodi oli kuvattu jalasjärve-läisellä turvesuolla. Paperiprintit oli-vat noista kuvauksista. Minulla oli ta-pana itseäni viihdyttääkseni asetella valokuvia yhtenäisenä pötkönä peräk-käin pöydälle ja katsoa, saisiko kuvis-ta rakennettua jonkinlaista juonellista kulkua. Ilokseni huomasin, että turve-suon yhtenäisen horisontin vuoksi ku-vat asettuivat peräkkäin jatkumoksi muodostaen ikäänkuin yhden pitkän kuvan samojen hahmojen esiintyessä kuvassa useampaan kertaan. Löysinpä sieltä mielestäni jotain juonellistakin ja pöydällä oleva kokonaisuus miellyt-ti minua. Keksin, että nykyteknologi-an avulla kuvat voisi helposti ja siistis-ti liittää yhdeksi pitkäksi kuvaksi, jon-ka puolestaan voisi laittaa rullaamaan näytön tai kankaan poikki. Annoin uudelle kerrontamuodolle nimeksi ”Rullattava kuvakertomus”, ”Rolling Story”. Kysymyksessä on uudella ta-valla toteutettu elokuva, ehkä animaa-tio, en tiedä noita määrittelyjä.

Rullattava kuvakertomus toimii it-senäisenä elokuvana sellaisenaan ja on

samanaikaisesti omalaatuisella tavalla jotenkin vanhan, ennen nähdyn oloi-nen, mutta kuitenkin moderni. Pian oivalsin, että jos rullattavaan kuvaker-tomukseen liitettäisiin mahdollisuus liikuttaa kuvaa itse, löytyisi sille sen helppokäyttöisyyden vuoksi runsaasti uusia käyttösovellutuksia uusista digi-taalisista päätelaitteista.

Kehitysvammaliitossa ymmärret-tiin rullattavan kuvakerronnan mah-dollisuudet. Heidän kanssaan toteutin verkkoon ”Kuinka karhu menetti hän-tänsä” -sadun opetusministeriön ra-hoituksella. Satu onnistui siinä mieles-sä mainiosti, että verkkolevityksen li-säksi se on nähty Pikku Kakkosessa, ja kustannusosakeyhtiö Tammi kustansi siitä kuvakirjan.

Olen nähnyt rullattavan kuvaker-tomuksen uutena mahdollisuutena kerronnallisten visuaalisten taidemuo-tojen toteuttamiseen. Toivoisinkin, et-tä elokuvantekijöiden lisäksi mm. sar-jakuvapiirtäjät ja valokuvaajat löytäisi-vät formaatin.

Jos tuotantoyhtiöllä on intoa hyö-dyntää rullattavaa kuvakertomusta esim. normaalin lyhytelokuvan tuo-tannon yhteydessä, voi sen tehdä vä-häisin lisäkustannuksin. Lavasteet, rekvisiitta ja näyttelijäthän ovat muu-

ROLLING STORY uusi tapa kertoa tarinaTeo JarttiKirjoittaja on taiteen sekatyöläinen ja [email protected]

kuvatekstin markkeerausteksti

Page 41: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

41

nutlaatuisuus piilee kerronnan muodossa, jossa yhdistetään staattista ja liikkuvaa ku-vaa tavalla, jota ei ole aiemmin toteutettu sähköisissä medioissa.

Nykytekniikka mahdollistaa formaatin hyödyntämisen digitaalisissa ympäristöissä liikkuvana kuvakertomuksena. Formaatti ei vaadi kapasiteetiltaan mittavia päätelaittei-ta ja on siten helposti ja hyvälaatuisena kaik-kien käyttäjien tavoitettavissa.

Lisäarvoa rullattava kuvakertomus saa siihen kuuluvasta ”pelielementistä”, joka tekee siitä interaktiivisen. Juonelliseen ker-tomukseen voidaan esimerkiksi upottaa eriasteista informaatiota ja johtolankoja, joita katsoja voi havainnoida. Kertomuk-sesta voidaan myös esittää kysymyksiä.

Interaktiivisuuden ja helppokäyttöi-syyden ansiosta rullattava kuvakertomus soveltuu erinomaisesti sekä viihde- että opetuskäyttöön. Rullattavaan kuvakerto-mukseen voidaan liittää runsaasti erilaisia kerronnallisia tasoja ja informaatiota koh-deryhmän ja käyttötarkoituksen mukaan.

Miten karhu menetti häntänsä”:

www.papunet.net/karhutarina

Viljami Kettunenfoxley.consulting@ gmail.com

Rullattava kuvakertomus on uudenlai-nen, monikanavainen formaatti, joka toi-mii digitaaliteknologiaa hyödyntävissä alustoissa kuten internetissä ja käyttöliit-tymissä, kuten tietokoneissa, kämmen-mikroissa, digiTV:ssä, cd-romeissa, mat-kapuhelimissa sekä erikoissovelluksissa kuten junien, lentokoneiden ja bussien istuinten selkänojien monitoreissa sekä peli- ja viihdeautomaateissa.

Formaatti tarjoaa uudenlaisen työväli-neen, jota sisällöntuottajat voivat hyödyn-tää sisällöntuotannossa ja levityksessä.

Rullattavassa kuvakertomuksessa katsoja katsoo ikään kuin yhtä pitkää va-lokuva- tai kuvasarjaa, jota voidaan liikut-taa – joko manuaalisesti tai automaatti-sella nopeudella – eteen- ja taaksepäin.

Juonelliseen kuvakertomukseen voi-daan liittää myös ääni (esimerkiksi kerto-jan ääni, dialogi, taustaääni ja pisteääni) tai tekstielementtejä (esimerkiksi tekstitys).

Toteutus hakee paikkansa elokuvan ja sarjakuvan välimaastosta. Formaatin ai-

tenkin paikalla. Stillkuvista kuvakäsi-tellään yksi juonellinen pitkäkuva, jos-ta tehdään rullaava video ja halutessa lisätään ääni.

Nyt minulla on työn alla kaksi uut-ta rullattavaa aikuisten tarinaa, jois-ta toisen rakennamme valokuvista. Teemme sen Suomessa, vaikka kerto-mus tapahtuu Intiassa. Nämä teokset teen esisijaisesti lyhytelokuviksi. Li-säelementit ovat niihin helposti myö-hemmin käsikirjoitettavissa ja toteu-tettavissa.

Rullattavan kehittäminen on eden-nyt portaittain ja seuraava askel on pe-lielementin kehittäminen. Sen teke-miseen etsin rahoitusta ja teknistä yh-teistyökumppania.

Vaadin saada tässä yhteydessä jul-kisesti kiittää Taina Kyyhkystä, Sanna Maskulinia, Jarmo Riipistä, Cyde Hyt-tistä sekä Viljami Kettusta, jotka tajusi-vat kerrontatavan mahdollisuudet he-ti alusta alkaen ja auttoivat minua pyy-teettömästi idean eteenpäin viemises-sä. Luonnollisesti myös Kehitysvam-maliittoa yhteistyöstä sekä AVEKia siitä tuesta, jonka sieltä sain formaatin kehittämiseksi.

Jos joku lukijoista haluaa tietää asiasta enemmän, ottaa vain rohkeas-ti yhteyttä allekirjoittaneeseen. ■

R U L L A T T A V A K U V A K E R T O M U S

Page 42: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

42

Ansiokas antologia marssit-taa esiin runsain joukoin te-kijöitä, jotka ovat etsineet uusia muotoja, aiheita ja

tekniikoita pyrkien irti tarinaelokuvan perinteestä. Sähkömetsän laajat kuva-liitteet – stillit, julisteet, manifestit – tal-lentavat kokeilujen hengen jälkipolville käsinkosketeltavassa muodossa.

Seitsemännen taiteen sivullisiaAntologian avaa Mika Taanilan katsaus kokeellisen elokuvan varhaisvaiheisiin. Artikkeli on Sähkömetsän arvokkain-ta antia, sillä se esittelee avantgarde- ja underground-elokuvan unohtunei-takin tekijöitä, joita Taanila on haasta-tellut huolella.

Suomen ensimmäisiksi lajin edus-tajiksi Taanila kirjaa Nyrki Tapiovaaran kokeilujen ohella Armas Jokisen eks-pressiivisen Vappuhumua –lyhytelo-kuvan vuodelta 1933. Näitä seuraavat mm. Teknillisen korkeakoulun Mon-taasi-elokuvakerhon kokeilut, Erkki Kurenniemi, Peter Widenin prosessi-elokuvat, Rutto-filmi ja Taideteollisen oppilaitoksen ensimmäisten elokuva-opiskelijoiden anarkismi. Herkullisia löytöjä ovat esimerkiksi Elina Katai-sen Filmihullu-raaputukset, joita esi-tettiin elokuva-arkiston alkupaloina.

Laajemman huomion Taanila an-taa Eino Ruutsalon kineettiselle tuo-tannolle ja Pasi “Sleeping” Myllymäen punk-henkisille kaitaelokuville. Taa-nilan esittely tuo kiinnostavasti esiin kierrätykseen ja manipulointiin perus-tuvien muotokokeilujen ristivedon te-kijöiden poliittisen tavoitteiden kans-sa. Molemmat tekijät löydettiin ulko-mailla, mutta jäivät kotimaassa tunte-mattomiksi.

Hannu Eerikäisen uudelleen jul-kaistu artikkeli vuodelta 1993 suoma-laisesta videotaiteesta toimii aikalais-raporttina kentän tekijöistä ja tilan-teista 90-luvun alussa. Tuolloin kes-

keistä olivat määrittelyt estetiikan ja välineen suhteista sekä videotaiteen oman paikan etsiminen kulttuurin ja viestinnän kentässä.

Eerikäinen kirjaa videotaiteen rantautumista Suomeen Elonkorjaa-jien happeningeissa ja Vanhan galleri-assa. Eerikäisen arvion mukaan video-taiteen yleistymistä Suomessa hidas-ti 70-luvun taidekentän jako abstrak-tiin konkretismiin ja poliittiseen rea-lismiin. Hän liittää mediataiteen läpi-lyönnin postmoderniin taidekäsityk-seen sekä MUU ry:n perustamisen (1987) myötä syntyneeseen uusien tai-demuotojen itsetietoisuuteen.

Kari Yli-Annala täydentää tarinaa tuomalla mukaan 80-luvulta nousseen performance-orientoituneen media-taiteen (Turppi- ja Ö-ryhmä, Jack He-len Brut, HomoS), videoinstallaatiot sekä erityisesti Helsingin elokuvapajan toiminnan.

Käsitteellä “pieni jälkiteollinen tuotanto” Yli-Annala kuvaa toiminta-kenttää, jossa omaehtoinen, ruohon-juuritason tekeminen sekä taiteilijoi-den perustamat tuotantoyhtiöt vakiin-tuivat 80-luvulta alkaen. Esimerkiksi Antti Karin ja kumppanien Tööt-fil-mi, Marikki Hakolan, Milla Moilasen ja Raimo Uunilan Kroma ja Ilppo Poh-jolan Crystal Eye merkitsivät toimin-nan ammattimaistumista. 90-luvun lo-pulla oli videotaide noussut osaksi ku-vataiteen valtavirtaa.

Perttu Rastaan artikkeli taustoit-taa mediataiteen paikkaa kulttuuri- ja viestintäpolitiikan kentässä ja poh-tii syitä mediataiteen menestykselle Suomessa, johon se saapui suhteellisen myöhään. Kotimaassa toimintakult-tuuria rakensivat 1980-luvun lopulla yleistyneet videopajat, jotka tarjosivat tekijöille pääsyn tuotantovälineisiin, ja 1989 perustettu AV-arkki, joka ryhtyi arkistoimaan ja levittämään tuotanto-ja. Rastas tuo esiin myös mediataiteen

festivaalien (Kuopion videofestivaa-li, MuuMediaFestival, ISEA94) ja ku-raattorien (erityisesti Erkki Huhta-mo) merkityksen kentän kansainvä-listymiselle.

Artikkelit osoittavat, että eloku-valliset kokeilut ovat lähes poikkeuk-setta syntyneet varsinaisen elokuva- teollisuuden ulkopuolella ja usein te-kijöinä ovat olleet muilta taiteen-aloilta tulleet, joskus itseoppineet-kin henkilöt. Teoksista keskeisen si-jan saavat Erkki Kurenniemen vuo-rovaikutteinen Dimi-O –videoperfor-manssi (1971), edelläkävijä monin ta-voin, ja Marikki Hakolan Time is Right for... (1984), jota pidetään Suomen en-simmäisenä videomediaa tietoisesti käsittelevänä teoksena.

Metsämiehet ja mutteritAntologian nimen voisi nähdä viit-tauksena kirjoittamaani Mediatai-teen metsäläiset -artikkeliin (Filmi-hullu 9/1992), joka käsitteli videotai-teen ensi vuosikymmentä. Tuolloin mielessäni olivat Suomen ensimmäi-seksi videoteokseksi kirjattu Earth contacts (1982), videopajaharrastajien metsäänjuoksut, Teemu Mäki kirvei-neen, mutta myös Marikki Hakolan tapa rakentaa luonnosta vastakohta teknologian synnyttämälle ahdistuk-selle (Piipää-teossarja).

Sähkömetsä-antologiassa esiin nousevat myös kokeellisen elokuvan urbaanit juuret. Kokeellisen elokuvan ja urbanismin suhteita edustivat Alvar Aallon Projektio-kerho ja Risto Jar-van 1960-luvun elokuvat. Tosin nämä-kin arkkitehdit, kuten koko suomalai-nen modernismi, hakeutuivat viime kädessä luontoon puhdistumaan.

Suomalaiselle mediataidekentälle on ominaista naisten erityisen vahva toiminta alkaen Mervi Deylitz-Kytö-salmesta ja Marikki Hakolasta. Nais-tekijät (mm. Eija-Liisa Ahtila, Anne-li Nygren, Mox, Marita Liulia) kyllä luetellaan Sähkömetsä-artikkeleissa, mutta kokonaisuutena antologiasta jää silti tuntuma kunnianosoituksesta miehiselle kokeilulle ja kapinalle.

Osaltaan tuntumaan vaikuttaa se, että kaikki antologian kirjoittajat ovat miehiä: naisille on jäänyt toimi-tustyö (Kirsi Väkiparta) ja graafinen suunnittelu (Sasha Huber). Lisää jän-neväliä kirjaan olisi tuonut artikke-li esimerkiksi pornotutkija Annama-ri Vänskältä, joka on kirjannut myös AV-arkin historiaa. Hän olisi saat-tanut purkaa myös masturbaation ja naiskuvaston teemaa, joka on Sähkö-metsän esittelyissä silmiinpistävä.

Kirjoittajat liittävät ilmiön va-paan seksin tulemiseen, mutta tosi-

Sähkömetsä-antologia kokoaa videotaiteen ja kokeellisen elokuvan historiaa Suomessa 1933-1998. Kokoelman taustana on kirjoittajien pitkä toiminta kentällä sekä ahkera arkistojen ja jopa yksityisten ullakoiden inventointi. Osa teoksista on hävinnyt täysin, muutama tuhottu sensuurin toimesta. Sähkömetsään liittyvä elokuvaohjelmisto oli esillä Avanto-festivaalilla 2006.

K R O N I K K A K O K E E L L I S E S TA H E N G E S T ÄSähkömetsä

Sähkömetsä. Video-taiteen ja kokeelli-sen elokuvan histo-riaa Suomessa 1933-1998. Toim. Kirsi Väkiparta. Kuva-taiteen keskusar-kiston julkaisuja no.13. Valtion tai-demuseo/Kuvatai-teen keskusarkis-to 2007.

Minna Tarkka.Kirjoittaja on m-cult ry:n toiminnanjohtaja ja AVEKin johto-kunnan jäsen

Page 43: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

43

asiassa alastomien naisten esittämi-nen on yleisempi poikavaltaisen nört-tikulttuurin ilmiö. Avantgarde ja un-dergound ovat toki edelleen poiki-en lajeja, joihin liittyy nais- ja luonto-kuvaston ohella myös välinekokeilun korostaminen. Deylitz-Kytösalmi va-litteli jo 1983 “mutterikeskeisyyttä”, miesten välineellistä suhtautumista vi-deoon. Ripaus tätä on mukana myös Sähkömetsässä.

Sähkömetsä 2 Ihan täydellistä tarinaa Sähkömetsä ei kronikoimaltaan ajanjaksolta kerro. Ilman mainintaa on jäänyt demoske-ne, jossa Assembly-festivaali on esit-tänyt tietokoneharrastajien kokeelli-sia lajityyppejä vuodesta 1991 toimien mm. Katastro.fi -kollektiivin tausta-na, sekä teekkarien OUBS (Otaniemi Underground Broadcasting System), 1984 perustettu vaihtoehtotelevisio, josta tekijöitä on kasvanut myös me-diataiteen kentälle. Eräs kirjasta puut-tuva teema on kotimainen musiikkivi-deo, jonka kokeellisissa syntyvaiheissa Taanila oli itse aktiivinen paitsi teki-jänä myös kokoamalla SF-klipologia –koosteita MuuMediaFestivaliin.

Antologian katselmus päättyy vuo-teen 1998. Rajauksen syyksi Kari Yli-Annala esittää Kiasman perustamisen ja MuuMediaFestivalin päättymisen tuona vuonna.

Yhdellä lisäartikkelilla olisi saatu mukaan katsaus myös kentän viimei-seen vuosikymmeneen 1998-2007. Toi-saalta tekijöiden ja lajityyppien mää-rä on kasvanut niin, että on aiheellista omistaa uusi antologia – Sähkömetsä 2 - tälle ajanjaksolle.

Sähkömetsä 2 voisi syventää ana-lyysia ja nostaa näkyviin historiallisia kaaria ja yhtymäkohtia. Esimerkiksi Timo Aarnialan ja kumppanien Colour & Light Show -multimediaspektaakke-li Kaj Franckin Kauppakorkeakoulus-sa järjestämässä saamelaiskulttuurita-pahtumassa (!) tuo mieleen VJ-esitte-lyt luovan kaupunkikehityksen inno-vaatiotapahtumissa 40 vuotta myö-hemmin. Jarvan urbaanit elokuvat ja Mox Mäkelän julkisivuinstallaati-ot ovat esihistoriaa 2000-luvulla vah-vistuneelle julkisen tilan ja kaupunki-median teemalle. Myös 70-luvun po-liittisen dokumentin yhteys uudem-paan, yhteiskunnallisesti painottunee-seen pienmediaan olisi mielekäs piir-tää esiin.

Oma lukunsa jatko-osassa voisi viedä lukijan Nettimetsään: kokeel-listen verkkoprojektien 1990-luvulla käynnistynyt tuotanto on nykyisestä, liikkuvaa kuvaa painottavassa antolo-giasta rajattu pois.

Jälkikirjoitus

Mediataiteen “järjestäy-tymisestä” MUU ry:n perustamisen yhte-ydessä on tänä vuon-

na kulunut 20 vuotta, mutta vakiin-tunut kenttä on ehkä kulttuuripolitii-kassa uudelleen marginalisoitumassa. Uusille, riippumattomille projekteille suunnattu “muu taiteen avustus” –mo-mentti pyyhkiytyi opetusministeriön budjetista 2007 lähes täysin. Taiteili-jat ovat 90-luvulta alkaen saaneet huo-mattavaa kansainvälistä tunnustusta, mutta mediataiteelle ei vieläkään löy-dy omaa toimikuntaa tai budjettiriviä.

Monet alan organisaatioista ovat joutuneet vakavasti pohtimaan jatka-misen mahdollisuuksia. Tämä on vaa-rallista, sillä alan esittämisen ja edis-tämisen päävastuu on edelleen tekijä-ryhmillä ja pienorganisaatioilla. Kias-man toiminta mediataiteen säännölli-

senä esittelijänä on päättynyt. Video-pajat ovat tyrehtyneet, mutta huo-keampi video- ja tietokoneteknolo-gia ei ole poistanut ammatillisen jat-kokoulutuksen tarpeita. Useat digi-taalisen mediataiteen tuotannot edel-lyttävät raskaita teknisiä resursseja ja laajaa työryhmää, mutta elokuvan ra-hoitukseen verraten ollaan muuta-man prosentin tasolla. Mediataiteel-le ei vieläkään ole Suomessa omistet-tu ainoatakaan professuuria (Norjassa näitä on useita!).

Tullakseen tunnetuksi ja tunnus-tetuksi uudet alat tarvitsevat myös historioita. Sähkömetsän ansioita onkin, että kuvaamalla kokeellisen kentän merkityksen uusien ilmaisu- muotojen ja aiheiden löytämisessä, se samalla muistuttaa, että kulttuu-riviennin tulevatkaan kohteet eivät synny ulkoisella ohjauksella vaan kentän omin ehdoin. ■

Lisää aiheeseen liittyen:Minna Tarkka: “Mediataidefesti-vaalit. Tapahtuma mediana ja media tapahtumana”. Festivaalien Helsinki, toim. Satu Silvanto. Helsingin kaupungin tieto-keskus 2007. Kirja sisältää myös mm. Amorph!-, Pikseliähky- ja DocPoint- festivaalien esittelyt.

Page 44: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

44

Tämän lehden numeron yh-teen teemaan – vähem-mistöihin – liittyen ME-DIA-ohjelman tavoittei-

siin kuuluu edelleen Euroopan kulttuu-risen ja kielellisen monimuotoisuuden säi-lyttäminen ja edistäminen. Hankekehit-telyssä tätä edistävät hankkeet voivat saada tukea 60%:in asti (muuten ra-ja on 50%). Ensimmäistä kertaa kult-tuurisen monimuotoisuuden edistä-minen määritellään hakuohjeissa. Täl-laiset hankkeet tuovat yhteen vähin-tään kaksi eri kansallista tai alueellista kulttuurista identiteettiä kulttuurien välisen dialogin muodossa. Hankkeen tulee keskittyä maiden tai alueiden

kulttuurisiin erityispiirteisiin ja tuoda esiin väestön omaamia arvoja.

Aikataulu ja tukisummat Hankekehittelyn uudistukset alkavat aikataulun muutoksista. Nyt julkais-tun haun ensimmäinen määräaika on marraskuun puolivälissä 2007, mutta jaettavat rahat ovat vuoden 2008 bud-jetissa. Tällä muutoksella pyritään ai-kaistamaan koneistoa niin, että en-simmäiset tukipäätökset saataisiin en-nen kesälomakautta. Toinen hakuaika päättyy huhtikuun puolivälissä.

Yksittäisten hankkeiden tuen enimmäismäärä on nostettu 60 000 euroon. Pitkät animaatiot voivat edel-leen saada 80 000 € tuen. Yksittäis-ten hankkeiden pienin tukisumma on 10.000 €. Hankepakettien eli sla-te fundingin tukisummat ovat 70 000 – 190 000 €. Tukisummia ei ole enää sidottu tasasummiin, vaan hakijan tu-lee määritellä haettu tuki eurolleen. Yli kymmenen vuoden kokemuksel-la MEDIA hankekehitystukien hallin-noinnista suosittelisin, että haettu tu-ki pyöristettäisiin kokonaisiin tuhan-siin. Murphyn laki toteutuu ihmeelli-sen tehokkaasti monimutkaisten tu-kisummien raportoinnissa: esim. 17 863 € kääntyy loppuraportissa 18 736 euroksi ja koko raporttihomma alkaa alusta …

Interaktiiviset teokset omaksi hakukierrokseksiMEDIA-ohjelman hankekehittelyssä interaktiiviset teokset (ennen multi-media) on nyt erotettu omaksi haku-kierroksekseen. Se noudattaa samaa aikataulua kuin muutkin haut eli mää-räajat ovat marras- ja huhtikuun puo-livälissä. Tukisummat ovat 10 000 –

60 000 €, mutta konsoleille ja tietoko-neille tarkoitettujen pelien prototyyp-pien kehittelyyn voi saada 100 000€ tuen. Hakukelpoisia hankkeita ovat in-teraktiiviset teokset tietokoneille, in-ternetiin, kännyihin ja pelikonsoleille (mukaan lukien kannettavat konsolit) kunhan interaktiivisuus, käsikirjoitus ja innovaatio ovat hankkeen element-teinä. Myös digitelevision, internetin ja mobiilipuolen uudet formaattikon-septit voivat saada tukea, jos interak-tiivisuus ja narratiivisuus ovat merkit-täviä elementtejä hankkeessa.

Interaktiiviset hankkeet jäävät tämän uuden hakukierroksen myö-tä hankepakettien ulkopuolelle. Sen kompensoimiseksi yksi yhtiö voi ha-kea tukea kahdelle hankkeelle saman hakukierroksen puitteissa.

Hakemusten arvosteluasteikko muuttuuMylly, jonka läpi kaikki hakemukset joutuvat, noudattaa pääpiirteissään vanhaa kaavaa. Ensin toimeenpanovi-rasto tarkistaa hakemusten hakukel-poisuuden eli että hakemukset täyttä-vät perusvaatimukset (määräajan nou-dattaminen, eurooppalainen itsenäi-nen kokenut tuottaja jne).

Hakukierroksen uutuutena on myös se, että hankkeet voivat saa-da automaattisia lisäpisteitä. Kaksi lisä-pistettä irtoaa, jos hanke on osallistu-nut MEDIAn rahoittamaan koulutuk-seen. Yhden pisteen lisää saa, jos yhtiö tulee matalan tuotantokapasiteetin val-tiosta (kuten Suomi). Ja neljäs mahdol-linen piste irtoaa, jos yhtiö on saanut MEDIA Plus tai MEDIA 2007 -tukea hankkeelle, joka on myös tuotettu.

Tämän jälkeen hakemukset lähte-vät kahdelle lukijalle arvosteltaviksi.

MEDIA-OHJELMAN HANKEKEHITTELY-TUKI UUDISTUUT U K I M Ä Ä R Ä T K A S V A V A T J A

P A P E R I V I I D A K K O O H E N T U U

Virve IndrénKoulutus-, audiovi-suaali- ja kulttuuri-ohjelmien toimeen-panovirastoMEDIA-ohjelmaTuet itsenäisille tuottajilleHankekehittely

MEDIA-ohjelma on julkaissut han-kekehittelyn uuden hakukierroksen, jossa otetaan käyttöön viime vuonna alkaneen MEDIA 2007 -ohjelman varsinaiset muutokset. Viime vuon-na ainoa todellinen muutos oli uu-delleeninvestointien poisjättäminen, kun ohjelman päätösasiakirja sen vihdoinkin salli.

2 x 3 rajaa – installaatioteos, Pauliina Salminen, 2007

Page 45: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

45

Toinen lukijoista on kotimarkkinoil-ta ja toinen on ulkomainen arvosteli-ja. Nämä itsenäiset asiantuntijat pis-teyttävät hankkeet nyt uuden mallin mukaan.

Enimmäispistemäärä on 100. Yk-sittäisten hankkeiden kohdalla 40 pis-tettä tulee hakijayhtiöön liittyvistä kriteereistä ja 60 pistettä saadaan itse hankkeeseen liittyvistä arvioista.

Hakijayhtiöön liittyvät kriteerit ovat hankekehittelystrategia, hanke-kehittelybudjetin johdonmukaisuus, rahoitussuunnitelma ja distribuutio-strategia. Nämä neljä kriteeriä saavat saman painon pisteytyksessä eli jokai-nen niistä tuottaa enimmillään 10 pis-tettä.

Hankkeeseen liittyvät kriteerit ovat hankkeen laatu, toteutettavuus ja tuotantopotentiaali sekä kansainväli-sen jakelun potentiaali. Näistä hank-keen laatu painaa 40 pisteen verran ja potentiaaliarviot kukin 10 pistettä. Hankkeen loppuarviossa kahden lu-kijan pisteet lasketaan yhteen, niihin lisätään automaattiset lisäpisteet ja hankkeet laitetaan sen mukaiseen pa-remmuusjärjestykseen.

Hankepakettien arvostelussa toi-sella lukijoista on business- ja toisel-la sisältötausta. Lisäpisteitä hakemus saa, jos yhtiö on rekisteröitynyt ma-talan tuotantokapasiteetin maahan (2 pistettä) ja jos yhtiö on tuottanut hankkeen, joka on saanut hankekehit-telytukea MEDIA Plussasta tai ME-DIA 2007 -ohjelmasta (1 piste).

Koska hankepakettituki lasketaan yritystueksi, hakemuksen arvioinnissa 60 pistettä annetaan yritykseen liitty-vien kriteereiden perusteella ja 40 pis-tettä tulee slaten sisällöstä eli hank-keisiin liittyvistä arvioista.

Hakijayhtiöön liittyvät kritee-rit ovat yhtiön kyky kehitellä ja tuot-taa eurooppalaisella tasolla, hankeke-hittelystrategia ja -budjetin johdon-mukaisuus, rahoitussuunnitelma sekä distribuutiostrategia. Nämä neljä kri-teeriä saavat saman painon pisteytyk-sessä eli jokainen niistä tuottaa enim-millään 15 pistettä.

Hankkeeseen liittyvät kriteerit ovat hankkeiden laatu, luovan tiimin potentiaali, hankkeiden toteutetta-vuus ja tuotantopotentiaali sekä kan-sainvälisen jakelun potentiaali. Nämä neljä kriteeriä saavat saman painon pisteytyksessä eli jokainen niistä tuot-taa enimmillään 10 pistettä.

Interaktiivisten hankkeiden arvi-oinnissa pisteytys on hankepainottei-sesti 40–60. Yritykseen liittyvät kritee-rit, joista jokainen tuottaa 10 pistettä, ovat hankekehittelystrategia, -budjetin johdonmukaisuus, yhtiön kyky toteut-taa hanke sekä rahoitussuunnitelma.

Interaktiivisten teosten hankkeisiin liittyvät kriteerit antavat kukin enim-millään 20 pistettä, ja ne ovat hankkeen laatu ja konseptin omaperäisyys verrat-tuna jo olemassa oleviin teoksiin; hank-keessa käytettävien tekniikoiden oma-peräisyys ja innovaatio sekä eurooppa-laisen jakelun potentiaali.

Uudesta Kyvystä Eurooppalaiseksi KyvyksiNew Talentin ajatuksena oli motivoi-da hakijoita osallistumaan MEDIAn rahoittamiin koulutushankkeisiin luo-malla niille oma hakukierros. Haku-kierros oli kuitenkin varsin rajoitet-tu, sillä slate-sopimuksen jo saaneet yhtiöt eivät voineet siihen osallistua. New Talent -palkinto oli lisäksi ra-jattu alle 35-vuotiaille käsikirjoittajil-

le. Muutaman vuoden kokemus riitti osoittamaan, että hakemusmäärät py-syivät matalina.

Näiden rajoittavien tekijöiden vuoksi koulutukseen osallistumista kannustetaan lisäpisteillä ja New Ta-lent -palkinto korvataan MEDIA Eu-ropean Talent -palkinnolla, joka jae-taan ensimmäisen eli marraskuun ha-kukierroksen parhaimmalle teatterile-vitykseen tarkoitetulle Single Project -hankkeelle. Komissaari Vivian Reding luovuttaa palkinnon Cannes’in elo-kuvajuhlilla. Parhaimman hankkeen tuottaja ja käsikirjoittaja saavat kut-sun elokuvajuhlille ja markettiin teke-mään työtään tunnetuksi.

Vääntäkää rautalangasta!Hankekehittelyn edellinen hakukier-ros oli erittäin tiukka ja nousi yhdek-si vaikeimmista kautta aikojen. Ha-kemuksia oli reilusti yli 600 eli kol-mannes tavallista enemmän. Moni hy-vä hanke koki katkeran hylkäämisen vain pisteen tai kahden vuoksi. Uskoi-sin, että useat näistä hakkeista pääty-vät pöydälleni uudemman kerran mar-raskuussa.

Panostakaa hakemusprosessissa strategioidenne selittämiseen. Kirjoit-takaa kaikki suunnitelmanne ulos, äl-kää säästelkö tekstiä. Mitä tulee hank-keen laadun esittelyyn, hakemuksessa tulee olla käsikirjoittajan ”note of in-tent”, synopsis englanniksi, fiktiois-ta treatment ja vähintään yksi dialo-ginäyte, mutta mikään ei estä teitä li-säämästä useampia näytteitä tai ko-ko versiota käsikirjoituksesta. Ani-maatioiden kohdalla on erittäin tär-keää antaa arvioitsijoille käsitys hank-keen visuaalisesta puolesta eli piirrok-sia enemmän kuin yksi, kiitos! ■

Page 46: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

46

Kyse ei ollut siitä, että halut-tiin tuotantoneuvojalle yh-tä aikaa hakemukset pöy-dälle, vaan siitä, että niuk-

kojen rahojen jako edellyttää hankkei-den rinnakkaista arvioimista ja haki-joille haluttiin tieto siitä, milloin pää-töksen saa. Niukat varat tarkoittavat käytännössä sitä, että AVEKin reilun miljoonan euron potin (SESin lyhyt- ja dokumenttielokuviin varatut va-rat ovat viime vuodet olleet noin kak-si kertaa suuremmat) jakaminen jatku-vassa haussa tarkoittaa automaattisesti päätösaikojen pidentymistä. Sisäänjät-töpäivällä haluttiin varmistaa päätök-sen saaminen kohtuullisessa ajassa.

Sisäänjättöaika miellettiin hakijoi-den keskuudessa päiväksi, jolloin ha-kemukset pitää jättää. Suurin osa ha-kemuksista tuli viimeisenä mahdolli-sena päivänä, myös niistä hankkeista, jotka olivat olleet jo pitkään aivan ha-kukuntoisia ja varmaan myös tuen tar-peessa. Tästä seurasi tiukka käsittely-aikataulu, joka ei mahdollistanut riit-täviä tapaamisaikoja.

NettikyselyKahden haun jälkeen halusimme pa-lautetta hakijoilta ja lähetimme kyse-lyn, jossa pyydettiin aiemmin AVEKis-ta useammin kuin viisi kertaa hakenei-ta vertaamaan entiseen käytäntöön ja pohtimaan muutoksen vaikutuksia omaan työskentelyynsä. Niiltä, jotka olivat hakeneet AVEKin ennakkoval-mistelu- tai tuotantotukea 1–5 kertaa kysyttiin yleisemmin mielipidettä ny-kyisiin käytäntöihin.

Kokeneiden hakijoiden ryhmästä yli puolet koki sisäänjättökäytännön sel-keänä ja 44% parempana kuin aiemman jatkuvan haun. Huonompana sisäänjät-töaikoja piti noin viidesosa ja joka kol-mas ei osannut vielä ottaa kantaa.

Yleisimmin ongelmaksi nähtiin päätösaikojen pidentyminen. Paran-nusehdotuksena oli ennakkovalmis-telutukien irrottaminen sisäänjättö-ajoista. Tähän muutokseen kaudella 2007/08 myös mennään.

Hakijoiden ajatuksia aikatauluista Useimmat hakijat kokivat, että si-säänjättöaika antaa selkeyttä päätök-sentekoaikatauluun. Joidenkin kritii-keissä oli kitkerää palautetta odotte-luajoista, joita varsinkin kahtena syk-synä on ollut. Tällä ei kuitenkaan ole varsinaista tekemistä sisäänjättöaiko-jen kanssa. Olemme olleet jokseenkin halvaantuneita tukivahvistuspäätök-sen tullessa kauteemme nähden kovin myöhään.

Hakuaikoja pidettiin ongelmalli-sena sellaisella perusteella, että ne ei-vät toimi muiden rahoittajien aika-taulujen kanssa. Muista keskeisistä ra-hoittajista YLE ostaa esitysoikeuksia ja hankkii niitä tarpeensa mukaises-ti, eli ei noudata hakuaikoja. Suomen elokuvasäätiössä on päätöskokoukset tammi-ja helmikuuta lukuun ottamat-ta kuukausittain. Muilla on hakuajat ja useimmiten vain kerran vuodessa.

YhteydenpidostaSisäänjättöaikoihin siirtyminen ei tar-koita sitä, että yhteydenpidon pitäisi loppua, vaan että tiettyyn päivämää-rään mennessä tulleet hakemukset käsitellään ja niistä tehdään päätös. Hankkeita saa lähettää edelleen ilman hakemusta ja niistä voi myös keskus-

tella ilman hakemusta. Tuotantoneu-voja vastaa yhteydenottopyyntöihin ja lukee lähetetyn materiaalin. Hake-mukset menevät kuitenkin luettavak-si lähetettyjen ehdotusten edelle. Ha-kemus on sekä tekijälle, tuottajalle, että tuotantoneuvojalle erinomainen työkalu, jolla voidaan määritellä mitä tekijä/tuottaja on tekemässä ja mitä hän haluaa. Tuotantoneuvoja määrit-telee mahdollisen tuen määrän, mutta ei voi olla määräämässä sitä, mitä te-kijä haluaa tehdä eikä sitä kuinka tuo-tanto rahoitetaan.

HakulomakkeistaLomakkeista oli kommentteja monen hakijan viestissä, uudet nettisivumme toivottavasti korjaavat sekaannuksia.

Pakollinen lomake on hakuloma-ke, liitteet saavat olla vapaamuotoi-sia. Mitään tiettyä formaattia ei ole, vaan se mitä käytetään budjetissa, tuotantosuunnitelmassa tms. muual-lekin, käy myös meille. Yhteisymmä-ryksessä SESin kanssa on tämän vuo-den alussa julkistettu yhteinen bud-jettipohja, jota on helppo muokata. Liitteiden suhteen perusohje on, et-tä mikä vain käy, kunhan se on kopi-oitavissa. Vaikka tupakkiaskin kan-si, jos aukoo sen niin, että se mah-tuu kopiokoneen kannen väliin. Ja

AVEK

KäytännöistäKeväällä 2007 AVEKin lyhyt –ja dokumentti-elokuvien puoli siirtyi sisäänjättö- aikojen käyttöön ennakko- valmistelu- ja tuotanto-tuen hauissa. Käytäntöön siirryttiin niukkene- vien tuki-varojen jaon selkeyttä-miseksi, alueellisen tasa-arvon huomioon-ottamiseksi sekä hakijoi- den tasapuo-lisen kohte-lun varmis-tamiseksi.

Ulla SimonenKirjoittaja on AVEKin tuotanto- neuvoja vastuu- alueenaan lyhyt- ja dokumentti-elokuvat

AVEKhakuajat

07-08

joulu 07

kesä 08

touko 08

heinä 08

elo 08

syys 08uusi vuosi

helmi 08

vieteri

15.11.07digidemo

30.11.07

Mediataiteen kohdeapurahat ja tuotantotuki sekä lyhyt- ja dokumenttielokuvien käsikirjoitus- ja ennakkovalmistelutuet ovat jatkuvassa haussa. Lisätiedot ja hakulomakkeet: www.kopiosto.fi/avek

lyhyt- ja dokumentti-

elokuvien tuotantotuki

17.1.08

lyhyt- ja dokumentti-

elokuvien tuotantotuki

25.10.07

vieteri

13.3.08

lyhyt- ja dokumentti-

elokuvien tuotantotuki

17.4.08digidemo

30.4.08

Page 47: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

47

hakemuksethan kopioidaan siksi, et-tä originaalit ovat tallessa, jos tuo-tantoneuvoja hukkaa kappaleensa.

Päätöksistä ja kirjeistäMyönteisistä ja kielteisistä päätöksistä lähetetään kirje. Kielteisen kirjeen muo-dosta saimme kritiikkiä. Kirjeeseen toi-vottiin perusteluja. Osa on ymmärtänyt, että hakemus on hylätty muotoseikko-jen vuoksi, kun perusteluja ei ole ollut. Kirjeeseen ei tulla lisäämään päätöksen perusteluja, yksiselitteinen kirjallinen perustelu tarkoittaisi sitä, että hankkeet pisteytettäisiin jonkin EU-tyyppisen kaavan mukaan ja eniten pisteitä saa-neet saisivat tukea. Kuitenkin on asioi-ta, joita on mahdoton pisteyttää. Kuin-ka esim. pisteytetään tekijän näkemys, kokemus tai lahjakkuus? Tuotantoneu-vojat perustelevat päätökset kysyttäes-sä. Mikäli ne eivät tyydytä, päätöksestä voi valittaa pääsihteerin kautta AVEKin johtokunnalle.

ToiveitaToivottiin myös useampaa ihmistä te-kemään päätöstä. Takana on varmas-tikin kaunis ajatus siitä, että useam-man ihmisen voimin henkilökohtai-set mieltymykset eivät vaikuttaisi pää-töksiin. Samoin toivottiin tuotanto-neuvojien määräaikaisuutta ja suurem-paa riippumattomuutta. AVEKin tuo-tantoneuvojat ovat olleet aina määrä-aikaisia, maksimikauden ollessa nel-jä vuotta. Molempien nykyisten tuo-tantoneuvojien kausi päättyy kesällä -08. Käytäntö on hyvä ja takaa riittävän vaihtuvuuden antaen tuotantoneuvo-jille myös aikaa päästä sisälle työhön sekä seurata prosessien päättymistä.

Riippumattomuus on vaikeampi kysymys; ala on pieni ja valitut tuotan-toneuvojat ovat aina olleet jonkun alal-la olleen henkilön kanssa tekemisissä, tätä ei voi välttää. AVEKin toiminassa tuotantoneuvojan kuuluu muistaa, ke-nen rahoista on loppujen lopuksi ky-symys: tekijät ovat päättäneet antaa omistaan toisille, ja siksi päätösten on oltava mahdollisimman läpinäkyviä ja johdonmukaisia. ■

Fanny Sukura elokuvassa Sydämeen kätketty, ohj. Päivi Takala ja Marjut Rimminen, Soundsgood Productions Oy, 2007

Page 48: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

48

Vanhassa venäläisessä vitsissä kysytään, mistä tietää, etteivät Stalin ja Lenin olleet tiedemie-hiä? Vastaus oli, että tiedemiehet tekevät suu-ret kokeilunsa ensin valkoisilla hiirillä ja vasta

sitten ihmisillä.Jotkut suomalaiset poliitikot aikovat tehdä suuren ko-

keilun suomalaisella kulttuurilla, taiteilijoilla ja kulttuuri-alan yrittäjillä. Heidänkin soisi harjoittelevan ensin valkoi-silla hiirillä – sillä tulokset voivat olla karmeat.

Kyse on tietenkin siitä, että kulttuurintekijöitä suojaa-va tekijänoikeuslainsäädäntö saatetaan siirtää pois kulttuu-rista vastaavasta ministeriöstä. Tämä tekisi Suomesta poik-keuksen Manner-Euroopan sivistysvaltioiden joukossa.

Hallitus päättää asiasta loka- tai marraskuussa. Tämä on koko vaalikauden merkittävin kulttuuripoliittinen pää-tös. Se vaikuttaa kauas tulevaisuuteen. Asia on megaluok-kaa. Toisin kuin rahanjakopäätöksissä, tässä tehtyä virhet-tä ei yhdellä budjettimuutoksella korjaa.

Hanke ei ole lähtöisin puolueista, vaan sen ta-kana ovat suurten sisältöjä ostavien yhtiöiden lobbarijärjestöt. Ne tahtovat pelata kaikki kulttuuripainotukset syrjään tekijänoikeuslain

valmistelusta ja sen eduskuntakäsittelystä. Niiden tavoi-te on kova: saada toisten työn ja yritystoiminnan tulokset käyttöönsä entistä halvemmalla.

Osa päättäjistä on onneksi jo ymmärtänytt, ketkä muu-tosta ajavat. Siirtoa ajavat ne yritykset, joiden liiketoimin-taa on sisältöjen ostaminen ja levittäminen. Eivät ne, jotka itse tekevät luovia, innovatiivisia sisältöjä ja kantavat tä-

män riskit elämässään ja yritystoiminnassaan. He päinvas-toin vastustavat siirtoa.

Aidossa luovassa ja innovatiivisessa työssä ja yrittä-misessä on riskinsä. Kaikista teksteistä, käsikirjoituksis-ta, elokuvista ja äänilevyistähän ei voittoa suinkaan kerry. Mainosten myynti ohjelmien väliin vaatii vähemmän luo-vuutta.

Kivahan se on television, radion, teleoperaattoreiden ja muiden siirron ajajien poimia rusinat pullasta, hyödyntää toisten onnistumisia ja menestystuotteita omassa liiketoi-minnassaan. Ja vaatia, että taiteilijoiden ja sisältötuottajien asemaa pitäisi entisestäänkin heikentää.

Tässäkin pätee vanha totuus: yksillä on etikka ja toisil-la kurkut.

Tekijänoikeusasioiden siirtoon ei ole mitään syy-tä. Kulttuurintekijöitä suojaava lainsäädäntö kuuluu kulttuuriministerin tontille, ihan kuin ympäristöasiat ympäristöministerille.

Siirtohanke muistuttaakin sitä, että puunjalostusteolli-suus ajaisi metsiensuojelun siirtoa pois ympäristöministeri-östä. Hanke olisi ymmärrettävä sahojen ja sellunkeittäjien kannalta, muttei varmasti kansallismaisemamme kannalta.

Ministerit ja kansanedustajat joutuvatkin valitsemaan, ovatko kotimaista kulttuuria, taidetta, viihdettä ja tietoko-nepelejä tekevien ihmisten ja yritysten puolella – vai näiden työn tulosten jakelija- ja hyödyntäjäyritysten puolella.

Onneksi kulttuuriministerinä on nyt yhden hallitus-puolueen puheenjohtaja. Se merkitsee, että hänellä on voimaa sanoa siirohankkeelle likimain yksinkin: EI. ■

Kokeiltais mieluummin valkoisilla hiirillä

Page 49: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

49

Luovien alojen kehittämisyh-distys Diges ry on sparran-nut n. 800 pk-yritystä ym-päri Suomen reilun kolmen

vuoden aikana. Moni näistä yrityksistä toimii AV-alalla. Tapaamisissa on luot-tamuksellisesti käyty läpi yritysten lii-ketoimintaa. Yhdessä Digesin asian-tuntijoiden kanssa on löydetty yrityk-sen keskeinen kehittämisen aihe. Yksi monille yrityksille ongelmallinen aihe on ollut markkinointi ja myynti. Tähän ei usein ole riittävästi resursseja eikä sopivaa henkilöä, joka voisi panostaa täysipäiväisesti markkinointi- ja myyn-titehtäviin. Myyntityö voi tuntua han-kalalta, kun samanaikaisesti pitäisi kes-kittyä omaan luovaan työhön. Jos taas palkataan henkilö hoitamaan tätä työ-tä, niin hänen pitäisi tuoda oman palk-kansa edestä tuloja yritykselle. Mark-kinointia opettaneena tiedän, että em-me ole luonteeltamme erityisen mark-kinointi- ja myyntihenkisiä.

Pohtiessani suomalaisten yritys-ten markkinointi- ja myyntiongelmia, päätin kysyä viisaammilta neuvoa. Sii-hen tarjoutui tilaisuus, EAVE (Europe-an Audiovisual Entrepreneurs) koulu-tusohjelmassa. Kysymyksiini vastasivat englantilainen Alan Fountain, joka on EAVE –ohjelman johtaja ja pitkän uran AV-alalla tehnyt tuottaja, niin ikään englantilainen Fiona Mitchell, joka on toiminut 20 vuotta elokuva-alan mark-kinointi- ja myyntitehtävissä sekä Si-bylle Kurz, pitchauskonsultti ja tuotta-ja Saksasta.

SudenkuopatYleisin ongelma markkinoinnissa on kohderyhmän väärä määrittely ja se, että kohderyhmää ei tunneta tarpeek-si hyvin. Myöskään välillisiä kohderyh-miä ei tunnisteta, vaikka näiden mer-kitys kasvaa, kun jakelukanavia tulee lisää. Mitchell peräänkuuluttaa pitkä-

jännitteistä suunnittelua. Tulisi miet-tiä etukäteen, mitä tehdään kun tuo-tanto on valmis. Jo tuotannon aikana olisi pitänyt kerätä markkinointima-teriaalia ja hoitaa yhteydet mediaan.

Eurooppaa kohtiUlkomailla tunnetaan huonosti suo-malaista AV- ja elokuvatuotantoa pa-ria isoa nimeä lukuun ottamatta. Suo-malaisten maine laatutuotantojen te-kijöinä on hyvä, erityiskiitosta saa valon ja äänen käyttö. Suomalainen mentaliteetti ja historiamme kiinnos-tavat. Meitä pidetään luovina ja ideoi-tamme omintakeisina. Miten me sai-simme sitten tuotantojamme parem-min esiin? Fountainin mielestä me osaamme toimia hyvin kotimaassam-me ja pohjoismainenkin yhteistuotan-to sujuu. Kehitettävää olisi muun Eu-roopan tuntemuksessa. Tuttua on, et-tä meitä pidetään liian vaatimattomi-na. Eli olkaamme ylpeitä ja avatkaam-me suumme!

PitchausEnnen suun avausta olisi kuitenkin valmistauduttava huolella. Ensimmäi-senä tulisi päättää, kuka on oikea ih-minen pitchaamaan ideaa. Kaikkia ei ole luotu siihen. Etukäteen ei voi val-mistautua liian hyvin, vastapuolesta tulisi tietää kaikki mahdollinen. Tulisi myös miettiä, mitkä ovat juuri tämän jutun markkinointikoukut. Nämä löy-tyvät ehkä tarinasta tai nimekkäästä ohjaajasta ja luotettavasta tuotantoyh-tiöstä. Mitä sanotkin, niin tee se into-himoisesti, ytimekkäästi ja pyri visu-aalisuuteen kielenkäytössä. Tärkeätä on myös miettiä, missä vaiheessa pro-jektisi on ja välittää vastapuolelle tie-to siitä, mitä häneltä odotat. Pitchauk-sen tavoitteenahan on se, että siinä py-ritään pääsemään seuraavaan vaihee-seen, siihen että joku haluaa kuulla ai-

heesta enemmän. Ja muistettava on, että pitchaus vaatii harjoittelua, joten peili ja ajastin kannattaa ottaa avuksi.

TulevaisuusMitchellin mielestä nykyiset ansain-tamallit eivät enää toimi. Nykyinen toimintaympäristö on keinotekoinen. Fountain on samoilla linjoilla ja huo-mauttaa, että tällä hetkellä Euroopassa tuotetaan liikaa elokuvia (n. 800 vuo-dessa). Sen lisäksi alalle on koko ajan lisää tunkua, kun pienelläkin budjetil-la voi jo saada jotakin aikaiseksi. Yksi keskeinen kysymys on, miten pienem-mät yhtiöt pystyvät hyödyntämään di-gitaalisuutta ja uusia jakeluteitä. Kun näkyvyyden merkitys korostuu, oike-aan kohdistetusta markkinoinnista tu-lee yhä tärkeämpää. Fountain kehot-taa pieniä tuotantoyhtiöitä olemaan valppaita ja tutkimaan internetin suo-mia mahdollisuuksia. Kurz muistut-taa, että jos saa useasta lähteestä pien-tä tuloa, niin nämä voivat muodostaa yhtiön tarvitseman tulon. Mitchell peräänkuuluttaa hyviä tarinoita, luo-vuutta ja joustavuutta sekä verkostu-mista ja yhteistyötä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että meidän tulisi vetreyttää tarinankerron-nan taitomme, tehdä se persoonallises-ti ja pyrkiä olemaan tuotantoteknolo-gian suhteen edelläkävijöitä. Eikä var-maan olisi pahitteeksi seurustella hie-man muiden eurooppalaisten kanssa. Oikeantyyppisestä seurustelusta voisi jopa maksaa jollekin myynti- ja mark-kinointihenkiselle työntekijälle. ■

Diges ry on pyrkinyt osaltaan tarjoamaan AV-alan yrittäjille apua markkinoinnissa järjestä-mällä lokakuun alussa pitchaus-koulutuksen, jossa Mitchell ja Kurz olivat asiantuntijoina ja rahoitta-jina toimivat Uudenmaan TE-keskuksen SILE-projekti sekä AVEK.

MARKKINOINTIOSAAMISEEN TARVITAAN APUAMiira Paasilinna Kirjoittaja on Diges ry:n kehitys- päällikköwww. diges.info

Koulutus

Page 50: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

50

Lyhyesti

AVEK- PALKINTO

Adel AbidinilleVuoden 2007 AVEK-palkinto-

raati – jäseninään Ateneumin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila, muusikoi-

den liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen ja dosentti Susanna Paasonen (pj) – päätti ehdottaa AVEKin johtokunnalle taiteilija Adel Abidinin palkitsemista.

Raati laski Abidinin eduksi ensinnä-kin hänen teostensa tavoitettavuuden: ne avautuvat hyvinkin erilaisille yleisöille il-man taustakonsepteihin perehtymistä, gallerian seinätekstien lukemista tai teok-sen teknisen toteutuksen tuntemista. Abi-din puhuttelee yleisöään suoraan, mutta hänen pienille yksityiskohdille ja ironisil-le rinnastuksille pohjaavat teoksensa eivät ole silti osoittelevia. Hän on huomatta-van tuottelias taiteilija, jonka teoksissa on kieltämättä epätasaisuutta, mutta myös spontaaniutta, välittömyyttä ja halua tart-tua ajankohtaisiin kysymyksiin. Media-naan hän käyttää pääasiassa videota ja vi-deoinstallaatiota. Abidinin viimeaikaiset teokset ovat kommentoineet parisuhtei-ta (Rakkauslaulu, 52 Guaranteed Affection), Irakin miehitystä ja ”terrorismin vastaista” sotaa (Common Vocabularies, Construction Site, Jihad, Abidin Travels), uskontoa (Ser-mon) ja siirtolaisiin liitettyjä stereotyyp-pejä (Cold Interrogation). Toinen voima-kas Abidinia puoltanut perustelu on hä-nen teostensa yhteiskunnallisuus. Kan-sainvälisesti verraten suomalaisessa me-diataiteessa on nähty vähän yhteiskunta- tai mediakriittisiä, eksplisiittisen poliitti-sia teoksia.

Adel Abidinin valinta vuoden 2007 AVEKin mediataidepalkinnon saajaksi laajentaa myös osaltaan oletusta kotimai-sen taiteen kansallisista rajoista ja kon-teksteista. Vuodesta 2001 lähtien Helsin-gissä asunut Abidin on valmistunut Kuva-taideakatemiasta vuonna 2005 opiskeltu-aan aiemmin myös synnyinkaupunkinsa Bagdadin kuvataideakatemiassa. Hän on

pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistu-nut viime vuosina lukuisiin kansainvä-lisiin ryhmänäyttelyihin. Näistä mer-kittävin lienee valinta 52:n Venetsian biennaalin pohjoismaiseen paviljon-kiin kesällä 2007. Biennaalissa nähty teos Abidin Travels – Welcome to Bagh-dad on oiva esimerkki taiteilijan tuo-tannosta. Tämä fiktiivinen matkatoi-misto törmäyttää lomakohdetta mai-nostavissa julisteissaan, videoissaan, esitteissään ja verkkosivuissaan mat-

kateollisuuden retoriikan bagdadilai-sen arkielämän realiteetteihin, sodan mediakuviin ja lännen orientalistisiin kuvastoihin. Samanaikaisesti sekä ag-gressiivinen, sarkastinen, räikeä että melankolinen teos ei vain kierrätä jo nähtyä, vaan tarjoaa katsojille oman-laisensa mieleenpainuvan visuaalisen maiseman, josta kukin saa vetää omat johtopäätöksensä.

Raadin puolesta,Susanna Paasonen

Adel Abidin. Kuva: Maria Bregenhøj

Page 51: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

51

Elokuvataiteen valtionpalkinto Lauri TörhöselleValtion elokuvataidetoimikun-ta on myöntänyt elokuvan val-tionpalkinnon ohjaaja Lauri Tör-höselle. Palkinnon perusteluis-sa mainittiin erityisesti ohjaajan ansiot elokuvakoulutuksen ase-man vahvistajana. Palkinto on suuruudeltaan 15.000 euroa.

AVEKin hallintoelimiin uusia jäseniä

AVEKin johtokun-nan uudet jäsenet kausilla 2007–2009 ovat johtaja Olli-

Pekka Heinonen, elokuvatuot-taja Jukka Helle, toiminnanjoh-taja Minna Tarkka sekä toimit-taja Markku Värtö. Koulutusja-oston uusi jäsen on mediataitei-lija Kati Åberg.

Digidemo-haku

Vuoden 2007 Digitaa-liset Demot – mää-rärahan toinen haku päättyy 30.11. Digi-

demo-rahalla tuetaan kulttuu-rista sisältötuotantoa. Rahoitus-ta voi hakea sekä konseptin tai käsikirjoituksen suunnitteluun että demohankkeisiin. Haku- lomake ja tarkemmat ohjeet löytyvät AVEKin nettisivuilta osoitteesta www.kopiosto.fi/avek. Vuoden ensimmäisen haun päätökset löytyvät lehden lopusta.

K E H I T T E L Y T U E S T A V I E T E R I T U K IToimikaudella 2006-07 käyttöönotettu kehittelytuki, joka on haettavissa kaikkiin liikkuvan kuvan eri osa-alu-eisiin kuuluvien teosten kehittämiseen, on nyt nimel-tään Vieterituki. Ensimmäinen hakemusten sisäänjät-tö on 15.11.07. Tuen tarkoitus on avata uusia ajattelu- ja työskentelymalleja sekä nostaa esille sisällön suhteen uusia avauksia. Lisätiedot ja hakulomakkeet: www.ko-piosto.fi/avek.

Vuoden 2007 laatutukiElokuvan laatutukea jaettiin 21 elokuvalle yhteensä 360 000 euroa. Suurimman laatutuen (40 000 euroa) sai Mäkelöiden elokuvasuvusta kertova dokumenttieloku-va Saalis, jonka on ohjannut Taru Mäkelä ja tuottanut Ki-notar Oy.

Laatutukea saivat myös mm. AVEKin tukemat doku-menttielokuvat Säpinää Hakunilassa (Bitar Films Oy, ohj. Jean Bitar), Saamelainen (Giron Filmi Oy, ohj. Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui), Arvoitusten Huone (Kinotar Oy, ohj. Erja Dammert), Jätkät (Making Movies Oy, ohj.Selma Vilhunen), Tupakkahuone (Oktober Oy, ohj. Jukka Kärkkäinen), Ei kukaan ole saari (Screenday Films, ohj. Sonja Linden) ja Sydämeen kätketty (Sounds-good Productions Oy, ohj. Marjut Rimminen ja Päi-vi Takala). AVEKin tukemista fiktioista laatutukea sai-vat Luonto ja terveys (Fantomatico, ohj. Panu Heikkilä), Heavy Metal (Juonifilmi Oy, ohj. Zaida Bergroth), Järvi (Lasihelmifilmi Oy, ohj. Maarit Lalli) ja Puolueet – Kunnanjohtaja (Petfilms Oy, Zaida Bergroth).

Elokuvan laatutuki myönnetään taiteellisesti kor-keatasoisen ja laadukkaan elokuvan tai muun kuvaohjel-man tuottajalle uuden tuotannon kehittämiseksi. Osa tu-esta voidaan käyttää tuen saaneen teoksen tuotantoryh-män kuluihin. Laatutuen jakaa valtion elokuvataidetoi-mikunta.

AVEK jakoi tuotantotukea 1 477 600 euroaToimikaudella 2006–07 AVEK jakoi kokonaisuudessaan noin 2 miljoonaa euroa erilaisina tukina. Tästä sum-masta tuotantotukea oli 1 477 600 eu-roa. Lyhyt- ja dokumenttielokuvatuo-tannoille myönnettiin yhteensä 1 185 600 euroa ja mediataidetuotannoille 292 000 euroa. Lyhyt- ja dokument-tielokuvan 246 hakemuksen joukos-ta tukea myönnettiin 78 hankkeelle, näistä tuotantotukea sai 36 hanketta. Tuettujen mediataidehankkeiden ko-konaismäärä toimikaudella oli 71, ha-kemuksia tuli 112.

Åsa Simma, Ennustus

Page 52: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

52

Lyhyesti

Lokakuisen Animat-ricks animaatiofesti-vaalin yhteydessä jär-jestetään kolmatta kertaa animaattorien taisto. Kyseessä on li-

veanimointikilpailu, jossa joukkueil-la on puoli tuntia aikaa toteuttaa ani-maatioteos tietokoneen, ohjelmiston ja kameran avulla. Kilpailevat joukku-eet työskentelevät avoimessa tilassa yleisön keskellä, ja tilanteen etenemis-tä seurataan valkokankaalla. Voittaja-joukkueen jäsenille luovutetaan juhlal-lisesti käsin tehdyt Animatricks -mita-

lit, Animaatiokone -ohjelma ja titteli kaupungin parhaina animaattoreina.

Konseptina animaattorien tais-to on ensimmäinen laatuaan. Kilpai-lu nojaa tekniseltä toteutukseltaan Mikko Lindholmin, Animatricks-fes-tivaalin yhden perustajajäsenen, yh-dessä Perttu Hämäläisen ja Ari Nykä-sen kanssa kehittämään Animaatio-koneeseen. Vuonna 2002 valmistunut TAIKin Media Laboratorion kas-vattien projekti on kehittynyt inter-aktiivisesta animaatioinstallaatiosta kaupalliseksi sovellukseksi. Animaa-tiokoneen takana on ajatus siitä, et-

tä sen avulla kuka tahansa pystyi-si luomaan animaatioita helposti ja nopeasti. Käyttöliittymästä on riisuttu kaikki tarpeeton paino-pisteen ollessa selkeydessä ja toi-mivuudessa. Täten animaattorien taistojen yhteydessä ohjelma on ollut helppo omaksua, vaikka se ei olisi ollut entuudestaan tuttu kil-pailijoille.

Animaatioita rusinoistaKilpailevat joukkueet ovat koos-tuneet kotimaisista ja ulkomaisis-ta animaatioalan ammattilaisista.

A N I M A A T T O R I E N T A I S T OSimo Porola(Kuvat: Reima Tuovinen)

Page 53: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

53

Animatricks animaatiofestivaali kasvaa! Seitsemän vuotta täyttävä animaa-tiofestivaali Animatricks järjeste-tään tänä vuonna ensi kertaa vii-den päivän pituisena Kulttuuri-kompleksi Andorrassa Helsingis-sä 24.-28.10. Pääohjelmisto koos-tuu Pohjois- ja Baltian maiden ani-maatioelokuvien kilpailusarjasta, uusista kotimaisista animaatioelo-kuvista sekä erikoisohjelmistosta. Festivaali palkitsee parhaan poh-joismaisen tai balttialaisen ani-maation rahapalkinnolla. Lisäk-si Animatricksissa myönnetään ANOBA - Award of Nordic and Baltic Animation Festivals -eh-dokkuus parhaalle pohjoismaiselle tai balttilaiselle animaatiolle. Eh-dokaselokuva pääsee loppukilpai-luun Fredrikstad Animation Festi-val -tapahtumaan Norjaan.Lisätietoja: http://www.animatricks.net

Ulkoministeriön tv-tuotantotuet

Ulkoasianministeriön tv-tuotantotuet globaaleja kehityskysymyksiä käsittele-vien tuotantojen osalta ovat haettavis-sa. Hakuaika päättyy 26.10.2007, seu-

raava hakuaika on keväällä 2008. Tuen tarkoituk-sena on edistää kehityspolitiikkaa ja kehitysyh-teistyötä käsittelevien ohjelmien ja dokumenttien tuotantoa ja lisätä niiden näkyvyyttä suomalaisilla tv-kanavilla.

Tarkemmat ohjeet sekä hakulomakkeet: http://formin.finland.fi/

Ensimmäisessä taistossa kotimaisis-ta animaatioyrityksistä ja tekijöistä olivat mukana mm. Itsevaltiaat-sar-jaa tuottava Anima Vitae, Osuuskun-ta Animaatiokopla sekä turkulainen Tuhru-kollektiivi. Seuraavana vuon-na järjestettiin animaation Suomi-Vi-ro-Turku-maaottelu.

Kilpailun kulku on seuraavanlai-nen: kokkisota-tyyliin joukkueet va-litsevat ensin tarvikkeensa, oli se sit-ten muovailuvahaa, hiekkaa, karton-kia tai rusinoita. Itse toteutukseen on aikaa 30 minuuttia, mikä joukku-eista tuntuu kuluvan varsin nopeasti yhden käyttäessä konetta ja muiden animoidessa. Tunnelmaa siivittävät juontajan kommentit ja kysymykset, yleisön kannustus sekä tiukan aikara-jan lähtö- ja loppulaskennat. Kellon kilahtaessa puolen tunnin animointi-session jälkeen on vuorossa dubbaa-minen. Valmiit animaatiot esitetään isolla kankaalla, ja raati valitsee voit-tajan.

Ensimmäisenä vuonna kilpailun aihe oli vapaa, ja joukkueille annettiin minimaalinen 10 € budjetti tarvikkei-den ostoa varten. Toisena kisavuonna tarvikkeet olivat kaikille samat, mut-ta teema ”Oli synkkä ja myrskyinen yö” julkistettiin festivaaliklubilla puo-li tuntia ennen kisan alkua. Teema oli ajankohtainen: Viron joukkue oli juu-ri ja juuri päässyt paikalle Suomenlah-della riehuneen myrskyn alta.

Kilpailijoille on annettu mahdolli-simman vapaat kädet, jolloin tulokse-na syntyy toinen toistaan erikoisem-pia teoksia. Taisto on kokeneillekin tekijöille kova paikka, koska aikaa on niukasti ja klubiyleisön läsnäolo luo ainutlaatuisen intensiteetin.

Kansainvälinen animaattorien taisto -verkostoAnimaattorien taisto on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Esi-merkiksi Norjan ja Viron animaa-tiofestivaaleilta on tullut tieduste-luja vastaavanlaisen tapahtuman jär-jestämisestä. Mikko Lindholmin tar-koituksena on kehittää animaatto-rien taistosta open source -henges-sä levitettävä tapahtumakonsepti. Animaattorien taisto tarjoaisi verk-kosivuilla valmiina pakettina ohjeet ja säännöt tapahtuman järjestämi-seen. Lähtökohdat ovat samat kuin Animaatiokoneessa, helppo omak-suttavuus ja osallistuminen. Ani-maattorien taisto -verkoston kehit-tämisessä hyödynnetään interne-tin valmiita kanavia ja yhteisöjä. ■

Ilmoittautuminen DocPointin sarjoihin on alkanutDocPoint – Helsingin doku-menttielokuvafestivaali järjeste-tään seitsemännen kerran 23.-27. tammikuuta 2008. Ilmoittautu-minen festivaalin Kotimaiseen esityssarjaan ja Oppilastyösar-jaan on alkanut. Ilmoittautumis-aika päättyy 19. lokakuuta 2007. Hakukaavakkeen sekä säännöt voi ladata DocPointin www-si-vuilta osoitteesta www.docpoint.info

Kid Stuff?Scandinavian Children’s Film Seminar Helsinki 15.-16.11.2007, Mediakeskus Lume

Missä menee pohjoismainen lastenelokuva nyt ja tulevaisuudessa?Elokuva-alan ammattilaisille suunnattu seminaari lastenelokuvan tekemisestä,

tuottamisesta, rahoituksesta, levittämisestä ja kansain-välisestä myynnistä.

Järjestäjä: Suomen elokuvasäätiö, yhteistyössä Scan-dinavian Films ja TaiK/ELO & Mediakeskus Lume

Ohjelma ja lisätietoja syyskuun lopulla: www.ses.fi/en/kidstuff.aspLisätietoja: seminaarin tuottaja Leila Lyytikäinen,

[email protected]

Bloom, Maria Duncker, 2006

Page 54: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

54

Lyhyesti

Koti- ja ulkomainen doku-menttielokuva valtaa teatte-risalit ympäri maata kun Suo-men elokuvakontakti ry:n jär-

jestämä Dokumenttisyksy 2007 starttaa syyskuun puolivälissä.

Dokumenttisyksy 2007 pyrkii vas-taamaan supistuneeseen elokuvatarjon-taan pienissä teattereissa ympäri Suo-mea, sekä tuomaan harvoin kaupallisessa teatterilevityksessä nähdyn dokument-tielokuvan valkokankaille. Dokumentti-elokuvien tuominen elokuvalevitykseen on iso ja tärkeä haaste mm. vaihtoehtois-ten foorumien lisääntyessä. Sarja haluaa antaa yleisölle myös mahdollisuuden kol-lektiiviseen katsojakokemukseen ajan-kohtaisten ja laadukkaiden elokuvien pa-rissa, sekä syventää katselukokemuksia tekijävierailuilla, joita järjestetään use-ammalla paikkakunnalla.

Ohjelmisto sisältää pääosin kotimai-sia dokumentteja tunnetuilta tekijöil-tä mm. Rostislav Aallolta, Arto Halosel-

ta ja Erja Dammertilta sekä kansainvälisiä, useita palkintoja keränneitä elokuvia ku-ten Exile Family Movie, elokuva iranilais-suvun salaisesta jälleennäkemistä 20 vuo-den eron jälkeen sekä israelilaisen doku-mentin Bridge Over The Wadi, joka va-lottaa juutalais- ja arabilasten ensimmäis-tä yhteistä ristiriitoja täynnä olevaa luku-vuotta.

Dokumenttisyksyn elokuvat käsittele-vät ajankohtaisia aiheita ympäri maailmaa. Elokuvat, jotka sijoittuvat Suomen lisäk-si Israeliin, Kuubaan, Ukrainaan ja Saudi-Arabiaan avaavat katsojille mahdollisuu-den tutustua ja tarkkailla niin yksittäis-ten ihmisten arkea kuin eri kansanryhmi-en kulttuureja. Elokuvien inhimilliset tee-mat koskettavat, ihmiselon tunnekirjo on kokonaisuudessaan läsnä näissä elokuvis-sa, joihin on taltioitu mm. autististen las-ten koulunkäyntiä, romanikulttuurin risti-riitoja nyky-yhteiskunnassa sekä nuorten miesten syrjäytymistä.

Lisätietoa elokuvista sekä esitysajat ja –paikat löytyvät osoitteesta: www.eloku-vakontakti.fi -> ”Tapahtumat”.

Yhteydenotot:Suomen elokuvakontakti ryPuh.(09) [email protected]

Dokumenttielokuva lähtee valtakunnalliselle kiertueelle

Bridge Over the Wadi, ohj. Barak & Tomer Heymann, A Heymann Films Prodution, 2006

Koulutusta

Guy Meredithin käsikirjoittaja- seminaari YLE:ssä Englantilainen käsikirjoittaja (mm. BBC, RTL ym.) ja -kouluttaja luennoi Suomessa jo neljättä kertaa. Luentopäivän (23.11., klo 9–17) aihe on tällä kertaa trilleri.

Workshop-päivinä (24–-25.11.) käsikir-joittajat (myös tiimit) saavat henkilökoh-taisen palautteen (1,5 h) työn alla olevas-ta tv- tai elokuvakäsikirjoituksestaan tai synopsiksestaan (omavalintainen genre). Luentoon osallistuminen ei edellytä work-shopiin osallistumista, mutta workshopi-laisten edellytetään osallistuvan myös luen-topäivään. Projektin materiaali on lähetet-tävä Meredithille etukäteen (ohjeet myö-hemmin).

Seminaari on tarkoitettu kaikille kä-sikirjoittajille ja opiskelijoille. Luentopäi-vä on avoin kaikille tv-käsikirjoittamisesta kiinnostuneille.

Alustavat hinnat: pelkkä luentopäi-vä 150 e, workshop 140 e/1 henkilö, 100 e/henkilö jos tiimissä 2–3 käsikirjoittajaa, 80/henkilö jos tiimissä 4 tai enemmän kirjoit-tajia.

Lisätiedot: Anu Jaantila, p. 040-844 2745 tai Leena Virtanen, p. 040-869 1159

Page 55: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

55

Festivaalit

P O H J O I S M A I S E N D O K U M E N T T I - J A L Y H Y T E L O K U V A N V Ä Y L Ä K A N S A I N -V Ä L I S I L L E M A R K K I N O I L L E

Festivaali-isännyys kiertää viidellä eri kaupungilla, joi-ta ovat Oulun lisäksi ensi vuoden festivaalikaupunki

Malmö, Århus, Bergen ja Reykjavik. Nordisk Panorama järjestetään yhteis-työssä vetovastuussa olevan kaupun-gin ja elokuvantekijöiden pohjoismai-sen yhteistyöjärjestön Filmkontakt Nordin kanssa. Oulussa paikallisena järjestävänä tahona toimi Pohjoinen elokuva- ja mediasäätiö POEM.

Filmkontakt Nord perustettiin vuonna 1991, kun pohjoismaiset lyhyt- ja dokumenttielokuvan tekijät koki-

vat tarvitsevansa oman järjestönsä elo-kuviensa kansainväliseen markkinoin-tiin. Samana vuonna näki päivänvalon myös ensimmäinen festivaali. Molem-mat ovat Filmkontakt Nordin johta-jan Karolina Lidinin mielestä lisän-neet pohjoismaisen lyhyt- ja doku-menttielokuvan näkyvyyttä.

Lidin toteaa, että isäntäkaupunki tuo festivaaleille oman sävynsä.

– Joka vuosi näemme sen vuoden isäntäkaupungin tulkinnan siitä, mitä pohjoismaisessa elokuvassa tapahtuu.

Tämän vuoden festivaalijohta-ja Hanna Lahti toivoo, että oululai-nen pohjoinen hulluus näkyi ennakko-luulottomuutena festivaalin toteutta-misessa. Nordisk Panorama puolustaa paikkaansa erikoisfestivaalina muutoin ahtaaksi käyneessä festivaalikentässä.

– Dokumentti- ja lyhytelokuva on pyrittävä tuomaan lähemmäs suurta yleisöä. Oulussa tämä ratkaistiin siten, että festivaali oli osa elokuvateatterin normaalia ohjelmistoa.

Lahti muistuttaa, että dokumen-tin ja lyhytelokuvan tekijät tarttuvat

usein tärkeisiin asioihin ja ovat herk-kiä yhteiskunnalliselle muutoksel-le, joten heidän teoksillaan on tärkeä rooli myös vaikuttamisen välineenä ja keskustelun herättäjänä.

Festivaalin kilpailusarjaan lähetet-tiin ennätykselliset 565 elokuvaa. Fes-tivaalin taiteellinen johtaja Antti Au-tio katsoi ne kaikki. Valintaprosessi ei ollut helppo.

– Uusi uransa alussa oleville ohjaa-jille tarkoitettu New Nordic Voices -kilpailu helpotti sitä hieman, mutta vaikeita päätöksiä jouduttiin silti te-kemään paljon.

– Pyrimme luomaan festivaaleil-le korkeatasoisen katselmuksen, josta näkee, mikä on pohjoismaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan tilanne vuon-na 2007 ja minne se on matkalla, Lah-ti ja Autio summaavat.

– Nordisk Panoraman tärkeä funk-tio on tietysti myös toimia pohjois-maisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan näyteikkunana maailmalle – sen kautta elokuvat ja tekijät usein löytävät kana-via kansainvälisyyteen, Autio lisää. ■

Oulu isännöi pohjoismaiden suurinta lyhyt- ja dokumenttielokuvatapah-tumaa Nordisk Panoramaa 21-26. syyskuuta. Festivaali antaa vuosittain pohjoismaisille elokuvantekijöille mah-dollisuuden tavata toisiaan sekä ylei-sölle mahdollisuuden nähdä harvoin

nähtyjä elokuvia.

Nordisk Panorama

Page 56: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

56

Valmistuneita tuotantoja

A V E K I N T U K E M I A V A S T A V A L M I S T U N E I T A L Y H Y T- J A D O K U M E N T T I E L O K U V I A

Sydämeen kätketty AnimaatioelokuvaKesto 29 min.

Sydämeen kätketty on animaatio- ja dokumenttielokuva lapsuudesta so-danjälkeisessä Suomessa. Isät olivat palanneet sodasta, mutta heillä oli vaikeuksia sopeutua tavalliseen ar-keen. Äidit ryhtyivät järjestämään perheen elämää. Lapsen maailmassa vanhemmat olivat autoritäärisiä, pe-lottavia ja etäisiä. Vasta kuusikym-menluku toi vapautuksen auktori-teeteista. Television saapuessa kotiin perhe joutui kohtaamaan sodan kau-hut uudestaan; nyt ne olivat vain jos-sain muualla päin maailmaa.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marjut Rimminen ja Päivi TakalaKompostitointi ja animointi:Marjut Rimminen, Shaun Clark, Kim Noce, Timo ArnallKuvaus: Marjut Rimminen, Kari Sohlberg, Kristiina TuuraLeikkaus: Tony FishTuottaja: Annakaisa SukuraSoundsgood Productions OyEnsi-ilta: 16.4.2007

Satu RAnimaatioelokuvaKesto 20 min.

Kevätyössä, kaupungissa, kivitalossa, puiston laidalla piirtäjä nukahtaa ik-kunansa ääreen. Hänen luonaan minä synnyin. Olin pieni, miltei olematon. Kaikki nukkui. Oli sinistä. Vesi solisi.Silloin uin ulos piirtäjän häkistä, irti hänen papereistaan, pois hänen pöy-tänsä järveltä. Uin puiden lomitse, yön ja veden läpi Satuun.

Käsikirjoitus: Tiina Halonen, Tuomo LeinoOhjaus: Tiina HalonenKuvaus: Pauliina LeinoLeikkaus: Tuomo LeinoÄänisuunnittelu ja musiikki: Pekka KarjalainenTuottaja: Tuomo LeinoLeino & Suvinen Production Oy

Family MeetingDokumenttielokuvaKesto 81 min.

Family Meeting on elokuva musisoin-nista ja ystävyydestä Se kertoo muusi-koiden perhetapaamisesta, missä yh-distyvät ilonpito, suvaitsevaisuus ja kuolemattomat yhteiset hetket mu-siikin parissa. Kaikkia vieraita yhdis-tää vankka yhteinen historia Pohjan-maalta kotoisin olevan yhtyeen Wen-tus Blues Bandin kanssa. Play what you feel, feel what you play!

Käsikirjoitus ja ohjaus: Heikki KossiKuvaus: Heikki Färm, F.S.C.Leikkaus: Tuuli Kuittinen Lavastus: Kalle NurminenÄänisuunnittelu: Heikki KossiTuottaja: Heikki Kossi & Robban HagnäsMokul Filmi OyEnsi-ilta: 5.10.2007 (Kokkola), 2.11.2007 (koko maa)

ku

va: malla h

uk

kan

en

Page 57: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

57

Kuvaukset ja tiedot perustuvat tuotantoyhtiöiden AVEKille toimitta-maan aineistoon. (Tietoja valmis-tuneista tuotan-noista voi toimit-taa osoitteeseen avek@avek. kopiosto.fi)

Nedarma, MatkaDokumenttielokuvaKesto 78 min.

Nedarma on nenetsin kieltä ja tar-koittaa päättymätöntä matkaa, mat-kaa ilman alkua, ilman loppua. Eloku-va kuvaa ihmisen maanpäällistä mat-kaa nenetsikulttuurin kautta. Nenet-sit ovat paimentolaisia ja he ovat ai-na matkalla, mutta silti aina kotona. Tundran nenetsi ei vaella matkaan-sa yksin. Hänen matkaansa varjelevat oma tähti taivaalla ja Jaminja, naisju-mala joka on luonut universumin.

Ohjaus ja leikkaus: Anastasia Lapsui ja Markku LehmuskallioÄäni: Peter NordströmMusiikki: Anna-Kaisa Liedes ja Kristiina IlmonenMusiikin äänitys ja miksaus: Mika AutereAnimaatio: Sanna Mari PirkolaTuottaja: Markku Lehmuskallio

A V E K I N T U K E M I A V A S T A V A L M I S T U N E I T A L Y H Y T- J A D O K U M E N T T I E L O K U V I A

Giron Filmi Oy Ensi-ilta: 8.6.2007 (Salehardi, Länsi-Siperia), 29.9.2007 (Helsinki)

TuholaisetDokumenttielokuvaKesto 39 min.

Dokumenttielokuva kodin hyöntei-sistä, ihmisistä ja järjestyksen kai-puusta. Miksi järkevä, urbaani ihmi-nen alkaa käyttäytyä järjettömästi, kun on kyse hyönteisestä sängyssä, lattialla tai ruokakaapissa? Mitä meil-le silloin tapahtuu? Miksi reagointi hämmästyttää, jopa huvittaa meitä it-seämmekin?

Käsikirjoitus ja ohjaus: Katja Lautamatti ja Mina LaamoKuvaus: Tuomo Hutri F.S.C, Veli GranöÄänisuunnittelu: Kyösti VäntänenLeikkaus: Mika TaanilaAnimaatiot ja graafinen suunnittelu: Kristian Simolin

Musiikki: Antti LehtinenTuottaja: Auli Mantila DO films OyEnsi-ilta: 13.6.2007

Unelmana KarjalaDokumenttielokuvaKesto 49 min.

Jatkosodan jälkeen Karjala tyhjennet-tiin suomalaisista ja asutettiin venä-läisillä. Miltä näistä venäläisistä tun-tui muuttaa suomalaisiin pirtteihin ja pelätä öisin heidän kostoaan? Tarina Karjalan jälleenrakentamisesta venä-läisen evakon silmin.

Käsikirjoitus ja ohjaus: KJ KoskiKuvaus: Vladimir Brylyakov & Pertti VeijalainenÄänisuunnittelu: Martti TurunenLeikkaus: Sanna Liinamaa & KJ KoskiTuottaja: Pertti VeijalainenIllume Oy Ensi-ilta: 14.4.2007

Page 58: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

58

Valmistuneita tuotantoja

Elää ja palaaDokumenttielokuvaKesto 70 min.

Elää ja palaa on dokumenttielokuva kahdesta romanisisaruksesta aikui-suuden kynnyksellä. Elokuvan pää-henkilöt Mirella ja Benja kokevat ro-manikulttuurin kahlitsevan heitä ja olevan este heidän pyrkimyksilleen päästä eteenpäin elämässä. Nuoret yrittävät kyseenalaistaa romaniyhtei-sön sääntöjä ja kieltoja, joista perheen äiti pitää tiukasti kiinni. Elokuva ker-too identiteetin etsimisestä ja oman tien löytämisestä.

Ohjaus ja käsikirjoitus Iiris HärmäKuvaus: Visa Koiso-KanttilaLeikkaus: Tuula MehtonenÄänitys: Iiris HärmäÄänisuunnittelu ja miksaus: Janne LaineGraafinen suunnittelu: Marko MäkinenElokuvamusiikki: Outi ParkkilaTuottaja: Visa Koiso-KanttilaGuerilla Films Oy

Esittelemme AVEKin toimintaa erilaisten taloudellisten mittareiden kautta.

AVEKin lukuja

5 0 0 0 0 0

4 0 0 0 0 0

3 0 0 0 0 0

2 0 0 0 0 0

1 0 0 0 0 0

5 0 0 0 0

87-88 88-89 89-90 90-91 91-92 92-93 93-94 94-95 95-96 96-97 97-98 98-99 99-00 00-01 01-02 02-03 03-04 04-05 05-06 06-07

Hyväksytyt dokumenttielokuvien tuotantotuet 1987–2007 euroina

■ Budjetti (keskiarvo)

■ Haettu euroja (keskiarvo)

■ Myönnetty euroja (keskiarvo)

Kymmenentuhatta suudelmaaDokumenttielokuvaKesto 52 min.

Dokumentti on elokuva taidemaa-lari Hannu Väisäsen elämästä ja työskentelystä. Dokumentissa seu-rataan läheltä Hannun ateljeetyös-kentelyä, varsinkin hänen suureh-kon maalauksensa Kymmenen tu-hatta suudelmaa syntymistä. Doku-mentissa kuvataan, miten aliup-seerin poika päätti tulla taiteilijak-si, karkasi maailmalle sekä rakastui luoliin, luolamaalauksiin ja mekaa-nisiin olentoihin.

Käsikirjoitus: Ali LachebOhjaus: Ali LachebKuvaus: Ali LachebTuottaja. Ali LachebOran Productions OyEnsi-ilta: 2.11.2006

Mielen TilaDokumenttielokuvaKesto 82 min

Elokuva seuraa kolmea rikoksente-kijän mielentilatutkimusta Vanhan Vaasan valtiollisessa mielisairaalassa. Elokuvan keskiössä on pyrkimys ym-märtää ihmismieltä ja vastuullisuutta. Elokuva tallentaa yhden länsimaisen oikeusjärjestelmän peruspilareista eli arvioinnin ihmisen syyntakeisuudesta ja vastuusta.

Ohjaus ja käsikirjoitus Tuija HalttunenKuvaus Marita HällforsÄäni Janne TiikkainenLeikkaus Seppo VakkuriMusiikki Jean SibeliusTuotanto Jaakko Ilkka VirtanenJaakko Ilkka productions OyEnsi-ilta marraskuussa 2007

Page 59: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

59

Tukipäätökset kevät 2007

KoulutusapurahatPIRKKALA EEVA 2 000The Steinhardt School of Education (NY University) The Institute for International Arts Executivies - seminaari New Yorkissa 20.-24.5.07 TENHUNEN MIKKO 1 002Screen Internationalin Eurooppalaisen elokuvan uudistuva rahoituskenttä -seminaari Berliinissä 7.2.07 LINDÉN SONJA 6 000Dokumenttielokuvatuottajien EURODOC-koulutus (MEDIA-ohj.) maalis-lokakuussa 2007 (Pauillac (Ranska), Nurmes ja Lissabon) PAASILINNA MIIRA 2 500Eurooppalainen tuottajakoulutus, EAVE (European Audiovisual Entrepreneurs, MEDIA-ohjelma) maalis- marraskuussa 2007 (Luxembourg, Berliini ja Praha ) ASIKAINEN JUKKA 580Federation of Scriptwriters in Europen käsikirjoitus- konferenssi Thessalonikissa (Kreikka) 20.- 25.11.06 KOSKINEN PIETARI 1 740The School of Sound -symposium Lontoossa 18.-21.4.07KUUSNIEMI MARJAANA 1 500Osallistuminen New Yorkin Modernin taiteen museon järjestämään Eija-Liisa Ahtilan “Tuuli”-esitykseen 15.-21.1.07 LYYTIKÄINEN LEILA 4 000Eurooppalainen tuottajakoulutus, EAVE (European Audiovisual Entrepreneurs, MEDIA-ohjelma) maalis- marraskuussa 2007 (Luxembourg, Berliini ja Praha ) NOKELAINEN PIIA 1 000FOCALin (Foundation for Professional Training in Cinema and Audiovisual Media) Production Value - työpaja (Geneve, 27.1.-3.2.07) (MEDIA-ohjelma) TUURNA MARKKU 4 000Eurooppalainen tuottajakoulutus, EAVE (European Audiovisual Entrepreneurs, MEDIA-ohjelma) maalis- marraskuussa 2007 (Luxembourg, Berliini ja Praha ) YLI-ANNALA KARI 662Opintomatka, kohteena Karlsruhen (Saksa) Zentrum für Kunst und Medientechnologie sekä liikkuvan kuvan installaatioiden näyttely Berliinissä, 23.-29.1.07 TYÖRYHMÄ HELLÉN KARE & LYDÉN ERIK 1 500Cartoon Mastersin Cartoon Future -seminaari Murciassa (Espanja) 27.-29.3.07 ÄÄNTÄ!-TYÖRYHMÄ: KEINONEN MIKKO & 1 742PASANEN SAMI The School of Sound -symposium Lontoossa 18.-21.4.07VIRTANEN-PASCAL SUSANNA 800Kulttuuriviennin ammattilainen -kurssi (Fintra) 19.4.07 - 14.2.08 PACKALÉN AISLA 950Ranskan kielen syventävät opinnot Sorbonnen yliopiston kesäkurssilla 2.7.-27.7.07 BURTSOW-HUELVAN ZOE 650Kurssi nykyaikaisen peruukin tekemisestä MTL Perreque -yrityksessä Pariisissa 18.-22.6.07 FLINK MARKKU 575Sources 2 compact -käsikirjoituskoulutus (MEDIA-ohj.) Oulussa 24.-29.4.07 HALTTUNEN ELINA 850Sources 2 compact -käsikirjoituskoulutus (MEDIA-ohj.) Oulussa 24.-29.4.07 JOKELA RISTO 1 500NAB 2007 -messujen yhteydessä järjestettävä Director of Photography -kurssi, Las Vegas 12.-18.4.07 PUHAKKA JAANA 496Talouselämäni- dokumenttielokuva INPUT-tapahtumassaLuganossa (Sveitsi) 6.-12.5.07 VÄÄNÄNEN SARI 800Kulttuuriviennin ammattilainen -kurssi (Fintra) 19.4.07 - 14.2.08 IJÄS JAN 500Spektaakkeli-lyhytelokuva European Media Art - festivaalilla (Osnabrück) ja Oberhausenin kv. lyhytelokuvafestivaalilla 25.4.-9.5.07

MAJAKKA-TYÖRYHMÄ / TALLI MARKO, PERAN- 2 156KOSKI MARI, NIHTILÄ ELINA, LONKA PIRJO & REENKOLA JOHANNA Majakka-komediasarja Kultaisen Ruusun festivaalilla (7.10.5.2007) KORHONEN TIMO 6 000Etiikan ja estetiikan suhde suomalaisessa dokumentti- elokuvassa - väitöskirjan (TAIK/ELO) loppuun saattaminen AALTONEN JOUKO 900Trondheimin yliopiston Sound and Image -konferenssi 14.-16.6.07 HEIKKINEN SEPPO 372Oriveden opiston tv-komediaan keskittyvä Komedia- paja 16.-20.7.07 SUURONEN PANU 2 150Opiskeleminen Edinburgh College of Artissa, The Film and TV -linjalla (MA) 24.9.07 - 27.6.08 TUURA KRISTIINA 2 000Insight-järjestön Participatory Video- kurssi 10.-14.9.07 Oxfordissa (UK) CANTELL SAARA 3 000Runoja valkokankaalla vai visuaalisia vitsejä? - väitöskirjan (TAIK) loppuun saattaminen YLI-ANNALA KARI 4 000Figuratiiviset taktiikat kokeellisessa elokuvassa ja videotaiteessa - väitöskirjan (TAIK) loppuun saattaminen

Koulutustapahtumien tukiLENS POLITICA RY / TOPPILA NINA 2 000Lens Politica -elokuvatapahtuman yhteydessä järjestettävä masterclass ja työpaja LUME-keskuksessa 23.-25.3.07 ANIMAATION APUPYÖRÄ RY / POHJAVIRTA TATU 6 000Animaattorien koulutusleiri Etelä-Suomessa 6.-12.8.07 RESEPTIRYHMÄ / DOCPOINT RY/ PUHAKKA JAANA 2 630DocPoint-festivaalin yhteydessä pidetty Lapsuus- seminaari Atenum-salissa 27.1.07 SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITTO RY / MIKKONEN JANNE 6 000Polttopisteessä näyttelijä -elokuva- ja tv-työn kurssi 3.-10.6.07 Suvirannassa MUU RY / HALONEN MARI 3 000Taiteilijoiden markkinointiin keskittyvän portfolio-kurssi Helsingissä 6.-12.8.07 MILLENNIUM FILM OY / PERVILÄ KRISTIINA 5 000EURODOC-koulutusohjelman toinen osio Nurmeksessa 2.-8.6.07 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT RY / LEHTOLA ARI 12 000Elokuvafestivaalin yhteydessä pidettävät koulutus- tilaisuudet 13.-17.6.07 DIGES RY / KROOK PEKKA 6 300Av-alan yritysten tuotannon myynti- ja markkinointi- koulutuksen järjestäminen syyskuussa 2007 KULTTUURIOSUUSKUNTA PANOPTIKON / 2 000KUUSKOSKI MARTTI-TAPIO Syberberg - seminaarin ja masterclass-tilaisuuden järjestäminen Helsingissä 27.8.07 RISTO JARVA SEURA RY / KUORTTI MATTI 2 0001960-luvun suomalainen elokuva -tapahtuman järjestäminen Helsingissä 14.-16.9.07 MEDIAKULTTUURIYHDISTYS M-CULT RY / 4 000TARKKA MINNA Yhteisö- ja monikanavamedian pilottikoulutuksen järjestäminen elo-joulukuussa 2007 Helsingissä

KulttuurivientitukiAV-ARKKI / PIRKKALA EEVA 20 000Mediataiteen kansainvälinen levitys KINOVID KY / HUMALOJA TIMO 1 062Alvar Aalto - A Passion to build -projekti MIPTV- ja MILIA -tapahtumissa Cannesissa 16.-20.4.07

Page 60: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

60

Tukipäätökset kevät 2007

LUMIFILMI OY / HANNA HEMILÄ 1 265New Yorkissa järjestettä lastenohjelmien ja -elokuvien Kidscreen Summit -messut 7.-9.2.07 STANDUP ETCETERA OY / ILPO MURTOVAARA 1 062MIPTV-tapahtuma Cannesissa 16.-20.4.07 MANTILA AULI 421Den Danske Filmskolen Negotiating Production Deals -kurssi 2.-5 .3.07 Kööpenhaminassa GUERILLA FILMS LTD / HÄRMÄ IIRIS 844Talvinen matka -dokumenttielokuva Hot Docs-dokumentti-elokuvafestivaalin kilpailusarjassa Torontossa 19.-29.4.07. HAKALAX PRODUCTIONS OY / HAKALAX JOHN 550Reklampsykos av 3e graden-dokumenttielokuva Prix Visionica - International Festival for Creative Televisio -tapahtuman kilpailusarjassa Wroclawissa 24.-29.4.07 CINE WORKS OY / ROSSI PETRI 4 385Trickster-näytelmäelokuvan kansainvälisen rahoituksen hankkiminen (Kööpenhamina, Lontoo, Cannes ja Luleå) maalis-toukokuussa 2007 KINOPRODUCTION OY / SALOMAA RISTO 2 250Heavy Light-näytelmäelokuvan kv. rahoituksen järjestäminen (Kööpenhamina, Oslo, Tukholma,München ja Cannes) huhti-toukokuussa 2007 MIKKONEN MARJA 600Rondo-lyhytelokuva Cannesin Cinéfondation-sarjassa 23.-27.5.07 VIITALA MARJO 500Peniskateus-lyhytelokuva La Familia -näyttelyssä Valenciassa 27.4. - 12.5.07 FORSGREN CARITA 1 000Content 360 -kilpailu MILIAssa (Cannes, 16.-20.4.07) SET RY / SAVELJEFF ANNE 2 000Kolmivuotisen Union Coco -projektin (Union co- operation on collective agreement, copyright and salaries) ensimmäisen vuoden kuluihin KINOKOMBINAT OY / LIISA JUNTUNEN 1 500Star City-dokumenttielokuvan kv.yhteistuotannon valmistelu Venäjällä WHITEHEAD OLIVER 500Director´s Loungen järjestämä retrospekti Berliinissä kesällä -07 (8.-13.8.07) SUOMEN RANSKAN INSTITUUTTI / SALOKANNEL SALME 800Pariisissa Suomen instituutissa 10.-12.5.07 järjestettävä lyhytelokuvatapahtuma KLAFFI TUOTANNOT OY / MIKA RONKAINEN 961Pastime Brothers - dokumenttielokuva EDN:n rahoitustapahtumassa Vision du Réel -festivaalilla Nyonissa (Sveitsi) 20.-22.4.07 JAAKKO ILKKA PRODUCTIONS OY / VIRTANEN 1 120JAAKKO MIPTV 2007 -tapahtuma Cannesissa 16.-20.4.07 FINNANIMATION-TYÖRYHMÄ / VÄÄNÄNEN SARI 3 300Animaatioelokuvien rahoitustapahtuma MIFA Annecyssä (Ranska) 13.-15.6.07 VIRTANEN ANNA, MINN ELINA & LINDHOLM AMI 648Toinen huone - animaatio Annecyn animaatioelokuva- festivaalin kilpailusarjassa 11.-16.6.07 HÄRKÖNEN MARIKO 402Turilas ja Jäärä -animaatioelokuva Taiwanin ekologisten elokuvien festivaalilla 19.-25.4.07 KANGASMAA TUOMO 1 000The Hunter - teos European Media Art Festivaalilla Osnabrückissä (Saksa) 23.4.- 2.5.07 PIKNIK FREQUENCY RY / HUUSKONEN JUHA 3 000Pixelazo-tapahtuman käynnistäminen Kolumbiassa osana kv. Pixelache-festivaalien verkostoa 21.-30.6.07TAIK/ELO / VIENO JUKKA 2 500Illumenation-opiskelijaelokuvafestivaali Mediakeskus LUMEessa 17.-21.4.07 HYÄRINEN AIMO 500Euro-kv.yhteistuotannon valmistelumatka Doc InEurope -konferenssiin 4.-7.7.07 (Bardonecchia, Italia)AMORELLA PRODUCTIONS OY/MÄKIPÄÄ PETRI 1 500TV-sarjan ”Laivaetsivä Jori Lange” kv. yhteistuotannon valmistelumatkat kesä-heinäkussa 2007 SUOMI-VÄÄNÄNEN MAARIT 1 000

KehittelytukiKINOVID KY / TIMO HUMALOJA 20 000ALVAR AALTO - A PASSION TO BUILD Crossmedia-hankkeen sisällön kehittäminen eri jakelualustojen tarpeita vastaavaksi KROMA PRODUCTIONS OY / MARIKKI HAKOLA 10 000LUONNOTAR Animaatioelokuvan kokeellisen työprosessin kehittäminen DO FILMS OY / KANERVA CEDERSTRÖM 11 000ERIKOISIA TAPAUKSIA Dokumentin ja fiktion välisten siirtymien dramaturgian kehittäminen ja testaaminen DO FILMS OY / AULI MANTILA 8 000KEHITTELYHANKE 2007-2008 Kansainvälisen hankekehittelyyn suuntautuvan vertaisverkoston luominen ja ylläpito STEREOSCAPE OY / KASIMIR LEHTO 15 000AMNESIA 3D tekniikan käyttö pitkässä näytelmäelokuvassa EDITH FILMS OY / LIISA PENTTILÄ 8 800KATKOKSIA Kuvankäsittelyn testaaminen käsikirjoituksen kehittämisen tueksi GRAPE PRODUCTIONS OY / RAIMO UUNILA 10 000MIMOSA Mykkäelokuvan liikekieltä sekä elokuvallisessa, että näyttelijäntyössä tutkiva elokuvahanke (kehittely) SAYAR AZAR & TYÖRYHMÄ 5 000HELSINKI - TEHERAN Kokeellisen elokuvan vuorovaikutteinen työprosessi (kohdeapuraha) ALPPIHARJUN ELOKUVA OY / HEIKKI PARTANEN 8 000KALLIO - KORPORAATIO Poikkitieteellisen ja -taiteellisen hankekehittelyverkoston luominen KUOSMANEN JUHO & LAUTAMATTI KATJA 6 000HELSINKI 2007 Kollaasielokuvan kehittäminen (kohdeapuraha) FOXLEY CONSULTING OY / VILJAMI KETTUNEN 5 000ROLLING STORY; MÖRKÖN LENTORETKI Rullattava kuvakertomus erilaisille levitys- ja jakelualustoille (kehittely) UNILUMI OY / JUHA IISAK KOIVISTO 20 000HUI HAI Paikallisen työympäristön ja yhteispohjoismaisen työskentelyn yhdistäminen ja kehittäminen TURUN ANIKISTIT RY / CHRISTER LINDSTRÖM 9 020ENGLISH LESSONS Animaatiohankkeen kehittely yhteistoimintamallissa TASAJÄRVI LASSE & HUHTAMÄKI MIKA 9 000AMBiENT Audiovisuaalisen ohjelmistotaiteen sisältö- ja esitys- konseptin suunnittelu (kohdeapuraha)

Suolaista lunta - lyhytelokuva Toronton Worldwide Short Film Festivaalilla 12.-17.6.07 MOSKITO TELEVISION OY / ROOPE LEHTINEN 1 601TV-sarja ”Uudisraivaajat” Banff World Televisio- festivaalilla (Kanada) 9.- 13.6.07 SAARINEN LEENA 2 500TV-sarja ”Sydän kierroksella” Banff World Television Awards -kilpailussa (Kanada, 8.-14.6.07) FLANDERS MIRKA 1 400Jari Haanperän esitys Destination Are 10 -tapahtumassa (Camberwell Art Festival) Lontoossa 21.-23.6.07. FILMAATTISET OY / JUKKA-PEKKA RISTMERI 800Kansalainen Jussila- dokumentti Prix Italia - tapahtumassa 23.-29.9.07 HAURU HANNALEENA 2 000Jos kaadun-lyhytelokuvan filmikopio Cannesin kv.elokuvafestivaalille (Critics´Week) 23.5.07 AVEK / SES kulttuurivientiprojekti 50 000Vuoden 2007 AVEKin osuuden ensimmäinen erä

Page 61: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

61

Tukipäätökset kevät 2007

NAUKKARINEN LASSE 4 000ARVOSTETULLA ALUEELLA Dokumenttielokuva arvostetusta asuntoalueesta, jota gryndaaminen muuttaa ei-arvostetuksi (kk) FRIMAN MARIA & HONKASALO VERONICA 2 000PITKÄ ORANSSI VIUHAHDUS Dokumenttielokuva metrosta ja asunnottomasta miehestä, jolle metro on lämmin turvapaikka (kk) HRISTOV TONISLAV 2 000HOMESICK Dokumenttielokuva Krotiasta Suomeen muuttaneesta perheestä, jossa isä ja tytär eivät sopeudu, kun taas äiti ja pienempi sisar ovat löytäneet paikkansa uudessa kotimaassa (kk) JÄÄSKELÄINEN LEENA 2 600VAIHDOKAS Animaatiodokumentti pienen vauvan äitiydestä (kk) KANGAS JANNE 2 000ITKUPOTKURAIVARIT Fiktiota, dokumenttia ja animaatiota yhdistävä lyhyt- elokuva nuoren työttömän ponnisteluista elämän- tilanteensa muuttamiseksi (kk) MATIKAINEN ARI & PARKKINEN SAMI 5 000STAR CITY Dokumenttielokuva avaruususkosta ja aikakaudesta, jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista (kk) MATTILA TARJA 1 500METSÄN POIKA TAHDON OLLA Dokumenttielokuva metsän merkityksestä nuorelle metsänomistajalle ja tukityöllistettävälle, joka menee metsään töihin (kk) TUURNA MARKKU 4 000SALLAN STRATEGIA Dokumenttielokuva Sallan kunnasta, sen historia ja tulevaisuus yhden perheen kautta (kk) ALPPIHARJUN ELOKUVA OY / K J KOSKI 40 000YKSINÄINEN MIES Dokumenttielokuva Kosyginin salatusta vierailusta Hangon vesillä kriisien vuonna 1968 (tt) DO FILMS OY / JUSSI EEROLA 45 000TEKNOKRATIAPAKOLAISET Dokumenttielokuva sähköyliherkistä ihmisistä tekno- logiasta hullaantuneessa yhteiskunnassa (tt) MILLENNIUM FILM OY / PIRJO HONKASALO 60 000HONGAKU Dokumenttielokuva japanilaisnaisen asemasta eri aikakausina, keskeisenä henkilönä 74-vuotias elinkautisvanki (tt) VIDEOMAKERS OY / HEIKKI AHOKAS 30 000VOIKKAA Dokumenttielokuva Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta lopullisesti (tt) HAANPÄÄ TIMO 4 000HILJAA TOIVOTUT Dokumenttielokuva lapsettomuushoidoista, tahattoman lapsettomuuden kohtaamisesta (kk) ALPPIHARJUN ELOKUVA OY / MARJA PENSALA 7 000VOLGA, VOLGA Dokumenttiessee Volga-joesta ja Eurooppa-ajatuksen rajoista (ev) KRISTALLISILMÄ OY / EIJA-LIISA AHTILA 70 000MISSÄ ON MISSÄ? Fiktio kolonialismista ja kahden kulttuurin läsnäolosta (tt) ILLUME OY / ANNIKA GROF 10 000PAIKKA AURINGOSSA Dokumenttielokuva kansanedustajan todellisesta työstä, lainsäätäjän roolista ja kansan edustamisesta (ev) ROAD MOVIES OY / SATU VÄÄTÄINEN 10 000JUMALA YKSIN RIITTÄÄ Dokumentti espoolaisen Karmeliittaluostarin nunnista, jotka ovat lupautuneet hiljaisuudessa ja köyhyydessä rukoilemalla auttamaan suomalaisia (ev) ROAD MOVIES OY / MOHAMED EL ABOUDI 8 000ALLAHIN NYRKKI Dokumenttielokuva suomalaisesta nyrkkeilijästä, joka päätti valita islaminuskon (ev) OF COURSE MY FILMS / PIA ANDELL 40 000LEIKKI Dokumenttielokuva 40+ pätkätyösukupolvesta (tt)

Lyhyt- ja dokumenttielokuvien tuotantotukiPENTTILÄ KAISA 2 000MUNARALLI Animaatio ylisuorittavista vanhemmista (kk) LR FILM PRODUCTIONS OY / CHRISTIAN LINDBLAD 12 000OMAKUVA Animaatioelokuva miehestä, joka maalaa omakuvaa (jt) INDIE FILMS OY / CHRISTER LINDSTRÖM 36 000KAUKOSAAREN KIROUS Animaatioelokuva tutkimusmatkailijasta, joka löytää uuden ihmeellisen esineen ja päätyy kiertämään ikuista elämää television kuvavirrassa (tt) ART FILMS OY / ARTO HALONEN 22 000PYHÄN KIRJAN METSÄSTYS Dokumenttielokuva Keski-Aasian valtioiden kehitys- problematiikasta (tt) ILLUME OY / ANNA KORHONEN 40 000PUUTTEITA MALLIKANSALAISESSA Dokumenttielokuva adhd-lapsen kautta paineesta sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen (tt) AIRAS CHARLOTTE 5 000LOKAKUU Dokumenttielokuva kapitalistien lokakuusta Venäjällä, eli pääoman vallankumouksesta (kk) MUUTAMA METRI OY / JUHO GARTZ & JAN-ERIK 30 000NYSTRÖM MUYBRIDGE Draamadokumentti miehestä, joka teki eläviä kuvia ennen elokuvan keksimistä (tt) GIRON FILMI OY / MARKKU LEHMUSKALLIO & 10 000ANASTASIA LAPSUI MATKA Esseedokumentti ihmisen fyysisestä ja myyttisestä matkasta syntymästä kuolemaan (tt) ILLUME OY / PEÅ HOLMQVIST & SUZANNE 10 000KHARDALIAN YOUNG FREUD IN GAZA Dokumenttielokuva Gazassa työskentelevästä palestiinalaisesta psykologista (tt) MAKING MOVIES OY / MIKA KOSKINEN 32 000KASVOT Dokumenttielokuva kiinalaisesta kasvojen kohotuksesta, sen fyysisessä ja henkisessä merkityksessä (tt) BAABELI KY / PIRJO HONKASALO 10 000HONGAKU Dokumenttielokuva nykyjapanilaisten valaistumis- käsityksestä (ev) BONSAI FILMS OY / ANU KUIVALAINEN 12 000HYVÄKSI IHMISEKSI Dokumenttielokuva 11-vuotiaiden silmin (ev) NAVY BLUE BIRD OY / KATARIINA JÄRVI 6 000LAPUA Dokumenttielokuva median ja yhteiskunnan toimista kriisissä Lapuan tragedian kautta kuvattuna (ev) LEINO & SUVINEN PRODUCTIONS OY / KIRSI 5 000MATTILA NIKI JA SEN VELI Dokumenttielokuva ihmiskuvamme muodostumisesta vammaisten kaksoispoikien elämän kautta (ev) KURIKKA MARJA 2 600KALTERIT KIINNI, AVAIMET PUSKAAN Dokumenttielokuva päihdeongelmaisista vankila- nuorista musikaalin keinoin (kk) NISKANEN PEKKA 3 000VIRTUAALINEN ITSENÄISYYSTAISTELU Dokumentti virtuaalisen maailman vaikutuksesta todellisuuteen tsetseenien asemaa puolustavan Kavkazventer-uutispalvelun kautta (kk) KINOPRODUCTION OY / MIKAELA WESTERLUND 20 000DET MINSTA MAN KAN BEGÄRA Lyhytelokuva nuoren naisen kaipuusta saada koti, mies ja lapset (tt)

Page 62: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

62

Tukipäätökset kevät 2007

MediataideRENVALL MARKUS 4 000YHTEISÖLLINEN MEDIAMALLI Mediapöytä, olohuoneen pöydän muotoon rakennettu käyttöliittymä installaation esittämiseen (koa) KOMPIS TUOTANTO TMI / AXEL STRASCHNOY 2 300CAMERA Mustavalkoiseen 8 mm kuvaan perustuva installaation Helsingin katukuvasta (tt) HELI REKULA 5 000MYKKÄ, VALUMA, AUKKO, RÄP Neljän videoteoksen kokonaisuus joista muodostuu erilaisia näyttely- ja installaatioyhdistelmiä (koa) NAUMANEN HARRI & KIMINKI VESA 700HARHAHEITTO JA MUITA VIDEOTEOKSIA Uusia näkökulmia tarinankerrontaan etsivistä teoksista koostuva näyttely MUU-studioon (koa) YLI-ANNALA KARI 1 260ERÄS KANSSAKÄYMISEN MUOTO Aikalaisuutta, turvattomuutta ja kanssakäymistä käsittelevä videoinstallaatio (koa) KETOLA JOHANNA 1 000THERE IS NO SNAKE IN OUR FOREST Lyhyistä videoista koostuva, kokonaisuutena absurdi videoinstallaatio arkimaailman kokemuksista ja havainnoista galleria Jangvaan (koa) KOPONEN TANJA 1 700KAKSI AUDIOVISUAALISTA TUOTANTOA Tilan ja kokijan suhdetta käsittelevät installaatiot Huuto-galleriaan ja Taidehalliin (kk) NIEMI-JUNKOLA FANNI 1 700LEIJONA Ihmisen vahvuutta, haurautta ja selviytymistä käsittelevä installaatio (kk) STUDIO LUMO / VILLE TANTTU 10 000SADE Runollinen elokuva ja installaatio sateesta kaupungissa(tt) RYYNÄNEN HEIKKI & RUIKKA PETRI 2 500PERSPECTIVES ON TIME Kolmesta videoprojisoinnistra muodostuva installaatio, yksilön pyrkimyksistä muodostaa itsestään minäkuva kaupunkikuvien kautta (koa) RIPATTI MIKA J. 3 200SYNNYTYSKERTOMUS Synnytystä isän näkökulmasta käsittelevä videoteos (koa) RINNERADIO, NIEMINEN MERJA & MYLLYKOSKI 3 000ALEKSI VÄRÄHTELYÄ Audiovisuaalinen soiva maalaus, joka saa muotonsa live improvisaationa Pikseliähky festivaalilla (koa)

ABIDIN ADEL 10 000ABIDIN TRAVELS - WELCOME TO BAGHDAD Videoinstallaatio, matkatoimisto joka tarjoaa matkoja Irakiin teemalla ” much more than a holiday” Venet- sian Biennalen Pohjoismaiseen paviljonkiin (koa) BAD TASTE OY / RAX RINNEKANGAS 10 000SUOMETTAREN POIKA Kokeellinen teos metsässä syntyvästä Suomettaren pojasta (tt) VALORINTA JENNI & PENTIKÄINEN MATTI 2 000AVERSE Audiovisuaalinen, tilaa ja rytmiä tutkiva esitys musiikin ja videon abstrakteista elementeistä (koa) KLEMOLA SAMI 1 000BRAINWASH Elektronisista äänistä ja vanhoista suihkuista koostuva interaktiivinen ääni-installaatio galleria Huutoon helmikuussa 2007 (koa) VIRTA PRODUCTIONS OY / ANU PENNANEN 6 000SOPRUS-DRUSHBA Kolmen screenin installaatioversio elokuvasta Soprus-Drushba (Ystävyys) (tt) TJADER-KNIGHT MARIA 1 500ROMANCE Godardin ja Truffautin une Histoire d’Eau – elokuvaan (1961) löyhästi perustuva teos miehen ja naisen sattumalta yhdistyvistä kohtaloista (kk) MALKKI TOMI 2 425SYÖTTI Unenomainen animaatio pojan ja kalan ystävyydestä; kannanotto seksinkyllästämää maailmaa vastaan (koa) ELOVALKIA OY / HANNU PELTOMAA 3 000HEIMO SUNTIO / VEISTOKSET Kolme Heimo Suntion pronssista, videokuvasta, lasista ja osin puusta koostuvaa videoinstallaatiota Galleria Heinoon ja Kotkan taiteilijaseuran 80-v juhlanäyttelyyn (tt) IVARS HANNE 1 200VÄRLDEN ÄR SÅ STOR SÅ STOR ”Liisa Ihmemaassa” -kaltaisessa mielikuvitusmaailmassa liikkuva kontrollia ja kontrolloimattomuutta käsittelevä nauhateos (kk) REINHARD AURORA 2 546MODEL STUDIES Dokumentaarisesta lähtökulmasta rakentuva installaatioeri-ikäisistä miehistä koostuvasta kamerakerhosta kuvaamassa studiossa vähäpukeista naismallia (koa) ROSA LIKSOM 4 850FINLANDIA Teos, jossa seitsemän burkhaan pukeutunutta eri-ikäistä naista kulkee suomalaisessa kansallismaisemassa neljänä vuodenaikana (koa) MIKKONEN MARJA 900RONDO Cannesin Cinéfondation-sarjaan valitun teoksen tekninen korjailu (koa) SOUNDSGOOD PRODUCTIONS OY / PÄIVI 7 500TAKALA KODINKONETANSSI II Ääni ja videoinstallaatio naisen ja kodinkoneiden suhteista pohjoismaisten äänitaiteilijoiden näyttelyyn Tukholman Kulturhusetissa (tt) KALLINEN MIKKO TMI / MIKKO KALLINEN 10 000CHOREO / CUT / GRAPHIC Ihmiskehon tuottamaa liikeinformaatiotulvaa käsittelevä interaktiivinen tanssiteos verkossa (jt) VUOKOLA MARKO 500FLASH JA BLUE MOVIE II Videoteosten esityskuluihin Galleria Anhavan näyttelyyn elokuussa 2008 (koa) KOKKO JAANA 1 500READING CIRCLE Visuaalisuuteen ja auditiivisuuteen perustuva nauhateos kollektiivisen uudelleenluennan mielihyvästä (kk) RENVALL MARKUS 500YHTEISÖLLINEN PELI Käyttöliittymänä toimivan teoksen installiontikuluihin Digitally Yours -näyttelyyn Turussa (koa)

SUUTARI VIRPI 4 000LAPPI 41-45 Henkilökohtainen dokumentaari arjen, naisten ja lasten tasolla Lapin sodan vaiheista (kk) ROUSU OUTI & SCHALI KIRSI 3 450TIERNA JA TIERNAPOJAT Asiadokumentti tiernaperinteestä ja lastendokumentti Tiernapojat-ryhmästä (kk) PALJAKKA KARI 5 000BRODSKY KÄVI TÄÄLLÄ Dokumenttielokuva Joseph Brodskyn kautta Neuvosto- liiton sensuurin ja vainon vuosista (kk) SILVA MYSTERIUM OY / JUHA MUSTANOJA 30 000TUHMA JUSSI Lyhytelokuva kehitysvammaisen nuoren miehen lähiympäristössään aiheuttamsta kuohunnasta (tt) KLAFFI TUOTANNOT OY / MIKA RONKAINEN 15 000PASTIME BROTHERS Dokumentti rugbyjoukkueesta Oulussa, jonka menestystä tulee vauhdittamaan vahvistus Espanjasta (ev)

Page 63: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

63

Tukipäätökset kevät 2007

Digitaaliset demot

Konseptisuunnittelun tuki VILJANEN-KONTTINEN KARELA 2 000NUOTINLUVUN OPETUSOHJELMA Digitaalinen nuotinlukumetodi ARTEMAR OY / JAAKKO ALAJOKI 2 000ITÄRAJA Talvisotaa käsittelevä selainpohjainen strategiamonipeli LUMI INTERACTIVE OY / PERTTI SELJAVAARA 2 000MONIKANAVAEKOPELI KULUTTAJILLE Internetissä, mobiileissa päätelaitteissa ja tv:ssä pelattava i lmaston lämpenemiseen liittyvä ekopeli AURAMO HELENE & VON KAUFMAN RICHARD 2 000ZIPIPOP Linkitettävissä olevia, web-pohjaisia palautetyökaluja GAMELION OY / PETE NIEMELÄ 2 000PLAY GAMES - PELIPORTAALI Selaimessa ja mobiileissa päätelaitteissa pelattavia casual-pelejä MEKANISMI OY / PASI KÄRKKÄINEN 2 000PIHOILLA - DEMO Valistava, interaktiivisesti ohjautuva animoitu tarina

Festivaali- ja muu audiovisuaalisen kulttuurin tukiAV-ARKKI RY / EEVA PIRKKALA 2 500Suomalaisen mediataiteen View07 - festivaali Helsingissä 2.-27.2.07 PIKNIK FREQUENCY OY / JUHA HUUSKONEN 4 000Kansainvälinen mediataidefestivaali Pikseliähky Helsingissä 29.3.-1.4.07 YLI-KYYNY HELENA 5 000Toinen Suomi - projektin raportin kirjoittaminen MILLENNIUM FILM OY / SALMI RAILI 5 000EURODOCin vuoden 2007 toinen koulutusjakso Nurmeksessa

KUUKKA RAAKEL 3 000IRJAN KERTOMUS Sodanaikaista evakkomatkaa ja nykyaikaista koti- seutumatkaa Karjalaan käsittelevä nauhateos (koa) HAMM KALLE 2 000SCHOOL OF MOBILE STUDIES Fiktiivinen taidekoulu, jonka voi käydä tekstiviesteillä (koa) EURO PIA 2 500TYHJÄÄ TAKANASI Viisikanavainen, kolmiulotteinen videoinstallaatio ForumBoxissa toukokuussa 2007 (koa) PETOMAANI OY / NISKANEN PEKKA 17 000AKTIVISTIEN TURVATALO Lyhytelokuva ja mediainstallaatio, jossa käsitellään aktivistien toimintaa Itä-Timorin itsenäistymisen puolesta (tt) BRANDER PIRJETTA 5 000PURGATORI Mediataideteos, joka on elävä, liikkuva taulu (koa) JÄMSÄ MARTTI 1 300TANSSIPAIKKA Vanhasta mustavalkoisesta materiaalista editoitu mykkä teos, aiheena suomalainen tanssipaikka (koa) NIEMI-JUNKOLA FANNI 5 000TORNI Vahvuuden ja heikkouden dynamiikkaa ja pelastumista tutkiva installaatioteos (koa) LECKLIN JOHANNA 9 000STORY CAFÉN TARINOITA OSA I: HUOMINEN Lontoolaisessa kahvilassa kerrotun tarinan pohjalta tehtävä videoteos (koa)

MOBILE BACKSTAGE AY / PAAVO BÄCKMAN 2 000MOBILE BACKSTAGE Yhteisöpohjainen mobiilisovellutus fanitukseen KORHONEN MAURI & TYÖRYHMÄ 2 000SKREIBER Mediakriittisyyttä käsittelevä peli DIEMENTOR OY / TOMMI KANGASMAA 2 000DIMENTOR OYN DEMOTUOTE Tietopaketti mobiililaitteeseen parhaan osaajan tapaan NEDEA BRANDS OY / TONI SUURONEN 2 000YRITTÄJÄMEDIA Verkostomedia yrittämisestä HOLOPAINEN MIRO 2 000NICEMOB.COM Kännykkäpeleihin erikoistunut verkkopalvelu

Demohankkeiden tuki

TUOTANTOYHTIÖ TUONELA OY / JUSSI AUTIO 15 000OIL FIELD Internetselaimessa toimiva vuoropohjainen peli öljylähteen valloituksesta NITROGEN ENTERTAINMENT OY / VILLE 15 000MYLLYRINNE MOBIILIN KUUNNELMATUOTEPERHEEN DEMO Mobiilin kuunnelmatuoteperheen demo MELON ARBUS PRODUCTIONS KY / SANNA- 10 000KAISA HAKKARAINEN WWW.KALEVALAWORLD.COM Kalevala-aiheinen, yhteisöllinen ja interaktiivinen monimediakonsepti MALLOSJÄRVI OY / JOHANNES KOPONEN 10 000TOINEN AISTI - PROJEKTI Lasten kuulontutkimuksen digitaalinen tukihanke KUSTANNUSOSAKEYHTIO AVAIN / 14 500ANNA-RIIKKA CARLSON HELSINKI-SIVUSTO Monimediaformaatti, jossa yhteisö jakaa keskenään kokemuksellista kaupunkitietoa (demo) DIRECT ART OY / PEKKA SUOMINEN 15 000SOITA KANSSAMME ! Verkkosarja, joka perustuu uusien ääniteknologioiden pedagogiseen hyödyntämiseen OBLOMOVIES OY / PIA TIKKA 10 000HÄMÄRÄN HEILI Biosensitiiviseen vuorovaikutukseen perustuvan elokuvan prototuote (demo) ARJA KORISEVA OY / ARI-PEKKA LAUKKANEN 15 000KULTTUURIPERINNÖN AKUSTINEN SORMEN- JÄLKI (KAS) Kulttuurihistoriallisesti merkittävien paikkojen äänimaiseman tallentaminen digitaaliseen muotoon

Hakemusten sisäänjättö

Lisätiedot ja hakulomakkeet:

www.kopiosto.fi/avek.

Page 64: 2/07 $ ! $ # ! % # # * 4 H 7 < B I < F H 4 4 ? < F 8 A > …...Nedarma, Matka, ohj. Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, Giron Filmi Oy, 2007 4 Y ksinkertaisimmillaan

J O U K K O K I R J E

24. Kettupäivät kulttuurikompleksi Andorrassa�

���������������

Lyhyt- ja dokumenttielokuvia aamusta iltaan

�����

Suomen Elokuvakontakti ry esittää

VALTION ELOKUVATAIDETOIMIKUNTA AVEK HELSINGIN KAUPUNGIN KULTTUURIASIAINKESKUS PIXOFF SES SET AVID PIXOFF SUOMILAMMI OY

������������������