”ÄLÄ VIITSI LÄSSYTTÄÄ SONTAA” Yksikön toisen persoonan ... · Sekä verbityypit että kielteisen imperatiivin paikka vuorossa ja keskustelussa sekä siihen liitetyt partikkelit

”ÄLÄ VIITSI LÄSSYTTÄÄ SONTAA” Yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttö Suomi24-keskustelupalstan viesteissä

Itä-Suomen yliopisto

Filosofinen tiedekunta Suomen kieli

Pro gradu -tutkielma Pia Värre

Toukokuu 2019

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta

Osasto – School Humanistinen osasto

Tekijä – Author Pia Värre Työn nimi – Title ”Älä viitsi lässyttää sontaa”. Yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttö Suomi24-keskustelupalstan viesteissä Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Suomen kieli

Pro gradu -tutkielma x 17.5.2019

88 s. Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan suomen yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttöä Suomi24-keskusteluissa. Aineisto on koottu valmiin Suomi24-aineiston osakorpuksesta, joka sisältää osan keskusteluista vuosilta 2001–2014. Koko aineisto on vapaasti käytettävissä Kielipankissa Korp-työkalun kautta. Tutkielmassa tarkastellaan 300 yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin esiintymää, jotka on poimittu satunnaisotoksena osakorpuksesta. Tutkimuksen yhtenä tärkeänä viitekehyksenä on digitaalinen keskustelunanalyysi, joka soveltaa perinteisen kes-kustelunanalyysin menetelmiä digitaaliseen aineistoon. Keskusteluketjuja lähestytään siis ennen kaikkea vuorovaiku-tuksena. Analyysi on sekä määrällistä että laadullista. Esiintymiä luokitellaan tutkielmassa sen mukaan, millaisia verbejä niissä esiintyy, miten kielteinen imperatiivi sijoittuu vuoron sisällä, mitä sävypartikkeleja siihen liitetään ja millaista toimintaa kielteinen imperatiivi ilmaisee. Verbien osalta analyysi perustuu Anneli Pajusen (2001) verbityyppiluokitteluun. Luokitusten pohjalta esitetään kvan-tifiointeja, minkä jälkeen luokkia tarkastellaan laadullisesti. Tutkimus painottuu eniten kielteisen imperatiivin ilmai-semaan toimintaan eli siihen, mihin kielteistä imperatiivia käytetään keskusteluissa. Sekä verbityypit että kielteisen imperatiivin paikka vuorossa ja keskustelussa sekä siihen liitetyt partikkelit ovat vahvasti kytköksissä juuri imperatii-vilauseen ilmaisemaan toimintaan. Tutkimus osoittaa, että kielteistä imperatiivia käytetään Suomi24-keskusteluissa kaikkein eniten metapragmaat-tisissa kommenteissa, jotka eivät varsinaisesti edistä keskustelunaiheen käsittelyä, vaan viittaavat itse vuorovaikutus-tilanteeseen. Metapragmaattiset kommentit osoittavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kielteistä asennetta pu-huteltavaa tai lausumassa kritisoitua kolmatta osapuolta kohtaan (Älä tule tänne hihhuli pätemään yhtään mitään). Tämä tulos myötäilee aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja anonymiteettiin perustuvilla keskustelupalstoilla käytävistä keskusteluista. Kielteisen imperatiivin sisältävät metapragmaattiset kommentit ovat lisäksi useimmiten keskustelussa taaksepäin suuntautuvia. Ne eivät siis niinkään rajoita puhuteltavan toimintaa vaan kommentoivat jo-tain edellä sanottua. Hyvin usein kielteisellä imperatiivilla myös neuvotaan puhuteltavaa (älä siis vältä valtateitä). Tällöin kirjoittaja monesti ilmaisee eksplisiittisesti, että kyseessä on nimenomaan neuvo eikä ehdoton kielto. Neuvoihin monesti liite-tään myös perusteluja ja muita pehmennyksiä toisin kuin metapragmaattisiin kommentteihin. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että kielteinen imperatiivi ilmaisee Suomi24-keskusteluissa hyvin harvoin ehdotonta kieltoa, vaikka tätä monesti pidetään kielteisen imperatiivin perusmerkityksenä. Kielteisissä imperatiivilauseissa käytetyt verbit ovat suurelta osin mentaaliasiaintiloja kuvaavia psykologisia tai puheaktiverbejä (älä viitsi, älä huoli, älä luule, älä puhu, älä höpötä). Sen sijaan konkreettiset tekoverbit ovat hyvin harvinaisia. Tämä tulos on todennäköisesti vahvasti kytköksissä keskustelukonteksiin. Sävypartikkeleja (-pA, -pAs, -s, -hAn, nyt, no, vaan, sitten), on aineistossa suhteellisen vähän, mutta vaikuttaisi siltä, että niitä käytetään kieltei-sissä imperatiivilauseissa totutusta poikkeavaan tapaan. Sen sijaan, että ne lieventäisivät imperatiivin käskevyyttä, niillä useimmiten korostetaan kirjoittajan auktoriteettia.

Avainsanat – Keywords suomen kieli, kielteinen imperatiivi, CMC-tutkimus, digitaalinen keskustelunanalyysi, Suomi24

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Philosophical Faculty

Osasto – School School of Humanities

Tekijä – Author Pia Värre Työn nimi – Title The use of Finnish second person singular form of the negative imperative in Suomi24 -discussion board Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Finnish language

Pro gradu -tutkielma x 17th of May, 2019

88 Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract This thesis examines the use of Finnish negative imperative in Suomi24 -discussion board. The study material is from a ready-made subcorpus of the larger Suomi24-corpus. The subcorpus contains some of the discussion forums from 2001 to 2014. It is available in Kielipankki through the concordance search tool Korp. In this thesis I examine 300 occurences of negative imperative in second person singular form. The occurences are chosen at random. Digital conversation analysis is an important theoretical framework for this study. It utilizes traditional conver-sation analytical methods to examine digital material. According to digital CA, online discussions are as communica-tive as spoken face-to-face conversations, and as such the discussions analyzed are viewed as interactions. The ana-lysis in this study is both quantitative and qualitative. The occurences are categorized by the verbs that they contain, by the position of the negative imperative within the turn, by the modal particles that come attached to the negative imperative and by what kinds of action the nega-tive imperative expresses. Quantifications are performed based on these categorizations, after which the categories are described qualitatively. The verb analysis bases on the verb type categorization formed by Anneli Pajunen (2001). The study focuses most on the action that the negative imperative implies, more closely, what the negative imperative is actually used for in the conversation. The verb types, the position of the negative imperative and the particles at-tached to it are in connection with the action that the imperative clause conveys. The study shows that in the conversations, which take place in Suomi24, the negative imperative is used most in metapragmatic comments. These comments do not necessarily further the conversation, but instead, they comment on the interaction itself. Metapragmatic comments, omitting a few exceptions, imply a negative attitude towards the addressee, or towards a third party that is criticized in the comment (e.g. Älä tule tänne hihhuli pätemään yhtään mi-tään ’Don’t you holy roller come here to wise off’). This result is in line with observations made in earlier studies on forums that are based on anonymity. The metapragmatic comments that include a negative imperative are often direc-ted to the past. Thus they often do not restrict the addressee but comment on something that has been said earlier in the conversation. The negative imperative is also often used to direct the addressee (e.g. älä siis vältä valtateitä ’so don’t avoid highways’). In these cases the addresser often explicitly communicates that their intention is to give advice and not an absolute imposition. Unlike the metapragmatic comments, advice often comes with reasoning and other attempts to soften the message. The study also shows that in Suomi24 -discussion board, the negative imperative is very rarely used to convey an absolute prohibition, even though many would argue that prohibiting something is inherently built into the negative imperative. The verbs used in the negative imperative clauses usually describe the mental state of affairs, either a psycholo-gical action or a speech act (e.g. älä huoli ’don’t mind’, älä luule ’don’t think’, älä puhu ’don’t talk’). Verbs that describe concrete actions are very rare. This result is most likely linked to the context of the interaction. Modal parti-cles (-pA, -pAs, -s, -hAn, nyt, no, vaan, sitten) are relatively few but the ones that are present in the negative impera-tive clauses, are used in a somewhat exceptional manner. Instead of mitigating the commanding tone of the impera-tive, the nuanced particles are used to bolster the authority of the addresser.

Avainsanat – Keywords Finnish language, negative imperative, computer-mediated communication, digital conversation analysis, Suomi24

SISÄLLYS

1 JOHDANTO 1 1.1 Tutkimuksen aihe ja tutkimuskysymykset 1 1.2 Aineisto ja menetelmät 4

1.2.1 Yleistä tietoa Suomi24-keskustelufoorumista 4 1.2.2 Suomi24-aineisto 6 1.2.3 Suomi24-aineiston käyttö tässä tutkimuksessa 7

2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA 10 2.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimus 10 2.1.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen ominaispiirteitä 11 2.1.2 Digitaalinen keskustelunanalyysi 13 2.1.3 Aiempia tutkimuksia verkkokeskustelusta 18 2.2 Imperatiivin tutkimus 23 3 KIELTEISTEN IMPERATIIVILAUSEIDEN VERBIT 31 3.1 Primääri-B-verbit 33 3.1.1 Psykologinen tila tai prosessi 33 3.1.2 Puheakti 36 3.1.3 Perkeptio 39 3.2 Primääri-A-verbit 40 3.2.1 Liike 40 3.2.2 Tila 42 3.2.3 Teko 43 3.2.4 Fysiologinen tila tai prosessi 44 3.3 Muut 45 4 KIELTEISEN IMPERATIIVILAUSEEN MUOTOILUSTA JA PAIKASTA 49 4.1 Kielteisen imperatiivilauseen paikka vuorossa 49 4.2 Kielteisen imperatiivilauseen sävypartikkelit 55 4.2.1 Itsenäiset partikkelit 56 4.2.2 Liitepartikkelit 61 5 KIELTEISEN IMPERATIIVIN ILMAISEMA TOIMINTA 66 5.1 Metapragmaattinen kommentti 66 5.2 Neuvo 70 5.3 Rauhoittelu tai rohkaisu 74 5.4 Kannanotto 75 5.5 Kielto 77 5.6 Vetoomus 78 5.7 Ironia 79 6 LOPUKSI 82 LÄHTEET 85

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen aihe ja tutkimuskysymykset

Tutkin tässä työssä yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttöä Suomi24-keskus-

telupalstan viesteissä. Imperatiivi on yksi suomen neljästä morfologisesta moduksesta. Sil-

loin, kun puhutaan morfologisesta moduksesta, viitataan kieliopilliseen verbikategoriaan, jossa

moduksia erottaa toisistaan tietty modusmorfeemi tai sen puuttuminen (Matihaldi 1979: 23).

Suomen kielen morfologisia moduksia ovat tunnusmerkitön indikatiivi ja tunnusmerkkiset po-

tentiaali, konditionaali ja imperatiivi. Termillä modus voidaan kuitenkin viitata muuhunkin

kuin edellä kuvattuun kieliopilliseen kategoriaan. Hilkka-Liisa Matihaldi (1979) käyttää nyky-

suomen moduksia käsittelevässä kvalitatiivisessa analyysissaan morfologisen moduksen lisäksi

termiä syntaktinen modus, jolla hän viittaa tietyt muodolliset piirteet omaavaan lausetyyppiin.

Näitä lausetyyppejä ovat väite-, käsky-, kysymys-, toivomus- ja huudahduslause. (Mt. 26.) Sa-

masta asiasta voidaan käyttää myös termiä modaalinen lausetyyppi ja nimityksiä deklara-

tiivi-, interrogatiivi- ja imperatiivilause. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että näitä lausetyyp-

pejä käytetään väittämiseen, kysymiseen ja käskemiseen. Totuus kuitenkin on, että näillä kai-

killa kolmella lausetyypillä voidaan esimerkiksi käskeä. (Aikhenvald 2010: 1.) Muun muassa

Lauranto (2014) osoittaa väitöskirjatutkimuksessaan, että vaikka suomen imperatiivimodusta

kutsutaan usein käskymuodoksi, sen käyttömerkitys on itse asiassa vain hyvin harvoin puhtaasti

käskeminen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen yksikön toisen persoonan kielteistä imperatiivia,

joka koostuu yleisimmin imperatiivimuotoisesta kieltoverbistä ja varsinaisen toiminnan ilmai-

sevasta pääverbistä. Poikkeustapauksessa kieltoverbi älä voi esiintyä myös yksinään tai pää-

verbi voi korvautua esimerkiksi partikkelilla (älä nyt).

Imperatiivin persoonamuodot voidaan jakaa kahtia: kanonisiin ja ei-kanonisiin imperatii-

veihin. Kanonista imperatiivia edustavat yksikön ja monikon toinen persoona. Ensimmäisen ja

kolmannen persoonan imperatiivit ovat taas ei-kanonisia. Joidenkin tutkijoiden mielestä ei-ka-

noniset muodot eivät ole edes imperatiiveja. (Ks. Aikhenvald 2010: 3, Lauranto 2014: 32.)

Tässä tutkimuksessa keskityn nimenomaan kanoniseen imperatiiviin ja ainoastaan sen kieltei-

seen yksikkömuotoon. Tarkastelen siis, missä yhteyksissä tämä muoto esiintyy. Yksinkertai-

suuden vuoksi puhun kuitenkin usein pelkästä imperatiivista viitaten nimenomaan yksikön toi-

sen persoonan kielteiseen imperatiiviin. Monikon toisen persoonan kielteisen imperatiivin

käyttö on Suomi24-aineistossa huomattavasti harvinaisempaa.

Kielteisellä imperatiivilla voidaan esimerkiksi kieltää, estää tai torjua (Aikhenvald 2010:

1). Se on kuitenkin kielenkäytössä harvinaisempi kuin myöntömuodot, ja sitä on myös tutkittu

2

vähemmän. Lauranto (2014: 10, 163) arvelee, että kielteisen imperatiivin harvinaisuus arkikes-

kusteluissa johtuu sen rajoittavuudesta. Sillä ilmaistaan monesti hyvin vahva toimintarajoite

puhutellun toiminnalle, ja tästä syystä sen käyttö tuntuu kenties kielenkäyttäjistä liian epäkoh-

teliaalta. (Mp.) Tässä tutkimuksessa tarkastelen kielteisen imperatiivin käyttöä Suomi24-kes-

kustelupalstalla, joka anonymiteettiin perustuvana keskusteluympäristönä mahdollistaa myös

epäkohteliaana pidetyn kielenkäytön eri tavalla kuin esimerkiksi kasvokkain käydyt keskuste-

lut. Internetiä ja erityisesti siellä käytäviä verkkokeskusteluja pidetään monesti jopa aggressii-

visen keskustelukulttuurin ja vihapuheen alkulähteinä (Pöyhtäri & Kantola 2013: 43). Tutki-

muksen tuloksiin vaikuttaa siis väistämättä aineiston laatu. Tuloksia ei voida pitää kaiken kat-

tavana kuvauksena suomen kielteisen imperatiivin yksikön toisen persoonan käytöstä, mutta

tarkoitus on luoda katsaus aiheeseen, jota on toistaiseksi tutkittu vielä suhteellisen vähän.

Tutkimukseni tuo siis lisää tietoa siitä, mihin kielteistä imperatiivia käytetään vuorovai-

kutuksessa ja miten se muotoillaan. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:

1. Millaista toimintaa kielletään yksikön toisen persoonan kielteisellä imperatii-

villa?

2. Millaisia kielteiset imperatiivilauseet ovat rakenteeltaan?

3. Millaiseen yhteyteen imperatiivilause sijoittuu?

4. Mitä kielteisellä imperatiivilla tehdään Suomi24-keskusteluissa?

Lähden tutkimuksessa liikkeelle siitä, millaista toimintaa keskusteluissa kielletään. Tähän ky-

symykseen etsin vastauksia tarkastelemalla, minkä tyyppisiä verbejä kielteisissä imperatiivi-

lauseissa esiintyy. Tässä käytän apunani Anneli Pajusen (2001) verbityyppiluokittelua, jonka

esittelen myöhemmin. Aikhenvaldin (2010: 191) mukaan kielteinen imperatiivi ei ole yleensä

yhtä rajoittunut verbityypin suhteen kuin myönteinen. Verbityyppien valikoitumiseen vaikuttaa

omassa aineistossani myös se, että kyse on kirjoitetusta keskustelusta. Oletan, että käytetyt ver-

bit ovat merkitykseltään konkreettisempia silloin, kun keskustelijat ovat samassa fyysisessä ti-

lassa.

Toisessa analyysiluvussa keskityn toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen, eli tar-

kastelen sitä, miten kielteisen imperatiivin sisältävä vuoro ja itse imperatiivilause on muotoiltu.

Tämän tutkimuksen puitteissa ei ole mahdollista tarkastella kaikkia mahdollisia muotoseikkoja,

joten rajaan tarkastelun kahteen piirteeseen. Vuoron tasolla tarkastelen sitä, mihin kohtaan vuo-

roa kielteinen imperatiivi sijoittuu ja mitä tämä vuoronsisäinen paikka kertoo imperatiivin käy-

töstä. Lausetasolla kiinnitän huomiota partikkelien käyttöön. Aineistoesimerkkien kohdalla

analysoin myös muita esiin tulevia muotopiirteitä kuten esimerkiksi puhutteluilmausten ja hy-

3

miöiden käyttöä, mutta näistä muista piirteistä en esitä kvantifiointeja. Esimerkkejä analy-

soidessani kiinnitän huomiota myös laajemmin siihen, millaiseen keskustelukontekstiin impe-

ratiivilause sijoittuu. Tarkastelen esimerkeissä myös sitä, annetaanko muualla viestissä impe-

ratiivin käytölle perusteluja tai selityksiä. Perustelut lisäävät usein käskyn vakuuttavuutta,

mutta toisaalta ne voivat saada sen myös kuulostamaan pehmeämmältä (Aikhenvald 2010: 312–

313). Joissain tapauksissa perusteleminen ei tosin ole edes tarpeellista, jos imperatiivin käyttö

on odotettavaa jo puhuteltavan aiemman vuoron perusteella. Jos esimerkiksi puhuteltava on

esittänyt vuorossaan ohjeenhakukysymyksen, on täysin perusteltua, että vastausvuorossa käy-

tetään imperatiivia ohjeita annettaessa (VISK § 1657).

Viimeisessä analyysiluvussa tarkastelen kolmatta tutkimuskysymystä eli kielteisen impe-

ratiivin ilmaisemaa toimintaa. Keskustelunanalyysissa, jota hyödynnän tässä tutkimuksessa,

keskustelun lausumat nähdään nimenomaan toimintoina (Hakulinen 1998a: 14). Siksi puhun

tässäkin tutkimuksessa juuri toimintaluokista. Lauranto (2014:45−46, 103) käyttää suunnil-

leen samassa merkityksessä termiä käyttömerkitys. Hän erottaa toisistaan imperatiivin perus-

merkityksen, joka on hänen mukaansa velvoitustahto, ja tilanteisen käyttömerkityksen. Käyttö-

merkitys voi olla esimerkiksi ohje tai suositus. Iso suomen kielioppi taas käyttää termiä puhe-

toiminto. Keskustelunanalyysissä lausuman funktio määritellään yleensä sen perusteella, mil-

laisia reaktioita se saa (Honkanen 2012: 14). Omassa aineistossani tämä on kuitenkin harvoin

mahdollista, koska vuorot jäävät usein täysin vastauksetta. Ne saattavat olla luonteeltaan sel-

laisia, ettei niihin edes odoteta vastausta, tai ne yksinkertaisesti hukkuvat pitkään keskustelu-

ketjuun. Suomi24-keskusteluissa kielteinen imperatiivi sijoittuu useimmiten vastausvuoroon,

eli se reagoi johonkin edeltävään eikä usein edellytäkään responssia. Siksi määrittelenkin im-

peratiivin ilmaiseman toiminnan useimmiten imperatiivilauseen muodon, valitun verbityypin,

vuoron muun sisällön ja edeltävien vuorojen perusteella.

Seuraavassa luvussa (1.2) esittelen tutkimuksessa käytetyn Suomi24-aineiston, minkä jäl-

keen siirryn esittelemään tutkimukseni teoriataustaa. Analyysi jakautuu tutkimuskysymysten

pohjalta kolmeen analyysilukuun. Analyysissa edetään ikään kuin konkreettisesta abstraktim-

paan. Verbityyppien ja kielteisen imperatiivilauseen rakennepiirteiden sekä paikan tarkastelu

on pääasiassa hyvin konkreettista ja siinä mielessä myös suhteellisen yksiselitteistä. Imperatii-

vin ilmaiseman toiminnan tarkastelu taas tähtää näiden konkreettisten piirteiden pohjalta sy-

vemmälle kielteisen imperatiivin abstraktimpiin merkityksiin. Nämä abstraktit toimintaluokat

ovat kuitenkin vahvasti kytköksissä konkreettiseen muotoon ja verbityyppeihin.

4

1.2 Aineisto ja menetelmät

1.2.1 Yleistä tietoa Suomi24-keskustelufoorumista

Suomi24 on Aller Oy:n omistuksessa oleva keskustelufoorumi. Toisin kuin esimerkiksi Face-

book, joka perustuu kaveriverkostoihin, Suomi24 on keskusteluympäristönä asiakeskeinen.

Keskustelut siis rakentuvat jaettujen kiinnostuksenkohteiden ympärille. (Lagus & Pantzar &

Ruckenstein & Ylisiurua 2016: 5.) Kävijä voi joko aloittaa uuden keskusteluketjun tai kom-

mentoida jo olemassa olevaa. Aloittaessaan keskustelun uudesta aiheesta kävijän on valittava

keskustelualue, johon sen liittää. Lisäksi hän voi halutessaan antaa ketjulle otsikon. Keskuste-

lun teema-alueet voivat jakautua hierarkkisesti jopa kuuteen alatasoon. Keskusteluketju on ta-

soista alin, ja siinä viestit esiintyvät peräkkäin. Ne usein kommentoivat toisiaan ja voivat sisäl-

tää lainauksia aiemmista viesteistä. Uusia keskusteluaihealueita voi luoda vain Allerin henki-

lökunta, mutta he ottavat huomioon käyttäjiltä tulleet ehdotukset. (Mts. 6-7.) Keskusteluketjut

Suomi24-palstalla rakentuvat siten, että aloitusviestin jälkeen keskustelijat voivat joko vastata

alkuperäiseen viestiin tai kommentoida jotain toista viestiä ketjussa. Vastaukset alkuperäiseen

viestiin tulevat keskusteluketjun alimmaiseksi, ja kommentit toisiin viesteihin tulevat kyseisen

viestin alle sisennettyinä ja järjestettyinä julkaisemisajankohdan mukaan. Kirjoittaja voi myös

lainata toisen viestin tai sen osan vuoronsa alkuun ja näin osoittaa, mihin viestiin hän on vas-

taamassa. Lisäksi jokaisen viestin kohdalla on ”peukku ylöspäin” ja ”peukku alaspäin” -kuvak-

keet, joita painamalla lukijat voivat myös osoittaa kantansa. Nämä kannanotot ovat kuitenkin

melko monitulkintaisia. Esimerkiksi painamalla ”peukku alaspäin” -kuvaketta lukija voi koke-

mukseni mukaan viestin sisällöstä riippuen ilmaista erimielisyyttä, tyytymättömyyttä asian il-

maisutapaan tai jopa tukea, jos viestissä kirjoittaja esimerkiksi kertoo häneen kohdistuneesta

vääryydestä.

Kirjoittajat voivat olla rekisteröityneitä käyttäjiä, jolloin heidän käyttämäänsä nimimerk-

kiä ei voi käyttää kukaan toinen kirjoittaja. Rekisteröityminen vaatii toimivan sähköpostiosoit-

teen. Keskusteluun voi kuitenkin osallistua myös rekisteröitymättä, jolloin kirjoittaja valitsee

kirjoitushetkellä jonkin nimimerkin. Keskusteleminen ilman rekisteröitymistä mahdollistaa

sen, että yhdellä kirjoittajalla voi olla monta eri nimimerkkiä. Lisäksi tällöin on mahdollista,

että joku toinen keskustelija esiintyy esimerkiksi pilailumielessä samalla nimimerkillä. (Lagus

ym. 2016: 9.) Kuluttajatutkimuskeskuksen teettämästä raportista käy ilmi, että rekisteröityjen

käyttäjien kirjoittamien viestien osuus kaikista foorumille kirjoitetuista viesteistä on vain

murto-osa (mts. 36). Suuri osa Suomi24-sivustolla kävijöistä saapuu palveluun Google-haun

kautta. Palstalla on kuitenkin myös aktiivikirjoittajia, jotka keskustelevat päivittäin omilla suo-

sikkialueillaan. (Mts. 9.)

5

Kirjoittajien anonyymiys mahdollistaa sen, että palstalla voidaan keskustella myös hyvin

intiimeistä asioista. Anonyymiydestä huolimatta kirjoittajat voivat tulla tutuiksi toisilleen,

koska esimerkiksi rekisteröityneet käyttäjät esiintyvät usein samalla nimimerkillä. (Lagus ym.

2016: 10.) Uskoisin, että anonyymiys on myös osasyynä siihen, että keskustelupalstoilla käydyt

keskustelut kärjistyvät monesti riidoiksi. Nimimerkin takaa on helpompi ilmaista oma kantansa

voimakkaammin ja suoremmin kuin esimerkiksi kasvokkain käydyssä keskustelussa. Kasvo-

tonta nimimerkkiä on myös uskoakseni helpompi solvata kuin keskustelukumppania, josta tie-

tää enemmän. Jotta keskustelu pysyisi kuitenkin asiallisena, palstalla toimii myös Allerin pal-

veluksessa olevia moderaattoreita, jotka voivat poistaa viestejä tai kokonaisia keskusteluket-

juja. Poistetusta viestistä jää näkyviin tieto sen olemassaolosta ja ajankohdasta. (Mts. 9.) Ai-

neistossani on myös esimerkki siitä, miten moderaattori saattaa osallistua keskusteluun:

– – Annan tämän aloituksen poikkeuksellisesti olla että saatte tuulettaa tunteitanne puolin ja toisin. Kunhan keskustelu pysyy edes kohtalaisesti asiallisena. Kun keskustelu on käyty pois-tan sekä tämän että Mohiksen aloituksen [pitäisi saada foorumille aivan uusi, kirjoittanut Mo-hikaani_27 19.4.2009 klo 09.01] mikä näyttää menneen pääosin riitelyksi. – – (Kateus ja katkeruus uskovan ominaisuutena)

Tässä esimerkissä moderaattori tekee itsensä näkyväksi, jotta keskustelijat varoisivat sanojaan.

Useimmiten moderaattorit tuntuvat kuitenkin pysyttelevän näkymättöminä ja poistavat vain

kommentteja toisilta keskustelijoilta tulleiden ilmiantojen perusteella.

Keskustelun aihealueella on suora yhteys siihen, miten asiallisena keskustelu pysyy. Esi-

merkiksi pienten paikkakuntien palstat tai alkoholiin liittyvät keskustelut ovat niitä, jotka me-

nevät monesti asiattomuuksiin. (Lagus ym. 2016: 10.) Keskusteluissa esiintyy myös paljon trol-

lausta ja trolliksi syyttelyä. Trolli on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”internetissä käytävää

keskustelua tahallisesti häiritsevä viesti”. Sanalla voidaan viitata myös tällaisen häiritsevän

viestin kirjoittajaan. (Kielitoimiston sanakirja 2018.) Keskustelupalstat ovat tunnettuja siitä,

että keskustelut kehittyvät lopulta riidoiksi, joissa anonyymiys antaa mahdollisuuden ilmaista

kantansa voimakkaammin ja suoremmin kuin kasvokkain käydyissä keskusteluissa. Tätä ole-

tusta ainakin löyhästi tukee myös Tanskasen (2014: 51–52) tutkimus metapragmaattisista kom-

menteista opiskelijoiden keskustelupalstoilla käydyissä keskusteluissa. Metapragmaattiset

kommentit ovat ilmaisuja, joilla kommentoidaan joko omaa tai toisen vuoroa. Ne eivät siis var-

sinaisesti edistä keskustelunaiheen käsittelyä. (Mp.) Tanskanen on tutkinut sekä suomen- että

englanninkielisiä keskusteluja, ja tulosten mukaan suomenkielisten esittämät metapragmaatti-

set kommentit ovat huomattavasti useammin toista kirjoittajaa kritisoivia kuin englanninkielis-

ten esittämät. Englanninkielisissä keskusteluissa taas metapragmaattisten kommenttien funktio

on useimmiten omaan viestiin kohdistuva ja konflikteja ehkäisevä tai tukea osoittava. (Mt. 70.)

Palaan tähän tutkimukseen vielä tarkemmin luvussa 2.1.3.

6

1.2.2. Suomi24-aineisto

Huhti-toukokuussa 2015 avattiin Suomi24-palstan keskusteluista koostettu aineisto ei-kaupal-

liseen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Aineiston avasi Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä Al-

lerin, FIN-CLARINin, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Menetelmäkeskuk-

sen ja CSC:n (Tieteen tietotekniikan keskus) kanssa. Aineisto sisältää keskusteluja vuodesta

2001 eteenpäin. (Lagus ym. 2016: 5.) Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta on jul-

kaissut vuonna 2016 tätä aineistoa koskevan raportin. Raportissa kuvaillaan aineiston syntyta-

paa, määriä, luonnetta ja tallennusmuotoja. Lisäksi raportissa kuvaillaan aineiston kontekstia

eli Suomi24-foorumia. (Mts. 3.) Raportin kirjoittajat käyttävät aineistosta nimitystä Suomi24-

aineisto, ja samaa nimitystä käytän tässä tutkimuksessa.

Suomi24-aineisto on tallennettu Kielipankkiin. Kielipankki on kansallisen FIN-CLARI-

Nin ylläpitämä palvelukokonaisuus, josta löytyy laaja valikoima teksti- ja puheaineistoja, joita

voi joko ladata omalle koneelle tai tutkia Kielipankin työkalujen avulla. Osa aineistoista on

avoimesti käytettävissä, ja osa taas vaati käyttöoikeuden. (Kielipankin verkkosivut.) Suomi24-

aineisto on tarjolla kolmessa eri muodossa: 1) Tutkijat voivat ladata aineiston suurena tiedos-

tona kahdessa eri tiedostoformaatissa. Tämä edellyttää kuitenkin sähköisesti allekirjoitettua li-

senssiä. 2) Aineisto on kokonaisuudessaan myös vapaasti käytettävissä sanahakuina Korp-käyt-

töliittymän kautta. 3) Lisäksi ajantasaisin tieto on haettavissa Allerin kautta ja edellyttää sopi-

musta suoraan Aller Oy:n kanssa.

Tässä tutkimuksessa käytän Korp-käyttöliittymän kautta vapaasti saatavilla olevaa aineis-

toa. Ladattava aineisto voi antaa lisää tietoa esimerkiksi foorumin käyttäjistä, mutta tämä ei ole

tutkimukseni kannalta oleellista. Tiedostomuotoisen aineiston käyttö vaatisi myös luultavasti

jonkin verran ohjelmointia. Lisäksi Korp työkaluna soveltuu hyvin tähän tutkimukseen. Korp

on www-selaimella toimiva työkalu, jonka avulla voidaan tehdä konkordanssihakuja kieliopil-

lisesti jäsennetyistä tekstikorpuksista (Kielipankin verkkosivut). Osumat näytetään allekkain

konkordanssina eli lyhyinä lausekonteksteina, mutta Korpissa on mahdollista pyytää näkyville

myös osumien kappalekontekstit (Lagus ym. 2016: 15-16). Lisäksi Suomi24-aineistoa tutkit-

taessa jokaisen osuman kohdalta löytyy linkit, jotka ohjaavat alkuperäiseen viestiin ja alkupe-

räiseen keskusteluun. Niiden kautta pääsee siis tarkastelemaan esimerkiksi omassa tutkimuk-

sessani kielteisen imperatiivin käytön keskustelukontekstia. Korpin kautta pääsee käsiksi kaik-

kiin Suomi24-foorumilla käytyihin keskusteluihin ajalta 1.1.2001-24.9.2016, mutta tässä tut-

kimuksessa hyödynnän ainoastaan aineistosta koottua näytettä, joka sekin jo sisältää kaiken

kaikkiaan 123 319 920 sanetta. Näytteeseen on koottu osa keskusteluista vuosilta 2001-2014.

(Aineistovalikosta aukeavat aineistojen lyhyet kuvaukset Korpissa.) Tähän tutkimukseen olen

7

ottanut tietenkin vain pienen satunnaisotoksen tuosta aineistosta, mutta siihen palaan tarkem-

min seuraavassa luvussa.

Suomi24-aineistosta puuttuvat teknisistä syistä kadonneet kommentit, seksialueen keskus-

telut ja moderaattorien poistamat viestit (Lagus ym. 2016: 22). Kielteistä imperatiivia tutkitta-

essa tutkimustuloksiin saattaa periaatteessa jonkin verran vaikuttaa se, että moderointi poistaa

viesteistä kärjekkäimmät. Lukemani perusteella sanoisin, että paljon jää kuitenkin moderaatto-

reilta huomaamatta ja asiallisuus on tietysti suhteellinen käsite. Moderoinnin vaikutus on joka

tapauksessa hyvä ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa.

Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisemassa raportissa (Lagus ym. 2016) pohditaan myös

Suomi24-aineiston olemassaolon ja käytön eettisyyttä. Vaikka nimimerkit ovat periaatteessa

anonyymejä, joistain aktiivikäyttäjistä saattaa käydä ilmi esimerkiksi kotipaikkakunta tai jopa

internet-sivut. Joskus nimimerkki saattaa jopa olla muotoa ”EtunimiSukunimi”, jolloin tietysti

herää kysymys, viittaako nimimerkki kirjoittajan oikeaan nimeen. (Mts. 38.) Kirjoittajien ano-

nymiteetin suojaamiseksi poistan esimerkeistä kokonaan nimimerkit ja muut yksilöivät tiedot.

On myös hyvä ottaa huomioon se, että Suomi24-palstan käyttäjät monesti luottavat kirjoit-

taessaan juuri anonymiteetin suojaan siinä määrin, että saattavat paljastaa hyvinkin intiimejä

asioita itsestään (Lagus ym. 2016: 38). Tästäkin syystä Suomi24-aineistoa tutkittaessa on eri-

tyisen tärkeää ottaa huomioon yksilönsuoja ja kunnioitus tutkittavia kohtaan (mp). Raportissa

käytetään esimerkkinä tutkimuseettisesti arveluttavasta tilanteesta yksittäisten nimimerkkien

profilointia. Mitään tällaista en kuitenkaan tässä tutkimuksessa aio tehdä, eikä analyysin koh-

teena muutenkaan ole itse kirjoittaja vaan hänen tuottamansa vuoro. Raportissa (mts. 38-39)

tehdään myös seuraavan lainen linjaus: ”Suomi24-tutkimuksen kannalta kulttuurinen sensitii-

visyys tarkoittaa sitä, että aineistoa tulisi tulkita tutkittavien lähtökohdasta. Tämä ei tarkoita,

että foorumien sisällöt tulisi hyväksyä sellaisenaan vaan sitä, että ymmärretään aineiston tuot-

tamisen konteksti ja keskustelukulttuurin käytännöt.” Ymmärrän tämän viittavan tilanteeseen,

jossa tutkija esimerkiksi arvottaa kirjoittajan sanomisia tai tekemisiä tai vetää viestin pohjalta

johtopäätöksiä itse kirjoittajasta. Tällainen ei ole missään määrin oleellista tämän tutkimuksen

kannalta.

1.2.3 Suomi24-aineiston käyttö tässä tutkimuksessa

Kuten jo edellisessä luvussa mainitsin, etsiessäni yksikön toisen persoonan kielteisen impera-

tiivin esiintymiä Suomi24-aineistossa rajasin haun aineistosta koottuun näytteeseen, joka sisäl-

tää vain osan keskusteluista. Hain tästä osakorpuksesta kaikki älä-alkuiset sanat ja muokkasin

8

lisäksi hakua niin, että se samaistaa pien- ja suuraakkoset ja esittää osumat satunnaisessa jär-

jestyksessä. Tämä haku tuotti 50448 tulosta. Näistä Korp-työkalun satunnaisesti järjestämistä

osumista otin tutkittavakseni 300 ensimmäistä karsien ensin pois osumat, joissa ei ole kyse

kielteisestä imperatiivista. Osumien seassa oli esimerkiksi älähtää-verbin eri muotoja, jotka

luonnollisesti karsin pois aineistostani. Tämä hakutapa mahdollisti sen, että pystyn tarkastele-

maan myös liitepartikkelillisia muotoja (esim. äläkä). En siis ole tietoisesti pyrkinyt esimerkiksi

valikoimaan aineistosta eri verbityyppejä sisältäviä imperatiivilauseita. Tämä mahdollistaa

myös kvantifiointien tekemisen. Joskus samassa vuorossa saattaa olla useampikin kielteisen

imperatiivin esiintymä. Tällaisissa tapauksissa kvantifiointeihin on otettu mukaan kuitenkin

vain satunnaisotokseen osunut esiintymä. Esimerkeissä kursivoin myös otoksen ulkopuolelle

jäävät kielteiset imperatiivit.

Karsin aineistoni ulkopuolelle myös esiintymät, jotka sisältyvät suoriin lainauksiin, koska

näiden vuorovaikutuksellinen funktio on hyvin erilainen kuin muuten tuotettujen imperatiivien.

Tässä kohtaa on otettava huomioon, että on täysin mahdollista, että jotkin intertekstuaaliset

viittaukset ovat jääneet minulta huomaamatta. Aineistoni ulkopuolelle jäävät myös murteelliset

elä-muodot. Kokemukseni mukaan näitä murteellisia muotoja käyttävät monesti myös muut

kuin murteenpuhujat jonkinlaisessa humoristisessa tai muussa sävyjä luovassa merkityksessä.

Olisi toki mielenkiintoista tutkia, pitääkö tämä oletus paikkansa, mutta joudun jättämään tämän

tarkasteluni ulkopuolelle.

Osa imperatiivilauseen sisältävistä vuoroista on todella pitkiä, enkä ole tästä syystä lainan-

nut aina viestejä kokonaisuudessaan. Joistain olen saattanut ottaa vain alun tai lopun, ja toisi-

naan olen myös poistanut osia viestin keskeltä. Käytän sisennetyissä esimerkeissä merkintää

[– –] ilmaisemaan tällaista poistoa. Vaihtelua on myös siinä, olenko poiminut esimerkkiin ai-

noastaan imperatiivin sisältävän vuoron vai myös vuoron, johon se vastaa tai joka vastaa siihen.

Olen pyrkinyt lainaamaan aina sen verran, kuin analyysin kannalta on tarpeellista. Esimerkiksi

verbityyppien tarkastelussa olen poiminut useimpiin esimerkkeihin pelkät imperatiivilauseet,

koska monesti enempää kontekstia ei tarvita verbityypin määrittämiseen. Jos esimerkki koostuu

kahdesta vuorosta, nämä vuorot eivät välttämättä esiinny alkuperäisessä keskustelussa peräk-

käin, vaikka liittyvätkin toisiinsa. Käytän tutkimuksessani termejä aloitus- ja vastausvuoro

käsitellessäni tällaisia toisiinsa liittyviä vuoropareja. Aloitusvuoro ei siis aloita välttämättä koko

keskustelua, eikä termillä vastausvuoro viitata kysymys–vastaus-vieruspariin. Puhujan sijaan

puhun tässä tutkimuksessa kirjoittajasta, koska keskustelu on luonteeltaan kirjoitettua. Tällä

käsitteen valinnalla en siis viittaa verkkokeskustelun vähäisempään vuorovaikutuksellisuuteen

vaan ainoastaan sen olomuotoon. Silloin, kun kyseessä on useammasta kuin yhdestä vuorosta

koostuva esimerkki, olen korvannut nimimerkit sanoilla kirjoittaja 1 ja kirjoittaja 2. Tämä

helpottaa vuoroihin ja niiden kirjoittajiin viittaamista ja keskustelun rakenteen hahmottamista,

9

jos esimerkiksi kirjoittaja 1 on useamman vuoron taustalla. Silloin, kun vuoron sisällä esiintyy

nimiä tai nimimerkkejä, olen vaihtanut nämä toisiin itse keksittyihin mutta samankaltaisiin.

Esimerkkien loppuun olen lisännyt sulkeisiin kyseisen keskusteluketjun otsikon.

Aineiston analyysi on sekä määrällistä että laadullista. Olen jakanut aineiston verbityyp-

pien, rakennepiirteiden, imperatiivilauseen paikan ja sen ilmaiseman toiminnan pohjalta luok-

kiin, ja tämän luokituksen pohjalta teen kvantifiointeja. Esitän jokaisessa analyysiluvussa ensin

taulukon muodossa eri luokkien esiintymien määrät, minkä jälkeen tarkastelen luokkia kvalita-

tiivisesti. Verbityyppien ja muotopiirteiden osalta kvantifioinnit ovat suhteellisen yksiselittei-

siä, mutta toimintaluokat ovat joiltain osin tulkinnanvaraisia. Nostan analyysissa kuitenkin esiin

myös tulkinnanvaraisuudet ja esitän perusteet sille, miten olen päätynyt tällaiset tapaukset luo-

kittelemaan.

10

2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA

Tässä luvussa esittelen tutkimukseni kannalta merkittävimmät teorialähteet. Luku jakautuu

kahteen osaan. Ensimmäisessä alaluvussa (2.1) esittelen keskustelunanalyysia ja erityisesti sitä

soveltavaa digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Keskustelunanalyysi on toisaalta tämän

tutkimuksen metodinen lähtökohta mutta se muodostaa myös merkittävän teoreettisen viiteke-

hyksen tekemilleni havainnoille.

Toisessa alaluvussa (2.2) esittelen imperatiivista tehtyjä aiempia tutkimuksia. Nämä tutki-

mukset käsittelevät pitkälti imperatiivin myöntömuotoja, koska kielteistä imperatiivia on tut-

kittu vasta vähän.

2.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimus

Digitaalisesta vuorovaikutuksesta on käytetty tutkimuksessa monia eri termejä, esimerkiksi tie-

tokonevälitteinen viestintä, teknologiavälitteinen viestintä ja digitaalinen diskurssi. Termin va-

linta vaikuttaa siihen, millainen näkökulma aiheeseen otetaan. Esimerkiksi tietokone on suh-

teellisen suppea käsite, joka rajaa ulkopuolelle muun muassa tekstiviestit. (Helasvuo & Johans-

son & Tanskanen 2014: 11.) Sana vuorovaikutus taas korostaa ilmiön interaktiivisuutta enem-

män kuin esimerkiksi viestintä. Tässä tutkimuksessa käytän käsitettä digitaalinen vuorovai-

kutus, joka pitää sisällään kaiken teknologisissa ympäristöissä tapahtuvan kielellisen toimin-

nan, joka on luonteeltaan vuorovaikutteista eli jossa merkitykset syntyvät osanottajien yhteis-

työn tuloksena (Salmi 2014: 189). Toisinaan puhun myös verkkokeskustelusta, joka taas viit-

taa rajatummin nimenomaan keskustelupalstoilla käytävään ja useimmiten ei-reaaliaikaiseen

viestien vaihtoon (Tietotekniikan termitalkoot 2012). Keskustelupalsta on Tietotekniikan ter-

mitalkoiden (2017) määritelmän mukaan ”verkkosivusto tai verkkosivuston osa, joka tarjoaa

mahdollisuuden keskustella yhdestä tai useammasta aiheesta”. Keskustelupalstat ovat myös osa

sosiaalista mediaa, koska niiden sisältö on käyttäjien vuorovaikutuksessa tuottamaa ja niiden

avulla luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita (Sosiaalisen median sanasto 2010: 13).

Tämä luku jakautuu kolmeen alalukuun. Ensimmäisessä alaluvussa (2.1.1) määritellään,

mitä on digitaalinen vuorovaikutus ja miten se eroaa muusta vuorovaikutuksesta. Digitaalisella

vuorovaikutuksella on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka on otettava huomioon, kun analysoidaan

digitaalista keskusteluaineistoa. Toisessa alaluvussa (2.1.2) käyn läpi keskustelunanalyysin

keskeisimpiä käsitteitä ja niiden soveltamista digitaaliseen aineistoon. Viimeiseksi (2.1.3) esit-

telen aiemmin tehtyjä tutkimukseni kannalta kiinnostavia tutkimuksia verkkokeskustelusta.

11

2.1.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen ominaispiirteitä

Digitaalista vuorovaikutusta on pyritty monesti kuvailemaan yhtenä homogeenisena kommuni-

kaatiotyyppinä, mutta todellisuudessa kyseessä on paljon kompleksimpi ilmiö (Herring 2007:

2). Tutkijan tulisi ottaa analyysissaan huomioon se, että vuorovaikutus tapahtuu aina tietyllä

alustalla eikä näin ollen saatuja tuloksia voi yksiselitteisesti yleistää koskemaan kaikkea digi-

taalista vuorovaikutusta (Giles & Lester & Paulus & Stommel 2014: 11). On siis tärkeää, että

tutkija on perillä kyseisen digitaalisen keskusteluympäristön ominaisuuksista ja ottaa nämä

huomioon tarkastelussaan (mts. 13). Keskustelualusta mahdollistaa keskustelun aina juuri tie-

tynlaisena (Virtanen ym. 2018: 22). Sivustolla voidaan esimerkiksi rajata yksittäisen viestin

pituutta, jolloin tämä saattaa vaikuttaa viestien muotoiluun. Vuorovaikutukseen käytetyistä tek-

nologisista välineistä ja ympäristöistä voidaan käyttää käsitettä digitaalinen konteksti, ja eri-

tyyppisistä keskustelualustoista voidaan puhua genreinä (Helasvuo ym. 2014: 13, 15). Yksi

digitaalisen vuorovaikutuksen genre on verkkokeskustelu.

Digitaalinen vuorovaikutus voidaan jakaa kahtia synkroniseen ja asynkroniseen keskuste-

luun. Synkroniseksi voidaan luokitella esimerkiksi Facebookissa yksityisviesteinä käydyt kes-

kustelut, joissa molemmat osanottajat ovat usein yhtä aikaa kirjautuneina. Keskustelupalstoilla

käyty keskustelu taas on asynkronista. Osanottajien ei siis tarvitse olla samaan aikaan kirjautu-

neina, vaan he voivat kirjoittaa kommenttinsa silloin, kun se heille sopii. (Collin 2005: 9.) Tämä

mahdollistaa sen, että keskustelijat voivat käyttää enemmän aikaa oman toimintansa suunnitte-

luun ja toisaalta myös toisten toiminnan huomioimiseen (Kääntä 2016: 35). Lisäksi asynkroni-

sessa keskustelussa vuorojen väliin jäävää ajallista taukoa ei tulkita puhutun keskustelun tavoin

hiljaisuudeksi, eikä sitä siten tarvitse selitellä (mts. 36). Käännän (mt.) mukaan ajallisen etäi-

syyden vuoksi selittelyä ei kaipaa myöskään se, että vastaaja jättää kokonaan reagoimatta jo-

honkin aiemmassa vuorossa ilmaistuun keskustelutoimintoon (mts. 44). Asynkronisessa verk-

kokeskustelussa kommunikaatio ei ole lineaarista. Vuorot eivät siis seuraa toisiaan tiukan kro-

nologisessa järjestyksessä suhteellisen pienellä aikavälillä. Joskus keskusteluketjut jäävät jopa

lopullisesti pelkiksi aloitusvuoroiksi, koska niihin ei koskaan vastata. (Giles ym. 2014: 11.)

Keskusteluja voidaan jaotella myös sen mukaan, ovatko ne kahdenkeskisiä eli dyadeja vai

osallistuuko niihin useampi henkilö. Keskustelupalstoilla käydyissä keskusteluissa on useim-

miten enemmän kuin kaksi osanottajaa. (Collin 2005: 9.) Ainakin osittain tästä syystä keskus-

teluketjuille on ominaista, että keskustelun etenemistä häiritsevät väliin tulevat irrelevantit vies-

tit. Usein siis fyysisesti vierekkäiset vuorot eivät liity toisiinsa. Monesti relevanssi on tosin

heikkoa jopa yhteenkuuluvien vuorojen välillä. (Herring 1999.) Herringin (2013) mukaan mo-

nenkeskisissä verkkokeskusteluissa vallitsee eräänlainen löyhemmän relevanssin normi. Yh-

teenkuuluvien viestien fyysinen vierekkäisyys monesti häiriintyy sen takia, että moni osanottaja

12

saattaa kirjoittaa viestiä yhtä aikaa toisistaan tietämättä eikä viesti tästä syystä välttämättä tule-

kaan juuri sen viestin perään, johon sen on tarkoitus vastata. Tämä taas johtaa relevanssin rik-

koutumiseen, mikä saa monesti verkkokeskustelut vaikuttamaan epäkoherenteilta. (Mts.

248-249.) Keskustelijat kuitenkin sopeutuvat tähän ominaisuuteen äkkiä ja saattavat jopa lei-

kitellä sillä (mts. 255, 263). Julkisissa, kaikille avoimissa verkkokeskusteluissa, kuten

Suomi24, keskustelijoiden määrää ei ole rajattu ja kuka tahansa voi osallistua vapaasti keskus-

teluun. Tällaisille keskusteluketjuille on ominaista, että osanottajia tulee mukaan ja jää pois

keskustelun edetessä. Lisäksi yleisö on suurempi kuin pelkästään keskusteluun osallistujat. Po-

tentiaalinen yleisö tällaisissa keskusteluissa voi olla jopa useita miljoonia. (Giles ym. 2014:

13-14.) Keskustelunanalyysissä on todettu, että monenkeskisiin keskusteluihin liittyy usein

myös dyadisoinnin mahdollisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että keskustelu voi hajota useaan rin-

nakkaisen dyadiin eli kahdenkeskiseen keskusteluun, jos keskustelijoita on useampi. (Londen

1997: 61.) Tämä tuntuisi pätevän myös monenkeskiseen verkkokeskusteluun. Keskustelijat voi-

vat vastata toisten keskustelijoiden kommentteihin, ja näin voi syntyä ikään kuin kahdenkeski-

siä keskusteluja, vaikka viestiketjussa olisi monta osanottajaa.

Myös anonyymiydellä on merkittävä vaikutus verkkokeskusteluun. Se antaa kirjoittajille

itsevarmuutta ja mahdollistaa estottomamman kommunikaation (Kiesler & Siegel & McGuire

2005: 1125.) Emmi Vanhanen (2011) on tutkinut vertaistukea verkkokeskusteluissa, ja hänen

mukaansa anonymiteetti ja vertaistuki tukevat tässä kohtaa toisiaan (mts. 48). Tähän saattaa

kuitenkin vaikuttaa aineiston laatu. Se on kerätty A-klinikkasäätiön ylläpitämältä vertaistuki-

palstalta. Vaikka palsta on kaikille avoin, sinne luultavasti ajautuu enimmäkseen sellaisia kes-

kustelijoita, jotka ovat itse samassa tilanteessa ja haluavat auttaa. Myös Suomi24-palstalla on

paljon vertaistukikeskusteluja, mutta lukemani perusteella uskallan väittää, että niissä anonymi-

teetti ei ole vertaistuen kannalta yksinomaan hyvä asia.

Vaikka anonyymiyden perimmäinen tarkoitus on suojella yksityisyyttä esimerkiksi kes-

kusteltaessa hyvin henkilökohtaisista tai intiimeistä asioista, se monesti johtaa epäsosiaaliseen

käytökseen kuten ilkeisiin ja häiritseviin kommentteihin (Donath 1996: 10-11). Vihapuhe lii-

tetään erityisesti anonyymeihin keskustelupalstoihin, vaikka suuri osa niidenkin sisällöistä on

edelleen asiallista (Pöyhtäri & Kantola 2013: 47). Verkkokeskusteluille on ominaista, että vas-

tavuoroisen keskustelun sijaan äänessä ovat tietyt keskustelijat, jotka jankkaavat omaa mielipi-

dettään ja leimaavat toisinajattelijat tyhmiksi (Pöyhtäri ym. 2013: 75). Erityisesti provosoivat

keskustelunaloitukset ja tietyt aihealueet aiheuttavat aggressiivista kielenkäyttöä, mutta häirik-

köviestit voivat katkaista toisinaan myös asiallisia keskusteluketjuja hyvinkin neutraaleista ai-

heista (mts. 75-76). Hymiöitäkin voidaan käyttää keskustelupalstoilla ärsyttämään kanssakes-

kustelijaa tai asettamaan tämä naurunalaiseksi (mts. 81). Anonymiteetti voi johtaa myös siihen,

että keskustelun aitous häviää (Pöyhtäri & Kantola 2013: 45). Tästä on kyse trollauksessa, jonka

13

määrittelin aiempana (s. 5). Suomi24-palsta, joka ei vaadi keskustelijoilta rekisteröitymistä,

mahdollistaa sen, että myös trollit voivat esiintyä monella eri nimimerkillä ja trollata käymällä

näennäistä keskustelua itsensä kanssa (mts. 50). Anonyymiys aiheuttaa myös sen, että verkko-

keskusteluissa raja institutionaalisen ja arkikeskustelun välillä hämärtyy. Ammattilaisen pitää

oikeuttaa asemansa erikseen, ja toisaalta kuka tahansa voi sanoa olevansa ammattilainen. (Giles

ym. 2014: 15.)

Osa puhutun ja digitaalisen keskustelun välisistä eroista on yleisempiä puhutun ja kirjoi-

tetun keskustelun eroavaisuuksia. Kirjoitetussa vuorossa viestin muokkaaminen on vastaanot-

tajalle näkymätöntä toisin kuin puheessa (Giles ym. 2014: 12). Kun perinteisessä keskustelun-

analyysissä vuoro muotoutuu puhuessa, verkkokeskustelussa tarkastelemme valmiita vuoroja

(Kääntä 2016: 37). Viestejä ei siis luoda ja vastaanoteta yhtä aikaa (Kääntä & Virtanen 2018:

138). Kirjoitetusta keskustelusta puuttuvat lisäksi ei-kielelliset vihjeet kuten ilmeet, eivätkä

verkkokeskusteluissa käytettävät hymiöt suoraan korvaa tätä puutetta (Giles ym. 2014: 12).

Kirjoitettua ja erityisesti asynkronista vuorovaikutusta tutkittaessa on myös syytä huomata se,

että analyysin kohteena ei koskaan ole todellinen kirjoittaja ja vastaanottaja vaan tekstin sisään

konstruoidut osapuolet. Tutkimuksissa tarkastellaan siis oikeastaan sitä, millaista vuorovaiku-

tusta tekstiin käsikirjoittuu kirjoittajan ja vastaanottajan yhteistyönä. (Virtanen ym. 2018:

14-15.)

Verkkokeskustelua erottaa puhutusta keskustelusta myös se, että keskustelun vuorot ovat

pääsääntöisesti luettavissa myös tuottamishetken jälkeen (lukuun ottamatta esimerkiksi mode-

raattorin tai kirjoittajan itsensä poistamia viestejä). Keskustelijoilla on siis mahdollisuus palata

ja viitata hyvinkin vanhoihin keskusteluihin. (Giles ym. 2014: 12.) Osanottajan on myös mah-

dollista valita, mihin kohtaan vuoronsa haluaa liittää (Kääntä 2016: 36). Puhutussa keskuste-

lussa on huomattavasti vaikeampi esimerkiksi palata kommentoimaan jotain keskustelun alussa

käsiteltyä asiaa, jos siitä on edetty jo kauas.

2.1.2 Digitaalinen keskustelunanalyysi

Digitaalisen teknologian kehitys on muuttanut puhutun ja kirjoitetun vuorovaikutuksen välistä

suhdetta ja tehnyt ilmeiseksi sen, ettei puhe itsessään ole sen vuorovaikutteisempaa kuin kirjoi-

tus. Vuorovaikutus vain ilmenee puheessa ja kirjoituksessa eri olomuodoissa, mistä syystä niitä

muun muassa jaksotellaan eri tavoin. (Virtanen &Rahtu & Shore 2018: 12-14.) Digitaalinen

keskustelunanalyysi perustuu perinteisen keskustelunanalyysin käsitteisiin, joita sovelletaan

niin, että ne sopivat siihen digitaaliseen ympäristöön, jossa vuorovaikutus tapahtuu (Kääntä &

14

Virtanen 2018: 140). Keskustelunanalyysi on alun perin luotu puhutun keskustelun tarkaste-

luun, joten se ei ole kaikilta osin sovellettavissa kirjoitettuun aineistoon. Niiltäkin osin, joilta

sitä voidaan hyödyntää, on otettava huomioon aineiston ominaispiirteet. Verkkokeskustelua yh-

distää puhuttuun keskusteluun kuitenkin se, että merkitykset syntyvät osanottajien vuorovaiku-

tuksen tuloksena, eikä tästä syystä voida puhua pelkästä tekstintutkimuksesta (mts. 137). Osan-

ottajat myös kohtelevat kirjoituksia kuten keskustelun vuoroja (mts. 139). Tässä luvussa esitte-

len ensin tutkimukseni kannalta keskeisimpiä keskusteluanalyysin käsitteitä ja niiden sovelta-

mista verkkokeskusteluun. Tämän jälkeen esittelen aiempia tutkimuksia, joissa verkkokeskus-

telua lähestytään keskustelunanalyysin keinoin.

Keskustelunanalyysi lähti liikkeelle Harvey Sacksin vuosina 1964-1972 pitämistä luen-

noista, joista valtaosa nauhoitettiin. Myöhemmin luennot litteroitiin ja julkaistiin lopulta kaksi-

osaisena teoksena. Tutkimussuuntauksen keskeisin oivallus on se, että keskustelu on viimeiseen

asti järjestynyttä ja jäsentynyttä toimintaa eikä ymmärtäminen perustu suinkaan sattumaan.

Tämä jäsentyneisyys mahdollistaa Sacksin mukaan sen, että pieni lapsi omaksuu kielen niin

nopeasti. (Hakulinen 1998a: 13.) Keskustelunanalyysi on perinyt Harold Garfinkelin etnome-

todologisesta ajattelusta sen oivalluksen, että kaikki kielen ilmaukset ovat indeksaalisia. Sen

lisäksi siis, että esimerkiksi sanalla on jokin symbolinen merkitys, se saa merkityksiä sen mu-

kaan, missä kontekstissa se esiintyy. Keskustelussa tämä tarkoittaa sitä, että lausuman merkitys

syntyy vasta vastaanottajan päättelyprosessin kautta. Puhuja kuitenkin harvoin tarkoittaa aivan

kirjaimellisesti sitä, mitä sanoo. (Mts. 14.) Keskustelunanalyysissä puhutaan kirjoitetun kielen

lauseiden ja virkkeiden sijaan lausumista. Puheenvuoro voi rakentua yhdestä tai useammasta

lausumasta. Koska verkkokeskustelu on kirjoitettua ja noudattaa monesti ainakin jossain mää-

rin kirjoitetun kielen normeja, tuntuu mielekkäältä käyttää joissain kohdin myös kirjoitetun kie-

len termejä. Puhun esimerkiksi monessa yhteydessä imperatiivilauseesta. Lisäksi käytän ter-

miä vuoro keskusteluketjujen viesteistä, koska se sopii hyvin myös verkkokontekstiin. Toki

verkkokeskustelun vuorot ovat hyvin erilaisia kuin puhutun.

Keskustelunanalyysissä keskeistä on myös toiminnan merkitys. Tämä tarkoittaa sitä, että

lausumat nähdään toimintoina, esimerkiksi kannanottoina, ehdotuksina tai käskyinä. Tältä osin

siis käsitellään samoja teemoja kuin puheaktiteoriassa. Keskustelunanalyysi on kuitenkin kiin-

nostunut myös siitä, miten puhujat luovat identiteettiään puheellaan ja asettuvat näin samalle

tai vastakkaiselle puolelle toisten keskustelijoiden kanssa. (Hakulinen 1998a: 14.) Toisin kuin

puheaktiteoriassa keskustelunanalyysissä ajatellaan, ettei vuorovaikutus ole redusoitavissa in-

tentionaalisiksi akteiksi, koska puheessa ilmentyvien toimintojen merkitykset eivät ole yksin

puhujan päätettävissä (Hakulinen 1989: 47). Yksioikoisen puhuja-kuulija-kahtiajaon sijaan

keskustelu nähdään yhteistoimintana, jossa vastaanottaja ei ole passiivinen, vaan luo yhdessä

puhujan kanssa merkityksiä (Hakulinen 1998a: 15). Puhetoimintoja ei siis ”tunnisteta” vaan ne

15

syntyvät vuorovaikutuksessa. Se, mitä toimintoa jokin vuoro ilmaisee, määrittyy ennen kaikkea

sen muotoilun ja paikan perusteella. (Levinson 2013: 104.) Levinsonin (mts. 107) mukaan toi-

minto on vuoron päätehtävä ja näitä tehtäviä voi olla monta. Se määrittää sen, mitä responssin

täytyy sisältää, jotta se voidaan tulkita sopivaksi vastausvuoroksi. (Mp.) Vuorossa yhdellä yk-

siköllä voi myös olla useampi tehtävä. Esimerkiksi kysymyksellä voidaan lisäksi pyytää (Onko

siellä jääkaapissa vielä maitoa?). (Mts. 119.) Osa toiminnoista on kulttuurisia ja osa kulttuu-

rista riippumattomia (mts. 123). Merkitysten syntymisessä yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan,

on se, miten se sanotaan. Tästä syystä puhuttua keskustelua litteroitaessa merkitään muistiin

myös puheen ei-kielelliset ainekset kuten tauot tai naurahdukset. (Hakulinen 1998a: 17.) Puhe-

toimintojen tunnistamista ohjaa myös se, että tietyt kielelliset rakenteet ovat erikoistuneet toi-

mimaan tietyissä vuorovaikutustehtävissä (Haakana 2008: 93). Tämä suhde ei ole kuitenkaan

täysin yksioikoinen, koska esimerkiksi kysymys voidaan esittää väitelauseen muodossa ja im-

peratiivilauseella taas voidaan tehdä muutakin kuin käskeä (mp.). Verkkokeskustelulle on tyy-

pillistä, että yhdessä vuorossa tehdään useampia toimintoja, jotka puhutussa keskustelussa ja-

kautuisivat useampiin vuoroihin. Tämä palvelee tehokkuutta, koska varsinkin asynkroninen

verkkokeskustelu on huomattavasti hitaampaa kuin puhuttu keskustelu. (Herring 1999.)

Keskustelunanalyysi nostaa esiin kolme eri jäsennystapaa, joiden avulla kuvataan keskus-

telun rakentumista. Näitä ovat vuorottelu-, sekvenssi- ja korjausjäsennys. (Hakulinen 1998a:

16.) Tutkimukseni kannalta keskeisin näistä kolmesta keskustelun jäsennystavasta on sekvens-

sijäsennys. Sekventiaalisuudella tarkoitetaan peräkkäisten puhetoimintojen liittymistä toisiinsa

ja niiden muodostamia jaksoja eli sekvenssejä (Raevaara 1997: 75-76). Vuoron rakenneyksiköt

ja niiden ilmaisemat toiminnot valikoituvat siis sen mukaan, mitä on ollut niitä ennen, ja vai-

kuttavat siihen, mikä niitä seuraa (Stivers 2013: 191). Sekventiaalisuuteen liittyy osana vierus-

parin käsite. Vierusparit ovat kahden vierekkäisen vuoron muodostamia toimintajaksoja, esi-

merkiksi kysymys ja vastaus tai tervehdys ja vastatervehdys. Ne muodostuvat siis etu- ja jälki-

jäsenestä. (Raevaara 1997: 75−76.) Vierusparit voivat saada myös laajennuksia, joita nimite-

tään laajentumispaikan mukaisesti etu-, väli- ja jälkilaajennuksiksi. Usein nämä laajennukset

itsessään muodostavat vierusparin kaltaisia sekvenssejä, joten niitä voidaan kutsua myös aina-

kin esi- ja jälkisekvensseiksi. Esisekvenssissä voidaan esimerkiksi kohdistaa keskustelukump-

panin huomio interjektiolla hei, johon toinen voi reagoida vaikkapa tuottamalla dialogipartik-

kelin no. Väliseksenssissä taas voidaan esittää esimerkiksi tarkentava kysymys ennen varsinai-

seen kysymykseen vastaamista. (Haakana 2008: 90-91.) Esiseksekvenssit ovat luultavasti luon-

teensa vuoksi asynkronisessa verkkokeskustelussa suhteellisen harvinaisia, mutta välisekvens-

sejä sen sijaan voi esiintyä myös keskustelupalstoilla. Vierusparin käsite on ongelmallinen tar-

kasteltaessa verkkokeskustelua, koska vierekkäisyys monesti häiriintyy keskusteluketjuissa,

16

joissa on monta osanottajaa, eivätkä yhteenkuuluvat vuorotkaan muodosta yhtä selkeitä vierus-

pareja kuin puhutussa keskustelussa (Herring 1999). Verkkokeskustelun analysointiin sopiikin

paremmin Heritagen (1996: 240) käyttämä termi toimintapari, joka perustuu keskustelunana-

lyysin ajatukseen siitä, että lausumat suorittavat tiettyjä toimintoja ja sijoittuvat osaksi laajem-

pia toimintajaksoja. Etu- ja jälkijäsenen sijaan käytän tässä tutkimuksessa termejä aloitus- ja

vastausvuoro. Näillä termeillä en viittaa keskustelualustan tarjoamien toimintojen (aloita uusi

keskustelu, vastaa alkuperäiseen viestiin tai kommentoi) kautta jäsentyviin hierarkioihin, vaan

siihen, voidaanko vuoro tulkita responssiksi johonkin edeltävään vai tekeekö se aloitteen jo-

honkin uuteen. Verkkokeskustelujen vuorovaikutus voidaan nähdä puhutun keskustelun tavoin

progressiivisena toimintana, joka jäsentyy sekventiaalisesti, mutta progressiivisuus ja sekven-

tiaalisuus on niissä usein erilaista (Virtanen & Kääntä 2018: 140). Koska keskusteluketjujen

vuorot ovat usein pidempiä ja monipolvisempia kuin puhutun keskustelun, voidaan sekventiaa-

lisuutta tutkia myös yksittäisen vuoron sisällä (mp.). Verkkokeskustelujen sekventiaalisuutta

kuvattaessa on myös käytetty eri termejä. Esimerkiksi Susan Herring käyttää termejä vuorovai-

kutuksen koherenssi (1999) ja relevanssi (2013).

Sekvenssijäsennykseen ja vierusparin käsitteeseen liittyy myös preferenssijäsennys. Jäl-

kijäsenet voidaan jaotella sen mukaan, ovatko ne preferoituja vai preferoimattomia. Esimer-

kiksi pyyntöön suostuminen on preferoitu jälkijäsen. Kannanotolle taas odotetaan vastaukseksi

samanmielistä kannanottoa. (Tainio 1997: 93−94.) Jos jälkijäsen on preferoimaton, on todettu,

että se on tapana muotoilla tietyllä tavalla. Siihen liittyvät puheessa viivytys, vuoron monipol-

visuus ja selittely (mts. 1997: 76). Preferenssijäsennys soveltuu hyvin myös verkkokeskustelun

tutkimiseen, mutta tavat, joilla esimerkiksi preferoimattomuus ilmenee, ovat erilaisia kuin pu-

hutussa keskustelussa.

Vuorottelujäsennys perustuu ajatukseen siitä, että keskustelua ohjaa sisäistetty normisto,

joka säätelee sitä, miten vuorot jakautuvat. Nämä kirjoittamattomat vuorottelusäännöt ohjaavat

muun muassa sitä, milloin ja miten vuoro otetaan haltuun ja kuinka pitkään yhden keskustelijan

on sopivaa olla äänessä yhdellä kertaa. (Hakulinen 1998b: 32-33.) Verkkokeskustelussa vuorot

jakautuvat hyvin eri tavalla kuin puhutussa keskustelussa, eikä vuoroja voida keskeyttää, koska

ne tulevat näkyviin vasta valmiina vuoroina. Joitain vuorottelusääntöjä vallitsee kuitenkin myös

keskustelupalstoilla. Esimerkiksi vuoron pituuteen saatetaan ottaa kantaa metapragmaattisella

kommentilla (Tanskanen 2007: 96-99). Vuoroja voidaan myös jakaa puhuttelemalla tiettyä

osanottajaa esimerkiksi nimimerkillä. Lisäksi yksittäisen vuoron muotoilua ohjaavat monet

tekijät, joita Paul Drew (2013) kuvaa artikkelissaan Turn design. Artikkelissa käsitellään ni-

menomaan puhutun keskustelun vuoroja, mutta monet seikat pätevät myös verkkokeskusteluun.

Puhujat muodostavat ensinnäkin vuoronsa aina siten, että käy ilmi sen yhteys aiempiin vuoroi-

17

hin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi toiston, ellipsin tai viittauksen kautta. (Mts. 134.) Tyypilli-

sesti tämä yhteys osoitetaan heti vuoron alussa (mts. 137). Jos vuoro ei liitykään aiempaan,

vaan vie keskustelua toiseen suuntaan, myös tämä osoitetaan tyypillisesti heti vuoron alussa

(mts. 138-139). Vuoron rakentumiseen vaikuttaa myös sen sekventiaalinen paikka keskuste-

lussa. Esimerkiksi ehdotuksen muotoiluun vaikuttaa se, missä kohtaa keskustelua se esitetään.

(Mts. 143.) Lisäksi vuoron muotoilua ohjaa se, kenelle se on osoitettu (mts. 145).

Seung-Hee Lee (2013) on tutkinut sitä, miten rakentuvat sellaiset vuorot, jotka voidaan

tulkita responsseiksi kysymyksiin. Tämä on tutkimukseni kannalta mielenkiintoista, koska kiel-

teinen imperatiivi tuntuisi usein sijoittuvan juuri tällaiseen vuoroon. Aineistossani aloitusvuo-

roon ei välttämättä sisälly eksplisiittistä kysymystä, mutta usein sen voidaan tulkita implisiitti-

sesti sisältyvän vuoron ilmaisemaan toimintaan. Esimerkiksi, jos vuorossa kuvaillaan ongel-

maa, voidaan olettaa, että siihen halutaan vastaus. Lee (mts. 415-417) jaottelee responssit vas-

tauksiin ja ei-vastauksiin. Tyypillisin ei-vastaus viittaa kyvyttömyyteen vastata esitettyyn ky-

symykseen (en tiedä). On kuitenkin yleisempää tuottaa kysymykseen responssiksi vastaus,

koska se on preferoitu jälkijäsen kysymykselle. Puhutussa keskustelussa kysymys saattaa jäädä

myös kokonaan ilman responssia ja korvautua esimerkiksi hiljaisuudella. Tämä on kuitenkin

kaikkein harvinaisin ja preferoimattomin vaihtoehto. (Mp.) Verkkokeskustelussa kysymykset

jäävät monesti ilman vastausta. Tämä reagoimattomuus on kuitenkin ajallisen etäisyyden

vuoksi sallitumpaa eikä kaipaa selittelyä (Kääntä 2016: 44). Se, miten responssi on muotoiltu,

ei kerro ainoastaan suhtautumisesta käsiteltävään asiaan vaan myös yleisemmin siitä, miten

keskustelija asennoituu vuorovaikutustilanteeseen, kuten yhteistyöhön osanottajien välillä tai

sosiaalisiin ja episteemisiin suhteisiin (Lee 2013: 416).

Digitaalisessa keskustelunanalyysissä on tutkittu myös sitä, miten verkkokeskusteluissa

neuvotaan. Tämä on tutkimukseni kannalta mielenkiintoista, koska neuvominen on yksi impe-

ratiivin käytön tyypillisimmistä funktioista. Miriam Locher (2013) on tutkinut terveyspalstaa,

jossa vastaukset kysymyksiin kirjoittaa joukko ammattilaisia (mts. 345). Tutkimuksessa käy

ilmi, että vastauksissa suositaan epädirektiivisyyttä, vaikka niiden tarkoitus onkin neuvoa (mts.

347). Locher luokittelee artikkelissaan neuvoja myös sen mukaan, mitä modaalista lausetyyppiä

neuvomiseen käytetään. Kaikkein yleisin lausetyyppi tässä keskustelukontekstissa on deklara-

tiivilause (52 %), seuraavaksi eniten on imperatiivilauseita (36 %) ja vähiten käytetään kysy-

myslauseita (11 %). Kaikki esimerkkien imperatiivilauseet ovat kuitenkin tässäkin tutkimuk-

sessa myöntömuotoisia.

Olen tässä luvussa maininnut lyhyesti jo joitain verkkokeskustelusta tehtyjä tutkimuksia.

Seuraavassa luvussa siirryn kuitenkin tarkastelemaan vielä lähemmin joitain yksittäisiä verk-

kokeskustelun tutkimuksia, jotka ovat tämän tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia.

18

2.1.3 Aiempia tutkimuksia verkkokeskustelusta

Liisa Kääntä (2016: 1) on tutkinut väitöskirjassaan vuorovaikutusta vertaisten kesken tapahtu-

vassa institutionaalisessa verkkokeskustelussa. Keskustelijat ovat opiskelijoita, jotka keskuste-

levat virtuaalisessa Moodle-oppimisympäristössä, jonne rekisteröidytään omalla nimellä. Ti-

lanteen institutionaalisuus vaikuttaa väistämättä opiskelijoiden kielenkäyttöön. (Mts. 6.) Vuo-

rovaikutukselle on annettu myös ohjeet keskusteluissa. Esimerkiksi aloitusvuorossa tulee hyö-

dyntää kurssikirjallisuutta ja herättää keskustelua. (Mts. 13.) Kyseessä on artikkeliväitöskirja.

Kaikissa artikkeleissa tutkitaan samaa Moodle-ympäristöstä kerättyä keskusteluaineistoa mutta

hieman eri näkökulmista. Ensimmäisessä artikkelissa (2014) käsitellään keskustelujen topikaa-

lista johdonmukaisuutta eli sitä, miten keskustelun topiikkia ylläpidetään ja edistetään verkko-

keskustelun rajoituksista huolimatta (mts. 554). Vuoron rakenne, sen ilmaisema toiminta ja se,

mihin kohtaan keskustelua vuoro on liitetty, auttavat toisia keskustelijoita tulkitsemaan, jat-

kaako vuoro jotain edellistä topiikkia vai aloittaako se uuden (mts. 557). Opiskelijat luovat

myös eksplisiittisiä yhteyksiä vuorojen välille konnektiiveilla ja fokuspartikkeleilla. Mielipitei-

den esittäminen ja oman argumentoinnin korostaminen taas eivät jatka yhtä selvästi topiikkia.

(Mts. 562.) Tämä on mielenkiintoinen havainto, koska imperatiivilause sijoittuu aineistossani

monesti osaksi kantaaottavaa vuoroa.

Erityisen kiinnostava oman tutkimukseni kannalta on kuitenkin artikkeli, jossa Kääntä

(2015) tarkastelee ”kannattaa x” -rakenteen käyttöä verkkokeskusteluissa. Kiinnostavaksi sen

tekee se, että artikkeli tarkastelee nimenomaan tietyn kielenaineksen käyttöä verkkokeskuste-

lussa ja lisäksi tämä tarkasteltu rakenne on sellainen, joka saa monesti direktiivisiä merkityksiä.

Rakennetta esiintyy paljon opiskelijoiden välisissä vertaiskeskusteluissa (mts. 161). Kääntä tar-

kastelee, millaisia funktioita rakenne saa yksittäisessä vuorossa ja millaisia taas vuorojen väli-

sessä toiminnassa. Yksittäisessä vuorossa tarkastelun kohteena ovat syntaktinen ja leksikaali-

nen taso eli se, millaisessa lauseessa rakenne sijaitsee ja ketä sillä puhutellaan. Vuorojen väli-

sellä tasolla taas huomio kiinnittyy siihen, miten vastaanottaja reagoi rakenteeseen: minkälai-

sena toimintona vuoroa kohdellaan ja orientoidutaanko responssissa nimenomaan ”kannattaa

x” -rakenteen ilmaisemaan toimintaan vai edeltävän vuoron toimintaan kokonaisuudessaan?

(Mts. 163-165.) Tutkimuksen tuloksena on, että kannattaa x -rakenne tulkitaan joko neuvoksi

tai kannanotoksi, ja jälkimmäinen tulkinta on huomattavasti yleisempi. Neuvominen on direk-

tiivistä, ja siihen voidaan vastata kiittämällä. Kannanottoon taas voidaan vastata samanmieli-

sellä tai itsenäisellä kannanotolla, jolloin tilanteen mahdollinen direktiivisyys vähenee. Ylipää-

tään se, että orientoidutaan rakennetta laajempaan toimintaan, näyttäisi vähentävän direktiivi-

syyttä. Tulokset kertovat siis siitä, että opiskelijat eivät suostu toistensa ohjailtaviksi, mikä on

tyypillistä opiskeluverkkokeskusteluille. (Mts. 171, 175, 178.) Yhden väitöskirjaan kuuluvista

19

artikkeleista Kääntä (2016) on kirjoittanut yhdessä Esa Lehtisen kanssa. Kääntä ja Lehtinen

tutkivat artikkelissa sitä, miten opiskelijat käyttävät kokemuspuhetta verkkokeskusteluissa, ja

he ovat jaotelleet esiintymät narratiivisuuden mukaan. Tutkimukseni kannalta mielenkiintoinen

havainto on se, että opiskelijat käyttävät kokemuspuhetta argumentointiin, mikä käy ilmi joko

eksplisiittisesti tai implisiittisesti (mts. 15). Myös omassa aineistossani esiintyy paljon koke-

muspuhetta imperatiivin käytön yhteydessä, ja se voidaan monesti tulkita juuri osaksi argumen-

tointia.

Kääntä (2010) on tutkinut myös yhdessä väitöskirjaan kuulumattomassa artikkelissaan

sitä, miten opiskelijat ilmaisevat tunteita leksikaalisella tasolla näissä samoissa verkkokeskus-

teluissa (mts. 154). Tutkimuksen kohteena ovat tunnesanat ja muut tunneilmaisut kuten hymiöt

ja interjektiot, joiden voidaan tulkita ilmaisevan tunnetta (mts. 155-156). Kääntä tarkastelee

sitä, miten nämä tunneilmaukset osallistuvat keskusteluketjujen vuorovaikutuksen muodostu-

miseen ja toimintaan (mts. 155). Tutkimuksen tuloksena on se, että varsinaisia tunnesanail-

mauksia esiintyy keskusteluissa odotettua vähemmän ja suurin osa näistä on verbejä (mts.

156-157). Muita tunneilmauksia on kaiken kaikkiaan hieman enemmän kuin tunnesanailmauk-

sia (mts. 159). Hymiöitä käytetään viesteissä tasapainottamaan negatiivisia ilmauksia, ja myös

huutomerkki voi jossain yhteydessä ilmaista tunnetta (mts. 161). Tunnetta ilmaistaan myös

idiomin kaltaisilla rakenteilla kuten lentelee ärräpäitä. Tulokset osoittavat myös sen, että tun-

neilmauksen käyttö saa toisetkin keskustelijat käyttämään tunnepitoisempaa ilmaisua. Myös

keskustelunaihe vaikuttaa tunneilmausten käyttöön. Esimerkiksi puhuttaessa henkilökohtai-

semmista aiheista käytetään enemmän tunneilmaisuja. (Mts. 158-159.) Kääntä erittelee myös

sitä, mihin tarkoituksiin tunneilmaisuja käytetään. Niiden avulla kerrotaan itsestä ja omasta

suhtautumisesta tietoihin. Tunneilmauksella voidaan myös osallistua sosiaaliseen elämään ja

ylläpitää sosiaalisia suhteita. Sekventiaalisella tasolla nämä ilmaukset osoittavat yhtenäisyyttä

tai epäyhtenäisyyttä edeltävän vastausvuoron kanssa. (Mts. 162.)

Emma Vanhanen (2011) on tutkinut sitä, miten vertaistuki ilmenee verkkokeskusteluissa.

Aineistona hänellä on päihdeongelmaisten puolisoiden vertaistukikeskusteluja A-klinikkasää-

tiön ylläpitämällä vertaistukipalstalla. Tämä keskustelupalsta on luonteeltaan kaikille avoin, ei-

reaaliaikainen ja tekstipohjainen. Vaikka intiimien ja henkilökohtaisten kokemusten jakaminen

liitetään monesti verkkokeskusteluun, nämä nähdään lähinnä yksilön paljastuksina ja perfor-

mansseina, joissa varsinainen vuorovaikutus on vähäistä tai hyökkäävää. (Mts. 36.) Vanhanen

tutkii sitä, miten puolison huolen ja syyllisyyden ilmauksiin vastataan (mts. 37). Näille keskus-

teluketjuille on tyypillistä, että ne rakentuvat yhden keskustelijan kokemusten ja ongelmien

ratkaisemisen ympärille. Tästä syystä Vanhanen käyttää osanottajista termejä ketjunomistaja ja

vastaajat. (mts. 39.) Tuloksena on, että ketjunomistajan aloitukseen vastataan joko neuvomalla

20

tai syyttämällä. Vanhanen tulkitsee kuitenkin niin, että syytöskään ei riko vertaisuutta, jos syyt-

täjä jakaa kokemuksen samanlaisesta tilanteesta, jolloin syytös kohdistuu myös häneen it-

seensä. Jopa hyvin suorasukaiset neuvot ja syytökset luokitellaan tutkimuksessa auttamaan pyr-

kiväksi toiminnaksi. Tulosten mukaan siis tässä keskusteluympäristössä anonymiteetti ja ver-

taistuki tukevat toisiaan. (Mts. 48.)

Phillip Morrow (2006) tutkii artikkelissaan avoimelle lääkäripalstalle kirjoitettuja masen-

nusta käsitteleviä viestejä. Palstalle voi kirjoittaa kuka tahansa, ja viestit kirjoitetaan anonyy-

misti. (Mts. 531-532.) Puolet viesteistä on kirjoitettu täysin anonyymisti, eli kirjoittajat eivät

käytä edes nimimerkkiä, jonka perusteella voisi yhdistää saman kirjoittajan viestit toisiinsa.

Keskustelupalstan tarkoituksena on tarjota samasta ongelmasta kärsiville mahdollisuus keskus-

tella keskenään, ja sivustolla muistutetaan, etteivät vastaajat ole lääkäreitä. (Mts 535.) Morrow

jaottelee viestit kolmeen tyyppiin: ongelmaviesteihin, neuvoviesteihin ja kiitosviesteihin.

Useimmiten vastausviesteissä neuvotaan. Koska neuvominen on direktiivistä ja saattaa uhata

vastaanottajan minäkuvaa, neuvoviesteissä käytetään erilaisia keskustelustrategioita uhkaavuu-

den vähentämiseksi. Neuvomisen uhkaavuus liittyy siihen, että se sisältää oletuksen siitä, että

neuvojalla on enemmän tietoa. (Mts. 531-532, 542.) Neuvominen oikeutetaan viesteissä useim-

miten viittaamalla omiin kokemuksiin tai jonkun tuttavan kokemuksiin. Omakohtaiset koke-

mukset ilmaisevat myös solidaarisuutta vastaanottajaa kohtaan. Solidaarisuutta ilmaistaan neu-

voviesteissä myös muilla empatiaa tai sympatiaa ilmaisevilla ilmauksilla. Yli puolessa tapauk-

sista empatian ilmaus on heti viestin alussa. Myös solidaarisuuden ilmaiseminen vähentää neu-

vomisen uhkaavuutta. Morrow tulkitsee, että jo ongelmaviestiin vastaamista itsessään voidaan

pitää kysyjän positiivisena huomioimisena, koska se osoittaa positiivista kiinnostusta toisen

hyvinvointia kohtaan. (Mts. 542-543.) Solidaarisuutta lisätään viesteissä myös kieliopillisin

keinoin. Viesteissä käytetään paljon ensimmäistä ja toista persoonaa ja puhekielelle tyypillisiä

piirteitä, mikä luo keskustelunomaisen ja epävirallisen vaikutelman. (Mts. 544.) Neuvovies-

teissä käytetään myös jonkin verran imperatiivia, mutta kaikki annetut esimerkit ovat myöntö-

muotoisesta imperatiivista. Imperatiivin käytöstä ei tule tässä yhteydessä määräilevää vaikutel-

maa, koska viesteihin liitetään paljon solidaarisuuden ilmauksia. Morrowń mukaan imperatii-

vin käyttöä voidaan tässä yhteydessä pitää jopa solidaarisuuden osoituksena. Koska sen käyttöä

pidetään tyypillisesti epäkohteliaana ja epämuodollisena, voidaan sen runsaan käytön tulkita

implikoivan läheistä ja intiimiä suhdetta osanottajien välillä. (Mts. 544.) Morrow nähdäkseni

viittaa tällä siihen, että läheisessä ihmissuhteessa voi ilmaista ajatuksensa suoremmin pitäyty-

mättä muodollisissa kohteliaisuusnormeissa. Artikkelissa luokitellaan kiitosviesteiksi kaikki

neuvotun vastaukset neuvoihin, jopa siis sellaiset, joissa neuvo suorin sanoin hylätään. Merkit-

tävää tuloksissa on se, että yhdessäkään kiitosviesteistä ei ilmaista, että neuvottu olisi ottanut

neuvosta vaarin tai edes arvoteta neuvoa positiivisesti. Morrow tulkitsee tämän johtuvan siitä,

21

että keskustelijat välttävät asymmetrisen suhteen syntymistä osapuolten välille. (Mts.

545-546.) Tulokset myötäilevät siis Käännän (2015) saamia tuloksia ”kannattaa x” -rakenteen

käytöstä, joka harvoin saa direktiivisen tulkinnan vastaanottajien responsseissa.

Myös Inna Kouper (2010) on tutkinut vertaisten välistä neuvonantoa ei-institutionaalisessa

verkkoympäristössä. Hänen tutkimuksensa aineisto on koottu LiveJournal-blogiyhteisöstä ja

tarkemmin rajattuna sen äitiyttä käsittelevästä keskustelupalstan kaltaisesta osiosta. Osio raken-

tuu siis keskusteluketjuista, joita voi luoda, ylläpitää ja muokata kuka tahansa palvelun käyttäjä.

Kyseessä ei ole kuitenkaan aivan yhtä avoin ja anonyymi keskusteluympäristö kuin esimerkiksi

Suomi24. Käyttäjien tulee olla rekisteröityneitä, ja jokaisella käyttäjällä on omat päiväkirjan

kaltaiset sivut, joihin voidaan liittää kuvia ja tietoja itsestä. Yhteisiin keskusteluketjuihin osal-

listutaan omalla nimimerkillä, jonka kautta toiset keskustelijat pääsevät halutessaan tarkastele-

maan kirjoittajan omia sivuja. Kouperia kiinnostaa keskusteluissa nimenomaan neuvonannon

pragmatiikka. (Mts. 1-2.) Hän tutkii tarkemmin sanottuna kolmea asiaa: kuinka usein neuvo-

taan, miten neuvotaan ja miten keskusteluissa käsitellään neuvonantoon liittyvää kasvouhkaa

(mts. 5). Kouper jakaa neuvot kategorioihin niiden suoruuden mukaan. Imperatiivin sisältävät

neuvot lukeutuvat tässä luokittelussa kaikkein suorimpaan kategoriaan, johon kuuluvat myös

konditionaalin should sisältävät neuvot. (Mts. 7.) Tämä kategoria on tulosten mukaan yhdessä

henkilökohtaisten kokemusten jakamisen kanssa yleisin tapa neuvoa. Tulokset osoittavat myös,

että hyvin suorat, lyhyet ja pehmentelemättömät neuvot ovat yleensä vastauksia yksinkertaisiin

kysymyksiin, jotka eivät kosketa herkkinä pidettyjä aihealueita. Herkemmissä tapauksissa vas-

taajat pehmentävät omaa neuvoaan esimerkiksi kertomalla omasta kokemuksestaan. (Mts.

12-13.)

Veera Kangaspunta (2016) on analysoinut keskustelunanalyysin keinoin verkkouutisten

kommentointia ja erityisesti sitä, onko kommentointi julkisen keskustelun muoto. Tutkimuksen

näkökulma sinänsä ei siis ole tämän tutkimuksen kannalta kovinkaan keskeinen, mutta Kangas-

punta tekee tutkimuksessaan joitain mielenkiintoisia havaintoja. Tarkastelun kohteena on yk-

sittäisen ympäristöonnettomuuden uutisointi ja sen kommentointi kolmen erityyppisen lehden

verkkosivuilla (mts. 27). Kangaspunta käyttää tutkimuksessaan termejä vieruspari, etujäsen ja

jälkijäsen siten, että uutinen on etujäsen, joka saa jälkijäseneksi kannanoton. Toisinaan kannan-

otto voi olla myös etujäsen tai jälkijäsen toiseen kannanottoon. (Mts. 31-32.) Erityisesti etujä-

senen käsite osoittautuu kuitenkin tutkimuksessa melko hankalaksi (mts. 35). Toimivimmiksi

keskustelunanalyyttisiksi työkaluiksi osoittautuvat vuorottelujäsennys ja puhuttelun kohteen

määrittely (mts. 44). Mielenkiintoinen havainto on se, että uutislähdettä, joka tässä kontekstissa

on ikään kuin keskustelunaloittaja, puhutellaan vain vähän, ja enimmäkseen keskustelu on tois-

ten viestien kommentointia (mts. 38). Tässä kontekstissa puhuttelun kohteen valinta saattaa to-

22

sin johtua siitä, että uutisen puhuja tuskin osallistuu keskusteluun (mts. 40). Kangaspunta ha-

vaitsee myös, että erimielisyys on tässä keskustelukontekstissa huomattavasti yleisempää kuin

samanmielisyys (mts. 38).

Erittäin huomionarvoinen tämän tutkimuksen kannalta on myös Sanna-Kaisa Tanskasen

(2014) jo edellä mainittu artikkeli metapragmaattisten kommenttien käytöstä opiskelijoiden

keskustelupalstoilla, koska kielteistä imperatiivia käytetään usein Suomi24-pastalla juuri osana

metakommunikaatiota. Tanskasen mukaan tosin metapragmaattiset kommentit eivät ole välttä-

mättä kovinkaan yleinen ilmiö (mts. 59). On kuitenkin esitetty, että metakommunikaatiolla olisi

erityisen tärkeä rooli juuri verkkokeskustelussa, jossa keskustelijat eivät näe toisiaan ja jossa

kielenulkoiset tekijät jäävät tästä syystä näkymättömiin (Tanskanen 2014: 51 < Georgako-

poulou 2003). Metapragmaattiset kommentit ovat kommentteja, jotka eivät varsinaisesti edistä

aiheen käsittelyä, vaan niillä kommentoidaan omaa tai toisen viestiä, esimerkiksi viestin sisäl-

töä, muotoilua tai paikkaa (mts. 51). Ne antavat siis keskustelijoilta itseltään tietoa vuorovai-

kutukseen vaikuttavista tekijöistä (mts. 59–60). Yksi Tanskasen esimerkeistä on imperatiivi-

muotoinen: Mieti nyt vittu vähän ennen kuin rupeat tyhmiä puhumaan (mts. 54). Tanskanen

tutkii artikkelissaan suomen- ja englanninkielisiä keskusteluja, koska aiemmissa tutkimuksissa

on havaittu eroja erikielisten keskustelujen välillä (mts. 72). Hän analysoi kommenteissa viittä

eri aspektia: kommentin sijaintia, kommentin suuntaa, kommentin kohdetta, kommentoitavaa

viestin osaa (tyyli, sisältö, olemassaolo) ja kommentin tehtävää (esim. tukea osoittava tai kriit-

tinen). Ainoastaan kaksi ensimmäistä aspektia ovat sellaisia, joiden pohjalta kommentit voidaan

lokeroida yksiselitteisesti yhteen tiettyyn lokeroon. Samalla ilmaisulla voidaan esimerkiksi to-

teuttaa monta eri tehtävää. (Mts. 58.) Tutkimuksessa käy ilmi, että suomenkielisessä aineistossa

toiselle kirjoittajalle osoitetut kriittiset kommentit ovat yleisempiä (lähes 2/3 kaikista kommen-

teista) kuin englanninkielisessä (noin 1/3). Englanninkielisessä aineistossa taas on enemmän

omaan viestiin kohdistettuja ja tukea osoittavia kommentteja. Suomenkieliset kommentit ovat

siis useammin kriittisiä, kun taas englanninkieliset pyrkivät estämään konflikteja. Kiinnostavaa

on myös se, että suomenkieliset metapragmaattiset kommentit kohdistuvat useammin toisen

viestiin ja englanninkieliset omaan. (Mts. 70.) Metapragmaattisiin kommentteihin ja metakom-

munikaatioon palaan vielä myöhemmin käsittelyluvuissa.

23

2.2 Imperatiivin tutkimus

Tässä luvussa esittelen aiempaa tutkimusta imperatiivista. Esittely etenee enimmäkseen van-

hemmista tutkimuksista uudempiin mutta kuitenkin siten, että lähden liikkeelle fennistiikasta.

Luvussa käsitellään siis ensin suomen kielen imperatiivin tutkimusta, minkä jälkeen kerron ly-

hyesti kansainvälisestä tutkimuksesta. Tämän jälkeen esittelen vuonna 2017 (Sorjonen & Rae-

vaara & Couper-Kuhlen) ilmestyneen imperatiivia käsittelevän kokoomateoksen, joka tekee

eräänlaisen käänteen imperatiivin tutkimukseen ja jossa tarkastellaan sekä suomen että muiden

kielten imperatiivia. Lopuksi palaan vielä siihen, mitä suomen kielen imperatiivista on viimei-

simpänä tutkittu.

Hilkka-Liisa Matihaldi on analysoinut suomen morfologisia moduksia kvalitatiivisesti

(1979) ja kvantitatiivisesti (1980). Kvantitatiivisessa analyysissa tarkastellaan modusten esiin-

tymistaajuuksia erilaisissa teksteissä (Matihaldi 1980: 5). Analyysin tulokset osoittavat, että

modusten käytössä on havaittavissa kvantitatiivisesti todennettavia piirteitä. Ne näyttäisivät lin-

kittyvän siihen, onko kyseessä fiktiivinen vai todenperäinen teksti. (Mts. 7.) Imperatiivi vaikut-

taisi Matihaldin mukaan olevan tyylinilmaisin, koska sitä esiintyy teksteissä joko melko run-

saasti tai hyvin vähän. Sen käytön suhteen mikään tekstilaji ei näyttäydy niin sanotusti keskiar-

voisena. (Mts. 54, 57-58.) Imperatiivia esiintyy runsaasti fiktiivisessä dialogissa ja hartauspu-

heissa. Sanomalehdissä, tietokirjoissa ja yleispuhekielessä sitä taas esiintyy keskimääräistä vä-

hemmän. Tarkastelu nostaa siis esiin merkittävän eron fiktiivisen dialogin ja aidon puheenvuo-

ron välillä. (Mts. 57-59.)

Myös Valma Yli-Vakkurin (1986) kieliopillisten muotojen toissijaista käyttöä tarkastele-

vassa teoksessa käsitellään imperatiivia. Yli-Vakkuri puhuu tahtomuksista. Hänen mukaansa

tahtomusten suuntaaminen sosiaalisessa hierarkiassa määrittää sen, missä muodossa ne esite-

tään. Ylemmältä alemmalle käsketään tai ohjeistetaan, alemmalta ylemmälle pyydetään tai ve-

dotaan ja vertaisten kesken ehdotetaan. Puhuja ei kuitenkaan aina välttämättä käyttäydy luon-

taisen roolinsa mukaan vaan omaksuu ”teeskennellyn tilanteisen roolin”. (Mts. 95-96.) Yli-

Vakkurin mukaan yksikön toisen persoonan imperatiivin toissijainen käyttö on tyypillisimmin

affektiivisia huudahduksia ja toivotuksia tai odottamattomuuden ja dramaattisuuden ilmaise-

mista (mts. 221). Teoksessa myös arvellaan toissijaisen käytön produktiivistumisen johtuvan

siitä, että varsinaista käyttöä vältetään strategisista syistä (mts. 212-213).

Elina Häkkinen (2003) on tutkinut pro gradu -työssään imperatiivilauseita sävyttäviä itse-

näisiä partikkeleja, muun muassa nyt-, vain-, pois- ja sitten-partikkeleja sekä partikkelin tapaan

käyttäytyviä kirosanoja. Hän ottaa tutkimuksessaan huomioon vain imperatiivimuodon jälkeen

esiintyvät partikkelit, ei esimerkiksi lausuman alussa esiintyvää no-partikkelia. Aineistona on

24

enimmäkseen puhuttuja keskusteluja, ja Häkkinen soveltaa tutkielmassaan keskustelunanalyy-

sia. Hän kiinnittää huomiota muun muassa siihen, mitä puhefunktioita partikkeleja sisältävillä

imperatiivilauseilla on. (Mts. 2–5, 8.) Tutkimus osoittaa, että funktio on usein muu kuin käske-

minen. Partikkelit voivat vahvistaa lauseen funktiota. Niiden avulla voidaan lisäksi varmistaa,

että lauseesta välittyy oikea sävy. Sen takia Häkkinen kutsuukin näitä partikkeleja sävytyspar-

tikkeleiksi. Tulokset osoittavat myös, että partikkelit ovat erikoistuneet ilmaisemaan juuri tiet-

tyjä sävyjä. (Mts. 72–75.)

Suomen kielen imperatiivia on tutkinut myös Yrjö Lauranto. Väitöskirjassaan (2014) hän

tarkastelee, mihin imperatiivia käytetään arkikeskustelussa eli millaisia tulkintoja se saa eri

konteksteissa. Hän tarkastelee myös, millaiset sanomiset ja tekemiset edeltävät imperatiivin

käyttöä. Aineistona tutkimuksessa on nauhoitettuja ja muistiin merkittyjä puhuttuja keskuste-

luja. Kysymyksenasettelultaan tämä tutkimus on hyvin lähellä omaa tutkimustani. Lauranto

keskittyy kuitenkin tarkastelussaan pitkälti imperatiivin myöntömuotoihin, koska kieltomuoto-

jen määrä aineistossa on niin pieni, ettei sen perusteella voida tehdä luotettavia yleistyksiä. Li-

säksi aineisto koostuu tuttavien välisistä arkikeskusteluista, joka eroaa vuorovaikutusympäris-

tönä melko radikaalisti Suomi24-keskusteluista. Tutkimus eroaa myös siinä, että se pohjaa sys-

teemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Lauranto (mts. 80–81) jakaa imperatiivilauseet merki-

tykseltään ensin käskyihin ja ei-käskyihin. Käskyiksi tulkitsemattomia on 87,7 % eli suurin osa.

Nämä hän jakaa vielä reaktiivisiin ja ei-reaktiivisiin sen perusteella, kuinka vahvasti lausuma

kytkeytyy aiempaan keskusteluun. Laurannon käyttömerkitysjaottelua ovat ohjanneet kielellis-

toiminnallinen ympäristö ja osallistujien erilaiset kontekstuaaliset roolit. (Mp.) Hän on kiinnit-

tänyt huomiota myös esimerkiksi sävyttäviin liitepartikkeleihin, ja näitä esiintyy tulosten mu-

kaan hyvin vähän imperatiivin yhteydessä (mts. 122–123).

Imperatiivista tehdyt tutkimukset ja siten myös tämä tutkimus linkittyvät osaksi direktii-

visyyden tutkimusta. Direktiivi on ohjaileva lausuma, jolla voidaan esimerkiksi käskeä, pyytää

tai neuvoa puhuteltavaa (VISK § 1645). Direktiivin käsite on peräisin puheaktiteoriasta (Hon-

kanen 2012: 9). Laurannon (2014: 17) mukaan imperatiivilause on ”syntaktisen direktiivisyy-

den perustoteuma”, mutta direktiivisyyttä voidaan ilmaista myös muilla lausetyypeillä.

Anu Rouhikoski (2015: 189, 199−202) tarkastelee artikkelissaan kolmen eri direktiivira-

kenteen vaihtelua Kelan asiakaspalvelukeskusteluissa. Hän tutkii nimenomaan virkailijoiden

asiakkaille esittämiä direktiivisiä vuoroja. Kolme tutkittua rakennetta ovat imperatiivimuotoi-

nen, kysymysmuotoinen ja toisen persoonan väitelauseen muotoinen direktiivi. Rouhikoski tut-

kii, millaisiin toimintoihin kutakin rakennetta käytetään ja vaikuttavatko makrotason tekijät,

kuten asiakkaan ikä, direktiivien rakenteeseen. Tuloksena on, että vain noin kymmenen pro-

senttia direktiiveistä on imperatiivimuotoisia ja näistä kolmannes esiintyy vastauksena pyyn-

töön tai kysymykseen. Imperatiivimuotoisten direktiivien yhteydessä esitetään myös useammin

25

eksplisiittisiä perusteluja, ja niissä esitetyt pyynnöt ovat ongelmattomia toteuttaa. Käy myös

ilmi, että imperatiivimuotoisia lausumia esitetään eniten nuorille asiakkaille. Rouhikosken

(mts. 216) mukaan imperatiivin käyttöä pidetään monesti sopimattomampana kuin esimerkiksi

kysymysmuotoisen direktiivin.

Direktiivejä on tutkinut myös Liina Savola (2015) pro gradu -työssään. Savola tarkastelee

direktiivisyyden kielellistä toteutumista terveydenhuollon työntekijöiden välisessä ammatilli-

sessa sähköpostiviestinnässä. Kielellisten keinojen erittelyn lisäksi tutkimuksessa analysoi-

daan, mitkä kontekstitekijät vaikuttavat kielellisen ohjailukeinon valintaan. (Mts. 2, 4.) Aineisto

koostuu monenkeskisistä viestiketjuista ja yksittäisistä viesteistä. Suurin osa tarkastelluista

viesteistä on aloitusviestejä. (Mts. 4-5.) Savola jaottelee direktiivejä modaalisen lausetyypin

mukaan. Imperatiivilausetta esiintyy aineistossa toiseksi eniten. Yleisin direktiivityyppi on dek-

laratiivilause. Tutkimuksessa modaaliseen imperatiivilausetyyppiin käsitetään kuuluviksi yksi-

kön ja monikon toinen persoona sekä monikon ensimmäinen persoona. Monikon ensimmäistä

persoonaa edustaa tässä luokittelussa myös hortatiivi mennään. Suurin osa aineistossa esiinty-

vistä imperatiivilauseista on monikon toisessa persoonassa. Yksikön toista persoonaa esiintyy

vain vähän ja monikon ensimmäistä ei lainkaan. Kieltomuotojakin on aineistossa vain kolme.

(Mts. 23.) Savola tarkastelee myös imperatiivilauseiden verbejä ja saa tulokseksi, että impera-

tiivi käsittelee usein mentaalista tai kommunikatiivista toimintaa. Se myös sijoittuu useimmiten

viestin loppuun. Kielteisestä imperatiivista annettu esimerkkikin älkää laittako vastauksia on

kommunikatiivinen ja sijoittuu viestin jälkikirjoitukseksi merkittyyn osioon. (Mts. 29-30.)

Suurin osa aineistossa esiintyvistä imperatiivilauseista on niin sanotusti ongelmattomia eivätkä

viestien kirjoittajat esimerkiksi anna viitteitä siitä, että he epäilisivät oikeuttaan ohjailla vas-

taanottajia. Ongelmattomuus kuvaa tosin Savolan mukaan koko aineistoa eikä vain imperatii-

via. (Mts. 32.)

Muiden kielten imperatiivia on käsitelty muun muassa kohteliaisuusteoriassa. Kohteliai-

suusteoria perustuu ajatukseen kasvoista, joita vuorovaikutuksessa pyritään suojelemaan. Ne-

gatiiviset kasvot sisältävät tarpeen toiminnanvapauteen, omaan reviiriin ja itsemääräämisoikeu-

teen. Positiivisiin kasvoihin taas kuuluu halu tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Teorian mu-

kaan ihmiset pyrkivät yleensä tekemään yhteistyötä säilyttääkseen nämä kasvot vuorovaikutus-

tilanteessa ja olettavat myös toisten tekevän niin. (Brown & Levinson 1989: 13, 61.) Jotkut

puhetoiminnot ovat sellaisia, että ne uhkaavat näitä kasvoja. Muun muassa käskyt ja neuvot

luokitellaan negatiivisia kasvoja uhkaaviksi, kun taas erimielisyyden ilmaiseminen ja arvostelu

uhkaavat positiivisia kasvoja. (Mts. 65-66.) Brownin ja Levinsonin mukaan jokainen rationaa-

linen toimija pyrkii välttämään tällaisia puhetoimintoja tai käyttää strategioita, jotka pienentä-

vät niihin sisältyvää uhkaa. Positiivinen kohteliaisuus ilmenee esimerkiksi ystävällisyyden tai

26

ryhmään kuulumisen osoituksina, ja negatiivista kohteliaisuutta taas ovat muun muassa for-

maalius, itsensä häivyttäminen ja itsehillintä vuorovaikutustilanteessa. (Mts. 68, 70.) Impera-

tiivi ilmaisee hyvin suoralla tavalla yhtä kaikkein voimakkaimmin kasvoja uhkaavaa toimintaa

- käskyä. Brownin ja Levinsonin tulkinnan mukaan tästä johtuu muun muassa se, että useim-

missa kielissä imperatiivilauseessa ei ole eksplisiittisesti ilmaistua subjektia, ja jos se lausee-

seen lisätään, tekee tämä imperatiivista vielä töykeämmän. (Mts. 191.) Kohteliaisuusteorian

käsitys imperatiivista on kuitenkin saanut osakseen paljon kritiikkiä. Teoriassa lähdetään liik-

keelle siitä ajatuksesta, että kielenaineksiin olisi sisäänrakennettuna tietty kohteliaisuuden tai

epäkohteliaisuuden aste riippumatta kontekstista, ja myöhemmissä tutkimuksissa tällainen ole-

tus on kyseenalaistettu (Sorjonen & Raevaara & Couper-Kuhlen 2017b: 2).

Kielitypologisesta näkökulmasta imperatiivia on tutkinut Alexandra Y. Aikhenvald

(2010). Teoksessaan hän vertailee imperatiivia maailman eri kielissä keskittyen kuitenkin eng-

lannin kieleen. Hän tarkastelee muun muassa imperatiivin käyttötarkoituksia, historiaa ja im-

peratiivilauseen syntaksia. Aikhenvaldin mukaan imperatiivimuoto on monissa kielissä lyhyin

verbimuoto ja koetaan siksi usein liian töykeäksi (mts. 6). Tästä syystä esimerkiksi pyynnöissä

käytetään usein vaihtoehtoisia ilmaisutapoja kuten kysymyslausetta (mts. 203). Imperatiivin

kohteliaisuuteen vaikuttaa myös se, kuinka välitöntä toimintaa se vaatii vastaanottajaltaan. Vä-

litön käsky koetaan usein töykeimmäksi (mts. 131). Tämä ajatus imperatiivista lähtökohtaisesti

epäkohteliaana kielenkäytön kategoriana on kuitenkin suhteellisen vanhakantainen. Aikhenval-

din mukaan on myös tyypillistä, että jotkut kielioppikategoriat voivat saada imperatiivilauseissa

aivan erilaisia merkityksiä kuin väitelauseessa (mts. 97). Esimerkiksi modaalisilla aineksilla

voi olla käskyissä jopa päinvastainen vaikutus (mts. 142). Myös subjektin ilmaiseminen saa

usein imperatiivilauseessa oman merkityksensä, koska monissa kielissä imperatiivilauseessa ei

ole ilmisubjektia, vaikka se väitelauseeseen vaadittaisiinkin. Ilmisubjekti voi tehdä käskystä

voimakkaamman ja aggressiivisemman, mutta sillä voi olla myös päinvastoin rohkaiseva ja

tukea osoittava merkitys (mts. 6 < Huddleston 2002).

Imperatiivista tehtyjä tutkimuksia on pitkään yhdistänyt se, että ne tutkivat imperatiivia

irrotettuna kontekstistaan eivätkä sen luonnollisessa esiintymisympäristössä (Sorjonen ym.

2017b: 3). Lingvistien mukaan imperatiivi on toisten ohjailun ensisijainen kieliopillinen muoto,

ja se on totuttu mieltämään epäkohteliaaksi (mts. 1). Vuonna 2017 ilmestyi kokoomateos (Sor-

jonen & Raevaara & Couper-Kuhlen 2017a), joka purkaa näitä totuttuja näkemyksiä ja ottaa

erilaisen näkökulman imperatiivin tutkimukseen. Teoksen artikkeleissa tarkastellaan imperatii-

via sen luonnollisessa kontekstissa eli puheenvuoroissa (Sorjonen ym. 2017b: 3). Lähestymis-

tapa on siis keskustelunanalyyttinen. Sen sijaan, että pyrittäisiin selvittämään, mitä imperatii-

vimuotoinen verbi tarkoittaa, tarkastellaan sitä, mikä on sen tehtävä lausuman ja vuoron raken-

27

tamisessa (mts. 15). Kaikissa artikkeleissa tarkastellaan imperatiivin käyttöä puhutussa keskus-

telussa. Artikkelit osoittavat, että imperatiivilla on laajaa ja normatiivisesti säädeltyä käyttöä

tietyissä vuorovaikutustilanteissa. Sen käytössä ja muotoilussa on myös kielirajat ylittäviä as-

pekteja. Vaikka eri kielten imperatiivit eroavat rakenteiltaan ja ominaisuuksiltaan toisistaan,

niiden avulla ilmaistaan samanlaisia toimintoja. Yhteistä on myös se, millaisissa tilanteissa nii-

den käyttöä pidetään sopivana. (Mts. 1.)

Teoksen johdantoartikkelissa (Sorjonen ym. 2017b) kuvaillaan imperatiivia yleisellä ta-

solla. Imperatiivimuotoinen verbi voi toimia yksinään lausumana, ja se voi myös olla vuoron

ainoa lausuma. Yleensä, jos vuoro rakentuu pelkästä imperatiivimuotoisesta verbistä, se sijoit-

tuu tilanteeseen, jossa vaaditaan nopeaa toimintaa, tai se toimii responssina edeltävään vuoroon.

Jos imperatiiviverbi ei ole vuoron ainoa rakenneyksikkö, se voi esiintyä eri kohdissa vuoroa.

Tämä vuoronsisäinen paikka voi vaikuttaa siihen, millaista toimintaa imperatiivi ilmaisee. (Mts.

9.) Eri kielten imperatiiveille on yhteistä se, että tyypillisesti imperatiivilauseesta puuttuu sub-

jekti. Jos kuitenkin vastaanottajaan viitataan eksplisiittisesti subjektipronominilla, se vaikuttaa

lauseen tulkintaan. Myös muut imperatiivilauseen sisältämät rakenneyksiköt kuten sävypartik-

kelit tai kliitit voivat lisätä jotain imperatiivin tulkintaan. Ne auttavat sovittamaan imperatiivin

kyseiseen vuorovaikutuskontekstiin, jota määrittävät sekventiaalinen paikka ja osanottajien vä-

liset deonttiset suhteet. Näiden yksiköiden vaikutuksen ymmärtäminen johtaa imperatiivin sy-

vällisempään tulkintaan. Vuoron monimutkaisempi muotoilu viittaa yleensä myös siihen, että

toiminta, johon ohjataan, ei ole aivan yksiselitteisen linjassa tämänhetkisen tilanteen kanssa.

(Mts. 10-12.) Tulkittaessa imperatiivin sisältävän vuoron ilmaisemaa toimintaa on tärkeää ot-

taa rakenteen lisäksi huomioon vuoron sekventiaalinen paikka. Teoksessa käytetään tässä yh-

teydessä termejä ensimmäinen ja toinen positio. Ensimmäinen positio tarkoittaa sitä, että impe-

ratiivin sisältävä vuoro toimii aloitteentekevänä. Toisessa positiossa taas reagoidaan johonkin

edeltävään. (Mts. 15.) Kuten jo aiemmin mainitsin, tässä tutkimuksessa käytän termejä aloitus-

ja vastausvuoro ilmaisemaan vuoron sekventiaalista paikkaa keskustelussa. Seuraavaksi esitte-

len neljä kokoomateokseen sisältyvää artikkelia, jotka ovat tämän tutkimuksen kannalta huo-

mionarvoisia.

Lorenza Mondada (2017) tutkii artikkelissaan imperatiivin käyttöä sellaisissa tilanteissa,

joissa on erityisen tärkeää, että responssi saadaan välittömästi (mts. 65). Aineistossa on esimer-

kiksi keskusteluja, jotka käydään leikkaussalissa. Näissä tilanteissa imperatiivin ilmaisema toi-

minta ei ole neuvoteltavissa, vaan puhujalla on täysi oikeus pyytää ja vastaanottajalla taas vel-

vollisuus reagoida (mts. 66). Tyypillistä näille imperatiivin sisältäville vuoroille on, että impe-

ratiiviverbi on heti vuoron alussa ja vuoro on rakenteeltaan lyhyt ja yksinkertainen (mts. 71).

Mondadan esimerkit ovat ranskan kielen imperatiivista, mutta artikkeli on tämän tutkimuksen

kannalta erityisen huomionarvoinen, koska siinä käsitellään myös kielteistä imperatiivia, jota

28

muissa kirjan artikkeleissa korkeintaan sivutaan. Kielteinen imperatiivi kiinnittää Mondadan

mukaan osanottajien huomion jo aloitettuun toimintaan, joka on mahdollisesti ongelmallista.

Se suuntautuu samaan aikaan eteen- ja taaksepäin. Toisaalta sillä viitataan äskeiseen tai meneil-

lään olevaan toimintaan tai toiminnan kulkuun, joka on pantu alulle. Tähän toimintaan suhtau-

dutaan sellaisena, joka vaatii puuttumista. Toisaalta taas kielteisellä imperatiivilla ohjataan tu-

levaa ja näin se suuntautuu myös eteenpäin keskustelun kontekstissa. Kielteistä imperatiivia

käytetään usein normatiivisten toimintojen kuten syyttämisen, valittamisen tai kritisoimisen il-

maisemiseen, koska korjaamalla mahdollista tulevaa, se saa arvostelevan luonteen. (Mts. 92.)

Joskus kielteinen imperatiivi toimii keskustelussa myöntömuotoisen imperatiivin uudelleen-

muotoiluna (mts. 95-96). Kielteinen imperatiivi tulkitaan aggressiiviseksi, jos se olettaa toiselle

huonoa lopputulosta. Tällöin se johtaa usein vastarintaan. Aggressiivinen luonne on vielä voi-

makkaampi, jos käytetyllä verbillä on moraalisesti pejoratiivisia tai psykologisia konnotaati-

oita. Ennustaessaan negatiivista lopputulosta imperatiivi myös määrittelee vastuun epäonnistu-

misesta vastaanottajalle, ja tämä saattaa luoda vaikutelman vastaanottajan inkompetenssista tai

puutteellisesta osaamisesta. (Mts. 97-98.)

Teoksessa on myös viisi artikkelia, joissa tutkitaan nimenomaan suomen imperatiivia.

Marja Etelämäen ja Elizabeth Couper-Kuhlenin (2017) artikkeli on yksi näistä. Siinä tarkastel-

laan sitä, miten imperatiivilla ilmaistu toiminta esitetään uudelleen toisen persoonan deklaratii-

vimuodossa, jos se kohtaa vastustusta (mts. 215). Esimerkkien joukossa on myös yksi kieltei-

nen imperatiivi: älä sää siihe parhaasee tualii mene > sä tulet tänne näi (mts. 217). Deklaratii-

vilause saa näissä tilanteissa erittäin vahvan direktiivisen tulkinnan, koska se jättää täysin huo-

miotta toisen osapuolen ilmaiseman vastustuksen ja mahdollisen selityksen. Tuloksissa ilmenee

myös, että jos vastaanottaja ei ilmaise välittömästi sitoutumista imperatiivin sisältävän vuoron

ilmaisemaan toimintaan, tätä seuraa pidempi sekvenssi. Tämä tukee sitä oletusta, että impera-

tiivi vaatii aina välitöntä sitoutumista, vaikka sillä ohjattaisiinkin ajallisesti etäisempiä toimin-

toja. (Mts. 234.) Neuvon pyytäminen on toiminto, joka antaa vastaanottajalle oikeuden tuottaa

direktiivinen lausuma. Tutkimuksen aineistossa imperatiivimuotoinen direktiivi sijoittuu kui-

tenkin aloitusvuoroon, jolloin puhuja ottaa itse tämän oikeuden itselleen. (Mts. 232.) Artikke-

lissa on tarkasteltu myös sitä, miten partikkelit nyt ja vaan vaikuttavat imperatiivin tulkintaan.

Artikkelin mukaan imperatiivi ilman näitä partikkeleita esittää toiminnan sellaisena, jota ei voi

kyseenalaistaa ja joka vaatii välitöntä sitoutumista. (Mts. 234.)

Marja-Leena Sorjosen (2017) artikkelissa käsitellään imperatiivin käyttöä rensponsseissa.

Tarkastelun kohteena on kahdentyyppisiä imperatiivilauseita: sellaisia, jotka sisältävät sävy-

partikkelin vaan, ja sellaisia, joissa ei ole lainkaan sävypartikkelia (”bare imperatives”). (Mts.

241.) Aineisto koostuu puhelin- ja kasvokkaiskeskusteluista, ja valtaosa imperatiiviesiintymistä

on yksikön toisessa persoonassa (Mts. 243). Tuloksena on ensinnäkin, että responssina toimivat

29

imperatiivivuorot vastaavat useimmiten vuoroon, jossa on esitetty jokin aie. Tarkastelussa käy

myös ilmi, että vaan-partikkelillisia ja sävypartikkelittomia imperatiivilauseita käytetään eri ta-

voin, ja ne myös vastaavat erityyppiseen toimintaan. Sävypartikkeliton imperatiivi vahvistaa

varmana esitetyn toiminnan, kun taas vaan-partikkelin sisältävä vastaa epävarmana esitettyyn

aikeeseen. Sen tehtävänä on siis ikään kuin poistaa epävarmuus. (Mts. 241.) Tässä artikkelissa

tarkastellaan kuitenkin myöntömuotoista imperatiivia. Kielteisessä imperatiivilauseessa vaan

saa hyvin erilaisen merkityksen.

Myös Melisa Stevanovicin (2017) artikkeli käsittelee suomen imperatiivia. Siinä tarkas-

tellaan, millaisissa tilanteissa yksikön toisen persoonan imperatiiviin ja monikon ensimmäisen

persoonan hortatiiviin liitetään -pA- tai -pAs-liitepartikkeli. Tutkimuksen aineisto koostuu nel-

jästä viulutunnista, joissa osanottajina on opettaja ja 5-vuotias oppilas. Kaikki analysoidut im-

peratiivin tai hortatiivin sisältävät vuorot ovat opettajan tuottamia. (Mts. 357.) Tuloksena on,

että liitepartikkelillisia muotoja käytetään eri tavalla kuin liitepartikkelittomia ja partikkeleilla

on myös omat eriytyneet käyttötarkoituksensa. Partikkelittomat muodot ovat yleisiä tilanteissa,

joissa opettaja ja oppilas ovat aktiivisesti sitoutuneita meneillä olevaan yhteistoimintaan. -pA-

partikkelillinen vuoro taas tyypillisesti tuotetaan välittömästi sen jälkeen, kun oppilas on tehnyt

jonkin virheen, joka täytyy korjata, jotta voidaan jatkaa sitä, mitä ollaan tekemässä. -pAs sen

sijaan esiintyy tilanteissa, joissa vaihdetaan toiminnasta toiseen. (Mts. 357.) Nämä liitepartik-

kelit yhdistettynä imperatiivin tai hortatiiviin luovat myös pohjaa sille, että voidaan odottaa

vastaanottajan kuuliaisuutta. -pA vetoaa puhujan hetkelliseen ja vuorovaikutuksellisesti perus-

teltuun deonttiseen statukseen. -pAs taas vetoaa kokonaisvaltaiseen ja institutionaalisesti perus-

teltuun deonttiseen statukseen. (Mts. 376.) Aineiston 217 imperatiivimuodosta 101 on -pA-lii-

tepartikkelillisia, 55 kliitittömiä ja 53 -pAs-partikkelillisia. (Mts. 362.)

Viimeisimpiä tutkimuksia suomen kielen imperatiivista on Hannele Forsbergin (2019) Vi-

rittäjä-lehdessä ilmestynyt artikkeli, joka käsittelee yhtä nimenomaista imperatiivin käyttötar-

koitusta. Artikkelissa käytetään rakenteesta nimitystä paheksuntaimperatiivi. Kyseessä on ki-

teytynyt keino, jonka avulla ilmaistaan paheksuntaa vastaanottajan toimintaa kohtaan ja joissain

tapauksissa myös varoitetaan toiminnan seurauksista. Forsberg käyttää rakenteesta muun mu-

assa esimerkkiä Repikää nyt se mun hame siinä, jossa toteutuvat sekä paheksuva että seurauk-

sista varoittava funktio. Paheksuntaimperatiivilla voidaan ilmaista monenasteista kielteistä

asennoitumista, mutta useimmiten se Forsbergin mukaan ilmaisee hyvin vahvaa affektia. Tut-

kimuksessa tarkastellaan paheksuntaimperatiivin käyttöyhteyksiä ja merkitystehtäviä sekä pu-

hutussa että kirjoitetussa kielessä. Lähestymistapa on lähimpänä konstruktionaalista ja vuoro-

vaikutuslingvististä. (Mts. 4-6.) Tutkimuksessa eritellään paheksuntaimperatiivin rakennepiir-

teitä, muun muassa sen sisältämiä partikkeleja ja puhutteluilmauksia. Erityisen mielenkiintoi-

nen huomio oman tutkimukseni kannalta on se, että Forsbergin mukaan aikuisten toisilleen

30

kohdistama paheksunta koskee useimmiten kielellistä toimintaa ja vuorovaikutuskäyttäyty-

mistä. Tutkituissa verkkokeskusteluissa arvostelun kohteena on lähes aina toisten sopimatto-

mana pidetty käytös. (Mts. 22-24.) Kielteisen imperatiivin käyttö Suomi24-keskusteluissa tun-

tuisi noudattavan samaa tendenssiä.

Imperatiivin tutkimus on sekä fennistiikassa että kansainvälisessä tutkimuksessa painottu-

nut tähän asti pitkälti imperatiivin myöntömuotoihin. Kielteistä imperatiivia lähinnä sivutaan,

ja aineistot ovat sen osalta pieniä. Tähän tutkimusaukkoon pyrin osaltani vastaamaan. Aihe on

kuitenkin niin laaja, että tutkimukseni kattaa vain pienen osan siitä, mitä kaikkea kielteisestä

imperatiivista voitaisiin tutkia.

31

3 KIELTEISTEN IMPERATIIVILAUSEIDEN VERBIT

Tässä luvussa siirrytään aineiston analyysiin. Analyysi jakautuu kolmeen päälukuun, joista

tässä ensimmäisessä kiinnitetään huomio imperatiivilauseiden verbeihin. Käytetyt verbit ovat

kuitenkin kytköksissä myös imperatiivin ilmaisemaan toimintaan ja lauseen rakenteeseen, joita

käsitellään tarkemmin kahdessa jälkimmäisessä analyysiluvussa. Nämä aihealueet ovat siis

osittain päällekkäisiä, ja täten kaikki analyysiluvut käsittelevät jossain määrin kaikkia aihealu-

eita.

Kuten jo edellä mainitsin, imperatiivilauseiden verbien luokittelussa käytän hyväkseni An-

neli Pajusen (2001) kielitypologista verbityyppiluokittelua. Pajunen (mts. 19, 22) kuvaa teok-

sessaan suomen kielen verbejä, joilla kuvataan tekoa, tapahtumaa tai tilaa. Nämä ovat niin sa-

nottuja primäärejä semanttisia asiaintilatyyppejä. Pajunen analysoi ja luokittelee ensin verbit

ontologis-semanttisesti eli merkityksen mukaan ja tarkastelee sitten näin syntyneiden luokkien

syntaktisia ominaisuuksia. Yksi verbi voi siis kuulua useampaan eri luokkaan. Tavoitteena hä-

nellä on osoittaa, että saman luokan verbeillä on myös samanlainen argumenttirakenne, eli ne

vaativat tietyn määrän osallistuja-argumentteja ja kehysmääritteitä. Aineistona tutkimuksessa

on ollut Nykysuomen sanakirjan verbit, joita on noin 16 000. (Mp.) Tässä tutkimuksessa lai-

naan Pajuselta lähinnä semanttis-ontologisia luokkia, enkä puutu niinkään verbien syntaktisiin

ominaisuuksiin, koska se ei ole tutkimuskysymysteni kannalta oleellista.

Pajunen (2001: 24) jakaa verbit ensin kahtia primääri-A- ja primääri-B-verbeihin. Ensim-

mäiseen luokkaan kuuluvat konkreettisia asiaintiloja ilmaisevat verbit eli muun muassa tila-,

teko-, tapahtuma-, liike-, omistus- ja aistiverbit. Toiseen luokkaan taas kuuluvat ne verbit, joilla

ilmaistaan mentaaliasiaintiloja kuten ajattelutoimintoja, tunteita, aistihavaintoja tai puheaktia.

(Mp.) Nämä verbit ilmaisevat asiaintilan lisäksi jotain suhdetta tai asennetta sitä kohtaan. Iso

osa primääri-B-verbeistä on abstraktistuneita A-verbejä (esim. käsittää). Lisäksi on olemassa

sekundaariverbejä, joiden avulla asiaintiloja kvantifioidaan tai suhteutetaan toisiinsa mutta

jotka eivät itsessään ilmaise varsinaisia asiaintiloja (esim. taitaa, voida, alkaa). Nämä verbit

esiintyvät yleensä infinitiivin kanssa eivätkä itsenäisinä. Pajusen luokittelu keskittyy primääri-

verbeihin. (Mts. 52–53.)

Suurin osa (n. 86 %) keskusteluissa esiintyvistä imperatiiviverbeistä koostuu imperatiivi-

muotoisesta kieltoverbistä ja yhdestä pääverbistä (älä sano). Aineistossa on kuitenkin myös

jonkin verran (n. 12 %) verbiketjuja (älä viitsi valittaa) ja muutama (n=6) pääverbitön esiin-

tymä (älä nyt). Jaan verbit tyyppiluokkiin ensisijaisesti pääverbin mukaan, mutta otan analyy-

sissä huomioon myös sen, millaisia verbiketjuja aineistossa esiintyy. Tietyt verbityypit toimivat

useammin verbiketjun osina, ja säännönmukaisuutta tuntuisi olevan myös siinä, millaisten ver-

bien kanssa ne ketjuuntuvat.

32

Tässä luvussa esittelen aineistossani esiintyvät verbityypit. Tarkastelu etenee yleisem-

mistä harvinaisempiin. Olen luokitellut verbit niiden saaman tilanteisen merkityksen mukaan.

Jos siis kyseessä on vaikkapa kielikuva, katson sitä, millaista toimintaa sen kautta ilmaistaan.

Esimerkiksi psykologisia toimintoja ilmaistaan monesti liikeverbien avulla (älä päästä ajatuk-

siisi), ja tällaisissa tapauksissa luokittelen liikeverbin psykologiseksi. Verbityyppejä analysoi-

taessa laitan esiintymistä näkyviin pääasiassa pelkän imperatiivilauseen, mutta olen ottanut ana-

lyysissa huomioon myös sen, miten konteksti ohjaa verbin tulkintaa. Näissä esimerkeissä en

myöskään merkitse katkoviivoin jonkin vuoron osan poistamista, koska lähes kaikista puuttuu

jotain. Vain joissain harvoissa tapauksissa imperatiivilause tai virke, johon se sisältyy, muo-

dostaa vuoron yksinään. Taulukossa 1 näkyvät kaikki aineistossa esiintyvät verbityypit ja kun-

kin tyypin esiintymien lukumäärä. Taulukossa on myös esitetty jokaisesta verbityypistä yksi tai

kaksi havainnollistavaa esimerkkiä, jotka on poimittu suoraan aineistosta eivätkä ole siis itse

keksimiäni. Taulukko 1. Imperatiivilauseiden verbityypit (suluissa ryhmien suhteelliset osuudet koko ai-neistosta)

Primääri-A-verbit

Verbityyppi Esimerkki n (%)

teko älä tapa ittees 20

tila älä jää pitkille äitiysvapaille 18

liike älä mee sinne ikinä duuniin 47

fysiologinen älä nyt itke 3

yhteensä 88 (29)

Primääri-B-verbit


psykologinen älä mieti liikaa

älä huoli

103

puhe älä puhu soopaa 84

perkeptio äläkä kuuntele epäilijöitä 6

yhteensä 193 (64)

Muut verbit


sekundaari älä lopeta 13

pääverbitön älä nyt 6

yhteensä 19 (6)

Kaikkia verbejä yhteensä 300

33

3.1 Primääri-B-verbit

Mentaaliasiaintiloja ilmaisevia primääri-B-verbejä on kaiken kaikkiaan 64 % kaikista aineiston

verbeistä eli selvästi eniten. Näistä suurin osa on psykologisia verbejä (n= 103), jotka kuvaavat

emootioita ja kognitioita. Toiseksi eniten on puheaktiverbejä (n=84). Psykologiset ja puheakti-

verbit nousevat myös kaikista aineistossa esiintyvistä verbityypeistä huomattavasti muita ylei-

semmiksi.

Neljä yleisimmin aineistossa esiintyvää yksittäistä primääri-B-verbiä ovat viitsiä (n=13),

puhua (n=10), välittää (n=8) ja sanoa (n=7). Puheaktiverbien määrää suhteessa psykologisiin

verbeihin hieman vääristää se, että ne usein esiintyvät verbiketjun osina infinitiivimuodossa

(älä viitsi väittää). Verbiketjut luokittelen aina ensimmäisen verbin mukaan, joten nämä pu-

heaktiverbien esiintymät eivät näy kvantifioinneissa. Tämän huomioon ottaen voitaisiin siis sa-

noa, että puheakti- ja psykologiset verbit ovat aineistossa jota kuinkin yhtä yleisiä.

3.1.1 Psykologinen tila tai prosessi

Psykologiset verbit on kaikkein yleisimmin aineistossa esiintyvä verbityyppi. Nämä verbit voi-

vat saada kaksi argumenttia, kokijan ja kohteen. Lauseen subjekti on siis tällaisten verbien yh-

teydessä pikemminkin kokija kuin tekijä. Luokka jakautuu edelleen kahtia emootio- ja kogni-

tioverbeihin. (Pajunen 2001: 309.) Kaikki verbit eivät kuitenkaan mielestäni jakaudu selkeästi

jompaankumpaan alaluokkaan, ja tästä syystä käsittelen psykologisia verbejä yhtenä verbityyp-

pinä. Esimerkiksi aineistossa esiintyvä verbi murehtia sisältää sekä emootion että kognition

piirteitä. Se on toisaalta jonkin asian ajattelemista, mutta siihen sisältyy myös tietty tunnetila.

Aineistossa useimmin esiintyvä psykologinen verbi on viitsiä. Sen käyttö on kaikissa ta-

pauksissa kantaaottavaa, ja sillä viitataan itse vuorovaikutustilanteeseen. Tämä verbi on siitä

poikkeuksellinen, että se esiintyy useammin verbiketjun osana kuin yksinään. Syynä tähän on

luultavimmin se, että viitsiä-verbi itsessään ei nimeä mitään tiettyä toimintaa. Se pikemminkin

lisää imperatiivilauseeseen jonkin sävyn tai asenteen. Verbiä voidaan kuitenkin käyttää kieltei-

sessä imperatiivilauseessa myös yksinään, koska kyseessä on puhekieleen kiteytynyt rakenne.

Rakennetta älä viitsi/viitti voidaan käyttää ainakin kahdessa eri merkityksessä. Sillä voidaan

ilmaista kyllästymisen kaltaista negatiivista asennetta tai yllättymistä. Tutkimissani Suomi24-

keskusteluissa rakenne kuvaa kuitenkin poikkeuksetta negatiivista asennoitumista. Seuraavissa

esimerkeissä havainnollistuu sekä viitsiä-verbin esiintyminen yksinään (esimerkit 1–2) että ver-

biketjun osana (esimerkit 3–4).

34

1) Väitätkö tosiaan, että verkkomedia.org ei ole puhdas venäläinen propagandasivusto? No älä nyt viitsi....

2) Siis älä viitti!!! KYSE ON PERIAATTEESTA!!! 3) Älä viitsi lammas lässyttää. 4) Ja älä viitsi luulla kaikkia sinulle vastanneita samaksi henkilöksi.

Esimerkeissä 1 ja 2 viitsiä-verbi esiintyy yksinään ilman sitä täydentävää infinitiiviverbiä. Sillä

otetaan kantaa edellä sanottuun. Ensimmäisessä esimerkissä on ensin konstruoitu väite, johon

otetaan kantaa, koska kyseessä on toisen sanomisista vedetty johtopäätös. Puhuteltava on esit-

tänyt vuorossaan perusteluita etsivän kysymyksen Millä perusteella sivusto on venäläinen tai

edes Venäjä-mielinen. Kirjoittaja on tulkinnut tämän kyseenalaistuksen suoraksi kannanotoksi

ja kumoaa sen kielteisellä imperatiivilla no älä nyt viitsi. Esimerkin 2 imperatiivilause on heti

vuoron alussa, ja sillä kommentoidaan toisen keskustelijan kannanottoa. Kahdessa jälkimmäi-

sessä esimerkissä viitsiä muodostaa verbiketjun toisen verbin kanssa. Tämä toinen verbi on

esimerkin 4 tapausta lukuun ottamatta aina puheaktiverbi. Esimerkki 3 on hyvin tyypillinen

tapaus. Viitsiä-verbin kanssa esiintyvä puheaktiverbi on aineistossa poikkeuksetta jo itsessään

kantaaottava. Se voi olla esimerkin 3 tavoin negatiivissävytteinen deskriptiivinen verbi, tai se

voi ottaa kantaa vuoron tai sen osan totuusarvoon tai sopivuuteen (älä viitti valehdella, älä viitsi

loukata). Lausuman asenteellisuutta korostaa sen sisältämä affektiivinen puhutteluilmaus (lam-

mas). Esimerkin 4 tapaus on siis ainoa, jossa viitsiä-verbi ketjuuntuu jonkin muun kuin puheak-

tiverbin kanssa. Lausumalla kirjoittaja tekee vastaanottajasta oletuksen tämän puhetoiminnan

perusteella ja ottaa siihen kantaa. Puheaktiverbi ei sopisi tähän yhteyteen, koska kannanotto ei

kohdistu mihinkään toteutuneeseen puhetoimintoon. Samankaltainen älä viitsi -rakenteen

kanssa on aineistossa muutaman kerran esiintyvä älä jaksa. Se voi esiintyä samaan tapaan yk-

sinään tai ketjuuntuneena puheaktiverbin kanssa mutta on huomattavasti harvinaisempi.

Jotkin liikeverbit voidaan tulkita kontekstissaan psykologisiksi kuten esimerkeissä 5–7.

5) Älä sekoita opiskelua koulun käyntiin! 6) Älä menetä toivoasi. Sinullakin on vielä mahdollisuus. 7) Ja seuraa millaisia tuntemuksia ja ajatuksia sinulle itsellesi tulee. Tällä kertaa vain: älä lähde

niihin mukaan. Tarkkaile vain niitä.

Esimerkin 5 imperatiiviverbi älä sekoita on puhtaan kognitiivinen. Älä menetä toivoasi taas on

jotain kognition ja emootion väliltä. Se on toisaalta kognitiivista luovuttamista, mutta toisaalta

toivottomuus on enemmänkin tunnetila. Myös viimeinen esimerkki on hieman molempia. Pro-

nomini niihin viittaa edellisen virkkeen tuntemuksiin ja ajatuksiin. Imperatiivi siis neuvoo pu-

huteltavaa hallitsemaan tuntemistaan ja ajattelemistaan. Neuvo antaa kuitenkin olettaa, että ky-

seessä on tietoinen päätös, joten imperatiivi älä lähde on lähempänä kognitiota kuin emootiota.

Myös liikeverbi antaa saa aineistossa toisinaan psykologisen merkityksen. Tällöin se muodos-

taa verbiketjun jonkin toisen verbin kanssa (esim. älä anna päästä iholle).

Puhtaan kognitiiviset imperatiiviverbit merkitsevät jonkin asian epätodeksi tai puutteel-

liseksi. Tämä asia on usein sellainen, jota puhuteltava ei ole suoraan sanonut, vaan kyseessä on

35

kirjoittajan olettamus tai tulkinta. Imperatiivilla voidaan ottaa kantaa puhuteltavan (esimerkit

8–9) tai jonkun kolmannen osapuolen (esimerkki 10) sanomisiin:

8) Mutta älä kuvittele että me muut olemme samanlaisia kuin sinä. 9) Älä suinkaan unohda, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia 10) Älä hyvä ihminen usko näitä keskustelupalstojen maallikkosaarnaajia ja itseoppineita, vaan

palkkaa itsellesi hyvä juristi.

Esimerkin 8 imperatiivi älä kuvittele ottaa kantaa puhuteltavaan yleistävään tapaan puhua

omista kokemuksistaan. Kirjoittaja siis tulkitsee puhuteltavan ajattelevan, että kaikki kokevat

asian samoin, ja kumoaa tämän ajatuksen. Esimerkin 9 älä unohda on hyvin samankaltainen.

Se tekee puhuteltavan ajatuksista oletuksen, jonka se samalla kumoaa. Viimeisen esimerkin

imperatiiviverbi älä usko eroaa kahdesta muusta esimerkistä siten, että se ottaa kantaa kolman-

nen osapuolen sanomisiin. Neuvoessaan puhuteltavaa se samalla ottaa kantaa aiempien vuoro-

jen luotettavuuteen. Kognitioverbi voi muodostaa kielteisessä imperatiivilauseessa myös ver-

biketjun (esim. älä erehdy luulemaan).

Puhtaat emootioverbit taas voivat rohkaista puhuteltavaa tai ohjata jonkin vuoron tulkintaa

tai siihen reagoimista:

11) Älä välitä, on minullekin sanottu ettei kukaan ole koskaan pitänyt minusta. 12) Älähuoli meidän koulussa on monta lyhyttä poikaa. 13) Olet saanut aika suorasanaista palautetta - älä säikähdä siitä vaan yritä ottaa palaute huomi-

oon, jotta sinusta voi tulla entistäkin parempi kirjoittaja..:) 14) Älä suutu, ei se totuutta muuta.

Esimerkin 11 älä välitä ottaa kantaa jonkin kolmannen osapuolen sanomisiin ja samalla roh-

kaisee puhuteltavaa. Älähuoli taas on ennen kaikkea rohkaiseva. Kaksi viimeistä esimerkkiä

ohjaavat aiemmin sanottuun reagoimista. Imperatiiviverbin älä säikähdä kohteena on toisten

sanomiset. Kirjoittaja neuvoo puhuteltavaa siinä, miten toisten keskustelijoiden vastauksiin tu-

lisi suhtautua. Esimerkin 14 imperatiivilause taas sijoittuu vuoron loppuun ja sillä ohjataan

omaan viestiin reagoimista. Esimerkeissä 13 ja 14 on siis kyse metakommunikaatiosta. Emoo-

tioverbi voi muodostaa myös verbiketjun toisen verbin kanssa kuten seuraavassa tapauksessa.

15) Elämässäsi on vain kääntynyt uusi välilehti, älä arkaile kääntää sivua.

Tässä verbiketjussa imperatiivilla rohkaistaan, mutta aiemmista esimerkeistä poiketen tämä

rohkaisu kohdistuu tiettyyn toimintaan. Siinä mielessä se on myös kehotuksen kaltainen. Tässä

esimerkissä tuo toiminta, johon kehotetaan, on ilmaistu kielikuvalla kääntää sivu, jolla viitataan

eteenpäin menemiseen elämässä.

Aineistossa esiintyy myös kaksi kiteytynyttä sanontaa, joissa imperatiiviverbi on tyypil-

tään psykologinen:

16) Usko tai älä mutta monen ihmisen hajuaisti on yhtä hyvä kuin eläimillä – 17) Siis prosentuaalisestiko. No älä unta nää.

36

Usko tai älä pohjustaa sitä, mitä puhuja tulee sanomaan sen jälkeen. Se voi ennakoida, että

sanottu on jotain uskomatonta tai totutuista käsityksistä poikkeavaa. Tämä pätee esimerkkiin

16. Joissain tapauksissa usko tai älä on kuitenkin lähellä konsessiivista imperatiivia, joka on

Yli-Vakkurin (1986: 217–220) mukaan yksi imperatiivin toissijaisista käyttötavoista. Konses-

siivisella imperatiivilla voidaan ilmaista voimakasta affektia, joka on tyypillisimmin suurente-

lua, uhittelua tai uhmaa. Yli-Vakkuri käyttää tästä esimerkkejä kuten ajatelkoon maailma mitä

hyvänsä ja sano mitä sanot. (Mp.) Älä unta nää taas tuntuisi viittavan monesti johonkin edellä

sanottuun. Esimerkissä 17 se ottaa voimakkaasti kantaa puhuteltavan edeltävään vuoroon. Ki-

teymä esiintyy aineistossa vain kerran. Usko tai älä sen sijaan esiintyy aineistossa neljä kertaa.

3.1.2 Puheakti

Puheaktiverbejä on aineistossa toiseksi eniten. Pajunen (2001: 399–340) luokittelee nämä ver-

bit mentaaliverbeihin kuuluviksi. Hän perustee tätä sillä, että ne ilmaisevat kykyä, joka on ih-

miselle ominainen ja jonka avulla voidaan muun muassa kertoa yksilön psykologisesta tilasta.

Mentaaliluokkaan kuulumista puoltaa myös se, että monet puheaktiverbit leksikalisoivat varsi-

naisen puheaktin lisäksi myös puhujan asenteita. Pajunen laskee luokkaan kuuluviksi myös ver-

bit, jotka kielentävät kielellisen kommunikaation tapaa (esim. huutaa), mutta ei ei-kielellistä

kommunikaatiota leksikalisoivia verbejä (esim. vilkuttaa) (Mp.)

Valtaosa puheaktiverbeistä on sellaisia, että ne viittaavat parhaillaan käytävään keskuste-

luun ja sen vuorovaikutukseen, useimmiten johonkin tiettyyn yksittäiseen vuoroon. Ne ovat siis

metapragmaattisia. Keskustelun ulkopuoliseen maailmaan viittaavia puheaktiverbejä on kaik-

kiaan vain 12 esiintymän verran. Iso osa näistä vuorovaikutustilannetta kommentoivista ja oh-

jaavista puheaktiverbeistä on sellaisia, että ne ottavat jo itsessään kantaa kommunikaation laa-

tuun, totuusarvoon, sopivuuteen tai muotoiluun. Tästä ovat esimerkkinä seuraavat kolme impe-

ratiiviesiintymää.

18) Älä huuda. 19) Älä pilkkaa toisen kipuja. 20) Älä valehtele, Ubuntussa ei ole mitään rajoitteita sille mistä ohjelmia asentaa.

Esimerkin 48 imperatiivi älä huuda ottaa kantaa kommunikaation muotoiluun. Se sijoittuu heti

vuoron alkuun ja kommentoi toisen keskustelijan yksittäistä vuoroa, joka on kirjoitettu enim-

mäkseen isoin kirjaimin ja sisältää paljon huutomerkkejä. Imperatiivi älä huuda esiintyy aineis-

tossa kaksi kertaa, ja molemmissa tapauksissa sillä viitataan isoilla kirjaimilla kirjoitettuun vuo-

roon. Isojen kirjainten käyttö on yksi verkkokeskustelussa käytetty tapa ilmaista tunteita, ja sitä

kutsutaan monesti huutamiseksi (Arpo 2005: 164). Huutamisvaikutelmaa korostaa esimerkin

18 tapauksessa myös huutomerkkien käyttö. Älä pilkkaa taas ottaa kantaa sisällön sopivuuteen,

37

ja sekin sijoittuu vuoron alkuun. Imperatiivilause kommentoi vuoroa, jossa vitsaillaan toisen

keskustelijan kustannuksella. Viimeisessä esimerkissä taas otetaan kantaa toisen keskustelijan

sanomisten totuusarvoon. Imperatiivi sijoittuu tässäkin tapauksessa heti vuoron alkuun, ja heti

sen perään kirjoittaja myös korjaa virheellisinä pitämänsä väitteet.

Älä puhu toistuu aineistossa yhdeksän kertaa. Puhua on itsessään neutraali verbi, mutta

yhtä esiintymää lukuun ottamatta siihen liitetään aineistossa aina jokin kantaaottava tai asen-

teellinen objekti (esimerkit 21–23). Tämä objekti ilmaisee poikkeuksetta nimenomaan negatii-

vista asennoitumista. Ainoa tapaus, jossa puhua-verbi esiintyy täysin neutraalissa merkityk-

sessä, on esiintymistä ainoa, jossa sillä viitataan keskustelun ulkopuoliseen maailmaan (esi-

merkki 24). Muut älä puhu -esiintymät kommentoivat toisten keskustelijoiden vuoroja.

21) Älä puhu täyttä paskaa… 22) Älä nyt hullujas puhu. 23) Jos tuo tarina on totta niin hoitovirhe on todellakin tapahtunut, älä nyt puhu lööperiä. 24) -- sitten kun olet löytänyt oven poistu heti äläkä puhu mitään –

Paska on aineistossa puhua-verbin yleisimmin saama objekti. Siitä esiintyy erilaisia variaatioita

kuten pashaa ja p-askaa. Vuoron tai sen osan nimeäminen paskaksi ottaa kantaa sen totuusar-

voon. Esimerkissä 22 taas on kyseessä kiteytynyt sanonta. Siinä puhua-verbiin liitetään omis-

tusliitteinen objekti hullujas. Intuitiivisesti sanoisin, että objektista voi joskus jäädä omistusliite

pois, mutta sen sijaan sanajärjestys tuntuisi olevan määrätty siten, että objekti tulee jo ennen

predikaattia. Paskaa-objektin tavoin hullujas ottaa kantaa sen vuoron tai vuoron osan totuusar-

voon, johon sillä viitataan. Tämä pätee myös lööperiin. Esimerkki 23 eroaa aiemmista tapauk-

sista siinä, että se korjaa virheellisinä pitämänsä väitteet jo ennen kuin kieltää niiden totuusar-

von. Viimeinen esimerkki on ainoa tapaus, jossa puhua-verbillä ei viitata vallitsevaan vuoro-

vaikutustilanteeseen vaan se on osa neuvoa.

Muita aineistossa esiintyviä neutraaleja puheaktiverbejä ovat muun muassa vastata ja ky-

syä:

25) Voisikin kysyä, että onko olemassa mitään sellaista, josta ateisteilla ei olisi puutetta? Äläkä vastaa, että ateisteilla ei ole rakkauden puutetta.

26) Trolli… X) Miksi tuo hymiö? Älä kysy, en itsekään tiedä…

Imperatiivi älä vastaa ei kommentoi mitään edeltävää vuoroa vaan sen sijaan ohjaa responssia.

Se rajaa yhden vastausvaihtoehdon kokonaan pois. Myös esimerkissä 56 imperatiivilla viitataan

eteenpäin keskustelussa. Kirjoittaja esittää ennen imperatiivia kysymyksen, jota sitten kieltää

puhuteltavaa kysymästä. Hän myös perustelee kiellon heti perään. Molemmat esimerkit ovat

siis eteenpäin suuntautuvia metapragmaattisia kommentteja, joilla ohjaillaan toisen keskusteli-

jan seuraavaa vuoroa.

Myös ne puheaktiverbit, joilla ei viitata keskusteluketjuun ja sen vuorovaikutukseen, ovat

kommunikaatiota ohjailevia mutta eivät niinkään kantaaottavia kuten esimerkit 27–28 osoitta-

vat.

38

27) Jos sinulta kysytään mielipidettä johonkin, mistä et ole varma, älä sano: ”Emmätiiä”. 28) Kultaa tämä uusi suhteesi muistojen joukkoon ja älä paljasta sitä perheellesi…

Näissä esimerkeissä imperatiivilla viitataan selvästi eteenpäin. Ne eivät siis ota kantaa mihin-

kään edeltävään vaan ne ohjaavat keskustelun ulkopuolista tulevaa. Tällaiset tapaukset tulkitsen

puhetoiminnoltaan neuvoiksi.

Puheaktiverbeihin liitetään aineistossa muita verbityyppejä useammin frekventatiivijoh-

din:

29) Älä puolustele itsekkyyttäsi ja ahneuttasi ”esi-isillä”, he pelasivat aivan erissä sarjassa. 30) Äläkä turhaan selittele käyttäjien tyhmyydellä, koska vika on itse windowsissa ja sen toimin-

nassa. 31) Älä höpöttele vaan perustele asiasi.

Verbit puolustaa ja selittää ovat itsessään neutraaleja, mutta frekventatiivijohdin -ele tuntuisi

lisäävän niihin affektisen sävyn. Höpöttää taas on jo itsessään kantaaottava. Perustapauksessa

frekventatiivijohdin ilmaisee kantaverbin ilmaiseman toiminnan toistumista (VISK § 353). ele-

johdos voi kuitenkin ilmaista myös puhujan kielteistä asennoitumista ilmaistua asiaintilaa koh-

taan tai vähättelyä (VISK § 354). Esimerkeissä 29–31 kyseessä ei ole toistuva toiminta. Sen

sijaan frekventatiivijohdos tuntuisi ilmaisevan vähättelyä sen puhetoiminnon totuusarvoa tai

tarpeellisuutta kohtaan, johon sillä viitataan. Esimerkissä 30 vähättelyn vaikutelmaa korostaa

partikkeli turhaan.

Puheaktiverbien joukossa on myös joitain perusmerkitykseltään toisten verbityyppiluok-

kien verbejä. Suurin osa näistä on liikeverbejä (esimerkit 32–33), mutta joukossa on myös yksi

tilaverbi, joka kuvaa puheaktia (esimerkki 34).

32) Vastaa lyhyesti ja selkeästi äläkä tapasi mukaan kiemurtele. 33) Älähän laita sanoja tai mielipiteitä muitten suuhun. 34) Lähde yksin pitkälle lomalle, älä ota miestä mukaan. Erossa oleminen tekee hyvää molem-

mille. Älä ole missään kontaktissa häneen. Jätä kännykkä kotiin.

Ensimmäisen esimerkin älä kiemurtele on metafora, jolla kirjoittaja viittaa tapaan puhua pit-

kästi ja epäselvästi. Se on siis luonteeltaan deskriptiivinen. Esimerkissä 33 esiintyvä sanonta

laittaa sanoja jonkun suuhun taas viittaa toisen puolesta puhumiseen ja osoittaa negatiivista

suhtautumista tähän toimintaan. Esimerkin tapauksessa imperatiivi sijoittuu heti vuoron alkuun

ja sillä kommentoidaan vuoroa, jossa toinen keskustelija tulee omasta mielestään selventämään,

mitä keskustelun aloittaja haluaa. Esimerkin 34 tilaverbi olla kontaktissa taas kuvaa tilan sijaan

pikemminkin toimintaa. Sillä viitataan tässä tapauksessa luultavimmin matkapuhelimen väli-

tyksellä tapahtuvaan puheaktiin, koska mainittu mahdollinen kontaktissa oleminen tapahtuisi

osapuolten ollessa fyysisesti etäällä toisistaan ja kielteistä imperatiivia seuraa neuvo jätä kän-

nykkä kotiin. Jos ei toisaalta katsota niinkään sitä, mikä toiminta kielteisellä imperatiivilla kiel-

letään, vaan nähdään kielteinen imperatiivilause pikemminkin kehotuksena kontaktissa olemat-

tomuuteen, kyse on todellakin tilasta eikä aktiivisesta toiminnasta. Tämä ei kuitenkaan tunnu

39

tässä tapauksessa selittävän tilaverbin käyttöä kuvaamassa aktiivista puhetoimintaa, koska sa-

man tyyppistä rakennetta voidaan käyttää myös myönteisessä lauseessa (olen huomenna yhtey-

dessä häneen). Tulkitsen siis kielteisen imperatiivin älä ole kontaktissa aktiiviseksi puheakti-

verbiksi vastoin olla-verbin perusmerkitystä.

3.1.3 Perkeptio

Perkeptioverbeillä ilmaistaan aistien välityksellä tapahtuvaa toimintaa. Ne voidaan jaotella

edelleen alaluokkiin aistityyppien mukaan. Etäaisteihin eli kuuloon ja näköön liittyviä verbejä

on sanastossa huomattavasti enemmän kuin lähiaisteihin kuten makuun tai hajuun. Perkep-

tioverbillä voidaan viitata joko aistimiskykyyn (nähdä hyvin), aistihavaintoon (nähdä jotain)

tai aktiviteettiin (katsoa jotain). Näkemisverbeillä on muista perkeptioverbeistä poiketen kaksi

eri juurta: tilaa tai saavutusta ilmaistaessa nähdä ja aktiviteettia ilmaistaessa katsoa. (Pajunen

2001: 319–320.)

Aineistossa on vain kuusi esiintymää, joissa imperatiivilauseen pääverbinä on perkep-

tioverbi. Kaikki nämä verbit ovat etäaisteihin liittyviä ja aktiviteettia ilmaisevia. Se, ettei kiel-

teisissä imperatiivilauseissa esiinny aistimiskykyyn tai aistihavaintoon viittavia verbejä johtuu

luultavasti imperatiivin luonteesta. Aineisto on toki tämän verbityypin osalta hyvin pieni. Ais-

tihavaintoon tai aistimiskykyyn viittaava verbi voi esiintyä ainakin myönteisessä imperatiivi-

lauseessa (Näe Rooma! / Näe paremmin!), mutta ehkei kovin usein ainakaan kielteisessä. Ai-

neistossa useimmin (n=3) esiintyvä perkeptioverbi on kuunnella. Seuraavat esimerkit havain-

nollistavat sitä, millaisia merkityksiä se aineistossa saa.

35) Älä ämmä kuuntwlee enää suihkussakäynisiäni, zon se perkele kumma kun paskapökäle tip-puu pönttöön niin on änmä seinää hakkaamassa

36) Lykkyä pyttyyn äläkä kuuntele epäilijöitä, tapaatte ja katsotte miten se siitä lähtee. 37) yle määrittelee itse mitä on julkinen palvelu ja jollei kelpaa niin älä sitten kuuntele

Esimerkkien 35 ja 37 kuunnella-verbit ovat merkityskonteksiltaan saman tyyppisiä. Niissä

kuuntelemattomuutta tarjotaan ikään kuin ratkaisuna: ”jos häiritsee, älä kuuntele”. Käyttämällä

aktiviteettiverbiä kirjoittaja myös vierittää vastuun häiriöstä häiritylle. Esimerkissä 36 taas

kuunnella-verbiä käytetään hieman erilaisessa merkityksessä. Siinä kielteinen imperatiivilause

älä kuuntele epäilijöitä lähenee merkitykseltään metapragmaattista kommenttia. Se ottaa kan-

taa epäilijöiden sanomisiin kieltämällä niiden kuuntelemisen.

Näköaistiin liittyviä verbejä on aineistossa kaksi (esimerkit 38–39), ja lisäksi esiintymien

joukossa on yksi verbi, joka voi liittyä kontekstissaan sekä näkö- että kuuloaistiin (esimerkki

40):

40

38) ÄLÄ NÄYTÄ PELKOA. 39) ÄLÄ kato niit perseitä, vaan keskity omaan suoritukseesi. 40) Jos olet noin herkkä, älä seuraa liikaa uutisia.

Näyttää-verbi kuuluu Pajusen mukaan (2001: 326) sekä näkymis- että osoittamisverbeihin

(mp). Kielteinen imperatiivi älä näytä ei viittaa puhuteltavan omaan näköhavaintoon vaan tie-

tynlaisen näköhavainnon sallimiseen kolmannelle tai kolmansille osapuolille oman toiminnan

kautta. Kaksi jälkimmäistä taas viittaavat puhuteltavan aistihavaintoon. Esimerkin 39 älä kato

liittyy puhtaasti näköhavaintoon, mutta älä seuraa voi viitata sekä näköön että kuuloon. Tämä

käy ilmi siitä, että seuraamisen kohteeksi on nimetty uutiset, joita voidaan vastaanottaa sekä

kuulo- että näköaistin kautta.

3.2 Primääri-A-verbit

Primääri-A-verbejä on aineistossa noin puolet vähemmän kuin primääri-B-verbejä. Ne ovat siis

huomattavasti harvinaisempia. Valtaosa (53 %) tämän luokan verbiesiintymistä on liikeverbejä.

Yleisimmät yksittäiset kielteisissä imperatiivilauseissa esiintyvät primääri-A-verbit ovat olla

(n=8), tehdä (n=7) ja tulla (n=4). Yksittäisten verbien esiintymämääriä tarkasteltaessa näkyy

sekä A- että B-verbien osalta se, että neutraalit ja merkitykseltään köyhät verbit nousevat muita

verbejä yleisemmiksi. Tämä johtuu varmastikin siitä, että ne eivät ole merkitykseltään eivätkä

käyttöyhteyksiltään yhtä rajattuja.

3.2.1 Liike

Liikeverbit ovat primääri-A-verbeistä yleisin aineistossa esiintyvä verbityyppi. Suurin osa

näistä liikeverbeistä on omistusverbejä ja tarkemmin sanottuna sellaisia, joissa omistussuhde

vaihtuu (esimerkit 41–43). Statiivisia omistusverbejä (minulla on kissa) ei esiinny lainkaan ai-

neiston kielteisissä imperatiivilauseissa, koska tällaisista verbeistä ei voida muodostaa impera-

tiivia. 41) Maksaa älä anna kissalle usein, se on aikamoinen A-vitamiinipommi. 42) Tag Heuer on paskaa. Älä osta. 43) Älä koskaan anna yhteystietojasi, jos et tiedä tarkalleen, että sivu on luotettava Kuten esimerkit 41 ja 42 havainnollistavat, asia, joka vaihtaa omistajaa, on tyypillisesti hyvin

konkreettinen. Tämä johtuu siitä, että jos omistusverbi saa abstraktin objektin, kyseessä on pi-

kemminkin mentaalisen asiaintilan muutos kuin omistussuhteen vaihtuminen (älä ota sitä it-

seesi). Näissä tapauksissa luokittelen verbin primääri-B-verbeihin kuuluvaksi. Esimerkissä 43

41

objekti on jo abstraktimpi, ja tässä tapauksessa verbin ilmaisema toiminta läheneekin mentaa-

liasiaintilaa. Yhteystietojen antamisessa voi olla kontekstista riippuen sekä teon että puheaktin

piirteitä, mutta tässä tapauksessa luokittelen sen tekoverbiksi.

Joukossa on myös liikeverbejä, jotka kuvaavat konkreettista paikasta toiseen siirtymistä: 44) Olin muukalaislegioonasa enkä voi antaa muuta neuvoa kuin, että älä lähde sinne. 45) Miesparka! Kaltoinkohdeltu ressu, tule mamin syliin! Tartarkemmin ajateltuani; älä vaan tulekaan! Myös tämän tyyppisissä liikeverbeissä verbi ilmaisee konkreettista siirtymistapahtumaa. Täl-

laiset imperatiiviverbit ovat aineistossa lähes aina osana neuvomista, kuten esimerkin 44 ta-

pauksessa kirjoittaja itse eksplisiittisesti ilmaiseekin. Myös esimerkissä 45 imperatiiviverbi il-

maisee konkreettista siirtymistapahtumaa, mutta kyse ei olekaan enää neuvomisesta, vaan im-

peratiivilause on osana ironista kuviota. Tämä on aineistossa ainoa tulla-verbi, jonka kuvaama

siirtyminen voidaan ymmärtää täysin konkreettisesti. Useimmiten siis siirtymistä kuvataan

poispäin suuntautuvana liikkeenä. Aineistossa on kuitenkin kolme sellaista tulla-verbiä, jotka

luokittelen liikeverbeiksi, mutta jotka eivät kuvaakaan enää aivan yhtä konkreettista siirtymis-

tapahtumaa: 46) Älä tule tänne hihhuli pätemään yhtään mitään kun et osaa.

47) Älä sitten tule itkemään, miksi et kelpaa kenellekään naiselle kun itse et edusta sitä tasapai-noista ja järkevää ihmistä itsekään. 48) Pelle älä tuu bumppimaan 7 vuotta vanhaa topiccii

Kaikissa esimerkkien tapauksissa tulla-verbi esiintyy ketjuuntuneena toisen mA-infinitiivimuo-

toisen verbin kanssa ja tämä infinitiiviverbi kuvaa nimenomaan puheaktia. Itkeä ja bumppia

eivät tosin ole perusmerkitykseltään puheaktiverbejä, mutta konteksti antaa olettaa, että tässä

tapauksessa niillä viitataan todennäköisemmin puheaktiin kuin fysiologiseen reaktioon tai kau-

satiiviseen liikkeeseen. Esimerkeissä 46, 47 ja 48 tulla-verbi kuvaa siis keskusteluketjun avaa-

mista ja sinne kommentoimista konkreettisena siirtymistapahtumana. Tällainen ”tulla sano-

maan”-konstruktio on luultavimmin kiteytynyt alun perin puhuttuun keskusteluun, jossa kes-

kustelupaikalle siirtyminen onkin konkreettinen tapahtuma. Kyse on siis mahdollisesti siitä, että

tulla-verbin merkitys on tässä konstruktiossa abstraktistunut, ja siten sitä voidaan käyttää myös

verkkokeskustelussa, johon liittyminen ei varsinaisesti olekaan konkreettinen siirtymistapah-

tuma. On myös tullut tavaksi puhua internetin selaamisesta ja siellä toimimisesta ikään kuin me

todella liikkuisimme ja olisimme konkreettisesti hahmotettavassa tilassa. Netissä voidaan na-

vigoida ja surffailla, ja keskustelupalstoja voidaan kutsua huoneiksi. Tämäkin siis saattaa selit-

tää tulla-verbin käyttöä tässä kontekstissa.

Aineistossa on myös jonkin verran kausatiivista liikettä tai kontaktia kuvaavia imperatii-

viverbejä kuten esimerkeissä 49 ja 50. 49) Vältä raskaan kantamista, älä riuhdo mitään, älä vedä perässäsi mitään raskasta, harjoittele oikea nostotekniikka. 50) Älä lyö koiraa - ikinä - mutta ole pelottava, äänekäs ja tiukka.

42

Esimerkin 49 kielteiset imperatiiviverbit ovat kausatiivisia liikeverbejä ja toimivat osana neu-

vomista. Esimerkin 50 lyödä-verbi taas on kontaktiverbi, ja lauseen ilmaisema puhetoimintakin

on vaativuudeltaan lähempänä kieltoa kuin neuvoa. Tiivistyksenä voisi sanoa, että liikeverbit

ovat tyypillisimmin neuvovia, jotka joissain tapauksissa lähentelevät kieltoa. Poikkeuksen tä-

hän sääntöön muodostaa ainoastaan tulla-verbin muodostama verbiketju, joka esiintyy osana

metapragmaattista kommenttia, eli se ottaa kantaa itse vuorovaikutustapahtumaan.

3.2.2 Tila

Yleisimmin aineistossa esiintyvä tilaverbi on olla. Nämä imperatiivilauseet ovat kopulalauseita.

joissa olla-verbi muodostaa predikaatin yhdessä predikatiivin tai adverbiaalin kanssa (VISK §

891): 51) no älä nyt ole naurettava :D 52) Älä ole liian päälle käyvä, se voi karkoittaa ujon ihmisen, sen huomasin. :( 53) Älä siis ole surullinen, ole sydämestäsi iloinen, hän on suuri mies – Hän unohti itsensä! Esimerkeissä havainnollistuvat kaikki kolme aineistossa esiintyvää tapaa käyttää olla-verbiä

imperatiivilauseessa. Esimerkin 51 imperatiivilause ottaa kantaa edellä sanottuun. Se on siis

metapragmaattinen kommentti. Esimerkki 52 on neuvo. Predikatiivi liian päälle käyvä ilmaisee

ominaisuuden, jota kielteinen imperatiivi kehottaa välttämään. Viimeisessä esimerkissä taas on

kyse rohkaisusta. Tällaisissa lauseissa predikatiivi ilmaisee jotain tunnetilaa. Olla-verbi on siis

merkitysköyhyytensä vuoksi hyvin monikäyttöinen myös kielteisissä imperatiivilauseissa.

Kopulalauseessa on kyse tilan nominaalisesta koodauksesta, koska verbi itsessään ei ni-

meä mitään tiettyä tilaa. Verbaalisessa koodauksessa taas asiantila käy ilmi jo verbistä kuten

esimerkeissä 54–56. 54) Älä kuitenkaan ikinä jää sellaiseen porukkaan jossa sinua jatkuvasti lytätään. 55) Jollet tunne, että on hyvä olla ja odottaa, niin älä odota! 56) Mene töihin, äläkä loisi! Esimerkkien 54 ja 55 imperatiiviverbit ovat aspektuaalisia tilaverbejä, koska ne kuvaavat jää-

mistä ja odottamista (Pajunen 2001: 118). Tällaisen verbin sisältävät imperatiivilauseet toimi-

vat ikään kuin käänteisinä kehotuksina lähteä tai toimia. Esimerkin 56 imperatiiviverbi loisia

taas on elämisverbi, joka sisältää myös negatiivisen arvovarauksen (élää arvottomasti´) (Paju-

nen 2001: 117). Tässä tapauksessa kielteiseen imperatiivilauseeseen implisiittisesti sisältyvä

kehotus on ilmaistu myös eksplisiittisesti imperatiivin myöntömuodossa mene töihin.

Tilanilmaisukseksi luokittelen myös pitää-verbin silloin, kun sillä kuvataan jonkin sellaisen

asiaintilan ylläpitämistä, joka ei vaadi aktiivista toimintaa. Tämä pätee seuraaviin esimerkkei-

hin.

43

57) ÄLÄ SAATANA PIDÄ VAKIONA 58) Sulje vaan yöksi, jos haluat säästellä käyttötunteja, eli pidentää laitteen ikää, niin älä sitä turhaan pidä käynnissä.

Näissä esimerkeissä pitää-verbin ilmaisema toiminta on tekemisen sijaan tekemättä jättämistä.

Samoin kuin esimerkkien 54–56 imperatiivilauseet nämäkin imperatiivit toimivat käänteisinä

kehotuksina. Jälkimmäisessä tämä kehotus on ilmaistu myös eksplisiittisesti. Esimerkissä 57

otetaan kehotuksen lisäksi voimakkaasti kantaa aiemmin esitettyihin kommentteihin, joissa tuo-

mitaan mopon virittäminen.

Aineistossa on myös yksi tapaus, jossa tilaverbi muodostaa verbiketjun toisen mA-infini-

tiivimuotoisen verbin kanssa: 59) Joten anna miehelle aikaa selvittää ajatuksensa, ole kaukaa ”läsnä”, elä myös omaa elämääsi, älä jää murehtimaan vaan jatka eteenpäin

Verbi murehtia, jonka kanssa jäädä-verbi ketjuuntuu esimerkissä 59, on emootiota ilmaiseva

psykologinen verbi. Se, että varsinaisen toiminnan ilmaisevaan murehtia-verbiin on liitetty as-

pektuaalinen tilaverbi, tuntuisi tässäkin tapauksessa lisäävän kielteisen imperatiivin kehotta-

vuutta. Murehtiminen kuvataan paikalleen jäämisenä, josta kehotetaan pois. Tämä kehotus il-

maistaan myös eksplisiittisesti rinnasteisessa päälauseessa vaan jatka eteenpäin.

3.2.3 Teko

Keskusteluissa esiintyy vain vähän varsinaista tekoa ilmaisevia verbejä. Verbi älä tee on tämän

ryhmän verbeistä yleisin (esimerkit 60–62). Lähes puolet tekoverbeistä on juuri tehdä-verbin

esiintymiä. Aineistossa esiintyy kerran myös tehdä-verbistä johdettu muoto älä teetä (esi-

merkki 23).

60) Älä tee virhettä, että keskeytät ja tulet Suomeen, sinua varten on ihana tyttö muualla. 61) Älä ystävä hyvä tee itsellesi pahaa, ei se ole ratkaisu ongelmiisi! 62) Älä teetä ihmisillä turhaa työtä, kun tiedät tuhoavasi sen jo etukäteen.

Tehdä-verbi on merkityssisällöltään niin köyhä, että se vaatii ympärilleen muutakin. Esimer-

kissä 60 kirjoittaja selventää sivulauseessa, mistä toiminnasta on kyse, ja päälauseena toimiva

imperatiivilause kiellon lisäksi arvioi tätä toimintaa. Kirjoittaja voisi ilmaista asian myös ilman

sivulausetta muodossa Älä keskeytä ja tule Suomeen, mutta tällöin toiminnan arviointi jäisi pois.

Esimerkki 61 taas voidaan tulkita kahdella tavalla. Joko voidaan ajatella, ettei kirjoittaja halua-

kaan kieltää yhtä rajattua toimintaa vaan viittaa laajemmin kaikkiin sellaisiin toimintoihin, joita

voidaan pitää itselleen pahan tekemisenä. On kuitenkin myös mahdollista, että kyseessä on

kiertoilmaus itsemurhalle. Vuoro, johon kyseinen imperatiivilause sisältyy jää keskusteluketjun

44

viimeiseksi, joten lauseen merkitys jää tulkinnanvaraiseksi. Puhuteltava ei ole myöskään il-

maissut, että hänellä olisi aikeita satuttaa itseään, vaikka varsinkin lauseen ei se ole ratkaisu

ongelmiisi sanajärjestys antaa ymmärtää, että kyseessä olisi reaktiivinen lausuma. Esimerkissä

62 teettää-verbillä viitataan edelliseen vuoroon. Tässä tapauksessa siis imperatiivilause on vah-

vasti kytköksissä edeltävään vuoroon, eikä ole tarpeen enää tarkemmin nimetä, mistä toimin-

nasta on kyse.

Aineistossa on myös neljä tekoverbiä, joilla ilmaistaan nimenomaan fysiologisperustaista

tekoa. Tällaisia ovat nauttimista tai huoltamista ilmaisevat verbit (esimerkit 63–64).

63) Älä vedä enempää pilveä, äläkä maistele enempää kärpässieniä. 64) Älä syö sitä mirtatsapiinia vaan pyydä jotain uudempaa.

Esimerkki 63 ilmaisee epäsuorasti kirjoittajan asennetta puhuteltavan sanomisia kohtaan. Kir-

jaimellisesti se olettaa puhuteltavan olevan huumattu, mutta todennäköisesti kommentin tarkoi-

tuksena on vain kärjistää puhuteltavan sanomisten järjenvastaisuutta ironisella piikittelyllä. Esi-

merkki 64 taas on selkeä neuvo, joka vastaa puhuteltavan esittämään ongelmaan.

Tekoa voi ilmaista myös toiseen luokkaan kuuluva verbi, joka saa metaforisen tulkinnan:

65) Älä hyvä ihminen veny yli voimavarojesi. Ei kun sairaslomalle!

Esimerkissä 65 esiintyvä verbi venyä on perusmerkitykseltään liikeverbi, mutta tässä konteks-

tissa se on merkitykseltään lähimpänä tekoverbeihin kuuluvaa aktiviteettiverbiä. Aktiviteetti-

verbeihin kuuluvat muun muassa verbit ahertaa ja uutteroida (Pajunen 2001: 164–165). Meta-

fora venyä yli voimavarojensa on merkitykseltään lähellä näitä kahta verbiä, mutta sisältää li-

säksi ajatuksen siitä, että tämä aherrus tai uurastus menee liiallisuuksiin. Vaihtoehtona liialle

aherrukselle esitetään sairaslomalle jääminen.

3.2.4 Fysiologinen tila tai prosessi

Fysiologiset verbit ilmaisevat sellaisia prosesseja, tiloja ja tilanmuutoksia, jotka ovat tyypillisiä

fyysiselle olemukselle. Ruumis käsitetään näissä verbeissä aineelliseksi eikä mentaaliobjek-

tiksi. Fysiologiset verbit kuvaavat siis sitä, mitä kehossa tapahtuu. (Pajunen 2001: 272.) Nämä

verbit ovat aineistossa harvinaisimpia. Tämä selittyy luultavimmin sillä, että tällaista toimintaa

harvemmin kielletään, koska se on useimmiten sellaista, johon emme juurikaan voi vaikuttaa.

Tällaisia verbejä esiintyy samasta syystä harvoin myönteisissäkään imperatiivilauseissa. Fysio-

logista tilaa tai prosessia kuvaavia verbejä löytyy aineistosta vain kolme. Esimerkissä 66 itkeä-

verbiä käytetään vastaanottajan pilkkaamiseen.

66) Väisäselle varoitus, että älä nyt itke, kun kuulet totuuden.

45

Imperatiiviverbi älä itke kuvaa fysiologisperustaista reaktiota. Verbin käyttäminen tässä yhtey-

dessä voidaan käsittää pilkkaavana. Lause esitetään keskellä kiivasta kahdenkeskistä väittelyä.

Se sijoittuu vuoron alkuun ennen kannanottoa. Tällaisessa keskustelukontekstissa tunteiden

osoittamista pidetään harvoin hyväksyttävänä tai vakuuttavana käytöksenä. Itkeminen liitetään

päinvastoin monesti lapselliseen käyttäytymiseen. Kirjoittaja tuskin todella uskoo, että hänen

sanansa aiheuttaisivat vastapuolessa fysiologisen itkemisreaktion. Lausuman funktio on toden-

näköisemmin keskustelukumppanin herjaaminen. Keskustelu jatkuu tämän kyseisen vuoron

jälkeen, eikä vastapuoli ota mitään kantaa sen alun imperatiivilauseeseen. Sen sijaan hän jatkaa

oman kantansa puolustamista ainakin näennäisen rauhallisesti ja asiallisesti.

Esimerkkien joukosta löytyy myös tilanmuutosta kuvaava verbi:

67) Jos otat älä päihdy.

Esimerkissä 67 on fysiologisen tilan muutosta kuvaava verbi älä päihdy. Verbillä viitataan tässä

kontekstissa alkoholin nauttimisen aiheuttamaan päihtymystilaan. Tämä fysiologisen tilan

muutos on sellainen, johon pystyy toiminnallaan muttei niinkään tahtotilallaan vaikuttamaan.

Imperatiiviverbi älä päihdy ei siis kiellä kehossa tapahtuvaa tilanmuutosta vaan siihen johtavan

liiallisen alkoholin nauttimisen. Täten se lähenee merkitykseltään nauttimisverbejä, jotka kuu-

luvat tekoverbeihin.

Seuraava esimerkki herättää äärimmäisyydessään kysymyksen siitä, liioitteleeko kirjoit-

taja.

68) Älä hievahda kolmeen tuntiin milliäkään ja äläkä räpäytä edes silmiä.

Tässä esimerkissä imperatiiviverbillä kielletään silmien räpäyttäminen eli fysiologinen toi-

minto. Silmien räpäyttäminen on toiminto, johon pystymme jossain määrin vaikuttamaan,

mutta joka toisaalta tapahtuu tahtomattammekin. Sen sijaan tämän toiminnon estäminen vaatii

ajattelua ja ponnistelua. Kolme tuntia ilman silmien räpäyttämistä on tietääkseni jo mahdotto-

muus. Kyse on kenties siitä, että kirjoittaja käyttää liioittelua retorisena keinona. Hän ei siis

tarkoita kirjaimellisesti sitä, mitä sanoo. Tämä tuntuu pätevän myös kahteen edeltävään esi-

merkkiin. Fysiologisen verbin sisältävät imperatiivilauseet saavat siis aineistossa muun kuin

kirjaimellisen tulkinnan. Näiden verbien määrä on kuitenkin niin pieni, ettei tulosten perusteella

voi tehdä yleistyksiä.

3.3 Muut verbit

Primääri-A- ja primääri-B-verbien lisäksi aineistossa on muutamia kielteisen imperatiivin esiin-

tymiä, jotka ovat kokonaan pääverbittömiä tai joiden pääverbi on sekundaariverbi. Näitä ryhmiä

46

käsittelen vielä lyhyesti tässä luvussa. Ilman lausuman saamaa tilanteista tai kiteytynyttä mer-

kitystä pääverbittömät imperatiivilauseet jäisivät merkitykseltään vajaiksi. Sekundaariverbi sen

sijaan täydentyy merkitykseltään joko ketjuuntumalla toisen verbin kanssa tai esimerkiksi ver-

bistä johdetun substantiivin kautta (älä ryhdy riitelyyn).

Pääverbittömiä imperatiivilauseita on aineistossa kaikkiaan kuusi kappaletta. Näistä vii-

dessä on ikään kuin pääverbin tilalla jokin partikkeli, ja yhtä tapausta lukuun ottamatta tuo

partikkeli on nyt kuten esimerkissä 69.

69) Kirjoittaja 1: Poliisin mukaan kuolemaan ei liittynyt rikosta, missään ei mainita mitään sairaskohtauksesta, joten todennäköisesti lähti oman käden kautta... Surullista :(. Aika kova oli rangaistus dopingin käytöstä. Ristiinnaulittiin julkisuudessa ja koko elämä vedettiin viemäristä alas. Ei varmasti ollut helppo lasti kantaa. Aika harva kai tuollaisesta täysin selviää… Murhastakin selviää vähemmällä. Kirjoittaja 2: Äläs nyt, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä kantamaan myös tekojensa seuraukset. Monta monituista mahdollisuutta pelkkää hyvää ajattelevat ihmiset antoivat hänelle, mutta viina-pullo tuntui kiinnostavan enemmän. Ei se urheilu nyt pirun tärkeä asia ole muuta kuin sellai-sille joiden suhteellisuudentaju on kadonnut viemäristä alas.

(R.I.P Mika)

Älä nyt on puhuttuun kieleen kiteytynyt sanontatapa, jolla voidaan ilmaista muun muassa eri-

mielisyyttä aiemmin sanotun kanssa. Kiteymä esiintyy aineistossa neljä kertaa ja saa aina juuri

tämän merkityksen. Sävy tosin vaihtelee ystävällismielisestä toppuuttelusta kärkkäämpään kan-

nanottoon. Esimerkin 69 tapauksessa kieltoverbiin on liitetty lisäksi -s-kliitti. Tämäkin on ai-

neistossa yleinen tapa, jos nyt muutaman esiintymän perusteella näin voi sanoa. Kiteymä esiin-

tyy aineistossa vain kerran ilman mitään kliittiä, kerran -hAn-kliitillisenä ja kahdesti -s-kliitil-

lisenä. Kliittien käyttö yleisesti ottaen on aineistossa harvinaista, joten siinä mielessä tämä löy-

dös näyttäytyy merkittävänä. Kliitteihin palaan kuitenkin tarkemmin luvussa 4.2.1. Lisäksi aineistossa on yksi tapaus, jossa kielteisen imperatiivin muodostaa pelkkä kielto-verbi:

70) Kirjoittaja 1: Keskustan kannatus kasvaa koska se ei kannata Natoa eikä levitä vihaa Venäjästä eikä Puti-nista. Kirjoittaja 2: Älä. Tiltu unohtaa, että Keskustapuolue on nimenomaan keskustaa. Sieltä on iät ajat löytynyt monenlaista mielipidettä. Käväisehän kysymässä "Pohonjammaan kepulaasilta Puuttinista..."

(Stubbin kokoomuksen NATO ja viha eivät kiinnosta)

Pelkkä älä kommentoimassa aiemmin sanottua voi olla positiivista väitettä vahvistava ja puhu-

jaa yllyttävä. Tällöin se ilmaisee samanmielisyyttä tai kummastelua sanottua kohtaan. Tällaiset

kieltofraasit ilmaisevat Yli-Vakkurin mukaan positiivista asennetta. (Yli-Vakkuri 1986: 230–

231.) Kyse voi olla myös faattisesta imperatiivista, jonka tarkoituksena on stimuloida puhujaa

47

tai ilmaista esimerkiksi äkillistä huomaamista tai hämmästystä (mts. 216). Näistä kahdesta käyt-

tötavasta kumpikaan ei oikein sovi kuvaamaan esimerkin 70 tapausta. Kirjoittaja on selvästi eri

mieltä puhuteltavan kanssa, joten joko lausuma on tulkittava ironiseksi tai sitten kirjoittaja käyt-

tää fraasia jollain poikkeavalla tavalla. Aineistossa on kuitenkin yksi tapaus, jossa on kyseessä

eräänlainen positiivista väitettä vahvistava kielto:

71) Kirjoittaja 1: Aina kun meillä on sukulaisia, mutsi saa päähänsä kertoa jotakin äärettömän noloa juttua mi-nusta tai veljestäni... Kirjoittaja 2: Älä vaan. Minä olen saanut kuulla miljoona kertaa sen tarinan, kun minulle syötettiin mus-tikkaa tai sen, kun vedin lipat vesilätäkköön... Siskoa taas minä itse muistutan siitä, kun hän kirkui koko talon hereille luullessaan sukan tumppua ötökäksi... XD (:.;.,.:.;.,.:.;.,.:.;., osa 5)

Esimerkin 71 lause on keskeltä monen vuoron mittaista dyadia näiden kahden keskustelijan

välillä. Toinen kirjoittaja jakaa ensin oman kokemuksen, ja toinen sitten ikään kuin yhtyy tähän

kokemukseen kielteisellä imperatiivilla Älä vaan, jota seuraa samankaltainen omakohtainen

kokemus.

Sekundaariverbit esiintyvät aineistossa useimmiten verbiketjun osina. Suurin osa niistä

kuvaa nimenomaan jonkin toiminnan alkamista.

72) Äläkä varsinkaan ala painostamaan. Eli kun otat yhteyttä, kuulostele hieman miten toinen osapuoli siihen vastaa. Jos ei esimerkiksi heti ehdota uutta tapaamista, sellaista ei kannata alkaa tinkaamaan jatkuvalla viestitulvalla tai muuten.

(Miten pian ensimmäisten treffien jälkeen)

Esimerkissä 72 kielteinen imperatiivilause Äläkä varsinkaan ala painostamaan sijoittuu heti

vuoron alkuun. Vuoro vastaa keskustelunaloitukseen, jossa kysytään, kuinka pian ensitreffien

jälkeen voi ottaa yhteyttä toiseen, ja aiemmin tulleissa vastauksissa kirjoittajat jakavat omia

neuvojaan. Liitepartikkeli -kä rinnastaa neuvon näiden aiempien viestien neuvojen kanssa ja

antaa olettaa sen olevan ainakin jossain määrin linjassa niiden kanssa. Pääverbinä on sekundaa-

riverbi alkaa, joka muodostaa verbiketjun -mA-infinitiivimuodon painostamaan kanssa. Sekun-

daariverbit eivät tunnu ketjuuntuvan aineistossa minkään tietyntyyppisten verbien kanssa, vaan

niiden kanssa esiintyy hyvin monen tyyppisiä verbejä.

Aineistossa on myös kolme esiintymää, joissa pelkkä sekundaariverbi muodostaa lauseen

predikaatin kieltoverbin kanssa kuten seuraavassa esimerkissä.

73) Siihen älä rupea että homma on siinä ja joudut allekirjoittamaan paperiin,se voi levitä käsiin se homma kunhan se on purettu,tässä vaiheessa voi olla että vaadit kaupan purkua jo.

(KULUTTAJARIITALAUTAKUNTAAN VAATIMUS OMA-KOTITALOSTA)

48

Esimerkissä 73 toiminta, johon kielteisellä imperatiivilla älä rupea viitataan, tarkentuu sitä seu-

raavassa sivulauseessa että homma on siinä ja joudut allekirjoittamaan paperiin. Sekundaari-

verbi voi kokemukseni mukaan joskus esiintyä ilman, että lauseessa ilmaistaan mitään varsi-

naista toimintaa, mutta tällaisia tapauksia ei aineistossa ole.

49

4 KIELTEISEN IMPERATIIVILAUSEEN MUOTOILUSTA JA PAIKASTA

Tässä luvussa tarkastelen kielteisen imperatiivilauseen paikkaa vuoron sisällä sekä lauseen si-

sältämiä sävy- ja dialogipartikkeleja. Paikan ja muotoilun osalta voisi tarkastella myös monta

muuta asiaa, esimerkiksi puhutteluilmauksia, lauseenloppuisia välimerkkejä ja hymiöiden käyt-

töä muotoilun osalta sekä sekventiaalista kontekstia paikan osalta. Valitettavasti tämän tutki-

muksen puitteissa ei ole kuitenkaan mahdollista ottaa kaikkea tarkasteluun.

Ensimmäisessä alaluvussa (4.1) tarkastellaan imperatiivilauseen paikkaa. Olen jaotellut

esiintymät sen mukaan, sijoittuuko kielteinen imperatiivi vuorossa alkuun, keskelle, loppuun

vai muodostaako se vuoron yksinään. Havainnollistan esimerkkien avulla, millaisille paikoille

kielteinen imperatiivi asettuu, ja pohdin myös sitä, mitä paikka kertoo sen käytöstä. Kuten jo

mainitsinkin, sekventiaalista paikkaa en tässä tutkimuksessa lähde tarkemmin analysoimaan,

mutta paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kielteisen imperatiivin esiintymät sijoittuvat

vastausvuoroihin eivätkä keskustelunaloitukseen. Kielteisen imperatiivin käyttö on siis lähes

aina jossain määrin reaktiivista.

Muodon osalta tarkastelen imperatiivilauseen sisältämiä itsenäisiä ja liitepartikkeleja. Mo-

lempia on aineistossa suhteellisen vähän, mutta joitain mielenkiintoisia huomioita näiden esiin-

tymien pohjalta voidaan silti tehdä. Huomiot ovat kuitenkin tältä osin vain suuntaa antavia.

4.1 Kielteisen imperatiivilauseen paikka vuorossa

Kielteinen imperatiivilause voi sijoittua heti vuoron alkuun, keskelle sitä tai sen loppuun. Oman

pienen ryhmänsä muodostavat tapaukset, joissa imperatiivilause tai virke, jonka osana se toimii,

muodostaa vuoron yksinään. Tässä luvussa tarkastelen sitä, missä kohdassa vuoroa kielteinen

imperatiivi tyypillisimmin esiintyy ja onko esimerkiksi vuoron alkuun sijoittuvilla imperatiivi-

lauseilla jotain yhdistäviä tekijöitä. Lainaan esimerkkeihin vuorot kokonaisuudessaan ja tarvit-

taessa myös vuoron, johon siinä vastataan. Jos olen poistanut vuorosta jonkin osan, osoitan

tämän merkinnällä [– –]. Taulukkoon 2 olen merkinnyt eripaikkaisten imperatiivilauseiden

esiintymien määrät.

50

Taulukko 2. Kielteisen imperatiivilauseen paikka vuorossa (suluissa prosentuaaliset osuudet)

Paikka n (%)

alussa 89 (30)

keskellä 130 (43)

lopussa 65 (22)

yksin 16 (5)

yhteensä 300

Kielteinen imperatiivilause sijoittuu useimmiten aineistossa keskelle vuoroa. Näistä ta-

pauksista ylivoimaisesti suurin osa ilmaisee neuvomistoimintaa kuten seuraavissa esimer-

keissä.

74) Ei 11-vuotialle seurustelu merkkaa vielä paljoakaan. Lähinnä se on sitä kadestä pitämistä ja sitä että voi sanoa seurustelevansa. Seurustelu ei tarkoita 11-vuotiaalle läheskään samaa kuin vaikka 19-vuotiaille. Itse aloin seurustella ensinmäisen kerran 12-vuotiaana. se oli sellainen perus oltiin yhdessa kaksi viikkoa, kaupungilla käveltiin käsi kädessä ja saatettiin ehkä joskus halata, mutta ei se sen kummempaa. Nyt olen 16-vuotta ja seurustellut poikaystäväni kanssa vakavasti vuoden verran. Älä kiellä sun tytärtäs seurustelemasta, koska sä aiheutat sillä vaan kitkaa teidän välille. Sen voin vaikka luvata ettei se seurustelu kuitenkaan tule loppu elmää kestämään (ikinä en ole kuullut että kukaan tuon ikäinen oisi kuukautta pitempään seurustellut) Ja loppuen lopulta kyllä se jossain vaiheessa sen seurustelun aloittaa hyväksyitpä sä sitä tei et. (Minkä ikäisenä seurustelun voi aloittaa?)

75) Allright myy MP-asun huippumallia, Tourx pukua 1/2 hintaan. Puvussa on veden poissa pi-tävä kalvo laminoitu pääli (cordura) kankaaseen. Hintakaan ei ole paha, 349 €. Käy hake-massa sieltä itsellesi puku. Kypärässä älä säästele, Arai tai Shoei ovat parhaasta päästä. Maksavat tosin mutta eikö se oman kuupan ehjänä pysyminen ole sen arvoista? Samoin osta kunnolliset ajosaappaat, joissa on asianmukaiset suojat. (Edullisia ajovarusteita moottoripyöräilijälle)

Esimerkki 74 koostuu kahdesta eri puhetoiminnosta, jotka kirjoittaja erottaa toisistaan kappa-

lejaolla. Ensimmäisessä kappaleessa otetaan kantaa keskustelunaiheeseen. Kirjoittaja myös pe-

rustelee kantansa kertomalla omista kokemuksistaan. Seuraavassa kappaleessa kirjoittaja siir-

tyy neuvomaan keskustelun aloittajaa kielteisellä imperatiivilauseella älä kiellä sun tytärtäs

seurustelemasta. Sitten hän vielä perustelee neuvonsa. Tässä esimerkissä siis annetaan yksi

neuvo, joka sijoittuu sitä pohjustavan kannanoton ja sitä tukevien perusteluiden väliin. Esimer-

kissä 75 taas annetaan monta neuvoa ja kielteinen imperatiivilause sijoittuu niistä koostuvan

ohjeistuksen keskivaiheille. Kielteisen imperatiivilauseen sanajärjestys kypärässä älä säästele

merkitsee neuvon vastakkaiseksi suhteessa edeltävään neuvoon, jossa on ohjeistettu, mistä löy-

tää halvalla moottoripyöräilyyn tarkoitettu puku. Kielteisen imperatiivilauseen jälkeen kirjoit-

taja vielä tarkentaa neuvoaan mainitsemalla kaksi eri kypärämerkkiä ja perustelee sitten neu-

vonsa myönnytyksellä ja retorisella kysymyksellä Maksavat toki mutta eikö se oman kuupan

51

ehjänä pysyminen ole sen arvoista? Tämän jälkeen kirjoittaja vielä jatkaa ohjeistustaan yhdellä

neuvolla.

Keskelle sijoittuva kielteinen imperatiivilause voi toimia myös ikään kuin tarkennuksena

tai rajauksena johonkin toiseen neuvoon. Tätä havainnollistaa esimerkki 76. Olen merkinnyt

alleviivauksella neuvon, jota kielteinen imperatiivilause tarkentaa. Olen myös lihavoinnin li-

säksi kursivoinut tässä esimerkissä ne kielteiset imperatiivilauseet, jotka tulkitsen tarkennuk-

siksi tai rajauksiksi. Näin ne erottuvat esimerkin muista kielteisistä imperatiiveista.

76) Kannattaa luoda ensin hyvät ja luottamukselliset suhteet nykyisiin ystäviisi. Määrä ei korvaa laatua. Muistan mieltä hyvin millaista se oli yläasteella ja nuorempanakin. Välillä ne on ne par-haat ystävät ketkä alkaa kiusata/jättää yksin. Kokemusta on myös tästä. Kiusaaminen on to-della hankala asia, kun sitä alkaa tapahtua kaveriporukassa ja joku suljetaan ulkopuolelle. Väitän, että jokainen peruskoulun käynyt on kokenut kiusaamista, ollut kiusaaja tai vähin-täänkin nähnyt kiusaamistilanteita niin, että ne jättävät jonkinlaiset jäljet ihmiseen. Sinä tiedät miten tuo kokemus sinuun vaikutti. Joihinkin se vaikuttaa myös niin että menee varmuuden vuoksi kiusaamiseen mukaan jne. Älä ala miellyttää ketään. Kannattaa jutella vaikka kaikille luokkalaisillesi jos he vaikut-tavat mukavilta. Pidä kuitenkin tärkeimmät ystäväsi lähelläsi. Lähes kaikilla on tuollaisia ko-kemuksia lapsena ja ne pitää tavallaan vaan hyväksyä. Niistä kannattaa myös jutella ystävil-lesi sitten kun siltä tuntuu. Älä kuitenkaan ikinä jää sellaiseen porukkaan jossa sinua jat-kuvasti lytätään. Omaa persoonaa kannattaa tuoda esille. Hyvässä mielessä. Hyväntuulinen ihminen on useimmiten helpostilähestyttävä. Älä kuitenkaan lähde heti täysin toiseen porukkaan hen-gaamaan kun joku kaveri toisesta porukasta kiinnostuu sinusta enemmän. Yritä olla oma itsesi. Älä esitä mitään vaikka se tuntuisi joskus helpommalta. Hyvien ystävyyssuhteet luominen vie aikaa, oli sitten niin tai näin :) Ystävyyssuhteet on myös mahdollista menettää hetkessä, jopa pitkät ja läheiset ystävyyssuhteet... Ystävyyssuh-teet vaatii työtä. Ainakin yläasteen alkuvaiheessa muistan sen kun koulussa oli todella isojakin kaveripo-rukassa. Ihmiset hakee turvaa toisista ihmisistä. Lopulta ihmiset yleensä kuitenkin tarvitsevat niitä parhaita ystäviä. (En päästä ketään ihmistä lähelleni)

Myös esimerkki 76 on useasta neuvosta koostuva ohjeistus. Vuorossa toistuu kahteen kertaan

sama kuvio. Kirjoittaja antaa ensin neuvon, johon sitten lisää kielteisellä imperatiivilauseella

tarkennuksen tai rajauksen. Tarkennukset ovat kuitenkin luonteeltaan hieman eri tyyppisiä. En-

simmäisessä tapauksessa kielteinen imperatiivilause kumoaa adverbilausekkeen sellaiseen po-

rukkaan, jossa sinua jatkuvasti lytätään rajaamassa tapauksessa kokonaan sen neuvon, jota sillä

tarkennetaan. Neuvo pitää tärkeimmät ystävät lähellä ja hyväksyä heidän aiheuttamansa ikävät

kokemukset pätee vain, jos nämä ystävät eivät ole adverbilausekkeen kuvauksen kaltaisia. Ra-

jauksen ehdottomuutta korostetaan partikkelilla ikinä. Esimerkin toinen tarkentava kielteinen

imperatiivilause taas rajaa hypoteettista tilannetta, johon alleviivatun neuvon noudattaminen

saattaa johtaa. Kirjoittaja siis neuvoo ensin, miten tehdä uusia tuttavuuksia, mutta esittää sitten

tarkentavan neuvon siihen mahdolliseen tilanteeseen, että toiset alkavat kiinnostua puhutelta-

vasta. Molemmissa tapauksissa käytetään kuviota jäsentävänä sidoskeinona partikkelia kuiten-

kaan. Viestissä on myös kaksi muuta kielteistä imperatiivilausetta. Toinen aloittaa neuvovan

jakson (älä ala miellyttää ketään) ja toinen taas päättää sen (älä esitä mitään). Myös nämä

52

kiellot esiintyvät yhdessä myöntömuotoisen neuvon kanssa, mutta ne rinnastuvat siihen eri ta-

valla. Sen sijaan, että ne toimisivat rajaavina tai tarkentavina lisäyksinä myöntömuotoiseen

neuvoon, ne esittävät sille täyden vastakohdan.

Vuoron keskelle sijoittuva kielteinen imperatiivilause voi olla myös luonteeltaan meta-

pragmaattinen. Tällaisia tapauksia on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin neuvomistoi-

mintaa ilmaisevia suhteutettuna näiden puhetoimintojen yleisyyteen aineistossa. Yleensä meta-

pragmaattiset kommentit sijoittuvat vuoron alkuun tai loppuun. Osassa keskelle sijoittuvista

metapragmaattisista kommenteista on kyse siitä, että kirjoittaja lainaa yksi kerrallaan toisen

kirjoittajan väitteitä ja kommentoi sitten niitä. Vuoro jakautuu siis ikään kuin useampaan kom-

mentointiosioon. Kielteinen imperatiivilause sijoittuu näissä tapauksissa tällaisen lainauksen

erottaman osion alkuun, mutta ei koko vuoron alkuun. Tätä havainnollistaa esimerkki 77.

77) "Jos todella 1-2-vuotiaan lapsen tasolla tapahtuva touhuaminen on sitä joka sinua miellyttää vuosikaudet läpeensä niin on se onni ettei sinulla ole lapsia - sen lapsen kannalta" kokeileppa jäljestystä, suunnistusta, tokoa, agilityä, hiihtämistä, 1-2 vuotiaan muksun kanssa, jos onnistuu yhtä hyvin kuin koiran kanssa niin syön painoni verran paskaa. Toisekseen, kuinka monta opas vauvaa, poliisi vauvaa, tulli-vauvaa,pelastus-vauvaa,tera-pia-vauvaa,metsästys-vauvaa, sota-vauvaa,huume-vauvaa tai vesipelastus-vauvaa sinä tun-net? "Lopuksi on sanottava, että on aika surkeaa jos "vakaassa parisuhteessa" koira on se ainoa joka pystyy antamaan "vilpitöntä rakkautta ja ystävyyttä". Aika säälittävää." älähän vääristele sanojani, sanoin ettei IHMISTEN välillä ole sellaista vilpitöntä rak-kautta ja ystävyyttä kuin koiran ja ihmisen välillä. Kyllä, parisuhteeni on vakaa, mutta mie-heni on ollut rinnallani vasta 4 vuotta, ja luotan häneen ja tottakai rakastan häntä mutta jos pitäisi valita koiran ja miehen välillä, mies saisi mennä. Olen niin eläinrakas etten kestäisi jakaa vuodettani ihmisen kanssa joka ei pidä koirista. Vai voitko väittää ettäsinä olet ollut ihmissuhteissasi täysin vilpitön että et ole koskaan valehdellut kenellekkään edes mistään pikku asiasta? Voitko väittää että kukaan ihminen ei olisi koskaan särkenyt sydäntäsi? Arvaa mitä, minun koirani on ollut rinnallani kohta 12 vuotta, ja ei ole kertaakaan tehnyt mitään joka satuttaisi minua( paitsi syönyt satasen kengät mutta se nyt on pientä) Ja arvaa mitä muuta, se ei edes osaa valehdella tai satuttaa ketään niin koska niinkuin sanoit, se on hänellä gee-neissä, se mikä tekee koiraeläimistä parempia kuin ihmiseläimistä. (Miksi on hyväksyttävää..?)

Esimerkissä kirjoittaja on merkinnyt lainausmerkeillä vastaanottajan väitteet, jotka hän on lai-

nannut sanasta sanaan. Kielteinen imperatiivilause älähän vääristele sanojani ottaa kantaa yh-

den lainatun väitteen totuusarvoon, ja heti perään kirjoittaja korjaa väitteen. Tällainen vuorora-

kenne, jossa väitteitä lainataan ja kommentoidaan yksi kerrallaan, tuntuisi olevan tyypillinen

keskustelupalstoilla syntyville dyadeille. Silloin yleensä keskustelun molemmat osapuolet ra-

kentavat vuoronsa tällä tavoin.

Tyypillistä on myös, että imperatiivilausetta ennen sijoittuva toiminta on metapragmaat-

tista kommenttia perustelevaa tai muuten pohjustavaa kuten esimerkissä 78.

78) Sä oot ihan idiootti!!! Älä sä kuule hauku Elijahii…Mistäs tiät et se on homo?? onko se oikein julkisesti kertonu?? Sitä paitsi älä sä puhu homoista ja lesboista ku lempi bändissäs on kaks lesboo… ”rakastamme toisiamme…!” Ei juma teidän kaa…!!!!! Sitä paitsi Elijah on TODELLAKI hyvä näyttelee!!! oisko sit joku vammane ollu tosiaanki parempi?? noh, omapa on päätökses… (frodo on ihana)

53

Kirjoittaja aloittaa vuoronsa haukkumalla toista kirjoittajaa ihan idiootiksi. Tämän voi tulkita

ikään kuin pohjustukseksi metapragmaattiselle kommentille Älä sä kuulee hauku Elijahii… Sen

voi tulkita joko vievän pohjan väitteiltä viittaamalla vastaanottajan älylliseen kapasiteettiin tai

paheksuvan kirjoittajan sanomisia viittaamalla epäkohteliaan idioottimaiseen käytökseen. Vuo-

ron muu sisältö tukee ensimmäistä tulkintaa. Tällöin myös kielteisen imperatiivin voidaan tul-

kita ottavan kantaa pikemminkin väitteiden totuusarvoon kuin niiden sopivuuteen. Kirjoittaja

ryhtyykin perustelemaan vastaanottajan väärässä olemista sen sijaan, että ottaisi kantaa ilkeään

ja rasistiseen kielenkäyttöön. Lisäksi hän puhuu itse vuorossaan vähemmistöryhmiä alentavaan

sävyyn. Vuoro, jota kirjoittaja kommentoi, on kuitenkin poistettu sääntöjen vastaisena, joten

moni asia jää tulkinnanvaraiseksi.

Keskelle vuoroa sijoittuvissa metapragmaattisissa kommenteissa on myös tavallista enem-

män sellaisia kannanottoja, jotka eivät kohdistu puhuteltavaan vaan jonkun keskusteluun osal-

listuvan kolmannen osapuolen sanomisiin. Tästä on kyse seuraavassa esimerkissä.

79) Joko päivämäärä pian lyödään lukkoon. Älä välitä Matti noista provoilijoista. Mekin ollaan samoihin aikoihin Granilla. ent, pena16

Imperatiivilauseella Älä välitä Matti noista provoilijoista kirjoittaja ottaa kantaa keskusteluket-

juun aiemmin tulleisiin puhuteltavaa kritisoiviin kommentteihin. Kannanotto kohdistuu sekä

niiden totuusarvoon että sopivuuteen. Kehotus olla välittämättä kommenteista luo oletuksen

siitä, ettei niiden sisältö ole totuusarvoltaan kovinkaan merkittävä, ja toisaalta provoileminen

mielletään yleensä keskustelupalstoilla epäsopivaksi käytökseksi. Se, että esimerkin 81 kaltai-

set kolmannen osapuolen sanomisiin kohdistuvat metapragmaattiset kommentit voivat esiintyä

myös vuoron keskellä alun sijaan, liittyy luultavasti siihen, että niissä kannanotto on välillistä

eivätkä ne ole reaktiivisia suhteessa siihen vuoroon, johon viestissä vastataan. Silloin, kun ote-

taan kantaa suoraan puhuteltavan omaan vuoroon, on luontevinta, että tämä tapahtuu heti vuo-

ron alussa tai siten, että se, mikä kannanottoa edeltää, on sitä perustelevaa tai muulla tavoin

pohjustavaa. Poikkeuksen muodostavat tietysti esimerkin 79 kaltaiset tapaukset, joissa toisen

vuoroa lainataan ja kommentoidaan osa kerrallaan.

Vuoron alkuun sijoittuvien kielteisten imperatiivien joukossa taas on selvästi eniten meta-

pragmaattisia kommentteja. Suurin osa näistä on sellaisia, että ne suuntaavat taaksepäin kes-

kustelussa, yleensä johonkin yksittäiseen vuoroon kuten esimerkissä 80.

80) Kirjoittaja 1: Ei ole sanoja mutta käsittämäntö inhoa ihmisiä kohtaan jotka ovat Juliaa täällä haukkuneet vuosia. Äiti löysi Julian kuollena omassa sänkyssään,se oli hänen valinta loppu kailelle. Nauttikaa nyt näädät siitä miten helpotitte hänen valintaansa. Ei ole sanoja miten teitä vihaan.

54

Kirjoittaja 2: Äläpä yritä. On jokaisen ihmisen oma valinta miten vie elämäänsä eteenpäin. Ulkopuolisia siitä on turha syytellä. Miksei sekakäyttäjää saisi arvostella? Varsinkin jo shänen julkisuuteen tulonsa on pelkkää haistattelua. Sitä saa mitä tilaa. Toisaalta kuolema kohtaa meistä jokaisen ja sen kohdalla ihmisillä pitäisi olla jonkinlainen säädyllisyys puheissaan. Niin meilläkin, toivotamme kepeet mullat ja jätämme syrjään typerimpien syyllistelyn (Nuku hyvin Julia)

Esimerkissä 80 kielteinen imperatiivi Äläpä yritä ottaa kantaa keskustelunaloituksen totuusar-

voon. Tarkemmin sanottuna se ottaa kantaa yhteen sen sisältämään väittämään. Aloittaja impli-

koi, että haukkujat ovat osaltaan ”helpottaneet Julian valintaa” eli toisin sanoen olleet osallisina

hänen kuolemaansa. Vastaaja kumoaa tämän väitteen kielteisellä imperatiivilla ja perustelee

sitten oman kantansa.

Joukossa on yksi vuoron alkuun sijoittuva metapragmaattinen kommentti, joka suuntautuu

muista vuoron alkuun sijoittuvista metapragmaattisista kommenteista poiketen eteenpäin kes-

kustelussa. Samaa imperatiivilausetta käsittelin jo aiemmin fysiologisperustaisten verbien yh-

teydessä, mutta esimerkissä 81 näkyy lauseen laajempi konteksti.

81) Väisäselle varoitus, että älä nyt itke, kun kuulet totuuden. Siellä Palestiinassahan asui tietysti palestiinalaisia, nykyisten pakolaisleirien asukkaita ja heidän vanhempiaan, isovanhempiaan jne. Eikö jo alueen alkuperäinen nimi Palestiina kerro asukkaista? Olen vuosien ajan lukenut uskisten toitottavan, miten ympäri maailmaa hajaantuneet juu-talaiset ovat muuttaneet ko. alueelle ja ajaneet palestiinalaiset pois. Haluatko siis kieltää tä-män muuttoliikkeen? Ei siellä Palestiinassa alun perin asunut israelilaisia, sen tietää jokainen. (Toiset terveiset Israelista)

Esimerkin 81 kielteinen imperatiivi älä itke ohjaa kirjoittajan oman viestin tulkintaa. Se sijoit-

tuu vuoron alkuun, koska se ennakoi sitä, mitä vuorossa tullaan sanomaan. Tällaiset omaan

viestiin tai sen tulkintaan kohdistuvat metapragmaattiset kommentit ovat aineistossa hyvin har-

vinaisia. Sen sijaan vastaanottajan responssia ohjailevia ja siten keskustelussa eteenpäin suun-

tautuvia metapragmaattisia kommentteja on enemmän, mutta ne sijoittuvat useimmiten vuoron

loppuun.

Myös vuoron loppuun sijoittuvista kielteisistä imperatiivilauseista suurin osa on metaprag-

maattisia kommentteja. Näiden joukossa on jonkin verran myös keskustelussa taaksepäin suun-

tautuvia kommentteja, vaikka useammin ne sijoittuvatkin vuoron alkuun. Tällöin kyseessä on

yleensä suhteellisen lyhyt vuoro. Eniten vuoron lopussa on kuitenkin eteenpäin suuntautuvia

metapragmaattisia kommentteja. Useimmiten ne ohjaavat responssia tai viestiin reagoimista.

82) Se ei ole lasten halveksimista ja vihaamista että sanoo sen mitä Jumalan Sana ilmoittaa. Ku-kaan ihminen ei ole Jumalan kädessä ilman Jeesusta. Kaikki ovat syntiinlankeemuksen takia syntisiä. Raamattu e kerro missään että eri ihmisillä olisi eri pelastustiet tai että ihminen olisi ensin puhdas ja tulisi syntiseksi vasta kasvettuaan. Matt. 18:10

55

Katso konteksi! Ei jakeessa puhuta mitään että lapsi olisi synnitön. Jaehan kertoo, että ne jotka johtavat harhaan lapsia, siis jättävät heidät vaille kastetta ja opetusta, ovat Jumaaln tie-dossa. Enkelit näkevät aina Jumalan kasvoit, mutta ei syntinen ihminen. ""Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen,(paitsi luterilainen lapsi)" Mistä kohtaa Jumalan Sanaa tämä on? Taitaa olla sieltä luulojen kirjasta Eli siinä oli sinun perustelusi vauvojen synnittömyyden puolesta! Yksi väärin ymmärretty Raamatun jae ja muutama sana kuuluisaa lasten laulua. Mitä Raamttu tähän sanoo? Onko ihminen synnitön? "KAIKKI ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole KETÄÄN, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut KAIKKIEN ihmisten osaksi, koska KAIKKI ovat syntiä tehneet-" "Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ETTEKÄ lapsia." "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki." Hävisit tämän keskustelun, uudestikastaja-inttäjä-eksyttäjä näin Ramaatussa! Äläkä her-mostu ja ala herjaamaan vaan ota aivan iisisti! :) (Kaste aiheuttaa riitaa)

Esimerkin 82 tapaus on otettu keskeltä pitkää dyadia, jossa osapuolet puolustavat vuoron perään

omaa kantaansa. Tässä vuorossa kirjoittaja ottaa ensin kantaa ja perustelee sitten kantansa viit-

taamalla Raamattuun. Vuoron loppuun sijoittuu metakommunikatiivinen osio, jossa kirjoittaja

ensin julistaa vastaanottajan keskustelun häviäjäksi ja haukkuu tätä. Tämän jälkeen hän kieltei-

sellä imperatiivilla rajoittaa vastaanottajan reaktiota ja responssia ja esittää myönteisessä impe-

ratiivissa paremman vaihtoehdon kielletyn tilalle.

Kielteisen imperatiivin paikan tarkastelu osoittaa, että paikka on jossain määrin sidoksissa

imperatiivin ilmaisemaan toimintaan. Metapragmaattiset kommentit sijoittuvat yleensä vuoron

alkuun tai loppuun riippuen siitä, mihin suuntaan keskustelussa viitataan. Keskellä vuoroa ole-

vat kielteiset imperatiivit taas ovat useimmiten neuvoja, mutta neuvoa voidaan myös alussa tai

lopussa. Muut toiminnot eivät tunnu olevan määrättyjä paikan suhteen. Niitä esiintyy tasaisesti

kaikissa vuoron asemissa. Kielteiset imperatiivilauseet, jotka muodostavat vuoron yksinään,

ovat useimmiten taaksepäin suuntautuvia metapragmaattisia kommentteja (Älä trollaa), mutta

näitä tapauksia on aineistossa vain vähän.

4.2. Kielteisen imperatiivilauseen sävypartikkelit

Tässä luvussa tarkastellaan kielteisten imperatiivilauseiden sisältämiä sävypartikkeleja. Partik-

keleja on aineistossa vain vähän, joten analyysi on tältä osin pitkälti laadullista. Esitän kuitenkin

taulukoissa myös määriä, koska ne nostavat esille ainakin suuntaa-antavia eroja eri partikkelei-

den välillä.

Tarkastelu etenee taas yleisemmistä harvinaisempiin. Ensimmäisessä alaluvussa esittelen

siis kielteisten imperatiivilauseiden sisältämiä itsenäisiä sävypartikkeleja, koska yksi tämän

56

ryhmän partikkeleista nousee selvästi kaikkia muita partikkeleja yleisemmäksi. Toisessa alalu-

vussa tarkastelen liitepartikkeleja, joita esiintyy aineistossa vain muutamia.

4.2.1 Itsenäiset partikkelit

Itsenäisiä sävy- ja dialogipartikkeleja esiintyy aineistossa enemmän kuin liitepartikkeleja,

mutta niitäkin vähän suhteessa aineiston kokoon. Yksi partikkeleista nousee kuitenkin selvästi

toisia yleisemmäksi. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut aineistossa yleisimmin esiintyvät

partikkelit ja niiden esiintymien määrät.

Taulukko 4. Kielteisen imperatiivilauseen itsenäiset sävy- ja dialogipartikkelit

Partikkeli Esiintymät (n)

nyt 23

no 5

vaan 5

sitten 3

yhteensä 36

Nyt esiintyy aineistossa kaikkiaan 23 kertaa, kun taas muilla partikkeleilla on vain muutamia

esiintymiä. Hakulisen (2016) mukaan sitä esiintyykin paljon juuri kieltomuotoisissa lausu-

missa. Yleensä nämä lausumat ovat luonteeltaan vastaanottajan huomioivia ja sävyltään peh-

mennettyjä. Nyt tekee siis Hakulisen mukaan kiellosta vähemmän kasvoja uhkaavan. Kielteiset

nyt-lausumat muodostavat myös usein kiteytyneitä rakenteita. (Mts. 302–303.) Hakulinen mai-

nitsee artikkelissaan muun muassa kiteymän älä ny, jota esiintyy eri muodoissa myös Suomi24-

keskusteluissa. Hakulinen mainitsee myös, että partikkelia voidaan käyttää vetoamisessa ja

suostuttelussa (mts. 308). Lisäksi sen paikka lauseessa vaikuttaa siihen, kuinka vaativa sävy

syntyy (mts. 310). Suomi24-keskusteluissa nyt-partikkelia esiintyy metapragmaattisissa kom-

menteissa. Tästä esimerkkinä on muun muassa jo aiemmin käsitelty kiteymä älä nyt. Jossain

määrin kiteytynyt tuntuisi olevan myös rakenne älä nyt viitsi (esimerkki 83), koska se esiintyy

aineistossa useamman kerran.

83) Kirjoittaja 1: kiroilemallako luulet totuuden löytyvän yhteisestä olevaisuudesta ilman aikarajaa ? ei sen puoleen, sanat ovat ymmärtäjilleen luodut olotilasta riippumatta.. olet oikeassa siinä että tosiuskovat ovat "hiukan" mustat lasit silmillä raamattua lukiessaan. en soimaa heitä siitä. kaiken luoja loi myöskin raamatun, eri aikajanassa vain. olkoon sitten erillinen olento käsityksesi mukaan yhteisestä maailmankaikkeudesta, aivan sama. luonto ja ihminen on kyllä yhtä, kun maailma etenee vääjäämättä kohti tuntematonta.

57

Kokonaisuutena näet maailman kuitenkin aivan hyvin erillisinä olentoina kuten oksanhaa-ravertauksella osoitat. Sitten kun ilma loppuu niin oksat lakkaavat olemasta myöskin valitet-tavasti. No alkukertomus on kyllä yhtä itsensä kanssa aivan sellaisenaan aikajanssa oltaessa. Laupiaita samarialaisia ei taida enää paljoa olla planeetallamme. Kristittyä on monenlaista.. Eikö luoja asu meissä kaikissa jollain tavalla, kirosanoilla tai ilman ? Asiat kehittyvät materiaalisesti tästä hetkestä alkaen aivan sellaisina kuin ne ovat seuraa-valla hetkellä ymmärtävien keskuudessa aikajanassa, ilman pilkkaa tietysti. Kirjoittaja 2: Koska käytin kirosanoja, et siis pysty ymmärtämään tekstin sisältöä? Älä nyt viitsi ^_^ >> kaiken luoja loi myöskin raamatun > Eikö luoja asu meissä kaikissa jollain tavalla, kiro-sanoilla tai ilman ? (raamattu ei kuulu kristityille)

Esimerkissä 83 kirjoittaja 1 ottaa vuoronsa alussa kantaa kirjoittajan 2 kiroiluun. Hän ei tee tätä

suoraan moittimalla, vaan esittämällä kirjoittajalle retorisen kysymyksen kiroilun tarpeellisuu-

desta. Kirjoittaja 2 taas vastaa tähän moitteeseen ottamalla kantaa kritiikin tarpeellisuuteen.

Hänkään ei tee tätä suoraan vaan esittämällä retorisen kysymyksen. Tämän jälkeen seuraa suo-

rempi kannanotto Älä nyt viitsi, jota seuraa luultavasti tässä tapauksessa huvittumista ilmaiseva

hymiö ^_^. Tämä on yleinen tapa käyttää hymiöitä Suomi24-keskusteluissa. Sen lisäksi, että

niillä voidaan ilmaista esimerkiksi ystävällisyyttä vastaanottajaa kohtaan, iloista hymiötä voi-

daan käyttää kritiikin yhteydessä piikittelynä. Partikkelin nyt käyttöä tässä yhteydessä selittää

parhaiten se, että kyseessä on kiteytynyt rakenne. Joskus tähän rakenteeseen saatetaan liittää

vielä kritisoitua toimintaa tarkentava infinitiivimuoto (älä nyt viitsi räyhätä). Esimerkin 83 ta-

pauksessa tämä ei ole tarpeellista, koska edeltävästä retorisesta kysymyksestä käy ilmi, mihin

kritiikki kohdistuu.

Isossa suomen kieliopissa mainitaan nyt-partikkelista, että direktiivien yhteydessä tällaiset

lausumat ovat luonteeltaan hoputtavia tai kärttäviä ja niihin sisältyy implikaatio ólen jo sano-

nut tästä´ tai ´tätä on jo jatkunut liikaa´ (VISK § 823). Tämä sopii hyvin kuvaamaan partikkelin

käyttöä Suomi24-keskusteluissa, myös sen edellä kuvattua kiteytynyttä käyttöä. Nyt esiintyy

aineistossa muutaman kerran yhdessä jonkin toisen sävypartikkelin kanssa. Lisäksi se saa jos-

kus seurakseen muun kuin sävypartikkelin. Seuraavassa esimerkissä sen kanssa esiintyy fokus-

partikkeli sentään.

84) Kirjoittaja 1: Naurettavia rettelöitsijöitä suurin osa, hädintuskin osaavat kirjoittaa ja laskea. Sivistystaso on huomattavasti surkeampi kuin parjaamillaan somaleilla. Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun jotkut vielä luulevat noiden pääsevän hallitukseen. Sen jälkeen olisi kyllä koko Suomi pahoissa on-gelmissa kun nämä apukoululaiset sössisivät koko maan asiat. Siinä saisi koko Eurooppa kummastella, kun persut eivät osaa hoitaa taloutta ja riitelevät keskenään, kuten on jo nähty-kin.

58

Kirjoittaja 2: Persut on pellejä, mutta älä nyt sentään ala väittämään että yhdelläkään valkonaamalla voisi olla somalia alempi sivistystaso... Jotain rajaa kuitenkin. Ei apinaa ja ihmistä voi tuolla lailla muutenkaan vertailla, apina on ihan oma lajinsa. (Ketä kiinnostavat pellepersut?)

Esimerkissä 84 kirjoittajan 1 vuoro on keskusteluketjun aloitusvuoro. Kirjoittaja haukkuu kir-

joituksessaan Perussuomalaisten kansanedustajia muun muassa vertaamalla heitä somaleihin.

Kirjoittaja 2 yhtyy aloittajan mielipiteeseen Perussuomalaisista mutta kumoaa kielteisellä im-

peratiivilla väitteen, että somalit olisivat heitä sivistyneempiä. Tässä yhteydessä nyt-partikkeli

lisää lausumaan pikemminkin implikaation ńyt menit jo liian pitkälle´. Tätä vaikutelmaa vah-

vistaa fokuspartikkeli sentään. Fokuspartikkelit nostavat Ison suomen kieliopin mukaan jonkin

lauseen osan fokukseen, jolloin muu jää taustalle (VISK § 839). Esimerkissä 84 sen lisäksi, että

sentään asettaa lauseessa fokukseen sen väitteen, jota halutaan kritisoida, se ottaa jo itsessään

kantaa väitteeseen. Sentään suhtautuu väitteeseen ikään kuin se olisi erityisen radikaali ja mah-

doton.

Toiseksi eniten aineistossa esiintyy partikkelia no, mutta näitä esiintymiä on enää 5. No

on dialogipartikkeli, joka esiintyy yleensä vuoron alussa (Sorjonen & Vepsäläinen 2016: 254).

Se voi esiintyä yksin tai muun puheen joukossa (mts. 253). Yleensä se ilmaisee jonkinlaista

käännettä keskustelussa (mts. 254). Silloin, kun no esiintyy sellaisen vuoron alussa, joka toimii

responssina esimerkiksi kutsuun, se ilmaisee, että tulossa on jokin muu kuin suora myöntymi-

nen tai kieltäytyminen (mts. 259). Lisäksi no voi esiintyä sellaisen preferoimattoman responssin

alussa, joka ilmaisee puhujan negatiivista asennetta kyseiseen toimintaan. Tällöin se hyödyntää

no-partikkelin funktiota käänteentekijänä siten, että se kohtelee vastaanottajan toimintaa poik-

keamana sopivaan käytökseen. Lisäksi se ilmaisee puhujan affektista kantaa kyseiseen toimin-

taan. (Mts. 261–262.) Tämä sopii hyvin kuvaamaan partikkelin käyttöä Suomi24-keskuste-

luissa. No-partikkeli esiintyy aineistossa muun muassa metapragmaattisissa kommenteissa.

Tällöin se ottaa kantaa johonkin edeltävään vuoroon:

85) Kirjoittaja 1: rahalla sellaisen voi ostaa, jos kerta haluat vain kohteen kokeilla seksii. Hiukan sä kuulostat epäkypsälle edes miettimään seksii mut niinhän kai se nykyään on ett tehdään kun kerta ite tahtoo. Sitä siis sanotaan kokeilunhaluksi tänä päivänä, ok. Sun tarvii nyt äidiltä pyytää isompi viikkoraha. Kirjoittaja 2: no älä nyt ole naurettava :D kyllähän moni muukin varmasti haluaa kokeilla seksiä naisen kanssa mutte välttämättä halua seurustella tytön kanssa. (kokeilunhaluinen 17 v tyttö)

59

Esimerkissä 84 kirjoittajan 1 kommentti vastaa keskustelunaloitukseen, jossa aloittaja hakee

ilmeisesti vinkkejä, miten pääsisi kokeilemaan seksiä tytön kanssa. Kirjoittajan 1 vuoron pää-

tarkoitus ei ole niinkään neuvoa, vaikka hän yhden neuvon antaakin. Sen sijaan kirjoittaja kri-

tisoi aloittajaa. Neuvokin on tarkoitettu luultavimmin käänteiseksi kritiikiksi, kun ottaa huomi-

oon, että se on annettu 17-vuotiaalle tytölle. Kirjoittaja 2 puolestaan ottaa kantaa tähän aloitta-

jaan kohdistettuun kritiikkiin asettamalla sen naurunalaiseksi. Hän siis ottaa kantaa väitteen

totuusarvoon ja ilmaisee voimakasta affektia sekä sanoin että nauruhymiöllä, joka seuraa kom-

menttia. Metapragmaattinen kommentti muodostaa käänteen keskusteluun jo siinäkin mielessä,

että se vie harvoin keskustelua varsinaisesti eteenpäin, mikä olisi yleensä se odotuksenmukai-

nen suunta keskustelulle. Lisäksi kielteisen imperatiivin ilmaisema metapragmaattinen kom-

mentti on yleensä kriittinen, ja samanmielisyys on aina preferoidumpaa kuin erimielisyys. No-

partikkelin käyttöä metapragmaattisissa kommenteissa voi siis selittää yksinkertaisesti sekin,

että kyseessä on lausuma, joka tekee käänteen keskustelunkulkuun.

Myös partikkeli vaan esiintyy aineistossa viisi kertaa. Edellä käsitellyistä partikkeleista

poiketen sitä käytetään myös suorien kieltojen yhteydessä, jolloin se tekee kiellosta vielä voi-

makkaamman. Seuraavassa esimerkissä tämä kielto toimii osana ironista kuviota.

86) Kirjoittaja 1: Vaimoni pahoinpiteli minut henkisesti haukkumisellaan, vaatimuksillaan ja teki minusta hä-nestä riippuvaisen valheellisella rakkaudellaan. Pakenin pois ja nyt olen yksin. Oma asunto-kin jo on mutta en voi mennä sinne koska siellä ei ole edes valoja katossa. Pyörin ainoan kaverin nurkissa. Siltikin olen yksin. Inhoan itseäni. Kyllä mieskin voi tulla liitossa henkisesti murskatuksi. Tulin suhteessa niin sairaaksi että rakastan ja kaipaan yhä vaimoani. Kirjoittaja 2: Sarjassamme "uhrit"... huom: vapiseva ääni, huokaisu.. Kun ei edes valoja katossa! Miesparka! Kaltoinkohdeltu ressu, tule mamin syliin! Tartarkemmin ajateltuani; älä vaan tulekaan! Inise yksin, luuseri. (Murskattu rakkaus)

Esimerkki 86 tekee pilkkaa keskustelunaloittajan kustannuksella. Kirjoittaja esittää ensin iro-

niseksi tarkoitetun empaattisen kehotuksen Kaltoin kohdeltu ressu, tule mamin syliin! ja kieltää

sen heti perään [Tar]kemmin ajateltuani; älä vaan tulekaan! Kielteiseen imperatiiviin liitetty

harkintaa ilmaiseva lauseenvastike voidaan myös tulkita ironiseksi. Sen sijaan varsinainen im-

peratiivilause esitetään jo suorana kieltona. Tässä kohtaa siis ironinen kuvio ikään kuin katkeaa.

Seuraavassa lauseessa Inise yksin, luuseri! ei ole ironiasta jäljellä enää häivähdystäkään. Kiel-

teiseen imperatiivilauseeseen on liitetty vielä sävypartikkeli vaan, joka Ison suomen kieliopin

(§ 1674) mukaan ohjaa direktiivin tulkintaa kieltoverbin yhteydessä käytettynä suorastaan va-

roitukseksi. Esiintymien joukossa on myös yksi täysin muista poikkeava tapaus, jota käsittelin

jo aiemmin toisessa yhteydessä (s. 41). Kirjoittaja käyttää siinä lausumaa Älä vaan ikään kuin

60

positiivista väitettä vahvistavana kieltona. Lausuman merkitys on tulkintani mukaan jotakuin-

kin ´tuo on niin totta´. Tällaiseen käyttöön en ole kuitenkaan aiemmin törmännyt, eikä aineis-

tossa ole muita vastaavia tapauksia.

Sitten esiintyy aineistossa sävypartikkelina vain kolmesti. Ison suomen kieliopin mukaan

sillä ilmaistaan useimmiten joko kontrastia tai päätelmää. Päätelmä seuraa välittömästi edeltä-

västä kontekstista, joka on tilanteesta riippuen puhujan oma lausuma tai toisen puhujan vuoro.

(VISK § 825.) Suomi24-keskustelujen kielteisissä imperatiivilauseissa sitten merkitsee päätel-

mää:

87) Kirjoittaja 1: Formula 1:n ja Aquaracerin vertaaminen toisiinsa ei ole millään tavalla järkevää, enkä aijo niitä verrata, mutta ihan vaan esimerkkinä Aquaracerin kvartsimalleissa käytetään (tai käy-tettiin) ETA:n 955.112 koneistoa. http://www.laatukellot.fi/tag-heuer-aquaracer-orange-dial-p-9607.html Samaa koneistoa käytetään myös Certinan halppismalleissa: http://www.laatukellot.fi/certina-ds-podium-big-musta-teras-o40-mm-p-17379.html Toinen noista on Certinan halppismalli ja toinen on hieno sukeltajankello jossa on helium-venttiili, kunnon ranneke, kellokehä jne. jne. mutta sisukset on parin satasen kellosta. En sano että kumpikaan noista on huono kello, tai huono ostos. Kirjoittaja 2: Etkö aijo? No älä sitten. Minä en aio, enkä aijo, arvostella sinua siitä. Quartz koneistot on perperistä! Mieluummin automaattikoneistoinen seiko kuin patteriko-neistoinen "laatukello". (Tag Heuer paljon rahaa tyhjästä(kö)?)

Esimerkissä 87 kirjoittajan 2 imperatiivin sisältävä vuoro jakautuu kahteen osaan. Ensimmäi-

nen osio on metapragmaattinen. Kirjoittaja tekee siinä epäsuorasti näkyväksi kirjoittajan 1 vuo-

rossaan tekemän kielivirheen. Hän myös sanoo, ettei arvostele toista kirjoittajaa tämän perus-

teella, mutta jo se, että hän nostaa asian esiin, antaa ymmärtää toisin. Vasta metapragmaattisen

osion jälkeen kirjoittaja ilmaisee kantansa varsinaiseen keskustelunaiheeseen. Kielteinen impe-

ratiivi sijoittuu metapragmaattiseen osioon. Kirjoittaja 1 toistaa ensin toisen kirjoittajan teke-

män oikeinkirjoitusvirheen retorisessa kysymyksessä Etkö aijo, johon hän vastaa itse impera-

tiivilauseella No älä sitten. Partikkeli sitten merkitsee lausumassa päätelmää ja konteksti, josta

se seuraa on kirjoittajan oma edeltävä lausuma, joka tosin viittaa toisen kirjoittajan vuoroon.

Myös itsenäisiä partikkeleja esiintyy kaikkein eniten metapragmaattisissa kommenteissa.

Hajontaa on kuitenkin hieman enemmän kuin liitepartikkeleilla. Esimerkiksi vaan esiintyy ker-

ran jopa neuvossa, mutta tämä onkin ainoa neuvon yhteydessä esiintyvä partikkeli. Metaprag-

maattisissa kommenteissa liite- ja itsenäiset partikkelit osallistuvat vuorovaikutustilanteen jä-

sentämiseen.

61

4.2.2 Liitepartikkelit

Matihaldin mukaan yksikön toisen persoonan imperatiiviin liitetyt liitepartikkelit -pA, -hAn ja

-s lievittävät imperatiivilauseen käskevyyttä (Matihaldi 1979: 135). Liitepartikkeleja esiintyy

aineistossa vain muutamia, mistä voidaan jo vetää ainakin se johtopäätös, että niiden käyttö

kielteisen imperatiivin yhteydessä on tutkitun kaltaisessa verkkokeskustelussa harvinaista. On

kuitenkin mahdotonta osoittaa aineiston pohjalta, onko tämä kliittien vähäinen käyttö kielteisen

imperatiivin ominaisuus vai liittyykö se esimerkiksi puhutun ja kirjoitetun keskustelun välisiin

eroavaisuuksiin. Tämän osoittaminen vaatisi lisää tutkimusta. Tästä huolimatta on mielenkiin-

toista, että esimerkiksi Stevanovicin (2017) -pA- ja -pAs-partikkeleja tarkastelevassa artikke-

lissa näiden kliittien käyttö kytkeytyy voimakkaasti meneillään olevaan toimintaan (mts. 357).

Verkkokeskustelusta jaettu fyysinen ympäristö ja siinä tapahtuva toiminta puuttuu kokonaan.

Taulukossa 3 on esiteltynä aineistossa esiintyvät sävyttävät kliitit ja niiden esiintymien määrät.

Tarkastelun ulkopuolelle jää siis rinnastava liitepartikkeli -kA, joka toimii joko rinnastuskon-

junktiona lauseiden välillä tai liittää lauseen johonkin aiemmin sanottuun.

Taulukko 3. Kielteisen imperatiivilauseen sävyttävät liitepartikkelit

Kliitti Esiintymät (n)

-pA 4

-pAs 1

-s 4

-hAn 4

yhteensä 13

Aloitan tarkastelun -pA- ja -pAs-partikkeleista. Niiden käyttö liittyy Stevanovicin (2017)

mukaan puhujan statukseen, jonka nojalla voidaan odottaa vastaanottajan kuuliaisuutta (mts.

375–376). Niihin liittyy siis tietty hierarkkinen asetelma, jossa puhuja asettuu kuulijan yläpuo-

lelle. Stevanovicin tarkastelemissa keskusteluissa asetelma on kuitenkin jo itsessään epäsym-

metrinen, koska kyseessä on opetustilanne. Ison suomen kieliopin mukaan -pA-partikkeli tekee

imperatiivilauseesta sävyltään ehdottavan ja antaa puhuteltavan valita, noudattaako ehdotusta.

Tällöin siihen monesti liitetään myös -s. Esimerkkien joukossa ei ole kuitenkaan yhtäkään kiel-

teistä imperatiivia, ainoastaan yksi kieltomuotoinen deklaratiivilause (Mutta eipä mennä asioi-

den edelle, vaan kerrotaan lyhyesti, mistä pelissä on kysymys.). (VISK § 835.)

Seuraava esimerkki havainnollistaa -pA-partikkelin käyttöä käsillä olevan tutkimuksen ai-

neistossa.

62

88) Kirjoittaja 1: – – Harva eroava pari selviää erosta kastumatta. Lainat jäävät maksamatta, talous ja kotityöt jäävät täysin retuperälle ja moni joutuu kaupungin vuokraslummiin.

Tässä pitäisi ajatella myös lapsia, että miltä heistä tuntuu lähteä mukavasta lapsuudenko-dista jonnekin vieraaseen ghettoon ja luopua omasta huoneesta joka on ollut hänen linnansa vuosien ajan. Heidän elämästään tulee heIvettiä. Vielä jos joutuu kävelemään kouluun entisen kodin ohi ja näkee jonkun onnellisen lapsen sisustavan entistä huonettaan. Minä olen itse nähnyt ja kuullut lasten itsensä kertomana miten heidän elämänsä käytän-nössä päättyi kuin salaman iskemänä. Yhtä en osannut lohduttaa ja nyt hän on aikuisuuden kynnyksellä, mutta täysin hajalla ja työkyvytön. Opiskelusta ei tullut mitään, eikä siihen olisi yh:n taloudessa rahaakaan. – –

Kirjoittaja 2: Voi jessus sentään! Saat toki pitää erikoiset näkemyksesi avioliitosta ja sen mukaan tuomasta pakkotyöstä, mutta äläpä nyt kuitenkaan yleistä eron vaikutuksia lapsiin. Ero ei ole yhtä kuin lasten pilattu elämä, vaikka monet lapset valitettavasti erosta kärsivätkin. Minulla on kaksi hyvin tasapainoista ja fiksua nuorta, joiden elämät on vankasti raiteillaan ja joiden elämästä olemme vanhempina yhteisesti ja tasapuolisesti ex:ni kanssa yhteishuolta-juudessa huolehtineet. Mitään erityisiä ongelmia heidän kanssaan ei ole eron aikana tai sen jälkeen neljän vuoden aikana ollut. Vähän aikaa sitten keskustelin nuorten kanssa hyvinkin syvällisesti erosta ja heidän koke-muksistaan siinä. Vaikka emme jurikaan riidelleet avioliittomme lopussakaan, he kertoivat kokeneensa eron helpotuksena, koska olivat kuitenkin kokeeet kodin ilmapiirin raskaana etenkin ilottomien vanhempiensa takia. Siis ilman riitojakin aistivat, etteivät välimme exn kanssa olleet ennallaan. Halusin vain siis oikaista, ettei avioero suinkaan automaattisesti tuhoa lasten elämää, vaikka monet avioliitossa pakonomaisesti kitkuttelevat tai muuten vain kaavamaisesti ajatte-levat ihmiset sortuvatkin usien niin väittämään. Piste. (Miten luottamus takaisin?)

-pA esiintyy aineistossa ainoastaan metapragmaattisissa kommenteissa. Kommentit ovat luon-

teeltaan taaksepäin suuntaavia ja puhuteltavan vuoroa kritisoivia. Esimerkissä 88 olen lainannut

puhuteltavan vuorosta vain osan, koska kyseessä on hyvin pitkä vuoro ja kielteisellä imperatii-

villa otetaan kantaa juuri lainattuun osaan. Kirjoittaja 2 tekee ensin myönnytyksen ja kritisoi

sitten kielteisellä imperatiivilla puhuteltavan yleistävää tapaa puhua eron vaikutuksista lapsiin.

Kyseessä ei siis ole ehdotus. Sen sijaan kritisoimiseen liittyy aina tietty hierarkkinen asetelma,

jota partikkeli tuntuisi tässä kohtaa korostavan. Sanotun ehdottomuutta korostaa lausuma Piste

vuoron lopussa. Se implikoi, että kirjoittajan ilmaisema kanta on objektiivinen totuus ja asiasta

on turha keskustella enempää.

-pAs esiintyy aineistossa vain kerran ja sekin liittyneenä metapragmaattiseen kommenttiin.

89) Ei hyvä kirjoitus äläpäs kiroile. (millä palstoilla on parhaat & aktiivisimmat keskustelut?)

63

Keskustelusta on poistettu sääntöjen vastaisena esimerkin 89 vuoroa edeltävä kommentti, jota

vuorossa ilmeisesti kritisoidaan. Myös vuoroon vastauksiksi tulleet kaksi kommenttia on pois-

tettu sääntöjen vastaisena. Tämä esimerkki eroaa -pa-esiintymistä siinä, että metapragmaattisen

kommentin voidaan katsoa suuntautuvan myös eteenpäin keskustelussa. Se siis samaan aikaan

kritisoi puhuteltavan luultavasti vuorossaan viljelemiä kirosanoja ja linjaa, ettei niitä tulisi jat-

kossa käyttää. Esimerkki eroaa -pA-esiintymistä myös siinä, että se ottaa ainoana kantaa vuoron

sopivuuteen eikä esimerkiksi sen totuusarvoon. Tämä on mielenkiintoista, koska Stevanovicin

(2017) mukaan -pAs-vetoaa kokonaisvaltaisempaan ja institutionaalisesti perusteltuun statuk-

seen kun taas -pA paikalliseen ja vuorovaikutuksellisesti perusteltuun (mts. 376). Tutkimissani

Suomi24-keskusteluissa -pA liittyy aina tilanteisiin, joissa kielteisen imperatiivin tekemä kan-

nanotto nojaa kirjoittajan omiin mielipiteisiin, vaikka hän esittäisikin ne yleisinä totuuksina.

Esimerkin 88 -pAs taas nojaa yhteiskunnassa yleisemmin vallitseviin käytösnormeihin. Ky-

seessä on kuitenkin vain yksi esiintymä, joten varmoja johtopäätöksiä tästä ei voida vetää.

-s-partikkeli esiintyy aineistossa neljä kertaa. Tämän lisäksi se esiintyy kerran osana edellä

käsiteltyä -pAs-partikkelia, joka koostuu oikeastaan kahdesta eri morfeemista. -s on Ison suo-

men kieliopin mukaan liitepartikkeleista distribuutioltaan rajoittunein. Se voi esiintyä kysy-

myksissä ja käskyissä, ja se tuo molempiin erilaisen sävyn. (VISK § 836.) Partikkelin käytöstä

direktiiveissä Iso suomen kielioppi sanoo, että se esiintyy lausumissa, joilla ehdotetaan välittö-

mästi noudatettavaa toimintaa, ja tuo tähän ehdotukseen vetoavan sävyn. Suomi24-keskuste-

luissa -s- partikkelin sisältävä kielteinen imperatiivilause sisältää aina myös joko ajan adverbin

vielä tai partikkelin nyt. Vielä esiintyy -s-partikkelin kanssa kahdesti. Seuraavassa esimerkissä

kirjoittaja vastaa keskustelunaloitukseen, jossa aloittaja kertoo kissansa olleen kadoksissa jo

kaksi viikkoa, ja kysyy, pitääkö jo luopua toivosta.

90) Äläs vielä murehdi.Meidän katti oli karkuteillä melkein 3 vko ja oli vielä pakkaset.Olin ihan varma että on kuollut kylmyyteen tms..sitten se oli mennyt meidän entisen kodin oven taa mouruamaan ja sieltä haettiin sitten kissa kotia.Oli kai ikävä "syntymäkotiinsa"..Sitten kisuli levähteli kotona,pisti tassutkin lämpöpatteria vasten,söi ja nautti lämmöstä.Ulkona kävi vain pissillä:) Näitä karkureissuja on ollut 4-5 krt vuodessa. 2 pvä:stä n.3vko:on kestäneet! Toivon että kissasi palaa pian:) (Kissa kateissa 2 viikkoa, onko toivoa?)

Esimerkissä 90 kielteinen imperatiivi on rauhoitteleva. Se ei kiellä kokonaan pääverbin ilmai-

semaa toimintaa vaan toteaa sen turhan aikaiseksi. Sen sijaan siis, että se kehottaisi välittömään

toimintaan, se ehdottaa välittömän tai jo alkaneen toiminnan lykkäämistä tuonnemmaksi. Myös

toinen tapaus, jossa -s-partikkeli esiintyy yhdessä vielä-adverbin kanssa, on samankaltainen,

mutta luonteeltaan metapragmaattinen (äläs sano vielä). Kirjoittaja ehdottaa siinä mielipiteen

muodostamisen lykkäämistä siksi, kunnes saa ilmaistua omat perustelunsa. Ajallinen ulottu-

vuus ei ole tosin tässä tapauksessa enää yhtä konkreettisesti läsnä.

64

-s-partikkeli esiintyy yhdessä nyt-partikkelin kanssa kaksi kertaa:

91) Täällä kokoomusmnisteri (asioista vastaava): Väität että joku saa niin vähän kuin 2000 eur/kk??? Kuule äläs nyt. KUKAAN ei saa Suomessa niin vähän! On se vaan röyhketä tietämättö-myyttä että kuvittelee, että joku saa niin vähän. – – (8500 ekk liian vähän minulle: Eija-Riitta Korhola)

92) Äläs nyt, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä kantamaan myös tekojensa seuraukset. – – (R.I.P Mika)

Esimerkkien 91 ja 92 imperatiivilauseet ovat molemmat metapragmaattisia kommentteja ja

suuntautuvat taaksepäin puhuteltavan edeltävään vuoroon. Kyseessä on kiteymä älä nyt, joka

voi esiintyä -s-kliitillisenä, kuten näissä esimerkeissä. Jälkimmäistä esimerkkiä tarkasteltiinkin

jo edellä verbityyppien yhteydessä. Äläs nyt ottaa kantaa puhuteltavan sanomisten totuusar-

voon. Siinä -s-kliittiin liittyvä välittömyyden vaatimus ei ole enää millään tasolla läsnä, koska

se ei vaadi tai kiellä puhuteltavalta mitään toimintaa vaan suuntautuu keskustelussa taaksepäin.

Myös -hAn-partikkeli esiintyy aineistossa neljä kertaa. Ison suomen kieliopin mukaan se

saa imperatiivilauseessa aikaan tulkinnan, ettei kyseessä ole mikään uusi ja odottamaton, vaan

puhuteltava on jo muutenkin varautunut kyseiseen toimintaan (VISK § 831). -hAn esiintyy ai-

neistossa kahdesti niin sanotusti positiivisessa ja ei-direktiivisessä yhteydessä. Seuraavassa esi-

merkissä se esiintyy vastauksessa keskustelunaloitukseen, jossa kirjoittaja kertoo appiukkonsa

pitämästä ilkeästä hääpuheesta. Vastaaja aloittaa rauhoittelemalla aloittajaa ja kertoo sitten

omasta vastaavanlaisesta kokemuksestaan.

93) No älähän huoli. Niin se minunkin appi ukko haukkui minut häissäni, hääpuheessaan ja teki muuten sen ihan selvästä päästä. Häät olivat muutenkin mukavat järjestää, kun molempien vanhemmat kieltäytyivät tekemästä yhtään mitään. Saimme siis järkätä kaiken itse ja yö myö-hään olimme vielä koristelemassa paikkoja, ennen seuraavan päivän häitä. Arvaa, oliko mu-kavaa ja arvaa onko ollut nieleskelemistä / anteeksi annettavaa. Ei niitä häitä ole sitten tehnyt mieli paljoa muistella, eikä romantisoida. Mutta, mutta... arvaa mitä? Meillä on super ihana perhe ja olemme varmaan maailman onnellisin aviopari. Rakastamme toisiamme ihan hirveästi ja olemme nyt olleet naimisissa 15 vuotta. Siinä ei paina kenenkään pahat puheet yhtään mitään ja tätä samaa toivon myös teille. Meidän liittoamme eivät hyväksyneet / siunanneet sukulaiset, mutta joku muu sen hyväksyi ja siunasi. Olemme molemmat uskovaisia ja saamme joka päivä pyytää Jumalan siunausta liitollemme. Siunausta ja voimia myös sinulle aloittaja / kohtalotoveri : ) (Appiukon puhe häissä)

Esimerkissä 93 imperatiivilauseella siis rauhoitellaan puhuteltavaa. -hAn-pronominin käyttö

tuntuisi olevan melko yleistä juuri rauhoitteluissa. Se tuo rauhoitteluun ikään kuin kepeämmän

sävyn implikoiden, ettei syytä huolestumiseen ole. Se siis tehostaa rauhoittelun vaikutusta en-

tisestään. -hAn-pronominia käytetään kuitenkin myös toisen tyyppisissä yhteyksissä. Se liite-

tään aineistossa kahdesti kritisoivaan metapragmaattiseen kommenttiin (esim. älähän laita sa-

noja tai mielipiteitä muitten suuhun). Silloin se tuntuisi implikoivan, että kritisoitu asia on sel-

lainen, jonka puhuteltava kyllä itsekin tiedostaa ja tekee näin kritiikistäkin entistä terävämmän.

Tarkastelu osoittaa, että liitepartikkeleja esiintyy kaikista eniten metapragmaattisissa kom-

menteissa. Neuvoissa, joita aineistossa on huomattava määrä, niitä ei esiinny lainkaan. Vaikka

65

liitepartikkeleja on vain vähän, tämä huomio tuntuu merkittävältä. Luulisin tämän johtuvan

asynkronisen verkkokeskustelun luonteesta. Keskustelupalstalla neuvotaan useimmiten tulevaa

eikä parhaillaan käynnissä olevaa toimintaa, koska osanottajia erottaa aika ja paikka. Tällaiseen

tulevaisuuteen kohdistuvaan ohjailuun liitepartikkelit eivät tunnu sopivan. Metapragmaattiset

kommentitkin, joissa niitä esiintyy, ovat aina taaksepäin suuntautuvia. Eteenpäin suuntautu-

vissa, esimerkiksi responssia ohjaavissa, metapragmaattisissa kommenteissa ei liitepartikkeleja

esiinny lainkaan.

66

5 KIELTEISEN IMPERATIIVIN ILMAISEMA TOIMINTA

Tässä luvussa tarkastelen sitä, mitä kielteisellä imperatiivilla tarkalleen ottaen tehdään keskus-

teluissa, eli mitä toimintaa se ilmaisee. Olen sivunnut toimintoja jo aiemmissa luvuissa, mutta

nyt esittelen tarkemmin tekemäni toimintaluokitukset ja tarkastelen luokkia yksi kerrallaan. Ja-

oin esiintymät toiminnan perusteella seitsemään eri ryhmään: 1) neuvoihin, 2) metapragmaat-

tisiin kommentteihin, 3) rauhoitteluihin tai rohkaisuihin, 4) kannanottoihin, 5) kieltoihin ja 6)

vetoomuksiin. Taulukosta 5 käyvät ilmi näiden luokkien suuruudet. Lisäksi taulukossa on jo-

kaisesta yksi havainnollistava esimerkki, joka on poimittu aineistosta.

Taulukko 5. Kielteisen imperatiivin ilmaisema toiminta (sulkeissa prosentuaaliset osuudet)

Toimintaluokka Esimerkki n (%)

neuvo älä siis vältä valtateitä 110 (37)

metapragmaattinen kom-

mentti

älä puhu soopaa 134 (45)

rauhoittelu / rohkaisu älä huoli 18 (6)

kannanotto älä oleta, että muualla mene-

tellään samoin

10 (3)

kielto älä lyö koiraa 7 (2,3)

vetoomus älä ystävä hyvä tee itsellesi

pahaa

5 (1,6)

ironia älä siis nyt epäröi näyttää to-

dellisia tekijämiehen kykyjäsi

16 (5)

yhteensä 300

5.1 Metapragmaattinen kommentti

Käsitettä metakieli on käytetty jo suhteellisen pitkään, mutta metapragmatiikka sen sijaan on

melko uusi termi, jota voidaan käyttää eri merkityksissä (Hübler & Bublitz 2007: 1). Sitä voi-

daan käyttää kattoterminä kaikelle refleksiiviselle kielenkäytölle (Tanskanen 2007: 89), mutta

esimerkiksi Hübler ja Bublitz (2007) käyttävät käsitettä suppeammin. He erottavat metaprag-

maattiselle toiminnolle kolme eri käyttötapaa. Ensinnäkin se voi suuntautua kommunikaation

yleisiin toimintaperiaatteisiin, normeihin ja maksiimeihin. Tällöin se siis ilmaisee eksplisiitti-

sesti, mitä tulisi tehdä ja mitä ei, ja nämä säännöt juontuvat usein sosiokulttuurisista normeista

67

kuten kohteliasuudesta. Toiseksi sillä voidaan viitata tiettyihin puhetoimintoihin. Toiminto voi

ottaa esimerkiksi kantaa jonkin lausuman paikkaan keskustelussa tai varmistaa, minkä toimin-

non jokin lausuma ilmaisee (Onko tuo käsky?). Kolmanneksi metapragmaattinen toiminto voi

puuttua kommunikaation ei-kielelliseen alueeseen esimerkiksi prosodiaan. Metapragmaattisten

lausumien käytön yksi pääsyy on tarve puuttua kommunikaation häiriintymiseen. (Mts. 15–16.)

Tanskanen (2007, 2014) käyttää nimenomaan termiä metapragmaattinen kommentti,

jota tässäkin tutkimuksessa käytän. Edellä jo viittasinkin vuonna 2014 julkaistuun artikkeliin,

jossa vertaillaan suomenkielisiä ja englanninkielisiä metapragmaattisia kommentteja. Tanska-

nen on lisäksi julkaissut jo ennen tätä vuonna 2007 aiheesta artikkelin, jossa aineistona on pel-

kästään englanninkielisiä keskusteluja. Lopputulos on sama kuin myöhemmin julkaistussa:

englanninkielisissä keskusteluissa metapragmaattisilla kommenteilla on yhteistyötä edesaut-

tava tarkoitus ja ne suuntautuvat useimmiten omaan viestiin (mts. 103).

Kielteistä imperatiivia käytetään Suomi24-keskusteluissa useimmiten juuri metaprag-

maattisessa tarkoituksessa. Sillä siis jäsennetään keskustelun vuorovaikutusta. Luokittelen tässä

tutkimuksessa metapragmaattisiksi kommenteiksi vain sellaiset lausumat, joilla viitataan ni-

menomaan sen keskustelun vuorovaikutukseen, johon ne itsekin osallistuvat. Jos siis kirjoittaja

neuvoo, miten toimia jossain toisessa keskustelutilanteessa, luokittelen tapauksen neuvoksi.

Metapragmaattiset kommentit kohdistuvat lähes aina toisen kirjoittajan vuoroon ja suuntautu-

vat keskustelussa taaksepäin. Viitatessaan johonkin edeltävään ne ovat aina myöskin kriittisiä.

Useimmiten ne ottavat kantaa jonkun toisen sanomisten totuusarvoon kuten esimerkissä 94.

94) Kirjoittaja 1: Joo vittu kun ette tiedä mistään mitään. Hyvin tyypillistä. – – Nämä paskapuheet helpoista sossurahoista kiertävät Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kokouksissa, se tiedetään. Jokainen niistä väitteistä on kumottavissa ja jos te ylimieliset mul-kut lakkaisitte saamasta isiltä ja äidiltä sitä tukea omaan elämäänne, joutuisitte itsekin sossun luukulle ja tietäisitte miten homma todellisuudessa toimii. Ei voi uskoa miten valtavan suuri osa Suomen kansasta uskoo ihan minkä tahansa lorun. Se näkyy ja kuuluu mihin tahansa menetkin. Mitään ei osata kyseenalaistaa ja kaikki jutut uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirjoittaja 2: Älä viitsi lässyttää sontaa kun kaikki tietävät että toimeentulotuen varassa elävät yksinhuol-taja äidit elävät niin leveää elämää ettei töihin voi mennä koska tuet loppuisivat. Ei ole montakaan kuukautta siitä kun Ilta-Sanomissa laskettiin miten erillaisilla tuilla pääsi helposti yli 3000 € kuukausiansioihin. Taisi olla 3600€ jos tarkkoja ollaan. – – En tiedä muista mutta minusta työllä pitäisi yltää samaan kuin toimeentulotuestakin saa. En voi ymmärtää enkä hyväksyä sitä että toimeentulotuen varassa asuvat paremmin kuin työs-säkäyvät! (Sinä sosiaalin asiakas !)

Toisin kuin edellisessä luvussa käsitellyt neuvot, jotka yleensä vastaavat suoraan keskuste-

lunaloitukseen riippumatta niiden paikasta viestiketjussa, metapragmaattiset kommentit vastaa-

vat usein myös jonkun toisen keskustelijan vuoroon. Myös esimerkin 94 metapragmaattinen

68

kommentti Älä viitsi lässyttää sontaa on suunnattu muulle kuin keskustelunaloittajalle. Kirjoit-

taja 1 ottaa kantaa keskustelunaloitukseen ja monikkomuodon perusteella mahdollisesti myös

sitä seuraaviin samansuuntaisiin kannanottoihin. Kirjoittaja 2 taas asettuu vuorossaan vastak-

kaiselle kannalle ja ottaa metapragmaattisella kommentillaan kantaa kirjoittajan 1 vuoron to-

tuusarvoon. Imperatiivilause sijoittuu heti viestin alkuun, mikä on hyvin tyypillistä taaksepäin

suuntautuvien metapragmaattisten kommenttien kohdalla. Imperatiivilauseessa esiintyvä verbi

lässyttää on puheaktiverbi ja vielä tarkemmin kantaaottava puhumisverbi (Pajunen 2001: 343).

Kannanottoa tarkentaa vielä objekti sontaa. Ulosteeseen viittaava sana yhdistettynä puheakti-

verbiin on yleinen tapa merkitä jokin asia epätodeksi. Metapragmaattinen kommentti ilmaistaan

lähes aina juuri puheaktiverbillä. Tässä esimerkissä siihen on liittynyt vielä kognitioverbeihin

kuuluva kykyverbi viitsiä (mts. 314). Aineistossa on useampia tapauksia, joissa metapragmaat-

tisessa kommentissa esiintyy juuri viitsiä-verbin ja puheaktiverbin muodostama verbiketju.

Seuraavassa esimerkissä metapragmaattinen kommentti ei ota kantaa sanotun totuusar-

voon vaan sen sopivuuteen.

95) Kirjoittaja 1: Meillä menee vain 700 euroa kuussa ruokaan. Siihen sisältyy vessapaperit, shampoot ja ham-mastahnat. Aloittajan perhe on kai hirveen läskejä ja syövät vaikka ei ole nälkä. Syömme monipuolisesti ja lapset ei valita. Meillä on kaks aikuista ja 12 ja 14 v lapset. Hiukan mietti-mällä saa hyvää ruokaa ja halvalla jos vaan viitsii. Me emme osta pullaa ja herkkuja joka päivä vaan leivomme yleensä jotain mustikkapiirakkaa ja sellasta. Kesällä kun menee met-sään kerää mustikoita niin säästyy paljon rahaa Kirjoittaja 2: Ruoka on kallista, niin saaatanan kallista. Älä sinä hauku läskeiksi, ei suomalainen pääse pahemmin lihoomaan, paitsi näiden kauppaketjujen osakkeenomistajat, jotka lihoo ja lihoo,, mutta se myös se lompsaq lihoo. Jos meinaat syädä koko kuukauden, on ostettava tarjousma-karooneja ja tarjousjauhelihaa. Hedelmät ja vihannekset voi unohtaa, samoin lihan ja kalan, joiden hinta on noussut kahden vuoden sisällä varmaan 30%:a. Lihaa toki saa tarjouksessa, marinaadiin upotettuja jätepaloja, mutta kuka niitä syö, ei kukaan. Teillä saa varmaan vessa-paperiakin käyttää yhden arkin/lärvi. (Millaista ruokaa saisi 600 eurolla kuukaudessa?)

Kirjoittaja 2 ottaa tässä esimerkissä kantaa oikeastaan vain yhteen kirjoittajan 1 vuorosta irro-

tettuun virkkeeseen Aloittajan perhe on kai hirveen läskejä ja syövät vaikka ei ole nälkä, eikä

niinkään koko vuoron sisältöön. Hän asettuu metapragmaattisella kommentillaan Älä sinä

hauku läskeiksi puolustamaan toista keskustelijaa. Esimerkissä 95 havainnollistuu myös il-

misubjektin käyttö kielteisen imperatiivin yhteydessä. Ilmisubjektina on tässä asiayhteydestä

irrotettuna neutraali persoonapronomini sinä. Tässä yhteydessä käytettynä pronomini tuo lau-

seeseen osoittelevan sävyn ja toimii ikään kuin kärjistyksenä. Ilmisubjektin käyttö kielteisissä

imperatiivilauseissa on suhteellisen harvinaista, mutta metapragmaattisissa kommenteissa sitä

esiintyy enemmän kuin muissa luokissa. Tällöin se tuo lauseeseen affektisen ja usein vihamie-

lisen sävyn.

69

Vuoron lopussa metapragmaattinen kommentti ohjaa useimmiten responssia. Tällaisia

eteenpäin suuntautuvia kommentteja on kuitenkin huomattavasti vähemmän.

96) Kirjoittaja 1: Aika höyrypää olet.... Mitä oikein haluat, nussia 50 naista? Jos se on tavoitteesi, niin ota oppia ja tee niin kuin ne jotka nussivat monia. Tuskinpa he niin toimivat kuin sinä, että tyhjästä pyytävät treffeille. Vähän enemmän se töitä vaatii, juttelua, tutustumista. Jos kaikki naiset ovat nussineet 50 miestä, niin miten on mahdollista että miehillä on 0-muutama kumppani ollut muutamaa pelimiestä lukuunottamatta? Yhtälö on mahdoton. Teet yleistyksiä, joilla et rakenna tilannettasi paremmaksi, vaan nostatat omia vihantunteitasi. Onko hedelmällistä? Ei? No niin, olen nainen, ja sinun iässäsi minulla oli ollut tasan kaksi "petikumppania". Ei minulle aloitteita ole tehty mitenkään pilvin pimein, vaikka olen joskus jonkun kerran baa-reissakin käynyt. Jos jonkun miehen aloite on kiinnostanut, olen tietysti vastannut siihen suo-peasti. En ole silloin kieltäynyt, vaan silloin jos toinen on liian päällekäyvä. Ja juuri tuollaiset "lähdetkö kanssani" ilman mitään etukäteistunnusteluja eli juttelua = ei toimi. Joudun jatkamaan myöhemmin... Kirjoittaja 2: En halua nussia 50 naista. Yhen naisen mies olen, jos sellaisen joskus löydän. Ja se että väität yhtälön olevan mahdoton, on valhe. Jotkut miehet nussivat satoja, ellei tuhansia naisia. Nämä ovat tuiki harvinaia jyystäreitä. Siitä saa moni nainen jo kumppaneita. Sitten vielä semmonen, että nuoria miehiä on paljon enemmän kun naisia, joten naisilla on enemmän mistä valita. siihen vielä ulkomaan gigolot, joista uutisoitiinkin juuri, kuinka heille on vientiä nuorten naisten keskuudessa. Jos saan kysyä, montako aloitetta olet tehnyt elämäsi aikana? Älä valehtele kiitos. Veik-kaan 0. Kirjoittaja 1: Väärässä olet. Nykyisen miehenikin olen "iskenyt". Mutta ei sekään niin mennyt että näin hänet ja annoin lapulla numeron tai muuta helppoa. Kyllä se työtä vaati. (Suomalainen nainen)

Esimerkissä 96 kirjoittajien välille muodostuu muutaman vuoron mittainen dyadi. Kirjoittaja 1

ottaa ensimmäisessä vuorossaan kantaa kirjoittajan 2 aiempaan viestiin. Hän esittää siinä kysy-

myksen, johon kirjoittaja 2 vastaa ja esittää puolestaan oman kysymyksensä. Kielteinen impe-

ratiivilause Älä valehtele kiitos ohjaa tähän viestiin vastaamista. Se ikään kuin implikoi, että

luku on luultavasti niin pieni, että tekisi mieli valehdella, tai että puhuteltavalla olisi taipumusta

valehteluun. Lauseen loppuun liitetty kohteliaisuusfraasi kiitos ei tässä yhteydessä ole niinkään

kohteliaisuuden osoitus vaan tuntuu pikemminkin korostavan vaativuutta. Kirjoittaja 1 vastaa

seuraavassa vuorossaan hänelle osoitettuun kysymykseen sivuuttaen siihen liitetyn metaprag-

maattisen kommentin. Tanskasen (2007) mukaan metapragmaattiset kommentit johtavat joskus

pidempiin metapragmaattisiin sekvensseihin (mts. 94–95), mutta tällaisia tapauksia ei aineis-

tossa ole. Sen sijaan kielteisellä imperatiivilla ilmaistut metapragmaattiset kommentit jätetään

usein huomiotta kuten esimerkissä 96.

Tulkitsen myös kiteymän usko tai älä eräänlaiseksi metapragmaattisen kommentin eri-

koistapaukseksi:

97) – – Sillä ei rouvaseni maailmassa saa mitään. EIKÄ VARSINKAAN KORVAUKSIA.

70

Toiseksi, onko sinulla harmainta aavistusta että valehtelet offeriumin maksuista? Levität valheellista tietoa heidän arkistoistaan. Usko taii älä kukaan ei sinulle missään tapauksessa kerron yhtikäs mitään minun maksuistani. – –

(CityDeal: Beauty Salon Sara Helsinki)

Usko tai älä pohjustaa aineistossa poikkeuksetta sitä, mikä sitä seuraa. Se on siis eräänlainen

eteenpäin suuntautuva puhuteltavan reaktiota ohjaava metapragmaattinen kommentti. Mutta

kuten jo totesinkin, kyseessä on todella erikoistapaus, koska kiteymänä usko tai älä kantaa

myös monia lisämerkityksiä ja toisaalta on erkaantunut perusmerkityksestään. Kiteymää käy-

tetään aineistossa ennen kaikkea kannanoton tehokeinona, jolloin se on merkitykseltään lähellä

Yli-Vakkurin (1986: 217–220) mainitsemaa uhittelevaa ja suurentelevaa konsessiivista impe-

ratiivia.

Metapragmaattisten kommenttien luokan suuruus on merkittävä, vaikka aineisto on toki

kvantitatiiviseen analyysiin suhteellisen pieni. Oli odotettavaa, että neuvoja on paljon, mutta

mielenkiintoista on, että vielä useammin kielteistä imperatiivia käytetään vuorovaikutuksen jä-

sentämiseen. Se, että metapragmaattiset kommentit ovat enimmäkseen juuri kriittisiä, on väis-

tämättä yhteydessä siihen, että tutkimuksen kohteena on juuri kielteinen imperatiivi. Tämä tus-

kin on kuitenkaan ainoa selittävä tekijä ottaen huomioon Tanskasen (2014) tekemät huomiot

suomenkielisistä verkkokeskusteluista.

5.2 Neuvo

Kielteistä imperatiivia käytetään toiseksi eniten neuvomiseen. Nämä neuvot voidaan useimmi-

ten tulkita myös varoittaviksi, ja tästä syystä en erota varoituksia omaksi luokakseen. Neuvot

ovat useimmiten responsiivisia ja vastaavat yleensä keskusteluketjun aloittavaan viestiin. Aloi-

tuksessa ei välttämättä esiinny suoranaista kysymystä, mutta voidaan silti kontekstin perusteella

olettaa, että kirjoittaja toivoo toisten reagoivan jotenkin viestiinsä. Esimerkiksi, jos etujäsenessä

kuvaillaan ongelmaa, voidaan siihen ajatella myös implisiittisesti sisältyvän jonkinlainen oh-

jeenhakukysymys. Neuvoissa kielteisen imperatiivin käyttö on siis odotuksenmukaista sen

viestin perusteella, johon reagoidaan. Imperatiivilause vastaa toisen keskustelijan eksplisiitti-

sesti tai implisiittisesti esittämään ohjeenhakukysymykseen.

Esimerkin 98 imperatiivilause älä siis vältä valtateitä on hyvin tyypillinen ja selvä neuvo:

98) Kirjoittaja 1: Moro. olen aikeissa lähteä kesällä -14 pakoon omia juhliani autolla n2-viikkoa euroopaan,niin kysysin neuvoa mitkä on suurimmat vastoinkäymiset yleensä matkoilla? – – missä kannattaa yöpyä ja minkälaisia on ns, pikkukylien turvallisuus ja hintataso suomeen verrattuna.rouvani

71

taitaa kieliä aika hyvin eng,ruot.vähän saksa.butjetti .3000e auto kulutta 5l 100km diesel tar-vittaessa on visa.olemme kiertäneen aikamme saatossa koko suomen ,niin älkää sanoko että pysykää suomessa. NIINPÄ KIITOS NEUVIOSTA terv. Lauri Juhani Kirjoittaja 2: Hei Lauri J! Aivan ensiksi haluan onnitella että olette valinneet näinkin loistavan tavan viettää lomaa. Itse paljon kyseisillä nurkilla lomailleena voin sanoa että pari asiaa tulee miettiä. – – 3. Hommaa navigaattoriin live-palvelu tms. sillä mikäli käy niin että tie on poikki edessä, navigaattori ohjaa hyvissä ajoin kierotielle. Puolassa ainakin suosittelen ajamaan normiohjei-den mukaan, älä siis vältä valtateitä, sillä navi voi todellakin kierrättää jonku metsänkin läpi :) – – (Autolla Eurooppaan)

Keskustelun aloittavassa viestissä esitetään monta ohjeenhakukysymystä, joihin toivotaan vas-

tauksia. Viestin lopussa kirjoittaja vielä täsmentää sanoilla NIINPÄ KIITOS NEUV[OI]STA ja

kiellon ilmaisevalla imperatiivilauseella älkää sanoko että pysykää suomessa, millaisia vas-

tauksia hän toivoo. Näistä täsmennyksistä huolimatta keskustelunaloittaja saa hyvin monenlai-

sia vastauksia vuoroonsa, ja ehkä osin juuri tästä syystä kirjoittaja 2 tekee heti alussa selväksi

viestinsä sävyn. Hän pohjustaa neuvoaan etukäteen partisiippilausekkeella Itse paljon kyseisillä

nurkilla lomailleena. Kirjoittaja lisää siis neuvojensa luotettavuutta viittaamalla omaan koke-

mukseen. Tällainen neuvon tukeminen tai perusteleminen omakohtaisella kokemuksella on ai-

neistossa hyvin tyypillistä. Sivulause että pari asiaa tulee miettiä viittaa sitä seuraaviin neuvoi-

hin, jotka on esitetty luettelon muodossa. Näin kirjoittaja tekee vielä selväksi, ettei kyse ole

tiukoista käskyistä tai kielloista, vaan vastaanottajalla on vapaus valita, noudattaako neuvoja

vai ei. Imperatiivilauseessa esiintyvä siis-partikkeli yhdistää sen edeltävään lauseeseen. Siis

toimii tässä selittävän lausumapartikkelin tapaan, eli se ilmaisee imperatiivilauseen olevan tar-

kennusta edeltävään lauseeseen, joka on eksplisiittisesti merkitty suositteluksi (VISK § 807).

Koska edeltävässä lauseessa on jo tehty selväksi, että kyse on suosituksesta, voidaan tämän

ajatella koskevan myös tarkentavaa imperatiivilausetta ja näin ollen pehmentävän sen sävyä.

Esimerkissä 99 aloitusviestissä ei ole suoraan esitetty kysymyksiä, mutta kirjoittaja kuvai-

lee ongelman, johon hänen voidaan olettaa etsivän ratkaisua:

99) Kirjoittaja 1: Ja kyllä tiedän että tämä on ehkä väärä osio, koska keskustelu ei liity parisuhteeseen/seurus-teluun mutta oon huomannut että täällä on fiksua porukkaa ja saa asiallisia vastauksia, niin kirjoitanpa nyt tänne. Olen huomannut olevani joka paikassa ja joka porukassa epähaluttua seuraa. Toiset anta-vat suoraan ymmärtää asian laidan, toiset taas eivät ole suoraan ilmaisseet näin olevan, mutta käytös kertoo jotain... – – En oikein ole keksinyt mitä vikaa minussa on. Toki uskon että se voi olla mahdollista, mutta ikinä kukaan ei ole tuonut ilmi, miksi seurani ei mahdollisesti kelpaa. – – Kirjoittaja 2: Kamalia vastauksia olet saanut, olen pahoillani kanssaihmisten kusipäisyydestä. – – En tiedä miten käyttäydyt seurassa, mutta se, että seurasi ei käy ihmisille on merkki siitä, että he eivät tunne oloasi hyväksi kanssasi. Mikäli olet selvästi epäsosiaalinen tapaamisissa tai sanot jotain tyhmää, niin tarjoan tässä hyväksi havaitsemiani keinoa pysyä mukana kes-kustelussa: – –

72

Jos sinulta kysytään mielipidettä johonkin, mistä et ole varma, älä sano: "Emmätiiä". Sano mieluummin, että et ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ja kysy sitten, mitä mieltä toinen on. – – (Miksi olen epähaluttua seuraa?)

Tässäkin aloitusviesti aloittaa koko keskustelun, ja siksi myös viestiketjun nimi Miksi olen epä-

haluttua seuraa? voidaan tulkita osaksi viestiä. Tätä kautta viestiin liittyy myös suora kysymys.

Tässä kysymyksessä haetaan kuitenkin vain syitä ongelmaan, mutta oletettavaa on, että keskus-

telunaloittaja toivoo tilanteeseensa myös ratkaisuja. Hieman ensimmäisen esimerkin tapaan

viestissä tarkennetaan, millaiset vastaukset ovat toivottuja lauseilla oon huomannut että täällä

on fiksua porukkaa ja saa asiallisia vastauksia. Toive on kuitenkin tässä esitetty vain epäsuo-

rasti perusteluna sille, miksi keskustelu on liitetty kyseiseen osioon. Kirjoittajan 2 vastaus ja-

kautuu kolmeen peräkkäiseen viestiin pituutensa vuoksi. Ne on kuitenkin julkaistu vain minuu-

tin sisällä, joten olen tulkinnut ne yhdeksi viestiksi. Luultavasti kommentin merkkiraja on tullut

vastaan, ja vuoro jakautuu tästä syystä kolmeksi erilliseksi kommentiksi. Vastaus on rakenteel-

taan hieman ensimmäisen kaltainen. Siinäkin ilmaistaan heti alkuun viestin sävy ottamalla etäi-

syyttä edellisiin viesteihin, oikeutetaan neuvominen omalla kokemuksella ja tehdään selväksi,

että kyse on neuvoista. Imperatiivin käyttömerkityksen tähdentäminen ja oikeutus sijoittuvat

molemmat lauseeseen tarjoan tässä hyväksi havaitsemiani keinoa pysyä mukana keskustelussa.

Verbi tarjoan osoittaa, että vastaanottajalla on mahdollisuus olla toimimatta neuvotulla tavalla.

Substantiivilauseke hyväksi havaitsemiani keinoa ja erityisesti sen määritteet taas antavat oi-

keutuksen ja perustelun neuvoille, mutta ilmaisevat myös, että kyseessä on subjektiivinen ko-

kemus, ei yleinen totuus. Tämäkin pehmentää imperatiivilauseen sävyä. Kielteistä imperatiivia

älä sano: ”Emmätiiä” seuraavassa virkkeessä ilmaistaan, miten kirjoittajan mielestä olisi pa-

rempi toimia. Tällainen paremman vaihtoehdon esittäminen kielteisen imperatiivin yhteydessä

on melko yleistä, kun kyseessä on neuvo. On myös tyypillistä, että se esitetään yksikön toisen

persoonan imperatiivin myöntömuodossa.

Osa neuvoista ei saa oikeutusta aloitusvuoron perusteella, mutta viestin muusta sisällöstä

käy selvästi ilmi, että kyseessä on neuvo, eikä esimerkiksi tiukka kielto (esimerkki 100). Tällöin

siis imperatiivi vastaa johonkin toiseen vuoroon ja siinä esitetään neuvo tai neuvoja, mutta toi-

sin kuin kahdessa ensimmäisessä esimerkissä aloitusvuoroon ei voida edes implisiittisesti tul-

kita sisältyvän minkäänlaista ohjeenhakukysymystä. Sen sijaan myös aloitusvuorossa saatetaan

esittää neuvoja tai ottaa kantaa johonkin asiaan. Molemmissa tapauksissa muut keskustelijat

tuntuvat tulkitsevan aloitusvuoron kannanotoksi, koska vastauksissa otetaan suoraan kantaa tai

esitetään omia ”parempia” neuvoja ikään kuin erimielisenä kannanottona. Nämä tapaukset ovat

kuitenkin harvinaisempia kuin edellä esitellyt.

73

100) Kirjoittaja 1: Naisen iskeminen on äärimmäisen haastavaa ja hankalaa, jollei iskijällä ole minkäänlaista rutiinia siihen, miten homma toimii. Kyse on sekä tekniikan hallinnasta että itseluottamuksesta. Keskityn nyt jälkimmäiseen osaan. – – Sitten kun jonkin kerran vahingossa onnistaa, hämmästys on lähes veret seisauttava: näinkö itsestään se tapahtuikin? Missä on piilokamera? Ei tämä näin voi mennä? Valitettavasti onnistumisista oppiminen vaatisi riittävän monta toistoa, ja niitä on harvoin tarjolla. Onnea matkaan kuitenkin itse kullekin. Terveisin eräs satunnaisonnistuja. Kirjoittaja 2: Ei se naisen iskeminen niin kummoista ole. Muistaa vaan yksinkertaiset ohjeet: -ole rento äläkä yritä liikaa -muista käytöstavat – – Aloita vaikka näistä, niin voi käydä parempi flaxi. Vaikka nykyään tasa-arvo jyllää, niin kyllä naiset ehdottomasti arvostavat sitä, että mies tulee juttelemaan. Nössöjä miehiä kun tah-too olla liikaa . Odottavat vain ja pelkästään naisen aloitetta. (Naisen iskemisen)

Esimerkissä 100 aloitusvuoron alku antaa olettaa, että viestiin sisältyy neuvoja, mutta lopulta

viesti jää kuitenkin lähinnä kannanotoksi. Kirjoittaja 2 esittää tähän keskustelunaloitukseen vas-

taukseksi eriävän mielipiteen, ja kielteisessä imperatiivissa ilmaistu neuvo äläkä yritä liikaa

ikään kuin perustelee tätä mielipidettä. Preferenssijäsennyksen mukaan, jos vierusparin etujä-

sen on kannanotto, sille preferoitu jälkijäsen olisi samansuuntainen kannanotto (Tainio 1997:

94). Näin ollen esimerkissä 100 kielteisen imperatiivin sisältävä viesti olisi tulkittavissa prefe-

roimattomaksi. Viestissä ei kuitenkaan esiinny preferoimattomuudelle ominaisia piirteitä. Kir-

joittaja ei selittele mielipiteensä ilmaisemista etukäteen, vaan sijoittaa sen heti ensimmäiseen

lauseeseen. Mielipiteen ilmaisuun ei liity myöskään minkäänlaisia sävyttäviä aineksia. Kirjoit-

taja 1 nimittää itse pitkälti imperatiivimuotoista luetteloaan, josta esimerkissä näkyy vain osa,

ohjeiksi. Myös luetteloa seuraava lause Aloita vaikka näistä korostaa sitä, että kielteisen impe-

ratiivin käyttömerkitys on tässä neuvominen. Tämä käy ilmi partikkelista vaikka, joka toimii

tässä yhteydessä fokuspartikkelina. Se ilmaisee, että edellä luetellut neuvot ovat esimerkin kal-

taisia ja ettei esimerkkien valinnalla ole niin väliä (VISK § 841). Lista ei ole siis ehdoton, vaan

on olemassa myös muita vaihtoehtoja.

Kielteisellä imperatiivilla ilmaistut neuvot vastaavat useimmiten keskustelunaloituksessa

eksplisiittisesti esitettyyn tai siihen implisiittisesti sisältyvään ohjeenhakukysymykseen. Neu-

voissa esiintyy hyvin monen tyyppisiä verbejä, eikä mikään verbityyppi nouse toisia yleisem-

mäksi. Emootio- ja kognitioverbejä esiintyy kuitenkin tässä luokassa hyvin vähän. Neuvoviin

imperatiivilauseisiin liitetään usein oikeutuksia ja perusteluja sekä tehdään selväksi, että ky-

seessä on nimenomaan neuvo eikä esimerkiksi tiukka kielto.

74

5.3 Rauhoittelu tai rohkaisu

Kielteisellä imperatiivilla voidaan myös rauhoitella tai rohkaista toista keskustelijaa. Lauran-

non (2014: 168) mukaan tällaiset ”älä stressaa”-tyyppiset lauseet ovat toivotuksen kaltaisia. Ne

eivät ilmaise varsinaista rajoitetta, ja niille on ominaista, ettei subjektitarkoite voi todellisuu-

dessa kontrolloida ilmaistua toimintaa (mp.). Nimitän tässä tutkimuksessa näitä toivotuksen

kaltaisia imperatiivilauseita rauhoitteluiksi tai rohkaisuiksi, koska nämä käsitteet kuvaavat par-

haiten niiden ilmaisemaa toimintaa. Rauhoitteluja tai rohkaisuja on aineistossa vain 18 eli huo-

mattavan paljon vähemmän kuin neuvoja ja metapragmaattisia kommentteja. Ne osoittavat em-

patiaa puhuteltavaa kohtaan, ja silloin viestin muukin sisältö on useimmiten toista keskustelijaa

rohkaiseva:

101) Kirjoittaja 1: Oletteko ns. pyykkilautavatsoja? Itselläni on haaveena ottaa napakoru, mutta ensin pitää kyllä treenata vatsaa vielä jonkin verran. Ajattelin, että joskos sitten napakoru innostaisi pitämään parempaa huolta vatsa-alueestakin, toivottavasti ;) Mitä materiaalia korunne on? Millainen kannattaa ottaa ensikoruksi? Joku alempana sanoi, ettei hopea sovellu napakoruun. Itse en kuitenkaan kullasta niin välitä, ja kaikki muut koruni ovat hopeaa. Mites, saako valkokultaisia? Taitavat vaan maksaa aika lailla. Entäs kun sanotaan, että napa paranee hitaasti, niin millainen se sitten esim. 3kk:n päästä on, kosketusarkako ja punainen? Ei houkuttele oikein, että olisi seuraavat ½-1-vuotta kovin pahan näköinen. Kiitos jos vastailette! Kirjoittaja 2: ÄLÄ HUOLI Mulla itselläni on napakoru ja ajattelin ennen sen laittoa että se inspiroisi vähän huolehtimaan vatsalihaksista. ei se oikein sillain menny. tai siis ei sen mahan tarvi mikään lauta olla jos haluaa napakorun. Mun lävistys parantui siinä viikon päivien kuluessa. Ensimmäisenä päivänä oli arka ja en uskaltanut sitä liikutella ja sitten siihen tuli pienet mustelmat pihtien puristus kohdalle. nämä kuitenkin lähtivät tosiaan äkkiä pois ja vaihdoin korun jo 3 viikon jälkeen uuteen, vaikkei sitä kannattaisi oikeasti tehdä. Suolaliuosta en ole käyttänyt ollenkaan, koska kaverini mukaan se ei suuremmin tee eroa. Parantuminen on, kuten varmaan on jo todettu, yksilöllistä ja kannattaa miettiä ennen lävis-tyksen ottoa kuinka helposti saat mustelmia ja kuinka haavasi parantuvat, sillä nämä saattavat antaa vinkkiä kuinka napakorusi tulee parantumaan. Kun kuuntelee lävistäjän neuvoja ja ottaa vaikka kaverin henkiseksi tueksi niin kaiken pitäisi mennä hyvin. :)

(Te, joilla napakoru!)

Esimerkissä 101 rauhoittelu ÄLÄ HUOLI sijoittuu heti vuoron alkuun. Se muistuttaa hieman

metapragmaattista kommenttia, mutta se ei ota kantaa itse vuoroon vaan sen ilmaisemiin aja-

tusmalleihin. Huomio ei ole siis enää vuorovaikutuksessa vaan sen ulkopuolella. Metaprag-

maattisesta kommentista sen erottaa myös verbityyppi. Rauhoitteluissa tai rohkaisuissa on pal-

jon emootioverbejä (älä murehdi, älä välitä, älä säikähdä, älä pelkää), ja älä huoli on näistä

toiseksi yleisin (n=5) älä välitä -verbin jälkeen.

Rauhoittelu saattaa olla myös ennakoivaa. Tällöin se esiintyy usein neuvomisen yhtey-

dessä kuten esimerkissä 102.

75

102) Eli ihan ensiksi maksat sinne kassaan sen laskun.(liittoon) Viet sitt työtodistukset työkkäriin ja voit ottaa ne palkkatodistuksetkin mukaan näytille. Sitten kassaan palkkatodistukset ja hakemus. Todennäköisesti pyytävät vielä jotain täyden-nystä, älä hermostu. Hyvää jatkoa. (Kohta työtön?)

Esimerkissä 102 neuvotaan toista keskustelijaa. Neuvomisen jälkeen kirjoittaja varoittaa vielä

siitä, miten tilanne todennäköisesti tulee etenemään, ja liittää tähän varoitukseen rauhoittelun

älä hermostu. Ennakoiva rauhoittelu voi myös liittyä rauhoittelijan oman viestin sisältöön,

mutta tällöin se on luonteeltaan metapragmaattinen.

Rauhoittelut ja rohkaisut ilmaisevat myönteistä asennoitumista puhuteltavaan. Ne osoitta-

vat empatiaa ja kiinnostusta puhuteltavan hyvinvointia kohtaan. Neuvojen tavoin myös rauhoit-

teluihin ja rohkaisuihin liitetään usein perusteluja ikään kuin tehosteeksi.

5.4 Kannanotto

Osa kielteisistä imperatiiveista ottaa kantaa puhuteltavan oletettuihin tai mahdollisiin ajatuk-

siin. Nämä tapaukset ovat lähellä metapragmaattisia kommentteja, mutta erona on se, että kan-

nanotto ei kohdistu itse viestin sisältöön vaan kirjoittajan esiin nostamiin ja väärinä pitämiin

ajatusmalleihin. Kyse ei ole siis puhuteltavan viestissään julki tuomista ajatuksista. Kannan-

otoissa kielteistä imperatiivia käytetään ennen kaikkea välineenä omien mielipiteiden esiin-

tuomiseen. Tästä syystä kutsun näitä tapauksia kannanotoiksi.

Usein kannanotoissa imperatiiviverbinä on kognitioverbeihin kuuluva luulemisverbi

(esim. luulla, kuvitella, olettaa), ja ajatus, johon halutaan ottaa kantaa, esitellään sivulauseessa

tai lauseenvastikkeen muodossa. Näin on myös esimerkissä 103, joka edustaa hyvin tyypillistä

tapausta.

103) Kirjoittaja 1: Ukrainan armeijan ampumat pommit osuvat alle 500m päähän iltalehden toimittaja ryhmästä. Siviilit joutuvat jouksemaan iltalehden raportin mukaan pommisuojiin ukrainan armeijan ampuessa rajusti raskaalla tykistöllä ja raketeilla kaupunkiin ja rautatieasemalle. – – Ukrainan armeijan Itä-ukrainan rankaisuoperaati jatkuu rautateiden ja muiden siviilikoh-teiden tuhoamiskampanjana. Kirjoittaja 2: Kerropa missä on sodittu niin ettei yhtään siviiliä ole kuollut? Etpä taida ymmärtää alkuun-kaan sitä mitä sana "sota" merkitsee. Älä luule, että se on sellaista mitä tietokone- ja vi-deopelit näyttävät, sota on todellisuudessa raakaa tuhoamista ja tappamista. Ja kun vihollisuudet kasvaa riittävän suureksi ei sillä ole väliä onko sotilas vai siviili. Yritäpä miettiä kuinka monta siviiliä kuoli 2. maailmansodassa? (Ukrainan armeija ampuu siviilikohteita)

76

Esimerkissä 103 kielteisen imperatiivin sisältävä viesti ottaa kantaa keskustelunavaukseen,

jossa tarjotaan keskustelunaiheeksi Ukrainan tilannetta ja erityisesti sodan kohdistumista sivii-

leihin. Virke Älä luule, että se on sellaista, mitä tietokone- ja videopelit näyttävät ja sitä edel-

tävät virkkeet ottavat kantaa aiheen esiin nostamiseen, tai vaihtoehtoisesti voitaisiin tulkita, että

kirjoittaja asettuu puolustamaan Ukrainan armeijan toimia esittämällä ne täysin tavanomaisina

ja ikään kuin asiaankuuluvina. Kielteisen imperatiivin muotoisella kannanotollaan kirjoittaja 2

esittää kärjistetyn ja lapsellisen ajatusmallin, jonka hän samalla kumoaa. Tuodessaan esiin tä-

män väärän ajatusmallin kirjoittaja samalla liittää sen vastaanottajaan, mikä saa tämän näyttäy-

tymään huonossa valossa.

Seuraavassa esimerkissä kannanotto on selvemmin yhteydessä puhuteltavan edeltävään

vuoroon, ja näin ollen se on jo hyvin lähellä metapragmaattista kommenttia. Kannanoton koh-

teena ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole varsinaisesti itse vuoro vaan siitä kumpuava aja-

tusmalli.

104) Kirjoittaja 1: Naiset vastatkaa miksi teille kelpaa varsinkin ravintolasta vain ne pelimiehet kun vieläpä ovat noin kieroja. Täällä haukkuvat yhteen ääneen pelimiehiä mutta tarkoittavat sitten toista. To-siasia on kyllä että hyvin näyttää kelpaavan jopa ystävättärille sama pelimies tosin eri aikaan. Onneksi olkoon naiset! Kirjoittaja 2: Pekka taitaa väärässä. Älä suinkaan unohda, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia. Ja nämä naiset jotka pyörivät pelimiesten ympärillä ovat toinen ääripää. Täällä palstalla seikkailevat naiset eivät välttämättä vietä iltaansa baarissa/ravintolassa vaan ihan ulkosalla ja muissa paikoissa. (Paras tapa saada naista)

Esimerkin 104 imperatiivivirke Älä suinkaan unohda, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia

on muodoltaan muistutuksen kaltainen. Senkin ensisijainen käyttömerkitys on kuitenkin kan-

nanottaminen. Edellisen esimerkin tavoin virke sisältää oletuksen siitä, että kirjottaja 1 luulee

kaikkien naisten olevan samanlaisia ja kumoaa tämän ajatuksen. Tässä tapauksessa tuo kumottu

ajatus ei ole kuitenkaan enää aivan tuulesta temmattu, vaan kumpuaa puhuteltavan tavasta pu-

hua naisista yleistävään sävyyn. Kirjoittaja 2 korostaa kannanottoaan partikkelilla suinkaan,

joka on Ison suomen kieliopin mukaan kiellon vahvistin. Tällaiset fokuspartikkelin -kAAn si-

sältävät kieltoa vahvistavat sanat korostavat asteikon alkupäätä. (VISK § 1722.)

Kannanotot eivät muodosta enää aivan yhtä selvärajaista ryhmää, koska osa niistä on jo

niin lähellä metapragmaattisia kommentteja, että kyse on pelkistä tulkintaeroista. Aina ei voida

varmaksi sanoa, kohdistuuko kannanotto itse vuoroon vai siitä kumpuavaan ajatusmalliin. Esi-

merkissä 104 kirjoittajan voidaan tulkita yhtä hyvin ottavan kantaa puhuteltavan tapaan käyttää

termiä naiset ikään kuin kyseessä olisi yksi homogeeninen ryhmä, ja näin ajateltuna kyseessä

olisi vuoron muotoon kohdistuva metapragmaattinen kommentti. Esimerkin 103 kielteistä im-

77

peratiivia taas on vaikea tulkita metapragmaattiseksi kommentiksi, koska sillä ei ole selvää yh-

teyttä puhuteltavan edeltävään vuoroon. Tällaiset tapaukset osoittavat toimintaluokan olemas-

saolon erillisenä ryhmänä, koska ne eroavat merkitykseltään kaikista muista toimintaluokista.

Metapragmaattisten kommenttien ja kannanottojen rajatapauksissa käytin erotteluperusteena

verbityypin valintaa. Silloin, kun kirjoittaja on valinnut puheaktiverbin sijaan kognitioverbin,

tulkitsen hänen myös verbivalinnallaan ilmaisevan, että kannanoton kohteena on abstrakti aja-

tusmalli eikä sen aiempi tai mahdollisesti tuleva ilmentymä keskustelussa.

5.5 Kielto

Tässä luvussa käsittelen niitä kielteisen imperatiivin esiintymiä aineistossa, jotka ilmaisevat

selkeän toimintarajoitteen puhutellun toiminnalle. Nämä tapaukset eivät jätä puhutellulle va-

pautta valita, noudattaako kieltoa vai ei. Neuvoista nämä eroavat myös siinä, kuka kiellon nou-

dattamisesta ensisijaisesti hyötyy. Silloin, kun kyseessä on neuvo, ensisijainen hyötyjä on pu-

huteltava. Tällöin kielteinen imperatiivi vastaa useimmiten aloitusvuorossa esitettyyn ongel-

maan. Toki neuvosta saattaa välillisesti hyötyä myös esimerkiksi puhuteltavan lemmikki, jos

kyseessä on vaikkapa lemmikin koulutukseen liittyvä neuvo, mutta tällöinkin ensisijainen hyö-

tyjä on puhuteltava, joka saa vastauksen ongelmaansa. Kieltotapauksissa taas noudattamisesta

hyötyy ennen kaikkea jokin kolmas osapuoli tai joissain tapauksissa puhuja itse. Tällöin kiel-

teisen imperatiivin käytön motiivina ei ole enää puhuteltavan ongelmaan vastaaminen vaan jon-

kun toisen edun ajaminen. Kielto-nimitys saattaa toki olla jokseenkin harhaanjohtava, koska

sillä voidaan muissa yhteyksissä tarkoittaa yleisesti kielteistä imperatiivia tai esimerkiksi kiel-

tomuotoista indikatiivilausetta. Mielestäni se sopii kuitenkin parhaiten kuvaamaan tätä toimin-

taluokkaa. Lauranto (2014) erottaa omassa tutkimuksessaan samaan tapaan käskytulkintaiset

imperatiivit muusta imperatiivin käytöstä. Ja samoin kuin käskeminen myönteisellä imperatii-

villa tuntuu kieltäminen kielteisellä imperatiivilla olevan hyvin harvinaista.

Seuraavassa esimerkissä kielteisen imperatiivin käytön motiivina on toiminnan kohteen

eli lapsen suojeleminen.

105) Kirjoittaja 1: Lasten ruumiillinen kuritus on ollut lailla kiellettyä jo yli 20 vuotta. Silti lähes kolmannes suomalaisista hyväksyy väkivallan käytön kasvatuksessa. Lastensuojelun Keskusliiton teettämän kyselyn mukaan joka kymmenes suomalainen ei pidä edes nyrkillä lyömistä tai potkaisemista pahoinpitelynä, jos kohteena on lapsi. – – Pitääkö vanha sananlasku yhä paikkansa? Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa? Minkälaisia vaihtoehtoja ruumiilliselle kuritukselle voi keksiä?

78

Kirjoittaja 2: Aloin voida pahoin kun kuulin tänään radiosta tuon uutisen! Kuka on niin sairas että pystyy lyömään pientä lasta!!?? Ilmeisesti sitten aika moni vanhempi tuon uutisen mukaan. Lyömi-nen ei ole kasvatuskeino, se on alistamista, sillä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa!!! Ei ainakan täysipäisiä, onnellisia ihmisiä. Lyödystä lapsesta kasvaa lyöjä. Olen järkyttynyt ja surullinen ja vihainen. Sinä vanhempi joka lyöt ja läimäytät tai tukistat lastasi, tee se jollekin joka on voimaltaan tasavertainen kanssasi, älä tee sitä puolustuskyvyttömälle lapselle!!! Lapsi ei pysty puolustautumaan, se jättää häneen ikuiset arvet. (Saako lasta kurittaa?)

Esimerkki 105 on poikkeuksellinen, koska sen sisältämä kielto Sinä vanhempi joka lyöt ja läi-

mäytät tai tukistat lastasi, tee se jollekin joka on voimaltaan tasavertainen kanssasi, älä tee sitä

puolustuskyvyttömälle lapselle!!! on kohdistettu suuremmalle vastaanottajajoukolle, vaikka on-

kin ilmaistu yksikössä. Kirjoittajan 1 vuoro aloittaa koko keskustelun, ja kyseessä on Suomi24-

palstan toimituksen kirjoittama keskustelunaloitus. Aloituksessa ei oteta kantaa suuntaan tai

toiseen, vaan tarkoituksena on herätellä keskustelua aiheesta. Ennen kirjoittajan 2 vuoroa kes-

kustelussa on esitetty monenlaisia mielipiteitä, ja kannanotto kumpuaa uutisen lisäksi luulta-

vasti myös näistä aiemmista kommenteista. Kielto on kenties kohdistettu kaikille niille keskus-

teluketjuun osallistujille, jotka puolustavat vuoroissaan lasten fyysistä kuritusta. Yksikön

käyttö on tässä luultavasti tehokeino, joka tekee kiellosta entistä terävämmän ja tunteisiinve-

toavamman. Kirjoittaja tehostaa kieltoaan myös huutomerkeillä, jotka on liitetty sen perään.

Kieltoja on aineistossa vain 7. Näistä suurin osa on juuri esimerkin 105 tavoin jonkin kol-

mannen osapuolen etua ajavia. Kiellot eivät ole luonteeltaan yhtä reaktiivisia kuin toiset toi-

mintaluokat, koska ne eivät varsinaisesti vastaa puhuteltavan edeltävään vuoroon. Juuri reak-

tiivisuus onkin yksi neuvoja ja kieltoja erottava tekijä. Yksi kielloista sijoittuu jopa heti kes-

kustelunaloitukseen, mikä on aineistossa hyvin harvinaista. Tällaisia aloitukseen sijoittuvia

kielteisiä imperatiiveja on koko aineistossa vain kaksi.

5.6 Vetoomus

Lauranto (2014: 168–169) toteaa väitöskirjassaan, että kielteistä imperatiivia voidaan käyttää

silloin, kun vastaanottajan toiminnan rajoittaminen on oikeutettua. Tästä on kyse vetoomuk-

sissa, joilla osoitetaan huolenpitoa ja rakennetaan ystävyyssuhdetta (mp.). Vetoomukset ovat

velvoittavuudessaan kiellon kaltaisia, mutta niissä hyötyjä on aina puhuteltava. Aineistossa on

viisi esiintymää, jotka voidaan tulkita vetoomuksiksi. Näistä kolme liittyy puhuteltavan itse-

murha-aikeisiin. Muissakin tapauksissa kielletty toiminta on jotain sellaista, jota voidaan pitää

puhuteltavan edun vastaisena.

106) Tuo on kieltämättä suomalaisuuden huonoimpia piirteitä, erilaisten ihmisten leimaaminen so-siaalisiksi kummajaisiksi. Ei ole yhtä oikeata tapaa elää, vaikka jotkut pienissä päissään niin

79

luulevat. Älä nyt sentään jojoon menemistä harkitse, parempiakin ratkaisuja on. Riko vaikka säästöpossu ja lähde reissulle ulkomaille. – –

(Vaihtoehtona sinkkuus lopunelämäksi -oikeasti.)

107) Kuule tyttö! Mene hakemaan apua asiantuntevalta lääkäriltä. Kyllä ymmärtää, kun kerrot re-hellisest, miltä sinusta tuntuu! Sitä varten ovat ammattiauttajat, jos et muille voi puhua tuosta ahdistuksesta! – – Älä ystävä hyvä tee itsellesi pahaa, ei se ole ratkaisu ongelmiisi! (huolestuttava ahdistus)

Esimerkin 106 imperatiivilause Älä nyt sentään jojoon menemistä harkitse on suora viittaus

puhuteltavan omaan viestiin. Hän kertoo viestissä harkinneensa jo useamman kerran ”jojoon

menemistä”, ja nyt kirjoittaja käyttää tätä samaa ilmausta vetoomuksessaan. Imperatiivilausee-

seen on liitetty sävypartikkeli nyt, joka viittaa vetoomuksen reaktiivisuuteen (VISK § 823).

Laurannon (2014: 171) mukaan nyt-partikkelilla vahvistetaan usein myös puhujaminän inten-

tiota, mikä sopii vetoomuksen luonteeseen. Lauseeseen on lisäksi liitetty fokuspartikkeli sen-

tään, joka tuo ilmaukseen asteikkotulkinnan. Sentään asettaa ilmaistun toiminnan, eli tässä ta-

pauksessa itsemurhan, asteikolle, joka sisältää useita vaihtoehtoja, ja poimii kieltomuotoisessa

lauseessa näistä vaihtoehdoista huonoimman. (VISK § 847.) Esimerkissä 107 taas imperatiivi-

lause Älä ystävä hyvä tee itsellesi pahaa ei viittaa suoraan puhuteltavan sanomisiin, vaan ilmai-

see ainoastaan kirjoittajan huolen. Puhuteltava ei siis missään kohtaa ilmaise aietta satuttaa it-

seään, mutta kirjoittaja on tehnyt tämän tulkinnan viestien pohjalta. Vetoomusta vahvistaa en-

tisestään tuttavallinen puhutteluilmaus ystävä hyvä. Molemmissa esimerkeissä vetoomukseen

liitetään myös neuvoja osoittamaan parempi vaihtoehto tai ulospääsy ongelmasta. Lisäksi ve-

toomuksen edellytyksenä on, että on jo sanottu jotain, mihin voidaan vedota. Tämä jokin voi

olla ääneen lausuttu aie tai puhujan tulkinta. Vetoomukset sijoittuvat siis poikkeuksetta vas-

taukseksi vuoroon, jossa on esitetty kysymys tai ongelma.

5.7. Ironia

Aineistossa on lisäksi useita tapauksia, joissa kielteistä imperatiivia käytetään ironisessa mer-

kityksessä. Tällöin se ilmaisee näennäisesti jotain toista toimintoa, mutta kontekstista käy ilmi,

ettei kirjoittaja tarkoita kirjaimellisesti sanomaansa. Useimmiten kyseessä on rauhoittelu tai

rohkaisu, jonka tarkoituksena on ivailla puhuteltavan kustannuksella.

Esimerkissä 110 on kyseessä kahden keskustelijan välinen väittely, joka jatkuu useamman

vuoron ajan.

108) Kirjoittaja 1: >>Jos jumala olisi energiaa, me voisimme VARMASTI mitata sen/hänet. Ajatteluun tarvitaan energian lisäksi myös aivot; jumalallasi ei ole energiaa eikä liioin aivoja.>> Mistä maailmankaikkeuden egergia on peräisin?

80

Energiahan on katoamatonta? Eikö? Eli aina ja ikuisesti on ollut energiaa?! Myös TT:n aine on tätä energiaa. Mistä sinä nyt olet saanut omat aivosi, elleivät ne ole tätä samaa ikuista energiaa? Edelleenkin väitän, että alussa tarvitaan idea, eli ajatus, joka on olemassa vain persoonalla, jos hänellä on myös energiaa, hän voi muikata sitä sen idean pohjalta. Siitä syntyi TT Kirjoittaja 2: En ymmärtänyt tekstistäsi juuri mitään. Kysynkin; Jos jumalasi on kerran energiaa, miksi häntä ei voida havaita? Jumalan yksi tärkeä ominaisuus on muuttumattomuus - Jumala on aina ollut sellainen kun on. Nyt Hän kuitenkin ”keskellä” ikuisuuttaan saikin äkkiä ”päähänsä” (siis jonkinlaisiin ai-neettomiin aivoihinsa) luoda itselleen juttukaverin, ihmisen (vieläpä ilokseen). Siinä tulikin siis pieni muutos Hänen muuttumattomuuteensa. Olipa hyvä, että Jumala huomasi yksinäisyytensä elettyään yksin iloisessa taivaassaan jo ikuisesti. Mutta miksi siis vasta n. 13.7 miljardia vuotta sitten, hänen aineettomiin aivoihinsa olisi välähtänyt ”ajatus”: ”Onpas yksinäistä, luodaanpa juttukaveri – ihminen.” Eipä toimineet Hänen aineettomat aivonsa kovinkaan vikkelästi. Olisikin mielenkiintoista tietää millainen maailma olisi nyt, jos Hän olisi muistanut luoda sen jo ikuisia aikoja sitten. Näyttääkin olevan niin, että joillekin on lahjoitettu kylläkin olemassaolo, mutta jotain vielä tärkeämpää puuttuu; JÄRKI Mutta älä ole huolissasi, sinunlaisia on paljon. (Kielillä puhuminen)

Kirjoittajat 1 ja 2 ovat asiasta eri mieltä ja perustelevat vuorotellen omaa kantaansa ottaen sa-

malla kantaa toisen esittämiin väitteisiin ja perusteluihin. Kirjoittajan 2 lähes koko vuoroa lei-

maa ironisuus. Ironian avulla kirjoittaja asettaa toisen kirjoittajan väitteet naurunalaisiksi. Vuo-

ron lopussa hän siirtyy väitteistä itse kirjoittajaan. Ikään kuin johtopäätöksenä vastaanottajan

naurettaville väitteille kirjoittaja 2 leimaa puhuteltavan tyhmäksi. Tähän annettuun leimaan hän

liittää näennäisen rauhoittelun Mutta älä ole huolissasi, sinunlaisia on paljon. Koska kirjoittaja

on viestissään jo aiemmin ilmaissut selvää halveksuntaa puhuteltavaa kohtaan ja koska asia,

johon rauhoittelu kohdistuu, on jo itsessään puhuteltavaa halventava, on ilmiselvää, ettei ky-

seessä ole oikea rohkaisu tai rauhoittelu. Sen sijaan lausuma on osa vastaanottajaa pilkkaavaa

ironista kuviota.

Myös neuvo voidaan tulkita joissain tapauksissa ironiseksi. Forsbergin (2019: 30–31) ar-

tikkelissa on esimerkki siitä, miten paheksuntaimperatiiviakin voidaan toisinaan käyttää ironi-

sena neuvona (Ottakaa vielä turvavyötkin pois). Seuraavassa esimerkissä kielteinen imperatiivi

saa vastaavanlaisen tulkinnan.

109) Kirjoittaja 1: Olkoon vaan korkealaatuinen, mutten silti enää itse palaa käyttämään sitä. Ubuntu meni lii-aksi kaupalliseksi mainosalustaksi, lisäksi Amazonin tuominen Ubuntun hakutoimintoon mu-kaan tuo NSA-vakoilun. Ubuntu menee aivan väärään suuntaan kun siitä on tulossa yhteis-kunnan valvoma, yleisesti hyväksytty ja liian laillinen käyttöjärjestelmä. Oma elämäntapani nyt kuitenkin on pääosin valtiovastainen, jopa anarkistinen ja tarkoituksellisen rikollinen. Kirjoittaja 2: "Oma elämäntapani nyt kuitenkin on pääosin valtiovastainen, jopa anarkistinen ja tarkoituk-sellisen rikollinen."

81

Joten älä siis kanna koskaan (matka)puhelinta mukanasi, älä käytä minkäänlaisia bonus-kortteja ja maksa aina kun mahdollista käteisellä. Käytä myös kirjaston konetta jos mahdollista :) Kirjoittaja 2 (jatkaa): "Ubuntu meni liiaksi kaupalliseksi mainosalustaksi." No jopas nyt... Kuinka siinä nyt noin pääsi käymään? Ei kai suosio vain houkutellut anta-maan pirulle (eli kaupallisuudelle) pikkusormen... (Korkealaatuinen Ubuntu)

Esimerkissä 109 kirjoittaja 2 kommentoi kirjoittajan 1 vuoroa kahdessa erillisessä kommen-

tissa, jotka sijoittuvat keskustelussa peräkkäin. Molemmissa hän irrottaa Kirjoittajan 1 vuorosta

yhden väitteen, johon ottaa kantaa. Molemmissa sävy on ironinen. Kielteisellä imperatiivilla

kommentoidaan puhuteltavan kuvausta omasta elämäntavastaan. Kirjoittaja esittää näennäisesti

neuvoja, miten kuvauksen kaltaisen henkilön tulisi elää, mutta neuvot ovat nykymaailmassa

hyvin vaikeita toteuttaa. Niiden tarkoituksena onkin luultavasti osoittaa juuri se, ettei puhutel-

tava todennäköisesti noudata näitä neuvoja. Kirjoittaja 1 on vuorossaan kritisoinut Ubuntua

siitä, että se mahdollistaa nykyisin yhteiskunnan valvonnan, ja ironisilla neuvoillaan kirjoittaja

2 osoittaa, että on monia muitakin tapoja, joilla yhteiskunta voi valvoa jäseniään, ja siten on

naurettavaa ja suppeakatseista, että puhuteltavan pelko ja kritiikki kohdistuu vain yhteen val-

vontareittiin. Neuvot asettavat kenties myös naurunalaiseksi ylipäätään tällaisen valvontaan

kohdistuvan pelon lietsonnan, koska toimet, jotka rinnastetaan Ubuntun käyttöön, ovat hyvin

arkipäiväisiä ja vaarattoman oloisia. Ironiaa ilmaisee esimerkissä myös virkkeen perään liitetty

iloinen hymiö, joka voidaan tässä tapauksessa tulkita ivalliseksi. Aineistossa on muitakin esiin-

tymiä, joissa ironiaa ilmaistaan iloisella hymiöllä.

Kielteistä imperatiivia käytetään siis aineistossa myös ironiseen piikittelyyn. Tällöin se

osoittaa aina negatiivista asennetta puhuteltavaa kohtaan. Ironisia tapauksia on aineistossa suh-

teellisen vähän, mutta kuitenkin huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi kieltoja.

82

6 LOPUKSI

Olen tarkastellut tässä työssä yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttöä

Suomi24-keskustelupalstalla. Analyysi jakautuu tutkimuskysymysten pohjalta kolmeen päälu-

kuun. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen kielteisissä imperatiivilauseissa esiintyviä verbityyp-

pejä, toisessa luvussa imperatiivilauseen muotoa sekä paikkaa vuoron sisällä ja viimeisessä lu-

vussa kielteisen imperatiivin ilmaisemaa toimintaa. Tässä luvussa esittelen lyhyesti jokaisen

analyysiluvun keskeisimmät tulokset. Lopuksi pohdin vielä kokoavasti, mitä johtopäätöksiä

tutkimuksen tuloksista voidaan vetää ja mitä uutta tämä tutkimus tuo kielteisen imperatiivin

tutkimukseen sekä sitä, millaisia jatkotutkimusaiheita tutkimus herättää.

Ensimmäisessä analyysiluvussa erittelin kielteisten imperatiivilauseiden sisältämiä ver-

bejä Anneli Pajusen (2001) verbityyppiluokittelun mukaan. Mentaaliasiaintiloja ilmaisevat pri-

määri-B-verbit (n=193) ovat aineistossa huomattavasti yleisempiä kuin konkreettisia asiainti-

loja ilmaisevat primääri-A-verbit (n=88). Joukossa on myös jonkin verran Pajusen luokittelun

ulkopuolelle jääviä sekundaariverbejä (n=13), jotka eivät itsessään koodaa asiaintiloja vaan pi-

kemminkin kvantifioivat tai suhteuttavat niitä toisiinsa (Pajunen 2001: 51–52). Lisäksi osassa

esiintymistä ei ole lainkaan pääverbiä (n=6). Kaikkein eniten kielteisissä imperatiivilauseissa

esiintyy psykologisia verbejä (n=103), joilla kuvataan emootioita ja kognitioita (älä huoli, älä

murehdi, älä luule, älä viitsi). Puhtaasti emootiota kuvaavia verbejä käytetään vuoroissa puhu-

teltavan rauhoittelemiseen tai rohkaisemiseen, mutta kognitiota kuvaavat verbit sen sijaan si-

joittuvat useasti vuorovaikutusta jäsentäviin metapragmaattisiin kommentteihin. Toiseksi eni-

ten esiintyy puheaktiverbejä (n=84), jotka niin ikään sijoittuivat useimmiten osaksi metakom-

munikaatiota (älä puhu, älä höpötä, älä väitä). Poikkeuksen muodostaa neutraali sanoa-verbi,

jota käytetään puhuteltavan neuvomiseen jossain käsillä olevan keskustelutilanteen ulkopuoli-

sessa vuorovaikutustilanteessa. Primääri-A-verbeistä yleisimpiä ovat liikeverbit (älä riuhdo,

älä osta). Niitä käytetään useimmiten neuvomiseen, ja ne ovat yleisimmin omistusverbejä tai

kuvaavat poispäin suuntautuvaa liikettä (älä mene). Poikkeuksen muodostaa tulla-verbi, joka

ketjuuntuu kielteisissä imperatiivilauseissa puheaktiverbin kanssa (älä tule tänne pätemään), ja

sijoittuu osaksi metapragmaattista kommenttia. Sekundaariverbit esiintyvät odotettavasti

useimmiten yhdessä jonkin varsinaista asiaintilaa ilmaisevan verbin kanssa (älä ala vääntä-

mään). Pääverbittömissä tapauksissa taas ikään kuin verbin tilalla on lähes kaikissa tapauksissa

jokin partikkeli. Yleisin on partikkeli nyt, joka muodostaa kieltoverbin kanssa kiteymän älä nyt.

Toisessa analyysiluvussa tarkastelin kielteisen imperatiivilauseen muotoilua ja paikkaa.

Tämän tutkimuksen puitteissa ei ollut mahdollista analysoida kaikkia mahdollisia muotoseik-

koja, joten rajasin tarkastelun kahteen piirteeseen. Muodon osalta tarkastelin imperatiivilausei-

83

den sävypartikkeleja ja paikan osalta kielteisen imperatiivin sijoittumista vuoron sisällä. Par-

tikkeleja on kielteisissä imperatiivilauseissa suhteellisen vähän. Liitepartikkeleja -pA, -pAs, -

hAn ja -s esiintyy aineistossa vain muutamia. On kuitenkin mielenkiintoista, että vaikka Mati-

haldin (1979: 135) mukaan nämä liitepartikkelit lieventävät imperatiivilauseen käskevyyttä

(mp.), Suomi24-keskusteluissa niitä käytetään useimmiten toisen vuoroon kohdistuvissa kriit-

tisissä kommenteissa. Tällöin ne eivät niinkään pehmennä kritiikkiä vaan pikemminkin koros-

tavat puhujan auktoriteettia. Myös itsenäisiä sävypartikkeleja esiintyy eniten metapragmaatti-

sissa kommenteissa. Partikkeli nyt on kielteisissä imperatiivilauseissa selvästi muita yleisempi.

Hakulisen (2016: 302–303) mukaan tätä partikkelia käytetäänkin paljon juuri kieltomuotoisissa

lauseissa.

Kielteinen imperatiivi sijoittuu keskusteluissa useimmiten keskelle vuoroa (n=130), ja täl-

löin sillä useimmiten neuvotaan. Alkuun (n=89) ja loppuun (n=65) sijoittuvat kielteiset impe-

ratiivit sen sijaan ovat useimmiten metakommunikatiivisia. Vuoron alussa niillä otetaan useim-

miten kantaa taaksepäin keskustelussa jonkun toisen kirjoittajan vuoroon, kun taas lopussa

niillä ohjataan monesti puhuteltavan responssia. Osassa esiintymistä (n=16) kielteinen impera-

tiivilause tai sen sisältävä virke muodostaa vuoron yksinään, ja tällöin on useimmiten kyse

taaksepäin suuntautuvasta metapragmaattisesta kommentista.

Viimeinen analyysiluku keskittyy siihen, mitä kielteisellä imperatiivilla tehdään Suomi24-

keskusteluissa. Kielteisen imperatiivin ilmaisema toiminta on vahvasti kytköksissä ensimmäi-

sissä analyysiluvuissa käsiteltyihin verbityyppeihin sekä muotoseikkoihin. Tulokset osoittavat,

että kielteisellä imperatiivilla ilmaistaan vain harvoin yksiselitteistä ja ehdotonta kieltoa. Tässä

mielessä se siis muistuttaa käytöltään myöntömuotoja, jotka saavat harvoin käskytulkinnan (ks.

Lauranto 2014). Jaoin esiintymät niiden ilmaiseman toiminnan mukaan seitsemään eri luok-

kaan. Kaikista useimmin kielteistä imperatiivia käytetään metapragmaattisissa kommenteissa

(n=134) ja nämä kommentit ovat tyypillisimmin luonteeltaan keskustelussa taaksepäin suun-

tautuvia ja kriittisiä. Näyttäisi siis siltä, että kielteisen imperatiivin yksi tärkeimpiä tehtäviä

Suomi24-keskusteluissa on jäsentää vallitsevaa vuorovaikutustilannetta. Useimmiten sillä ote-

taan kantaa jonkun toisen sanomisten totuusarvoon, mutta sillä voidaan myös asettaa rajoja

kommunikaatiolle kertomalla, millainen kommunikaatio on sopivaa tai toivottavaa. Usein kiel-

teisellä imperatiivilla myös neuvotaan (n=110), mikä olikin odotettavaa. Tällöin se yleensä vas-

taa vuoroon, jossa esitetään kysymys tai ongelma, jolloin imperatiivin käyttö on useimmiten

odotuksenmukaista. Kirjoittaja voi kuitenkin lisätä neuvonsa painoarvoa esimerkiksi viittaa-

malla omaan kokeneisuuteen. Muut toimintaluokat ovat selvästi näitä kahta edellä käsiteltyä

harvinaisempia, kaikissa niissä esiintymiä on alle 20. Näitä harvemmin esiintyviä toimintoja

ovat rauhoittelut ja rohkaisut (n=18), kannanotot (=10), kiellot (n=7), vetoomukset (n=5) ja

kielteisen imperatiivin ironinen käyttö (n=16).

84

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kielteinen imperatiivi on Suomi24-keskusteluissa

ennen kaikkea metakommunikaation ja neuvomisen väline. Metapragmaattiset kommentit

osoittavat lähes poikkeuksetta kielteistä asennoitumista puhuteltavaa tai kritisoitua kolmatta

osapuolta kohtaan. Jopa sävypartikkelit saavat metapragmaattisissa kommenteissa useimmiten

pikemminkin kärjistävän kuin pehmentävän sävyn. Uskoisin, että tämä metapragmaattisten

kommenttien suuri määrä ja niiden laatu on kytköksissä alustaan, jolla keskustelu käydään.

Fyysinen etäisyys ja anonymiteetti mahdollistavat suoremman kannanoton. Lisäksi kirjoite-

tussa keskustelussa tulee helpommin väärinymmärryksiä, mikä varmasti myös selittää osaltaan

metapragmaattisten kommenttien suurta määrää. Osittain keskustelualustan aikaansaamaa on

varmasti myöskin se, että kielteisissä imperatiivilauseissa liikutaan hyvin abstraktilla tasolla.

Tämä käy ilmi verbityyppien tarkastelusta, joka osoittaa, että valtaosa kielteisten imperatiivi-

lauseiden verbeistä on psykologisia tai puheaktiverbejä.

Kuten jo johdannossakin mainitsin, tutkimus ei siis anna kaiken kattavaa kuvaa siitä, mihin

kielteistä imperatiivia käytetään, vaan tulokset ovat vahvasti sidoksissa kyseiseen keskustelu-

kontekstiin. Toisaalta taas keskustelukontekstin ansiosta aineistossa esiintyy luultavasti myös

paljon sellaista kielteisen imperatiivin käyttöä, jota puhutussakin keskustelussa kyllä esiintyy,

mutta sitä on vaikea saada nauhalle tutkittavaksi. Tutkimus ei missään nimessä käsittele tyh-

jentävästi edes Suomi24-aineiston kielteisiä imperatiiveja. Varsinkin kileteisen imperatiivilau-

seen muotoilun osalta tarkastelu jää tässä tutkimuksessa vähäiseksi, ja sitä voisikin tutkia lisää.

Monikon toisen persoonan kielteinen imperatiivi jäi myöskin kokonaan tämän tutkimuksen ul-

kopuolelle, joten olisi mielenkiintoista tutkia jatkossa, käytetäänkö sitä samansuuntaisesti vai

poikkeaako sen käyttö yksikkömuodon käytöstä. Myös kielteisen imperatiivin sekventiaalista

paikkaa keskustelussa olisi syytä tutkia tarkemmin. Varsinkin responssin osalta tarkastelu jäi

vajaaksi jo siitäkin syystä, että Suomi24-keskusteluissa vuorot jäävät monesti vastauksetta.

Kielteistä imperatiivia on kaiken kaikkiaan tutkittu niin vähän, että jatkotutkimusaiheita olisi

todella paljon. Verkkokeskustelut tarjoavat hedelmällisen paikan aiheen tarkasteluun, mutta

olisi mielenkiintoista saada lisää tutkimusta myös kielteisen imperatiivin käytöstä puhutussa

keskustelussa. Tutkimus osoittaa mielestäni sen, ettei aihetta tulisi ohittaa pelkällä sivu-

huomautuksella myönteisen imperatiivin yhteydessä, vaan se ansaitsee päästä keskeisempään

asemaan.

−−

− − −−

−−

−−

86

HERRING, SUSAN C. 1999: Interactional coherence in CMC. - Journal of Computer-Mediated Communication 4/1999. https://academic.oup.com/jcmc/article/4/4/JCMC444/4584407 (30.1.2019).

HERRING, SUSAN C. 2007: A faceted classification scheme for computer-mediated discourse. - Language@Internet 4/2007. http://www.languageatinternet.org/articles/2007/761 (30.1.2019).

HERRING, SUSAN C. 2013: Relevance in computer-mediated conversation. - Susan Herring, Dieter Stein & Tuija Virtanen (toim.), Pragmatics of computer-mediated communication s. 245-268. Handbooks of Pragmatics 9. Berliini: De Gruyter Mouton.

HONKANEN, SUVI 2012: Kielioppi ja tekstilaji. Direktiivin muotoilusta viraston ryhmäkirjeissä. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/29945/kie-liopp.pdf?sequence=1 (10.2.2019).

HÜBLER, AXEL – BUBLITZ, WOLFRAM 2007: Introducing metapragmatics in use. – Wolfram Bublitz & Axel Hubler (toim.), Metapragmatics in use s. 1–26. Amsterdam: John Benja-mins Publ.

HÄKKINEN, ELINA 2003: Imperatiivilauseiden itsenäiset sävytyspartikkelit. Pro gradu -tut-kielma. Joensuun yliopiston suomen kielen laitos.

ISK = HAKULINEN, AULI – VILKUNA, MARIA – KORHONEN, RIITTA – KOIVISTO, VESA – HEINONEN, TARJA RIITTA – ALHO, IRJA 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura.

KANGASPUNTA, VEERA 2016: Talvivaara ja kommenteissa keskustelevat julkisot. Keskuste-lunanalyyttinen menetelmäkokeilu verkkouutisten kommentoinnista. - Media & viestintä 39 (2016) s. 24-54. https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/61438 (4.2.2019).

Kielipankin verkkosivut. https://www.kielipankki.fi (15.1.2019). Kielitoimiston sanakirja 2018. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. https://www.kie-

litoimistonsanakirja.fi/trolli (13.5.2019). KIESLER, SARA - SIEGEL, JANE - MCGUIRE TIMOTHY W. 2005: Social psychological aspects

of computer-mediated communication. - American psychologist 39. https://www.seman-ticscholar.org/paper/Social-Psychological-Aspects-of-Computer-Mediated-Kiesler-Sie-gel/3b2fe281ae7bb3bf362db8e2ed7c045fe456da94 (4.2.2019).

KOUPER, INNA 2010: The pragmatics of peer advice in a LiveJournal community. - Langu-age@Internet 7 (2010). http://www.languageatinternet.org/arti-cles/2010/2464/Kouper.pdf (4.2.2019).

KÄÄNTÄ, LIISA 2010: Tiedon ja tunteen liitto. Tunnesanoja ja -ikoneita yliopisto-opiskelijoi-den verkkokeskusteluissa. VAKKI:n julkaisut, N:o 37. Vaasan yliopisto.

KÄÄNTÄ, LIISA 2014: Selvästi ja vähemmän selvästi vastaamistoiminnan ehdoilla. Topikaali-nen johdonmukaisuus institutionaalisessa verkkokeskustelussa. - Virittäjä 118 s. 554-586.

KÄÄNTÄ, LIISA 2015: ”Kannattaa x” -rakenne ja toiminto direktiivisyyden ja kannanottamisen jatkumolla opiskeluverkkokeskustelussa. - Sananjalka 57 s. 161-182.

KÄÄNTÄ, LIISA 2016: Hyviä pointteja. Vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa. Acta Wasaensia 359. Kielitiede 50. Vaasan yliopisto. https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-701-9.pdf (30.1.2019).

KÄÄNTÄ, LIISA - LEHTINEN, ESA 2016: Patterns of experience talk and argumentation in di-gital peer learning discussions. - Language@Internet 13 (2016).

KÄÄNTÄ, LIISA - VIRTANEN, MIKKO T. 2018: At the intersection of text and conversation analysis. Analysing asynchronous online written interaction. - L. Haapanen, L. Kääntä ja L. Lehti (toim.), Diskurssintutkimuksen menetelmistä. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 11 (2018) s. 137-155. https://journal.fi/afinla/article/view/69081 (30.1.2019).

LAGUS, KRISTA - PANTZAR, MIKA - RUCKENSTEIN, MINNA - YLISIURUA, MARJORIIKKA 2016: Suomi24. Muodonantoa aineistolle. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja

87

2016:10. Kuluttajatutkimuskeskus. Helsingin yliopisto. https://blogs.helsinki.fi/citizen-mindscapes/files/2016/05/257383_HY_VALT_suomi24_muodonantoa_aineistolle.pdf (16.1.2019).

LAURANTO, YRJÖ 2014: Imperatiivi, käsky, direktiivi. Arkikeskustelun vaihtokauppakielioppia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

LEE, SEUNG-HEE 2013: Response design in conversation. – Jack Sidnell & Tanya Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis s. 415-432. New Jersey: John Wiley & sons, Inc.

LEVINSON, STEPHEN C. 2013: Action formation and ascription. - Jack Sidnell & Tanya Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis s. 103-130. New Jersey: John Wiley & sons, Inc.

LOCHER, MIRIAM A. 2013: Internet advice. - Susan Herring, Dieter Stein & Tuija Virtanen (toim.), Pragmatics of computer-mediated communication s. 339-362. Handbooks of Pragmatics 9. Berliini: De Gruyter Mouton.

LONDEN, ANNE-MARIE 1997: Kahden- ja monenkeskinen keskustelu. – Liisa Tainio (toim.), Keskustelunanalyysin perusteet s. 56−74. Tampere: Vastapaino.

MATIHALDI, HILKKA-LIISA 1979: Nykysuomen modukset I. Kvalitatiivinen analyysi. Acta uni-versitatis ouluensis. Oulun yliopisto.

MATIHALDI, HILKKA-LIISA 1980: Nykysuomen modukset II. Kvantitatiivinen analyysi. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraportteja 20. Oulun yliopisto.

MONDADA, LORENZA 2017: Precision timing and timed embeddedness of imperatives in embodied courses of action. Examples from French. – Marja-Leena Sorjonen, Liisa Rae-vaara & Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.), Imperative turns at talk. The design of direc-tives in action s. 65–102. Studies in language and social interaction 30. Amsterdam: John Benjamins.

MORROW, PHILIP 2006: Telling about problems and giving andvice in an internet discussion forum. Some discourse features. - Discourse studies 8 (2006) s. 531-548. https://jour-nals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1461445606061876 (4.2.2019).

PAJUNEN, ANNELI 2001: Argumenttirakenne. Asiaintilojen luokitus ja verbien käyttäytyminen suomen kielessä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PÖYHTÄRI, REETA - KANTOLA, MATLEENA 2013: Vihapuhe ja sananvapaus. - Reeta Pöyhtäri, Paula Haara & Pentti Raittila (toim.), Vihapuhe sananvapautta kaventamassa s. 26-72. Tampere: Tampere university press.

RAEVAARA, LIISA 1997: Vierusparit. Esimerkkinä kysymys ja vastaus. – Liisa Tainio (toim.), Keskustelunanalyysin perusteet s. 75–92. Tampere: Vastapaino.

ROUHIKOSKI, ANU 2015: Laita, laitatko vai laitat? Kolmen direktiivirakenteen variaatio asia-kaspalvelutilanteessa. – Virittäjä 119 s. 189–220.

SALMI, LEENA 2014: Digitaalisen vuorovaikutuksen sanastoa. – Marja-Liisa Helasvuo, Marjut Johansson ja Sanna-Kaisa Tanskanen (toim.), Kieli verkossa. Näkökulmia digitaaliseen vuorovaikutukseen s. 185–210. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

SAVOLA, LIINA 2015: Direktiivit perusterveydenhuollon sähköpostiviesteissä. Pro gradu -tut-kielma. Helsingin yliopisto.

SORJONEN, MARJA-LEENA 2017: Imperatives and responsiveness in Finnish conversation. – Marja-Leena Sorjonen, Liisa Raevaara ja Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.), Imperative turns at talk. The design of directives in action s. 241–270. Studies in language and social interaction 30. Amsterdam: John Benjamins.

SORJONEN, MARJA-LEENA – RAEVAARA, LIISA – COUPER-KUHLEN, ELIZABETH (toim.) 2017a: Imperative turns at talk. The design of directives in action. Studies in language and social interaction 30. Amsterdam: John Benjamins.

SORJONEN, MARJA-LEENA – RAEVAARA, LIISA – COUPER-KUHLEN, ELIZABETH 2017b: Im-perative turns at talk. An introduction. – Marja-Leena Sorjonen, Liisa Raevaara ja Eliza-beth Couper-Kuhlen (toim.), Imperative turns at talk. The design of directives in action s. 1–24. Studies in language and social interaction 30. Amsterdam: John Benjamins Publ.

88

SORJONEN, MARJA-LEENA – VEPSÄLÄINEN, HEIDI 2016: The Finnish particle no. – Peter Auer ja Yael Maschler (toim.), Nu/nå. A family of discourse markers across the languages of Europe and beyond s. 243–280. Linguae & Litterae 58. Publications of the School of Language and Literature Freiburg Institute for Advanced Studies. Berliini: de Gruyter.

Sosiaalisen median sanasto. Helsinki: Sanastokeskus TSK. http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/So-siaalisen_median_sanasto.pdf (30.1.2019).

STEVANOVIC, MELISA 2017: Managing compliance in violin instruction. The case of the Fin-nish clitic particles -pA and -pAs in imperatives and hortatives. Marja-Leena Sorjonen, Liisa Raevaara ja Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.), Imperative turns at talk. The design of directives in action s. 357–380. Studies in language and social interaction 30. Amster-dam: John Benjamins.

STIVERS, TANYA 2013: Sequence organization. - Jack Sidnell & Tanya Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis s. 191-209. New Jersey: John Wiley & sons, Inc.

TAINIO, LIISA 1997: Preferenssijäsennys. – Liisa Tainio (toim.), Keskustelunanalyysin perus-teet s. 93–110. Tampere: Vastapaino.

TANSKANEN, SANNA-KAISA 2007: Metapragmatic utterances in computer-mediated interac-tion. - Wolfram Bublitz & Axel Hubler (toim.), Metapragmatics in use s. 87-106. Ams-terdam: John Benjamins Publ.

TANSKANEN, SANNA-KAISA 2014: ”Eipäs nyt puhuta omia”. Metapragmaattiset kommentit opiskelijoiden keskustelupalstoilla. – Marja-Liisa Helasvuo, Marjut Johansson ja Sanna-Kaisa Tanskanen (toim.), Kieli verkossa. Näkökulmia digitaaliseen vuorovaikutukseen s. 51–74. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Tietotekniikan termitalkoot. Helsinki: Sanastokeskus TSK. http://www.tsk.fi/tsk/termital-koot/fi/etusivu-263.html (30.1.2019).

VANHANEN, EMMA 2011: Vertaistuki verkkokeskustelussa. Neuvottelevaa tukea ja autoritää-ristä auttamista. - Janus 19 s. 36-51. https://journal.fi/janus/article/view/50596/15334 (4.2.2019).

VIRTANEN, MIKKO T. - RAHTU, TOINI - SHORE, SUSANNA 2018: Kirjoitetun vuorovaiku-tuksen moninaisuus ja erityisyys. - Toini Rahtu, Susanna Shore & Mikko T. Virtanen (toim.), Kirjoitettu vuorovaikutus. Tietolipas 260. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

YLI-VAKKURI, VALMA 1986: Suomen kieliopillisten muotojen toissijainen käyttö. Turun yli-opiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 28. Turun yliopisto.

Documents

”ÄLÄ VIITSI LÄSSYTTÄÄ SONTAA” Yksikön toisen persoonan ... · Sekä verbityypit että kielteisen imperatiivin paikka vuorossa ja keskustelussa sekä siihen liitetyt partikkelit