Embed Size (px)
Citation preview
ASIAKKAIDEN KOKEMUKSET LASTENSUOJELUN
MONIAMMATILLISESTA TYÖPARITYÖSTÄ
Anniina Suni
Helsingin yliopisto
Valtiotieteellinen tiedekunta
Sosiaalitieteiden laitos
Sosiaalityö
Käytäntötutkimusraportti
Syksy 2010
2
SISÄLLYS
1 JOHDANTO .................................................................................................................................1
2 SOSIAALITYÖNTEKIJÄN JA SOSIAALIOHJAAJAN TYÖPARITYÖ .................................2
2.1 Lastensuojelu ............................................................................................................... 2
2.2 Moniammatillisuus ...................................................................................................... 3
2.3 Sosiaaliohjaajat sosiaalialan toimijoiksi sosiaalityöntekijöiden rinnalle ..................... 4
2.4 Aikaisempi tutkimus .................................................................................................... 6
2.5 Hyvä yhteistyö ............................................................................................................. 7
3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN ESITTELY .....................................................................................8
4 TUTKIMUSKYSYMYKSET ....................................................................................................11
5 AINEISTO JA SEN ANALYSOINTI ........................................................................................12
6 TULOKSET ...............................................................................................................................15
6.1 Työparityö ja sen tekijät ............................................................................................ 16
6.2 Sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnkuvat ..................................................... 17
6.3 Ammattiryhmien vahvuudet ja kehittämistarpeet ...................................................... 18
6.4 Osallistuminen ja työn kehittäminen ......................................................................... 20
6.5 Tulosten hyödyntäminen ........................................................................................... 21
7 POHDINTA ................................................................................................................................22
LÄHTEET .....................................................................................................................................26
LIITE 1 Kyselylomake
LIITE 2 Kyselylomake lapsille
1
1 JOHDANTO
Tässä käytäntötutkimuksessa käsitellään asiakkaiden mielipiteitä lastensuojelun
avohuollon moniammatilllisesta työparityöstä. Suoritin käytäntötutkimuksen teon
Helsingin Läntisen perhekeskuksen Kaarelan toimipisteessä keväällä 2010. Idea
tutkimusaiheesta on syntynyt työyhteisön tarpeista ja käytäntötutkimuksen aihe liittyy
suoraan toimipisteen kehittämistehtävään.
Sosiaalityössä on pitkään ollut vallalla yksin tekemisen periaate, vaikka haastavat
asiakastapaukset on hoidettu työparityönä ja esimerkiksi huostaanoton valmistelu
edellyttää kahta työntekijää. Viime vuosina myös sosiaalityöntekijät ovat enenevissä
määrin tehneet työparityötä joko oman ammattikuntansa edustajan tai sosiaaliohjaajan
kanssa. Sen sijaan lastensuojelun sosiaaliohjaajilla työparityö etenkin Helsingissä on ollut
vahvana työtapana perhetyössä pidempäänkin. Perhetyötä ei ole kehitetty keskitetysti, ja
useille toimipisteille on Helsingissä kehittynyt omia perhetyön käytäntöjä ja malleja
(Liukonen & Lukman 2007, 107). Työparityön yleisyys perhetyön ulkopuolella vaihtelee
kaupungeittain ja myös kaupunkien sisällä erittäin vahvasti, samoin kuin se minkä
ammattikunnan edustajan kanssa työparityötä tehdään.
Työparityö on moniammatillisessa sosiaalityössä melko uusi ilmiö, mikä puoltaa aiheen
tutkimusta. Kaarelassa sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan systemaattisempaan
työparityöhön on siirrytty syksyllä 2009. Tutkimuksen ajankohtaisuutta voi perustella sillä,
että työn kehittämiseen on vielä mahdollisuus puuttua kun vasta ollaan luomassa uusia
rakenteita. Sosiaaliohjaajien käytännön työtä koskevaa tutkimusta on melko vähän.
Asiakkaiden mielipiteiden tutkiminen on tärkeää, koska asiakkaat ovat lastensuojelun
palveluiden käyttäjiä ja lastensuojelun palveluilla pyritään vaikuttamaan heidän elämäänsä.
On myös tärkeää muistaa, kuka on lastensuojelun asiakas. Asiakkaana lastensuojelulainkin
määritelmän mukaan on lapsi, mutta usein puheessa aikuiset ja perhe mielletään
asiakkaaksi. Uudessa lastensuojelulaissa lapsen osallisuutta on painotettu ja laissa
säädetään esimerkiksi, että sosiaalityöntekijällä on oikeus ja velvollisuus tavata lasta
henkilökohtaisesti (Taskinen 2007, 8.) Aikuisten lisäksi on siis tärkeää kartoittaa
asiakkaina olevien nuorten ja lasten mielipiteitä. Välimäen (2009) mukaan nuoret osaavat
2
antaa positiivista palautetta mutta myös kritiikkiä työskentelystä (Välimäki 2009, 105),
minkä takia nuorten voi olettaa antavan rakentavaakin palautetta. Palautteen keräämisessä
on kyse myös arvostuksen osoittamisesta asiakkaalle, sillä sen avulla voidaan osoittaa, että
asiakas huomioidaan palveluiden suunnittelussa. Usein tutkimuksessa asiakkaiden
näkökulmia kysytään tutkijalähtöisesti, jolloin tutkija määrittelee mistä haluaa asiakkaan
mielipiteen (Ribner & Knei-Paz 2002, 379).
Työni ei niinkään pyri jäsentämään työparityötä vaan pikemminkin tuomaan esiin
asiakkaiden näkemyksen työparityöstä. Rajaan tutkimukseni koskemaan lastensuojelun
avohuoltoa, jolloin sijaishuolto ja perhehoito jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Luvussa 2
käsittelen aihepiiriin liittyvää aiempaa tutkimusta sekä käsitteistöä ja luvussa 3 esittelen
käytäntötutkimuksen toimintaympäristön. Toimintaympäristön kuvauksesta siirryn
kuvaamaan tutkimuskysymyksiä luvussa 4. Luvussa 5 käsittelen aineistoa ja sen analyysia
ja luvussa 6 saamiani tuloksia. Luvussa 7 esittelen johtopäätöksiä ja tarkastelen kriittisesti
käytäntötutkimusta ja omaa rooliani siinä.
2 SOSIAALITYÖNTEKIJÄN JA SOSIAALIOHJAAJAN TYÖPARITYÖ
2.1 Lastensuojelu
Sana lastensuojelu voidaan käsittää kahdella eri tavalla. Lasten suojelu käsitetään kaikkia
lapsia koskevaksi suojeluksi, jolloin ympäristöstä pyritään tekemään lapsiystävällinen
ottamalla lapset huomioon esimerkiksi poliittisia päätöksiä tehdessä. Lasten suojelun
toteuttamisen vastuu on kaikilla kansalaisilla. Toinen mahdollinen käsitteellistämistapa
lastensuojelulle on sen juridis-hallinnollinen tarkoitus, jossa käsitettä yleensä käytetään. Se
on myös tarkoitus, jossa käytän käsitettä tässä tutkimuksessa. Lastensuojelulla viitataan
tällöin yksilö- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun. Yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelun
yhtenä osana nähdään lastensuojelun avohuolto. (Taskinen 2007, 10-12.) Lastensuojelun
avohuollon tehtävänä on lapsen kasvuolojen kehittäminen sekä vanhemmuuden ja
vanhempien kasvatuskyvyn tukeminen (Räty 2007, 201).
Lastensuojelun avohuollon, kuten koko lastensuojelun työskentelyn tärkeimpänä juridisena
perusteena on lastensuojelulaki. Suomessa on aiemmin ollut voimassa kaksi
lastensuojelulakia, jotka ovat tulleet voimaan vuonna 1936 (52/36) ja 1984 (683/83).
3
Vuoden 2008 alusta astui voimaan kolmas lastensuojelulaki (471/2007). Lainsäädännön
lisäksi työtä ohjaavat kulloinkin muut lapsiin ja perheisiin liittyvät lait sekä yhteiskunnassa
vallitsevat arvot ja käsitykset perheestä, jotka voivat olla julkilausumattomia mutta silti
ohjata työskentelyä vahvasti.
Asiakas määritellään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa
sosiaalihuoltoa hakevaksi tai käyttäväksi ihmiseksi (Laki sosiaalihuollon asiakkaan
asemasta ja oikeuksista 812/2000). Lastensuojelun asiakkaaksi voi tulla kun
lastensuojeluasia tulee vireille lapsen tai huoltajan hakemuksesta. Lastensuojeluasia voi
myös tulla vireille, kun sosiaalityöntekijä on vastaanottanut lastensuojelunilmoituksen tai
muuten saanut tietää lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Vireille tulon jälkeen on
arvioitava lastensuojelun tarve. (Räty 2007, 167.) Lastensuojelulaki määrittää, että
lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun
työntekijän on arvioita ilmoituksen kiireellisyys. Laissa on erikseen määritelty lapsen
asioista vastaava sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asioista. Hän on myös vastuussa
lastensuojelutarpeen selvityksen teosta. (Lastensuojelulaki 471/2007.) Henkilöllä on oltava
sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. Lastensuojelun asiakkuus alkaa, kun
ilmoituksen perusteella lapsen asiassa ryhdytään kiireellisesti lastensuojelutoimenpiteisiin
tai kun päätetään lastensuojelutarpeen selvityksen aloittamisesta. Asiakkuuden merkitys on
suuri, sillä avohuollon palveluita ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta voida tarjota
mikäli lapsella ei ole lastensuojelun asiakkuutta. (Räty 2007; 167, 202.)
2.2 Moniammatillisuus
Moniammatillisuus yhteistyön käsitteenä on Suomessa vakiintunut 1990-luvulla.
Moniammatillisuudella tarkoitetaan yhteistyötä, jossa esimerkiksi ihmisillä on yhteinen työ
suoritettavanaan. Sosiaali- ja terveyspalveluissa moniammatillisuudella tarkoitetaan eri
asiantuntijoiden työskentelyä, jossa yritetään huomioida asiakkaan tilanne kokonaisuutena.
Moniammatillisuus on dilemmattista, sillä työntekijän pitää samalla tuoda esiin omaa
osaamistaan ja toisaalta rakentaa yhteistä osaamista. (Isoherranen 2005, 13-14; 19.)
Asiantuntijan tulee silloin olla tietoinen siitä, mikä on hänen omaa osaamistaan.
Perhekeskuksen tarjoaman avun tulisi olla mahdollisimman kokonaisvaltaista (Liukonen &
Lukman 2007, 104), mikä tukee hyvin edellä esitettyä Isoherrasen (2005) näkemystä
4
moniammatillisuudesta. Kahden ammattiryhmän moniammatillinen työ tukee
kokonaisvaltaisuuden pyrkimystä, sillä tällöin on mahdollistaa yhdistää monen osaajan
taitoja. Isoherrasen (2005) mukaan moniammatillisuus tuo työhön mukaan useita tiedon ja
osaamisen näkökulmia (mt., 14). Tehty-linjausten tavoitteena onkin, että sosiaaliohjaajien
työparityö siirtyy enemmän moniammatilliseksi työksi sosiaalityöntekijän kanssa
(Liukonen & Lukman 2007, 108). Tällöin saman ammattikunnan välillä oleva työ jää
vähäisemmäksi, mikäli oletetaan että resurssit eivät kasva. Kaarelassa siirtyminen
moniammatilliseen työparityöhön kuvastaa tätä kaupungin tekemää linjausta. Myös
sosiaalialan ammattilaisten eettisissä ohjeissa otetaan kantaan yhteistyön merkitykselle
palvelujen turvaamisessa. Asiakkaan auttamiseksi työn on oltava moniammatillista ja
verkostoitunutta. (Talentia 2005, 26.)
Sosiaalialalla moniammatillisuutta käytetään esimerkiksi lasten seksuaalisen
hyväksikäytön arvioinnissa, jolloin lääkärit ja sosiaalityöntekijät tekevät yhteistyötä.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä osallistuu usein moniammatillisiin neuvotteluihin, jossa
yhdessä eri ammattikuntien ja usein asiakkaan kanssa pohditaan miten asiakasta voidaan
auttaa. Yksittäisiä neuvotteluja ei kuitenkaan voi rinnastaa moniammatilliseen
työparityöhön, joka luonteeltaan jatkuvampaa. Käsite moniammatillisuus on tässä
tutkimuksessa tärkeä, ja sillä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan välistä
ammatillista yhteistyötä.
2.3 Sosiaaliohjaajat sosiaalialan toimijoiksi sosiaalityöntekijöiden rinnalle
Vuonna 2005 voimaan tullut laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksista (2005/272) on pohjana sosiaalialan tehtäväkuvien määrittelylle.
Sosiaalityöntekijän kelpoisuusvaatimuksena on suoritettu ylempi korkeakoulututkinto,
johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot sosiaalityössä. Sosiaaliohjaajan
kelpoisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuva ja sosiaalialalle suuntaava
ammattikorkeakoulututkinto. Kelpoisuusvaatimuksista voidaan tilapäisesti poiketa silloin,
kun tehtävään ei saada pätevyyden täyttävää henkilöä. (Laki sosiaalihuollon ammatillisen
henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 2005.) Pätevien sosiaalityöntekijöiden puuttuessa
sosiaaliohjaajat usein tekevät töitä sosiaalityöntekijän nimikkeellä, vaikka ammattiryhmien
koulutustaustat ovat erilaisia.
5
Sosiaaliohjaajien AMK-koulutus alkoi Suomessa vuonna 1992 (Rantanen & Toikko, 88),
kun taas sosiaalityöntekijöitä on Suomessa korkeakoulutettu pidempään. Sosiaaliohjaajaa
ja sosiaalityöntekijää käsitellään julkisessa keskustelussa erilisinä ammattiryhminä. Tämä
ilmenee esimerkiksi opetusministeriön selvityksestä ”Sosiaalialan korkeakoulutuksen
suunta”, jossa ammattiryhmiä käsitellään erilisinä (Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta
2007, 35). Myös Helsingin sosiaaliviraston selvitykset, esimerkiksi Tehty-hankkeen
raportti, kuvaavat ammattiryhmiä erillisinä.
Sosiaaliohjaajien (AMK) työnkuvaa on määritelty 2000-luvulla julkaistuissa
opinnäytetöissä. Lisäksi Helsingin sosiaalivirastossa on vuonna 2007 julkaistu sosiaalialan
tehtävärakenteita käsittelevä Tehty-hankkeen (Tehtävärakenteen ja työmallien
kehittäminen sosiaalialan työssä – hanke) raportti. Hankkeen tarkoituksen on ollut
määritellä sosiaalialan eri toimijoiden tehtävänkuvia (http://www.socca.fi/tehty/hanke.htm,
4.5.2010) Raportti on saatu työntekijöiden haastattelujen kautta, eikä siinä ole huomioitu
asiakkaiden näkemyksiä asiasta. Tehty-hankkeeseen liittyen on myös tehty opinnäytetyö,
joka kuvaa sosiaaliohjaajan osaamista ja tehtäväkuvaa (Portti, Putro & Pyhäjärvi 2007).
Tehty-hankkeen tavoitteena olivat lapsiperheiden vastuualueella muun muassa sosiaalityön
ammattitaidon turvaaminen ja sosiaaliohjaajien osaamisen monipuolisempi
hyödyntäminen. Tätä tavoitetta tukee sosiaaliohjaajien toimiminen työparina
lastensuojelutarpeen selvityksissä. Sosiaaliohjaajien toimimista myös muissa tehtävissä ei
nähdä osaamisen kannalta poissuljettuna. (Liukonen & Lukman 2007, 95- 97.)
Sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan tehtäväkuvia määritellään Tehty-hankkeessa.
Perhekeskuksessa lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on vastuu asiakasprosessista.
Sosiaalityöntekijä erikoistuu lastensuojelulain tuntemiseen ja hänen tehtävänään on lapsen
edun toteutumisen valvonta. Hän myös vastaa tukitoimien koordinoinnista ja päätösten
teosta lakien mukaisesti. Sosiaalityöntekijän työote on psykososiaalinen. Sosiaaliohjauksen
tehtävät jaetaan arviointi, perhe- ja kriisityöhön, jolloin perhetyö on vain yksi
sosiaaliohjaajan työmuoto. Sosiaaliohjaaja tekee menetelmällistä intensiivistä perhetyötä ja
lisäksi arviointityötä yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, joka voi tarkoittaa työparityötä.
Sosiaaliohjaaja tuo arviointiin oman ammatillisen osaamisensa. Tarkoituksena on myös
laajentaa sosiaaliohjaajan ammattikuva kattamaan koko asiakasprosessi. (Liukonen &
Lukman 2007; 103, 107-109.)
6
Sosiaaliohjaajien työpanos on Helsingissä perinteisesti liitetty lastensuojelun perhetyöhön.
Sosiaaliohjaajien ammattitaitoa pääsee hyödyntämään vain 10 % lastensuojelun
asiakkaista, vaikka lastensuojelutiimien työntekijöistä yli 30 % on sosiaaliohjaajia
(Liukonen & Lukman 2007, 107). Tehty-raportin loppuhankkeen (2007) mukaan
sosiaaliohjaajilla on ammattitaitoa, jota voidaan hyödyntää aiemman perhetyön lisäksi
entistä monipuolisemmin esimerkiksi työparityössä sosiaalityöntekijän kanssa.
Alkuarvioinnin tehtävät voidaan jakaa sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaajan kesken, vaikka
vastuu asiakasprosessista on sosiaalityöntekijällä. (Liukonen & Lukman 2007; 97, 108.)
Tämä määrittely on Helsingissä viimeistään avannut sosiaaliohjaajille mahdollisuuden
osallistua täysivaltaisena työparina lastensuojelutarpeen selvitysten tekoon, jota ennen
uutta lastensuojelulakia kutsuttiin alkuarvioksi. Näin pystytään vähentämään
sosiaalityöntekijöiden kuormitusta.
Sosiaaliohjaajien koulutustausta ja orientaatio työhön ovat erilaisia kuin
sosiaalityöntekijöillä, vaikka he toimivat samojen kysymysten parissa. Niinikosken
mukaan sosiaalityöntekijät käyttävät usein hiljaista tietoa ja toimivat tiedostamatta arvojen
varassa. Kollegat auttavat Niinikosken mukaan tunnistamaan uusia toimintatapoja ja
jakamaan niitä. Vertaistuen avulla sosiaalityöntekijät voivat edistää reflektiivistä
ammatillisuutta ja vahvistaa työntekijöiden jaksamista. (Niinikoski 2005; 47, 60.)
Kysymykseksi nousee se, miten nämä mahdollistuvat sosiaaliohjaajien kanssa ja saako
sosiaalityöntekijä sosiaaliohjaajalta kollegiaalista tukea, jotta työparityö voisi tukea työssä
jaksamista.
2.4 Aikaisempi tutkimus
Sosiaalialalla tapahtuvasta työparityöstä on muutamia tutkimuksia, kuten Anna Vaihion
ylemmän ammattikorkeakoulun lopputyö, joka käsittelee työparityön kehittämistä
lastensuojelussa. Vaihion toimintatutkimuksessa työntekijät ovat tutkimuksen
informantteina. Vaihion työssä työparityön moniammatillisuutta ei huomioida vaan
huomio keskittyy työparityön rakenteisiin (Vaihio 2009, 5), minkä takia tulokset eivät ole
suoraan verrannollisia tähän käytäntötutkimukseen. Lisäksi nämä tutkimukset kuvaavat
työntekijöiden näkemyksiä.
7
Elina Rahko on vuonna 2010 tehnyt Lapin yliopistossa tutkimuksen, jonka nimi on
”Samassa veneessä sosiaalialalla: tutkimus sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien
kokemuksista työparityöstä”. Tutkimus on toteutettu työntekijöiden haastatteluilla.
Tutkimuksen mukaan työparityötä on mahdollista hyödyntää sosiaalialalla ja puolestaan
sen avulla voidaan hyödyntää työntekijöiden monipuolista korkeakouluosaamista.
Sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän työnjaosta helsinkiläisillä sosiaaliasemilla on tehty
ammattikorkeakoulun opinnäytetyö (Siren 2010). Tässä työssä on kuitenkin myös
työntekijänäkökulma. Sirenin mukaan asiakkaiden saama palvelu on parantunut
aikuissosiaalityössä ja työhön on tullut lisää joustavuutta (Siren 2010). Myös toisen
opinnäytetyön mukaan sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työparityö koetaan hyväksi
asiaksi niin työntekijöiden kuin asiakkaiden kannalta (Portti, Putro & Pyhäjärvi 2007).
Tässä kuten Sirenin työssäkin työntekijät kuitenkin vain ajattelevat työparityön olevan
asiakkaille hyväksi ilman asiakkaiden kommenttia.
2.5 Hyvä yhteistyö
Viime vuosien aikana asiakkaiden kokemuksia on sosiaalialalla kartoitettu vain
muutamassa tutkimuksessa julkaistussa raportissa. Callan & Spratt (2004) ovat tutkineet
vanhempien käsityksiä lastensuojelusta. Asiakkaiden mielestä sosiaalityöntekijän on
tärkeää ymmärtää heidän ongelmansa, ja tässä ymmärtämisessä auttaa oma
elämänkokemus menettelytapoja koskevaa tietoa paremmin. Tutkimuksen mukaan
sosiaalityöntekijän persoonallisuus vaikuttaa vahvasti vanhempien kokemukseen
lastensuojelusta. Sosiaalityöntekijästä saattaa esimerkiksi huomata, ettei hän ole
kiinnostunut perheestä. Jotkut vanhemmat kokivat, että sosiaalityöntekijät lähinnä
tarkastavat perhetilanteen ilman aitoa kiinnostusta perheeseen. Hyviä työntekijöitä ovat ne,
jotka virallisen työnkuvan lisäksi ovat rehellisiä ja jakavat tietoa. (Callan & Spratt 2004,
217.) Virallinen työnkuva, joka määrittyy sen organisaation mukaan, jossa työntekijä
työskentelee, ei siis määritä työntekijää hyväksi. Saman tuloksen tulivat myös Ribner ja
Knei-Paz tutkimuksessaan. Heidän mukaan asiakkaiden mielestä tärkeintä on, että
työntekijä on ihminen eikä vain osa virallista byrokratiaa (Ribner & Knei-Paz 2002, 28)
Vanhempien mukaan olisi tärkeää, että sosiaalityöntekijä saa luotua hyvän suhteen heihin
sekä lapsiin hyvien vuorovaikutustaitojen avulla (Callan & Spratt 2004, 217-218).
Tärkeäksi tekijäksi ei siis nostettu koulutusta, vaan aito kyky olla perheen kanssa.
8
Asiakkaan osallisuus sosiaalityössä on usein keskustelun kohteena. Thomasin (2002)
mukaan osallisuus koostuu mahdollisuudesta valita, saada tietoa, vaikuttaa prosessiin,
ilmaista itseään, saada apua ja mahdollisuudesta itsenäisiin päätöksiin (Thomas 2002).
Osallisuus ei siis Thomasin mukaan vaadi paljoa, koska osallisuus koostuu tavallisista
asioista kuten vaikuttamismahdollisuuksista omiin asioihin.
3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN ESITTELY
Käytäntötutkimuksen toimintaympäristö sijoittuu Helsingin sosiaaliviraston
lastensuojelutyön avohuollon palveluihin. Perhekeskuksia, joihin lapsiperheiden palvelut
sijoittuvat, on neljä: itäinen, pohjoinen, eteläinen ja läntinen. Perhekeskuksiin kuuluvat
lastensuojelutyö, lapsiperheiden kotipalvelu sekä leikkipuistotoiminta.
Lastensuojelutyöhön kuuluvat avohuollon sosiaalityö, jälkihuollon sosiaalityö ja
sijaishuollon aikainen sosiaalityö silloin kun sijoituspaikkana on lastensuojelulaitos.
(www.hel.fi, 15.6.2010.)
Tutkimus sijoittuu Helsingin kaupungin Läntisen perhekeskuksen Kaarelan ja Lassilan
toimipisteisiin ja kohdistuu siellä lastensuojelutyöhön. Kaarelan toimipisteessä
työskentelee kahdessa tiimissä kaksi johtavaa sosiaalityöntekijää, kymmenen
sosiaalityöntekijää, kuusi sosiaaliohjaajaa ja yksi erityissosiaalityöntekijä. Lassilan
toimipisteessä työskentelee kolmessa tiimissä kolme johtavaa sosiaalityöntekijää, 14
sosiaalityöntekijää ja 8 sosiaaliohjaajaa. Käytäntötutkimus alkoi pelkästään Kaarelan
toimipisteen kanssa ja Lassilan toimipiste tuli mukaan myöhemmin. Tästä syystä raportissa
käsitellään asioita Kaarelan toimipisteen kannalta, vaikkakin monet asiat ovat
yleistettävissä myös Lassilan toimipisteeseen.
Työpariudet jaetaan Kaarelan toimipisteessä viikoittaisissa jakopalavereissa, joissa
asiakkaille valitaan vastuutyöntekijä, joka on sosiaalityöntekijä. Tämän jälkeen valitaan
työpari, joka voi asiakkaan tilanteesta riippuen olla sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja.
Kaarelassa ei ole käytössä kiinteitä työpariuksia, vaan työpariudet vaihtelevat tarpeen
mukaan. Lassilassa asiakkaan vastuutyöntekijä jaetaan viikoittaisessa jakopalaverissa, ja
asiakkaan tarpeiden mukaan valitaan työpari tiimissä, joka on muutaman päivän
9
jakopalaverin jälkeen. Kaarelan toimipisteessä sosiaaliohjaajat ovat osallistuneet
satunnaisesti, lähinnä työntekijätilanteen mukaan, sosiaalityöntekijän työparina
lastensuojelutarpeen selvityksiin vuoden 2008 alusta. Tällöin lastensuojelulaki muuttui
mahdollistaen sosiaaliohjaajien työnkuvan laajentamisen. Helsingissä sosiaaliohjaajien
osallistuminen lastensuojelutarpeen selvityksen tekoon ja sitä edeltäneeseen tilannearvioon
on vaihdellut toimipistekohtaisesti ja vaihtelee edelleen, vaikka yleissuunta on kohti
työparityötä. Lassilassa sosiaaliohjaajat ovat pidempään toimineet sosiaalityöntekijöiden
työpareina.
Kaarelan toimipisteen kehittämistehtäväksi on yhteisen pohdinnan jälkeen
kehittämispäivässä 2.9.2009 valittu sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän välisen
työparityöskentelyn mallinnus. Syksyllä 2009 toimipiste aloitti kokeilun, jossa
sosiaaliohjaaja työskenteli systemaattisemmin ja joustavammin sosiaalityöntekijän kanssa
työparina lastensuojelutarpeiden selvitysten teossa ja myöhemmin suunnitelmallisen
sosiaalityön vaiheessa. Aikaisemmin sosiaaliohjaajan työnkuvana on ollut pääasiassa
yksilösosiaaliohjaus ja perhetyö sekä erilaisten ryhmien ja leirien suunnittelu ja
toteuttaminen. Kehittämistehtävään liittyen erityissosiaalityöntekijä toteutti syksyllä 2009
toimipisteessä kyselyn työparityöskentelystä asiakkaiden osallisuuden mutta samalla
työntekijöiden työhyvinvoinnin lisääjänä. Työntekijät vastasivat kyselyyn ja tulokset
käsiteltiin erityissosiaalityöntekijän johdolla kehittämispäivässä tammikuussa 2010. Myös
Lassilan toimipisteen työntekijät vastasivat kyselyyn. Kyselystä on valmisteilla ylemmän
ammattikorkeakoulun lopputyö. Oma käytäntötutkimusaiheeni on syntynyt osana Kaarelan
toimipisteen kehittämishanketta.
Kaarelan ja Lassilan toimipisteen työntekijät ovat sitoutuneet kehittämistyöhön arkityön
ohessa. Kaarelan toimipiste on Praksis-toimipiste, ja se tekee yhteistyötä Helsingin
yliopiston kanssa. Praksis on sosiaalityön opetus- ja tutkimusyksikkö, jossa reflektiivisten
tutkimusmenetelmien avulla pyritään yhdistämään teoria ja käytäntö. Praksis on Helsingin
yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen (nykyisin sosiaalitieteiden laitos) ja Helsingin
kaupungin sosiaaliviraston yhteistyömuoto. Sosiaalityön opiskelijat suorittavat Praksissa
opintoihinsa kuuluvan Asiakastyön taidot- opintojakson. (Hinkka ym 2005, 17-18, 23.)
Vuodesta 2007 lähtien opintojakso on ollut mahdollista suorittaa lastensuojelun
Praksiksessa aikuisuuden Praksiksen sijaan. Kaarelan toimipisteessä on talvella 2010
käynnistynyt tutkimuksen tukiryhmä osana Praksis-toimintaa. Tukiryhmä kokoontui
10
kevään 2010 ajan ja sen tarkoituksena on koordinoida ja tukea toimipisteessä tapahtuvaa
tutkimusta. Ryhmän toiminta jatkuu ainakin kevääseen 2011 saakka. Ryhmän
ensimmäinen tapaamiskerta oli tammi-helmikuun vaihteessa ja kevään 2010 aikana niitä
on noin kolmen viikon välein.
Osa Kaarelan toimipisteen työntekijöistä on osallistunut vuosina 2006-2008
pääkaupunkiseudun lastensuojelun kehittämisyksikköön. Pääkaupunkiseudun
kehittämisyksikössä pääkaupunkiseudun kuntien sosiaaliviraston sekä sosiaali- ja
terveysvirastojen yhteistyönä kehitettiin pysyviä toimintarakenteita lastensuojelun
avohuollossa tapahtuvan kehittämistyön tueksi (http://www.socca.fi/hankkeet, 14.6.2010).
Kehittämisyksikössä Kaarelan sosiaaliohjaajat ovat kuvanneet omaa työtään ja erilaisia
työtapoja, kun taas sosiaalityöntekijät ovat keskittyneet kuvaamaan sosiaalityöntekijän
asiantuntijuutta ja asiakasprosessin johtajuutta. Hankkeen loppuraportin mukaan
sosiaaliohjaajien työ on määritelty alkavan lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen,
sosiaalityön toteutusvaiheessa (Karjalainen 2009, 118). Tehtävärakenteiden määrittely
eroaa edellä olevasta sosiaaliohjaajien työn painopisteen määrittelystä, sillä Karjalaisen
(2009) mukaan sosiaaliohjaus alkaa vasta sosiaalityön toteutusvaiheessa kun taas
tehtävärakenteiden mukaan sosiaaliohjausta tulisi hyödyntää kaikissa asiakasprosessin
vaiheissa. Helsingin sosiaaliviraston tehtäväkuvien määrittely ajoittui suunnilleen samoihin
aikoihin kuin pääkaupunkiseudun lastensuojelun kehittämishanke.
Lastensuojelun kehittäminen jatkuu tällä hetkellä Kehrässä (Lastensuojelun
kehittämisverkosto pääkaupunkiseudulla) (http://www.socca.fi/hankkeet, 14.6.2010) Kehrä
on lastensuojelun kehittämisverkosto pääkaupunkiseudulla, ja sen tavoitteena on luoda
kehittäminen osaksi perustyötä (http://www.socca.fi/ lastensuojelu, 12.5.2010). Kaarela
osallistuu hankkeeseen kehittämistehtävällään työparityö.
Olen toiminut Kaarelan toimipisteessä kolmeen otteeseen sosiaalityöntekijän sijaisena ja
kesätyöntekijänä. Toimin käytäntötutkimuksen ajan opiskelijan roolissa, sillä
käytäntötutkimuksen aikana en ole töissä toimipisteessä. Käytäntötutkimusjakson
loppuessa siirryn sosiaalityöntekijän sijaiseksi. Olen pyrkinyt prosessin ajan korostamaan
asemaani ulkopuolisena toimijana. Tämä on myös ollut helppoa, koska toimipisteessä ei
käytäntötutkimuksen alkaessa ollut vapaita työtiloja, jolloin olen tehnyt tutkimusta pitkälti
yliopiston tiloista käsin. Koen että tutkimusta tehdessä minulle on hyötyä siitä, että tunnen
11
toimipisteen käytännöt melko hyvin, koska minulla on ollut käsitys siitä, minkälaisesta
tiedosta on toimipisteelle hyötyä. Valmistun itse sosiaalityöntekijäksi, joten sen takia
näkökulmani on enemmän sosiaalityössä kuin sosiaaliohjauksessa.
4 TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän käytäntötutkimuksen tarkoituksena on selvittää asiakkaiden näkemyksiä ja
kokemuksia lastensuojelun avohuollossa tapahtuvasta sosiaalityöntekijän ja
sosiaaliohjaajan työparityöskentelystä. Käytäntötutkimuksessa analysoidaan kerättyä
asiakaspalautetta, joka liittyy Kaarelan toimipisteen kehittämistehtävään.
Asiakaspalautteen analysoinnilla pyritään selvittämään, miten työparityöskentelyä tulisi
jatkossa toteuttaa niin, että se palvelisi asiakasosallisuutta samalla huomioiden
työntekijöiden työssä jaksamisen. Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Millaisia kokemuksia asiakkailla on työparityöskentelystä?
2. Miten näitä kokemuksia voidaan hyödyntää työparityöskentelyn kehittämisessä?
Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska systemaattinen työparityöskentely on Kaarelan
toimipisteessä uutta eikä työparityöstä ole valtakunnallisella tasolla paljoakaan ainakaan
julkista tutkimusta. Työssä jaksamisen näkökulman ja asiakasosallisuuden huomioiminen
on myös tärkeää, sillä lastensuojelutyö koetaan usein hyvin kuormittavana. Onkin tärkeää
miettiä miten työssä jaksamista voidaan edistää ja miten voidaan kehittää sitä edistäviä
työtapoja. Asiakasosallisuus voidaan joskus kokea ristiriitaisena työssä jaksamiseen
nähden, mutta koen että hyvistä työkäytännöistä hyötyvät niin työntekijät kuin
asiakkaatkin.
Rajaan tutkimuksen koskemaan moniammatillista työparityötä, jossa työparina toimivat
lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja. Käsitteitä työparityö ja parityö
käytetään tässä työssä synonyymeina, vaikka niillä on omat vivahde-eronsa. Ymmärrän
työparityön pitkäjänteiseksi ammatilliseksi työksi jota tehdään yhdessä, kun taas parityö
viittaa kepeämpään yhteistyöhön. Tärkeä tutkimuksen kohde olisi myös se, kuinka tämä
eroaa saman ammattiryhmän kanssa tehtävästä työparityöstä, mutta rajaan tämän
tarkastelun ulkopuolelle. Analyysin kohteena voivat olla niin avohuollon, jälkihuollon kuin
sijaishuollon aikainen sosiaalityö, kunhan asiakkuus on Läntisessä perhekeskuksessa.
12
Kuitenkin koska työparityöskentely on otettu käyttöön tässä muodossa Kaarelassa syksyllä
2009, oletan, että ainakin Kaarelassa suurin osa on avohuollon asiakkaita ja että
asiakkuudet ovat vasta melko lyhyitä, tai parityö asiakkaan kanssa on kestänyt vasta vähän
aikaa. Sen sijaan Lassilassa työparityö on ollut käytössä pidempään.
Tämän tutkimuksen orientaatio on käytäntötutkimuksellinen. Satka, Karvinen-Niinikoski
& Nylund (2005) määrittelevät käytäntötutkimuksen viiden kriteerin avulla. Ensiksi
käytäntötutkimus on sosiaalialan käytäntöihin liittyvää tutkimusta ja toiseksi sillä on
yhteys kehittämistyöhön. Kolmantena kriteerinä Satka ym. (2005) nostavat esille
toimijoiden intuition ja metodologisen innovatiivisuuden. Neljänneksi käytäntötutkimus
pyrkii jaetun tiedon tuottamiseen mukanaolijoiden kesken. Viidentenä kriteerinä
käytäntötutkimuksen tuottaman tiedon tulee olla henkilökohtaisesti koskettavaa ja tuoda
tiedetyksi marginaaleihin joutuneiden tietoa ja kokemusta tiedetyksi. (Satka ym. 2005, 11-
12.) Näiden kriteerien pohjalta voidaan arvioida tutkimukseni soveltuvuutta
käytäntötutkimukseksi. Käytäntötutkimukseni tuo hyvin ilmi asiakasnäkökulman koska
asiakkaat ovat haastatteluiden informantteina, aihe liittyy vahvasti sosiaalialan
käytäntöihin ja aiheella on yhteyksiä kehittämistyöhön, jolloin tutkimukseni täyttää kolme
viidestä kriteeristä. Käytäntötutkimuksessa olisi voinut paremmin huomioida kaikkien
siihen osallistuvien tahojen tiedontuottaja-aseman, esimerkiksi ryhmämuotoiset
tiedonkeruumenetelmät olisivat tukeneet tätä paremmin.
Sosiaalityön käytäntötutkimus on soveltavaa tutkimusta, jonka tavoitteena on palvella
erilaisia intressitahoja (Satka ym. 2005, 11). Tutkimuksessa tulee myös huomioida tiedon
palautus kentälle, jotta työkäytäntöjä voidaan kehittää (www.sosiaaliportti.fi, 15.6.2010).
Tutkija itse tai tiedemaailman eivät tällöin ole tiedon ainoita hyödyntäjiä.
Käytäntötutkimuksessa keskeistä on myös aito dialogi käytännön ja tutkijan välillä
(www.sosiaaliportti.fi, 15.6.2010), mikä toteutuu tutkimuksessa hyvin.
5 AINEISTO JA SEN ANALYSOINTI
Käytäntötutkimuksen aineistona on asiakkaiden strukturoidut haastattelut, jotka on
toteutettu maalis-huhtikuussa 2010. Alun perin tarkoituksena oli, että haastattelen itse
asiakkaita puhelimitse tai kasvotusten. Tällöin haastattelu olisi todennäköisesti ollut puoli-
13
strukturoitu. Kuitenkin päädyin lopulta yhdessä Kaarelan toimipisteen kanssa siihen, että
työntekijät haastattelevat asiakkaita osana omaa työtään. Haastattelun etuna postikyselyyn
on se, että haastattelun kuluessa haastattelija voi esimerkiksi selventää sanamuotoja.
Haastattelun etuna on myös se, että haastattelija kuulee sisällön lisäksi sen miten sanotaan.
(Tuomi & Sarajärvi 2002, 73.) Tätä tietoa ei tutkimuksessa hyödynnetä, eikä sitä
haastattelijoilta kerätty.
Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat lupasivat suorittaa haastattelut puolestani. Tämä
järjestely toteutettiin sen takia, että muuten Helsingin sosiaaliviraston tutkimusluvan
käsittely olisi voinut viedä liian kauan aikaa ja käytäntötutkimusjakson suorittaminen olisi
viivästynyt. Jokainen työntekijä kävi läpi asiakkaidensa joukosta ne asiakkaat, joiden
kanssa on tehty moniammatillista parityötä ja valitsi näistä haastateltavia asiakkaita.
Kaarelan toimipisteessä asiakkaissa ei tapahtunut niin suurta valikointia kuin Lassilassa,
jossa työparityötä on tehty pidempään. Kaarelassa työntekijät kertovat valinneensa lähes
kaikki asiakasperheet, joissa on tehty työparityötä.
Haastattelut toteutettiin niin, että vastuutyöntekijä pyysi haastateltavalta haastatteluluvan ja
toinen työntekijä suoritti haastattelut puhelimitse luvan saatuaan. Muutama asiakas
kieltäytyi haastattelusta. Haastatteluja ei nauhoitettu vaan haastattelija kirjoitti yleensä
käsin haastattelulomakkeeseen asiakkaan vastaukset. Tämän jälkeen kyselylomakkeet
palautettiin toimipisteiden postilaatikkoihin, joista kävin ne hakemassa. Haastattelut on
suoritettu laatimieni kyselylomakkeiden pohjalta. Laadin kaksi lomaketta helmi-
maaliskuussa 2010. Toinen niistä on tarkoitettu ala-aste ikäiselle lapselle ja toinen
aikuisille ja ylä-asteikäisille lapsille. Useimmat kysymykset ovat avo-kysymyksiä. Kysely-
eli haastattelulomakkeet ovat liitteenä (Liite 1 & Liite 2). Työntekijät saivat
kyselylomakkeen tekovaiheessa kommentoida kyselylomaketta, ja muutin kyselyä
työntekijöiden antaman palautteen pohjalta. Kyselylomaketta käsiteltiin myös tutkimuksen
tukiryhmässä. Tässä vaiheessa kyselystä tuli yksinkertaisempi ja hieman lyhyempi.
Saamani palautteen pohjalta haastattelut olivat kestäneet 10 minuutista 40 minuuttiin.
Alun perin aineistoa oli tarkoitus kerätä vain Kaarelan toimipisteen puolelta, mutta
laajensin aineistonkeruun myös Lassilan toimipisteeseen. Syy aineistonkeruun
laajennukseen oli se, että Kaarelan toimipisteestä en olisi välttämättä saanut riittävän
suurta aineistoa. Lisäksi näin koko Läntinen perhekeskus pystyi osallistumaan
14
tutkimukseen. Luovutin kyselylomakkeen Kaarelan toimipisteen työntekijöille 16.3 ja
Lassilan työntekijöille kaksi viikkoa myöhemmin. Viimeinen haastattelu palautui 27.4.
Haastatteluja suoritettiin yhteensä 20.; Kaarelan toimipisteessä 9 ja Lassilan toimipisteessä
11. Vastaajista aikuisia oli 16 ja heistä äitejä 12. Kahdessa tapauksessa sekä äiti että isä
osallistuivat haastatteluun yhdessä. Osallistujista alle 18-vuotiaita on kolme: Kaarelassa
kaksi ja Lassilassa yksi. Heistä kaksi oli 17-vuotiaita ja 1 alle 15-vuotias. Lisäksi yksi
vastaaja oli yli 18-vuotias jälkihuollossa oleva nuori. Olen analyysissä laskenut hänet
lapseksi, vaikka hän ikänsä puolesta olisi aikuinen. Tein näin siksi, että hän on ollut
lapsena lastensuojelun varsinainen asiakas, kun taas toiset aikuiset olivat haastattelussa
vanhemman roolissa. Kaikki vastaajat vastasivat aikuisille tarkoitettuun haastatteluun ja
lisäksi yksi vastaaja vastasi osaan lasten lomakkeen kysymyksistä. Kukaan ei vastannut
pelkästään lapselle tarkoitettuun lomakkeeseen.
Kaarelassa yksinasuvia lapsia (toinen yli 18-vuotias) vastasi kaksi. Yksilapsisia perheitä oli
kaksi kuten myös kaksilapsisia. Kolmilapsisia perheitä oli yksi ja nelilapsisia kaksi.
Lassilassa yksilapsisia perheitä oli seitsemän ja kaksilapsisia perheitä yksi. Nelilapsisia
perheitä, joissa kaikki lapset eivät välttämättä olleet asiakkaina, oli kolme. Kahdessa näistä
perheistä on kolme yli 10-vuotiasta lasta äidin edellisestä suhteesta ja nuorimmat alle 3-
vuotiaat ovat äidin uudesta suhteesta. Kaarelassa lapsista alle vuoden ikäisiä on kaksi, 1-5-
vuotiaita nolla, 6-11-vuotiaita kaksi, 12-15-vuotiaita neljä, 16-17-vuotiaita neljä ja yksi yli
18-vuotias. Seitsemän lapsen iästä ei ole tietoa. Lassilassa lapsista alle vuoden ikäisiä on
yksi, 1-5-vuotiaita kolme, 6-11-vuotiaita kolme, 12-15-vuotiaita seitsemän ja 16-17-
vuotiaita neljä. Yhden lapsen iästä ei ole tietoa. Yhteensä kysely käsitteli 38 lasta.
Asiakkuuksien kestot olivat vaihtelevia ja ne on esitetty Taulukossa 1.
Taulukko 1. Asiakkuuksien kestot Kaarelassa ja Lassilassa.
Kaarela Lassila
0-4 kuukautta 2 1
5-kuukautta- 1 vuosi 3 3
1-vuosi - 3vuotta 2 4
3 vuotta - 6 vuotta 0 0
yli 5 vuotta 2 3
15
Työntekijöiden pysyvyys on myös vaihteleva. Lassilassa viiden vastaajan työntekijäpari oli
asiakkuuden ajan pysynyt samana ja kuudessa ainakin toinen työntekijä on vaihtunut.
Kaikki Lassilan asiakassuhteet, joissa työntekijäpari on pysynyt samana, ovat kestoltaan
alle 3 vuotta. Kaarelassa seitsemän vastaajan kohdalla työntekijäpari oli pysynyt samana
lukuun ottamatta loma-aikoja. Kaarelassa kaikki asiakassuhteet, joissa työntekijät olivat
pysyneet samoina, oli asiakassuhteen kesto 3 vuotta tai alle.
Aineiston analysointi on suoritettu laadullisesti. Lomakehaastattelu mielletään usein
kvantitatiiviseksi menetelmäksi, mutta sitä on mahdollista käyttää myös laadullisessa
tutkimuksessa (Tuomi & Sarajärvi 2002, 74-75). Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt
sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysillä tarkoitetaan kirjoitettujen, nähtyjen tai kuultujen
sanojen analyysiä ja sitä voidaan pitää väljänä teoreettisena viitekehyksenä (Tuomi &
Sarajärvi 2002, 91). Analysoinnissa olen käyttänyt tekstin teemoittelua. Teemoittelussa
aineisto pilkotaan ja ryhmitellään aihepiirien mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93).
Jokainen kysymys on teemoiteltu erikseen.
Aloitin analyysin teon lukemalla lomakkeita ja muodostamalla itselleni kokonaiskuvaa
aineistosta. Järjestin aineiston haastattelijan toimipisteen mukaan, jotta vertailu Kaarelan ja
Lassilan välillä olisi mahdollista. Pyrin olemaan mahdollisimman objektiivinen enkä
antamaan ennakkokäsitysteni vaikuttaa siihen, millaisiin teemoihin huomioni kiinnittyi.
Teemoittelussa kokosin ensin yhden kysymyksen vastaukset yhteen kirjoittamalla ne
sanatarkasti Microsoftin excel-tiedostoon. Tämän jälkeen siirsin samaa aihetta käsittelevät
asiat vierekkäin samaan kategoriaan, minkä jälkeen pelkistin alkuperäiset vastaukset.
Tämän jälkeen loin kategorioille nimet eli teemat. Analyysissa olen myös nostanut esiin
aineistosta noussutta kokonaiskuvaa. Teemoittelun analyysiyksikkönä ovat yksittäiset
sanat ja lauseet. Lähes kaikki vastaukset ovat olleet yksittäisiä sanoja tai lauseita.
Teemoittelua ohjasivat myös tutkimuskysymykset ja kunkin kysymyksen kohdalla
kysymyksen sisältö.
6 TULOKSET
Kaarelan ja Lassilan toimipisteen tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Tulokset
käsitellään jatkossa yhdessä, ellei muuta ole mainittu.
16
6.1 Työparityö ja sen tekijät
Lastensuojelussa työparityötä käytetään eri asiakkuuden vaiheessa, vaikka työparityö
keskittyy tutkimuksessa tiettyihin asiakasprosessin vaiheisiin. Työparityötä käytettiin
pääosin lastensuojelutarpeen selvityksessä ja suunnitelmallisessa lastensuojelun
avohuollon sosiaalityössä. Lassilassa pelkkä lastensuojelutarpeen selvitys tehtiin kahdessa
perheessä, pelkkää suunnitelmallista avohuollon sosiaalityötä yhdessä perheessä ja
lopuissa kahdeksassa perheessä sekä lastensuojelutarpeen selvitystä että suunnitelmallista
avohuollon sosiaalityötä. Oletuksenani on, että suunnitelmallinen avohuollon työskentely
on näissä tapauksissa alkanut suoraan tehdyn lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen.
Kaarelassa työskentelyn vaihe oli yhdessä haastattelussa lastensuojelutarpeen selvitys,
kolmessa haastattelussa suunnitelmallinen avohuollon sosiaalityö ja kolmessa
haastattelussa sekä lastensuojelutarpeen selvitys että suunnitelmallinen avohuollon
sosiaalityö. Kahdessa Kaarelan haastattelussa perheessä oli edellisten lisäksi työskennelty
sijoituksen aikana.
Työntekijöille oma työnkuva ja ammattinimike on usein selvä asia. Asiakkaista 55 % tiesi,
kumpi työntekijöistä on sosiaalityöntekijä ja kumpi on sosiaaliohjaaja. Asiakkaat olivat
pääosin saaneet tiedon sosiaalityöntekijästä ja sosiaaliohjaajasta työntekijöiltä itseltään.
Osat asiakkaat kertoivat työntekijöiden kertoneen asian mutta asiakkaat olivat tämän jo
unohtaneet. Toisaalta joidenkin asiakkaiden mielestä työntekijän ammattinimikkeellä ei ole
merkitystä. Nuorista 50 % tiesi, kumpi työntekijä on sosiaalityöntekijä ja kumpi on
sosiaaliohjaaja eli nuorten tieto oli samalla tasolla aikuisten tiedon kanssa. Tämän
kysymyksen kohdalla haastattelija sai kertoa asiakkaalle kumpi työntekijä on kumpi, sillä
muuten haastattelujen suorittaminen loppuun ei olisi ollut mielekästä. Asiakkaat, ketkä
eivät erottaneet työntekijöitä eivät osanneet arvella millaisia eroja ammattinimikkeiden
taustalla voisi olla. Sen sijaan ne asiakkaat, jotka kertovat tunnistavansa työntekijät arvele
ivat hyvin mitä keskeiset erot ammattiryhmien välillä ovat. Asiakkaat arvelivat
ammattinimikkeiden ja työntekijöiden erojen liittyvän vastuuseen ja päätösvaltaan sekä
käytännön asioihin kuten kotikäyntien tekoon.
Asiakkaat kokivat tai osasivat nimetä työparityössä enemmän hyötyjä kuin haasteita.
Suurimpana hyötynä esiin nousi kahden työntekijän kautta tuleva laajempi ja
kokonaisvaltaisempi näkökulma asiakkaan asioihin. Tämä tapahtuu työntekijöiden
17
erilaisten näkökulmien ja persoonien kautta. Tällöin eri näkökulmat eivät luo asiakkaalle
sekavaa kuvaa, vaan päinvastoin auttavat hahmottamaan kokonaisuutta. Asiakkaista se,
että lapsi ja aikuinen saavat ”omat” työntekijät, oli työparityön tuoma etu. Asiakkaat siis
käsittävät työparin jakautuvan lapselle ja aikuiselle omiksi työntekijöiksi, eikä niinkään
toimivan yhdessä. Myös se, että työntekijät olivat tavoitettavissa paremmin ja tiedonkulku
oli sujuvampaa, olivat työparityön tuoma etu. Hyvää suhdetta työntekijöiden ja
asiakkaiden välillä korostettiin myös vastauksissa. Vain neljäsosa vastaajista nimesi
työparityön haasteita. Niitä olivat vaivaantuneisuus, aikataulujen vaikeus sekä
työntekijöiden erimielisyys ja ristiriitaiset ohjeet. Kuitenkin haasteiden määrä hyötyihin oli
vähäinen. Kukaan nuorista ei vastannut kysymykseen työparityön haasteista.
6.2 Sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnkuvat
Asiakkaat hahmottivat sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnkuvat erilaiseksi.
Keskeisiä asioita sosiaaliohjaajan työssä olivat lapsen/nuoren tapaaminen ja kotikäynnit.
Sosiaaliohjaaja myös miellettiin lähityöntekijäksi eli työntekijäksi, jota tavataan useammin
ja joka on yleisesti ottaen aktiivisempi. Sosiaaliohjaajan työtapa oli ohjauksellinen, ja
keskustelut olivat olennainen osa työskentelyä. Sosiaalityöntekijän työkuva määrittyi eri
asioiden kautta. Sosiaalityöntekijä liitettiin vahvasti vastuuseen ja päätöksentekoon sekä
palveluiden koordinoimiseen. Vastuusta huolimatta sosiaalityöntekijä oli asiakkaille
kaukaisempi kuin sosiaaliohjaaja. Sosiaalityöntekijä hoiti aikuisten asioita. Asiakkaat
kuvasivat työntekijöiden välillä olleen myös työnjakoa kirjoittamisessa, mutta
kirjoitusvuorot jakaantuivat työntekijöiden kesken. Sosiaalityöntekijän työnkuva on
määritelty tarkemmin kuin sosiaaliohjaajien. Toisaalta asiakkaat eivät olleet aina
huomanneet työntekijöiden välillä ollenkaan työnjakoa.
Tarkastelen sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän välistä työnjakoa työparityössä alla
olevan taulukon (Taulukko 2) avulla. Toimipisteiden kesken tuloksissa on pieniä eroja.
Sekä sosiaaliohjaaja että sosiaalityöntekijä tapaavat lapsia, joskin Lassilassa
sosiaaliohjaajat tapaavat lapsia myös yksin. Asiakkaat kokevat pystyvänsä keskustelemaan
molempien työntekijöiden kanssa, vaikka sosiaaliohjaajien vuorovaikutustaitoja yleensä
julkisessa keskustelussa korostetaan. Enemmistö koki voivansa pitää yhteyttä molempien
työntekijöiden kanssa. Sosiaalityöntekijöiden omaksi toiminta-alueeksi profiloitui
päätösten tekeminen ja lastensuojelun menettelytavoista kertominen. Kaikki nuoret
18
vastasivat sosiaalityöntekijän tekevän päätökset. Lisäksi kaikki nuoret kertoivat
tavanneensa molempia työntekijöitä, pitävänsä mielellään yhteyttä molempien kanssa ja
pystyvänsä keskustelemaan molempien kanssa. Nuorten vastaukset ovat samansuuntaisia
aikuisten vastausten kanssa, mutta aikuisten vastauksissa on enemmän hajontaa.
Taulukko 2. Sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän välinen työnjako (Kaarela/Lassila).
Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Molemmat Ei kukaan Ei tietoa
otti teihin yhteyttä 4/5
1/1 2/4 0/0 2/1
sopi tapaamiset 2/4 3/1 3/5 0/0 1/1
johti tapaamisia 5/6 0/3 3/2 0/0 1/0
teki päätökset 5/8 0/0 2/2 1/1 1/0
kertoi
lastensuojelusta ja
sen
menettelytavoista
6/6 0/2 3/3 0/0 0/0
tapasi lapsia 0/0 0/3 8/7 0/0 1/1
olisitte mielummin
pitänyt yhteyttä 1/3 2/0 5/6 0/2 1/0
pystyitte
keskustelemaan
paremmin
1/1 ½ 6/7 0/1 1/0
6.3 Ammattiryhmien vahvuudet ja kehittämistarpeet
Lassilan ja Kaarelan välillä on eroja siinä, mitä ja miten työntekijöiden työskentelyä,
vahvuuksia ja kehittämistarpeita kuvataan. Lassilassa sosiaaliohjaajien työtä kuvataan
hyvänä, asiakkaan huomioon ottavana sekä helppona tilaisuutena keskustella. Kaarelassa
työskentelyä kuvataan asiakkaan huomioon ottavana, luottamuksellisena ja positiivisia
asioita antavana. Työskentelyn kuvauksessa myös määritellään sosiaaliohjaajan
persoonallisuuden piirteitä. Kun huomioidaan molemmat toimipisteet, keskeinen
sosiaaliohjaajan työtä määrittelevä tekijä on asiakkaan huomioiminen ja kuunteleminen.
19
Sosiaaliohjaajien hyviä puolia nousi aineistosta esiin hyvin. Näitä olivat Lassilassa
työskentely lasten kanssa, asiakkaiden ymmärtäminen ja kuunteleminen sekä asiakkaiden
neuvominen. Nämä tekijät olivat melko tasavahvoja. Lisäksi useiden vastaajien mielestä
sosiaaliohjaajat olivat hyviä työsään, mutta he eivät eritelleet vastaustaan tarkemmin.
Kaarelassa nousi esiin myös vahvuus nuorten kanssa toimimisessa, mutta keskeisimpänä
tekijänä olivat työntekijöiden lähestyttävyys ja hyvät vuorovaikutustaidot.
Sosiaaliohjaajien persoonalliset ominaisuudet nousivat myös esiin Kaarelan, mutta eivät
Lassilan puolella. Asiakkaan tukeminen on keskeinen teema, joka ilmenee molempien
toimipisteiden puolella, mutta vahvemmin Kaarelassa. Tämä ilmenee esimerkiksi hyvän
palveluohjauksen ja neuvomisen kautta.
Asiakkaat vastasivat vaihtelevasti kysymyksiin sosiaaliohjaajien kehitettävistä
ominaisuuksista. Lassilassa asiakkaat toivoivat työskentelyn tehokkuutta ja enemmän
tapaamisia. Kaarelassa kehitettävät asiat ovat yksittäisiä, eivätkä ne suoraan liity
työntekijän kykyyn tai taitoihin tehdä työtään vaan enemmän henkilökohtaisiin taitoihin
esimerkiksi urheilussa. Kaarelassa 66 % ja Lassilassa 45 % eivät osanneet nimetä asiaa,
jossa sosiaaliohjaajan olisi kehityttävä.
Sosiaalityöntekijän työskentely määrittyy eri tavoin kuin sosiaaliohjaajien.
Sosiaalityöntekijän työskentelyn kuvauksessa oli myös enemmän vastakkaisia mielipiteitä
kun taas sosiaaliohjaajien kohdalla kuvaukset olivat pääosin yhteneväisiä. Kaarelassa
työskentelyä kuvattiin toisaalta ahdistavana, mutta toisaalta asiakasta tukevana ja
yhteistyökykyisenä. Lassilassa työskentelyä kuvattiin pääosin hyvänä, vaikka erottelua
siitä, mikä teki työskentelystä hyvän, ei ollut niin paljoa. Sosiaalityöntekijän työ oli selkeää
ja asiallista, sekä etäisempää kuin sosiaaliohjaajan työ. Vuorovaikutustaidot kuten
kuunteleminen ja keskusteleminen eivät nousseet vahvasti esiin.
Sosiaalityöntekijän hyvät puolet olivat erilaisia kuin sosiaaliohjaajien, sillä
sosiaalityöntekijöiden persoonan kuvaukset olivat vähäisiä. Lassilassa keskeisinä hyvinä
tekijöinä nousivat sosiaalityöntekijän vuorovaikutustaidot ja selkeys. Lisäksi
sosiaalityöntekijä teki työnsä asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Kaarelassa
ammattitaitoisuus, vuorovaikutustaidot, toiminta ja palvelujärjestelmän tunteminen olivat
keskeisiä sosiaalityöntekijän hyviä ominaisuuksia.
20
Sosiaalityöntekijöiden kehittymiskohtiin asiakkaat osasivat vastata paremmin kuin
sosiaaliohjaajien kehittymiskohtiin. 33 % Kaarelan asiakkaista ja 54 % Lassilan asiakkaista
ei osannut kertoa, missä sosiaalityöntekijöiden olisi kehityttävä. Kaarelassa keskeisimpänä
kehitettävänä asiana nousi esiin sosiaalityöntekijöiden asiakkaan huomioon ottaminen.
Tämä ilmenee niin suhtautumisessa asiakkaaseen kuin työntekijän tavoitettavuudessa.
Lassilassa kehittymiskohteet olivat yksittäisempiä kuin Kaarelassa, mutta asiakkaiden
huomioiminen ja tiukempi ote nousivat esiin.
6.4 Osallistuminen ja työn kehittäminen
Asiakkaiden osallisuus toteutuu asiakkaiden mukaan lastensuojelun sosiaalityössä melko
hyvin. Osallisuudella asiakkaat ymmärtävät oikeuden, luvan ja mahdollisuuden puhua.
Tällöin osallisuus määrittyy toiminnan eli puheen ja työskentelyyn osallistumisen kautta.
Osallisuus ei aina ollut suurta asiakassuhteen alussa, jolloin asiakkaat kuvasivat että ”on
hyvä että joku muu hoitaa hommat”. Asiakkaiden mukaan työskentelyyn sai vaikuttaa
myös konkreettisen toiminnan kautta. Asiakkaiden mielestä tällainen tekijä oli tapaamisten
aikataulut. Asiakkaiden mukaan osallistumisen lisääminen ei aina ole tarpeellista tai
mahdollista. Kuitenkin osallisuuden vahvistamiseksi asiakasta voisi kuunnella enemmän ja
tapaamisten tulisi olla tiiviimmällä aikataululla. Se tarkoittaako tiiviimpi aikataulu
enemmän tapaamisia vai vain esimerkiksi selvityksen läpiviemistä nopeammin, ei käy ilmi
tuloksista.
Sosiaalityön ja työparityön kehittäminen olivat kysymyksistä e, joihin asiakkaat vastasivat
vähiten. Hyvin monet asiakkaat eivät nähneet työparityössä kehitettävää. Kuitenkin viisi
kohtaa nousi melko yhtenäisinä esiin. Asiakkaat toivovat lisää tapauskohtaisuutta ja
aitoutta tapaamisiin ja vuorovaikutukseen. Tähän liittyy asiakkaiden toive siitä, että heitä
kuunneltaisiin enemmän. Tämän voi liittää myös osallistumisen lisäämiseen, sillä asiakkaat
kokivat osallisuuden olevan heidän kuuntelemistaan, jolloin kuuntelemista lisäämällä
voidaan parantaa asiakkaiden osallisuutta. Asiakkaat toivoivat työntekijöiden tapaavan
enemmän lapsia. Työtä voidaan myös kehittää selittämisen lisäämisellä. Asiakkaiden
mukaan asioita ei voida selittää liian hyvin ja liian montaa kertaa. Asiakkaat toivoivat
työskentelyyn myös lisää avoimuutta. Avoimuuden määrittely liittyy siihen, että
asiakkailla oli pelko siitä että työpari puhuu heidän asioistaan. Sosiaalityön kehittämiseen
liittyi myös teema, jonka olen nimennyt konkreettisuudeksi. Asiakkaat toivoivat apua
21
kodin askareisiin ja esimerkiksi koulutaksipalvelua. Sosiaalityön keinoin näihin
vastaaminen ei ole mahdollista.
6.5 Tulosten hyödyntäminen
Tulosten palauttaminen on tärkeää käytäntötutkimuksessa, sillä jotta työkäytäntöjä voidaan
kehittää, on tieto saatava takaisin sinne mistä sitä on kerätty jotta sitä voidaan jatkossa
hyödyntää. Tuloksia hyödynnetään toimipisteen ja tutkimuksen tukiryhmän kautta.
Alustavista tuloksista on kerrottu Kaarelan toimipisteen kehittämispäivässä 5.5.2010.
Työntekijät olivat odottaneet tuloksia ja niistä käytiin kehittämispäivässä keskustelua.
Tuloksista nousseiden huomioiden pohjalta Kaarelan työntekijät suuntasivat seuraavaa
kehittämistehtäväänsä, joka päätettiin 22.5.2010. Tulosten pohjalta syntyi myös
keskustelua asiakkaiden mielipiteiden keräämisestä jatkossa ja siitä, miten asiakkaiden
mielipiteiden avulla voidaan suunnata tulevia kehittämistehtäviä. Lisäksi tulokset on
esitelty Lassilan kahdelle tiimille heidän kehittämispäivissään. Myös Lassilan tiimit
valitsivat miten halusivat jatkaa työskentelyä valitsemansa aiheen ympäriltä. Niin Lassilan
kuin Kaarelan tiimit valitsivat jatkotyöskentelykohteeksi työskentelyn avoimuuden.
Kaarelan toimipisteen erityissosiaalityöntekijän ja myös omien havaintojeni mukaan
työparityö on saatu yhdeksi luonnolliseksi työmuodoksi. Lastensuojelutarpeen selvitysten
tekoon valitaan nykyään työpari, tapauksesta riippuen joko sosiaalityöntekijä tai
sosiaaliohjaaja.
Tulokset voidaan palauttaa työntekijöille ainoastaan toimipistetasolla, vaikkakin joistain
vastauksista voidaan otoksen pienen koon perusteella päätelle ketä työntekijää palaute
koskee. Yksittäiselle työntekijälle ei voida antaa suoraa palautetta työstään, koska tähän ei
asiakkailta ole pyydetty lupaa vaan tulosten on korostettu olevan luottamuksellisia.
Tulosten palautusta asiakkaille ei ole mietitty. Toimipisteessä asiasta on käyty keskustelua,
mutta en tällä hetkellä tiedä keskustelun lopputulosta.
Tuloksia levitetään eteenpäin myös tutkimuksen tukiryhmän kautta. Ryhmässä erityisesti
lastensuojelun puolella kehittämishanke ja käytännöt työt tukivat toisiaan ja tuottivat
tärkeää tietoa. Tukiryhmän kokouksessa 21.9.2010 on päädytty ehdottamaan ammattilehti
Talentiaan juttua aiheesta Tutkimus ja kehittämishankkeen toteutus lastensuojelusta ja
jutun teemaksi työparityötä. Juttua työstetään syksyn 2010 aikana.
22
7 POHDINTA
Käytäntötutkimuksen aiheen kuullessani olin siitä erittäin iloinen monestakin syystä. Aihe
vaikutti selkeästi sellaiselta, että se palvelee kehitettäviä työkäytäntöjä. Asiakkaan
kokemuksia on tärkeä saada, jotta asiakkaille suunnattua palvelua voidaan kehittää. Olin
iloinen, että Kaarelassa haluttiin selvittää näitä työparityöstä. Palaute asiakkailta olikin
työntekijöiden mukaan hyvää. Myös tulosten palauttaminen työyhteisöön tuntui hyvältä.
Tiimit ovat valinneet tulosten esittämisen jälkeen tulevaa kehittämistehtäväänsä. Kaikilla
tiimeillä tämä rakentuu käsitteen avoimuus ympärille, avoimuutta on vain laajennettu
kattamaan monia ulottuvuuksia. Tulokset antavat myös suuntaa siitä, mihin asioihin
työskentelyssä yleensä ja myös työparityössä tulisi kiinnittää huomiota. Työparityön
kohdalla tämä suunta on työparityön jatkaminen, ainakin asiakkaiden mukaan.
Rajasin tutkimuksen koskemaan pelkästään sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän
parityötä. Kuitenkin ainakin Kaarelan toimipisteessä sosiaaliohjaajat tekevät keskenään ja
sosiaalityöntekijät keskenään enemmän parityötä kuin ammattikuntien välillä. Asiakkaat
ovat voineet antaa palautetta myös tästä työstä, sillä varsinkin jos työntekijät vaihtuvat
usein asiakkaat saattavat muodostaan käsityksen yhdestä työparista ja yleistää sen toiseen.
Olisi tärkeä erottaa, mitkä ovat työparityön yleisiä hyötyjä ja mitkä hyödyt syntyvät siitä,
että eri ammattikuntien edustajat tekevät työparityötä. Osin voisi kyseenalaistaa myös sen,
onko sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö moniammatillista, sillä vaikka
työntekijät muodostavat omat ammattikuntansa, heidän osaamisalueensa limittyvät melko
hyvin. Näin ei ole esimerkiksi lääkärin ja sosiaalityöntekijän välillä. Toisaalta
sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan erottamiselle omiksi ammattikunnikseen on hyvät
perusteet.
Asiakkaiden voi arvioida vastanneen rehellisesti kysymyksiin, koska heille vieras
työntekijä haastatteli heitä ja koska yhden asiakkaan vastaukset ovat johdonmukaisia.
Asiakkaiden välillä on kuitenkin eroja, mikä voi kuvastaa sitä kuinka monenlaisia
asiakkaita on ja miten erilaisissa tilanteissa asiakkuudessa ollaan. Ristiriitaiset vastaukset
ovat ymmärrettäviä, sillä osat asiakkaista hakeutuvat lastensuojelun palveluiden piiriin ja
osat ovat pakotettuja. Lastensuojelutyöskentelyn kannalta merkityksellistä on se, miten
lastensuojelun asiakkuus alkaa. Heidi Tikkamäki on haastatellut huostaan otettujen lasten
vanhempia pro gradu -työtään varten. Haastattelun perusteella ne vanhemmat, jotka olivat
23
itse ottaneet yhteyttä lastensuojeluun, kokivat lastensuojelun työskentelyn aloittamisen
myönteisemmin kuin ne, jotka olivat tulleet lastensuojelun asiakkaaksi ulkopuolisen tahon
kautta. (Tikkamäki 2005.) Työskentely voidaan tällöin kokea erilaiseksi tai se voi tilanteen
takia olla erilaista. Lisäksi pitkän asiakkuuden aikana työskentelyssä on todennäköisesti
erilaisia vaiheita.
Se, että asiakkaista noin puolet erotti työparityötä tehdessä työntekijän ammatin, on
huolestuttava tulos. Toisaalta asiakkaat ovat korostaneet sitä, että työntekijän
ammattinimikkeellä ei ole merkitystä. Myös esimerkiksi Callanin & Sprattin (2004)
mukaan muut asiat kuin työntekijän koulutus ovat tärkeitä hyvässä asiakassuhteessa,
jolloin tuloksesta ei voi hirveästi huolestua (ks. luku 2). Kuitenkin tulos kuvastaa hyvin
yhtä työparityön kehittämiskohtaa, nimittäin selittämistä, jonka asiakkaatkin nostivat esiin.
On mahdollista, että työntekijöiden tulisi entistä selkeämmin kertoa asiakkaille eroistaan,
jos työntekijöiden eroa haluaan korostaa. Voi myös pohtia, onko moniammatilliselle
työparityölle asiakkaiden näkökulmasta tarvetta silloin, kun asiakkaat eivät tapaamisissa
tee eroa työparin osapuolten välille. Hieman ristiriitaista on se, että asiakkaat kuitenkin
hahmottivat melko hyvin sosiaaliohjaajaan ja sosiaalityöntekijään liittyviä tekijöitä. Tämä
on voinut aiheutua mielikuvaeroista tai siitä, että haastattelija on saanut kertoa asiakkaalle
työntekijöiden ammattikunnan ja asiakas on tämän pohjalta vastannut kysymyksiin.
Välimäki nostaa esille eron kuuntelemisen ja ymmärtämisen välillä. Nuoret ovat kokeneet
että sosiaalityössä heitä kuunnellaan, mutta ei ymmärretä (Välimäki 2009, 108). Tämä
nousee esiin myös omassa aineistossa, sillä asiakkaiden mukaan osallisuus toteutuu kun
asiakasta kuunnellaan, mutta silti asiakas toivoo ymmärtävämpää työskentelyotetta ja
enemmän kuuntelemista. Myös Välimäki toteaa nuorten osallisuuden toteutuvan hyvin
(Välimäki 2009, 117). Toisaalta työssä jaksamisen näkökulmasta on ehkä pohdittava,
kuinka intensiivistesti työntekijä voi tehdä työtä perheen kanssa.
Saamiani tuloksia voi verrata Tehty-hankkeessa määriteltyihin sosiaaliohjaajan ja
sosiaalityöntekijän tehtäväkuviin. Tuloksissa tulivat näkyviin hyvin etenkin
sosiaalityöntekijän tehtäväalueet. Ehkä tämä johtuu siitä, että sosiaaliohjaajan työnkuva ei
ole yhtä lailla lakien mukaan säädelty tai siitä, että asiakkailla on pidempi kokemus
sosiaalityöntekijän kanssa työskentelystä.
24
Asiakkaat vastasivat melko vähän kysymykseen lastensuojelun ja työparityön
kehittämisestä. Onko tässä kyse siitä, että työparityössä ei ole kehitettävää, siitä että
kehittäminen on asiakkaille vaikea sana ymmärtää vai siitä, että työparityö ei ole
olennainen asia asiakkaan kokemuksessa? Yksi vaihtoehto vähäisiin vastauksiin on myös
se, että asiakas ei koe että hänellä on oikeus kehittää työtä. Tutkijana minun olisi pitänyt
ehkä käyttää sanaa parantaminen kehittämisen sijaan, jolloin ainakaan vastaaminen ei olisi
jäänyt kiinni siitä ettei ymmärrä mitä kysymyksellä tarkoitetaan. Työparityön vähäisen
merkityksen puolesta puhuvat ne asiakkaiden mielipiteet, joiden mukaan työntekijän
ammattinimikkeellä ei ole merkitystä. Myös työn kehittämiseen liittyvät vastaukset tukivat
tätä, sillä ne keskittyivät oikeastaan kokonaan yksittäiseen työntekijään ja hänen
toimintaansa avoimuutta lukuun ottamatta eivätkö niinkään työparityöhön. Tämä ei
kuitenkaan selitä sitä, miksi lastensuojelutyössä ei olisi kehitettävää.
Sanna Välimäki (2009) on osana kehittämishanketta pyytänyt nuorilta palautetta
sosiaalityöntekijän toiminnasta. Välimäki yllättyi siitä, että palautteen keräämisessä
vaikeinta oli saada työntekijät keräämään palautetta asiakkailta (Välimäki 2009, 105).
Koin asian samalla tavalla, sillä vastanneiden asiakkaiden palaute oli positiivista mutta
vastanneita asiakkaita oli työntekijämäärään nähden vähän. Onko kyse siitä, että
työntekijät tietoisesti tai tiedostamattomasti pelkäävät saada palautetta omasta työstään,
varsinkin työtoverin ollessa palautteen saaja? Monet työntekijät ovat kuitenkin kehottaneet
asiakasta antamaan rehellistä palautetta. Huomionarvoista on myös se, että Kaarelan
puolella yksikään sosiaalityöntekijä ei suorittanut haastattelua. En ajattele tämän
vaikuttavan tuloksiin, koska työntekijät ovat suorittaneet haastattelun strukturoidun
lomakkeen pohjalta. Sen sijaan tämä kertoo ehkä enemmän työntekijöiden valmiudesta
toteuttaa normaalien työtehtävien ulkopuolisia tehtäviä. Toisaalta sosiaalityöntekijät
osallistuivat tutkimukseen etsimällä omista asiakkaista haastateltavaksi sopivia perheitä.
Olen pohtinut useaan otteeseen aineiston riittävyyttä. Olisiko pitänyt syventää näkemystä
teemahaastattelujen avulla? Koin aineiston vastaavan hyvin ensimmäisen
tutkimuskysymykseen, mutta toisaalta aineisto oli riittämätön vastaamaan omiin
odotuksiin. Tähän vaikutti varmasti epävarmuus siitä, millaisella suorituksella
opintojakson yliopistolle voi suorittaa, toisaalta se että on halu saada vastauksia jotka
hyödyttävät ainakin omaa työtäni ja sitä kautta varmasti myös muiden töitä. Uskon
kuitenkin, että jo 20 asiakkaan haastattelulla on saatu luotettavaa tietoa siitä, mikä
25
asiakkaiden yleinen suhtautuminen työparityöhön on. On seuraavan tutkimuksen aika
vastata tarkempiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Toinen kysymys mitä pohdin pitkään
haastattelujen teon jälkeenkin oli se, olisiko minun pitänyt sittenkin tehdä haastattelut itse.
Yhtenä syynä on se, että en tiedä kuinka sanatarkkaan työntekijät ovat kirjoittaneet
asiakkaiden vastaukset ylös. Toisaalta näin sain työntekijät mukaan tutkimukseen
toteuttamiseen.
Työparityötä pyrittiin tarkastelemaan suhteessa asiakkaiden osallisuuteen ja
työhyvinvointiin. Tulosten pohjalta Kaarelan siirtyminen systemaattisempaan
moniammatilliseen työparityöhön on ollut hyvä ratkaisu, sillä asiakkaat kokevat
työparityön pääosin myönteisenä. Tällä tarkoitan sitä, että asiakkaille työparityöstä ei ole
ollut suurta haittaa. Toisaalta hirveän suurta hyötyäkään ei osasta kuvata, mutta hyötyjen
osuus haittoihin nähden on suurempi. Aineisto ei anna suoria vastauksia siitä, onko
työparityö vaikuttanut asiakkaiden osallisuuteen tai työntekijöiden työhyvinvointiin.
Kuitenkin asiakkaat kokevat osallisuutensa kahden työntekijän kanssa hyväksi, sillä heitä
kuunnellaan ja asioita tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin. Tulkitsen tämän tarkoittavan
sitä, että työparityö on lisännyt asiakkaan kokemaa arvostusta. Työntekijöiden
työhyvinvoinnin ja työparityön yhteyksistä saadaan varmasti tietoa ylemmän
ammattikorkeakoulun tutkimuksesta.
Käytäntötutkimuksen kautta nousee useita jatkotutkimusehdotuksia, koska aineisto ei pysty
vastaamaan kaikkeen. Erityisen tärkeää on tutkia asiakkaiden kokemuksia saman
ammattikunnan edustajien työparityöstä. Asiakkailta olisi myös tärkeä saada syvällisempää
tietoa moniammatillisesta työparityöstä haastattelujen avulla.
26
LÄHTEET
Callan, Jackie & Spratt, Trevor (2004): Parent´s views on social work. Interventions in
child welfare cases. British Journal of social work 34, 199-224.
Hallituksen esitys 252/2006 vp.
Isoherranen, Kaarina (2005): Moniammatillinen yhteistyö. Vantaa: WSOY.
Hinkka, Terhi & Juvonen, Tarja & Kangas, Saija & Mustonen, Tiina & Saurama, Erja &
Tapola-Tuohikumpu, Sirpa & Yliruka, Laura (toim.) (2009): Praksis Sosiaalityön
käytännön opetus ja oppimisen tutkimus Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 21.
Karjalainen, Lauri (2009): Sosiaaliohjauksen kehittäminen lastensuojelussa. Teoksessa
Heinonen, Hanna & Metsälä, Johanna (toim.) 2009 Lastensuojelua kehittämässä.
Kokemuksia pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 19, s. 115-128.
Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005)
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000)
Lastensuojelulaki (471/2007)
Liukonen, Ritva & Lukman, Leena (2007): Tehty –hanke. Sosiaalialan tehtävärakenteiden
ja toimintamallien kehittäminen Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa. Helsingin
kaupungin sosiaaliviraston oppaita ja työkirjoja 2007:5.
Niinikoski, Saara (2005): Yhdessä sanoiksi – sosiaalityöntekijöiden vertaistuen
ulottuvuuksia. Teoksessa Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Tapola, Maria (toim.) 2005:
Tieto nousee kentältä – sosiaalityötä käsitteellistämässä. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin
julkaisusarja 2/2005, 46-64.
Portti, Outi & Putro, Heidi & Pyhäjärvi, Marika (2007): Sosiaaliohjaajan osaaminen ja
tehtäväkuva lastensuojelun alkuarvioinnissa. Opinnäytetyö, Helsingin ammattikorkeakoulu
Stadia.
Rahko, Elina (2010): Samassa veneessä sosiaalialalla: tutkimus sosiaalityöntekijöiden ja
sosiaaliohjaajien kokemuksista työparityöstä. Lapin yliopisto.
Rantanen, Teemu & Toikko, Timo (2008): Sosionomin (AMK) osaaminen ja sosiaalityön
tutkimus. Teoksessa Viinamäki, Leena (toim.) 2008: 14 puheenvuoroa sosiaonomien
(AMK) asemasta Suomen hyvinvointijärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun
julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008, s. 88-98.
Riber, David S. & Knei-Paz, Cigal (2002): Client’s view of a successful helping
relationship. Social Work, 47 (4): 379-387.
Räty, Tapio (2007): Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita.
27
Satka, Mirja & Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Nylund, Marianne (2005): Mitä
sosiaalityön käytäntötutkimus on? Teoksessa Satka, Mirja & Karvinen-Niinikoski,
Synnöve & Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) (2005) Sosiaalityön
käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia-kustannus, 9-19.
Siren, Siru (2010): Sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan välinen työnjako sosiaaliasemille
Helsinigin sosiaalivirastossa. Sosiaaliohjaajien näkökulma. Laurea-ammatikorkeakoulu,
Tikkurila, opinnäytetyö.
Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja
selvityksiä 2007:43.
Tikkamäki, Heidi (2005): Sosiaalityön pro gradu-tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto,
valtiotieteellinen tiedekunta. (Julkaisematon)
Talentia (2005): Arki, arvot, elämä, etiikka – Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet.
Sosi-aalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestä Talentia ry. Ammattieettinen lautakunta.
Helsinki: Painotalo Auranen Oy.
Taskinen, Sirpa (2007): Lastensuojelulaki (417/2007) Soveltamisopas. Vaajakoski:
Gummerus.
Thomas, Nigel (2002). Children, Family and the State. Decision-making and child
participation. Bristol: Polity Press.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2002): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Tammi.
Välimäki Sanna (2009) ”Ootsä mun sossu?” Pohdintoja nuorten kohtaamisesta ja nuorten
antamasta palautteesta. Teoksessa Heinonen, Hanna & Metsälä, Johanna (toim.) (2009)
Lastensuojelua kehittämässä. Kokemuksia pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudun
sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 19, 91-
114.
Internet-lähteet
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/tutkimus/miten_tutkia_kaytantoa/ 15.6.2010
http://www.hel.fi/hki/Sosv/fi/Perheiden+palvelut/Perhekeskukset 15.6.2010
http://www.socca.fi/hankkeet/ lastensuojelun_kehittamisyksikko.htm, 14.6.2010
http://www.socca.fi/hankkeet/lastensuojelun_ kehittamisyksikko. htm, 14.6.2010
http://www.socca.fi/ lastensuojelu/aineistot/KEHRA_%20esitys_290110, 12.5.2010
28
LIITTEET
Liite 1. Kyselylomake
HAASTATTELULOMAKE ASIAKKAILLE HEIDÄN KOKEMUKSISTAAN
PARITYÖSKENTELYSTÄ
Tiedoksi asiakkaille (asiakkaalle kerrottavat asiat lupaa pyydettäessä tai haastattelun
aluksi)
Kaarelan toimipisteessä ollaan kehittämässä sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan
työparityöskentelyä. Nyt toimipisteessä kerätään palautetta asiakkaiden kokemuksia
työparityöskentelystä. Mielipiteenne ovat tärkeitä ja palautteen avulla asiakastyötä voidaan
edelleen kehittää.
Kaarelan toimipisteessä on kevään 2010 ajan opiskelija Helsingin yliopistolta, Anniina
Suni. Opiskelija käsittelee työntekijöiden keräämän palautteen ja analysoi vastaukset.
Opiskelija käsittelee vastaukset ilman tunnistetietoja. Opiskelija on saanut Helsingin
sosiaalivirastolta tutkimusluvan 2.3.2010 vastausten analysointia varten. Teillä on oikeus
kieltäytyä osallistumasta haastatteluun ilman, että se vaikuttaa saamaanne palveluun.
Lisätietoja saatte halutessanne vastuutyöntekijältä, joka voi myös välittää kysymyksiä
eteenpäin opiskelijalle.
Ohje haastattelijalle:
Haastattele asiakasta puhelimitse tai halutessasi henkilökohtaisesti. Täytä (ja selvitä
vastuutyöntekijältä) alla oleviin kolmeen kysymykseen vastaukset. Selvitä myös, ketkä
työntekijät ovat kyseisen asiakkaan kanssa tehneet parityötä. Voi hyvinkin olla niin, että
kaikki (ainakaan lapset) asiakkaat eivät osaa nimetä työntekijöitä. Tällöin saat
haastattelijana kertoa työntekijät ja kumpi oli kumpi kysymyksen 4 kohdalla, jotta asiakas
voi vastata myöhempiin kysymyksiin.
Kirjaa ylös mahdollisuuksien mukaan kaikki mitä asiakas sanoo. Voit kirjoittaa näitä
lomakkeen kääntöpuolelle.
Haastattelija täyttää
Haastattelijan nimi: ______________________________
Keitä perheeseen kuuluu?
_________________________________________________________________________
_________________________________________________________________________
Kuka on vastaaja (jos lapsi niin myös lapsen ikä) ja ketkä perheen jäsenistä ovat
lastensuojelun asiakkaina?
_________________________________________________________________________
29
_________________________________________________________________________
_________________________________________________________________________
Missä asiakastyön vaiheessa parityöskentelyä on käytetty
lastensuojelutarpeen selvitys
suunnitelmallinen avohuollon sosiaalityö
jälkihuolto
sijoituksen aikainen suunnitelmallinen työskentely
muu, mikä
Haastattelukysymykset asiakkaille
1. Kuinka kauan olette olleet lastensuojelun asiakkaina?
______________________________
2. Onko lastensuojelun työntekijänne ollut koko ajan sama? Jos ei ole, montako
työntekijää teillä on yhteensä
ollut?______________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
3. Miten työskentely lastensuojelun työntekijöiden kanssa on mielestänne sujunut?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
4. Perheenne kanssa on työskennellyt sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja. Tiedättekö,
kumpi heistä on kumpi? Kyllä En
Jos tiedätte, niin mistä olette saaneet tietää?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
Mitä eroa arvelet heillä olevan?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
30
5. Millaista hyötyä koette teille olleen siitä että työntekijöitä on kaksi?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
6. Millaisia haasteita koette teille olleen siitä, että työntekijöitä on kaksi?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
7. Onko työntekijöiden välillä ollut työnjakoa ja jos on, miten se on toteutettu?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
Kumpi työntekijä pääsääntöisesti hoiti nämä asiat?
stt soso molemmat ei kumpikaan
otti teihin yhteyttä
sopi tapaamiset
johti tapaamisia
teki päätökset
kertoi lastensuojelusta ja menettelytavoista
tapasi lapsia
olisitte mieluummin pitäneet yhteyttä
pystyitte keskustelemaan paremmin
8. Saitteko vaikuttaa työskentelyyn ja sen kulkuun? Olisitteko toivoneet, että olisitte
saaneet vaikuttaa enemmän tai vähemmän?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
31
9. Miten osallistumistanne voitaisiin parantaa?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
10. Palaute sosiaaliohjaajien työstä
Millaisena koitte työskentelyn?
____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
Missä he ovat hyviä?
____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
Missä heillä on kehitettävää?
____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
11. Palaute sosiaalityöntekijöiden työstä
Millaisena koitte työskentelyn?
____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
Missä he ovat hyviä?
____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
Missä heillä on kehitettävää?
____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
12. Miten lastensuojelun työtä pitäisi mielestänne edelleen kehittää?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
32
Entä miten työparityöskentelyä pitäisi mielestänne kehittää?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
13. Muuta palautetta lastensuojelusta tai tästä kyselystä.
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
Kiitos vastauksista.
Liite 2
Kyselylomake lapsille
LOMAKE ALA-ASTE IKÄISELLE LAPSELLE TYÖPARITYÖSKENTELYSTÄ
Haastattelija täyttää
Haastattelijan nimi:
Keitä perheeseen kuuluu?
_________________________________________________________________________
_________________________________________________________________________
Kuka on vastaaja (myös lapsen ikä) ja ketkä perheen jäsenistä ovat lastensuojelun
asiakkaina?
_________________________________________________________________________
_________________________________________________________________________
_________________________________________________________________________
Missä asiakastyön vaiheessa parityöskentelyä on käytetty
lastensuojelutarpeen selvitys
suunnitelmallinen avohuollon sosiaalityö
jälkihuolto
sijoituksen aikainen suunnitelmallinen työskentely
33
muu, mikä
Tiedoksi asiakkaalle
Olet perheesi kanssa tavannut lastensuojelun työntekijöitä sinua ja perhettäsi koskevissa
asioissa. Tapaamisissa on ollut mukana kaksi työntekijää: sosiaaliohjaaja ja
sosiaalityöntekijä. Keräämme nyt palautetta tapaamisista ja työntekijöiden tekemästä
työstä. Mielipiteesi ovat tärkeitä.
Kysymykset asiakkaille
1. Oletko ollut mukana perheen yhteisissä tapaamisissa? Kyllä Ei
Miten olet kokenut nämä? a) kivoja ok/ei mielipidettä ikäviä
b) tärkeitä turhia
2. Onko sinua tavattu yksin? Kyllä Ei
montako kertaa?
kuka sinua on tavannut? sosiaalityöntekijä sosiaaliohjaaja
molemmat
miten olet kokenut nämä? a) kivoja ok/ei mielipidettä
ikäviä
b) tärkeitä turhia
3. Mitä hyvää oli siinä, että työntekijöitä oli kaksi?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
4. Mitä haastavaa oli siinä, että työntekijöitä oli kaksi?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
34
5. Mitä olet tehnyt kummankin työntekijän kanssa?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
6. Kuka pääsääntöisesti hoiti nämä asiat?
stt soso molemmat ei kumpikaan
kertoi sinulle tapaamisesta
keskusteli kanssasi tapaamisissa
kertoi lastensuojelusta ja menettelytavoista
teki päätöksiä asioista
7. Tuntuuko sinusta, että sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja kuunteli mielipiteitäsi ja
vaikuttiko se työskentelyyn?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
8. Olisitko halunnut osallistua tapaamisiin tai keskusteluun enemmän?
Kyllä Ei En tiedä
9. Miten työskentelyä pitäisi mielestäsi kehittää?
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
___________________________________________________________________
Seuraava kysymys koskee vain lapsia, joiden kanssa on tehty lastensuojelutarpeen selvitys.
10. Onko lastensuojelutarpeen selvitys käyty kanssasi läpi?
a. Jos on niin onko se käyty läpi kotona vai perhekeskuksessa
b. ja kenen kanssa olet käynyt sen läpi (vanhemmat /työntekijä
/molemmat)?
Kiitos vastauksistasi!
