Asuinympäristön valaistus ikääntyneiden arvioimana · Optometrian koulutusohjelma, optometristi Opinnäytetyö 31.03.05 Laura Kauppila Veera Jokinen Asuinympäristön valaistus

Optometrian koulutusohjelma, optometristi Opinnäytetyö 31.03.05 Laura Kauppila Veera Jokinen

Asuinympäristön valaistus ikääntyneiden arvioimana

HELSINGIN AMMATTIKORKEAKOULU STADIA Sosiaali- ja terveysala

Koulutusohjelma Optometrian koulutusohjelma

Suuntautumisvaihtoehto Optometria

Tekijä/Tekijät Laura Kauppila ja Veera Jokinen Työn nimi Asuinympäristön valaistus ikääntyneiden arvioimana Työn laji Opinnäytetyö

Aika Kevät 2005

Sivumäärä 39 + 5 liitettä

TIIVISTELMÄ Näköympäristötekijöiden huomioiminen on yksi osa esteetöntä asuinympäristöä. Kun asuinympäristössä otetaan huomioon ikääntyneen näkemisen tarpeet, arkielämä kotona helpottuu. Ikääntynyt säilyttää omatoimisuutensa pidempään ja näin ollen myös tapaturmat ja avuntarve vähenevät. Yhteiskunnallisesti tämä merkitsee sitä, että tarvitaan vähemmän laitospaikkoja suhteessa ikääntyneen väestön määrään. Opinnäytetyömme on osa Teknillisen Korkeakoulun TeTT-hanketta, esteettömyys asuinrakennuksissa. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa toimivia ja esteettömiä ratkaisuja, suunniteltaessa asuntojen korjaus- ja muutostöitä. Tämän opinnäytetyön lähtökohtana oli selvittää, millaisen valaistuksen ikääntyneet kokevat miellyttäväksi asuinympäristössään. Tutkimusympäristönä oli Malmin palvelutalo ja kohdejoukkona palvelutalon 21 asukasta. Aineisto hankittiin käyttämällä seuraavia valaistuksia: tavanomainen, parannettu, epäsuora ja suora valaistus. Jokaisessa valaistuksessa selvitettiin valaistuksen riittävyyttä, miellyttävyyttä ja häikäisevyyttä haastattelemalla tutkittavia sekä mittaamalla objektiivisesti valaistusvoimakkuuksia ja luminansseja. Tutkimusympäristönä toimi Malmin palvelutalon testiasunto. Aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelman avulla ja tulokset ilmaistiin frekvensseinä ja keskiarvoina. Tulokset esitettiin graafisina kuvioina. Valaistuksista tavanomainen valaistus koettiin riittävyydeltään huonoimmaksi, kun taas parannettu koettiin parhaimmaksi. Epäsuora valaistus koettiin riittävyydeltään paremmaksi kuin suora valaistus. Kaikkia valaistuksia pidettiin miellyttävinä siten, että parannettua valaistusta pidettiin miellyttävämmäksi kuin tavanomaista valaistusta ja epäsuora valaistus koettiin hieman miellyttävämpänä kuin suora valaistus. Mitään valaistusta ei pidetty häikäisevänä, kuitenkin niin, että parannettu valaistus koettiin kuitenkin häikäisevämmäksi kuin tavanomainen valaistus ja suoraa valaistusta pidettiin häikäisevämpänä kuin epäsuoraa valaistusta. Tämä tutkimus auttoi meitä tutkijoina ymmärtämään valaistuksen merkityksen varsinkin ikääntyneiden näkemisessä. Saimme myös konkreettisen mielikuvan siitä, millaista on toimia osana suurta tutkimusprojektia, jossa on mukana eri alojen asiantuntijoita. Tutkimuksesta hyötyivät myös Malmin palvelutalon asukkaat, koska tutkimuksen yksi tavoite oli parantaa heidän asuntojensa valaistusta. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme tutkimusta valaistuksen miellyttävyydestä suuremmalla tutkimusjoukolla. Lisäksi ehdotamme tutkittavien lajittelua esitietojen mukaan ja selvitystä siitä, onko j ll i i d ll ki ä ki i k iiAvainsanat Ikääntyneet, näkeminen, valaistus: tavanomainen, parannettu, suora ja epäsuora

HELSINGIN AMMATTIKORKEAKOULU STADIA HELSINKI POLYTECHNIC Health Care and Social Services

Degree Programme in Optometry

Degree Bachelor of Health Care and Social Services

Author/Authors Laura Kauppila and Veera Jokinen Title The Illumination of Residential Environment Evaluated by The Elderly Type of Work Final Project

Date Spring 2005

Pages 39 + 5 appendices

ABSTRACT

Esthetic residential environment is formed of different kinds of visual elements. Considering the elderly demands in their residential environment their everyday living in their homes becomes easier. Older person maintain ones independent initiative longer and in that way also accidents and need of help decrease. Socially it means that we will need less institutional places. This thesis is part of the Technical University’s TeTT-project liberty in residences. The purpose of this thesis is to produce functional and esthetic solutions in designing apartments renovation and reconstruct work. The basis of this thesis was to resolve which kind of illumination the elderly experience pleasant in their residential environment. Data was collected by using the following illuminations: conventional, improved, direct and indirect illumination. Illumination’s sufficiency, pleasantness and luminosity was resolved in each illumination conditions by interviewing and measuring illumination intensity and luminosity. Examination environment was Malmi’s block of service flats apartment. Data was analysed with SPSS-program and results were displayed in frequencies and means and in graphic diagrams. Improved illumination was experienced more sufficient and pleasant than conventional illumination. Indirect illumination was experienced more sufficient and pleasant than direct illumination. Illuminations were not experienced too bright. Improved illumination was however experienced more bright than conventional illumination and direct illumination more bright than indirect illumination. This theme could be researched with larger group of elderly. In addition are we proposing to consider different kind of eye diseases their influence to the results. Keywords

The elderly, seeing, illumination: conventional, improved, direct and indirect illumination

SISÄLLYS

1 JOHDANTO .............................................................................................................................. 2

2 NÄKÖFYSIOLOGISET TEKIJÄT JA VALAISTUS .............................................................. 3 2.1 NÄKÖAISTIMUKSEN SYNTYMINEN ...................................................................................................... 3 2.2 VALON TARPEEN LISÄÄNTYMINEN IKÄÄNTYESSÄ .............................................................................. 4 2.3 SOPEUTUMINEN ERI VALAISTUSOLOSUHTEISIIN.................................................................................. 6

3 NÄKEMISEN MUUTOKSET IKÄÄNTYESSÄ...................................................................... 7 3.1 MYKIÖSSÄ JA VERKKOKALVOLLA TAPAHTUVAT MUUTOKSET IKÄÄNTYESSÄ..................................... 7 3.2 KONTRASTIHERKKYYDEN MUUTOKSET IKÄÄNTYESSÄ ....................................................................... 8 3.3 NÄÖN KÄYTÖN VAIKEUTUMINEN IKÄÄNTYESSÄ ................................................................................ 9

4 HYVÄÄ NÄKEMISTÄ TUKEVA VALAISTUS JA VALAISTUKSEN ARVIOINTI........ 10 4.1 VALAISTUSTAVAT JA VALAISIMET.................................................................................................... 10 4.2 SUOSITELTAVAT VALAISTUSVOIMAKKUUDET .................................................................................. 12 4.3 VALAISTUKSEN TASAISUUS .............................................................................................................. 13 4.4 HÄIKÄISY JA KOHTUULLISET LUMINANSSIT...................................................................................... 14

5 IKÄÄNTYNEIDEN TOIMINNALLISEN NÄKÖYMPÄRISTÖN KEHITTÄMINEN TETT-HANKKEESSA.......................................................................................................................... 16

5.1 ESTEETTÖMYYS ASUINRAKENTAMISESSA......................................................................................... 16 5.2 TETT-HANKE (TETT= TOIMIVUUS, ESTEETTISYYS, TURVALLISUUS JA TALOUDELLISUUS) ............. 17 5.3 MALMIN PALVELUTALO TUTKIMUS- JA TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ ..................................................... 18

6 TUTKIMUSONGELMAT ...................................................................................................... 19

7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ............................................................................................... 20 7.1 TUTKIMUKSEN ETENEMINEN ............................................................................................................ 20 7.2 VALAISTUSJÄRJESTELYT MALMIN PALVELUTALOLLA...................................................................... 21 7.3 KOHDEJOUKON VALINTA JA AINEISTON HANKINTA .......................................................................... 22 7.4 AINEISTON ANALYSOINTI ................................................................................................................. 24

8 TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................................ 25 8.1 KOHDEJOUKON KUVAUS................................................................................................................... 25 8.2 ASUNNON TAVANOMAISET VALAISTUSOLOSUHTEET IKÄÄNTYNEIDEN KOKEMANA JA VALAISTUSMITTAREILLA MITATTUNA .................................................................................................... 25 8.3 ASUNNON PARANNETUT VALAISTUSOLOSUHTEET IKÄÄNTYNEIDEN KOKEMANA JA VALAISTUSMITTAREILLA MITATTUNA .................................................................................................... 27 8.4 ASUNNON EPÄSUORAT VALAISTUSOLOSUHTEET IKÄÄNTYNEIDEN KOKEMANA JA VALAISTUSMITTAREILLA MITATTUNA .................................................................................................... 28 8.5 ASUNNON SUORAT VALAISTUSOLOSUHTEET IKÄÄNTYNEIDEN KOKEMANA JA VALAISTUSMITTAREILLA MITATTUNA .................................................................................................... 30

9 JOHTOPÄÄTÖKSET.............................................................................................................. 33

10 POHDINTA ........................................................................................................................... 33

LÄHTEET .................................................................................................................................. 38

LIITTEET

2

1 JOHDANTO

Yhteiskunnassamme ikääntyneiden osuus kasvaa ja heidän näkemisensä tarpeiden huo-

mioon ottaminen korostuu heidän asuinympäristössään. On tärkeää, että ikääntyneille

mahdollistetaan sellainen asuinympäristö, jossa he voivat toimia turvallisesti ja jossa on

otettu huomioon heidän näkemisen tarpeensa. On myös tärkeää lisätä optometristien

osaamista ja valmiutta ikääntyneiden näön tarpeiden huomioimisessa.

Tämä opinnäytetyö liittyy Teknillisen korkeakoulun TeTT-hankkeeseen, jolla tarkoite-

taan toimivuutta, esteettisyyttä, turvallisuutta ja taloudellisuutta. Hankkeen tarkoitukse-

na on tuottaa uutta tietoa ja ratkaisuja turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti

toimivan ja eri väestöryhmien tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomisek-

si. Tällä hankkeella tähdätään siihen, että ikääntyneet selviäisivät itsenäisesti pidem-

pään. Erityisesti huonot valaistusolosuhteet ja tasoerot aiheuttavat turhia vaaratilanteita

ikääntyneiden asuinympäristössä.

Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää, millaisen valaistuksen ikääntyneet kokevat

miellyttävänä heidän toiminnallisessa asuinympäristössään. Työmme tarkoitus on tuot-

taa uutta tietoa siitä, millainen on miellyttäväksi koettu valaistus ikääntyneiden asuin-

ympäristössä. Tämä tieto on arvokasta suunniteltaessa asunnon muutos- ja korjaustöitä.

3

2 NÄKÖFYSIOLOGISET TEKIJÄT JA VALAISTUS

2.1 Näköaistimuksen syntyminen

Valolla tarkoitetaan näkyvää säteilyenergiaa, valo on energiaa joka siirtyy säteilemällä.

Ihmissilmä on herkkä vain tietynlaiselle säteilylle. (Halonen – Lehtovaara 1992: 25.)

Näkyvä valo edustaa vain hyvin kapeaa aluetta koko sähkömagneettisesta spektristä eli

aallonpituudet 400 nanometristä 780 nanometriin. Se edustaa sitä aluetta sähkömagneet-

tisesta säteilystä, joka absorboituu eli imeytyy verkkokalvon eli retinan tappi- ja sau-

vasolujen ulkosegmenttien pigmenttiin, muuttaa pigmenttimolekyylin muotoa ja saa

aikaa hermoimpulssin, joka välittyy aivoihin ja aiheuttaa näköaistimuksen. Yleisesti

näkyvän valon spektri jakautuu kuuteen eri perusväriin. Värit eivät erotu selkeästi rajoil-

taan vaan rajat ovat sekoittuneet keskenään. Tämä aallonpituusalue on tärkeä, koska

ihmissilmä on herkkä vain näille aallonpituuksille. (Halonen – Lehtovaara 1992: 29;

Saari 2001: 39.)

Näköaisti käsittää silmät ja aivot. Täysin pimeässä emme näe mitään. Näkemiseen tarvi-

taan näköaistin lisäksi myös näkökohteesta silmään tulevaa valoa. Näkötapahtumassa

voidaan erottaa näkökohteesta silmään tulevat valonsäteet, valon taittuminen silmän

taittavissa väliaineissa, fotokemiallinen reaktio verkkokalvon aistinsoluissa ja niistä

lähtevät impulssit, impulssien johtuminen näkörataa pitkin aivoihin ja aivojen kuoriker-

roksen, etenkin takaraivolohkonnäkökeskuksen toiminta. (Saari 2001: 38.)

Verkkokalvo eli retina on läpinäkyvä, ohut ja hauras hermokudoskerros, joka peittää

silmän takaosan sisäpintaa ja on silmän näkevä kudos. Sen tehtävänä on muuttaa va-

loenergia hermoimpulsseiksi, muokata niitä ja välittää ne aivoihin tulkittaviksi. Verkko-

kalvolta saatu tieto muokataan aivoissa tarkaksi näöksi, näkökentäksi, syvyysnäöksi,

värinäöksi ja muiksi hyvän yhteisnäön ja normaalin näkökyvyn osatekijäksi. Verkko-

kalvossa on kymmenen kerrosta, joista valoaistinsolukerroksessa eli fotoreseptoriker-

roksessa ovat sauva- ja tappisolujen reseptoriosat. Tappisolujen pigmentit, opsiinit, ovat

herkkiä tapin mukaan joko siniselle, vihreälle tai punaiselle valolle. Sauvasolujen pig-

mentti, rodopsiini, on erittäin herkkä kaikenväriselle valolle ja pystyy toimimaan myös

hämärässä. Pimeän rajamailla toimivat vain sauvasolut, eikä värejä voi silloin nähdä.

Sauvasolut vallitsevat verkkokalvon reunaosissa. Tarkan näkemisen alueen keskiosassa

on vain tappisoluja. (Kivelä 2001: 25-28.)

4

Sauvat ovat pidempiä kuin tapit, ja molemmat sisältävät valoa absorboivaa näköpig-

menttiä säännöllisesti poimuttuneina kalvoina. Valonsäteiden osuessa reseptorisoluihin

niiden kalvoille syntyy reseptoripotentiaali. Sauvat toimivat hyvin hämärässä (skotoop-

pinen näkö) ja tapit valoisassa (fotooppinen näkö). Tämä ero perustuu niiden sisältämi-

en näköpigmenttien erilaiseen rakenteeseen. Foveassa (tarkannäön pisteessä) on tiheässä

lähes yksinomaan tappeja. Tapit vastaavat tarkasta näöstä ja väriaistimuksesta. Tapit

vaativat voimakkaamman valoärsykkeen reagoidakseen kuin sauvat. Verkkokalvon reu-

naosissa on enimmäkseen sauvoja, jotka eivät erota värejä. Verkkokalvolla on noin 130

miljoonaa aistinsolua, joista 7 miljoonaa on tappisoluja ja loput sauvasoluja. Verkko-

kalvo siis esikäsittelee ja rajaa signaaleja ennen niiden siirtymistä keskushermostoon.

Verkkokalvon reunaosilla seurataan ympäristöä, ja tarvittaessa keskushermosto kohdis-

taa fovean niiden ilmoittamaan kohteeseen. (Mäkitie 1990: 24-25.)

2.2 Valon tarpeen lisääntyminen ikääntyessä

Presbyopian eli ikänäköisyyden oireena koetaan usein tarve parempaan valaistukseen,

vaivat tulevat esiin etenkin syksyllä. Usein lukuetäisyys kasvaa, pieni teksti ei näy lain-

kaan ja rivit sulautuvat lukiessa yhteen tai näkyvät kahtena. Siitä seuraa, että henkilö

väsyy helposti lukiessaan ja näin ollen työteho helposti heikkenee. Myös lähityöhön

liittyvää silmien kirvelyä ja päänsärkyä saattaa esiintyä. (Saari 2001: 293-294.)

Verkkokalvon valaistusvoimakkuus kuvaa tarkasteltavan kohteen verkkokalvolle syn-

nyttämää valaistusvoimakkuutta. Verkkokalvon valaistusvoimakkuuteen vaikuttavat

muun muassa tarkasteltavan kohteen luminanssi eli kirkkaus, pupillin koko ja silmän

läpäisyominaisuudet. Henkilöt, joiden pupillin koko tai silmän läpäisyominaisuudet

ovat erilaiset, voivat saada merkittävästi erilaisen näkövaikutelman samanlaisista näkö-

kohteista. Pääasialliset syyt ikääntymisen aiheuttamaan verkkokalvon valaistusvoimak-

kuuden pienenemiseen ovatkin pupillin koon pieneneminen sekä lisääntyvä mykiön

samentuminen. Pupillin koon pienentyessä yhä suurempi osa valosta joutuu läpäise-

mään mykiön sen paksumman ydinosan kautta, joka absorboi enemmän valoa kuin my-

kiön reunaosat. (Halonen - Lehtovaara 1992: 109.)

Ikääntymisen myötä verkkokalvolle saapuvan valon määrä vähenee ja lisäksi myös

verkkokalvolle muodostuvan kuvan laatu heikkenee. Verkkokalvon kontrastien heikke-

nemistä saattavat aiheuttaa kuvan epäselvyys tai valon hajonta silmässä. Iän myötä ta-

pahtuva näkökuvien epäselvyys voi johtua sarveiskalvon ja mykiön taitto-

ominaisuuksien muuttumisesta, joita voidaan laajalti korjata optisin apuvälinein. Valon

5

hajonta silmässä aiheuttaa kontrastien heikkenemistä verkkokalvolla, tätä ei voida suo-

raan lievittää optisin korjauksin. Valon hajonnan vuoksi silmä altistuu estohäikäisylle,

jota voivat edesauttaa mm. näkökentässä olevat kirkkaat valonlähteet. Valon hajonnan

uskotaan kasvavan iän myötä mykiön lisääntyvän samentumisen takia. Näkemistä voi-

daan kuitenkin helpottaa näkökohteiden kontrastia parantamalla. (Halonen-Lehtovaara

1992: 110.)

Iän lisääntyessä valontarve kasvaa suuresti. 40-vuotias tarvitsee kaksinkertaisen valais-

tustason verrattuna 20-vuotiaan valon tarpeeseen, 60-vuotias tarvitsee jo kuusinkertai-

sen valaistustason 40-vuotiaaseen verrattuna. Syynä on muun muassa se, että vanhetessa

silmän linssi kellastuu ja pupillin koko pienenee. Merkittävimmin vaikuttaa kuitenkin se

seikka, että valon hajaantuminen kasvaa valonsäteen kulkiessa silmän optisen järjestel-

män läpi. Kuitenkin ikääntyneiden ja nuorten henkilöiden välinen ero valon tarpeessa

pienenee valaistusvoimakkuuden kasvaessa. Esimerkiksi 1000 luksin luokkaa olevilla

valaistusvoimakkuuksilla 60-vuotias henkilö tarvitsee enää vain noin 20% enemmän

valoa kuin 20-vuotias henkilö suoriutuakseen näkötehtävistä yhtä hyvin ja nopeasti kuin

20-vuotias. Verkkokalvolle saapuvan valon määrän pieneneminen johtaa usein korote-

tun valaistustason tarpeeseen. (Työvoimapalveluosasto, ammatinvalinnanohjaustoimisto

1990: 24; Ahponen 1996: 63-65.)

Mykiön ja verkkokalvon muutokset lisäävät valon tarvetta. Ikääntyneiden lukumuka-

vuuden kannalta onkin tärkeää, että valaistusta on riittävästi ja että se on oikein suunnat-

tua. Valon tarve vaihtelee erittäin paljon. Lukumukavuuden kannalta on tärkeää, että

valaistuksen määrä ja suunta säädetään mahdollisimman tarkasti tarvetta vastaavaksi.

Usein yksinkertainen työpöytävalaisin tai jalkalamppu on täysin riittävä, kunhan lam-

pun voimakkuus ja valon värisävy on valittu huolellisesti. Jos tarvitaan erityisen voima-

kasta valaistusta ja lukuetäisyys on lyhyt, tavallinen hehkulamppu voi lämmittää liikaa.

Silloin kannattaa käyttää loisteputki- tai halogeenivalaisinta. Muutamaan valaisimeen

saa näppärän suurennuslasin, jonka avulla esimerkiksi parsiminen on paljon helpompaa

kuin vahvoilla lukulaseilla katsellessa. (Hyvärinen 2001.)

Ikääntyessä silmän läpäisykyky valon kaikilla aallonpituuksilla pienenee, jonka lisäksi

lyhyiden aallonpituuksien läpäisykyvyssä tapahtuu merkittävä aleneminen pääasiassa

mykiön kellastumisen johdosta. Valon lyhyiden aallonpituuksien absorboitumisen seu-

rauksena violettien ja sinisten värien erotuskyky vanhemmiten heikkenee. (Halonen -

Lehtovaara 1992: 109.) Eräiden valonlähteiden valon keltaisuuden vaikutus korostuu

ikääntyneiden silmien muuttuneiden ominaisuuksien seurauksena ja monet päivänvalos-

6

sa nähdyt kontrastit menetetään tällaisessa valaistuksessa työskenneltäessä (Lampi

1990: 109).

2.3 Sopeutuminen eri valaistusolosuhteisiin

Suurin osa silmän sopeutumisesta erilaisiin valoisuuksiin perustuu hitaaseen fotokemi-

alliseen adaptaatioon. Tultaessa ulkoa valoisasta hämärään huoneeseen kestää useita

minuutteja ennen kuin silmät ovat sopeutuneet hämärään, tätä kutsutaan hämäräadaptaa-

tioksi. Vastaavasti tapahtuu kun siirrytään hämärästä valoisaan, tätä kutsutaan valoadap-

taatioksi. Sopeutuminen valoisasta hämärään on kaksivaiheinen. Ensin herkkyys lisään-

tyy nopeasti noin satakertaiseksi. Tämä vaihe vastaa tappien valonherkkien näköpig-

menttien hajoamista. Sitten herkkyys kasvaa 1000-10 000-kertaiseksi 20-30 minuutissa.

Tämä hitaampi valonherkkyyden lisääntyminen on yhteydessä sauvojen rodopsiinin

hajoamiseen. (Mäkitie 1990: 26.)

Valoadaptaatio tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin hämäräadaptaatio. Valoadap-

taation aiheuttavat verkkokalvon sisäiset kytkentämuutokset, jotka tapahtuvat sekunnin

kymmenosassa, ja hitaampi fotokemiallinen herkkyyden muutos, joka tapahtuu noin

minuutissa. Myös mustuaisen koko pienenee ja se päästää vähemmän valoa verkkokal-

volle. (Mäkitie 1990: 26.)

Normaalinäköinen henkilö pystyy lukemaan kirkkaassa auringonpaisteessa ja hämärään

totuttuaan hän voi lukea myös kynttilän tai kuun valossa. Valomäärän vaihtelu on lähes

miljoonakertainen, joten normaalinäköinen pystyy mukautumaan hyvin erilaisiin valais-

tusolosuhteisiin. Tätä mukautumista eli adaptaatiota säätelevät verkkokalvon toiminnat

voivat vaurioitua hyvin monella tavalla. (Hyvärinen 2001.)

Iän lisääntyessä erityisesti hämärään sopeutuminen voi joillakin henkilöillä hidastua

huomattavasti. Vanhemmiten silmä ei siedä yhtä suuria ja nopeita luminanssivaihteluja

näkökentässä kuin nuorena. Tällöin valaistuksen tasaisuuteen ja suurten luminanssiero-

jen välttämiseen näkökentässä tulisi kiinnittää huomiota. (Ahponen 1996: 65.)

Hämärässä näkeminen voi myös häiriintyä A-vitamiinin puutostilassa, joka on Suomes-

sa nykyään harvinainen. A-vitamiinin tai voin syöminen ei siten paranna terveen henki-

lön näköä. Sairaiden on parasta neuvotella rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien käy-

töstä lääkärinsä kanssa. Tunnetuin valomäärän vaihtumiseen mukautumisen häiriö on

”hämäräsokeus”. Hämärässä näkemisen vaikeudet liittyvät moneen periytyvään silmä-

sairauteen ja ilmaantuvat yleensä joko kouluiän alussa tai murrosiän aikana. Aluksi mu-

7

kautuminen hämärään on hidastunut, myöhemmin hämärässä näkeminen lakkaa koko-

naan. Hämäräsokea henkilö joutuu hämärässä käyttämään sokean liikkumistapoja jo

silloin, kun hän normaalivalaistuksessa vielä näkee hyvin. (Hyvärinen 2001.)

Osalla niitä henkilöitä, joiden hämäränäkö on häiriytynyt, myös mukautuminen valo-

määrän lisääntymiseen on häiriytynyt eli he häikäistyvät. Häikäistymistä esiintyy mo-

nissa muissakin sairauksissa. Häikäistyminen onkin tavallisimpia vaivoja, ja siltä suo-

jautuminen on näkemisen mukavuuden kannalta tärkeää. Häikäistyminen voi aiheutua

verkkokalvovauriosta tai väliaineiden samenemisesta, minkä lisäksi häikäistymistä

esiintyy täysin normaalinäköisillä henkilöillä silloin, kun sarveiskalvo tai sidekalvo on

ärtynyt. (Hyvärinen 2001.)

Häikäistymiseltä voidaan suojautua suojalaseilla, lippalakilla ja varomalla katsomasta

vastavaloon. Normaalinäköisenkin henkilön kannattaa välttää häikäisyä, koska se häirit-

see tarkassa lähityössä. Yksi työmukavuutta lisäävä tekijä on työalueen valaistuksen

järjestäminen niin, etteivät sillä olevat paperit tai kiiltävät esineet häikäise. (Hyvärinen

2001.)

Iän myötä alttius estohäikäisylle kasvaa. Valon hajonta valonsäteen kulkiessa silmän

optisen järjestelmän läpi kasvaa, minkä seurauksena verkkokalvolle syntyvä, kontrasteja

heikentävä harsoluminanssi myös kasvaa. Vanhoilla henkilöillä estohäikäisyä aiheutta-

va harsoluminanssi voi olla kolminkertainen nuoriin henkilöihin verrattuna. (Ahponen

1996: 65.)

3 NÄKEMISEN MUUTOKSET IKÄÄNTYESSÄ

3.1 Mykiössä ja verkkokalvolla tapahtuvat muutokset ikääntyessä

Muutokset silmän ja näköjärjestelmän toimintakyvyssä alkavat jo lapsuusiässä. Muu-

tokset ovat voimakkaimpia silmän linssissä eli mykiössä, joka iän mukana kovettuu ja

paksuuntuu. Samalla mykiön mukautumiskyky eli sen kyky tarkentua eri etäisyyksillä

oleviin kohteisiin heikkenee tasaisesti. Silmän mukautumiskyvyn muutokset ovat no-

peimmat alle 20-vuotiaaalla. Sitä on vaikea vielä tässä vaiheessa huomata, koska muu-

tokset eivät vaikuta lähityöhön. Ikääntyessä, kun mukauttaminen edelleen heikentyy,

vaikeutuu lähityöskentely ja usein vasta tuolloin ikääntyminen tiedostetaan. Silmän tait-

tovoiman lisäys tapahtuu mykiön avulla. Tätä mykiön muodonmuutoksen avulla tapah-

8

tuvaa eri etäisyyksiltä tulevien valonsäteiden kohdentamista verkkokalvolle kutsutaan

akkomodaatioksi eli mukauttamiseksi. (Hyvärinen 2001.)

Kun verkkokalvokuva on epätarkka akkomodaation tehtävänä on korjata kuva teräväksi.

Iän mukana akkomodaatiolihaksen toimintakyky heikentyy, mykiön kapselin elastisuus

vähentyy ja mykiön tuman tullee kovemmaksi, siitä seuraa että akkomodaatiokyky vä-

henee. Akkomodaatiokyvyllä on selvä korrelaatio elinikään siten, että 8-10-vuotias pys-

tyy akkomodoimaan noin 14 dioptria, 32-vuotias 8 dioptriaa, 50-vuotias enää 2.5-3

dioptriaa, 60-vuotias 1,5 dioptriaa, 68-vuotias vain 0,5 dioptriaa. (Saari 2001: 293.)

Mykiö kasvaa koko eliniän ajan. Se paksuuntuu hyvin hitaasti ja muuttuu iän mukana

myös kemialliselta rakenteeltaan. Tällöin mykiön valontaitto-ominaisuudet saattavat

muuttua ja linssi muuttuu usein kellertäväksi. Jos muutokset oikeassa ja vasemmassa

silmässä tapahtuvat eri aikoina kuvien värisävy oikean ja vasemman silmän kuvassa

muuttuu erilaiseksi, mutta se häiritsee harvoin. Iän mukana mykiön veden määrä piene-

nee, ja siitä seuraa että mykiön valkuaisrakenne muuttuu ja sen sisältämän kalsiumin

määrä suurenee. (Hyvärinen 2001.)

Verkkokalvo saa suonikalvon kautta tarvitsemansa ravintoaineita. Verkkokalvon muu-

tokset johtuvat pääasiassa hiussuoniston osittaisesta hitaasta sulkeutumisesta ja näkötie-

toja välittävien solujen määrän laskusta. Eläkeiän lähestyessä tarkan näön alueen raken-

ne usein muuttuu ja näöntarkkuus saattaa heikentyä. Muutokset jäävät useimpien ikään-

tyneiden osalta vähäisiksi ja niiden vaikutus esimerkiksi lukemiseen voidaan korvata

lisäämällä lukulasien vahvuutta. (Hyvärinen 2001.)

Ihmisen ikääntyessä keskeinen näöntarkkuus heikkenee. Näöntarkkuus on parhaimmil-

laan 20-25 vuoden iässä. Näöntarkkuuden heikkenemiseen ovat osittain syynä silmän

taittavien väliaineiden valon läpäisyn huononeminen sekä pupillin pieneneminen. (Ha-

lonen – Lehtovaara 1992: 110.)

3.2 Kontrastiherkkyyden muutokset ikääntyessä

Kontrastien erotuskyky merkitsee kykyä erottaa vierekkäisten pintojen vaaleusaste-

eroja. Muotojen ja yksityiskohtien erottaminen perustuu kontrastien havaitsemiseen.

Näkemistä helpottaa jos käytetään tavanomaista selvempiä kontrasteja ja sopivaa valais-

tusta. (Työvoimapalveluosasto, ammatinvalinnanohjaustoimisto 1990: 22-23.) Kontrasti

on näkökohteen taustan luminanssin ja näkökohteen luminanssin erotuksen suhde taus-

tan luminanssiin. Kontrasti voi olla arvoltaan 0 ja 1 välillä. Näkötauluissa kontrastin

9

pitäisi olla 1, kun katseltavat täysin mustat merkit ovat täysin valkoisella pohjalla. (Mä-

kitie 1990:133.)

Kontrastiherkkyys on pienimmän havaittavissa olevan kontrastin eli kontrastikynnyksen

käänteisarvo (Saari 2001: 47). Kontrastikynnys tarkoittaa sitä, kuinka suuri vaaleiden ja

tummien pintojen luminanssiero tarvitaan, jotta pinnat voidaan juuri havaita erillisinä

(Mäkitie 1990: 133). Erittäin hämärässä valaistuksessa tarvitaan suuri kontrasti, jotta

yksityiskohta olisi nähtävissä. Tällöin kontrastiherkkyys lähestyy nollaa. Valaistusvoi-

makkuuden kasvaessa kasvaa myös kontrastiherkkyys tiettyyn raja-arvoon suurella

taustaluminanssiarvolla. (Saari 2001: 47.)

Kontrastiherkkyys alkaa kehittyä nopeasti jo ensimmäisen ikävuoden aikana. Kontrasti-

herkkyys on 6-10-vuotiaalla lähes samanlainen kuin 20-40-vuotiaalla. Yli 60-vuotiaalla

kontrastiherkkyys laskee, ennen kaikkea keskitiheille ja tiheille kuvioille. Tämä on tär-

keä tietää, kun suunnitellaan valaistusta. (Mäkitie 1990: 134.)

Matalakontrastiset valokuvat ja kuvan päälle painetut tekstit ovat hankalia, jos kontras-

tiherkkyys ja näöntarkkuus ovat vähänkin alentuneet. Tällaisia kuvia ei pitäisi painaa

lainkaan ja television tekstin taakse pitäisi meilläkin saada tumma pohja, koska valkoi-

sen tekstin lukeminen vaalealta taustalta on hyvin monen katsojan näkötoiminnoille

mahdotonta. (Hyvärinen 2001.)

Ulkona ja julkisissa tiloissa liikkuessaan yksilö ei voi vaikuttaa valaistukseen. Niillä

henkilöillä joiden kontrastiherkkyys on heikentynyt, on vaikeuksia erityisesti kadun

reunusten havaitsemisessa, harmaiden kiviportaiden näkemisessä ja huonosti valaistujen

julkisten tilojen sokkeloissa. Portaat ovat ikääntyneiden kannalta erityisen vaarallisia.

Portaissa tulisi olla tumma reunalista, joka parantaa näkyvyyttä ja vähentää liukastu-

misvaaraa. (Hyvärinen 2001.)

Usein ikääntyneet valittavat näkönsä käyneen kovin huonoksi ja maailman harmaaksi.

He kokevat myös tuttavien tunnistamisen vaikeaksi, vaikka heillä on yhtä hyvä keskei-

nen näöntarkkuus kuin aikaisemmin. Kyseessä onkin yleensä kontrastiherkkyyden heik-

keneminen, jota voidaan hieman auttaa parantamalla valaistusta. (Hyvärinen 2001.)

3.3 Näön käytön vaikeutuminen ikääntyessä

Silmäsairaudet ovat ikääntyneillä huomattavasti tavallisempia kuin nuorilla henkilöillä.

Nykyään useimmat silmäsairaudet pystytään hoitamaan niin, etteivät ne olennaisesti

10

muuta näön käyttöä. Kun silmäsairaudet hoidetaan hyvin ja silmälasit ja muut apuväli-

neet korjataan tarvetta vastaaviksi, ikääntyneet voivat tulla hyvin toimeen näkönsä

kanssa. Monille ikääntyneille lukeminen on tärkein ajankulu ja lukunäkö siksi tärkeä.

Lukemista ei tarvitse jättää vaikka näkö heikkenisi. Jos valaistus ja silmälasit valitaan

näkötilanteeseen ja harrastuksiin sopiviksi, voi jopa pitsinnypläys onnistua ikääntyneel-

täkin. (Hyvärinen 2001.)

Kun ikää on tullut riittävästi ja verenkierto alkaa ajoittain häiriytyä, häiritsee se myös

lukemista. Pitempään istuttaessa pään alueelle saattaa tulla verenkiertohäiriöitä niin, että

kuva himmenee ja ajoittain häviää kokonaan. Tällöin lukeminen saadaan usein palau-

tumaan normaaliksi vähäisen liikkumisen jälkeen. Näöntarkkuuden huonontuessa luku-

laseja vahvistetaan, lukuvalaistusta lisätään ja televisiota katsellaan lähempää kuin en-

nen, jotta kuva nähdään suurempana. (Hyvärinen 2001.)

Jos näkö huononee niin, että kysymyksessä on varsinainen näkövammaisuus, erilaisten

optisten apuvälineiden lisäksi voidaan ottaa käyttöön lukutelevisio, nauhurit, näkövam-

maisten kirjaston äänitteet ja näkövammaisen liikuntatekniikka sekä opetella kuntoutus-

kurssien aikana selviytymään jokapäiväisistä askareista vähäisenkin jäännösnäön turvin.

(Hyvärinen 2001).

4 HYVÄÄ NÄKEMISTÄ TUKEVA VALAISTUS JA VALAISTUKSEN ARVIOINTI

4.1 Valaistustavat ja valaisimet

Yleisvalaistuksella tarkoitetaan tietyn tilan valaistusta, jonka suunnittelussa ei oteta

huomioon tilan osien erityisvaatimuksia (Lampi 1990: 106). Yleisvalaistus saadaan ai-

kaan useilla valaisimilla, jotka sijoitetaan tai ripustetaan tasaisesti koko kattopinnalle.

Tuloksena on koko huoneen samanlainen, melko tasainen valaistusvoimakkuus. Joissa-

kin tapauksissa valaisimien epäsymmetrinen asettelu voi olla suositeltavaa siten, että

valo tulee katseltavaan kohteeseen pääasiassa tietystä suunnasta. (Suomen valoteknilli-

nen seura 1986: 60.)

Yleisvalaistustason määrittämiseksi pitää määrittää valaistusvoimakkuuden mittauspis-

teiden lukumäärä (Ahponen – Timonen 1996: 127). Valaistusvoimakkuudeksi kutsutaan

pinnalle saapuvaa valovirran tiheyttä ja sen yksikkö on luumen neliömetrille (lm/m2) eli

11

luksi (lx) (Saari 2001: 46). Yleisvalaistusta mitattaessa mittauspisteiden lukumäärä

määräytyy huoneindeksin (k) avulla, joka tarkoittaa sitä, että tutkittava alue on yhtenäi-

nen ja valaistuksen puolesta samaan vaatimusluokkaan kuuluva. Huoneindeksi laske-

taan kaavalla: k = l x b / hm x (l +b), jossa l on huoneen pituus metreinä, b on huoneen

leveys metreinä ja hm on valaisimien asennuskorkeus metreinä työtasolta mitattuna.

Huoneindeksin (k) avulla voidaan päätellä mittauspisteiden lukumäärä taulukon 1 mu-

kaisesti. (Ahponen - Timonen 1996: 127.)

Taulukko 1. Mittauspisteiden vähimmäismäärän riippuvuus huoneindeksistä (Ahponen -

Timonen 1996: 128).

Huoneindeksi (k) Mittauspisteiden lukumäärä

k < 1 4

1 ≤ k < 2 9

2 ≤ k < 3 16

3 ≤ k 25

Tutkittava alue jaetaan neliömäisiin tai suorakaiteen muotoisiin yhtä suuriin ruutuihin,

joiden sivujen pituudet ovat huoneen koon mukaan 0,5-2 metriä. Valaistusvoimakkuus

mitataan jokaisen ruudun keskipisteestä työtason korkeudella olevalla vaakatasolla.

Alueen keskimääräinen valaistusvoimakkuus Em on eri ruutujen keskipisteistä saatujen

mittaustulosten keskiarvo eli Em = (E1+E2+E3+En) / n, jossa n on mittauspisteiden

lukumäärä. (Ahponen - Timonen 1996: 127-128.)

Paikallisvalaistuksen tehtävä on lisätä valaistusvoimakkuutta jossakin valaistavan tilan

kohteessa (Lampi 1990: 106). Keskittämällä valaisimia työskentelyalueiden kohdalle

saavutetaan joskus taloudellisempi lopputulos. Paikallisvalaistus saadaan aikaan siis

niin, että lähelle näkötehtävää sijoitetaan lisävalaisimia, jotka valaisevat vain tietyn alu-

een. Paikallisvalaistusta suositellaan, kun näkötehtävät vaativat tarkkuutta ja kun suuria

valaistusvoimakkuuksia tarvitaan vain rajoitetuilla alueilla. Kun muotojen ja pintaraken-

teen havaitseminen edellyttää voimakkaasti suunnattua valoa tai jos yleisvalaistus ei

ulotu kaikkiin paikkoihin suositellaan paikallisvalaistusta. Silloin kun henkilön näköky-

ky on heikentynyt, esimerkiksi ikääntyvillä, tarvitaan suuria valaistusvoimakkuuksia ja

hyvä paikallisvalaistus on myös tarpeen. Kohdistettua valaistusta käytetään myös sil-

loin, kun halutaan estää heijastuminen näkökohteesta tai sen vierestä. Paikallisvalaistus-

12

ta käytettäessä yleisvalaistuksen pitää olla niin suuri, että näkökentän luminanssija-

kauma säilyy suotuisana ja tilasta saatava valoisuusvaikutelma miellyttävänä. (Suomen

valoteknillinen seura, 1986: 62.) Luminanssilla tarkoitetaan pinnalta tiettyyn suuntaan

säteilevän tai heijastuvan valon valovoiman suhdetta pinnan tästä suunnasta näkyvään

alaan. Luminanssin yksikkö on kandelaa neliömetrille (cd/m2) ja sitä käytetään pinnasta

lähtevän valon mittaamiseen eli mitataan pinnan kirkkautta. (Saari 2001: 47.)

Valaistuksen oikea valinta ja valaistuksen toteutustapa vaikuttavat hyvin paljon siihen,

miten valoa voidaan hyödyntää näkötoimintaa varten. Lampun ja heijastimen malli ja

koko vaikuttavat siihen, miten valo saadaan ohjattua etäältäkin työpisteisiin. Valaisimia

valittaessa on otettava huomioon valaisimen koko ja nimellisteho, valonjakauma, valon

kohdistus- ja asennusominaisuudet. Myöskin valaisimien määrä ja paikat vaikuttavat

yleisvalaistuksen riittävyyteen. Huomiota pitää kiinnittää myös valaisimien yhteensopi-

vuuteen, koska niistä koostuu yleisvalaistusvaikutelma ja paikallis- ja yleisvalaistussuh-

teet. (Lampi 1990: 105-106.)

4.2 Suositeltavat valaistusvoimakkuudet

Keinovalaistus sisätiloissa on määrällisesti arvioituna suhteellisen niukka keskipäivän

päivänvaloon mitattuna. Kesäisenä keskipäivänä valaistusvoimakkuudet ulkona saatta-

vat olla yli 100 000 luksia ja pilvisenä päivänä noin 10 000 luksia. Erittäin voimakkaana

pidetään toimistotilan loistelampuilla toteutettua yleisvalaistusta, joka ylittää 1000 luk-

sia. (Lampi 1990: 98.)

Sisätiloissa, joissa ei työskennellä ja oleskella jatkuvasti, miniminä valaistusvoimakkuu-

tena pidetään 20 luksia (lx) (Suomen valoteknillinen seura 1986: 20). Monet työtilat

näyttävät epämiellyttävän hämäriltä, jos valaistusvoimakkuus on alle 200 lx ja sitä var-

ten työtiloihin suositellaankin vähintään 200 lx valaistusvoimakkuutta. Koska useimpia

ihmisiä tyydyttää noin 2000 lx valaistusvoimakkuus, sitä pidetäänkin rajana, jonka yli ei

kannata näkömukavuutta ajatellen mennä. (Suomen valoteknillinen seura 1986: 20-21.)

Yleisvalaistuksen voimakkuuden keskiarvo ei saa olla 150-200 luksia pienempi työti-

loissa, joissa oleskellaan jatkuvasti. (Suomen valoteknillinen seura 1986: 62.)

13

Taulukko 2. Suositeltavia valaistusvoimakkuuksia (Suomen valoteknillinen seura 1986:

22).

Tila / valaistus Valaistusvoimakkuus (lx)

Olohuone / yleisvalaistus

Olohuone / paikallisvalaistus

75...100...150

500...750...1000

Taulukossa 2 on esitetty olohuoneeseen suositeltavia valaistusvoimakkuuksia. Esitetyt

arvot ovat suositusluonteisia pyrittäessä hyvään valaistukseen. Taulukossa on annettu

kolme valaistusvoimakkuusarvoa: pienempi, normaali ja suurempi. Vaihteluvälillä ote-

taan huomioon, että joissakin tapauksissa havaitsijan tai näkökohteen ominaisuuksista

johtuen tarvitaan joko pienempää tai suurempaa valaistusvoimakkuutta kuin normaalis-

ti. (Suomen valoteknillinen seura 1986: 22-23.)

Olohuoneen suositeltava yleisvalaistuksen normaali valaistusvoimakkuus on 100 luksia.

Kuitenkin olohuoneessa suoritettavien askareiden, kuten lukemisen, käsitöiden sekä

ompelun valaistukseen suositellaan paikallisvalaisimien käyttöä, jolloin suositeltava

normaali valaistusvoimakkuus on 750 luksia. Yleisvalaistuksen tehtävänä on mahdollis-

taa tilassa näkeminen ja oleskelu. Yleisvalaistus voidaan suunnitella palvelemaan myös

erityistarpeita, kuten siivousta tai television katselemista. Paikallisvalaistuksella mah-

dollistetaan olohuoneessa tapahtuvat tarkkaa näkemistä vaativat toiminnot, kuten luke-

minen tai käsitöiden tekeminen. (Koponen 1999: 57-61.) Keittiön suositeltava valais-

tusvoimakkuus on 200 luksia ja paikallisvalaistuksen suuruus 300 luksia. Koska keittiö

on ensisijaisesti työtila, tarvitaan siellä hyvää työvalaistusta. Yleisvalaistuksen lisäksi

tarvitaan siis erilaisia paikallisvalaisimia parantamaan valaistusta. (Koponen 1999: 46.)

4.3 Valaistuksen tasaisuus

Kun samanlaista työtä suoritetaan pelkän yleisvalaistuksen turvin saman huoneen useas-

sa työkohteessa, ei heikoimmin valaistun työpisteen valaistusvoimakkuus normaalisti

saa olla alle 70 prosenttia parhaiten valaistun pisteen valaistusvoimakkuudesta. Valais-

tuksen tasaisuutta määritettäessä työskentelyalueiden ulkopuolella voidaan käyttää pie-

nempää valaistusvoimakkuutta. Samassa tilassa työskentelyalueiden ulkopuolisten alu-

eiden keskimääräinen valaistusvoimakkuus ei kuitenkaan normaalisti saa olla pienempi

14

kuin 1/3 työskentelyalueiden keskimääräisestä valaistusvoimakkuudesta. (Suomen valo-

teknillinen seura 1986: 24.)

Valaistusvoimakkuuden tasaisuuden määrittämiseksi huoneen valaistusvoimakkuusar-

voista haetaan pienin (Emin) ja suurin (Emax) arvo katselualueella. Näistä lasketaan

tasaisuudet Emin / Emax. (Ahponen - Timonen 1996: 128.) Silmien sopeutumisen hi-

tauden takia liian suuret erot valaistusvoimakkuuksissa vaikeuttavat näkemistä, varsin-

kin jos vaihdellen joudutaan katsomaan valoisia ja hämäriä kohteita (vrt. valoadaptaa-

tio) (Suomen valoteknillinen seura 1986: 24). Valaistuksen tasaisuutta voidaan arvioida

myös pintojen heijastussuhteiden (R%) avulla. Mittauspisteen luminanssiarvo jaetaan

mittauspisteen valaistusvoimakkuusarvolla. Tästä saatu lukema kerrotaan piin-arvolla ja

siitä saatu lukema kerrotaan sadalla. Tulokseksi saadaan heijastussuhde prosentteina.

(Taulukko 3).

R (%) = mittauspisteen luminassi / mittauspisteen valaistusvoimakkuus x π x 100 (Ah-

ponen - Timonen 1996: 143.)

Taulukko 3. Suositeltavat huonepintojen heijastussuhteet (Suomen valoteknillinen seura

1986: 48).

Pinta Heijastussuhde (R%)

Katto 60 tai yli

Seinät 30-70

Pöydät, istuimet, koneet 25-50

Lattia 15-35

4.4 Häikäisy ja kohtuulliset luminanssit

Häikäisy aiheuttaa epämukavuutta näkemisessä ja näkemisen heikentymistä. Häikäisy

on ohimenevää silloin, kun silmä ei ole ehtinyt sopeutua uuteen suurempaan luminans-

siin tai kontrastiin. Häikäisy on jatkuvaa silloin, kun luminanssierot ovat liian suuret

valaistukseen sopeutuvalle silmälle. (Lampi 1990: 107.)

Häikäisyä on olemassa neljä eri lajia: kiusa-, esto-, suora- ja epäsuora häikäisy. Kiusa-

ja estohäikäisy esiintyvät usein samanaikaisesti. Kiusahäikäisy aiheuttaa epämiellyttä-

15

vän tunteen, mutta ei välttämättä heikennä näkemistä. Estohäikäisyn syynä on sopima-

ton luminanssien jakautuminen tai liian suuret luminanssit. Estohäikäisy heikentää nä-

kemistä, mutta ei välttämättä aiheuta epämiellyttävää tunnetta. Sisällä kiusahäikäisy on

usein todennäköisempää kuin estohäikäisy. (Suomen valoteknillinen seura 1986: 39.)

Suora häikäisy aiheutuu valonlähteen kuten lampun tai ikkunan suorasta näkymisestä.

Epäsuora häikäisy eli heijastumishäikäisy on kyseessä silloin, kun suuria luminansseja

pääsee silmiin kuvastumalla peilimäisen pinnan kautta. (Suomen valoteknillinen seura

1986: 39.)

Näkökohteen ja ympäristön luminanssit ovat tärkeimpiä valaistusteknillisiä tekijöitä

hyvään näkyvyyteen pyrittäessä. Luminanssijakauma vaikuttaa näkyvyyteen osaksi sik-

si, että silmien sopeutumistaso riippuu näkökentän luminanssitasosta. Silmä sopeutuu

näkökentän luminansseihin muuttamalla pupillin kokoa ja verkkokalvon herkkyyttä.

Luminanssitasoa, johon silmien sopeutuminen lopulta päättyy, kutsutaan sopeutumis-

tasoksi. Sopeutumistaso vaikuttaa näöntarkkuuteen (kyky erottaa pienet, hyvin lähek-

käin olevat kohteet toisistaan), kontrastiherkkyyteen (kyky erottaa pieniä suhteellisia

luminanssieroja) ja sopeutumisessa, silmien liikkeissä ja mukautumisessa tarvittavien

motoristen toimintojen tehokkuuteen. Sopeutumistason kasvaessa näöntarkkuus, kont-

rastiherkkyys ja silmien motoriikan suorituskyky paranevat tiettyyn maksimitasoon

saakka. (Suomen valoteknillinen seura 1986: 13-14.)

Näkemisen kannalta on suositeltavaa, ettei näkökohteen taustan luminanssi ole suurem-

pi kuin kohteen luminanssi. Luminanssijakauman suunnittelussa tulee kiinnittää huo-

miota varsinaiseen ydinkatselualueeseen ja sen lähiympäristöön. Jos näkökohteen lumi-

nanssi on hieman suurempi ympäristön luminanssiin nähden, se edistää huomion keskit-

tymistä tälle alueelle. Lähiympäristön luminanssi ei saa kuitenkaan alittaa arvoa 1/3 eikä

näkökentän uloimpien osien luminanssi arvoa 1/10 kohteen luminanssista. (Suomen

valoteknillinen seura 1986: 47.)

16

Taulukko 4. Suositeltavat näkökentän luminanssisuhteet, kun näkökohteen keskimää-

räinen luminanssi on 30-500 cd/m2 (Suomen valoteknillinen seura 1986: 47).

Näkökentän osa Keskimääräinen luminanssi %

Näkökohde 100 100 100

Näkökohteen välitön ympäristö 30 * 40 * 50 *

Kaukoympäristö 8…90 12…90 20…90

* Yleisvalaistusta käytettäessä näkökohteen välittömän ympäristön heijastussuhteen

tulee olla 30-50 prosenttia kohteen heijastussuhteesta.

Jos häikäisevä kohde sijaitsee näkökentän keskellä, se häikäisee luultavasti enemmän,

kuin jos se sijaitsisi näkökentän laitamilla. Vähiten se häikäisee, jos se sijaitsee näkö-

kentän yläosassa. Näin ollen valaisimet, joissa valoa säteilevät osat näkyvät, kannattaa

sijoittaa mahdollisimman kauas näkökentän laidalle, mieluiten sen yläosaan. Valaisimen

välitön lähiympäristö yritetään valaista siten, että kun katsotaan poispäin valaisimesta

luminanssi pienenee tasaisesti ilman jyrkkää rajaa. Valaisimien näkyvien osien lumi-

nanssi pidetään mahdollisimman pienenä katselusuuntiin päin. Vältetään myöskin käyt-

tämästä paljaita hehkulamppuja. (Suomen valoteknillinen seura 1986:43.)

Heijastumishäikäisyn ehkäisemiseksi sijoitetaan valaisin työntekijän suhteen siten, että

valo ei pääse heijastumaan peiliheijastuslain mukaan silmiin ja suositaan sellaisia laaja-

pintaisia valaisimia, joiden luminanssi on pieni. Myöskin kiiltävät pinnat kannattaa kor-

vata mattapintaisilla. (Suomen valoteknillinen seura 1986: 40-41.)

5 IKÄÄNTYNEIDEN TOIMINNALLISEN NÄKÖYMPÄRISTÖN KEHITTÄMI-

NEN TETT-HANKKEESSA

5.1 Esteettömyys asuinrakentamisessa

Vuonna 2000 suomalaisista 15 prosenttia oli täyttänyt 65-vuotta, mutta vuonna 2030

tähän ikäryhmään kuuluu jo yli 26 prosenttia väestöstä eli useampi kuin joka neljäs

suomalainen. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan eniten kasvavat vanhimmat ikäluokat

eli yli 85-vuotiaiden ryhmä, joka kasvaa yli kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä,

sekä 75-84-vuotiaiden ryhmä, joka sekin lähes kaksinkertaistuu. Suomen väestö ikään-

tyy siis vauhdilla tulevina vuosikymmeninä. Julkisuudessa on maalailtu hälyttäviä visi-

17

oita ikääntyvän Suomen tulevaisuuden näkymistä. Eläke- ja hoivamenojen pelätään

kasvavan kohtuuttomiksi. Ikääntyneiden palvelutarvetta voidaan vähentää tukemalla

heidän toimintakykynsä säilymistä ja ehkäisemällä tapaturmia ennalta. Rakennetun ym-

päristön ominaisuuksilla on tässä huomattava merkitys. Esteetön asunto ja lähiympäris-

tö antavat iäkkäälle mahdollisuuden liikkua ja suoriutua arjestaan oman aktiivisuutensa

avulla sekä asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. (Ruonakoski 2004: 7-9.)

Esteettömän asumisen hyötynä on mm. se että esteettömät tai sellaiseksi muunnettavissa

olevat asunnot soveltuvat kaikille asukkaille ja vähentävät tarvetta muuttaa elämäntilan-

teiden muuttuessa. Esteettömän asumisen myötä ikääntyneen arkielämä kotona helpot-

tuu, koska hän saa säilyttää elämänlaatunsa, itsenäisyytensä ja omatoimisuutensa pi-

dempään. Näin ollen myös tapaturmat ja avun tarve vähenevät. Kun ikääntynyt selviää

kotonaan paremmin ja pidempään tarvitsee kunta vähemmän laitospaikkoja suhteessa

ikääntyneen väestön määrään. Kiinteistöjen korjaukset vähentävät myös kotipalvelujen

tarvetta. Näin ollen sosiaali- sektorin paineet helpottuvat. (Ruonakoski 2004: 36.)

5.2 TeTT-hanke (TeTT= Toimivuus, esteettisyys, Turvallisuus ja Taloudellisuus)

Tett-hankkeen tavoitteena on kehittää uudis- ja korjausrakentamista varten testausmene-

telmiä, joiden avulla voidaan siirtää käyttäjien vaatimukset ja rakennuksen asettamat

rajat ja mahdollisuudet suunnitelmiin ja tuotteiden kehittämistavoitteisiin. Menetelmiä

kehitetään yhteistyötahojen case-kohteissa samalla, kun kohteissa kehitetään niiden si-

sältöjä ja malleja. (TKK/ Sotera 2003.)

TeTT-projektiryhmään kuuluu tutkijaryhmä Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastol-

la toimivasta sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutista, Sote-

rasta; Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja ympäristötekniikan osastosta rakentamista-

lous; Teknillisen korkeakoulun sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastosta, valaistuslabo-

ratorio sekä Kuopion aluetyöterveyslaitos. (TKK/ Sotera 2003.)

Hanke jakautuu osatehtäviin, joita suoritetaan hankkeen kokonaisaikataulun mukaisesti

osittain samanaikaisesti kolmen ja puolen vuoden aikana. Tarkoituksena on, että pääosa

case-kohteiden testauksista suoritetaan vuosien 2004 ja 2005 aikana. Koko hankkeen

koordinoinnista vastaa Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla toimiva Sosiaali- ja

terveyshuollon, tekniikan ja rakentamisen tutkimusinstituutti Sotera. Tutkimuskohteiksi

valituissa todellisissa hankkeissa tarkastellaan suunnitteluratkaisuilla ja korjaustoimen-

piteillä saavutettavia kokonaistaloudellisia säästöjä, joita muodostuu mm. tapaturmavaa-

18

rojen ennakoimiseen, asukkaiden omatoimisuuden tukemiseen tai lisääntymisen, avusta-

jien kuormittumisen, ajansäästön tai laitoshoidon tarpeen vähenemisen kautta. (Åker-

blom 2004.)

Case 2 kattaa Malmin palvelutalossa tehtävät osatutkimukset: 1. Ergonomian ja käytet-

tävyyden arviointi osaksi asuntojen korjausrakentamista. 2. Toiminnallisen näkökyvyn

mittaaminen ja edistäminen. 3. Vanhusten palvelutalon korjausmalli (diplomityö).

Opinnäytetyömme liittyy toiminnallisen näkökyvyn mittaamiseen ja edistämiseen. Tut-

kimuksen tavoitteena on ikääntyneiden kodin valaistusolosuhteiden arviointi toiminnal-

lisuuden näkökulmasta sekä tutkimusmenetelmän kehittäminen. Tavoitteena on saada

tietoa siitä, millä menetelmillä pystytään arvioimaan valaistusolosuhteiden vaikutusta

ikääntyneen arkitoimintoihin. (Åkerblom 2004.)

5.3 Malmin palvelutalo tutkimus- ja toimintaympäristönä

Malmin vanhusten palvelutalo on Helsingin sosiaaliviraston alainen koillisen suurpiirin

ikääntyneille tarkoitettu palvelutalo. Asukkaat ovat hyvin iäkkäitä ja heidän esteettö-

myysvaatimuksensa ovat suureet, sekä asunnoissa että ympäristössä. Malmin palveluta-

lo valmistui vuonna 1979. Sitä on 1990-luvulla osittain peruskorjattu ja nyt tutkimusai-

kanamme syksyllä 2004 tehtiin pihan kunnostustöitä ja korjattiin pihavalaistusta. Mal-

min palvelutalo sijaitsee Malmin sairaalan ja terveyskeskuksen läheisyydessä. Palvelu-

talo tarjoaa asukkailleen monipuolisen ja turvallisen asuinympäristön. Asukkailla on

halutessaan mahdollisuus asua omassa kodissaan elämänsä loppuun saakka. (Närvänen

2004.)

Malmin palvelutalossa on 117 palveluasuntoa, lisäksi A-talossa 19 tehostettua palvelu-

asuntoa ja 12-paikkainen dementiaryhmäkoti, syyskoti. Valtaosa asunnoista on yksiöitä.

Kaikissa asunnoissa on turvapuhelin, jolla henkilökunnan tavoittaa ympäri vuorokau-

den. Palvelutalo käsittää viisi 4-kerroksista asuintaloa ja 1-kerroksisen huoltorakennuk-

sen. Asuinrakennukset on varustettu hissillä. Palvelutalo lisäksi talossa toimii Syystien

toimintakeskus, joka tarjoaa talon asukkaille ja lähialueen ikääntyneille erilaisia virike-

toimintoja. Talon ruokasalissa on mahdollisuus käydä päivittäin syömässä aamiainen ja

lounas. Asukkaat ovat vuokrasuhteessa kaupunkiin. Vuokraan sisältyy sähkö ja vesi ja

pesutuvan käyttö. Asukkaan tarvitsemat hoito- ja ateriapalvelut laskutetaan erikseen.

(Närvänen 2004.)

19

Ammattitaitoinen henkilökunta toteuttaa yksilövastuista hoitotyötä ja kuntouttavaa työ-

otetta. Tämän mahdollistaa työtiimimalli. A-tiimi hoitaa A-rapun asukkaat, B-tiimi B- ja

C-rappujen asukkaat ja D-tiimi D- ja E- rappujen asukkaat. Asukkaalla on oikeus päät-

tää ja osallistua oman elämänsä suunnitteluun. Jokaiselle hoidon piirissä olevalle asuk-

kaalle nimetään vastuuhoitaja. Toiminnan tavoitteena on asukkaiden mahdollisimman

omatoiminen, mielekäs ja virikkeellinen elämä. Toimintakeskus pyrkii toiminnallaan

säilyttämään ja lisäämään asukkaiden toimintakykyä ja mielenvirkeyttä. (Lemmetty

2004.)

Palvelutaloon haetaan sosiaalityöntekijän kautta ja asukasvalinta tapahtuu hoidon tar-

peen perusteella. Sosiaalityöntekijä arvioi yhdessä asiakkaan, kotihoidon ja muiden yh-

teisötahojen kanssa parhaan mahdollisen vaihtoehdon asumiselle. Yksilöllinen palvelu-

tarve määritellään yhdessä asiakkaan, omaisen ja omahoitajan kanssa. Syyskoti ja A-

talo ovat tehostettua palveluasumista, jossa saa ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpi-

toa. Tehostettu palveluasuminen on laitoshoitoa korvaavaa hoitoa. Syyskoti on ryhmä-

koti, joka on tarkoitettu dementoituneille ikääntyneille. Syyskodista löytyy yhden ja

kahden hengen huoneita, joissa on oma kylpyhuone. Yhteiskäytössä on tupakeittiö, olo-

huone ja terassi. (Lemmetty 2004.)

6 TUTKIMUSONGELMAT

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisen valaistuksen ikääntyneet

kokevat miellyttävänä toimiessaan kodinomaisessa asuinympäristössään.

Täsmennetyt tutkimusongelmat ovat:

1. Millaisena ikääntyneet kokevat tavanomaiset valaistusolosuhteet?

2. Millaisena ikääntyneet kokevat parannetut valaistusolosuhteet?

3. Millaisena ikääntyneet kokevat epäsuorat valaistusolosuhteet?

4. Millaisena ikääntyneet kokevat suorat valaistusolosuhteet?

20

7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

7.1 Tutkimuksen eteneminen

Keväällä 2004 aihe nousi esiin TeTT-hankkeesta. Tarpeena oli tutkia Malmin palveluta-

lon asukkaiden toiminnallista näkökykyä ja valaistusolosuhteita arkipäivän tavanomai-

sissa tilanteissa. Kiinnostuimme aiheesta, koska ikääntyneiden näkökyky tulee olemaan

yhä tärkeämpi osa optometristin työtämme. Halusimme myös tuottaa sellaista tietoa

ikääntyneiden näkemisestä ja valaistuksen merkityksestä, josta olisi hyötyä suunnitelta-

essa asunnon muutostöitä ikääntyneille.

Tapasimme toukokuussa 2004 Teknillisen korkeakoulun Soteran tutkijat. Silloin ja-

oimme aiheen kolmen muun optometrian opiskelijan kesken siten, että he tutkivat

ikääntyneiden toiminnallista näkökykyä ja me tutkimme toiminnallista näköympäristöä.

Myöhemmin rajasimme aiheen näköympäristötekijät valaistukseen. Sovimme, että ai-

neisto kerätään syksyllä 2004. Seuraava tapaaminen sovittiin syyskuulle. Kesän ja al-

kusyksyn 2004 aikana etsimme lähdekirjallisuutta aiheesta.

Esittelimme ideamme opinnäytetyöseminaarissa syyskuussa 2004. Tapasimme uudel-

leen Soteran tutkijoiden kanssa syys- ja lokakuussa ja sovimme Malmin palvelutalolla

tehtävistä mittauksista. Aineiston keräämisen ajankohdaksi sovimme tuolloin loka-

marraskuun. Mittariston luominen tapahtui lokakuussa Soteran tutkijoiden ja opinnäyte-

työn ohjaajien avustuksella. Malmin palvelutalolla pidettiin lokakuun lopussa tiedotusti-

laisuus, johon osallistui Malmin palvelutalon asukkaita, TeTT-hankkeen edustajat ja me

opiskelijat sekä opinnäytetyön ohjaajat Stadiasta. Tilaisuudessa TeTT-hankkeen edusta-

jat kertoivat hankkeen tarkoituksesta ja me kerroimme opinnäytetyömme aiheesta ja sitä

varten tehtävistä mittauksista. Tilaisuudessa vapaaehtoiset asukkaat saivat ilmoittautua

mukaan toiminnallisen näkemisen selvittämiseen. Asukkaille jaettiin esite, jossa kerrot-

tiin näkemisen ja näköolosuhteiden merkityksestä vanhusten päivittäisistä toiminnoista

selviytymisen kannalta. (LIITE 1).

Ennen varsinaista tutkimusta pidimme vielä palaverin Malmin palvelutalon testiasun-

nossa, jolloin myös varustimme tutkimusasunnon mittauskuntoon ja otimme muutamia

valokuvia testiasunnosta. Halusimme vielä varmistua tutkimukseen kuluvasta ajasta ja

mittareiden toimivuudesta, joten suoritimme pilotoinnin Malmin palvelutalolla varsinai-

sia testejä edeltävänä viikolla, keskiviikkona 3.11.2004. Pilotointiin osallistui kolme

tutkittavaa. Yhdeksi tutkittavaksi pilotointiin oli valittu heikkonäköinen henkilö, jolloin

21

voitiin arvioida kokeiden onnistumista myös hyvin huonosti näkevien henkilöiden kans-

sa. Jokaiselle tutkittavalle oli varattu aikaa 45 minuuttia ja tämä aika havaittiinkin riittä-

väksi. Pilotoinnissa teimme muutamia hienosäätöjä varsinaisen tutkimuksen suhteen.

Pilotoinnin jälkeen ennen varsinaisia mittauskertoja korjasimme haastattelulomaketta

sen mukaiseksi, minkä olimme havainneet pilotoinnissa hyväksi.

Joulukuun alussa 2004 vahvistimme teoriatietoa sekä syötimme tutkimustulokset SPSS-

ohjelmaan. Joulukuun puolessa välissä olimme suunnitelmavaiheessa, jossa esitimme

siinä vaiheessa olevan teoriapohjan ja tarkensimme tutkimusongelmia. Suunnitelmase-

minaarin jälkeen syvensimme vielä teoriatietoamme ja aloimme perehtyä SPSS-

ohjelmaan syötettyihin tutkimustuloksiin. Maaliskuun alussa 2005 esittelimme opinnäy-

teyön tulokset Tett-tutkijaryhmälle palaverissa, joka pidettiin Otaniemessä. Opinnäyte-

työmme esitys tapahtui Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa 13. huhtikuuta 2005.

7.2 Valaistusjärjestelyt Malmin palvelutalolla

Tutkimukset toteutettiin Malmin palvelutalon testiasunnossa. Testiasunto oli 29 neliön

yksiö, jossa oli keittokomero ja alkovi. Martela Oy lainasi tutkimukseen ikääntyville

soveltuvat kalusteet; sohvan, nojatuolin, lipaston ja sohvapöydän. Sotera vastasi tes-

tiasunnon valaistusjärjestelyistä. Testiasunnon ikkunat oli kokeiden aikana pimennetty.

TKK:n Soteran TeTT-hankkeessa mukana oleva DI, tutkija Jukka Jokiniemi Innojok

Oy:stä huolehti testiasunnon valaistusjärjestelyistä. Asuntoon järjestettiin neljä erilaista

valaistusratkaisua. Tavanomaisessa ja ihanteellisessa valaistuksessa testattiin toiminnal-

lisia näöntarkkuustehtäviä. Mielipiteet valon riittävyydestä, miellyttävyydestä ja häi-

käisevyydestä kysyttiin kaikissa neljässä valaistuksessa:

1) Tavanomainen valaistus (perinteinen hehkulamppuvalaistus). Tuolloin päällä olivat

keskellä huonetta oleva pintakiinnitetty hehkulamppu valaisin, eteisen kattovalo ja al-

kovin lukuvalo. 2) Parannettu valaistus. Tuolloin päällä olivat keskellä huonetta oleva

ripustettava loisteputkivalaisin, joka valaisi sekä kattoa että lattiaa. Päällä olivat myös

ikkunan ja alkovin verhotankojen loisteputkivalaisimet, keittokomeron kattovalaisin,

eteisen kattovalaisin ja alkovin lukuvalo. 3) Epäsuora valaistus (epäsuora loisteputkiva-

laistus). Tuolloin päällä olivat ikkunan ja alkovin verhotankojen loisteputkivalaisimet,

eteisen kattovalaisin sekä alkovin lukuvalo. 4) Suora valaistus (epäsuora / suora katto-

valaistus). Tuolloin päällä oli keskellä huonetta oleva ripustettu loisteputkivalaisin, joka

22

valaisee sekä kattoa että lattiaa, keittiön kattovalaisin, eteisen kattovalaisin ja alkovin

lukuvalo. (Valaistustutkimus Malminpalvelutalon testiasunnossa 2004.) (LIITE 2).

Tutkimusasuntoon asennettiin tutkimusta varten valaisimia eri valaistustilanteita varten.

Hanketta varten Elektrovalo kehitti Jukka Jokiniemen idean pohjalta Sombrero mallisen

ripustettavan epäsuora/suoraa valoa valaisevan mallin. Lisäksi huoneessa oli ns. perin-

teinen hehkulamppuvalaisin. Malli oli pyöreävalaisin, jossa oli ritilähäikäisysuoja.

Asuinhuoneessa oli myös verholaudan kylkeen asennettu epäsuora valojono. Makuual-

kovissa oli epäsuora seinävalo perinteisen seinävalon lisäksi. Eteisen valona oli kattoon

asennettu pyöreä opaalimuovikupuvalaisin. Sama valaisin oli myös keittiön katos-

sa. Verhovalona oli perusrunkovalaisimet, joiden eteen oli sijoitettu epäsuora häi-

käisysuoja suuntaamaan valon kattoon. Kolmen rungon teho on 36W eli yhteensä

108W. Valo ulottui myös keittiön puolelle, joten se valaisi koko ulkoseinän matkalta.

Perinteinen hehkulamppuvalaisin (teho 60-75W) oli sijoitettu keskelle huonetta keittiön

jatkeena olevan työtason lähelle. Kattoon ripustettu valaisin oli teholtaan 60W rengas-

loistelamppu epäsuoraan valoon. Alavalo valaisimessa oli ehkä turhankin tehokas kom-

paktiloistelamppu, joka oli teholtaan 32W. Keittiön ja eteisen valaisimen teho oli 38W

ja valonlähteenä oli ns. perhosloistelamppu eli 2D lamppu. Lisäksi keittiön kaapin sisäl-

lä oli led valoista tehty valoputki. Samanlainen valoputki oli myös työtason valona mut-

ta siihen teho oli vähäinen. Työtaso sai valonsa pääasiassa katon ja verholaudan yleisva-

losta. Makuualkovin valona ollut epäsuora seinävalo eli T5 tyyppinen epäsuora seinäva-

lo ja tehoa oli 2*28W.

Hehkulampun valon värilämpötila oli normaali 2 800 kelviniä. Verhovaloissa väriläm-

pötila oli 3 000 kelviniä. Epäsuoran rengasloisteputken värilämpötila oli kylmä luulta-

vasti 4 000 tai 5 000 kelviniä. Alavalon lämpötila oli lämpimämpi, mutta sen tarkkaa

sävyä ei ole tiedossa.

7.3 Kohdejoukon valinta ja aineiston hankinta

Malmin palvelutalolla pidettiin tiedotustilaisuus, jonka jälkeen asukkailla oli mahdolli-

suus ilmoittautua mukaan tutkimukseen. Vapaaehtoisia tutkittavia ilmoittautui alunperin

26. Malmin palvelutalon asukkaille lähetettiin kutsukirje mittauksiimme. Lisäksi teim-

me esitietolomakkeen, johon Tett-hankkeen tutkimusapulainen teki alustavat haastatte-

lut. Hän soitti tutkittaville tarkan päivän ja kellonajan, jolloin heidän tuli saapua mit-

tauksiimme Malmin palvelutalon testiasuntoon, samalla tutkimusapulainen keräsi esi-

23

tiedot tutkittavista. Esitietolomakkeessa oli myös kohtia, joita Soteran tutkijat halusivat

kysyttävän. Näitä kohtia ei tulosteta tässä opinnäytetyössä.

Yhteensä tutkimukseen ilmoittautui 22 tutkittavaa, joista kolme oli jo pilottitutkimuk-

sessa. Varsinaiset mittaukset käynnistyivät tiistaina 9.11.2004, jolloin tutkittavia oli

kuusi, keskiviikkona 10.11 tutkittavia oli pihan avajaisten takia vain kolme aamupäiväl-

lä, torstaina 11.11 tutkittavia oli kuusi ja perjantaina 12.11 neljä. Aineisto hankittiin

strukturoidulla haastattelulomakkeella, sekä mittaamalla valaistuksen osatekijöitä lumi-

nanssi- ja valaisvoimakkuusmittarilla. Haastattelulomake sisälsi kysymykset valaistuk-

sen riittävyydestä, miellyttävyydestä ja häikäisevyydestä huonetilassa sekä pöytätasolla.

Sekä parannetussa valaistuksessa kysyttiin myös häikäisevyyttä tiskipöydällä. Lomak-

keessa kysyttiin myös, miten tutkittava näki lattialta löytyvät erikokoiset ja eri etäisyyk-

sien päähän sijoitetut esineet. Lomakkeessa kysyttiin myös miten miellyttävänä tutkitta-

va koki erilaisilla pöytäpinnoilla tapahtuvan lehden lukemisen. Vastausasteikko oli 1-5.

(LIITE 3).

Aineisto hankittiin käyttämällä seuraavia valaistuksia: tavanomainen valaistus, paran-

nettu valaistus, epäsuora ja suora valaistus. Kahtena ensimmäisenä päivänä haastattelu

suoritettiin edellä mainitussa valaistusjärjestyksessä. Seuraavina päivinä valaistusjärjes-

tystä vaihdettiin niin, että ensin oli parannettu valaistus ja sen jälkeen tavanomainen ja

lopuksi epäsuora- ja suoravalaistus. Näin tehtiin tutkimuksen luotettavuuden parantami-

sen kannalta. Haastattelu tapahtui jokaisessa valaistuksessa haastattelulomakkeen mu-

kaisesti. Tutkittavalle luettiin kysymykset ja vastausvaihtoehdot, joista hän valitsi mie-

leisensä vaihtoehdon. Vastaukset kirjattiin lomakkeeseen.

Mittaukset etenivät vaiheittain seuraavasti:

Ensimmäisessä vaiheessa käytössä oli tavanomainen valaistus. Tutkittava istui työtason

ääressä ja luki lehteä. Häneltä kysyttiin valaistuksen häikäisevyydestä pöytätasolla. Seu-

raavaksi tutkittava istui sohvalle ja häntä pyydettiin arvioimaan valaistuksen riittävyyt-

tä, miellyttävyyttä sekä häikäisevyyttä huonetilassa sopivien vastausvaihtoehtojen avul-

la. Sen jälkeen tutkittavalta kysyttiin mitä esineitä hän näki lattialla. Jos hän näki jonkun

esineistä, häneltä kysyttiin miten hän sen näki ja annettiin viisi vastausvaihtoehtoa. Seu-

raavaksi tuotiin pöytä tutkittavan eteen ja vaihdettiin pöytäpintamateriaalia; mustakiil-

tävä, valkoinen kiiltävä ja lopuksi mattapinta. Pöydälle asetettiin lehti ja tutkittavalta

kysyttiin, miten miellyttävänä hän koki pöydällä tapahtuvan lehden lukemisen.

24

Toisessa vaiheessa käytössä oli parannettu valaistus. Tutkittava istui työtason ääressä ja

luki lehteä. Häneltä kysyttiin valaistuksen häikäisevyydestä pöytätasolla. Sen jälkeen

siirryttiin keittiöön, jossa tutkittavalta kysyttiin häikäisevyydestä tiskipöydällä. Sitten

tutkittavaa pyydettiin katsomaan työpöydän kaappiin ja häntä pyydettiin kertomaan

kuinka monta muovimukia hän näki kaapissa ja kuinka monessa oli vettä sisällä. Samat

kysymykset kysyttiin myös tutkittavan katsoessa tiskipöydän kaappiin. Seuraavaksi

tutkittava istui sohvalle ja häntä pyydettiin arvioimaan valaistuksen riittävyyttä, miellyt-

tävyyttä sekä häikäisevyyttä huonetilassa sopivien vaihtoehtojen avulla. Sen jälkeen

tutkittavalta kysyttiin mitä esineitä hän näki lattialla. Jos hän näki jonkun esineistä, hä-

neltä kysyttiin miten hän sen näki ja annettiin viisi vastausvaihtoehtoa. Seuraavaksi tuo-

tiin pöytä tutkittavan eteen ja vaihdettiin pöytäpintamateriaalia; mustakiiltävä, valkoi-

nen kiiltävä ja lopuksi mattapinta. Pöydälle asetettiin lehti ja tutkittavalta kysyttiin, mi-

ten miellyttävänä hän koki pöydällä tapahtuvan lehden lukemisen.

Kolmannessa vaiheessa käytössä oli epäsuora valaistus. Tutkittava istui sohvalla ja hä-

neltä kysyttiin valaistuksen häikäisevyydestä huonetilassa. Tutkittavaa pyydettiin arvi-

oimaan valaistuksen riittävyyttä ja miellyttävyyttä sopivien vastausvaihtoehtojen avulla.

Neljännessä vaiheessa käytössä oli suora valaistus. Tutkittava istui sohvalla ja häneltä

kysyttiin valaistuksen häikäisevyydestä huonetilassa. Tutkittavaa pyydettiin arvioimaan

valaistuksen riittävyyttä ja miellyttävyyttä sopivien vastausvaihtoehtojen avulla. Kun

tutkimukset oli suoritettu, jokainen tutkittava sai lahjaksi yövalon.

Valaistusmittaukset teimme keskiviikkona 10.11.2004. Mittauksissa käytettiin valais-

tusvoimakkuus- ja luminanssimittaria. Luksimittari oli malliltaan LMT Pocket-Lux 2 B

ja luminanssimittari oli LMT L 1009. Mittaukset tehtiin kaikissa neljässä valaistuksessa;

tavanomaisessa, parannetussa, epäsuorassa ja suorassa valaistuksessa. Yleisvalaistus-

mittaukset tehtiin aina vaakatasolta 75 cm:n korkeudelta lattiasta ja luminanssimittauk-

set tehtiin tutkittavan silmien korkeudelta hänen katsesuuntaan. Jokaisesta mittauskoh-

teesta mitattiin 3-4 mittausta. TKK:n valaistuslaboratorion valaistusasiantuntija Jorma

Lehtovaara mittasi yleisvalaistusmittaukset ja me mittasimme testitilanteiden valaistus-

voimakkuuksia ja luminansseja. (LIITE 4 ja 5).

7.4 Aineiston analysointi

Aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelman avulla ja tulokset esiteltiin graafisina kuvina. Eri-

laisien kuvioiden avulla pystytään helpommin arvioimaan valaistusten välisiä eroja.

25

8 TUTKIMUSTULOKSET

8.1 Kohdejoukon kuvaus

Tutkimukseen ilmoittautui vapaaehtoisena 26 tutkittavaa, joista kuitenkin aikataulullis-

ten syiden takia lopulta 21 osallistui tutkimukseen. Iältään tutkittavat olivat 64-93-

vuotiaita. Heistä 19 oli naisia ja kaksi miestä. Kaikki tutkittavat asuivat Malmin palve-

lutalossa. Lukuun ottamatta yhtä tutkittavaa, kaikki tulivat itsenäisesti tutkimukseen.

Viisi koehenkilöä ilmoitti sairastavansa silmäsairautta. Kolmella koehenkilöllä oli sil-

mänpohjarappeuma, yhdellä glaukooma, kahdella koehenkilöllä oli toinen silmä koko-

naan sokea ja kymmeneltä oli leikattu kaihi. Neljällätoista tutkittavalla oli käytössä lu-

kulasit, viidellä oli käytössä kaukolasit ja viidellä moniteho- tai kaksiteholasit. Silmä-

lasien käyttöikä vaihteli alle kahdesta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. 21 tutkittavasta

kolmella oli ollut silmälasit käytössä alle kaksi vuotta, kuusi tutkittavaa oli käyttänyt

lasejaan 2-5 vuotta. Yhden tutkittavan lasit olivat olleet käytössä 6-10 vuotta ja seitse-

män tutkittavaa oli käyttänyt lasejaan yli 10 vuotta. Kahdella tutkittavalla ei ollut käy-

tössä silmälaseja. Kahden tutkittavan silmälasien käyttöiästä emme saaneet tietoa.

Muita yleisiä sairauksia oli verenpainesairaus (kuudella), diabetes (kahdella), astma

(kolmella), sydänsairaus (kolmella), tasapaino-ongelmat ja huimaus (kolmella), selkä-

sairaus (kahdella), sepelvaltimotauti (yhdellä), osteoporoosi (yhdellä) ja epilepsia (yh-

dellä). Neljällätoista tutkittavalla oli jatkuva lääkitys. Muita näköongelmia oli silmien

kuivuminen ja rasittuminen, silmätulehdukset ja yksi koehenkilö sanoi näkökentässä

olevan mustia pisteitä, valokaaria ja haamukuvia.

8.2 Asunnon tavanomaiset valaistusolosuhteet ikääntyneiden kokemana ja valaistusmit-

tareilla mitattuna

Valaistuksen koettua riittävyyttä tutkittavat arvioivat viidellä eri vaihtoehdolla (1) va-

laistus ei riitä 2) valaistus riittää huonosti 3) valaistus riittää kohtalaisesti 4) valaistus

riittää hyvin 5) valaistus riittää erinomaisesti). Neljän tutkittavan mielestä valaistus ei

riittänyt, seitsemän tutkittavaa totesi valaistuksen riittävän huonosti, kuuden mielestä

valaistus riitti kohtalaisesti ja neljän mielestä valaistus riitti hyvin. Tutkittavista kukaan

26

ei vastannut valaistuksen riittävän heille erinomaisesti (N=21) (Kuvio 1). Yleisvalais-

tustaso oli mitattuna 56 luksia. (LIITE 5).

4

76

4

0

2

4

6

8

ei riitä riittää huonosti riittääkohtalaisesti

riittää hyvin riittääerinomaisesti

Tavanomainen valaistus

Kuvio 1. Koettu valaistuksen riittävyys tavanomaisessa valaistuksessa.

Valaistuksen miellyttävyyttä tutkittavat arvioivat viiden eri vastausvaihtoehdon avulla

(1) valaistus on hyvin epämiellyttävä 2) valaistus on epämiellyttävä 3) valaistus on

miellyttävä 4) valaistus on hyvin miellyttävä 5) valaistus on erittäin miellyttävä). Yksi

tutkittavista piti valaistusta hyvin epämiellyttävänä, kuuden mielestä valaistus oli epä-

miellyttävä, 13 piti valaistusta miellyttävänä ja yksi hyvin miellyttävänä. Kukaan tutkit-

tavista ei pitänyt valaistusta erittäin miellyttävänä (N=21) (Kuvio 2). Objektiivisesti

mitattuna valaistuksen heijastussuhteet olivat: etuseinä 61 prosenttia, sohvapöytä 75

prosenttia ja lattia 42 prosenttia ja tämä kuvaa valaistuksen epätasaisuutta. (LIITE 5).

1

6

13

10

5

10

15

hyvinepämiellyttävä

epämiellyttävä miellyttävä hyvin miellytävä erittäinmiellyttävä


Kuvio 2. Koettu valaistuksen miellyttävyys tavanomaisessa valaistuksessa.

Tutkittavien arvioidessa valaistuksen häikäisevyyttä huonetilassa vastausvaihtoehtoina

olivat 1) häikäisee erittäin paljon 2) häikäisee paljon 3) häikäisee kohtalaisesti 4) häikäi-

see vähän 5) ei häikäise. Kaikki 21 tutkittavaa vastasivat ei häikäise (N=21) (Kuvio 3).

27

Mitattuna pintojen luminanssit vaihtelivat pienin 4 cd/m2 lattialta ja suurin 28 cd/m2

kuivauskaapin päädystä mitattuna. (LIITE 4).

21

05

10152025

erittäin paljon paljon kohtalaisesti vähän ei häikäise


Kuvio 3. Koettu valaistuksen häikäisevyys huonetilassa tavanomaisessa valaistuksessa.

8.3 Asunnon parannetut valaistusolosuhteet ikääntyneiden kokemana ja valaistusmitta-

reilla mitattuna

Tutkittavien arvioidessa valaistuksen riittävyyttä parannetuissa valaistusolosuhteissa

yhden tutkittavan mielestä valaistus ei riittänyt, kolmen mielestä valaistus riitti kohtalai-

sesti, kahdeksan mielestä hyvin ja yhdeksän tutkittavaa vastasi valaistuksen riittävän

heille erinomaisesti (N=21) (Kuvio 4). Yleisvalaistustaso oli mitattuna 698 luksia. (LII-

TE 5).

13

89

02468

10



Parannettu valaistus

Kuvio 4. Koettu valaistuksen riittävyys parannetussa valaistuksessa.

Valaistuksen miellyttävyyttä arvioitaessa kukaan tutkittavista ei pitänyt valaistusta hy-

vin epämiellyttävänä, kahden mielestä valaistus oli epämiellyttävä, 11 totesi valaistuk-

sen miellyttäväksi, neljä piti valaistusta hyvin miellyttävänä ja neljä erittäin miellyttä-

28

vänä (N=21) (Kuvio 5). Objektiivisesti mitattuna valaistuksen heijastussuhteet olivat:

etuseinä 82 prosenttia, sohvapöytä 53 prosenttia ja lattia 41 prosenttia ja tämä kuvaa

valaistuksen tasaisuutta. (LIITE 5).

2

11

4 4

02468

1012




Kuvio 5. Koettu valaistuksen miellyttävyys parannetussa valaistuksessa.

Tutkittavien arvioidessa valaistuksen häikäisevyyttä huonetilassa kaksi vastasi valais-

tuksen häikäisevän kohtalaisesti, kolme arvioi valaistuksen häikäisevän vähän ja 16

tutkittavaa vastasi ei häikäise (N=21) (Kuvio 6). Mitattuna pintojen luminanssit vaihte-

livat pienin 53 cd/m2 lattialta ja suurin 136 cd/m2 kuivauskaapin päädystä mitattuna.

(LIITE 4).

2 3

16

0

5

10

15

20



Kuvio 6. Koettu valaistuksen häikäisevyys huonetilassa parannetussa valaistuksessa.

8.4 Asunnon epäsuorat valaistusolosuhteet ikääntyneiden kokemana ja valaistusmitta-

reilla mitattuna

Valaistuksen riittävyyttä tutkittavat arvioivat epäsuorassa valaistusolosuhteessa siten,

että kaksi tutkittavaa totesi valaistuksen riittävän huonosti, seitsemän mielestä valaistus

29

riitti kohtalaisesti, kahdeksan mielestä hyvin ja yksi tutkittavista ilmoitti valaistuksen

riittävän erittäin hyvin. Kolmen tutkittavan osalta vastaus jäi saamatta, koska he toimi-

vat tutkimuksen pilottihenkilöinä ja silloin tutkimuksessa ei käytetty vielä epäsuoraa ja

suoraa valaistusta (N=21) (Kuvio 7). Yleisvalaistustaso oli mitattuna 328 luksia. (LIITE

5).

2

78

1

02468

10



Epäsuora valaistus

Kuvio 7. Koettu valaistuksen riittävyys epäsuorassa valaistuksessa.

Tutkittavien arvioidessa valaistuksen miellyttävyyttä kahden mielestä valaistus oli epä-

miellyttävä, 10 piti valaistusta miellyttävänä ja kuusi piti valaistusta hyvin miellyttävä-

nä. Kolmen tutkittavan osalta vastaus jäi saamatta (N=21) (Kuvio 8). Objektiivisesti

mitattuna valaistuksen heijastussuhteet olivat: etuseinä 95 prosenttia, sohvapöytä 54

prosenttia ja lattia 36 prosenttia ja tämä kuvaa valaistuksen tasaisuutta. (LIITE 5).

2

10

6

02468

1012



Epäsuora valaistus

Kuvio 8. Koettu valaistuksen miellyttävyys epäsuorassa valaistuksessa.

Kysyimme tutkittavilta häikäiseekö valaistus heitä huonetilassa, yksi tutkittavista piti

valaistusta vähän häikäisevänä ja 17 tutkittavaa vastasivat ei häikäise. Kolmen tutkitta-

van osalta vastaus jäi saamatta (N=21) (Kuvio 9). Mitattuna pintojen luminanssit vaihte-

livat pienin 33 cd/m2 seinältä ja suurin 61 cd/m2 kuivauskaapin päädystä. (LIITE 4).

30

1

17

0

5

10

15

20


Epäsuora valaistus

Kuvio 9. Koettu valaistuksen häikäisevyys epäsuorassa valaistuksessa.

8.5 Asunnon suorat valaistusolosuhteet ikääntyneiden kokemana ja valaistusmittareilla

mitattuna

Valaistuksen riittävyyttä arvioitaessa tutkittavista yksi vastasi että valaistus ei riitä, kak-

si tutkittavaa totesi valaistuksen riittävän huonosti, 11 tutkittavan mielestä valaistus riitti

kohtalaisesti ja neljän mielestä hyvin. Kolmen tutkittavan osalta vastaus jäi saamatta

(N=21) (Kuvio 10). Yleisvalaistustaso oli mitattuna 370 luksia. (LIITE 5).

1 2

11

4

0

5

10

15



Suora valaistus

Kuvio 10. Koettu valaistuksen riittävyys suorassa valaistuksessa.

Arvioitaessa valaistuksen miellyttävyyttä, kolmen mielestä valaistus oli epämiellyttävä,

14 piti valaistusta miellyttävänä ja yksi hyvin miellyttävänä. Kolmen tutkittavan osalta

vastaus jäi saamatta (N=21) (Kuvio 11). Objektiivisesti mitattuna valaistuksen heijas-

tussuhteet olivat: etuseinä 80 prosenttia, sohvapöytä 87 prosenttia ja lattia 24 prosenttia

ja tämä kuvaa valaistuksen epätasaisuutta. (LIITE 5).

31

3

14

10

5

10

15


epämiellyttävä miellyttävä hyvin miellytävä erittäin miellyttävä

Suora valaistus

Kuvio 11. Koettu valaistuksen miellyttävyys suorassa valaistuksessa.

Tutkittavien arvioidessa valaistuksen häikäisevyyttä huonetilassa, yhden tutkittavan

mielestä valaistus häikäisi paljon, kaksi tutkittavista piti valaistusta vähän häikäisevänä

ja 15 tutkittavaa vastasivat ei häikäise. Kolmen tutkittavan osalta vastaus jäi saamatta

(N=21) (Kuvio 12). Mitattuna pintojen luminanssit vaihtelivat pienin 29 cd/m2 lattialta

ja suurin 74 cd/m2 kuivauskaapin päädystä mitattuna. (LIITE 4).

1 2

15

0

5

10

15

20


Suora valaistus

Kuvio 12. Koettu valaistuksen häikäisevyys suorassa valaistuksessa.

Seuraavassa vielä yhteenveto valaistuksen riittävyydestä, miellyttävyydestä ja häi-

käisevyydestä tavanomaisessa, parannetussa, epäsuorassa ja suorassa valaistuksessa.

(Kuviot 13, 14 ja 15).

32

Valaistuksen riittävyys

47 6

41

3

8 9

2

7 8

11 2

11

4

0

5

10

15

Ei riitä huonosti kohtalaisesti hyvin erinomaisesti

Tavanomainen Parannettu Epäsuora Suora

Kuvio 13. Koettu valaistuksen riittävyys neljässä eri valaistusolosuhteessa.

Valaistuksen miellyttävyys

1

6

13

12

11

4 42

10

63

14

10

5

10

15

hyvin epämiell epämiell miellyttävä hyvin miell erittäin miell


Kuvio 14. Koettu valaistuksen miellyttävyys neljässä ei valaistusolosuhteessa.

Valaistuksen häikäisevyys

21

2 3

16

1

17

1 2

15

05

10152025



Kuvio 15. Koettu valaistuksen häikäisevyys neljässä eri valaistusolosuhteessa.

33

9 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tavanomainen valaistus koettiin riittävyydeltään huonoksi, mutta kuitenkin miellyttä-

väksi. Tavanomaista valaistusta ei koettu häikäiseväksi. Parannettu valaistus koettiin

riittävyydeltään erinomaiseksi ja miellyttäväksi. Parannettua valaistusta ei koettu häi-

käiseväksi. Epäsuora valaistus koettiin riittävyydeltään hyväksi ja miellyttäväksi. Epä-

suoraa valaistusta ei koettu häikäiseväksi. Suora valaistus koettiin riittävyydeltään koh-

talaiseksi, mutta kuitenkin miellyttäväksi. Suoraa valaistusta ei koettu häikäiseväksi.

Valaistuksista tavanomainen valaistus koettiin riittävyydeltään huonoimmaksi, kun taas

parannettu valaistus koettiin parhaimmaksi. Epäsuora valaistus koettiin riittävyydeltään

paremmaksi kuin suora valaistus. Kaikkia valaistuksia pidettiin miellyttävinä siten, että

parannettua valaistusta pidettiin miellyttävämpänä kuin tavanomaista valaistusta ja epä-

suora valaistus koettiin hieman miellyttävämpänä kuin suora valaistus. Mitään valais-

tusta ei pidetty häikäisevänä, kuitenkin niin, että parannettu valaistus koettiin häi-

käisevämmäksi kuin tavanomainen valaistus ja suoraa valaistusta pidettiin häi-

käisevämpänä kuin epäsuoraa valaistusta.

10 POHDINTA

Aineiston kerääminen sujui aikataulun mukaisesti ja mittaukset eteni mielestämme

luontevasti. Onnistuimme luomaan rennon ja objektiivisen ilmapiirin tutkimustilantei-

siin. Mittaustuloksista ilmeni, että parannettu valaistus koettiin riittävyydeltään ja miel-

lyttävyydeltään paremmaksi kuin tavanomainen valaistus. Kuitenkin, kun verrattiin häi-

käisyä parannetun ja tavanomaisen valaistuksen välillä, parannetussa valaistuksessa

häikäisi enemmän. Miten voidaan siis perustella se, että parannettu valaistus koettiin

samaan aikaa miellyttävämmäksi ja häikäisevämmäksi kuin tavanomainen valaistus.

Kokivatko samat ihmiset valaistuksen yhtä aikaa häikäiseväksi ja miellyttäväksi vai

voisiko tulos perustua siihen tosiasiaan, että erityisesti ikääntyneet tarvitsevat hyvän

yleis- ja paikallisvalaistustason?

Tarkastelimme poikkeavia vastauksia ja huomasimme, että yksi tutkittava vastasi, että

parannettu valaistus ei riitä hänelle. Lisäksi hän koki tavanomaisen valaistuksen hyvin

epämiellyttävänä. Suora valaistus tuntui hänestä epämiellyttävältä ja se riitti huonosti

hänelle, sekä häikäisi paljon. Tutkimme tarkemmin hänen esitietojaan, joista selvisi, että

hänellä oli ensinnäkin silmänpohjarappeuma ja toiseksi hänen toinen silmänsä oli sokea.

34

Voimme olettaa, että hänen heikkonäköisyytensä vaikutti vastauksiin ja näin ollen tu-

lokset olivat myös muista poikkeavia. Tarkastelimme myös muita merkittävästi poik-

keavia vastauksia ja totesimme, että suorassa ja epäsuorassa valaistuksessa samat tutkit-

tavat kokivat valaistuksen huonompana kuin muut tutkittavat. Tutkimme heidän esitie-

tojaan, mutta emme löytäneet niistä mitään selittävää tekijää.

Silloin kun henkilön näkökyky on heikentynyt, esimerkiksi ikääntyvillä, tarvitaan suuria

valaistusvoimakkuuksia ja hyvä paikallisvalaistus on myös tarpeen. Yleisvalaistus saa-

daan aikaan useilla valaisimilla, jotka sijoitetaan tai ripustetaan tasaisesti koko kattopin-

nalle. Tuloksena on koko huoneen samanlainen, melko tasainen valaistusvoimakkuus.

Tavanomaisen valaistuksen yleisvalaistustaso oli 56 luksia, kun suositeltava yleisvalais-

tustaso on 75-150 luksia. Kuitenkin tarkkaa näkemistä vaativien askareiden suorittami-

sessa valaistukseen suositellaan paikallisvalaisimien käyttöä, jolloin normaali valaistus-

voimakkuus on 750 luksia. Suurin osa tutkittavista oli sitä mieltä, että tavanomainen

valaistus oli riittämätöntä, tarkkuutta vaativaa työtä tehtäessä. Pintojen heijastussuhteet

olivat: etuseinä 61 prosenttia, sohvapöytä 75 prosenttia ja lattia 42 prosenttia. Tämä

kuvaa valaistuksen epätasaisuutta, koska suositeltavat heijastussuhteet ovat; seinä: 30-

70%, pöytä: 25-50% ja lattia: 15-35%. Valaistus koettiin kuitenkin miellyttäväksi oles-

keluvalaistuksena. Muutamien tutkittavien kommenttien seurauksena oletimme tämän

johtuvan myös siitä, että tutkittavilla oli kotonaan samankaltainen valaistus. Luminans-

sit vaihtelivat 4 cd/m2-28 cd/m2. Vaikka luminanssierot olivat suuret, valaistusta ei

koettu häikäisevänä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että valaistusvoimakkuustaso oli

alhainen.

Parannetun valaistuksen yleisvalaistustaso oli 698 luksia. Se on suositusrajojen tasolla,

silloin kun suoritetaan hyvää näöntarkkuutta vaativia tehtäviä, kuten lukemista tai käsi-

töiden tekemistä. Moni tutkittavista vertasi valaistusta oman asuntonsa valaistukseen ja

totesi, että parannettu valaistus oli liian kirkas, ainakin oleskeluvalaistuksena. Siksi

muutama koki parannetun valaistuksen epämiellyttävänä. Moni piti valaistusta miellyt-

tävänä siksi, että tarkkojen näkötehtävien suorittaminen oli helpompaa. Parannetun va-

laistuksen heijastussuhteet olivat: etuseinä 82 prosenttia, sohvapöytä 53 prosenttia ja

lattia 41 prosenttia ja tämä kuvaa valaistuksen tasaisuutta, joka osaltaan lisäsi miellyttä-

vyyttä. Mitattuna pintojen luminanssit vaihtelivat 53 cd/m2 -136 cd/m2. Luminanssierot

35

olivat suuria, ja ehkä siksi jotkut tutkittavista kokivat parannetun valaistuksen häikäise-

vänä.

Epäsuoran valaistuksen yleisvalaistustaso oli 328 luksia, joka riittää yleisvalaistukseksi

hyvin. Kuitenkin tarkempaan näkemiseen valaistustaso on liian matala. Moni tutkitta-

vista piti epäsuoraa valaistusta miellyttävänä, koska valo ei tullut kohtisuoraan, vaan

sivuilta verhotankojen loisteputkivalaisimista. Epäsuoran valaistuksen heijastussuhteet

olivat: etuseinä 95 prosenttia, sohvapöytä 54 prosenttia ja lattia 36 prosenttia ja tämä

kuvaa valaistuksen tasaisuutta, tämä lisäsi myös miellyttävyyttä. Mitattuina pintojen

luminanssit vaihtelivat 33 cd/m2- 61 cd/m2. Luminanssivaihtelut eivät olleet suuria, ja

näin ollen valaistusta ei koettu häikäisevänä.

Suorassa valaistuksessa yleisvalaistustaso oli 370 luksia, joka on hyvä yleisvalaistukse-

na, mutta ei riitä tarkempien näkötehtävien suorittamiseen. Suoran valaistuksen heijas-

tussuhteet olivat: etuseinä 80 prosenttia, sohvapöytä 87 prosenttia ja lattia 24 prosenttia.

Tämä kuvaa valaistuksen epätasaisuutta, koska heijastussuhteet eivät jakautuneet suosi-

tusarvojen mukaisesti. Suora valaistus koettiin kuitenkin miellyttävänä. Mitattuna pinto-

jen luminanssit vaihtelivat 29 cd/m2-74 cd/m2. Luminanssien vaihteluväli oli pieni,

eikä epäsuoraa valaistusta koettukaan häikäisevänä.

Epäsuorassa ja suorassa valaistuksessa olisi hyvä käyttää paikallisvalaistusta, silloin kun

näkötehtävä sitä edellyttää. Tutkimuksen tulostusosasta huomataankin, että tutkittavien

vastaukset myötäilivät suositeltujen valaistusarvojen mukaisesti.

Haastatteluiden ohessa tutkittavat suorittivat kaksi toiminnallisen näkemisen tehtävää,

jotka eivät toimineet tarkoitetulla tavalla. Tutkimuksesta jätettiin siis tulostamatta haas-

tattelulomakkeessa kysytyt kysymykset:

1) miten tutkittava näki lattialta löytyvät erikokoiset ja eri etäisyyksien päähän sijoite-

tut esineet sekä

2) miten miellyttävänä tutkittava koki erilaisilla pöytäpinnoilla tapahtuvan lehden lu-

kemisen.

Esinekysymys jätettiin tulostamatta, koska lattialla olevat esineet oli vaikea tunnistaa.

Esimerkiksi lääkepilleriksi tarkoitettua puolitettua särkylääkettä erehdyttiin luulemaan

roskaksi. Vastausten tulkinta olisi ollut vaikeaa, koska esineiden näkemiseen vaikuttaa

niin moni muukin asia (näöntarkkuus, etäisyys, esineen koko jne.) kuin valaistus. Tu-

36

lokset lehden lukemisen miellyttävyydestä eri pöytäpinnoilla jätettiin tulostamatta, kos-

ka moni tutkittavista ymmärsi kysymyksen väärin, eikä eroja eri pöytäpintojen tai va-

laistusten vaikutuksesta lukemisen miellyttävyyteen pystytty selvittämään. Suurin osa

tutkittavista ei pystynyt lukemaan pöydällä olevaa tekstiä, vaan he nostivat sen käsillään

lähemmäksi.

Jätimme tulostamatta myös keittiössä tapahtuvan toiminnallisen tehtävän mukien näke-

misestä kaapeissa, tulosten merkityksettömyyden vuoksi. Tämä tehtävä tehtiin Soteran

tutkijoiden toivomuksesta ja tulokset menivät heidän käyttöönsä. Heidän pyynnöstään

kysyimme myös tiskipöytätason häikäisevyydestä parannetussa valaistuksessa. Emme

tulostaneet sitä tähän opinnäytetyöhön, koska kysymys kysyttiin vain yhdessä valaistuk-

sessa. Jätimme tulostamatta myös kysymyksen pöytätason häikäisevyydestä, koska sitä-

kään ei kysytty kaikissa valaistuksissa. Haastattelulomakkeesta jäi monta kysymystä

tulostamatta, koska valaistuksia piti olla ensin vain kaksi ja lopussa niitä oli kuitenkin

neljä.

Mittariston luominen piti tehdä kiireellisellä aikataululla, koska testiasunto oli käytettä-

vissä vain lyhyen ajanjakson. Saimmekin mittariston kehittämisessä paljon apua Teknil-

lisen korkeakoulun Soteran tutkijoilta. He neuvoivat myös kysymysten asettelussa ja

mittausten järjestelyissä ja olivat tukena ensimmäisenä mittauspäivänä Malmin palvelu-

talolla. Alkuperäisen tutkimussuunnitelman mukaan valaistuksia piti olla kaksi. Pilotti-

tutkimus suoritettiin tavanomaisessa ja parannetussa valaistuksessa. Mittausten alkaessa

tutkimustilanteen muutoksen seurauksena valaistuksia oli kuitenkin neljä. Tästä johtuen

meiltä jäi haastattelematta kolmen tutkittavan osalta epäsuora ja suora valaistus.

Haastattelutilanteessa havaittiin muutamia tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttavia teki-

jöitä. Ensinnäkin tutkittavien vastaustapa; moni sanoi ettei koskaan vastaa, että jokin

asia on erittäin hyvä. Toiseksi, vaikka toistimme haastattelukysymykset ja vastausvaih-

toehdot aina samalla tavalla, muutamien tutkittavien vastaukset poikkesivat vastaus-

vaihtoehdoista. Luotettavuutta olisi saattanut lisätä vastausvaihtoehtojen vähäisempi

määrä. Kolmanneksi myös ymmärrys ja kuulo tuottivat ongelmia, koska tutkittavat saat-

toivat ymmärtää tai kuulla väärin esitetyn kysymyksen. Jouduimme myös usein toista-

maan monta kertaa vastausvaihtoehdot ja silti tutkittavat saattoivat vastata jotain aivan

muuta. Mietimme myös sitä, onko tutkittavan yleensäkään mahdollista antaa luotettavaa

arviota valaistuksesta oltuaan huoneessa vain vähän aikaa.

37

Epäsuoran ja suoran valaistuksen tuloksia ei voida suoraan verrata tavanomaisen ja pa-

rannetun valaistuksen tuloksiin, koska tutkimusjoukko oli kolmea henkilöä (pilottitut-

kimukseen osallistuneet) pienempi epäsuoran ja suoran valaistuksen tutkimuksessa.

Näin pienessä tutkimusjoukossa (N=21) jo pienetkin erot tutkimusjoukon koossa voivat

vaikuttaa ratkaisevasti tuloksiin. Tutkimustuloksia ei voi myöskään yleistää, koska tut-

kittavia oli vain 21.

Sovimme TKK:n valaistuslaboratorion tutkijan kanssa valaistusmittausten jakamisesta

niin, että hän mittasi yleisvalaistusvoimakkuuksia ja luminansseja ja me mittasimme

testitilanteiden valaistusvoimakkuuksia ja luminansseja. Tämä järjestely toimi ajankäy-

tön kannalta tehokkaasti ja saimme lisäksi tarvittaessa apua valaistusasiantuntijalta.

Erityisesti ennen valaistusmittauksia olisimme kaivanneet enemmän aikaa. Silloin mit-

tauksien suunnittelu olisi ollut helpompaa ja oltaisiin vältytty turhilta mittauksilta.

Näköympäristötekijöiden huomioiminen on yksi osa esteetöntä ja turvallista asuinympä-

ristöä. Kun asuinympäristössä otetaan huomioon ikääntyneen näkemisen tarpeet, arki-

elämä kotona helpottuu. Ikääntynyt säilyttää omatoimisuutensa pidempään ja näin ollen

myös tapaturmat ja avuntarve vähenee. Yhteiskunnallisesti tämä merkitsee sitä, että

tarvitaan vähemmän laitospaikkoja suhteessa ikääntyneen väestön määrään. Optometris-

tien olisi tärkeää ymmärtää valaistuksen merkitys näkemisessä sekä lisätä osaamistaan

ikääntyneiden toiminnallisen näköympäristön kehittämisessä. Optometristien pitäisi

myös osata perustella ikääntyneille, miksi valaistus on niin tärkeä näkemisen tukena.

Tästä tutkimuksesta hyötyivät myös Malmin palvelutalon asukkaat, koska tutkimuksen

yksi tavoite oli parantaa heidän asuntojensa valaistusolosuhteita. Tutkimuksen tekijöinä

tämä tutkimus antoi meille paremman käsityksen valaistuksen merkityksestä ikäänty-

neiden näkemisessä.

Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme tutkimusta valaistuksen miellyttävyydestä suurem-

malla tutkimusjoukolla. Lisäksi ehdotamme tutkittavien lajittelua silmäsairauksien mu-

kaan ja selvitystä siitä, onko jollain sairaudella merkitystä tutkittavien vastauksiin.

38

LÄHTEET Ahponen, Veikko 1996: Valo ja näkeminen. Teoksessa Ahponen, Veikko(toim.): Va-

laistuksen laskenta, mittaukset ja huolto Espoo: Suomen sähkö-urakoitsijaliitto – Suomen valoteknillinen seura ry:n julkaisu. 55-79.

Ahponen, Veikko – Timonen Tapani 1996: Valaistusasennusten mittaukset. Teoksessa

Ahponen, Veikko(toim.): Valaistuksen laskenta, mittaukset ja huolto Espoo: Suomen sähköurakoitsijaliitto – Suomen valo-teknillinen seura ry:n julkaisu. 123-158.

Halonen, Liisa – Lehtovaara, Jorma 1992: Valaistustekniikka. Jyväskylä: Otatieto Oy.

Hyvärinen, Lea 2001: Silmät ja näkeminen. Verkkoversio. Päivitetty 24.9.2001. <http://www.lea-test.fi/su/silmat/silmien.html> <http://www.lea-test.fi/su/silmat/nakemine.html> 10.11.04 Lu-ettu.

Kivelä, Tero 2001: Silmän rakenne ja toiminta. Teoksessa Saari, K.M. (toim.): Silmä-tautioppi. 5. Uudistettu painos. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy. 11-36.

Koponen, Riina 1999: Asuntojen valaistuksen laatutasot. Tutkimusraportteja 03/99. Vantaa. Fortum Power and Heat Oy.

Lampi, Eino 1990: Valonlähteet ja valaistus työpaikalla. Teoksessa Hoikkala, Matti - Mäkitie, Jukka ( toim.): Työ ja näkeminen ergoftalmologia. Helsinki: Yliopistopaino. 98-109.

Lemmetty, Vuokko 2004: Malmin palvelutalon esite.( Malmin palvelutalon johtaja). TKK/Sotera.16.6.2004.

Mäkitie, Jukka 1990: Silmän ja näköradan rakenne ja sen toiminta. Teoksessa Hoikkala, Matti - Mäkitie, Jukka ( toim.): Työ ja näkeminen ergoftalmo-logia. Helsinki: Yliopistopaino.17-36.

Mäkitie, Jukka 1990: Kontrastiherkkyys työelämässä. Teoksessa Hoikkala, Matti - Mä-kitie, Jukka ( toim.): Työ ja näkeminen ergoftalmologia. Hel-sinki: Yliopistopaino.133-140.

Närvänen, Tarja 2004: Kiinteistö oy Helsingin Palveluasunnot. Esite. TKK/Sotera. 16.6.2004.

Ruonakoski, Anneli 2004: Sujuvampi arki ikääntyville, yhdyskuntien suunnittelu, ra-kentaminen ja ylläpito väestön ikääntyessä. Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Saari, K.M. 2001: Peruskäsitteitä valo-opista ja valon merkityksestä näkötapahtumassa. Teoksessa Saari, K.M. (toim.):Silmätautioppi. 5. Uudistettu painos. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy. 37-47.

http://www.lea-test.fi/su/silmat/silmien.html)

http://www.lea-test.fi/su/silmat/nakemine.html

39

Saari, K.M. 2001: Silmän refraktio ja akkomodaatio. Teoksessa Saari, K.M. (toim.): Silmätautioppi. 5. Uudistettu painos. Helsinki: Kandidaattikus-tannus Oy. 288-305.

Suomen valoteknillinen seura 1986: Suomen valoteknillinen seuran ry:n julkaisuja 9/1986. Valaistussuositukset sisävalaistus. Jyväskylä: Suomen valoteknillinen seura ry.

TKK/Sotera 2003: Tutkimussuunnitelman liite: TeTT-Esteettömyys asuinrakentamises-sa. 30.5.2003.

Työvoimapalveluosasto, ammatinvalinnanohjaustoimisto1990: Asiakkaana näkövam-mainen. Helsinki: Työministeriö.

Valaistustutkimus Malmin palvelutalon testiasunnossa 2004. Esite. TKK/Sotera.

Åkerblom, Satu 2004: TeTT-esteettömyys asuinrakentamisessa. Esite. TKK/Sotera. 17.11.2004.

ESITE ASUKKAALLE LIITE 1

Teknillinen korkeakoulu SOTERAHelsingin ammattikorkeakoulu Stadia

TOIMINNALLISEN NÄKEMISEN EDISTÄMINEN

Palvelutalossa asuvan ihmisen päivittäisistä toiminnoista selviytymisen kannaltanäkemisellä ja näkemisolosuhteilla on suuri merkitys. Puhutaan ns. toiminnallisestanäkemisestä. Malmin palvelutalossa meneillään olevaan TETT- hankkeeseen(Esteettömyys asuinrakennuksissa tutkimusprojekti) liittyy myös toiminnallisennäkemisen selvittäminen.

Toiminnalliseen näkemiseen liittyvät mittaukset tekee Helsingin ammattikorkeakouluStadian viisi optikko-opiskelijaa opinnäytetöinään. Tarkoituksena on, että asukkaantoiminnallista näkökykyä ja valaistusolosuhteita tutkitaan arkipäivän tavanomaisissatilanteissa (esim. sanomalehden lukeminen, keittiössä tapahtuva toiminta, lääkkeidenotto). Tarvittavat mittaukset ja tutkimukset tehdään loka-marraskuussa 2004.Toiminnallista näkemistä tutkitaan sekä päivä- että ilta-aikaan Malmin palvelutaloonrakennetussa erillisessä koetilassa.

Tutkimuksessa saatua tietoa hyödynnetään suunniteltaessa ja toteutettaessavanhuksille entistä parempaa asumista myös näkemisolosuhteiden suhteen.

Osallistuminen toiminnallisen näkökyvyn selvitykseen on vapaaehtoista. Saatua tietoakäytetään luottamuksellisesti ja tulokset julkaistaan siten, että kenenkään mukaantulevan henkilöllisyyttä ei voida tunnistaa. Kuitenkin jokainen tutkimukseen osallistuvasaa yksilöllistä palautetta ja ohjausta näkemiseensä liittyen.

Jos haluatte osallistua toiminnallisen näkemisen tutkimukseen, täyttäkää allaolevat yhteystiedot.

Nimi:__________________________________________________

Asunto:________________________________________________

Maria Kruus-Niemelä Satu Åkerblomkoordinaattori arkkitehti, erikoistutkijaHelsingin ammattikorkeakoulu Teknillinen korkeakoulu Soterapuh. 09-310 8611 puh 09-451 4453

LIITE 3 1(8)

HAASTATTELULOMAKE

Koehenkilö nro ______

Nimi ___________________________

Päivä ___ . ___. ______ Klo _____

TAVANOMAISET VALAISTUSOLOSUHTEET 1. Arvioikaa miten valaistus riittää teille tässä huoneessa?

1 = Valaistus ei riitä

2 = Valaistus riittää huonosti

3 = Valaistus riittää kohtalaisesti

4 = Valaistus riittää hyvin

5 = Valaistus riittää erinomaisesti

2. Miten miellyttävänä pidätte valaistusta?

1 = Valaistus on hyvin epämiellyttävä

2 = Valaistus on epämiellyttävä

3 = Valaistus on miellyttävä

4 = Valaistus hyvin miellyttävä

5 = Valaistus erittäin miellyttävä

3. Häikäiseekö valaistus teitä

Huonetilassa?

1 = Häikäisee erittäin paljon

2 = Häikäisee paljon

3 = Häikäisee kohtalaisesti

4 = Häikäisee vähän

5 = Ei häikäise

Pöytätasolla?

LIITE 3 2(8)





5 = Ei häikäise

4. Mitä esineitä näette lattialla?

Lääkepilleri

1 = Kohdetta ei näy

2 = Näkyy jotain ( ei tunnistettavissa)

3 = Kohde näkyy kohtalaisesti

4 = Kohde näkyy hyvin

5 = Kohde näkyy erittäin hyvin

Kolikko






Avain






Silmälasit

LIITE 3 3(8)






5. Miten miellyttävänä koette pöydällä tapahtuvan lehden lukemisen?

Pöytä musta, kiiltävä ( musta muovi ja lehti)

1 = Lukeminen on mahdotonta

2 = Lukeminen onnistuu huonosti

3 = Lukeminen onnistuu kohtalaisesti

4 = Lukeminen onnistuu hyvin

5 = Lukeminen onnistuu erittäin hyvin

Pöytä valkoinen, kiiltävä (valkoinen muovi ja lehti)






Pöytä matta, väri neutraali ( pöytäliina ja lehti)






LIITE 3 4(8)

IHANTEELLISET VALAISTUSOLOSUHTEET 1. Arvioikaa miten valaistus riittää teille tässä huoneessa?






2. Miten miellyttävänä pidätte valaistusta?






3. Häikäiseekö valaistus teitä

Huonetilassa?





5 = Ei häikäise

Pöytätasolla?





LIITE 3 5(8) 5 = Ei häikäise

Tiskipöydällä?





5 = Ei häikäise

4. Mitä esineitä näette lattialla? Lääkepilleri






Kolikko






Avain






LIITE 3 6(8)

Silmälasit






5. Miten miellyttävänä koette pöydällä tapahtuvan lehden lukemisen?

Pöytä musta, kiiltävä ( musta muovi ja lehti)






Pöytä valkoinen, kiiltävä (valkoinen muovi ja lehti)






Pöytä matta, väri neutraali ( pöytäliina ja lehti)





LIITE 3 7(8)


EPÄSUORA VALAISTUS Arvioikaa miten valaistus riittää teille tässä huoneessa?






Miten miellyttävänä pidätte valaistusta?






Häikäiseekö valaistus teitä?





5 = Ei häikäise

SUORA VALAISTUS Arvioikaa miten valaistus riittää teille tässä huoneessa?


LIITE 3 8(8) 2 = Valaistus riittää huonosti




Miten miellyttävänä pidätte valaistusta?






Häikäiseekö valaistus teitä?





5 = Ei häikäise

LIITE 4 1(9) Teknillinen korkeakoulu Valaistuslaboratorio

Malmin palvelutalon valaistusmittaukset 10.11.2004 Jorma Lehtovaara

LIITE 4 2(9) Taulukko 1. Valaistusvoimakkuudet lattia 0,75 m korkeudella

Mittauspiste Valaistustilanne

vanha suora epäsuora suora+epäs. 1 30 178 304 483 2 58 197 398 569 3 89 249 340 612 4 87 324 370 703 5 58 376 388 774 6 32 365 369 744 7 20 296 328 624 8 118 372 331 707 9 75 438 350 789

10 39 417 341 745 11 22 334 310 633 12 101 358 264 636 13 65 423 296 714 14 34 403 305 695 15 23 337 287 615 16 67 289 226 503 17 46 335 257 570 18 29 319 270 577 19 18 273 269 532 20 41 215 201 401 21 28 226 263 475 22 19 207 311 510 23 15 181 313 487

keskiarvo 48 309 308 613

Taulukko 2. Valaistusvoimakkuudet ruokapöydällä


vanha suora epäsuora suora+epäs. 1 90 263 244 478 2 86 230 209 362 3 77 245 189 429 4 112 304 273 556 5 99 284 240 512 6 86 273 209 473 7 115 341 281 604 8 102 338 240 580 9 90 306 218 520

keskiarvo 95 287 234 502

LIITE 4 3(9)

Taulukko 3. Valaistusvoimakkuudet seiniltä 1,2 m korkeudelta


vanha suora epäsuora suora+epäs. 1 65 236 172 420 väliseinä 2 29 178 122 300 väliseinä 3 18 105 100 197 väliseinä

keskiarvo 37 173 131 306 väliseinä 4 54 59 59 59 eteinen 5 53 60 60 61 eteinen 6 57 73 71 76 eteinen 7 50 79 69 80 eteinen 8 44 68 73 93 eteinen 9 45 60 59 60 eteinen

10 41 67 65 88 eteinen keskiarvo 49 67 65 74 eteinen

11 20 179 148 328 komeron pääty 12 10 62 264 311 alkovi 13 11 44 230 260 alkovi 14 8 66 244 310 alkovi 15 15 72 268 330 alkovi 16 73 126 299 361 alkovi 17 205 253 432 477 alkovi 18 10 78 260 316 alkovi

keskiarvo 44 110 268 337 alkovi

19 13 138 191 304 olohuone 20 13 203 172 361 olohuone 21 13 216 210 404 olohuone 22 11 165 183 330 olohuone 23 19 232 150 440 olohuone 24 36 233 182 444 olohuone 25 43 181 179 363 olohuone

keskiarvo 21 195 181 378 olohuone

LIITE 4 4(9) Taulukko 4. Valaistusvoimakkuudet keittokomerossa, H = mittaus vaakatasolta Mittauspiste Valaistustilanne

vanha suora epäsuora suora+epäs. 26 13 155 213 340 jääkaappi, yläovi 27 14 123 155 282 jääkaappi, yläovi 28 15 110 114 225 jääkaappi, alaovi

keskiarvo 14 129 161 282 jääkaapin ovi

29 14 162 220 336 yläkaappi, vasen 30 15 156 231 349 yläkaappi, oikea

keskiarvo 15 159 226 343 yläkaappi

31 14 163 230 336 sivutaso H = vaakataso 32 9 78 108 174 sivutaso H 33 14 153 231 347 sivutaso H

keskiarvo 12 131 190 286 sivutaso

34 20 130 145 275 alakaappi 35 8 130 233 360 kuivauskaappi, ylä vasen 36 10 134 249 376 kuivauskaappi, ylä keski 37 19 142 296 422 kuivauskaappi, ylä oikea

keskiarvo 12 135 259 386 kuivauskaappi

38 3 46 61 127 tiskipöytä H 39 5 70 91 190 tiskipöytä H 40 65 159 163 326 tiskipöytä H 41 6 246 190 402 tiskipöytä H 42 11 195 211 385 tiskipöytä H 43 70 198 214 406 tiskipöytä H 44 70 222 237 444 tiskipöytä H

keskiarvo 33 162 167 326 tiskipöytä

LIITE 4 5(9) Taulukko 5 Luminanssit mitattu sohvalla istuen Valaistus vanha suora epäsuora suora+epäs. Rullaverhot (h=1,2m)

1 4,2 47,2 41,3 86,6 vasen 2 8,1 47 43 87,1 keski 3 8,7 37,7 42,4 75,5 oikea

Jääkaappi yläovi 4,8 40,3 54,8 90,5 alaovi 5,5 34,8 40,5 71,4

Keittiökaapin ovi yläovi 4,7 49,2 71,8 112,6 jääkaapin vieressä alaovi 6,1 36,5 43,4 76,3 jääkaapin vieressä

Kuivauskaapin pääty yläosa 27,5 74,4 61 135,6 alaosa 20,5 72,1 53,5 130,2

Seinät (h=1,2m) etu vasen 9,4 53,2 46,6 98 etu oikea 5,1 34,5 32,5 61,7

eteinen punainen kaapinovi 4,3 5,5 5,9 7,4

lyhyt väliseinä 6,2 52 44,8 95,3 alkovi kaapinovi 3 16,5 63,5 74,8

Ruokapöytä vasenpuoli 15,7 47,5 50,7 98 oikeapuoli 13,9 51,3 42,2 91,4

Katto

1 3,7 63,5 480 510 2 4,8 57,2 450 490 3 3,6 26,3 440 450 4 4,6 203 39 240 5 5,8 40,4 34 75

Lattia

1 4,1 20,7 33 48,6 (1) vast luksimittaus 2 7,4 29,3 35,9 64,6 (3) 3 6,7 36,4 39,3 76,3 (5) 4 8 33,4 37,7 70 (8) 5 6 27 23,8 48,8 (16)

Valaisimet

katto vanha 870

katto uusi 4750 4750 alapinta, katossa 1630

keittiövalaisin 2430 2430 ikkuna1 1020 1020 verholauta ikkuna2 950 950 verholauta ikkuna3 930 930 verholauta

alkovi suora/epäsuora 3600 3600 alapinta Taulukko 6.

LIITE 4 6(9) Valaisimien luminanssit mitattu ruokapöydän ääressä istuen Valaisimet katto vanha 7500 katto uusi

alas 4150 ylös 620

katto max 1730 ikkuna1 1230 vasen ikkuna2 1190 keski ikkuna3 1050 oikea

LIITE 4 7(9)

17

811

1215

1619

2023

4

Valaistusvoimakkuudet 0,75m korkeudella (mittausväi 0,6m)

Tulokset taulukosssa 1.

LIITE 4 8(9)

1

2

3

7

8

9

4

5

5

31

3233

383940

414243

44

Ruokapöytä

Aputaso

Valaistusvoimakkuuksien mittauspisteitä

Tulokset taulukoissa 2 ja 4.

Tiskipöytä

LIITE 4 9(9)

1

2

3

410

98

5

6

7

11

1812

13

141516

17

25242322

21

20

19

Valaistusvoimakkuuden (vertikaali) mittapisteet seinillä n. 1,2m korkeudella

Tulokset taulukossa 3.

Documents

Asuinympäristön valaistus ikääntyneiden arvioimana · Optometrian koulutusohjelma, optometristi Opinnäytetyö 31.03.05 Laura Kauppila Veera Jokinen Asuinympäristön valaistus