31. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 2012media.ldscdn.org/pdf/general-conference/april-2012... · ovea auki antaakseni hänelle rahaa, juna lähti liikkeelle. En milloinkaan unohda tuota

182.vuosikonferenssi31. maaliskuuta – 1.huhtikuuta 2012

JulkaisijaMyöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko

Suomi

© 2012 Intellectual Reserve, Inc.Kaikki oikeudet pidätetään

Hyväksytty englanniksi: 12/11Hyväksytty käännettäväksi: 12/11

Alkuperäisjulkaisun nimi: 182nd Annual General ConferenceFinnish

PD50038655 130

Sisällysluettelo

L A U A N T A I N A A M U K O K O U SKokoontuessamme jälleen | Thomas S. Monson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1Ja pieni poikanen niitä paimentaa | Boyd K. Packer . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Opettakaa lapsia ymmärtämään | Cheryl A. Esplin . . . . . . . . . . . . . . . . 12Kääntymys Hänen evankeliumiinsa Hänen kirkkonsa avulla | Donald

L. Hallstrom . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17Hän rakastaa meitä todella | Paul E. Koelliker . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Uhri | Dallin H. Oaks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28Vuoria kiivettäviksi | Henry B. Eyring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36

L A U A N T A I N I L T A PÄ I VÄ K O K O U SKirkon virkailijoiden hyväksyminen | Dieter F. Uchtdorf . . . . . . . . . . . 44Kirkon tilintarkastusosaston raportti 2011 | Robert W. Cantwell . . . . . . 48Tilastoraportti 2011 | Brook P. Hales . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50Viinitarhan työmiehet | Jeffrey R. Holland . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52Menkäämme itseemme: sakramentti, temppeli ja uhrautuva

palveleminen | Robert D. Hales . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58Usko, rohkeus, tyytyväisyys – sanoma yksinhuoltajille | David S.

Baxter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64Pysy Herran alueella! | Ulisses Soares . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69Virittyneenä uskon musiikkiin | Quentin L. Cook . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73Kuinka saatte ilmoitusta ja innoitusta omaan elämäänne | Richard G.

Scott . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81

PA P P E U S K O K O U STaivaan voimat | David A. Bednar . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87

iii

Todelliseen kasvuun johtava pelastaminen | Richard C. Edgley . . . . . . 94Aaronin pappeus: nouskaa ja käyttäkää Jumalan voimaa | Adrián

Ochoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100Pappeuden palvelutyön miksi-kysymys | Dieter F. Uchtdorf . . . . . . . 105Liiton alaisia perheitä | Henry B. Eyring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113Alttiita ja kelvollisia palvelemaan | Thomas S. Monson . . . . . . . . . . . . 121

S U N N U N T A I N A A M U K O K O U SArmeliaat saavat armon | Dieter F. Uchtdorf . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129Jumalalle kiitos | Russell M. Nelson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136Erityisiä opetuksia | Ronald A. Rasband . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142Profeettojen näkemys Apuyhdistyksestä: usko, perhe,

auttaminen | Julie B. Beck . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147Kristuksen oppi | D. Todd Christofferson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153Elämän kilpajuoksu | Thomas S. Monson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162

S U N N U N T A I N I L T A PÄ I VÄ K O K O U SVoima vapautua | L. Tom Perry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170Jotta eksyneet löydettäisiin | M. Russell Ballard . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176Näkemys toimia | O. Vincent Haleck . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183Ainoastaan vanhurskauden periaatteiden mukaan | Larry Y. Wilson 188Oliko se sen arvoista? | David F. Evans . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193Pyhänä pitäminen | Paul B. Pieper . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200Mitä Kristus ajattelee minusta? | Neil L. Andersen . . . . . . . . . . . . . . . . 205Päättäessämme tämän konferenssin | Thomas S. Monson . . . . . . . . . . 212

Y L E I N E N N U O R T E N N A I S T E N K O K O U SNouskaa ja loistakaa | Ann M. Dibb . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215Etsikää oppia: teillä on työ tehtävänä | Mary N. Cook . . . . . . . . . . . . . 221Nyt on aika nousta ja loistaa! | Elaine S. Dalton . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227Uskokaa, olkaa kuuliaisia ja kestäkää | Thomas S. Monson . . . . . . . . . 234

iv

L A U A N T A I N A A M U K O K O U S | 3 1 . m a a l i s k u u t a 2 0 1 2

Kokoontuessamme jälleenPresidentti Thomas S. Monson

Meidän taivaallinen Isämme on tietoinen meistäjokaisesta ja meidän tarpeistamme. TäyttykäämmeHänen Hengellään, kun osallistumme tämänkonferenssin tilaisuuksiin.

Rakkaat veljeni ja sisareni, ollessamme jälleen koolla kirkonyleiskonferenssissa toivotan teidät tervetulleiksi ja ilmaisenrakkauteni teitä kohtaan. Tapaamme puolen vuoden väleinvahvistaaksemme toisiamme, antaaksemme rohkaisua,tarjotaksemme lohtua, lujittaaksemme uskoa. Olemme täälläoppimassa. Jotkut teistä saattavat etsiä vastauksia kysymyksiin jaelämässään kohtaamiinsa haasteisiin. Jotkut kamppailevatpettymysten tai menetysten kanssa. Tuntiessamme HerranHengen jokainen voi valistua ja kohottua ja saada lohtua.

Jos elämässänne pitäisi tehdä muutoksia, toivon, että löydättekannustimen ja rohkeuden tehdä niin, kun kuunteletteinnoitettuja sanoja, joita lausutaan. Päättäkäämme jokainenmeistä uudestaan elää niin, että olemme kelvollisia taivaallisenIsämme poikia ja tyttäriä. Jatkakaamme pahan vastustamista,olkoonpa sitä missä hyvänsä.

Kuinka siunattuja olemmekaan, kun olemme tulleet maanpäälle tällaisena aikana – ihmeellisenä aikana maailman pitkässähistoriassa. Emme voi kaikki olla yhdessä saman katon alla,mutta nykyään voimme osallistua tämän konferenssintilaisuuksiin television, radion, kaapelikanavien,satelliittilähetyksen ja internetin – jopa kannettavien laitteiden –ihmeiden välityksellä. Me kokoonnumme ykseydessä, puhuen

1

monia kieliä, asuen monissa maissa, mutta meillä kaikilla on yksiusko ja yksi oppi ja yksi päämäärä.

Vähäisestä alusta alkaen 182 vuotta sitten meidänläsnäolomme tuntuu nykyään kaikkialla maailmassa. Tämäsuurenmoinen asia, jossa olemme mukana, menee jatkuvastieteenpäin samalla muuttaen ja siunaten ihmisten elämää. Mikäänasia, mikään voima koko maailmassa ei voi pysäyttää Jumalantyötä. Huolimatta siitä, mitä tapahtuu, tämä suurenmoinen asiamenee eteenpäin. Muistattehan profeetta Joseph Smithinprofeetalliset sanat: ”Yksikään jumalaton käsi ei voi estää työnetenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitävastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalantotuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se ontäyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla,pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan,kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova onsanova, että työ on tehty.”1

Tämän päivän maailmassa on paljon sellaista, mikä onvaikeaa ja haasteellista, veljeni ja sisareni, mutta myös paljonsellaista, mikä on hyvää ja kohottavaa. Kuten julistammekolmannessatoista uskonkappaleessamme: ”Jos on jotakinhyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitäme etsimme.” Tehkäämme edelleenkin aina niin.

Kiitän teitä teidän uskostanne ja omistautumisestanneevankeliumille. Kiitän teitä siitä rakkaudesta ja huolenpidosta,jota osoitatte toisillenne. Kiitän teitä siitä palvelutyöstä, jota teetteseurakunnissanne, vaarnoissanne ja piireissänne. Juuri sellainenpalvelutyö mahdollistaa sen, että Herra voi toteuttaa moniaaivoituksiaan täällä maan päällä.

Lausun teille kiitokseni ystävällisyydestänne minua kohtaankaikkialla missä kuljenkin. Kiitos siitä, että rukoilette puolestani.Olen tuntenut nuo rukoukset ja olen erittäin kiitollinen niistä.

Nyt, veljeni ja sisareni, olemme tulleet saamaan opetusta jainnoitusta. Seuraavien kahden päivän aikana esitetään montasanomaa. Voin vakuuttaa teille, että ne miehet ja naiset, jotkapuhuvat teille, ovat etsineet taivaasta apua ja ohjaustavalmistaessaan puheitaan. He ovat saaneet innoitusta siitäaiheesta, josta he puhuvat meille.

L A U A N T A I N A A M U K O K O U S

2

1.

Meidän taivaallinen Isämme on tietoinen meistä jokaisesta jameidän tarpeistamme. Täyttykäämme Hänen Hengellään, kunosallistumme tämän konferenssin tilaisuuksiin. Tätä rukoilenvilpittömästi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksenpyhässä nimessä. Aamen.

VIITEGordon B. Hinckleyn lainaamanaartikkelissa ”Elämme aikojentäyttymisen aikaa”, Liahona,tammikuu 2002, s. 6; ks. myös

Kirkon presidenttien opetuksia: JosephSmith, 2007, s. 147.

T H O M A S S . M O N S O N

3

Ja pieni poikanen niitäpaimentaaPresidentti Boyd K. Packerkahdentoista apostolin koorumin presidentti

Aviomiehen ja vaimon tulisi ymmärtää, että heidäntärkein kutsumuksensa, mistä heitä ei koskaanvapauteta, on kutsumus toinen toistaan kohtaan jasitten lapsiaan kohtaan.

Vuosia sitten eräänä kylmänä yönä rautatieasemallaJapanissa kuulin jonkun koputtavan makuuvaununi ikkunaan.Ulkona seisoi paleleva poika, jolla oli resuinen paita yllään jalikainen riepu käärittynä turvonneen leuan ympärille. Hänenpäänsä oli syyhyn peitossa. Hän piteli ruosteista säilykepurkkiaja lusikkaa, orvon kerjäläisen tunnusmerkkiä. Kun yritin saadaovea auki antaakseni hänelle rahaa, juna lähti liikkeelle.

En milloinkaan unohda tuota nälkäistä pientä poikaa, joka jäiseisomaan kylmyyteen ojentaen tyhjää säilykepurkkia. En voimyöskään unohtaa, kuinka avuttomaksi tunsin itseni, kun junalähti hitaasti liikkeelle ja jätti hänet seisomaan asemalaiturille.

Joitakin vuosia myöhemmin korkealla Perun Andeillasijaitsevassa Cuzcon kaupungissa vanhin A. Theodore Tuttle jaminä pidimme sakramenttikokousta pitkässä, kapeassahuoneessa, joka avautui kadulle. Oli ilta, ja vanhin Tuttlenpuhuessa ovelle ilmestyi pieni poika, kenties kuusivuotias.Hänellä oli yllään vain resuinen paita, joka ulottui suunnilleenhänen polviinsa.

Vasemmalla puolellamme oli pieni pöytä, jolla oli lautasellaleipää sakramenttia varten. Tämä nälkäinen katulapsi näki leivänja hivuttautui hitaasti seinänviertä sitä kohti. Hän oli jo milteipöydän luona, kun käytävän vieressä istuva nainen näki hänet.


4

Ankaralla päänliikkeellä nainen karkotti pojan ulos pimeään.Minä voihkaisin mielessäni.

Myöhemmin tuo pieni poika palasi. Hän hiipi seinänviertäpitkin vilkuillen välillä leipää, välillä minua. Kun hän oli melkeinsiinä kohtaa, josta nainen näkisi hänet taas, levitin käteni ja häntuli juosten luokseni. Pidin häntä sylissäni.

Sitten, tavallaan symbolisena eleenä, nostin hänet istumaanvanhin Tuttlen tuolille. Loppurukouksen jälkeen tuo nälkäinenpieni poika ryntäsi ulos iltaan.

Kun palasin kotiin, kerroin kokemuksestani presidenttiSpencer W. Kimballille. Hän liikuttui syvästi ja sanoi minulle:”Sinä pidit sylissäsi kansakuntaa.” Hän sanoi minulle useampaankertaan: ”Tuolla kokemuksella on paljon suurempi merkitys kuinolet vielä käsittänytkään.”

Kun olen vieraillut Latinalaisen Amerikan maissa lähes satakertaa, olen etsinyt tuota pientä poikaa ihmisten kasvoilta. Nytminä tiedän, mitä presidentti Kimball tarkoitti.

Kohtasin vielä erään hytisevän pojan Salt Lake Citynkaduilla. Oli jälleen myöhäinen ja kylmä talvi-ilta. Olimmelähdössä jouluillalliselta eräästä hotellista. Katua pitkin kulkikuusi tai kahdeksan äänekästä poikaa. Heidän kaikkien olisipitänyt olla kotona lämpimässä.

Yhdellä pojista ei ollut lainkaan takkia. Hän hypähtelikiivaasti ympäriinsä pitääkseen kylmyyden loitolla. Hän hävisinäkyvistä sivukatua pitkin, epäilemättä pieneen, nuhjuiseenasuntoon ja sänkyyn, jossa ei ollut tarpeeksi peitteitä, jotkapitäisivät hänet lämpimänä.

Illalla, kun vedän peiton päälleni, pidän rukouksen niidenpuolesta, joilla ei ole lämmintä vuodetta, johon kiivetä.

Kun toinen maailmansota päättyi, asemapaikkananiJapanissa oli Osaka. Kaupunki oli raunioina, ja kadut olivattäynnä lohkareita, pirstaleita ja pommien aiheuttamia kuoppia.Vaikka suurin osa puista oli räjäytetty pois, jokunen harva niistäseisoi edelleen pystyssä ruhjoutuneine oksineen ja runkoineen, janiillä oli rohkeutta kasvattaa esiin muutamia hentoja versoja,joissa oli lehtiä.

Pikkuinen tyttö pukeutuneena resuiseen, värikkääseenkimonoon oli keräämässä keltaisia vuorivaahteran lehtiä

B O Y D K . P A C K E R

5

kimpuksi. Tuo pieni lapsi ei tuntunut huomaavan ympärilläänvallitsevaa tuhoa, kun hän kapusi raunioiden yli lisätäkseenuusia lehtiä kokoelmaansa. Hän oli löytänyt sen ainoankauneuden, joka oli jäljellä hänen maailmassaan. Ehkä minunpitäisi sanoa, että hän oli maailmassaan se kaunis osa. Jollakintavalla hänen ajattelemisensa kasvattaa uskoani. Tuossa lapsessaruumiillistui toivo.

Mormon on opettanut, että ”pienet lapset ovat eläviäKristuksessa”1 eikä heidän tarvitse tehdä parannusta.

1900-luvun alussa kaksi lähetyssaarnaajaa ahersi vuorillaYhdysvaltojen eteläosissa. Yhtenä päivänä he näkivät kukkulanhuipulta kaukana alapuolellaan ihmisiä kokoontumassa aukiolle.Noilla lähetyssaarnaajilla ei usein ollut montakaan ihmistä, joillehe olisivat voineet saarnata, joten he lähtivät kulkemaan alaspäinkohti aukiota.

Pieni poika oli hukkunut, ja paikalla oli tarkoitus pitäähautajaiset. Pojan vanhemmat olivat kutsuneet pastorin”lausumaan muutamia sanoja” poikansa hyväksi.Lähetyssaarnaajat pysyttelivät taka-alalla, kun kiertävä pastorikohtasi surevan isän ja äidin ja aloitti saarnansa. Jos vanhemmatolivat odottaneet saavansa lohtua tältä pappismieheltä, hejoutuivat pettymään.

Pastori torui vanhempia ankarasti sen vuoksi, etteivät nämäolleet tuoneet pientä poikaa kastettavaksi. He olivat lykänneetasiaa milloin mistäkin syystä, ja nyt oli liian myöhäistä. Hänilmoitti heille hyvin suorasukaisesti, että heidän pieni poikansaoli joutunut helvettiin. Se oli heidän syytään. Pojan ikuinen piinaoli heidän vikansa.

Kun saarna oli päättynyt ja hauta peitetty,lähetyssaarnaajavanhimmat lähestyivät surevia vanhempia. ”Meolemme Herran palvelijoita”, he kertoivat äidille, ”ja olemmetulleet tuomaan teille sanoman.” Nyyhkyttävien vanhempienkuunnellessa nuo kaksi vanhinta lukivat otteita ilmoituksista jalausuivat todistuksensa sekä elävien että kuolleiden puolestatehdyn lunastustyön avaimien palauttamisesta.

Minä tunnen jonkin verran myötätuntoa tuota pastoriakohtaan. Hän teki parhaansa sen valon ja tiedon pohjalta, joka


6

hänellä oli. Mutta hänellä olisi pitänyt olla muutakin tarjottavaa.On olemassa evankeliumin täyteys.

Nuo vanhimmat tulivat lohduttajina, opettajina, Herranpalvelijoina, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valtuutettuinalähettiläinä.

Nämä lapset, joista puhuin, edustavat kaikkia taivaallisenIsämme lapsia. ”Lapset ovat Herran lahja – –. Onnellinen se mies,jonka viini on [heitä] täynnä!”2

Elämän luominen on suuri vastuu avioparille.Kuolevaisuuden suurimpia haasteita on olla kelvollinen javastuuntuntoinen vanhempi. Ei mies eikä nainen pysty saamaanlapsia yksin. On tarkoitettu, että lapsilla on kaksi vanhempaa –sekä isä että äiti. Mikään muu tapa tai prosessi ei voi korvata sitä.

Kauan sitten eräs nainen kertoi minulle kyynelsilmin, ettähän oli opiskeluaikanaan tehnyt vakavan virheen poikaystävänsäkanssa. Poikaystävä oli huolehtinut abortin järjestämisestä.Aikanaan he valmistuivat korkeakoulusta ja menivät naimisiin jasaivat monta lasta lisää. Nainen kertoi minulle, kuinka häntä nytpiinasi katsoa perhettään, kauniita lapsiaan, ja nähdä mielessäänse paikka, nykyään tyhjillään, josta tuo yksi lapsi puuttui.

Jos tämä aviopari ymmärtää sovituksen ja ottaa sen vastaan,he tietävät, että nuo kokemukset ja niihin liittyvä tuska voidaanpyyhkiä pois. Mikään tuska ei kestä ikuisesti. Se ei ole helppoa,mutta ei elämän ole tarkoitus ollakaan helppoa tai reilua.Parannus ja anteeksiantamuksen tuoma kestävä toivo ovat ainavaivan arvoisia.

Toinen nuori aviopari kertoi minulle murheellisena tulleensajuuri lääkärin luota, joka oli sanonut heille, etteivät he voisi saadaomia lapsia. He olivat murtuneita kuultuaan nuo uutiset. Heyllättyivät, kun sanoin heille, että he olivat itse asiassa aikaonnekkaita. He ihmettelivät, miten saatoin sanoa niin. Sanoinheille, että heidän asemansa oli äärettömän paljon parempi kuinniiden avioparien, jotka pystyisivät tulemaan vanhemmiksimutta jotka torjuivat ja itsekkäästi välttivät tuon vastuun.

Sanoin heille: ”Ainakin te haluatte lapsia, ja se halu vaikuttaavoimallisesti teidän hyväksenne maallisen elämänne aikana jasen jälkeen, koska se tarjoaa hengellistä ja emotionaalistavakautta. Lopulta teidän tilanteenne on oleva paljon parempi,


7

koska halusitte lapsia ettekä voineet saada niitä, verrattunaniihin, jotka olisivat voineet saada lapsia mutta eivät halunneet.”

Vielä on muitakin, jotka pysyttelevät naimattomina ja siitäsyystä lapsettomina. Jotkut kasvattavat lapsia heistäriippumattomien olosuhteiden vuoksi yksinhuoltajaäiteinä taiyksinhuoltajaisinä. Nämä ovat tilapäisiä asiaintiloja.Iankaikkisuuden suunnitelmassa – ei aina kuolevaisuudessa –vanhurskaat toiveet ja halut täytetään.

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämänelämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.”3

Kaiken kirkon toiminnan tärkein päämäärä on, että aviomiesja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa ovat kotona onnellisia,evankeliumin periaatteiden ja lakien suojaamia ja ikuisenpappeuden liittoihin turvallisesti sinetöimiä. Aviomiehen javaimon tulisi ymmärtää, että heidän tärkein kutsumuksensa,mistä heitä ei koskaan vapauteta, on kutsumus toinen toistaankohtaan ja sitten lapsiaan kohtaan.

Yksi vanhemmuuden suurista havainnoista on, että meopimme lapsiltamme paljon enemmän kaikesta siitä, millä ontodella merkitystä, kuin koskaan opimme vanhemmiltamme. Meopimme tunnistamaan Jesajan profetiassa olevan totuuden, että”pieni poikanen niitä paimentaa”4.

Jerusalemissa ”Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänetheidän keskelleen

ja sanoi: ’Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, teette pääse taivasten valtakuntaan.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivastenvaltakunnassa.’”5

”Jeesus sanoi: ’Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitätulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivastenvaltakunta.’

Hän pani kätensä heidän päälleen. Sitten hän lähti sieltä.”6

Mormonin kirjassa meille kerrotaan Jeesuksen Kristuksenkäynnistä Uudessa maailmassa. Hän paransi ja siunasi kansaa jakäski ihmisten tuoda pienet lapset Hänen luokseen.

Mormon kirjoittaa: ”He toivat pienet lapsensa ja panivatheidät maahan hänen ympärilleen, ja Jeesus seisoi keskellä; ja


8

väkijoukko antoi tietä, kunnes heidät kaikki oli tuotu hänenluoksensa.”7

Sitten Hän käski ihmisten polvistua. Lapset ympärilläänVapahtaja polvistui ja lausui rukouksen taivaalliselle Isällemme.Rukouksen jälkeen Vapahtaja itki, ”ja hän otti heidän pienetlapsensa yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidänpuolestaan.

Ja kun hän oli tehnyt tämän, hän itki jälleen.”8

Minä ymmärrän noita Vapahtajan lapsia kohtaan ilmaisemiatunteita. Voimme oppia paljon seuraamalla Hänen esimerkkiään,kun pyrimme siunaamaan ja opettamaan noita pienokaisia9 jarukoilemaan heidän puolestaan.

Minä olin kymmenes lapsi perheessä, jossa oli 11 lasta.Tietääkseni isäni ja äitini eivät kumpikaan palvelleethuomattavissa tehtävissä kirkossa.

Vanhempamme palvelivat uskollisesti tärkeimmässätehtävässään – vanhempina. Isämme johti kotiammevanhurskaudessa, ei koskaan vihalla tai pelolla. Ja isämmevoimallinen esimerkki korostui äitimme lempeiden neuvojenmyötä. Evankeliumilla on voimallinen vaikutus meidän jokaisenPackerin perheen jäsenen elämässä, kuten myös seuraavansukupolven ja sitä seuraavan sukupolven ja sitä seuraavan, niinpitkälle kuin olemme nähneet.

Toivon, että minun todetaan olleen yhtä hyvä mies kuinisäni. Ennen kuin kuulen nuo sanat ”hyvin tehty” taivaalliseltaIsältäni, toivon kuulevani ne ensin kuolevaiselta isältäni.

Olen usein pohtinut, mistä syystä minut kutsuttiinapostoliksi ja sitten kahdentoista apostolin kooruminpresidentiksi siitä huolimatta, että tulen kodista, jonka isää voisikutsua vähemmän aktiiviseksi. Minä en ole ainoa kahdestatoista,johon tuo kuvaus sopii.

Lopulta olen nähnyt ja ymmärtänyt, että minut kutsuttiinkenties juuri tuon seikan takia. Ja ymmärrän, miksi kaikessa siinä,mitä teemme kirkossa, meidän johtajien täytyy tarjotavanhemmille ja lapsille keino viettää aikaa yhdessä perheenä.Pappeusjohtajien täytyy huolehtia siitä, että kirkko onperheystävällinen.


9

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisessa elämässä onmonia asioita, joita ei voida mitata sillä, mitä lasketaan taikartoitetaan läsnäololuetteloissa. Me ahkeroimme rakennusten,budjettien, ohjelmien ja menettelytapojen parissa. Niin tehtäessäon mahdollista jättää vaille huomiota Jeesuksen Kristuksenevankeliumin henki.

Liian usein joku tulee luokseni ja sanoo: ”Presidentti Packer,eikö olisikin mukavaa, jos…?”

Yleensä keskeytän heidät ja sanon ei, koska epäilen, että lausejatkuisi ehdotuksella uudesta toiminnasta tai ohjelmasta, jokakuormittaisi perheiden aika- ja rahavaroja.

Perheen yhteinen aika on pyhää aikaa, ja sitä tulee suojella jakunnioittaa. Kehotamme jäseniämme omistautumaanperheelleen.

Juuri avioiduttuamme vaimoni ja minä päätimme, ettäottaisimme vastaan meille syntyvät lapset sen vastuun kera, jokaseuraisi heidän syntymäänsä ja kasvuaan. Aikanaan he ovatmuodostaneet oman perheensä.

Kaksi kertaa avioliittomme aikana, kahden pienen poikammesyntymän yhteydessä, lääkäri on sanonut meille: ”Pelkäänpä,ettette saa pitää tätä lasta.”

Molemmilla kerroilla reaktiomme oli, että antaisimme omanhenkemme, jos pieni poikamme voisi elää. Ollessamme valmiitatuohon uhraukseen meille valkeni, että tämä sama kiintymys onsamankaltaista kuin taivaallinen Isä tuntee meitä jokaistakohtaan. Mikä ylimaallinen ajatus.

Nyt elämämme ehtoolla sisar Packer ja minä ymmärrämme jatodistamme, että perheemme voi olla ikuinen. Kun menoudatamme käskyjä ja elämme täysin evankeliumin mukaan,meitä suojellaan ja siunataan. Rukouksemme lastemme,lastenlastemme ja lastenlastemme lasten puolesta on, ettäjokaisella kasvavasta perheestämme on tuo samaomistautuminen ja kiintymys noita kallisarvoisia pienokaisiakohtaan.

Isät ja äidit, kun seuraavan kerran tuuditatte vastasyntynyttälasta sylissänne, voitte saada sisäisen näkemyksen elämänsalaisuuksista ja elämän tarkoituksesta. Ymmärrätte paremmin,miksi kirkko on sellainen kuin se on ja miksi perhe on


10

1.2.3.4.

5.

6.7.8.9.

perusyksikkö ajassa ja iankaikkisuudessa. Minä todistan, ettäJeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta, ettälunastussuunnitelma, jota on nimitetty onnensuunnitelmaksi, onsuunnitelma perheitä varten. Rukoilen Herraa, että kirkonperheitä, vanhempia ja lapsia, siunattaisiin, että tämä työ vierisieteenpäin Isän tarkoittamalla tavalla. Tämän todistuksen lausunJeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetMoroni 8:12.Ps. 127:3, 5.1. Kor. 15:19.Jes. 11:6, ks. vuoden 1933raamatunkäännös.Matt. 18:2–4.

Matt. 19:14–15.3. Nefi 17:12.3. Nefi 17:21–22.Ks. 3. Nefi 17:24.


11

Opettakaa lapsiaymmärtämäänCheryl A. Esplintoinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Se, että opetamme lapsiamme ymmärtämään, onenemmän kuin pelkästään tiedon välittämistä. Se onsitä, että autamme lapsiamme saamaan opinsydämeensä.

Vuosien vieriessä monet elämäni yksityiskohdista käyvät yhähimmeämmiksi, mutta kunkin lapsemme syntymä kuuluu niihinmuistoihin, jotka säilyvät kirkkaimpina. Taivas tuntui olevan niinlähellä, ja jos yritän, voin melkein tuntea tuon samankunnioituksen ja ihmetyksen, jota koin joka kerta, kun kukinnoista pienokaisista laskettiin syliini.

Lapsemme ovat ”Herran lahja” (Ps. 127:3). Hän tunteejokaisen heistä ja rakastaa heitä täydellisellä rakkaudella (ks.Moroni 8:17). Kuinka pyhän tehtävän taivaallinen Isä meillevanhemmille antaakaan. Me olemme Hänen kumppaneitaan jaautamme Hänen valittuja henkiään tulemaan sellaisiksi kuin Häntietää heidän voivan tulla.

Tämä lastemme kasvattamisen jumalallinen etuoikeus on niinsuuri, ettemme voi selviytyä siitä yksin ilman Herran apua. Häntietää tarkalleen, mitä lastemme täytyy tietää, mitä heidän täytyytehdä ja mitä heidän täytyy olla, jotta he voivat palata Hänenluokseen. Hän antaa äideille ja isille erityisiä ohjeita ja erityistäjohdatusta pyhien kirjoitusten, profeettojensa ja Pyhän Hengenvälityksellä.

Myöhempien aikojen ilmoituksessa profeetta Joseph Smithinkautta Herra neuvoo vanhempia opettamaan lapsiaanymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen,


12

kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta. Huomatkaa, ettei Herra sanopelkästään, että meidän täytyy opettaa oppia; Hänen ohjeenaanon opettaa lapsiamme ymmärtämään oppia. (Ks. OL 68:25, 28.)

Psalmeissa sanotaan: ”Anna minulle ymmärrystä noudattaalakiasi, olla sydämestäni sille kuuliainen” (Ps. 119:34).

Se, että opetamme lapsiamme ymmärtämään, on enemmänkuin pelkästään tiedon välittämistä. Se on sitä, että autammelapsiamme saamaan opin sydämeensä siten, että siitä tulee osaheidän olemustaan ja että se heijastuu heidän asenteisiinsa jakäyttäytymiseensä koko heidän elämänsä ajan.

Nefi opetti, että Pyhän Hengen tehtävänä on viedä totuus”ihmislasten sydämiin” (2. Nefi 33:1). Meidän tehtävämmevanhempina on tehdä kaikki voitavamme luodaksemmeilmapiirin, jossa lapsemme voivat tuntea Hengen vaikutuksen –ja sitten auttaa heitä tunnistamaan sen, mitä he tuntevat.

Mieleeni muistuu eräs puhelinsoitto, jonka sain useita vuosiasitten tyttäreltäni Michelleltä. Hän sanoi liikuttuneena: ”Äiti, koinjuuri jotakin todella ihmeellistä Ashleyn kanssa.” Ashley onhänen tyttärensä, joka oli siihen aikaan viisivuotias. Michellekertoi koko aamun olleen jatkuvaa kinastelua Ashleyn jakolmevuotiaan Andrew’n välillä – toinen omi kaiken itselleen, jatoinen vastasi siihen lyömällä. Autettuaan heitä sopimaankeskenään Michelle kävi katsomassa vauvaansa.

Ashley juoksi pian paikalle vihaisena siitä, että Andrew taasomi kaiken. Michelle muistutti Ashleyä heidän perheillassaantamastaan lupauksesta olla kiltimpiä toisiaan kohtaan.

Michelle kysyi Ashleyltä, halusiko tämä rukoilla ja pyytäätaivaallisen Isän apua, mutta Ashley vastasi yhä hyvin vihaisena:”En.” Kun Michelle kysyi, uskoiko Ashley, että taivaallinen Isävastaisi hänen rukoukseensa, hän sanoi, ettei hän tiennyt.Michelle pyysi tytärtään yrittämään, tarttui hellästi Ashleyäkäsistä ja polvistui hänen kanssaan.

Michelle ehdotti, että Ashley voisi pyytää, että taivaallinenIsä auttaisi Andrew’ta olemaan omimatta kaikkea – ja auttaisihäntä itseään olemaan kiltti. Ajatus siitä, että taivaallinen Isäauttaisi hänen pikkuveljeään olemaan omimatta kaikkea, taisisaada Ashleyn kiinnostumaan asiasta, ja hän alkoi rukoillapyytäen ensin taivaallista Isää auttamaan, ettei Andrew omisi

C H E R Y L A . E S P L I N

13

kaikkea. Kun hän pyysi taivaallista Isää auttamaan häntä itseäänolemaan kiltti, hän alkoi itkeä. Ashley päätti rukouksensa japainoi päänsä äitinsä olkapäätä vasten. Michelle piti tyttöäsylissään ja kysyi, miksi tämä itki. Ashley vastasi, ettei häntiennyt.

Äiti sanoi: ”Taidan tietää, miksi sinä itket. Tuntuuko sinustahyvältä?” Ashley nyökkäsi, ja äiti jatkoi: ”Se on Pyhä Henki, jokaauttaa sinua tuntemaan tällä tavalla. Se on taivaallisen Isän tapakertoa sinulle, että Hän rakastaa sinua ja auttaa sinua.”

Hän kysyi Ashleyltä, uskoiko tämä siihen, uskoiko tämä, ettätaivaallinen Isä voisi auttaa häntä. Pienet silmät täynnäkyyneleitä Ashley sanoi uskovansa siihen.

Joskus kaikkein voimallisin tapa opettaa lapsiammeymmärtämään jotakin oppia on opettaa heitä juuri senhetkisentilanteen yhteydessä. Tällaiset hetket ovat spontaaneja jasuunnittelemattomia ja tapahtuvat tavanomaisen perhe-elämänkeskellä. Ne tulevat ja menevät nopeasti, joten meidän täytyy ollatarkkaavaisia ja tunnistaa tilaisuus opettaa, kun lapsemmetulevat luoksemme kysymyksineen tai huolineen, kun heillä onvaikeuksia tulla toimeen sisarusten tai ystävien kanssa, kunheidän on hillittävä vihansa, kun he tekevät virheen tai kunheidän on tehtävä päätös. (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin –evankeliumin opettamisen lähdeteos, 2000, s. 127; Avioliitto japerhesuhteet – opettajan opas, 2001, s. 64.)

Jos olemme valmiina ja annamme Hengen johdattaa näissätilanteissa, lapsemme saavat opetusta, joka on tehokkaampaa jaymmärtävämpää.

Aivan yhtä tärkeitä ovat ne opetustuokiot, joita tulee, kunsuunnittelemme huolella säännöllisiä tilaisuuksia kutenperherukous, pyhien kirjoitusten lukeminen yhdessä perheenä,perheilta ja muut perheen toiminnat.

Jokaisessa opetustilaisuudessa kaikkea oppimista ja kaikkeaymmärtämistä vaalitaan parhaiten lämmön ja rakkaudenilmapiirissä, jossa Henki on läsnä.

Parin kuukauden ajan ennen kunkin lapsensakahdeksanvuotispäivää eräs isä järjesti joka viikko aikaa, jolloinhän valmisti heitä kastetta varten. Hänen tyttärensä sanoi, ettäkun oli hänen vuoronsa, isä antoi hänelle päiväkirjan ja he


14

istuivat kahdestaan juttelemassa ja kertoivat toisilleenevankeliumin periaatteita koskevista tunteistaan. Isä pyysi häntäpiirtämään kuvan keskustelun edetessä. Siinä näkyikuolevaisuutta edeltävä elämä, tämä maanpäällinen elämä jajokainen askel, joka tyttären täytyi ottaa palatakseen elämääntaivaallisen Isän luokse. Isä lausui todistuksensa jokaisestapelastussuunnitelman askeleesta opettaessaan sitä hänelle.

Kun hänen tyttärensä aikuistuttuaan muisteli tätä kokemusta,hän sanoi: ”En koskaan unohda sitä rakkautta, jota koin isäntuntevan minua kohtaan, kun hän vietti sitä aikaa kanssani. – –Uskon, että tämä kokemus oli tärkeä syy siihen, että minulla olitodistus evankeliumista, kun minut kastettiin.” (Ks. Opettaminen,kutsumuksista suurin, s. 129.)

Ymmärtämiseen johtava opettaminen vaatii päättäväistä jajohdonmukaista ponnistelua. Se edellyttää sitä, että opetetaanopetuksen ja esimerkin avulla ja erityisesti auttamalla lapsiammeelämään sen mukaan, mitä he oppivat.

Presidentti Harold B. Lee on opettanut: ”Jollei koe jotakinevankeliumin periaatetta käytännössä, on – – vaikeampaa uskoakyseiseen periaatteeseen” (Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B.Lee, 2001, s. 121).

Opin aluksi rukoilemaan polvistumalla perheeni kanssaperherukoukseen. Opin rukouksessa käytettävän kielenkuunnellessani vanhempieni rukoilevan ja kun he opettivatminua lausumaan ensimmäiset rukoukseni. Opin, että voinpuhua taivaalliselle Isälle ja pyytää ohjausta.

Joka aamu, poikkeuksetta, äitini ja isäni kokosivat meidätkeittiön pöydän ääreen ennen aamiaista, ja me polvistuimmeperherukoukseen. Me pidimme rukouksen jokaisella aterialla.Illalla ennen nukkumaanmenoa polvistuimme yhdessäolohuoneessa ja päätimme päivän perherukouksella.

Vaikka oli paljon sellaista, mitä en lapsena ymmärtänytrukouksesta, siitä tuli pysyvä osa elämääni. Opin yhä vielä, jaymmärrykseni rukouksen voimasta kasvaa edelleen.

Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut: ”Me kaikkiymmärrämme, että evankeliumin sanoman menestys riippuusiitä, että evankeliumia opetetaan, sitten ymmärretään ja sitteneletään sen mukaan niin, että sen lupaus onnesta ja pelastuksesta

C H E R Y L A . E S P L I N

15

voi toteutua” (”Opettaminen ja oppiminen kirkossa”, Liahona,kesäkuu 2007, s. 57).

Se, että opimme täysin ymmärtämään evankeliumin opit, onelinikäinen prosessi, ja se tapahtuu rivi rivin päälle, opetusopetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla (ks. 2. Nefi 28:30).Kun lapset oppivat ja toimivat oppimansa mukaisesti, heidänymmärryksensä kasvaa, mikä johtaa oppimaan lisää, tekemäänenemmän ja ymmärtämään vieläkin enemmän ja kestävämmin.

Voimme tietää, että meidän lapsemme alkavat ymmärtääoppia, kun me näemme sen ilmenevän heidän asenteissaan jatoimissaan ilman, että asiaan liittyy ulkoisia uhkia tai palkintoja.Kun lapsemme oppivat ymmärtämään evankeliumin oppeja,heistä tulee itsenäisempiä ja vastuullisempia. He ratkaisevatomalta osaltaan perheemme haasteita ja vaikuttavat myönteisestikotimme ilmapiiriin ja perheemme menestymiseen.

Me opetamme lapsiamme ymmärtämään, kun käytämmehyväksemme jokaisen opetustilaisuuden, kutsumme Hengenolemaan läsnä, olemme itse esimerkkinä ja autamme heitäelämään oppimansa mukaisesti.

Kun katsomme pienen vauvan silmiin, mieleemme muistuulaulu:

Oon lapsi JumalanJa paljon tarvitsen.Sanaansa auta oppimaan,Kun vielä kykenen.

Ohjaa, suojaa, kanssain kulje,näytä mulle tie.Opeta mua tekemäänSe, mikä luokseen vie.

(”Oon lapsi Jumalan”, MAP-lauluja, 187.)

Tehkäämme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.


16

Kääntymys Hänenevankeliumiinsa Hänenkirkkonsa avullaVanhin Donald L. Hallstromseitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Kirkon tarkoitus on auttaa meitä elämäänevankeliumin mukaan.

Minä rakastan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia jaMyöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa.Toisinaan me käytämme sanoja evankeliumi ja kirkko keskenäänsynonyymisinä, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa. Ne liittyvätkuitenkin kauniisti toisiinsa, ja me tarvitsemme molempia.

Evankeliumi on Jumalan loistava suunnitelma, jossa meHänen lapsinaan saamme mahdollisuuden saada kaiken sen,mitä Isällä on (ks. OL 84:38). Tätä nimitetään iankaikkiseksielämäksi ja sen kuvataan olevan ”suurin kaikista Jumalanlahjoista” (OL 14:7). Keskeinen osa tuota suunnitelmaa onmaanpäällinen kokemuksemme – aika kehittää uskoa (ks. Moroni7:26), tehdä parannus (ks. Moosia 3:12) ja tehdä sovinto Jumalankanssa (ks. MK Jaak. 4:11).

Koska kuolevaisuuden heikkoutemme ja vastakohtaisuuskaikessa (ks. 2. Nefi 2:11) tekisivät tästä elämästä erittäin vaikeaaja koska emme kykenisi puhdistumaan omista synneistämme,tarvittiin Vapahtaja. Kun Elohim, iankaikkinen Jumala ja kaikkienhenkien Isä, esitti pelastussuunnitelmansa, joukossamme oli eräs,joka sanoi: ”Tässä olen, lähetä minut” (Abr. 3:27). Hänen nimensäoli Jehova.

Sen vuoksi että Hän syntyi taivaallisesta Isästä niinhengellisesti kuin fyysisestikin, Hänellä oli se kaikkivaltius, jota

D O N A L D L . H A L L S T R O M

17

tarvittiin maailman voittamiseksi. Sen vuoksi että Hän syntyikuolevaisesta äidistä, Hän oli altis kuolevaisuuden kivulle jakärsimykselle. Suuri Jehova sai myös nimen Jeesus sekä lisäksiarvonimen Kristus, joka tarkoittaa Messiasta eli Voideltua.Jeesuksen Kristuksen saavutukset kruunasi sovitus, jossa Hän”laskeutui kaiken alapuolelle” (OL 88:6), mikä mahdollisti sen,että Hän voi maksaa lunastavat lunnaat meidän jokaisenpuolesta.

Jeesus Kristus perusti kirkon maanpäällisen palvelutyönsäaikana, ja sen ”perustuksena ovat apostolit ja profeetat” (Ef. 2:20).Tänä aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena (ks. OL 128:18)Herra palautti sen, mikä oli kerran, sanoen Joseph Smithillenimenomaan: ”Minä perustan seurakunnan sinun kädelläsi” (OL31:7). Jeesus Kristus oli ja on tämän kirkon pää, ja Häntäedustavat maan päällä profeetat, joilla on apostolinen valtuus.

Tämä on suurenmoinen kirkko. Sen järjestystä, tehokkuutta japuhdasta hyvyyttä kunnioittavat kaikki, jotka pyrkivätvilpittömästi ymmärtämään sitä. Kirkolla on ohjelmia lapsille,nuorille, miehille ja naisille. Sillä on kauniita seurakuntatiloja,joita on yhteensä yli 18 000. Majesteettisia temppeleitä – nykyäänyhteensä 136 – on joka puolella maailmaa, ja lisäksi 30 temppeliäon rakenteilla tai niiden rakentamisesta on ilmoitettu. Yli 56 000kokoaikaista lähetyssaarnaajaa, nuoria ja vähemmän nuoria,palvelee 150 maassa. Kirkon maailmanlaajuinen humanitaarinentyö on ihmeellinen osoitus jäsentemme anteliaisuudesta.Huoltotyöohjelmamme huolehtii jäsenistämme ja edistääomavaraisuutta tavalla, jonka kaltaista ei ole missään. Meillä ontässä kirkossa pyyteettömiä maallikkojohtajia ja pyhien yhteisö,joka on valmis palvelemaan toisiaan merkittävällä tavalla. Mitääntämän kirkon kaltaista ei ole missään muualla maailmassa.

Kun synnyin, perheemme asui pikkuruisessa mökissäkirkkomme erään merkittävän ja historiallisen kokoustilan,Honolulun tabernaakkelin, alueella. Pyydän nyt anteeksirakkailta ystäviltäni johtavassa piispakunnassa, jotka valvovatkirkon kiinteistöjä, mutta pienenä kiipeilin yli, ali ja läpi tuonkiinteistön jokaisen sentin – heijastavan vesialtaan pohjalta ainanäyttävän valaistun tornin sisäosan huipulle asti. Me jopa


18

heilahtelimme (Tarzanin tapaan) tontilla olevienbanianviikunapuiden pitkien riippuvien köynnösten varassa.

Kirkko oli meille kaikki kaikessa. Me kävimme monissakokouksissa, jopa useammissa kuin meillä on nykyään. Meosallistuimme Alkeisyhdistykseen torstai-iltapäivisin.Apuyhdistyksen kokoukset olivat tiistaiaamuisin. Nuortentoimintaillat olivat keskiviikkoiltaisin. Lauantai oli seurakunnantoiminnoille. Sunnuntaina miehet ja nuoret miehet menivätaamulla pappeuskokoukseen. Keskipäivällä me osallistuimmepyhäkouluun. Sitten illalla palasimme sakramenttikokoukseen.Näiden tulemisten ja menemisten ja kokousten johdosta tuntuisiltä, että kirkon toiminnat veivät aikamme kokonaansunnuntaisin ja useimpina muinakin viikonpäivinä.

Niin paljon kuin rakastinkin kirkkoa, noina poikavuosienpäivinä minä tajusin ensimmäisen kerran, että oli olemassajotakin vielä enemmän. Kun olin viisivuotias, tabernaakkelissapidettiin suuri konferenssi. Kävelimme kujaa pitkin, jollaasuimme, ja pienen sillan yli, joka johti uljaalleseurakuntakeskukselle, ja istuimme noin kymmenenteen riviinsuuressa kappelissa. Kokouksen johtavana virkailijana japuhujana oli David O. McKay, kirkon presidentti. En muistamitään, mitä hän sanoi, mutta muistan tarkasti, mitä näin ja mitätunsin. Presidentti McKay oli pukeutunut kermanväriseenpukuun ja näytti hyvin kuninkaalliselta aaltoilevine, valkoisinehiuksineen. Saarten perinteen mukaisesti hänellä oli ylläänpunaisista neilikoista tehty kolminkertainen lei. Kun hän puhui,tunsin jotain melko voimakasta ja hyvin henkilökohtaista.Ymmärsin myöhemmin, että tunsin Pyhän Hengen vaikutuksen.Lauloimme loppulaulun.

Ken Herran puolla on?Aika on tunnustaa.Me pelvotta kysymme:Ken Herran puolla on?

(”Who’s on the Lord’s Side?”, Hymns, 260; ks. myös GordonB. Hinckley, ”Sota, jonka voitamme”, Valkeus, tammikuu 1987,s. 36.)


19

1.

Samalla kun lähes 2 000 ihmistä lauloi niitä sanoja, tuntuikuin tuo kysymys olisi esitetty juuri minulle, ja halusin nousta jasanoa: ”Minä olen!”

Jotkut ovat alkaneet pitää aktiivisuutta kirkossa tärkeimpänätavoitteena. Siinä piilee vaara. On mahdollista olla aktiivinenkirkossa ja vähemmän aktiivinen evankeliumissa. Saanenkorostaa: Aktiivisuus kirkossa on erittäin suotava tavoite. Se eikuitenkaan riitä. Aktiivisuus kirkossa on ulkoinen osoitushengellisestä halustamme. Jos me osallistumme kokouksiimme,jos meillä on ja me hoidamme kirkon tehtäviä sekä palvelemmemuita, se huomataan julkisesti.

Sitä vastoin evankeliumiin liittyvät asiat ovat tavallisestinäkymättömämpiä ja vaikeampia mitata, mutta niillä onsuurempi iankaikkinen merkitys. Esimerkiksi, kuinka paljonuskoa meillä todella on? Kuinka paljon parannusta teemme?Kuinka merkityksellisiä pyhät toimitukset ovat elämässämme?Kuinka keskittyneitä me olemme liittoihimme?

Toistan: me tarvitsemme evankeliumia ja kirkkoa. Itse asiassakirkon tarkoitus on auttaa meitä elämään evankeliumin mukaan.Ihmettelemme usein: Kuinka voi olla, että joku on nuorena täysinaktiivinen kirkossa mutta vanhempana ei? Kuinka aikuinen, jokaon osallistunut ja palvellut säännöllisesti, voi lopettaa kirkossakäymisen? Kuinka henkilö, joka on pettynyt johtajaan tai toiseenjäseneen, voi antaa sen olla esteenä kirkon toimintaanosallistumiselleen? Ehkä syynä on, etteivät he ole olleet kyllinkääntyneitä evankeliumiin – iankaikkisuuden asioihin.

Ehdotan kolmea perustavanlaatuista tapaa tehdäevankeliumista perustuksemme:

Syventäkää ymmärrystänne jumaluudesta. Pysyvä tietojumaluuden kolmesta jäsenestä ja rakkaus Heitä kohtaan ovatkorvaamattomia. Rukoilkaa ajatuksella Isää Pojan nimessä jaetsikää ohjausta Pyhältä Hengeltä. Rakentakaa jatkuvastijärkähtämätöntä uskoa Jeesukseen Kristukseen rukoilemallaja yhdistäkää siihen jatkuva opiskelu ja nöyrä pohdinta. ”Silläkuinka ihminen tuntee isännän, – – joka on hänelle vieras jaon kaukana hänen sydämensä ajatuksista ja aikeista?”(Moosia 5:13.)


20

2.

3.

Keskittykää pyhiin toimituksiin ja liittoihin. Jos ette ole vieläsaaneet kaikkia välttämättömiä toimituksia, valmistautukaavakaasti vastaanottamaan jokainen niistä. Sitten meidäntäytyy opetella itsekuria elääksemme uskollisina liitoillemmehyödyntäen täysin sakramentin viikoittaisen lahjan. Moniameistä sen puhdistava voima ei muuta säännöllisesti, koskaemme kunnioita riittävästi tätä pyhää toimitusta.

Yhdistäkää evankeliumi ja kirkko. Keskittyessämmeevankeliumiin kirkosta tulee suurempi siunauselämässämme, ei pienempi. Kun me tulemme jokaiseenkokoukseen valmistautuneina etsimään ”oppia vieläpätutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118), Pyhä Henki onopettajamme. Jos tulemme viihtymään, me usein petymme.Presidentti Spencer Kimballilta kysyttiin kerran: ”Mitä tehdä,jos huomaa olevansa ikävystyttävässäsakramenttikokouksessa?” Hän vastasi: ”En tiedä. En olekoskaan ollut sellaisessa.” (Gene R. Cookin lainaamana GerryAvantin artikkelissa ”Learning Gospel Is Lifetime Pursuit”,Church News, 24. maaliskuuta, 1990, s. 10.)

Meidän tulisi toivoa elämässämme samaa, mitä tapahtui senjälkeen kun Herra oli käynyt ihmisten luona Uudessa maailmassaja perustanut kirkkonsa. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Jatapahtui, että he [tarkoittaen Hänen opetuslapsiaan] kulkivatnäin kaiken Nefin kansan keskuudessa ja saarnasivat Kristuksenevankeliumia kaikelle kansalle koko maassa; ja he kääntyivätHerraan ja liittyivät Kristuksen kirkkoon, ja niin sen sukupolvenihmiset olivat siunattuja” (3. Nefi 28:23).

Herra haluaa Hänen kirkkonsa jäsenten olevan täysinkääntyneitä Hänen evankeliumiinsa. Tämä on ainoa varma tapasaada hengellistä turvaa nyt ja onnea ikuisesti. JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.


21

Hän rakastaa meitä todellaVanhin Paul E. Koellikerseitsemänkymmenen koorumista

Tämän taivaassa suunnitellun perhemallin ansiosta meymmärrämme täydellisemmin, kuinka meidäntaivaallinen Isämme todella rakastaa meitä yhtäläisestija täydellisesti.

Olen mielelläni kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa. Heovat täynnä uskoa, toivoa ja aitoa rakkautta. Heidänlähetystyökokemuksensa on kuin minielämä pakattuna 1½–2vuoteen. He saapuvat hengellisesti pikkulapsina, joilla on valtavaoppimisen nälkä, ja he lähtevät kypsinä aikuisina, ilmeisenvalmiina voittamaan kaikki mahdolliset edessään olevat haasteet.Rakastan myös omistautuneita vanhempia lähetyssaarnaajia,jotka ovat täynnä kärsivällisyyttä, viisautta ja tyyntä varmuutta.He tuovat lahjanaan vakautta ja rakkautta ympärillään olevaannuoruuden energiaan. Yhdessä nuoret lähetyssaarnaajat javanhemmat avioparit ovat voimallinen, sinnikäs armeija, jokatoimii hyvän puolesta. Sillä on syvällinen vaikutus heidänelämäänsä ja niiden elämään, joita heidän palvelutyönsäkoskettaa.

Kuuntelin äskettäin kahta tällaista nuorta lähetyssaarnaajaa,kun he kertasivat kokemuksiaan ja ponnistelujaan. Tuonmietteliään tuokion aikana he pohtivat sinä päivänä tapaamiaanihmisiä, joista jotkut olivat myötämielisempiä kuin toiset.Pohdittuaan niitä tilanteita he kysyivät: ”Kuinka voimme auttaakutakin ihmistä saamaan halun tietää enemmän taivaallisestaIsästä? Kuinka autamme heitä tuntemaan Hänen Henkensä?Kuinka voimme auttaa heitä tietämään, että rakastamme heitä?”

Näin sieluni silmin nämä kaksi nuorta miestä 3–4 vuottalähetystyönsä päättymisen jälkeen. Kuvittelin, kuinka he olisivat


22

löytäneet iankaikkisen kumppaninsa ja palvelisivat nytvanhinten koorumissa tai opettaisivat nuorten miesten ryhmää.Nyt – sen sijaan että miettisivät tutkijoitaan – he esittäisivätsamoja kysymyksiä kooruminsa jäsenistä tai niistä nuoristamiehistä, joita heidät oli pyydetty hoivaamaan. Näin, kuinkaheidän lähetystyökokemustaan voitaisiin soveltaa mallina toistenhoivaamiseen koko heidän loppuelämänsä ajan. Kun tämävanhurskaiden opetuslasten armeija palaa lähetystyöstäänmoniin maihin eri puolille maailmaa, heistä tulee avaintekijöitätyössä kirkon vahvistamiseksi.

Mormonin kirjan profeetta Lehi saattoi pohtia samojakysymyksiä kuin nämä lähetyssaarnaajat, kun hän kuunteli,miten hänen poikansa vastasivat hänen saamaansa ohjaukseen janäkyyn: ”Ja näin Laman ja Lemuel, jotka olivat vanhimmat,nurisivat isäänsä vastaan. Ja he nurisivat siksi, etteivät hetunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut.” (1. Nefi2:12.)

Ehkä olemme kaikki tunteneet samaa turhautumista, jotaLehi koki kahden vanhimman poikansa suhteen. Kunkohtaamme harhailevan lapsen, välinpitämättömän tutkijan taipiittaamattoman tulevan vanhimman, sydämemme paisuu Lehintavoin ja me kysymme: ”Kuinka voin auttaa häntä tuntemaanHengen ja kuuntelemaan Henkeä, ettei hän olisi maailmallistenhäiriötekijöiden pauloissa?” Mieleeni tulee erityisesti kaksipyhien kirjoitusten kohtaa, jotka voivat auttaa meitä löytämääntien näiden häiriötekijöiden läpi ja tuntemaan Jumalanrakkauden voiman.

Nefi antaa avaimen oppimisen oveen omakohtaisenkokemuksensa kautta: ”Minä, Nefi, olin – – sangen halukastuntemaan Jumalan salaisuuksia; niinpä minä huusin Herranpuoleen, ja katso, hän puhutteli minua ja pehmitti sydämeni, niinettä uskoin joka sanan, jonka isäni oli puhunut; sen vuoksi enkapinoinut häntä vastaan kuten veljeni” (1. Nefi 2:16).

Se, että herätämme itsessämme halun tietää, mahdollistaasen, että meidän hengelliset kykymme kuulevat taivaan äänen.Meidän jokaisen – lähetyssaarnaajien, vanhempien, opettajien,johtohenkilöiden ja jäsenten – tavoitteena ja tehtävänä on löytäätapa, jolla voimme herättää tuon halun ja hoivata sitä. Kun

P A U L E . K O E L L I K E R

23

tunnemme tuon halun värähtävän sydämessämme, me olemmevalmiita hyötymään toisen pyhien kirjoitusten kohdanopetuksesta, jonka haluan mainita.

Vuoden 1831 kesäkuussa, kun varhaisia kirkonjohtohenkilöitä kutsuttiin tehtäviinsä, Joseph Smithille sanottiin,että ”Saatana on irrallaan maan päällä, ja hän kulkeeeksyttämässä kansakuntia”. Herra sanoi, että kamppaillaksemmetätä häiritsevää vaikutusta vastaan Hän antaisi meille ”mallinkaikkeen, jotta [emme] eksyisi”. (OL 52:14.)

Mallit ovat sapluunoita, ohjeita, vaiheittaisia toimia taipolkuja, joita seuraamalla pysyy Jumalan tarkoituksenmukaisessa linjassa. Jos seuraamme niitä, ne pitävät meidätnöyrinä, valppaina ja kykenevinä erottamaan Pyhän Hengenäänen niistä äänistä, jotka häiritsevät meitä ja johtavat meitäpoispäin. Sen jälkeen Herra neuvoo meitä: ”Se, joka vapiseeminun valtani alla, tehdään väkeväksi, ja hän tuottaa kiitoksen javiisauden hedelmää niiden ilmoitusten ja totuuksien mukaisesti,jotka minä olen antanut teille” (OL 52:17).

Nöyrän, vakain aikein lausutun rukouksen tuoma siunaussallii Pyhän Hengen koskettaa sydäntämme ja auttaa meitämuistamaan, mitä me tiesimme ennen kuin synnyimme tännekuolevaisuuden kokemukseen. Kun ymmärrämme selkeästitaivaallisen Isämme suunnitelman meitä varten, alammetunnustaa oman vastuumme auttaa muita oppimaan jaymmärtämään Hänen suunnitelmaansa. Se, kuinka itse elämmeevankeliumin mukaan ja sovellamme sitä omaan elämäämme,liittyy läheisesti siihen, miten autamme muita muistamaan nämäasiat. Kun todella elämme evankeliumin mukaan HerranJeesuksen Kristuksen opettamalla tavalla, meidän kykymmeauttaa muita kasvaa. Seuraava kokemus on esimerkkinä siitä,kuinka tämä periaate voi toimia.

Kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa koputti oveen toivoenlöytävänsä jonkun, joka ottaisi heidän sanomansa vastaan. Oviavautui, ja melko suurikokoinen mies tervehti heitäepäystävällisellä äänellä: ”Enkö minä jo kieltänyt teitäkoputtamasta oveeni? Varoitin teitä aiemmin, että jos vielä tulettetakaisin, saatte tuntea sen nahoissanne. Jättäkää minut rauhaan.”Hän sulki oven nopeasti.


24

Kun vanhimmat kävelivät poispäin, vanhempi ja kokeneempilähetyssaarnaaja laski käsivartensa nuoremman olallelohduttaakseen ja kannustaakseen häntä. Heidän tietämättäänmies katseli heitä ikkunasta ollakseen varma, että he ymmärsiväthänen sanansa. Hän todella odotti näkevänsä heidän nauravan javähättelevän hänen tylyä suhtautumistaan heidänvierailuyritykseensä. Mutta kun hän näki tuon ystävällisyydenosoituksen noiden kahden lähetyssaarnaajan välillä, hänensydämensä heltyi saman tien. Hän avasi oven uudelleen ja pyysilähetyssaarnaajia tulemaan takaisin ja kertomaan sanomansahänelle.

Herran Henki voidaan tuntea, kun alistumme Jumalantahtoon ja elämme Hänen mallinsa mukaan. Vapahtaja opetti:”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastattetoisianne” (Joh. 13:35). Tämä periaate toistemme rakastamisesta jasiitä, että kehitymme kyvyssämme olla Kristus-keskeisiäajatuksissamme, puheissamme ja toimissamme, on olennaistasiinä, että meistä tulee Kristuksen opetuslapsia ja Hänenevankeliuminsa opettajia.

Tämän halun herättäminen valmistaa meitä etsimäänluvattuja malleja. Mallien etsiminen johdattaa meidät Kristuksenoppiin niin kuin Vapahtaja ja Hänen profeettajohtajansaopettivat. Yksi tämän opin malli on loppuun asti kestäminen: ”Jasiunattuja ovat ne, jotka pyrkivät tuomaan esiin minun Siioninisinä aikana, sillä heillä on oleva Pyhän Hengen lahja ja voima; jajos he kestävät loppuun asti, heidät ylennetään viimeisenäpäivänä ja pelastetaan Karitsan ikuiseen valtakuntaan” (1. Nefi13:37).

Mikä on perimmäinen keino, jonka ansiosta voimme nauttiaPyhän Hengen lahjasta ja voimasta? Se on voima, joka tulee siitä,että on Jeesuksen Kristuksen uskollinen opetuslapsi. Se onmeidän rakkautemme Häntä ja lähimmäisiämme kohtaan.Vapahtaja itse määritteli rakkauden mallin opettaessaan meille:”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuinminä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.”(Joh. 13:34.)

Presidentti Gordon B. Hinckley vahvisti tämän periaatteen,kun hän sanoi: ”’Rakasta Herraa’ ei ole pelkkä neuvo. Se ei ole


25

pelkkä toivomus. Se on käsky. – – Rakkaus Jumalaan on kaikkienhyveiden, kaiken hyvyyden, kaiken luonteenvoiman, kaikennuhteettomuuden perusta.” (”Elävän profeetan sanoja”, Valkeus,joulukuu 1996, s. 8.)

Isän suunnitelma antoi mallin perheestä, joka auttaa meitäoppimaan, soveltamaan ja ymmärtämään rakkauden voimaa.Sinä päivänä, jolloin minun oma perheeni sai alkunsa, suloinenAnn ja minä menimme temppeliin ja solmimme avioliiton.Kuinka paljon sinä päivänä ajattelinkaan rakastavani häntä,mutta olinkin vasta alkanut saada näkemystä rakkaudesta. Kunkukin lapsistamme ja lastenlapsistamme tuli elämäämme,meidän rakkautemme on laajentunut niin, että rakastammejokaista heitä yhtäläisesti ja täysin. Rakkauden laajenemiskyvylläei näytä olevan loppua.

Taivaallisen Isämme rakkauden tunteminen on kuin taivaastatuleva vetovoima. Kun poistamme häiriötekijät, jotka vetävätmeitä maailmaa kohti, ja käytämme tahdonvapauttammeetsiäksemme Häntä, me avaamme sydämemme taivaallisellevoimalle, joka vie meitä Häntä kohti. Nefi kuvaili sen vaikuttavan”jopa niin, että se kuluttaa lihaani” (2. Nefi 4:21). Tuo samarakkauden voima sai Alman laulamaan ”lunastavan rakkaudenlaulua” (Alma 5:26; ks. myös jae 9). Se kosketti Mormonia niin,että hän neuvoi meitä rukoilemaan koko sydämen voimalla, ettäme täyttyisimme Hänen rakkaudellaan (ks. Moroni 7:48).

Sekä nykyajan että muinaiset pyhät kirjoitukset ovat täynnämuistutuksia taivaallisen Isän iankaikkisesta rakkaudestalapsiaan kohtaan. Olen varma, että taivaallisen Isämme käsivarretovat jatkuvasti ojennettuina, aina valmiina syleilemään meitäjokaista ja sanomaan jokaiselle sillä hiljaisella äänellä, jokatunkeutuu sieluun asti: ”Minä rakastan sinua.”

Tämän taivaassa suunnitellun perhemallin ansiosta meymmärrämme täydellisemmin, kuinka meidän taivaallinenIsämme todella rakastaa meitä yhtäläisesti ja täydellisesti. Minätodistan, että se on totta. Jumala todella tuntee meidät ja rakastaameitä. Hän on antanut meille näyn Hänen pyhästä paikastaan jakutsunut profeettoja ja apostoleja opettamaan ne periaatteet jamallit, jotka tuovat meidät takaisin Hänen luokseen. Kunpyrimme herättämään itsessämme ja muissa halun tietää ja kun


26

elämme löytämiemme mallien mukaan, me lähestymme Häntä.Minä todistan, että Jeesus on tosiaan Jumalan Poika, meidänesimerkkimme, meidän rakas Lunastajamme. Sanon tämänJeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.


27

UhriVanhin Dallin H. Oakskahdentoista apostolin koorumista

Elämämme, joka on palvelua ja uhrautumista, onsoveliain ilmaus sitoumuksestamme palvella Mestariaja lähimmäisiämme.

Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin on sanottu olevan”ylivertaisin kaikista tapahtumista luomisen sarastuksesta ainaiankaikkisuuden loputtomiin aikoihin asti”1. Tämä uhri onkaikkien profeettojen keskeinen sanoma. Siitä oli ennusmerkkinäMooseksen lain säätämä eläinten uhraaminen. Eräs profeettajulisti, että eläinuhrien koko tarkoitus oli viitata ”tuohon suureenja viimeiseen uhriin [joka on] Jumalan Poika, niin, ääretön jaiankaikkinen” (Alma 34:14). Jeesus Kristus kesti käsittämätöntäkärsimystä antaakseen itsensä uhriksi kaikkien ihmisten syntientähden. Tuossa uhrissa annettiin uhriksi äärimmäinen hyvä –puhdas, virheetön Karitsa – äärimmäisen pahan määrän – kokomaailman syntien – edestä. Eliza R. Snow’n unohtumattominsanoin:

Tähtemme kärsi viatonJa antoi henkensä.Tuo uhri suuri, tahratonPelastaa synnistä.2

Tuo uhri – Jeesuksen Kristuksen sovitus – onpelastussuunnitelman ydin.

Jeesuksen Kristuksen käsittämätön kärsimys päätti vertavuodattamalla tapahtuvan uhraamisen, mutta se ei tehnyt loppuauhrauksen tärkeydestä evankeliumin suunnitelmassa.Vapahtajamme vaatii meitä edelleen uhraamaan, mutta nykyäänHän käskee meitä uhraamaan Hänelle uhrina särkyneen


28

sydämen ja murtuneen mielen (ks. 3. Nefi 9:20). Hän myös käskeemeitä jokaista rakastamaan ja palvelemaan toinen toistamme –itse asiassa antamaan uhriksi pienen jäljitelmän Hänen omastauhristaan uhraamalla omaa aikaamme ja itsekkäitäpyrkimyksiämme. Laulamme innoitetussa kirkon laulussa:”Uhria seuraa aina siunaus Herran.”3

Puhun näistä kuolevaisuuteen kuuluvista uhrauksista, joitaVapahtajamme pyytää meitä tekemään. Niihin eivät kuuluuhraukset, joita meidän on pakko tehdä, tai teot, joiden motiivinasaattaa olla pikemminkin henkilökohtaisen hyödyn tavoittelukuin palveleminen tai uhrautuminen (ks. 2. Nefi 26:29).

IKristinuskon historiaan kuuluu uhraus, mukaan luettuna

äärimmäinen uhraus. Kristillisen kauden varhaisina vuosinaRooma surmasi marttyyreina tuhansia ihmisiä heidän uskonsatähden Jeesukseen Kristukseen. Myöhempinä vuosisatoina, kunoppiriidat jakoivat kristittyjä, jotkin ryhmät vainosivat ja jopaottivat hengiltä muiden ryhmien jäseniä. Toisten kristittyjensurmaamat kristityt ovat kristinuskon traagisimpia marttyyreita.

Monet kristityt ovat antaneet uhreja vapaaehtoisesti, koska heovat uskoneet Kristukseen ja halunneet palvella Häntä. Jotkutovat päättäneet omistaa koko aikuisikänsä Mestarinpalvelemiseen. Tähän jaloon ryhmään kuuluvat katolisen kirkonmunkki- ja nunnakunnat sekä ne moniin eri protestanttisiinkirkkokuntiin kuuluvat henkilöt, jotka ovat palvelleet kokoelämänsä ajan kristillisinä lähetystyöntekijöinä. Heidänesimerkkinsä on haastava ja innoittava, mutta useimpienKristukseen uskovien ei odoteta omistavan eivätkä he voikaanomistaa koko elämäänsä uskonnolliseen palveluun.

IIUseimpien meidän Kristuksen seuraajien kohdalla

uhrauksemme koostuvat siitä, mitä me voimme tehdä päivittäinomassa arkielämässämme. Siinä mielessä en tiedä mitään muutaryhmää, jonka jäsenet tekevät enemmän uhrauksia kuinmyöhempien aikojen pyhät. Heidän uhrauksensa – teidänuhrauksenne, veljeni ja sisareni – eroavat jyrkästi tavanomaisistamaailmallisista pyrkimyksistä toteuttaa itseään.

D A L L I N H . O A K S

29

Ensimmäisenä esimerkkinäni ovat mormonipioneerimme.Heidän valtavat uhrauksensa, kun he uhrasivat henkensä,perhesuhteet, kodin ja mukavuudet, kertovat siitä, mistäpalautetussa evankeliumissa on kysymys. Sarah Rich puhuiselkeästi sen puolesta, mikä näitä pioneereja motivoi, kertoessaansiitä, kun hänen miehensä Charles kutsuttiin lähtemäänlähetystyöhön: ”Tämä oli todellakin vaikeaa aikaa minullesamoin kuin miehelleni. Mutta velvollisuus kutsui meitä olemaanerossa jonkin aikaa, ja tietäen, että noudatimme Herran tahtoa,olimme halukkaita uhraamaan omat tunteemme voidaksemmeauttaa Hänen työnsä toteuttamisessa, – – auttaa Jumalanvaltakunnan rakentamisessa maan päälle.”4

Tänä päivänä Myöhempien Aikojen Pyhien JeesuksenKristuksen Kirkon näkyvin vahvuus on sen jäsenten epäitsekäspalvelu ja heidän uhrauksensa. Ennen yhden temppelimmeuudelleenvihkimistä eräs kristitty pappi kysyi presidenttiGordon B. Hinckleyltä, miksi temppelissä ei ollut esillä ristiä,kristinuskon yleisintä vertauskuvaa. Presidentti Hinckley vastasi,että meidän kristinuskon vertauskuvamme on jäsentemme elämä.5Tosiaankin elämämme, joka on palvelua ja uhrautumista, onsoveliain ilmaus sitoumuksestamme palvella Mestaria jalähimmäisiämme.

IIIMyöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa

meillä ei ole ammattiin koulutettua palkattua papistoa. Sentähden seurakuntiamme johtamaan ja palvelemaan kutsuttujenmaallikkojäsenten täytyy kantaa lukuisten kirkon kokoustemme,ohjelmiemme ja toimintojemme koko työtaakka. PelkästäänYhdysvalloissa ja Kanadassa tätä tehdään yli 14 000seurakunnassa. Emme tietenkään ole ainutlaatuisia siinä, ettäseurakuntiemme maallikkojäsenet palvelevat opettajina jamaallikkojohtajina. Mutta se aikamäärä, jonka kirkkomme jäsenetlahjoittavat toinen toisensa opettamiseen ja palvelemiseen, onainutlaatuisen suuri. Tästä esimerkkinä ovat pyrkimyksemmesiihen, että kotiopettajat vierailevat joka kuukausi jokaisenseurakuntiimme kuuluvan perheen luona ja että Apuyhdistyksenkotikäyntiopettajat vierailevat joka kuukausi jokaisen aikuisen


30

naisen luona. Emme tiedä vastaavasta palvelutyöstä missäänmuussa järjestössä maailmassa.

Parhaiten tunnettu esimerkki vertaansa vailla olevastamyöhempien aikojen pyhien palvelusta ja uhrauksesta onlähetyssaarnaajiemme työ. Nykyisin heitä on yhteensä yli 50 000nuorta miestä ja nuorta naista ja yli 5 000 varttunutta miestä janaista. He omistavat puolesta vuodesta kahteen vuottaelämästään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettamiseen jahumanitaariseen palvelutyöhön yli 160:ssa maailman maassa.Heidän työhönsä kuuluu aina uhrausta, mukaan lukien nevuodet, jotka he antavat Herran työhön, ja myös ne uhraukset,joita varojen hankkiminen heidän ylläpitoonsa vaatii.

Myös ne, jotka jäävät kotiin – vanhemmat ja muutperheenjäsenet – tekevät uhrauksia luopumalla palvelemaanlähettämiensä lähetyssaarnaajien seurasta ja avusta. Esimerkiksieräs brasilialainen nuorukainen sai lähetystyökutsun tehdessääntyötä veljiensä ja sisariensa elättämiseksi isänsä ja äitinsäkuoleman jälkeen. Eräs johtava auktoriteetti kertoi, kuinka nämälapset kokoontuivat neuvonpitoon ja muistivat, että heidänedesmenneet vanhempansa olivat opettaneet heille, kuinkaheidän pitäisi olla aina valmiita palvelemaan Herraa. Nuori miesotti vastaan lähetystyökutsunsa, ja 16-vuotias veli otti vastuuntyönteosta perheen elättämiseksi.6 Useimmat meistä tietävätmonia muita esimerkkejä uhrauksesta lähetystyössäpalvelemiseksi tai lähetyssaarnaajan ylläpitämiseksi. Emme tiedämuusta vastaavasta vapaaehtoisesta palvelusta ja uhrauksestamissään muussa järjestössä maailmassa.

Meiltä kysytään usein: ”Kuinka suostuttelette kirkkonnenuoret ja vanhemmat jäsenet jättämään opiskelunsa taieläkepäivänsä ja uhrautumaan tällä tavoin?” Olen kuullutmonien antavan tämän selityksen: ”Kun tiedän, mitä Vapahtajaniteki puolestani – Hänen armonsa Hänen kärsiessään syntienitähden ja voittaessaan kuoleman, jotta minä voin elää jälleen –tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun voin tehdä pienen uhrauksen,jota minulta pyydetään Hänen palveluksessaan. Haluan kertoamuille siitä ymmärryksestä, jonka Hän on antanut minulle.”Kuinka me suostuttelemme sellaisia Kristuksen seuraajia


31

palvelemaan? Kuten eräs profeetta selitti: ”Me [vain] pyydämmeheitä.”7

Muita lähetystyöstä aiheutuvia uhrauksia ovat niidenuhraukset, jotka toimivat lähetyssaarnaajien opetustenmukaisesti ja tulevat kirkon jäseniksi. Monille käännynnäisillenämä uhraukset ovat hyvin merkittäviä, mukaan lukien ystävienja perheyhteyksien menetys.

Monia vuosia sitten tässä konferenssissa kuultiin nuorestamiehestä, joka löysi palautetun evankeliumin ollessaanopiskelemassa Yhdysvalloissa. Juuri ennen kuin tämän miehenoli määrä palata kotimaahansa, presidentti Gordon B. Hinckleykysyi häneltä, mitä hänelle tapahtuisi hänen palatessaan kotiinkristittynä. ”Meidän perhe tulee pettymään”, nuori mies vastasi.”He saattavat karkottaa minut kotoa ja suhtautua minuun niinkuin olisin kuollut. Mitä tulee tulevaisuuteeni ja uraani, minultasaatetaan evätä kaikki etenemismahdollisuudet.”

”Oletko halukas maksamaan niin suuren hinnanevankeliumista?” presidentti Hinckley kysyi.

Nuori mies vastasi kyynelsilmin: ”Se on totta, eikö olekin?”Kun se vahvistettiin todeksi, hän vastasi: ”Millä muulla sitten onväliä?”8 Tämä on uhrauksen henki monien uusien jäsentemmekeskuudessa.

Muita esimerkkejä palvelemisesta ja uhraamisesta ilmeneeniiden uskollisten jäsenten elämässä, jotka palvelevattemppeleissämme. Temppelipalvelu on ominaista vainmyöhempien aikojen pyhille, mutta sellaisen uhrauksenmerkityksen pitäisi olla ymmärrettävää kaikille kristityille.Myöhempien aikojen pyhillä ei ole luostarissa palvelemisenperinnettä, mutta voimme siitä huolimatta ymmärtää jakunnioittaa niiden uhrausta, joiden kristillinen usko kannustaaheitä omistamaan elämänsä sellaiseen uskonnolliseen toimintaan.

Vain vuosi sitten tässä konferenssissa presidentti Thomas S.Monson kertoi temppelipalveluun liittyvän esimerkinuhrauksesta. Eräs uskollinen myöhempien aikojen pyhiinkuuluva isä syrjäisellä Tyynenmeren saarella teki kuuden vuodenajan raskasta ruumiillista työtä kaukana kodistaan, jotta voisiansaita tarvittavat rahat viedäkseen vaimonsa ja kymmenenlastaan Uuden-Seelannin temppeliin iankaikkista avioliittoa ja


32

sinetöimistä varten. Presidentti Monson selitti: ”Ne, jotkaymmärtävät ne iankaikkiset siunaukset, jotka temppelistä saa,tietävät, ettei mikään uhraus ole liian suuri, mikään hinta liiankorkea, mikään ponnistelu liian vaikea noiden siunaustensaamiseksi.”9

Olen kiitollinen niistä ihmeellisistä kristillisen rakkauden,palvelemisen ja uhrautumisen esimerkeistä, joita olen nähnytmyöhempien aikojen pyhien keskuudessa. Näen teidän täyttävänkutsumuksenne kirkossa, usein huomattavin ajan ja varojenuhrauksin. Näen teidän palvelevan lähetystyössä omallakustannuksellanne. Näen teidän lahjoittavan ilomielinammattitaitoanne lähimmäistenne palvelukseen. Näen teidänhuolehtivan köyhistä henkilökohtaisin ponnistuksin ja tukemallalahjoituksin kirkon huoltotyötä ja humanitaarista avustustyötä.10

Tämän kaiken vahvistaa todeksi valtakunnallinen tutkimus, jossapäädyttiin siihen, että Myöhempien Aikojen Pyhien JeesuksenKristuksen Kirkon aktiiviset jäsenet ”tekevät vapaaehtoistyötä jaantavat lahjoituksia huomattavasti enemmän kuin amerikkalaisetkeskimäärin ja ovat jopa auliimpia antamaan ajastaan javaroistaan kuin vaurain [20 prosenttia] uskovaisista ihmisistäAmerikassa”11.

Sellaiset esimerkit antamisesta muille vahvistavat meitäkaikkia. Ne muistuttavat meitä Vapahtajan opetuksesta:

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköönitsensä – –.

Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, muttajoka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt.16:24–25.)

IVKenties tutuimmat ja tärkeimmät esimerkit epäitsekkäästä

palvelemisesta ja uhrautumisesta annetaan perheessämme. Äiditomistautuvat lastensa kasvattamiseen ja hoivaamiseen.Aviomiehet uhraavat aikaansa ja tarmoaan vaimonsa ja lastensaelättämiseen. Uhraukset, jotka liittyvät perheidemmeiankaikkisesti tärkeään palvelemiseen, ovat liian lukuisiamainittaviksi ja liian hyvin tunnettuja, jotta niitä olisi tarpeenmainita.


33

1.

2.

3.

4.

Näen myös epäitsekkäiden myöhempien aikojen pyhienadoptoivan lapsia, myös sellaisia, joilla on erityistarpeita, japyrkivän antamaan kasvattilapsille sen toivon ja nemahdollisuudet, jotka aiemmat olosuhteet ovat heiltä evänneet.Näen teidän huolehtivan perheenjäsenistä ja naapureista, jotkakärsivät synnynnäisistä vammoista, henkisistä ja fyysisistävaivoista ja ikääntymisen vaikutuksista. Myös Herra näkeeteidät, ja Hän on saanut profeettansa julistamaan, että ”kun teetteuhrauksia toistenne ja lastenne hyväksi, niin Herra siunaateitä”12.

Minä uskon, että myöhempien aikojen pyhät, jotka palvelevatepäitsekkäästi ja uhrautuvat jäljitellen hartaina Vapahtajaamme,pitäytyvät iankaikkisiin arvoihin suuremmassa määrin kuinmikään muu ihmisryhmä. Myöhempien aikojen pyhät pitävätajan ja varojen uhraamistaan osana koulutustaan jakelpoisuuttaan iankaikkisuuteen. Tämä on totuus, jokailmoitetaan julkaisussa Lectures on Faith. Siinä opetetaan, että”uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaanriittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaauskoa. – – Jumala on säätänyt, että uhraamalla tällä tavoin – javain tällä tavoin – ihmiset tulevat saamaan iankaikkisenelämän.”13

Aivan kuten Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri onpelastussuunnitelman ydin, meidän Kristuksen seuraajien täytyytehdä omat uhrauksemme saavuttaaksemme sen määränpään,jonka tuo suunnitelma meille suo.

Minä tiedän, että Jeesus Kristus on Jumalan, iankaikkisenIsän, ainosyntyinen Poika. Minä tiedän, että Hänensovitusuhrinsa ansiosta meillä on varmuus kuolemattomuudestaja mahdollisuus iankaikkiseen elämään. Hän on meidänHerramme, meidän Vapahtajamme ja meidän Lunastajamme.Todistan Hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetBruce R. McConkie, The PromisedMessiah: The First Coming of Christ,1981, s. 218.”On suuri rakkaus Jumalan”, MAP-lauluja, 119.

”Kunnia miehelle”, MAP-lauluja,15.Guinevere ThomasWoolstenhulmen artikkelissa ”IHave Seen Many Miracles”,julkaisussa Women of Faith in the


34

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Latter Days: Volume 1, 1775–1820,toim. Richard E. Turley jr. jaBrittany A. Chapman, 2011, s. 283.Ks. ”Uskomme vertauskuva”,Liahona, huhtikuu 2005, s. 3.Ks. Harold G. Hillam,”Palvelemisen uhri”, Valkeus,tammikuu 1996, s. 43.Gordon B. Hinckley, ”Uskonihme”, Liahona, heinäkuu 2001, s.84.Ks. ”Se on totta, eikö olekin?”,Valkeus, lokakuu 1993, s. 3–4; ks.myös Neil L. Andersen, ”Se ontotta, eikö olekin? Millä muullasitten on väliä?”, Liahona, toukokuu2007, s. 74.

”Pyhä temppeli – johtotähtimaailmalle”, Liahona, toukokuu2011, s. 91–92.Ks. esim. Naomi Schaefer Riley,”What the Mormons Know aboutWelfare”, Wall Street Journal, 18.helmikuuta 2012, s. A11.Ram Cnaan ym., ”Called to Serve:The Prosocial Behavior of ActiveLatter-day Saints”, luonnos, s. 16.”Kirkon yksinäisille aikuisillemiehille”, Valkeus, heinäkuu 1988,s. 48.Lectures on Faith, 1985, s. 69.


35

Vuoria kiivettäviksiPresidentti Henry B. Eyringensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Jos uskomme Jeesukseen Kristukseen, niin elämänvaikeimmat samoin kuin helpoimmat hetket voivat ollasiunauksia.

Kuulin presidentti Spencer W. Kimballin pyytävän eräässäkonferenssikokouksessa, että Jumala antaisi hänelle vuoriakiivettäviksi. Hän sanoi: ”Meillä on edessämme suuria haasteita,jättiläismäisiä mahdollisuuksia käytettävissä. Otan ilolla vastaannämä jännittävät tulevaisuudennäkymät ja tunnen halua sanoaHerralle nöyrästi: ’Anna siis minulle se vuoristo’, anna minullenämä haasteet.”1

Se kosketti sydäntäni, koska tiesin joitakin niistä haasteista javastoinkäymisistä, joita hän oli jo kohdannut. Tunsin halua ollaenemmän hänen kaltaisensa, uskollinen Jumalan palvelija.Niinpä pian sen jälkeen rukoilin eräänä iltana koetusta, jokatodistaisi rohkeuteni. Muistan sen elävästi. Sinä iltana polvistuinmakuuhuoneessani, ja uskoni tuntui miltei pakahduttavansydämeni.

Päivän tai parin kuluessa rukoukseeni vastattiin. Elämänikovin koettelemus yllätti minut ja teki minut nöyräksi. Sain siitäkaksinkertaisen opetuksen. Ensiksikin, sain selkeän todisteensiitä, että Jumala kuuli uskon rukoukseni ja vastasi siihen. Muttatoiseksi, aloin oppia ja yhä opettelen sitä, miksi sinä iltana tunsinniin luottavaisena, että vastoinkäymisestä voisi seurata suurisiunaus, joka korvaisi runsain määrin kaiken, mitä se vaatisi.

Vastoinkäyminen, joka silloin kauan sitten tuli eteeni, tuntuunykyään pieneltä verrattuna siihen, mitä on sittemmin tullut –minun ja rakkaideni osaksi. Monet teistä käyvät parhaillaan läpifyysisiä, henkisiä ja emotionaalisia koettelemuksia, jotka voisivat


36

saada teidät huudahtamaan samoin kuin eräs suurenmoinen jauskollinen Jumalan palvelija, jonka tunsin hyvin. Hänenhoitajansa kuuli hänen parahtavan sairasvuoteelta: ”Kun olenkoko elämäni ajan yrittänyt olla hyvä, niin miksi minulle onkäynyt näin?”

Te tiedätte, kuinka Herra vastasi siihen kysymykseenprofeetta Joseph Smithille tämän ollessa vankityrmässään:

”Ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin jakuolemantuomio langetetaan päällesi; jos sinut heitetäänsyvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; josankarista tuulista tulee vihollisiasi; jos taivaat kasaavatsynkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseentien; ja ennen kaikkea, jos itse helvetti aukaisee kitansaammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämäantaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.

Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle.Oletko sinä suurempi kuin hän?

Ja nyt, pysy tielläsi, niin pappeus pysyy sinulla, sillä heidänrajansa on määrätty; he eivät voi päästä yli. Päiväsi ovat tiedossa,eikä sinun vuosiasi vähennetä; älä siis pelkää, mitä ihminen voitehdä, sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.”2

Mielestäni kysymykseen, miksi koettelemuksia tulee ja mitämeidän on määrä tehdä, ei ole parempaa vastausta kuin Herranomat sanat – Hänen, joka meidän vuoksemme kestikoettelemuksia, jotka olivat kauheampia kuin pystymmekuvittelemaan.

Muistattehan Hänen sanansa, kun Hän neuvoi, että meidäntulee uskossa Häneen tehdä parannus:

”Ja nyt, minä käsken sinua tekemään parannuksen – teeparannus, etten minä löisi sinua suuni sauvalla ja kiivaudellani javihallani ja etteivät kärsimyksesi olisi ankaria – kuinka ankaria, ettiedäkään; kuinka suuria, et tiedäkään; niin, kuinka kovia kestää,et tiedäkään.

Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkienpuolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen;

mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoinkuin minä,

H E N R Y B . E Y R I N G

37

mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimmankaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta jokahuokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minätoivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –

kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoinpäätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”3

Te ja minä uskomme siihen, että keino, jolla voimme kohotakoettelemusten läpi ja yläpuolelle, on usko siihen, että Gileadissaon balsamia4 ja että Herra on luvannut: ”Minä en – – hylkääsinua.”5 Juuri sitä presidentti Thomas S. Monson on opettanutmeille auttaakseen meitä ja niitä, joita palvelemme, yksinäisiltä jamusertavilta tuntuvissa koettelemuksissa.6

Mutta presidentti Monson on myös viisaasti opettanut, ettävie aikaa rakentaa perustus niiden lupausten todellisuuteenuskomiselle. Olette ehkä laillani huomanneet, kuinka sitäperustusta tarvittaisiin, kun olette olleet jonkun sellaisen vuoteenvierellä, joka on valmis luovuttamaan taistelun kestämisestäloppuun asti. Ellei uskon perustusta ole valettu sydämeemme,kestämisen voima murenee.

Tarkoitukseni tänään on kuvata, mitä tiedän siitä, kuinkavoimme laskea tuon horjumattoman perustuksen. Teen sen hyvinnöyränä kahdesta syystä. Ensiksikin se, mitä sanon, voi masentaajoitakuita, jotka kamppailevat suuren vastoinkäymisen keskellä jatuntevat, että heidän uskonsa perustus on murenemassa. Jatoiseksi tiedän, että ennen elämäni päättymistä edessäni onvieläkin suurempia koetuksia. Teille tarjoamaani ohjetta ei siis olevielä koeteltu omassa elämässäni loppuun asti kestämiseni läpi.

Kun olin nuorukainen, työskentelin eräässä yrityksessä, jokarakensi kivijalkoja ja perustuksia uusia taloja varten.Kesähelteellä oli rankkaa työskennellä valmistaen maapohjaamuotiksi, johon kaadoimme betonin kivijalkaa varten. Ei ollutkoneita. Käytimme hakkuja ja lapioita. Kestävien perustustentekeminen rakennuksia varten oli siihen aikaan kovaa työtä.

Se vaati myös kärsivällisyyttä. Kun olimme valaneetkivijalan, odotimme, kunnes se kovettuisi. Niin kovasti kuinhalusimmekin töiden etenevän, odotimme myös lattialaatanvalamisen jälkeen, ennen kuin poistimme laudoituksen.


38

Ja aloittelevalle rakennusmiehelle vieläkin vaikuttavampi olise pitkällinen ja aikaa vievä vaihe, jossa laudoituksen sisäänasetettiin huolellisesti metallitankoja antamaan lujuutta valmiilleperustukselle.

Samalla tavoin maaperää tulee valmistella huolellisestimeidän uskon perustustamme varten, jotta se kestäisi nemyrskyt, joita jokaisen elämään tulee. Uskon perustukselle antaalujan pohjan henkilökohtainen nuhteettomuus.

Se, että valitsemme johdonmukaisesti oikein aina kuneteemme tulee valintatilanne, luo lujan maaperän uskollemme. Sevoi alkaa lapsuudessa, koska jokaisella sielulla on syntyessäänKristuksen Hengen ilmainen lahja. Sen Hengen avulla voimmetietää, milloin olemme tehneet sitä, mikä on oikein Jumalanedessä, ja milloin olemme tehneet väärin Hänen silmissään.

Nuo valinnat, joita useimpina päivinä on satoja, valmistavatlujan pohjan, jolle voimme rakentaa uskon rakennuksemme. Semetalliraudoitus, jonka ympärille uskomme aines valetaan, onJeesuksen Kristuksen evankeliumi kaikkine liittoineen,toimituksineen ja periaatteineen.

Yksi avain kestävään uskoon on arvioida vaadittavakovettumisaika oikein. Siksi minun oli niin varhaisessa vaiheessaelämääni epäviisasta rukoilla korkeampia vuoria kiivettäviksi jasuurempia koetuksia.

Tuo kovettuminen ei tapahdu automaattisesti ajan kuluessa,mutta se vie kyllä aikaa. Pelkkä vanheneminen ei yksin saa sitäaikaan. Se, mikä muuttaa totuutta koskevan todistuksenmurtumattomaksi hengelliseksi voimaksi, on Jumalan ja muidenhellittämätön palveleminen koko sydämestään ja sielustaan.

Haluan kannustaa niitä, jotka ovat kovien koettelemustenkeskellä ja joista tuntuu, että heidän uskonsa saattaa ollakuihtumassa ongelmien vyöryn alle. Vaikeus voi itsessään ollakeino, jonka avulla uskonne vahvistuu ja muuttuu lopultahorjumattomaksi. Moroni, Mormonin poika Mormonin kirjassa,kertoi meille, kuinka sellainen siunaus voisi toteutua. Hänopettaa sen yksinkertaisen ja suloisen totuuden, että toimiminenjopa uskon verson pohjalta suo Jumalan kasvattaa sitä:

”Ja nyt minä, Moroni, tahtoisin puhua jonkin verran näistäasioista; minä tahtoisin näyttää maailmalle, että usko on sellaista,


39

mitä toivotaan mutta ei nähdä; älkää siis kiistäkö siksi, ettettenäe, sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu.

Sillä uskon tähden Kristus näyttäytyi meidän isillemmenoustuaan kuolleista; eikä hän näyttäytynyt heille, ennen kuinheillä oli uskoa häneen; joillakuilla täytyi siis olla uskoa häneen,sillä hän ei näyttäytynyt maailmalle.

Mutta ihmisten uskon tähden hän on näyttäytynytmaailmalle ja kirkastanut Isän nimen ja valmistanut tien, jotta senkautta muut voisivat päästä osallisiksi taivaallisesta lahjasta, jottahe voisivat toivoa niitä asioita, joita eivät ole nähneet.

Niinpä teilläkin voi olla toivo ja voitte olla osallisia lahjasta,jos teillä vain on uskoa.”7

Se uskon rahtunen, joka on kaikkein kallisarvoisin ja jotateidän tulee varjella ja käyttää siinä määrin kuin vain voitte, onusko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Moroni opetti uskonvoimasta näin: ”Eivätkä ketkään ole milloinkaan tehneet ihmeitä,ennen kuin ovat uskoneet; he ovat siis ensin uskoneet JumalanPoikaan.”8

Olen keskustellut erään naisen kanssa, joka sai kokeariittävän voiman ihmeen kestää käsittämättömiä menetyksiä,koska hän kykeni vain toistamaan loputtomasti sanoja ”Hän elää,Vapahtajani”9. Se usko ja ne todistuksen sanat olivat yhä hänelläsumun keskellä, joka peitti hänen lapsuutensa muistot mutta eipyyhkinyt niitä pois.

Hämmästyin kuullessani, että eräs toinen nainen oli antanutanteeksi henkilölle, joka oli vuosikausia tehnyt hänelle vääryyttä.Olin yllättynyt ja kysyin häneltä, miksi hän oli päättänyt antaaanteeksi ja unohtaa niin monien vuosien ilkeämielisen väkivallan.

Hän sanoi hiljaa: ”Se oli vaikeinta, mitä olen ikinä tehnyt.Tiesin vain, että minun oli pakko antaa anteeksi. Siksi tein niin.”Hänen uskonsa siihen, että Vapahtaja antaisi anteeksi hänelle, joshän antaisi anteeksi muille, valmisti häntä tuntemaan rauhaa jatoivoa, kun hän kohtasi kuoleman vain muutamia kuukausia senjälkeen kun oli antanut anteeksi katumattomalle vastustajalleen.

Hän kysyi minulta? ”Millaista taivaassa tulee olemaan, kunpääsen sinne?”


40

Ja minä vastasin: ”Tiedän vain sen perusteella, mitä olennähnyt kyvystäsi osoittaa uskoa ja antaa anteeksi, että sinuaodottaa ihana kotiinpaluu.”

Minulla on vielä yksi kannustuksen sana niille, jotka nytmiettivät, riittääkö heidän uskonsa Jeesukseen Kristukseen, niinettä he kestävät hyvin loppuun asti. Minua on siunattu niin, ettäolen saanut tuntea muutamia teistä kuulijoista, kun olittenuorempia, energisiä, lahjakkaampia kuin useimmatympärillänne, ja kuitenkin te päätitte toimia niin kuin Vapahtajaolisi toiminut. Te olette keksineet keinoja käyttää runsaitasiunauksianne auttaaksenne ja huolehtiaksenne niistä, jotkaolisivat saattaneet jäädä teiltä huomaamatta tai joita olisittesaattaneet omassa asemassanne elämässä ylenkatsoa.

Kun kovia koetuksia tulee, niin teillä on lujana kestämiseentarvittava usko, joka on vahvistunut huomaamattannetoimiessanne Kristuksen puhtaan rakkauden pohjalta,palvellessanne ja antaessanne anteeksi, kuten Vapahtaja olisitehnyt. Te olette luoneet uskon perustuksen rakastamalla kutenVapahtaja rakasti ja palvelemalla Hänen puolestaan. Teidänuskonne Häneen on johtanut rakkauden tekoihin, jotka vielätuovat teille toivon.

Koskaan ei ole liian myöhäistä vahvistaa uskon perustusta.Siihen on aina aikaa. Kun uskotte Vapahtajaan, voitte tehdäparannuksen ja anoa anteeksiantoa. On joku, jolle voitte antaaanteeksi. On joku, jota voitte kiittää. On joku, jota voitte palvellaja kohottaa. Voitte tehdä niin, olittepa missä tahansa ja tunsittepaitsenne kuinka yksinäisiksi ja hylätyiksi tahansa.

En voi luvata vastoinkäymistenne tässä elämässä päättyvän.En voi taata teille, että koetuksenne tuntuvat teistä kestävän vainhetken. Yksi elämän koetusten ominaisuuksista on se, että netuntuvat saavan ajan hidastumaan ja sitten miltei pysähtymään.

Siihen on syitä. Tieto niistä syistä ei kenties paljoakaanlohduta, mutta se voi antaa teille kärsivällisyyttä. Ne tulevat tästäyhdestä tosiseikasta: täydellisessä rakkaudessaan teitä kohtaantaivaallinen Isä ja Vapahtaja haluavat teidän tulevan soveliaiksiolemaan Heidän kanssaan ja elämään perheenä ikuisesti. Vain ne,jotka on pesty täysin puhtaiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksenkautta, voivat olla siellä.


41

Äitini kamppaili syöpää vastaan miltei 10 vuoden ajan.Hänen koettelemuksinaan oli kestää hoitoja ja leikkauksia jalopulta joutua vuoteenomaksi.

Muistan, kuinka isäni sanoi nähdessään äitini hengähtävänviimeisen hengenvetonsa: ”Pieni tyttönen on mennyt kotiinlepäämään.”

Yksi puhujista hänen hautajaisissaan oli presidenttiSpencer W. Kimball. Hänen osoittamistaan kunnioituksensanoista muistan yhden ajatuksen kuuluneen jotenkin tähäntapaan: ”Jotkut teistä ovat saattaneet ajatella, että Mildred kärsiniin pitkään ja niin paljon, koska hän oli tehnyt jotakin väärin,mikä vaati näitä koettelemuksia.” Sitten hän sanoi: ”Ei, Jumalahalusi vain hioa häntä vähän enemmän.” Muistan ajatelleenituolloin: ”Jos niin hyvä nainen tarvitsi niin paljon hiomista, mikäminua odottaakaan?”

Jos uskomme Jeesukseen Kristukseen, niin elämänvaikeimmat samoin kuin helpoimmat hetket voivat ollasiunauksia. Kaikissa oloissa me voimme Hengen johdatuksellavalita oikein. Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jokavoi muovata ja johdattaa elämäämme, jos päätämme niin. Ja kunmeillä on profeettoja, jotka ilmoittavat meille paikkammepelastussuunnitelmassa, voimme elää niin, että meillä ontäydellinen toivo ja rauhan tunne. Meidän ei tarvitse koskaantuntea, että olisimme yksin tai vailla rakkautta Herranpalveluksessa, koska emme me koskaan ole. Me voimme tunteaJumalan rakkauden. Vapahtaja on luvannut, että enkelit ovatvasemmalla puolellamme ja oikealla tukemassa meitä.10 Ja Hänpitää aina sanansa.

Todistan, että Isä Jumala elää ja että Hänen rakas Poikansa onmeidän Lunastajamme. Pyhä Henki on vahvistanut totuudentässä konferenssissa ja vahvistaa sen jälleen, kun tavoittelette sitäkuunnellessanne ja myöhemmin tutkiessanne täällä olevienHerran valtuutettujen palvelijoiden puheita. PresidenttiThomas S. Monson on Herran profeetta koko maailmalle tänäaikana. Herra varjelee teitä. Isä Jumala elää. Hänen rakasPoikansa Jeesus Kristus on Lunastajamme. Hänen rakkautensa eipetä. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.


42

1.

2.3.4.5.

6.

7.8.9.

10.

ViitteetKs. ”Anna minulle – – tämävuoristo”, Valkeus, toukokuu 1980,s. 133.OL 122:7–9.OL 19:15–19.Ks. Jer. 8:22.Joos. 1:5.

Ks. ”Katsokaa Jumalaan ja eläkää”,Valkeus, heinäkuu 1998, s. 63–66.Et. 12:6–9.Et. 12:18.”Hän elää, Vapahtajani”, MAP-lauluja, 82.Ks. OL 84:88.


43

L A U A N T A I N I L T A PÄ I VÄ K O K O U S | 3 1 . m a a l i s k u u t a 2 0 1 2

Kirkon virkailijoidenhyväksyminenPresidentti Dieter F. Uchtdorftoinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Ehdotetaan, että hyväksymme Thomas Spencer Monsoninprofeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi sekä MyöhempienAikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiksi,Henry Bennion Eyringin ensimmäiseksi neuvonantajaksiensimmäisessä presidenttikunnassa ja Dieter FriedrichUchtdorfin toiseksi neuvonantajaksi ensimmäisessäpresidenttikunnassa.

Ne, jotka hyväksyvät ehdotuksen, voivat osoittaa sen.Jos joku vastustaa ehdotusta, hän voi osoittaa sen.Ehdotetaan, että hyväksymme Boyd Kenneth Packerin

kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi ja seuraavatjäseniksi tähän koorumiin: Boyd K. Packer, L. Tom Perry,Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Richard G.Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, David A. Bednar,Quentin L. Cook, D. Todd Christofferson ja Neil L. Andersen.

Niitä, jotka hyväksyvät ehdotuksen, pyydetään osoittamaanse.

Jos joku on vastaan, hän voi osoittaa sen.Ehdotetaan, että hyväksymme neuvonantajat ensimmäisessä

presidenttikunnassa ja kaksitoista apostolia profeetoiksi,näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi.

Kaikkia, jotka hyväksyvät ehdotuksen, pyydetäänosoittamaan se.

Vastaan olevat, mikäli heitä on, osoittakoot samoin.Vanhin Steven E. Snow on vapautettu seitsemänkymmenen

koorumien johtokunnan jäsenyydestä.Ne, jotka haluavat äänestämällä yhtyä kiitoksiimme,

osoittakoot sen.

44

Ehdotetaan, että hyväksymme vanhin Richard J. Maynesinseitsemänkymmenen koorumien johtokunnan jäseneksi.


Mahdolliset vastaan olevat.Ehdotetaan, että vapautamme kiitoksin vanhimmat Gérald

Jean Caussén ja Gary E. Stevensonin seitsemänkymmenenensimmäisen koorumin jäsenyydestä.


Ehdotamme, että vapautamme monen vuoden uskollisen jatehokkaan palvelemisen jälkeen johtavan piispakunnan, piispatH. David Burton, Richard C. Edgley ja Keith B. McMullin, janimitämme heidät täysinpalvelleiksi johtaviksi auktoriteeteiksi.

Ne, jotka haluavat äänestämällä yhtyä kiitoksiimme,osoittakoot sen.

Ehdotetaan, että vapautamme seuraavatvyöhykeseitsenkymmenet 1. toukokuuta 2012 alkaen:

Richard K. Ahadjie, Climato C. A. Almeida, Fernando J. D.Araújo, Marvin T. Brinkerhoff, Mario L. Carlos, Rafael E. Castro,David L. Cook, César A. Dávila, Mosiah S. Delgado, Luis G.Duarte, Juan A. Etchegaray, Stephen L. Fluckiger, J. RogerFluhman, Robert C. Gay, Miguel Hidalgo, Garith C. Hill, David J.Hoare, David H. Ingram, Tetsuji Ishii, Kapumba T. Kola, GlendonLyons, R. Bruce Merrell, Enrique J. Montoya, Daniel A. Moreno,Adesina J. Olukanni, Gamaliel Osorno, Patrick H. Price,Marcos A. Prieto, Paulo R. Puerta, Carlos F. Rivas, A. RicardoSant’Ana, Fabian L. Sinamban, Natã C. Tobias, Stanley Wan,Perry M. Webb, Richard W. Wheeler ja Scott D. Whiting.

Kaikkia, jotka haluavat yhtyä kiitollisuutemme ilmaukseenheidän erinomaisesta palveluksestaan, pyydetään osoittamaan se.

Ehdotetaan, että vapautamme vilpittömin kiitoksinApuyhdistyksen ylimmän johtokunnan, sisaret Julie B. Beck,Silvia H. Allred ja Barbara Thompson.

Samoin vapautamme Apuyhdistyksen pääneuvottelukunnanjäsenet.

D I E T E R F . U C H T D O R F

45

Kaikkia, jotka haluavat yhtyä kiitollisuutemme ilmaukseennäille sisarille heidän merkittävästä palveluksestaan jaomistautumisestaan, pyydetään osoittamaan se.

Ehdotamme, että hyväksymme uusiksi jäseniksiseitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin Craig A.Cardonin, Stanley G. Ellisin, Larry Echo Hawkin, Robert C. Gaynja Scott D. Whitingin.


Jos joku on vastaan, samoin.Ehdotetaan, että hyväksymme Myöhempien Aikojen Pyhien

Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtavaksi piispaksi Gary E.Stevensonin sekä Gérald Jean Caussén ensimmäiseksineuvonantajaksi ja Dean Myron Daviesin toiseksineuvonantajaksi.


Mahdollisesti vastaan olevat.Ehdotetaan, että hyväksymme seuraavat veljet uusiksi

vyöhykeseitsenkymmeniksi:Pedro U. Adduru, Detlef H. Adler, Angel H. Alarcon, Aley K.

Auna jr., W. Mark Bassett, Robert M. Call, Hernando Camargo,Gene R. Chidester, Joaquin E. Costa, Ralph L. Dewsnup, Ángel A.Duarte, Edward Dube, Moroni Gaona, Taylor G. Godoy,Francisco D. N. Granja, Yuriy A. Gushchin, Richard K. Hansen,Todd B. Hansen, Clifford T. Herbertson, Aniefiok Udo Inyon,Luiz M. Leal, Alejandro Lopez, L. Jean Claude Mabaya, Alvin F.Meredith III, Adonay S. Obando, Jared R. Ocampo, Adeyinka A.Ojediran, Andrew M. O’Riordan, Jesus A. Ortiz, Fred A. Parker,Siu Hong Pon, Abraham E. Quero, Robert Clare Rhien, Jorge LuisRomeu, Jorge Saldívar, Gordon H. Smith, Alin Spannaus,Moroni B. Torgan, Steven L. Toronto ja Daniel Yirenya-Tawiah.

Kaikkia, jotka hyväksyvät tehdyn ehdotuksen, pyydetäänosoittamaan se.

Mahdollisesti vastaan olevat.Ehdotetaan, että hyväksymme Apuyhdistyksen ylijohtajaksi

Linda Kjar Burtonin sekä Carole Manzel Stephensin

L A U A N T A I N I L T A P Ä I VÄ K O K O U S

46

ensimmäiseksi neuvonantajaksi ja Linda Sheffield Reevesintoiseksi neuvonantajaksi.


Jos joku on vastaan, hän voi osoittaa sen.Ehdotetaan, että hyväksymme muut johtavat auktoriteetit,

vyöhykeseitsenkymmenet ja apujärjestöjen ylimmät johtokunnatnykyisessä kokoonpanossa.


Jos joku on vastaan, hän voi osoittaa sen.Presidentti Monson, nähdäkseni äänestys

konferenssikeskuksessa on ollut yksimielinen tehtyjenehdotusten puolesta.

Kiitos, veljet ja sisaret, hyväksyvästä äänestyksestänne sekäjatkuvasta uskostanne, omistautumisestanne ja rukouksistanne.

Pyydämme vasta kutsuttuja johtavia auktoriteetteja sekäApuyhdistyksen ylintä johtokuntaa tulemaan eteen ja ottamaanpaikkansa korokkeelta.


47

Kirkontilintarkastusosastonraportti 2011Robert W. Cantwellkirkon tilintarkastusosaston johtaja

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen KristuksenKirkon ensimmäiselle presidenttikunnalle

Hyvät veljet, kuten Opin ja liittojen luvussa 120 olevallailmoituksella on määrätty, kirkon varojen käyttö tapahtuukymmenystenkäyttöneuvoston valtuuttamana. Tämän neuvostonmuodostavat ensimmäinen presidenttikunta, kahdentoistaapostolin koorumi ja johtava piispakunta.

Tämä neuvosto hyväksyy kirkon osastojen ja liikeyritystentalousarviot sekä kirkollisille yksiköille annettavat talousarvionmukaiset käyttövarat. Kirkon tahot käyttävät varojahyväksyttyjen talousarvioiden edellyttämällä tavalla ja kirkonmenettelytapojen ja käytäntöjen mukaisesti.

Kirkon tilintarkastusosaston saataville on järjestetty kaikkitarvittavat asiakirjat ja järjestelmät varojen vastaanottamisen jakäytön valvonnan riittävyyden sekä kirkon varojen turvaamisenarvioimiseksi. Kirkon tilintarkastusosasto on riippumatonkaikista muista kirkon osastoista ja liikeyrityksistä, ja senhenkilökunta koostuu laillistetuista tilintarkastajista,laillistetuista sisäisistä tarkastajista, laillistetuistatietojärjestelmien tarkastajista ja muista valtuutetuistaammattilaisista.

Tehtyjen tarkastusten perusteella kirkon tilintarkastusosastokatsoo, että kirkon vastaanottamia lahjoituksia, menoja ja kirkonvaroja on vuonna 2011 kirjattu ja hallinnoitu kaikin puolin


48

asianmukaisten tilintarkastuskäytäntöjen, hyväksyttyjentalousarvioiden sekä kirkon menettelytapojen ja käytäntöjenmukaisesti.

Kunnioittavastikirkon tilintarkastusosastoRobert W. Cantwelljohtaja

R O B E R T W . C A N T W E L L

49

Tilastoraportti 2011Brook P. Halesensimmäisen presidenttikunnan sihteeri

Ensimmäinen presidenttikunta on julkaissut tiedoksi kirkonjäsenille seuraavan tilastoraportin kirkon kasvusta ja tilanteesta31. joulukuuta 2011.

Kirkon yksiköitäVaarnoja 2 946

Lähetyskenttiä 340

Piirejä 608

Seurakuntia 28 784

Kirkon jäseniäKoko jäsenmäärä 14 441 346

Uusia jäsenlapsia vuonna 2011 119 917

Käännynnäisiä kastettu vuonna 2011 281 312

LähetyssaarnaajiaKokoaikaisia lähetyssaarnaajia 55 410

Kirkon palvelulähetyssaarnaajia 22 299

TemppeleitäTemppeleitä, jotka on vihitty vuonna 2011(San Salvadorin temppeli El Salvadorissaja Quetzaltenangon temppeliGuatemalassa)

2

Temppeleitä, jotka on vihitty uudelleenvuonna 2011 (Atlantan temppeliGeorgiassa)

1


50

Toiminnassa olevia temppeleitä 136

Viime huhtikuun yleiskonferenssin jälkeen kuolleitaentisiä kirkon johtavia virkailijoita ja muita henkilöitä

Vanhimmat Marion D. Hanks, Jack H Goaslind jr., Monte J.Brough, Ronald E. Poelman, Keith W. Wilcox ja Harold G. Hillam,kaikki seisemänkymmenen koorumien entisiä jäseniä; sisaretJoy F. Evans ja Chieko N. Okazaki, entisiä neuvonantajiaApuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa; sisar Norma VoloySonntag, vanhin Philip T. Sonntagin, täysinpalvelleen johtavanauktoriteetin, vaimo; sisar Leola George, vanhin Lloyd P. Georgen,seitsemänkymmenen koorumin entisen jäsenen, vaimo; sisarArgelia Villanueva de Alvarez, vanhin Lino Alvarezin,seitsemänkymmenen koorumin entisen jäsenen, vaimo; ja veliWendell M. Smoot jr., tabernaakkelikuoron entinen johtaja. ◼

B R O O K P . H A L E S

51

Viinitarhan työmiehetVanhin Jeffrey R. Hollandkahdentoista apostolin koorumista

Kuuntelettehan, kuinka Pyhän Hengen kehotus kertooteille juuri nyt, juuri tällä hetkellä, että teidän tuleeottaa vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksenlahja.

Niiden kutsumisten ja vapauttamisten valossa, joistaensimmäinen presidenttikunta on juuri ilmoittanut, saanenpuhua meidän kaikkien puolesta sanoessani, että me muistammeja rakastamme aina niitä, jotka ovat palvelleet niin uskollisesti,aivan kuten me heti rakastamme niitä, jotka ovat nyt saaneettehtävän, ja toivotamme heidät tervetulleiksi. Sydämellisetkiitoksemme teille jokaiselle.

Haluaisin puhua Vapahtajan vertauksesta, jossa isäntä”aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä”. Otettuaantöihin ensimmäisen ryhmän aamukuudelta, hän palasiyhdeksältä, puoliltapäivin ja kolmelta iltapäivällä palkaten lisäätyömiehiä, kun sadonkorjuussa tuli yhä suurempi kiire. Pyhissäkirjoituksissa sanotaan, että hän palasi viimeisen kerran”yhdennellätoista tunnilla” (noin viideltä iltapäivällä) ja palkkasivielä viimeiset. Sitten vain tuntia myöhemmin kaikki työmiehetkokoontuivat hakemaan päiväpalkkaansa. Yllättävää oli, ettäkaikki saivat saman palkan, vaikka olivat tehneet työtä erituntimäärän. Ensimmäisinä palkatut suuttuivat heti sanoen:”Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin ja siltisinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneetpäivän kuorman ja helteen.”1 Lukiessanne tätä vertausta oletteehkäpä tekin niiden työmiesten tavoin tunteneet, että tässä tehtiinvääryyttä. Saanen puhua lyhyesti tästä asiasta.


52

Ensinnäkin on tärkeää huomata, että ketään ei ole kohdeltutässä epäoikeudenmukaisesti. Ensimmäiset työmiehet sopivattäydestä päiväpalkasta, ja he saivat sen. Lisäksi voin vainkuvitella, että he olivat hyvin kiitollisia saadessaan työn.Vapahtajan aikoina keskiverto mies ja hänen perheensä eivätvoineet tehdä juuri muuta kuin elää sillä, mitä he sinä päivänäansaitsivat. Jos ei tehnyt työtä tai viljellyt maata tai kalastanut taimyynyt, ei luultavasti syönyt. Koska halukkaita työmiehiä olienemmän kuin työpaikkoja, nämä ensimmäisenä valitut miehetolivat onnekkaimpia sen aamun kaikista työnhakijoista.

Jos tosiaan pitäisi tuntea myötätuntoa jotakuta kohtaan, sitäpitäisi ainakin aluksi tuntea niitä miehiä kohtaan, joita ei valittu jajoilla oli myös perhe ruokittavana ja vaatetettavana. Joitakinheistä ei tuntunut koskaan onnistavan. Joka kerta isännänkäydessä päivän mittaan paikalla, he näkivät aina, että valittiinjoku toinen.

Mutta aivan päivän päättyessä isäntä palaa yllättäenviidennen kerran ja esittää merkittävän yhdennentoista hetkentarjouksen! Nämä viimeiset ja lannistuneimmat työmiehet, jotkakuulevat ainoastaan, että heitä tullaan kohtelemaanoikeudenmukaisesti, ottavat vastaan työn edes tiedustelemattapalkkaa, koska he tietävät, että mikä tahansa on parempaa kuin seei mitään, mitä he ovat siihen saakka saaneet. Kun he sittenkokoontuvat palkkaa saamaan, he ovat ällistyneitä saadessaansaman kuin kaikki muut! Kuinka yllättyneitä he varmasti ovatolleet ja kuinka todella, todella kiitollisia! Sellaista myötätuntoa eivarmasti ollut yhtenäkään heidän kaikista työpäivistään ikinäkoettu.

Ensimmäisten työmiesten purnaus on mielestäni nähtäväkertomuksessa tämän tulkinnan mukaisena. Vertauksen isäntäsanookin heille (ja mukailen hänen sanojaan vain hieman):”Ystäväni, enhän minä tee teille vääryyttä. Emmekö me sopineetdenaarista, hyvästä palkasta? Olitte hyvin iloisia saadessannetyön, ja minä olen hyvin tyytyväinen siihen, kuinka palvelitte. Tesaatte täyden palkan. Ottakaa se ja nauttikaa siunauksesta. Mitämuihin tulee, kai minä saan omallani tehdä mitä haluan.” Sitten tämäläpitunkeva kysymys kenelle tahansa, jonka on tarpeen kuulla sesilloin tai nyt: ”Katsotteko te karsaasti sitä, että minä olen hyvä?”

J E F F R E Y R . H O L L A N D

53

Veljet ja sisaret, elämässämme tulee olemaan aikoja, jolloinjoku toinen saa odottamattoman siunauksen tai ottaa vastaanjonkin erityisen tunnustuksen. Saanen pyytää meitä olemaanloukkaantumatta – ja etenkään olemaan tuntematta kateutta –kun jollakulla toisella käy hyvä onni. Me emme vähene, kun jokutoinen saa lisää. Me emme ole kilpajuoksussa toisiamme vastaan,jotta näkisimme, kuka on rikkain tai lahjakkain tai kaunein taiedes siunatuin. Se kilpajuoksu, jossa todella olemme, on kilpasyntiä vastaan, ja kateus on varmasti synneistäyleismaailmallisin.

Lisäksi kateus on erhe, joka vain jatkaa työtään. On selvää,että me kärsimme vähän, kun meitä kohtaa jokin epäonni, muttakateus vaatii meitä kärsimään kaikesta hyvästä onnesta, jokakohtaa ketä tahansa tuntemaamme ihmistä! Miten valoisatulevaisuudennäkymä se onkaan – nielaista annos etikkaa jokakerta, kun joku ympärillä oleva kokee onnen hetken!Puhumattakaan siitä lopussa kokemastamme mielipahasta, kunhuomaamme, että Jumala tosiaan on sekä oikeudenmukainen ettäarmollinen antaessaan kaikille, jotka ovat Hänen luonaan, ”kokoomaisuutensa”2, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan. Niinpäensimmäinen opetus Herran viinitarhasta on: himoitseminen,murjottaminen tai muiden lannistaminen eivät kohota teidänasemaanne eikä jonkun toisen halventaminen paranna teidänminäkuvaanne. Olkaa siis ystävällisiä ja olkaa kiitollisia siitä, ettäJumala on hyvä. Se on onnellinen elämäntapa.

Toinen seikka, jonka haluan ottaa esiin tästä vertauksesta, onse murheellinen erehdys, jonka jotkut saattaisivat tehdä, jos heluopuisivat päivän päättyessä palkastaan, koska he olivathuolissaan oletetuista ongelmista aiemmin päivällä. Tässä eisanota, että kukaan olisi heittänyt kolikkoaan isännän kasvoille jarynnännyt pois pennittömänä, mutta joku olisi saattanut niintehdä.

Rakkaat veljeni ja sisareni, se, mitä tässä kertomuksessatapahtui yhdeksältä tai puoliltapäivin tai kolmelta iltapäivällä, onmerkityksetöntä verrattuna siihen ihmeelliseen ja runsaaseenpalkkaan, joka annetaan kaikille päivän päättyessä. Uskon kaavaon olla sinnikäs, tehdä työtä, kestää loppuun asti ja antaaaiempien tuntien ahdistuksen – olipa se todellista tai kuviteltua –


54

hellittää lopullisen palkinnon runsauden rinnalla. Älkää vatvokovanhoja asioita tai epäkohtia – älkää itseänne älkääkänaapurianne kohtaan, ja voisin lisätä: älkääkä edes tätä todellistaja elävää kirkkoa kohtaan. Teidän elämänne, naapurinne elämänja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin majesteettisuus tulee ilmiviimeisenä päivänä, vaikka sitä majesteettisuutta ei jokainen ainahuomaisikaan aiemmin. Älkää siis hätääntykö sellaisesta, mitätapahtui yhdeksältä aamulla, sillä Jumalan armo pyrkiipalkitsemaan teidät kuudelta illalla – ovatpa työjärjestelynnepäivän aikana olleet millaisia tahansa.

Me kulutamme hyvin kallisarvoista emotionaalista jahengellistä pääomaa takertumalla sitkeästi muistoon väärästäsävelestä, jonka soitimme lapsuuden pianoesityksessä, taijostakin, mitä puoliso sanoi tai teki 20 vuotta sitten ja jota aiommeriiputtaa hänen päänsä päällä toiset 20 vuotta, tai jostakintapahtumasta kirkon historiassa, joka osoitti enemmän taivähemmän, että kuolevaisilla on aina vaikeuksia olla heihinkohdistettujen kuolemattomien toiveiden veroisia. Vaikka jokinnoista epäkohdista ei olisi lähtöisin teistä, se voi päättyä teihin. Jamillaisen palkinnon tulettekaan saamaan tuosta teosta, kunviinitarhan Herra katsoo teitä silmiin ja tilit tasataan maallisenpäivämme päättyessä.

Se johtaakin kolmanteen ja viimeiseen kohtaani. Tämävertaus – kuten muutkaan vertaukset – ei todellisuudessa kosketyömiehiä tai palkkoja yhtään sen enempää kuin ne toisetkoskevat lampaita ja vuohia. Se on kertomus Jumalanhyvyydestä, Hänen kärsivällisyydestään ja anteeksiannostaansekä Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Se on kertomusanteliaisuudesta ja myötätunnosta. Se on kertomus armosta. Setähdentää ajatusta, jonka kuulin monia vuosia sitten, ettävarmastikin se, mistä Jumala nauttii eniten Jumalana olemisessa,on se sykähdyttävä ilo siitä, että voi olla armollinen etenkin niitäkohtaan, jotka eivät odota sitä ja joista usein tuntuu, etteivät heansaitse sitä.

En tiedä, kenen tässä laajassa kuulijakunnassa tänään kentieson saatava kuulla tähän vertaukseen sisältyvä anteeksiannonsanoma, mutta riippumatta siitä, kuinka myöhässä luuletteolevanne, kuinka monia tilaisuuksia luulette menettäneenne,


55

kuinka monia virheitä tunnette tehneenne tai riippumattakyvyistä, joita luulette itseltänne puuttuvan, tai riippumatta siitä,kuinka kauas kodista ja perheestä ja Jumalasta tunnettematkanneenne, minä todistan, että te ette ole matkanneetjumalallisen rakkauden ulottumattomiin. Teidän ei olemahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksenääretön valo loistaisi sinne.

Jos ette ole vielä kirkkomme jäseniä tai olette joskus olleetmutta ette ole enää, kummassakaan tapauksessa te ette oletehneet mitään sellaista, mitä ei voi korjata. Ei ole sellaistaongelmaa, jota ette voisi voittaa. Ei ole sellaista unelmaa, joka eiajan ja iankaikkisuuden kuluessa voisi vielä toteutua. Vaikkatunnettekin olevanne hukassa ja yhdennentoista tunninviimeinen työmies, viinitarhan Herra seisoo yhä viittomassa.”[Astukaa] rohkeasti armon valtaistuimen eteen”3 ja langetkaaIsraelin Pyhän jalkojen juureen. Tulkaa ja kestitkää itseänneilmaiseksi ja maksutta4 Herran pöydässä.

Esitän erityisesti vetoomuksen aviomiehille ja isille,pappeudenhaltijoille tai tuleville pappeudenhaltijoille, Lehinsanoin: ”Herätkää ja nouskaa tomusta – – ja olkaa miehiä.”5 Eiaina mutta usein juuri miehet päättävät olla vastaamatta kutsuunkäydä joukkohon.6 Naiset ja lapset vaikuttavat monestiauliimmilta. Veljet, astukaa esiin. Tehkää se itsenne vuoksi.Tehkää se niiden vuoksi, jotka rakastavat teitä ja rukoilevat, ettätoimitte. Tehkää se Herran Jeesuksen Kristuksen vuoksi, jokamaksoi käsittämättömän hinnan tulevaisuudesta, jonka Hänhaluaa teidän saavan.

Rakkaat veljeni ja sisareni, niille teistä, joita evankeliumi onsiunannut monen vuoden ajan, koska olitte niin onnekkaita, ettälöysitte sen varhain, niille teistä, jotka olette tulleet evankeliuminpiiriin asteittain ja vaiheittain myöhemmin, ja niille teistä –olettepa jäseniä tai ette vielä – jotka yhä kenties odottelette, teillejokaiselle, yhdelle ja kaikille, minä todistan Jumalan rakkaudenuudistavasta voimasta ja Hänen armonsa ihmeestä. Hän välittääsiitä uskosta, johon viimein päädytte, ei siitä, minä päivän hetkenäsiihen saavutte.

Jos siis olette tehneet liittoja, pitäkää ne. Jos ette ole tehneetniitä, tehkää ne. Jos olette tehneet ne ja rikkoneet ne, tehkää


56

1.2.3.4.5.

6.

parannus ja korjatkaa ne. Koskaan ei ole liian myöhäistä niinkauan kuin viinitarhan Mestari sanoo, että aikaa on.Kuuntelettehan, kuinka Pyhän Hengen kehotus kertoo teille juurinyt, juuri tällä hetkellä, että teidän tulee ottaa vastaan HerranJeesuksen Kristuksen sovituksen lahja ja nauttia osallisuudestaHänen työhönsä. Älkää viivytelkö. Alkaa olla myöhä. JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetKs. Matt. 20:1–15.Luuk. 12:44.Hepr. 4:16.Ks. Jes. 55:1.2. Nefi 1:14, 21.

Ks. ”Herran taistoon kaikki”, MAP-lauluja, 164.


57

Menkäämme itseemme:sakramentti, temppeli jauhrautuva palveleminenVanhin Robert D. Haleskahdentoista apostolin koorumista

Meistä tulee kääntyneitä ja hengellisesti omavaraisia,kun rukoillen elämme liittojemme mukaan.

Vapahtaja kertoi opetuslapsilleen pojasta, joka jätti varakkaanisänsä, lähti kauas vieraille maille ja tuhlasi perintönsä. Kun koittinälänhätä, nuori mies hakeutui halveksittuun sikopaimenentyöhön. Hän oli niin nälissään, että halusi syödä eläimilletarkoitettuja palkoja.

Tämän nuorukaisen ollessa poissa kotoa, kaukana siitäpaikasta, jossa hän halusi olla, sekä kärsiessä puutteesta hänenelämässään tapahtui jotakin, millä oli iankaikkista merkitystä.Vapahtajan sanoin ”poika meni itseensä”1. Hän muisti kuka oli,tajusi mistä oli jäänyt paitsi ja alkoi haluta niitä siunauksia, joitahänen isänsä talossa oli runsain määrin.

Läpi elämämme, niin synkkyyden, haasteiden, murheen kuinsynninkin aikoina, me saatamme tuntea Pyhän Hengenmuistuttavan meitä siitä, että me todella olemme huolehtivantaivaallisen Isän poikia ja tyttäriä ja että Hän rakastaa meitä.Silloin kaipaamme niitä pyhiä siunauksia, joita ainoastaan Hänvoi tarjota. Tällaisina aikoina meidän pitäisi pyrkiä menemäänitseemme ja palaamaan takaisin Vapahtajamme rakkauden valoon.

Kaikki taivaallisen Isän lapset ovat oikeutettuja noihinsiunauksiin. Noiden siunausten haluaminen, mukaan lukien ilonja onnen täyteinen elämä, on olennainen osa taivaallisen Isänsuunnitelmaa meitä jokaista varten. Profeetta Alma opetti:


58

”Vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämänhalun tehdä työtä itsessänne.”2

Kun meidän hengelliset halumme kasvavat, meistä tuleehengellisesti omavaraisia. Kuinka sitten autamme muita,itseämme ja perhettämme saamaan suuremman halun seurataVapahtajaa ja elää Hänen evankeliuminsa mukaan? Kuinkavahvistamme haluamme tehdä parannus, tulla kelvolliseksi jakestää loppuun asti? Kuinka autamme nuoriamme ja nuoriaaikuisiamme antamaan näiden halujen tehdä työtä itsessään,kunnes he ovat kääntyneet ja heistä on tullut todellisia pyhiäKristuksen sovituksen kautta3?

Meistä tulee kääntyneitä ja hengellisesti omavaraisia, kunrukoillen elämme liittojemme mukaan – nautimme sakramentinkelvollisina, olemme kelvollisia saamaan temppelisuosituksen japalvelemme uhrautuvasti muita.

Nauttiaksemme sakramentin kelvollisena me pidämmemielessämme, että olemme uudistamassa kasteessa tekemäämmeliittoa. Jotta sakramentti olisi hengellisesti puhdistava kokemusjoka viikko, meidän täytyy valmistautua ennen kuin tulemmesakramenttikokoukseen. Me teemme sen jättämällätarkoituksellisesti sivuun päivittäiset työmme ja huvimme jalakkaamalla ajattelemasta maailmallisia asioita ja huolehtimastaniistä. Kun teemme niin, teemme mielessämme jasydämessämme tilaa Pyhälle Hengelle.

Sitten olemme valmiita pohtimaan sovitusta. Sen sijaan ettäajattelisimme pelkästään Vapahtajan kärsimistä ja kuolemaa,meidän pohtimisemme auttaa meitä ymmärtämään, ettäVapahtajan uhrauksen ansiosta meillä on toivo, tilaisuus ja voimatehdä todellisia, vilpittömiä muutoksia elämässämme.

Laulaessamme sakramenttilaulun, osallistuessammesakramenttirukouksiin ja nauttiessamme Hänen lihansa javerensä vertauskuvat me pyydämme rukoillen anteeksiantoasynneistämme ja vajavuuksistamme. Me ajattelemme niitälupauksia, joita olemme tehneet ja pitäneet kuluneella viikolla, jateemme erityisiä henkilökohtaisia sitoumuksia seurataVapahtajaa tulevalla viikolla.

Vanhemmat ja johtohenkilöt, te voitte auttaa nuoriakokemaan sakramentin vertaansa vailla olevat siunaukset, kun

R O B E R T D . H A L E S

59

annatte heille erityisiä tilaisuuksia oppia ja keskustellasovituksesta ja huomata sen merkitys omassa elämässään.Antakaa heidän itse tutkia pyhiä kirjoituksia ja opettaa toisiaanomien kokemustensa perusteella.

Isillä, pappeusjohtajilla ja koorumien johtokunnilla onerityinen vastuu auttaa Aaronin pappeuden haltijoitavalmistautumaan vilpittömästi suorittamaan pyhätsakramenttitehtävänsä. Tämä valmistautuminen tapahtuu viikonvarrella elämällä evankeliumin mittapuiden mukaan. Kun nuoretmiehet valmistavat, siunaavat ja jakavat sakramentin kelvollisinaja kunnioittavasti, he seuraavat kirjaimellisesti Vapahtajanviimeisellä aterialla antamaa esimerkkiä4, ja heistä tulee Hänenkaltaisiaan.

Todistan, että sakramentti antaa meille tilaisuuden mennäitseemme ja kokea sydämessämme ”voimallinen muutos”5 –muistaa, keitä me olemme ja mitä me eniten haluamme. Kunuudistamme liiton pitää käskyt, me saamme Pyhän Hengenkumppanuuden johdattamaan meidät takaisin taivaallisenIsämme luokse. Ei ole ihme, että meitä on käsketty”[kokoontumaan] usein yhteen nauttimaan leipää ja [vettä]”6 janauttimaan sakramentti sielullemme7.

Meidän halumme palata taivaallisen Isän luokse kasvaa, kunmeistä sakramentin nauttimisen lisäksi tulee kelvollisia saamaantemppelisuositus. Meistä tulee kelvollisia, kun olemmetunnollisesti ja päättäväisesti kuuliaisia käskyille. Tämäkuuliaisuus alkaa lapsuudessa ja vahvistuu valmistautumisenvuosien aikana Aaronin pappeudessa ja Nuorissa Naisissasaatujen kokemusten myötä. Sitten toivon mukaan papit jalehvänsitojat asettavat tavoitteita ja eritoten valmistautuvatsaamaan endaumentin ja tulemaan sinetöidyksi temppelissä.

Mitä ovat suosituksen haltijoiden mittapuut? Psalmienkirjoittaja muistuttaa meitä:

”Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhäänpaikkaan?

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän.”8

Kelvollisuus saada temppelisuositus antaa meille voimaapitää temppeliliittomme. Kuinka me henkilökohtaisesti saammetuota voimaa? Me pyrimme saamaan todistuksen taivaallisesta


60

Isästä, Jeesuksesta Kristuksesta, Pyhästä Hengestä, sovituksentodellisuudesta sekä profeetta Joseph Smithin ja palautuksentotuudellisuudesta. Me tuemme johtajiamme, kohtelemmeperhettämme ystävällisesti, todistamme Herran tosi kirkosta,osallistumme kirkon kokouksiimme, kunnioitamme liittojamme,täytämme tehtävämme vanhempina ja elämme hyveellisesti.Saatatte sanoa, että tuo kuulostaa ihan uskollisena myöhempienaikojen pyhänä olemiselta! Olette oikeassa. Temppelisuosituksenhaltijoita koskeva vaatimustaso ei ole meille liian korkea. Se onyksinkertaisesti sitä, että elää uskollisesti evankeliumin mukaanja seuraa profeettoja.

Sitten endaumentin saaneina temppelisuosituksen haltijoiname alamme elää Kristuksen kaltaista elämää. Siihen kuuluukuuliaisuus, uhrausten tekeminen käskyjen pitämiseksi, muidenrakastaminen, siveellisyys ajatuksissa ja teoissa sekä itsestämmeantaminen Jumalan valtakunnan rakentamiseksi. Vapahtajansovituksen kautta ja seuraamalla näitä perustavanlaatuisiauskollisuuden malleja me saamme voiman korkeudesta9

kohdataksemme elämän haasteet. Me tarvitsemme tätäjumalallista voimaa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Se onvoima, jonka saamme vain temppelitoimitusten välityksellä.Todistan, että ne uhraukset, joita teemme saadaksemmetemppelitoimitukset, ovat kaiken näkemämme vaivan arvoisia.

Kun meidän halumme oppia evankeliumia ja elää senmukaan kasvaa, me pyrimme luontaisesti palvelemaantoisiamme. Vapahtaja sanoi Pietarille: ”Kun olet [kääntynyt],vahvista veljiäsi.”10 Minusta tuntuu, että tämän päivän nuorillaon syvä halu palvella ja siunata muita – vaikuttaa tässämaailmassa. He kaipaavat myös sitä iloa, jota heidän palvelunsatuo.

Nuorten on kuitenkin vaikea ymmärtää, kuinka heidännykyiset toimensa joko valmistavat heitä palvelutilaisuuksiintulevaisuudessa tai estävät heitä osallistumasta niihin. Meilläkaikilla on ehdoton velvollisuus11 auttaa nuoriammevalmistautumaan elinikäiseen palvelutyöhön auttamalla heitätulemaan omavaraisiksi. Hengellisen omavaraisuuden lisäksi,mitä olemme käsitelleet, on olemassa ajallinen omavaraisuus,johon sisältyy korkea-asteen koulutus tai ammatillinen koulutus,


61

1. 2.

työnteon oppiminen ja varojen mukaan eläminen. Välttämällävelkaa ja säästämällä rahaa nyt olemme tulevina vuosina valmiitapalvelemaan kirkossa kokoaikaisesti. Sekä ajallisen ettähengellisen omavaraisuuden tarkoituksena on päästäkorkeammalle maaperälle, jotta voisimme kohottaa apuatarvitsevia.

Olimmepa nuoria tai vanhoja, se mitä teemme tänään,ratkaisee sen palvelutyön, jota kykenemme tekemään ja jostavoimme nauttia tulevaisuudessa. Kuten runoilija muistuttaameitä: ”Lause murheisin milloinkaan ilmoille soinut on tämä:’Niin olisi olla voinut.’”12 Älkäämme eläkö elämäämme katuensitä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä!

Rakkaat veljet ja sisaret, se nuori mies, josta Vapahtaja puhui,se, jota sanomme tuhlaajapojaksi, palasi kotiin. Hänen isänsä eiollut unohtanut häntä; isä odotti häntä. Ja ”kun poika vielä olikaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan – – jasuuteli häntä.”13 Poikansa paluun kunniaksi isä haetutti vaatteetja sormuksen ja käski tuomaan syöttövasikan juhlaa varten14 –muistutuksena siitä, ettei mitään siunauksia evätä, jos kestämmeuskollisesti tiellämme takaisin taivaallisen Isämme luokse.

Hänen rakkautensa ja Hänen Poikansa rakkaus sydämessänihaastan jokaisen meistä noudattamaan hengellisiä halujamme jamenemään itseemme. Pitäkää yksityinen palaveri peilin ääressä jakysykää itseltänne: ”Miten minulta sujuu liittojeni mukaaneläminen?” Olemme oikealla polulla, kun voimme sanoa:”Nautin sakramentin kelvollisena joka viikko, olentemppelikelpoinen ja teen uhrauksia palvellakseni ja siunataksenimuita.”

Lausun erityisen todistukseni, että Jumala rakastaa meitäjokaista niin paljon, ”että antoi ainoan Poikansa”15 sovittamaanmeidän syntimme. Hän tuntee meidät ja odottaa meitä silloinkinkun olemme hyvin kaukana. Kun toimimme halujemme mukaanja menemme itseemme, meidät ”[ympäröidään] iankaikkisesti – –hänen rakkautensa käsivarsilla”16 ja toivotetaan tervetulleiksikotiin. Todistan tästä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksenpyhässä nimessä. Aamen.

ViitteetLuuk. 15:17. Alma 32:27.


62

3.4.5.

6.7.8.9.

10.11.

12.

13.14.15.Joh.16.

Ks. Moosia 3:19.Ks. Matt. 26:17–28; Luuk. 22:1–20.Alma 5:12; ks. myös Moosia 5:2;Alma 5:13–14.Moroni 6:6.Ks. Moroni 4:3; OL 20:77.Ps. 24:3–4.Ks. OL 95:8.Luuk. 22:32.Ks. OL 123:11.

John Greenleaf Whittier, ”MaudMüller”, The Complete PoeticalWorks of Whittier, 1894, s. 48.Luuk. 15:20.Ks. Luuk. 15:22–24.3:16.2. Nefi 1:15.


63

Usko, rohkeus,tyytyväisyys – sanomayksinhuoltajilleVanhin David S. Baxterseitsemänkymmenen koorumista

Pyritte kasvattamaan lapsenne valossa ja totuudessatietäen, että vaikka ette voi muuttaa mennyttä, voittemuokata tulevaisuutta.

Sanomani on tarkoitettu kirkossa oleville yksinhuoltajille,joista suurin osa on yksinhuoltajaäitejä – teille urheille naisille,jotka vaihtelevista elämäntilanteista johtuen kasvatatte lapsia jahoidatte kotia yksin. Ehkä olette jääneet leskeksi tai eronneet.Saatatte kamppailla yksinhuoltajuuden haasteiden kanssa senvuoksi, että olette kääntyneet väärään suuntaan avioliittoasolmimatta, mutta nykyään elätte evankeliumin piirissämuutettuanne elämänne suunnan. On siunattua, että olettevälttäneet sen tyyppisen kumppanuuden, joka tulisihyveellisyyden ja opetuslapseuden kustannuksella. Se olisi aivanliian korkea hinta maksettavaksi.

Vaikka olette saattaneet aika ajoin kysyä: Miksi minä?, niinjuuri elämän vaikeuksien kautta me kasvamme kohti jumaluutta,kun luonnettamme muokataan ahdistuksen ahjossa elämämmevarrella Jumalan kunnioittaessa ihmisen tahdonvapautta. Kutenvanhin Neal A. Maxwell huomautti, me emme voi laskea kaikkeayhteen tai saada kaikkea täsmäämään, koska ”meillä ei olekaikkia lukuja”.1

Olivatpa olosuhteenne tai syyt niihin mitä hyvänsä, oletteaivan ihania. Kohtaatte elämän kamppailut päivittäin tehdenenimmäkseen yksin sen työn, joka on aina tarkoitettu kahdelle.


64

Teidän täytyy olla sekä isä että äiti. Te hoidatte kotiinne liittyvätasiat, huolehditte perheestänne, joskus ponnistelette, jottarahanne riittäisivät, ja ihmeellisesti teillä on jopa voimavarojapalvella kirkossa merkittävin tavoin. Te hoivaatte lapsianne. Teitkette ja rukoilette heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Tehaluatte heille kaikkein parasta, mutta joka ilta kannatte huoltasiitä, ettei teidän parhaanne ehkä koskaan ole kyllin hyvää.

Vaikken halua puhua liikaa itsestäni, minä olen sellaisestakodista lähtöisin. Suurimman osan lapsuuttani januoruusvuosiani äitini kasvatti meidät yksin köyhissä oloissa.Rahaa säännösteltiin tarkasti. Äitini sinnitteli sisäisenyksinäisyyden kanssa toivoen toisinaan kipeästi tukea jakumppanuutta. Tästä kaikesta huolimatta äidissäni oli kuitenkinarvokkuutta, ja hän oli mahtavan päättäväisyyden ja puhtaanskottilaisen sisun lähde.

Onneksi hänen myöhäisemmät vuotensa olivat alkuasiunatumpia. Hän meni naimisiin uuden käännynnäisen kanssa,joka oli leski. Heidät sinetöitiin Lontoon temppelissä, jamyöhemmin he palvelivat siellä lyhyen aikaatoimitustyöntekijöinä. He olivat yhdessä lähesneljännesvuosisadan, onnellisia ja tyytyväisiä kuolemaansa asti.

Teitä hyviä naisia, jotka kohtaatte samankaltaisia olosuhteitaja jotka osoitatte samaa sinnikkyyttä vuosi toisensa jälkeen, onkirkossa monia ympäri maailman.

Te ette toivoneet tai suunnitelleet, rukoilleet tai odottaneetaivan tätä, kun aloititte taipaleenne vuosia sitten. Matkallanneelämän halki on ollut töyssyjä, mutkia ja kiertoteitä, mikä onuseimmiten ollut seurausta elämästä langenneessa maailmassa,jonka on tarkoitus olla koetus- ja testauspaikka.

Samaan aikaan pyritte kasvattamaan lapsennevanhurskaudessa ja totuudessa tietäen, että vaikka ette voimuuttaa mennyttä, voitte muokata tulevaisuutta. Matkan varrellate saatte korvaavia siunauksia, vaikka ne eivät olisikaan hetiilmeisiä.

Jumalan avun turvin teidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.Lapsenne varttuvat aikuisiksi ja ylistävät teitä autuaiksi, ja jokaikinen heidän monista saavutuksistaan on oleva kunnianosoitusteille.

D A V I D S . B A X T E R

65

Ettehän vain koskaan ajattele olevanne jonkinlaisessa kirkonjäsenyyden toisarvoisessa alaluokassa, jotenkin vähemmänoikeutettuja Herran siunauksiin kuin muut. Jumalanvaltakunnassa ei ole toisen luokan kansalaisia.

Me toivomme, että kun käytte kirkossa ja näette näennäisenkokonaisia ja onnellisia perheitä tai kuulette jonkun puhuvanperheen ihanteista, olette iloisia kuuluessanne kirkkoon, jokakeskittyy perheisiin ja opettaa niiden keskeistä tehtäväätaivaallisen Isän suunnitelmassa Hänen lastensa onneksi. Ettämaailman katastrofien ja moraalin rappion keskellä meillä onoppi, valtuus, toimitukset ja liitot, jotka tarjoavat suurimmantoivon maailmalle, mukaan lukien lastenne ja heidäntulevaisuudessa muodostamiensa perheiden onni.

Syyskuun 2006 yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessapresidentti Gordon B. Hinckley puhui kokemuksesta, jonka olikertonut eräs eronnut yksinhuoltajaäiti, jolla oli seitsemän siihenaikaan 7–16-vuotiasta lasta. Hän oli mennyt viemään jotakinkadun toisella puolella asuvalle naapurille. Hän kertoi:

”Kun käännyin palatakseni takaisin kotiin, näin ikkunoissavalot. Kuulin mielessäni, kuinka lasteni äänet olivat kaikuneetlähtiessäni talosta muutama minuutti aikaisemmin. He kyselivät:’Äiti, mitä meillä on päivälliseksi?’ ’Voitko viedä minutkirjastoon?’ ’Minun on saatava julistekartonkia tänä iltana.’Väsyneenä ja uupuneena katselin taloa ja näin valon jokahuoneessa. Ajattelin kaikkia lapsia, jotka olivat kotonaodottamassa minua huolehtimaan heidän tarpeistaan. Kuormanituntui raskaammalta kuin jaksaisin kantaa.

Muistan katselleeni taivasta kyynelteni läpi ja sanoneeni:’Rakas Isä, en kerta kaikkiaan pysty siihen tänä iltana. Olen liianväsynyt. En pysty siihen. En voi mennä kotiin ja huolehtiakaikista noista lapsista yksin. Voisinko tulla Sinun luoksesi ja ollaluonasi edes yhden yön?’ – –

En oikeastaan kuullut vastauksen sanoja, mutta kuulin nemielessäni. Vastaus oli: ’Ei, lapseni, et voi tulla luokseni nyt. – –Mutta minä voin kyllä tulla sinun luoksesi.’ ”2

Kiitos, sisaret, kaikesta, mitä teette kasvattaaksenneperhettänne ja ylläpitääksenne rakastavaa kotia, jossa onhyvyyttä, rauhaa ja mahdollisuuksia.


66

Vaikka tunnette usein olevanne yksin, todellisuudessa etteole koskaan aivan yksin. Kun kuljette eteenpäin kärsivällisesti jauskossa, kaitselmus kulkee kanssanne ja taivas antaa tarvittavatsiunauksensa.

Perspektiivinne ja näkökulmanne elämään muuttuu, kun sensijaan että olisitte allapäin, katsottekin ylöspäin.

Monet teistä ovat jo havainneet sen merkittävän, kaikenmuuttavan totuuden, että kun elää pyrkien kannattelemaantoisten kuormia, omat kuormat kevenevät. Vaikka olosuhteeteivät ehkä ole muuttuneet, oma asenne on. Kykenettekohtaamaan omat koettelemuksenne hyväksyen ne helpommin,ymmärtäen ne sydämessänne paremmin ja tuntien syvempääkiitollisuutta siitä, mitä teillä on, sen sijaan että tuskailisitte sentakia, mikä teiltä vielä puuttuu.

Olette huomanneet, että aina kun tarjoamme toiveikastaluottoa niille, joiden elämän tili näyttää tyhjältä, meidän omatlohdun lippaamme täydentyvät ja täyttyvät. Maljamme ontodella ”ylitsevuotavainen” (Ps. 23:5).

Elämällä kuuliaisesti te ja lapsenne voitte eräänä päivänänauttia niistä siunauksista, jotka tulevat, kun saa olla osakokonaista, iankaikkista perhettä.

Jäsenet ja johtajat, voisitteko tukea yksinhuoltajaperheitäenemmän heitä tuomitsematta tai väheksymättä? Voisittekokenties opastaa näiden perheiden nuoria, etenkin tarjoamallanuorille miehille esimerkkejä siitä, mitä hyvät miehet tekevät jakuinka hyvät miehet elävät? Toimitteko te isien puuttuessaseuraamisen arvoisina roolimalleina?

On tietysti joitakin yksinhuoltajaperheitä, joissayksinhuoltajana on isä. Veljet, me rukoilemme myös teidänpuolestanne ja osoitamme arvonantoa teitä kohtaan. Tämäsanoma on myös teille.

Yksinhuoltajat, todistan, että kun teette aivan parhaanneihmisen haasteista vaikeimmissa, taivas hymyilee teille. Te ettetosiaan ole yksin. Antakaa Jeesuksen Kristuksen lunastavan,rakastavan voiman kirkastaa elämäänne nyt ja täyttää teidätiankaikkisen lupauksen toivolla. Olkaa rohkeita. Uskokaa jatoivokaa. Tarkastelkaa nykyisyyttä lujina ja katsokaa

D A V I D S . B A X T E R

67

1. 2.

tulevaisuuteen luottavaisina. Jeesuksen Kristuksen nimessä.Aamen.

ViitteetNotwithstanding My Weakness, 1981,s. 68.

”Hänen rakkautensa käsivarsilla”,Liahona, marraskuu 2006, s. 117.


68

Pysy Herran alueella!Vanhin Ulisses Soaresseitsemänkymmenen koorumista

Meidän tulee kysyä päivittäin: ”Sijoittavatko tekoniminut Herran vai vihollisen alueelle?”

Presidentti Thomas S. Monson on kerran sanonut: ”Saankoesittää yksinkertaisen kaavan, jonka avulla voitte arvioidavalintojanne? Se on helppo muistaa: ’Et voi olla oikeassatehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässä tehdessäsi oikein.’” (”Tietäydellisyyteen”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 112.) PresidenttiMonsonin kaava on yksinkertainen ja suoraviivainen. Se toimiisamalla tavoin kuin Lehille annettu Liahona. Jos osoitammeuskoa ja noudatamme Herran käskyjä tunnollisesti, löydämmehelposti oikean suunnan, johon kulkea, erityisesti kunkohtaamme päivittäisiä valintojamme.

Apostoli Paavali muistuttaa meitä vakavasti siitä, kuinkatärkeää on kylvää Hengen peltoon ja varoa kylvämästä lihanpeltoon. Hän sanoi:

”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan.Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Joka kylvää siemenen [lihan] peltoon, korjaa siitä satonatuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satonaikuisen elämän.

Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä,saamme aikanaan korjata sadon.” (Gal. 6:7–9, ks. myös vuoden1938 raamatunkäännös.)

Hengen peltoon kylväminen tarkoittaa sitä, että kaikkienajatustemme, sanojemme ja tekojemme tulee kohottaa meitätaivaallisten vanhempiemme jumalallisuuden tasolle. Pyhätkirjoitukset viittaavat kuitenkin lihaan luonnollisen ihmisenfyysisenä tai lihallisena luonteena, joka saa aikaan sen, että

U L I S S E S S O A R E S

69

ihmisiin vaikuttavat intohimo, halut, himot ja lihan vietit sensijaan, että he etsisivät innoitusta Pyhältä Hengeltä. Jos emmepidä varaamme, nuo vaikutteet, yhdessä maailman pahuudenpaineen kanssa, voivat saada meidät omaksumaan alhaisia jaholtittomia käyttäytymistapoja, joista voi tulla osa luonnettamme.Jotta voisimme välttää nuo huonot vaikutteet, meidän täytyynoudattaa neuvoa, jonka Herra on antanut profeetta JosephSmithille jatkuvasta Hengen peltoon kylvämisestä: ”Ja nyt, älkääväsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta.Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.” (OL 64:33.)

Henkemme jalostamiseksi meitä vaaditaan hylkäämään”kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen,kaikkinainen pahuus” (Ef. 4:31) sekä olemaan viisaitakoetusaikanamme ja riisumaan pois päältämme kaikkiepäpuhtaus (ks. Morm. 9:28).

Kun tutkimme pyhiä kirjoituksia, opimme, että Herran meilleantamien lupausten ehtona on meidän kuuliaisuutemme ja ettänuo lupaukset kannustavat vanhurskaaseen elämään. Noidenlupausten tulee ravita sieluamme ja antaa meille toivoakannustamalla meitä olemaan antamatta periksi, vaikkakohtaammekin päivittäin haasteita, jotka liittyvät elämiseenmaailmassa, jonka eettiset ja moraaliset arvot ovat häviämässä,mikä saa ihmiset entistä enemmän kylvämään lihan peltoon.Mutta kuinka voimme olla varmoja siitä, että valintammeauttavat meitä kylvämään Hengen peltoon eivätkä lihan peltoon?

Presidentti George Albert Smith on kerran sanonut, toistaenisoisänsä neuvon: ”Herran alueen ja Perkeleen alueen välillä onrajalinja, selvästi vedetty. Jos te pysytte Herran puolella tätälinjaa, te tulette olemaan Hänen vaikutuksensa alaisuudessa eikäteillä ole lainkaan halua tehdä väärin; mutta jos te ylitätte viivanpaholaisen puolelle edes tuumankaan verran, te olette kiusaajanvallassa, ja jos hän onnistuu, te ette pysty ajattelemaan tai edesjärkeilemään kunnolla, koska te olette menettäneet HerranHengen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: George Albert Smith, 2011,s. 189.)

Siksipä meidän tulee kysyä päivittäin: ”Sijoittavatko tekoniminut Herran vai vihollisen alueelle?”


70

Profeetta Mormon muistutti kansaansa siitä, kuinka tärkeääon kyetä erottamaan hyvä pahasta:

”Niinpä kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalasta, ja se, mikäon pahaa, tulee Perkeleestä, sillä Perkele on Jumalan vihollinen jataistelee jatkuvasti häntä vastaan ja kutsuu ja houkuttelee syntiinja tekemään sitä, mikä on pahaa, jatkuvasti.

Mutta katso, se mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaatekemään hyvää jatkuvasti.” (Moroni 7:12–13.)

Kristuksen valon, yhdessä Pyhän Hengen kumppanuudenkanssa, tulee auttaa meitä määrittelemään, sijoittaakoelämäntapamme meidät Herran alueelle vai ei. Jos asenteemmeon hyvä, se on Jumalan innoittama, sillä jokainen hyvä asia tuleeJumalalta. Mutta jos meillä on huono asenne, vihollinen vaikuttaameihin, koska hän kehottaa ihmisiä tekemään pahaa.

Afrikkalaiset ovat koskettaneet sydäntänipäättäväisyydellään ja uutteruudellaan pysyä Herran alueella.Vaikeissakin elämänoloissa ne, jotka vastaanottavat kutsun tullaKristuksen luokse, tulevat valoksi maailmalle. Vieraillessanimuutama viikko sitten eräässä seurakunnassa Etelä-Afrikassaminulla oli etuoikeus olla kahden nuoren papin sekä heidänpiispansa ja vaarnanjohtajansa mukana vierailulla heidänkoorumiinsa kuuluvien vähemmän aktiivisten nuorten miestenluona. Minuun teki suuren vaikutuksen se rohkeus ja nöyryys,jota nuo kaksi pappia osoittivat, kun he kutsuivat vähemmänaktiivisia nuoria miehiä palaamaan kirkkoon. Kun he puhuivatnoille vähemmän aktiivisille nuorille miehille, huomasin, ettäheidän kasvonsa heijastivat Vapahtajan valoa ja samalla täyttivätvalolla kaikki heidän ympärillään olevat. He täyttivätvelvollisuuttaan auttaa heikkoja, nostaa hervonneita käsiä javahvistaa voimattomia polvia (ks. OL 81:5). Noiden kahdenpapin asenne sijoitti heidät Herran alueelle, ja he palvelivatvälineenä Hänen käsissään, kun he kutsuivat muita tekemäänsamoin.

Kohdassa OL 20:37 Herra opettaa meille, mitä Hengenpeltoon kylväminen tarkoittaa ja mikä todella sijoittaa meidätHerran alueelle, seuraavalla tavalla: me nöyrrymme Jumalanedessä, tulemme särkynein sydämin ja murtunein mielin jatodistamme seurakunnan edessä, että olemme todella tehneet

U L I S S E S S O A R E S

71

parannuksen kaikista synneistämme, otamme Kristuksen nimenpäällemme, päätämme lujasti palvella Häntä loppuun asti jaosoitamme teoillamme, että olemme saaneet Kristuksen Hengenja meidät on otettu kasteen kautta Hänen kirkkoonsa.Halukkuutemme täyttää nämä liitot valmistaa meitä elämäänJumalan luona korotettuina olentoina. Näiden liittojenmuistamisen tulee ohjata käyttäytymistämmeperhesuhteissamme, keskinäisessä kanssakäymisessämmemuiden kanssa ja erityisesti suhteessamme Vapahtajaan.

Jeesus Kristus loi täydellisen käyttäytymismallin, jonkavaraan me voimme rakentaa asenteemme, jotta voimme täyttäänämä pyhät liitot. Vapahtaja karkotti elämästään kaikkivaikutukset, jotka olisivat saattaneet viedä Hänen huomionsapois Hänen jumalallisesta tehtävästään täällä maan päällä,erityisesti silloin kun vastustaja tai hänen seuraajansa saattoivatHänet kiusaukseen. Vaikka Hän ei tehnyt koskaan syntiä, Hänelläoli särkynyt sydän ja murtunut mieli, täynnä rakkauttataivaallista Isäämme ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän nöyrtyitaivaallisen Isämme edessä hyläten oman tahtonsa täyttääkseensen, mitä Isä oli pyytänyt Häneltä kaikessa loppuun saakka. Jopasinä äärimmäisenä fyysisen ja hengellisen tuskan hetkenä,kantaessaan koko ihmiskunnan synnin taakkaa harteillaan javuotaen verta huokosistaan, Hän sanoi Isälle: ”Ei kuitenkaanminun tahtoni mukaan, vaan sinun” (Mark. 14:36).

Rukoukseni, veljeni ja sisareni, on, että ajatellessammeliittojamme pitäisimme itsemme vahvoina vastustajan palavianuolia vastaan (ks. 1. Nefi 15:24) noudattaen Vapahtajanesimerkkiä, niin että voisimme kylvää Hengen peltoon ja pysyäHerran alueella. Muistakaamme presidentti Monsonin kaava: ”Etvoi olla oikeassa tehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässätehdessäsi oikein.” Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksennimessä. Aamen.


72

Virittyneenä uskonmusiikkiinVanhin Quentin L. Cookkahdentoista apostolin koorumista

Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan. Hän haluaa heidänkaikkien palaavan luokseen. Hän toivoo jokaisen olevanvirittyneenä uskon pyhään musiikkiin.

Kun kirkon johtavat auktoriteetit tapaavat jäseniä kaikkiallamaailmassa, me näemme omakohtaisesti, kuinka myöhempienaikojen pyhät ovat hyvää aikaansaava voima. Kiitämme teitäkaikesta, mitä teette siunataksenne kaikkien ihmisten elämää.

Ne meistä, joilla on tiedotukseen liittyviä tehtäviä, ovat hyvintietoisia siitä, että monet mielipidejohtajat ja toimittajatYhdysvalloissa ja ympäri maailman ovat lisänneet julkistakeskusteluaan kirkosta ja sen jäsenistä. Eri tekijöiden erityinenyhdistyminen on kohottanut kirkon profiilia merkittävästi.1

Monet, jotka kirjoittavat kirkosta, ovat yrittäneet vilpittömästiymmärtää kirkkomme jäseniä ja oppiamme. He ovat olleetkohteliaita ja yrittäneet olla objektiivisia, mistä olemme kiitollisia.

Ymmärrämme myös, että on monia ihmisiä, jotka eivät olevirittyneitä pyhiin asioihin. Puhuessaan viime joulukuussaroomalaiskatolisille johtohenkilöille Pontificia UniversitàGregoriana -yliopistossa Englannin johtava rabbi lordi Sacks ottipuheeksi sen, kuinka maallisiksi jotkut maailman osat ovatmuuttuneet. Hän sanoi, että yksi syyllinen on ”hyökkäävätieteellinen ateismi, jolla ei ole sävelkorvaa uskon musiikille”2.

Lehin profeetallinen uni elämän puusta3 on suurenmoinenjohdantonäky Mormonin kirjassa. Tämä näky kuvaa selvästi niitäuskon haasteita, joita meidän aikanamme on olemassa, ja sitäsuurta kuilua niiden välillä, jotka rakastavat ja palvelevat

Q U E N T I N L . C O O K

73

Jumalaa ja tuntevat olevansa Hänelle vastuussa, ja niiden, jotkaeivät niin tee. Lehi selittää joitakin käyttäytymistapoja, jotkatuhoavat uskoa. Jotkut ovat ylpeitä, turhamaisia ja typeriä. Heitäkiinnostaa vain niin sanottu maailman viisaus.4 Toiset ovat jonkinverran kiinnostuneita Jumalasta mutta ovat eksyneetmaailmallisiin pimeyden sumuihin ja syntiin.5 Jotkut ovatmaistaneet Jumalan rakkautta ja Hänen sanaansa mutta ovathäpeissään niiden tähden, jotka ivaavat heitä, ja lankeavat”kielletyille poluille”.6

Lopuksi on niitä, jotka ovat virittyneitä uskon musiikkiin. Tetiedätte, keitä olette. Te rakastatte Herraa ja Hänenevankeliumiaan ja pyritte jatkuvasti elämään Hänen sanomansamukaisesti ja jakamaan sitä, erityisesti perheenne kanssa.7 Teolette sopusoinnussa Hengen kuiskausten kanssa, oletteheränneet Jumalan sanan voimaan, te noudatatte uskonnollisiatapoja kodeissanne ja te pyritte uutterasti elämään Kristuksenkaltaista elämää Hänen opetuslapsinaan.

Me ymmärrämme, kuinka kiireisiä te olette. Ilman palkattuapapistoa vastuu kirkon työstä on teidän pyhittäytyneidenjäsenten varassa. Tiedämme, että on tavallista, että piispakuntienja vaarnojen johtokuntien jäsenet sekä monet muut antavattodella paljon ajastaan omistautuneeseen palveluun.Apujärjestöjen ja koorumien johtokunnat ovat esimerkillisiäepäitsekkäässä uhrautumisessaan. Tämä palveleminen jauhrautuminen ulottuu läpi koko jäsenistön niihin, jotka pitävätaikakirjoja, uskollisiin kotiopettajiin ja kotikäyntiopettajiin janiihin, jotka opettavat luokissa. Olemme kiitollisia niille, jotkapalvelevat urheasti partiojohtajina tai lastenhuoneenjohtohenkilöinä. Me rakastamme ja arvostamme teitä kaikkia senvuoksi, mitä te teette ja keitä te olette!

Me tiedämme, että on jäseniä, jotka ovat vähemmänkiinnostuneita joistakin Vapahtajan opetuksista ja vähemmänuskollisia niille. Toiveemme näiden jäsenten suhteen on, että heheräisivät täysin uskoon ja lisäisivät aktiivisuuttaan jasitoutuneisuuttaan. Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan. Hän haluaaheidän kaikkien palaavan luokseen. Hän toivoo jokaisen olevanvirittyneenä uskon pyhään musiikkiin. Vapahtajan sovitus onlahja kaikille.


74

Meidän on opetettava ja ymmärrettävä, että me rakastammeja kunnioitamme kaikkia ihmisiä, joita Lehi kuvaili.8 Muistakaa,että ei ole meidän tehtävämme tuomita. Tuomio on Herran.9Presidentti Thomas S. Monson on nimenomaan pyytänyt, ettämeillä olisi ”rohkeutta olla tuomitsematta muita”10. Hän on myöspyytänyt jokaista uskollista jäsentä pelastamaan niitä, jotka ovatmaistaneet evankeliumin hedelmää ja sitten jääneet pois, kuinmyös niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet kaitaa ja kapeaa polkua.Rukoilemme, että he pitävät kiinni rautakaiteesta ja nauttivatJumalan rakkaudesta, joka täyttää heidän sielunsa ”tavattomansuurella ilolla”11.

Samalla kun Lehin näky pitää sisällään kaikki ihmiset,opillisen käsitteen huipentuma on perheen iankaikkinenmerkitys. ”Perhe on Jumalan säätämä. Se on tärkein yksikköajassa ja iankaikkisuudessa.”12 Kun Lehi nautti elämän puunhedelmää (Jumalan rakkautta), hän toivoi, että hänen”[perheensäkin] nauttisi sitä”13.

Suuri toiveemme on kasvattaa lapsemme totuudessa javanhurskaudessa. Yksi periaate, joka auttaa meitä pääsemäänsiihen, on olla olematta liian tuomitseva sellaista käytöstäkohtaan, joka on typerää tai epäviisasta, muttei syntistä. Moniavuosia sitten, kun meillä oli vaimoni kanssa lapsia kotona,vanhin Dallin H. Oaks opetti, että oli tärkeää erottaa nuoruudenvirheet, jotka tuli korjata, ja synnit, jotka vaativat rangaistusta japarannusta.14 Missä on viisauden puutetta, lapsemme tarvitsevatohjausta. Missä on syntiä, parannus on välttämätöntä.15 Mehuomasimme tämän olevan hyödyllistä omassa perheessämme.

Uskonnon harjoittaminen kotona siunaa perheitämme.Etenkin esimerkki on tärkeä. Se, mitä me olemme, puhuu niinkovalla äänellä, että lapsemme eivät ehkä kuule, mitä sanomme.Kun olin miltei viisivuotias, äitini sai tiedon, että hänen nuorempiveljensä oli saanut surmansa, kun taistelulaivaa, jolla hän olipalvelemassa, oli pommitettu Japanin rannikon edustalla vähänennen toisen maailmansodan loppua.16 Tämä viesti järkytti häntäsuuresti. Hän oli tunnekuohun vallassa ja menimakuuhuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua kurkistin huoneeseennähdäkseni, oliko hän kunnossa. Hän oli polvistunut sängynviereen rukoilemaan. Päälleni laskeutui suuri rauha, koska äitini


75

oli opettanut minua rukoilemaan ja rakastamaan Vapahtajaa.Tämä oli tyypillistä sille esimerkille, jota hän aina minulle näytti.Se, että äidit ja isät rukoilevat lastensa kanssa, saattaa ollatärkeämpää kuin mikään muu esimerkki.

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sanoma, palvelutehtäväja sovitus ovat keskeisiä perheen opetussuunnitelmassamme.Mikään pyhien kirjoitusten kohta ei kuvaa uskoamme paremminkuin 2. Nefi 25:26: ”Ja me puhumme Kristuksesta, meriemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, meprofetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemmemukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivatodottaa syntiensä anteeksiantoa.”

Yksi Lehin näyn perustavista lähtökohdista on se, ettäuskollisten jäsenten täytyy pitää tiukasti kiinni rautakaiteestapysyäkseen kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa elämänpuulle. Jäsenten on välttämätöntä lukea, pohtia ja tutkia pyhiäkirjoituksia.17

Mormonin kirja on äärettömän tärkeä.18 Aina tulee tietystiolemaan niitä, jotka aliarvioivat tämän pyhän kirjan merkitystätai jopa vähättelevät sitä. Jotkut ovat käyttäneet huumoria. Ennenkuin palvelin lähetystyössä, eräs yliopiston professori lainasiMark Twainin lausuntoa, että jos Mormonin kirjasta otettaisiinpois ”Ja tapahtui”, siitä ei ”olisi tullut muuta kuin jonkinlainenpamfletti”19.

Muutamaa kuukautta myöhemmin palvellessanilähetystyössä Lontoossa eräs arvostettu Oxfordissakoulutuksensa saanut Lontoon yliopiston egyptiläinen professorija seemiläisten kielten asiantuntija luki Mormonin kirjan, kävikirjeenvaihtoa presidentti David O. McKayn kanssa ja tapasilähetyssaarnaajat. Hän ilmoitti heille olevansa vakuuttunut siitä,että Mormonin kirja tosiaan oli käännös juutalaistentietämyksestä ja sen kieli sitä, mitä egyptiläiset käyttivätMormonin kirjassa kuvattuina ajanjaksoina.20 Yksi esimerkki, jotahän käytti monien joukossa, oli liittokonjunktio ”Ja tapahtui”,jonka hän sanoi kuvaavan sitä, kuinka hän itse kääntäisimuinaisissa seemiläisissä kirjoituksissa käytettyjä sanontoja.21

Professorille kerrottiin, että vaikka hänen älyllinenlähestymistapansa, joka pohjautui hänen ammattiinsa, oli


76

auttanut häntä, hänen oli silti välttämätöntä saada hengellinentodistus. Tutkimalla ja rukoilemalla hän sai hengellisentodistuksen ja hänet kastettiin. Siispä sen, minkä kuuluisahumoristi näki pilkanteon aiheena, tutkija tunnisti syvälliseksitodisteeksi Mormonin kirjan totuudesta, jonka Henki vahvistihänelle.

Tahdonvapauden välttämätön oppi vaatii, että todistuksenpalautetusta evankeliumista täytyy pohjautua pikemminkinuskoon kuin vain ulkoiseen tai tieteelliseen näyttöön.Pakonomainen keskittyminen asioihin, joita ei ole vielä täysinilmoitettu, kuten se, kuinka neitseellinen syntymä tai Vapahtajanylösnousemus saattoivat tapahtua, tai kuinka Joseph Smithtarkkaan ottaen käänsi pyhät kirjoituksemme, ei ole tehokastaeikä tuo hengellistä kehitystä. Nämä ovat uskonasioita.Perimmäinen vastaus on Moronin ohje lukea ja pohtia ja sittentäysin vilpittömin sydämin, vakain aikein, pyytää Jumalaavahvistamaan pyhien kirjoitusten totuudet Hengentodistuksella.22 Kun me sen lisäksi juurrutamme elämäämmepyhien kirjoitusten käskyjä ja elämme evankeliumin mukaan,meitä siunataan Hengellä ja me maistamme Hänen hyvyyttäänilon, onnen ja erityisesti rauhan tunteina.23

Selvästikin yksi ero niiden välillä, jotka kuulevat uskonmusiikin, ja niiden, joilla ei ole sävelkorvaa tai jotka ovatepävireisiä, on aktiivinen pyhien kirjoitusten tutkiminen. Vuosiasitten olin syvästi liikuttunut siitä, että rakas profeetta Spencer W.Kimball tähdensi pyhien kirjoitusten lukemisen ja tutkimisenolevan tarpeen jatkuvasti. Hän sanoi: ”Kun alan suhtautuavälinpitämättömästi Jumalaan ja kun tuntuu siltä, etteikuuntelemassa ole yhtään jumalallista korvaa eikä mikäänjumalallinen ääni puhu, huomaan, että olen itse hyvin, hyvinkaukana. Jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee jahengellisyys palaa.”24

Toivon, että luemme Mormonin kirjaa säännöllisestilastemme kanssa. Olen keskustellut tästä omien lasteni kanssa.He ovat kertoneet minulle kaksi huomiota. Ensiksi, pyhienkirjoitusten lukemisessa päivittäin perheenä sinnikkyys onavainasemassa. Tyttäreni kuvailee hupaisasti heidän aikaistenaamujensa ponnisteluja lukea pyhiä kirjoituksia jatkuvasti lasten


77

kanssa, joista useimmat ovat teini-ikäisiä. Hän ja hänen miehensäheräävät aikaisin aamulla ja kulkevat väsymyksen sumun läpiottaakseen kiinni rautakaiteesta, joka reunustaa heidänportaikkoaan, mennäkseen sinne, missä heidän perheensäkokoontuu lukemaan Jumalan sanaa. Sinnikkyys ratkaisee, jahuumorintaju auttaa. Se vaatii suurta vaivannäköä jokaiseltaperheenjäseneltä joka päivä, mutta se maksaa vaivan. Tilapäisettakaiskut jäävät sinnikkyyden varjoon.

Toinen esimerkki on se, kuinka nuorin poikamme ja hänenvaimonsa lukevat pyhiä kirjoituksia nuoren perheensä kanssa.Kaksi heidän neljästä lapsestaan ei vielä osaa lukea. Viisivuotiastavarten on viisi sormimerkkiä, joihin hän vastaa osallistuakseentäysin perheen pyhien kirjoitusten lukemiseen. Sormen yksimerkistä hän toistaa: ”Ja tapahtui”, aina kun se esiintyyMormonin kirjassa. Minun täytyy myöntää, että minusta onihanaa, että se ilmaus esiintyy niin usein. Ja muuten, nuortenperheiden hyödyksi, sormen kaksi merkki on: ”Ja niin menäemme” ja sormille kolme, neljä ja viisi vanhemmat tekevätvalinnan sen perusteella, mitä sanoja on siinä luvussa, jota heovat lukemassa.

Tiedämme, etteivät perheen yhteiset pyhien kirjoitustentutkimishetket eivätkä perheillat ole aina täydellisiä. Olivatpakohtaamanne haasteet millaisia tahansa, älkää lannistuko.

Ymmärrättehän, että usko Herraan Jeesukseen Kristukseen jaHänen käskyjensä pitäminen on ja tulee aina olemaankuolevaisuuden ratkaiseva koe. Meidän kaikkien täytyy ennenkaikkea ymmärtää, että kun ihmisellä ei ole sävelkorvaa uskonmusiikille, hän on epävireessä Hengen kanssa. Kuten profeettaNefi on opettanut: ”Te olette kuulleet hänen äänensä – –; ja hänon puhunut teille hiljaisella, vienolla äänellä, mutta teidäntuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänensanojaan.”25

Oppimme on selkeä; meidän tulee olla myönteisiä jarohkealla mielellä. Me tähdennämme uskoamme, emmepelkojamme. Me iloitsemme Herran lupauksesta, että Hän seisoorinnallamme ja suo meille opastusta ja ohjausta.26 Pyhä Henkitodistaa sydämessämme, että meillä on rakastava taivaan Isä,


78

1.2.

3.4.5.6.7.8.

9.10.

11.12.

13.14.

15.16.

17.18.

19.

20.21.

jonka armollinen suunnitelma meidän lunastukseksemme täyttyyjoka suhteessa Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.

Kuten Naomi W. Randall, laulun ”Oon lapsi Jumalan”kirjoittaja, kirjoitti: ”Kun ääntään seuraan lempeää, pois pelkoväistyy, usko jää.”27

Tehkäämme siis, missä kohtaa olemmekin Lehin näynopetuslapseuden polulla, vakaa päätös herättää itsessämme japerheessämme suurempi halu saavuttaa Vapahtajan iankaikkisenelämän käsittämätön palkinto. Rukoilen, että voisimme pysyävirittyneinä uskon musiikkiin. Todistan Jeesuksen Kristuksenjumalallisuudesta ja Hänen sovituksensa todellisuudesta.Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetKs. OL 1:30.”Has Europe Lost Its Soul?”, 12.joulukuuta 2011 pidetty puhePontificia Università Gregoriana -yliopistossa, chiefrabbi.org/ReadArtical.aspx?id=1843.Ks. 1. Nefi 8.Ks. 1. Nefi 8:27; 11:35.Ks. 1. Nefi 8:23; 12:17.1. Nefi 8:28.Ks. 1. Nefi 8:12.Vapahtaja käskee meidän etsiäkadonneet lampaat; ks. Matt.18:12–14.Ks. Joh. 5:22; ks. myös Matt. 7:1–2.Thomas S. Monson, ”Olkaarohkeita”, Liahona, toukokuu 2009,s. 124.1. Nefi 8:12.Käsikirja 2: Johtaminen japalveleminen kirkossa, 2010, 1.1.1.1. Nefi 8:12.Ks. Dallin H. Oaks, ”Sins andMistakes”, Ensign, lokakuu 1996, s.62. Vanhin Oaks opetti tämänajatuksen noin vuonna 1980ollessaan Brigham Younginyliopiston rehtori.Ks. OL 1:25–27.Ks. Marva Jeanne KimballPedersen, Vaughn Roberts Kimball: AMemorial, 1995. Vaughn pelasi

amerikkalaista jalkapalloa BrighamYoungin yliopiston joukkueessasyksyllä 1941. Hän värväytyiUSA:n merivoimiin 8. joulukuuta1941, päivä Pearl Harborinpommitusten jälkeen. Hän saisurmansa 11. toukokuuta 1945vihollisen pommitettua USS BunkerHill -sotalaivaa, ja hänet haudattiinmereen.Ks. Joh. 5:39.Ks. Ezra Taft Benson, ”Mormoninkirja – uskontomme lakikivi”,Liahona, lokakuu 2011, s. 52.Koiranelämää, 1891, suom. OlliNuorto, 2. painos, 2000, s. 94.Twainin kommentit esitetäänjokaiselle uudelle sukupolvelleikään kuin ne olisivat merkittäväuusi havainto. Yleensä ei muistetamainita sitä tosiasiaa, että MarkTwain oli yhtä vähätteleväkristinuskoa kohtaan ja uskontojakohtaan yleensäkin.Ks. 1. Nefi 1:2.Tapasin tohtori Ebeid SarofiminLontoossa, kun vanhimmatopettivat häntä. Ks. myös N. EldonTanner, Conference Report,huhtikuu 1962, s. 53. Monetmuinaisten seemiläisten jaegyptiläisten kirjoitusten tutkijat


79

22.

23.24.

25.

26.27.

ovat panneet merkille ”Ja tapahtui”-liittokonjunktion toistuvan käytönvirkkeiden alussa; ks. Hugh Nibley,Since Cumorah, 1988, s. 150.Ks. Moroni 10:3–4; hyvin harvatarvostelijat ovat vilpittömästikokeilleet tätä vakain aikein.Ks. OL 59:23.Kirkon presidenttien opetuksia:Spencer W. Kimball, 2006, s. 72.1. Nefi 17:45; ks. myös Ezra TaftBenson, ”Etsikää Herran henkeä”,

Valkeus, syyskuu 1988, s. 5:”Useimmiten me kuulemmeHerran sanat tunteena. Jos olemmenöyriä ja vastaanottavaisia, Herrapuhuu meille tunteittemmekautta.”Ks. OL 68:6.”En horjua voi milloinkaan”, MAP-lauluja, 74.


80

Kuinka saatte ilmoitusta jainnoitusta omaanelämäänneVanhin Richard G. Scottkahdentoista apostolin koorumista

Miksi Herra haluaa meidän rukoilevan Häntä japyytävän? Koska juuri niin ilmoitusta saadaan.

Jokainen, joka seisoo tällä puhujakorokkeella pitääkseenpuheen, tuntee eri puolilla maailmaa olevien jäsenten voiman jatuen. Olen kiitollinen, että samaa tukea voi saada rakkaaltakumppanilta verhon toiselta puolen. Kiitos, Jeanene.

Pyhä Henki välittää tärkeää tietoa, jota tarvitsemmeopastukseksi matkallamme kuolevaisuudessa. Kun se onytimekästä ja selkeää ja välttämätöntä, sitä voi ansaitusti nimittääilmoitukseksi. Kun se on sarja kehotuksia, joita usein saammeopastamaan meitä askel askeleelta kohti kelvollista tavoitetta,niin tämän puheen yhteydessä kutsumme sitä innoitukseksi.

Eräs esimerkki ilmoituksesta on se johdatus, jota presidenttiSpencer W. Kimball sai rukoiltuaan pitkään ja jatkuvasti Herraltatietoa pappeuden antamisesta kaikille kelvollisille miehillekirkossa aikana, jolloin se oli vain joidenkuiden saatavilla.

Eräs toinen esimerkki ilmoituksesta on tämä opastus, jokaannettiin presidentti Joseph F. Smithille: ”Uskon, että meliikumme taivaallisten sanansaattajien ja taivaallisten olentojenseurassa ja että heitä on keskuudessamme. Me emme ole heistäerillään. – – Me olemme läheisesti sidoksissa sukulaisiimme,esivanhempiimme, – – jotka ovat menneet edellämmehenkimaailmaan. Emme voi unohtaa heitä, emme lakkaarakastamasta heitä, pidämme heidät aina sydämessämme,

R I C H A R D G . S C O T T

81

muistissa, ja siten olemme yhteydessä ja yhdistyneinä heihinsitein, joita emme pysty katkaisemaan. – – Jos näin on laitammerajallisessa tilassamme ollessamme kuolevaisuudenheikkouksiemme ympäröiminä, – – kuinka paljon varmempaaonkaan – – uskoa, että ne, jotka ovat olleet uskollisia, jotka ovatkuolleet, – – voivat nähdä meidät paremmin kuin me voimmenähdä heidät, että he tuntevat meidät paremmin kuin metunnemme heidät. – – Me elämme heidän lähellään. He näkevätmeidät, he ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistamme, he rakastavatmeitä nyt enemmän kuin koskaan. Sillä nyt he näkevät meitäsaartavat vaarat, – – heidän rakkautensa meitä kohtaan ja heidäntoiveensa hyvinvoinnistamme on varmastikin suurempaa kuinse, mitä me itse tunnemme.”1

Suhteet tuntemiimme ja rakastamiimme ihmisiin voivatvahvistua verhon läpi. Se tapahtuu, kun pyrimme päättäväisestija jatkuvasti tekemään oikein. Me voimme vahvistaasuhdettamme kuolleeseen henkilöön, jota rakastamme, kunkäsitämme, että erossaolo on vain väliaikaista ja että temppelissäsolmitut liitot ovat iankaikkisia. Kun olemme vankkumattomankuuliaisia, nuo liitot varmistavat niihin kuuluvien lupausteniankaikkisen toteutumisen.

Sain yhden hyvin selkeän ilmoituksen omassa elämässäni,kun Henki voimakkaasti kehotti minua kysymään JeaneneWatkinsilta, haluaisiko hän tulla sinetöidyksi minuuntemppelissä.

Yksi suurista opetuksista, joka meidän jokaisen on opittava,on oppia pyytämään. Miksi Herra haluaa meidän rukoilevanHäntä ja pyytävän? Koska juuri niin ilmoitusta saadaan.

Kun minulla on edessäni jokin hyvin vaikea asia, yritänseuraavin keinoin ymmärtää, mitä pitää tehdä. Minä paastoan.Minä rukoilen löytääkseni ja ymmärtääkseni pyhien kirjoitustenkohtia, joista on apua. Tuo prosessi on kuin ympyrä. Aloitanlukemalla jonkin pyhien kirjoitusten kohdan. Mietin, mitä jaetarkoittaa, ja rukoilen innoitusta. Sitten pohdin ja rukoilensaadakseni tietää, olenko ymmärtänyt kaiken, mitä Herra odottaaminun tekevän. Usein saan lisää vaikutelmia ja ymmärrän oppiaparemmin. Olen huomannut, että tämä kaava on hyvä tapaomaksua tietoa pyhistä kirjoituksista.


82

On olemassa joitakin käytännön periaatteita, jotka lisäävätilmoituksen saamista. Ensiksi, sellaisille tunteille periksiantaminen kuten suuttumus tai loukkaantuminen tai halupuolustella karkottaa Pyhän Hengen. Noista tunteista täytyypäästä eroon, tai mahdollisuutemme saada ilmoitusta onvähäinen.

Toinen periaate on olla varovainen huumorin kanssa.Äänekäs, epäasiallinen nauru loukkaa Henkeä. Hyvähuumorintaju edesauttaa ilmoitusta, äänekäs nauru ei.Huumorintaju on pakoventtiili elämän paineista.

Eräs toinen ilmoituksen vihollinen on se, että puhuuliioitellen tai äänekkäästi. Varovainen, hiljainen puhe edistääilmoituksen saamista.

Toisaalta hyvät terveystottumukset voivat edistää hengellistäviestintää. Liikunta, kohtuullinen määrä unta ja hyvätruokailutottumukset lisäävät kykyämme vastaanottaa jaymmärtää ilmoitusta. Tulemme elämään sen ajan, joka meille onmäärätty. Voimme kuitenkin lisätä sekä palvelusaikamme laatuaettä omaa hyvinvointiamme tekemällä huolellisia, asianmukaisiavalintoja.

On tärkeää, etteivät päivittäiset toimemme estä meitäkuuntelemasta Henkeä.

Ilmoitusta voidaan antaa myös unessa, kun tapahtuu milteihuomaamaton siirtyminen unesta valvetilaan. Jos pyrittetallentamaan sen sisällön heti, voitte tallentaa sen hyvinyksityiskohtaisesti, mutta muutoin se häipyy nopeasti. Yölläsaadun innoitetun viestinnän seurana on yleensä pyhä tunne,joka vallitsee koko unessa saadun kokemuksen ajan. Herrakäyttää henkilöitä, joita me kunnioitamme suuresti, opettaakseenmeille totuuksia unessa, koska me luotamme heihin jakuuntelemme heidän neuvojaan. Silloin Herra opettaa PyhänHengen välityksellä. Mutta jotta meidän olisi helpompaaymmärtää opetus ja jotta se todennäköisemmin koskettaisisydäntämme, Hän opettaa meitä unessa kenties sellaisen ihmisenavulla, jota rakastamme ja kunnioitamme.

Kun on Herran tarkoitusten mukaista, Hän voi palauttaamieleemme mitä tahansa. Sen ei pitäisi heikentääpäättäväisyyttämme merkitä muistiin Hengen vaikutelmia.


83

Innoituksen huolellinen tallentaminen osoittaa Jumalalle, ettäHänen yhteydenpitonsa on meille pyhää. Tallentaminen myöslisää kykyämme muistaa ilmoitus. Sellaisia Hengen ohjaustentallentamisia tulee suojella niin, etteivät ne katoa ja etteivät muutpääse niihin käsiksi.

Pyhissä kirjoituksissa annetaan vaikuttava vahvistus sille,kuinka totuus, kun sen mukaan eletään jatkuvasti, avaa oveninnoitukselle, jotta voi tietää, mitä pitää tehdä ja milloin omienkykyjen lisäksi tarvitaan jumalallista voimaa. Pyhissäkirjoituksissa kuvataan, kuinka Herra on hädän hetkellävahvistanut jonkun kykyä voittaa vaikeuksia, epäilyksiä jaylivoimaisilta vaikuttavia haasteita. Kun pohditte sellaisiaesimerkkejä, saatte Pyhältä Hengeltä hiljaisen vahvistuksen, ettäheidän kokemuksensa ovat totta. Tulette tietämään, ettäulottuvillanne on samankaltaista apua.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka haasteita kohdatessaan ovattienneet, mitä tehdä, vaikka he eivät olleet koskaan sellaistakokeneet, koska he ovat luottaneet Herraan ja tienneet, että Hänopastaisi heitä ratkaisuihin, joita kipeästi tarvittiin.

Herra on julistanut: ”Ja teidän on saatava opetustakorkeudesta. Pyhittäytykää, niin teille annetaan voimavoidaksenne antaa, niin kuin minä olen puhunut.”2 Sanapyhittäytykää voi vaikuttaa hämmentävältä. Presidentti Harold B.Lee selitti minulle kerran, että tuon sanan voi korvata ilmauksella”pitäkää minun käskyni”. Sillä tavoin luettuna neuvo vaikuttaaehkä selkeämmältä.3

Ihmisen täytyy olla aina henkisesti ja fyysisesti puhdas jahänellä on oltava puhtaat aikeet, jotta Herra voi innoittaa. Herraluottaa ihmiseen, joka on kuuliainen Hänen käskyilleen. Sellainenhenkilö saa Hänen innoitustaan voidakseen tietää, mitä tehdä, jatarvittaessa jumalallista voimaa tehdä sen.

Jotta hengellisyys vahvistuisi ja olisi paremmin käytettävissä,sen täytyy juurtua vanhurskaassa ympäristössä. Kopeus, ylpeysja omahyväisyys ovat kuin kivistä maaperää, joka ei koskaantuota hengellistä hedelmää.

Nöyryys on hedelmällistä maaperää, jossa hengellisyyskasvaa ja tuottaa innoituksen hedelmää eli tiedon, mitä tehdä. Setuo ulottuville jumalallisen voiman suorittaa sen, mitä on


84

tehtävä. Ihminen, jota motivoi halu saada ylistystä taitunnustusta, ei ole kelvollinen saamaan Hengen opetusta.Ihminen, joka on ylimielinen tai joka antaa tunnetilojensavaikuttaa päätöksiinsä, ei saa Hengen voimallista johdatusta.

Kun me toimimme välineinä toisten hyväksi, me saammehelpommin innoitusta kuin silloin kun ajattelemme vainitseämme. Auttaessamme toisia Herra voi antaa siinä samallaohjeita omaksi hyödyksemme.

Taivaallinen Isämme ei pannut meitä maan päälleepäonnistumaan vaan onnistumaan loistokkaasti. Vaikkasaattaakin vaikuttaa paradoksaaliselta, niin juuri siksi rukouksiinsaatujen vastausten huomaaminen saattaa toisinaan olla erittäinvaikeata. Joskus me yritämme epäviisaasti kohdata elämänluottamalla omaan kokemukseemme ja kyvykkyyteemme.Meidän on paljon viisaampaa pyrkiä rukouksen ja jumalalliseninnoituksen avulla tietämään, mitä pitäisi tehdä. Meidänkuuliaisuutemme takaa sen, että tarvittaessa me voimme ollakelvollisia saamaan jumalallista voimaa saavuttaaksemmeinnoitetun tavoitteen.

Kuten monet meistä, Oliver Cowdery ei huomannut niitäselviä vastauksia rukouksiinsa, jotka Herra oli jo antanut. Hänensilmiensä, ja meidän silmiemme, avaamiseksi annettiin JosephSmithin kautta tämä ilmoitus:

”Sinä olet siunattu sen vuoksi, mitä olet tehnyt, sillä sinä oletkysynyt minulta, ja katso, niin usein kuin olet kysynyt, oletsaanut opetusta minun Hengeltäni. Ellei niin olisi tapahtunut, etolisi siinä, missä olet tällä hetkellä.

Katso, sinä tiedät, että olet kysynyt minulta ja että minävalaisin sinun mielesi; ja nyt minä sanon sinulle tämän, jottatietäisit, että totuuden Henki on sinut valaissut.”4

Jos teistä tuntuu siltä, että Jumala ei ole vastannutrukouksiinne, pohdiskelkaa näitä pyhien kirjoitusten kohtia –etsikää sitten huolellisesti omasta elämästänne osoituksia siitä,että Hän on kenties jo vastannut teille.

On kaksi asiaa, jotka osoittavat, että tunne tai kehotus tuleeJumalalta – se tuo sydämeenne rauhaa ja hiljaisen, lämpimäntunteen. Kun noudatatte periaatteita, joista olen puhunut, olette


85

1.

2.

3.

4.

valmistautuneita tunnistamaan ilmoituksen ratkaisevina hetkinäomassa elämässänne.

Mitä tarkemmin noudatatte jumalallista ohjausta, sitäonnellisempia olette täällä ja iankaikkisuudessa – ja sitäenemmän edistytte ja teillä on kykyä palvella. Minä en ymmärrätäysin, kuinka niin tapahtuu, mutta tuo opastus elämässänne eivie pois tahdonvapauttanne. Te voitte tehdä valitsemannepäätökset. Mutta muistakaa, että halukkuus tehdä oikein tuomielenrauhaa ja onnea.

Jos valinnat ovat vääriä, ne voidaan oikaista parannuksenavulla. Kun sen ehdot täytetään kokonaan, niin VapahtajammeJeesuksen Kristuksen sovitus tuo vapahduksen niistäoikeudenmukaisuuden vaatimuksista, joita tehdyt virheetedellyttäisivät. Se on ihmeellisen yksinkertaista ja niinverrattoman kaunista. Kun elätte edelleen vanhurskaasti, teilleannetaan aina innoitusta tietää, mitä tehdä. Joskus se, ettäoivaltaa, mihin toimiin ryhtyä, voi vaatia teiltä merkittävääponnistelua ja luottamusta. Silti teitä innoitetaan tietämään,kuinka toimia, kun täytätte sellaisen jumalallisen ohjauksenehdot elämässänne eli olette kuuliaisia Herran käskyille, luotatteHänen jumalalliseen onnensuunnitelmaansa ja vältätte kaikkea,mikä on sen vastaista.

Kommunikointi taivaallisen Isämme kanssa ei olevähäpätöinen asia. Se on pyhä etuoikeus. Se perustuuiankaikkisiin, muuttumattomiin periaatteisiin. Me saamme apuataivaalliselta Isältämme vastauksena uskoomme,kuuliaisuuteemme sekä tahdonvapautemme oikeanlaiseenkäyttämiseen.

Herra innoittakoon teitä ymmärtämään ja käyttämäänperiaatteita, jotka johtavat henkilökohtaiseen ilmoitukseen jainnoitukseen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetJulkaisussa Conference Report,huhtikuu 1916, s. 2–3; ks. myösEvankeliumin oppi, 1980, s. 414–415.OL 43:16.

Ks. Kirkon presidenttien opetuksia:Harold B. Lee, 2001, s. 33–34.OL 6:14–15.


86

PA P P E U S K O K O U S | 3 1 . m a a l i s k u u t a 2 0 1 2

Taivaan voimatVanhin David A. Bednarkahdentoista apostolin koorumista

Niin nuoret kuin vanhatkin pappeudenhaltijattarvitsevat sekä valtuuden että voiman – tarvittavanluvan ja hengellisen kyvyn edustaa Jumalaapelastuksen työssä.

Rakkaat veljeni, olen kiitollinen siitä, että voimme palvellaJumalaa yhdessä suurena pappeudenhaltijoiden joukkona.Rakastan ja ihailen teitä siksi, että olette kelvollisia ja saattevaikutuksellanne aikaan hyvää kautta maailman.

Kehotan teitä jokaista harkitsemaan, kuinka vastaisitteseuraavaan kysymykseen, jonka presidentti David O. McKayesitti monia vuosia sitten kirkon jäsenille: ”Jos teitä jokaistapyydettäisiin tällä hetkellä esittämään yhdellä lauseella taiilmauksella Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen KristuksenKirkon tärkein ominaispiirre, mikä olisi teidän vastauksenne?”(”The Mission of the Church and Its Members”, Improvement Era,marraskuu 1956, s. 781.)

Vastaus, jonka presidentti McKay antoi omaankysymykseensä, oli pappeuden jumalallinen valtuus.Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eroaamuista kirkoista, jotka väittävät, että niiden valtuus perustuuhistorialliseen seuraantoon tai pyhiin kirjoituksiin tai teologiseenkoulutukseen. Me esitämme muista poikkeavan julistuksen, ettäprofeetta Joseph Smith sai pappeuden valtuuden suoraantaivaallisilta sanansaattajilta kätten päällepanemisella.

Sanomani keskittyy tähän jumalalliseen pappeuteen jataivaan voimiin. Rukoilen vilpittömästi Herran Hengen apua,kun me yhdessä tutustumme näihin tärkeisiin totuuksiin.

87

Pappeuden valtuus ja voimaPappeus on miehille maan päällä annettu Jumalan valtuus

toimia kaikissa asioissa ihmiskunnan pelastukseksi (ks. SpencerW. Kimball, ”The Example of Abraham”, Ensign, kesäkuu 1975, s.3). Pappeus on keino, jolla Herra toimii ihmisten kautta sielujenpelastamiseksi. Yksi Jeesuksen Kristuksen kirkkoa määrittävistäpiirteistä sekä muinoin että nyt on Hänen valtuutensa. Tosikirkkoa ei voi olla ilman jumalallista valtuutta.

Pappeuden valtuus annetaan tavallisille miehille. Pappeuteenasettamisen edellytykset ovat kelvollisuus ja aulius – eivätkokemus, asiantuntemus tai koulutus.

Tapa, jolla pappeuden valtuus saadaan, on kuvattuviidennessä uskonkappaleessa: ”Me uskomme, ettäsaarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksiamiehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niidenkätten päällepanemisella, joilla on toimivalta.” Näin poika taimies saa pappeuden valtuuden ja hänet asettaa tiettyyn virkaanhenkilö, jolla jo on pappeus ja joka on saanut valtuudenjohtohenkilöltä, jolla on tarvittavat pappeuden avaimet.

Pappeudenhaltijan odotetaan käyttävän tätä pyhää valtuuttaJumalan pyhän mielen, tahdon ja tarkoitusten mukaan.Pappeudessa ei ole mitään itsekeskeistä. Pappeutta käytetäänaina muiden ihmisten palvelemiseen, siunaamiseen javahvistamiseen.

Korkeampi pappeus saadaan solmimalla vakava liitto, johonsisältyy velvoite toimia sen valtuuden (ks. OL 68:8) ja viran (ks.OL 107:99) mukaan, jotka on saatu. Jumalan pyhän pappeudenhaltijoina meidän tulee olla toimijoita eikä toiminnan kohteita (ks.2. Nefi 2:26). Pappeus on luonnostaan aktiivista eikä passiivista.

Presidentti Ezra Taft Benson on opettanut:”Ei riitä, että me saamme pappeuden ja jäämme sitten

passiivisina odottamaan, kunnes joku hätistää meitä toimimaan.Kun me otamme vastaan pappeuden, meillä on velvoite ryhtyäaktiivisesti ja innokkaasti edistämään vanhurskauden asiaa maanpäällä, koska Herra sanoo:

– – ’Se, joka ei tee mitään, ennen kuin häntä käsketään, jaottaa käskyn vastaan epäilevin sydämin ja pitää sen laiskasti, setuomitaan’ [OL 58:29].” (So Shall Ye Reap, 1960, s. 21.)

P A P P E U S K O K O U S

88

Myös presidentti Spencer W. Kimball tähdensi painokkaastipappeuden aktiivista luonnetta: ”Rikkomalla käskyjä mies rikkoopappeuden liiton – mutta myös jättämällä velvollisuutensasuorittamatta. Sen mukaisesti tämän liiton rikkoakseen ihmisen eitarvitse tehdä muuta kuin olla tekemättä mitään.” (Ks.Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 95.)

Kun me teemme parhaamme täyttääksemmepappeustehtävämme, meitä voidaan siunata pappeudenvoimalla. Pappeuden voima on Jumalan voimaa, joka toimiisellaisten miesten ja poikien kautta kuten me, ja joka edellyttäähenkilökohtaista vanhurskautta, uskollisuutta, kuuliaisuutta jauutteruutta. Poika tai mies voi saada pappeuden valtuudenkätten päällepanemisella, mutta hänellä ei ole pappeudenvoimaa, jos hän on tottelematon, kelvoton tai halutonpalvelemaan.

”Pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaanvoimiin [eikä] taivaan voimia voida hallita eikä käyttää muutenkuin vanhurskauden periaatteiden mukaan.

Että ne voidaan suoda meille, on totta; mutta kun mepyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämäänylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaantai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sielujapienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; HerranHenki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on senmiehen pappeuden eli valtuuden loppu.” (OL 121:36–37,kursivointi lisätty.)

Veljet, Herra ei hyväksy sitä, että poika tai mies ottaa vastaanpappeuden valtuuden mutta jättää tekemättä sen, mikä onvälttämätöntä pappeuden voiman saamiseksi. Niin nuoret kuinvanhatkin pappeudenhaltijat tarvitsevat sekä valtuuden ettävoiman – tarvittavan luvan ja hengellisen kyvyn edustaa Jumalaapelastuksen työssä.

Opetus, jonka sain isältäniKasvoin kodissa, jossa oli uskollinen äiti ja hieno isä. Äitini

oli niiden pioneerien jälkeläinen, jotka uhrasivat kaiken kirkon jaJumalan valtakunnan vuoksi. Isäni ei ollut kirkkomme jäsen, januorena hän oli halunnut tulla katoliseksi papiksi. Loppujen

D A V I D A . B E D N A R

89

lopuksi hän päätti olla menemättä pappisseminaariin ja loi sensijaan uran työkalujen ja väriaineiden valmistajana.

Suuren osan siitä ajasta, jonka isä oli naimisissa, hän käviperheemme kanssa Myöhempien Aikojen Pyhien JeesuksenKristuksen Kirkossa. Itse asiassa monilla seurakuntammejäsenillä ei ollut aavistustakaan siitä, ettei isä ollut kirkon jäsen.Hän pelasi seurakuntamme softball-joukkueessa ja valmensi sitä,auttoi partiotoiminnassa ja tuki äitiä tämän erilaisissakutsumuksissa ja tehtävissä. Haluan kertoa teille yhdestä niistäerinomaisista opetuksista, jotka sain isältäni pappeudenvaltuudesta ja voimasta.

Ollessani vielä poikaiässä kysyin isältä monta kertaa viikossa,milloin hän aikoi mennä kasteelle. Hän vastasi kaikessarakkaudessa mutta päättäväisesti joka kerta sitä häneltäpenätessäni: ”David, minä en aio liittyä kirkkoon äitisi, sinun taikenenkään muunkaan vuoksi. Minä liityn kirkkoon sitten kuntiedän, että se on oikea ratkaisu.”

Taisin olla kolme- tai neljätoistavuotias, kun kävin seuraavankeskustelun isän kanssa. Olimme juuri palanneet kotiinoltuamme sunnuntaina kirkossa yhdessä, ja kysyin isältäni,milloin hän aikoi mennä kasteelle. Hän vastasi hymyillen: ”Sinäse aina kysyt minulta kasteelle menosta. Nyt minulla on kysymyssinulle.” Tein nopeasti ja innokkaana sen päätelmän, että nyt meedistyimme!

Isä jatkoi: ”David, eikös teidän kirkkonne opetakin, ettäpappeus otettiin muinoin pois maan päältä ja että taivaallisetsanansaattajat ovat palauttaneet sen profeetta Joseph Smithille?”Vastasin, että hänen toteamuksensa oli oikea. Sitten hän sanoi:”Tässä on kysymykseni. Kuuntelen joka viikkopappeuskokouksessa, kun piispa ja muut pappeusjohtajatmuistuttavat, pyytävät ja anovat miehiä suorittamaankotiopetuksensa ja täyttämään pappeusvelvollisuutensa. Josteidän kirkossanne on todella palautettu Jumalan pappeus, miksiniin monet kirkkoonne kuuluvat miehet eivät ole mitenkäänerilaisia uskonnollisten velvollisuuksiensa hoitamisessa kuin nemiehet, jotka kuuluvat samaan kirkkoon kuin minä?” Pääni oliaivan tyhjä. Minulla ei ollut mitään sopivaa vastausta isälleni.


90

Uskon, että isäni oli väärässä arvostellessaan jumalallistavaltuutta koskevan väitteemme paikkansapitävyyttä niidenmiesten puutteiden vuoksi, joiden kanssa hän oli tekemisissäseurakunnassamme. Mutta hänen minulle esittämäänsäkysymykseen sisältyi oikea olettamus, että miesten, joilla onJumalan pyhä pappeus, tulisi olla erilaisia kuin muut miehet.Miehet, joilla on pappeus, eivät ole luonnostaan parempia kuinmuutkaan miehet, mutta heidän pitäisi toimia eri tavoin.Pappeudenhaltijoiden tulee paitsi saada pappeuden valtuusmyös tulla kelvollisiksi ja uskollisiksi Jumalan voiman välittäjiksi.”Pitäkää itsenne puhtaina, te Herran astioiden kantajat” (OL38:42).

En ole koskaan unohtanut niitä opetuksia pappeudenvaltuudesta ja voimasta, jotka sain isältäni, hyvältä mieheltä, jokaei kuulunut kirkkoomme ja joka odotti enemmän miehiltä, jotkasanoivat olevansa Jumalan pappeuden haltijoita. Tuo sunnuntai-iltapäivän keskustelu isäni kanssa monia vuosia sitten herättiminussa halun olla ”hyvä poika”. En halunnut olla huonoesimerkki ja kompastuskivi isän edistymiselle hänen saadessaanoppia palautettua evankeliumia. Halusin yksinkertaisesti ollahyvä poika. Herra tarvitsee sitä, että me kaikki Hänenvaltuutensa haltijat olemme kunniallisia, hyveellisiä ja hyviäpoikia kaikkina aikoina ja kaikkialla.

Teitä ehkä kiinnostaa tietää, että joitakin vuosia myöhemminisäni kastettiin. Ja oikean ajan tullen minulla oli tilaisuus antaahänelle Aaronin pappeus ja Melkisedekin pappeus. Yksi elämänisuurenmoisia kokemuksia oli seurata, kun isä sai pappeudenvaltuuden ja lopulta sen voiman.

Kerron teille tästä mieleenpainuvasta opetuksesta, jonka sainisältäni, tähdentääkseni erästä yksinkertaista totuutta. Se, että saapappeuden valtuuden kätten päällepanemisella, on tärkeä alku,mutta se ei riitä. Asettaminen tuo valtuuden, mutta voimallatoimiminen vaatii vanhurskautta, kun pyrimme kohottamaansieluja, opettamaan ja todistamaan, siunaamaan ja neuvomaansekä edistämään pelastuksen työtä.

Tässä maailman historian merkityksellisessä vaiheessa teidänja minun, meidän pappeudenhaltijoiden, pitää olla vanhurskaitamiehiä ja tehokkaita välineitä Jumalan käsissä. Meidän pitää tulla


91

esiin Jumalan miehinä. Teidän ja minun kannattaisi ottaa oppiaNefin, Helamanin pojanpojan, esimerkistä ja noudattaa sitä. Hänoli ensimmäinen niistä kahdestatoista opetuslapsesta, jotkaVapahtaja kutsui aloittaessaan palvelutyönsä nefiläistenkeskuudessa. ”Ja [Nefi] opetti heille monia asioita – –. Ja Nefiopetti voimalla ja suurella valtuudella.” (3. Nefi 7:17.)

”Auta aviomiestäni ymmärtämään”Niiden temppelisuosituspuhuttelujen lopuksi, joita pidin

piispana ja vaarnanjohtajana, minulla oli usein tapana kysyänaimisissa olevilta sisarilta, kuinka voisin parhaiten palvella heitäja heidän perhettään. Noilta uskollisilta naisilta saamienivastausten yhdenmukaisuus oli sekä opettavaista ettähuolestuttavaa. Sisaret valittivat tai arvostelivat harvoin muttavastasivat usein seuraavasti: ”Autathan aviomiestäniymmärtämään tehtävänsä pappeusjohtajana kodissamme. Otanmielelläni johdon käsiini pyhien kirjoitusten tutkimisessa,perherukouksessa ja perheillassa, ja teen niin jatkossakin. Muttatoivoisin, että mieheni olisi tasaveroinen kumppani ja olisi sevahva pappeusjohtaja, jollainen vain hän voi olla. Autathanaviomiestäni oppimaan, kuinka hän voi tulla kodissammepatriarkaksi ja pappeusjohtajaksi, joka johtaa ja suojelee.”

Mietin usein noiden sisarten ja heidän pyyntönsävilpittömyyttä. Pappeusjohtajat kuulevat nykyään samankaltaisiahuolenaiheita. Monet vaimot anovat sellaista aviomiestä, jolla onpappeuden valtuuden lisäksi myös pappeuden voima. Hekaipaavat kumppanikseen uskollista aviomiestä japappeustoveria työssä Kristus-keskeisen ja evankeliumiatähdentävän kodin luomiseksi.

Veljet, lupaan, että jos te ja minä pohdimme rukoillen näidensisarten pyyntöjä, Pyhä Henki auttaa meitä näkemään itsemmesellaisina kuin todella olemme (ks. OL 93:24) ja auttaa meitätunnistamaan ne asiat, joissa meidän pitää muuttua ja tullaparemmiksi. Ja aika toimia on nyt!

Olkaa esimerkkejä vanhurskaudestaTänä iltana kertaan presidentti Thomas S. Monsonin

opetuksia hänen pyytäessään meitä olemaan ”vanhurskaudenesimerkkejä”. Hän on muistuttanut meitä toistuvasti siitä, että me


92

olemme Herran asialla ja että meillä on oikeus Hänen apuunsakelvollisuutemme perusteella (ks. ”Vanhurskauden esimerkkejä”,Liahona, toukokuu 2008, s. 65–68). Teillä ja minulla on pappeudenvaltuus, jonka taivaalliset sanansaattajat, Johannes Kastaja sekäPietari, Jaakob ja Johannes, palauttivat maan päälle tällätaloudenhoitokaudella. Ja siksi jokainen mies, joka saaMelkisedekin pappeuden, voi jäljittää oman valtuuden linjansasuoraan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Toivon, että olemmekiitollisia tästä ihmeellisestä siunauksesta. Rukoilen, ettäolisimme puhtaita ja kelvollisia edustamaan Herraakäyttäessämme Hänen pyhää valtuuttaan. Tulkoon meistä kukinkelvolliseksi saamaan pappeuden voiman.

Todistan, että pyhä pappeus on todella palautettu maanpäälle näinä myöhempinä aikoina ja että se on MyöhempienAikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Todistan myös,että presidentti Thomas S. Monson on kirkon ylipappeudenjohtava ylipappi (ks. OL 107:9, 22, 65–66, 91–92) ja ainoa ihminenmaan päällä, jolla on kaikki pappeuden avaimet sekä valtuuskäyttää niitä. Näistä totuuksista todistan vakavasti HerranJeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.


93

Todelliseen kasvuunjohtava pelastaminenPiispa Richard C. Edgleyjuuri vapautettu ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa

Sielujen pelastaminen on sitä työtä, jota Vapahtaja onkutsunut meitä kaikkia tekemään.

Viime kuukausina on tähdennetty entistä enemmän sitä, ettäsaisimme kirkossa aikaan todellista kasvua – sitä, että toisimmejoukkoomme kaikki halukkaat, jotta he voivat saada pelastavattoimitukset ja liitot ja pitää ne ja elää niin, että he kokevat Almankuvaileman voimallisen sydämen muutoksen (ks. Alma 5:14).Yksi mielekkäimpiä ja tärkeimpiä tapoja saada aikaan todellistakasvua kirkossa on se, että ojennamme kätemme pelastamaan ne,jotka on kastettu ja jotka kuitenkin vaeltavat vähemmänaktiivisina vailla siunauksia ja pelastavia toimituksia.Riippumatta siitä, mikä on henkilökohtainen tehtävämme –kotiopettaja tai kotikäyntiopettaja, pyhäkoulunopettaja, piispa,isä, äiti tai johtava auktoriteetti – kaikki voivat osallistuapelastuspyrkimyksiin merkityksellisellä tavalla. Loppujenlopuksi se, että tuomme kaikki – perheemme, kirkkoommekuulumattomat, vähemmän aktiiviset, synnintekijät – Kristuksenluokse saamaan pelastavat toimitukset, on meidän yhteinenjumalallinen tehtävämme.

Eräänä sunnuntaiaamuna noin 30 vuotta sitten, kun palvelinvaarnan johtokunnassa, saimme puhelun eräältä uskolliseltapiispaltamme. Hän selitti, että hänen seurakuntansa oli kasvanutniin nopeasti, ettei hänellä ollut enää antaa mielekästä tehtävääkaikille kelvollisille jäsenille. Hän pyysi meitä jakamaanseurakunnan. Odotellessamme sen hyväksymistä me päätimmevaarnan johtokuntana, että vierailisimme siinä seurakunnassa ja


94

kutsuisimme kaikki nuo hienot, kelvolliset veljet ja sisaretvaarnalähetyssaarnaajiksi.

Muistaakseni kolmas tapaamani henkilö oli nuorinaisopiskelija paikallisesta yliopistosta. Juteltuamme hetkenaikaa esitin hänelle kutsun palvella lähetyssaarnaajana. Hetkenaikaa oli hiljaista. Sitten hän sanoi: ”Etkö tiedä, etten minä oleaktiivinen kirkossa?”

Oltuani hetken hiljaa sanoin: ”Ei, en tiennyt, ettet sinä oleaktiivinen.”

Hän vastasi: ”En ole vuosiin ollut aktiivinen kirkossa.” Sittenhän sanoi: ”Etkö tiedä, että kun on ollut epäaktiivinen, ei olelainkaan helppoa palata takaisin?”

Vastasin: ”En. Seurakuntanne aloittaa kokouksetaamuyhdeksältä. Tulet vain kappeliin, niin olet meidänkanssamme.”

Hän vastasi: ”Ei, se ei ole niin helppoa. Monet asiathuolestuttavat. Se huolestuttaa, tuleeko joku tervehtimään vaipitääkö minun istua yksin ja ilman, että kukaan kiinnittääminuun huomiota kokouksissa. Sekin huolestuttaa,hyväksytäänkö minut ja keistä tulee uusia ystäviäni.”

Kyynelten vieriessä hänen poskilleen hän jatkoi: ”Tiedän, ettääitini ja isäni ovat rukoilleet puolestani vuosia tuodakseen minuttakaisin kirkkoon.” Sitten hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi:”Viimeksi kuluneet kolme kuukautta olen rukoillut saadaksenirohkeutta ja voimaa ja löytääkseni tavan tulla jälleenaktiiviseksi.” Sitten hän kysyi: ”Voisikohan tämä tehtävä ollavastaus noihin rukouksiin?”

Silmäni alkoivat kostua vastatessani: ”Uskon, että Herra onvastannut rukouksiisi.”

Hän ei ainoastaan ottanut tehtävää vastaan, vaan hänestä tulihieno lähetyssaarnaaja. Ja olen varma, että hän tuotti iloa paitsiitselleen myös vanhemmilleen ja todennäköisesti muillesukulaisille.

Tästä ja muista samantapaisista puhutteluista opin montaasiaa tai sain muistutuksen niistä:

R I C H A R D C . E D G L E Y

95

•

•

•

•

•

Opin, että monilla vähemmän aktiivisilla jäsenillä on läheisiäihmisiä, jotka polvistuvat päivittäin rukoukseen anoenHerralta apua, jotta heidän rakkaansa voisi pelastua.

Opin, ettei vähemmän aktiivisen jäsenen ole lainkaan niinhelppoa tai mukavaa vain kävellä takaisin kirkkoon. Hetarvitsevat apua. He tarvitsevat tukea. He tarvitsevattoveruutta.

Opin, että meillä on vähemmän aktiivisia jäseniä, jotkayrittävät löytää ja ovat halukkaita löytämään tien takaisinaktiivisuuteen.

Opin, että monet vähemmän aktiiviset jäsenet ottavat vastaantehtävän, jos heidät kutsutaan siihen.

Opin, että vähemmän aktiivinen jäsen ansaitsee sen, ettähäntä kohdellaan tasaveroisena ja pidetään rakastavanJumalan poikana tai tyttärenä.

Vuosien varrella olen pohtinut, kuinka tuo puhuttelu olisisujunut, jos olisin pitänyt häntä vähemmän aktiivisena kirkonjäsenenä. Sen voitte itse arvioida.

Uudelleenaktivoiminen on aina ollut tärkeä osa Herran työtä.Vaikka pelastustyö on jokaisen jäsenen tehtävä, Aaronin jaMelkisedekin pappeuden haltijoilla on vastuullinen tehtäväjohtaa tätä työtä. Loppujen lopuksi pappeuden palvelutyössä onkyse juuri tästä – kaikkien ihmisten tuomisesta korottaviinliittoihin; rauhan, onnen ja omanarvontunnon tuomisesta.

Muistatte Mormonin kirjasta, kuinka Alma nuorempi –huomattuaan, että soramilaiset olivat jääneet pois kirkosta –järjesti aktivointiryhmän pelastaakseen nuo ihmiset. Heidänaloittaessaan tehtäväänsä Alma rukoili Herraa näillä sanoilla:

”Oi Herra, suo meille menestystä heidän tuomisessaan jälleensinun luoksesi Kristuksessa.

Katso, oi Herra, heidän sielunsa ovat kallisarvoisia, ja monetheistä ovat veljiämme; anna meille sen tähden, oi Herra, voimaa javiisautta, jotta voimme tuoda nämä veljemme jälleen sinunluoksesi.” (Alma 31:34–35, kursivointi lisätty.)


96

Joitakin kuukausia sitten, erään uusien käännynnäisten sekävähemmän aktiivisten jäsenten kanssa pidetyn kokouksenjälkeen, eräs uudelleen aktivoitunut suunnilleen ikäisenimieshenkilö tuli luokseni ja sanoi: ”Olen ollut vähemmänaktiivinen suurimman osan elämästäni. Jäin pois kirkostanuorena. Mutta olen nyt tullut takaisin ja työskentelen vaimonikanssa temppelissä.”

Halusin hänen tietävän, että kaikki oli kunnossa, jotenvastasin jokseenkin tähän tapaan: ”Loppu hyvin, kaikki hyvin.”

Hän vastasi: ”Ei, kaikki ei ole hyvin. Minä olen palannutkirkkoon, mutta olen menettänyt kaikki lapseni ja lastenlapseni.Ja nyt koen lastenlastenlasteni menetyksen – kaikki ovat kirkonulkopuolella. Kaikki ei ole hyvin.”

Suvussamme on eräs esivanhempi, joka liittyi kirkkoonEuroopassa kirkon varhaisina aikoina. Yhdestä hänen pojastaantuli epäaktiivinen. Sisar Edgley ja minä olemme yrittäneet jäljittäätämän esivanhemman epäaktiivisia jälkeläisiä.

Vaimoni ja minun oli helppoa kohtuullisen perustellustipäätellä, että seuraavien kuuden sukupolven aikana on saattanutolla kyse jopa 3 000 sukulaisen menettämisestä. Nyt ennustekahdesta seuraavasta sukupolvesta. Menetys voisi teoreettisestikoskea noin 20 000:ta tai 30 000:ta taivaallisen Isämme lasta.

Kutsu pelastustyöhön perustuu yhteen kirkon perimmäisistäopeista.

”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä;sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman

lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikkiihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa. – –

Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikannehuutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaanyhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaanhänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” (OL 18:10–11, 15,kursivointi lisätty.)

Minulla on elämäni aikana ollut etuoikeus pelastaa joitakuitavähemmän aktiivisia jäseniä. Nykyään kun autan jotakutatulemaan jälleen aktiiviseksi kirkossa, en näe mielessäniyksittäistä sielua; näen kuusi, seitsemän tai useampiakinsukupolvia – tuhansittain sieluja. Sitten ajattelen seuraavaa


97

pyhien kirjoitusten kohtaa: ”Jos – – johdattaisitte ainoastaanyhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonneonkaan” (OL 18:15).

Herra sanoi apostoleilleen: ”Satoa on paljon, muttasadonkorjaajia vähän” (Matt. 9:37). Sadonkorjaajia ei tarvitse ollavähän. Meillä on tuhansia kykeneviä, kelvollisiapappeudenhaltijoita ja miljoonia sitoutuneita kirkon jäseniäkaikkialla maailmassa. Meillä on toimivat seurakuntaneuvostot,pappeuskoorumit, Apuyhdistykset ja muita järjestöjä, jotkakaikki on kutsuttu pelastustyöhön. Sielujen pelastaminen on sitätyötä, jota Vapahtaja on kutsunut meitä kaikkia tekemään.

Aiemmin puheessani viittasin rukoukseen, jonka Almalausui, kun hän ja hänen toverinsa lähtivät pelastamaansoramilaisia. Toisen maailmansodan aikana noin 500amerikkalaista sotilasta ja heitä tukeneita paikkakuntalaisiajoutui eräälle vankileirille. Heidän kärsimyksensä ja huoli heidänturvallisuudestaan johtivat siihen, että noin sadanamerikkalaissotilaan vapaaehtoisjoukko valittiin pelastamaannuo vangit. Kun vapaaehtoiset olivat koolla, komentava upseeriopasti heitä jokseenkin näin: ”Tänä iltana te miehet menettetapaamaan oman uskontokuntanne pappia, polvistutterukoukseen ja vannotte Jumalalle, että niin kauan kuin teissähenki pihisee, ette anna yhdenkään noista miehistä kärsiähetkeäkään kauemmin.” (Ks. Hampton Sides, Ghost Soldiers: TheForgotten Epic Story of World War II’s Most Dramatic Mission, 2001,s. 28–29.) Tämä onnistunut pelastusoperaatio oli pelastamistafyysisestä ja ajallisesta kärsimyksestä. Pitäisikö meidän ollavähemmän urhoollisia pyrkimyksissämme pelastaa ne, jotkavoisivat kärsiä hengellisistä ja iankaikkisista seurauksista?Pitäisikö meidän Herran edessä sitoutua vähempään?

Lopuksi, meidän sitoutumisemme Kristuksen toden ja elävänkirkon jäseninä juontuu siitä tosiasiasta, että Herra kärsi meidänjokaisen puolesta – kirkkoon kuulumattoman, vähemmänaktiivisen jäsenen, jopa synnintekijän ja jokaisen omanperheemme jäsenen puolesta. Uskon, että voimme tuoda tuhansiaevankeliumin iloon, rauhaan ja suloisuuteen ja satojatuhansia,jopa miljoonia, heitä seuraavissa sukupolvissa. Uskon, että mevoimme onnistua, koska tämä on Herran kirkko, ja pappeuden ja


98

jäsenyytemme nojalla meidät on kutsuttu onnistumaan. Tämäntodistuksen lausun teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.


99

Aaronin pappeus: nouskaaja käyttäkää JumalanvoimaaAdrián Ochoatoinen neuvonantaja Nuorten Miesten ylimmässä johtokunnassa

[Pappeutta] täytyy käyttää, jotta sillä saisi aikaanjotakin hyvää. Teidät on kutsuttu nousemaan jaloistamaan – – eikä kätkemään valoanne pimeään.

Vähän aikaa sitten olin Etelä-Afrikassa ja vierailin eräässäkodissa Thabison kanssa, joka on pappien kooruminensimmäinen apulainen Kagison seurakunnassa. Thabiso jahänen piispansa, jolla on kyseisen koorumin avaimet ja jokajohtaa sitä, olivat rukoilleet vähemmän aktiivisten kooruminjäsenten puolesta. He etsivät innoitusta siihen, keiden luonakäydä ja kuinka auttaa heitä. He tunsivat innoitusta vieraillaTebellon kotona ja pyysivät minua mukaansa.

Päästyämme raivoisan vahtikoiran ohi päädyimmeolohuoneeseen Tebellon luokse. Hän on rento nuori mies, joka olilakannut käymästä kirkossa, koska hänellä oli alkanut olla paljonmuuta tekemistä sunnuntaisin. Hän oli hermostunut muttailoinen ottaessaan meidät vastaan ja pyysi perheensäkin mukaantapaamiseen. Piispa ilmaisi rakkautensa perhettä kohtaan jahalunsa auttaa heitä tulemaan iankaikkiseksi perheeksi tulemallasinetöidyksi temppelissä. He liikuttuivat sydämessään, ja mekaikki tunsimme Pyhän Hengen läsnäolon voimakkaana. Seohjasi jokaista sanaa ja jokaista tunnetta.

Mutta juuri Thabison sanat tekivät vierailun aikanasuurimman vaikutuksen. Minusta tuntui, että tuo nuori pappipuhui enkelien kielellä – rakastavin sanoin, jotka me kaikki täysin


100

ymmärsimme mutta jotka koskettivat erityisesti hänenystäväänsä. ”Minusta oli niin mukavaa aina jutella sinun kanssasikirkossa”, hän sanoi. ”Sinulla on aina ystävällistä sanottavaaminulle. Ja tiedätkö mitä, jalkapallojoukkueemme on aika laillaolematon ilman sinua. Sinä olet siinä niin hyvä.”

”Olen pahoillani”, Tebello vastasi. ”Minä tulen takaisinteidän joukkoonne.”

”Tosi hienoa”, sanoi Thabiso. ”Muistatko, kuinka meillä olitapana valmistautua palvelemaan lähetystyössä? Voisimmekoaloittaa sen taas?”

”Kyllä”, Tebello vastasi. ”Minä haluan tulla takaisin.”Ehkäpä suurin ilo, mitä koen neuvonantajana Nuorten

Miesten ylimmässä johtokunnassa, on se, kun näen Aaroninpappeuden haltijoiden eri puolilla maailmaa käyttävän Aaroninpappeuden voimaa. Mutta joskus näen myös surullisena, mitenniin monet nuoret miehet eivät ymmärrä, kuinka paljon hyvää hevoivat tehdä sillä voimalla, joka heillä on.

Pappeus on itse Jumalan voima ja valtuus toimia Hänenlastensa palvelemiseksi. Voi, kunpa jokainen nuori mies, jokainenAaronin pappeuden haltija, voisi täysin ymmärtää, että hänenpappeudellaan on enkelien palveluksen avaimet. Kunpa heymmärtäisivät, että heillä on pyhä velvollisuus auttaa ystäviäänlöytämään polku, joka johtaa Vapahtajan luo. Kunpa he vaintietäisivät, että taivaallinen Isä antaa heille voiman selittääpalautetun evankeliumin totuuksia niin selkeästi ja vilpittömästi,että toiset tulevat tuntemaan Kristuksen sanojen olevankiistattomasti totta.

Rakkaat kirkon nuoret miehet, saanen esittää teillekysymyksen, jonka toivon teidän säilyttävän sydämessänne kokoloppuelämänne ajan. Voitteko saada maan päällä mitäänsuurempaa voimaa kuin Jumalan pappeus? Mikä voima voisimitenkään olla suurempi kuin kyky auttaa meidän taivaallistaIsäämme muuttamaan lähimmäistenne elämää, auttaa heitäpolulla iankaikkiseen onneen tulemalla puhdistetuiksi synnistä javäärinteoista?

Minkä tahansa muun voiman lailla pappeuttakin täytyykäyttää, jotta sillä saisi aikaan jotakin hyvää. Teidät on kutsuttunousemaan ja loistamaan (ks. OL 115:5) eikä kätkemään valoanne

A D R I Á N O C H O A

101

pimeään. Vain rohkeat luetaan valittujen joukkoon. Kun käytättepyhän pappeutenne voimaa, teidän rohkeutenne jaluottamuksenne kasvavat. Nuoret miehet, te tiedätte, että oletteparhaimmillanne, kun olette Jumalan palveluksessa. Te tiedätte,että olette onnellisimpia ollessanne innolla mukana hyvässätyössä. Pitäkää pappeutenne voimaa kunniassa olemalla puhtaitaja kelvollisia.

Toistan vanhin Jeffrey R. Hollandin kehotuksen, jonka hänesitti teille puoli vuotta sitten tältä puhujakorokkeelta. Hän sanoi:”Etsin – – miehiä – niin nuoria kuin vanhojakin – jotka tuntevatriittävää huolta tästä hyvän ja pahan välisestä taistelustalähteäkseen mukaan ja uskaltaakseen puhua. Me olemmesodassa.” Hän jatkoi: ”Pyydän voimakkaampaa jaomistautuneempaa ääntä – ääntä, joka paitsi vastustaa pahaa – –,myös puhuu hyvän puolesta, evankeliumin puolesta, Jumalanpuolesta.” (”Herran taistoon kaikki meidät kutsuttu on”, Liahona,marraskuu 2011, s. 45, 47.)

Kyllä, Aaronin pappeuden haltijat, me olemme sodassa. Jatässä sodassa paras tapa puolustautua pahaa vastaan onvanhurskauden aktiivinen edistäminen. Ette voi kuunnella rumiasanoja ja teeskennellä, että ette kuule. Ette voi katsella yksin taitoisten kanssa kuvia, joiden tiedätte olevan saastaisia, jateeskennellä, että ette näe. Ette voi koskea mitään epäpuhdasta jateeskennellä, ettei se haittaa. Ette voi olla passiivisia, kun Saatanapyrkii tuhoamaan sen, mikä on tervehenkistä ja puhdasta. Sensijaan teidän pitää puolustaa rohkeasti sitä, minkä tiedätte olevantotta! Kun kuulette tai näette jotakin, mikä häpäisee Herranasettamia tasovaatimuksia, muistakaa, keitä te olette – sotilaitaitse Jumalan armeijassa, voimananne Hänen pyhä pappeutensa.Ei ole parempaa asetta vihollista, valheiden isää, vastaan kuintotuus, joka tulee teidän suustanne, kun käytätte pappeudenvoimaa. Useimmat ikätovereistanne tulevat kunnioittamaan teitärohkeutenne ja rehellisyytenne ansiosta. Jotkut eivät. Mutta silläei ole väliä. Te tulette voittamaan taivaallisen Isän kunnioituksenja luottamuksen, koska te olette käyttäneet Hänen voimaansaHänen tarkoitustensa saavuttamiseksi.

Kehotan jokaista Aaronin pappeuden koorumin johtokuntaajälleen kerran kohottamaan vapauden tunnuksen sekä


102

järjestämään pataljoonanne ja johtamaan sitä. Käyttäkääpappeuden voimaanne kutsumalla ympärillänne olevia tulemaanKristuksen luokse parannuksen ja kasteen kautta. Teillä ontaivaallisen Isän antama valtuus ja voima tehdä niin.

Kaksi vuotta sitten vieraillessani Santiagossa Chilessä DanielOlate, nuori mies, joka kulki usein lähetyssaarnaajien mukana,teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Pyysin häntäkirjoittamaan minulle, ja luen teille hänen luvallaan osan hänenäskettäisestä sähköpostiviestistään: ”Täytin juuri 16, jasunnuntaina minut asetettiin papin virkaan. Samana päivänäkastoin erään ystäväni; hänen nimensä on Carolina. Opetinhänelle evankeliumia, ja hän kävi säännöllisesti kirkossa ja saijopa Edistyminen-ohjelman tunnustuspalkinnon, mutta hänenvanhempansa eivät antaneet hänen mennä kasteelle, ennen kuinhe oppivat tuntemaan minut ja luottamaan minuun. Hän halusiminun kastavan itsensä, joten meidän täytyi odottaa kuukausi,kunnes tuli sunnuntai, jolloin täytin 16. Tuntui todella hyvältä,kun voin auttaa niin hyvää ihmistä pääsemään kasteelle, ja oleniloinen, että juuri minä sain kastaa hänet.”

Daniel on vain yksi niistä monista nuorista miehistä kauttamaailman, jotka elävät sen voiman arvoisina, jonka Jumala onuskonut heille. Toinen on hondurasilainen Luis Fernando, jokahuomasi ystävänsä kulkevan vaarallisella polulla ja lausui tälletodistuksensa ja kirjaimellisesti pelasti hänen henkensä (ks. ”AChange of Heart”, lds.org/youth/video). Brasilialainen Olavo onmyös yksi esimerkki. Todellisena pysyvänä palvelijana kodissaan(ks. OL 84:111) Olavo innoitti äitiään tulemaan jälleen täysinaktiiviseksi kirkossa (ks. ”Reunited by Faith”, lds.org/youth/video). Kirkon nuorten verkkosivuilla youth.lds.org voitte nähdäjoitakin näistä tarinoista ja monia muita niiden kaltaisia. Internet,sosiaalinen media ja muu teknologia ovat muuten välineitä, jotkaHerra on antanut teidän käsiinne auttaakseen teitä harjoittamaanpappeustehtäviänne ja levittämään totuuden ja hyveellisyydenvaikutusta.

Rakkaat nuoret miehet, kun käytätte Aaronin pappeuttakuvailemallani tavalla, te valmistaudutte tehtäviin, joita teillä ontulevaisuudessanne. Mutta samalla teette paljon enemmänkin.Johannes Kastajan, tuon esimerkillisen Aaronin pappeuden

A D R I Á N O C H O A

103

haltijan, tavoin tekin valmistatte tietä Herralle ja teette Hänenpolkunsa suoriksi. Kun julistatte Johanneksen tavoin rohkeastiparannuksen ja kasteen evankeliumia, te valmistatte ihmisiäHerran tulemista varten (ks. Matt. 3:3; OL 65:1–3; 84:26–28). Teillekerrotaan usein teidän suurista mahdollisuuksistanne. No, nyt onaika laittaa nuo mahdollisuudet toimintaan, käyttää Jumalanteille antamia kykyjä toisten siunaamiseksi, tuoda heidät poispimeydestä valoon ja valmistaa Herralle tietä.

Kirkko on antanut teille Velvollisuus Jumalaa kohtaan -kirjasen lähdeaineistoksi, joka auttaa teitä oppimaanvelvollisuutenne ja täyttämään ne. Tutkikaa sitä usein.Polvistukaa rukoukseen, poissa teknisten laitteiden äärestä, japyytäkää Herran johdatusta. Ja sitten nouskaa ja käyttäkääJumalan voimaa. Lupaan, että saatte taivaalliselta Isältävastauksia siihen, kuinka elää omaa elämäänne ja kuinka auttaatoisia.

Lainaan presidentti Thomas S. Monsonin sanoja: ”Älkääkoskaan aliarvioiko todistuksenne vaikutuksenkauaskantoisuutta. – – Teillä on kyky huomata huomaamattomat.Kun teillä on silmät, joilla näette, korvat, joilla kuulette, ja sydän,jolla tunnette, voitte ojentaa kätenne ja pelastaa ikätovereitanne.”(”Olkaa esimerkkinä”, Liahona, toukokuu 2005, s. 115.)

Todistan teille, että pappeuden voima on todellinen. Saintodistukseni käyttämällä pappeutta itse. Olen nähnyt niiden,joilla on Aaronin pappeuden voima, tekevän ihmeitä toisensajälkeen. Olen ollut todistamassa enkelien palveluksen voimaa,kun uskolliset Aaronin pappeuden haltijat ovat puhuneetHengen täyttämiä sanoja toivosta aukaisten jonkun valoa jarakkautta kaipaavan sydämen. Jeesuksen Kristuksen, meidänHerramme, johtajamme ja Vapahtajamme nimessä. Aamen.


104

Pappeuden palvelutyönmiksi-kysymysPresidentti Dieter F. Uchtdorftoinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Evankeliumin miksi-kysymyksen ja pappeuden miksi-kysymyksen ymmärtäminen auttaa meitä näkemääntämän kaiken jumalallisen tarkoituksen.

Pidän arvossa tätä suurenmoista tilaisuutta kokoontuapappeusveljien kanssa ja iloitsen kanssanne Jeesuksen Kristuksenevankeliumin ihmeellisyydestä ja ihanuudesta. Kiitän teitäuskostanne, hyvistä teoistanne ja jatkuvasta vanhurskaudestanne.

Meillä on yhteinen side, sillä me kaikki olemme saaneetasettamisen Jumalan pappeuteen niiltä, joille on uskottu pyhäpappeuden valtuus ja voima. Se ei ole mikään pieni siunaus. Seon pyhä vastuu.

Miksi-kysymyksen voimaOlen viime aikoina ajatellut kahta merkittävää kutsumusta,

jotka olen saanut pappeudenhaltijana kirkossa.Ensimmäisen noista kutsumuksista sain, kun olin diakoni.

Kuuluin perheeni kanssa kirkon seurakuntaan FrankfurtissaSaksassa. Pientä lähetysseurakuntaamme oli siunattu monillaihanilla ihmisillä. Yksi heistä oli seurakunnanjohtajamme veliLandschulz. Ihailin häntä suuresti, vaikka hän tuntui aina olevanmelko vakava, hyvin virallinen ja oli useimmiten pukeutunuttummaan pukuun. Muistan, että nuorukaisena laskin ystävienikanssa leikkiä siitä, kuinka vanhanaikaiseltaseurakunnanjohtajamme näytti.


105

Minua naurattaa ajatella sitä nykyään, koska on hyvintodennäköistä, että nykyiset kirkon nuoret tarkastelevat minuahyvin samalla tavoin.

Eräänä sunnuntaina seurakunnanjohtaja Landschulz kysyi,voisiko hän puhua kanssani. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Mitäolen tehnyt väärin?” Ajatukseni laukkasivat monissamahdollisesti tekemissäni asioissa, jotka olisivat voineet innoittaatähän seurakunnanjohtajan ja diakonin väliseen juttutuokioon.

Seurakunnanjohtaja Landschulz kutsui minut pieneenluokkaan – kappelissamme ei ollut toimistoaseurakunnanjohtajalle – ja siellä hän esitti minulle kutsunpalvella diakonien koorumin johtajana.

”Se on tärkeä asema”, hän sanoi, ja sitten hän kaikessarauhassa kertoi, miksi niin on. Hän selitti, mitä hän ja Herraodottivat minulta ja kuinka voisin saada apua.

En muista paljoakaan siitä, mitä hän sanoi, mutta muistanhyvin, miltä minusta tuntui. Pyhä, jumalallinen Henki täyttisydämeni hänen puhuessaan. Tunsin, että tämä on Vapahtajankirkko. Ja tunsin, että kutsumus, jonka hän oli esittänyt, oli PyhänHengen innoittama. Muistan kävelleeni pois tuosta pienestäluokkahuoneesta tuntien itseni melko lailla kookkaammaksi kuinaikaisemmin.

Tuosta päivästä on kulunut lähes 60 vuotta, ja vaalin yhänoita luottamuksen ja rakkauden tunteita.

Kun muistelin tätä kokemusta, yritin muistaa tarkalleen,kuinka monta diakonia seurakunnassamme tuolloin oli. Parhaanmuistini mukaan uskon meitä olleen kaksi. Se voi kuitenkin ollakovasti liioiteltua.

Mutta sillä ei ollut merkitystä, oliko diakoneja yksi vai tusina.Tunsin saaneeni suuren kunnian ja halusin palvella parhaankykyni mukaan ja olla tuottamatta pettymystäseurakunnanjohtajalleni tai Herralle.

Ymmärrän nyt, että kutsuessaan minut tuohon asemaanseurakunnanjohtaja olisi voinut hoitaa asian vainrutiininomaisesti. Hän olisi voinut yksinkertaisesti kertoa minullekäytävässä tai pappeuskokouksessamme, että olin uusi diakonienkoorumin johtaja.


106

Sen sijaan hän vietti kanssani aikaa ja auttoi minuaymmärtämään paitsi sen, mikä tehtäväni ja uusi vastuuni on, niinmikä vielä tärkeämpää, kertomalla miksi.

Sitä en unohda koskaan.Tämän kertomuksen ydin ei ole vain kuvata, kuinka tehtäviin

kirkossa tulee kutsua (vaikka se olikin erinomainen opetusoikeasta tavasta tehdä niin). Se on minulle esimerkkipappeusjohtajan motivoivasta voimasta, joka virvoittaa hengen jainnoittaa toimintaan.

Meitä pitää jatkuvasti muistuttaa iankaikkisista syistä niidenasioiden taustalla, joita meidän käsketään tehdä. Evankeliuminperusperiaatteiden täytyy olla osa elämämme kudosta, vaikka semerkitsee niiden opettelemista yhä uudelleen. Se ei tarkoita, ettätämän prosessin pitäisi olla rutiininomaista tai tylsää. Kun meopetamme perusperiaatteita kodissamme tai kirkossa,antakaamme evankeliumia kohtaan tuntemamme innon liekin jatodistuksen palon pikemminkin tuoda valoa, lämpöä ja iloaopettamiemme ihmisten sydämeen.

Viimeksi asetetusta diakonista pisimpään palvelleeseenylipappiin meillä kaikilla on luetteloita siitä, mitä me voisimme jamitä meidän pitäisi tehdä pappeustehtävissämme. Mitä-asiat ovattärkeitä työssämme, ja meidän pitää hoitaa ne. Mutta pappeudenpalvelutyömme miksi-kysymysten vastauksista me löydämmepappeuden tulen, palon ja voiman.

Pappeuden palvelutyön mitä-kysymys opettaa meille, mitätehdä. Miksi-kysymys innoittaa sieluamme.

Mitä-kysymys antaa tietoa, mutta miksi-kysymys saa aikaanmuutoksen.

Runsaasti ”hyviä” asioita, joita voimme tehdäToisen pappeuskutsumuksen, jota olen miettinyt, sain monia

vuosia myöhemmin, kun minulla oli oma perhe. Olimmemuuttaneet takaisin Frankfurtiin ja olin juuri saanut työssäylennyksen, joka veisi paljon aikaani ja huomiotani. Tuossakiireisessä elämänvaiheessani vanhin Joseph B. Wirthlin esittiminulle kutsun palvella vaarnanjohtajana.

Ollessani hänen puhuteltavanaan mielessäni kiisi moniaajatuksia, joista vähäisin ei ollut se levottomuutta herättävä huoli,ettei minulla kenties olisi niin paljon aikaa kuin tämä tehtävä


107

vaatisi. Vaikka kutsu teki minut nöyräksi ja tuntui suureltakunnialta, mietin hetken, voisinko ottaa sen vastaan. Mutta se olivain ohikiitävä ajatus, koska tiesin, että vanhin Wirthlin oliJumalan kutsuma ja että hän oli tekemässä Herran työtä. Mitämuuta voisin tehdä kuin ottaa kutsun vastaan?

On hetkiä, jolloin meidän on astuttava pimeyteen uskonturvin luottaen siihen, että Jumala asettaa kiinteää maatajalkojemme alle, kun otamme askeleen. Ja niin otin kutsuniloisena vastaan tietäen, että Herra pitäisi huolen.

Tuon tehtävän alkuaikoina vaarnallamme oli etuoikeus saadakoulutusta muutamilta suurenmoisimmilta opettajilta jajohtohenkilöiltä kirkossa – alueellemme tuli miehiä kuten vanhinRussell M. Nelson ja presidentti Thomas S. Monson. Heidänopetuksensa oli kuin kastetta taivaasta, ja se innoitti meitä.Minulla on yhä muistiinpanot, jotka tein noidenkoulutuskokousten aikana. Nämä johtavat veljet antoivat meillenäkemyksen siitä, mitä tarkoittaa vahvistaa Jumalan valtakuntaavahvistamalla omaa todistustamme ja perhettämme. He auttoivatmeitä näkemään, kuinka soveltaa evankeliumin totuutta japeriaatteita erityisiin olosuhteisiimme ja erityiseen aikaamme.Toisin sanoen innoitetut johtohenkilöt opettivat meitä näkemäänevankeliumin miksi-kysymyksen, ja sitten meidän oli käärittävähihamme ja ryhdyttävä työhön.

Ei kestänyt kauan, kun ymmärsimme, että vaarnanjohtokunta voisi tehdä paljon asioita – itse asiassa niin monia, ettäellemme päättäisi innoitettua tärkeysjärjestystä, meiltä saattaisijäädä tekemättä tärkeitä asioita. Esiin alkoi tulla kilpailevia,tärkeitä asioita, jotka käänsivät keskittymisemme pois johtavienveljien esittämästä näkemyksestä. Tehtävänä oli monia ”hyviä”asioita, mutta kaikki niistä eivät olleet merkityksellisimpiä.

Saimme tärkeän opetuksen: se, että jokin on hyvää, ei ole ainariittävä syy vaatimaan aikaamme ja voimavarojamme.Toimintamme, aloitteidemme ja suunnitelmiemme pitäisi saadainnoituksensa pappeuden palvelutyömme miksi-kysymyksestä japerustua siihen eikä mihinkään näyttävään muoti-ilmiöön taihetken kiinnostukseen. Muutoin ne voivat häiritäponnistuksiamme, vähentää tarmoamme ja saada meidät


108

takertumaan omiin hengellisiin tai ajallisiin kiinnostuksenkohteisiimme, jotka eivät ole keskeistä opetuslapseudessa.

Veljet, me kaikki tiedämme, että tarvitaan itsekuria pysyäkeskittyneenä asioihin, joilla on suurin voima lisätärakkauttamme Jumalaan ja lähimmäisiin, elvyttää avioliittoja,vahvistaa perheitä ja rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päällä.Aivan kuten hedelmäpuu, jossa on paljon oksia ja lehtiä,elämämmekin kaipaa säännöllistä karsimista senvarmistamiseksi, että käytämme tarmomme ja aikammetodellisen tarkoituksemme toteuttamiseen – tehdäksemme hyväähedelmää!1

Te ette ole yksinKuinka siis tiedämme, mitä valita? Meillä jokaisella on vastuu

tehdä päätös siitä itse. Meitä käsketään kuitenkin tutkimaanuutterasti pyhiä kirjoituksia, ottamaan varteen profeettojen sanatja suhtautumaan asiaan uskontäyteisen, vakavan, omistautuneenrukouksen avulla.

Veljet, Jumalaan voi luottaa. Pyhän Hengen kautta Hän antaamielellemme ja sydämellemme tietoa siitä polusta, jota meidäntulee kulkea kullakin elämämme osa-alueella.

Jos sydämemme on puhdas – jos emme etsi omaakunniaamme vaan kaikkivaltiaan Jumalan kunniaa, jos pyrimmetekemään Hänen tahtonsa, jos haluamme siunata perheemme jalähimmäistemme elämää – meitä ei jätetä kulkemaan yksin.Kuten presidentti Monson on usein meitä muistuttanut: ”Kun meolemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun.”2

Taivaallinen Isänne käy ”teidän kasvojenne edellä. [Hän on]teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja [Hänen Henkensä]on teidän sydämessänne ja [Hänen enkelinsä] teidänympärillänne tukeakseen teitä”3.

Tekemisen voimaRakkaat veljeni, pappeuden palvelutyön jumalalliset

siunaukset aktivoituvat, kun me olemme uutteriapyrkimyksissämme, olemme halukkaita uhraamaan ja haluammetehdä sitä, mikä on oikein. Olkaamme toimijoita eikä toiminnankohteita. Saarnaaminen on hyvää, mutta saarnat, jotka eivät


109

johda toimintaan, ovat kuin tuli ilman lämpöä tai vesi, joka eipysty sammuttamaan janoa.

Juuri sen myötä, että toteutamme oppia käytännössä,evankeliumin puhdistava liekki kasvaa ja pappeuden voimasytyttää sielumme.

Thomas Edison – mies, joka valaisi maailman hehkuvallasähkövalolla – sanoi, että ”idean arvo on sen hyödyntämisessä”4.Samalla tavoin evankeliumin opista tulee kallisarvoisempi silloinkun se otetaan käyttöön.

Emme saa antaa pappeuden oppien uinua toimettominasydämessämme ja käyttämättöminä elämässämme. Jos onavioliitto tai perhe, joka on pelastamisen tarpeessa – ehkä jopaomamme – älkäämme ainoastaan odottako toimettomina. Sensijaan kiittäkäämme Jumalaa onnensuunnitelmasta, johon kuuluuusko, parannus, anteeksianto ja uudet alut. Pappeuden opinkäyttäminen tekee meistä kelvollisia aviomiehiä, isiä ja poikia,jotka ymmärtävät pappeuden miksi-kysymyksen ja sen voimantavoittaa uudelleen ja turvata iankaikkisten perheiden ihanuus japyhyys.

Yleiskonferenssi on aina hyvää aikaa sekä kuulemiseen ettätekemiseen. Sen tähden toteuttakaamme ”sana tekoina,[älkäämme] pelkästään kuunnelko sitä”5. Veljet, kehotan teitäpohtimaan sanoja, joita Jumalan palvelijat puhuvat tänäviikonloppuna. Menkää sitten polvillenne. Pyytäkää Jumalaa,taivaallista Isäämme, valaisemaan mielenne ja koskettamaansydäntänne. Pyytäkää Jumalalta johdatusta päivittäiseenelämäänne, kirkon tehtäviinne ja erityisiin haasteisiinne tänäaikana. Noudattakaa Hengen kehotuksia – älkää viivytelkö. Josteette kaiken tämän, lupaan, että Herra ei jätä teitä kulkemaanyksin.

Jatkakaa kärsivällisestiMe tiedämme, että parhaista aikeistamme huolimatta asiat

eivät aina suju suunnitelman mukaan. Me teemme virheitäelämässä ja pappeuden palvelutyössämme. Toisinaan mekompastumme ja kaadumme.

Kun Herra neuvoo meitä jatkamaan ”kärsivällisesti, kunnes[meistä] tehdään täydellisiä”6, Hän myöntää, että siihen tarvitaanaikaa ja pitkäjänteisyyttä. Evankeliumin miksi-kysymyksen ja


110

pappeuden miksi-kysymyksen ymmärtäminen auttaa meitänäkemään tämän kaiken jumalallisen tarkoituksen. Se antaameille motivaatiota ja voimaa tehdä oikeita asioita silloinkin kunne ovat vaikeita. Keskittyminen evankeliumin mukaisen elämänperusperiaatteisiin suo meille siunaukseksi selkeyttä, viisautta jajohdatusta.

”Emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa?”7 Kyllä, veljet,sen teemme!

Pyhän Hengen johtamina me opimme virheistämme. Joskompastumme, me nousemme ylös. Jos horjumme, me jatkammeeteenpäin. Me emme koskaan epäröi. Me emme koskaan annaperiksi.

Me Jumalan ikuisen pappeuden mahtava veljeskuntaseisomme yhdessä rinta rinnan keskittyneinä JeesuksenKristuksen palautetun evankeliumin periaatteisiin ja palvellenkiitollisina Jumalaamme ja lähimmäistämme omistautuneina jarakastaen.

Jumala elää!Rakkaat veljeni, todistan teille tänä päivänä, että Isä Jumala ja

Hänen Poikansa Jeesus Kristus elävät. He ovat todellisia! He ovatolemassa!

Te ette ole yksin. Isänne taivaassa välittää teistä ja haluaasiunata ja tukea teitä vanhurskaudessa.

Vakuutan, että Jumala puhuu ihmiskunnalle meidänaikanamme. Hän puhuu teille!

Profeetta Joseph Smith näki sen, mitä hän sanoi nähneensä.Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko onpalautettu maan päälle kaikkivaltiaan Jumalan voimalla javaltuudella.

Rukoukseni on, että me Hänen pappeutensa haltijatpysymme aina virittyneinä pappeuden palvelutyön miksi-kysymykseen ja muutamme palautetun evankeliuminperiaatteiden avulla oman elämämme ja niiden elämän, joitapalvelemme.

Kun teemme niin, sovituksen ääretön voima puhdistaa, hiooja jalostaa henkeämme ja luonnettamme, kunnes meistä tuleesellaisia miehiä, jollaisiksi meidät on tarkoitettu. Tästä todistanJeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.


111

1.2.

3.

4.

5.6.7.

ViitteetMatt. 7:18.”Oppikaa, tehkää, olkaa”, Liahona,marraskuu 2008, s. 62.OL 84:88.

Julkaisussa Elbert Hubbard, LittleJourneys to the Homes of Good Menand Great, Book 2, 1910, s. 155.Jaak. 1:22.OL 67:13.OL 128:22.


112

Liiton alaisia perheitäPresidentti Henry B. Eyringensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Perheellenne mikään ei ole ollut eikä tule olemaan yhtätärkeä kuin sinetöimissiunaukset.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tulla kanssanne koolletähän kokoukseen, johon on kutsuttu maapallon kaikki Jumalanpappeuden haltijat. Olemme siunattuja, kun meitä johtaapresidentti Thomas S. Monson. Kirkon presidenttinä hän onainoa elossa oleva ihminen, joka on vastuussa niistä avaimista,joilla sinetöidään perheitä, ja kaikista niistä pappeudentoimituksista, jotka ovat välttämättömiä saadaksemmeiankaikkisen elämän, suurimman kaikista Jumalan lahjoista.

Tänä iltana tätä on kuuntelemassa eräs isä, joka on tullutaktiiviseksi kirkossa, koska hän haluaa koko sydämestäänvarmuuden siitä lahjasta. Hän ja hänen vaimonsa rakastavatkahta pientä lastaan, poikaa ja tyttöä. Muiden vanhempien tavoinhän voi aavistaa, millaista on taivaallinen onni, kun hän lukeenämä sanat: ”Ja tämä sama yhteisyys, joka vallitsee meidänkeskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessammesiellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus, jotakirkkautta meillä ei nyt ole.”1

Tuo isä, joka on tänä iltana kanssamme kuuntelemassa,tuntee tien siihen loistavaan päämäärään. Se ei ole helppo. Häntietää sen jo. Se on vaatinut uskoa Jeesukseen Kristukseen, syvääparannusta ja muutoksen hänen sydämessään. Tuo muutos ontapahtunut ystävällisen piispan auttaessa häntä tuntemaanHerran rakastavan anteeksiannon.

Hienot muutokset jatkuivat hänen mennessään pyhääntemppeliin saamaan endaumentin, jota Herra kuvaili niille, joille


113

Hän antoi voiman tämän taloudenhoitokauden ensimmäisessätemppelissä. Se tapahtui Kirtlandissa Ohiossa. Herra sanoi siitä:

”Sen tähden, tästä syystä minä annoin teille käskyn, ettäteidän tulee mennä Ohioon, ja siellä minä annan teille lakini, jasiellä teille annetaan voima korkeudesta;

ja sieltä – – sillä minulla on suuri työ varattuna, sillä Israel onpelastuva, ja minä johdatan sen, minne tahdon, eikä mikäänvoima estä minun kättäni.”2

Äskettäin aktiiviseksi tulleella ystävälläni ja kaikillapappeudenhaltijoilla on edessään suuri työ johtaa pelastukseense osa Israelia, josta me olemme tai tulemme olemaan vastuussa –oma perheemme. Ystäväni ja hänen vaimonsa tiesivät, että seedellyttää tulemista sinetöidyksi Melkisedekin pappeudenvaltuudella Jumalan pyhässä temppelissä.

Ystäväni pyysi minua suorittamaan tuon sinetöimisen. Hän jahänen vaimonsa halusivat sen tapahtuvan mahdollisimman pian.Mutta koska lähestyvän yleiskonferenssin edellä oli kiireistä, jätintämän avioparin ja heidän piispansa huoleksi sopia parhaastaajankohdasta sihteerini kanssa.

Kuvitelkaa, kuinka yllättynyt ja ilahtunut olin, kun tämä isäkertoi minulle kirkossa, että sinetöiminen oli varattu huhtikuun3. päiväksi. Juuri sinä päivänä vuonna 1836 Elia, muutettuprofeetta, lähetettiin Kirtlandin temppeliin antamaansinetöimisvoima Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle. Nuoavaimet ovat kirkossa nykyään ja tulevat edelleen olemaan ajanloppuun asti.3

Se on se sama jumalallinen valtuus, jonka Herra antoiPietarille kuten oli luvannut: ”Minä olen antava sinulle taivastenvaltakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottutaivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myöstaivaissa vapautettu.”4

Elian paluu on siunannut kaikkia, joilla on pappeus. VanhinHarold B. Lee teki tämän selväksi puhuessaan yleiskonferenssissapresidentti Joseph Fielding Smithiä lainaten. Kuunnelkaa tarkoin:”Minulla on pappeus, teillä veljillä täällä on pappeus. Olemmesaaneet Melkisedekin pappeuden, joka oli Elialla ja muillaprofeetoilla sekä Pietarilla, Jaakobilla ja Johanneksella. Muttavaikka meillä on valtuus kastaa, vaikka meillä on valtuus panna


114

kädet pään päälle Pyhän Hengen lahjan saamiseksi ja asettaamuita sekä tehdä kaikkea tätä, niin ilman sinetöimisvoimaa meemme voisi tehdä mitään, sillä tekemämme ei olisi voimassa.”

Presidentti Smith jatkoi:”Niitä korkeampia toimituksia, niitä suurempia siunauksia,

jotka ovat välttämättömiä korotukselle Jumalan valtakunnassa, jajotka voi saada vain tietyissä paikoissa – – ei ole yhdelläkäänmiehellä oikeutta suorittaa, paitsi kun hän saa valtuuden siihensiltä, jolla on avaimet. – –

Tämän maan päällä ei ole yhtäkään miestä, jolla olisi oikeusryhtyä suorittamaan mitään tämän evankeliumin toimituksia,ellei kirkon presidentti, jolla on avaimet, hyväksy sitä. Hän onantanut meille valtuuden. Hän on suonut sinetöimisvoimanmeidän pappeuteemme, koska hänellä on ne avaimet.”5

Tämän saman asian on vahvistanut presidentti Boyd K.Packer, kun hän kirjoitti sinetöimisvoimasta. Minulle suo lohtuatieto siitä, että seuraavat sanat ovat totta, ja samoin se suo lohtuaperheelle, jonka sinetöin huhtikuun 3. päivänä: ”Pietarin olimäärä saada avaimet. Pietarin oli määrä saada sinetöimisvoima– – sitoa eli sinetöidä maan päällä tai päästää maan päällä, ja seolisi voimassa myös taivaissa. Nämä avaimet kuuluvat kirkonpresidentille – profeetalle, näkijälle ja ilmoituksensaajalle. Tämäpyhä sinetöimisvoima on kirkossa nykyäänkin. Ne, jotkaymmärtävät tämän valtuuden merkityksen, pitävät sitäpyhempänä kuin mitään muuta. He pitävät sitäkallisarvoisempana kuin mitään muuta. Maan päällä onkerrallaan vain verrattain harvoja miehiä, joilla on tämäsinetöimisvoima; jokaisessa temppelissä on veljiä, joillesinetöimisvoima on annettu. Kukaan ei voi saada sitä muutenkuin profeetalta, näkijältä ja ilmoituksensaajalta ja MyöhempienAikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiltä.”6

Elian tulemisen yhteydessä pappeudelle annettiin tämävoima, mutta sen lisäksi myös sydämet oli määrä kääntää: ”Elianhenkenä, voimana ja kutsumuksena on, että teillä on valta pitäähallussanne Melkisedekin pappeuden täyteyden ja maan päälläolevan Jumalan valtakunnan ilmoitusten, toimitusten,oraakkelien, voimien ja endaumenttien avainta sekä vastaanottaa,saada ja suorittaa kaikkia Jumalan valtakuntaan kuuluvia


115

toimituksia, vieläpä kääntää isien sydämet lasten puoleen jalasten sydämet isien puoleen, niidenkin, jotka ovat taivaassa.”7

Ystäväni ja hänen perheensä ovat jo tunteneet sydämensäkääntyvän. Te olette saattaneet tuntea sellaista tässä kokouksessa.Minun laillani olette kenties nähneet mielessänne isänne taiäitinne kasvot. Tai siskonne tai veljenne kasvot. Tai tyttärenne taipoikanne kasvot.

He saattavat olla henkimaailmassa tai kaukana toisellamantereella. Mutta olette kokeneet iloa tuntiessanne, ettäyhteytenne heihin on varma, koska teidät on liitetty tai teidätvoidaan liittää heihin pappeuden toimituksilla, joita Jumalakunnioittaa.

Melkisedekin pappeuden haltijoille, jotka ovat isiäsinetöidyissä perheissä, on opetettu, mitä heidän on tehtävä.Perheellenne mikään ei ole ollut eikä tule olemaan yhtä tärkeäkuin sinetöimissiunaukset. Ei ole mitään tärkeämpää kuin niidenavioliittoa ja perhettä koskevien liittojen kunniassa pitäminen,jotka olette solmineet tai tulette solmimaan Jumalan temppelissä.

Tapa, jolla voimme tehdä sen, on selkeä. Lupauksen PyhänHengen täytyy kuuliaisuutemme ja uhraustemme kauttasinetöidä temppeliliittomme, jotta ne voivat toteutua tulevassamaailmassa. Presidentti Harold B. Lee selitti, mitä lupauksenPyhän Hengen sinetöimisen saaminen tarkoittaa, lainatessaanvanhin Melvin J. Ballardia: ”Me saatamme pettää ihmisiä, muttame emme voi pettää Pyhää Henkeä, eivätkä siunauksemme tuleolemaan iankaikkisia, ellei niitä sinetöi lupauksen Pyhä Henki.Pyhä Henki lukee ihmisten ajatukset ja sydämen ja antaasinetöivän hyväksyntänsä niille siunauksille, jotka heille onluvattu. Silloin siunaus on sitova, vaikuttava ja täysin voimassa.”8

Kun sisar Eyring ja minut sinetöitiin Loganin temppelissäUtahissa, en silloin ymmärtänyt tuon lupauksen täydellistämerkitystä. Yritän yhä ymmärtää kaikkea, mitä se merkitsee,mutta solmiessamme avioliiton lähes 50 vuotta sitten vaimoni jaminä päätimme, että loisimme elämäämme ja perheeseemmePyhälle Hengelle otollisen ilmapiirin niin suuressa määrin kuinmahdollista.

Kun olin nuori isä – temppelissä sinetöity ja sydänkääntyneenä vaimoni ja nuoren perheen puoleen – tapasin


116

ensimmäisen kerran presidentti Joseph Fielding Smithin.Ensimmäisen presidenttikunnan virkahuoneessa, johon minut olikutsuttu, sain ehdottoman varman todistuksen, kun presidenttiHarold B. Lee kysyi minulta vieressään istuvaan presidenttiSmithiin viitaten: ”Uskotko, että tämä mies voisi olla Jumalanprofeetta?”

Presidentti Smith oli juuri tullut huoneeseen eikä ollutsanonut vielä sanaakaan. Olen iankaikkisesti kiitollinen siitä, ettäpystyin vastaamaan sen ansiosta, mitä tunsin sydämessäni:”Tiedän, että hän on”, ja tiesin yhtä varmasti, kuin tiesinauringon paistavan, että hänellä oli pappeuden sinetöimisvoimakoko maapalloa varten.

Tuon kokemuksen ansiosta presidentti Joseph FieldingSmithin sanat olivat minulle ja vaimolleni hyvin voimalliset, kunhän konferenssikokouksessa 6. huhtikuuta 1972 antoi seuraavanneuvon: ”Herran tahtona on vahvistaa ja varjella perheyksikköä.Vetoamme isiin, että he ottaisivat heille kuuluvan paikan perheenpäänä. Pyydämme äitejä auttamaan ja tukemaan aviomiestäänsekä olemaan valona lapsilleen.”9

Saanen ehdottaa neljää asiaa, joita te voitte tehdä isänä, jollaon pappeus, kohottaaksenne ja johtaaksenne perheenne jälleenkotiin taivaallisen Isän ja Vapahtajan luo.

Ensimmäiseksi, hankkikaa ja säilyttäkää varma todistus siitä,että meillä on pappeuden avaimet ja että niitä pitää hallussaankirkon presidentti. Rukoilkaa joka päivä, että saisitte sen. Saattevastauksen, joka vahvistaa päättäväisyyttä johtaa perhettänne,lisää tuntemaanne toivoa ja antaa suurempaa onneapalvellessanne. Tulette olemaan iloisempia ja toiveikkaampia,mikä on suuri siunaus vaimollenne ja perheellenne.

Toiseksi kehotan teitä rakastamaan vaimoanne. Vaatii uskoaja nöyryyttä asettaa elämän myrskyissä hänen toiveensa omienneedelle. Teillä on vastuu elättää perheenne ja hoivata sitävaimonne kanssa samalla palvellen muita. Se voi aika ajoin viedäkaiken teillä olevan tarmon ja voiman. Ikä ja sairaudet saattavatlisätä vaimonne tarpeita. Jos silloinkin päätätte asettaa hänenonnensa oman onnenne edelle, lupaan teille, että rakkautennehäntä kohtaan kasvaa.


117

Kolmanneksi, koettakaa saada koko perheenne rakastamaantoinen toistaan. Presidentti Ezra Taft Benson on opettanut:

”Iankaikkisessa mielessä pelastus on perheasia. – –Lasten täytyy ennen kaikkea saada tietää ja tuntea, että heitä

rakastetaan ja arvostetaan ja että he ovat toivottuja. Heille täytyyvakuuttaa sitä usein. On ilmeistä, että juuri vanhempien tuleetäyttää tämä tarve, ja useimmiten äiti voi tehdä sen parhaiten.”10

Mutta toinen ratkaisevan tärkeä lähde sille, että tunteeolevansa rakastettu, on perheen muiden lasten osoittamarakkaus. Veljien ja siskojen toinen toistaan kohtaan osoittamajatkuva huolenpito syntyy vain vanhempien sinnikkäidenpyrkimysten ja Jumalan avun myötä. Te tiedätte tämän olevantotta omassa perheessänne saamanne kokemuksen pohjalta. Ja sevahvistetaan joka kerta kun luette Mormonin kirjan kertomuksianiistä perheen sisäisistä ristiriidoista, joita vanhurskas Lehi jahänen vaimonsa Saria kohtasivat.

Heidän saavuttamansa menestys on oppaana meille. Heopettivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia niin hyvin ja niinhellittämättä, että lasten sydän ja jopa joidenkin jälkeläistensydän yli sukupolvien pehmeni Jumalaa ja toinen toistaankohtaan. Esimerkiksi Nefi ja muut kirjoittivat perheenjäsenille,jotka olivat olleet heidän vihamiehiään, ja pyrkivät auttamaanheitä. Aika ajoin Henki pehmensi tuhansien sydämen ja korvasivihan rakkaudella.

Yksi keino, jolla te voitte menestyä samalla tavoin kuin isäLehi, on se tapa, jolla johdatte perherukouksia ja perheen yhteistäaikaa, kuten perheiltoja. Antakaa lapsille tilaisuuksia rukoilla,silloin kun he osaavat rukoilla, pyytäen piirissä toinen toisilleentarvittavia siunauksia. Havaitkaa nopeasti epäsovun siemenet jahuomatkaa epäitsekkäät palvelukset, varsinkin toinen toiselle.Kun sisarukset rukoilevat toistensa puolesta ja palvelevattoisiaan, heidän sydämensä heltyy ja kääntyy toinen toisensapuoleen sekä heidän vanhempiensa puoleen.

Neljäs mahdollisuus johtaa perhettänne Herran tavalla onsilloin kun tarvitaan kurinpitoa. Me voimme hoitaa ojentamiseenliittyvän velvoitteemme Herran tavalla ja johtaa sitten lapsiammekohti iankaikkista elämää.


118

Muistatte nämä sanat, mutta ette kenties ole nähneet niidenvoimaa Melkisedekin pappeuden haltijan kohdalla, jokavalmistaa perhettään elämään siinä samassa yhteisyydessä, jokaheillä tulee olemaan selestisessä valtakunnassa. Muistattehansanat. Ne ovat hyvin tutut:

”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää ylläpappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla,pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällärakkaudella,

ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sieluasuuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä –

nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; jaosoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota oletnuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan;

jotta hän tietäisi, että sinun uskollisuutesi on vahvempi kuinkuoleman siteet.”11

Ja myöhemmin tämä lupaus muodostuu hyvinsuuriarvoiseksi meille Siionin isille: ”Pyhä Henki on kumppanisialati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuudenvaltikka; ja sinun herruutesi on oleva ikuinen herruus, ja ilmanpakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti.”12

Se on meille korkea mittapuu, mutta kun me uskon avullasäilytämme malttimme ja tukahdutamme ylpeytemme, PyhäHenki antaa hyväksyntänsä ja pyhistä lupauksista ja liitoistatulee varmoja.

Te menestytte, kun teillä on usko siihen, että Herra onpalauttanut pappeuden avaimet, jotka ovat meillä yhä – kunteillä on varma rakkauden side vaimoonne, kun Herra auttaakääntämään lastenne sydämen rakkaudessa toinen toisensa javanhempiensa puoleen ja kun rakkaus johdattaa teitäoikaisemaan ja kehottamaan tavalla, joka luo Hengelle otollisenilmapiirin.

Tiedän, että Jeesus on Kristus ja meidän Vapahtajamme.Todistan, että presidentti Thomas S. Monsonilla on kaikkipappeuden avaimet tänä aikana maan päällä ja että hän käyttääniitä. Minä rakastan ja tuen häntä. Rakastan teitä ja rukoilenteidän puolestanne. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä.Aamen.


119

1.2.3.

4.5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.12.

ViitteetOL 130:2.OL 38:32–33.Ks. Joseph Fielding Smith, ”SealingPower and Salvation”, BrighamSpeeches of the Year, 12. tammikuuta1971, speeches.byu.edu.Matt. 16:19.Harold B. Leen lainaamanajulkaisussa Conference Report,lokakuu 1944, s. 75.Ks. ”Pyhä temppeli”, Liahona,lokakuu 2010, s. 34.

Kirkon presidenttien opetuksia: JosephSmith, 2007, s. 325.Julkaisussa Conference Report,lokakuu 1970, s. 111.”Counsel to the Saints and to theWorld”, Ensign, heinäkuu 1972, s.27.”Pelastus – perheasia”, Valkeus,marraskuu 1992, s. 3–4.OL 121:41–44.OL 121:46.


120

Alttiita ja kelvollisiapalvelemaanPresidentti Thomas S. Monson

Kun pappeus ymmärretään, kun sen voimaakunnioitetaan ja käytetään asianmukaisesti ja kunosoitetaan uskoa, ihmeitä tapahtuu kaikkialla.

Rakkaat veljeni, kuinka hyvä onkaan tavata teidät jälleenkerran. Aina kun osallistun yleiseen pappeuskokoukseen, mietinniitä opetuksia, joita jotkut Jumalan jaloimmista johtohenkilöistäovat esittäneet kirkon yleisissä pappeuskokouksissa. Monet ovatpoistuneet joukostamme saamaan iankaikkisen palkintonsa,mutta mielensä nerokkuudesta, sielunsa syvyyksistä jasydämensä lämmöstä he ovat antaneet meille innoitettuaohjausta. Kerron teille tänään joitakin heidän pappeutta koskeviaopetuksiaan.

Profeetta Joseph Smithiltä: ”Pappeus on iankaikkinenperiaate, ja se on Jumalan tavoin ollut olemassa hamastaiankaikkisuudesta ja on oleva hamaan iankaikkisuuteen ilmanpäivien alkua tai vuosien loppua.”1

Presidentti Wilford Woodruffin sanat opettavat meitä: ”Pyhäpappeus on kanava, jonka välityksellä Jumala on yhteydessäihmisiin ja kanssakäymisissä heidän kanssaan maan päällä, jataivaalliset sanansaattajat, jotka ovat käyneet maan päällä jaolleet yhteydessä ihmisiin, ovat ihmisiä, joilla lihassa ollessaan onollut pappeus ja jotka ovat kunnioittaneet sitä. Kaikki, mitäJumala on innoittanut tekemään ihmisen pelastukseksi ihmisentulemisesta maan päälle maailman lunastamiseen asti, ontapahtunut ja on tapahtuva iankaikkisen pappeuden voimalla.”2


121

Presidentti Joseph F. Smith selvensi edelleen: ”[Pappeus on]ihmiselle annettu Jumalan voima, jonka avulla ihminen voitoimia maan päällä ihmissuvun pelastukseksi Isän ja Pojan jaPyhän Hengen nimessä ja toimia laillisesti ottamatta sitävaltuutta itselleen ja myöskään lainaamatta sitä edesmenneiltäsukupolvilta; se on valtuus, jonka ovat antaneet tänä meidänaikanamme ylhäältä suoraan kaikkivaltiaan Jumalan tyköä saapuneetpalvelevat enkelit ja henget.”3

Ja lopuksi presidentti John Taylorin sanat: ”Mitä on pappeus?– – Se on Jumalan hallinto niin maan päällä kuin taivaissakin,sillä sillä voimalla, valtuudella tai periaatteella hallitaan kaikkiaasioita maan päällä ja taivaissa, ja sillä voimalla kaikki pidetäänvoimassa. Se hallitsee kaikkea ja se johtaa kaikkea, se pitää ylläkaikkea ja se on yhteydessä kaikkeen, mikä on Jumalasta ja mikäon totta.”4

Kuinka siunattuja olemmekaan, kun olemme täällä näinäviimeisinä aikoina, jolloin Jumalan pappeus on maan päällä.Kuinka etuoikeutettuja olemmekaan tuon pappeuden haltijoina.Pappeus ei ole niinkään lahja kuin valtuus palvella, etuoikeuskohottaa ja tilaisuus suoda siunausta toisten elämään.

Nämä tilaisuudet tuovat mukanaan tehtäviä javelvollisuuksia. Rakastan ja pidän arvossa jaloa sanaa velvollisuusja kaikkea, mitä se merkitsee.

Olen osallistunut pappeuskokouksiin viimeksi kuluneiden 72vuoden aikana – siitä asti kun minut 12-vuotiaana asetettiindiakoniksi – milloin missäkin ominaisuudessa, milloin missäkinympäristössä. Aika totisesti rientää. Velvollisuus rientää samassatahdissa. Velvollisuus ei heikkene eikä vähene. Tuhoisia taistelujatulee ja menee, mutta sota ihmissieluista jatkuu laantumatta.Herran sana kuuluu kuin kutsuhuuto sinulle, minulle japappeudenhaltijoille kaikkialla: ”Ja niin, jokainen oppikoon nytvelvollisuutensa ja toimimaan virassa, johon hänet on nimitetty,kaikessa uutteruudessa.”5

Tuo velvollisuuden kutsu tuli Aadamille, Nooalle,Abrahamille, Moosekselle, Samuelille ja Daavidille. Se tuliprofeetta Joseph Smithille ja jokaiselle hänen seuraajistaan.Velvollisuuden kutsu tuli nuorelle Nefille, kun Herra neuvoihäntä hänen isänsä Lehin välityksellä palaamaan veljiensä kanssa


122

Jerusalemiin ja hankkimaan Labanilta pronssilevyt. Nefin veljetnurisivat sanoen, että heiltä pyydettiin vaikeaa asiaa. Kuinka Nefivastasi siihen? Hän sanoi: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herraon käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsillemitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitähän käskee heidän tehdä.”6

Kun tuo sama kutsu tulee teille ja minulle, kuinka mevastaamme siihen? Nurisemmeko me kuten Laman ja Lemuel jasanommeko: ”Se, mitä [meiltä vaaditaan], on vaikeaa”?7 Vaijulistammeko me Nefin tavoin itse kukin: ”Minä menen. Minäteen niin”? Olemmeko me alttiita palvelemaan ja tottelemaan?

Toisinaan Jumalan viisaus vaikuttaa järjettömältä tai vainliian vaikealta, mutta yksi suurimmista ja arvokkaimmistaasioista, mitä voimme oppia kuolevaisuudessa, on se, että kunJumala puhuu ja ihminen tottelee, niin silloin ihminen toimii ainaoikein.

Kun ajattelen sanaa velvollisuus ja sitä, kuinkavelvollisuutemme suorittaminen voi rikastuttaa omaaelämäämme ja muiden elämää, muistan erään tunnetunrunoilijan ja kirjailijan kirjoittamat sanat:

Näin unta,että elämä on iloa.Heräsin ja näin,että elämä oli työtä.Tein työtä ja huomasin,että työ oli iloa.8

Robert Louis Stevenson sanoi sen toisella tavalla. Hän sanoi:”Tiedän, mitä nautinto on, sillä olen tehnyt hyvää työtä.”9

Kun suoritamme velvollisuuksiamme ja käytämmepappeuttamme, löydämme todellista iloa. Koemme tyydytystäsiitä, että olemme suorittaneet tehtävämme.

Meille on opetettu erityiset velvollisuudet, jotka kuuluvatsiihen pappeusvirkaan, joka meillä on, olipa se Aaroninpappeudessa tai Melkisedekin pappeudessa. Kehotan teitäpohtimaan noita velvollisuuksia ja tekemään sitten kaikenvoitavanne täyttääksenne ne. Sen tehdäkseen jokaisen täytyy ollakelvollinen. Olkoot omat kätemme valmiit, puhtaat ja auliit, jotta


123

voimme osallistua antamalla sitä, mitä meidän taivaallinenIsämme haluaa toisten saavan Häneltä. Ellemme ole kelvollisia,on mahdollista, että menetämme pappeuden voiman. Ja josmenetämme sen, olemme menettäneet sen, mikä korotuksessa onolennaisinta. Olkaamme kelvollisia palvelemaan.

Presidentti Harold B. Lee, yksi kirkon suurista opettajista, onsanonut: ”Kun jostakusta tulee pappeudenhaltija, hänestä tuleeHerran edustaja. Hänen tulee ajatella kutsumustaan siten kuinolisi suorittamassa Herralta saatua tehtävää.”10

Toisen maailmansodan aikana vuoden 1944 alkupuoliskolla,kun Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat ottamassahaltuunsa Kwajaleinin atollia, joka on osa Marshallinsaaria jasijaitsee Tyynellä valtamerellä noin puolimatkassa Australian jaHavaijin välillä, sattui eräs pappeuteen liittyvä tapaus.Tapauksesta kertoi erään havaijilaisen sanomalehdenkirjeenvaihtaja, joka ei ollut kirkkomme jäsen. Siinä vuoden 1944sanomalehtiartikkelissa, jonka hän kirjoitti kokemuksensajälkeen, hän selitti tulleensa muiden kirjeenvaihtajien kanssaKwajaleinin atollille pian merijalkaväen sotilaiden jälkeen.Kulkiessaan eteenpäin he huomasivat erään nuorenmerijalkaväen sotilaan, joka kellui vedessä kasvoillaan,selvästikin pahoin haavoittuneena. Matala vesi hänenympärillään oli punaisena hänen verestään. Sitten he huomasivattoisen merijalkaväen sotilaan, joka oli menossa kohtihaavoittunutta asetoveriaan. Tämä toinenkin merisotilas olihaavoittunut, ja hänen vasen käsivartensa roikkui hervottomanahänen sivullaan. Hän kohotti vedessä kelluvan päätä estääkseentätä hukkumasta. Hän huusi apua hätääntyneellä äänellä.Kirjeenvaihtajat katsoivat jälleen poikaa, jota hän piti koholla, javastasivat: ”Nuori mies, tuota poikaa ei kukaan voi auttaa.”

Kirjeenvaihtaja kirjoitti: ”Sitten näin jotakin, mitä en olenähnyt koskaan aiemmin.” Tuo poika, itsekin pahastihaavoittunut, onnistui pääsemään rantaan sotilastoverinsaelottomalta näyttäneen ruumiin kanssa. Hän ”asetti toverinsapään polvelleen. – – Mikä näky se olikaan – nuo kaksikuolettavasti haavoittunutta poikaa – kumpikin – – puhtaita,hauskannäköisiä nuoria miehiä riipaisevasta tilanteestaanhuolimatta. Ja toinen pojista kumarsi päänsä toisen ylle ja sanoi:


124

’Käsken sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä ja pappeudenvaltuudella pysymään hengissä, kunnes saan haettualääkärinapua.’” Kirjeenvaihtaja päätti artikkelinsa: ”Me kolme,[ne kaksi merijalkaväen sotilasta ja minä], olemme täälläsairaalassa. Lääkärit eivät tiedä [kuinka he selviytyivät hengissä],mutta minä tiedän.”11

Kun pappeus ymmärretään, kun sen voimaa kunnioitetaan jakäytetään asianmukaisesti ja kun osoitetaan uskoa, ihmeitätapahtuu kaikkialla. Kun usko korvaa epäilyksen, kun epäitsekäspalvelu poistaa itsekkäät pyrkimykset, Jumalan voima toteuttaaHänen tarkoituksensa.

Velvollisuuden kutsu voi tulla huomaamatta, kun mepappeudenhaltijat otamme vastaan tehtäviä, joita meilleannetaan. Presidentti George Albert Smith, tuo vaatimaton muttatehokas johtaja, julisti: ”Velvollisuutenne on aivan ensimmäiseksioppia, mitä Herra haluaa, ja sen jälkeen Hänen pyhänpappeutensa valtuudella ja voimalla pitää kutsumuksennekunniassa kanssaihmistenne edessä, – – niin että he seuraavatteitä mielellään.”12

Sellainen velvollisuuden kutsu – paljon vähemmändramaattinen kutsu mutta kuitenkin sellainen, joka auttoipelastamaan erään sielun – tuli minulle vuonna 1950, kun minutoli vasta kutsuttu piispaksi. Minulla oli piispana monia erilaisiatehtäviä, ja yritin parhaan kykyni mukaan tehdä kaiken, mitäminulta vaadittiin. Silloin Yhdysvallat kävi erästä toista sotaa.Koska monet jäsenistämme palvelivat sotavoimissa, kirkonkeskuspaikasta annettiin tehtävä kaikille piispoille, että hetilaisivat jokaiselle asepalveluksessa olevalle Church News -lehdensekä Improvement Era -lehden, joka oli senaikainen kirkonaikakauslehti. Sen lisäksi jokaista piispaa pyydettiinkirjoittamaan kuukausittain henkilökohtainen kirje jokaiselleseurakuntansa jäsenelle, joka oli asepalveluksessa. Meidänseurakunnastamme palveluksessa oli 23 miestä.Pappeuskoorumit onnistuivat vaivoin järjestämään varatlehtitilauksiin. Minä otin hoitaakseni tehtävän, jopavelvollisuuden, kirjoittaa kuukausittain 23 henkilökohtaistakirjettä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulla on yhä kopiomonista kirjeistäni sekä saamistani vastauksista. Liikutun


125

herkästi kyyneliin lukiessani uudelleen näitä kirjeitä. On ilosaada jälleen tietää sotilaan lupauksesta elää evankeliuminmukaan, matruusin päätöksestä pitää perheelleen antamansalupaus.

Eräänä iltana annoin eräälle seurakunnan sisarelle senkuukauden 23 kirjeen pinon. Hänen tehtävänsä oli hoitaapostitus ja pitää yllä jatkuvasti muuttuvaa osoiteluetteloa. Hänvilkaisi yhtä kirjekuorta ja kysyi hymyillen: ”Piispa, etkö koskaanlannistu? Tässä on taas kirje veli Brysonille. Tämä onseitsemästoista kirje, jonka olet lähettänyt hänelle saamattavastausta.”

Minä vastasin: ”No, ehkä se vastaus tulee tässä kuussa.” Käviniin, että se vastaus tuli siinä kuussa. Hän vastasi kirjeeseeniensimmäisen kerran. Hänen vastauksensa on muistoesine, aarre.Hän palveli pitkän matkan päässä kotoa kaukaisella rannalla,eristyksissä, koti-ikävän vaivaamana, yksin. Hän kirjoitti: ”Hyväpiispa, en ole mikään kirjeiden kirjoittaja.” (Sen olisin voinutsanoa hänelle jo kuukausia sitten.) Hänen kirjeensä jatkui: ”KiitosChurch News -lehdestä ja aikakauslehdistä, mutta kiitos erityisestihenkilökohtaisista kirjeistä. Olen kääntänyt uuden lehdenelämässäni. Minut on asetettu papiksi Aaronin pappeudessa.Sydämeni on iloa tulvillaan. Olen onnellinen mies.”

Veli Bryson oli tuskin onnellisempi kuin hänen piispansa.Olin oppinut arkipäivän sovelluksen sanonnalle: ”Tee ainavelvollisuutes’ sun. Loput jättää voit Herran haltuhun.”13

Vuosia myöhemmin ollessani Suolajärven Cottonwoodinvaarnassa, kun James E. Faust palveli vaarnanjohtajana, kerrointuosta tapauksesta tarkoituksenani kannustaa pitämään huoltaasepalveluksessa olevista. Kokouksen jälkeen luokseni tulikomean näköinen nuori mies. Hän tarttui minua kädestä ja kysyi:”Piispa Monson, muistatko minut?”

Yhtäkkiä tajusin, kuka hän oli. ”Veli Bryson!” minähuudahdin. ”Mitä sinulle kuuluu? Mikä tehtävä sinulla onkirkossa?”

Lämmöllä ja selvästi ylpeänä hän vastasi: ”Minulle kuuluuhyvää. Palvelen seurakuntamme vanhinten kooruminjohtokunnassa. Kiitos vielä kerran siitä, että huolehdit minusta, ja


126

1.

2.

3.

4.

5.6.7.

8.

9.

10.

kiitos niistä henkilökohtaisista kirjeistä, jotka lähetit minulle.Pidän niitä aarteena.”

Veljet, maailma tarvitsee apuamme. Teemmekö me kaiken,mitä meidän pitäisi tehdä? Muistammeko presidentti JohnTaylorin sanat: ”Jos te ette pidä kunniassa kutsumustanne,Jumala pitää teitä vastuussa niistä, jotka olisitte voineet pelastaa,jos olisitte tehneet velvollisuutenne.”14 On jalkoja, joita tukea,käsiä, joihin tarttua, mieliä, joita rohkaista, sydämiä, joitainnoittaa, ja sieluja, joita pelastaa. Iankaikkisuuden siunauksetodottavat teitä. Teillä on etuoikeus olla pappeuden palvelutyönnäyttämöllä osallistujina eikä katselijoina. Kuulkaamme Jaakobinkirjeessä olevaa sävähdyttävää muistutusta: ”Toteuttakaa sanatekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäköitseänne.”15

Oppikaamme oma velvollisuutemme ja pohtikaamme sitä.Olkaamme alttiita ja kelvollisia palvelemaan. KulkekaammeMestarin jalanjäljissä suorittaessamme velvollisuuttamme. Kun teja minä kuljemme Jeesuksen kulkemaa polkua, tulemmehuomaamaan, että Hän on enemmän kuin Betleheminpienokainen, enemmän kuin puusepän poika, enemmän kuinsuurenmoisin opettaja, mitä on koskaan elänyt. Tulemmetuntemaan Hänet Jumalan Poikana, Vapahtajanamme jaLunastajanamme. Kun velvollisuuden kutsu tuli Hänelle, Hänvastasi: ”Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinunikuisesti.”16 Tehkäämme jokainen meistä samoin, rukoilen Hänenpyhässä nimessään, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.Aamen.

ViitteetKirkon presidenttien opetuksia: JosephSmith, 2007, s. 108.Kirkon presidenttien opetuksia:Wilford Woodruff, 2005, s. 39.Evankeliumin oppi, 1980, s. 132,kursivointi lisätty.Kirkon presidenttien opetuksia: JohnTaylor, 2002, s. 119.OL 107:99, kursivointi lisätty.1. Nefi 3:7; ks. myös jakeet 1–5.1. Nefi 3:5.

Rabindranath Tagore, julkaisussaWilliam Jay Jacobs, Mother Teresa:Helping the Poor, 1991, s. 42.Julkaisussa The Note Book of ElbertHubbard: Mottoes, Epigrams, ShortEssays, Passages, Orphic Sayings andPreachments, toim. Elbert HubbardII, 1927, s. 55.Stand Ye in Holy Places: SelectedSermons and Writings of PresidentHarold B. Lee, 1976, s. 255.


127

11.

12.

13.

14.

15.16.

Julkaisussa Ernest Eberhard jr.,”Giving Our Young Men theProper Priesthood Perspective”,konekirjoitusteksti, 19. heinäkuuta1971, s. 4–5, kirkon historiankirjasto.Julkaisussa Conference Report,huhtikuu 1942, s. 14; ks. myösThomas S. Monsonin lainaamanaartikkelissa ”Pyhä palvelukutsu”,Liahona, toukokuu 2005, s. 54.

Henry Wadsworth Longfellow,”The Legend Beautiful”,julkaisussa The Complete PoeticalWorks of Longfellow, 1893, s. 258.Kirkon presidenttien opetuksia: JohnTaylor, s. 164.Jaak. 1:22.Moos. 4:2.


128

S U N N U N T A I N A A M U K O K O U S | 1 . h u h t i k u u t a 2 0 1 2

Armeliaat saavat armonPresidentti Dieter F. Uchtdorftoinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Kun sydämemme on täynnä Jumalan rakkautta, meistätulee toisiamme kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja meannamme toisillemme anteeksi.

Rakkaat veljeni ja sisareni, vähän aikaa sitten sain kirjeeneräältä huolestuneelta äidiltä, joka pyysi yleiskonferenssipuhettaaiheesta, josta olisi erityisesti hyötyä hänen kahdelle lapselleen.He olivat ajautuneet välirikkoon ja lakanneet puhumastatoisilleen. Äiti oli murheen murtama. Kirjeessään hän vakuuttiminulle, että yleiskonferenssisanoma tästä aiheesta parantaisihänen lastensa välit ja kaikki olisi kunnossa.

Tämän hyvän sisaren vilpitön ja harras pyyntö on vain yksiniistä useista Hengen kuiskauksista, joita olen saanut viimekuukausina siitä, että minun pitäisi tänään puhua muutama sanaaiheesta, joka on kasvava ongelma – paitsi eräälle huolestuneelleäidille myös monille tässä kirkossa ja totisesti koko maailmassa.

Minuun tekee vaikutuksen tämän rakastavan äidin uskosiihen, että yleiskonferenssipuhe voisi auttaa parantamaan hänenlastensa välit. Olen varma, ettei hän pannut luottamustaanniinkään puhujien kykyihin vaan Jumalan sanan voimaan, jollaon ”kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin – – milläänmuulla”1. Rakas sisar, rukoilen, että Henki koskettaa lastesisydäntä.

Kun välit menevät huonoksiKireät ja rikkoutuneet välit ovat yhtä vanhoja kuin

ihmiskunta itse. Muinaisten aikojen Kain oli ensimmäinen, jokasalli katkeruuden ja kaunan syöpyä sydämeensä. Hän hautoi

129

sielussaan kateutta ja vihaa ja antoi näiden tunteiden kypsyäkammottavaan tekoonsa asti – hän murhasi oman veljensä tullensamalla Saatanan valheiden isäksi.2

Noiden alkuaikojen jälkeen kateuden ja vihan henki onjohtanut joihinkin historian traagisimmista tapahtumista. Sekäänsi Saulin Daavidia vastaan, Jaakobin pojat veljeään Joosefiavastaan, Lamanin ja Lemuelin Nefiä vastaan ja AmalikkianMoronia vastaan.

Uskoisin, että jokainen ihminen maan päällä on jollakintavoin saanut tuntea kiistelyn, kaunan ja koston aikaansaamaatuhoa. Ehkäpä on myös aikoja, jolloin tunnistamme tuon hengenitsessämme. Kun olemme loukkaantuneita, vihaisia tai kateellisia,on varsin helppo tuomita muita ihmisiä ja liittää heidän toimiinsahämäriä tarkoitusperiä omien kaunan tunteidemmeoikeuttamiseksi.

OppiTietysti tiedämme sen olevan väärin. Oppi on selkeä.

Olemme kaikki riippuvaisia Vapahtajasta; kukaan meistä ei voipelastua ilman Häntä. Kristuksen sovitus on ääretön jaiankaikkinen. Meidän syntiemme anteeksi saamiseen sisältyyehtoja. Meidän täytyy tehdä parannus ja meidän täytyy halutaantaa anteeksi muille. Jeesus opetti: ”Teidän tulee antaa anteeksitoinen toisellenne; sillä se, joka ei anna – – anteeksi – –, seisootuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti”3 sekä”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan”4.

Tietysti nuo sanat kuulostavat täysin järkeviltä –sovellettuina johonkuhun toiseen. Voimme niin selvästi jahelposti huomata ne vahingot, joita koituu, kun muut tuomitsevatja tuntevat kaunaa. Emmekä me missään nimessä pidä siitä, ettämeidät tuomitaan.

Mutta kun kyseessä ovat omat ennakkoluulomme japuutteemme, pidämme liian usein omaa vihaammevanhurskaana ja omaa tuomiotamme luotettavana ja pelkästäänasiaankuuluvana. Vaikka emme voikaan nähdä toistemmesydämeen, oletamme tunnistavamme pahat tarkoitusperät taijopa pahan henkilön, kun sellainen tulee vastaan. Teemmepoikkeuksia oman katkeruutemme suhteen, koska tunnemme,

S U N N U N T A I N A A M U K O K O U S

130

että omassa tapauksessamme meillä on tarpeeksi tietoavoidaksemme halveksia jotakuta.

Apostoli Paavali sanoi kirjeessään roomalaisille, että toisentuomitsijat ”[eivät] voi mitenkään puolustautua”. Heti kuntuomitsemme jonkun toisen, hän selitti, julistamme tuomionitsellemme, sillä kukaan ei ole ilman syntiä.5 Se, ettei suostuantamaan anteeksi, on vakava synti – synti, josta Vapahtajavaroitti. Jeesuksen omat opetuslapset ”etsivät muinaisina aikoinasyytä toinen toistaan vastaan eivätkä antaneet anteeksisydämessään; ja tämän pahuuden tähden heitä ahdistettiin jakuritettiin ankarasti”6.

Vapahtajamme on puhunut tästä aiheesta niin selkeästi, etteise jätä juurikaan tulkinnan varaa. ”Minä, Herra, annan anteeksikenelle tahdon”, mutta sitten Hän sanoi, ”teiltä vaaditaan, ettäannatte anteeksi kaikille ihmisille”7.

Saanko lisätä tähän pienen huomautuksen? Kun Herra vaatii,että annamme anteeksi kaikille ihmisille, siihen kuuluu anteeksiantaminen itsellemme. Joskus on vaikeinta antaa anteeksikaikista maailman ihmisistä sille henkilölle, joka katsoo meitäpeilistä. Ja kenties hän on juuri se, joka tarvitseeanteeksiantoamme eniten.

LopputulosTätä aihetta muiden tuomitsemisesta voitaisiin oikeastaan

opettaa kahden sanan saarnalla. Mitä tulee vihaamiseen,juoruamiseen, piittaamattomuuteen, pilkantekoon, kaunankantamiseen tai haluun aiheuttaa vahinkoa, sovellattehanseuraavaa ohjetta:

Lopettakaa se!Se on näin yksinkertaista. Meidän täytyy yksinkertaisesti

lakata tuomitsemasta muita ja korvata tuomitsevat ajatukset jatunteet sydämellä, joka on täynnä rakkautta Jumalaa ja Hänenlapsiaan kohtaan. Jumala on meidän Isämme. Me olemme Hänenlapsiaan. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria. En oikein tiedä,kuinka osaisin muotoilla tämän ajatuksen tuomitsemattajättämisestä riittävän kaunopuheisesti, kiihkeästi javakaumuksella, jotta se jäisi mieleenne. Voin lainata pyhiäkirjoituksia, voin yrittää selittää oppia, ja aion jopa lainata erästääskettäin näkemääni puskuritarraa. Se oli hieman karskilta


131

näyttävän kuljettajan auton puskurissa, mutta tarran sanoissa olioivaltava opetus. Siinä luki: ”Älä tuomitse minua siksi, että teensyntiä eri tavalla kuin sinä.”

Meidän täytyy tajuta, että olemme kaikki epätäydellisiä – ettäolemme kerjäläisiä Jumalan edessä. Emmekö me kaikki ole joskuslähestyneet armoistuinta nöyränä ja anoneet armoa? Emmekö meole toivoneet armoa koko sielumme voimalla – että saisimmeanteeksi tekemämme virheet ja synnit, joihin olemmesyyllistyneet?

Koska olemme kaikki riippuvaisia Jumalan armosta, kuinkavoimme evätä muilta ripaustakaan siitä armosta, jota itsekin niinepätoivoisesti kaipaamme? Rakkaat veljeni ja sisareni, emmeköantaisi anteeksi niin kuin toivomme saavamme anteeksi?

Jumalan rakkausOnko se vaikeaa?On, tietenkin.Anteeksi antaminen itsellemme ja muille ei ole helppoa. Itse

asiassa suurimmalla osalla meistä se edellyttää suurta muutostaasenteissamme ja ajattelutavassamme – sydämen muutosta. Nytseuraa hyviä uutisia. Tuo sydämen ”voimallinen muutos”8 onjuuri sitä, mitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin on tarkoitustuoda elämäämme.

Kuinka se tapahtuu? Jumalan rakkauden avulla.Kun sydämemme on täynnä Jumalan rakkautta, meissä

tapahtuu jotakin hyvää ja puhdasta. Me ”pidämme Hänenkäskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä onsyntyisin Jumalasta, voittaa maailman.”9

Mitä enemmän annamme Jumalan rakkauden hallitamieltämme ja tunteitamme – mitä enemmän annammerakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaasydämessämme – sitä helpompi on rakastaa muita Kristuksenpuhtaalla rakkaudella. Kun avaamme sydämemme Jumalanrakkauden hehkuvalle sarastukselle, niin vihamielisyyden jakateuden pimeys ja kylmyys lopulta kaikkoavat.

Kuten aina, Kristus on esimerkkimme. Hän näytti meille tienopetuksillaan ja elämällään. Hän antoi anteeksi jumalattomille,alhaisille ja niille, jotka yrittivät satuttaa ja vahingoittaa Häntä.


132

Jeesus sanoi, että on helppo rakastaa niitä, jotka rakastavatmeitä; siihen pystyvät jumalattomatkin. Mutta Jeesus Kristusopetti korkeampaa lakia. Hänen sanansa kaikuvat vuosisatojentakaa, ja ne on tarkoitettu meille tänä päivänä. Ne on tarkoitettukaikille, jotka haluavat olla Hänen opetuslapsiaan. Ne ontarkoitettu teille ja minulle: ”Rakastakaa vihamiehiänne,siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitävihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vahingoittavat teitäja vainoavat teitä.”10

Kun sydämemme on täynnä Jumalan rakkautta, meistä tuleetoisiamme kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja me annammetoisillemme anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut meilleanteeksi Kristuksen tähden.11

Kristuksen puhdas rakkaus voi poistaa silmistämme kaunanja vihan suomut, mikä sallii meidän nähdä toiset sillä tavalla kuintaivaallinen Isä näkee meidät: vajavaisina ja epätäydellisinäkuolevaisina, joiden mahdollisuudet ja arvo ovat paljonsuurempia kuin kykenemme kuvittelemaan. Koska Jumalarakastaa meitä niin paljon, meidänkin täytyy rakastaa toisiammeja antaa toisillemme anteeksi.

Opetuslapsen tieRakkaat veljeni ja sisareni, pohtikaa seuraavia kysymyksiä

testinä itsellenne:Kannatteko te kaunaa jotakuta toista kohtaan?Juoruatteko, vaikka sananne saattavatkin olla totta?Jätättekö toisia ulkopuolelle, työnnättekö syrjään tai

rankaisetteko heitä jonkin heidän tekonsa vuoksi?Kadehditteko salaa toisia?Haluatteko vahingoittaa jotakuta?Jos vastasitte kyllä yhteenkin näistä kysymyksistä, voisitte

soveltaa aiemmin mainittua kahden sanan saarnaa: lopettakaa se!Syytöksiä ja epäystävällisyyttä täynnä olevassa maailmassa

on helppo kerätä kiviä ja heittää niitä. Mutta ennen kuin teemmeniin, muistakaamme Hänen sanansa, joka on meidänMestarimme ja mallimme: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä,heittäköön ensimmäisen kiven.”12

Veljet ja sisaret, laskekaamme kivemme alas.Olkaamme ystävällisiä.


133

Antakaamme anteeksi.Keskustelkaamme toistemme kanssa rauhanomaisesti.Antakaamme Jumalan rakkauden täyttää sydämemme.”Meidän on siis tehtävä hyvää kaikille.”13

Vapahtaja lupasi: ”Antakaa, niin teille annetaan. Runsasmitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen – –. Niin kuin temittaatte, niin teille mitataan.”14

Eikö tämän lupauksen pitäisi riittää keskittämäänpyrkimyksemme aina ystävällisiin tekoihin, anteeksiantoon jarakkauteen eikä minkäänlaiseen negatiiviseen käytökseen?

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina palkitkaamme pahahyvällä.15 Älkäämme kostako tai antako vihamme päästä voitolle.

”Onhan kirjoitettu: ’Minun on tuomio, minä maksan tekojenmukaan’ – näin sanoo Herra.

Edelleen sanotaan: ’Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelleruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. – –

Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä pahahyvällä.”16

Muistakaa: lopulta ne, jotka toisia armahtavat,armahdetaan.17

Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen KristuksenKirkon jäsenet, olimmepa missä hyvänsä, tulkaamme tunnetuiksiihmisinä, joka rakastavat toisiaan18.

Rakastakaa toisianneVeljet ja sisaret, tässä elämässä on tarpeeksi murhetta ja surua

ilman, että lisäisimme sitä omalla itsepäisyydellämme,katkeruudellamme ja kaunallamme.

Me emme ole täydellisiä.Ympärillämme olevat ihmiset eivät ole täydellisiä.19 Ihmiset

tekevät asioita, jotka ärsyttävät, tuottavat pettymyksiä jasuututtavat. Tässä kuolevaisessa elämässä niin tulee ainaolemaan.

Meidän täytyy kuitenkin päästä eroon vääristä teoistamme.Osa kuolevaisuuden tarkoitusta on oppia pääsemään eroonsellaisista asioista. Se on Herran tapa.

Muistakaa, taivas on täynnä niitä, joita yhdistää tämä asia: Heovat saaneet anteeksi. Ja he antavat anteeksi.


134

1.2.3.4.5.6.7.8.9.

10.11.

12.13.14.15.16.17.18.19.

Laskekaa taakkanne Vapahtajan jalkojen juureen. Lakatkaatuomitsemasta. Antakaa Kristuksen sovituksen muuttaasydämenne ja parantaa se. Rakastakaa toisianne. Antakaaanteeksi toisillenne.

Armeliaat saavat armon.Tästä todistan Hänen nimessään, joka rakasti niin hyvin ja

niin täydellisesti, että antoi henkensä meidän, ystäviensä,puolesta. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

ViitteetAlma 31:5.Ks. Moos. 5:16–32.OL 64:9.Matt. 5:7.Ks. Room. 2:1.OL 64:8.OL 64:10, kursivointi lisätty.Moosia 5:2.1. Joh. 5:3–4.Matt. 5:44; ks. myös jakeet 45–47.Ks. Ef. 4:32.

Joh. 8:7.Gal. 6:10.Luuk. 6:38.Ks. Matt. 5:39–41.Room. 12:19–21.Ks. Matt. 5:7.Ks. Joh. 13:35.Ks. Room. 3:23.


135

Jumalalle kiitosVanhin Russell M. Nelsonkahdentoista apostolin koorumista

Kuinka paljon parempi olisikaan, jos kaikki voisivatolla tietoisempia Jumalan kaitselmuksesta jarakkaudesta ja ilmaisisivat tuon kiitollisuuden Hänelle.

Rakkaat veljet ja sisaret, kiitämme teitä tuestanne jaomistautumisestanne. Ilmaisemme kiitollisuutemme jarakkautemme teille jokaiselle.

Hiljattain sisar Nelson ja minä nautimme erään pienenyksityisen akvaarion trooppisten kalojen kauneudesta.Kirkasväriset ja monen muotoiset ja kokoiset kalat syöksähtelivätedestakaisin. Kysyin lähellä olevalta vahtimestarilta: ”Kukaruokkii nämä kauniit kalat?”

Nainen vastasi: ”Minä.”Sitten kysyin: ”Ovatko ne koskaan kiittäneet sinua?”Hän vastasi: ”Eivät vielä!”Ajattelin joitakuita tuntemiani ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä

tietämättömiä Luojastaan ja todellisesta ”elämän leivästään”1. Heelävät päivästä toiseen vailla tietoa Jumalasta ja Hänenhyvyydestään heitä kohtaan.

Kuinka paljon parempi olisikaan, jos kaikki voisivat ollatietoisempia Jumalan kaitselmuksesta ja rakkaudesta jailmaisisivat tuon kiitollisuuden Hänelle. Ammon opetti:”Kiittäkäämme [Jumalan] pyhää [nimeä], sillä hän tekeevanhurskauden ikuisesti.”2 Kiitollisuutemme määrä on mittanaHäntä kohtaan tuntemastamme rakkaudesta.

Jumala on henkemme Isä.3 Hänellä on kirkastettu,täydelliseksi tehty liha- ja luuruumis.4 Me elimme Hänen luonaantaivaassa ennen syntymäämme.5 Ja kun Jumala loi meidät


136

fyysisesti, meidät luotiin Hänen kuvakseen. Jokainen sai omanruumiin.6

Ajatelkaa fyysistä ravintoamme. Se on todellakin taivaanlähettämää. Välttämättömät hyödykkeet ilma, ruoka ja vesitulevat kaikki meille lahjoina rakastavalta taivaalliselta Isältä.Maailma luotiin antamaan elinmahdollisuudet lyhyellematkallemme kuolevaisuudessa.7 Meillä oli syntyessämmeedellytykset kasvaa, rakastaa, avioitua ja perustaa perhe.

Avioliitto ja perhe ovat Jumalan säätämiä. Perhe on tärkeinyhteiskunnallinen yksikkö ajassa ja iankaikkisuudessa. Jumalansuuressa onnensuunnitelmassa perheet voidaan sinetöidätemppeleissä ja valmistaa, jotta ne voivat palata asumaan Hänenluokseen pyhyyteen ikuisesti. Sitä on iankaikkinen elämä! Setyydyttää ihmissielun syvimmät kaipuut – luontaisen halunloppumattomaan yhteyteen rakkaiden perheenjäsenten kanssa.

Me olemme osa Hänen jumalallista päämääräänsä: ”Minuntyöni ja kirkkauteni”, Hän sanoi, on ”ihmisenkuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”8

Saavuttaakseen nämä tavoitteet ”Jumala on rakastanut maailmaaniin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, jokahäneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisenelämän”9. Tämä teko oli ylimaallinen osoitus Jumalanrakkaudesta. ”Ei [Hän] lähettänyt Poikaansa maailmaan sitätuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.”10

Keskeistä Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa on HänenPoikansa Jeesuksen Kristuksen tehtävä.11 Hän tuli lunastamaanJumalan lapset.12 Herran sovituksen ansiosta ylösnousemus (elikuolemattomuus) tuli todelliseksi.13 Sovituksen ansiostaiankaikkinen elämä tuli mahdolliseksi kaikille, jotka täyttäisivätvaatimukset. Jeesus selitti näin:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saaelää, vaikka kuoleekin,

eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”14

Jumalalle kiitos Herran sovituksesta ja Hänenylösnousemuksen lahjastaan – tästä pääsiäisen suurenmoisestasanomasta!

R U S S E L L M . N E L S O N

137

Fyysiset lahjatTaivaallinen Isämme rakastaa lapsiaan.15 Hän on siunannut

kutakin fyysisillä ja hengellisillä lahjoilla. Puhun molemmista.Kun laulatte laulua ”Oon lapsi Jumalan”, ajatelkaa Hänen teilleantamaansa lahjaa – omaa fyysistä ruumistanne. Ruumiinnemonet hämmästyttävät ominaisuudet ovat todisteena teidänomasta jumalallisesta luonnostanne16.

Jokainen ruumiinne elin on ihmeellinen lahja Jumalalta.Kummassakin silmässä on itsestään tarkentuva linssi. Hermojenja lihasten ansiosta kaksi silmää voivat muodostaa yhdenkolmiulotteisen kuvan. Silmät ovat yhteydessä aivoihin, jotkarekisteröivät sen, mitä silmät näkevät.

Sydämenne on uskomaton pumppu.17 Sydämessä on neljähienorakenteista läppää, jotka säätelevät veren virtaussuuntaa.Nämä läpät avautuvat ja sulkeutuvat yli 100 000 kertaa päivässä– 36 miljoonaa kertaa vuodessa. Ellei sairaus muuta niitä, nekykenevät kestämään tätä kuormitusta miltei loputtomiin.

Ajatelkaa ruumiin puolustusjärjestelmää. Välttyäkseenvahingoilta ruumis aistii kipua. Tulehdukseen se reagoimuodostamalla vasta-aineita. Iho antaa suojaa. Se varoittaavammoista, joita liika kuumuus tai kylmyys voisi aiheuttaa.

Ruumis uudistaa omat vanhentuneet solunsa ja sääteleeomien elintärkeiden aineidensa tasoja. Ruumis korjaa haavansa,ruhjeensa ja murtuneet luunsa. Sen lisääntymiskyky on vielä yksipyhä lahja Jumalalta.

Meidän tulee muistaa, että jumalallisen päämääränsaavuttamiseen ei tarvita täydellistä ruumista. Itse asiassa eräätsuloisimmista hengistä asuvat hauraassa tai vajavaisessa kehossa.Ne, joilla on fyysisiä haasteita, saavat usein suurta hengellistävoimaa juuri suurten haasteidensa vuoksi.

Jokainen, joka tutkii ihmisruumiin toimintaa, on varmasti”nähnyt Jumalan liikkuvan ylhäisyydessään ja voimassaan”18.Koska ruumista hallitsee jumalallinen laki, kaikki parantuminentapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon kyseinensiunaus perustuu.19

Silti jotkut ihmiset ajattelevat virheellisesti, että nämäihmeelliset fyysiset ominaisuudet ovat syntyneet sattumalta taiaiheutuneet jossakin tapahtuneesta alkuräjähdyksestä.


138

Kysykääpä itseltänne: ”Voisiko räjähdys kirjapainossa synnyttääsanakirjan?” Todennäköisyys on erittäin vähäinen. Mutta jos niinolisi, kirja ei milloinkaan kykenisi parantamaan omiarepeytyneitä sivujaan tai tuottamaan omia uudempia laitoksiaan!

Jos ruumiin kyky normaaliin toimintaan, puolustautumiseen,korjaamiseen, säätelyyn ja uusiutumiseen säilyisi rajattomasti,elämä täällä jatkuisi ikuisesti. Niin, me jäisimme avuttominatänne maan päälle! Armeliaasti meitä kohtaan Luojamme järjestiikääntymisen ja muita prosesseja, jotka viimein johtaisivatfyysiseen kuolemaamme. Kuolema kuuluu elämään niin kuinsyntymäkin. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”ei olluthyväksi, että ihminen pelastettaisiin tästä ajallisesta kuolemasta,sillä se tekisi tyhjäksi suuren onnensuunnitelman”20. PaluuJumalan luokse siitä portista, jota kutsumme kuolemaksi, on iloniille, jotka rakastavat Häntä ja ovat valmiita kohtaamaanHänet.21 Viimein koittaa aika, jolloin jokainen ”henki ja ruumisyhdistetään jälleen täydellisessä muodossaan; sekä jäsenet ettänivelet palautetaan oikeaan muotoonsa”22, eivätkä ne enääkoskaan ole erossa toisistaan. Jumalalle kiitos näistä fyysisistälahjoista!

Hengelliset lahjatNiin tärkeä kuin ruumis on itsessäänkin, se toimii ihmisen

iankaikkisen hengen asuinsijana. Henkemme on ollut olemassakuolevaisuutta edeltävässä maailmassa23 ja elää edelleen ruumiinkuoltua24. Henki tekee ruumiin eläväksi ja antaa sille persoonan.25

Tässä sekä tulevassa elämässä hengestä ja ruumiista tulee yhteenliitettyinä elävä sielu, joka on ylimaallisen arvokas.

Koska ihmisen henki on niin tärkeä, sen kehittymisellä oniankaikkista merkitystä. Se vahvistuu, kun me olemmeyhteydessä rakastavaan taivaalliseen Isäämme nöyrässärukouksessa.26

Ne ominaisuudet, joiden perusteella meidät jonakin päivänätuomitaan, ovat kaikki hengellisiä.27 Niihin kuuluvat rakkaus,hyveellisyys, nuhteettomuus, laupeus ja muiden palveleminen.28

Ruumiiseenne yhdistettynä ja siinä asuessaan henkenne kykeneekehittymään ja ilmentämään näitä ominaisuuksia teidäniankaikkisen edistymisenne kannalta keskeisillä tavoilla.29

Hengellistä edistymistä saavutetaan uskon, parannuksen, kasteen


139

ja Pyhän Hengen lahjan askelin sekä kestämällä loppuun saakka,mikä käsittää endaumentin ja sinetöimistoimitukset pyhässätemppelissä.30

Kuten ruumis vaatii hengissä pysyäkseen päivittäin ravintoa,myös henki tarvitsee ravitsemista. Henkeä ruokkii iankaikkinentotuus. Viime vuonna vietimme kuningas Jaakonraamatunkäännöksen 400-vuotisjuhlaa. Ja meillä on ollutMormonin kirja lähes 200 vuotta. Se on nyt käännettykokonaisuudessaan tai otteina 107 kielelle. Näiden ja muidenkallisarvoisten pyhien kirjoitusten ansiosta me tiedämme, ettäJumala on meidän iankaikkinen Isämme ja että Hänen PoikansaJeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme.Jumalalle kiitos näistä hengellisistä lahjoista!

Evankeliumin lahjatMe tiedämme, että monien taloudenhoitokausien profeetat,

kuten Aadam, Nooa, Mooses ja Abraham, opettivat kaikkitaivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen jumalallisuutta.Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus aloittivat nykyisentaloudenhoitokautemme, kun He ilmestyivät profeetta JosephSmithille vuonna 1820. Kirkko järjestettiin vuonna 1830. Nyt, 182vuotta myöhemmin, me olemme edelleen liiton alaisia, ettäviemme evankeliumin ”jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelleja kansalle”31. Kun teemme niin, sekä antajat että vastaanottajattulevat siunatuiksi.

Meidän tehtävämme on opettaa Hänen lapsiaan ja herättääheissä tietoisuus Jumalasta. Kauan sitten kuningas Benjaminsanoi:

”Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän onluonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, ettähänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maanpäällä. – –

Uskokaa, että teidän täytyy tehdä parannus synneistänne jahylätä ne ja nöyrtyä Jumalan edessä, ja pyytäkää vilpittöminsydämin, että hän antaa teille anteeksi; ja nyt, jos uskotte kaikentämän, katsokaa että teette sen.”32

Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti, mutta me emme ole.Meidän haasteenamme on joka päivä päästä osallisiksisovituksen voimasta, niin että me voimme todella muuttua, tulla


140

1.2.3.4.5.

6.

7.8.9.

10.11.

12.13.14.15.16.17.

18.19.

20.21.

22.

23.24.25.

26.27.

28.

29.

30.

31.

32.33.

enemmän Kristuksen kaltaisiksi ja tulla oikeutetuiksi korotuksenlahjaan ja elää ikuisesti Jumalan, Jeesuksen Kristuksen japerheemme kanssa.33 Jumalalle kiitos näistä voimista,etuoikeuksista ja evankeliumin lahjoista!

Minä todistan, että Hän elää, että Jeesus on Kristus ja ettätämä on Hänen kirkkonsa, joka on palautettu näinä myöhempinäaikoina täyttämään jumalallisen päämääränsä. Meitä johtaa tänäpäivänä presidentti Thomas S. Monson, jota me rakastamme jatuemme koko sydämestämme, ja me tuemme myös hänenneuvonantajiaan ja kahtatoista apostolia profeettoina, näkijöinä jailmoituksensaajina. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen pyhässänimessä. Aamen.

ViitteetJoh. 6:35, 48; ks. myös jae 51.Alma 26:8; ks. myös Alma 7:23.Ks. Ap. t. 17:27–29.Ks. OL 130:22.Ks. Moos. 6:51; Room. 8:16; Hepr.12:9; Jer. 1:4–5.Ks. 1. Moos. 2:7; 1. Kor. 15:44;Moos. 3:7.Ks. 1. Nefi 17:36.Moos. 1:39.Joh. 3:16.Joh. 3:17.Hänen päämääränsä on esitettylyhyesti ja ytimekkäästi kohdassa3. Nefi 27:13–22.Ks. Alma 11:40.Ks. 2. Nefi 9:6–7, 20–22.Joh. 11:25–26.Ks. 1. Nefi 17:40; 1. Joh. 4:10.Ks. 2. Piet. 1:4.Sydän pumppaa noin 7 600 litraapäivässä.OL 88:47.Ks. OL 130:21. Tämä jumalallinenlaki on todellakin kumoamaton.Alma 42:8.Psalminkirjoittaja ilmaisi Jumalannäkemyksen: ”Kallis on Herransilmissä hänen uskollistensa henki”(Ps. 116:15); ks. myös Saarn. 12:7.Alma 11:43; ks. myös Saarn. 12:7;Alma 40:23; OL 138:17.

Ks. OL 93:38.Ks. Alma 40:11; Abr. 3:18.Henki on persoonan kaltainen (ks.OL 77:2).Ks. 3. Nefi 14:9–11.Henki, ei ruumis, on sielunaktiivinen ja vastuullinen osa.Ilman henkeä ruumis on kuollut(ks. Jaak. 2:26). Niinpä henkivalitsee hyvän tai pahan ja onviimeisellä tuomiolla tilivelvollinenomista myönteisistä ja kielteisistäominaisuuksistaan (ks. Alma41:3–7).Hengellisiä ominaisuuksia ovatmyös ”usko, hyveellisyys, tieto,kohtuullisuus, kärsivällisyys,veljellinen ystävällisyys,jumalisuus, rakkaus, nöyryys [ja]uutteruus” (OL 4:6).Ks. 2. Nefi 2:11–16, 21–26; Moroni10:33–34.Tämä on Kristuksen oppi (ks.2. Nefi 31:11–21).Moosia 15:28; ks. myös 1. Nefi19:17; 2. Nefi 26:13; Moosia 3:20;15:28; 16:1; Alma 37:4; OL 1:18–23;77:11; 133:37.Moosia 4:9–10.Iankaikkinen elämä ”on suurinkaikista Jumalan lahjoista” (OL14:7).


141

Erityisiä opetuksiaVanhin Ronald A. Rasbandseitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Toivon ja rukoilen, että me edelleen kannamme uljaastikuormiamme ja autamme niitä keskuudessamme, jotkakärsivät.

Viimeksi kuluneen runsaan puolentoista vuoden ajanperhettämme on siunattu etuoikeudella saada hyvin erityinenpienokainen.

Tyttärenpojallamme, pienellä Paxtonilla, on syntyjään erittäinharvinainen kromosomipoikkeavuus, geneettinen häiriö, joka onkirjaimellisesti yhdellä sadoista miljoonista. Kun Paxton syntyi,tyttärellämme ja hänen aviomiehellään alkoi tuntematon, elämäämullistava matka. Tästä kokemuksesta on tullut tulikoe erityisteniankaikkisuuksiin liittyvien opetusten oppimiseksi.

Rakas vanhin Russell M. Nelson, joka juuri puhui meille, onopettanut:

”Yleensä tuntemattomista syistä jotkut ihmiset syntyvätfyysisesti rajoittuneina. Jotkin ruumiin osat voivat ollaepänormaaleja. Säätelyjärjestelmät saattavat olla epätasapainossa.Ja kaikkien meidän ruumis on alttiina sairaudelle ja kuolemalle.Siitä huolimatta fyysisen ruumiin lahja on mittaamattomanarvokas. – –

Jumalallisen päämäärän saavuttamiseen ei tarvita täydellistäruumista. Itse asiassa eräät suloisimmista hengistä asuvathauraassa kehossa. – –

Viimein koittaa aika, jolloin jokainen ’henki ja ruumisyhdistetään jälleen täydellisessä muodossaan; sekä jäsenet ettänivelet palautetaan oikeaan muotoonsa’ (Alma 11:43). Silloin,kiitos Jeesuksen Kristuksen sovituksen, meidät voidaan tehdätäydellisiksi Hänessä.”1


142

Te kaikki, joilla on haasteita, huolia, pettymyksiä tai syväämurhetta jonkun rakkaan vuoksi – tietäkää tämä: äärettömällärakkaudella ja ikuisella myötätunnolla Jumala, meidäntaivaallinen Isämme, rakastaa koeteltavana olevaa läheistänne, jaHän rakastaa teitä!

Jotkut saattavat tällaista kärsimystä kohdatessaan kysyä,kuinka kaikkivaltias Jumala on saattanut antaa tämän tapahtua.Ja sitten seuraa ilmeisen väistämätön kysymys: Miksi tämä ontapahtunut minulle? Miksi meidän täytyy kokea sairautta jatapahtumia, jotka vammauttavat rakkaita perheenjäseniä taikutsuvat heidät kotiin ennenaikaisesti tai pitkittävät heidäntuskien vuosiaan? Miksi on syvää murhetta?

Tällaisina hetkinä voimme kääntyä taivaallisen Isämmelaatiman suuren onnensuunnitelman puoleen. Kun tämäsuunnitelma esiteltiin kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, se saimeidät kaikki huutamaan ääneen iloamme.2 Yksinkertaisestisanottuna tämä elämä valmentaa iankaikkiseen korotukseen ja seprosessi tarkoittaa koetuksia ja koettelemuksia. Niin on ainaollut, eikä yksikään säästy siltä.

Keskeistä kuolevaisuudessamme on Jumalan tahtoonluottaminen. Kun uskomme Häneen, me turvaudummeKristuksen sovituksen voimaan niinä hetkinä, jolloin kysymyksiäon runsaasti ja vastauksia vähän.

Ylösnousemuksensa jälkeen käydessään Amerikanmantereella Vapahtajamme Jeesus Kristus esitti kaikille tämänkutsun:

”Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuokaa heidät tänne.Onko teillä rampoja tai sokeita tai ontuvia tai raajarikkoja taispitaalisia tai surkastuneita tai kuuroja tai millään tavallavaivaisia? Tuokaa heidät tänne, niin minä parannan heidät, silläminun käy teitä sääli; sydämeni on täynnä armoa. – –

Ja tapahtui, että kun hän oli näin puhunut, koko väkijoukkomeni sinne yhdessä sairaidensa ja vaivaistensa ja rampojensa jasokeidensa ja mykkiensä ja kaikkien niiden kanssa, jotka olivatjollakin tavalla vaivaisia, ja hän paransi heidät joka ainoan, kunheidät tuotiin hänen luoksensa.”3

Voimme saada suurta voimaa sanoista ”koko väkijoukkomeni sinne” – kaikki, veljet ja sisaret. Me kaikki kohtaamme

R O N A L D A . R A S B A N D

143

haasteita. Ja sitten nämä sanat: ”jotka olivat jollakin tavallavaivaisia”. Eikö se koskekin meitä kaikkia?

Pian kallisarvoisen Paxtonin syntymän jälkeen tiesimme, ettätaivaallinen Isä siunaisi meitä ja opettaisi meille erityisiä asioita.Kun Paxtonin isä ja minä laitoimme sormemme hänenpikkuruisen päänsä päälle ja annoimme ensimmäisen monistapappeuden siunauksista, mieleeni tulivat sanat Johanneksenevankeliumin yhdeksännestä luvusta: ”Niin on tapahtunut, jottaJumalan teot tulisivat hänessä julki.”4

Jumalan teot tulevat ehdottomasti julki Paxtonin kautta.Me opimme kärsivällisyyttä, uskoa ja kiitollisuutta palvelun

balsamista, valtavan liikutuksen loputtomista tunneista,myötätunnon kyynelistä, rukouksista sekä avun tarpeessaolevien rakkaiden – varsinkin Paxtonin ja hänen vanhempiensa –osakseen saamista rakkaudenosoituksista.

Presidentti James E. Faust, joka oli vaarnanjohtajani, kun olinnuori, on sanonut: ”Arvostan suuresti niitä rakastaviavanhempia, jotka kestävät ja voittavat tyynesti ahdistuksensa jamurheensa lapsen vuoksi, joka on syntynyt fyysisesti taihenkisesti vakavasti vajavaisena tai joka on tullut sellaiseksimyöhemmin. Usein tämä ahdistus jatkuu päivästä päiväänlientymättä, vanhemman tai lapsen elämän loppuun saakka.Varsin usein vanhemmilta vaaditaan öin ja päivin yli-inhimillistähoivatyötä, joka ei lakkaa milloinkaan. Monen äidin käsivarsia jasydäntä on särkenyt loputtomien vuosien ajan hänenlohduttaessaan ja lieventäessään vammaisen lapsensakärsimyksiä.”5

Olemme nähneet, kuinka Paxtonin perheelle on annettuMoosian kirjassa kuvattua Vapahtajan puhdasta rakkautta, jotaon tarjolla kaikille: ”Ja nyt tapahtui, että Alman ja hänen veljiensäkannettavaksi pannut kuormat kevenivät, eli Herra vahvisti heitäniin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivatiloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon.”6

Eräänä Paxtonin varhaisten päivien iltana olimmesuurenmoisen Alkeisyhdistyksen lastensairaalanvastasyntyneiden teho-osastolla Salt Lake Cityssä Utahissa jaihmettelimme lääkärien, sairaanhoitajien ja lastenhoitajienantamaa omistautunutta ja jakamatonta huomiota. Kysyin


144

tyttäreltäni, kuinka pystyisimme koskaan maksamaan tästä, jarohkenin esittää arvion siitä, mitä kaikki maksaisi. Lähelläseisova lääkäri antoi ymmärtää, että arvioni oli aivan liianalhainen ja että pienen Paxtonin hoitokulut olisivathuomattavasti enemmän kuin olin arvioinut. Saimme kuulla, ettäsuuri osa tässä sairaalassa annettavan hoidon kuluista katetaanmuiden ihmisten avokätisellä vapaaehtoistyöllä jarahalahjoituksilla. Hänen sanansa saivat minut nöyräksi, kunajattelin tämän pikkuruisen sielun arvoa niille, jotka niin tarkastihuolehtivat hänestä.

Mieleeni muistui eräs lähetyssaarnaajille tuttu pyhienkirjoitusten kohta, joka sai uuden merkityksen: ”Muistakaa, ettäsielujen arvo on suuri Jumalan silmissä.”7

Itkin, kun pohdiskelin sitä rajatonta rakkautta, jotataivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristustuntevat meitä jokaista kohtaan, ja opin voimallisesti, mikä sielunarvo on Jumalalle sekä fyysisesti että hengellisesti.

Paxtonin perhe on oppinut, että heidän ympärillään onlukemattomia taivaallisia ja maallisia palvelevia enkeleitä. Toisetovat vaivihkaa tulleet paikalle tarpeen mukaan ja vaivihkaapoistuneet. Toiset ovat tulleet ovelle mukanaan ruokaa, pesseetpyykkiä, tarjonneet kyydin perheen sisaruksille, lausuneetkannustavia sanoja ja varsinkin rukoilleet Paxtonin puolesta.Tämä on opettanut jälleen yhden erityisen asian: Jos kohtaathukkuvan ihmisen, kysyisitkö häneltä, tarvitseeko hän apua, vaiolisiko parempi vain hypätä veteen ja pelastaa hänet vedensyövereistä? Tarjous ”Ilmoita minulle, jos voin auttaa” –vaikkakin hyvää tarkoittavana ja usein lausuttuna – ei oikeastaanole ollenkaan auttamista.

Opimme jatkuvasti, kuinka tärkeää on olla tietoinen jakiinnostunut lähipiirissämme olevien elämästä ja oppia paitsi se,kuinka tärkeää on auttaa, myös se, kuinka valtavaa iloa saamuiden auttamisesta.

Rakas presidentti Thomas S. Monson, joka on niin loistavaesimerkki sorrettujen kohottamisesta, on sanonut: ”Jumalasiunatkoon kaikkia, jotka pyrkivät olemaan veljensä vartijoita,jotka antavat lieventääkseen kärsimystä, jotka pyrkivät kaikinvoimin tekemään maailmasta paremman. Oletteko huomanneet,

R O N A L D A . R A S B A N D

145

1.

2.3.4.5.

6.7.8.

9.10.

että näiden ihmisten hymy on kirkkaampi? Heidän askeleensaovat varmempia. Heitä ympäröi tyytyväisyyden ja mielihyväntunne, – – sillä muita ei voi auttaa kokematta itse runsastasiunausta.”8

Vaikka kohtaammekin koettelemuksia, vastoinkäymisiä,vammaisuutta, syvää murhetta ja kaikenlaisia ahdinkoja, meidänhuolehtiva, rakastava Vapahtajamme on aina valmiina auttamaanmeitä. Hän on luvannut:

”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. – –Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma

antaa. Olkaa rohkeat. Älkää vaipuko epätoivoon.”9

Kuinka kiitollisia me olemmekaan taivaalliselle Isällemmemainiosta Paxtonistamme. Hänen kauttaan Herra on tuonut julkitekojaan ja opettaa meille edelleen näitä arvokkaita, pyhiä jaerityisiä asioita.

Haluaisin lopuksi lausua erään rakkaan kirkon laulun sanat:

Herran taistoon kaikki meidät kutsuttu on,Onnelliset! Onnelliset!Niitä, jotka rohkeasti käy taistohon,Kruunu kirkas oottamassa on.10

Veljet ja sisaret, toivon ja rukoilen, että me edelleenkannamme uljaasti kuormiamme ja autamme niitäkeskuudessamme, jotka kärsivät ja kaipaavat kohotusta jakannustusta. Kiittäkäämme jokainen Jumalaa Hänensiunauksistaan ja uudistakaamme taivaalliselle Isällemmesitoumuksemme palvella nöyrästi Hänen lapsiaan. JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetKs. ”Olemme Jumalan lapsia”,Liahona, tammikuu 1999, s. 103.Ks. Job 38:7.3. Nefi 17:7, 9.Joh. 9:3.Ks. ”Jumalan teot”, Valkeus, 1985,konferenssiraportti 154.puolivuotiskonferenssista, s. 46.

Moosia 24:15.OL 18:10.”Our Brothers’ Keepers”, Ensign,kesäkuu 1998, s. 39.Joh. 14:18, 27.”Herran taistoon kaikki”, MAP-lauluja, 164.


146

Profeettojen näkemysApuyhdistyksestä: usko,perhe, auttaminenJulie B. Beckäskettäin vapautettu Apuyhdistyksen ylijohtaja

Usko, perhe ja auttaminen – noilla kolmellayksinkertaisella sanalla on tullut tavaksi ilmaistaprofeettojen näkemys kirkon sisaria varten.

Viime vuosina olen usein saanut innoitusta puhuaApuyhdistyksestä – sen tarkoituksesta ja ominaisuuksista1, senhistorian merkityksestä2, sen työstä ja sen kumppanuudestapiispojen ja Melkisedekin pappeuden koorumien kanssa3. Nyttuntuu tärkeältä keskittää hieman huomiota profeettojennäkemykseen Apuyhdistyksestä.4

Aivan kuten Herran profeetat ovat jatkuvasti opettaneetvanhimmille ja ylipapeille näiden päämääriä ja velvollisuuksia,he ovat kertoneet Apuyhdistyksen sisaria koskevastanäkemyksestään. Heidän neuvojensa mukaisesti on selvää, ettäApuyhdistyksen päämäärinä on kasvaa uskossa jahenkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaa perhettä ja kotiasekä etsiä ja auttaa apua tarvitsevia. Usko, perhe ja auttaminen –noilla kolmella yksinkertaisella sanalla on tullut tavaksi ilmaistaprofeettojen näkemys kirkon sisarista.

Palautuksen alusta alkaen profeetat ovat esittäneetnäkemyksensä voimakkaista, uskollisista, määrätietoisistanaisista, jotka ymmärtävät iankaikkisen arvonsa jatarkoituksensa. Perustaessaan Apuyhdistyksen profeetta JosephSmith neuvoi sen ensimmäistä johtajaa ”[johtamaan] tätäyhdistystä pitäen huolta köyhistä – huolehtien heidän tarpeistaan

J U L I E B . B E C K

147

ja hoitaen tämän yhdistyksen monia erilaisia asioita”5. Hän näkijärjestön olevan ”tarkkaan valikoitu, erillään maailman kaikestapahuudesta”6.

Brigham Young, kirkon toinen presidentti, kehottineuvonantajiaan ja kahdentoista apostolin koorumia neuvomaanpiispoja, jotta he antaisivat sisarten perustaa naistenApuyhdistyksiä eri seurakunnissa. Hän lisäsi: ”Jotkut saattavatajatella, että tämä on vähäpätöinen asia, mutta se ei ole.”7

Myöhemmin presidentti Joseph F. Smith sanoi, ettäpäinvastoin kuin maailmalliset järjestöt, jotka ”ovat miesten janaisten muodostamia”, Apuyhdistys ”on Jumalan tahdostajumalallisesti muodostettu, jumalallisesti valtuutettu,jumalallisesti perustettu ja jumalallisesti järjestetty”8. PresidenttiJoseph Fielding Smith sanoi sisarille, että ”heille on annettuvoima ja valtuus tehdä todella paljon”9. Hän sanoi: ”Te olettemaailman suurenmoisimman naisjärjestön jäseniä, järjestön, jokaon keskeinen osa Jumalan valtakuntaa maan päällä ja joka onsuunniteltu ja toimii niin, että se auttaa uskollisia jäseniäänsaamaan iankaikkisen elämän Isämme valtakunnassa.”10

Laaja vaikutuspiiriJoka vuosi sadoistatuhansista naisista ja nuorista naisista

tulee osa tätä koko ajan laajenevaa sisarten piiriä11. Tämän jälkeen– asuipa sisar missä tahansa ja palvelipa hän missä tahansa – hänsäilyttää jäsenyytensä ja yhteytensä Apuyhdistykseen.12 KoskaApuyhdistyksen tarkoitukset ovat tärkeitä, ensimmäinenpresidenttikunta on ilmaissut toiveensa, että nuoret naiset alkavatvalmistautua Apuyhdistystä varten hyvissä ajoin ennen kuintäyttävät 18 vuotta.13

Apuyhdistys ei ole ohjelma. Se on virallinen osa Herrankirkkoa, jonka Jumala on jumalallisesti järjestänyt opettamaan,vahvistamaan ja innoittamaan sisaria heidän uskoon, perheeseenja auttamiseen liittyvissä päämäärissään. Apuyhdistys onmyöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten elämäntapa, ja senvaikutus ulottuu paljon sunnuntailuokkaa tai yhteistäkokoontumista edemmäs. Se noudattaa niiden naispuolistenopetuslasten mallia, jotka palvelivat Herran Jeesuksen Kristuksenja Hänen apostoliensa kanssa Hänen muinaisessa kirkossaan.14

Meille on opetettu, että ”naisen on aivan yhtä välttämätöntä


148

saada elämäänsä ne hyveet, joita vaalitaan Apuyhdistyksessä,kuin miesten on välttämätöntä kehittää elämässään niitäluonteenpiirteitä, joita vaalitaan pappeuden piirissä”15.

Kun profeetta Joseph Smith järjesti Apuyhdistyksen, hänopetti sisaria ”auttamaan köyhiä ja pelastamaan sieluja”16.Tehtävässään pelastaa sieluja sisarilla oli valtuus järjestäytyä jaosallistua laajassa vaikutuspiirissä. Apuyhdistyksenensimmäinen johtaja erotettiin tehtävään selittämään kirjoituksia,ja Apuyhdistyksellä on edelleen keskeinen opetustehtävä Herrankirkossa. Kun Joseph Smith sanoi sisarille, että Apuyhdistyksenperustaminen valmistaisi heitä pappeuden etuoikeuksia,siunauksia ja lahjoja varten17, heille avautui Herran pelastustyö.Sielujen pelastamiseen kuuluu evankeliumista kertominen jalähetystyöhön osallistuminen. Siihen kuuluu temppelityöhön jasukututkimukseen osallistuminen. Siihen kuuluu kaikenmahdollisen tekeminen, jotta tulisi hengellisesti ja ajallisestiomavaraiseksi.

Vanhin John A. Widtsoe julisti, että Apuyhdistyksentehtävänä on ”köyhyyden lievittäminen, sairauden lievittäminen,tietämättömyyden lievittäminen – kaiken sen lievittäminen, mikäestää naisen iloa ja edistystä. Mikä suurenmoinentoimeksianto!”18

Presidentti Boyd K. Packer on verrannut Apuyhdistystäsuojamuuriin19. Tehtävä suojella sisaria ja heidän perheitään tuolisämerkitystä kotikäyntiopettajien huolenpitoon japalvelemiseen, ja se on osoitus meidän halukkuudestammemuistaa omat liittomme Herran kanssa. Köyhien ja ahdistettujenpalvelijoina työskentelemme sopusoinnussa piispojen kanssahuolehtien pyhien ajallisista ja hengellisistä tarpeista.20

Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”On moniasisaria, jotka elävät ryysyissä – hengellisissä ryysyissä. Heillä onoikeus loistaviin viittoihin, hengellisiin viittoihin. – – Teidänetuoikeutenne on mennä koteihin ja vaihtaa ryysyt viittoihin.”21

Presidentti Harold B. Leellä oli sama näkemys. Hän sanoi:”Ettekö näe, miksi Herra on antanut – – Apuyhdistyksentehtäväksi käydä näissä kodeissa? Siksi että Mestarin itsensäohella kirkossa ei ole ketään, jolla olisi suloisempi kosketus,


149

täydellisempi ymmärrys noiden ihmisten sydämestä jaelämästä.”22

Presidentti Joseph F. Smith varoitti Apuyhdistyksen sisaria jaheidän johtajiaan sanoen, että hän ei halunnut ”nähdä aikaa,jolloin Apuyhdistyksemme seuraavat muita tai sekoittuvat taimenettävät oman identiteettinsä menemällä mukaan – – naistenperustamiin järjestöihin”. Hän piti sisarten tehtävänä ”johtaamaailmaa ja – – etenkin maailman naisia kaikessa, mikä onkiitettävää, kaikessa, mikä on jumalallista, kaikessa, mikä onkohottavaa ja mikä on puhdistavaa ihmislapsille”.23 Hänenneuvonsa korostaa velvollisuutta poistaa perinteet, teemat,muotivillitykset ja trendit ja sisällyttää Apuyhdistykseenkäytäntöjä, jotka ovat yhtäpitäviä sen päämäärien kanssa.

Johtajat, jotka etsivät ilmoitusta, voivat varmistaa, ettäjokainen Apuyhdistyksen kokous, oppitunti, luokka, toiminta jahanke toteuttaa niitä tarkoitusperiä, joita varten se järjestettiin.Meidän toivomamme sosiaalisuus, ystävyys ja ykseys tulevatsuloisena seurauksena siitä, että palvelemme yhdessä Herrankanssa Hänen työssään.

Profeettojen näkemyksen toteuttaminenPresidentti Thomas S. Monson ja hänen neuvonantajansa

ovat äskettäin todistaneet, että ”Herra on palauttanutevankeliumin täyteyden profeetta Joseph Smithin kautta ja ettäApuyhdistys on tärkeä osa tuota palautusta.” Todistuksenatoiveestaan, että Apuyhdistyksen ”kunniakas perintö” säilyy,ensimmäinen presidenttikunta on vastikään julkaissutmaailmanlaajuiseen levitykseen kirjan Tyttäriä minunvaltakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä. Tämän kirjansivuilta voimme löytää malleja ja esimerkkejä sisarista ja veljistä,jotka työskentelevät yhdessä perheissä ja kirkossa, ja voimmeoppia periaatteita siitä, keitä me olemme, mihin me uskomme jamitä meidän pitäisi suojella. Ensimmäinen presidenttikunta onkannustanut meitä tutkimaan tätä tärkeää kirjaa ja ”antamaan senajattomien totuuksien ja innoittavien esimerkkien vaikuttaa[elämäämme]”24.

Kun sisaret asettuvat paremmin Apuyhdistyksen päämäärienkannalle, profeettojen näkemys tulee toteutumaan. PresidenttiKimball on sanonut: ”Tässä [Apuyhdistyksen] järjestössä on


150

1.

2.3.

4.

voima, jota ei vielä ole täysin käytetty hyväksi Siionin kotienvahvistamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi – eikäsitä käytetä, ennen kuin sekä sisaret että pappeus saavatnäkemyksen Apuyhdistyksestä.”25 Hän profetoi, että ”suuri osasiitä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina,tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoinmaailmasta hyviä naisia (joilla on usein – – sisäistähengellisyyden tajua). Tätä tapahtuu – – siinä määrin kuin[kirkossa olevia naisia] pidetään muista maailmassa elävistänaisista erottuvina ja erilaisina – myönteisellä tavalla.”26

Olen kiitollinen profeettojen Apuyhdistystä koskevastanäkemyksestä. Minä olen presidentti Gordon B. Hinckleyn tavoin”vakuuttunut siitä, ettei missään ole mitään muuta järjestöä, jokaolisi tämän kirkon Apuyhdistyksen veroinen”27. Meidäntehtävänämme on nyt asettua samalle kannalle profeettojennäkemyksen kanssa Apuyhdistyksestä, kun pyrimme lisäämäänuskoa, vahvistamaan perheitä ja antamaan apua.

Päätän presidentti Lorenzo Snow’n sanoin:”[Apu]yhdistyksen tulevaisuus on täynnä lupausta. Kirkonkasvaessa siitä tulee vastaavasti yhä hyödyllisempi ja sillä onvielä enemmän mahdollisuuksia tehdä hyvää kuin sillä on ollutennen.”28 Sisarille, jotka auttavat Jumalan valtakuntaa menemääneteenpäin, hän sanoi: ”Kun te olette olleet mukana tässä työssä,tulette aivan varmasti jakamaan voiton työstä ja korotuksen jakirkkauden, jotka Herra antaa uskollisille lapsilleen.”29 Tästänäkemyksestä minäkin todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä.Aamen.

ViitteetKs. ”Apuyhdistyksen tarkoituksentäyttäminen”, Liahona, marraskuu2008, s. 108–111.Ks. puhe BYU:n naistenkonferenssissa, 29. huhtikuuta2011, http://ce.byu.edu/cw/womensconference/archive/2011/pdf/JulieB_openingS.pdf; ”Mitätoivon lasteni tyttärien (ja poikien)ymmärtävän Apuyhdistyksestä”,Liahona, marraskuu 2011, s.109–113; ”Apuyhdistys – pyhää

työtä”, Liahona, marraskuu 2009, s.110–114.)Ks. ”Why We Are Organized intoQuorums and Relief Societies”,puhe Brigham Youngin yliopistonhartaustilaisuudessa, 17.tammikuuta 2012,speeches.byu.edu.Tämä puhe ei ole täydellinenkatsaus kaikista Apuyhdistystäkoskevista profeetallisistalausunnoista. Se on vain ote heidän


151

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

näkemyksestään ja johtamisestaan.Tyttäriä minun valtakunnassani –Apuyhdistyksen historiaa ja työtä,konferenssijulkaisut ja muut kirkonjulkaisut sisältävät lisää opetustatästä aiheesta.Tyttäriä minun valtakunnassani –Apuyhdistyksen historiaa ja työtä,2011, s. 13.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 15.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 45.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 70.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 150.Ks. Tyttäriä minun valtakunnassani,s. 103.Ks. Tyttäriä minun valtakunnassani,s. 91.Ks. Boyd K. Packer, ”Sisarten piiri”,Valkeus, huhtikuu 1981, s. 222.Ks. kirjeet ensimmäiseltäpresidenttikunnalta, 19.maaliskuuta 2003 ja 23. helmikuuta2007.Ks. Tyttäriä minun valtakunnassani,s. 3–7.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 16.

Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 17.Julkaisussa History of the Church,osa 4, s. 602.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 25.”Sisarten piiri”, s. 222.Ks. Tyttäriä minun valtakunnassani,s. 150–151.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 124.”The Place of Relief Society in theWelfare Plan”, Relief SocietyMagazine, joulukuu 1946, s. 842.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 70.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. IX.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 150.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 101.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 169.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 19.Julkaisussa Tyttäriä minunvaltakunnassani, s. 7.


152

Kristuksen oppiVanhin D. Todd Christoffersonkahdentoista apostolin koorumista

Kirkossa nykyisin aivan kuten entisaikoinakinKristuksen opin vakiinnuttaminen tai opillistenpoikkeamien oikaiseminen riippuu jumalallisestailmoituksesta.

Ilmaisemme mitä syvintä kiitollisuutta ja rakkautta sisarBeckiä, sisar Allredia ja sisar Thompsonia sekä Apuyhdistyksenpääneuvottelukuntaa kohtaan.

Olemme viime aikoina nähneet yleisen kiinnostuksenkasvavan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen KristuksenKirkon uskonkäsityksiä kohtaan. Se on meille tervetullutta, silläonhan perustehtävämme kuitenkin opettaa koko maailmalleJeesuksen Kristuksen evankeliumia, Hänen oppiaan (ks. Matt.28:19–20; OL 112:28). On myönnettävä, että opistamme ja siitä,mihin se perustuu, on ollut ja on yhä jonkin verran epäselvyyttä.Tästä aiheesta haluaisin puhua tänään.

Vapahtaja opetti oppiaan aikojen keskipäivänä, ja Hänenapostolinsa kamppailivat suunnattomasti sen säilyttämiseksiväärien perinteiden ja filosofioiden hyökkäystä vastaan. Uudentestamentin kirjeissä mainitaan useita tapahtumia, jotkaosoittavat, että jo apostolien palvelutyön aikana oli alkanutvakava ja laajalle levinnyt luopumus.1

Sitä seuranneita vuosisatoja valaisivat yksittäisetevankeliumin valon säteet, kunnes 1800-luvulla palautuksenkirkas sarastus koitti maailmaan ja Kristuksen evankeliumi olijälleen kerran täyteydessään ja kokonaisuudessaan maan päällä.Tämä loistava päivä alkoi silloin, kun valopatsaassa, joka oliaurinkoa kirkkaampi (ks. JS–H 16), Isä Jumala ja Hänen rakasPoikansa Jeesus Kristus kävivät nuoren Joseph Smithin luona ja

D . T O D D C H R I S T O F F E R S O N

153

aloittivat sen, mistä oli tuleva todellinen ilmoituksen virtayhdistyneenä jumalalliseen voimaan ja valtuuteen.

Näistä ilmoituksista löydämme sen, mitä voitaisiin nimittäämaan päälle jälleen perustetun Jeesuksen Kristuksen kirkonydinopiksi. Jeesus itse määritteli tuon opin näillä sanoilla, jotkaon tallennettu Mormonin kirjaan – toiseen todistukseenJeesuksesta Kristuksesta:

”Tämä on minun oppini, ja se on oppi, jonka Isä on antanutminulle; ja minä todistan Isästä, ja Isä todistaa minusta, ja PyhäHenki todistaa Isästä ja minusta; ja minä todistan, että Isä käskeekaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaanminuun.

Ja jokainen, joka uskoo minuun ja ottaa kasteen, pelastuu; jahe ovat niitä, jotka perivät Jumalan valtakunnan.

Ja jokainen, joka ei usko minuun ja jota ei kasteta, tuomitaan.– – Ja jokainen, joka uskoo minuun, uskoo myös Isään, ja

hänelle Isä todistaa minusta, sillä hän lähettää hänelle tulen jaPyhän Hengen. – –

Totisesti, totisesti minä sanon teille, että tämä on minunoppini, ja jokainen, joka rakentaa tälle, rakentaa minunkalliolleni, eivätkä helvetin portit voita heitä.” (3. Nefi 11:32–35,39.)

Tämä on sanomamme, kallio, jolle rakennamme, perustuskaikelle muulle kirkossa. Kuten kaikki, mitä saamme Jumalalta,tämä oppi on puhdas, se on selkeä, se on helppo ymmärtää – jopalapsen. Iloisin sydämin me kutsumme kaikkia ottamaan senvastaan.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa”me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitähän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielämonia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita”(UK 9). Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka onkin paljon sellaista,mitä emme vielä tiedä tai ymmärrä, niin saamamme totuudet jaoppi ovat tulleet ja tulevat edelleen jumalallisen ilmoituksenkautta. Joissakin uskontokunnissa teologit väittävät, että heillä onyhtäläinen opettamisen valtuus kuin kirkollisilla johtajilla, jaopillisista asioista voi tulla heidän välillään mielipiteidenkilpailua. Jotkut nojautuvat keskiajan ekumeenisiin


154

kirkolliskokouksiin ja niiden uskontunnustuksiin. Toisetkiinnittävät suurimman huomion apostolien ajan jälkeistenteologien järkeilyyn tai Raamatun hermeneutiikkaan jaeksegetiikkaan eli Raamatun tulkintaan ja selitysoppiin. Mearvostamme tiedettä, joka lisää ymmärrystämme, mutta kirkossanykyisin aivan kuten entisaikoinakin Kristuksen opinvakiinnuttaminen tai opillisten poikkeamien oikaiseminenriippuu jumalallisesta ilmoituksesta niille, joille Herra suoapostolisen valtuuden.2

Vuonna 1954 presidentti J. Reuben Clark jr., joka oli tuolloinneuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selitti opinvakiinnuttamista kirkossa ja kirkon presidentin merkittävääroolia siinä. Puhuessaan ensimmäisen presidenttikunnan jakahdentoista apostolin koorumin jäsenistä hän sanoi: ”[Meidän]tulee [pitää] mielessä, että joillekuille johtaville auktoriteeteille onannettu erityiskutsumus; heillä on erityinen lahja; heidät onhyväksytty profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, mikäsuo heille erityisen hengellisen lahjan heidän opettaessaanihmisiä. Kirkon presidentin alaisuudessa, jolla on ylin valta javaltuus, heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan mieltäja tahtoa Hänen kansalleen. Muille johtaville auktoriteeteille eiole annettu tätä erityistä hengellistä lahjaa ja valtuuttakoskemaan heidän opetustaan. Heillä on siitä johtuva rajoitus, jatuo voimassa ja valtuudessa opettamisen rajoitus koskee jokaistamuuta kirkon virkailijaa ja jäsentä, sillä kenellekään heistä ei oleannettu hengellistä lahjaa olla profeetta, näkijä jailmoituksensaaja. Lisäksi, kuten juuri on todettu, kirkonpresidentillä on vielä erityinen hengellinen lahja tässä suhteessa,sillä hän on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja koko kirkolle.”3

Kuinka Vapahtaja ilmoittaa tahtonsa ja oppinsa profeetoille,näkijöille ja ilmoituksensaajille? Hän voi toimia sanansaattajanvälityksellä tai omassa persoonassaan. Hän voi puhua omallaäänellään tai Pyhän Hengen äänellä, Hengen puheena hengelle.Se voi ilmetä sanoina tai tunteina, jotka välittävät ymmärrystä,jota on vaikea ilmaista sanoin (ks. 1. Nefi 17:45; OL 9:8).Vapahtaja voi puhua palvelijoilleen henkilökohtaisesti tai näidenneuvostolle (ks. 3. Nefi 27:1–8).


155

Lainaan kahta kuvausta Uudesta testamentista. Ensimmäinenoli ilmoitus, joka annettiin kirkon johtajalle. Apostolien tekojenkirjan alkupuolella saamme tietää, että Jeesuksenpalvelutehtävän mallia noudattaen Kristuksen apostolit julistivatevankeliumin sanomaa vain juutalaisille (ks. Matt. 15:24), muttanyt Herran aikataulussa oli tullut muutoksen aika. JoppessaPietari näki unen, jossa erilaisia eläimiä laskettiin maahantaivaasta suuressa purjekankaassa, ”neljästä kulmastaankannateltuna” (Ap. t. 10:11), ja hänelle annettiin käsky: ”Teurastaja syö” (Ap. t. 10:13). Pietari kieltäytyi, koska ainakin jotkineläimistä olivat Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita taikiellettyjä, eikä Pietari ollut koskaan rikkonut käskyä ollasyömättä sellaisia. Siitä huolimatta ääni sanoi Pietarille hänenunessaan: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sanoepäpuhtaaksi” (Ap. t. 10:15).

Tämän unen tarkoitus selkeni, kun pian sen jälkeenmuutamat roomalaisen sadanpäämiehen Corneliuksenlähettämät miehet saapuivat Pietarin asunnolle pyytäen, ettätämä tulisi opettamaan heidän päällikköään. Cornelius olikutsunut koolle melkoisen joukon sukulaisia ja ystäviä, jalöytäessään heidät innokkaina odottamassa sanomansavastaanottamista Pietari sanoi:

”Jumala on – – osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saapitää epäpuhtaana tai saastaisena.

– – Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä.Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen

tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.” (Ap. t. 10:28,34–35; ks. myös jakeet 17–24.)

”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotkaolivat hänen sanojaan kuulemassa.

Kaikki Pietarin mukana tulleet – – ihmettelivät sitä, ettäPyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin – –.

Silloin Pietari sanoi:’Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet

Pyhän Hengen niin kuin mekin?’” (Ap. t. 10:44–47.)Tällä Pietarille antamallaan kokemuksella ja ilmoituksella

Herra muutti kirkon käytännön ja soi opetuslapsilleen


156

kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä opista. Ja niin evankeliuminsaarnaaminen laajeni käsittämään koko ihmiskunnan.

Myöhemmin Apostolien tekojen kirjassa on toinen hiemansamankaltainen esimerkki, joka tällä kertaa osoittaa, kuinkailmoitus oppia koskevissa asioissa voi tulla neuvostolle. Heräsikiistaa siitä, pitäisikö Mooseksen lakiin kuuluva ympärileikkausulottaa käskyksi evankeliumissa ja Kristuksen kirkossa (ks. Ap. t.15:1, 5). ”Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätäkysymystä” (Ap. t. 15:6). Tietomme tästä neuvostosta ovattietenkin epätäydellisiä, mutta meille kerrotaan, että ”kunväittelyä oli kestänyt pitkään” (Ap. t. 15:7), Pietari, joka olivanhin apostoli, nousi ja julisti sen, mitä Pyhä Henki oli hänellevahvistanut. Hän muistutti neuvostoa siitä, että kunevankeliumia alettiin saarnata Corneliuksen talossa pakanoille,joita ei ollut ympärileikattu, he saivat Pyhän Hengen aivan kutenympärileikatut juutalaiset käännynnäisetkin. Jumala, hän sanoi,”ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaanpuhdisti heidän sydämensä uskolla.

Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslastenharteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse olejaksaneet kantaa?

Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin HerranJeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.” (Ap. t. 15:9–11; ks.myös jae 8.)

Sen jälkeen kun Paavali, Barnabas ja kenties muutkinpuhuivat kannattaen Pietarin julistusta, Jaakob esitti, että päätöslähetettäisiin kirjeellä tiedoksi kirkolle, ja neuvosto oliyksimielinen (ks. Ap. t. 15:25; ks. myös jakeet 12–23). Päätöksensäilmoittavassa kirjeessä apostolit sanoivat, että ”Pyhä Henki ja meolemme nähneet hyväksi” (Ap. t. 15:28) eli toisin sanoen tämäpäätös tehtiin Pyhän Hengen antaman jumalallisen ilmoituksennojalla.

Näitä samoja malleja noudatetaan nykyään JeesuksenKristuksen palautetussa kirkossa. Kirkon presidentti voi ilmoittaatai tulkita oppeja saamansa ilmoituksen perusteella (ks. esim. OL53). Opillisia selityksiä voidaan saada myös ensimmäisenpresidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin yhteisenneuvoston kautta (ks. esim. VJ 2). Neuvoston keskusteluun


157

sisältyy usein kanonisoitujen pyhien kirjoitusten, kirkonjohtohenkilöiden opetusten sekä aiemman käytännönpuntaroimista. Mutta viime kädessä – aivan kuten Uudentestamentin kirkossa – tavoitteena ei ole pelkästäänyhteisymmärrys neuvoston jäsenten kesken vaan Jumalaltasaatava ilmoitus. Se on prosessi, johon sisältyy sekä järjen käyttöäettä uskoa Herran mielen ja tahdon selville saamiseksi.4

Samalla tulee muistaa, ettei jokainen kirkon jonkun entisentai nykyisen johtohenkilön lausunto ole välttämättä oppia.Kirkossa ymmärretään yleisesti, että jonkun johtohenkilönjossakin yksittäisessä tilanteessa antama lausunto edustaa useinhenkilökohtaista, vaikkakin harkittua mielipidettä, jota ei oletarkoitettu viralliseksi tai koko kirkkoa sitovaksi. Profeetta JosephSmith opetti, että ”profeetta [on] profeetta vain silloin kun häntoimii profeettana”5. Presidentti Clark, jota lainasin aiemmin, onhuomauttanut:

”Tätä asiaa valaisee yksinkertainen kertomus, jonka isänikertoi minulle, kun olin poikanen. En tiedä, millä valtuudella,mutta se havainnollistaa asiaa. Hän kertoi, että [Johnstonin]armeijan tulon aiheuttamassa kiihtymyksessä veli Brigham pitiihmisille aamukokouksessa saarnan, joka oli täynnä uhmaalähestyvää armeijaa kohtaan, ja julisti aikomuksen noustavastarintaan ja ajaa se takaisin. Iltapäivän kokouksessa hän nousija sanoi, että aamulla oli puhunut Brigham Young mutta että nytpuhuisi Herra. Sitten hän piti saarnan, jonka viesti oli aamuisenpuheen vastakohta.

– – Kirkko tietää Pyhän Hengen jäsenistölle antamantodistuksen avulla, ilmaisevatko johtavat veljet näkemyksiään,’kuten Pyhä Henki heitä innoittaa’, ja aikanaan tuo tieto tuleeilmi.”6

Profeetta Joseph Smith vahvisti Vapahtajan keskeisen roolinopissamme yhdellä ratkaisevalla ajatuksella: ”Uskontommeperusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistusJeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hännousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikkimuu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”7 JosephSmithin todistus Jeesuksesta on, että Hän elää, sillä Joseph Smithnäki Hänet, ”tosiaankin Jumalan oikealla puolella; ja [kuuli]


158

1.

äänen todistavan, että hän on Isän Ainosyntyinen” (OL 76:23; ks.myös jae 22). Pyydän kaikkia, jotka kuulevat tai lukevat tämänsanoman, tavoittelemaan rukoillen ja pyhiä kirjoituksia tutkientuota samaa todistusta Jeesuksen Kristuksen jumalallisestaluonteesta, sovituksesta ja ylösnousemuksesta. Ottakaa vastaanHänen oppinsa tekemällä parannus, menemällä kasteelle,ottamalla vastaan Pyhän Hengen lahja ja noudattamalla sittenkoko elämänne ajan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin lakeja jaliittoja.

Pääsiäisjuhlan lähestyessä esitän oman todistukseni siitä, ettäJeesus Nasaretilainen oli ja on Jumalan Poika, muinaistenprofetioiden Messias. Hän on Kristus, joka kärsi Getsemanessa,kuoli ristillä, haudattiin ja joka todella nousi jälleen kolmantenapäivänä. Hän on ylösnoussut Herra, jonka kautta me kaikkitulemme nousemaan kuolleista ja jonka kautta kaikki, jotkahaluavat, voivat saada lunastuksen ja korotuksen Hänentaivaalliseen valtakuntaansa. Tämä on oppimme, joka vahvistaakaikki aiemmat todistukset Jeesuksesta Kristuksesta ja joka onlausuttu uudelleen meidän omalle ajallemme. JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetKs. Neal A. Maxwell, ”Alusta asti”,Valkeus, tammikuu 1994, s. 18–19:

”Jaakob tuomitsi kiistat jataistelut kirkossa (ks. Jaak. 4:1).Paavali suri kirkossa ilmeneväähajaannusta ja sitä, kuinka julmatsudet eivät säästäisi laumaa (ks.1. Kor. 11:18; Ap. t. 20:29–31). Häntiesi luopumuksen olevan tulossa jakirjoitti tessalonikalaisille, etteiJeesuksen toinen tuleminentapahtuisi, ennen kuin tulisiuskosta luopuminen, ja varoittiedelleen, että vääryyden vaikutusoli jo olemassa (ks. 2. Tess. 2:3, 7).

Ennen loppua Paavali puhuisiitä, kuinka laajalle luopumus olijo levinnyt: ’Aasian maakunnassakaikki ovat luopuneet minusta’(2. Tim. 1:15).

Laajalle levinnyt haureus jaepäjumalanpalvelus saivat

apostolit puuttumaan asioihin (ks.1. Kor. 5:9; Ef. 5:3; Juud. 7). SekäJohannes että Paavali valittivatväärien apostolien ilmaantumista(ks. 2. Kor. 11:13; Ilm. 2:2). Kirkkooli selvästi piiritystilassa. Jotkuteivät pelkästään luopuneet poisvaan sitten avoimesti vastustivatkirkkoa. Eräänkin kerran Paavaliseisoi yksinään ja valitti, että’kaikki jättivät minut yksin’(2. Tim. 4:16). Hän valitti myösniistä, jotka villitsivät kokonaisiaperheitä (ks. Tit. 1:11).

Jotkut paikalliset johtajatkapinoivat, kuten silloin kun yksimahtaileva kieltäytyi ottamastaveljiä vastaan (ks. 3. Joh. 9–10).

Eipä ihme, että presidenttiBrigham Young huomautti: ’Onsanottu, että pappeus otettiinkirkolta, mutta niin ei ole asian


159

2.

3.

4.

5.

6.

laita, vaan kirkko jätti pappeuden’(Kirkon presidenttien opetuksia:Brigham Young, 1997, s. 95).”

Ajan kuluessa, kuten vanhinMaxwell asian ilmaisi, sai vallan”järki eli kreikkalaisen filosofiantraditio [joka sitten] korvasi kirkonriippuvuuden ilmoituksesta, mitälopputulosta luultavastiedesauttoivat hyvää tarkoittavatkristityt, jotka halusivat sovittaaomat uskomuksensa senaikaisenkulttuurin päävirtauksiin.

– – Varokaamme [mekin]yhdistämästä jokaista ilmoitettuaopinkohtaa vallalla olevaanviisauteen.” (Ks. ”Alusta asti”, s.18–19.)Sellaiset apostolit ja profeetat kutenJoseph Smith julistavat Jumalansanaa, mutta sen lisäksi uskomme,että miehet ja naiset yleensä ja jopalapset voivat saada opetusta jajohdatusta jumalallisen innoituksenavulla vastauksena rukoukseen japyhien kirjoitusten tutkimiseen.Aivan kuten muinaisten apostolienaikana, Jeesuksen Kristuksenkirkon jäsenille annetaan PyhänHengen lahja, joka tekeemahdolliseksi jatkuvanvuorovaikutuksen heidäntaivaallisen Isänsä kanssa eli toisinsanoen henkilökohtaisenilmoituksen (ks. Ap.t. 2:37–38).Tällä tavoin kirkosta tuleeomistautuneiden, hengellisestikypsien yksilöiden joukko, jonkausko ei ole sokeaa vaan näkevää –Pyhän Hengen kautta saatua javahvistettua. Se ei tarkoita sitä, ettäjokainen jäsen puhuisi kirkonpuolesta tai voisi määritellä senoppeja, vaan että jokainen voisaada jumalallista johdatustakäsitellessään oman elämänsähaasteita ja mahdollisuuksia.J. Reuben Clark jr., ”When AreChurch Leaders’ Words Entitled toClaim of Scripture?”, Church News,

31. heinäkuuta 1954, s. 9–10; ks.myös OL 28:1–2; 6–7; 11–13.Neuvostoon osallistuvien onvalmistauduttava”vanhurskaudessa, pyhyydessä jasydämen nöyryydessä,sävyisyydessä japitkämielisyydessä ja uskossa jahyveellisyydessä ja tiedossa,kohtuullisuudessa,kärsivällisyydessä, jumalisuudessa,veljellisessä ystävällisyydessä jarakkaudessa”, ja heiltä edellytetäännäitä ominaisuuksia,

”koska lupauksena on, että josheillä on näitä runsaasti, he eivätjää vaille hedelmää Herrantuntemisessa” (OL 107: 30–31).Julkaisussa History of the Church,osa 5, s. 265.J. Reuben Clark jr., ”ChurchLeaders’ Words”, s. 10. Liittyenkertomukseen, jonka hänen isänsäkertoi Brigham Youngista,presidentti Clark kirjoitti edelleen:

”En tiedä, onko näin koskaantapahtunut, mutta sanon, että sekuvaa periaatetta – että jopa itsekirkon presidentti ei kenties ainaihmisille puhuessaan ole ’PyhänHengen innoittama’. Näin ontapahtunut opillisissa asioissa(usein luonteeltaan erittäinspekulatiivisissa), joissamyöhemmät kirkon presidentit jajäsenet itse ovat tunteneet, etteipuhuja oppia julistaessaan ole ollut’Pyhän Hengen innoittama’.

Kuinka kirkko voi tietää, milloinnämä johtavien veljienseikkailunhaluiset tutkimusmatkatnäihin erittäin spekulatiivisiinperiaatteisiin ja oppeihin täyttävätniiden sääntöjen vaatimukset,joiden mukaan puhujat ovat olleet’Pyhän Hengen innoittamia’?Kirkko tietää Pyhän Hengenjäsenistölle antaman todistuksenavulla, ilmaisevatko johtavat veljetnäkemyksiään, ’kuten Pyhä Henki


160

7.heitä innoittaa’, ja aikanaan tuotieto tulee ilmi.” (”Church Leaders’Words”, s. 10.)

Kirkon presidenttien opetuksia: JosephSmith, 2007, s. 136.


161

Elämän kilpajuoksuPresidentti Thomas S. Monson

Mistä olemme tulleet? Miksi olemme täällä? Minnemenemme tämän elämän jälkeen? Näiden kaikkiaihmisiä koskettavien kysymysten ei tarvitse enää jäädävaille vastausta.

Rakkaat veljeni ja sisareni, tänä aamuna haluan puhua teilleiankaikkisista totuuksista – niistä totuuksista, jotka rikastuttavatelämäämme ja saattavat meidät turvallisesti kotiin.

Ihmisillä on kaikkialla kiire. Suihkulentokoneet lennättävätkallisarvoisia ihmislastejaan yli laajojen mantereiden ja suurtenvaltamerien, jotta liiketapaamisiin osallistuttaisiin, velvollisuudettäytettäisiin, lomista nautittaisiin tai sukulaisten luona käytäisiin.Kaikkialla maanteillä – niin ohikulkuteillä, kehäteillä kuinmoottoriteillä – kulkee miljoonissa autoissa vielä useampiamiljoonia ihmisiä loppumattomalta näyttävänä virtana jalukuisista syistä kiirehtiessämme hoitamaan kunkin päivänasioita.

Pysähdymmekö tämän kiihkeätahtisen elämän keskelläkoskaan hetkeksikään mietiskelemään – pohtimaan ajattomiatotuuksia?

Iankaikkisiin totuuksiin verrattuina useimmat jokapäiväisenelämän kysymyksistä ja huolenaiheista ovat todella melkoyhdentekeviä. Mitä söisimme päivälliseksi? Minkä väriseksimaalaisimme olohuoneen? Ilmoittaisimmeko Juhanjalkapallojoukkueeseen? Nämä kysymykset ja lukemattomatmuut niiden kaltaiset menettävät merkityksensä, kun eteen tuleekriisitilanne, kun rakkaamme satuttavat tai loukkaavat itsensä,kun sairaus astuu terveiden elämään, kun elämän kynttilä


162

himmenee ja pimeys uhkaa. Ajatuksemme keskittyvät, jakykenemme helposti ratkaisemaan, mikä on todella tärkeää jamikä on vain joutavaa.

Keskustelin hiljattain erään naisen kanssa, joka on taistelluthengenvaarallista sairautta vastaan yli kaksi vuotta. Hänmainitsi, että ennen hänen sairauttaan hänen päivänsä täyttyivätsellaisista puuhista kuten kodin siivoaminen täydellisen siistiksija sen sisustaminen kauniilla kalusteilla. Hän kävi kampaajallaanpari kertaa viikossa ja käytti joka kuukausi aikaa ja rahaakartuttaen vaatevalikoimaansa. Hän kutsui harvoinlastenlapsiaan käymään, sillä hän oli aina huolissaan siitä, ettäpienet ja huolimattomat kädet saattaisivat rikkoa tai muutenvaurioittaa sitä, mitä hän piti kallisarvoisena omaisuutenaan.

Ja sitten hän sai järkyttävän uutisen, jonka mukaan hänenelämänsä kuolevaisuudessa oli vaarassa ja että hänellä saattaisiolla jäljellä hyvin rajallinen määrä aikaa. Hän sanoi, että samallahetkellä kun hän kuuli lääkärin diagnoosin, hän tiesi heti, ettäkaiken mahdollisen jäljellä olevan aikansa hän käyttäisiperheensä ja ystäviensä parissa ja pitäisi evankeliumin elämänsäkeskipisteenä, sillä ne edustivat sitä, mikä hänelle oli kaikkeinkallisarvoisinta.

Tällaisia selkeyden hetkiä tulee meille kaikille jossakinvaiheessa, vaikkei aina niin dramaattisen tilanteen myötä.Näemme selkeästi, millä elämässämme on todella merkitystä jakuinka meidän tulee elää.

Vapahtaja on sanonut:”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät

koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste

tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”1

Syvimpien pohdiskelujemme tai suurimman hätämmehetkinä ihmisen sielu kääntyy taivasta kohti etsien jumalallistavastausta elämän suurimpiin kysymyksiin: Mistä olemme tulleet?Miksi olemme täällä? Minne menemme tämän elämän jälkeen?

Näihin kysymyksiin ei löydä vastauksia tutkimallayliopistojen oppikirjoja tai tarkistamalla internetistä. Nämä


163

kysymykset ovat kuolevaisuutta suurempia. Ne sulkevat piiriinsäiankaikkisuuden.

Mistä olemme tulleet? Tätä väistämätöntä kysymystä miettii –ellei lausu ääneen – jokainen ihminen.

Apostoli Paavali sanoi ateenalaisille Areiopagilla, että ”me – –olemme Jumalan sukua”2. Koska me tiedämme, että fyysinenruumiimme on kuolevaisten vanhempiemme sukua, meidäntäytyy tutkia tarkoin Paavalin sanojen merkitystä. Herra onjulistanut, että ”henki ja ruumis ovat ihmisen sielu”3. Siis juurihenki on Jumalan sukua. Heprealaiskirjeen kirjoittaja nimittääJumalaa henkien Isäksi.4 Kaikkien ihmisten henget ovatkirjaimellisesti ”Jumalalle syntyneitä poikia ja tyttäriä”5.

Huomaamme, että innoitetut runoilijat ovat kirjoittaneetkoskettavia sanomia ja tallentaneet ylimaallisia ajatuksia, jotta mevoisimme pohtia tätä aihetta. William Wordsworth kirjoitti tämäntotuuden:

On syntymämme unhoitusta, unta,etäällä sielun tähtivaltakuntaon ollut, kunnes täälläse kodon sai maan päällä.Ei murtamina vaivan,ei alastonna aivan,vaan kiireellämme rippeet kimmelteestätulemme Luojan eestä:meit’ ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!6

Vanhemmat pohdiskelevat vastuullista tehtäväänsä opettaa,innoittaa, antaa opastusta ja ohjausta sekä näyttää esimerkkiä. Javanhempien tätä pohdiskellessa lapset – ja varsinkin nuoret –esittävät syvällisen kysymyksen, miksi olemme täällä. Yleensä selausutaan hiljaa omassa mielessä muotoon: Miksi minä olentäällä?

Kuinka kiitollisia meidän tuleekaan olla siitä, että viisas Luojaon luonut maailman ja asettanut meidät tänne ja unohduksenverho on vedetty aikaisemman olemassaolomme eteen, niin ettävoisimme kokea koetusajan ja saada tilaisuuden osoittaakelvollisuutemme tullaksemme arvollisiksi saamaan kaiken sen,minkä Jumala on meille valmistanut.


164

Yksi maanpäällisen olemassaolomme tärkeimmistätarkoituksista on selvästi se, että me saamme lihaa ja luuta olevanruumiin. Meille on myös annettu tahdonvapauden lahja. Meilläon etuoikeus tehdä itse tuhansia valintoja. Täällä me opimmekovan kokemuksen kautta. Opimme erottamaan hyvän pahasta.Opimme tuntemaan karvaan ja makean eron. Huomaamme, ettätekoihimme liittyy seurauksia.

Olemalla kuuliaiset Jumalan käskyille voimme tullakelvollisiksi pääsemään siihen kotiin, josta Jeesus puhuisanoessaan: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta. – – Minämenen valmistamaan teille sijaa – –, jotta saisitte olla siellä missäminä olen.”7

Vaikka tulemmekin kuolevaisuuteen ”kiireellämme rippeetkimmelteestä”, elämä kulkee säälimättä eteenpäin. Lapsuuttaseuraa nuoruus, ja kypsä ikä tulee niin kovin huomaamatta.Kokemuksesta opimme, että meidän täytyy pyytää apuataivaasta kulkiessamme eteenpäin elämän tiellä.

Jumala, meidän Isämme, ja Jeesus Kristus, meidänHerramme, ovat viitoittaneet tien täydellisyyteen. He kutsuvatmeitä noudattamaan iankaikkisia totuuksia ja tulemaantäydellisiksi niin kuin He ovat täydellisiä.8

Apostoli Paavali vertasi elämää kilpajuoksuun. Heprealaisiahän kehotti: ”Pankaamme pois – – synti, joka niin helpostikietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu,joka on edessämme.”9

Älkäämme innoissamme unohtako Saarnaajan viisastaneuvoa: ”Juoksu ei ole nopeiden vallassa eikä sotasankareiden.”10 Itse asiassa palkinto kuuluu sille, joka pysyyvahvana loppuun asti.

Ajatellessani elämän kilpajuoksua mieleeni tulee erästoisenlainen kilpailu lapsuuden ajoilta asti. Minulla jakavereillani oli tapana ottaa linkkuveitsi ja veistellä pieniäleikkiveneitä pehmeästä pajupuusta. Kolmikulmainenpuuvillakankaan palanen laitettiin purjeeksi, ja niin jokainenlähetti kömpelötekoisen aluksensa purjehtimaan kilpaa alasUtahin Provojoen melko kuohuvaa virtaa. Me juoksimme pitkinjoenrantaa ja seurasimme pieniä laivojamme, jotka toisinaan


165

poukkoilivat rajusti vuolaassa virrassa ja toisinaan taaspurjehtivat rauhallisesti veden käydessä syvemmäksi.

Erään tietyn kilpailun aikana huomasimme yhden veneenolevan edellä kaikkia muita lähestyttäessä sovittua maalilinjaa.Yhtäkkiä virta vei sen liian lähelle suurta pyörrettä, ja venekallistui kyljelleen ja keikahti kumoon. Virta pyöritti sitä, eikä sepäässyt enää takaisin päävirtaan. Viimein sen matka päätyiepämukavasti sitä ympäröivän rojun sekaan, jota ahnaan vihreänsammaleen lonkerot pitivät lujasti otteessaan.

Lapsuuden leikkiveneissä ei ollut tasapainoa antavaa köliä, eisuunnan määräävää peräsintä eikä mitään voimanlähdettä. Nekulkivat vääjäämättä virtaa alas – reitti sinne oli helpoin.

Toisin kuin leikkiveneille, meille on annettu jumalallisiaominaisuuksia ohjaamaan matkaamme. Me emme tulekuolevaisuuteen ajelehtiaksemme elämän vaihtelevien virtojenmukana vaan varustettuina kyvyllä ajatella, käyttää järkeämme jasaavuttaa.

Taivaallinen Isämme ei lähettänyt meitä iankaikkisellematkallemme antamatta meille keinoa, jolla voisimme saadaHäneltä johdatusta paluumme turvaamiseksi. Puhunrukouksesta. Puhun myös sen hiljaisen, vienon äänenkuiskauksista. Enkä jätä vaille huomiota pyhiä kirjoituksia, jotkasisältävät Herran sanan ja profeetan sanat – jotka on annettumeille avuksi ylittääksemme menestyksekkäästi maalilinjan.

Jossakin vaiheessa kuolevaista palvelutyötämme esiin astuuepävarma askel, kalpea hymy, sairauden tuska – kesänväistyminen, syksyn saapuminen, talven kylmyys ja kokemus,jota nimitämme kuolemaksi.

Jokainen pohdiskeleva ihminen on esittänyt itselleenkysymyksen, jonka muinainen Job muotoili parhaiten: ”Voikoihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?”11 Vaikka kuinkayrittäisimme työntää tämän kysymyksen pois ajatuksistamme, sepalaa aina. Kuolema tulee kaikkien ihmisten osaksi. Se kohtaavanhukset heidän kulkiessaan horjuvin jaloin. Sen kutsunkuulevat ne, jotka ovat tuskin saavuttaneet elon matkanpuolivälin. Toisinaan se hiljentää pienten lasten naurun.

Mutta onko kuoleman jälkeen elämää? Onko kuolema kaikenloppu? Robert Blatchford hyökkäsi kirjassaan God and My


166

Neighbor [Jumala ja lähimmäiseni] voimakkaasti sellaisiahyväksyttyjä kristillisiä uskonkäsityksiä vastaan kuten Jumala,Kristus, rukous ja varsinkin kuolemattomuus. Hän rohkeniväittää, että olemassaolomme päättyy kuolemaan ja ettei kukaanvoisi todistaa toisin. Sitten tapahtui jotakin yllättävää. Hänenepäilyksensä muuri mureni äkisti tomuksi. Hän jäi vaille suojaa japuolustusta. Vähitellen hän alkoi etsiä tietään takaisin uskoon,jota hän oli pilkannut ja jonka hän oli hylännyt. Mikä oliaikaansaanut tämän syvällisen muutoksen hänenajattelutavassaan? Hänen vaimonsa kuoli. Sydän murtuneenahän meni huoneeseen, missä hänen vaimonsa maallinen majalepäsi. Hän katseli jälleen kasvoja, joita rakasti niin paljon.Tullessaan huoneesta hän sanoi eräälle ystävälle: ”Se on hän, jasilti se ei ole hän. Kaikki on muuttunut. Jokin sellainen, mikähänessä oli aiemmin, on poissa. Hän ei ole sama. Mikä voi ollapoissa, jos ei sielu?”

Hän kirjoitti myöhemmin: ”Kuolema ei ole sellainen kuinjotkut ihmiset ajattelevat. Se on vain niin kuin siirtyisi toiseenhuoneeseen. Siitä toisesta huoneesta me löydämme – – ne rakkaatnaiset, miehet ja suloiset lapset, joita olemme rakastaneet ja jotkaolemme menettäneet.”12

Veljeni ja sisareni, me tiedämme, ettei kuolema ole loppu.Tätä totuutta ovat opettaneet elävät profeetat kautta aikojen. Selöytyy myös pyhistä kirjoituksistamme. Mormonin kirjassa onnämä täsmälliset ja lohdulliset sanat:

”Nyt, mitä tulee sielun tilaan kuoleman ja ylösnousemuksenvälillä – katso, enkeli on ilmaissut minulle, että kaikkien ihmistenhenget, niin pian kuin ne ovat lähteneet tästä kuolevaisestaruumiista, niin, kaikkien ihmisten henget, olivatpa he hyviä taipahoja, otetaan kotiin sen Jumalan luokse, joka antoi heilleelämän.

Ja silloin tapahtuu, että niiden henget, jotka ovatvanhurskaita, otetaan vastaan onnen tilaan, jota sanotaanparatiisiksi, levon tilaksi, rauhan tilaksi, missä he saavat levätäkaikista vaivoistaan ja kaikesta huolesta ja murheesta.”13

Kun Vapahtaja oli ristiinnaulittu ja Hänen ruumiinsa olilaskettu hautaan kolmen päivän ajaksi, Hänen henkensä palasijälleen. Kivi vieritettiin pois, ja ylösnoussut Lunastaja astui esiin


167

1.2.3.4.5.

6.

pukeutuneena lihaa ja luuta olevaan kuolemattomaanruumiiseen.

Jobin kysymykseen ”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän onkuollut?” saatiin vastaus, kun Maria ja muut menivät haudalle janäkivät kaksi miestä, jotka olivat säteilevissä vaatteissa japuhuivat heille sanoen: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”14

Koska Kristus voitti haudan, me kaikki nousemme kuolleista.Tämä on sielun lunastus. Paavali kirjoitti: ”On taivaallisia jamaallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivantoisenlainen kuin maanpäällisten.”15

Me tavoittelemme taivaallista kirkkautta. Me haluamme elääJumalan luona. Me haluamme kuulua ikuiseen perheeseen.Sellaiset siunaukset ansaitaan, kun ihminen koko elämän ajanpyrkii, etsii, tekee parannusta ja viimein onnistuu.

Mistä olemme tulleet? Miksi olemme täällä? Minne menemmetämän elämän jälkeen? Näiden kaikkia ihmisiä koskettavienkysymysten ei tarvitse enää jäädä vaille vastausta. Sielunisyvyyksistä ja kaikessa nöyryydessä todistan, että nämä asiat,joista olen puhunut, ovat totta.

Taivaallinen Isämme iloitsee niistä, jotka pitävät Hänenkäskynsä. Hän on myös huolissaan eksyneestä lapsesta,myöhästelevästä teini-ikäisestä, kapinoivasta nuoresta,velvollisuutensa laiminlyövästä vanhemmasta. Mestari puhuulempeästi heille ja tosiaan kaikille: ”Tulkaa takaisin. Tulkaatänne. Tulkaa sisään. Tulkaa kotiin. Tulkaa minun luokseni.”

Viikon päästä vietämme pääsiäistä. Ajatuksemme kääntyvätVapahtajan elämään, Hänen kuolemaansa ja Hänenylösnousemukseensa. Hänen erityisenä todistajanaan minätodistan teille, että Hän elää ja että Hän odottaa meidänvoitokasta paluutamme. Rukoilen nöyrästi, että paluumme olisisellainen, Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen,meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme nimessä. Aamen.

ViitteetMatt. 6:19–21.Ap. t. 17:29.OL 88:15.Ks. Hepr. 12:9.OL 76:24.

Julkaisussa Runoja, ”Oodi:Kuolemattomuuden vihjeitävarhaisten lapsuusvuosienmuistoissa”, suom. Yrjö Jylhä, 1949,s. 126–127.


168

7.8.9.

10.11.

12.

13.14.15.

Joh. 14:2–3.Ks. Matt. 5:48; 3. Nefi 12:48.Hepr. 12:1.Saarn. 9:11.Job 14:14.

Ks. More Things in Heaven andEarth: Adventures in Quest of a Soul,1925, s. 11.Alma 40:11–12.Luuk. 24:5–6.1. Kor. 15:40.


169

S U N N U N T A I N I L T A PÄ I VÄ K O K O U S | 1 . h u h t i k u u t a 2 0 1 2

Voima vapautuaVanhin L. Tom Perrykahdentoista apostolin koorumista

Me voimme vapautua pahuudesta jajumalattomuudesta kääntymällä pyhien kirjoitustenopetusten puoleen.

Minulla on oikein hyvä ystävä, joka lähettää minulle uudensolmion kutakin yleiskonferenssikokousta varten, jossa olenpuhumassa. Hänellä on erinomainen maku, eikö olekin?

Nuorella ystävälläni on joitakin vaikeita haasteita. Neasettavat jonkinlaisia rajoitteita, mutta muuten hän on aivanihmeellinen. Esimerkiksi rohkeudessaan lähetyssaarnaajana hänon Moosian poikien veroinen. Hänen uskonsa yksinkertaisuustekee hänen vakaumuksestaan ihmeellisen horjumattoman jalujan. Uskon, että Scottin on vaikea edes kuvitella, etteivät kaikkiole Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkonjäseniä ja että kaikki eivät ole lukeneet Mormonin kirjaa eikäheillä ole todistusta sen totuudesta.

Kerronpa erään tapauksen Scottin elämästä. Hän matkustiensimmäistä kertaa yksin lentokoneessa mennäkseen käymäänveljensä luona. Eräs lähellä istunut naapuri kuuli Scottinkeskustelun tämän vierustoverin kanssa:

”Hei, minä olen Scott. Kuka sinä olet?”Hänen vierustoverinsa kertoi nimensä.”Mitä sinä teet?””Olen insinööri.””Kiva juttu. Missä sinä asut?””Las Vegasissa.””Meillä on siellä temppeli. Tiedätkö sinä, missä mormonien

temppeli on?”

170

”Kyllä. Se on kaunis rakennus.””Oletko sinä mormoni?””En.””No, sinun pitäisi olla. Se on hieno uskonto. Oletko lukenut

Mormonin kirjan?””En.””No, sinun pitäisi lukea. Se on hieno kirja.”Olen sydämestäni samaa mieltä Scottin kanssa – Mormonin

kirja on hieno kirja. Olen aina pitänyt profeetta Joseph Smithinsanoista, joita lainataan Mormonin kirjan johdantosivulla:”Sanoin veljille, että Mormonin kirja on virheettömin kaikistakirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminenpääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuinminkään muun kirjan avulla.”

Tänä vuonna tutkimme pyhäkoululuokissamme Mormoninkirjaa. Kun valmistaudumme ja osallistumme, toivon, ettäolemme motivoituneita seuraamaan Scottin rohkeaa esimerkkiäja kerromme uskontoomme kuulumattomille, että rakastammetätä erityistä pyhää kirjoitusta.

Ensimmäisen Nefin kirjan ensimmäisen luvun viimeisessäjakeessa kuvaillaan yhtä Mormonin kirjan pääteemoista. Nefikirjoittaa: ”Mutta katso, minä, Nefi, osoitan teille, että Herranlempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän onvalinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksijopa niin, että heillä on voimaa vapautua” (1. Nefi 1:20).

Haluan puhua siitä, kuinka Mormonin kirja, joka on Herrannäitä myöhempiä aikoja varten säästämä lempeä armoteko,vapauttaa meidät opettamalla meille Kristuksen oppia puhtaallaja mitä virheettömimmällä tavalla.

Monet Mormonin kirjan kertomukset ovatvapautumistarinoita. Lehin lähtö erämaahan perheineen merkitsivapautusta Jerusalemin tuhosta. Kertomus jerediläisistä onkertomus vapautumisesta samoin kuin kertomus mulekilaisista.Alma nuorempi vapautui synnistä. Helamanin nuoret sotilaatvapautuivat lopulta taistelusta. Nefi ja Lehi vapautuivatvankilasta. Vapautumisen teema näkyy kaikkialla Mormoninkirjassa.

L . T O M P E R R Y

171

Mormonin kirjassa on kaksi hyvin samantapaista kertomusta,joissa on tärkeä opetus. Ensimmäinen on Moosian kirjassa, 19.luvusta alkaen. Siinä saamme tietää kuningas Limhistä, joka asuiNefin maassa. Lamanilaiset olivat ryhtyneet sotaan Limhinkansaa vastaan. Sodan tuloksena oli, että lamanilaiset antoivatkuningas Limhin hallita omaa kansaansa, mutta kansa olisiheidän orjinaan. Se oli hyvin hankala rauha. (Ks. Moosia 19–20.)

Kun Limhin kansa oli saanut tarpeekseen lamanilaistensorrosta, he saivat kuninkaansa lähtemään taisteluun lamanilaisiavastaan. Limhin kansa kukistettiin kolme kertaa. Heidän päälleenlangetettiin raskaita taakkoja. Lopulta he nöyrtyivät ja huusivatvoimallisesti Herran puoleen, että Hän vapauttaisi heidät. (Ks.Moosia 21:1–14.) Luvun 21 jakeessa 15 meille kerrotaan Herranvastaus: ”Ja nyt Herra oli hidas kuulemaan heidän huutoaanheidän pahuutensa tähden; kuitenkin Herra kuuli heidänhuutonsa ja alkoi pehmittää lamanilaisten sydämiä, niin että healkoivat helpottaa heidän taakkojaan; mutta Herra ei nähnythyväksi vapauttaa heitä orjuudesta.”

Pian sen jälkeen saapui Ammon ja pieni joukko miehiäSarahemlasta, ja yhdessä Gideonin kanssa – joka oli yksi Limhinkansan johtajista – he laativat onnistuneen suunnitelman japakenivat lamanilaisten sortoa. Herra oli hidas kuulemaanheidän huutojaan. Miksi? Heidän pahuutensa tähden.

Toinen kertomus on monilta osin samanlainen, mutta myöserilainen. Se kertomus on merkitty muistiin Moosian 24. luvussa.

Alma ja hänen kansansa olivat asettuneet Helamin maahan,kun lamanilaisarmeija tuli maan rajoille. He tapasivat ja sopivatrauhanomaisesta ratkaisusta. (Ks. Moosia 23:25–29.) Pianlamanilaisten johtajat alkoivat määräillä Alman kansaa jalangettaa heidän päälleen raskaita taakkoja (ks. Moosia 24:8).Jakeesta 13 luemme: ”Ja tapahtui, että Herran ääni tuli heilleheidän ahdingoissaan sanoen: Nostakaa päänne ja olkaaturvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olettetehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa javapautan sen orjuudesta.”

Alman kansa vapautettiin lamanilaisten käsistä, ja hepalasivat turvallisesti takaisin liittyäkseen yhteen Sarahemlankansan kanssa.

S U N N U N T A I N I L T A P Ä I VÄ K O K O U S

172

Mitä eroa Alman kansalla ja kuningas Limhin kansalla oli?Heillä oli selvästi useita eroavuuksia: Alman kansa olirauhantahtoista ja vanhurskaampaa, heidät oli jo kastettu ja heolivat tehneet liiton Herran kanssa ja he nöyrtyivät Herran edessäjo ennen ahdistustensa alkamista. Kaikki nämä erot huomioidenoli sopivaa ja oikeudenmukaista, että Herra vapautti heidätnopeasti ihmeellisellä tavalla heitä orjuuttaneiden käsistä. Näissäpyhien kirjoitusten kohdissa meille opetetaan Herranvapautuksen voimaa.

Jeesuksen Kristuksen elämästä ja tehtävästä ennustaneetprofetiat lupaavat meille Hänen tuomansa vapautuksen. Hänensovituksensa ja ylösnousemuksensa tarjoavat meille kaikillevapautuksen fyysisestä kuolemasta ja, jos teemme parannuksen,vapautuksen hengellisestä kuolemasta, mikä tuo mukanaaniankaikkisen elämän siunaukset. Jumala julisti Mooseksellelupaukset sovituksesta ja ylösnousemuksesta, lupauksetfyysisestä ja hengellisestä kuolemasta vapautumisesta,sanoessaan: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni –ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämäntoteuttaminen” (Mooses 1:39).

Vastakohtana pyhien kirjoitusten kauniisti muotoilluilleuskonkäsityksille huomaamme maallistumisen vastavoimat,jotka yrittävät haastaa pyhien kirjoitusten pitkäaikaisetuskonkäsitykset – kirjoitusten, jotka ovat opastaneet meitäkaikkina näinä vuosisatoina määritellen käyttäytymisellemmeiankaikkiset arvot ja mittapuut läpi elämän. Ne julistavat, ettäRaamatun opetukset ovat vääriä ja Mestarin opetuksetvanhentuneita. Ne väittävät, että jokaisella ihmisellä täytyy ollavapaus asettaa omat mittapuunsa; ne yrittävät muuttaa uskovienoikeuksia, mikä on vastoin sitä, mitä opetetaan pyhissäkirjoituksissa ja profeettojen sanoissa.

Mikä siunaus onkaan, kun meillä on Mormonin kirjassakertomus Herramme ja Vapahtajamme tehtävästä, mikä lisäätoisen todistuksen Raamatussa julistettuun oppiin. Miksimaailmalle on tärkeää, että on olemassa sekä Raamattu ettäMormonin kirja? Uskon, että vastaus löytyy Ensimmäisen Nefinkirjan luvusta 13. Nefi kirjoittaa: ”Ja enkeli puhui minulle sanoen:Nämä viimeiset aikakirjat, jotka olet nähnyt pakanoiden

L . T O M P E R R Y

173

keskuudessa [Mormonin kirja], tulevat vahvistamaan todeksi neensimmäiset [Raamattu], jotka ovat Karitsan kahdeltatoistaapostolilta, ja ilmaisemaan ne selkeät ja kallisarvoiset asiat, jotkaon otettu niistä pois; ja ilmaisevat kaikille suvuille, kielille jakansoille, että Jumalan Karitsa on iankaikkisen Isän Poika jamaailman Vapahtaja ja että kaikkien ihmisten on tultava hänenluoksensa, tai he eivät voi pelastua” (1. Nefi 13:40).

Ei Raamattu eikä Mormonin kirja ole kumpikaan yksinäänriittävä. Tarvitsemme kumpaakin voidaksemme opettaa ja oppiaKristuksen täyttä ja täydellistä oppia. Se, että tarvitaan toista, eivähennä niistä kummankaan arvoa. Sekä Raamattu ettäMormonin kirja ovat välttämättömiä pelastuksellemme jakorotuksellemme. Kuten presidentti Ezra Taft Bensonvoimallisesti opetti: ”Yhdessä käytettyinä Raamattu ja Mormoninkirja kumoavat vääriä oppeja” (”Uusi todistus Kristuksesta”,Valkeus, 1985, konferenssiraportti 154. puolivuotiskonferenssista,s. 6).

Haluan lopuksi esittää kaksi kertomusta – yhden Vanhastatestamentista ja toisen Mormonin kirjasta – osoittaakseni sen,kuinka nuo kirjat toimivat hyvin yhdessä.

Kertomus Abrahamista alkaa siitä, kun hän vapautuiepäjumalaa palvovien kaldealaisten parista (ks. 1. Moos.11:27–31; Abr. 2:1–4). Hänet ja hänen vaimonsa Saara vapautettiinmyöhemmin murheestaan ja heille luvattiin, että kaikkimaailman kansat tulevat siunatuiksi heidän jälkeläistensä kautta(ks. 1. Moos. 18:18).

Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Abraham veiveljenpoikansa Lootin pois Egyptistä. Saadessaan valita maa-alueen Loot valitsi Jordanin tasangon ja pystytti telttansa niin,että sen oviaukko oli kohti Sodomaa, sangen jumalatontakaupunkia. (Ks. 1. Moos. 13:1–12.) Useimmat Lootin myöhemminelämässään kohtaamista ongelmista – ja niitä riitti – voidaanjäljittää hänen varhaiseen päätökseensä suunnata telttansa oviSodomaan päin.

Abraham, uskollisten isä, koki elämänsä eri tavalla. Haasteitaoli varmasti paljon, mutta se oli oleva siunattu elämä. Emmetiedä, mihin suuntaan Abrahamin teltan ovi oli, muttaEnsimmäisen Mooseksen kirjan 13. luvun viimeinen jae antaa


174

siitä selvän vihjeen. Siinä sanotaan: ”Abram [eli Abraham] siirtyitelttoineen paikasta toiseen, kunnes asettui Hebroniin Mamrentammistoon. Sinne hän rakensi alttarin Herralle.” (1. Moos.13:18.)

Vaikka en tiedä sitä, uskon henkilökohtaisesti, ettäAbrahamin teltan ovi oli sitä alttaria kohti, jonka hän rakensiHerralle. Mistä minä niin päättelen? Siitä, että tunnen Mormoninkirjan kertomuksen kuningas Benjaminin ohjeista kansalleen, kunhe kokoontuivat kuulemaan hänen viimeistä puhettaan.Kuningas Benjamin neuvoi heitä asettamaan telttojensa ovettemppeliin päin (ks. Moosia 2:1–6).

Me voimme vapautua pahuudesta ja jumalattomuudestakääntymällä pyhien kirjoitusten opetusten puoleen. Vapahtaja onsuuri vapauttaja, sillä Hän vapauttaa meidät kuolemasta jasynnistä (ks. Room. 11:26; 2. Nefi 9:12).

Julistan, että Jeesus on Kristus ja että voimme lähestyä Häntälukemalla Mormonin kirjaa. Mormonin kirja on toinen todistusJeesuksesta Kristuksesta. Ensimmäinen todistusVapahtajastamme on Vanha testamentti ja Uusi testamentti – eliRaamattu.

Muistakaamme taas ystäväni Scottin kuvaus Mormoninkirjasta: ”Se on hieno kirja.” Todistan teille, että suuri osaMormonin kirjan hienoudesta johtuu siitä, että se onsopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa. Jeesuksen Kristuksennimessä. Aamen.

L . T O M P E R R Y

175

Jotta eksyneet löydettäisiinVanhin M. Russell Ballardkahdentoista apostolin koorumista

Kun pyritte elämään evankeliumin ja Kristuksen opinmukaan, Pyhä Henki opastaa teitä ja perhettänne.

Veljet ja sisaret, pyhien kirjoitusten mukaan Liahona olitaidokasta tekoa oleva pyöreä pallo, jossa oli kaksi osoitinta.Niistä toinen osoitti suuntaa, johon isä Lehin perheen olierämaassa kuljettava. (Ks. 1. Nefi 16:10.)

Uskon tietäväni, miksi Lehi hämmästyi suuresti nähdessäänsen ensi kerran, sillä muistan oman reaktioni, kun näinensimmäisen kerran GPS-laitteen. Minun mielestäni se oli”taidokasta tekoa oleva” nykypäivän laite. Jollakin tavalla, jota enpysty edes kuvittelemaan, tämä pieni laite puhelimessani pystyyosoittamaan tarkasti sijaintini ja ilmoittamaan minulletäsmällisesti, miten pääsen haluamaani paikkaan.

GPS-laite on siunaus sekä vaimolleni Barbaralle että minulle.Barbaralle se tarkoittaa sitä, ettei hänen tarvitse käskeä minuapysähtymään ja kysymään tietä, ja minulle se tarkoittaa sitä, ettävoin olla oikeassa, kun sanon: ”Ei minun tarvitse kysyäkeneltäkään. Tiedän tarkalleen, mihin olen menossa.”

Veljet ja sisaret, meillä on käytettävissämme apuneuvo, jokaon parastakin GPS-laitetta merkittävämpi. Jokainen eksyyjossakin kohtaa, jossakin määrin. Pyhän Hengen kehotuksetvoivat tuoda meidät turvallisesti takaisin oikealle tielle, jaVapahtajan sovitusuhri voi viedä meidät takaisin kotiin.

Eksyksissä oleminen voi koskea niin kokonaisia yhteisöjäkuin yksilöitäkin. Nykyään me elämme aikaa, jolloin suuri osatästä maailmasta on eksyksissä, erityisesti mitä tuleekodeissamme vallitseviin arvoihin ja tärkeysjärjestykseen.


176

Sata vuotta sitten presidentti Joseph F. Smith yhdisti onnensuoraan perheeseen ja kehotti meitä keskittämäänponnistelumme siihen. Hän sanoi: ”Ei ole olemassa aitoa onnea,joka olisi irrallaan ja erillään kodista – –. Ilman palvelemista ei oleonnea, ja suurenmoisin tapa palvella on muuttaa kotijumalalliseksi laitokseksi, joka edistää ja varjelee perhe-elämää. –– Koti tarvitsee uudistamista.” (Kirkon presidenttien opetuksia:Joseph F. Smith, 1999, s. 382, 384.)

Juuri kotimme ja perheemme tarvitsevat uudistamista tässäyhä lisääntyvässä määrin materialistisessa ja maallistuneessamaailmassa. Yksi hämmästyttävä esimerkki on kasvavavälinpitämättömyys avioliittoa kohtaan täällä Yhdysvalloissa.Aiemmin tänä vuonna New York Times -lehti uutisoi, että ”niidenlasten määrä, jotka syntyvät naimattomille naisille, on ylittänytyhden kynnyksen: yli puolet alle 30-vuotiaidenamerikkalaisnaisten lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella”(Jason DeParle ja Sabrina Tavernise, ”Unwed Mothers Now aMajority Before Age of 30”, New York Times, 18. helmikuuta 2012,s. A1).

Tiedämme myös, että lähes puolet niistä pareista, jotkaYhdysvalloissa solmivat avioliiton, päätyy avioeroon. Nekin,jotka pysyvät naimisissa, useasti eksyvät antaessaan muidenasioiden häiritä perhesuhteitaan.

Yhtä lailla huolestuttava on alati kasvava kuilu rikkaiden jaköyhien välillä sekä niiden välillä, jotka yrittävät pitää perhettäkoskevat arvot ja sitoumukset, ja niiden, jotka ovat antaneet siinäasiassa periksi. Ne, joilla on alhainen koulutustaso ja sitenmatalat tulot, tilastollisesti vähemmän todennäköisesti solmivatavioliiton ja käyvät kirkossa ja paljon todennäköisemminsekaantuvat rikoksiin ja saavat lapsia avioliiton ulkopuolella. Janämä suuntaukset ovat huolestuttavia myös suuressa osassamuuta maailmaa. (Ks. W. Bradford Wilcox et al., ”No Money, NoHoney, No Church: The Deinstitutionalization of Religious Lifeamong the White Working Class”, saatavana osoitteessawww.virginia.edu/marriageproject/pdfs/Religion_WorkingPaper.pdf.)

M . R U S S E L L B A L L A R D

177

Toisin kuin monet olivat luulleet, vauraus ja koulutusnäyttävät olevan suuremmalla todennäköisyydellä yhteydessäperinteiseen perheeseen ja perinteisiin arvoihin.

Varsinaisesti kysymys on tietenkin syystä ja seurauksesta.Onko joissakin yhteiskunnan osissa vahvempia arvoja ja perheitä,koska ihmiset ovat korkeammin koulutettuja ja vauraampia, vaiovatko ihmiset korkeammin koulutettuja ja vauraampia, koskaheillä on arvonsa ja vahva perhe? Tässä maailmanlaajuisessakirkossa me tiedämme, että kyse on jälkimmäisestä. Kun ihmisettekevät perhettä koskevia ja uskonnollisia sitoumuksia, jotkaliittyvät evankeliumin periaatteisiin, he alkavat menestyäparemmin hengellisesti ja usein myös ajallisesti.

Ja yhteiskunnat tietenkin yleisesti ottaen vahvistuvat, kunperheet vahvistuvat. Perheeseen liittyvät sitoumukset ja arvotovat perimmäinen syy. Lähes kaikki muu on seurausta. Kun paritavioituvat ja tekevät keskenään sitoumuksia, he lisäävät suurestitaloudellisen hyvinvoinnin mahdollisuuksiaan. Kun lapsetsyntyvät avioliitossa ja heillä on sekä äiti että isä, heidänmahdollisuutensa ja todennäköisyytensä ammatilliseenmenestykseen nousevat huimasti. Ja kun perheet yhdessä tekevättyötä ja leikkivät, asuinalueet ja yhteisöt kukoistavat, talouselämäkehittyy ja tarvitaan vähemmän julkisen hallinnon apua sekäharvempia kalliita turvaverkkoja.

Huono uutinen siis on, että perheiden rikkoutuminenaiheuttaa suuren joukon yhteiskunnallisia ja taloudellisiaongelmia. Mutta hyvä uutinen on, että kuten mikä tahansa syy jaseuraus, nuo ongelmat voidaan korjata, jos niiden aiheuttajaanpuututaan. Epäoikeudenmukaisuudet poistetaan elämälläoikeiden periaatteiden ja arvojen mukaan. Veljet ja sisaret,elämämme tärkein syy on perheemme. Jos me omistaudummetälle syylle, me parannamme elämämme kaikkia muita puolia jameistä tulee kansana ja kirkkona esimerkki ja johtotähti kaikillemaan kansoille.

Tämä ei kuitenkaan ole helppoa maailmassa, jossa sydämetkääntyvät moniin suuntiin ja jossa koko planeetta tuntuu olevanjatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa sellaisella nopeudella, jota eikoskaan aiemmin ole kuviteltu. Mikään ei pysy samana pitkään.Muodit, suuntaukset, villitykset, poliittinen korrektius ja jopa


178

käsitykset oikeasta ja väärästä vaihtuvat ja muuttuvat. Kutenprofeetta Jesaja ennusti, paha kuvataan hyväksi ja hyvä pahaksi(ks. Jes. 5:20).

Hengellinen kuilu kasvaa kasvamistaan, kun pahuus käy yhäpetollisemmaksi ja hienovaraisemmaksi ja vetää ihmisiäpuoleensa vahvan magneetin tavoin – samalla kun totuuden javalon evankeliumi vetää puoleensa sydämeltään vilpittömiä jamaan kunniallisia, jotka etsivät sitä, mikä on moraalista ja hyvää.

Me tämän kirkon jäsenet saatamme olla suhteellisenvähälukuiset, mutta me voimme kurottautua näiden levenevienkuilujen yli. Me tunnemme Kristus-keskeisen palvelun voiman,joka saattaa yhteen Jumalan lapsia heidän hengellisestä taiheidän taloudellisesta tilastaan riippumatta. Vuosi sittenensimmäinen presidenttikunta kutsui meitä osallistumaanpalvelupäivään, jolla juhlistettiin 75-vuotista huoltotyöohjelmaa,joka auttaa ihmisiä tulemaan omavaraisemmiksi. Kirkkommejäsenet kaikkialla maailmassa antoivat miljoonien tuntien edestäapua.

Kirkko on kiinnekohta tällä myrskyävällä merellä, ankkurimuutoksen ja hajaannuksen vellovissa vesissä ja majakka niille,jotka arvostavat ja etsivät vanhurskautta. Herra käyttää tätäkirkkoa välineenä kootessaan lapsiaan kaikkialla maailmassaevankeliuminsa suojaan.

Elian hengellä, joka ei tunne rajoja, on myös suuri voimaHerran tarkoituksissa Hänen lastensa iankaikkista päämääräävarten. Malakian sanoin Pyhä Henki kääntää ”isien sydämetlasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” (Mal. 3:24).

Kirkko on esimerkkinä sydämen kääntämisestä ja muutostenkäynnistäjästä, joka saa aikaan hyvää maailmassa. Niiden kirkonjäsenten keskuudessa, jotka ovat solmineet temppeliavioliiton jaosallistuvat säännöllisesti sunnuntaikokouksiin, avioerojen määräon huomattavasti vähäisempi kuin maailmassa ja perheetpysyvät läheisempinä ja perheenjäsenet kommunikoivatenemmän keskenään. Perheemme ovat terveempiä, ja me elämmeuseita vuosia pidempään kuin väestö keskimäärin. Lahjoitammehenkeä kohden enemmän varoja ja palvelua avun tarpeessaoleville ja pyrimme todennäköisemmin hankkimaankorkeamman koulutuksen. En kiinnitä huomiotanne näihin


179

asioihin kerskuakseni vaan todistaakseni, että elämä onparempaa (ja paljon onnellisempaa), kun sydämet kääntyvätperheen puoleen ja perheet elävät Kristuksen evankeliuminvalossa.

Mitä voimme siis tehdä, jotta emme joutuisi eksyksiin?Ensimmäiseksi, saanen ehdottaa, että asetamme asiat oikeaantärkeysjärjestykseen. Pitäkää huoli siitä, että kaikki, mitä teettekodin ulkopuolella, palvelee ja tukee sitä, mitä tapahtuukodissanne. Muistakaa presidentti Harold B. Leen neuvo, että”tärkeintä, mitä koskaan teette – –, on se, mitä teette omankotinne seinien sisäpuolella” (Kirkon presidenttien opetuksia:Harold B. Lee, 2000, s. 134), ja presidentti David O. McKayn ajaton”mikään muu menestys ei voi korvata kodissa tapahtunuttaepäonnistumista” (Kirkon presidenttien opetuksia: David O. McKay,2004, s. 166).

Järjestäkää henkilökohtainen elämänne niin, että varaatteaikaa rukoukselle, pyhille kirjoituksille ja perheen toiminnoille.Antakaa lapsillenne kotona tehtäviä, jotka opettavat heitätekemään työtä. Opettakaa heille, että evankeliumin mukaaneläminen ohjaa heidät pois siitä saastasta, siveettömyydestä javäkivallasta, jota on internetissä, mediassa ja videopeleissä. Heeivät eksy, ja heitä valmistetaan hoitamaan vastuullisia tehtäviä,kun ne tulevat heidän osakseen.

Toiseksi, meidän täytyy tehdä asiat oikeassa järjestyksessä!Ensimmäiseksi avioliitto ja sitten perhe. Liian monet maailmassaovat unohtaneet tämän asioiden luontaisen järjestyksen jaajattelevat voivansa muuttaa sitä tai jopa kääntää senpäinvastaiseksi. Hälventäkää mikä tahansa pelkonne uskonavulla. Luottakaa siihen, että Jumalan voima opastaa teitä.

Te, jotka olette vielä naimattomia, kiinnittäkää tarkoinhuomiota iankaikkisen kumppaninne löytämiseen. Nuoretmiehet, muistakaa, mitä muuta presidentti Joseph F. Smith onsanonut: ”Pinnallisesti ajatellen poikamieselämä – – [onhaluttavaa], koska [sen] mukana seuraa mahdollisimman vähänvastuuta. – – Todellinen vika on nuorukaisissa itsessään. Tämänaikakauden kurittomuus johtaa heidät [pois] velvollisuuden javastuun poluilta. – – Heidän sisarensa [evankeliumissa] ovat – –uhreja – – [ja] menisivät naimisiin [jos voisivat] ja ottaisivat ilolla


180

vastaan perhe-elämän velvollisuudet.” (Evankeliumin oppi, 1980, s.269.)

Ja te nuoret naiset, haluaisin lisätä, että tekään ette saaunohtaa tätä velvollisuutta. Mikään työura ei pysty suomaanteille yhtä suurta tyydytystä kuin perheen kasvattaminen. Ja kunolette minun iässäni, ymmärrätte tämän vielä paremmin.

Kolmanneksi, aviomiehet ja vaimot, teidän tulisi ollaavioliitossanne tasavertaisia kumppaneita. Lukekaa useinperhejulistusta, ymmärtäkää se ja noudattakaa sitä. Välttäkääkäyttämästä valtaa väärin missään muodossa. Kukaan ei omistapuolisoa tai lapsia; Jumala on meidän kaikkien Isä ja on suonutmeille etuoikeuden omaan perheeseemme, mikä etuoikeus oliaiemmin vain Hänen, auttaakseen meitä tulemaan enemmänHänen kaltaisikseen. Hänen lapsinaan meidän tulisi oppiakodissa rakastamaan Jumalaa ja tietämään, että voimme pyytääHäneltä tarvitsemaamme apua. Jokainen, naimisissa oleva tainaimaton, voi olla onnellinen ja antaa tukea perheessään –millainen se sitten onkin.

Ja lopuksi, käyttäkää kirkon laatimaa perheen lähdeaineistoa.Lapsia kasvattaessaan perheet voivat turvautua seurakunnanapuun. Tukekaa pappeusjohtajia ja apujärjestöjen johtohenkilöitäja tehkää yhteistyötä heidän kanssaan ja hyödyntäkäätäysimääräisesti kirkon ohjelmia nuorille ja perheille. Muistakaavielä yksi presidentti Leen oivaltava ilmaus – että kirkko onrakennusteline, jonka avulla me rakennamme iankaikkisiaperheitä (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2000, s.148).

Jos jostakin syystä olette henkilökohtaisesti tai perheenäjoutuneet eksyksiin, teidän täytyy silloin vain korjata kulkunnesoveltamalla Vapahtajan opetuksia Luukkaan 15. luvussa. SiinäVapahtaja kertoo paimenesta, joka yrittää etsiä eksynyttälammastaan, naisesta, joka etsii kadonnutta kolikkoa, ja kotiinpalaavasta tuhlaajapojasta, joka toivotetaan tervetulleeksi. MiksiJeesus opetti nämä vertaukset? Hän halusi meidän tietävän, etteiyksikään meistä ole koskaan niin eksyksissä, ettemme Hänensovituksensa ja Hänen opetustensa ansiosta voisi jälleen löytäätietämme.


181

Kun pyritte elämään evankeliumin ja Kristuksen opinmukaan, Pyhä Henki opastaa teitä ja perhettänne. Teillä onhengellinen GPS-laite, joka kertoo teille aina, missä olette ja mihinolette menossa. Minä todistan, että ylösnoussut ihmiskunnanLunastaja rakastaa meitä kaikkia, ja Hän on luvannut, että jos meseuraamme Häntä, Hän johdattaa meidät turvallisesti takaisintaivaallisen Isämme luokse. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksennimessä. Aamen.


182

Näkemys toimiaVanhin O. Vincent Haleckseitsemänkymmenen koorumista

Jos aiomme kurittomaksi käymisen sijasta menestyä,meidän täytyy kyetä näkemään itsemme sellaisina kuinVapahtaja näkee meidät.

Kaikkien hyvien vanhempien tavoin minun vanhempanitoivoivat lapsilleen valoisaa tulevaisuutta. Isäni ei ollut kirkonjäsen, ja silloisista epätavallisista olosuhteista johtuenvanhempani päättivät, että veljieni ja sisarieni ja minun pitäisilähteä eteläisen Tyynenmeren Amerikan Samoan saarivaltiossaolleesta kodistamme Yhdysvaltoihin käymään koulua.

Päätös joutua meistä eroon oli vaikea vanhemmilleni,erityisesti äidilleni. He tiesivät, että edessä olisi tuntemattomiahaasteita, kun joutuisimme uuteen ympäristöön. Uskon turvin japäättäväisinä he kuitenkin toteuttivat suunnitelmansa.

Koska äitini oli saanut myöhempien aikojen pyhienkasvatuksen, hän tunsi paaston ja rukouksen periaatteet, jakumpikin vanhemmistani tunsi tarvitsevansa taivaan siunauksialastensa avuksi. Siinä hengessä he alkoivat joka viikko pitääpäivän, jona he paastosivat ja rukoilivat meidän puolestamme.Heidän visionaan oli auttaa lapsiaan valmistautumaan valoisaantulevaisuuteen. He toimivat tämän näkemyksen pohjalta, kun heharjoittivat uskoaan pyrkimällä saamaan Herran siunauksia.Paastoamalla ja rukoilemalla he saivat varmuutta, lohtua jarauhaa siitä, että kaikki sujuisi parhain päin.

Kuinka me voimme elämämme haasteiden keskellä saavuttaatarvittavan näkemyksen tehdäksemme sitä, mikä vie meidätlähemmäksi Herraa? Näkemyksestä puheen ollen, Sananlaskujenkirja opettaa tämän totuuden: ”Missä ilmoitus puuttuu, siinäkansa käy kurittomaksi” (Sananl. 29:18, vuoden 1933

O . V I N C E N T H A L E C K

183

raamatunkäännös.) Jos aiomme kurittomaksi käymisen sijastamenestyä, meidän täytyy kyetä näkemään itsemme sellaisinakuin Vapahtaja näkee meidät.

Kun Vapahtaja kutsui vaatimattomia kalastajia seuraajikseen,Hän näki heissä jotakin enemmän kuin mitä he itse aluksi näkivätitsessään. Hänellä oli näkemys siitä, mitä heistä voisi tulla. Häntunsi heidän hyvyytensä ja mahdollisuutensa ja ryhtyi toimeenkutsumalla heidät. Heillä ei aluksi ollut kokemusta, muttaVapahtajaa seuratessaan he näkivät Hänen esimerkkinsä, tunsivatHänen opetuksensa ja tulivat Hänen opetuslapsikseen. Eräässävaiheessa jotkut opetuslapsista lähtivät Hänen luotaan, koskaheidän kuulemansa asiat olivat heille vaikeita. Tietäen, että myösmuut saattaisivat lähteä, Jeesus kysyi kahdeltatoista: ”Aiottekotekin lähteä?” (Joh. 6:67.) Pietarin vastaus kuvastaa sitä, kuinkahän oli muuttunut ja saavuttanut näkemyksen siitä, kukaVapahtaja oli. Hän vastasi: ”Kenen luo me menisimme? Sinullaon ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:68.)

Tuon näkemyksen turvin nuo uskolliset ja omistautuneetopetuslapset kykenivät suoriutumaan vaikeista asioistamatkatessaan saarnaamassa evankeliumia ja vahvistamassakirkkoa Vapahtajan lähdettyä heidän luotaan. Lopulta jotkutheistä uhrasivat henkensä todistuksensa tähden.

Pyhissä kirjoituksissa on muita esimerkkejä ihmisistä, jotkasaavuttivat näkemyksen evankeliumista ja ryhtyivät sittentoteuttamaan tuota visiota. Profeetta Alma sai omannäkemyksensä silloin kun hän kuuli Abinadin rohkeastiopettavan ja todistavan kuningas Nooan edessä. Alma toimiAbinadin opetusten pohjalta ja kiersi opettamassa oppimiaanasioita kastaen monia, jotka uskoivat hänen sanoihinsa (ks.Moosia 17:1–4; 18:1–16). Apostoli Paavali koki kääntymyksenDamaskoksen tiellä vainotessaan varhaisia pyhiä ja ryhtyi senjälkeen tekoihin opettaen ja todistaen Kristuksesta (ks. Ap. t.9:1–6; 20–22, 29).

Meidän aikanamme monet nuoret miehet ja naiset sekävarttuneemmat avioparit ovat ottaneet vastaan Jumalanprofeetan kutsun palvella lähetystyössä. Uskon turvin ja rohkeinahe jättävät kotinsa ja kaiken, mikä on heille tuttua, koska heuskovat voivansa lähetyssaarnaajina saada aikaan paljon hyvää.


184

Kun he toteuttavat näkemystään palvelemisesta, he siunaavatmonien elämää ja samalla muuttavat oman elämänsä. Viimeyleiskonferenssissa presidentti Thomas S. Monson kiitti meitäsiitä palvelusta, jota suomme toinen toisellemme. Samalla hänmuistutti meitä siitä vastuusta, joka meillä on toimia Jumalankäsinä Hänen lastensa siunaukseksi täällä maan päällä. (Ks.”Kunnes taasen kohdataan”, Liahona, marraskuu 2011, s.108–109.) Kirkon jäsenten toimet tämän kehotuksen täyttämiseksiovat olleet sydäntä lämmittäviä.

Ennen kuin Vapahtaja poistui ihmisten keskuudesta, Hänymmärsi, että me tulisimme tarvitsemaan apua, ja niinpä Hänsanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18). Hän opettiopetuslapsilleen, että ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minunnimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleennekaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26). Tämä on se samaPyhä Henki, joka voi valtuuttaa ja kannustaa meitä tekemäänkaikkea sitä, mitä Vapahtaja ja meidän nykypäivän profeettammeja apostolimme opettavat.

Kun me panemme täytäntöön johtajiemme opetukset,alamme ymmärtää syvemmin Vapahtajan meitä koskevaanäkemystä. Koko tämän konferenssin ajan olemme saaneetinnoitettuja neuvoja profeetoilta ja apostoleilta. Tutkikaa heidänopetuksiaan ja pohdiskelkaa niitä sydämessänne. Pyrkikääsamalla saamaan Pyhä Henki avuksenne, jotta saisittenäkemyksen näiden opetusten asemasta omassa elämässänne.Harjoittakaa tuon vision turvin uskoanne toimiessanne heidänneuvojensa mukaisesti.

Käykää läpi ja tutkikaa pyhiä kirjoituksia sillä mielellä, ettäsaisitte lisää valoa ja ymmärrystä niiden sanomasta teille.Pohtikaa niitä sydämessänne ja antakaa niiden innoittaa teitä.Toimikaa sitten tuon innoituksen mukaisesti.

Aivan kuten meidän perheemme oppi, paastotessamme jarukoillessamme me toimimme. Alma sanoi, että paastoaminen jarukoileminen on keino saada varmuus jostakin asiasta. Hänsanoi: ”Minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jottavoisin itse tietää nämä asiat” (Alma 5:46). Paastoamalla jarukoilemalla saamme myös tietää, kuinka selviytyä haasteistaelämässämme.


185

Koemme elämässämme vaikeita asioita, jotka voivat joskushämärtää sen näkemyksen ja uskon, joita tarvitsemmetehdäksemme sitä, mitä meidän pitäisi. Meillä on joskus niinkiire, että tunnemme itsemme nääntyneiksi ja kykenemättömiksitekemään enää mitään enempää. Vaikka jokainen meistä onkinerilainen, esitän mitä nöyrimmin, että meidän on keskitettävänäkemyksemme Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa. Mitäsellaista Hän näki Pietarissa, Jaakobissa ja Johanneksessa sekämuissa apostoleissa, että se sai Hänet kutsumaan heitäseuraamaan itseään? Kuten Vapahtajalla oli näkemys heistä,Hänellä on myös suurenmoinen näkemys siitä, mitä meistä voitulla. Meiltä vaaditaan samaa uskoa ja rohkeutta, jotaensimmäisillä apostoleilla oli, jotta voimme kohdistaahuomiomme niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä kestävänonnen ja valtavan ilon saavuttamisessa.

Kun tutkimme Vapahtajamme elämää ja Hänen opetuksiaan,me näemme Hänet ihmisten keskuudessa opettamassa,rukoilemassa, kohottamassa ja parantamassa. Kun toimimmekuten Hän ja teemme sitä mitä näemme Hänen tekevän, mealamme saada näkemystä siitä, millaisia meistä voi tulla. PyhänHengen avulla teitä siunataan niin, että te oivallatte, kuinkavoitte tehdä enemmän hyvää. Muutoksia alkaa tapahtua, jaelämäänne tulee uudenlainen järjestys, joka on teille itsellenne jateidän perheellenne siunaukseksi. Palvelutyönsä aikananefiläisten keskuudessa Vapahtaja kysyi: ”Millaisia miehiä teidänsiis tulee olla?” Hänen vastauksensa: ”Sellaisia kuin minä olen”(3. Nefi 27:27). Me tarvitsemme Hänen apuaan tullaksemmeHänen kaltaisikseen, ja Hän on osoittanut meille siihen keinon:”Pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan; silläpyytävä saa, ja sille, joka kolkuttaa, avataan” (3. Nefi 27:29).

Tiedän, että kun saamme näkemyksen siitä, millaisenaVapahtaja näkee meidät, ja kun toimimme tuon näkemyksenmukaisesti, me koemme odottamattomia siunauksiaelämässämme. Vanhempieni näkemyksen ansiosta minuasiunattiin elämässäni oppimiskokemusten lisäksi siten, ettäpäädyin olosuhteisiin, joissa löysin ja otin vastaan evankeliumin.Ja mikä tärkeintä, opin, miten tärkeitä hyvät ja uskolliset


186

vanhemmat ovat. Yksinkertaisesti sanottuna elämäni muuttuiainiaaksi.

Aivan kuten näkemys johdatti vanhempani rukoilemaan japaastoamaan lastensa hyvinvoinnin puolesta, ja aivan kutenvarhaisten apostolien näkemys johdatti heidät seuraamaanKristusta, tuo sama näkemys on tarjolla meille innoittaen jaauttaen meitä ryhtymään tekoihin. Veljet ja sisaret, me olemmekansa, jonka historia kertoo sekä näkemyksestä että sentoteuttamiseen vaadittavasta uskosta ja rohkeudesta. Katsokaa,miten pitkälle olemme tulleet ja mitä siunauksia olemme saaneet!Uskokaa, että Hän voi siunata teitä elämässänne sekänäkemyksellä että uskolla ryhtyä tekoihin.

Lausun teille todistukseni Vapahtajasta ja siitä, että Hänhaluaa meidän palaavan luoksensa. Jotta niin tapahtuisi, meillätäytyy olla uskoa toimia – seurata Häntä ja tulla Hänenkaltaisikseen. Elämämme eri aikoina Hän ojentaa kätensä jaesittää meille pyynnön:

”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minäolen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytäälevon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”(Matt. 11:29–30.)

Aivan kuten Vapahtaja näki suuria mahdollisuuksiavarhaisissa opetuslapsissaan, niin Hän näkee samaa myösmeissä. Nähkäämme itsemme sellaisina kuin Vapahtaja näkeemeidät. Rukoukseni on, että meillä olisi tuo näkemys sekä usko jarohkeus toimia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.


187

Ainoastaanvanhurskaudenperiaatteiden mukaanVanhin Larry Y. Wilsonseitsemänkymmenen koorumista

Viisaat vanhemmat valmistavat lapsiaan tulemaantoimeen ilman heitä. He järjestävät kasvunmahdollisuuksia sitä mukaa kuin lapset saavathengellistä kypsyyttä käyttää tahdonvapauttaan oikein.

Noin kuukausi avioitumisemme jälkeen minä ja vaimoniolimme pitkällä automatkalla. Vaimoni ajoi, ja minä yritinrentoutua. Sanon, että yritin, koska valtatie, jolla ajoimme, olikuuluisa liikenneratsioista, ja vaimollani oli kenties siihen aikaanlievä taipumus raskaaseen kaasujalkaan. Minä sanoin: ”Sinä ajatliian kovaa. Hidasta.”

Tuore morsiameni ajatteli itsekseen: ”Jaha, minä olen ajanutautoa melkein kymmenen vuotta, ja autokoulun opettajaanilukuun ottamatta kukaan ei ole koskaan ennen sanonut minulle,kuinka pitäisi ajaa.” Niinpä hän vastasi: ”Millä oikeudella sinäsanot minulle, kuinka minun pitää ajaa?”

Rehellisesti sanoen hänen kysymyksensä yllätti minut. Jotenyrittäen parhaani mukaan päästä uusien velvollisuuksieni tasallenaimisissa olevana miehenä minä sanoin: ”No en tiedä – koskaminä olen aviomiehesi ja minulla on pappeus.”

Veljet, ihan vain pieni vihje: jos olette joskus samanlaisessatilanteessa, tuo ei ole oikea vastaus. Ja olen iloinen, kun voinsanoa, että se oli ainoa kerta ikinä, kun tein sen virheen.

Oppi ja liitot selittää, että oikeus käyttää pappeutta kodissatai muualla kytkeytyy suoraan elämämme vanhurskauteen:


188

”Taivaan voimia [ei] voida hallita eikä käyttää muuten kuinvanhurskauden periaatteiden mukaan.”1 Seuraavassa jakeessajatketaan, että me menetämme tuon voiman, kun me hallitsemmetai vallitsemme tai pakotamme muiden sieluja pienimmälläkäänvääryydellä.2

Tässä pyhien kirjoitusten kohdassa sanotaan, että meidäntäytyy johtaa vanhurskauden periaatteiden mukaan. Sellaisetperiaatteet pätevät niin kaikkiin johtajiin kirkossa kuin kaikkiinisiin ja äiteihinkin omassa kodissaan3. Me menetämmeoikeutemme Herran Henkeen ja mihin tahansa valtuuteen, jokameillä on Jumalalta, kun me hallitsemme jotakuta toistavääryydellä.4 Me saatamme ajatella, että sellaiset menetelmätovat hyväksi sille, jota ”hallitaan”. Mutta aina kun yritämmepakottaa vanhurskauteen jotakuta, joka voi ja jonka pitäisi käyttääomaa tahdonvapauttaan, me toimimme vääryydellä. Silloin kunon tarpeen asettaa toiselle ihmiselle tiukkoja rajoituksia, nuorajoitukset tulisi aina antaa rakastavan kärsivällisesti ja tavalla,joka opettaa iankaikkisia periaatteita.

Me emme yksinkertaisesti voi pakottaa muita tekemäänoikein. Pyhissä kirjoituksissa tehdään selväksi, että se ei oleJumalan tapa. Pakko tuo mielipahaa. Se ilmaisee, ettei ihmiseenluoteta, ja saa ihmiset tuntemaan itsensä epäpäteviksi.Oppimistilaisuuksia menetetään, kun hallitsevat henkilötolettavat ylpeästi tietävänsä aina paremmin, miten muiden pitäisitoimia. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että ”melkein kaikkienihmisten luonnon ja taipumuksen mukaista on – – käyttää valtaaväärin”5 tällä tavoin, joten meidän tulisi tiedostaa, että se on ansa,johon joutuu helposti. Naisetkin saattavat vallita vääryydellä,vaikka englanninkielisissä pyhissä kirjoituksissa tämä ongelmayhdistetään erityisesti miehiin.

Vääryydellä vallitsemiseen liittyy usein alituinen arvostelu jahyväksynnän tai rakkauden osoittamatta jättäminen. Sellaisenkohteeksi joutuvista tuntuu, etteivät he pysty ikinä olemaansellaisten johtajien tai vanhempien mieliksi ja että he jättävät ainatoivomisen varaa. Viisaiden vanhempien on punnittava, milloinlapset ovat valmiita aloittamaan oman tahdonvapautensakäyttämisen tietyllä elämänalueellaan. Mutta jos vanhemmatpitävät itsellään kaiken päätöksentekovallan ja näkevät sen omana

L A R R Y Y . W I L S O N

189

”oikeutenaan”, he rajoittavat vakavasti lastensa kasvua jakehitystä.

Lapsemme ovat kotonamme rajallisen ajan. Jos odotammesiihen asti, että he kävelevät ulos ovesta ennen kuin ojennammeheille heidän moraalisen tahdonvapautensa ohjakset, me olemmeodottaneet liian kauan. Heissä ei kehity äkillisesti kykyä tehdäviisaita päätöksiä, jos he eivät ole koskaan olleet vapaitatekemään mitään tärkeitä päätöksiä asuessaan kotonamme.Tällaiset lapset usein joko kapinoivat tätä pakkoa vastaan taiheistä tulee kyvyttömiä tekemään itse mitään päätöksiä.

Viisaat vanhemmat valmistavat lapsiaan tulemaan toimeenilman heitä. He järjestävät kasvun mahdollisuuksia sitä mukaakuin lapset saavat hengellistä kypsyyttä käyttäätahdonvapauttaan oikein. Ja kyllä, tämä tarkoittaa, että joskuslapset tekevät virheitä ja oppivat niistä.

Perheellämme oli kokemus, joka opetti meille, kuinka auttaalapsia kehittämään kykyään tehdä valintoja. Tyttäremme Maryoli kasvuvuosinaan erinomainen jalkapalloilija. Yhtenä vuonnahänen joukkueensa pääsi mestaruusotteluun ja, kuten arvatasaattaa, se peli oli määrä pelata sunnuntaina. Nuorena teini-ikäisenä Marya oli opetettu jo vuosien ajan, että sapatti onlepopäivä ja hengelliseen uudistumiseen eikä harrastuksiintarkoitettu päivä. Hän tunsi kuitenkin valmentajiensa jajoukkuetoveriensa taholta painetta pelata eikä hän halunnutmyöskään jättää joukkuettaan pulaan.

Hän kysyi meiltä, mitä hänen tulisi tehdä. Vaimoni ja minäolisimme helposti voineet tehdä tuon päätöksen hänenpuolestaan. Harkittuamme asiaa rukoillen me kuitenkinpäätimme, että tässä tapauksessa tyttäremme oli valmis ottamaanhengellisen vastuun omasta päätöksestään. Luimme joitakinpyhien kirjoitusten kohtia hänen kanssaan ja kannustimme häntärukoilemaan asiasta ja ajattelemaan sitä.

Muutaman päivän kuluttua Mary ilmoitti päätöksensä. Hänpelaisi tuon pelin sunnuntaina. No, mitä meidän piti nyt tehdä?Keskusteltuamme vielä asiasta ja saatuamme lisävahvistustaHengeltä me teimme, kuten olimme luvanneet, ja annoimmetyttäremme toimia valintansa mukaisesti. Pelin loputtua Marykäveli hitaasti äitinsä luokse, joka odotti häntä. ”Voi äiti,” hän


190

sanoi, ”se tuntui kauhealta. En halua enää koskaan tuntea samoin.En pelaa yhtäkään peliä enää ikinä sapatinpäivänä.” Eikä hänpelannutkaan.

Mary oli nyt sisäistänyt lepopäivän pyhittämisen periaatteen.Jos olisimme painostaneet häntä olemaan pelaamatta tuota peliä,me olisimme riistäneet häneltä kallisarvoisen ja voimallisenoppimiskokemuksen Hengen kanssa.

Kuten näette, lasten auttaminen käyttämääntahdonvapauttaan oikein vaatii, että heitä opetetaan rukoilemaanja saamaan vastauksia rukouksiinsa. Tarvitaan myös opetustakuuliaisuuden arvosta ja tarkoituksesta sekä muista oleellisistaevankeliumin periaatteista.6

Kasvattaessamme perhettämme me päätimme, että tärkeintavoitteemme olisi auttaa lapsiamme muodostamaan omayhteytensä taivaaseen. Tiesimme, että viime kädessä heidäntäytyisi luottaa Herraan eikä meihin. Brigham Young on sanonut:”Jos joutuisin tekemään eron kaikkien ihmislapsilta vaadittavienvelvollisuuksien välillä, – – asettaisin ensimmäiseksi jaetumaiseksi velvollisuuden etsiä Herraa, meidän Jumalaamme,kunnes olemme avanneet yhteydenpitokanavan taivaasta maanpäälle – Jumalalta omaan sieluumme.”7

Mary oli saanut vastauksia rukouksiinsa muissa, aiemmissatilanteissa, joten me luotimme siihen, että tyttärellemme olikehittymässä elämässään tämä yhteydenpitokanava taivaaseen.Näin hän oppi jotakin myönteistä kokemuksestaan ja oli valmistekemään parempia valintoja tulevaisuudessa. Ilman yhteyttäHenkeen lapset ja samoin vanhemmat voisivat perustellakaikenlaisia kehnoja päätöksiä tahdonvapautensa nimissä.Pyhien kirjoitusten lupaus on, että ne, jotka ”ovat viisaita – – jaovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen – – [eivät eksy]”8.

Vääryydellä vallitsemisen järkyttävänä lieveilmiönä saattaalisäksi olla luottamuksen katoaminen Jumalan rakkauteen. Olentuntenut joitakuita, jotka ovat olleet vaativien ja kontrolloivienjohtajien tai vanhempien määräysvallan alla, ja heidän on ollutvaikea tuntea taivaallisen Isänsä rakkautta, joka antaisi heillevoimia ja kannustaisi heitä eteenpäin vanhurskauden polulla.

Jos haluamme auttaa niitä, joiden huoneenhaltijoita olemme,luomaan tuon ratkaisevan yhteyden taivaaseen, meidän täytyy

L A R R Y Y . W I L S O N

191

1.2.3.

4.5.6.7.

8.9.

10.

11.

12.

olla sellaisia vanhempia ja johtajia, joita kuvataan Opin ja liittojenluvussa 121. Meidän täytyy vaikuttaa muihin ”ainoastaantaivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä javilpittömällä rakkaudella”9. Presidentti Henry B. Eyring onsanonut: ”Kaikesta siitä avusta, jota voimme antaa – – nuorille,tärkeintä on antaa heidän tuntea luottamuksemme siihen, että heovat polulla, joka vie kotiin Jumalan luo, ja että he pystyvätpääsemään sinne.”10

Kun pohdimme periaatteita, joiden tulisi ohjata meitäkirkossa ja kotona, saanen lopettaa esimerkillä presidenttiThomas S. Monsonin elämäkerrasta. Ann Dibb, Monsonien tytär,sanoo, että aina tähän päivään asti, kun hän kävelee sisään sentalon etuovesta, jossa hän varttui, hänen isänsä sanoo: ”Oi,katsos, kuka täällä on. Mikä ilo meille, ja eikö hän olekin kaunis?”Hän jatkaa sanomalla: ”Vanhempani lausuvat minulle aina jonkinkohteliaisuuden. Sillä ei ole väliä, miltä näytän tai mitä olen olluttekemässä. – – Kun menen tapaamaan vanhempiani, tiedänolevani rakastettu, minua kehutaan, minut saadaan tuntemaanitseni tervetulleeksi, minä olen kotona.”11

Veljet ja sisaret, tämä on Herran tapa. Vaikka sinua olisikohdeltu kaltoin menneisyydessä, tiedän, että Herra haluaa sinuntulevan luokseen.12 Kaikkia rakastetaan. Kaikki toivotetaantervetulleiksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetOL 121:36.Ks. OL 121:37.Ks. Neal A. Maxwell, ”Riisu poisluonnollinen ihminen”, Valkeus,tammikuu 1991, s. 13–4.Ks. OL 121:37.OL 121:39.Ks. OL 68:25–29.Kirkon presidenttien opetuksia:Brigham Young, 1997, s. 44.

OL 45:57.OL 121:41.”Auttakaa heitä heidän matkallaankotiin”, Liahona, toukokuu 2010, s.25.Ks. Heidi S. Swinton, To the Rescue:The Biography of Thomas S. Monson,2010, s. 372.Ks. Matt. 11:28.


192

Oliko se sen arvoista?Vanhin David F. Evansseitsemänkymmenen koorumista

Se, että kerromme evankeliumista luonnollisesti janormaaliin tapaan niille, joista välitämme ja joitarakastamme, tulee olemaan meidän elämämme työ jailo.

Tämän konferenssin aikana ja muissa viimeaikaisissakokouksissa1 monet meistä ovat miettineet: ”Mitä minä vointehdä auttaakseni Herran kirkon vahvistamisessa ja nähdäksenitodellista kasvua siellä, missä asun?”

Tässä ja jokaisessa muussa tärkeässä pyrkimyksessä meidäntärkein työmme on aina omassa kodissamme ja perheemmepiirissä.2 Juuri perheissä kirkko vahvistuu, ja perheissä tapahtuusen todellista kasvua.3 Meidän on määrä opettaa lapsillemmeevankeliumin periaatteet ja opit. Meidän täytyy auttaa heitäsaamaan usko Jeesukseen Kristukseen ja valmistaa heitäkasteeseen, kun he ovat 8-vuotiaita.4 Meidän täytyy itse ollauskollisia, jotta he voivat nähdä esimerkkimme rakkaudestaHerraa ja Hänen kirkkoaan kohtaan. Se auttaa lapsiammekokemaan iloa käskyjen pitämisestä, onnea perheissään jakiitollisuutta toisten palvelemisesta. Meidän tulee kodeissammenoudattaa Nefin antamaa mallia hänen sanoessaan:

”Me ponnistelemme uutterasti – – saadaksemme lapsemme –– uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa. ––

Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa,me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta jame kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemmetietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensäanteeksiantoa.”5

D A V I D F . E VA N S

193

Me ponnistelemme uutterasti tuodaksemme nämä siunauksetlapsillemme käymällä kirkossa heidän kanssaan, pitämälläperheillan ja lukemalla yhdessä pyhiä kirjoituksia. Merukoilemme päivittäin perheemme kanssa, otamme vastaankirkon tehtäviä, käymme sairaiden ja yksinäisten luona jateemme muita asioita, joiden ansiosta lapsemme tietävät, että merakastamme heitä ja että me rakastamme taivaallista Isäämme,Hänen Poikaansa ja Heidän kirkkoaan.

Me puhumme ja saarnaamme Kristuksesta, kun pidämmeperheillan oppiaiheen tai istumme lapsen kanssa ja kerrommerakastavamme häntä ja kerromme todistuksesta, joka meillä onpalautetusta evankeliumista.

Me voimme kirjoittaa Kristuksesta kirjoittamalla kirjeitäniille, jotka ovat kaukana. Kirjoittamamme kirjeet ovatsiunaukseksi palvelemassa oleville lähetyssaarnaajille,asepalveluksessa oleville pojille tai tyttärille ja kaikille, joitarakastamme. Kotoa saadut kirjeet eivät ole vain pikaisiasähköpostiviestejä. Todellisissa kirjeissä on jotakin konkreettista,jota voi pitää kädessä, miettiä ja vaalia.

Me autamme lapsiamme luottamaan Vapahtajan sovitukseenja tuntemaan rakastavan taivaallisen Isän anteeksiannon, kun mevanhemmat osoitamme rakkautta ja anteeksiantoa.Rakkautemme ja anteeksiantomme paitsi tuo lapsemmelähemmäs meitä myös kasvattaa heidän uskoaan siihen tietoon,että taivaallinen Isä rakastaa heitä ja että Hän antaa heilleanteeksi, kun he pyrkivät tekemään parannuksen ja toimimaanparemmin ja olemaan parempia. He luottavat tähän totuuteen,koska he ovat saaneet nähdä maanpäällisten vanhempiensatekevän samoin.

Sen työn lisäksi, jota teemme omassa perheessämme, Nefiopetti, että ”me ponnistelemme uutterasti – – saadaksemme – –veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalankanssa”6. Meillä Myöhempien Aikojen Pyhien JeesuksenKristuksen Kirkon jäsenillä on jokaisella siunaus ja vastuu kertoaevankeliumista. Jotkut niistä, jotka tarvitsevat evankeliuminelämäänsä, eivät ole vielä kirkon jäseniä. Jotkut olivat kerranjoukossamme, mutta heidän täytyy jälleen tuntea se riemu, jotahe tunsivat ottaessaan evankeliumin vastaan aiemmassa


194

vaiheessa elämäänsä. Herra rakastaa sekä henkilöä, jolla ei olekoskaan ollut evankeliumia, että henkilöä, joka on palaamassaHänen luokseen.7 Hänelle ja meille mikään ei muuta asiaa. Se onkaikki yhtä ja samaa työtä. Taivaalliselle Isällemme, HänenPojalleen ja meille suurta on sielujen arvo, olipa heidäntilanteensa mikä tahansa.8 Taivaallisen Isämme ja HänenPoikansa työ on kaikkien Hänen lastensa ”kuolemattomuuden jaiankaikkisen elämän toteuttaminen”9 heidän tämänhetkisistäolosuhteistaan riippumatta. Meidän siunauksemme on auttaatässä suuressa työssä.

Presidentti Thomas S. Monson on selittänyt, kuinka mevoimme auttaa, kun hän sanoi: ”Meidänlähetystyökokemustemme täytyy olla tuoreita. Ei riitä, ettäjäämme vain pohtimaan aiempia kokemuksia. Jotta saisityydytystä, täytyy jatkuvasti kertoa evankeliumista luonnollisestija normaaliin tapaan.”10

Se, että kerromme evankeliumista luonnollisesti ja normaaliintapaan niille, joista välitämme ja joita rakastamme, tulee olemaanmeidän elämämme työ ja ilo. Saanen kertoa teille kahdestasellaisesta esimerkistä.

Dave Orchard varttui Salt Lake Cityssä, missä useimmathänen ystävistään olivat kirkon jäseniä. Heillä oli häneen suurivaikutus. Lisäksi hänen naapurustossaan asuvat kirkonjohtohenkilöt kutsuivat häntä jatkuvasti toimintoihin. Niintekivät myös hänen ystävänsä. Vaikka hän ei tuolloin liittynytkirkkoon, hänen lapsuus- ja nuoruusvuosiensa siunauksena olihyvien kirkkoon kuuluvien ystävien ja kirkon järjestämientoimintojen vaikutus. Kun hän lähti opiskelemaan, hän muuttipois kotoa, ja useimmat hänen ystävistään lähtivät lähetystyöhön.Hän kaipasi heidän vaikutustaan elämäänsä.

Yksi Daven lukioaikaisista ystävistä oli yhä kotona. Tämäystävä tapasi joka viikko piispansa pyrkiessään järjestämäänelämänsä ja voidakseen palvella lähetyssaarnaajana. Hänestä jaDavesta tuli asuintovereita, ja kuten olikin sekä luonnollista ettänormaalia, he puhuivat siitä, miksi Daven ystävä ei palvellutsilloin lähetyssaarnaajana ja miksi hän tapasi säännöllisestipiispaansa. Ystävä sanoi olevansa kiitollinen piispastaan jaarvostavansa tätä sekä mahdollisuutta tehdä parannuksen ja


195

palvella. Sitten hän kysyi Davelta, haluaisiko tämä tulla mukaanseuraavaan puhutteluun. Mikä kutsu! Mutta heidän ystävyytensäja olosuhteidensa johdosta se oli sekä luonnollista että normaalia.

Dave suostui ja tapasi piispan pian yksin. Se johti Davenpäätökseen tavata lähetyssaarnaajat. Hän sai todistuksen siitä,että evankeliumi on totta, ja hänen kastepäivästään sovittiin.Piispa kastoi Daven, ja vuotta myöhemmin Dave Orchard jaKatherine Evans solmivat avioliiton temppelissä. Heillä on viisiihanaa lasta. Katherine on minun pikkusiskoni. Olen ikuisestikiitollinen tälle hyvälle ystävälle, joka yhdessä hyvän piispankanssa toi Daven kirkkoon.

Puhuessaan kääntymyksestään ja lausuessaan todistuksensanäistä tapahtumista Dave esitti seuraavan kysymyksen: ”Niin,oliko se sen arvoista? Olivatko kaikki ystävien ja nuoristavastaavien johtohenkilöiden ja piispani ponnistelut kaikkinanoina vuosina sen vaivan arvoisia, että vain yksi poikakastettiin?” Viitaten Katherineen ja viiteen lapseensa hän sanoi:”No, ainakin vaimoni ja viiden lapsemme kannalta vastaus onkyllä.”

Aina kun evankeliumia viedään eteenpäin, kyse onenemmästä kuin ”vain yhdestä pojasta”. Aina kun tapahtuukääntymys tai joku palaa Herran luo, pelastuu perhe. Kun Davenja Katherinen lapset ovat varttuneet, he ovat kaikki ottaneetvastaan evankeliumin. Yksi tytär ja kaksi pojista on palvellutlähetyssaarnaajana ja yksi sai juuri kutsunsa palvella Alppiensaksankielisellä lähetyskentällä. Kaksi vanhinta ovat solmineetavioliiton temppelissä, ja nuorin on nyt lukiossa ja kaikin tavoinuskollinen. Oliko se sen arvoista? Todellakin se oli sen arvoista.

Sisar Eileen Waite osallistui samaan vaarnakonferenssiin,jossa Dave Orchard kertoi kääntymyskokemuksestaan. Hän eikyennyt koko konferenssin aikana ajattelemaan muuta kuinomaa perhettään ja etenkin sisartaan Michelleä, joka oli ollutkauan poissa kirkosta. Michelle oli eronnut ja yritti kasvattaaneljää lasta. Eileen tunsi innoitusta lähettää hänelle vanhinM. Russell Ballardin kirjoittaman kirjan Our Search for Happiness[Onnen etsintämme] sekä todistuksensa evankeliumista, ja hänteki niin. Heti seuraavalla viikolla eräs ystävä kertoi Eileenille,että hänestäkin oli tuntunut, että hänen pitäisi ottaa yhteyttä


196

Michelleen. Myös tämä ystävä kirjoitti Michellelle viestin lausuentodistuksensa ja ilmaisten rakkautensa. Eikö olekin kiinnostavaa,kuinka usein Henki toimii usean ihmisen kohdalla auttaakseenyhtä tarvitsevaa?

Aikaa kului. Michelle soitti Eileenille ja kiitti tätä kirjasta.Hän sanoi, että hän alkoi tunnistaa elämässään hengellisentyhjyyden. Eileen kertoi hänelle tietävänsä, että rauhan, jotaMichelle etsi, voisi löytää evankeliumista. Hän kertoi sisarelleenrakastavansa tätä ja haluavansa tämän olevan onnellinen.Michelle alkoi tehdä muutoksia elämässään. Pian hän tapasisuurenmoisen miehen, joka on aktiivinen kirkossa. He menivätnaimisiin, ja vuotta myöhemmin heidät sinetöitiin Ogdenintemppelissä Utahissa. Äskettäin Michellen 24-vuotias poika menikasteelle.

Michellen perheen muita jäseniä ja kaikkia muita, jotka eivätvielä tiedä, että tämä kirkko on totta, kehotan harkitsemaanrukoillen, onko kirkko totta. Antakaa perheenne ja ystävienne jalähetyssaarnaajien auttaa. Kun te tiedätte, että se on totta, ja seon, liittykää joukkoomme ottamalla sama askel omassaelämässänne.

Tämän kertomuksen loppu on vielä kirjoittamatta, muttatämä suurenmoinen nainen ja hänen perheensä ovat saaneetsiunauksia, kun häntä rakastavat ihmiset toimivat saamansakehotuksen mukaan ja kertoivat todistuksestaan luonnollisella janormaalilla tavalla ja kutsuivat häntä tulemaan takaisin.

Olen ajatellut paljon näitä kahta kokemusta. Yksi nuori mies,joka teki työtä saadakseen oman elämänsä järjestykseen, auttoitoista nuorta miestä, joka etsi totuutta. Yksi nainen kertoitodistuksestaan ja uskostaan sisarelleen, joka oli ollut poissakirkosta 20 vuotta. Jos me rukoilemme ja kysymme taivaalliseltaIsältä, ketä me voimme auttaa, ja lupaamme toimia niidenkehotusten mukaan, joita Hän antaa meille antaessaan meidäntietää, kuinka voimme auttaa, Hän vastaa rukouksiimme, jameistä tulee välineitä Hänen käsissään Hänen työnsätekemiseksi. Kun toimimme rakkaudessa Hengen antamienkehotusten mukaan, se käynnistää tapahtumia.11

Kun olette kuunnelleet näitä kokemuksia siitä, kuinkaevankeliumista on kerrottu luonnollisesti ja normaaliin tapaan


197

1.

2.

3.

4.5.6.7.8.9.

10.

11.

12.

niille, joista välitetään, monet teistä ovat kokeneet samaa kuinEileen Waite. Olette ajatelleet jotakuta, jota teidän pitäisi auttaa jajoko kutsua tulemaan takaisin tai kertoa hänelle, mitä ajatteletteJeesuksen Kristuksen evankeliumista. Kehotan teitä toimimaanviivyttelemättä tuon kehotuksen mukaan. Puhukaa ystävällennetai sukulaisellenne. Tehkää se luonnollisella ja normaalillatavalla. Antakaa hänen tuntea rakkautenne häntä ja Herraakohtaan. Lähetyssaarnaajat voivat auttaa. Minun neuvoni onsama, jonka presidentti Monson on antanut niin monta kertaatältä samalta puhujakorokkeelta: ”Älkää koskaan lykätkökehotuksen noudattamista.”12 Kun toimitte tuon kehotuksenmukaan ja teette sen rakkaudessa, näette, miten taivaallinen Isäkäyttää halukkuuttanne toimia toteuttaakseen ihmeen teidänelämässänne ja sen ihmisen elämässä, josta välitätte.13

Rakkaat veljeni ja sisareni, me voimme vahvistaa Hänenkirkkoaan ja nähdä todellista kasvua, kun teemme työtätuodaksemme evankeliumin siunaukset perheellemme ja kaikille,joita rakastamme. Tämä on taivaallisen Isämme ja HänenPoikansa työtä. Tiedän, että He elävät ja että He vastaavatrukouksiin. Kun me toimimme noiden kehotusten mukaanuskoen Heidän kykyynsä tehdä ihmeitä, niitä tapahtuu jaihmisten elämä muuttuu. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetKs. maailmanlaajuinen johtajienkoulutuskokous, 11. helmikuuta2012, lds.org.Ks. Kirkon presidenttien opetuksia:Harold B. Lee, 2000, s. 134.Ks. Boyd K. Packer, ”Pappeudenvoima kotona”, maailmanlaajuinenjohtajien koulutuskokous, 11.helmikuuta 2012, lds.org.Ks. OL 68:25–28.2. Nefi 25:23, 26.2. Nefi 25:23.Ks. Luuk. 15:4–7.Ks. OL 18:10.Moos. 1:39.”Status Report on MissionaryWork: A Conversation with ElderThomas S. Monson, Chairman ofthe Missionary Committee of the

Council of the Twelve”, Ensign,lokakuu 1977, s. 14.Ks. Thomas S. Monson, ”Tehkääinnokkaasti työtä”, Liahona,marraskuu 2004, s. 56–59;”Pelastamaan”, Liahona, heinäkuu2001, s. 57–60; ”Ovi nimeltärakkaus”, Valkeus, lokakuu 1996, s.2–7.Ks. Ann M. Dibb, ”My Father Is aProphet”, Brigham Younginyliopiston Idahon kampuksenhartaustilaisuus, 19. helmikuuta2008, byui.edu/devotionalsandspeeches;Thomas S. Monson, ”Pysykääpaikalla, johon teidät on nimitetty”,Liahona, toukokuu 2003, s. 54–57;Thomas S. Monson, ”Rauha vaan”,


198

13.

Liahona, marraskuu 2002, s. 53–56;Thomas S. Monson, ”Pappeudenvoima”, Liahona, tammikuu 2000, s.58–61; Thomas S. Monson, ”Henkitekee eläväksi”, Valkeus, heinäkuu1985, s. 61–63.Presidentti Thomas S. Monsoninlisäksi muutkin profeetat ovatopettaneet tätä samaa periaatetta.Esimerkiksi presidentti Spencer W.Kimball (1895–1985) opetti, mitentärkeää on toimia Hengen

antamien vaikutelmien mukaan,kun hän sanoi: ”Jumala huomaameidät, ja Hän valvoo meitä. Muttatavallisesti Hän täyttää tarpeemmejonkun toisen henkilön välityksellä.Siksi on tärkeää, että mepalvelemme toinen toistammevaltakunnassa.” (Kirkonpresidenttien opetuksia: Spencer W.Kimball, 2006, s. 88.)


199

Pyhänä pitäminenVanhin Paul B. Pieperseitsemänkymmenen koorumista

Pyhiä asioita tulee kohdella huolellisemmin, arvostaaenemmän ja kunnioittaa syvemmin.

Noin 1 500 vuotta ennen Kristusta Horebin vuoren rinteilläeräs paimen lähestyi palavaa pensasta. Tuo jumalallinenkohtaaminen aloitti Mooseksen muuttumisen paimenestaprofeetaksi ja hänen työnsä muuttumisen lampaidenkaitsemisesta Israelin kokoamiseksi. 1 300 vuotta myöhemminkuninkaan hovin eräs etuoikeutettu nuori pappi lumoutuikuolemaantuomitun profeetan todistuksesta. Tuo kohtaaminenoli alkuna sille, että Alma kehittyi virkamiehestä Jumalanpalvelijaksi. Lähes 2 000 vuotta myöhemmin eräs 14-vuotiaspoika meni metsikköön saadakseen vastauksen vilpittömäänkysymykseen. Lehdossa tapahtunut kohtaaminen vei JosephSmithin polulle, joka johti hänet profeetan tehtävään sekäevankeliumin palautukseen.

Mooseksen, Alman ja Joseph Smithin elämä muuttui Jumalankohtaamisen kautta. Nuo kokemukset vahvistivat heitä niin, ettähe pysyivät uskollisina Herralle ja Hänen työlleen koko elämänsäajan – lannistavasta vastustuksesta ja sitä seuraavista vaikeistakoettelemuksista huolimatta.

Meidän kokemuksemme jumalallisuudesta eivät ehkä oleyhtä suoria tai dramaattisia, eivätkä meidän haasteemme yhtäpelottavia. Kuitenkin kuten profeettojen, niin meidänkinvoimamme kestää uskollisesti riippuu siitä, että tunnustamme,muistamme ja pidämme pyhänä sen, mitä saamme ylhäältä.

Nykyään valtuus, avaimet ja toimitukset on palautettu maanpäälle. On olemassa myös pyhiä kirjoituksia ja erityisiä todistajia.Ne, jotka etsivät Jumalaa, voivat saada kasteen syntien anteeksi


200

saamiseksi ja heidät voidaan konfirmoida ”panemalla kädetheidän päällensä tulen ja Pyhän Hengen kasteen saamiseksi” (OL20:41). Saatuamme nämä kallisarvoiset palautetut lahjat meidänjumalalliset kohtaamisemme liittyvät enimmäkseen jumaluudenkolmanteen jäseneen, Pyhään Henkeen.

Henki puhuu äänellä hiljaisella ja vienollaopastaen, varjellen minua.

(”The Still Small Voice”, Children’s Songbook, s. 106.)

Taas Pyhän Hengen todistus,Mi tiedon lahjoittaa,On tullut, Isä, sieluuni,Mua puolees taivuttaa.

(”Todistus”, MAP-lauluja, 83.)

Kun etsimme vastauksia Jumalalta, tunnemme tuon hiljaisen,vienon äänen kuiskaavan hengellemme. Nämä tunteet – nämävaikutelmat – ovat niin luonnollisia ja niin hienovaraisia, ettäsaatamme jättää ne vaille huomiota tai pitää niitä järjen taiintuition tuottamina. Nämä yksilöidyt sanomat todistavatJumalan henkilökohtaisesta rakkaudesta ja huolenpidosta Hänenjokaista lastaan ja heidän omaa kuolevaisuuden tehtäväänsäkohtaan. Siitä, että mietimme päivittäin Hengeltä saamiammevaikutelmia ja kirjoitamme niitä muistiin, on kahdenlaistahyötyä. Se auttaa meitä 1) tunnistamaan henkilökohtaisetkohtaamisemme jumaluuden kanssa ja 2) säilyttämäänkertomukset niistä itsellemme ja jälkipolvillemme. Niidenkirjoittaminen muistiin on myös tapa tunnustaa muodollisestiJumalalle kiitollisuutemme, sillä ”ihminen [ei] loukkaa Jumalaamillään tavalla, eikä hänen vihansa ole syttynyt keitään muitavastaan kuin niitä, jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa”(OL 59:21).

Mitä tulee siihen, mitä me saamme Hengen kautta, Herrasanoi: ”Muistakaa, että se, mikä tulee ylhäältä, on pyhää” (OL63:64). Hänen sanansa ovat enemmän kuin muistutus, ne ovatmyös määritelmä ja selitys. Valo ja tieto taivaasta on pyhää. Se onpyhää, koska sen lähteenä on taivas.

P A U L B . P I E P E R

201

Pyhä tarkoittaa kunnioitusta ja arvostusta ansaitsevaa.Nimittämällä jotakin pyhäksi Herra ilmaisee, että se onarvokkaampi ja tärkeämpi kuin muut asiat. Pyhiä asioita tuleekohdella huolellisemmin, arvostaa enemmän ja kunnioittaasyvemmin. Pyhä on korkealla taivaallisten arvojen hierarkiassa.

Siitä, mikä on pyhää Jumalalle, tulee pyhää meille vaintahdonvapautta käyttämällä. Jokaisen täytyy päättää hyväksyä japitää pyhänä se, minkä Jumala on määritellyt pyhäksi. Hänlähettää valoa ja tietoa taivaasta. Hän kehottaa meitä ottamaansen vastaan ja pitämään sitä pyhänä.

Mutta ”kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Pyhänvastakohta on epäpyhä tai maallinen – se, mikä on ajallista taimaailmallista. Maailmallinen kilpailee jatkuvasti pyhän kanssahuomiostamme ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tietomaallisesta on välttämätöntä päivittäisessä ajallisessaelämässämme. Herra neuvoo meitä etsimään oppia ja viisautta,tutkimaan parhaita kirjoja ja oppimaan niistä sekä perehtymäänkieliin, puhetapoihin ja kansoihin (ks. OL 88:118; 90:15). Sentähden valinta asettaa pyhä maallisen yläpuolelle tarkoittaakeskinäistä tärkeysjärjestystä, ei toistensa poissulkemista. ”Onhyvä olla oppinut, jos [me kuulemme] Jumalan neuvoja” (2. Nefi9:29, kursivointi lisätty).Kussakin ihmissydämessä tapahtuvaapyhän ja maallisen

taistelua tärkeysjärjestyksestä voidaan valaista Mooseksenkokemuksella palavan pensaan äärellä. Siellä Mooses saiJehovalta pyhän tehtävänsä vapauttaa Israelin lapset orjuudesta.Mutta Mooseksen maallinen tieto Egyptin ja faraon voimasta saihänet aluksi epäilemään. Lopulta Mooses osoitti uskoa Herransanaan alistaen maallisen tietonsa siihen, mikä on pyhää, jaluottaen siihen. Tuo luottamus antoi hänelle voiman voittaaajalliset koettelemukset ja johdattaa Israelin pois Egyptistä.

Alma olisi voinut epäillä saamaansa hengellistä todistusta,jonka hän oli saanut Abinadia kuunnellessaan, kun he pääsivätNooan sotajoukkoja pakoon mutta päätyivät orjuuteen Amuloninkäsissä. Hän luotti kuitenkin siihen, mikä on pyhää, ja hänelleannettiin voimaa kestää ja paeta ajallisista koettelemuksistaan.

Mormonin kirjan käännöstyön alkuaikoina Joseph Smithilläoli samankaltainen pulmatilanne. Hän tiesi levyjen ja


202

käännöstyön pyhän luonteen. Silti Martin Harris suostuttelihänet asettamaan pyhien ohjeiden vastaisesti ensisijalleystävyyden ja raha-asioiden maailmalliset huolenaiheet.Lopputulos oli, että käännöksen käsikirjoitus katosi. Herranuhteli Josephia siitä, että tämä oli antanut ”sen, mikä [on]pyhää, jumalattomille” (OL 10:9) ja eväsi häneltä joksikin ajaksilevyt sekä kääntämisen lahjan. Kun Joseph oli jälleen asettanutasiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, pyhät asiat palautettiin ja työjatkui.

Mormonin kirjassa on lisää esimerkkejä kamppailusta asettaapyhät asiat ensimmäiselle sijalle. Siinä kerrotaan uskovista, joidenusko johdatti heidät elämän puulle nauttimaan sen pyhäähedelmää, Jumalan rakkautta. Sen jälkeen suuressa ja avarassarakennuksessa olevien pilkka sai uskovat kääntämään katseensapyhästä kohti maallista. (Ks. 1. Nefi 8:11, 24–28.) Myöhemminnefiläiset valitsivat ylpeyden ja kielsivät profetian ja ilmoituksenhengen ”pilkaten sitä, mikä oli pyhää” (Hel. 4:12). Jopa jotkutHerran syntymään liittyneiden merkkien ja ihmeidensilminnäkijät päättivät hylätä nuo taivaasta tulleet pyhätilmentymät vaihtaen ne maallisiin selityksiin (ks. 3. Nefi 2:1–3).

Kamppailu jatkuu tänä päivänä. Maalliset äänet kasvavatlukumäärältään ja voimakkuudeltaan. Ne kannustavat uskoviayhä enemmän hylkäämään uskonkäsitykset, joita maailma pitääjärjenvastaisina ja typerinä. Koska ”katselemme vielä kuinkuvastimesta, kuin arvoitusta” (1. Kor. 13:12) emmekä ”tiedäkaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17), saatamme ajoittain tunteaolevamme haavoittuvaisia ja tarvitsevamme suurempiahengellisiä vakuutteluja. Herra sanoi Oliver Cowderylle:

”Jos haluat lisätodistuksen, muistele yötä, jolloin huusitminun puoleeni sydämessäsi, jotta saisit tietää totuuden näistäasioista.

Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? Minkäsuuremman todistuksen voit saada kuin todistuksen Jumalalta?”(OL 6:22–23.)

Herra muistutti Oliveria ja meitä luottamaan jo saamiimmepyhiin henkilökohtaisiin todistuksiin, kun uskomme asetetaankyseenalaiseksi. Nämä jumalalliset kohtaamiset – kutenMooseksen, Alman ja Josephin aiemmin – ovat hengellisiä

P A U L B . P I E P E R

203

ankkureita, jotka pitävät meidät turvassa ja oikeassa kurssissakoettelemusten aikoina.

Siitä, mikä on pyhää, ei voi luopua valikoiden. Niiden, jotkapäättävät hylätä vaikkapa vain yhden pyhän asian, mielipimentyy (ks. OL 84:54), ja jos he eivät tee parannusta, heiltäotetaan sekin valo, jonka he ovat saaneet (ks. OL 1:33). Kun heilläei ole pyhyyttä ankkurinaan, he huomaavat olevansa moraalisestituuliajolla maailmallisella merellä. Sitä vastoin ne, jotka pitävätpyhiä asioita pyhinä, saavat lupauksia: ”Se, mikä on Jumalasta,on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saalisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päiväänsaakka” (OL 50:24).

Herra siunatkoon meitä niin, että aina ja kaikessatunnustamme sen, mitä olemme saaneet ylhäältä, ja muistammesen ja pidämme sitä pyhänä. Minä todistan, että kun teemmeniin, meillä on voimaa kestää koettelemukset ja voittaa aikammehaasteet. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.


204

Mitä Kristus ajatteleeminusta?Vanhin Neil L. Andersenkahdentoista apostolin koorumista

Kun te rakastatte Häntä, luotatte Häneen, uskotteHäntä ja seuraatte Häntä, niin te tunnette Hänenrakkautensa ja hyväksyntänsä.

Erään huomattavan brasilialaislehden toimittaja tutki kirkkoavalmistautuessaan kirjoittamaan merkittävää uutisartikkelia.1

Hän tarkasteli oppiamme ja vieraili lähetyssaarnaajienkoulutuskeskuksessa ja huoltotyökeskuksessa. Hän juttelikirkkoon ystävällisesti suhtautuvien ja myös vähemmänystävällisesti suhtautuvien ihmisten kanssa. Haastatellessaanminua tämä toimittaja tuntui olevan vilpittömästi ymmälläänesittäessään minulle kysymyksen: ”Miten on mahdollista, ettäjoku ei pidä teitä kristittyinä?” Tiesin, että hän viittasi kokokirkkoon, mutta ajatuksissani pidin tuota kysymystähenkilökohtaisena ja huomasin mielessäni kysyväni: ”Näkyyköminun elämässäni se rakkaus ja omistautuminen, jota tunnenVapahtajaa kohtaan?”

Jeesus kysyi fariseuksilta: ”Mitä te ajattelette Messiaasta?”2

Lopullisen arvioinnin hetken koittaessa meidän henkilökohtaistaopetuslapseuttamme eivät arvioi ystävämme eivätkävihollisemme. Sen sijaan, kuten Paavali sanoi, ”kaikki mejoudumme [Kristuksen] tuomioistuimen eteen”3. Sinä päivänämeitä jokaista koskeva tärkeä kysymys tulee kuulumaan: ”MitäKristus ajattelee minusta?”

Vaikka Jeesus rakastaa koko ihmiskuntaa, Hän viittasimoittien joihinkin ympärillään olleisiin ihmisiin sanoillatekopyhä4, typerys5 ja vääryydentekijä6. Toisia Hän nimitti

N E I L L . A N D E R S E N

205

hyväksyvästi niiksi, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan7 jajotka ovat maailman valo8. Joihinkuihin Hän viittasi paheksuennimityksillä sokaistu9 ja satoa tuottamaton10, kun taas toisia Hänkiitteli puhdassydämisiksi11 ja vanhurskautta janoaviksi12. Hänvalitteli sitä, että jotkut olivat epäuskoisia13 ja maailmaankuuluvia14, mutta toisia Hän piti valittuina15, opetuslapsina16 jaystävinä17. Ja niinpä kukin meistä kysyy: ”Mitä Kristus ajatteleeminusta?”

Presidentti Monson on kuvannut aikamme maailmaasellaiseksi, joka ”on siirtynyt hyvin kauaksi siitä, mikä onhengellistä – – [ja jossa] muutoksen tuulet pyörivätympärillämme ja yhteiskunnan moraalinen kudos jatkaahajoamista aivan silmiemme edessä”18. Tämä on aikaa, jonaepäusko ja piittaamattomuus Kristusta ja Hänen opetuksiaankohtaan kasvaa.

Näissä myrskyisissä olosuhteissa me iloitsemme siitä, ettäolemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Me näemme Herrankäden kaikkialla ympärillämme. Päämäärämme kajastaakauniina edessämme. ”Ikuinen elämä on sitä”, Jeesus rukoili,”että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonkaolet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”19 Se, että on opetuslapsinäinä kohtalon aikoina, tulee olemaan kunniakas saavutusiankaikkisuuksissa.

Sanomat, joita me olemme kuulleet tämän konferenssinaikana, ovat Herran antamia tienviittoja opetuslapseutemmetaipaleella. Kuunneltuamme kuluneiden kahden päivän aikananäitä sanomia, rukoillen samalla hengellistä ohjausta, jaopiskellessamme rukoillen näitä sanomia tulevina päivinä Herrasiunaa meitä Pyhän Hengen lahjan välityksellä tapahtuvallayksilöllisellä ohjauksella. Nämä tunteet saavat meidätkääntymään yhä enemmän kohti Jumalaa, kun teemmeparannusta, olemme kuuliaisia ja osoitamme uskoa jaluottamusta. Vapahtaja vastaa uskon innoittamiin tekoihimme.”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. MinunIsäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämmeasumaan hänen luokseen.”20

Jeesuksen kutsu ”tule sitten ja seuraa minua”21 ei koskeainoastaan niitä, jotka ovat valmiita osallistumaan hengellisiin


206

olympialaisiin. Itse asiassa opetuslapsena oleminen ei olelainkaan kilpailua, vaan se on kaikille osoitettu kutsu.Taipaleemme opetuslapsena ei ole pyrähdys juoksuradalla eikäsitä voi edes verrata pitkään maratoniin. Se on elinikäistävaellusta kohti selestisempää maailmaa.

Hänen kutsunsa on kehotus päivittäiseen toimintaan. Jeesussanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”22

”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensäja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”23 Me emme ehkä ylläparhaimpaamme joka päivä, mutta jos se on pyrkimyksemme,niin Jeesuksen pyyntö on täynnä rohkaisua ja toivoa: ”Tulkaaminun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minäannan teille levon.”24

Missä tahansa te tällä hetkellä olettekin opetuslapseudentaipaleella, niin te olette oikealla tiellä – tiellä kohti iankaikkistaelämää. Yhdessä me voimme kohottaa ja vahvistaa toinentoistamme tulevina suurina ja merkittävinä päivinä.Kohtaammepa sitten millaisia vaikeuksia tahansa, rajoittaviaheikkouksia tai mahdottomalta vaikuttavia tilanteita,uskokaamme Jumalan Poikaan, joka sanoi, että ”kaikki onmahdollista sille, joka uskoo”25.

Saanen jakaa kanssanne kaksi esimerkkiä opetuslapsenaolemisesta käytännössä. Ensimmäinen on presidentti Thomas S.Monsonin elämästä. Se on osoitus voimasta, jota onyksinkertaisessa ystävällisyydessä, sekä esimerkki Jeesuksenopetuksesta, kun Hän sanoi: ”Joka teistä on suurin, se olkoontoisten palvelija.”26

Miltei 20 vuotta sitten presidentti Monson kertoi eräässäyleiskonferenssipuheessaan 12-vuotiaasta nuoresta naisesta, jokasairasti syöpää. Hän kuvaili nuoren naisen rohkeutta ja kertoitämän ystävien hyväsydämisyydestä, kun he kipusivat Keski-Utahissa Timpanogos-vuorelle kantaen hänet sinne mukanaan.

Muutama vuosi sitten tapasin Jami Palmer Brintonin jakuulin saman kertomuksen toisesta perspektiivistä – siitänäkökulmasta, mitä presidentti Monson oli tehnyt hänenhyväkseen.

Jami tapasi presidentti Monsonin vuoden 1993 maaliskuussasaatuaan juuri edellisenä päivänä tietää, että hänen oikean


207

polvensa yläpuolella ollut kohouma johtui nopeasti etenevästäluusyövästä. Jamin isän avustamana presidentti Monson antoihänelle pappeuden siunauksen, jossa luvattiin, että ”Jeesus tuleeolemaan oikealla puolellasi ja vasemmalla puolellasikohottaakseen sinua”.

”Lähtiessäni hänen toimistostaan tuona päivänä”, Jamikertoi, ”irrotin ilmapallon, joka oli sidottuna pyörätuoliini, jaannoin sen hänelle. Siinä luki kirkkain kirjaimin: ’Sinä oletparas!’”

Presidentti Monson ei unohtanut Jamia tämän käydessä läpikemoterapiahoitoja ja leikkauksen, joka pelasti hänen jalkansa.”Presidentti Monson on esimerkki siitä, mitä on olla todellinenKristuksen opetuslapsi”, Jami sanoi. ”[Hän] kohotti minutmurheesta suureen ja pysyvään toivon tunteeseen.” Kolmevuotta heidän ensi tapaamisensa jälkeen Jami istui jälleenpresidentti Monsonin toimistossa. Heidän tapaamisensapäättyessä presidentti Monson teki jotakin, mitä Jami ei koskaanunohda. Osoittaen hänelle tyypillistä huomaavaisuuttapresidentti Monson yllätti Jamin antamalla hänelle samanilmapallon, jonka oli saanut häneltä kolme vuotta aikaisemmin.”Sinä olet paras!” luki julistus pallossa. Presidentti Monson olisäästänyt sen tietäen, että Jami palaisi hänen toimistoonsaparannuttuaan syövästä. Neljätoista vuotta presidentti Monsoninja Jamin ensi tapaamisen jälkeen presidentti Monson vihki JamiPalmerin ja Jason Brintonin avioliittoon Suolajärventemppelissä.27

Voimme oppia niin paljon presidentti Monsonin esimerkistäopetuslapsena. Hän muistuttaa usein meitä johtaviaauktoriteetteja muistamaan tämän yksinkertaisen kysymyksen:”Mitä Jeesus tekisi?”

Jeesus sanoi synagogan esimiehelle: ”Älä pelkää, vaanusko.”28 Opetuslapseus on sitä, että uskoo Häneen niin rauhanaikoina kuin myös vaikeina aikoina, joina meidän tuskaamme japelkoamme lievittää ainoastaan vakaumus siitä, että Hänrakastaa meitä ja pitää lupauksensa.

Tapasin hiljattain perheen, joka on suurenmoinen esimerkkisiitä, kuinka me uskomme Häneen. Haitin Port-au-Princesta


208

kotoisin olevat Olgan ja Soline Saintelus kertoivat minulletarinansa.

Tammikuun 12. päivänä 2010 Olgan oli töissä ja Soline oliseurakuntakeskuksessa, kun Haitiin iski tuhoisa maanjäristys.Heidän kolme lastaan – viisivuotias Gancci, kolmivuotias Angieja vuoden vanha Gansly – olivat kotona heidänkerrostaloasunnossaan erään ystävän kanssa.

Laajamittainen tuho oli levinnyt kaikkialle. Kuten muistatte,tuolloin tammikuussa Haitissa kymmenettuhannet menettiväthenkensä. Olgan ja Soline juoksivat asunnolleen niin lujaa kuinpääsivät etsimään lapsiaan. Kolmikerroksinen kerrostalo, jossaSaintelusin perhe asui, oli romahtanut.

Lapset eivät olleet päässeet romahdusta pakoon. Mitäänpelastustoimia ei kohdistettu rakennukseen, joka oli niintäydellisesti tuhoutunut.

Olgan ja Soline Saintelus olivat kumpikin palvelleetkokoaikaisina lähetyssaarnaajina, ja heidät oli vihittytemppelissä. He uskoivat Vapahtajaan ja Hänen heille antamiinsalupauksiin. Mutta siitä huolimatta heidän sydämensä olivatsärkyneet. He itkivät hillittömästi.

Olgan kertoi minulle, että synkimpänä hetkenään hän alkoirukoilla. ”Taivaallinen Isä, jos se on Sinun tahtosi, jos edes yksilapsistamme voisi olla hengissä, niin pyydän – autathan meitä.”Yhä uudelleen hän käveli rakennuksen ympäri ja rukoiliinnoitusta. Naapurit yrittivät lohduttaa häntä ja auttaa häntähyväksymään sen, että hän oli menettänyt lapsensa. Olgan jatkoikulkuaan rakennuksen raunioiden ympäri toivoen ja rukoillen.Sitten tapahtui jotakin varsin ihmeellistä. Olgan kuuli hädintuskin erottuvaa vauvan itkua. Se oli hänen vauvansa itkua.

Tuntikausia naapurit kaivoivat kiihkeästi raunioita asettaenoman henkensä alttiiksi. Yön pimeydessä pelastustyöntekijätkuulivat toisenkin äänen moukareiden ja talttojen läpitunkevanmetelin lomasta. He lakkasivat takomasta ja kuuntelivat. He eivätvoineet uskoa kuulemaansa. Se oli pienen lapsen ääni, ja tuo lapsilauloi. Viisivuotias Gancci kertoi myöhemmin tienneensä, ettähänen isänsä kuulisi hänen äänensä, jos hän laulaisi. Betoninmusertavan painon alla, joka myöhemmin johti siihen, että hänen


209

käsivartensa amputoitiin, Gancci lauloi lempilauluaan ”Oon lapsiJumalan”29.

Tuntien kuluessa pimeyden, kuoleman ja epätoivon keskellä,jota niin monet muut Jumalan kallisarvoiset pojat ja tyttäretHaitissa kokivat, Saintelusin perhe koki ihmeen. Gancci, Angie jaGansly löydettiin hengissä luhistuneen rakennuksen alta.30

Ihmeet eivät aina ole yhtä välittömiä. Toisinaan memietteliäinä pohdimme, miksi ihme, jota olemme niinvilpittömästi rukoilleet, ei tapahdu tässä ja nyt. Mutta kun meturvaamme Vapahtajaan, luvattuja ihmeitä tapahtuu. Kaikkijärjestyy, tapahtuipa se sitten tässä elämässä taikka seuraavassa.Vapahtaja julistaa: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”31

”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minäolen voittanut maailman.”32

Todistan teille, että kun te rakastatte Häntä, luotatte Häneen,uskotte Häntä ja seuraatte Häntä, niin te tunnette Hänenrakkautensa ja hyväksyntänsä. Kun te kysytte, ”Mitä Kristusajattelee minusta?”, niin te tiedätte olevanne Hänenopetuslapsiaan; te olette Hänen ystäviään. Armostaan Hän tekeepuolestanne sen, mitä itse ette pysty tekemään.

Odotamme innolla rakkaan profeettamme päätössanoja.Presidentti Thomas S. Monson asetettiin Herran JeesuksenKristuksen apostoliksi, kun minä olin 12-vuotias. Yli 48 vuodenajan siunauksenamme on ollut saada kuulla hänen todistavanJeesuksesta Kristuksesta. Minä todistan, että hän on nytvirkaiältään vanhin Vapahtajan apostoli maan päällä.

Tuntien suurta rakkautta ja ihailua niitä monia JeesuksenKristuksen opetuslapsia kohtaan, jotka eivät ole tämän kirkonjäseniä, me julistamme nöyrästi, että enkelit ovat palanneet maanpäälle meidän aikanamme. Jeesuksen Kristuksen kirkko,sellaisena kuin Hän sen muinoin perusti, on palautettu taivaanvoiman, toimitusten ja siunausten kera. Mormonin kirja on toinentodistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Todistan, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Hänkärsi ja kuoli syntiemme tähden ja nousi ylös kolmantenapäivänä. Hän on noussut kuolleista. Jonakin päivänätulevaisuudessa jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kielitunnustava, että Hän on Kristus.33 Sinä päivänä meidän


210

1.

2.3.4.5.6.7.8.9.

10.11.12.13.14.15.16.17.18.

19.20.21.22.23.24.25.26.27.

28.29.30.

31.32.33.

huolenamme ei tule olemaan kysymys: ”Pitävätkö muut minuakristittynä?” Silloin katseemme tulee olemaan kiinnittyneenäHäneen ja sielumme keskittyneenä kysymykseen: ”Mitä Kristusajattelee minusta?” Hän elää. Todistan niin Jeesuksen Kristuksennimessä. Aamen.

ViitteetKs. André Petry, ”Entre a Fé e aUrna”, Veja, 2. marraskuuta 2011, s.96.Matt. 22:42.Room. 14:10.Ks. Matt. 6:2.Ks. Matt. 23:17.Ks. Matt. 7:23.Ks. Matt. 13:38.Ks. Matt. 5:14.Ks. Matt. 15:14.Ks. Matt. 13:22.Ks. Matt. 5:8.Ks. Matt. 5:6.Ks. Matt. 17:17.Ks. Joh. 8:23.Ks. Joh. 6:70.Ks. Joh. 13:35.Ks. Joh. 15:13.”Seisokaa pyhissä paikoissa”,Liahona, marraskuu 2011, s. 83, 86.

Joh. 17:3.Joh. 14:23.Luuk. 18:22.Joh. 14:15.Luuk. 9:23.Matt. 11:28.Mark. 9:23.Matt. 23:11.Jami Brinton, kirje kirjoittajalle, 27.tammikuuta 2012.Mark. 5:36.Lasten laulukirja, s. 2–3.Keskustelusta Olgan ja SolineSaintelusin kanssa 10. helmikuuta2012; ks. myös Jennifer Samuels,”Family Reunited in Miami afterTrauma in Haiti”, Church News, 30.tammikuuta 2010, s. 6.Joh. 14:27.Joh. 16:33.Ks. Room. 14:11.


211

Päättäessämme tämänkonferenssinPresidentti Thomas S. Monson

Pohtikaa niitä totuuksia, joita olette kuulleet, jaauttakoot ne teitä tulemaan vielä paremmiksi kuinolitte – –, kun konferenssi alkoi.

Päättäessämme tätä loistavaa konferenssia sydämeni onpakahtua. Meitä on siunattu niin suuresti, kun olemmekuunnelleet puhujien neuvoja ja todistuksia. Luulen, että olettekanssani samaa mieltä siitä, että olemme tunteneet HerranHenkeä, kun sydäntämme on kosketettu ja todistustammevahvistettu.

Olemme jälleen kerran saaneet nauttia kauniista musiikista,joka on kohottanut ja rikastanut jokaista konferenssikokousta.Lausun kiitokseni kaikille, jotka ovat antaneet meidän nauttiaheidän lahjoistaan tässä suhteessa.

Esitän sydämelliset kiitokset kullekin puhujalle samoin kuinniille, jotka pitivät rukouksen kussakin kokouksessa.

Lukemattomat ihmiset tekevät työtä joko kulissien takana taimuilla vähemmän näkyvillä paikoilla jokaisessa konferenssissa.Näiden kokousten pitäminen olisi meille mahdotonta ilmanheidän apuaan. Kiitän myös heitä kaikkia.

Tiedän, että yhdytte kanssani vilpittömiin kiitoksiin niilleveljille ja sisarille, jotka on vapautettu tämän konferenssin aikana.Tulemme kaipaamaan heitä. Heidän panoksensa Herran työssäon ollut suunnaton, ja se tullaan tuntemaan tulevissasukupolvissa.


212

Olemme myös antaneet kohotetuin käsin tukemme niilleveljille ja sisarille, jotka on tämän konferenssin aikana kutsuttuuusiin tehtäviin. Toivotamme heidät tervetulleiksi ja haluammeheidän tietävän, että odotamme innolla saavamme palvellaheidän kanssaan Mestarin asialla. Heidät on kutsuttu ylhäältäsaadun innoituksen kautta.

Tämä konferenssi on ollut kuuluvuudeltaan janäkyvyydeltään ennätyksellinen, ulottuen kautta mannerten jamerien ihmisten luo kaikkialle. Vaikka olemme etäällä monistateistä, aistimme henkenne ja omistautumisenne, ja lähetämmeteille rakkautemme ja kiitollisuutemme, olittepa missä tahansa.

Kuinka siunattuja olemmekaan, veljeni ja sisareni, kun meilläon Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi elämässämme jasydämessämme. Se tarjoaa vastauksia elämän suurimpiinkysymyksiin. Se tarjoaa sisältöä, tarkoitusta ja toivoaelämäämme.

Me elämme levottomia aikoja. Vakuutan teille, ettätaivaallinen Isämme on tietoinen haasteista, joita kohtaamme.Hän rakastaa meitä jokaista ja haluaa siunata ja auttaa meitä.Kääntykäämme Hänen puoleensa rukouksessa, kuten Hänkehotti meitä sanoessaan: ”Rukoile aina, niin minä vuodatanHenkeni sinun päällesi ja suuri on oleva siunauksesi – niin, vieläsuurempi kuin jos saisit maan aarteita.”1

Rakkaat veljeni ja sisareni, olkoon kotinne täynnä rakkautta jahuomaavaisuutta sekä Herran Henkeä. Rakastakaa perhettänne.Jos teillä on erimielisyyttä tai kiistaa keskenänne, kehotan teitäsopimaan ne heti. Vapahtaja on sanonut:

”Eikä teidän keskuudessanne pidä olla kiistoja – –.Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on

kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka onkiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemäänvihaisina keskenään.

[Mutta] katso, minun oppini ei ole [tämä] – –, vaan minunoppini on, että sellaisen on loputtava.”2

Nöyränä palvelijananne toistan kuningas Benjaminin sanatkansalleen, kun hän sanoi puheessaan:

”Minä en ole käskenyt teitä – – [ajattelemaan], että minä itseolen enemmän kuin kuolevainen ihminen.


213

1.2.3.

Vaan minä olen teidän kaltaisenne, altis kaikenlaisilleruumiin ja mielen heikkouksille; kuitenkin – – Herran käsi on[valinnut minut]; ja hänen verraton voimansa on suojellut javarjellut minua palvellakseni teitä koko siitä väkevyydestä,mielestä ja voimasta, jonka Herra on suonut minulle.”3

Rakkaat veljeni ja sisareni, minä haluan koko sydämestänitehdä Jumalan tahdon ja palvella Häntä ja palvella teitä.

Kun nyt lähdemme tästä konferenssista, rukoilen taivaansiunauksia teille jokaiselle. Te, jotka olette poissa kotoa,palaattehan kotiinne turvallisesti. Pohtikaa niitä totuuksia, joitaolette kuulleet, ja auttakoot ne teitä tulemaan vielä paremmiksikuin olitte kaksi päivää sitten, kun konferenssi alkoi.

Kunnes taasen kohtaamme puolen vuoden kuluttua, pyydänHerran siunauksia päällenne ja tosiaan kaikkien meidänpäällemme, ja teen sen Hänen pyhässä nimessään, JeesuksenKristuksen, Herramme ja Vapahtajamme, nimessä. Aamen.

ViitteetOL 19:38.3. Nefi 11:28–30, kursivointi lisätty.Moosia 2:10–11.


214

Y L E I N E N N U O R T E N N A I S T E N K O K O U S | 2 4 . m a a l i s k u u t a2 0 1 2

Nouskaa ja loistakaaAnn M. Dibbtoinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa

Yksi suurenmoisimmista tavoista, millä me voimmenousta ja loistaa, on se, että noudatamme luottavaisestiJumalan käskyjä.

Minulle on etuoikeus saada olla tänä iltana teidän kanssanne.Joka tammikuu odotan innoissani uuden toimintailtojenjohtoaiheen julkistamista. Varaan kuitenkin aina hetkenarvioidakseni, olenko oppinut menneen vuoden johtoaiheenopetukset.

Kerrataanpa hetken aikaa viime vuosien johtoaiheita: ”Hyvekaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta”1, ”Minä tahdon teidänolevan lujia ja järkkymättömiä, tekevän aina runsaasti hyviätekoja”2, ”Näytä sinä [uskovista] hyvää esimerkkiä”3, ”Ole rohkeaja luja, älä pelkää äläkä lannistu”4 ja kolmastoista uskonkappale:”Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen,hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikilleihmisille.”5

Kun olemme tutkineet näitä pyhien kirjoitusten kohtia jakeskittyneet niihin koko vuoden ajan, niistä on tullut osasydäntämme, sieluamme ja todistustamme. Me toivomme, ettänoudatatte edelleen niiden ohjeita, kun keskitämme huomiommevuoden 2012 toimintailtojen johtoaiheeseen, joka on Opissa jaliitoissa.

Luvun 115 johdannossa selitetään, että elettiin vuotta 1838 jaoltiin Far Westissä Missourin osavaltiossa. Joseph Smith tekitiettäväksi Jumalan tahdon ”tuon paikan ja Herran huoneenrakentamiseen nähden”. Profeetta oli optimistinen ja toiveikas.

215

Jakeessa 5, jossa tämänvuotinen johtoaihe on, Herra ilmoittaahänelle: ”Totisesti minä sanon teille kaikille: Nouskaa ja loistakaa,jotta valonne olisi viirinä kansakunnille.”

Mitä te ajattelette, kun kuulette sanan nouskaa? Minä ajattelenteitä – kirkon suurenmoisia nuoria. Näen mielessäni, kuinka tenousette uutterasti vuoteestanne joka aamu aamuseminaariin.Näen, kuinka te uskollisesti nousette polviltanne päätettyännepäivittäiset rukouksenne. Kuvittelen, kuinka te nousetterohkeasti lausumaan todistuksenne ja puolustamaantasovaatimuksianne. Teidän sitoutumisenne evankeliumiin jahyvä esimerkkinne innoittavat minua. Monet teistä ovat joottaneet vastaan tämän kutsun nousta ja loistaa, ja teidän valonnerohkaisee muita tekemään samoin.

Yksi suurenmoisimmista tavoista, millä me voimme nousta jaloistaa, on se, että noudatamme luottavaisesti Jumalan käskyjä.Me opimme näitä käskyjä pyhistä kirjoituksista, nykyajanprofeetoilta ja kirjasen Nuorten voimaksi sivuilta. Jokaisella teistäpitäisi olla oma kirjasenne. Olen ympyröinyt omaan kirjaseenierään kunnioittamani ystävän neuvosta sanat sinulle ja teille.Tämä yksinkertainen teko muistuttaa minua siitä, että nämätasovaatimukset eivät ole ainoastaan yleisiä suuntaviivoja – neovat erityisesti minulle. Toivon, että varaatte aikaa ja ympyröittene sanat omaan kirjaseenne, luette sen kannesta kanteen jatunnette Hengen todistavan, että sen mittapuut ovat yhtä laillateille.

Jotkut teistä kokevat kenties houkutusta olla välittämättäkirjasessa Nuorten voimaksi olevista tasovaatimuksista tai hylätäne. He saattavat katsoa kirjasta ja sanoa: ”Huomaathan, äiti, etteitässä kirjassa puhuta [täydennä ajankohtaisella aiheella].” Tai hesaattavat puolustella itselleen: ”Se, mitä teen, ei ole kovinkaanpahaa. En takuulla ole niin paha kuin [lisää ystävän tai tuttavannimi].”

Presidentti Harold B. Lee on opettanut: ”Tärkein kaikistaJumalan käskyistä on se, jonka noudattamisessa teillä on enitenvaikeuksia tänä päivänä.”6 Kuningas Benjamin on selittänyt:”Minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä; silläon monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitäluetella.”7 Jos joudutte kamppailemaan pitääksenne nämä

Y L E I N E N N U O R T E N N A I S T E N K O K O U S

216

tasovaatimukset ja käskyt, kannustan teitä etsimään tukeaevankeliumista. Lukekaa pyhiä kirjoituksianne. Viettäkää aikaakirkon virallisella verkkosivustolla LDS.org löytääksennevastauksia kysymyksiinne. Keskustelkaa vanhempienne ja niidenkanssa, jotka ovat johtohenkilöitänne kirkossa, sekä niidenkanssa, jotka loistavat kirkkaasti eläessään evankeliuminmukaan. Rukoilkaa. Vuodattakaa sydämenne taivaalliselleIsällenne, joka rakastaa teitä. Käyttäkää parannuksen lahjaapäivittäin. Palvelkaa muita. Ja mikä tärkeintä, kuunnelkaa janoudattakaa Pyhän Hengen kehotuksia.

Presidentti Thomas S. Monson rohkaisee meitä kaikkia näilläsanoilla: ”Nuoret ystäväni, olkaa vahvoja. – – Te erotatte oikeanväärästä, eikä mikään naamio, olipa se kuinka vetoava tahansa,pysty muuttamaan sitä. – – Jos niin kutsutut ystävänne yllyttävätteitä tekemään jotakin sellaista, minkä tiedätte vääräksi, te oletteniitä, jotka puolustavat päättäväisesti sitä, mikä on oikein,siinäkin tapauksessa että jäisitte yksin.”8

Taivaallinen Isä ei halua meidän katsovan maailmaan janoudattavan sen alati muuttuvia suuntauksia. Hän haluaa meidänkatsovan Häneen ja noudattavan Hänen muuttumattomiaohjeitaan. Hän haluaa meidän elävän evankeliumin mukaan jajohtavan muita siihen asettamalla riman korkealle.

Pyhissä kirjoituksissa on monia soveltuvia esimerkkejä, jotkavalaisevat tätä ajatusta. Tuomarien kirjassa Vanhassatestamentissa saamme tietää Simsonista. Simsonilla olisyntyessään suuret mahdollisuudet. Hänen äidilleen oli luvattu:”Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelinvapauttamisen.”9 Mutta varttuessaan Simson halusi seurataenemmän maailman houkutuksia kuin Jumalan ohjausta. Hänteki valintoja pikemminkin, koska ne miellyttivät häntä10, kuinettä ne olisivat olleet oikein. Kun pyhissä kirjoituksissa kerrotaanSimsonin matkoista, teoista ja valinnoista, niissä on toistuvastimainintoja hänen huonoista valinnoistaan. Sen sijaan että Simsonolisi noussut ja loistanut toteuttaakseen suuret mahdollisuutensa,maailma voitti hänet, ja hän menetti Jumalalta saamansa voimansekä kärsi traagisen, varhaisen kuoleman.

Toisaalta pyhissä kirjoituksissa on esimerkki Danielista.Myös Danielilla oli syntyessään suuret mahdollisuudet. Danielin

A N N M . D I B B

217

kirjan kuudennessa luvussa sanotaan: ”Daniel osoittautuietevämmäksi kuin toiset valvojat ja satraapit, sillä hänessä olierityinen henki.”11 Kun Daniel kohtasi maailmallisia haasteita,hän ei katsonut alas maailman suuntaan – hän nousi ja katsoitaivaaseen. Sen sijaan että olisi noudattanut kuninkaanmaailmallista määräystä, ettei kenenkään pitäisi rukoilla 30päivään ketään muuta kuin kuningasta, Daniel ”meni taloonsa.Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolmekertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiittiJumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana.”12

Daniel ei pelännyt nousta ja loistaa noudattaessaan Jumalankäskyjä. Vaikka hän vietti epämukavan yön leijonien luolassapuolustaessaan sitä, mikä oli oikein, häntä suojeltiin ja siunattiinhänen kuuliaisuutensa tähden. Kun kuningas Dareios seuraavanaaamuna haki Danielin pois leijonien luolasta, hän antoimääräyksen, että jokaisen tulisi pelätä Danielin Jumalaa janoudattaa Danielin esimerkkiä uskollisuudesta. Daniel todellakinosoittaa meille, mitä tarkoittaa olla viirinä kansakunnille ja ollakoskaan madaltamatta tasovaatimuksiaan maailmanhoukutusten edessä.

Minua on siunattu siten että olen saanut kuulla monianykyajan esimerkkejä nuorista – aivan teidän kaltaisistanne –jotka eivät pelkää nousta ja loistaa ja antaa valonsa olla viirinäikätoveriensa keskuudessa. Joanna oli yksi vain kolmesta kirkonjäsenestä lukiossaan ja ainoa nuori nainen seurakunnassaan. Hänteki itselleen ja Herralle sitoumuksen, ettei puhuisi koskaanrumia. Kun Joanna sai eräässä koulutehtävässä parikseen nuorenmiehen, joka ei ollut tehnyt samaa sitoumusta, hän ei madaltanuttasovaatimuksiaan. Hän pyysi nuorta miestä ottamaan huomioonhänen arvonsa ja kunnioittamaan niitä. Ajan ja monienhienovaraisten ja vähemmän hienovaraisten muistutusten myötähänen ystävänsä muodosti uusia tapoja ja käytti siistimpää kieltä.Monet huomasivat muutoksen, myös tämän nuoren miehen isä,joka kiitti Joannaa siitä, että tällä oli ollut hyvä vaikutus hänenpoikansa elämään.13

Hoitaessani äskettäin tehtävää Filippiineillä tapasin Karenin.Karen kertoi eräästä kokemuksesta, kun hän oli lehvänsitoja jaopiskeli hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon alempaa


218

1.2.3.4.5.

6.

7.8.

korkeakoulututkintoa varten. Opettaja vaati, että jokaisenopiskelijan tuli oppia valmistamaan valikoima juomia, joitaheidän ravintoloissaan tarjottaisiin, ja maistella niitä. Joissakinniistä oli alkoholia, ja Karen tiesi, että oli vastoin Herran käskyjä,että hän maistaisi niitä. Mahdollisista vakavista seurauksistahuolimatta Karen sai rohkeutta nousta ja loistaa, eikä hänmaistanut kyseisiä juomia.

Karen selitti: ”Opettajani tuli luokseni ja kysyi minulta,miksen juonut. Hän sanoi: ’Karen, kuinka sinä pystyt erottamaanmaun ja läpäisemään tämän tärkeän oppiaineen, jos et edesmaista juomia?’ Kerroin hänelle, että olen Myöhempien AikojenPyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen emmekä me jäsenetjuo sellaista, mikä on meille vahingollista. Mitä tahansa hänminulta odottikin – vaikka se merkitsisikin hylättyä arvosanaa –ymmärtäisin sen, mutta en jättäisi elämättä henkilökohtaistenarvojeni mukaan.”

Kului viikkoja, eikä siitä päivästä mainittu enää mitään.Lukukauden lopussa Karen tiesi, että hänen kieltäytymisensämaistamasta juomia heijastuisi hänen lopulliseen arvosanaansa.Hän epäröi katsoa arvosanaansa, mutta kun hän katsoi, hänhuomasi, että oli saanut luokan korkeimman arvosanan.

Hän sanoi: ”Opin tästä kokemuksesta, että Jumala – –varmasti siunaa meitä, kun me seuraamme Häntä. Tiedän myös,että vaikka olisinkin saanut hylätyn arvosanan, en katuisi sitämitä olin tehnyt. Minä tiedän, etten milloinkaan epäonnistuHerran silmissä, kun päätän tehdä sen, minkä tiedän oikeaksi.”14

Rakkaat nuoret naiset, jokainen teistä on saanut syntyessäänsuuret mahdollisuudet. Te olette taivaallisen Isän rakkaitatyttäriä. Hän tuntee teidät, ja Hän rakastaa teitä. Hän kutsuu teitänousemaan ja loistamaan, ja Hän lupaa, että kun teette niin, Häntukee ja siunaa teitä. Rukoilen, että kukin teistä saa rohkeuttaottaa vastaan Hänen kutsunsa ja saada omakseen Hänenlupauksensa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetOL 121:45.Moosia 5:15.1. Tim. 4:12.Joos. 1:9.UK 13.

Kirkon presidenttien opetuksia:Harold B. Lee, 2000, s. 30.Moosia 4:29.”Vanhurskauden esimerkkejä”,Liahona, toukokuu 2008, s. 65.

A N N M . D I B B

219

9.10.11.12.13.

14.

Tuom. 13:5.Ks. Tuom. 14:3.Dan. 6:3.Dan. 6:11.Ks. Joanna Ehrisman, ”The Thingabout Being Mormon”, julkaisussaGoing on 15: Memoirs of Freshmen,

toim. Katilin Medlin et al., 2010, s.93–96.Henkilökohtainen kirje Ann M.Dibbille, 2012.


220

Etsikää oppia: teillä on työtehtävänäMary N. Cookensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa

Siunatkaa lapsianne ja tulevaa kotianne oppimallamahdollisimman paljon nyt.

Rakkaat nuoret naiset, kuinka rakastammekaan teitä jokaista.Näemme teidän rohkeasti nousevan ja loistavan valonamaailmassa, jossa suuret mahdollisuudet tuovat mukanaansuuria haasteita. Tämä saattaa saada teidät miettimään: ”Mitätulevaisuudella on minun varalleni?” Vakuutan teille, että kunolette hyveellisiä Jumalan tyttäriä, teidän tulevaisuutenne onkirkas! Elätte aikana, jolloin evankeliumin totuudet on palautettu,ja nämä totuudet ovat pyhissä kirjoituksissanne. Saitte PyhänHengen lahjan kasteenne yhteydessä, ja Pyhä Henki opettaa teilletotuutta ja valmistaa teitä elämän haasteisiin.

Jumala antoi teille moraalisen tahdonvapauden sekämahdollisuuden oppia ollessanne maan päällä, ja Hänellä onteille työ tehtävänä. Suorittaaksenne tämän työn teillä kullakin onvastuu pyrkiä saamaan oppia. Avain tulevaisuuteenne, ”kirkastoivon [säteenne]”1, on uudessa Nuorten voimaksi -kirjasessatasovaatimuksen ”Opiskeleminen” kohdassa sekä NuortenNaisten arvossa ”Tieto”.

”Koulutus – – avaa mahdollisuuksien ovia.”2 Kun seuraatteHerran kehotusta etsiä ”oppia vieläpä tutkimalla sekä uskonkautta”3, saatte tietoa tutkimalla ja myös lisää valoa oppiessanneuskon kautta.

Pyrkikää saamaan oppia opiskelemalla uutterasti. Teillä tuleeharvoin olemaan mahdollisuutta pyhittää niin paljon aikaaoppimiseen kuin teillä on nyt. Presidentti Gordon B. Hinckley on

M A R Y N . C O O K

221

neuvonut kirkon nuoria viisaasti: ”Opiskelutapa, jonka luottekoulunkäyntinne aikana, vaikuttaa suurelta osin elinikäiseentiedonjanoonne.”4 ”Teidän tulee hankkia niin paljon koulutustakuin suinkin pystytte. – – Uhratkaa kaikki, mitä tarvitaan,tullaksenne päteviksi tekemään [tämän] maailman työtä. – –Harjaannuttakaa mieltänne ja käsiänne, niin että teillä voi ollahyvä vaikutus, kun menette elämässänne eteenpäin.”5

Puhuessaan erityisesti naisille presidentti Thomas S. Monsonon sanonut: ”Tulevaisuus on usein tuntematon. Siksi meidänkannattaa valmistautua epävarmuuden varalle. – – Kehotan teitähankkimaan koulutuksen ja opiskelemaan hyödyllisiä taitoja,niin että olette tarpeen tullen valmiita hankkimaan elannon.”6

Nuoret naiset, seuratkaa näiden viisaiden ja innoitettujenprofeettojen neuvoja. Olkaa hyviä oppilaita. Nouskaa ja loistakaakoulussanne ahkeran työn, rehellisyyden ja nuhteettomuudenansiosta. Jos joudutte ponnistelemaan erityisen kovastikoulumenestyksenne eteen tai se lannistaa teitä, pyytäkää apuavanhemmiltanne, opettajilta ja avuliailta kirkon jäseniltä. Älkääkoskaan antako periksi!

Tehkää luettelo asioista, joita haluatte oppia, ja kertokaasitten ”koulutukseen liittyvistä [tavoitteistanne perheellenne,ystävillenne ja johtajillenne], niin että he voivat tukea jakannustaa”7 teitä. Tämä on Edistyminen-ohjelman tapa.

Olette teknologian myötä tapahtuvan tiedonsaannin nopeankasvun silminnäkijöitä. Teitä pommitetaan jatkuvasti äänin,videoin ja verkostoitumisin. Olkaa valikoivia älkääkä antakotämän tiedon tulvan häiritä teitä tai hidastaa edistymistänne.Nouskaa, nuoret naiset! Te päätätte tavoitteenne. Te päätätte, mikäpääsee mieleenne ja sydämeenne.

Osa tärkeimmästä oppimisestanne tapahtuu luokkahuoneenulkopuolella. Ympäröikää itsenne esimerkillisillä naisilla, jotkavoivat opettaa teille kodinhoidon, taiteen, musiikin,sukututkimuksen, urheilun, kirjoittamisen ja puhumisen taitoja.Tutustukaa heihin ja pyytäkää heitä opastamaan teitä. Kun oletteoppineet jotakin uutta, opettakaa se toimintaillassa tai ryhtykääitse opastajaksi muille nuorille naisille osana kunniamehiläisenvaatimuksia.


222

Suurenmoisen äitini lisäksi minulla on ollut monia opastajiaelämässäni. Opastaminen tuli minulle tutuksi ensi kertaaollessani vasta 9-vuotias. Alkeisyhdistyksen opettajani opettiminua ompelemaan ristipistoilla taulun ”Tuon evankeliuminvalon kotiini”. Se oli huoneeni seinällä teinivuosinani. Opettajaniohjasi minua, korjasi minua ja kannusti minua aina matkanvarrella. Myöhemmin tuli muita opastajia. Kaksi erinomaistaompelijaa seurakunnassani opetti minua ompelemaan. Heidänohjauksensa, kärsivällisyytensä ja kannustuksensa ansiostaosallistuin 14-vuotiaana eräällä mekolla ompelukilpailuun javoitin jopa palkinnon! Tuo prosessi lisäsi tiedonjanoani jaerinomaisuuden tavoittelua myös muilla alueilla.

Tiedon hankkiminen nyt tuottaa huikeita osinkoja sitten kunteistä tulee äitejä. ”Äidin koulutustasolla on huomattavan suurivaikutus hänen [lastensa] koulutusvalintoihin.”8 Äidin koulutusvoi pitää käsissään ”avaimia köyhyyden kierteenkatkaisemiseen”9. Naisilla, joilla on korkeampi koulutus, on”yleensä terveempiä vastasyntyneitä sekä terveempiä,itsevarmempia ja sinnikkäämpiä lapsia, jotka osoittavatkehittynyttä päättely- ja arvostelukykyä”10.

Opimme lausunnosta ”Perhe – julistus maailmalle”, että ”äition ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta”11. Koulutuksenjärjestäminen lapsillenne on osa tuota hoivaamista, ja se on pyhävelvollisuutenne. Kuten ne nuoret sotilaat, joita ”heidän äitinsäolivat opettaneet”12, te tulette olemaan tärkein opettaja, mitälapsillanne tulee koskaan olemaan, joten valitkaa opettelemanneasiat harkiten. Siunatkaa lapsianne ja tulevaa kotianne oppimallamahdollisimman paljon nyt.

Etsikää oppia uskon kautta. Me opimme uskon kautta, kunhankimme hengellistä tietoa uutterasti rukoilemalla, tutkimallapyhiä kirjoituksia ja olemalla kuuliaisia ja kun etsimme PyhänHengen johdatusta, Hänen, joka todistaa kaikesta totuudesta. Josteette oman osanne hankkiaksenne tietoa, Pyhä Henki voivalaista mieltänne. Kun pyritte pitämään itsenne kelvollisina,Pyhä Henki ohjaa teitä ja lisää valoa oppimiseenne.

Kun minä olin nuori nainen, lainasin sukset, jotka olivataivan liian pitkät, ja monot, jotka olivat aivan liian isot, jaystäväni opetti minua laskettelemaan! Lähdimme liikkeelle

M A R Y N . C O O K

223

kauniina kevätpäivänä, jolloin aurinko paistoi, lumi olitäydellistä ja taivas oli pilvetön ja sininen. Huoli jyrkistä rinteistäunohtui, kun iloitsin siitä, mitä opin. Ja vaikka kaaduin montakertaa niillä pitkillä suksilla, nousin ylös ja yritin uudelleen.Ihastuin laskettelemiseen!

Huomasin kuitenkin pian, etteivät kaikki päivät suksilla jakaikki sääolosuhteet olleet yhtä ihanteellisia. Päivinä, jollointaivas oli pilvessä, me laskettelimme niin sanotun ”lattean valon”olosuhteissa. Lattea valo syntyy, kun pilvet hajottavat auringostatulevan valon. Kun katsoo eteenpäin valkoista lunta, ei kykenehavaitsemaan syvyyseroja ja on vaikea arvioida rinteenjyrkkyyttä tai nähdä rinteessä olevia kumpareita ja töyssyjä.

Nuoret naiset, tulevaisuus saattaa näyttäytyä teillesamanlaisena kuin tuo jyrkkä rinne näyttäytyi minulle. Teistä voitoisinaan tuntua, että elätte latteassa valossa ettekä kykenenäkemään, mitä edessänne odottaa. Oppiminen uskon kauttaantaa teille itseluottamusta ja auttaa teitä suunnistamaanepävarmuuden aikojen halki.

Matteuksen evankeliumin luvussa 25 vertaus kymmenestämorsiusneidosta opettaa meille, että hengellinenvalmistautuminen on välttämätöntä ja että se täytyy saavuttaayksilöinä. Muistattehan, että kaikki kymmenen morsiusneitoa olikutsuttu saattamaan sulhasta hääjuhlaan, mutta ainoastaan viisiviisasta morsiusneitoa oli varannut öljyä lamppuihinsa.

”Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä,meidän lamppumme sammuvat.’

Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meillekaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’

Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotkaolivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovisuljettiin.”13

Saatatte ajatella, että viisi viisasta morsiusneitoa olivatitsekkäitä, kun eivät antaneet omasta öljystään, mutta se olimahdotonta. Jokaisen on valmistauduttava hengellisesti itse,pisara pisaralta, eikä sitä voi antaa muille.

Nyt on teidän aikanne ahkeroida uutterasti lisätäksennehengellistä tietoanne – pisara pisaralta – rukoilemalla, tutkimallapyhiä kirjoituksia ja olemalla kuuliaisia. Nyt on teidän aikanne


224

hankkia koulutusta – pisara pisaralta. Jokainen hyveellinen ajatusja teko lisää myös öljyä lamppuihinne tehden teistä kelvollisiasaamaan johdatusta Pyhältä Hengeltä, jumalalliseltaopettajaltamme.

Pyhä Henki opastaa teitä matkallanne täälläkuolevaisuudessa, jopa silloin kun tunnette olevanne latteassavalossa, epävarmoina siitä, mitä edessä odottaa. Teidän ei tarvitsepelätä. Kun pysytte polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään,Pyhä Henki opastaa teitä päätöksissänne ja oppimisessanne.

Todistan teille omakohtaisesta kokemuksesta, että jos etsitteoppia, paitsi tutkimalla myös uskon kautta, teitä tullaanopastamaan siinä, mitä ”Herra – – haluaa teidän tekevän ja mitäteidän täytyy tietää”14.

Sain patriarkallisen siunaukseni, kun olin nuori nainen, jaminua neuvottiin valmistautumaan hankkimalla hyvä koulutussekä oppimaan varhain elämässä niitä hyveitä, joita tarvitaankodinhoidossa ja perheen kasvattamisessa. Halusin kovasti omanperheen siunauksen, mutta tuo siunaus ei toteutunut ennen kuinolin 37-vuotias, jolloin viimein avioiduin. Aviomieheni oli jäänytleskeksi, joten sinä päivänä kun meidät sinetöitiin temppelissä,minua siunattiin kerralla niin, että sain sekä aviomiehen ettänelilapsisen perheen.

Pitkän aikaa sitä ennen oli monia päiviä, jolloin minustatuntui kuin laskettelisin latteassa valossa kysellen: ”Mitätulevaisuudella on minun varalleni?” Yritin noudattaapatriarkallisen siunaukseni kehotuksia. Opiskelin uutterastivalmistuakseni opettajaksi, ja jatkoin opintojani pätevöityäksenialakoulun rehtoriksi. Rukoilin taivaallista Isääni ja etsin PyhänHengen johdatusta. Pidin tiukasti kiinni profeettojen lupauksesta,jotka vakuuttivat minulle, että jos pysyn vilpittömänä jauskollisena, pidän liittoni, palvelen Jumalaa ja rakastan taivaanIsääni ja Herraa Jeesusta Kristusta, minulta ei evättäisi mitäänniistä iankaikkisista siunauksista, joita taivaallisella Isällä onHänen uskollisille lapsilleen.15

Tiedän, että koulutukseni valmisti minua elämään, joka onosoittautunut täysin erilaiseksi kuin olin kuvitellut mielessäniollessani nuori nainen. Luulin opiskelevani kasvatustiedettäopettaakseni oppilaita koulussa ja tulevia lapsiani, mutta en

M A R Y N . C O O K

225

1.

2.

3.4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.12.13.14.

15.

tiennyt, että Herra valmisti minua myös opettamaan englantiaMongoliassa lähetystyössä aviomieheni kanssa ja opettamaankirkon nuoria naisia kautta maailman ja opettamaanlastenlapsilleni tiedon arvoa – kaikki ihania siunauksia, joita enolisi koskaan osannut kuvitellakaan.

Minä todistan, että taivaan Isämme tuntee teidät ja rakastaateitä. Hän luottaa teihin suuresti, ja Hänellä on tehtävänä työ,jonka vain te voitte tehdä. Haluan vakuuttaa teille, että te tuletteolemaan valmiita tuohon suureen työhön, jos te etsitte oppiatutkimalla ja myös uskon kautta. Tästä todistan JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.

ViitteetGordon B. Hinckley,”Ojentakaamme auttava käsi jakohottakaamme”, Liahona,tammikuu 2002, s. 67.Nuorten voimaksi – uskollisuusJumalalle, kirjanen, 2011, s. 9.OL 88:118.Way to Be! Nine Ways to Be Happyand Make Something of Your Life,2002, s. 28.”Seek Learning”, New Era, syyskuu2007, s. 2–4.”Jos te olette valmiita, te ettepelkää”, Liahona, marraskuu 2004,s. 116.Nuorten voimaksi – uskollisuusJumalalle, s. 9.Cheryl Hanewicz ja Susan R.Madsen, ”The Influence of aMother on a Daughter’s CollegeDecision”, Utah Women and

Education Project Research Snapshots,nro 3, tammikuu 2011, s. 1.Marjorie Cortez, ”Mom’sEducation Key to Halt PovertyCycle”, Deseret News, 23. syyskuuta2011, s. A1.Olene Walker, ”More Utah WomenNeed to Finish College”, Salt LakeTribune, 30. lokakuuta 2011, s. O4.Liahona, marraskuu 2010, s. 129.Alma 56:47.Matt. 25:8–10.Henry B. Eyring, ”Education forReal Life”, Ensign, lokakuu 2002, s.18.M. Russell Ballard, ”Preparing forthe Future”, Ensign, syyskuu 2011,s. 27.


226

Nyt on aika nousta jaloistaa!Elaine S. DaltonNuorten Naisten ylijohtaja

Te Jumalan tyttäret synnyitte johtamaan.

Ikkunastani Nuorten Naisten toimistossa avautuu mahtavanäkymä Suolajärven temppelille. Näen joka päivä enkeliMoronin, joka seisoo temppelin huipulla loistavana symbolinapaitsi omasta uskostaan myös meidän uskostamme. RakastanMoronia, koska hän pysyi puhtaana ja uskollisena varsinturmeltuneessa yhteiskunnassa. Hän on minun sankarini. Hänseisoi yksin. Minusta tuntuu jotenkin, että hän seisoo temppelinhuipulla tänä päivänä ja kehottaa meitä olemaan rohkeita,muistamaan, keitä me olemme, ja olemaan kelvollisia astumaanpyhään temppeliin – ”nousemaan ja loistamaan”1, seisomaanmaailman hälinän yläpuolella ja, kuten Jesaja profetoi,”[nousemaan] Herran vuorelle”2 – pyhään temppeliin.

Täällä on tänään koolla Herran valittuja tyttäriä. Kokomaailmassa ei ole vaikutusvaltaisempaa joukkoa, joka puolustaatotuutta ja vanhurskautta, kuin Myöhempien Aikojen PyhienJeesuksen Kristuksen Kirkon nuoret naiset ja naiset. Näen teidänjaloutenne ja olen tietoinen teidän jumalallisesta identiteetistänneja päämäärästänne. Te kunnostauduitte kuolevaisuuttaedeltävässä elämässä. Teidän sukulinjaanne kuuluu liittoja jalupauksia. Te olette perineet uskollisten patriarkkojen,Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin, hengelliset ominaisuudet. EräsJumalan profeetta sanoi kerran jokaisesta teistä, jotka olette täällätänään, että te olette tulevaisuuden ”kirkkaasti loistava toivonaihe”3. Olen samaa mieltä! Teidän valonne loistaa kirkkaanavarsin haasteellisessa maailmassa. Nämä ovat todellakin ”aikoja,

E L A I N E S . D A L T O N

227

jotka eivät unohdu milloinkaan”4. Tämä on teidän aikaanne, ja nyton aika nuorten naisten kaikkialla nousta ja loistaa, ”jotta valonneolisi viirinä kansakunnille”5.

”Viiri on korkeiden ihanteiden vertauskuva”.6 Meidän tuleeolla pyhyyden viirinä, jonka koko maailma näkee! Uuteentarkistettuun Nuorten voimaksi -kirjaseen sisältyvät paitsi tarkattasovaatimukset noudatettavaksi elämässä myös luvatutsiunaukset, jos teette niin. Tässä tärkeässä kirjasessa olevat sanatovat mittapuita maailmaa varten, ja eläminen näidentasovaatimusten mukaan auttaa teitä tietämään, mitä tehdä, jottateistä tulisi enemmän Vapahtajan kaltaisia ja jotta olisitteonnellisia yhä pimenevämmässä maailmassa. Eläminen tämänkirjan tasovaatimusten mukaan auttaa teitä olemaan kelvollisiaPyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen. Maailmassa, jossa teelätte, tarvitsette tuota kumppanuutta tehdessänne tärkeitäpäätöksiä, jotka määrittävät suurelta osin tulevan menestyksenneja onnenne. Näiden tasovaatimusten mukainen elämä auttaa teitäjokaista olemaan kelvollinen astumaan Herran pyhiintemppeleihin ja saamaan siellä ne siunaukset ja sen voiman, jotkaodottavat teitä, kun teette pyhiä liittoja ja pidätte ne.7

Kun tyttäremme Emi oli pikkutyttö, hän seuraili mielelläänjokaista liikettäni, kun valmistauduin lähtemään kirkkoon.Katseltuaan toimiani hän kampasi hiuksensa ja puki päälleenmekon, ja sitten hän aina pyysi minua laittamaan vähän ”kiiltoa”.Se ”kiilto”, josta hän puhui, oli paksua ihovoidetta, jota käytinryppyjen ehkäisyyn. Pyynnön mukaisesti laitoin sitä Eminposkille ja huulille, ja sitten hän hymyili ja sanoi: ”Nyt me ollaanvalmiita lähtemään!” Emi ei ymmärtänyt, että hänellä oli”kiiltoa” jo valmiiksi. Hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oliniin puhdas ja viaton ja hyvä. Hänellä oli Henki kanssaan, ja senäkyi.

Toivon, että jokainen nuori nainen, joka on täällä tänään,tietäisi ja ymmärtäisi, että hänen kauneutensa – ”kiiltonsa” – eitule meikistä, ihovoiteista tai viimeisimmästä vaate- taihiusmuodista. Se tulee omasta henkilökohtaisestapuhtaudestanne. Kun elätte tasovaatimusten mukaan ja olettekelvollisia Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen, teillä voiolla voimallinen vaikutus maailmaan. Teidän esimerkkinne,


228

teidän silmienne valo, tekee vaikutuksen muihin, jotka näkevätteidän ”kiiltonne”, ja he haluavat olla samanlaisia kuin te. Mistäte saatte tämän valon? Herra on se valo, ”ja Henki valaisee kauttamaailman jokaisen ihmisen, joka kuulee Hengen ääntä”8.Jumalallinen valo tulee silmiinne ja kasvoillenne, kun pääsettelähemmäksi taivaallista Isäänne ja Hänen Poikaansa JeesustaKristusta. Sillä tavalla saamme sitä ”kiiltoa”! Ja sitä paitsi, kutente kaikki voitte nähdä, se ”kiiltävä voide” ei oikeastaan edesauttanut ryppyihini!

Kutsu ”nousta ja loistaa” kehottaa teitä jokaista johtamaanmaailmaa mahtavan asian puolesta – kohottamaan viirin – jajohtamaan tätä sukupolvea hyveellisyydessä, puhtaudessa jatemppelikelpoisuudessa. Jos haluatte muuttaa maailmaa, teidäntäytyy erottua maailmasta. Toistan presidentti Joseph F. Smithinsanoja, jotka hän sanoi oman aikansa naisille: ”Teidän ei olemäärä olla maailman [nuorten] naisten johdettavissa. Teidän onmäärä johtaa maailman [nuoria] naisia kaikessa, mikä on – –puhdistavaa ihmislapsille.”9 Nuo sanat vaikuttavat tosilta tänäpäivänä. Te Jumalan tyttäret synnyitte johtamaan.

Maailmassa, jossa elämme, teidän kykynne johtaa edellyttääPyhän Hengen ohjausta ja jatkuvaa kumppanuutta. Hän kertooteille ”kaiken, mitä teidän tulee tehdä”10, kun ymmärrätte Hänenopastustaan ja kuiskauksiaan ja luotatte niihin. Ja koska PyhäHenki ei asu epäpyhissä temppeleissä, jokaisen meistä täytyytutkia tapojamme ja sydäntämme. Jokaisen meistä täytyymuuttaa jotakin – tehdä parannusta. Kuten kuningas Lamonin isäsanoi Mormonin kirjassa: ”Minä luovun kaikista synneistänitunteakseni sinut.”11 Olemmeko me, te ja minä, halukkaitatekemään samoin?

Eräs joukko nuoria Queen Creekissä Arizonassa päätti”nousta ja loistaa” ja johtaa paikkakuntansa nuoria elämäänniiden tasovaatimusten mukaan, jotka on esitetty kirjasessaNuorten voimaksi. Jokainen kirjoitti päiväkirjaansa jotakin, minkätunsi estävän häntä edistymästä, tai jotakin, minkä halusimuuttaa elämässään. Sitten he kirjaimellisesti kaivoivat kuopan.He kokoontuivat yhteen, repivät irti kyseiset päiväkirjan sivut jaheittivät ne maassa olevaan kuoppaan, aivan kuin Ammoninkansa Mormonin kirjassa teki aseilleen.12 Sitten he hautasivat nuo


229

sivut, ja sinä päivänä kukin heistä sitoutui muuttumaan. Hetekivät parannuksen. He päättivät nousta!

Onko teillä elämässänne jotakin, mikä teidän täytyy muuttaa?Te pystytte siihen. Te pystytte tekemään parannuksen Vapahtajanäärettömän sovitusuhrin ansiosta. Hän teki mahdolliseksi sen,että te ja minä voimme muuttua, tulla jälleen puhtaiksi jatahrattomiksi ja tulla Hänen kaltaisikseen. Ja Hän on luvannut,että kun teemme sen, Hän ei enää muista meidän syntejämmeeikä virheitämme.13

Joskus voi tuntua miltei mahdottomalta jatkaa loistamista. Tekohtaatte hyvin monia haasteita, jotka saattavat peittää näkyvistäkaiken valon lähteen, joka on Vapahtaja. Joskus tie on vaikea, jajoskus voi jopa tuntua siltä, että valo on sankan sumun peitossa.Niin tapahtui erään Florence Chadwick -nimisen nuoren naisenelämässä. Florence oli kymmenvuotiaana huomannut olevansataitava uimari. Hän ui Englannin kanaalin poikki 13 tunnin ja 20minuutin ennätysajassa. Florence nautti haasteista, jamyöhemmin hän yritti uida Kalifornian rantaviivan ja Catalina-saaren välisen matkan – noin 34 kilometriä. Tällä uintimatkallahän uupui uituaan 15 tuntia. Tuli sankka sumu, joka peittirantaviivan näkyvistä. Florencen äiti ajoi veneessä hänenvierellään, ja hän sanoi äidilleen, ettei uskonut pääsevänsä perille.Hänen äitinsä ja valmentajansa kannustivat häntä jatkamaan,mutta hän näki vain sumun. Hän lakkasi uimasta, muttanoustuaan veneeseen hän huomasi lopettaneensa vainpuolentoista kilometrin päässä rantaviivasta. Myöhemmin kunhäntä haastateltiin ja häneltä kysyttiin, miksi hän oli lakannutuimasta, hän tunnusti, ettei se johtunut veden kylmyydestä eikämatkan pituudesta. Hän sanoi: ”Sumu päihitti minut.”14

Hän yritti taas samaa uintimatkaa myöhemmin, ja jälleenkerran nousi sankka sumu. Mutta tällä kertaa hän jatkoimatkaansa, kunnes onnistui saavuttamaan rantaviivan. Tälläkertaa, kun häneltä kysyttiin, mikä muutti tilanteen, hän sanoi,että uidessaan sakean sumun läpi ja koko uintimatkansa ajan hänajatteli mielessään rantaviivaa.15

Florence Chadwickin tavoitteena oli rantaviiva. Kullekinmeistä tavoitteena on temppeli. Nuoret naiset, pysykääkeskittyneinä. Älkää päästäkö tavoitteitanne näkyvistänne. Älkää


230

antako moraalittomuuden saasteen sankan sumun ja maailmanlannistavien äänien estää teitä saavuttamasta tavoitteitanne,elämästä tasovaatimusten mukaan, nauttimasta Pyhän Hengenkumppanuudesta ja olemasta kelvollisia astumaan pyhiintemppeleihin. Pitäkää sydämessänne ja mielessänne aina näkymätemppelistä, Vapahtajan pyhästä huoneesta.

Useita viikkoja sitten seisoin Renon temppelin selestisessähuoneessa Nevadassa. Siihen huoneeseen virtasi kirkasta valoa,jota kristallikruunu korosti entisestään. Valo heijastui senlukuisista hiotuista särmistä joka puolelle kaikissa sateenkaarenväreissä hohtavina valoläikkinä. Henkeäni salpasi, kunymmärsin, että Vapahtaja on ”maailman valo ja elämä”16, ettäjuuri Hänen valoaan meidän täytyy pitää koholla ja heijastaa. Meolemme niitä pieniä kristalleja, jotka heijastavat Hänen valoaan,ja tehdäksemme niin meidän täytyy olla puhtaita ja vaillamaailman pölyä. Kun seisoin temppelissä tuona päivänä, kuulinjälleen mielessäni Moronin kehotuksen meille – Siionin tyttärille:”Herää ja nouse tomusta.”17 ”Ja [ole] koskematta pahaan lahjaantai siihen, mikä on epäpuhdasta.”18 ”Herää ja nouse – – japukeudu kauniisiin vaatteisiisi, oi tytär Siion – –, jottaiankaikkisen Isän liitot, jotka hän on tehnyt sinun kanssasi, oiIsraelin huone, toteutuisivat.”19

Temppelin luvatut siunaukset ulottuvat paitsi teihin myöskaikkiin sukupolviin. Kun teette temppelistä tavoitteenne, teidänhyvää tekevä vaikutuksenne ulottuu tämän ajan ja paikan yli, jasiitä työstä, jota teette edellänne menneiden puolesta, tuleeprofetian täyttymys!

Viime yleiskonferenssissa kuuntelin innoissani vanhinDavid A. Bednarin kehottavan teitä jokaista osallistumaan omansukunne tutkimiseen ja temppelityöhön niiden puolesta, jotkaovat kuolleet vailla Jeesuksen Kristuksen palautetunevankeliumin siunauksia.20 Kun hän esitti teille tuon kutsun,sydämeni hypähti rinnassani. Luemme Opista ja liitoista, että oli”muita oivallisia henkiä, jotka oli varattu tulemaan maailmaanaikojen täyttyessä, jotta he olisivat mukana laskemassa suurenmyöhempien aikojen työn perustuksia, mukaan luettuinatemppelien rakentaminen ja toimitusten suorittaminenkuolleiden lunastamiseksi niissä”21. Tämä on teidän aikaanne, ja


231

1.2.3.

4.

5.6.

7.8.9.

10.11.12.

13.14.

15.

16.17.18.

teidän työnne on alkanut! Nyt on aika olla kelvollinen saamaantemppelisuositus ja hankkia se. Kun teette tätä työtä, teistä tuleepelastajia Siionin vuorella.22

Vanhin Russell M. Nelson on sanonut teistä: ”Kirkon nuortennaisten vaikutus on kuin nukkuva jättiläinen. Se herää, nousee jainnoittaa mahtavana voimana maailman ihmisiävanhurskauteen.”23 Nuoret naiset, nouskaa ja ottakaa paikkanneniissä kunniakkaissa tapahtumissa, jotka tulevat muovaamaanomaa tulevaisuuttanne ja maailman tulevaisuutta. Aika on nyt!

”Laella kukkulan kas lippu hulmuaa, ja katseet maailman josiihen kohoaa.”24 Nuoret naiset, te olette se lippu! Olkaahyveellisiä ja puhtaita, etsikää Pyhän Hengen kumppanuutta,haudatkaa syntinne ja rikkomuksenne, pysykää keskittyneinäälkääkä antako moraalittomuuden saasteen sumun peittäätavoitteitanne näkyvistä. Olkaa kelvollisia menemään temppeliinnyt. Laittakaa itseenne ”kiiltoa”! Todistan koko sydämestäni, ettäJumala elää ja että Hän valaisee elämämme, kun pääsemmelähelle Hänen rakasta Poikaansa – Vapahtajaamme JeesustaKristusta. Ja rukoilen, että Moronin tavoin mekin nousemme jaloistamme, jotta valomme olisi viirinä kansakunnille!25 JeesuksenKristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

ViitteetOL 115:5.Jes. 2:3; 2. Nefi 12:3.Gordon B. Hinckley, ”Voimakas jajärkkymätön tuki”,Maailmanlaajuinen johtajienkoulutuskokous, 10. tammikuuta2004, s. 20.Oliver Cowdery kohdassa JS H 71,viite.OL 115:5.Ezra Taft Benson, ”Vahvistavaarnasi”, Valkeus, elokuu 1991, s.4.Ks. OL 109:22.OL 84:46.Kirkon presidenttien opetuksia:Joseph F. Smith, 1999, s. 184.2. Nefi 32:5.Alma 22:18, kursivointi lisätty.Ks. Alma 24:17.

Ks. OL 58:42.Ks. Sterling W. Sill julkaisussaConference Report, huhtikuu 1955,s. 117.Ks. Randy Alcom, ”FlorenceChadwick and the Fog”, epm.org/resources/2010/Jan/21/florence-chadwick-and-fog. Ks. myös”Florence Chadwick”, julkaisussaEncyclopedia of World Biography, osa19, 2004, s. 64–66; ”NavigationInformation” ja ”Swim Successes”,Catalina Channel SwimmingFederation, swimcatalina.com,haettu 27. maaliskuuta 2012.Florence Chadwickista on olemassalisää erilaisia kertomuksia.3. Nefi 9:18.Moroni 10:31.Moroni 10:30.


232

19.20.

21.22.

23.

24.25.

Moroni 10:31.Ks. ”Lasten sydämet kääntyvät”,Liahona, marraskuu 2011, s. 24–27.OL 138:53–54.Ks. Ob. 21; OL 103:9; ja Kirkonpresidenttien opetuksia: Joseph Smith,2007, s. 491–500.

”Daughters of Zion”, New EraYoung Women Special Issue,marraskuu 1985, s. 9.”Laella kukkulan”, MAP-lauluja, 4.Ks. OL 115:5.


233

Uskokaa, olkaa kuuliaisiaja kestäkääPresidentti Thomas S. Monson

Uskokaa, että on äärimmäisen tärkeää pysyä vahvanaja uskollisena evankeliumin totuuksille. Todistan, ettänäin on!

Rakkaat nuoret sisareni, tämä vastuullinen tehtävä puhuateille tekee minut nöyräksi. Rukoilen Jumalalta apua, että minuttehtäisiin tämän tilaisuuden vertaiseksi.

Vain 20 vuotta sitten te ette olleet edes aloittaneet matkaanneläpi kuolevaisuuden. Olitte yhä taivaallisessa kodissanne. Olittesiellä niiden parissa, jotka rakastivat teitä ja kantoivat huoltateidän iankaikkisesta hyvinvoinnistanne. Lopulta elämä maanpäällä kävi välttämättömäksi teidän edistymisellenne.Epäilemättä lausuttiin jäähyväisiä ja ilmaistiin luottamusta. Tesaitte ruumiin ja teistä tuli kuolevaisia, ja te jouduitte eroontaivaallisen Isänne edestä.

Täällä maan päällä teitä odotti kuitenkin riemukasvastaanotto. Nuo ensimmäiset vuodet olivat kallisarvoisia,ainutlaatuisia vuosia. Saatanalla ei ollut mitään valtaa kiusatateitä, sillä teistä ei ollut vielä tullut vastuullisia. Te olitteviattomia Jumalan edessä.

Pian siirryitte siihen vaiheeseen, jota jotkut nimittävätkamalaksi teini-iäksi. Minä puhun mieluummin upeasta teini-iästä. Millainen mahdollisuuksien aika, kasvun kausi,kehittymisen ajanjakso – jota leimaa tiedon karttuminen jatotuuden etsintä.


234

Kukaan ei ole kuvannut teini-ikää helpoksi. Ne ovat useinepävarmuuden vuosia, jolloin teistä tuntuu, ettette täytäodotuksia, jolloin yritätte löytää paikkanne ikätovereidennejoukossa ja yritätte kuulua joukkoon. Se on aikaa, jolloin teistä ontulossa itsenäisempiä – ja jolloin kenties haluatte enemmänvapautta kuin vanhempanne ovat halukkaita teille vielä nytantamaan. Ne ovat myös tärkeimpiä vuosia, jolloin Saatanaviekoittelee teitä ja tekee parhaansa houkutellakseen teidät poispolulta, joka johtaa teidät takaisin siihen taivaalliseen kotiin, jostaolette tulleet, ja takaisin rakkaidenne luo siellä ja takaisintaivaallisen Isänne luo.

Teidän ympärillänne oleva maailma ei ole varustautunutantamaan apua, jota tarvitsette selviytyäksenne tästä useinvaarallisesta matkasta. Hyvin monet ihmiset nykypäivänyhteiskunnassamme näyttävät luisuneen turvallisiltakiinnityspaikoilta ja ajautuneen pois rauhan satamasta.

Sallivuus, moraalittomuus, pornografia, huumeet,ikätoverien painostuksen voima – kaikki nämä ja muut asiat –saavat monet heittelehtimään synnin merellä ja murskautumaanhukattujen mahdollisuuksien, menetettyjen siunausten jasärkyneiden unelmien teräviin karikkoihin.

Onko olemassa tietä turvaan? Onko olemassa pakotietäuhkaavalta tuholta? Vastaus on raikuva kyllä! Neuvon teitäkatsomaan kohti Herran majakkaa. Olen sanonut tämän aiemminja sanon sen jälleen: ei niin sankkaa sumua, ei niin pimeää yötä, einiin ankaraa myrskyä, ei niin eksynyttä merimiestä, etteiköHerran majakka pystyisi pelastamaan. Se viitoittaa väylänelämän myrskyjen halki. Se kutsuu: ”Tämä on tie turvaan. Tämä ontie kotiin.” Se lähettää valomerkkejä, jotka on helppo nähdä jajotka eivät koskaan petä. Jos seuraatte niitä merkkejä, neopastavat teidät takaisin taivaalliseen kotiinne.

Haluan tänä iltana puhua teille kolmesta keskeisestä Herranmajakan lähettämästä merkistä, jotka auttavat teitä palaamaansen Isän luo, joka innokkaana odottaa teidän voitokastakotiinpaluutanne. Nämä kolme merkkiä ovat uskokaa, olkaakuuliaisia ja kestäkää.

Ensimmäiseksi mainitsen merkin, joka on perusluonteinen javälttämätön: uskokaa. Uskokaa, että te olette taivaallisen Isän


235

tyttäriä, että Hän rakastaa teitä ja että te olette täällä loistavaatarkoitusta varten – saadaksenne iankaikkisen pelastuksenne.Uskokaa, että on äärimmäisen tärkeää pysyä vahvana jauskollisena evankeliumin totuuksille. Todistan, että näin on!

Nuoret ystäväni, uskokaa niihin sanoihin, jotka lausutte jokaviikko toistaessanne Nuorten Naisten johtoaiheen. Miettikääniiden sanojen merkitystä. Niihin sisältyy totuus. Pyrkikää ainaelämään niissä esitettyjen arvojen mukaan. Uskokaa, kutenjohtoaiheessanne sanotaan, että jos hyväksytte nämä arvot jatoimitte niiden mukaan, te valmistaudutte vahvistamaankotianne ja perhettänne, tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne,saamaan temppelitoimitukset ja lopulta pääsemään osallisiksikorotuksen siunauksista. Nämä ovat ihania evankeliumintotuuksia, ja niitä noudattamalla te olette onnellisempia kokotämän elämän ajan ja sen jälkeen kuin olette, jos ette piittaa niistä.

Useimmille teistä on opetettu evankeliumin totuuksia siitäasti kun olitte aivan pieniä. Rakastavat vanhemmat ja huolehtivatopettajat ovat opettaneet teitä. Ne totuudet, joita he ovatkertoneet teille, ovat auttaneet teitä saamaan todistuksen. Teolette uskoneet, mitä teille on opetettu. Vaikka tämä todistus voijatkuvasti saada hengellistä ravintoa ja kasvaa, kun tutkitte, kunrukoilette johdatusta ja kun osallistutte kirkon kokouksiinne jokaviikko, niin tämän todistuksen pitäminen elävänä riippuu teistä.Saatana yrittää kaikin voimin tuhota sen. Teidän tulee ravitatodistustanne koko elämänne ajan. Aivan kuten kirkkaastipalavan nuotion liekit, teidänkin todistuksenne – ellei sitä ravitajatkuvasti – riutuu hehkuvaksi hiillokseksi ja sitten kylmeneetäysin. Ette saa antaa niin tapahtua.

Kun teillä on sunnuntaikokouksiinne ja viikkotoimintoihinneosallistumisen lisäksi mahdollisuus osallistua seminaariin – jokoaamuseminaariin tai vapaatuntiseminaariin – hyödyntäkää setilaisuus. Monet teistä osallistuvat nykyään seminaariin. Kutenkaikissa elämän asioissa, suuri osa siitä, mitä saatteseminaarikokemuksestanne, riippuu teidän asenteestanne jahalukkuudestanne saada opetusta. Olkoon asenteenanne nöyryysja halu oppia. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä mahdollisuudesta,joka minulla oli teini-ikäisenä osallistua aamuseminaariin, koska


236

sillä oli ehdottoman tärkeä vaikutus minun kehitykselleni jatodistukseni kehittymiselle. Seminaari voi muuttaa elämän.

Joitakin vuosia sitten kuuluin erään hallituksen johtokuntaan,jossa oli eräs hieno mies, joka oli saavuttanut suurta menestystäelämässä. Hänen nuhteettomuutensa ja uskollisuutensa kirkkoakohtaan teki minuun vaikutuksen. Sain kuulla, että hän olisaanut todistuksen ja liittynyt kirkkoon seminaarin ansiosta. Kunhän meni naimisiin, hänen vaimonsa oli ollut koko ikänsä kirkonjäsen. Hän itse ei kuulunut mihinkään kirkkoon. Vaikka vaimovuosien varrella kuinka yritti, miestä ei näyttänyt millään tavoinkiinnostavan kirkossa käyminen vaimonsa ja lastensa kanssa. Jasitten hän alkoi kuljettaa kahta tytärtään aamuseminaariin. Hänjäi aina autoon tyttöjen ollessa seminaariluokassaan, ja sitten hänvei heidät kouluun. Eräänä päivänä satoi, ja toinen hänentyttäristään sanoi: ”Tule sisään, isä. Voit istua käytävässä.” Hänotti kutsun vastaan. Luokkaan johtava ovi oli auki, ja hän alkoikuunnella. Hänen sydämensä liikuttui. Koko sen jäljellä olevankouluvuoden ajan hän osallistui seminaariin tyttäriensä kanssa,mikä johti lopulta hänen jäsenyyteensä ja elinikäiseenaktiivisuuteen kirkossa. Antakaa seminaarin omalta osaltaanrakentaa ja vahvistaa todistustanne.

Tulee aikoja, jolloin kohtaatte haasteita, jotka saattaisivatvaarantaa todistuksenne, tai saatatte laiminlyödä sitätavoitellessanne muita mielenkiinnon kohteita. Pyydän teitäpitämään todistuksenne vahvana. Teidän – ja yksin teidän –vastuunanne on pitää sen liekki kirkkaasti palamassa. Se vaatiiponnistelua, mutta sitä ponnistelua te ette ikinä tule katumaan.Mieleeni muistuvat Julie de Azevedo Hanksin kirjoittamanlaulun sanat. Viitaten todistukseensa hän kirjoitti:

Läpi muutosten tuultenTuskan saartamanaVarjelen sitä hengelläniTarvitsen sen lämpöä – tarvitsen sen valoaVaikka myrsky raivoaaSuojaan sitä sateeltaPysynLiekin vartijana.1


237

Kehotan teitä uskomaan ja sitten pitämään todistuksenneliekin kirkkaasti palamassa, tulipa mitä tahansa.

Seuraavaksi, nuoret naiset, kehotan teitä olemaan kuuliaisia.Olkaa kuuliaisia vanhemmillenne. Olkaa kuuliaisia Jumalanlaeille. Ne on antanut meille rakastava taivaallinen Isä. Josnoudatamme niitä, elämämme on antoisampaa,yksinkertaisempaa. Haasteemme ja vaikeutemme ovathelpompia kestää. Saamme Herran lupaamat siunaukset. Hän onsanonut: ”Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä; ja alttiit jakuuliaiset saavat syödä Siionin maan hyvyyttä näinä viimeisinäaikoina.”2

Teillä on elettävänä vain yksi elämä. Pitäkää se niin vapaanaongelmista kuin vain pystytte. Teitä houkutellaan – toisinaanhoukuttelijoita ovat ne, joita olette luulleet ystäviksi.

Joitakin vuosia sitten puhuin erään Ruusutyttöjen neuvojankanssa, joka kertoi minulle kokemuksesta erään luokkansanuoren naisen kanssa. Tätä nuorta naista oli houkuteltu kertatoisensa jälkeen lähtemään totuuden polulta ja kulkemaan synninkiertotietä. Muutamien koulutoveriensa jatkuvan taivuttelunjälkeen hän oli viimein suostunut lähtemään sellaisellekiertotielle. Suunnitelma oli valmiina: hän kertoisivanhemmilleen menevänsä Nuorten Naisten toimintailtaan. Hänaikoi kuitenkin jäädä sinne vain siksi aikaa, kunnes hänenystävänsä ja näiden treffikaverit tulisivat hakemaan häntä. Sittenhe menisivät juhliin, joissa käytettäisiin alkoholia jakäyttäydyttäisiin täysin vastoin kaikkea sitä, minkä tämä nuorinainen tiesi oikeaksi.

Opettaja oli rukoillut innoitusta auttaakseen kaikkia tyttöjäänmutta varsinkin tätä tiettyä nuorta naista, joka näytti olevan niinepävarma sitoutumisestaan evankeliumiin. Opettaja oli tuntenutsinä iltana innoitusta jättää sen, mitä hän oli aiemminsuunnitellut, ja puhua tytöille pysymisestä siveellisesti puhtaana.Kun hän alkoi kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan, tämänuori nainen vilkuili usein kelloaan varmistuakseen, etteimyöhästyisi tapaamisestaan ystäviensä kanssa. Keskustelunedetessä nuoren naisen sydän kuitenkin liikuttui, hänenomatuntonsa heräsi ja hänen päättäväisyytensä voimistui. Kunhetki koitti, hän ei piitannut auton äänitorven toistuvista


238

tuuttauksista, jotka kutsuivat häntä. Hän pysyi koko illanopettajansa ja toisten luokkaan kuuluvien tyttöjen seurassa.Kiusaus poiketa Jumalan hyväksymältä tieltä oli torjuttu.Saatanan toimet oli tehty tyhjiksi. Nuori nainen jäi muidenpoistuttua kiittämään opettajaansa oppiaiheesta ja kertomaantälle, kuinka oppiaihe oli auttanut häntä välttämään sen, milläolisi voinut olla järkyttävät seuraukset. Opettajan rukoukseen olivastattu.

Olen sittemmin saanut kuulla, että koska tämä nuori nainenoli päättänyt olla menemättä sinä iltana ystäviensä kanssa –koulun joidenkuiden suosituimpien tyttöjen ja poikien kanssa –nämä alkoivat karttaa häntä ja monien kuukausien ajan hänellä eiollut koulussa lainkaan ystäviä. He eivät voineet hyväksyä sitä,ettei hän ollut halukas tekemään samaa, mitä he tekivät. Se oliäärimmäisen vaikeaa ja yksinäistä aikaa hänelle, mutta hän pysyilujana ja sai lopulta ystäviä, joilla oli samat tasovaatimukset kuinhänellä. Nyt useita vuosia myöhemmin hän on solminuttemppeliavioliiton ja saanut neljä kaunista lasta. Kuinka erilaistahänen elämänsä olisi voinut olla. Päätöksemme ratkaisevatkohtalomme.

Kallisarvoiset nuoret naiset, antakaa jokaisen pohtimannepäätöksen läpäistä tämä testi: ”Mitä siitä aiheutuu minulle? Mitähyötyä siitä on minulle?” Ja antakaa käyttäytymissääntöjenne ollakorostamatta kysymystä ”Mitä muut ajattelevat?” vaan tähdentäämieluummin kysymystä ”Mitä minä ajattelen itsestäni?” Antakaatuon hiljaisen, vienon äänen vaikuttaa teihin. Muistakaa, ettähenkilö, jolla oli valtuus, asetti konfirmoinnissa kätensä teidänpäänne päälle ja sanoi: ”Ota vastaan Pyhä Henki.” Avatkaasydämenne, koko sielunne, tuolle erityiselle äänelle, joka todistaatotuudesta. Kuten profeetta Jesaja on luvannut: ”Sinä ominkorvin kuulet – – ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä.”3

Meidän aikamme yleisenä ilmapiirinä on sallivuus. Lehdissäja televisio-ohjelmissa esitellään elokuvatähtiä, urheilumaailmansankareita – joita monet nuoret haluavat jäljitellä – jotkahalveksivat Jumalan lakeja ja pöyhkeilevät synnillisillä tavoillaan,kaikesta päätellen ilman mitään haittavaikutuksia. Älkää uskokosiihen! Tulee tilinteon hetki – tilinpäätös. Jokaisella tuhkimolla onkeskiyönsä – ellei tässä elämässä niin sitten tulevassa.


239

Tuomiopäivä kohtaa kaikkia. Oletteko valmistautuneet? Olettekotyytyväisiä omaan suoritukseenne?

Jos joku on kompastunut matkallaan, lupaan teille, että onolemassa paluutie. Sitä prosessia kutsutaan parannukseksi.Meidän Vapahtajamme kuoli antaakseen teille ja minulle tuonsiunatun lahjan. Vaikka polku on vaikea, lupaus on todellinen.Herra on sanonut: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset,ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”4 ”Enkä enää muista [teidänsyntejänne].”5

Rakkaat nuoret sisareni, teillä on tahdonvapaudenkallisarvoinen lahja. Pyydän hartaasti teitä päättämään, ettäolette kuuliaisia.

Lopuksi, kehotan teitä kestämään. Mitä kestäminen tarkoittaa?Pidän tästä määritelmästä: pitää rohkeasti puolensa. Uskominensaattaa vaatia teiltä rohkeutta. Toisinaan tarvitsette rohkeuttaollaksenne kuuliaisia. Se on ehdottoman välttämätöntä teillekestääksenne siihen päivään asti, jolloin lähdette tästäkuolevaisuuden olemassaolosta.

Olen vuosien varrella puhunut monien ihmisten kanssa, jotkaovat sanoneet minulle: ”Minulla on niin monia ongelmia, hyvintodellisia huolia. Elämän haasteet musertavat minut. Mitä minävoin tehdä?” Olen antanut heille ja annan nyt teille tämäntäsmällisen ehdotuksen: tavoitelkaa taivaan johdatusta yksi päiväkerrallaan. Koko elämä on kova urakka, mutta päivä kerrallaansiitä selviytyy. Jokainen meistä voi olla uskollinen yhden päivänajan – ja sitten vielä yhden päivän ja sitten taas yhden – kunnesolemme eläneet koko elämän Hengen johdattamina, koko elämänlähellä Herraa, koko elämän tehden hyviä tekoja ja pysyenvanhurskaina. Vapahtaja on luvannut: ”Turvautukaa minuun jakestäkää loppuun asti, niin te saatte elää; sillä sille, joka kestääloppuun asti, minä annan iankaikkisen elämän.”6

Tätä tarkoitusta varten te olette tulleet kuolevaisuuteen,nuoret ystäväni. Ei ole mitään tärkeämpää kuin se päämäärä,jonka pyritte saavuttamaan – nimittäin iankaikkinen elämäIsänne valtakunnassa.

Te olette taivaallisen Isämme hyvin kallisarvoisia tyttäriä,jotka on lähetetty maan päälle tänä aikana ja hetkenä tiettyätarkoitusta varten. Teidät on säästetty juuri tähän hetkeen.


240

1.

2.3.4.

5.6.

Ihmeellisiä, loistavia asioita on varattuna teitä varten, jos vainuskotte, olette kuuliaisia ja kestätte. Olkoon tämä teidänsiunauksenanne. Tätä rukoilen Vapahtajamme JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet”Keeper of the Flame”, Treasure theTruth, CD-levy, 1997.OL 64:34.Jes. 30:21.Jes. 1:18.

Jer. 31:34.3. Nefi 15:9.


241

Documents

31. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 2012media.ldscdn.org/pdf/general-conference/april-2012... · ovea auki antaakseni hänelle rahaa, juna lähti liikkeelle. En milloinkaan unohda tuota