1AC

2AC

Copyright © Suomen Kuntoliikuntaliitto ja Serus Oy/ Personal Book Publishing

Tämän teoksen tekstin ja kuvien jäljentäminen painamalla, monistamalla, skannaa-malla tai muilla tavoin ilman Tuottajan ja Tilaajan lupaa kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti. Kirjan sisältö on huolellisesti tarkistettu. Tästä huolimatta virheet ovat aina mahdollisia. Tuottaja, Tilaaja ja kirjoittajat eivät vastaa mahdollisten virheiden vuoksi kuluttajalle tai kolmannelle mahdollisesti aiheutuvista välittömistä tai välillisistä va-hingoista.

1. painos maaliskuu 2010 Teksti: Jorma Savola, Pentti Pönkkö ja Mika Heino

Tuotanto: Serus Oy/ Personal Book Publishing +358 45 260 5767 info@personalbook.fi www.personalbook.fi

Tilaaja: Suomen Kuntoliikuntaliitto ry www.kunto.fi ISBN: 978-952-5852-02-8 Saarijärven Offset Oy, 2010

3AC

EsipuheTämä kirja julkaistaan osaltaan tukemaan sitä kehitystyötä, jota liikuntapalvelut tarvit-sevat selviytyäkseen kuntien palvelu- ja rakenneuudistushankkeesta mahdollisimman hyvin. Kirjan julkaisuajankohta on luonteva, sillä vuonna 2010 Suomessa vietetään Maailman Terveysjärjestön (WHO – World Health Organisation) ”Liiku Terveem-mäksi” -päivää (Move for Health) teemalla Aktiivinen Kunta.

Aktiivinen Kunta -hyvinvointihanke sai alkunsa joulukuussa 2005, jolloin Tuija Braxin vetämä parlamentaarikoista koostunut kunnallispoliitikkojen ryhmä käynnisti työnsä. Braxin (vihr.) lisäksi ryhmään kuuluivat Anne Huotari (vas.), Anneli Kiljunen (sd), Juha Rehula (kesk.) ja Paula Risikko (kok.).

Erityisesti kirjan osa yksi on tulosta työstä, jota edellä mainittu ryhmä osaltaan ohjasi. Ryhmässä toimi asiantuntijoina Pentti Pönkkö (Kajaanin kaupunki/ Kainuun maa-kuntakokeilu) Hannu Tikkanen (Kainuun Liikunta/ Kainuun Maakuntakokeilu) sekä Suomen Kuntoliikuntaliitosta Mika Heino ja Jorma Savola.

Kirjan muu sisältö tulee Maailman Kuntojärjestön (TAFISA) Aktiivinen Kunta -hank-keesta, jossa on ollut mukana laaja joukko kuntia ympäri maailman. Lisäksi hank-keeseen on osallistunut ryhmä suomalaisia asiantuntijoita yhteensä kahdestatoista eri kunnasta. Ryhmän puheenjohtajana on toiminut Pentti Pönkkö. Aktiivinen Kunta -hankkeen ulkomaiset kunnat ovat mm. Gangdong, Launceston, Liverpool, Pader-born, Siauliai, Teheran ja Varsova. Suomesta mukana ovat olleet mm. Espoo, Heinola, Helsinki, Jämsä, Jyväskylä, Kajaani, Kirkkonummi, Kotka, Lappajärvi, Nurmijärvi, Turku ja Vantaa.

Myös muut suomalaiset organisaatiot ovat olleet mukana ennakoimassa Aktiivinen Kunta Allianssi -hanketta. Näitä tahoja ovat SLU, Nuori Suomi, Ikäinstituutti, LTS/ eritysliikunnan kehittämishanke sekä kuntokeskusten laaturyhmittymä K–Salit. Hank-keen tavoitteena on kehittää suomalaiseen ja kansainväliseen osaamiseen perustuvaa monipuolista yhteistyökokonaisuutta – Aktiivinen Kunta Allianssia. Hankkeen liik-keelle panevana tahona ja toimeenpanijana on toiminut Suomen Kuntoliikuntaliitto.

Tämä kirja on ensimmäinen osa Aktiivinen Kunta -julkaisujen sarjaa. Kirjassa kes-kitytään ensisijaisesti taustoittamaan Aktiivinen Kunta -ajattelutapaa ja luomaan nä-köalaa Aktiivinen Kunta -toimintatavalle, johon on kerätty sisältöjä niin kotimaasta kuin ulkomailta. Lisätietoa Aktiivinen Kunta -ajattelusta saat halutessasi Kuntoliikun-taliiton kotisivuilta, jonne on kerätty paljon aiheeseen liittyvää tietoa.

Helsingissä 1.3.2010 Jorma Savola toiminnanjohtaja Suomen Kuntoliikuntaliitto ry

4AC

5AC

6AC

Sisällys

Esipuhe 3

Johdanto 7

Aktiivinen Kunta 8Mistä koostuu Aktiivinen Kunta? 9Teoriat Aktiivinen Kunta -konseptin taustalla 9Liikunnallisen elämäntavan edistämisen strategiat 14

Liikunnan asema ja muutostarpeet kuntien PARAS-hankkeessa 18Liikuntasuunnitelma osana kunnan rakennemuutosta 20Liikunnan strategiset tavoitteet ja analyysit 20Liikuntahallinnolliset ratkaisut kuntien hallintorakenteen muutoksessa 22Kunnan liikuntapalvelujen ulottuvuudet 25

Aktiivisen Kunnan hyvät käytännöt 30Aktiivisen kunnan keskeiset ominaisuudet 32

Aktiivinen Kunta Allianssi 36Aktiivinen Kunta Allianssin viitekehys 38Kunnan asema Aktiivinen Kunta Allianssissa 39Kuntien strategiset kumppanit valtakunnan tasolla 40Politiikka- ja resurssiohjelmat 40Aktiivinen Kunta Allianssin ominaispiirteet 41

Aktiivisen Kunnan keskeisimmät liikuntaympäristöt 42Liikuntaan aktivoivat liikkumisympäristöt 44Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkana 45Uimahalli terveyttä edistävän liikunnan palvelujen tuottajana 51Kuntosalin rakentamisen perusteet 54

Lähteet 60

7AC

JohdantoYmpäristöllä on keskeinen merkitys yksilön elämänkaaren aikana omaksutulle lii-kunta-aktiivisuudelle. Koti, päiväkoti, koulu ja leikkipuistot lähiliikuntapaikkoineen luovat onnistuessaan lapselle koko elämänkaaren kestävän myönteisen suhteen lii-kuntaan ja samalla liikunnallisen elämäntavan perustan. Aikuisiällä työyhteisö, ur-heiluseurat ja muu sosiaalinen ympäristö voivat edelleen tukea hyvinvointia edistävää aktiivista elämäntapaa.

Kunnat ovat ratkaisevassa asemassa yksilön liikunnallisen elämäntavan omaksumi-sessa ja sen säilyttämisessä. Liikunnallisen elämäntavan synnyttäminen ja ylläpitä-minen on taitolaji, jossa tarvitaan monipuolista osaamista ja monien toimijoiden ja osapuolten yhteistyötä. Tähän työhön tarvitaan liikunnan arvostusta elämäntapana. Lisäksi tarvitaan liikunnasta ja urheilusta innostumista – siihen rakastumista. Toi-saalta myöskään lastensa parasta ajattelevia vanhempia, innokkaita yhdistyksiä ja yh-teisöllisiä kokemuksia ei tule unohtaa.

Onnistuminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä liikunnan avulla edellyttää yhteiskunnan rakenteita, joihin liikunta ja urheilu on sisäänrakennettu ominaisuus. Paikallistasolla kunnan rooli on keskeinen koko elämän kaaren ajan luotaessa mah-dollisuuksia ja edellytyksiä lasten, nuorten, aikuisten ja ikääntyneiden aktiiviselle elä-mäntavalle.

Sisällys

Esipuhe 3

Johdanto 7

Aktiivinen Kunta 8Mistä koostuu Aktiivinen Kunta? 9Teoriat Aktiivinen Kunta -konseptin taustalla 9Liikunnallisen elämäntavan edistämisen strategiat 14

Liikunnan asema ja muutostarpeet kuntien PARAS-hankkeessa 18Liikuntasuunnitelma osana kunnan rakennemuutosta 20Liikunnan strategiset tavoitteet ja analyysit 20Liikuntahallinnolliset ratkaisut kuntien hallintorakenteen muutoksessa 22Kunnan liikuntapalvelujen ulottuvuudet 25

Aktiivisen Kunnan hyvät käytännöt 30Aktiivisen kunnan keskeiset ominaisuudet 32

Aktiivinen Kunta Allianssi 36Aktiivinen Kunta Allianssin viitekehys 38Kunnan asema Aktiivinen Kunta Allianssissa 39Kuntien strategiset kumppanit valtakunnan tasolla 40Politiikka- ja resurssiohjelmat 40Aktiivinen Kunta Allianssin ominaispiirteet 41

Aktiivisen Kunnan keskeisimmät liikuntaympäristöt 42Liikuntaan aktivoivat liikkumisympäristöt 44Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkana 45Uimahalli terveyttä edistävän liikunnan palvelujen tuottajana 51Kuntosalin rakentamisen perusteet 54

Lähteet 60

8AC

Aktiivinen Kunta

9AC

Mistä koostuu Aktiivinen Kunta?Liikuntaan aktivoinnin asetelma on muut-tunut ja osaamisvaatimukset muuttuneet. Ennen kuin terveytensä kannalta riittä-mättömästi liikkuvat nostettiin liikunta-aktivoinnin keskeiseksi kohderyhmäksi – riitti, että liikunnasta kiinnostunut opetettiin, johdatettiin ja perehdytettiin liikkujaksi ja lajiharrastajaksi. Tällä me-netelmällä saatiin tuloksia, jotka olivat lajissaan maailman parhaita, mutta se ei enää riitä. Nykyään on tavoitteena akti-voida liikkujaksi myös ne, jotka eivät tiedä tarvitsevansa liikuntaa ja joilla saattaa olla elämänkaaren varrella syn-tyneiden huonojen liikuntakokemusten vuoksi hyvinkin negatiivinen suhtautu-minen liikuntaan.

Liikuntaan aktivointi on asiantuntija-työtä, jossa hyödynnetään liikuntaoh-jelmien perustaksi alan teoreettiset vii-tekehykset, eri alojen asiantuntijat sekä saavutetut kokemukset. Tässä luvussa käydään läpi teorioita, jotka ovat Aktii-vinen Kunta -konseptin taustalla sekä strategioita, jotka edistävät kuntalaisten liikunta-aktiivisuutta. Luku luo täten hyvän pohjan ja esiymmärryksen sille, mistä Aktiivinen Kunta -konseptissa on pohjimmiltaan kyse.

Teoriat Aktiivinen Kunta -konseptin taustallaEri tieteenaloilla on olemassa laaja joukko elämäntapamuutosta selittäviä ja kuvaavia teorioita ja viitekehyksiä. Seu-raavassa on esitelty kyseisistä teorioista ja viitekehyksistä kolme sekä pohdittu niiden soveltamista liikuntaan. Kuntavii-tekehyksessä näitä teorioita voidaan so-veltaa liikunta-aktivointiohjelmien suun-nitteluun, toimeenpanoon ja seurantaan.

Behaviour Modification -malli

Kuntatasolla käyttökelpoinen viitekehys liikuntaan aktivoimiseen on hierarkkisiin toimenpiteisiin perustuva Behaviour Mo-dification -malli. Mallissa toimenpiteet kohdistuvat suoraan 1) yksilöön (tiedot ja taidot), 2) ryhmiin ja yksilön sosiaali-siin ympäristöihin, 3) palveluihin ja toi-mintaympäristöön (olosuhde- ja rakenne-tekijät) sekä 4) yhteisön organisaatioon (mm. kunta kokonaisuutena, koulu, ter-veydenhuollon instituutiot, työyhteisö ja koko toimiala työelämässä).

Malli toimii liikuntaan aktivoinnin oh-jelmissa neljällä eri tasolla: 1) toiminnan ja itse ohjelman suunnittelun viiteke-hyksenä, 2) vaadittavien toimenpiteiden tarkistuslistana, 3) ohjelman seurannan raamina sekä 4) ohjelmaan mahdollisesti kytketyn tutkimuksen tai selvitystyön teoreettisena viitekehyksenä.

Behaviour Modification -mallia voidaan soveltaa kunnassa erilaisiin elämänta-pamuutosohjelmiin, joissa on tarve vai-kuttaa yksilöön, toimintaympäristöön, palveluihin sekä olosuhde- ja rakenne-tekijöihin. Teorian avulla voidaan myös arvioida terveytensä kannalta riittämättö-mästi liikkuviin kohdistettua liikuntahan-ketta riittävän laajasti.

Jäljessä olevaan kuvioon on kirjattu toi-menpiteiden hierarkia Behaviour Modi-fication -mallissa. Toimenpiteisiin kuu-luvat: tiedot (knowledge), suostuttelu (persuation), taidot (practical skills), so-siaalinen tuki (social support), palvelut ja ympäristö (environmental support) sekä yhteisön organisaatio (community organization).

10AC

Behaviour Modification -malli on yleinen asiantuntijoiden apuväline ja viitekehys suunniteltaessa erilaisia terveys-, hyvinvointi- ja elämäntapamuutosohjelmia. Liikun-taohjelmissa mallia ei ole juurikaan käytetty, vaikka mallin tarjoama viitekehys sisäl-tää joustavan luokituksen hankkeen tai ohjelman laajuudesta riippuen (Suomen Kun-toliikuntaliiton työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt -sertifikaatti perustuu tähän teori-aan). Kyseistä mallin tarjoamaa luokitusta sovelletaan myös tässä kirjassa liikuntaan:

yksilötasolla•

yksilön sosiaalisen ympäristön tasolla•

itse toiminnan/ palvelun näkökulmasta•

olosuhde-/ rakennetekijät ja toimintaympäristö huomioiden•

yhteisö/ organisaatio huomioiden•

poliittinen ilmasto huomioiden•

Kuvio 1. Behaviour Modification -mallin toimenpidehierarkia

6. YHTEISÖN ORGANISAATIOCOMMUNITY ORGANIZATION

Yhteisön tuki yleispäämäärille• Muodolliset päätöksentekijät:•

Poliittiset johtajat• Terveysviranomaiset• Kouluviranomaiset• Media• Epäviralliset mielipidejohtajat•

Behavior

modifi ca

tion

1. TIETOKNOWLEDGE

Yksinkertainen viesti• Käytännön neuvot• Ymmärtämisen varmistus• Useat kanavat• Henkilökohtaiset yhteydet•

2. SUOSTUTTELUPERSUATION

Uskottava viestin lähde• Huomio tunnetekijöihin• Vastaväitteiden ennakointi• Saavutettavat päämäärät• Myönteiset päämäärät• Minimoidut pelot•

3. TAIDOTPRACTICAL SKILLS

Halutun käyttäytymisen demonstrointi• Ohjattua toimintaa ja palautetta• Myönteistä vahvistusta•

4. SOSIAALINEN TUKISOCIAL SUPPORT

Perhe-, työpaikka- ja muut vastaavat tukiryhmät• Terapiaryhmien perustaminen• Avaintahojen arvostus ja tuki•

5. PALVELUT JA YMPÄRISTÖENVIRONMENTAL SUPPORT

Alan teollisuus• Kauppa, liikkeet• Palvelutuottajat•

11AC

Behaviour Modification -malli antaa hankkeen suunnittelijalle monissa ohjel-missa testatun viitekehyksen ja takuun ohjelman ”oikeaoppisuudesta”. Hank-keella on huolellisesti kuvattuna selkeä teoreettinen viitekehys, johon toiminta rakentuu sekä kirjatut perusolettamukset, jotka ovat keskeisiä hankkeelle. Lisäksi hyvään hankkeeseen on liitetty asiantun-tijoiden määritykset omista ennakkokäsi-tyksistään hankkeen käynnistyshetkellä.

Behaviour Modification -mallin käytöstä saavutetut hyödyt:

1. Teoreettinen viitekehys antaa toiminnalle pätevän rungon

1.1. Rakenne on selkeä

1.2. Näkökulma on kattava sekä kokonaisuuden ja toimintaympäristöt huomioiva

1.3. Valitut painotukset ovat selkeästi määriteltävissä

2. Malli tarjoaa mahdollisuuden tieteelli-seen analyysiin ja seurantaan

3. Seuranta tapahtuu tutkimuksen metodein, jolloin testataan myös teoreettisen viiteke-hyksen toimivuutta

4.Tulokset ovat vertailtavissa ja rinnastetta-vissa muiden hankkeiden tuloksiin

5. Malli tarjoaa tilaa kriittisyydelle 6.Teoreettiseen viitekehykseen istutettu hanke antaa kokemukset ja tuloksen ylei-seen käyttöön ja laajentaa alan osaamispää-omaa

Teoreettisen viitekehyksen avulla var-mistetaan osaltaan myös se, että hank-keeseen rekrytoidaan riittävän asiantun-temuksen omaava henkilöstö. Behaviour Modification -malliin perustuvissa oh-jelmissa tarvitaan asiantuntemusta mm. sosiologian, psykologian, pedagogiikan, markkinoinnin, viestinnän ja sosiaalipo-litiikan sektoreilta.

Greenin malli

Greenin mallista on rakennettu liikunta-käyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden viitekehys. Malli tarjoaa analyyttisen lähestymistavan rakentaa liikuntaan ak-tivoinnin ohjelma sekä ryhmitellä sen sisältöjä ja toimenpiteitä loogisesti. Greenin malli tarjoaa myös toimivat raamit tulosten seurannalle ja toiminnan kehittämiselle.

Malli perustuu kolmeen liikuntakäyttäy-tymistä vahvistavaan kokonaisuuteen, joita ovat:

liikuntaan altistavat tekijät•

liikuntaan mahdollistavat tekijät•

liikunta-aktiivisuutta vahvistavat tekijät•

Altistavat tekijät ovat olemassa jo ennen tarkasteltavaa käyttäytymistä ja liikun-taan aktivoinnin alkamista, mahdollis-tavat tekijät ovat mukana ennen käyt-täytymisen toteutumista ja vahvistavat tekijät muodostuvat käyttäytymisen kuluessa. Vahvistajat tekijät ovat tosi-asiassa keskeisimmät ja haastavimmat ohjelmaan istutettavat tekemisen koh-teet. Seuraavassa on kuvattu tiivis-telmä keskeisistä liikuntakäyttäytymi-seen aktivoivista tekijöistä (kuvio 2.).

12AC

Mm. Turun kaupunki on käyttänyt Greenin mallista sovellettua viitekehystä liikun-taan aktivoinnin ohjelmassaan. Malli soveltuukin hyvin laajoihin hankkeisiin ja oh-jelmiin, joissa on keskeistä laaja-alainen lähestyminen, vaikuttavuuden seuranta ja hankkeen/ ohjelman seurantajärjestelmä.

Transteoreettinen malliTransteoreettinen käytöksen muutosvaihemalli kuvaa vaiheita tai tapoja, joiden kautta yksilö pyrkii oman tahtonsa kehittymisen voimalla muuttamaan käyttäytymistään.

Teoriassa on yleisesti hyväksytty viisi muutoksen tasoa (kuvio 3.):

Kuvio 3. Transteoreettisen mallin muutostasot

Kuvio 2. Greenin (1980) viitekehys liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä (Vuori 2005).

Altistavia tekijöitätiedot, asenteet• arvot, normit• tiedostaminen• odotukset• kokemukset• havainnot• tuntemukset, oireet• mieliala• koettu pysyvyys•

Mahdollistavia tekijöitä (koettuja ja objektiivisia)

suorituspaikat, palvelut ja ohjelmat• olemassaolo• saavutettavuus• asianmukaisuus• hinta• varusteet ja välineet• liikuntataidot• terveys ja kunto• aika• hyväksyttävyys•

Vahvistavia tekijöitäterveys-, liikunta-, ym. henkilöstön, per-• heen, ystävien, työyhteisön, jne. asen-teet ja käyttäytyminen sekä tukiliikunnan tuomat kokemukset ja vaiku-• tuksetliikunnan tuomat symboliset ja konk-• reettiset palkinnotkannusteet (taloudelliset ja muut)•

Liikuntakäyttäytyminenmuodot, useus• kuormittavuus• ympäristö (sosiaalinen, fyysinen)•

13AC

14AC

esiharkinta (precontemplation) = ei edes • ajattele muutosta

harkinta (contemplation) = ajattelee muu-• tosta, muttei osallistu toimintaan

valmistelu (preparation) = vakava • aikomus, valmistautuu tekemään muutok-sia, kokeilee pieniä muutoksia

aloitus (action) = aloittanut käyttäytymi-• sen, tottuu ja oppii pitämään uudesta käyt-täytymisestä

ylläpito (maintenance) = ylläpitää uutta • käyttäytymistä yli 6 kuukauden ajan

Trasteoreettisen mallin käyttö vaatii am-mattitaitoa, henkilöresursseja ja aikaa. Alun perin teoriaa on käytetty erityisesti erilaisten tupakka-, alkoholi- ja huume-vieroitusohjelmien seuranta- ja vaikutta-vuustutkimusten viitekehyksenä. Lisäksi mallia on sovellettu mm. painonhallinta-ohjelmien suunnittelussa ja seurannassa antamaan selkeä viitekehys tulosten tul-kinnalle ja johtopäätösten teolle.

Transteoreettinen malli toimii myös lii-kuntaan aktivoinnissa. Liikunnallista elä-mäntapaa tavoittelevan yksilön elämänta-pamuutosprosessi voidaan kuvata teorian viitekehystä soveltaen seuraavasti:

Liikkumaton on liikunnallisesti passii-vinen, joka elää miettimättä mahdollista liikunnallista elämäntapaa. Herää vai-heeseen ”Pitäisikö lähteä liikkumaan” yleensä lääkärin suosituksesta, painon-nousun seurauksena tai muun vastaavan herätteen johdosta.

Harkitsija ei periaatteessa liiku, mutta suunnittelee liikunnan aloittamista ja odottaa ”sopivaa hetkeä” liikunnan aloit-tamiselle. Harkitsijalle on hyvä suositella

vanhaa tuttua liikuntamuotoa tai roh-kaista häntä tunnustelemaan jotain uutta houkuttelevaa tapaa harrastaa liikuntaa.

Valmistautuja on jo satunnaisesti liik-kunut. Hän suunnittelee systemaattiseen liikuntaan siirtymistä ja valmistautuu muutosten tekemiseen elämässään.

Toimija pyrkii aktiivisesti muuttamaan liikuntatottumuksiaan aktiivisempaan suuntaan ja oppii pitämään uudesta käyt-täytymistavastaan.

Liikkuja on pitänyt yllä säännöllistä ja liikunnallista elämäntapaa vähintään kuusi kuukautta. Hän keskittyy harras-tuksen pysyvyyden säilyttämiseen ja taantumien välttämiseen.

Transteoreettinen malli tarjoaa viiteke-hyksen jakaa ihmiset liikunnallisen elä-mäntavan ja liikunnallisuuden suhteen eri ryhmiin. Siten se toimiikin mm. arvi-oitaessa eri ohjelmien vaikutuksia. Poh-jimmiltaan transteoreettinen malli on työväline ja uskottavuuden kannalta vält-tämätön viitekehys erityisesti tutkimus-hankkeissa ja suurissa liikunta-aktivoin-tiohjelmissa.

Liikunnallisen elämäntavan edistämisen strategiatLiikunnallisesti aktiivisen elämäntavan synnyttämisessä ja ylläpitämisessä voi-daan aikuisväestön osalta käyttää kolmea eri strategiaa: liikunnan edistämisen, terveysliikunnan edistämisen tai terve-yden edistämisen strategiaa. Erityinen haaste on oivaltaa, miten terveyden edis-täminen kytkeytyy osaksi kahta muuta liikunnallisen elämäntavan edistämisen strategiaa.

15AC

Suomalaisten kansainvälinen profiili lii-kunnallisesti aktiivisena kansakuntana luotiin aikana, jolloin tutkimuksin ei vielä voitu kiistatta todistaa liikunnan merkittävää yhteyttä terveyteen. Tuolloin oli tärkeää tunnistaa, mistä syntyi liikun-nallisesti aktiivinen elämäntapa, kun sitä ei voitu perustella nykyhetken mallien mukaisesti niin voimakkaasti terveydellä. Miten voidaan käyttää hyväksi liikunnan terveyttä edistävä potentiaali aikuisvä-estön liikunnallisen aktiivisuuden lisää-misessä? Tätä pohtiessa on hyvä muistaa seuraava väittämä:

Liikunta edistää terveyttä, mutta yksilö-tasolla syy pysyvään liikunnalliseen elä-mäntapaan on ennen kaikkea siinä, että liikunta on hauskaa, tuo hyviä elämyksiä, edistää hyvää oloa sekä rakentaa yhtei-söllisyyttä.

Miten siis hyödyntää tehokkaasti terveys-teema liikunnallisen elämäntavan edistä-misessä? Seuraavassa on käyty lyhyesti lävitse edellä kuvatut kolme strategiaa, joiden avulla voi lähteä rakentamaan oh-jelmia ja niiden toimenpiteitä liikunnal-lisesti aktiivisen elämäntavan edistämi-seksi.

Liikunnan edistämisessä on kyseessä perinteinen tapa järjestää liikuntaa ja motivoida ihmisiä liikunnan pariin. Ur-heiluseurat ja niiden lajiliitot kehittävät erilaisia hankkeita, joilla hankitaan lisää lajiharrastajia niin lapsista, nuorista kuin aikuisistakin. Liikunnan ja tietyn lajin harrastusta perustellaan lajin erityspiir-teillä, toteamalla esimerkiksi ”Suunnistus on luontoliikuntaa”, ”Uinti on kansa-laistaito”. Lisäksi perusteluina käytetään kaikkiin liikuntalajeihin soveltuvia omi-naisuuksia, kuten sosiaalisten suhteiden luominen, elämykset ja fyysisen kunnon

edistäminen. Edellä mainittujen ”klas-sisten” perustelujen joukkoon on vii-meisten vuosien aikana tullut terveys.

Tällä liikunnan edistämien strategialla voidaan saavuttaa vain se osa aikuisista, jotka tunnistavat liikunnan tarpeelliseksi itselleen. Liikunnallisesti passiivisten saavuttamiseen tämä strategia ei sovellu.

Terveysliikunnan edistäminen. Ter-veysliikunta käsitteenä syntyi tilanteessa, jossa tieteellisin tutkimuksin osoitettiin riittävän liikunta-aktiivisuuden olevan väestön terveyden kannalta erittäin tär-keää, ja jossa liikunnallisesti passiiviset aikuiset (noin 35 % väestöstä) oli moti-voitavissa liikuntaan vain erityistoimen-pitein. Terveysliikunnan edistämisen kä-site tarkoittaa prosessia ja palveluketjua, jossa joko liikunnallisesti passiivinen, liikkumattomuuden vuoksi sairastumisen riskiryhmässä oleva tai jo sairastunut ih-minen ”prosessoidaan” säännölliseksi lii-kunnan harrastajaksi. Suurin haaste tässä prosessissa on ylipäänsä löytää yksilöt, jotka Transteoreettisen mallin mukaan eivät edes ajattele muutosta ja liikuntaa.

Periaatteessa kaikki liikunta edistää terve-yttä, mutta terveysliikunnan edistäminen on ennen kaikkea yksilön elämäntapaan vaikuttamisen prosessi, ei yksittäinen liikuntamuoto. Näin ollen terveysliikun-naksi kelpaa sinänsä mikä tahansa liikunta. Terveysliikuntaohjelmissa tarjottava lii-kunta on yleensä jotain ”helppoa” ja ma-talaintensiivistä perus- tai arkiliikuntaa. Seuraavassa on kuvattu pelkistetty esi-merkki terveysliikunnasta prosessina (kuvio 4):

16AC

Terveyden edistäminen. Liikunta on varsin keskeinen terveyttä edistävä ja ylläpitävä tekijä. Se on kuitenkin vain yksi monista. Muita ovat mm. oikeanlaiset ravintotottu-mukset, kohtuullinen alkoholinkäyttö ja tupakoimattomuus. On luonnollista, että esi-merkiksi kansanterveysjärjestö korostaa terveyden edistämistyössään erityisesti ns. kansansairauksien kannalta tärkeitä tekijöitä ja tuo liikunnan tässä kokonaisuudessa esille yhtenä muuttujana. Vastaavasti liikuntaorganisaation toteuttamassa ”terveyden edistämisen” ohjelmassa liikunta on keskiössä ja kaikki muut terveyden kannalta kes-keiset tekijät ovat mukana pienemmillä painotuksilla.

Kuvio 4. Terveysliikunnan prosessi

17AC

18AC

Liikunnan asema

ja muutostarpeet kuntien PARAS-hankkeessa

19AC

20AC

Liikuntasuunnitelma osana kunnan rakennemuutostaKuntien rakennemuutoksessa voidaan pitää visiona tilannetta, jossa kuntien liikuntasuunnitelma on osa kunnan toi-meenpanosuunnitelman ja strategian kokonaisuutta. Liikuntasuunnitelma to-teutetaan paitsi omanaan, myös osana suurten hallinnonalojen eli mm. terveys-, sosiaali-, sivistys- ja teknisen toimen ko-konaisuuksia. Lisäksi ns. pienten hallin-nonalojen (kirjasto-, nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimien) osalta käytetään samaa suunnittelusysteemiä.

Aktiivinen Kunta -konseptissa liikunnan visiolla on yhteys eri hallinnonalojen vi-sioihin ja samalla liikunta on osa kunnan pitkäjänteistä tulevaisuuden strategiaa. Johtopäätökset väestörakenteesta ja sen vaikutuksesta liikuntaan on huomioitu. Lisäksi hallintorakenteen muutoksista aiheutuvat vaikutukset liikunnan hallin-torakenteeseen on suunniteltu sekä lii-kunnan osalle toimintarakenteeseen ja palveluverkostoon tehtävät muutokset ennakoitu.

Tiivistäen voidaankin todeta, että liikunta on integroitu osaksi kunnan eri hallin-nonalojen palveluja. Samalla kunnassa on erillinen liikuntapalvelukokonaisuus, joka tuotetaan kunnan itsensä, urheiluse-urojen ja yksityisen sektorin toimesta.

Liikunnan strategiset tavoit-teet ja analyysitParas-hankkeessa liikunnalle ja urheilulle on asetettu monia haasteita. Suurimmat haasteet ovat liikunnan rakenteiden luo-minen sekä liikunnan asemointi kuntien hallintorakenteisiin.

Kärjistäen voi sanoa, että vahva suoma-lainen urheilu- ja liikuntakultuuri sel-viävät kyllä, mutta kyetäänkö Paras-hankkeessa turvaamaan kaikille kunta-laisille tasa-arvoiset liikuntamahdolli-suudet? Tämä on liikunnan näkökulmasta Paras-hankkeen ydinkysymys.

Visio- ja strategialinjauksetLiikuntaa tulisi kehittää koko elämän-kaaren kattavana terveyttä edistävänä toi-mintana. Lisäksi olisi tärkeä varmistaa, että kansalaisjärjestöjen toimintaan perus-tuvan liikuntajärjestelmän toimivuus var-mistetaan sekä suorilla tukitoimilla että välillisellä tuella. Suoria tukitoimia ovat mm. vastikkeelliset yhteistyösopimukset avustuksineen, kun taas välillistä tukea ohjataan liikuntaan mm. olosuhteiden ra-kentamisen ja ylläpidon välityksellä sekä koulutustoimintaan suunnatuilla avus-tuksilla. Myös yksityinen sektori on tär-keässä roolissa nyt ja tulevaisuudessa. Siksi olisikin suotavaa, että yksityisen sektorin liikuntapalvelujen tuotanto otet-taisiin systemaattisesti osaksi kunnan lii-kuntapalvelujen tuotantoa.

Suomeen on vuosikymmenten aikana luotu kattava liikuntapaikkojen ja -ti-lojen verkosto. Liikunnallisesti aktiivista elämäntapaa tukeva yhdyskuntarakenne on kuitenkin haaste. Liikuntapaikkojen ja -tilojen verkostoa tulee kehittää ja yl-läpitää kuten ennenkin, mutta samalla on otettava vahvasti kantaa yhdyskun-tarakenteeseen. Kehitettäviä lähipalve-luja ovat lähiliikuntapaikat, kuten pien-kentät, koulun liikuntasalit, uimarannat, hiihtoladut, erilaiset reitit ja kevyen lii-kenteen väylät sekä lähivirkistysalueet. Myös lähiliikuntatoiminta vaatii resur-sointia. Lähiliikuntatoimintaan lasketaan mm. ikäihmisten liikunta, ohjattu lii-kunta (sisältäen erityisryhmät), seura- ja

21AC

yhdistystoiminnan tuki ja liikunnan koordinointi. Jatkuvuuden kannalta on keskeistä, että liikunnan alueellisia palveluita kehitetään systemaattisesti (mm. uimahallit, jää-hallit, isot liikuntahallit, lajien suorituspaikat, maakunnalliset reitistöt).

Edellä kuvattu haaste voidaan lunastaa konseptilla, jossa liikunta ja urheilu huomioidaan kaikkien hallinnonalojen päätöksissä.

Liikunta tarvitsee tehokkaan päätöksenteon tueksi päätöksenteko- ja toimeenpa-noelinten roolien ja vastuualueiden selkiyttämistä niin kunta-, seutukunta- kuin yh-teistoiminta-aluekohtaisestikin. Tähän selkiyttämistyöhön vaaditaan mm. poliittisen päätöksentekoelinten arviointia, vahvaan liikunta-asian tuntemukseen perustuvaa kunnan hallintoalojen yhteistyötä, urheiluseurojen yhteistyöelintä sekä yksityisen sektorin mukanaoloa.

Väestö ja palvelutarve 2015 ja 2025 liikunnassaJotta kunta kykenee ennakoimaan liikuntapalvelujen tarvetta, sen täytyy pitää muu-tamat näkökulmat kirkkaana mielessä: 1) onko liikunnan kehitystrendit määritelty; minkälaisia kansalaisryhmiä (mm. ikä, toimintakyky, sairastavuudet) kunnassa on lii-kunnan näkökulmasta? 2) Kohtaavatko tarjonta ja tarpeet (liikennevalot)? 3) Mitä keinoja on liikunnallisten tarpeiden hoitamiseen?

Kuvio 5: Vastuut eri kohderyhmien liikunnan ”hoitamisesta”

22AC

Elinkeino- ja yhdyskuntarakenne kunnassa 2015 ja 2025

Kuntalaisten tasa-arvo liikuntapalvelujen osalta voi järkkyä Suomessa. Tämän uhan kohtaaminen ja ”selättäminen” edellyttää kunnan liikuntapalvelujen toimintaraken-teiden ennakointia.

Maankäyttö, liikenneväylät, asu-minen ja elämisen laatuLiikunnan kannalta on tärkeää, että maankäytön suunnittelua toteutetaan tar-venäkökulmasta. Liikuntapaikkoja suun-niteltaessa on huomioitava laajoja maa-alueita edellyttävät suorituspaikat, me-lulajien tarpeet, yhtenäistä väylää edel-lyttävät lajit, hallit ja niiden edellyttämät paikoitusalueet sekä arkiliikunnan vaati-mukset.

Onkin aiheellista kysyä, onko kunta-laisten liikuntatarpeilla riittävästi sijaa nykyisessä suunnittelutyössä? Jos lii-kuntaa ei kyetä kytkemään pieniresurs-sisen kunnan kaikkien hallinnonalojen sisällöksi, kunnan liikuntapalvelut tu-levat romahtamaan. Tämän seurauksena ainoastaan kunnan hyväosaiset asukkaat pääsevät osallisiksi kunnan liikuntapal-veluista.

Talouden turvaaminenLiikuntakulttuurin kannalta on tärkeää, että kunnassa tehdään liikunnan tulojen ja menojen kehitysarvio. Kehitysarvion tulee koskea kunnan koko ”liikuntaklus-teria”, eli itse kuntaa, urheiluseuroja ja yksityistä sektoria. Talouskokonaisuu-teen liittyy myös mm. kiinteistöjen ja muun omaisuuden järjestelyt.

Henkilöstön kehittäminenJotta kunnan liikuntatoiminta kehittyy,

on tärkeää, että myös henkilöstön ja työ-yhteisön osaamista ja ammattitaitoa kehi-tetään. Henkilöstöä täytyykin uudelleen-kouluttaa ja osaamista ylläpitää työteh-täviä vastaavilla koulutuskokonaisuuk-silla. Lisäksi tulee varautua henkilöstön eläköitymiseen ja uuden henkilöstön saa-tavuuden varmistamiseen.

Liikuntahallinnolliset ratkai-sut kuntien hallintoraken-teen muutoksessaLiikuntahallinnon lähtökohtana on lii-kuntalaki. Liikuntalain mukaan kunta luo edellytyksiä liikunnan harrastamiselle ja seurat vastaavat pääosin toiminnan jär-jestämisestä. Liikuntahallinnollisena ta-voitteena on, että kunnan liikuntaa hoitaa toimiva organisaatio, jossa on riittävä määrä osaamista liikuntatoimen ydinteh-täviä varten sekä toimintatavat ja päätök-sentekojärjestelmä, jolla poikkihallinnol-linen toimintatapa voidaan toteuttaa.

Kunnan liikuntahallinnossa on periaat-teessa kolme pelikenttää:

1. Kunta itse. Kunnassa on resursseihin suhteutetut liikuntapalvelut ja liikunta on ”sisäänrakennettu” kaikille kunnan hal-linnonaloille.

2. Urheiluseurat. Kunnassa on toimiva liikuntahallinnollinen yhteistyöelin lii-kuntajärjestöjen ja liikuntatoimen välillä. Yhteistyön ilmentymiä ovat mm. liikun-taparlamentti, liikuntaneuvosto ja seura-foorumi.

3. Yksityinen sektori. Yhteistyömalli yksityisen sektorin kanssa on määritelty kunnassa selkeäksi.

23AC

PARAS-hankkeen tarjoamat orga-nisoitumisen mahdollisuudet

Kunta- ja palvelurakenneuudistus tar-joaa kunnille organisoitumisen näkö-kulmasta kaksi erilaista mahdollisuutta. Ensimmäisessä mallissa kunnat toteut-tavat kuntajaon muutoksen eli perustavat uuden kunnan. Samalla kunnat sopivat hallinnon ja palvelujen järjestelystä uu-dessa kunnassa. Järjestelyjen tavoitteena on taloudellisuuden, tehokkuuden ja tuot-tavuuden lisääminen.

Toisessa organisoitumismallissa kunnat perustavat yhteistoiminta-alueen. Tätä toiminnallista kokonaisuutta voi hoitaa yksi kunta kuntien yhteisen toimielimen kautta tai vaihtoehtoisesti kuntayhtymä.

Yhteistoiminta-alueen perustamisesta syntyy kysymyksiä, joihin hallinnon täy-tyy löytää vastaukset. Näistä tärkeimpiä ovat:

1. Voiko hallinnonaloilla olla eri yhteistoi-minta-alueet?

2. Mitkä liikunnan peruspalveluista vas-tuutetaan yhteistoiminta-alueelle ja mitkä peruskunnille (poliittinen päätöksenteko ja sen valmistelu, virkamiestehtävät, seurojen yhteistoiminta, jne.)?

3. Miten rakennetaan liikuntaa koskeva poikkihallinnollinen yhteistyö liikunta-, terveys-, sosiaalitoimen, jne. välille, jos ne ovat eri yhteistoiminta-alueilla?

Esimerkkinä Järviseudun liikunta-toiminnan organisointi

Perinteikkään Järviseudun seutukunnan kuntien (=Alajärvi, Evijärvi, Kortesjärvi, Lappajärvi, Vimpeli) PARAS-hankkee-seen liittyvät ratkaisut ovat olleet seu-raavanlaisia: Alajärvi, Soini ja Vimpeli ovat perustaneet Järvi-Pohjanmaan seu-tukunnan ja vastaavasti Evijärvi, Kortes-järvi ja Lappajärvi ovat perustaneet Kau-havan ja Alahärmän kanssa kuntayhtymä ”Kaksineuvoisen”, jonka vastuualueena on perusterveydenhuolto. ”Kaksineuvoi-seen” on yhdistetty myös sosiaalitoimi vuoden 2009 alusta.

Järviseudun seutukunnalla on ollut pe-rinteisesti kuntien liikuntatoimen kesken tiivistä yhteistyötä. Tämän perinteen voimin rakennettiin Järviseudun vapaa-aikatoimialan toiminnallisen yhteistyön strategiaa vuosille 2007–2013.

Strategian pohjalta on luotiin monia hyö-dyllisiä ja pitkäjänteisiä ratkaisuja. Lii-kuntaa koskevista päätöksistä tärkeimpiä olivat:

1. Järviseudun seudullisen vapaa-aikalau-takunnan perustaminen (seudulliset vapaa-aikapalvelut)

2. Järviseudun liikuntaneuvoston perusta-minen

3. Laajan väestöpohjan palvelualueiden muodostaminen

4. Palveluverkoston kattavuuden varmis-taminen – liikuntapalvelujen/ -toiminnan konsepti

24AC

Järviseudun kuntayhtymän nykytila

Kovasta yrityksestä huolimatta Järviseudun vapaa-aikatoimen suunnitelmat eivät toteutuneet halutulla tavalla, sillä alue jakaantui lopulta kahtia. Lappajärvellä kunnan liikuntatoimea hallinnoi edelleen vapaa-aikalautakunta, kun taas Evijärvellä liikun-tahallinto on sivistyslautakunnan hallussa. Lappajärven liikuntatoimi jatkaa edelleen entiseen malliin – liikuntatoimen yhteistyö Järviseudun seutukunnan kanssa toteutuu mm. yhteisten massaliikuntatapahtumien järjestämisessä. Lappajärven liikunta-toimen yhteistyö on tosin kasvanut Kauhavan suuntaan terveysliikunnan merkeissä.

Kuntayhtymä Kaksineuvoinen aloitti toimintansa perusterveydenhuollon kuntayh-tymänä vuonna 2007. Vuoden 2009 alusta kuntayhtymä alkoi hoitaa myös kaikki alu-eensa sosiaalipalvelut. Kuntayhtymän jäsenkuntia ovat Kauhavan kaupunki ”Härmän seutuineen” ja siihen liitetty Kortesjärvi sekä Evijärven ja Lappajärven kunnat (yh-teensä n. 22 000 asukasta). Kuntayhtymä Kaksineuvoisen tavoitteena on tarjota sa-mantasoiset perusturvapalvelut kaikkien jäsenkuntiensa asukkaille. Terveysasemat ja perusturvatoimistot toimivat kaikissa kuntayhtymäalueen entisissä ja nykyisissä kun-takeskuksissa.

Yhteislautakunnat palveluiden tuottajana. Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue on Alajärven kaupungin sekä Soinin ja Vimpelin kunnan muodostama alue Etelä-Poh-janmaalla (n. 14 000 asukasta). Vuoden 2009 alusta nämä kunnat siirsivät palvelujen tuottamisen kuntien yhteisiin lautakuntiin. Kunnat jatkavat itsenäisinä ja niillä on mm. omat valtuustot, hallitukset, tarkastuslautakunnat ja vaalitoimielimet. Yhteislautakun-nista Alajärven organisaatioon kuuluvat maaseutu-, perusturva-, ja sivistyslautakunta. Soinin organisaatioon kuuluvat tekninen ja vapaa-aikalautakunta, ja Vimpelin organi-saatioon rakennus- ja ympäristölautakunta.

Vapaa-aika. Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen vapaa-aikatoimea hallinnoi Soinin kunta. Alajärven kaupunki ja Vimpelin kunta ostavat tarvitsemansa palvelut palveluntuottajalta. Yhteistoiminta-alueen kuntien oman palvelutuotannon ohella ri-kastuttavan lisänsä alueen vapaa-ajan toiminnalle antaa erilaisten seurojen ja yhdis-tysten järjestämä toiminta. Vapaa-ajan palvelut pyrkivät edistämään ja ylläpitämään kuntalaisten hyvinvointia – alueen palvelutuotannosta löytyykin varmasti jokaiselle jotain mieluista.

25AC

Tulevaisuus Pohjanmaan Järviseu-dulla

Edellä kuvailtu Järviseudun tilanne ei ole tavaton muuallakaan Suomessa. Seudun vahva liikuntakulttuuri on sananmukai-sesti ”vaiheessa”. Vimpeli ja Alajärvi lyövät pesäpalloa kuten ennenkin, Lappa-järven painijat valmistautuvat Olympia-laisiin perinteisin menetelmin ja liikuntaa harrastetaan yhtä hartaalla antaumuksella kuin entisaikaan. Se, miten kuntaraken-teet lopulta asettuvat tukemaan järvi-pohjalaisten liikkumista, jää nähtäväksi. PARAS-hankkeen näkökulmasta mie-lenkiintoisia ovat seuraavat luvut: kun-tayhtymä ”Kaksineuvoisessa” (Kauhava, Lappajärvi ja Evijärvi) on noin 22 000 asukasta ja Järvipohjanmaalla (Alajärvi, Vimpeli ja Soini) on noin 14 000 asu-kasta.

Kunnan liikuntapalvelujen ulottuvuudetPARAS-hanke asettaa kuntien liikunta-palveluille monia haasteita. Pinnalle nou-sevia kysymyksiä ovat liikuntapaikka-verkoston kattavuus ja mahdolliset omis-tusjärjestelyt. Kysymys koskee lähilii-kuntapaikkoja, kevyen liikenteen väyliä, kunnassa harrastettavien lajien liikunta-paikkatarpeita sekä tarjonnan ja tarpeen kohtaamista. Voidaankin pohtia, johtaako laajentuva yhteistyö tai uusi kuntara-kenne muutoksiin?

Liikunnan kannalta on tärkeää, että maankäytön suunnittelua toteutetaan tar-venäkökulmasta. Liikuntapaikkoja suun-niteltaessa on huomioitava laajoja maa-alueita edellyttävät suorituspaikat, me-lulajien tarpeet, yhtenäistä väylää edel-lyttävät lajit, hallit ja niiden edellyttämät paikoitusalueet sekä arkiliikunnan vaa-

timukset. Onkin aiheellista kysyä, onko kuntalaisten liikuntatarpeilla riittävästi sijaa nykyisessä suunnittelutyössä?

Palvelujen saatavuus ja saavutet-tavuus – liikunnan peruspalvelujen luonneLiikunnan kunnalliset peruspalvelut ja-kautuvat kahteen eri tyyppiin. Ensinnäkin kunta luo toimintaedellytyksiä yksin tai ryhmässä tapahtuvalle omatoimiselle lii-kunnalle sekä järjestöjen toteuttamalle liikunnalle. Toisaalta kunta tarjoaa var-sinaisia liikuntapalveluja kunnan itsensä, järjestöjen tai yksityisen sektorin kautta.

Toimintaedellytysten luomisessa oma-toimiselle ja järjestöjen toteuttamalle liikunnalle täytyy huomioida viisi muut-tujaa.

1. Ensimmäisenä muuttujana tulee ottaa huomioon liikuntapaikat, joiksi lasketaan kuuluviksi sisä- ja ulkoliikuntapaikat, ui-mahallit, kuntosalit sekä ulkoilureitit.

2. Toisena muuttujana täytyy huomioida yhdyskuntarakenne. Liikuntapaikat ja -reitit tulee sijoittaa siten, että ne ovat kaikkien saavutettavissa (esim. seutukunnalliset liikuntapaikat ja kunnalliset lähiliikuntapai-kat).

3. Kolmas muuttuja on asuin-/ elinympäris-tö. Yhdyskuntasuunnittelun ja kaavoituksen keinoin olisi tärkeä luoda liikunnallista elämäntapaa tukevat taajamarakenteet kä-velyreitteineen, kevyenliikenteen väylineen ja viheralueineen.

4. Neljänneksi tulee huomioida tuki ole-massa olevien ohjaajien, valmentajien ja seuratoimijoiden toiminnan laadun kehittä-miseksi sekä uusien rekrytoimiseksi.

5. Viidenneksi täytyy turvata avustukset yhdistysten sekä yksittäisten toimijoiden toimintaedellytysten turvaamiseksi.

26AC

Varsinaiset liikuntapalvelut jakautuvat kunnan liikuntatoimen näkökulmasta puolestaan kolmeen eri ryhmään.

Ensimmäisenä ovat ohjatut liikuntatoi-minnat ja -palvelut. Tähän sisältyy järjes-töjen tuottama liikuntatoiminta jäsenis-tölleen ja muille kohderyhmille, kunnan omat ohjatut liikuntapalvelut kuntalaisille (mm. erityisryhmät, kansalais-/ työväen-opistopalvelut) sekä yksityisen sektorin tarjoamat liikuntapalvelut.

Toinen varsinaisten liikuntapalvelujen ryhmä on omatoiminen liikunta. Aikuis-väestö liikkuu suurimmaksi osaksi oma-toimisesti joko yksin tai ryhmissä. Oma-toimista liikuntaa organisoidaan liikku-misolosuhteita ja -mahdollisuuksia jär-jestämällä ja motivoivia ohjelmia, kam-panjoita tai tapahtumia organisoimalla kunnan ja seurojen toimesta.

Kolmantena osakokonaisuutena varsinai-siin liikuntapalveluihin lasketaan liikun-nalliseen elämäntapaan aktivointi. Tämä tapahtuu kunnassa poikkihallinnollisena yhteistyönä (liikunta-, terveys- ja sosiaa-litoimi sekä tekninen toimi.) Liikunnal-liseen elämäntapaan aktivointi on ainut keino saavuttaa kattavasti liikunnallisesti passiiviset, eli noin 30 % aikuisväestöstä.

Esimerkiksi uimahalli edustaa periaat-teessa kaikkia edellä mainittuja kolmea tapaa liikuntapalvelujen järjestämiseksi aikuisväestön eri kohderyhmille. Ui-mahalli tarjoaa ensinnäkin ohjattua toi-mintaa ja palveluja seuroilta, kunnalta, yksityiseltä sektorilta ja muilta mahdol-lisilta tahoilta. Toiseksi uimahalli mah-dollistaa omaehtoisen liikunnan sekä tarjoaa omatoimisuutta tukevia ohjelmia ja kampanjoita. Kolmanneksi uimahalli edistää kunnan eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä liikunnallisesti passiivisten aktivoimiseksi tarjoamalla laadukkaan yhteistyöfoorumin poikkihallinnollisille palveluille.

Tuottavuuden ja tuotantotapojen parantaminenKun kunta haluaa kehittää tuottavuuttaan ja tuotantotapojaan liikunnan kentällä, sen täytyy päättää, mihin kohderyhmiin halutaan erityisesti panostaa? Mistä ur-heiluseurat ja mahdolliset yrittäjät vas-taavat? Millainen on kunnan oma pal-velutarjonta? Miten horisontaalista toi-mintatapaa kehitetään erityisesti tervey-denhoito- ja opetusviranomaisten kanssa – onko olemassa toimiva verkosto viran-omaisten kesken? Voiko liikuntatoimi koota yhteen kunnan/ kuntien toimijat? Miten käyttövuoro- ja taksapolitiikka hoidetaan eli mitä halutaan saavuttaa; liikuntaa kaikille, mahdollisimman mo-nille tai valikoiduille ryhmille?

27AC

Kuvio 7. Kunnan nelikantayhteistyössä tarvitaan mukaan poliittiset päättäjät, virkamiehet (päätösten valmistelu, asiantuntijuus ja julkiset palvelut), järjestöt sekä yksityinen sektori.

Liikunnan asema kunnan strategiassa ja toimeenpano-suunnitelmassa

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on luoda uusi kunta tai yhteistoi-minta-alue. Väestöpohjalinjauksen mukaan alueen asukasmäärä tulisi olla 20 000 (50 000). Alueella tulee niin ikään olla suunnitelmat terveys-, sosiaali- ja sivistys-toimen sekä kirjasto-, nuoriso-, liikunta-, ja kulttuuritoimen osalta. Yhteistoimintavel-voite koskee noin sataa suomalaista kuntaa.

Kuntaliitto on tuottanut Paras-hankketta koskevia oppaita. Seuraavassa on käytetty oppaiden konseptia ja otsikointia hyväksi asemoitaessa liikuntaa ”Paras-hanke” -vii-tekehykseen Aktiivinen Kunta -hankkeesta saaduin sisällöin.

Strategiset tavoitteet ja analyysitKunnan liikuntasuunnitelmassa tulee ilmetä liikuntavisiona ja strategisena linjauk-sena neljä haasteellista tekijää: 1) lapsille ja nuorille elinikäisen liikuntatavan välit-täminen, 2) aikuisille kuntoliikunnan sekä elämäntapamuutosohjelmien käynnistä-minen, 3) huippu-urheilun kehittäminen imagotekijänä ja matkailun edistäjänä ja 4) senioriväestön toimintakyvyn ylläpitäminen sekä henkisen hyvinvoinnin edistäminen liikunnan yhteisöllisyyttä korostavin keinoin.

Strategisten linjausten lisäksi kuntien tulee huomioida ja analysoida kunnan väestö ja palvelutarve vuosiksi 2015 ja 2025. Ennakoinnissa tulee seurata, minkälaisia kan-salaisryhmiä kunnassa on, miten eri ryhmien liikunnalliset tarpeet hoidetaan ja miten tarjonta ja tarpeet kohtaavat.

Kunta

lajin edistäminen• lajiolosuhteet• lapset ja nuoriso• kilpaurheilu• lajiharrastus•

hyvinvointi• terveys• elämykset•

kuntokeskukset• tietyt liikuntamuodot• kuntouttava liikunta •

liikuntatoimi• tekninen toimi• terveys- ja sosiaalitoimi• sivistystoimi•

Toimiva seurakumppanuus

Motivoituneet päätöksentekijät

Järkevä sopimuspolitiikka

Osaava virkamiehistö

Seuratoimijat

Poliittiset päätöksentekijät

Yksityinen palveluntuotanto

Kunnan eri hallinnonalojen virkamiehet

28AC

Väestön ja palvelutarpeen huomioinnin lisäksi kunnan tulee edelleen arvioida oma elinkeino- ja yhdyskuntarakenne vuoksiksi 2015 ja 2025. Tulevaisuuteen suuntautuvat arviot ja analyysit mahdol-listavat pitkäjänteisen suunnittelun ja ke-hitystyön. ”Liikuntaklusterilla” voi olla tässä työssä merkittävä rooli.

Elinvoiman kehittäminenElinkeinona ja työllisyyden edistäjänä laaja-alainen ”liikuntaklusteri”-ajattelu voi tuoda merkittävää sisältöä kunnan elinkeinopolitiikkaan

Maankäytön ja asumisen suunnitteluun vaikuttaminen tarvenäkökulmasta on kes-keinen haaste liikunnalle. Laajoja maa-alueita edellyttävät paikat, melulajien tarpeet, yhtenäistä väylää edellyttävät lajit, hallit ja niiden edellyttämät paikoi-tusalueet sekä arkiliikunnan tarpeet on huomioitava. Se, onko liikunnalla aitoa asemaa tässä suunnittelutyössä, riippuu monista tekijöistä. Hyvä esimerkki men-neisyydestä on Oulu, joka profiloituu valtakunnallisesti kuntana, joka on hoi-tanut yhdyskuntarakenteensa kuntalaisia tyydyttävällä tavalla. Oulussa liikunnan edistämiseen on sitoutunut sekä korkein luottamushenkilöjohto että virkamies-johto.

Liikenneväylien ja henkilöliikenteen osalta liikunnalla voi olla merkittävä rooli. Lisätietoa aiheesta löydät tämän kirjan luvusta ”Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkana”.

Henkilöstön kehittäminenKansallisen liikuntaohjelman yhtenä toimenpide-ehdotuksena on henkilöstön osaamisen kehittäminen. Kuntien henki-löstön osalta todetaan: ” Kuntien liikun-

tatoimen henkilöstön strategista osaa-mista parannetaan. Liikuntapalveluja kehitetään osana kuntien hyvinvointistra-tegioita horisontaalisessa yhteistyössä kunnan muiden hallintokuntien, muiden kuntien sekä urheiluseurojen kanssa ja os-tamalla osa palveluista myös yrityksistä. Tämä edellyttää liikuntatoimen henkilös-töltä aiempaa enemmän strategista osaa-mista, yhteistyö- ja verkostoitumistaitoja, näkemystä eri väestöryhmien palvelutar-peista ja kykyä tuottaa palveluja tarpeen mukaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Hallintorakenteen muutokset ja liikunnan hallinnolliset ratkaisutLiikuntalaki toimii aina liikuntahallinnol-listen ratkaisujen lähtökohtana. Liikunta-lain puitteissa kunta luo edellytyksiä ja seurat vastaavat pääosin toiminnan jär-jestämisestä. Tavoitetilana on toimiva kunnan liikuntatoimen organisaatio, jossa on riittävä määrä viranhaltijoita liikuntatoimen ydintehtäviä varten sekä päätöksentekoelin, jonka tehtävien laa-juus riippuu kunnan koosta (liikuntalau-takunta, liikunta- ja nuorisolautakunta tai sivistysvaliokunta). Ohittamalla erilaiset hallinnolliset ratkaisut voidaan sanoa, että kunnalla on oltava riittävä ”liikunnan osaaminen” organisaatiossaan.

Huomioitavia näkökulmia päätäntäelin-ten muodostamisessa ovat:

1. Kuntajaon muutokset

2. Yhteistoiminta-alueiden perustaminen

3. Laajan väestöpohjan palvelualueiden muodostaminen

29AC

Palveluverkoston kattavuus ja liikuntapalvelujen/ -toiminnan kon-septi

Liikuntapaikkaverkoston kattavuus ja mahdolliset omistusjärjestelyt ovat kes-keisessä asemassa liikuntatoiminnan ja palvelujen infrastruktuurin näkökul-masta. Huomioitavia teemoja ovat lähi-liikuntapaikat, kevyen liikenteen väylät ja kunnassa harrastettavien lajien liikun-tapaikkatarpeet. Toisin sanoen, miten tar-jonta ja tarve kohtaavat ja johtaako laa-jentuva yhteistyö tai uusi kuntarakenne muutoksiin? Lisäksi liikunnan kannalta on tärkeää, että maankäytön suunnittelua toteutetaan tarvenäkökulmasta. Liikun-tapaikkoja suunniteltaessa on huomi-oitava laajoja maa-alueita edellyttävät suorituspaikat, melulajien tarpeet, yh-tenäistä väylää edellyttävät lajit, hallit ja niiden edellyttämät paikoitusalueet sekä arkiliikunnan vaatimukset. Edel-liseen viitaten onkin aiheellista kysyä, onko kuntalaisten liikuntatarpeilla riittä-västi sijaa nykyisessä suunnittelutyössä? Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus

luovat pohjan liikunta-aktiivisuudelle. Tuomalla palvelut kuntalaisten lähelle madalletaan liikkumaan lähtemisen kyn-nystä. Kaikilla tulisi olla samanlainen mahdollisuus liikkua ja tästä syystä var-sinkin lähiliikuntapaikat ovat keskeisessä roolissa palvelujen saatavuuden ja saavu-tettavuuden näkökulmasta.

Tuottavuuden ja tuotantotapojen paran-taminen on jokaisen kunnan velvolli-suus. Mihin ryhmiin halutaan erityisesti panostaa? Mistä urheiluseurat ja mah-dolliset yrittäjät vastaavat? Millainen on kunnan oma palvelutarjonta? Tuotta-vuuden parantamiseen liittyy myös hor-isontaalisen toimintatavan kehittäminen erityisesti terveydenhoito- ja opetusvi-ranomaisten kanssa: onko viranomaisten kesken olemassa toimiva verkosto? Voiko liikuntatoimi koota yhteen kunnan/ kun-tien toimijat? Lisäksi käyttövuoro- ja tak-sapolitiikan suhteen täytyy miettiä, mitä sillä halutaan saavuttaa; liikuntaa kai-kille, mahdollisimman monille vai vali-koiduille ryhmille?

30AC

Aktiivisen Kunnan hyvät käytännöt

31AC

Aktiivisen Kunnan hyvät käytännöt

32AC

Aktiivisen kunnan keskeiset ominaisuudetAktiivisen Kunnan hyvät käytännöt on kerätty siten, että Aktiivinen Kunta -hankkeiden tyypillisen ominaisuudet ja tavat toimia on koottu yhteen. Nämä ”Aktiiviset Kunnat” ovat kansainvälisten kuntien osalta Gangdong, Launceston, Liverpool, Paderborn, Siauliai, Teheran ja Varsova. Lisäksi mukana palautetta on kerätty Malesiasta, Irakista, Bahrainista, Kanadasta ja Kroatiasta. Suomesta sisäl-töihin vaikuttaneita kuntia on 12 ja ne ovat Espoo, Heinola, Helsinki, Jämsä, Jy-väskylä, Kajaani, Kirkkonummi, Kotka, Lappajärvi, Nurmijärvi, Turku ja Vantaa.

Saatua tietoa on edelleen arvioitu ja jär-jestelty kirjan osassa yksi esitellyn Beha-viour Modification -teorian ja ns. Greenin mallin avulla. Suomalaiselle ”Aktiiviselle Kunnalle” tyypillinen poikkihallinnol-linen perusmalli on ollut hyvä viitekehys arvioida eri Aktiivinen Kunta -konsep-teja.

Kaikille Aktiivinen Kunta -hankkeille on ollut ominaista WHO:n Terveet Kau-pungit -ohjelman ns. ”setting”-lähesty-mistapa. Toisin sanoen vastuuta liikun-nallisesti aktiivisesta elintavasta ei ole nähty vain yksilön henkilökohtaisena päätöksenä ja valintana, vaan myös sel-laiset ympäristötekijät, jotka vaikuttavat ja tekevät mahdolliseksi liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan, on huomioitu laajasti. Lisäksi Aktiivinen Kaupunki -hanke on voinut keskittyä kaupunkivii-tekehyksessä johonkin osa-alueeseen, esim. koulujärjestelmään, urheiluseu-roihin, terveydenhuoltoon, päiväkoteihin tai vastaavaan.

Poliittinen päätöksenteko ja kau-pungin strategia. Poliittisten päätöksen-

tekijöiden sitoutuminen Aktiivinen Kunta -ohjelmaan on tärkeää. Käytännössä tämä merkitse sitä, että ohjelma on osa kunnan strategiaa, eikä hallinnonalakohtaisesti erillinen strategia. Liikuntaa ei siis yri-tetä työntää sivusta (eli liikuntatoimesta) muille hallinnonaloille.

Politiikkaohjelmat. Vahvalle ohjelmalle on ominaista, että se perustuu politiik-kaohjelmaan, joka on kehitetty kansalli-sella tasolla esimerkiksi hallituksen toi-mesta. Edelleen politiikkaohjelma voi olla kansainvälisen tason (WHO, TA-FISA, UNESCO, EU, jne.) kehittämä. Myös resurssiohjelmat vaikuttavat taus-talla, joskin ne ovat usein sektori- ja hal-lintoalakohtaisia. Tästä johtuen ulkoa resursoidut ohjelmat ovat usein erillisiä, hallinnonalakohtaisia kokonaisuuksia, eivätkä siten kuulu kaupungin strategia-ohjelmiin. Niillä ei ole myöskään strate-gista asemaa tai statusta kunnassa.

Tavoitteet, edut ja viestintä. Ohjelman saama poliittinen tuki ja sitoutuminen näyttää olevan kiinni siitä, miten hyvin viestinnässä on onnistuttu. Keskeistä viestinnässä on se, kuinka selvästi kun-talaisille ja kaupungille on kyetty tuo-maan esille ohjelmalla saavutettavat edut ja hyödyt. Poliitikkoja sitouttaa kunta-laisten arvostus ohjelmaa kohtaan. Tosin kuntalaistyytyväisyyden on oltava toden-nettavissa luotettavalla ja mielellään pit-käjänteisellä seurantajärjestelmällä.

Teoria, viitekehys, arviointi ja mittaa-minen. Ohjelman tulosten seurattavuus sekä sen taustalla oleva teoreettinen viite-kehys ovat keskeisiä monestakin syystä. Ilman tulosten seurantaa ei ole mahdol-lista saada pysyvää pitkäjänteistä poliit-tista tukea ohjelmalle. Ja ilman tutki-musta ja yhteyttä tiedeyhteisöön ohjelma ei saa asiantuntijoita taakseen.

33AC

Liikuntaa tukevat ympäristöt ja liikuntapaikat. Erityisen haasteellista on saada yhdyskuntasuunnittelussa vallalle näkökulma, joka huomioi liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan vaatimukset yhdyskuntarakenteissa. Tässä haasteessa Tanska näyttää olevan toimintatavoiltaan ylivertainen.

Hallintoalojen välinen yhteistyö. Aktiivinen Kunta -ohjelmissa kunnan hallinto kes-kittyy palvelutuottajan roolin sijaan toiminnan koordinoijan rooliin. Tämän seurauk-sena Aktiivisen Kunnan liikunnallista elämäntapaa edistävä hallintorakenne perustuu strategiseen kumppanuuteen eri toimijoiden kanssa. Toimintaa luonnehtii vastikkeel-lisuus ja sopimuskulttuuri.

Kumppanit on jaoteltavissa viiteen ryhmään:

1. Kunnan sisäinen yhteistyö eri hallinnonalojen välillä. Yhteistyön erittäin vaativa ja omal-la toimintastrategialla hoidettava alue on yhdyskuntasuunnittelu ja yhdyskuntarakenteeseen vaikuttaminen sekä siihen liittyen liikunnallista elämäntapaa edistävä yhdyskuntarakenne.

2. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa. Yhteistyö sisältää palvelujen, tapahtumien, kampanjoiden ja vastaavien Aktiivinen Kunta -konseptiin kytkettyjen sisäl-töjen hoitamisen.

3. Yhteistyö epävirallisten sosiaalisten yhteisöjen kanssa (maahanmuuttajat, nuoriso, jne.), joissa ei ole valmiita rakenteita toiminnalle.

4. Kumppanuus tiedeyhteisön kanssa paitsi ohjelman arvioinnin, niin koko ohjelman kehit-tämistyön tekemiseksi.

5. Kumppanuus ja yhteys politiikka- ja resurssiohjelmista vastaavien tahojen kanssa.

34AC

Yhteenveto Aktiivisen Kunnan hyville käytännöille

Aktiivinen Kunta toimii edellisen kuvion esittämällä tavalla riippumatta kansalli-sista erityspiirteistä, toimintakulttuurista tai lainsäädännöstä (Kuvio 8.).

Kuvion toimintatapa on Terveet Kau-pungit -ohjelmasta tuttu ”setting”-malli, jossa yksilön käyttäytymiseen vaikute-taan ympäristötekijöihin vaikuttamalla. Poliittiset päätöksentekijät ovat hankkeen keskeiset sitoutuneet toimijat ja vaikut-tajat. Ohjelma on kaupungin strategian sisällä eikä erillisenä hallinnonalahank-keena. Ohjelman tavoitteet ja vaikutta-vuus kunnassa on määritelty kunnan stra-tegian sisällä. Tavoitteita seurataan erik-seen määritellyillä kriteereillä.

Ohjelman viestintä seuraa kiinteästi ta-voitteita sekä niiden toteutumista ja on erityisesti vastuussa poliittisen päätök-sentekijän kiinnostuksen ylläpitämisestä. Ohjelma on selkeästi tavoitteiltaan in-

tegroitu kansallisiin ja usein myös kan-sainvälisiin politiikkaohjelmiin. Näin ohjelma saa vahvan viitekehyksen ja se irroitetaan laajempaan kontekstiin, suo-jaan ”juustohöyliltä”. Ohjelman tieteel-linen viitekehys, toimintakonsepti, arvi-ointikriteerit sekä itse arviointoprosessi ovat selkeät. Ohjelmasta on pitkällä ai-kajänteellä saatavissa hankkeen vaikut-tavuutta, jatkuvuutta sekä kehittymistä tukevia tuloksia.

Tiedeyhteisön kanssa on solmittu strate-ginen kumppanuus. Yhdyskuntasuunnit-telu, liikkumista edistävä elinympäristö sekä liikuntapaikat on hoidettu erityistoi-menpitein. Ohjelman hallinto on kump-panuuteen perustuva niin kunnan sisäi-senä eri hallinnonalojen yhteistyönä kuin yhdistysten ja yksityisen sektorin kanssa tehtävänä palvelujen ja muun toiminnan järjestelynäkin. Kumppanuusaspekti on huomioitu myös kunnan sosiaalisten epä-virallisten yhteisöjen kanssa, joilla ei ole varsinaisia toimintarakenteita.

35AC

36AC

Aktiivinen Kunta Allianssi

37AC

Aktiivinen Kunta Allianssi

38AC

Aktiivinen Kunta Allianssin viitekehysAktiivinen Kunta Allianssi (jatkossa myös ”AKA”) edistää kuntalaisten hyvinvointia käyttämällä välineenä liikuntaa. Hyvinvointi määritellään kolmella käsitteellä: ter-veys, yhteisöllisyys ja aktiiviset kuntalaiset.

Oheinen kuvio (kuvio 9.) esittelee AKA:n viitekehyksen, johon kuuluu kolme koko-naisuutta, eli 1) kunta, 2) kunnan valtakunnalliset kumppanit sekä 3) politiikka- ja resurssiohjelmat.

Kuvio 9. Aktiinen Kunta Allianssi

AKA on toistaiseksi lunastamaton mahdollisuus – synerginen, kaikille toimijoille lisä-arvoa tuova, erilainen tapa toimia. Lähtökohtana on strateginen näkemys siitä, miten allianssi toimii edellä mainittujen kolmen kokonaisuuden osalta. Tavoitteena on luoda ”teoria” tulevasta AKA-menestysmallista.

Poliittiseen päätöksentekoon perustuva poikkikihallinnollinen toiminta

KUNNANPOIKKIHALLINNOLLISEN

TYÖN MATRIISI

Sosiaalinen ympäristö

Rakennettu ympäristö

Vähän liikkuvat + 75 vuotta;voimaa vanhuuteen•

Lapset ja nuoretkoulupihat• lähiliikuntapaikat•

Erityisryhmätkonsulttiohjelma• Työikäiset liikunta elinkeinopoilitiikassa•

TELI-olosuhteetTELI-uimahalli• KLIPA; kevyen liikenteen väylät liikun-• tapaikkoinaTELI-kuntosali•

WHOTAFISAEuroopan UnionHallitusohjelma

TELI-periaatepäätös•

Ministeriötpolitiikkaohjelmat• resurssiohjelmat•

Muut

Kunnansisäistenhallinnonalojenkeskinäinenyhteistyö

Kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa tehty yhteistyö

Yhteistyö virallisten ja epävirallisten sosiaalisten yhteisöjen kanssa

Politiikka- jaresurssiohjelmat

Strategisten kumppanientarjoukset:

Aktiivinen Kunta Allianssi (AKA)

Aktiivinen Kunta

KUNNANVV•

E•

•

39AC

Aktiivinen Kunta Allianssin viitekehyk-sessä kunta on keskiössä, kunnan kump-paneina toimivat valtakunnalliset toi-mijat ja politiikkaohjelmat vaikuttavat niin kunnan kuin valtakunnallisten toi-mijoiden tekemisiin. Aktiivinen Kunta Allianssin viitekehyksessä kunta, val-takunnalliset kumppanit ja resurssioh-jelmat muodostavat kokonaisuuden, josta rakentuu kunnan sekä kunnan kumppa-neiden uniikki toimintatapa. Tämä on strateginen näkemys AKA:sta.

Lähtökohtana ovat kunnan omat perin-teet, valinnat ja strategia. Allianssi antaa lisäarvoa kunnalle politiikka- ja resurs-siohjelmien hyödyntämiseksi sekä valta-kunnallisten strategisten kumppaneiden yhteistyön vahvistamiseksi, käynnistämi-seksi ja koordinoimiseksi. Allianssi hyö-dyttää kuntia myös yhteistyön ja osaa-misen vaihdon lisääntymisenä kansal-listen ja kansainvälisten 3AC-ohjelmaan sitoutuneiden muiden kuntien kesken.

Kunnan asema Aktiivinen Kunta AllianssissaKunnat ovat organisaatioita, joiden toi-mintalogiikat ovat vaativia. Aktiivinen Kunta Allianssissa kunnat ovat suveree-neja toimijoita, joilla on omat strategiat, politiikat, ohjelmat ja hankkeet.

AKA korostaa kunnan poikkihallinnolli-sessa toiminnassa seuraavia yhteistyösek-toreita: 1) kunnan sisäisten hallintoalojen yhteistyö, 2) yhteistyö kolmannen ja yk-sityisen sektorin kanssa ja 3) yhteistyö sosiaalisten yhteisöjen kanssa.

Kunnan sisäisten hallintoalojen yh-teistyö. Tässä yhteistyössä keskeisintä

on, miltä päätöksentekotasolta hallinto-alojen välistä yhteistyötä johdetaan (po-liittinen päätös kuntastrategiassa vai hal-lintoalojen operatiivinen yhteistyö). Työ voi vaihdella hallintoalojen tarpeista läh-tevästä käytännön ohjelmallisesta yhteis-työstä aina kunnan korkeimpien päätök-sentekoelinten johtamaan strategiseen, selkeästi resursoituun yhteistyöhön.

Yhteistyö kolmannen ja yksityisen sektorin kanssa. Hallintoalojen sisällä kolmas ja yksityinen sektori ovat luon-nollisia kumppaneita. Kunnan hallinto-alat yhdessä osana kunnan toimintapoli-tiikkaa toimivat kolmannen ja yksityisen sektorin kanssa. Suomeen vahvasti ran-tautunut, palvelujen järjestelyyn sovel-lettu tilaaja–tuottaja -malli näyttää an-tavan vauhtia tälle yhteistyösektorille.

Yhteistyö sosiaalisten yhteisöjen kanssa. On olemassa yhteisöjä, joiden kanssa toimimiseen ei ole tarjolla val-miita rakenteita. Tällöin on käytettävä erilaisia yhteistyötekniikoita. Kunnissa on mm. syrjäytymisvaarassa olevia ta-hoja, joiden lähestymiseen on käytettävä uusia, monipuolisia toimintatapoja. Mo-nikulttuurisissa kunnissa on ollut pakko kehittää poikkihallinnollista toiminta-tapaa, jossa toimitaan ohi virallisten toi-mintarakenteiden sekä sosiaalisten yhtei-söjen, perheyhteisöjen ja muiden vastaa-vien yhteisöjen kautta.

Kunta voi käyttää strategiansa toimeen-panossa tilaaja–tuottaja -mallia tai muuta palvelujen tuotantoratkaisua, mutta yh-teistyön poikkihallinnollinen asetelma on aina sama.

40AC

Kuntien strategiset kump-panit valtakunnan tasollaAktiivinen Kunta Allianssi on yhteistyö-foorumi, jossa eri toimijat voivat edistää kuntalaisten hyvinvointia tekemällä sitä, mitä parhaiten osaavat. Tavoitteena on rakentaa kuntaviitekehykseen syner-ginen, yhteistyötä harjoittava ja ennen kaikkea monipuolinen toimijataho, jonka tarjousten moninaisuus ja tarjoajien taus-tojen erilaisuus on varsin ”epäpyhä” al-lianssi. Toimijoiden itsenäiset tarjoukset ovat edelleen tärkeitä ja keskeinen tapa toimia. Kunnilla on foorumissa kuitenkin aktiivinen rooli.

AKA:ssa valtakunnan tasolta kuntia lä-hestyvät toimijat altistuvat kehittämään kuntayhteistyön strategiansa myös kes-kinäisellä yhteistyöllä pelkän yksin toi-mimisen sijaan. Tavoitteena on luoda yhteistyöllä kuntayhteistyön hyviä käy-täntöjä, jotka hyödyntävät kaikkia osa-puolia. AKA:n toimintakonseptin tehtävä on etsiä ja dokumentoida kuntayhteis-työn ja vaativimmillaan ”strategisen kun-takumppanuuden” hyviä käytäntöjä sekä em. synergioita.

Toimintakonseptin kehittämisessä on noussut esiin muutamia strategisille kumppaneille keskeisiä näkökulmia. En-sinnäkin konsepti avaa toimijoille asi-ansa edistämiseen uusia yhteistyötahoja ja vahvistaa vanhoja. Toiseksi konsepti perustaa yhteistyön toimijoiden ydin-osaamiseen sekä ydinosaamisen hyödyn-tämiseen ja vahvistamiseen (kumppanien vahvuus lisää myös omaa vahvuutta/ us-kottavuutta/ vaikuttavuutta). AKA myös määrittelee toimijoiden kohderyhmät ja niille suunnatut tarjoukset sekä lisää toi-mijaorganisaatioiden yhteisiä verkostoja.

AKA:ssa voidaan aktiivisesti vahvistaa synergiaa hyödyntämällä synergian eri lajit, jotka mm. Santalainen (2009) on määritellyt:

Koordinoidut synergiat; koordinoidaan • toimintoja, poistetaan päällekäisyyksiä ja estetään negatiivinen ”yliloiskunta”.

Yhteiset fyysiset resurssit; jaetaan kon-• taktointi-, markkinointi- ja myyntiasiatun-tijuutta, poistetaan läheisyydellä epäluuloja ja tehdään yhteistarjouksia.

Yhdistetty neuvotteluvoima; tarjotaan ko-• konaisratkaisuja, keskitetään hankintoja ja lisätään palveluelementtejä täydentämään tarjontaa.

Tiedon ja osaamisen yhdistäminen; mo-• nistetaan hyviä käytäntöjä, jaetaan tietoja ja tietokantoja, johdetaan tietopääomalla ja hyödynnetään ohjelman kattobrändiä.

Vertikaalinen integraatio; integroidaan • toimintoja, tietoa ja palveluja laajennetuksi tarjoukseksi.

Uuden toiminnan luominen; yhdistetään • eri tahojen osaamista ennen näkemättömik-si ratkaisuiksi.

Politiikka- ja resurssiohjel-mat

Resurssiohjelmia ovat tuottaneet erityi-sesti kuntien käyttöön niin globaalit (mm. WHO), maanosakohtaiset (mm. regional/ HEPA Europe, WHO Euro ja EU), kuin valtakunnan tason (mm. Valtioneuvosto ja ministeriöt) toimijat. Resurssiohjelmat toimivat niin kunnallisten ohjelmien kuin valtakunnallisten kuntakumppanuutta et-sivien toimijoiden lähtöruutuina.

Linjaus: Resurssiohjelmia tulkitaan yh-teistyössä eri toimijoiden ja erityisesti kuntien ”strategisten kumppaneiden” kesken ja niistä työstetään tiivistelmät pu-

41AC

huttelemaan keskeisiä kunnallisia poliit-tisia päättäjiä sekä valtakunnallisten oh-jelmien ”omistajia”. Politiikkaohjelman omistajalle AKA merkitsee paikallisen toimeenpanon varmistamista.

Aktiivinen Kunta Allianssin ominaispiirteet

1. Kuntiin suunnatut hankkeet ja toimenpi-teet tulee koordinoida myös valtakunnanta-solla näitä hankkeita edistävien toimijoiden kesken.

2. Valtakunnan tason toimijat muodostavat osittain haasteellisen liittoutuman, sillä toimijat voivat olla kilpailuasetelmassa tai kohtaavat ensimmäisen kerran potentiaali-set valtakunnalliset kumppaninsa (”epäpy-hä allianssi”).

3. Valtakunnallisen tason toiminnan näkö-kulmasta nyt tarjotaan kunnille lisäresurs-sia, joka tukee kunnan nykyisiä valintoja, toimintatapoja ja ohjelmia, eikä kuntaan olla tarjoamassa ”uutta ohjelmaa”.

4. Toimintojen mittaaminen on keskeinen haaste, sillä mittarien tulisi istua olemassa oleviin seurantajärjestelmiin ja -kulttuuriin.

5. Tutkimusyhteisöt haetaan aktiivisiksi yhteistyökumppaneiksi.

42AC

Aktiivisen Kunnan keskeisimmät liikuntaympäristöt

43AC

Aktiivisen Kunnan keskeisimmät liikuntaympäristöt

44AC

Liikuntaan aktivoivat liikkumisympäristötLiikunnan merkittävät kansanterveydelliset vaikutukset on todettu tutkimuksin. Tämän seurauksena liikunta on otettu osaksi kansallista ennaltaehkäisevää tervey-denhuoltoa. Terveyttä edistävä liikunta on määritelty liikuntakulttuurin haasteeksi lii-kuntalaissa, jossa korostetaan kuntien vastuuta terveyttä edistävän liikunnan järjestä-misessä. Liikunnan terveysvaikutusten tunnustaminen on luonut kuntien liikuntatoi-melle paineita tuottaa terveysliikuntapalveluja ja monipuolisesti terveyttä edistävää liikuntaa koko väestölle. Terveysliikuntapalveluja tarvitaan erityisesti niille ryhmille, joille liikunnasta olisi eniten välitöntä hyötyä. Terveysliikuntapalveluja tarvitsevat erityisesti ikääntyvä väestönosa sekä työelämässä olevat, selvästi toimintakyvyltään heikentyneet työntekijät.

Työikäisen väestön halutaan osallistuvan motivoivaan ja helposti saavutettavaan, ter-veyttä edistävään liikuntaan. Kuvio 10. osoittaa työikäisten toimintakyvyn jakauman sekä sen työikäisen väestönosan, joka tarvitsee terveysliikuntapalveluja selviytyäk-seen paremmin työelämän haasteista.

45AC

Työikäisten toimintakyvyn jakauma osoittaa terveyspalveluilla olevan run-saasti tarvetta. Suomessa oli vuonna 1998 2,3 miljoonaa työllistä, joista 15 % (345 000 henkeä) kuului kuntoutettavien ryh-mään ja 35 % (805 000 henkeä) liikunnal-lisesti passiivisiin. Ikääntyvä väestönosa ja työelämässä olevat, toimintakyvyltään heikentyneet työntekijät, asettavat erityi-sesti terveyttä edistävien liikunnan tarjo-ajille valtavia haasteita.

Tässä kirjassa käsittelemme tarkemmin kolmea eri liikuntaympäristöä: 1) kevyen liikenteen väylää, 2) uimahallia ja 3) kun-tosalia. Nämä liikuntaympäristöt voidaan nähdä kunnan vaikutuspiiriin kuuluvista liikuntapaikoista keskeisimpinä, erityi-sesti terveyden edistämisen näkökul-masta.

Luvun tarkoituksena on osoittaa näiden liikuntapaikkojen merkitys kuntalaisten ja kunnan hyvinvoinnille. Aikuisväestön liikunnan kannalta nämä kolme liikun-taympäristöä ovat keskeisessä strategi-sessa asemassa jo pelkästään harrastaja-volyymiensä johdosta. Kevyen liikenteen väylät ovat keskeinen liikuntapaikka 3,7 miljoonalle, uimahallit 700 000 ja kun-tosalit 500 000 suomalaiselle. Kun tähän vielä lisätään mm. hiihtäjien tarvitsemat reitit (750 000 aikuista), niin aikuisten tarvitsemat liikuntapaikat on yksinker-taistetusti katettu. (Kansallinen liikunta-tutkimus 2005–2006.)

Seuraavassa esiteltävistä liikuntapai-koista (kevyen liikenteen väylät, uima-hallit ja kuntosalit) on monistettavissa laajat raportit Kuntoliikuntaliiton koti-sivuilta. Raportteihin voidaan perustaa näiden liikuntapaikkojen suunnittelu ja rakentaminen palvelunäkökulman vah-vistamiseksi.

Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkanaMitä eri liikuntamuotojen harrastajat odottavat kevyen liikenteen väylältä lii-kuntapaikkana ja mitä tämä merkitsee väylien suunnittelun kannalta? Mikä on kevyen liikenteen väylien merkitys ja käyttöaste suomalaisessa liikuntakulttuu-rissa? Vastaamalla näihin kysymyksiin ymmärrämme kevyen liikenteen väylien poikkeuksellisen aseman suomalaisten arki- ja hyötyliikunnan edistämisessä.

Katso Kevyen liikenteen väylä -raportti Kuntoliikuntaliiton kotisivuilta osoitteesta www.kunto.fi

Kevyen liikenteen väylät ovat erittäin suosittuja liikuntapaikkoja. Kun liikunnan terveysvaikutukset on ymmärretty, myös kevyen liikenteen väyliä on systemaatti-sesti ryhdytty miettimään tärkeänä inves-tointina kansakunnan terveyden ja hyvin-voinnin edistämisessä. Kevyen liikenteen väylät ovat tärkeä osaratkaisu kansal-liseen liikuntaongelmaan. Suomalaiset kuntoilevat yhä enemmän, mutta arki-liikunnan vähentyessä päivittäinen fyy-sinen kokonaisaktiivisuutemme vähenee jatkuvasti.

46AC

Kevyen liikenteen väylien liikunnallinen käyttäjäkunta on tutkittu liikuntamuodoit-tain. Tutkimuksen mukaan Suomalaiset harrastavat liikuntaa kevyen liikenteen väy-lillä seuraavasti:

47AC

Samainen tutkimus antaa selvän kuvan siitä, mitkä ovat suomalaisen aikuisväestön suosituimmat liikuntapaikat ja liikkumisympäristöt.

Oheinen taulukko osoittaa suomalaisten aikuisten eniten käyttämät liikuntapaikat:

Myös kunnallisessa päätöksenteossa ja ”liikuntaa osana kunnallista hyvinvointipo-litiikkaa” -edistävissä vaikuttajatahoissa on kevyen liikenteen väylien rakentaminen noussut tärkeäksi vaikuttamisen päämääräksi. Suomen Kuntourheiluliiton terveyslii-kuntabarometri (2004) raportoi, että kunnissa päättävässä asemassa olevat liikuntavir-kamiehet odottavat seurajohtajien ja kunnallispoliitikkojen vaikuttavan ja edistävän kevyen liikenteen väylien kehittämistä ja rakentamista poliittisten kanavien kautta. Kysyttäessä kuntapäättäjiltä, mihin urheiluseurojen tulisi erityisesti panostaa kunta-laisten omatoimisen liikunnan edistämiseksi, niin kevyen liikenteen väylät ja niiden rakentaminen nousivat tärkeäksi tavoitteeksi.

48AC

49AC

Liikuntanäkökulma nykyisissä suunnitteluohjeissa

Kevyen liikenteen suunnitteluohjeet val-mistuivat keväällä 1998. Näissä ohjeissa painopiste on jalankulkuun ja pyöräilyyn sopivissa väylissä. Lähtökohtana on hei-koimman liikkujan mukaan suunnitellut väylät, jolloin väylä sopii myös muille liikkujille. Liikuntanäkökulma ei ole oh-jeissa erikseen esillä, mutta liikunnan ter-veysvaikutukset ovat mainittu tärkeänä osatekijänä. Ohjeessa on todettu mm.: ”Kansanterveyden edistämiseksi on vält-tämätöntä saada ihmiset liikkumaan ny-kyistä enemmän omin voimin”.

Ohjeen laatimisen aikaan kävely ja pyö-räily olivat yleisimpiä liikuntamuotoja. Rullaluistelu oli voimakkaasti lisään-tymässä, mutta sitä käsiteltiin ohjeessa suppeasti. Myös hiihto ja ratsastus otet-tiin ohjeessa huomioon. Sauvakävely ei ollut ohjeen laatimisen aikaan vielä kovin yleistä.

Voimassa olevat suunnitteluohjeet sopivat edelleen myös liikuntaan soveltuvien väylien suunnitteluun. Ohjeet kaipaavat kuitenkin täydennystä, jotta omasta kun-nostaan huolehtivien arkiliikkujien toi-veet tulevat huomioiduiksi. Tärkeintä on kuitenkin se, että liikunta näkökulma on tunnustettu tärkeäksi osaksi kevyen lii-kenteen väylien suunnittelua, toteutusta ja kunnossapitoa.

Mitä liikkujat ja liikuntajärjestöt odottavat kevyen liikenteen väyliltä?Yleisten odotusten mukaan ”kevyen lii-kenteen väylien tulee olla ilmaisia, saa-vutettavia ja aina avoinna”. Näin ne tarjoavat aina hyvät mahdollisuudet liik-kumiseen, varsinkin jos erilaiset liikku-

mistarpeet otetaan huomioon jo suunnit-tevaiheessa. Oleellista on, että väylistä muodostuu yhtenäinen jatkuva verkosto, joka mahdollistaa sujuvat ja turvalliset yhteydet asuinalueilta keskustoihin, ul-koilualueille ja palveluiden ääreen.

Liikuntakäytössä väylät voivat olla joko kaikille sopivia tai tietyiltä osin jäsennel-tyjä eri tarkoituksiin. Suunnittelun läh-tökohtana tulee aina olla eri liikkujaryh-mien tarpeiden tunnistaminen. Kaikille liikkujille yhteisiä tarpeita ovat reittien jatkuvuuden lisäksi väylien liikennetur-vallisuus. Tähän liittyy ajoneuvoliiken-teen huomiointi ja väylien sosiaalinen turvallisuus. Sosiaalinen turvallisuus koostuu riittävästä valaistuksesta ja näky-vyydestä, selkeästä ja jatkuvasta opastuk-sesta, viihtyisyydestä ja käyttäjämäärään suhteutetusta väylän mitoituksesta sekä väylien tehokkaasta kunnossapidosta etenkin talvella.

Tulevaisuuden suuntaus näyttää olevan, että kevyen liikenteen väylät nähdään tärkeinä liikunta-, viihtymis- virkistys-ympäristöinä sekä sosiaalisen vuorovai-kutuksen tapahumapaikkana. Tulevai-suudessa väyliä tullaan luokittelemaan niiden käyttötarkoituksen mukaan. Tästä seuraa, että myös kunnossapitoon jou-dutaan soveltamaan erilaisia laatuvaati-muksia. Käsite ”kevyen liikenteen väylä” alkaa odotuksiltaan muistuttaa monipuo-lista ”liikkumisväylää”, jolla on liiken-neväylänä toimimisen lisäksi myös laaja yhteisöllinen tehtävä.

Lajikohtaiset erityisodotukset. Käve-lijät, sauvakävelijät ja lenkkeilijät ovat ylivoimaisesti suurin liikunnan harrasta-jaryhmä. Suomessa yli 2 miljoonaa ih-mistä harrastaa kävelyä viikoittain. Heille väylien houkuttelevuus on oleellista, jol-loin keskeiseksi tekijäksi nousee reittien

50AC

hoito ja siisteys. Houkuttelevuutta lisää mm. reiteiltä avautuvat kulttuurimai-semat. Juoksijat pitävät asfalttia haital-lisen kovana alustana ja asfalttiväylän toisella reunalla suositellaankin juoksi-joille, kävelijöille ja sauvakävelijöille so-veltuvaa piennarta.

Pyöräilyyn kevyen liikenteen väylät so-veltuvat ainoastaan harraste- ja hyötylii-kunnan sekä retkeilyn ja matkailun nä-kökulmista. Pyöräilyn kilpailutoiminta toteutetaan maanteillä, velodromeilla ja maastossa. Pyöräilyn halutaan olevan entistä enemmän ympärivuotinen liikku-mismuoto, jonka mahdollistaa vain väy-lien riittävän hyvä kunnossapito. Pyö-räilijöille tieto siitä, minne oma väylä jatkuu, on erittäin tärkeää. Merkeillä ja merkinnöillä luodaan edellytykset väy-lien turvalliselle ja sujuvalle käytölle sekä osoitetaan reitistön jatkuvuutta. Pyöräpysäköinti on osa toimivaa pyörä-reittiä. Pysäköinnin taso vaikuttaa siihen, voidaanko käyttää parempia pyöriä ja toi-saalta se tekee pyöräilyn kokonaisuudes-saan houkuttelevammaksi kulkutavaksi. Telineissä ja pyöräkatoksissa tulisi olla mahdollisuus pyörän lukitsemiseen run-gosta.

Liikkumisesteisille ja iäkkäille liikunta on tärkeää oman liikuntakyvyn säilyttä-miseksi. Liikuntakyvyttömyys aiheuttaa kunnalle huomattavia kuluja sosiaali- ja terveysmenoissa. Liikkumisesteisten ja iäkkäiden liikkumisen mahdollistami-seksi palvelutalojen ja senioritalojen yms. välittömään yhteyteen tarvitaan helppo-kulkuinen ja turvallinen kevyen liiken-teen kulku reitti. Tällaisen reitin suositel-tava pituus on 400–600 metriä. Reitillä tulee olla penkkejä, ja sen tulee olla hel-posti kuljettava niin geometrialtaan kuin päällysteeltään.

Aistirajoitteisille tärkeää on liikkumis-ympäristön selkeys, yhtenäisyys ja jat-kuvuus. Hyvä valaistus on optisesti oh-jaava, eikä se häikäise liikkujaa. Valaistus helpottaa näkövammaisten liikkumista, samoin kuin pinnan tasaisuus ja värien kontrastit. Katujen ylityksissä reunatuki on tärkeä ja liikennevaloissa äänisig-naali auttaa orientoimaan kulkusuuntaa. Kuulorajoitteisille puolestaan merkit ja opastus ovat tärkeässä asemassa.

Hengityssairaiden määrä on lisääntynyt koko ajan. Hengityssairaudet kosket-tavat viidettä osaa suomalaisista. Astma on yleisin pitkäaikainen hengityssairaus Suomessa. Astmaa ja astman kaltaisia oireita on 5-10 %:lla väestöstä. Vai-keaa astmaa sairastavien kannalta väylän etäisyys autoliikenteestä on merkittävä. Esimerkiksi 35–50 metrin etäisyydellä vilkkaastakin liikenneväylästä epäpuh-tauspitoisuudet pienevät huomattavasti, etenkin, jos vyöhyke on istutettu. Suoja-metsävyöhyke parantaa ilmanlaatua pie-nentämällä karkeiden hiukkasten pitoi-suutta ilmassa. Suojametsävyöhykkeen tulisi sijaita niin lähellä ajoväylää kuin lii-kenneturvallisuuden kannalta on mahdol-lista. Ajoneuvoliikenteestä erillisen reitin tarjoaminen on hengityssairaille tärkeää. Siitepölyallergiasta kärsivien oloihin voi-daan vaikuttaa kasvivalinnoilla, esim. sii-tepölyä tuottavia heiniä ja pujoja ei tulisi olla väylien varsilla lainkaan.

Työmatkaliikkujat. Työmatkojen liik-kuminen omin voimin on yksi tärkeistä tulevaisuuden kansanterveydellisistä ja taloudellisista tavoitteista. Reittien suo-ruus ja sujuvuus sekä sosiaalinen turvalli-suus, riittävä valaistus, avarat näkymät ja väylän kunnossapito vaikuttavat siihen, missä määrin pyöräily, rullaluistelu tai jalankulku valitaan kulkumuodoksi työ-matkoilla.

51AC

Uimahalli terveyttä edis-tävän liikunnan palvelujen tuottajanaUimahallisuunnittelua ja -rakentamista ovat ohjanneet kaksi toisistaan poikke-avaa lähtökohtaa. Urheilulaitosrakenta-misen tarpeista syntynyt traditio ohjaa rakentamaan halleja urheilu- ja kuntoi-lusuorituksille, kun taas kylpyläraken-tamisen tarpeista syntynyt traditio ohjaa rakentamaan tiloja viihtymiselle ja elä-myksille. Urheilulaitosrakentamista on kuntien ohella rahoittanut valtio ja kyl-pylärakentamisen kustannuksista ovat vastanneet erilaisten yrittäjien, säätiöiden ja kuntien yhdistelmät. Myös raha-auto-maattiyhdistyksen tukemana on raken-nettu kansanterveystavoitteilla toimivien laitosten ja rakennusten yhteyteen allas-tiloja, joiden kohderyhmät ovat erilaiset potilas- ja erityisryhmät. Näiden altaiden rakentamisen lähtökohtana ovat kuntou-tuksen ja terapian tarpeet.

Katso Uimahalliraportti Kuntoliikuntaliiton kotisivuilta osoitteesta www.kunto.fi

Edellä kuvatut, sektorilähtöisen raken-tamisen traditiot, eli 1) urheilu- ja kun-toiluedellytysten rakentaminen, 2) vir-kistys- ja elämyspalvelujen tuottaminen sekä 3) terveys- ja kuntoutuspalvelujen tuottaminen, ovat lähestyneet toisiaan. Uimahalleja rakennetaan yhä selvemmin palvelemaan samanaikaisesti kaikkia kolmea liikunnan muotoa.

Jos hallin palvelutuotantoidea ja halli-asiakkaiden tarpeista rakennettu toimin-takonsepti on selkeä ja huolellisesti val-misteltu, on toimiva halliratkaisu toden-

näköinen. Toisaalta jos hallin palvelutuo-tantoidea ja toimintakonsepti on epämää-räinen, tulee rakenteilla olevasta hallista uimahallien toiminnallisen tradition ja ra-kentamistradition mukainen halli. Tämä tarkoittaa sitä, että halli on perinteinen uimahalli – sinänsä hyvä ja teknisiltä ratkaisuiltaan moderni ”avaimet käteen” -halli, jonka palvelutarjonnan puitteet on kuitenkin ulkoa ohjattu.

Oli hallin rakentamislähtökohta mikä hy-vänsä, kuntien on hyvä pitää seuraava lai-naus mielessään: Ei ohjattuun toimintaan osallistuvat uimahalliasiakkaat muodos-tavat noin 2/3 uimahallien kävijämää-ristä. Ohjatulle toiminnalle jää loput kä-vijöistä, vaikkakin hallityypistä ja hallin toimintapolitiikasta riippuen ohjattuun toimintaa osallistuvien määrä voi vaih-della halleittain.

Uimahallikokonaisuuden rakenneUimahallin palvelukokonaisuus koostuu neljästä eri tekijästä, joilla ratkaistaan miten uimahalli toimii terveyttä edistävän liikunnan tarjoajana ja terveysliikunnan toimintaympäristönä. Näitä tekijöitä ovat 1) uimahallin rakenne, 2) hallin toiminnot ja palvelut, 3) hallin palvelutuotannon järjestelyt sekä 4) halliasiakkaat.

Kuviossa 11. uimahallitoiminta on hah-motettu tuotteeksi edellä mainittujen te-kijöiden pohjalta. Uimahallin aineettomat palvelut (elämykset) syntyvät palvelujen, palvelutuottajien ja halliasiakkaiden muodostamasta kokonaisuudesta, kun taas hallin fyysiset puitteet (altaat, muut laitteet ja halliympäristö) luovat viiteke-hyksen aineettomille palveluille.

52AC

Kuvio 11. Uimahallitoiminta voidaan tuotteistaa palvelukokonaisuudeksi, jonka tärkeimpiä tekijöitä ovat aineettomat palvelut sekä uimahallin fyysiset puitteet.

Uimahallin rakenteelliset ratkaisut

Tuotekehittelyn ja palvelutuotannon näkökulmasta palvelutuottajan kokemusten tu-lisi vaikuttaa erityisen paljon uimahallin rakenteellisiin ratkaisuihin. Suunnittelussa on huomioitava ”toiminnallisen ja teknisen arkkitehtuurin yhteensovittaminen”. Tällä tarkoitetaan sitä, miten altaat (mm. syvyydet, altaiden koko) ja koko allasalue tulisi suunnitella toimimaan siten, että mahdollisimman monien eri toimintamuotojen orga-nisointi altaassa ja allaskokonaisuudessa on mahdollista.

Kunnassa onkin tarkasti huomioitava ja dokumentoitava eri palvelutuottajien/ -tar-vitsijoiden näkemykset allastiloista. On laadittava kysymykset, joihin vastaamalla kunnan eri hallinnonalat joutuvat ottamaan kantaa rakennettavaan uimahalliin.

Hyvä esimerkki huomioinnista on Kirkkonummen uimahallirakentamisen yhteydessä tehty terveystoimen odotusten dokumentointi. Toiveet uimahallin ominaisuuksista kirjattiin suunnitteluohjeisiin:

lämminvesiallas tulee suunnitella niin, että se soveltuu myös kuntoutuksen tarpeisiin•

lämminvesiallastila on tarvittaessa voitava eristää muusta hallitilasta•

pukuhuonejärjestelyjen on oltava sellaiset, että erityisryhmille ja kuntoutuksen asiakkaille • on tarvittaessa omat saniteetti- ja pukeutumistilat saunoineen

Altaat ja muut laitteet

Fyysiset puitteet

Uimahallitoiminta tuotteistettuna

Aineettomat palvelut ‒ elämykset

Toiminnot/palvelut Palvelutuotanto Asiakkaat

Uimahallitoiminta

Uima-allas

Opetusallas

Lämminvesi-/kuntoutusallas

Hyppytorni/-lauta

Kiipeilyseinä, ym. laitteet

Vapaa uinti

kunto, perhe, kilpailu•

Uimakoulu

lapset, aikuiset•

Vesijumppa

Leikkitoiminnot

kiipeily, liukurit•

Vauvauinti

Hyppykoulu

Sukelluskoulu

Erityisliikunta

Kuntoutus

Hemmottelutuotteet

Hallihenkilökunta

Kunnan hallinnonalat

liikuntatoimi• koulutoimi• terveystoimi• sosiaalitoimi• kansalaisopisto

Järjestöt

liikuntaseurat• kansanterveysyhdistykset•

Yksityisyrittäjät

Muut

Yksilöt

aikuiset, nuoret, lapset•

Perheet

Yritysasiakkaat

Seurajäsenet

Erityisryhmät

Kuntoutettavat

”Hallinnonala-asiakkaat”

koululaiset• päiväkotilapset• muut•

Muut

53AC

Uimahallin palvelujen tuotanto

Uimahallissa palvelutuotantoon tarvi-taan 1) laitoksen ylläpitohenkilöstöä, 2) vapaata ei ohjattua toimintaa valvovaa ja ylläpitävää henkilöstöä sekä 3) ohja-tuista palveluista vastaava henkilöstöä. Tämä palvelutuottajien kokonaisuus yh-dessä asiakkaiden kanssa luo ilmapiirin uimahallille. Palvelutuotannosta hallissa vastaavat vakituisen henkilöstön lisäksi ulkopuoliset palvelutuottajat (yrittäjät ja järjestöt), jotka vaikuttavat myös osal-taan hallin ilmapiiriin.

Yhteistyön sujuvuus eri osapuolten vä-lillä on tärkeää palvelujen sujuvuuden kannalta. Erityisen keskeiseksi nouseen kunnan eri hallinnonalojen roolien ja yh-teistyön määrittely. Uimahallipalvelujen suunnittelussa on annettava tilaa liikun-tatoimelle, terveystoimelle, sivistystoi-melle, sosiaalitoimelle sekä ympäristö- ja yhdyskuntatekniikalle.

Uimahallin suunnitteluprosessi synnyttää parhaimmillaan uutta yhteistyötä kunnan eri hallinnonalojen välille. Yhteistyön syntyminen on eri hallinnonaloilla toimi-vien virkamiesten vastuulla. Poliittisen johdon olennainen tehtävä on edellyttää yhteistyöhakuista toimintatapaa ja valvoa sen käynnistymistä. Mielenkiintoinen haaste on toimintasektorisidonnaiseen ajatteluun sekä sektorikohtaiseen edun-valvontaan tottuneiden poliittisten vai-kuttajien taivuttelu tukemaan poikkihal-linnollista yhteistyötä.

Päätöksenteko- ja suunnitteluprosessit luovat uimahallista yhteistyöfoorumin ja parhaimmillaan kunnan hallinnonalojen välisen poikkihallinnollisen yhteistyö-mahdollisuuden. Jos eri hallinnonalat sekä järjestöt saadaan sitoutuneesti esit-tämään tarpeensa uuden uimahallin suh-teen, on luotu hyvät edellytykset tulevalle käytännön yhteistyölle.

54AC

Kuntosalin rakentamisen perusteetKuntosaliala kehittyy ja kasvaa Suo-messa voimakkaasti. Uusia kuntosaleja perustetaan kasvavalla tahdilla, ja sekä kansainväliset että kansalliset ketjut ovat aloittaneet toimintansa useilla eri paikka-kunnilla. Kuntien rakentamat kuntosalit ovat entistä laadukkaampia ja yksityisen sektorin palveluntarjonta laajenee kovaa vauhtia. Ikäihmisten kuntosaleille on suuri kysyntä alan laitoksissa ja palvelu-yhteisöissä. Kilpailu kiristyy, minkä seu-rauksensa kuntosalien on panostettava erityisesti toimintansa laatuun ja palvelu-tarjontaan.

Katso Kuntosaliraportti Kuntoliikuntaliiton kotisivuilta osoitteesta www.kunto.fi

Kuntosalien käyttäjäryhmät ovat hyvin erilaisia: nuoret hakevat salilta ryhmä-liikuntamahdollisuuksia ja heille oman kehon muokkaus on tärkeää; työikäisille kuntosalilla käynti on tapa edistää työs-säjaksamista ja hyvinvointia, kun taas iäkkäämmät hakevat kuntosalilta sosi-aalista kanssakäymistä ja toimintakyvyn ylläpitoa. Ryhmien motivaatiopohjan erilaisuus vaikeuttaa myös kokonasval-taisesti kaikkia palvelevan kuntosaliko-konaisuuden rakentamista – tästä syystä varsinkin kuntosalialan yrittäjät ovat al-kaneet rakentaa entistä kohdennetumpia kuntosaleja ja -keskuksia.

IHRSAn vuonna 2008 tekemän The Eu-ropean Market Report -tutkimuksen mu-kaan Suomessa on noin 500 000 kunto-saliharrastajaa. Toisin sanoen lähes 10 % suomalaisista harrastaa kuntosalilii-kuntaa.

Kuntosaliharrastuksen suurta suosiota selittää se, että se on harvoja aikuisille suunnattuja liikuntamuotoja, jota voi har-joittaa suuret volyymit yhdellä kertaa. Lisäksi kuntosaliharjoittelu on yhteisöl-linen liikuntamuoto, joka tarjoaa toimin-takykyä ja terveyttä edistävää harjoittelua – juuri sitä, mitä aikuisväestö liikunnal-taan odotta.

Kuntosalien eri salityypit ja kunto-saliluokitusKuntosaliluokituksen lähtökohtana on yk-silöllisyys ja käyttäjälähtöisyys. Ihmiset ovat erilaisia, samoin kuntosalikäyttäjät. Tarvitaan erilaisia ratkaisuja suhteessa eri kuntosaliympäristöihin, välineisiin, lait-teisiin ja kuntosaliohjelmiin.

Kuntosalit voidaan karkeasti jakaa nel-jään eri ryhmään. Nämä neljä eri ryhmää ovat 1) urheilijoiden kuntosali, 2) fitness-kuntosali 3) terveysliikuntasali ja 4) kun-touttava kuntosali eli kuntoutussali. Jo-kaisella kuntosaliryhmällä on omat omi-naispiirteensä, joiden avulla ne palvelevat asiakaskuntaansa. Vaikka salit ovat vielä nykyään pitkälti ns. ”monikäyttösaleja”, niiden on hyvä tehdä ainakin periaatteel-linen saliluokittelu tavoiteltujen käyttäjä-ryhmien mukaisesti.

55AC

Kuvio 12. Kuntosalien salityypit

Urheilijoiden kuntosaliUrheilijoiden kuntosalin käyttäjiä ovat tyypillisimmin eri lajien urheilijat, kilpakun-toilijat, kehonrakentajat sekä painonnostajat. Painoharjoittelua käytetään lajispesifisti hyväksi hyvin monissa urheilulajeissa. Urheilijoiden kuntosalit ovat pääasiassa kun-nallisia saleja, urheiluseurojen tiloja sekä jossain määrin kaupallisia saleja, jotka ovat keskittyneet tähän kohderyhmään. Urheilijoiden kuntosalit ovat perinteisiä kuntosa-leja, ilman ylimääräisiä hienouksia. Tila on usein askeettinen, jopa karu. Esteettisyy-teen ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota.

Urheilijoiden kuntosalin välineistö on myös pitkälti kuntosalin perusvälineistöä. Näitä ovat esimerkiksi levytangot painolevyineen, taljat ja käsipainot. Urheilijoiden salilla asiakkaat tähtäävät yleensä tiettyjen lajispesifien ominaisuuksien vahvistamiseen. Se saattaa olla maksimivoiman lisäykseen tähtäävää tai puhtaasti toiminnallisten val-miuksien parantamiseen pyrkivää harjoittelua – treeniä tehdään aina suhteessa omaan lajiin.

Tällaisella saleilla on harvoin erillisiä kuntosaliohjaajia. Urheilijat ja voimailijat har-joittelevat itsenäisesti tai oman lajivalmentajansa johdolla.

56AC

57AC

Fitness-kuntosali

Fitness-salit ovat usein kaupallisia saleja, joiden joukosta löytyy myös puhtaasti naisille suunnattuja keskuksia. Fitness-salin käyttäjä on yleensä urheilullinen henkilö ja useammin nainen kuin mies. Käyttäjänä nainen on miestä vaativampi asiakas, sillä naiset haluavat saleilta ta-sokasta kuntosaliympäristöä ja ohjausta sekä laadukkaasti ohjattuja ryhmiä. Lii-kuntaa aikaisemmin harrastamaton hen-kilö, varsinkin keski-ikää lähestyvä tai vanhempi, saattaa kokea sosiaalisen ym-päristön arvioivaksi ja ahdistavaksi näh-dessään hyvin treenattuja ja pääsääntöi-sesti nuorempia ihmisiä ympärillään.

Fitness-kuntosalilla viihtyvyyteen ja es-tetiikkaan on kiinnitetty huomiota, sillä käyttäjäkunta koostuu pääsääntöisesti naisista – laadukkuutta ja isoja satsa-uksia harjoitteluympäristöön osataan tä-mäntyyppisiltä saleilta jo odottaa ja vaa-tiakin.

Salin kuntosalilaitteisto- ja välineistö on monipuolista, painottuen kuitenkin pai-nopakkalaitteisiin ja hydraulisiin lait-teisiin. Erityisen paljon tällä salityypillä käytetään aerobisia laitteita, kuten kunto-pyöriä, steppereitä, soutulaitteita ja juok-sumattoja. Myös vapaita painoja käy-tetään, tosin käyttö ei ole yhtä runsasta, kuin esimerkiksi urheilijoiden saleilla. Välineistö saattaa vaihdella ja uudistua muotivirtausten mukana muutamien vuo-sien välein.

Tämän salityypin käyttäjät tulevat salille tähtäimenään oman kehon muuttaminen nk. ihannevartalon suuntaan. Usein toivo-taan kiinteytymistä ja rasvanpolttamista. Ohjelmaa ja ohjausta on monipuolisesti

tarjolla ja se on melko pitkälle tuotteis-tettua. Ohjaajina saleilla ovat yleensä liikunta-alan ammattilaiset, kuten liikun-nanohjaajat, personaltrainerit ja fysiote-rapeutit.

Terveyttä edistävän liikunnan kun-tosaliTällä hetkelläkin kuntosalit ovat Suo-messa suunniteltu nuorien ja liikkuvien ihmisten näkökulmasta. Suomesta ei löydy kovinkaan montaa salia, jotka olisi suunnattu liikkumaan tottumattomille aikuisille, tosin puhtaita seniorisaleja löytyy jonkin verran. Terveyttä edistävän liikunnan kuntosali on konseptiltaan sel-lainen, että se sopii juurikin liikkumaan tottumattomille aikuisille. Kuntosalihar-joittelun hyödyistä ja sopivuudesta tälle ryhmälle on olemassa paljon näyttöä.

Iän karttuessa kuntosalin sijainti lähellä kotia korostuu. Turvalliset materiaaliva-linnat salilla ovat myös erityisen tärkeitä aikuikäisiä ihmisiä ajateltaessa. Kulku-reittien pitää olla helppokulkuisia sekä itse kuntosalille että kuntosalin sisällä. Kiinteät tuet ovat tärkeitä ainakin kos-teissa tiloissa ja saunassa.

Varsinkin harjoittelun alussa liikkumaan tottumattomille ihmisille sopivimmat harjoitusmuodot löytyvät erilaisista kun-tosalilaitteista. Kuntosalilaitteet ohjaajat harjoittelijan liikeradat oikeaoppisiksi. Vapaiden painojen kanssa harjoiteltaessa virheellisen liikeradan riski kasvaa, jol-loin myös riski vammautua luonnollisesti lisääntyy.

Kuntosalilaitteissa ollaan pääsääntöisesti istuma-asennossa, jolloin alaraajojen niveliä ei rasiteta liikaa. Tämä on olen-nainen huomio, jos ajatellaan esimerkiksi

58AC

ylipainoisia henkilöitä. Laitteissa voi olla myös liikerajoittimia, joiden avulla har-joitus voidaan kohdentaa tietylle lihak-selle tai johdattaa liike kivuttomalla lii-keradalla. Laitteissa on myös huomioitu niihin meneminen ja niistä poistuminen. Tämä on tärkeää, sillä ikääntyvillä kyy-kistymiset lattiatasolle (vastuksen säätö) tai alaraajojen nostaminen korkeahkon esteen yli (laitteeseen meno ja siitä pois-tuminen) voivat olla mahdottomia teh-täviä tai saattavat tuntua ainakin hyvin epämiellyttäviltä.

Laitteeseen säädettävän minimivastuksen tulee olla riittävän alhainen ajatellen hei-kompitasoisia harjoittelun aloittajia. Vastuksen täytyy myös säätyä tarpeeksi pienin kilomäärävälein, jotta harjoittelu on mielekästä. Aloittelijan harjoittelun kannalta on myös tärkeää, että liikkeitä voi harjoittaa vain toisella ylä- tai ala-raajalla. Terveyssalissa on perinteisesti hyviä kuntoutusvälineitä, kuten ranne- ja nilkkatarrapainot, vastuskumit, eriko-koiset terapiapallot ja suhteellisen kevyet vapaat painot – raskaita vapaita painoja ei tarvita.

Ohjaajina terveyssalilla toimivat terve-ydenhuollon ammattilaiset – lähinnä fy-sioterapeutit. Kokeneet liikunnanohjaajat sopivat myös terveyssalin ohjaajiksi. Ta-voitteena on, että salilla työskentelevä ohjaaja osaisi toimia liikkumaan tottu-mattomien ihmisten lähtökohdista käsin. Ohjaajan tulisi pystyä ymmärtämään ja kunnioittamaan tämän ryhmän arvoja ja lähtökohtia harjoittelussa. Harjoittelijat eivät ole välttämättä hirveän liikunta-myönteisiä, ja lisäksi he ovat arkoja ja epävarmoja aloittaessaan harjoittelun. He tarvitsevat kaikista luokitelluista käyttä-järyhmistä eniten ohjaajan tukea ja kan-nustusta sekä myönteistä palautetta har-joittelussaan. Osaavan ohjaajan käsissä he oppivat ymmärtämään liikkumisen

tärkeyden terveydelleen. Heidän harjoit-telunsa on nousujohteista, mutta etenee kuitenkin tarpeeksi hitaasti suhteessa aloitustasoon. Harjoittelun alussa heidän lähtötilanteensa on hyvä kartoittaa asian-mukaisin testein.

Kuntouttava kuntosali eli kuntou-tussaliSairauden tai vamman vuoksi kuntou-tusta tarvitsevat asiakkaat ovat kuntou-tussalin asiakkaita. Kuntoutussaleiksi luokittelemme fysikaalisten hoitolai-tosten salit, kuntoutuskeskusten salit sekä terveyskeskusten ja sairaaloiden salit. Näille tiloille ominaista on, että tila on yleensä pienehkö ja yhteydessä laajem-paan kokonaisuuteen, kuten sairaalaan. Erityisryhmät ja liikuntaesteiset ovat näissä tiloissa hyvin huomioitu. Esimer-kiksi pyörätuolin käyttö on yleensä hyvin helppoa.

LHT- eli lääkinnällisen harjoitustera-pian välineet ovat hyvin yleisiä näillä saleilla. Välineitä on yleensä niukasti, mutta ne ovat tavallisesti monikäyttöisiä pulley-tyyppisiä laitteita. Tärkeää kun-toutussalilla on, että laitteita pystyy käyt-tämään raaja kerrallaan tai esimerkiksi pyörätuolista käsin. Säätömahdollisuudet laitteissa täytyy olla erittäin hyvät.

Ohjaajina kuntoutussaleilla toimivat fy-sioterapeutti tai kuntohoitaja. Asiakkaan tullessa ensimmäistä kertaa kuntoutussa-lille, hänelle tehdään fysioterapeuttinen tutkimus, jossa kartoitetaan asiakkaan lii-kunnalliset ongelmakohdat. Tutkimuksen perusteella laaditaan yksilöllinen kuntou-tusohjelma. Tarkoituksena on kuntouttaa asiakas mahdollisimman hyvään kuntoon hänen omien resurssiensa mukaan. Seu-rantaa tapahtuu jokaisella käyntikerralla ammattilaisen ohjauksessa. Ohjelmaa muutetaan tarvittaessa.

59AC

60AC

Lähteet

Aura, O. 2006. Worksite fitness policy in the intellectual capital framework. Väitöskirja. Hanken.

Active Communities Worksbook. 2009. www.activecummunities.bc.ca. Burnaby.

Berger, K. S. 2005. The Developing person through the lifi span. New Yourk. Worth Publishers.

Dixon, Bae. 2009. TAFISA Triple AC Workshop. TAFISA Workshop 18.-19. May 2009. Teheran. Iran.

Dunderfelt, T. 2004. Elämänkaaripsykologia: Lapsen kasvusta yksi-lön henkiseen kehitykseen. Porsvoo: WSOY.

Edwards, P. ja Tsouros, A. 2008. A healthy city is an active city: a physical activi-ty planning guide. WHO Regional Office for Europe. Copenhagen.

EU Physical Activity Guidelines. 2008. Recommended Policy Actions in Su-port of Health-Enhancing Physical Activity. Brussels.

Helander, N. ja Revonsuo, S. 2006. Active Living in Turku. Promo-ting Health by Means of Physical Activity. Eura.

Huhtanen, K. 2009. Kunta- ja palvelurakenne uudistuu, mitä tapahtuu kult-turipalveluille? Kuntaliiton verkkojulkaisu. Helsinki.

Kokko, S. ja Savola, J. 2009. Active City – Active Citizens. 3rd Internatio-nal TAFISA Workshop 6.-7. March, 2009. Helsinki. Finland.

Kokko,S., Koski, P., Savola, J., Alen, M. ja Oja, P. 2008. The Guideline for Sports Club for Health (SCforH) programs. University Press. Helsinki.

Kuntaliitto. 2007. Kunta- ja palvelurakenneuudistus. Kunnat toteuttavat uudistuksen. Helsinki.

Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:14

Liverpool: Active City 2005–2009. Strategy. 2005. (www.lhps.org.uk). Liver-pool Health Promotion Service Design Studio. Liverpool.

Marshall, S. ja Biddle, S. 2001. The transtheoretical model of behaviour change: A meta-analysis of applications to physical activity and execise. Ann Behav Med 2001; 23: 229-246.

Mcalister, A., Puska, P., Salonen, J. T., Tuomilehto, J. ja KoskeLA, k., 1982. Theory and action for health promotion: Illustrations from the North Karelia Project. Am J Publ Health; 72: 43-50.

Santalainen, T. 2009. Strateginen ajattelu & toiminta. Hämeenlinna. Kariston Kirjapaino Oy.

Suomen Kuntoliikuntaliitto ry,. 2006. Kansallinen Liikuntatutkimus 2005– 2006. Aikuisliikunta. Kuntoliikuntaliiton julkaisusarja.

Savola 2007. Liikunnalliseen elämäntapaan aktivointi. Kirjassa ”Työpaikkaliikun-nan hyvät käytännöt”. Aura, O ja Sahi, T. Edita Prima Oy. Helsinki.

Savola, J. 2009. TAFISA Active City, Active Community, Active Citizens meet WHO Healthy Cities. TAFISA – Baltic Region Healthy Cities Association Workshop 13.-14. December, 2009. Helsinki.

61AC

Savola, J. 2009. Triple AC Program Framework, Principle for Program De-sign and Program Concept with Elements. Helsinki.

Valtioneuvoston periaatepäätös. 2008. Terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki

OLOSUHDELÄHTEET:

Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkoina. 2005. Tiehallinnonselvityksiä 16/2005.

Liikuntalaitoksesta kunnan hyvinvointikeskukseksi – Opas uimahallia rakennuttaval-le tai peruskorjaavalle kuntapäättäjälle ja hallin toiminnallisesta ja taloudelli-sesta tuloksesta vastaavalle henkilölle. Kuntoliikuntaliiton julkaisuja.

Kuntosalin rakentamisen opaskirja: Terveyttä edistävän liikunnan asettamat vaatimukset kun-tosalirakentamiselle ja –palvelutuotannolle. Kuntoliikuntaliiton julkaisuja.