Suol

ry

5/12SynSyguS

p ä ä k i r j o i t u s

2 Pääkirjoitus3 Puheenjohtajan tervehdys4 Tulevia tapahtumia6 Rikos ja rangaistus Suomessa8 SUOL opettajaksi opiskelevan

elämässä9 YHTEISKUNTA / Puntarpäät10 YHTEISKUNTA / Kriittisiä ja

vastuullisia kansalaisia kasvattamassa12 YHTEISKUNTA / Uskontodialogia

partioleirillä13 YHTEISKUNTA / Opetusvinkki:

Diakonia kirkon yhteiskunnallisena työnä

14 YHTEISKUNTA / Ihanteellisia imaameja ja huivipäisiä vaikuttajanaisia

16 YHTEISKUNTA / Opetusvinkki: Islam ja kohuvideo profeetta muhammadista

18 YHTEISKUNTA / Dosentin päivityksiä: Muhammad, sananvapaus ja väkivallan logiikka

19 YHTEISKUNTA / Opettajia ja tutkijoita22 YHTEISKUNTA / Vatikaanin

seurapiiripalsta: Paavi ja italialainen yhteiskunta

23 Kirja-arvio: Seidoista kenraaleihin – Vaietaanko uskonnosta

25 Opettajat Suomen PISA-menestyksen tekijöinä

26 Teologeja ikuisesti – alumnius yhdistää

30 Taivaallista mannaa: Kolmen kuninkaan kakku

32 Upin palsta: Hankkeita34 Kerro, kerro kuvani36 Yhteystiedot37 Paikalliskerhot38 Tulossa: Uusi vuosi, adventti

ja hanukka39 Hallituksen pöydältä / Helmiä sioille

Kannen kuva: Kati Mikkola

JEESuS, MAAHAnMuuTTAJA

Työ- ja elinkeinoministeriön internetsivuilla kerrotaan, että ”[k]otoutuminen tarkoittaa sitä, että maahanmuuttaja sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan

ja omaksuu uusia tietoja, taitoja ja toimintatapoja, jotka auttavat häntä osallistumaan aktiivisesti uuden kotimaansa elämänmenoon.” Määritelmä sopii mielestäni hyvin myös pitempään Suomessa olleisiin maahanmuuttajiin, sellaisiin kuin Jeesus.

Vaikka kristinusko on vaikuttanut Suomessa jo tuhatkunta vuotta, mikään ei muuta sitä, että uskonto on syntynyt toisessa kulttuurissa. Raamatun kertomukset sijoittuvat toiseen aikaan ja toisiin maisemiin. Jotta niiden sanoma tulisi ymmärretyksi, se pitää kotouttaa kulloiseenkin ympäristöön, yhä uudestaan. Mitä suurempi kulttuuriero on kyseessä, sitä enemmän ko-touttamistoimia tarvitaan.

Kirkkotaide on yksi keino sanoman kotouttamiseen – ja tätä keinoa on myös käytetty yhtä kauan kuin kristillisiä kuvia on tehty. Esimerkkejä löytää helposti myös Suomesta. 1700-luvun tunnetuin suomalainen kirkkomaalari Mikael Toppelius puki Haukiputaan kirkon maalauksissaan kylväjävertauksen maamiehen oman aikansa vaatteisiin ja itämaan tietäjän saamelaispukuun

– myös toiseus oli näin tuttua toiseutta.Alvar Cawén maalasi 1920-luvun lopulla Mäntän kirkkoon alttaritaulun,

jonka aiheeksi valittiin Neitsyt Maria sylissään Jeesus-lapsi. Tulos on yhtä aikaa kristillinen ja kansallisromanttinen. Malleina olivat nimittäin Joennie-men kartanon karjakko ja hänen tyttärensä. Myös maisema ja lampaat olivat aitoja mänttäläisiä. Jeesus-lapsen mallina toiminut tyttö elää kuulemma Mäntässä edelleen.

Kristillisen sanoman kotouttamistoimet jatkuivat luterilaisessa kirkko-taiteessa myös sotien jälkeen. Iin Haminan vuonna 1950 vihittyyn kirkkoon tilattiin alttaritaulu Eero Nelimarkalta. Teoksessa Jeesus saarnaa Genesare-tinjärvellä kuulijakunnalle, josta osa on selvästi iiläisiä kalastajia. Sotkamon kirkon peruskorjauksen yhteydessä 1950-luvun puolivälissä Lauri Välke maalasi alttariseinään Kristuksen taivaaseen astumisen. Öljymäen rinteissä kuvastuvat Vuokatin vaaramaisemat.

Toisinaan koko alttaritaulun aihe on kotoutettu, jolloin samastumisen kohde tarjoillaan seurakuntalaisille suoraakin suoremmin. Näin on esimerkiksi Inarin saamelaiskirkossa, jossa Väinö Saikon maalaamassa alttaritaulussa Kristus ilmestyy vaeltavalle saamelaisperheelle.

Monenlaisia muitakin kotouttamistoimia harjoitetaan jatkuvasti. Raamat-tua käännetään savoksi ja stadiksi. On hevimessuja hevareille ja jazzmessuja jatsareille. Maahanmuuttaja-Jeesus on jos jonkinlaisten tukipalveluiden kohteena. Ja kaikkien näiden hyväntahtoisena tarkoituksena on tarjota juuri niitä ”tietoja, taitoja ja toimintatapoja, jotka auttavat [H]äntä osallistumaan aktiivisesti uuden kotimaansa elämänmenoon”.

Suomalainen elämänmeno, yhteiskunnan arvot ja maahanmuuttajien haasteet ovat aiheina myös monissa muissa tämän lehden artikkeleissa. Niitä lukiessa on hyvä muistaa, että riippuu paljolti näkökulmasta, onko tuttu vierasta tai vieras tuttua.

Kati Mikkola

Synsyguksen päätoimittaja

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n

jäsentiedote

ToiMiTukSEn oSoiTE synsygus@suol.fi

oSoiTTEEnMuuTokSET tms. Kirsi Hänninen,

talous@suol.fi

PääToiMiTTAJA Kati Mikkola

ToiMiTTAJAT Kristiina Holm, Annukka Kalske,

Elina Majava, Jarno Parviola,

Outi Raunio-Hannula, Anna Saurama,

Marja Tanhuanpää ja Elisa Vehmanen

TAiTTo Sari Väkelä, sari.vakela@saunalahti.fi

ilMoiTuSHinnAT 1/1 530 €, takakansi 1/1 600 e,

keskiaukeama 1200 €, keskiaukeama nelivärisenä 1500 €,

1/2 350 €, 1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €

PAinATuS Ecapaino oy

JulkAiSiJA Suomen uskonnonopettajain liitto ry

p u h e e n j o h t a j a n t e r v e h d y s

JÄSENSIVUJEN SALASANA

Käyttäjätunnus: mirjam

Salasana: mirjam

Liiton internet-sivut löydät

osoitteesta: www.suol.fi

Eräs oppilaani jäi oppitunnin jälkeen viivyttelemään luokkaan kysyäkseen, miksi Pakistanissa oli kansallinen va-

paapäivä joidenkin Muhammadiin liittyvien videoiden vuoksi. Keskustelimme pitkän to-vin, ja vielä seuraavalla oppitunnillakin pa-lasimme asiaan. Keskustelu kääntyi lopulta myös suomalaiseen yhteiskuntaan, ja oppi-laat pohtivat innoissaan, voisiko Suomessa tapahtua vastaavaa, ja mikä asia saisi suo-malaiset vastaavasti liikkeelle. Erään toisen tunnin jälkeen oppilas jäi kysymään, tie-sinkö tekeillä olevasta Nooaa käsittelevästä Hollywood-elokuvasta, ja kolmas halusi kes-kustella eräästä televisiosta mieleen jäänees-tä aasialaisesta tyttöjen aikuistumisriitistä. En tiedä, miksi kysymyksiä on tänä syksy-nä jääty esittämään erityisesti oppituntien jälkeen, mutta joka tapauksessa tämän yh-teiskunta-teemanumeron sivuilla voin taas nyökytellä, että kylläpä uskonnonopetuk-selle on edelleen tilausta myös nykynuor-ten näkökulmasta.

Yhtä suomalaisen yhteiskunnan kan-sainvälisesti tunnustettua menestystarinaa, peruskoulua, juhlittiin elokuun lopussa Ro-vaniemellä. Olimme hallituksemme uusim-man tulokkaan Jaana Tahvanaisen kanssa liittomme edustajina mukana juhlahumus-sa. Myös Hannu Koskinen oli paikalla Ai-neenopettajaliiton puheenjohtajana. Perus-koulun 40-vuotisen taipaleen muistelun li-säksi katseitamme käännettiin toistuvasti tulevaisuuteen. Monet esittivät huolta tu-levaisuudesta ja hyvinvointivaltion mure-nemisesta. Syyttävä sormi osoitettiin usein kirstunvartijoihin: Miten pidämme tulevai-suudessakin huolta laadukkaasta opetuk-sesta taloudellisten leikkausten kohdistues-sa merkittävästi myös peruskouluun? Mie-leeni jäi Rovaniemeltä erityisesti tulevaisuu-dentutkija Ilkka Halavan luento, jossa hän

visioi tulevaisuuden koulua. Luennoitsijan mukaan 2030-luvun koulussa ”kaikki kysy-vät ja kaikki vastaavat”, eli oppitunneilla ko-rostuu jaettu asiantuntijuus ja oppilaan kes-keinen osallistuva rooli oppimisprosessissa. Opettajan rooli tulee muuttumaan merkit-tävästi tiedon välittäjästä oppimisprosessin ohjaajaksi. Väistämättä mietin luennon ai-kana, mikä on uskonnonopetuksen tilanne tuolloin, ja millaisia kysymyksiä oppitunnin jälkeen silloin esitetään.

Peruskoulun opetussuunnitelmatyöryh-mä on käynnistänyt työskentelynsä miet-tiäkseen, mitä tulevaisuuden peruskoulus-sa lapsille ja nuorille opetetaan. Tällä het-kellä on meneillään yleisten tavoitteiden val-mistelu, jonka jälkeen siirrytään työstämään ainekohtaisia opetussuunnitelmia. Uudet opetussuunnitelmat otetaan peruskoulus-sa käyttöön tämän hetkisen tiedon mukaan vuoden 2016 alussa. Pyrimme tiedottamaan jäseniämme työskentelyn tilanteesta sekä ai-heeseen liittyvistä tilaisuuksista ja koulutuk-sista. Lukion tavoitteita ja tuntijakoa käsitte-levä työryhmä aloittaa työskentelynsä näil-lä hetkillä. Seuraamme keskustelua tiiviisti, sillä uskonnonopetuksen asemastakin var-masti keskustellaan.

Liiton syysseminaari järjestettiin syys-kuun puolivälissä Helsingissä, jolloin puhut-tiin yhdestä yhteiskuntamme varjopuolesta, rikollisuudesta. Vankilamiljöö loi oman lisä-tunnelmansa seminaarille ja palautteen pe-rusteella seminaarilaiset olivat tyytyväisiä viikonlopun antiin. Oppilaat hämmästeli-vät seuraavalla viikolla opettajan kertomuk-sia vankilasta ja kuritushuoneesta.

Uskonnonopetusta koskevan poliittisen keskustelun rintamalta tämän syksyn uuti-sia ovat olleet opetusministerin suunnitelma asettaa työryhmä selvittämään katsomus-opetuksen tilannetta Suomessa. Vielä em-

me tiedä ryhmän kokoonpanosta tai tavoit-teesta, mutta seuraamme keskustelua aktii-visesti. Myös elämänkatsomustiedon avaa-mista käsittelevä lakialoite on jätetty edus-kuntaan, ja seuraamme myös tämän proses-sin etenemistä.

Mukavaa syksyä tämän yhteiskunnalli-sesti tärkeän oppiaineemme parissa.

Terveisin Saara Mäkelä

PS. Muistathan ehdottaa meille opetta-jaa, joka mielestäsi ansaitsisi ”Vuoden uskonnonopettaja”-tittelin.

PPS. Tiesittekö muuten, että liittomme on Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seu-ran jäsen? Seuran tavoitteena on lisätä kult-tuuriperintötietoutta ja kulttuuriperintö-osaamista. Toiveenamme on tehdä seuran kanssa yhteistyötä, onhan uskonto yksi osa-alue kulttuuriperintöämme. Kannattaa käy-dä tutustumassa seuran toimintaan ja tarjol-la oleviin materiaaleihin seuran nettisivuilla: www.kulttuuriperintokasvatus.fi

kAikki kySyVäT – kAikki VASTAAVAT

3

t u l e v i a t a p a h t u m i a

MArrASkuu16.–17.11.2012 Koulutus Uskalla elää ohjaajaksi Espoossa. Lisätietoja: www.suol.fi. Voit tilata koulutuksen omalle paikkakunnallesi! Ks. ohjeet www.suol.fi

TAMMikuuUskonnon preliminäärikoe 2013 ja peruskoulun päättökoe tulevat myyntiin kuun alussa. Voit tilata niitä osoitteesta materiaalit@suol.fi osoitteesta. Lisätietoa tällä sivulla.

26.1.2013 Talvipäivät teemalla ”Raamatun marginaalissa. Ajankohtaista eksegetiikkaa.” Lisätietoja sivulla 5.

26.1.2013 Talvipäivien yhteydessä klo 13.30–14.00 pidetään Suol ry:n sääntömääräinen vuosikokous. Kaikilla osallistujilla on läsnäolo-oikeus, SUOL ry:n jäsenillä on lisäksi puhe- ja äänioikeus. Vuosikokouksen asiakirjat on nähtävillä viimeistään viikkoa ennen kokousta www.suol.fi -sivustolla.

ulkomaille?Touko-kesäkuussa 2013 on mahdollisuus nähdä reformoitua Hollantia (9.–12.5.) tai tutustua Etelä-Saksaan 5.–14.6.). Merkitse kalenteriin!

Ajankohtaisia tietoja tapahtumista ja tarkemmasta ohjelmasta www.suol.fi

lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan!

Tilaa uskonnon preliminäärikoe 2013!

Voit nyt tilata koulullesi SUOL ry:n lukiotyöryhmän laatiman preliminäärikokeen keväälle 2013. Koe vastaa tehtävämäärältään ja -tyypeiltään evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskoetta.

Preliminäärikokeen hinta on 35 €/koulu.

Kokeet postitetaan viikolta 2 alkaen sähköisesti tai värikopiona (jolloin postituskulut lisätään hintaan).

Lisätiedot: Anna Saurama, p. 044 5959 594materiaalit@suol.fi

Suol ry:n Talvipäivät lauantaina 26.1.2013

Paikka: Mäkelänrinteen lukio, Mäkelänkatu 47, 00550 Helsinki

OHJELMA

8.15 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

8.45 Avaus

puheenjohtaja Saara Mäkelä

9.00 Vuoden uskonnonopettajan julkistaminen

9.15 Köyhien Raamattu Hanne von Weissenberg, Suomen Akatemian tutkija

10.30 tauko

10.45 Naiset Raamatussa – marginaalista tutkimuksen keskiöön Outi Lehtipuu, Uuden testamentin eksegetiikan dosentti

12.00 Opiskelu teologisessa tiedekunnassa Mikko Ketola ja Minna Oksanen

12.30 Lounas

13.30 SUOL ry:n vuosikokous

14.00 Sukupuolivähemmistöt Raamatun marginaalissa Martti Nissinen, Vanhan testamentin eksegetiikan professori

15.15 Juhlallinen nimitystilaisuus

15.30 Päätöspuhe varapuheenjohtaja Hannu Koskinen Kakkukahvit

Sanoma Pro tarjoaa iltajuhlan. Lisätietoa paikasta ja ilmoittautumisesta on seuraavassa lehdessä.

Ilmoittautuminen maanantaihin 14.1.2013 mennessä osoitteeseen toimisto@suol.fi. Ilmoitathan samalla mahdolliset ruokavaliotoivomukset.

Osallistumismaksu jäseniltä 55 € ja ei-jäseniltä 75 €, opiskelijoilta 25 €. Varaathan mukaan tasarahan käteisenä, ihan oikeana rahana. Hinta sisältää ohjelman sekä lounaan, aamukahvin ja iltapäivän kakkukahvit. Peruutukset 18.1. mennessä. Muuten veloitamme osallistumismaksun.

rAAMATun MArginAAliSSA – AJAnkoHTAiSTA EkSEgETiikkAA

Kuva: WIKIMEDIA COMMONS,

Andrea Orcagna, 1370–1371,

Die Marien am Grabe

5

Kaksipäiväinen Kiven sisällä -seminaari painui mieleen erittäin antoisana vii-konloppuna. Kiitos kuuluu seminaa-

rissa esiintyneille loistaville asiantuntijoille sekä kysymyksiä ja kommentteja esittäneel-le seminaariväelle.

”AlkoHolillA oli oSuuTTA ASiAAn”

Syyspäivien ensimmäinen luennoitsija oli Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erityis-suunnittelija Hannu Niemi. Otsikolla ”Suo-malainen rikos” saimme kuulla neliosaisen, perusteellisen esityksen. Aluksi Niemi kävi läpi suomalaista rikoshistoriaa tiettyjen tuo-kiokuvien kautta. Toisessa osiossa tarkastel-tiin rikollisuuden määrällistä sekä rakenteel-lista kehitystä viime aikoina ja kolmannessa tehtiin rikostyyppikohtaista tarkastelua. Esi-tyksensä viimeisessä osassa Niemi luotasi ri-

kollisuuden syitä sekä suomalaisen rikolli-suuden tulevaisuuden näkymiä.

Historiakatsaus osoitti hyvin sen, kuinka rikosaaltojen taustalla usein on samankal-taisia kehityskulkuja. Tuloerojen aiheutta-ma jännite eri kansanosien välillä, syrjäyty-minen sekä menestyksen odotusten ja mah-dollisuuksien välinen ristiriita luovat otol-lisen maaperän rikollisen toiminnan kas-vulle. Suomessa erityisesti väkivaltarikolli-suuteen on kautta aikain liittynyt läheisesti myös alkoholi. Niemi kumosi yleisen har-haluulon: lama ei lisää rikollisuutta (ainoa-na poikkeuk sena tähän sääntöön toimii talo-usrikollisuus). Sen sijaan elintason noustes-sa alkoholinkulutus kasvaa, mikä lisää väki-valtarikollisuutta. Ainoastaan viime aikoina nämä kaksi eivät ole kulkeneet käsi kädessä, 2000-luvulla riski joutua henkirikoksen uh-riksi on ollut 25 % pienempi kuin 1990-lu-vulla huolimatta alkoholinkulutuksen kas-vusta. Suotuisaan kehitykseen on syynä ai-nakin ikärakenteen voimakas muutos – van-hempi väki rettelöi vähemmän.

Huolimatta esimerkiksi järjestäytyneen ri-kollisuuden rantautumisesta Suomeen voi-daan pidemmän aikavälin tarkastelussa tode-ta yleisen linjan olevan rikollisuuden vähene-minen. Myönteisestä kehityksestä huolimat-ta suuria haasteitakin on. Niistä Niemi nosti esiin erityisesti nuorten miesten vakavan vä-

kivallan. Niemi näki niin ikään yhtenä tulevaisuuden uhkana juurettomuu-den ja arvotyhjiöt. Tätä kirjoittaes sani pohdin, voisimmeko oppia tässä suh-teessa jotain menneisyydestä. Moni puukkojunkkarikauden potentiaali-nen häjy löysi väkivaltaa mielekkääm-

män väylän pätemiselleen nuorisoseuroista, herännäisyydestä ja raittiusliikkeestä, jotka loivat mahdollisuuksia nuorten omaehtoisel-le toiminnalle. Niemen luentomateriaali löy-tyy SUOL ry:n nettisivuilta, ja se tarjoaa meil-le arvokasvattajille tutkimustiedon muodossa paljon pohdittavaa niin suomalaisen rikoksen menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevai-suudenkuvistakin.

rikoSoikEuDElliSEn VASTuun MääriTTElySTä

Toinen päivän esityksistä kulki nimellä ”Ri-kollinen mieli”. Kuulimme Niuvanniemen sairaalan edustajaa, tutkija ja terapeutti Ola-vi Louherantaa, joka perehdytti meidät mie-lentilatutkimusprosessiin sekä oikeuspsy-kiatrisen sairaalan hoitotyöhön. Varhaisim-mat mielentilatutkimukset on Suomessa teh-ty 1830-luvulla vankilääkärien toimesta ja ensimmäinen mielentilatutkimus sairaalassa suoritettiin vuonna 1841 Lapinlahdessa. To-sin kirkkolaki edellytti jo 1600-luvulla erään-laisen ”post mortem mielentilatutkimuksen” tekemistä itsensä surmanneille, jotta voitiin päättää, minne vainaja tulisi haudata. Täy-sissä järjen voimissa itsensä surmannutta ei tuolloin voitu haudata kirkkomaalle.

Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan syyntakeetonta ei voi tuomita rangaistuk-seen. Syyntakeisuuteen liittyy kognitiivi-nen ja volitiivinen edellytys. Tekijän on ai-nakin jossain määrin ymmärrettävä tekojen-sa luonne, kyettävä kohtuullisen tarkkoihin havaintoihin ympäröivästä todellisuudesta sekä pystyttävä hallitsemaan omaa toimin-taansa. Mielentilatutkimukset tehdään pää-sääntöisesti valtion oikeuspsykiatrisissa sai-raaloissa, Niuvanniemen sairaalassa ja Van-han Vaasan sairaalassa.

rikoS JA rAngAiSTuS SuoMESSA

Historiallisessa Katajanokan

vankilamiljöössä toimii nykyään

moderni hotelli.

Mietteliästä kuulijakuntaa Katajanokan vankilan kirkkosalissa.

Helsingissä hotelli

Katajanokalla ja Sörkan

vankilassa vietetyt SUOLin

syyspäivät ravistelivat

ennakkokäsityksiä ja antoivat

aineksia eettiseen pohdintaan.

6

Tv-sarjat kuten Criminal Minds tarjoi-levat usein kuvan murhaajasta, joka on se-kä äärimmäisen älykäs että hillitty ja pystyy kätkemään väkivaltaiset impulssinsa hän-tä ympäröivältä yhteisöltä. Louheranta ker-toi todellisuuden olevan varsin toisenlainen: mielisairaus näkyy yleensä päälle, ja usein lääkehoidon aloittaminen on välttämätön edellytys hoitokontaktiin pääsylle.

Vuorovaikutus on olennaista, jotta poti-las voi yrittää työstää läpi tekemäänsä rikos-ta. Valtaosa, noin 70 % potilaista ei aluksi muista tapahtunutta, ja tässä interpsyykkinen tuo korvaamattoman lisän intrapsyykkiseen työskentelyyn. Aina läpityöstössä ei onnis-tuta, mutta esimerkiksi taideterapia voi aut-taa aukomaan mielen solmuja, kun se ei pel-källä puhumisella onnistu. Louheranta ko-rosti myös hoidon monialaisuuden tärkeyttä.

kunnES ToiSin ToDiSTETAAn

Seuraavaksi saimme vastauksen kysymyk-seen ”Mistä ja miten syytetään ja puoluste-taan ja rankaistaan?”, kun Itä-Suomen yli-opiston rikos- ja prosessioikeuden profes-sori Matti Tolvanen piti luentonsa. Sanat saivat lihaa luiden ympärille, kun Tolvanen täsmällisen käsitteenmäärittelyn lisäksi esit-ti syvempää pohdintaa esimerkiksi rikoksen, rangaistuksen ja pahuuden merkityksistä.

Käsitellessään rikosta pahana tekona Tolvanen kiinnitti kuulijoiden huomion nä-kökohtaan, jota korostettiin myös kahden aiemman puhujan sisällöissä, nimittäin pa-huuden määrittelyn aikasidonnaisuuteen. Monet asiat kuten vaikkapa sananvapaus tai fyysinen koskemattomuus eivät ole olleet nykyisessä arvossaan kovinkaan kauaa – nii-tä vastaan rikkomista pahempana on pidetty toisen omaisuuteen kajoamista. Yhteiskun-nan vaurastuessa arvotkin ovat muuttuneet.

Pahuuden määrittelyyn liittyvät myös eri-laiset pahuuden lajit. On rikoslain määritte-lemää, niin sanottua normeerattua pahuut-ta, mutta myös tuotteistettua pahuutta. Jäl-kimmäistä ovat vaikkapa erilaiset kamppai-lu-urheilulajit, joiden puitteissa esimerkiksi tappelu hyväksytään. Tällaisten lajien asema johtuu kulttuurihistoriasta. Syyskuun ensim-mäisenä päivänä nähty surullisen kuuluisa Jokerit–HIFK ottelun jääkiekkoilijoiden nu-

jakointi koetteli tuotteis-tetun ja normeeratun pa-huuden rajoja, ja Tolvasen mukaan ilman muuta täyt-ti rikoksen tuntomerkit.

Tolvasen esitys sisälsi katsauksen rikoslakimme kehityskulkuun, oikeus-järjestelmäämme sekä oikeudenkäynnin vasta-puolten, syyttäjän ja puo-lustuksen velvollisuuk-siin. Erityisesti puolus-tuksen merkitystä profes-sori painotti. Sen perus-ta on kansainvälisissä ih-misoikeussopimuksissa, joiden mukaan ri-koksesta syytettyä on kohdeltava syyttömä-nä, kunnes syyllisyys on laillisesti todistet-tu julkisessa oikeudenkäynnissä. Puolustuk-sen tehtävä on ehkäistä virheitä tuomioissa.

”uSkonToASiAMiEHEllE” oliSi TilAuSTA

Lauantaipäivän viimeisestä esityksestä vas-tasi Uskontojen uhrien tuki ry:n puheen-johtaja emerita, Terttu Forsell. Aiheena oli ”Rikos vai rakkaus – uskonto kahleena – hengellisen väkivallan ilmentymiä”. Forsell on entinen mormoni, nykyisin luterilaisen kirkon jäsen, ja hän on toiminut UUT:ssa 1980-luvulta lähtien.

Forsell kertoi oman tarinansa uskon-yhteisöön viehtymisestä, siihen kääntymi-sestä, kriittisten ajatusten syntymisestä ja yhteisöstä eroamisesta. Eroamisesta seura-si eristäminen yhteisöstä, ja omien koke-musten julkistaminen johti henkiseen vä-kivaltaan. Henkilöhistoriansa valossa For-sell myös tarkasteli yleisemmin niitä teki-jöitä, jotka vaikuttavat yhtäältä uskonnolli-sen yhteisön puoleensavetävyyteen, toisaal-ta sen ahdistavaksi kokemiseen.

Suuri elämänmuutos on aina inhimil-linen kriisi. Tällainen tilanne saa ihmisen alttiiksi elämän suurten kysymysten poh-dinnalle, joihin uskonnot tarjoavat erilaisia vastauksia. Ihminen kaipaa yhteisöllisyy-den kokemusta ja sen luomaa turvallisuuden tunnetta. Silloin kokemus siitä, että on ter-vetullut ja tulee huomioiduksi saattaa puhu-

tella erityisen voimakkaasti. Esimerkiksi se, että uskonnollinen yhteisö antaa yksilölli-siä tehtäviä jäsenilleen, kohottaa itsetuntoa.

Uskonnollisessa yhteisössä ahdistusta voi luoda se, jos yhteisöä, sen oppia tai käy-täntöjä kohtaan ei saa vapaasti esittää kritiik-kiä. Forsell totesi, että uskonnollisten yhtei-söjen tulisi olla avoimia ja valmiita puolus-tamaan periaatteitaan julkisesti. Ei saisi ol-la kirjoitettujen sääntöjen lisäksi vaiettuja, kirjoittamattomia sääntöjä, jotka rajoittavat esimerkiksi sananvapautta. Forsellin esityk-sen herättämässä keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että Suomessa voisi olla tarvet-ta niin sanotulle uskontoasiamiehelle. Tä-mä voisi informoida esimerkiksi tuomiois-tuimia, kun käsiteltävään tapaukseen liittyy olennaisesti juuri uskonto.

Ei olE HyViä JA PAHoJA iHMiSiä

Sunnuntai valkeni Helsingissä syksyisen kuulaana, kun seminaariväki suuntasi koh-ti Sörkan vankilaa. Perillä isäntämme, van-kilapastori Miika Hynninen johdatti mei-dät vankilan kirkkoon. Jumalanpalvelus-ta varten saimme paikat kirkon parvelta, ja kirkkosaliin saapuivat neljä suljetun osaston vankia. Pastori toimitti messun puolittain englanniksi, sillä joukossa oli ulkomaalais-taustaisia. Myöhemmin kuulimme, että ul-komaalaistaustaisuus on vankilassa turval-lisuusriski. Nämä vangit ovat usein suljetul-la osastolla oman turvallisuutensa vuoksi.

Jumalanpalveluksen jälkeen vangit pa-lasivat osastolleen, ja seminaarilaiset saivat

Materiaalipalvelun pisteessä riitti kiinnostuneita.

7

luvan laskeutua salin puolelle kirkkokah-veille. Isäntämme lisäksi elämästä kiven si-sällä oli kertomassa vanki Jannis Lakopou-los. Kuulimme seikkaperäisesti vankilan ar-jesta, kuten siellä järjestettävästä kuntoutta-vasta toiminnasta ja työpajoista sekä perhe-suhteiden ylläpitämisen haasteista ja vanki-lan lomakäytännöistä. Elämä tulo-osastolla on tukalaa, kun jopa neljä miestä saatetaan ahtaa 10 neliömetriin, kun taas vähemmän rajoitetulla avo-osastolla elämä saattaa yksin viihtyvästä ihmisestä tuntua ajoittain jopa ihan mukavalta. Saimme kuulla, että tv-sar-ja Salatut elämät nauttii vankien keskuudes-sa suurta suosiota, mutta myös sen, että tiu-koista turvallisuustoimista huolimatta Sör-kassa on huumeongelma.

Hynninen totesi, että monilla vankilan asukkailla on niin sanottu rikollinen elä-mäntapa, ja taustalla usein laitostumista jo hyvin varhaisesta elämänvaiheesta alkaen. Elämä ei ota onnistuakseen vankilan ulko-puolella, vaan tuttua ja turvallista edustaa-kin elämä kaltereiden sisäpuolella. Sekään ei silti ole yksinkertaista. Luottamus on kortil-la vankilassa. Paitsi toisiinsa, vankien on vai-kea luottaa henkilökuntaan, ja pappi saattaa usein olla ainoa, jolle tuntee voivansa uskoa asiansa. Esimerkiksi neljästä jumalanpalve-lukseen osallistuneesta miehestä kaksi oli antanut tuonakin sunnuntaina Hynniselle kirjeen eteenpäin toimitettavaksi.

Vankilapastorin työ on ensisijaisesti ih-misten kohtaamista. Keskustelut vankien kanssa eivät välttämättä sivua hengellisiksi miellettyjä kysymyksiä, mutta Hynninen sa-noi, ettei itse tee eroa ”hengelliseen ja muu-hun elämään”. Hän kertoi havainneensa, et-tä vangeilla on usein vahvojakin moraalipe-riaatteita, mutta toisinaan niiden ei mielletä koskevan itseä. Äärimmäisiä rikoksia tehnei-tä kohdatessaan pastorin oma moraali on jou-tunut testiin. On joutunut huomaamaan, et-tä ihmiset ovat kuitenkin aika samanlaisia, ei-kä heitä voi luokitella hyviin ja pahoihin. Lu-kuisat syyt johtavat siihen, että joku tekee ri-koksen, ja nämä syyt saattavat ulottua useita sukupolvia taaksepäin. Hynninen kiteytti: ei ole hyviä ja pahoja, on vain hyvää ja pahaa.

Teksti: Anna Saurama

Kuvat: Jarno Parviola

Suol oPETTAJAkSi oPiSkElEVAn EläMäSSä

L iityin SUOLin jäseneksi vuonna 2009 aloittaessani pedagogiset opinnot. Ajat-telin, että jo opiskeluvaiheessa on mukavaa kuulua sellaiseen yhdistykseen, jo-

ka ajaa oman opetettavan aineen asiaa. SUOL nimenä oli tullut tutuksi siten, että kuulin opiskelukavereideni saaneen

melko usein sijaisuuksia ”SUOLin listan” kautta. Kesken kiireisintä opiskeluvai-hetta en itse ajatellut sijaisuuksien tekemistä mutta pedagogisten opintojen ollessa loppusuoralla mieleeni palasi tämä töitä monelle tuonut ”SUOLin lista”. Näin siis itsekin liityin SUOL:in kotisivuilta löytyvälle sijaislistalle, jonka kautta olen saanut mukavasti eripituisia sijaisuuksia. Hyvä puoli sijaislistan kautta saaduissa töissä on myös se, että menemällä reippaasti tarpeen vaatiessa uuteen ja mahdollisesti tun-temattomaan kouluun sekä hoitamalla työnsä hyvin, tulee väistämättä solmineek-si uusia kontakteja, jotka taas poikivat lisää töitä. Lisäksi sijaisuuksien tekeminen on loistava tapa päästä sisään koulumaailmaan, mikäli se ei ole vielä kovin tuttu.

Samaisilta kotisivuilta löytyy myös uskonnonopetukseen liittyviä linkkejä, ma-teriaalipalvelu sekä vanhoja yo-kysymyksiä pisteytysohjeineen. Ylioppilaskirjoitus-ten korjaamisen tueksi jäsenille on tarjolla myös tuoreimmat pisteytysohjeet syksyi-sin ja keväisin. Olen huomannut, että pisteytysohjeista ja vanhoista yo-kysymyksis-tä on paljon apua opettajanuran ensimmäisten ja toistenkin kokeiden laatimiseen!

Opettajan itsenäisen ja joskus hieman yksinäisenkin työn piristykseksi SUOL järjestää laadukkaita seminaareja ja tapahtumia, joissa työ ja huvi yhdistyvät. Opis-kelijoita ajatellen haluaisin nostaa esille tulevat talvipäivät, joista lisätietoa löytyy tämän lehden sivulta 5. Opiskelijana osallistuminen maksaa vain 25 euroa, joten kannattaa tulla paikan päälle!

Tässä hieman omia kokemuksiani siitä, mitä SUOL minulle tarjoaa opiskeli-jana, sijaisuuksien tekijänä ja tulevana uskonnonopettajana. Nyt on sinun vuoro-si, hyvä lukija (aivan erityisesti opiskelija), käydä katsomassa mitä SUOL voisi si-nulle tarjota. Osoitteesta suol.fi löydät lisää tietoa toiminnasta ja tapahtumista.

Elina Majava

Kirjoittaja on helsinkiläinen teologian opiskelija ja SUOLin hallituksen opiskelijaedustajan varajäsen

Kenestä vuoden ausku 2013?

SUOL ry palkitsee ensimmäistä kertaa vuoden auskun eli uskonnonopettajaksi opiskelevan. Vuoden ausku on ”hyvä tuleva kollega”.

Äänestää voivat kaikki tänä lukuvuonna Helsingin yliopistossa pedagogisia opintojaan suorittavat uskonnonopettajaksi opiskelevat. Kolmen eniten ääniä saaneen keskuudesta vuoden auskun valinnan suorittavat vuosikurssia opettavat uskonnondidaktikot. Vuoden ausku saa 100 euron stipendin sekä kirjapalkinnon. Äänestys järjestetään keväällä 2013, tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

k o l u m n i

8

YHTEISKUNTA

AnnukkA koMMEnToi: opettaja arvostaa mitä arvostaa!

Opettaja on ihminen. Opettajalla on mielipi-teitä. Opettajalla on ennakkoluuloja. Opet-taja ei aina erota oikeaa väärästä. Opettajal-la ei aina ole edes käsitystä niiden eroista tai yhtäläisyyksistä. Opettaja voi olla naiivi. Opettaja on takuuvarmasti aina puutteelli-nen. Opettaja ei voi arvostaa kaikkia uskon-toja. Opettaja arvostaa mitä arvostaa; jollain uskonnolla saattaa hänen mielestään olla oikeanlainen arvopohja, jollain toisella ei. Jollain uskonnolla on eksotiikka-arvoa, jol-lain toisella tuttuuspisteitä. Jonkun uskon-non edustajien maailmankatsomus on yk-sinkertaisesti opettajan mielestä täysin mie-lipuolinen.

Opettaja voi teeskennellä teoriassa ar-vostavansa ihan mitä vain. Tosiasiassa opet-taja arvostaa jotain asiaa (ehkä objektiivises-ti arvioiden perusteettomasti, mutta kuiten-kin), eikä arvosta jotain toista. Tämä ero voi tulla opetuksessa avoimesti esille. Useimmi-ten ehkä kuitenkin arvostuserot paljastuvat piilo-opetussuunnitelmassa; siinä mitä ”eh-ditään” käsitellä ja mitä ei sekä siinä mihin ”kannattaa” tutustua kunnolla ja mihin ei.

Opettaja ei voi suoriutua opetuksesta täysin arvoneutraalisti. Eikä metafyysisten mallien ja maailmankatsomuksellisten pe-rinteiden käsittelyssä ole yhtä objektiivista

ja oikeaa tapaa. Opettaja voi pyrkiä analy-soimaan ja perustelemaan omia näkemyk-siään uskonnoista. Hän voi myös yrittää vä-littää omia kokemuksiaan uskonnoista mah-dollisimman todenmukaisesti yleisölleen. Kaikkia perinteitä ja kaikkia kokemuksia ei voi kuitenkaan arvostaa samalla tavoin. Eikä sellaiseen uskonnonopetukseen pyrkiminen ole kovin rehellistä, vaikka se saattaisi OPS-teksteissä hienolta kuulostaakin.

JArno koMMEnToi: Piilomerkitykset ovat upottava suo

Vanhoja uskonnon oppikirjoja löytyy joskus divareista ja huutokaupoista. Samoin kuin mitkä tahansa dokumentit, ne ovat sidok-sissa oman aikansa arvoihin ja maailman-kuvaan. Ne kertovat usein enemmän omas-ta ajastaan kuin tämän päivän opetukseen sopivasta sisällöstä. Kieli on usein ylevää ja juhlallista. Vähän samanlaista kuin Salo-miehen vanhassa Suomen kirkkohistorias-sa. Se kuului muinoin tutkintovaatimuksiin. Muistan kurssikirjastossa yhdessä samaan tenttiin lukeneiden kanssa oikein etsineeni sieltä ilmaisuja kuten Hänen matkasauvan-sa taittui tai Polku tuli loppuun kuljetuksi.

Järisyttäviin löytöihin kuuluu uskonnon oppikirja 1950-luvulta. Siinä puhutaan ihan pokkana pakanain turmeluksesta ja paka-nakansojen eksytyksestä. Helmi oppikirjas-

sa on kaunis kuva lähetysmailta. Joukko af-rikkalaisia koululaisia lukee kirjaa suuren ristin varjossa. Teksti kertoo kuvan esittä-vän Pakanoita ristin juurella. Onneksi nois-ta ajoista on kauan. Lienee olevan kauan siitä kun sellainen sana kuin pakana on kuulunut aktiiviseen sanavarastoon uskontotunnilla. Julkista keskustelua seuraamalla ulkopuoli-nen ja asiantuntematon saattaa saada näistä kummallisista perusteista vastustaa uskon-non opetusta käsityksen, että asiain tila yhä on kuvatunlainen. Mehän kaikki tiedämme, että asia ei ole näin, eihän. Nykyäänhän täs-tä ilmiöstä kai käytetään nimitystä konteks-tuaalinen teologia, heh.

Vaikka pakanat ovatkin mennyttä maail-maa, olen useasti suuresti hämmästynyt sii-tä, että ihan virallisesti jossakin yhteydes-sä puhutaan vieraista uskonnoista, silloin kun tarkoitetaan maailmanuskontoja. Sel-laisen ei soisi enää nykyään kuuluvan nor-maaliin ilmaisuvarastoon. Mikään uskonto ei ole vieras sen kannattajalle. Kukaan ei ha-lua kuulla uskontoaan kutsuttavan vieraaksi. Vaikka uskonnon opetus olisikin oman us-konnon opetusta, ei se silti oikeuta kutsu-maan muita uskontoja vieraiksi. Kysymys ei ole siitä, että ilmaisu vieraat uskonnot olisi jotenkin todellisuuden tilaa kuvaamaton. Se vaan saa kuvatun ilmiön kuulostamaan jo-tenkin vähempiarvoiselta. Sitä paitsi, ihana globalisaatio on tuonut maailman eri kult-tuurit niin lähelle, että puhuttaessa vieraista

Tällä palstalla Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lehtori Annukka Kalske ja Etelä-Hervannan koulun lehtori Jarno Parviola ottavat kantaa Synsyguksen lukijoiden lähettämiin väitteisiin. Vastaajat tonkivat oppiaineemme mielikuvatunkiolla jyviä nokkien – ja ihan pokkana.

p u n ta r p ä ä t

VäiTE kuuluu:

opettajan tulee arvostaa kaikkia uskontoja ja välittää tätä näkemystään myös oppilaille

9

YHTEISKUNTA

uskonnoista tarkoitettaneen lähinnä univer-sumin eri laidoilla asuvien alieneiden maail-mankatsomuksellisia näkemyksiä.

Kolmas käytöstä poistumassa oleva käsi-te ihan syystä on uskonpuhdistus. Se sisältää oletuksen, että sen seurauksena syntyneet kirkkokunnat olisivat jotenkin puhtaampia, vapaita jostakin tarkemmin määrittelemät-tömästä liasta. Ja saasta olisi jäänyt sinne, mistä puhdistus alkoi. Reformaation käsite ei sananmukaisesti tarkoita samaa kuin käsi-te uskonpuhdistus. Reformaatio on huomat-tavasti neutraalimpi ja oikeampi käsite pu-huttaessa Martin Lutherin keskiajan lopul-la käynnistämästä prosessista. Nykyään sitä paitsi puhdistus käsite viittaa usein myös ih-misten mielissä katarttiseen traumojen kä-sittelyyn malliin Sofi Oksanen.

Opettaessaan opettaja tulee noudatta-neeksi omaa henkilökohtaista piilo-opetus-suunnitelmaansa ja usein tietämättään ja tahtomattaankin tulee kertoneeksi omista mielipiteistään ja ennakkoluuloistaan esi-merkiksi käyttämällä ei-tieteellisiä ja rasis-tisia merkityksiä sisältäviä ilmauksia. Tällai-nen kaikki on omiaan kertomaan oppilail-le tai opiskelijoille opettajan asenteista ja ar-vostuksista. Ikään kuin vahingossa opetta-jan todelliset arvostukset paljastuvat, vaik-ka hän muuten kertoisikin suuresti arvosta-vansa kaikenlaisia uskontoja.

Parhaiten varmaan arvostuksistaan ker-too ihan vaan arvostamalla. Pitämällä eri tavoin maailmaa hahmottavia aidosti mie-lenkiintoisina voi aueta uusia näkökulmia ja maisemia, joita ei tiennyt olevan olemas-sakaan. Ehkäpä jostakin vieraasta pakanus-konnosta aukeaisi eteen jonkinlainen totuu-den kajastuskin, joka valaisisi matkaamme perimmäisten kysymysten synkässä umpi-metsässä.

Mihin kysymykseen tai väitteeseen haluaisit Annukan ja Jarnon ottavan kantaa? Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen: synsygus@suol.fi

Mitä annettavaa uskonnonopetuksel-la on tässä projektissa? Entä on-ko yhteiskunnan tehtävä kasvattaa

nuoria pitämään puolensa myös uskon-nollisissa yhteisöissä? Mitä tekemistä us-konnonopetuksen mallilla on tämän asian kanssa?

kriiTTinEn kAnSAlAinEn

Keskeinen kansalaisen ominaisuus on kriittisyys. Synsyguksen viime numerossa Jyri Komulainen käsitteli kriittisyyttä us-konnonopetuksessa erityisesti maailman muuttamisen näkökulmasta, joten en toista niitä ajatuksia. Kansalainen tarvitsee kui-tenkin myös aivan erityistä kriittisen ajat-telun taitoa osallistuakseen yhteiskunnalli-seen keskusteluun rakentavasti. Toisin kuin arkikielenkäytön perusteella luulisi, kriit-tinen ajattelu ei ole pelkkää virheiden et-sintää, vaan tietynlaista valppautta ja herk-kyyttä monille näkökulmille. Kriittinen ajattelija pystyy kyseenalaistamaan myös omat ajatuksensa. Lisäksi kriittinen ajat-telu sisältää väistämättä myös pyrkimyk-sen ymmärtää, sillä mitään ei pitäisi tuo-mita ennen kuin on tutustunut asiaan, oli

se sitten teko tai ajattelutapa, perin pohjin. Kun uskonnonopetus ohjaa kriittiseen

ajatteluun, se toki sallii Jumalan olemassa-olon tai pyhän kirjan jumalallisuuden ky-seenalaistamisen, mutta kriittisyys on pal-jon muutakin. Kyse on kasvatuksesta ky-kyyn muodostaa mielipiteitä tiedon ja har-kinnan pohjalta. Perustelujen tutkiminen on tässä tärkeää, olivat perustelut sitten tiedolli-sia tai emotionaalisia. Vaikeinta uskonnon-opetuksessa lienee omien ajatusten kyseen-alaistamiseen ohjaaminen, koska se vaikut-taa helposti siltä, että opettaja haluaa taivu-tella oppilaita omalle kannalleen.

PEruSTEluJEn TuTkiMiSTA JA TunTEMiSTA

Itse olen tutkinut kokemuksia kriittisten valmiuksien omaksumisesta vähemmistö-uskonnon, tarkemmin sanottuna islamin opetuksessa peruskoulussa. Haastattelema-ni nuoret puhuivat yleensä tiedosta, kun ky-syin, minkälaiset asiat olivat auttaneet hei-tä erilaisissa haastavissa tilanteissa. Oppilaat helposti mieltävät, että koulunkäynnissä on kyse vain tietojen jakamisesta ja saamisesta, mutta laajojen tietojen saamisella omasta us-

kriiTTiSiä JA VASTuulliSiA kAnSAlAiSiA kASVATTAMASSA

Koulu kasvattaa yhteiskunnalle kansalaisia.

Kyse ei ole alamaisista, vaan vastuullisista

ihmisistä, jotka pitävät puolensa, vastustavat

vääryyttä ja osaavat toimia tärkeinä pitämiensä

asioiden puolesta.

10

YHTEISKUNTA

Kuva: Kati Mikkola

konnosta oli musliminuorille monia merki-tyksiä. He kokivat saaneensa valmiuksia pe-rustella tarvittaessa islamin elämäntapaa ei-muslimeille. Osa koki ylpeyttä siitä, että tie-si islamista enemmän kuin vanhemmat tai serkut. Eri islamin suuntauksien ja kansallis-ten kulttuurien yhteinen opetus vähensi en-nakkoluuloja niiden väliltä ja laajensi oppi-laiden ymmärrystä islamin kirjosta. Muista tutkimuksista tiedetään, että maahanmuut-tajanuorilla on paljon identiteettityötä teh-tävänään, joten uskonnollisen perinteen tar-kastelu monista eri näkökulmista on siksi-kin mielekästä.

Tiedolla oli myös merkitystä musli mien keskinäisten erimielisyyksien ratkomises-sa, koska haastatellut nuoret nimesivät so-vittelijoiksi henkilöt, jotka tietävät paljon islamista. Tosin jotkut kertoivat myös ta-pauksista, joissa perusteluja ei juuri viitsit-ty pohtia. Dialogitaidoissa olisi siis kehit-tämistä. Tiedon lisäksi islamin opetuksella oli vielä yksi tärkeä merkitys musliminuor-ten voimaannuttajana: pelkästään se, että is-lamia opetetaan koulussa, oli heille merkki siitä, että heidän uskontonsa hyväksytään yhteiskunnassa.

yHTEiSÖn VAi yHTEiSkunnAn ETu?

Oman uskonnon opetuksen mallilla näyttäi-si siis olevan positiivinen vaikutus uskonnol-liseen vähemmistöön kuuluvien nuorten it-setunnolle ja taidoille navigoida monikult-tuurisessa ympäristössä, joskin muutkin te-kijät vaikuttavat ja parantamisenkin varaa vielä on. Voi tietenkin kysyä, onko yhteis-kunnan tehtävä voimaannuttaa nuoria us-konnollisten yhteisöjen valppaiksi jäseniksi. Uskonnollisen aktiivisuuden lisäämistä, mi-tä oman uskonnon opetuksen malli saattaa tuottaa sivutuotteena, usein kavahdetaan, eikä se epäilemättä kuulu koulun tehtäviin. Toisaalta jos samalla on mahdollisuus tarjo-ta ahtaiden tai paikallisten uskontulkintojen rinnalle tietoa vaihtoehtoisista tulkinnoista ja käytännöistä, tällä voi olla valtava merki-tys erityisesti helposti alistetuiksi joutuville nuorille ja erityisesti tytöille. Jos yhteiskun-ta ei tätä tee, kukaan muukaan ei ota siitä vastuuta eikä ainakaan tavoita yhtä suurta

joukkoa nuoria. Sirpaleista ja painottunut-ta tietoa maailmasta aina löytyy, pohdiske-lu ja arviointi vaativat sen sijaan enemmän keskittymistä.

Enemmistöön kuuluva, luultavasti maal-listunut nuori tarvitsee samalla tavalla us-konnon opetusta. On vaikea oppia ajattele-maan kriittisesti, jos tieto esitetään yleisenä ja ongelmattomana. Oman uskonnon ope-tuksessa on järkeä juuri siksi, että moninai-suuden hahmottamisen oppiminen edellyt-tää laajoja tietoja edes jostain uskonnollises-ta perinteestä, sen historiallisesta kehityk-sestä ja moninaisista tulkinnoista. Jokaisen olisi opittava valitsemaan puolensa niissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä, joihin us-konto liittyy, valistuneesti. Vaikka uskontoa pidetään kulttuurissamme yksityisasiana, se ei koskaan ole vain sitä. Uskontoa ei voi erot-taa politiikasta, koska se on yksi mahdolli-nen arvopohja poliittisille päämäärille. Toi-saalta monilla uskonnollisten yhteisöjen pa-rissa tehtävillä ratkaisuilla on lakiin ja ihmis-oikeuksiin liittyviä ulottuvuuksia, samoin raha ja valta liittyvät niihin. Kun nämä ky-symykset tulevat tiedonvälityksen kautta jul-kisuuteen, yleisöllä on oltava riittävästi sivis-tystä ratkaistakseen kantansa niihin. Pelkäs-tään uskonnon ja yhteiskunnan suhde – pu-humattakaan uskonnosta käsitteenä kaik-kiaan – on niin laaja kokonaisuus, että si-tä ei oteta haltuun, jos se koulussa esitetään vain sivujuonteena historiassa.

yHDESSä VAi ErikSEEn?

Voisiko ajatella nykyisen mallin kehittämis-tä hylkäämisen sijaan? Vaikka oman uskon-non opetuksen heikkous kieltämättä on dia-logiareenan puute, yhteinen uskontotieto ei takaa dialogin syntymistä, sillä kaikki us-konnollisiin vähemmistöihin kuuluvat nuo-ret eivät halua edustaa uskontoaan ja puhua sen puolesta. Kohtaamiselle olisi joka ta-pauksessa löydettävä erilaisia keinoja, joi-ta voitaisiin hyödyntää myös uskontokun-takohtaisessa mallissa. Lisäksi on huomat-tava, että lähimmissä maissa, joissa opete-taan yhteistä uskontotietoa, koulukenttään kuuluu myös suhteellisen laaja kirjo uskon-nollisia kouluja. Suomessa asenneilmasto niitä kohtaan on ollut varsin kielteinen. Us-

konnollisten koulujen merkitys huoltajil-le ei piile pelkästään uskonnonopetuksessa, mutta huoli seuraavan sukupolven sulautu-misesta enemmistöön tulisi varmasti lisään-tymään vähemmistöjen keskuudessa yhtei-sen uskontotiedon myötä.

Mitä nykyisessä mallissa pitäisi sitten muuttaa? Edellä mainittujen dialogitaito-jen lisäksi opetussuunnitelmiin tarvittai-siin tunnustuksettomuuden vahvistamista ja ajattelutaitojen lisäämistä. Ajattelutaitojen opettaminen puolestaan ei merkitse pelkäs-tään loogista päättelyä, koska sitä voi opetel-la missä tahansa reaaliaineessa. Sen sijaan ajattelutaidot merkitsevät syvällistä ymmär-tämystä uskonnosta ja uskonnollisten perin-teiden dynaamisesta luonteesta. Nämä asiat puolestaan pitäisi kirjata opetussuunnitel-maan sellaisessa muodossa, että opetusma-teriaaleja olisi pakko kehittää samaan suun-taan. Vain kyky suhtautua kriittisesti eri läh-teistä saatavaan tietoon uskonnoista auttaa nuoria tulevaisuudessa.

Anuleena Kimanen

11

YHTEISKUNTA

T uhansien partiolaisten yhteisleiri Lammin Evolla on hiljaisimmillaan aamukuuden aikaan, kun vaellan tel-

taltani keittiölle aamupalan tekoon. Matkal-la tapaan Raisan, joka on jo palaamassa keit-tiöltä, hyvin aikaisesta aamuvuorosta. Hän kertoo muutaman syöjän käyneen keittiöllä ja kiittäneen jälleen neljän aikaan saatavilla olevasta aamupalasta. Muutamien leiriläis-temme päivät ovat pitkiä ja paljon nälkäi-sempiä kuin omani. He viettävät paastokuu-kausi ramadania suomalaisella partioleirillä.

uSkonToTiETäMykSEllä on käyTTÖä kEiTTiÖSSä

Roverway kokosi noin 3700 nuorta ja ai-kuista tutustumaan Suomeen ensin nelipäi-väisten polkujen ja sen jälkeen yhteisen lei-rin muodossa. Tapahtumassa oli osallistu-jia yli 50 eri maasta, joka kuvaa hyvin par-tioliikkeen maailmanlaajuisuutta. Partiota harrastetaan lähes kaikissa maailman mais-sa ja liike kokoaa yhteen noin 45 miljoo-naa lasta, nuorta ja aikuista. Itse olen ilok-seni yksi heistä.

Roverway tapahtumassa toimin alun alkaen viestinnän tehtävissä, mutta Evolle päästyäni päädyin keittiölle laittamaan ruo-kaa, sillä keittiössä oli pulaa tekijöistä. Tu-tut partiokaverini houkuttelivat minut kau-han varteen ja havaitsin pian askarteleva-ni allergiaruokia tuhatpäisen leirin keittiö-teltassa. Kansainvälinen meno ulottui myös keittiöön, jossa siansaksa oli tehokkain kie-li ja hymy paras kiitos.

Leirikeittiön allergiaruuat ja muut diee-tit olivat tällä kertaa jotain ihan muuta ver-rattuna keskimääräiseen suomalaiseen lip-pukunnan kesäleiriin, jossa kaikki osanot-tajat syövät kiltisti samaa makaroni-jauhe-liha-seosta ketsupin kera. Suomalainen keit-tiöorganisaatiomme oli jo ennen leiriä otta-nut huomioon myös uskonnolliset ruoka-valiot, mutta niiden osalta saimme huoma-ta leirin aikana monta kertaa tietämyksem-me vähäisyyden ja rajallisuuden.

Ramadania noudattivat muutamat isla-minuskoiset leiriläiset, joille tarjosimme aa-mupalaa noin aamuneljän aikoihin ja illal-la päivällistä pimeän laskeuduttua. Kesken leirin saimme kuulla, että kaikki islaminus-koiset eivät noudattaneet ramadania, mutta olisivat toivoneet halal-ruokaa, jota ei keit-tiölle oltu ymmärretty tilata. Kävin muuta-mien osallistujien kanssa aiheesta keskuste-luja ja pääsimme yhteisymmärrykseen sii-tä, ettei leirille ollut valitettavasti Suomesta saatavilla halal-lihaa. Osa muslimeista naut-ti siis kasvisruokaa ja osalle kelpasivat myös muut sianlihattomat liharuokamme. Arve-

len, että intialaiset vieraamme söivät leirillä lähinnä kasvisruokaa.

JuHlAT AlkAVAT AuringonlASkun JälkEEn

Ramadanin haasteet olivat leirikeittiölle vielä pieniä verrattuna niihin, jotka kohtasimme, kun ranskalainen juutalaisryhmä saapui po-lulta leiriin ja leirikeittiön muonitettavaksi. Noin 75 nuoren ryhmä oli syönyt hyvin huo-nosti tapahtuman alun aikana ja he olivat to-della nälkäisiä saapuessaan. Ryhmälle oli ti-lattu catering-palvelusta kosher-ruuat, mut-ta pian paljastuivat ongelmat. Annokset oli-vat suhteellisen niukkoja nälkäisille nuorille, ne eivät olleet oikein ranskalaiseen makuun, ne piti tarjoilla ja valmistaa erikseen ja ne si-sälsivät lihaa. Nopeasti etsimme keittiölle pari uutta ruuanlaittajaa ja raivasimme keittiötelt-taan ja tarjoilualueelle kosher-pisteet.

Ryhmän johtaja oli hyvin tiukka ohjeis-taan meille ja teki lukuisia kylttejä erityisesti tarjoilupisteeseen, jotta ryhmä saisi ruokan-sa puhtaana. Keitimme nuorille paljon pas-taa ja riisiä, ja saimme myös johtajalta suo-malaiselta juutalaiselta seurakunnalta saa-dun listan suomalaisista ruuista, jotka oli-vat kosher. Haalimme lisää aineksia lähi-alueiden kaupoista, mutta lihaongelma ei ratkennut. Catering-palvelu ja ruuat tilan-nut henkilö eivät olleet ymmärtäneet ottaa huomioon leirille osuvaa tisa be’av -juhlaa edeltävää paastonaikaa, jolloin lihaa ei saa syödä kuin sapattina. Neuvottelujen jälkeen

uSkonToDiAlogiA PArTiolEirillä – onnistuuko leirikeittiöltä kosher ja halal?

Heinäkuun lopussa Suomessa

järjestettiin partion

maailmanjärjestöjen WOSM:n

ja WAGGGS:n eurooppalainen

16–22-vuotiaille partiolaisille

suunnattu tapahtuma,

Roverway.

12

YHTEISKUNTA

päädyttiin kuitenkin syömään catering-pal-velun ruokia.

Viikonloppu ja leirin loppu alkoivat lähes-tyä. Keittiömme järjesti grillijuhlat huikealle tuhatpäiselle joukolle ja onnistui tarjoamaan ruokaa kaikille osallistujille. Tämä oli yksin-kertainen tavoitteemme, sillä tyhjällä vatsal-la ei leirillä jaksa.

Seuraava haaste oli sapattileipä, jota rans-kalaisten ryhmänjohtaja tuli onneksi pyytä-mään jo keskiviikkona. Soittorumba Helsin-kiin alkoi ja selvittelimme challah-leivän saa-tavuutta, jota meille toki luvattiin leipoa. Sit-ten vaan etsimään kyytiä leiville. Lopulta lei-vät matkasivat yhden Helsingissä poikenneen leirintekijän autossa Evolle ja tämäkin ruoka-kriisi saatiin ratkottua.

Perjantai-iltana koitti sapatin alku ja rama-danin päivittäin päättävän iftar-aterian aika. Keittiön ruokateltalla alkoi aikamoinen kuhina illan pimennyttyä. Kaikki saivat ruokaa ja tun-nelma oli kirjaimellisesti katossa. Nuoret tans-sivat pöydillä sapatin alun ja paaston päätty-misen kunniaksi ja laulun äänenvoimakkuus nousi yhä korkeammaksi. Pimeys sulki väen sisäänsä ja uskontojen välinen kanssakäymi-nen muuttui yhä iloisemman oloiseksi. Oman arvioni mukaan kaikki paikalla olleet viettivät iltaa ja ruokahetkeä iloisesti yhdessä tanssien ja laulaen, uskontokunnasta riippumatta. Tässä oli todellista uskontodialogin henkeä!

Ensimmäinen aidosti kansainvälinen par-tioleirini opetti minulle soijattomien vegaani-ruokien kokkaamisen lisäksi paljon uutta us-konnoista ja niiden kohtaamisesta. Tieto us-konnoista ja niihin liittyvistä elämäntavoista tuli todella tarpeeseen ja käyttöön käytännös-sä, eikä edes uskonnonopettajan ammattitai-to ollut liikaa keittiömme haasteita ratkoes-sa. Lisäksi osallistuin leirillä esimerkiksi afrik-kalaiseen gospel-jumalanpalvelukseen, spiri-tualiteettityöpajaan ja kävin keskusteluja mo-nien mielenkiintoisten, mutta eri tavalla ajat-televien ja uskovien partiolaisten kanssa. Ro-verway jäänee vielä pitkään mieleeni leirinä, joka opetti minulle uskontojen kohtaamisen alkavan ruuan jakamisesta.

Teksti ja kuva: Meira Hakulinen

Kirjoittaja on riihimäkeläinen uskonnon ja terveystiedon

aineenopettaja

DiAkoniA kirkon yHTEiSkunnAlliSEnA TyÖnä

T ämä opetusvinkki sopii hyvin lukioon, erityisesti kursseille UE3 ja UE5. Tar-koituksena on, että oppilas ymmärtää diakoniatyön moninaisuuden sekä sen

perusajatukset ”auttaa siellä, missä apua ei ole riittävästi saatavilla” sekä ”auttaa kaikkia ihmisiä heidän ongelmissaan sekä erityisesti auttaa niitä ihmisiä, jotka eivät saa muualta apua”. Moni nuori ei välttämättä tiedä, että diakoniatyön asiak-kaaksi voi hakeutua kuka tahansa kirkon jäsenyyteen tai uskonnolliseen vakau-mukseen katsomatta ja hyvin monesta syystä.

TyÖTAPA 1.

Diakoniatyöhön tutustumisen voi toteuttaa pienen opetusryhmän kanssa vierai-lemalla seurakunnassa. Vierailua varten oppilaat laativat etukäteen haastattelu-rungon diakoniatyöntekijän haastattelua varten. Haastattelurungon kysymyksiä laatiessa oppilaat tutustuvat pienissä ryhmissä kyseisen seurakunnan diakonia-työhön sekä yleisiin diakoniatyöhön liittyviin aihepiireihin, kuten työtavassa 2.

TyÖTAPA 2.

Diakoniatyöhön tutustuminen internetin avulla siten, että kerätystä tiedosta laa-ditaan pienissä ryhmissä (noin kolme henkilöä) esitelmä tai lyhyt raportti. Erilai-sia näkökulmia esitelmälle tai raportille ovat esimerkiksi diakoniatyön tarjoama taloudellinen apu, maahanmuuttajien parissa tehtävä työ, päihdetyö, vankilatyö tai ruokapankkitoiminta. Jokainen ryhmä esittelee oman työnsä. Diakoniatyön ideaan ja toimintamuotoihin tutustuminen herättää varmasti ajatuksia ja keskus-telua. Tässä yhteydessä on mahdollista keskustella esimerkiksi Suomen nykyti-lanteesta avustajatahojen ja avun tarvitsijoiden suhteen. Mitkä tahot auttavat se-kä keitä ovat avun tarvitsijat ja mistä syistä apua tarvitaan?

Diakoniatyötä kutsutaan ”kirkon sosiaalityöksi”. Suomessa diakoniatyössä on yhä edelleen vahva taloudellisen avun ja talousneuvonnan painotus, joka juontaa juurensa 1990-luvun lama-aikaan, jolloin taloudellista apua tarvitsevien ihmisten määrä nousi nopeasti niin suureksi, ettei heitä voitu auttaa yhteiskunnan muiden resurssien puitteissa. Nykyisinkin diakoniatyön asiakaskunnassa on paljon talou-dellisten ongelmien parissa kamppailevia ihmisiä. Uutena ja jatkuvasti kasvava-na ryhmänä ovat pikavippikierteeseen joutuneet nuoret ja nuoret aikuiset. Hy-vää lisätietoa opettajalle löytyy esimerkiksi evl.fi/sakasti toiminta diakonia.

Elina Majava

o p e t u s v i n k k i

13

YHTEISKUNTA

Kuluvan vuoden aikana on järjestetty monia kiinnostavia tilaisuuksia, jois-sa on pohdittu muslimien asemaa

suomalaisessa yhteiskunnassa. Seuraavas-sa raportti kahdesta seminaarista, joista toi-nen käsitteli musliminaisten huiveja, toinen imaamikoulutusta.

HuiViSTA kiinni

Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS jär-jestää säännöllisesti tiedeklubeja, joissa käsi-tellään ajankohtaisia kysymyksiä maailman-katsomuksellis-eettisestä näkökulmasta. Toukokuun 15. päivänä Helsingin yliopis-tolle kerääntyi parikymmenpäinen joukko pohtimaan musliminaisten huntuja otsikolla ”Pidä huivista kiinni Fatima!” Keskustelun vetäjänä toimi TT Katja Ritari. Alustuksia pitivät tutkijatohtori Marja Tiilikainen, toh-torikoulutettava Johanna Konttori sekä isla-min uskonnonopettaja Suaad Onnisselkä.

Suomessa asuvia somalinaisia väitöskir-jassaan tutkinut Marja Tiilikainen tarkaste-li alustuksessaan tutkimiensa somalinaisten omia kokemuksia pukeutumisesta sekä suo-malaisten suhtautumista somalinaisten pu-keutumiseen. Tiilikaisen mukaan suoma-laiset pitävät huntua usein somalialaisten

”kansallispukuna”, mutta perinteisesti so-malialaiset naiset eivät ole käyttäneet varta-lon peittävää asua, vaan lähinnä päähuivia. Somalian armeijassa naisilla on ollut käytös-sä jopa minihameita, joskin 1970-luvulta ja erityisesti sisällissodan myötä 1980-luvun lopulta lähtien naisten pukeutuminen on muuttunut yleisesti ottaen peittävämmäksi.

Sisällissodan myötä moni somalialai-nen pakeni kotimaastaan. Uudessa ympä-ristössä omaa identiteettiä alettiin pohtia ja hahmottaa uudella tavalla. Isoista hunnuis-ta muodostui identiteetin ilmaisemisen vä-line, vaikka kotimaassa niitä ei oltaisi käytet-tykään. Joillekin hunnun käyttöönotto liit-tyi uskonnolliseen heräämiseen. Jotkut ajat-telivat, että jopa sisällissota oli rangaistus sii-tä, että ei oltu kunnon muslimeja. Hunnun käyttöön on liittynyt myös sosiaalista painet-ta: hunnusta on tullut säädyllisyyden sym-boli. Nuorille naisille se on mahdollistanut liikkumisen julkisessa tilassa vanhempien sallimalla tavalla. Pienten lasten äidit ovat puolestaan kokeneet hunnun tukevan hei-dän rooliaan äitinä – huntua kantava ei näy-tä pieneltä tytöltä. Siinä missä jotkut suoma-laiset tulkitsevat hunnun olevan merkki ha-luttomuudesta integroitua ympäröivään yh-teiskuntaan, huntua käyttävät naiset voivat esittää pukeutumiselleen myös hyvin käy-tännöllisiä perusteluja: huntu on lämmin, turvallinen, edullinen ja kätevä.

MikSi HuiViSTA Tuli rAnSkASSA PääASiA?

Ranskalaisesta huivikeskustelusta väitös-kirjaa valmisteleva Johanna Konttori valot-

ti huivikeskustelua laïcité-periaatteen eli val-tion tunnustuksettomuuden näkökulmasta. Periaatteen ihanteena on neutraali, julkinen tila, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmi-set voivat kohdata ensisijaisesti ranskalaisi-na. Maassa on eri arvioiden mukaan neljästä kahdeksaan miljoonaa muslimia, joista noin puolella on Ranskan kansalaisuus.

Keskustelu tyttöjen huivin käytöstä alkoi Ranskassa vuonna 1989, jolloin kolme tyttöä erotettiin koulusta, koska he eivät suostuneet riisumaan huivia luokassa. Keskustelu jatkui vilkkaana vuodesta toiseen ja lopulta vuonna 2004 hyväksyttiin laki, joka kieltää kaikki us-konnolliset symbolit (myös suurikokoiset ris-tit, sikhien turbaanit jne.) valtion kouluissa. Lakia valmisteleva komissio ulotti lain aluksi myös kaikkiin poliittisiin symboleihin, mutta lain valmisteluvaiheessa se rajattiin pelkästään uskonnollisiin symboleihin. Kun laki tuli voi-maan, huiveja käyttäviä tyttöjä arvioitiin ole-van kouluissa noin tuhat.

Viime vuonna voimaan astui lisäksi laki, joka kieltää kasvojen peittämisen kaikissa jul-kisissa tiloissa, myös kaduilla. Kasvot peittä-vää huntua niqabia käyttäviä naisia arvioitiin tällöin olevan noin 400–2000. Heidän äänensä ei julkisessa keskustelussa ole juuri kuulunut.

Konttorin mukaan ranskalaisessa hui-vikeskustelussa on ollut pohjimmiltaan ky-se integroitumisesta, demokratiasta ja tasa-arvosta. Keskustelussa päähuivin käyttö on liitetty integraatiota vastustavaan radikaaliin islamiin ja haluun tuoda islam ranskalaisen demokratian tilalle. Huivia käyttävien mus-liminaisten vastinparina on nähty ihanteel-linen ranskalainen nainen: vapaa, osallistu-va ja tasa-arvoinen. Keskustelemalla huivin

iHAnTEElliSiA iMAAMEJA JA HuiViPäiSiä VAikuTTAnAiSiA

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

Onko musliminaisen huivi merkki

haluttomuudesta integroitua

vai halusta vaikuttaa? Tulisiko

tulevaisuuden imaamit kouluttaa

suomalaisissa yliopistoissa?

14

YHTEISKUNTA

kaltaisesta symbolista on vältytty puhumas-ta konkreettisista ongelmista, kuten työttö-myydestä, syrjäytymisestä ja lähiöiden on-gelmista. Konttorin mukaan huivista on teh-ty poliittisista syistä pääasia, vaikka se ei ole ollut pääasiallinen ongelma.

MiHin kAToSiVAT kriSTiTTyJEn HuiViT?

Suomessa muslimeja arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 60 000–80 000. Islamia opetta-va Suuad Onniselkä muistutti, että islamilla on Suomessa pitkä historia, vaikka katuku-vassa islam alkoikin näkyä selvemmin vas-ta somalialaisten myötä 1990-luvulla. Enem-mistöstä vähemmistöksi muuttuminen oli identiteetin kannalta merkittävää myös tu-lijoille itselleen: Suomeen tultuaan soma-lialaiset muslimit tajusivat olevansa musli-meja. Onniselkä korosti, että suurimmalle osalle musliminaisista huivi merkitsee hen-kistä ja sisäistä etsintää; huivin käyttö edes-auttaa Jumalan kohtaamista ja huivia käy-tetään vähintäänkin rukoiltaessa. Muslimi-naisille huivi mahdollistaa myös aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan. Tässä mieles-sä se merkitsee siis aivan päinvastaista kuin Ranskassa korostettu ajatus huivista integ-raation vastustamisen merkkinä.

Onniselän mukaan pääkaupunkiseudul-la huivin käyttö on jo arkipäiväistynyt, eikä se ole enää este esimerkiksi työpaikan saan-nille. Huivimuoti tulee Suomeen maailmalta ja vähitellen nyanssit ovat lisääntyneet. Tal-vella käytetään eri huiveja kuin kesällä, jal-kapallokentän laidalle valitaan eri huivi kuin työpaikalle. Myös ikä ja varallisuus vaikut-tavat huivimuotiin. Keskustelussa tuli esiin myös kysymys siitä, miksi huivin käyttö on miltei hävinnyt Suomessa kristityissä pii-reissä, joissa se aiemmin on ollut tyypillis-tä. Onniselkä huomautti, että vielä jokin ai-ka sitten asuessaan Joensuussa häntä luul-tiin usein ortodoksinunnaksi.

iMAAMiEn kouluTuSTArVETTA SElViTETään

FOKUS ja Visiofoorumi ovat yhteistyös-sä  Suomen Muslimiliiton kanssa käynnis-

täneet tänä vuonna hankkeen, jossa selvite-tään imaamikoulutuksen tarvetta sekä kou-lutuksen mahdollisia sisältöjä ja toteutus-tapoja. Synsyguksen tämän vuoden nume-rossa 2 (sivut 23–24) raportoitiin hankkeen käynnistysseminaarista. Tällöin Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Tuu-la Sakaranaho painotti laajamittaisen mus-limiyhteisöille suunnatun kyselyn tarvetta, sillä tarkempaa tietoa Suomessa tällä het-kellä toimivien imaamien koulutustaustas-ta ja koulutustarpeesta ei ole ollut saatavilla. Tuumasta ryhdyttiin toimeen, joten on aika päivittää hankkeen kuulumisia.

Muslimiyhdyskunnille järjestettiin syys-kuun 11. päivä Helsingissä keskustelu- ja tie-dotusseminaari, jossa esiteltiin hankkeen tu-levia askeleita. Seminaarin puheenjohtaja-na toimi Sivilisaatioiden Allianssin Suomen koordinaattori Ilari Rantakari. Puheenvuo-roja esittivät Visiofoorumin puheenjohtaja Pia Jardi, FOKUS ry:n projektisihteeri Riitta Lavio, International Organization for Migra-tion -järjestöä edustava Tobias van Treeck sekä skype-yhteydellä tilaisuuteen osallistu-nut Gothenburgin yliopiston uskontotieteen professori Göran Larsson. Tilaisuuden päät-ti paneelikeskustelu, jossa keskustelijoina oli sekä muslimiyhdyskuntien edustajia et-tä suomalaisen koulutuspolitiikan tuntijoita.

Hankkeessa on nyt käynnistynyt vaihe, jossa kartoitetaan Suomessa tällä hetkellä toimivien imaamien koulutusta ja koulu-tuksentarvetta kyselylomakkeen sekä yhdys-kunnissa tapahtuvien haastattelujen avulla. Lisäksi perehdytään eri Euroopan maissa jo käytössä oleviin imaamikoulutuksen mallei-hin sekä kerätään lisätietoa Suomeen liitty-vistä näkökohdista eri viranomaistahoilta, järjestöiltä ja asiantuntijoilta.

Koulutustarvekartoitus tehdään niiden muslimiyhdyskuntien keskuudessa, jotka ovat rekisteröityjä uskonnollisia yhteisöjä (29 kpl) ja lisäksi niiden rekisteröityjen mus-limiyhdistyksien keskuudessa, joilla on mos-keija tai rukoushuone (arviolta 50 kpl).  Yh-dyskunnissa tehtävissä haastatteluissa sy-vennetään tietoja imaamin roolista suoma-laisissa muslimiyhdistyksissä ja kartoitetaan imaamien omia näkemyksiä siitä, millainen koulutus palvelisi heitä ja yhdyskuntia par-

haiten. Selvitystyö toteutetaan osittain pro-jektityönä ja se valmistellaan työryhmän oh-jauksessa.

Islamilaisten yhteisöjen ohella myös yh-teiskunnalla on omat intressinsä imaami-koulutuksen kehittämiseen. Yhteiskunnalli-sessa keskustelussa imaamikoulutuksen jär-jestämistä on perusteltu erityisesti sillä, et-tä uskonopin tuntemuksen ohella imaa mien hyvä kielitaito ja perehtyneisyys ympäröivän yhteiskunnan lakeihin, tapoihin ja kulttuu-riin on tärkeää yhteiskuntarauhan ja maa-hanmuuttajien kotoutumisen kannalta. Eu-rooppalaisessa keskustelussa on vahvana vi-reenä ollut ajatus siitä, että yhteiskunnan tu-lisi tukea sellaisia koulutusohjelmia, jotka kouluttavat ”hyviä imaameja” – eli integraa-tion ja demokratian ihanteet omaksuneita ”euroimaameja”. Motto on ollut seuraavan-lainen: ”Kouluta ensin imaamit, niin imaa-mit kouluttavat yhteisönsä jäsenet.”

onko MuiSTA MAiSTA MAllikSi?

Imaamien koulutuksessa on eri Euroopan maissa päädytty tällä hetkellä varsin erilai-siin järjestelmiin. Ritva Lavio esitteli mal-leista muutamia. Norjassa järjestetään val-tiojohtoista, ei-teologista täydennyskou-lutusta, johon osallistuu muslimien lisäksi myös kristillisten ryhmien edustajia. Koulu-tuksen tarkoituksena on antaa tietoa norja-laisesta yhteiskunnasta ja tehdä näin toimin-taympäristö tutuksi. Saksassa Osnabrückin yliopistossa on järjestetty vuodesta 2010 läh-tien ei-teologista täydennyskoulutusta imaa-meille ja sielunhoitajille. Tämä opintokoko-naisuus on mahdollista nykyään yhdistää is-lamilaisen teologian opintoihin. Englannis-sa imaamit koulutetaan pääsääntöisesti yksi-tyisissä imaamiseminaareissa, jotka tosin te-kevät yhteistyötä myös yliopistojen kanssa.

Hollannissa on käytössä eurooppalai-sittain ainutlaatuinen tutkintoon johtava, valtiojohtoinen koulutus. Inhollandin kor-keakoulussa vuonna 2006 käynnistynees-tä koulutusohjelmasta on tähän mennessä valmistunut kaksi miestä ja neljä naista hen-gellisiin tehtäviin. Koulutuksen haasteek-si on mainittu se, että joillekin opiskelijoille

15

YHTEISKUNTA

A ihepiiri on poliittisesti varsin tu-lenarka ja sen käsittely on koulussa haastavaa. Kyse on monimutkaises-

ta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, johon ei ole yksioikoista selitystä. Tähän jos mihin sopii vertaus sokeista miehistä ja norsusta, jossa jokainen kuvailee norsua sellaisena kuin sen juuri omalta kohdaltaan tunnustelemalla ha-vaitsee. Kun kysytään eri alojen asiantun-tijoilta syytä profeetta Muhammadista jul-kaistujen pilakuvien tai herjausvideon In-nocence of Muslims herättämiin reaktioihin, saadaan hyvin monenlaisia vastauksia näkö-kulmasta riippuen.

Oppilaitakin varmasti askarruttaa, mik-si pilakuvat tai jokin huonosti tehty video saavat aikaan tällaisen kohun. Eri-ikäisten kanssa aihetta täytyy tietysti käsitellä eri ta-voin, mutta ajattelisin, että teemasta nousee kaksi uskonnon kannalta keskeistä asiaa: py-hän käsite ja se, että uskontoa ei voi erottaa erilliseksi ilmiöksi muusta yhteiskunnasta tai kulttuurista. Näitä asioita kannattaa teeman yhteydessä avata. Varoisin silti liian yleistä-viä käsitteitä kuten ”islamilainen maailma” tai ”islamilainen kulttuuri”. Keskustelu saat-taa luokassa saada helposti stereotyyppisiä tai jopa rasistisia piirteitä ja johtaa koko is-lamin leimaamiseen väkivaltaiseksi uskon-noksi. Toisaalta on myös älyllisesti epärehel-listä mennä toiseen ääripäähän (ja tähän op-pilaat myös helposti reagoivat), koska reak-tiot herjausvideoon ovat olleet väkivaltaisia ja väkivaltaan syyllistyneet ovat olleet mus-limeja ja toimineet islamin nimissä.

Seuraavaan olen koonnut linkkejä ja vinkkejä joihinkin materiaaleihin ja teks-teihin, joiden kautta teemaa voidaan tarkas-tella. Kysymyksineen ne sopivat parhaiten lukiolaisille. Oppilaat voi jakaa näiden poh-jalta esimerkiksi ryhmiin, joista jokainen

o p e t u s v i n k k iei-tunnustuksellinen opetus on ollut ongelma ja analyyttinen ja reflektoiva ote on koettu uhkana omalle uskolle. Koulutusohjelmaa on kritisoitu myös siitä, että hengellisen työntekijän kou-lutusmalli on lainattu kristillisestä pe-rinteestä.

Imaamikoulutuskeskustelua Ruot-sissa seurannut professori Göran Lars-son korosti omassa puheenvuorossaan, että yhden teologisen koulutusohjel-man rakentaminen imaamikoulusta varten on vaikeaa kentän moninaisuu-den vuoksi. Hän piti hankala sitä, et-tä valtio ryhtyisi suosimaan tiettyä tul-kintaperinnettä toisten kustannuksel-la. Larsson painottikin, että muslimien kannattaisi ottaa mallia ensisijaisesti sii-tä, miten vapaat kristilliset liikkeet ovat järjestäneet koulutusasiat.

Seminaarin paneelikeskustelussa useat muslimiyhteisöjen edustajat pai-nottivat, että Suomessa imaamikoulu-tukseen tulisi kuulua sekä yliopisto-opintoja että islamilaista (tunnustuk-sellista) opetusta. Imaamien kompe-tenssi muodostuu islamin tuntemuk-sesta, ympäröivän yhteiskunnan tun-temuksesta ja riittävästä kielitaidosta. Tärkeänä pidettiin, että Suomeen kehi-tetään oma malli, joka sopii juuri tänne. Muilta kopioiminen suoraan ei yleen-sä tuota koulutuspolitiikassa optimaa-lista tulosta.

Professori Tuula Sakaranaho muis-tutti myös, ettei imaamin koulutusta ja islamin opettajan koulutusta tulisi se-koittaa toisiinsa. Islamin opettajien koulutuksessakin riittää toki kehitettä-vää. Yksi kysymys on se, sopiiko sama opetusoppi kaikkiin katsomusaineisiin. Varsinaista islamilaista didaktiikkaa ei suomalaisissa yliopistoissa tällä hetkel-lä opeteta – eräs islamin opettaja tote-si oman pedagogisen koulutuksensa ol-leen silkkaa kristillistä didaktiikkaa, ei siis mitään ”yleisdidaktiikkaa”.

Kati Mikkola

Lisätietoja: www.kulttuurifoorumi.fi

perehtyy yhteen alla olevista teeman osa-alueista ja tuottaa niistä esimerkiksi suulli-sen esityksen, verkkomateriaalin tai poste-rin, jotka käydään yhdessä läpi. Työskente-ly voidaan toteuttaa myös yhteistoiminnal-lisena oppimisena. Sananvapauteen liittyvä osio sopii erikseen käytettäväksi ryhmissä tai yksilötyönä myös etiikan tunnille (me-dian moraali) tai uskonnon- ja ilmaisunva-pautta käsiteltäessä muissa yhteyksissä (UE 2 ja 3). Syiden pohdinta -osiota taas voi käyt-tää erikseen lukion 1. kurssin uskonnon ja yhteiskunnan suhteen käsittelyn yhteydes-sä. Tällöin opettaja voi alla esitetyn moti-voinnin yhteydessä kertoa yleiskuvauksen tapahtuneesta.

MoTiVoinTi: Opettaja näyttää jonkin teemaan liittyvän kuvan (löytyy esim. ohessa mainitulta Helsingin Sanomien -sivustolta), josta voi virittää aloituskes-kustelua ja joka johdattaa aiheeseen: Mi-tä kuvassa tapahtuu, mistä tässä on kyse?

AiHEEn TyÖSTäMinEn:

1. ylEiSkuVAuSTA TAPAHTunEESTA:Helsingin Sanomien sivusto uskonnollisis-ta mellakoista:

http://www.hs.fi/aihe/

uskonnollisetmellakat/

http://yle.fi/uutiset/muhammed-

pilkkavideo_poiki_mielenilmauksen_

myos_suomessa/6312156Suomen islamilaisen neuvoston kannanotto mellakoihin:

http://www.sine.fi/index.

php?option=com_content&task=view&id

=212&Itemid=83

iSlAM JA koHuViDEo ProFEETTA MuHAMMADiSTA

16

YHTEISKUNTA

TEHTäVäT: Mikä aiheutti levottomuuksia useissa muslimienemmistöisissä maissa? Miksi?

Mitä tapahtui? Miten Suomen Islamilainen Neuvosto otti kantaa tapahtumiin?

Millaisia asioita Suomessa pidetään pyhinä? Mitä pyhä mielestänne on?

Miksi meillä ei reagoida näin voimak-kaasti Raamattuun tai Jeesukseen kohdistuviin herjauksiin tai esimerkiksi pilakuviin? (Opettajalle: syitä mm. valistuksen perintö, Raamatun inhimil-linen puoli, Jeesuksen ristinkuolema jo itsessään häpeällinen ja nöyryyttävä rangaistus.)

Millaisten asioiden puolesta olisitte valmiita osoittamaan mieltä julkisesti? Millaisia keinoja olisitte valmiita käyttämään ja miksi?

Mitä ajattelette videon aiheuttamista reaktioista?

2. koHu JA SAnAnVAPAuS:http://www.hs.fi/kulttuuri/HS-raati+G

ooglen+ei+pit%C3%A4isi+kielt%C3

%A4%C3%A4+Muhammed-videota/

a1305600511787 (jutun alla linkki

perusteluihin)

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tahan-

on-tultu/kannattaisinko-muhammed-

sensuuria

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/

Onko+kuva+hengen+arvoinen/

a1348308512961

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Musli

mimaiden+aloitetta+kannattaa+kuulla/

a1348717874690

TEHTäVäT: Kootkaa teksteistä kirjoittajien ja Hs-raadin esittämiä perusteluja sille, että kohuvideon tai muun uskontoja halventavan materiaalin julkaisua a) pitäisi rajoittaa ja b) ei pitäisi rajoit-taa.

Keskustelkaa, mitä ajatuksia argumen-tit herättävät. Mitä mieltä itse olette? Perustelkaa.

3. SyiDEn PoHDinTAA:http://kirkonkellari.fi/?p=913 (professori

Hannu Juusolan puheenvuoro)

Hs 21.9.2012: Mistä videomellakat

johtuvat? Akatemiatutkija Susanne

Dahlgrenin ja professori Jaakko Hämeen-

Anttilan haastattelu

ja Hussein Muhammedin vastine edelliseen:

http://huseinmuhammed.puheenvuoro.

uusisuomi.fi/117836-mellakoitsijoita-

ymmarretaan-liikaa

http://www.kepa.fi/blogi/11738 (kolumnisti

Esa Salmisen puheenvuoro)

http://www.ts.fi/mielipiteet/

kolumnit/391389/

Islamin+todelliset+viholliset#.

UFfiyJQ3EGY.facebook (professori Esko

Valtaojan puheenvuoro)

TEHTäVäT: Kootkaa teksteistä syitä, miksi Mu-hammadista tehty tökerö video sai aikaan niin suuren kuohunnan.

Miksi osa muslimeista näkee ”länsi-maat” uhkana tai jopa vihollisena?

Miten teksteissä näkyy uskonnon ja yhteiskunnan suhde?

Miten mielestänne Suomessa suh-taudutaan islamiin?

loPETuS: Kirjoita oppimispäiväkirjaan/kerro seuraavalla tunnilla/kerro nyt ryh-mässä kaverille (jos tunnin lopuksi on ai-kaa) keskeisin/päällimmäisin ajatus tai oivallus, jonka tällä tunnilla sait.

Outi Raunio-Hannula

17

YHTEISKUNTA

Monilla uskonnontunneilla on seu-rattu uutisia Muhammadia pilkkaa-vasta elokuvasta ja sen maailmalla

aiheut tamista reaktioista. Hyvä esimerkki ajankohtaisesta aiheesta, joka on otettava edes lyhyeen tarkasteluun.

Tapahtumat ovat herättäneet keskustelua sananvapauden rajoista aivan kuten tanska-laiset pilakuvat kuutisen vuotta sitten: kuu-luuko sananvapauteen oikeus pilkata uskon-toa – vieläpä toisen uskontoa? Yllättävän moni näyttäisi niin ajattelevan.

Uskonnonopettajalla on hyvä mahdolli-suus kysyä, miksi sananvapaus tulisi tulkita oikeudeksi toisen tietoiseen loukkaamiseen. Samalla voidaan pohtia, mikä on sananva-pauden varsinainen intentio.

Ihmisoikeuksien perusidea on käsittääk-seni suojella avointa yhteiskuntaa, jossa erilai-set ihmiset voivat elää yhdessä ilman pakkoa ja väkivaltaa. Tästä horisontista käsin paljas-tuu ilmeisen vinoutuneeksi ajatus, että sanan-vapauteen sisältyisi oikeus provokaatioon, sa-nalliseen väkivaltaan tai rienaamiseen. Sanoi-hin liittyy aina vastuu, kuten juutalais-kristil-lisen tradition kahdeksas käsky muistuttaa.

Jotta uskontodialogi ei jäisi tyhjäksi sa-naksi, tarvitaan ymmärrystä, että toisen pyhää ei saa loukata. Brittiläinen missiolo-gi Max Warren tiivisti tämän ytimekkääs-ti: ”Ensimmäinen tehtävämme lähestyttä-essä toista ihmistä, toista kulttuuria, toista uskontoa, on riisua kenkämme, sillä paik-ka, jota lähestymme, on pyhä. Muuten saa-tamme löytää itsemme tallomasta ihmis-ten unelmia.”

Uskonnonopetuksella on yhteiskunnal-lisesti tärkeä funktio. Sen avulla voidaan luo-

da pohja sen ymmärtämiselle, että kaikilla ihmisyhteisöillä on perinteisesti ollut pyhiä ja loukkaamattomia arvoja. Muslimeille kes-keinen pyhä on profeetta Muhammad, jota ei tradition mukaan saa edes kuvata. Onko länsimaisesta kulttuurista tullut niin por-nografinen, että se ei enää kykene ymmär-tämään tabujen olemassaoloa?

Jotkut vetoavat siihen, että uskontojakin pitää voida arvostella. Näin on. Uskonto-jen väliseen vuoropuheluun kuuluvat myös kriittiset kysymykset. Tämä kuitenkin edel-lyttää luottamusta ja keskinäistä kunnioi-tusta. Jos halutaan keskustella esimerkiksi islamin ongelmakohdista, miten sitä edis-tää islamin pyhimpien arvojen lokaaminen?

Muhammadin pilkkaamista koskevien uutisten äärellä voi nostaa esille ristin teo-logian. Pyhä on jo ristiinnaulittu ja poljettu. Kaikki pyhimpiin asioihin kohdistettu pilk-ka vain toisintaa sitä, mikä tapahtui Jerusa-lemin muurien ulkopuolella kauan sitten. Tässä on kristittyjen keskeinen kontribuu-tio uskontojen vuoropuhelussa.

Kristinuskon ratkaisu ei ole vain uskon-nollisesti erikoinen vaan myös poliittises-ti radikaali. Musertavimman väkivallan al-ta hahmottuu väkivallaton vaihtoehto, joka voi uudistaa maailman. Risti kumoaa ihmis-mieleen sisäänrakennetun väkivallan ja kos-ton logiikan.

Amerikkalainen eksegeetti John Domi-nic Crossan osoittaa kirjassaan God & Empi-re: Jesus Against Rome, Then and Now (2007), että Uuden testamentin tekstien radikaa-lius tulee ymmärretyksi vasta suhteutettu-na Rooman imperiumin poliittiseen kon-tekstiin.

Keisari oli perustanut rauhan sodan ja voiton kautta, kun taas Jeesuksen vaihtoeh-to oli rauha oikeudenmukaisuuden ja vä-kivallattomuuden kautta. Arvojen konflik-tia symboloi se, että kristityt omistivat Jee-sukselle arvonimiä, jotka olivat jo keisarin – sellaisia kuin Herra, Maailman Pelasta-ja ja Vapahtaja.

Crossanin mukaan kaanonin sisällä näkyy kamppailu kahden vaihtoehtoisen orientaation välillä: Jeesuksen väkivallaton vaihtoehto tulee haastetuksi Ilmestyskirjan visioissa, joissa jumalallinen interventio his-torian lopussa piirtyy väkivaltaisena. Cros-sanin kirja on yksi esimerkki viimeaikai-sesta teologiasta, jossa historiallisten val-lan kerrostumien alta etsitään alkukristil-lisen yhteisön radikaalin vastakulttuurista luonnetta.

Kun koston logiikka ilmenee uutisku-vien väkivaltaisessa virrassa, voisiko uskon-nonopetus tarjota välähdyksiä vaihtoehtoi-seen visioon? Voisiko Jeesuksen väkivalla-ton ”vastakertomus” antaa perustan rauhan-omaiselle yhteiskunnalle? Viimeaikaisten ta-pahtumien valossa vaikuttaa siltä, että seku-laari ihmisoikeusajattelu ei siihen kykene. Eivätkä sen paremmin sellaiset uskonnolli-set toimijat, jotka noudattavat peri-inhimil-listä väkivallan logiikkaa.

Jyri Komulainen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dogmatiikan

dosentti, jonka ammatillista uraa on leimannut myös

uskonnonopetus.

MuHAMMAD, SAnAnVAPAuS JA VäkiVAllAn logiikkA

D o s e n t i n p ä i v i t y k s i ä

18

YHTEISKUNTA

Missä työskentelet opettajana? Entä millainen oli väitöstutkimushankkeesi?

katja: Olen Helsingin Luonnontiede lukion uskonnonopettaja. Väitöskirjani aiheena oli ”Meistä jäi taas jälki. Miten Vienan pako-laiset etsivät paikkaansa, kertoivat kokemas-taan ja tulivat kuulluiksi 1900-luvun Suo-messa”. Väittelin 2011 huhtikuussa Lapin yli-opiston Taiteiden tiedekunnassa.

kristiina: Toimin uskonnon, elämänkatso-mustiedon ja psykologian lehtorina Helsin-gin normaalilyseossa, johon kuuluvat perus-koulun 7.–9. luokat ja lukio. Koulumme on Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelli-

sen tiedekunnan harjoittelukoulu, joten pe-rustyöhöni kuuluu myös opettajankoulutus. Opetusharjoittelijat tulevat kouluumme oh-jattuihin harjoitteluihin syys- ja kevätluku-kaudella kaksi kuukautta kestävien jakso-jen ajaksi. Ohjaan uskonnon, elämänkat-somustiedon ja psykologian harjoittelijoita. Työnkuvaani kuuluvat kaikenlaiset normaa-lit opettajan työt, kuten ylioppilaskirjoitus-ten arviointi ja työskentely koulun eri työ-ryhmissä. Olen myös peruskoulun oppilas-kunnan hallituksen ohjaava opettaja.

Kasvatustieteen väitöskirjani käsittelee eettistä, kulttuurienvälistä ja uskontojenvä-listä sensitiivisyyttä. Tein englanninkielisen artikkeliväitöskirjan, jossa tarkoituksena-ni oli kehittää mittareita, joilla voidaan mi-tata nuorten sensitiivisyyttä kyseisillä osa-alueilla sekä tarkastella kahden suomalai-sen yläkoulun oppilaiden itsearvioimaa eet-tistä, kulttuurienvälistä ja uskontojenvälis-tä sensitiivisyyttä. Tutkimusaineisto kerät-tiin 7.–9.-luokkalaisilta kahdesta koulusta Helsingistä ja Jyväskylästä. Väitöskirjahan-ketta aloitellessani pääsin projektitutkijaksi kahteen EU:n Comenius/Sokrates-projek-tiin (2005–2008), ”Leading Schools Success-fully in Challenging Urban Context: Strate-gies for Improvement” ja ”Eduquer par la Di-versité” (Educating through Diversity in Eu-rope), ja sain kerättyä oman väitöskirjani aineiston pro-jekteihin osallistuneista ylä-kouluista. Tähän haastatte-luun vastatessani väitöksee-ni on aikaa reilu viikko. Jän-nät paikat siis käsillä.

Mikä tutkimustyön ja opetustyön yhdistämisessä on antoisinta?

katja: Ennen opettajan uraa-ni tein työtä tutkijana ja tun-

Moni opettaja haaveilee

väitöstutkimuksen tekemisestä

ja pohtii, miten aika ja rahoitus

tutkimuksen tekemiseen

olisi mahdollista järjestää.

Synsyguksen haastattelussa

Katja Hyry ja Kristiina Holm

kertovat omasta tiestään

tutkija-opettajaksi.

Kristiina Holm väitteli 12.10.2012 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Ethical, Intercultural and Interreligious Sensitivities – A Case Study of Finnish Urban Secondary School Students”.

tiopettajana yliopistolla. Niinpä tutkimuk-seni oli jo hyvässä vaiheessa, kun ryhdyin työstämään väitöskirjaa valmiiksi.  Koulu-työhön lähdettyäni päätin, etten tee väitös-kirjaa ennen kuin minulla on vakituinen työsuhde. Sen järjestyttyä hankin ohjaajat ja hain apurahoja. Viimeisessä vaiheessa, siis koulusta käsin, olin virkavapaalla kaik-kiaan puoli vuotta kolmessa osassa, siis kol-me jaksoa. Tutkimustyö oli tärkeä lepopaik-ka koulutyön lomassa, kuin hiljainen huone hälyn keskellä. Tutkimusjaksot olivat suu-ri voimavara. Tein työtä kotona ja pyrin lo-pettamaan lasten tullessa koulusta. Oli eri-tyistä olla vastaanottamassa heitä – ja elää ilman kiirettä mihinkään. Tein myös joka päivä pitkiä kävelylenkkejä metsässä, tut-kimus voi edistyä myös kävellessä.

kristiina: Tutkimuksen tekeminen on toi-minut ikään kuin täydennyskoulutuksena. Olen jatkuvasti ollut ”tuntosarvet pystyssä” eli seurannut alan tutkimuksia, osallistunut konferensseihin sekä reflektoinut omaa työ-täni opettajana. On ollut myös todella an-toisaa olla osana kahta erilaista työyhteisöä. Jatkoseminaarit yliopistolla ovat olleet nau-tinnollisia paikkoja käydä tieteellistä kes-kustelua vastapainoksi oppilaiden kans-sa käydyille ”ota pipo pois”-keskusteluille.

Antoisaa oli myös päästä kirjoittaessa flow-tilaan. Silloin ei tehnyt mieli lo-pettaa ollenkaan, vaik-ka nälkä kurni mahassa,

Katja Hyry väitteli tohtoriksi viime vuonna ja on nyt aikeissa jatkaa tutkimusta.

oPETTAJiA JA TuTkiJoiTA

19

YHTEISKUNTA

selkää kivisti ja kaverit viettivät kesälomaa uimarannoilla. Tällaisten virtausten aikana kirjoitin iltaan saakka, ja aamulla herättyä-ni käynnistin heti tietokoneen ja jatkoin sii-tä mihin olin jäänyt.

Entä mikä tutkimustyön ja opetustyön yhdistämisessä on vaikeinta?

katja: Vaikeinta oli loppuvaiheessa, kun piti tehdä päätoimisesti työtä ja korjata käsikir-joitusta esitarkastuslausuntojen perusteel-la sekä huolehtia kaikista käytännön asiois-ta. Sellaisista kuin oikolukeminen, valoku-vien skannaaminen, karonkan järjestämi-nen ja puvun hankkiminen. Niitä pieniä ja suuria asioita oli todella paljon ja ne työllis-tivät päivittäin.

kristiina: Tein väitöskirjani pääosin oman opettajantyöni ohessa. Kaikkein vaikeinta oli löytää tutkimukselle riittävästi aikaa; opetta-misen lisäksi kaikenlaista muutakin toimin-taa riitti, kuten aiemmin mainitsemani tut-kimusprojektit, oppikirjahankkeet, naimi-siin meno ja lapsen saaminen. Väitöskirjan tekemiseen kuluikin minulta käytännössä seitsemän vuotta ja jossain vaiheessa se tun-tui ikuisuusprojektilta.

Eniten aikaa vievä jakso omassa väitös-kirjahankkeessani sijoittui aineiston keruun ja analyysien jälkeen, kun tulokset piti kir-joittaa artikkeleiksi. Sain onneksi tuolloin sovittua rehtorin ja aineryhmämme kanssa työkuviot siten, että pystyin panostamaan päätoimisesti tutkimukseeni. Tämän mah-dollisti myös Kulttuurirahastosta saamani

apuraha. Koin, että etäisyyden otto omaan leipätyöhön uudisti minua opettajanakin.

onko väitöstutkimuksen tekeminen muuttanut sinua opettajana? oletko aikeissa jatkaa tutkimusta?

katja: Tutkimustyö ja tuo elämänvaihe ovat muuttaneet minua. Suhtaudun tietoon eri tavalla kuin ennen. Arvostan syventymistä ja lähdekriittisiä valmiuksia ja mietin paljon sitä, miten oppilaillakin olisi mahdollisuus oikeasti pysähtyä pohtimaan asioita. Oppi-minen ja syventyminen vaativat rauhaa, jon-ka luominen tai löytäminen ei ole koulussa aina helppoa.

Aikomuksenani on jatkaa tutkimusta. Seuraava tutkimukseni käsittelee kulttuurin murrosta maahanmuuttotilanteessa. Tarkoi-tan sitä suurta ja peruuttamatonta muutos-ta, joka kulttuurissa tapahtuu, kun siirry-tään suullisesta kirjalliseen kulttuuriin. Ha-luan löytää tämän murroksen vaiheet ja kar-toittaa, mitä eri sukupolvissa tapahtuu mur-roksen aikana. Vaikka oma aineistoni on 1900-luvun puolelta, aihe on erittäin ajan-kohtainen myös nykyisille maahanmuut-tajasukupolville. Opettajat kohtaavat sen työssään: maahanmuuttajaperheiden iso-vanhemmat ja vanhemmat saattavat edus-taa suullista kulttuuria ja koulussa olevat lapset perheen ensimmäistä siirtymää koh-ti kirjallista kulttuuria. Haluan tutkia sitä, miten tämä muutos tapahtuu.

kristiina: Tähän on vaikea vastata, sillä olen tehnyt tutkimusta lähes koko kymmenvuoti-

sen opettajan urani ajan. Aloittaessani opet-tajana olin graduvaiheessa. Innostuin sitten gradusta niin paljon, että maisteriksi valmis-tuttua minulle oli päivänselvää jatkaa väitös-kirjaan. Nyt luulen, että väitöstilaisuuden jäl-keen tutkiminen saa hetkeksi jäädä.

Miten työpaikallasi on suhtauduttu tutkimushankkeeseesi?

katja: Sain työpaikaltani pelkästään kan-nustusta ja tukea.

kristiina: Rehtorit ovat suhtautuneet tut-kimuksen tekemiseeni hyvin kannustavasti. Koulumme on harjoittelukoulu, jossa teh-dään paljon tutkimusta. Opettajamme osal-listuvat aktiivisesti erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimusprojekteihin, ja opetusharjoittelijat keräävät koulustamme aineistoja tutkielmiinsa. Kollegoistani nel-jä tekee tällä hetkellä väitöskirjaa. Työtove-rit ovat olleet kiinnostuneita työstäni ja mo-ni on kysellyt sen etenemisestä. Kun pääsin siihen vaiheeseen, että väitöskirjani oli tul-lut painosta ja väitöspäivä päätetty, sain mo-nelta kollegalta rohkaisuja. Myös erilaisia vaihtoehtoja Lectio Praecursorian sisällöik-si pohdimme yhdessä erään toisen opettajan kanssa. Sanoisin siis, että koulussamme val-litsee tutkimusmyönteinen ilmapiiri. Oppi-laiden kanssa en ole väitöskirjan tekemises-tä kovinkaan usein puhunut. Jos se joskus on tullut esille, ovat oppilaat lähinnä halun-neet tietää aiheen ja sen, saavatko tohtorit parempaa palkkaa.

Mitä sanoisit niille opettajakollegoille, jotka haaveilevat väitöstutkimuksen aloittamisesta?

katja: Suosittelen lämpimästi. Tutkimustyö tuo tauon ja lepopaikan ja syventää omaa toi-menkuvaa monella tavalla.

kristiina: Väitöskirjahaave kannattaa eh-dottomasti toteuttaa, jos siihen vain on mah-dollisuus. Kirjoittaminen, luennot ja tentit vievät aikaa, mutta onneksi jatko-opintojen sisällöt ja suoritustavat voidaan melko hyvin

Katja Hyryn väitöstilaisuus Lapin yliopistossa 9.4.2011. Vasemmalla Katja, keskellä kustoksena toiminut professori Eija Timonen ja oikealla vastaväittäjä, professori Yrjö Sepänmaa.

20

YHTEISKUNTA

TULOSSA!

Opintomatka roomalaisten, varhaisten kristittyjen, berberien ja muslimien

TUNISIAAN 12.–19.10.2013Matkalla on asiantuntijaoppaana legendaarinen Silja Tuominen.

OHJELMASSA MM. Kairouan – islamin neljänneksi pyhin kaupunki ja tärkeä pyhiinvaelluskohde

roomalaissiirtokunta Sheitla, jossa mm. hyvin säilyneet roomalaiskylpylät ja Forumin alue temppeleineen; El Jemenin maailman kolmanneksi suurin amfiteatteri ja arkeologinen museo

Tozeur – yksi maailman kuuluisimmista keidaskaupungeista, tuhannen hehtaarin palmumetsän keskellä

Berberikylät Tamerza, Chebika ja Mides; berberikoti ja Tataouinen ja Dahar-vuoriston berberikylät

Chott el Jeridin suolaerämaa ja Saharan autiomaan portilla oleva Douz, taatelipalmujen ympäröimä keidaskaupunki; ratsastusretki dromedaareilla hiekka-aavikolla

Tarkempi ohjelma marras-joulukuun vaihteessa sähköpostitse tai www.suol.fi Tiedustelut ja paikkavaraukset: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503

räätälöidä opiskelijakohtaisesti tutkintovaa-timusten puitteissa.

Nykyään väitöskirjan tekeminen ei ole enää yksinäistä puurtamista vaan jatko-opiskelijat ovat osa tieteellistä yhteisöä. Se-kin voi motivoida väitöskirjan pariin, että si-tä tehdessä tutustuu uusiin ihmisiin ja pää-see keskustelemaan tutkimuksestaan semi-naareihin – mahdollisesti jopa kansainväli-siin konferensseihin.

Tulisiko työnantajien mielestäsi kannustaa nykyistä enemmän opettajia tutkimuksen tekoon?

katja: Tutkimustyö on kouluttautumista, jo-ka lopulta koituu opetustyön hyväksi. Kyllä.

kristiina: Jatkuvasti puhutaan siitä, miten yksi Suomen PISA-menestyksen takana ole-va tekijä on tutkimuspainotteinen opettajan-koulutus. En näe siinä mitään negatiivista, että tutkimuksen tekeminen jatkuisi myös työelämään siirryttyä. Toisaalta opettajilla on kädet täynnä työtä muutenkin, joten esi-merkiksi velvoite tutkimuksen tekemiseen ei ole mielestäni hyvä ratkaisu.

Olen kuullut, että tohtorintutkinnon tehneitä opettajia saatetaan pitää ”liian pä-tevinä” ja tohtorius voi olla jopa haitta työn-saannissa. Ajatellaan, että tohtoreiksi väitel-leillä olisi motivaatio-ongelmia tehdä ”pelk-kää” opettajan työtä. Mielestäni tämä on täy-sin väärä käsitys; moni opettaja haluaa ni-menomaan tehdä vain ja ainoastaan opet-tajan työtä, mutta on silti kiinnostunut tut-kimuksesta. Opettaminen ja tutkimus ei-vät sulje toisiaan pois vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. Näkisin niin, että kai-kenlainen koulutus on kouluille aina arvo-kasta. Ja voihan väitöskirjan aineiston kerä-tä omasta koulusta, jolloin se hyödyttää suo-raan omaa työyhteisöä. Työnantajat voisivat siis ehkä kannustaa vahvemmin tutkimuk-sen tekoon sellaisia opettajia, joita tutkimi-nen kiinnostaa.

Haastattelija: Kati Mikkola – itsekin lukion opettajana

väitöskirjaa tehnyt tutkija.

21

YHTEISKUNTA

Va t i k a a n i n s e u ra p i i r i p a l s ta

Paavin, katolisen kirkon ja Vatikaanin rooli mielipidevaikuttajina italialai-sessa yhteiskunnassa on valtava. Piis-

pat, kardinaalit ja toisinaan paavi itse käy-vät siunaamassa sairaaloita, jalkapallokent-tiä ja tehtaita. Kun Italiassa mietittiin lasten rokotusten vapaaehtoisuutta tai pakollisuut-ta televisiot haastattelivat – eivät lastenlääkä-reitä ja opettajia tai lasten vanhempia – vaan piispoja ja kirkonmiehiä. Tapansa mukaan kirkonmiehet antavat äänestysohjeita vaali-en lähestyessä ja puuttuvat poliittiseen pää-töksentekoon. He sanovat suoraan katolilai-sille äänestäjille, kenen ehdokkaan mielipi-teet ovat katolisen uskon vastaisia.

SoPiMukSEn TiEllä

Italian valtion ja Vatikaanin suhteet alkoivat hankalasti. Kun Italia yhdistyi 1861, se otti haltuunsa kolmen suuren valtion ja lukuis-ten pienempien valtioiden maat. Yhdistymi-nen tapahtui Savoian kuningasperheen hal-litseman Sardinian ja Piemonten Yhdisty-neen Kuningaskunnan johdolla. Kaksi suur-ta valtiota, jotka otettiin mukaan uuteen Ita-lian kuningaskuntaan olivat Molempain Si-siliain kuningaskunta sekä paavin hallitse-ma kirkkovaltio. Paavi luonnollisesti me-netti maansa sekä muun omaisuutensa uu-delle valtiolle. Hankala alku oli vääjäämätön. Vatikaanille jäi hallintaan Rooma ja Italiaa johdettiin ensin Torinosta, sitten Firenzestä käsin aina 20.9.1870 saakka. Silloin Rooma, Vatikaanin nykyistä aluetta lukuun ottamat-ta saatiin vallattua paavilta Italialle.

Paavi ei tunnustanut Italian valtion ole-massaoloa lailliseksi. Hän julisti, että Italian valtiollisissa vaaleissa äänestävät tekevät synnin. Sopu saatiin vasta Lateraanisopi-muksella 1929. Sen solmivat Benito Musso-lini ja paavi Achille Ratti. Sopimuksesta hyö-

PAAVi JA iTAliAlAinEn yHTEiSkunTA

tyivät molemmat. Mussolini näyttäytyi kan-salaisille suurena sovittelijana, miehenä, jo-ka onnistui siinä, missä kaikki edelliset hal-litukset olivat epäonnistuneet.

Myös kirkkovaltio voitti. Vaikka sen edus-tajat luopuivat nyt maallisesta vallasta viralli-sesti, he olivat menettäneet sen todellisuudes-sa jo 60 vuotta aiemmin. Sopimuksen myötä he saivat valtavasti näkyvyyttä yhteiskunnas-sa. Muistetaanpa vaikkapa sopimuksen koh-ta, jossa lain tulkinta ohjattiin aina papiston etujen mukaisesti. Katolisia yksityisiä kouluja perustettiin ja tuettiin. Mussolini suostui jo-pa Spina di Borgon keskiaikaisen kaupungin-osan täydelliseen tuhoamiseen, jotta Berninin suunnittelema Pietarin kirkon aukio saatiin kauniimmin ja voimakkaammin esille. Kes-kiaikaisen kaupunginosan tilalla on nyt leveä tie, jonka nimi on Via della Conciliazione eli sopimuksen tie. Vatikaani nousi valtioksi mui-den valtioiden rinnalle myös kansainvälisesti. Niinpä esimerkiksi Espanja solmi diplomaatti-suhteet Vatikaanin kirkkovaltioon 1953.

Italiassa kirkko erotettiin valtiosta viral-lisesti 1980-luvulla. Se ei kuitenkaan ole vä-hentänyt kirkon vaikutusta yhteiskuntaan. Suhtautuminen kirkkoon on jopa vaikut-tanut vahvasti italialaisten äänestyskäyttäy-tymiseen. Toisen maailmansodan jälkeen, aina Italian poliittiseen vallankumoukseen vuonna 1993 saakka, maassa oli periaattees-sa vain kaksi merkittävää puoluetta: kristil-lisdemokraatit ja kommunistit. Kommunis-teja äänestettiin usein vain kirkon vastusta-miseksi eikä varsinaisesti sosialististen aat-teiden edistämiseksi. Tämä selittää esimer-kiksi sen, miksi vuosikymmenien ajan vau-raan Emilia-Romagnana maakunnan yrittä-jät äänestivät kommunisteja. Tästä taas ai-heutui paavin kauna Emilia-Romagnaa ja sen pääkaupunkia Bolognaa kohtaan. Paa-vi Johannes Paavali II saarnasi tuon tuosta-

kin syntistä Emilia-Romagnaa ja Bolognaa vastaan kutsuen niitä Sodomaksi ja Gomor-raksi. Julistipa hän jopa Emilia-Romagnan maakunnan lähetysalueeksi Afrikan ja Aa-sian maiden rinnalle.

kyMMEnEn käSkyä iTAliAn kAuPunkEiHin

Vatikaanin uusimpia yhteiskunnallisia tem-pauksia Italiassa on ollut 10 käskyn tuomi-nen esiin eri Italian kaupungeissa. Kirkko on järjestänyt kuluvana vuonna kymmeneen kaupunkiin tietoiskupisteen, jossa esitellään kyseiseen kaupunkiin liitetty käsky.

Rooma, kristikunnan keskus esittelee en-simmäistä käskyä: älä pidä muita jumalia. Palermossa julistetaan: älä tapa. Napolis-sa muistutetaan isän ja äidin kunnioittami-sesta, milanolaisia kehotetaan pyhittämään lepopäivä, Cagliarissa kielletään himoitse-masta muiden omaisuutta. Barissa on esillä kuudes käsky: älä tee huorin. Bolognassa kehotetaan olematta himoitsematta toisen puolisoa, firenzeläisiä muistetaan totuuden puhumisen tärkeydestä. Genovan kaupun-gin korruptioskandaalin jälkeen ”älä varas-ta” sopii hyvinkin kaupungin aukioille esitel-täväksi. Veronalaisia muistutetaan siitä, ettei saa turhaan lausua Jumalan nimeä.

Uusin yhteenoton aihe Italian ja Vatikaa-nin välillä on jo selvä. Italian opetusministe-ri otti kantaa tunnustukselliseen uskonnon-opetukseen kouluissa ja vaati aineen opetuk-sen muuttamista ei tunnustukselliseen suun-taan. Aika näyttää, miten kiivas mielipiteen-vaihto italialaisen yhteiskunnan ja Vatikaa-nin välillä tästä kehkeytyy.

Liisa Väisänen

Synsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja

22

YHTEISKUNTA

Uskonto ja sen merkitys pyritään unoh-tamaan usein muissa kuin uskonnon-historiaa käsittelevissä historiankir-

joissa. Jos uskonnollisia aiheita käsitellään, on tyypillistä niiden maallistaminen. Toi-saalta uskonto nousee esille melko yllättä-vissäkin yhteyksissä.

PEruSPAlESTiinAlAinEn

Hyvänä esimerkkinä maallistamisesta on ruotsalaisen, ehkä maan tunnetuimman maallikkoteologin Jonas Gardellin Jeesukses-ta (Om Jesus, suom. Torsti Lehtonen; Johnny Kniga 2010), joka tarkoituksella kohahdutti ilmestyessään. Jeesusta luonnehditaan tyy-pilliseksi palestiinalaiseksi; hampaattomak-si, lukutaidottomaksi ja lyhyeksi. Kuva poik-keaa huomattavasti siitä, millaiseksi Jeesus on aiemmin kuvattu. Jokainen kristinuskoa harjoittava kulttuuri antaa Jeesuksesta oman ihannoidun kuvansa.

Mitään uutta sen sijaan ei ole siinä, että Gardell kertoo Jeesuksen seurustelleen yh-teiskunnan niin sanotun pohjasakan kans-sa ja saarnanneen rakkautta jopa vihamiehiä kohtaan. Homoseksuaalina Gardell on lait-tanut merkille, ettei Jeesus sanonut sanaa-kaan homoseksuaalisuudesta, mutta suh-tautui kriittisesti avioeroon. Avioliiton ul-kopuoliset seksuaalisuhteet Jeesus tuomitsee yksiselitteisesti. On tietenkin rohkeaa yrit-tää selittää hyväksytyksi asiaa, jota ei erik-seen mainita kielletyksi, mutta tällöin tul-kinta erotetaan asiayhteydestä.

Gardell korostaa myös muodikkaasti naisten asemaa Jeesuksen seuraajissa ja al-kukristillisissä yhteisöissä. Magdalan Mariaa

Gardell pitää yhtenä Jeesuksen opetuslapsis-ta. Ainakin romaanikirjailijat P. C. Jersild, Niko Kazantakis ja Dan Brown ovat kuvan-neet Jeesuksen ja Magdalan Marian suhdet-ta vieläkin läheisemmäksi.

Gardell kehottaa epäilemään Raamatun antamaa kuvaa Jeesuksesta ja hänen vaiheis-taan, mutta toisaalta hän kehottaa epäile-mään myös omaa tekstiään. Jeesuksen vai-heet on kuitenkin dokumentoitu paremmin kuin monen aikansa merkkimiehen, vaikkei varsinaisia aikalaistodisteita olekaan. Totuus ja legendat sekoittuvat paljon myöhempien-kin aikojen historiallisissa henkilöissä.

SEiToJA JA MuuTA PoHJoiSEn uSkonEläMää

Tiina Äikäs käsittelee väitöskirjassaan Ran-takiviltä tuntureille – Pyhät paikat saamelais-ten rituaalisessa maisemassa (PSHY 2011) pyhinä pidettyjä paikkoja nykyisen Lapin ja jonkin verran myös Pohjois-Pohjanmaan alueella. Pyhyys on voinut ilmetä sekä suu-rissa tuntureissa että seidoissa, jollainen on saattanut olla pienikin kivi. Pyhille paikoil-le uhraaminen on myös vaihdellut. Niille on uhrattu naapurimaista poiketen 1600-luvul-le asti pääosin lihaa ja kalaa. Luulöydöt ovat loppuneet 1600-luvulle. Arvometallien uh-raaminen on ollut harvinaisempaa. Seidoil-ta ei arkeologisten tutkimusten yhteydes-sä löydetty uhraukseen viittaavaa aineistoa.

Aiemmasta poiketen 1900-luvulla on kuitenkin seidoille uhrattu. Uuden merki-tyksen seidat ovat saaneet viime vuosikym-meninä turistien ja uuspakanoiden taholta. Niille on uhrattu muun muassa kolikoita ja

alkoholia. Voi vain miettiä, kuinka vakavis-saan ja missä tarkoituksessa nämä kolikko- ja alkoholiuhrit on annettu.

Faravid 34:ssa (PSHY 2010) löytyy niin ikään useita artikkeleita, jotka sivuavat us-kontoa. Kielitieteissä ja yliopiston virkani-mityksissä nousevat esille myös uskonnol-liset seikat. Artikkelit Turun yliopiston vir-kanimityksestä ja hiippakunnan välisestä kiistasta (Eino Tuohino), varhaisesta vertai-levasta sanakirja-aineistosta (Marjatta Ait-tola) sekä ns. Kalmarin koodeksista (Jukka Luoto) sisältävät uskontoa sivuavaa aineis-toa ainakin toimijoiden kohdalla, edusti-vathan papit aikansa sivistyneistöä ja pap-piskoulutus oli tuolloin lähes kaikkien tie-demiesten pohjakoulutuksena ennen var-sinaista omalle tieteenalalle keskittymistä. Teologinen tiedekunta oli yliopiston tärkein ja sitä kautta vaikutti koko yliopiston toi-mintaan.

Timo Sirolan artikkeli Ottomaaniajan kreikkalaisesta hautakivestä tuo esille myös sellaisen seikan, että kivet ovat haluttua sa-lakuljetustavaraa Kreikkaan päin. Rikkaat kreikkalaiset koristavat puutarhojaan niillä. Muuten artikkeli käsittelee aihettaan kieli-tieteellisin perustein. Hautakivi oli arabian-kielinen ja alueella oli vallitsevana kielenä tuohon aikaan vielä turkki.

Kari Aleniuksen ja Olavi K. Fältin toi-mittama Vieraan rajalla -artikkelikokoelma (PSHY 2012) nostaa yllättäen uskonnolliset ilmiöt esille ainoastaan parissa Yhdysvalto-jen toisen maailmansodan jälkeistä Japa-nin miehitysaikaa käsittelevässä artikkelis-sa, nekin vain viitteellisesti. Uskonnon luuli-si olevan aihepiiri, joka ainakin aiemmin on

SEiDoiSTA kEnrAAlEiHinVaietaanko uskonnosta, osa V

k i r j a - a r v i o

23

YHTEISKUNTA

aiheuttanut vierauden kokemista ja ongel-mia kohtaamistilanteissa. Tämä kokoelma ei ole kuitenkaan aihetta käsitellyt.

Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavi-an historian professorin Jouko Vahtolan kunniaksi on julkaistu juhlakirja Historian selkosilla (PSHY 2012). Vahtola on tutkijana keskittynyt monipuolisesti muun muassa ni-mistöhistoriaan, Pohjois-Suomen talouselä-mään, Pohjois-Suomen uskonnolliseen elä-mään (kirjoittanut useita seurakuntahisto-riikkeja) sekä laajasti myös sotahistoriaan. Tämä juhlateos sisältää näistä aiheista 40 ar-tikkelia, joita ovat kirjoittaneet lähinnä Ou-lun yliopistosta väitelleet tutkijat.

Suoraan Pohjois-Suomen uskonnollista elämää käsittelevät Maija Kallisen artikkeli inkunaabeleista, Kaarlo Arffmanin artikkeli Sara Wacklinin Oulun uskonnollista elämää koskevista kuvauksista sekä Matti Enbusken artikkeli romanitaustaisesta katekeetta K. F. Lindströmistä. Hannu Mustakallio käsitte-lee pohjoisten pappien ulkomaan opinto-matkoja ja Jouko Talonen ”Pohjoista maa-ta” (Sak. 6:8) Suomen vanhoillislestadiolai-suuden itseymmärryksen ja ekslusivismin argumenttina. Vahtolan asemaa arvostettu-na kirkkohistorian tutkijana kuvaa näiden

teoksen artikkeleiden lisäksi useiden pap-pien ja seurakuntien läsnäolo teoksen tabu-la gratulatoriassa.

SEkSiä, VäkiVAlTAA JA kEnrAAlEiTA

Teemu Keskisarjan hieno historiateos Kyy-nelten kallio (Siltala 2011) käsittelee alaotsik-konsa mukaisesti seksiä ja väkivaltaa. Raa-matulla ja kirkolla oli suuri merkitys nor-maalin ja epänormaalin määrittelyssä. Kaik-ki avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet olivat kiellettyjä, samoin sellaiset ”luonnot-tomat” sukupuolisuhteet, joista ei ollut seu-rauksena raskautta. Raamatun mukaan ho-mosuhteet ja eläimeen sekaantumiset olivat luonnottomia. Eläimeen sekaantumisessa pelättiin tuotantoeläimen pilaamista ja myös mahdollisten epäsikiöiden syntymistä suh-teiden seurauksena. Tästä huolimatta homo-suhteista jäi kiinni koko Ruotsin valtakun-nassa 1600- ja 1700-luvuilla vain muutama, eläimeen sekaantumistapauksia oli tuhansia. Länsimaisen lainsäädännön yhtenä tärkeänä perustana on kymmenen käskyä. Se otettiin myös Ruotsissa lain perustaksi vuonna 1608.

Gustav Hägglund kirjoittaa Pasi Jaakko-sen ja Matti Simulan kanssa kirjoittamas-saan kirjassa Värikkäät kenraalit (Otava 2011) 1920-luvun sotaväen päällikön (nyk. puolustusvoimien komentaja) kenraali Kal-le Wilkaman vakaumuksellisesta uskonnol-lisuudesta. Wilkama oli lestadiolainen ja rai-tis. Tämä aiheutti ongelmia muiden upsee-rien kanssa. Upseeripiireihin kuului – kiel-tolaista huolimatta – alkoholin käyttö, ja al-koholi oli monelle henkilökohtainen ongel-ma. Myös Lasse Laaksonen sivuaa Wilkamaa ja hänen kohtaloaan upseerikunnan välisiä suhteita käsittelevässä kirjassaan Mistä sota-kenraalit tulivat. Tie Mannerheimin johtoon 1918–1939 (Helsinki-kirjat 2011). Wilkama painostettiin eroamaan jääkärien vaatimuk-sesta. Syynä tosin oli hänen ”ryssänupseeri”-taustansa, ei lestadiolaisuus ja raittius. Jatko-sodassa kesällä 1944 kaatuneen papin po-jan, Mannerheim-ristin ritarin ja jääkäri-kenraalimajurin Einar Vihman ateistisuu-

desta ei Hägglund mainitse mitään. Vuon-na 2005 julkaistu Martti Turtolan kirjoitta-ma elämäkerta mainitsee asian.

lännEn lokAri JA PääTÖn riTAri

Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Sutisen Värs-syjä sieltä ja täältä. Hiski Salomaan elämä ja laulut (Teos 2011) kertoo amerikansuo-malaisen Lännen lokarin laulajan elämän-vaiheet. Amerikansuomalaisten keskuudes-sa näytti olevan melkoinen kahtiajako suh-teessa uskontoon. Suuri osa muuttaneista oli vannoutuneita työväenliikkeen ja sosialis-min kannattajia, ja he suhtautuivat uskon-toon välinpitämättömästi. Toisaalta ameri-kansuomalaisten lestadiolaisten toiminta sai osaltaan aikaan liikkeen jakaantumista myös Suomessa. Hiski Salomaa ei ollut uskonnol-linen ihminen. Maahanmuuttoasiakirjoissa hän ei ollut merkinnyt uskonnokseen mi-tään, vaikka oli Suomessa ollut pakostakin luterilainen. Vaimonsa kuoltua New Yorkis-sa vuonna 1954 Salomaa totesi muistiinpa-noissaan, ettei ihminen kuole, hän vain tu-lee näkymättömäksi. Aini Salomaan tuhka siunattiin ja haudattiin luterilaisin menoin Vehmaan kirkkomaalle, jonne haudattiin myös Hiski Salomaa vuonna 1957.

Marko Lambergin toimittama, suomen-tama ja taustoittama Päätön ritari – Kauhu-tarinoita keskiajalta (SKS 2012) ei varsinai-sesti ole historiateos. Se on alaotsikkonsa mukaisesti kokoelma kauhutarinoita keski-ajalta. Lambergin eri aiheryhmien taustoi-tukset liittävät kirjan tarinat historiaan. Kau-hutarinoissahan on usein kyse juuri uskon-nollisista ilmiöistä. Rauhaton sielu on jäänyt niin sanottuun välitilaan joko omien syn-tiensä tai itse paholaiselle tehtyjen lupaus-ten seurauksena.

Tällainen katsaus tällä kertaa, jatkoa to-dennäköisesti seuraa.

Pasi Pulju

FM, historian ja uskonnon lehtori, Rovaniemi

Edellinen Vaietaanko uskonnosta -palsta ilmestyi

lehdessä 3/2011.

24

Noin 800 koulua ja 16 000 opettajaa ja rehtoria pääsee Suomesta mukaan yli 30 maan TALIS-tutkimukseen

(Teaching and Learning International Survey) keväällä 2013. Hanke antaa muun muassa tietoa siitä, mitkä opettajiin ja kou-luun liittyvät tekijät selittävät Suomen hyvää PISA-menestystä. Samalla se kertoo laajem-min opettajien työoloista sekä peruskouluis-ta, lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista oppimisympäristöinä.

—Tutkimus antaa ensimmäistä kertaa opettajille ja rehtoreille näin laajasti kan-sainvälistä vertailutietoa koulusta toimin-taympäristönä ja mahdollisuuden kehittää omaa opetustyötään, kertoo projektipääl-likkö Matti Taajamo tutkimuksen Suomes-sa toteuttavalta Jyväskylän yliopiston Kou-lutuksen tutkimuslaitokselta. Samalla opet-tajat ja rehtorit ovat kehittämässä koulutuk-sen arviointia ja vaikuttamassa suomalai-seen koulutuspolitiikkaan.

oPETTAJAT JA rEHToriT TuTkiMukSEn kESkiÖSSä

Tutkimukseen osallistuvat alakoulujen, ylä-koulujen, lukioiden ja ammatillisten oppi-laitosten sekä PISA 2012 -tutkimukseen osallistuneiden koulujen opettajat ja rehto-

rit. Tutkimusaineisto kerätään opettajille ja rehtoreille suunnatulla kyselyillä. Kyselyt on laadittu yhteistyössä kansainvälisten opet-tajajärjestöjen kanssa. Kyselyt toteutetaan verkko- ja paperikyselynä keväällä 2013.

—Tutkimukseen vastaajat valitaan sa-tunnaisotannalla. Jokaisesta maasta vali-taan kultakin koulutusasteelta noin 200 kou-lua, siis yhteensä 800, ja kustakin koulusta enintään 20–30 opettajaa. PISA 2012 -tut-kimukseen osallistuneista kouluista TALIS 2013 -tutkimukseen osallistuvat 15-vuotiai-den oppilaiden kaikki matematiikan opet-tajat, kertoo apulaisprojektipäällikkö Eija Puhakka.

—Tutkimukseen mukaan pääsevien koulujen rehtoreihin otetaan yhteyttä syk-syllä 2012 ja opettajiin alkuvuodesta 2013. Koulun keskuudestaan valitsema TALIS-vastuuhenkilö huolehtii opettajien infor-moinnista, jatkaa Puhakka.

Tutkimuksessa selvitetään oppilaitosten johtajuutta, opettajankoulutuksen ja opet-tajien ammatillisen osaamisen kehittämis-tä ja mitä opettajankoulutuksen kehittämi-seltä odotetaan. Myös opettajien työn arvi-ointi ja oppilaitosten työilmapiiri on tutki-muksen kohteena. Tämän lisäksi kartoite-taan opettajien pedagogisia opetuskäytän-teitä ja niiden vaikuttavuutta. Tutkimuksen

oPETTAJAT SuoMEn PiSA-MEnESTykSEn TEkiJÖinä Kansainvälinen opetuksen ja oppimisen tutkimus

TALIS 2013 järjestetään Suomessa ensi keväänä.

lopullisena tarkoituksena on tukea oppilai-ta oppimaan paremmin ja tunnistaa toimin-tatapoja, joilla oppimista voidaan edistää.

TuTkiMukSEllA lAAJA Tuki

TALIS 2013 -tutkimus on OECD:n johtama hanke, jota koordinoi kansainvälinen op-pimistulosten arviointijärjestö IEA (Inter-national Association for the Evaluation of Educational Achievement). Suomessa tut-kimuksen toteuttaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusta tu-kevat: Opetus- ja kulttuuriministeriö OKM, Opetushallitus OPH (ml. Svenskspråkig ut-bildning), Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen kuntaliitto, Opetus- ja sivistystoi-men asiantuntijat Opsia, Ammattiosaami-sen kehittämisyhdistys AMKE ja Suomen Rehtorit ry. Syksyllä 2014 julkaistaan tut-kimuksen ensimmäiset tulokset, joista tie-dotetaan myös tutkimukseen osallistuneil-le kouluille.

Lisätietoa tutkimuksesta saa hankkeen kotisivuilta

http://ktl.jyu.fi/ktl/talis. Lisätietoja Koulutuksen

tutkimuslaitoksella antavat projektipäällikkö

Matti Taajamo (puh. 040 805 4281) ja

apulaisprojektipäällikkö Eija Puhakka

(puh. 0400 545 105).

25

Helsingin yliopiston teologien keskuu-dessa oli puhuttu jo pitkään alumni-toiminnan aloittamisesta. Eräs yh-

distyksen nykyisistä jäsenistä oli perusta-nut Helsingin yliopiston Alumnikampuk-selle teologiyhteisön, mutta varsinaista toi-mintaa valmistuneille opiskelijoille ei oltu vielä järjestetty.

Facebookin kautta löytyi nopeasti lä-hes sata alumnitoiminnasta kiinnostu-nutta, joista yhdeksän kokoontui perusta-maan Jumaluusoppineiden alumniyhdis-tystä Helsingin yliopistolle 4.6.2012. Yhdis-

tyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi va-littiin TYT:n entinen puheenjohtaja Laura Leipakka. Myös muu viisijäseninen hallitus koostuu entisistä TYT-toimijoista, joiden kiinnostus järjestötoimintaan ei ole valmis-tumisen myötä kaikonnut.

TAVoiTTEEnA JäSEnTEnSä näkÖinEn yHDiSTyS

Yhdistyksen tarkoituksena on koota yhteen alumneja eli Helsingin yliopiston teologi-sessa tiedekunnassa ylemmän korkeakou-lututkinnon suorittaneita henkilöitä. Yhdis-tys ylläpitää yhteyksiä alumnien välillä se-kä alumnien ja opiskelijoiden kesken. Ta-voitteena on, että alumnijäsenyys tarjoai-si mahdollisuuden pitää yhteyttä tiedekun-taan ja osallistua nykyiseen opiskelijatoi-mintaan yhdistyksen oman monipuolisen toiminnan rinnalla.

Tällä hetkellä jäseniksi liittyy tuoreita maistereita, joille toimintaa on ollut help-po markkinoida. Tulevaisuuden haaveena on, että ”Jalumni” olisi kaikille Helsingis-sä opiskelleille teologeille tuttu järjestö ja siihen kuuluminen olisi ennemmin sään-tö kuin poikkeus. Yhdistyksen tarkoitukse-na on koota yhteen mahdollisimman mo-nipuolisesti tiedekunnassa opiskelleita ih-misiä, eikä esimerkiksi pelkästään opiskeli-jatoiminnassa mukana olleita.

Yhdistys tarjoaa jäsenilleen mukavia ta-pahtumia ympäri Suomen, mahdollisuuksia tavata kollegoja, koota vanhoja vuosikurs-seja yhteen, järjestää alan liittyviä keskus-telutilaisuuksia ja kehittää omaa ammatti-

identiteettiä. Tänä syksynä yhdistys järjes-tää muun muassa cocktail-tilaisuuden uu-sille jäsenille sekä kaksi teatterivierailua. Ke-väällä 2013 yhdistys osallistuu TYT:n 160. vuosijuhlaan, järjestää kevätretken ja juhlii omia ensimmäisiä vuosijuhliaan marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä.

Jalumnien toimintaa on tarkoitus tule-vaisuudessa rakentaa jäsentensä näköiseksi. Mukaan toivotaan kaikkia ikään ja pääainee-seen katsomatta, sillä kuten opiskeluaikoi-na, myös valmistumisen jälkeen moninai-suus on teologien rikkaus. Nykyisten jäsen-ten mielessä on käynyt muun muassa oman viinikellariosakkeen ostaminen sekä ulko-maanmatkat Wittenbergiin ja Roomaan.

Alumnius yhdistää, sillä ylitse kaikkien rajojen ilosanoma ja jaettu kokemus teolo-gian opiskelusta on yhteinen. Liity siis jä-seneksi!

Tuuli Kotisaari

TM, Jumaluusoppineiden alumniyhdistyksen

hallituksen jäsen

TEologEJA ikuiSESTi – AluMniuS yHDiSTää

Yhteystiedot:jalumnit@gmail.comjalumnit.blogspot.fiFacebook-ryhmä Ju-maluusoppineiden alumniyhdistys

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

Kolme Teologian ylioppilaiden

tiedekuntayhdistyksen (TYT)

entistä aktiivijäsentä sopivat

tapaamisen ystävänpäiväksi

Café Esplanadiin. Laskiais-

pullien lomassa keskustelu

kääntyi opiskeluaikojen sekä

erityisesti järjestötoiminnan

muisteluun. Ajatus sosiaalis-

ten verkostojen kaventumises-

ta valmistumisen jälkeen sai

ystävykset päättämään alum-

niyhdistyksen perustamisesta.

26

Asiantuntijaluennoitsijana matkalla mukana TT Esko M. laine Helsingin yliopistosta.

AluSTAVA oHJElMA

kE 5.6. MAinzFinnarin lento Frankfurtiin klo 8.20–9.55. Ajo Mainziin, roomalaisten yli 2000 vuotta sitten perustamaan kaupunkiin. Pyhä Bo-nifatius perusti tänne 700-luvulla Mainzin arkkihiippakunnan ja toimi sen arkkipiis-pana. Hän perusti myös useita luostareita ja piispanistuimia ja loi tänne kirkollisen orga-nisaation. Nykyisin Mainz on vilkas yliopis-tokaupunki. Mainzissa kaupunkikiertoaje-lua ja -kävelyä, joiden aikana vierailemme tuomiokirkossa, jonka rakentaminen aloi-tettiin jo vuonna 975. St. Stephanin kirkos-sa ihailemme Chagallin lasimaalausten tai-vaallisen sinisiä sävyjä. Taiteilija maalasi ne ollessaan yli 90-vuotias.

Yhteisen tervetulolounaan (sisältyy hintaan) jälkeen vierailemme Gutenbergin museossa. Majoittuminen (InterCity Ho-tel Mainz****, www.mainz.intercityhotel.de, 2 yötä). Ilta vapaata aikaa.

To 6.6. rEinin JokilAAkSo –lorElEy–rüDESHEiMAamiaisen jälkeen ajo Boppardiin (74 km), jossa nousemme jokilaivaan Reinin risteilyä varten. Ajomatkan aikana luento ”Kristinus-kon tulo Saksaan”. Risteilemme ainutlaatui-sen kulttuurimaiseman halki kauneimmal-la Reinillä, joka kuuluu UNESCO:n maail-manperintölistalle. Reinin romantiikkaa lei-

maa linnojen kruunaamat vuoret ja jyrkkiin rinteisiin istutetut viinitarhat. Laiva ohit-taa myös maailmankuulun Loreley-kallion. Laivalta voi hankkia välipalaa tai lounasta.

Jäämme laivasta pois Kaubissa ja jatkam-me bussilla Rüdesheimiin (20 km). Vierai-lemme St. Hildegardin ja Johannes Kasta-jan pyhiinvaelluskirkossa Eibingenissä, mis-sä säilytetään Hildegardin pyhäinjäännöksiä. St. Hildegardin luostarin sisar Hiltrud pe-rehdyttää meidät Hildegardin Bingeniläisen elämään ja työhön. Hildegard oli yleisnero, kirjailija, kirkkomusiikin säveltäjä ja mystik-ko. Paavi Benedictus XVI julisti Hildegardin pyhäksi 10.5.2012. Vierailemme myös kes-kellä viinirinteitä sijaitsevassa benediktiini-läisluostarissa St.Hildegard. Tämän luostarin Hildegard perusti vuonna 1165 heti Ruperts-bergin luostarin jälkeen. Nykyinen luostari on 1900-luvun alusta. Vierailemme luostarin kirkossa. Luostarin myymälästä löytyy muun muassa Hildegardin kirjallisuutta.

Riemukas pikkukaupunki Rüdesheim on Rheingaun viininviljelyn keskus. Maailman-kuulu romanttinen Drosselgasse-kuja, Rü-desheimin sydän, on täynnä viiniravintoloita. Viininmaistajaiset paikallisen viininviljelijän luona, jossa maistelemme Rheingaun hyviä viinejä, etupäässä erittäin kuuluisaa Riesling-viiniä. Illallinen (sisältyy hintaan) viiniravin-tolassa, kauniilla säällä terassilla. Ajo Main-ziin, jonka aikana luento ”Saksan keskiaikai-set naismystikot ja Hildegardin eläinkirja”.

PE 7.6. WorMS–HEiDElbErgAamiaisen jälkeen ajo Wormsiin (55 km), joka on yli 2000 vuotta vanha kaupunki.

lähde mukaan opintomatkalleETElä-SAkSAAn 5.–14.6.2013

Näe niin romanttisia Reinin

jokilaakson maisemia kuin

huikean kauniita Baijerin

alppimaisemiakin. Matkalla

perehdytään niin Saksan ny-

kypäivään ja uskontoihin kuin

alueen historiaankin. Mat-

kan teemoima muun muassa

kristinuskon tulo Saksaan,

keskiajan naismystikot, re-

formaatio ja sen seuraukset,

saksalainen kalvinismi, kirkot

ja totalitarismi sekä nykypäi-

vän uskontotilanne Saksassa.

27

Ajomatkan aikana luento ”Luther tuomiol-la”. Worms oli keisarikaupunki ja siellä jär-jestettiin lukuisia valtiopäiviä, joista kuului-simmat olivat vuonna 1521, jolloin Luther ju-listettiin valtakunnankiroukseen. Wormsissa tutustumme muun muassa upeaan 1100-lu-vulla rakennettuun tuomiokirkkoon, Luthe-rin muistomerkkiin Lutherplatzilla ja Eu-roopan vanhimpaan juutalaiseen hautaus-maahan. Wormsissa vapaata aikaa välipa-laan, jonka jälkeen ajo lumoavalla paikal-la sijaitsevaan, vireään yliopistokaupun-kiin, Heidelbergiin (50 km). Matkan aika-na luento ”Saksalainen kalvinismi”. Heidel-berg on yksi Saksan romanttisimmista kau-pungeista ja sijaitsee Neckar-joen rannal-la mahtavan luonnon ympäröimänä. Ma-joittuminen (Marriot Hotel Heidelberg**** www.marriott.de, 2 yötä). Iltapäivällä kävely-kierros Heidelbergissa, jossa on muun muassa vuonna 1386 perustettu Saksan vanhin yli-opisto. Siitä kehittyi 1500-luvulla eurooppa-laisen tieteen ja kulttuurin keskus ja kalvi-nistinen korkeakoulu. Tutustumme yliopis-ton museoon ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Vierailemme myös Heiliggeistkirkossa. Illal-linen (sisältyy hintaan) hotellin ravintolassa.

lA 8.6. HEiDElbErgAamiaisen jälkeen tutustuminen Heidelber-gin linnan alueeseen (Saksan renessanssi-arkkitehtuurin mestariteos) ja erikoisnäytte-

lyyn Uskon voima – 450 vuotta Heidelbergin katekismusta. Vuonna 2013 on kulunut 450 vuotta tämän reformoidun tunnustuskir-jan julkaisemisesta ja Heidelbergissä järjes-tetään teemaan liittyen kaksi näyttelyä osa-na Lutherin juhlavuotta 2017. Mahdollisuus kahvilassa käyntiin, jonka jälkeen palaam-me alas vanhaan kaupunkiin ja tutustumme näyttelyn toiseen osaan Kurpfälzisches Mu-seum Heidelbergissä. Iltapäivällä vapaata ai-kaa. Heidelbergin pääkadun varrella on lu-kematon määrä kiinnostavia kahviloita, ra-vintoloita ja kauppoja. Illalla ehkä mahdol-lisuus konserttiin (ohjelmat ilmestyvät vuo-den 2013 alussa).

Su 9.6. nürnbErg–MüncHEnAamiaisen jälkeen jatkamme matkaa Nürn-bergiin (220 km). Päivän ajomatkojen ai-kana luennot ”Kirkot ja totalitarismi”, ”Al-brecht Dürer – Nürnbergin suuri poika” ja ”Saksan nykypäivän uskonnollinen tilanne”. Nürnberg on paitsi Dürer-kaupunki myös leikkikaluteollisuuden, bratwurstien ja pi-parkakkujen kaupunki. Kauppiaat, keksijät ja oppineet tekivät Nürnbergistä keskiajalla yhden maailman loisteliaimmista kaupun-geista. Linnan suojassa kukoistivat käsityö-taidot ja taide. Nürnberg oli myös yksi Sak-san ensimmäisiä kaupunkeja, joka kääntyi luterilaisuuteen. Vierailemme renessanssi-ajan suuren taiteilijan Albrecht Dürerin ko-timuseossa. Vanhan kaupungin kävelymme aikana näemme muun muassa Hauptmarkt-torin, Frauenkirchen ja kellopelin. Lounaal-la (sisältyy hintaan) tutustumme herkullisiin paikallisiin erikoisuuksiin tyypillisessä brat-wurstravintolassa.

Iltapäivällä tutustuminen kansallissosia-lismin aikaisiin tapahtumiin (Hitlerin hovi-arkkitehti Albrecht Speerin puoluekokous-näyttämö, Nürnbergin lait ja sotasyyllisyysoi-keudenkäynti): Memorium Nürnberger Pro-zesse -oikeustalo ja Nürnbergin dokumen-taatiokeskus. Illan suussa ajo Müncheniin (170 km), jossa majoittuminen (hotelli Maritim***www.maritim.de, 3 yötä).

MA 10.6. MüncHEnAamiaisen jälkeen kaupunkikiertoajelu, jonka teemana on kansallissosialismin ai-ka, mutta myös nykypäivä ja Münchenin

historia. Münchenillä oli merkittävä asema kansallissosialismissa. Täältä alkoi Hitlerin nousu, täällä perustettiin NSDAP- puolue, täällä kumottiin Hitlerin vallankaappausyri-tys ja Münchenin lähelle Dachauhun perus-tettiin ensimmäinen keskitysleiri. Kiertoaje-lun jälkeen lähdemme kävelylle Münchenin keskustaan. Vierailemme Hochbräuhausis-sa, jossa pidettiin ensimmäiset kansallisso-sialistisen työväenpuolueen joukkokokouk-set vuonna 1920. Kävelyn aikana näemme myös Frauenkirchen, St. Michaelin jesuiit-takirkon, Marienplatz-aukion ja raatihuo-neen sekä Valtionoopperan. Iltapäivä vapaa-ta aikaa. Osa museoista (mm. Neue Pinakot-hek ja Deutsches Museum) on avoinna myös maanantaina. Mahdollisuus oopperaan.

Ti 11.6. AugSburg–DAcHAuAamiaisen jälkeen lähtö retkelle Baijerin van-himpaan kaupunkiin Augsburgiin (74 km). Matkan aikana luento ”Augsburgin tunnus-tus – tunnustus Augsburgissa”. Menomat-kalla pysähdys Dachaun keskitysleirillä, jos-sa näemme filmiesityksen ja teemme kier-roksen. Lounas Augsburgissa (sisältyy hin-taan). Augsburgissa kuljemme Lutherin ja uskonpuhdistuksen jäljillä. Kierroksen aika-na näemme ulkoapäin Bertol Brechtin syn-tymäkodin, vierailemme Fuggerin kaupun-kipalatsissa, jossa kuulemme muun muassa Lutherin kuulustelusta, käymme Pyhän An-nan kirkossa (Augsburgin uskonpuhdistuk-sen keskus) ja teologianhistoriallisessa mu-seossa ”Lutherstiege”. Siellä on dokumen-toitu uskonpuhdistukseen johtaneet tapah-tumat. Myös Augsburgin uskonrauha tu-lee museossa käsiteltäväksi. Käymme Augs-burgin Domin (entisen piispanpalatsin) edustalla. Täällä luettiin Augsburgin tun-

28

nustus, joka luovutettiin keisari Kaarle V:lle valtiopäivillä 25.6.1530. Nähtävyytenä on myös Fuggerei, joka on maailman ensim-mäinen vähävaraisten asuinalue vuodelta 1516. Fuggerin ja Welserin kauppiassukujen pankkitoiminta kehittyi Augsburgissa ja teki kaupungista keskiajalla Euroopan tärkeim-män pankkikaupungin Lontoon jälkeen. Pa-luu Müncheniin. Matkan aikana luento ”Lu-terilaisuus ja Euroopan velkakriisi”.

kE 12.6. ETTAl–obErAMMErgAu –WiESkircHE–linDAun SAAri –konSTAnzAamiaisen jälkeen lähdemme ajamaan upei-den alppimaisemien halki kohti Konstanzia. Pysähdymme Ettalissa benediktiiniläisluos-tarissa (90 km), joka on Baijerin kuuluisim-pia toiminnassa olevia luostareita. Nykyinen luostari on perustettu 1300-luvulla ja sii-hen kuuluu mahtava barokkityylinen kirk-ko, johon tutustumme. Luostarin myymä-lässä on munkkien salaisella reseptillä val-mistamaa Ettalin luostarilikööriä. Ettalissa vierailemme myös juustolassa, missä tutus-tumme kuuluisien Allgäun-juustojen val-mistukseen. Kierroksen päätteeksi juusto-maistajaiset baijerilaiseen tapaan.

Matka jatkuu Oberammergauhun, jo-ka on maailmankuulu siellä joka kymme-nes vuosi järjestettävästä Passionspiele-kär-simysnäytelmästä. Tutustumme teatterita-loon ja kuulemme kärsimysnäytelmän histo-riaa ja ”back stagen” -tarinoita. Kylä on kuu-luisa myös työpajoistaan, jotka ovat erikois-tuneet taideteolliseen puunveistoon, erityi-sesti pyhäinkuviin. Monet Oberammergaun taloista on koristeltu seinämaalauksilla, jot-ka jo sinänsä ovat nähtävyys. Seuraava tu-tustumiskohteemme on keskellä baijerilais-ta niittymaisemaa sijaitseva, rokokoo-tyyliin rakennettu pyhiinvaelluskirkko Wieskirche (29 km). Se kuuluu UNESCO:n maail man perintökohteisiin ja on Baijerin kauneim-pia kirkkoja.

Matka jatkuu kohti Bodensee-järveä (116 km), joka on Keski-Euroopan kolman-neksi suurin järvi. Alueen maisemat ovat us-komattoman kauniita. Bodenseen rantavii-va jakautuu Saksan, Itävallan ja Sveitsin kes-ken ja sitä reunustavat niin alpit kuin kuk-kulamaisematkin. Ajomatkan aikana luento

SUOL ry:n ja UPI:n opintomatkan hinta 2169 euroa (24 osallistujaa) tai 2449 euroa (18 osallistujaa). Yhden hengen huoneen lisä-maksu 260 euroa/hlö. Jos huonejako ei me-ne tasan, yksin matkustavan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu.

HINTAAN SISÄLTYY: Finnairin suorat reittilennot Helsinki–Frankfurt/Zürich–Helsinki

lentokenttämaksut, arvonlisävero ja paikalliset verot

majoitus matkaohjelman mukaisissa hotelleissa kahden hengen huoneissa

aamiaiset noutopöydästä päivittäin 3 lounasta ja 4 illallista viininmaistajaiset, juustomaistajaiset suomenkielinen opas Sirkka-Liisa Aalto koko matkan ajan (osittain paikalliset opastukset)

Esko M. Laineen luennot ja asiantuntijuus koko matkan ajan

matkanjohtajan palvelut ohjelman mukaiset bussikuljetukset ja laivamatka Reinillä

sisäänpääsymaksut esitemateriaalia, sisältäen mm. kaupunkien kartat

HINTAAN EI SISÄLLY: ruokajuomat ja Saksassa yleiset juomarahat

matkavakuutus ja peruutusturva ooppera- tai konserttiesitykset

Hinnat on laskettu 6.8.2012 hintojen mukaan. Pidätämme oikeuden hinta-, ohjelma-, hotelli- ja aikataulumuutoksiin, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: OK-MATKAT/Riikka KarvonenIlmoittautumiset ja tiedustelut: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503.

”Jan Hus ja hänen perintön-sä”. Pysähdymme Lindaun ihastuttavaan saarikaupun-kiin, jossa nautimme varhai-sillallisen (sisältyy hintaan). Jatkamme Konstanziin (50 km), Bodensee-järven yli-tämme lautalla. Majoittumi-nen Konstanzissa (Constantia hotelli**** www.hotel-constantia.de, 2 yötä).

To 13.6. konSTAnz–ST.gAllEn Aamiaisen jälkeen kävelykierros Konstan-zin keskustassa. Konstanzin tärkeimpiä näh-tävyyksiä on vanha kaupunki kapeine kuji-neen, porvaristaloineen (1200–1500-luvuil-ta) ja viinitupineen, 1300-luvulta oleva raati-huone ja konsiilirakennus, jossa Konstanzin konsiili valitsi vuonna 1417 paaviksi Marti-nus V:n, joka on ainut Saksassa valittu paa-vi. Kierroksen aikana käymme 1000-luvul-la rakennetussa tuomiokirkossa ja Jan Hus -museossa. Husia kuulusteltiin Konstanzin konsiilin aikana ja hänet poltettiin roviol-la 1415. Museossa esitellään Jan Husin elä-mää ja työtä.

Jatkamme Sveitsin puolelle upeita alp-pimaisemia ihaillen St. Gallenin kaupun-kiin (50 km). Kaupunki sai alkunsa vuon-na 612 irlantilaisen munkin pyhän Galluk-sen aloittamasta luostaritoiminnasta. Bene-diktiiniläisluostarista tuli yksi läntisen maa-ilman merkittävimmistä kulttuurin keskuk-sista, ja se säilytti asemansa aina 1000-lu-vulle saakka. Siellä oleva maailmankuulu ja ainutlaatuisen hyvin säilynyt kirjasto kuu-luu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Kirjaston yksi arvokkaimmista teoksista on alkuperäinen luostarirakennusten pohjapii-rustus vuodelta 820. Tutustumme luosta-rin kirkkoon ja kirjastoon. St.Gallenissa on mahdollisuus käydä kahvilla ja nauttia vä-lipalaa. Paluu Konstanziin. Yhteinen läk-siäisillallinen.

PE 14.6. konTAnz–züricHAamiainen ja vapaata aikaa. Ajo Zürichiin (72 km), jonka aikana luento ”Zwingli pi-kakelauksena”. Piipahdamme vielä Zwinglin jalanjäljillä Grossmünster- ja Frauenmüns-ter-kirkoissa. Lento Zürich–Helsinki klo 19.10.–22.50.

29

MATTEukSEn TiETäJäT

Matteuksen evankeliumissa tietäjät tulevat itäisiltä mailta. Nykysuomennoksessa ei pu-huta enää itämaan tietäjistä; he ovat idän tie-täjiä. Heitä ei kutsuta kuninkaiksi, heistä ei puhuta nimillä, eikä heidän lukumäärään-sä kerrota. Tietäjät ovat Matteuksen mu-kaan nähneet tähtitaivaan ilmiön, jonka he ovat tulkinneet merkiksi luvatun juutalais-ten kuninkaan syntymästä. Tietäjät ovat pe-rillä tähtitieteestä, ja tähden nähtyään he tulevat Jerusalemiin tiedustelemaan lapsen olinpaikkaa.

Jerusalemissa Herodes kutsuu idäntie-täjät luokseen selvittääkseen kaiken. Niin-pä Herodes lähettää tietäjät Betlehemiin. Sa-malla Herodes pyytää, että tietäjät ilmoittai-

sivat hänellekin, kun lapsi on löytynyt. Tie-täjät lähtevät matkaan tähden kulkiessa hei-dän edellään. Lopulta tähti pysähtyy. ”Mie-het näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäy-tyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suit-suketta ja mirhaa.” (Matt. 2:10–11)

Evankeliumin mukaan idäntietäjät kun-nioittavat vastasyntynyttä Messiaana, juu-talaisten kuninkaana. Perille Betlehemiin päästyään he kumartavat lasta ja antavat täl-le arvokkaita ja kallisarvoisia lahjoja, ku-ten kuninkaalle kuuluu. Unessa Jumala va-roittaa tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja siksi tietäjät lähtevät toista tietä takaisin omaan maahansa.

kolMEn kuninkAAn kuMArruS

Hyvin varhain, 200-luvulla, syntyi käsitys, et-tä tietäjiä oli kolme heidän antamiensa lahjo-jen mukaan. Keskiaikaisen legendan mukaan heidät on myös nimetty. Kolmen tietäjän ni-met mainitaan jo Ravennan Sant’Apollinare Nuovon basilikassa vuodelta 555 peräisin ole-vassa mosaiikissa. Siinä loistokkaasti pukeu-tuneet tietäjät rientävät lapsen luokse koris-teellisesti kirjaillut housut jalassa ja tyylik-käät viitat liehuen. Heidän päähineenään on punainen fryygialainen myssy itämaisuuden symbolina. Kuvan yläpuolella mainitaan SCS Balthassar + SCS Melchior + SCS Gaspar. La-tinan Sanctus tarkoittaa pyhää. Toisaalta syy-rialaisissa, armenialaisissa ja etiopialaisissa le-gendoissa tietäjät tunnetaan aivan toisenlai-silla nimillä. Syyrialaisessa perinteessä tietä-jien määrä on kaksitoista.

Kuninkaallisen identiteetin tietäjät sai-vat vasta 500-luvun jälkeen. Psalmin 72 sa-nat ovat tarjonneet virikkeen tulkita idäntie-täjät kuninkaiksi, jotka tulivat kumartamaan Jeesus-lasta: ”Kumartakoot häntä aavikoit-ten asujat, hänen edessään viholliset nuol-koot tomua. Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot. Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää tur-vattoman auttajaksi.” (Ps. 72:9–12)

Tietäjäkuninkaiden todellinen kotimaa oli tuntematon. Erään legendan mukaan he olivat Nuubian ja Arabian kuningas, Saaban kuningas ja Tarsiin kuningas. Merkittävin py-histä kuninkaista kirjoittanut on 1300-luvul-la elänyt karmeliittamunkki Johannes Hil-desheimilainen. Hänen Kölnissä kirjoitetussa teoksessaan Historia Trium Regum, Kolmen kuninkaan tarina, esitetään, että apostoli Tuo-mas kävi myöhemmin kastamassa tietäjäku-ninkaat ja vihki heidät piispoiksi.

Idäntietäjien on nähty edustavan ihmi-sen kolmea ikäkautta, nuoruutta, keski-ikäi-syyttä ja vanhuutta. Myöhemmin kolmen idäntietäjän on katsottu edustaneen kolmea tunnettua maanosaa, Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Se, miten tietäjät perinteessä esi-tetään ja kuvataan, vaihtelee. Yhden versi-on mukaan vanhin tietäjistä itämaisine piir-teineen polvistuu ja tuo lapselle kultaa ku-ninkuuden ja vallan merkkinä. Keski-ikäi-nen tietäjä tulee kaukaisesta Intiasta ja an-taa lapselle lahjaksi suitsuketta Jumalan lä-heisyyden ja ihmiskunnan vertauskuvana. Tummaihoisin ja nuorin tietäjä on turbaa-nipäinen mauri, ja hän antaa lapselle mirha-mia kärsimyksen ja uhrikuoleman symboli-na. Eräs legenda kertoo Neitsyt Marian säi-lyttäneen mirhan Jeesuksen ruumiin voite-lemista varten.

Kerrotaan, että Konstantinus Suuren äiti Helena löysi pyhiinvaellusmatkallaan 320-luvulla Palestiinaan idäntietäjien reliikit ja vei ne mukanaan Konstantinopoliin. Sieltä pyhäinjäännökset siirrettiin Milanoon, josta keisari Fredrik I Barbarossa siirrätti ne sota-saaliina vuonna 1164 Kölniin. Nykyäänkin Kölnin tuomiokirkossa vieraileva voi nähdä kolmen kuninkaan pyhäinjäännöslippaan.

”Kun Jeesus oli syntynyt

Juudean Betlehemissä

kuningas Herodeksen aikana,

Jerusalemiin tuli idästä

tietäjiä. He kysyivät: ’Missä

se juutalaisten kuningas

on, joka nyt on syntynyt?

Me näimme hänen tähtensä

nousevan taivaalle ja

tulimme osoittamaan hänelle

kunnioitustamme.’”

(Matt. 2:1–2)

Ta i va a l l i s ta m a n n a a

kolMEn kuninkAAn kAkku

30

loPPiAinEn, iDänTiETäJiEn JuHlA

Idäntietäjät saapuvat 13. päivänä Jee-suksen syntymästä, loppiaisena (ruots. trettondag). Se on kaksitoista päivää jou-lupäivän jälkeen (engl. Twelfth Day). Tam-mikuun 6. päivänä vietettävä loppiainen on vanhempi juhla kuin joulu. Läntisessä kirk-kokunnassa se on juuri idäntietäjien juhla.

Espanjassa ja muilla espanjan- ja katalaa-ninkielisillä alueilla joulun ajan kohokohta on loppiainen. Kolmen kuninkaan juhlapäi-vänä tietäjät saapuvat värikkäissä kulkueis-sa tervehtimään kaduille kerääntynyttä vä-kijoukkoa. Idäntietäjät toimivat myös joulu-pukin vastineena, sillä vasta loppiaisena hei-dän lahjansa ilmestyvät koteihin.

kuninkAiDEn oMA PiirAS

Ranskassa loppiaiseen kuuluu kolmen ku-ninkaan kakku Galette des rois, joka on saa-nut nimensä idäntietäjien mukaan. Ensim-mäinen kirjallinen maininta kakusta on vuodelta 1311. Ranskan vallankumouksen aikana kuninkaallisia vihattiin, ja tällöin pii-ras nimettiin vapauden kakuksi.

Galette des rois on lehtevästä taikinasta valmistettu pyöreä, mantelitäytteinen pii-ras. Ennen kuninkaiden kakun sisälle kät-kettiin pieni onnea tuottava papu, fève. Ny-kyään kakun sisälle saatetaan leipoa melkein mikä tahansa pieni posliiniesine; kakusta voi löytyä jopa pieni muovinen Jeesus-lapsi.

Ranskalaisten loppiaisherkun syömi-seen liittyy hauska leikki, jossa perheen nuorimmainen menee piiloon pöydän alle ja määrää sieltä kakkua näkemättä, kenelle aina kulloinkin leikattava pala annetaan. Se, joka saa kakkuun kätketyn pavun, on päivän kuningas tai kuningatar ja voi painaa pää-hänsä paperisen kruunun. Joskus on kak-si kruunua, jolloin pavun saaja voi kruuna-ta jostakusta pöytäseurueen jäsenestä itsel-leen kuningattaren tai kuninkaan. Leipo-mosta hankitusta piiraasta saa kylkiäisek-si pahvikruunun. Joskus kakusta saatetaan leikata yksi ylimääräinen ”köyhän viipale”, joka tarjotaan odottamattomalle tai pulaa kärsivälle vieraalle.

Ranskalaisten lisäksi myös muilla on kuninkaiden kakkuja. Espanjalaisilla on Roscón de Reyes eli Rosca, kuivattuja hedel-miä sisältävä kranssi. Portugalilaiset herkut-televat Bolo Rei -kakulla, joka on pullataiki-nasta leivottu, rusinoita, pähkinöitä ja kui-vattuja hedelmiä sisältävä kranssi.

Kuninkaiden kakun tausta on pakanalli-sessa ajassa ja roomalaisten Saturnalia-juh-lassa. Seitsemänpäiväisessä juhlinnassa so-siaaliset erot tasoittuivat, kun yhteiskunnal-linen hierarkia kumottiin hetkeksi. Isännät palvelivat orjiaan, ja alainen pääsi hallitsijak-si. Juhlien ajaksi valittiin kaupungissa väärä kuningas, jonka hallituskausi sujui hilpeäs-ti. Kuninkaaksi valittiin leivonnaiseen pii-lotetun pavun löytäjä. Toki joskus kuningas saatettiin arpoa myös noppien avulla. Papuja oli käytetty jo antiikin Kreikassa neuvoston jäsenten valinnassa. Käytössä oli kaksi uur-naa, joista toisesta nostettiin ehdokkaan ni-mi ja toisesta papu. Jos papu oli valkoinen, ehdokas valittiin neuvostoon. Musta papu antoi kielteisen päätöksen.

Onnea tuottavan esineen kätkeminen ruokaan on vanha, hyvin laajalti tunnettu tapa. Keskiajan Englannissa joulun ajan hu-vitteluihin kuului pavun tai joskus kolikon etsintä luumuvanukkaasta. Pavun etsintää värittivät hullukuriset seuraleikit, joista suo-situin oli papukuninkaan valinta. Kun tapa

Galette des rois

500 g lehtitaikinaa

Täyte:125 g voita125 g (noin 2 dl) (tomu)sokeria125 g (noin 2 dl) manteli-jauhetta

2 kananmunaarommia tai vaniljasokeria

Voiteluun kananmunaPapu tai joku koriste-esine

Kauli lehtitaikinasta kaksi noin pii-rakkavuoan kokoista pyöreää levyä. Toinen levy voi olla halkaisijaltaan pienempi kuin toinen. Nosta pie-nempi levyistä pohjalevyksi pellil-le tai hyvin voideltuun piirakkavuo-kaan. Pistele haarukalla.

Tee täyte. Sekoita tomusokeri, peh-meä voi, mantelijauhe ja kaksi ka-nanmunaa keskenään. Mausta til-kalla rommia tai teelusikallisella va-niljasokeria.

Levitä täyte pohjalevylle siten, et-tä reunoille jää pari senttiä tyhjää. Voitele pohjan reunat vedellä. Kätke täytteeseen papu. Laita isompi tai-kinalevy kanneksi ja painele piiraan reunat tiiviisti yhteen. Pidä kakkua hetken viileässä ennen paistamista.

Koristele kakun pintaan veitsellä rai-toja tai ristikko. Pistele kakkua haa-rukalla muutaman kerran. Voitele kakun pinta kananmunalla. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30–45 minuuttia. Anna jäähtyä haaleaksi.

Sanomalehti Figaron julistama Pariisin paras torttu, joka on ostettu torttukilpailun voittaneen Stéphane Vandermeerschin konditoriasta. Kruunu on keräilykappale: se on joka vuosi erilainen.

aikoinaan levisi Ruotsiin, papu korvattiin mantelilla, joka kätkettiin perinteiseen jou-luruokaan, puuroon. Mantelin etsintä omak-suttiin meille Ruotsista 1800-luvulla.

Marja Tanhuanpää

Synsyguksen ruokatoimittaja

31

Uskonnonopetuskulttuurisena

kansalaistaitona- koulutukset 2011-2013

Monipuolista koulutusta opettajille viidellä eri paikkakunnalla

Tervetuloa koulutuksiin!

Uskonto on kaikkialla osa kulttuuriperintöä ja sivistystä, joten sen vaikutuksen tunnistaminen arjen ilmiöissä kuuluu kansalaisen perustaitoihin monikulttuuristuvassa maailmassa. Koulutuksien kohderyhmänä ovat luokan- ja aineenopettajat, jotka opettavat uskontoa, sekä muut asiasta kiinnostuneet. Koulutuksessa saatujen ideoiden ja materiaalien kautta saat lisää valmiuksia katsomusten kohtaamiseen niin koulun arjessa kuin opetuksen sisällöissä. Koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia ja osallistujille maksuttomia.

Uskonnolliset juhlat kulttuuriperintönä ja kansalaistaitonaKouluvuotta rytmittävät monet perinteiset juhlat, joiden takana on kiehtova maailma suomalaista kulttuuriperintöä. Monikulttuuristumisen myötä elämänpiiriimme on tullut yhä uusia tapoja, perinteitä ja juhlia. Sisällön ymmärtämisessä auttaa, kun tuntee niiden kulttuurisen ja historiallisen viitekehyksen. Koulutus tarjoaa näkökulmia opettajan ja koulun arkityöhön niin, että meille uusista ja vanhoista juhlista voidaan synnyttää koulun elämää rikastuttavia pedagogisia elementtejä.Turku 9.-10.4.2013

Uskonnolliset tilat oppimisympäristönäEri uskontojen pyhät tilat toimivat vierailukohteina ja oppimisympäristöinä. Koulutuksessa sovelletaan uskontojen tiloihin tarkoitettuja peda-gogisia materiaaleja ja harjoituksia, jotka helpottavat myös omien luokkien kanssa tehtävien mahdollisten vierailujen suunnittelua. Vierailujen myötä oppilas oppii tarkastelemaan itsenäisesti eri uskontojen tiloja esimerkiksi nähdessään jonkin rakennuksen lomamatkallaan. sTampere 6.-7.11.2012

Uskonnolliset kysymykset koulun arjessaMoniuskontoistuva koulumaailma sisältää paljon tapoihin ja perinteisiin liittyviä käytännön opetusjärjestelyihin vaikuttavia asioita. Koulutus-päivien tarkoituksena on nostaa osallistujien käytännön kysymykset esille ja etsiä niihin vastauksia yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Koulutus tarjoaa myös valmiuksia koulussa toteutettavan monikatsomuksellisen projektin suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Eräänä konkreettisena pedagogisena välineenä hyödynnetään kurssilla Uskontoni -kirjan nuorilta nuorille suunnattua materiaalia.Kuopio 19.-20.11.2012 | Turku 12.-13.2.2013 | Oulu 4.-5.10.2012

Taide-, musiikki- ja ruokaperinne eri uskonnoissaKoulutuksessa tutustutaan eri uskontojen taide-, musiikki- ja ruokaperinteisiin asiantuntijoiden avulla. Tarkoitus on lisätä opettajien tietoisuut-ta taiteen monipuolisista pedagogista mahdollisuuksista uskonnonopetuksen ja taidekasvatuksen sekä koulun muun toiminnan piirissä.Oulu 28.-29.11.2012 | Tampere 11.-12.9.2012 | Turku 24.-25.10.2012

Lattiakuvat ja Raamatturäppi uusina uskonnonopetuksen työskentelytapoinaRaamatturäpin avulla Raamatun kirjallisuusluontoisesta sisällöstä muodostuu kokonaiskuva, johon on helppo palata myöhemmillä oppitun-neilla ja syventää kertomusten sisältöä. Liikkeiden, avainsanojen, leikkien ja musiikin avulla Raamatun keskeinen sisältö tulee tutuksi nopeassa tahdissa. Raamatturäpissä ei siis nimestä huolimatta tarvitse räpätä, vaan se on monipuolinen oppimismenetelmä, jonka ideaa voi soveltaa muihinkin oppiaineisiin.Raamatturäppi: Järvenpää 24.-25.1.2013 | Kuopio 5.-6.2.2013 | Oulu 14.-15.3.2013 | Tampere 21.-22.1.2013Lattiakuvat on uskonnonpedagoginen menetelmä, jossa Raamatun kertomukset liitetään osaksi tavallisen ihmisen arkea ja kokemusmaailmaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Menetelmässä käytetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle syntyy kuva, jonka ryhmä yhdessä rakentaa. Samaa mene-telmää voi soveltaa kaikkeen kerrontaan.Lattiakuvat: Järvenpää 3.-4.4.2013 | Kuopio 14.-15.1.2013 | Oulu 26.-27.2.2013 | Tampere 11.-12.3.2013 | Turku 3.-4.12.2012

Lisätietojalehtori Mari Kallio-Tihilä, puh. 040 528 2570, mari.kallio-tihila(at)seurakuntaopisto.filehtori Raili Keränen-Pantsu, puh. 044 906 0652, raili.keranen-pantsu(at)seurakuntaopisto.fi

Ilmoittautuminenwww.uskonnonopetus.fi

U p i n p a l s ta

K esällä olemme saaneet levätä ja latau-tua tulevaan, ja niinpä syksyn alkaes-sa on helppo innostua monenlaisis-

ta uusista, alkavista hankkeista. Harrastuk-set virkistävät, niiden parissa opimme uut-ta ja saamme uusia tuttavia, myös eri tavalla ajattelevia. Pystymme myös itse päättämään, kuinka paljon aikaa harrastuksiin käytäm-me. Voimme siis puhua oman elämämme kehittämishankkeista. Ja vaikka emme itse olisikaan suunnitelleet mitään suurempaa, työ joka tapauksessa tuo mukanaan jos jon-kinlaista projektia.

niMEä MiElESi MukAAn

Monesti asia, joka nimetään hankkeeksi, kuulostaa suuritöiseltä ja monimutkaisel-ta; on tutkimus- ja kehittämishankkeita, ra-kennushankkeita, uudistamishankkeita ja opetussuunnitelmahankkeita. Mieleen hiipii ajatus siitä, miten jaksan, osaan, ehdin osal-listua tähän ja tuohon hankkeeseen. Tuoko se mukanaan paljon ylimääräistä työtä? Mi-tä minulta vaaditaan?

Suomen kielen sanakirjassa hanke mää-ritellään aikeeksi, aikomukseksi, yrityksek-si, aloitteeksi tai suunnitelmaksi. Löytyisikö näistä sanoista helpotusta hiipivään hankeah-distukseen? Jaksaisinko paremmin, jos ni-meäisin hankkeet uudelleen? Mitä, jos ky-symyksessä olisikin aikomus kohottaa kun-toa (kansanterveyshanke), yritys saada koti tuntumaan viihtyisämmältä (remonttihan-ke), aloite paremmasta opetussuunnitelmasta (opetussuunnitelmahanke) tai suunnitelma terveemmästä koulusta (rakennushanke)?

Jokainen hanke tarvitsee alullepanijoita, asiantuntijoita, tulisieluisia puolestapuhu-jia ja käytännön ihmisiä. Rahoitus on saa-tava kuntoon ja suunnitelmat käytäntöön. Olisi mukavaa, jos jokainen hankkeeseen osallistuva löytäisi oman paikkansa ja saisi hyödyntää juuri omaa osaamistaan – taita-valla työjohtajalla on tässä ”tuhannen taa-lan” paikka!

Hanke-sana on itselleni tällä hetkellä erittäin merkityksellinen ja ajankohtainen. Olen tehnyt omassa elämässäni huiman loi-kan parinkymmenen luokanopettajavuoden jälkeen Uskonnonpedagogiseen instituut-tiin – minulle aivan uusien hankkeiden pa-riin. Ja kyllä: vastassa on monenlaisia pro-jekteja, haasteita, suunnitelmia. Ja kyllä: on myös yrityksiä ja erehdyksiä, uuden opette-lua ja aikomuksia.

ukk-HAnkE

Tällä hetkellä sydäntäni lähimpänä hank-keena on ”Uskonnonopetus kulttuurisena

HAnkkEiTAkansalaistaitona” -hanke, tuttavallisemmin UKK, joka pyörii täysillä eri puolilla Suo-mea. Monen eri alan asiantuntijoiden voi-min tutuksi tulevat eri uskontokuntien us-konnolliset tilat, ikonien kiehtova maailma ja kuvataiteen runsaudensarvi uskonnon-opetuksen elävöittäjänä, nuorten arki eri us-kontojen piirissä ja moni muu mielenkiin-toinen asia. Osallistujat voivat istua valmii-seen pöytään, ja oma ammatillinen eväsrep-pu täyttyy. Olisi mukavaa tavata mahdolli-simman monet Teistä juuri tämän hank-keemme parissa.

Tarvitsemme viisautta ja armollisuutta sekä itseltämme että muilta selvitäksemme kaikista arjen aikomuksista, suunnitelmis-ta ja hankkeista. Näin syksyn pimeimpänä aikana toivon, että jokainen meistä pystyi-si myös hiljentymään ja huilaamaan ennen pikku hiljaa lähestyvää suurta juhlaa, joulua – ettemme tee siitäkin liian suurta hanketta. Vähemmän on joskus enemmän.

Mari Kallio-Tihilä

Aloititko syksyn alussa

jotakin uutta: kuorolaulun,

kuntonyrkkeilyn, puutyöpiirin,

uuden työn?

32

Uskonnonopetuskulttuurisena

kansalaistaitona- koulutukset 2011-2013

Monipuolista koulutusta opettajille viidellä eri paikkakunnalla

Tervetuloa koulutuksiin!

Uskonto on kaikkialla osa kulttuuriperintöä ja sivistystä, joten sen vaikutuksen tunnistaminen arjen ilmiöissä kuuluu kansalaisen perustaitoihin monikulttuuristuvassa maailmassa. Koulutuksien kohderyhmänä ovat luokan- ja aineenopettajat, jotka opettavat uskontoa, sekä muut asiasta kiinnostuneet. Koulutuksessa saatujen ideoiden ja materiaalien kautta saat lisää valmiuksia katsomusten kohtaamiseen niin koulun arjessa kuin opetuksen sisällöissä. Koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia ja osallistujille maksuttomia.

Uskonnolliset juhlat kulttuuriperintönä ja kansalaistaitonaKouluvuotta rytmittävät monet perinteiset juhlat, joiden takana on kiehtova maailma suomalaista kulttuuriperintöä. Monikulttuuristumisen myötä elämänpiiriimme on tullut yhä uusia tapoja, perinteitä ja juhlia. Sisällön ymmärtämisessä auttaa, kun tuntee niiden kulttuurisen ja historiallisen viitekehyksen. Koulutus tarjoaa näkökulmia opettajan ja koulun arkityöhön niin, että meille uusista ja vanhoista juhlista voidaan synnyttää koulun elämää rikastuttavia pedagogisia elementtejä.Turku 9.-10.4.2013

Uskonnolliset tilat oppimisympäristönäEri uskontojen pyhät tilat toimivat vierailukohteina ja oppimisympäristöinä. Koulutuksessa sovelletaan uskontojen tiloihin tarkoitettuja peda-gogisia materiaaleja ja harjoituksia, jotka helpottavat myös omien luokkien kanssa tehtävien mahdollisten vierailujen suunnittelua. Vierailujen myötä oppilas oppii tarkastelemaan itsenäisesti eri uskontojen tiloja esimerkiksi nähdessään jonkin rakennuksen lomamatkallaan. sTampere 6.-7.11.2012

Uskonnolliset kysymykset koulun arjessaMoniuskontoistuva koulumaailma sisältää paljon tapoihin ja perinteisiin liittyviä käytännön opetusjärjestelyihin vaikuttavia asioita. Koulutus-päivien tarkoituksena on nostaa osallistujien käytännön kysymykset esille ja etsiä niihin vastauksia yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Koulutus tarjoaa myös valmiuksia koulussa toteutettavan monikatsomuksellisen projektin suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Eräänä konkreettisena pedagogisena välineenä hyödynnetään kurssilla Uskontoni -kirjan nuorilta nuorille suunnattua materiaalia.Kuopio 19.-20.11.2012 | Turku 12.-13.2.2013 | Oulu 4.-5.10.2012

Taide-, musiikki- ja ruokaperinne eri uskonnoissaKoulutuksessa tutustutaan eri uskontojen taide-, musiikki- ja ruokaperinteisiin asiantuntijoiden avulla. Tarkoitus on lisätä opettajien tietoisuut-ta taiteen monipuolisista pedagogista mahdollisuuksista uskonnonopetuksen ja taidekasvatuksen sekä koulun muun toiminnan piirissä.Oulu 28.-29.11.2012 | Tampere 11.-12.9.2012 | Turku 24.-25.10.2012

Lattiakuvat ja Raamatturäppi uusina uskonnonopetuksen työskentelytapoinaRaamatturäpin avulla Raamatun kirjallisuusluontoisesta sisällöstä muodostuu kokonaiskuva, johon on helppo palata myöhemmillä oppitun-neilla ja syventää kertomusten sisältöä. Liikkeiden, avainsanojen, leikkien ja musiikin avulla Raamatun keskeinen sisältö tulee tutuksi nopeassa tahdissa. Raamatturäpissä ei siis nimestä huolimatta tarvitse räpätä, vaan se on monipuolinen oppimismenetelmä, jonka ideaa voi soveltaa muihinkin oppiaineisiin.Raamatturäppi: Järvenpää 24.-25.1.2013 | Kuopio 5.-6.2.2013 | Oulu 14.-15.3.2013 | Tampere 21.-22.1.2013Lattiakuvat on uskonnonpedagoginen menetelmä, jossa Raamatun kertomukset liitetään osaksi tavallisen ihmisen arkea ja kokemusmaailmaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Menetelmässä käytetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle syntyy kuva, jonka ryhmä yhdessä rakentaa. Samaa mene-telmää voi soveltaa kaikkeen kerrontaan.Lattiakuvat: Järvenpää 3.-4.4.2013 | Kuopio 14.-15.1.2013 | Oulu 26.-27.2.2013 | Tampere 11.-12.3.2013 | Turku 3.-4.12.2012

Lisätietojalehtori Mari Kallio-Tihilä, puh. 040 528 2570, mari.kallio-tihila(at)seurakuntaopisto.filehtori Raili Keränen-Pantsu, puh. 044 906 0652, raili.keranen-pantsu(at)seurakuntaopisto.fi

Ilmoittautuminenwww.uskonnonopetus.fi

S yyskuussa pidettiin Tampereella Us-konnonpedagogisen instituutin (UPI) järjestämä Uskonnollinen taide-, mu-

siikki ja ruokaperinne eri uskonnoissa -kou-lutus, johon pääsin osallistumaan ensimmäi-senä koulutuspäivänä. Päivästä vastasi koko-naisuudessaan FT Liisa Väisänen, joka mie-lenkiintoisesti johdatteli kuulijoita kuvien ja taiteen maailmaan. Seuraavassa muuta-mia ajatuksia, joita koulutuksessa heräsi.

SyMboliT PuHuVAT

Kuvien avulla jo varhainen ihminen on tuo-nut abstraktit asiat ja käsittämättömän ym-märrettäväksi. Liisa Väisäsen sanoin: ”Sym-bolit kertovat tuhat sanaa.” Kuvien tehtävänä on kautta aikojen ollut myös vaikuttaa asioi-hin ja yliluonnolliseen. Hetkinen. Uskooko nykyihminen kuvien maagiseen voimaan?

Väisänen antoi tästä hyvän esimerkin, joka soveltuu oivallisesti myös oppitunnil-la käytettäväksi. Tehtävässä voi pyytää jota-kuta puhkomaan itselleen tärkeän ihmisen kuvasta silmät. Miltä tuntuisi iskeä saksil-la oman äidin, lapsen tai rakastetun silmät kuvasta? Vaikka henkilö ei kieltäytyisikään tehtävästä (uskon, että opiskelijoissa nimit-täin on aina muutama hurjapää joukossa), useimmista ajatus kuitenkin tuntuisi aluk-si ainakin vaikealta, jopa vastenmieliseltä. Miksi? Siksi, sanoo Väisänen, että jollain tasolla yksilöt kuitenkin liittävät kuvaan jo-takin ”suurempaa”. Kuva ihmisestä ei ole-

kaan vain väripigmenttiä suihkutet-tuna paperille, vaan se symboloi ja edustaa henkilöä, jonka kuvan vä-rit muodostavat.

kuVATToMillAkin on ASiAA

Miten sitten pitäisi suhtautua kuvien kiel-täjiin – uskontoihin, joissa kuvaaminen on kiellettyä tai ainakin rajoitettua? Kulttuu-rit, jotka mielletään usein kuvattomina, ei-vät olekaan kuvattomia, toteaa Väisänen. Päinvastoin näyttäisi siltä, että kuvia esiin-tyy näiden ”kuvien kieltäjienkin” keskuu-dessa paljon. Esimerkiksi juutalaisuudessa itse Jumalan nähdään mahdollistavan tai-teen, laittavan ihmisen tekemään taidetta. Ja jo se, että määritellään rajoitteita kuvaa-miselle, tarkoittaa että kuvilla on merkitys-tä. Esimerkiksi juutalaisuudessa Jumalan ja enkeleiden kuvaamiskiellon tarkoituksena oli pitää nämä tuonpuoleisessa. Kuvaamal-la nämä yliluonnolliset hahmot laskeutuisi-vat maalliseen todellisuuteen ja menettäisi-vät ehkäpä jotakin pyhyydestään.

Kuvaamisen tiukat ehdot esittävissä us-konnoissa ja kulttuureissa symboleilla näyt-täisi olevan keskeinen rooli. Tämä jo itses-sään kertoo Väisäsen mukaan välttämättö-mästä tarpeesta kuvata.

MikSi EMME yMMärrä kuViEn PuHETTA?

Kuvien lukutaito on nykysuomalaisilla yllät-tävän heikkoa. Tämä siitä huolimatta, että olemme jatkuvasti visuaalisen vaikuttami-sen kohteina. Avatessaan vaikkapa tv-vas-taanottimen tai käydessään kaupassa tämän päivän suomalainen näkee lukuisia mainon-nan visuaalisia keinoja. Esimerkiksi yritys-ten logot ovat niin merkittäviä, että joka vuosi rankataan arvokkaimmat yrityslogot. Niillä logoilla, joilla on eniten tunnettavuut-

kErro, kErro kuVAni

ta ja arvostusta ihmisten mielis-sä, on myös eniten rahallista ar-voa. Ei siis ole se ja sama minkä-lainen symboli tuotteelle tai yri-tykselle suunnitellaan. Sen teke-miseen käytetään aikaa ja rahaa, sillä se on tuotteelle ja yrityksel-le henki ja elämä.

Risti symbolina kertoo kaiken keskei-sen kristinuskosta. Riippuen siitä, onko risti tyhjä vai roikkuuko siinä mies, symboli pai-nottaa eri puolia kristillisestä teologiasta. Ei tarvitse sanoa lauseita: ”Jeesus nousi kuol-leista” tai ”Jeesus ristiinnaulittiin meidän syntimme takia”, sillä jo yksi kuva voi ker-toa tuon kaiken. Samoin on firmojen logo-jen kanssa. Ei tarvitse kertoa, mitä tuote si-sältää tai kuinka onnelliseksi tuotteen käyt-täminen tekee, kun näkee vain tutun keltai-sen kirjaimesta muodostuvan logon, jonka vieressä iloinen klovni keltaisessa haalaris-saan hymyilee meille. Ja tuo klovni tunne-taan ympäri maailmaa. Nykyään kenties jo paremmin kuin risti.

Kuvia on siis joka puolella. Mutta osaam-meko lukea niitä? Entä osaammeko lukea niitä oikein? Liisa Väisäsen mukaan suo-malainen ei osaa lukea kuvia lainkaan niin hyvin kuin eteläeurooppalainen toverinsa. Mistä tämä johtuu ja voidaanko asialle teh-dä jotakin? Kysyimme asiaa Väisäseltä. Hä-nen mukaansa syitä voivat olla esimerkiksi protestanttisen kulttuuriperinteen kuvaköy-hyys verrattuna katolisiin maihin. Täällä ku-vien sijaan on keskitytty esimerkiksi musiik-kiin, sanaan ja käsitöihin. Opetuksella on myös syytä katsoa peiliin. Täällä ei nimit-täin niinkään opeteta kuvien katsomista tai tulkintaa, vaan keskeisempänä on nähty ku-vien luominen ja tekeminen. Toki itse teke-minenkin on tärkeää, mutta mihin ovat jää-neet medialukutaidon kauniit ihanteet?

Elisa Vehmanen

Tampereen klassillisen lukion lehtori

Lähes kaikille kulttuureille

näyttäisi olevan yhteistä

uskonnot ja kuvat. Miten

ne liittyvät toisiinsa vieläpä

hyvin erilaisten kulttuurien

piirissä? Onko taiteella jokin

uskonnollinen merkityssisältö?

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

34

lähde keväiselle opintomatkalle reformoituun

HollAnTiin 9.–12.5.2013

Opintomatkalla tutustutaan uskonpuhdistuksen vaiheisiin ja katolisen ja reformoidun kirkon pitkään yhteiseloon Alankomaissa. Erityisesti perehdytään siihen, miten valtava vaikutus reformaatiolla on ollut taiteeseen ja näemme sen kauaskantoisia seurauksia Hollannin upeissa taidemuseoissa.

Asiantuntijaoppaana FT Liisa Väisänen, joka on uskonnolliseen taiteeseen erikoistunut opas, luennoitsija ja tietokirjailija.

OHJELMA (tarkemmin www.suol.fi)

Amsterdamissa mm. kiertoajelu, reformoitu kirkko, Rijks Museumin hollantilaisten mestareiden osasto, Van Goghin museo, historiallinen museo ja Anne Frankin talo sekä illallisristeily kanavilla.

Kokopäiväretki Utrechtiin (mm. Katariinan luostariin sijoitettu museo) ja Rotterdamiin (mm. käynti merimieskirkolla).

Retki Haarlemiin, kukkakaupunkiin, jossa tutustuminen Halsin museoon ja hänen teoksiinsa.

Käynti 150 vuotta toimineella Clara Marian maatilalla, jossa kierrokset juustolassa ja puukenkäverstaalla sekä ”Juusto & viini” -lounas.

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

SMatkan hinta: 1195 € (20 osallistujaa) tai 1295 € (15 osallistujaa) kahden hengen huoneissa. Yhden hengen huoneen lisä 96 €. Jos huonejako ei mene tasan, yksin matkustavan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu. Hinnat on laskettu 8.6.2012 hintojen mukaan. Pidätämme oikeuden muutoksiin, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä. Hintaan sisältyy: Lennot, lentokenttäverot, majoitus buffet-aamiaisella, sisäänpääsymaksut, bussikuljetukset, opastukset, 3 lounasta ja 1 illallinen sekä kanavaristeily.

Hintaan ei sisälly: matkavakuutus, peruutusturva ja ruokajuomat.

Matkan järjestävät: SUOL ry, UPI ja Espoon uskonnonopettajain kerho

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkatoimisto HRG/Susanna Järvinen

Tiedustelut ja paikkavaraukset: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503

35

Y h t e y s t i e d o t j a j ä s e n k a a v a k e

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Kirsi Hänninen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, p. 050 3294484, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

H a l l i t u s

PuheenjohtajaSAArA MÄKELÄAjurinkatu 4 c 27, 02650 Espoop. 040 7424 622 puheenjohtaja@suol.fi

VarapuheenjohtajaHANNU KOSKINENMinkkiläntie 124, 41230 Uurainenp. (014) 811 347, 040 5517 198Suolahden lukio ja yap. (014) 5743 233hannu.koskinen@pp2.inet.fi

JArNO PArVIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperep. (03) 3183 087, Etelä-Hervannan koulujarno.parviola@koulut.tampere.fi

OUTI rAUNIO-HANNULAp. 040 5411 275Hyvinkään yhteiskouluoutiraunio@hotmail.com

EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. 0400 510 503Etelä-Tapiolan lukioeija.suokko@nic.fi

JAANA TAHVANAINENPapintie 9, 61600 Jalasjärvip. 040 5929 823Jalasjärven lukiojaana.tahvanainen@jalasjarvi.fi

Opiskel i jaedustaja JUSSI IKKALAjussi.ikkala@helsinki.fi

H a l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t

MEIrA HAKULINENHarjunrinteen koulu, Riihimäki, meira.hakulinen@edu.riihimäki.fi

TITTA KOIVUKOSKI Sysimaa 7 C 9, 02740 Espoop. 050 544 7488Hiidenkiven peruskoulu, Helsinki, titta.koivukoski@edu.hel.fi

EIJA NIIrANENSarakatu 19, 70820 Kuopiop. (017) 3642929Kuopion Yhteiskoulueija.niiranen@kuopio.fi

LAUrA PALJAKKAKuusmiehenkaari 2 A 10, 00670 Helsinkip. 050 3562 494Martinlaakson lukio, laura.paljakka@pp.inet.fi

T o i m i n n a n j o h t a j a

ELINA rUOKOp. 041 458 8641toimisto@suol.fi

M a t e r i a a l i p a l v e l u

ANNA SAUrAMAmateriaalit@suol.fi

P ä ä t o i m i t t a j a

KATI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtip. 040 5144 956synsygus@suol.fi

T a l o u s - j a j ä s e n a s i a t

KIrSI HÄNNINENSuomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, p. 050 3294 484talous@suol.fi

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: ___________________________________________________________

Osoite: __________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

Puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____ Päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 56 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat ja työttömät 30 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.36

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Kirsi Hänninen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, p. 050 3294484, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

S U O L r y : n p a i k a l l i s k e r h o t / p u h e e n j o h t a j i e n y h t e y s t i e d o t

37

Mikkelin uskonnonopettajat Nina LiukkoMikkelin yhteiskoulun lukionina.liukko@edu.mikkeli.fi

Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323, lpe@lyseo.edu.ouka.fi

Pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639, anne.riekkinen@jns.fi

rovaniemen alueen uskonnonopettajat Antti Paananen Piisamintie 17 96500 Rovaniemi p. 040 7273157 antti.paananen@rovaniemi.fi

Satakunnan uskonnonopettajat Vesa Nissinen (pj.), vesa.nissinen@ulvila.fiSaarisentie 10 B, 28400 UlvilaElina Heinonen (siht.) elina.heinonen@pori.cedunet.fi

Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan taidelukiovirpi.loikkanen@savonlinna.netp. 050 5567058

Svenskspråkiga religionslärare Maria Björkgren-Vikström Hedbergsvägen 3, 25700 Kimito p. 040 5622 585 maria.bjorkgren-vikstrom@kimitoon.fi

Tampereen seudun uskonnonopettajat Tuovi Pääkkönen Tampereen normaalikoulu Harppitie 9 33710 Tampere p. 040 7401 626 tuovi.paakkonen@uta.fi

Vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa Neste Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fi

Varsinais-Suomen uskonnonopettajat Tiina Saarinen Betaniankatu 18 as. 4, 20810 Turkup. 040 7166 738 tiina.saarinen@turku.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija Suokko, Etelä-Tapiolan lukio, EspooPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki eija.suokko@nic.fi

Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja titta.korhonen@lappeenranta.fip. 0500 907238

Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajat Laura Kalliokoski, Seinäjoen lukio Kolmosvaltaus 4B, 60320 Seinäjoki p. 050 351 9479 laura.kalliokoski@edu.seinajoki.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254, raija.vayrynen@kailu.fi

Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajat Lea HopkinsLänsipuiston koulu / Yhteislyseon lukio, Kokkolalea.hopkins@kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi jukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajat Sanna Turunen Kuopion klassillinen lukio Opistotie 1, 70200 Kuopio p. 050 559 0773 sanna.mari.turunen@kuopio.fiEija Niiranen (siht), eija.niiranen@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862

Lahden seudun uskonnonopettajat Mari Ruusuvuori, Lahtimari.ruusuvuori@gmail.com

Milloin on jom kippur, koska

vietetään ramadania? Mitä

juhlitaan helatorstaina,

entä helluntaina? Mihin

uskontoperinteeseen nämä

liittyvät, ja mikä niiden

merkitys on? Uusi sivusto

www.uskontokalenteri.fi

inspiroi opettajaa keksimään

tehtäviä pyhäpäiviin liittyen.

USKOT-foorumi on saanut valmiik-si arvokkaan työn: suomenkieliseen nettikalenteriin on koottu kolmen

uskonnon juhlapyhät ja merkkipäivät se-kä kansalliset juhlapäivät. Uskontokalente-ri.fi:ssä ovat edustettuina juutalaisuus, islam sekä kristinusko, josta katolinen, ortodok-sinen ja luterilainen kirkkokunta. Jokaista pyhäpäivää klikkaamalla avautuu tietoik-kuna, jonka sisällön on kirjoittanut sen us-kontoperinteen edustaja, jonka merkkipäi-västä on kyse. Näkymä muistuttaa perin-teistä seinäkalenteria, ja eri uskontojen py-hät on merkitty omilla väreillään. Kalente-rin lisäksi sivustolta löytyy myös taustatie-toa uskontoperinteiden kalentereista ja juh-lakulttuurista.

JokA ViikollE JoTAkin

Vuoden loppupuo-li on maailmanus-kontoja tai kirkko-tietoa opettavalle kalenterinäkökul-masta varsin he-delmällistä aikaa. Marraskuussa vie-tetään muun mu-assa vainajien päi-vää (kat.) ja py-häinpäivää (lut.), Mikaelin ja kaik-kien ylienkeli-en päivää (ort.)

sekä islamilaisen uuden vuoden juhlaa eli hijra-päivää, jolloin muslimit muistavat Mu-hammadin ja hänen kannattajiensa muuttoa Mekasta Medinaan. Joulukuussa vietetään ensimmäistä adventtia, Pyhän Nikolaoksen

TuloSSA: uuSi VuoSi, ADVEnTTi JA HAnukkA

(kat., ort.) päivää, hanukkaa eli valon ja vih-kimisen juhlaa (juut.) sekä lukuisia jouluna-jan kristillisiä juhlapyhiä.

Kalenterissa toistuvat lisäksi viikoittain kolmen uskonnon pyhäpäivät: perjantai, lauantai ja sunnuntai. Muslimien perjan-tairukouksen, juutalaisten sapatin sekä kris-tittyjen jumalanpalvelus- ja lepopäivän nä-kyminen omilla nimillään ja tunnusväreil-lään rinnakkain kalenterinäkymässä voi hel-pottaa tiedon mieleen painamista. Kalente-rille löytyy varmasti käyttöä myös uskon-nonluokan ulkopuolella koulun arjessa se-kä luonnollisesti monissa muissa yhteiskun-nallisissa instituutioissa.

Jos tahtoo laajentaa pyhäpäivien tarkas-telua muihin uskontoperinteisiin on inter-netissä englanninkielisiä uskontokalente-reita, esimerkiksi BBC:llä (www.bbc.co.uk/ religion/tools/calendar/). Näissä merkkipäi-vät ovat useimmiten allekkain listan muo-dossa, ja ne kalpenevatkin ulkoasultaan USKOT-foorumin kalenterille, joka on oi-kean kalenterin muotoinen ja näköinen. Kie-limuuri saattaa myös estää interfaith calenda-rien käyttämisen opetuksessa, mutta ne voi-vat toimia hyvinä vinkki- ja muistilistoina.

USKOT-foorumin viisi perustajajäsen-yhteisöä ovat Suomen juutalaisten seura-kuntien keskusneuvosto ry, Suomen evanke-lis-luterilainen kirkko, Suomen ekumeeni-nen neuvosto ry (SEN), Suomen islam-seu-rakunta (suomalainen tataariyhteisö), ja Suomen islamilainen neuvosto ry (SINE). Foorumin tarkoituksena on vaalia yhteis-kuntarauhaa Suomessa uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskonto-jen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuut-ta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä.

Anna Saurama

38

Yläkoululaiset kertovat:

Nykyäänhän katolinen kirkko kiehtoo ihmisiä, kun niillä on kaikkee vanhaa humuu, niinku rippituolit ja miespapit.”

…siis se oli tää Martin Luther, siis ei King, vaan niinku se vanha ihminen.”

…

Lukiolaiset kertovat:

Vanhalla ajalla kristityt saivat syödä mitä halusivat, he saivat uskoa mihin halusivat. He saivat tehdä lähes mitä tahtoivat, kunhan se vain tehtiin aiheuttamatta mitään suurempaa haloota.”

Tavallisen kansalaisen silmissähän ei olisi näyttänyt hyvältä, jos saman Jumalan, saman kirkon (+suuntauksen) edustajat kinasivat keskenään kumpi on kampi, Isä vai Poika?”

Vaikka kristinusko on suomen yleisin uskonto se ei silti pärjää venäjällä suosiossa olevalle ortodoksi uskonnolle.”

Fundamentalistinen Raamatuntulkintatapa on Muslimeille yleinen.”

…

Lähetä ehdotuksesi palstalle osoitteeseen: synsygus@suol.fi

”K eskustelu uskonnonopetuksesta tuntuu jatkuvan ja

jatkuvan. Todennäköisesti se ei ihan lähitulevaisuu-dessa lopukaan. Toisaalta hyvä niin, sillä jos asia

olisi yhdentekevä, siitä tuskin keskusteltaisiin. Monia on kenties mietityttänyt se, että liitto ei nimellään ole usein-kaan ottanut osaa julkiseen keskusteluun. SUOL on ensisijaisesti edunvalvontajär-jestö ja sen kannanotot tulkitaan aina tästä kapeasta näkökulmasta. Kannanotto-jen uskottavuutta vähentää merkittävästi ajatus siitä, että meillä on oma lehmä ojas-sa. Räikeimpiin asiatietojen vääristymiin olemme kyllä jämäkästi puuttuneet. Sa-moin moni provosoiva keskustelunavaus on mielestäni taitavasti vaiettu kuoliaaksi.

Julkiseen keskusteluun kaivataan kannanottoja. Niiden tulisi kuitenkin olla sel-keästi varsinaisen uskonnon opetuksen ja mielellään myös kirkollisten toimijoiden ulkopuolelta. Uskottavien perustelujen tulisi olla pedagogisia, sivistyksellisiä ja yh-teiskunnallisia, ei hengellisiä. On epäuskottavaa käyttää uskonnonopetuksen puo-lustamiseen argumentteja, joilla toisaalla uskonnon opetusta voimakkaasti vastus-tetaan. Osaksi tämän vuoksi SUOL on päättänyt koota foorumin yhteiskunta- ja kulttuurivaikuttajista pohtimaan uskonnonopetuksen tulevaisuutta. Aloitteenteki-jänä tässä prosessissa on ollut Veikko Pöyhönen.

Vaikka oppiaineen tulevaisuus onkin hämärän peitossa ainakin lukion osal-ta, suuntaamme kuitenkin rohkeasti eteenpäin. Liiton perusopetustyöryhmä on saanut hallitukselta tehtäväkseen laatia päättökokeen perusopetusta varten. Pe-rusopetuksen uskonnon päättökoetta on toivottu pitkään. Toivottavasti se saa sa-man innostuneen vastaanoton kuin lukion prelit ovat saaneet. Yhtenä tarkoituk-sena on korostaa uskonnon asemaa päättöarvioitavana yleissivistävänä lukuainee-na perusopetuksessa.

Samanlaista profiilinnostoa tavoitellaan valitsemalla vuoden uskonnonopetta-ja. Viime talvipäivillä julkistettu Raija Väyrysen valinta toi paljon positiivista jul-kisuutta. Ehdottakaa rohkeasti. Mielestäni arkinen puurtaminen riittää hyvin pe-rusteeksi. Parasta uskonnonopetuksen pr:ää tehdään joka päivä sadoissa luokka-huoneissa. Oman työn arvostaminen ja sen merkittävänä pitäminen siirtyy salaka-valasti oppilaisiin ja sitä kautta yleiseen mielipiteeseen oppiainetta kohtaan. Usein kuulee opettaneensa koko perhettä mummoa myöten. Luokkahuoneen kaiut kuu-luvat kauas niin hyvässä kuin pahassa. Ensi vuonna on myös tarkoitus palkita vuo-den ausku. Tärkeimmäksi kriteeriksi on määritelty hyvä tuleva työtoveruus. Syn-kistä pilvistä huolimatta on syytä katsoa tulevaisuuteen avoimin mielin ja kannus-taa nuoria uskonnonopetuksen ammatikseen valinneita.

Perinteiset talvipäivät järjestetään vuonna 2013 tammikuun 26. päivänä Mäke-länrinteen lukiossa Helsingissä. Aiheena on viimeisimmän eksegeettisen tietämyk-sen ja tutkimuksen esittely otsikolla ”Raamatun marginaalissa”. Jos korkeatasoinen ohjelma ei riitä mielenkiinnon herättämiseen, niin kerrottakoon tässä päivien lo-petuksen olevan historiallinen. Enempää en voi kertoa, koska presidentin allekir-joitus toistaiseksi puuttuu. Kannattaa siis tulla ja ilmoittautua edes talvipäivät päät-tävien juhlallisten kakkukahvien vuoksi.

Jarno Parviola

Suol ry:n hallituksen jäsen

H a l l i t u k s e n p ö yd ä l t ä

”

”

”

”

Kuva: Eija Suokko

”

M – Itella Oyj

Liity MATErIAALI-PANKKILAISEKSI!SUOL ry:n materiaalipankki tarjoaa muun muassa opettajien tekemiä opetusmateriaaleja, kokeita ja opetusvinkkejä. Jäseneksi pääset, kun lähetät yhden sähköisen opetusmateriaa-lin pankissa jaettavaksi.

Tarkemmat ohjeet käyttöoikeuden saamisesta ja materiaalin lähettämisestä saat osoitteesta www.suol.fi

Materiaalipalvelu.

Lisätietoja saat osoitteesta materiaalit@suol.fi

Ehdota vuodEn uskonnon-opEttajaa!Onko mielessäsi uskonnonopettaja, joka ansaitsisi Vuoden uskonnonopettaja 2013-tunnustuspalkinnon?

SUOL ry palkitsee vuosittain työssään ansioituneen uskonnonopettajan. Perusteluna voi olla esimerkiksi poikkeuksellisen innostava opetus, pitkäjänteinen uskonnonopetuksen kehittäminen tai jokin muu syy, joka mielestäsi oikeuttaisi tähän arvonimeen.

Lähetä ehdotuksesi perusteluineen 15.11.2012 mennessä osoitteeseen materiaalit@suol.fi.

Suomen uskonnonopettajien liitto palkitsee Vuoden 2013 uskonnonopettajan Talvipäivillä 26.1.2013. Myös ehdotuksen tehnyt opettaja palkitaan.

Kuva: Kati Mikkola