2

3

Alkulause

Joku aika sitten pidin Viipurin suojeluskunnan klubilla esi-telmäsarjan Raudun taisteluista. Kun nämä esitelmäni saivatharvinaisen lämpimän vastaanoton, innostutti se minut tart-tumaan kynään ja hiukan vielä täydentelemään esitelmäse-lostustani. Sillä tavoin on tämä kirja syntynyt. Koko joukonvaikeuksia on tuottanut yhtenäisen selostuksen laatimisellese seikka, että taisteluraportit Raudun tapahtumista ovatyleensä hyvin puutteelliset. Raudussa ei näet jäänyt paljonaikaa raporttien laatimiseen, aika meni tyyten tarkoin tappe-lemiseen. Pääpiirteissään lienee kuitenkin laatimani yleisku-vaus oikea.

Teokseen liitetyt kartat ovat piiripäällikkö, kapteeni Kari-mon laatimat, ja lausun tästä avustuksesta hänelle lämpimätkiitokseni. Karttojen käytöstä huomautettakoon seuraavaa:“Kartta I” antaa yleiskuvan koko taistelualueesta sekä meikä-läisten suuren hyökkäyksen alussa suoritetusta kiertoliik-keestä. “Kartta II” taas esittää Raudun aseman lähimpineympäristöineen sekä taistelun loppuvaiheiden aikana senympärille kierretyn saartorenkaan, meikäläisten tykistön si-joituksen ja vihollisen läpimurron sille itselleen tuhoisineseurauksineen.

Raudun tapahtumia muistelee ylpeydellä Karjalan nuori-son paras osa. Jos kirjaseni jaksaisi muuallakin herättää mie-lenkiintoa näihin muistoihin, olisin hyvin kiitollinen.

Viipurissa, marraskuulla 1919.

Simo Eronen

4

5

Ennen kuin käyn varsinaiseen aiheeseeni,on tarpeen muutamin sanoin valaista va-paussodan alkuviikkoina Karjalan rinta-malla vallinnutta sotilaallista yleistilan-netta.

Se tilanne ei ollut suinkaan mikään ke-huttava. Sotatoimet, jotka Pietisen teh-taalla Viipurissa sattuneiden tapaustenjouduttamina alkoivat Karjalassa viikkoaaikaisemmin kuin Pohjanmaalla, yllättivätKarjalan suojeluskunnat jotenkin valmis-tumattomina. Ei ollut juuri nimeksikäänsotilaskiväärejä, vielä vähemmän ampu-matarpeita. Tämän vuoksi lieneekin Poh-janmaalle muodostetussa suuressa pää-majassa aluksi vakavasti epäilty, kyetään-kö ns. Vuoksen linjaa ensinkään puolusta-maan vai eikö olisi viisaampaa vetäytyäkauemmaksi pohjoiseen.

Niillä miehillä, jotka helmikuun alku-päivinä ottivat Antreassa asiain hoidonkäsiinsä, ei kuitenkaan ollut vähintäkäänhalua luonnon luoman Vuoksen linjan jasen mukana koko Karjalan maakunnanjättämiseen hävittävien vihollislaumojenraiskattavaksi. Kun oli tammikuun 26. ja27. onnistuttu rohkealla yllätyksellä kaap-paamaan Antrean asemalla ja Vuoksen-niskalla olleet ryssien ase- ja ammusva-rastot – yhteensä muutamia satoja erimal-lisia sotilaskiväärejä, kymmenkunta osit-tain rikottua konekivääriä sekä 6 lukoton-ta 3-tuumaista tykkiä, niin katsottiin olta-van kyllin voimallisia käymään sotaa Vii-

Yleistilanne Karjalan rintamalla vapaussodan alkuviikkoina

purin punikkilaumoja ja niihin yhtyneitäryssiä, vieläpä Pietarista tulevia apujouk-kojakin vastaan, vaikkei itsellä ollutkaanaluksi sanottavia toiveita minkäänlaisenavun saannista Pohjanmaalta. Siellä Poh-janmaallakin näet vasta odoteltiin aselä-hetystä ja jääkärejä Saksasta, odoteltiinankarasti, mutta niiden saapuminen vii-västyi monesta syystä.

Mutta vihollinen ei viivästynyt, se kävipäälle turkasen kiukkuisesti, ja niinpä eiauttanut muu kuin käydä tappelemaanniillä vehkeillä mitä käsillä oli. Kaikki pys-syn nimeä kantavat rautaputket annettiintappelunhaluisten miesten kouriin sitämukaa kuin näitä miehiä vähitellen kertyimaakunnan eri kulmilta Antreaan. Vielähe saivat taskuunsa muutamia panoksia,ja niin mars tulilinjoille sen parempaa har-joitusta tai muuta äksiisiä saamatta.

Mutta ei tyydytty vain siihen, että mie-hiä saatiin tulilinjoille. Päätettiin homma-ta näiden tueksi myös järeämpää aseistus-ta. Nuo Vuoksenniskalta saadut, ryssienlukottomiksi panemat tykit lähetettiinSortavalaan Horsman konepajalle. Sensaavutuksista tykkiteollisuuden alalla eikyllä siihen saakka oltu suuria kuultu,mutta yhtäkaikki se kävi siekailemattatehtäväänsä käsiksi sillä tuloksella, ettäensimmäiset tykit jo parin päivän perästäpalasivat Antreaan täysin käyttökunnos-sa. Ne olivat lyhytpiippuisia, varustetutkorkealla, raskaalla teräsjalustalla, ne kun

6

olivat alkuaan aiotut laivatykeiksi Sai-maan vartioaluksiin. Kaiken kaikkiaan nemuistuttivat suurenpuoleista lihamyllyä,mutta antoivat äkäisen, räsähtävän äänen,joka kai aluksi olikin pääasia. Kun vielänäiden tykkien alle oli tekaistu jalakset janimetty tykkipäälliköt, jotka sivumennensanoen olivat tähänastisessa elämässäänkäsitelleet paljon vaarattomampia vehkei-tä kuin tykkejä, niin oli Karjalan armeija-kunnan tykistö valmis lähtemään tulilin-joille jakaakseen siellä jalkaväen vaivat jakunnian.

Mutta tiukalle se sittenkin otti. Miehiätuli hitaasti rintamalle, ja aseistuksen sekäampumatarpeiden puute alkoi tulla suo-rastaan huutavaksi. Kun Viipurissa liikkuihuhuja Vuoksen taa kädenkäänteessä ko-koontuneesta 8000 miehen suuruisesta jahyvin varustetusta armeijasta, niin todel-lisuudessa sen armeijan miesluku nousimuutamiin satoihin, ja varusteittensa kir-javuudessa se olisi voinut kilpailla minkäsattumalta sotapoluille joutuneen ryövä-rijoukon kera tahansa. Niinpä esim. pa-noksien lähettäminen joukko-osastoilletuotti sanomattomia vaikeuksia, kun sa-massa ryhmässäkin voi miehillä olla mo-nenlaisia kiväärejä. Tästä oli seurauksenarintamalta yhtenään tulevat kiukkuisethaukkumiset, että on saatu “väärät pat-ruunat”, joita ei pirunkaan konstilla saadapyssyihinsä soveltumaan.

Tapella piti kuitenkin vuorokaudet lä-peensä, ja yhtenään paisuivat vihollislau-mat vain taajemmiksi, yhtenään tulivatniiden rynnistykset kiukkuisemmiksi.

Näissä oloissa, kun kaikki voimat täy-tyi ponnistaa vihollisen aisoissa pitämi-seen Antrean rintamalla, jäi Ala-Vuoksenrintamaosan puolustus pakostakin hyvinpuutteelliseksi. Ei siltä, ettei Antreassa

olisi aivan hyvin käsitetty tämän rintamaosan tärkeätä merkitystä. Senhän käsittääkuka hyvänsä vilkaistuaan vain kerranKarjalan kannaksen kartalle. Näkeehänsiltä kartalta jo ensi silmäyksellä, että Pie-tarin–Hiitolan rata on Venäjältä päin tule-van vihollisen käsissä hyvin vaarallinensotatie Ylä-Vuoksen puolustuslinjan sel-kään.

Pietarissa oleva vihollisen sotilaallinenylijohto ei voinutkaan tuota Pietarin–Hii-tolan radan tarjoamaa houkutusta vastus-taa. Hyvin pian alkoi Raudun rajalta saa-pua Antreaan hälyttäviä viestejä, että ra-jantakaisella Pietarin–Raasulin rataosallavihollinen näytti elonmerkkejä. Huomat-tiin liikuskelevan sen junia ja pienempiäjoukko-osastoja, joiden ilmeisenä tehtävä-nä oli tiedustelu pian alkavan hyökkäyk-sen varalta.

Niinpä siis täytyi jotakin tehdä meikä-läistenkin puolella, ja tehtiin se mikä voi-tiin: Kiviniemeen muodostettiin harjoi-tusjoukko, joka sitten hiukan myöhemminsai nimen Karjalan armeijakunnan 7. pa-taljoona. Tämän joukon johtajaksi määrät-tiin jääkäri Veikko Läheniemi ja oli hänentehtävänään valvoa tapahtumain kehitys-tä tällä kolkalla sekä huoltaa koko Laato-kan puoleisen rajan vartiointi. Aluksi eituo hänen komentoonsa uskottu joukkokohonnut täyteen komppaniaankaan, jasen miesluku pääsi kasvamaan hyvin hi-taasti, sillä ilmeisestä vaarasta huolimattatuli rajapitäjien, Kivennavan, Valkjärven,Raudun ja Metsäpirtin miehinen väkialussa verrattain vastahakoisesti lippujenalle, ja muualta saapuvat apuvoimat tar-vittiin viimeistä miestä myöten Antreanrintamalle.

Kaiken varoiksi annettiin Antreastamääräys, että Kiviniemen väliaikainen,

7

puusta tehty rautatiesilta oli rikottava. Tä-ten tahdottiin säästyä ainakin suoranai-selta yllätykseltä siltä taholta. Eihän näetvihollinen raskaine varustuksineen voisiainakaan ensi puhaltamalla tulla Vuoksenyli ilman rautatietä.

Näemme siis pahimmassa tapauksessavalmistaudutun siihen, että rajapitäjättäytyisi Kivinientä ja Ala-Vuoksen linjaamyöten jättää vihollisen jalkoihin. Niin-kään onnettomasti ei sentään käynyt.

Mutta hyvin pian saivat Kiviniemessämajailevat vartiojoukot tulikasteensa suo-rittaa. Helmikuun 20. päivän iltana saapuirajalla olevan Raasulin kylän parikym-menmiehiseltä suojeluskunnalta, joka

muiden pitäjäläisten nahjustellessa, esi-merkiksi kelpaavalla valppaudella piti ra-javartiota, hälyttävä viesti Kiviniemeen.Tämä viesti tiesi kertoa, että rajan Venä-jän puoleiselle Raasulin asemalle oli Pieta-rista saapunut kokonaista 40 vaunua kä-sittävä juna täynnä aseistettuja miehiä,pääasiallisesti venäläistä sotaväkeä, va-rustuksinaan mm. useampia tykkejä jasuuri määrä konekiväärejä, joita kiireim-män kaupalla purettiin vaunuista ja järjes-tettiin taistelukuntoon. Pelätystä hyök-käysuhasta oli siis tulemassa tosi, ja täytyiparhaansa mukaan valmistautua sitä vas-taanottamaan.

8

Raudun rautatieasema tarjoaa puolustau-tujalle monta etua, jos vain on riittävästiväkeä asema-alueen miehittämiseen jatarpeeksi aikaa sen varustamiseen. Mei-käläisiltä puuttui kumpaistakin noistaedellytyksistä. Rajalta peräydyttyään en-nättivät he ennen vihollisen hyökkäystäpitää Raudun asemaa hallussaan ainoas-taan yhden vuorokauden, eivätkä heidän250 miestänsä riittäneet mihinkään niinsuurella alalla.

Raudun asema on nimittäin hyvin suu-ri pinta-alaltaan. Se on aiottu Suomen tul-liasemaksi valtavaliikenteiseksi suunnitel-lulla Pietarin–Vaasan oikoradalla, ja niin-pä onkin sen avara ratapiha lähes kahtakilometriä pitkä. Sananmukaisesti on tul-lilaitosta sekä aseman virka- ja palvelus-miehistöä varten varattu suuri joukko tii-lestä tehtyjä rakennuksia, jotka ovatenimmäkseen sijoitetut ratapihan Maan-selän kylään päin antavalle länsisivustalle.Useita näistä rakennuksista oli Rauduntaistelujen alkaessa jo valmiina, ja kun nevielä olivat tällä puolen asema-alueelleasti ulottuvan metsikön sisässä, olivat neaivan kuin varta vasten tehdyt asemallelinnoittautuvan vihollisen asumuksiksi,sairaaloiksi ja varastorakennuksiksi.

Itse mahtava asemarakennus oli vieläkeskeneräinen, mutta oli siinäkin tiili-muurausta jo siksi korkealti, että se erin-omaisesti kelpasi puolustautujain suoja-

Vihollinen linnoittautuu Raudun asemalle

paikaksi, eikä kuitenkaan kelvannut hyök-kääjän tykistön maalitauluksi, kun sitä olivaikea erottaa kaikenlaista rojua ja vajojatäynnä olevalta asema-alueelta. Asema-alueen eteläpäässä oli täysin valmiinasuuri veturitalli. Se oli kyllä näkyvä raken-nus ja siis alttiina asema-alueelle suunna-tulle tykkitulelle, mutta kun taistelujen al-kuaikoina meikäläisillä ei Raudussa ollutensinkään tykistöä, sopi veturitalli oivalli-sesti vihollisen konekivääriasemaksi. Siitäkäsin voi vallita koko asema-alueen etelä-päätä ja tehdä tyhjäksi kaikki sieltä päintapahtuvat lähenemisyritykset.

Asema-alueen puolustuskelpoisuuttalisäsi vielä se, että siitä pohjoiseen mo-lemmin puolin rataa aukeavat Haapakylänpellot ja niityt, joilla hyökkääjä ei voinutsaada minkäänlaista suojaa. Itäpuolella,Raudun kirkonkylästä tultaessa on kyllämetsää, mutta tällä puolen on melkeinpitkin pituuttaan korkea ratapenger, jotentäältäkin hyökkääjän oli vaikea päästäasemalle.

Ainoa puoli, jolla maanlaatu on tasai-sempaa ja metsäistä aivan asema-alueelleasti, on jo mainittu Maanselän puoleinenlänsisivusta, eli se puoli, jolla useimmatvalmiit rakennukset sijaitsivat. Tämä puo-li olikin asema-alueen puolustuksen hei-koin kohta. Näimme jo edellä, että juuritältä puolen vihollinenkin teki hyökkäyk-sensä asemalle ja tuonnempana saamme

9

nähdä, että tältä puolen meikäläisetkin vä-häisistä voimistaan ja kehnosta aseistuk-sestaan huolimatta panivat monta kertaavihollisen ahtaalle ja lamauttivat sen toisil-la tahoilla tekemät rynnistykset.

Mutta edellä lueteltujen, valmiina tar-jolla olevien etujen ja luonnon suomanpuolustuskelpoisuuden lisäksi oli Raudunasemalla vihollisen käytettävinä vielä ta-vaton määrä muita apuneuvoja. Vapausso-dan alkaessa olivat näet rakennustyöt ase-malla parhaillaan meneillä, ja niiden suori-tusta varten oli siellä monenlaatuisia työ-pajoja täydellisine teknillisine kalustoi-neen. Niinikään oli suuret määrät hiiliä japolttopuita, kasoittain ratakiskoja, suuretvarastot rautaa ja teräslevyjä sekä vihdointoista miljoonaa irtonaista rakennustiiltä.Koko tämän suunnattoman tiilimäärän jamuut irtonaiset rakennustarpeet käytti vi-hollinen viipymättä asemiensa lujittami-seen. Se varusti varsinkin Maanselän puo-leiselle sivustalle lujat juoksuhaudat, jotkaolivat kauttaaltaan reunustetut tiilisuojuk-sella ja joihin sen lisäksi aina vähän mat-kan päähän oli rakennettu lujia konekivää-ripesiä. Asema-alueella olevien puisten ra-kennusten ja työpajojen seinät vuorattiinniin ikään miehen korkeudelta tiilellä. Vie-läpä käytettiin tätä samaa menetelmää ra-tapihalla seisovien rautatievaunujenkin lu-jittamiseen, kun näitä vaunuja miehistönlukumäärän paisuessa suuremmaksi pitiottaa majoituspaikoiksi. Ja vihdoin ryhtyivihollinen heti asemalle pesiydyttyään ra-kentamaan puolivalmiin asemarakennuk-sen toiseen päähän teräksistä tähystystor-nia, josta voi pitää silmällä laajalti ympäris-töä ja ohjata tykkitulta siinäkin tapaukses-sa, että jouduttaisiin asema-alueelle täysinsaarroksiin.

Kaikkien näiden varusteiden suomaturva olisi tietenkin ollut vain toisarvois-ta laatua, jos meikäläisillä olisi ollut käy-tettävissään kohtalainen määrä tykistöä.Mutta kun sitä ei ollut alussa ensinkään,ja kun vihollinen sen lisäksi kokemukses-ta tiesi muunkin aseistuksemme olevanaivan alkeellisinta laatua, niin voi se Rau-dun asemalle pesiydyttyään hyvällä syyl-lä pitää asemaansa siellä voittamattomanlujana.

Varustustöissään Raudun asemallateki vihollinen kuitenkin yhden virheen,joka loppujen lopuksi koitui sille kohta-lokkaaksi. Tämä virhe oli siinä, ettei seheti meikäläisten Mäkrälle peräydyttyätai edes seuraavana päivänä tullut peräs-sä. Silloin olivat meidän vähäiset voimatmiltei hajoamistilassa ja ilman ampuma-tarpeita, joten viholliselle ei olisi ollutkonsti eikä mikään näiden väsyneidenmiespoloisten karkottaminen Mäkrältä jakoko Raudun aseman lähistöltä. Ja silloinolisi viholliselle yhdellä iskulla auennuttie Kiviniemeen asti jotenkin selväksi. Seolisi voinut, Raudun asema oivallisena tu-kikohtanaan, ryhtyä sotatoimiin Ala-Vuoksen rintamalinjan murtamiseksi, jaties miten silloin olisi käynyt.

Kuten sanottu, ei vihollinen kuiten-kaan seurannut heti perästä. Se innostuiRaudun aseman herraksi päästyään noi-hin edellä kuvaamiimme varustustöihinniin perin pohjin, että jätti meikäläisetpariksi kolmeksi päiväksi kokonaan rau-haan. Nämä kolme päivää olivat riittävänpitkä aika uhkaavan tilanteen pelastami-seksi.

Tällä välin olivat nimittäin Antreanpäämajasta lähetetyt Kiviniemeen Rau-dun taisteluja johtamaan insinööri Keh-

10

vola ja jääkäriluutnantti, nykyisin kaptee-ni Strömberg. Niin ikään oli sieltä ja täältäsaatu haalituksi jonkin verran apuvoimia,jotka oitis toimitettiin Kiviniemestä Mäk-rälle sikäläisiä, melkein hajoamistilassaolevia joukkoja tukemaan.

Eikä vain tyydytty Mäkrän miehityk-sen lujittamiseen. Sen lisäksi miehitettiinLeinikkälän järven eteläpäästä kaakkoonoleva Leinikkälän kylä sekä edelleen sa-massa linjassa oleva Raudun kirkonkylä,joten meikäläisten asemat tulivat kulke-maan kaaressa sulkien viholliselta kaikkiVuokselle päin johtavat tiet. Kun vielä olilähetetty Mäkrältä vähäinen vartiojoukkosiitä lounaaseen olevaan Orjansaaren ky-lään, niin huomaamme karttaa tarkates-samme, että meikäläisten asemat muo-dostivat jotenkin täydellisen puoliympy-rän Raudun asemalle linnoittautuneen vi-hollisen eteen.

Jos meikäläisillä olisikin ollut voimiahiukan runsaammin, jotta kaikki nämälaajalla alalla olevat asemat olisi voitumiehittää ja varustaa kyllin vahvasti, niinolisi meidän asemamme Raudussa olluthorjumattoman luja. Meikäläisillä oli ni-mittäin se etu puolellamme, että oli run-saasti liikkuma-alaa, runsaasti takana ole-via teitä, ja voimien siirtely paikasta toi-seen oli siis verrattain helppoa.

Vihollisella ei Raudun asemalla mitäännäitä etuja ollut. Runsaslukuisine tykistöi-neen ja muine raskaine varuksineen se olijo sidottu rautatiehen, eikä sillä ollut edeskäytettävissään maanteitä, joiden turvinse olisi päässyt meikäläisten asemia kier-toliikkeellä uhkaamaan. Ilman hyviä teitätaas vihollinen, jonka päävoiman muodos-tivat paksulumisilla metsämailla liikkumi-seen kokonaan tottumattomat venäläisetsotilaat, oli kykenemätön liikkumaan.

Viholliselle ei näin ollen jäänytkäänmuuta toimintamahdollisuutta kuin ko-ettaa Raudun asemalta käsin tekemilläänhyökkäyksillä murtaa meikäläisten puo-lustuslinjat Leinikkäläjärven seudulla.Hyökkäystensä tukena sillä oli kyllä lujatasemansa ja runsas tykistönsä, mutta sil-tä puuttui liikuntavapautta, joten se eikyennyt täydessä mitassaan käyttämäänedukseen suurta ylivoimaansa. Se olikuin olikin jo alusta pitäen joutunut Rau-dun asemalle säkin pohjalle, se oli kuinhäkistään lentoon yrittelevä jättilintu,joka ahtaiden häkin seinien vuoksi eisaanut tarpeeksi ilmaa siipiensä alle.Vain raa’alla ylivoimallaan ja suurilukui-sella tykistöllään se voi panna meikäläis-ten puolustuskyvyn kovalle koetukselle,mutta se pani sen aina samoilla paikoillakykenemättä tekemään juuri minkäänlai-sia yllätyksiä.

Yksistään tämän ansioksi onkin luet-tava, että meikäläiset alkuaikoina vähä-lukuisine voimineen ja kehnoine varus-tuksineen kykenivät pitämään puolensamoninkertaista ja oivallisesti varustettuaylivoimaa vastaan.

Tiukalle se kyllä sittenkin otti montamonituista kertaa seuraavien kahden vii-kon aikana. Useasti näytti jo täydellinenperikato olevan edessä, mutta hammastapurren pinnistettiin viimeiset voimat jaaina sentään viime tingassa saatiin vihol-lisen hyökkäysvoima murretuksi.

Kaiken hyvän lisäksi täytyi meidänpian Raudun rintaman puolustusvoimatjakaa ja lähettää niistä huomattava osaValkjärvelle, jonne vihollinen myös tul-vasi Kivennavalta käsin helmikuun lop-pupäivinä. Tähän hyökkäykseensä ryhtyivihollinen juuri sen vuoksi, ettei se Pieta-rin–Raudun radalta käsin mitenkään

11

päässyt kiertämään meikäläisten Raudus-sa olevia asemia. Se koetti silloin tehdäkiertoliikkeensä kauempaa ja muodostaanäin ollen Raudun sivustarintaman Valk-järvelle.

Tämä ei kuitenkaan oikein ottanut on-nistuakseen, sillä Valkjärvelle tuovat vi-hollisen etappitiet olivat verrattain pitkät.Niiden lähtökohtana oli Pietarin–Viipurinrautatie ja täytyi sieltä hevosilla taivaltaayli puolensadan kilometrin. Näin ollen jäi-kin Raudussa ja Valkjärvellä toimivien vi-hollisvoimien yhteys hyvin hölläksi jaenemmän satunnaiseksi. Pian myös jätti-vät venäläiset, jotka koko ajan muodosti-vat Raudussa taistelevien vihollisten ydin-voiman, Valkjärven rintamaosan melkeinyksistään suomalaisten punikkien huos-taan. Venäläiset kammosivat näet, kutenjo edellä huomautimme, pitkillä hevosteil-lä liikkumista.

Yhtäkaikki vaati Valkjärven rintaman-kin puolustaminen melkoista huomiota,vaikka siellä rehkivätkin vihollisen puo-lella suomalaiset oppipojat, itsensä venä-läisten mestarien kohdistaessa koko ajantarmonsa ja päähuomionsa Raudun rinta-man murtamiseen. Meikäläisillä oli kui-tenkin se etu puolellamme, että niin hyvinRaudun kuin Valkjärven taistelujakin voi-tiin mukavasti johtaa Kiviniemestä käsin,jossa molempien rintamaosien etappitietyhtyivät.

Tässä selonteossa ei ole aikomukseniruveta Valkjärven tapahtumia sen tarkem-min seuraamaan. Kajoan niihin vain sil-loin tällöin, mikäli varsinaisen aiheen kä-sittely sitä ehdottomasti vaatii. Mutta pa-latkaamme vihollisen hommiin Raudussa.

12

Ensimmäisen suuren hyökkäyksensä Rau-dun aseman miehityksen jälkeen tekivätvenäläiset helmikuun 27. päivänä. Hyök-käys kohdistui Raudun kirkonkylää vas-taan, jonka vihollinen luonnollisesti tahtoiensin saada valtaansa päästäkseen va-paaksi meikäläisten sivustapainostukses-ta ja kääntääkseen sen jälkeen kaikki voi-mansa Mäkrällä olevia päävoimiammevastaan.

Hyökkäyksen edellä kävi kiivas tykis-tövalmistelu, jonka päätyttyä tiheät hyök-käyskolonnat alkoivat lähestyä aseman jakirkonkylän välillä olevia meikäläistenasemia. Vastaanotto oli kuitenkin siksilämmin, että hyökkäyskolonnat hajosivatjo melkein heti asemalta lähdettyään. Ai-noastaan muutamien vihollisosastojen on-nistui tunkeutua lähelle meikäläistenjuoksuhautoja ja koettivat nämä suuri-äänisesti toisiansa rohkaisten käydä pis-tinhyökkäykseen. Siitä ei kuitenkaan tul-lut mitään, uskaliaimmat rohkaisijat kä-pertyivät hangelle meidän poikien tarkankivääritulen edessä, ja suuren mieshukankärsittyään täytyi kauimmas päässeidenvihollisosastojen kiireimmän kaupalla la-puttaa takaisin aseman lähistöllä olevienvarustusteiden suojaan.

Eivät venäläiset ensimmäisestä vas-toinkäymisestään sentään lannistuneet,vaan uudistivat hetkisen perästä hyök-käyksensä vielä suuremmin voimin Lei-

Vihollisen suuret hyökkäykset Raudun asemalta käsin

nikkälän kylää vastaan. Täällä yritti mei-käläisten ketju aluksi pettää, sillä taiste-lun ensi vaiheen aikana oli sieltä osa mei-käläisten joukkoja siirretty kirkolle sikä-läisiä vähäisiä osastoja tukemaan. Kiirettäpitäen ennätettiin kuitenkin nämä joukotkuljettaa takaisin, ennenkuin vihollinenennätti käyttää Leinikkälässä syntynyttähämminkiä hyväkseen.

Samaan aikaan antoi taistelua johtavainsinööri Kehvola Mäkrällä olevalle Lähe-niemelle määräyksen ryhtyä Haapakylänohi sivustahyökkäykseen Maanselän puo-lella olevia vihollisen asemia vastaan. Olinimittäin huomattu vihollisen kuljettavantältä puolen apuvoimia Leinikkälää vas-taan, joten voi odottaa sen joutuvan aika-moiseen hämminkiin, kun odottamatta is-kettäisiin melkein takaapäin sen kintuille.

Tällöin käytettiin siis ensi kerran hy-väksi yleisaseman meikäläisille suomiaetuja ja niitä käytettiin menestyksellisesti.Läheniemi tunkeutui sisukkaasti vähäisi-ne joukkoineen osittain Haapakylän läpi,osittain sen länsipuolitse ja pääsi jo parin-sadan metrin päähän asema-alueen luo-teispuolella olevasta metsiköstä. Siinäkävi hänen asemansa aukealla kentälläkyllä tukalaksi, kun hän ei ollut malttanuttehdä kyllin suurta kierrosta hakeakseensiten asema-alueen ja Maanselän kylänmetsän suojaa.

13

Mutta joka tapauksessa oli ensimmäi-nen tarkoitus saavutettu. Vihollisen hyök-käysvoima Leinikkälän puolella heikkeni,sen täytyi vetää osa joukkojaan Lähenien-tä vastaan.

Tämän menestyksen rohkaiseminaryhtyivät meikäläiset vielä klo 2 yöllämyöskin kirkonkylän puolelta vastahyök-käykseen. Taistelualoite temmattiin siiskesken rytäkän ryssien käsistä ja alettiinahdistaa niitä lujissa, varustetuissa pesis-sään. Viholliselle täydellisenä yllätyksenätullut kirkonkyläläisten hyökkäys onnis-tuikin aluksi oivallisesti. Meikäläiset pää-sivät tunkeutumaan aivan asema-alueelleasti, jossa he avasivat kiivaan tulen sakei-ta, yön pimeydessä epäjärjestyksessä lii-kehtiviä vihollisjoukkoja vastaan niittäennäistä runsaan sadon. Kovan huudon javalitusten kaikuessa alkoivat ryssät jokataholta paeta puolivalmiin asemaraken-nuksen muurien turviin. Sitäkin kohdenampuivat meikäläiset kyllä ankarasti,mutta oli rynnäkön yrittäminen sitä vas-taan meidän vähälukuisille voimille ylivoi-mainen tehtävä, varsinkin kun vihollinenpian sai konekiväärinsä asemarakennuk-sessa taistelukuntoon. Sen lisäksi alkoi sil-le Haapakylän puolelta lappautua apuvoi-mia, kun Läheniemi sillä puolen oli pime-än turvin ja ensimmäisen osan tehtäväs-tään suoritettuaan alkanut vetäytyä takai-sin.

Ettei kuitenkaan venäläisten sama löy-ly jäisi keskeneräiseksi, sai Läheniemi vie-lä klo 5 aamulla määräyksen hyökätä uu-destaan, enemmän kierrosta tehden,Maanselän puoleisesta metsästä viholli-sen selkään. Tämä hyökkäys häiritsikin vi-hollisen oloa asemalla niin pahasti, ettäkirkolta päin asemalle tunkeutuneet mei-käläiset pääsivät sen turvin onnellisestitakaisin. Innostuksessaan meni Lähe-

niemi sakeassa metsässä kuitenkin liiankauas miestensä edelle ja oli vähällä jou-tua elävänä ryssien käsiin. Joka puolellaniitä kihisi jo hänen ympärillään, muttatyhjentäen kylmäverisesti mauserinsa saihän itselleen peräytymistien raivatuksihaavoittuen kuitenkin lievästi käteen.

Taistelu taukosi vasta aamun valjetes-sa. Ryssät olivat sen aloittaneet, muttameikäläiset sen lopettivat ahdistaen vi-hollista tiukasti sekä idän että lännenpuolelta. Saikin kiittää vihollinen vain lu-jia varustuksiaan, muuten olisi sille käy-nyt luultavasti vielä hullummin.

Useita uhreja oli kyllä taistelu vienytmeikäläisiltäkin, mutta vihollisen mies-hukka oli monin kerroin suurempi, kun sekoko ajan liikkui tiheinä laumoina, joissameikäläisten hyvin tähdättyjen kuulien olimiltei mahdoton väärään osua. Olisipavain meidän pojilla ollutkin kohtalainenmäärä konekiväärejä, niin olisi tullut puh-dasta jälkeä. Niitä oli kuitenkin vain muu-tama kappale ja sillekin niukanpuoleisestipanoksia, kun siihen sijaan venäläisillälauloivat koko taistelun ajan sekä koneki-väärit että myöskin tykit niin ankarasti,että ensi kertoja tällaisessa leikissä muka-na olevat meidän poikamme olivat vähälläkuulonsa menettää.

Juuri tuo aseistuksensa ylivoimaisuuskai kannustikin venäläisiä jatkamaan hel-littämättä taistelua. Niinpä he levähtivätvain muutamia tunteja ja alottivat jo klo 2päivällä uuden rytäkän, tälläkin kertaaRaudun kirkonkylä rynnäkköjensä pää-maalina. Seurasi perättäin 4 raivokastarynnistystä, joiden kestäessä ryssät tällä-kin kertaa koettivat päästä pistinotteluun,mutta hyökkäysjoukot hajosivat joka ker-ran noin 50 metrin päässä meikäläistenjuoksuhaudoista.

14

Suorien hyökkäystensä ohella ryhtyi-vät venäläiset tällä kertaa myös kiertoliik-keeseen kirkonkylästä etelään olevanVakkilan kylän kautta. Kiertoliikettä suo-rittavat vihollisosastot joutuivat kuitenkinparahiksi meikäläisten konekiväärin eteenja saivat niin lämpimän vastaanoton, ettälaputtivat suinpäin takaisin lähtöasemil-leen.

Jo venäläisten hyökkäyksen alettuakirkonkylää vastaan oli Mäkrällä oleva Lä-heniemi saanut määräyksen ahdistaa ei-listä menetelmää noudattaen vihollistaMaanselän puoleiselta sivustalta. Muttahänen joukkojensa avuksi kutsuttiin vieläkiireisimmän kaupalla Valkjärveltä yksikomppania apuväkeä. Tämä samosi johta-janaan sortavalalainen Nissinen oikoteitäOrjansaareen ja sieltä suoraa päätä rys-sien niskaan joutuen taistelun tuoksinaanklo 9 tienoissa illalla. Tämä viholliselle yl-lätyksenä tulleiden apuvoimien ilmesty-minen pelasti meikäläisten aseman. Vi-hollisen täytyi kääntää huomattava osajoukoistaan Lähenientä ja Nissistä vas-taan, jotka uhkasivat jo pahasti asema-aluetta, ja näin ollen kirkonkylän puolellataistelu itsestään heikkeni.

Koko tämänkin taistelun ajan paahtoivihollisen tykistö hellittämättä, ja oli sentuli suunnattu pääasiallisesti kirkonkyläävastaan, jossa se aiheutti suuria vaurioita,kun useimmat kirkonkylän rakennuksethyvin näkyivät vihollisen tähystäjille.Niinpä syttyi taistelun kuumimmillaanriehuessa Raudun kirkko palamaan, jatäytyi meikäläisten parhaasta nujakastavetää osa miehistöä paloa sammuttamaan.Kirkko saatiinkin vielä sillä kertaa pelas-tetuksi, ja jäi se ryssien kiusaksi kaukaakatsoen aivan eheän näköisenä paikallaantörröttämään. Itse asiassa sen seinät oli-

vat kyllä jo aivan seulaksi ammutut, niinettei siitä enää korjaamisella eikä milläänolisi kalua saanut. Mutta meikäläisiä pa-kottivat tärkeät syyt suojelemaan viimei-seen asti temppelirähjää palolta. Se olinäet oivallinen tähystystorni, paras kokotaistelualueella. Ei sitä mitenkään kannat-tanut vielä menettää.

Seuraavana päivänä vihollinen lepäsi javaihtoi taisteluissa rusikoituja joukkojaanuusiin. Sille saapui päivän pitkään Pieta-rista useampia pitkiä junia tuoden verek-siä joukkoja, uusia tykkejä, ampumatar-peita ja muonaa. Osa entisistä joukoistapalasi junissa takaisin Pietariin, ja uudetvielä tulessa käymättömät ja tietenkintaisteluhalusta hehkuvat joukot astuivatniiden tilalle.

Meikäläisillä puolestaan ei ollut uusiajoukkoja väsyneiden tilalle. Saatiin kiittääonnea, kun vihollinen antoi edes yhdenpäivän hengähdysajan, jonka kestäessäsaatiin hiukan nuoleskella haavoja.

Hyvin käytettiinkin tämä päivä. Järjes-tettiin yleinen saunassa käynti ja täyden-nettiin riveistä poistuneiden päälliköidenpaikat uusilla, tavallisista rivimiehistä te-kaistuilla seuraajilla. Niinikään koetettiinLeinikkälän kohdalla lujittaa asemia, kunoli edellisten taisteluiden aikana huomat-tu tämä paikka kaikkein arimmaksi koh-daksi. Kaiken varoiksi rakenneltiin puo-lustusasemia myös Leinikkälän järvenpohjoisrannalle. Saattoihan näet käydäniin, että vihollinen juuri järven kohdallekohdistaisi ankarimman iskunsa, kun senpääsyä järven rantaan helpotti järven ete-läpäästä kauas asemaa kohtu ulottuvametsikkö, jonka riittävän vahvaan miehit-tämiseen meikäläisten voimat eivät vielämitenkään riittäneet.

15

Varokeinot osoittautuivatkin aivan tar-peen vaatimiksi. Se saatiin kokea jo seu-raavana eli maaliskuun 2. päivänä.

Silloin nimittäin ryhtyivät vihollisenverekset voimat hurjaan voimainponnis-tukseen. Jo klo 1 aamulla huomattiin ase-malla ankaraa vihollisvoimain liikehtimis-tä, ja samaan aikaan aloitti vihollisen ty-kistö pelottavan ammunnan syytäen tuis-kunaan kranaatteja ja shrapnelleja jokasuunnalle.

Pian läksivät tiheät hyökkäyskolonnat-kin liikkeelle suunnaten yhtaikaa rynnäk-könsä sekä kirkonkylää että Leinikkäläävastaan. Niinikään ryhtyi vihollinen, edel-lisestä epäonnistumisesta huolimatta,myös kiertoliikkeeseen Vakkilan kylänkautta, ja oli tällä kertaa kiertoliikettäsuorittamassa voimakas osasto oikein suk-simiehiä kaksi konekivääriä mukanaan.Meidän heikko sivustavartiomme oli jopakotettu peräytymään ja kiertoliike alkoikäydä uhkaavaksi. Viime tingassa saatiinsentään muutamia ryhmiä uhatun sivus-tan avuksi ja ryssät lyötiin takaisin. Oli-vatpa vielä vähällä menettää toisen kone-kiväärinsäkin pakomatkallaan.

Myös Leinikkälän kohdalla alkoi mei-käläisten ketju horjua. Sen avuksi lennä-tettiin silloin tuota pikaa kirkonkylästätoinen siellä olevista konekivääreistä,sama minkä avulla ryssien saartoyritys olihädintuskin saatu juuri torjutuksi. Kone-kiväärin apuun joutuminen pelastikin it-sensä Leinikkälän kohdalla tilanteen,mutta vielä hullummin kävi Leinikkälän jaMäkrän välillä, jo edellä mainitsemammeLeinikkälän järven eteläpäästä asemaakohti pistävän metsän kohdalla.

Sinne oli ryssien onnistunut saada ja-lansija. Taistelun aikana olivat he näet

saaneet miehitetyksi muutamia Haapaky-län taloja. Näiden ullakoille hinasivat heoitis konekiväärejä ja alkoivat pyyhkiäniillä laajalle joka suunnalle. Juuri tuontulen turvin he pääsivät matamaan met-säniemekkeeseen ja miehittivät pian kokoLeinikkälän järven eteläpään, vieläpä tun-keutuivat sen keskellä oleviin saariinkin.

Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Vi-hollinen oli leveänä kiilana saanut eriste-tyksi meikäläisten Leinikkälässä ja Mäk-rällä taistelevat joukot toisistaan, ja ai-noastaan vähäiset, edellisenä päivänä Lei-nikkälän järven pohjoisrannalle asetetutvartiostot estivät enää rintaman täydellis-tä katkeamista. Mahdoton olisi näidenvartiostojen kuitenkin ollut asemiansapuolustaa ilman konekivääriä vihollisensuurta ylivoimaa vastaan, jos se olisi vainälynnyt yhtä kyytiä jatkaa hyökkäystään.Mutta se jäi saariin viivyttelemään, ja silläaikaa ennätettiin järven pohjoisrannallesaada Mäkrän puolelta apuväkeä.

Mäkrällä ja Orjansaaressa olevat jouk-komme hakkasivat koko ajan voimiensatakaa vihollisen luoteista ja läntistä sivus-taa, mutta sillä näytti tällä kertaa olevanriittävä ylivoima joka suunnalla, niin etteisen tarvinnut missään kohti rynnistysvoi-miansa heikentää. Myös vaikeuttivat nuosamaiset Haapakylän talojen ullakoillasoittelevat vihollisen konekiväärit suures-ti Mäkrän puolellakin meikäläisten toi-mintaa, joten sivustahyökkäyksemme ei-vät päässeet aivan niin tehoisiksi kuinedellisissä taisteluissa. Jopa mäkräläistenjoukkojemme toinen sivusta, jossa oli ai-van tottumatonta väkeä, yritti kokonaanhajaantua, ja Läheniemellä oli täysi työ pi-tääkseen hätääntyneet miehensä ketjussataistelun loppuun asti.

16

kalliiksi, siitä oli taistelun jälkeen runsaitatodistuksia ympäri laajan taistelualueenmeikäläisten ketjujen edustoilla.

Yön aikana sai vihollinen kyllä korja-tuksi suurimman osan kaatuneitaan tal-teen. Meidän väsyneet joukkomme eivätjaksaneet sitä käydä estämään. Kiväärejä,ampumatarpeita ja muuta sotasaalista jäiviholliselta siihen sijaan kosolti meikäläis-ten käsiin. Epäjärjestyksessä peräytyes-sään olivat vihollisjoukot yön pimeydessäkylväneet sitä kaikkialle, ja meikäläisilleoli kaikki tämä ryssien ilmaiseksi jättämähyvyys erittäin tervetullutta.

Tämän taistelun antamista kokemuk-sista lausuu insinööri Kehvola Antreanpäämajaan lähetetyssä, sangen eloisastilaaditussa raportissaan mm. seuraavaa:

“Tämä taistelu on vakuuttanut minulle,että asemamme Raudun rautatiease-man ympärillä on hyvin vahva, hetikun saamme sen verran lisää apuvä-keä, että Leinikkälän järven seutu voi-daan miehittää ja siten estää vihollinentunkeutumasta Mäkrän ja Leinikkälänväliin. Samoin on sinne ja Leinikkäläänsaatava vakituinen konekivääri, etteikirkolta tarvitse sitä lainata.”

Suuren suuret eivät siis olleet tämän ken-raalin vaatimukset. Hiukan vain miehiä li-sää ja yksi konekivääri, ettei samaa rakki-netta tarvitsisi kylästä kylään vedellä vi-hollisen nenän edessä ja käydessä päälleyhtaikaa joka taholla. Sen verran vain pa-rannusta, ja silloin piti hän asemaansavoittamattoman lujana, oli valmis tappele-maan vaikka tuomiopäivään asti ryssäläis-laumoja vastaan, jotka joka päivä saivatjunalasteittain Pietarista vereksiä voimiaja joilla sen lisäksi oli koko Putilovin teh-taan suunnaton ase- ja ammusvarasto va-paasti käytettävissään.

Kaikkialla muualla tappelivat meikä-läisten harvalukuiset voimat sankarillises-ti ryssien moninkertaista ylivoimaa vas-taan, ja yön jouduttua alkoi näiden hyök-käystarmo lannistua. Silloin kokosi Lähe-niemi viimeiset, päivän näännyttävänkamppailun jälkeen vielä jotenkuten liik-keelle pystyvät voimansa ja teki vanhaa,koeteltua keinoansa käyttäen raivokkaanrynnistyksen, viimeisen ponnistuksen.

Tämä viimeinen ponnistus pelasti ase-man. Se sotki vihollisen kortit niin pahas-ti, että se yön aikana veti joukkonsa takai-sin Leinikkälän järven saarista, vieläpäjärven eteläpäästäkin, joten meikäläistenMäkrällä ja Leinikkälässä olevat joukko-osastot pääsivät taasen toistensa kera kos-ketuksiin. Uhkaava rintaman murto olitehty tyhjäksi.

Tämä taistelu oli hyvin verinen, verisinRaudun tähänastisista. Meidänkin puolel-la kohosi mieshukka useihin kymmeniinkaatuneita ja haavottuneita, ja taistelunjälkeen olivat joukkomme aivan näännyk-sissä. Ne olivat saaneet panna kaikkensa,ponnistaa aivan epätoivon vimmalla, jasittenkin oli tilanne häilynyt iltapäivällä jayön ennättäessä jo aivan veitsenterällä.

Mutta tarpeensa oli vihollinenkin saa-nut. Sen vasta Pietarista saapuneet uudetjoukot olivat nähneet, että niillä oli vas-tassaan sisukasta väkeä, kehnosti aseistet-tua tosin, mutta niin sisukasta, että se sisukorvasi aseistuksen ala-arvoisuudenkin.Vieläpä uudet tulokkaat olivat saaneetoppia senkin, että meikäläiset osasivatkäyttää vähäisiä aseitaan oivallisesti. Heolivat edeltäjiensä tavoille uskollisina käy-neet joka paikassa päälle tiheinä laumoinamurtaakseen siten painollaan meikäläis-ten harvat ketjut. Mutta se tiheinä lau-moina liikkuminen tuli viholliselle hyvin

17

Suotta eivät ryssät pitäneetkään mei-dän kaikkia vapaaehtoisnuorukaisia janäiden päälliköitä saksalaisen sotakoulunkäyneinä. Pian meillä niin hyvin johtajatkuin miehistökin keksivät omien asemienkaikki edut ja vihollisen asemien heikotpuolet, ja niin alkoi meillä aivan itsestäänsyntyä pikku Hindenburgeja, jotka osasi-vat laittaa rintamansa elastiseksi ja liikku-vaksi, osasivat juuri oikealla hetkellä an-taa takaapäin ryssän kintuille sellaisenletkauksen, että siltä meni aina kerrak-seen rynnistystarmo sekasortoon joutu-nutta sivustaansa ja selkäpuoltaan järjes-tellessä.

Vieläpä sai insinööri Kehvola nähdä ra-portissaan esittämänsä unelman toteutu-misenkin. Jo parina seuraavana päivänäsaatiin hiukkasen lisävoimia, joiden avullaLeinikkälän rintamaosa voitiin tanakam-min miehittää. Niinikään saatiin Leinikkä-lään “oma” konekivääri, ja kaiken huipuk-si saapui yksi tykkikin, niitä samaisia Sor-tavalan konenepajalla kuntoon pantuja,joista jo alussa oli puhe. Tosin sillä ei ollutmukanaan ampumatarpeita kuin muuta-mia laatikoita, mutta se oli tykki joka ta-pauksessa, murha-ase, jollaisen useimmatRaudun rintamalla olevat poikasemmeensi kerran elämässään näkivät omin sil-min.

Suuria toiveita siihen rakenneltiinkin,miehestä mieheen kävi kerskuva puhelu:“Antaapas nyt ryssien yrittää, niin kylläällistyvät, kun näkevät, että on se meillä-kin puheenvuoro.”

Jo heti saavuttuaan saikin tykkimmetulikasteensa suorittaa. Maaliskuun 5.päivänä vaihdettuaan taas välillä Pietaris-ta uusia joukkoja, tekivät näet venäläisetrintaman murtoyrityksen Leinikkälänkohdalla. Tappelu päättyi kuitenkin hyvin

lyhyeen, jo muutaman kestäneen nujakanjälkeen peräytyivät ryssät kiireenkaupallalähtöasemilleen. Raportin mukaan lankesiansio tästä suureksi osaksi juuri tykillem-me, “joka ampui tarkasti oman ketjun yliasemiemme eteen heitellen metsän reu-nassa kaikki sikin sokin, puut, punikit, jaryssät, niin että sitä oli oikein ilo katsella”.

Muuten antoikin vihollinen näinä päi-vinä meidän olla rauhassa, ja tämä lepoai-ka käytettiin tyystin hyödylliseen työhön.Miehistöä harjoitettiin ahkerasti varsinkinkonekiväärien käyttöön ja harjoitustenväliajoilla kaivettiin juoksuhautoja. Kiitosnäiden varustelujen, saatiin irtonaista vä-keä sen verran kokoon, että voitiin miehit-tää kirkonkylästä lounaaseen oleva Vakki-lan kylä, jonka kautta vihollinen oli otta-nut tavakseen uhkailla kiertoliikkeelläkirkolla olevia joukkojamme.

Aseman lounaispuolella olevan Maan-selän kylän miehittämiseen eivät vähäisetvoimamme kuitenkaan riittäneet. Se olisikyllä ollut oivallinen asemapaikka sivusta-ja selkäpuolelle suunnattujen hyökkäys-ten tukikohdaksi, vaan siihen olisi tarvittuluja varusväki, kun se oli niin erillään jasen lisäksi alttiina sekä asemalta että ete-lästä pitkin Raasulin maantietä tapahtu-ville vihollisen hyökkäyksille. Niinpä täy-tyi Maanselkä, vaikka kirvelevin sydämin,vielä jättää puolittain ryssien haltuun,puolittain puolueettomaksi alueeksi.

Maaliskuun 6. päivänä oli ankara tyk-kitaistelu, jonka kestäessä vihollinen koh-disti taasen tulensa erikoisen kiukkuisenakirkkoa ja sen vieressä olevaa vanhaa kel-lotapulia vastaan saadakseen ne lopulta-kin tuhotuksi. Niiden aika ei kuitenkaanvielä ollut tullut, vain muutaman talonkirkonkylän ja aseman väliltä sai viholli-nen poltetuksi. Niin ikään pommitti vihol-

18

linen kiivaasti Leinikkälän hovin raken-nuksia, joissa se läpimurtautumisensa ai-kana oli muutamia tunteja majaillut ja joi-den se arvasi nyt olevan meikäläisten ma-joituspaikkana. Muutamia panoksia osui-kin aivan hovin pihalle, mutta rakennuk-set jäivät eheiksi, eikä ainutkaan hovissamajailevista miehistä haavoittunut.

ValkjärveIlä suoritettiin näinä päivinäverisiä taisteluja. Siellä olivat meikäläistenvähälukuiset vartiojoukot miltei aivanharjaantumatonta väkeä, ja tämän keksit-tyään koetti vihollinen raivata sieltä kaut-ta itselleen tien Kiviniemeen. Siinä se oli-kin jo vähällä onnistua. Maaliskuun 6. päi-vänä valtasi vihollinen lähellä Valkjärvenkirkonkylää olevan Valkeamatkan kylän,ja joutuivat tässä taistelussa meidän jouk-komme täydelliseen hajaannustilaan.Kaikkiaan nousi niiden miesluku pariinsa-taan, ja niistä kaatui tai haavoittui taiste-lussa yli 40 miestä, toisin sanoen likipitäinjoka neljäs mies.

Ei ollutkaan yhtään kumma, jos tällai-sen hirvittävän löylyn jälkeen ensikerta-

laiset ja tottumattomien johtajien komen-nossa olevat poikasemme joutuivat niinankaran pakokauhun valtaan, että jättivätseuraavan yön aikana Valkjärven kirkon-kylän ja peräytyivät Kiviniemeen. Onnek-si oli vihollinenkin taistelun jälkeen niinväsyksissä, ettei se seuraavana päivänä lii-kahtanut mihinkään Valkeamatkasta.Näin pelastui silloin tyhjänä ollut Valkjär-ven kirkonkylä aivan kuin ihmeen kautta.

Samana iltana saapui SavonlinnastaKiviniemeen kokonaisen komppaniansuuruinen apujoukko. Se lähetettiin hetiyötä myöten Valkjärvelle, ja sen mukaankoottiin lisäksi kaikki edellisenä päivänäperäytyneetkin joukko-osastot. Ja niinpätapasi vihollinen, kun se maaliskuun 8.päivänä yritti edetä Valkeamatkasta, Valk-järven kirkonkylässä lujan vastarinnan.Uhkaava tilanne oli pelastettu.

Samana päivänä jätti insinööri KehvolaRaudun ja Valkjärven rintamien ylijohdontoisiin käsiin siirtyen itse Antreaan everstiSihvon esikuntaan.

19

Insinööri Kehvolan jälkeen tuli Raudun jaValkjärven rintamien ylijohtajaksi jääkäri-kapteeni Ekman, karski ja miellyttävä so-turi, entiseltä kutsumukseltaan merikap-teeni. Hänen ylipäällikkyytensä tuli vainyhden viikkokauden kestäväksi, ja kokotämän ajan sai hän olla yhtenäisessä höy-ryssä. Raudussa painoi ryssä päälle hellit-tämättä, se näytti millä hinnalla hyvänsäpäättäneen avata itselleen tien Kivinie-meen.

Oli useita seikkoja, jotka venäläisiä täl-laiseen ponnisteluun kiihottivat: Ensinnä-kin olivat Ylä-Vuoksen rintamalla taistele-vat viipurilaiset punikkilaumat ja näidenapureina häärivät ryssät tulleet huomaa-maan, että Ylä-Vuoksen rintaman suora-nainen murto oli muuttumassa toteutu-mattomaksi unelmaksi. Taistelut Ahvolas-sa ja sen sivustoilla olivat jo kiteytyneetjäykäksi asemasodaksi, jossa vihollinen eipäässyt tuumaakaan eteenpäin, vaikkamiten olisi ponnistellut ja elävää voimatuhlannut. Näin ollen kävi entistä pakot-tavammaksi selviöksi, että Vuoksen rinta-ma oli murrettavissa ainoastaan Raudunkautta Kiviniemeen suuntautuvalla sivus-taiskulla.

Sen lisäksi oli Pietarista Rautuun niinerinomaisen helppo saada uusia joukkojaväsyneiden tilalle. Edellä jo olemme näh-neet, että jokaisen suuremman taistelunväliajalla vaihdettiin vihollisen puolella

Vaikea viikko – vihollinen painaa päälle hellittämättä

aina väsyneitä joukkoja uusiin. Aina olitarjolla halukkaita lähtijöitä, kun niidentarvitsi vain istahtaa junaan, ja muutamantunnin matkan päästä oltiin rintamalla.Muilta Suomen rintamilta oli pitkä matkaPietariin. Jos niille rintamille kerran meni,niin oli hyvin epätietoista, milloin taaspääsi lepäilemään, milloin taas sai uudes-taan nähdä punaisen Pietarin kaikkine vi-hatuilta porvareilta ryöstettyine muka-vuuksineen.

Mutta tämä Pietarin välitön läheisyysvaikutti vielä senkin, että Raudussa oli vi-hollisen johto alusta pitäen paremmissakäsissä kuin useimmilla muilla Suomenrintamilla. Pietarilaisesta punaisen Venä-jän päämajasta käsin voitiin tätä rintamaahelposti valvoa, sinne lähetettiin johtajiksipäteviä ammattimiehiä, ja jo yksistäänsenkin vuoksi taistelujen voitolliseen lop-puun saattaminen tällä rintamalla muo-dostui bolshevikien kunnia-asiaksi. Sitäpaitsi käsitettiin vielä Raudussa saavute-tun voiton vaikuttavan nostattavasti mie-lialaan itsessään Venäjälläkin. Kun siihensijaan siellä kärsitty epäonnistuminen oli-si ollut masentava isku koko yleismaail-malliselle bolshevismin aatteelle.

Näemme siis venäläisillä olleen kylliksisyitä huolehtia Raudun taisteluista kuinomasta silmäterästään, ja niistä huoleh-dittiinkin. Ensimmäisten suurten epäon-nistuneiden rynnäkköjensä jälkeisenä le-

20

siäkin, sikäli kun väsyneet joukot pieninähengähdyshetkinä siihen kykenivät. Mm.tehtiin useampia partioretkiä radalle Rau-dun aseman eteläpuolelle. Välistä näilläretkillä ehdittiinkin hiukan rikkoa rataa,ennen kuin vihollisen panssarijuna ennät-ti hätään.

Radan tehoisa rikkominen oli kuiten-kin hyvin vaikea tehtävä sen vuoksi, etteikoko Raudun aseman ja rajan välisellä tai-paleella ole ainuttakaan siltaa. Etelään ra-jasta Inkerinmaan puolella sellaisia kylläolisi ollut, mutta sinne saakka suunnatutpartioretket olisivat pitäneet olla erittäinhyvin varustettuja, kun kaikki rajakylätolivat vihollisen miehittämiä. Näin ollenpysyikin vihollisen rautatieyhteys Pietarinja Raudun välillä kutakuinkin häiriyty-mättömänä.

Kaikkein ikävin puoli tässä yhtämittai-sessa, uuvuttavassa kamppailussa oli se,ettei meidän puolella miehistölle konsa-naan voitu suoda edes lyhyempiä lepohet-kiä. Rintamalinja oli siksi pitkä, että neviitisensataa miestä, jotka meidän johdol-la olivat Raudun rintamalla käytettävissä,hukkuivat kaikki näppiä nuollen yhtaikaajuoksuhautoihin. Ei jäänyt ainuttakaanmiestä reserviin eikä minkäänlaisten äk-kiyllätysten varalle. Aina olivat kaikki kor-tit pelissä viimeistä myöten.

Se sellainen kävisi ajanpitkään van-hoista veteraaneistakin kokoonpantujenjoukkojen hermoille, saatikka sitten sel-laisten kurjasti aseistettujen nuorukais-ten, jotka olivat haalitut ryhmä sieltä toi-nen täältä ympäri Karjalan ja joille ei oltuvoitu pitää minkäänlaisia yhteisiä harjoi-tuksia. Aina täytyi saapuvat apujoukot lä-hettää Kiviniemestä sen tiensä tulisellakiireellä rintamalle; ei ollut milloinkaanaikaa ryhtyä niitä sen paremmin järjeste-

vähdysaikana vihollinen puhdisti tyystinriveistään kaikki epäluotettavat ja taiste-luun haluttomiksi osoittautuneet aineksetkorvaten ne uusilla. Sen lisäksi parannel-tiin vieläkin aseistusta, vaikka se jo ennes-tään oli kerrassaan ylivoimainen. Junat hi-nasivat päivät päästään ammuksia jamuonaa, niin että sitä vähitellen karttuiRaudun asemalle suunnattomat varastot.

Näin valmistautuneena aloitti viholli-nen maaliskuun toisen viikon alussa toi-sen suuren hyökkäyssarjan, jota jatkettiinviikon päivät läpeensä hellittämättä. Vi-hollisen tykistö soitteli yötä päivää ja jal-kaväki teki rynnäkköjä varhaisestaaamusta myöhään iltaan. Rynnäkköjenpysyvinä maaleina olivat edelleen kirkon-kylä ja Leinikkälä, välistä vuorotellen, vä-listä molemmat yhtaikaa. Näitä rynnäkkö-jä tuettiin myös kiertoliikkeillä, jotka kui-tenkin aina jäivät enemmän tai vähem-män tehottomiksi syystä, että vihollisillaoli vain hyvin vähän käytettävissään tot-tuneita suksimiehiä.

Koko tämän hyökkäyssarjan taistelutmuuttuivatkin näin ollen verrattain yksi-toikkoisiksi ja alkoivat saada asemasodanluonteen. Meikäläiset puolustautuivataina samoissa juoksuhaudoissaan, jotkavähitellen oli saatu kutakuinkin menette-levään puolustuskuntoon, vaikka ne eivätvoineetkaan missään suhteessa kilpaillavenäläisten tiilillä vuorattujen varustustenkanssa. Nämä varustukset olivat siksi hy-vin laitetut, että rynnäkköjensä väliajoillavihollinen oli niissä täydellisesti turvassa,niin kauan kun meikäläisillä oli vain yksiainoa tykki, joka sekin poti kroonillistaammuksien puutetta.

Vaihtelun vuoksi meikäläiset tässä yk-sitoikkoisessa väsyttävässä kamppailussakoettivat vielä tehdä viholliselle yllätyk-

21

lemään, niitä luokittelemaan. Sitä paitsi eiollut oikeastaan päälliköitäkään, kenenalaisiksi niitä luokitella. Yleensäkin saa-tiin Karjalan rintamalla siinä suhteessa al-kuaikoina tulla kokonaan omillaan toi-meen, mutta varsinkin juuri Raudussa olihuutava puute sotilaallisen koulutuksensaaneista johtajavoimista. Tavallisista rivi-miehistä täytyi leipoa päälliköt, ja valitet-tavasti nämäkin päälliköt vaihtuivat yhte-nään, sillä mieshukka oli lakkaamatto-mien taistelujen riehuessa hyvin suuri, jaluonnollisesti täällä, kuten yleensä kaik-kialla vihollisen kuulat niittivät aina run-saimman sadon johtajien keskuudesta.

Kaikesta huolimatta olisi vielä kestettynurkumatta, jos edes miehistön vaatetusolisi ollut ankarien talvisäiden mukainen,mutta sellainen se ei suinkaan ollut.Useimmat miehet, tulivatpa ne sitten mil-tä maakunnan kolkalta hyvänsä, olivatkiireisessä lähdössä evästetyt sillä lohdul-lisella lupauksella, että ensimmäiselle lo-malle päästään viikon, korkeintaan kah-den perästä, kunhan on vain ehditty tiu-kimmasta alkumenosta selviytyä. Näihinlupauksiin luottaen tulivat useimmat rin-tamalle saapuvat osastot hyvin puutteelli-sin vaatevarustein, useimmilla miehillävain yksi alusvaatekerta mukanaan. Kunsitten lomalupauksia ei voitukaan täyttää,eikä intendentuurikaan pitkiin aikoihinvoinut minkäänlaista vaatevarustusten ja-koa järjestää, muuttuivat nuo omissa ke-vyissä tamineissaan rintamalle saapuneetnuorukaisjoukot, vuorokaudet läpeensätalven kaikissa säissä rähmien, ennen pit-kää oikeiksi ryysyläisjoukoiksi sanan täy-dellisimmässä merkityksessä. Alusvaat-teet olivat liassa, niin että ihoon kiinnitarttuivat, päällysvaatteet aivan repaleina.Kengät särpivät suvella veden sisäänsä ja

muuttuivat pakkasella jääpuikoiksi. Käsi-neitä ei ollut, puhumattakaan peitteistätai muista ylellisyysesineistä.

Eipä ollut näin ollen kumma, jos mieli-ala alkoi vähitellen mennä lamaan, jajoukkojen taistelukunto alkoi vähitellenmurtua ja epätoivo saada vallan. Vielä pi-dettiin kyllä hammasta purren yhtenäänpäälle tunkeva, monin kerroin ylivoimai-nen ja hyvin varustettu vihollinen aisois-sa, mutta ei ollut ensinkään varmoja ta-keita, miten kauan sitä enää olisi jaksettupitää.

Kaiken hyvän lisäksi haavoittui juurinäinä vaikeina päivinä kyvykäs ja miehis-tön miltei jumaloima jääkäri Läheniemisiksi vaikeasti jalkaan, että hänen täytyipitemmäksi aikaa poistua rivistä. Masen-nusta tämä onnettomuus tuotti mieliin,kuka hyvänsä olisi ollut valmis oman elä-mänsä uhraamaan, jos Läheniemen Vei-kon koipi olisi sillä voitu terveeksi tehdä.Hänen johtoonsa luotettiin sokeasti sil-loinkin, kun kaikki näytti jo olevan hukas-sa. Siksi hänen poistumisensa oli korvaa-maton tappio.

Vielä oli kuitenkin yksi mahti, joka pitiRaudun rintamalla kamppailevien nuoru-kaisten mielialaa taistovireessä: Se olisammumaton viha ryssiin. Tällä rintamal-la oli vihollisen joukossa vain nimeksisuomalaisia, kaikki olivat parhaasta pääs-tä venäläistä sotaväkeä. Ryssänkieli kaikuivihollisen rynnäkköjen aikaan aina ko-mentokielenä, ryssäksi ulvoivat päälle-käyvät laumat sotahuutojaan. Siksi käsi-tettiinkin Raudussa taistelu yksinomaan japuhtaasti vapaustaisteluksi. Kysymykses-sä oli ikivihollisen häätäminen synnyin-maan rajalta, rajaporttien suojeleminensen hävittävältä hyökyaallolta. Montakertaa olivat vuosisatojen vieriessä nämä

22

samoilla seuduilla kylät poroksi palaneet,vainolainen viljapellot maahan tallannutja asukkaat surmannut tai orjuuteen ryös-tänyt. Miltei joka kumpuun, joka mäen-nyppylään Raudussa liittyi muistoja näistätaisteluista. Ja nyt oli taas taisteltava sa-maa vihollista vastaan.

Se teki vähitellen aremmistakin sanka-reita. Nekin rajaseudun nuorukaiset, jotkaalussa olivat tulleet vastahakoisesti lippu-jen alle, muuttuivat pelottaviksi sotureik-si, kun näkivät kotiseutunsa kylien pala-van, kirkkojen tuhoutuvan vanhan ikivi-hollisen tulikuulista. Ei ollut enää kysy-mys mistään kotoisten kapinoitsijain ai-soissa pitämisestä, niille lainkunnioituk-sen aakkosten opettamisesta. Oli kysymyssulun panemisesta ryöstävien ja hävittä-vien venäläislaumojen tielle. Sillä sululla

täytyi joka miehen seistä paikallaan taikaatua, muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Mutta vihollinen käsitti myös, etteipaljas sankaruus ajan pitkään voi meikä-läisiä ylläpitää. Venäläiset näkivät omanylivoimaisuutensa sekä miehistöön ettäaseistukseen nähden, he näkivät, ettämeidän puolella olivat aina samat joukottulessa kehnoine varusteineen. He arveli-vat, että tämän sulun on pakko murtua,kun pusketaan hellittämättä, vastustajallehetkisenkään lepoa antamatta. Ja venäläi-set laskivat kiistämättä oikein. Se sulkutärppi tosiaan jo aivan murtumisen rajoil-la.

Sellainen oli tilanne Raudun rintamallamaaliskuun puolivälissä, jolloin eversti-luutnantti Elfvengren sai käsiinsä tämänrintaman ylijohdon.

23

Everstiluutnantti Elfvengrenin siirto Kivi-nemeen tapahtui yleisen, koko Karjalanrintaman joukkojen uudestaan järjestely-jen yhteydessä. Ylä-Vuoksen rintamaosal-la taistelevat joukot olivat tähän saakkajaetut kolmeen pataljoonaan, joista va-semmalla siivellä taistelevan, ensimmäi-sen pataljoonan päällikkönä oli eversti-luutnantti Elfvengren, Antrean kirkonkyläkansliansa majapaikkana. Kun kuitenkinjokaisen näiden pataljoonien toiminta-alueelle oli vähitellen karttunut enemmänväkeä kuin säännöllisen pataljoonan rul-liin saatiin mahtumaan, päätettiin jokai-sesta näistä kantapataljoonista muodos-taa rykmentti.

Everstiluutnantti Elfvengrenin komen-toon tuli tällöin Karjalan armeijakunnanensimmäinen rykmentti, ja liitettiin hä-nen rykmenttiinsä myöskin Valkjärven jaRaudun rintamilla taistelevat joukot. Sa-malla määrättiin ensimmäisen rykmentinesikunnan majoituspaikaksi Kiviniemi,toisin sanoen everstiluutnantti Elfvengre-nin varsinaiseksi toiminta-alueeksi tulitästä lähtien juuri Raudun ja Valkjärventaistelujen johtaminen. Mutta sen lisäksijäi edelleen hänen joukkojensa huostaanmyös ns. Muolaan rintamaosa. Ainoas-taan Ahvolan rintaman vasemmalta sivus-talta Oran, Noskuan ja Kääntymän kylistävapautettiin hänen komennossaan olevatjoukot ja korvattiin toisilla.

Everstiluutnantti Elfvengrenin tulo Kiviniemeen,joukkojen uudestaan järjestely, vakoilu

Everstiluutnantti Elfvengren saapuiesikuntineen Kiviniemeen maaliskuun14. päivänä. Suurin osa hänen johdossaanaiemmin olleen ensimmäisen pataljoonanvoimia, toisin sanoen paras osa uudenrykmentin kantajoukkoja, täytyi kuiten-kin jättää tuolle jo mainitsemallemmeMuolaan rintamaosalle, kun sielläkin vi-hollinen juuri tähän aikaan aloitti erittäinkiihkeän aktiivisen toiminnan. Muolaanrintamaosalle jääneen pataljoonan päälli-köksi määrättiin jääkäriluutnantti, nykyi-sin kapteeni Urho Sihvonen.

Kiviniemeen voi everstiluutnantti Elf-vengren viedä mukanaan ainoastaan pie-noisen ratsuväkiosastonsa eikä juuri mi-tään muuta. Niistä loppuun asti uupuneis-ta joukoista, jotka ennestään olivat Rau-dussa ja Valkjärvellä, täytyi hänen ryhtyämuodostamaan rykmenttinsä toisia patal-joonia ja valmistautua jatkamaan edel-leenkin taistelua yhä kiukkuisemminpäälle käyvää vihollista vastaan.

Että tilanne Raudussa ja Valkjärvelläoli liioittelematta sellainen kuin edellä ku-vasin, se näkyy liiankin selvästi ensimmäi-sestä raportista, jonka everstiluutnanttiElfvengren lähetti uudesta toimintapiiris-tään Antrean päämajaan. Kun tämä ra-portti on joka suhteessa tilannetta valai-seva, saakoon se tässä kokonaisenaan si-jansa. Se kuuluu:

24

“Näihin asti on täällä ollut niin suuri joh-tajavoimien puute, että on mahdotontaedes sanoa, kuinka paljon täällä on jouk-koja aseissa. Ei ole järjestettyjä komppa-nioita, eipä edes joukkueitakaan, vaan sa-tunnaiset joukko-osastot taistelevat niinkuin paraiten voivat. On kyllä päällikköjä,jotka ovat päällystoimissa, mutta ei heilläole omia järjestettyjä joukkojaan, vaan ko-mentavat he niitä, jotka taistelun aikanataistelualueella kulloinkin sattuvat ole-maan. Eivätkä tämmöisienkään päällikkö-jen nimet ole vielä tiedossa edes täällä Ki-viniemessä asti, niin että pataljoonanpäällikkö Ekmanin on ollut melkein mah-doton mitään toista johtoa käyttää, vaanon hänen itsensä ollut pakko mennä tais-telupaikoille ja komentaa siellä niitä, jotkaon sattunut käsiinsä saamaan.

Voinee kuitenkin arviolta sanoa, ettäRaudun rintamalla on eri paikoissa noin630 miestä, 4 konekivääriä ja yksi tykki.Valkjärven rintamalla on samoin eri pai-koissa noin 400 miestä, 3 konekivääriä jasamoin yksi, joku päivä sitten sinne saatutykki. Puhelinaparaatteja rintamalla olisikyllä tarpeellinen määrä, mutta on niitävaikea käyttää, kun langat ovat aivan sot-kuksissa ja niin huonot, että yhtä aikaakuuluvat koko rintaman keskustelut.

Saavuttuani illalla tänne majoittauduinyön aikaan, ja aamulla ensi töikseni saintiedon, että yöllä oli ollut kovia taistelujaniin hyvin Raudun suunnalla kuin myös-kin Valkjärvellä, ja jatkuvat ne vielä nyt-kin parhaillaan. Taistelu eri suunnilla alkoivihollisen aloitteesta, ja sain tiedon siitävain siksi, että tarvittiin apua. Reservissäei kuitenkaan ollut mitään joukkoja. Myö-hemmin, klo puoli 12 aamupäivällä saintiedon, että Valkjärvellä noin yksi komp-pania meikäläisiä oli täysin saarroksissa,

ja pyydettiin kiireellistä apua sitä pelasta-maan. Annoin heti ratsuväelleni käskynlähteä luutnantti Ekmanin johdolla taiste-lukunnossa Valkjärvelle saarrettujenavuksi. Samoin annoin Muolaan Mälkö-lään määräyksen lähettää sieltä heti yh-den ensimmäisen pataljoonan täydenkomppanian Valkjärvelle, ja on se nytmatkalla sinne.

On ilmennyt vielä, että Metsäpirtinsuunnalla Miikkulaisten kylässä kokoon-tuvat rajantakaiset punikit, ja on niitä siel-lä aika paljon harjoittelemassa. Useimmis-ta paikallisesikunnista olen saanut hälyt-täviä tietoja, ja koko Laatokan rannikonväestö on suuresti hätääntynyt.

Yllämainittujen taistelujen ja vihollisenlaajojen suunnitelmien johdosta sekä kunlisäksi täällä olevat joukot ovat vielä kovinnäännyksissä ja järjestymättömiä, pyydänehdottomasti, että mahdollisimman pianlähetettäisiin tänne vereksiä joukkojasekä konekiväärejä ja vähintäin kaksi tyk-kiä. Siten toivoisin voivani nykyisen rinta-man puolustaa ja säilyttää ennallaan siksi,kunnes ehdin saada täällä järjestyksen ai-kaan. Muussa tapauksessa voi sattua niin,että nämä joukot suuremman vihollisenpainostuksen sattuessa heittävät aseman-sa, ja me menetämme kaikki Vuoksen ete-läpuoliset hyvät puolustusasemat. Toivon,ettei tätä kuitenkaan rykmenttini toimin-ta-alueella tapahdu ja jos apua on suoras-taan mahdoton tänne lähettää, niin teenkaiken voitavani, että näillä joukoilla voi-sin toistaiseksi tulla toimeen.”

Siis jo apua pyytäessään näytti uusi pääl-likkö arvaavan, ettei sen avun nojaan voisisanottavia rakennella. Pahasti ei hän siinäerehtynytkään, kyllä hän sai toistaiseksitulla entisillä voimillaan toimeen. Ja kun

25

sitten ehkä viikon verran myöhemmin en-simmäinen huomattavampi apujoukkolä-hetys saapui Kiviniemeen, koitui siitäenemmän harmia kuin hyötyä.

Tämä joukkolähetys tuli Nurmeksestaja käsitti se 260 miestä juuri vähän ennentoimitetun kutsunnan nojalla lippujen allekoottua väkeä. Kutsuntansa oli Nurmek-sen esikunta kuitenkin toimittanut aivanvalikoimatta, ja niinpä oli tuohon rinta-malle lähetettyyn joukkoon eksynyt mu-kaan runsaampi toinen puoli puhtaita pu-nikkeja. Eikä Joensuun piiriesikuntakaanollut kiireessä malttanut sen tarkempaavalikoimista toimittaa, oli tekaistu vainjoukon mukaan – Joensuussa tai Nurmek-sessa – kuvaava luettelo, jossa lyhyesti jasattuvasti määriteltiin miehistön luotetta-vuus. Luettelossa oli suuri joukko nimiä,joiden edessä oli “P”, toisia nimiä, joidenedessä oli »PP», ja vielä kolmansia nimiä,joiden edessä oli “PPP”. Luettelon alla oliselitys: “P” punikki; “PP” paha punikki;“PPP” pirun paha punikki!

Arvaa sen, mitä tällainen joukkokuntateki, kun se lähetettiin matkalle täysissäaseissa. Jo taipaleella se nousi kapinaan,niin että johtajilla oli täysi työ pitää sitäaisoissa edes Kiviniemeen asti. Sinne saa-vuttua täytyikin suuri osa joukosta riisuaaseista ja panna vartioituna rintaman ta-kaisiin töihin.

Tähän saakka olivat pohjoiskarjalaisetolleet koko Karjalan rintamalla parhaassamaineessa. Sieltä oli tullut puhtaita san-kareja, ja jokainen niitä kilvan tahtoihuostaansa uskotulle rintamaosalle. TuoNurmeksesta saapunut joukkokunta ry-vetti ensi kerran maakuntansa sankari-maineen lokaan.

Mutta vaikka apujoukkojen saannissaolikin näin kova onni, ei Kiviniemessä sii-

tä jääty ristissä käsin odottamaan tapah-tumain kehitystä. Ensi töikseen ryhtyieverstiluutnantti Elfvengren laittamaankuntoon Kiviniemen ja Raudun välistärautatietä sekä Kiviniemen rautatiesiltaa.Kuten muistamme, rikottiin tämä silta en-nen Raudun taistelujen alkamista kaikenvaroiksi, mutta hankaluutta siitä koitui sa-nomattomasti, kun kaikki kuljetus täytyiKiviniemestä rintamalle toimittaa hevos-pelissä. Everstiluutnantti Elfvengren eityytynytkään tähän, vaan laittoi viipymät-tä rautatieyhteyden Raudussa toimivienjoukko majapaikoille asti.

Muihinkin järjestelytöihin käytiin sie-kailematta käsiksi. Onneksi oli eversti-luutnantti Elfvengren saanut käytettävik-seen edes muutamia kyvykkäitä, oikeansotilaskasvatuksen saaneita upseereja, ni-mittäin jääkäreitä. Näistä mainittakoonennen muita jääkäriluutnantit Aschan jaLindberg, jotka sittemmin molemmat sai-vat sankarikuolemansa pian alkavissasuurissa Raudun taisteluissa.

Luutnantti Aschan nimitettiin rykmen-tin toisen pataljoonan päälliköksi, ja tuli-vat tämän pataljoonan kantajoukoiksiValkjärvellä toimivat joukot. Samalla ta-voin ryhdyttiin Raudun joukoista järjestä-mään rykmentin kolmatta pataljoonaa jauskottiin tämän pataljoonan päällikkyysluutnantti Lindbergille.

Ripeästi ryhtyivät uudet pataljoonainkomentajat työhönsä, ja kun vielä komp-paniain sekä joukkueitten johtajiksikinsaatiin muutamia uusia miehiä, niin alkoitähänastisesta kaaoksesta käden kään-teessä syntyä järjestettyjä, kiinteitä jouk-ko-osastoja, jotka tiesivät tarkoin, ketäheidän oli toteltava, kenenkä komentoonhe kuuluivat. Tämä nostatti heti huomat-tavasti mielialaa joukkojen keskuudessa,

26

vaikkei niistä ammoin luvatuista lomistatullutkaan mitään ja vaikka vihollinenedelleen ahdisti yhtenään, niin että kokojärjestelytyökin oli suoritettava ainaisentappelun kahinan lomassa.

Ennätettiinpä vielä muuhunkin kuinjoukkojen järjestelemiseen ja tappelemi-seen. Siinä sivussa lujitettiin myös jouk-kojen asemia piikkilankavarusteilla sekämuilla sotataidon keksinnöillä, sikäli kuinnäitä ehdittiin saada. Sotkuista puhelin-verkkoa paranneltiin niin ikään, vaikkasen kuntoon saaminen tuottikin sanomat-tomia vaikeuksia. Ennen sotaakin oli näettämän nurkkakunnan puhelinverkko ollutsurkeassa kunnossa, ja kun sitä sitten jo-kainen omatekoinen mestari oli mielensämukaisesti parannellut, oli sitä milteimahdoton kenenkään enää saada tyydyt-tävästi toimimaan.

Hyvin tärkeä parannus entiseen verra-ten oli myös intendenttuurin uudestaanjärjestäminen. Everstiluutnantti Elfven-gren oli tuonut Antreasta mukanaan tä-hän alaan perehtyneet miehet, ja niinpäsaatiin joukkojen muonitus pian tyydyttä-välle kannalle, vieläpä voitiin vähittäin ru-veta jakamaan vaatteitakin pahimminpuutteessa oleville. Sanalla sanoen kokosotahommaan alkoi tulla suunnitelman-mukaisuutta ja täsmällistä, varmaa latuakulkevaa järjestystä, joka jo sinänsä antaamiehistölle suuren annoksen turvallisuu-den tunnetta ja itseluottamusta, kohottaajoukkojen moraalia ja taistelukelpoisuut-ta.

Vielä oli yksi tärkeä ala, nimittäin va-koilu, johon ei Kiviniemessä näihin saakkaollut voitu kiinnittää tarpeeksi huomiota.Oli kyllä silloin tällöin saatu rajan takaa,vieläpä Pietarista asti viestejä avustamaanalttiiden inkerinmaalaisten välityksellä,

mutta nuo viestit tulivat aina enemmäntai vähemmän epäsäännöllisesti ja puut-teellisina. Mutta jos sodankäynnissä tah-too säästyä ikäviltä yllätyksiltä, on vakoi-luverkko saatava toimimaan luotettavastija säännöllisesti, parasta jos onnistutaanvihollisen selkäpuolelle ja keskuuteenhankkimaan luotettavat, pysyvät asiamie-het, jotka uskaltavat toimia henkensäuhallakin.

Tällaisia voimia olikin riittävästi tarjol-la sekä Inkerinmaalla että itsessään vihol-lisen pääpesässä, punaisessa Pietarissa, janämä voimat otettiin oitis palvelukseen.Pietarin suomalaisten kesken muodostet-tiin erityinen ns. “Pietarin komppania”jonka päälliköksi tuli viipurilainen konsuliK. Grönroos ja joka muodollisesti liitettiineverstiluutnantti Elfvengrenin rykment-tiin kuuluvaksi. Suoranaisissa sotatoimis-sa ei tämä komppania tietenkään voinutmukana olla, mutta sitä suurempiarvoi-nen oli sen vihollisen rintaman takanasuorittama työ. Useat tämän komppanianmiehistä olivat olleetkin jo alusta alkaenmukana, olivat hommanneet Pietaristaaselähetyksiä ja muuten toimineet suoje-luskuntien asiamiehinä siitä lähtien, kunensimmäisiä suojeluskuntia alettiin maas-samme perustaa.

Nyt muodostetun komppanian pääteh-täväksi ei enää tullut aseiden lähettämi-nen, vaan tietojen hankkiminen vihollisensuunnitelmista, voimasuhteista, VenäjältäSuomeen toimitettavista apujoukoista, so-tatarvelähetyksistä jne. Lyhyesti sanoen,komppanian tuli toimia vakoilujärjestönäja toimittaa hankkimansa tiedot mahdolli-simman usein ja nopeasti Inkerinmaan jaLaatokan rannikkoteiden kautta Kivinie-meen.

27

Komppania suoriutuikin, kiitos sen jä-senten perinpohjaisen olojen tuntemuk-sen ja laajojen tuttavuussuhteiden sekäkiitos sen lähettien neuvokkuuden ja kyl-mäverisyyden vaikeista, usein hengenvaa-rallisistakin tehtävistään loistavasti. Piansaatiin Kiviniemeen joka päivä sen lähet-tämä “posti”, joka sisälsi aina tukuittainerittäin arvokkaita tietoja. Niinpä saatiinsäännöllisesti rautateiden rahtikirjajäljen-nökset Suomen punaisille toimitetuistatavara- ja aselähetyksistä, mahdollisim-man tarkat tiedot Suomen eri rintamillemenneistä apujoukoista sekä takaisin pa-lanneista, vieläpä yleensä luotettavia tie-toja Pietarissa olevan punaisten ylimmänsotajohdon päätöksistä ja suunnitelmista,kaikkein salaisimmistakin. Sanalla sanoenpäästiin lukemaan vastustajan kortit edel-täkäsin ja voitiin toimia sen mukaan.

Tämän ohessa kuljettivat komppanianlähetit mukanaan myös sellaisia kevyem-piä sotatarpeita, joista meidän puolellavallitsi suurin puute. Näin saatiin tätä tie-tä hankituksi Kiviniemeen 25 kenttäpuhe-linta, suuri määrä kiikareita, kompasseja,satuloita, sapeleita, side- ja lääkeaineitaym.

Pietarin vakoilun lisäksi järjestettiinvakoilu myös Raudun asemalle. Eräänmeikäläisten asiamiehen onnistui sielläpäästä siksi hyviin kirjoihin, että miekko-nen ylennettiin komppanian päälliköksi.Näin korkealle kohottuaan hän tietenkinvoi pistää nokkansa miltei joka paikkaan,ja kun hän sitten aikansa palveltuaan li-vahti takaisin omalle puolelle, oli hänelläkosolti hyödyllisiä tietoja mukanaan mei-käläisten tulevan toiminnan helpottami-seksi.

Koko vakoilujärjestön ylimpänä johta-jana oli rykmentin päällikön apulainen

Seitola, joka palvelee nykyisin sotaminis-teriössä.

Pian alettiinkin vakoilijain lähettämis-sä posteissa saada hyvin mielenkiintoisiatietoja. Kaikkialta saapuvat viestit kertoi-vat yhtäpitävästi vihollisen varustautuvanentistä suuremmalla touhulla ratkaise-vaan hyökkäykseen Raudun ja Valkjärvenrintamilla. Hyökkäystä varten värvättiinjo Pietarissa uusia, suuria joukko osastojasekä koottiin lähetysvalmiiksi muona- jaammusvarastoja. Esikunnat olivat anka-rassa touhussa, lähettejä kulki Pietarin jaRaudun välillä; kaikesta näki, että oli suu-ria tekeillä.

Valmisteilla olevan hyökkäyksen lä-himpinä päämaaleina olivat Kiviniemenvalloitus ja meikäläisten heittäminen Ala-Vuoksen ja Suvannon taa vielä ennen ke-vätkelirikon alkamista. Kaukaisempanaunelmana kangasteli tietenkin yhä edel-leen koko meikäläisten Vuoksen rintamanhorjuttaminen ja tuho, jonka uskottiin it-sestään seuraavan sen jälkeen, kun tärkeäKiviniemen asema olisi saatu etappipai-kaksi ja päästy sieltä käsin uhkaamaanmeikäläisten rintaman selkäpuolen teitä.

Mutta näiden suurten suunnitelmienohella aiottiin hyökkäyksellä hyötyä vielämuutakin. Vihollinen oli saanut tietoonsa,että meikäläisillä oli suuret, Konevitsanluostarista tuodut jauho- ja elintarveva-rastot Taipaleen kylässä Suvannon ja Laa-tokan välisellä kannaksella. Ne aikoi vi-hollinen anastaa itselleen. Pietarissakinalkoi näet olla kapelu viljasta, kun sen li-säksi koko punainen Suomi mankui yhte-nään leivänapua, niin arveli bolshevikienylijohto tällä äkkikaappauksella pelastu-vansa pahimmasta pulasta ja saavansaedes suomalaisten punikkien tarpeen tyy-dytetyksi.

28

Ennen vihollisen hyökkäyksen alka-mista kävi Pietarista käsin Raudussa suu-ria herroja tilanteeseen perehtymässä.Niinpä kävi siellä Pietarin piirin ja rinta-man ylipäällikkö Jeremejev esikuntineensekä samoin bolshevikien yleisesikunnanpäällikkö kenraali Patapov. Käynnilläänlienevät nämä bolshevikien palvelukseenantautuneet tsaarikauden kenraalit tul-leet vakuutetuiksi, että valkoisten vasta-rinta Raudussa oli helposti murrettavissa,kun vain tuodaan tarpeeksi suuret voi-mat. Samaa tietenkin vakuuttivat heillemyös suomalaiset punikkipäälliköt Kalju-

nen ja Haapalainen, joista edellinen olijohtavinaan Valkjärven taisteluja ja jäl-kimmäinen toimi venäläisten lakeijanaRaudussa.

Niin määrättiin jo hyökkäyksen alka-mispäiväkin. Nopean joukkojen siirron olimäärä alkaa maaliskuun 26. päivänä, jakun rautatiematka Pietarista Rautuun oliniin lyhyt, voi hyökkäyksen tietenkinaloittaa jo samana päivänä. Sen piti tullameikäläisille täydellisenä yllätyksenä, niinettä meidän vähäiset voimamme tulisivatensi iskulla murskatuiksi.

29

Everstiluutnantti Elfvengren on sekä vaa-ran että menestyksen hetkellä nopsa jatoimintavalmis sotilas. Hetkisenkään epä-röinti ei kuulu hänen luonteenominai-suuksiinsa, siitä on koko hänen monivai-heinen sotilasuransa tarpeeksi pätevänätodistuksena. Niinpä hän tälläkin kertaasaatuaan täyden varmuuden vihollisenhyökkäysvarusteluista, päätti toimia no-peasti ja sotkea vihollisen kortit ryhtymäl-lä itse ennen sitä hyökkäykseen. Tämänhän katsoi meikäläisten ainoaksi pelas-tukseksi uhkaavasta tilanteesta.

Tosin olivat hänen käytettävissään ole-vat voimat vähäiset, eikä ollut edes sanot-tavia toiveita pikaisesta apujoukkojen saa-misesta. Mutta hyökkäyksen lähimmäksipäämääräksi hän asettikin vain vihollisenliikeyhteyden katkaisemisen Pietarinkanssa. Kevätkelirikko oli tulossa, ja josrautatie saataisiin riittävän pitkältä mat-kalta tuhotuksi, niin olisi suuria suunni-telmia hautovan vihollisen raskaine va-rustuksineen mahdoton tulla Rautuun.Sen hyökkäys raukeaisi ennen alkamis-taan, ja jo Raudussa olevat vihollisvoimatjäisivät saarroksiin. Hyvä, jos nekin jo ensiiskulla saataisiin niin hämmennyksiin,että Raudun aseman nopea valloitus kävi-si mahdolliseksi. Mutta jollei niin onnelli-sesti kävisikään, niin ainapahan ehdittäi-siin Rautuun saarretuista vihollisista sel-vitä, kun apujoukkojen tulo Pietarista ker-ran olisi saatu katkaistuksi.

Everstiluutnantti Elvengren päättää yllättää vihollisen —hyökkäyssuunnitelma ja suuren taistelun ensi vaihe

Sitäpaitsi everstiluutnantti Elfvengrenluotti siihen, että hyökkäykseen käymi-nen sinänsä nostattaisi jo suuresti meikä-läisten joukkojen mielialaa, kun siihen si-jaan vihollisen hyökkäyksen alettua voisivähälukuisten joukkojen mieliala kerras-saan painua entiseen masennukseen, jos-ta se jo hiukkasen oli saatu kohoamaan.Niinikään oli hyvä syy uskoa, että meidänpuolelta tapahtuva äkillinen hyökkäyshämmästyttäisi kerrassaan vihollisen yli-johdon ja panisi sen luulemaan, että Rau-dussa oli sitä vastassa suuremmatkin voi-mat, joten oli kerrassaan mieletöntä sitätietä enää yrittääkään lähteä tukemaansuomalaisten punikkien pitkälliseksi ve-nyvää taistelua.

Meikäläisten hyökkäysvalmistelut suo-ritettiin kiireesti ja mitä suurimmassa sa-laisuudessa. Kiviniemessä pidettiin sota-neuvottelu, johon everstiluutnantti Elf-vengren oli kutsunut molemmat pataljoo-nanpäällikkönsä, nimittäin luutnantit As-chanin ja Lindbergin. Näille hän esittisuunnitelmansa, jonka mukaan hyökkäyk-sen piti alkaa mahdollisimman kauas vi-hollisen selkäpuolelle suuntautuvallakiertoliikkeellä. Tämän kiertoliikkeen tar-koituksena oli katkaista Raudun ja Pieta-rin välinen rautatieyhteys Inkerinmaalla,jossa aivan kuin sitä varten olivat Saha-joen ja Viisjoen rautatiesillat siksi suuria,että jos ne kerran saataisiin tuhotuiksi,niin olisi pitkältä matkalta rautatieliiken-

30

ne tehty viholliselle mahdottomaksi mo-nien viikkojen, ehkäpä kuukausienkinajaksi.

Molemmat pataljoonanpäälliköt hy-väksyivät suunnitelman täydellisesti, janiin valittiin suunnitellun kiertoliikkeenlähtökohdaksi ja sitä suorittavien joukko-jen etappiasemaksi Raudun kirkolta kym-menisen kilometriä kaakkoon oleva suuriPalkealan kylä. Tämä kylä oli näihin saak-ka pysynyt melkein kokonaan syrjässä so-tatoimien piiristä siitä syystä, että sieltävei rajalle Raasuliin päin vain huono met-sätie, jommoisille vihollinen ei liikkues-saan juuri ensinkään uskaltautunut. Mei-dän kevyesti varustetuille, kiertoliikettäsuorittaville joukoille katsottiin kuitenkinsenkin tien riittävän, ja niin tulisikin kier-toliike sieltä päin viholliselle täydellisenäyllätyksenä.

Hyökkäysliikkeen alkamispäiväksimäärättiin maaliskuun 25. päivä. Edellise-nä, eli maaliskuun 24. päivänä siirrettiinsuuri osa kiertoliikettä suorittamaan mää-rätyistä joukoista kaikessa hiljaisuudessaKiviniemeen. Näin siirrettiin sinne Muo-laan Mälkölästä yksi ensimmäisen patal-joonan komppania sekä Valkjärveltä yksijoukkue jalkaväkeä ja vahva tiedustelu-joukko. Näiden lisäksi muodostettiin Kivi-niemessä vartiopalvelusta suorittavista taimuuten siellä sattumoisin olevista soti-laista yksi komppania jalkaväkeä.

Samaan aikaan koottiin Kiviniemeentarpeellinen määrä hevosia, joiden avullajoukot myöhään saman päivän iltana voi-tiin nopeasti viedä Suvannon jäätä pitkinja edelleen metsätietä myöten Palkealaan.Loput kiertoliikkeeseen osaaottavista jou-koista saisivat viime hetkellä siirtyä suo-raan Raudusta Palkealaan.

Kiertoliikettä suorittamaan määrätty-jen joukkojen johto jaettiin jääkäriluut-nanttien Lindbergin ja Aschanin sekä jää-kärivänrikki Sainion ja rakuuna Kaivolankesken. Itse everstiluutnantti Elfvengrenotti mieskohtaisesti Raudun joukkojenjohdon ja läksi maaliskuun 24. päivän ilta-na junalla Mäkrälle. Lähtiessään hän antoipäiväkäskyn, josta lähemmin näkyy kokotaistelusuunnitelma.

Se päiväkäskSe päiväkäskSe päiväkäskSe päiväkäskSe päiväkäsky ky ky ky ky kuuluu:uuluu:uuluu:uuluu:uuluu:“Taistelumääräys Karjalan armeijakunnanI:lle rykmentille maaliskuun 24. päivänä,Kiviniemessä.Raudun asemalle ovat kokoontuneet suu-remmat vihollisvoimat, paljon käyttämät-tömiä tykkejä ja sotatarpeita. Vihollisenselkäpuolella ovat kaikki tiet, sillat ja ky-lät melkein tyhjät ja suojelemattomat.Koska vihollisella on nälkä, on se päättä-nyt näinä päivinä hyökätä saadakseenmeidät toiselle puolen Suvantoa sekäanastaakseen meidän elintarpeemme.Pietarin–Raasulin rautatie on heille tässäavuksi, jottei tämä tapahtuisi, olen päättä-nyt polttaa kaikki sillat vihollisen selkä-puolelta ja samalla kiertoliikkeen avullasamalta suunnalta hyökätä vihollisenkimppuun, niin että kaikki tykit ja muutsotatarpeet jäisivät meidän käsiin. Tätävarten käsken:1) I:sen pataljoonan ensimmäinen komp-pania siirtyy tänään klo 4 iltapäivällä he-vosilla Kiviniemestä Palkealan kylään, niinettä se on siellä klo 8 illalla.2) Rykmentin eri komppania ValkjärvenVaalimoin kylästä siirtyy klo 11 aamupäi-vällä junalla Mäkrän kylään luutnanttiLindbergin käytettäväksi.

31

mulla ankaran tulen häiriten vihollistapidättääkseen sen paikoillaan sekä aut-tavat luutnantti Lindbergin hyökkäystäottaen siihen osaa.7) Toiset rykmentin pataljoonat ja jou-kot Valkjärvellä ja Muolaassa valvovattarkasti vihollisen liikkeitä sekä, jos tar-peellista, ottavat osaa taisteluun.8) Rautatielle saavuttua ovat kaikki pu-helin ja lennätinjohdot hävitettävät.Liikkuessaan on koko ajan pidettävätäysi yhteys eri osastojen välillä ja tark-ka vartiosto sivuilla sekä selkäpuolella.Kaikki tiedot ovat annettavat minulleMäkrän kylään Palkealan puhelimenkautta.9) Lääkärinapu on Palkealan kylässä.10) Ammusvarastot ja muonat ovat Pal-kealan kylässä.11) Minun sijaani jää Kiviniemeen kap-teeni Nordman.12) Muistakaa, että vihollinen pelästyy,kun pääsette sen selkäpuolelle. Tämätekee jo yksistään sen aseman niin huo-noksi, ettei meillä ole mitään syytä pel-koon. Täytyy liikkua vain urhoollisestija varmasti sekä täyttää tarkoin päälli-köiden käskyt, niin voitto on meidän.

Tähdätkää, ennenkuin ammutte, katsokaatarkoin, ettei omat miehet joudu tulennealaisiksi. Tätä varten täytyy pysyä järjes-tyksessä ja jokaisen tietää, missä meikä-läiset ovat. Tunnusmerkkinä tässä kierto-liikkeessä on kaikilla valkoinen nauha taipieni lippu kivääriin kiinnitettynä.

Uskon, että me karjalaiset ja savolaisetyhteisillä ponnistuksilla pakotamme rys-sät ja maanpetturit kiireesti lähtemäänpois maastamme.”

3) Yksi II:sen pataljoonan joukkue ja tie-dustelijat siirtyvät luutnantti Aschaninjohdolla hevosilla klo 4 i. p. KiviniemestäPalkealan kylään, niin että ovat siellä klo 8illalla.4) Kaksi III:nnen pataljoonan joukkuettasiirtyy luutnantti Lindbergin johdolla suo-raan Raudusta Palkealan kylään, niin ettäovat siellä klo 8 illalla.5) Palkealasta alkaa yleinen liike seuraa-vasti:

a) Kaksi tiedustelijajoukkoa, toinen 30miestä, toinen 20 miestä, saapuu Pieta-rin–Raasulin radalla oleville silloillehuomenna maaliskuun 25. päivänäklo 5 aamulla — edellinen luutnanttiAschanin johdolla Viisjoen sillalle, jäl-kimmäinen rakuuna Kaivolan johdollaSahajoen sillalle, sytyttävät sillat pala-maan ja leikkaavat sekä hävittävät pu-helin ja lennätinjohdot. Sen jälkeen liit-tyvät nämä joukot Raasulin asemankautta päävoimiin.b) Yksi komppania vänrikki Sainionjohdolla kulkee Raasulin aseman suun-taan ja valloittaa sen äkkihyökkäykselläklo 5 aamulla. Sen jälkeen liittyy tämäjoukko luutnantti Lindbergin joukkoonja hyökkää sen kanssa yhdessä vihollis-ta vastaan.c) Kaksi joukkuetta luutnantti Lindber-gin johdolla kulkee Raasulin kylänsuuntaan ja valloittaa sen aamulla klo 5.Sen jälkeen luutnantti Lindberg, saa-tuaan avukseen vänrikki Sainion komp-panian, hyökkää Raasulista päin Rau-dun asemalla.6) III:nnen pataljoonan kaikki komppa-niat ja joukkueet alkavat minun johdol-lani maaliskuun 25. päivänä klo 5 aa-

32

Näemme siis, että kiertoliikettä suoritta-vien joukkojen piti hyökätä vihollisen sel-käpuolella radalle neljänä ryhmänä, joistapienimmät, kokonaan suksimiehistä ko-koonpannut ryhmät kauimmas Sahajoenja Viisjoen silloille sekä suuremmat rajaneteläpuolella olevalle Raasulin rautatie-asemalle ja rajan pohjoispuolella olevaanRaasulin kylään.

Aikalailla ällistyivät Palkealan kylänasukkaat, kun myöhään maaliskuun 24.päivän iltana heidän kyläänsä alkoi suol-tua teiden täydeltä valkoisiin lumipukui-hin puettuja suojeluskuntalaisia sekä Su-vannolta että Raudusta päin. Mutta tuli-joilla ei ollut paljon aikaa kyläläisten uteli-aisuuden tyydyttämiseen, tulisella kiireel-lä majoittauduttiin muutamaksi tunniksinukahtamaan, ennenkuin lähdettäisiinuskaliaalle retkelle melkein tiettömiämetsämaita myöten vihollisen miehittä-mälle alueelle.

Kiireessäänkin luutnantti Aschan sen-tään jo illalla tarkasti joukkojen perästäKiviniemestä saapuneen kuormaston jahuomasi silloin, että hänen joukkueensatärkeimmät “matkaeväät” 100 pullollistapetroleumia rajantakaisten siltojen polt-tamista varten olivat jääneetkin saapu-matta. Ne oli jo aamupäivällä pantu Kivi-niemessä erityiseen kuormaan, mutta an-teeksiantamattomasti hätiköiden oli ryk-mentin intendenttuuri, joka näihin saakkaoli toiminut kiitettävällä täsmällisyydellä,unohtanut juuri tuon tärkeimmän kuor-man lähettämättä.

Koko Palkealan kylästä ei löytynyt pet-roleumia juuri nimeksikään, ja niinpä soit-ti luutnantti Aschan yöllä Mäkrälle pyy-täen sitä tulisen kiireellä hänelle toimitta-maan, muuten olisi koko matkalle lähtötarkoituksetonta. Mäkrältä lähetettiinkin

klo 2 aamulla maaliskuun 25. päivänä pyy-detty petroleumimäärä, mutta myöhäs-tytti tämä harmillinen viivykki kokonaistakaksi tuntia joukkojen lähtöä, jonka pititapahtua heti puoliyön jälkeen.

Niinikään muutettiin aiempaa suunni-telmaa siten, että luutnantti Aschanin jarakuuna Kaivolan joukkueet päättivät toi-mia yhdessä ja samota ensin kauempana,noin 9 km matkan päässä rajalta olevalleViisjoen sillalle.

Matka Palkealasta rajalle suoritettiinalkutaipaleesta hevosilla ja hevosteidenloputtua lopputaival suksilla. Siitä suoriu-duttiinkin nopeasti, ja kaikki kolme ryh-mää erosi toisistaan reippain mielin kukinomaa, kieltämättä hiukan uhkarohkealtanäyttävää urakkaansa suorittamaan.

Kiertoliikettä suorittavien joukkojenhyökkäys tuli viholliselle täydellisenä yllä-tyksenä. Yksin ajoin joutuivat radalleluutnantti Lindbergin ja vänrikki Sainionjoukot. Ensin mainittu kiersi rajan Suo-men puolella olevan Raasulin kylän poh-joispuolitse ja hyökkäsi aamuhämärissäkylään, jossa oli vihollisen paikallisesikun-ta ja vahva vartiosto. Syntyi lyhyt, tulinentappelu, jossa vihollinen tuli perin pohjinnujerretuksi. Meikäläiset miehittivät esi-kunnan majapaikkana käytetyn kauppiasMyöhäsen talon saaden haltuunsa kaikkivihollisen asiakirjat ja varastot mm. koko-naisen hevoskuorman kiväärejä, suurenmäärän ammuksia, 18 vankia ym. Kaksivihollisen pääjohtajaa ampui itsensä suos-tumatta antautumaan elävänä meikäläis-ten vangiksi.

Pian kuitenkin tilanne muuttui. Meikä-läiset eivät olleet radalle tultuaan ehtineetkatkaista puhelin- ja lennätinlankoja, en-nen kuin vihollinen ehti lähettää ensim-mäisen hätäviestin Raudun asemalle. Täs-

33

tä oli seurauksena, että sieltä kiiruhti piantäydellä höyryllä Raasuliin panssarijunaryhtyen oitis taisteluun luutnantti Lind-bergin joukkojen kanssa. Aukeassa kyläs-sä oli meikäläisten asema kerrassaan epä-edullinen, ja niinpä vetäytyi luutnanttiLindberg joukkoineen metsän laitaan jat-kaen siellä kuitenkin vastarintaa iltahä-märään asti.

Tällä välin oli panssarijunan lisäksi tul-lut Raasuliin viholliselle muutakin apuvä-keä, ja kun panssarijunan johtaja oli huo-mannut heikäläisten päässeen täydellises-ti tilanteen herroiksi, jatkoi se junineenmatkaa rajan yli Raasulin asemalle, jostamyöskin kuului ankara konekiväärien rä-tinä.

Siellä otteli vänrikki Sainio komp-paniansa kera suuren Raasulin asemanherruudesta. Hän oli hyökännyt asemallesuoraan idästä ja saanut sen jo kiivaastitapellen melkein kokonaan miehitetyksi,kun hätään joutui vihollisen panssarijuna.Nähtyään tämän tulla jyristävän vetäytyi-vät meikäläiset hiukan taaksepäin, jatätä peräytymistä johtaessaan sai vänrikkiSainio vaikean haavan rintaansa tullen ky-kenemättömäksi taistelua johtamaan.Päälliköttä jäänyt komppania näki taiste-lun jatkamisen kerrassaan ylivoimaista vi-hollista vastaan hyödyttömäksi ja jättiasema alueen klo 4 tienoilla iltapäivällävetäytyen koko ajan vihollisen rynnäkköjätorjuen vähitellen metsään ja sitä tietä ta-kaisin joukkojen yhtymäkohtaan Palkea-lan tielle.

Kaikkein paraiten suosi onni luutnanttiAschanin johtamaa lentävää osastoa. Sepääsi Viisjoen sillalle aivan kuin varas yöl-lä; sillan 6 miehinen vartiosto oli meikä-läisten äkillisestä ilmestymisestä niin pö-kertynyt, ettei se ennättänyt edes apua

mistään päin hälyttää, ennen kuin se olitehty vaarattomaksi.

Meikäläiset tekivät sillalla puhdastajälkeä. Ensin se räjäytettiin, sen jälkeenvaleltiin sillan jäännökset huolellisesti öl-jyllä ja sytytettiin palamaan. Eikä luut-nantti Aschan tyytynyt vielä tähänkään,vaan samosi rataa pitkin kauemmas ete-lään Lempaalan asemalle asti, valtasi sen,särki aseman suuren vesitornin sekä sy-tytti osan asemarakennusta tuleen. Vastatämän jälkeen hän läksi pitkin rataa pa-luumatkalle joutuakseen vielä ennen yöntuloa lähempänä Suomen rajaa olevalleSahajoen sillalle ja täydentääkseen sen tu-hoamisella hävitystyönsä.

Vänrikki Sainion komppanian peräy-dyttyä Raasulin asemalta oli sieltä kuiten-kin kiiruhtanut vihollisosastoja Sahajoel-le, ja kun vihollisen panssarijunakin hää-räsi edestakaisin radalla, täytyi luutnanttiAschanin sinä iltana jättää silta rauhaan.Hän voi kuitenkin olla sangen tyytyväinenjo siihenastisiinkin ennätyksiinsä palates-saan iltamyöhällä Palkealaan, jonne toisetjoukot olivat jo ennen häntä saapuneet.

Yön aikana saatiin Palkealaan hiukanlisäväkeä, ja varhain seuraavana aamunauudistettiin hyökkäys radalle tällä kertaakahtena joukko-osastona. Pienempää, elilentävää osastoa johti edelleen luutnanttiAschan, ja oli tämän joukon tehtävänäedellisen päivän täydentäminen. Suurem-paan osastoon olivat yhdistetyt kaikkimuut joukot, ja tuli tämän luutnanttiLindbergin johdolla saartaa Raasulin ase-ma ja kylä sekä koettaa vallata ne.

Tälläkin kertaa suosi onni aluksi luut-nantti Aschania. Hän sai äkkirynnäköllävallatuksi edellisenä päivänä hävittämättäjääneen Sahajoen sillan ja tuhosi sen pe-rinpohjin. Näin oli rata lähes 10 km mat-

34

kalta tehty kokonaan käyttökelvottomak-si. Pietarista päin pääsivät vihollisen junatainoastaan Lempaalaan asti ja Raudunpuolelta Sahajoen sillalle. Tämä aukko olitarpeeksi suuri tehdäkseen raskasvarus-teiselle viholliselle miltei voittamattomiavaikeuksia juuri alkavan kevätkelirikonaikana.

Raasulin aseman ja kylän valtausyritysei siihen sijaan tänäkään päivänä onnistu-nut. Tosin sai luutnantti Lindberg jouk-koineen ne jo saarretuksi johtaen itsehyökkäystä Raasulin kylän ja aseman län-sipuolelta, toisten ahdistaessa asemaakoillisen ja idän puolelta. Urhokas päällik-kö tunkeutui kuitenkin, vihollisen sitkeäs-tä vastarinnasta kiukustuneena, liian ra-justi eteenpäin. Hänen miehensä jäivätjälkeen, ja silloin kohdistivat miltei nenänedessä olevat vihollisen konekiväärit tu-lensa tuohon hurjan rohkeaan mieheen,jonka he kaikesta näkivät johtajaksi jajoka näytti tykkänään halveksivan heidänkuuliaan.

Noiduttu ei kuitenkaan ollut pelotto-man sankarin rinta. Pian osui yksi tur-manluoti maaliinsa, ja luutnantti Lindbergvaipui verissään hangelle. Silloin unohti-vat lähinnä takana olevat miehet vaaran jariensivät tuiskuna tulevasta kuularyöpys-tä huolimatta ihailemaansa päällikköä pe-lastamaan. Luutnantti Lindberg selittikuitenkin miehille, että hän oli saanut tar-peensa ja vaati näitä jyrkästi palaamaanketjuun, ettei järjestys häiriytyisi. Samallahän veti esiin revolverinsa ja selitti miehil-leen, että siinä on vielä muutamia marjojavihollisen varalta ja viimeinen häntä it-seään varten.

Näin jäi tyynenä loppuaan odottamaansankaripäällikkö. Kerrotaan, että hän to-siaan henkitoreissa hangella maaten vielä

taisteli viimeisen taistelun päälle tunke-vien vihollisten keskeen jouduttuaan.Malttoiko hän säästää edes viimeistä luo-tia itselleen, siitä ei ole varmaa tietoa. Hä-nen ruumiinsa saatiin pelastetuksi vastajälkeenpäin. Se oli alastomaksi ryöstettyja runneltu.

Mutta päällikön sorruttua alkoivatmeikäläisten rivit horjua ja vetäytyä taak-sepäin. Vihollinen oli ollut jo aika kireällä,meikäläisten ketju oli jo paikoitellen noin50 metrin päässä vihollisen asemista ja ra-dasta, ja vaikka se vielä puolustautui epä-toivon vimmalla, olisi taistelu lopultakinsaattanut ratketa meidän eduksemme.Nyt täytyi kuitenkin antaa yleinen peräy-tymiskäsky, ensin aseman länsipuolellataisteleville joukoille, ja kun niiden paluu-tie oli saatu turvatuksi, myös itä- ja koil-lispuolella taisteleville.

Eivätkä päivän vastoinkäymiset päät-tyneet vielä tähänkään. Kun luutnanttiAschan miestensä etunenässä palasi pit-kin rataa hävittämältään Sahajoen sillalta,tuli heitä vastaan kaksi vihollissotilasta,jotka eivät Aschanin joukkoa huoman-neet, ennen kuin olivat joutuneet aivanluutnantti Aschanin eteen. Aschan, rin-nallaan rakuuna Kaivola, oli joutunut hy-vän matkan joukkonsa edelle, ja niinpäluulivat ehkä punikit olevansa tekemisissäainoastaan kahden miehen kanssa. Luut-nantti Aschanin komennosta kohottivatmiehet kyllä kätensä ylös, mutta samassalaukaisi toinen revolverinsa, ja panos osuisuoraan luutnantti Aschanin otsaan.

Se oli menoa toisen sankarin ja sotilai-den ihaileman päällikön samana päivänä,ja tämä isku oli sitä katkerampi, kun setuli melkein tapaturman tavoin. Masentu-nein mielin palasivat miehet loistavastisuorittamaltaan retkeltä rakkaan päällik-

35

kövainajansa ruumis mukanaan. Sodankohtalottaret ovat oikukkaita …

Mutta siirtykäämme jo tapahtumiinRaudun aseman ympärillä. Kuten muis-tamme, käskettiin taistelumääräyksessäRaudun asemaa puoliympyrässä saarta-vien joukkojemme pitää yllä kiivasta tul-ta sitoakseen siten vihollisen voimat jahelpottaakseen vihollisen selkäpuolellaliikkuvien joukkojen toimintaa.

Kun joukoille varhain maaliskuun 25.päivän aamuna ilmoitettiin, että meidänpojat sillä hetkellä taistelivat jo kaukanaRaasulissa ja siitä etelään pitkin rataa tu-hoten sen minkä ennättivät vihollisen lii-keyhteyksiä Pietarin kanssa, nostattitämä tieto kaikkialla suuren innostuk-sen. Ei muistettu enää, että vihollisellaoli niin hyvin aseistukseen kuin miehis-töön nähden ratkaiseva ylivoima, tai josmuistettiin, ei siitä välitetty, vaan käytiinjoka taholla kilvan hyökkäykseen. Piti-hän näet niitä rajalla ja sen takanakintappelevia poikia auttaa, kun kerran oli-vat niin suuret asiat kyseessä.

Ikävä kyllä ei nytkään edes ainoa tyk-kimme ammuksien puutteessa voinutolla juuri miksikään avuksi jalkaväelle.Niin ikään oli saatu vain muutama kone-kivääri entisten neljän lisäksi. Vihollinenpuolestaan pani heti meikäläisten hyök-käyksen alettua kymmenkunnan tykkiäpaukkumaan, ja sen konekiväärit veteli-vät joka taholla pitkiä säveliä meikäläisiähyökkäysjoukkoja vastaan.

Siitä huolimatta mentiin eteenpäin.Kirkonkyläläiset, joita johtivat jääkäri-vänrikki Siira ja komppanian päällikköMännikkö, sivuuttivat pian kirkonkylänja aseman välillä olevan pienen joen. Senyli päästyä jatkettiin taivalta ankarassakuulasateessa ja jouduttiin pieneen Keri-

padan kylään, joka on noin 500 metrinpäässä asemalta. Mutta ei siihenkään py-sähdytty vaan painettiin yhä eteenpäin,kunnes klo 3 tienoilla oltiin aivan vihollisenvarustusten edessä.

Yhtä sisukkaasti ponnistelivat kirkon-kyläläisten rinnalla Leinikkälän joukot, joh-tajinaan luutnantti Pekkala sekä komp-panian päälliköt Pesonen ja Nissinen. Tosinnäillä joukoilla oli vielä vaikeampi taival —osaksi aukeita peltoja ja niittyjä — muttaeteenpäin piti mennä ja niin mentiin mis-tään välittämättä, taakseen katsomatta.

Mäkrän ja Orjansaaren joukkoja johtitällä kertaa jääkärivänrikki Skogström, tä-män sivustan vanhan, treenatun johtajanLäheniemen potiessa haavoittunutta koi-peaan. Mutta eipä uusi johtaja tänä kuu-mana päivänä pilannut edeltäjänsä maine-hikkaita traditsioneja. Vaikka vihollinentälle sivustalle oli keskittänyt konekivääre-jä melkein ketjun tapaan ja lähetti niistäihan sakeanaan kuulia hyökkääjäin silmille,niin kuutisen sen tunnin tappelun jälkeenvoi Skogström klo 3 tienoilla iltapäivällä ra-porteerata lyhyesti ja ytimekkäästi: “Olem-me vallanneet maantien aivan Raudun ase-maa myöten”.

Oli siis tällä siivellä päästy aivan viholli-sen tiilivarustuksille asti, ja pian niille tun-keuduttiin muuallakin. Niillä puolustausi-vat venäläiset kuitenkin epätoivon vimmal-la, ja vaikka siellä ja täällä puolustautujatsaatiin jo asemistaan karkotetuiksi, niinajautui niiden tilalle uusia, eikä pysyväistäaukkoa saatu millään kohdalla sen vahvaanvarustusvyöhön repäistyksi.

Koko taistelun ajan piti vihollinen yllähurjaa tykkitulta saaden useita hyviä sattu-mia kirkonkylään sekä myöskin Mäkrälle,mm. aivan meidän esikuntatalomme ulko-suojiin. Vihollisen tykkitulesta syttyi päi-

36

vän pitkään useampia tulipaloja, jotka li-säsivät laajalla taistelualueella riehuvannäytelmän suuremmoisuutta. Lopuksi al-koivat ryssät syytää meikäläisten hyökkä-ysjoukkojen silmille tuiskunaan kartessejapelottavan ankaran konekivääritulensa li-säksi.

Mutta kyllä niillä ryssillä oli kuumatpaikat itselläänkin. Meikäläiset olivat jojoka puolella siksi lähellä, että tulemmepyyhki ristiin asema-alueen yli. Se tuliteki tuhoisaa jälkeä vihollisen riveissä, jauseammissa sadoissa sai vihollinen var-maan laskea sinä päivänä kärsimänsämieshukan.

Mutta taistelu ei päättynyt edes päivänloputtua, vaan sitä jatkettiin hellittämättäpuoliyöhön asti. Silloin otettiin vasta en-simmäinen lyhyt lomahetki, osa miehiäpäästettiin syömään, toiset jäivät ketjuunvihollisen varustusten edustalle. Hetkisenperästä vaihdettiin vuoroja, ja kun sillä ta-voin kaikki olivat saaneet hiukan einettähaukatuksi, aloitettiin leikki viipymättäuudestaan. Vihollinen oli ehkä luullut,että se pääsisi levähtämään, mutta siinä sepahasti erehtyi. Koko seuraavan päivän-kin se sai puolustautua yhtä vimmatustiaina hamaan puoliyöhön asti.

Se päivä pani kovalle koetuksellemiesten voimat. Yöllä oli pakkanen ollutankara eikä se sanottavasti päivälläkäänlauhtunut. Sen kynsissä pyrkivät väsyneetmiehet loputtomasti ketjussa maatessaankokonaan vilusta puutumaan. Ainoa kei-no, jolla voi pitää itseään sulana, oli hellit-tämätön ampuminen, ja kyllä sitä ammut-tiinkin, niin että pyssyjen piiput tämäntästä kuumenivat hyppysiä polttavaksi jatäytyi niitä hangessa jäähdytellä. Huu-maava rätinä ja pauke, kuulien viheltämi-nen ja kartessien räiske tahtoivat viedä

herpautuneet aistit aivan sekaisin. Sielläja täällä näki uupuneen miehen painavanpäänsä lumeen sillä tavoin sekavia ajatuk-siaan selvitelläkseen. Sakeassa metsässäruskui ja paukkui kuin maailmanlopunhävitys olisi siellä kulkuaan kulkenut.Tuhkatiheään kaatelivat räjähtelevät kar-tessipanokset kokonaisia puitakin, ja tuis-kuna ryöppyävät kuulat karistelivat yhte-näisenä sateena havunoksia ketjussa ma-kaavien miesten päälle. Moni jäi niidenalle ainaiseksi nukkumaan, ja yhä pak-summaksi karttui havupeite elonsa kuk-keudessa uupuneen nuorukaisen päälle.Metsä-äiti sillä tavoin peitteli pehmoisel-la, vihertävällä vaipallaan kotimaansapuolesta kaatuneita. Mutta kaatuneidenympärillä riehui yhä taistelu, kaikuivatkomentosanat, ja eteenpäin paloi vieläelossa olevien kiihkeä halu. Ja vielä men-tiinkin eteenpäin, vaikka väsymys tahtoijo kaikki jäsenet herpaista. Ryömittiinupottavassa lumessa ammunnasta kuu-mentunut kivääri toiseen käteen puristet-tuna, toisella vapisevalla kädellä haroenoksista ja lumesta pistävistä vesoista mat-kan jouduttamiseksi. Ja kun sillä tavoin,aina välillä ampuen, oli hivuttu kuoletta-van pitkä rupeama, kohottiin yhtäkkiärynnäkköön, ja kaikkosi silloin taas her-paiseva väsymys, horjuvat polvet terästyi-vät, rajuna kaikui eläköön-huuto. Muttavielä taisteli vihollinenkin sitkeästi lujienvarustustensa turvin, ei voitu sen vasta-rintaa lopullisesti murtaa.

Tehtiin vielä väsymyksestä huolimattayllätyksiäkin viholliselle. Kolmessa erikohdassa Raudun aseman eteläpuolellapääsivät meikäläiset äkkihyökkäyksellätunkeutumaan radalle, mutta vihollinenennätti hätään, ennenkuin rataa ehdittiinpahemmin rikkoa.

37

Tänä päivänä sai vihollinen lopultaRaudun vanhan, kovia kokeneen kirkonpoltetuksi. Se olikin jo ammuttu niin re-maksi, että oli aivan käsittämätöntä, mi-ten se niin kauan oli kestänyt kasaan lu-histumatta.

Pelottavan määrän tuhlasikin viholli-sen tykistö ammuksia tämän kaksipäiväi-sen taistelun aikana, ja vaikka sen tykkitu-len aiheuttamat sotilaalliset vauriot olivatverrattain vähäiset, teki se siihen sijaanpaljon tarpeetonta, aineellista vahinkoa.Raudun pieni, mutta sievä kirkonkylä olitaistelun jälkeen aivan raunioina, siitä olijäljellä vain savuavia kekälekasoja sekäsen lisäksi muutamia repaleiksi ammuttu-ja talorähjiä, nekin jo osaksi luhistuneita.Ja muissakin aseman ympäristökylissä nä-kyi hävityksen jälkiä, vaikka tosin vähem-mässä määrässä.

Se oli sitä vanhastaan tunnettua venä-läistä sodankäyntitapaa. Aikanaan olivattsaarikauden armeijat siitä kuuluisat, ei-vätkä bolshevikit näyttäneet jäävän oppi-isistään hitustakaan jälkeen.

Taistelu lopetettiin vasta klo 11,30 maa-liskuun 26. päivän illalla. Vahva vahtiketjujätettiin aseman ympärille, muut joukotsaivat palata lepäämään. Taistelu oli kes-tänyt yhteen menoon 44 tuntia, ja senpäätyttyä olivat joukkomme niin uuvuk-sissa, että tuskin jaksoivat enää ketjustamajapaikkoihinsa hoippua. Myös oli jouk-kojemme mieshukka ollut suuri, puhu-mattakaan kaatuneista pataljoonan päälli-köistä Aschanista ja Lindbergistä, joidenkaatuminen niissä oloissa oli aivan kor-vaamaton.

Jos sitten käännymme tarkastelemaantaistelun tuloksia, niin eivät ne ehkä ensikatseella näytä uhrausten arvoisilta. Nä-

kyväisenä, kouraantuntuvana tuloksenaoli vain Raudun ja Pietarin välisen rauta-tieyhteyden katkaiseminen. Sen merkitysoli kyllä arvaamattoman suuri, kuten jotuonnempana olemme painottaneet, mut-ta senhän olisi ehkä onnen suosiessa voi-nut saavuttaa vähemmälläkin.

Oli kuitenkin yksi, jota ei vähemmilläuhreilla olisi voitu saavuttaa: se oli taiste-lualoitteen ratkaiseva siirtyminen meikä-läisten käsiin. Vihollinen oli yhdellä iskul-la viskattu hyökkääjästä puolustautujaksi.Se piti kyllä edelleen hallussaan Raudunrautatieasemaa, vieläpä rajalla olevaaRaasuliakin, mutta siitä huolimatta setunsi olevansa jo melkein kuin saarroksis-sa ja kykenemätön mihinkään aktiiviseentoimintaan. Siltä oli otettu luonto pois jase alkoi tajuta päivänsä luetuiksi tällämaankolkalla.

Myös Pietarissa meikäläisten odotta-maton hyökkäykseen ryhtyminen vaikuttimieliin kerrassaan yllättävästi. Kaikki Ki-viniemeen suuntautuvat venäläistenhyökkäysaikeet raukesivat, ja Pietarin pu-naisissa lehdissä alkoi näkyä hälyttäviätietoja Rautuun kokoontuvista suuristavalkoisten voimista. Sotapoluille noussutKarjala alkoi herättää kunnioitusta, vielä-pä tuohon kunnioitukseen sekoittui pel-koakin, kun tuo nousuaalto kohosi jo ai-van rajalla, melkein punaisen Pietarinnurkkajuurella.

Sellaiset olivat Raudussa annetun ensiiskun tulokset. Mutta sen iskun täytyi ollavoimakas, kun mieli nuo tulokset saavut-taa, siihen täytyi meidän vähälukuisten,ilman tykistön tukea taistelevien joukko-jemme panna kaikkensa ja kantaa raskaatuhrit. Ne uhrit kannettiinkin nurisematta,miehekkäästi. Kaikki joukko-osastot oli-

38

vat nälästä, väsymyksestä ja paleltumises-ta huolimatta taistelleet loppuun asti san-karien tavoin. Niin toteaa everstiluutnant-ti Elfvengren Antrean päämajaan lähettä-mässään taisteluraportissa.

Tuossa samaisessa raportissa tehdäänmuutamin sanoin selkoa taistelun muka-naan tuomasta edullisesta käänteestäsekä painotetaan sitä, että aloitettu taiste-lu on saatettava voitokkaaseen loppuunniin pian kuin mahdollista. Muuten voisivihollinen päästä ensi iskun huumaukses-ta tointumaan, ja silloin sen vastarinta oli-si varmaan paljon ankarampi.

39

Maaliskuun 27. ja 28. päivän pysyi meikä-läisten vahva vahtiketju Raudun asemanympärillä. Koko ajan jatkui kiihkeä lau-kaustenvaihto ja konekiväärituli, joka tie-tenkin hermostutti kovasti vihollista jaesti sen korjaamasta kaatuneitaan sekäpaikkailemasta muita taistelun aikanakärsittyjä vaurioita.

Meidän puolella käytettiin nämä päi-vät taistelussa väsyneiden joukkojen le-poon sekä varastojen täydentelyyn jamuihin valmistustöihin aloitetun taistelunsaattamiseksi voitokkaaseen loppuun.Kaatuneen luutnantti Lindbergin tilallenimitettiin III:nnen pataljoonan päällikök-si jääkärivänrikki Läheniemi, jonka jalka-haava alkoi sen verran parantua, että miessauvan turvin pääsi jotenkuten liikku-maan. Samoin täytettiin muut kaatunei-den johtajien paikat uusilla, sikäli kuinmiehiä oli saatavissa.

Vastaista taistelusuunnitelmaa muu-tettiin sikäli, että Palkealasta siirrettiinsinne kiertoliikettä varten kootut joukottakaisin Rautuun. Palkealaan jätettiin vah-va vartiosto, jonka tehtäväksi jäi tieduste-lujen toimittaminen rajalla ja vihollisenhommien silmälläpito rajan eteläpuolellasärettyjen Sahajoen ja Viisjoen siltojenseutuvilla.

Palkealasta Rautuun siirretyt joukotkäytettiin osittain reservien muodostami-

Meidän puolelle saadaan tykistöä ja apuväkeä — saarto-rengas suljetaan täydellisesti — vihollinen menettää

panssarijunansa

seen, osittain Maanselän kylän miehittä-miseen. Johtajiksi Maanselkään määrät-tiin rykmentin päällikön apulainen Seitolaja komppanian päällikkö Hynninen, jokasamalla nimitettiin pataljoonan päällikönapulaiseksi. Maanselän joukkojen tehtä-väksi tuli saartorenkaan täydentäminen jalujittaminen lännen puolella. Samalla näi-den joukkojen tuli pitää silmällä eteläänpäin Raasulin maantietä ja mahdollista es-tää sieltä Raudun asemalle pyrkivät vihol-lisen apuvoimat. Valitettavasti eivät nämäjoukot mitenkään riittäneet saartoren-kaan täydelliseen sulkemiseen etelänpuolella. Siihen olisi tarvittu paljon enem-män väkeä, kun vihollisella olivat rajallaolevat Raasulin asema ja kylä edelleenhallussaan, joten meikäläiset Raudun jaRaasulin välillä olisivat joutuneet taistele-maan kahden tulen välissä sekä olisivatainaisesti olleet alttiina vihollisen panssa-rijunan hyökkäyksille, joka yhtenään han-kasi pitkin rataa edestakaisin.

Vaikeuttaakseen kuitenkin niin paljonkuin mahdollista vihollisen liikeyhteyttäRaudun ja Raasulin välillä tekivät meikä-läiset tiedustelijat sekä kirkonkylän ettäMaanselän puolelta yhtenään äkkihyök-käyksiä radalle. Maaliskuun 29. päivänäonnistuikin meikäläisten tällaisen yllättä-vän hyökkäyksen aikana räjäyttää 3 kmRaudun asemalta etelään oleva pienen

40

ojan poikki rakennettu alkovin tapainen— muuten ainoa sillan nimellinen kokoRaudun ja Raasulin välisellä taipaleella.Räjähdyksessä syntyi rataan kymmenkun-nan metrin pituinen ja useampia metrejäsyvä kuoppa, mutta kun vihollisella oliRaudun asemalla, kuten jo aiemmin olem-me maininneet, loppumattomat varastotrakennustarpeita sekä erittäin täydellisettyöpajat, sai se jo samana päivänä panssa-rijunansa turvin rikotun radan korjatuksi.

Mutta tällä välin oli myöskin Antreassaryhdytty ponteviin toimenpiteisiin tykis-tön ja lisävoimien hankkimiseksi Rau-tuun. Pohjanmaalta saatiinkin lupaan yksiraskas tykistöpatteri sekä saksalaisen ma-juri Schleutkerin johtama viisituumainenhaupitsipatteri. Jo ennen näiden joutu-mista komennettiin Rautuun Ahvolan rin-taman vasemmalle sivustalle Oran kyläänsijoitettu joukkuepäällikkö Karimon (ny-kyisin kapteeni ja piiripäällikkö) johtamavuoritykki. Tämä saapui Rautuun maalis-kuun 28. päivänä ja yhdistettiin siellä en-nestään toimineen samanlaisen tykin kerapuolipatteriksi Karimon komentoon.

Maaliskuun 29. päivänä, joka oli pitkä-perjantai, kuletettiin tykit Leinikkälän jär-ven koillisrannalla olevaan niemeen, jossatie sijoitettiin verrattain hyvin suojattui-hin ja muutenkin erinomaisiin asemiin.Kun vielä seuraavana päivänä oli järjestet-ty hyvät tähystysasemat, voi puolipatterijo maaliskuun 30. päivän iltana alottaajärjestelmällisen vihollisen asemien ja va-rustusten pommituksen. Eihän näin ke-veiden tykkien tuli kylläkään voinut ai-heuttaa vihollisen varustuksille niin laa-jalla alalla sanottavaa tuhoa, mutta jokatapauksessa oli päästy askel parempaanpäin, ja se tietenkin oli omansa nostatta-maan jalkaväen mielialaa, varsinkin kun

samalla huomattiin vihollisen tykkitulenkäyvän yhä laimeammaksi. Siltä alkoivatammusvarastot vähetä, saarroksissa olonseuraukset rupesivat tuntumaan.

Vielä se kuitenkin teki jyrkkää vasta-rintaa. Koko maaliskuun 30. ja vielä seu-raavankin päivän jatkui aseman ympärilläyhtämittainen taistelu, jonka kestäessä vi-hollinen teki ehtimiseen raivokkaita ulos-hyökkäyksiä karkottaakseen meikäläisetkauemmas varustustensa edustalta japäästäkseen siten rauhaan meikäläistenmurhaavalta ristitulelta. Kaikki vihollisenuloshyökkäykset torjuttiin kuitenkin veri-sesti, vieläpä meikäläiset taistelun aikanatunkeutuivat useampia kertoja aivan ase-ma-alueelle asti ahdistaen pahasti ryssiänäiden omissa, varustetuissa pesissä.

Koetti viholliselle maaliskuun 31. päi-vänä tulla pienempiä apujoukkojakin Raa-sulista, mutta kuuman ottelun jälkeen lyö-tiin nämä joukot hajalleen, ennenkuin nii-den onnistui yhtyä Raudun asemaltahyökkäilevien vihollisjoukkojen kanssa.

Hyvän sadon niitti näiden päivien tais-teluissa vihollisen riveistä, meikäläistenhyvin tähdätty ristituli, ja kaikesta huo-masi, että ryssät alkoivat pahasti hermos-tua. Näihin saakka olivat he jokaisen suu-remman voimainmittelyn jälkeen vaihta-neet väsyneet joukkonsa uusiin, nytpä eivaihtamisesta enää tullutkaan mitään. Sa-mat joukot saivat olla vuorokaudet lä-peensä tulessa, ja se tuli muodostui saar-torenkaan yhä enemmän puristuessa pa-haksi painajaiseksi. Ei voinut enää ensin-kään vapaasti liikkua asema-alueella;kaikkialla vihelsi kuulia, kaikkialla vaanikuolema tehden tuhoisaa jälkeä suojattu-jen asumusten ja tiilivarustusten välisilläteillä, kun nääntyneitä joukkoja vaihdet-tiin uusiin.

41

aisi kulettamaan Raudun rajalle suurem-pia apuvoimia saarrettuja pelastamaan.Pietarista saapuvista viesteistä kävi sel-ville, että siellä tosiaan jo touhuttiin apu-joukkojen lähettämistä. Oli siis ennätet-tävä tehdä asia selväksi ennen niidenjoutumista, muuten olisi tilanne voinutvielä viime tingassa muodostua meikäläi-sille varsin sekavaksi, kun vähäisin voi-min olisi jouduttu taistelemaan välissä.

Jääkärejä kulettavat kaksi pitkää ju-naa saapuivat Kiviniemen ja Mäkrän vä-liselle Petäjärven asemalle myöhäänmaaliskuun 31. päivän iltana. Sieltä mars-sivat pataljoonan ensimmäinen ja toinenkomppania varhain seuraavana aamunaMaanselän hoviin, josta viivyttelemättäjatkettiin matkaa Raudun aseman etelä-puolelle radalle. Sinne tultua muodostiosa joukoista ketjun eteläänpäin torjuak-seen sieltä päin vihollisen avuksi yrittä-vien joukkojen hyökkäykset. Päävoimattaas asettuivat ketjuun kahden puolenrataa rintama pohjoiseen päin sulkien si-ten lopullisesti saartorenkaan.

Tuskin olivat jääkärit ennättäneetasettua asemiin, kun etelästä päin tullapuhkui pitkin rataa vihollisen panssariju-na. Sitä vastaan avattiin kiväärituli, ja äl-listyneenä tästä vastaanotosta peräytyijuna lyhyen kahakan jälkeen takaisin.Kun voi kuitenkin milloin hyvänsä odot-taa sen uudistuvia hyökkäyksiä, irrotet-tiin radasta muutamia kiskoja sekä kat-kottiin kaikki puhelin ja lennätinjohdot,joten vihollisen kaikki yhteys Raasulinkanssa kävi mahdottomaksi.

Iltapäivällä saapuivat loputkin jääkä-rijoukoista Maanselkään, ja vietiin osaniistä lujittamaan aamupäivällä miehitet-tyjä asemia toisten jäädessä reserviin.

Kaiken pahan lisäksi tuli meikäläistentykkituli, joka kävi yhä tarkemmaksi sitämukaa kuin tähystäjien ja meikäläisen jal-kaväen huomioiden perustalla opittiin tun-temaan vihollisen varustusten arimmatkohdat. Niitä ahdistettiinkin sen jälkeenhellittämättä, ja pahaa hämminkiä huo-mattiin tulemme tämän tästä aiheuttavanvihollisen riveissä.

Raskaita uhreja vaati kyllä ylivoimaisenvihollisen uloshyökkäysten torjuminenmeidänkin jalkaväeltä, mutta ne uhrit kan-nettiin nyt jo toivehikkain mielin, sillä huo-mattiinhan vihollisen vastarinnan vähitel-len olevan murtumassa; varma yliote siir-tyi yhä ratkaisevammin meikäläisten kä-siin.

Pian alkoivat saapua luvatut apuvoimat-kin. Jo maaliskuun 31. päivänä joutui Mäk-rälle majuri Pohjanheimon johtama kolmetykkiä käsittävä raskas kenttäpatteri. Vieläsamana päivänä kuletettiin kaksi näistä ty-keistä viimeisillään olevaa Leinikkälän jär-ven jäätä myöten ja sijoitettiin ne vuorityk-kien rinnalle asemiin sekä alotettiin viipy-mättä vihollisen varustusten pommitus.

Vielä ratkaisevammin muutti kuiten-kin tilanteen meikäläisten eduksi Sortava-lassa muodostetun ja harjoitetun, majuriOeschin johtaman VIII:nnen jääkäripatal-joonan saapuminen Rautuun. Alkuaan kyl-lä lienee ajateltu, ettei Itä-Suomessa muo-dostettuja jääkärijoukkoja tuotaisi rinta-malle, ennenkuin yleinen hyökkäys Viipu-ria vastaan voitaisiin alottaa. UseampienAntreasta käsin tehtyjen pyyntöjen jälkeensuostui Pohjanmaalla oleva ylijohto kuiten-kin lopulta majuri Oeschin johtaman patal-joonan Rautuun lähettämiseen. Oli näettärkeätä saada Raudun taistelu päätök-seen, ennenkuin vihollinen ennättäisi toin-tua siellä saamastaan ensi iskusta ja rupe-

42

Jo samana iltana uudistikin vihollisenpanssarijuna Raasulista käsin hyökkäyk-sensä. Taistelun kestäessä tunkeutui sekuitenkin vaaraa huomaamatta rikotullerataosalle ja suistui kiskoilta. Turhanmieshukan välttämiseksi ei iltapimeälläryhdytty junaa väkirynnäköllä valtaa-maan, vaan jäätiin taisteluasentoon odot-tamaan aamun valkenemista. Yön pi- me-yden turvin hiipi kuitenkin junamiehistöpakoon jättäen junansa täysin käyttökun-nossa ja runsaine kuormineen meikäläis-ten saaliiksi.

Huhtikuun 2. päivänä klo 4 aamullaottivat jääkärit junan huostaansa ja olivatjuuri siitä saatua sotasaalista lajittelemas-sa, kun Raasulista hyökkäsi noin 300miestä venäläisiä vallatakseen takaisinmenettämänsä junan. Meikäläisten vähä-lukuinen junavartiosto oli jo vähällä jou-tua saarroksiin, mutta onneksi ennättiajoissa apuväkeä ja verissäpäin lyötiinryssät takaisin. Tässä ottelussa menetti-vät jääkärit ensimmäiset uhrinsa: kaatu-neita luutnantti Hakkila ja 4 sotilastasekä 6 haavoittunutta. Siihen sijaan jäiryssiltä taistelutantereelle noin 40 kaatu-nutta.

Panssarijunan menettäminen oli anka-ra isku viholliselle. Se oli lujasti rakennet-tu ja käsitti veturin lisäksi kokonaista 9vaunua, joten siihen voi sijoittaa lukuisanvarusväen, minkä turvin se muodostuierinomaiseksi taisteluaseeksi. Sen avullaolivatkin ryssät näihin saakka voineet yl-läpitää Raudun ja Raasulin välillä sään-nöllistä yhteyttä kulettaen Raasulista sin-ne Lempaalasta hevosilla vedettyjä elin-tarpeita ja ammuksia piiritetyille. Nyt olise liikenne loppunut, viholIinen oli Rau-dun asemalla umpipussissa. Vain ilmatie-tä olisi se vielä voinut päästä punaisen

Pietarin yhteyteen, mutta lentokoneita eivihollisen käytettävissä ollut.

Panssarijunasta saatiin runsas sotasaa-lis. Siitä mainittakoon 5 konekivääriä, suu-rempi määrä täysinäisiä konekiväärivöitä,1000 kappaletta 7,5 cm kranaatteja, tykis-tön kiertokaukoputkia, kiikareja, 30 teu-rastettua lehmää, suuri määrä ryssänlimp-puja, ryynejä sekä muita elintarpeita, jotkakaikki varmaan olisivat alkaneet olla Rau-dun asemalla hyvään tarpeeseen. Nyt nekuitenkin menivät parempiin suihin, vihol-linen sai vähitellen opetella paastoamaan.

Kun vielä huhtikuun 2. päivänä oli Rau-tuun saapunut Pohjanmaalta majuriSchleutkerin johtama haupitsipatteri ja se-kin saatu kuljetetuksi asemiin toisten tyk-kien viereen, alettiin meidän puolella ollavalmiit rataisevaan voimainmittelyyn Rau-dun aseman herruudesta.

Sitä ennen jatkettiin kuitenkin kokohuhtikuun 3. päivän vastainen yö, huhti-kuun 3. päivä ja vielä seuraava yökin hellit-tämättä vihollisen asemien pommitusta.Tykkitulemme aiheuttikin asemalla huo-mattavia vaurioita: asemarakennuksenpäähän laitettu vihollisen tähystystorniviottui, veturitalliin, jota vihollinen käyttikonekivääriasemanaan, saatiin useampiatäyssattumia ja asema alueella syttyi pari-sen pienempää tulipaloa. Vihollisen tykis-tö vastasi enemmän laimeasti, nähtävästise säästeli ammuksiaan, ja ehkä vihollinensen lisäksi pelkäsi paljastaa meikäläistentähystäjille tykistöasemiaan, jotka olivatasema-alueella verrattain suojaamattomil-la paikoilla ja siis pahasti alttiina meikä-läisten tykkitulelle.

Meidän tykistö siihen sijaan sai kokoajan toimia täysin rauhassa vihollisen tu-lelta. Vaikka tykistömme asemat olivatvain 3,2 kilometrin matkan päässä asema-

43

alueen keskustasta ja vaikka vihollisen ty-kistö useampaan otteeseen niitä koettihaeskella, ei sen tuli tähystyksen puut-teessa kertaakaan osunut edes tykistöm-me lähettyville.

Jalkaväen toiminta huhtikuun 3. päivä-nä supistui parin vihollisen heikommanuloshyökkäysyrityksen torjumiseen sekänäiden loputtua meikäläisten puoleltatehtyyn puserrukseen, joka kuitenkinpian keskeytettiin, kun ratkaisevan hyök-käyksen oli määrä alkaa vasta seuraavanapäivänä, ja sitä ennen piti kaikkien jouk-kojen saada kunnollisesti levätä.

44

Ratkaisevan hyökkäyksen Raudun ase-maa vastaan piti alkaa huhtikuun 4. päi-vänä klo 5 iltapäivällä. Sitä ennen tehtiinkuitenkin meidän tykistön sijoitukseenseuraavat muutokset: Siihen saakka käyt-tämätönnä ollut majuri Pohjanheimonraskaan patterin kolmas tykki purettiinrautatievaunuista ja kuljetettiin Raudunkirkolle, josta sillä voitiin ampua Raudunasemalle näkyvään maaliin. Samoin siir-rettiin toinen kevyen vuoristopatterin ty-keistä Haapakylän kohdalle meikäläisenjalkaväen ketjuun, josta oli Raudun ase-malle matkaa ainoastaan vajaa kilometri,sekin aukeata niittyä ja peltoa, niin ettätykkimme oli siitä mahdoton ampua har-haan ainuttakaan laukausta. Tosin oli siinätykin miehistökin verrattain suojaton vi-hollisen tulta vastaan, mutta arveltiin, et-teivät sen konekiväärit viime rytäkässäenää osaisi niin perin tarkkaa työtä tehdä.

Huhtikuun 4. päivän aamuna jaettiinkaikille joukoille everstiluutnantti Elfven-grenin taistelumääräys, jossa sanotaan:“Ilmoittakaa kaikille joukoillenne, että tä-nään klo 5 i.p. alkaa yleinen hyökkäysRaudun asemaa vastaan ja sitä varten käs-ken:

Haupitsit ja raskaat tykit alkavat anka-ran tulen klo 12 päivällä ja pommittavatasemarakennuksia yhtä mittaa klo 5:eensaakka. Vuoritykki alkaa ankaran tulen

Raudun viimeinen taistelu — vihollisen läpimurtoja tuho Maanselän rinteellä

klo 2 päivällä ja pommittaa pikatulella klo4:stä–5:een. Joukkojenne tulee alkaa ede-tä klo 2,30 ja liikkua niin, että klo 4,30kaikki ovat asemissa, joista voidaan ryh-tyä yleiseen hyökkäykseen, konekivääritmukana. Merkki hyökkäykseen annetaanklo 5 kaikista tykeistä asemarakennuk-seen ammutulla yhteislaukauksella, jonkajälkeen tykkituli lakkaa.

Joukkojen järjestämisestä ja liikkumi-sesta on teidän huolehdittava. Jääkäripa-taljoona hyökkää etelän puolelta. Tunnus-merkkinä kaikilla hyökkääjillä on valkoi-nen nauha tai pieni lippu kivääriin kiinni-tettynä. Hyökkäyksessä on ensin vallatta-va vihollisen konekiväärit ja tykit sekä, josmahdollista, yksityiset rakennukset, joistakäsin voisi auttaa tulella hyökkäystä. Am-muttava on vain vihollista tähdäten sekäenemmän alas, jotteivät omat joukot jou-tuisi oman tulen alaisiksi. Hyökkäykseenon käytävä eläköönhuudoin, niin että jokapaikassa kuuluu, ja lähelle päästyä onkäytettävä käsipommeja.

Terottakaa miehistön mieleen, että tä-nään on Raudun asema vihdoinkin ehdot-tomasti valloitettava, muuten voisi käydäniin, että vihollinen saa suurempia apu-joukkoja Venäjältä, ja silloin koko meidänpitkäaikainen, raskas ja verinen työ sekäparaimpien toveriemme sankarikuolematmenevät hukkaan. Toivon, että me voi-

45

makkaalla yhteisellä ponnistuksella teem-me tänään voitokkaan lopun Raudun tais-telusta.

Ilmoittakaa tämä minun käskyni kai-kille joukoille.”

Viime tingassa muutettiin taistelumäärä-ystä vielä sikäli, että vuoritykin tuli mää-rättiin alkavaksi vasta klo 4,30 iltapäiväl-lä. Odotettuja lisäammuksia ei näet aa-mupäivällä saapunut, ja kun tykin käytet-tävissä oli vain noin 60 panosta, katsottiintarpeettomaksi paljastaa tykin verrattainvaaranalaista asemaa ennen aikojaan.

Haupitsipatteri aloitti ammuntansa joaamusta päivin ja puolipäivän jälkeenkiihtyi sen tuli melko ankaraksi. Siihen si-jaan pysyi raskaan patterin tuli koko päi-vän verrattain laimeana, sitäkin taisi vai-vata jo ammuksien puute – tuo meikäläi-sen tykistön ainainen vitsaus Karjalan rin-tamalla.

Vuoritykin tuli oli lyhyen aikansa kii-vasta, ja oli se, kun jäljellä olevat ammuk-set olivat pääasiallisesti shrapnelleja, koh-distettu Mäkrän puoleisella aseman sivul-la olevia vihollisen juoksuhautoja vastaan.Vihollisen asemien lähettyvillä rynnäkkö-määräystä odottelevan jalkaväkemme va-kuutuksen mukaan olikin tykkitulemmeviime hetkinä sangen tehoisaa, aiheuttaensekasortoa ja pakokauhua sekä vihollisenjuoksuhaudoissa että myöskin veturitallinseutuvilla, johon haupitsipatterimme tulisai taas muutamia täyssattumia, niin ettärakennuksen ikkunat helisten karisivatalas ja pian alkoi ikkuna aukoista ja ovistasuoltua myös kauhun valtaan joutuneitavihollisen konekiväärimiehiä, joiden olorakennuksen seinien sisällä rupesi käy-mään liian kuumaksi.

Valitettavasti ei jalkaväen hyökkäys al-kanut minuutilleen klo 5, jolloin tykkitulilakkasi, vaan viivästyi joka taholla syystätai toisesta melkein 15 minuuttia. Tämäviivykki koitui arvaamattoman kalliiksiajanhukaksi meikäläisille. Vihollinen ehtinäet sen aikana enimmäkseen tointua tyk-kitulemme aiheuttamasta hämmingistä, janiin ottikin se hyökkääjät joka puolellavastaan raivokkaalla kivääri-, konekivää-ri- ja kartessitulella.

Se taistelu, joka sinä iltana suoritettiinRaudun aseman ympärillä, oli rajumpi javerisempi kuin yksikään tähänastisista.Vihollinen puolustausi epätoivon vimmal-la. Nähtävästi ryssät arvelivat, ettei kaik-kien niiden tuhojen jälkeen, joita ne olivattarkoituksettomalla tykkitulellaan ympä-ristökylille aiheuttaneet, ollut mitään ar-moa odotettavissa, vaikka antauduttai-siinkin. Siksi eivät ne tahtoneet antautua,vaan mieluummin kaatua ase kädessä.Hyökkääjät taas olivat tällä kertaa päät-täneet musertaa lopullisesti vihollisenvastarinnan. Se oli jo kestänyt tarpeeksikauan ja vaatinut meikäläisiltä monta ras-kasta uhria.

Mäkrän puolella vei joukkoja rynnäk-köön uusi pataljoonan päällikkö VeikkoLäheniemi, joka jalkahaavastaan huoli-matta tahtoi tänä ratkaisun päivänä eh-dottomasti olla itse miestensä etunenässä.Sisukkaasti tappelivatkin pojat ihaillunpäällikkönsä läsnäolon innostamina. Jotunkeuduttiin vihollisen varustuksille, janiille kerran päästyä ei väistytty, vaikkavihollinen olisi mitä tehnyt. Siinä oteltiinkäsirysyssä, viholliset ja ystävät pyrkivätjo menemään aivan sekaisin, ja raivo olikuvaamaton molemmin puolin.

46

Yhtä kuuma oli leikki etelän puolella-kin. Siellä tunkeutuivat jääkärit ja niihinliittyvät vapaajoukot aivan veturitallin luoasti, onnistuipa jo muutamien miestenpäästä sen sisäänkin. Tällä puolella olikuitenkin aukean maanlaadun vuoksi vi-hollisen konekiväärituli niin tuhoisa, ettäoli mahdoton päästä tarpeeksi nopeastieteenpäin. Mieshukka alkoi tulla liiansuureksi, sekä jääkärijoukkoja että vapaa-ehtoisia kaatui rivittäin, ja niin loppujenlopuksi täytyi eteneminen pysähdyttää.

Kaikkein paraiten onnistui hyökkäyskirkonkylän ja Leinikkälän puolella. Mei-käläisten onnistui Leinikkälän kohdallamurtaa leveä aukko vihollisen varustet-tuihin asemiin. Tämän aukon kautta tun-keutui pienempi joukko meikäläisiä san-karillisesti taistellen asema-alueelle jamiehitti sen koilliskulmassa olevan suu-ren varastosuojan. Täältä käsin alkoivatmiehemme kiivaasti ampua asema alueel-la sekaisin kihiseviä, silminnähtävästi jopahasti epäjärjestykseen joutuneita vihol-lislaumoja odotellen vain apuväkeä hyvinalkaneen rynnäkkönsä jatkamiseen.

Mutta silloin saapui kiihkeästi odotet-tujen apujoukkojen sijasta, ties mistä vää-rinkäsityksestä johtunut määräys, jossakäskettiin vetäytyä takaisin varastoraken-nuksesta. Hyvin vastahakoisesti toteltiintätä määräystä, joka sitten jälkeenpäinosoittautuikin vääräksi. Ennen peräyty-mistään pistivät pojat kuitenkin kaikiksivaroiksi varastosuojan tuleen, ettei vihol-linenkaan enää voisi sitä hyväkseen käyt-tää.

Tämän rehua ym. tulenarkaa tavaraasisältävän rakennuksen sakeaa savua tun-keva, suuri paloroihu valaisi pian kaa-mealla hohteellaan koko öisen taistelutan-

tereen. Ilma oli raskas, pilvinen, ja sataaiskosti märkää suojalunta. Niinpä ei pala-vasta rakennuksesta kohoava savu pääs-syt ylöspäin, vaan levisi se ympäri asemaalueen kätkien pian sekä hyökkääjät ettäpuolustajat kitkerään vaippaansa. Sielläsavun ja tulen keskellä rätisivät kiväärit,paukkuivat hyökkääjien käsipommit ja vi-hollisen kartessit. Siellä taistelivat Karja-lan valkoiset sankarit kuolemaa halvek-sien ja vihollisen vimmatusta vastarinnas-ta yhä vain kiihtyen. Joka hetki kylmeniainaiseksi nuoria elämiä, mutta siitä ei täl-lä kertaa enää välitetty, oli päätetty nujer-taa vihollisen vastustus maksoi mitä mak-soi. Mutta ystävät ja viholliset alkoivat tu-len ja savun keskellä mennä kokonaan se-kaisin. Mahdotonta oli enää sanoa, missäoli meidän mies, missä ryssä. Omat kuulatvoivat toisella puolen asema-aluetta tava-ta yhtä hyvin sieltä päin asemalle pyrki-vän meikäläisen kuin vihollisenkin.

Siksi keskeytettiin klo 2 aamulla ryn-näkkö päivän valkenemiseen saakka tur-han mieshukan välttämiseksi. Joukoilleannettiin määräys vetäytyä hiukan lepää-mään, vain vahva vahtiketju jätettiin tiu-kasti aseman ympärille.

Vihollinen oli kuitenkin jo saanut tar-peensa eikä jäänyt enää odottamaan päi-vän vaikenemista, vaan päätti tehdä vii-meisen epätoivon kokeensa. Se kokositaistelun päätyttyä kiireesti vielä taiste-luun pystyvät voimansa sekä kuormastoasen, mikä eloon jääneillä hevosilla voitiinkuljettaa. Asemalle jäävän tykistönsä seteki käyttökelvottomaksi piilottaen taisärkien tykkien lukko-osat. Samaa koetet-tiin tehdä myös konekivääreille, mikäliniitä ei voitu mukaan ottaa. Asemaraiteillaolevat junat, joissa oli vielä suuret määrät

47

mm. ammuksia sekä muita sotatarpeita,sytytettiin palamaan. Tämän jälkeen ryh-tyi vihollinen klo 7 tienoissa huhtikuun 5.päivän aamuna kaikkine voimineen ulos-hyökkäykseen Maanselän kylän puolei-selta aseman länsisivustalta.

Meikäläisten pariinsataan mieheennouseva saartoketju ei kestänyt tiheinämassoina päälle tunkevan vihollisen pai-noa. Hetkisen vastarintaa tehtyään semurtui, ja ryssät luulivat jo itselleen auen-neen ikävöidyn pelastuksen tien. Ne jär-jestäytyivät tiheiksi marssikolonniksi jaläksivät näin, kuormasto keskessä, samoa-maan Maanselän kylää kohti.

Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen, josmieli saada vihollisen karkumatka este-tyksi. Murtuneesta ketjusta lennätettiinhätäviesti Maanselän kylään ja siellä ole-vat vähäiset voimat hälytettiin oitis vihol-lista vastaanottamaan. Kaiken kaikkiaansaatiin kokoon muutama kymmeninen va-paajoukkoihin kuuluvia sotilaita sekä kak-si kylässä lepäämässä olevaa jääkärien ko-nekivääriä. Mutta ei ollut aikaa voimasuh-teiden laskemiseen, jääkärivääpeli Koveroja ratsuväen vahtimestari Trantman, jotkatällä kriitillisellä hetkellä osoittivat eri-koista kylmäverisyyttä ja neuvokkuutta,haalivat miehet ketjuun ja konekivääritlennätettiin paikalle.

Etummaiset vihollisjoukot olivat en-nättäneet jo lähelle Maanselän hovia,mutta siinä otettiin ne tuimalla tulellavastaan, aivan kuin tien sulkijoilla olisi ol-lut suurempikin voima takanaan. Kieltä-mättä olikin kylän puolustajille eduksi se,että vihollisen täytyi koko ajan noustavastamäkeä, osittain vielä aukeita peltojapitkin, Siinä niiden tiheät ketjut joutuivatoivalliseksi maaliksi meikäläisten tulelle.

Ja kun eteenpäin meno alkoi seisattua,häiritsivät takaapäin tunkevat vihollislau-mat ja tien täyttävä kuormasto pahastijärjestystä vihollisen riveissä.

Tiukalle kyllä sittenkin alussa otti, har-vaan puolustusketjuun alkoi syntyä auk-koja, ja näytti olevan vain hetken kysymyssen lopullinen murtuminen. Hammastapurren pidettiin kuitenkin puolia, silläpianhan voitiin odottaa muualta apuvoi-mia. Oli näet vihollisen läpimurrosta jokiidätetty viesti Orjansaareen, ja muualla-kin kai siitä vähitellen tieto leviäisi.

Mutta Maanselän alla olevassa notkos-sa tuli tungos yhä ankarammaksi, ja kunjälkipäässä tulevat viholliskolonnat näki-vät tämän pakotien uhkaavan nousta pys-tyyn, alkoivat ne levitä tien eteläpuolellaolevaan metsään pyrkiäkseen sen kauttaMaanselän ja siitä etelään olevan Pöllän-mäen rinteitä pitkin Raasulin maantielleja sitä myöten rajalle. Pian kuhisi kokometsä täynnä syvässä lumessa urrivia vi-hollisjoukkoja, ja ensimmäiset näistä al-koivat jo ennättää Raasulin tielle.

Hiukan etelämpänä tämän tien ja ra-dan varrella oli, kuten aiemmin on mainit-tu, jääkärien kenttävahdit, rintama ete-lään torjuakseen rajalta päin Raudun ase-malle yrittävien vihollisjoukkojen hyök-käyksiä. Kun nämä kenttävahdit huomasi-vat vihollisen pyrkivän pakoon Raasulintietä pitkin, käänsivät he oitis rintamansatakaapäin metsän täydeltä tulvivia vihol-lislaumoja vastaan. Siinä tuokiossa alkoi-vat täälläkin rätistä pakolaisten nenänedessä konekiväärit, ainoastaan etummai-set, arvioita noin 160 miestä, olivat ennät-täneet livahtaa kenttävahtien ohitse käpä-lämäkeen. Yrittivät kyllä jäljessä tulevis-takin kylmäverisimmät murtautua jääkä-

48

Ajajiensa hoputtamina pillastuivat kuor-mahevoset, kun ei päästy eteen- eikätaaksepäin. Ne heittäytyivät ahtaalta tiel-tä syvään upottavaan hankeen, tai sortui-vat tielle kuulien tapaamana vetäen kuk-kuraiset kuormansa mukanaan kumoon.Miehiä kaatui rivittäin, lopulta kolonnit-tain hirvittävässä ristitulessa. Tiellä, tienvarsilla, metsässä, joka paikassa makasi jomelkein toinen toisessaan kiinni kuolleitatai henkitoreissaan vaikeroivia, ja elossaolevat tarpoivat siinä päällä tallaten kuo-levia ja haavoittuneita, kompastellen ruu-miskasoihin. Toiset yrittelivät vielä vasta-rintaa, ampuivat umpimähkään minnepäin sattui, toiset kirosivat tai huusivat it-kien ja vaikeroiden avukseen jumalaa jakaikkia avaran Venäjänmaan pyhimyksiä.Mutta apua ei mistään päin tullut, jumalatja pyhimykset näyttivät tämän joukon hyl-jänneen, antoivat sen vastata raskaistateoistaan, poltetuista kylistä, raiskatuistakodeista ja tuhkaksi pannusta temppelis-tä. Pelastuksensa tieksi olivat ryssät tä-män tien kuvitelleet, mutta se muuttui“kuoleman tieksi”.

Ja vihdoin uskoi vihollinen leikin lop-puneen. Se armeija oli ollut punainen,mutta nyt ilmestyi valkoista. Puiden oksil-le, aidan seipäisiin kohotettiin valkoisiarääsyjä antautumisen merkiksi, ja kaik-kialla kohosi ylöspäin ojennettuja käsiä.

Silloin lopetettiin tuli ja alkoi henkiinjääneiden aseista riisuminen. Se vei hyvänaikaa, sillä vielä oli vihollisjoukkojen jät-teitä tuhatkunta asekuntoista miestä sekäsiihen lisäksi vielä joku määrä siviiliväkeä,enimmäkseen naisia, jotka olivat olleet vi-hollisarmeijan mukana kaikenlaisissahommissa ja saivat nyt pakomatkalla ja-kaa aseissa olleiden kohtalon.

rien ketjun läpi Raasulin tielle, mutta piannäkivät he tämän yrityksensä turhaksi, jasilloin syntyi tällä taholla täydellinen se-kasorto. Toiset alkoivat pyrkiä metsäämyöten takaisin Maanselän tielle, toisettarpoivat sakeana ryöppyävässä kuulasa-teessa tietämättä enää itsekään, minnepäin heidän pitäisi yrittää.

Tällä välin olivat aseman etelä- ja itä-puolella olevat meikäläisten ketjut alka-neet tunkeutua asemalle, jonka ne pianmiehittivät ryhtyen ensi töikseen sam-muttamaan ratapihalla palavia junia. Pit-kistä, tulessa olevista vaunuriveistä saa-tiinkin suuri osa pelastetuiksi siten, ettäjunat katkottiin ja vielä syttymättömätvaunut lykättiin kauemmas palopaikalta.Ainoastaan kovalla rätinällä palavat am-pumatarvevaunut sekä joukko muita pa-himmin palaneita täytyi jättää oman on-nensa nojaan.

Toisten sammutellessa paloa kiiruhti-vat toiset asema-alueen läpi karkuun läh-teneen vihollisen jälkeen ryhtyäkseen ta-kaa-ajoon. Ei heidän huolinutkaan pitkäämatkaa samota, kun jo tapasivat lähelläasemaa olevasta tienristeyksestä Maan-selkään päin epäjärjestyksessä kuhisevatvihollisen jälkijoukot. Neuvottomina koet-tivat nämä pyrkiä vielä eteenpäin, vaikkakuulivat jo sekä edestään Maanselän rin-teiltä että myöskin etelästä päin sivultaanankaran konekiväärien rätinän. Mutta nytalkoi heidän takanaankin sama laulu, japian joutuivat leikkiin myös Mäkrän jou-kot rynnistäen kilvan asemalta tulevienkanssa pakenevien selkään. Vihollinen olijoka puolelta saarrettu.

Kuvaamaton oli nyt sekasorto Maanse-län alla olevassa notkossa. Joka suunnaltameikäläisten tulen ahdistamina sulloutui-vat vihollisjoukot siinä yhä ahtaammalle.

49

Viimeisessä, onnettomassa taistelussakaatuneiden tai loppurytäkässä hengettö-miksi tallattujen luku arvioitiin jälkeen-päin 1000–1200 mieheksi. Kesti näetmonta päivää, ennen kuin kaikki taistelus-sa tuhoutuneet oli saatu metsistä kerä-tyiksi.

Vangit marssitettiin tiheissä kolonnis-sa Mäkrän kylään, jossa muun suojanpuutteessa, kun koko kylä oli majoitettutäyteen meidän omia miehiä, täytyi muo-dostaa tilapäinen vankileiri avaralle pel-lolle. Siihen sytytettiin roviot ja pantiinvahtiketju ympärille. Ja pian nukkuivatnuo loppuun nääntyneet joukot rovioidenympärillä taivasalla, nukkuivat hämäränlaskiessa ja hiljaisen, märän lumisateentulla tuhertaessa, nukkuivat nähtävästiensi kerran viikkokauden valvomisen pe-rästä.

Raudun taistelu oli taisteltu loppuun.

50

Kun meikäläiset joukot tunkeutuivat Rau-dun asemalle, vallitsi siellä vihollisen kii-reisen paon jälkeen kuvaamaton sekasor-to. Useat rakennuksista olivat enemmäntai vähemmän rikki ammuttuja, vielä kyti-vät yöllisen taistelun aikana meikäläistensytyttämän varastorakennuksen rauniot,ja ratapihalla paloivat parhaillaan suurtarätinää pitäen vihollisen lähtiessään tu-leen panemat sotatarvevaunut. Kaikkiallaympäri koko asema alueen virui maassaviime päivien taisteluissa kaatuneita. Oliniitä myös koetettu talteen korjata, vajois-sa oli suuria ruumiskasoja, samoin useissamuissa suojissa. Koko asema-alue näyttiyhdeltä ainoalta avonaiselta kalmistolta.

Mutta miltei vielä runsaammin oli ha-jalleen kylvettyjä ampumatarpeita. Niitäoli ryssien ampuma-asemilla, niitä oli tei-den varsilla, niitä oli halkopinojen vierillä,pihamailla, joka paikassa. Niitä oli laati-koissa, irrallaan ja suurina röykkiöinä, niinettei toisin paikoin niiltä liikkumaan tah-tonut päästä. Melkein sadulta tuntui mei-dän pojista tuo loputon yltäkylläisyys.Meidän puolella oli pitkin talvea saatukäytellä ampumatarpeita äärimmäisensäästeliäästi. Taisteluun lähtiessä ja taiste-lun kestäessä oli aina kuulunut varotus:käytä säästäen ampumavaroja! — Ja niitäoli säästetty, mutta monasti ne sittenkinolivat pyrkineet kesken loppumaan juuritulisimmassa menossa.

Raudun asemalta saatu sotasaalis, Raudun voiton merkitys

Täällä, täällä ei niitä siihen sijaan oltusäästetty. Suoranaiselta synniltä tuntuimokoma kalliin tavaran tuhlaileminen.Näki hyvin, että ryssä oli täällä ollut sekätappelemassa että johtamassa. Eihän ku-kaan muu viitsisi moista siivoa ympäril-lään nähdä.

Aikansa ihmeteltyään ryhdyttiin kui-tenkin sotasaalista talteen korjaamaan jaluetteloimaan. Mainitsen tässä niistä luet-teloista vain huomattavimmat erät:

Tykkejä 15 kpl, niistä useimmat aivanuusia, konekiväärejä 43 kpl, kiväärejäuseita tuhansia, 4 miinanheittäjää, muu-tamia satoja tykinammuksia, paljon täysi-näisiä konekiväärivöitä, noin 3 milj. kivää-rinpanosta, 4000 käsipommia, suuri mää-rä tykistövaljaita ja kärryjä, kuormastorat-taita, sairasvaunuja, satuloita, sidetarpeitaja lääkkeitä ym. Ratapihalla oli useidenveturien lisäksi satoihin nouseva määrärautatievaunuja, suuret joukot niistä vielätäynnä mitä erilaatuisinta tavaraa, enim-mäkseen muonavaroja ja sotilaiden vaate-tustarpeita.

Tyhjiä tykinammushylsyjä oli talojenkorkuiset vuoret kaikkien tykkiasemienvieressä, samoin oli tunkioittain kiväärin-panoshylsyjä juoksuhaudoissa ja koneki-vääripesien ympärillä. Kaikkiaan lieneeRaudun taistelualueelta korjattu tuota ta-varaa talteen likipitäen 100.000 kiloa, pu-humattakaan niistä tavattomista määristä,

51

mitä sotilaat ja muut taistelualueelle jou-koittain virtailevat katselijat niitä kuljetti-vat mukanaan.

Vihollisen mieshukasta viimeistensuurten taistelujen aikana on vaikea sanoaaivan varmoja numeroita. Asema-alueeltakorjattiin kyllä useita satoja ruumiita,mutta suurimman osan niistä olivat kairyssät kuljettaneet pois, kun junayhteysRaasuliin pysyi avoinna melkein viimeisiinpäiviin asti. Niin ikään vakuutettiin venä-läisten pakomatkalle lähtiessään sytyttä-neen useita täysinäisiä ruumisvaunuja tu-leen. Miten tuon jutun laita lieneekin, kal-liiksi joka tapauksessa voi Raudun retkensanoa ryssille tulleen. Piirityksen alkaessalaskettiin heidän voimansa Raudussa jaRaasulissa yhteensä noin 4000 mieheen.Näistä jäi Raudun asemalle saarroksiinvähintään 3000 miestä, joista viime tais-telun aikana pääsi pakenemaan noin 160miestä.

Nämä karkuun päässeet viimeiset mo-hikaanit veivät Raudun katastrofista en-simmäisen viestin Raasuliin ja edelleenPietariin asti, ja joka paikassa pitkin mat-kan vartta oli sen viestin vaikutus kerras-saan lamauttava. Niinpä Raasulista läksi-vät ryssät käpälämäkeen sen tiensä mei-käläisten tuloa odottamatta ja unohtaenlähtökiireessään kaikki varastonsakin hä-vittämättä. Kun meidän joukot kaksi päi-vää Raudun valloituksen jälkeen marssi-vat Raasuliin, korjattiin sieltä runsas sota-saalis, josta mainittakoon 1000 tykinpa-nosta, 8 kenttäkeittiötä, kaksi veturia,rautatievaunuja ym. Kaksi kilometriä Raa-sulista etelään poltetun Sahajoen rauta-tiesillan luota saatiin vielä näiden lisäksiyksi veturi ja parisenkymmentä rautatie-vaunua.

Yhtä suurta hämmästystä herätti Rau-dussa kärsitty tappio Pietarissakin. Kaikkihyökkäysaikeet Rautuun päin kerrassaanraukesivat. Pietarin punaisiin lehtiin alkoiilmestyä kirjoituksia, joissa Raudun pako-laiset kuvasivat kokemuksiaan vakuutel-len, että Raudun rajalla oli valkoisilla vä-hintään 15.000 miestä valmiina rynnistä-mään rajan yli punaista Pietaria kohti.

Se oli masentava tieto ja antoi tarpeek-si ajattelemisen aihetta. Äkkiä huomat-tiin, että aivan punaisen Pietarin nurkka-juurella kohotti uhkaavana päätään uusimahti, vapaa Valkoinen Suomi, jonka ole-massaolosta tähän saakka ei oltu tahdottutietää mitään. Oli kyllä kuultu, että jossa-kin kaukana Keski- ja Pohjois-Suomessaoli valkoisia alueita, mutta kaikki olivat ol-leet vakuutettuja, että ennen pitkää nekinläikät hukkuisivat yli Suomenniemen le-viävään punaiseen mereen. Nyt näyttivätkuitenkin odotukset rupeavan pahastipettämään, punaisten päivät Suomessa jasen mukana myöskin venäläisyyden päi-vät näyttivät olevan luetut.

Siinä Raudun voiton poliittinen ja mo-raalinen merkitys. Se oli ensimmäinenkouraantuntuva opetus venäläisille, ettäSuomi lähtee kulkemaan omia teitään, onsaanut tarpeensa itämaisesta komennostaja rakentaa rajapyykkinsä selviksi. Maatahakemaan oli venäläiset sotilaat Rautuunviekoteltu. Taisteluun lähtiessä oli heillekuuleman mukaan luvattu, että Suomenvihattujen porvarien maat jaetaan puna-sotilaiden kesken sitä mukaa kuin maataehditään vain vallata. — No, olivathan kyl-lä Rautuun jääneet saaneetkin maata senverran kuin ikuista untaan nukkuakseentarvitsivat. — Mutta muun maansa pitivätsuomalaiset itse, pahasti poltti näppinsä,jos meni heiltä sitä kärkkymään.

52

Raudun voittoa ei saatu ilmaiseksi. Sevaati raskaat uhrit kaikilta siinä mukanaolleilta joukko-osastoilta, ehkä suhteelli-sesti raskaammat kuin yksikään toinenvapaussotamme mainehikkaista voitoista.Aivan tarkkoja numeroita mieshukasta onkyllä vaikea esittää, kun viimeisiinkin tais-teluihin otti Karjalan I:sen rykmentin pie-nempiä ja jääkärijoukkojen lisäksi osaaerinäisiä pienempiä joukko-osastoja, jotkaoli vasta viime hetkessä tuotu rintamalleeivätkä oikeastaan kuuluneet vielä min-kään joukko-osaston rulliin. Jommoisella-kin varmuudella voi kuitenkin sanoa, ettäviimeisten suurten taistelujen aikana kaa-tuneina kärsitty mieshukka nousi noin400 mieheen.

Tästä tuli VIII:nnen jääkäripataljoonanosalle 106 miestä, loput muiden, enim-mäkseen Karjalan I:sen rykmentin jouk-kojen osalle. Mieshukan suhteellinen suu-ruus käy täysin selville vasta sitten, kunmainitsemme, että taistelussa mukana ol-leiden joukkojen lukumäärä korkeimmil-laan ollessa, sitten kun jääkärit olivat saa-puneet, nousi tuskin 2000 mieheen. Pääl-lystöstään menettivät useat joukko osas-tot parhaat miehensä. Ennemmin on jomainittu pataljoonan päälliköiden Lind-bergin ja Aschanin kaatuminen. Muttanäiden lisäksi meni monta muuta, joidennimet liittyvät häviämättömästi Raudunsankarimuistoihin.

Kaatui lopuksi myös Raudun taistelu-jen uupumattomin ja ihailtu sankari, alus-ta alkaen mukana ollut Veikko Läheniemi.Kohtalo oli kuitenkin hänelle suopea. Hänsai elävin silmin nähdä Raudan loistavanvoitonpäivän ja kaatui vasta noin viikkoamyöhemmin Kivennavan Kauksamolla,jonne saakka hän Karjalan I:sen rykmen-

Epäilemättä tämä Raudussa annettuopetus oli omiaan jäähdyttämään ryssientaisteluhalua myöskin muilla Suomen rin-tamilla. Tähän saakka oli niille rintamillesaatu aina lupauksin ja voitontoivein va-paaehtoisia houkutelluksi. Nyt ei niihinlupauksiin ja voitontoiveisiin enää kukaanuskonut, ja niinpä saivatkin Suomen kapi-nalliset nähdä apulähteidensä rupeavanvähitellen ehtymään.

Raudun voitto saatiin samana päivänäkuin Tampereen suuri voitto. Se oli en-simmäinen kaunis ja suuri päivä Suomenvapaussodan historiassa. Juhlamielin sitäpäivää vietettiinkin koko Valkoisessa Suo-messa, vieläpä punaisten vallan alla huo-kailevassakin, sillä se päivä lupasi pian va-pauden aamun valkenemisen koko maal-le.

Tampereen voiton rinnalla jää Raudunvoitto ehkä vaatimattomaan varjoon va-paussodan muistoja juhlittaessa. Muttasillä on aina oma, aivan erikoinen merki-tyksensä, juuri tuo merkitys, jota edelläpainotin.

Mutta puhtaasti sotilaallisena saavu-tuksenakin se oli sangen huomattava. En-siksi se lopullisesti turvasi Karjalan rinta-man aseman, poisti näihin saakka uhkaa-vana häilyneen sivustaiskun vaaran. Toi-seksi se tasoitti tien valmiiksi Kiviniemes-tä Viipurin–Pietarin rataa kohti suuntau-tuvaa hyökkäystä varten, kun Viipurinkohtalon hetki oli joutunut. Ilman edelläkäyvää Raudun valloitusta ei hyökkäys-marssi Viipurin–Pietarin liikeyhteydenkatkaisemiseksi olisi voinut tulla niin no-peana ja täydellisenä yllätyksenä kuin sesittemmin tuli. Toisin sanoen, Raudunvoitto edisti osaltaan yleisen strategisensuunnitelman onnellista toteuttamista.

***

53

tin joukkojen etunenässä jo ennätti patal-joonineen samota, ennen kuin yleinenhyökkäys Viipurin–Pietarin rautatietävastaan alkoi.

Jääkärijoukoistakin kaatui sinä lyhyenäaikana, jonka ne ennättivät olla mukana,useita kyvykkäitä upseereja. Näistä mai-nittakoon kapteeni Koskenalho ja luut-nantit Hakkila sekä Hakkarainen. Upsee-rien lisäksi kaatui vielä kymmenkuntakantajääkäriä.

Runsas oli siis tuonen sato. Mutta kaik-ki mukana olleet tajusivat, että Rauduntaistelu oli taisteltava voittoon, ja niin an-nettiin sen vaatimat uhrit tinkimättä.

Ja kun ympäri laajan Karjalan maakun-nan pitkillä veljeshaudoilla kohoavistamuistomerkeistä luetaan usean nimenalta Raudun nimi, niin silloin muistetaan,myös aina, että nuo sankarit kaatuivat ko-timaansa kynnyksellä. Heidät oli lähetettyrajaa puolustamaan, ja he puolustivat senpelastaen maakuntansa hävittävän vai-nolaisen jalkoihin joutumasta.

Se on nouseville polville velvoittavaesimerkki uhraamaan kaikkensa kauniinKarjalan hyväksi.

54

55