4 Pelastakaa Lapset / TEEMA

TEEMA

Adoptiokuulumisia Britaniasta

Adoptiokuulumisia Britanniasta

Elokuu 2012 5

Avoin adoptio

RISKI VAI RIKKAUS?

Britanniassa lapsen pitkäaikaisen perhehoidon rinnalla adoptio on käytetty ratkaisu. Silloinkin lapsen

suhdetta syntymävanhempiin jatketaan ja tuetaan.

Teksti Kaarina PasanenKuvasuunnittelu Raili Mykkänen, Hella Pakaslahti

Kuvat Rodeo, Raili Mykkänen

IKÄ JA ORIENTAATIO Lapsen uteliaisuus biologisia vanhempiaan kohtaan on eri ikäkausina erityyppistä (Neil & Young).

Vauvasijoituksissa sosiaalityöntekijä saattaa ajatella, ettei kontakti biolo-gisiin vanhempiin ole tarpeen, jos sitä ei ole ollutkaan. Tutkijat puolestaan ajattelevat, että vauvana yhteyden luominen on helpompaa, perusteluna lapsen selkeämpi identiteettikehitys. Kontakti antaa samalla aikuisille mahdollisuuden vaihtaa keskenään tietoja lapsesta.

Alle 4-vuotiailla kysymykset keskittyvät siihen, kuka häntä hoitaa. Tässä iässä kontaktia järjestetään suhteellisen harvoin lapsen identiteetin vuoksi.

5 -8 -vuotiaille on tyypillisempää pohtia enemmän oman arkensa juttuja, eikä adoptio ole asia jota he sinänsä pohtivat.

8 -9 -vuotiaat voivat olla kiinnostuneita syntymävanhempansa yhtey-denotoista tyyliin ”kuka niitä viestejä lähettää”, vaikka he eivät muuten olekaan työstäneet adoptiotaustaansa.

16 -21 -vuotiaat pohtivat eniten ”feeling of being adopted” -kokemusta adoptiossaan.

6 Pelastakaa Lapset / TEEMA

Adoptio kiinnostaa päättäjiä Iso-Britanniassa, pääministeriä myöten. Pääministeri Cameron perusti työryhmän, jonka tehtävänä on vaikut-taa siihen, miten kotimaisia adoptioita ediste-

tään. Nykyisen adoptioprosessin katsotaan olevan lapsen kannalta liian hidas. Britanniassa lapsen huostaanotos-ta ja sijoituksesta perheeseen tehdään päätös aina oikeu-dessa. Samalla kun tehdään ratkaisu huostaan otetun lap-sen sijoittamisesta perheeseen, viranomainen tekee lap-selle pysyvyyteen perustuvan suunnitelman. Pienten las-ten kohdalla päädytään usein adoptioon.

Kun lapselle tehdään suunnitelma pysyvästä perhesijoi-tuksesta, joka merkitsee yleensä adoptiota, arvioidaan sa-massa yhteydessä myös minkälainen lapsen ja hänen synty-mäperheensä välinen yhteydenpito voisi olla adoption vah-vistamisen jälkeen. Useimmilla lapsilla yhteydenpitoa on ollut jo väliaikaisen perhehoidon aikana ja sen toivotaan jatkuvan myös adoptioperheessä. Jos tapaamisia on ollut suhteellisen tiiviisti ja ne toimivat, käytäntö jatkuu yleensä adoption vahvistamisen jälkeen samankaltaisena. Sen si-jaan uusissa avoimen adoption ratkaisuissa, joissa tapaa-misia ei ole juurikaan ollut lapsen ja vanhemman välillä, konkreettinen tapaaminen on noin 1-3 kertaa vuodessa. (Suomessa 1.7.2012 voimaan astuva adoptiolaki mahdol-listaa yhteydenpidon lapsen ja tämän aikaisemman van-hemman välillä. Yhteydenpitosopimus voidaan vahvistaa tuomioistuimessa adoption vahvistamisen yhteydessä.)

Britanniassa kokemus on osoittanut, että yhteydenpi-tomääräystä ei haeta oikeudelta kovinkaan usein, mutta

käytännössä noin 70 % adoptioista on jonkinlainen yhtey-denpito. Viimeisen 10 vuoden aikana yhteydenpito on sel-västi lisääntynyt. (Suomessa Pelastakaa Lasten Kohtaami-nen -hankkeen aikana, vuodesta 2010 alkaen, on selvästi näkynyt lisääntynyt kiinnostus lapsen syntymäperheen ja adoptioperheen keskinäiseen yhteydenpitoon. Varsinkin lapsen adoptioon luovuttamista harkitsevat vanhemmat toivovat yhä useammin jonkinlaista yhteydenpitoa, myös selkeästi avoimen adoption mahdollisuutta.)

Toisin kuin Suomessa brittiläisessä käytännössä adop-tiosuunnitelma on selkeä vaihtoehto muiden sijaishuollon suunnitelmien rinnalla. Suomessa lapsen adoptiokotiin sijoittamista ei lastensuojelun sosiaalityössä vielä mielle-tä samoin kuin perhehoitoa.

Britanniassa adoptio ja perhehoito liittyvät kiinteästi toisiinsa. Mikäli lapselle ei voida turvata pysyvyyttä sijais-huollossa, hänelle pyritään löytämään adoptiokoti. Pää-tös adoptiosta voidaan tehdä, vaikka lapsen vanhemmat eivät sitä hyväksyisikään. (Pelastakaa Lasten Kohtaaminen -hankkeen keskeisenä ja selkeänä eettisenä periaatteena on, että adoptioratkaisun on aina oltava vanhemman oma halu ja tahto. Hankkeessa ei haluta edistää vastentahtoisia adoptioita.) Britanniassa ne ovat tuottaneet hankaluuksia lapsen ja syntymävanhemman kontaktien toimivuuteen, mikä on näkynyt valituksina eri oikeusasteissa.

Adoption ja perhehoidon rinnalla Britanniassa käytetään Special Guardianship -ratkaisua, jonka voi nähdä erään-laisena lapsen huollon siirtona. Se on yksi mahdollisuus turvata lapselle pysyvyyttä silloin, kun perhehoidolla sitä

Elokuu 2012 7

ei voida taata tai adoptioratkaisua ei pidetä hyvänä lapsen kannalta. Tätä vaihtoehtoa käytetään usein, kun lapsi sijoi-tetaan sukulaisperheeseen. Käytäntö mahdollistui lainsää-dännöllä 2005. British Association for Adoption & Foste-ring (BAAF) johtaja John Simmondsin mielestä tuomiois-tuimissa tätä ratkaisua on alettu suosia, koska se ei johda samankaltaiseen valitusprosessiin kuin esimerkiksi vas-tentahtoiset adoptiot. Huollonsiirto ei välttämättä toimi pysyvänä päätöksenä, koska vanhemmalla on oikeus ha-kea huollon siirron purkua. Myös Suomessa on viime ai-koina puhuttu siitä miten lapselle voitaisiin turvata pysy-vyyttä perhehoidossa.

The Centre for Emotional Development -järjestön johta-jalla ja kouluttajalla, lasten ja nuorten psykoterapeutti Les-lie Ironsidella on huollonsiirrosta pääsääntöisesti myön-teisiä kokemuksia. Special guardianship -ratkaisussa osa vanhemman oikeuksista siirretään lapsesta käytännössä huolehtivalle aikuiselle (koulunkäyntiin liittyvät kysymyk-set, terveydenhoito, vapaa-ajan harrastukset, arkeen ja lo-miin liittyvät käytännön asiat), mutta isommat päätök-

sentekoa vaativat asiat säilytetään syntymävanhemmilla. Adoptiossa taas lapsen huoltajuus siirtyy aina pysyväs-

ti adoptiovanhemmalle. Huollon siirtoa on käytetty useimmin isommilla kuin

ihan pienillä lapsilla. Ratkaisun toimivuudessa on havait-tu suuria kulttuurieroja eri väestöryhmien kesken. Pienil-le lapsille adoptio on huollon siirtoa parempi ratkaisu. Ironsiden kokemuksen mukaan huollon siirtoa ovat ha-keneet erityisesti isovanhemmat ja muut laajennetun per-heen jäsenet.

Britanniassa järjestetään jatkuvasti koulutusta adop-tioon ja sijaishuoltoon liittyvissä kysymyksissä perheil-le ja ammattilaisille. BAAFin koulutukset kattavat laajas-ti koko Britannian. Britanniassa oli alkuvuodesta 62 000 lasta sijaishuollossa, koko vuoden ennuste maaliskuussa oli 85 000 lasta. Suurin osa sijoitetuista lapsista on nuo-ria. Myös Suomen lastensuojelutilastoissa nuoret ovat sel-keästi kasvava ryhmä.

David Quintonin adoptiosijoitustutkimusten mukaan

8 Pelastakaa Lapset / TEEMA

adoptiovanhemman tärkeimpinä vahvuuksina ovat van-hemman sitoutuminen adoptioon, sensitiivisyys, jousta-vuus ja rentous vanhemmuudessa, kyky ottaa etäisyyttä lapsen käyttäytymiseen, ymmärtää tietoa lapsesta, kunni-oittaa lapsen kykyä läheisyyteen ja halua tehdä yhteistyötä adoptioviranomaisten kanssa. Nämä ominaisuudet vai-kuttavat merkittävästi adoptiosijoituksen onnistumiseen.

Arviolta 23 % adoptioista purkautuu Iso-Britanniassa. Suurin syy tähän on ollut lapsen taustaan liittyvät tekijät. Kun adoptiosijoitus purkautuu, lapsi tulee tämän koke-muksen jälkeen uudelleen huostaan otetuksi. Syynä adop-tion kariutumiseen voi olla, ettei adoptiovanhemmille ole kerrottu kaikkea lapsen taustasta sijoituksen alussa, vai-keat yhteydenpitokysymykset tai lapsen vaikeat käyttäyty-misongelmat, jotka ovat jääneet jo alkuvaiheessa pohtimat-ta. Suomessa puolestaan kaikki mahdollinen tieto lapsen taustasta ja sen käsittely adoptiovanhempien tai sijaisvan-hempien kanssa nähdään sijoitusta tukevana, ei uhkana.

Suomessa heinäkuussa voimaan tullut adoptiolaki mah-dollistaa kontaktin tukemisen adoptoidun lapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa välillä. Iso-Britanniassa vas-taava avoin adoptio on ollut mahdollista vuosia ja heillä on tästä valtaisasti sekä kokemusta että tutkimustietoa.

East Anglian yliopiston lehtori ja tutkija Elsbeth Neil ja hänen tutkijakollegansa Julie Young korostavat adoptio-vanhempien, lapsen ja hänen syntymäperheensä välisen kontaktin merkitystä lapselle. Molemmat naiset painot-tavat kontaktin ylläpitämisessä sosiaalityön tukea. Mitä paremmin kontaktia tuetaan, sitä paremmin se toimii ja edistää lapsen sekä hänen syntymävanhempansa hyvin-vointia. Tutkimuksissa on havaittu, että yhteydenpidossa vaikea tilanne lapselle on se, jossa syntymävanhempi on saanut hänen jälkeensä uusia lapsia. Näin tapahtuu usein. Lapsen inhimillinen kysymys onkin, miksi hän ei voi asua vanhempansa kanssa kuten nuo toiset?

Adoptiovanhempien ei aina ole helppo kertoa lapselle totuutta. Lapsi ei tiedä kaikkea syntymävanhemmistaan, eivätkä syntymävanhemmat saa aina tukea vaikeiden tun-teidensa käsittelyyn. Leslie Ironsiden mielestä tarvitaan paljon ammatillista tukea, jotta kontakti syntymävanhem-piin voisi olla lapselle eduksi. Yhteydenpito voi olla joskus hyvin komplisoitua, eikä yhtä oikeaa totuutta tapahtumis-

ta ole. Jokainen avoin adoptio -tapaus on yksilöllinen ja mietittävä erikseen. Asiassa tulee edetä askel kerrallaan, yhteyttä rakentaen.

Leslie Ironside korostaa rehellisyyttä lapsen kanssa toi-mittaessa. Sosiaalityöntekijän on kyettävä kertomaan ja sanoittamaan lapselle mitä on tapahtunut tai nyt tapah-tuu ja todettava lapselle rehellisesti myös oma tunneko-kemuksensa, vaikkapa – ”tämä on todella vaikeaa ja mo-nimutkaista”. On sallittava ristiriitaisetkin tunteet ja to-dettava lapselle ja hänen syntymä- sekä adoptiovanhem-milleen, että asiat toimivat, vaikkei kaikki ole ”nättiä ja siistiä”. On annettava lupa rosoisuudelle elämässä. Yhtey-denpidon monimutkaisuus on usein myös sosiaalityönte-kijälle vaikea hallita.

Syntymävanhemmat pudottautuvat pois kontaktis-ta lapseen, kun eivät tiedä mitä puhua itsestään ja adop-tiosta. Biologiset vanhemmat eivät tiedä mitä lapselle on kerrottu. He pelkäävät, että he ehkä järkyttävät lasta tai etteivät adoptiovanhemmat halua yhteydenpitoa tai, että heillä ei juuri ole mukavaa kerrottavaa itsestään. Synty-mävanhemmilla on pelkoa myös siitä, että lapsi suhtau-tuu heihin negatiivisesti. Syntymävanhempi saattaa ko-kea adoptioperheen kirjeiden olevan enemmän raportte-ja kuin kirjeitä. Syntymävanhempia pohdituttaa, voivatko vastata kirjeisiin ja, jos kirjoittaisikin, niin miten sitten al-lekirjoittaisi kirjeen. Kirjoittaminen ei ylipäänsä ole kai-kille helppoa. Tieto on saatu Neil & Youngin kuusi vuotta kestäneestä pitkittäistutkimuksesta kirjekontaktiin (let-ter box contact) perustuneista yhteyksistä.

Tutkimus osoitti, että syntymävanhemmat eivät saa riit-tävästi tukea. Kun syntymävanhemmat osallistuivat koke-musasiantuntijoina vertaisryhmäään, oli osallisuudella suuri vaikutus vanhempien eteenpäin pääsyyn elämässä. Osa vanhemmista toimii nyt itse vertaisryhmän vetäjänä, osa heistä käy koulutustilaisuuksissa kertomassa omis-ta kokemuksistaan, osa vaikuttaa adoptiolautakunnissa, joissa tehdään ratkaisuja lasten adoptioista.

Psykoterapeutit Lorne Loxterkamp ja Katherine Green ovat vuosia työskennelleet adoptoitujen ja lastensuojelun sijaishuollossa olevien lasten ja heidän perheidensä kans-sa. He työstävät parhaillaan terapeuttista mallia lapsen elä-

Elokuu 2012 9

mäntarinan läpikäymiseksi. Tarkoitus on hyödyntää lap-sen elämästä kerättyjä lastensuojelun dokumentteja. Ny-kerättyjä lastensuojelun dokumentteja. Ny-kyään sosiaalityöntekijä alkaa tehdä Lapsen elämäntarinaa (Life Story Book) heti, kun lapselle on tehty päätös pitkäai-kaisesta sijoituksesta.

Tuotokset ovat hyvin eritasoisia, usein pitkälti valoku-va-albumeja. Ongelmana on puuttuva ohjeistus, miten vi-ranomaisen tulisi systemaattisesti lapsen tarinaa työstää ja dokumentoida. Katherine Greenin mukaan dokumen-toinnin on oltava yksityiskohtaista, johon on kirjattu sel-keästi syyt lapsen sijoitukseen. Lapsi voi sen perusteel-la muodostaa konkreettisen käsityksen siitä, miten asiat

ovat edenneet, mitä lapselle on tapahtunut. Esimerkiksi, että äiti ei antanut ruokaa tai jätti lapsen yksin, helpotta-vat lasta ymmärtämään tapahtunutta.

Lorne Loxterkampilla ja Katherine Greenillä on koke-muksia asiakkaista ja lapsista, joilla on kontakti biolo-giseen sukuun ja tapaamiset sujuvat hyvin. Arjessa lap-si saattaa kuitenkin saada raivokohtauksia mitättömistä asioista. Eikä hän tiedä kenelle raivo kuuluu? Taustalla voi olla kontakti syntymävanhempaan ja sitä kautta syntynyt

Jatkuu sivulla 44

26 Pelastakaa Lapset / AJASSA

Kansainvälisesti adoptoitujen koulumenestys on usein heikompaa kuin luokkatovereitten, vaik-ka älykkyydessä ei ole eroja. Vaikeudet näkyvät oppimisessa, sosiaalisissa suhteissa ja käyttäyty-

misessä. Kaikissa kouluissa ei tiedosteta henkisesti hylä-tyn lapsen menneisyyden vaikutuksia hänen kehittymises-sään. Vaikka lapsi on päässyt pois traumatisoineista olois-ta, hyväkään koti ei yksin riitä paikkaamaan puutteita, joi-ta varhaiset vaiheet ovat mahdollisesti lapseen jättäneet.

Koulun tulisi kyetä luomaan myös kouluvaikeuksien kanssa painiskelevalle lapselle tunne kelpaavuudesta ja sii-tä, että tämä kykenee oppimaan. Sopivan vaatimustason löytyminen auttaa lasta säilyttämään motivaation koulun-käyntiin. Tukemalla lasta oikeaan aikaan ja oikealla taval-la, ennusteet selviytyä jatkokoulutuksessa ja elämässä ovat hyvät. Suomalaisen adoptiotutkimuksen (FINADO) mu-kaan adoptoiduilla on kolminkertainen määrä oppimis-vaikeuksia yhdessä aineessa ja kuusinkertainen määrä use-ammassa aineessa kuin muilla samanikäisillä.

Kansainvälisen adoption kautta tullut lapsi voi olla jois-sain asioissa kehittynyt ja taitava, toisissa taas ikäisiään jäl-jessä sen mukaan, mitä taitoja hän on päässyt tai joutunut harjaannuttamaan. Tämä asettaa opetukselle omat haas-teensa, kuten sekin, että adoptoidun suoriutuminen yhdes-sä oppiaineessa voi olla samanaikaisesti sekä kehnoa että hyvää. Yhtenä syynä tähän arvellaan olevan se, että lapsi pelkää sosiaalista tilannetta tai sitä, ettei opi, ja ahdistuu.

Kielitaito heijastuu myös oppimiseen. Vaikka lapsi ky-kenee tuottamaan itse tekstiä, hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää riittävän hyvin reaaliaineita ja matematiikan teh-täviä. Näillä lapsilla ei ensimmäinen oma kieli ole usein-kaan tukemassa uuden kielen oppimista, kuten maahan-muuttajalapsilla. Syntymäkielikin voi olla puutteellinen varhaislapsuuden virikkeettömyyden tai perinnöllisten tekijöiden vuoksi. Kieliongelma saattaa näyttäytyä todel-lisessa laajuudessa vasta yläkouluiässä, kun opiskelu on aiempaa abstraktimpaa. Jopa Suomesta vauvana adoptoi-duilla voi olla kielenkehityksen puutteita.

Myös kouluissa lastensuojelulasten kohtaaminen koe-taan haasteelliseksi. Oppilasaines on haastavaa, eikä opet-tajilla ole tarpeeksi tietoa lastensuojelusta. Kouluissa ei välttämättä edes tiedetä, että sijoitustilanteessa lapsen huoltajuus säilyy hänen vanhemmillaan. Tietosuojaan ja tietojen luovutukseen liittyvät rajoitukset vaikeuttavat oppilaan asioiden ja taustojen tuntemista, toisin kuin biologisten vanhempien kanssa asuvien lasten kohdalla.

Mikäli huoltajat eivät halua, lastensuojelulaitos ei saa luovuttaa lapsesta juuri minkäänlaisia tietoja koulul-le. Tietämättömyys voi johtaa virheellisiin tulkintoihin: lapsella on huono asenne ja hän on häirikkö. Sijoitettu-jen lasten kohtelu ja kohtaaminen on usein erityistä, niin sanotusta tavallisesta poikkeavaa. Erityinen kohtelu voi olla joko kielteisesti tai myönteisesti sävyttynyttä. Vali-tettavan tavallista on, että sijoitettu lapsi nähdään kou-lussa kielteisesti. Häntä esimerkiksi syyllistetään, usein vieläpä varsin heikoin perustein.

Haasteellisesti käyttäytyvät oppilaat koetaan uhkana toimivalle koulunkäynnille. Heistä halutaan mieluum-min päästä eroon, eikä koulujärjestelmää olla halukkai-ta mukauttamaan erilaisille oppijoille sopivaksi. Kunta-tasolla pelätään lastensuojeluun sijoitettujen ongelma-oppilaiden tuloa kunnan kouluihin, joka on johtanut sii-hen, että esimerkiksi perhekotien toimilupiin on paikoin suhtauduttu torjuvasti.

Nykyisessä koulujärjestelmässä kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ei näytä olevan olemassa täysin so-pivaa paikkaa. Jopa pienryhmä voi olla tämän erityisryh-män lapsille sopimaton oppimisympäristö. Kuitenkin koulun merkitys myös näiden lapsen elämässä on kiis-taton. Koulu toimii lapsen arjen rytmittäjänä ja laajem-min lapsen elämänkulun määrittäjänä.

Toiminnan jatkuvuus ja samojen aikuisten pysyvyys ovat lastensuojelulasten kohdalla merkityksellisimpiä hy-vinvointia luovia tekijöitä. Lastensuojelulaitoksessa lap-sen tulisi saada tarvitsemansa tuki, tasapainoinen elin-ympäristö sekä pysyviä ihmissuhteita. Myös koulunkäyn-nissä pysyvien ihmissuhteiden merkitys on kiistaton.

Koska olemassa ei ole yhtenäisiä käytänteitä tai ohjei-ta lastensuojelun ja koulun yhteistyöstä, on erittäin pal-jon opettajan ominaisuuksista ja persoonasta riippuvais-ta kuinka lastensuojelulapsen tukeminen koulutyössä toteutuu. Toimijoiden epäselvä roolijako johtaa vastuun hajautumisen harhaan ja lastensuojelulapsi saattaa jou-tua koulutuksensa suhteen epätasa-arvoiseen asemaan.

Koulun ja lastensuojelun kentille tarvitaan yhtenäisten toimintatapojen luomiseksi johtajuutta ja järjestäytynyt-tä toimintaa. Nykyisellään kohtaamisen paikat puuttu-vat. Yhteinen tavoite ja vastuu ovat edellytyksenä yhteis-työlle, jotta lapsen etu toteutuisi.

Kirjoitus pohjautuu luokanopettaja Hannele Kervisen ja erityisluokanopettaja Saara Kokkosen pro gradu -tutkielmaan Yhteistä ymmärrystä, yhteisiä rajapintoja; itäsuomalaisten lastensuojelulaitosten henkilöstön kokemuksia yhteistyöstä koulun kanssa. 2011.

KOULU & ADOPTIO

Kansainvälisen adoption kautta tulleiden lasten kouluongelmia ei

tunnisteta kouluissa vielä riittävästi.

Teksti Seija PoikonenKuvat Rodeo

Elokuu 2012 27

Alakouluikäisillä puutteellinen kielitaito hankaloittaa kaverisuhteita. Ellei lapsi ymmärrä leikin sääntöjä, mukaan on vaikea päästä. Kaikki adoptoidut eivät hallitse leikki-mistä lainkaan, leikkitaidoton lapsi eroaa muista. Leikki-minen voi myös villiinnyttää yli sopivan, jolloin välitunnilla tarvittaisiin aikuista ohjaamaan leikin kulkua ja rauhoitta-maan tilannetta. Joillakin kansainvälisen adoption kautta tulleilla lapsilla on vaikeuksia hahmottaa kehonsa rajoja ja säädellä kosketuksen voimakkuutta, jolloin lapsi saat-taa tahattomasti kohdella toisia turhan kovakouraisesti. Ellei kielitaito riitä, eikä lasta ymmärretä, hän turhautuu.

Nyrkit puhuvat silloinkin herkästi. Lapsi joutuu helposti konfliktiin toisten kanssa, mikäli käskyjen ja kieltojen vas-taanottaminen on vaikeaa. Lapsi ei alistu määräiltäväksi. Adoptoitu voi itsekin olla kiusaaja.

Tyttöjen ongelmallisissa kaverisuhteissa kyse on ra-jattomuudesta kaverimäärän suhteen tai liiaksi vietävä-nä olemisen alttiudesta, ajautumisesta ”huonoon seu-raan”. Toiminnalla pyritään paikkaamaan monesti itse-tunnon puutteita.

Kirjoittaja on adoptiokonsultti ja kouluttaja.

30

MAAILMALTA

Elokuu 2012 31

Valokuvaaja Magi Viljanen vietti tyttäriensä kanssa vuoden näiden

synnyinmaassa.

Teksti ja kuvat Magi Viljanen

INTIA – minun ja lasteni

Joka päivä pyrittiin tekemään muutama tunti läksy-jä. Loppumatkasta molemmat tytöt puhuivat sujuvasti englantia ja monta sanaa hindiä, gujaratia ja kutchia.

32 Pelastakaa Lapset / MAAILMALTA

Istun vanhan tamarindipuun varjossa. Katselen palmupui-ta, jotka kohoavat korkealle yli rakennuksen. Ne istutettiin, kun tulimme tänne ensim-mäistä kertaa. Silloin olimme

Joukon kanssa nuoria, juuri naimisiin menneitä ja matkalla maailman ym-päri. Emme tienneet kuinka tärkeäk-si osaksi elämäämme Intia muodos-tuisi. Nyt meillä on kaksi tytärtä Inti-asta. Tämä on toinen kotimaamme, ja rakastan jokaista hetkeä täällä kaikes-ta hulluudesta huolimatta.

Juuri nyt Laxmi ja Devi juoksevat kujaa pitkin Lalja-koiran pentujen pe-rässä. He antoivat niille aamulla ni-met: Lemppu, Pullero, Tapla ja Tus-ka. Huomaan hymyileväni, kun kat-

son kuinka vapautuneita ja onnelli-sia tyttäreni ovat. Eilen tullessamme Devi sanoi: – Aivan kuin tultais kotiin joka on ollut unohduksissa.

Päivän kuumin hetki on jo ohi, vas-ta nyt onnistuimme rauhoittumaan. Minä kaivoin päiväkirjani esille ja tytöt

tekevät läksyjä. Aamu meni puuma-jaa siivotessa. Muutimme sinne nuk-kumaan, sillä siellä ilma on raikas-ta ja lehvistön lävitse siivilöityvä valo herättää meidät aamuisin lempeästi.

Muistan, kuinka kerran jäimme sinne jumiin, kun apinaparvi tuli syö-mään tamarindeja. Kyyhötimme ma-

Valokuvaaja Magi Viljanen vietti vuoden tyttäriensä kanssa näiden syntymämaassa Intiassa.

Elokuu 2012 33

jassa ja katsoimme kuinka ikkunan ta-kana oleva apina irvisteli ja heitti tama-rindin kuoria meitä kohti.

Laxmi tekee jo kolmatta tehtä-väkirjaa. Hän on nokkela ja nopea, mutta ei suostu kirjoittamaan sano-ja vasemmalta oikealle. Hänestä se on aivan sama miten päin ne kirjoit-

taa. G-kirjainkin on kuulemma ihan selvä G vaikka se olisi peilikuvana. – Kyllähän se on G, sähän just sanoit, että G on väärinpäin, – mitä välii! On-neksi Devi käy nettikoulua. Etäkoulu Kulkurista tulee läksyt ja opettajien vies-tit ovat kannustavia. He ovat selvästi oi-keita opettajia, toisin kuin minä. Sorrun

päivittäin uhkailuihin ”ette saa yhtään uutta intia-asua, ellei tehtävät ole siistis-ti tehty” tai ”ei toivoakaan päästä kame-lisafarille, jollei koulua oteta tosissaan”.

– Et sä ole mikään oikea opettaja! Si-täpaitsi mä olen siinä iässä, että mun kuuluukin kiukutella, Devi huusi yhte-nä päivänä.

”Pienten lasten ja aikuistuneiden lasten juurimatkat ovat mainio asia. Pienet lapset suhtautuvat luontevasti ympäristöön missä ovat jahe todella saattavat saada eväitä elämäänsä omasta alkuperäisestä kotimaastaan,myös luontevuuden elää siellä aikuisempana”

Kaaoksen ja hulinan keskellä Devi sanoi rauhan olevan parasta Intiassa. Meditaatiossa mieli tyyntyi oltiin sitten maharajan palatsin huipulla tai ruuhkaisen junan käytävillä.

34 Pelastakaa Lapset / MAAILMALTA

Tulimme käymään Ludiassa, sadun-hohtoisessa aavikkokylässä, jota olen kuvannut yli kaksikymmentä vuotta. Bherma, kyläperheeni äiti, siuna-si meidät koskettamalla päälakeam-me. Minun oli siunattava kaikkien ky-läsisarteni lapset. Unohdin aina jon-kun, heitä oli liian monta, ja vuodessa he olivat kasvaneet niin paljon, etten aina tunnistanut kaikkia.

Ensimmäisenä päiviteltiin sitä, kuinka lapset ovat kasvaneet. Sama rituaali toistuu kaikkialla maailmas-sa, kun tavataan pitkästä aikaa. Pajis-ta oli tullut nuori neiti.

Muistan, kuinka hän syntyi. Kaik-ki kävi nopeasti, en muista lämmitti-kö kukaan edes kuumaa vettä, vauva käärittiin kapaloihin jotka oli tehty yli-jääneistä kankaan rievuista.

Devi on leikkinyt pienestä lähti-en Pajin kanssa. Ensin he rakensivat hiekkakakkuja, sitten keinuivat, lait-toivat amal-öljyä hiuksiin, ja nyt Paji antoi kyläläisasun Deville ja yhdessä he koristautuivat kauniiksi neideiksi.

– Paji on kasvanut aivan kuten minä, hän ei näytä enää lapselta, niin kuin kaverit Suomessa, Devi totesi.

Nautin tämän kylän antamas-ta vapaudesta. Täällä aikuiset katso-vat kaikkien lasten perään. Voin is-tua keittiössä naisten kanssa. Tiedän, että tytöt ovat turvassa. Juoksevat ma-jasta toiseen, retuuttavat kilipukkeja tai käyvät temppelillä hakemassa siu-nattuja sokerin palasia.

Devin ja Laxmin kaverit Max ja Jakob vanhempineen olivat käymässä. Viik-ko meni nopeasti. Deviä oli jännittä-nyt, ovatko pojat muuttuneet. Tytöis-tä aika Intiassa tuntuu pitkältä. Välil-lä he ovat huolissaan kestääkö ystä-vyys näin pitkää eroa.

Säntäsimme paikasta toiseen. Mat-kustimme junalla, vietimme aikaa me-ren rannalla ja söimme illallista mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Sellai-sissa, missä tarjoilija toisensa jäl-keen kantoi herkkuja eteemme samal-la, kun muusikot paukuttivat table-

rumpuja luoden satumaisen tunnel-man ympärillemme.

Kävimme myös paikoissa, jossa ro-tat juoksivat pöytämme alla ja ruokai-luvälineet oli pyyhittävä desifiointi-aineella ennenkuin ne uskalsi laittaa suuhun. En lakkaa hämmästelemäs-tä lasten kykyä sopeutua. Me aikuiset tuskastumme, kun asiat eivät mene niin kuin olemme ajatelleet, lapsil-le kaikki on yhtä suurta seikkailua.

Minua kauhistutti junan avonai-nen ovi, mutta Devistä oli hauska is-tua tuulessa ja katsella kuinka kame-lit vaelsivat aavikolla.

Kävimme eilen riksakuljettajamme luona illallisella. He asuvat kaupun-gin vanhassa osassa suuren moskejan vieressä. Perheellä oli yhden huoneen asunto, mutta koko kortteli tuntui ole-van osa heidän kotiaan. Joka puolel-la asui sukulaisia, ja ovet oli avoinna kaikkialla.

Pienet huivipäiset tytöt pyysivät Laxmia ulos leikkimään. Sillä aikaa

”Matka syntymämaahan ei ole lapsen velvollisuus, vaikka ajatus matkasta innostaisi aikuista kuinka”

Elokuu 2012 35

Molemmilla tytöillä oli omat lempikoiranpennut. Niitä hoivattiin, pestiin ja niille opetettiin, että kek-sin saa jos osaa istua jalat nätisti eteenpäin.

Kylän lasten lelut olivat kaikki itse tehtyjä. Nuket olivat pieniä ja kaikilla niillä oli erilainen ilme. Iltaisin ne laitettiin nukkumaan kahden kirjaillun peiton väliin, aivan kuten ihmisetkin.

Laxmin 7-vuotissyntymäpäiviä vietettiin puumajassa. Hämmästys oli suuri kun paketteja löytyi peiton alta, Laxmi kun oli unohtanut oman merkkipäivänsä.

36 Pelastakaa Lapset / MAAILMALTA

me Devin kanssa katselimme valo-kuvia, sovitimme burkaa yllemme ja meidän kätemme koristeltiin henna-tatuoinneilla.

Kotimatkalla Laxmi kertoi, kuin-ka hän oli seikkaillut tyttöjen kanssa sokkeloisilla kujilla, kivunnut kapeita rappusia jonkun kotiin, missä he oli-vat meikanneet ja jutelleet koruista.

Tänään Devi on kannatellut dupa-ta-huiviaan muslimien tyyliin. Hän sa-noo sen olevan käytännöllinen ja mu-kavan tuntuinen. Illalla hän aikoo lä-hettää facessa viestin Ilhanille, soma-lialaiselle koulukaverilleen.

Laxmi on kysellyt tänään uskon-noista:

– Onko se Muhamed jumala? – Allah on muslimien jumala, Mu-

hamed oli messias, vähän niinkuin Jeesus.

– Oliko ne veljeksiä? – Hauska ajatus, ehkä niinkin voi

ajatella. Tosin Muhamed eli 600 vuot-ta myöhemmin.

– Onko Kalikin niiden kaveri? – Kalin kanssa kukaan ei ole kaveri,

se on niin hurja jumalhahmo. – Onko se paha? – Pelottava se ainakin on, mutta ei

ehkä paha, sen sanotaan voittaneen paholaisen.

– Vau, mut sehän on makeeta!!

Skypetimme eilen Joukoa. Hän laskee ikävissään päiviä. Meilläkin on ikävä, mutta ei ehkä samalla ta-valla. Täällä elämä on hetkessä kiin-ni. Emme muistele kaiholla sitä, mitä eilen tapahtui, emmekä yritä kiireh-tiä huomiseen, vaikka tiedossa olisi-kin jotakin kivaa. Riittää että olem-me tässä ja nyt.

Aamulla kysyin tytöiltä, mikä hei-dän mielestään on erilaista Suomes-

Tytöt saivat seurata kuinka eläimet syntyivät, elivät ja myös sen kuinka jotkut eläimistä kuolivat. Kun yksi koiranpennuista kuoli, Devi sanoi: ”Tuskalla oli lyhyt ja vaikea elämä, mutta sillä oli sentään nimi ja sitä rakastettiin”.

Elokuu 2012 37

Maailma sylissä

KolumniKuva Päivi Peltonen

Hyppään Itä-Helsingissä aamubus-siin. Poikaporukka on valloittanut ta-kapenkin, ja sieltä kuuluu äänekästä naurua ja suunsoittoa. Välillä meteli yltyy korvia huumaavaksi. Nuoruus on voimaa, vimmaa ja epävarmuutta. Se on iloa, surua ja unelmia.

Kuljettaja vääntää radion lujem-malle: ”Hävitetään lepakot ja muut-kin parasiitit, eduskuntatalon eessä roihuu makasiinit, halleluijahei, huu-taa nollatoleranssi, juhlii vartiointi-liikkeet ja FBS”, laulaa Paleface ja jat-kaa: ”Yhteiskunnan yllä leijuu taantu-muksen viiri, turvakameroilla luodaan pelon ilmapiiri, hurahuhhahhei, hol-hoava esivalta, putkaan tarranliimaa-jat ja talonvaltaajat”.

Maailman nuorilla menee huonos-ti. Noin 300 miljoonaa alle 20-vuotias-ta elää suuressa köyhyydessä. Yli sata miljoonaa nuorta ei käy koulua, ja yli 75 miljoonaa on työttömänä.

Kun suomalainen teinipoika rassaa mopoaan ja valmistautuu jalkapallo-treeneihin, Kongossa ja Malissa ka-pinalliset värväävät nuoria poikia lap-sisotilaiksi. Israelilaiset sotilaat ovat toistuvasti syyllistyneet Gazan alueella

lapsien käyttöön ihmiskilpinä, samal-la kun palestiinalaiset joukot ovat rek-rytoineet alaikäisiä sotilaiksi.

Kun suomalainen teinityttö haa-veilee vespasta ja pohtii, mitä panisi päälle kouluun, moni muu nuori tyt-tö pohtii, miten selviää raskaudes-ta ja synnytyksestä. Nuorten tyttöjen kuolema maailmalla liittyy useimmi-ten raskauteen tai synnytykseen. Sek-suaalisen väkivallan uhreista jopa 60 prosenttia on alle 16-vuotiaita tyttö-jä. Yli kolme miljoonaa tyttöä altistuu vuosittain sukuelinten silpomiselle.

Nuoria on nyt enemmän kuin kos-kaan. He ovat maailman muutosvoi-ma. Se, mihin suuntaan he vievät maailmaa, riippuu paljon siitä, mi-ten heitä on kohdeltu lapsina ja nuo-rina. Viha synnyttää vihaa, rakkaus ruokkii rakkautta.

Lähes joka kuudes maapallon asu-kas on alle 20-vuotias. Heitä on kaik-kiaan 1,2 miljardia. ”Meidän käsis-tämme lapset ottavat maan ja istut-tavat siihen kuolemattomia puita”, kirjoittaa turkkilainen runoilija Na-zim Hikmet.

Muutosvoimia

sa ja Intiassa. Laxmi vastasi: – Täällä ei saa maksalaatikkoa. Devi mietti hetken ja alkoi sitten

pohtia: – Täällä on vapaampaa. Mä tarko-

tan sillä tavalla vapaampaa, että kaik-ki vaan voi olla eikä kukaan ihmettele.

Niin kuin se nainen kadulla, joka veisti kivestä onnennorsuja ja jolla oli kasvot romahtaneet. Ei kukaan ajatel-lut siitä mitään. Se vaan hymyili on-nellisesti, ja jollakin tavalla se oli val-tavan kaunis.

”Ajattelen, että lasten kotimaan pitäisi olla alusta lähtien ja jatkuvasti osa perheen arkista elämää”