WanhaRaahe

SamuliPaulaharjuWanha Raahe

__RjastßfmusQsfthfiuhiiD-jSpj r-^elsuiKjL— a

-^eljingisjä 1925&usfannusojaHet)l)fiökirjan kirjapaino

Leikkausia Kumpeleen pookin seinästä

Alkusana.Takamaiden taivaltaja osui kerran kaupunkiinkin,meren rannalle Raaheen. Pohjois-pohjalainen Osa-kunta oli tien viittaajana ja osaksi matkan aineel-lisena avustajanakin. Niinpä kesän 1923 paras aikavierähti pienessä rantakaupungissa. Täällä avautuiaivan uusi maailma: kaupungin elämä ja aherrus,

kolisevat kivikadut ja äärellä siintävä meri. Kaikki kovin outoaja vierasta, milteipä luotaan työntävää.

Mutta tuli kylä tutummaksi. Täälläkin, vaikka ulkona tu-rulla ja kujilla jyrysi nykyinen maailma, asui monessa pienessäpirtissä ja isoisessakin talossa vielä vanha aika entisten muisto-jensa ja entisen ympäristönsä vaiheilla. Ja yhtä ystävällisestikuin takamaillakin se otti vastaan ja suhtautui vieraaseen kul-kijaan. Vasta tullista tullut muukalainen tapasi täällä montavanhaa — ja nuorempaakin — , jotka suurella hartaudella ker-toivat menneistä ajoista, ja kuuntelija sai yhtä ahkerasti olla kir-joitusmiehenäkuin konsanaan takamailla.

Vanha Raahe veti maankiertäjän toisenkin kerran luokseen.Tuli sinne talven kuluessa matka parikin kertaa sekä taas ke-sällä 1924, jolloin rantakylä pani ajamaan aina Kalajoelle, vie-

2

läpä lisäksi vanhaa kauppatietä Savon sydänmaille, lisalmelle jaPielavedelle saakka, ja sitten talven tultua vielä pari kertaa Raa-heen.

Hartaana apumiehistönä on keräysmiehellä ollut koko joukkovanhaa Raahea sekä kertojina että muulla tavoin. Parhaita van-hojen muistelijoita olivat rouvat Rosa Sovelius, Sofia Svanljungja Olga Lagerstam, neiti Olga Sarkkila, kapteeni Johan Himankaja tohtori John Svanljung sekä merimiehet Gust. Burman,MattiAukusti Orava ja Matti Aukusti Vitolin, Heikki Haapajoki jaAntti Pyy, kalastaja Kalle Läksy, poliisikonstaapeli Juho Ju-maloja, perämiehen rouva Margareta Marjelin ja merimiehenemäntä Lovisa Jokelin. Valokuvia vanhasta Raahesta ja van-han Raahen henkilöistä antoivat rouvat Rosa Sovelius ja SofiaSvanljung, tohtori John Svanljung, neiti Amelie Brander jaAntti Pyy. Konttoristi Lauri Pyy sekä henkikirjuri M. Pitkä-nen antoivat käytettäväksi kokoelman entisten merimiesten jamerimiesten tyttärien kirjoittamia lauluja, joita kyllä myöskinvanhat merimiehet vielä osasivat. Vitolinkin pitkään juokse-valla äänellään laski monta hauskaa laulua, ja sävelet merkitsipaperille ylioppilas Erkki Karikoski (sävelmät ss. 322, 328, 332).Oravakin lauleli Karikoskelle (sävelmät ss. 312, 327, 328 edell.,331, 334), ja muutamien laulujen sävelmän (ss. 335, 347, 348)hän itse viulun ja harmonien avulla pisteli paperille.

Siten on vanhan Raahen asioita harrastettu ja muisteltukoko rantakylän vanhan väen voimin. Tullista tullut muukalai-nen on vain parhaansa mukaan koettanut tallettaa paperille kuu-lemansa ja näkemänsä. Ja hän saa kuulemistaan ja näkemis-tään olla kovin kiitollinen ei vain edellä mainituille henkilöille,vaan myös kaikille muillekin auliille kertojille sekä koko ystä-välliselle kaupungille, eikä suinkaan vähimmin Pohjois-pohjalai-selle Osakunnalle, joka miehen pani matkaan. Kaikkein hartaim-mat kiitoksensa keräilijän kuitenkin on lausuttava rouva RosaSoveliukselle, joka monin tavoin on avustanut keräiiytoimin-taa. Vanhoja haastattelemassa ja asioita paperille panemassa onkirjoittajalla nytkin ollut apulaisena vaimonsa, Jenny Paula-harju.

Joutuipa sitten vanhojen keräilijä lopulta niin intoihinsa,että rohkaisi itsensä, tarttui välikappaleitansa, piirsi ja valo-

3

kuvasi, piteli papereitaan ja puristi kirjan vanhasta Raahesta.Kappaleiden alkukirjaimet löytyivät Raahen vanhan kirkonmonilukuisten seinätaulujen kirjoituksista kaupungin museostasekä otsakkeet vanhemman Fredrik Soveliuksen laskuharjoitus-kirjasta.

»Ei siitä maha häävi kirja tulla», sanoi kyllä jo hyvänä ystä-vänä Matti Aukusti Orava kirjoitusmiehelleen. Sillä »eihän taalaRaahesa ole mitään erinomaisempia paikkoja niinkuin Stok-holmisa ja Köpenhaminasa, josa on Tivulit ja kaiken maailmanhupipaikat». Mutta Raahessa ei entisaikaan ollut kuin kolmenähtävyyttä:

»Nya Spruthuset,Nya packhusetoch Durchmans Fia».

Tuntuupa siis melkein uskottavalta Oravan Matti Aukustinennustus ja siis miltei liian rohkealta ruveta näin vähien nähtä-vyyksien perustuksille pystyttämään kokonaista kirjaa.

Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautan, että Raahenmurteen käyttäminen kuvien allekirjoituksissa, otsakkeissa sekäjoskus tekstissäkin lainausmerkeittä on tahallista.

Oulussa,huhtikuulla 1925.Samuli Paulaharju.

Rasiankannen koriste Raahen museosta.

Raahen ranta. Kartasta v:lta 1659.

Ensi vuosiajaalkuasukkaita

anha pieni Raahe on suuren meren ja laajanmaaseudun kasvatti. Merestä kohoutuvamaa-kamara antoi sille aikoinaan sopivan asento-kentän, jamaakunta puolestaan ajoi sinne sekäelämistä että kauppatavaraa. Suuri meri saat-teli tavarat avaraan maailmaan, ja suuri meri

toi taas sijaan kaiken maailman tavaraa taikka työnsikorvauk-sen rahassa. Vähäpätöinen Pohjanlahden rantakaupunki kiertelimonet mahtavat meret, mutta juurensa se kiinnitti maakuntaanaina kaukaisia ylimaita, Savon sydänseutuja, Hämettä, Karjalaaja Kainuun korpia myöten. Pienenä, monesti moitittuna ja hal-veksittuna, jopa kadehdittuna ja sorrettunakin,se ponnisti mata-lalta maakamaraltaan ollen ahkerassa kanssakäymisessä suurenmaailman kanssa.

Jo muinaisista, ylimuistoisista ajoista oli Satoisten mainioSatama ollut kuulu kauppapaikka, niin kuulu, että sitä mainit-

5

tiin maan rajojen ulkopuolellakin. Se oli pitkä, syvä lahti, jokapistäytyi Lapaluodon ja Rojuniemeh väliin, aina Kalkanperäänasti, ja sanotaan sitä vieläkin Satamalahdeksi. Pohjoispohjanensimmäisen emäseurakunnan, jo 1329 mainitun Sälöisten, esi-koiskirkko seisoi Ristikarin kankaalla, Satamalahdenpohjukassa,paimentaen suunnattomia pohjoisia salomaita aina Kalajokea,Oulua ja Oulujärven takaisia selkosia myöten* Satamalahdeneteläpuolella oli ikivanha Markkinaniemi, jossa joka kesä Olavin-päivästä alkaen pidettiin pariviikkoiset suuret vapaamarkkinat.Silloin kokoontui tänne vaihtamaan tavaroitaan sekä Etelä ettäPohjoinen, sekä maakansa että merenväki. Sälöisten Satamaansaapuivat entisajan merenkävijät ja kauppasaksat, joiden aluk-set kyllä »eivät olleet kovin rapeoita», aina Kemistä, Turusta,Tukholmasta ja Norrköpingista, jopa Inkeristä, Virosta ja Lii-vinmaalta sekä Lyypekistä asti. Ja maakunnan miehiä tuli,paitsi lähiseuduilta, Hämeestä, Savosta ja Karjalasta; saapuipasinne Vienanrannan kauppasaksojakin, jotka Maanselän ylitsepäästyään laskettelivat Kainuun vesiä Oulujärven lounaiskolk-kaan, taivaltaen siitä Venetheittoon, mistä taas Siikajokea myö-ten oli vesitie meren kautta Satamalahden Markkinaniemelle.

Sälöisten rantaseutujen talonpojat ja laivanvarustajat taaspuolestaan tekivät kaupparetkiä etelän markkinakentille, Tur-kuun ja Tukholmaan, vieden aluksissaan tervaa, lankkuja, tur-kiksia, voita ja talia. Monesti nämä rohkeat ja itsepäiset ranta-laivurit ohjasivat aluksensa ohi vanhan Turun, käänsivätlaivan-keulan itään ja laskettelivat salakatta kiellettyihin kauppamaihin,Inkeriin, Viroon ja Liivinmaalle, saaden täällä tavaroistaan pa-remmat hinnat kuin Turun ja Tukholman kauppiailta, joillehei-dän määräysten mukaan olisi pitänyt tuotteensamyydä. Palates-saan ukot toivat taas luvatonta kauppatavaraa, m.m. tupakkaa-kin, jota oli määrä ostaa vain Turusta taikka Tukholmasta,vaikka nämä yrittivätkin syöttääpohjanperäläisille kaikkein kel-vottomimmat laatunsa.

Tällainen ahkera merenkulku ja vilkas markkinaelämä val-misteli jo tämänkin vastaisen kaupungin perustuksia, samoin kuinPohjanlahden perukan toisiakin suuria liikepaikkoja, Oulun, Tor-nion ja Kemin jokisuita. Sälöisten markkinakenttä ei kyllä ol-lut minkään ylimäistä virtaavan vesireitin suulla,olihan vain joet-

6

tomalla mantereella kuulun ja hyvän Sataman rannalla. Kol-men, neljän neljänneksen päässä pohjoisessa oli kyllä Pattijoki,mutta tämä oli vain vähäpätöinenmetsäpuro ja sen suupuoli so-pimaton kaupungin pohjaksi.

Jo varhain Sälöisten seutu sai kuitenkin kaupunkinsa. Setapahtui oikeaan »kreivin aikaan», kuten monet muutkin hyvätasiat. »Meidän armollisin kuningatar» Kristiinakin oli saanutkuulla Sälöisten mainiosta Satamasta ja suurista markkinoista,joten hänen mielestään oli »hyvä tilaisuus perustaa ja raken-taa kauppala eli pieni maakaupunki» Sataman tienoille. Suo-men mahtava käskynhaltija ja kenraalikuvernööri, »Me PehrBrahe, Wisingsborgin kreivi, Kajaanin Vapaaherra, Rydbohol-man, Lindholman, Brahelinnan ja Bogesundin Herra, Ruotsinvaltakunnan Neuvos ja Drotsi sekä Westmanlannin, Bergslage-nin ja Taalainmaan Laamanni», sai asian toimekseen ja julkaisiTurun linnassa 5 p:nä jouluk. 4649 »omalla kädellä ja sinetillä»vahvistetun vastaisen kaupungin perustuskirjan sekä lähetti mie-hiä etsimään kaupungille soveliasta paikkaa. Miehet luotasivat ja»peilasivat» Satamalahtea, jonka rannoille oli jo kaupungin asema-kaavaa suunniteltu, mutta paikka huomattiin sopimattomaksisekä vanha hyvä satamakin jo entisestään madaltuneeksi. Kat-seltiin sitten vanhaa kalavalkamaa, KuljUnlahtea nykyisen Sa-loisten kirkon lähimailla, ja arveltiin sitä sopivaksi kaupunginsa-tamaksi. Mutta pian löydettiin vielä syvempi lahti suuren saa-riston suojasta, pari neljännestä pohjoiseen Satamalahdesta, jalahteen pistäytyvä pienoinen, joka puolelta veden ympäröimäniemi, joka vain kapealla kaulalla oli kiinni mantereessa. Tälleniemelle päätettiinkaupunkipystyttää. Siihensesitten saatiinkin,ja Sälöistenkaupungiksi sitä alussa nimitettiin,kunnes mahtavaPietari Brahe, jolla jo ennestään oli Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja koko Kajaaninlääni alusmainaan,sai Saloistenkin suurenpitäjän kaupunkeineen »ikuiseksi omaisuudekseen». Perustus-kirjan antaja oli jo alunpitäen hyvin huolehtinut suojatistaan,mutta saatuaansen kokonaan haltuunsa,hän otti 1652 kaupunginerikoiseksi kasvatikseen, antaen sille oman suuren sukunimensä,vieläpä osaksi oman vaakunansakin. Näin tuli SälöistenvanhanSataman ja markkinapaikan perijästä Brahen kaupunki, Brahe-stadf jonka sitten ylimaan ukot omalla kielellään ristivät Raaheksi.

7

Kaupungin alusmaaksi vallattu rantaseutu oli kyllä jo enti-sestään pohjustettu asutukselle. Jo hämärästä menneisyydestäoli halveksittu lapinsuku vallinnut koko paikkakuntaa. LäheisenLapinkylänkin karuilla jäkäläisillä hietakankailla lienevät peski-pukuiset miehet paimennelleet jutojaan ja asustelleet Lapin-kylän tienoilla, missä vieläkin jotkut lapinperäiset paikannimet— itse kylännimi sekä Korsu, Vuolu, ja Raahen lähellä olevaRuona — siitä muistuttavat. Olipa eräällä Sofio-nimisellä peski-ukolla ollut kotakent-tänsä samoilla mailla,mihin sittenrakennet-tiinRaahe.Mutta tulikerran ylpeä lannan-mies, konttiselkäinenJotailan äijä, heittikonttinsa kuusen ok-salle ja ajoi pienenSovion äijän pois pir-rikodastaan sekä ra-kensi kentälle omanpirttinsä. Jotailan äijäoli mahtavan suuriukonrutimo, mitä lie-nee ollut jatulienpah-

Mansikkakarin kallioita.

naa,vaikkapa peräisin Pattijoen suusta, Mansikkakarin kallioluo-lasta. Sieltähän vielä kaupungin alkuaikoinakin olipari tavatontarumilasta käynyt suolan haussa ja kantanut selässään kallioluo-laansa kamalan suuria säkkejä.

Kauhistuen katselivat pienet lappalaiset jamuutkin naapurit,kun Jotailan jätti riehui pirttinsä teossa taikka möyri maata.Ryskyi siinä vain metsä jahirret keikahtelivat, ja taas vuorostaankeveästi heilui äijän tavaton lapio myllertäen kenttää pelloksi.Mahtavan talon ukko teki, ja talo sai entisen pirrikodan asukkaankomean nimen, Sovio. Ja Sovioksi ruvettiin pian nimittämäänJotailan ukkoakin.

Suureksi osaksi tämän talon maalle, Sovion äijän ja Jotailanäijän pohjustamalle rantakentälle,Brahe rakennutti suurkylänsä.

8

Otettiin kaupungille kyllä muidenkin maita, läheisten kylien,Palon, Mettalan ja Savolahden miesten valtauksia.

Ensimmäinen huoli oli saada kaupungin asemakaava kansoi-tetuksi. Sillä vasta kaupunkilaisittain koottuna ihmiskansa tekisientisen aution korven ja rantakentän kaupungiksi sekä ohjaisivanhan Sataman liikenteen ja markkinat uudelle paikalle. Tästäjo »Me Pehr Brahekin» puhuu perustuskirjassaan. »Jotta kaupunkiparemmin tulisi asutuksi ja kasvaisi niin rakennusten kuin liiken-teensuhteen», lupaa Pietari kreivi kuningattarennimessä »varustaahyvillä privilegioilla jokaisen, jolla on halua, tahtoa jaomaisuuttasinne asettuakseen ja vakinaisesti liikettä harjoittaakseen». Van-halle lapinkentälle, Jotailanukon pelloille janaapureiksi asettuneettulokkaat saivat »nauttia ensin samoinkuin muut kaupungitRuotsin kaupunkilain, sitten 12 vuoden vapauden kaikista var-moista ja epämääräisistä ulosteoista». Ja Pohjanmaan maaherraoli jokaiselle kaupungin asukkaaksi pyrkijälle »osoituttava vaki-naiset asuinpaikat ja asemat sekä suojeleva heitä näin anotuissaetuoikeuksissa ja vapauksissa,niin etteiheille niitä vastaanmitäänestettä, haittaa tai vastusta tehtäkö».

Vähitellen kreivi Brahen uudiskenttä saikin asukkaita, jarantaraivio rupesi muodostumaan kaupungin näköiseksi. Muuta-mat kaupungille vallattujen lähitalojen omistajat heittivät enti-sen olinpaikkansa, saivat naapurin äijän takaamaan,»että hänvapausvuosien kuluttua,niin monen kuin laki määrää, suorittaaporvariverot ja rasitukset», ja siirtyivät kaupunkiin porvareiksi.Niin tuli Sovion talon Jotailan ukon pojanpojista, Mikkelistä jaMatista, jotka kaupunkia perustettaessa parhaillaan isännöivättalossaan, pellonaidan takaisen kaupungin ensimmäisiä porva-reita. Sovion nimellä miehet liikkuivat, vaikka jälkipolvi sittenmuuttuikin Soveliuksiksi, ja tämä Jotailan vahvasta rutimostapolveutuva suku on aina ollut Pietari Brahen kaupungin mahta-vimpana ja toimekkaimpana porvarina. Suuri porvari tuliMetta-lanmäen Lankilastakin, joka oli kaupungille menettänyt puoletmaistaan. Jooseppi Lankila heitti maalaiset työvehkeensä javälikappaleensa, teki talon kaupunkiin ja muutti sinne emäntänsäDorden kanssa. Lankilan Joosepista sukeutuikin sitten kuuluLanginporvarisuku, jokaSoveliusten rinnalla toimi Raahessa kauttavuosisatojen.

9

Kaupungin vaurastuessa keräytyi kansaa vähitellen muualta-kin sekä ympärillä olevasta maakunnasta että etempääkin. Pyhä-joen Hourulasta paineli kaupunkiin OlaviKittilä omistaenparem-maksi nimekseen Strömin, ja samasta Hourukylästä lienee läh-töisin porvari Hornillakin, joka kaupungissa sievistyi Houreniksija Houreniukseksi. Kaisulan Matti lähti kyllä vain Sälöisistä,mutta Matin pahnasta lähti maailmaan Casanderin suku. Vihan-nista juti Junnilanukko vääntäen nimensä Juneliukseksi, ja luul-tavastiKalajoen Simistä1) saapui Juhana Simi joutuen Simelius-nimistenporvarien japappien esi-isäksi. Hailuodon taikka jostakinmannermaan Sipilästä lienee siirtynyt Sipilän Heikki antaen siu-nauksensa Raahen monille Sipeliuksille. Monia muitakin lähiseu-tujen talollisten nimiä tapaamme Raahen ensimmäisten raatajainjoukossa. Niinpänähdään SälöistenKulju (Martti jaOlliCulju),LapinkylänKorsu (Johan Corsu),PaavolanHemmi (AndersHemmija Lars Hämmilä) jaRoppola (Matti Roppoi), sitten vielä Niemeä(SimonNiemi,kuoli 1691 111-vuotisena), Nivalaa,Nevalaa,Man-kista, Monkkasta, Mämmiä, Märsyä, Pirkolaa, Luotoa, Vatjusta,joista useat ehkä olivat merimiehiä,muutamat ainakin vastaistenmerimiesten esi-isiä.

Vasta perustettu, verovapaita vuosia lupaava kaupunki hou-kutteli porvareita vielä kauempaakin. lm Haukiputaan Kellon-kylästä purjehti Pietari Kello, jonka poika kiepautti itsensä PetrusKielliniksi, ja luultavasti Kemin jokisuulta lähti Kemi-Heikki,joka oli aivan ensimmäisiä tulijoita, ja hänestä juontaa juurensaKemellien suku.1) Savolaiseen sarkaan puettuna lienee, nimestäpäättäen, astellut kaupunkiin Pekka Kinnuinen, jonka jälkeläisetporvareiksi noustuaan herrastuivat Kindmaneiksi, ja savonsukuaRantasalmelta arvellaan olleen Niskaisenkin, jonka jälkipolvi ty-pistyi vainNiskaksi, Saarijärveltä saapui Matti Pölkky muuttuenporvarina Matts Pölckiksi.1) Oulusta tuli porvarinpoika Jurveliusjättäen jälkeensä monilukuisen raahelaisen Jurveliusten suvun.Kokkolasta kulkeutui Kranck sekä saksalaissyntyiset Kröger jaCarlin, Pietarsaaren Purmosta Nordman, Joitakuita porvareitapäätyi aina Ruotsista asti, vieläpä kauempaakin, kutenBlackmanja Freitag, joiden mainitaan olleen kotoisin Nyenschantzista.

x) Impivaaranmukaan.

10

Olihan Raahessa ensi vuosina ja vuosikymmeninään monia mui-takin porvareita, kuten Wallingiat Ahsia, Stoormania, Tammelan-deria, Letzleä, Olsbota.

Kaupunki kaipasi myöskin käsitöiden tekijöitä ja mestareita.Lähimailla ei ollut sellaisia »hantvärkkäreitä», jotka olisivat kel-vanneet kaupungin mestareiksi, olihan vain ominpäin oppineitamiehiä, jotka saattoivat mestaroida vain kotitalonsa ja -kylänsätarpeiksi. Ensimmäiset käsityöläiset tuotiinkin Ruotsista, sel-laiset »ulosoppineet» mestarit kuin kraatari Gustaf Öhrn, jostatuli Raahen Ohmien kantaisä, tynnyriseppä Anders Alfströmsekä saksalaislähtöinenpuuseppä Jonas Skytte. Nämä herrat jamestarit tulivat kaupunkiin saksansukuisen Henrik Corten mat-kassa, kun Corte Pietari Brahen voutina ja käskynhaltijana 165 1

muutti Raaheen tullen kaupungin ensimmäiseksi pormestariksisekä muutenkin tärkeimmäksi toimenmieheksi. Samassa matkassasaapui myöskin Corten kirjuri, Hans Forbus, Skotlannista syn-tyisin olleenoululaisenkauppiaan poika, jonka jälkijoukko monissamiehin eli Raahessa pitkät ajat. Myöhemmin toimitti Braheuudiskenttäänsä vielä toisen lähetyksenruotsalaisia ja saksalaisiakäsityöläisiä opettamaan taitamattomia kaupungin miehiä kun-nollisiksi kisälleiksi ja mestareiksi.

Näistä sieltä täältä koituneista ja merien takaakin haalituistaporvareista,kauppamiehistä ja käsityöläisistäsekä muista eläjistäkasvoi sitten Brahen laittaman asemakaavan täyttävä vastainenkaupunginkansa. Useatuudiskylän asukkaat joutuivat varsinaisenammattinsa ohella hoitamaan nuoren kaupungin toimia ja virkoja,kuka tullinhoitajana, tullikirJurina,kuka postimestarina, kaupun-gin notariona taikka raatimiehenä. Korkean raadin jäseniksiparhaat porvarit helposti joutuivatkin, jopa jotkut käsityöläis-mestaritkin. Niinpä hattumaakari Olli Michelsonkin valittiintähän tärkeään toimeen, vaikka hän sitten olikin niin saamaton,ettei viitsinyt saapua oikeuden istuntoihin. Menettipä mestarikerran muutamiksi vuosiksi virkansakin,koska häntä syytettiinsiitä, että oli joskus mestaroinut sikaakin puremalla sen korvanpoikki, muka merkitsemistarkoituksessa. Hattumaakarille täl-lainen teko vielä olisi menetellyt, mutta kunnianarvoiselle kau-pungin raatimiehelle katsottiin se sopimattomaksi. Michelsoninsijaan valittiin raadin jäseneksi kraatari Öhrn, ja hän istuikin

11

raatimiehen penkillä yhtä ahkerasti kuin kraatarinpöydäl-läänkin.

Monet niistä nimistä, jotka esiintyivät Raahen alkuasukastenjoukossa,pysyivät sitten monia kymmeniä vuosia kaupungin kir-joissa, jotkut satojakin, toiset ollen hyvinkin tärkeitä tekijöitäpienen eteenpäin ponnistelevan kaupungin elämässä, ja jokainenosaltaan toimittamassa elämäntehtäväänsä,nauttimassa porvari-oikeuksiaan ja täyttämässä velvollisuuksiaan kaupungin kansa-laisena. Uusia sukuja ja suurianimiä sittenkyllä aikojenkuluessanousi entisten joukkoon, toiset vain tullen ja mennen, toiset taasjääden entisten asukasten avuksi kaupunkia kansoittamaan.

Sovion talo.Kartasta v:lta 1659.

Raahen rantakatua

Kartasta v:lta1659

Pienestä suureksi.entisen kotakentän tienoille rakennettu kau-

tL punki lienee alkuaikoinaan ollut jokseenkin vähäpätöinenja vaatimaton, vaikkakin silloiset sydänmaan ukot ehkä

9J pitivät sitäkin jo aivan suurenmoisena. "V\ 1659 piirretynasemakartan mukaan kymmenvuotias kaupunki käsittiainoastaan kymmenkunnan korttelia, joista useat olivat

vain» pieniä kaistaleita. Vain kaksi katua halkaisi pituus-suunnan ja kolme leikkasi poikittain. Mutta ei silti ollut maaneikä mannun puutetta, vaan saattoi muutama satalukuinenporvaristo levennellä hyvinkin isoisesti. Sarkatakkiset, porva-reiksi vannotetut maanjussit olivat omia arkkitehtejään jakopsivat kokoon samanlaisia pirttipöksiä kuin olivat oppineetkotitienoillaankinrakentamaan, tekaisivat pihamaalle vielä aittaa,latoa, navettaa,tallia, saunaakin,niinkuin olikotipihoillakin ollut.Mutta piti vain pöksineen ja kömmänöineenpysytellä niissä ra-joissa, jotka maaherra itse kullekin »osoitutti asuinpaikaksi jaase-maksi». Puusta ei ollut puutetta. Miltei koskematon kuusikkokasvoi aivan vieressä. Siitä saatiin ilmaiseksi hakata hirttä maa-han, vetää paikalle ja iskeä yhteen, ja Pietari-kreivin kaupunkikohosi »kuin taikavoimalla». Sitä kyllä, isien tietoa, senaikaisetäijät tarvitsivatkin taloaan pystyttäessään, varsinkin lapinkansanvanhalle valtamaalle, jossa hyvinkin lapinnoitien kirot saattoivat

13

asustaa* Armollisimman kuningattaren nimessä annetulla kreiviBrahen sanalla, taivaan Herran armoon turvatensekä isiensanallaja opilla rakennettiin vanha Raahe*

Yksinkertaisia* harmaita, laudoittamattomia olivat kaupungintalot,lasketut vainpelkälle maaperustalle, sillä kivijalkaaei siihenaikaan vielä käytetty. Rakennukset suojattiin tuohi- tahi lauta-katolla;syrjäpuolien mökeissä jaulkosuojissa ehkä nähtiin paikka-kunnalla vieläkin tavallinen pikku kömmänöiden turvekatto.Monen porvarin asuntona lienee ollut vain honkatorvinen savu-pirtti, koska niitä nähtiin isoisessa Oulussakin vielä seuraavallavuosisadalla. Uudenaikaisia herrastalojen välikappaleita, ulossavuavia piisiuuneja,osasi kaupungin ainoa muurarimestari kyllärakentaa, mutta savupirttien maakivistä muurattuja kiukaitaukot tahi ainakin maaseutujen taitomiehet kasasivat kyllä itse-kin kisälli- ja mestarikir joittakin. Lasi-ikkunoita oli jo opittukäyttämään, ja pari lasinleikkaajaa mainitaan Raahessakin josenalkukymmenillä olleen,muttapikkuporvarit lienevät sulkeneetpirttinsä pienet akkunareiät lautaluukulla. Pieniä olivat silloisetlasi-ikkunatkin, pikkuruisilla lyijypuitteisilla ruuduilla täytet-tyjä.

Monet tämän alku-Raahen asumuksista näyttävät olleen vainyksi- taikka parihuoneisia porvarien pikkuko teja, mutta toisettaas, suurrikkaiden ja toimekkaiden kauppasaksain asuntopaikat,käsittivät ikivanhaan maalaistalojen malliin kaksi pirttiä välissäolevine porstuoineen. Mutta pormestari Corten talo Rantakadunvarrella, torin laidassa, kirkkoherra Ahlholmin talon vieressä,kohosi muita komeampana ja korkeampana läpikäytävä-port-teineen ja portinpäällys-kamareineen sekä vieressä olevine lisä-rakennuksineen. Samanlaisia porttikäytävätaloja näyttää kau-pungissa olleen muitakin, jamuuan rantapuolen sekä toinen keski-kaupungin isoinen on kohottanut portinpäällyskammionsa muutarakennusta korkeammaksi, saaden siten talonsa keskiosan kaksi-kerroksiseksi. Mutta kaikkein komeimpana loisti jo kauas laiva-väylälle 1654 valmistunut raatihuone, ainoa täysin kaksikerroksi-nen koko kaupungin rakennuksista. Korkeine suippotorneineenja Tukholmasta ostettuine tornikelloineen se seisoi rantatorinlaidassa, lähellä pormestarin taloa. Se oli vasta jaloilleen yritte-levän pikku kaupungin ylpeys ja merkkipaikka. Sen alakerrassa

14

Raahen keskikaupungin talojaKartasta v:lta1659.

kahta puolta porttia oli kouluhuoneisto ja kaupungin kellari,yläkerrassa taas korkea raati piti istunto)aan, ja paras osa ylä-kertaa oli varattu kaupungin isän ja omistajan, Brahe-kreivinvieraskäynteja varten, vaikkei se sellaisen suuren kunnian osalli-suuteen koskaan päässyt.

Vanha Ristikarin kirkko muutettiin Raaheen, sillä Sälöistensuuri seurakunta oli saanut oman komean kirkkonsa jo 1621.Markkinakentän vartijana Ristikarin kirkko oli seisonut ja mark-kinapaikan valvojaksi joutui se uudessa paikassaankin, sillä sesijoitettiin rantapuoleen, kauppatorin reunaan, vastapäätä raati-huonetta. Pieni ja vaatimaton oli tämä ikivanha rantakirkko,vain kahdeksaa syltä pitkä ja viittä leveä. Mutta hyvin se pal-veli vähäväkistä kaupunkia, ja tyytyväisenä kaupungin vähälu-kuinen kansa siinä palveliHerraansasiihen asti,kunnes uusikirkkokymmenkunnan vuoden kuluttua, n. i66o:n vaiheilla, joutui val-miiksi. Mutta markkinakentän pienen temppelin mainitaan sei-soneen vanhalla vartiopaikallaan vielä 1700-luvun alkupuolella.

Koko tämä rantakorven pieni yhteiskunta taloineen, raati-huoneineen,kirkkoineen ja nimettömine katuineen oli ympäröityja suojattu korkealla aidalla, josta vain kolme aukkoa vei muuhunmaailmaan. Muuan aukeni merelle käsin, jase olimeren jaavaranmaailman portti, Meritulli. Sen kautta kaupungin kauppatavaralähetettiin maailman markkinoille, sen kautta ulkomaiden tuot-teet saatettiin kaupunkiin, jasenkautta myöskinsuuren maailmanuudet virtaukset saapuivat pieneen aitaukseen. Toiset portitolivat maakansan portteja. Itälaidan Pohjoistulli saattoi Siika-joen ja Oulun tielle, ja Etelätullista päästiin Sälöisiin,Pyhäjoelle,Kalajoen markkinoille ja niin edelleen Kokkolaa ja etelää kohden.Tosin vain talviseen aikaan, sillä vaikka jo 1600-luvun jälkipuo-liskolla maantien mainitaan ulottuneen Porista pitkin Pohjan-lahden rantaa Tornioon, ei se liene ollut kovinkaan ajettavassakunnossa. Eikä ollut silloin vielä niillä mailla kunnollisia kesä-

15

R aahen Pohjoistulli.ajopelejäkään. Vain näiden porttien kautta laskettiin maanukkokaupunkiin» Mutta portilla sarkatakki sai suorittaa maksun,»pikkutullin», ennenkuin pääsi näkemään aidantakaista suurkylääja tarjoamaan tavaroitaan, suuria vaivannäkö)ään, kauppamie-helle. Ja taas ostoksineen kaupungista ulos pyrkiessään ukontäytyi portilla puristaa maksu. Koko maakunta kulki näidenporttien kautta, ja akeissaan ukot olivat koko aitakomennosta,varsinkin Sälöisten ja Pyhäjoen miehet, joiden oli pitänyt vieläitse olla mokomaa kiusankappaletta rakentamassa. Monta kertaaukot salakatta kävivät aitaa repimässä saadakseen vapaammantien omaankaupunkiinsa, jokaoliheitäkin vartenrakennettu ja jotahekin osaltaan pitivät pystyssä. Eivätkä kaupunginporvaritkaansilein silmin katselleet pakkovyötänsä,sillä sama tullipitiheidän-kin suorittaa, milloin vain tavarakuormineen ajoivat portistasisään taikka ulos.

Tällainen oli ensimmäisiä vuosikymmeniään elävä Raahe,Sovioiden ja Lankilain,Kellon Pietarin ja Kemi-Heikin, Cortenja Forbuksen kaupunki. Vähäväkisenä ja vaatimattomana eiBrahe-kreivin maailmaa kokematon kasvatti tahtonut suinkaanpyrkiä isoisten rinnalle, tahtoihan vain elää, varttua ja vahvistua,kuten muutkin luodut, joille elämisen lahja on annettu. Muttasitä kyllä eivät tahtoneet jo jaloilleenpäässeet kateelliset naapurit,Oulu ja Kokkola, joiden mielestä vasta noussut tulokas vaikka

»suolle vietäköhön,puulla päähän lyötäköhön».

Ja aivan täysissä tosissaan heti,kun kreivi Brahe 1680 oli kuollutsekä

(nuori Raahe jäänyt turvattomaksi orvoksi,Oulu jaKokkola

hyökkäsivät kuninkaisiin julmine tappamis-esityksineen. Jopa nesaivatkin kuninkaan niin pimitetyksi, että hän käski raahelaistenjättää joutavanpäiväisen kaupunkiyrittelynsä ja muuttaa ih-misten ilmoille,oikeisiin kaupunkeihin, Ouluun taikka Kokkolaan.

16

Mutta Raahe oli jo niin rakastunut pieneen ja mieluiseen ranta-kyläänsä, ettei suinkaan halunnut lähteä »parempain» seuraan,vaan lähti hänkin puolestaan kuninkaisiin kertomaan, miten hä-nellä on mainio olinpaikka veden ympäröimällä niemellä, vieressäaivanerinomainen satama,rannassa kaunis raatihuone jakummullakomea kirkko sekä ympärillä suuressa maakunnassa hyvät kylän-miehet, jotka ovat aivan kauhuissaan,kun heidän ainoa kauppa-paikkansa aiotaan hävittää. Kuningas näki hyviksi Raahen esit-tämät asiat,pyörryttientiset sanansa, jaRaahe sai asua edelleen-kin omalla kotiniemellään.

Aikojen vieriessä Raahe varttui ja vaurastuikin, vaikkei sevarsinnopeasti tapahtunutkaan. Ajatolivat ankarat, ja syrjäinenRaahe sai kokea samat kovat kohtalot kuin muutkin Suomenkylät ja kaupungit. Kamalat nälkävuodet 1600-luvun lopullasekä vielä kamalampi Isoviha 1700-luvun alkupuolella vaelsivatpienen Raahenkin kautta sekä ehkäisivät nuoren kaupungin kas-vamisen. Vanha vihavenäläinen teki senkin työn, mitä ympä-ristön talonpojat olivat monta kertaa yrittäneet: raastoi pois japoltti kiusallisen pakkoaidan kaupungin ympäriltä. Mutta rumaryssä teki paljonmuutakin,pahempaakin: raastoi maahan melkeinkoko kaupungin, hävitti pienen koulutalon, häpäisi ja turmelikomean kirkon ja poltti kauniin raatihuoneen,pienen kaupunginainoan ylpeyden. Saman tihutyön,mitä Oulu ja Kokkola muu-tamaa vuosikymmentä aikaisemmin olivat yrittäneet, teki tämävuosisatainen vihamies: hävitti ja ajoi Raahen autioksi. Silläkaupungin vähälukuinen kansa heitti kotinsa ja pakeni kaukaisiinerämaihin, korpisaunoihin, Ruotsiin ja mikä minnekin. Tällepakoretkelle monet kymmenet, sadatkinsortuivat. Katsellessammesenaikaisia raahelaisluetteloita,näemme tuon tuostakin toistuvan:»dog pä flykten»... »död pä flykten mcd hustru» ... »död päflykten mcd hustruoch 4 barn».1) Siinä meni niin hyvin parastaporvaristoa kuin varatonta syrjäpuolen asukastakin. Eloon jää-neet, vuosikausien — monet olivat paossa iyi3:sta i722:een

—päästä takaisin palanneet pakolaiset saivat ruveta uudestaanrakentamaan pientä, matalaa kaupunkiansa, miltei samanlaiseen

x) Kuoli pakomatkalla. Kuollut pakomatkalla vaimoineen.. kuollutpaossa vaimon ja 4 lapsen kanssa.

17

rantakorpeen kuin isätkin aikoinaan. Mutta nyt ei ollutkaanenääentinen »kreivin aika», eikä Pietari Brahe privilegioineen isällisenäturvananiinkuin entisillä ukoilla, vaanpojat saivat tulla toimeenmiltei omin apuinsa, vaikka olikin mitä kamalin aika. Ympärilläoli kymmenien nälkä- ja sotavuosien autioksi hävittämä ja köyh-dyttämä maakunta, kaupungin kauppa-alue, ja koko valtakuntaoli raastettu tyhjäksi.

Ja Raahe rakennettiin toistamiseen, samoille pohjille, enti-seksi vaatimattomaksi pikkukaupungiksi. Kirkko korjattiin uudel-leen,laitettiin koulutalo, jaentisille raunioilleen rakennettiin 1729uusi kaksikerroksinen raatihuone. Vanhoille sijoilleen tulokkaatasettuivat elämään, mutta useita asuinpaikkoja jäi kokonaanautioksi: koko talon väki oli ikipäiviksi häipynyt pakoretkelleen.

Samana vaatimattomana suurkylänä Raahe eleli vielä sata-vuotiaanakin, 1750 vaiheilla. Yksikerroksisissa puutaloissa seyhä asui, eikä sen aluekaan ollut entisestään laajentunut. Kym-menkuntaan pikku kortteliin mahtui nytkin kaupungin n.600-lu-kuinen kansa

—1775 oli Raahessa 641 asukasta -*—, jakoko kau-

pungin pituus oli ainoastaan noin tuhat kyynärää, leveys seitse-män-, kahdeksansataa. Vähälukuiset kadut olivat sentään saa-neetnimensä,kartassa kyllä vain,eivätkä kansanmuistissa. Muttamiltei kaikki vanhat tuttavamme täällä vielä tapaamme kenenkauppiaana, kenen tullikirJurina, postinhoitajana, luotsina,kala-miehenä, jopa pappinakin, kenen vain muuten »porvarina»,monen lisäksi arvokkaana raatimiehenä. Pois on ensimiestenjoukosta jäänytvaintoimekas Corte sekä kauppamiehet Blackman,Ähs ja Kemi. Mutta uusina tulokkaina on kaupunkiin astunutm.m. Montin,Ervast,Lacke, Fripman, Fagervik,Hajahn,Hedman,Härdh ja Prockman, monet suurten kauppasukujen ensi-ukkoja.Merimiesten ja kalastajani kantaisinä istuu talonomistajain jou-kossa m.m. Orava, Läksy ja Kaarakainen.

Tällaisena suurkylänä Raahe ponnisteli pois parempainsa ali-tuisesta painostuksestakin, nousten viimein 1791 tapulikaupun-giksi, samanarvoiseksi kauppamieheksi kuin muutkin Pohjan-lahden rantakaupungit. Yhtä hyvin kuin Oulu ja Kokkolakin,Raahe saattoi nyt kulkea merillä ja tehdä kauppaa, missä mieli.

Entisillä pohjillaan eli Raahe vielä 1800-luvun alussakin kou-luineen,kirkkoineen ja raatihuoneineen. Mutta talojen ryhmäänVanha Eaahe — 2

18

oli jo noussut muutamia täysin kaksikerroksisia valtarakennuk-sia, mahtimiesten asuntoja. Sellainen oli Johan Soveliuksen ko-mea talo Rantakadun varrella, ensimmäisen pormestarin, HenrikCorten entisen talon paikalla. Nähtiin jo asuinrakennustenperus-tuksina matalia kivijalkoja, 1700-luvun jälkipuolen uutuuksia.Hakkaamattomista maakivistä ne oli vain ladottu, ja epätasai-silla mailla oli kivilatomus täytynyt toisin paikoin kasata aika

Soveliusten vanha sukutalo Rantakadunvarrella.

korkeaksi, niinkuinoli tehty tuomariAlopaeuksen talossaRantakadulla. Ikku-nat olivat laajentu-neet, ja jotkut isois-ten talot olivat saa-neet pystylaudoituk-sen, jokamyöskinoli1700-luvun jälkipuo-liskon opettamia tai-toja. Olipa ehtinyttänne jo uusi uuni-mallikin: kaakeli-uuni. Parhaimpien

porvarien kamareihin rakenteli niitä »kakelugnsmakare» SimonSkragge, jonka jo 1780-luvulla mainitaan eläneen kaupungissa.

Vielä tämänkin ajan Raahessa kohtaamme useita vanhojatuttuja kaupungin ensi kymmeniltä. Soveliukset ja Langit ovatniinkuin ainakin kylänsä parhaina, ensimmäisinä ikä-äijinä,Jurveliukset porvaroivat monissamiehin,muuan touhuten suutari-mestarinakin. Freitagkin seisoo etupään porvarina, kauppamie-henä on Öhrnkin, Junelius on entisenä kauppiaana, Kranckinleski on vielä elossa, ja Kröger liikkuu laivurina merillä; Simeliuson postimestarina ja Petter Sipelius pistelee pikilankaa suutarin-sällinä. Mutta Kellon Pietarin, Kaisulan Matin, Niskaisen jaHourulan sekä monen muunkin jälkipahna, ainakin isien nimissäkulkeva, on jo hävinnyt. Myöhemmin tulleet Montinit,Ervastit,Friemanit, Fagervikit, Hajahnit, Lacket ja muut tapaammejo täysinä raahelaisina. Muttauusiamahtimiesten alkuja on tulluttulliportista aitauksen sisäpuolelle, vannonut porvarivalan ja

19

päässyt kaupunginkirjoihin. Niinpä pyrkivät vanhojen suurmies-ten joukkoon jo Durchmanit, Fellmanit ja Lundbergit, perässäpainelevat Ahlqvist,Bergh,Brander,Ahlholm,Nordberg,Lundströmsekä monet muut pienemmät porvarit, Merimiessukujen alku-kantoina tapaamme m.m. semmoisia ukkoja kuin Virpi, Kirkko-luoto,Kanniainen,Pyhälä,Kraftman, Willman ja Skogman. Raaheoli varannut uutta jvereksempää väkeä edesmenneitten tilalle.Se tahtoi elää jamennä eteenpäin.Olihan se jo kun-nialla kulkenut sata-viisikymmentä ajast-aikaa, kokien montakovaakin päivää pit-källä taipaleellaan.

Ja taaskin oliedessä kova koette-lemus, sillä 1800-lu-vun alkukymmen oliRaahelle kamala.Syttyi Suomen sota,

Alopaeuksen,sitten Ehrströmintalo.Rantakatu.

kaupungin ympäristöilläkin kamppailtiin monet kerrat, ja vanhavainomies ylpeänä voiton miehenä oli taas pitkät ajat sodanköyhdyttämän kaupungin vastuksina,syötettävänä, juotettavanasekä kaikin puolin palveltavana.

Mutta kunryssästä, isostakehnosta,päästiin,kävikaupungissatoinenvanha kehno,miltei edellistäpahempi, ainakin senvertainen.Lokakuun 6 p:n vastaisena yönä1810 tuli riehahti irti, niinkuinluullaan, Didrich Freitagin navetasta, torin vierestä Rantakadunvarrelta, ja ottaen oman valtansa tuhosi ensin isäntänsä talon jasitten melkein koko kaupungin. Valtavana roihuna,ankaran meri-tuulen yllyttämänä, se muutamassa tunnissa ryntäsi yli kau-pungin puhaltautuen kuivasta tuohi- ja lautakatosta toiseen jaahmien kuin susikaikki,mitäeteensattui,niin ettäkohtaoli vanhameren kasvattama kaupunki pauhaavana tulimerenä. Siinä meniensihetkessä taaskinraatihuoneruisku- javahtisuojineen ja vanki-loineen, sitten parasta porvariston taloa kahta puolta kaupunginkomeinta katua, Isoakatua, toinen toisensa jälkeen: Soveliusta,

20

Langia, Jurveliusta, Friemania,Montinia,Durchmania,Fellmania,Lackea, Berghiä,Lundbergiä, Lundströmiä,Hedmania, Hajahnia,Ervastia, Gyllbergiä, meni monia mestarienkin asumuksia sekätyöläisten ja merimiesten pieniä pirttejä, ynnä lopuksi itälaidanvanha tullihuone. Kaikkiaan tuhoutui seitsemättäkymmentäkaupunkilaiskotia, ja vain viisi isoisten taloa jäi pystyyn sekäpohjois- ja itälaidalla useita vähävaraisten asumuksia. Myöskinvanha kirkko kello tapuleineen sekä vanha koulutupa säästyi seu-raavalle sataluvulle»

Toisen kerran oli pieni Raahe koditonna, jakolmannen kerranse sai samoille tonteille ryhtyä yksissä miehin rakentamaan talo-jansa. Mutta ennenkuin hävinnyttä kaupunkia ruvettiin nosta-maan, muutettiin hiukan Brahe-kreivin vanhaa asemakaavaa.Entisen pienen rantatorin sijaan sovitettiin keskelle parasta kau-punkia, Isonkadun ja Etelä-Kirkkokadun risteykseen, »tullienkeskustaan», toistasataa kyynärääpitkä ja leveä uusi kauppatori,Isotori, vieläpä katsottiin kaupungin eteläosaan paikka »markkina-plassille», josta sitten tuli Raahen Härkätoru Eikä ruvennutuudestaan kohoava kaupunki enää sopeutumaan entisiin PietariBrahen ahtaisiin puitteisiin, vaan pullisti vanhat tulliaidat ku-moon ja mittasi maistaan uusia kortteleita sekä itä- että etelä-puolelta, pitkin hietakankaan laitaa, vanhaa merijättöä. Ei tar-vinnut Raahen porvarin kovin kitsastella maan jakamisessa, sillämerikin lahjoitti hänelle maataentisten lahjoitusmaiden lisäksi, jamaa oli avoinna sekä itään että etelään. Ja kansaa asui kaupun-gissa vain tuhatkunta.

Ja pieni ponnistautui taaskin jaloilleen, ei yrittääkseenmaail-man mahtavien rinnalle, vaan seisoakseen miehenä samalla van-halla rakkaalla maakamaralla, jolla entiset ukotkin olivat montakovaa päiväänähden seisoneet jakamppailleet sekä maan kauhujaettämerenmyrskyjä vastaan,muttapysyneetsittenkin aina omillapohjillaan. Suuri meri oli edelleenkin avoinna edessä, vaikkakinse ensimmäisten isien ajoista jo oli rannoista paljon paennutkin,ja takana seisoi niinkuin ennenkin selkänojana laaja vankka maa-kunta.

Tästä kaksille raunioille rakennetusta,kolme kertaa uudestaannostetusta kaupungista yleni sitten 1800-luvun jälkipuoliskolla

21

viimeinkin »Suur- Raahe», nykyisten vanhojen raahelaisten lap-suus- ja nuoruusaikojen »Vanha Raahe», joka vieläkin elää heidänmuistissaan menneitten päivien ihanana »meiän kylänä».

Raahen raatihuone. Kartasta v:lta 1659.

Vanhan Fr. Soveliuksen talonportti

Meiän kylä.eiän kylä» — näin vanhat oikeat raahelaisetvaatimattomasti,vaikkakin samalla jonkinlaisellahellällä ylpeydellä vieläkin nimittävät vanhaa ra-kasta kaupunkiansa — oli monien sukupolvientyön jaahkeroimisen tulos. Parisataa vuottaoli-vat Jotailan äijän ja Lankilan ukon jälkeläiset

ynnä sadat muut, sekä alkukantaiset kaupungin asukkaat ettamyöhemmin matkan varrella tulliaidan ulkopuolelta saapuneet,sittemmin raahelaisiksi tunnustetut tulokkaat, saaneet siinä aher-taa, kyntäen milloin merta, milloin maata, ennenkuin entiseen

23

autioon rantakorpeen oli kohonnut tämä varsin vaatimaton yhteis-kunta, joka sitten kuitenkin toimekkaana äkkiä ponnistautui jopaSuomen suurimmaksi merenkävijäin kaupungiksi. Tällaisen mer-killisen kunniasijan saavutti syrjäinen Raahe, sama halveksittu jamitättömäksi arvioitu kaupunki, jonka kaulaan hyvät naapuritkaikessa ystävyydessä kerran jo toimittivat hirttosilmukkaa.

Vain vahvimmat ja toimellisimmat Brahe-kreivin kaupunginensimmäisistä rakentajista olivat jaksaneet pysyä pystyssä kaksi-satavuotisen kaupunkinsa kanssa. Pitkälle vaivalloiselle taipa-leelle oli taittunut javäsynyt moni alkumatkan taivaltaja. Läh-dettäessä katkaisemaan kolmannen sataluvun pitkää matkaaseisoivat ensimmäisten joukossa ensimmäisistä etupään miehistävain Sovellukset. Mukana olivat vielä myöskinJurvelius jaKranck,olipa Ohminkin jälkipahnapystyssä, samoin Juneliuksen, ja Sipe-Huskin istui yhä suutarinjakkarallaan. Mutta Soveliusten vanhavierusmies,Lang,kaupunginmaiden alkuperäinenomistaja, kutenSoveliuskin, oli jo poistunut lähes parisatavuotiselta työmaal-taan. Kalmistoon oli joutunut myöskin aina uskollisena joukossapysynyt Freitag. Mutta satavuotisen Raahen tulokkaat olivatkyllä matkassa, samoin i8oo:n aikaiset väkimiehet sekä pienem-mät suuruudet. Ja yhä uutta voimaa oli vanha tulliportti tuotta-nut lisää. Valiomiesten joukkoonolivat nousseet Rein jaFranzensekä Ahlqvist, sitten vielä koko joukkomuita kaupanmiehiä: Alm-gren, Aspegren,Candelin,Möller, Gyllberg, Leufstadius. Mestarienammattikunta olimonikertaan matkan varrella vaihtunut jauudis-tunut, samoin merimiesten suuri joukko.

Nämä kaikki, suurrikkaat ja vähäväkiset, vanhat ja vasta tul-leet, muodostivat sitten yhdessä »Suur-Raahen» parituhantisenasujamiston ja voiman. Vanhaan »hyvään» tapaan se oli sijoi-tettu vanhalle parisatavuotiselle pohjalle. Mahtimiehet asustivatkaupunginparhaassa osassa, taikka paremminsanoen,he itsenosti-vat asumansa alueen, keskikaupungin ja rantapuolen, kylänsäkomeimmaksi.

Heti ißio:n suurpalon jälkeen rakennettuja olivat useimmatkeskikaupungin talot. Yksikerroksisina puurakennuksina ne vainseisoivat — eikä Raaheen suuren tulipalon jälkeen ollut lupa ra-kentaakaan kaksikerroksista puutaloa — , joten Soveliustenvanha, tulelta säästynyt komea sukutalo Rantakadulla jäi kau-

24

pungin ainoaksi kahden kerroksen asunnoksi, Pieniruutuisinelyijypuiteikkunoineen se oli koko rantapuolen kunniavanhuksena.Matalalla »mökyläkivistä» kasatulla »ruuvallilla» talot edelleenkinseisoivat; vain Johan Soveliuksen asunto Isontorin itälaidassa olinostettu tavallista ylemmäksi: syltä korkealle mökyläkivisellekengälle. Ja kohta oli ruvettu sanomaan taloa »Kivi-Sovioksi».Vasta myöhemmin opittiin latomaan perustus porakivistä, sau-

maamattomistakyllävain. Ensimmäinenporakivinen talon-kenkä nähtiin Fran-zenilla Isonkadunvarrella, ja sittenpianLundbergilläsa-malla kadulla.

Hävinnyt oli jovanha porttiraken-nus, joka nähtiin al-kuaikojen Raahessa.Oli sentään vielämuuan tulipalolta

»Kivi-Sovio» Isontorin laidassa.

säästynyt vanha talo Pitkänkadun pohjoispäässä. Se oli ikivanhaÖstbergin paripirttinen matala rakennus, jonka pihaanpirttienvälitse vei leveä katollinen ajoportti, »kommakkoportti». Samatalo on vieläkin pystyssä, vaikkakin ränsistyneenämuistona mui-naisesta Raahesta.

Rakennusten katot olivat enimmäkseen laudoista ladottuja,muutamat niinkin vahvasti kuin »Vanhan- Reinin» talonkatto,jossa oli alla kahdenkertaiset tervatut laudat, sitten tuohet javielä tuohien peittona laudat. Mutta hyvin moni porvaritalopunoitti ruskeasuomuisessa »kaakelikatossa». Tällaiset komeat ka-tot olivat kotoisin aina Englannista asti. Siekä porvarit kotimat-kallaan ahtoivat »kaakeleita», kattotiiliä, laivansa painolastiksi,joten kuljetus ei tullut maksamaan mitään eikä sanottavasti tava-rakaan, sillä maasta taikka muusta »paarlastista» olisi myöskinpitänytmaksaa.Punainen kaakelikatto olikin kestävä ja iänikuinen.Vanhentuessaan se vain kasvatti jäkälää tullen törkyiseksi,muttakun rappasi jäkälänpois, punoitti katto niinkuinennenkin.Vahva

25

katto oli asessori Härdhin talossa: kaksinkertaiselle laudoitukselleoliladottu tuohet jatuohille kaakelit. Tulisitten1860-luvun alussapärekattojen aikakausi, ja monen porvarin vanha lautakatto vaih-tui pärekatoksi. Pyhäjoen Hourula, joka jo ensipäivien Raaheenoli lähettänyt pari alkuasukasta, toimitti parisatavuotiseen kau-punkiin pärekattomestarinkin. Hourulan Simuna tuli ensin vainrengiksi porvareille, mutta kiipesi pian korkeammalle ja rupesi

Östbergin porttitalo. Brahenkatu.

panemaan kokoon pärekattoja. Ensimmäiset pärekatot tehtiinkyynäränpituisista kuusisista »kiskopäreistä», joita saatiin ostaamaalaisilta. Myöhemminruvettiin saamaan höyläpäreitä. Metta-lan kylän taloissa vedeltiin pitkällä vipuhöylälläpäreitä raahelais-tenkin tarpeiksi, jaSimuna apulaisineennapsi niistä kattoja. Toi-sena pärek ttomestarina toimi Härkätorin laidassa asuva Vänte-liinin ukko, joka »pykäsi taloja ja pykäsi Kraaselin pookinkin».Pärekattoja rakennettaessa monet vanhat hauskat taitekatot suo-ristettiin ja monet vahvat tuohikatot purettiin, niin että Raahemenetti paljon entistä vanhaa kauneuttaan.

Mutta syttyipä kerran pikitehtaan pärekatto palamaan, eikäensinkään tahdottu saada tulta sammumaan, kun se päreittenraoissa aina vain kyti ja kyti. Silloin annettiin määräys, »että

26

pärekatot pois!» Niinpä täytyi muutama-kymmenvuotisen päre-katon väistyä »paperikaton» tieltä, joka silloin oli tulossa, japianlaskikin koko kaupungin »allensa».

Vanhaan tapaan oli porvarien talot pystylaudoituksella »fuo-rattu», jamelkein järjestäännekaikkioli vesivärillä maalattu vihe-riäisiksi. Mutta »Kivi-Sovio», Henrik Montinin,Friemanin,Levo-nin,Möllerin ja Konrad Branderin talot sekä uusi raatihuone oli

Henrik Montinin talo Isontorin laidassa.

kalkkiruukilla laastittu valkoisiksi,niin että ne olivat kadulta kat-soen kuin kauneimpia"kivirakennuksia.

Vaikka raahelaisen porvarinkotiolirakennettukaupunkitaloksisekä sovitettu asemakaavaan niinkuin maaherra jo alussa oli itsekullekin osoituttanut, se oli silti useinkin suunniteltu kuin pelto-miehen asentopaikka. Pihamaata ympäröivät, paitsi asuinraken-nusta ja kauppamiehelle tarpeellisia makasiineja, pihapirtit, liite-rit,puuvajat, tallit ja navetat sekä aittarakennukset,useinkin pii-rittäenpihan jokapuolelta. Melkein järjestäänoliulkorakennuksetsalvettu hirsistä, mutta jo 1700-luvulla nähtiin monen suurpor-varinpihanperälläisoista maakivistä rakennettunavetta. Suuressaißio:n tulipalossa tuhoutuivat navetatkin, janiiden kiviset seinätjäivät törröttämäänmuiden raunioiden joukkoon. Kun sittenruvettiin uudestaan rakentamaan kaupunkia ja järjestelemääntontteja, saatiin ankaralla työllä vivuta kivinavetoita syrjään.

27

Mutta jotkut läävät pantiin jälleenkuntoon;Freitaginkin navettaseisoo vieläkin vanhalla paikallaan.

Porvarin talli oli, kuten maalaistenkin hevossuoja, pihan si-vussa,nurkkapuolessa.Monesti se oli vanhaa maanukkojen mallia:ylisen etuosa pistäytyi oven yläpuolelle alakertaa ulommaksi, jaoviseinän vierustaa nousivat ylisille rappuset*

Mutta aitat olivat pihapiirin kauneimpia rakennuksia. En-

Kapteeni Wirven talon pihamaa. Rantakatu.

tisten mestarien suunnittelemassa vanhassa haahmossaan ne haus-koine otsakammioineen seisoivat pihanperässäristikkoalustaliaan.Monen porvarin, kuten Henrik Montinin,Gyllbergin, Friemaninpihamaansivulla taikka taustananähtiin komea,kaksikerroksinen,pitkä luhtirakennus ala-aittoineen ja yliskammioineen, ulkorappu-sineen ja portinaluksineen.

Hyvän porvarin kartanoon liittyi vielä kellarikin, vahvasei-näinen,maakivistä kasattu,harjakattoinen matala rakennus, jokaolipihannurkassalähellä asuinrakennusta,useinkin kadulle vievänporttikäytävän vieressä. Valkoisiksi laastittuine seinineen ja vah-vasti raudoitettuine leveine ovineen se kohosi komeana pihamaannurmikosta, ja toisinaan viheriäiset humalaköynnöksetkiipeilivätvalkean seinän viereen pystytetyissä vartaissa. Parhailla porva-

28

reilla, Sovelluksilla ja Langeilla, Ahlqvistilla ja Jurveliuksilla,olivielä mahtavat kivikellarit kirkon takana Kirkonmäen laiteessa.

Keskikaupunkia, suurkylän napaseutua, joka piti pystyssäkoko yhteiskuntaa, ympäröimaanpuolelta jokasuunnalla vähävä-kisten pikku pirttienryhmä kuinulkokuorena tukien sekä suojellentärkeää sydänseutua. Näillä pienpirttisten asumilla laitapuolillaolivat omat erikoisnimensäkin. Niinpä nimitettiin Katinhännäksi

Gyllbergin luhtirakennus.

sitä kaupunginosaa, joka oli pohjoislaidalla, Kirkonmäen takana,Saaristokadun kahta puolta jaReiponkadun loppunivelillä. Tämätakamaa oli jo entisistä ajoista ollut kaupunginpienimpien pirtti-maana. Länsipään asutus näyttää aloitetun jo 1700-luvun lopulla,mutta vasta 1800-luvun alkupuolella ennätettiin KatinhännässäKirkonlahden perukan seuduille sekä Kirkonmäen laiteeseen, javiimein 1850-60-luvuilla päästiin Reiponkadulle ja Lehmirannalle.Katinhäntä oli kyllä vain »sortonimi» kunnon kaupungin kolkalle,eivätkä sen asukkaat juurimielellään sitä kuulleet. Mutta siitä heolivat hyvillään, kun heitä sanottiin »kirkonkyläläisiksi», sillä heitsekin nimittivät rakasta, Kirkonmäen laiteeseen, temppelin tur-viinnostettua mökkiryhmäänsä Kirkonkyläksi, TupakkatehtaillaLeufstadiuskin soimasi apteekkari Wichmannia, joka asui kirkonvieressä, »katinhäntäläiseksi», kun herrat kerran istuskelivat toti-

29

lasin ääressä* Rohtoherra väitti olevansa »Kirkonkylästä», muttakun tupakkaherra ei ottanut sitä uskoakseen, loppui ystävystenrohtoileminen siihen, että tehtailija lähti kotiinsa kivahtaen:—

Olet sinä kuitenkin rumpan juurestalVähäisten pirttien kaupunkia oli myöskin Nätterpori Härkä-

torin itälaidassa. Se oli vainkymmenkunnanpikku talon yhtymä,joka oli saanut ensimmäiset eläjänsä suurpalon jälkeen1800-luvunalkupuoliskolla. Kol-mas pikkuväen asun-torykelmä oli Paa-vonperänmäellä,kau-pungin eteläpäässä,oluttehtaan lähi-mailla. Merijärveltäaikoinaan tullut Paa-vonperän ukko olisiinä ensin yksinäänmajaillut, hoidellentuulimyllyään, ja an-tanut nimensä kokomäelle. Sitten myö-hemmin kokoontuiukon ympärille yhtei-

Johan Montinin kellari.

seen seuranpitoon muutakinmökkiväkeä,enimmäkseen laivantim-pereitä ja meriläisiä. Eteläpuolen laitakaupunkia oli aikoinaanmyö km nykyisen Torikadun seutu, joka Nätterporin ja Härkä-torin mailta ulottui läns rannalle Sovionperään asti. Tämäkinsyrjämaa oli varattomien valtamaana. Kaupungin kansoittuessaja kasvaessa nousi Uusikaupunki eteläisimmäksi laitapuoleksi,jotenentinen Sovionperänseutueienää ollutkaan reunamaata.

Tämä rikkauksista osaton reunapuo ien vartioväki asui vieläenimmäkseen harmaissa laudoittamattomissa pikku taloissa lau-takaton alla; olipa joidenkuiden pienien pirttien suojana vanhakoeteltu tuohikatto. Vain muutamat merimiehet olivat saaneetlaivojen painolastista hankituksi mökkiinsä kaakelikaton. Pitkinkatuviertä seisoivat talopahaset, muutamat pikkuisia kuin laivan-kajutat,hyvässä sovinnossa,milloin asettuneinanaapurinsa kanssakäsikkäin saman pikku pihamaan vierelle, milloin taas niin,että

30

matalan väliaidan ylitse voi hyvinkin olla puheluissa naapuri-talon kanssa. Ja väliaitaan oli tavallisesti heitetty portti, jostasaattoi suoraanpistäytyä toiselle pihamaalle. Joskus oli välimaallesattuneen ulkorakennuksen lävitse avattu pikku ovetpihalta toi-selle. Niinpä päästiin Rantakadulta Läksyn talosta pihamaitapitkin Brahenkadulle tarvitsematta kertaakaan käydä Saaristo-kadulla, Kapeiden katujen ylitse mökit taas vilkuttivat toisilleen

Käytävä Läksyn ja Walleniuksen pihamaaltaOravan pihalle.

silmää,toisinaantart-tuivatpitkiin tarinoi-hinkin,vaikka joskussattui niinkin, ettämonenkarvaisissa vä-reissä kimaltelevatikkunat vilkahtivatvihaisesti ja sanattuiskahtelivat kiuk-kuisina kadun ylitse.

Monet pienelä-jien talot olivat niinmatalia ja ikkunatniin alhaalla, ettäyksin lapsetkin saat-toivat kadulta kur-kistaa sisään. Pikku-tytöistä olikin »kau-hian lystiä» pitkinä

iltapuhteina juoksennella kadulla talolta toiselle tiirailemassa ik-kunasta, kun muorit toimekkaina ja punoittavin kasvoin häärivätavonaisen takan ääressä, ja kun leveällä takkakivellä porisi keitto-pata pitkienrautajaikojen varassa.

Samat huoneet, navetat, ladot, liiterit, aitat, mitkä nähtiinkeskikaupunkilaisten kartanoilla, ympäröivät laitapuolienkin vä-häisiä pihamaita, vaatimattomina vain ja matalina pikku kömmä-nöinä. Aitatkin olivat pikkuisia, neliseinäisiä,monesti kallelleenpainuneita pöksiä,mutta silti samaa vanhankansan tekoa: kam-mioniekkoja, malkakattoja, ristikoille salvettuja.

Sauna on aina ollut Suomen kansansuosima laitos, ja sitä raa-helainenkin rakasti. Se nähtiin »melkein joka talosa pihanperällä

31

alakartanosa», yhtä hyvin ison porvarin kuin merimiehen ja työ-läisen hoidoissa, jaainakin kerran viikossa Raahenpiti käydä otta-massa hyvät löylyt. Keskikaupungin kylpyhuoneet oli jo saatusavupiipullisiksi, ja Fellmanilla suuri pihapirtti toimitti samallasaunankin virkaa. Pirtissä oli iso ulos savuava holviuuni, jonkasisään oli muurattu kiuas, ja ylhäällä seinien vierissä oli kahdetlaajat lauteet. Rengit asuivat pirtissä, tekivät puhdetöitään janukkuivat yönsäsei-nään kiinnitetyissäsängyissä, ja maan-ukotkin siellä majai-livat kaupunkimat-koillaan» Mutta kunhaluttiin ottaa öy-lyt, kuumennettiinkiuas,viskata porau-tettiin vettä ja kii-paistiinvihtakädessälauteille. Reunakan-san saunat olivatvain pikkuisia noki-naamaisia huoneita,mutta silti oikeitaSuomen kansan sau-

Katinhännän pieniä matalia talojaReiponkadulla.

noja, mustia ja nokisia, hyviä hönkäisemään äkäisen löylyn.Kaikilla ei kyllä ollut omaa saunaa, mutta silloin juoksaistiinvihta kainalossa naapurin lämpöisiin. Piti vain muistaa vieraa-seen saunaan mennessään sylkäistä alusolkiinsa ja sanoa:

»Hyi, tartu, tartu tattaraiseen,vaan älä minnuun tartu».

Näin oli vanha raahelaistalo miltei kuin tavallinen maalais-asunto. Ja mitäpä se juuri muuta voi ollakaan. Maaltahan olikaupunginparas porvaristo saanut alkunsa, samoin kuin senmeri-kansa ja työväkikin. Maakuntaan juontivat kaupungin juuret,maalta seottieivainelävän voimansa,vaansuureksi osaksi varalli-suutensakin, ja maatase itsekin ansioikseen myllersi, kun niikseen

tuli, sekä hoiti karjaakin omiksi tarpeikseen. Siksi raahelaisenkotoinen ympäristökin muodostui maalaiseksi* Läheisiltä pel-loilta tuuli toi maantuoksua kaupunkiin asti, heinänteon aikanakuului aidantakaisilta niityiltä viikatteen hiominen, ja syksyisintaas kuultiin porvarien riihistä, joita olipitkin peltomaita kaupun-gin laidassa,ahkera vartankolke. Ja jokakesäilta lehmikarja astelikatuja pitkin kotiinsa, nappaillen tuon tuostakin suuhunsa kadunreunassa kasvavaa ruohoa. Pihamaalleen kaupungin asukas heittivanhan kotoisen kuusen kuultavakseen, jahänen mielipuitaan oli-vat kukkivat pihlajat sekä viheriät tuulenpesäkoivut pihapirtinseinustalla,pihakaivon vierellä tahi saunan päädyllä* Ne hänellehaastelivat hänen isänsä tahi esi-isänsä rauhallisesta maalaiselä-mästä* Osan laajaa pihakenttäänsä hän oli pehmittänyt peruna-pelloksi, niin ettäse kesäisin hohti valkeana kuinmaanukon parasperunasarka. Ja kun sauna lauantaisin pihan perällä sauhusi py-häistä aattoiltaa,hän asteli tyytyväisenä sen lämpöiseenmustaansuojaan, kuten entiset isät maallakin. Ja vanhaan hyvään tapaanhän piti pienensaunansa pyhänä huoneena.

Mutta tästä parisatavuotisesta saunoittelemisesta tuli viimeinsurullinen loppu. Tapahtui 1860-luvulla Raahen kaupungissasellainen »iso asia», että tulipalon vaaran takia »tuli kova sääntö,että saunat pois». Pihamaiden piiristä piti kaikki puusaunathävi-tettämän, ja kaupunkilaisista tämäoli »vähä kamala asia». Laiva-varvissakaan,kun viisin,kuusin miehin kiskottiin suuria peikkoja,ei tahtonut työstä tulla mitään, kun yhtä päätä piti päivitellä:»Mitenkähän sitten tullaan toimeen, kun saunat pitää lopettaa?»Ja vanhat rakkaat kiukaat täytyi jaoittaa maahan sekä pannamustat huoneet muuhun virkaan. Suurporvarit ja muut isot mie-het eivät kyllä joutuneet neuvottomiksi,vaanhe laittoivat pesu-ammeita taikka »höyryskaapeja», joissasaattoivat istuahautumassa,niin että pää vain oli ulkona. Mutta laitakaupunki ei sellaisiinkyennyt» istui vain saunaansa ikävöiden ja koetti miten kutentulla toimeen. Pian kyllämuutamatukotsaunansyyhyssään kyhä-sivät kylpylän kaupungin ulkopuolelle. Eskelin teki heti ensim-mäiseksi pienensaunaköpperönkaupungin laitaan, Durkholmaan,Hurnanen rakensi kylpymökinKummattiin,Sälöisten tien varrelle,jaGranlund taas Yrityksenperälle, Ollinsaaren lähimaille. Mutta

Matti Luoto kasasi pihalleen kivisen »kellarisaunan», sillä ne eivät

33

olleet kiellettyjä. Ukko kaivoi vain isohkon kuopan, latoi kiviäseiniksi yli maakamaran ja sitten kattoi ja sisusti saunaksi. Sa-manlaisen laitoksen Erikkilän Augustikin teki Puusepänkadun jaBrahenkadunkulmaukseen,sekä Helaakosken»paattiskippari» Aita-kadulle ja viimein Skinnarin ukko, »Herra-Skinnari», Braheka-dulle Katinhäntään. Näissä saunoissa naapuritkin saivat kymme-nen pennin maksusta käydävihtomassa senkuin halusivat,antoipaMattiLuotolämmin-tänsä,mikäli sitäriit-ti,ilmaiseksikin. Sau-nat olivat kaikki »fa-miljasaunoja», joissayhtaikaa kävikylpe-mässä sekä miesväkiettä naiskansa, mi-tenmilloinkin sattui.Muutamat saunatolivat kyllä niinpik-kuruisia, ettei niihinmahtunut kuin parikolme henkeä ker-ralla.

Silloin kunkreiviBrahen kaupunkia

Erikkilän vanha sauna ja sen entinensaunoittaja.

ensi kertaanostettiin,saatiin taloihin tarvittavat hirret ottaa jopaosaksi omalta tonttimaalta. Mutta vähitellen metsäpakeni tervan-polttajan,sahurin jakuokkamiehenkäsistä yhäkauemmaksi meren-rannasta, ja talontekijät saivat kuljettaa tarvispuunsayhäetempää.Niinpä jo TuomasStenbäck mainitseepienessäRaahenhistoriassaanv:lta 1769,ettärakennushirret pitää vedättää puolentoista,parinkinpenikulman päästä. Yhtä kaukaa ja kauempaakin täytyi niitämyöhemmin haalia. Vihanti oli vanhojen raahelaisten hirsimet-sänä. Sieltä vedätettiin monet talonseinät, japikku eläjät salvat-tivat vihantilaisilla metsanisannilla valmiita huoneenkehikoita,ajattivat kaupunkiin ja sitten itse keinottelivat ne asuttaviksi.Toinen raahelaisten seinämetsä kasvoi lm sydänmailla. liläistenkanssa tehtiin sopimuksia huoneiden salvamisesta ja sitten kesä-kautena tuotiinhirret jahdeilla kotiin,väliin monenkin talon seinätVanha Raahe — 3

34

samalla kertaa. Jotkut suurporvarit toivat suurpalon jälkeen ta-lonsa — Ruotsista. Ainakin »Vanha-Lundberg» Ruotsista tulles-saan toi laivallaan kokonaisen valmiiksi salvetun talon, ja samatalo on vieläkin pystyssä Pakkahuoneenkadun varrella.

Samoja parinkymmenen kyynärän levyisiä katuja, joita alku-Raahen kansa oli astellut, vaelsi kolmattasataansa kulkeva Suur-Raahekin. Vain jokunen uusi katu oli kaupungin kasvaessa

saatu lisäksi,muuanitälaidalle ja joita-kuita etelätullin puo-lelle. Useat kadutoli ristitty uudes-taan. Niinpä vanhaPitkäkatu oli muu-tettuBrahenkaduksitEtelä-Kirkkokatuly-hennetty vain Kirk-kokaduksi ja entinenitäpuolen Aitakatusaatu Reiponkaduksi.Poikittain kulke-vasta Länsi-Kirkko-kadusta oli tehtyCortenkatu, Isosta-kadusta Pakkahuo-neenkatu sekä ete-läisestä Aitakadusta

Kivipatsas Aita- jaMentzerinkatujenkulmassa.

Mentzerinkatu. Itälaitaan oli tullut uusi Aitakatu ja etelänpuoleenTorikatu ja Puusepänkatu sekä Kirkonmäen laiteeseen lyhykäi-nen Ämmänkatu.

Vanha Raahe oli aina ahkeroinut merillä, eikä juuri ollut jou-tanut pitämään kovinkaan suurta lukua maallisista kulkukeinois-taan. Niinpä vielä parisatavuotisen kaupungin kadut olivatmiltei samanlaisessa luonnontilassa kuin ensi aikojenkin uudis-kylässä. Nurmettuneina, ruokkoamattomina kylänraitteina neojentuivat halki taloryhmien. Rattaiden pyörät olivat vain röy-kyttäneet raitionsa keskikadulle ja jalankulkijat hiertäneet reuna-puoliin ruohottoman sileän polun. Mutta muuten oli koko katu

35

miltei samaa tasaista kenttää talorivistä toiseen, sillä katuojasis-takaan ei ollut paljon taikaa, vaan vesi useinkin sai etsiä tiensämistä löysi.Katujen kulmiin oli vain pystytetty vankat puupöl-kyt taikka kivipylväät,etteivät pitkät mastopuut, kun niitä kau-pungin lävitse ajettiin,olisi kadulta toiselle käännyttäessä päässeetruhjomaan talojen nurkkalaudoitusta. Vasta 1850-luvulla jou-dettiin hiukan katutöihinkin: Isotori laskettiin kivillä,kivitettiinkeskikaupungin katujakin, vieläpä laitettiin oikein kaupunkilais-käytävät katuvieriin, tosin vain toiselle puolelle, paitsi Kirkko-kadulle, joka sai käytävän molemmille reunoilleen. Ja silloin»meiän kylän» asukkaat pääsivät astelemaan asioillaan pitkinoikeita »rotuaareja», kuten ainakin kaupungin kansa.

Mutta Raahen oliparas liikkua vastarakennetuilla kaupungin-käytävillään vain valoisana aikana, sillä pimeän yön tietämissäoli parastapysyte la kotinurkilla. Kaduilla ei ollut minkäänlaistavalaistusta, vaan täysi yöasuikoko kylässä, ja varsinkin rojuisinasyyspimeinä pieni kaupunki eli kuin säkissä. Jos jollakulla oliasiaanaapuriin, sai hän varustaa matkaansa lyhdyn voidakseen kun-nialla kulkea pimeitä katuja, joiden syysrapakkoihin rattaatkinjoskus vajosivat akselia myöten. Eikä tavallisesti pahimman yöntienoissa kaduilla juuri liikuttukaan. Jo yhdeksän aikana illallaSarklinin ukko rumpusi kaupunkinsa yötiloilleen,eikä sen jälkeenenää monellakaan ollut asiaa kotiportin ulkopuolelle. Vain vanhapalovartijaäijä jäi yksin katuja mittailemaan huudellen »kello-lyönyttään».

Vasta ißyo:n vaiheilla koitti viimein valkeus öisille kaduillekin.Katujenristeyksiinpystytettiin patsaat ja patsaiden nokkaannos-tettiin öljylamppu. Alussa asetettiin vain kuusi, seitsemän lamp-pua kaupungin keskimaille:Ahlqvistin nurkkaan,HeikkiMontininja Lundberginnurkkauksiin,»kistun» viereen jaAspegrenin portti-pieleen sekä Lackströmin ja Durchmanin nurkkiin. Nelikulmai-sesta lasilyhdystään lamput tuijottivat pimeille kaduille neljäänsuuntaan, näyttäen tietä illan kulkijalle sekä antaen pienelle kau-pungille vähän niinkuin suuremman tuntua. Vanhat eukot, Lam-pelan Maija ja Junttilan Maija, niitä hoitivat,päivällä täyttivätöljyllä ja illalla panivat tulen tuikuttamaan. Harvalukuiset kä-ryävät öljytuijut eivät kyllä saattaneet loihtia kovin suurta val-keutta, tihrusivathan vain patsaan nokassa kuin uninen silmä.

36

Mutta yhdessä vanhan palovartijan kanssa ne koettivat valvoanukkuvaa kaupunkia jaräpyttivät tuttavallisesti silmäänsä vartija-äijälle, kun hän tuntihuutojaan hujautellen asteli ohitse» Ne oli-vatkin yöhuutajan kanssa ainoat yölliset eläjät: yksisilmäinentuikuttaja sekä huutavan ääni» Monesti kyllä sattui joku tuijukesken virkaansa väsymään ja nukahtamaan, ja joskus vanhatuntienhuutajakin väsähti, istahti katuvieren kivelle ja nukahti.

Ja silloin koko kaupunki nukkui.

Wanhaportinkolkutin

Taskun saari

Lähimailla.uuren iänikuisen meren ja suuren iänikuisen tasa-maan vaiheilla pieni Raahe asustaa* Meri saattaakyllä toisinaan myllertää valtavina aaltovuorina,muttaPohjanlahdenrantakamara oniänkaiken samaalakeuksien,soitten ja niittyjen kenttää» Varsin vaati-mattomia ovatnäiden tienoidenparhaatkinmaannou-

sut; vaaroja jamäkiä kipuamaan tottunut ylimaalainen niitä tuskinhuomaisikaan. Raahenoma rautatie,ratisten jakilkattaen alituistavirttään: »Lap-pi, Top-pi, Rel-let-ti, Pat-ti-jo-ki, Raa-he!» ojen-tuu miltei lapinjänkien laajuisten soitten ja niittyjen halki, vähänvaihteeksi vain sivuten Ämmänmäkeä sekä lasketellen pitkääSantamäkeä, Tasaisia maita halkoo Raahen maantiekin. Pohjan-tietä tullen saa laskea pienen Pietarinmäen, Pattijoen nykyisenkirkkomäen, ja eteläntielle lähtien ponnistaa Mettalanmäen hy-vänsuopaisenmaannouseman. Samanlaisiahiljaisia kohoamia ovatkaupungin viereiset Paavonperän ja Paraatimäetkin. Vain Sälöis-ten mailla on vähän komeampia nousuja.

38

Tällaisen yksitoikkoisen maakamaran reunalla on meren-kävijäin kaupunki.

Entiseen aikaan asui näillä mailla vielä Hiisiäkin, kirkonvi-hollisia. Muuankin aikoi suunnattomalla kiviröykkiöllärusentaaSälöisten vasta rakennetun ristinkirkon. Mutta helma repesija kivet remahtivat maahan, ja sama kivikasa nähdään vieläkin

Raahen seutu 1840-luvun kartasta

Sälöisten Hiidenkalliolla, maantien vieressä, Kuljunlahden itä-puolella. Mansikkakarin jylhien rantakallioiden luolassa taastiedetään asustaneen jättiläisiä. Hiidet lienevät kyllä jo jotenkinvähiin hävinneet ristillisen Sälöisten mäkimailta, jossa jo seitse-mättäsataa vuotta on kirkonkellokin kajahdellut, eikä Mansikka-karin kallioilla ole enää pitkiin aikoihin nähty jatulien kansaa.Kaupungin ristirahvas uskaltaa kyllä jo tehdä retkiä jättiläistenluolamaahan, ja Hiidenkalholla nuori Sälöinen viettää kokko-juhliansa.

Mutta kaupungin lähistöllä,hautausmaan takana, metsätienvieressä, on synkkä Mestauskallio, missä entiseen aikaan toimi-

39

tettiin kamalat kaulankatkaisut» Surkean lopun saaneiden hengetjäivät männikköön pitkiksi ajoiksi rauhattomina harhailemaan,niin että vielä viime aikoinakin onniillä mainnähty vaikka minkä-laisia kyöpeleitäsekä kuultu kovaa toraa ja pauhaamista» Karja-luotoskakin oli kerran säikäytetty melkein taidottomaksi, jaMäke-län Eera sekä OravanMatti saivat lähimetsässä tuntikauden tur-haan ampua paukuttaa samaa metsoa»

Raahen rantapuolija rantasaaristo kirkon tornista katsottuna.Poikkikatu, Cortenkatu.

On tässä samalla metsätiellä ennennähty liikuskelevan kaunis»fröökynäkin»» Kesäiltasin auringon juuri laskeutuessa on met-sästä astunut pitkä, mustapukuinen, valkeahuivinen nainen, lii-dellyt hiljalleenpitkin tietä jasitten taas kadonnutmetsään» Kukahän lienee ollut ja minkätähden hänen pitää metsässä liikkua,eioikein tiedetä, mutta läheisen Fröökynänmäenpunaisessa pikkutalossa sanotaan ennen jonkun aatelisneidin asustaneen» Sano-vatpa jotkut kuulleensa, että neiti olisi tapettu ja kätketty kivenalle»

Muinaiselle markkinapaikalle ja vanhan Sataman maille, suu-reen, lankkutapuleilla täytettyyn Lapaluotoon, vie kaupungin tieyli matalan Pikimäen, yli pienen Ruonanojan sekä ohitse entisenLaivavarvin ja monilukuisten »kesämajojen»» Meren rantaa tienoudattaa ja kulkee merta katsellen» Suenreiässä käy taas merikatselemaan maantietä, sillä vanhan Satamalahden pitkä mutkit-

40

televa perukka kiertyy toiseltakin puolen aivan tien äärelle. Siinäonkin matala maa, ja entiseen aikaan merivesi pitikin vapaankulkunsa loiskien Satamalahdesta ympäritse Suenreikään. Saa-rena oli silloin nykyisten satamalahtien alue. Maivaperässä oli»luusitupa», Virpiperässä vanha Virven äijä pyyteli kalaa, ja Lapa-luoto ynnäkoko saarimaaoli mustanakuusikkona,jossapuutasekäseisoi pystyssä että makasi maassa.

Vaikka valtava selkämeri kuinka mahtavana möyryäisikin,se ei kuitenkaan saata äkäisimpiäkään vesivuoriaan vyöryttääRaahen rannoille asti. Kaupunkia valvoo suuripikkusaartenseura-kunta, joka miltei käsi kädessä on ryhmittynyt rantapuoleen ula-pan äärelle lyömäänpirstoiksi aina Ruotsin rannoilta saakka vyö-ryviä valtameriä. Jo äärimmäisinä meren selällä seisovat vedenalaisin puolin asettuneet karit, Ulkopauhat, sitten nousevat merenaavaa vastaan pienet äkäiset avopäiset saarenukot: Tasku,Kalla,Riepu ja Pimiä, Taskulla vielä vierustoverinaan pikkuruinenTaskunlukku, joka vetisellä kivikolla, Avaimella, käy kiinni isän-täänsä. Rannempana on jo vahvempi vartioväki, Pitkänkarintakaa alkaen Lapaluodon nokkaan saakka: Preiskäri Kuoharin-nokkineen ja Louvetkari, Smitti, Uniletto, Kello ja Maapauhat,Iso-Kraaseli japieniKumpeleen saariylisatavuotisine»pookeineen».Sitten vielä viimeisinä myrskyjen murtajina lähinnä rantaa pieniSoini,isommat Äijä ja Ämmä' ja Ämmänklippi ynnäMaijanpauha,Vähä-Kraaseli,Ulko-Fantti ja liläinen sekä Maa-Fantti jaMusta,vieläpä Puluvärkki \z. Pietankivi, Aavalla pohjanpuolella mur-tavat Siikajoen Tauvosta tulevia merenvoimia myöskin Mikon-kari,Ruotsalo jaKoninkari, Vasikanpää,Kusiininkivikot sekä Hako-tauru

Muinaisinahyvinäpäivinä pieni Raahe olisuuren meren kanssapaljoa läheisemmässä yhteydessä kuin nykyään. Meri ulottuikaupungin rantaan asti niin syvänä,että isotkin laivat saattoivatpurjehtia suolalasteineen kauppatorin laitaan makasiinien luo jaPuluvärkin suola-aitalle sekä Maa-Fantille, jonka rannalla oliaikoinaan kolmattakymmentä aittaa. Ja kaupungin ensimmäi-sillä vuosikymmenillä meri kävi ympäri kyläniemen,niinettä vainkapea kannas yhdisti niemen mantereeseen. Silloin Pitkäkari,liläinen ja monet muutkin niemet olivat vielä erillisinä saarina,samoin useat isohkot saaret kahtena,kolmenakinpikku luotona ja

41

muutamat saarenaihelmat asuivat umpipäässä, ollen vasta aalto-jen alta nousemassa. Ovatpa vielä vanhat kalaäijätkin poikavar-soina ollessaan soudelleet Härkäsalmea ympäri Pitkänkarin,Hol-minkankaan ohitse Kylmäänlahteen sekä laskeneet isolla täysilas-tisella pauhapaatilla Mustan ja Maa-Fantin välistä salmea* Javanhan-vanhaan aikaan oli isoilla laivoillakin purjehdittu Härkä-salmen kautta, jopa sanotaan ennen muutaman laivan hukku-

KirkonlahtiPitkänkarinpuolelta katsottuna.

neenkin Härkäsalmeen. Kauppaneuvos Fredrik Soveliuksen pa-pereista löydämmemerkinnän: »V. 1742 purjehtiisoisäisäni kanssaläpi Härkäsalmen, joka on Pitkänkarin pohjoispuolella». Kirkon-lahdesta kraatari Sundberg veti ennen nuottaa saaden ahveniasekä suolakalaksi että keittokattilaansa, ja lahden rannalla, Kar-varinniemessä, oli nahkuri Karlundilla sekä venevalkamansa ettänahkojen virutuspaikka. Vastaisella rannalla taas, Kiviniemessä,pitivät kalaveneitään Kallion, Sundströmin ja Järvelinin äijät.Muistavat nykyiset vanhat senkin,kun Ollinsaaren ja kaupunginvälillä, Yrityksenperän perällä, oli suuri Ollinsaaren lammikko,missänyt vainoja juoksee tienpoikki.Muistavatpa vanhat vielä sen-kin, kun Sovionperää soudeltiin veneillä ainaBrahenkadun varrelle,lähelle Kauppilan mummun mökinportaita, ja raatihuoneen seutuoli aivan merenä, »eikä plaanaa ollut ollenkaan».

42

Mutta maa nousee ja meri pakenee niin että kuiva näkyy, javanha Raahe jää yhä kauemmas kuivalle» Härkäsalmi on jo hä-vinnyt ja Pitkäkari on tarttunut mantereeseen, liläinen Perkisenveljeksineen on iskeytynyt Pitkänkarin kylkeen, ja Kirkonlahtikutistunut matalaksi lätäköksi jättäen jälkeensä kaupungin kar-jalle rehevän Lehmirannan ja Märjännyksen, Durkholman jaKrokholman pellot sekä kivisen Vihastenkarin tuulimyllyjen ken-täksi, Sovionperäkin kuivui vähitellen,niin että sen reunaan vii-mein saatiin raatihuoneen sija, ja koko vesiperukka »Engesmanni-kesän» jälkeen hätäaputöinä »fyllättiin» ja istutettiin komeaksiRaatihuoneen puistoksi» Risuja ja mutaa ja hiekkaa vain lyötiinrapakkoon ja koko kaupungin väellä, miehissä ja naisissa,tehtiintyötä,lastenkin kiskoessa risukuormia ja saadessa kolme kopeek-kaa kelkallisesta.

Entinen Sovionperä nähdäännyt enää vain vanhoissa kartoissa»

Mökki Saloisista

Wanha rumpu Raahen museosta

Järjestyksenpito.yvä järjestys^hyvät tavat ja kristillinen menopiti ollakunniallisessa kaupungissa. Näitä koetti pieni Raahe-kin noudattaa valtapiirissään» Jo parisataa vuotta olirantakylän asukasta totutettu elämään kaupunkilaisit-tain, niin ettähän sentään jo vähillä ohjauksilla osa-sikin käydä ulos ja sisälle niinkuin kunniallisen kau-

punkilaisen tuleeSyrjäinen, omissa oloissaan elävä rantakaupunki piti tarkkaa

lukua kansalaisistaan, eikä laskenut alammaiseksensa ketä ta-hansa maailman kiertäjää taikka korvesta tulijaa. Tulliaidan sisä-puolelle päästettiin vain sellaiset pyrkijät, jotka ottivat ensin parivuotta marssiakseen palovartijana kaupungin öisiä katuja, tahi

44

tehdäkseen muuta halpaa kaupungin palvelusta, tahi lähtivätraahelaisten laivoissa merille vähintäänkin vuoden matkalle tahiparille Ruotsin-reissulle» Sitten vasta avattiin kaupungin kirjatja merkittiin niihin uuden kansalaisen nimi.

Mutta tulokas ei silti vielä ollut täysi raahelainen, vaikka olisaanutkin nimensä kirjoihin ja oli laillisesti kaupungin kansaanluettu. Sillä vanha raahelainen laski kylänsä asukkaat kahteen

joukkokuntaan: toi-set olivat avojaloinsaapuneita raahelai-sia, toiset tullista tul-leita. Ensimmäisetolivat oikeita,synty-peräisiä raahelaisia,joilla oli täysikansa-laisluottamus tässäpienessä yhteiskun-nassa,mutta jälkim-mäiset taas semmoi-sia hiukan epäilyttä-viä olioita, joillekun-

Raahen Kirkkokatua 1870-luvulla.

non kaupunkilainen ei saattanut tunnustaa täyttä tasa-arvoa.Saattoipa kestää vuosikymmeniä, ennenkuin tullista tullut muu-kalainen oli voittanut ihmisten mielisuosion, niin että »meiänkylä» tunnusti hänet omakseen. Hyvin helposti vanha raahelainenkatsellessaan tullista tulleiden joukkoa saattoi sanoa:— Aivan monguulilaisia ,♥♥ eikä kettään avojalkasta raahe-laista ♥♥.♥♥ mitä lienevät pööveleitä.

Yövartijan,»pränvahin», toimi olikin omiaan vasta kaupunkiintulleille maanjusseille: oppivathan siinä tuntemaan kaupunkia jasamalla näkemään, että kaupungissa eletään kaupungin tavalla»Muuten kun Raahe pani omia miehiään yökulkijoiksi, se pistisiihen virkaan sellaisia vaareja, jotka eivät juuri muuhun kelvan-neet, Piippu-Matteja, Nikola-äijiä ja sen semmoisia, kunhan vainäijästä ääni lähti.

Piippu-Matista eli Maunulan Matista, joka asusteli ensin Rei-ponkadulla, sitten ulkona Aittaniemen luona pikku mökissä,läh-

45

tikin»komia ääni», kun hän yövartijana»huusi tiimaa»* Yhdeksältääijä lähti astelemaan ja kymmeneltä hän jo hujautteli:

»Kello on kymmenen lyööny —lyööny!»

Poikakurikatkin sitä kuullessaan innostuivat,niin että messusivatnurkan takaa vastaan:

»Piippu-Matti on p— nsa syööny— syööny!»

Joka tuntia yökyöpelisitten tuuttaili aina aamuneljään asti, jol-loin alkoi rumpalin vuoro» Mutta vanhat vaarit eivät tahtoneetjaksaa kiertää kaupungin joka kolkkaa, vaanpyysivät joskus puo-lestaan jonkun kulmakuntalaisen omalla nurkallaan parkaisemaankellon lyönnin. Vitolinin Mattikin, jolla nuorempana »oli sittenhyvä mölä ja pitkään juokseva ääni ja hyvät lauluputket», veteliKatinhännän nurkalla ja joskus ollessaan iltakävelyllä Uudessa-kaupungissa kymmenlyöntiä,niin että kuului yli kaupungin* Sil-loisella palovartijalla, Talle-Jaakolla, olikin kovin huono rinta jaraskas äänenkulku,niin että hän hyvin tarvitsikin apunaan nuo-remman vahvaa »mölää».

Mutta jo ennenkuin palovartija aloitti öisen vaelluksensa,kiersi toinen paljoa arvokkaampi virkamies koko kaupungin» Kelloyhdeksän lähti »trumpari», Sarklinin Matti, vanha merimies,rumpuaan pärryttäen Isoltatorilta astelemaan ympäri kaupunkia,ja silloin kunnon kylä rupesi hankkiutumaan yötiloilleen. Kun»iltatrumpu» kuului, tuli kaduilla leikkiville lapsillekin kiire; pai-kalla he lähtivät piristämään kotiin. Niitä, jotka jäivät kaduillesivu kymmenen, yövartija äkäisenä hääteli pois. Mutta vaikkaSarklinin ukko rumpasikin kaupungin aikaiseen yölepoon,ei äijäkyllä kauan antanut kansansa vedellä aamu-unia. Vanha Raahetiesi:

»Illan virkku, aamun torkku,se tapa talonhävittää.Illan torkku, aamun virkku,se tapa talonpitää».

Ja tämän tiesi vanha rumpalikin. Siksipä hän jo neljän aikanaaamulla asteli Isolletorille lähtien sieltä rumpuaan pömisyttäentaas kiertelemään kaupunkia. Sarklinin iso, köykkyselkäinenäijä

46

olikin »mainio trumpaamaan». Joku vanha sotaherra, mikä lieneekersantti ollut, oli hänet opettanut käyttämään kalikoitaan kuinparas sotarumpali. Niinpä Sarklin kalikoikin iltarumpuaan, ettäse milteipä »puhui»:

»Torille, torilletrumpun kans,merelle,merellemiekan kans».

Ja aamuvarhaisena taas jo unisilmissä saatiin kuulla, kun Isotorialkoi pömistä:

»Sutiputi, sutiputi,sukkaan, kenkään,aamulla varhainvaate selkään».

Toisella mahdilla Raahen rumpu soi kuin oululaisen Holoperinäijän, jonka kapine ei osannut sanoa sen viisaampaa kuin:

»Holoperin housut ontäynnä täitä, täynnä täitä,suurianiinkuinpuukonpäitä».

Hyvämusikantti oli myöskinHackmanin Matti, joka Sarklininjälkeenhoiteli rumpalin virkaa, ollen jonkin aikaa palovartijana-kin, välitöikseen kivittäen kaupungin katuja. Matti oli ennenollut ruotusotamiehenä, jopa oikein »kruunun hurnistina», ollensemmoinen mestari, että otti nuotin ja äänen vaikka kirvesvar-resta. Matin eukkokin sitä kehuskeli: »Kyllä Matilla hyvä korvaon, vaikkei se kuullut kirkonpaloa».

Paitsi ilta- ja aamusoittoa,piti rumpalin pärryttää vielä muut-kin tärkeät asiat,»auksuunit», »pruutankastelut» sekä monet muutkaupungin kuulutukset. Yhdessä »tastienari» Fredrik Holmqvistinkanssa rumpali kulkea veivasi, ja jokakadunkulmassaukotpysäh-tyivät, rumpali rupesipömisyttämään, jasitten tastienari komeastipaukutti tärkeän paperinsa, Markkinain alkaminenkin ilmoitet-tiin rummuttamalla, ja silloin oli »markkinarauha langennut sisäänja seisoi s« pari, kolme päivää». Eikä kukaan saanut ruveta teke-mään kauppoja ennen,kuin markkinarauha oli »langennut sisään».

47

Vaikka markkinarauha kaupunkiin julistettiinkin, piti siltivielä olla patrulli, joka yövartijan apuna kulki kadulla »sisäänlan-gennutta» rauhaa yllä pitämässä. Joka talosta vuoronperääntäy-tyi miehen astua vartioon, ja seitsemänkin miehen voimalla vael-lettiin öisiäkatuja. Varsinkin niihin aikoihin, jolloin kuulu Pert-tunen ja Mannisen Eera elivät parasta rosvokauttansa, liikkuivahva vartiosto monissa ryhmissä ympäri kaupunkia, pimeänsyksyn öinä muulloinkin kuin markkina-aikoina, Perttunen jaManninen kyllä olivatkin pienen kaupungin kauhuna* Perttu-nenkin joskuspiilottelihe japitimajaansa itse kaupungissa jonkuntunnetun mestarin hoivissa ja yhdessä Mannisen Eeran kanssarosvoili ympäristöillä,niin että Eeranisäparkakinkaupungistaläh-tiessään pelkäsi,että»jos seMannisen suurirosvo tulee jaryöstää».Oli kyllä vielä muitakin suuria voroja silloin maakuntaa rasitta-massa: Tunterin Aatami, NäsiönSamppa ja Pringari. Tunterikinoli niin ylpeä, että kerskaili: »En olisikaan Aatami Tunteri Tor-niosta, jossiikajokisia pelkäisin». Toisista hyväkkäistä taas vanhalaulu kertoi:

»Onko sulia, Pringari,poronlihantarve?NäsiönSampan säkisäonsorkat jasarvet».

Vahvoissa aseissa vartioväki vaelteli,päällysmiehellä oli vanhasapeli ja muilla uroilla, millä pelottava »korskivääri», millä julmarautahaarukka,millä mitäkin ankaraa vehettä. Korskiväärinä oliseipään nenässä koukkusakarainen rautaristi, jolla saattoi sukke-lasti siepata vaikka ohitse yrittävän huijarin hevosta suitsipielistäkiinni, ja rautahaarukan jousikitaisella pihdillä voi taas tarttuapakoon juoksevan pahantekijän takakoipeen taikka niskaan. Ka-duilta pyydystetty saalis vietiin sitten kistuun,poliisitupaan, jokapunaiseksi maalattuna seisoi »kivirounion päällä», korkean lauta-aidan ympäröimänä, Isontorin laidassa,merenpuolella, vastapäätäLangin taloa. Kistun päämiehenäoli »fiskaali Raami», pieni,lihavaukko, jonka komentoon kuului Piippu-Matti yövartijana sekärumpali ja tilapäisesti vaeltava yöpatrulli. Muita poliiseja ei vis-kaalilla ollut komennettavana — eikä juuri tarvittukaan, silläpaljoa myöhemmin, kun saatiin varsinaisia poliiseja, oli heidän

48miltei ainoana virkanaan pilkkoa kaupungin rakennuksissa tar-vittavat polttopuut sekä lapioida lumi kaupungille kuuluviltakatuosilta. Paremman puuttessa muuan vanha viskaali-ukko ker-ran otti ja komenteli itseään, hyppi ja temppuili keppi kädessä,tahtoen näyttää eräille ylioppilaille, »miten ennen äkseerattiin».

Yövartioston aseita: haarukkarautaja korskivääri.

Toinen viskaali taas pitiniin kovaa komentoa ja möy-kettä kotonaan,ettäkaupunkiantoi luvan varvari Pyhälällepuuttua asiaan, jopa kerranitse perkelekinsai luvan jahetilähti lennättämään viskaaliaIsollevainiolleYrityksenperälle,niin että tohina vain kuuluisekä miesparan hätääntynythuuto:— Herra kulta . ♥ ♥ herrakulta ♥ ♥ ♥ömttprym tprym ♥ ♥ ♥

Kistussa säilytettiin pelot-tavia vankien vehkeitä: »hans-kluvia», »kaularautoja», »kaf-felirautoja» ja »kankipultteja».Ja kartanolla tönötti kamalakaakinpuu, kaikkien pahante-kijäin kauhu. Silloin tällöinviskaali panisiinä toimeen sel-laisetpieksäjäiset,ettäulvontakuului aidan toisellekin puo-

lelle. Silti kyllä Raahe asteli aidan sisäpuolelle toimitusta äärestäkatsomaan. Matti August Soveliuskin asteli kerran ohitse, jakunnäki,että patruunia japorvareita,kapteeneja ja kaikkia oli katso-massa pieksämistä, pysähtyi ja sanoi:

— Siinä pikku rosvoa piiskataan ja isot katsoo päältä.Muuatta pyhäjokista naistakin,Järvi-Kreetaa, kistun paalussa

kerran vitsottiin. Eukko rukka oli joskus erehtynyt niin, ettäoli pannut omat sukkansa vieraan lehmän jalkoihin ja taluttanutsen navettaansa. Siitä oli Kreetaa kiusattu Härkätorinpaalussa

49

rautakytkyt kaulassa ja lypsinkiulu kädessä kansan kummana,kunnes oli lopuksi pieksetty kaakinpuussa.

»Piiskurina» oli entiseen aikaan Perkkauksen Jussi, »Keera-Junnu», jokasai virkanimensä silloin,kun joutuivitsomaanmuuattatuttuansa, naishenkilöä, joka pyyteli pieksäjäänsä:—

Kara Junnu, siä inte sä hart!1)Samalla Keera-Junnulla,pikku äijällä,oli muitakin yhtä suu-

ria virkoja kuin ankara piiskurin toimi. Äijä asui Palonkylässäpienessä turvemö-kissä, jota sanottiin»Hoviksi», ja sinnekaupunkilaiset saat-telivat vanhat koi-ransa ja kissansaJunnun tapettaviksi.Vanhat hevoskonit-kin Keera nuijasihengiltä ja nylki.Vitsaköydellä vaarivain hirtteli koiria jakissoja, ja toisinaan

KankipulttiRaahen kistusta.

kävi työniinkömpelösti,että elukat pääsivät karkaamaan keskenparastahirttämistä.

Piiskurina oli sitten myöskin vanha yökyöpeli,Piippu-Matti,jokaroiski monta selkää verille,mutta viimein joutui — äijäpahakähvelteli vaatetavaraa raahelaisten kesämajoista — ukon omanahka kaakinpuuhun. Hackmanin Matti vuorostaan otti viran,ropsien kaima-parkaansa kaakissa, joka silloin oli kaupungin lai-dassa, Isollavainiolla, nykyisen Palokunnan talon seuduilla.

Oikeutta istui ja jakoi kaupungin »pormestari ja raati». Raati-miehiksi pani Raahe parhaat ja arvokkaimmat porvarinsa james-tarinsa. Ne olivatkin jo oikein arvoherroja maakunnan lautamies-ten rinnalla, vaikkakin SälöistenHakalan isäntä piti virkaa niinkunnianarvoisena, että meni heti kapakkaan ottamaan hyvätryypyt ja julistamaan, että hänet on nyt nostettu erinomaiseksilautamieheksi. Hyvä virkahan se oli, niinkuin raatimiehenkin,

x) Rakas Junnu, älä lyö niin kovasti.

50

olipa joskus niin rasittava, että tahtoi heikon miehen uuvuttaa.Kauppias Lauraeuskin istuessaan raatimiehen tuolilla, pitkissä,hiljaisissa jutunjauhamisissa uupui ja nukahti. Mutta kun ukkotyrkättiin päätöstä tekemään, oli hänellä heti valmis:— Bifalles, bifalles!1)

Asui Raahessa entiseen aikaan »herassöötinki jaritari» Zachris

VanhanRaahen raati1860-luvulla:J.S.Lundberg, I.Gellman,K.Gyllberg,K. Hilden (pormestari),C. A. Hårdh, J. Montin.

Alopaeus, Sälöisten kihlakunnan korkea oikeuden valvoja. Tuo-mari omisti Similän talon Mettalassa, ja pestatessaan sinne ren-kejä hän lupasi:—

Minä annan puuron leivän kanssa, mutta meidän talossapitää olla työssä rumpusta rumppuun.

Kaupungissa Alopaeus asui Rantakadulla, Cortenkadun kul-massa vanhassa talossa, joka vieläkin on pystyssä. Läheistä ran-taa sanotaanyhäkin joskus»Alopaeuksen rannaksi». Mutta ennen,1700-luvulla, oli samalla paikalla asunut kauppias Petter Richard,ja rantaa oli sanottu»Rikartin rannaksi».

x) Hyväksytään, hyväksytään.

51

Yhteisvoimin pieni kaupunki ponnisteli ja teki yhteiset työnsä»Niinpä kaikkikaupungin tiet korjattiin jahiekoitettiin sekä uudettiet laitettiin »taksvärkillä». Pantiin vain »kapula» kiertämään,milloin oli työmaalle saavuttava. Mies talosta piti olla työssä,ja isoista porvareista mies ja hevonen. Mutta jos talosta mies olimerellä, voi tilalleastua nainen, elleitahdottupalkata vie-rasta miestä. Hevos-miehet vetivät soraa,hevosettomat sitä le-vittivät ja muutenkohentelivat tietä.SyksyisinvedätettiinPreiskäristä soraaHärkätorille kasaanEteläntietä varten,mutta Pohjantienniekka otettiin An-tmkankaasta. Tällätavallakoko kaupun-gin väellä rakennet-tiin1843siltaKirkon-lähden ylitse Pitkän-karin puolelle sekätaas iBso:n vaiheillalaiteltiin Pitkänkarintietä.MuttaKopsan-tietä, joka porvarienpeltojen ja niittyjenkautta vei Kopsan-kylää kohden, teki-

Jäämpäkin Kaisa Lapaluodontienportinvartijana.

vät porvarit omin voimin Koskenkorvan »krintille» asti. Samoinpatruunit yksinään 1861 rakentelivat käytävää Paavonperänmäeltä laivaveistämölle.

Kaupungin järjestys piti olla kaupungin teilläkin. Tulliportitolivat rajana, ennenkuin tultiin kaupungin puolelle. Pohjantullioli Fredriksbergin takana, Eteläntulli ennen Mettalanmäkeä.

52

Kummallakin tulliportin »krintillä» istuskeli pikku kopperossa»krintivahtina» vanha vaari taikka muori.

Yhteistyölläaikoinaan laitettiin Sovionperäkin komeaksi puis-toksi, yhteisin voimin nostettiin tulliherra Brunoulta 1865 ostettukeskeneräinen talo Sovionperän reunalla, Rantakadun varrella,komeaksi raatihuoneeksi. Kahden laivan väellä raatihuonettakiilattiin ylöskin, Fellmanin varvista vain miehet komennettiin.

Raahen raatihuone.

Ja kun raatihuoneen seiniä rapattiin, niin poikakurikat Soveliuk-sen pirtissä vuoleskelivat nelikulmaisia pikku nappuloita viidestäkopeekasta kapallisen. Niitä napsittiin seinään, ettei rappaus ka-risisi alas.

Kapulapantiin kiireesti kiertämään silloinkin,kun kaupungissasattui tuli pääsemäänvalloilleen. Myöskinvartiomies juoksipitkinkatua puuräikkää päristäen, ja kaikkein suurimmassa ahdistuk-sessa hyökättiin Kirkonmäelle tapuliin soittamaan hätäkelloa.Muttasilloinkunkirkonkelloihin käytiin,pitiolla jo totinen paikka,sillä kelloihin ei saanut mennä koskemaan syyttä eikä pikkusyys-täkään. Koko kylä miehissä ja naisissa, ja varsinkin naisissa sil-loin, kun enin osa miehiä oli merillä, riensi valkeanvaaraa sam-muttamaan, oli sitten yö taikka päivä. Kuka kaappasi käteensä

53

ämpäriä, kuka kiulua, palohakaa, kuka mitäkin asetta, juostenpalopaikalle. Siellä toiset kantoivat vettä, toiset käyttivät palo-ruiskua ja tekivät ken mitäkin. Vanhat mummu-raukat, joidenoli yksin yösydännäkinpitänyt nousta lämpöisestäsijastaan, vainseisoivat sivulla ja koettivat edes siunailla, kun nuoremmallaväellä ei ollut siihen aikaa.

Hanskluva Raahenkistusta

RaahenkirkonseutuaKartasta v:lta 1659

Kirkko.aahen ensimmäisenä kirkkona oli entinenpieni Risti-karin pyhäkkö, joka oli siirretty markkinatorinäärelle kaupungin laitaan. Mutta vasta perustuk-silleen noussut Raahe ei tyytynyt kauan vanhaanRistikarin saarnapirttiin, vaan ryhtyi heti rakenta-maanuuttaisompaa jakomeampaa temppeliä.Toime-

kas Kemi-Heikki,, »Mukali muorinäidinisä», vedättihetiasian aluksiensimmäisen hirren kirkkomäelle, ja yhteisin voimin nuorirantarai-vio ahersi,niinetta jo1650-luvulla kohosikylän koillisella kulmalla,katajikkomäellä, uusi temppeli. Se oli kolmattakymmentä syltäpitkä, lähes kahdeksaa leveä ja neljäätoista korkea, jyrkkäkat-toinen puukirkko, jonka länsipäädyssä seisoi terävähuippuinentorni ylentäen kärkensä 87 kyynärää korkealle.

Tästä harmaaseinäisestä temppelistä tulipian koko kaupunginrakastama ja palvoma taivaan Herran palvontapaikka. Kylänparhaat porvarit kantoivat sille lahjojansa ja koristivat sitä kil-van. Itse kaupungin isä, Brahe-kreivi, lähetti Ruotsin tammeakirkon koristuksiin, kreivillisten -vaakunain kehyksiin sekä krei-villisiin kirkonpenkkeihinsä, lahjoittipa vielä hyvän ja tarpeelli-senkirkonkellonkin. PormestariCorte taas teetti taitavalla kuvan-veistäjällä, Michael Baltilla, kauniin saarnatuolin, sekä nuorem-malla Michael Baltilla muita kirkon kaunistuksia. Niinpä Corte

55

laitatti komean muistotaulun, epitaphionin, itsestään ja omaisis-taan, ja asetti taulun kirkon kuoriin. Lahjoittipa Corte kirkollesoittokoneenkin, pienet posetiiviurut, jotka asetettiin korkealleparvekkeelle lehterin yläpuolelle» Sitten muut hyvät porvarit jaarvonmiehet kykynsä mukaan koettivat kaunistaa nuorta kirk-koaan lahjoittaen kuka mitäkin: kynttiläkruunuja, maalauksia,apostolien ja enkelien kuvia sekä kaikenlaisia koristeveistoksia.Muistotauluihin ja seinäkoristeisiin lahjoittajat »pränttäyttivät»muistokirjoituksen. Niinpä kunnianarvoiset ja hyvinarvokkaatkaupungin raatimiehet, Hans Forbus ja Lars Kranck laitattivatkauniisti leikatut ja maalatut kehyslaudat papinpenkin takanaolevaan ikkunaan ja maalauttivat niihin: »Gudhi tili Ähra ochhans H. Församling tili Prydnadt haffa denne stads Rädhmandhee Ehreborne och välachtade Hans Färbus och Lars Kranckdenne fönster sigh och sinom efterkommande tili Äminnelsestäffera lätit Armo 1670.»1) Porvari Henrik Grdä laitatti koriste-kehykset miesten puolelle keski-ikkunaan, ja Mikkel Sovio vai-moineen toiseen miesten puolen ikkunaan, kirjoituttaen tauluun:»Michel: Bertil So Catharina Aucters: D:». Naisten puolen ikku-noita koristelivat samalla tavalla raatimies Henrik Forbus sekäporvari Tammelander, jonka muistomerkissä luetaan: »Johan:Michelson Annah: Corte.»

Hyvinmieluista sittenolikinrantakorpeenrakennetunuudiskau-pungnkansan astuaomatekoiseen pyhäänsunnuntaipirttiinsä.Sentornissa isä-kreivin »kaunis ja ihana kirkonkello» kutsuen kumah-teli, sen seiniltä tervehtivät monet tutut taulut ja veistokset kau-niine kirjoituksineen, jaylhäältä kattoparvelta kaikui ihana soitto,kun urkuri Zacharias Palm käytteli pormestarin lahjoittamaaposetiivia. Niin hyvännäköinenolipienen kaupunginkirkko, kau-niisti koristeltu jahuolellisesti laitettu,ettäitse piispa Gezelius olisiihen tyytyväinen ja kehui sitä koko senpaikkakunnan kauneim-maksi kirkoksi. Ja hyvät kylänmiehet itse pitivät temppeliänsäkaikkein kauneimpana, ainakin parhaana koko Pohjanmaalla.

x) Jumalalle kunniaksi ja hänen P. Seurakunnallensa kaunistukseksiovat tämän kaupungin raatimiehet, kunnianarvoiset ja hyvin arvokkaatHans Färbus ja Lars Kranck antaneet reunustaa tämän ikkunan itselleenja jälkeentulevaisillensamuistoksi. Vuonna 1760.

56

Ahkerasti kyläläiset varustivat kirkkoaan edelleenkin ja kan-toivat senkunnioiksi hyviänsä. Uudet oikeat urut saatiin jo 1689,ja aina tuontuostakin muistettiin milloin mitäkin laitella ja va-rustaa, jopa kerran koko temppeli vedeltiin ulkoa tervalla» Sur-keana Isonvihan aikana vihavenalainen kyllä kovin häpäisi ja

Raahen vanha kirkko.

raastoi raahelaisten pyhää huonetta ja turmeli sen kauniin sisus-tan, särkien m.m. urutkin aivan kelpaamattomiksi. Muttarauhan tultua Raahen koteutunut kansa vähitellen pani vanhantemppelinsä kuvineen ja muistotauluineen uudelleen kuntoon,vaikka kotikylälle saapuessaan saikin kauhukseen nähdä, kuinkaoli »kirkko ja jäljellä olevat rakennukset enimmäkseen täynnä vi-hollisen hevosten lantaa, huonosta hoidosta sotavuosina rap-peutuneina, lintujen pesinä ja käärmeitten koloina». RupesipaRaahe pian entiseen hyvään tapaansa kaunistamaan ja rikastut-tamaan kirkkoa uusilla esineillä, seinälampuilla, veistokuvilla ja

57

seinätauluilla. Freitagit,Öhrnit, Juneliukset, Soveliukset,Lacket,Hemmit, Äijälät ja Monkkaset tuovat uhrinsa pyhäkköön. Näh-tiin kirkossa vielä oikealla seinällä kirkkoherra Martinus Peit-ziuksen merkillinen muistotaulu, jonka Peitzius vaimoineen olimaalauttanut »Jumalan kunniaksi ja Raahen kirkon kaunistuk-seksi». Isossa taulussa kuvattiin Martti-herra emäntineen kol-mitoistaisen lapsilauman keskellä rukoilemassa Kristusta,suurenkaiman,Martti Lut-herin, seisoessa toi-mitusta katsomassa.

Tällaisena isientemppelinä vanhakirkko seisoi omallalujalla pohjallaanvielä nykyisten van-hojen parhaina päi-vinä. Seolikasvanutyhdessä vanhan kau-pungin kanssa, ja senkanssa ja sen hoi-dossa olivat kaikkioikeat raahelaisetkasvaneet ja varttu-

Raahen vanhan kirkon veistoksia ja seinämaa-lauksia. Raahen museo.

neet. Siksi sitä oikea raahelainen rakastikin ja suurella hartau-della astui sen pyhään suojaan sekä yhtä suurella ihastuksellakuin entisetkin eläjät ylensi katseensa monilukuisten kuvienpuoleen.

Pyhät kuvat olivatkin vanhan kirkon ominaisimpia koristuk-sia. Kaunis ja merkillinen oli kyllä saarnatuolikin, ettei »niinkaunista näe misään», se kun oli leikattu ja koverreltu hyvinmonisärmäiseksi ja moniruusuiseksi. Mutta veistokuvat sitten-kin vetivät puoleensa hartaimman katseen. Niitä oli ympäriseiniä, »puusiipisiä enkelinkuvia ja raamatullisia miehiä ja apos-toleita ja Neitsyt Maarioita ja Lutheeruksia ja Johanneksia jasellainen Pietarikin, jolla oli käesä kaksi kalaa». Sitten oli vieläveistotauluja seinillä sekä kaikenlaisia »naamakatteja», lankun-paloista veistettyjä kuvia, jotka esittivät ihmisnaamaa leukaamyöten. Niitä oli kaikkien penkkien päissäkin, ja toiset niistä

58

mulkoilivat silmiään ja venyttivät suunsa hirveän suureksi, toi-set taas muuten irvistelivät, toiset esiintyivät sarvipäisinä kyö-peleinä taikka partanaamaisina paholaisina. Akkunanpieletkin jakamanat olivat kuvia täynnä, kukkoja ja lohikäärmeitä sekä kai-kenkaltaisia kummia koukeroita ja koverruksia. Kaikki veisto-kuvat, koristukset ja muut oli aikoinaan maalattu monenväri-siksi, punaisiksi, sinisiksi, viheriäisiksi, valkoisiksi, mutta vuo-sien vieriessä oli värikäs loisto himmentynyt ja saanut hiljaisenvaisun iltahohteen.

Hartaina ja asiantuntijoina vanhat merenkävijät katselivatpientä laivaa, joka kiikkui kirkonkatossa. Se toi meriläisen mie-leen vaellukset maailman merillä, ja vanhalle harmaapäälle semuistutti, että epävakaisella elämän merellä ihmisparka purjeh-tii silloinkin,kun liikkuu kovalla maakamaralla. Laivan runko-puu oli tuotu »Stockholmin Skäristä»; entinen Burmanin ukkosenoli tuonut ja vähän jo veistellyt sitä mallilleen, ja Montinin kap-teeni oli sitten tehnyt sen valmiiksi. Laiva oli oikein »täysiriki-nen fregatti», jopa kuin vanha sotalaiva kahta puolta kanuu-noilla aseistettu. Merimiehet katselivat ja ihailivat laivaa, muttavanha Jupelli, laivantimperi ja suuri juopottelija, katseli kirkonihmiskuvia ja naamakatteja, katseli ja painoi mieleensä, niinettä saattoi sitten sopivassa tilaisuudessa sanoa ärisevälle eukol-leen:— Otta sine kirkkoseinäst yks* nakti mees... se ei sööeikäjoo,muttaei kans' töötäteke.

Jumalan suuripäivä pääsi kirkkoon ikkunoista, jotkaoli lyijy-ristikoilla ositeltu pikku ruutuihin kuin sataisiksi verkon sil-miksi. Mutta kun illoin taikka jouluaamun pimeöissä mentiinkirkkoon, säteili ihana valkeus satalukuisista kynttiläkruunujenlepattavista liekeistä sädehtien kruunujen tuhansissa lasihelyissä.Kirkkaina kimaltelivat monet lasi- ja messinkikruunut. Altta-rin kohdalla riippui suuri »Frouvasväen yhtiön klasikruunu», jo-hon mahtui 40 kynttilää, sitten oli vielä kolme Möllerienantamaakruunua, joihin sopi tusina kuhunkin, sekä kaksi pientä Leuf-stadiusten lasikruunua, toinen kahdeksalle, toinen kuudelle kynt-tilälle. Messinkikruunuja oli kaksi, toinen valaisemassa miestenpuolta, toinen poistamassa naisten puolista pimeyttä. Kansanoma valkeus loisti kynttiläkruunuista, sillä joka talosta oli pitä-

59

nyt tuoda kynttilöitä koko kaupungin ja kirkkokansan yhtei-seksi jouluiloksi.

Mutta kauniin temppelinsä penkkeihin seurakunta asettui ar-vonsa mukaan. Isoisimmat ja kirkkoa enimmin lahjoituksillaanmuistaneet astuivat halki kirkon ja istuivat ylpeille etusijoille,ja vähäväkisemmät jäivät jälkeenpainaltuen takimmaisiin penk-keihin; kaikkein pienimmät, Katinhännän ja Paavonperän mäenkansalaiset, kyykähtivät hiljaisesti kaukaisimpaan nurkkaan.Entiseen aikaan oli pienen Raahenkin kirkossa ankara penkki-järjestys etusijoineen ja penkkirii töineen. Oikein numeroittainoli penkit järjestetty itsekullekin kaupungin virkamiehelle ja por-varille. Ensimmäisiin penkkeihin saivat mennä vain pormesta-rit ja raatimiehet, sitten vasta muut porvarit arvonsa mukaan.Niinpä esim. 173i:n penkkijärjestyksen mukaan1) istui s:nnessäpenkissä raatimies Petter Kieliin, 6:nnessa Soviot, B:nnessa por-vari ja kirkon kuudennusmies Josef Lang, mutta is:nnessä istui-vat suutari Stubbe ja porvari Sipelius, iömnessamerimies Wijkja seppä Nivander. Samalla tavalla naisten puolen ensi sijoillaistuivat pormestarien, kirkkoherrojen, kappalaisten, tullinhoita-jien ja raatimiesten rouvat sekä sen jälkeen porvarien emännät.Niinpä saattoi B:nnessa penkissä kenottaa Petter Kiellinin emäntä,mutta iB:nnessa kyköttiErkki Sipilän eukko. Ja kumpikin suku-puoli astui aina oman puolensa penkkeihin. Varsinkin »yhtehi-nen kansa» piti siinä rajat selvinä, jopa kunnon merimies pitisuurena häpeänä käydä istumaan »akkain» puolelle. Merimies Pe-kurikin kerran merille lähtiessään,hiukan ryypyissään ollen, vii-meisinä jäähyväisinä itkien varoitteli veljeään:— Kun sinä menet kirkkoon,niin älä sinä mene milloinkaanakkain puolelle!

Kuusi päivää Raahe napisematta raatoi työmaallaan ja seit-semäntenä piti Herran sapattia, astellen tyytyväisenä temppe-liinsä vanhalle tutulle paikalleen. Hänen jumalanpalvelukseensasisältyi ei vain saarna ja virrenveisuu,vaan myöskin vanhan isientemppelin kaunis sisustus kuvineen ja kirjoituksineen. Ahke-rasti vanha Raahe kävi kirkossa, isot porvaritkin suurissa tur-keissaan ajoivat talvisunnuntaisin hevosella, vaikkei matka ol-

1) H. Impivaaran mukaan (Raahen Sanomat 6. 11. 1913).

Raahenvanha

kirkkoennenpaloa,

61

kut kuin muutamia »ristejä». Ja niinkuin ainakin hyvä kristitty,kävi raahelainen säännöllisesti kerran vuodessa, alttarin vie-reen nöyrästi polvistuen, pyhällä aterialla. Tavallisesti kesäisenäsunnuntaina hän koko perhei-neen ja sukulaisineen sinneastui ja tärkeänpäivän aamunapyysi ystäviltään ja koko su-vultaan anteeksi mahdollisiarikkomuksiaan. Muutamillaperheillä oli tapana käydäsilloinkin Herran Ehtoollisella,kun joku talon nuorista astuiedes ensimmäistä kertaansa.Mutta kovin useasti ei ollutoikein soveliasta käydä. Muuthyvät kylänmiehet saattoivathelposti ruveta epäilemään,ettäkävijällä on jotakinpahaaomallatunnollaan,ties mitälie-neekään.

Vaatimatonna esiintyikirk-kovanhus,satojen pyhien suo-jelija, ulkoa katsojalle. Keltai-sella vesimaalilla oli seinät si-velty,nurkkalaudat ja ikkuna-pielet valkoisella; paanukattotaas oli maalattu punaiseksi.Kivijalka oli niin matala,ettäkirkonportaissa oli vainkolme

Vanhan hirkon vaivaistukki.

askelta. Kirkon vieressä oli kellotapuli, jonka ulkoseinällä kyh-jötti seinään kytkettynä vanha, vakava, ruskeapintainen vai-vaistukki, jalaton raajarikko ukkopahanen, kerjäten armopalojakaupungin osattomille. Ja lähimpinä naapureina olivat Katin-hännän, »Kirkonkylän», matalat mökit sekä porvarien suuretkivikellarit.

Alhaalla mustassa maaemässä, kirkon lattian alla, lepäsi edes-mennyt, unhoitettu Raahe. Tuntemattomina vainajina makasisiellä lahoneissa arkuissa useita entisiä ukkoja, vaimoja ja lap-

62

siakin, jotka oli sinne pyhiin piiloihin laskettu odottamaan tu-levaa tuomiota* Oli sinne samaan pimeyteen Isonvihan kauhujapaennut joukko eläviäkin sieluja etsimään turvaa kaameilta vai-najilta vielä kamalampia vihollisryssiä vastaan. Mutta minkäkolkko hauta oli ottanut vastaan, sen se oli pitänytkin. Nälännäännyttäminä vainajina, seinää vasten nojallaan makaamassa,jälkimaailma löysipakolaiset sieltä.

Mutta ylhäällä torninhuipussa, kaikkia muita korkeammalla,kääntyili ylpeä, keikkaniskainen kirkonkukko. Jokaiseen ilman-suuntaan se kirahdellen kiepsahteli, alituisesti valvoen ja kat-soen suurta kyläänsä. Oli kaupungilla toinenkin korkea valvoja,jokaasusti vähän alempanakuin viirikukko. Sen jälkeenkunpalo-vartijan öinen katuvaellus lopetettiin, sijoitettiin vaivojaukkokellotapulin torniin. Skogmanin Jaako, vanha merimies,sekä Se-linin äijä siellä vuoronperään vartioitsivat ja toitottivat tunteja,öisin huutaen kuin tuomiopasuuna, niin että nukkuva kylä saikuulla ajan kulumisen.

Alhaalla kirkossa taas saarnasi kaupungin pappi, joka myös-kin valvoi kylän puolesta ja vartioitsi iankaikkiselta palolta, soittituomiopasuunaa ja huuteli armonajan nopeaa kulumista. Monetkymmenet vartijat aina Klaudius Ahlholmin ajoista asti olivatvanhan temppelin komeassa saarnatuolissa seisoneet, ja monetsadat huutavanäänet olivat sieltä kaikuneet, kaikuneet väliin kil-paa meren pauhun ja korven kohinan kanssa. Siellä muutamatoman kaupungin kasvatitkin, Forbus, Kieliin, Simelius, Montin,olivat pappeina pauhanneet. Siellä viime vuosisadalla tulinenWichmann-pastorikin aina aloitti saarnansa: »00, kirkas tuli jaleimaus, sytytä meihin palava rakkaus!» Sieltä Johan Gyllenbergmanasi seurakuntansa maalaissieluja: »Ei tultais muuten kirk-koon, vaan on asiaa kaupunkiin: piimää, maitoa tuomaan...Sitten vain tullaan kirkkoon kuulutuksia kuulemaan.. .» Meh-tolan Sampat ja muut Pattijoen, Kopsan ja Puojinkylän isän-nät kun aina koko joukolla tuppautuivat vain kuulutusten ajaksi»torninkantaan», kirkonovelle kuuntelemaan. Hannu Nymantaas matalalla karkealla äänellä ravisteli kansansa itsekylläi-syyttä: »Tässä meidän on hyvä olla, kuin on meillä aitat jyviätäynnä». Osasipa jokusaarnamies sovittaa sanansa kaiken maail-man ihmeitä nähneille merimiehillekin, selitelien: »Ei kasva täällä

63

niinkuin muualla ulkomailla ♥. ♥ Siellä kasvaa akkunoilla lootisakorioita rantaslummia». Lindfors pastorikin koetti parastaan, las-ketti alun lausetta aina komeasti, mutta lopussa jo äijän äänipahasti kähähteli

—miksikäs pappi oli poikasena mennyt syö-

mään marjoja hautausmaalta — , niin ettei kansa kuullutmitään. Mutta kuulipa sensijaan kaikki, mitä puhuikovaääninen, ankara lain-saarnaaja, körttiseksi sanottuZacharias Toppelius, pieni,mutta äkäinen ja »mörk-kiverinen» pappi, joka ainakantoi kappaansa käsivar-rellaan, niin että kansaluuli, että hänet jostakinsyystä »on tuomittu kap-paansa kantamaan». Vaikkaolisi tuomittukin,mutta säp-sähti vain moni äijä, kunpappi saarnassaan räjäytti:»Te kyykäärmeittensikiöt♥♥♥»Mutta kun Otto Mauritz Ho-henthal astui saarnatuoliin jaoikein parhaansa saarnasi,niin melkein koko kirkko itki.Hänellä olikin hyvä »ulos-tuonti» ja kaunis, sointuvaääni. Vanhan temppelin kym-

Rovasti O. M. Hohenthal.

menet kuvatkin kuuntelivat,kun ukko aloitti saarnansa lausuen

»00, voiman Jumala,joka maailman juuret juotat,mä olen voimaton,mutta Sinä voimaameille kaikille tuotat.Eteen Sun istuimes'yks' mato matelee,yksi synnin toukkatässä Suit' armoaanelee.

64

Sinä yksin tiedätmun,ja aikainsalaisuudet suuret,kun olen voimatonSinunlaumaas' kaitsemaanja tässä pyhässäpaikassaSinun sanaas' saarnaamaan.Mutsuo korkeinpaimenen',Jeesus Kristus,ett' kaitsen tääll'niin laumaas',ett' elon ijäisenja riemunsaamme taivaassas'lEttä tänne sitten tullessas',täältä loppua tekemään,saammekruunun taivaassaSuit' seurass' enkelein».1)

Ajan mukana kaikki nämä vanhat vartiomiehet vaipuivat hau-dan lepoon vartioitaviensa joukkoon. Mutta vanhaan temppe-liin heidän henkensä jäi, edelleenkin hallitsemaan monilukuistenpyhien kuvien seurassa.

Mutta sitten rikottiin vanhan temppelin rauha ja pyhyys.Tuli uusi sukupolvi, jokaei tiennyt, millä rakkaudellaentiset isätja äidit olivat vaalineet ja kaunistaneet temppeliään, jopa siitäylpeilleetkin. Ja silloin suurin osa monisatavuotisista kuvista,joita polvesta polveen oli suurella hartaudella ja ihailulla kat-sottu, riistettiin vanhoilta sijoiltaan ja viskattiin syrjään, johon-kin kellotapulin pimeään komeroon. Vain jotkut harvat kuvatsaivat jäädä paikoilleen. Mutta tämä pyhäin riisto loukkasi ko-vin vanhan temppelin henkeä sekä temppelin ikivanhaa haltiaa.Monet hartaat vanhukset ja kuvien ystävät ihan kauhuissaansiunailivat nähdessään kauniin kirkkonsa melkein alastomaksi riis-tettynä, jopa jotkut ennustivat pahaakin. Näkivätpä muutamatvanhat muorit kerran iltapimeässä tulenkielekkeitä leimahtele-van kirkon seinustalla.

Ja niinpä sitten kävikin,että 250-vuotias temppeli kerran ke-säisenä yönä,23. heinäkuuta 1908, nousi tulenliekeissä taivaalle.Uusia komeita urkuja juuri rakenneltiin paikoilleen, kun ilta-myöhällä tuli pääsi valloilleen, ja siinä menivät uudet urut, me-

x) M. A. Oravan muististaansanelema. Vert. vanha virsik. 321.

65

nivat kirkkoon heitetyt muutamatpyhät kuvat,meni koko kirkkosuurena humuna ja pauhuna. Eikä mikään auttanut. »Siinäuutten urkujenpauhu nyt soipi», Raahe sai vain surkeasti todeta.Lienevät soineet uudet urutkin, mutta soi siinä vanhan aineenkahleista vapautuva pyhä temppelikin. Yhdettätoista hikeänsävakaisesti lyödenvanha tornikellokin humahti alas. Mutta iäkäskirkonkukko lennähti palavan tornin kaatuessa läheisen talonpihamaalle pelastuen siten tuhosta.

Raskas ja uneton oli tämä yö Raahelle. Koko kaupunkihääri sammutus- ja pelastustöissä, naisetkin olivat vettä lennät-tämässä. Vain Hackmanin Matti äijä, vanha rumpali ja palo-vartija, nukkui rauhassa läpi yönsä,vaikka asuikin aivan lähellä,Cortenkadulla. Aamulla vasta ukko heräsi ja köpötteli pihallekatsomaan tornikelloa, mutta ei nähnyt koko kirkontornia. Ih-meissään äijäpaha hieroi vetisiä silmiänsä, päivitelien:— Merkillistä,kun en enää voi nähä kirkontorniakaan!

Mutta kun ukko läksi lähempää katsomaan,näki hän kauhuk-seen kirkkomäellä vain mustan savuavanraunion..

Naamakatti Wanhastakirkosta

Vanha Eaahe — 5

Raahen vanhankirkonkukko

Juhlapäiviä.uhlapäiviä vietti vanha Raahe niinkuin muukin kristikunta.Mutta pienen syrjäisen kaupungin menoissa oli paljonpaikallista erikoisuutta ja vanhaa hyvää tapaa, mikä isoi-sempien paikkojenmelusta jooli hävinnyt.

Annanpäivä jo ennusteli vanhalle raahelaiselle joulun tuloa»Silloinoli talvinen yömilteipisimmillään, eikäsuureen jouluun

ollut enää kuin parisen viikkoa, sekin melkein yhtämittaista pi-meyttä» Hiljaisilla kaduilla asui hämäryys keskipäivälläkin, jailmassa tuntui jo joulun hengähtelyä» Vanhasta raahelaisestanäytti itse joulu olevan jo kynnyksellä, ainakin katuvieriä hiipi-

67

mässä. Siksipä silloin, kun »Annanpäivä lankesi sisään», Raaheriehahti aivan erikoisesti. Eihän vanhinkaan Raahe kyllä muis-tanut pyhän Anna-rouvan, Neitsyt Marian äidin juhlimista,mutta se muisti sen sijaan omia, vielä eläviä Annojansa. Ja muistisitäparemmin.

Nuoret miehet ja tytötnousivat Annan aamuna ylös jo kol-melta, neljältä, ja pukeutuivathyvin hullunkurisesti,ettei heitäsuinkaan vain tunnettaisi. RouvaKiljunenkin17-vuotisena tyttönäollessaan »ulospuki» itsensä van-haksi »Kreeta-muoriksi», pannenpäähänsä ruskean »bahytin», har-tioilleen vanhan »slafrokin», sil-milleen viheriän harson ja vieläottaenkäsiinsä tavattomanmuh-vinr suuren kuin kalanelikon.Ä kerin Kalle, nuori merimies,taas kiskoi selkäänsä isänsäjauhoiset myllyturkit ja panipäähänsä lakkiresun esiintyenKreeta-muorin »Mylläri- Juuso-na». Parikunnan perään liittyivielä,puolitusinaa resuisia, mari-sevia perillisiä» Muutamat nai-setpukeutuivat nuoriksimerimie-hiksi, samoin pojat tytöiksi jaakoiksi. Tällaisia »ulospuettuja»,kaikennäköisiä olioita,muutamat

Muuan vanhan Raahen Annoja.Ojalinin Anna.

kuin Haaralasta karanneita hautausmaan haltioita, kertyikadulle joskus satakuntakin. Ja kaikilla oli mukana vaikkaminkälaista, pelivärkkiä: paistinpannua, padankantta,»pääräriä»,»prikkaa», kalikkaa ja kalkutinta ja mistä vain lähti paha ääni.Nikolan Kustulla oli helistinlaitainen »tampurpaasi», jota voirystysillään helkytellä, ja Lutmannin Koffella oli oikein suuriaisakello.

Sitten koko remujoukko asteli jonkun Annan ikkunan allejapani soittonsa käymään, jokainen ottaen kojeestansa niin suu-

68

ren ja surkean äänen kuin siitä vain lähti. Jotkut vielä huusi-vat ja melusivat, minkä jaksoivat, joutuipa joukkoon kaupunginkoiriakin vimmautuen omasta puolestaan metelöimään* Kun olitämä Anna saatu soitetuksi,mentiin »trumpaamaan» toiselle,kol-mannelle ja missä vain tiedettiin Anna olevan* Jokaisen Annan,niin ylhäisen kuin alhaisenkin,piti saada osansa, — Leufstadiuk-sen Annan, Ojalinin Annan ja Ahlqvistin vanhan Anna Char-lottan, Millalan Anna Kreetan, Muutin Annan ja Stormin An-nan sekä Katinhännän monilukuisten Annojen. Koko aamu-puoli yötäremuttiin kulkien pitkin katuja sinne tänne.

Ja Annat olivat hyvillään tästä aikaisesta nimipäiväherätyk-sestään, vaikka se kovin metelöiden tapahtuikin. Vasankarin An-nakin nousi ylös jo aamukahdelta,keitti kahvia suuren pannulli-sen ja kutsui remupelin pitäjät juomaan. Sanotaanpa, että jot-kut Annat loukkaantuivat, jos satuttiin unohtamaan heidän ik-kunansa. Saihan melusta kyllä osansa sivullinenkin, sai kokokaupunki. Kyllä Raahe muisti aina, että

»Olipa kerran vuuesatuo Annanpäivän aamu».

Vain Steniuksen Anna tahtoi nimikko-aamunaan ottaa pitkätunet ja hiipi kerran salakatta yöksi pappilaan. Mistä lienee asiakuultu,mutta silloin pappilakin sai ikkunansa alle Annan aamu-metelin. Pastori Strömmer pahastui ja valitti, ja Annan aamunilot määrättiin lopetettaviksi. Monet oikeat raahelaiset eivät ol-leet ensinkään tästä hyvillään. Margret Lackströmkinsanoi:— Olis sitä lystiä saanut kerran vuuesa olla!

Mutta tuli viimein Tuomaskin, lyhimmän päivän pitäjä. Raa-heen tullessaan vanha joulumestari toi kintereillään sellaisen kan-sanpaljouden, että miltei koko suurkylä täyttyi. Maalaiset ajoi-vat joukoittain torille myymään tavaroitaan:halkoja,puu-astioita,koreja, rekiä, sekä saamaan jouluviinojaan. Mutta Tuomas-äijän matkassa saapui kaupunkiin jo aamupimeissä suuret lau-mat maakunnan köyhääkansaa, kaukaisimmat ennättäen jo etu-kynnessä Tuomaan edellisenä iltana. Niitä tulla jonotti kuinmustalais joukkoja, kuormittain ukkoja ja akkoja ja lapsia, toi-sia taas tulla väännättäen itsellä kelkka perässä. Muutamat oli-

69

vat »syänmaalaisia» Pattijoelta, Vihannista ja Kopsankylästä, toi-set »rantakyläläisiä» Sälöisistä,Piehingistä ja Olkijoelta. Kaikkiolivat resuisissa vaatteissa, kerjuupussi kainalossa. Laitakau-pungin pikku taloihin jättivät tulijat liiat tavaransa ja lähtivätpusseineen ja koreineen liikkeelle. Jotkut muuttivat majatalossapäälleen huonot ketineet, virkavaatteet.

Muualla mielihyvin odotettu »hyvä Tuomas» esiintyi Raahessa ankarana vero-herrana, joka jou-lunsa,rauhan ja rak-kauden juhlan ni-missä panipatruunitjaporvaritkoville.

Porvarit olivat-kin jo etukäteen va-rustautuneet otta-maan vastaan Tuo-maan kerjäläislau-moja. Isoissa por-vareissaoli jo viikko-kausi hääritty Tuo-maan nimissä: pari,

Johan Montinin talon pihanpuoli. Kirkkokatu.

kolme säkkiä jauhoja leivottu limpuiksi, vieläpä lehmäkin lyötylihoiksi, lisäksi varattu kaikkea muuta pussiin pantavaa, tyn-nyreittäin ryynejäkin.

Saikin olla annettavaa. Sillä jo aamupimeissä saapuivat en-simmäiset pussin- ja korinkantajat porvarien keittiöihin,ja päi-vän mittaan niitä ryntäsi kuinmustalaisia keittiö täyteen. Leipäannettiin jokaiselle sekä »halstoopi» ryynejä, vielä lihakappale jasuolakaloja, Reinin rouva antoi lisäksi jokaiselle kynttilän ja Fa-gervikin patruuni kaatoi vanhoille äijille ryypynkin. Kymme-nittäin, toistasataakin pussinkantajaa saattoi päivän kuluessakäydä talossa, toiset lähtien, toiset tullen, jotkut vintiöt käydenkolmekin kertaa samassa keittiössä; ja aina vain piti olla anta-mista. Tohtorin rouva Snellman leipoi ensi innoissaan oikeinvehnänsekaista limppua, jotta pitäähän jouluna olla hyvää mök-kiläiselläkin, mutta rouvan vehnänsekaiset limput eivät riittäneetalkuunkaan. Kauppias Andersson jakoi lahjansa puodista, ja

70

Johan Montinilla oli järjestetty liike niin, että rengit ohjasivatkansan toisesta portista kartanolle, toisesta taas työnsivät ka-dulle.

Kerjääjien lauma kiersi koko kaupungin porvariston, välillävain tuontuostakin käyden asuntotalossaan pussiansa tyhjentä-mässä. Parhaimmat saaliit saatiin Johan Montinilta, Soveliuk-silta, Fellmanilta, Friemanilta ja Lundbergilta. Asunnoissaananelijat tarkastelivat ja maistelivat omia ja toistensa saanteja jahuomasivat: »Parempaa sinulla on ♥ ♥ ♥ sinä jouvuit ennen kuinminä». Talonväellekin annettiin maistiaisia. Seuraavana päi-vänä taas vaelsi Raahen maanteillä joukoittain kelkkamiehiä ve-täen kaupunginporvareilta kerjättyjä jouluvaroja. Muutamat ajoi-vat hevosella, jonka ennen kaupunkiin tuloaan olivat jättäneetsyrjään. Sanotaanpa joukossa olleen joskus varakkaita maan-emäntiäkin, vain ryysyihinpuettuina.

Mutta Tuomas toi toisiakin veronkantajia. Se haastoi mu-kaansa seurakunnan papistonkin aina unilukkaria myöten, elleikaikkia juuri talojenkiertäjiksi, niin kumminkin saantinsa otta-jiksi.

Papeilla ei ollut ennen varsinaista määrättyä palkkaa, vaan heelivät seurakuntalaisten vapaaehtoisten antimien varassa, paitsimitä saivat virkatoimituksistaan sekä »puustellista» — kaupun-gin pappilalla oli metsää ja karjanlaidunta, niin että kirkkoherrasaattoi hoitaa viisi,kuusikin lehmää. Pitkin vuotta aina sillointällöin Raahe muisti sielunpaimeniansa. Niinpä laivan koteu-duttua ulkomeriltä pappikin sai osansa ulkomaiden tuomisista, jakun kalamies palasiUIkopautioilta, vei hän papillekin merenmais-tiaisia. Kun porvarin emäntäsai leipomuksensa uunista,pistihänpappilan emännällekin lämpimäisiä. Mutta kaikkein enimmät vie-miset vietiin Tuomaanpäivänä. Silloin annettiin kuin kokovuodesta, joten pappikin sai jouluvaransa. Suuret porvarit lä-hettivät Tuomaan iltapäivänä rengin viemään kirkkoherralle so-keritopan, jauhoja, ryynejä, kahvia, ja saattoipa renki antaa pa-pille kirjeen, missä oli kahdentoista markan seteli sekä paperi-lappu, jotta niin ja niin monta markkaa tästä apulaiselle. Pikkutalot lähettivät papille markan, parikin markkaa. Siten saattoipapin rahallinen vuosipalkka 1860-luvulla nousta n. 1500 mark-kaan.

71

Mutta toiset kirkonmiehet, sekä »iso-lukkari» että »pikku-lukkari» eli »unilukkari», kulkivat itse saanneillaan» Iso-lukkarikarautti hevosella pihaan, astui taloon ja toivotti »onnellista joulu-juhlaa ja rauhaa ja terveyttä», ja sai kukkaroonsa pari markkaasekä rekeensä joululimpun ja jästileivän japari talikynttilää joulu-valokseen. Mutta vaatimaton unilukkari tuli vain kelkkaa kis-koen ja toivotti hänkin »onnellista joulujuhlaa ja rauhaa ja ter-veyttä», ja sai kukkaroonsa markan sekä kelkkaansa limpun,jästileivän ja pari kynttilää. Maaseurakuntaa myöten lukkaritkiersivät, toinen edellä hevosella lasketellen, toinen perässä kelk-kaa kirmaten. Unilukkari Nissiläkin vaelsi Pattijokea 29 ajast-aikaa saaden leivän ja ruiskapan joka talosta. Erottuaan viras-taan äijä tapasi kehua:— Jos yhen vuuen vielä olisinpärjännyt, niin tynnyrin talostaolisin saanut.

Suuria eivät lukkarit suinkaan ansainneet,muttakun arkitöil-lään hankkivat lisäevästä, niinelivät. Lukkari Wahlforskin tulikaupungin tullista kelkka täynnä mustapäisiä perillisiä, muttapois lähtiessään ajoi toisessa luokassa komeana pankinjohtajana.

Maakunnan köyhiä ja sielunsa paimenia muistaessaan Raahenoli toki pitänyt muistaa omaakin jouluansa ja sitä varten valmis-tautua. Niinpä olikin laitettu lipeäkalat, paistettukinkut,pantujoulusahdit, leivottu monenlaiset leivät,kaakut, vehnäpukit sekätähdenmuotoiset ja puolikuun malliset joulutortut ynnä manteli-kranssit. Jo lokakuun teurastusaikana oli kastettu joulukynttilät,joku kaksihaarainen ja kolmihaarainenkin joukkoon, ja lapsetkinolivat saaneet lopputaleista pistellä pienet »kurrinsa», joita sittenvoivat näperrellä joulukuuseen. Monessa porvarin kodissa olivuoron jälkeen vietetty jouluvalvojaisia, »julvaka», joihin tyttäretja nuoret rouvat ja joskus herratkin olivat kokoontuneet valmis-tamaan joululahjoja. Siinä tyttäret ompelivat ja kutoivat »pa-poilleen» ja »mammoilleen» sekä rouvat herroilleen minkä mitäkin:kirjoitusmattoa,kaulahuivia,turkkivyötä,kynänpyyhettä,ompelu-koristeista silkkilompakkoa, helmillä kirjailtua samettista raha-kukkaroa, kahvipannun myssyä,pellinnyöriä....Herratkin koet-tivat parhaansa mukaan olla apuna yhteistyössä. Niinpä pellin-nyörejä puuhaarukalla kudottaessa herra piteli koreita villaisialoimirihmoja neidon näperrellessä haarukka kädessä. Välillä aina

72

juotiin kahvia, syötiin »hätäkräämiä» ja juteltiin »mukavia»»Jopa monesti juteltiin ahkerammin kuin huolehdittiin joulu-lahjoista.

Joulukuusikin ilahdutti raahelaisen kotia. Rikkaiden porvariensalissa seseisoi ja loisti kuinparatiisinpuu. Siinä 1850— 60-luvuillakoristeltiin joulukuusi mitä moninaisimmilla paperihetuloilla.Ympäri koko kuusta ripustettiin ylhäältä alas pitkiä paperisuika-leita, niin että kuusen kynttilät pistäytyivät suikaleen yläpäänreiästä. Suikaleisiin liimattiin kaikennäköisiä kuvioita, joita olileikelty Heickellin mamsellilta ostetusta kulta- ja hopea- ja mo-nenvärisestä kiiltopaperista. Leikeltiin samoista papereista myöslystikkäitä tanssijoita, temppumestareita, silmänkääntäjiä jakaikkia, ja liimattiin paperisuikaleisiin. Useihin kynttilöihin lai-tettiin isot paperiset »mansetit» ja niiden reunoihin liimattiin moni-koukeroisia, monenvärisiä paperikaistaleita ja paperikukkia.Koristi kuusta vielä joku kyyhkysenmuotoiseksi laitettu sametti-lintukin ja ulkomaan ihania omenoita punoitti puun hedelminä.Lopulta kuusi oli koreudella niin verhottu, ettei sen vihannuuttapaljonkaan näkynyt. Kaikki koreus oli kotona itse valmistettu,lapsetkin olivat olleet mukana leikkelemässä. Mutta kaikkeinpienimpiä lapsia ei laskettu koko joulukuusihuoneeseen, ennen-kuin vasta iltasella ovet avattiin. Ja silloin saivatpienetkinnähdäkynttilöissä kimaltelevan kuusen koko koreudessaan.

Myöhemmin 1870-luvulla opittiin joulukuusi pukemaan tina-koristeilla,tinaisilla soikioilla, joissa olikuin puitteissa kaikenlaisiavärikkäitä kuvia herroista ja mamselleista. Tinalevyt ripustettiinkuuseen koreilla silkkinauhoilla. Ripustettiin kuuseen myöskinpu-naisista ja vihreistä sitsilangan päistä punottuja nauhoja, silkki-paperista tehtyjä tupsuja sekä lasipalloja. Saipakuusi koreakseenvielä omassa kylässä valmistettuja hienoja karamelleja.

0

Vähävaraisetkin kodit, ainakin »ne, jotka tahtoivat kotia koti-naan pitää», koettivat varustaa joulukuusen. Kiiltopaperia sekäpaperikultaa ja -hopeaa oli Heickellin mamsellin pöydälläheillekinvarattuna kolmella kopeekalla arkki. Kolmihaarainen kynttiläpaloi heidänkin pöydällään, joka joulun kunniaksi oli peitettypuhtaalla »tuukilla», ja takkapöydällä tuikutti kaksihaarainenkynttilä. Ja joulupöydälläpiti olla kaikenlaista hyvyyttä, minkävarat sallivat,samaan tapaankuinisoisissäkinlipeäkaloineen jariisi-

73

ryynipuuroineen. Isoilla rikkailla oli kyllä vielä lihavat kinkut jatortut ja kaikki hyvät juotavatkin.

Jouluaattoilta kului kuusen ympärillä, kuten ainakin, lahjojajaettaessa» Lahjat viskattiin vanhaan tapaan eteisen ovesta sisään,nimittäen,kenelle mikin oli aiottu. Useasti oli lahjaan sommiteltuleikillinen runokin»

Illalla kun joulukuuset kaikkialla paloivat, ja ikkunat olivatavoinna, kaupungin vähäväkinen kansa kulki kaduilla »oikeinasiasta tehen kattelemasa porvarien kuusia». Ja kansasaikin tuontuostakin todeta:— Voi, kun omenoitakin vielä!

Aamulla sitten remahti kaupungissa valloilleen joulumeno joneljältä, viideltä. Kirkonmeno alkoi kyllä vasta kuuden aikana,mutta sitä ennen piti saada ikkunat loistamaan,neljällä kyntti-lällä jokainen katupuolen ikkuna, sekä joulukuusi palamaan kai-kessa komeudessaan. Sillä jo ennen viittä,neljältäkin, ajaa helistiPattijoki ja Kopsankylän metsäkansa kaupunkiin kelloissa jakulkusissa, reki täynnä talon perhettä. Ennen kirkkoon käyntiämaakansa »ookasi» ympäri kaupunkia ihaillen porvarien monilu-kuisia ikkunoita, jotka kahta puolta katua, vieri vieressä moninkynttilöinloistivat ja välkehtivät,niin että kaupunginparhaat ka-dutolivat kirkkaina valokäytävinä. Pimeästä lumisestakorvestaantullut Kopsankylä ajeli kuin taivaan tanhuoita ihaillen ikkunoita,ihaillen joulukuusia, jotka loistivat toinen toistaan kirkkaammin.Sillä porvarien rouvat ja tyttäret olivat kilvan pukeneet joulupuu-taan, kuka komeimman osaisi rakentaa. Katseltuaan kaupunginpattijokiset ja Kopsan miehet ennättivät vielä pikku maksustakyyditä hevosettomia kaupunkilaisia kirkkoon kuorman toisensajälkeen.

Mutta hyvät porvarit ja patruunit, joiden tallissa seisoi hyviähevosia,karauttivat komeasti omalla ajokkaallaan,»tuplakulkuset»jokaisen valjaissa, niin että koko kaupunki iloisesti helisi. Rengitkyyditsivät isäntäväkensä kirkon eteen ja sitten pyöräyttivät taaskotiin. Kirkonmäellä oli koko joukko maalaisten hevosia, ja ap-teekkari Wichmannin pojat olivat kotinsa edustalle,vastapäätäkirkkoa, pylvääseen ja sen ristipuuhun ripustaneet suuren joukonpunaisia, sinisiä, keltaisia ja kaikenvärisiä paperilyhtyjä, jotka

74

kynttilöineen välkehtivät väreissä ja loistivat, niin että apteekinedusta oli »hyvin kaunis ja näköisä jouluaamuna».

Ja kirkonkellot soivat jouluaamuna paljoa kauniimmin kuinmuina pyhinä. Kun kirkkoon kutsumissoitto oli loppunut, soit-tajat heittivät kellonsa itsekseen heilua melkuttamaan, niin ettävanha tapulikin tutjahteli. Silloin kellot kauan aikaa soivat yhteen,ja tämä kuului kaupungille hyvin kauniilta. Mutta vanhaMuuti-ukko muisteli, että ennenvanhaan kirkonkellot olivat soineet »eritavalla ja vieläkin kauniimmin».

Kirkon monissa kruunuissa palaa lepattivat sadat kynttilät,joita unilukkari Tuomaanpäivä-matkallaan oli myöskin kerännytympäri kaupunkia ja maaseurakuntaa, ja lukemattomat pyhätkuvat, apostolit ja enkelinpäät näyttivät entistään kauniimmilta,joparumatpeikonnaamatkinpenkkienpäissätuntuivat hymyilevän.Kruunujen kynttilät lepattivat iloisesti ja suitsuttivat kirkkoontuttua pyhää joulutuoksua. Monesti ne kärähtivät pitkälle kar-relle, mutta silloin unilukkari kepsutteli pitkine keppisaksineenniitä niistämään. Monella kirkkomiehellä tuikutti oma kynttiläedessä penkinreunalla juhlallisuutta lisäämässä ja antamassa valoaomistajansa isoon virsikirjaan.

Sittenkunkirkostapalattiin, tulivatporvarien rengit taashevo-sella noutamaankirkkomiehiänsä, ajellen jonkun aikaa kaupun-gilla, ennenkuin karauttivat kotipihalle. Maakansa. taas, Patti-joki ja Kopsa, laski kotia kohden väliin täyttä laukkaa tien täy-deltä, niin että kopisi,paukkui ja helisi. Kilpaa siinä lennätettiinja yritettiin, kuka edellä pysyisi ja ken ensinnä kotiin ennättäisi.

Jotkut vanhat raahelaiset kävivät joulukirkossa Sälöistenvan-hassa temppelissä. Niinpä vanhempiFredrik Sovelius usein joulu-aamuna ajoi Sälöisiinkoko lapsijoukkoineen. Yhdeksän perillistäkirkkomiehellä olimatkassaan,osa reen kannaksillakin seisomassa.Hevosen kovasti juostessa tipahteli pieniä kirkkomiehiä tiepuo-leenkin,kun reki sattui nytkähtämään. Mutta pudonnutta ei ru-vettu odottelemaan, lennätettiin vain edelleen. Se joka jäi, saijäädä, joko palata kotiin taikka lähteä juoksemaan jäljessä.

Joulun aika oli ahkeraa vieraissa käyntien aikaa. Varsinkinsukulaiset silloin seurustelivat keskenään, käyden vuoron perääntoistensa luona. Niinpä Soveliusten suuri sukukunta kokoontuiensimmäisenä joulupäivänä yhden aikana suvun vanhimman,Hen-

75

rik Sovelluksen,luokse päivälliselle. Siellä istuttiinkoko iltapäivä,juotiin kahvia, ja herrat joivat punssiakin. Välillä vain käytiinajelemassa, ja sitten vielä syötiin talossa iltanen n—

i:n tienoissa,ennenkuin aamupuoleen asteltiin ja ajettiin kukin kotiinsa.

Toisena joulupäivänä ei käyty sukulaisissa,ajeltiin vain »tapa-nia» ympäri kaupunkia ja illalla mentiin raatihuoneelle, jossaolisuuret »julbaalit», Tapanin tanssit. Siellä myössyötiin kestikie-varin emännän, Lindbergin rouvan, laittama illallinen.

Mutta uudenvuoden aattona suku taas kokoontui. Silloinmentiin »komerssille», kauppaneuvos Fredrik Soveliukselle, valvo-maan iltaa jaottamaanvastaanuuttavuotta.Istuttiin iltaa ja val-vottiinpuoleenyöhönja valettiin tinoja. Nuoretherratharjoittivatvalurin ammattia,por auttaenvuoronperään jokaiselle suvun jäse-nelle, poissa olevallekin taikatinansa. Yhdessä tarkasteltiin ti-noja ja ennusteltiin mitä kunkin kuva tahtoo saajalleen ilmoit-taa.

Yli puolenyön valvottiin,vaikka seuraavana aamuna pitikinani varhain olla jalkeilla. Jo kuuden aikana astui Soveliustentyönjohtaja, Frosterus-ukko, vanha meriäijä, isäntäväkensä ta-loon, pitäenhyvin valituin sanoin kauniin uudenvuoden toivotus-puheen ja saaden vehnäkahvit. Ja seitsemän aikana suvun nuo-remmat jäsenet,herrat frakeissa, naiset myöskin juhlapuvuissaan,astuivat uudenvuoden onnittelulle komerssin luokse. Hevosillaajaen kuljettiin läpi kaupungin, niin että kulkuset aamupimeissähelisivät. Sitten koko suku ennätti kahdeksaksi »setä Henrikin»luokse samoille asioille. Siellä istahdettiin vähän aikaa ja juotiinkahvit, ja sitten jo riennettiin asessori Härdhille, josta taas ajet-tiin »Kivi-Soviolle», sieltä vielä lennätettiin Franzenille,— viini-ryypyt vain ennätettiin taloissa napata. Mutta kymmenen aikanapiti joutua jälleenkomerssin luo aamiaiselle, johon saapuivat on-nitteluille koko Raahen parhaat herrat. Se oli suuri aamiaisjuhla,vieraita oli niin paljon, ettei mahduttu pöydässäistumaan, vaanaterioitiin seisoaltaan.

Uudenvuoden päivällisille Soveliusten joukko meni »Kivi-Soviolle». Siellä istuttiin iltaakin, herrat tupakoiden ja punssiajuoden, naiset omassa huoneessaan kahvin ääressä jutellen. Vieläloppiaisenakin koko sukukerääntyi yhteisille pöytäveroille, jolloinmentiin päivälliselle kauppaneuvoksen luokse.

76

Joulun aikana varsinkin nuoret tekivät rekiretkiä ja taas tans-sivat milloin missäkin talossa. Höckertilläuseasti »pukattiin matotläjään» ja ruvettiin tanssimaan, monesti myös Candelinilla jaFranzenilla ja joskus Montinillakin.

Samoin kuin keskikaupungin rikas porvaristo, laitakaupungin-kin pikku väki pani joulun monina lepopäivinä toimeen vierailu-käyntejään tuttavainsa ja sukulaistensa luokse. Katinhännän,

Nätterporin ja Paa-vonperänmäenkan-sa kokoontui pikkupir teissään kahvi-kuppiensa ja kolmi-haaraisen kynttilänääreen haastele-maan ja oli yhtäiloinen ja tyytyväi-nen kuin keskikau-punkikin yltäkylläi-syydessään.

Ikivanhoja jou-lutapojaedusti Raa-hessa »säärnäpoi-

Pikku talon pihapuoli. Torikatu.

kien» joukko. Siinä 1860— 70-luvuilla nähtiin kaupungin kaduillasäärnapoikinakuljeskelevan KytölänKusto, Svalan Fenkke, Jemn-dahlin Kusto,Pecklininpojat jaPyhäniemenkaksoisveljet. MaisteriWichmannin luona pojat olivat ottaneetoppia jaharjoitusta laului-hinsa,joitasittenruotsiksiesittivät.Viisi,kuusipoikaakuuluisamaanjoukkoon, valkoisissa paidoissa he kulkivat,punaisella vyöllävyö-tettyinä, punaiset ja siniset nauhat ristissä olkain ylitse, päässäsokeritopanmuotoinen paperitötteröristinkuvineen japiippoineen.Muuan oli sotilas puusapeleineen, toinen kantoi ja pyörittipape-rista kokoonpantua »viisloppista saarnaa» eli »Betlehemin tähteä»,jonka sisässä paloi kynttilä. Mutta muuan oli musta murjaani,jokanokisine naamoineen pelottipikkulapsia. Rikkaiden porvarientaloissa Betlehemin tähden kantajat kävivät illoin laulamassa jasaivat pikku lantteja yhteiseen pieneen kassaansa.

Meni joulu iloineen ja vieraskäynteineen, ja tuli pitkä suoratalvenselkä, jolloin arkinen viikko ajoi toistaan, ja vain varvista

77

kuului laivan rakentajain kirveiden ja vasarain kalke. Vasta ke-vään korvissa, jolloin aurinko jo oli hyvällä valtapuolellaan, olipääsiäinen tavailisine valvojaisineen ja kohtalon tiedusteluineen.Silloin tyttäret piilotellen katsoivat kahden kynttilän valossa on-nenpeiliin, koettivatpa joskus nuoretmiehetkin sen avulla tiedus-tella tulevaisia asioita. Jokelinkin nuorena ollessaan katsoi jasaikin nähdä hänet, joka tuleva oli. Muutamat mamsellit kattoivatpääsiäisyönä pöydän yhdeksällä ruokalajilla ja sitten unissaanyrittivät nähdä sitä, joka tuli siihen aterioitsemaan. Toiset neidottaas söivät yhdeksän silakkaa, panivat pöydälleen vesilasin sekäsen viereen kolme tikkua sillaksi, jota myöten unissaan näkivättulevan yrkämiehensä astuvan antamaan janoiselle nukkujallejuomavettä. Näin kokeilivat kerran Kaarakaisen tytöt, ja niintapahtui, että toiselle, joka oli heittänyt silakoistaan pään syö-mättä, ilmestyi yrkämies päätönnä; toisen tuleva mies, merikap-teeni, sai samana yönä viettää tuskallisen hetken, kun tyttö tai-koessaan oli tehnyt temppuvirheen, niin ettei kapteeni saattanut

ilmestyä. Jotkut mamsellit asettivat rahalantin päänsä alle pää-siäisyöksi jaaamulla herättyäänpistivät sen vasempaan sukkaansalähtien kaupungille astelemaan. Ensimmäinen vastaan tuleva miesoli hänelle aiottu, ja hänelle oli sukkaan kätketty onnenraha jo-tenkuten toimitettava, vieläpä kysyttävä nimeä, jos mies oli outo.

Rohkeat nuoret miehet kävivät pääsiäisyönä »trullia» kuunte-lemassa kolmen tien haarassa Härkätoriri laidassa taikka kiipesi-vät Sarkkilan sepän pajan katolle, paja kun seisoi kolmannellasijallaan.

Valpori oli poikaparojen palliniyöntipäivä ja nuorten herrojenratsastuspäivä. Herrat silloin »ulospuettuina» ratsastelivat kau-pungilla, ajelivat varvin tietäkin ja puhaltelivat torvella tuutu-tuksia. Vappuna myöskin oluttehtaan »salongisa» tanssittiin jasalongin katolla liehui komea »flaku».

Juhannuksena maakansa pystytti kartanolleen pitkän, tupsu-päisen, sileäksi kuoritun kuusen, jokakahdella oksallaan kuinkäsi-varsilla viittasi sinne ja tänne. Sellainen kuusi seisoi ennen mo-nessa talossa kaupungin ympäristöilläkin, mutta kaupungissa einähty tällaista maankoreaa. Siellä vain laitapuolen taloissa han-kittiin pihamaalle nuorista koivuista sievä kesäinen lehtimaja,vieläpä tehtiin majaan turppaista pehmeä permanto- Pienet pirtit

78

ja kamarit koristettiin pihlajan, tuomen ja koivunoksilla,seinätaivan kesävihanniksi, ja lattialle siroteltiin katajanhavuja. Sillointuntui sydänkesän herkkä juhla astuneen sisäänkin.

Pihamaan lehtimajassa nuori menkansa valvoi valoisaa juhan-nusyötä, tahi istuskelimyöskin tuuheiden piha-pihlajain alla. Mutta mo-net neidot hiipivät hiljaaruispellon laitaan sitele-mään kasvaviin korsiinlanganpalasia, mustaamurheeksi, punaista nai-misiksi j.n.e. Kolmenatorstaina sitten käytiinniitä tutkimassa.

Porvarien ja patruu-nien kansa taas valvoikesäisen yönsä ja piti iloameren rannalla, Pitkän-karin Ilolinnassa.

Muttayhtävaleenkuinpirttiin tuotu kesän vihan-nuus lakastui jakuivettui,sydänkesän suuri valoisapäiväkin vierähti ja kesänihanin aika valahtiohitse.

Juhannuskuusi Raahen seuduilta.

Aurinkokin jälleen alkoi väistyä, ja valta rupesi taas joutumaanpimeän puolelle.

Syyskuinen Aleksanterinpäivä oli taas sellainen juhlapäivä,jolloin koko kaupunki »ilmineerasi», oikeinpa viskaalin käskystä.Katinhännän köyhimmätkin kävivätpyytämässä varakkaammiltajonkunkynttilän voidakseen hekin ottaaosaa yhteiseen ilonpitoon.Niinpä illan tultua nähtiin pienimpienkin pirttien jokaisessaikkunassa kynttiläparin iloisesti tuikuttavan kahden puolen kau-nista valmukimppua. Rikkaiden ikkunoissa kynttilät loistivatkomeissa hopeajaloissa mahtavien kukkasten, »ringblommain»y.m.keskellä. Olikin kova kilpailu, ken osaisi komeimmin kukit-taa ikkunansa keisarin kunniaksi. Möllerin rouva koristi ikku-

79

nansa erinomaisilla tekokukilla,pitäen ennätystään ylivoimaisenakaikkien muidenrinnalla» Raatihuoneen otsikossa taas loisti kynt-tilöistämuodostettu suuri palava A-kirjain, jota kansa kävi ihai-lemassa samalla kuinihaillen katseli porvarienkin ikkunakomeutta.Maalaisetkin tulivat katsomaan juhlivaa kaupunkia ja ottamaansiihen osaa kapakassa käymällä ja lopuksi tappelemalla kaupunki-laisten kanssa. Kaupungin poikajullitkin nallipyssyineen panivatkeskenään toimeen oikein Aleksanterinpäivän tappelun.

Mikkelin sunnuntaina vanhan Raahen nuoret herrat taashyppäsivät hevosen selkään ja lähtivät ratsastelemaan kaupun-gille ja kaupunginympäristöille,Kummattiin jaMaailmanrannalle.Maalaisetkin Pattijoelta tulivat ratsastaen kirkkoon. Mikkelinratsastus tapahtui sen vanhan asian muistoksi, »kun suuri sotatapahtui taivaasa enkeli Mikaelin ja lohikäärmeen välillä..♥

Sitä ne entiset Mikkelin ratsastajat vieläkin matkivat».Oli vielä syksynsuuri juhla,vanha kekri,pyhienmiesten päivä.

Silloin alkoipiikojen ja renkien remuinen »römppäviikko», raatajien»rinnus katkesi», jahe saivat viikonpäivät elämöidäomassa vapau-dessaan.

Ympärilläolikylmä kohmettunutsyksy.Kaupunginkadut toisi-naankopisivat kylmyyttään, toisinaantaasräiskähtelivät pehmeinälätäkköinä. Ja meri huokailiraskaana alastomien rantojen äärellä.

Mutta mustien viikkojen takaa häämöitti jo taas Annanpäiväsekä suuri joulu

SeppäSarkkilankaljakannu

Wanhojen porttien kolkuttimia

Skoulu.Siellä sortit ja brookit räknättiin ja taas luettiin ja dikteerattiin ♥ ♥♥ karttakonstitkin oli ja karttakepist' annet-tiin kynsille ♥ ♥ ♥ Ja kun kvartille päästiin ja oltiinlumi-sotasilla ja viskattiin akkuna rikki,niin saatiin klupua».

Tämä oli vanhan raahelaisen meriäijän entisaikaistakoulumenoa.

Sillä pienessä Raahessa,niinkuin muissakin kaupungeissa, oli»skoulu», jossa katuja mittaileville miehenaluille, vastaisille kau-pungin isille ja porvareille,merimiehille ja raatimiehille,annettiinopetusta ja — klupua*

Raahen koulu oli miltei yhtä vanha kuin Pietari Brahen kau-punkikin» Jo suurkylän ensimmäisellä vuosikymmenellä saivatrantakorven pitkätukkaiset poikavarsat, jotka eivät koskaanolleetkoulua nähneetkään, astella ihmeelliseen »pedagogiumiin», jokapiti majaansa komean raatihuoneen alakerrassa,pohjoispään pir-tissä ja parissa pikkukamarissa» Itse kaupunginpappi siellä Raa-hen ensimmäisille koululaisille opetti lukemista ja kristinoppia,kirjoittamista ja vähän laskentoakin» Mutta niin hyvin pappikaitsi nuorta laumaansa ja ohjasinousevaa Raahea tiedon tielle ja

81

Tanha Kaahe — 6

taivaan tielle, janiinhartaasti kaupunkikin huolehti ensimmäisestäoppilaitoksestaan, että Gezelius piispakin, joka tarkastusmatkal-laan kävi kouluakin katsomassa, hyvillään kiitteli Raahen por-varien »kaunista koulua».

Tämä sama »kaunis koulu» pysyi Raahessa sitten kautta aiko-jen. Yhtä rintaa kirkon kanssa se eli ja vaikutti* sillä kaupunginpapit olivat useinkin sen opettajia. Kirkon läheisenä naapurinase asui, ja viimein saatiin koululle oma pieniopintemppeli kaupun-gin temppelin viereen, pohjoislaidalle Kirkonmäkeä. Tämä olisama vanha »skoulu», katajikkomäen toinen pyhä temppeli, jossanykyinen vanha Raahe on johdatettu tiedon taipaleelle.

Mutta ennenkuin Raahen pojat astuivat pelottavaan kou-luunsa, useat olivat jo ennättäneet kirjaviisaudessa niin pitkälle,että osasivat hiukan lukea, ainakin tunsivat kirjaimet. Heitä olijo kotona pidetty kovilla taikka oli käytetty kylässä vanhojenmuorien jalkojen juuressa. Kaupungissa oli nimittäin muutamiakirjanoppineita vaimoihmisiä, jotka pikku maksusta ajoivat pie-niin päihin kirjatiedon alkeita. Sellaisia oli Grundströmin muori,joka asui Ämmänkadulla, Lindbergin talossa, ja opetti kirjallem.m. Himangan Jussia, vastaisen valtamerien kapteenin alkua.Hampaaton mummu istuskeli opettajanvirkaa hoitaessaan rahillakivikuppi helmassa leikaten puukolla leipää kuppiinsa. Sittenmummu kaatoi vettä sekaan ja syödäpapersi möyhyänsä ja sa-malla ohjasi pientä lukumiestä. Samoin käyttivät joutilaita van-hanpäiviänsä nuoren polven opettamiseen muutkin vanhukset.Uudessakaupungissa, Puumaalla, asuva Vanha-Anna opetti poi-kia kymmenen kopeekan viikkomaksusta joka päivä pitkät rupea-mat. Pienen mummunpolvien välissä pikku jakkaralla BurmaninKustokin ja Sandmanin Kalle kävivät vuoron perään kyköttä-mässä, ja mummu ohjasi lukua, samalla kuin kuivettuneet sormetohjailivat sukkapuikkoja. Längmanin vanha maalari-ukkokinahkeroi kirjanopettajana, ja Heiskarin Erkki poika sai alkuope-tusta hattumaakari Jurvelinilta.

Mutta vasta oikeassa koulussa annettiin oikeat opit ja tiedot,ja sinne pojanvekarat riensivät,niin ettäheitä oli siellä aina 40

—so:een. Niinpä oli »elementarskolassa» 1856 44 ja 1859 49 oppi-lasta. Kaikki eivät suinkaan mielisuosiolla menneet istumaan kou-lun koville penkeille. Mutta kun isä kimpautui niinkuin entinen

82

merikapteenikin, joka kertoi: »Janne ei tahtonut mennä skouluun,mutta minä näytinpranstaakaa, jotta täss* on sulle vastaus», niin»Janne meni skouluun».

Kahdessa joukossa poikia opetettiin* Viktor Wilhelm Wich-mann, jota vain sanottiin »maisteriksi», opetti ensi vuoden tulok-

kaita ja itse koulun »rek-tori», Nils Gustaf Emeleus,jota »Nutu- Jussiksi» hau-kuttiin,opetti toista luok-kaa» Koulutalossamolem-mat koulumiehet asui-vat.Rakennuksen toisessapäässä isännöi hidas jatasaluontoinenrehtori,toi-sessa majaili tulinen jaäkäinen maisteri,kumpai-nenkin niin eriluontoisia,että koulumestareille toi-sinaan tahtoi tulla keski-näinenkin yhteenotto.

Lukemisen opetus oliensimmäisiä. Olikoulussasellaisiakin vesoja, jotkaeivät aina osanneet lukeaoikein »ulos», vaikka kou-luun pääsyn ehtona olihyvä lukutaito. Silloin se

Pastori V.W. Wichmann rouvineen,

täytyi tavata. Ja siinä vasta taitoa tarvittiinkin. Mutta »se olisemmoinen opettaja se maisteri, ettei semmoista olekkaan». Sepani taitamattoman tavaamaan:— Lyhyt ii i, ässä ja lyhyt aa sä, isä; am ja yhtistysäänteeteimci, tee jalyhyt aa an tän,meitän;ii ja lyhytoo jo,koo ja lyhytaa ka, joka;lyhyt oo o, al ja lyhyt ee tee let, olet; tee ja yhtistys-äänteet ai tai, vee japitkä aa vaa, taivaa, ässä ja lyhyt aa sa, tai-vaasa.

Lukukirjanakäytettiinentisaikoina UuttaTestamenttia,muttasitten myöhemmin ruvettiin »luonnonhistoriaa» lukemaan »sis-sää». Siinä m.m. »puhuttiin Diionista, joka yritti savesta tehä

83ihmistä, mutta ei saanut siihen henkeä»» Samaa kirjaa myöskinkirjoitustunnilla »dikteerattiin». Silloin kun maisteri työskentelitoisien oppilaitten kanssa,luokan paras oppilas, »första» eli »ylim-mäinen», jota myössanottiin »priimukseksi», kovalla äänellä lukisanan kerrallaan toisille oppilaille, jotkakirjoittivat sen vihkoonsa»Niinkuin opettaja ainakin första dikteerasi:— Iso puukstavi, paimen — teki — komma

—mitä

—ku-

ningas —käski

— punkti— iso puukstavi, neljä—vuotta

—kului— punkti»

Ja siinä poikain piti oppia ei vain kommat ja punktit, vaanmyös»kuulot» ja »semikuulot», »sprooketekketit», »parentteesit» ja»kommakompunktit».

Vaikka förstaolikin luokan ylimmäinen jasai oppilaiden edessätoisinaan dikteerata, hän saattoi taas helposti menettääkin kun-niavirkansa. Voi sattua niin,ettei hän osannutkaan läksyään, jasilloin opettaja heti kivahti: »Mene alemmaksil Tule sinä, jokaosaat, sijalle!» Ja ylimmäinen sai astua alempaan sijaan, toisenviedessä hänen kunniaistuimensa» Voi sattua sama alentaminenuudelleenkin,penkki penkiltä. Saattoipa käydä joskus niinkin,että opettaja komensi: »Tule pässiin!» Sillä koulussa oli »pässi-penkki», johon pantiin kaikkein huonoimmat kyköttämään» Toi-sinaan siinä istua murjotti koko lautakunta, mutta sitten sattuitaas koko pitkäpenkki olemaan aivan tyhjänä» Sillä pässistäpääsitaas nousemaan, vaikka luokan ylimmäiseksi, kun vain osasi läk-synsä» Läksyjenhyväulkoa laskettaminenolikin pääasia» Kunhanaina osasihyvästi »lukea ulos» kaikki,mitä oli kirjasta pantuopit-taviksi, voi aivan tukevasti istua ylimmäisen istuimella.

Paljon pitikin pienien penkinpainajien osata» Luettiinbiblian-historiaa ja katkismusta ja maantietoakin, ja kartasta piti osatanäyttää kaiken maailman valtakuntia ja kaupunkeja ja suuriameriä, ja »maailmanpalloakin» piti ymmärtää, ainakin näyttääsen »kuumia ja kylmiä vöitä» sekä »lempiöitä vöitä»» Pienimmätoppilaat eivät kartasta paljoakaan älynneet» Kuulivat kyllä pu-huttavanEuroopasta, Aasiasta,Afrikasta,Ameriikasta ja Austraa-liasta, mutta kartasta he luulivat kepillä osoiteltavan värejä»Kaikkein hulluin kirja oli kielioppi, jota luettiin keskiviikkona jalauantaina. Siitä piti päntätä ulkoa sellaisia kummallisia sanoja

84

kuin »nimentö, omanto, osanto, lähentö,menentö». Ja sitten pitinimitellä sellaista hassua, että »se on minun nimeni se nimentö,ja se on minun osani se osanto». Puhuttiin myöskin »arvollisistaja arvottomista kerakkeista». Kirjassa oli vielä niin hulluja luku-jakin, ettei niitä tahtonut kukaan ymmärtää, sellaisiakin, joissasanottiin, että »lammas on saparollaan, sika on hongallaan, hevo-nen on huonollaan, lapsi on vetelällään, ja äitin käet on taiki-nasa».

Mutta ankarinta ainetta oli »räknääminen». Täysi työoli po-jilla, kun piti oppia kaikki »additsuunit, subratsuunit,multipli-katsuunit ja divisuunit», ja »tabula», jota jo ensi luokalla lyötiinpäähän, tuotti monet torat ja paukaukset ja istumasijojen vaih-dokset. Mutta suuria asioita sitten annettiinkin pienille tietomie-hille. Maisterin jallatessa isompien kanssa första saneli pienillemiehille lukuja taululle kirjoitettavaksi. Siinäpisteltiin alussa kuinleikitellen vain ykkösiä,kymmeniä ja satoja, tuhansia ja satoja-tuhansia ja aina »komma» pantiin väliin. Mutta sitten jo lopuksipäästeltiinmiljoonia ja triljoonia,vieläpä»k vinkvilJoonia», ja»kvink-triljoonia», joissa jo täytyi käyttää komman sijasta ristiä. Lasku-harjoituksia vartenoli »laskutauluja», pieniäpuulautoja, jotka ase-tettiin eteen pulpetille puikkojen varaan niinkuin kirjalauta kal-lelleen. Lautaan liimatussa paperissa oli »taaleja», lukuja, joitapiti omalle kivitaululleen »räknätä ulos». Otettiin laskulautojakotiinkin laskettavaksi, ja sitten koulussa vain »sanottiin ulos,mitä on saatu». Käytettiin myöskinpahvitauluja, joihin»taalit oliliistrattu». Mutta rikkaiden pojilla oli omat laskukirjat, joissaoli samat »taalit ja lumerot», niin etteivät he tarvinneet lasku-tauluja.

Kirjoittamista harjoitettiin ahkerasti. Oli vartavastinen pai-nettu»föreskrifti», jossaoli »kaikki puukstaimet, ja sana seisoi ainaniille puukstaimille». Näitä sanoja jäljennehän, kuka parhaimminosasi. A:lle oli »sana»: »Aikaisin kirkkoon,myöhäänkeräjiin», sitten»Brahe rakensi Sälöistenkaupungin», jaedelleen esim.: »Fariseuk-set löytyyvät Judeasa», »Gutenberg löysi kirjapränttäämisen»,»Kärsi pahaa, toivo parempaa», »Zionin virsi veisatkaam». Kir-joittaminen tapahtui hanhenkynällä. »Teräspänniä» kyllä jo sil-loin oli, mutta koulussa ei niitä saanut käyttää. Kun kirjoitus-

85miehen kynä kului huonoksi, vei hän senmaisterille, joka otti lii-vintaskustaan »pännäveitten» ja taitavasti »formeeras» kynän kun-toon, niin ettei se enää »plumpannut». Vaikka taitamattomillakynämiehillä kyllä hyväkin kynä plumppasi ja sotki paperin.Kirjoitusvihkoja tarkastellessaan opettaja aina kirjoitti reunaan»vidi».

Opetettiin pojille laulutaitoakin. Keskiviikkoisin ja lauantai-sin ii

—12 rehtori vei oppilaat »nuottilinjan tykö» janäytteli heille

nuotteja,puhaltaen niitä »f löitiliä» ja taas laulaenkin: »see, dee, ee,af, jee, aa,hoo, see», osoitellen nuotteja ylöspäinsekä jälleen alas-käsin. Virren veisuutakin opetettiin, ja sitä varten oli aikoinaantuomari Alopaeus lahjoittanut tuhannen riksiä.

Opetus tapahtui useinkin kahdella kielellä. Ruotsinkielisetoppilaat istuivat vain eri ryhmässä, ja opettaja sanoi heille ruot-siksi saman asian,minkä oliensin sanonut suomeksi. Kovinpaljonei ruotsinkielisiä ollut,saattoi joskusolla vain kuusi,seitsemän

—ja nekin kaikki ymmärsivät suomea

— ja suomenkielisiä oli kol-misenkymmentä.

Maisterin »puolelta» päästiin »rektorin puolelle», kun oli»hy-västi divisuuni opittu», ja »siellä se pääopetus annettiin». Sielläjatkettiin maisterin luokalla aloitettuja asioita ja luettiin lisäksi»jometriiaa ja ihmiskunnan historiaa», vieläpä sellaisia merkillisiäasioita kuin »persunaalipossessium, refleksium,presiprokusium jaiknatsium». Siinä ei kehvelin pää saanutkaan olla paperista, jostahtoi kaikki nämä erinomaiset viisaudet selvittää. Geometriassa-kin piti laskea »kaiteita» vasemmalta oikealle ja taas oikealta va-semmalle, ja ihmiskunnan historiasta täytyi muistaa satoja vuosi-lukuja, opettajan ollessa niin »nuukana», ettei saanut kirjoittaalukuja paperilapulle ja siitä sanoa ulos, kuten räknäämisessä taa-leja. Täyttä päätä koulussa tarvittiin. Mutta sitä ei kyllä jokapojalla ollut. Siksipä moni saikin jo maisterin luokkaa paukuttaakaksi vuotta, jotkut kolmekin. Hassin Hermanni istui maisterinoppipoikana neljä vuotta, ja ruvettiin häntä sanomaan »Vanhaksimaisteriksi». Mutta sitten Hermanni olikin niinoppinut,että pääsi»lantun lautamieheksi» eli maanmittarin apulaiseksi.

Aamukahdeksaksi kipaistiin kouluun ja paukutettiin sielläyhteen-, kahteentoista asti, ja taas iltapäivällä istuttiin kahdesta,

86

kolmesta viiteen. Joskus sattui joku opinnoitsija myöhästymäänja saattoi silloin selittää ankaralle opettajalle: »No, kunminä sei-soin ja söin ja kello seisoi kansa ♥♥♥» Rehtori ja maisteri pitivätvuoropäivin aamu- ja iltarukoukset. Rehtori veisautti aamuru-kouksissa miltei aina virttä: »Jesul onnen*, osan' oman'! Ilon',riemun' runsahan'!» Taikka sai joku pojista aloittaa värssyn:

»Sieluni, Jesu hyvä!Ravitkoonsanas pyhä,Virvoit'minua piinaskautta,Ja viimeiniloon auta!»

Maisteri taas lauloi ja laulatti useinkin virttä:

»Mun silmän', käten'nostanÄin' Herran Sioniin,Jost' avun tiedän saavan'Ja valonkaunihin;Sill'Herra avun lainaa,Kuinmaan taivaanloi,Hänkuulee huuton' aina,Ja suojellakyllä voi».

Ja tämä virsi lähti niin korkealta,että »se melkein kiljumalla alo-tettiin,mutta lopusa se putosi hyvin alas».

Kovassa kurissa pidettiin Raahen poikavarsoja Kirkonmäenkoulussa. Hyvin helposti rukattiin pojan tukkahamaraa taikkaläpsättiin korvalle taikka annettiin karttakepillä kynsille ja selkä-puoleen. Ei tarvittu paljonkaan syytä: kunhan paiskasi paperi-purulla naapuriaan poskeen taikka potkaisi penkin alapuolitselähimmäistään tahi unohti nollan, kun piti kirjoittaa 1054, tahiei osannut näyttää kartasta oikeita paikkoja. Usein työnnettiinmyöskinnurkkaan seisomaan tahi taulun taakse killistelemään tahiajettiin seinän viereen »mustallepenkille» istumaan. Kovintakurinpitoa olikumminkin,kunopettaja käytteli »klupua», pajuistapunottua patukkaa. Klupu oli poikain omaa teollisuutta,valmis-tettu kuudesta, seitsemästä,notkeasta, köydeksikierretystä paju-varvusta ja sidottu päistä sekä keskeltä kymmenellä nuorakier-roksella. Patukan pituus piti olla»kyynärä ja käensija», ja se teh-

87

tiin,»mitä parhaasta osattiin saa*a», »Eelläkävijän» käsialaa se oli,vuoronperäänkun pojat olivat aina viikon kerrallaan »edelläkävi-jöinä» järjestäen kirjat ja vihot pulpeteille ja taashoitaen nekaap-piin.

Tämän oman tuotteen liiankin tuttavallista koskettelua teki-jämestarit saivat monta kertaa kokea, milloin mistäkin syystä,vallattomuudesta tahi taitamattomuudesta» Varsinkin »tabulan»lukuaikana, joka oli poikain kovinta työaikaa,otti klupukin suu-rella hartaudella osaa poikien oppimiseen. »Anna kinttus tänne!»opettaja komensi helposti, tarttui oppilaan kalvosimeen ja antoiklupua kämmenelle» Maisteri varsinkin oli »tuhannen tulinen» jakärkäs antamaan klupua. »Tirisetkö sinä vielä?» sanoi, jos poikaitki, ja löi yhä kovemmin. Rehtori oli siivompi, mutta kun hänkerran antoi,niin antoikin kovasti, että kämmen turposi. Kaksi-toista »rappia» oli kovin löylytys, viisi, kuusi lyöntiä tavallinenjärjestyksenpito. Ahkerasta harjoituksesta tulivat kyllä sekä po-jat ettäpoikain kämmenet niin paksunahkaisiksi, etteiniitä lopultaklupu paljoakaan pehmittänyt. Monet mestarit eivät suutaanvääntäneet, hammasta purren vain ottivat iskut, »vaikka kipeääkyllä kävikin, kun olan takaa lyötiin». Kyllähän pojat joskusansaitsivat hyvänkin klupukyydin. Niinkuin KytölänKustokin,joka pystytti neulan maisterin tuoliin. Odottaen ilkityöstääntavatonta klupusotaa Kusto oli varustanut housuntaskuihinsavahvat raksit, joihin sitten kiversi kouransa, niin ettei maisterisaanut käsiä taskuista ulos. Silloin maisterin täytyi heittää poikamustallepenkille ja pehmittää patukalla selkää,niin ettäpaukkui.Ja se paukkuikin jaropisi kovasti,sillä mestari oli varustanuthar-tioihinsa takin alle tuohilevyn.

Tärkeää klupua säilyttivät opettajat pöytälaatikossaan, jakun se kului ja meni rikki,poikain piti valmistaa uusi. Maisterinluokalla kului klupuja tavallista enemmän, sillä paitsi ahkeraankämmentelyyn,maisteri käytti klupua muuhunkin. Opettaessaanhän aina askaroi kluvulla, ja usein omissa ajatuksissaan kiivaastikäveli lattialla edestakaisin väännellen ja pureskellen klupua,niin että se pian kului loppuun. »Maisteri on taassyönytkluvun!»pojat manailivat,kunpiti ruvetauutta hankkimaan.

Silloin tällöin itse piispa kävi tarkastamassa vanhaa koulua.»Koijureellä» suurherra ajaa karautti koulun kartanolle, ja kohta

88

lensi tieto: »Piispa on tullut Kuopiosta!» Koulussa piispa vainkuunteli opetusta, eikä silloin annettuklupua, vaikkei osattukaan,ja »sitten piispa piti kehotuspuheenpojille». Pyhäjoen »Iso-pappi-kin», kuuluisa väkimies,hevostakin vahvempi, kävi monesti kou-lua katsomassa,puhellen pois lähtiessään: »Koettakaa nyt,hyvätlapset, olla taas siivoja, koska nuo opettajat teitä niin kiittä-vät».

Väliin annettiin koulumiehille lupaakin. Markkinapäivät sekälaskiainen ja Valpori olivat itsestään lankeavia vapaapäiviä,muttakun pojat joskus oikein innostuivat yhteen suuhun huutamaan:»luppaa .. luppaa. .. luppaa!» niin opettajat, jos olivat »sillätuulella», antoivatkin avosuisille huutajille vapaan telmää-mispäivän.

Muutamat poikajullit ottivat kyllä joskus lupaa omin päinsäjaolivat »harapässillä» koulusta pois kokopäivän, varsinkin silloin,kun oli hyvin paljon läksyjä luettavana. Aamulla pojat vain läh-tivät kotoaan muka kouluun,mutta livistivätkin Märjännykseen,jossa luinailivat koulutunnit ja sitten taasoikealla ajalla saapuivatkoulumiehinä kotiin. »Päätä kivisti», selitettiin seuraavana päi-vänä opettajalle.

Mutta joulun alla oli kauan odotettu »ilminatsuuni». Silloinkoko koulu oli valaistu, kynttilöitäpaloi puisissa kattokruunuissasekä akkunoille asetetuissa kulmalaudoissa, vieläpä poikainpulpe-teillakin

—niissä kun oli»tratinmallisia» reikiä, joihin saattoi pistää

kynttilän pystyyn. Jotkut vanhemmat olivat kuulemassa, kunpoikia opetettiin. Siihen sitten loppui »syystärmiini». Ja taas»ke-vättärmiinin» lopussa juhannuksen edellä oli »eksaameli». Sillointuli enemmän kaupunkilaisia katsomaan, mitä koulussa oli opittu.Poikain vihot ja kirjat olivat esillä, ja lopuksi anettiin oppilaille»ite kullekin» todistukset.

Ja silloin oli vapaa kesä edessä, ja sininen meri avautui taivaanrannalle asti, ja laivojen mastometsäRoskan redilläodotti kesäisiäkiipeilijöitänsä.

Vanhassa koulutalossa kävivät opiskelemassa myöskin »priva-tistit». Ne olivat »parempain ihmisten» poikia, jotka olivat käy-neet jo läpi sekä maisterin että rehtorin puolen, ja jatkoivat vielälukujaan maisteri Wichmannin opastamina. Ja »niistä sitten tuli

89

Raahen laivoihin kapteeneja». Sillä Raahen koulun ja Raahenpoikain suurena jatko-opistona oli tavallisesti mahtava meri,joka toimitti lopulliset kouluuttamiset sekä puristi entisistä alkeis-koululaisistamiehiä. Illoinprivaatipojat tavallisesti kävivät mais-terin luona, mutta olivat usein samaan aikaankin siellä lueskele-massa kuin kaupungin muu poikalisto opiskeli koulussa. Ja silloinkun päästiin samalla kertaaulos välitunnille,syntyi aina kovasota.Sillä privatistit ja muut koululaiset olivat toisiinsa vihakannallakuin kissat ja koirat. Joskus maisteri otti tyttöjäkin »privatis-teiksi», ja ne kävivät opiskelemassa keskiviikkoisin ja lauantaisin.Tytöillemaisteri ei ollut kovin äkäinen,sanoihan vain joskus:»Uh,sinä senkin pässi!» "

Oli Raahessa toinenkin yksityis-koulumestari. Se oli ErnstKilian Mellberg, joka »skoulas kaikki Raahen herrat». KilianMellberg oli varakkaan kauppiaan poika Pietarsaaresta, ylioppi-laaksi lukenut, ja sitten ollut pitkät ajat Saksassa opiskelemassa.Liikemiehen poikana Kilian oli veljensä kanssa rakennuttanutkuunarin, jolla ajatti rahtia Pohjanlahdella ja Itämerellä. MuttaItämaisen sodan aikana englantilainen upotti veljesten laivan.KöyhtynytKilian joutuilopuksiRaaheenReinin liikkeeseenkontto-ristiksi. Katinhännässä pikku talossaan Mellberg sitten asui, naiemännöitsijänsä, Maria Björnströmin, ja sai yhden tyttären.Sivutoimenaan Mellberg piti koulua, »Melpärin koulua», ensinMöllerin talossa, sitten kotonaan, opettaen porvarien poikia sekämerimiehiä, jotka aikoivat^ kapteeneiksi, ja valmistaen oppilaitaOulun kouluun, vieläpä myöhemmin Raahen kauppaopistoonkin.Mellberg oli niin oppinut, että hän osasi »kaikki kielet», samoinmyöskin kaikenlaiset »räknäykset», ja niitä taitoja hän etupäässäpojille opetti. Välitöinään oppipojat saivat soudattaa opettajansapikku tyttöä, ja vallattomuudessaan kiikuttivat väliin niin hui-masti, että tyttö tuli miltei päästäpyörälle. Mellbergillä oli hyvinkaunis käsiala. Hänen toimekseen aina ahnettiinkin hautajais- jahääkutsujen kirjoittaminen. Vanhana laihana pikku ukkona Ki-lian kepsutteli Raahen kaduilla nukkavierussa takissaan. Saipahän kauppakoulun vihkiäisjuhlassa ja samoin Pietari Brahen pat-sasta paljastettaessa ilon ampua tykillä kunnialaukauksen. Siitäukko hyvillään kehuskeli: »Olen ampunut Adlercreutzin kanuu-nalla!»

90

Vanha koulutalo sai lukukausien aikana olla toimessa kaiketpäivät* Kun arkisin siellä KytölänKustot ja muut pojat vilje-livät tabuloita ja multiplikatsuuneja sekä välitöinäänpystyttivätneuloja opettajantuoliin, niin pyhäpäivinä taas astui samoihinsuojiin toinen oppilasten joukko. Sunnuntai-iltapäivinä toimikoulun huoneissa »pyhäkoulu», jota oli ruvettu pitämään 1843.Koulussa kävijäin kantajoukkona istuivat kisällit ja oppipojat,joukossa joitakuita muitakin opinhaluisia »köyhän kansan lapsia».Ahkerasti kisällit ja oppipojat astelivatkin opistoonsa. 1852 mai-nitaan koulussaolleen 54 oppilasta, ja1860 oliniiden luku 55. Kai-kenlaisia hyviä ja tarpeellisia asioita siellä opetettiin vastaisillemestareille, laskentoa ja kirjoitusta, kristinoppia, Suomen his-toriaa ja maantietoa sekä kirjanpitoa. Opettajina toimivat kou-lussa tavallisesti alkeiskoulun opettajat. Varsinkin maisteri Wich-mann oli ahkera pyhäkoulumestari,opettaenmilloin mitäkin asiaa,milloin »räknäyttäen», milloin kertoen Suomen historian tapahtu-mia, milloin esittäen »maailmanpalloa». Olipa koulun opettajanakerran värjärinkisälli Halmeto jakin, joka oli niin »ulosoppinut»,että kykeni valistamaan toisia sällejä jaoppipoikia, ainakin sane-lemaan heille kirjoittamista. Kerran taas perämies Marjelinopetti merimiehen aluille kompassia, niin että he osasivat sen»niinkuin olisivat kolme vuottaolleet merillä». Koulun varsinais-ten, arkisten oppilaiden kanssa tahtoi sunnuntai-opiskelijoillamonesti olla pikku kahnausta. Ainakin viikkokoulun poika-viikarit monta kertaa koettivat työntää kaikenlaisia vallat-tomuuksiaan ja rötöksiään pyhäkoulun sällien ja oppipoikainsyyksi.

Siten vanha koulutalo sai pitkän talvipimeän aikana jakaa»valkeutta» kylalaisilleen pyhät ja arjet. Kynttilät tuikkivatsieltä pimeille kaduille niin hyvin pyhäilloin kuin arkipäivänpimeissäkin, ja vasta joulupimeän »ilminatsuunissa» ne oikeinloistivat.

Mutta sitten kerran, samana kesäyönä, jolloin vanha kirkkotuhoutui, tapahtui vanhalla koulullakin viimeinen suuri »ilminat-suuni». Kirkonpalo kuumensi läheisen koulun seiniä,niin että ok-sain reiät ihan kyyneleinä tihkuivat pihkaa, kunnes yhtäkkiä kokoseinä leimahti satoina kynttilöinähehkuvaan suurtulitukseen. Se

91

tulitus tuhosi koko koulun,poltti vanhat pitkät penkit,poltti klu-vut ja poltti »maailmanpallonkin».

Vanhan kirkon rinnalla oli vanha koulu aina vaeltanut käsikädessä, ja sen kanssa se sai viimein yhteisen lopunkin.

Merkk ausliinasta v:lta18 27

Tyttöjenskoulut.ntisessä Raahessa ei ollut koulutaloa tyttölapsia varten,vaikka siellä kyllä oli koulu, jossa kaikki kisällit ja oppi-pojatkin saivat käydä tietoja ja taitoja hakemassa. Ehkävanhan koulutalonovet olisi avattu tytöillekin, jos he oli-sivat käyneet kolkuttamassa, mutta sellainen tapa oliRaahessa, että vain pojat jallasivat vanhan koulun pit-

killä penkeillä.Mutta Raahen tyttöjen ei silti sentään tarvinnut jäädä vain

kotiopintojensa varaan eli pelkän lukutaidon astuimelle. SilläRaahessa oli, samoin kuin monessa muussakin kaupungissa,useita»mamselleja», jotka käyttivät joutoaikaansa nuoren tyttöpolvenopettamiseen ja kasvattamiseen. Mamsellit olivat itse samallatavalla saaneet tietonsa ja taitonsa edesmenneen polven mamsel-leilta, olivatpa jotkut olleet Tukholmassakin oppia ja viisauttanoutamassa. Näissä »mamsellien skouluisa», yksityisten henkilöi-den vapaalla uhrautuvaisuudella ja harrastuksella johdetuissaopinpirteissä, kasvoi ja sivistyi Raahen tyttäristö samalla aikaakuinkaupunginpoikaparvi opiskeli japaukkasi Kirkonmäenkoulu-

93

talossa ja Mellbergin koulussa. Mamsellien koulut eivät kylläkyenneetoikean koulun rinnalle,niissä kun eiollut edesklupuakaan,eikä niissä ylipäänsä opittu niin viisaita asioita kuin persunaali-possessium ja presiprokusium, jotkaolivat tarpeellisia vainhyvä-päiselle miessuvulle. Mutta mamsellien kouluissa opittiin sensijaan monia muita hyviä asioita.

Aikaisimpia nykyisen vanhan polven muistamia mamselli-koulumestareita oli Lina Keckman, joka isän puolelta oli Ruotsinlähtöä, äidin taas raahelaista. Brahenkadun varrella, Aspegre-nin talossa, sanotaanLina-mamsellin asuneen 1830— 40-luvuilla1)ja opettaneen kaupunginparhaimmiston tyttäriä. Kymmenkunta,toistakymmentäkin tyttöstä kävi koulussa oppien lukemista, kir-joitusta ja laskentoa, lisäksi historiaa ja maantietoa, vieläpä hiu-kan — ranskaakin. Myöskin käsitöihin,koruompeluun, saivatpikku sormet totutella. Hyvää huolta koulumamselli piti kasvat-tiensa käytöksestä:oli aina esiinnyttävä sievästi ja kohteliaasti.Vähän aikaa opetti entisen Raahen tyttäriä myöskin mamselliaf Äkershult, jokaoli tullut Ruotsista ja toimi 1850— 60-luvuilla.Heiskarin talossa mamselli piti kouluaan, opettaen lukemistamuutamille tytöille, mutta pian hän taas palasi takaisin Ruot-siin.

Vanhoja tyttöjenkoulumestareita oli vielä »Kihlgrenin mam-selli», Catharina MargarethaKihlgren, jokaLinaKeckmanin ajoistaaina 1870-luvulle opetti Raahen tyttölapsille, ja pojillekin, luke-mista, kirjoitusta ja laskentoa sekä kristinoppia ja maantietoa.Vanhoilla päivillään oli koulumestarilla apulaisopettajana sisa-rensatytär, Helanderin Liisu. Vanhana mummuna Kihlgreninmamselli asui »fyyryllä» Virven talossa Rantakadulla ja kulkeakoppaili kadulla kolminurkkainen pumpulihuivi neulalla kiinni-tettynä hartioille.

Samanaikaisia, 1860-luvun mestareita, olivat mamsellit Heic-kell ja Bergströmkin. Eva Charlotta Heickell asui Virven talossa,opetti tyttöjä, soitteli fortepianoa ja piti pientä kirjakauppaa.

1) Mamsellikoulujen toiminta-aikaH. Impivaaran mukaan. Ks. His-toriall. tutkimuksia J. R. Danielson-Kalmarin kunniaksi 7. 5. 1923. ss.199—235.

94

Henriette BergströmolikotoisinRuotsista,ollenvärjäri Juthströminrouvan sisar, asusteli useissa eri taloissa,m,m. Sarkkilan porstua-kamarissa, ja opetti vain lukemaan, tavaamaan ja»koko sanalle»,ynnäkirjoitusta sekä »nästyykien pallistusta». Pienen, nilkuttaenkulkevan,huonosti suomea puhuvan mamsellin opetustyöei ollut

Maria Toppelius, mamsellikoulunopettaja.

kallista,— puolitoista,parimark-kaa kuukaudelta mummu ottimaksua, ja sittenkin hyväntuu-lisena hoiti virkaansa.

Hyvin muistaa vanha Raahevielä »Toppeliuksen skoulun»,joka toimi kaupungissa monetvuosikymmenet,aina1870-luvullesaakka.Pastori Zachris Toppelius,ankara herännäisyydensaarnaajaja maallisen koreilun vihamies,opetti ensin yksinään, mutta sit-ten olivat jopieksuissa kulkevat,harmaapukuiset, »mörkkiveriset»tyttäretkin, Sofia ja Maria,apu-laisina, jopa pian varsinaisinakoulumestareina. Ukko vain sil-loin tällöin pistäytyi katsomaanopetuksen menoa, kun »salisa is-tuttiin ison skiivupöydän ympä-rillä» taikka myöhemmin kama-rissa. Lukeminen ja kirjoitus,

katkismus ja historia olivat tärkeimmät oppiaineet Toppeliuksenkoulussakin,lisäksi vielä ompelutyöt. Hyvästi piti tyttöjenosataläksynsä. Helposti voi joutua nurkkaan seisomaan, ellei osannutulkoa lasketella seitsemää katumussalmia. Vuoroviikoin papin-tyttäret opettivat, ja lapset pitivät enemmän Mariasta, odot-taen aina hänen viikkoansa. Opetuksesta piti Toppeliuksenkouluun maksaa kahdesta neljään, viiteen markkaan kuu-kaudessa.

Vähän aikaa 1870-luvulla opettivat Raahen nuorta tyttö-parvea — joku poikakin oli joukossa — »fröökynät» Alma Montinja Bertha Candelin. Höckertin talossa neidit pitivät koulua muu-

95

tamia vuosia, mutta kun kansakoulu alkoi toimintansa, siirtyilapsiparvi sinne.

Viimeisiä ja parhaita mamsellikouluja oli »tante» GustavaEkströmin koulu, joka toimi 1860— 70-luvuilla. Tässä koulussa,jossa kuukausimaksukin oli 6—

12 markkaa, jatkoivat opinto-jansa vain Raahen rikkaimmattyttäret,kun olivat ensin suorit-taneet alkeiskurssin Toppeliuk-sen harmaapukuisten mamsellienopistossa. Mamselli Ekströmolikotoisin Torniosta,ollen tuomariNilsEkströmin(syntynytRuotsinPajalassa,Köngäsenruukilla) ty-tär ja muuttanut Raaheen asu-maan sisarensa luokse, joka olinaimisissapiirilääkäriEhrströminkanssa. Gustavamamsellioliniinoppinut, ettähänolisikyllä kyen-nyt vaikka ylioppilastutkinnostaselviytymään, ja kasvateilleenhän opetti useita aineita,niin-kuin koulussa ainakin, jopa sak-saa ja ranskaakin,vieläpä piirus-tustakin,piirrättäen»viivoja, eläi-miä, maisemia ja ihmisenpäitä».Kolmessa osastossa tytöt— olipa

Gustava Ekström,mamsellikoulunopettaja.

kerran pari poikaakin, Ivar Frieman ja Arthur Lagerlöf, joukossa—istuivat oppimassa, ja »tante» Gustava istui kiikkutuolissa kes-

kellä salia »myysättynä kuin palli» taikka loikoi sohvalla pitkäl-läänkin, jolloin oppilaat vuoron jälkeen astuivat hänen viereensänäyttämään taitoaan. Aamulla tytöt kipaisivat kouluun, muttamonesti varsinkin pyryilmoilla talon rengit tulivat iltapäivälläreslareellä hakemaan lapsia, vaikkei koulu ollutkaan sen kauem-pana kuin pienen kaupungin laidalla, Rantakadulla, tohtori Ehr-strömin talossa.

Hyviä olivat mamsellien kouluissa opitut kirjatiedot ja muutviisaat asiat, mutta huvittavinta lienee monesta pikku tytöstäollut ompeleminen janeulan käyttely. Monenlaisiakäsitöitämam-

96

sellien kouluissa tehtiin, pallistettiin nenäliinoja ja ommeltiintyttöjen vaatekappaleita, mutta kaikkein mieluisimpia tehtäviäolivat merkkausliinat, »märkdukit». Niitä ommeltiin pienissäkehyksissä, »povisa». Pienet sormet pistelivät »sitsilangalla»pohjavaatteeseen kaikenlaisia kirjaimia, numeroita ja kuvioita.

Gustava Ekströminoppilaita.Anna Lackström. Alma Montin. KarinMoniin.

Asta Lagerlöf. IvarFrieman.Tilda Stenman. Lina Levon.

Ommeltiin isot japienet aakkoset,koko sukukunnannimikirjaimisto, isänja äidin, siskojen javeljien, setien ja tä-tien, iso-isien ja iso-äitien kirjaimet javiimeiseksi omanimivuosilukuineen. Javielä tyhjän täyt-teeksi kaikenlaisiakoristekuvia, kruu-nuja, lintuja, puita,tähtiä, kirkkoja,lai-voja, taloja. Merk-kausliina oli sittenkaunis koulumuistosekä monesti tar-peellinen malliku-vasto, kun kotonajouduttiin nimikir-jaimia ja koristeitasommittelemaan.

Hyvin viihtyivät tytötkoulussaan,vaikka joskuslukivatkinniinhuonosti läksynsä,että saivat jäädä jälkeenlueskelemaan. Keväälläloppututkinnossa olivat tyttösien työt ja vihot esillä, ja tytötlaskettelivat tietojaan kuin ainakin kirjanoppineet, saksaakinpäästelivät, niin että helisi

—olivat jokainen määrätyn värs-

synsä opetelleet ulkoa. Ja hyvillä mielin äidit kuuntelivat tyt-täriensä taitoa, pannen tarkoin mieleensä, kenen tytär kaikkeinparhaiten osasi.

Mutta vähäväkinen Raahe ei jaksanut astua mamsellien kou-

97

luun, joihin piti suorittaa kalliit opetusmaksut, eikä paikkavaat-teissa kävijöistä olisi ollutkaan rikasten rinnalla istujiksi; moneteivät osanneet ruotsiakaan, jota useimmissa mamsellien kouluissakäytettiin. Jopa kaiken lisäksi olisi pian koko pikkukaupunkipannutpahakseen, jos jokuKatinhännän pikkumökinpikku tytärolisi ruvennut opis-saan pyrkimäänisoistenrinnalle» Jot-kut vähän parempi-osaiset sentään pää-sivät Bergströmin jaToppeliuksenkoului-hin lukemista ja kir-joitusta oppimaan.Mutta kaikkein vä-häväkisimpien ope-tuksesta huolehtivanha Auvinska-muori, Brita-KaisaAuvinf entisen,huo-nosti eläneen sorva-rin, Anders Auvininleski. Vaikka ukkoAuvin olikin niin

Merkkausliina v:lta 1849. Raahen museo

kunnoton, että hukutti itsensä ja jätti jälkilausunnan

»Muu ti onmies,mutta Auvin on suuri rakkari»,

oli hänen muorinsa »totinen kristitty ja Jumalalta valaistu ihmi-nen», joka ukko-raiskansa menetystä kovin suri. Auviska asuipikku mökissäBrahenkadun loppupäässä,Kirkonlahdenlaitamalla,ja opetti siellä kaupungin lapsille tavaamista ja suoraa lukua.Monesti eukko teki koulumatkoja maallekin, opettaen lapsia jasamalla pitäen seuroja, veisauttaen virsiä sekä puhuen jumalan-sanaa kansalle. Joskus koulumestari poikkesi Hedberginkin ta-loon Sälöisten tien varrella ja piti siellä seurat. KoulumatkallaAuvinska-muori kuolikin 1857^1 kevätkuulla: »Jumalan enkelitkävit hakemasa hänet».Vanha Raahe — 7

98

Mutta vasta oikea yhteiskansan tyttöjenkoulu oli Lybeckerinskoulu1), jota useasti sanottiinkin »köyhäin skouluksi». Tämänmerkillisen laitoksen alkuunpanija oli kaupungin omia tyttäriä,rikkaan kauppaneuvoksen, Zachris Franzenin tytär ja vielä rik-kaamman patruunin, Johan Langin tyttärentytär, Sofia Franzen.Tämä 26-vuotias kauppiaantytär lahjoitti hääpäivänään 1843,mennessään naimisiin vapaaherra Georg Lybeckerin kanssa, äidin-

SofiaLybecker,o.s.Franzén.Lybeckerinkoulun

perustaja.

perintönsä,kolmattatuhatta hopearup-laa, rahastoksi, jonka koroilla oli pe-rustettava ja kustannettava koulu,missä kaupungin köyhät ja vähävarai-set tyttölapset saisivat opetusta ei vainuskonnossa, laskennossa ja kirjoituk-sessa, vaan myöskin hyödyllisissäkäsi-töissä.

Tämä pienten raahelaisten tyttöjentärkeä oppilaitos aloittikin toimensa joseuraavana vuonna, ja siten saivatRaahen tytötkinastuaomaankouluunsa,silloin kun pojankehvelit kipaisivat Kir-konmäen oppilaitokseen. Ensi vuosina»köyhien tyttöjenskoulu» asusti vuokra-huoneissa, mutta viimein 1859 saatiin

oma talo. Sekin tuli saman suvun lahjana kuin itsekoulukin. SofiaLybeckerin nuorempi sisar,Helene Bergbom, osti ja lahjoitti mie-hensä,asessori C.G.Bergbomin kanssa koululle talonReiponkadunvarrelta, saman talon, missä vanha köydenpunoja Vestberg oliennen asunut. Sinne koditonna kulkenut koulu kohta asettuikin,ja majailee siinä vieläkin.

Sofia Lybeckerinlahjoituskirjan tarkoitusta koulu koetti nou-dattaa. Kaupunginkaikkein vähävaraisimmista kodeistasaapuivatpienet tytöt 9

—lo vuotisista alkaen saamaan opetusta. Lukemi-

nen ja kristinoppi olivat koulun tärkeimpiä aineita. Katkismustaluettiin ulkoa, minkä ennätettiin, samoin raamatunhistoriaakin.Paljon harjoitettiin myös kirjoitusta; pienimmät oppilaat aloitti-vat työnsäpiirtelemällä puupuikollahiekkalaatikkoon. Laskentoa-

x) Vert. Kaarle Kauppila, Sofia Lybecker ja hänen koulunsa.

99

kin opetettiin ja hiukan myöshistoriaa ja maantietoa. Joka maa-nantaina kävi koulussa pastori Toppelius pitämässä uskonto-tunnin, jolloin tutkisteli edellisen päivän tekstiä ja saarnaa, jakovin vihainen ankara saarnamies oli, jos tyttöpahaset olivatunohtaneet koko saarnamenon. Mutta eivätpä tyttöset unohta-neet käsitöitänsä. Siinä useimmat häärivät kaikkein ahkerimpina,pienimmät kutoen sukkaa, toisetommellen paitaa tahimuita liina-vaatteita, isoimmatkehräten tahi kan-gaspuita paukut-taen. Reiponkaduntalon isäntä oli en-nen kehrännyt sata-sylisiä köysiä, nytkaupunginpienet ty-töt hänen talossaankehräsivät vieläsata-sylisempiä säikeitä.

Köyhien tyttö-jen koulumestareinatoimivat merimies

Lybeckerin koulu.

Lindman-vainajan tyttäret, ensin muutamia vuosiaSusannat sittenparikymmentä vuottaLiisu Lindman,»Linmannin neittyt». Lind-manin tyttäret olivatkin hyvin taitavia käsitöiden tekijöitä —

oli-vat sellaista sukuakin. Heidän äitinsä, merimiehenleski KaisaLindman, etevä eukko, oli aikoinaan yritellyt puusepäntöitäkin,kavertanut m.m. kauniin rukinlavankin, vieläpä omin kourinsalvanut pihamaalleen aittapöksän.Lisäksi olivat Lindmanin sisa-rukset käyneet hiukan mamsellien koulua, niin että he olivat kor-keampioppisia kuin monet muut vertaisensa. Kaikkia koulunsaaineita ja taitoja Lindmanin tyttäret koettivat opettaa. Mutta»Liisu neittyt» olihyvin ankara koulumestari,puistimonesti tyttö-lasta pitkistä hapsista, räpsäsi kirjoitusviholla taikka nappasi»linjaamia». Eihän se mitään,Kirkonmäen koulumaisterihan antoiklupua. Ja Reiponkadun koulumestarikin useasti jälkeenpäin katuiankaruuttaan jaantoi tukkapöllynsaajalle tuhassapaistettujaperu-noita mielenhyvitteeksi.

Kahdeksalta aamulla mentiin kouluun,oltiin kahteentoista ja

100

taas iltapäivää istuttiin kahdesta kuuteen asti. Joka päivä aloi-tettiin Raamatun lukemisella. Kukin oppilas —

koulussa olipari-kymmentä tyttöä — luki vuoronsa jälkeenpari lausetta pyhästäkirjasta.

Näin oli pienessä Raahessa kaikilla omat opiskelupaikkansa.Pojat paukkasivat Kirkonmäellä, isoisten tyttäret istuivat mam-sellien opetuspö^täin ääressä, ja vähäosaisten tyttölapset ahersi-vat Reiponkadun »köyhäin skoulusa». Mutta sitten tuli tuhosipoikaviikarien koulun,uusi »fruntimmerskoulu» lopetti 1880 mam-sellien opetustoimen, ja kun kansakoulu 1872 alkoi toimintansa,Lybeckerin koulu jäi vain tyttöjen käsitöiden opetusahjoksi.

Merkkausliinan ompelupuut

Poikavarsat.Pienen Raahen poikavarsoillaolikyllä laidunta liikkua. Suurimeri monilukuisine rantasaarinen ja kareineen oli heidänedessään,laajarantamaa vaimoineen,metsikköineen ja ran-takallioineen levisi heidän takanaan, ja niiden takaa taassuuret metsäiset kankaat,suot ja korpiset mäkimaat. Vielä

I itse kaupunkikin toreineen,katuineen,Kirkonmäkineen jamonine pihasokkeloineenolinuorimman Raahen temmellysalueena.

Talvikausi meni useilla pojilla koulussa paukatessa, muttajoudettiin silloinkin sentään omiakin asioita hoitamaan kouluakäymättömien kanssa. Tärkeimpiä talvitöitä oli mäenlasku jahiihteleminen. Pikku Raahen yritykset nousta yli tavallisen tasa-maan olivat kovin vähäisiä ja sen myötäleet parahultaisia poikas-ten ja tyttöstenajeltaviksi. Sellaisia kelkkamäkiä oli kirkon lähi-mailla kolme. Kirkkokadulla, Matti Luodon talon luona, oliPitzeninmäki, josta saattoi, varsinkin jos mäki oli jäädytetty,

102

hyvähuilurilla kelkalla laskea aina Kirkonlahdelle asti. Ämmän-mäkeä eli Limperinmäkeä laskettiin Ämmänkadulla Lindbergintalon ohitse Reiponkadun poikkivainioita kohden. Kirkon takana,kellarien luona,oli jyrkkäHyppyri, jostahuilauteltiin alas yli Rei-ponkadun Hanskin ja Hassin kartanoidenlävitse,Montaninpihalletaikka päin talon seinää,elleiosattuajaa portista. Hanskiska kylläoli mökinmaastaan äkäinen,haukkui laskijoita ja syyti poroa pi-

halleen kelkkatielle.Äkäinen oli Monta-nin ukkokin,varsin-kinsilloin,kunlaskeajymäytettiin hänenseinäänsä. Brahen-kadulla oli Jemtaa-linmäki Saaristoka-dultaKirkonlahdellepäin, ja sitäkin vä-häisen laskettiin. Olivielä Rantakadun

Pitzeninmäki.

puolessa Montininmäki,mutta siellä ei kelkoilla laskettu,— siellävainMontinin kellarissa ja kellarin päällä aikamiehet laskettelivatryyppyjä-

Jäästä veistetty kelkka, »jääkelkka», olimonien poikasten ainoaajopeli. Se oli vain pitkähkö,paria korttelia paksu jääpökylä,jonka alapuolelle oli jyrsitty uraa,niin että muodostui hiukan ja-laksientapaisia, ja yläpuoleen kaivettiin koveroa heinäviholle,jotta kelkassa oli pehmeä ja kuiva istuinsija. Vetonuora, »pesti»,oli kiinnitetty kelkkaan kantapuolesta yli heinätukon, niin ettäse samalla piti heinätukkoa paikoillaan. Tällaisilla kelkoilla pojatlaskivat mäkeä ja monesti kinasivat, kenen kelkka kauimmaksiluistaa ja kenen onparhain. Monta kertaa yllyttiin niitä »tinttaa-maankin»: lyödäpaukautettiin vetonuorasta huijauttaen kelkkojayhteen, niin että helähti, ja silloin huonompi särähti palasiksi.Hävinneellä ei ollut muuta neuvoa kuin harmissaan astella kir-veineen meren jäälle jystämään uutta ajopeliä.

Varsinkin ikäpuolet ja pyhäpäivä oltiin ahkerasti mäessä jahuilauteltiin Kirkonlahdelle taikka karauteltiin Hanskiskanporo-pihan ylitse jymäyttäen Montanin Heikin seinää. Aikuisiakinoli

103

mukana raahaten isoja kelkkoja jarekiäkin perässään; muutamatkahnuttelivat suksilla,vain sellaisilla omatekoisilla laudanpalasilla.Oli mäessä herraa jos työmiestäkin, eikä ollut paljon säätyeroi-tusta.

Mutta vasta laskiaisena mäenlasku oli täydessä menossaan.Puolilta päivin, kun oli »rasvarieskat» syöty ja aamupäivä laiteltuvehkeitä kuntoon, riennettiin mäkeen, ja iltapäivällä pääsi sinnepalvelusväkikin. Koko kylän nuori kansa oli silloin kaupunginkolmessa mäessä,herrasväki vainajeli hevosilla. Kilvan laskettiin,ja joka mäki oli täynnä ajomiestä. Puolimäessä vielä seisoivat«vahit» keppi kädessä huutaen joka laskijalle:— Mitä suir on myyä?—

Kultaa ja hopiua! laskumies vastasi mennessään ja pääsihyvällä menemään. Mutta muutamat kehtasivat huutaa:— Pirunp—

kaa ja piparuutialTällaisen kuorman ajomiehineen vahtimiehet keikauttivat ke-

pillään nurin. Sillä »sellainen rangaistus siitä tuli, kun yritti kul-jettaa vääriä aineita niinkuin tullia kavaltaen».

Mutta kevät tuli kelkkamäkeenkin, ja Hanskiska pääsi pi-hansa poroamisesta. Kevään ensimmäisiä merkkejä olivat päivä-paisteiset, jo lumettomat jakuivatkatuvieret kevättöissähäärivinepoikavekaroineen. Heitettiin siinä kevätpäivän killittäessä »nappi-pallia». Jokainen asetti laa*alle katukivelle napin jasitten vuoro-tellen koetettiin pallilla lyödänappeja kiveltä pois ja siten voittaane omaan taskuunsa. Oltiin myös»potalla». Sulaan katuviereenkaivettiin pikku kuoppanen, johon vuoronperäänosoiteltiin rahaatahi lyijypätikkää, ja voitettiin siten toisilta nappeja. Auringossahehkuvalla seinävierustalla, ensimmäisten kevätperhosten siinäleikkiessä, hakattiin »seinärahaa»; varsinkin maneesin seinämälläsitä napsittiin ahkerasti,kukin omalla luotetulla lantillaan. Muttapoikain varsinaisena rikkautena, josta milloin mitäkin peliä käy-tiin,oli suuri nappivarasto joka miehen taskussa. Monesti taita-maton tahi kovaonninen pieni pelaaja menetti koko irtaimistonsa,täytyipä vielä ottaa lisää kiinteimistöstäkin ja sitten tuhlaajapoi-kana housujansa kannatellen astella kotiin, jossa kaiken lopuksioli vielä otettava vastaan tukkapölly.

Mutta vasta Valporina pantiin alulle oikeat kesätyöt. Silloinkokoonnuttiin koko joukolla Härkätorille pallia lyömään, sillä

104

Härkätori oli kaupungin kesäinen kisailukenttä ja palliniyöntitavallisinta kesäleikkiä. Siihen ottivat osaa sekä laitakaupunginpojat että keskikylän herranalutkin. Olipa joskus joku tyttökinmukana, ainakin Kraftmanin Tilda, vastainen lakkiräätäli, joka»linnapallia» lyötäessä huimautteli niin ropsasti, että palli lensiyli torin ja niin korkealle, että siinteli vain.

Linnapalli olikin mieluisinta pallipeliä, ja siihen voitiin yhtyäkoko joukolla,ruvetenvainkahteen puolikuntaan. Toisinaan muu-tetiin linnapalli »ekslakulinnaksi», joka oli »oman käen lyöntiä».Silloin lyöjä sai itse heittää pallin, lyödä ja lähteä juoksemaan.Usein oltiin myöskoko joukolla »polt topallilla», kaivettiin maahanpikku »krooppeja» kartunnokkaa varten, ja sitten muuan kartullapallia pyöritellen yritti toisia »polttaa». Joskus taas huudettiin:

»Ruulikapollaapallillaollaan!»

Ja sitten ruvettiinkin heittämään »ruulikapollaa». Siinä oli vainpari karttumiestä etäällä toisistaan ja pallomies kummallakin puo-lella. Pallomies heitti palloa vastapuolelle, karttumiehet yrittivätsitä vuoronperään lyödä toisilleen, ja pallomiehet voittivat, jossaivat kopin.

Sitten pitkin kesää kokoonnuttiin Härkätorille melkein jokailta, ja valoisaa yötä myötensiellä remuttiin. Kun kyllästyttiinpallopeliin, ruvettiin joskus voimankoetuksille taikka kilpailtiintaidon ja notkeuden näytteissä. Vedettiin »väkikarttua» selkäköykyssä, ja kiskottiin hampaat irvessä »kissanhäntää», taikkaasetuttiin maahan vieretysten selälleen vastakkaisasentoon jajalkahankurasta »potkastiin» heikompi nurin. Väliin »nostettiinrankaa»> väliin »ohratakkaa» taikka taas »heitettiin juurikkaa».Jäykkänä »rankana» esiintyi joku leikkitovereista, samoin myöshajasäärisenä »juurikkana», joka pään ylitse heitettynä koettipudota jaloilleen. »Ohratakkana» poika nostinuoraraksilla selkäänvedettyä koipeaan, kohoten toisella jalalla kykkysiltä seisoalleen.

Härkätorille myöskin kaupungin tyttölapset kokoontuivatleikkejään pitämään, »första majna»1) jo ensikerran ja sitten aina

1) Toukok. ip.

105

kesäilloin niinkuin pojatkin pallinlyöntiinsä. Joskus pojatkinsaapuivat samaan joukkoon ja silloin vasta hyvin »enkan» juoksukävikin, »Sista paar uut!» huudettiin tuon tuostakin, jasitten kir-maistiin ympäri toria, niin että helmat heiluivat ja kintut vilisi.Voitiin ruveta myöskin»väkisille» taikka »roirosille», joilloin leikinensimmäinen kiinni tavoittaja määrättiin arpalorulla. Luettiinesim.:

»Anikka danikka drass,vipla vapla vass,ass gullpimpam poo,gär ut, vethut,var och enism knut!»

Tahi»Emän deman Gabriel,ljuset fader kristeman,han drack,sa han sprack,at vet vellings vet,gack bort,du lange man,svek ut!»

Tahi vielä:»Ysikin tysikin,toukunloukun,-sinikinkivikin,maaterinkuuterin,höylääsöylää,sotamiessumppuun,pumppuun,menemiesmettäänpakoon».

Toisinaan istuttiin kenttään »puukko tikkasille», ja siinä leikissä,»huonosti pelannut» pantiin jyrsimään turpasta. Pahaisimmat lap-set rupesivat joskus »ojasille». Muuan meni katuojaan selälleen,toiset roikkivat hänen ylitseen toiselle ja toiselle puolen ojaa, jaketä ojamies sai kädellään läpätyksi, joutui vuorostaan ojaanselkäneuleelleen.

Pikku tytöt tuhertelivat lämpöisinä kesäpäivinä pellonojissakaivaen kuoppia pientareeseen ja sitten he »käyttivät myllyä»

106

juoksuttaen hiekkaa torven lävitse kuoppaan» Poimivat hepientareilta päivänkakkaroita, ja nykkien niiden valkeita pikkulehtiä arpoivat:

»Poutaa.. sataa ♥.poutaa. ♥ sataa. .»

Mutta isot tyttäret osasivat arpoa paljoa sievemmin. He olivatoppineet:

»Han älskar,afhjärtat,mcd smärta,nägot litet,als intet».1)

Näin osasi Pyhälän Margretkin, joka oli ollut pappilassa Hohen-thalin mamsellien kanssa leikkimässä, jopa »sokkosillakin» pap-pilan väentuvassa.

Oli Raahen pojilla totisempiakin kesätöitä kuin Härkätorillapallia paukuttaa ja tyttöhattarainkanssa enkkaa juosta. Jo ke-väällä,kun Ruonanoja avautui,piti kiireesti hankkia tiheitä paju-mertoja — Tanska-Eera Kopsankylässä teki niitä kymmenestä javiidestäkin kopeekasta— jaruvetakalamieheksi,pyytämään»tuuk-keja». Ne olivat kevään ensimmäisiä kaloja, joilla talven suolakalaverestettiin. Herratkin niitä ostivat ja jo etukäteen tilasivatpojilta:—

Niin janiinmontamyssyäpitää tuua!Merran täysin tuukkeja saatiin Ruonanojasta, saavittain työn-

nettiin pikkukärryillä kaupunkiin ja »myssyittäin» niitä myytiin,vain lakki-resullaan mitaten. Kolme, neljä kopeekkaa saatiinmyssystä keväällä sen mukaan kuin saannit olivat, mutta kesänjatkuessa, kun pienet makeat »rautatuukit» eli »rau tiaiset» saivatjoukkoonsa isopäisiä kelvottomia »rapatuukkeja», meni hinta mi-tättömäksi. Kalapahasista keitettiin »tuukkipuuroa», ja se olioikein hyvää ja rasvaista,eikä tarvinnut mitään lisärasvoja eikäjauhojakaan. Porvarienkin pojat, ainakin Roosin ja Montininpojat, niitä pyytelivät, ja yhdessä telmättiin vanhalla Ruonan-ojan myllyllä, laukattiin Prännärinkedoilla, tehtiin merrankaup-

x) Hän rakastaa, sydämestä, tuskalla, hiukan, ei yhtään.

107

poja ja vaihdeltiin tuppipuukkoja. Joskus tuukkipalkalla pantiinKeera-Junnu, vanha piiskuri, koirien tappaja, kissannylkijä, soit-tamaan viulua, jolloin hän päivää paistattaen istuskeli kedollaladon seinän vieressä konettaan vingutellen.

Ruonanojalle mentäessä jouduttiin toisinaan kovaan otteluunPaavonperänmäellä. Haltun ja Krekulan poikain kanssa täytyisiellä milloin suutaan räävätä, milloin käsinkin koetella, kun vainsatuttiin menemäänohitse,niinettäpojathuomasivat. Uuden-kaupungin ja Katin-hännän poikain vä-lillä olikin hyvinuseinsotatila. Puolinjos toisinkin pojatsaivat kuulla, keitähe olivat: »Natsfla-kuja», »Tiitu- äijiä»ja »Puru-pässejä»,Ahlholmin»Kaalhol-meja» ja Musketin

Ruonanoja.

»Mustakettuja». Kehoitettiinpa joskus pistelemään:

»Puurmannin puurua,ManteliininmaituaLutmanninlusikallaSarkliininsaunanloukosa

Ruonanojan suulla oli pojilla hauska kesäinen uimapaikka.Siellä, vähän matkan päässä meressä, oli vanhan prikin, Auroranraakki. Sen luokse pojat menivät pulikoimaan, kiipesivät laiva-hylylle ja hyppivät pantturein päältä mereen. Oli siellä toinen-kin vanha purrenhylky, Neptunus, jolla vielä saattoi liikkuakin,ja sen kimpussa pojat useasti häärivät. Mutta kerran Soveliuk-sen Matti-patruuni komensi poikia, kun ne Neptunuksessa kii-peilivät: »Menkää sillä merelle!» Ja pojat lähtivät lahdelle ominpäinsä »seelaamaan» sinne tänne sen mukaan kuin Matti-patruunikapteenina rannalta komenteli. Viimein kapteenikomensi ja meri-miehet laskivat laivan rantaan, ettärymähti. Ja siihen se jäi.

108

Onkiminen oli myöskin tärkeimpiä kesätöitä. Siinä virassapiti istua pakkahuoneen laiturilla taikka Hevossillalla taikka ve-neessä tuntikaupalla narraamassa kaloja suolingaisilla, joita olihaeskeltu puutarhoista ja pihamailta pitkin kaupunkia* Franze-nin Jannen pihalle Brahenkadulla oli kyllä mentävä hyvin varo-vaisesti, sillä Janne helposti saattoi sopivasta piilopaikasta am-paista suolapanoksen suolingaisten etsijän takamukseen.

Silloin kun joku kotilaiva saapui ulkomeriltä Roskan redille,pojat menivät laivaan kerjäämään kokilta piskettejä ja laivakorp-puja. Saivatkin he kun hyvin sattui, saivat joskus kahviakinsekä ruskeata »hietasokeria» sekaan, ja se olipoikienmielestä pal-joaparempaa kuin oikea sokeri.

Mutta kun joutui syyspuoli ja marjojen aika, tuli pojille — jatytöille — taas eri kiireet. Silloin piti laukata ympäri lähimetsiäja merensaaria poimimassa mansikoita, mustikoita ja vaaraimia,joita myyskenneltiin porvareille ja saatiin parikymmentä kopeek-kaa vaarainkannusta. Eivät pojat kyllä olleet niin taitamatto-mia, että olisivat lähteneet Myllymäelle marjailemaan, niinkuinVirven Maija, joka asteli sinne ämpäreineen, vaikkei siellä kas-vanut muuta kuin »vareskraakkuja» 1). Mutta merensaaret oli-vat mainioita marjamaita, monikertaan kierrettyjä. Tunsivatpoikavarsat Ison-Kraaselin saarenkin, eivätkä siinä koskaan ek-syneet, kuten vanha Holman mummu, joka marjamatkallaan yhäuudestaan ja uudestaan pohjaksui takarannalle ja joka kerta ih-metteli nähdessään salmen takana Kumpeleen pookin:— Ompa se tälläkin rannalla pooki,,♥ Ompa se tälläkinrannalla pooki ,,. Ompa se tälläkin rannalla pookil

Monta kertaa poikain piti yrittää salaa Palinin Jussin vaarain-pensaikkoon Katinhännässä, Saaristokadun varrella, ja sitten ki-paista karkuun, kun Jussi sattui huomaamaan ja julmana lähtiheitä laukottamaan. Silloin tällöin täytyi hiipiä »Heikku-patruu-nin» puutarhaan Sovionpuistossa, Rantatorin vieressä. Muttasinnekin tavallisesti vanha Johanna ennätti samalla kertaa mar-jojen poimintaan. Joskus himo veti poikavarsoja komerssinkinkomeaan puutarhaan, Fredriksbergiin, sillä siellä jos missään kas-voi kaikenlaisia hyviä hedelmiä kuin paratiisin puistossa, Ei-

1) Variksenmarjoja.

109

vätkä poikaparat muistaneet vähääkään, että komerssin akku-nassa Langin talossa oli kavala katupeili, joka saattoi näyttääkoko Fredriksbergin aitauksen. Niinpä sattuikin onnettomasti,että kun pojat olivat ennättäneet parhaaseen hedelmän makuun,he kuulivat komerssin äänen puutarhan käytävältä.,. Eikä siinäennättänyt tapahtua muuta kuin kova kopina ja suuri rysäys,kun poikavarsat jo olivat puutarhan korkean aidan toisella puo-len. Eikä kukaanollut ehtinyt kuulla,mitä erinomaistakeppi kourassa astu-valla karskilla ko-merssilla olisi ollutsanottavana.

—Luo-

don mummun kau-nis omenapuu Saa-ristokadulla ei vieläollut silloisten poi-kain tutkistelta-vana, joten arvoste-lematta jäi,olivatkosen hedelmät niinhappamia kuin sa-nottiin.

Fredriksbergin puiston pääkäytävä.

Kesällä piti muutamien poikakurikkain kerätä takeensa suu-ret joukot varisten ja harakkain munia. Syksyyn mennessä en-nätti munakokoelma hyvänlaisestimädäntyä, ja munat olivat kyl-lin kypsiä, kun pojat niitä katoilta lennättelivät maalaisten jamuiden ukkojen niskaan ja päin silmiä, kun ne ajoivat kaupun-kiin syysmarkkinoille. Kaikenlaisia muitakin elkeitä oli par-hailla pojilla. Milloin he pingoittivat köyden pimeän kadunpoikki, niin että kävijät kupsahtivat kumoon, milloin kuraisivatneulalla ja rihmalla torilla haastelevien akkojen hameet toisiinsa,milloin taas riisuivat maalaisukon hevosen valjaista kuormansaviereen, sillä aikaa kuin ukko oli kauppapuodissa asioillaan,mil-loin tekivät elkeitään juopuneille. Sellaisiakin kuin SilvanderinEeralle, joka kerran vatsallaan nukkua rötköttiHärkätorilla. Po-jat ratkoivat Eeran engelskapatiinoista pohjat irti kantaa myö-

110

ten. Kun Eera herättyään yritti lähteä astelemaan, ei hän pääs-syt mihinkään, sillä kengänpohjat aina kierrähtivät vastahan-kaan» Taikka satuttiin huomaamaan vihantilainen muurari,»Hullu-Heelpori», makaamassa selällään, sylet levällään, nurmi-kolla Aitakadun vieressä* Pojat asettivat pehmeän lehmän läm-pimäisen muurarimestarin kämmenelle ja sitten pitkällä hei-nällä kutittivat nukkuvan huulia. Ja niinkuinpienet mestarit oli-

Luodon mummun omenapuu.Saaristokatu.

vat laskeneetkin, iso mes-tari unissaan muurasilaas-tin vasten suutaan.

Olipa joitakuita omankylänkin miehiä ja äijiä,joita pojat huvikseen här-näilivät.Vajavaista»Sipin-Allua», joka kuvitteli ole-vansa »kanttori» jauseastilukkarin kanssa lehterilläkilpaa veisata möyrysi,eivät pojat sentään kiu-soitelleet, kysäisivät vain:— Mihinkäs kanttorimenee?—

Onkiire veisaamaan!»kanttori» vastasi ja astelikiireesti matkaansa.

Mutta Fyhrin vaarilta, vanhalta merimieheltä, jota sanot-tiin »Puukelloksi», koska hän aina puhua pömisti niinkuin tyn-nyriä olisi takonut, ja kehuskeli purjehtineensa »runta Kaap»,pojat ilkeillen kysäisivät:— Onko faari käyny Runta-Kaapisa? |>

Eikä muuta tarvittu. Vaari suuttui ja kapisti pojat mene-maan.

Suuttui Myllykankaan äijäkin, »Tipa-Matiksi» haukuttu, jaoli niin vihainen, että kepillään uhkaili poikia, kun he juoksi-vat hänen perässään hokien:

»Tipa nokkii,nokkii santaa!»

111

Ja Brunell, etelän mies, jolle pojat, niinkuin muillekin »ete-län vareksille», kraakkuivat, ärjäisi äkäisenä: »Kraakana, saa-tana!» Mutta kun Aitta-Pellelle kraakuttiin, äijä sievästi kutsuikraakkujaa luokseen:

— Tule tänne likelle, saat slantti, kun niin korjasti osaatkraakku!

Kun poika meni saamaan »slantti», hän saikin äijältä äkäisentukkapöllyn.

Längmanin Heikkiäkin, joka maalasi kirkontornia riippuennuoraan kiinnitetyssä häkkyrässä ylhäällä ilmassa, pojat joskusyltyivät kiusaamaan, kiikuttaen nuorista ukkoa häkkyröineenylös-alas ♥♥♥ ylös-alas ♥♥♥ ylös-alas ♥ Vasta kun äijän kova par-kuminen ja noituminen veti kansaa hätään, pojat livistivät pa-koon.

Mutta Palinin Jussia, joka pitkässä haarahäntä-takissaan kul-jeskeli herrana, eivät pojat uskaltaneet härnäillä,- vaikka joskusrohkenivatkin varkain käydähänen vaarainmaassaan. Jussin näh-dessään pojat kauhuissaan kirmaisivat pakoon. Sillä Jussi ainauhkaili:

— Ootappa, kun minä sun kuohitten!

Eiväthän pikku pojat tienneet, että Palm oli kaupunginsuurin valehtelija.

Vanhan Raahen vallattomien poikavesojen viimeisiä oli Svan-ljungin yhdeksinen veljessarja, joka aina kesäkaudeksi vietiin»Poikalan» kesämajalle Virpiperään. Siellä poikavarsojen kesä-laitumella veljekset saivat villissä vapaudessaan mielin mää-rin elämöidä sekä maalla että merellä. Mutta kovaa oli, kunsyksyllä piti palata kaupungin ja koulun ahtaisiin puitteisiin.Eipä ihme, että raahelaiset syyskuun alussa joskus tiedusteli-vatkin:— Joko Svanljungin pojat on kaikki saatu kiinni?

Syksyllä kun veti merenlahdet ja salmet jäähän, tuli taasuudet toimet. Silloin luistimet jalassa kiidätettiin ympäri kaikkisaaret ja koluttiin kaikki poukamat, niin että notkea jää vain

112

natisi ja ulvahteli. Mutta sattui joskus niinkin,kun pojat uskal-sivat pyhänä kirkonaikana mennä meren selkäpuolelle, että hesaivat nähdä Preiskäristä nousevan hirveän pitkän miehen heitäkohden. Silloin täytyi kipinkapin lähteä kaupunkiin, lähemmäkotirantoja. Kotiseppien takomilla,puujalustaisilla luistimilla po-jat vainpotkiskelivat ja hyvät olivat nekin. MuttaMontinin Ma-tilla,kun Ollinsaaren järvelläkerran syksypäivänä luisteltiin,näh-

tiin komeat »fieteri-luistimet», joissapuuta ei ollut palas-takaan.

Osasivat Raahenpoikavekarat kyllätehdä muutakinkuinjoutilaina juoksen-nella ja käydä mar-janvarkaissa. Monetjo poikasenakävivättyön touhussa jasaivat kopeekoita.Muutamat kehräsi-

Lapset katua krappaamassa.

vät Leufstadiukselle tupakkarullaa, toiset taas latoivat laiva-varvissa »pileksiä» pinoon ja saivat patruunilta puolitoista ko-peekkaa syleltä. Kun Fellmanin pellolle rakennettiin kiviaitaa,olivat B—ii-vuotiaat8 — ii-vuotiaat lapsetkin koreineen kantamassa kiviä, saa-den 6—

ii kopeekkaa päivältä. Kun laivat toivat suolalastiaFantin makasiineille ja kiinnittivät köytensä FantinsaarenRengaskiveen, olivat pojat päästämässä köyttä irti renkaasta,saaden siitä pikku palkkion. Laivavarvin työpirteissä timperienpojat ja tyttäret olivat kehräämässä isälleen tervatappuroistalaivanriivejä. Monesti pojat olivat Kreetan-Junnun, »Haitaksi»sanotun, puolihalvatun miehen apulaisina, kun Junnu var-vin pirtissä " kehräsi »sjömanskaarnia», merimiehenlankaa.Mutta joskus eivät kehvelit malttaneet olla Junnua kiu-saamatta. Pyörittäessään kehruuratasta pojat panivat senväliin hyrräämään, niin että surisi. Junnu kyllä toisestapäästä pirttiä karjui: »Holp! Holp! Holp!» Mutta pojat vainjyristivät.

113

Mutta hauskempi oli pojilla, kun Junnun kanssa suurta par-kaasia soutaen kuljettiin pitkin rantoja ja meren kareja kerätenkiviä laivojen painolastiksi. Kauniilla ilmalla kelleteltiin me-rellä, soudettiin johonkin rantaan ja kanniskeltiin kiviä parkaa-siin jasitten soudettiin laivan kylkeen lossaamaan, ja taas lähdet-tiin uudelle retkelle, Kreetan-Junnu vanhimpana oli parkaa-sin »puosuna», jota toisten»jum-manneina» piti totella. Päivit-täin koluttiin merellä jasaatiin5— 6 kopeekkaa päivältä. Kraa-tari Majblomin Kalle, joka olivähän niinkuin herrassukua jaosasi hiukan ruotsiakin, saikyllä kerran jotakutakopeekkaaenemmän kuin toiset. Muttasiitä toiset jummannit suuttui-vat eivätkä enää ottaneetkraa-tarinpoikaa mukaansa, koskahän ei ollut sen parempi jum-manni kuin toisetkaan. Puosunaoloonsa vajavainen Kreetan-Junnu niin ihastui, että menipyrkimään merimieheksi ja ky-symään patruunilta:— Tarvitteeko puosun me-rellä muuta tehä kuin kapel-kattia puhistaa?

Raahen poika, vastainen merimies,täysirikisine fregatteineen.

Parkaasin Junnu-puosusta ei kyllä tullut oikean laivan puo-sua, mutta useimmista Junnun jummanneista kyllä piankin tulisuurten valtamerilaivojenkin jummanneja japuosujakin. UseidenRaahen meren hengessä kasvaneiden vallattomien poikavarsojenvilli vapaus kesti vain toisen kymmenen alkuvuosille. Laiva-pojiksi, kapelkattien puhdistajiksi »plokattiin» Raahen parhaatpojat jo varsin nuorina. Pyyn Antti meni merelle kolmen-toista ikäisenä, samoin Johan Montin. Burmanin Kusto olipuuriin painuessaan vain kaksitoistavuotias, Karl Svanljungkymmenen ikäinen, ja vanha styyrmanni Jaako MarjelinVanha Raahe — 8

114

teki ensi matkansa jahdilla Raahesta lihin kuuden vuoden van-hana.

Puurissa ei kyllä enää lyötykään ekslakulinnaa, vaan sielläoli omat tapansa »oman käen lyönnisä» ja omat tapansa juostaenkkaa.

Arkielämää.

Rikkaan raahelaisen porvarin ja patruunin koti,vaikkaolikin joutunut kaukaisen mutkan pohjapuoliin,syr-jäiseen rantakylään, tervaa ajavien äijien kauppa-taloksi, oli kumminkin voinut sisällyttää seinäinsäsuojiin paljon merien takaistakin henkeä ja elämää*Maalaamattomat, hiekkapesulla »kaheksanmerkkiä

kiertäen» hohtavanvalkoisiksi »skuuratut» laajat petäjäiset lat-tialankut antoivat kyllä vankan kotoisen pohjan, ja monesti vieläjokapäiväisissä huoneissa oli lattialle vedetty käytävät vain ko-tona taikka kotikylässä kudotuista riepumatoista. Arkisten huo-neiden harmaiksi maalatut, tummemmalla värillä, sinertävällätaikka ruskealla pirskoitetut seinähirret, loivat niinikään kotoi-set kehykset» Seinähirsien raotkin ja varaukset oli täytetty koti-kaupungin karvareilta saadulla kalkkiseoksella» Ja usean hy-vänkin salin nurkassa seisoi Kalajoen keltaisella kaakelilla pääl-lystetty uuni»

Mutta talon parhaimpien huoneiden, vierassalin ja»förmakin»,seinät oli verhottu ulkomaan papereilla. Vanhempi Johan So-

116

veliuskin, joka asui kaksikerroksisessa rantatalossa ja aikoi nou-taa kotiinsa emännän, puki asuntonsa mitä hienoimpiin tapettei-hin. Tulevan emännän huoneeseen tuotiin Tukholmasta kalliit»gyllenläder»-tapetit, joiden mustaa pohjaa kaunistivat punerta-viin soikioihin sovitetut mamsellien rintakuvat, punaiset ruusu-seppeleet päässään. Kaunis oli Langin talossakin muuan huone,jonka tapeteissa nähtiin tyrolilaisia lumihuippuisia alppimaise-

mia paimentyttöi-neen ja karjoineen.Mutta Kivi-Sovionsalin seinäpahveissanähtiin kaikenlaisia»keijungaisia». Eräätruotsalaiset maala-rinkisällit olivat ker-ran kuvailleet näitämustavärisiä »keik-kauskuvia» seinättäyteen,mitä erilai-simpiin asentoihin,niin että lapsetkin

Soveliuksen suursalinperänurkka.

oikein pelkäsivät luullen niitä »pirunkuviksi». Sitten1860-luvullatuotiin meren takaa uusia suurikuvaisia tapetteja, joiden kuvahyvin »astui julki», ja niillä peitettiin parhaimpien huoneidenseinät.

Hienoissa Tukholman tapeteilla verhotuissa huoneissapiti ollakuninkaan kaupungin huonekalutkin. Niinpä voitiin nähdä jos-sakin salissa kaunis valkea rokokootyylinen kalusto 1740-luvulta,toisessa taas hieno kustavilainen kalusto. Nähtiin myöskin em-piretyylin siroja sohvia, tuoleja, pöytiä ja peilejä, ja patruuninhuoneessa saattoi olla juhlallinen, tummasta mahongista valmis-tettu biedermeier-kalusto, joka oli tuotu aina Englannista asti.Monen rikkaan patruunin huoneessa nähtiin myöskin erinomai-sen kaunis, monilokeroinen mahonkinen »chiffonieri» taikka ko-mea teakpuinen piironki, vieläpä joskus arvokas kaappi aina 1600---luvulta. Ja patruunin emännän huoneessa saattoi olla pieniä,marmorikantisia, kolmijalkaisia rokokoopöytiä, monilokeroisiakaappipiironkeja, kauniita ompelulippaita, ja jollakulla vanhalla

117

rikkaalla nähtiin 1600-luvulla valmistettu rautatieläinen, eri-värisillä puulajeilla silattu hieno arkkunen koriste-esineiden säily-tyspaikkana. Muutamissa porvaristaloissa nähtiin vielä vanhaklaveri taikka taffelpiano. Sohvan äärinen lattia oli peitettyisolla divanimatolla tahi kauniilla kotimaisella ryijyllä, ja sivu-lattian peittona oli Hanskin muorin kutomia komeita vahvojakarvamattoja. Katossa riippui kaunis kynttiläkruunu kristallei-neen, ja pöytiä sekä piironkia koristivat hopeaiset kolmihaarai-setkin kynttiläjalat. Seiniä taas kaunistivat useinkin perhekuvat*Vanhat patruunit emäntineen sieltä katselivat jälkeentulevais-tensa toimintaa. Joku ulkomaalainen taiteilija oli ollut heidänmaalarimestarinansa, joskus myös Ruotsista Suomeen kulkeutu-nut muotokuvamaalari J. E. Lindh. Saattoi seinällä olla vieläjoku Ekmanin maalaus, »Pilven veikko», »Jouluilta». Nähtiinlisäksi ulkomaalaisia maisemakuvia. Möllerin ison salin seinääkoristi purkautuva Vesuvius. Monella vanhalla suvulla, kutenMontinilla ja Soveliuksella, oli isännän huoneen seinällä suuri»sukupuu», jokapaksuna tyvenänousi mannusta ja haarautui tai-vaalle lukemattomiin silmuihin. Patruunien huoneen seiniä täyt-tivät vielä komeat laivojen kuvat, vesivärein, joskus öljyväreintehdyt. Niitä oli omista laivoista maalautettu milloin missäkinulkomaan satamassa oleskeltaessa, useinkin Köpenhaminassa.Oli jonkun porvarin seinällä kotikylän mestarinkin, kuuromykänsuutarin, A. J. Hedmanin, vesiväreillä maalaamia raahelaiskuvia,esim. laivanlykkäyksestä ja engelsmannin käynnistä Raahessa.Sovelluksen seinällä oli Hedmanin taiteilema kuva Jotailan äi-jästä ja lappalaisesta Sovion äijästä. Suuret komeat seinäpeilitantoivat monelle patruunin salille näköä ja loistoa. Kullatuissataikka mahonkisissa kehyksissä ne seisoivat seinän parhaimpanakomeutena. Nuorta emäntää odotellessaan Johan Soveliuskinhankki huoneisiinsa kaksi kaunista suurpeiliä.

Hyvän porvarin parhaita ikkunoita verhosivat Tukholmastatahi Saksasta tuodut pitsiuutimet, ja ikkunalla kukki punaisia jakaikenvärisiä ruusuja, »majruusuja» ja»alppiruusu jakin». Nähtiinmonessa ikkunassa myöskin kaktuksia, aloeita ja oleandereita.Raahelaiset olivat kukkien ystäviä. Miltei jokainen ikkunaolikasvien olinpaikkana, josta toinen toistaan kauniimmat kukkasetsaivat katsella kadulle ja paistatella jumalanpäivää sekä olla ka-

118

dunkulkijain ihailtavina. Rouvat koettivatkin kilvan kiihoittaaikkunakasvattejaan kehkeytymään niin ihaniksi ja koreiksi kuinsuinkin. Möllerinrouva istutti ikkunaruusuihinsa tekokukkiakin,jotta toiset rouvat ohitse kulkiessaan niitä kadehtien katselisivat,ja pöydällä»kukoisti» maljassa posliininen ruusu, levittäen hyvää

Pienen talon palsami-ikkunaReiponkadulta.

hajuveden tuoksua.Ja suursalin seinällä

seisoi valkeakaapuinen,kullalla kirjailtu Mora-kello, joka järkähtämät-tömän tasaisesti naksut-taen mittasi aikaa, mikäsiitä huolimatta täällävanhassa ympäristössänäytti seisovanpaikoillaantahi ainakin astelevaneteenpäin yhtä verkkaisinaskelin kuin vanha mora-lainenkin sitä mittaili.

Monen talon ikkunanulkopuolella oli ikivanhakatupeili, talon vanhojenmieluisa kapine, jokaheillemittaili katujen elämää.Sen ääressä mummut,jotka eivät enää jaksaneetkäydä kaupungilla, istui-

vat seuraten hiljaisen kaupunkinsa liikettä, pysyen siten itsekinvielä elämän mukana. Silmälasimuorista ja katupeilistä raahe-lainen keksi arvoituksenkin:

»Mikä se on kun kahen klasinläpi kattoo kolmanteen?»Mutta tarvittiin ikkunapeiliä muuhunkin. Hyvänahkainen

kapteenikin, joka ei tahtonut saada pidetyksi ohjissa vallatontapoikajoukkoansa, katsahti vain katupeiliin puhellen:—

Mammakin sieltä näkkyy tulevan.Ja heti asettui telmäävä joukko aloilleen.Ison patruunin asuinrakennukseen saattoi sisältyä parikym-

mentäkin huonetta. Niinpä Langin 1812 rakennetussa kulma-

Pakkahuoneenkatu.

1, 2. eteinen.3. ulkokonttori.4. sisä „5. kauppaneuvoksen vas-

taanottohuone.6. pikkusali.7. eteinen.8. makuuhuone.9. kauppaneuvoksenhuone.

10. vieraskamari (förmaki).11. isosali.12. ruokailuhuone.

13. »talvipuutarha".14. keittiö.15. renkien ruokailuhuone.16. taloudenhoitajattaren

huone.17. eteinen.18. vaunuliiteri.19. eteinen.20. kapteenien huone.21. makuuhuone.22. eteinen.23. puotineitsyen huone.24. kauppapuoti.

25. varastohuone.26. talli talonpoikien hevo-

sille.27. 28. pikkupirtti kainarei-

neen.29—32. puuvaja ja makasii-

neja.33. pihapirtti kamareineen.34. talli.35. ulkohuone.36—40. makasiineja japesu-

tupia.

120

talossa Isontorin laidassa oli 18 huonetta, joista 16 oli lämmitet-tävää. Näistä joutikin jo alppimaisema-tapeteilla verhottu salitalvipuutarhaksi, johon vieraitten kanssa mentiin kahvia juo-maan. Keskellä salia oli komea korkea kasviryhmä ja sen ympä-rillä istuimina sohva, tuoleja ja taburetteja.

Monen vanhan talon tontille mahtui iso ja komea kesäpuu-tarhakin. Sellainen oli JohanMontinin ja Johan Friemanin piha-

Rouva Rosa Soveliuksen puutarha.Taustallaasuinrakennus.

maalla sekä tohtoriEhrströmin pihalla,Soveliuksen rantata-lon laajalla tontilla,joka ulottui ylikokokorttelin Brahenka-tuun asti, ja myös-kin kauppaneuvok-settareneli »kauppa-neuvoston lesken»Lovisa Franzeninmaalla, joka täyttikaksi tonttia Pak-kahuoneenkadun jaÄmmänkadun vä-

lissä. Kauppaneuvoksettaren puutarha oliRaahen parhaimpia; sensuunnitteli iBÖ4:n vaiheilla talon tytär, Nanny Franzen,hääjuh-lansa kunniaksi. Siinä tuuheat pihlajat ja komeat koivut, jokuhopeakuusikin joukossasekä ruusupensaatvälimailla,pitkänärivinävartioivat kumpaakin laitapuolta ja pohjimmaistasivua Ämmänka-dun varrella. Etusivua taas rajoittivat siperialaiset hernepensaat.Etualan nurmikolla olivat saaneetsijansa syreenit,kuusamat jaruu-supensaat, ja keskellä keskikäytävää seisoipuutarhan ylimmäisenäkorkea, tuuhea,Saiahminruukinpuutarhastapikkuisena tuotulehti-kuusi. Peräosassa olihyötykasvien ja kukkien alue,karviais- ja vii-nimarjapensaineen ja kaikkineen. Puiden suojissa oli istuinpenk-kejä, muutamassa kolkassa tuuhea lehtimajakin ja perällä pyö-reä istuma- alue. Mutta kaikkein kaunein ja laajin puutarha oliFredriksbergissä, jossa monet puut ja pensaat kantoivat hedel-män lajinsa mukaan,sekä monenlaiset kyökkikasvitlisäsivät vuo-den satoa.

Rouva Rosa Soveliuksenpuutarha. SuunnitellutNanny Lagerborg,o.s. Franzén.

122

Useissa taloissa pääsivät kukkaset ja koristekasvit ilahdutta-maan talon rappusia, avonaisia portaita ja eteisen pylväskäytä-vää. Niinpä Lovisa Franzenilla kukki komeita ruusuja, neili-koita, geranioita ja pelargonioita ruukuissa, joita oli asetettupor-raspylväiden päähän.

Joissakuissa laitakaupunginkin taloissa oli pieni puutarhansa.Perämies Marjelinin »kryytimaasa», jota pihlajat, koivut, tuo-

Alopaeuksen talon (myöh.tohtoriEhrström)pihanpuoli.

met ja kuuset suoja-sivat, kasvoi silmäniloksi ruusuja,storm-hattuja, noankyyh-kysiä, akvileijoja,iriksiä,belliksiä. Por-varien puutarhoistakukat olivatkotoisin,samoin kuin viini-ja karviaismarjatkinsekä sparrikset jaisolehtiset salarit. Jasalarin oliHortlinginmamselli tuonut ai-koinaan Ruotsista.

Aamusta varhain vanha Raahe otti päivän omakseen. Jo nel-jältä, viideltä se nousi työntouhuihin, ja jo viiden aikana nähtiinmonen vanhan patruunin kävelevän kadulla taikka astelevanvarvia kohden. Aamiainen ennätettiin jo 7

—8 aikaan, päivälli-

nen 12—

2 välille ja illallinen 6—7 seutuihin. Vanhat patruunit

pistelivät vankan illallisen,voissa paistettua palttua taikka kamp-sukeittoa taikka muuta aikamiehen ruokaa jaheti sen jälkeenheit-täysivät levolle. Jotkut vaativat vatsantäytettä vielä yölläkin.Muutamille patruuneille ja joillekuille vanhoille patruunin emän-nille piti yönhyviksi varustaa kaappiin jotakin makeaa maistet-tavaa,»nattgottaa».

Kaksi ruokalajia oli tavallisesti päivällisateriana, peruna- jaliharuokia sekä puuroja ja vellejä. Pyhäpäivinä oli useinkin toi-sena ruokana hienoa viinisoppaa. Muuan porvarin emäntä kei-tätti aina lauantaisin puuroa koko viikon varoiksi. Keittopäi-vänä pisteltiin puuroa lämpimiltään, sunnuntaina sitä paistet-

123

tiin,maanantaina syötiin kylmiltään lämmitetyn maidon kanssa,tiistaina taas paistettiin, sitten lämmitettiin maitoa, sitten vieläkerran paistettiin, ja perjantaina lyötiin puuronloppu velliksi,ja taas lauantaina pantiin uusi vankka puuropanos. Näin taita-vasti järjestettynäsäästyi paljon aikaa japolttopuuta.

Vanhojen talojen keittiö ei ollut välittömässä yhteydessämuiden huoneiden kanssa, vaan se oli useinkin kulmittain alem-pana päärakennusta, kylmän välihuoneen taikka eteisen takana,tahi kokonaan pihan toisella puolella, aivan erillään asuinhuo-neistosta. Langin talonkin keittiöoli kaukana pihan takana, pal-velijain ruokahuoneen kanssa vierekkäin. Eikä ollut entistenemäntien »köökisä» »hallaa», ei paistinuunia eikä »resuaaria», vaanavonainen takka, jossa pitkillä »präntinj aloilla» monella padallakeitettiin. Ja lämpöisenäpiti saada ruoka pihantakaisestakin keit-tiöstä talon pöytään. Emännän huolehdittava se oli, ja ainakinkauppias Ahlqvistin rouva sen toimen suoritti miehensä tyyty-väisyydeksi. Entinen Ahlqvistin ukko näet useasti kiitellen pu-heli Anna Charlottallensa:— Kyllä sinä olet niin erinomainen vaimo, kun sinä aina oletlämmintä ruokaa minulle tuonut.

Leipä leivottiin kotona, paistettiin omassa uunissa, ja vietiinhyvälle naapurillekin »lämpymäisleipää» — samoin kuin syk-syllä teurastusaikana »kryynimakkaraa», »punasmakkaraa» ja»kampsuja» sekä kalalta tultua tuorettakalaa ja lehmän poijittua»ternimaitoa». Pikku pirtiltä jos joskus sattui leipä puuttumaan,lainasi se naapurin pirtiltä, ja maksoi lainan takaisin, kun en-nätti saada leipää omasta uunistaan. Ruokakauppaa ei ollut,eikä sitä kaivattukaan. Kun sitten Byströmpystytti ruokakau-pan Brahenkadun varrelle,niin koko joukolla ihmeteltiin: »Ruoka-kauppa!» Eikä alussa moni kehdannut ainakaan leipää ostaa,silläsitä pidettiin kovin häpeällisenä ja leivän ostajaa aivan saamatto-mana;sanottiin:—

Sekin kuuluu ostavan leipää!Sahtia käytettiin taloissa jokapäiväisenä juotavana, ja sitä-

kin tehtiin itse. Maltaat imellytettiin padassa ja sitten »uutin-saavisa» puuristikon ja olkien päällä monikertaan valettiin kuu-malla vedellä. Kun näin saatu vierre oli jäähtynyt, käytettiin se»jästillä» ja lopuksi suljettiin suuriin tynnyreihin. Palinin mam-

124

sellit tekivät hyvää kotiolutta, niin että sitä riitti naapureille-kin myytäväksi.

Ei ollut Raahen pienellä torillakaan juuri ruoanpuolta myytä-vänä. Kun maalaiset tulivat saantejaan, voita, maitoa, juustoamyymään, kulkivat he niitä kaupittelemassa talosta taloon, tahi

Piehingin ukko Raa-hessa voikaupalla.

menivät tuttuihin taloihinsa, joihin naa-purit asiasta kuultuaan tulivat ostamaan.Paavolan Ojantakasenkin ukko useinlauantaisin ajoi saavillisen »makeata juus-toa», jota oli tavattomassa muuripadassajuoksutettu ja keitetty tuntikausia,Alm-grenin taloon Härkätorin lähelle ja siellämittaili sen raahelaisten pyhäpäivän ei-neeksi.

Talikynttilän valossa vietettiin ilta-puhdetta ja tehtiin aamun askareita.Kynttilät kastettiin syysteurastuksen aikana itse; isoiset istuttivat lukuiset valo-puikkonsa hopeajalkoihin taikka kristalli-siin kruunuihin, mutta köyhän muuta-mainen kynttilä tuikutti vaski- tahi lakki-jalassa tahi puisessa pitimessä. Paloipapienen pirtin pöydällä joskus vain »rasva-lamppu»: savikupissa tai kynttiläjalan ko-perossa oli taliroskia, ja siihen oli asetettupumpulilangoista sydän, jonka nenässätuli kärysi. Paremman puutteessa teh-

tiin talikuppi mäihätystä nauriista ja saatiin »naurislamppu».Paloi köyhänpirtissä ahkerasti myöskin päre. Laivan työmiehettoivat veistämöltä palatessaan suoria petäjän kappaleita, joistailtasella pärevalkean valossa kiskoivat päreitä. Maalaisiltakin saiostaa päreitä. Ukot toivat niitä torille jakoteihinkin, jane mak-soivat neljä, viisi kopeekkaa kortteliapaksulta kuvolta»

Pimeinä syys- ja talvi-iltoina istuttiin pirteissä useinkin vaintakkavalkean valossa. Siinä lämmittävän loimon ääressä äijäthaastelivat jo monikertaan kerrottuja entisiä meriretkiänsä jaseikkailujansa sekä maalla ettämerellä. Siinä Silfverbergin Jaakotiesi toisenkin tarinan ja historian, ja Skogmanin Jaako muisti

125

merkilliset keisarikohtauksensa, Hackmanin Matti saneli van-hoja satujansa sekä Pietarilan Matti jutteli vain kuninkaista japrinsessoista. Mutta Fyhrin Esa-vaari puhua pömisti pikkulillisiirallaan muistellen niitä aikoja, jolloin hän oli käynyt »Kartta-keenasa ja Eskonpreerasa».

Mutta sitten pääsi Raahessakin lamppu paistamaan, ja sesuuri kumma oli, kun sellainen ihme ensi kerran nähtiin elävinsilmin. Ensimmäinen pieni pöytälamppu, jossa tuli paloi lasinsisässä ja öljy oli posliinisessa säiliössä,nähtiin 1860-luvun lo-pulla Reinin rouvalla. Kaikkein aikaisimpana lamppuna oli»tuiju», lasipullo, johon läkkisepältä saatiin läkkitorvi sydäntävarten. Lamppuöljy, »fo tosiini», oli ensi alussa kallista apteekinainetta, jota ei muualla ollut myytävänä, ja markan »halstoo-pista» apteekkari siitä otti.

Tulella poisti raahelainen pimeyden talostaan, ja tulella hänkarkoitti pirtistään ja kartanostaan kaikenlaiset pahatkin. Van-han ilkeän eukon jälkeen, joka kävi talossa riitelemassa tahi pa-hoin silmin kurkkimassa,oli parasta viskata palavaa poroa ja tu-lisia hiiliä.

Mutta kun kävi vieraisilla sellainen pikku pahantekijä kuinmuuan rouvakin, joka käsilaukkuunsa piiloitetusta kärpästötte-röstä laski talonemännän siistiin syöpäläisettömäänsaliin parvenpaholaisiaan, niin sille eimahtanut tulen eikä tulisen tuhkankaanavulla mitään.

Paljon oli raahelaistalossa työtä. Kaupanteon ja meriliik-keen lisäksi kaupungin porvarit olivat ahkeria maanmuokkaajia,»Tunkio- Jusseja», sekä myöskin karjanhoitajia. Vanhaa So-violta ja Lankilalta vallattua mantua, Durkholmaa, Lillholmaa,Storholmaa, Krokholmaa, Vihastenkaria, Märjännystä, Prännä-rinketoja, Kummattia, Koiramanojia, Maailmanrantaa ja Maail-manrannantauksia suuret ja pienet porvarit ja merimiehet kyn-tivät ja kylvivät ja korjasivat sadon aittaansa, ja taas moniltaniityiltä keräsivät karjalleen heinää. Kaupungin koko pelto-maiden ala oli esim. 1834 yhteensä 314 tynnyrinalaa 15 kapan-alaa, ja heinämaata oli porvareilla samaan aikaan 319 tynnyrin-alaa ja 5 kapanalaa. Niinkuin oikeat maanäijät, porvarit viljeli-vät ruista ja ohraa — jotkut, kuten Fellmanit, yrittivät kasvat-taa vehnääkin — sekä perunoita. Muutamat rikkaat laivan-

126

varustajat viljelivät perunaa suurin määrin. KauppaneuvosFre-drik Sovelius pani joskus peltoon 40 tynnyriä; paljon kylvi myös-kin Johan Montin,samoin Johan Frieman. Suunnattomasta sa-dosta riitti sittenperunaa sekä laivoihin eväiksi että kotipöydälle-kin, vieläpä suuret määrät perunajauhojen valmistukseen. Muttamyytyei. Olisi ollut miltei häpeällistä myydä perunoita; ennem-min liiat kannettiin kevätkesällä pellolle ja tunkiolle, tahi annet-

Heinämies kaupunginniityllä. Taustallavanha tullikamari.

tiin ilmaiseksi tarvitsevai-sille. Peltojenäärellä,kau-pungin laidassa,olivatpor-varien monet riihet, joissaviljat syksyisinpuitiin. Jalukuisat tuulimyllyt sekäRuonanojanvanha vesikivisaivat jauhamista.

Heinänteossa kaupun-gin patruuni oli väliinkoko kotoisella voimalla.Johan Montinillakin olivartavastiset »Ylisuonkär-ryt», vieterittömätpaukka-lavat, joilla raatimies ajoiniittymaalleen Ylisuolle,Kiiluun ja Valkeaiseen.Pappa itse istui kärryjen

keulalla,hevosen hännän takana ajomiehenä, januortaväkeä eväi-neen,kahvipannuineen jaJurveliniltaostettuine»ässineen» ja»kanee-likorppuineen» oli takana,minkä kärryihin mahtui. Olkia ja raa-nuja vain oli pantu lavalle pehmikkeiksi. Päivä häärittiin ja hi-koiltiin niityllä, korjattiin heiniä latoihin, syötiin ja juotiin, jaillalla taaspapan selän takana ajaa koluutettiinkotiin.

Paljon saikin moni porvari kerätä heiniä latoonsa. Franze-nillakin oli seitsemän hevosta, raatimies Montinilla oli viisi he-vosta ja kaksitoista lehmää sekä vielä pitkävillaisia »spanskalai-sia» lampaita ja kanoja, kauppaneuvos Fredrik Soveliuksella olineljä hevosta ja yhdeksän lehmää, Fellmaneilla kolme hevosta jauseita lehmiä, Lundbergilla kuusi lehmää, samoin Svanljungilla.Pienillä eläjillä oli vähemmän karjakuntaa, lehmä, pari ja joku

127

lammas lisäksi» Koko suurkylän navetta- ja tallikunta oli 1834:lehmiä 197 ja hevosia 82; sitten taas 1860 laskettiin olevan 78hevosta, ja navetoissa seisoi 270 lypsävää. 15 »nuorukaista» ja 90lammasta.

Kaupungin laitumilla ja lähimetsissä Lapaluodon puolessa jaPattijoella päin karja kulki etsimässä kesäruokaansa; lampaat jos-kus soudettiin merensaarille. Sarklinin ukon rummulla ja »tastie-narin» julistuksella aina ilmoitettiin, milloin navettakunta ensikerran on laskettava laitumelle. Siinä kesäkuun ensimmäisenä setavallisesti tapahtui. Jo 5

— 6 aikana aamulla paimen vei kar-jan ulos kaupungista ja 6—

7 seuduissa illalla taas ajoi kotiin. Javanhan tavan mukaan moni vanha karjaemäntä hulautti vesi-kiulun paimenen korville, kun hän ensi iltana saapui kotiin. Sit-ten lehmät hyvin lypsivät koko kesän.

Hyvin saivatkin lypsää, sillä maitoa piti riittää monille leh-mättömillekin, jotka karjan kotiin tullessa jo olivat astioineenodottamassa. Sattui joskus karjanviljaa karttamaan sellainen-kin muori, joka suuttui ja pani lehmään painajaisen, kun ei an-nettu hänelle maitoa. Näin tapahtui Aspegrenilla, eikä elukkapäässyt painajaisesta muuten kuin tietäjän avulla. Tämän jäl-keen Aspegrenin rouva ei kyllä enää uskaltanut kieltää maitoaäkäiseltä muorilta.

Isossa talossa oli vielä paljon muitakin töitä,kotoisia puuhia,jotka etupäässä kuuluivat naisväen virkatoimiin. Oli sellaisia-kin suurtöitä kuin aina syksyin, keväin toistuva monipäiväinenpyykinteko sekä kankaiden ja vaatteiden valmistus. Joka ta-lossa kehrättiin kuin parhaassa maakylässä. Kehrättiin pella-vaa, suutarinlangat ja ompelulangatkin kehrättiin kotona, jos-kus puuvilloistakin hyristettiin pumpulilankaa, puhumattakaanomien paksuhäntäisten lampaiden villoista. Tohtori Ehrströminrouvakin istui useasti rukin ääressä virutellen hyppysissään villa-levettä, ja kauppias Lauraeuksen tytär kutoikahta sukkaa yhtai-kaa. Rikkaan porvarinkin talossa saattoivat kangaspuut pauk-kua, ja joskus itse talonrouvan nähtiin jo aamuviideltä istuvankangaspuissa kutomassa »traasmattoa». Kymmenin, sadoinkinkyynärin kudottiin pellavakankaita, liinaa ja hurstia, pukuvaa-tetta ja vahvaa sarkaa talven tarpeiksi. Ja pellavakankaat val-kaistiin keväthangissa, tavallisesti Ollenborgin laajallapihamaalla.

128

Kotoisista kankaista valmistettiin kotoisin voimin arkiset jatavalliset naisten ja lasten puvut, kotona ommeltiin ja omatekoi-sin pitsein koristeltiin liinavaatteetkin. Kovimmissa kiireissä kut-suttiin ompelija auttamaan. Klaaven Kreeta useinkin kulki ta-loissa liinavaatteita ommellen. Eikä ollut silloin ompelukoneita,silmineula taikka Reinin kaupasta ostettu»sarananeula» oliparastakonetta, ja toimeen tultiin; oikeinpa pelättiin, kun ruvettiin saa-

Augusta Elisabeth Fagervik,o.s. Frieman.

maan koneita, että työ loppuukesken. Fagervikin rouva kylläompeli ja ompelutti käsin vieläsittenkin,kun kaikilla muilla jooli koneet. Ei eukko huolinutkoneesta, eikä uskonut sellaisenpäristäjän kunnolliseen työhön.Fagervikin rouva olikin oikeatavanhankansan perua, sellainenmuori, jokavain poltti kynttilääeikä suvainnut talossaan ainoata-kaan lampputuijua, vaikka naa-purit kuinka olisivat niitä kiitel-leet. Olipa muoriniinkin itsepäi-nen, ettei kertaakaan astunutjalallaan Isolletorille sen jäl-keen kuin se hänen mieles-tään pilattiin Pietari Brahenpatsaalla.

Arkisiin töihinpyhäpäivä toi pienen pysäyksen, jolloin raahe-lainen kävi kauniissa kirkossaan sanaa kuulemassa. Mutta »kört-tiset» olivat niin hartaita sanaan, ettähalusivat sitä kuulla joskusarkipäivänäkin. Pastori Toppelius oli heidän mieluisa saarna-miehensä, ja myöskin timperi Hirvaskari oli ahkera sananselit-täjä. Jurvelinin rouvan luokse usein kokoonnuttiin seuran pi-toon. Sinne saapuivat ainakin Juthströminmamsellit, Björnströ-min rouva,Lackströmin rouva ja Björkqvistin rouva, tulipa toi-sinaan körttipukuisiamaanäijiäkin. Mutta maailmanlapset moit-tivat körttisiä ylpeiksi, sanoen,etteiväthe »pia toista ihmistä min-naa, kun ei heillä ole rakkautta». Laestadiolaisuus,Lapin kauttakulkeutunut kristillisyys, sai Raahessa sieluja jo ainakin 40

—50

129

vuotta sitten, ja vanha Westerbackf postinkantaja, piti omia evan-keliumi-seurojaan, milloin vain kansa kokoontui, arkena tahi py-hänä. Ukko toimitti »Nuorukaista», laulatti siihen painattamiaanvirsiä ja saarnasi siitä kohdasta pyhääkirjaa, mikä milloinkin sat-tui eteen avautumaan.

Maata ja merta viljelevässä kaupunkitalossa tarvittiin useitapalvelijoita, sekä »piikoja» että »trenkejä», oman kotoisen väenapuna. Ympärysseuduilta maakunnasta, aina Haapavedeltä,Haapajärveltä, Pyhäjärveltä ja Savonkin mailta,niitä kulkeutuikaupunkiin etsimään parempia päiviä ja parempia palkkoja, tuo-den rantakylään yhä ja yhä tuorettamaan voimaa. Jo juhannuk-sen edellä ja ennen heinäntekoa niitä tuli,pari kolmekin samassamatkassa, »uulosseelit» mukanaan, tytöillä koreat huivit pääs-sään, katselemaan palveluspaikkaa ja ottamaan pestiä ruplan,pari. Vanha laulukin kertoo piikatyttöjenensi tulemisesta:

»Kun he tulevatkaupunkiin,katua pitkinhe kävelevätjauulosseeliänäyttelevät,jos jokuottaispakaksi:elilapsenlikaksi».

Saivat siinä raahelaiset katsella ja valita. Vanha Johan Langpani renginkokelaan syömään. Jos renki pisteli kuin mies ruo-kaa säälimättä, oli se hyvä merkki, mutta jos hän vain vähäisenmaisteli,patruuni ajoi renginpois sanoen:—

Joka ei syö,ei se jaksa tehä työtäkään!Äkerin muori ihastuen kehuskeli muuatta pyhäjokista renkiä:— Kyllä se onparempi kuin tavallinen trenki, kun se puhuu

papasta jamammasta.Raahen tyttäret taas arvostelivat renkiä omalla tavallaan:

»Aljetaanpa laulellatrenki-retkuloista:toisetheist' on sieviä,toisetketkuloita.

Kun heitäpyhänä kattoopi,niinherroja he ollaan,vaikka eilenolivatkinsontatunkiolla».

Vanha Raahe — 9

130

Parhaimmat palvelijansa Raahe sai lähimailtaan naapuris-tosta.

»Pyhäjoelta jaKalajoeltaparhaatpiikat ja trenkit,Pattijoeltaparhaatluuvat japesimet».

Sen olivat jo vanhat raahelaiset tulleet näkemään. Varsinkinpyhäjokiset oli tunnettu reippaiksi ja taitaviksi käsitöiden teki-jöiksi, haapavetiset taas olivat mainioita tanssimaan. Raahenomatkin tytötmenivät palvelukseen kylänsä »herskapeille», koskasiinä »pääsi etteenpäin», muttasoopankokki esim. pysyi aina soo-pankokkina.

Käsitöitä palvelijan pitikin hyvin osata, renkien puutöitä japiikojen kehräämistä sekä kankaankudontaa. »Köökikamarisa»piiat saivat välitöinäänkutoa pellava- japumpulikangasta japuoli-villaista,ja kesäisin vartavastinen »kesäpiika» istui saunakamarissakangaspuita paukuttaen. Monella metsien takaa tulleella tytölläoli matkassaan oikeat tavat kankaan kutomisessakin. Loimia hekiersivät tukille sananpuhumatta, etteivät ne sitten kudottaessakatkeilisi, ja loimiketjun, »likan», pitäjää he tukistivat, etteivätkuteet loppuisi kesken.

Navetassa saivat maalta tulleet »tolvanat» ensi aluksi »karja-piikoina» lehmien kanssa seurustella ja opetella kaupungin ta-poja, jaolla myöskinulkotöissäpellolla, siivota huoneita ja pestäpyykkiä, niin että nahka sormista lipesi. Korotettiin sitten joparhaimmat »köökäreiksi» ja taas kaikkein taitavimmat ja siis-teimmät ylennettiin »sisäköiksi» eli »neittyiksi», joka oli korkeinvirka,mihin palvelustyttösaattoi päästä. Neitsyenpiti jo osata,paitsi parhaitten ruokien ja juomien valmistusta,myöskin »stryy-kätä» patruunien kaulustoita sekä »stärkätä ja stryykätä» rou-vien ja mamsellien ihananvalkoisia yhdeksiä alushameita,om-mella liinavaatteita, vieläpä oppia ruotsia niin paljon, jotta saat-toi käydä ilmoittamassa kylän rouville ja mamselleille emän-tänsä kahvikutsuista.

Suuri ei suinkaan ollut palkka, jota maakunnan nuori kansalähti kaupungista hakemaan. Eilolan ukkokin, jokaLangin talossapalveli parikymmentä vuotta kolmea polvea, sai aikaisimpina

131

vuosinaan 25 ruplaa vuodessa sekä puoli vuotaa kenkänahkaa.Naispalvelijat saivat navetassa häärimisestään 40

— 50 markkaavuodessa; siten maksettiin heille jo kuusin-,seitseminkymmenin,joskus kahdeksinkin. Kaikkein parhaat neitsyet ansaitsivat 90markkaa. Pietilän Lovisa ei kyllä ottanut koskaan enempää kuin50, vaikka olisi annettukin, jasiitäkin Loviisa teki vielä sääs-töjä vanhanpäivän varoikseen.Jouluiloa tuotettiin palvelijoillepalkan lisäksi vielä viidellä,kym-menellä, viidellätoistakin mar-kalla. JaMontinin»pappa», leika-tessaan lattialla suurta lehmän-vuotaa mamselleille »mustanken-gän» nahoiksi, leikkasi samallapalvelustytöillekin kenkänahat.Kova oli työ ja päivät pyöreät,eikä arkinen viikko antanut va-paita iltoja. Pyhinä vain palve-lijat saivat vuoroisin — rikkaillapatruuneilla saattoi ollapari,kol-me,neljäkin renkiä jayhtämontapiikaakin— käydäkirkossa jaky-lässä. Mutta oli joitakuita sel-laisiakin palveluspaikkoja, joistaharvoin pääsi kirkkoonkaan.

Loviisa Pietilä.

Palvelijain pirtissä pihan takanapiiat jarengit asustivat. Sielläomassa pirtissään he söivät ateriansakin, tavallisesti aina tuntiaennen kuin isäntäväki ja usein eri ruokiakin; ja kahvia annettiinpalvelijoille vain aamuisin.Vain Johan Langilla entiseen aikaan oliisäntäväki ison keittiönsuurpöydän ääressä syönytsamalla kertaakoko talonväen kanssa. Montinilla oli aina päivällisen toinenruokalaji yhteistä renkituvan kanssa, mutta Ahlqvistin »nuuka»rouva keitätti palvelusväelleen huonompaa ruokaa sanoen vain:»Kyllä se pakeille kelpaa!» Catharina Sovelius pani palvelustyt-tönsä ja neitsyensä syömään seisoallaan, ja aamuisin ajoi heidätulos talvipakkaseenkin pesemään ja kampaamaan, etteivät huo-neita sotkisi.

132

Kunnolliset palvelijat pysyivät kunnon paikoissa vuosikausin,kymmeninkin vuosin, Pietilän Loviisakin palveli tohtori Staudin-geria 20 vuotta ja sitten apteekkari Jurveliusta 42 ajastaikaa.Ja Loviisan äiti pysyi Henrik Soveliuksella kymmenin vuosin sa-moin kuin isäkin Kivi-Soviolla. Maria Rönnfors taas palveli Lan-gin talossa 56 vuotta. Tällaiset uskolliset palvelijat luettiin jotalon perheeseen, vieläpä heidän lapsensakin olivat kuin talon-väkeä. Moni vanha palvelija sai talossa oman huoneenkin. Moni-vuotisille kunnon palvelijoilleen hyvä talo toimitti»gratulit» jahäät,jos he talossa palvellessaan menivät naimisiin. Talonrouva tyttä-rineen puetti morsiamen »kruunuihin ja kransseihin ja slöijiin».Suvun palvelusväki ja morsiusparin tuttavat ja sukulaiset kut-suttiin pitoihin, ja vehnäskahvit tarjottiin vieraille. Saivatpa vie-raat talon salissa pitää piiritanssiakin talonrouvan tahi mamsellinsoittaessa »portupianoa». Pois lähtevälle palvelijalle talonrouvaantoi vanhoja vuodevaatteita ja muita taloustavaroita oman ko-din avuksi.

Talolle ja palvelijallekin oli kunniaksi,mitä kauemmin oltiinyksissä. Mutta talon häpeä oli ja häpeäksi sen otti palvelijakin,jos kesken vuotta piti lähteä pois palveluspaikasta. Eikä se ollutluvallistakaan. Vain Branderilta palvelijat saivat, jos tahtoivat,lähteä pois kesken aikansa, eikä siitä seurannut heille sen pahem-paa. Mutta siellä saattoi renkikin menettää silmäinsä valon,niinettä voi erehdyksessä valjastaa isännän hevosen aisoihin nurin-päin, »kun ei ollut saanut rasvaa monneen viikkoon».

Kaupunkikotinsa lisäksi moni Raahen porvari pystytti itsel-leen kesäisen asumuksen jonnekinsyrjäänmeren rannalle,saadak-seen sinne »paeta» kaupunkinsa arkipäiväisyydestä. »Kesäma-joiksi»raahelainen näitä kesäkotejaan nimitti,ja venekyydillä sinnekulki, jopa lopulta 1880-luvullapienellä höyrylaivallakin,Wegalla.Aamulla jo kuudelta piti joutua konttoriin ja illalla vastakahdek-san aikana laskettiin vapaaksi. Ensimmäisen kesämajan lieneerakennuttanut pormestari Hilden Kraaselin saarelle,sitten 1870---luvulla Henrik Montin sai majansa Suenreiän rannalle. Ensim-mäisiä oli myöskin Johan Candelinin, sitten Johan Soveliuksenomistama, Kalajoen markkinapaikalta tuotu kesämaja Pirtti-niemessä. Vanhoja oli myöskinHenrik Soveliuksen komeapuis-toinen »Rosenlund» laivaveistämön tienoilla sekä Reinin »Bellevue»

133

Maivaperässä» Matti Junellillakin oli pieni »fiskarstugansa»Maivaperässä ja Möllereillä varvin lähellä melkein meren päällepystytetty »Fäfängan». Täällä »Fäfänganissaan» Möllerinpappa jamamma kesänsä elelivät, pieni pappa Möller kauniina päivinäistuskellen veneessä ankeriaita onkimassa ja iso mamma Möllerpitäenhuolta seinien salalokeroistaan, joihin oli piilottanut hopea-tavaransa.

Perhejuhlia.erhejuhliakin Raahe joutui aina silloin tällöin viettämään.Nimipäivät nousivat talon isännän ja emännän eteen jokavuosi uudelleen, samoin syntymäpäivät, sekä sitten ainamuitakin tärkeitä tapauksia. Nimipäivinä saapuivat par-haat ystävät ja tuttavat onnentoivotus-käynnilleen, jaheitä varten oli varustettu joskus niinkin suuri »krinkeli»,

että leipurimestarin täytyi sohvankannella kannattaa se tilaajal-leen. Syrjäpuolen eläjätkin juhlivat nimipäiviänsä laittaen vehnä-rinkelin jamarjanvarvuista »kranssin» pöydälleen.

Mutta suurimpia ja valoisimpia perhejuhlia olivat häät, sem-moiset pikku kaupungin suurporvarin, patruunitalon hääjuhlat,joita viettikuin yhtenäperheenä koko kylä,keskikaupunki juhlienkutsuttuna talon suurissa saleissa, laitakaupunki taas vankkana

135

taustajoukkona seisoen turulla ja täyttäen pihat ja kadut,muttasiltiyhtä suurellailolla ja innolla ottaen osaa juhlaankuin saleissahääpuvuissaan liikkuva hääkansakin.

Omasta tutusta rantakylästään raahelaiset tavallisesti löysivättoisensa. Pienestä pitäen oli nähty ja tunnettu, laskettu jääkel-kalla Pitseninmäkeä jamonetkerrat jo tavoiteltukin toisiaan Här-kätorilla enkkaa juostessa, ja sitten jo salassa nykitty päivän-kakkaran lehtiä arpoen:»Han älskar, afhjärtat ♥ ♥♥» Yhä enemmäntuttavaksi oli tultu rekiretkillä,Ilolinnanhuveissa jamonissa tans-siaisissa.Niinpä olikin koko kylänporvaristo monikertaan seulottusekaisin, ristiin ja rastiin,niin että kaikki parhaat porvarit olivatkeskenään sukulaisia, milteipä koko keskikaupunki kuin samaasuurta sukua. Kadun ylitse vain nuoret katselivat toisiaan, jopajoskusniinkin kuin entinen Johan Sovelius, joka rantatalonsa ikku-nasta ihaili kaunista serkkuansa, Catharina Freitagia, ja tahtoihänet tuoda suurtalonsa emännäksi. Mutta vaikka kuningastamyötenanottiin,eivät serkukset saaneet liitolleen lupaa. Kaihotenhe saivat yhä edelleenkin katsella toisiaan. Ja katselivat kokoelämänikänsä. Ikkunansa ääreen, pöydän viereen ryntäilleen,vanha Johan yölläkuolikin, ja kerrotaan,että vielä jälkeenkinpäinhänen haamunsa joskus nähtiin liikkuvan vanhassa viheriäisessätalossa ja istuvan ikkunan ääressä katsellen Freitagiin päin.

Mutta kaikki eivät kiintyneet yhtä onnettomasti kuin vanhaJohan kauniisiin serkkuihinsa, vaan monet löysivät kotikylästäänjakadun toiseltakin puolenetäisempiäkin »kussiineja» taikka vielävieraampia, joita saattoi yritellä. Pari vuottanuoret voivat ollakihloissa,ensin salaisesti, sitten julkisesti. Kihlajaisten jälkeen jouskallettiin mennä kadulle kävelemään »prof gängia», ja silloin kokokaupunkikatsoi. Rämisten avautuivat ikkunat jakuului huuto jahurraus ja onnentoivotus.

Kihlajaispäivään olivat nuoren neidon vapaat, huolettomatpäivät päättyneet. Alkoi heti ankara kapioitten laittaminen.Itse sai tytär ommella ja kutoa, minkä ennätti, kotiväen ollessaapuna ja hankkien apua kylältäkin. Mutta vanhaan aikaan olihyvin vaikea saada taitavaa apulaista valmistamaan hienoja neule-töitä,pitsejä ja koruompeluksia, sillä kukaan ei tahtonut ruvetatekemään työtä»rahan eestä». Vain joku vanha mamselli uskalsiommella, muttahänkin sillä ehdolla,ettei »kellekkään saa sanua».

136

Perjantai oli pappilapäivä. Morsiamen isän kanssa sulhanensiellä kävi, ja sitten nuori pari kulki sukulaisperheissä ilmoittele'-massa, että ensi pyhänä ♥ ♥ ♥ Silloin nuorten aikomus julistettiinkoko seurakunnalle. Asianomaiset eivät itse olleet sitä kuulemassa,mutta sitä tarkemmin kuunteli koko temppeli. Vasta kolmantenapyhänänuoretkin kävivät kirkossa kuulemassa nimensä mainintaa.Ensimmäisenä kuulutuspäivänä oli morsiamen kotona »gratulit».Tuttavat jasukulaiset tulivat onnittelemaan jatuomaanlahjojaan:morsiusnenäliinoja, hopeamaljoja, joskus mattoja ja ryijyjäkin,joita voi sitten käyttää vihittäessä. Sulhanenkin lahjoitti hienojakoristeita, rintaneulaa, rannerengasta, kultaketjua, jotka toisi-naanolivat arvokkaita sukuperintöjä. Ja morsian esiintyi kesälläkesänkukkasia, tahi talvella Haggrenin mamsellin näpertelemiätekokukkia tukassaan. Sitten pitkin viikkoa kävi talossa onnitte-lijoita. Mutta josnuoriparikuulutuspäivänälähti pakoretkelle,aje-lemaan »Haapakirnuun», oli semerkkinä,etteimentyonnittelemaan.

Raahen uusi raatihuone oli tavallisesti raahelaisten häähuo-neena. Siellä oli suuri sali jaisoja kamareita, joihin koko kylämah-tui iloitsemaan. Jo ainakin kolmea, neljää päivää ennen pantiintalon »puukhollari» juoksuttamaan hääkutsuja ympäri kaupunkia.Jokaiseen kutsutaloon hän jätti »knipun», jossa jokaiselle aikui-selle olioma kutsukorttinsa — joskus vainpienisievä,korkokuvallakoristettu paperilappunen — Kilian Mellberginkauniillakäsialallakirjoitettuine hääkutsuineen. Hääpäivän edellisenä iltanamorsius-neidot jasulhaspojat,»tärnat» ja»marskalkat», joita olikymmenen,kaksitoistakin paria,kävivät»si to jäisissä» morsiamen talossa: sidot-tiin morsiamelle myrteistä »kruunut ja kranssit» sekä sulhasellemyrteistä ja oransseista seppele rintaan ja sulhaspojillekin pieni»kranssi». Asiaa harrastaessaan nuoret väliin heittivät leikiksi-kin: juostiin enkkaa, pyörittiinpiirileikkiä ja taas kysyttiin: »Ärdu nöjd mcd din granne?»1)

Tämä olikin seuraavan päivän pääteksti, tätä samaa pappikintuli nuorelta parilta kysymään. Morsian puettiin valkeaan silk-kiin pitkine »sleepeineen» ja »slöijoineen», kruunuineen ja seppe-leineen. Hääpukuun oli jokainen sukulainen,sulhanenkin,käynytpistämässä muutamanompeleen.

x) Oletko tyytyväinen naapuriisi?

137

Vihkiminen toimitettiin kuuden, seitsemän tienoissa illalla;entiseen aikaan se oli tapahtunut jo neljän, viidenkin aikoihin.Salissa jo sulhanen odotteli, kun morsiamen isä sulhaspoikainkanssa toi morsianta, jota uskollinen kymmenlukuinen neitospar-vensa parittain seurasi. Kauniina morsian astui hääsaliin,punas-televana, kukilla koristeltuna hentona kukkasena, kädessään sul-hasen lahjoittama valkoinen ruusu- tai liljakimppu. Suuri komeamatto helmillä kirjailtuine morsiuspalleineen tahi -tyynyineenoli asetettu lattialle. Morsiusneidot asettuivat parittain suo-jattinsa lähelle, muuan pidellen hänen hansikastaan. Ja morsia-mella oli vielä kädessään avattuna iso, jonkun hyvän tädin taiystävättärenlahjoittamamorsiusnenäliina,kauniisti koruommeltu,nimikirjaimilla koristettu ja leveälläpitsireunalla ympäröityvaate-kappale. Olipa entisillä sulhasillakin kädessään kaunis nenäliina.Seisoessaan vihillä Lovisa Frosteruksen kanssa piti kauppaneuvosFranzenkin kädessään isoa, morsiameltaan saamaansa kirjailtuanenäliinaa;»ja se oli oikein komiannäköstä,kunFranzenilla oli sel-lainen».

Vihkimisen jälkeen vieraat onnittelivat nuorta paria juodenheidän maljakseen viiniä tahi samppanjaa. Kilian Mellbergkin,hääkutsujen mestarikirjoittaja, astui esiin eukkoineen ja toivottionnea, lisäten:— Maria toivottaa juurisitäsamaa!

Kahvi ja tee kaneelikakkuineen jasiirappikakkuineen oli hää-talon tarjoilua, sitten jäätelöt ja monet syltit, inkiväärisylttikin,jokaoliniin.väkevää,että joku tottumatonhäävieras voi sylkäistäsen suustaan, manaten: »Kaikkia sitä ihmisille annetaankin!»Annettiin monissa häissä ruokaakin. Tärkeitä häätarjoiluja olivatkonfektit, omassa kotikaupungissa valmistetut hienot paperipeit-toiset karamellit somine hauskoine runovärssyineen.

Ja tanssittiin. Vanhatkin ottivat osaa hienoon poloneesiin,ja sitten voitiin tanssia kolmekin franseesia. Nuoret neidot oli-vat erinomaisen ihastuttavia vaaleansinisissä, vihreissä tahi pu-naisissa »gaasipuvuissaan», ja herratkin esiintyivät hienoimmissapukineissaan. Tanssiminen jailonpito kesti aamuneljään ja -kuu-teenkin asti.

Mutta häähuoneen ympärille oli illan kuluessa kerääntynytkutsumaton kansa, miltei koko suurkylä, suuri tekijä sekin raa-

138

helaishäissä, »Morsiantaal ♥♥♥ Morsiantaaaa!» kaupunki huuteli,vaatien edes niin suurta osaa häämenoihin, että saisi nähdä häi-den parhaan henkilön ja toivottaa hänelle onnea* Talon rappu-sille — taikka talvella ikkunaan

— morsiamen piti astua kansankatsottavaksi, oikein ympäri pyörähtäen» Ja katu ja piha huusi

KauppaneuvosFredrik Soveliusnuorine rouvineen.

ja hurrasi,kiittikauniiksi ja toi-vottionnea ja Jumalansiunausta.Monet kerrat yhäuudelleenmor-sian sai astua esille yhä uusillejoukoille, merimiehillekin ja vii-meiseksi suolankantajaeukoille,jotka puoliyön tienoissa tulivatFantinsaaren suolamakasiineilta,Sulhasenkin, sulhaspoikien jamorsiustyttöjenpiti jonkun ker-ran näyttäytyä. Mutta katsojateivät suinkaan aina kiitelleetmorsianta kauniiksi, vaan saat-toivat hyvinkinhuutaa:— Morsian ruma! Morsian-piikat ovat kauniimmat!

Mutta kun komerssi oli Jo-hanna Franzenin kanssa hää-parina,niin se oli kaunis nähtävä,Langin talossa pidettiin häitä, ja

ikkunasta sulhanen jamorsian näyttäytyivät, janiinolikomeapari,että vanhat vieläkin sitä muistelevat, »Mutta nyt ei tiijä, onkohäijenpitäjät herrasväkeäkään kaikki,,, mitä lienevät tulijoita!»

Pari päivää häitä vietettiin. Toisena päivänä pantiin morsia-men ylle »nuoren muorin puku», ja päähän painettiin »myssy».Sitten kolmantena päivänä mentiin sulhasen kotiin, jossa oli iloi-set »kotiintulijaiset».

Häiden jälkeennuori pari sai käydä monissa sukulaiskutsuissaympäri kaupunkia ja samalla hankkiutua häämatkalle, Tukholmaoli monen häämatkan päämäärä; jotkut Soveliukset ajoivat Sa-lahmin ruukille. Kauppaneuvos Franzen varusti voilastin ja pur-jehti nuorikkoineen Köpenhaminaan, kaupitteli siellä voinsa jaosti kaikenlaista hyvää tavaraa, m,m, hienon kahviastiaston ja

139

komean mahonkisen huonekaluston. Mutta Ernst Kilian Mell-berg, entinen köyhtynyt laivanvarustaja, lähti Mariansa kanssavain paatilla purjehtimaan, ottaen mukaansa jummanneiksi kuusikoulupoikaa sekä pyssyn, jolla aikoi merenselällä ampua kunnia-laukauksen. Mutta pyssy putosi mereen, eikä Kilian rukka saa-nut Mariansa iloksi laskea ainoatakaan kunniapaukausta.

Häämatkan jälkeen alkoi tavallinen jokapäiväinen elämä raa-helaisessa kauppatalossa, jossa nuori rouva sai ruveta emännöi-mään parhaansa mukaan» Miestään piti Raahen rouva niin suu-ressa arvossa, että aina mainitsi häntä sukunimellään1 taikka ar-vollaan, Raahen herrat olivat rouvilleen Franzeneja,Reinejä,Freitageja, Soveliuksia taikka patruuneja, komersseja, roodman-neja ja kapteeneja. Rahat olivat kaikki patruunin arkussa, eikärouvilla ollut juuri omia ansioita eikä kopeekoita. Eivätkä rou-vat saaneet olla miehilleen liian hellätunteisia. Kauppias Jurve-liuskin, kun rouva kahdentoista vuoden hääpäivänään odotta-matta läiskäytti lämpöisen suudelman, äkäisesti pyyhkäisi suu-taan ja ärähti:— Anna sen olla ensimmäinen ja viimeinen kerta!

Mutta hyvin herrat patruunit silti rouvistaan pitivät. Mölle-rin pikku ukko ja tukeva rouva olivat toisilleen aina »pappa» ja»mamma», ja patruuni Aspegren, pikkuinen paksu äijä, vanhana-kin kehuskeli edesmennyttäAmandaansa:— Ja, Amanda, hon var en skönhet♥♥♥ och inte var jagheller fuL1)

Komeasti merikansakin piti häitään. Vanha Wallgrenin kap-teenska oli laitakaupungin morsianten »ulospukij a». Hänen lip-paassaan olisitä vartenkoko »skrudi»: viheriäisestä vaatteestateh-dyt »kruunut ja kranssit» valkeine tekokukkineen, »tarlatanista»laitettu »slöija», lisäksi vielä kaikenlaisia koreuksia, paperi- javaatekukkia ja silkkihansikkaitakin, joilla mustaan silkki- taikkaorleanssileninkiin puettu morsian voitiin kaunistaa — valkeaanpuettu merimiehen morsian olisi ollut kansan kauhistus. Leuf-stadiuksen Anna-mamselli ja Stormin Anna olivat myöskin mor-sianten pukumestareita. Jotkut vanhat morsianten pukija-muorit olivat käyttäneet morsiamen saunassa, kylvettäen häntä

1) Niin, Amanda, hän oli kaunotar... enkä minäkään ollut ruma.

140

koivuvihdalla,olivatpa vieneet sulhasenkin löylyyn ja hosuneethäntä mäntyvastalla.

Pyyn Antti, kaunis ja ketterä meripoika, oli useinkin toistenmerimiesten häihinkutsujana. JuhlapuvussaAnttinäppärästi kep-sutteli pirtistä pirttiin sanomassa: — Terveisiä siltä ja siltä ja

tulla silloin ja silloin hei jän vih-kiäisiinsä!

Osasi Antti kyllä käydä pat-ruunienkinovilla jasovittaa siel-läkin sanansa*

Pappi oli paras vieraista jahänet kutsuttiinkin perheineenensi miehenä, sitten myöskinomat patruunit ja kapteenit su-kulaisten ja merimiestuttavienlisäksi. Suuri kansanpaljous,kolmesataakin henkeä, saattoikeräytyä merimiehen häihin, jaStjernuddin kapteenin talossamonet entiset meriläisten jymy-häät pidettiin. Sieltä saatiinhää-huoneeksi iso sali kaksine perä-kamareineen.

Anna Leufstadius. Vihkiminen tapahtui »filtti-matolla», jolle oliasetettu»salvee-

teilla» peitetyt pallituolit. Merimiesmorsiamellakin oli kädessäiso pitsireunainen nenäliina, ja sulhasen rintapieltä koristi myrtti-seppele. Neljäparia »sulhastrenkejä» ja»morsianpiikoja» seisoi ym-pärillä vartiona. Vihkimisen jälkeen tapahtuivat onnentoivotuk-set »bischoffeineen» ja sitten pikku tarjoilut kahvineen, vehnäsi-neen,konfekteineen ja»munakrinkeleineen» samaan suuntaankuinpatruunienkin pidoissa. Lopuksi pistettiin tanssiksi, ja silloinStjernuddilla suuressa ringissä kierrettiin avonaisten ovien kauttaperäkamarien ja salien lävitse. Ahkerasti merimiehet pyöritteli-vät tanssin tahdissa pappilan mamsellejakin, niin että sininensauhu sikaarista suitsusi. »Kyllä minä jaksan!» sikaarimies vainurhoollisena todisti, kun pappilan mamselli pyyteli lopettamaan.

141

Morsiuslahjojakin häävieraat antoivat, kaikenlaista oman kodinapua, rahaakin voitiin antaa» Kaksitoistakin markkaa komeim-mat merimiehet työnsivät,kun saivat morsiamen kanssa tanssia,vaikkei rahan antaminen tapahtunut niin julkisesti kuin kopsa-laisten ja pattijokisten häämenoissa, missä talonjussit morsiamenkanssa polskatessaan pitelivätrahaa ylhäällähyppysissään,ettäkaikki näkisivät,paljonko aika-mies aikoo antaa.

Kävipä sitten Hybinettenrouva noutamassa »Prännärinkaivosta» taloonperillisen, taikkapuuhaili niitä Lundahlin rouvavielä ahkerammin, toimittaentaloihin kaikkiaan kolmattatu-hatta pientä raahelaista, jotkaeivät siis suinkaan olleet tulli-portista tulleita.

Taloon tuotukiperäjaikainen,kitisevä mamselli tahipieni par-kuva patruunin alku oli piantoimitettava Raahen kauniin kir-kon kansalaiseksi, kuten muut-kin hyvät avojaikaiset raahelai-set. Joskus pidettiin ristiäiset joseuraavanapäivänä,mutta taval-lisesti vasta sitten, kun pieni oliennättänyt pari viikkoa ihme-

Merimies Antti Pyy.

tellä tätä maailmaa, jossa hänet ensi töikseenoli paiskattu kulta-dukaattikylpyyn, ja dukaatti kumminkin annettu kylvettäjä-rouvalle, ja sitten kääritty ja kapaloitu jamakautettu silkkitakinalla. Isä lähetti kutsukortit sukulaisille ja tuttaville,että saapuaristiäisiin. Kutsuttiin kummejakin neljä, viisiparia,useasti kaksi-toistakin paria, kuusi vanhoja sekä kuusi nuoria,isoisiä ja -äitejä,serkkuja ynnämuita kaukaisempiakin sukulaisia, joiden kaikkiennimet sitten kirjoitettiin sukuraamattuun ristilapsen rinnalle.Kutsutut saapuivat, pappikin saapui, ja talon emäntäkin, kunpappi oli hänet ensin kirkotellut, astui tervehtimään tulijoita.

142

*

Äidin laittamassa valkeassa ristikoltussa— joka sitten meni

perintönä seuraaville ristittäville—

valkea mamsellikummi niia-ten kantoi lapsen äitikummille, ja toinen tytärkummi otti lakinpois kastamista varten* Isosta komeasta hopeamaljasta rikkaanpatruunin rintaperillinen kastettiin, samasta maljasta, josta kokosuku jo vuosikymmeniä, satojakin oli valeltu Raahen seurakun-nan jäseneksi. Kummit seisoivat kahdessa pitkässä rivissä vas-takkain, ja kastamistoimituksen jälkeen jotkut mieskummit van-han tavan mukaan suutelivat »pariansa»» Ainakin nuorten herro-jen olisi pitänyt se tehdä, ja Fagervikin vanhoja tapoja kunnioit-tava rouva oli kovin vihainen, jos neidot yrittivät tilaisuutta pa-koilla» Vanha Ollinsaaren Bergbomkin seurasi vanhaa tapaa sa-noen:

— Faddrarna komma ihäg sm skyldighet!1)

Mutta tytöthäntä kovinpelkäsivät.Kahvia leivoksineen ja konfekteineen tarjottiin vieraille, ja

vasta kastetun terveydeksi juotiin viinit ja »bischoffit». Ja lo-puksi nuoret saivat tanssiakin.

Jos pieneen naapuritaloon taikka patruunin renkitupaanoli samoihin aikoihin tuotu väenlisää, voi pappi toimittaa toi-senkin kastamisen samasta maljasta. Johanna Hjerpekin ainakehuskeli:

— Min* oon samasta kupista kastettu kuin Montininfrouva!

Kummien piti pian tulla »kummivisiitille lapsen kättä aukai-semaan», ettei heistä sanottaisi: »Ei ole vielä lapsen kättä aukais-sut!» Naiset lahjoittivat hienoja koruompeleisia lappuja sekämuuta sievää vaatetavaraa, mutta rikkaat porvarit saattoivatavata ristilapsensa pikku nyrkinkomealla hopeapikarilla. Näin olinuorella rantakaupungin kansalaisella jo hyvä alku maallista ta-varaa. Mutta kun kansalaisen pienissä punaisissa ikenissä näh-tiin ensimmäinen hampaanterä, lahjoitti isä-patruuni lapsen-tytöllekultadukaatin. Ja siitäpikku piikanenniin ilostui,että al-koi entistä kirkkaammin laulaa killittää:

J) Kummitmuistakoot velvollisuutensa.

143

»Huis, sika, mettään,tuo Matillemarjojasinisellä sissillä,punaisellapussilla,kirjavallakinttaalla,valkealla vanttuulla!»

Ajan vieriessä aina silloin tällöin yhden ja toisen raahelaisenpäivät tulivat luetuiksi, jaelämän ja kuoleman Herra kutsui raa-tajan pois työmaaltaan* Joskus kyllä raahelainen saattoi ereh-tyä lähtöpäivästä. Viimeistä kymmentään käyvä Kopsan muo-rikin kutsutti yösydännä naapurin muorit luokseen lähtökah-ville. Muorit tulivat siunaillen,rupesivat keittämään kahvia, lu-kemaan sanaa ja puhumaan kuolevalle autuudesta. Muttakes-ken parastamenoaKopsan muoripompahtikin ylös ja sanoi:—

Menkää siitä! En minä vielä kuolekkaan.Eikä muori sillä kertaa kuollutkaan, rupesi vain särpämään

valmiiksi keitettyä väkevää kahvia.Kuolemaolisuuri tapaus pienenkin pirtinelämässä, vaikkakuo-

lija olisi ollutkin vain ikäloppu Kopsan muori. Mutta kun isontalon iso patruuni kutsuttiin pois, niin koko kaupunki tunsi kuo-leman käynnin, ja kaikki ottivat osaa surumenoihin;yksin kirkon-kellotkin tuntuivat soittavan eri äänellä.

Moni raahelainen ajatteli kuoleman tulemista, niin että joeläessään toimitti itselleen ruumisarkun, teettäen sen AholininJaakolla, Matti Heiskarilla,Myllykankaan Matilla taikka Krabbinukolla. Sitten oli kuoleman koti synkässä mustuudessaan jo val-miina aitan orsilla odottamassa. Raatimies Johan Montinillakinoli monet vuodet valmis leposija Isonvainion makasiinin orsilla,ja mestari Carlborgin muori vei arkkunsa mukanaan muuttaes-saan tyttärensä luo Ouluun, toipa sen taas takaisinkin Raaheen,kun ei Oulussa kauan hyvättänytkään olla. Sarkkilan mummo sai-rastaessaan meni jo valmiiksi arkkuunsa makaamaan koetellak-seen,miten siihen sopii. Marjelinin vanhalla perämiehellä oli odot-tamassa kauniisti puettu ja kiivitetty komea Tuonelan koti, jotavanhus tyytyväisenä kävi silloin tällöinkatsomassa. Joskus täy-tyi antaa valmis arkku toiselle kuolijalle ja laittaa itselle uusi.Ison merimiehen,Frosteruksenkin,arkkuun Millalaiska ja Marje-

144

linin emäntä saivat tukkia pitkän Taarte-vainajan. SilfverberginJaako laittoi eläessään itselleen, arkun lisäksi, jo hautakivenkin.Kymmenkunta vuotta ukko sitä hakkaili, nakutelien nimet jasyntymävuodet, jopa lopuksi luuli voivansa panna kuolinvuoden-kin. Monella vanhalla hyvällä rouvalla oli jo kuolinvaatteet val-miina odottamassa, valkeat pumpulisukat ja kaikki.

Kuolemantapauksen edellä vanhat muorit toisinaan näkivät»kalman» vaeltavan kuolintaloon,ja joskus taas koiratkin sen lähi-mailla kolkolla ulvonnallaan ennustivat loppua. Kuolemanhet-ken saapuessa omaiset kokoontuivat kuolevan ääreen hyvästille.Jotkut kutsuttivat luokseen hyvän ystävänkin. Kapteeni Stähl-bergkin haetti hyvästeille kapteeni Svanljungin ja puheli hänelle:— Tunnen nyt päälläni, että kohta purjehdin Aaprahaminhelmaan... ja kiitän sinua, kun onniinpaljon yhdessä kuljettu.

Ja puolen tunnin perästä oli vanha merenkävijä matkallaAaprahamin helmaan.

Mustan kuoleman käytyä puettiin koko talo valkeaan. Suu-rilla valkeilla pellavalakanoilla peitettiin heti talon kaikki ikku-nat,eteisen, keittiön japihapirttienkin ikkunat,niin että jo ulos-kin näkyi, kuka talossa oli vieraillut. Tällaisia »hautajaislaka-noita», joiden keskessä oli iso vastalaskos ja reunoissa leveät pal-teet reikäompeleineen, oli talossa isot varastot. Paljon niitäsekä pienempiä »hautajaisduukeja» tarvittiinkin,sillä paitsi ikku-noita, verhottiin kaikki huonekalutkin, sohvat, pöydät, tuolitsekä taulut ja seinäpeilit lakanoilla ja liinoilla. Kun vielä matototettiin pois valkeaksi hangatulta, maalaamattomalta honkalat-tialta, oli koko talo,mustassa murheessa ollen,äänettömän,aave-maisen valkean vallassa.

Tämä valkeaan verhoaminen toimitettiin talossa heti, vaikkakuolema olisi hapuillut pimeällä yölläkin. Friemanillakin olivatkaikki ikkunat aamulla valkeina, kun patruuni oli yöllä kut-suttu pois. Ja koko viikon päivät hautajaisten jälkeenkin pitilakanain olla samoillasijoilla.

Hybinetten Sofia-mamselli, jonka äiti pesi japuetti raahelaisiatälle ilmalle, valmisti puolestaan kylän kansaa tuolle ilmalle.Vainajat hän pesi ja puki ja »sveepasi» ensin ruumislaudalle,sit-ten arkkuun. Valkeihin vainajat varustettiin,paitoihin, liinoi-hin ja pumpulisukkiin. Reinin 18-vuotias Alice-mamselli, joka

145

Tukholmasta palatessaan vilustui ja sitten kuoli, puetettiin ark-kuunsa morsiameksi. Mutta komerssi tahtoi, että hänet on puet-tava frakkiin ja täyteen herranpukuun, sillä »en taho olla yöpaitapäällä Herran eesä». Joskus pantiin arkkuun jotakin vainajan ra-kasta omaisuutta, Montinin rouva sai mukaansa lastensa ja las-tensalasten lähettämät kirjeet, ja viskaali Lagerstamin arkkuunpistettiin rouvan valokuva sekä virsikirja.

Paitsi Hybinetten mamsellia, hoiti vainajia hautaan myöskinOllenborgin mamselli, ja Millalan Anna-Kreeta oli laitakaupunginkansan arkkuun panijana. Hybinetten mamselli oli vaatettanutkymmeniä vainajia ja laitellessaan monesti tullut niitä nuppi-neulallakin pistäneeksi. Siksipä mamselli vanhana melkein koko-naan menetti kuulonsa.

Ensimmäiset viestit kuolemasta saatteli läheisimmille sukulai-sille jaystäville talon palvelijatar tahi jokunaisystävä sanoen:—

Viimeiset terveiset ♥♥ ♥se kuoli silloin ja silloin.Mutta hetikutsuttiin taloon Kilian Mellberg, ja hän rupesi kii-

reesti kirjoittamaan kuolinilmoituskortteja. Vainajan ystävä, jokuarvokas herra, joka valittiin »säädyn mukaan», naineille nainut,leskille leski, nuorille nuori herra, mutta ei koskaan naista, lähtikuljettamaan virallista kuolemanviestiä, Johan Montinin kuole-mansanomaa kuljetti pankinjohtaja Aspegren, ja Henrik Sove-liuksen sanansaattajana ajeli Ivar Frieman. Aamupäivällä 10

— naikana, sanomakellojen parhaillaan kuuluttaessa surusanomaa, ta-pahtui »murekorttien» jakaminen. Mustiin puettu »prännäri»-päi-nen herra ajoi mustaan vaatteeseen verhotussa ajopelissä verkal-leen pitkin katuja, vieressään mustalla veralla päällystetty li-pas, joka sisälsi ilmoituskortteja. Sukulais- ja tuttavatalojen sekämuiden arvokkaiden asuntojen kohdalla ajaja aina pysäytti he-vosensa, ja ajoneuvojen sivulla kulkevat poikaset juoksuttivatilmoituskortin taloon, kumpikin omalle puolelleen katua. Näinmustat ajoneuvot mustine herroineen kiersivät »murekorteilla ym-päri» kuolemaa kuuluttaen, ja koko ajan kirkonkellot pauhasivat.Pienen kaupungin yllä tuntui liikkuvan kuoleman varjo.

Kellojen soidessa tulivat jo ensimmäiset, läheisimmät surun-valittajat, ja sitten seuraavana päivänä muutkin, naiset mus-Vanha Raahe — 10

146

tissa silkeissään ja herrat frakkiin puettuina» Kirsikkaviiniä,bischoffia japunssia vieraille vain tarjottiin.

Muuan päivä pidettiin ruumista sisällä,kunnes se saatiin ark-kuun. Catharina Friemanille oli laitettu kamari »ruumishuo-neeksi»: seinät kokonaan verhottu valkealla ja katon rajaan ve-detty mustaa orleanssia sekä poikki seinien alas orleanssisuika-leita kuin pylväiksi. Tavallisesti vainaja sitten sai levätä jossakinmakasiinissa, talvella useita päiviäkin, että ehdittiin valmistau-tua hautajaispitoihin. Johan Montiniakin säilytettiin yksitoistapäivää ja haudattiin hänet syntymäpäivänään 21. joulukuuta.

Tuli suuri hautauspäivä. Jo paria päivää ennen ajoi samamusta herra, joka murhekortteja jakoi, samoilla synkillä ajoneu-voillaan ympäri kaupunkia jakaenhautajaiskutsuja. Kilian Mell-bergin käsialaa nekin olivat, ja saatettiin niissä sanoa:

»Demoiselle Janica Friemanbehagademcdsm närvarobehedramin aflidneModersbegrafningTisdagend.17 april1855kl.4 Em. M.A. Sovelius.Samt passera afton».1)

Suomalaisille arvohenkilöille voitiin viedä suomalainen kutsu.Niinpä seppämestari Sarkkila sai kutsun Conrad Branderin hau-tajaisiin ja kutsukortissa sanottiin:

»Seppä Johan SarkkinenKuttutaansaattaanmeiänvainaja rakastettuaisähänen lepo-kammionTuorstaina se 4 p.Maalis:kuuta 1880 Kello11 a.p.

Selma ja AxelBrander».

*) Mamselli Janica Frieman suvaitsisi läsnäolollaan kunnioittaa edes-menneen äitini maahanpaniaisia,tiistaina 17 p. huhtik.1855 kl. 4 j.p.p.M. A. Sovelius. Sekä viettämääniltaa.

147

i

Kutsuttuja oliportilla vastaanottamassamurhekorttien jakut-sujen kuljettaja-herra merkiten nimiluetteloonsa heti jokaisen tu-lijan» Ja kaupungin parhaat saapuivat synkän mustina ja juh-lallisina. Kilian Mellbergkin saapui Marioineen sanoen, että tämäon hänen »närvaronsa».

Mutta kuoleman talon omateläjät eivät tulleet vieraitaan vas-taan, vaan istuivat kuin aaveina»i sorgen» kaameannäköisessäval-koisessa hämärässä. Vanhemmatistuivat vierekkäin pitkällä soh-valla, ja heidän sivuillaan soh-valla sekäedessään jakkaroilla jamataloilla pallituoleilla nykötti-vät perheen muut jäsenet ja lap-set. Istualtaan he tervehtivättulijoita vain äänettömällä hil-jaisella nyökkäyksellä. Herratolivat mustassapuvussa valkeine»vekattuine» etumuksineen, javalkeat tarlatani-mansetit, »pun-jet», oli vedettyinä hihansuidenylitse. Mustissa olivat naiset jalapsetkin, mutta edessä oli val-kea tarlatani-esiliina sekä kau-lassa leveä monikertainen tarla-taninen kaulus; rouvien päässäoli valkea pitkänauhainen tarla-tanimyssy. Olipa entiseen aikaan

Merimies juhlapuvussa.

lesken pään peittona ollut valkeasalvetti,niin ettähän istuikoko-naan hupussa. Mitä suurempaa surua kannettiin,sitä leveämpioli esiliinan helmapalle jasitä useammanker täinen kaulus. Eikämitään punaista taikka värikästä saanutollapuvussa,yksinpiiloisapunainen paidannappikin oli otettavapois.

Kahvia leivosten kanssa tarjottiin vieraille ennen haudallemenoa. Mutta oman talon väki ei saanut nauttia ei kuivaa eimärkää, vaan istua vain äänettömässä surussaan »förmakin»pitkällä sohvalla.

148

Puolipäivän vierähdettyä mentiin haudalle, mutta ennenvan-haan toimitettiin hautaus tavallisesti iltapäivällä 3

—4 tienoissa.

Parhaita patruuneja kannettiin paareilla kotoa Haaralan hautaus-maalle asti. Jotkut jo kuolemaa tehdessään sanoivat:—

Pitää paareilla kantaa ♥♥ ♥ei saa kärryillä jyryyttää.Omat työmiehet, timperit ja merimiehet olivat kantamassa

patruuniansa ja tekivätkin sen suurella hartaudella. Samoin taasparhaimpia kapteenejansa vanhat merimiehet olivat itse kanta-massa viimeiseen lepoon. Pitkän matkan takia piti olla »tuplaset»kantajat,kahdeksan jakahdeksan, jotka vaihtoivat vuoroaan kau-pungin laidassa maantielle tultaessa. Silkkihattu oli kantaja-ukoilla päässä, ja talon puolesta annettiin kaikille valkeat han-sikkaat sekä rupla rahaa. Saivatpa kantajat vielä illalla talossakahvit ja juomiset. Franzeninkin peijaisissa Langin talossa olijuotavaa »kaikesta sortista», niin että miehet saivat päänsä täy-teen.

Tavallisesti oli tie kotoa hautausmaalle asti kuusenhavuillavalmistettu vainajan tieksi. Hyväoli silloin vainajanhänelle omis-tettua metsänviheriää myöten vaeltaa viimeistä matkaansa.Vanha SvanlJungin Karin-rouvakin, Friemaneja lähtöisin,mää-räsi jo eläessään, että pitää tie havuttaa, muuten

—— Jos ei panna havuja, tulen kotona käymään!Havutettua maata astuttiin vainajan kanssa, ja muun saa-

ton edellä kävi kaksi kaupungin komeinta herraa, kumpainenkinkantaen pitkää »prestavia», suruharsoon käärittyä sauvaa. Toh-tori Aspelinia haudattaessa 1888 Soveliuksen veljekset, komerssija Henrik, olivat sauvojen kantajina,»ja ne oli rontit pojat...voi että ne astu komiasti!» Kun merikapteenia kannettiin mul-tiin,olihänen arkullaanhänen ohjaamansa laivan lippu. Hautaus-maan portilta kannettiin vainaja haudalle vartavastisilla »likhan-dukeilla» ja niillä laskettiin hautaankin. Eikä seppeleistä tiedettymitään. Miltei koko kaupungin mieskansa oli mukana hautaus-maalla, toiset kutsuttuina, toiset kutsumatta omasta halustaanisoa patruunia saattamassa. Mutta oikein vanhaan aikaan, toista-sataa vuotta takaperin, oli postimestari Friemanin rouva, Catha-rina, joka kuoli 1809, viety Kirkonmäen kalmistoon tulisoihtujenvalossa.

149

Kirkonkellojen soidessa vainaja vietiin ja peitettiin Haaralanmultiin. Joskus sattui kaksikin Manalle menijää yhtaikaa sa-malle matkalle, niinkuin Forsmanin Fiija ja Hjerpen Johanna,jotkakiiruhtivat sinne samalla soitolla. Se eikyllä ollut oikein so-veliasta, sillä Johanna oli vähän vajavainen.

Haudalle kelpasivat entiseen aikaan, 1850-luvulle asti, vainmiehet, mutta eivät ensinkään naiset,eivät omaiset, eivätkä vie-raat, vaikka haudattava olisi ollut naishenkilökin. Miehet vainsaivat vainajaa kantaa ja saatella sekä peittää maan multiin.

Kuolintalon kansa istui taas samassa valkoisessa hiljaisuu-dessa, kun hautausmaan kävijät saapuivat ja kävivät ovella ku-martaen sanomassa terveisiä haudalta. Ja siinä kotiväkiedelleen-kin vain istui ja äänetönnä katsoi, kun vieraille tarjottiin talonparhaita. Annettiin ensin kahvit vehnäleipineen ja sitten tuotiinmakeat »ransviinit» ja bischoffit, tarjottiin myöskin tavattomansuuria sokerileivoksia ja »struuvia», jotka olivat leveitä kuin koh-talaiset lautaset. Ne eivät mahtuneet enää muualle kuin isoi-hinnenäliinoihin,jollainen olikin joka vieraalla matkassaan. Saa-tiin vielä hienoissa venetsialaisissa lasiastioissa kahdenlaatuistasylttiäkin, punaista ja keltaista. »Trakteerskat» Oravan Anna jaEngmanska olivat tavallisesti tarjoomassa, ja he veivät talonhyviäniillekin kutsutuille, jotka eivät voineet tulla pitoihin. Muttaförmakin pöydällä oli kaunis posliinimalja, »konfektikori», hie-noine konfekteineen, ja sen piti vieraiden lähtiessä olla yhtä täy-teläisenä kuin alussakin. Vain lähimmille sukulaisille ja vaivan-näkijöille annettiin ruokaa, ja »kokkina» oli Matkliinska. Muttaentiseen aikaan oli kaikki peijaisvieraat ruokittukin.

Herroille oli eri huoneeseen, tavallisesti saliin, katettu koreapöytä viineineen, rommeineen ja punsseineen, ja sen ääreen her-rat jäivät istumaan vielä senkin jälkeen, kun kaikki muut vie-raat jo olivat poistuneet. Jossakin toisessa kamarissa sentäänmerimiehet samoin istuskelivat pöydän ääressä hautajaishyviämaistellen.

Koko kaupunki jo nukkui, ja kadutkin nukkuivat. Kylmäkuu saattoi vain vaisuna katsella, kun kuolemantalon portista,josta vainaja oli äsken havuista tietään vaeltanut, mustia iso-äänisiä kulkijoita lähti astelemaan kaupungille, toiset käyden

150

pitkin katuja luovailemaan, jotkut taas vain »snedaten» kadunpoikki omalle puolelleen. Ja jostakin etäältä pimeydestä kuuluihuutavan ääni:— Kello on jo ♥ ♥ ♥ lyöönyt♥ ♥ ♥ lyöönyt!

AurinkokelloRaahen museosta

Merkkausliinasta v:lta 1815.

Sivistystä ja seuraelämää.Meren rannan pieni kaupunki oli jokseenkin syr-jässä suuren maailman valtateistä. Harvoinsinneeksyi vieras vaeltaja. Raahe sai enimmät aikansaelää vain omissa oloissaan ja kaikessa rauhassa

'tehdä töitään. Laivavarvissa kirveet ja vasaratkalkuttelivat,Pikimäellä höyrysi pikipata, koti-

pirteissä paukkuivat kangaspuut, ja patruunit hoitelivat suuriaasioitaan,milloin kotikonttorissa milloin varvissa. Ja kaikki menihiljalleen vanhaa latuansa.

Sattui kyllä joskus sellainen merkkitapaus, että itse maan hal-litsija vaelsi katsellenpienimpiänsä ja tullen Raaheenkin. Siitäonjo yli sata vuotta,kun Aleksanteri Ikävi kaupungissa,muttahy-vin ja kunnialla pieni kaupunki otti vastaan maan suuren isän-nän ja piti häntä vieraanaan. Koko kylä paneutui parhaim-piinsa, vanhat harmaat talot maalattiin, kadut siistittiin,lehmät

152

ja siat, jotka olivat ennen omissa valloissaan kuljeskelleet ka-duilla niinkuin muutkin kaupunkilaiset, lähetettiin pois kokokylästä. Fredriksberg ja Palinin muurarin talo, ensimmäiset ta-lot Pohjantullista tultaessa,puetettiin lehtipuilla verhoten juhla-asuun. Pohjantulliin rakennetun kunniaportin viereen tuotiinOllinsaaresta kruununvouti Gabriel Bergbomin fortepiano, jollaBergbomin nuori mamselli soitti Napoleonin marssia, juuri kun

keisari ajoi portistakaupunkiin. Maanisää katsomaan tul-lut kaupungin jamaaseudun kansajuoksi huutaen jahurraten tien vie-ressä, vanhat muo-ritkin olivat muka-na, ja pienet poika-jullit pulikoivat jou-kossa ihan keisarinviereen tunkeutuen.Rikkaan raatimie-henJohanFriemanin

Palinin talo Pohjantullissa.

taloon, jokanykyäänonkansakouluna,Isontorin laitaan,saatettiinsuuri vieras suurella riemulla. Talon emäntää ja tyttäriä kei-sari tervehti kädestä, ja suuteli kolmivuotiasta pikku Janikaaotsalle.

Ei kyllä muita vieraita toki näin juhlallisesti otettu vastaan,vaikka hyvillään kaupunki oli, jopa ihan virkistyi, milloin vainjokukaan outo matkamies ajoi tulliportista sisään. Varsinkin tal-vella oli matkamies tervetullut. Silloinhan elettiin kuukausi-määriä lumen ja jään ympäröiminä, maantiet lumikinoksissa,suuri meritie jäässä, eikä juuri muita nähty kuin oman kylän tut-tuja kasvoja. Niinpä aina sattui, kun vain joku matkustaja aisa-kelloineenajoi kaupungin halki,että uteliaina hyökättiin ikkunaankatsomaan: »Kuka, kuka tuli?» Lähetettiinpä palvelustyttöLind-bergin kievariin ottamaanselvää, kuka matkamies oli, mistä häntuli ja mihin meni, ja kauanko hän aikoi viipyä kaupungissa.Muuan kauppias, jolle ei tullut mitään sanomalehteä, oli niin

153

utelias, että keskellä yötäkin,kun kuuli aisakellon helinän, he-rätti poikansa ja lähetti Lindbergille, jotta——

Mene kuulemaan, kuka se on ♥♥♥ ja kuuluuko mitäänuutta?

Varsin hauskaa oli,milloin joku sukulainen taikka tuttava tulitaloa tervehtimään. Ilosta huudellen riennettiin vierasta vastaan»— Gu'da' ♥; gu'da* ♥ ♥ Välkommen, välkommen!1) ter-vehdittiin joka taholta, isännän lisätessä hetiperään:— När reser bror?2)

Vähästä pahastuva vieras olisi kyllä saattanut isännän kysy-myksestä loukkaantua jaruvetahetikiskomaan turkkejapäälleen,mutta tiesihän hän ennestään, ettei kysymys tarkoittanut sen pa-hempaa kuin että talo osaisi vieraansa mukaan varatakirjeitä japikku lähetyksiä tuttavilleen. Saattoipa isäntä toimittaa vie-raan matkassa rahoja sekä tärkeitä papereita asiakkailleen.

Postikin kyllä kulki kerran, pari viikossa, mutta raahelainenseurasi mieluummin ikivanhaa yleistä tapaa käyttäen matka-miehiä postimiehinään.

Eteläntullista maantietä myöten etelänposti aisakelloissa ajaahelkytteli, aikaisemmin vain kerran viikossa,sitten jo kaksi ker-taa ja viimein kolmestikin. Postin tulo oli aina iloinen asia, jahauskaa oli, kun kaupungin punaperuukkinen posteljooni, Wes-terback, kantoi taloon maailman kuulumiset. Yksinään Wester-back huolehti koko kaupungin postinkannosta, ja kopeekka pitihänelle maksaa kirjeestä sekä ulkomaan kirjeestä kaksi. Muttaentiseen aikaan ei Raahessa ollut postinkantajaa ollenkaan. Ai-koinaan kun sitä puuhattiin, vanha Johan Lang ankarasti vas-tusti asiaa, äkäillen:— Jopa olette laiskoja! Kohta pitää olla teillä suksentervaa-jätkin!

Pian oli Raahen posti jaettu. Sanomalehtiäkään ei silloin lii-koja luettu. Vain joitakuita »aviisuja» tuli kaupungin parhaim-mille porvareille ja patruunille, kapteeneille ja virkaherroille,joillekuille hyville naapuruksille yhteisesti sama lehti. Enimminluettiin Äbo Underrättelseriä, koska siinä oli aina tietoja lai-voista ja laivakulusta. Paljon luettiin myöskin Tukholman leh-

x) Hyvää päivää ♥ ♥ Tervetuloa.—2 ) Milloin veli matkustaa?

154

tiä ja tulipa joku sanomalehti Englannistakin, sillä monet pat-ruunit ja laivanvarustajat olivat paljon liikeasioissa Englanninkanssa. Oulun Viikkosanomatkin saapui muutamille porvareille,lisäksi joku aikakauskirja, ja lapsille tilattiin Eos, Trollsländantahi Barnens Tidning Tukholmasta. Uskonnollisena sanomanasaapui joihinkuihin taloihin Evangeliska Sändebudet. Muuta-mat lukuhaluiset merimiehetkin ja muut laitakylän asukkaat ti-

lasivat sanomaleh-tiä, ainakin vanhaBurman ja valuriPuskelin harrastivatOulun Viikkosano-mien lukemista.

Omasta, omankaupungin sanoma-lehdestä, ei ollutkaukaisinta aavis-tustakaan,eikä kai-paustaedes ilmoitus-ten takia. Pappiluki

»Vanha Reini».

kirkossa kuulutuksensa, ja kaupungin palvelija rumpalin kanssapäristi »pruutankastelut» ja muut kaupungin asiat. Porva-rit taas laittoivat »Vanhan- Reinin» nurkkaan Pakkahuoneenkadulle kyynärää korkean, kahta leveän ilmoituskaappinsa. Senkorkkiseen takaseinään kävivät porvarinpojat ja puukhollaritnuppineulalla kiinnittämässä paperilappuja, joissa luettiin, mitäporvarilla on taasuuttamyytävänä. Ja kaikkein tuoreimmat uuti-set kuultiin porvarien kokouksissa Isollatorilla.

Kirjeitäkinoli Westerbackinkannettavana. Merimiestenemän-nätkin ja morsiamet saivat niitä maailmaa kierteleviltä miehil-tään, milloinmistäkin tuntemattomasta maailmanrannan kaupun-gista. Ei kyllä ollut sopivaa oikein ahkerasti kirjoitella. Jotkutlaivanvarustajat olivat äkäisiä, kun merimiehet kirjoittelivat ko-tiinsa niin kovin useasti, »että joka vuosi». Ja postimestari Ran-den taas äkäili, että on turhaa kirjoittaa niin ahkerasti kuin jokatoinen viikko, kuten muuan ulkomailla opiskeleva Raahen mam-selli teki, se kun tulee kovin kalliiksi. Postikortteja juuri näihinaikoihin alettiin käyttää. Mutta äkäinen oli Randenin äijä, kun

155

pari mamsellia toimitti hänen lähetettäväkseen korttitervehdyk-sen Turkuun,ymmärtämättä, että siinä tarvitaan myöskinosoite-kirjoitus. Mutta vielä vihaisempi postiukko oli saadessaan kä-siinsä sellaisen kortin, mikä kerran tuli Friemanin mamsellille.Kortti oli salakielellä kirjoitettu, ja sitä omistajalle tuodessaanWesterback paheksuenvalitteli:— Postmestari ja minä olemme tutkineet tätä preivikorttia,emmekä ole saaneet selvää ♥♥♥ Mamselli on vissiin salakihloisaja preivikortti on sulhaselta.

Rantakadulla oli postimestari Johan Fredrik Randenin talo,ja pitkässä kaitaisessa kamarissaan äkäinen ukko hoiti kaupun-gin postiasioita. Pöydälle oli ladottuna koko posti, milloin tuloa,milloin lähtöä varten. Randen itse otti vastaan matkaan toimi-tettavat lähetykset, jotka oli jätettävä äijälle siinä järjestyk-sessä kuin sisään saavuttiin. Pitkällä pinnasohvalla istuen siinävarrottiin vuoroa, vähitellen siirtyen alapäästä ylemmäksi. Eikäsaanut vuoroaan luovuttaa toiselle; sellaiset aikeet postimestarihetikeskeytti, ärähtäen:— Nej! Den som förstkommer tili qvarnen, far förstmalat.1)

Monet hyvät porvarit ja laivanvarustajat, vaikka olivat kai-ken maailman kiertäneet ja osasivat kyllä puhua ruotsia ja lu-kea ruotsalaisia »tidningejään», osasivatpa puhua ja lukea engels-kaakin,eivät ainatarkointaitaneet ruotsia kirjoittaa.Muuankiniso porvari häätyi monesti huutelemaan rouvalleen:—

Hördu,mammal Ska*de* skrivas me* rundt v,eller öppetv?2)Monen porvarin ruotsin puhuminenkin leveni suomalaiseen

suuntaan. Olihan Raahe kokonaan Sälöisten,Pattijoen ja Kop-san suomalaiskylien piirittämä, ja joka talvi vielä Savon äijätajoivat kaupunkiin laskettelemaan leveää kieltään, jossa ei ollut,kuten muuan savolaisrenki oli tutkinut, »muuta kuin yksi ahavaja sehhii sanassa vati». Niinpä Raahenporvaritkin väänsivät ruot-sin »pookstavit» leveästi kuin Kopsan äijä. Kuopion markkinoillematkustaessaan porvarit sanoivat ajavansa »me' kor tili Kuopio», 3)vaikka ajoivatkin hyvällä hevosella ja hylkeennahkaisella kuomu-reellä.

-1) Ei. Se joka ensin tulee myllyyn, saa ensin jauhattaa.—■ 2) Kuule,

mamma!Pitääkö(tähän) kirjoittaapyöreäv tahiavonainenv.—■ 3)Lehmillä

Kuopioon. Kur, kursläde = kuomu, kuomureki.

156

Eivät ainoastaan patruunit ja porvarit osanneet ruotsia jaengelskaa, vaan myöskinmonet vuosikausia maailmaa kulkeneetmerimiehet olivat ruotsintai toisia ja useat »spiikasivat» kuin itseengelsmanni. Monet palvelijatkin yrittivät solkata ruotsia pääs-täkseen »parempain ihmisten» kirjoihin, ja samasta syystä useatsuomalaistytöt pyrkivät ruotsalaiseen rippikouluun. LagerberginJohannakin sanoi,kun ei koeluvussa osannut:— Ja vill intte sii!1)

Ja monessa laitakaupungin pirtissä puhuttiin vain »papasta»ja »mammasta» sekä »fastereista» ja »mustereista», vieläpä monet»tykkäsivät pahaa», kun sanottiin »tatiksi».

Merimiesten eukotkin ja pikku talojen emännät Nätterporissaja Katinhännässä laskivat ruotsia että paukkui, kun vain asiaasattui. Perämies Lindberginkin »styyrmanska», kun toisten euk-kojen kanssa kadulla haasteli vain suomea,sanoi kotiin palaa-valle poikapahaselleen ruotsiksi:— Voi, min lilla paarn!..Misä helevetisä sm* oot takkis ra-pakkoon ryöttäny?.. Koo kottiin, poikanil ♥. Teer vaa pii-mää pöntösäloukosa.. kraapi siikaa skaapista!

Ei ollut huonompi toinenkaan eukko. Hänkin laski ruotsiavaroitellen poikaansa:—

Koo intte, poikani, fönsteristä uuteriin ...tulliportist* eiensinkää!

Ja taas, kun poika oli ottanut luvatta kirveen, eukkotoruili:— Vem ha loova tei pappas hakkoo.. hakkoo.. hakka?

Pyyköskäosasi kolmeakin kieltä, jotka kaikki ainakin kerrantulivat tarpeeseen, kun eukko meni kapsehtimaan polttopuitaPitkästäkarista Pikiholman kankaalta. Eukko luuli siellä itsensähirttänyttä, puunoksassa roikkuvaa vanhaa merimiestä, Im-polaa, metsänvartijaksi, janiiaten sanoi hänelle:— Älä välitä,kyllä minä menen tieheni!

Kun eimies vastannutmitään, Pyyköskäsanoi ruotsiksi:—Los int om, ja koo min veek!

x) Minä en tahdo nähdä.

157

Mutta kun ei mies näyttänyt ymmärtävän ruotsiakaan,muorihuusi hänelle engelskankielellä:— Növömai, latskatu vei!

Ja lähti tiehensä.

Isotori oli vanhan Raahen suuri »kokoussali». Sinne kesä-iltoina, talvisina pyhäpäivinä ja muinakin joutoaikoina kaupun-gin miehet, niin hyvin työväestö ja merikansa kuin porvaritkin,kokoontuivat juttujaan jauhamaan. Siellä Soveliuksen veljek-set, Matti August ja komerssi, siellä Fellmanin veljekset sekäMontin ja Fagervik ja muutkin patruunit keskellä toria monestiseisoivat jutellen, ja samaan joukkoon työmiehetkin ja merimie-het astuivat asioita kuulemaan. Ei kyllä kättä lyöty,lakkia vainvähän kohautettiin ja hyvinä tovereina haasteltiin, patruunitkinkehtasivat puhua miesten kanssa ja laskea leikkiäkin. Puheltiinsiinä kaupungin asioista, laivain rakentamisesta ja varustami-sesta. Kerrottiin juttuja jauutisia,mitä kukin olikuullut. »Her-rat torilla sanoi niin ja niin!» saivat monet sitten taas uutisia le-vittää. Usein myöskin muisteltiin entisiä merimatkoja, sillä mil-tei joka mies oli ollut merellä. Puhuttiin Raahenyksikamarisessaeduskunnassa joskus politiikkaakin, niinkuin kerrankin, kun tulikysymyskruununveroista. Joku tietämätönavasisuunsa japöläytti:— Mikä se kruunu sitten on, kun sille veroa pittää maksaa?— Ekkö sinä tiijä? toinen viisas sanoi. Onhan kirkosa kynt-tiläkruunuja jamorsiamen pääsä on kruunu.

Mutta silloin valuri Puskelin, lukumies, puuttui puheisiinjasanoi:— Ettäkö te luje sen vertaa? Onhan meillä Oulun Viikko-sanomat. Siis kuulkaa: Kansakunta se on kruunu. Sinä oot yksikruunu, ja minä oon toinen kruunu, ja kaikki me kuulummakruunuun jamaksamma veroja ilman tinkimättä.

Isollatorilla Raahen parhaat porvarit monta kertaa tekivätpäätöksiä kaupungin asioistakin. Viidenkin miehen voimallasiellä vain neuvoteltiin japäätettiin, että tehdään sillä jasillä ta-valla, ja sillä tavalla sitten tehtiinkin. Eikä siinä sen parempiakokouksia eikä valtuustoja tarvittu.

Tämä oli vanhan Raahen yhdenkamarin aikaa, jota vanhatvieläkin tyytyväisyydellä muistelevat. Hauska oli ukkojen haas-

158

telia patruunien, miltei kuin vertaistensa kanssa, vaikka keskinäi-nen suhde käsitettiinkin vanhan Jokelinin muorin tavalla:— Ei olla yhenlaisia ♥♥♥ siellä sisällä on raja, joka erottaa.

Kesäisin patruunit taas ahkerasti istuivat »pörssillä», pit-källä penkillä, iB4o:n vaiheilla rakennetun »pakhuusin» eli »sjö-manshuusin» aamuauringon puoleisella seinällä. Siellä Henrik So-veliuskin vielä vanhanakinnähtiin valkoisine liiveineen istuskele-massa, päivää paistattamassa ja katselemassa meren menoa.

Kesä olikin Raahen parasta elämän aikaa. Silloin oli meri,Raahen oikea tie, avoinna ja avarana. Maantie veti vain terva-tynnyrien ja mastometsien ja savolaisäijien sydänmaille tahimutkitteli pitkin merenrantoja jonnekin etelään Kokkolaa koh-den ja toisaalle Pohjan-Tornioon ja Lapinmaille. Mutta suuri si-ninen merenselkä, joka ulottui Tulliniemeen ja Sovionrantaanasti ja aukeni äärettömänä ulappana heti Kumpeleen takana, veisuoraan suureen maailmaan. Muutamassa päivässä hyvällä tuu-lella raahelainen priki saattoi lasketella Tukholmaan. Se oli valta-kunnan vanha pääkaupunki, jonka satamaanRaahe oli koko elin-aikansa ohjannut aluksensa ja ostanut sieltä enimmät tavaransa,jasinne selaski laivansayhäkin. Tukholmaoli vieläkin lähin suur-kaupunki ja parhain markkinapaikka. Se oli yhä edelleenkinvanha rakas pääkaupunki, johon pieni Raahe oli monilla siteilläkiinnitetty. Siellä oli liiketuttuja, siellä oli muitakin tuttavia jaystäviä, siellä oli monella sukulaisiakin. Sieltä vanhasta ko-measta kuninkaan kaupungista Raahe kävi edelleenkin vanhaantapaansa noutamassa suuren maailman sivistystä. Hallitsija-kaupungin menot ja hienostuneet seuratavat kulkeutuivat sitenaina kaukaiseen pikku Raaheenkin.

Mutta Helsinki, muka pääkaupunki! Mikä lienee ollut pa-hainen rantakaupunki ryssän rajamailla, asukkaitakin vain pari-kolmekymmentätuhatta. Ei sieltä oltu ennenkään oppia etsitty.

Tukholmasta vain. Sieltä Raahen parhaitten talojen mallit-kin olivat kotoisin. Ruotsalaisen arkkitehdin, Oldenburgin, pii-rustusten mukaan rakennettiin viime vuosisadan alkupuolella kau-nis Soveliuksen talo Sovionpuiston laitaan, samoin Langin taloIsontorin reunaan,Gellinin rantamaja sekä Franzenin talon por-raspylväistö ynnä Fredriksbergin puiston huvimaja. KauppiasLundberg toi Raaheen Ruotsista tullessaan kokonaisen talon.

159

Tukholmasta tuotiin myöskinhienoimmat huonekalut ja ihanim-mat seinätapetit, niin että vanhan Raahen parhaimpien kotienhienoimmissa huoneissa oli miltei Tukholman tuntu. Vielä enem-män silloin, kun Raahen patruunit niissä suurina juhlina liikkui-vat Tukholman-puvuissaan, samoin kuin patruunien emännät jatyttäretkin.

Sillä rikkaiden porvarien rouvainkin piti silloin tällöin kä-väistä pääkaupungissa, — herrat siellä kyllä monta kertaa kävi-vät laivoillaan. Helppo siellä oli käydä rouvienkin,kun kuuna-rit Ruona, Vilkas ja Muisto tekivät Tukholman matkojamontakertaa kesässä. Syrjäisessä pikku kaupungissa asuneet, joskuskangaspuissakin jarukin ääressä istuneet rouvat saivat vilkkaassamaailmankaupungissa uutta sisältöä elämäänsä, saivat uusia hie-noja pukuja, uusia pukumalleja sekä värillisiä muotilehtiä, joi-den mukaan saattoivat sitten kotikaupungissaan vaatettaa ja val-mistaa itsensä oikeaan ja moitteettomaan seura-asuun ihan Tuk-holman malliin. Parhaissa pukimissaan, hienoissa silkkileningeis-sään, Raahen rouvat toki koettivat esiintyä pääkaupunkinsa ka-duilla ja käydä suurkaupunginhuvipaikoissakin. Tukholma kylläkatseli heitä hiukan hymyillen, sillä olihan suuren maailman muotipitkällä matkallaan Lapinkorven laitamille jo ennättänyt hiukanvanhentua ja haalistua. Mitäpä rouvat siitä,ostivat uutta muo-tia ja koreutta, ostivat hyville ystävilleenkin ja palasivat iloisinaja tyytyväisinä kotiinsa. Tukholmasta rouvat saivat kaikkeinhienoimmat hattunsakin. Naisten hattuja kyllä valmisti Ruot-sista tullut Margret Haggren, joka asui Jurvelinilla. MamselliHaggren muokkaili hattuja tukinnokassa ja näppärästi niitä ko-risteli omatekoisilla kukkasilla; vanhoja olkihattuja hän valkaisitulikivihöyryssä. Kasvatti mamselli myöskinmyrttiä ja»murgrö-naa» myyden niitä kaupunkilaisten hää- ja hautajaistilaisuuksiin.

Tukholmaan lähettivät suurrikkaat tyttärensäkin oppimaansievää ja hienoa käytöstä, kun tytöt ensin olivat saaneet alku-opetusta kotikylän mamselleilta, jotka myös olivat nuoruudes-saan olleet pääkaupungissa opissa. Kuninkaan kaupungista tyt-täret palasivat hienoina mamselleina nousten heti ensimmäisillesijoille pienen rantakaupungin seuraelämässä. Heidän mukanaantuli taas uusi tuore tuulahdus suuren maailman elämästä ja ta-voista. Muutamat rikkaat mamsellit saivat pääkaupungissa op-

160

pia klaverin tahi fortepianon soitossakin, saivatpa vielä tällaisenihmeellisen, suuren maailman soittokoneen kotinsa kaunistuk-seksi ja koko kaupungin kummaksi. Ihastuen »meiän kylä» kuun-teli mamsellien ihanaa soittoa ja soitikon vienoa ääntä, ja juh-lissa tanssiminen kävipianonsoittoa seuraten paljoa sirommin kuinviulu- ja klarinettimusiikilla.

Ensimmäisen fortepianonsa Raahe sai jo 1814. Se tuotiin TvkholmastaOllinsaarenBergbomille, ja sa-malla pelillä sittensoitettiin keisarille-kin, kun hän tuliRaaheen. Ollinsaa-ren tytär CatharinaBergbom oli Tukhol-massaopastunutpia-nonsoittoon,jasittenhän opettisen taidonnuoremmille sisaril-leenkin janämä taasvuorostaan monelle

Ollinsaarenkartanonpäärakennus,

Raahen neidolle. Mutta Henna Ahlholm ja Sofia Mellinkävivät Tukholman kouiussa ja olivat aikoinaan Raahenparhaimpia tanssi- ja juhlamusiikin mestareita, samoin kuinHärdhin mamsellitkin. Taitava klaverinsoittaja oli rikkaan Jo-han Friemanin tytär Janika, vaikka hän ei milloinkaan ollut,käynyt sen etempänäkuinKalajoen markkinoilla jakerran Haapa-jarvella. Sillä vaikka monet Raahen rikkaat tyttäret kävivätkinTukholmassa,oli kyllä sellaisiakin, jotka eivät paljon kotipihoil-taan poikenneet, mutta olivat silti neidoista ensimmäisiä. Niin-kuin Friemanin toinenkin tytär, Augusta Elisabeth, joka ei 89--vuotisen elämänsä aikana ennättänyt käydä Piehinkiä etempänä,kuuden neljänneksen päässä Raahesta. Augustasta tulikin rik-kaan Fagervikin patruunin emäntä, ja hänellä oli tapana sanoa:— Mikä se semmoinen nainen on, joka ei kotona pysy!

Ruotsista saapuivat näyttelijämestaritkin Raahea ilahdutta-maan. Talvella niitä tuli vain harvoin ja jokunen, mutta ke-sällä ne saattoivat laivain mukana tulla koko joukolla. Kaupun-

161

gin porvareilta näyttelijät lainail vat tarpeellisia tavaroita sekäsopivia jasopimattomia vaatekappaleita esitystä varten* KonsuliSoveliuskin sai aina luovuttaa sinisen »slafrokkinsa» sinisine tup-suineen, sillä se kelpasi joka näytelmään. Kerran kulki muuankiertävä seurue esittäen näytelmää »Andersson, Petterson jaLundström». Nahkuri Lövenmarkin sali oli näyttämönä, jossaseurue esiintyi kaupunkilaisten mielihyviksi. Sittemmin esitet-tiin sama kappale myöskin maneesissa, jossa katsojain lankku-penkit oli asetettu vain maapermannolle. Kellarimestari NilsAdolf Girsenin suuressa salissa, »Girsenin salongissa» Braheka-dulla,ruotsalaiset taiturit kerran esittivät »Grönalundia» ja »Blec-stadiusta». Sitten taas muuan seurue, johon kuului Mineur,Lembke, Vesterlund y. m., esitti »Preciosan» ja »Daniel Hjortin».Fredriksbergin makasiinin avara yläkerta olimyöskin monet ker-rat raahelaisten kotoisena näyttämösalina.

Kerran kesällä tuli Raaheen kokonainen 16-henkinen kierto-laisjoukko, »Djurströmska truppen», näytellen kappaleitansa van-hassa koulutalossa. Raahen herrat sitten pitivät »truppenille»lähtiaiset Ilolinnassaan, juottivat ja tanssittivat heitä ja kerä-sivät heille rahaakin sekä lähettivät laivoissaan koko joukon Kok-kolan iloksi. Ja näytelmä-kuvattelijat hyvillään siunailivat,että»raahelaiset ovat niinkuin Herran enkeleitä». Joukossa olikin oi-kein erään Ruotsin rovastin poika sekä muuan »ensimmäisen ra-kastajan» osaa esittävä temppuilija, joka oli niin korkea herra,että hänen päänsä jo pitkän aikaa piippaili kulissi-»särmien»ylitse, ennenkuin hän kokonaan ilmestyi näyttämölle. Tuli taaskerran kaksi teatteriherraa, lainasi Soveliuksen sinisen slafrokinsinisine tupsuineen ja esitti raatihuoneen salissa: »En nattiFal-kenberg». Ja raatihuone sai katsella, kun miltei yöpimeässänur-kassa slafrokki-herra makasi tuoleilla poltellen pitkää piippua.Lainasivat näyttelijämestarit taas suuret susiturkit ja karvalakitja koirannahkaiset kintaat, kutsuivat kansaa kokoon ja sanoivatesittävänsä suurenmoisen näytelmän: »Vega infrusen iisen». Seolikin merkillinen näytelmä. Vegaa ei kyllä näkynyt koko ju-tussa, eikä näkynyt juuri muutakaan. Kaksi susiturkki- äijää —toinen itse suuri Nordenskjöld, toinen kapteeni Palander — sei-soi vain kylmästä kärvistellen ja käsillään hosuen ja viittoen jakynsiään puhallellen, että on kylmä, ja tuolta kaukaa me olemmeVanha Eaahe — 11

162

tulleet ja oli kylmä, ja Vega on jäätynyt kiinni Beringinsalmeen,eikä voipäästä irti,kunonkylmä, jameidänkin täytyy olla täälläkoko talven, ja kylmä on.. ♥ Raahen parhaat herrat ja rouvat jamamsellit istuivat pyhäpukimissaan, ja henkeään pidätellen odot-tivat, mitä tästä lopulta tuleekaan,♥♥ Ja se siitä lopulta tuli,

että napamatkustajain laivapaasikin tavallistasukkelamminirti, ja seuraavana päivänä hei-dät lähetettiin Kokkolaan. JaKokkola taas, ihailtuaan Vega-näytelmää, toimitti napaherratlastiveneellä nopeasti Ruotsiin.

Laulu- ja soittokonserteista-kin saatiin Raahessa joskusiloita. Kävi kerran ruotsalainen»Svenska kvartettsängare» laula-massa, esiintyen oikein kansal-lispuvuissa, toiset taalalaisina,toiset — lappalaisina. Harpun-soittaja Sjödenkinkäväisi,ihas-tutti Raahea ja varsinkin Raa-hennaisia.Kilvanostettiin valo-kuviakin, joissa kaunis harppu-taiteilija esiintyi mustassa sa-mettitakissa ja pitkissävaaleissakiharoissa. »Ylioppilastolvatkin»toisinaan pistäytyivät kaupun-gissa, samoin Emmy Strömmer

HarpunsoittajaSjöden.

ja sitten Ida Basilier, jostaRaahe kovinpiti, mennen häntä kokojoukolla kuulemaan. Ei sentään juuri suuremmalla kuin 60 hen-gen voimalla, sillä 60-henkinen kuulijakunta oli silloisen Raahenparhaita ennätyksiä. Vaikka pääsylippu maksoikin vain parimarkkaa.

Mutta parin markan hopeakolikko oli entisen ajan kulta-kappale, jonka saadakseen monenkin täytyiparikin päivää uuras-taa. Siksi ei vähävarainen kansa juuri voinut päästä ihailemaanlaulua eikä katsomaan suuria napamatkailijoita. Eikä kyllä olisiollut soveliastakaan pienten pirttien asukkaan mennä »parempain

163

ihmisten» joukkoon raatihuoneelle taikka muihin suuriin paikkoi-hin» Siellä voi helposti käydä niin kuin eräälle meripojalle, jokajulkeni mennä raatihuoneen hyväntekeväisyystansseihin tyttöi-neen pyörähtelemään. Koko tanssiva sali säikähdyksissään sei-sahtui,pelipysähtyi, jaherrat tulivat sanomaan: »Menke te poismenke te pois!» Mutta laitapuolien kansalle ainakin kerran toi-vat hauskuutta eräät maitse tulleet mestarit »pitäen kometiaa»Uudessakaupungissa Erikki-län akkunan alla,Fellmaninladossa. Siellä tytöt lyhyissähameissa,mutta koreissapök-syissä tanssasivat korkeallanuoralla, ja miehet nakkasi-vat pallia ja heittelivät »ku-parikeikkoja» ja»spelirustinki»soi, ja lato oli täynnä huvi-tettua kansaa. Vain osatto-mat lapset tirkistelivät ulkoaseinäin raoista.

Oppi Raahe pian itsekinnäyttelemäänomiksi tarpeik-seen,ei»kuparikeikkoj a», vaanoikeita näytelmiä. Kerrankinesitettiin »Prinsessa Ruusu-nen», johonMathildaLackelta

PietariBrahen kuvapatsas.

lainattiin vanhoja hienoja pukuja, ja sitten taas harjoiteltiin»Rinaldo Rinaldini», jossa maisteri Wichmann esiintyi maisteriBaasina.

Mutta kun Raahe rupesi keräämään rahoja Pietari Brahenpatsasta varten,sai se koettaa parhaansa. Pantiin pari kertaakinkuukaudessa toimeen pikku illatsu, »soire», näytelmineen, laului-neen ja soittoineen,milloin minkin porvarin luona, ja sitten taasloppiaisena raatihuoneen salissa suuret »trettondags maskeradit»,joissa naiset esiintyivät Kustaa III:n aikaisissa silkkipuvuissa jaherrat tummanpunaisissa samettipukineissa, tanssien menuettia.Nähtiin myös monenlaisia muitakin pukuja: merimiehiä, meri-miestyttöjä, tanssijattaria, kiinalaisia ja vaikka mitä. OlivathanRaahen herrat matkoillaan nähneet jos jotakin, joten he kyllä

164osasivat. Varoja keräytyikin, niin että 1888 voitiin kaupunginIsontorin keskelle pystyttää komea pronssipatsas Raahen raken-nuttajalle.

Harrastihan Raahe, vaikka olikin vain ahkera kauppamies,laivanrakentaja ja merenkävijä, kyllä muitakin henkisiä asioitakuin teatteria. Oli pienessä kaupungissa monta harrasta kirjalli-suuden ystävää. Saara Wacklin kertoo jo Christina Soveliuksen,kuuluisan M.A.Myhrbergin äidin, olleen niin monipuolisesti lu-keneen ja oppineen, että häntä sanottiin »Raahen kirjastoksi».Raahen naiset olivatkin paljon innokkaampia sanan viljelijöitäkuin miehet, joilla aina oli kiirettä laivoissaan ja liikeasioissaan.Parhaat naiset panivat toimeen oman lukupiirinsäkin, jossa ahke-rasti tutkittiin sen ajan parasta kirjallisuutta, Runebergiä, To-peliusta, Tegneriä, Anna-Maria Lenngreniä, Saara Wackliniakinja muita. Luettiin, keskusteltiin,haaveiltiin ja elettiin ihanassaromantiikassa, johon pieni kaupunki Tukholman-matkoineen, lu-kuisine uljaine purjelaivoineen ja kauniine meripoikineen täydelli-sesti sopeutui. Kaikkein ahkerimpia kirjankäyttäjiä olivat Ollin-saaren Bergbomin tyttäret, tullinhoitajien Brunoun ja Hultma-nin, tuomari Gottsmanin ja kauppias Henrik Montinin naiset.Reinin »komppanialla» oli oma lukuseuransa, joka monta vuottatilasi ja luki englantilaista aikakauskirjaa »Illustrated LondonNews». Tukholmassa 1874 painettu korea punakantinen runo-albumi, »Svea», oli aikoinaanniin suosittu,että jokainenraahelais-sulhanen lahjoitti sen morsiamelleen.

Romaanien ja romanttisen ajan aito kasvatti oli MathildaLacke, haaveileva jälkieläjä, jota ei aikansa enää oikein ymmär-tänyt. »Himmelska Mathilda» oli hienosti sivistynyt kaunotar,joka soitteli kitaraa ja kulki maantiellä ja kaduilla kantaen soi-tikkoa silkkinauhasta kaulassaan, kirjoitteli tunteellisia värssyjäystävättäriensä nimi- ja syntymäpäiviksi ja hoiteli alituisestikauneuttaan. Vielä vanhanakin Mathilda voimisteli ahkerasti,kävimeressäuimassa jakäytti »Eau de Colognea», ettäsilmät säi-lyisivät kirkkaina ja säihkyvinä. Mielellään Mathilda puheli jahaaveili monista ihailijoistaan, joita luuli itsellään kaikkialla ole-van, väliin viisin-,kuusinkymmenin, laskien ihailijainsa joukkoonvakavankarskin patruuninkin, jokaei liene hänelle edes sanaa lau-sunut. Mutta »todellinen ja oikea rakkaus onkin mykkä», olimam-

165

sellin mielipide. Muuan onneton ihailija oli itse päättänyt päi-vänsä, olipa eräs arvokas rovastikin Mathildaa pyytänyt. Muttataivaallinen Mathilda hoiteli vain kauneuttaan,soitteli kitaraansaja vielä vanhanakin katseli kirkkain silmin jahaaveili monilukui-sista ihailijoistaan, jotka onnettomasta rakkaudesta kärsivät jakuolevat.

Kirjallisuuden harrastaja olimaisteri Wichmannkin, joka useinjohti kaupunkilaisten näytelmäharjoi-tuksia ja joskus itsekin ottiosaa näyt-telemiseen. Kirjoittipa maisteri runo-jakin;kerran kevätjuhlaan, jossa Maj-kuningas ja -kuningatar esiintyivät,Wichmann kirjoitti, vieläpä sävelsikinkomean kevätmarssin. Suuri kirjastomainitaan olleen Fellmanin veljeksillä-kin, kaunokirjallisia, tieteellisiä,histo-riallisia kirjoja jalakiteoksiakin.Reininpatruuninkin sanotaanolleen ison kir-jaston isäntä ja valistunut mies. Jamainio tohtori C. R.Ehrström, suurisuomalaisuuden harrastaja, Lönnrotinja Snellmanin henkiystävä,Runeberginkirjeenvaihtokumppani ja M.A. Cast-

Mathilda Lacke 60— 70--vuotiaana.

renin lapinmatkan rahastaja, oli aikoinaan Raahen oppinein javalistunein henkilö. Hän m. m^ pani alulle Raahen pienen mu-seon, ja hänen toimestaan perustettiin iB73:n vaiheilla kaupun-kiin lukusali vähäisen lainakirjaston yhteyteen, jonka taas ap-teekkari Carl Wichmann oli saanut toimeen jo 1832.

Vähäinen oli vielä suomalainen kirjallisuus, eikä siitä vähästä-kään juuri paljoa joutunut Raahenhyväksi. Oli etupäässä vain»jumalansanaa», ja »yhtehisen kansan» kirjavarasto käsitti katkis-muksen, virsikirjan ja Uuden Testamentin, joskus Raamatunkin.Vain jollakulla oli »Vikeliuksen» postilla, »Hunajan pisarat» ja»Paratiisin yrttitarha», ja niitä voitiin lainata naapureillekin luet-tavaksi. Kraatari Sundbergkin kyllä lainasi »Hunajan pisaroi-taan» ja »Paratiisin yrttitarhaansa». Mutta muista kirjoista eipaljoa tiedetty. Raahen ukkojen mieleen on vain jäänyt, että»ennen ei ollut kuin joitakuita satukirjoja, sellaisia kuin sekin,

166

\

jossa piru joi kolme tynnyriä tervaa ja sanoi, että yhenlainenpamaku siinä oli kuin ennenkin». Monet vanhat rouvat myöskinharrastivat jumalansanaa, mutta heidän parilautaisella, nau-hoissa riippuvalla kirjahyllyllään oli enimmäkseen ruotsinkieli-siä hartauskirjoja, Nohrborgia, Hagbergia. Oli jollakulla myös-kin Wegeliuksen postilla.

Kalevala näkyy olleen Raahen laivanvarustajille tuttu kirja,koska monet 1860-luvulla rakennetut laivat ristittiin kalevalai-silla nimillä, niin että Raahen satamasta lähti maailman merillesellaisia komeanimisiä aluksia kuin Unto, Kalervo, Sampo, Ta-pio, Ilmari, Ilpotar, Aino, Ahto ja monet muut. Varsinkin So-veliuksen veljesten laivat saivat tällaisia nimiä.

Ei ollut Raahessa entiseen aikaan kirjakauppaakaan. Puna-partainen kirjansitoja Sundström vain myi markkinoilla pöydäl-tään annakoita, aapisia, katkismuksia ja virsikirjoja, ja sai niitäostaa hänen kotoaankin Reiponkadun varrelta. Sitten Heickel-lin Charlotta-mamsellilla oli Virven talossa kamarissaan pöytä,joka oli täytetty myytävillä kirjoilla, arkkiviisuilla,papereilla jasiipikynillä. Vasta 1880-luvun alkupuolella Aina Frieman lait-toi oikean kirjakaupan Kirkkokadun varrelle, ja silloinkin kokokaupunki ihmetteli,että kuka siellä käy kauppaa tekemässä.

Osuipa Raaheen viimein 1860-luvun lopulla sellainenkin mer-killinen mestari, joka näppärästi näppäili kuvia kaupungin kan-salaisista,kuka vain halusi ottaa jamaksaa. Sellaista ei oltu vieläennen nähty,kuultu oli vain janähty ihmeellisiä kuvia, joitameri-miehet olivat lähettäneet ulkomailta. Mutta kun Pietarsaarestatuli Peldanin isonaamainen ukko laihoine eukkoineen ja asettuiHärkätorin laitaan asumaan, niin Raahekin rupesi saamaan omiavalokuvia. Peldanin ukko ei kyllä osannut kuvata niinkuin olisipitänyt. Joku rikas rouvakin pani päälleen punaisen esiliinan,sormukset sormiinsa ja komeat kultarenkaat korviinsa, ja oli sit-ten äkäinen, kunkuvassa einiitä.näkynytkään. Korea esiliinakinoli aivan musta. Mutta kun sitten muutamaa vuosikymmentämyöhemmin Helaakosken Antti naulasi Virven talon portinpie-leen kuvakaappinsa, nähtiin siinä Anderssonin Jukälla komeatmustat viikset, vaikkei Jukalla ikäväkseen ollut alkujakaan. Ah-kerasti riensivätkin maanisännät jaemännät ja tyttäret sekä kau-pungin nuoret kuvanottoon, jaVahlforsin mustista perillisistäkin

167

Antti laittoi komeita kortteja, vaikka toverit varoittelivatkin:»Älä vain kovin liusia niistä tee!» Ensi alussa oli Antin pimeänäkamarina »alaköökin» iso höyrytorvi, johon toiset pojat nostivatkuvamestarin hartioilleen niin kauaksi, että hän sai levynsä lai-tetuiksi.

Vanhojen perinnäistapojen mukaisesti tapahtuivat rouvien jamamsellien iltavierailutkin eli iltapäiväkäynnit. Jo päivällä 2

—5

välillä voitiin pistäytyä kahvikutsuilla, ja iltavierailut toimitet-tiin viiden, kuuden jälkeen* Kun taloon sattui joku tuttava tule-maan noin vain kutsumatta, lähetettiin heti neitsyt kutsumaanmuitakin vieraita, ensi sijassa sukulaisrouvia, ja lisäksi muitakinrouvia ja mamselleja, »jotta olisi seuraa». Kohteliaasti ja taita-vasti neitsyen piti esittää kutsunsa,niiata ja asian mukaan sanoa,vaikkapa:— Mamselli sanoi terveisiä mamsellille, että mamselli tulismamsellille, että mamsellille tulee muitakin mamsellia.

Mutta ei ketä tahansa rouvaa eikä mamsellia saanut kutsua,vaan piti muistaa,millaisissa väleissä kutsutut olivat keskenään.Niinpä ei ollut sopivaa saattaa samoihin illanviettoihin Möllerinrouvaa ja Branderin Selmaa. Jos joku tietämättä heidät kutsui,eivät he mahtuneet samaan huoneeseen istumaan. Piti myöskinvaroa, ettei pahastuttanut hyviä tuttavia heittäen heidät kutsu-matta.

Ja rouvat ja mamsellit saapuivat, vanhat Friemanin mamsel-litkin oikein silkkipuvuissaan, ja Möllerin komea ja hartiakasrouva herrain hansikkaat tukevissa käsissään. Kohteliaasti jaarvokkaanhienosti niiaten ja katellen tervehdittiin talon emäntääsekä toisiaan.

Nuorilla vierailla oli tavallisesti mukanaan hieno »ridicyli»,silkkinen, kullalla ommeltu, helmikoris teinen tahi kokonaan hel-mistä ommeltu käsityöpussi, josta he ottivat esille käsityönsä:virkkauksen, koruompeluksen, helmikir jailun, kahvimyssyn teok-sen, silkkitokan kerimisen, »fjellstickningin» nypläyksen, silkki-tilkkujen rispauksen... Prockmanin rouvalla oli joskus muka-naan liinakäärö,josta repiä räväytteli paitakappaleita, niiaten jasanoen jokarepäisylle: »ursäkta!» Mutta vanhat rouvat eivät teh-neet työtä, istuivat vain arvokkaina jouten pitkällä sohvalla.

168

Kymmenenkin komeaa vanhaa rouvaa saattoi istua rinnakkain sa-malla seinänpituisella pinnasohvalla, jokaisen kädessä iso, sie-västi kokoon käännetty nenäliina.

Pari kuppia kahvia tarjottiin vieraille vehnäleivän ja sokeri-leivosten kanssa. Jotkut vanhat rouvat tipauttivat salaa teelusi-kalla kahvia vadille,ennenkuin maistoivat sitä, ettei mitään pa-haa tarttuisi. Sitten taas vähän ajan kuluttua tarjottiin hilloa,jota piti olla kahdenlaista,niinkuin ainakin hyvissä tarjoiluissa:punaista jakeltaista, vaikkapa hilla- ja mesimarja- tahi inkivääri-hilloa. Hienoissa sinikukkaisissa posliiniastioissa oli inkivääri-sylttiä tuotu Englannista, ja se oli niin väkevää, että siihen pitipanna sekaan paljon sokeria. Mutta se kyllä oli kaikkein hie-nointa hilloa. Toisinaan tarjottiin myöskin teetä, vieläpä oikeinhyvissä kutsuissa viiniäkin.

Puhumista ja asioita riitti koko illaksi. Puvut antoivat pal-jon puheenaihetta, ja monen henkilönpukuasiat ennätettiin käsi-tellä. Rouvainpiti myöskeskustella talousasioistaan. Saivat siinätoiset kuulla, kuinka joku rouva oli laittanut »vain» kaksisataanaulaa mesimarjasylttiä, sillä »ne, jotka eivät voi niin paljon lait-taa, ovat melkein kerjäläisiä .♥.Mutta kun sitä pitääriittää ainayöksikinpatruunin sängyn viereen, jotta patruuni saa ottaa,kunsattuu heräämään... patruuni kun siitä niin tykkää». Kuultiinsiinä ystävien ja »kussiinien» kesken yhtä ja toistakin. Valittelimuuankin murhettaan, kuinka hän pelkää, että pappa-vainajasaa taivaassa istua samassa penkissä renki-Matin kanssa.♥.Eiköhän siellä nyt sentään vähän katsota, mihin pannaan istu-maan. Eihän kirkossakaan sillä lailla.. ♥

Sattui naiskansan juodessa ja puhellessa joskus talonisäntäkinpistäytymään vieraita tervehtimässä, saattoipa leikillään kysäis-täkin:—

Kenenkäs ronkkaluita te nyt olette jyrsineet?Mutta kun iltarumpu yhdeksän aikana soi, vanhin rouvanousi

heti ylös,niiasi ja sanoi:—Aftontrumman gär!1)

Siitä toisetkin nousivat ja niiasivat, ja sitten sanottiin jäähy-väiset ja lähdettiin. Mutta talon keittiöönolivat jo keräytyneet

x) Iltarumpu soi.

169parhaimpien rouvien ja mamsellien palvelustytöt odottamaanemäntäänsä, ja talon palvelijan kanssa puolestaan puhelemaan.Neitsyillä oli mukana saranavarresta kannettava läkkipeltinen,lasiseinäinen kynttilälyhty, »lantern», jota tyttö piteli ylhäällä,astellen tietä näyttäen rouvansa edellä pitkin pimeätä katua.

Ja Sarklinin ukon rummunpärrytys kuului vielä jostakinetempää, kun rouvat ja mamsellit kotikynttiläänsä arvokkainaseuratenastelivat ku-kin omalle suunnal-leen.

Mutta silloin kunrouvat ja mamsellitistuivatkahvipannunääressä ja »jyrsivätjonkun ronkkaluita»,herrat saattoivatpis-täytyä seuranpitoonjohonkin ryyppy-paikkaan.Sellaisiaolikyllä Raahessakin.Frans Montinillakin

Fredriksberg pihan puolelta.

oli »Montinin kellari» Montininmäellä, Rantakadun eteläpäässä,ja siinä »Montinin kellarin päällys», jossa herrat saattoivat syödäja juoda, ja »joka torstai siellä piettiin suaree». Brahenkadun var-rella oli aikoinaan Girsenin salonki suurine saleineen, ja rantaanolutpanimon taakse saatiin myöhemmin»Gellinin paviljonki» tor-neineen ja parvekkeineen. Tämä rantatalo oli hauska syrjäinenrauhanpaikka, ja siellä herrat joskus panivat toimeen iloisenrytäkän.

Mutta kun suuret patruunit panivat pystyyn nimipäivänsä,niin ne olivatkin oikeita herrain päiviä, ainakin komerssin,FredrikSovelluksen, nimipäivä, jota vietettiinkomeassa Fredriksbergissä.Tämä olimahtavan puiston japuutarhanympäröimävanhaherras-talo, jonka kauppias Karl Fredrik Frieman oli entiseen aikaanrakentanut »Friemans äker»ille kaupungin laitaan, Pohjoistulliin.Talossa sanotaan aikoinaan asuneen tohtori Ticklenin ja sittenoli talo Franzenilla sekä viimein Soveliuksella, joka hoiti kau-nista syrjäkotiansa »kuin silmäteräänsä».

170

Heinäkuussa oli Fredriksbergin isännän päivä, ja silloin milteikoko kaupunki kokoontui iltasella komeaa komerssiansa onnitte-lemaan ja juhlimaan. Sinne saapuivat ei vain hyvät herrat pat-ruunit,porvarit, merikapteenit, styyrmannit ja virkaherrat, vaanmyöskin monet hantvärkkärimestarit, kaikki vain kutsumattaomastahyvästä tahdostaan.Majblom-kraatarikin tulihienonaher-rana pitkässä takissaan ja korkeassa hatussaan,samoin hieno suu-tarimestari Haggren, rikas värjärimestari Ravander, toimekasseppämestari Sarkkila ja karvarimestari Lövenmark, vielä kir-jansitoja Sundströmkin, jota koko kaupunki hänen rouvansamukaan oli oppinut sanomaan »Vär herreksi». Kaikki olivat terve-tulleita ja kaikkia kohdeltiin hyvinä vieraina. Talon ison salinlaajat pöydät olivat täydessä ruokatavaralastissa lohesta ja mo-nenlaisista ulkomaan herkkukaloista ja kaviaarista sekä juustostaalkaen lihapulliin, retiiseihin ja mansikkoihin asti. Puuttui vain»dukaattisoppa». Mutta sitä ei Britha Catharina Posseniuskaan,vanhemman Matti Soveliuksen rouva, osannut laittaa, vaikkaparhaat herkut toi pöytään,kun maaherra Cronhjelm oli vieraanatalossa 1772. Ja juotavaa oli myöskin.Puutarhan kauniissa huvi-majassa, jossa oli komea pylväskierros, penkit sisä- ja ulkopuo-lella,tarjottiin kahvia ja punssiakin. Punssiaoli vartavastenaara-kista ja sokerista keitetty saavittain ja varattu isoihin pulloihinja lasikannuihin, ja sitä ryypättiin suurista pikareista ja punssi-laseista. Heinäkuun ilta Fredriksbergissä olikin vanhan Raahenhauskimpia hetkiä. Herrat siellä vainomin päinsäiloisesti seurus-telivat ja viettivät ihanaahämärtyvää iltaa jayötäaina aamupuo-leen. Eikä naisväkeä näkynyt ollenkaan.

Mutta oli sellaisiakin nimipäiviä, joihin naisetkin saivat tullaosallisiksi. Sellaisia merkkihetkiä oli jokaisella suurella porvari-suvulla jonkun vanhan suvunjäsenen nimi- tahi syntymäpäivänä.Silloin varsinkin sukulaiset koko joukolla kokoontuivat taloon,ajaen joskushevosellakin,kaikkipukeutuneina janaamioituinavan-hoiksi jo kuolleiksi sukulaishenkilöiksi. Päivällinen tavallisesti ta-lossasyötiin,japoloneesintahdissa,parittainmies janainen,käsikä-dessäastuttiinpöytään.Lapsiakinolimukana juhlassa,muttane sai-vat istua »pelimannipöydässä». Silläpelimanneillaoliomapöytänsä.

Talviset rekiretket, joita tehtiin toisinaan SälöistenHiitolaan,olivat kaupunkilaisten hupaisia virkistysmatkoja. Kesäisinä sun-

171

nuntaipäivinä taas saatettiin ajaa Kopsankylän Arolaan yli met-

säistenmäkien ja halki hauskojen metsäniittyjen, missä tie heittelihupaisia mutkia kukkarantaisen pikku joen seurassa. Arolassaistuttiin ja juotiin kahvia vanhojen riippakoivujen varjossa, lei-kattiin nimikirjaimia ja vuosilukuja koivuihin ja poimittiin kielojasynkkää korpeahalkaisevan metsäpuron jyrkiltä rannoilta.

Mutta hauskimpia kesäisiä huvipaikkoja oli »Ilolinna». Se oliPitkänkarin tien päässä meren rannalla, ollen pitkä,punaiseksimaalattu rakennus isoine saleineen ja kaksine kamareineen. Se olirakennettu 1860-luvun puolivälissä Englannin kveekareilta saa-duilla varoilla. Kuultuaan, miten englantilainen Itämaisessa so-dassa aivan asiatta oli pidellyt rumasti Raahea, kveekarit tulivatpahoilleen ja toimittivat pienen rahalahjan, jonka kaupunkikäyttiIlolinnansa sekä sinne vievän Pitkänkarin tien rakentamiseen.Matti August Sovelius oli mestarina teettämässä tietä ja raken-nusta, ja kauppias Ahlholmin vävy lahjoitti huvitaloon komeattapetit; samoin muutkin porvarit ottivat osaa kustannuksiin.Ilolinnassaan kaupungin parhaat pitivät kesähuvejaan. Tehtiinveneretkiä merenselälle jamerensaarille ja sittenpalattiin Pitkän-karin linnaan syömään ja juomaan. Keitettiin uusia perunoita,syötiin voileipiä ja juotiin kahvia. Sitten pidettiin piirileikkejä,jopa lopuksi tanssittiin, ja Villmanin Feija oli viulua soittamassa.Juhannusyö vietettiin aina Ilolinnassa, ja toisinaan kaupunginherrat huvikseen panivat siellä poikakurikoille toimeen pikkukilpailuja. Neljää, viittä syltä pitkän,sileän,heiluvan vivun nok-kaan oli ripustettu joku palkintoesine, jota pojat saivat vipuamyöten astellen yrittää omakseen. Saivat vastaiset merimiehetmyös kilvan kiivetä korkeaan tankoon, joka »soopalla smörjät-tynä» seisoipystyssä kantaen nokassaan jotakinmieluisaa esinettä.

Suurissa juhlissaan, pidoissaan ja »haaleissaan» Raahen hienotrouvat jamamsellit saivat hyvän tilaisuuden esiintyä koko komeu-dessaan: puvuissa, jotka oli Tukholmasta hankittu,sekä käytös-tavassa, jokaolihiottu samassa suurkaupungissa. Tuli siellä esilletanssitaitokin ja fortepianon soitto,mitkä myöskinolivat kotoisinkuninkaan kaupungista.

Kutsuihin ja juhliin mennessään naisväki pukeutui mitä huo-lellisimmin,ihan alusta alkaen uuteen asuun. Kahdeksan, yhdek-sänkin »rynkättyä ja stärkättyä», »brodeeri-» tahi »gangsi-»hel-

172

maista valkeata alushametta laskettiin Vyötärölle. Jalkoihin ve-dettiin »engelskasukat» sekä mustat taikka valkoiset lastinki- tahisilkkikengät, ja viimeksi puettiin päälle silkkileninki, jonka värioli omistajansa mielen mukainen,vaikkapa harmaan ja »gredliinin»suuriruutuinen tahi harmaan ja mustan pikkuruudukas. Nuoret

Raahelaisnukke 1860-luvulta. Omis-tanut aikoinaanJennyHårdh.

tytöt taas olivat vaaleammissasilkeissä,joskusäidinentisistäle-ningeistä laitetuissa pukineissa.Näin pyntättyinä rouvat jamamsellit olivat alakerrastaanleveitä ja pyöreitä kuin heinä-keot, mutta yläosa oli tavalli-sempi; varsinkin mamsellienvyötäryksen piti olla hento janotkea kuin kedonkukkanen.Pikkuinen hattunykeröaina pii-potti päälaella, ja niskassa riip-pui»chignon»» Muttakun iß6s:nvaiheilla krinuliini saapui Raa-heen, kaupungin naisväki vastaoikein leveni. Silloin saattoikolme vierekkäin käveleväähyvää patruunin rouvaa täyt-tää koko kadun leveyden.

Lopuksi tipautettiin vaattei-siin janenäliinaan muuanpisara

hyvänhajuista »floridavettä» tahi pienestäkullatusta lasiputkestapieni pisarainen Turkista tuotua ihanaa ruusuöljyä. Heitettiinvielä hartioille värikäs turkkilainen shaali tai kaunis silkkihuivi.Möllerin rouva lähetti aina palvelustyttönsä kysymään Gyllen-bergin mamselleilta, minkälaisen silkin hän nyt panisi: ruskean,sinisen,harmaan, vai... jottanaapurin mamsellit olisivat saaneetkuulla, kuinka monta silkkiä rouvalla oli.

Tällaisessa asussa tultiin juhlaan. Talvella kyllä heitettiinvielä turkki taikka muu päällysvaate matkaksi ylle. Mutta Bran-derin Selina-mamselli meni talvipakkasessakin vain hienoissa tai-vaansinisissä silkeissään,käsivarretkin lyhkäistenhihojen varassa.Kauniisti tärkätyt hameet olisivat menneet ruttuun sekä sievät

173

silkkileningit kuittaantuneet, jos olisi ahtanut päällysvaatteen yl-leen. OlipaSelma asustaanniinarka,ettäkerran ajoi tyhjässäheinä-häkissä seisoallaan jasaapuikin ihanan koskemattomana juhlasaliin.Komeana saapui muuanrikas kauppiaanrouvakin.Kun juhlasalissatuntui kovin kuumalta, rouva rupesi kuorimaan hienoja hartiohui-vejaanpois.Seitsemäneriväristäkerrosta hän perä perää pyyh-käisi, ja vielä jäihienoin pitsi-huivi silkeille lepäämään.

Kerran sai Raahen naisväkiesiintyä sellaisessa suurtilaisuu-dessa kuin kaupungin 200-vuo-tisjuhlassa 5. joulukuuta 1849.Se oli niin erinomainen tilai-suus, että siihen saapui itseOulunmaaherrakin,kunFredrikSovelius ja Johan Frieman he-vosella ajaen olivat vartavastenkäyneethäntäkutsumassa.Frie-manin talossa juhlapidettiin, jaJennyFranzenesiintyisiellämitäkauneimmassa valkoisessasilkki-leningissä punaisine ruusuineen.

Tanssikutsuja panivat toi-meen milloinyksityisethenkilöt,rikkaat porvarit, milloin taas

Selma Brander.

nuoret herrat ryhtyivät puuhaan ja,kutsuen mamselleja, nuoriarouvia jaherroja, pitivät suuret tanssit raatihuoneessa taikkaGir-senin salongissa.Valitulle joukollelähetettiin pienet sirot kutsukor-tit, joihin oli kirjoitettu esim.:

»Mademoiselle C.HeickellBjudes pä dans trettondaglul1849 kl7,eft:midd:utiHerr Girsens Salong.G. R. Brunou. G. A.Härdh.John Frieman. Fr.Sovelius.»1)

l) Mamselli C. Heickelliä pyydetään loppiaistanssiaisiin 1849 kello7 j.p.p Hra Girsenin Salonkiin.

/174

Tansseissa herrat häärivät »tyköistuvissa», laajahelmaisissatakeissa, valkoisissa silkkiliiveissä ja korkeissa kauluksissa* Jos-kus oli heidän päällään sininen frakki kaksirivisine kultanappei-neen ja ruskeine samettikauluksineen, jopa jollakulla musta- japunaruutuinen liivi* Komeasti kumartaen he pyysivät neitoja

Kuusitoista-vuotias raahelaismam-selli 1860-luvun lopulta.

tanssiin* Niinkuin tanssijat oli-vathienoja jasiroja liikkeissään,niinolivat sieviä jasiroja heidäntanssinsakin» Alettiin tyynelläpoloneesilla, johonvanhatkin ar-vokkaina ottivat osaa, kunnesnuoret ryhtyivät varsinaiseentanssiin» Sulavin askelinnuoretliikkuivat ja pyörähtelivät me-nuettia,sitten taas moniosaistaangleesia, väliin sievästi sipsu-tellen valssia ympärisalia.Vaih-teeksipyörittiinpolskaa japolk-kamasurkkaa sekäkoko joukollapiiritanssia» Viululla ja klarine-tillasoitettiin,muttapaljon juh-lallisempaa oli, kun Ahlholminja Mellinin mamsellit taikkaHärdhinmamsellit soittivatneli-kätisesti klaveria» Silloin kaikkitunsivat tanssivansa melkein

kuin jossakin Tukholman salongissa» Tanssin loputtua herratsievästi kumarrellen saattoivat mamsellinsa paikoilleen ja samoinkumartaen kävivät soittajamamselleita kiittämässä»

Tanssien välillä tarjottiin juotavaa ja syötävää» Palvelijatta-ret tarjoilivat kahvia sokeririnkiläin kanssa, ja sitten taas teetäsuurissa kiinalaisissa kupeissa kakkujen ja rusina- tahi luumusyl-tillä täytettyjen leivosten kanssa» Tarjottiinpa vielä naisille ja.nuorille herroille lasi punaista ja valkoista bischoffia, hienoa juo-tavaa, jota oli valmistettu punaisesta tahi valkoisesta viinistä,sekoittaen siihen sokeria,keitettyä vettä ja »pomeranssi-esanssia»,vieläpä joskus lisäksi moselviiniä ja samppanjaakin» Muttavanhat herrat siirtyivät »konttorin» puolelle totilasinsa ääreen

175

juomaan»helat ja halvat». Iltarumpuun, yli iltarummun,ylipuo-len yönkin tanssiminen ja ilonpito kesti. Ja rengit hevosineen sai-vat odotella ulkona, sillä tavallisesti heidän piti olla isäntäväkeäpitopaikasta noutamassa.

Mutta kunDurchmanilla pidettiin tanssiaisia,niin Durchma-nin ukko kuljeskeli salissa puhellen itsekseen:— Ohhoh! Onpa nyt Durchmanilla paljon vieraita! ♥♥♥ Pal-jon kynttilöitä ♥ ♥♥ paljon ♥♥♥ paljon ihmisiä ♥ ♥ ♥ maksaa ♥ ♥ ♥ kau-hean paljon maksaa rahaa ♥ ♥ ♥

Ja hetikun kello oli lyönytkymmenen,ukko astui salin keski-lattialle kynttiläkruunun alle, ja vetäisten taskustaan ison umpi-kuorisen hopeakellon, sanoi:—

Kello on jo kymmenen! Menkää nyt kotiin! Ja terveisiäpapalle ja mammalle!

Vierasten mentyä säästäväinen ukko sammutti kynttilät jakeräsi pätkät siniseen laatikkoonsa.

Wettä,tautia jataikaa

Ihmiset rupesivat kiiruusti haalaamaan tynnyreitä rän-nien alle».

Näin vastasiRaahen pikku tyttökoulussaopettajankysyessä, mitä ihmiset tekivät, kun vedenpaisumus tulija taivaan akkunat aukenivat.

Tällainen vastaus oli mahdollinen vain Raahessa.Sillä siellä näin tehtiin, kun taivaan akkunat aukenivat. Jo iki-vanhoista ajoista koko kaupunki oli aina silloin kiiruhtanut »haa-laamaan tynnyreitä rännien alle».

Sillä vaikka Raahe asui veden äärellä, ja länsimyrskyn pauha-tessa meret tulivat Rantakadullekin, kaupungissa oli aina ollut

177

vedenpuute. Pihamaiden kaivot sekä hyvä ja syvä »Jaakopin-lähde» Reiponkadun pohjoispäässä antoivat kyllä makeaa ruoka-ja juomavettä, mutta niiden maanalaisista suonista purkautuvavesi oli niinkovaa, ettei se kelvannut pesuun. Ja merivesi taas oliniin ruskeaa, että se likasi valkeat,»stärkättävät ja stryykättävät»liinavaatteet ruman ruskeiksi. Se kelpasi vain raahelaisten raasu-mattojen pesuvedeksi, ja rantamatalan pitkällä »Pyykkisillalla»huuhdottiin ja läis-kytettiin enimmäk-seen pikku pirttienepälukuisia riepu-mattoja.

Kun eimaaneikämeren vesistä olluttaikaa,täytyi turvau-tua taivaan apuun.Kun kesällä rankka-sade lankesi, oli setaivaan suoma suurilahja, josta iloitsiyhtä hyvin komeakeskikylä kuin laita-kaupunkikin. Tai-

RiepumatonpesijöitäUudella-Pyykkisillalla.

vaan pilviä pidettiin silmällä, ja heti, kun ensimmäiset pisaratputosivat, ämpärit, saavit, tynnyrit ja ammeet alkoivat pitkinpihamaita keikkuen ja kolisten pyöriä ottamaanvastaan rännientulvaa. Koetettiin saada talteen niin paljon kuin vain ylhäältäannettiin. Sitä varten pitikin joka talossa olla suuri joukko tyn-nyreitä ja astioita, ja rakennusten räystäissä hyvät kourut,vieläpä nurkissa rännit suukeppeineen, että vesi tarkemmin oh-jautuisi astiaan. Katukäytävilläkin nähtiinsaavejanurkkatorvienalla, puhumattakaan pihoista, joissa ammeet alituisesti seisoivatsuu avoinna odottamassa, ottaen vastaan vähäisetkin annit.

Tämä taivaan pilvistä siivilöity vesi, jokapuhdisti pölynkau-pungistakin jaojissa iloisesti solisten vei katujen liat mennessään,oli raahelaiskodinkin puhdistajana. Sadevesillä koko kaupunkipesikesäisetpyykkinsä jakävisitten vain ne meressähuuhtomassa.Mutta talvella puhtauden pitäminen oli vaikeampaa. Silloinkin

178

elettiin taivaan armoilla ja sulatettiin pesuvesi lumesta. Kevät-pyykkiäkin vartenvedätettiinFantinsaaren kovia puhtaita hankiakuormittain japantiin pyykkipataan. Keväällä monet vielä ajatti-vat ammeensa ja pönttönsämerenselällistä talvea täyteen ja an-toivat sen kellarin pimeässä kylmyydessä sulaa, ja siellä päivännäkemättömissä vesi pysyi pilautumatta kesän alkupuolille.

Mutta oli entisaikaisessa Raahessa jaRaahen lähimailla muuta

Sateen uhatessa haalataan tynnyreitä jasaaveja rännien alle.

mia lähteitä, joistapulppusi aivan eri-koislaatuista vettä,kirkkaampaa ja pa-rempaakuinJaakopinlähteen vesi, sellais-ta maasta hersyvääelämännestettä, jotajuomallasairaskinsaitakaisin terveytensä.

Jo vanhoina ai-koina oli Satamalah-den seuduilla. Aitta-niemen luona, ta-vattu kirkas lähde.Se oli suuren kivenjuurella, aivan lah-

Den rannassa,niin että länsituulella meri nousi lähteeseen. Kunmonessa maailmanpaikassa oli samoihin aikoihin keksitty merkil-lisiä, terveyttä antavia lähteitä, otettiin Aittaniemenkin lähteenvettä pulloon ja lähetettiin Tukholmaan tutkittavaksi. Hyväksilienee vesihavaittu,koskasitä sittenkäytiinryyppimässä. Toinenterveellinen vesi pulppusi Ollinsaaren lähteestä, Ollinsaaren ta-kaa, ja kolmas kirkas silmä kimalteli Prunnihaassa Pattijoen ran-nalla, Palokankaan laidassa. Mutta paras ja kuuluisin terveys-paikka tuli kirkkaasta vesisilmänteestä, jokalöydettiinkaupunginkoilliselta laidalta, Krokholman luota katajikosta, Holminkan-kaan lähimailta. Siitä Raahe sai vähäksi aikaa oman kuulun Brun-ninsa, jonka ääressä se aikoinaan saattoi hoitaa terveyttään javiettää suuren maailman »brunhi»-elämää, kaukana isoisten il-moilta,harmaata huurua huokuvien kotiniittyjensä laidassa.

179

Milloin Raahen Brunnin terveyttä antava voima on keksitty,ei tiedetä,mutta jo tohtori Anders Jakob Hjertmanin aikana se olisuuressa maineessa. Rautaa sisältävän katajikon silmän ympä-rille rakennettiin

—ehkä juuri Hjertmanin toimesta — viisisei-

näinen hirsimaja, lähes viisi syltä pitkä, kolmatta leveä, punai-seksi maalattu rakennus, jonka toisessa huoneessa oli pulppuavalähde, toisen ollessa vieraiden oleskelusuojana. Lähde oli huoneennurkassa, ja lattiassa oli vairi »pituaijalla» ympäröity aukko, jostavoitiin ammentaa vettä ja jakaa potilaille» Pohjan maantieltä,Vihastenkarin takaa, vei Durkholman kauttalähteelle suora kärry-tie, jota saattoi vaikka vaunuilla ajella* Hjertman oli lähteenlääkärinä, ja hänen määräystensä mukaan ryypittiin terveeksitekevää vettä. Mainitaan myöskin JohnBolligerin, sveitsiläissyn-tyisen, yhdessä ja toisessa Suomen kaupungissa asustaneen lää-kärin, Raahessa oleskellessaan ottaneen osaa brunnihoitoonkin.Myöskin Raahen lääkäri Johan Friman oli Brunnin tohtoreita, jaapteekkari Wichmannillakin oli parantolaan osuutta; apteekinproviisorit olivatkin useasti ryyppylän juomanlaskijoina, jaLiljanKaisa-Kreeta oli ammentajana käyden tarvittaessa noutamassaveden kolme, neljä askelta alhaalla olevasta silmänteestä.

Raahen paras kansa, tuntiessaan jonkinlaista heikkoutta jäse-nissään, veren vähyyttä, vatsanvaivoja tahimuuta sellaista, astelikesäaamuisin elämänlähteelleen terveyttä noutamaan. Brunni-tuvan ulkopuolella seinäin vieressäolipenkkejä, joilla saattoi istuaaamuauringon paisteessa ja juoda »elävää vettä», aloittaen lasilli-sesta ja sitten kohottaen määrän kerta kerralta aina yhdeksäänasti, taas laskettaen alas yhteen ainoaan. Jotkut sairaat menivätjuomalaitokseen eväät mukanaan. Kauppias Berghin rouvakinkävi Pyhälästä ottamassa suolaista lohta evääkseen, ja saattoisitämaistellen juoda lähteen vettäparikymmentä lasillista. Monettunsivat veden juomisen vaikuttavan hyvinkin terveellisesti.Pyhälänkin emäntä, Candelinin tytär, kävi kaksitoista vuottaryyppäämässä Brunnin vettä, ja Matti-Luotoska, HeiskarinMikkelin tytär, jokanuorena ollessaan oli hyvin heikko terveydel-tään, kävimyöskinlähteellä ja tuli niin terveeksi, että eli 93 vuo-den ja 4 kuukauden ikäiseksi.

Kaupungin ensimmäiset herrat, rouvat ja mamsellit, jotka oli-vat Tukholman salongeissa tutustuneet maailman menoihin, oli-

180

vat kotoisen Brunnin valiovieraita* Terveysjuonnin ohessa hepanivat Brunnin »salongisa» toimeen leikkejä ja tansseja, ja taasvälillä kävivät lähteen reunalla ottamassa terveellisen rautavesi-ryypyn* Täällä nähtiin Janika Friemanit, Bergbomin mamsellit,Lacken »Himmelska Mathildat» ja monet muut hyvät mamsellitja rouvat, joukon parhaimpana Reinin patruunin Helena-rouva.

Helena Charlotta Rein,o.s. Ahlqvist.

Herrain joukossa taas Henrik Soveliushääri kaikkein hienoimpana* Jaakonpäivänä oli entiseen aikaan pantuBrunnilla toimeen suuri juhla tohtoriHjertmanin kunniaksi, jolloin juhla-runoin oli häntä onniteltu ja lähteenkirkasta vettä juotu hänen maljak-seen*

Mutta seinän takana rähisivät kau-pungin poikavarsat kurkistellen akku-noista sisään* Vähävarainen väki eivoinut käyttää hyväkseen Brunninvettä, kun siitä piti suorittaa maksu*Varaton kansa riensisensijaan Prunni-haan lähteelle, jossa sai rahatta juoda,minkä vatsa veti,istua turpaspenkillälähteen reunalla kenenkään häiritse-

matta ja taas käydä tuohilipillä ryyppäämässäAikojen kuluessa kyllä Raahen elävät lähteet hävisivät,kuu-

luisa Brunnikin* Se oli jo nykyisten vanhojen nuoruuden aikanavanha kallellinen rakennus lahoine lautakattoineen, avonaisinaammottavine ikkuna- jaoviaukkoineen* Sitten se vietiin,— minnelienee viety* Seinäinsija peruskivineen vain jäi jäljelle sekä kir-kas lähde* Viimein täytettiin lähdekin kivillä,niin ettei enää ke-nelläkään ollut mahdollisuutta etsiä siitä terveyttä* Ruskeamu-tainen vesinoro vain oli vieressä ja ympärillä kivinen katajikko*Karja vain kuljeskeli ympärillä laitumella, ja lapset paetenPent-tilän »lautaotta»-sonnia laukkasivat ympäri kangasta*

Erinomainen, suuresta maailmasta opittu terveyslaitos oliaikoinaan myöskin Ahlqvistin uimahuone ja kylpylä. KauppiasPetter Frans Ahlqvist oli sen 1860-luvun alkupuolella rakennutta-nut Pitkänkarin takarannalle. Kaupungin herrat suosivat Pit-

181

känkarin kylpylää miltei yhtä paljon kuin ennen mainiota Brun-niansa. Siellä sai, miten vain halusi,kylmiä tahi lämpöisiä meri-kylpyjä. Olipa siellä vielä sellaisia merkillisiä »skaape jakin, jottapää jäi ulos, ja kaikki muukruppi oli skaapin sisäsä, reikä vainolikannesa ♥. ♥ ja sai ottaaniin kuumaa kuinhalusi». Kylvystä pääs-tyä sai laitoksesta virkistysryyppy jä,mitä mieli teki:olutta,viiniä,punssia. Ja saattoisiellämyöskinhuvik-seen toisten herrojenkanssa keilaradallaheittää keilaa. Toi-nen,Lundberginlait-tamakylpyläoliKyl-mäniemen puolella.Siellä taas kaupun-gin naisväki käviottamassa kylpyjäjuoden välillä virkis-tyksekseen kahvialämpöisten vehnä-rinkelien kanssa.

Bruunin vanha sija ja entisiä peruskiviä.

Tavallisia kuu-mia vihtalöylyjään raahelainen sai »Rantasaunassaan», nykyisen»Uuden- Pyykkisillan» paikalla. Laitakaupungin kansa,sen jälkeenkun Skinnarin, Helaakosken ja muiden pikkusaunat olivat hä-vinneet, kävi vihtomassa kaupungin reunassa »Maijan-saunasa»,joka oli vähävaraisen väen yhteisenä »familjasaunana».

Silloin kun tuli totinen kipu, täytyi turvautua lääkärin apuun.TohtoriEhrström,piirilääkäri, oli aikoinaan hyvin suosittu. Muis-tavat vanhat vielä myöskin Johan Frimanin, J. J. Staudingerin,K.V. Strengellin, jotka kaikki olivat1840— 70-lukujenlääkäreitä.Mutta vähäisiin kipuihin, yskään, kolotukseen ja sen semmoisiin,oli raahelaisilla omat lääkkeensä ja hoitonsa, joita olivat oppineetentisiltä lääkäreiltä, tuoneet Tukholmasta ja mistä milloinkin.Niinpä »kallbrandia» ajettiin pois tohtori Ehrströmiltä opitulla»heinänkulmuhauteella» tahi, ellei se auttanut, toisella hänenkeinollaan:sidottiin sairas jäsen kääreisiin, joihin oli pantu viinaa,etikkaa ja suolaa, yhtä paljon kutakin. Vilutautiin oli tohtori

182

Staudinger määrännyt hartioille kämmenen kokoisen pussin, jokasisälsi kanverttia, ja kun»keuhkokuume» vaivasi,pitihautoa ihoa»kameelikukka»- (chamomilla, jotakasvoi merensaarilla) ja etikka-vedellä. Yskään olivat Raahen rouvat tuoneet Ruotsista hyvän»reseptin». Sen mukaan muokattiin annos neljästä munaruskuai-sesta,neljästä luodista vastakirnuttua voita,kahdesta jungfrulli-

sestahunajaa jakahdesta luodistainki-vääriä, jasai tätä annosta ottaamielinmäärin. Kolotus vaivasi varsinkin van-hoja merenkävijöitä. Siihen saatiinhyvä apu »Juthströmin kolotusvoi-teesta», jota valmisti värjäri Juth-strömin sisar. Mutta vielä parempiapu tuli, kun vanhat Leufstadiuksetkävivät kysymässä neuvoa kuuluisaltaparantajalta, Backilta, ja antoivat sit-ten oppinsa muillekin. Ensin piti»smörjätä» kolottavia jäseniä voiteella,johon oli sekoitettu jungfru kataja-öljyä ja puoli jungfrua ammoniakkia;sitten piti ryypätä puoli kuppia kon-jakkia ja ottaa ankara männynhako-

KapteeniIsak Gellman.

kylpy, niin että koko ruumis tuli pihkaan. Tämä pihka pitimennä nukkumaan pois ja sen jälkeen täytyi hieroa jäsenensäkahteentoista kertaan koirantalilla, johon oli hiukan sekoitettulavendeliöljyä. Silloin kolotus katosi. Vatsatautiin taas Veisselinrouva määräsi pellavansiemeniä, ja kuumaa sekä kylmää vettävuoroon.

Mutta Möllerinpappa ja mamma, joita vanhemmiten tahtoivaivata liian kova vatsa ja liika lihavuuskin,käyttivät omia kei-nojaan. He ajoivat terveydekseen vuoroonsa kolmipyörälläänympäri suuren suurta saliansa, niin että selkä höyrysi, eivätkätarvinneet muuta lääkettä eivätkä lääkäreitä.

Sairaala saatiin Raaheen jo 1870-luvulla kapteeni Isak Gell-manin lahjoittamilla varoilla. Se oli ensin vain entisessäAhlholmintalossa Pohjoistullissa oleva vaatimaton laitos, kunnes viimeinsaatiin komea rakennus Pitkänkarin kankaalle.

Oli Raahessa ja Raahen seuduilla kyllä muitakin lääkäreitä ja

183

parantajia kuin koulunkäyneitä tohtoreita, sekä muitakin kylpy-paikkoja kuin Petter Frans Ahlqvistin höyrykaappi. Oli vanhojamuoreja, jotka kykenivät parantamaan monenlaisia kipuja, olivanhoja vaareja, jotkaosasivat kuka seisauttaa veren,kukapannasen suoniraudan avulla juoksemaan, kuka mitäkin terveellistäasiaa. Näiden »kaupungin tohtorien» ja »piirilääkärien» apua tar-vitsi varsinkin laitakaupunki, mutta myöskin moni paremmantalon asukas montaakertaa häätyi turvautumaannäihin tietomie-hiin. Tällaisia taitajia oli Muutin Radkeli, joka oli niin mestaritekemään ruusuntukkoja, että oikeat lääkäritkin lähettivät poti-laansa saamaan häneltä apua* Tällaisia oli vanha Erikkilän muori,joka paransi maahiaisia painellen maalla taikka tulisilla hiililläaina asian mukaan. Tällaisia oliLäksynmuorikin, joka ajoi eltanpois lapsesta siten,että kierrätti lasta kolmesti ympäri rantakiveäjakolmesti vastasi:»Elttaa kylvän!», kun lapsenäitikolmesti kysyi:»Mitä sinä teet?» Mutta vanha Hassiska teki elttapussinpunaisestavaatteestapannen siihen yhdeksätaineet:kynsilaukkaa,kanverttia,tulikiveä, lukinverkkoa, pirunpaskaa... Ja pussi oli punaisellasilkkinauhalla ripustettava lapsen kaulaan. Björkqvistin rouvan»fasteri» oli taitava selkänsä takana solmeamaan harmaasta villa-langasta yhdeksänsolmuisia venymälankoja.

Maallakin oli mestarimuoreja. Hakspekan muori,ruma ämmä,joka oli Kopsasta muuttanut Palonkylään, pesi sairaista kalmaa,alkaen 12 aikana yöllä ja jatkaen jokaisella täydellä tunnilla ainapuolipäivän i2:een asti, lopuksi yösydännävieden pesuveden hau-tausmaalle. »Svarta Fru» Mettalanmäellä myöskin tiesi yhtä jatoista, jaPalonkylänAunolanmuori, jokakäytti tavatontanuuska-toosaa sekä lapsenpaitaa nenäliinanaan, oli parantekijä. Pieni»Piki- Hiiri», musta ja laiha, terävänenäinen muori,osasi vain hie-roa, ja Haapasaariska katsoi viinaan sekä Kukkoska »poovasi»korteista.

Mutta »Torte», Pattijoelle Pudasjärveltä köyhinävuosina tullutDorothea Taivaloja, oli koko piirikunnan paras lääkäri, joka voiauttaa ja parantaa silloinkin, kun muiden taito jo oli loppunut.Muori teki terveiksi ihmisiä ja eläimiä, paransi hammastukoillahammastautia, poisti koninkalman, joka oli tarttunut hevosen-raadosta, paransi Ämmänmäen Kaisastakin kalman, joka oli tart-tunut Käpy-Matti vainajasta. Osasi Torte hoidella tyttöjen

184

sydänkipeöitäkin valmistaen lemmenjuotavaa, joka salaa oli an-nettava kivun aiheuttaneelle miehelle. Torte oli äkäinen ämmä,joka monesti sai syytä uhkailla:— Oottakaapa vain! Minä panen lehmät kesällä verta lypsä-mään.

Vielä äkäisempi oli SälöistenJaakkaran ämmä, joka teki vainpahojaan, ellei oltu hänen mielikseen, pani lehmät »mettänpeit-toon», yllytti »närpän» puremaan hevosta, ja keksi milloinmitäkinpahuutta. MuttaMettalanmäen Pusalanmuoriolisiivomuori, jokaparanteli puhalluksia ja teki vuoden mittaan nelikoittainhammas-suoloja,käyttäen töissäänvälikappaleenaihmisen pääkalloa. Siivooli Aitta-Briitakin, ruotsia puhuvaPalonkylänmuori, jokaparansivain lehmiä apteekinsuolalla ja käytti lavemangina vanhaa palo-ruiskua.

Jos muorit koettivat parhaansa, niin eivät parantajaukotkaanolleet aivan taitamattomia. »Fröökynän-faarikin», Harakka-Paa-von naapuri Mettalanmäellä, oli jo olevinaan aika velho, vaikkeijuuri mihinkään kyennytkään, ja Fyhrin vaari, vanha merimies,oli niinpahaluonnokas, että tahtomattaankin,kun jokuhänenmie-lensä nyrjähdytti, sai pahoja aikaan. Krabbin ja Aholinin ukot,vanhoja merimiehiä hekin, olivat mestareita iskemään suonta,vaikka laskivatkin verta vain lautaselle, mutta kun Kronqvistinukko porautti reiän, päästi hän punaista pöntöllisen. Aholininukko lisäksi leikkasi paiseita Konstantinopolista tuodulla »lanse-tillaan». Pattijoen »Jalka-Faari» korjaili ja lastoitti poikkinaisiajalkoja ja paransi luuvikoja. Meritan äijä »huusaili» hevosia, javanha urkujenpolkija japikkukellon soittaja, Tuomas Leppäluoto,löi kirveskannalla pölkynpäällä perunan rikki,kun se oli tarttu-nut lehmän kurkkuun.

Näitä javielä monia muitakin asioita,kipujasekä tauteja velho-muorit ja taitovaarit korjailivat. Yksinnäärännäppykinhoidettiintaidolla: mentiin navetanporstuaan leikkaamaan olkia silpuiksi,jollointietäjä sanoi leikkaavansa näärännäppyä,sairaan seisoessavieressä. Keltatautiin oli tietomiehenneuvojenmukaan kerjättäväyhdeksästä talosta yhdeksänlaista ainetta, yhtä kustakin: jauhoa,suolaa, munaa, sokeria, voita, maitoa, vettä, keltaista silkkiä jakukonkoiven keltaista hilsettä, ja näistä tehtävä »keltakakku» kel-taiselle silkille. Syyhyyn oli opetettu nauriskupissa keittämään

185

voidetta nuuskasta ja tulikivestä, ruusua voideltiin palsamivii-nalla,palohaavaan pantiin aloenlehti ja ajoksia ajettiin pois soke-rista ja saippuasta tehdyllä »ploos terillä», taikka tietomuori pai-neli niitä navettalapiolla, lukien:

»Fader vär,fräls Maria-Olivia Wahlgrenfranonde!»

Loitsun lukeminen olikin parasta koko tietomiesten toimin-nassa. Varmasti kipeä parani, kun välikappaleitten avuksi muorivielä luki:

»Rupi alle, rahka päälle,kannu märkää väliin,yheksänunetonta yötä,kymmenes yöhengen ottaa.Ämpäri äimiä,tynnyri tuuria,nelikko neuloja,hevosenkorvaheiniä,ruunankorvaruumenia,orriinkorvaohtakkeita.Hyi,kolmastikolmenaaamunParane terveeksi!»

Ja vielä parempi oli, jos tietomuori vei sairaansa saunan läm-pöisiin, kylvetti häntä siellä, juotti hänelle kymmenen pennin»eestä» »vattantunssia» jakymmenen pennin edestä »elämänpalssa-mia» ja taas kylvetti, topehti ja manaili:

»Jos oot maasta,niinmcc maahan!Jos oot veestä,niinmcc vetteen!Jos oot kalmasta,niinmcc kalmaan!»

186

Lopuksi vielä piti potilas ristiä tekemällä ristinmerkki rintaan,polviin ja päähän, sanoen ja siunaten:

»Isän risti rintaan,Pojanristi polveen,Pyhän Hengen ristipäähän!»

Aholininlansettilaatikkoineen.

Kalamiesten kukkuja

Ulkopauhoilla.Toiset raahelaiset ! kiertelivät rmaailman valtavesiämerimiehinä,toiset porkkailivat vain kotirantojaankalanpyytäjinä.

Jo ylimuistoisista ajoista ovat raahelaiset,niin-kuin muutkin merelliset naapurinsa, Sälöisten,Pattijoen ja Siikajoen miehet, pyytäneet kalaa

monilukuisilta meren matalikoilta, aina kaukaista Nahkiaistamyöten. Sälöisten vanhat kalavaarit pitivät valkamanaanKuljunlahtea, josta entisaikoina kahdeksallakintoista vene-kunnalla lähtivät merenselälle, joskus Raahen Paunoille,mutta useimmin eteläisemmille vesille Nahkiaisten matalikoilletahi Laurin ]a Hoffen, Leeman, Laaman, Lipinän jaJaakon'vesi-matalille. Siikajoen jaPattijoen miehet niinikään kolusivat merenmataloita, pattijokiset asustaen Mikonkarissa, Pattijoen suulla,Siikajoen miehet taas Tauvossa,pitkällähiekkarantaisella meren-niemellä. Lumijoen kalaukot purjehtivat entisaikaan joka kevät

188

Taskun pikkuluodolle viisin, kuusin venekunnin ja asustelivat saa-ren pienessä kalapirtissä koko kesäkauden. Siihen aikaan vielä oli-kin Taskun rannassa »sievä pikkuinenhamina», johonkalavene voilaskea täysine lasteineen.

Silakka, merivesien pienihopeakylkinen vaeltaja, on aina ollutRaahenkin pyytömiesten paraskala. On pyydetty kyllä muuta-kin vedenviljaa: haukea, ahventa,lahnaa,lohta jasiikaa sekämuutasellaista»asentokalaa», jopa joskussaatu paljonkin, rysän ja verkon-kin täysin kerrallaan. Leppä-luodon Tuomas-vaarikin javanhaDikmanin Juha-äijä monesti kä-vivät öisin merellä siikoja pork-kailemassa. Ukot laskivat verk-kojakarien rannoille suurellekaa-relle ja sitten porkalla molskut-taen ajoivat kalat verkkoihin.Pitkin rantoja saattoivat vaaritkoko yönkulkea siirrellen verkko-jaan yhäuuteenpaikkaan. Muttapiskuinen silakka on ollut halu-tuin, sitä on pyydetty polvestapolveen ja aina saatu. Varsinkinennenvanhaan saannit olivat hy-

KalastajaKalle Läksy.

vät. Silloinsaattoisamoillaluodoillaollaneljänäkymmentäkinkala-miestä, ja saalista lähtipaljon enemmän kuinnykyään, vaikkapyy-täjiäon vähemmän. Silloinparhaillaan vanhaLäksynukkokin,kovapyytömies,ammensi silakkaa japainoi sitä suolaankin väliin puoli-kolmattasataa nelikkoa kesässä, vieden niitä sitten talvellaKuopionmarkkinoillekin. Nyt on jo liianpaljonmataloita javähänpyytäjiä,niinettei silakkaa, joka on »kulkukala», aina löydetä.Mutta ennen,kun oli paljon pyytömiehiä ja vähän matalikoita, tiedettiin pa-remmin,missä silakka vaelsi, ja osattiin mennä sinne verkkoineen.

Näin vanha kalaukko selittelee pyydönhuonontumista.Pyytöneuvot,verkot,rysät ja nuotat, valmistettiin ennen itse.

Emännät kehräsivät verkkolankaa iltakaudet. Pitkän talven pit-

189kina puhteina istuttiin pikku pirteissä käpy kädessä ja pisteltiinsilmiä uuteen pyydykseen tahi korjailtiin vanhoja. Kudotettiinverkkoja myöskin vanhoilla kylänmuoreilla. Klaaven Kreeta jaAnnalaiska kaupungissa sekä Kurran Maija Kopsankylässäolivatahkeroita verkkomuoreja, jotka saattoivat käyttää käpyä niinnäppärästi, että syntyi kymmenvarvista verkkoa »varvi ja tunti»eli »luoma» kerran päästäpäähän, johon meni 2400 silmää. Neljä-kymmentä varvia janeljäkymmentä tun-tia muorit saivatpistellä verkkokyy-närään, saaden sii-tä maksuksi — kak-si markkaa, ja kym-

menkyynäräiseenverkkoon neljäsataa,ollen jok*ainoassavarvissa 2400 silmää.Verkkoja kutoi japauloitti ahkerastimyöskin vanhameri-mies jakalanpyytäjä,

Verkkoja otetaan juluilta.

Jaako Silfverberg,»Verkko Jaako», sukkelasuinen vaari, jokasaattoilasketella ulkoa pappien saarnat,kaikki historiat,kaiken maailmantapahtumat ja vaikka koko pyhän Raamatun. Jaakonpäivänähän aina esiintyi punaisissa housuissa. Hojjrenin äijäkin kutoiverkkoja sekä samalla haasteli lapsille satuja, kaikenlaisia tari-noita ja kummia juttuja entisistä merimatkoistaan.

Kirkkaina kevätpäivinä, kun jäät jo rupeavat rannoissa rys-kähtelemään ja aurinko ihan kaatamalla valaa paistettaan, hää-räilevät vielä nytkin vanhat luuvaloiset kalaäijät ketterästi rak-kaalla rantakentällään kaupungin laidassa. Siinä katsellaan ve-neitä,nostellaan,käännellään ja koputellaanniitä,ja viimeksi vede-tään kiiltävä terva pintaan. Häärii siinä kalamiehinä pikkutalo-jenukkoja,käsityöläisiä jaennenkaikkea vanhojamerenäijiä, jotkaeivät enää kykenisi valtamerien kyntäjiksi, mutta vanhan verenpakosta tahtovat vielä viimeisillä voimillaan käydä edes kotiran-tojenraittiita merituoksuja hengittämässä. Merituuli ajaa aavalta

190

selältä pitkin Roskan retiä ihanaa tuttua merenhenkeä, joka su-lautuu veneeniaidassa päiväpaisteessa kihisevän tervan tuoksunkanssa voimakkaaksi keväthurmaksi. Se nuorruttaa vanhan,:ei-nin kiusaaman vaarinkin,niin että hänen silmänsä taas loistavatlapsellisen kirkkaina, ja ukkopaha olisi valmis vaikka kiipaise-

Grenin Heikki kantaa verkkojaveneeseen.

maan parkkilaivan isoonmas-toon.

Koppailee siinä kalaukkojenjoukossa joku ikäloppu, tutisevaäijäkin, jonka pitää veneensäääressä puuhailla vain salaa jasitten pistäytyä merellä, »niinettei mamma aina tiijäkkää». Jaihan hyvästä mielestä hyppäävanha sydän sekä loistaa sa-mea silmä, kun vaari taas ker-rankin pääsee viilettämään si-nistä selkää, jossa »paatti meneekun sahti».

Raahelaisen kalamiehenpyyn-tivesillä käy kesävierailuilla neljäsuurta erilaatuista silakkain kier-tuetta. Heti kun meri on ajanutpois jäänsä, saapuu ensimmäisille

kevättervehdyksille vaatimaton jääsilakka. Tyhjävatsaisena,talven alta päässeenä, kylmien vesien kulkurina se tulee au-rinkoisiin rantavesiin parveilemaan ja joutuu kalamiehen kokotalven tuoretta odottaneeseen kattilaan. Juhannuksen lähes-tyessä tulee vieraskäynnille komea rantakala. Se on iso jarasvainen silakka, joka porkkailee rantapuolien matalia vesiä,ja pyydetään sitä ahkerasti Taskun ja Maapauhojen, Kal-lan, Jyryn jaPimiän läheisiltä matalikoilta. »Potku verkoilla», jotkalasketaan »päällypulloihin» merenkareille, koukulle »kuin kuutosenlumero, mutta ei kiverretä nokkaa», saadaan rantakalaa joskuskahdeksankin tynnyriä samalla kerralla. Heinäkuulla tapahtuukolmas silakkaretki. Silloin paksuvatsainen kutusilakka,pauha-kala, lähestyy Raahen rantoja, jääden kuitenkin pelehtimäänkauas UIkopautioille. Ja vielä kerran, syksyn saapuessa, pitääpie-

191

nen merenvaeltajan lähteä virkamatkalleen» Tyhjämahaisenapöklinkinä se vaeltelee valtameren syviä rantapuolia. Kesä-vesien yltäkylläisyyksiä ahminut syyskala on rasvainen me-renkävijä, mutta raahelainen ei sitä paljoa pyydystele, sillälähirannoilla ei ole hyviä pöklinkipaikkoja. Mutta Kalajoensaaristossa sitä pyydetään, sillä siellä on niin hyviä ran-toja, että pöklinkiverkot voidaan laskea heti kalapirttienrantaveteen.

Mutta kun on»pauhapyynnin ai-ka», silloin on raa-helaisen paras kalanpyytöaika. SilloinRaahen kalamies va-rustaa ison pauha-paattinsa — jääsilak-kaa ja rantakalaapyydettäessä käyte-tään vainpientäran-tapaattia — jalasket-

Verkkoa heitetään mereen.

telee merelle. Jo Tuomas Stenbäck mainitsee historiassaanRaahen ukkojen kahdellatoistakin veneellä käyvän pauha-pyynnissä Jaakonmessusta Pärttylinmessuun, ja vielä samoi-hin aikoihin nytkin, silloisten ukkojen viidennen, kuudennenpolven jälkeläiset pauhakalan mieliteossaan viilettelevät meren-selälle.

Illan suussa kalamiehet lähtevät monin pauhaveneinpurjehti-maan selkämerta kohden. Venekuntana on tavallisesti kolmemiestä, »perämies», »keskimies» ja»keulamies», sekä kaksitoistapari-kymmensylistä verkkoa. Noin penikulman, puolentoista päässäaavalla ovat Ulkopauhojen matalikot: laajahko alue, jossa lähellätoisiaan, syvempien »kuljujen» erottamina, on iso joukko veden-alaisia kareja ja pieniä »pylhyjä», sellaisia kuin Keisari,Kaakkuri,Ämpäri, Ämpärinpylhy, Perttu, Pöyhtäri,Länsiklupu eli Keski-klupu, Pohjanklupu, Etelänklupu, Hevosenkenkä ja Kolmikanta.Näille mataloille vesille pauhakala vaeltaa suunnattomin parvinkutemaan, ja samoille mataloille vesille sitten kalamieskin saapuuhuolehtimaan eväistään.

192

Pauhoille päästyä »ripotetaan» verkot — ripustetaan pieniäpainokiviä alareunaan

— jasitten lasketaan mereen,kolme verkkoaaina samaan »juoneen»; ristilaudalla seisovat »kukut» vain jäävätpinnalle piipottamaan. Tuulen suunnasta riippuu, mihin verkotlasketaan. Kevätkesästä aina Jaakkoon astipyydetäänsilakkaa —ja ahventa — »vastatörmältä», tuulenpuolelta matalikon harjaa,mutta kun »Jaakonpäivältä kylmä kivi mereen heitetään», rupeaa

silakkakin etsimäänsuojapuolta, ja sen-tähden Jaakosta al-kaen pyydetään ka-laa »suo jatörmältä»eli tuulen alaiseltapuolelta.

Aavalla selälläkalaveneet ovat sit-ten ankkurissa, yksisiellä, toinen täällä.Miehet keittävät

Ulkopauhoillayönsaapuessa.

kahvia — vanhaan rautaämpäriin tehdään tuli ja siinäkuumennetaan kahvipannu — , syövät ja juovat, tarkaste-levat taivaanmerkkejä ja loukeiden Henkäisemistä. Tuulet-tomana iltana, kun on aivan »rasvatyven ja plakki», on ran-naton meri suurenmoisen kaunis. Hiukan vain häämöittää»Luovonmaata» pohjoisesta sekä Siikajoen Tauvoa koillisestaja idän alta omaa kotirantaa, mutta muualla on edessä lo-puton avaruus. Lännen mereen painuu aurinkokin. Kalaa einäy visahtavankaan, mutta etempänä »maalaijalla» liikuskeleehylje. Evästään etsien sekin uiskentelee äänetönnä pitkinmatalikon laitaa. Mutta kun loukeet rupeavat oikein liehkai-semaan kaloja nappien ja huutaen:

»Kaijak, klak-klak-klak,kallaa,kallaa, kallaa!»

kalamiehet ovat mielissään. Sillä loue, iänikuinen kalamies jamerellinen eläjä hamasta syntymästään, tietää kyllä, missä kalatmilloinkin liikkuvat. Mitä enemmänkaloja liikkuu,sitä ahkeram-

193

min loukeet laklattavat ja lentelevät, syöksähtäen tuon tuostakinveteen, noustakseen heti ylös silakkapahanen saaliinaan. Hyvil-lään huutelevat miehet veneestä toiseen, ja joku vanha merimiesrupeaa laulelemaan,oikeinpa engelskaksi. Sillä »se on senmerkki,että hän näkee kalamerkkiä».

Hyvässä toivossa heittäydytään hetkeksi lepäämään, kukamistäkin parhaan kolon keksii. Tyynellä ilmalla onkin raittiissamerenilmassa hyvänukahtaakin, jopa sil-loinkin, vaikka tuu-lenhenki leposijaa hei-luttaa. Mutta kunkova tuuli käy, niinvenettä »rullaa niinettei saa nukutuksi».Vanhat kalakarhut ei-vät kyllä siitä säi-kähdä, mutta jotkutäkkinäiset voivat tullamerikipeiksikin. Niin-kuin entinenkin ukko,joka meritaudistaan

Kalojapudistetaan verkosta irti.

niin pelästyi, että heitti pois koko kalanpyynnin, manaten

»En ripota,en rapota,enkä tinkaakalanhintaa!»

Eihän kaikista pitkätukkaisista maanjusseista ollut Ulko-pauhojen yövieraiksi. Siellä kysyttiin vahvasisuksista meren-tuttua miestä. Mutta vanhassa Raahessa kyllä kykenivät kala-miehiksi yksin vanhat karvarimestaritkin, niinkuin Karlundinäijä, jopa jotkut vaimoihmisetkin. Häckmanska ja Pyhäluo-toskakin entisaikaan kävivät ahkerasti kalaretkillä aina Ulko-pauhoilla asti.

Aamuyöstä,kun aurinko joon taivaalla,alkaa verkkojen»koku»,eli lähtö »lapolle». Soudetaan juonille ja aletaan vetää verkkoamerestä» Piansaadaan nähdä,että»meresä on verkko eikäkaivosa».Antaahan vanha hyvä Pauha kalaa pojille niinkuin ennen muinoin

194

antoi isillekin. Ämpärikin antaa»niin kauvan kun silakka mätinsälykkää»- Harvoin menee pyytö aivan tyhjään, sillä tavallisestiaina jotakin lähtee. Ja toisinaan on verkko ihan täynnä kaloja»On kuin suuri kaunis hopealankainen matto nousisi syvyydestä,kun verkkoa vedetään ylös,niinettä tuhatlukuiset silakat somastikitisevät telaa vasten. Viisi,kuusi, seitsemän tynnyriä saman ve-neen verkoistanousee hyvinhelposti, nousee useasti neljätoistakin,

jopa parikymmentä-kin,kunhyvin sattuu.Mutta joskus, kun onollut oikein tunko-käynti matalikoille,on Pauha antanut sa-malle venekunnallekolmekymmentä tyn-nyriä, vieläpä kerran35:kin. Silloin on läh-tenyt sellainen pieta-rinmoinen kalanpal-jous, että on täyty-nytkäydä venekin vä-

Mustan kala-aittoja.

lilla tyhjentämässä. Sillä isoonkin pauhaveneeseen saattaa ker-ralla lastata vain 18—

20 tynnyriä. Tällainen tavaton kalan-saalis ei kyllä ole oikein mieluista, sillä niinä vuosina, jolloinmeri antaa yltäkyllin, ei maa anna tuotettaan hyvin, kun taassilloin, kun meri on niukkana,maa on anteliaampi.

Sitten saadaan nostaa purjeet puihin ja kääntää kokka koti-rantaa kohden. Hyvällä myötäisellä vene juokseekinkuin »sahti»,mutta jos nostaa »nokkavastasen», saadaan yrittää luovimalla.

Entiset kalaäijät saivat laskea silakkalasteineen kaupunginlaitaan,»silakkarantoihin», joita oli aina viiteen asti. Muuan oliPikipruukin rannassa, toinen Tulliniemessä, kolmas Läksynran-nassa,neljäs Karvarinniemessä javiides Kirkonlahdessa. Kaikissakalarannoissa oli ahtimet ja julut, joihin verkot asetettiin kuiva-maan. Kalaukkojen laskettua valkamaansa eukot heti riennätti-vät heille lämmikkeeksi »haalukaista», viinasta ja kahvista sekoi-tettua mielijuomaa, jokahelposti saattoi kylmässä yössä yksinäänvalvoneen äijän hyvälle tuulelle.

195

Nykyiset kalamiehet eivät enää laske kaupungin rantaan, vaanohjaavat joko liläisen kalapirteille taikka Mustaan, jossamyösonkalapirtit, aitat ja verkkojulut. Siellä pudistetaan ja poimitaankalat verkoista, puhdistetaan ja suolataan astioihin ja laitetaanverkot juhlille odottamaan uutta pauharetkeä. Ja liläisessä piste-lee nälkäinen kalaukko ensi ate-riansa. Heti rantaan päästyäänhän lennättää kattilan tulelle japuhkaisee sen kaloja täyteen;panee merivettä, keittää kuiviinkerran, keittää toisen, vielä vähänkolmattakin. Silloin on kalamie-hen kattilassa parasta herkkua,mitä kaukaiselta Pauhalta voisaada.

Mutta aina eivät merenkävi-jät kalaretkeltään yhtä helpostiselviydy kotirantaan. Sattuu äk-kiä nousemaan kova myrsky,joka riepottelee ukko rukkia ym-päri meren ulapoita, joskus upot-taakin heidät veneineen päivineen.Taikka sattuu tulemaan sakeasumu, »meripimeä», niin ettei näemitään muuta kuin ikuista har-mautta. Silloin täytyy koettaakompassin avulla ohjata oikeaan

Waihojanmuori perkkaasilakoita.

parhaansa mukaan. Mutta saattaa joskus käydä niinkin hullustikuin entiselle Pietarilan äijälle, vanhalle merimiehelle, joka oli joaivan Roskan redille tulossa; siinä hän pyöräyttikin harhaan jalasketteli pohjoista kohden ohitse uustireimarin ja nuurtireimarinja päätyi lopulta Tauvon perukkaan. Siellä äijä kuitenkin vainkehuskeli:— Minä meen aina sinne, mihin aattelen, saati vain värkitkestää!

Hullusti kävi entisaikaan kerran Sälöisten kalamiehillekin,Kuljulle ja Juusolan lautamiehelle, jotkameren aavalla myrskyssäkompassittomina harhautuivat niin,etteivät vähääkään tietäneet

196

kurssista, vaan pohjaksuivat viimein Ruotsin rannoille. Niinpyörällä ukot olivat, että luulivat olevansa kotivalkamille tulossaja iloissaan tunnustelivat,kun rantaa lähestyivät:—

Tuoir on Smitti!. ♥ ♥ Tuoli* onLetto !♥ ♥ ♥ Tuoli* on Riski-länranta! ♥♥ ♥ Nuon Jumala vie meiät ommaan rantaan♥ ♥ ♥ Pääs-tään maalle, ostetaankortteli viinaa ja oikein juvaan»

SeppäSarkkilanmestarstykki

Hantvärkkärit.antvärkkäreitä» oli vanhassa Raahessa sellaisiamestareita kuin »kopparslaakari, hattumaakari japläkslaakari, karvari, kraatari ja reisplaakari»sekä »kutta-ukko», ynnä monia muitakin yhtähyviä taitomiehiä. Näitä ulosoppineita mesta-reita Raahe oli tarvinnut niin kauan kuin se oli

rantakankaallaan seisonut» Ensimmäiset hantvärkkärit tulivatkaupunkiin jo kreivi Brahen toimesta. Useat kerrat isällinenkreivi lähetti Ruotsista kaikenlaisia mestareita uudiskaupunkiinsa.Pohjanlahden takaa sittenmyöhemminkin seuraavilla sataluvuillatuli kaupunkiin raahelaisten laivojen painolastina yhä uusia mes-tareita. Suur-Raahen mestarien suku olikin suureksi osaksi me-rentakaista lähtöä.

Syrjäisen pikkukaupunginmestaristo ei ollut kovinkaan moni-

198miehinen. Niinpä 1680-luvulla kaupungissa kalkutteli vain parirautaseppää, puuseppä japari tynnyriseppää, kaksi suutaria kiskoipikilankaa jakolme kraatariaistui jalatristissäompelujakkarallaan,kaksilasimestaria piirtelipieniäikkunaruutuja, jasittenolivieläyksimuurari,pellavakankuri jahamppuspinnari. Satasen vuotta myö-hemmin askaroi Raahessa kymmenen mestaria, kymmenen kisälliäja viisioppipoikaa, ja1800-luvun alkupuolellamainitaan kaupunginkansalaisina olleen lähes kahdeksankymmentä mestaria. Muttasitten taas 1860-luvun merenkulkija Raahe tuli toimeen ic^llämestarilla, neljällä mestarinleskellä sekä ic^llä kisällillä ja oppi-pojalla.

Mutta ennenkuin päästiin korkeasti oppineeksi mestariksi,pitikäydäpitkä ja kova koulu. Halpana oppipoikana,»oppinoukkuna»,täytyiponnistella kolme,neljä vuotta,viisikin,josyritteli vaikkapakultasepäksi taikka värjäriksi, saaden palkkaa vain pari-, kolme-kymmentä markkaa vuodelta ensi alussa, sekä vähäisen vaatteita,sitten viisi-, kuusikymmentä vuodessa. Ruoankin oppipoika sai,mutta piti pistellä pirtissä renkien ja piikojen kanssa, mitä olisattunut mestarin pöydältä jäämään. Niinpä Halmetojakin saivärjärin oppipoikana ollessaan suurustella renkien kanssapakari-tuvassa,kun taas kisälli Silander aterioitsi herroiksi talon sisähuo-neissa mestarin,matammin ja talon tyttären seurassa. Eikä saanutoppipoika kahviakaan, vaikka Silanderille annettiin yksi kupilli-nen silloin, kun talonväkikin joi. Mutta korvilleen oppinoukkuhelposti sai Silanderilta, ellei osannut tehdä hänen mielikseen. Jatyöpäivä oli kova: viidestä asti aamulla häärittiin kahdeksaansaakka illalla, joskus kymmeneenkin, eikä välillä muuta kuin syö-mässä käväistiin. Jotkut mestarit ryypiskelivät, niinetteivät pal-jonkaan ehtineet huolia oppipoikiensa tilasta. Seppä Neumankinjoi väliin viikkomäärin välittämättä oppilaittensa, Sarkkilan jaGrekulan,opettamisesta. Syömättäkin pojat monesti saivat olla,kun sepän emäntäkin joi, kuljeskeli vain pihalla veisaillen: »Olesauvan' horjuisa!»

Sitten kun viimeinkin ankara oppiaika oli kärsitty jakestetty,käyty pyhäkoulussakin tietoja ottamassa, saatiin suorittaa»kisälli-stykki». Tehtailija Westman Tilviksellä ja Helanderilla »oppinsaläpi suoritettuaan,formeeras ja valoi kirkonkellon» kisällinäytteek-seen, ja Halmetoja värjäsi ison kangaskappaleen mörkinsiniseksi

199

niinhyvästi,ettei se vähääkään luovuttanut väriänsä,vaikka»raas-tuvasa» monta »rootmannia» ja mestaria sitä hankasi, kastelinenäliinansa ja taas hankasi.

Silloin olihalvasta oppinoukusta tullut arvonsa tunteva kisälli,jota outo jo olisi luullut melkeinpä herraksi» Jaolikinhänainakinsellainen herra, että sai astua talon herrasväen pöytään,sai kupinkahviakin ja sai vuorostaan ottaakorvistaoppipoikaa. Kisällikir-joineen juoksiäskeinen oppipoikapappilaanmerkityttämään uudenarvonimensä kirkonkirjoihin. Monet kisällit silloin muuttivatentisen maalaisen nimensä komeammaksi. Niinpä tuli revonlahte-laisesta kellosepänkisällistä,LunginEerasta,Lundqvist,Kaarakai-sesta Karlund, Puskalasta Puskelin ja Hailuotolaisesta VirvestäVikander. Kirkkoherra kehoitti Halmetojan Jaakoakin muutta-maan nimensä »Halmeeniksi», että »niinhän ne muutkin kisällittekevät ...eikä se maksa kuinmarkan». MuttaHalmetoja muuttinimensä vain Haloseksi ja kelpasi semmoisenakin istumaan Silan-derin rinnalle samaan pöytäänmestarin ja tyttären kanssa.

Monelle kisällille alkoivat sitten ankarat vaellusvuodet, jolloinpiti kulkea ympäri maailmaa mestarista mestariin ja pappilastapappilaan tehden silloin tällöinpäivän työtä ja juodenkaksi,kolmeja neljäkin. Mikäs oli hätänä kulkiessa. Joka pappilassa oli va-rattuna ilmainen ateria ja yösija, ja jokaisen mestarin piti antaaruokavero, vieläpä ryyppyrahaakin, ellei ollut työtä varattuna.Monet kisällit pitivät erittäin ansiollisena ja »oppia lisäävänä»käyntiä Pietarissa saksalaisten tahi suomalaisten mestarien työ-pajoissa. Mutta kauan eivät Raahen raittiissa merituulessa liikku-neet sällit Pietarissa viihtyneet, sillä oikean ihmisen oli vaikeata»siellä hajusa» pysyä terveenä. PaavonperänAkselikin meni aivankeltaiseksi, vaikkei ollut Pietarin suutarinpajoissa sen kauempaakuin syyskuusta kesäkuuhun. Etelä-Suomen ja Ruotsinkin kisällitmyös monta kertaa kulkeutuivat Raaheen, jotkut viipyen vainyöseudun pappilan hoidossa ja sitten taas lähtien taivaltamaanloputonta maailman raittia.

Kun kisällit olivat aikansa tehneet työtä mestarien pajoissa jasaaneet palkkaa parikin markkaa päivältä, saattoivat he pyrkiämestareiksi. Silloin taas piti suorittaa taidon ja opin näyte, »mes-tarstykki», jotta sai mestarin »betyygit». Satulasepän esim. pititehdä hyvät siiat,suutarinsällin naskata komeat »mustankengän-

200

saappaat», ja kerrotaan, että joku puusepänkisälli olisi määrättyhöyläämään vain kahdeksakanttinen puupalanen, »joka onkinvaikea tehtävä,niin että se on oikein kaikinpuolin kantillinen jajustihin». Sitten vasta oli kelvollinen mestariksi ja sai pystyttääoman liikkeen, jos vain kaupungin muut mestarit sallivat. Silläkaupunkien mestareilla oli entiseen aikaan niin kova valta, etteikaupunkiin saanut tulla liian monta mestaria» Sitten kun uusimestari oli vannnonut »porj-arivalan»

—sillä kaupunginporvariksi

eikelvannut,ellei tehnyt »porjarivalaa»—

hänpääsi kunnianarvois-ten porvarien joukkoon, joilla oli oma penkkinsäkin kirkossa. Jasinne omalle sijalleen sitten arvokkaina astuttiin. Hyvin tunsivat-kinmonetmestarit arvonsa, ja varsinkinmestarien hyvätmatammitolivat arvostaan arkoja. Niinpä nikkarimestari Alinin ja suutari-mestari Vidgrenin eukot hätäisinä kehoittelivat katua lakaisevaaseppämestari Sarkkilan emäntää:— Menkää,menkääpois kauha!Pillaatta koko hantvärkkärienrangin.

Vileniuksen,kirjansitojan, emäntä taas juovuspäissään huutelinaapurimökkieneukoille:— Me sitä ollaankin porjesmanneja!

Monesti otti koville ennenkuinpääsi mestariksi ja»porjesman-niksi». Niinkuin Sirviöllekin,johon kerran iski kunnianhimo,niinettä hän tahtoi vannoa porjarivalan ja ruveta vaikka nokiseksisepäksi,kunhan vainpääsisi mestariksi.Kutsuttiin seppä Sarkkilaarvostelemaan, ja hän määräsi mestarikokelaan raudoittamaankeesit. Mutta miehen täytyi sanoa,ettei hän osaa, kunei ole teh-nyt sepäntyötä.— Mitä työtä sinä sitten olet tehnyt? raatihuone kysyi.— Kraatari olen, Sirviö sanoi.— Tee sitten kraatarintyö! käskettiin.

Kutsuttiin kraatari Majblom arvostelemaan, ja Majblommääräsi tehtäväksi housut, jane piti tehdä vielä kraatarin nähden.Sirviö valmisteli mestarihousujaan Majblomin luona,mutta ne ei-vät tahtoneet syntyä. Piti pyytää Majblomia auttamaan, jaMajblom auttoi sillä välipuheella, että Sirviö joka kerta, kunMajblom haluaa, tarjoaa hänelle ryypyn. Useasti sitten sattui-kin Majblom menemään kapakkaan, kun tiellä Sirviö jo istui.Majblom tilasihetiryypyn, mutta kunSirviöei aikonut sitä mak-

201

saa, kraatari vain sanoi: »Entäs ne housut?» Ja Sirviöheitti hetikolme kopeekkaa,minkä ryyppy maksoi»

Arvokkaimpana mestarina vanhanRaahen hantvärkkärien jou-kossa asteli kultaseppä Karl Abraham Härdh

fpikkuinen mutta

paksu mies, raatimies sekä Durch-manin patruunin vävy. Kirkkoka-dulla vastapäätä Montinia mestariasui, ja kulta sekä hopea vainvälkähteli hänen työpajassaan,kunsiellä kisällit häärivät valaen javalssaten kaikenlaisia ihania esi-neitä. Mutta monet kultasepänkisällit, vaikka olivatkin hyviätyömiehiä, olivat sellaisia remu-miehiä, että usein maanantainkinmenettivät samassa humussa py-hän kanssa. Niinkuin Karellikin,joka yhdessä Holmqvistin kisällin,Brunellin, kanssa hurjasteli, niinettä kaupungin tytötkin monestiepätietoisina arvuuttelivat:

Tehtailija Efraim Tilvis.

»Kumpi onparempi:Brunelli vai Karelli?»

Rikkaana miehenä kultaseppä Härdh omisti Pyyn talon Savo-lahden kylässä, elätti siellä karjaa ja sellaisia palkollisia, jotka ei-vät muille kelvanneet,seka vanhaa hevoskaakkia, jolla ajeli kulta-kaluineen Kalajoen ja Oulun markkinoilla.

Mutta halvan vasken ja kuparin kimpussa askaroivat valuritja »kopparslaakarit». Vanhana kupariseppänä askarteli AndersGustaf Söderberg, huonosti suomea puhuva pikku kapsa. Hän

/asui Aitakadun varrella, ja talon portilla killui mestarin merk-kinä kaksikorvainen kuparikattila. Mutta oikea metallitaituri,kuparin ja messingin muokkailija ja vasken valaja oli Efraim Tii-vis, jokaolikotoisin Kalajoelta ja siellä saanut oppinsakin Veden-ojan suuressa valurin ja metallisepän liikkeessä. Kalajoki olikinennen sellainen paikka, jossa valmistettiin melkein vaikka mitä.

202

SielläMereno jollakin valettiin kirkonkelloja sekä kynttiläkruunuja,samoin Vedenojalla ja sittenFriiseillä, Kalajoellepohjustuikin sit-ten koko Pohjois-Suomen messinki- ja valuteollisuus. Siellä Ou-lun entinen valtavaluri Helanderkin oli saanut oppinsa. Tiivisoli taas aikoinaan Raahen suurin metallimestari. Hän valoi ja ta-

keli laivoihin kaikki messinki-naulat, saranat ja lukot, valoikirkkoihin kynttiläkruunut ja-jalat, valoipa kerran kirkonkel-lonkin Nivalaan, Siellä kyllä eikellosta huolittu,kun sen kanti-meenoli valettaessa jäänytpikkuhorkko. Kello joutui sitten kuu-desta ruplasta Kalajoen Pahik-kalaan ja viimein Lumijoenkellotapuliin.

Tilviksen oppilaana sekä sit-ten myöskin Oulun Helanderinoppipoikana oli Raahen nykyi-nen suurvaluri ja metallitaituri,Adolf Fredrik Westman, joka onpitänyt kunnossa kalajokisten jaTilviksen työmaata, valaen kir-konkellojakin sekä rakennellen

Tehtailija A.F. Westman.

kirkkoihin kynttiläkruunuja. Entisiä valureita oli myöskinJaako Puskelin, entinen Puskala, joka ensin puuseppänä teki lai-van »plokeja», mutta sitten rupesi valamaan messingistä laivan-tarpeita, kulkusia,kynttiläjaikoja ja mitä hyvänsä.

Raahessa oli niinkuin ainakin kaikenlaisia kellojenkorjailijoitaja ronkaajia, mutta päämestari asui Sälöisissä, Siellä Sälöistenkirkonkylän Hiitolassa eli kuulu »Hiitolan mestari», vanha MattiEk, joka pitihuolen Raahenkin aikatauluista. Ekin sanotaankäy-neen itse suuren Konnin opin Ilmajoella, ja senmukainen oli mie-.#hen taitokin, Raahen vanhan raatihuoneen kellolle, joka oli jou-tunut romukasaan,mestari antoi käymälahjat, niin että kello voi-tiin kohottaa kirkontorniin, ja Fredrik Soveliuksen komean talonotsikkoon ukko rakensi ison kellon, jonka toinen taulu näytti ai-kaa ulos kadulle, toinen sisään talon väelle. Seinäkelloja Ek teki

203

monenlaisia,sellaisiakin, jotka näyttivät, paitsi tavallisia näyttä-misiään,myöskin viikon ja kuukauden päivät, vieläpä »kuun nou-sun ja kierron taivaalla ja koko kalenterin». Mutta kaikkein mer-killisimmän kellon Hiitolan mestari rakensi omaan kotiinsa. Ekintalo oli ihan maantien vieressä, ja talon tienpuoliselle seinälleukko asetti suuren kellotaulun, joka näytti aikaa maantien kävi-jöille. Mutta kellotaulussa oli ruma ihmisennaama, joka vää-risteli suutansa ja muljautteli silmiään kahta puolta niin hir-veästi, että hevosetkin säikkyivät. Mutta kun sitten mestarillesyntyi lapsi, joka alkoi samalla tavalla muljautella silmiään,ukkoitsekin säikähti ja kiireesti hävitti koko kellovärkin.

Iso mies, vanhana jo kumara oli Hiitolan ukko, ja liikkues-saan hän asteli aina allapäin kuin jotakin mietiskellen. Sanot-tiin äijää näkijäksikin, joka saattoi nähdä näkymättömiä. Jos-kus oli kuultu hänen myllynvarpaassa puhuttelevan tyhjää, jakerran taas äijä oli nähnyt suuren lauman »tyhjää olua», ja sano-nut muutamalle renulle: »Misähän sinäkin olet ollut yötä?» Renuoli vastannut: »Tyypäkin Yrjönkorvasa, jotta olisin saanut senakkasa kansa riitelöön,mutta en saanut».

Hiitolan mestarin poika, Salomon Ek, oli taitava kellomestarihänkin, ja asui ensin Sälöisissä taloa hoitaen, mutta hävisi maal-taan ja oli sitten Raahessa kelloseppänä sekä viimein Oulussa.Salomon Ek oli kovin komeanluontoinen, ajeli mahtavilla kee-seillä hansikkaat kädessä,eikä ollut näkevinäänkään pikkuolioita.Teetti hän kerran kirkkorekeäkin, sellaista, jolla isäntämiehet aje-levat, ja kysyi neuvoaisäukoltaan,kuinka kallelleen pitäisipannareenperä. Ukko vastasi:— Pane niin kallelleen, kuinka lujalla luulet maalla olevas!

Läkkisepät, »pläkslaakarit», halvan läkkilevyn taivuttelijat,olivat jo paljon pikkuisempia mestareita kuin kuparisepät. Van-hoja läkkiseppiä oli »Teihini», Johan Petter Delin,nahkurinpoika jaentinen ruotuväen aliupseeri. Brahenkadulla Katinhännässä ukkoasui tehden hyviä läkkiastioita, tinaten kahvipannuja ja laiva-astioita. Vielä vanhanakin läkkiseppä oli nopsaliikkeinen, kutenainakin koulattu sotamies;ukon pääkin pyörähtelisukkelasti kuinkissäpökönnuppi. Toinenkin läkkiseppä asui Brahenkadun poh-joispäässä, »Östbergska», entisen läkkisepän ja vahtimestarinPetter Östbergin leski,Greta östberg. IkivanhassaÖstbergin portti-

204

talossa eukko eli ja korjaili peltiastioita sekä laitteli uusia, tinailikupariastioita jakahvipannuja.

Omaa joukkoaan olivat »mustat sepät», nokiset raudan tako-jat, joita vanha Raahe tarvitsi useampia, lukuun ottamatta yhtänokisia laivaseppiä. Aikaisimpia mustia seppiä oli »Lintin Flui-tumi», Frans Benjamin Lind, Kalajoelta tullut rautio, jolla olipaja ensinLäksyn rannassa, sitten Kirkkokadulla ja viimein olut-panimon luona» Joka paikasta ukko häädettiin pois, kunhän ali-tuisesti joi, elämöi jasai sakkoja ja juurisen verran takoi

—var-

sinkin lukkoja teki ukko mainioita— ,ettäpysyi ryyppyrahoissa.

»Missis so!» Fluitumi vain sanoi,kun työ tuli valmiiksi,heitti senteettäjälle,pisti rahat taskuunsa ja lähti kapakkaan. Pitkä vanhraverkatakki oli ukolla aina yllään, sama pajassa ja sama pyhänä-kin kapakassa.

Samanaikaisia pajapeikkoja oli seppämestari Petter Neuman,»Nöömanni», joka paukutti Brahenkadun ja Saaristokadun kul-massa, ja kerran menetti oppipoikansa, Sarkkilan ja Grekulan.Samassa Neumanin pajassa joutui sitten myöhemmin mestari-seppänä kalkuttelemaan sama Juho Sarkkila, joka aikoinaan olikaupunginparhaita rautamiehiä. TäälläoliSarkkilaoppinoukkunaollessaan takonut kruununmakasiinin seinään ison rautaisen vuosi-luvun 1852, ja täällä hän nyt taasvuorostaankasvattiuutta sepän-polvea. Monissa miehin työskenneltiin isossa pajassa, kahdessaahjossa kuumennettiin rautaa ja kaksilla palkeilla puhallettiin.Puukengissä ja nahkaisissa esiliinoissa mustat sepät häärivät pa-jassa ja talvisin tallustelivat työhuoneestaanasuntoonnokisen po-lun. Oppipoikina oli sellaisia miehiä kuin Pyhtis-Petteri, suuri»konnailija», sekä kisälleinä Savosta tullut Kekäläinen, joka virsi-kanteleellaan soitteli ja veisaili: »Minun mielen, minun mielen te-kee taivaaseen». Askarteli pajassa kerran saksalainenkin sälli,joka ei kyllä ymmärtänyt, milloin piti moukaria käytellä kovasti,milloin kevyesti, mutta osasi sen sijaan ottaa hampaasta matojapois ja parantaa pakotuksen. Mestarilleenkin sälli opetti tämäntaitonsa. Sarkkilan mestari oli ison »tirkka»-kokoelman valan-tehnyt hoitaja, joka aina tarvittaessa kävi kojeillaan vikaantu-neita lukkoja aukaisemassa.

Raahen rautioita oli vielä taitava Anders Viklund, sitten JuhoKemppainen, hevoskenkien ja ajokalujen takoja, vieläpä Jere-

205

mias Sirviökin, joka lopultakin joutui sepän ammattia hoita-maan, vaikka kraatariksi yrittelikin.

Silloin kun muut sepät häärivät aseineen raudan ja muidenmetallien kimpussa, puusepät jystivät teräkaluineen koivua japetäjää, ahkeroiden raahelaisille huonekaluja sekä muita puu-esineitä. Heikki Puskala, Jaako Puskelinin veli,oli ennen kulke-nut merillä jaruorirattaan sarvissa seisten ohjannut laivaa. Muttasitten ukko asettui Nätterporiin Härkätorin laitaan ja tarttuihöylänsarviin,ruvetenniitä ohjailemaan.Sorvitalttaakin ukko oh-jaili kuin paras mestari. Pystyivät Puskalan työkalut lasiinkin,ja aikoinaan hän oli ainoa mies, joka saattoi raahelaisille leikataakkunalasia.Matti Alin ja Jaako Aholin olivat myöspuunmesta-reita; Aholin samoin kuin Puskalakin moninkertainen mestari:nikkari, lasimestari, sorvari. Vielä etelästä tullut Karl GustafWalleniuskin, joka asui Läksyn vieressä Saaristokadulla, oli mes-tari puusepän ammatissa, vaikka toimikin tullimiehenä, ollen»tullisluupisa uppsyningsmannina».

Puuta pitelivät tynnyrisepätkin rakennellen Raahen porva-reille pikitynnyreitä, laivanomistajille vesitynnyreitä sekä viina-porvareille 4

— 6 kannun vetoisia nassakoita, joilla saattoi kuljet-taa viinaa Kalajoen,Kuopion ja Kajaanin markkinoille. VanhaJohan Burman,entinen Lahdenperänpoika, jokaSälöisten Muta-lasta tuli tervaherra Sjulinille rengiksi ja sai isännältään uudennimen, oli entisaikaan sekä pikikokkina että tynnyriseppänä. Sa-moin taas ukon poika, Kalle Burman, pani kokoon kaikenlaisiaastioita ja tynnyreitä. Laivavarvin työpirteissä Burman tekiisoja vesitynnyreitä, jakotona taaspuhdetöinäänaskaroi kappale-palkalla ämpäreitä ja muita pieniä astioita. Möllerinviinapoltti-molle ukko teki tammesta 400

—500 kannun tynnyreitä, joita

kaksin miehin piti »puomata» kokoon. Tynnyreitä rakenteliOjalinin Mattikin, jokaoli tullut Kalajoelta ja asusteli Puusepän-kadulla, ja vanha pikikokki, MattiHeiskari, talvisin iski' kokoon70

— 80 pikitynnyriä.Mutta »reipslaakari» eli »reippo» kehräili vain hamppukuon-

taloa pitäen työpajanaan syrjäistä Reiponkatua. Vanhoina ai-koina olivat Raahen reippoina kehräilleet vanhat Läksyn äijät,Johan Läksy ja sen poika Johan, jotka olivat vanhaa Läx-nimistä Ruotsista tullutta sukua,köydenvääntäjiä,kalanpyytäjiä.

206

Viimeisiä Raahen köysimestareitaoli Johan Petter Vestberg, jokaasui Reiponkadulla, alussa samassa talossa, mihin sitten muuttiLybeckerin köyhäinkoulu. Vestbergillä oli Härkätorilla suurilautamakasiini,missä vanhat merimiehet laulellen väänsivät »ruk-kia», joka kehräsi köyden säiettä, »kaarnia». Mutta äijä itse,Hackmanin Matti apumiehenään, asteli takaperin pitkin Reipon-katua repien vyötärölläänolevasta hamppukuontalosta yhä uusiarohtimia pitkään, yhä pitenevään punontaiseensa. Kun hamputloppuivat kuontalosta,ukko huusi apumiehilleen: »Hemtta meerahamppa!» Ja miehet, ollen muka huonosti kuulevinaan, joskusjuoksuttivat ukolle halon* Toisinaan taas miehet vain kieputti-vat rukkia, vaikka mestari tapansa mukaan jalkaaheilauttaen an-toi pysähtymismerkin. Silloin äijä vihoissaan karjui:— Ja kun minä vippata jalkka, eikö te näe!

Sadoin sylin köysimestari kehräsi säiettänsä, ja kadulla oliaina vähän matkan päässä »krenkkuja», joiden varassa punontai-nen kieri. Poikavarsat olivat usein koko joukolla seuraamassakehräämistä, ja äijää härnätäkseen he juoksentelivat edestakai-sin nuoran alatse. Mutta väliin äijä suuttui ja löysäsi säiettään,niin että se kiertyen tarttui pojan pitkään tukkaan. Eikä par-kuva pahantekijä päässyt irti,ennenkuin oli tukka leikattu pois.Mutta kun köyttä»lyötiin yhteen», täytyi kuusi miestä olla ruk-kia vääntämässä. Raskas kivireki piti köyttäsuorana ja reenkeu-lassa »leekari» pyöri ympäri sitä mukaa kuin köysi kiertyi, niinettei köyteen tullut liikoja »töörnejä». Katumitoin Vestberg keh-räsi monenlaisia köysiä ja nuoria sekä raahelaisten laivojen tar-peiksi että maakunnan käytettäväksi.

Maalarimestarit antoivat värin koko kaupungille, toiset huo-lehtien huonekaluista ja talon sisuspuolesta, toiset taas antaen nä-köä ulkopinnalle, jotkut uskaltaen astua kirkkoakin kaunista-maan.

Vanhimpia maalarimestareita oli Karl Stadig, iso ruskeapar-tainen »Stade»-ukko, joka asui Aitakadulla. Mestari Stadig »hy-vinpiti itteään herrana», koska parhainapäivinään oli ollut »Ruot-tin kuninkaan hovimaalarina». Maalari oli sanoissaan kovin»konnanvärkkinen». Kun ukkoa tervehtien sanoi: »Päivää!»äijä ärähti: »Tietää senmuutki!» Mutta vasta,kun sanoi: »Hyvääpäivää!» ukko vastasi tervehdykseen. Kirkkojakin Stadig oli

207

maalannut,mutta oli kerran pudonnut kirkon katosta ja loukan-nut päänsä, niin että se oli toisinaan hiukan vialla. Silloin ukkohelposti lähti karkumatkalle, päästen kerrankin niin pitkälle,ettälöydettiin vasta Limingan niityltä heinäladosta. Siellä mestariheinäsudilla huiteli ladonkattoa, sanoen maalaavansa kuninkaankirkkoa. Mutta kun äijä oli ryypyissään, ei hän kyllä yrittänytkarkumatkalle, vaan päinvastoin reuhasi kotona ja ajoi pienenBrita-muorinsa kankaalle.

Mutta oikea monitaituri oli Petter Holmqvist, jota mainittiinmilloin »Pensseli- Pekaksi» ja »Sika- Pekaksi», milloin »Homppa-Pekaksi», aina asian mukaan. Holmqvist oli Ruotsista tullut,pitkä, musta ja synkännäköinenmies, asui Aitakadun jaMentze-rinkadun kulmassa, missä oli ennen häntä asunut Jonas Holm-sten, maalari hänkin. Maalarinliikkeensä ohella oli ukolla sepän-ja valurinpajakin, jossa taottiin rautaa ja valettiin vaskea. Bru-nellkin oli siellä kisällinä,väliin sorvaillen ja laulellen, väliin taasheittäen kaikki ja lähtien juomaan ja laulelemaan. Hoimqvistillaoli vielä monta muutakin hommaa; pihamaalla häkeissä maalarielätti sikoja, joita omalla pienellä kaljaasillaan lähetti Ruotsiin.Kasvattipa mestari kissojakin, nylki nahat pois ja myi Ruot-siin. Katujen kulmatalossa asuikin toisinaan parikymmentä puoli-villiä kissaa,niin että niitä vilahteli joka nurkassa, ja väliin kuu-lui sieltä hirveä rähäkkä, kun kissat panivat toimeen joukko-tappelun. Kissoilla oli omat somat nimensäkin, niinkuin »Kil-liina», »Pappili», »Mammili», »Pissili» ja »Kakkili». Mutta ko-mein, koppelonkarvainen kissa oli »Herr-Pookeli», ja se osasitehdä konstejakin: kannella hampaissaan pullonkorkkeja taikkaheitellä niitä käpälillään ylös. Huvitettuina juopottelijat heitte-livät korkkeja »Herr-Pookelille», sillä kaiken lisäksi ukko pititalossaan ryyppykauppaa. »Viimeisen pennin kapakaksi» sanot-tiin Homppa-Pekan viinapuotia, sillä siellä sai vaikka viimei-sellä viispennisellään pikku ryypyn. Siellä maalaisetkin kaupun-gista poistuessaan pistäysivät ottamassa matkaryypyn, ennenkuinlähtivät ajamaan peltojen poikki metsiä kohden, ja lauantaisinlaivatöistä palaavat miehet istuskelivat Pekan kapakassa pitkättunnit ryyppyjä nakellen.

Maalari-Pekka oli naimaton mies, joka kuolinvuoteellaan tes-tamenttasi talonsa ja kaiken omaisuutensa lastenkotia varten,

208

vaikka olikin niin jumalaton,että terveinä päivinään sylki ja ki-rosipappia, kun se kävi hänelle puhumassa sielun asiasta» Muttasitten kun Pekka kuoli, hän kuolikin niin että akkunat ja seinättärähtivät. Sanotaanpa, että mestari vielä kuolemansa jälkeenkävi katsastelemassa taloaan, jossa Brunell oli laulellen sorvail-lut ja laivantimperit pyhäöisinhoilottaneet ja koppelonkirjainenHerr-Pookeli tehnyt temppujaan. Polton muorikin oli nähnyt jakuullut,kun ukko turkit päällä ja naulakantaiset nahkakalossitjaloissa oli astua karskutellut katua. Mutta oli se kadonnut,kunmuori olipyörähtänytympäri,iskenyt jalkansa katuun ja sanonut:— Mitä kuolleella on elävitten kanssa tekemistä? Menesinne,mistä olet tullutkin ja anna eläville rauha!

Tämä tapahtui uudenvuoden yönä, ja heti päivällä pidettiinlastenkodissa rukoushetki. Siitä alkaen sanotaan Maalari-Pette-rin lahjoittamassa lastenkodissa joka uutenavuotena pidetynrukoukset.

Muuan vanha maalari, Ldngmanin Heikki, entinen merimies,asui Reiponkadun loppupäässä. Heikki oli vain vaatimaton vesi-maalari, joka siveli kaupungin aitoja sekä seiniäpunamaalilla tahikeltaisella. Sai ukko kerran ylhäisenkin maalaustyön. Kopellet-tiin renkkuhäkkyrä, ja taljoilla hissattiin Heikki maalitörppöi-neen siinä ylös kirkontorniin ja »suittilla» kieritettiin tornin ym-päritse. Siellä taivaan jamaan välillä vanha merimies veteli van-han kirkontornin keltaiseksi,heiluen häkkyröineen,niinettä maanpäällisiä vaeltajia oikein hirvitti.

Mutta oikea mestarimaalari oliRaahessa1870— 80-luvuilla elä-nyt Johan Elfbrandt, jonka rinnalle ei moni pystynyt sutia hei-luttamaan. Elfbrandt maalasi seinätaulujakin, jopa kerran in-noissaan vetäisi Sälöistenpappilan mamsellin kamarin lattiallemyrskyssä vaahtoavan meren, jossa syvän siniviheriät aallon-pohjat, sinertävät vesivyöryt ja valkeat vaahtoiset harjat pe-lottavina myllersivät. Iloissaan värimestarikin katseli tuotettaanjakehui:— Joo, tämä on vasta lattia ♥. ♥ tällaista lattiaa ei olekaanmuualla!

Ja hyvä se olikin. Vanha merikapteenikinkatseli sitä ja arveli:—On hyvä, ettei mamselli ole ollut merellä... tulisi muu-

tenpian merikipeäksi.

209

Muurarit ahersivat saven ja kiven kanssa ja panivat pys-tyyn tulisijoja. Entiseen aikaan asui Pohjoistullin portilla muu-rarimestari JohanPalm, jättäenjälkeensä asumaan »Palliinin mam-sellit» ja suuren valehtelijan Johan Palinin, joka väliin narrasikoko kaupunkia, juoksuttaen porvareita milloin Tauvoon katso-maan muka outoa ulkomaalaista, milloin kalarantaan ostamaanolemattomia kaloja, taikka taas uskotellen eukoille, että suuri va-lehtelija Palm on kuollut.

Nahkurit, karvarimestarit, olivat monien muiden mestarienrinnalla jo aika suuriaherroja,—

kolme karvaria liikennöitsiesim.1852 3,612 ruplan arvosta

— ,vaikka heidän tärkeimpänä työ-nään olikin parkkiammeiden sekoitteleminen. Ainakin vanhamestari JohanLövenmarkoliniin arvossapidettyporvari, että kel-pasi istumaan raatimiehenkin tuolilla. Lövenmark asui Brahen-kadulla, ja vanhan raatimiehen kuoleman jälkeen mestaroi sa-massa paikassa Kokkolasta1854 tullut Johan Julius Lövenmark,joka kahden poikansa, Julien ja Kallen kanssa hoiteli parkkiam-meitaan. Valmiita tuotteitaan mestari lähetti maakunnan mark-kinoille. Anna-Stiina Vitolinkin kävi Björnerinukon kanssa mo-net kerrat Lövenmarkin nahkakuormia rahtaamassa ja myy-mässä Kalajoenmarkkinoilla. Ja uusia nahkoja muokattiin ahke-rasti suuressa työpajassa. Mutta kadun varrella isäntäväen huo-neissa kissa kuljeskeli lattialla maristen:— Ingen ordning... ingenordning.. .*)

Vanhoja Raahen karvareita oli myöskinKarl Stenman, Ruot-sin Skellefteästa 1854 tullut mestari, joka asui Pohjantullissa Pa-linien naapurina. Stenman oli varakas, jopa hieno herrasmies,joka kisälleillä teetti kaiken työn,itse vain kävellen herrana kau-pungin Rantakadulla muiden suurien herrojen kanssa. Saman-aikaisia mestareita oli vanhalla Lövenmarkilla oppinsa käynytnahkuri Matti Karlund, entisen Savosta tulleen Kaarakaisen jäl-keläisiä. Rantakadun pohjoispään viimeisessä talossa ukko hoi-teli parkkiammeitaan, mutta heitti vanhana miehenä pois kokonahkurintyön ja rupesi kalamieheksi. Pielisestä tullut pikkuinenkarvariukko, Heikki Korholin, työskenteli Kirkkokadun var-rella, ja ukon portinpielessä riekkasi oppaana rautapellistä lei-

l) Ei mitään järjestystä.

210

kattu vasikannahka. Korholin toimi myöskin kirkonisäntänä jaolimuutenkin niin erinomainen mies,ettäraahelaiset sanoivat:—

Miten sitten tullaan toimeen, kun Korholin kuolee?Samat nahat, joita karvarimestarit muokkailivat, joutuivat

sitten vuorostaan suutarien puukon, vasaran ja naskalin käsitel-täviksi* Suutareita olikin pikku kaupungissa useita, toiset oi-keita suutarimestareita,toiset vain »töllöskenkäin» tekijöitä»

Vanhimpia suutareita oli Petter Sipelius, samannimisen suu-tarinkisällin poika, Brahenkadun varrella suutari-Petteri nas-kaili kenkiä ja eleli sisarineen ja sisareniapsineen. Ja täältä, van-hasta Sipeliusten talosta, tämän vanhan alkuasukassuvun vii-meiset jäsenet häipyivät maailmaan,muuan kadoten merimiehenäulkomaille,muuan »vähätietoisena Sipin-Alluna» astellen kaupun-gin katuja. Toisella puolella katua, vastapäätä Sipeliusta, asuitoinen vanha suutari, Johan Carlborg. Vastakkain siinä mestaritpunoivat pikilankaa, ja kolmantena naapurina oli mainittavaseppä Neuman. Carlborgin mestari joutui vanhoilla päivilläänhalvattuna makaamaan vuoteessa. Siinä ukko synkästi kiroilikovaa kohtaloaan, mutta puolikuuro mummu vain hellästi ky-seli: »Mitä se pappani sanoo?» Huonosti menivät halvatun suu-tarin ansiotyöt samoin kuin Neuman-sepän pajatyötkin. Niinpäraahelainen saikin aihetta sanoa:

»Kauan onKaalporikallellaan,ennenkuin kaatuu.Mutta kun Nöömannikaatuu,niin se panee kopsis-kopsis».

Toisessa päässä kaupunkia, Härkätorin laidassa, istui suu-tari Georg Haggren, vanhan polven mestareita hänkin, pitkässämustassa takissa janahkakalosseissa kulkeva hieno herra. Kenkä-seppiä olivat myöskin Lohtajalta tullut Johan Vidgren ja AdolfMählberg sekä vielä Niilo Pecklin, vanha merimies, joka asui kir-kon takana Cortenkadulla. Mustankengän mestari oli JohanAugust Virpikin, kapteeni Virven veli, Hailuodosta tulleen työ-miehen ja kalastajan Erkki Virven poika, joka muutti nimensäVikanderiksL Vikander-suutari asui Mentzerinkadulla, Sovion-perän pohjoislaidalla, hoidellen tuulimyllyään, kalanpyydyksiäänja poikaparveaan. Oli suutari ollut lukkarinopissakin ja monesti

211

esiintyikirkossalukkarin apumiehenä veisaamassa. Mestari oli ta-vattoman iso mies ja niinpä laskikin lehteriltä semmoisen äänen,jotta kyllä kuului.

Mutta Heikki Planet oli vain töllöskenkäin tekijä, vaikka oli-kin suutarin poika, vanhan Planetin Heikin, joka oli eukkonsakuollessa sanonut vain: »sut!» niin että siitä saatiin sanantapa:»Sut, sannooPlanneeti,kun akka kuoli». Nuorempi Planetin suu-tari asua tuhraili yksisilmäisenä ukkona milloin missäkin sau-nassa, paikkaili kenkirajoja, osteli vanhoja kenkiä tehden niistämyyntitavaraa, joskus tehden matkoja maallekin kenkiä ja silojakorjailemaan. Kellojakin Heikki korjaili ja vaihetteli, tiirailisilmäpuolellaan kelloon ja kehui: »Kyllä nyt käy ja ploosaa!»Siitä sanottiin ukkoa »Planneetin Ploosariksi». Oli saunaukollaoppipoikakin, Poran Pekka Pattijoelta, pikkuinen kehveli, jonkasanottiin olevan oikeinpa suuren sotaherran »Klingsporan» jälke-läinen. Hyvässä sovinnossa saunakyöpelit askaroivat, yksisilmäi-nen suutarinpoika ja hassahtava sotaherran jälkeläinen. Muttavähäväkisen kansan läntistyneet kenkirajat saivat nokisessa sau-nassa uuden muodon ja kelvottomienkin kellojen uurvärkki alkoitaas komeasti käydä ja ploosata.

Samoin kuin suutarit istuivat »satulamaakaritkin» jakkarallarepien karvarimestarien käsialoja. Tällaisiakin mestareita pieniRaahe tarvitsi. Entisiä satulaseppiä oli Johan Petter Prockman,joka sitten heitti vanhat tapansa pois ja rupesi tervaherraksi.Yhtä vanhoja taitomiehiä oli Nils Berghkin, ollen vanhan satula-sepän, Jakob Berghin, poikana ammattimies jo syntyperältään-kin. Bergh asui Reiponkadulla nurkitusten pappilan kanssa.Satulasepän emäntänä oli Kaarakaisen Anna-Liisa, iso komeanaisihminen niinkuin ainakin, sillä kaikki Kaarakaiset olivat ko-meansuurta kansaa.

Tarvitsi Raahe jonkun kirjansitojankin, joka piti huolta,että kaupunkilaisten kirjat pysyivät kansissa. ReiponkadullaPohjantullin puolessa asui Jakob Sundström, joka samalla myys-kenteli hengellistä kirjallisuutta, ja saman kadun varrella entis-aikaan eli toinenkin kirjansitoja, Jonas Vesterlund, jonka leskisitten rupesi vehnäleipuriksi. Vileniuskin kansitti kirjoja, ja ai-koinaan muuanvanhoja Sipeliuksia toimi kirjansitojana.

»Kankureina» toimivat naiset. Monessa pienessäpirtissä pauk-

212

kuivat kangaspuut, pirtin emäntä istui puissa ja pikku tyttäretkiersivät käämejä, sillä aikaa kuin isä purjehti maailmanmerillä.Sellaisia vanhoja kankureita oli Pyhäniemen Priita, samoin Par-tinin Liisa ja Tihiläiskä. Varsinkin Partinin Liisa oli ahkera, jataitava kankuri, joka kutoi kaikenlaisia kankaita,mitä vain raa-helaiset tarvitsivat, sekä akkunaverho ja että pukukankaita.

Kymmenen penniä,viisitoista,parikym-mentä penniä eukotsaivat palkkaa kyy-närän kutomisesta»

Värienmestareitaolivat »färjärimesta-rit», jotka kutojaeu-koille värjäsivät lan-koja taikka taasvalmiita kankaitapainoivat värillisiksi,vieläpä vanuttivatmaalaissarkaakin.

Ollenborgin talo Brahenkadun varrrella.

Vanhaan aikaan, jolloin emännät eivät osanneet vaikeata värjää-misen taitoa, eikä vielä tiedettykään halvoista lappuväreistä, olivär järin virka arvokas ja tuottava virka sekä viran hoitaja suurija varakas herra, joka kyllä, vaikka kädet toisinaan olivatkinsiniset, kehtasi astua isojenkin herrojen rinnalle. Pieni Raahekinjaksoi antaa täyden ylöspidon usealle värimestarille. Niinpäesim. 1852 asui Raahessa neljä värjäriä, joiden liikevaihto nousiyhteensä 11,622 ruplaan.

Jo toistasataa vuotta takaperin eli Brahenkadulla, nahkuriLövenmarkin lähimailla, vanha värjärimestari Johan Olnborg,joka mistä lienee tullut entisen suutarinlesken Vijkbladin vä-vyksi. Ukko Olnborg kuoli, ja hänen jälkeensä eli talossa peri-kunta, leski, poika ja tytär. Poika, perämies Johan Ollenborg,kuoli, leski kuoli, ja viimeiseksi jäi elämään tytär Maria Ollen-borg, »Oolporin mamselli», joka valmisti tykkilakkeja ja puettivainajia arkkuun. Ollenborgilla oli laaja avonainen pihamaa, jo-hon kaupungin emännät keväisin veivät pellavakankaitaan päivä-paisteen valkaistaviksi. Vielä nytkin raahelaiset puhuvat »Ool-

213

porin» ja »Oltenporin» talosta, vaikka Maria mamsellikin on kuol-lut jo 1854, Miltei yhtä vanhoja väriukkoja kuin Olnborg, oliCarl Axel Hybinette, joka oli lähtöisin Ruotsista ja sitten Pietar-saaresta muuttanut Raaheen 1841. Hybinette asui Reiponka-dulla, Härkätorin puolessa, ja mestarin emäntä toimi kaupunginlastenmuorina. Hybinette ukon kuoleman jälkeenasui talossa ty-tär Sofia, »Hybinetten mamselli», ommellen leninkejä ja laitellenvainajia arkkuun.Ukon pojista taastuli merikapteene-ja.

Vanhoja väri-herroja oli vieläPetter Abram Sö-derström, joka vär-jaili Brahenkadunja Mentserinkadunkulmassa Sovion-perän puolella.Mutta mestarikuo-li aikaisin, ja en-tinen oppipoika,Zachris Juthström,

Värjäri Rönnforsin talo Mentzerinkadunvarrella.

nai entisen oppi-isänsä lesken, nousten itse mestariksi jatkamaanvanhan mestarin liikettä omaan tiliinsä. Kutsuipa uusi mestarijoskus, ryypyissään ollen, jonkun hyvän tuttavansa päivälliselle-kin kotiinsa. Mutta ukko pistelikin kiireesti päivällisensä yksi-nään ja ehätti sitten vastaansanomaan kutsutulleen:— Te va nu illa, att vi hant äta mitta, men toppa me kaffeso plir just som mittaa.1)

Entisaikojen värjäreitä oli Johan Petter Berghkin, satula-seppä Nils Berghin veli, jonka asuinpaikka oli Ment^erin- ja Rei-ponkatujen kulmauksessa vastapäätä pappilaa ja satulaseppäBerghiä. Kauan ei Bergh ennättänyt hoitaa ammattiaan, silläkäydessään neljättäkymmentä hän lokakuun myrskyssä 1857

1) Sattuiniin ikävästi,että ennätimme jo syödä,mutta juodaan toppa-kahvit, niin se on yhtä hyvä kuin päivällinen.

214

hukkui mereen matkalla Raahesta Tornioon. Berghin jälkeentuli samaan taloon värjäri Kokkolasta, Johan Kunelius, joka eimyöskään joutunut kovin iälliseksi,kun kuoli jättäen lesken hoi-tamaan liikettä. Tämäkin kuoli 1869, ja silloin astui talon isän-nän ja värjärin virkaan Jakob Rönnfors, joka oli kotoisin Patti-joelta, jamestaroi talossa aina kuolemaansa asti 1900. Jokaisellamestarilla oli talon nurkalla pystyssä tanko ja tangossa käsivarsi,jossa riippui niin monenvärisiä laudanpalasia, kuinka monta vä-riä mestarit osasivat painaa. Tuulessa värilaudat vilkkaasti hei-luivat ja kalkattivat.

Oli vielä muutamia nuorempia värjäriherroja, jotka vain vä-hän aikaa viipyivät kaupungissa, semmoisia kuin Lars ForsbergTorniosta, Vilhelm Pehkonen, joka meni Pyhäjoelle, ja JohanLindqvist, joka muutti Tornioon.

Mutta Johan Anders Ravander oli Raahen suurimpia ja toi-mekkaimpia värjärimestareita, oikein herrana esiintyvä. Ämmän-kadun suussa kaupungin laidassa oli mestarin talo ja työpaja,jossa ukko kisälleineen ja oppipoikineen hääri monet kymmenetvuodet.

Rikkaan ja ahkeran värjärin työpajassa oli kyllä menoa jaahertamista. Lankoja sekä kankaita värjättiin yhtä päätä kau-punkiin ja maalaisille, niitä tuotiin kuormittain aina Haapave-deltä ja Pyhäjärveltä asti. Itsekin ostettiin lankoja, värjättiinja vietiin Kalajoen markkinoille. Väriaineet tuotiin ulkomailta,sinivärikin suurissa, tuhansia maksavissa laatikoissa ja»pruunin-paineet» paksuina pölkkyinä, joita kaksin miehin piti »raspata»pitkillä leveillä »raspeilla» erityisissä »raspipuojeissa». Värjätytkankaat pingoitettiin, »raamattiin» kartanolla seisoviin korkei-siin puitteisiin venymään ja kuivumaan. Värjäyspalkkaa perit-tiin värin mukaan. Niinpä maksoi aikoinaan musta väri, har-maja, »pruuni», »kurkmeijakeltainen» ja »aneli» 60 penniä nau-lalta kangasta taikka lankoja,»krööni» ja»viuletti» markan,mutta»ehtapunainen» kaksi markkaa, ja sinistä oli »60 pennin», »mar-kan» ja »neljän-markan-sinistä» eli »päämörkkiä».

Useat värjärit myösvanuttivat,»tamppasivat» sarkaa. NiinpäJuthströmillä oli aikoinaan »tamppimylly» Jääräkoskessa Patti-joen ylipäässä sekä Rönnforssilla alempana samassa joessa,muttaRavander tamppautti sarkansa Pyhäjoella Hourunkosken »Tamp-

215

pari-Annalassa», Siellä Annalan Pekka ja Hourulan Pekka hoi-tivat tamppia, johon Raahestakin kuormittain vedätettiin kan-kaita. Pekat joivat ja antoivat petkeleiden survoa sarkaa ja löi-vät ruuheen saran sekaan lämmintä vettä. Tampattu sarka vielä»everseerattiin»: kartattiin monikertaan ja välillä aina suurillasaksilla leikattiin nukka pois, ja lopuksi »prässättiin». Silloin saa-tiinkin sarasta hienoa pukuvaatetta. Komeanhenkisten meri-miestenkin puvunpiti olla »mustaa ja everseerattua». Tamppauk-sesta ja everseerauksesta otti Ravander 25 penniä kyynärästä.Tavallinen vaate ja vuorivaate vain »lanssattiin», lykättiin lasi-sella pyöreällä mukulalla, »lanssikivellä», jotta pinta tuli kiiltä-väksi.

Värjärimestarien everseeraamista saroista ja lanssaamista kan-kaista kraatarimestarit vuorostaan ompelivat kansalle pukuja.Aikaisimpia vanhan polven kraatareita oli Uudestakaarlepyystätullut LarsGellin, jokaeli viime vuosisadan alkupuoliskolla jaasuiKirkkokadun varrella. Vanhana ei ukko enää viitsinyt kraata-roida, vaikka käyttikin kraatarimestarin nimeä. Gellinin po-jasta taas tuli Raahen suurin olutherra. Raahen suurin ja arvok-kain kraatarimestari oli aikoinaan Matti Majblom, joka oli alkui-sin Heinävedeltä, mutta tullut Raaheen Pietarin kautta 1851.

Härkätorin laidalle, Kirkkokadun puoleiseen reunaan, mestariMajblom asettui elämään, vaatettaen etupäässä kaupungin pa-rasta herrakansaa. Matti-kraatari oli itsekin hieno herra,pitkän-lainen laihahko mies, joka nahkakalosseissa, pitkässä takissa jakorkeassa hatussa, kädessä keppi ja hansikkaat, kehtasi astuaparhaittenpatruunienkin ja komerssien, konsulien jaraatimiestennimipäiväonnitteluille. Hyvin menestyi Matin kraataroiminen-kin, kisälli ja pari oppipoikaa oli työpajassaaina toimessa, rässi-rauta liikkui, sakset liikkuivat ja neula teki alinomaista kier-toaan. NähtiinpäMajblomin pajassa ensimmäisenä sukkela neula-mestari, ompelukonekinhyrräävän.

Turkkimestarina ja nahkapeitturina työskenteli Juho Lassilatjoka oli kotoisin Pattijoen Puodinkylän Lassilasta, ja asui Aita-kadulla. Ukko pehmitti jamuokkasi lammasnahat turkiksiksi jayhdessä eukkonsa kanssa ompeli niitä kokoon turkeiksi. Nahoistatehtiin lyhyitä »polkkaturkkeja» tahi tavallisia »viisn ähkäisia» eli»paltto turkkeja». Herroille ommeltiin vielä suuria »seittemän-

216

nahkan-turkkejakin», semmoisia leveähelmaisia,verkapäällisiä pit-kiä matkaturkkeja, jotka 7— B kyynäräisellä korealla villavyöllänyörättiinpäälle, niin että kun korkea kriminnahkakaulus nos-tettiin pystyyn, ei herrasta näkynyt muuta kuin vähän naamaakarvain seasta sekä saappaat helman alta. Markka-kymmenisenmestari otti tällaisten suurturkkien valmistamisesta. Käsin olikaikki ommeltava, sillä vain Matti Majblomilla oli »masiina».Komeat »supsiini turkit» Lassila teki tulliherra Brunoulle, jaMattiAugust Soveliukselle äijä pani kokoon turkit kriminnahoista, teh-den kaulustankin kahdesta »ulkolaisesta» nahasta. Mutta komers-sille tehtiin mahtavat susiturkit.

Kraatarimestarit tekivät tavallisesti vainpukuja, eivätkä juuripuuttuneet lakkeihin. Niitä varten oli eri mestareita. Sellaisiataitureita oli Stiina Charlotta Strande, »Stranden mummu», vainpieni muori, mutta isonenäinen, jonka tähden häntä tavallisestisanottiinkin »Nokka-muoriksi». Reiponkadulla, Härkätorin lähi-mailla,muori asui javalmisteliikä-äijienkovaperäisiälippalakkeja,semmoisia vanhojen velhojen pääkappaleita. Samalla lakkimuoripiti pientä kapakkaakin, niin että hänet viimein karkoitettiinkömmänästään, jolloin muori muutti Paavonperän mäelle, Greku-lan,Haitiin ja Tickleninnaapuriksi. Siellä vieläkin näkyy Nokka-muorinpirtinsijasamoin kuin Tickleninpihapihlajankanto. Muttaoikea lakkimestari tuli Kraftmanin Tildasta, joka ensin elätti it-seään tulitikkujen teolla, mutta rupesi sitten valmistamaan lak-keja. Niitä syntyikin komeita,parikymmentäkin ruplaa maksaviahienokarvaisia talvilakkeja, joilla suuret herrat peittivät päänsä.Hyvät rahat lakkimestari ansaitsi, ja kädet selän takana hän useinastuskeli kaupungin katuja.

»Hattumaakarit» olivat eri mestareita, paljon suurempia kuinlakkien tekijät. Entiseen aikaan asui Kirkonmäen takalistoillahattumestari Tuomas Pitzen, 1700-luvun loppupuolella syntynytja kuollut 1860, ja vieläkin vanhat raahelaiset sanovat kirkontakaista Kirkkokadun myötälettä Pitzeninmäeksi. Sitten tuliRaahenhattumestariksi KarlJurvelin,pienehköpaksu ukko, jokaasettui Kirkko- ja Ment^erinkatujen kulmaan, Montinin, Frie-manin jaLackströminnaapuriksi. Vanhan tummankeltaisenpieni-ikkunaisen talonsa portinpieleen mestari pystytti patsaan jaasettisennokkaanriippumaan pellistä leikatun töröhatun,joka tuulessa

217

kiekkui,kitisi janatisikantimissaan. Mutta kunhattujen vanutta-minen ei oikein antanut leipää, rupesi hattumaakari vehnäleipu-riksi jaripusti rautapeltisen rinkelin töröhattunsaviereen,niinettäne kilvan kitkuttivat jakutsuivat kansaa ostamaanpäähän jasuu-hun pantavaa. »Kutta-ukkona» Jurvelin sitten työskentelikinleipoen kaikenlaista vehnästä piparkakuista alkaen. Ja makeanvehnätaikinan vanuttaminen olipaljon ruokaisampaa kuin hattu-huovan vanuttaminen.

Oli Raahessa kyllä jo toinenkin kutta-ukko, »Simpermanni»,joka oli »kaikkein vanhinta paakaria». Petter Zimmermann asuiCortenkadulla apteekin naapurina ja oli »sellainen vääräkielinenmies». Vanhan äitinsä ja Amalia-mamsellin kanssa Petter pyö-ritteli pullaa ja taputteli ankkastukkeja, jaolikin taitava töissään,sillä isäkin,Pehr Zimmermann,oli ollut leipurimestari. Sittenmuuttileipuri Petteri Ouluun 1863.

Nousipa suurkylään myöskinuseita naisleipureita, jotka val-mistivat mikä minkinlaista vehnästä ja leivosta, joita ennen olituotu aina Tukholmasta asti. Jurvelinin mamselli jatkoi isänsäliikettä jakirjansitojaVesterlundinleskileipoi »Viipurin krinkeleitä».Herrasen Kaisa teki torttuja ja Lassilaiska näperteli vain kruusu-laitaisia piparkakkuja, sekä »siirappi»- että »sokeri-piparkakkuja».Kori kädessä mummu kulki niitä kauppaamassa; isommat pipar-kakutmaksoivat kopeekan,pienempiäsaikopeekallakaksi. MuuanTipuli-Matliini oli »struuvan» tekijä, ja Roitolinska tyttärensäSauvolinskan kanssa keitti »kripuja» aina Vaasaa ja Helsinkiämyöten,keittiniin ahkerasti, että »Roitolinskan portin kautta onkuljetettu jauhoja laivanlastittain». Leipurien koreja monet van-hat muorit kuljettivat ympäri kaupunkia talosta taloon. Sattuimonesti niinkin,että kun kori lähti talosta matkaan, toinen koriasteli portilla vastaan,— tulipa joskus montakin koria yhtaikaa.

Toisinaan tuli tarjolle myöskinkaramellikori,sillä pieniRaaheosasi, mitä eivät osanneet monet isommatkaan. »Meiän kylällä»oli oma karamellimestarinsa, jolla oli ihmeellinen salainen taitolaitella niinhienojamakeisia,etteisellaisia osattumissään muualla.Raahen karamellit tunnettiin miltei koko maassa.

Karamelleja keitteli Raahessa ensin Jurveliuksen rouva, jasittenniitä valmistivat Vaasasta tulleet Idmanin mamsellit, jotkamyös leipoivat vehnästäkin. Mamsellit asuivat kapteeni Stjern-

218

uddin talossa Brahenkadulla vastapäätä Mölleriä, ja kapteenin-rouvaMariaCatharina,o.s,Hedmansson, oppi mamselleilta kara-mellien teon» »Vi ska byta konst!» 1) rouvaesitti mamselleille,luva-tenpuolestaanopettaaheille kukkien tekotaidon. Ja tapahtuiniin.

Stjernuddin Maria Catharina olikin sitten koko Raahen kara-

Maria CatharinaStjernudd,Raahen karamellien

valmistaja.

mellirouva, ja komea rouva olikin.Sillä hän »kun oli oikein ställingisäja korkeisa spetsimyssyisä», rintakinnousiniinuhkeana,että kannatti kah-vikupin vateineen,sekä kerma- ja so-keriastian. Valmisti karamelleja kyllävielä vanha Jurveliuksen rouvakin,mutta kapteeninrouvan tuotteita pi-dettiin parempina. Pienellä tinaamat-tomalla kuparipannulla kolmijalkaisen»präntinjalan» varassa rouva keittimonenväriset karamelliseoksensa ka-marinuunissa, ja niistä sittennäpertelikaikenvärisiä,punaisia, keltaisia,sini-siä, valkoisia ja kaikenmuotoisia ma-keisia: pitkiä, pitkinraitaisia kieru-koita, kierrenauhoja, soikeroita,palle-roita ja pastilleja, »bandkonfekteja»,»vaniljstängeriä» ja paperialustalle ase-

tettuja »morselle ja», joissa ryytineilikka seisoi keskellä. Pieniinomatekoisiin valkoisiin neljännesnaulanpaperipusseihinpunnittiinkaramellit, ja apulaistyttönen kulki niitä taloissa tarjoamassa.Lauantaipäivä oli tavallisesti karamellien kauppapäivä. Silloinkaramellityttö kulki kauppiaasta toiseen ja varsinkin nuoretherrat ostivat, kuka pussin, kuka kaksi. Häihin, ristiaisiin japeijaisiin »tingattiin» rouvalta erikoiset karamellinsa, isoihinhäihin viisikin naulaa. Pitokaramellit kääräistiin hienoihin rim-sureunaisiin papereihin, pantiin päälle korea »glansbildi» ja lo-puksi kieräistiin ympärille paperisuikale, »deviisi», runovärs-syineen. Peijaiskaramellin paperi oli hopeapintainen, kuvanaristi seppeleineen jamustareunaisessa paperinauhassa esim.:

x) Vaihdetaan taitoja.

219

»Den ädla mcd de renadygder,Hansörjesdjupt ivarabygder».1)

Ristiäiskaramelli kierrettiin punaiseenpaperiin päaskys- tai muinesopivine kuvineen ja värssyksi pan-tiin esim,:

»Du himlens skänk, giffröjdoch tröstÄt Far och Morilifvets höst».2)

Mutta häämakeainen oli valkeassakääreessä punaruusuineen, ja runotodisti:

»Din handimin jag trycker sä ömt,Och spräket, fast ordrikt, jag likväl för-

glömt».3)

Tahi:

»On onnisuuri mulla tää,kun vierellänisinutnään».

Tahi:

»Amor är tok, vi tro honom ieke,Bacchus är klok,ibottenvi dricke!»4)

Karamellien nykyinen valmis-taja Sofia Laurila.

Joulukaramellejakin laitettiin,kierrettiinpaperiin japantiinkiilto-kuva, joskus kiusoitellen lammas, hanhi, porsas, ja runoiltiin»deviisin» avulla,että »sinä olet tällainen». Kiiltokuvat ja värssy-paperit samoinkuinmuutkinpaperit ostettiin Heickellinmamsellinkirjapöydältä.

Stjernuddin rouvalta peri karamellien salaisuuden MariaSofia Laurila, joka jo13-vuotisesta oliollut rouvanapulaisenama-keisia valmistamassa jamyymässä. Vanhan karamellirouvan kuo-

x) Jaloa puhtaine hyveineen surraan syvästi seuduillamme, — a) Sinätaivaan lahja, tuota iloa ja lohtua isälle ja äidilleelämän syksynä. —3 ) Kä-tesi omaani hellästi painan,ja sanarikkaankin kielen olen sentään unoh-tanut.

— 4) Amoronjiupsu, emmehäntä usko,Bacchus on viisas, juodaanpohjaan!

220

leman jälkeen alkoikin entinen apulainen »karamellineitinä» pitääraahelaisia makeisissa* Ja vieläkin saa Raahe viljellä vanhojahyviäkaramellejaan, jopaollaylpeä, ettei vieläkään missäänkyetäsellaisia valmistamaan» Pitkinraitaiset »bandkonfektit» ja»vanilja-puikot» sekä »morsellit» ovat yhäkinRaahen erikoisuutena» Katin-hännän kaukaisessa kulmassa Rantakadun pohjoispään pikku taloniitä vieläkin tuottaa, ja samalla vanhalla tavalla kuin ennenkin»Stjernuddin rouvan vanhalla tinaamattomalla kuparipannullakamarinuunissa yhäkin keitetään karamellisekoitus»

Pruukit,prännitjamyllyt.Höyryävä pikipata oli Vanhan Raahen ensim-mäinen höyrykattila, »pikikokki» nuoren ranta-kylän ensimmäinen tehtaanhoitaja, ja »terva-herra» kaupungin ensimmäinen pruukinjohtaja.Sillä terva oli Raahen tärkein kauppatavara;sitä koko maakunta tuotti ja kaupunginporvari

oppi siitä keittämään pikeä»Jo ensimmäisillä vuosikymmenillä, i6Bo:n vaiheilla,mainitaan-

kin Raahessa olleenpikipolttimon, ja vähän myöhemminpuhutaankirkonkirjoissa Tuomas Pienpolttajasta, joka siis lienee Raahenpikimiesten esi-isiä. Vielä nytkin kaupungin vanhat kertovat,että tämä ensimmäinen »pikipruukki» olisi ollut Pitkänkarin kan-kaalla. Isonvihanvenäläinen sittenkaiken muunpahansa täytteeksihävitti raahelaisten pienen pikitehtaankin Pitkästäkarista» Muttakun kaupunki jälleen pääsi jalkeilleen, laittoi se pikipruukinsasavuamaan Fantinsaarelle,sekä sittenmyöhemminkaupunginlou-

222

naispuolelle, lähelle Ruonanojan suuta. Tänne saatiin uusi piki-tehdas i7Öo:n tienoilla, ja oli sen omistajina Raahenrikkaita por-vareita, Johan Sovelius,Diedrich jaAlexander Freitag, OlofNord-berg jaHenrikKieliin. Tuhansin tynnyreinporvarit siinäpikeäpolt-tivatkin. Niinpä esim. vv. 1771

—1773 korvennettiin 3,133 tyn-

nyriä, josta ulkomaille vietiin yli tuhat, loppu etupäässä Tukhol-maan, ja taas 1798 keitettiin 2,027 tynnyrillistä, josta Tukholma

sai ylipuolitoista tuhatta.Tällä samalla Piki-

mäellä pikipolttimo sittenpysyikin,vaikkavenäläisettaas 1809 leimauttivat sentuleen. Tällämäellä sata-vuotinen pikipruukki taasvuorostaan joutui tuhon-omaksi valmiine keitoksi-neen,kunItämaisen sodanaikana vanhan vihavenä-läisen asemesta engels-manniryhtyiryssantoihin.Mutta vieläkin rakennet-tuna pikitehdas pian

Pikipolttimon vanha lato.

savusi kuin ennenkin entisellä paikallaanAhkerasti pikipolttimo savusi vielä Suur-Raatienkin aikana,

kaupungin parhaat miehet ympärillään. Tuhansia tynnyreitä teh-das tuotti edelleenkin. Jo omia laivoja rakennettaessa kaupunkitarvitsipaljonpikeä,muttaenimmän osan selähetti merien taakse,Tukholmaan ja Englantiin.

Isoimpana isäntänä pikipruukilla hääri »tervaherra» eli »terva-inspektuuri», jollaoli oma pienipunainen»inspektuurin» asuntonsaPikimäellä, lähellä polttimoa. Hänen toimenaan oli koko terva-tulvan vastaanotto, tervahovin hoito japikipolttimon valvominen.»Engeskasodan» aikana oli tervaherrana entinen kapteeni GeorgRajander, joka 1861 muutti Kalajoelle;hänen jälkeensä astui ins-pehtorin virkaan satulaseppä Prockman, joka pysyi tervaherranakoko ikänsä ja herrana kulki keppi kädessä. Ennen Rajanderiaoli inspehtorina isännöinyt Sjulin, joka kuoli 1840.

Mutta pikiprännissä hääri mestarina »pikikokki» eli »pikiprän

223

näri» apulaisineen, »pikitrenkeineen», joita saattoi olla toistakym-mentäkin. Vanha Burmanin ukko oli entiseen aikaan pikimesta-rina, sitten oli Johan Petter Ahl, ja jonkun aikaa merimies MattiHeiskarikin, sitten Sakke Ahlman, joka entisestä rengistä oli ko-honnut mestariksi. Pikipolttimon »pannuhuoneesa» oli maansisään kuin kellarin päälle muurattu tavatonkuparikattila, johonkerralla kumottiin viisikymmentä tynnyriä tervaa ja työnnettiintuli alle. Kolmekinvuorokautta kestikorventaminen, japikimestarin pitituon tuostakin tut-kiakeitoksensakyp-syyttä.Pikinen äijäpisti kattilastapiki-mällin poskeensa:jos pureskellessamälli tarttui ham-paisiin, täytyilisätätulta, mutta jos se

Hourunkoski ja vanha mylly Pyhäjoella.

ei enää tarttunut,olikeitos kypsä. Suurilla kauhoilla kaksinmiehinammennettiin kiehuvaa pikeä ja juoksutettiin se ränniä myöten»vaalhuoneeseen», missä olisuuri tiilistä muurattu jäähdytysamme;siitä se taas laitettiin tynnyreihin. Tynnyreitä tarvittiin satoja,tuhansiakin,vahvoja tiiviitä astioita,sillä»piki onsemmoista värk-kiä,että se tulee talvipakkasellakin ulos,kun se onniinpahaa vuo-tamaan».

Pannuhuoneen hyvin jyrkkäharjäinen välikatto oli verhottumännynhavuilla. Kattilasta kohoava tervainen huuru tarttuihavuihin ja kattoonkin, palautui nesteeksi ja pikiöljynä valuiseinäin vieriin laitettuja kouruja myöten tynnyreihin. Puskeutuiankara höyry läpi katonkin ja lautaseinän, jäähtyi öljyksi ja senpikiöljyn johdatti pikimestari omiin astioihinsa.

Pienkeittäminen toimitettiin aina kevättalvella. Viisi-,kuusi-kinkymmentä keitosta, »pränninkiä», korvennettiin yhteenmenoon,ja kolmekymmentä tynnyriä pikeä tuli keitoksesta. Ja pikimie-hille maksettiin päivältä 25 kopeekkaa.

Vanhan Raahen teollisuuslaitoksia olivat tavallaan myöskin

224

SiikajoenRuukinkosken ja PyhäjoenHourunkosken vesisahat sekäSalahmin ja Jyrkänkosken rautaruukit lisalmella. Sillä vaikka neeivät olleetkaan varsin kaupungin tulliaidan takana, johdettiinniitä kuitenkin raahelaisella voimalla, ja työskentelivätne Raahenhyväksi. Siikajoen sahan perusti ZachrisFranzen yhdessä ZachrisLacken kanssa lähes satakunta vuotta takaperin —

aikoivat ensinsitä Kalliokoskeen,parineljännestä alemmaksi

— ,jalankkujavedä-

Salahmin ruukin asuinrakennuksia.Oikealla päärakennus.

tettiin sitten pitkintalvea vartavastenraivattua »Lankku-tietä»sahalta suoraanhalki metsien Mai-nion ja HökänperänkauttaKorsuunRaa-hen tielle. PyhäjoenHourulan sahan taasomistivat Fellmanit,Montin ja Rein,jotka siellä parillaraamilla ja sirkke-lillä laskettivat lank-kuja ja vedätyttivät

Tervonnokkaan sekä siitä jahdilla RaaheenSalahmin rautatehtaan, jokaoli lisalmen sydänmailla,Muure-

nusjoen rannalla,oli 1800-luvun alussa perustanutmuuan kauppiasDahlström. Sitten se joutui Zachris Franzenille, jokapani ruukinlyömään rautaa raahelaisille. Salahmissa oli vain »hyttäruukki»,jossa Pohjois-Savon lukuisista järvistä, Salahmista, Marttisesta,Rotimosta, Rahajärvestä, Onkivedestä, Karva- ja Poroselistä,nostettu malmi sulatettiin takkiraudaksi, joka sitten valtapajassavedenvoimalla käyvillä jättiläismoukareilla taottiin kankiraudaksi.Taipuisasta kankiraudasta taas pienemmillä moukareilla lyötiinrekirautoja sekä kaikenlaisia nauloja, ja käsipajoissa monet sepätkalkuttelivat lapiota, kuokkaa, hevosenkenkää ja kaikenlaistarautakalua. Kesät talvet vedätettiin ruukin tuotteita Raaheen,jossa niitä varten oli ruukinomistajan talossa, Isontorin lai-dassa oma myymälänsä, »SALAHMIN RUUKIN RAUDANKAUPPA».

225

Vanha Kaahe — 15

Toisen rautatehtaan, Jyrkän ruukin, Franzen perusti 1831

Sotkamon rajoille Jyrkänkosken rannalle, ja vielä Nissilään,paripenikulmaa pohjoiseen Salahmista, »hytän», jossa sulatettiin mal-mia Salahmin ruukille.

Salahmi oli yksinäinen erämaan ruukki laajoine metsineen jamaineen. Tehtaan ympärille kohosi Franzenin toimesta koko-nainen kartano mahtavine kivinavettoineen, talleineen, kellarei-neen, työväenasuntoineen, ja sitten komea päärakennus puutar-hoineen, huvimajoineen, koivukäytävineen ja rantapuistoineen.Sinne suvun nuoret tekivät kesäisen häämatkansa, ja sinne teh-taanomistajan rouva jokakesä lapsineenajoi kesäänsä viettämään.

Vanhalla Raahella oli omat leipäviljansa jauhajat,monilukui-set tuulimyllyt, jotka seisoivat kaupungin laitapuolilla useassaryhmässä, ensimmäisinä tervehtien kaupunkiin tulijaa levitetyinsylin taikka viuhtovin käsivarsin.

Isoin tuulimyllyjen seura oli Myllymäellä, kaupungin aukeallaetelälaidalla. Siellä missä nyt levitteleikse »Uusikaupunki» kauppa-opistoineen, seisoi ennen kahdeksan tuulimyllyä, ristikolla seiso-via »varvasmyllyjä», jotka neljine siipineen saattoivat käännähtääjoka ilmansuuntaan ympäri koko kompassin. Kovan tuulen liet-soessa kävi Myllymäellä aika tohina,rytinä jakahina,kunkaikkikahdeksan jauhajaa, seisoen päin tuuleen, olivat toimessaan.Siellä jyrisivät Erkkilän Juha- Äijän, HeiskarinMatin jaOokerinAntin myllyt, siellä kahisivat Kilkreenin Laurin, Joensuun Jaa-kon ja Kirkko-Annalan Jannen tuulikivet sekä Peltomaan Pekankaksi myllyä.

Yrityksenperällä, »Isollavainiolla», nykyisen aseman takalis-tolla, tönötti kaksi pyöreää »pönttömyllyä», joissa vain yläosa,»hattu», siipineen pääsi pyörähtelemään. Toinen mylly oli kaup-pias Sven Anderssonin, toinen vanhan suntion, Nissilän Erkki-äijänhoidokki. Ja Pohjantien varressa,Vihastenkarin jaFredriks-bergin välillä,olivat »Pohjoismyllyt», neljä jauhotehdasta: HassinHeikin,Penttilän Pekan ja kauppaneuvos Franzenin sekä Glave-nin Pekan. Franzenin jauholaitos oli iso varvasmylly, jonkaneljänpuusiiven väliin kauppaneuvos oli laittanut purjevaatteesta vara-siivet. Ne oli »taklattu» kuin laivanpurjeet myllyn siipitukinnokkaanpingoitettuihin »staakeihin». Oli vielä sittenOllinsaaressa,kaupungin lähellä, muuan jauhaja, kaksijatkoiseksi rakennettu

226

»harakkamylly». Sen kahdeksakulmaisessa alaosassa oli jauhatus-laitos, ja ristikoille rakennetussa yläosassa, joka keikkui paksunnavan varassa, olisiipitukki rataslaitteineen. :

Työmiehiä, pikku talojen omistajia ja vanhoja merimiehiä,olivat useimmat tuulimyllyjen isännät, ja »tienestimyllyjä» heidänjauhotehtaansa. Hartaasti äijät niitä hoitelivat* Nissilän vaari-kin laittoi akkunansa ulkopuolelle rautalangan ja ripusti siihenpieniä lasipalasia. Tuulella ne heläyttelivät akkunaruutuun, jol-loin vaari kuuli ja tiesi, että nyt on pantava mylly pyörimään.Maalaisetkin monesti kävivät jyviään jauhattamassa. Surkeananälkävuonna 1867 saivat Raahenkin tuulimyllyt kietkuttaa olki-kahuja, jopa kopsankyläläiset kuljettivat myllynkivien käsiteltä-viksi vanhoja katto-olkia. Eikä ollut monilla kaupunkilaisilla,jotka jäkäläleipää ja oluttehtaan rapoja pitivät herkkuna, van-hoille jauhajilleen tarjottavana sen parempaa kuin kahujen hier-tämistä.

Mutta Anderssonin myllyssä oli aina omat jauhettavansa, silläporvari oli laittanut jauhajastaan luumyllyn. Siellä oli puulaareja,joissa kaksitoista paria raskaita junttia survoi luita,niinettä käviaika jyhminä, kun kovalla tuulella mylly oikein viuhtoi, ja kaikkijuntat olivat työssä. Sitten luut seulottiin ja laskettiin kivilläjauhoiksi. Myllyn luona oli iso makasiini, johon kauppias kasasiluita. Kaupungin lapsetkin juoksentelivat kori kädessä pitkinpeltoja ja takapihoja, keräillen luita ja vieden Anderssonille, jokamaksoi niistä kymmenen kopeekkaa leiviskästä. »Lakritsirahoja»lapset siten hankkivat. Ulkomaillekin Andersson lähettimyllynsätuotteita. Amphion-laivallakin kerran vietiin iso lasti,mutta Me-renkurkussa Ruotsin rannoilla laiva joutuihaaksirikkoon,niin ettätäytyi palata takaisin laivaa paikkaamaan. Lehmätkin kauhuis-saan mölisivät lähestyessään laivaa, josta levisi Anderssonin lastinaiheuttama luunkatku.

Harakka-Paavolla taasoli »talkkunamylly», jotavarsinkin meri-miesten eukot tarvitsivat,kun tahtoivat jauhattaa vähäiset talk-kunuksensa. Mettalanmäellä oli Paavon mökki, ja siellä pienetkäsikivet, jotka ratasiaitoksen avulla jauhoivat, kun väänsi tan-gosta niinkuin silppukonetta. Lapset tavallisesti kävivät kelkka-pusseineen Harakka-ukon talkkunaniyllyä käyttämässä, ja pikkulantti piti antaamaksuksi myllyn isännälle.

227

Oli entiseen aikaan, vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla,Raahessa oma vesimyllykin, jonka sanotaan olleen Fellmaninomistama» Se oli Ruonanojassa laivavarviin menevän tien ylä-puolella. Pieni hirsikoppero vain, ja siinä vesipyörän ja rattaankäyttämä pieni kivipari, joka jauhoi, minkä vähäinen puro kevät-kylläisenä sekä syyssateidenpaisuttamana jaksoi. Mutta jo 1860—1870-luvuilla oli vanha mylly jauhonsa jauhanut, seisoen vainväsyneenä ja raihnaisena vanhalla paikallaan, ja kuunnellen toi-selle puolelle tietä nousseen tulimyllyn ylpeätä menoa.

Tämä vanhan Raahen suurenmoisin tehdaslaitos, aikoinaankoko maan suurin jauhomylly, jota arkaillen vanhat tuulimyllyt-kin laskivat ylpeät siipensä alas, nousi vasta1870-luvun alkupuo-lella, »Lumperin patruuni», Johan Sivert Lundberg,»sen rakennuttija jättisitten komesroodi Lumperille». Ruonanojan suussa,merenrannalla se seisoi, ympärillään monet aitat ja makasiinit sekä van-hasta varvin pajasta tehty sauna, jota käytettiin maltaiden val-mistamiseen.

Myllyn alkuperäinen tarkoitus oli »maakunnalle vain käyttääviljaa», ja sentähden siinä ensin olikin vain 15 hevosvoimainenhöyrykone. Mutta pian laajeni liike, niin että tarvittiin kaksi30 hevosvoiman konetta, joista kumpikin »veti eri akselista».Joutui tulimylly kyllä 1884 kokonaan tulen syötäväksi,mutta serakennettiin heti uudelleen entistään suuremmaksi; »eltaushuo-nekin» tehtiin tiilistä.

Lundbergin tulimylly olikin tavaton pienen kaupugin jauha-jaksi sekä oikullisten tuulimyllyjen ja Ruonanojan pahaisen vesi-kiven seuraajaksi, jotka vain vaivoin kietkuttivat yhtä kiviparia.Kun tulimylly oikeinintoutui jauhamaan,niin se pani jyristämäänkaksitoista »Moskuasta tuotua kiviparia», ja neljä kiviparia pitivielä olla teroitettavana. Samassa rytinässä kävi vielä viisi paria»kryynikiviä», jotka jyrräsivät syrjällään. Siten voitiin samallakertaa valmistaa sekä ryynejä että »kräätijauhoja» ja myökintavallisia jauhoja. Hyviä jauhoja mylly aikoinaan valmistikin,»parhaita mitä Suomesa tehtiin ... ja ne tehtiinkin puhtaita».Ensin laskettiin jyvätmonen seulan lävitse,sitten läpi toista syltäkorkean»Turkkimamsellin», jonkasisusvärkkinä pyöririiviraudallapäällystetty tukki kärräten ja »klapaten» jyviä »poronnahalla» vuo-rattua sisäsivua vasten. Siitä vasta vilja joutui kivienhampaisiin.

228

Parhaina päivinään tulimyllyssä oli tavaton meno. Omanmaakunnan jumalanviljat ja jauhattamiset eivät merkinneetjuuri mitään, mutta kun kaiken kesää laivattiin viljaa, ruista,vehnää ja riisiäkin Pietarista, ja koivistolaiset kaljaaseillaanja Saimoillaan myöhäiseen syksyyn saakka purkivat Pietarin jaRiian ruista, niin riitti myllyssä jauhamista pyöreiksipäiviksi.Ja siitä taas toiset laivat ja jahdit kuljettivat jauhettua viljaa

ympäri Pohjanlah-denperukkaaKokko-laan,Ouluun,KemiinjaTornioonasti,tois-takin tuhatta kah-dentoista leiviskänsäkkiä laivassa. Jo-kaisessa pohjanperu-kan kaupungissa olimyllyllä omat jauho-kauppiaansa, yksinkaukana Rovanie-melläkin.

Lundbergin tulimylly.Nyk.RuonaOy:nkonepaja.

Päämyllärinä, »myllymestarina», isännöi tulimyllyssä Erik Ny-berg, jokaoli ruotsalainen,Karlstadissa syntynyt merimies jaollutsitten Tukholmassakin myllärinä. Apumylläreinä ja pienempinämestareina, konemiehinä ja »eltareina», oli raahelaisia, niinkuinSaarenpään Jussi, Suonenlahden Heikki, Pisilän ukko ja Burma-nin Kusto. Mutta enin osa myllykansasta olinaisia. »Naiset kunovat halvempi palkka ja sukkelampi... eikä haise», selitteli pää-mylläri ja keräsi ympärilleen kokonaisennaisjoukon,niinettä toi-sinaan kesäkiireinä kahisi jauhatushommissa parikinkymmentänaista. Eivätkä myllärinaiset joutaneetkaanmuuhun kuin alitui-seen ahertamiseen. Siellä toiset olivat »nisupään» käyttäjinä, toi-set »ruispään», jaKaartoska-Hanna»kr yynimyllärinä» hoiteliryyni-kiviä. Muutamat naiset taas, niinkuin Nänni Tirinen, alituisestipunnitsivat jauhoja säkkeihin ja taas muutamat ompelivat säk-kiensuita umpeen. Moni nainen toimi »jauhokärrärinä», kaksi-pyöräisillä käsirattailla työnnellen 12 leiviskän säkkejä myllynpäästä toiseen, niin että lattia kolisi. Sitten työnnettiin säkkejärautarataa myötenlaivan luokse tervahovin rantaan, taikka taas

229

kärrättiin viljaa laivasta myllyyn ja»hissattiin» ylösaina kolman-nelle sillalle» Mutta Hiitolinin Liisa vain teroitti myllynkiviä,nakutellen niitä milloin leveäteräisillä »fr anskahakuilla», millointerävänokkaisella »piikkihakulla», taikka tasapäisellä »riflatullakryysvasaralla». Kylminä talvipäivinäkin Liisa istui myötäänsäkylmällä kivellä kylmässä myllyssä ja nakutteli jasai lopulta ko-van kolotuksen jäseniinsä,niin että vieläkin jalatonna saa entisiämyllypäiviään makailla.

Tulimyllyn työpäivä oli pitkäja ankara* Jo aamu-kuudelta pitiolla työssä ja ponnistella ilta-kah-deksaan asti, pitäen välillä vainlyhyet eine- ja puolisajat. Käyt-täjänaisilla ei ollut ruoka- aikaa ol-lenkaan, saivat syödä työssä ollenkynsistään,minkä ennättivät» Eikäpalkka ollut silloin kovin yletön:i:25 penniä päivältä alussa, sittenjo 1:50, ja kun lopuksi saatiin parimarkkaa, tuntui se melkein liikanai-selta. »Ja myllyhomma oli sentäänhyvä naisille, kun ei ollut muuta-kaan tehtävää». Mutta päämyllärioli ankara mies. Jos ei osannuttehdä hänen mielikseen, sanoi hänvain: »Töö on kaikki!» Ja silloinsai painua omille teilleen. Madet-

Liisa Hiitolin, ent. tulimyllynmylläri.

ojan Jaako kyllä tällaiseen puheeseen naurahti vain: »Pikkupojille niin sanotaan, että konttiukko tullee!» Ja BurmaninKustolopetti heti työnsä sanoen mestarille: »Ei kangas 00 yhen langanvarasa». Naiskansastaan Nybergoli ylpeä. Laivamiehet kun jos-kus äkäilivät, että miehiä' tänne pitää laittaa lossaamaan, menimestari komentamaan: »Pankka töövain käyntti...kyllä tämäväki jaksa!» Asiattomille myllyyn tulijoille oli mestari äkäinen.Hän saattoi torailla mylläreille: »Miksi päästä outo mies mylly?Jos päästä outo mies vasta mylly, saa följata outo mies!»

Mutta tulipa sitten »outo mies» peliin. Saksa rupesi oikeintyöntämällä työntämään halpaa viljaansa Suomeenkin. Tuli-

230

myllyn käyttö ei lopulta enää oikein kannattanut, vaan »se söienemmän kuin toi sisään». Niinpä mylly viimein 1904 lakkasikinpyörimästä ja lepäili toimetonna vuosikausia, kunnes nyt taaskäyttää Ruonan konepajaa.

Vanha Raahe tarvitsi viinatehtaankin, jotta maakunta saisiparhaat kaupungintuliaisensa sekä merimiehet taas omaan ky-läänsä palatessaan kotoiset ryypyt.

Vanhaan aikaan oli entisten vanhojen tietämän mukaan ollut»viinapränni» Ruonanojan suupuolessa. Siellä on vieläkin »Prän-närin kevot», joilla entiset poikavarsat kevätsulien aikana pitivätmeteleitään. Löydettiinsieltä kerran maatamuokattaessa vanhavesikaivokin, jota sanottiin »Prännärin kaivoksi». Se oli merkilli-nen kaivo, ja uteliaina pojat usein kävivät siihen kurkistamassa.Sillä olivathan he kuulleet sanottavan, että »lapsia löyvettiinPrännärin kaivosta». Hybinetten rouva ja Lundahlin rouva niitätavan takaa kävivät sieltä onkimassa, vaikkeivat pojat niitä kos-kaan sattuneet siellä näkemään.

Mutta toimiva viinapolttimo oli sitten Pattijoella, nykyisenkirkon tienoilla,Pietarinmäenlaiteessa Pattijoen rannalla. Siinäen-tisille äijille ja nykyisellekinpolvelle keitettiin viinaa,niin ettäku-hisi. Kauppamiehet Möller ja Ahlqvist ja Reinin patruuni omis-tivat koko hoidon ja kapteeniVikander oli tehtaan isäntänä sekäruotsalainen »pränmestari» keittämistä valvomassa. Vanhat meri-miehet täälläkin häärivät pikku mestareina, japattijokelaiset oli-vat työmiehinä. Matti Kangas »j astintekijänä» laittoi panoksetkäymään, ja Heiskarin Erkki »viinankokkina» hoiti keittämistä.Kolmella pannulla yhtaikaa ukko poruutti kirkasta tulista nes-tettäpanoksen toisensa jälkeen.Tuhansin kannuin laskettiin vii-naa »syysprännisä» ja vielä useammin tuhansin »kevätprännisä»;joka toinenpäivä mitattiin 600 kannuaspriitä, joka sitten »veelläsotkettiin viinaksi». Talonpojat vedättivät »trankkia» PiehinkiäjaSiikajokea myöten ja Erkkilän ukko oli sitä myymässä. Muttasilloin kun ei ollut ostajia, juoksi rankki pitkin maantienojaajokeen. Perunoistakin keitettiin viinaa. Viinaporvareilla oli suu-ret vainiot perunaa työntämässä, ja 18 mittatynnyrin vetoisessaammeessa höyryytettiin perunat pehmeiksi jasitten valmistettiinniistä maskia. Asiantuntija viinanviljelijä kyllä monesti huomasi,

231

että Pattijoen viina oli perunoista puristettua, »koska se pakkausihyytymään»»

Ja kaikki mikä pannunpiipuista tippui, tippui sitten jälleenRaahen ja suuren maakunnan tuhansista kurkuista alas* Möllerinäijällä, joka aikoinaan oli huonolla onnella käynyt Ivalossakinkultaa etsimässä, oli talossaan Brahenkadulla paremmin kultaatuottava viinapuoti, johon kyllä jokainen maanukko puulekkerikainalossa osasi astella ja jaksoi kii-vetä talon korkeat rappusetkin» JaMöller myi viinaansa, vieläpä myirommia jakonjakkiakin» Suuresta tyn-nyristäviisas kaupunginäijälaski ainei-taan selitelien vain kummastelevillemaanäijille:— Tynnyrisäonväliseinä:kunminäväännän kranaa näinpäin, tulee rom-mia, ja kun minä väännän näinpäin,tulee konjakkia.

Yhtä mieluista juotavaa kuin viinaoliolut, jotavalmistettiinolutpruukissa.Rantakadun eteläpäässä,Paavonperänmäen tienoilla,merenrannalla,kyköttientisaikaan vain sellainen turhan-

G. H. Möller,kauppias,raatimies.

aikainen olutpanimo, joka olimelkein »niinkuin akkain konsteja»»Padassa vain keitettiin ja mäskättiin ja vierrettiin jasaatiin juo-tavaa, joka ei juuri olutta ollut, vaikka sillä nimellä sitä myytiinja juotiin ja juovuttiin, kun oikeinpaljon jaksettiin särpää» Muttasamalle mäelle kraatarinpoika EdvinLarsGellinrakensi 1857uudenolutpruukin, joka sitten oikein väellä ja taidolla rupesi »prykää-mään» oikeataolutta» Oikeatakunnonolutta seolikin,senähtiinkyl-läoluttehtaanomistaj astakin» Vaikka isä-Lassiolipienikuivettunutäijä, paisui poika-Lassista paksu vankka mies» Oman tehtaanolut»pöösäsi pojan lihavaksi»» Yhtä lihaviksi Gellinin olut »pöösäsi»monen muunkin raahelaispojan jamerimiehen, sillä olutta saatiinpaitsi itse Gellinin pruukista, monesta muusta kapakasta ympärikaupunkia» Tuhansinkannuin janoinenRaahesitälaskikin» V.1860mäskättiin panimossa 50 tynnyriämaltaita jasaatiin4782 kannuaolutta,jasiitäkertyiGellininkukkaroon1,499 ruplaa76 kopeekkaa.

232

Olipa pienessä Raahessa vanhaan hyvään aikaan sellainenkinmerkillinen laitos kuin tupakkatehdas, jokaoli aikoinaanniinkuu-luisa,ettäsiitä mainittiin sen ajankoulumaantiedoissakin* Ja tämäkoko maan mainittava Raahen tupakkatehdas oli kapteeni jakauppias Johan Leufstadiuksen tupakkatehdas.

Olihyvä hallitus jo1750 vaiheilla yllyttänyt pientä Raaheaan-kin kokeilemaan tupakanviljelystä ja valmistusta sekä sitten taas

samansataluvunlop-pupuolella houkutel-lutkasvattamaanpe-runoita,koska muunhyvänlisäksisenleh-distä muka saa erin-omaista piipputu-pakkaa. KuuliainenRaahe istuttikessujapihamaalleen sekäkasvatti myöskinpe-runoita, ja sittenlunttasi piippuunsa

Gellinin oluttehdas.

kessuhakkuja, lunttasimyösperunanlehtiä ja veteli haikuja,niin-kuin hallitus oli käskenyt. Mutta nurkantakainen maistui pa-halle, ja vielä pahemmalle maistui perunanlehti. Raahelaisen luot-tamushallituksenhyvään tahtoon ja viisauteenhorjui, jahänheittitupakan valmistushommat pois.

Mutta 1800-luvun puolivälin tienoissa kapteeni Leufstädiustuotti Ryssästä lehtitupakkaa ja rupesi siitä valmistamaan Raa-helle purtavaa ja poltettavaa. Saipa ukko »fabriikillensa» oikeinprivilegiot 1848. Tupakka-kapteeni asui Rantakadun ja Corten-kadun kulmassa samassa talossa,missä nyt asustaa vanhainkotimonine vanhoine raahelaisrouvineen ja mamselleineen. Talonpienessä Cortenkadun puolisessa piharakennuksessa oli ukon»fabriiki» käynnissä. Se kyllä ei ollut kovin konstillinen laitos.Huoneenperäseinälläoliisohkopuuratas,noinpuolitoistakyynärääläpimitaten, ja sen edessä isopöytä.Rattaan japöydänympärillähäärivät tupakkatehtaan työmiehet, neljä poikaa täydessä toi-messa. Kolmitoistavuotias Tigerin Kalle »pyörittäjänä» väänsiratasta, niin että pöydällä oleva tupakkaköynnös kiertyi rulla-

233

tupakaksi, 16— 17-vuotias Annalan Kustu, »kehro», asetteli lastakädessä kiertyvään köyteentupakanlehtiä, joita »tuukari», FastenEera, 12 vuotta vanha vesa,lateli pöydälle, ja»platthollisa» hääripieni Oravan poika, Matti Aukusti,riipien lehdistä ruoteja pois.Hiki päässä pojat kehräsivät tupakkaköyttä, joka pöydällä »lak-rissamörjäsä» kieriskeli, ja kun köyttä valmistui pöydänmittai-selta, kierrettiin se rullalle ja taas ruvettiin kehräämään uutta.Muutin Anna kier-teli toisen pöydänääressä sikaareja, jamuuan hakkasilehti-ruodeista kartuusia,jota sanottiin »pro-peerariksi»; joku taasjauhoinuuskaa.Silläkaikkia tupakan laa-tuja tehtaassa val-mistettiin: purutu-pakkaa, sikaaria,piipputupakkaa ja

Raahen tupakkatehtaanen tinen työhuone.

nuuskaa. »Fabrikööri» itse, pikkuinen mies, ei tehnyt muutakuin pesi tupakanlehdet valmiiksi ja sitten purren tupak-kaa taikka piippukänä hampaissa kuljeskeli katsomassa työ-miehiänsä. Ei ollut suuri poikasten palkka, viisi kopeekkaasaivat päivältä. Ja aamulla alkoi kehrääminen jo viideltäja kesti illalla kahdeksaan asti. Pari tunnin ruokalepoa vainpidettiin välillä, ja silloin ennättivät »Leufstadiuksen tupakki-enkelit» valkeissa pitkissä koltuissaan juoksaista kotona hauk-kaamassa.

Viisi, kuusi »tupakkienkeliä» tehtaassa tavallisesti työskenteli,joskus (1857) kymmenenkin, ja ukko itse mestarina. Useita lei-visköitä siinä sentään vuoden mittaan kierrettiin köydeksi taikkahakattiin hienoksi. Niinpä 1860 väännettiin 2,100 naulaa puru-tupakkaa, 200 naulaa »prässättyä» tupakkaa, 200 naulaa poltto-tupakkaa ja 600 naulaa nuuskaa, jaoliniiden rahallinen arvo yh-teensä 940 ruplaa. Edellisen vuoden valmisteiden arvo oli 1,055ruplaa ja silloin kierrettiin m.m. 20,000 sikaaria. V:n 1857 tu-pakkatuotteiden arvo oli 1,515 ruplaa. Venäjän lehtiä väännätti

234

fabrikööri joka vuosi 1,400— 1,600 naulaa ja ulkomaalaista tu-

pakkaa 1,200—

1,400 naulaa.Raahen fabriköörintupakkatuotteet eivätolleet erikoisen mais-

tavia, vaikka »propeerarikin» oli otsikkokuvansa mukaan »parastaVirginian tupakkaa». Mutta tupakanmaku niissä kyllä oli, joten

Raahen tupakkatehtaan»propeerarin»päällyskuva.

maakunta sitä puri japoltti, samoin kuin kau-punkikin. Parhaat porva-ritkin joskustyönsivättut-tavalleen oman kylän si-kaareita, jotta »panehansavuksi ♥♥. parasta ektahavanaa!»

— »Onpa hienomaku ♥ ♥ ♥ onpa hienomaku!» tuttava saattoisitten todistella, kiskoentumppua posket lontol-laan.

AsuinrakennuksessaanLeufstadiuksella oli kaup-papuoti,missä myyskentelitupakoitaankin. Rantaka-dun puolella oli kaksijat-koinen kaupanovi, jonkayläosa kesäpäivin oli ainaavoinna, vain alaosa sul-jettuna. Ostaja sai ovitiu-vulla ilmoittaa tulostansa,

jasilloinukkomalliaanpurrenökisi:»Tuum, tuum!» jatuliavaamaanruiskauttaen paksun syljen ovestakadulle. Puodin katossa riippuitavattomansuuri sikaari, jota joku ukko kerran kysyi ostaakseen-kin, mutta tupakka-kapteeni sanoi:— Ei sitä myyä,se on skyltti!

Mutta muuta tupakkaa ukko kyllä myi ja kiitteli valmistei-taan mainioiksi. Annalan Kustun jakumppanien kehräämä rulla-tupakkakin oli niin erinomaista, että fabriköörisitä suositteli os-tajalle:— Onhyvä tobakki...Fellmanin patruunikin sitäsyöpikans!

235— Tekeeköse näppyäkieleen? ostaja saattoi kysyä,—

Ei teke ♥♥♥ eihän toki! kauppias kauhistui.— Ei se sitten ole hyvää tupakkaa, kun se ei tee näppyä.— Jaa ♥♥* kylläseykspikkuknäppy teke,huomasi tehtailijakin.Nuuskaakin Leufstadiuksen kaupassa myytiin, vieläpä pantiin

ostajan pyynnöstä»hyvää hajuakin»sekaan» Muutamatvanhat mummut oli-vat hyvästä hajustaoikein hyvillään.

Raahen markki-natorilla oliLeufsta-diuksella oma tupak-kakauppiaansa, Au-nolan Sakari, vanhamerimies Palonky-lästä* Sama ukkokuljettiLeufstadiuk-sen tupakkakuormaa

Leufstadiuksen talo Rantakadun varrella,

Nyk. vanhainkotina.

myöskin Kuopion ja Kalajoen markkinoille. Mutta Kalajoensuurilla markkinoilla Sakarille kävi kerran hullusti: varastettiinkoko tupakkakuorma, ja äijä sai tyhjänä ajaa kotiin. Se oliniin surkea sanoma, että tupakkatehtailijan koko perhe sitä voi-votteli. Mutta ukko itse äyskäisi:

Älkkä itkekö! Kehräkä toista!

Wanhan Kruunun makasiininsaranoita ja avainsuullisia

Engesmanninkäyntija ruotuväkeä.

IngenordningiBrahestad», marisi vanhanLövenmarkinkissa,köyristellenkotiporttinsa kamanalla ja katsellenkaupunkinsa merkillistä katumenoa.

Sillä kaupungin kaduilla oli pakokauhu ja kovasekamelska,niinettäLövenmarkinvanha kissakin,jokaennenoli vainkotisalinlattiaakulkenut mauruten»ingen

ordningiansa», pelästyneenäkipaisi portilta sitä katsomaan*Oli toukokuun kolmaskymmenes 1854.Kolme englantilaista sotalaivaa oli jo aamupäivällä nähty kel-

lettelevänmeren selällä Taskun takana,kunolikatsottukatoilta jakirkontornista» Viesti oli jo kulkenut niiden liikkeellä olosta, ja

237

kansa olikauhulla muistellut vanhoja kokemuksiaan ja tarinoitaansodista ja vainovenäläisten tuhotöistä.Ja taasoli vihollinen tulossa,ei tosin iänikuinen vanha vainooja,mutta sittenkin vihamies» Jasota on aina sota.

Niinpä Raahe taaskin lähti pakotielle, minkä ennätti. Kokokaupunki aiottiin tyhjentää, koska pelättiin, että englantilainensen polttaa.

Tavarakuormia lennätettiin pitkinkatuja, niin että keikkui, ja»eläviä tavaroita» lyötiinkärryt täyteen ja lähdettiin ajamaan sy-dänmaita kohden.Kaikkialla olikiirettä jahätäistä menoa. VanhaTopi-Aappokin,Heinosen äijä, laukkasi pelosta suunniltaan pitkinkatua huutaen:— Österkrei tulee Korsun tietä! Se on vahva sotimaan..sillä on kaksi tynnyriä kruutiakin!

Miltei ainoita tavaroitaan,kirvestä ja sahaa, kainalossaan kan-taen, ukko juoksenteli etsien piilopaikkaa, hädissään huutaen japoraten:— Jos mulla olis Kallu-poikani pää, niin minä menisinvaikka makin katolle!

Taaperteli siellä pakomiesten joukossa pieni Pyhälän Kalle-poikakin hokien:— Kalle mennee tottaapakkoon. ♥.Kalle mennee tottaapak-koon.

Rahojaan, parhaita tavaroitaan ja elämisiään Raahe koettiajaa japiiloittaa,minne vain ennätti, ja itse rientääpakoon, missäluuli parhaiten säilyvänsä. Tavaroita vietiin Pitkänkarin ranta-metsikköön,Pattijoelle ja kaupungin takaisiin männikköihin sekälatoihin ja riihiin kaupungin vainioille. Johan Montinilla vietiinliinavaatteet Isollevainiolle makasiiniin ja lauantaisin käytiinniitä vain noutamassa muuttoa varten. Iso seinäpeili piiloitettiinmakasiiniin ja hopeat kätkettiin kellariin. Maalaisukotkin olivatpakolaiskuormia ja tavaroita kuljettamassa, kiskoen tavattomiamaksuja kaupungin hätääntyneeltä kansalta. Jotkut kaupunginhevosmiehetkin ennättivät auttamaan. Muuankin Katinhännänukko ajeliBrahenkatua,kunkellarimestari Girsenhädissään työnsiraha-arkkunsahänen rattailleen, jotta»paa tämä talteen!» Ja ukkopani arkunniinhyvään talteen, etteisitälöytynytikipäivinä. Toi-nen ukko taas sai Soveliuksen rahakirstun kärryilleen ja lähti

238

laukottamaan sitä Sälöistenmetsikköön,johonsekin hukkui, niinettei koskaan löytynyt. Muutamat kaupunkilaiset lennättivätperheensä Hemminsydänmaille, toiset veivätpienen väkensäPatti-joelle, toiset Siikajoelle, Sälöisiin taikka Piehinkiin. Muutamatpakenivat etäisiin riihiin ja metsäniittyjen heinälatoihin, arka-luontoisimmat konttasivat peloissaan riihien jalatojen alle. VanhaMarjelinin ukko oli juuri jahdillaan, Vanhalla-Kaijalla, tulossaHaaparannalta suolalastissa Ouluun, kun engelsmanni näkyi tai-vaanrannalla. Silloin Marjelin kääntyi takaisin Haaparannalleja palasi vasta sitten, kun ei englantilaista enää näkynyt.

Iltapäivällä merellinen vihamies nousikin maajaikaan sadoinmiehin, soutaen monella veneellä, tykitkin mukanaan. Pienenmerenkävijä-kaupungin parhaaseen paikkaan, laivaveistämöön,merenselälliset nousivat, ja heti alkoi sieltä nousta sankka savu.Vanha Äkerin ukko, iso mies, joka kaupungissa oli kiipaissut ka-tolle katsomaan englantilaisten maihin tuloa ja puuhia, huusisuurella äänellä,niin että koko kaupunki kajahteli, huusiniin ettäse vieläkin vanhojen korvissa kaikuu:— Ka-aaleva pa-aalaa ♥.. Ka-aaleva pa-aalaa!

Lindbergin kapteeni kiipesi Heiskarin katolle todetakseen sa-man asian.

Telakalla korjattavana olevan prikin, Kalevan, oli vihamiesensitöikseenpistänyt palamaan. Sitten leimautettiin tuleen kaikkimuutkin keskeneräiset sekä valmiit satamassa seisovat laivat,fregatit, prikit, kuunarit, jahdit, kaikkiaan puolitoistakymmentäalusta. Tulipensselillään engelsmanni vain huiteli ja sitä mukaavalkea leimusi. Samaan vauhtiin pantiin menemään koko laiva-veistämölankku- ja laivatarve-varastoineen, työpajoineenjapirt-teineen. Näin hyvään alkuun päässyt englantilainen halusi vielänähdä tervahovinkin synkässä ilotulituksessa sekä vetää merenkyllästyttämään' henkeensä pikitehtaan mustaa katkua. Ja piannämäkin kaupungin voimalähteet pauhasivat valtavina tulen-loimoina. Tervaa paloimonin tuhansin tynnyrein, samoin valmistapikeä, jarinnan Pikimäen kanssa tervahovi leimusi tulenliekkisenäsavumerenä, jakallis terva sekä piki valui tulisena virtana pitkinkenttää.

Kävi tulipalomestari tarkastamassa vanhaa kruununmaka-siiniakin, joka harmaassa mahtavuudessaan seisoi Pikimäen lähi-

239

mailla maantien vieressä» Sapeleillaan urohot koettivat rikkoajykevästi raudoitettuja ovia, mutta kun se ei onnistunut,arveli-vat pääsevänsävähemmällä,kunpistävät tulen nurkan alle. Muttasilloin juoksi paikalle rohkea Puskalan Juho, vanha merimies, jahuonolla englannin taidollaan selitti, että »se on köyhän kansanviljaa» ja rukoili: »Älkää polttako, siinä on lapinkansan viljaa!»Englantilainen sammutti nuotionsa, ja vanha makasiini sai jäädäelämään»

Fantinsaaren suo-lamakasiinejakinme-reltä tulleet tarkas-tusmiehet kävivättutkimassa, luullenehkä niistä löytä-vänsä aseita» Mölle-rinrouva,» jokasilloinoli neittyenä», menipuhuttelemaan,mut-ta engelsmanni ajoipois» Pekurin timper-mannikin meni jota-

Vanha kruununmakasiinikaupungin laidassa.Nyk. jo hävitetty.

km sanomaan, ja häntä englantilaiset kiusasivat jonkun aikaa,ennenkuin päästivät vapaaksi» Viimein Johan Montinkin uskalsimennä »rähisemään», mutta hänet engelsmanni vei mukanaan ve-neeseensä, aikoen viedä laivaansakin» Mutta kun Montin rupesirukoilemaan, jotta »päästää pois, jotta on monta lasta», lasket-tiin hänet jälleenmaihin.

Sitten veti tulensytyttäjä väkensä pois, nosti illan suussapur-jeensa, pani höyryn käymään ja painui pohjoiseen päin Ouluakohden»

Englantilaisten lähdettyä koetettiin heti ruveta tulta edes vä-hän ohjissa pitämään» Toimekas Puskalan ukko riensi miestenkanssa pikitehtaalle, josta palava terva solkenaan virtasi mereen»Puskala komensi, ja miehet täyttivät vedellä kaksitoista tyhjäätynnyriä pikikattilan ympärille, ja taas Puskalan komennon mu-kaan yhtaikaa tyhjensivät tynnyrit pataan, niin että paukahti, jasankkahöyrytäytti huoneen» Ja tuli sammui niiltä mailta» MuttaympäriltäpaloivatMarjelinin,Burmanin,Ahlin jaTabellin asunnot.

240

Satojentuhansien ruplien tuhot engelsmanni teki muutama-tuntisella iltakäynnillään Raahessa, menettäen tervaa 6000— 8000tynnyriä, pikeä 1500 tynnyriä, lankkuja 1000 standartia, hirsiä2000 loadsia ja halkoja 2000 syltä, lisäksi vielä viljaa jasuoloja.

Tämän tapahtuman on muuan raahelainen merkinnyt alma-nakkaansakin: »Den 30 kom Engelsmännerna hit och brände, dekommo kL 4 pä eftermiddagen tände eld pä 4 stora skepp pä sta-peln, flere ihamnen m.mu det var en utmärkt vacker dag».1)

Eikä ollut pienellä Raahella vähääkään varaa näyttää sisuaanja noustamies miestä vastaan. »Adlercreutz;in kanuunatkin» ran-nassa kelpasivat antamaanainoastaan ilopaukkuja ja»Ansarannanfästinki» Satamalahdenseuduilla oli vain vanhasta riihestä raken-nettu maanalainen maapermantoinen mökki, jossa vanha muori,Ansarannan Miija, asui ukkopahasineen.

Näihin aikoihin oli Suomessa kyllä uudelleen ruvettuottamaanja harjoittamaan ruotusotamiehiä. Ympäri maata pitkin ranta-seutuja oli koottu sotapoikia harjoituksiin,niinkuin vanha Rännä-rikin siihen aikaan lauloi:

»Engesmanni ja fransmannine aikoopinyt sottaan,vaanSuomesa on laitettujo pataljoonatflottaan.

Väkeä onkeisarillaniinkuinmerensantaaarmostansa hajotellapitkin Suomen rantaa».

Näistä sotamiehistä ei kyllä ollut ensi hätään, ei Raahen eikäOulun tuhojen—

Oulussamyöspoltettiinuseita laivoja — estäjiksi.Oulussakin ennätettiinvasta elokuun 28:ntena vannottaasotamie-het »keisarin ja isänmaan» puolustajiksi. Se tehtiinkyllä sitten an-karasti. »Armo olkoon teille!» saarnamies aloitti, puhuessaan»Muutaman Sanan Oulun Tarkkampuja Komppanialle valanvannoisa», ja jatkoi: »vaikkei vihollinen armahta teitä, eikä tei-

-1) 30 p:nä tulivatengelsmannittänne ja polttivat,he tulivatkl.4j.p.p.pistivät tuleen 4 suurta laivaa varvissa, useita satamassa y.m. oli erittäinkaunis päivä.

241

Vanha Raahe—

16

dän isänmaatanne. Rauha olkoon teille! vaikkei rauhaa ole Suo-men rannoilla. Ja, armo ja rauha olkoon teille, ei ihmisiltä,vaanJumalalta!» Kovaan manaukseen puhe päättyikin: »Sentähen onjokaisen alamaisen velvollisuus,esivaltansa käskynpäälle rohkiastikäyvä vihollista vastaa, surmata ja alaskaataa vastaanseisojat,siksi että rauha jälleen esivallan suosiolla maakunnalle voitettai-siin». Kovat oliuhat vannotettavillakin,ainakin se ilmeni heidänlaulaessaan:

»Engesmannin linjalaivatonsaksan korkkipuusta.Suomenpojat lihan veistääengesmannin luusta.

Älä sinä tule, engesmanni,meitäaivan liki.Silloinkäypi seljastasikuuma verihiki».

Mutta ei tarvinnut Oulun vannotettujen käydä kenenkäänpäälle, eikä ruveta veistämään engelsfnannin lihaa. Sillä vaikkaenglantilainen seuraavanakin kesänä käväisi Pohjanlahden peru-koilla,hänpysytteliulompana meren selällä. Raahenkin seuduillahän vain luinaili Taskun takana ulapalla. Ja sieltä

»Engesmanni se laivastansakatteli kiikarilla:Mitä sinä, Suomen sinikaulus,marssit kaupungilla?»

Vain alempana Kokkolassa, Pietarsaaressa ja Vaasassa, englanti-lainen yritteli vähän ilkeillä.

Sota kyllä loppui, mutta sotaväki oli koolla muutaman vuosi-kymmenen. Raahellakinoli oma, laudoista rakennettumaneesnsakaupungin laidassa,Nätterporin takana, ja sinne joka kesä ympä-ristönruotumiehet kokoontuivat pikku torpistaan sotaisiin harjoi-tuksiin. Sotakapteeni Gestrin oli ylimmäisenä herrana, ja muitasotaherroja oli luutnantti, korpraaleja ja aliupseereja, sellaisiakuin Levelius,Nygren, Olin,Knabe, Sirviö. Ja miehiäoli kaiken-näköisiä ja -nimisiä. Entiset,pitkät ja joutavatnimet oli vaihdettulyhyiksi sotaisiksi iskuiksi ja paukauksiksi: Sota, Pistol,Kirves,

242

Rauta, Troppi, Gren, Brun,Ban, Kant, Balk,Örn, Ilves,Kiiski,Nyrhi,Nauha, Sievä.

Raahen poikavekaroilla ei ollut juuri hauskempaa kesäniloakuin katsoa reunasta, kun sotamiehiä Härkätorilla kaiken päivääjumppautettiin. Ruotsinkieltäpojat olivat kyllä kuulleet, ja useat

Tuomas Pistol, entinen ruotu-sotilas Pyhäjoelta.

sitä ymmärsivätkin, mutta Härkä-torin marssi jäin kanssa tunnuttiinpuhuttavan aivan eri kielillä» Pianpojat kyllä oppivat, mitä merkitsi»ast, vaa, levoi,pravöi», samoin kuinsenkin, kun huudettiin »naplitsoo!»ja»ruusavoo!» ja»kruukom!» vieläpäsenkin, että piti pistää sujauttaa,kun sanottiin: »saissaraa — tvh!»Mutta silloin parhaimmiltakin po-jilta meni asiat jaälyt sekaisin,kunsotaherra oikein laski jasopotti:—

Serenke sarinki saissaraa sa-potemppaa

—arssi!

Parisataa nahkajussiasiinähiki-päissään jumppasi, ja montakertaapojat saivat nähdä, kuinka Jussejamilloin väännettiin nenästä, milloinkierrettiin korvista,milloin milläkintavalla pidettiin järjestyksessä jateetettiin temppuja,niinettä joskuskupariset napit tipahtelivat* Mutta

kaiketi pojat olisivat kauhistuneet, jos olisivat nähneet, mitenmiehille maneesissa joskus annettiin keppiäkin. Kiiski-Mikollekinkerran annettiin 25 iskua, kun hän ruokaa huudettaessa hyppäsipöydälle parkaisten: »Leipää!»

Mutta silti sotapojat osasivat laulellakin» Kaupungin poika-parat oikein innoissaan kuuntelivat, kun miesjoukko, marssienampumaputket olalla, kajautti rintaputkistaan:

»Kukapa lienee tutkinuttuota Venäjän keisarin voimaa,kun hänlaittimalmikellotrantatielle soimaan.

243

KeisarimmearmollinenSuomestapoikia tinkaa,eisiihen tule turkkilaisen,eikä tattarinkaa».

Kylmäniemessä Härkäsalmen luona oli »ampumapaana», jossaruotuväki kävi ampumista harjoittelemassa, ja sieltä on vieläkinmaakummusta löydetty kiväärinkuulia. Parhaana ruotuväenaikana kaupungin pojat kävivät Kylmäniemestä poimimassa ki-väärinkuulia tusinakaupalla. Härkätorilta taas etsiskeltiin kiil-täviä »sotamiestenknappeja», janeolivatkinmonimaksoisia muidennappien rinnalla.

Komeine hevosenhäntä-lakkeineen ja kiiltonappeineen olivatHärkätorilla temppuilevat maneesin miehet Raahen tyttöjensuo-siossa miltei yhtä paljon kuin komeat meripojatkin. Ja kupari-nappien kantajat itsekinpitivät itseänsäparempina kuin tavallisetsiviilijussit. Hehän olivat »keisarin omia poikia» ja »Suomen suo-jelijoita», niinkuin »tarkkampuja» Esaias Riikokin vanhassa arkki-viisussaan laulaa

»Nyt ilollasen teemmevain Suomen kunnijaksijasotaväkeenmeemme,kuinKeisarikäskee meitä.

Jonka keisariarmosta säätää,että Suomija suojaamaan,jaSuomestapoikijapyytää,että kruunuapalvelemaan».

Ruotusotamiehen lakki.Raahenmuseo

PiippujaRaahen museosta.

Patruuniajaporvareita.

Ei voi Raahesta paljoakaan puhua mainitsematta kau-pungin kauppasaksoja, sillä hehän olivat ensimmäisiätekijöitä kaupunkinsa elämässä. Raahessa oli niinkuinmuissakin kaupungeissa suuri joukko isoja ja pieniäporvareita, jotka kävivät kauppaa sekä maalla että me-rellä

—1850— 60-luvuilla oli Raahessa kolmisenkym-

mentä kauppiasta ja parikymmentä kauppiaan leskeä. Muttavainharvat rantakylän kauppamiehistäolivatkyenneetnousemaanmahtimiehiksL Kymmenkunta, toistakymmentä suurta porvariaoli 1860— 70-luvuilla Raahen kauppiasjoukon etupäässä, ukkojasellaisia kuin Soveliukset, Fellmanit, Montinit,Frieman, Durch-man, Rein,Fagervik,Ahlqvist,Lundbergit,Candelin jaBranderit»Nämä suuräijät ensimiehinä pitivät pystyssä pientä rantakaupun-kiansa jaantoivat elatuksen senparituhantiselle kansalle,hankkienkaikesta maailmasta rahaa ja tavaraa,niin että sitä riitti ei vainheille itselleen, vaanmyöskinkaupungille, vieläpä maakunnallekin.Suurkauppiaat olivat kuin koko ympäristönsä jämeriä isävaareja,joita puolestaan kaupunki ja maakunta työvoimillaan ja tuotteil-

245

laan avusti pysymään jaloillaan, niinkuin hyvän talon perhe jatyökansaisäänsä ja isäntäänsä. Japatruuninnimellä vanha Raahenäitä parhaita jymyukkojaan kunnioittikin. Niinkuin toimekkaatisännät huolehtivat talonsa ja väkensä hyvinvoinnista, niin pat-ruunitkinhuolehtivat kaupunkinsakansasta jakaupunkinsa asioistaja »pitivät koko kaupunkia kurisa». He koettivat katsoa, etteikansa liikoja herkuttelisi, eivätkä merimiehet tuhlaisi koko palk-

Langin talo Isontorin laidassa.

kaansa juopotteluun,he tahtoivat mieluummin avustaa oman kau-pungin köyhiä ja vaivaisia kuin lähettää hätävaroja tuntematto-mille Kajaanin takaisille nälkämaille. Katovuosinakin oli kau-pungin työkansalla»elua kyllitellen», sillä patruunien aitoissa oliviljaa muillekin. Patruuneilla oli kullakin vielä omatmaakunnantalonpoikansa, joiden kanssa he tekivät kauppaa, ja maanukotajoivat heidän pihaansa, kuten ainakin oman isännän kartanolle.Eivätkä ne porvarit, joilla ei ollut omia talonpoikia, olleetkaanmitään patruunia, pikku kaupustelijoita vain. Komeannäköisenäjoukkona parhaat patruunit jo aikaisena aamuna astelivat Isolle-torille lyhyissä lammasnahkaturkeissa, karvalakeissa ja pieksu-saappaissa. Mutta lauhalla ilmalla ei ollut turkkia, paksu sarka-takkivain,saattoipa jollakulla ollasininenfriisitakki suurinesarvi-nappeineen. Kaikki parhaat patruunit olivat meren jamaan tut-tuja. Monet olivatnuoruudessaan purjehtineetmerillä kapteeniksiasti, joten tunsivat kyllä kaikki myrskyt; monetolivat sitten ajel-

246

leet maakamaraa markkinoilla Savoa myöten» Kovan koulunkarkaisemia miehiä he olivat»

Ensimmäisiä Raahen patruunien parvessa oli jo ensimmäisistäajoista ollut Sovellusten jaLangien suku. Rinnakkainnäiden kan-taukot olivat möyrineetrantamaata, ennenkuin kaupungista vielätiedettiin mitään, ja yhtä rintaa taas jälkipolven miehet asuivat

KauppaneuvosZachris Franzén.

kaupungissa, kävivät kauppaa ja vauras-tuivat, niin että väliin sanottiin LangiaRaahen rikkaimmaksi, väliin taas pidet-tiin Soveliustakoko kylännapana.MuttaLangien suku ehti Raahessa toimia vainneljänä polvena, kolmena perättäisenäJooseppina ja yhtenä Johan Joosepin-poikana1). Tämä Johan, Jooseppienjälke-läinen,oli viimeinen miehinen Lang,syn-tynyt 1745 ja kuollut 1823, Mutta tämäviimeinen olikin Langien parhaimpia,suurporvari, laivanvarustaja ja aikoinaankylänsä rikkain mies, mutta silti koti-elämässään ja tavoissaan vaatimaton jakoristelematon vanhankansanukko. Raa-hessa vieläkin oleva »Johan Langin»

toiminimi, Suomen vanhimpia, on tämän suuräijän pystyttämä1770 vaiheilla,liikennöiden samassa Isontorin laitatalossa, missäukkokin aikoinaan. Mutta Johan Langilla ja Sofia Vidbäckilläoli vain tyttäriä. Niinpä sitten sattuikin,että Oulusta tullut kir-janpitäjä, kauppiaanpoika Zachris Franzen) runoili japiispan veli,pääsi kotivävyksi, naiden keskimmäisen tyttären, Johannan.Hänpä lopulta, vanhanpatruunin kuoltua,nousi koko toiminimenisännäksi. Niinkuin ennen Langin patruuni, niin sitten myöskinOulusta tullut vävymies kävi kauppaa maata ja merta myöten.Siikajoen Ruukinkoskeen Franzen perusti sahan, ja Savossa olihänellä kaksi rautatehdasta. Kauppaneuvokseksi patruuni koro-tettiinkin ja kaupungin raatimiehenä hän muiden älymiesten rin-nalla istui. Runoilija Franzenin veljellä oli myös taitoa runon-tekoon. Uutta laivaansa vesille laskettaessa hän useinkin lausui

x) H. Impivaaranmukaan.

247

sepittämänsä runon. Vanhana valkeana ukkona nähtiin kauppa-neuvoksen usein ajelevan komealla harmaalla parivaljakolla janelipyöräisillä vaunuilla, milloin Sälöisiin, milloin laivavarviin,milloin mihinkin*

Mutta ei ollut Franzenillakaan miehistä perillistä Langinliik-keen jatkajaksi. Oli kyllä poika Johan Franzen, alkuaan lahjakasmies, joka nuorena ollessaan oleskeli toisinaan pitkät ajat piispa-sedän luona Ruotsissa,muttasittenmeni pilalle, niinetteihänestäollut kauppamieheksi; asuihan vain Brahenkadulla pikku talossajaryypiskeliväliin montaviikkoa ja taaskuljeskelikaduillapitkäs-sä takissaan pitkänä vanhana herrana. Tyttäriä Langin talonkauppaneuvoksella kyllä oli — vanhin tytär Sofia perusti Lybec-kerin koulun — , ja yhden niistä, Johannan, nai nuori FredrikSoveliuSy vastainen »komerssi», jokasitten vanhan komerssin kuol-tua 1852 otti koko Johan Langin haltuunsa, tullen vuorostaanLangin talonisännäksi. Ja siten joutuivat vanhan Lankilan moni-kertaanlisätyt — ja jaetut — perinnötvanhan naapurinhoitoihin.

Pitkä rivi pitkiä miehiä oli kaikkein vanhimmasta JotailanMatti-äijästä sekä Lankilain ja Sovioiden yhteisistä maamies-päivistä tähän yhteiseen sukujenperilliseen, Fredrik Soveliukseen.Siihen riviin mahtui monenlaista miestä, Soviota ja Soveliusta.Ensin oli vanha-Matti Pärttyli-poikineen, sitten tuli toinen Matti,joka sukunsa ensimmäisenä rupesiporvariksi jakuoli 1674, sittenHans ukko, joka eli 1663—

1710, ja taas Johan, arvoisa raatimies,joka rupesi käyttämään Sovelius-nimeä ja eli 1699— 1765. Nousisen jälkeenkolmas Matti,oikea Suur-Matti, joka nuorena opiskeliTurun yliopistossa,niinkuin jotkut muutkin Raahen porvarienpojat, ja oli sitten vuorostaan kaupungin rikkain patruuni. Suos-tuntataksoituksessa 1770 esim. oliMatille pistetty veroa 59: 10: 16,kun taas toisella rikkaalla, Baltzar Freitagilla, oli 42:26: 16, jaJosef Langin leskellä32: 21: 8 sekä pormestariMentzerillä vain 9.Matti-patruunin luona maaherra Cronhjelmkin Raahessa käydes-sään 1772 oli vieraana, jaMatin tytär Christina oli aikoinaanRaa-hen oppinein nainen. Matin miehisiä perillisiä oli toinen JohanSovelius, upporikas vanhapoika, serkkunsa Catharina Freitaginihailija, niin mahtava patruuni, että vetäisi sinisen verkapakankadulle ja talonsa pihalle, kun Kustaa IV Aadolf Raahessa käy-dessään1802majoitettiinhänenluoksensa. Johan eli1770

— 1852, ja

248vanhana pikku ukkona,pitkä harmaa tukka riippuen pienen pyö-reän hatun alta aina hartioille asti, keppi kädessä ja pieni rakki-koira perässä hän asteli kaupungilla ja joskuspysähtyi »istumaan»keppiinsä nojaten.Iltaisin ukko istuskeli komeassa rantatalossaan,piippalakki yömyssynäpäässään ja katseli Freitagin taloa kadun

toisella puolella. Samoja perilli-siä oli vanhempi Fredrik Sove-lius, raatimies, joka olinaimisissarikkaan,vanhemman Johan Frie-manin tyttären Catharinan kans-sa, ja rakennutti Raahensuurpa-lon jälkeen itselleen komean ta-lon Pakkahuoneenkadun varrelle,lähelle vanhaa sukutaloa.Mahta-va patruuni oli Fredrikkin,kaup-pamies ja merenkävijä. Pitkällemerimatkalle lähtiessäänpatruunisaattoi vasta edellisenä päivänäilmoittaa emännälleen, että hänlähtee huomenna Rääveliin jaottaa pari lasta mukaansa;kaikki pitää olla valmiina.

Fredrik Sovelius, vanhempi.

Tämän vanhan Fredrikin, jokaeli 1778— 1837, nuorin poika olisitten toinen Fredrik Sovelius, Raahen suuruudenpäivienkomerssi,Franzenin vävy ja Langin perillinen, seitsemännen polven miesensimmäisestä Matista. Samoja seitsemännen polven jämeriämiehiä olivat nykypolven tuntemat patruunit, Matti August,Johan ja Henrik. Näistä kyllä Johan, »Kivi-Sovion» omistaja jakauppamies, kuoli jo parhaassa iässään, 40-vuotisena Raahessaliikkuvaan koleraan 1853.

Matti August oli veljeksistä vanhin, syntynyt 1806. TämäSoveliustenneljäsMatti oli koko suvun voimakkain ja tarmokkainhenkilö. Kaikkien tuntema jamonien vielä hyvinmuistama tuikea»Matti-patruuni» oli vanhan Raahen mahtavin jymyukko, tulinenmies, joka helposti saattoi säväyttää kirosanojakin ja äkäpäissäänkouraista korvallistaan niin kiukkuisesti, että hiustukot päästäheltisivät. Kaikki Soveliukset olivatkin »luonnolleen vihaisia jasuoria». Yhdessä nuoremman veljensä,Henrikin, kanssa Matti

249

harjoitti suurliikettä ja laivanvarustusta, rakennuttaen monialaivoja: kuunareita, prikejä, parkkilaivoja ja fregatteja. Mattikyllä vanhempana ja toimekkaampana itse hoiti koko menon,Heikki oli vain muuten työntekijänä ja rahamiehenä muassa.Sävyisämpänä, vähäpuheisena, joutui pehmeäluonteinen Heikkimiltei kokonaan varjoon karkeanja toimekkaan jyrymiehen rin-nalla, Heikki antoiMatinhoitaaasiat, istuen mieluummin forte-pianonsa ääressä soitellen tanssi-kappaleita, kuin kuivien tili-kirjojen ääressä tahi miettimässäuusia liikesuunnitelmia ja lai-vanrakennuksia,Heikki olikinol-lut soitonopissa Bergbominmam-sellien luona, ja hän esiintyi jos-kus soittomestarina tanssiaisissa-kin. Nuorena miehenä ollessaanMatti-patruuni kapteenina kul-jetti laivoja ja saattoi joskus,kun Gibraltarissa olisi pitänytlaiva »klareerata», laskettaa vainohitse. Kunkaupungistaruvettiin

Catharina Sovelius,o. s. Frieman.Fr. S:n, vanhemman, puoliso.

ampumaan perään, antoi Matti laivan siitähuolimatta mennä vi-heltää, viitaten vain ylpeästi kädellään ja huutaen suurella kur-kullaan:— KapteenionKikinkäki Raahesta jarussakkalasti!

Heikkikin ajeli nuorina päivinään kapteenina pitkin meriä.Mutta kaksi laivaa hän ajoi »haaveriin», toisen Snipan pankilleVaasan kurkulla, toisen »Kollenpohtiin» Kattegatissa. ÄkäinenMatti-patruuni ei kyllä tämän jälkeenenää uskonut laivoja vel-jensä hoitoon, manasihan vain:— Ota, saatana, riihi tuolta Märjännyksestä ja lähe sillä see-laamaan!

Hyvää huolta Matti-patruuni piti merimiehistään. Miestentietämättä hän useinkin pidätti osan heidän palkastaan ja antoisen vasta jälkeenpäin, kun mies oli pulassa, Friisen ukollekinMatti keräsi rahaa niinpaljon,että saattoi antaa sen sitten pikku

250

mökkinä, johon ukko hyvillä mielin sai muuttaaasumaan. EikäHeikkikään ollut välinpitämätön työväestään. Kun merimiesteneukot kävivät konttorissa perimässä miestensä palkkaa, Heikkiaina heille arisi,että kuluttavat rahansa vainkahviin javehnäsiin,TyönetsijälleMatti aina koetti katsoa työtä,ellei muuta,niinpani

hänet päiväpalkalla pihalleen käve-lemään edestakaisin rautakankiolalla tahi käski kynsimään suurtamustaa koiraansa,»Kaimaa». Tahisattuivat työnkysyjät tapaamaanpatruunin tiellä, jolloin hän käskimiesten odottaa siinä, kunnes hänpalaa takaisin. Miehet saivat odo-tella puolen päivää, ja muuan ikä-vissään jo rupesi kenkiäänpaikkaa-maan. Kunpatruunipalasi, maksoihän palkan toisille miehille, muttakengänpaikkaajalle ei antanut mi-tään, »koska hän oli tehnyt omaatyötänsä».

Kauppapuoti oli veljeksillä ko-meassa isältä perityssä talossa Pak-

Matti August Sovelius.

kahuoneenkadun varrella, ja »kräämäpuojin» hoito oli tavalli-sesti Heikin hallussa. Monesti tulivat maanukot tänne tarjoo-maan kaupaksi sellaistakin tavaraa, mikä ei muille kelvannut.Varsinkin Matti-patruunista olivat maanukot huomanneet, että»jos ei muille, niin kyllä Sovion isolle viisaalle kelpaa». Ja »isolleviisaalle» kelpasikin. Matti otti tavaran,maksoi rahat javiheltelivain. Niinpä saattoikin veljesten ranta-aittaan keräytyä kaiken-laista kolikkoa, yksin suuret kasat auskareitakin,vaikka Raahenpoikakurikat niitä joskus salakatta kävivät viskelemässä ikkuna-luukusta mereen, jotta saivat sitten »pärjätä» ne haltuunsa.

Vanhanapoikana Matti vain eleli, ja vielä vanhanakin hän olipysty mies, vankka ja leveähartiainen ja komea kuin koko kau-pungin isäntä. Ja komea hänellä oli äänikin. Kun patruuni por-tillaan puheli, kuului se selvästi aina Kirkkokadulle asti. Muttakun Matti jostakin akeissaan oikein äityi noitumaan, tapahtui sesellaisella voimalla, että koko kaupunki antoi kaikuja takaisin.

251

Ja patruunipainelikin tulemaan »koko ruhtinaannimiä». Karskinapatruuni asteli kultanuppinen keppi kädessä, ja säntilleen yhden-toista aikana hän teki kiertonsa kaupungin ympäritse, astellenomaa rataansa syrjäämättä ketään. Ja kun hän ajoi hevosella,lasketti hänniin kiukkuisesti,että pois saivat pienet tieltä paeta.Oli Matti-patruunilla omatekoinen tiekin, »Soveliuksen tieksi»sanottu, johtaen pitkin maantien viertä kaupungista Pikimäelle.Sitä hän usein asteli,ja lapset, kun näki-vät patruunin tule-van, lipittivät kii-reesti syrjään luul-len, että herra onvihainen, »kun kul-jetaan hänen tie-tään».

Varsin vanhaksiei Matti August elä-nyt. Hän kuoli äkil-lisesti jo 1870, jamonessa laivassa sil-loin »flaku meni kol-

Fredrik Sovelius vanhemman talo. SittenMatti August ja Henrik S:n omistama.

mivarttiin». Vanhat muistavat vieläkin:—Kun Matti-patruunille soitettiin sanomakelloja, niin eri

lailla soitettiinkuinmuille ♥♥■♥se kunoliniinerilainenkuinmuut.Isolla kellolla lyötiin kahesti ja taas pienellä kellolla kahestL

Havuja olihajoitettu vainajan tielle Soviosta Saukonnurkkaanasti. Ja vanhat merimiehet, jotka »stormari» päässä olivat pat-ruuniaan kantamassa hautaan,palasivat hautajaisista punaposki-sina.

Heikki-patruuni jäi vain yksin jatkamaan liikettä,eläen lähes90-vuotiseksi. Vanhanapoikana »Heikku-patruunikin» aina pysyi.Vankka iso mies oli hänkin, ja eli aina vanhojenpatruunien anka-rissa hyvissä tavoissa. Jo neljän aikana aamulla hän joka päiväteki »stora rondensa» ympäri kaupungin. Jalkaisin patruuni olitavallisesti liikkeellä, vaikka vanha Hassi sanoi kerran hänelle,että hän ajaisi aina hevosella, joshänolisiniin rikaskuinpatruuni.»Vai niin sinä tekisit!» Heikki vainnaurahti. Saattoi hyvänlaatui-

252

nen Heikki-patruimi toisinaan tulistuakin, joskus niinkin,että uh-kasi pamauttaa toista korvalle, jopa vetäisi takinhihan valmiiksikouraansa, jotta ei kova tärskäys koskisi kipeästikäteen» Itarak-sikin monet moittivat vanhaa patruunia, kun hän »ei antanut an-teeksi penniäkään» ja joskus kerjäläisellekin antoi vain jonkun

pennin sekä »friimerkkej a» pyytele-ville poikasille luovutti ainoastaanyhden kerrallaan, vieläpä onkiva-poja kerjääville pojille valitsi valta-vasta rytikasastaan aina huonoim-mat. Mutta Raahen rautatietä var-ten Heikki lahjoitti 200,000 mark-kaa, että »hänkin saa vielä nähärautatien kotikaupunkinsa laijalla».Raatihuoneelle hän antoi Tukhol-man arpajaisista voittamansa ko-mean merimaiseman, josta itseRuotsin kuningas olisi maksanut3000 kruunua. Sukulaisilleen pat-ruuni lahjoitteli kauniita vanhojatavaroitaan,mutta jos huomasi,etteiniille annettu arvoa, otti hän ne

Henrik Sovelius.

jälleen takaisin, niinkuin kauniin kelienkin sisarensapojalta, vie-den hänelle sen sijaan vanhan laivankronomeeterin, jotta siinä onkyllä sellaiselle. Lahjoittipa patruuni viimein vanhan kaksiker-roksisen sukutalonsa sekä suurenrahasumman sukunsa jälkeläistenvaraksi.

-.

Kova toimen mies oli kolmaskin veli, Fredrik, jota sanottiinvain komerssiksi — Raahessa ei entiseen aikaan ollut kuin yksi»komerssi», Fredrik Sovelius, ja yksi »asessori», G. Ä. Härdh, niinettäkoko kaupunki enemmittä nimittelemisittä heidät kyllä tunsija tiesi. Niinkuin Matti-patruuni, vanhin veli,niin oli nuorinkin,komerssi, iso,komea jakarski mies. Mutta kunMatti saattoi ollaraju ja joskus liiankin äkäinen puheissaan, jopa väliin karkeakin,oli komerssi puheissaan ja käytöksessäänaina moitteeton, vaikkahänkin kyllä osasi olla ankarakin ja jyrkkä. »Komerssi oli herra!»raahelainen vieläkin muistaa. Kun hän muiden porvarien japat-ruunien kanssa oli Isollatorilla, »niin sen näki, että se oli herra!»

253

Erotti hänet toisten joukosta jo etemmäksikin ja »tunsi jo toiseenpäähänkatua,ettäsiellä on herra», Antoipakomerssin komearyhtijaulkomuoto hyväänäköävierustoverilleenkin. AinakinDikmaninukko, vanha pieni merimiehen kapsa, oli kärkäs kehuskelemaan:— Kun me Sovion Fredrikin kanssa käveltiin Lontoosa, niinkyllä näki engesmanni, että siinä onkin kaksi" kpmiaa poikaa!

Matin ja Heikin kanssa Fredrikalussa toimi samassa liikkeessä, ra-kennuttaen laivoja jamonet vuodetniitä kapteenina kuljettaenmerillä*Mutta Franzenin vävynähän 1850--luvulla otti kokonaanhaltuunsapää-miehettömäksi joutuneen JohanLangin toiminimen. Laivoja hänrakennutti yhäuusia jauusia,milteijoka vuosi yhden, joskus kaksikin,ja varusti niitä merille. Johan Lan-gille rakennettiin hänen toimi-aika-naan kolmattakymmentä alusta.Englantilaiset hävittivät Raahessakäydessään muutamia Langinkinlaivoja, mutta komerssi rakennutti

KauppaneuvosFredrik Sovelius.

sijaan uusia. Vanhassa Langin talossa hän asui, ja talossa olikauppapuoti, torille avautuvine ovineen.

Johan Langin toiminimen Fredrik Sovelius jätti1891 pojalleen,konsuli Fredrik Oskar Sovellukselle, joka kuitenkin kuoli jo 40ikäisenä 1896, jolloin liikettä rupesi johtamaan konsulin leski,Rosa Sovelius. Viiden vuoden kuluttua hän jätti vuorostaan van-han Langin liikkeen vanhimmalle pojalleen, Bertil Sovellukselle— nykyään alkuperäisen nimen ottaneena taas Sovio.

Yli 70-ikäisenä kuoli komea komerssi 1897, jasilloin vanhastapolvesta jäi enää elämään vanha Heikki. Tämä Raahen viimei-nen patruuni kuoli vasta 1904.

Raahen vanhoja suurporvareita olivat myöskin hyvin muis-tetut Fellmanin veljekset, Johan ja Baltzar, jotka olivat kuulunpappissuvun jälkimiehiä,muttamyöskin vanhan ja suuren raahe-laisen kauppiassuvun jälkijoukkoa,niinetteivät he suinkaan olleet

254

aivan muukalaisia Raahessa, Veljesten isä, Jaakko Fellman, ro-vasti Niilo Fellmanin poika,oli parhainapäivinään 1775 tienoissatullut Raaheen kauppa-apulaiseksi rikkaalle Baltzar Freitagille javiisi vuottapalveltuaan päässyt talon vävyksi* Ja Maria Freita-gilta papin pojanpojat saivatsitten vanhaaraahelaista kauppasak-sankin verta suoniinsa. Jo nuorena miehenä lähti1781 syntynytJohan merille,kävi kauppakoulun Englannissa,oliporvarina Tuk-holmassa ja kapteenina palasi Raaheen. Mutta Baltzar, joka olisyntynyt 1789, pysyi vain kotikaupungissa, rikkaan enonsa Did-richin liikkeessä kauppamiehenä ja oppipoikana, hoitaen asiansaniin hyvin, että eno lahjoitti hänelle kokonaisen kaupunkitalon.Vanhojenukkojenkuoltua— JaakkoFellmankuoli1803 jaDidrichFreitag1817

— veljekset aloittivat oman liikkeensä,ruvetenmui-den Raahen patruunien tapaan rakennuttamaan ja varustamaanlaivoja, ostamaan ja lähettämään ulkomaille maakunnan tavaraa.Isä Fellmanin laittamassa talossa Pakkahuoneenkadun varrella,lähellä Isoatoria, oli veljesten päämaja ja liikepaikka. Siinä oliveljesten kauppapuoti, yksinkertaisesti sisustettu asuinhuoneistojaliikkeen konttori. Vanhempiveli,»Fellmanin kapteeni», joka»olisikelvannut vaikka sotalaivan kapteeniksi», harvapuheinen jaumpi-mielinen mies,hoiti kokoliikkeen ja kirjeenvaihdon, kun taas nuo-rempi veli asioitsi ja teki kauppaa maanukkojen kanssa sekä hoititaloa ja maanviljelystä. Kaikissa asioissa Johan oli säkkinä jaBalt^ar suuna. Siihen nuorempi veli hyvin sopikin, puhelias»Paltsu-patruuni», jota koko kaupunki nimitti vain »Paksuksi»,

Konttorissaan istuivat veljekset, toinen pöytänsä ääressäjurottaen, toinen taas pöytänsä vieressä avonaisena jahyväntuulisena ja aina valmiina porisemaan asioilla käyvienukkojenkanssa.

Johan Fellman oli lyhyehkö mies, vanhana jo valkeapäinen.Ukon tukka riippui pitkänä mustan hatun alta, kun hän mustapitkätakki päällään keppi kädessä mennä köpittiPakkahuoneen-katua torille, seisoi siellä rannassa mertakatsellen tahi istuskellenPakkahuoneen vieressä penkillä, ja sitten lähti kädet selän takanaastelemaan laivavarvia kohden. Maahan katsellen vanhakapteeniastuskeli eikä puhunut sanaakaan kenellekään vastaantulijalle.Eikä moni kuullut hänen varvissakaan puhelevan. Vain kerrankuultiin ukon puhuvan,kunhän lastuakalta, joka taitamattomuu-

255

dessaan oli ottanut koriinsa laivanteossa tarpeellisen »krampun»,sieppasi puun pois ja kivahti:—

Mene pois ilman eppäilemättälPaltsu-patruuni oli vain pikkuinen matala mies, mutta paksu

ja leveäselkäinen ja leveäkasvoinen,niin että ihan leuka riippui.Matti-patruuni kerran, kun herrat seisoskelivat rannassa mertakatsellen,mittasikyynäräkepilläänPaltsu-patruuninselän, todeten:— Tuosapa on yhtä leveästi kuin pitkästikkin!

Jos Johan-kapteeni oli juro ja puhumaton, kyllä Paltsu-herrapiti puhetta hänenkin puolestaan. Iltaisin Paltsu useasti menipihapirttiin juttelemaan; työväen jamaalaisukkojen kanssa. Siellähän saattoi tuntikaudet istua japuhutella ukkoja ja itsekin kertoa,kuinka hän ennen nuorena ollessaan »kahenkymmenen vanhaksikulki kolttupäälläisänsä peräsä», jamitenkä ennen vanhaanmuuanhänen äitinsä setä, Upsalan koulut käynyt pappi Freitag, oli ollutniin vahva mies, että oli peukaloinut hevosenkengän suoraksi jasentähdensaanut kolme kertaa käydä Ruotsissa valalla, että»mitävoimaa hänesä on». Mutta miestä olikinnuorena juotettu karhun-maidolla.

Keppi kädessä jalampaannahkaiset kintaat kepissäriippumassaPaltsu-patruuni useasti tallukoi kalarantaan, kun pauhapaatitolivat tulossa mereltä. »Mitä on suurimmat?» patruuni jo rannastahuuteli kalamiehille, ja kun paatinnokka jysähti rantaan, kiirehtihän kalamiesten kanssa kiskomaan venettä maalle, huutaen:— Hurrakkaa .♥.hurrakkaa! Minäkinhurraa a aan!

Maalaisille paksu patruuni huikkaili kadulla:—Tulkaa ostamaansuoloja! Minulla onhyvä mitta!

Kaupungilla liikkuessa Paltsun taskussa oli aina lakritsaa,»rössokeria», tahi venäläisiä paperipäällisiä rimsuniekka kara-mellejä, joitahän jakeli lapsille,milloin vainpysähtyiheidän kans-saan juttelemaan. »Tahokko sinä, lapsi, tupakkaa?» ukko tavalli-sesti kysäisi. Ja lapsilla Paltsu monesti kitketti rikkaruohoapel-loistaan tahi teetti muuta keveää työtä, antaen palkkaa kolmekopeekkaa päivältä sekä makeisia.

Mutta silloin lapset eivät olleet oikein hyvillään, joskohtasivatPaltsu-herran ollessaan matkalla laivavarviin isälle ruokaa vie-mään. Sillä Paltsu monesti »passasi päälle» kahdeksan aikana,kuntiesi ruokaveron silloin olevan menossa, pysäytti tytön jakysyi:

256— Mitä korisa on?— Pottuja ja jauhopuurua vain, voi tyttö vastata, ja Paltsu

oli tyytyväinen. Väliin ukko itse silmäsi koriin ja totesi hyvillään:— Lapskooria.., se on oikeaa työmiehen ruokaa*Mutta joskus ukko kauhistui:— Kryynipuurua! Ja vielä silimä keskellä!Ja siitä Paltsu-patruuni pääsineuvomaan merimiesten eukkoja:— Keittäkää te miehille oikeaa miehenruokaa,niinkuin talak-

kunaa ♥ ♥ ♥ eikä viskusoppia ja kryynipuuroja.Paltsu itse ei juonut edes kahviakaan jaoli vihainen,kun työ-

miehet sitä särpivät* Kadulla kävellessään hän toisinaan pysähtyiakkunan kohdalle nähdäkseen,häärivätköpikku mökineukot kah-vinkeitossa.

Niinkuin Soveliuksen Matti-patruunille kelpasi kaikenlainenmaanukkojen tavara,niin myösFellmanin Paksulle, joka muuten-kin olihyvä auttamaankaikkia anovaisia. Paksunkin makasiiniinkarttui suuret röykkiötauskareita ja puulapioita ja vaikka mitäkamaa, puisia kengänpohjiakin.

Jo nuorena tuli Fellmanin veljeksille kauppa-apulaiseksi LarsFredrik Leufstadius, tupakkatehtailijan poika, ja hän sitten py-syikin talossa isäntäinsä eliniän, vaikka alkuvuosina Johan-kap-teeni sanoikin, kun poika oli ripustanut jonkin kuvan huoneensaseinälle:*— Ota pois! Ei se ole sinun seinäs.

Vanhan Paksun seurassaLeufstadiuksen useinnähtiin kaupun-gilla liikkuvan. Ahkerana miehenä Paltsu vielä vanhanakin nousijo 4

— 5 aikana ylös ja lähti kaupungille kävelemään, ja Leuf-stadius seurasi mukana. Hiljalleen vanha lihava herra liikkui,joka kadunkulmassa hän pysähtyihengähtämään, ja silloin Leuf-stadius aina asetti keppinsä patruunin selkäpuolelle tueksi.

Vanhoinapoikina Fellmanin veljekset elivät koko ikänsä,vanhanaimaton sisar, Saara, oli heidän taloudenhoitajansa, vanhojaolivat talon palvelijatkin ja vanha oli talon hevonen, jolla Paltsutalvella ajeli loikoen pitkässä vanhassa reessä, taikka köröttelikesäisin istuen vanhoilla rattailla. Kuoli sitten vanha Saara 1858,ja veljekset jäivät vain palvelijain ja Leufstadiuksen kanssa elä-mään. Kuoli jo Paltsu-patruunikin 1862, ja juro Johan eli yksi-

257

nään vielä kahdeksan vuotta, joutuen viimein, lähes 90-vuotisena,hänkin kalmistoon veljensä viereen 1870.

Vain pari polvea Fellmanit elivät Raahessa, mutta oikeiksiraahelaisiksi he jo ennättivät tulla. Vieläpä veljekset,muistellenomaa nuoruuttaan, jolloin eivät Raahen koulussa päässeet kovinpitkälle, ainakaan omissa ammattitiedoissaan,lahjoittivat suurenosan omaisuudestaan kaupunkiin perustettavaa »porvari- ja kaup-pakoulua» varten. Ja näillä rahoilla — 74,582 hopearuplaa ja

Raahen porvari-ja kauppakoulu.

1000 ruplan talo — sitten Raahen kauppaopisto pantiin pystyyn1882, jasamoilla rahoilla se toimii vieläkin. Monet vanhan meri-kaupungin poikavarsat, niinhyvin entisten patruunien jälkeläisetkuin kapteenien jamerimiesten pojat, ovatkauppakoulunkorkeanmäen kiivettyään kyenneet nousemaan vanhojenpatruunien toimi-aloilla hyvinkin huomatuille sijoille.

Papillista pohjaa oli Montinierikin suku, joka Raahessa kävikauppaa ja kulki merellä monessa polvessa ja monissa miehin.Turunmailta 1729 saapunut Raahen pappi, Mikael Montin, olivain tullista tullut raahelainen, mutta kun jälkipolvi rupesi mui-den porvarien tavalla porvaroimaan, ja sai sukuunsa kaupunginvanhaa kauppiasverta Friemaneilta, Soveliuksilta ja Junellilta,olipapin jälkipahna kohta aitoa Raahen kansaa. Sitä kyllä vanhaRaahe ei oikein saattanut ymmärtää, että papinpojasta voi tullamitään muuta kuin pappi tahi muu sanan ja kirjan mies, muttasilloin oli papinpoika jo vähänpilalla, kun se rupesi porvariksi jaVanha Eaahe

—17

258

merenkävijäksi. »Ei tullut siitäkään isänsä poikaa!» raahelainensaattoi päivitellä. Mutta Mikaelin pojat vain rupesivat porva-reiksi ja menivät merellekin — tosin vanhin veli, Mikael, lukipapiksi. Abraham, 1735

— 1809, oli Raahessa etevänä kauppa-miehenä ja raatimiehenäkin, samointaas hänen poikansa, toinen Mikael,rikkaan Friemanin vävy, joka eli1766— 1843 ia rakennutti komeantalon Montinien vanhalle paikalleIsontorin laitaan. Mikaelin kuusilu-kuinen poikaparvi oli myöskin, kukaporvarina ja patruunina, kuka kaptee-nina ja »kellarimestarina». ParhaitenRaahe muistaa vielä Johan Montinin,syntynyt 1807, kuollut 1893, kaptee-nin, raatimiehen, kauppamiehen, jokaasui Kirkkokadun ja Mentzerinkadunkulmauksessa Friemanin naapurina.Durchmanin yhtiössä Johanilla oliosuutta, mutta mikään suuri laivan-varustaja hän ei ollut. Sen sijaanraatimies oli suuri maamies, viljellenvainioittain ruista,ohraa ja perunoita.Syksyisin aina saatiin talossa puida3o:kin riihtä. Tarvittiinkin talossa

Henrik Montin.

puimista, sillä lähes pariinkymmeneen nousi perillisten joukko.Hyvillä hevosilla Johan Montin aina ajeli, joskus sellaisella-kin menijällä, että kärryissä istuja vain hajusta tiesi hevosenolevan edessä. Ja kun raatimies ajaa hurautti Raahesta Sälöi-siin,niin kärryille poikittain pistetyt onkivavat vainratisivat sat-tuessaan virstantolppiin: »tr at-ta-ta- trat!»

Suurempana porvarina ja laivanvarustajana muistetaan taasHenrikMontin, joka oli osakkaana Reinin liikkeessä ja asui isänsärakennuttamassa talossa Isontorin laidassa. Heikki oli isoääni-nen iso mies, yrkky ja äkäluontoinen patruuni, joka roimasti lii-kuskeli Isollatorilla ostellen maalaisilta mastopuita kilvan yhtäroiman ja äkäpäisen Matti-patruunin kanssa.HeikkiMontin kuolijo varsin aikaisin,1866. Nuorin Mikaelin pojista oli Frans, joka

259

toimi väkijuomakaupanomistajana hoitaen»Montinin kellaria»; sit-tenolipari velimiestä kapteenina laivojakuljettamassa sekämuuanjoutui Helsinkiin Kaartin pataljoonan asevarastonhoitajaksi.

Sananjulistajasta ottivat juurensa Durchmanitkin, jotka niin-ikään muutamia polvia elivät Raahessa rikkaana patruuni- japorvarisukuna saaden kaupungin kaup-pamiehiltä, Fagervikiltä, Lackelta jaPölckiltä,Raahen vertasuoniinsa. Poh-jalaisen papin, Anders Durchmaninpoika, Mikael, syntynyt 1762/ kuollut1827, rupesi Raaheen kauppamieheksi,ja hänen poikansa Zachris, joka eli1801— 1872, oli Raahen suuruuden ajansuuria patruunia, laivanvarustajia javanhoja merenkävijöitäniinkuin muut-kin patruunit. Brahenkadun ja Ment-zerinkadun kulmassa oli Durchmaninkauppatalo ja kauppapuoti, jossaZachris-ukko teki kauppaa maalaisten-kin kanssa ja makseli työmiehilleenpalkkaa, päivitellen:

Zachris Durchman.

— Hm, hm,hm ♥♥♥ei piisaa pienekkään ♥,♥ Taijatta pussinikityhjentää.

Vanha Zachris-patruuni oli lyhyt ja paksu äijä, ja »Kolmi-tuumaiseksi» Raahekin häntä leikillään nimitti. Tiesi sen ukkoitsekin, mutta ei ollut siitä ensinkään hyvillään, Naulojenostaja-kin kun tuli kauppaan, ukko sanoi puotipojalle:— Annappa tuolle nauloja! ♥♥♥ puoltoistatuumasia, kaks-tuumasia ja ♥♥♥muuantuumasia.

Poika tiesi sanomattakin, että »muuantuumaset» olivat kolmi-tuumaisia*

Viheriäisessä palttoossa Durchman-patruuni kulkea kepsut-teli kaupungilla, ja vaikka hän olikin vain »Kolmi tuumainen», olihänellä neljä komeata tytärtä. Muuan niistä oli koko kaupunginihantelema »Durchmans Fia», jota kyllä kelpasi Raahen erikoi-sena nähtävyytenä mainita muukalaisellekin. Tämä erinomainen

260

kaunotar, Emma Sofia Durchman, menisitten naimisiin kapteeniHöckertin kanssa.

Vanhan Zachris-patruunin jälkeen eli Raahen porvarina vielähänen poikansa, Frans Zachris, joka oli isänsä toverina kauppa-liikkeessä ja sitten jatkoi liikettä yksinään. Mutta häneen lop-pui Raahen Durchmanien porvaroiminen.

Suurporvareita jaoikeita vanhoja raa-helaisia olivat aikoi-naan Friemanitkin,1)jotka jo 1700-luvunalkupuolella koteu-tuivat pieneenranta-kaupunkiin, jasittenelivät neljä, viisipol-vea kaupungin en-simmäisten eturi-veissä. Etelästä,Tv-

Friemanin vanha talo. Nyk. kansakouluna.

run puolesta, oli ensimmäinen Frieman, Olof (1691— 1774),tullut ja hänen poikansa Johan (1728

—1790) oli jo varakas

kauppias ja kaupungin raatimies sekä postimestari. Rikasporvari oli hänenkin poikansa, nuorempi Johan Frieman(1774— 1845), joka asui kahden tonttimaan isäntänä Isontorinetelälaidassa, Kirkkokadun varrella, Soveliusten, Montinien jaErvastien naapurina. Hänen talossaan Aleksanteri I:kin majailikäydessään Raahessa 1819. Rikas mies oli Johanin veli Nilskin(1788— 1833), joka toisien suvunjäsenten kuoltua ja hävittyäjoutui nimen säilyttäjäksi. Hänen poikiaan oli kolmas Johan,joka eli 1816— 1878, ja oli Raahen viimeinen Friemanin kaup-pias sekä asui Kirkkokadun varrella, vastapäätä Johan Monti-nia. Tämän poika, entisen »Aspegrenin pankin» johtaja, IvarFrieman, kuoli naimatonna 1910, ja tytär, Aina Frieman, kirja-kauppias, kuoli 1912. Niinkuin muutkin Raahen porvarit, niinFriemanitkin saivat ympäristöstään vanhaa Raahea suoniinsa,joutuen naimisiin Pölckeistä, Pasasista, Montineista ja Lan-geista, sekä taas puolestaan antoivat omaa vertaan For-

x) Tiedot suvun vanhimmista jäsenistä H. Impivaaranmukaan.

261

buksille, Sovellukselle, Montineille, Svanljungeille ja Fagervi-keille.

Suur-Raahen suuria patruuneita oli myöskin Johan GustafRein, joka oli alkuaan Vaasan lähtöä,syntynyt siellä 1821. Reintuli Raaheen vain kirjanpitäjäksikauppaneuvos Franzenille, muttapianhän rupesiomaksi isännäkseenja otti rikkaan patruuni Ahlqvistintoimekkaan tyttären,Helena Char-lottan,emännäkseen. »Reinin komp-pania»,' jossa oli osallisina useitaRaahen porvareita, oli Reinin pää-johdossa, ja se varusti merilletoistakymmentä laivaa, Brahen-kadun ja Pakkahuoneenkadunkul-massa, matalassa puutalossa, »Van-hassa-Reinissä», jossa kauppias Mi-kael Jurvelius oli ennen porvaroi-nut, oli Reinin patruunin liike-paikka. Myöhemmin patruuni saiuudenporvaripaikan kauppias KarlNapoleon Hedmanssonilta Isontorin

Johan Gustaf Rein.

laidasta, vastapäätä entistä Johan Friemanin taloa» Siihenukko yhdisti vielä Petter Frans Ahlqvistilta ostamansa talon,jokaoli rakennettu entisen kistun paikalle»

Reinin patruuni oli älykäs ja toimekas mies, ahkera kirjalli-suudenkin harrastaja. Tukevana harmaapartaisena ukkona hänsilmälasit nenällään asteli pää pystyssä kadulla ja näytti, »etteihän alas näe ensinkään». Toimekas olipatruunin rouvakin. Ker-ran kun taloon tuli käymään saksalaisia matkamiehiä, rouva ko-mensi koko palveluskunnan ja työväen seisomaan vartiokujanakahta puolta talon porttia. Ihmetellen vieraat katselivat tällaistasuurenmoista vastaanottoa.

Mutta alkuunsa loppui Reinin patruunin hyvästi alettu raahe-lainen toimi ja nimi. Patruunilla oli vain pari tytärtä, joista toi-nen joutui naimisiin Saksanmaalle ja toinen kuoli parhaassa ty-täriässään. Patruuni itse kuoli 1895.

262

Reinin patruunin appiukko, Ahlqvistin patruuni Petter Ludvig,ei myöskäänollut aivan perinnäisiä raahelaisia.1) Hänen isänsä,kapteeni Petter Erik, vaikka paasikin äidin avulla vanhoihin raa-helaisiin,Hajahneihin, oli tullut Raaheen vasta 1700-luvun vii-meisellä kymmenellä. Isä-Petter ei kyllä ollut vielä mikään pat-ruuni, elihän vai huonoissa varoissa ja alituisesti velkojain ah-distamana ja kuoli 1804. Mutta poika-Petter, joka oli syntynyt

Reinin talo Isontorin laidassa,ent. Kistunpaikalla.

1799, jo pani Kir-konmäen laidassa,lä-helläkirkkoa,hyvällealulle kaupankäyn-nin, ennenkuin en-nätti kuolla eräälläKuopion matkalla1834. Ja sitten hä-nen leskensä, AnnaCharlotta, lähtöisinvanhasta Jurvelius-ten kauppasuvusta,toimi kuin oikeakauppamuori, ja

vanha kunnon raahelainen. Rouva piti liikettä pystyssä, kulkimarkkinoilla Kalajoella, Kuopiossa ja Kajaanissa niinkuin muut-kin patruunit, ja kauppa kävi mainiosti. Oli rouvalla kylläapulaisena poikansa, Mikael Ludvig, jonka hoitoon hän jättiliikkeen vasta 1870. Mutta sittenkin muori vielä itse häärikaupassa myymäpöydän takana, pienenä ja käpristyneenä, lam-masnahkaturkit vain päällään, ja aina ystävällisesti nyökäyttäentulijoille: »Päivää-päivää!» Ei tiennyt eukko kylmästä eikä »ve-dosta» mitään. »Mikä se on traaki?» hän vain saattoi ihmetellä,kun toiset siitä puhuivat. Kerran Kuopiosta tullessaankin olirouva »niin jääsä, ettäreestä kannettiin sissään,eikä kuollut sit-tenkään». Mutta hiiriä muori pelkäsi. Kunpuotineitsyet tahtoi-vat toimittaa aina puodissa vartioivan rouvan pois, he rupesivatvain hätäilemään: »Voi, voi, tuolla on hiiri... mihin se nyt jou-tui?» Silloin traakia pelkäämätön rouva taaperteli kiireesti toi-

*) Tiedot suvun vanhimmista jäsenistäH. Impivaaranmukaan.

263seen huoneeseen. Toimekas rouva piti paljon hyvistä hevosista.Kun vain joku ajoi ohitse komealla oriilla, mummu tuli kaupas-taan kadulle ja pysäytti ajomiehen, jotta saisi tarkemmin katsoaajokasta. Hiukan yli 90 ikäisenä kuoli tämä toimenmuori 1890.

Toimekkaita kauppamiehiä olivat Anna Charlottan pojat^km,Mikael Ludvig ja Petter Frans.Edellinen jatkoi äitimuorin liikettäPakkahuoneenkadun varrella, ja»Ransa» rakensi, talon kistun pai-kalle. Ludvig oliporvarien eturivinmiehiä, toinen veli taas oli »enem-män aatteenmiehiä». Petter Franstoimitti kaupunkilaisillekirjallisuut-takin sekä pystytti herroille hyvänuimahuoneen ja kylpylän Pitkään-kariin. Mutta näihin toimenmiehiinAhlqvistin suku Raahessa loppui,sillä molemmat veljekset kuolivatvanhoinapoikina, Mikael Ludvig1885 ja Petter Frans 1867.

Patruunien parvessa liikkuivattäysin oikeuksin Fagervikitkin, joi-den sukujohto veti Raahen taakse,

Anna Charlotta Ahlqvist,o.s. Jurvelius.

Pyhäjoen Parhalahdelle.1) Sieltä tuli Isonvihan jälkeen Raa-heen porvariksi Matti Fagervik, alkuaan Parhalahti, »jalo-syntyinen ja hyvin kunnioitettu» herra, joka nai Forbuk-sen Kristinan ja sai poikia ja tyttäriä. Näistä Henrik, syn-tynyt 1733, kuollut 1787, joutui Margaretha Pölckin kanssaFagervikin nimen säilyttäjäksi, saaden tyttäriä Durchma-neille, Hajahneille ja Lundbergeille annettavaksi sekä pojan,Johanin, (1777— 1836), joka taas otti tyttären Hajannilta. Tä-män vanhemman Johanin poika oli viimeinen Fagervikin pat-ruuni,nuorempi JohanFagervik, joka oli ainakin yhtä jalosyntyi-nen ja hyvin kunnioitettava kuin Parhalahden Mattikin. Pat-ruuni asui Pohjantullissa Reiponkadun kulmassa, ja kävi suurta

] ) H. Impivaaran mukaan.

264

kauppaa varsinkin maanukkojen kanssa, niin että väliin oli ta-lon koko piha täynnä savonäijien hevosia ja kuormia. Fagervikinpatruuni oli oikeita vanhankansan miehiä, Rahansakin hän vainsäilytti kotona arkussa, ja kotiportista poistuessaan hän usein-kin kuin tervehtien jamenestystä etsien kumarteli eri ilmansuun-

nille, ennenkuin lähti kävelemäänkaupungille. Toimekas oli talonrouvakin,keskimmäisen Johan Frie-manin tytär, Augusta Elisabeth,syntynyt 1812, aina kotona hyö-rivä emäntä, joka ei ollut käynytPiehinkiä etempänä. Lapsettominanämä vanhat raahelaiset kuolivat,patruuni 1871 ja patruunin emäntävasta 1901, ja niin loppui Fagervi-kien suku.

Patruunimiehiä olivat Lund-bergitkin, jotka Ruotsista purjeh-tivat kahdessakin otteessa1) ja vainparin polven ajan pysyivät kaupun-gin porvareina,ennättäen kuitenkinjosiinäkin ajassa rysäyttää pystyyntavattoman tulimyllyn sekä lyödä

KauppaneuvosSivertLundberg.

kokoon kymmeniä laivoja. Keväällä 1800 tuli SkellefteästaErikLundberg Durchmanille kauppa-apulaiseksi, ruveten myöhemminitsenäiseksi porvariksi. Mutta vasta Erikinpoika, raatimies JohanSivert (1813— 1895) nousi patruunien riviin,ruveten toisten porva-rien kanssa laivanvarustajaksi, ollen »Lundbergin komppanian»päämiehenä. Suuri yritys oli myöskin Ruonanojan suuhun ra-kennettu tulimylly, jossaoli osakkaanakauppaneuvos Sivert Lund-berg. Tämä Lundberg tuli Ruotsista 1849 Johan Sivertille, suku-laiselleen ottopojaksi jaapumieheksi, jaoli sitten osallisena Lund-bergin laivanrakennusyhtiössäkin. Nuorempi Sivert kuoli 1894,ja liikettä jäivät jatkamaan hänen poikansa, kunnes 1900-luvunalkukymmenellä lopettivat ja muuttivat pois paikkakunnalta.

■*■) H.Impivaaran mukaan.

265

Suurten kauppasaksain joukossa liikkui myöskinKonrad Bran-derf joka oli laajan Brander-suvun jälkeläisiä. Porin puolesta oli1700-luvun jälkipuoliskolla Konradin isä,Gabriel Brander (1758—1809) tullut Raaheen porvariksi ja päässyt raatimieheksikin. Rik-kaan Matti Soveliuksen vävyksikin Satakunnan mies nousi jasai muutamia tyttäriä sekä neljä poi-kaa raahelaisille kapteeneiksi,kauppa-miehiksi ja raatimiehiksi. Toimekkainoli nuorin veli, Konrad (1801— 1880),joka ensin kapteenina mittaili meriä jasitten rupesi kauppamiehenä mittaile-maan tavaroita. Brahenkadun jaCor-tenkadun kulmassa pitkällä, laihalla ja»häjynkurisella Konkalla» oli kauppa-talonsa. Kauppamiehiä olivat toiset-kin veljet, Adolf oli vain kapteeni jahukkui merimatkalla. Adrian, vanhinveli (1788— 1854), oli raatimieskin jaasuiDurchmanin naapurinaMent^erin-kadulla. Mutta Fredrik (1792

—1863),

paksuniskainen porvari, teki kauppaaKirkonmäellä vastapäätävanhaakoulu-

Konrad Brander.

taloa, ja sanottiin häntä »Kirkko- Branderiksi». Oli ukko ennenkapteeninakin ohjannut laivaa merillä, jopa oikein ihastunutFranzenin prikiin, Rosinaan, jota vielä vanhanakinkehuskeli:— Ja se Russiina olihyvä laiva: kerran ventattiin,niin oltiinVaasasa!

Branderien perilliset kuolivat nuorina tahi muuttivat Raa-hesta muualle. Konradinpoika, Axel,meninaimisiin,mutta kuolilapsetonna, ja tytär, Selma, antoi vanhaksi tultuaan kauppaliik-keensä Pyhäjoelta tulleen Haglundin hoitoon, ja sinne jäi lopultaKonradin kokoama tavara. Kauniit köpenhaminalaiset kahvi-kupitkin alennettiin varsin keittiökupeiksi.

Patruunien riveissä asteli aikoinaan vielä Anders Gustaf Can-delin. Hän oli tullut vävyksi vanhalle raahelaiselle kauppiaalle jaraatimiehelle,Johan Lauraeukselle,saaden samassa kaupassa Eli-sabethinsa kanssa valmiin ja täysinäisen kauppatalonkin. Kon-rad Branderin naapurina Cortenkadulla talo oli, lähellä Kirkon-

266

mäkeä ja kaupungin apteekkia. Mutta Candelinin ukko kuolijo 1863, ja pojat hävisivät pian pois koko kylästä.

Siinä 1850—

60-luvuilla vielä joku vanhan polven porvari lo-petteli kauppatoimintaansa ruveten poistumaan patruunien par-vesta. Niinpä jäivät joukostapois vanhat porvarit Lacke, Lund-ström,Andersson jaBergh. Ja Karl Napoleon Hedmansson,puna-nenäinen,punaviheriä-peruukkinen, »Heemanssonin Kalle», heittikauppapaikkansa Reinin patruunille. Henrik Ahlholmin leski, Jo-hanna Mathilda, suuri tervaporvari, keikahti nurin ja jätti ta-lonsa kaupungin sairaalaksi. Vanha Abraham Hajahnkin lopettiliikkeensä Fellmanien naapuritalossa ja meni Mettalaan maatamöyrimään.

Kaupankäyntiä.

Laaja maakunta tarvitsi Raahenpientä rantakaupunkia,joka tuotti sille suolaa jamuuta tavaraamerien takaa,ja pieni Raahe tarvitsi laajaa maakuntaa, joka toi silletervaa ja voita jakaikenlaista maantuotetta.

Tervaa oli maakunnassa poltettu jo satoja vuosia,ja kaukaa sydänmailtakin vedätetty rantaseutujen sa-

tamapaikkoihin. Niinpä ohjautui tervanjuoksuRaaheenkinranta-puolilta aina Kalajokea jaSiikajokea myötensekäsisämaistaNiva-lan,Haapajärven,Reisjärven, Pyhäjärven,Pyhännän, KärsämäenjaKestilänmetsämaista, jopa aina Savosta saakka.Tervahautasa-vusientisaikaan miltei jokaisessa, nyt jo metsättömänrantapitä-jän talossa, ja sydänmaiden mäntyiset kankaat olivat kesäisin ter-vaisenautereenverhossa.TalvellaRaahe saiottaavastaanylimaidentervasadon. Helmi- ja varsinkin maaliskuussa,vielä joskus huhti-kuussakin,ukot ajoivat kesäisiä tervojaan,milloin kymmenkunta,parikymmentäkin, vieläpä kolmekinkymmentä tynnyriä yhteenmenoon. Paakinahon Jaako vedätti Soveliukselle 1866 huhti-

268

kuussa 33 tynnyriä» Mutta toisekseen ukot taas saattoivat ajellavain viittä, kuutta tynnyriä, ja joskus tulla kyyditen yhtä ainoaaterva-astiaa. Lähiseutujen, Paavolan, Piehingin, Vihannin terva-miehet voivat ajattaa tuotteensa kesälläkin, pari, kolme tynny-riä kerrallaan. Pyhäjoella, Siikajoella ja Kalajoella oli Raahenporvareilla oma asiamiehensä, joka kokosi ympäristön tervaa va-rastoon. Kalajoellakin oli entiseen aikaan Hendelinin ukko raa-helaisten tervaherrana. Jahdilla sitten kuljetettiin tervat Raa-

Tervahovin vanhoja makasiineja,

heen. Hyvänlainen hinta maksettiin tervasta 1840-luvun lo-pulla: kahdeksan ja kymmenenkin ruplaa ukot saivat tynny-ristä, ja1851maksettiin jo kymmenen japuoli. Mutta sitten1852tervanhinta yhtäkkiä putosi kahteen japuoleen ruplaan, menipäItämaisen sodan aikana 1854 ruplaan 70 kopeekkaan. Eikä sesiitä enää kovin kohonnut; esim. 1861 oli tervatynnyrin hinta2:50— 3:

— ruplassa, ja kun tuli markka-lasku, 10—

12 markassa.Mutta silläkin hinnalla täytyi tavara antaa, sillä maakunta tar-vitsi rahaa, ja terva oli monen parasta myytävää.

Jo 1700-luvun lopulla saatiin Raaheen tervahovi meren ran-nalle Ruonanojan suulle. Tänne ajettiin maakunnan terva, tar-kastettiin ja pantiin suuriin makasiineihin. Hovin pääherra asuiPikimäellä, ja vartavastiset »fräkärit» tarkastivat, »fräkäsivät»joka tynnyrin. VanhaKalle Burman oli entiseen aikaan fräkärinä,sitten myöskinvanhat luotsit Kalle Läksy,Kalle Sabutsky ja Jo-han TabelL Varsinkin Läksynäijä oli äkäinen tarkastusmies,saat-toi vaikka kirveellä räiskäyttää tynnyrin säpäleiksi, jos rautaras-silla tutkiessaanoli huomannut,että tervaoli huonoasotkua.

269Paljon kasaantui tervahoviin ja Pikimäelle tynnyreitä, monet

makasiinit, ranta ja mäki täyteen. Siinä 17— 18-sataluvun tait-

teessa saattoi hovin kautta kieriä 4000—

5000 tynnyriä ja Itämai-sen sodan aikana 7900

— 8000. V.1860 vietiin Raahesta ulkomaille4,769 tervatynnyriä, jopa1857 aina 11,809 tynnyriä.

Toinen tärkeä metsänvilja,, jota maakunta vanhaan aikaanvalmisti ja vedätti Raaheen, oli potaska. Suurien koivumetsienmaat olivat parhaita potaskamaita. Sekä rantakylissä että kau-kana Suomenselän vierteillä, Pyhäjärvellä ja aina Pielavedelläsitä poltettiin ja tuotiin Raaheen. Kestilän kirkollakin Junkkarinäijä ja Silkoniemen ukko sekä Rasin muori löivätkoivuja pinoonja polttivat tuhaksi,uuttivat tuhan lipeäksi, keittivät lipeän rus-keaksi potaskaksi, jonka vielä »potaskauunissa» »kalsuneerasivat»,polttivat, niin että se tuli »taivaankarvaiseksi». Tynnyreissä vedä-tettiin potaska Raaheen ja leivisköittäin sitä myytiin. Jotkutisännät saattoivat tuoda kerralla kolmisenkymmentäkin leiviskää,toiset vain kuusi ja kolmekin, joku vain 17

— 18 naulaa. V. 1850saatiin potaskaleiviskästä neljä ruplaa, mutta pian se aleni kol-meen, jopa kahteen ja yhteenkin ruplaan. Tuhansin leivisköinRaahen porvarit keräsivät potaskaa aittoihinsa,esim.1857 13,176leiviskää, ja 1859 11,344 leiviskää,mutta 1860 vain 2,360. Siitäalkaakin potaskan, samoin kuin tervankin tuotto vähentyä. Kunvaltio otti suuret metsät haltuunsa,einiihin enää kenellä tahansaollut asiaa.

Enemmän kuin potaskasta saatiin sentään rahaa voista, jotajoka talossa varattiin myytäväksi. Kesänaika, jolloin karja saiherkutella rehevällä kesäruoholla, oli parasta voin tuottoaikaa,ja silloin sitä pitkin kesää kerättiin, isoissa taloissa monet suuretsaavit täyteen. Syyskuulla, ennen varsinaisia syysmarkkinoita,oli Raahen kauppiailla miltei koko kuukauden kestävät voimark-kinat. Maakunnanvoikuormia ajoi silloin tien täydeltä joka suun-nalta kaupunkiin, isoisimmat isännät komeasti kolmellakin he-vosella, joka kuormassa voitynnyri. Kaukaisimmat voinajajat oli-vat jokien latvoilta, Pyhäjärveltä ja Pyhännältä asti. Olipa joki-latvojen takaakin Pielaveden ukko saapunut jasaanut rekipelillätaikka purilailla ajaa Maanselänlahteen ja siitä soutaa yli Pyhä-järven, ennenkuin pääsi kärrypeleihin. Yhtäpäätä saivat patruu-nit kaikkine apumiehineenpunnita voita ia työntää tynnyreihin.

270

Kolme-, neljäkymmentä leiviskää oli isojen äijien tynnyreissä,sitten parikymmentä ja kymmenkunta pienemmillä ja toisillataas vain kolme, neljäkin. Kuusi, seitsemän ruplaa maksoi pat-ruuni voileiviskästä 1840-luvulla,mutta 1853—54 maksettiin siitävain 2: 15

—2:20 ruplaa, ja sitten 1860 kolmisen ruplaa. Raahen

patruunien koko vuoden yhteinen voisaalis 1859 oli 9,241 leivis-kää ja 1860 jo 13,563 leiviskää.

Talvella maanukkojen kuormassa saattoi olla joitakuita nau-loja taliakin, joskus kolmattakin leiviskää, ja1850 vaiheilla mak-settiin kuusikin ruplaa leiviskästä,mutta 1860 oli sen hinta vainkolmessa. Vuoden 1859 nimissä vei raahelainen ulkomaille 251leiviskää talia ja seuraavana vuonna vain parikymmentä. Jos-kus ylimaan mies toi patruunilleen muutamia kappoja nau-riitakin, joskus lehmän, väliin pari kuormaa tuohia, ja Ai-nalinkylän Ollankedon ukko toi 121/2 kyynärää emäntänsäkutomaa puolivillaista kangasta, saaden siitä 20 kopeekkaa kyy-närästä.

Mutta kaukaisen ylimaan miehet Suomenselän kangasmailtaja vedenjakajan takaakin, Savosta ja Pohjois-Hämeestä, vedätti-vät Raahen laivapatruunille mahtavia mastohonkia sekä muita-kin laivanrakennuksessa tarpeellisia suurpuita. Ylimaiden hiekka-kankailla kasvoi silloin vielä iänikuisia petäjiä, joiden lakkapäälatva saattoi kohota maakamarasta ylös kymmenin sylin, jätti-läishonkia, joidenlatvapuoli 15— 20 sylenpäässä vielä olikyynä-rääpaksu läpimitaten. Sellaisiapetäjiä kaadettiinlisalmen sydän-maillakin Linnalan talon Markkalankankaalta. Samanlaisia aar-niopuita kasvoi muuallakin sydänmaan navoilla, Kiuruvedellä,Pielavedellä jaKeiteleellä,Pihtiputaalla ja Viitasaarella sekä Py-hännän Tavastkengän puolessa. Kaikkein suurimpia kankaan-kummituksia piti jo olla kuusi, jopa kahdeksankin hevosta vetä-mässä, vaikka tavaton mastopuu oli jo sellainenkin, jonka eteentarvittiin vain kolme, neljä vetäjää. Kahden reen varassa met-sänmies makasi, ja ainakin kaksi miestä piti olla sitä saattele-massa, toinen tyvellä ajajana, toinen hännällä»ruotelmiehenä» hoi-telemassa jälkirekeä tiellä, ja eri hevosella ajettiin eväitä,»trossi-kuormaa». Uuvuksiin asti hevoset monesti saivat kiskoa. Viita-saareltakin tuotiin kerran kuudella hevosella tavatonta masto-honkaa, mutta Piehinkiin vetäjät väsyivät. Heikki Montin vei

271

silloin vankan oriinsa, pisti aisoihin ja ajoi Raaheen, niin ettähöyry nousi. Amphitriten isoksi mastoksi puu joutui 1869.

Muita laivan rakennusaineita kasvoi kyllä lähempänäkin.Kestilästäkin Hyvölänrannan jaMulkuan metsistä ajettiin 8— 10sylen pituisia raakapuita, pari-, kolmi-sylisiä, paria korttelia paksuja, kolmealeveitä »sitroja», pitkiä selkäviä kuusi-tuumaisia »täkkipiittoja», parisylisiä kuu-senjuurikoukkuja, »nääkkiä» sekä kyynä-rää paksuja peikkoja jalankkuja. Pyhä-järveltä myöskin ajettiin laivapuita;Pesolan lautamies jaNiinimäen isäntäkinvedättivät peikkoja ja täkkipiittoja.

Pohjoisseutulaiset saapuivat RaaheenPohjantullista ajaen Rantsilan,Paavolanja Pattijoen kautta, mutta Pielavedenja Pohjois-Hämeen miehet tulivat Ete-läntullista Pyhäjoen ja Sälöisten tietä.

Ylimaan miehet saapuivat mastopui-neen, pelkkoineen, nääkkineen ja sitroi-neen kaupunkiin tavallisesti aamulla,ajaen Isolletorille. Sinne täytyi ajaa sekäPohjan- että Eteläntullista tulijäin, sillämuualla kaupungissa pitkät mastopuuteivät mahtuneet kääntymään. Isolla-torilla jo aina aamuvirkut patruunitmittakeppeineen seisoskelivat odotta-massa. Joskus kunoikein suuri rumilasajettiin torille, tuli patruuneille kovakina,kuka saisi sen ajattaa työmaalleen.Matti-patruuni ja Heikki Montin useasti

Väyrysen isäntä Pyhä-järveltä, vanha Raahen

kävijä.

kilpailivat mastonostossa,lennättivät joskushevosillaan jovastaan-kin, mittailivat puita, koputtelivat kepillään ja tarjosivat hintaa.— Tynnyrin...kaksi tynnyriä suoloja saat! Matti-patruuni-kin tarjosi, lisäten:—

Onko laho? Häh!— Eei sunkaa se laho ou, maanukko selitteli, vähän vainmoannousua tuossa juuressa.

272

Monta kertaa näet ylimaan ukko yritti pettää Raahen pat-ruunia. Rasin Esko-äijäkin täytti jasilasi eväsvoillaan lahot kolo-paikat, niin että ne pakkaskuurassa huurtuivat ehjäksi veisto-pelkäksi.

Lakki kainalossa ylimaan miehet seisoskelivat pakkasellakinison patruunin edessä, kun patruuni komeana käännähteli, pot-kiskeli puuta ja tarjoili hintaa. Reinin patruuni tiiraili silmälasei-neen, Durchmanin pikku ukko koputteli puuta ja paneskeli:»hm hmhm ♥ ♥ ♥ hmhmhm». Heikki Montin taas käännähteli hy-vin rotevasti ja äkäisesti,muttaSoveliuksen Matti-patruuni paniuseinkin karjumalla.

Mutta kunpuu oli huomattu hyväksi jahinnastasovittu,pat-ruuni löi »merkkinsä päälle», eikä siihen enää muilla ollut mi-tään sanomista. Ylimaan mies sai ajaa kuormansa varviin ja sit-ten tulla perimään maksua.

Silloin kyllä ei tullut mitään kauppakiistaa, kun maakunnanukolla oli kaupungissa oma patruuninsa, jonka luokse hän ajoi ta-varoineen. Fagervikin patruuni, »Vaaterviiki», oli monien savon-äijien porvarina. Sinne »isävainoo» oli ajanut, ja sinne taas poi-kakin meni; jopa vielä vuosikausien perästä, kunFagervikin ukkooli jo aikoja kuollut, eikä talossa ollut enää kauppaakaan, jot-kut Savon miehet vanhasta tottumuksestaan ohjasivat hevosensavanhaan tuttuunVaaterviikiin. lisalmen miehen ja monen muun-kin savolaisen patruuni oli »Ranseeli», taikka joku Sovelius, jot-kut savolaiset taas kävivät »Konnalla», Konrad Branderilla, taikka»Velem annilla». Kestilän Hyvölänrannanukon porvari oli »Rii-manni», Paavolan Kaarron kauppias »Janne» Montin. VanhallaLauraeuksella ja sitten Candelinilla oli talonpoikia paitsi lähi-pitäjissä, myöskin Kärsämäellä, Pyhäjärvellä, Haapajarvella, jaReisjärvelläkin — sellaisia vaareja kuin Änäkkälän Petteri jaVehkapuron Jussi. Samoin taas Soveliusten ja muidenkin pat-ruunien maaukot hajaantuivat Pohjois-Hämettä ja Savoa myö-ten. Patruunien kirjoihin merkittiin sellaisia nimiä kuin Kurran-maa, Kupulisoja, Pinolehto, Virsu, Visuri, Ponnikas, Kontio,Käräjäoja, Jylhänollila ja Pirttihaavisto.

Jokainen patruuni kyllä tunsi omat talonpoikansa ja vanhatpuotipalvelijatkin heidät tunsivat,niin että ainoastaan vierailtasaattoivat kysyä:

273

— Kenenkäs talonpoikia te olette?Laivavarvista ajoi maanukko porvarin pihaan, päästi hevo-

sensa ja vei talon talliin sekä kantoi eväsvakkansa porvarin piha-pirttiin. Siellä, työväen tuvassa, talonpojat saivat viettää yönsä.Monissa pirteissä oli ylhäällä katon alla leveät makuulavat, joillemahtui koko joukko maakansaa makaamaan, ja seinien vierissäoli isot penkkilaatikot, joihin ukot voivat lukon taakse heittää ta-

Langin talon pihamaa. Perälläpihapirttejä.

varansa ja ostoksensa. Kiljuvilla pakkasilla Savon miehet tuli-vat kylmissään ja kangistuneina pitkältä taipaleeltaan ja meni-vät joskus suoraa päätä pirtin isoon takkaan seisomaan. Har-maa taikka valkoinen suuri sarkaviitta oli ukkojenpäällysverhona,ja monesti paistoi avonaisesta viitan aukosta karkea hurstipaita japaljaspakkasenpolttama rinta.

Hyvin kohteli patruuni maanukkoa. Kauppapuotiin ja »ulko-konttoriinsa» hänet kutsui ja tarjosi heti hyvän ryypyn liennyt-tämään kylmän kangistamia leukapieliä. Ahlqvistilla annettiinvahva rommiryyppy, ja Franzen kaasi isännälle tuiman viina-ryypyn sekä — voimarkkinoilla — emännälle napsun »isoa vii-naa», joka oli siirapilla maustettua viinaa. Hyvät tupakatkin an-nettiin. Ukko sai peukaloida ison visakoppansa täyteen Raahenoman tehtaan »parasta Virginian tupakkaa», saipa vielä valkeanVanha Raahe — 18

274

savipiipunkin, jotta voi, jos halusi, ruveta sillä sauhuttelemaan*Mutta oikein hyvässä porvarissa otettiin piirongin laatikosta isokappale paksua rullaväättiä,kastettiin sitä vielä siirapista ja tu-pakkavedestä sekoitetussa liemessä ja ojennettiin ukolle., Siitääijä sai mahdottoman makean ja tavattomasti syljettävän mäl-

Pihapirtin eteisen ovi. Ent. Virven talo,Rantakatu.

linkumpaankinposkeensa.Ahlqvistilla vietiin ukoillepihapirttiin vielä silliä jakaljaakin, ja Fagervikinpatruuni sanoi, että »tuuatuolle majamiehelle hänenkalaansa», ja »se oli hyväärasvaistakalaa». Muttaolijokusellainenkinpatruuni,joka sanoi palvelijalleen:— Anna tälle isännälleryyppy parraan tapin ta-kaa!

Ja sitten lisäsi:— Sämsta som finns! x)Melkeinkokonaansuo-

laan ja rautaan vaihtuiylimaan ukon mastopuutaikkamuutavarakuorma.Lisäksi vielä piti viedäemännälle jokunaulakah-via ja sokeria sekä jokupuntti pumpulilankoja.

Suolatynnyristä patruuni otti 1855 vaiheilla kolme, neljä rup-laa, rautaleiviskästä pari ruplaa, ja laivapuista hän maksoi so-pimuksen mukaan. Sitroista voitiin saada pari, kolme ruplaa kap-paleesta, täkkipiitoista viisi,kuusi ruplaa, raakapuista 10

—15 ja

mastoista 50— 60, joskus satakin ruplaa. Lopuksi patruuni an-toi talonpojalleen kotiintulijäisiksi lakritsaa sekä jonkin kyynäränkarttuunia.Voimarkkinoilla annettiin emännälle»voihuivi»,karttuu-nihuivi tahi villahuivi, jos patruuniolisaanut suuren voikuorman.

!) Huonointa mitä on.

275

Mutta monilla maanukoilla oli patruunin kirjassa pelottavaaukeama, jossa oli vain jokunen pelkkä, joitakuita tervatynny-reitä ja joitakuita voileivisköitä toisella puolella, mutta toisellapitkä rivi raskaita suolatynnyreitä ja rautaleivisköitä,joskus ru-kiita jakalliita jauhokulejakin, joitaoli täytynyt ottaaahtaina ai-koina. Näitä piti sitten yrittää maksella, mutta samalla taastehdä uusia ottoja» Useat ukot olivat saaneet patruuninsa kir-jan niin pahaan kuntoon,että sitä piti yhä ja yhä täyttää ja re-piä, saamatta milloinkaan umpeen* Ja silloin oli äijä tiukastikiinni patruunissaan. Ei uskaltanut ukkopaha mennä kurkista-maankaan toisen porvarin ovelle, puhumattakaan tavaran vien-nistä. Silloin saattoi tulla oman tilin loppuun paha merkintä,niinkuin Haapajärven Seppäsen Jussille: »Sait smör at andra,ingen credit».1) Väliin ukot joutuivat tekemään ostoksistaanpatruunille velkakirjan. Pidisjärvenkin Korkeakosken Antti Pie-tarinpoika kirjoitutti ja takautti Matti Niemellä tällaisenpaperin:

>>sillet Jolla tämä sedeli on olen minä alla nimitet-ty velka yksi kymmentä kuusi )i6( RikinDaleria Ru-ohtin velka Rahasa Elisittä vastavasa venäiän myntisäjonga velanminä anomuksen jälken ynnä jnträssin kansakuusi Rikin Daleriasadalta tahdon kohta maksaa ja senpuumerkin alle panemisellaomalla kätellä vierastenmi-esten läsnä ollesa vahvistaa Pidisjarvella sinä 29. p:kesäkuusa v: 1839:

sanoo )i6( Rikin Daleria-

Antti Pietarin poikakorkia koski*

Ettellä seisovan summan päälle menen minä alla kirjoi-tettu täyten takauksen niin kuin oman velkani Ettestäpäivä sama kuin päällä mainitin

x) Myynyt voin muille, eimitään luottoa.

276Perintö talon omistaia N:o 37:matts niemi omalla käielläkiriotettu —

Todistasiimon toihanti ja matts toihanti»

Mutta muutamat tavarantarvitsijat eivät oikein huolehtineet,että patruunin ison kirjan aukeama pysyisi hyvässä järjestyk-sessä» Monet tekivät,kuten reisJärveläinen Räisäsen Jussi: »Pra-tar mycket, häller litet»,1) niinkuin Matti-patruuni on merkinnytmiehen tiliin* Sellaisten ukkojen kirjoihinviennit patruuni saat-toi päättää lauseella: »Liten lymmel, gifver ej Credit mera» 2,)taikka:»dälig kund utan Credit, skylldig tilimon amie Sundström25 °/o mera an hemmanet är värd»,3) taikka kerrassaan äkäi-sesti: »ingen Credit, körsbort»» 4) Varsinkin kaukaisen Reisjärvenukot näyttävät monta kertaa saattaneen tuiman Matti Augustinäkääntymään. Ruvisahon Heikinkin lopputili päättyy vihaiseen:»Skurk, far ej nägot hvarken emot borgen eller utan»» 5) Eikäliene Korpiojan äijäkään oikein hoitanut asioitaan, sillä Mattion äkäisen paksusti painanut perään: »Lurjus», ja Anttilan Jussi,joka oli kunnostautunut niin, että »Bedragit pä Kalajoki mark-nad», saa tavattomankiukkuisen ja paksun: »ingen Credit mera»Lymmel — och lurjus, köresbort»» 6)

Toisinaan tulivat ylimaalaiset, varsinkin etäisen Savon mie-het, yhtaikaa kymmenin hevosin kaupunkiin, ajaen vain suolan-hakuun, potaskaa ja »maankasvo- tupakkaa» mukanaan myytä-vänä» Jo kotikulmillaanukot kokosivat joukkonsa» Pielaveteläi-setkin Heinämäestä, Lampaanjärvestä ja Saarelankylästä ko-koontuivat joskus kolminkymmenin hevosin Tuomiston Kekko-

x) Puhuu paljon,pitää vähän. —2 ) Pieni veijari, ei enää luottoa. —3) Huono asiakas ilman luottoa, velkaa ystävälleni Sundströmille25% ylitalonsa arvon.—4 )Eimitään luottoa, ajetaan pois.—5 ) Lurjus, ei annetamitään ei takuilla eikä ilman. — 6) Pettänyt Kalajoen markkinoilla...eimitään luottoa enää. Heittiö— ja lurjus, ajetaan pois.

277

laan, josta sitten lähdettiin laskettelemaan merimaita korujen.Parin viikon eväs oli hevoselle varattuna matkahäkissä ja mie-helle matkavakassa sekä vielä viinaa katajalekkerissä, lisäksi pienilippi miehen ryyppymittana ynnä sanko hevosen juoma-astiana.»Pahoja säitä» ryypättiin matkallelähdettäessä, samoin matkallakinaina,kun syöttötalostaajettiin tai-paleelle. Kotikasvuja ukot poltteli-vat piipuissaan, leivällä vaihtoivattalosta särvintä ja viinaryypyllätuottivat hyvää tuulta talon van-halle äijälle. Ja pitkin matkaa hei-tettiin syöttötaloihineväitä paluu-matkaa varten. Kun tällaisia suuriatakamaiden matkueita tuliyhtäkkiäpieneenrantakaupunkiin, niin eiväthe kaikki tahtoneet mahtua omienpatruunien pihapirttien yövieraiksi.Jotkut matkamiehet joutuivat päi-vittelemään:

»Ei sopinut Soviolle,eikä päässytParkille,eikä luvattuLumperille,eikä haluttanutHajäänille,täyti turvautua Turkmannille»

Matti Kekkonen, Pielavedenisäntiä,ent. Raahen kävijä.

Pitkin talvea maakunta ajoi kaupungissa, lähiseutulaiset mo-nin kerroin, mutta kaukaiset ylimaat vain kerrastikin. Milteiaina seisoi hevosia suuren patruunin pihamaalla. Langinkin kar-tanollekeräytyi talven mittaan tavatonlantakasa. Keskellä piha-maata se valtavana seisoi ja siihen laastiin lanta ja heinänjät-teet aina matkamiesten lähdettyä. Keväällä työnnettiin ylimaa-laisten tunkio patruuninpellolle.

Omin eväin savonukot elivät kaupungissa, ja jotkut hyvinkinvoivat antaa puolestaan lippiryypyn porvarillekin. Monet van-hat merimiehet kävivät ryypynhaluissaan iltasilla porvarien pir-teissä vätystämässä savolaisten kanssa sekä kertomassa heillekaiken maailman kummia ja saivatkin keikauttaa lipillisen hy-

278

vää »Savon viinaa», Saihan savolaisille haastella vaikka minkä-laisia merkillisiä juttuja, tiesiväthän merimiehet, että »Savosa seoli jo koko mies, joka oli käynyt kerran kirkosa, kahesti kaupun-gisa». Jotkutmerimiehet kureissaan »pleissasivat» salakatta savon-ukon pitkänköydenmolemmista päistään yhteen. Kunukko sit-ten aamulla rupesi lappamaan köyttään,sai hän sitä lappaa ja

lappaa ja kummas-tella:—

Tuhat pärelet,mihin se pia lienööhävinnyt? Ennenolitäss' kaksikin piätä,ja nyt ei ou yhtä-kään.

Mutta kaupunginvanhat muorit japikkumökkieneukotja ukotkin ottivatmyösosansa ylimaanmiesten eväistä, Au-vinska jaAnna-Sofia—

»liekö tuolla suku-Langin talon pihanpuoli.

nimiä ollutkaan» — tekivät nuuskaa ja myivät maalaisille, TildaKraftman ]aVahlgrenskafipiem akankäkkära,mustakuin tervarääsy,kastoivat kuusi-,seitsentuumaisia rikkitikkuja ja niputtain niitävaihtoivat savolaisen leipään. Siihen aikaan kuneiollut edes»Kek-manin vaarallisia», joitavanhamerimies KeckmanOulussa valmisti.Tarvitsivatmaakunnanmiehet myöspiitä tuluksiinsa. Sitämuoritkeräsivät Fantinsaarelta makasiinien alta, johon sitä oli aikoi-naan purettu Franzenin laivoista, Pikipruukista muorit kerjäsi-vät pikeä, jolla myöskin sai Savonukolta leivänkimpaleen taikkaluukontin. Muistivat savolaiset vielä kysyä: »Onko mereistä elituuliajoa?» Tätä, merenajamaa kuolleen hylkeen rasvaa, kerät-tiin rannoilta, ja mitä pahemmin se haisi,sitä mieluisempaa se olimaanäijille, jotka käyttivät sitä monenlaisiin asioihin, Härkä-torin puolessa asui useita muoreja, jotka myöskin elivät samoillaeväillä savolaisten kanssa, Ketaran muori ja Ketaran Killeri ke-

279

räilivät piitä ja pikeä sekä merellistä leivänhinnaksi,Kukkokiika-kin ja Paskatikun Liisa etsivät merenrannan rasvaa. Liisa tyy-tyi savolaisten leipään, mutta Kukkokiika vaati hyvät ryypyt,tuli toheloksi ja rupesi kiikaamaan.

Kalamiehiltä Savon ukot vaihtoivat palvalihoillaan suola-kalaa. Karlundiltakin ylimaan miehet joskus ottivat matkaansasilakkanelikon, jättäen li-haa tilalle. Ja »niillä oliniin hyvvää palvalihhaaettä kun sitä vielä sais!»

Kaikilla patruuneillaoli talossaan »kräämäpuo-jit», joissa maanukot jakaupunkilaisetkin kävi-vät tekemässä ostoksensa.Kräämäpuodit olivat tuli-si)attomia, talvella hyvinkylmiä olinpaikkoja. Ke-sällä taas sai kaksijatkoi-sen oven yläosa olla kai-kenpäivää avoinna. Kau-passa hääri »puotineittyt»mitaten japunniten tava-raa ostajille. Jo kuudenaikana aamulla piti neit-syen avata kaupanovi ja

Kauppapuodin rappuset. Ent. Hedmans-sonin talo Isontorin laidassa.

aloittaa päivän työ, jota kesti iltayhdeksään asti. Ahlqvis-tilla piti olla kymmeneen. Pyhäpäivinkään ei puotityttö saa-nut lepoa. Silloin pattijokiset, jotka arkipäivinä kaupungissakäydessään ostivat vain juuri niinpaljon, että »se riittää pyhäänasti», sekä aamulla että kirkosta palattua ryntäsivät kauppaan»sisän kautta» ostamaan kahvia ja sokeria ja muuta tähdellistätavaraa. Pattijokiset olivat sunnuntaisin rahamiehiä,sillä silloinhe saivat viikolla tuomastaan maidosta, piimästä ja voista mak-sun kaupungin työmiehiltä, jotka taas perivät palkkansa lauan-taina. Monissa porvareissa puotineitsyen piti sunnuntaisin päi-vällispöydässäsamoin kuin sunnuntaisissa kutsuissakin olla »pas-

280

saamasa ♥..se kun oli niin näppärää». Ja palkkaa kauppatyttösaipuolitoistasataa markkaa vuodessa sekä ruoan ja aamukahvinja jouluna jonkun lahjan. Pienissä porvareissa ei puotineitsyttätarvittu. Möllerin viinakaupassakin vain pappa ja mamma vuo-rotellen kävivät tynnyrintappia vääntämässä.

Patruunin apulaisena »sisäkonttorisa» oli »puukhollari» tili-kirjoja kirjoittamassa ja kirjeitä jäljentämässä. Konttorin sei-nällänahkaremmeissäriippuiisoja kirjoja,kullakinlaivalla omansa,

jaisännän isossapul-petissa olimonetlaa-tikot, jokaisessa laa-tikossa omat laiva-paperinsa. Muttakun kauppapuodissatuli kiire, sai puuk-hollari juosta sinne,ja aina hänen pitihuolehtia, että puo-din»nuuskaloota» py-syi tuoreena*Perunaahän leikkasi nuuskansekaan, ja se auttoi.Patruuni oli tyyty-

Porvarien kellareita Kirkonmäen takalaidassa.

vainen, ja muorit sekä vanhat herrat, Möllerkin,saivat hyväätuoretta nuuskaa.

Mutta silloin »meiän kylään» saapui paljon vieraita, kun selokakuussa ja taas helmikuussa pani toimeen markkinat, ja rum-pua pärryttäen otti vieraansa vastaan sekä julisti markkina-rauhan. Varsinkin helmikuun kynttelimarkkinoilla, jolloin jo es-teettä voitiin lasketella poikki maiden, oli paljon kansaa. SilloinIsotori täyttyi maalaisista ja maalaisten tavaroista, ja porvarienkartanot olivat hevosia täynnä. Savoa myöten oli ajettukaikenlaista maaseutujen tavaraa aina laivan mastopuista al-kaen. Olipa saapunut suuret joukot viipurilaisiakin, kuormis-saan »seelivaatetta», palvalihoja, läskiä ja isoja kalakukkoja. Hä-meestä jaSavosta oli hamppua ja pellavaa, ja lähiseutujenemän-

281

nät, varsinkin pyhäjokelaiset, tarjoilivat vahvoja villasukkia,-la-pasia javillalankaa.

Keskellä toria oli useita lautakojuja, joista oman kylän mie-het sekä »ulkokyläläiset» tarjosivat tavaroitaan. Oli kultaseppää,kupariseppää,köydenpunojaa ja muuta mestaria Oulusta jaKok-kolasta asti. Leufstadiuksenkin tupakkamies myi tavaroitaan,Vestberg kauppaili köysiään, ja kirjansitoja Sundströmin pöy-dällä oli muutamia virsikirjoja, katkismuksia ja aapisia. Kemintakaisella Kaakamon miehellä oli suuria kiekkoja rantuiseksi ku-dottua »henkselin auhaa», ja Kokkolan puolen »karstamaakarit»ja harjantekijät tarjoilivat teoksiaan. Nähtiinpä jonkun venä-läisenkin kauppailevan sillejä, suolakurkkuja, prenikoita ja kara-melleja. Ja poikaset ostelivat muutamilla kopeekoillaan »ryssänrenikoita markkinaisiksi».

Monet maalaiset tulivat markkinoille vain huvittelemaan,mutta oikeat isännät tulivat myymään tavaroitaan sekä hoita-maan raha- asioitaan. Patruunin isonkirjan asioita oli korjattava,ja Isollatorilla saattoi myös tavata vanhoja velkamiehiänsä, joiltavoi omansa kiristää pois.

Raahen porvarit taas vuorostaan vierailivat muiden paikka-kuntien markkinoilla, Kajaanissa, Kuopiossa, Kalajoella, viedenkuormittain tavaraa myytäväksi ja taas kuormittain ostaenuutta. Vanha Durchmankin ja Gyllbergin ukko veivät Kuo-pion tavarakuormassa kerran rommitynnyrinkin, josta illalla te-kivät ryssänkanssa kaupat jamenivätuunille nukkumaan. Muttayöllä tapahtui talossa pieni keskustelu. »Paanko ma vähän vettä?»kysyttiin. »Paa-paa!» vastattiin. »Paanko ma vieläkin?» kysyttiintaas vähän päästä, ja vastattiin: »Paa-paa!» Ja vielä kolmannenkerran samoin kysyttiin ja vastattiin. Mutta tapahtui niin,etteiryssä aamulla huolinutkaan rommista. Kauppaa hierova Gyll-berginukko hätäysi:—

Tuu pois, Turkmanni, uunin päältä! Mies tahtoorahansa.

Kuopion markkinoilla kävivät toimekkaat Ahlqvistin ja Ahl-holmin leskirouvatkin. Tavarakuormansa kukkuralla istuen he-

282

kin vain ajoivat pitkän talvisen taipaleen. Ahlholmin rouva oliniin äkäinen kauppamuori, ettämyi vaikka leninginpäältään, kunasiaksi tuli. Niinpä markkinatanssiaisissa joku rikas Kuopionrouva ihasteli Raahen rouvan kaunista puna- ja viheriäruutuistasilkkileninkiä ja kysyi: »Mistä sellaisia saa?» — »Vaikka tästä!Tahotteko ostaa!» Raahen rouva heti tokaisi. Ja silkkileningit-tään Ahlholmin Johanna-rouva ajoi kotiinsa.

Kalajoen kuuluisille maaliskuun markkinoille ajoi Raahen

Kalajoen markkinakentän vanhojamarkkinatupia.

koko porvarikunta,rahtihevosillakin ve-dättäen sinne kai-kenlaista kauppata-varaa ja kräämää.Ahlqvistin ja Ahl-holmin muorit oli-vat taaskin mat-kassa ja vanha Frie-manin ukkokin olimuassa, vaikkei hä-nellä ollut suurtaasiaakaan, ajoihan

vain ilman aikojaan »hevosluon toisena» miehenä katselemaanhyviä hevosia. ,

Kalajoen suun mahtavalla »markkinaplassilla» oli Raa-hen patruuneilla, niinkuin Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaa-san kauppasaksoillakin, omat pienet markkinapirttinsä kama-reineen, kauppapuoteineen ja makasiineineen kahta puoltakauppakenttää, jokapitkänä avoimena tanhuana ojentui mökki-ryhmien välille kuten kaupungin katu, Markkinatuvissaan pat-ruunit asustivat markkina-aikana ja monella oli rouvakinmukana kahvinkeittäjänä ja ruoanlaittajana. Puodeistaan jamakasiineistaan porvarit myivät kaikenlaista tavaraansa suo-loista ja raudasta alkaen, ja maalaiset tarjosivat tuotteitaanvain kuormista.

Maanukkoa oli tavatonpaljous taaskoossa. Kansaa sekä mies-että naiskansaa, jalkamiestä, hevosta ja hevosväkeä ja hevosen-vedettävää oli maantiellä ja joen jäällä joskus neljännestä pit-

283

kälti ulottuen markkinakentältä aina Änkilän ohitse. Siinä oliympäristön ja rantaseudunmiestä sekä ylimaalaista aina Pohjois-Hämeen »puttaalaisia» ja viitasaarelaisia myöten. Nähtiin jou-kossa Haapaveden »haavikoita», Pyhäjärven »pyhäkkäitä» jaKärsämäen»kärsäkkäitä» tervatynnyriensä jalaitarekiensä ääressä.Mutta Reisjärven »reisikkäillä» oli pilkatuissa »pituhäkeissään»,joilla he kerran tulivat kilpa-ajoihinkin, vain köyhän kulma-kunnan potaskaa.Moni alamaiden vil-japeltojen ruislei-vällä ruokittu isän-tä seisoi pystynäraskaan viljakuor-mansa vieressä.Maa-laisten tavaroistaRaahen patruunitkorjasivat hyvänosansa puutavaraa,tervaa, potaskaa,viljaa, sarkaa, hurs-tia, voita, kumi-noitakin. Rahtimie-

Ahlqvistin markkinatapaKalajoenmarkkinakentällä.

hilla ajatettiin tavarat Raaheen, vain tervat jätettiin Kala-joen makasiiniin avovettä odottamaan.

Monta päivää markkinat kestivät. Raahelaisetkin viipyivätkoko viikon Kalajoen-matkallaan. Rouvat ja mamsellit vain yk-sinään puuhailivat kotona, pitivät kahvikutsuja ja pelkäsivätpimeän tullen Perttusia ja muita rosvoja. Sillä monen talonkoko miesväki olimarkkinamatkalla.

Raahen patruunien apumiehinä tavaroita hajoitettaessamaakuntaan olivat jotkut kauppahenkiset lähiseudun isännätja kaupungin miehet. Tällaisia kaupankävijöitäoli PalonkylänAnnolan Sakari, joka kulki monet markkinat Leufstadiuksentupakkakuorman isäntänä. Vanha Lindmanin ukko rujasisekä Hämeet että Savot porvarien tavaroita kaupiten, joutuenmatkoillaan joskus savolaisen pässinkin kanssa puskusille, mikäjuttu kuitenkin päättyi siten, että talonväki ihmeekseen löysipassinsa isoista sarvistaan riippumassa korkealla ovipielen nau-

284lassa. Pyhäluodon Pekkakin ajella remusi ympäri maakuntaaporvarien tavaran tasaajana, mutta tasasi tavarat niin taitamat-tomasti, ettei itselle jäänytmuuta kuin tyhjä nimitys, »Palanssi-Pekka».

Mutta toiset isännät ja kaupungin miehet taas puolestaan toi-mivat maanukkojen apuväkenä kokoamassa maakunnan tavaraakaupunkiin. Nämä olivat oikeita »hämemiehiä», jotka joka talvitekivät pitkän kaupparetkensä Hämeen rintamaille taikka Sa-von sydänseutuihin. Omiin nimiinsä ukot ajelivat, omiin pussei-hmsa pistivät voitot ja omissa nahoissaan tunsivat tappionkin.Näitä Hämeen ja Savon koluajia oli »Lauviinin ukkokin», PetterLavin, joka etelästä veti ryynejä, lihoja ja talia ja piti pientä»höökerin kauppaa» pikku mökissään Kirkkokadun varrella, sa-moin kuinmaakunnan kiertäjä Lindmankin Brahenkadulla,vasta-päätä Durchmanin patruunia. Ahkeroita hämemiehiä olivatmyöskinFlinkin veljekset Jussi,Tapani jaHeikki sekä JääskelänAntti, Johan Montinin entinen renki, ja vielä Mallulan Antti,»Silverin Saaran mies». Joulun jälkeen nämä ukot painuivat Hä-meeseen, ostivat sieltä kuormittain pellavia ja hamppuja, osti-vat hyviä hevosiakin ajopeleineen, ja palasivat koko kuormas-tolla parahiksi kotikylän suurille kynttelimarkkinoille. MatelanAntti kierteli retkillään Hämeet, Kuopiot jaKajaanit, tuoden pa-latessaan hevosia ja pellavia. Aunolan tupakkaporvarin velikin,Jussi, jota sanottiin »Aunolan Vauhdiksi», koska hän poikasena,kun oli unohtanut »j astin» nimen, oli pyytänyt »sitä, joka antaasahille vauhtia», ajoi Hämeet ja Savot antaen vauhtia Hämeenpellaville sekä Savon hevosille, kuljettaen niitä Raahen markki-noille ja myyden voitoikseen. Antoi Jussi kerran vauhtia savo-laisten kaivopuuhallekin. Jossakin lisalmen talossa, missä eisaatu vettä, vaikka oli purastettu monta kaivoa, esiintyi Auno-lan Vauhti muka kaivonkatsojana, määräten raastamaan reikääkaikkein pahimpaan paikkaan, talon vahvan kivijalan alle. Eikyllä Jussi enää uskaltanut kulkea talon kautta, ennenkuin saikummakseen kuulla talossa kaivattavan »sitä suurta Pohjan tie-täjää, joka ve'en heille antoi».

Sattuihan joskus näinkin onnistamaan. Mutta parasta olihämemiehistä, kun saivat tavaransa hyvin menemään koti-kylän Isollatorilla. Ja saivatkin. Sillä Hämeen kiertäminen sen-

285

tään kannatti, niin että varakkaat isännätkin olivat joskus kah-den vaiheilla:

»Meniskö Hämmeeseen,vai ostasko Ollinsaarenmaan?»

Etelätullin vartiotuvan ikkuna

Pankit.Entisellä Raahen suurporvarillä oli oma tapansatallettaa niitä rahoja, joita kauppa ja meri hänelletuottivat* Raha pantiin kyllä tavallisesti vetämäänuutta rahaa, mutta useasti sattui, ettei sitä hetivoitu sovittaa kaupankäyntiin eikä panna meriävaeltamaan. Monta kertaa keräytyi suuria raha-

kokoja toimekkaankauppamiehen varastoon.Mutta ennenvanhai-sessa Raahessa ei ollut pankkia eikä rahalaitosta,mihin olisi voi-nut sijoittaa varansa tulevien päivien tarpeiksi. Monet porvarit,jotkaolivat asioissa Tukholmankanssa, tallettivatkin Ruotsinrik-sinsä Tukholmanpankkeihin, toiset taas, jotka liikkuivat laivoil-laan Venäjän vesillä ja satamissa, veivät ruplansa Pietarin raha-laitoksiin. Mutta paljon käytettiin rahoja myöskinomaisuuden li-säämiseen. Tuotiin merien takaa kauniita arvokkaita huonekaluja,mattoja, shaaleja, tapetteja, hankittiin kaikenlaisia kalliita ho-pea-astioita ja arvoesineitä, ja talonemäntä puolestaan huolehti,että hänen liinavaatevarastonsa oli mahdollisimman suuri ja ko-mea. Monella porvarilla oli aitat täynnä sänky- ja liinavaatteita.

287

Mutta vanhalla Johan Sovelluksella, suunnattoman rikkaallavanhallapojalla, joka yli 80-vuorisena kuoli 1852, oli omat säästö-laitoksensa, Pietarin pankkeihin Johan tosin talletti osan rup-liansa, ja sinne niitä ukon kuoleman jälkeen lienee jäänytkin ve-näläisten hyviksi. Mutta suuren osan rahoistaan vanha Johan si-joitti omiin kätköihinsäniin huolellisesti,ettei niistä kukaan muuihminen tietänyt mitään. Ukon kuoltua hänen talletuksiansa sit-ten pitkät ajat etsittiin kaikista mahdollisista ja mahdottomistapaikoista, vesikaivoistakin,muttaeilöydettymitään* Vasta vuosi-kymmenien kuluttua niitä sattumalta kerran toisensa perästä pi-rahteli päivän valoon.

Raahen kauppatorin rannassa, veden piirittämällä pienellä ki-vikolla, oli ennen ikivanha aitta, »Puluvärkiksi» sanottu. Tämänaitan omisti aikoinaan Johan Sovelius. Sinne ukko sijoitti me-ren tuomat suolavarastonsa,jasinnehän sijoitti meren tuomat ra-hansakin. Sillä kerran, aikojen kuluttua, kun Puluvärkki oli jokauppias Axel Branderin hallussa, tapahtui, että Paavolan Mur-ron ukko aitasta suoloja rapatessaan löysiseinänkolostapaperi-käärön, joka sisälsi parisentuhatta ruplaa venäläisiä seteleitä»Toisen kerran taas konttoristi Lindblad löysi samanlaisen raha-käärön. Kumpaisetkin lienee Brander aitan ostajana ja omista-jana perinyt. Vanhaa Puluvärkkiä purettaessa löytyi taas senvuolihirrestä suuri rahatukko. Oli hirteen,poranreikään,painettukorkki, jossaolinaula. Lievosenukko nykäisinaulaa: korkkilähtiirti ja sen takanaoli ruplia.

Oli entisaikaan Raahen torin rannassa, pakkahuoneen luona,kahden puolen suuria makasiineja, muuan niistä Johan Soveliuk-sen. Vanhat rantamakasiinit muutettiin myöhemmin, kun rauta-tieolisaatu,kaupungin toiselle laidalle rautatien viereen. Soveliuk-sen makasiinia purettaessa löytyi taas seinistä puutulpalla tu-kittuja reikiä, joissa oli tuhansittain rahoja, toiset jo arvottomia,mutta toiset vielä kelvollisiakin. Ja kun makasiinin hirsiä uudel-leen nostettaessa veistettiin,pirahteli niistä tuon tuostakin raha-tukkoja. Peltomaanukkokin löysi tukonlastukosta ja ilmoitti sit-ten sanomalehdessä: »Jolta on rahaa pois, saa tuntomerkeilläkäyvä perimäsä». Kun ei kukaan tietänyt tuntomerkkejä, saiPeltomaa pitää rahat ja tuli rikkaaksi. Muuan pattijokelainenkinlöysirahoja jaoli rahamiehenä kauan aikaa.

288

Kätki vanha Johan rahoja muuallekin kuin vanhojen aitto-jen seiniin, joihin hän sulloi vain seteleitä. Kultaa ja hopeaaukko työnsiisoihin kahvipannuihin, joitakuoppasimaahanmerkki-paikkoihinsa. Neljä onniitä jo löydetty, javiisi niitä sanotaanole-van, mutta viidennen piilopaikkaa ei ole vielä saatu selville,vaikka on etsitty kaikkialta, Pitkästäkaristakin. Merimies Gre-kula kyllä ennen sanoi, että jos hän rupeaisi etsimään, niin kyllälöytyisi, sillä piilopaikat, ukko selitti, on merkitty puustaimilla,ja muut puustaimet on jo keksitty, mutta K:n merkki on vielälöytämättä.

Mutta vanha Johan Fagervik, toinen rikas patruuni, oikeavanhankansan mies hänkin, ei tukkinut rikkauksiansa seinän-koloihin eikä kätkenyt kahvipannuissa maan alle, eimyöskäänus-konut Pietarin eikä muidenkaan epäluotettavien pankkien hal-tuun. Patruunilla oli omassa kamarissaan iso, vahvasti raudoi-tettu arkku, jossa hän säilytti hopeakolikoiksi vaihtamansa rahat.Arkku oli vielä suurilla ruuveilla porattu lattiaan kiinni,vaikka eisitä kuka tahansa olisi jaksanut muutenkaan liikutella,silläniinpaljon siinä oli kolikoita. Täällä olivat rahat varmimmassa tal-lessa, kun patruuni itse vielä tarkoin vartioitsi aarrettaan. Ainakun kamarissaoli vieraita,patruuni koko ajan istui arkkunsa kan-nella. Joskus tuttavat tekivät vanhalle patruunille pikku kiu-saa, mennen arkulle istumaan, kun ukko siitä vähäisen liikahtimuualle. Mutta patruuni ajoi vieraan heti pois, ruveten itse aar-teensa vartijaksi.

Tarkoin huolehti tavara-arkuistaan entisaikaan muuan toi-mekas Soveliuksen mummukin, joka sairastaessaan määräsi, et-tei häntä saa muuttaa toiseen huoneeseen, niin kauan kuin hänjaksaapikkulilliäänkään liikuttaa. Aiottiin jo kerran,kunmummuoli jo melkein tiedotonna, ruveta muuttamaan. Mutta mummutunsi sen ja liikutti pikkulilliänsä, kun ei muuhun enää kyennyt.Ja muutto täytyi jättää tekemättä.

Vähävaraisen laitapuolen kansan rahat eivät juuri joutaneetseinänrakoihin eikä kirstuihin makaamaan. Raha saapui heidänluokseen kovinhitaasti ja jälleenkiireesti heittihyvästinsä. Muttakumminkin etupäässä vähäväkistä kansaa varten perustettiinRaaheen jo 1851 pikkuinen rahalaitos, säästöpankki. AsessoriHärdh, kaupunginlääkäri Friman sekä kauppiaat Durchman,

289

Lundberg ja Rein olivat sitä puuhaamassa, ja porvarit lainasivatja lahjoittivat rahaa pohjaksi» Vaatimattomana, muutamallasataruplasella, se aloitti liikkeensä, jaensi vuotensa lopussa näyttipankin »kirjanlasku eli räkningit, jotka sitä varten valituilta Tut-kiamiehiltä ovat oikein pidetyiksi löydetyt», että perustusrahas-ton »Saanto» oli 403: 28hopearuplaa, jostaperustajajäsentenmak-suja 116 sekä »kasvamatointa velkarahaa» 250 ruplaa, ja »Anto»-puolessa oli m.m» pankin »omituista rahaa» 79:51 ruplaa. Vä-häistä väkeä pankin säästäjät olivatkin ja pienetheidän idarta-mansa alkuunpanot. Sataviisi henkilöä kantoi kopeekkansa, japankin »Säästöön paniain rahastoon» voitiin »Saanto»-puolelle»vastakirjain mukaan»' merkitä 1409:98 ruplaa, ja tästä karttui»kasvurahaa säästöönpanioille» 16:72 ruplaa. Mutta köyhänko-peekat eivät kauan joutaneet tuottamaan»kasvurahaa». Jo ensivuotenaan pankki sai »Antoonsa» merkitä »ulosottoakin», sillä»10 henkilöä, joista 7 ovat peräti eronneet,ovat ottaneetynnära-han kasvuin kanssa 228:56 ruplaa». Yhtätoista velkakirjaa»vasten» pankki »uloslainasi» 1430 ruplaa, ja ensi vuoden lopussa»kassassa löytyiselvää rahaa» 94: 43 ruplaa.

Säästöpankin hoitajana oli aikoinaan kaupungin »kasööri»Gustaf Brusin,pitkä, äkäinen mies, joka asuiHärkätorin laidassa,Reiponkadun kulmassa. Omassa pienessä kamarissaan ukko vainhoiteli pankin »saantoja» ja »antoja», ja rahalaitosta sanottiin»Prussiinin pankiksi». Brusinin jälkeenoli pankki milloin kenen-kin hoidossa, useinkin vanhojen merikapteenien, Stenmanin, Sa-butskyn, Björkqvistin. Ja samoin se on vieläkin. Vanha merienkapteeniJuho Himanka on nyt vanhan pankinpäämiehenä.

Mutta saatiin kerran sitten oikea kauppapankkikin, jossa por-varit saattoivat rahoineen käydä ulos ja sisälle. Yhdyspankinhaaraosasto perustettiin Raaheen 1864, ja sen ensimmäisenä joh-tajana oli pari vuotta kauppias Sivert Lundberg sekä johtokun-tana, jonka valitsemiseen otti osaa kaupungin paras porvaristo,Gustaf Rein ja Fredrik Sovelius. Sitten oli johtajana kauppiasLundström iB74:ään, jolloin pankki joutui kauppiaan ja kaptee-nin Johan Aspegrenin hoitoon lähes pariksi vuosikymmeneksi.

Tämän pankin, »Aspegrenin pankin», vanha Raahe vielä hy-vin muistaa. Se oli patruuni Aspegrenin kauppatalossa Brahen-kadulla,nahkuri Lövenmarkin ja värjäri Ollenborgin talojen vä-Vanha Raahe

—19

290

lissä. Porstuan peräkamari, johon käytiin kartanon puoleltapie-nen pimeän porstuan kautta, olipankkihuoneena. Siellä Raahenraha-asiat toimitettiin, Rahakamarin kalusto oli hyvin vaatima-ton, Peräseinällä kahden akkunan välissä seisoi pankkipöytänävanha »kröönillä» veralla päällystetty pelipöytä, ja seinällä pöy-dän yläpuolella riippui paperitaulu esittäen Pyhää Ehtoollista,Oikeassa nurkassa oli kahdenmaattava, päästä vedettävä sänky,ja keskilattialla kykötti leveä kahdenistuttava »kungstooli». Va-semmalla seinällä oli vanhanaikainen pinnasohva sekä kaksijat-koinen kassakaappi, jonka yläosa oli rautaa, alakerta puuta. Nur-kassa oli vielä isännän piippuhylly pitkävartisine merenvahapiip-puineen ja lattialla muutamia tuoleja.

.Toimitusaikana pankkiherrat istuivat arvokkaina viheriänpöydän ympärillä. Itse pankinjohtaja, patruuni, istui mälliä pu-reskellen pöydän vasemmalla puolella ja häntä vastassa toisellapuolen pöytää kauppias Axel Brander, johtokunnan mies; toinenjohtokunnan jäsen, raatimies Petter Roos, istui pöydän edessäselin oveen. Mutta pöydän alla makasi pankinjohtajan punai-nen, hyvin lihava koira, »Grogg», Kahdenmaattava sänky olityönnetty kokoon, kahdenistuttava kungstooli seisoi tyhjänä,mutta sivuseinän pinnasohvalla istui tahi ovensuussa seisoi jokuasiakas.

Ja herrat johtajat ja johtokunnan miehet hoitivat pankkia,ottaen rahoja ja antaen rahoja, myöntäen lainoja sekä kieltäenniitä, Merimiehetkin joskus astuivat herrain eteen tuoden heillerahojaan talletettavaksi. Tuli kerran Keera-Junnukin hätäyk-sissään sata ruplaa kolikoita mukanaan kysymään, kelpaavatkone enää mihinkään, kun»Suomeen on tullut rahan muutet». Jos-kus myönsivät pankkimiehet pikku lainoja, ottaen jonkun pan-tin takaukseksi, Hopealusikoita taikka muita arvoesineitä kunveipantiksi Aspegrenin porstuakamariin, sai astella takaisin muu-tamia kymmenmarkkasia taskussaan.

Oli siinä pankkiherroilla laskemistakin, rahoja kun vaelsiulos ja sisälle. Kolmen miehen voimalla suoritettiin laskut, jo-kainen paperissaan erikseen, ja sitten vertailtiin, miten asia onkullekin selvinnyt. Johtaja tavallisesti, saatuaan työnsä val-miiksi, kääntyi toisiin kysäisten:

291

— Huru har ni?1)—Niin ja niin,Brander ja Roos todistivat— Teili' on väärin! Räkna om!2) johtaja komensi.

Mutta kun ruvettiin tarkastamaan laskuja, huomattiin usein-kin,että Aspegreninukon papereissa oli virhe.

Äkäisesti äijä lennätti mallinsa uunin eteen »spottlootaan» jarupesi laskemaan uudestaan»

Saattoi pankinjohtaja joskus erehtyä antamaan asiakkaallerahoja väärin ja huomautukseen vastasi sitten vain:—

Kunon annettu, niin on annettu!Mutta jos asiakas siihen huomautti: »Täs' on liikaa», kivahti

pankinjohtaja:—Anna hetipois!

Tärkeä toimitus oli pankin vuositilin tekeminen. Sitä var-ten piti pankki joulunaikanasulkea kokonaiseksi viikoksi,eivätkäniinä päivinä vekselitkään saaneet »langeta». Maksutilaisuudet olijo etukäteen järjestetty joutilaampaan aikaan.

Vanhanaikaisissa »klaffuhousuissa» Aspegrenin pieni »Muppa»-ukko pukinpartoineen vain astella kepsutteli ja taskussaan hänkantoi suurta vanhaa kelloriepua, joka hänen mielestään oli pa-ras koko Raahessa, ja merellä ukko purjehti keltaisella kaksi-mastoisella seelipaatilla, joka niinikään oli »paras koko kaupun-gisa».

*) Kuinka teillä on? 2) Laskekaa uudestaan.

Kuva merkkausliinasta v.lta 1816.

Lyyäänkölaiva.Isollatorilla asioita haasteltaessa saattoi iso patruuniehdotellen kysäistä toiselta isolta patruunilta:— Lyyäänkö laiva?— Lyyään vaan! toinen iso patruuni heti vastasi.

Ja asia oli sitä myötenvalmis* Miehet olivat päät-täneet, ja miesten päätös piti paikkansa, eikä siinä

tarvittu sen pitempiä keskusteluja* Kohta uusi laiva rupesikohoamaan kaupungin vanhalla veistämöllä.

Yhteisin voimin Raahen suuret patruunit tavallisesti raken-nuttivat suuria ja kalliita valtamerien kulkijoita laivojaan. Su-kulaiset ja hyvät tuttavat liittyivät »komppanioihin» lyöttämäänja varustamaan laivaa, toista, kolmatta, useampiakin, joissa kul-lakin osamiehellä oli määrätty osuutensa: puolet, kolmasosa, nel-jäs-, kuudes-, kahdeksasosa j.n.e. Vanhan Langin toiminimenomisti aikoinaan vain Langin suku, sitten vävy, kauppaneuvos

293

Franzen ja taas vävyksi tullut komerssi Fredrik Sovelius, ollenkyllä toiminimen laivoihin enemmän taikka vähemmän osuuttajoillakuilla muillakin Raahen kauppiailla, kuten Candelinilla jaMöllerinpapalla» Samoin Sovellusten laivanvarustustoimi olimel-kein kokonaan Soveliusten yhtymän, parhaina aikoinaan etu-päässä Matti Augustin ja Henrikin pääjohdossa. Durchmanin yh-tiössä oli koko joukko mukana: vanha Durchman poikineen, Jo-han Fellman, JohanMontin sekä kaptee-nit Svanljung, Höc-kert ja Stählberg.Reinin komppaniaankuuluivat aikomaan,paitsi itseä ukko Rei-niä, Isak Fellman,Gyllberg, Fagervik,Andersson, HenrikMontin ja KonradBrander, Lundberginlaivayhtiössä olivatosakkaina Lundber-

Varvin vanha työpirtti.

git, Johan ja Baltsar Fellman, Fredrik Leufstadius, Johan Frie-man ja Johan Lundström* Jokaisella suurliikkeellä oli laiva-veistämössä oma työpaikkansa*

Vanhaan aikaan oli Raahen laivavarvi aivan kaupungin vie-rellä, Rikhardinrannassa. Siinä entiset edesmenneet patruunit,Langit, Soveliukset, Freitagit, Kiellinit,olivat lyöttäneet laivo-jansa, ja siinä vielä Itämaisen sodan jälkeen 1856 langokset,Matti Marjelin ja Matti Kangas, rakennuttivat kaksimastoisenjahdin, Sovinnon. Mutta maan noustessa jameren paetessa kau-punginranta oli jo aikoja tullut liianmatalaksi suurille valtamerienlaivoille. Niinpä olikin saatuuusi laivojen rakennuspaikka kauem-maksi kaupungista, entistä syvemmälle rannalle, tervahovin jaSuenreiän välimaille. Sinne nousi lopulta viisi varvia vierekkäin:Soveliuksen,Lundbergin,Reinin,Langin jaDurchmanin, jokaisellaomat pajansa, kaksikerroksiset työpirttinsä ja suuret makasii-ninsa sekä tavattomat rakennustarvevarastonsa.

Entisten suurporvarien laivat eivät suinkaan olleet niin suu-

>.

294

ria ja komeita kuinmyöhempienpatruunienalukset. Johan Lan-gin Nadeschdakin,1841 rakennettu priki, oli vain »pyöreäkeu-lainen lyhyt töpelö,ymmyrkäinen kuin pata,niin että mastotkinolivat melkein yhesä läjäsä». Mutta silläkin vain ajettiin valta-merien ylitse. Vanha Kalle Burmankin oli sillä ennen Itämaistasotaa käynyt aina »Valapparaisosa» asti. Monet entisten ukkojenlaivat myöhemmin takiloitiinkin pienemmiksi, fregatitkin muu-tettiin parkkilaivoiksi.

Oli kyllä Raahessa joskus maailman aikaan nähty suuriakinlaivoja, niin ettei mallia liene puuttunut. Oli nähty sellaisiakinjättiläispursia kuin saksalainen »Wänneswäärti», joka kerran oliajanut Pohjanlahdelle lankkuja lastaamaan. Yhtaikaa oli tava-raa lyöty Oulussa peräruumaan, Raahessa keskiruumaan ja Kok-kolansa keularuumaan. Laivan joka märsrangilla oli ollut tanssi-huone ja joka kvarttesplokin niskassa krouvi, ja niitä oliollut niinpaljon, että kun kerran kajuutpoika oli lähtenyt ja käynyt jokatanssihuoneessa ja joka krouvissa, niin oli hän palatessaan ollutharmaapäinen ukko. Itämerelle suurlaiva oli mennä porhaltanut,ja kun kokki oli heittänyt kapiisin porot mereen, oli siihen syn-tynyt Bornholm, ja kun hän oli viskannut mereen herneenperät,oli muodostunut Ärtholm. Kun sitten laivan oli pitänyt ahtaitaTanskansalmia luovia vastatuuleen,oli sen aina täytynyt käydäPohjanmerellä kääntymässä.

Tällaisia mahdottomia maailmanastioita ei Raahe kyllä kyen-nyt rakentamaan parhaina päivinäkään, mutta aika isoja fre-gatteja, parkkilaivoja, prikejä, kuunareita ja kaljaaseja se kyllälöi, yhtä kauniita ja kelvollisia kuin kutka tahansa maailmanlaivamestarit. Johan Langin Louisekin oli niin kova kulkemaan,että kun se kerran tulla porhalsi Ameriikasta, niin ei kaksi kap-teenia ehtinyt laskea senmatkaa, vaan täytyi laiva seisauttaa me-ren selälle »piihin». Jotkut patruunit lyöttivät yli neljänkinsadanlastin fregatteja ja parkkeja, kuten esim. Lundbergin miehet,mutta toiset taas pienempiä, alle kolmenkinsadan kolmimastojaniinkuin Reinin komppania. Mutta Soveliuksen Matti-patruunirakennutti enimmäkseen vain isoja kaksimastoisia prikejä, silläniiden »ulosteot haminoisa» olivat halvemmat kuin kolmimastois-ten laivojen. Katsellessaan Reinin miesten pieniä kolmimastojaMatti-patruuni joskus naurahti:

295— Jos mulla olis nuin pieni ruuhi, niin minä en panisi kun

yhenmaston ja vippiseelin.Entiseen aikaan oli laivoja rakennettu vain päiväpalkalla.

Timperit olivat saaneet sovitun palkkansa ja iskeneet aamurum-mustailtarumpuun. Mutta sitten ruvettiin lyömäänlaivoja myös-kin urakalla. BjörkmaninEerikin, jokaoli Haapavedeltä tulleita Pyöriänpoi-kia, kerrotaan olleen semmoinen toi-menmies, että ensimmäisenä rupesipuuhaamaan »kontrahtityötä», kootenympärilleen timperijoukon, joka laivan-redarien kanssa teki sopimuksen ura-kasta.

Jo syksypuolellakesää,kunolikuul-tu patruunien torilla päättäneen, että»lyyään laiva», timperitkin keskusteli-vat siitä Isontorin kokouksissaan japäättivät, että »lyyään vaan!» Sittenlähetettiin Eerik Björkmansekä muita»isäntämiehiä» patruunien luokse esit-tämään, että»se jase vaajitaan», jahepalasivat takaisin tiedolla,että »se jase luvataan!» Isotori neuvotteli kokojoukolla. Voitiin vielä kerran lähettääEerik Björkman sekä muut isäntä-miehet patruunien konttoriin ilmoitta-maan, että »jos se ja se annetaan,

Vanha laivantimperiMatti Nenola.

niin sitten!» Mutta saattoi Isotori.hyväksyäkin patruunien tar-jouksen. Silloin mentiin joukolla konttoriin tekemään kirjallinensopimus, ja »valan perään oikein alettiin työ», vielä luvaten,että »jos laiva vuotaa, kun on vesille laskettu,niin kallistetaanomin kustannuksin ja korjataan». Kahdeksankymmentä ruplaamieheen oli entiseen aikaan tavallinen urakkamaksu laivan-teosta, ja sitten myöhemmin oli urakkasummana 500 markkaamieheen ja »laiva puolivalmiiksi».

Taitavia laivan rakennusmiehiä, timpereitä, varvareita, sep-piä,oli kyllä Raahessa, sellaisia kuin Pyhälän Jaako, PuskalanHeikki, Pietilän Pekka, Pyyn Tuomas, Humalojan Juho ja Bur-

296

manin Kalle sekä vielä Lahdenperää, Hyttistä, Haapajokea, Frii-seä, Makkosta, Erkkilää, kaikki edesmenneitten Raahen mesta-rien jälkeläisiä taikka maaseuduilta tulleita taitomiehiä. Pyhä-läkin oli tullut Pyhäjoelta, Humaloja Haapavedeltä, Erkkilä Sa-loisista ja Makkonen sekä Pietilä Pattijoelta,

Mutta Raahen parhaana aikana iskettiin samalla kertaa viit-takin laivaa, jolloin joka varvissa oli miehiä kalkuttamassa jalaiva nousemassa» Silloin Raahen omat voimat eivät riittäneet,vaan täytyi hankkia lisää muualta. Varsinkin kesäisin, kun sat-tui olemaan monia laivoja kotona korjattavana, oli kova taito-miesten tarve. Apuväkeä tuotettiin Kokkolan puolesta Kruunu-pyystä, Alavetelistä, Larsmosta, väliin monia kymmeniä ranta-ruotsalaisia timpereitä ja mestareita. Patruunit kustansivat heillevapaan matkan österbottenilla taikka Aavasaksa-laivalla, jokahöyrysi Tornion ja Pietarin väliä. Eteläpuolen mestarit viipyi-vät Raahessa tavallisesti vain kesän siirtyen syksyllä kuin varik-set talveksi Kokkolan seuduille. »Etelän vareksiksi» miehiä pil-katen sanottiinkin, kun riita tuli, vieläpä joskus kraakuttiinkinheille variksen äänellä. Mutta monet etelän puolelaiset jäivättalvitöihinkin Raahen laivaveistämölle,ottivatpa emännän Raa-hen tyttäristä ja asettuivat kaupunkilaisiksi taikka läheisen maa-seudun eläjiksi. Hyvin monet tekivät mökin Palonkylään, useatostivat sieltä talonkin. »Krakkusvenskaa» eli »krakunruottia» healussa vain puhuivat, mutta oppivat vähitellen solkkaamaan raa-helaisten kieltä, ja viimein Raahen seutu teki näistä »etelän va-reksistakin» oikeita raahelaisia ja Raahen ympäristöläisiä. Mo-net etelän miehistä olivat taitavia timpereitä, seppiä ja laivan-rakentaja-mestareita, timpereitä sellaisia kuin Krokvik, Kron-qvist, Sundqvist, Grönqvist, Portin ja Jubell, »laivanpykyjä» sel-laisia kuin Pettersson, Vestersund ja Danielsson sekä seppiä sel-laisia kuin Viklund, joka oli niin erinomainen, että rupesi »pyk-mestariksi», ollen taitava siinäkin ammatissa. Laivan rakennus-mestari tuli Kronqvistin ukostakin. Raahelaisista rakennus-mestareista mainittavimpia oli Nils Petter Möller.

Puut- ja tarpeet piti olla varvissa valmiina, kun työ alettiin.Ylimaan ukot olivatkin niitä pitkin talvea vedättäneet valtavatkasat, ja oman kylän jähtimiehet, Marjelinin Matti Sovinnol-laan ja Anders Helaakoski Aallollaan sekä muutkin pikku kippa-

297

rit olivat kesäkauden ajattaneet peikkoja sekä muita laivapuitalm jokisuulta, puolitoista sataakin paksua 5— 6-sylistä pelkkaasamassa lastissa. Patruunit itsekin omilla jahdeillaan olivat ve-dättäneet laivatarpeita sekä Kalajoelta ettäpohjoisilta jokisuilta.

Syksyllä jo kekrin aikoina alettiin laivan rakennustyö,jasiinäoli urakkaa ja pauketta koko talveksi. Vain pimeimpänä sydän-talven aikana varvi oli äänetönnä sekä miehet omissa toimissaan.Mutta kevätpuoleen alettiin uudella, entistä ankarammalla me-nolla. Timperit paukkasivat rakennuksella, sepät kalkuttelivatpajassa, varvarien sorvit hyrräsivät, pasan lämmittäjien kattilahöyrysi ja sahurien terävä rauta puri puuta.

Neljäkolmatta timperiä tavallisesti hääri ison parkkilaivanteossa, miestusina kummallakin puolella, kukin omalla paikal-laan, ja sitten oli vielä erittäin seppiä, sahureita jamuita erikois-työntekijöitä.

Tavallinen kolmimastoinen laiva oli jo aika suuri rakennus-rumilas, jolla oli pituuttakin parikymmentä, kolmattakymmentäsyltä, leveyttä neljä ja viidettäkin syltä, sekä korkeutta emästäkanteen viitisen syltä. Vahvojen pelkkatelineiden, pevun, varaansitä rakennettiin. Alinna oli mahtava emäpuu eli köli,keula- japerävannaksineen, ja laivan kylkiluina olivat parittain toisiinsaisketyt kymmentuumaiset kaaripelkat, pantturit eli timperit, joi-hin kahtapuolta pukattiin vahvat 5

— 6-tuumaiset lankut laivanpohjaksi ja laidaksi. Pantturien varassa oli skantäkki, josta taasnousivat prääkongin stötät kannattaen vesitäkkiä eli takkia, lees-tankoa ja pastajäärninkiä. Takkia ylemmäksi kohosi keulassakeulapakka keulaskrankkeineen japerässä haltäkki peräskrankkei-neen. Perässä haltäkin puolessa olivat kajuutat: etukajuutta,jonka sivulla olivat perämiesten hytät jakompassihuone eli natter-huusi ja signaaliskaapi sekä perässä kapteenin huoneisto. Kes-kellä kantta oli ruffi, jossa oli miesten osasto, skanssi, sekä ka-piisi eli keittiö,sivulla olevine timperinhyttineen. Vanhoissa lai-voissa oli skanssin ovi styyrpuurin puolella eli oikealla ja kapiisinovi paapuurin puolella eli vasemmalla laivan perästä katsoen.Kaikkein vanhimmissa laivoissa oli skanssi laivan kannen allaruuman keulapuolessa. Ruumaan kannen alle päästiin kolmestaluukusta: keulapuolessa, ruffin edessä oli föörluuku,keskilaivassa,»mitsepisä», isoluuku,ja perässä akterluuku. Mutta sivuilla prää-

298

kongissa oli saranaluukut, joista 1aivankannelle pärskyvä vesipääsi vuotamaan ulos, samoin kuin aina avoimista spyykateista,joita oli kolme kummallakin puolella laivaa* Laivan keulan kal-juunisa, josta puksfrööty tamstaavetteineen pistäytyi eteenkäsin,oli entisaikaan piltti, »kaljuunin piltti», naisen veistokuva keu-laan levitettyine hameineen. Sellainen oli ennen ollut Didossa,1865 rakennetussa Reinin komppanian parkkilaivassa. VanhojenPuskalan ja Pyhälän ukkojen oli kerrottu niitä tehneen. Muttatavallisesti tehtiin vain ja maalattiin valkeaksi joku pyöreäkie-kura, jossa oli kuin puunlehtiä. Ulkolaisissa laivoissa kyllä näh-tiin komeita kruunupäisiä kuninkaankuviakin.

Kaikki laivan laitalankut nöyryytettiinpasassa, suuressa, lan-kuista lyödyssä neliskanttisessa torvessa, johon6— 7-sylisiä lank-kuja mahtui kymmenittäin samalla kertaa. Isosta muurikatti-lasta laskettiin höyryä pasan lävitse, ja puut kuumenivat,niinettä pihka tihkui. Pasassa keitetyt lankut taipuivat hyvin lai-dan mukaan, eivätkä sitten olleet kovin pahoja ravistumaan.Vanhat merimiehet, jotka eivät enää muuhun kyenneet, olivatpasan lämmittäjinä. Undelinin Anttikin höyryyttiReinin komp-panian pasaa ja monesti samalla kertaa höyryytti viinalla pää-tänsä, niin ettei tahtonut pystyssä pysyä, sattuikaatumaankin,juuri kun itse Reininpatruuni vihellellen käveli varvissakatsellentyönmenoa. Mutta Undelinin ukko kömpi vain ketaroilleen,manaten:—

Kun se oikein vihaksi pistää, niin ei pysy pystysäkään.— Mene nyt vainpasaa lämmittämään! patruuni komensi.Lujaksi laiva tehtiin. Vahvoilla rautapulteilla ja paksuilla

puuvaarnoilla iskettiin peikkoja ja lankkuja yhteen. Melkeinpäolisi uskonut, kun katseli tavattomien peikkojen pulttaamista javaarnaamista, että siinä tehdään maailmanikäistä työtä. Muttakun sitten merellä myrsky lennätti laivan matalalle, niin rutisise vain ja ritisi niinkuin pärekori, ja vahvimmatkin karvit rupe-sivat irvistelemään.

Aamurummun kanssa nousivat työmiehet ylös ja aamu-viidestä he jo olivat työssä. Aamiainen syötiin 8—

9 välillä, päi-vällinen I—2,1 — 2, ja iltarummuksi jouduttiin kotiin iltaselle. Lastu-kasa kainalossa ukot tavallisesti astelivat kotiin, monet Palon-kylään ja Pattijoelle asti. Polttopuusta ei laivantimpereillä ollut-

299

kaan puutetta, sillä joka timperi sai korjata ne lastut, mitä ottipuusta irralleen. Lyhyet jätepalikatkin joutuivat timperien kes-ken jaettaviksi, mutta pitemmät puukappaleet, pilekset, pat-ruuni ladotti pinoon. Timperien pojat kävivät talvella lastuja ko-tiin keikkaamassa, jamoneteukot, joilla ei ollut lastuihin osuutta,kävivät timpereiltä ostamassa niitä rahalla tahi vaihtamassa tu-pakalla. Luukas Helaakoski vedätti lastuja hevosella kaupun-kiin laulellen Kruununpuodin mäkeä lasketellessaan:—

Rullan koo ♥♥. rullan koo ♥..Kuiva eväs oli miehillä mukana selkärepussa, mutta lapset

toivat keittoruokaa aamiaiseksi ja puoliseksikin. Kevätpuoleenevään tuojatyttäret jäivätpäiväsydämeksi isälle »kehräämään rii-vejä». Sillä timperien urakkaan sisältyi laivan tilkitsemisriivienvalmiiksi punominen. Jo toisellekymmenelle jouduttuaan tytötsaivat mennä varviin kehräämään. Suurista paaluista nykit-tiin tervatappuroita, jopapurettiin vanhoja tervaköysiäkin,japol-vella punottiin tappurat köydenpaksuiseksi säikeeksi ja kerit-tiin kerälle.

Kirkkaina kevätpuolen päivinä tytöistä oli kyllä hauska as-tella varviin ja kehräillä tappurasäiettä. Mieluiselta tuntui raa-helaisestakin,kun varvista kuului pauke ja kalke ja joskus mies-ten »haalauslaulukin» aina kotipihalle asti. Siellä oli melkeinkoko kotonaoleva Raahe työssä,sekä miehet että naiset. Laivaasiellä lyötiin,mutta lyötiin siellä leipääkin sekä keskikaupunginpatruuneille että Katinhännän ja Paavonperän mäen pikku pir-teille.

Ja patruunit ajelivat varvin tietä edestakaisin. Piti hoitaaasioita kotonakin, mutta piti ahkerasti käydä katsomassa, mitenlaivakin valmistuu. Sillä vanhoina merenkyntäjinä patruunitkyllä tiesivät, miten mikin paikka laivassa oli tehtävä. Ko-merssi kävi joskusparikin kertaa päivässä ja laivaa maalattaessaitse sekoitti väritkin.

Samaan aikaan kuin timperit työskentelivät ulkona laivan-rakennuksella, ahkeroitiin työpirteissä laivan purjeiden valmis-tuksessa. Paksusta jäykästä pultaanista — josta poikavarsoille-kin useasti kuraistiin tukeva liivinselkämys — laitettiin purjeita.Pirtin alakerrassa vanhat, taitavat, kotikylään talvehtimaan jää-neet merimiehet leikkasivat purjevaatteen valmiiksi. Monesti

300

myöskinkapteenit toimivat purjeen leikkaajina; merimiehet sit-ten vain valvoivat ompelemista. Komerssi aina itse leikkasi lai-vansa purjeet» Lundbergin pirtissä leikkasi purjeita ja valvoi nii-den ompelemista vanha Savalinin Heikki. Pirtin yläkerran »seeli-kamarisa» taas seelinompelijat pistelivät purjeita kokoon. Langintyöpirtissä komerssin käskyläisinä häärivät aikoinaan Jussi-

SofiaJussila,ent. seelinompelija.

laiska,Hiitolinin Liisa,PyynHanna jaPlanetin Anna-Liisa. Saattoivat hekyllä ommella muissakin pirteissä jasaada tovereikseen Karjaluotoskan,Pekuskan ja Ölundskan. Nahkainenseelihanska kämmenessä naiset pitkilläpaksuilla neuloilla,»oikeilla» neuloilla,»reikä»-neuloilla, ja »liiki»-neuloilla, jakolminkertaisella tervatulla pellavai-sella seelilangalla, jokaolipaksua kuinraasumaton loimi, pistelivät vahvaavaatetta, »noll a-tyykiäkin», niin ettäkädet olivat aivan rappiossa. Eikäkestänyt kauan seelihanskan rautai-nen »plootukaan», joka oli ostettuTilvikseltä 25 pennillä. Päiväpalkkaa

saatiin 1:20— 1:80 markkaa ja oma eväs piti olla matkassa.

Ja itse piti olla matkalla varviin jo aamuneljältä. Sillä heti aamu-rummulta oli Fellmanin Paksu liikkeellä katsomassa, meneeköväki työhön.Varvipirtissä monet merimiesten eukotkin kuukau-sittain viettivät viikkonsa patruunin palveluksessa, niin etteiollut kuin pyhä omaa. Ja sekin olisi pitänyt pyhittää Herralle,mutta täytyi käyttää pirtin siivoamiseen ja vaatteiden paikkaa-miseen ja muihin kotitöihin. Vanha muori hoiti vain lapsia,taikka isommat huolehtivat pienemmistään. Kuivaa evästä nai-set työpirtissäpistelivät, kahvia sentään keittivät pirtin takassa.Siitä kyllä ei Fellmanin Paltsun kasvatti Leufstadiuksen »root-manni» oikein pitänyt, vaan moitiskeli, että eukot juovat kovinpaljon kahvia. Mutta Jussilaiska valaisi raatimiehelle asian:—

Me juomma sen särpymeksi, mutta te juotta huviksi. Eimeillä ole muutakaan särvintä... josme senkahvesmörjän ryyp-päämmä.

301

Oli josuuri ilonpäivä, kun saatiin laivanteos sille rajalle, ettävoitiin ruveta sitä »triivaamaan». Silloin oli jo kesä tulossa, lap-setkin laukkasivat avojaloin varvin ja kodin väliä. Riivaamisenaloituspäivänä patruunit hyvillään tulivat varviin ja toivat mie-hille ryypättävää. Se kyllä olimiehistä mieluista, ja he pyhitti-vät päivän niin suurena juhlana, ettei tilkitsemisestä sillä ker-taa tullut mitään. Vasta seuraavana päivänä ruvettiin riivi-paukalla moikottamaan syöttörautojen päitä, samalla kuin omaapäätä moikotti eilinen hummaus. Mutta silti vain työskennel-tiinkuin miehet, leveää krapiakin käyttäen,niin että toinen hoitirautaa, toisen antaessa paukalla iskuja päähän. Jonkun ukon pääkyllä saattoi olla parannuksen tarpeessa. Kondelinin Jaakonkinkerran täytyi lähteä kesken työtäänastelemaan kaupunkiin ja se-litellä vastaan tulevalle patruunille:— Näinhän se käy, kun ei ole hankittu niitä krapinvarsia..piti lähteäniitä hakemaan.

Mutta silloin oli suuri juhlapäivä, kun laiva oli niin valmis,että se voitiin laskea vesille. Laivan lykkäjäisiin ottiosaa kokokaupunki ja ympärysseutu, eivätkä vain laivan teettäjät ja teki-jät.

Jo kauan oli tätämerkkitapausta jännitykselläodotettu ja val-mistettu. Laivan laskettamisneuvoiksi oli rakennettu luja lank-kulava sekä vahvat kelkat, Kuusisylisiä peikkoja oli isketty yh-teen neljäksi kelkaksi, kaksi kummallekin puolelle laivaa, ja kei-tetty monet suuret ammeet ja tynnyrit soopaakin. Eilolaiska jaTigerska olivat patruunien soopankokkeina viikkomäärin »alaköö-kien» suurissa muuripadoissa korventaneet rasvoja ja luukonttejalipeässä paksuksi, veitsellä viillettäväksi soovaksi. Saaveittainoli soopaa kannettu valmiiksi paikalle. Olipa salaa kenenkäänsivullisen tietämättä laivan nimikin maalattu akterspeiliin ja pei-tetty laudalla. Laivan teettäjäpatruunioli sen jonakin yönämaa-lauttanut.

Juhannuksen tienoissa,kun patruunit olivat monet kerrat käy-neet mittaamassa veden syvyyttä, jotta milloin olisi paras las-kea, tapahtui laivan lykkääminen. Koko kaupunki sen sai kuulla,ja koko kaupunki riensi silloin varviin. Muutamat menivät oi-kein eväskori mukanaan, ja Lassilaiska kyökytti piparkakku-koreineen kauppoja tekemään. Maalaisiakin tuli Pattijoelta, Sa-

302

loisista ja Piehingistä. Kaikkialla oli katsojia, maassa ja aidoilla,lankkuläjillä japelkkakasoilla. Kymmeniä katsojia oli saanut kii-vetä laivan kannellekin luikua ottamaan.

Saaveittain siveltiin soopaa kelkkojen pohjiin ja lankkualus-talle, jota myötenkelkkojen piti liukua.

HedvigEilola,ent. soopankokki.

Sitten kun kaikki oli valmiina, käy-tiin ottamassa kiilaryyppy. Työpirtissäpatruuni sen tarjosi työmiehillesekä työ-miesten tuttaville, jotka olivat tulleetavustamaan laivan lykkäystä. Ryyppypani miehet iskemään kiilaa, niin ettäpäärholttikuulat keikahtivat kumoon.Sär-kyrauvoilla rikottiin laivaa kannattavatmutapölkyt, jolloin koko rakennus jäikelkkojen varaan.Silloin laivanpyky', jokahoiti koko menoa, komensi:— Lukot auki!

Kelkkain eteen jalaivanvannasta vas-taan asetetut pönkätnykäistiin köysilläpois, ja kirveellä iskettiin peräköydetpoikki. Mutta iso olio makasi vain liik-kumatta »pevullaan». Silloin viisi, kuusimiestä juoksi laivan taakse ja suurellajuntalla tärskäyttiperään,niin että kokorakennus vavahti. Alkoi kuulua kova ra-tina ja ryske, kun valtava rumilas he-räsi levostaan ja tunnusteli tilaansa. Sit-ten se huomasi edessään sinisenmeren jalähti sinne käsin hiljalleen liikkumaan

valmista soovalla silattua käytävää pitkin. Se oli riemukastamenoa. Lankkutapulit ja pelkkakasat hurrasivat, laivankansihurrasi, aidanselillä ja kaikkialla heilui käsiä ja lakkeja sekäkuului huuto ja hurraaminen. Laivan nimikin paljastui, kunperäpeiliin naulattu lauta nuorien nykäisemänä laivan liikkeellelähtiessä putosi alas.Kansa hurrasi jahuusinimeä, laivan rytistentyöntyessä omaan valtakuntaansa. Valtavalla väellä kuin rie-muiten se sinne puskeutui, nostaen komeat pärskyvät kuohutkahta puolta. Ja yhäkin vapisten se jäi viimein veden pinnalle

303

ylpeänä kellumaan. Koko ympäristö katseli mielissään komeaamereneläjää, joka oli oman kylänkäsillä tehty. Ja taas huudet-tiin,heilutettiin hattuja ja huudettiin.

Entiseen aikaan, kun oli lykätty kauppaneuvos Franzenin lai-voja, oli toisinaan saatu kuulla laivanisännän tilaisuutta vartensepittämä runo. Isäntä oli itse sen lausunut,kun laiva oli onnelli-sesti päässyt vesille. Niinpä Suomi-laivaa, 229 lastin fregattia,lykättäessä 1838 oli Franzen runoillut:

»Mcd Suomis namnFrän Suomis hamnGä hafvet plöjOch lycklig var,Ej lange dröjPä vägDu far,Den snälltsig ror,Förtjenafär.

Pä Suomis jord,Här oppiNordKlent jordengerAt odlarn här.Sökskördendär,Att skördas är,Pä fremmandstrand,At Suomis land».1)

Mutta kansan hurratessa kävi laivakelkan soopaisella ladullakuhina kuin muurahaiskeossa. Siellä timperien eukot ämpärei-neen ja kiuluineen kuupottivat soopaa keräämässä, nahisten jakinastellen,sillä jokainen yritti krapata astioihinsa hyvää ilmaistapesuainetta niin paljon kuin mahdollista.

Mutta laivanlaskijat olivat ottamassa ruoriryyppyä.Ryypyn jälkeen taas timperit ja laivan tuleva kapteeni sou-

tivat suurella parkaasilla laivaan. Kapteeni astui heti ruumaankatsomaan, onko tullut vettä. Jos laiva vuoti,piti timperien seköölhaalata,kallistaa kyljelleen, niin että emä nousi ylösvedestä,

1) Suomi-nimessälähde Suomen satamasta, kynnä merta ja ole onnelli-nen, älä viivykauanmatkallasi. Joka hyvinsoutaa,hän saa tuloa.

Suomessa, täällä ylhäällä Pohjolassa, antaa maa niukasti viljelijälleen.Etsisatoa sieltä,missäsitäonsaatavana, vieraallarannalla,Suomenmaalle.

304

ja sitten tilkitä tiiviiksi. Mutta jos ei vettä tullut laivaan,oli sehyvin tehty, ja timperit saivat panna ruorin paikoilleen. Ja laivaoli heidän käsistään valmis.

Siitä päästiinkin vasta ryyppäämään ja juhlanpitoon. Työ-pirtissä oli keitetty valtava hernesoppa, jota työmiehet ja niidenapulaiset saivat syödä vadillisittain. Ruskean rasvaisen herneenpainoksi saatiin hyvää juotavaa. Patruunit olivat tuottaneet työ-pirttiin viinaa ja konjakkia ja rommia kaikenlaatuista, niin että

Laivan lykkäjäiset. A. J. HedmaninvesivärimaalausRaahen museossa.

kaikki toimessa ol-leet saivatkyliänsä.Eikä ryypättykäänpikku pikareilla ti-poitellen. Täysinlasein saatiin kallis-tella, vieläpä vetäävaikka kauhallakin.Ryypyksissä oli sil-loin koko varvi,vanhat ja nuoret,herrat ja työmiehet,monet niin ettävä-syivät varvin pirt-tiintaikkapirtinsei-nän viereen.Muttasitkeimmät pörräsi-

vät koko yön, ottivat lisää ja puhuivat hyvästä lykkäyk-sestä. Eikä selvänä miehenä saanut kukaan palata kaupunkiin.Ruonansillalla oli joskusoikein vartavastinen vahtimies, jokapyör-rytti takaisin selväpäisen,sanoen:—

Mene ja juo ittes päihin ja tule sitten takaisin!Ei tarvinnut kenenkään nyt pelätä kistuakaan, vaikka olisi

tavallista pehmoisempana toikkaroinut kaupungin kaduille. SilläRaahen suurena merkkipäivänä ei itse viskaalikaan saanut ke-tään turhanpäiten kiusata. Miehet olivat talven raatamisellaankyllä ansainneet hyvän juhlapäivän.

Mutta naiskansalle ei laivanlykkäjäisissä annettu suuhun-pantavaa. Miehet olivat työtä tehneet ja miehet saivat rokat jaryypyt. Naiset olivat vain keittäneet soopaa, ja sen he saivat

305

korjatakin, mutta ei »räknätty» naisen suuta sen arvoiseksi,ettäsiihen olisi kannattanuthyvää ryyppyä tärvätä.

Mutta aina ei laivanlykkäys onnistunut oikein hyvästi. Durch-manin Iriskin, suuri parkkilaiva 1876, kun ei ollut tarpeeksivettä, törmäsi pohjaan ja kaatui oikealle kyljelleen, niin että Vi-tolinin Matti, Tabellin Perttu ja Burmanin Kusto ja muut kan-nella olijat olivat maiskahtaa mereen. Laiva meni »aivan kuinpahakenkä flinttaan», emäpuukin rikkoutui,jaDurchmaninpikkupoika, joka isän ja äidin kanssa oli rannalla katsomassa, todisti:»Tuolla lailla se kävi, kun ei meillä rukkoilla milloinkaan». Saa-tiin Iris sentään kovalla työllä vedetyksi takaisin kuivalle ja kor-jatuksi. Huonoa onnea jo harakkakin nauroi laivaa lykättäessä,ja huononlainen oli laivan onni merelläkin. Lundbergin Pallas,parkkilaiva 1867, pukkasi lykättäessä pohjaan, mutta pääsi pel-källä säikähdyksellä. John Fellman, Lundbergin suuri fregatti1875, taas töksäytti keulansa pohjaan, kannan jäädessä kui-ville, ja vaati kovan työn,ennenkuin laiva pääsi vapaille vesille.Durchmanin prikin, Njordin, oli käydä hullusti 1860. Laiva kal-listui niin, että kannella olijat laskettelivat irtonaisten tavarainkanssa kolisten laitaa vasten, sitä vaille etteivät menneetmereen.Laivan perävannas katkesi jaemäkin hiukan rikkoontui, ja työtäsiinä taas oli,ennenkuin priki jälleenoli eheänä pystyssä.

Seuraavana päivänä, kun timperit ja sepät ja muut mestarithyvin päätetyn työnsä perästä vielä olivat hyvissä eilispäiväntunnelmissa, tuli toisten miesten vuoro astua laivaan, joka juh-lallisena ja äsken ristittynä odotteli lahdella. Kapteeni ja perä-mies rupesivat apulaisineen laivaa takiloimaan, ja laivan redari-patruunikin oli tavallisesti mukana. Johan Langin laivojakin kuntakiloitiin,komerssi, vanha merikapteeni, oli aina itse parhaanamiehenä paikalla. Miehiä taas tarvittiinkin. Oli nostettava ta-vattomat mastot pystyyn ja kymmenet purjeet raakapuineen,puomeineen ja satoine köysineen pantava paikoilleen,laitettavalaiva täydeksi merenkävijäksi.

Mastot ja raakapuut olivat jo valmiina timperien tekeminä,ja eukkojen ompelemat purjeetkin odottivat ottajaansa. Var-varit niinikään olivat valmistaneet lukemattoman määrän plo-keja, sekä enklaplokeja ja tuplaplokeja että talja- ja jiinaplokejaynnä junfruja, joita kaikkia tarvittiin purjeita ja köysistöäkäsi-

306

teltäessä. Venäjältä oli vedätetty valtavat kasat vahvoja köysiä,kolmi-, nelituumaisiakin valmiita hamppuvantteja suuriin kimp-puihin pantuina. Entisissä laivoissa käytettiinkin aivan hamppu-rikiä — »rautarikistä» ei tiedettykään, — ja se tuotiin etupäässäVenäjältä. Omissa varvipirteissä vain klää jättiin syömäskaarnia,Reetan Junnun ollessa kerää pyörittämässä,ja oman kylän köysi-mestari, Vestberg, kehräsi vain halsiserttejä sekä muita pikkunuoranpätkiä.

Kova työ oli isojen mastojen pystyttäminen. Mutta tottu-neet miehet keikauttivat samana päivänä parkkilaivankin kolmemastoa paikoilleen, vaikka pisin masto nosti kalltoppinsa ainasata jalkaa korkealle. Vahvoista raakapuista vain ensin pysty-tettiin sakset janiiden avulla köysinkiskottiin kaksi- taikka kolmi-,nelijatkoiset jättiläiset jaloilleen. Entiset ukot vielä ostivat on-nea laivalleen siten, että pudottivat hopearahan isonmaston rei-kään sekä naulasivat hevosenkengän maston tyvipuolen kylkeen.

Tavattoman vahvoilla köysillä, vanteilla ja partuunilla, pisin-kin mastojättiläinen tuettiin seisomaan. Joka maston kummalla-kin sivulla oli viisi alamaston huippuun ulottuvaa vanttia sekäkaksi keskiosan, märstangon, kaksi pramstangon ja kaksi puuken-pramstangon huippuun ulottuvaa partuunaa. Vankasti piti mas-tojen seisoakin jaksaakseen myrskynkin uhalla kantaa suuriaraakapuita ja monia purjeita. »Täysirikisen» fregatinkin kolmeenmastoon

— keulasta lukien fokka-, iso- jakryysmasto — vedettiinkolmisenkymmentä isompaa japienempääpultaanikaistaletta, toi-set staakeihinf toiset 60

— 70-jalkaisiinkin raakapuihin kiinnitet-tyinä. Raakapurjeita oli 6—

7 joka mastossa. Ensin alimpana olimastojen mukaan suuri fokkaseeli, isoseeli ja kryysseeli, sittenjoka mastossa kahdet märsseelit japramseelit sekä vielä puuken-pramseelit. Oli vielä joukko purjeita laivanpituussuunnassa: keu-lassa förstengi,pari kliivaria ja jaagari, keskellä kuusi staakseeliäsekä perässä iso mesaani, mesaanipuoman ja -kaffelin varassa.Hyvässä laivassa piti entisaikaan lisäksi olla leeseelitkin. Kun»sievällä ilmalla haluttiin laivalle faarttia niin paljon kuin suin-kin», niin pantiin leeseelit. Leeseelejä varten oli purjeiden raaka-puissa jatkoraa'at, leeseelin spiirat, jotka työnnettiinulos tuulenpuolelle purjeita jaköysilläkiskaistiinniihinkolmikulmaiset taikkayläreunasta kapeammat purjeet. Raahen viimeaikojen laivoista

307

leeseelit jo jäivät pois, ja viimeisiä lienevät olleet ne, jotka kap-teeni Hjortman Minnetistä menetti tuulen repiminä Gibraltarinluona Atlannin mereen.

Sadoin köysin, skuutein, prässein, jöölingein ja toplentoin,hoi-dettiin kymmenlukuisia seelejä, laivan komeita kulkuneuvoja, jasadat plokit siinä kitkuivat jakitisivät* Kallis olikin suuren täysi-rikisen laivan riki. Se maksoi monesti yhtä paljon kuin kokomuu laiva.

Purjeilla ajettiin merellä. Mutta haminoissa ja möljissä täy-tyi laivaa liikuttaa miesvoimin. Sitä varten seisoi laivan keula-pakalla pysty pelistukki, kongspeli, jota kiertäen laivaa haalat-tiin ja siirrettiin,jasillämyöskinhivattiin purjeidenraskaitaraaka-puita. Kroospelikin tarvittiin. Sillä kiskottiin ankkuri irti meren-pohjasta jasitten kongspelillä nostettiin kraampelkkaan laivan lai-dalle. Kroospeli olikongspeliä väkevämpi, hammaslaitainen pelis-tukki. Se oli kannella keulapakan alla, japakalla olipelin palangsi,jota käytettiin spaakoilla ylösalas keikuttaen.

Ison laivan piti varustaa matkaansa useita veneitäkin. Tar-vittiin pari suurta parkkaasia, pelastusvenettä, sluupi ja jikif sekävieläpieni kokkipaatti. Veneet olivat,mitkä kannella,mitkä skans-sin katolla taikka riippumassa taaveteissa. Parkaasilla miehet sou-tivat maihin, kun jäätiin kauas selälle ankkuriin. Sillä kuljetet-tiin myöskin ankkureita sekä muita raskaita tavaroita, ja kunhaaveri taikka muu merihätä tuli, täytyi uskoa elämänsä parkaa-seihin. Jikillä soudettiin neljänmiehen voimalla kapteeni maihin,ellei ollut kovin pitkä matka, mutta pitkästä matkasta purjeh-dittiin kapteenin kanssa rantaan sluupilla. Kokkipaatilla sou-teli kokki vain maalla keittämässä, kun joissakuissa satamissaeitulenvaaran takia saanut laivoissa tuhrailla tulen kanssa.

Keskilaivassa, isonmaston luona, olivat laivan pumput, joillalaiva pidettiin »läntenä». Hengenpelastamista varten oli laivassavielä Hivparjäreitä,neljä isoa rengasta,kaksi perä- jakaksi keula-skrankissa*

Paljaana tervattunalankkuna oli laivanpohja raahelaisen tim-perin jäljiltä. Tällaisilla aluksilla kyllä hyvinkin ajettiin pohjoi-silla kylmillä vesillä, mutta jos lähdettiin laskettelemaan Intianmerille ja muille lämpöisille vesille, ei tervatenkaan tehty pui-nen pohja pätenyt. Kuumien seutujen hirveä vesimato, long-

308hah,1) siellä hyvin pian söipohjan kelvottomaksi. Se oli kortte-lia pitkä, pikkusormen paksuinen ilkeä mato, joka toisenpäänsäiski laivanpohjaan ja toisen hävyttömänä monisormisena kou-rana ojensi ulos. Koko laivan alus ahtautui matoa täyteen niin-kuin turpasmättääksi, ja laivan kulkua tällainen syöpäläisjoukkohidastutti tavattomasti. Puupohjaisen laivan olikin paras py-sytellä viileillä vesillä. Mutta kun Englannin taikka myös Ant-verpenin kuivissa tokissa iskettiin laivan pohjaan vesilinjaa myö-ten kuparinen peite, uskalsi tällaisella kuparipoh jäisellä aluksellakyllä työntyälonghalsien joukkoon. — Omassa rannassa ei Raa-hella ollut kuivaa tokkaa, missä laivanpohjaa olisi voitu kupa-roida. Mutta entisaikaan oli Maivaperässä roopenkki, jossa kor-jausta vartensaatettiin laiva kallistaa.

Täysirikisiä fregatteja raahelainen ei kovin ahkerasti raken-nuttanut, vaan useammin takiloi kolmimastoisen aluksensa jokoparkkilaivaksi, asettaen perämastoon vain kaffelseelit: mesaaninja topseelin, taikka skuunariparkiksi, jolloin isoonmastoonkinpan-tiin kahvelipurjeet ja vain keulamasto jäi hoitamaan raakapur-jeita. Useasti patruunit lyöttivät myöskin isoja 35o:nkin lastinprikejä, kaksimastoisia täysin rikattuja aluksia,sekä pieniä 40

—60 lastin skuunareita, jotkaniinikään olivat kaksimastoisia,muttavain etumasto oli täysirikinen, takamastossa kahvelipurjeet. Ly-hyen matkan, Pohjanlahden ja Itämeren, purjehtijoita olivatmyöskin pari-, kolmikymmen-lästiset kaljaasit, joiden kahdessataikka kolmessa mastossaoli vain kahvelipurjeita. Pienet, 10

—20

lastin vetoiset jahdit, yksi- tai kaksimastoiset lastipaatit, kolusi-vat ympäri Suomen rantoja, kaikkein ahkerimmin Pohjanlah-denperukoita. Mutta yksimastoiset kutterit olivat vain joutavienherrojenlystivehkeitä, joita ei vanha raahelainen tarvinnut.

Joka talvi Raahen laivavarvissa oli ainakin joku laiva synty-mässä, ja useasti kalkuteltiin yhtaikaa jokaisessa viidessä var-vissa. Niinpä 1865 lyötiinviisi laivaa, ja1863 iskettiin seitsemänalusta: parkkilaivat Hermes, Astrea ja Satama, prikit Sampo,Gephion ja Eos sekä jahti Toini, samoin taas 1856. Mutta 1857lykättiin Raahen varvista vesille kahdeksan laivaa, kuunarit

-1) Hanhenkaula (Lepas anatifera),siimajaikaisiinkuuluvameriäyriäinen.

309t

Ruona ja Vilkas, parkkilaivat Tapio ja Jenny, prikit Norden jaChloris sekä fregatitDelphin jaAmphion.

Raahen redarit ristivät laivansa hyvin usein muukalaisilla ni-millä. Oli Amphitriteä, Hermestä, Venusta, Freytä, Albionia,Tuppenia, Hönania,Stora Mollania ja Otteljanaa. Nähtiin myösomien suurpatruunien kaimoja: Matts Augustia,Fredriciä, JohanLangia ja JohanFellmania sekä patruunittarien ja patruunien tyt-tärien kaimoja, kuten, Jenny, Louise, Sophia, Betty ja Nanny.Mutta monet ristiäiset pidettiin sentään suomeksikin ja saatiinvesille Valoa, Vellamoa, Aaltoa, Tähteä, Saamaa, Impiä, Lempiä,Kirppua, Salahmia, Ruonaa ja Roskaa.

Mutta kun Johan Langin parkkilaiva 1875 ristittiin nimelläBacchus,niin koko Raahen merikansa sitä kummasteli:

Ompa pantu ruma nimi komealle laivalle,kun Pakhuusil

Herne kiehuu.Jo herne kiehuu! Lähetäänpä ottaan hernettä!»

Näin huudahtelivat merimiehet ja monet nuo-ret renkimiehetkin toisilleen astellessaan kaupunginkatuja. Sillä syömanshuusin katolle oli kohotettulippu, joka merkitsi, että »nyt on paikat auki»»

Oli syyskesän pyhäpäivän ikäpuoli, ja meri-väki hankkiutui taas suuriin tansseihinsa, joita ahkerasti oli pit-kin kesää pidetty missä milloinkin. Mutta kunnähtiin merimies-talon flaku taas komeana ja kutsuvana heilumassa pyhäillanhen-gessä,niinmonen joutilaana hummanneen merimiehen vanha verinousi, ja merenkävijä asteli jälleen, kuten monesti ennenkin,merenrantataloon ottamaan vanhaa tuttua »hernettä». Hernekun oli laivakansan tärkeimpänä syötävänä, niin vanha laivan-asukas käydessään ottamaan pestiä eli fyyryä uudelle matkalle,sanoi vain ottavansa »hernettä».

311

Laivan redari oli talossa »herneen» antajana, ja hänen kans-saan saivat merelle lähtijät tinkiä ja sopia palkasta. Tingittiin-kin siinä molemmin puolin. Mutta jos meripoika oli jo ennättä-nyt kääntää nurin kukkaronsa entisistä ansioista, ei hänellä ol-lut paljon puolta, vaan täytyi melkein tyytyä siihen,mitä tarjot-tiin. Ne kyllä, joilla oli vielä säästöjä,pitivät puolensa, eivätkäviitsineet varsin helpolla lähteä

—ennenkuin rahat olivat lopussa.

Suuri ei kyllä ollut entisten merenkävijäin palkka, 35— 40 mark-kaa kuukaudelta,nii-nä aikoina, jolloinny-kyiset vanhat »seela-rit» olivatparhaillaan.Sitten kyllämyöhem-min palkat kohosivat50

— 6o:neen, ja taita-vat timperit saivat70

— Bo:kin markkaa,mutta huonosaattois-ten merimiesten täy-tyi ainapurjehtia huo-noilla palkoilla. Lo-puksi kun palkasta

Vanha sjömanshuusijapakkahuone.Nyk. Museona ja kirjastohuoneena.

oli sovittu, piti töhertäänimensä taikka puumerkkinsäpaperiin,vaikka »se oli luvatonta peliä... ei mikkään pyhänä tehty kont-rahti olisi pitänyt lain eesä». Ja redari antoi merimiehelleen fyy-rynottorahaa kymmenen,parikymmentä markkaa, jotta saimennäostamaan olutta, »kun herne alkoi janottaa».

Monet komeat rengitkin, jotka olivat maalta tulleet patruu-nia palvelemaan päästäkseen vasta merelle, astelivat rantatalonlipun alle ja pistivät merkkinsä paperiin. Mutta palkkaa luvat-tiin heille aluksi vain viitisentoista markkaa kuussa. Ja Skog-manin Jaako mittakeppeineen oli merimieshuoneella heitä mit-taamassa ja punnitsemassa kirjoihin panoa varten. Vieläpä ensi-kertalaisten piti seuraavana päivänä käydä raatihuoneessa van-nomassa merimiesvala. Se oli ankara vala. Kaksi sormea pyhällekirjalle asetettuna piti sielunsa autuuden uhalla luvata, että onaina tottelevainen ja kuuliainen päämiehilleen ja aina katsoo jaedesauttaa laivan ja sen tavaran parasta, eikä karkaa laivasta.

312

Silloin oli entinen renki muuttunut merimieheksi, ja moni tunsimuuttuneensa melkein kuin eri mieheksi* Madetojan Jaakokin,Lundbergin renkimies, astui herneenotosta pestikymppi taskussahuudahtaen:— Nytsitä kelpaa ihmisten joukosaolla!

Ja ainakin valkean etumuksen mies laittoi heti rintaansa, japystynä hän astella teikkaroi sontakuorman jäljessä pitkin katu-vieriä, harjoitellen jo merimiehen heiluvaa käynninmallia sekähyräillen:

Saattoipa Jaako laulella Järvinin Jussinkinsepittämää värssyä:

»Kun ajatukset aivan kaikkiulkomaillesulkeepi,Kun nuo hyvät seelilaivatsieltä tänne kulkeepi».

Monta kymmentä merimiestä voitiin kerralla karsia Raahenparhaasta mieskansasta. Sattui joskus viisikin laivaa yhtaikaamönsträttäväksi,jasilloin kysyttiin miestä, sekä tottunuttameren-eläjää että patruunin renkiä. Viisi laivaa saattoi vetäistä pie-nestä kaupungista 60— 80 miestä, ja iloiset merimiestanssit muut-tuivat surullisiksi jäähyväistansseiksL

Laivan besättningin suuruus oli laivan mukainen. Kuunarinbesättninkiin kuului vain kahdeksan merimiestä, ja prikissä tar-vittiin tusinan verran, mutta ison parkkilaivan ja fregatin her-neenottoon sai astua parikymmentäkin miestä, ja heille kaikilleoli kyllä tehtävää. Kapteeni oli koko joukon päämies ja laivanherra, ja hänen apulaisinaan olivat perämiehet, ensimmäinen pe-rämies, styyrmanni eli styyry, ja toinen perämies, konstapuli eli

313

konsti, laivan taloudenhoitaja, jota myössanottiin »luunpunnitti-jaksi», vaikka hänellä oli »toisen perämiehen virka seelatesa jahoiti kapteeninvahtia akterisa». Laivan ruoanlaittajana olikokki, kapiisin isäntä. Nämä kaikki olivat peräpuolen, akterin,»herroja»; perämiehellä oli oma kajuuttansa, ja konsti sekä kokkiasuivat samassa kopperossa.

Mutta laivan etuosa, föri, isosta mastosta alkaen, oli varsi-naisen miehistönpuoli. Siellä häärivät suurimpina herroina tim-peri ja puosu. Edellinen hoiti laivankirvesmiehen ammattia ja jälkimmäi-sen virkana oli huolehtia,että laivantavarat, köydet, purjeet jamuut, oli-vat aina kunnossa. Puosuolikin vanha,kaikki meret jahaminat ja laivat tun-teva merenäijä, eikä siihen virkaansanottu pääsevänkään, ennenkuin oliollut »ainakin kolme kertaa poksisa».Päävoimana oli laivassa monia mat-koja kulkeneita matruuseja, ja »toi-sen reisun poikia», lätmatruuseja, sekäjummanneja eli »ensi reisun poikia»,ynnä vielä joukon jatkona nuori ka-juutpoika, joka kahdeksan markankuukausipalkasta piti puhtaanakajuu-tat ja kapelkatit, kantoi ruoan kapii-sista pöytään ja oli keittiössä kokin

Antti Pyy, 13-vuotiaskajuutpoika v. 1868.

apulaisena, vieläpä viskeli kapteeninkoiransonnatkannelta mereenMutta kajuutpojasta voi seuraavassa herneen otossa jo tulla

jummanni, jopa sitten taas matruusikin. Voipa poika kerran ko-hota konstinkin virkaan sekä vielä styyryksikin, jos kävi Vaa-san »navigatsuuniskoulua», kuten vanha Jaako Marjelin ja monimuukin Raahen entinen kajuutpoika. Saattoi entisestä kajuut-pojasta tulla joskus kapteenikin, kun vain jaksoi paljon käydäsekä merta että navigatsuuniskoulua. Moni raahelainen täysi-rikisen laivan komentaja oli aloittanut merenkäyntinsä kaikkeinkomentamana kajuutpoikana.

Vanhaan aikaan useimmat Raahen kapteenit olivat vain Itä-meren kapteeneja, sellaisia »copvardie skeppareita» eli kippareita,

314

joilla oli lupa purjehtia vain Itämerellä ja Pohjanmerellä, muttaeivät saaneetmennä ulommaksi Englannin kanaalia. Heidän tie-tonsa ja taitonsa riittivät vain pienille vesille, joilla voitiin ot-taa merkkiä maastakin. Itämerelläkin näki maita joka päivä.

Perämies Marjelinobserveeraa sekstantilla.

Itämerelläkin näki maita joka päivä,eikä sentähden tarvinnut osata mää-rätä muuta kuin sen, miten kaukanaoltiin pohjoisessa auringonlinjasta.Tämä määrättiinhelposti sekstantilla»observeeraten» jamitaten matkahori-sontista auringon alareunaan ja siitälaskien. Mutta nämä taidot eivät aut-taneet suurilla maailman merillä, joitasai väliin kuukausittain luovia näke-mättä muuta kuin vettä ja taivasta,ja kumminkin piti tietää, missä mil-loinkin oltiin. Siellä piti osata mää-rätä olinpaikkansa myöskin »länteenja itään». Siinä ei auttanutsekstantillaobserveeraaminen, vaan täytyi osatatarkoilla »lunaarilaskelmilla» kuusta jatähdistä^ tutkia paikka, missä laivakulloinkin seilaili. Tähän ei Itämerenkapteenien laskutaito ulottunut, vaanhe olisivat sekstantteineen oikeallaoseaanilla joutuneet ajelemaan aivanniinkuin Jumala olisi sallinut. Vaikkakävihän kippari Cajanuksen kerranItämerelläkin niin nolosti, että yrit-täessään ajaa Hampuriin tullapaukah-tikin Riikaan.

Usein täytyi Raahen entisten pat-ruunien,kunei omassa kylässä ollut kylliksi valtamerienkävijöitä,turvautua ylpeisiin Ruotsinmaan kapteeneihin ja Suomen ranta-ruotsalaisiin,jotka montakertaa olivat suurempiaherrojakuin itselaivan isäntä, ja laativat sellaisia papereita ja kirjoja,etteiisäntäniitä aina ymmärtänytkään. Saattoivatpa he hyvinkin vainnauraa,kun vanha kunnon patruuni, joka kyllä osasihoitaa omat, suuret-kin asiansa, tilikirjaa katsellessaan tiedusteli, missä kummassa se

315

Transportin haminaon,kun sielläainapitääkäydä,vaikka siellä onniin hirveät menot, joskyllä on tulojakin, että ei sinnepidä vastamennä. Mutta yhä useammat rikkaat patruunien pojat kävivätTukholman merikoulussa oppimassa lunaari-laskelmia ja muitavaltamerien vaeltamisen salaisuuksia. Nämä kyllä sitten sel-vittivät isäpatruunilleen senkin, missä on Transportin hamina.Ja näiden »eesä» taasmonetmeren-kävijät suorittivat tutkinnon, saa-den Itämerenkapteenintodistuksen.Tukholman koulun käynyt KarlHybinette esim. opasti muutamiamerenkulkijoita ja antoi heille to-distuksen.

Parhaana aikana ja ahkerimminlaivoja mönsträttäessä Raahe tar-vitsi kymmeniä kapteeneja. Toisetlähtivät fregateilla japarkeilla puh-komaan valtameriä, toiset kuuna-reilla ja muilla pikku laivoilla hal-komaan Itämerta ja Suomen vesiä,ja paattiskipparit, kaipaamattasekstanttiakaan, ajelivat omillajahdeillaan minne milloinkin,pai-nolastissa ollensaivat laskea vaikkarantakivikkoon. KapteeniFredrik Björkqvist.

Useimmat kapteenit olivatomankylän poikia,patruunien,edesmennettein kapteenien, perämiestenja merimiesten sekä käsityömestarien poikia. Vanhat merenukotvielä kyllä muistavat muinaisia päämiehiään, joiden isäntävaltaanhe joutuivat, kun herneen otettuaanastuivat puuriin. Kokonai-nen komea sarja valkohattuisia reippaita merenherroja saattaasiinä vaeltaa ohitsemme, lähtien ylpeästä Reinin ukosta, jokakovan paikan tullessa osasi äyskäistä: »Min' olen kuin kuningas!Teijan täytyy totella!», aina pikkuiseen, mustaan ja pahansisui-seen Piki-Hinkkiin asti, jota toiset laivat satamissa tervehtiväthiissaten lipun sijasta mastoonmustanpikihinkin. Muistista ovathäipyneet jo kohta kaikkein vanhimmat ukot, Storm, Tvetman,Lauraeus,Almgren, joidenlipun alla isät olivat purjehtineet. Van-

316

hoina isien aikaisina merenisäntinä joutuvatohitse myöskin AndersStjernudd sekä, alkuaan ruotsalainen, pieni, muttakunnonmies,Isak Gellman, joka lahjoitti omaisuutensa kaupungin sairaalaavarten, eikä moni muista enää Henrik Ervastiakaan, kovan koh-

talon miestä, joka 1867 lähti Ame-rikasta Finlandilla viljalastissa Eu-rooppaakohdenhävitenikuisestisilletielle miehineen ja laivoineen. Sa-moin joutuuohitse toinen kovan on-nen kapteeni,Jakob Berg, joka1853meni mereen kaikkine miehineen»Mutta sitten seuraa pitkä jono uk-kojen tuttuja isäntiä. Siinä Björk-qvistejä,Lars jaJohan sekä kunnonmies Fredrik, jokakuljettikaunistavalkeaa Bacchus-laivaa vieden senaina onnellisesti perille, ajaen silläjoskus yhdessätoistakin tunnissaRaahesta Tornioon. Mutta kerranjonkin laskuvirheen takia komeaBacchus joutui Tanskan rannikollamyrskyn käsissä haaksirikkoon, jakapteeni otti sen niin pahakseen,ettei enää milloinkaan lähtenyt me-rille. Siinä myöskinmainio kapteeniJonas Virpi, monien laivojen kul-jettaja, sekä Tabellit, isä Bertelja poika Bertel, vielä Hybinettet,Karl ja Gustaf, edellinen taitavalunaarilaskelmissa ja muissa meri-

Kapteeni C. A. Svanljung.

tieteissä samoin kuin merimies juttujen latelemisessa, jälkimmäi-nen huonompitaitoinen. Muistetaan vielä hyvin äkäiset äijät,pieni musta Anders Lackström, entisten Lackein jälkeläinen, sekäAnders Lindman, topakan merimiehen muorin, Kaisa Lindmanin,tuikea poika, joka teki merimiesten lauluja sekä kaiverteli kau-niita sinettejä, muistetaan pahankurinen Juho Hannila, vanhaJosef Wahlgren, joka hukkui Kanaaliin,sekä Laurin-ukko poiki-neen ynnä kapteeni Levon, Vaeltavat sitten muistiin Sundströ-

317

min veljekset, kirjansitojan pojat, Janne ja Sanfrid, sekä AdolfDurchman, »Maitokap teeni», joka aina joi maitoa haminoissa jakuljetti laivassa vuohta saadakseen joka päivä rieskaa maitoa, —kelpo mies silti ja itsepintainen merikarhu,niin että kerran montavuorokautta risteili Hyväntoivonniemen merillä löytääkseenkart-taansa merkityn pienen-pienen luodon, kunnes lopulta huo-masi kärpäsen käyneen karttaa parantelemassa» Samoin muiste-taan Viljam Vikander,vanhan Vir-ven poika, kommodori-kapteeni,jonka kolme poikaa niinikään nousikapteeneiksi, mutta nuorimman,Viljamin, iso meri pyyhkäisi park-kilaiva Metsolan kannelta Atlant-tiin, kun oli kauhea ilma ja kovatkiljuvat tonnit vyöryttivätniinkuinkirkkoja yli laivan ja kainaloitamyöten saatiin kahlata kapiisin jakajuutan välillä. Tuttujaovatmyös-kin kapteenit Ignatius, HalmetojajaRantala sekä taitavaJohan Sahl-ström, joka kuoli Norjassa» Eivätole vieläunohtuneet ystävyksetKarlSvanljung ja Karl Stählbergkaan,edellinen Ruotsista1800-luvunalus-sa tulleen»notarius publicuksen» jal-

KapteeniJ. R. Ignatius.

keläinen, hyvänahkainen, pitkä ja komea mies, jälkimmäinen ly-hyt,paksu jarumaukko, jokaei vanhanaenää viitsinytmennäme-relle,oleili vain kotona puita pilkkoen ja joskus kehuskellen: »Joskaikki viina olis yhesä paikasa, mitä olen juonut, niin siinä so-pis kyllä täysirikinen laiva seelaamaan». Viimeisten aikojen mie-hiä jo olivat Hans Johan Leufstadius, tupakkatehtailijan poika,raatimiehen veli, joka testamenttasi talonsa kaupungille vanho-jen kodiksi, kunnon kapteeni, vaikka miehet häntä nimittelivät»Finkka- Jussiksi», koska hän ahkerasti ruokki laivaväkeään leipä-keitolla,»finkalla»* Samanaikaisia merenkävijöitäoli Johan Vest-berg, köydenpunojan poika, ja kaikkein viimeisimpiä Karl Sa-butsky, luotsin poika ja venäläisen upseerin jälkeläinen, DanielDanielsson, laivanrakentajan poika, sitten Albert Snellman, sekä

318

varovainen Johan Byström, taitavan laivantimperin Pyhälän jäl-keläisiä, sekä vielä elävä Johan Himanka, Johan Langin laivojenmonivuotinen kuljettaja, Raahen viimeisten purjelaivojen vii-meisiä komentajia. Monet kuunarien kuljettajatkin ovat Raahenukoille hernettä antaneet, sellaiset kuin Kanniainen, Järvelin jaHolm sekä kaljaasin kippari Erkkilän Simppa, joka konsuli Sove-liuksen Venuksen ajoi karille ja sitten tuli isännälle poraamaan:— Haaveri tuli ♥ ♥♥ jahammas meni!

Mutta laivanisäntäpistivainmarkankouraan ja sanoi:—

Ei huolita itkeä!Moni ulkokylistäkin tullut patruu-

nien laivojen komentaja on Raahen uk-koja mastoissa jumppauttanut. Niitäoli Kokkolasta tullut Hillström, jotasanottiin »Hiileksi», Kristiinan Svan-ström, Kalajoen Roos, jokaoli »parraitamiehiä», sekä OulunHjortman, jokaainaotti ilosta ryypyn, kun asiatmeniväthy-västi, ja taasryyppäsimielipahasta, kunasiat menivät huonosti, vieläpä nak-

KapteeniH.J.Leufstadius.

kasi hyvät humalat pelosta, kun oltiin maihin tulossa» MuttaMustaanmereen miesparka ilo- ja sururyyppyineen lopuksi huk-kui Minnet-laivoineen. Vaasalaiset Flinkenbergin veljeksetkin hy-vin muistetaan. Efraimkin, pahankurinen kapteeni, joka oikeinosasi miehiä kiusata, joskus hampainkin iski peukaloon, ja vii-mein äkäpäissään paiskautui yli puurin Itämereen ja sinne jäi.Toinen veli, Johannes,ei ollut äkäpäinen eikä kiusannut miehiä,piti vain joka aamu ja ilta rukoukset lukien virsikirjasta ja vei-sauttaen virren, jolloin jummanni Himangan piti olla lukkarina.Mutta ei rukoillut Kirkkonummelta tullut,Vaasaan mennyt kap-teeni Erik Svan, oikein pikkuruinen mies, — huusi vain kar-kealla äänellä, niin että jyrisi, jopa väliin matalalla pämpälläänoikein möyrysi:— Jos ettemua nää, niinkuulettehan te mun ääneni!

Tavattomat ruokavarastot piti sälyttää isoon, kaukamerillelähtevään laivaan. Pitkin talvea täytyi olla eväiden hankinta-

319

kiireissä* Maalaisilta ostettiin lihaa ja läskiä» omia elukoita teu-rastettiin, ostettiin eläimiä ja teurastettiin, ja suolattiin lihaa jaläskiä monet suuret ammeet täyteen. Kuukausimäärin leivot-tiin merimiesten eväsleipiä. Kyläneukot tulivat jo kahdelta,kol-melta aamulla leipomatupaan möykkäämään, ja kaiket aamu-päivät kuului tuvasta ison leipomapöydän läikyttäminen. Kui-vaa leipää karttui kokonaiset vuoret.Suurissa laatikoissa kuinheinähäkeissäsitä ahdettiin sitten laivaan. Jauhoja,ryynejä, herneitä, sokeria, teetä, kah-via, kaikkia piti varustaa matkaanmahdottomat määrät, voitakin tynny-reittäin. Mutta valmista puurotynny-riä ei sentään pantu matkaan, vaikkaoululaiset sitä väittivät,pilkaten Raa-hea »Puurokaupungiksi» sekä herjatensen miehiä »puurosaappaiksi». joilla onsyötävänä»puuro illaksi,puuro aamuk-si, puuro puoliseksi myös». Oululai-set eivät olleet ensinkään tietävinääneikä tuntevinaan,että heidän laivas-saan oli eväinä haisevia norssitynny-reitä jaettäheidänhyväkotikylänsäoli

KapteeniJohan Himanka.

»Norsikaupunki» sekä he itse »norsisaappaita». Vasta sitten muistivat,kun raahelainen kysäisi:— Montakos norrennahkaa menneekään oululaiseen töpö-turkkiin?

Määrättynä lähtöpäivänä,kun »flaku se kaffelisa heilui», pitikaikkien herneen ottaneiden olla laivalla, joka valmiina odotteliRoskan redillä. Sinne entiset renkimiehet ensikertalaisina aras-tellen kömpelösti jumppautuivat, sinne tottuneet lätmatruusit jamatruusit kiipesivät, jopa vanhat puosutkin kapsahtivat kette-rästi kuin nuoret pojat. Vanhat merimiehet heti ensi töikseenkatsahtivat ylös toppiin ja rikiin, jotta minkälainen se on. Silläsiellä ylhäällä oli merimiehen työmaa, ja laivat olivat hyvin eri-näköisiä. Toinen laiva oli heti ensi katsannolta hyvännäköinen jamiellyttävä, niin että heti tunsi halua kiipaista ylös prassaile-maan,mutta toinen laiva taasoli ikävännäköinen.

320

Entinen renkipoika, nykyinen jummanni, raahasi mukanaanrenginarkkunsa, pyöreäkantisen punaisenkirjavan kotimökin pe-rintönsä vähine tarpeineen» Mutta vanhalla laivanasukkaalla olimatkassaan koko tavaravarasto: merimiesarkku, säkki ja peti.Petinä oli olkipatja, säkki — jokanähtiin kaiken maailman meri-miehillä

—oli pyöreäpohjäinen, purjevaatteesta ommeltu kol-

Katinhännän pikku pirttejäSaaristokadun itäpäässä.

matta kyynärääkorkea vaatesäiliö.Siinä pidettiin työ-pukua, Tanskastatai Englannista os-tettujaöljyvaatteitaja sydvestiä, leveä-reunaista, niskaanulottuvaa öljyvaa-tehattua,sekä meri-saappaita, joita 25—

30 markalla saiparhaita Tanskas-ta, sellaisia kolmin-kertaisia kenkäto-liskoita,joidenpääl-

lys oli paksua prässättyä nahkaa, sisus eläimenrakkoa ja vuoriohutta nahkaa,pohjahirveän paksu* Merimiehen arkku oli pitkä,kapeahko, pohjaan levenevä laatikko, jota saattoi liikutella päihinkiinnitetyistä, köydestäpunotuistastropuista. Arkussa olimerimie-henhyvät vaatteet ja juhlapuku, joka puettiinpäälle,kunkäytiinmaihin »flikkoja katselemaan japiiriä juomaan». Oli arkussamyös-kin pienessä loovassa tulitikkuja, saippuaa, pikku peili, parta-veitsi, vieläpä kynämiehillä kirjoitusvehkeet papereineen, kyni-neen ja mustepulloineen, jotta sai kirjoittaa jonkun kirjeen ko-tiin sekä rantaan jääneille tytöille. Jokaisen merimiehen arkussapiti olla seelipussi, joka sisälsipaljon tarpeellisia esineitä. Siinä olineulasarveen pistettyinä isoa ja pientä seelineulaa, liikineulaa jareikäneulaa purjeiden korjausta varten, lisäksi ompeluneulaaomien pukujen paikkaamiseen. Oli pussissa myöskin seelihanska,joka pistettiin oikeaan kämmeneen purjeita ommeltaessa, sekäsmörjähanska,mikä työnnettiin vasempaan kämmeneen, kun ter-

321

vaisia purjevaatteita liikattiin,köysitettiin reunoja. Löytyi pus-sista vielä malspiikki, jalkaa pitkä,sormenpaksuinen, terävä, puu-päinen rautapuikko, jonka päässä oli reikä serttiä varten, kunmastoihin kiivettäessä malspiikki oli ripustettava kaulaan. Tar-vittiin malspiikkiä myös köysiä pleissatessa sekä ruuveja kier-rettäessä. Samanlainen puikko kuin malspiikki oli prikkalikin jasamoin sitä käytettiin, mutta keveämpiin töihin. Tarpeellisiaseelipussin tavaroita oli vielä pieni punaliitu-/nYmor#/, jolla pur-jeita ommeltaessa ohjattiin ompelukset suoriksi, sekä talttamai-nen kyylä, millä purjeen ompelusaumat työnnettiin tasaisiksi, javasaramainen kyylä, jolla klääjättiin köyttä, kierrettiin tervat-tua syömanskaarnia ympärille. Melkein jokaisen merenkulkijanarkussa oli vielä tärkeimpinä esineinä Uusi Testamentti ja virsi-kirja.

Lähtevässä laivassa oli sitten koko mieskunta koolla, viimei-set oli ihan viime tingassa tuotu, mistähän oli tavattu mies-paratankaran surullista lähtöhetkeäryyppäämässä, niin että oli itsepääasia unohtunut. Ikävähän oli monenkin jälleen lähteä hy-västä »meiän kylästä», jossa kaunis kesäsydän taas oli yhdessähumauksessa vierähtänyt rakkaine tyttöineen, lapsuuden leikki-tovereineen, iloisine tansseineen ja iltakävelyineen ja kesäpihla-jan varjossa istumisineen. Monelta taas jäi Katinhännän pienipirtti pienine kovin rakkaine paitaressuineen, jotkanyt olivat tul-leet rannalle orpoina kyköttämään, vaikkei siellä heidän äitiään-kään näkynyt. Sillä hyvä tapa vaati, ettei merimiehen eukko tul-lut rantaan näyttämään itkuaan sivullisille — vaikka hyvinkinmies saattoi lähteä viimeiselle matkalleen.

Kova oli miesten työmaa,ja ankara oli elämä edessä. Tiesi-vät varsinkin vanhat merenmiehet,mille viralle lähtivät,kun as-tuivat laivaan, tiesivät, että merellä oli meren laki, joka ei leik-kiä tuntenut. Eikä siinä astiassa ollut kuusikkoon asiaa, eikäpäässyt juoksemaan pakoon, jos oli jotakin rötöstätehnyt. Eisiellä auttanut ruveta turskeilemaan eikä suutaan purruttamaan,vaikka kuinka häijysti olisi kohdeltu. Ei eletty merellä niinkuinelettiin maalla.

Tunsi siinä koko laivakunta, tunsi rantapuolikin laivakansankanssa entisen merimies-laulajantavalla:Vanha Raahe — 21

322

Nyt suuren surun päällämun täytyy laulamaan,kun kauas, kauas, täältämun täytyy kulkemaan.

Nyt täytyyminunmuuttaaisänmaastani rakkaasta,josa lapsuuven ihanuuttaolen viettänyt iloista.

Väeltään olen luotuniinkuin lintu lentons*pääll',eikä ole myöskään suotumulle rauhanmajaa tääll'».

Jotkut nuoret miehet kyllä ylimielisinä laulelivat:

»Lähtö meiänmielestämmeompi aivanoikia,eikä suruensinkänävaivaanäitä poikia».

Mutta merenkansalla ei ollut pitkää aikaa haikailla ikä-väänsä, eikä rantakaan saanut kauan katsella lähteviänsä. Silläkohta:

»Laiva onmeillälastisa,luusi onmeilläpuurisa,valmiitolemmeseelaamaan,yksi mieson ruorisa.

Ankkuri on jo hivattu,märsseeliton jo hivattu,raaaton ylösfläkätty,stoortoppi täyteenprassattu.

323

Pramseeliton jo topeisa,leeseelitkansahiissattu,flaku on alashivattuja flikoillehyvästi jätetty».

Nopeasti poistui lähtevä laiva. Ilman henki tarttui levitet-tyihin purjeisiin ja meri alkoi vetää eläjäänsä. Komeana, suu-rin valkoisin vaattein, laiva ajoi Kumpeleen ohitse myötäänme-riselle, painuen vähitellen aaltoihin kuin lännen päivä. Muttaniinkuin näköpiiristä poistuvalle päivälle avautuvat uudet maatjameret jakansat, niinavautui aaltojen taakse painuneelle meren-kävijällekinuusimaailma.

Maailman merillä.Tyhjin laivoin ei raahelainen lähtenyt kotirannastaan.Patruuneilla oli kyllä niihin täytettä. He saattoi-vat lastata aluksiensa laajaan ruumaan kolmisentuhattakin terva- ja pikitynnyriä tahi työntääsinnetuhansittain lankkujasekä peikkoja. Voivat hemyös-kin vyöryttää laivaansa joukoittain 60

— 70-leiviskäi-siä potaskatynnyreitä,sadoittain suuria voi- ja talitynnyreitä, vie-läpäkaiken lisäksilaatikoittain kuminoita, jotkapohjoisessa ilman-alassa keräämänsä väkevyyden takia olivat Lyypekissä hyvin ha-luttuja. Tervan, pien ja puutavaran vienti tapahtui pitkin ke-sää, mutta voita vietiin hyvän kesän saaliina kaikkein enimmänsyksymyöhällä, viimeisillä merisulilla. Sattui kerran 1860-luvullaniinkin, ettei kesävoi ennättänytkään merelle, kun Roskan retijo jäätyi. Silloin patruunien täytyi lähteä kiireesti ajattamaanpariatuhatta leiviskäänsä neljänäkymmenellä hevosella Kaskistaja Kristiinaa kohden, mutta pakkanen ennätti lyödämeren jää-hän sielläkin. Lennätettiin silloin voit Poriin, jossa vasta tavat-tiin sula meri ja saatiin voitynnyrit porilaiseen laivaan.

325

Vanhan tavan mukaan voi vietiin enimmäkseen Tukhol-maan, jonne suuri osa tervatynnyreistäkin purettiin. Mutta saiSaksakin paljon tavaraa, ja samoin Englanti. Tervaa ja voita vie-tiin niillekin/ mutta puutavara joutui enimmäkseen Englantiin;potaska ja kuminapussit tyhjennettiin lyypekkiläisten aittoihin.Toisinaan kyllä, kun ei omista varoista laiva täyttynyt, otettiinlisää matkan varrelta, milloin Uudestakaarlepyystä lankkujaEnglantiin, milloin »Räpsööstä plankkuja Parseluunaan» tahi sa-maa tavaraa Turusta »Karttakeenaan» tahi Pietarsaaresta sähkö-tolppia Englantiin.

Sieltä, aavojen merien avonaisilta veräjiltä, alkoi sitten syr-jässä syntyneen raahelaislaivan suuri kiertokulku maailman me-rillä. Ajettiin rahtitavaraa paikasta toiseen: lastattiin ja lossat-tiin, ja välillä vain lennätettiin yli siintävän meren, ja taas vi-hellettiin painolastissa toiseen paikkaan täyttämään ruumaa jasitten toisen maan ääreen purkamaan. Englannista tavallisestilähdettiin lastina joko tavallista »kolia» tahi tavallista väkeväm-pää »kaasikolia» tahi keveitä harmaita »sinteleitä» 1) ja Englan-tiin palattiin useimmiten puutavaralastissa. Niinpä voitiin Eng-lannin kolilastilla ajaa Mustanmeren taakse »Utessaan» ja sieltäpalata vehnälastissa Englantiin, ja sittenpainua kolikannannaisen"kanssa Havanaan, purjehtia sieltä hiekkalastissa Pensacolaan ot-tamaan pelkkakuormaa Englantiin. Ja sitten taas lähdettiinuudelle kiertomatkalle. Milloin ajettiin »Liisaponista» suolalas-tissa Norjan Bergeniin, tahi Trapanin suolakuormassa Bostoniin,milloin Belisistä, Meksikongolfilta, lastattiin suuria mahonki-palkkeja Englantiin tahi Pensacolasta peikkoja Lissaboniin,mil-loin työnnettiin laivaan Brasilian sokeria tahi Australian veh-nää tahi Buenos Aireksen jäädytettyä häränlihaa tahi Välimerenetelärannan rautamultaa ja puhallettiin Englantiin, milloin taaspuskettiin pohjoiseen »Valkeallemerelle», missä aurinko paistoiläpi yöt, noutamaan Arkangelista tahi Mesenistä lankkulastia,milloin riennettiin etelään, kuumien merien taakse, Intian,Kii-nan ja Japanin maihin,hakemaan teetä tahi riisiä Europan rik-kaille patruuneille. Väliin raahelainen sai kuljettaakseen koko-naisia vuoria villihärkien sarvia Brasiliasta Englantiin, väliin

x) Saks. Sinterkohl.

326

»pumpulinsiemeniä» Egyptistä Englannin öljytehtaisiin, väliintaas kokonaisen laivanlastinpellavansiemeniä samoilta mailta, jasiinä oli niin suuri läjä, että sillä olisi siementänyt kaikkipellotpellavaksi Raahen ja Oulun välillä. Jouduttiinpa joskus kyydit-semään polttouhrin luitakin Aleksandriasta Englantiin pellon-höystöksi. Vanhan testamentin aikana kun on poltettu poltto-uhreja,niin egyptiläiset kuljettivat niitä luita kaksimastoisilla ve-

Raahelainenpriki Aurora, rak. 1819.RedarinaJohan Sovelius.

neillä kaukaa Kairontakaa pitkin Niili-virtaa, joka oli suurijoki, »suurempi kuinPattijoki». Ja kunkapteeni SahlströmLundbergin Ilmatta-rella vei Aleksand-riaan egyptiläisillekolikuorman,hän sailastata sijaan kuor-man polttouhrinluitaengelsmannille.

NäinRaahen lai-vat »seelasivat hami-nasta haminaan las-taten ja lossaten», ja

joskus sattui viisi, kuusikin raahelaista merenkiertäjää yht-aikaa samaan satamaan. Jo yhdellä Mustanmeren köli- javehnämatkalla laiva saattoi joskus ajaa hintansa, ja mitäsen jälkeen ansaittiin,kertyi voitoiksi laivapatruunien arkkuihin.Rahtimaksuja karttui aina jokamatkasta. Kapteenihoiti asioitaja pani kirjoihin laivan kulkemiset sekä lastaus- että lossaussata-massa. Kapteenilla monesti oli osuutta laivaan, ja silloin hän sitähuolellisemmin ajeli ja ahkeroi. Laivan omat miehet siihen ai-kaan vain itse toimittivat lastaamisen ja purkamisen, stuuvar-stöörioli vain päällysmiehenä. Miehet saivat kanniskella laivaanmilloin lankkuja, milloin viljasäkkejä, ja taas toisessa paikassaraahata niitä maalle.

Mutta merellä ja laivalla olimerimiehen oikea työmaa. Työs-kentelyä, laivanhoitoa varten, oli miehistö jaettu kahteen, var-

327

tiostoon: styyrpuurin ja paapuurin, eli oikean ja vasemman puo-len vahtiin. Styyrpuurin vahti oli »kapteenin vahti» ja siitä huo-lehti konstapuli, ja paapuurin vahti oli perämiehen hoidossa.Vuoroon, sekä yöllä että päivällä, neljä tuntia kerrallaan, kum-mankin puolen miesten piti olla toimessa ja vuoroon he saivat le-vätä. Siten aina oli ja vaihtui vahti ja vahti. Aamulla 8—

12 oliförsta vahti, sitten neljin tunnein,pitkä vahti,koira- eli papiaani-vahti, yövahdit ja aamuvahti. Ajankuluminen määrättiin oikeinvanhaan aikaan tiimaklasilla, joka oli perässä ruorimiehen luona.Aikaa tarkaten ruorimies aina huusi »klasinsa», ja keulassa sei-sova uutkiikimies heläytti sen isoon malmikelloon. Ensi puolen-tunnin kuluttua vahdin muutosta ruorimies huusi: »Ett glas!» jauutkiiki iski lyönnin,tunnin päästä: »Tvä glas!» ja kaksiheläystä,puolentoista tunnin: »Tri glas!» ...kunnes neljän tunnin kulut-tua kuului: »Ätta glas!» ja kahdeksan lyöntiä. Silloin styyrmannitaikka konsti komensi: »Vahti alas! — Vahti ylös!» Levolla olevavahti purrattiin ylös toimeensa. Varsinkin yöllä,kunmiehet sit-keästi nukkua jyristivät, purraamamies sai pitää aika rönkynän,ennenkuin kaikki olivat hereillä. Monet olivat ruotsalaisilta oppi-neet purrauslaulun jasitä hoilaten ajettiin miehiä hereille:

328

Ja lopuksi huudettiin:

Liikkuvassa asunnossaanolimiehilläkyllä työtä.Vuoroonsahei-dän piti olla ruoriratin ääressä ruoria hoitamassa» Kapteeni vainantoi kurssin ruorimiehelle, että »styyrää tuota», ja miehen pitistyyrätä, eikä saanut »entrata», ennenkuin kapteeni käski* Siinäasiassa olikin miehellä oppimista. Ruorin spaakoista vääntämään,niin että styyrreepit akselissa kitisivät,kyllä pianharjaantui, kunensin oli vanhan tottuneen miehen mukana kokeilemassa, muttakompassin oppimiseen lantakuormia ohjaillut renkimies sai ot-taa kaiken ymmärryksensä. Kalamiehen kompassin myötään-meriset, kaakot, luoteiset, koilliset ja kaikki kahdeksan tuultamoni kyllä osasi, mutta eri asia oli osata merimiehen kompassinkolmekymmentäkaksi sträkiä, ja siihen vielä puoli- ja kvartti-sträkit, lisäksikaikki »ruotiksi». Joka poika einiitä kyllä oppinut-kaan. Friisen Feffakin, vaikka oli muuten hyvä merimies,seilasiaina vain »uusti-västiä», vaikkei sellaista sträkiä kompassissa ole-kaan. Mutta kun pani päähänsä kompassilaulun, jossa kaikkisträkit lauletaan, niin kompassi tuli sentään viimein selväksi.Päiväkausittain sai kyllä sadat kerrat laulamasta päästyäänkinlaulaa:

329

Uustil-syytti, uust-syyt-uust,syyt-uustil-uust, syyt-uust;syyt-uustil-syytti, syyt-syy t-uusti,syyttill-uusti,syyt.

Syyttil-västi,syyt-syyt-väst,syyt-västil-syyt,syyt-väst;syyt-västil-västi,väst-syyt-västi,västil-syytti, väst.

Västil-nuurti, väst-nuur-väst,nuur-vastil-väst,nuur-väst;nuur-västil-nuurti,nuur-nuur-västi,nuurtil-västi,nuurt».

Silloin kunlaulu olipäässä, ruorimies kyllä osasi paikalla pyö-räyttää oikein, kun kapteeni antoi kurssin, vaikkapa: »Nuur-uustil-nuurt,kvart nuurt!» taikka: »Nuur-uustil-uust, half uust!»taikka: »Syyt-västil-syyt, kvart väst».

Vain pari tuntia kerralla mies jaksoi seisoa ison laivan peräsi-messä, japahoilla ilmoilla piti siinä olla kaksikin miestä yhtaikaa.Raahen laivoissa oltiin ruorissa tavallisesti vain tunti kerralla, ja

B—io-miehisissä8—

io-miehisissä pikku laivoissa tuli vartiovuorossa aina tunti ruo-ria, toinen uutkiikiä.

Vuoronsa mukaan miesten piti olla uutkiikissä, yöt,päivät,tunti kerrallaan seisoa keulapakalla tähystämässä aavaa meren-selkää. Nukuttaa siinä uutkiikaria kovin tahtoi,mutta valveillapiti pysyä ja heti ilmoittaa, mitä merkillistä ja vaarallista näkimerellä. »Valkia näkyy!» piti huutaa, kunnäki jonkun toisen lai-van merkkilyhdyn loistavan pimeässä, mutta samalla piti hetikatsoa,»onko oma valkia reilasa».

Toiset vartiomiehet saivat työskennellä purjeiden hoitami-sessa, ja siinä kyllä olikin puuhaa. Purjelaivoissa piti myötäänsä»seelejä prässätä» sen mukaan, miten milloinkin tuuli kävi. Jamiltei yhtä päätä miehiä jumppautettiin,kiivetettiin mastoonkor-jaamaan milloin mitäkin, sellaistakin,mikä ei ollut tarpeellista-kaan. Mutta kiivetä piti, kun komennettiin: »Jumppaa päällevain!» Muuankin merimies-laulaja kertoo:

330

»Ja raakammeoli silloinpilivinnihinprassattu,paapuurinhalseilletiktihinhaalattu.

Vaan kohtahan meitä huvettiinakterprassejahaalaamaan;sitten taas me lähettiinsyyt-västiä styyräämään».

Ellei muuta työtä ollut, saattoi häijy kapteeni tai perämiesmäärätä miehen vaikka luuta olalla kävelemään kannella. Muttasuuria raskaita märssyjä sai koko miesjoukko olla haalaamassaylös. Silloin koko vartiovoimalla kiskottiin hiissausköydestä jalaulettiin. Sillä laulun tahdissa kävi työkin paremmin ja hel-pommin. Muuan taitomies lasketti yksinään laulun sanat, ja sil-loin jännittäydyttiin kiskaisemaan, ja sitten koko voimalla pau-kautettiin vauhtisanat sekä samalla tahdin mukaan kiskottiinköyttä. Hyvällä tuulella ollessaan miehet saattoivat hiissata jalasketella:1)

KunHelsingörishelsattiin,huu veiju vei,huu veiju vei,niinhaavenigod morjen sei,huu vei, huu veiju vei.

Kun Pohjanmerta poikkipäin,huu veiju vei,huu veiju vei,

x) Sävelmän laulanut herra E. Vapaasalo Oulussa.

331

niinLontonis jaLeveris,huu vei,huu veiju vei.

Englanninparhais tansseisa,huu veiju vei, huu veiju vei,eikaheksaatoista vanhempaa,huu vei,huu veiju vei.

Englanninimmetihanat,huu veiju vei,huu veiju vei,eikiellä tyköns* tulemast',huu vei,huu veiju vei.

Kun kaikkiseelit on aivankiinn'.huu veiju vei, huu veiju vei,niin kapteeniantoikonjakin,huu vei,huu veiju vei».

Monet englantilaisilla laivoilla purjehtineet merimiehet osa-sivat engelsmanninhaalaus- ja säntilauluja. Vitolin ja Pyykin oli-vat mestareita laulamaan engelskaa, ja Matti Aukusti Oravanjohdolla haalattiin ja laulettiin:2)

Miesjoukkoolipuskemassa silloinkin,kun kroospelillä jakongs-pelillä hivattiin ankkuria sekä suuria raakapuita. Sekin työ toi-mitettiin laulun voimalla. Lähti laulajista väkeä, kun lasketel-tiin joukolla, vaikkapa:

2) Mitäme teemme juopuneelleseelarille, vetäistään,pojat, vetäistään!Ja mitä me teemme juopuneelle seelarille, vetäistään, pojat, vetäistään!

332

Mutta vielä paremmin työkävi,kunlaulettiin:

Kaikki neiot Braahesane ovat tuttavamme,pianmeiätunhottavatjaovat pettäjämme»Siis hurratkaamme♥.♥

333

Sillä Raahen meripoikain mielessä yksin Filadelfian satamassakinsaattoi asustaa kotikylän tyttäristö, ja siltä pohjalta usein lähtihivauslaulukin soimaan. Ja niinpä taashivattiin jalaulettiin:

»Lauletaanpas noistaflikoista,hurraa!ja noistakaupungin pakoista,hurraa!joita on joka talosaja plankkikengäton jaloisa.hurraa!Ehu reis santi jäänoo!»

Ja Turkinmaalla »Kustjentin» satamassa,kun Raahen pojatlastasivat vehnää, ja Etelän komeat tummat tytöt kiiluvin sil-min seisoivat rannalla katsomassa, Pohjan miehet hiissatessaanlaulelivat vain »meiän kylän» tytöistä:

»Aljetaanpas laulellaflikoista fiineistäja heijänpukineistansaja krinuliineistä.

Krinuliini talvellase on juur' kylmä taas,vaankesällä jakeväälläse passaa Suomenmaas».

Ihastellen Turkinmaan tytöt katselivat ja kuuntelivat, ja mat-kien he huusivat Raahen pojille:— Hiissä haala, ankkaraa-a!

Pumppaaminenkin piti toimittaa joukkovoimalla. Sekin työluonnistui parhaiten lauluntahdissa, ja laulun menon mukaanmiehet keikkuivat pumpputangossa. TalvitienSalu päästeli pump-pauslauluna pitkän jutunmerirosvoista:

Yksilaivalähti Jipraltarinkaupungistaseelaamaanja Ustinjaan menemän piti,vaanvälillä tapas sen yksi meriryöväri,joka olimusta ja suuri.

334

Hän präijäsi meijän kapteeniltamme,mihin laivanseelaamanpiti.»Ustinjaan meijänmenemän pitääjuuri rauvanja teräksen kans'».

»Vai tahotkoslossata sun lastis mulle,vai tahotkoskruuti ja kuulat?»»En lossaaminämun lastianisulle.Vain anna tulla kruuti ja kuulat».

Sen ensimmäisen skotinkun meriryöväriampu,se vei yhen miehenruorista.Vaan meijän kapteenikun ampuse ensimmäisenskotin,se veiviis miestä takilta.

Meijän kapteenikun ampusen toisen skotin,se veistangot jaraaat.Sittenme seelasimmevuorokauven toistaja pääsimme ryöväristäfriiksi.

Mutta Niemelinillä oli mukava pumppauslaulu, jonka loppujutkutus sopi mainiosti pumpputangon liikkeeseen. Ihan itsestään tanko liikkui,kun Niemelin lauloi:

335

Meren rannalta,merenrannalta,muorini kultainen.Vält maipumppai,polijante jaa,muorini kultainen.

Laivan nopeuttakin miesten piti mitata, lokata* Mittaaminentoimitettiin lokiliinalla* Se oli pitkä monisolmuinen nuora, jonkasolmujen väli oli yhtä mones osa meripenikulmasta kuin lokiklasinjuoksuaika,14 sekuntia,tunnista,jaliinan toisessapäässäolikolmi-kulmainen lautapala, niin että se laivanperästä mereen heitet-tynä veti liinaa muassaan. Kuinka monta solmua ehti liinaa so-lua ulos siinä ajassa, kun lokilasin hiekka juoksi tyhjiin, yhtämonta »solmua» eli meripenikulmaa pyyhkäistiin tunnissa, jos-kus kymmenen ja kaksitoistakin.

Pahoilla vesillä piti ahkerasti luojatat tutkia meren syvyyttäsekä pohjan laatua. Luotaaminen toimitettiin luotiliinalla,jonkapäässä oli kolopohjainen lyijypaino. Painon kolossa oli talia, jo-honmerenpohjasta voi tarttua hiekkaa ja muuta roskaa. Tottu-nut merenkävijä saattoi sumuisella ilmallakin siitä päätellä, milläpaikoilla oltiin. Varsinkin Pohjanmerellä jouduttiin useasti aje-lemaan luotaamisen varassa. Siellä näet usein tahtoi heittää ilmatniin sekaisiksi, ettei päivää näkynyt ensinkään. Pohjanmeren»seelarit» oppivatkin pian laulamaan:

336

Kaikkiin talontöihin piti ensikertalaistenkin tottua. Puosuvielä opetti heille kaikenlaisia merimiehen taitoja* He saivat op-piaköyttäklääjäämään japleissaamaan sekä lyhyellä että pitkälläpleissillä, punomaan ymmyrkäisiä ja puoliymmyrkäisiä köyden-silmukoita sekä pujottelemaan kolmesta, neljästä, viidestä säi-keestä köyden ympärille somia osmonsolmuja, jotka estivät, etteikäsi päässyt köydessä luikumaan. Lisäksi jummannien piti op-pia muistamaan satojen köysien ja kymmenien purjeiden ja raa-kojen sekä kaikenlaisten laivan esineiden jaosien nimet. Muuta-massa viikossa entisen renkimiehen täytyi ruveta puhumaan ai-van uusilla kielillä, jopa ajattelemaan toisia asioita ja toisella ta-valla kuin ennen patruunin pellolla hääriessään, näkemään eriuniakin kuin patruunin pihapirtin makuulavalla. Täällä oli ko-konaan toinen maailma kuin se, mikä näkyi patruunin korkealle-kin tavarakuormalle. Sai siellä savolainenkin toisenkin kerranmanailla:— Tuhat pärele, ku tuoli* laevas pittee olla monenlaestapuksryötä ja paksreätä,rimrissoo ja ramrissoo, roppuu jaräijärii.

Kovalle siinä maailmassa kyllä entinen renkipoika otettiin.Laivan keikkuminen jo kiusasi monet miehet puolikuoliaaksi.Mutta tämä vanhoja merikarhuja vain huvitti: »Vieläkö puolus-tat renkiä? Vieläkö piät renkien puolta?» toiset vain kyselivät,kun puolikuollut entinen renki »syötteli simppuja». Ja vielä:»Teitkö nyt merivalas? Katotaanpa, onko heinänkulmuja niska-sas ♥.. On vielä, on vielä... Vanno vielä!» Kaikenlaista pikkuilkeyttäkin tehtiin ensikertalaiselle: jos hän ei tahtonut herätävahtivuorolleen,hulautettiin niskaan kylmä vesiämpärillinen. javapaavuorollaan nukkuessa sidottiin mies penkkiin ja huudet-tiin: »Nouse haalaamaan!» Vanhat merimiehet useinkin vedätti-vät nuoremmilla jaloistaan saappaat ja housutkin, ja komenteli-vat heitä puolestaan omille vartiovuoroilleen. Uppiniskaista ensi-kertalaista varsinkinkiusattiin ja kiivetettiin mastossa yhä uudes-taan ja uudestaan, kunnes miehen täytyi talttua. Kuperakanti-sesta »renginarkustaan» jummanni sai niin paljon pistopuheita,että moni hyvinkin pian löisen pirstoiksi ja heitti mereen ja lai-tatti timperillä oikean merimiesarkun. Alakopsan Santeri olikyllä niin sisukas, että kuperakantisineen tuli takaisin Roskanredille. Mutta kun toiset vieläkin kävivät kimppuun,että»ei oteta

337

sinua mukaan, kun tuommoisia renginarkkuja kuljetat ♥♥♥häväi-set meijät ♥ ♥♥ tytötkinpelkäävät», niin jo Santerinkin sisu lop-pui» Hän sulloi tavaransa säkkiin sekä Spanjasta ostettuun kap-säkkiin ja paiskasi korean kotiperintönsä mereen Pauhakarintaakse.

Mutta »Tanskinsuntisa», Helsingöristä lähdettyä ja ennenSkagerrakiin tuloa, oli Kollennokka kaikkien ensimatkan mies-ten kauhunpaikka. Sen ohitse eipäässyt yksikään laiva niin,etteikamala Kolien ukko astunut reelingin ylitse puuriin kysymään:—

Montako ensi reisunmiestä on laivasa?Kolien äijä oli pelottavan näköinen vanhoissa risaisissa rökä-

leissään ja »raakavehkeissään». Äijän kädessä oli suuri puinen»raakaveitti» ja toisessa kädessä »smörjätörppö», jossa oli tervaa,nokea, kokin »smörjää», kapteenin koiransontaa ja kaikenlaistamuuta roskaa. Ei kärsinyt entinen maanjussi eikä patruunin ren-kikään nähdä kauheata merenäijää, vaan kiireesti kapisti pakoon.Mutta Kolien ukko huusi:»Ottakaa kiinni!» Kiinnimies iskettiinja vietiin Kolien ukon raakattavaksi, ja siitä hän pelastui vain lu-paamalla heti ensimmäisessä satamassa hyvät raakaviinat kai-kille vanhoille merimiehille. Lassilan jummanni kyllä, iso ja vahvamies kuin peto, ei pelännyt Kolien kummitusta, kun se tuli Ilio-niin. Jummanni istui vain ja sanoi: »Raakaa pois!» Ja Kolienäijä smörjäsi ja tervasiLassilan naaman ja kärräsi puuveitsellään.Miehestä tulikin sitten mainio merimies.

Gibraltarin salmessakin astui merenukko laivaan raakaa-maan niitä, jotka ensi kertaa yrittivät Välimerelle. Ja suurellaAtlantilla kun ruvettiin menemään auringonlinjan ylitse, nousilaivaan itse Neptunus. Varsinkin englantilaisissa laivoissa se pitisuuret jaremuiset menot.

Tällaisin kovin keinoin tulikin monesta metsäntakaisestakinJussista, jos hänellä vain oli hyvä maltti ja saatto sekä hyväymmärrys, viimein oikea merenmies, joka kyllä saattoi Englan-nissa maalauttaa käsiinsä oikean merimiehen merkit: »feit, hop jachariti» eli »usko, toivo ja rakkaus», vieläpä muitakin kuvia, vaik-kapa kukan, tähden, jopa engelsmannin leijonan ja»engeskalipun»Englannin kuningattaren kantamana. Ja moni muutti jokapäi-väisen nimensä juhlallisemmaksi. Marjaniemestä tuli Marjelin,MyllykankaastaMyhlberg,Takalosta Tacklin,KilpuastaKihlman,

338

PyhälästäByström,PyöriästäBjörkman,Ahosta Aholin,Lavikai-sesta Lavin ♥ ♥ ♥ Mutta muutamista nuorista miehistä ei tullutmerimiestä teettämälläkään eikä nimenmuutoilla, kun ei heilläollut sellaista saattoaeikä neroakuinmitä merellä tarvittiin.

Parhaimpien nuorten miesten piti harjoitella taitavasti käyt-tämään airoja, niin että he satamissa komeasti saattoivat sou-taa kapteenin maihin. Kolme miestä piti olla airoissa ja konstiperässä, kun herraa soudettiin, ja ihan kuin yhtenä piti kaikkienairojen liikkua. Miestenkin piti olla sinisissä merimiesp aidoissa jakiiltolakeissa.

Niinkuin säkki päässä ensi matkojen miehet kulkivat me-rellä vähääkään tietämättä, missä milloinkin oltiin. Sen he vainolivat kuulleet,että kolmessa päivässä päästiin Tukholmaan, josolihyvä myötätuuli, ja vanhoilta merimiehiltä he saivat aina ky-symällä selvän. Entisille alkeiskoulun pojillekin, jotka maisterinjohdolla olivat tutkineet maailmankarttaa, vasta merellä rupesi-vat asiat selvenemään. Oravakin kuullessaan vanhojen matruu-sien puhuvan »Tanskinsuntista», ja Pohjanmerestä, Välimerestä,Mustastamerestä ja Marmaramerestä, rupesi öynästelemään,että näitä nimiähän silloin hoettiin,kun kepillä kartasta »värejä»sohikoitiin. Ja Orava osti ensi haminassa »atlaksen» ruveten sitä»stuteeraamaan» löytäenkin ihmeekseen siitä kaikki meret, sal-met jahaminat, joissa olikäyty. Keksipämies, että karttojen vii-vat janumerot merkitsivät sitä,kun styyry sanoi,ettäollaan silläja sillä asteella. Sen jälkeen Orava kyllä aina tiesi, missä oltiin,vaikka olisi kuukausia ajeltu vetisellä taipaleella.

Talon töissä oli talon ruoka. Merellä liikkuvassa miestalossaoli ransuuniruoka,s.o. kukin sai määrätyn osansa. Lauantaisinkonsti punnitsi miehille viikkoannoksen leipää, voita ja soke-ria. Leipää saatiin joskus yhdeksänkin naulaa,mutta voita saat-toi lähteä vain puoli naulaa ja sokeria kolme neljännestä. Näidenpiti riittää viikoksi ruoka- ateriain, kahvin ja teen höystöksi.Aamiaiseksi syötiin 8—

9 aikana vuoropäivin puuro sekä »leipäs-palafinkka» ja juotiinkahvia särpimeksi. Päivälliseksi 12

—1 vä-

lillä saatiin vuoroittain suolainen lihasoppa ryyneineen sekä Raa-hen tavallinen »herne» läskipaloineen. Mutta lauantaipäiväin-seksi piti olla puuro. Peräkannen herrojen ruokasalina oli etu-kajuutta, mutta etukannen asukkaat söivät finkkansa ja her-

339

neensä skanssissa. Väliin oli tulla riita lihapaloista, muttahyvin sekin asiasentäänosattiin järjestää. Muuan miehistä »menimettään» eli kääntyi selin, ja aina, kun emäntäviikolla olija liha-palaa jakaessaan kysyi, kuka saa tämän, vastasi, että se ja se.Ja pienenkin palan saajan täytyi nurisematta alistua kohta-loonsa. Tammisista matalista kimpiastioista, pakeista,miehet söi-vät puuronsa ja soppansa. Illalla 6—

7 seuduissa juotiin vainteetä ja kukin sainakerrella omaa leipävarastoaan; jollakullasaat-toi olla päivällisenlihapalan säästöjä.Pitkillämatkoilla voiruokajärjestys pal-jon vaihdella, kotoi-set kuivat leivätkinloppuivat ja sijaanruvettiin saamaanpiskettejä ja laiva-korppuja. Satamissaoli määrä aina saadanaula tuoretta lihaatahi parinaulaa tuo-retta kalaa miestäkohti kaksi, kolmekertaa viikossa.

Raahelainen parkki Astrea, rak. 1863.Omistaja Reinin yhtiö.

Ruoan runsaus jamiesten kylläisyysolimelkein kokonaankap-teenin käsissä. Raahessakin oli joitakuita »nälkälaivoja», joidenkapteeni kiusasi miehiänsä vähällä ja huonolla ruoalla ja pie-nillä leipäannoksilla. Joskus merenväki sai syödä matoista lei-pää taikka pistellä engelskapiskettejä, joissa oli toukkaa, niinettä keltaisia nokkia vain nousi kuoren alta, kun pani pisketinlämpöisen kamiinin reunalle. Toisinaan etukansi niin tuskastui,että timperin täytyi lähteä peräkannelle valittamaan, mutta sel-laisella asialla saattoi hyvin syntyä vaikka tappelukin. Burma-ninkin täytyi kerran kahdenkesken antaa kapteenille selkään,ennenkuin ruoka parani. Pikku laivojen ruokahoito oli monestihyvin epäsiistiäkin, niihin kun paiskattiin kokiksi väliin sellai-nenkin mies, joka ei muuhun kelvannut. Ja tämä akterin herraoli joskus niin huolimaton,että jättimerimiesten pakkien puhdis-

340

tamisen russakkain työksi, vieläpä tarjosi miehille kuuden aamu-kahvia russakoilla höystettynä. Varsinkin oululaisia laivoja raa-helaiset moittivat siivottomiksi» Olivat kerrankin ottaneet pes-tin »Maijaan». Mutta kova sota tuli laivalla,kun Maijalla oli joentisinä pestinottajina monituhantinen täi- ja lutikkalauma.

Juoma- ja pesuvettä varasi raahelainen aavalla meren selälläkotoiseen tapaan. Kun sade lankesi taivaasta,ruvettiin laivassa-kinheti »haalaamaan tynnyreitä rännein alle».

Pyhäpäivinä laivakansa sai olla helpommalla. Silloin ei tehtymuuta kuin mitä välttämättä »seelaukseen kuului», ruoria hoi-dettiin ja purjeita käänneltiin. Kapteeni Flinkenberg piti pyhänähartaushetken 10

—n välillä, ja kaikki olivat tyytyväisinä mu-

kana. Miehet lukivat itsekin omia pyhiä kirjojaan, Uutta Testa-menttia, virsikirjaa, ja Raamattuakin, kenellä semmoinen oli.Durchmanin komppanian Vellamossa oli muutamia kirjoja, joitamiehet saivat joutohetkinään lueskella. Montinin mamsellit oli-vat niitä laivaan lahjoittaneet. Oli »sellainen näytöskirja, Ainoahetki, josa luettiin,ettäHeikki tuli mereltä ja kohtasi lapsuutensaystävän, flikan, joka sanoi: "Voi, Heikki, lapsuuteni leikki!'» Jasitten ruvettiin laulamaan. Toisen kirjan nimi oli Kalevala, jasiinä laulettiin,että

»päästä piikapintehestä,tästä tuskasta kovasta»,

ja taas toisessa paikassa:

»Kullervo Kalervonpoika»

Oli vielä^Raamattukin sekä sellainenkirjakuin»Kristityn vajellus»,jossa kristittyä houkuteltiin »turhuuven markkinoille», ja kristi-tyn piti kulkea laaksojen lävitse semmoista ahdasta polkua myö-ten, jonka kahta puolta oli hirveät mörinät. Ahkerimmin luet-tiin näytöskirjaasekä Kalevalaa. Niitä lainattiin toisiinkin Raa-hen laivoihin satama-ajaksi, kun satuttiin samaan haminaan,sillä muissa laivoissa ei laivanpuolesta ollut kirjoja. Kaikki meri-miehet eivät kyllä osanneet lukea. Oli joskus joukossa sellainen-kin vaari, joka ei osannut asettaa virsikirjaa eteensä oikeinpäin,vaikka olikin siitä veisaavinaan.

341

Pyhinä ja joutohetkinä, varsinkin satamaa lähestyttäessä, mie-het puskivat kirjeitä kotiväelle, että satamaan saavuttaessa sai-vat jättää kapteenille, joka ne toimitti postiin. Kirjoitustaitoi-set saivat työntääsanaa toistenkin puolesta, väliin monetkin kir-jeet» Partinin Kalle, joka oli Impissä kokkina, ei kyllä eukolleenpitkälti loruillut; kerrankin panetti kirjoitusmiehellään paperillevain: »Iso ii ja ohhoh!» Ja sen lahetti valtameren takaisina terveisinä Raaheen*

Satamissa miehet saivat kotikir-jeitä, joita kapteeni kävi nouta-massa Venäjän konsulaatista* Hy-vin sattuessa sieltä lähti Raahentyttöjen aikaansaannoksia kokojoukko, samoin merimiesten emän-tien kirjeitä. Monet niistäkin oli-vat vieraalla kädellä piirrettyjä;palvelustytötkin olivat käyttäneetkynämiehinään mamsellejansa*Mutta silti olivat kotoiset kirjeetyhtä tervetulleita, ja yhtä suurellamielihyvällä otettiin vastaan niiden»sitä samaa herran armolahjaa»,kuin jos se olisi kirjeen lähettäjän

MerimiesMatti Aukusti Orava.

omalla kädellä piirretty* Ja monet merenkävijät saivat vielävain kuunnella »näitä rateja» vieraan suusta, kun itse eivätosanneet saantiaan selvittää*

Monta kertaa Raahen mies joutui viettämään jouluakinran-nattomalla ulapalla* Marjelinkin kerran kiikkui jouluna Satama-laivassa Atlantilla Pensacolaan menossa, ja samalla tavalla kuinhuonompinakin päivinä tuuli puskipurjeisiin ja laiva keikkui aal-lolta toiselle* Kapteeni Byström annatti parempaa ruokaa, vehnä-kaakunkin sai joka mies, japerämies Marjelin lukihartaina kuun-televille karhuille Uutta Testamenttia* Mutta ei ollut kaptee-nilla sen vertaa viinaa,että olisi edes ryyppy saatu* Vasta Pen-sacolassa saatiin viskyä, mutta silloin oli joulu jo mennyt* Eikyllä aina sattunut näin kuivaa joulua* Ilionissakin kapteeni Vi-kander antoi jouluaattona miehille hyvää jamaikarommia, joka

342

oli »vähä niinkuin sakiaa oikein» ja siitä kun skanssi »prykäsi»kuumaan veteen sokerin kanssa totia, niin kyllä sai tuntea, etteimikään ollut niin lämmittävää kuin jamaikarommitoti. Keikku-vassa skanssissakin, tuhansien meripenikulmien päässä rakkaastaRaahesta, tuntui olevan kotoinen ja lämmin jouluaaton ilta.»Wiskii laif foo man», miehet laulelivat japrykäsivät uusia laseja.Mutta silloin ei Oravaa eikä muitakaanmerenpoikia liikoja läm-mittänyt, kun kerran Vellamossa Atlantilla oli jouluaaton iloiksijaettavana miehille parhaana nautittavana vain kaksi kuori-perunaa.

Mutta saattoi pyhä joulu näyttäytyä merenkävijöille vielä-kin synkemmältä. Impikin joutui 1877, viedessään EnglannistaAmerikaan soodaa ja potaskaa sekä sylimittaisia konetahkoja,ajamaan kolmatta kuukautta vastatuulta ja luovimaan kokojoulunajan Atlantilla. Eväs rupesi loppumaan, niin ettei ollut eihernettä, ei lihaa, ei läskiä, ei leipää, kahvia vain ja rössokeriasekä vähäisen vehnäjauhoja. Juuri kun oltiin rantaan tulossa lop-piaisen tienoissa, puhkesi jäinen myrsky, puski laivan takaisinmerelle pariksi viikoksi, repi purjeet ja rikkoi isonmaston vään-täen sen latvan kuin vitsan. Alituisesti saatiin olla pumpuissa pi-tämässä laivaa tyhjänä, ja suuria kylmiä meriä yhtä päätä kaa-tuili laivankannelle,niin että paukkui. Kun sitten viimeinkinpäästiin maihin,ei ollut koko laivassa muuta syötävääkuin käm-menen kokoinen pisketinpalanen. Tyhjäksi oli laivan sisus mo-neen kertaan laastu. Mutta ulkoa alus oli ylt'yleensä jäässä, ai-van kuin olisi ollut jäästä valettu. Meri olinäyttänyt maailmankiertäjille kaiken suuruutensa.

Mutta mahtava maailman meri saattoi monta kertaa olla vie-läkin hirvittävämpi kuin antaessaan Johan Langin Impille jou-lua. Saman liikkeen Vasamallekinmeri teki tuhot,kunlaiva lank-kulastissa 1891 yritti Amerikasta »Marselliin». Suuri myrsky yl-lätti vuotavan aluksen, jota miehet pumppuamalla pitivät pin-nalla. Aalto iski pumput rikki ja paiskoi miehet nurin. Sattuisentään samoille vesille norjalainen laiva, joka pelasti miehet jou-tumasta iankkaikkisuuteen,mutta Vasama jäi tavaroineen »vesi-sankkiin» merenselälle. Ei ollut parempi Mustamerikään, joka1872 itämyrskyllään tuhosipriki Minnetin. Myrsky katkoi raaatja mastot, ja meri löi perämiehen tiedottomaksi, vei kajuutan,

343

kapteenin ja kajuutpojan sekä pari kolme merimiestä, ja pais-kasi viimein palasiksi koko laivan,niin että vain laudoilla ja puu-kappaleilla merien selässä ajellen osa miehistä pääsi maihin» Suu-ret vallat olivat silloinkin toimessa, kun Johan Lang syksyllä1877 lähti painolastissa Englannista Filadeldfiaa kohden» Nousiarmoton viikkoinen myrsky, joka myötätuuleen lennätti laivaasäälimättä maita kohden» Reivattiin purjeet ja yritettiin kryys-säämällä päästä maista irti,mutta sitten uutkiikari ilmoitti: »Fö-rin ees* on prännin-git!» Siellä vaahtomerenkareissa meu-rusi korkeina valkei-na vuorina» Silloinkapteeni komensi:»Raaat fyyrkant-tiin!» Mutta heti jotaas uutkiiki par-kaisi: »Matalikko oneesä!» Ja kohta Jo-han Lang rysähtikinkarille,niin ettämie-het paiskautuivatkumoon» »Riki ylipuurin!» kapteeni jy-

Raahelainen fregatti Ilion, rak. 1859.OmistajaReinin yhtiö.

risti» Kirveet välkähtivät, taljaköydet rätkähtivät poikki, jakoko riki rojahti mereen» Kryysmastosta meni toppi, fokka-mastosta puolet, ja isomasto pyyhkäistiin takkia myöten» Kap-teeni taas karjui: »Speilatkaa pumppua!» Mutta miehet mölisi-vät: »Ei tartte speilata, laiv* on täynnä vettä!» Eikä miehilläollutmuuta neuvoa kuin lyödälaivan leestangosta kappale pois sekäsahata poikki prääkongin stöttiä ja aukosta työntää vesille isoparkaasi ja lähteä yrittelemään maihin. Päästiinkin Filadelfiaan.Mutta taaskin yksi raahelainen laiva jäimeren omaksi»

Monimuukin Raahen laivavarvistalähtenyt merenkyntäjä jou-tui väkevämpänsä pideltäväksi ja tuhottavaksi, ja samassa jou-kossa meni monesti miehiäkin» Joskus kyllä onnettomuuteen eiollut meren syytä» Parkkilaiva Zachris Franzenkin kun ajeli pie-tarsaarelaisella lankkulastilla Norjan rannikoilla, niin kapteeni

344

Hannila luuli muuatta rantavuorta— pilveksi ja ampaisi kivik-koon, niin että laivan emä meni timpereitä myöten murskaksi.

Mutta Hion, Reinin laiva, joka 1868 joutui Pohjanmerellä ko-vaan merihätään kuljettaessaan suolalastia Bergeniin, osasi pe-lastautua. Meri jo särki laivan prääkongit, paiskeli apuveneet ylilaidan ja halkaisi parkaasin, niin että loppu näytti olevan edessäkuin tuomiopäivä. Mutta silloin perämies Ravander muisti van-hojenhyvän tavan:— Eikö me kirjoiteta semmoinen lista,että josmepääsemmätästä kunnialla maihin,niin lahjoitamma Raahen köyhille?

Laitettiinpaperi, ja jokainen väänsi siihen nimensä sekä raha-määrän, minkä lupasi, pari, viisi, kymmenen markkaa. Se aut-toikin. Meri ei ottanut Ilionia. Lahjoituspaperi lähetettiin Raa-heen, ja kun koteuduttiin,niin jokainen kävi lupauksensa lunas-tamassa. »Mikäs siinä auttoi,kunlupaus oli tehty».

Meren selällä ei laivanasukas juuri tarvinnut rahaa, mutta sa-tamassahän oliheti kapteenilta sitä pyytämässä. Kapteenin täy-tyi antaa, sillä muuten miehet olisivat saattaneet karata toisiinlaivoihin. Nuoret miehet kyllä saivat vaikka koko palkkansa,mutta perheellisten piti huolehtia kotiväestäänkin. Ainakin puo-let palkasta eukko peri kotona laivanredarilta,käyden vain strek-seelillä joka toinen viikko noutamassa. Satamissa meripojat kyllätarvitsivatkinrahoja. Kapteenin tahiperämiehenluvalla kunpääs-tiin taas pitkästä aikaa jaloittelemaan kovalle maakamaralle, tun-tui niin somalta ja vapauttavalta, että hyvinkin piti saada ryy-pyt. Ja niitä kyllä sai. Monissa satamapaikoissa oli ihan varta-vasten kapakka kapakan vieressä ympäri haminaa ja tanssi-paikkoja samoin. Itä-Lontoon »Haiveillakin» oli tanssisaionkijoka nurkassa ja kapakka toisessa. Marseillen satamassa taas olipitkä katu,kapakoita ja tanssipaikkoja kahden puolen. Smyrnankuudesta tanssipaikasta kuului jyske jasoitto koko yönaamukol-meen asti, ja siellä sai tanssia ja tanssittaa itämaiden tyttöjä,sairyypätäkin samalla, ja neljä penceä maksoi lasi. »Piiriklaseja»miehet tavallisesti nakkelivat, mutta otettiin joskus »viskiäkin»;Orava kerran Korppilan kanssa lasketteli Lontoossa »romhottia»,ja se olihyvää. Pitkän vesikopissa olonsa jälkeenmerimiehet jos-kus joivat, niin että »veri rupesi seisomaan» ja miehet alkoivatnähdä »sinisiä piruja». Pecklinin suutarin Jannekin tuli tohe-

345

loksi ja kirjoitti kotiinsa, että hän on nähnyt äitinsä ja kotivä-kensä sinisissä vaunuissa ja sinisissä vaatteissa kuin enkelien aje-levan vetten päällä* Äiti-muori hyvillään ilmoitteli tätä ilosano-maa naapurin eukoillekin:—

Meiän Janne on nyt tullut heräykseen ♥.♥ se kirjoittikinkuin kristitty ihminen.

Mutta Jannesta ei ole sen enempää kuultu, karkasi mies vie-raisiin laivoihin ja sille tielle jäi. Monesti Raahen miehet ulko-mailla jättivätkin kotilaivansa, varsinkin »nälkälaivan» sekä häi-jyn kapteenin komennon, ja ottivat hyyryn ulkomaan laivoihin.Sakkoja sekä vankeutta siitäkyllä seurasi, joskiinni joutui,muttaharvoin miestä enää tavattiin, ennenkuin aikojen päästä, kunasia jooli unohtunut. Friisen Feffakin pantiin Genuassa ajamaantakaa karkulaista. Feffa tapasi kadulla poliisin ja esitti hänelleasiansa engelskaksi:—

Runumeetari karkaa pois ryssän kepist. Winlant jes.1)Mutta poliisi ei ymmärtänyt engelskaa, vaan otti ja vei Fef-

fan »presongiin», ja laivan kapteeni sai tulla noutamaan Feffanpois.

Surullinen asia oli varsinkin Katinhännän pikku mökille, josisä karkasi kotikylän laivasta. Sillä silloin ei strekseelilläenää saa-nut patruunilta rahaa, eikä ulkomaiden laivoissa kulkevan meri-miehen aina tullut kylliksi huolehdittua kotimökistänsä.

Englantilaisiin laivoihin useimmiten karattiin, sillä niissä oliparhain hoito. Piti kyllä ulkolaiseen laivaan mennessä taas van-noa vala, eikä aina ymmärretty mitä vannottiin, muttavannoavain piti, nostaa kätensä ylös ja sanoa lopuksi: »Help me God!2)»Satuttiin joskus ankaraan amerikkalaiseenkin laivaan, jossa mie-hille annettiin selkäänkin, kuten muuan raahelainen laulaja ku-vailee:

»Komento olikova myös,mastoisa jamuusa työs,ettähiki aivanlikiasui meiännahkoisa.

x) Feffa yritti sanoa: Run away, russian ship. Finland yes. (Juokseepois, ryssän laiva. Suomi on). -—

■ 2) Jumala minua auttakoon.

346Miest' ei koiraa parempana,piettiin vain halvempana,lyötiinsilmiin, ettäpilviinpainuipaikatkasvoisa.

Styyrmannit olit rakkarit,jotkamiehiähakkasit,näjit vijan, piikinpijankätehensä kaappasit».

Saksan laivat olivat kuitenkin kaikkein huonoimmassa huu-dossa, niissä kun miehiä kiusattiin kovalla kohtelulla ja kehnoillaeväillä» Muuan kaskislainen perämies oli erehtynyt saksalaiseenlaivaan ja kyllä hän jäljestäpäin aina muisti manailla:—

Jos mine saa yksi saksamies laiva,niin kyllä se teetä montapäivä on viikko»

Mutta jos merimiehet saivat salaa haalatuksi konjakkitynny-rin laivaan,eivät he tietäneet viikon päivistä mitään, olivat vainvuoroin uutkiikissä ja ruorissa, vuoroin salaa vääntämässä tynny-rintappia» Mutta vaikka tynnyri olisi pistetty hyväänkin pii-loon, se ilmoitti miesten kautta olemassaolonsa ja joutui lopultakapteenin kynsiin» Joskus oli viinaan menevä perämies miestenkanssa samassa juonessa ja silloin kähvellettiin laivan »lump-puja», kuluneita köysiä ja purjeita, ja vaihdettiin niillä eväitämerimatkalle» Pidettiin muutakin konstia» Kerrankin kun Bujuk-terissa piti vettä »proviantteerata», perämies saatuaan veden puk-kasikin veneensä rannasta pois ja käski miesten kiireesti sou-taa, jotta »ei maksetakkaa, mennään ja juvaan rahat!» Halmet-salon Jussi kyllä jäi turkkilaisten joukkoon, ja sai lähteä kii-reesti pakenemaan mahomettiläisten edellä, päästen sentään vii-mein piiloutumaan hautausmaalle» Pörräsi kapteenikin pulloi-neen joskus,niin ettei hänkään tiennyt, montako päivää on vii-kossa» Stählbergkin pani Bujukterissa Björkmanin Epun lai-vaa »klareeraamaan» Dardanellien läpi kulkua varten, kun tul-tiin Delphinillä vehnälastissa Mustaltamereltä, ja käski Epunjäännösrahoilla tuoda Turkin viiniä» Eppu toi kahden miehenkannettavan ruukun täyden» Sitä heti »äijä ja styyry» kävivätkajuuttaan vähentelemaan, jaEppu saihoitaa laivaa,minkä osasi.Toisien laivojen perässä Eppu vain vihelsi pitkin Arkipelagia,muttakapteeni jastyyry särpivät Turkin viiniä arvellen:

347— Ei tasa förliisata,kun ei vain paleta!Näillä vesillä näet aikoinaan paloi Durchmanin Laine olles-

saan kolilastissa matkalla Odessaan. Kreikanmeri keikutti lai-vaa, niin että kivihiili hieroutui tulenpalavaksi ja lopulta syttyijapoltti koko laivan.

Monta kertaa kyllä Raatien-kin kapteenit ajoivat kivikolle ja»förliisasivat», kun eivät osanneetpitää selvillä »päärustinkiansa».Eikä ollut Björkmanin Eppualaivaa laskettamassa.

Hyvillä ilmoilla ja selvilläselillä oli kyllä hyvä lasketella.Taivas oli kirkas ja valkeat pil-vensääret korkealla sinisellä ku-mulla lupasivat hyvää tuulta.Illoinkin päivä painui punoit-taen mereen, eikä pitänyt päi-vänpolttoa, joka olisi ennustanuthuonoa ilmaa. Silloin laiva lensivalkoisin liinoin valtavia vesi-vyöryjäpitkin. Laivalla oli hyvätuuli, ja meripojat olivat hy-vällä tuulella. Helposti silloinhelähti laulu, kun purjeita hiis-

MerimiesEdwardBjörkman.

sattiin, tahi hivattiin raakapuita, tahi illoin kiikuttiin pumppu-tangossa. Moni kotikyläänsä ja kotikylän tanssitovereita kaipai-leva poika saattoi merta katsellessaan yksikseen aatella ja lau-lella:

348

Jaon sillävetisellä tiellämonta vaaraamun etesäni,vaan toivonkuitenki vielä,ettäHerraonmätkäsani.

Laiva joka tuulesa heiluuja aalloilta ajellaan...Voi niitänuorukaisia,kuin niijenpäällä vajeltaa.

Mepäpojat suomalaiset,Suomenniemenrannoilta,jotka oomma kulkevaisetja ajetahan aalloilta.

Yksi flikka onmunmielesäni aina,joka on minun isänimaall',ja sen syämmestäni soisin,että hänet vielä nähä saan.

Tämä toivo virvoittaapimuamatkallaollesan,se murhees lohuttaapi,suurisa vaivoisan».

Ja kun satuttiin suurena sunnuntaipäivänä keikkumaan si-nisellä Välimerellä aaltojen mahtavina kuohupäinä kulkiessa,niin sielläkin kotoiset muistot yhtyivät ympäristönkuviin, jaala-kuloisen vaeltajan mieli löi leimansa komeaanmeritunnelmaan,kun pojat lauloivat:

349

Eiollutminunmajanimantereellaeikä korvesa kotoni,vaansynkäsä meresä aalloillaheiluvill',siell'onminun asentoni.

Pilvetoli varjona,hauta oli avoinnameripojillatääll';tuulella tuimalla, tuiskulla,myrskylläonpaljon työtävettenpääll'.

Kun tuuli oli tuima, jailmaoli ankara,jotka vaivaapipoikia tääll',pramseelitme pärjäsimm',märseelitreivasimm',mesaaninpois otimmapäält'».

Pyreneitten niemimaan korkeat siintävät »granaativuoret» lois-tivat lumivalkeina huippuina merelle ja taas kotoinenkointähti-kinnousi saattaenmiehet jatkamaan lauluaan:

»Kun kointähtikoittaa, jakorkiat vuoret loistaa,jaluojetuulituuleepi tääll',tuulentoilman ja kuoreston aallot,joittenpäällä vaellammetääll'».

Suurien merien vaeltajat tiesivät kyllä olevansa vain pieniäihmisparkoja, joiden elämä ja kohtalo oli Kaikkivaltiaan kä-dessä, samoin kuin heidän laivansakin, jota valtameren myrs-kyt keikuttelivat kuinpientä lastupalasta. Se kyllä »pärjäsi» pa-himmassakin myrskyssä, jos Herra niin tahtoi, eikä miehillä ol-lut syytä pelätä. Niinpä miehet voivat laulaa:

»Muuan elää merellä,jamuuanelää maalla,ja kaikki elää kuitenkinsen yhen Herranalla.Eikä tiijä kuoleekose milläkuolemalla».

Kuolemakin osasi toisinaan merelliseen laivaan, sen lisäksimitä meri vei miehiä terveeltään. Toisinaan kolkko vieras tuliyllättäen, toisinaan taas saattoi tuloaan jo edeltäkäsin ilmoitella,joskus vielä jälkeenpäinkin kuvatella. Kerrankin yöllä kuultiin

350

mastosta huudettavan: »Minä putuan,minä putuan!» Monta ker-taa yhäuudestaan kuultiin sama valitus. Viimein perämies Fors-man sanoi: »Putua, ja putua Herran nimeen!» Niinkuin ihmisen-haamu rojahti kannelle, ja sillä oli niinkuin saappaankoron jälkiotsassa. Haamun nähtyään kajuutpoika pelästyksissään tunnusti,että hän oli toveriaan, jokahiljakkoin olipudonnut mastosta me-reen ja hukkunut,potkaissut saappaankorolla otsaan.

Väliin merenmies voi jo edeltäkäsin aavistaa pikaisen läh-tönsä. Meri ikäänkuin salaisesti jo kutsui häntä. Niinpä muuanmerenkävijä istuskeliiltavahdin aikana yksinäänmietiskellen,kai-voi arkustaan vanhat kotikirjeensä ja niitä lueskeli sekä selailiUutta Testamenttiaankin. Ja yöllä mies putosi mastosta, louk-kaantuen niinpahoin, että aamulla kuoli.

Surullinen ja vakava tapaus oli koko laivatalolle,kun joku senasukkaista piti haudata mereen. Olivat miehet aikoinaan montakertaa laulaneet kapteeni Lindmanin sepittämää laulua: '

»Kuule sinä,merimies,mä kirjoitansun ties:sä olethäilyvänoillamerenaalloilla.

Sun ties on onnetonja muihinverraton:kusa merikuohuupi,siell'on sun hautasi».

Ja nyt oli taaskin saatu uusi todistus yhteisestä onnettomastatiestä häilyvillä aalloilla.

Omiin makuupeittoihinsa vainaja käärittiin ja ommeltiin, javanhoja rautaromuja pantiin jalkapuoleen painoksi. Iltapäivälläsitten asetettiin mereenmenijä käärössään leveälle laudalle lai-van reunalle, jalkapää hautaa kohden, laivanlippu vielä pei-toksi. Sillä »merimies kuuluu flakun alle» viimeiseen asti. Kap-teeni siunasi haudan ja luki rukouksen hautauksesta merellä. Siitäpari miestä kohotti laudan pääpuolta, niin että ruumis hiljalleenluikui alas, putosi ja vajosi mustaan syvyyteen. Äänettöminä javakavina monta kovaa kokeneet ja monien myrskyjen pieksämätmiehet seisoivat. Muistui siinä heidän mieleensä:

351

»Harvoin saat lautoja,kun menet hautahan,pahainkalain kidasonsun hautasi.

Sun kirkkomaatas kukkasetei koristelekaan,laajasti vain lainehetonpantu kulkemaan».

Muistivatpa monet vielä kuulleensa, ettei kaikkein syvim-mällä merellä, ei Atlantinkaan suurissa syövereissä,ruumis jaksa-nut painua edes pohjaankaan, kovan maan turviin lepäämään jayhtymään mustiin multiin, vaan jäi sinne johonkin pohjattomuu-teen seisoallaan rautajalassa kellumaan. Siellä synkässä syvyy-dessä merivirrat häntä ajelivat ja velloivat,eikä onnettoman tienvaeltaja päässyt kuoltuaankaan lepoon. Tämä oli jo kolkkokuolleen kohtalo. Mutta sellaisenkin kohtalon moni raahelainenmerenpoika sai. Meri ensin houkutteli poikansa komeaan lai-vaan läikkyville laineilleen ja sitten sieppasikin miehen ikuiseenhautaansa

Seelihanska

Maailmanpallonympäri.

am »puoshakaseelareita» olivat ne merimiehet,jotka kolusivat Suomen rantoja, sellaisia mata-lia vesiä, joiden pohjaa saattoi puoshaalla sork-kia. Oikea merenäijä ei pitänyt heitä minäänmerimiehinä, vaikka he olivatkin niin tarkoinporkanneet Pohjanlahden perukankin, että »joka

kivioli tunnettu, mikä Raahesta Pohjan perään asti olimeresä»»Vanha merikarhu saattoi ruiskaista ruskeansyljen ja sanoa tällai-sille seelareille:—

Et ole käynyt suolaiseen vetteenees sylykemäsä!

353

Eivätkä nekään, jotka olivat tehneet vain yhden merimatkan,olleet muuta kuin »päiväpaisteen merimiehiä»» He eivät paljoatietäneet oikeasta maailmanmerestä eikä maailmanmeren möyri-västä myrskystä. Vasta ne olivat oikeita merimiehiä, jotka oli-vat vuosikausia ajelleet suurilla merillä sinne ja tänne ja saattoi-vat omina kokemuksinaan laulella:

»Meripoika mertaseelailee,hailiihailuu,hailiihailuu,harvoinhänmaitanähäsaa.Hurraa,menenmä pois!

Meret, maat ja mantereet,hailiihailuu,hailiihailuu,ja laivantäkki tantereen.Hurraa,menenmäpois!

Ustinjasta Vastintiaan,hailiihailuu,hailiihailuu,Västintiast'Itaaliaan.Hurraa,menenmäpois!»

Sitä ylpeämpi merimies voi olla, mitä useamman matkan hänoli tehnyt, ja sitä arvokkaampi, mitä kauempana käynyt. Van-hat merenäijät joutuivat monta kertaa keskenään inttämään,kuka heistä oli arvokkain merimies. Erikkiläkin ja vanha Bur-manin Kalle-vaari useasti kinailivat matkoistaan. Erikkilä olikäynyt aina »Valapparaisosa» asti, mutta Burman oli myöskinkäynyt siellä, vieläpä »Monttuviitesäkin», josta Erikkilä ei tien-nyt mitään. Eivätkä Raahen viimeisetkään merimiehet ole senhuonompia. Kymmenin vuosin karttuu ukoille merielämää, jasuurien merien takaisia maita nousee näkyviin, kun vanhat kar-hut käyvät tekemään tiliä vaelluksistaan. Atlantin takana onjoka mies ajellut, moni on nähnyt »Västinjan» ja Brasilian sekäkiertänyt Etelä-Ameriikan, moni on käynyt, kuten Fyhrin vaari,»Runta-Kaapisa», jopa jatkanut matkaa aina merkilliseen »Ustin-jaan», missä rommi oli juossut jokina ja sokeria oli hakattu vuo-rista, sitten Kiinaan ja Japaniin, joku taaskäynyt SuurenValta-meren ihanilla saarilla, »Havaijalla» ja Sarnoasaarilla, joku ollutAustraalian saaristoissa sekä Austraalian myrkyllisten »karvas-Vanha Raahe — 23

354

ten» mailla, Pellikka-Matti ollut Austraaliassa paimentamassamaissipeltoa valkioilta papukaijoilta. Ja »maailmanpallon ym-päri» on moni kiertänyt, jotkut kahteen ja kolmeenkin kertaan.Onpa muuan raahelainen seelari ollut mukana, kuten ennen van-haan puosu Kuusratikin, kun on laivalla laskettu niinkin kau-kaisille maailman äärille, että maa ja taivas ovat hiipponeet toi-

siaan,vieläpä uskallettu työntyä niinahtaalle, että isonmaston kaltoppionkatkennut, jolloin vastaon täyty-nyt kääntyä takaisin.

Merillä kulkiessaan Raahen mie-het saivat nähdä kaikenlaistamerkil-listä. Yksinpuoshakaseelaritkin, kunpainuivat Suomenlahdenpohjukkaan,löysivät sieltä jotakinmaailman kum-maa, ainakin suuren ja vilisevän kau-pungin. Skogmanin Jaakokin, jokakuunari Salahmilla kulki kymmeniäkertoja Pietarissa, tuli siellä viimeinhyväksi tuttavaksi itse keisarin kans-sa. Kerran kun Jaako asteli siellämaajalassa, niin keisari, »pervoi-tru-koi-majuri, tuli Riikan sillalla vas-taan» jasanoi:— Jassoo, Jakop Skukmanni taa-la! Mitäs sinne Suomeen kuuluu?Merimies Kalle Kronqvist. —

Eihän sinne mitään ♥ ♥♥ Her-rat vainkulukee pyhävaatteisa arkipäivänäkin, Jaako vastasi»

Keisarilta pääsi iso nauru. Hän löi Jaakoa olalle ja sanoi:— Lähetäänpäs ryypyille!Mentiin Pietarin komeimpaan hotelliin ja otettiin hyvät ryy-

pyt, jotka keisari maksoi. Sitten mentiin keisarin linnaan. Kei-sarinna vielä makasi, ja keisari huusi ovenraosta:— Nouseppas, akka, ylös! Taala on Jakop Skukmanni Raa-hesta.— Vie sun Skukmannis! keisarinna vain sanoi ja käänsi kyl-keään. Mutta keisari antoi vielä ryyppyjä sekä hyvää ryssänmahorkkaa.

355

Sitten taas Skogman tapasi keisarin Helsingissä, kun oli sielläkuunari Vilkkaan mukana* Juuri kun Jaako seisoi ja jutteli möl-jällä raahelaisen satamanaisen, Pulkkis-Sohvian,kanssa, joka oli»enämpi kolokko ihiminen, kasvojenmuoto jokseenkin kauneu-vesta pois», keisari sattui siihen, jalyödenvanhaan tapaansa Jaa-koa olkapäälle,sanoi:— Jassoo, Jakop Skukmannihan se on?— Joo,niinon! Jaako tervehti jasanoi:—

Ja tämä tasa on Sohvia Pulkkinen Raahesta.Keisari katsoi Sohviaa, löihäntäkin olalle ja sanoi:—

Jo ne onnuo Suomen naiset kauniita!

Itämerta, Tanskansalmia ja Pohjanmerta vanhat merikarhutolivat niin monta kertaa puskeneet edestakaisin, että he Raa-hesta Englannin rannikoille saakka tunsivat kaikkien majakkainja paikkojen nimet. Olivat heille tuttuja Itämeren »springarit», 1)jotka uida vilistivät pitkin merenpintaa terävän selkäpiilun vainviiltäessä vettä,niin että vanhatkin merimiehet erehtyivät luule-maan: »Siinähän menee eteläläisiä piilu seläsä Pohjanmaallelaivatöihin». Tuttuja kauppakumppaneita olivat Tanskansalmien»trokapaatit», jotka monilukuisina kärkkyivät hitaasti kulkevantaikka ankkurissa seisovan laivan ympärillä, vaihtamassa pak-sua Tanskan ruisleipää, tupakkaa ja viinaa laivan rasvajäännök-siin ja lumppuihin. Monikertaan käytyjä olivat Tukholma jaKööpenhaminakin. Sen etempää ei kenenkään tarvinnut lähteäetsimään huvittelupaikkoja. Siellä oli niitä tarpeeksi asti, kesäi-sinkin puistot pöytiä täynnä ja juomia sai, mitä vain halusi, japelejä ja musiikkia ja tansseja oli kaikkialla, ja kaikenlaisia näy-töksiä ja komeljantteja. Piti vain, kun näytöksien loputtua tul-tiin rahoja keräämään, siirtyä syrjään taikka sanoa kerääjälleniinkuin ennen raahelaisrouva,että on kotoisin »frän Lappmark-ken», niin kerääjä meni ohitse. Kaukamaissa kyllä oli vieläkinsuurempia hupipaikkoja. Lontoon »Grand- teatterisakin» ihanatenkelit leijailivat ilmassa liikutellen käsiään jasiipiään ihan kuinoikeat elävät enkelit. Se oli niin ihmeellistä ja ihanaa, ettämonivanha Raahen muori »vissiin olis luullut olevansa taivaasa, jos

x) Pyöriäinen (Phocaena communis).

356olis säkki silmillä sinne viety». Mutta kun Lyypekissä mentiinMariankirkkoon sunnuntaina 12 aikana, niin laulukuoro lauloi,ja 12 apostolia astui esiin kiertäen kirkon lehterin.

Oli siinäkin katsottavaa, kun engelsmannin sotaväki marssipitkin kaupungin katuja. Se oli toisenlainen joukko kuin Raa-hen Härkätorillä ryssäläisen komennon mukaan temppuilevanahkajussien plutuuna. Pituuttakin oli jonolla, niin että olisiulottunut ainakin Raahen Rantakadulta Antinkankaalle. Ja siinäkun oli komeita poikia ja mahtavia kenraaleja ja vaikka kuinkasuuria sotaherroja, ja »saakeli vie, kun ne oikein pörhisti ittensä,niin ei ne kattonut sivullensa, vaikka olis ollut kuinka korioitanaisia».

Englannissa Raahen pojat tavallisesti:»Kävivät Leverisäja ostivatklinkkuveitten,josaoli kakstoista asetta».

Sitten kun lähdettiin laskemaan suurille merenselille ja meren-takaisiin outoihin maihin, niin sielläkin oli aina merkillistä näh-tävää. Ihmeellinen oli jo suuri meri, jota sai viikoittain,kuukau-sittainkin ajella näkemättä muuta kuin ikuista rannatonta ulap-paa, joka otti päivän illalla lepoonsa ja taas aamulla herätti senylös. Vain joitakuita suuria purjeita näkyi silloin tällöin,mil-loin etempänä, milloin lähempänä, liikkuvan laveaa merellistätietä, joka joskus voi painaa koko laivakumman pohjattomaanpimeyteensä. Mutta kun jouduttiin eteläisille merille, Kap-Hornia kiertämään, nähtiin niillä vesillä vielä muitakin laveantien kulkijoita. Siellä ajeli monia suunnattomia jäävuoria, jotkaetäälle kuvastelivat kokonaisilta kaupungeilta taloineen, kirkkoi-neen ja korkeine torneineen, päiväpaisteen vain kimallellessakirkkaissa huipuissa ja läikkyvissä katoissa. Ylpeinä ja kyl-minä sekä mistään välittämättä ne puskivat omaa tietänsä tuu-lien ja merivirtojen mukana. Ihailevan laivankin oli parasta kat-sella niitä kammoten jaohjata kulkunsa niinkaukaa kuin suinkin.

Rannattomilla aavoilla ajeli sellainenkin merkillinen laiva,joka »aina seelasi», pääsemättä milloinkaan haminaan. Täysin jareivaamattomin purjein »Flain Töttsmanni»1) vain lasketti kaik-

x) FlyingDutchman =Lentävä Hollantilainen.

357

kein kamalimmassakin myrskyssä, eikä sille milloinkaan tullutminkäänlaista haaveria eikä förliisausta,se kunoli ikuisesti mää-rätty kiertämään maailman meriä. Raahelaiset merenkiertäjäteivät kyllä koskaan sattuneet samoille vesille onnettoman laivankanssa — elleivät sitä tehneet ne laivat,Finland jaGephion, jotkaaikoinaan kaikkine miehineen katosivat jäljettömiin. Sillä suurtaonnettomuutta»Flain Töttsmannin» näkeminen ennusti.

Ikuisesti kiertävää laivaa ei kyennyt virvelikään eli hurrikaaniupottamaan, vaikka se joskus upottimuita laivoja. Suurilla me-rillä se yhtäkkiä riehahti esiin. Pienenä mustana pyörönä,»he-vosensilmänä», se ensin istahti veden pinnalle ja alkoi siinä pitääpientä piirileikkiä, yhä kohoten ja kasvaen ja viimein hurjistuenmielettömään pyörretanssiin. Nostaen meren ihan pilviin asti sehirveällä melulla ryntäsi eteenpäin ja jos laiva sattui sen radalle,riepsautti se mastot ja purjeet palasiksi ja paiskasi valtavat me-ret yli aluksen. Itse paholainen lienee siinä päässyt valloilleen,sillä taivaskin pohotti samaan aikaan verenkarvaisena.

Kovan elämän piti Etelä-Amerikan rannoilla pamppeeruskin,semmoinen »lyhyt orkkaani», joka yhtäkkiä pamahti ilmoillesyytvästistä tulta iskien ja riepoittaen jaulvoen nelisenkin tun-tia, mutta vain parikymmentä minuuttia ollen niin raivona, et-tei sietänyt seisovaa miestäkään. Pamppeerus raastoi helpostilaivan pilalle, ellei jo edeltäkäsin,»parumeettarin» ankarasti las-kiessa, laivan rikiä vähennelty, niin että ilmanväki sai rauhassaajaa ohitse.

Aavoilla yksinäisillä ulapoilla oli laivakansan matkatovereinauseinkin vain merenelukoita. Kuumissa merissä, »passaatisa» ja»Västinjan kustollakin», kulki laivan matkassa delfiini, lohen ko-koinen kala, syöden laivanpohjaan tarttunutta, laivaa syöväälonghalsia. Miehet taas vuorostaan söivät delfiiniä, pudottivatarinan niskaan ja paiskasivat hyvänmakuisen kalan kokin katti-laan. Tuoretta merellistä antoi lentokalakin, joka suurin parvinjoskus lentää kopsautti ihan laivaan. Se oli sillin kokoinen sii-vekäs elukka, joka aallonnokasta otti potkun ja mennä vihelsiparikymmentäkin syltä ennenkuin putosi veteen. Monta kertaahirveä haikin tulla porhalsi laivan perässä, pitäen vielä matkas-saan luusia,pientä kalaa, joka aina uida vikelsi sen suuren vat-san suojassa. Mutta hullusti kävi petoäijän, kun laivamiehet pa-

358nivat läskipalankettinkikoukkuun jaheittivät mereen» Elukka ho-taisi heti syötin jamiehet hivasivat pedon laivankannelle. Julmamerisusi riuhtoi,niin ettäolisi luullut laivan hajoovan, ja senhur-jat silmät ihan iskivät tulta. Se oli sellainenpoika, joka eipyytä-nyt armoa, eikä itsekään sitä kenellekään antanut, ja kaikki me-reneläjät se olisi helposti upottanut hirveään kitaansa, ellei senolisi pitänyt joka suupalaa ottaessaan kääntyä selälleen. Kap-teenin kävelykepiksi joutuivat hain selkänimakat, ja kalan ko-vaa nahkaa laivantimperit kuivasivat puun silitysaineekseen.Mutta sahakala1) oli armottomanhainkin herra. Sen tieltä täy-tyi isonkin haipedon paeta, se kun helposti voi puhaltautua alleja pitkällä sahallaan viiltää vatsan halki. Saattoi sahakala äkä-päissään porauttaa julmalla kuonollaan reiän laivankylkeenkin.Suurilla kylmillä Jäämerillä nähtiin tavattomia merenjättiläisiä,valaskaloja, jotka purskuttivat ilmaan korkeita vesisuihkuja.Valaskaloja ei kyllä uskallettu pyytää, mutta mistä lienee siltientinen Pyynukko saanut »valaskalan hampaan», josta aikoi Aho-linilla sorvauttaamalspiikin, vaikka mestari siitä varvasikin lave-mangm röörin,kun sellaista juuri kaupungissa tarvittiin. Vielä ta-vattomampi valaskalaa oli nuurtkaapari, joka joskus oli suurillavaltamerillä nähty. Se oli niin mahtava, että saattoi puulautualaivan alle ja kaataa koko meritalon.

Maita lähestyttäessä liittyi laivan seuralaisiksi joukoittainstorirtipääskysiä, Tuntikausittani ne lentelivät mukana ennus-taenmyrskyilmoja.

Tiedettiin maan lähestyminen muutenkin. Ainakin kun ol-tiin Ameriikkaan menossa, tiedettiin jo kymmenien penikulmienpäässä, missä asti on mantere. Sillä »Ameriikalla on laajat juu-ret, ja sen hietapohja nousee aina jalan jokameripenikulmalla».Viidenkymmenen penikulman päässä on meren syvyys 50 jalkaaja 20 penikulman 20 jalkaa.

Monenlaista maata, kansaa ja kaupunkia merimies näki kier-täessään maailmanpalloa. Näki sellaisiakin ihania kaupunkejakuin Brasilian »Riiu», joka oli rakennettu vuoren laiteeseen, niinettäpaikoin kadut kulkivat kattoja ylempänä, ja taas sellaisiakinkummallisia rötistyksiäkuin Meksikonlahden kylät ja kaupungit,

x) Sahahai»

359

jotka oli nostettu tolppien nenään. Ja niin myrkyllinen ilma olitäällä Meksikonlahden ja Brasilian rannoilla, että väliin laivankoko miehistö kuoli. Santoksessakin kerran vaasalainen laivamenetti kaiken väkensä keltakuumeseen,samalla kuin toukat söi-vät aluksen pilalle. Näillä myrkyllisillä mailla raahelainen Nikan-derkin kerran sairastui keripukkiin ja kerran taas afrikalaiseenfeeberiin, niin etteimiehellälopullaollut muuta kuin ikenet jäljellä javähän untuvia päässä.Mutta maanmörkkiveriseenalkukansaan tauti eitarttunut. Se oli merkillistä väkeä.Oravankin Matti Aukusti kerran,kun oli Brasiliassa sokeria lastaa-massa ja lähti vähän maajaikaan,näki siellä »kukkusnötti-metsäsä»ilki alastomia mustia sieluja juok-sentelevan. Miehillä oli joku ripuedessä, mutta naisilla ei rihman-kiertämää. Oksista ja lehvistä ra-kennetuissa kopperoissa nämä pal-jaat pakanat majailivat, kahilama-toilla vain istuskelivat, kun Oravakurkisti oviaukosta.

Tuttuja olivat monelle Kap-maankin kaupungit. Usea oli aina-

Matti Aukusti Vitolin,vanha merimies.

km niiden ympäritse kiertänyt ajellessaan Ustinjaan, ja MattiAukusti Vitolin oli aikoinaan monta vuotta Port-Elisabetin polii-sina. Siellä Vitolin kerran sai nähdä kuulun Thomas Alva Edi-soninkin, joka silloin oli »luseeria» Kimberleyssä. Suuri mestariesitteli Kimberleylle omatekoisia ihmispäitä, jotka vuoroonsa rrful-koilivat ja irvistelivät ja lauloivat mestarinsa komennon mukaanja lopuksi yhteisestipitivät komean »konsäärin». Outoa oli täällä-kin alkukansa,ainakin kummaa senkieli. Muutamaakin »kirjainta»lausuttaessa piti kahdella sormella puristaa nenäänsä, ennenkuintuli valmista. Kaupungin virkamiehet kyllä puhuivat engelskaa,ja sitä vain Vitolinkin osasi, vaikka sitä »äänestettiinkin» aivaneri lailla kuin kirjassa oli.

Mutta maailman kurjinta kansaa raahelainen näki Kiinassa.

360

Siellä ihmisiä asui laumoittain lotjissakin veden pinnalla, »siitä kunei mene veroa, kun asuu ve'enpäällä». Laivojen ympärillä veden-eläjät haaveineenusein ajelehtivat, ja kun kokki viskasi keittiönja sairaittensotkuja mereen, oliheti kymmenen haavia niitä riite-lemässä. Vinot silmät vain vilahtelivat ja kolittu lettipää keikkui,kunmerestä saatusotku pääsirääsyjen peittämää sielua yllä pitä-mään. »Onko yks' maku kuin mämmesä?» saattoi Raahen miesheille huutaa laivasta. Mutta »tsin tsin tsan tson tsung», kuultiinlotjakansan vain puhua litsuttavan, ja se oli semmoista puheen-partta, ettei sitä olisi osannut »äänestää», vaikka olisi kymmenelläsormella puristanut nenäänsä.

Kaiken maailman kansaa saikin merillä nähdä, ja ulkomaanlaivoissa maailmaa kiertävän meripojan työtovereinakin ja koija-kumppaneina oli monesti hyvin kirjavaa väkeä. Niinpä muuanraahelainen merimieslaulaja valittelee:

»Mun täytyy vieraanaollaengesmannein joukosa,afrikkalaisetneekeritne on seuralaiseni,kans' tääir on spanjeerejäja myöskintanskejaja kaikenlaisiakansalaisiakuin taivaanallaon».

Maailman suurissa haminoissa nähtiin koko maailmanpallonkansaa lastaavan ja lossaaavan. Siellä »italieenaritkin» hosuivatjaviittilöivät käsillään,niin ettäraahelaiset tulivatsiihenkäsityk-seen, etteivät he saatapimeässä puhua mitään. Mustia neekereitäja partaisia ryssiäkin oli monissa satamissa. Ja neekeritkin vainlaulelivat niinkuin kaikki muutkin maailman meriläiset, vieläpäoikeinkomeasti jaenglanninkielellä, vaikka olivatkinniin syntisenmustia ja pakanannäköisiäkuin pimeyden perilliset. BelisissäkinMeksikongolfilla neekerit lastasivat lankkuja, ja ihan päiväkausinlaulu kuului ruumasta. Avojaloin nokipojat vain astella loiskot-telivat, eivätkä pakanalliset varpaat kertaakaan litistyneet lank-kujen väliin. Kovia olivat ryssätkin laulamaan, kun laivaa sata-massa lastasivat. Varsinkin jos viskasi heilleruumaan pisketm jahuusi: »Senk, senk»! ryssä yltyi isoon ääneen. Toisinaan Raahen

361

pojat saivat satamassa kuulla »itävalta- unkarilaisen» kieltäkin,toisinaan taas »iiresmannin väykytystä». Kerrankin osuivatlähelle ja saivat korvaansa, kun iiresmannit hieroivat kala-kauppaa: '»Juka ten kätvisk, särr? — Jees se si sei. —

Ju tänk jusän\ — Triihätn se siis». Monestikuultiin Kiinanpoikainpuhetta;kerran oltiin todistajina, kun kolipäät riitelivät ja huusivat: »Aitv too naluu ta tseena!» Nähtiinpä kerran kun taivaanpojat hilp-poivat pakoon palavasta talosta parkuen:

Mäi jää kai jää käl lal laa!Mutta syrjään sysätyllä Välimerelläkin, joka oli vain pikku

purtilo maailman isoisten rinnalla, oli maailmaa kiertäneelläkinmerimiehellä paljon merkillistä nähtävää. Itse »Metelhaavikin»jo oli niin ihmeellinen,ettei se tullut koskaan tulvilleen,vaikkasiihen kahta puolta, Gibraltarinsalmen kautta Atlantista ja Tur-kinsalmien kautta Mustastamerestä alituisesti työntyiniin kovavirta, että laiva tyynelläkin ilmalla kulki pari, kolme »solmua»tunnissa. Eikä Välimerestä päässyt pois vastatuuleen luovimalla,sillä minkä tuulen avulla pääsi eteenpäin kapeassa salmessa, senvirta työnsitakaisin. Tätäkummaa vedenkulkualaivakansamontakertaa imehtien katseli. Mutta vanhat tiesivät,että meren poh-jassa ajoi toinen virta päinvastaiseen suuntaan. Välimeren vesimyöskin väheni paljon kuivamalla. Suolaksikin sitä kuivattiinpitkin merenrantoja, ja täällä olivat mailman parhaat suolamaat.Cagliarista ja Trapanista Raahenkin laivat useimmin ottivat suo-lalastin kotimatkalleen.

Välimerellä ei nähty nousu- eikä laskuvettä,niinkuin suurillavaltamerillä,yksin Valkeallamerelläkin; ja Raahessakin nousi vesijoskus toistakyynärää, kunoli kova tonnimereltäpäin, ja taaskunmaatuulikauanpuski,pakeni vesi,niinettälahdella melkein pohjapaistoi.

Kuu sellaiset valtavat vesivyöryt nosti suurilla valtamerillä.Varsinkin täydelläkuulla oli etelässä niin suuri voima, ettäse saat-toi vetää ihmisen kasvotkin väärään. Oululainen perämies Pel-koiinkin aina varoittelimiehiä,kun komeina kuutamoöinä ajettiinVälimerta:— Älkää pojat maatko kuuta vasten kasvot ♥.. että kuu saapaistaa kasvoihin suoraan. Se vetää väärään... se on semmoi-nen vetovoima täyelläkuulla.

362

Välimerenkin hengessä saattoi hurrikaani liikkua ja repiä lai-vojen rikiä, ja väliin siellä raivosi ankara pora. Kun vain tuulikääntyiuustikantillenuurtpuolelleen,niinporahetilähti liikkeelle,kulkien milloin Kreikan rannoilla »kreekkujä» ahdistellen,milloinAdrianmerellä, milloin »porttukeesarienkin» mailla. Kun oikeinväkevät porat liikkuivat,semmoiset »mistraakit», niin laivat eivätkestäneet ankkurissakaan, ja manuaarien kanuunatkin se paiskelipaikoiltaan. Ukonilmakin kävi Välimerellä usein kovalla voimalla.Ankarimman sään ajan tuulikin pidätteli henkeään,kuunteli vainja katseli, kun herranvoima oikein sirkkelöi mustalla taivaalla,vedellen viivoja ristiin jarastiin ilmanäärestä toiseen, välillä ainapäästellen kovia paukauksia. Eiauttanut silloin laivankaan muutakuinveltoinpurjein vainseisoa jakatsoa taivaallista viivanvetoa.Eitahtonut olla apua,vaikkakapteenikoetti yllyttää tuulta,huutaen:—

Älä nyt enää sirkkelöi! Tuule nyt jo jostakin!Tyynillä ilmoilla,kunlaiva eipaljoa liikkunut,miehet pyyteli-

vät Välimerestä joskus syltpatoja1), kilpikonnia. Kun elukka le-veänä harmaana latikkana maata kelletteli veden pinnalla, las-kettiin veneellä hiljaa lähelle ja takaräpylöistä äkkiä pyöräytet-tiin se selälleen ja siepattiin veneeseen. Syltpatojen pyynnistälaulaa vanha raahelainen Albert Björkmankin:

»Oli yksi Byhä,jase olikyllähyvä,kun saatiin kaksisyltpattaa,jotka tynnyrisä skrappaa.Toinenniistäoli iso,jokahammastaanhivo,kun styyrmannikiinniottija sen paattiinnosti.

Sittenkun tultiinMetelhaaviin,niinsielläpävasta suuriasaatiin,kun kolmemiestäpaattiinnosti,niin sehartiainpäällekovasti koski.Ja nähä se oliniinkuin jokukaunis mööpeli.Ja kapteeninnimioli Johan EerikLööperi,ja styyrmanninnimioliKalleHypinetti,jokasyltpatojakiinniotti».2)

x) Ruots. sköldpadda.— 2) Runo Lauri Pyyn kirjoituksesta KyläkirjKuval., A. sarja, 1914,siv.189.

363

Parikymmentäkin syltpataa toisinaan saatiin ja tuotiin vesi-laatikossa Englantiin, jossa maksettiin kolmekin puntaa kappa-leesta. Oikein isot »mööpelit», sellaiset, joita piti olla mies jokanurkasta kantamassa, maksoivat vielä enemmän. Kapteenikintiesi,että»tuollainen maksaapaljo enemmän kuin Suomesa lehmä».

Komea oli jo Välimeren portti. Gibraltarin kaupunki seisoisen vierellä korkealla vuorella, kallion sisään rakennettuna,mah-tavat lumilakiset vuoret vielä päällä ja ihania appelsiinipuitaalhaalla.

Ennen Gibraltariin tuloa nähtiin jo kaunis Lissabon, jossasunnuntaisin kymmenin kirkonkelloin soitettiin yhteen oikeinkauniisti nuotilleen, eikä niinkuin täällä iänkaiken yksitoikkoistapium-paumia. Ja kun illalla mentiin tanssisalonkiin,niin sielläklinkutettiin mandoliineilla ja kaikenlaisilla klinkutuksilla, japorttukeesarit sekä spanjeerit tanssivat »fantankkua». Hikipäis-sään miehet hyppivät ja heittelivät koipiaan ja tuon tuostakinklinkutuksen mukaan käsillään paukauttelivat takamustoitaan.Mutta kauppaa tehdessä piti Portugalissa ja Espanjassa olla ainasilmät auki. Muuten tuli siellä vääriä »pisetoja» niin että vilisi,eikä niitä saanut menemään takaisin pimeässä kapakassakaan.Ei ollut juuri muuta neuvoa kuin panna rahat talteen ja ostaa,niinkuin Ehrolan Jussi, niillä hämyhetkinä Tanskansalmen tro-kapaateista viinaa.

Välimeren toisessa päässä,itäisellä äärellä,oliihmeellinen Pyhämaa,entisten raamatunmiesten asuinmaa,apostolien ja itse Juma-lanPojan vaeltama suuri seutu. Moni raahelainen merien vaeltajasai tämänkin merkillisen maan rantoja katsella. Siellä vieläkinvuoti öljyä, viiniä ja hunajaa. Beirutistakin kerran lastattiinruokaöljyäEnglantiin vietäväksi, jakun muuan tynnyri oli vuota-vainen, smörjättiin Pyhän maan öljyllästyyräyskonetta, ja siitäkoko laivanakteri haisi niin hyvälle kuin kaikkein paras ruoka-köökki. Ja Pyhässämaassa tällaista ainetta juoksutettiin öljy-puista tynnyreihin niinkuin meillä koivuista mahlaa. Näillämailla nähtiin vieläkin samoja vanhoja viinakuurnia, joista Raa-matussa kerrotaan. Heiskarin Erkkikin kerran tovereineen olikatsomassa, kun kolme miestä aivan paitasillaan ja paljain jaloinsotki viinirypäleitä kuurnassa; antoivatpa he maansa hedelmiäraahelaisillekin maistella. Suuria ja raskaita rypäleet olivat, aivan

364kuin entisten Israelin vakoojien kannannaisissa. Maa kantoivieläkin hyväähedelmää. Samanlaisissa vaatteissakuin Raamatunpäivinäkin, Pyhän maan kansa vieläkin vaelsi, monenvärisissäkoreissa koltuissa ja liiveissä niinkuin nähdään raamatullisissakuvissakin. Ei tarvinnut Raahenmerimiestenuskoa,vaikkamuuankörttimies väittikin, etteivät Jumalan lapset ole koskaan olleet

sellaisissa puvuissa kuin Vapah-tajan kuvissa nähdään, vaan neovat aina olleet tummissa verhois-sa. Maalarit vainmaalaavat sellai-sia, että kuvat olisivat koream-pia. Ja ikivanhoilla »Paavalin ai-kaisilla» aluksillakin näiden mai-den kansa vielä ajeli merillään,sellaisilla hyvin keikoillapitkäkeu-laisilla laivoilla, joiden kokka japerä kohosivat korkealle, muttakeskikohtaolimelkeinvedentasalla.

Nähtiin näillä itäisillä pyhilläperukoilla muitakin Raamatunmuistoja. Smyrnassakin, jonkarantapuolioli kuin Raahen Ranta-katu, oli vielä pystyssä viimeinenRaamatun seitsemän seurakun-

Merimies Erkki Heiskari.

nan kirkoista. Vanhassa Smyrnassa se seisoi, mökyläkivistä ky-hätty neliskanttinen rakennus. Alttarin mustassa verhossa olireikä, josta, pari piasteria maksettuaan, sai kurkistaa sisään.Kirkko oliparin tunnin matkan päässä satamasta ja sinne voi rat-sastaapunkalla, jokaoli »sama kuin aasintamman varsa». Purikanselässä sai istua kuin herra, jakyytimies leveine hamehousuineenja punaisine piippalakkeineen haapsotti perässä hoputtaen aasin-tamman varsaansa. Suitsitta mies vain ajeli, ja purikka kanta-muksineen köpsötteli milloin kivistä tietä, milloin tienvieristäkivikkoa.

Purikoilla ajettiin Aleksandriassakin ja koko Egyptissä. Alek-sandrian möljällä tulipurikkamiehille kovariita, joskus tappelukin,kun kaikki tahtoivat väkisin viedä purikoillaan merimiehiä katso-maan »Joosepin jyväaittoja». Monet lähtivätkin »rattastaan» ja

365saivat nähdämaahanmuurattujaholveja, joihinentinenRaamatunmies seitsemänä viljavuotena oli koonnut jyviä seitsemän nälkä-vuoden varaksi. Ja holvin seinät olivat täpösen täynnä merimies-ten puumerkkejä.

Olisi Egyptissä päässyt helposti Suezin kanavan kautta katso-maan Punaistamertakin, joka entisen ylpeän faraonin upotti sota-joukkoineen, mutta se kuului olevan niin hirveän kuuma, etteisinne tehnyt mieli. Egyptissäkin oli kyllä katsomista. MahtavaNiilikin, jonka leveänä tulviva vesi kuljetteli vippipurjeisia jah-teja. Ja kaupungin rannassa seisoi mahdottoman korkea ymmyr-käinen »Pomppein pilari», joka »mitä lie ollut muistoa». Vanhafaraonien kansa, jota ennen heinäsirkkaiaumoilla ja kaikenlaisillavitsauksilla kuritettiin,oli vieläkin samaa mörkkiveristä väkeä.Miehet roikkivat paljain säärin, jotkin matalat antufaresut jaleveät hamehousut jaloissa, ja naiskansa käyskenteli mustanapitkissä kaapuissa,kasvotkin vedettyinä peittoon,niin ettei näky-nyt kuin pikkuisen silmäreikiä. Millainen tapa lienee ollut Egyp-tinmaallasiihen aikaan kunIsrael siellä orjana raatoi,mutta silloinkun Raahen meripojat Niilin suulla lastasivat pumpulinsiemeniäja polttouhrin luita, kuului olleen sellainen maanlaki, että miehetsaivat vaihdella vaimojamielensä mukaan. Jalkoja japohkeita hevain saivat tunnustella,jotta onkonuori vaivanha,muttavastako-tonasaiottaapeitonpois kasvoilta. Jos sieltä paljastuirumanaama,täytyi vetää peitto päälle ja mennä heti uudestaan markkinoillejutkauttamaan toista mörkkiä poikaa.

Mutta kun mentiin Kreikanmereltä Mustaanmereen, täytyiajaa läpi Turkinmaan pitkin kapeita Turkinsalmia, Dardanelliaja »Konsfantinuupulin suntia», ja väliin »klareerata» laiva, etteiolisi ammuttu jälkeen. Merkillinen maa oli Turkkikin ja kum-mallista sen kansa. Siellä eli kamalia »pasiposukke jakin», joillaoli aina suuret puukot kupeellaan, toisilla kyynärääkin pitkät,toisilla taas kaksikin pöytäveitsenkokoista asetta samassa tupessa.Niin julmia pasiposukit olivat, ettei heillä poika armahtanutisäänsä, eikä isäkään poikaansa. Härillä Turkinmaan kansa ajelijapunkatkin kävivät laitumella niinkuin ennenkin Itämailla hurs-kaan Jobin aikoina. Burmankin,kun Minnet-laivan haaksirikossajoutui toveriensa kanssa turkkilaisten valtakuntaan,sai olla apulai-sena suurta mustaahärkää kaatamassa ja kengittämässä. Härkä-

366pari nelipyöräisten vankkurien edessä mahometti-äijät ajella ko-luuttelivat, niinettä pelikitisi jaratisi, jaselkäraudattomienpyö-rien kiekkokäyrät vuoronperäänavautuivat jasulkeutuivat,irvis-telivät ja parkuivat.

Oli komeaa menoa, kun Konstantinopelin luueria seilattiinTurkinmaan komean pääkaupungin ohitse. Pitkin salmen vartta,

Merimies ja timperiKusto Burman.

kahden puolen, oli kauniita taloja,toisia aivan rannassa ja veden pääl-läkin. Varoen piti kyllä ajaa, ettetkäynyt niinkuin ennen raahelaisellekaljaasille, Ahdille, joka puski klii-varipuominsa mahomettiläisen ak-kunasta sisään tuoden nokassaanturkkilaisnaisen hameen. Pari tu-hatta turkinpuntaa tulise vaatekap-pale maksamaan. Salmen rannallaoli vielä tuon tuostakinTurkinkei-sarin komeita linnoja, joissa keisa-rin monet vaimot asustelivat. Kol-mesataasanottiin niitä olevan. Lin-nojen akkunat olivat luuerille päin,,jasieltä vaimot vinkkailivat japok-kuloivat ohi kulkeville merimiehille,eikä heillä, kun olivat huoneessa,

ollut edes peitettäkasvoilla. Ja merimiehetkin vilkuttivat vastaanja huutelivat keisarin kauneille mustasilmille. Se kyllä ei ollutluvallista menoa, sillä kristitty ei saanut juurisinne käsin katsoa-kaan. Tällaista tapahtuikin vain silloin, kun keisaria itseä ei ollutnäkyvissä.

Mutta mahomettien pääkaupungissa, Konstantinopelissa, olikomeita kirkkoja, joita sanottiin minareeteiksi. Vanhat äijät kier-telivät ylhäällä ympäri minareettien tornia huudellen tuon tuos-takin:—

Innan moolaa!Eppu Björkmania tämä huuto niin huvitti,että hänkin rupesi

laivalla huilauttelemaan:—Innan mooraa!

Mutta pian ilmestyi laivalle turkkilainen poliisi kysymään,.

367kuka huuteli» Ei kyllä sanottu, mutta poliisi ei lähtenyt pois,,ennenkuin kapteeni olipistänyt kouraan jonkinpiasterin. Kirkontornissa huutaminen oli näet mahomettien jumalanpalvelusta eikäsitä saanut pilkata. Kuultiin toisessakin tornissa vanhan äijänhaikeasti hoilaavan* Tämä kuului huutavan:— Ailaa — aa

— ah!Monta kertaa äijä tätä samaa huuteli aina vähän päästä.

Allah kun on Turkinmaan jumala,niin äijä sitä rukoili. LassilanJussi kyllä väitti,ettei äijä huutanut Allahia, vaan ettähän huu-teli:— Mahomee

—et!

Pooki flakkaa.ooki flakkaa! Nyt pooki flakkaa!»

Näin kuultiin muuanna kesäpäivänä huudettavanpienessä Raahessa, kellotapulista vai mistä lienee ääniensin lähtenyt. Ja suurihumaus käviyli koko kaupungin.—

Pooki flakkaa ♥♥. pooki flakkaa .♥♥pooki flakkaa!kiiri iloiten kadulta kadulle, lensi avonaisesta ikku-

nasta ja hypähteli yli aidan pihamaalta toiselle pihalle. Kuinsuuren iloisen juhla-aatonhenki puhaltui koko kaupunkiin,Katin-häntää, Nätterporia ja Paavonperän mäkeä myöten.Kansa kii-rehti kaduille, juoksi rantaankin:

369— Flakkaako pooki?Poikavarsat kapusivat katoille katsomaan:—

Flakkaa pooki!Monet mennä kapistivat kellotapuliin Skogmanin äijän luokse

todistaen sieltäkin:— Flakkaa pooki!Kraaselin majakasta oli ensin

jein puskevan ulapalta Raaheakohden ja sen merkiksiolihetivetäisty flaku ylös. Ja siitäsinkosi kaupunkiin iloinen hu-maus: »Pooki flakkaa!» Enem-pää ei tarvinnut sanoa. Kokokylä siitä tiesi, että kotilaivaoli tulossa.

Jokupatruunikinkapusi kel-lotapuliin kiikari kainalossa, jakohta lensi tieto yli kaupungin:— Se ja se laiva on tulosa!

Silloin jo suunnilleen tiedet-tiin,ketä siellä onkotiin saapu-massa.Ilon- japelonsekaisinmie-linmoni koti jäiodottamaan, jayhtä suurella mielenkiinnollakoko kotikyläkin odotti kaukaamaailmanrannalta palaavia poi-kiansa. Sillä tulijat eivät olleet

huomattu kotilaivan täysin pur-

KumpeleenpookiRoskan redinsuulla.

vain joidenkuiden isiä ja poikia, veljiä ja sulhasia ja tuttavia,vaan ne olivat koko »meiän kylän» omia poikia.

Melkein koko kaupunki riensi sjömanshuusin rantaan, missäaikoinaan oli meripojille hyvästitkin heitetty. Yhtenä silmänä seseurasi laivan hiljaista komeaa tuloa Roskan redille. Tarkoin tiesivanha raahelainen,mitä suuntaa laivan piti ajaa kotirannoilleen.Yksin Planetin Anna-Liisakin ymmärsi sen asian, ja sai kerransyytä ihmetellä:— Olkoon kapteeni kuka hyvänsä, janiin hyvä mies kuin on-kaan, mutta ei 00 laiva oikealla tamholtilla.

Mutta kotiin palaavien merimiesten emännät pysyttelivät

370

kotipirteissään valmistellen vastaanottoa. Sillä yhtä vähän kuinsopi sivullisille näyttää suruansa miehen lähtiessä, yhtä hyvinpiti hillitä ilonsa ja ylpeänä kätkeä se vain itseensä japikku pirt-tiinsä,vaikka mies olisipalannut monivuotiseltakin vaellukseltaan.Kapteenienkaan rouvat eivät menneet rantaan, kotonaan vainpysyttelivät vartomassa tulijaansa.

Mutta vaikka laiva ajoikin Roskan redille ja seisahtui koti-rannoille, täytyi Raahen vieläkin hetkinen odottaa ennenkuin sai

nähdäomiansa.Kap-teeni kaikkein en-sinnä jikillään sou-datti maihin nouta-maan laivaan »visi-tatsuunia», laivanre-daria,lääkäriä ja tul-limiestä toimitta-maan tarkastusta.Komeasti kapteeninkomennon mukaanmiehet möijää lähes-tyttäessänostivat ai-ronsapystyyn ja taaskuin yhtenämiehenä

Vanha parkaasiRaahen rannassa.

löivät alas, niin että vene hetipysähtyi. Vasta kun visitatsuunioli toimitettu, miehet pääsivät irti. Se oli iloinen hetki. Lähtö-ryypyt siinä vielä muutamaan kertaan otettiin,ennenkuin arkkui-neen ja säkkeineen astuttiin suureen parkaasiin, jolla lähdettiinsoutamaan kaupunkia kohden.Hyvästä ja »tykättävästä» laivastalähdettäessä nostettiin hyvästiksi parkaasissa airot yhtaikaa pys-tyyn jakoko joukollahurrattiin,mutta huononlaivankapteenisaiharmikseen nähdä hiljaisen ja murjottavan lähdön.

Kohisten parkaasi puski vettä, monta miestä kun oli joka ai-rossa, ja joka mies pyrki kotiin. Kun parkaasi pääsi Fantin-nokalle, juuri Mentserinkadun kohtaan, niin että sjömanshuusinrantakansanäkyi, kohahtivat airot taas kuin yhtenä pystyyn ter-vehtimään kaunista kotikylää jakotikylän kansaa, ja rantaan astikuului kova kolminkertainen:— Hip, hip, hurraa, hurraa, hurraa!

371

Ranta vastasi samoin huutaen »hurraatansa».Komeita poikia sieltä tulikin. Parhaimpiinsa miehet olivat

laittautuneet.Sininen taikkapunainen,Tanskastaostettuvillapaitaoli päällä, ilman liiviä ja takkia, sekä mustat verkahousut, joidenlahkeiden sivussa vielä voi olla valkea raita. Vyötärölläoli mustaenglantilainen peitti messinkisine ankkurisolkineen taikka komeapunainen, Välimeren ääriltä ostettupitkä silkkivyö. Jaloissa olienglantilaiset solkipatiinat ja päässä komea tanskalainen plankki-lakki, joskus pyöreä nauhaperäinenskottskeppilakki. Ja vielä komeampiolinäky,kun saman laivanmiehet oli-vat kaikki pukeutuneet samanlaisiinvaatteisiin, joskus aivan valkeaan,sininen vyö vain vartalolla. Ei tar-vinnut enää maanjussin eikä entisenrenkimiehen näpeillä ihmisten jou-kossa, varsinkin kun kova meriolipu-ristanut heistä pois pehmeänmaantun-nun ja polttanut sijaan tummanmie-hekkään jälkensä.Madetojan Jaakokinjo osasi tavoittelematta astella meri-miehiksi.

Raahe eikyllä enää tuntenut kaik-kia poikiansa.Moni oli ollut poissavii-sin,kuusin vuosikausinkin.EppuBjörk-

MerimiesJussi Haksluoto,50— 60 v. takaperin.

Manoliyhteenmenoon kolmattakymmentä vuotta.Moniolisaanutpitkänoudon parran, ja monesta kajuutpojasta oli noussutreipasmies. Otto Nikanderkin olikuusivuotisellamerimatkallaan niinpai-sunut, etteivät vaatteetkaan menneetenää kiinni,eikä rantakansaollut häntä tunteakaan, jokuvain öynästeli,että »oisko tuoNikan-teri,kunonniinhirveästipaisunut». Eivät lapsetkaanaina tunteneetisäänsä, vaikka olivat rannalla vastassa, eikä isä keksinyt omiansa,jotka viivyttyinä vuosina olivat paljon varttuneet. Mutta us-kollisena odottanut kotikylän tyttö kyllä tunsi omansa, vaikkahän olisi kuinkakin muuttunut herraksi, ja vaikka meri olisi kuin-kakin hänen muotonsapolttanut ja parkinnut. Ei tyttösentääniloaan ilmoille kuuluttanut,koettihan vain niinkuin muutkin ter-vehtiä tulijaa, vaikka silmät ihan huusivat julki,mitä sydän kätki.

372

Ei ollut Raahen tytär unohtanut merenmiestä, vaikka meripojatjoskus olivat laulelleetkin »pettäjätytöistä»*

Palaavassa laivassa ei aina ollut sama täysi »besättninki»,mikä siihen aikoinaan oli herneen ottanut. Kuka oli ulkomaillakarannut vieraisiin laivoihin,kenen oli tapaturma tahi tauti tappa-nut, kenen taas meriottanut*Murheellisin mielin näidenkadonnei-

Merimiehen emäntäHanna Saari.

den kotiväki oli rannassa katsomassamuiden iloa.

Kuumakahviodotti merimiehiä ko-tona, jaensi ruokanahe saivat pistelläkotoistafiiliä, jotaeivätolleet nähneet-kään sen jälkeenkuin olivat sulkeneetkotipirtin oven. Sitten joodotti vanhamusta sauna, jonkakiuas tuntui ihanilosta sihisevän japaukkuvan. Ja sau-nan jälkeentulivastaoikeakodintuntu,kun sai punaisenpalavissaan istahtaapihapihlajan juurellehengittämään ko-tikylän kesäistä iltailmaa, jasittenpu-keutua kotona valmistettuihinpuhtai-siin alusvaatteisiin. Eivät olleet mies-parat saaneet kunnon saunaa moniinvuosiin, ja itse he olivat saaneet vaat-teensakin pitääpuhtaina ja ehjinä.

Monet mereltä palaavat muistivat kotiaan tuomisilla. Mielui-sia tuliaisia lapsille ja aikuisillekin olivat pienet fiikunamatot,joita suolalastissa palattaessa tuotiin Espanjasta ja Italiasta. Neolivat pieniä, viikunoilla täytettyjä, kokoon käännettäviä heinä-mattoja. Makeita olivat myöskin Välimeren maiden appelsiinit,aprikoosit japlummonit, Saksan»äpylit» jamarjamehut sekä Eng-lannin pisketit. Porsliinitavaroita sai moni pienikin koti, Englan-nin »kultamukeja» eli kultarantuisia porsliinikuppeja, kahvikup-peja,»teriineitä», lautasia,fa janssiruukkuja, juomalaseja, porsliini-koiria sekä muita kaapin päällyskoristeita. Pienen pirtin emäntä-kin voi saada tuliaisiksi englantilaisen leninkivaatteen tahikauniinshaalin, pikku tyttäret koreita huiveja ja pojat hauskoja skott-skeppilakkeja. Mutta nuoren meripojan arkun piiloissa oli Gib-raltarista ostettuja pieniä »potelleja», jotka sisälsivät floridavettä,

373

»hyvänhajuvettä» —Floridanmerestä vanhat puosut sanoivat

sitä otettavan. Ne olivatmieluisia tuliaisia tytöille. Toivat nuoretmiehet katsotuilleen myöskin kauniita puna- ja valkeapohjaisia,sinikukkaisia pastihuiveja sekä merinoohuiveja. Mutta Kiinassaajellut meripoika ilahdutti kotikylän tyttöäisolla punakuvaisellasilkkihuivilla, joka oli niin hieno ja pehmeä, että sen saattoi ko-konaan puristaa vaikka kouransa sydämeen. Kapteenien tuliais-arkussa oli myöskinfloridavettä, jopajoskus hienoa ruusu-öljyä pikku lasiput-kessa. Saivatpa kap-teenien rouvat kal-liita Turkin shaaleja,italialaisia kame-rin-taneuloja sekä eng-lantilaisiaporsliinisiapöytäastiastoja,kah-vi- ja teekalustoja.Tuttavatkin saivattuliaisia.Koteutunutmerimies kiersi pianympäri kaupungin

Rengaskivi Fantin nokalta.

sukulaisten ja tuttavien luona sanomassa »terveisiä mereltä» sa-malla antaen parhaimmille jonkin pikkuesineen.

Ja kaikenlaisia merien ja kaukamaiden kummia oli merimies-ten ja varsinkin kapteenienmatkassa kotikylän ihmeeksi. Marje-linilla oli lentokalan siipi, jota »ei joka pojalta löytynytkään».Pyyllä oli kaunis paratiisilintu, joka kullankeltaisena hajoittiloistavan pyrstönsä ympärilleen, niin että ennemmin olisi sitäluullut taivaalliseksi olennoksi kuin syntisen maan eläjäksi. Olisitten kenellä mitäkin: simpukoita, koralleja, merihevosia,möhkä-kaloja, sahahain- ja krokotiilinpäitä, kilpikonnia, vielä kokos-pähkinöitä,maissintähkiä,Haitin tupakkaa,sokeriruokoa sekä vil-lien ruohohameita, aseita, työkaluja, nenäkapuloita, koristeita,viuhkoja ja kaikennäköistä kummaa. Näiden avulla raahelainenmerienkiertäjä tahtoi antaa kotiväelleen ja kotikylälleen edesvähäisen aavistuksen siitä merkillisestä maailmasta, mihin he

374

olivat saaneet tutustua. Sen he kyllä käsittivät, ettei moni tietä-nyt, missä päinkään ja kuinka kaukana heidän käymänsä ihme-maat olivat.

Itse laivallakin oli tuomisensa. Toisinaan kyllä tultiin kotiinvain joutavassa »paarlastisa», ainoastaan isännille tuoden ulko-maiden hedelmiä ja hyviä Italian viinejä. Mutta usein oli tuota-vaa laivan täysin. Lyhyen matkanpikku laivat, kuunarit ja kal-jaasit toivat Englannista laivan rakennusrautoja sekä laivan ank-

kureita, kettinkejä,pumppuja, kroos-pelejä, tahi Venä-jältähamppuköysiäja viljaa. Muttakaukamerillä kul-kevat laivat pala-sivat kotiin usein-kin Välimeren mai-den suolalastissa.

Suolat olivatkinkotilaivojen tär-keimpiä tuomisia.Niitä tarvitsi koti-

Merimiesten tanssisalonki oluttehtaan vieressä.

kylä ja maakunta, ja niitä Savon ukotkin joka talvi kuormit-tain vedättivät kaukaiseen ylimaahansa. Roskan rediltä tuo-tiin suolat kaupungin rantaan isoilla jahdeilla, jotka »makasivat6—

7 jalkaa veesä» — isot parkkilaivat »makasivat veesä» 18 jal-kaa — ja saattoivat uida ihan Hevossiltaan sekä Puluvärkin jaFantinsaaren rantamakasiinien ääreen. Fantin etelänokan ranta-puolessa oli vesikivessa iso rautarengas, ja samanlainen rengas olikaupungin puolella Jyrkän partaalla. Fantin »Rengaskiveen» jataas kaupungin rannan renkaaseen kiinnitettiin värppitrossi, kunhivattiin jahtia suolalastissa »sisään» taikka taas tyhjiltään luo-vittiin takaisin. Vanhat luotsiukot, Tabell, Sabutsky, Läksy jaOjalin, olivat suolalastia tynnyreittäin mittaamassa, suurennaisjoukon ahertaessa lossaustöissä. Kaksittain »suolankantaja-akat» riiputtivat korvoilla suoloja siltaa pitkin makasiineihin javäliin äkäpäissään tyrkkivät toisiaan mereenkin, kiroilivat ja»puhuivat rumia», niin että kaupungin koko rantapuolella oli ilta-

375

yökseen kuulemista. Jahti kun illansuussa saapui rantaan, niinnaisten reuhaamista riitti aina aamupuoleen.

Hetikunoli saatu»afräkninki konttuurista», meripojat panivattoimeen iloiset tulotanssit. Vanha olutpanimon »salonki» oli taval-lisesti meriläisten tanssitupana, tahi taas Riihimäen iso sali Puu-sepän- ja Rantakatujenkulmassa, joskusLassurin talo Mettalassa.Niin suurenmoisesti pantiin tanssitpystyyn, että niihin oikein kutsu-malla otettiin tyttöväkikinvastaan.Poikanen pantiin kiertämään kau-punkia saattelemaan »kuttuja» pik-ku talojen tytöille,porvarienpalve-lustytöille japuotineitsyille.Kutsuaolikin kovin odotettu, ja parhaim-piinsapukeutuneena tyttökansasaa-puisalonginilopirttiin, jonkakatollakolmekin »flakua» iloisesti lepatteli.Leveät hameet vain pimpottivatmerimiestansseihinkin rientävientyttöjenpäällä niinkuin isoillamam-selleillakin.Friisen saunamuorisaat-toi vielä vanhanakin kehuskella:»Kun minä olin nuori,niin minullaoli niin leveä hame kuin herskapeit-ten kremerkreeli». Ja mereltä tuo-dun hyvänhajuveden tuoksu asuimeriläistyttöjenkin seurassa.Mutta

Erkki Sorvari, viulunsoittajaKalajoenMetsäkylästä.

vain pasti- tai merinoohuivi oli pään peittona, sillä hattupäinenmerimiehen tytär tahi puotineitsyt olisi ollut kansan kauhistus.Vielä aikojen kuluttuakin, 1880— 1890-lukujen vaihteessa,kokokaupunki katseli suurin silmin,kun muutamat merimiesten tyttä-ret edelläkävijöinä rupesivat astelemaan hattu päässä. Muttahattu työnsi pian huivin pois muidenkin tyttöjen päästä, jaisäukko mereltä palattuaan sai päivitellä: »Ennen oli skaapisaleipää,nyt siellä on vainhattuja».

Kävisalongissa sitten mahtava tanssinmeno,niinkuinparhaissakutsuhäissä,niin että»oli oikein somasta, kun aikaiset miehet tulitmeren takaa ja alettiin hössyttelemään tyttöjen kansa». Peli-

376manneja oli kaksittainkin. Väliin Rimmen vaari ja Siniluoto kil-van vetivät viulua, väliin vanha Villman soitti viulua ja MiilunJussif komea Pattijoen poika, puhalsi pilliä, taikka oli viulumie-henä Sorvarin Erkki Kalajoelta ja pillinpitäjänä merimies AnttiPekuri. Joskus taas Parkin pappa istui viulussa,Ojan ukko pu-halsi »viijen tahin kaakkuria» ja Parkin Fransa-poika »löi tampur-

Pyyn Hanna, nyk. HannaVitolin. Ent. seelinompelija

ja purppurintanssija.

paasinpäälle», niin ettäkoko tanssi-sali soi ja helisi, tahi Pärki poiki-neen päästeli »Parkin pappaa japot-tukappaa». Oikein hyviä mestari-soittajia oli aikoinaan SälöistenOra-vanMatti, jokakiverää leivosenpols-kaakin lasketti niinkuin ei mitään.

Tansseja oli monenlaisia jaaina valittiin, »mikä parraaltamaistu», milloin valssi,milloin pols-ka,milloin »sotteisi» ja taaskatrilli-kin. Polska ja valssi olivat kylläetupäässä vanhojen ihmisten sekäpyhäjokisten tansseja. Mutta kunoli toista jos toistakin pitkän ai-kaa tanssittu,niin jo joku huusi:— Mitä ne naaput! Pan-naan purppuri ylös ja liika väkiulos!

Purppuri olikin koko juhlan päätanssi, jasiihen otti osaa kokopirtti, niin paljon kuinpareja mahtui saliin. Siinä oli monenlaisetpelit ja tuurit ja »risti tuurit». Aluksi ja lopuksi oli aina »purppuri-marssi», ja silloin parittain asteltiin ympäri salia, »första pari»edellä ja »sista pari» perässä. Välillä tanssittiin monet valssit ja»franskat», hakuvalssit ja angleesit. Pari tuntiakin kestisama tans-sinmeno, jos purppuriin otti osaa parisenkymmentä paria. Par-haana purppurimiehenä hääri joukossa komea Pyyn Antti, taita-via olivat myöskin Grundströmin veljekset ja Sorron pojat,sekätytöistä Leppäluodon Augusta, Roitolinin Sohvia,Pyyn Hanna,Luodon Olga ja Hongan Fiija.

Vaihteeksi »tanssattiin ringiä» jalaulettiin:»Höökäpärjää, juupataalar», tahi »Viska seera haavraa», tahi: »Hei liilum,hei laalum,

377

hei lustik som häär!» Joskus taas joku merenkiertäjä otti peli-värkin ja alkoi soitella »engeskaa», jolloin toiset meripojat, kaksitahi neljä miestä vastakkain, saivat näyttää taitoaan sukkelastisääriään sätkytellen. Englannin sotiisiakin merenpojat joskusyrittelivät, vaikkeivät Raahen rukiilla ruokitut tytöt siihen niinhyvin soveltuneet kuin piskettejä pistelleet englannittaret, joitaengelsmannit nakkelivat tanssin tahdissa niin korkealle, että neoikein leijailivat ilmassa ja alas tullessa ei kuin sääret vain vilah-telivat.

Vanhaan aikaan oli tanssittu melkutinta ja laulettu:

«Minäpä tanssaanmelkutintakultani kanssa kappia*Onpa minunkullallanikiiltäviäknappia,rai rairallalalei,kiiltäviäknappia.

Musteriir onmustatsilmät,musterinmielimustempi.Musteri vietiinKauhavallekyröläisillemalliksi,rairairallalalei,kyröläisillemalliksi».

Vanhoja tansseja oli myöskin sotiisintapainen tantuli, jota lau-lettiin:

»Lähettiinpä taas,lähettiinpä taastuota tantulitanssia tanssaamaan.Jos se käypi laatuun,sitäen tiijä,vaanpitäisihännoitaflikko javiijä».

Tantuli oliniin mukava tanssi, että itse vanhakehnokin sitä har-rasti. Ainakin kerran äijä oli komeana herrana koninkavioineenajanut Raahen Etelätullista ulos ja sanonut kyytimiehelleen:— Tuonne menen Sälöisten kylälle opettamaan nuorille tan-tulia.

Saloislaisille lienee oppi ollut tarpeellista,mutta Raahennuoretoppivat kyllä tanssimaan vanhattakehnottakin. Salongin,Lassurin

378

jaRiihimäenpirtit olivat hyviä kouluja, jameripojat hyviä koulu-mestareita, niin että »lukeminenkin ennen unohtui kuin tanssi,vaikkei siitä palkkaakaan maksettu»» Mutta tanssimaan käydes-sään tytöt saivat vetäistä vaalealle karttuunivyötärölleennenä-liinan, ettei hikisessä tanssinpyörinnässä merimiehen tervantun-tuinen koura painaisi leninkiin ruskeata otettaan.

Tyhjin suin eivät meripojat tyttöjä tanssittaneet» Lassilaiskatahi Klaaveska eli Alapereiskä oli pyydetty pitojen laittajaksi, ja»trakteeringi olikin ylevää». Juotiin kahvia janäperreltim sokeri-leivoksia sekäLassilaiskan valkoisia jaruskeitapiparkakkuja, jotkamaistuivat niin hyviltä, ettei »niitä ennää ikkää saa». Tarjottiinmyöskin konfekteja sekä viiniä, jopa hienoa likööriäkin. Kaikkitarjoilu tapahtui meripoikain kukkaron varassa, tulivat ne sittenmaksamaan enemmän taikka vähemmän. Meripojatpitivät huoltatanssista ja tanssipirtistä, syönneistä ja juonneista ja vielä koti-portille saattamisista.

Sillä meriläiset olivat maissa ollessaan niinkuin herroja. Heilläoli rahaa jarepäisevää toimekkuutta,komea vaatetus sekä taitoaesiintyä herroiksi. Hyvällä syyllä he saattoivat tanssipirtissäänkinlaulella:

»Näin lauloiseelari,näinlauloiseelari:Säätymme onkunniaksimeilleijäti.Kun raitis ruumihimmese työsävahvistuu,niinneitostenkinmielise meihin kallistuu.Hurraa,kunniaa tuo nimi tojistaa!Hurraa, hurraa, hurraa!

En laula kerskaten,en laulakerskaten,vain urheallainnollamäsanon vielä sen:Jos misämiestä tarvitaan,niinsiellämeitäkin,ja poijes meijän joukostammeluonnonpelkurit.Hurraa, kunniaa tuo nimi tojistaa!Hurraa,hurraa, hurraa!»

379

Niinpämeripojat koko kesäkauden hallitsivatkin kaupungin jakoko lähiseudun tytärkansaa. Talvella kunmeriläiset olivatpoissa,tyttöjen kyllä täytyi tyytyä kisälleihin,oppinoukkuihin ja ren-keihinkin,muttaheti kun komeat meriläiset kesän kanssa tulivat,kisällit ja rengit jäivät kuin patsaat seisomaan tyttöjenlähtiessämerimiesten mukaan. Eivätkä meripojatkaan voineet sietää ki-sällejä eikä renkejä, jotka heidäntyttöjäänaina talvikaudetmaanit-telivat. Ei ollut kummankaan la-jin miehillä menemistä meriläistentansseihin. »Voitaleivän isäntiä»kisällit vain olivat merimiestenmielestä, eikä rengeistäkään ollutmihinkään, ennenkuin he olivatottaneet herneen johonkuhun lai-vaan. Yksin parhaat värjärinki-sällitkin nakeltiin niskasta ulostanssipirtistä jasanottiin:— Mitä nuo sinikäpälät tännetullee?

Yhteentoista asti saatiin sa-longissa ja Riihimäellä tanssia.Mutta vuosia erossa eläneet nuo-ret eivät halunneet heti heittää

Raahen merimiestyttöjä1870-luvulta.

Sofia Luoto ja Sofia Kangas.

toisiansa kerran taas yhteen päästyään. Kauniina kesäyönä heastelivat laivavarviin ja jatkoivat siellä tanssejaan pantturi-lavalla,joskus rakenteella olevanlaivan kannellakin. Aamupuoleenvaloisaa yötäelettiin ilossa, juotiin kahvia,laulettiin ja tanssittiin.

Ahkeraa merikansa oli tanssimaan. Aina vähän päästä koottiinlauma ilopirttiin, ja kun kotilaiva saapui meren takaa, pantiintaas pystyyn tulotanssit. Joskus tuli yhtaikaa kaksikin omankylän laivaa, niinkuin kerran Satama ja Vasamakin, ja sillointanssitupa jyskyi kahta kovemmin. Silloin täyttä päätä hypittiinvanhan raahelaislaulun tahtiin:

»Raikuupi, kaikuupifiulut ja pillit,neiot kuinvillit,

380ja nyt katrillit,purppuri,hyppyriiloisestiääntää...Olutse opettaapitanssaamaan.Vaanpääsä onhikija väsymysliki,neiotkinkoittavatkannustaa».

Toisin illoin merimiehet kävivät tyttöjenkanssa kävelemässäPitkässäkarissa, rakentelivat sinne takarannalle turpaspenkkejäja istuskelivat siellä tarinoiden myöhäiseen yöhön* Tahi meri-pojat kulkivat pikku talosta toiseen tyttöjä puhuttelemassa, jasilloin istuttiin iltaa talon pihalla pihlajan alla, juotiin kahvia jalaulettiin merillä opittuja lauluja. Tytöt olivat kiitollisia kuuli-joita ja oppilaita. Helposti he oppivat poikiensa parhaat laulut,muutamat hankkivat vihonkin, johon kirjoittivat niitä talteen.Jotkut merimiehet osasivat sepittääkin lauluja sekä merimieselä-mästään että muista kokemuksistaan. Kapteeni Lindmankinrunoilimeripojankovasta vaelluksesta, jaHaksluoto lauleli tytöistä:

»Kun iltasilla astelinja flikkaisiakatselin,tulineitonaurusuinenminua vastahan.

Kukkasia paljon kasvaamaallasekämerellä,vaineikasva niinkaunistakukkaa,omankultani vertaista».

Merimies Svanströmvärkkäili meriläisten elämästä niinmestarilli-sia värssyjä, että niiden alkukirjaimista kokoontui tekijän nimi,tahihänlopetti laulunsa:

»Se jokalaulun kirjoitti,matkoillaan vaaranties,nimeltään J.Svanströmi,Raahesta merimies».

Saattoi Svanström laulaa tytöistäkin. Ainakin Ojalinin Lovii-salle hän teki 12-värssyisen virren,sepittäen sen loppusäkeistöksi:

381

»Näin nyt olenlaulanut,Ja koko nimesiOlenmyöskinkokoillut,Oi, minunNeitoni.Jos joka värsynhuomannet,Sun aivan alkukirjaimet».

Aikansa ottimyöskapakoissakäyminen, jasiinäkinmonetmeri-miehet, sekä vanhat että nuoret,olivatmestareita. Saivat miehetryypätäkin. Kotiin tultua ainakin »kolme vuorokautta oli lupaelää,miten tahtoivat,kunneoli ollut niinkuin fankeuvesa». Ryyp-pypaikkoja oli kaupungissakyllä omiksi tarpeiksi, sen lisäksi,mitäMölleriltä,Roosilta ja Nordströmilta sai viinaa ja oluttehtaastaolutta. Riihimäen tanssipirtissäkin sai olutta, ja lähellä oliNevan-perän olutkapakka, jossa »Krevinnaksi» sanottu Matelan Anna,spinhuusissakin käytetty joutava ihminen, oli tarjoilijana. Sa-moilla kulmilla oli myöskin Montinin kellari, jonka alakerrassamerimiehet saivat ryypyittäin, mitä vain halusivat,olutta,viinaajarommia. Gellinin rantakapakassakinsaivat ryyppyjä sekähyvätettä huonot. Katinhännän rantapuolessapiti kapakkaa Wahlgrent

myydenolutta sälleille jamerimiehille, jaReiponkadun varrella oliErikkilän Tuomaan olutpirtti. Aitakadulla oli Homppa-Pekan»Viimeisen pennin krouvi» jaHärkätorin laidassa vanhan Tabellin»Turkkikrouvi», johon joku ryyppymies oli kerran heittänyt turk-kinsa pantiksi.

Kapakasta kapakkaan ympäri kaupunkia monet meripojatkiertelivät kovasta otettujen vähien säästöjensä varassa, päätyenlopuksi Homppa-Pekan »Viimeiseen penniin» jasitten jo »Turkki-krouviinkin». Olutta meriläisten pöytään enimmin kannettiin.Siinä pöydässä oli merentuntu:puhuttiin merestä, riideltiin me-restä ja laulettiin merestä. Siinä olivatkin koolla

»Meripojat ne kulkevaiset,ransuu vei ja ransuu,aina maailmanäärilläreisaavaiset,ransuu pois ja ransuu».

Osasivat miehet laulaa meripojan ikävästä ja ilosta, osasivatlaulaa meren myrskystäkin, jota kyllä olivat kokeneet. Niinkuinkerrankin:

382»Voi kuinka seoli kauhiaapränninginpauhinaa:maat ne näkyi keulaneestä,luuvartista ynnä leestä.

Kapteenikun karjasi,niinpojat liinaamanasi,kysyi,että onko vettäpohjan alla ollenkaan.

Vettä eiollutliiaksi,vaan hyvästise piisasi.Kylläpäästään tästä haastafriille veelleseelihin».

Kuultiin myöskin laulu kehnosta oululaisesta Toivo-laivasta.Siinä monen muun asian lisäksi kerrottiin, kuinka

»Viisikymmentä perämiestäviijen vuojen sisäänkerkes herra laivurilaivasansapitää,vain kukin kerkes kyllästyä olohonsalaivasa ToivosaOulusa.Hurraa,hurraasen omistajalle!Hurraa,hurraa sen kuljettajalle!Vain Toivonherra kuuluu kylläkaikkeinkorvisa,laivasaToivosa Oulusa».

Mutta sitten taas saattoi kajahtaa iloinen rallatus tahi jokusäeparityttökansasta, vaikkapa:

" »Kyllähän flikat korioitaon,vain täytyy mennäsivu.Mitäpä se auttaa senkin pojan,tällaisenkuin minun.

Minäse olenhoikkapoika,hoikempikuin hauki,En minämeneflikkain viereen,vaikk' on ovet auki.

Enpä talon tyttäristäylppijöistähuoli,Vaikka onköyhäpiikatyttö,kun seon vain nuori».

383

Voitiinpa lopuksi kymmenien tyhjien olutpullojen äärestä kuulla:

»Eipä sitä jaksa,jamarkateimaksameriläisenmenuaja ylppiästäelua.

Ruumison kipiäkokonaan,japäätäkinhuimaakohmelo tuima,jaolutkinse tahtoooksettaa,vaaniloinen jaraitisonmeripoikavaan».

Sitten kun miehet lähtivät astelemaan kaupungille, kävikulkuuseinkin vanhan laulun malliin:

»Huipata,hoipatapoikien täytyy,päähän kun äityyjuominen».

Eipä monelle lavean meren purjehtijalle tahtonut tavallinen katuriittää, vaan täytyi kuten kapeaa Turkinsuntia luovia laidastalaitaan,sitä vaille,ettei Kanniaisen tapaan puskenut kliivaripuo-mia matalasta akkunasta sisään. Joskus saikatuja luovivaTurkki-krouvin kävijä kuulla joltakulta tyttötuttavaltaan komennuksen:— Mitä siinä,tyhjään kryyssäät? Ota tikti piilivinni!

Kraatarin Janne laski niin väkevästi,että teki haaverin Etelä-tullin maantien ojaan, josta huuteli ohitse kulkevalle Fagervikinpatruunille:— Voi herranpoika! Voi Konstanttinuupeli! Auta minuavähänkään!

Mutta kaikkein parasta ja turvallisinta oli marssia käsikkäinletissä koko kadun leveydeltä. Se oli komeaa ja ylpeää meininkiä,kun näin monessakin letissä kesäiltaisinmittailtiin kotikylän käy-täviä. Ja laulettiin. Koko joukolla laskettiin:

384

»Kah, kuinka urheastimeripoijat astuvat!Kaikk' kauniitneitosetkinheitäihastelevat.

Kun ovaturhoollisetja ilomielisetja merelleuskaltavathe nuoret henkensä.

Me nuoret meripoijatmerellemenemme,aina oomraevalpehella,vain harvoinnukumme»

Merimiehet olivatkin ylpeätä väkeä» Maajalassa oltaessa eiheitä paljoakaan saanut komennella eikä moitiskella» SovelluksenMatti-patruuni kerran kysäisi ryypyissään olevalta Eppu Björk-manilta: »Kuinka kauan Björkmanin kestää tuolla tavalla olla?»Mutta Eppu heti tokaisi:— Seittemänkymmentä vuotta " ♥ ♥ kolme ruplaa joka päivä!

Ei komenneltu Hannilan Nikuakaan silloin kun hänellä vä-hänkään oli rahaa, Ahlqvistin patruunikin häntä muuanna aikai-sena aamuna,kunmies palasikapakasta,houkutteli laivatyöhönsä.— Onko lokkus monta? Niku vain kysyi.— Viisi! patruuni katsoi.

Niku otti kukkaronsa, laski rahansa ja kysyi taas:— Mikä päivä nyt on?— Keskiviikko.— No, kun on kerran keskiviikko, antaa mennä koko viikko,kosk* on pussisa pieniä, Niku arveli lähtien toikkaroimaan.

Oman arvonsa tunteva herra oliKokki-Ollikfn, jokapiukoissahousuissaan teikkaroi katua pitkin ja huomaamattaan pudottikolmiruplasen. Mutta ei Olli viitsinyt kumartua sitä ottamaan,sanoihan vain rahan putoamisesta huomauttavalle eukolle:— Se on rumaa, että merimies pyllistelee.

Mutta valeen ja laulellen vierähtimeriläisen lyhyt kesä jakoti-päivät tansseissa,kapakoissa ja tyttöjenkanssa kävellessä. Muu-tamat häät vain ennätettiin pitää ja toisia varten sitoa salaisialiittoja siksi, kunnes taas parkaasilla soudetaan kotirantaan. Jossoudetaan.

385

Kohta jälleen flaku heilui sjömanshuusin katolla herneenottoa varten, pidettiin surulliset lähtötanssit,ja kaikki parhaatmiehet toinen toisensa jälkeenmenivät taas maailman meriä kier-tämään. Vain vanhat äijänkörrit jäivät kotikylän kaduille astele-maan» Nyt jälleen kisällitkin ja renkimiehet kelpasivat tyttöjentanssitovereiksi. Tämänmeripojat kyllä arvasivat. Siksi he, kunmerellä muistelivat iloisia kesätanssejaan ja iltakävelyjään, saat-toivat tytöistä laulella:

»Ei he meitämuistakkaankuinpäivää viisi, kuusi,sittenheili'on ilo taas,kun ystäväon uusi».

Osm onsolmuja

Vanha Raahe — 25

Wanha vaipuu.

unolis yhesä läjäsä ne kaikki Raahen laivat,niinse olis koko flota».

Vanha Vitolin näin muisteli Raahen men-nyttä suuruuden aikaa. Sillä »se olisemmoinenmerifaartti meiän kyläsä, että ei misään».

Tämä olikin totta. Sillä Raahella olilaivojaenemmän kuinmillään muulla Suomen kaupungilla, ja joka vuosilyötiinuusia. Parhaina päivinä, siinä1870 vaiheilla,purjehti Raa-hen nimissä Suomen vesillä jamaailmanmerilläkuutisenkymmentäalusta,niistä 29 fregattia japarkkia sekä 12prikiä.Kaiketkesät lai-voja tuli jameni Raahenrantaan. Joskussattui16— i7:kinkotilai-vaa yhtaikaa Roskan redille, lisäksi vielä joitakuita »ulkokylien» jaulkomaan laivoja. Ja tämä oli komea näky. Silloin Raähenkinsatamassaseisoi mastometsäniinkuin ainakin maailmanhaminassa,ja pienessä rantakaupungissa oli elämää. Merimiehiä liikkui jou-koittain kaduilla, laulut kajahtelivat entistä voimakkaammin,ja tyttöjenpiti joka ilta kiirehtiä tansseihin. Vain parituhantinen

387

oli rantakylän asujaimisto, muttasatoja parhaita miehiä siitä riittimaailmanpallon kiertäjiksi, toiset oman kylän laivoilla, toisetmilloin milläkin ulkomaan astialla. Vanha raahelainen oli oikeamerenmies syntyperältäänkin, jo monessa polvessa enimmän -osanelämästään kiikkunut laivankannella. Hyvin hän kelpasikin eivain kotilaivaan, vaan mihin maailman alukseen tahansa. Eikäentisessä Raahessa ollut kuin kaksi kotoista miestä, Penttilä jaKarlund, jotka eivät olleet merillä käyneet.

Mutta Raahen suuresta merifaartista tuli viimein loppu.Oli kyllä sitä jo kauan aavistettukin ja pelätty. Isontorin ko-

kouksissaan jo entiseen aikaan patruunit monesti keskustelivatrakenteilla olevasta Saimaankanavasta ja päättelivät:— Niin se käypimeille, että saahaan kauppahommat ja laivatheittää, kun Saimaankanava saahaan valmiiksi.

Ei vielä sentään käynyt aivan niin kuin Isotori pelkäsi. Ter-voja ei kyllä enää tullut ylimäistä niin paljon kuin ennen, eikäetäisen Savon ukko enää ajanut Raaheensuolanhakuun,jotenkau-punginikivanha suurikauppamaapaljonpieneni. Mutta sensijaanRaahe rupesi yhä ahkerammin ajelemaan ja ansaitsemaan merillärahtilaivurina.

Mutta aika ajoi taas Raahen ohitse. Suurien merien vaiheillaasuvat" maailman rikkaat rupesivat rakentamaan suuria rautaisiatulilaivoja, jotka tuulista välittämättä nokisina jasavuten mennäryöhäsivätmerien ylitse yhtäkkiämaailman äärestä toiseen. Syr-jäinen Raahe eipienillä puulaivoillaan, vaikka niissä olikin kupa-rinen pohja, kyennyt näiden isoisten kanssa kilpailemaan rahdin-ajossa, varsinkaan,kunpuulaivojenkin lyöminen entisestään yhäkallistui. Sitten myöskin rakennettiin rautateitä yhä enemmän,janekin ottivat osaa tavarain kuljettamiseen. Niinpä täytyiraahe-laislaivan, joka oli ennen ajanut vuosittain toistakymmentä pro-senttia pääomalleen, lopulta tyytyä vain muutamaan prosenttiin.Ennättivät Suomeen sitten suuret puutavaraliikkeetkin sahoineenja kaikkineen vetäen mukaansa monet pääomat ja työntekijät.

Vanha merenkävijä Raahe, joka satoina vuosinaan oli rakenta-nut satoja laivoja,ei voinut enää lyödäainoatakaan uutta alusta.Vanha varvikin, joka viidessä työpaikassaanolikesät, talvet ahke-rasti paukutellut, jäi seisomaan autiona ja äänetönnä. Viimeisiälaivoja, jotka Raahen varvista lykättiin vesille 1873—

75, olivat

388

Johan Langin Johan Lang jaBacchus,Fredrik Soveliuksen MattsAugust, Lundbergin Norma ja Johan Fellman sekä DurchmaninIris, jokaentisen Raahen viimeisenä laivanalaskettiin veteen1876.

Ja vanhat rakkaat, kotirannoilta nousseet laivat, jotka aina-kin joka kolmas vuosi kuin koti-ikävän pakoittamina olivat uineettakaisin syntymäkyläänsä, tuoden samalla isännilleen rahaa ja

rikkautta, täytyi viimeinkannattamattomina kappa-leina hukata pois. Monetkomeatmerenhalkojatmyy-tiin halvasta hinnasta Nor-jaan, jotkut taas raumalai-sille tahi ahvenanmaalai-sille. Viimeisiä Raahenlai-voja oli 1869 rakennettuparkkiAmphitrite, jokapat-ruuni Aspegrenin varusta-mana kapteeni Himangankomennossa lasketteli 1898Meksikonlahdelle. MuttaPerämies Jaako Marjelin emäntineen.keskenmatkaansalaiva jou-

tui raumalaiselle ja sitten taas jo muutaman kuukauden ku-luttua ahvenanmaalaiselle.

Mutta moni vanha laiva oli aikojen kuluessa virkaheittonavaipunut kotirannan matalalle. Ruonanojan suupuolessa lepäiliJohan Soveliuksen 1819 rakennuttama pikku priki Aurora, jasamalla lahdella ajelehtikauppiasBerghinentinenNeptunus,jonkasitten Marjelin korjasi polttopuukseen. Kaupunginrantapuolessamakasi hylkynäHedmanssonin vanha Minerva ja ReininpikkuinenAinet. Vieläkin vanhempien laivaranien jäännöksiäoli pitkin ran-toja, ja vanhojapanttureita vainnousiesiin sieltä ja täältä. Koti-rantaoli tullut monien kotilaivojen viimeiseksi leposijaksi, vaikkakyllä taas kovin monet olivat saaneethautansa vierailla rannoillaja suurilla valtamerillä.

Meriliikkeen loppuessa joutui Raahen suurimerikansa kuiville,maajaikaan. Vanhat meriläiset jäivät kotikylille, mutta monetnuoret jatkoivat merenkäyntiään ulkomaiden laivoissa, kunneshekin aikaa myötenvähitellen koteutuivat. Jos koteutuivatkaan.

389

Sillä varsin monet Raahen pojat ovat kerran lähdettyään jääneetikipäiviksi sille tielleen, useat hävinneet kerrassaan tietämättö-miin, milloin kokonaisin laivakunnin,milloin yksitellen. Toisettaas ovat vierailla mailla löytäneet sopivan olinsijan, Ruotsissa,Hollannissa, Englannissa, Ameriikassa. Saattaapa raahelaistaperua tavata aina Austraaliasta asti.

Humaloja, Orava, Pekuri, Haapajoki, Anttila, Hyttinen,Nikander,Himanka(kapt.),Marjelin (peräm.), Vitolin,Nenola,

Lahdenperä,Häggqvist, Kronqvist, Heiskari, Heikkilä, Pyy,Hassila.

Täysirikisen fregatin besättninki.

Kotikylälle jääneet ja kotiin palanneet merenäijät ovat jou-tuneet toinen toisensa jälkeen hautaan. Mutta vielä on entisestämeriväestä rippeet jäljellä. Saisiheistä ainakin yhden laivan, jopatäysirikisen fregatin besättningin, jos nostettaisiin flaku vanhansjömanshuusin katolle. Olisi vanha kapteeni, oikein lunaarilaskel-miinperehtynyt valtamerien kävijä,päämieheksi, olisi styyrmannija konstikin, olisi hyvä Ulkolaisissa laivoissa palvellut stuuvarttisekä kokki. Sitten riittäisi kyllä timpereitä japuosuja sekä mat-ruuseja,niin ettei tarvitsisimönsträtäainoatakaan renkiä jumman-niksi,eipä ottaa vähän kokeneita lätmatruusejakaan. Ja takaavat

390

vanhat karhut kapteenista alkaen, että laiva seelaisi yhtä ko-measti kuinennenkin. Jaksaisivat äijät vielä kaahaista mastoon-kin, ja raskaita purjeita hiissattaisiin kuin nuoret meripojat, var-sinkin jos Oravan ja Vitolinin Matti Aukustit olisivat laulaenyllyttämässä:

»Meripoika kun merta seelailee,huu veiju vei..♥»

Vanha veri läikähtää vanhoissa kuivettuneissa suonissa javanhat muistot nousevat esiin. On siinä ukkoa sellaistakin, joka»ei ole koskaan kivikaria kontannut» sekä sen näköistä,jolle»vesion kuin velimies», ja taaspoikia, jotkaeivät »paatisa pelkää,vaikkase kuinka heiluis», muttakeikkuvissa kärryissä on luonto hetipois;on äijiä, jotka vesillä kyllä osaavatkulkea kiertäen kaikki kivetja karit, vaikka metsässä tuota pikaa pyörähtävät sekaisin. Jajonkun iänikuisen merenkävijän koura on vanhanakin yhä meri-miehen koura: peukalon jaetusormen välihankurassa tuntuu vielä-kin hiissausköyden sija.

Merimiehiäukotovat vieläkin,vaikkaovatkinkokonaan kuivanmaan eläjiä, ahertaen kuka missäkin pikku toimessa: maalarina,vahtimestarina, kalamiehenä, »pressujen» ompelijana. Pieni talo,entisinä meripäivinä meren säästöillä rakennettu,on melkein jokaukolla, perunamaa ja vanha muori, joka nuorina päivinään enim-mät ajat yksinistuttuaannyt ukon kanssa kaksin jakaa vanhuudenpäiviä. »Tupakkirahoja» juokseeuseallemerimiesten eläkekassasta,ja moni pienen pirtin eläjä saa vuorineuvos Lagerlöfin miljoona-rahastosta avustusta, jotkut parituhattakin vuodessa. Jollakullavanhalla vaarilla on pirtissään sänky »lojokoijana», uuni, jonkalämmintä kylkeä vasten saattaa seisoa kojottaa, »kojokoijana»sekä pihalla isonojauskivi, »nojokcijana». Mutta muuan kaikkeinvanhimmista vaareista elää taas uudelleen laivankannella: enti-senä konstina hoitelee avainkimppua, muka laivan ruokasäiliönavaimina, ja ahkerasti hankailee vaaterievulla uuninkylkeä ollenlaivaa pesevinänsä. Ja »engeskasuolalla» entiseen merelliseen ta-paansa ukot joskus vieläkin ajavat tautejaan pois. Vanhaan hy-vään tapaan ukot käyvät kirkossa ahkerasti, muutamat milteijokapyhä istuvat omalla tutulla paikallaan, jotkut huonokuuloiset

391

kiipaisevat lehterille ihansaarnatuolin korvaan. Sieltä täältä mui-den joukosta vain hohtaa vanhan merenkävijän harmaja tukka.Vanhojamereltä tuotuja kirjojaukot vieläkin »stuteeraavat» pyhienkirjojensa rinnalla. Mieluista on katsella yksin vanhaa merimies-kalenteriakin, jossa on merkittynä m.m. »kaikki konsulaatit,merimieskirkot, ynnä syönti- ja juontipaikat». Ja vielä mukavampi

Lapaluodon satamasta.

on tutkia »Säiklopediiaa» (Everybody's Pocket Cyclopaedia),jossa selvitetään kaiken maailman asiat ja viisaudet, sellaisetkinkuin »kaikki pääkaupungit mitä maailmasa on», ja »asuransit» ja»insuransit» ja »kaikki apteekin alkuaineet alfapeetin jälkiin» ynnä»ensimmäinen veitti tehty Englannisa 1563». On siinä »puolettoktorikirjaakin», sekä vielä mainittu »jumalan nimi,se pyhä nimi48:11 aeri kielellä».

Meriliikkeen viimeisiänsä viettäessä vaipuivat hautaan vii-meiset patruunitkin. Nousi uusi sukupolvi, joka ei enää paljoa-kaan tietänyt merestä eikä isäpatruunien suurestameren- jamaan-käynnistä, tulipa tullista uutta sukukuntaakin,sellaisia »toispuo-lelaisia» sekä »hälläuuniherskapia», jotka eivät ymmärtäneet me-restämitään,enempääkuin oikeasta Raahestakaan, vaanrupesivatlimppu kainalossa katuja astellen häpäisemään hyvääkaupunkia.Samassa matkassa saapuivat toiset puhtaan meren ja suurien ha-minain häpäisijät, tulilaivat, sellaiset kuin Österbotten, Oulu,

392

Tornio, Jakobstad, Döbeln ja Necken sekä muut siivottomatnokiruuhet. Tervahovinmöljäänne vain ajoivat, jahenkikurkussahälläuuniherskapi riensi niitä ihailemaan ja niillä ajelemaan.Mutta kunnon merimies einiihin kehdannut jalallaan astua,eikäpitänyt höyrylaivan rähjyisiä nuohoojia oikeina merimiehinä.

Lopulta enää vain jotkut vanhat rouvat,harmaapäiset meri-miehet ja merimiesten muorit jäivät muistamaan ja kaipaamaanentistä merenkävijää Raahea, joka kaikessa pienuudessaan kum-minkin oli ollut suuri ja toimellinen. Monesta heistä on koko ny-kyinen elämä kuin epätodellista unennäköä ja varjojen vaelta-mista verrattuna entiseen aikaan, jolloin vanha Raahe valvoi,olivirkeä ja jaksoi tehdä täysinäisiä päiviä.

Varjojen valtakunnassa vaeltaa edesmennytkin vanha Raahe.Kaikkein vanhin kansa, Kemi-Heikistä ja muista hyvistä porva-reista aina pieneenpirtin eläjään asti,lepääKirkonmäessä keskelläkotikyläänsä. Muutamat valiohenkilöt vain ovat saaneet olin-sijansa kaikkein turvallisimmassa kätkössä, itse kirkon lattianalla. Siellä ennen makasi »pappejakin alttarin alla krajit kaulasajanimetpäällä». Moni arvokasporvarikin on sielläsaanutmajansa,kuten Äke Blackman ja Johan Kröger. Vanhan kirkon mukananäiden valittujen vainajienpyhitetty lepokammiokin hävisi. Muuseurakunta taas sai oman maansa kirkon ulkopuolella, harmaankiviaidan ympäröimässä vainajien pellossa. Hyvä oli siinäkinlevätä. Aina määräajoin kirkon pyhäkellot soivat ihan vieressä,ilmoittaen viikko viikolta kuin tunninlyönteinämaanalaiselle kan-sallekin ajan kulumisen ja tuomiopäivän lähestymisen. Hävinneetovat jomelkein kaikkihaudat jahautamerkit, ja entinenkansa onmuuttunut samaksi maaksi jamullaksi kirkkokumpunsa kanssa.Viheriänurmi omine kukkineensekä hiekkakäytävät, joitamyötenjälkipolven Raahe käy uuteen, vanhan puukirkon sijoille nostet-tuun kivitemppeliinsä, kattaa vanhankansan valtamaata. Vainmuutamien hautojen kiviset merkit, pystypatsaat tahi vankatlepopaadet, ovat kestäneet ajan kuluttamisen. Niinpä makaavatkirkon tyvellä kaupungin vanhat hyvät pormestarit, HenrikCorte jaCarl Mentser sekä entinensuurpatruuni Baltzar Freitag.Alempana kiviaidan vierimailla ovat levolla jo aikoja edesmenneetpatruunit, vanhaMatti Sovelius, ensimmäinen Johan Frieman jaAbraham Montin. Kivien kirjoitukset kertovat lepomiehistään.

393

Pormestari Corten vanhassa ränsistyneessä lepopaadessa, joka1907 laitettiin uudelleen, luetaan: »Här Ligger Begrafven DenFordom Ehreborn och Vählachtade Heinrich Corte BorgmestareiBrahestad Och Befalningsman Öf Sahlo Socn Hvilken DöddeAhr 1680 Mcd sm K* Hustru Christina Forbus Död1660. D.M.Begraf Der A. S. K* Barn och Barnabarn».1)

Aikojen kuluessa,kan-san kasvaessa, pieni Kir-konmäkikäviahtaaksi yhäuusien vainajienpyrkiessäsiitä osille. Viime vuosi-sadan alkupuolella katsot-tiinkin kaupungin uudeksikalmistoksi suuri vainioEtelän maantien varres-ta Mettalaan mentäessä*Siellä olikin kyllä sijaasuurellekin joukolle. En-simmäiseksi vainajaksiuuteenpeltoon joutui van-haHaaralanukko,päästensiten kalmiston vanhim-maksi. Ruvetfiinpa piankoko hautausmaata nimit-tämäänHaaralaksi* Muttaensi aikoina monet vanhateivät mitenkään olisiha-lunneet joutua lepäämään

KauppaneuvosFredrikSoveliuksenhauta.

Haaralan vainiolle, vaikka se olikin jumalansanalla siunattu. Setuntui koitolta ja vieraalta,koska se oli kovin kaukana kirkostasekä kaupungin ulkopuolella. Kirkonmäellä olisi saanut levätäomiensa seurassa, ja yhdessä oikean Raahen kanssa nousta tuo-miolle, mutta Haaralassa joutui kokonaan vanhan tulliaidantaakse, vieraaseen maaperään ja miltei muukalaisten joukkoon.

x) Tässä makaa haudattuna muinoin kunnianarvoisa ja hyvinkunnioi-tettu Henrik Corte, Raahen Pormestari ja Salon pitäjän nimismies, jokakuoli vuonna 1680, ynnä R. vaimonsa Christina Forbus, kuollut 1660.

394

Olipa joku vanhus niin äkäinen, että uhkasi tulla kynsimään sil-mät päästä, jos hänet ajetaan Haaralan pellolle.

Mutta vähitellenRaahekoteutuiuuteenkalmistoonsa,kunsinneyhä vuosivuodelta vietiin levolle vanhaa januorta,niin ettäHaa-ralaankin viimein keräytyi edesmenneiden raahelaisten pieni seu-rakunta. Haudoille istutetut puutkin nousivat aikuisiksi yhtyentiheäksi kalmalehdoksi, jonka hiljaisessa suojassa seurakunta saiolla rauhassa. VaikkaHaarala olikin tulliaidanulkopuolella, tuntui

se silti joolevan sa-maa kaupunkia sekäosa oikeata Raahea.Kunnon kaupunki-laisen sopi kyllä päi-vätyönsä päätyttyälähteä sinne levolle.Joskus vain näky-mättömien henkienmeno häiritsi rau-haa, niin kuin aina-kin oikeassa vaina-jien maassa, johonmuotoa katsomatta

Freitagienhautoja.

kootaan samaan sarkaan kaikki kansa. Vanha kalma sai siellä-kin pian sijansa tarttuen joskus kalmistossa kävijäänkin, ja kir-konväki asettui sinne vainajain seuraan. Toisinaan siellä väkiliikkui,niin että koko hautausmaa humisi. On väliinkuultu kovaatohinaa ja nähty oksien karisevan puista, vaikka on ollut aivantyyni. Joskus yölläon kalmistossa nähty vanhan naisen kummal-lisissa kauhtanoissa kuuppailevan, joskus on sieltä niinkuin tyhjäolento,pitkä valkea haamu, lähtenyt astelemaan öistä kaupunkiakohden. Olipa kerran taas komea, mustiin puettu,mustaviiksinenherra tarttunut tanssihaluiseen tyttöön,käytellyt häntä käsipuo-lessaan pitkin kaupungin katuja sekä viimein lähtenyt viemäänHaaralaan. Kauhistunut tyttö oli huutanut Herraa Jumalaa, jasilloin mustaviiksinen oli kadonnut kalmiston metsään, niin ettävain koninkoipi oli kopissut.

Satakunta vuotta Raahe on jo asuttanut Haaralaa. Sinneisäinsä tyköon koottu kaikki »meiän kylän» suuruuden päivienkin

395

isot ja pienet» Ken on tutustunut entisiin suurpatruuneihin, meri-läisiin sekä muihin edesmenneisiin raahelaisiin, voi astua tännekaupungin kalmalehtoon, kulkea patsaalta patsaalle ja lukientuttuja nimiä saada kuin päätössanat jaloppupisteen heidän tari-naansa. Tuossa tumman kuusen suojassa lepää tuima Matti pat-ruuni, tuossa leveän kummun alla komea komerssi, tuolla ovatvanhojen Fagervikien lepokivet; tuolla taas Saksasta saapuneidenFreitagien viimeiset nukkuvat lepopaatensa alla ja tuolla Langienjälkimmäiset sekävanhaZachrisFran-zen. Löydämmetuolta tulimyllynrakentajan Lund-bergin leposijan se-kä Durchmanienhaudan. SamoillamailiaMöllerinpap-pa ja mamma ma-kaavatkaksinepoi-kineen kipsienkel-ten suojassa, jatuonnempana tv-

pakkatehtailijaLeufstadius jälke-

Fellman-veljestenhauta.

läisineen sekä toimekkaat Fellmanin veljekset vierekkäin heidänitse tuumalleen määräämissään hautasijoissa. Yhä vain toisiakuultuja nimiä pilkahtaa, ja kylmät patsaat nostavat esiin ainauusiakohtaloitamenneiltäpäiviltä. Kaikkiovat samaa tuttua vä-keä, jokaentisinäpäivinäeli jaahersipienessärantakylässään,kävikauppaa jakulki merta enemmän kuin kukaan,matkusti kaukai-sillakin vieraillamailla,muttaparhaistakin vieraista kotiinpalates-saan aina arveli,ettäkotikylä on sittenkin kaikista parhain jakau-nein. Ja omaan kotipeltoon oli kaikkein onnellisinta päästälevolle.

Samassa järjestyksessä kuin kansa asui kaupungissaan, isotkeskimailla sekä meritullin vieressä ja pienet laitapuolissa, vaina-jatkin asuttivat Haaralan hautausmaan. Länsiportille, pääverä-jälle sekä siitä lähtevälle valtakäy tavalle, asettuivat patruunit,jamuut isot kahta puolta,laitakaupungin joutuessasyrjäseutuihin.

»

396

Sinne tänne vain jokunen paattiskippari, toimekas timperi tahimerimies pääsi pystyttämään vaatimattoman asentopuunsa pa-rempiosaisten välimaille* Muuten patruunien ja laitakaupunginvälisen lepokentän valtasivat kristillisessä järjestyksessämerikap-teenit^ pienet porvarit ja käsityöläismestarit sekä muut sen-kaltaiset arvomiehet.

Komeiden, kiiltäviksi hiottujen kivien alla parhaat porvaritmakaavat, ja kultaiset kirjaimet heitä mainitsevat. Kaksin

ja kolmin, viisin,kuusinkin muistoki-vet seisovat vierivie-ressäsamansuvun le-pokentällä, joukossavalkeita marmoriris-tejäkin. Soveliustenvaltamaalia, tum-massakuusikossa,onkokonainen mustapatsaisto, jonka pys-tyimpänä kohoaakorkea, makaajansa

medaljonkikuvallakoristettu komerssin

Soveliusten hautapatsaita.

pylväs.Kautta tiheän kalmametsistönseisoomuistomerkkejä,pys-tykiviä, lepääviä paasia, rauta- ja puuristejä. On joukossa joku-nen suuri koristeltu valkea marmorilaattakin, jonka jokumerikap-teenion ainaItaliastasaakka tuonut hautaansa varten.

Mutta hautausmaan perällä, itälaidalla,on avonainen,puutonja pensaaton alue. Tämä pitkääheinää sekä punaisiahorsmia,val-koisia angervoja ja tuoksuvaa apilaa kasvava kenttäon etupäässävanhojen merimiesten maa. Nimetönnä,unohdettuna,lepää siinäsama päävoima, joka lähinnä jumalantuulia,hiissaten purjeita jaseisoen ruorissa, vei raahelaisten laivoja merien yli maanäärestätoiseen. Mutta vain se väki, jotakohtalo auttoi voittamaan kaikkimerien myrskyt ja kuumien maiden tappavat taudit jamuuttur-manpaikat, on päässyt tänne omaan nurkkaansa lepäämään ja— unohtumaan, suuren osan tuhoutuessa maailman matkoilla jajoutuessa myös unohduksiin. Vain muutamat tuulenpuremat

397

harmaat puuristit, jotka joskus köyhyydessäänkoettavat mukaillarikkaiden marmoriristejä, seisovat köyhänpajupensaan suojassa,taikka nousee heinikosta ruosteinen, sateiden huuhtoma, päivänpolttama rautapelti, joka entisten seppien takomassa kierrevar-ressa monine rautakoukeroineen kallellaan seisoen yksinäisenä va-littelee jakitisee tuulenkäsissä» Eisaatahautamerkki enää ilmoittaa lepääjänsänimeä,eikä puhua mitään muutakaan

hänestä, vain ristin ulkonäkö viittaaviime vuosisadan 60— 70-luvuille.

»Här hvilar»1) on tavallisesti van-han patruunin patsaassa tekstin alku-sanoina, taikka myös:

»Här under förvarasjordiska lemningarne .2)

Ja lopuksi on joku sopiva värssy tailause, esim»: »Frid väre öfver hermesstoft». 3) Nuorena kuolleen kauppaneu-vos Zachris Franzenin vaimon, Johan-na Langin, hautapatsaassa sanotaan:

»Tyst hermes korta vandringvar,Hon lifvetsflärdförstodförsaka.Kärt hermes minnelefver qvar,Hos mor och vänner,barn och maka».4)

KapteeniJ. Virvenmarmorinenhautapatsas.

Toimekas ja miehekäs patruuni, Johan Lang, Zachris Franzeninappiukko, on saanut hautapatsaaseensa itse runoilijapiispan,F.M* Franzenin laatiman lauselman:

»Ej Glans men KärnaAf Mannavett

Fornäldrig Borgersmanna DygdUtmärkte i Orten

JOHAN LANG». 5)

x) Tässä lepää. — 2) Tämän alla säilytetäänmaallisetjäännökset...— 3) Rauha hänen tomullensa. — 4) Hiljaista oli hänen lyhyt vaelluk-sensa, hän ymmärsi kieltäytyä elämän turhuudesta.Rakkaana säilyttäväthänen muistonsa äiti ja ystävät, lapset ja puoliso. — 5)Eipinta vaanyti-mekäs miehekkyys,muinaisaikainen kansalaiskunto saattoi paikkakunnallatunnetuksi Johan Langin.

398

Mutta laitapuolien halpojen puuristien ja rautapeltilevyjenkirjoitus alkaa sanoilla: »Tasa Lepää», taikka: »Tämän alla lebä»,ja loppuun tahi takasivulle on liitetty joku raamatunlause tahivärssy vanhasta rakkaasta virsikirjasta. Niinpä luetaan jossa-kussa patsaassa:

»Me olem' tääll' menos' turhas',Mutt*hän on hyvässä turvas',On kunnias', eimissään pilkas',Paistaakuin aurinko kirkas».

Ja toisessa taas huokaillaan:

»Juur' hartaast' maailmast' tästäPois halaan luopua,Ja kaikest'pahast'päästä,Äin* iloon joutua,Mä tahdon tykös tulla,Jamenooriemullist'Tykönäs taivaas' kuulla,Jo joudu Jesus Christ'».

Kolmannessa lausutaan jälkeen jääneille omaisille:

»Siis laatkaankyynel vuotamasta,Eisovi surra hurskaankuolemasta,Kuoleman kautta Jumala auttaa,Omansa täältä taivaaseensaattaa».

Ja vanha monien myrskyjen kulkija merimies saattaa tänne pääs-tyään huoahtaa:

»Mä pääsen tyyneen rantahanmyrskyistä jotka pauhaa».

Tämä sama suuri Manalan sarka vartoo Raahen vielä eläväämerikansaa sen jokohta sinne joutuaksensaedelläkävijäänsä vierus-tovereiksi. Kohta viimeisenkin merenvanhimman pitkävahti päät-tyy, tuntilasi juoksee viimeisen kerran tyhjiin,malmikello helähtäähänellekin ja purraamamies huutaa: »I Guds namn ♥ ♥ ♥ ätta glas».

Silloin on vanhan Raahen merellinen tarina päättynyt, pitkätarina pienestä Pohjanperän kaupungista, joka»aina seelasi», ajaenpäiväpaisteet, tuulet ja myrskyt melkein kuin itse »Flain Tötts-manni». Eikä sen jälkeen enää yksikään suu osaa muistella

399

vanhaa oikeata Raahea, »meiän kylää», jokaolimerkillisempi kuinmikäänmuupaikka maailmassa. Vainvanhat talot,muutamatkum-mittelevat rakennukset,»Pöpö-pykningit» jamuut senkaltaiset, jaKatinhännänpikkuiset viheriäsilmäisetpirtit sekä kalmiston äänet-tömät patsaat viittaa-vatmenneisiinpäiviin.Suuri merikin, jokaaikoinaan läheisenäystävänä sulki kokokaupungin kierrok-seensa, on vetäytynytpois ja hylännyt kas-vattinsa, joka niin-ikään on suuresta van-hemmastaan luopu-nut. Merimiesten hautoja kalmiston laitapuolessa.

Vanha Raahe asuusilloin vain kalmiston mullissa, odottaen suurta hetkeä, jolloin»meri antaa ylös kaikki kuolleensa ja ruostuneet ankkurinsa».

Hautaristi

Raahenkalmistosta

HENKILÖLUETTELOAhl, Johan Petter, pienkeittäjä, s. 1804, t 1867.Ahlholm, Henna (Henrika) kauppiaan tytär, s.1843, f 1890.

» Henrik, kauppias, s. 1804, f 1851.» Johanna, cd. puoliso o.s, Hedman, s. 1811, f 1888.

Ahlholm,Klaudius, Raahen ensimmäisenäpappina1652— 64, f 1674.Ahlqvist, Anna Charlotta, kaupp. rouva, o.s. Jurvelius, s. 1800, f 1890.

» Mikael Ludvig, kauppias, s. 1830, f 1885.» Petter Erik, kauppias, s. 1769, f 1804.» Petter Frans, kauppias, s. 1833, t 1867*» Petter Ludvig, kauppias, s. 1799, f 1834.

Aholin, Jaako, puuseppä, s. 1820, f 1905.Alakopsa, Santeri, merimies, s. 1833, t 10-°7»

» Santeri, merimies, cd. poika, s. 1877.Alin,Matti, puuseppä, s. 1837, f 1913.Alopaeus, Zachris, tuomari, s. 1772, t JÖ39.Andersson,Sven,kauppias, s. 1814, f 1881.Annala, Janne,merimies, tuulimyllynomistaja, s. 1837,f 1919»

» Kustu, merimies, s. 1844, f 1896.Annala, Stiina Lovisa, »Annalaiska», s. 1817, f 1898.Aspegren, Johan, kauppias, kapteeni,pankinjohataja, s. 1820, f 1900.

» Amanda, cd. puoliso o.s. Vikander, s. 1818, f 1892.Aunola, Jussi, »Vauhti», s. 1817. f —

■

Auvin, Anders, sorvaaja, s. 1810, f 1847.» Priita-Kaisa, cd. puoliso, »Avinska», s. 1798, f 1857.

Bergbom, Gabriel, kruununvouti, Ollinsaaren omistaja,s. 1765, f 1838.Bergbomin »mamsellit», cd. tyttäriä:Lovisas. 1807,f 1843, Amalia,s. 1809,

t 1848, Emelia, s. 1811, f 1862, Laura, s. 1812, f 1869.Bergh, Jakob,satulaseppä, s. 1796, f 1836.

» Johan Petter,värjäri, cd. poika,s. 1823, t JÖS7.» Nils, satulaseppä, cd. veli, s. 1830, f 1881*

Bergh, Frans Petter, kauppias, s. 1810, f 1872.Bergström, Henriette, mamsellikoul. opettaja, f 1883.

401

Björkman, Eerik, timperi, s. 1803, f 1887.» Eppu, (Edvard),merimies, cd. poika,s. 1832, f 1911

Björkqvist,Fredrik, kapteeni, s. 1831, f 1891.» Johan, kapteeni,cd. veli, s. 1833, t 1863,» Lars, kapteeni,s. 1812, f 1872.

Bolliger, John, lääkäri,s. Sveitsissä 1822, f 1860-luvulla Australiassa.Brander, Adrian, kauppias, s. 1788, f 1854.

» Fredrik, kauppias, cd. veli, s. i792,t 1863.» Konrad,kauppias, cd. veli, s. 1801, t 1880.» Selma, cd. tytär, s. 1840, f J897.» Aksel, cd. veli, s. 1845, f 1894.

Brunell, Matti, seppä, s. 1821, t 1862.Brunou, Gustaf, tullinhoitaja, s. 1799, muutti Haminaan 1860.Brusin, Gustaf, säästöpankin johtaja, s. 1814, f 1883.Burman, Kaarle, merimies, timperi,s. 1820, t 1895.

» Kusto, merimies, timperi,cd. poika,s. 1849.Byström, Johan kapteeni, s. 1832, f 1904.

Candelin, Anders Gustaf, kauppias, s. 1811,f 1863.Carlborg, Johan, suutari, s. 1793,f 1864.

Danielsson, Erik, laivan rakennusmestari, s. 1806, f 1868.» Daniel,cd. poika,kapteeni,s. 1854, f 1902.

Delin, Johan Petter,läkkiseppä,s. 1825,t 1888.Dikman, Johan, merimies, s. 1787, f 1867.Durchman, Adolf, kapteeni, s. 1842, f —

» Anders, Vihannin kappal.f 1775*» Mikael, kauppias, cd. poika, s. 1762, t 1827.» Zachris, cd. poika, kauppias, s. 1801, f 1872.» Fia, (Sofia), cd. tytär, s. 1834, f —» Frans Zachris,cd. veli,s. 11833, t 1&95'

Ehrström,Carl Robert,piirilääkäriRaahessa vv.1855—

71, s. 1803,f 1881.Eilola,Hedvig,»Eilolaiska», soopankokki,s. 1838, f 1924.Ek, Matti, kelloseppä Sälöisissä,s. 1801, muutti Merijarvelle 1871.» Salomon, kelloseppä,cd. poika, s. 1826, muutti Ouluun 1885.

Ekström, Gustava, mamsellikoulunopettaja, s. 1821, t 1909.Elfbrandt, John, maalari, s. 1840, f 1885.Emeleus, Nils Gustaf, Raahen koulun rehtori ja apulaispappi1851

—75,

s. 1824, t 1892.Erikkilä, Augusti,merimies, saunanomistaja, s. 1850, f 1922.

» Tuomas, kapakanpitäjä, merimies, s. 1830, f 1904.Erkkilä, Juha, merimies, myllynomistaja,s. 1811,t 1874.Ervast, Henrik, kapteeni, s. 1824, t 1867.

402

Fagervik, AugustaElisabeth, o.s. Frieman, s. 1812, f 1901.» Henrik, kauppias, s. 1733, f I787»» Johan, vanh. kauppias, s. 1777, t 1836." » Johan, nuor. kauppias, s. 1811, f 1871.

Fast, Eera, merimies, s. 1849, tietymättömissä.Fellman, Jakob, kauppias, s. 1753, t 1803.

» Johan,kauppias,kapteeni,cd.poika, s. 1781, f 1870.» Baltzar, kauppias, cd. veli, s. 1789, t 1862.» Saara, cd. sisar, s. 1783, f 1858.

Flink,Heikki, »hämemies», s. 1826, f 1901.» Jussi, »hämemies», cd. veli, s. 1821, f 1908.» Tapani,»hämemies», cd. veli,s. 1829, t 1901.

Forsberg, Lars, värjäri, s. 1812, fForsman, Heikki, perämies, s. 1813,|1867.Franzen, Zachris, kauppaneuvos,s. 1787, f 1852.

» Johanna, cd. puoliso, o.s. Lang, s. 1796, f 1826.» Lovisa, kauppaneuv. Franzenin toinen puoliso, o.s, Frosterus,

s. 1805, f 1898.» Johan, s. 1815, f 1867.» Helene, 1819, |1880.» Sofia, Lybeckerin koulun perustaja, s. 1816, f 1847.» Nanny (Anna), s. 1845, t 1866.

Freitag, Baltzar, kauppias, s. 1720, f J795*» Catharina, cd. tytär, s. 1769,|1840.» Diedrich, kauppias, cd. veli, s. 1760, f 1817.» Maria, cd. sisar, s. 1758, f 1827. Kaupp. J. Fellmanin puoliso.

Frieman, Johan, kauppias, s. 1774, t 1845.» Augusta Elisabeth, cd. tytär, Fagervikin rouva.» Janika, cd. sisar, s. 1816, f 1886.» Karl Fredrik, kauppias, Johanin veli,s. 1777, f 1838.» Johan, kauppias, cd. veljenpoika,s. 1816, f 1878.» Aina, cd. tytär, kirjakaupan omistaja, s. 1856, f 1912.» Ivar, cd. veli, pankinjohtaja, s. 1860, f 1910.

Friis, Feffa, (Fredrik ), merimies, s. 1840, joutunut tietymättömiin.Frosterus, Abraham, merimies, työnjohtaja,s. 1810, f 1887.Fyhr, Esa,merimies, s. 1799, t 1876.

Gellin, Lars, Jakob, kraatari, s. 1794, t 1864.» Edvin Lars, oluttehtailija,cd. poika,s. 1830, t 1892.

Gellman, Isak, kapteeni, s. 1800, f 1872.Girsän,NilsAdolf,kellarimestari,s.-1792,f 1857.Glave"n, Kreeta, »Klaaveska» 1. »Alapereiskä», s. 1835, f 1884.

» Pekka, merimies, myllynomistaja,s. 1801, f 18^3.Gottsman, Johan Fredrik, tuomari, s. 1795, f 1849.Grekula, Fransa, merimies, s. 1852, tietymättömissä.

403

Grundström, Maria Elisabeth, perämiehen leski, lukemisen opettaja, s.1809, t 1860 tienoissa.

Gyllberg,Karl, kauppias, raatimies, s. 1791, f 1869.Gyllenberg, Johan, s. 1768, f 1843, Raahen kirkkoherrana vv. 1826— 43.

Haapajoki, Heikki, timperi, merimies, s. 1820, f 1863.Haggren, Georg, suutari, s. 1828,f 1874.

» Margret, hattujentekijä, s. 1821, f —Hajahn, Abraham, kauppias, s. 1810, t 1863.Halmetoja,Jaako, (Halonen), värjäri, mylläriKärsämäellä, s. 1847.Halmetsalo, Juho, merimies, s. 1857, f 1924.Hannila, Juho, kapteeni, s. 1827, t 1894.Hannila, Niku, merimies, s. 1837, tietymättömissä.Hanski, Juho, merimies, s. 1828, f 1906.

» Anna-Sohvia, s. 1828, f 1900.Hassi, Heikki, merimies, myllynomistaja, s. 1814, f 1885.

» Herman,maanmitt, oppiL s. 1846, hukkui matk.Itä-Intiaan1872.Hedman, Anders Johan, kuuromykkä suutari, kuvain maalaaja, s. 1782,

f 1864.Hedmansson,KarlNapoleon,kauppias, s. 1810, t 1882.Heickell, Eva Charlotta,mamsellikouLopettaja, s. 1820, f 1896.Heiskari, Matti, merimies, pienpolttaja, s. 1805, f 1864.

» Erkki, merimies, cd. poika, s. 1841.Helaakoski,Anders, paattiskippari,s. 1829, t 1898.

» Luukas, työmies, s. 1825, f 1883.Hiitolin,Liisa,ent. mylläri,seelinompelija,s. 1847.Hillström,K. J. kapteeni, s. 1831, t

—Himanka, Johan, kapteeni, s. 1858.Hjerpe, Johanna, s. 1829, t —Hjertman, Anders Jakob,lääkäri,s. 1788, t *833.Hohenthal,OttoMauritz,s. 1811,f 1881, Raahen kappal. vv.1847— 1867.Holmqvist, Fredrik, »tastienari», s. 1819, f 1893.

» Petter, maalari, kapakanpitäjä,s. 1830, f 1872.Holmsten, Jonas, maalari, s. 1800, t 1844.Humaloja, Juho, timperi, s. 1831, f 1919*Hurnanen, Matti, merimies, saunanomistaja, s. 1822, t 1886Hybinette,Carl Axel, värjäri, s. 1795, f 1864.

» Helena, cd. puoliso, lastenmuori, s. 1796, f 1854.» Anders Gustaf, kapteeni,cd. poika, s. 1832, t JÖ79.» Karl,cd. veli,kapteeni,s. 1821, f 1880.» Sofia, cd. sisar, ruumiin hankkija, s. 1825, t 1906.

Hyttinen, Sakari, timperi, s. 1834, f 1918.Härdh, Carl Abraham, kultaseppä, raatimies, s. 1802, f 1878.

» Gustaf Adolf, asessori, s. 1804, f 1888.Härdhin »mamsellit» cd. tyttäriä: Augusta, s. 1835, muuttanut Helsinkiin

404

igio, Rosa, s. 1843, Haminaan 1881, Rosina, s. 1848, Helsinkiin1910.

Hackman,Matti,rummunlyöjä,palovartija,s. 1839, f 1912.Häggqvist, Adolf, merimies, s. 1828, f 1908.Höckert,Emil Gustaf, kapteeni, s. 1826, f 1876.

Jemndahl, Kusto, merimies, 1857, tietymättömissä.Joensuu, Jaako, myllynomistaja, s. 1815, t 1872.Jokelin, Lovisa,merimiehen vaimo, o.s. Erikkilä,s. 1842.Jubell,Matti, timperi, s. 1797, Kokkolaan 1865.Junell,Matti, kaup. viskaali, s. 1766, f 1843.Jurvelin,Karl, hattumaakari, s. 1801, f 1878.Jurvelius,Mikael, kauppias,s. 1777, t 1828.Jussila, Sofia, »Jussilaiska», seelinompelija, s. 1851.Juthström,Zazhris, värjäri, s. 1808, f 1873.Järvelin,Kaarle, Fredrik, kapteeni,s. 1812, hukkunut 1865.Kaarakainen,Pekka, luotsi, s. 1805, t J875.Kaarto, Hanna, ent. mylläri, s. 1854.Kangas, Matti, merimies, s. 1831,|1917.Kanniainen, Aleksanteri, kapteeni, s. 1821, f *875.Karlund,Matti, nahkuri, s. 1793, f 1874.Keckman, Lina,mamsellikoul. opettaja, s. 1816, muutt. Ouluun.Kemppainen, Juho, seppä sv 1849, f 1906.Kihlgren, CatharinaMargaretha,mamsellikoul.op.s. 1794, t 1880.Kihlgren, Lauri, myllynomistaja, s. 1820, f 1889.Kiljunen, Liina, rouva, s. 1861.Kondelin, Jaako, merimies, s. 1819, Sälöisiin1867.Korholin, Heikki, nahkuri, s. 1823, t 1883.Krabb,Heikki, merimies, s. 1813, f 1870.Kraftman, Tilda, lakkiräätäli, s. 1824, t 1903.Kronqvist, Kalle, timperi, s. 1841.Kukkokiika,Anna-LiisaHuumonen, s. 1804, f 1892.Kunelius, Johan, värjäri, s. 1828, f 1864.Kutila, Antti,merimies, s. 1825, f 1866.Kytölä, Kusto, merimies, s. 1856, tietymättömissä

Lacke, Mathilda,kauppiaantytär, s. 1810, f 1886» Zachris, s. 1795, f 1858.

Lackström,Anders, kapteeni,s. 1818, f 1883.» Frans Johan, kauppias, s. 1832, t 1866.

Lahdenperä, Juho timperi, s. 1797, t 1864.Lampela, Maija, s. 1820, f 1903.Lang, Josef, kauppias,f n.1684.

» Josef, cd. poika, kauppias, f 1742.

405

Lang, Josef,cd.poika,kauppias,s. 1701, f 1759.» Johan, cd.poika,kauppias, raatimies, s. 1745, f 1823.» Johanna,cd. tytär,kauppaneuv.Z.Franzeninpuoliso,s.1796,f 1826

Lassila, »Lassilaiska», Kreeta, leipuri,s. 1812, t 1889.Lavin, Petter, »hämemies», s. 1804, f 1863.Lauraeus, Johan, kauppias, s. 1777, f 1852.Laurila,Maria Sofia, karamellien valmistaja,s 1859.Laurin,Henrik, kapteeni, s. 1821, f 1891.Leppäluoto,Tuomas,urkujenpolkija, s. 1786, f 1867.Leufstadius, Johan, kapteeni, tupakkatehtainja, s. 1795, f 1867.

» Hans Johan, kapteeni,cd. poika, s. 1829, f 1906.» Lars Fredrik, cd. veli, kauppias, raatimies, s. 1835, f 1889» Anna, cd. sisar, s. 1840, f 1901.

Lind,Frans Benjamin, »Lintin Fluitumi», seppä, s. 1812, f 1862.Lindberg, Maria, kestikievarin emäntä, s. 1820, f 1892.Lindberg, Anders, perämies, s. 1824, t 1883.Lindfors, Kaarle Kristian, s. 1804, f 1866, Raahen kirkkoherrana vv

1861—66.Lindman, Kaisa,merimiehenemäntä, s. 1789,f 1858.

» Anders, cd. poika,kapteeni,s. 1819, t 1886.» Liisu, cd. sisar, Lybeckerin koulun opettaja, s. 1821, t J903» Susanna, cd. sisar, Lybeckerin koul.opett. s. 1822, f 1903.

Lundberg, Erik kauppias, s. 1784, f 1827.» Johan Sivert, cd.poika,kauppias,raatim.s. 1813, t 1895.» Sivert, cd. ottopoika, kauppaneuvos,s. 1838, f 1894.

Lundahl, BeathaHelena, kätilö,s. 1762, f 1848.Lundström, Johan, kauppias, s. 1834, f 1874.Lunki, Lundqvist, Eera, kelloseppä,s. 1837, f 1880Luoto,Matti, merimies, s. 1824, t 1902.

» Priita-Maria,»Matti-Luotoska», cd. emäntä, s. 1826,f 1920.Längman, Heikki,maalari, s. 1818, f 1875.Läksy, Johan,nuoranpunoja,s. 1749, t 1821.

» Johan, cd.poika, nuoranpunoja,s. 1779, t 1854.» Kalle, cd.poika, luotsi, kalamies, s. 1817, f 1903.» Kalle, cd. poika, luotsi, kalamies, s. 1860.

Löfberg,Johan, kapteeni,s. 1817, f.1887.Lövenmark, Johan, nahkuri, s. 1778, f 1851.

» Carl, nahkuri, s. 1826, f 1878.» Johan Julius, nahkuri, s. 1805, \ 1864.

Madetoja, Jaako, merimies, s. 1847.Majblom,Matti, kraatari, s. 1822, t 1877.

» Kalle, merimies, s. 1852, kadonnut.Mallula,Antti, »hämemies», s. 1832, f 1872.Marjaniemi, Jaako, merimies, s. 1782, f 1848.

406Marjelin, Matti, cd. poika, merimies, s. 1817, f 1873.

» Jaako,cd.poika,perämies, s. 1841, f 1924.Matela, Anna, »Krevinna», tarjoilijatar, s. 1787, f 1856.

» Antti, »hämemies», s. 1824, f 19°5»Maunula,Matti, »Piippu-Matti», piiskuri, s. 1823, t *897.Mellberg,Ernst Kilian, kirjanpitäjä,s* 1826, f 1888.Mellin, Sofia, s. 1847.Mentzer, Carl, pormestari Raahessa vv.1766— 1805, s. 1736, f 1805Millala, Anna-Kreeta, vainajienhankkija, s. 1845, f 1921.Modig, Anna, »Muutin Anna», s. 1839, f 1877.

» Raakeli, s. 1810, f —Montan, Heikki, merimies, s. 1806, f 1865.Montin, Mikael, Raahen kappalainen,s. 1700,f 1748.* Abraham, cd. poika,kauppias, raatimies, s. 1735, f 1809.

» Mikael, cd. poika, kauppias, raatimies, s. 1766, f 1843.» Johan, cd. poika,raatimies, kauppias, s. 1807, f X893.» Henrik, cd. veli, kauppias, s. 1812, t 1866.» Frans, cd. veli, kauppias,s. 1822, f 1871.

Myllykangas,Matti, merimies, s. 1800, f 1873.Mählberg, Adolf, suutari, s. 1839, f 1900.Möller, Gustaf Herman, kauppias, raatimies, s. 1821, t 1898.

» Maria Kristina, cd. puoliso, o. s. Kaarakainen, s. 1829, t I9°°Möller;Nils Petter, laivan rak. mestari, s. 1821, f 1888.

Neuman, Petter, seppä, s. 1803, f 1859.Nevanperä,Matti, merimies, s. 1802, t 1865.Niemelin, Jussi, merimies, s. 1823, t 1848.Nikander, Otto, merimies, s. 1852.Nikola, Jussi, merimies, s. 1833, f 1898.Nissilä, Erkki, suntio,myllynomistaja,s. 1800, f» 1878.

» Jaako, merimies, s. 1831, f 1896.Nyman, Hannu, s. 1798, f 1850, kirkkoherrana Raahessa vv. 1845—

50.

Ojalin,Matti, luotsivanhin,s. 1827, t 1892.Ollenborg, Johan, värjäri, s. 1739, t 1811.

» Susanna, cd. puoliso, s. 1758, f 1840.>> Johannes, cd. poika,perämies, s. 1789, f 1824.» Maria, cd. sisar, s. 1785, f 1854.

Orava, Matti, merimies, viulunsoittaja, s. 1823.!—

» (Orasmaa),Matti Aukusti, cd. poika,s. 1849.

Paavonperä, Aksel, suutari, s. 1854.Palm, Johan, muurari, s. 1747, f 1828.

» Johan,cd.poika,kirjanpitäjä,s. 1795, t 1856.» »mamsellit», cd. sisaria: Gretha, s. 1783, f 1864, Britha, s. 1788,

f 1866, Anna, s. 1797, t 1849.

407

Partin, Liisa, kankuri, s. 1821, f —Pecklin, Niilo,suutari, s. 1821, f 1884,

» Janne, merimies, s. 1851, kadonnut merille.» Kalle,merimies, s. 1850, merillä.» Niilo, merimies, s. 1855, merillä.

Pehkonen, Wilhelm, värjäri, s. 1842, Pyhäjoelle 1882.Peitzius,Martinus, s. 1655,|1727, Raahen kirkkoherranavv.1697—

1727Pekuri, Antti, merimies, suntio, s. 1853.

» Heikki,merimies, s. 1835, f 1923.Peltomaa, Pekka, merimies, myllynomistaja,s. 1817, f 1861.Penttilä, Pekka, myllynomistaja, s. 1798, f 1870.Pietarila, Matti,merimies, s. 1812, f 1884.Pietilä, Lovisa, palvelijatar,s. 1841.Pitzen, Tuomas, hattumaakari, s. 1787, f 1860.Planet, Heikki,suutari, s. 1797, f —

» Heikki,cd. poika,suutari, s. 1829, t X892» Anna-Liisa, seelinompelija, s. 1835, f ~—

Portin, Petter, timperi, s. 1816, f 1871.Prockman, Petter, satulaseppä, tervaherra, s. 1816, f 1889.Puskala, Heikki, puuseppä, s. 1810, f 1885.

» Juho, merimies, s. 1833, t 1867.Puskelin, Jaako, valuri, s. 1812, t 1872.Pyhtinen, Johan Petter,seppä, s. 1851.Pyhäluoto, Pekka, »hämemies», s. 1806, f 1871.Pyhälä, Jaako, timperi, sorvaaja, s. 1808, f 1880.

» Margret, cd. tytär, naim. peräm. Marjelinin kanssa, s. 1851.Pyhäniemi, Priita,kankuri, s. 1847,f 1902.

» kaksoisveljekset:Fredrik ja Kusto, s. 1856, f—

Pyy, Tuomas, timperi,s. 1817, f 1888.» Antti, cd. poika, merimies, s. 1854.» Hanna, seelinompelija,M. A. Vitolinin emäntä, s. 1850.

Rahm,Karl August, kaup. viskaali vv.1854—71,f 1873.

Rajander, Georg, tervahovin hoitaja, s. 1813, Kalajoelle1861.Randen, Johan Fredrik, s. 1818, postinhoitajanavv.1863

—75, meni Lap

peenrantaan, f Loviisassa 1877.Ravander, Johan Anders, värjäri, s. 1799, t 1874.Rein, Johan Gustaf, kauppias, s. 1821, t 1895.

» Helene,cd. puoliso,o.s. Ahlqvist,s. 1829, t 1905.» Adele, cd. tytär, s. 1860, naimisiin Saksaan 1880.» Alice, cd. sisar, s. 1869, f 1889.

Richard, Petter, kauppias, s. 1745, f 1818Roitolin,Sohvia,leipuri,s. 1847,t 1925.Roos, Petter Alfred, kauppias, raatimies, s. 1826, f 1897.Rönnfors, Jakob, värjäri, s. 1838, f 1900.

408Sabutsky, Karl Gustaf, luotsi, s. 1822, t 1881.

» Karl,cd.poika,kapteeni, s. 1852,t 1903.Sahlström, Johan Fredrik, kapteeni, s. 1836, kuollut Norjassa.Sarkkila, Juho, seppä,s. 1833, f 1882.Sarklin,Matti, merimies, rumpali, s. 1804, f 1872.Savalin, Heikki,merimies, s. 1810, f 1892.Selin, Jaako, merimies, palovartija,s. 1806, f 1882.Silfverberg, Jaako, merimies, verkonkutoja, s, 1848, f 1917*Siniluoto, Jussi, merimies, s. 1841, f I9I5»Sipelius, Adolf, merimies, s. 1849, t New Yorkissa 1899.

» Gustaf Alfrid, »Allu», s. 1855, f 1885.» Petter, suutari, s. 1802, f 1846.

Sirviö, Jeremias, seppä, s. 1838, muuttanut ulkomaille.Skinnari, Johan, saunanomistaja, s. 1829, f

—Skogman, Jaako, merimies, s. 1795, t 1871.Snellman, Albert, kapteeni, s. 1828, f 1904.Sovelius, Matti Bertelinp. kauppias, käytti nimeä Sovio, f 1674.

» Hans, kauppias, cd. poika, s. 1663, f 1710.» Johan, cd. poika, kauppias, raatimies, otti nimen Sovelius,

s. 1699, f 1765-Matti, cd. poika,kauppias, raatimies, s. 1726, fi795«Catharina, cd.puoliso,o.s. Possenius, s. 1742, f 1808.Christina Matint., s. 1764, M. A. Myrhbergin äiti.Johan Matinp.,kauppias, raatimies, s. 1770, f 1852.Fredrik, cd. veli, kauppias, raatimies, s. 1778, f 1877.Matti August,cd. poika,kauppias, s. 1806, t 1870.Johan, cd. veli.kauppias, raatim. »Kivi-Sovio», s. 1812, f 1853»Henrik, cd. veli, kauppias, s. 1817, 1904.Fredrik, cd. veli, kauppaneuvos,s. 1822, f I897»Johanna, cd. puoliso,o.s. Franzen, s. 1830, f 1857.Fredrik Oskar, Fredrikinp. konsuli, kauppias, s. 1855, f 1896..Rosa, cd. puoliso,o.s. Borg, s. 1857.

Sovio, Bertil, Fredrik Oskarinp., kauppias, konsuli, s. 1878.Stadig, Karl, maalari, s. 1807, t 1863.Staudinger, Johan Justus, s. 1814,f 1879, Raahen lääkärinä vv. 1853— 58.Stenman, Karl, nahkuri, s. 1813, f 1875.Stjernudd, Anders, kapteeni, s. 1813, t 1865.

MariaCatharina,cd.puoliso,o.s. Hedmansson,s. 1812,f 1893.Storm, Karl, kapteeni, t 1839.Strande, Stina Charlotta, lakkiräätäli,s. 1812, f 1886.Strengell, Gustaf Wilhelm, Raahen lääkärinä vv. 1860—

71Strömmer,Kuno Ferdinand, Raahen kappalaisena vv. 1892—

1904.Stählberg, Karl, kapteeni, s. 1803, f 1880.Sundström, Jakob, kirjansitoja, s. 1823, t 1883.Suonenlahti,Heikki, mylläri, 1857, t 1920.

409

Svala, Fenkke (Fredrik), merimies, s. 1857, Turkuun 1887.Svahn, Erik, kapteeni, s. 1808, Vaasaan 1862.Svanljung, Carl Gustaf, notario, raatimies, s, 1797, f 1855.

» Catharina, cd. puoliso, o.s. Frieman, s. 1804, f 1877» Carl August, cd. poika, kapteeni, s. 1837, f 1896.

Svendelin, Gustaf, »Väntelinin ukko», s. 1831, f 1884.Söderberg,Anders Gustaf, kupariseppä, s. 1801, f 1890,Söderström,Petter Abram, värjäri, s. 1793,f 1838.

Tabell, Johan Fredrik, luotsi, s. 1802, f 1871.» Bertel, kapteeni, s. 1820, f 1869.» Bertel, kapteeni,cd. poika, s. 1855, mennyt Amerikaan.

Tall, Jaako, merimies, s. 1800, f 1873.Talvitie, Salu, merimies, s. 1840, f 1872.Ticklfcn, Johan Fredrik, Raahen lääkärinä vv. 1834—

44Tiger, Kalle, merimies, s. 1848, f 1918.Tihilä, Liisa, kankuri, s. 1851,Tiivis, Efraim, valuri,metallitaituri, s. 1837, f 1912.Toppelius, Zachris, s. 1798, f 1868, pitäjän apulaisena vv. 1830— 68.

» Maria, cd. tytär, mamsellikoulun opettaja, s. 1840, f» Sofia, sam. kuin cd. s. 1837, f 1910.

Tvetman, Baltzar, kapteeni, s. 1790,f 1842.

Undelin, Antti, merimies, s. 1799, t 1881.

Vaihoja, Antti, merimies, s. 1834, f—

Vallenius,Karl Gustaf, puuseppä, s. 1821, t 1883.Vahlgren, Josef, kapteeni,s. 1824, hukkui Kanaliin 1875.

» Priita Kaisa, »Vallgrenska», cd.äiti,s. 1796, 11876.Vestberg, Johan Petter, köydenpunoja,s. 1811,f 1892.

» Johan, kapteeni, cd. poika, s. 1835, f J907.Vesterback, Johan, posteljoni,s. 1832, t *897.Vesterlund, Jonas, kirjansitoja, s. 1802, f 1850.

» Helena, cd. puoliso, leipuri, s. 1801, f 1878.Vestman, Adolf Fredrik, metallitehtailija, s. 1863.Wichmann, Karl, apteekkari,s. 1792, f 1856.

» Viktor Wilhelm, koulunopettaja,s. 1826, f 1894,Raahenpalaisena vv. 1866— 81.

Kap

Vidgren, Johan, suutari, s. 1828, f 1906.Viklund, Anders, laivaseppä,s. 1835, f 1918.Villman,Feija (Fredrik),merimies, pelimanni,s. 1827, t 1875.Virpi, Eerik, työmies,s. 1781, t 1866.

» Johan August, cd. poika, suutari, s. 1834, f 1901. (Wikander)» Jonas, kapteeni, cd. veli, s. 1837, f 1892.

Vitolin, Matti Aukusti, merimies, s. 1851.

410

Zimmerman, Maria, leipurin leski, s. 1799, f 1843.» Petter, ed, poika, leipuri,s. 1825, muutti Ouluun 1863.

Äker, Antti,myllynomistaja,s. 1816, f 1866.

Östberg, Petter, läkkiseppä, vahtimestari, s. 1801, f 1855.» Greta, cd. puoliso,läkkiseppä, s. 1803, f 1882.

i

TONTTIEN OMISTAJIA JA ASUKKAITA1850-60-LUVUILLA

-2 G. A. Härdh, asessori.Carl Jurvelin,hattumaakari(omistaja).3-Henrik Wichmann, kauppias. SittenmaanmittariC. A.Lundqvist.Johan Zachris Lacke, kauppias. Sitten raatimiesP. A. Roos.Sven Andersson, kauppias.

4-5-6.

»Vanha Lundberg», Johan Sivert Lundberg, kauppias.Johan Lövenmark,nahkurimestari.

7-8.

Johan Aspegren, kauppias, pankinjohtaja. Ennen asunut värjäri9-L. S. Forsberg.

Maria Ollenborg, vär järin tytär.10.

11. Anders Lindman, kapteeni, »höökärin puoji»Zachris Durchman, kauppias.12.Henrika Hjertman, toht. leski. Sitten vävy kaupp. C. A. Levon.J. S. Lundberg, omistaja. Asuu Anna Anteli, kapt. leski.

13.14-

Maria Lundström, kaupp. tytär, sisarineen.Johan Lundström,kauppias.

15-i6.17- Johan ja Baltzar Fellman, kauppiaita.

Karl NapoleonHedmansson, kauppias.iB.Carl Gustaf Svanljung, raatimies. Sitten kapt. C. A. Svanljung.Carl AbrahamHärdh, kultaseppä, raatimies.

ig-

20.21. Johan Frieman, kauppias.

Gustaf Durchman, henkikirjuri. Sitten Lindbergin kestikievari.Kustaa Lampela, merimies.

22.

23-24- Eerik Virpi, työmies. Sitten J. A. Vikander, suutari.

Zachris Juthström, värjärimestari.25-26. Heikki Ahlgren, merimies.27- Adrian Brander,kauppias,raatimies.

Maria Mattiin, kraatarinleski.Zachris Lackström, kaupungin viskaali.Petter Lavin, »hämemies», ja »höökäri».Heikki Korholin,nahkurimestari.Aleksander Kanniainen, kapteeni.

28.29*30.3i.32.

FredrikNiemelin, työmies.Henrik Björkvist.33-

412

Anders Söderman,perämies.34Matti Sarklin, merimies, rumpali.Kalle Kutilainen, merimies.Antti Pietilä, merimies.Heikki Laurila, merimies.Antti Leppäluoto,merimies.Josef Äijälä, merimies.

35

36 Simon Haxell, laivuri.LarsHenrik Björkqvist,kapteeni.Petter Ravander, laivuri.

37

Johan Eskola, merimies.JohanMandelin,merimies.Antti Korpela, työmies.Liisa Elg,merimiehenleski.MattiAhman,merimies.Petter Hellström, työmies.Johan Franzen, kauppias.William, Vikander, kapteeni.Aleksander Korsulin, merimies.Anna Ahlström,merimiehenleski.Erik Almgren,kapteeni.

38

39

404i

42Olof Laureaus, kapteeni.Kustaa Säikkä, merimies.Antti Flintta,merimies.Carl Johan Stählberg,kapteeni.Carl Johan Hillström,kapteeni.Mathilda Törnudd-Höckert,rovastin leski.Johan Äkerman, maanmittari.

43

44

45

46 Anna Lilja,merimiehenleskiMattiLilja, merimies.lisak Roitolin,merimies.Johan Björkman,merimies.47Hedvig Julin, kraatarinkeski. Sitten MattiMajblom, kraatari.Johanna Jurvelius, kaupp. tytär.Johan Fredrik Tabell, luotsi.

48

49Erik Johan Svahn, kapteeni.Edvard Björner,merimies.Johan Wallin, merimies.Liisa Peuron, merimiehen tytär.

Kaisa Kanniainen, luotsin leski.Heikki Laurin, perämies.

5o5i

52

Lars Jakob Gellin, kraatari.53JohanPetter Prockman, satulaseppä.Hans Unaeus, värjäri.

54

413

Karl Jurvelin, hattumaakari.Adolf Dauers, kauppias.Johan Häten, merimies.

55-

56.57- MariaSjulin, tervahovinhoitajan leski.

Heikki Krabb, merimies.58. Anna Bergh, satulasepänleski. Sitten satulaseppäNils Bergh.

AbelKlaver,merimies.Eerik Nissilä, unilukkari.Bergbomin mamsellit, Amalia, Gustava ja Laura. Ennen asunut59-

köydenpunoja J. P. Vestberg. Sitten Lybeckerin koulu.Johan Fellman (omistaja).60.

61 Jakob Berg, kapteeni.Carl Axel Hybinette,värjäri.Kaarle Sandman,merimies.Efraim Joensuu, työmies.KaarleFredrik Järvelin, kapteeni.

62.

63Gustaf Brusin, kaupungin kasööri,säästöpankinhoitaja.Staffan Borgarbacka, työmies.64AnttiBjörkqvist,merimies.Kalle Helmudd, merimies.MattiHahtola, merimies.Heikki Tybäkinoja,merimies.Heikki Vahlman,merimies.Anders Lind, maalarimestari.Antti Äker, merimies.

65

66

67 Jaako Andelin, merimies.Anders Lackström,kapteeni.MikaelLindberg, kapteeni.Kaarle Henrik Luchtman, tullivahtimestari.KreetaStrand, työmiehenleski.

68

LauriMarjelin,merimies.Eerik Silvander, merimies.69Matti Maunula, »Piippu-Matti», piiskuri.MattiVillman, työmies.70Tuomas Karjaluoto,merimies.Jaako Annunen,merimies.Josef Svanström, merimies.KaisaKivimäki,merimiehenleski.Johan Sauvoia, merimies.

71

Jeremias Maunula,merimies.Eerik Törnqvist,merimies.Antti Jokela, merimies.Jaako Kondelin,merimies.Kalle Burman, merimies.Petter Partin, merimies.

414

72. Carl Stadig,maalarimestariMattiHuumonen, merimies

73. Johan Lackström,merimiesMatti Siniluoto, merimies.

74. Kaisa Lindman, merimiehen leski.75. Jaako Sjöblom,merimies.

MattiHeicklin, merimies.76. Susanna Holmsten, maalarin leski. Sitten maalarimestariP.Holm-

qvist. Sitten lastenkoti.77* Zachris Toppelius,pastori.78. Eerik Äker, merimies.

Jaako Pyhälä,merimies, timperi.79. Anders Gustaf Sederberg, kupariseppä.80. BrithaPalm, muurarimestarin tytär81♥ Carl Stenman,nahkurimestari.82. Johan Fagervik,kauppias.83. Jonas Vesterlund, kirjansitoja.84. Kaupungin pappila.85. Johan Petter Bergh, värjärimestari. Sitten värjäri J. V. Kunelius,

sen jälkeenJ. A. Rönnfors.86. Petter Ervast, piirilääkäri.

Nils Adolf GirsSn, kellarimestari. Ennen tuomari J. F. Gottsman.Girs6nin jälkeen kauppias Anna CharlottaAhlqvist.

87. Britha Junell,kaupp. tytär. Sitten tullinhoitajaG. Hultman.88. Johan Sovelius, kauppias, »Kivi-Sovio».89. Johan Frieman, kauppias. Sitten tuomari J. Häggström.90. JohanMontin, kauppias, raatimies.91. Henrik Ahlholm, kauppias, sitten leski Johanna Ahlholm. Sen jal-

keen kaupungin sairaalana.92. Jakob Sundström, kirjansitoja.93. Ananias Hackman, perämies.

lisak Böhm,merimies.94. Johan Anders Ravander, värjärimestari.95. MikkelLindberg,merimies. Sittenpoika, Anders Lindberg,peräm.

Antti Viirret,merimies.96. Lovisa Eleonora Franzen, kauppaneuvoksenleski.97. Elisabeth Montin, kauppiaan leski. Sitten poika,Henrik Montin.98. Henrik Montin, kauppias.99. Petter Ludvig Ahlqvist, kauppias. Sitten leski Anna Charlotta

ja pojat.100

—101. »Langin talo». Zachris Franzen, kauppaneuvos. Sitten Fred-

rik Sovelius,»komerssi».102. Hanna Storm, kapteenin leski. Sitten Sivert Lundberg, kauppa-

neuvos.

415

»Vanha Reini», Johan Gustaf Rein, kauppias. Ennen kaupp. leskiJohanna Jurvelius.

io3

Johan Lindbäck, kauppias.104ios Fredrik Sovelius,kauppias, raatimies. SittenMatti August ja Hen-

rik Sovelius.io6 Johan Sovelius, kauppias, raatimies. Sitten veljekset, kauppiaat

Matti August ja Henrik Sovelius.107 Baltzar Tvetman, kapteeni.

Henrik Ervast, kapteeni.ioB Johan Leufstadius, kapteeni,tupakkatehtailija. Sitten vanhainkoti.

110. Johan Justus Staudinger, lääkäri.iog

111 Johan Mikkel Jurvelius,kauppias.Frans Petter Bergh, kauppias.112Anders Stjernudd, kapteeni.H3Carl Gyllberg, kauppias, raatimies114

H5 Nils Adolf GirsSn, kellarimestari. Sitten Gustaf Herman Möller,viinakauppias, raatimies.

n6 Konrad Brander, kauppias.Anders Gustaf Candelin, kauppias. Ennen J. Lauraeus, kauppias.117

n8 Carl Wichmann, apteekkari.Petter Zimmerman, leipuri.iig

NiiloPecklin, merimies.120Anna Heusala, merimiehenleski.Brita Stina Hilden, kultasepän leski.Aleksander Hellström,urkuri.Matti Grundström, merimies.121Johan Hannila,kapteeni.Niilo Hannila, merimies.Karl Gustaf Sabutsky, merimies, luotsi.122Lisa Vähäkorsu, merimiehenleski.Hieikki Jurvelius, suutarimestari.123Anna-KreetaSundell, kraatarinleski.124Petter Nyman, merimies.

125 Johan Josef Carlborg, suutarimestari.Jaako Modig, työmies.Liisa Akerblom, merimieshenleski.126PetterKurola, merimies.Adolf Vestman, kirjuri.AbrahamHiitolin, merimies.

127 Anna Laurin, merimiehenleski.Matti Orava, työmies.Esaias Fyhr, merimies.Johan Kallio,merimies.128Eerik Björkman,merimies, timperi.Karl Fredrik Carlenius, merimies.

416

129» Heikki Annala,merimies.FredrikBrander, kauppias.130.Britha MariaFrieman, kauppiaanleski.FredrikHolmqvist,kaupungin palvelija.Matti Nissilä, kraatari.

131.133.

Maria Carolina Alopeus, tuomarin leski.JohanMattiin, vahtimestari.

133-134-

FredrikFontell,kapteeni.

155--136.,

Christian Svanljung, kapteeni.Zachris Hellman,merimies.Heikki Viik, työmies.

Johan Pyhäniemi, merimies.Mikkel Pyykölä,merimies.Johan Vahlgren,vahtimestari.Petter Neuman, seppämestari.Maria Järnbäck, työmiehenleski.Petter Sipelius, suutari, sisarineen.Johan Hannuksela, merimies.KreetaJämndahl, työmiehenleskiJohanLindberg, kapteeni.

137-138.139-140.i4i.

142.Johan Björnström,merimies.Abram Ervast,värjärimestari.JöranRavander, merimies.Petter Grönlund,merimies.Mikkel Bergelin, merimies.

143-144-145-

146.Fredrika Ahlholm, vahtimestarin leski.Johan Läksy, työmies.147.Kalle Läksy, luotsi.Herman Länghjelm,kapteeni.Stiina Lindgren, luotsinleski.Antti Kaarakainen, merimies.Mikkel Nilsson,merimies.Olof Abram Sundberg, kraatari.Johan Erik Niemelin, merimies.JohanHenrik Hoffren, merimies.MattiKarlund,nahkurimestari.Henrik Forsman, perämies.Petter Kaarakainen,luotsi.Kustaa Fabritius, merimies.

148.

149.

iso.isi.152. Anders Auvin,sorvaaja.

Johan Skinnari,merimies.Josef Kerrman, merimies.153-Petter Östberg, vahtimestari, läkkiseppäJohan Palm, kirjanpitäjä, sisarineen.

154-155-

417

f

156. Johan Modig, työmies»Petter Glav&n, merimies»Johan Tiger, merimies.

157. Erik Fast, merimies.Anna Sofia Jurvelius, kauppiaan tytär.Johan Jämndahl, merimies.

158. Matti Jubell, merimies.159. Matti Nevanperä, merimies.

Petter Portin, timperi.160. Petter Forsman, merimies.161. Nils PetterMöller,laivanrakennusmestari.162. Johan Kangas, merimies.

Samuel Ojala, työmies.Matti Pihlajaniemi,merimies.

163. Asarias Vironen,merimies.Gustaf Friis, merimies.

164. Johan Hansk, merimies.Jaako Sjöberg, merimies.

165. Jaako Selin, merimies.Tuomas Pihlajaniemi, merimies.

166. Johan Luoto, merimies.167. Johan Herrala,merimies.

MariaVäisänen, merimiehenleski.168. Koulutalon tontti. N. G. Emeleus, rehtori ja V. W. Wichmann

koulunopettaja.169. Heikki Mattila, merimies.

Jaako Skogman, merimies.MikkelHeiskari, työmies.MattiLuoto,merimies.Anna-Kaisa Nyman, kraatarinleskiHeikkiPitkäis, merimies.

170. Matti Marjelin, merimies. Ennen Jaako Marjaniemi, merimies.Matti Kangas, merimies.

171. Tuomas Leppäluoto, työmies,urkujenpolkija.Johan Lahdenperä, timperi.

172. Heikki Savalin, merimies.173. Kaisa Suorsa, merimiehenleski.174. Erik Björkman,merimies, timperi.175. Matti Gren, merimies.176. Stiina Svensson, työmiehen tytär.177. Anna Bogman merimiehenleski.

Johan Karjaluoto, työmies.Anna-Liisa Karhu, merimiehen tytär.

418

178 lisak Lahdenperä,merimies.Johan Neuman, merimies.Johan Honkikangas, merimies.Heikki Längman, merimies, maalari.Mikkel Mylly, merimies.

179

180 Johan Dikman, työmies.Eskil Eskelin, merimies.Jaako Tall, merimies.Anna Hannila, merimiehenleski.Anna Ström,merimiehenleski.Johan Mattsson, merimies.Susanna Fabritius, tullikirjurin leski.MattiKaarakka 1. Karien, työmies.Petter Penttilä, työmies.

181

182i83 Heikki Hassi, työmies.

Heikki Montan, merimies.Antti Nikola, työmies.Johan Savander,merimies.GustafMöllerström,merimies.

184

185

Tuomas Erikkilä, merimies, kapakanpitäjäJohan Aunola, työmies.

186 Antti Undelin, merimies.Johan Hongell, merimies.MattiErikkilä, merimies.187

Raahen asemakartta 1850— 60-luvuilla.

KERTOJIABurman, Gust.,merimies, timperi, 76 v.Eilola,Hedvig, työmiehenemäntä, 86 v. f 1924.Haapajoki,Heikki, merimies, timperi, 69 v.Halmetsalo, Juho, merimies, 67 v. f 1924.Hannila, Juho, kaupanhoitaja.Hedmansson, Anna, opettajatar.Heiskari, Erkki, merimies, 83 v.Hiitolin, Liisa, ent. mylläri,77 vHimanka, Johan, kapteeni, 65 v.Humaloja, Juho, merimies, poliisikonst. 53 v.

» Kaisa,cd.emäntä.Hyttinen, Sakari, merimies, 59 v.Häggqvist, Aksel, merimies, 61 v.Jackiin, Anna, o.s. Eskelin, rouva, 71 v.Jokelin, Lovisa, merimiehenemäntä, 81 v.Jussila, Sofia, merimiehenemäntä, 74 v.Kiljunen, Liina,rouva,63 v.Kronqvist,Kalle,merimies, 84 v.Lagerstam, Olga, rouva,o.s. Montin, 60 v.Lahdenperä, Juho, merimies, 66 v.Lassila, Juho, työmies,60 v.Laurila,Maria Sofia, neiti, 63 v.Levon,Kaarlo,fil. toht.,58 y.Läksy,Kalle, ent. luotsi, kalamies, 63 v.Marjelin, Jaako,perämies, 83 v. f 1924.

» Margret, cd. emäntä, o.s. Pyhälä, 78 v.Märsylä,Mathilda,merimiehen emäntä, 77 v., 'f 1925.Nenola, Matti, timperi, 81 v.Nikander, Otto, merimies, 72 v.Orava (Orasmaa), Matti Aukusti, merimies, 75 v.Paavonperä,Aksel, suutarimestari, 69 v.Pekuri, Antti, merimies, kirkonvartija, emäntineen, 72 v.Pietilä,Lovisa,palvelijatar,83 v.Prami, Valtter, tullivartija.Pyhtinen, Petter, seppä, 73 v.

421

Pyy, Antti, merimies, vahtimestari, 70 v.» Lauri, konttoristi.

Sarkkila, Olga, Lybeckerin koulun johtajatar.Sovelius, Rosa, konsulinrouva, o.s. Borg, 67 v.Sovio, Jarl, maanviljelijä, 32 v.

» Thor, liikemies, 40 v.Svanljung, Sofia, kapteeninrouva,o.s. Montin, 77 v.

» John, eläinlääkäri.Tauvola, luotsi, 78 v.Tirinen, Nanny, ent. mylläri.Vaihoja, Liisa,merimiehenemäntä, n. 70 v.Wallenius, Emma, neiti, 64 v. f 1924.Vestman, A.F. tehtailija, 61 v.Vitolin, Matti Aukusti, merimies, 73 v.

» Hanna, cd. emäntä, o.s. Pyy, 74 v.Alatalo, Juho, talonisäntä, 67 v. Kestilä, Veneheitto.Annalan emäntä, 73 v. Kalajoki, kirkonkylä.Fors, Riikka, hierojamuori, 75 v. Kalajoki,Fröjd, Kustaa, ent. ruukin seppä, 69 v. lisalmi, Salahmi.Halonen (Halmetoja), Jaako, ent. värjäri, 77 v. Kärsämäki, kirkonk.Junkkari, Jaako, eläkevaari 91 v. Kestilä, kirkonk.Kalliokosken ukko,73 v. Pulkkila, Vorna.Keihäskoski, Alarik, talonisäntä, 75 v. Kestilä, Hyvölänranta.Kekkonen, Matti, talonisäntä, 78 v. Pielavesi, Saarenkylä.Kähkönen,Armas, talonisäntä 38 v. Keitele, Sulkavanjärvi.Mahlakaarto, Jaavetti, itsellismies, 77 v. Sälöinen.Pahikkala, Joonas, majatalonisäntä 60 v. Kalajoki.Pistol, Tuomas, ent. ruotusotamies, 86 v. Pyhäjoki, f 1924.Poukkula,Matti, ent. tiilitehtaan hoitaja, 81 v. Kalajoki,markkinaplassi,

t 1924-Ristikaarto, Anna-Mari, hierojamuori, 72 v. Kestilä, Mulkua.Santaholma, Siivertti, tehtailija, 60 v. Kalajoki.Sorvari, Matti, talonvanhus, 80 v. Kalajoki,Metsäkylä.

» Erkki, talonisäntä, pelimanni, 70 v. Kalajoki,Metsäkylä.» Kalle, talonisäntä, pelimanni, cd. veli, 54 v.

Tienvieren ukko 78 v. Pyhäjoki, Parhalahti.Tokolan isäntä, 76 v. Sälöinen.Tuohimaa, Hiski, mökinmies,70 v. Paavola, Ruukki.Väyrynen, Eliel, majatalonisäntä, 72 v. Pyhäjärvi, Haapamäki.

SISÄLLYSSiv

Alkusana .♥♥♥♥♥♥♥♥."♥♥♥♥♥♥♥♥.♥♥♥♥♥♥♥♥♥'♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥iEnsi vuosia ja alkuasukkaita ♥ ♥♥♥♥♥♥»'♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ ♥♥ ,.+ «., 4Pienestä suureksi ♥♥♥♥♥♥♥♥+ ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥+♥*. 12Meiän kylä ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥'♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥*♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥22Lähimailla ........................................... 37Järjestyksenpito ♥♥♥.♥♥♥♥♥♥♥♥♥'♥♥♥♥"♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥■♥"♥♥■♥♥43Kirkko *»,♥.♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥'♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥■"♥♥♥♥♥♥54Juhlapäiviä ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥.♥..♥♥♥..♥♥♥♥♥♥,♥.♥■♥"♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥;♥66Skoulu ♥♥♥♥■,♥*♥♥♥♥:♥.♥♥.■♥♥♥♥♥♥♥;♥♥♥♥♥♥♥♥♥.♥♥♥■♥♥♥.♥.♥.♥80Tyttöjenskoulut ...................................... 92Poikavarsat .......................................... 101Arkielämää .......................................... 115Perhejuhlia .......................................... 134Sivistystä ja seuraelämää .............................. 151Vettä, tautia ja taikaa ................................ 176Ulkopauhoilla 187Hantvärkkärit 197Pruukit,prännit jamyllyt .............................. 221Engesmannin käynti ja ruotuväkeä ...................... 236Patruunia ja porvareita 244Kaupankäyntiä 267Pankit 286Lyyäänkö laiva 292Herne kiehuu 310Maailman merillä .................................... 324Maailmanpallon ympäri .............................. 352Pooki flakkaa 368Vanha vaipuu 386Henkilöluettelo........................................ 400Tonttien omistajia ja asukkaita 1850— 60-luvuilla ........ 411Kertojia 420