Upload
didit
View
231
Download
0
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12. www.didit.fi
Citation preview
Tietoa lehdestä
Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjestaantaen tukea menneisyyteen menemättä.
Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1 .6., 7.9. ja 7.12
Tietoa ryhmästä
Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit ontarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmäottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa.
Vuoden 2015 seuraava uusien tapaaminen pidetään 28.9.klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1 . Jäsenien tulee olla
täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.
Ota yhteyttä
Päätoimittaja, aineistot:[email protected]
Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]
Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]
Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]
Lehden sisältö eiaina sovellu lapsilleeikä lapsiosille.Pelottavat tai
muistoja herättävättekstit merkitäänNalle-symbolilla.
www.didit.fi
SAA KAATUA
Sadevesi kiriiikkunanpintaa alasja hihansuut ovatyhä märätpyörämatkasta.Lehden toimituspitää ylimääräistätapaamistakotikeittiössä ja
puuhaa hiljaisesti jokainen omaa osuuttansa.Lähipiirin apukädet on kutsuttu mukaan,kuvien sekä tekstien suhteen ollaanarmeliaita.
Hiljaisuudessa vallitsee ymmärryksen tila.Yksi lehden kirjoittajista on tänään poissa,ikäänkuin kaatunut hetkeksi. Huoli hänestäon jokaisen mielessä.
Saa kaatua ja pitää kaatua, kun mieli taikeho ilmoittaa varoituksen merkkejään.Ennen emme tätä tienneet. Kun mieli juoksimaratonia, jatkoimme juoksemista japolkemista ja sukeltamista javuorikiipeämistä niinkauan, että mielemmepoksahti emmekä enääliikkuneet yhtään. Kuntätä oli jatkunuttarpeeksi, kerääntyitiskipöytä kuivuneista
kahvikupeista sohvapöydän notkuessajäätelölaatikoista lattian ollessa tahmainenkumotuista mehulaseista. Viimein yhtäkkiänousimme ja aloimme taas juoksemaan.
Tänään, vakautuneemmassa mielentilassa,ymmärrämmevaroa ennenkuin olemmeliiankierroksilla tailiian lamaantuneina. Kun yksi kaatuu,tiedämme olla apuna ja ottaa vastuuta. Ja kunaika on oikea, katamme taas yhden paikanlisää ja kiedomme halaukseen.
Didit-lehti on aina omanlaisensa javoimavarojemme näköinen. Olemme ylpeitäsen jokaisesta tekijästä ja jokaisestanumerosta, jonka olemme saaneet julkaista.Tämä numero on omistettupäätoimittajallemme, jota ilman emme olisikoskaan siinä, missä olemme nyt.
Kiittäen, toimitus ja apurit
Pääkirjoitus
Syyskuu 2015 3
Yhteiseen liekkiin
Lehden teema:Liikunta ja terveys
Sisällysluettelo3 Pääkirjoitus
Fakta5 Yli- ja alivireys - Tietoa vireystilasta jasietoalueessa pysymisestä8 Asiantuntijan palsta -Läheisriippuvuuden ydin
Minun tarinani10 Minun tarinani
Arjessa12 Läheiset kertovat13 Niksinurkka14 Ensi kertaa - Haavoittuvaisuudenvoima16 My Fake ID
Taide18 Valokuvia - Minä uskallan!20 Lukijoiden runoja22 Lukijoiden musiikkivalinnat23 Maalauksia
Mielen suvanto25 Lukijan uni
Ajankohtaista26 Kolumni - Mittareista eroon28 Sarja-arvostelu: House of Cards29 Elokuvaesittely: Kalteva torni30 Kalenteri
"Ihmiselleominaista on, ettäjoutuessaan liian
rankankuormituksenalle, hän saattaa
ajautuaylikierroksille taimurtua. Tällöinpuhutaan yli- taialivireydestä,
joissa ns. koetaanliikaa tai liian
vähän."
FaktaYli- ja al ivireys- Tietoavireystilasta jasietoalueessa
pysymisestä
Syyskuu 2015 5
Vireystilalla tarkoitetaan sitä, mitenherkästi ihminen reagoi ulkopuolisiinärsykkeisiin. Näitä ovat esimerkiksiympäristön muutokset, uudet henkiset jafyysiset kokemukset sekä sisäiset ajatukset.Ihmiselle sopivaa vireystilan aluettakutsutaan sietoalueeksi. Sen sisälläpysyessään ihminen pystyy oppimaan,tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kokemaantäysipainoista elämää. Sietoalueemme onyksilöllinen ja siihen vaikuttavatsynnynnäinen temperamenttimme sekäfysiologinen reaktiivisuutemme. Myöskokemuksillamme on merkitystä.
Ihmiselle ominaista on, että joutuessaan liianrankan kuormituksen alle, hän saattaaajautua ylikierroksille tai murtua. Tällöinpuhutaan yli- tai alivireydestä, joissa ns.koetaan liikaa tai liian vähän. Ihminenkuitenkin pystyy oppimaan säätelemäänvireystilaansa ja palaamaan takaisinsietoalueelle. Itsesäätelyn alkeet opitaanlapsuusaikana, jolloin vanhempi tai muuläheinen aikuinen auttaa vauvaa taipikkulasta monin tavoin. Aikuinenrauhoittelee lasta, hoivaaja kannustaa sekälohduttaa häntä.Kasvaessaan lapsi voisiten käyttää näitäkeinoja rauhoitellakseenitseään esimerkiksimielipahan tai vihanhetkellä.
Itsesäätelyssä on kysymys muun muassaoman tunnetilan ymmärtämisestä, itsensärauhoittelusta sekä asioiden punnitsemisesta.Joutuessamme koville, voimme ottaa aikalisänja käsitellä mielessämme tapahtunutta.Tekemällä mukavia asioita ja rauhoittelemallahätäämme, voimme selvitä kriisistämme.Interaktiivisesta säätelystä puhutaan, kunselvitämme tilaamme muiden ihmistenavustuksella. Puolison, ystävien tai lähisuvunkanssa käydyt keskustelut auttavat meitänäkemään olotilamme ja sitä parantavatratkaisut uudesta näkökulmasta. Elämänperustaitoihin kuuluu kummankinsäätelytavan oppiminen, sillä kohtaamme jokatapauksessa tilanteita, joissa yksi tapa ei riitä.
HAASTAVA LAPSUUS
Kun lapsi joutuu toistuviin koviin jaylitsepääsemättömiin vaikeuksiinkasvuaikanansa, voi hänelle kehittyädissosiatiivinen häiriö, jossa ihmisen persoonaikäänkuin jakaantuu osiin (kts. Didit nro 1 & 2).Läheisten aikuisten puuttuessa taikäyttäytyessä ristiriitaisesti, vaarantuu myösaikuisuuden vireystilan säätelytaitojenkehittyminen. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivänpersoonan dissosiatiivisten osien sietoikkunatovat erikokoisia, mikä omalta osaltaanvaikeuttaa myös koko vireystilan ilmiönymmärtämistä.
Sietoikkunan rajojen ulkopuolella kivut ja särytsaattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä taipuuttua kokonaan kokemuksista. Kipua eivälttämättä tunneta onnettomuushetkellä jakeho voi tuntua täysin turralta.Dissosiaatiohäiriöinen saattaa hakeutuajatkuvasti jännittäviin elämyksiin jopavaarallisilla tavoin tai lukittautua kotiinsapientenkin elämänkokemusten pelossa.Ajatuksien tulva voi yllättää keskenkauppareissun ja lopulta autossa mieli voituntua täysin tyhjältä. Kaikki ympäristönvirikkeet voidaan kokea hyvin suurellaintensiteetillä tai olla täysin huomaamattamitään lähistöllänsä tapahtuvaa.
Oman erityisen piirteensä ongelmaan antaa se,että yksilö voi olla hyvinkin laajan osan aikaasietoikkunassaan ja katoaa sieltä vain tiettyjenkokemusten tai tapahtumien kautta. Voi olla,että lääkärilläkäynnit ovat hänelle erityisenvaikeita tai riidat tietyistä aiheista saavathänen säätelynsä murtumaan. Aina ei löydyselkeitä syitä reaktioille, sillä dissosiatiiviset
osat voivat tunkeutua toistensa tietoisuuteentuoden menneisyyden tunteita jaydinuskomuksia nykypäivään.Dissosiaatiohäiriöstä kärsivän onkin hyväjossain vaiheessa pohtia kokemiansa tunteita janiitä syitä, mitkä aiheuttavat hänenvireystilaansa poikkeamia. Lisäksi hyvässäterapiassa voidaan harjoitella keinojasietoikkunaan palaamiseen sekä yli- ettäalivireydestä.
On ymmärrettävää, että traumatisoituneenmieleen tunkeutuu kokemuksia ja muistoja,jotka tuntuvat niin vaikeilta ja pahoilta, ettäniiden välttelemiseen ryhdytään keinoillamillä hyvänsä. Ajan kanssa tämä välttelytapaalkaa kuitenkin vaikuttamaan yhä laajemminelämänlaatuun ja usein lopulta estää yksilönmielekkään elämän. Dissosiaatiohäiriöstäkärsivä voi yrittää aluksi vain huomioida omatosiensa sietoikkunoiden rajat ja ikäänkuinsäilöä pahat kokemukset turvapaikkaanvälttelyn sijaan. Sietoikkunoiden hahmottuessavoi opetella pysyttelemään niissä. Myöhemmin,kun aika on suotuisa ja omat rauhoittelukeinotovat vahvemmat, voi henkilö kokeilla laajentaasietoikkunoitansa turvallisessa terapiassa.Jokaisen osan on opittava uusia keinojasäädellä itseään. Osat, jotka turvautuvatyleensä ulkopuolisiin ihmisiin, voivat oppia
Fakta
Maaliskuu 2015 7
aluksi rauhoittumaan toisten osien avulla. Sellaiset osat, jotkaeivät kykene ottamaan vastaan apua muilta ihmisiltä, voivatharjoitella tätä terapeutin kanssa ja myöhemmin ehkä löytävätelämäänsä turvallisia ihmisiä, jotka antavat tukeansa osallesopivan maltillisesti.
Tavoitteena on oppia yhtenä persoonana pysymään omassahenkilökohtaisessa sietoikkunassa, nykyhetkessä. Tämänsaavuttamiseen pystytään tarpeeksi hitaalla tahdilla jarauhallisella sekä turvallisella harjoittelulla. Taitojen kasvamisenvoi huomata sisäisen rauhan lisääntymisestä sekä voimakkaidenkokemuksien sietokyvyn kehittymisellä.
Lähde: Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno:Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. 2011 . Traumaterapiakeskus.
Fakta
Yli- ja alivireys -Tietoa
vireystilasta jasietoalueessapysymisestä
7
Ylivireydessä saatat
-kokea pelon, tuskan tai häpeän tunteita
-tuntea vihaa tai kiihtymystä
-olla herkkä ja hermostunut
-ottaa liian vakavasti pienetkin
vastoinkäymiset tai käydä kierroksilla
-olla herkkä suunnitelmien muutoksille
-menettää arviointikykysi
-juoda alkoholia tai käyttää päihteitä
-hakeutua tappeluihin, vahingoittaa
itseäsi, liikkua liikaa
-tehdä asioita, joita et muista jälkikäteen
Päästäksesi takaisin sietoalueelle voit kokeilla
-kiinnittää huomiotasi hetkeksi muualle, säilöä kokemuksen joksikin aikaa
turvapaikkaan tai neuvotella puuhakkaan osan kanssa lepoajasta
-katsella ympärilläsi olevia esineitä ja luetella niitä ääneen
-rauhoitella itseäsi lämpimin sanoin tai käydä kävelyllä tai juoksemassa
-katsoa levollista tv-ohjelmaa tai pelata tietokonepeliä
-kuunnella musiikkia, piirtää, maalata tai soittaa ystävälle
Alivireydessä saatat
-vältellä tunteitasi, koska ongelmasi
tuntuvat liian suurilta
-paeta tilanteita eristäytymällä
-ikäänkuin kadota ihmisten keskellä
omaan maailmaasi
-vältellä ihmissuhteita ja läheisyyttä
-nukahtaa äkillisesti tai menettää kyvyn
ajatella
-kokea olevasi vain piste nurkassa
-olla turra ja liikkumaton
Päästäksesi takaisin sietoalueelle voit
kokeilla
-kehon osien liikuttelua tai koskea niitä osia kehostasi, joissa on tuntoaistia
-katseesi liikuttamista ympäristössäsi
-itsesi lohduttamista ja toisen osan lempeitä sanoja itsellesi
-laskea sataan tai käydä lämpimässä suihkussa
-samoja keinoja kuin ylivireystilanteessa
TässänumerossaTraumatisoituminen jariippuvuudet tuntuvatkulkevan käsi kädessä.Toimitus haastoi alantyöntekijöitä avaamaanlukijoille riippuvuuksien erimuotoja.
Tällä erää kynään tarttuiAnu Pörhö Avominnenpäihdeklinikalta.
Asiantuntijan palstallakäsitellääntraumatisoitumisenseurauksia alanammattilaisten johdolla.Palstan kirjoittajavaihtuu joka numerossa.
Läheisriippuvuudenydin
E lämämme ensihetkistä alkaen elämme yhteydessä ympäröiviin ihmisiin jamaailmaan. Lapsi tarvitsee ihmisen, vanhemman, jotta säilyy hengissä ja
saa tarpeensa tyydytettyä. Tarpeeksi hyvässä vuorovaikutussuhteessa
lapsesta kasvaa tunne-elämältään tasapainoinen nuori ja aikuinen.
Läheisriippuvainen on tunne-elämältään paljolti pienen lapsen kaltainen
hänen tarvitessaan ihmisen, jonka kautta hän pystyy elämään elämäänsä.
Hänen suhteensa ympärillä oleviin ihmisiin ei ole kuitenkaan luonnollinen
eikä tasapainoinen. Läheisriippuvainen kärsii pakonomaisista käytös- ja
ajatusmalleista, jotka kerta toisensa jälkeen ohjaavat hänet toimimaan
”järjettömästi”. Hän kontrolloi, ylisuojelee, huolehtii liikaa, sekaantuu ja
takertuu, pelastaa ja puuttuu asioihin ja näin aiheuttaa kaaosta,
hämmennystä, turhautumista ja haittaa muille. Hän toteuttaa vahingollista
tapaa suhteissaan mutta ei pysty lopettamaan sitä. Yleensä hän ei edes
käsitä toimintaansa eikä näe siinä mitään väärää. Toiminta, joka alunperin
on lähtenyt huolesta, välittämisestä ja pelosta, tuottaa kuitenkin jatkuvasti
tuskaa itselle ja muille.
Asiantuntijanpalsta
Läheisriippuvuuteen sairastutaan perheissä, joissa eletään jonkin
voimakkaan ja negatiivisen ilmiön läheisyydessä, jota perheen jäsenet
eivät pysty käsittelemään, vaan ilmiön läsnäoloon lähdetään sopeutumaan.
Tämä ilmiö voi olla esimerkiksi päihderiippuvuus, ahdasmielinen
uskonnollisuus, vanhemman mielenterveysongelma tai vanhemman
kylmyys tunnetasolla. Ilmiö tuottaa valtavaa emotionaalista tuskaa
perheenjäsenille ja sopeutumisen myötä kehittyy tietynlaisia
puolustusmekanismeja, toimintamalleja, joilla on kauaskantoisia ja
negatiivisia vaikutuksia läheisen elämään ja ympäristöön.
Esimerkiksi alkoholistiperheissä alkoholisti oireilee sairauttaan ulospäin
monin eri tavoin. Oireiden lisääntyessä ja pahentuessa, puoliso tuntee
hätää, hämmennystä ja huolta. Kun järkipuhe ja keskustelu ei alkoholistille
auta, läheinen kokee ainoaksi mahdollisuudekseen alkoholistin
kontrolloimisen, joka hiljalleen muuttuu juomisen mahdollistamiseksi.
Läheinen pehmentää juomisesta aiheutuneet haitat ja siivoaa jäljet. Hän
ottaa alkoholistin juomisesta itselleen vastuun, sen, joka alkoholistin
Fakta
Riippuvuus on pakonomaista käyttäytymistä.
Läheisriippuvuudessa ihminen toteuttaa pakonomaisesti
itselleen ja muille vahingollista tapaa. Vaikka muut
turhautuisivat ja suuttuisivat läheisriippuvaiselle, hän ei
kykene lopettamaan sitä. Tapa on lähtenyt huolesta ja
pelosta ja on joskus ollut keino selviytyä ja tuottanut
toivottua tulosta mutta se on kääntynyt itseään vastaan.
Läheisriippuvainen laittaa muut aina itsensä edelle ja
huolehtimisesta on tullut pakonomaista toimintaa.
Koska läheisriippuvuus on tunne-elämän sairaus, on sen
taustalla monenlaiset käsittelemättömät negatiiviset ja
tuhoisat tunteet. Koetut pettymykset, hylkääämiset,
laiminlyönnit, pelko, viha, katkeruus, häpeä, syyllisyys
jne. ovat jääneet läheisriippuvaisen sisimpään
ohjaamaan tunne-elämää ja sitä kautta käyttäytymistä
ja ajatuksia.
Läheisriippuvainen kokee toivottomuutta, masentuu,
ahdistuu eikä näe tai löydä ulospääsyä tilanteesta. Hän
sairastuu fyysisesti sekä henkisesti. Unihäiriöt,
ahdistushäiriöt, masennus- ja syömishäiriöt ovat
läheisriippuvaisilla yleisiä. Heillä on myös vaarana
sairastua muihin riippuvuuksiin kuten työ-, seksi-, ostos
-tai päihderiippuvuuteen. Kroonisena ja asteittain
etenevänä sairautena se voi johtaa jopa itsemurhaan.
Läheisriippuvuudesta voi toipua hyvään, eheään
elämään. Se vaatii tietoa riippuvuudesta, oman tilanteen
tunnistamista ja tunnustamista. Siihen on saatavissa
hoitoa, jossa pala palalta on mahdollista luopua vääristä
luonteenpiirteistä ja käyttätymismalleista ja löytää oma
ainutkertainen itsensä, oma persoonallisuutensa.
Anu PörhöFM, sosionomi, PAThoitokoordinaattoriläheisohjaaja
Avominne päihdeklinikka+358 (0)45 [email protected]
kuuluisi itse kantaa. Läheinen ottaa myös vastuun kodista,
lapsista, koko arjesta. Näin alkoholistin ei tarvitse kokea
päihteidenkäytön seurauksia. Samalla katoaa puolison
kosketus omaan sisimpään ja kokemus minuudesta
muuttuu. Hän ei enää näe itseään, ei tunnista tunteitaan ja
tarpeitaan eikä ole varma omista ajatuksistaan, vaan on
pakonomaisesti keskittynyt päihderiippuvaiseen, jonka
kautta määrittelee oman persoonallisuutensa.
Läheisen elämä kulkee lopuksi alkoholistin juomisen
syklin mukaan. Hänestä tulee ulkoaohjautuva reagoija,
jolloin hän reagoi läheisen tunneilmapiiriin, sanomisiin,
tekemisiin jne. Hän lähtee toteuttamaan huolehtimista ja
pelastamista muissakin suhteissa. Loppujen lopuksi hän
pyrkii ennakoimaan tilanteita ja toisten haluja ja tarpeita
ja niiden täyttämisestä tulee hänen elämäntyönsä. Jos
joku kieltäytyy läheisriippuvaisen takertuvasta
huolehtimisesta, voi läheisriippuvaisen käyttäytyminen
muuttua marttyyrimaiseksi itsesääliksi, jossa hän
heittäytyy uhrin asemaan. "Voi, miksi annettu apu ei
kelpaa! " tai "Olen kaikkeni tehnyt ja mikään ei riitä! ”
Läheistä ajaa kuin riivattuna sisäinen pakko: ”Pakkohan
minun on toimia tai muuten..”, ”Pakkohan minun on
huolehtia.”
Aikuisena läheisriippuvuus voi ilmetä niin vahvuutena
kuin heikkoutenakin. Läheisriippuvaisesta voi tulla mm.
miellyttämisenhaluinen, marttyyri, tyranni, takertuja,
ylihuolehtiva, ylireagoija. Hän ei löydä onnea itsestään,
vaan elää toisen puolesta ja ennakoi tilanteita ja
tapahtumia. Muiden ihmisten mielialat hallitsevat hänen
tunteitaan ja hän yrittää hallita muiden tunteita. Toinen
ääripää läheisriippuvaisesta on hyvin omavoimainen,
jäykkä, muurit itselleen rakentanut henkilö, joka pyrkii
välttämään solmimasta sosiaalisia suhteita ja todistelee
käytöksellään olevansa riippumaton muista ihmisistä.
Puolison lisäksi alkoholismi perheessä sairastuttaa myös
lapset. Perheessä ei ole peilejä lasten kasvun ja
persoonallisuuden syntymisen tueksi, koska vanhemmat
ovat emotionaalisesti tavoittamattomissa
päihderiippuvuuden viedessä heidän huomionsa ja
energiansa. Lapset kokevat ahdistusta, pelkoa ja häpeää
mutta joutuvat kieltämään ja hautaamaan tunteensa,
koska tunteisiin ja tarpeisiin ei vastata. Päihdeperheiden
lapsille pätevät säännöt; älä puhu, älä luota, älä tunne.
Lapset pyrkivät erilaisin lasten
keinoin selviytymään
kaaosmaisesta arjesta ja
tunnevajeesta, jossa elävät. Näin
heille kehittyy vahingollisia rooli-
ja käyttäytymismalleja, jotka
tuottavat tuskaista tunne-elämää
aikuisena, läheisriippuvuutta.
Syyskuu 2015 9
Minun tarinani
"Niinkin tavallinen esinekuin pelinoppa.
Sen mustat pisteetsyvenevät
ja tuntuvat pitävänkiinni katseeni,upoten niihin..
Symmetriset kuvioinnit,kuten katukivetys,tekee hankalan,ahdistavan olon
ja tunnen liukuvaniosittain jonnekin.. ."
Olen yli nelikymppinenkolmen lapsen äiti, jolla ontodettu (muun muassa)dissosiaatiohäiriö.
Aikuisiällä olen ollut rankoissaihmissuhteissa (nykyistäturvallista suhdettalukuunottamatta).
Erään narsistin kanssa olleestasuhteesta päästyäni olinmasentunut ja selvittelinsuhteen aikana tulleita traumoja,kävin jonkun aikaa terapiassa.Silloinen lääkärini totesi, ettenkuitenkaan sairastanutmasennusta, olin vain hiukanuupunut ja että reipas liikuntaauttaa.
Olin väsynyt koko ajan, mikäänei tuntunut antavan iloa. Kuluivuosia ja elämäni tuntui olevanselviytymistä ja suorittamistajatkuvien vaikeuksien tullessatielleni.
Noin seitsemän vuotta sittenaloin saamaanjähmettymiskohtauksia, joidenaikana en pystynyt liikuttamaanjäseniäni, en mitään kehossani.Tunsin vajoavani pieneksimustaksi pisteeksi jonnekin päänsisällä, kehoani en tuntenut.
Näitä kohtauksia opinennakoimaan pikku hiljaa,tunnistamaan niitä aiheuttavattriggerit, jotka muun muassatuntuivat näyttävän"pahoilta" ahdistavilta, esim jokutavallinen kuviointi tavarassa.
Silloinen terapeuttini, joka oliopiskellut traumaterapiaa alkoikanssani tutkiskelemaan olisikomahdollista, että nämä oireet, joitaminulla oli, olisivat traumaoireita.Mitä ihmettä, minun jo läpikäytylapsuuteni oli lähes täydellisenhyvä.. vai oliko..
(No ei ollut.)
Onnekseni oli alkamassaryhmäterapiaa lapsuudessaantraumatisoituneille. Ennenkuin sinne valittiin osallistujatminua haastateltiin, täytinkaavakkeita yms. Alanammattilaisten valvonnassalääkäri totesi minulla olevanDid.
Noin 3 vuotta sitten saindiagnoosin, ryhmä- jayksilöterapiaa, ja nyt tällähetkellä voin jo paremmin,pysyn paremmin tässähetkessä ja olen hyvävanhempi lapsilleni. Monetasiat ja hankaluudet ovatsaaneet selityksiä näinjälkeenpäin ja vähentäneethäpeääni ja syyllisyyttä.
11
Läheiset kertovat
Kun lähden juoksulenkille, minullaon rutiinini. Juoksen katse alaspäin,haen turvaa asfaltista ja teidenreunoista. En koskaan poikkeatutulta reitiltäni. Matkan ajan leikinajatusleikkejä - ennen kuvittelinhautajaisiani, nykyään haaveilenelämänkumppanista.
-Kotiurheilija
Puolisoni kiljuu paljonuskottavammin kuin minä!
-Hämmästynyt nainen
Pinkit kumihanskat. Ne onoltava käsissä, jotta voinalkaa siivoamaan.
-Tyttö 18v
"Äiti ulkoilee"Tyttö 7v
Arjessa
OMAOLOTILA
Aamuni alkoi potkaisemallatoissapäivänä lattialletipahtanutta leivänpalasta.Koirani söi sen iltapalaksi janukahti kanssani 14 tunninyöunille.
-Jaksamaton
Syyskuu 2015 13
Ylivireänä tuntuu usein
kuin voisi juosta
maratonin - ja voikin.
Liika liikunta johtaa
kuitenkin romahdukseen,
joten kokeile rauhoittaa
tahtiasi. Vinkkejä:
- liikuntaa 2-3 krt/vko
- muista lepopäivät
Yksin:
- juoksu, pyöräily, uinti
- hiihto, luistelu, nyrkkeily
Ryhmässä:
- aerobic, zumba
- kuntosali, yleisurheilu
- tennis, jalkapallo
NiksinurkkaArjessa
OMAOLOTILA
YLIVIREÄ
ALIVIREÄ
Alivireässä olotilassa keho voi
tuntua raskaalle ja mieli estelee
liikkumista. On kuitenkin
tärkeää, että koetat nousta ylös
edes muutaman kerran
päivässä. Jos voimat riittävät,
kannattaa ulkoilla hetki joka
päivä. Vinkkejä:
- 5 min on hyvä alku
- kokeile hieroa jalkojasi jne
Yksin:
- kävely, sauvakävely
- kevyt hölkkä, venyttelyt
- Wii-pelit, esim jooga
Ryhmässä:
- bodybalance, jooga
- kevyesti kuntosalilla
Liikkuminen voi tuottaa iloa ja on tärkeäosa arkea. Dissosiaatiohäiriön kanssa
elävälle oman liikkumistavan löytäminenon usein haastavaa monesta syystä.
Toivomme, että vinkkimme auttavat sinuaymmärtämään haasteitasi ja löytämäänuusia vaihtoehtoja arjen liikkumiseen.
Erilaisia haasteita:
- LIIKKUVAT ESINEETJoillekin dissosiaatiohäiriöstä
kärsiville ei sovi liikunta
liikkuvien esineiden parissa.
Nopeasti liikkuvat esineet
voivat pelottaa lapsiosia,
lamaannuttaa kehoa sekä
hämmentää mieltä. Vältä
mm.jalka-, lento- ja koripalloa,
jääkiekkoa ja frisbeen heittoa ja
kokeile näiden sijaan
esimerkiksi kävelyä, tanssia,
uintia tai hiihtoa.
- LIIKKUVAT IHMISETJoillekin myös nopeasti
liikkuvat ihmiset on vaikea
asia. Aloita harjoittelu yksin ja
kokeile myöhemmin esim
kuntosaliharjoittelua.
- ALASTOMUUSJos alasti olo on sinulle
hankalaa, niin vältä mm.
uimista ja yleisiä suihkuja.
Iloaliikunnasta
Ensi kertaa
Haavoittuvaisuudenvoima
Luettuani Didit -lehden ensimmäisen numeron
mielessäni on kolme asiaa: neoliittinen vallankumous,
suoritusyhteiskunta ja luokkahuone. Kyllä, asiat ovat
kaukana toisistaan. Antakaas, kun selitän.
Neoliittisella vallankumouksella viitataan siihen
historiallisten tapahtumien sarjaan, joiden seurauksena
ihminen - tuo paljolla älyllä, mutta vähällä viisaudella
paiskattu kädellinen - siirtyi liikkuvasta metsästys- ja
keräilykulttuurista pysyvään asutukseen ja alkoi viljellä
maata. Olen kironnut esi-isäni moneen otteeseen, kun
lähtivät tähän leikkiin mukaan. Itse en nimittäin ole
koskaan kokenut olevani se, joka lyö aitatolpan
tantereeseen ja alkaa rakentaa - siitä kun seuraa
monenlaista harmia, niin kuin yhteiskunnan yhä
pidemmälle etenevää spesialisaatiota. Pysyvän
asutuksen ensimmäiset ammatit - sepät ja papit ja muut
- lienevät vielä menetelleet, mutta jossain vaiheessa
homma karkasi käsistä. Ei osattu olla enää tyytyväisiä
siihen, että oli ruokaa, perhettä ja jonkinlainen katto
pään päällä, vaan tähyttiin korkeammalle ja alettiin
haluta aina vain enemmän. Paradoksaalista kyllä se,
että perustarpeet saatiin tyydytettyä, johti ehkä jopa
yleisen onnellisuuden tunteen kaventumiseen. Miksi?
Koska elämä muuttui sosiaaliseksi kilpailuksi ja
suorittamiseksi.
Kehitys on toivottavasti saavuttanut lakipisteensä
nykyisessä markkinalogiikassa, joka hypettää
tehokkuutta ja tuottavuutta siinä määrin, että niistä on
tullut sivistyksenkin (kerettiläinen) mitta: kokeet,
todistukset, ylppärit, gradut ja dippatyöt ovat ne, joita
tuijotetaan; aidolle kohtaamiselle ja ymmärtämiselle on
yhä vähemmän aikaa, koska niitä ei voi noin vain
muuttaa bruttokansantuotetta mittaaviksi luvuiksi.
Toisin sanoen elämme täydellisen idiotismin aikaa.
Parempi olisi ollut, jos esi-isäni olisivat kuuluneet siihen
porukkaan, joka kalasti lähilammen ahvenet ja siirtyi
syönnin loputtua seuraavalle.
Edellä piirtämäni historian suuntaviivat ja näkemykseni
nyky-yhteiskunnan tilasta ovat toki kärjistäviä. Mutta
on niissä vahvoja yhtymäkohtiakin siihen
Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotainheille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisentoimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehdentekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Vuoden 2015numeroissa seikkailee nuori miesopettaja. Haaste on annettu!
Tehtävä 3 / 4. Lehti.
Arjessatodellisuuteen, jonka jaamme. Lehteä lukiessani huomasin, että
ajatukseni palaavat työmaalle, luokkahuoneeseen, oppilaisiin. Lehden
tekstit muistuttavat minua siitä, kuinka erilaisissa elämäntilanteissa
ihmiset elävät. Ne ovat erilaisia myös oppilaillani, joiden lukumäärä
yhden lukuvuoden aikana on lähellä sataa viittäkymmentä - ja
omatkin elämäntilanteeni vaihtelevat. Erilaisista taustoista,
taipumuksista, ruumiinrakenteista, temperamenteista ja lahjoista
huolimatta teini-ikäisiä ja aikuisuuden kynnyksellä olevia oppilaitani
yhdistää vahva normaaliuden paine. Koulussa pitää suorittaa ja
suoriutua, vapaa-ajalla pitää suorittaa ja suoriutua, normaalista ei
uskalla poiketa - missä on tila ja aika tulla nähdyksi sellaisena kuin
on?
Me aikuisetkin teemme elämänvalintojamme ja elämme arkeamme
normaaliuden paineen alla. Sivuutamme todelliset tunteemme,
tarpeemme ja kokemuksemme, koska ulkoatulevat paineet ovat
muodostuneet usein niin koviksi, että on turvallisempaa - olkoonkin
että väljähtyneempää, vaisumpaa ja mauttomampaa - vain suoritua.
Mitä minä opettajana teen, kun oppilaani rohkenee poiketa
normaalista vaikkapa ongelmallisen käyttäytymisen muodossa?
Pyrinkö kohtaamaan hänet aidosti ja ajan kanssa, vai ohjaanko
pelkkien sanktioiden kautta takaisin suoritumaan? Entä mitä minä
teen, jos epämääräinen ahdistus ja väsymys ottavat vahvan otteen
omasta elämästäni? Pyrinkö antamaan tunteille aikaa ja tilaa,
yritänkö kohdata itseni, vai hiljennänkö äänet mahdollisuuksien
mukaan ja palaan niitä kuulematta normaaliuden autuaalle
tyyssijalleni, suoriutuksillaan räpistelevien kanssaihmisten pariin?
Viime syntymäpäivänäni sain linkin Ted Talkiin, jonka aiheena oli
haavoittuvaisuuden voima (The Power ofVulnerability, löytyy
Youtubesta). Esitelmöitsijän mukaan emme ole täällä suoriutumassa,
sen sijaan tärkeää on kohtaaminen ja yhteys toisiin ihmisiin. Häpeä
riittämättömäksi koetuista puolista itsessä ja pelko torjutuksi
tulemisesta kasvavat kuitenkin helposti niin suuriksi, että me
torjumme aidon kohtaamisen ja tyydymme suoritusyhteiskunnan
suomaan palkintoon siitä, että olemme ainakin jollain tapaa
hyväksyttyjä, kun emme poikkea liiaksi normaalista - vaikka se
valjua olisikin.
Mitenhän oli metsästäjä-keräilijällä, elikö hän yhteisössä, jossa oli
hieman vähemmän normaaliuden painetta? Voi olla, että
idealisoimani ajatus puoliprimitiivisen yhteisön harmonisesta
yhteiselosta on vain oma romanttinen päivänuneni normaaliuden
paineiden riivaamassa päässäni, mutta kiitos Didit -lehden ensi
numero! Te teitte sen, sanallistitte jotain sellaista, josta toivoisi
kuulevan ja puhuttavan enemmänkin. Lehteä olisi syytä lukea
jokaisen.
-Miesopettaja
"Pyrinkö antamaantunteille aikaa ja tilaa,yritänkö kohdata itseni?"
15
Arjessa
My Fake ID
Persoonallisuuden
dissosiatiiviset
osat
Päivittäisessäelämässä toimivatpersoonallisuudenosat
Traumatisoiviakokemuksiakantavatpersoonallisuudenosat
-Lapsiosat-Nuoret osat-Sisäiset auttajat-Kaltoinkohtelijoitajäljittelevät osat-Taistelevat osat-Häpeää kantavat osat
Ensi numerossa:"Jos edessä on kukkanen, kaunis nuppu aukeneva,
näkeekö sen sisimmän pintaa katsomalla?Jos kukasta värit erilleen nitoo,saa voimakasta viettiä kokoon,mut minkä jälkeen jättää kukka,
on hennoin ääriviiva ja surumielinen nukka."
3a / 4
Syyskuu 2015 17
Arjessa
Matti Mallikas-RantakuomaKuntosalikäynnit 3 krt/vko
Aerobinen harjoittelu, 2 krt/vkoHauis, 8kg, 15 toistoaJalkaprässi, 30kg, 20 toistoa
Hartialihakset, 25kg, 15 toistoaPepputreeni pallolla, 20 toistoa
Selkälihashuolto, 15kg, 20 toistoa
Vatsatreenilaite, 25kg, 20 toistoaKolme kierrosta per kuntosalitreeni
TREENIOHJELMA
My Fake ID
Matti on aina suojellut Maijaa. Matilla on isot
lihakset, mutta lempeä sydän. Mitä se Matti miettii?
Se murisee, kun sitä ärsyttää ja pullistelee mielellään
lihaksia salilla muiden äijien kanssa. Matti tykkää
sätkistä. Ja joskus myös jätkistä. Mutta yleensä
Mattia viehättää naiset, varsinkin kun saa niitä
suojella. Nuo pienet turvattomat luontokappaleet.
Niitähän Matilla riittää. Suojeltavia. Naisten lisäksi
on noita lapsia. Pieniä ja herkkiä. Kuin kevyt hento
lumivalkea talvimaassa. Uskaltaako siitä edes astua.
Keräisi hellästi kämmeniin ja veisi puun alle turvaan.
Kerran se lapsi vapisi mytyssä pöydän alla. Ääntä
siitä lähti ja kasvot oli piilottanut. Ulvoi kuin kuusta
hulluksi tullut, silmät pienet vettyneet. Matti otti ja
kantoi metsään piiloon. Pisti tupakaksi ja antoi toisen
nukkua. Lepoahan se tarvi. Ja jonkun joka vahtii,
että voi sulkea silmät.
MMiinnää uusskkaallllaann!!Uskaltaminen vaatii joskus
meiltä enemmän kuin voimmeedes ajatuksin kuvitella.Dissosiaatiohäiriön kanssa
eläminen saattaa lukita meidätjoskus koteihimme, jolloin ulko-oven aukaiseminenkin vaatiirohkeaa uskallusta. Monellerutiininomaiset askeleetlähikauppaan tuntuvat
ylivoimaisilta ja kaupassaoleminen kuin eläisi keskellä
miinakenttää.
Et ole yksin, etkä jää yksin.Toisen oven takana
kanssaihminen hapuilee kahvaatoivoen, että rohkeus riittäisi. Ja
silloin kun se riittää, mikävoittajatunne!
Minä uskallan!
Lukijoiden runoja
“Välissä”Jumissa ihmisyyden välissä - selkeästi terve vai täysin sairas?
En enää ymmärrä minne kallistun, mitkä kivut vastaanotan.
Mustaa ja valkoista.
Lähestyessäni vajaata minussa, päädyn lopulta kuolemaan.
Kivutessani kuntoni huippuun,
jatkuvaan unettomaan toimintaan,
päädyn lopulta kuolemaan.
Olemme kaikki in between - välissä.Sinun aikasi. Kuka tekee?
Kuka on vailla, kuka apuasi äänettömästi huutaa?
Piirrämme rajojamme jalkojen alle, jossa nuora venyvästi horjuu.
Katsoessa tarkasti eteenpäin emme tunne enää tyhjän hohkaa.
Ajaudumme lähemmäksi tarkkuutta,
kadotamme joustavuutta.
Voimme joko vahvistua oikeasta tai kokea vääryyden tunnetta,
aina voimme kääntyä katsomaan taas tyhjyyttä.
"Rakkaus"Ilman sinua rakkain,
olen vain puolikas,
kun viereltäni olet pois,
on minustakin puolet pois.
Sitä ei kukaan voi edes aavistaa,
miten raskasta puolikkaana on elää.
Jos elämä käy liian raskaaksi elää,
silloin ei välttämättä jaksa tehdä mitään.
Valopilkku löytyy ja suuremmaksi kasvaa,
kun saa taas olla vierellä rakkaan,
älä toivoasi pimeään nakkaa,
minä täällä odotan yhä vain ja toivon,
että saisin pitää taas kädestä rakkaan.
21
TaideEn pyytänyt taivaalta tähtiä enkä kuuta,
sain jotain paljon tärkeämpää,
sain jotain todella suurta,
sain elämäni rakkauden,
sain tunteen aidon välityksen,
sain naisen parhaimman,
minulle armollisimman,
toivon vain aina,
että saisin enemmän aikaa,
nainen sinun täytyy olla täyttä taikaa,
en uskoa malta et totta olisi tämä,
tunteen minulle kuitenkin annoit,
totta tämä on aitoa elämää,
kulta tahdon sinua pyytää luokseni jää.
Läpi tulen ja jään,
tulen luoksesi jäämään.
AnsQu 13-15v
Herkkä,haaksirikkoutunut sielu
TaideLukijoiden musiikkivalinnatJanna - Sä et ole hullu
Voimaa toivottomaan hetkeen.
Somby - Ránisvuohta (Greyness)Voimaton. Liikkumaton. Sydämestä kurkunpäähän koetuksella.
Samuli Edelmann - Ei mitään hätääVoimabiisi hylätyille, itsensä erilaiseksi kokeville.
Florence and the machine - Ship to wreckRakensinko laivani haaksirikkoutumaan?
Mielen suvanto aukaiseeunien ja mielenmaisemienmerkitystä.
Olen itseoppinutunientulkitsija. Tamaharrastus on auttanut minuaymmartamaan ongelmiani,mielta askarruttavia asioitaseka kehittänytitsetuntemustani.
Unet ovat tarkeitaalitajunnan viesteja. Naemmemonenlaisia unia, muunmuassa toiveunia,painajaisunia ja enneunia.Olen huomannut, ettatraumatisoituneet voivatnahda myos takaumia, jotkaeroavat tavallisista unista.
Pyrin vastaamaan lukijoidenviesteihin kuukauden sisälläsaapumisesta. Julkaisenmielelläni joitakin unientulkintoja, tästä pyydän ainaerikseen luvan.
-Mielensuvannon tulkitsija
Mielen suvanto
Hei,
unessani olin yksintalossa, kun alointuntea outoja kipujajaloissani. Ensin ennähnyt mitään, muttahetken päästä huomasinalavatsassani pienenreiän. Se alkoisuurenemaan.Ymmärsin, että jokinminussa syövyttialapäätäni sisältäpäin.Sormissani oli jälkiäpalamisesta, kuin olisinpidellyt happoakäsissäni.
En tiennyt mitä tekisin.Reiät suurenivatvatsallani, hapuilinpuhelinta. Sormenisyöpyivät enkä voinutenää näppäillänumeroita. Kokeilinkädelläni tyhjää vatsaa,näin enää luita janahkaa lantiollanisuuren reiän ympärillä.Tässä kohtaa heräsin.
Osaatko avata untaniminulle?
25
Ensi lukemalla tuntuu kauhealtapainajaiselta nähdä. Uni yrittää kuitenkinkertoa sinulle asioita.
Unesi tapahtumat keskittyivät lähinnäkehossasi tapahtuviin asioihin.Syövyttävää happoa, reikiä vatsanalueella. Nämä kertoisivat siitä, että koetsuurta ahdistusta, pahaa mieltä. Et löydävihantunteillesi poistumistietä vaan sekääntyy sisälle päin. Torjutko tunteitasi?Uskotko tai onko toiveesi kovastiristiriidassa todelliseen tilanteeseen?Oletko kenties tyytymätönaikaansaannoksiisi? Unen lopussa näet joluuta, ohuelti nahkaa ja yrität soittaa apua.Tämä kertoo siitä, että alitajuntasi vaatiisinua olemaan rehellinen itsellesi. Uskallanäyttää tunteitasi myös ulospäin.
Toivottavasti tämä aukaisee sinulle jotainja helpottaa oloasi.
Lukijan uni
Ajankohtaista
Aikuinen lapsi
Sosiaalisessa mediassa useatjakavat liikuntasuorituksiaan. Joku onjuossut kymmenen kilometria 47 minuuttiin,toinen juossut ennatyksensa maratoonilla jakolmas kertoo, kuinka paljon enemmanrautaa nousee nyt kuin puoli vuotta sitten.Tuloksia ja omaa kehitystaan ei ole vaikeaseurata, silla on olemassa vaikka minkalaisiamitttareita, joilla mitata liikkumisiaan. Voisaada eksakteja lukuja, monta kilometria onliikuttu missakin ajassa ja millaisella tahdillasydan on paukuttanut treenin aikana. Moniseuraa erilaisilla aktiivisuusmittareilla,monta askelta on paivan aikana tullutkaveltya. Kymmennentuhatta askelta olisihyva vahintaan hyva taivaltaavuorokaudessa.
Itse olen ollut kilpaurheilija ison osanelamastani. Moni laji on tullut tutuksi, muttapisimman urheilijauran olen tehnytkilpajuoksijana. Treeneja oli viikossakymmenkunta, ja kaikkea mitattiin.Sekunnin sadasosat nayttelivat paarooliaelamassani. Tarkeinta oli juosta sata metriayha nopeammin ja nopeammin. Saavutuksiintahdattiin mittaamalla ja seuraamallaharjoitusmatkoja ja sykkeita. Toisinaan pitisuorittaa harjoitus sataprosenttisellasykkeella, toisinaan kahdeksankymmenisellasykkeella ja joinakin rennompina paivinaholkotella leppoisalla sykkeella.
Olen kilpaillut myos lajeissa, joissa painollaoli merkitys. Tein kaikkeni, ettakilpailupaivan aamuna painaisin tietynverran ja paasisin kilpailemaan minullekaikkein optimaalisimmassa luokassa. Sointuotteita, joiden tiesin poistavan nesteita,istuin jopa saunassa untuvatakki paalla, ettasaisin poistettua ylimaaraiset grammatkehostani. Tiesin myos tarkkaankehonkoostumukseni. Rasvatonta nuortakehoani ihasteltiin.
Yhtena kesaisena paivana kaikelle tallemittaamiselle tuli totaalinen loppu. Olintelineissa valmiina juoksemaan sata metria.Tavoitteet olivat korkealla: nyt alittaisin senajan, jolla paasisin juoksemaan Suomenmestaruus kilpailuissa. Lahtolaukauskajahtaisi ihan juuri. Mutta sitten tapahtui
MITTAREISTAEROON
Kolumni
27
Mittareistaeroon
jotain. Pyssy kajautti kilpailijat matkaan, muttamina jainkin vain paikoilleni. Nousin hitaastipystyyn ja katsoin maaliviivaa lahestyvienjuoksijoiden selkia. Valmentaja tuli huolissaanluokseni kysymaan, mita tapahtui. Mutisin jotainrevahtaneesta takareidesta. En saanut sanottuaaaneen todellista syyta: olin saanut tarpeeksenisekunnin sadasosista. Halusin elamaani jotainmuuta.
Tuosta hetkesta alkoi suuri muutos elamassani.Lopetin valmennuksessa. Vetosinopiskelukiireisiin. En uskaltanut sanoa aaneen,etta olen lopen kyllastynyt mittamaan jokaistaliikettani. Liikkumisesta en missaan vaiheessahalunnut luopua. Halusin vain paasta eroonluvuista ja mittareista. Havitin sykemittarin,lopetin kuljettamasta kelloa mukanani lenkeilla.Halusin oppia tuntemaan, mita kehoni kertoo. Josjalat tuntuvat kevyilta, juoksen pitkia matkojamusiikkia kuunnellen. Kun vasyttaa, juoksenvahemman. Vahitellen olen alkanut oppiakuulemaan ja tuntemaan, mita ja millaistaliikuntaa kehoni kulloinkin kaipaa ja tarvitsee.Joinakin paivina pelkka ajatuskin harjoituksestatuntuu ylivoimaiselta. Yritan luottaa myos naihinviesteihin, että nyt on levon aika. Helppoa tama eikylla ole myontaa, etten nyt jaksa. Ianikuisetsyomishairioiset ajatukset ja pelot lihomisestakummittelevat myos paivittain mielessa. Haluankuitenkin oppia tunnistamaan itse taman tunteenilman erilaisia mittareita. Haluan oppia tekemaankehostani kaikkein parhaimman fyysisen kunnonmittarin.
Nyt on kulunut yhdeksan vuotta noistakilpailuista, kun jain paikoilleni lahtotelineisiin.Joinakin hetkina mietin, montakohan askeltalapsilaumani kanssa tulee paivan aikana kaveltya.En ole kuitenkaan hankkinut enka aio hankkiaaskelmittaria, vaan tyydyn vastaukseen, ettatodella monta. Minua on kysytty monta kertaamukaan juoksemaan maratoneja, ja joka kertavastaan, etta ei kiitos. Minulla ei ole mitaantarvetta juosta tiettya matkaa jossain tietyssaajassa ja viela maksaa siita, etta paasenjuoksemaan tuon tietyn matkan ihmismassanmukana. Sellainen ei ole minua varten. Minullekaikkein parasta on tehda lenkkini yksin aamulla,kun muut viela nukkuvat. Kun minulta kysytaan,kuinka pitkan lenkin teit, vastaan: “Eiaavistustakaan, mutta tuntuu hyvalta.”
“Luuletko, etten halua särkeä jotain? Tunnen vihasi
paremmin kuin luulet. - - Aina kun ajattelen itseäni
siinä pinteessä, kuristan sen naisen, ettei hän kurista
minua” - Claire Underwood
Minussa asuu tyyppivika-paha tapa-maneeri. Istun ja
katson sarjaa, ehkä yritän viihdyttää itseäni, mutta
todellisuudessa jokin minussa vain odottaa. Tiedän, että
vastaani astelee vielä se kohtaus, jossa päähenkilö tai
hänen läheisensä kertoo kohtalostaan. Ja se tarina ei ole
sulosointuja korvillemme.
Menestyvä Claire näyttäytyy sarjassa aina
parhaimmissaan; musta, punainen ja valkea pukevat
häntä dramaattisen hyvin. Kauniit jakkupuvut,
kotelomekot ja korkeakorkoiset kengät kätkevät alleen
vahvan naisen, melkeinpä täydellisen sellaisen. Kukapa
meistä ei olisi joskus nähnyt itseään mielikuvissansa
upeassa mekossa, tyrmäävän kekseliäällä
ajatuksenjuoksulla, lähiympäristön hurmaavalla
olemuksellaan. Aistin kuvaruudussani jopa parfyymin
voimakkaan, mutta naisellisen tuoksun. Minut on napattu
lumoukseen.
Jakso toisensa perään Claire kannattelee ohjelman
älykästä kaartia. Aviomies ja hänen salakavalat apurinsa
kietovat juoneen niin paljon manipulointia, valtaa sekä
rahaa, että katsojan on melkein vaikeaa löytää
kohtauksista inhimillisiä tunteita. Miten tämä pari voikin
olla yhtäaikaa täydellinen ja täysin vajaa.
Vallanpitäjä, Suorittaja, Jakkupukunainen.
Rakkaalla(-ko?) osalla on monta nimeä. Sen vallatessa
mielemme, emme enää koe nälkää emmekä unen tarvetta.
Vasen aivolohkomme terästäytyy huippuunsa ja
astelemme ajatuksesta toiseen itsevarmasti ja
uhmakkaasti. Itse asiassa usein tiedämme jopa
kymmenen askelta eteenpäin! Ja myönnettäköön, että
joskus astumme tietämättämme johonkin, mutta
salamannopeasti nivomme selityksen motiiveihimme.
Eikä kukaan pääse käsiksi meihin.
“House of Cards” on taidokkaasti tehty sarja ihmisen
sisäisistä piiskureista. Sellaisista, jotka ovat alkujaan
olleet meille hyödyksi; saaneet ylös, kun jalat on lyöty
poikki. Räkyttäneet vastaan, kun vaihtoehtona on ollut
tajunvievä isku. Laittaneet nilkkoihin moottorit, kun
pelko on ilmoittanut mustan hahmon tulosta lähellemme.
Nämä ovat olleet elintärkeitä puolustuksen hetkiä, niistä
olemme ikuisesti kiitollisia piiskureille.
Tässä hetkessä, aikuisuudessa ja (toivottavasti)
turvallisemmassa ympäristössä, Claire, hänen miehensä
ja monet muut sarjan tunnekylmistä hahmoista,
osoittautuvat hankaliksi. Miten käydä kaupassa, kun
piiskuri tahtoo olla niskan päällä ja valittaa jokaisesta
mieltymyksestäsi. Miten mennä ulos levollisesti
kävelemään, kun hänellä on kesken kymmenen muuta
tärkeämpää asiaa. Miten ylipäätään olla olemassa, jos
varjo on sata kertaa suurempi kuin itse ihminen.
Claire pysyy uskollisena omille ja miehensä tavoitteille
lähes koko sarjan. Muutaman horjahduksen taustalla
loistaa empatian puute, jonka tilalla on vahvat mustat
tunteet. Aviomies kävelee hänen ylitseen, nostaa oman
asemansa tärkeämmäksi. Claire ei mieti kahdesti, vaan
tekee oman siirtonsa, jossa aviomiehen tavoitteet
kaatuvat. Askeleet ovat laskelmoituja, eikä edes
lähimmän puolison rakkaus ole niiden tiellä. Jos sitä voi
rakkaudeksi sanoa.
Tämän jakkupukuisen naisen rajojen rikkomuksista
mainittakoon myös rakastajatar, joka saa Clairen
hullaantumaan oikean aivolohkon viettelykseen,
katoamaan maan alle jopa viikoksi. Tunne on vahva ja
aito, mutta ei missään nimessä tarpeeksi kumoamaan
piiskurin vaatimuksia, joten Claire kävelee tilanteesta
pois heti ensimmäisen loogisen ajatuksen tultua. Kohtaus
on hyvin nopea ja pyyhkii taaksensa kaiken tapahtuneen.
Sisäisen vallanpitäjän mustavalkoisuudesta huolimatta,
piilee hänen olemuksessaan myös hieman uteliaisuutta.
Yllykkeet ovat Clairen elämässä koko ajan läsnä. Hyvän
tahdon lähettiläänä hän pelastaa kolmatta maailmaa
vesikriisiltä. Kävelee tietoisesti käsi kädessä hyvän
kanssa - kuin laadukas proteesi jalassaan - toivoen, ettei
kukaan näkisi sen olevan epäaitoa. Claire yrittää
uteliaisuuttaan jopa luoda empatiaa. Hän näkee
kodittoman miehen työpaikkansa ovella useana päivänä
ja kiehtoutuu auttamisen ajatuksesta. Päätyessään
ratkaisuun syntetisoidusta empatiasta, hän ojentaa
miehelle setelin. Hämmästyksekseen mies myöhemmin
antaa saman rahan takaisin, joutseneksi taiteltuna.
Empatian mysteeri jää vainoamaan Clairea, joka
epätoivoisesti yrittää projisoida sitä rakentamalla lisää
paperijoutsenia kotiinsa, autoonsa ja työpaikallensa.
Olkaamme armeliaita Clairelle – ja kuristetulle naiselle.
Ajankohtaista
Sarja-arvostelu: House of Cards
Syyskuu 2015 29
“JOSPA SE EN OLLUTKAAN MINA”
ELOKUVA JAKAANTUNEESTA MIELESTA
Timo Koivusalon ohjaama ja kasikirjoittama vuonna
2006 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva Kalteva
torni on kertomus miehesta, jonka mieli on jakaantunut.
Koivusalo on kirjoittanut elokuvan alun perin
skitsofreniasta, mutta paahenkilon oirekuva muistuttaa
huomattavan paljon dissosiatiivista identiteettihairiota.
Elokuvan paahenkilon, Johannes Piiparin (Martti
Suosalo), mieli on lapsuuden traumaattisten
tapahtumien seurauksena jakaantunut kahteen osaan.
Toinen osa on heikko ja hiljainen ja toinen on vahva ja
maanisen puhelias, joka ilmaantuu sosiaalisesti
stressaavissa tilanteissa suojaamaan heikompaa
persoonaa. Toisaalta persoonaallisuuden vahvan osan
aanet solvaavat arkaa osaa.
Johanneksen persoonallisuuden osat toimivat siten,
ettei heikoilla oleva osa muista vahvan osan tekemisia,
mutta vahva osa muistaa heikon. Muistinmenetykset
aiheuttavat kovin hammentavia tilanteita
Johannekselle, ja hanelle selviaa esimerkiksi hanen
varanneen itselleen matkan Italiaan. Matka ei
peruunnu, ja sekava seikkailu Etela-Euroopassa alkaa.
Elokuvaesittely:Kalteva torni
Sarja-arvostelu: House of CardsPROTOTYYPPI MIELISAIRAASTA
Johanneksen jakaantunut elama on kovin tuttua
dissosiatiivisesta identiteettihairiosta karsivalle.
Paassa melskaavat aanet ovat tuttuja, ja katsoessani
elokuvaa nauran helpotuksesta: nain voi todella
tapahtua enka ole yksin. Myos elaman sekavuus ja
osien vaihtelut ovat tuttu osa jakaantuneen mielen
arkea. Myos se, mika on todellisuutta ja mika ei,
ilmenee hienosti elokuvassa: “Onko tama totta? Ei
tama ole totta?”, miettii Johannes hataantyneena.
Kuinka usein tama kysymys on itsellanikin mielessa.
Elokuvassa on hienoja aineksia, mutta siina on myos
kompastuskivensa ja heikkoutensa. Graavein erehdys
on sekoittaa toisiinsa skitsofrenia ja dissosiatiivinen
identiteettihairio. Naiden kahden sekoittaminen on
todellisuudessakin yleista, ja Kalteva torni toistaa
tamän virheen. Johannes on myos kuvattu
prototyyppisena mielisairaana, joka kayttaytyy ja
pukeutuu kummallisesti. Dissosiatiivisesta
identiteettihairiosta karsivasta jakaantunutta mielta
kun ei ulospain nae, vaan hairiosta karsiva vaikuttaa
ulkopuolisista varsin tavalliselta, aarimmaisen
lahjakkaaltakin yleensa.
“SINA OLET MINA, MINA OLEN SINA”
Erheistaan huolimatta elokuva valottaa, mita
hauraalle lapsen mielelle voi tapahtua, kun se joutuu
kokemaan liikaa. “Meilla kaikilla on kaksi eri puolta
vahintaan. Toisilla ne ovat erillaan”, toteaa Johannes.
Tassa tiivistyy se, mita traumat aarimmillaan voivat
aiheuttaa - kun persoonalisuuden osat erkanevat
totaalisesti toisistaan.
Vaikeasti sairastunut mieli voi kuitenkin toipua, ja
myos Johannes paasee paranemisen tielle.
Ensimmainen askel tassa on se, kun Johanneksen
heikko osa alkaa myos muistaa toisen puolensa
tekemisia. Kun alkaa muistaa, personaallisuuden osat
voivat alkaa tulla yhdeksi. Lapsena sarkynyt mieli on
kuin Pisan kalteva torni: “Ei siita suoraa tule, mutta se
pysyy pystyssa. Vahan kallellaan, mutta pystyssa.”
KalenteriSyyskuu Lokakuu Marraskuu
8.9. Päihdeinfokello 17-19:30
Luennoitsija: Tiina Suvala
Avominne päihdeklinikka, Rintintie
20, Oulu
10.9. Narsistien uhrien tukiOletko joutunut narsistin uhriksi
kotona, työssä, lähipiirissä? Olet
tervetullut narsistienuhrien
vertaistukiryhmään. Ryhmä on
luottamuksellinen.
Vertaistukiryhmä kokoontuu
Oulussa syyskaudella torstaisin
13.8., 10.9., 15.10., 12.11 . ja 3.12.
Yhteydenotot:
23.9. Syömishäiriöönsairastuneidenvertaisryhmäklo 17.30-19.00
Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4
(olohuone Helmi)
28.9. Didit-vertaistukiryhmän avointapaaminenKello 12-14
Punaisen Ristin Oulun osasto
Kainuuntie 1
20.11. APOCALYPTICAKoe musiikin huuma!
klo 22
Areena Oulu
2.10. Hyvän mielen talonlukupiiriklo 12.00-13.30
Ennen tapaamista on hyvä
tutustua teokseen Lokki Joonatan
(Richard Bach)
Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4
(olohuone Helmi)
Jumppaa syksyn iloksi!
OULUN PYRINTÖOulun Pyrintö tarjoaa asiakkailleen jumppaa aina zumbastapilatekseen. Liikuntapaikat ovat keskustassa ja sen lähistöllä.
Syyslukukauden hinta 70e-85e. www.oulunpyrinto.fi/oulujumppa.
OULU-OPISTOOulun kaupunki tarjoaa asukkailleen sekä rauhallisia
joogatunteja, että nopeampitempoista tanssia. Kurssien hinnatvaihtelevat, mutta jäävät alle viidenkymmenen euron.
Ilmoittautuminen: www.opistopalvelut.fi/oulu.
OULUNNAISVOIMISTELIJATNaisille suunnattuja liikuntatunteja kahvakuulasta latinomix-tunteihin saakka. Sijainti näppärästi keskustasta lähiöihin.
Jumppakortin lunastaa 65e-75e:n hintaan, lisätietoawww.oulunnaisvoimistelijat.fi.
Lukijalle
Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiinkokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta
dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaanaina vertaistuen näkökulmasta.
Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta.Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi?
Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa?Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä.
Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista,unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja
musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivatteokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataantulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.
Ota yhteyttä
Päätoimittaja, aineistot:[email protected]
Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]
Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]
Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]
www.didit.fi
20.11. APOCALYPTICAKoe musiikin huuma!
klo 22
Areena Oulu
Jumppaa syksyn iloksi!
31
Taivaanrannan taa