1Sosiaalijaoston ja Pohjoisen toimintajaoston järjestämä virkistyspäivä Palstarinteellä keräsi 43 veteraania nauttimaan Nuuksion jylhistä maisemista. Kuva Niilo Ihamäki.

ESPOON SOTAVETERAANI

3/2008

2

ESPOONSOTAVETERAANIT ry

Perustettu 1959Jäseniä 1533,lisäksi naisjaostossa 234 jäsentä

Toimisto ja postiosoite:Ukonvaaja 4 02130 Espoo

Toimistonhoitaja Liisa NyforsToimistosihteeri Kirsti IlveskeroToimisto avoinnaarkisin klo 9.00–12.00Puh./faksi 452 5721Sähköposti: espoon.sotaveteraanit@luukku.com

Korsu, TapiolaMenninkäisentie 202110 Espoo

TOIMIHENKILÖT 2008

Eero-Juhani Juhola, toiminnanjohtaja 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

Marja Nurmisalo. taloudenhoitaja 52 2551Kruununkuja 5 A, 02180 Espoo

Leo Tonttila, jäsensihteeri 461 584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Eero Mansén, lippu-upseeri 0400 462770

Väinö Rantio, Korsun isäntä 412 2535

TILINTARKASTAJATEero Koskivaara 452 4247Mellstenintie 11, 02170 Espoo

Arnold Stubin 803 9544Koukkuniementie 17 M, 02230 Espoo

TUKINEUVOSTO pj Hannu Särkiö 813 7331si Harri Ala-Kulju 884 5004

TIEDOTTAJA Pertti Sassi 050 369 4925Sepetlahdentie 7 A 21, 02230 Espoo

VALIOKUNNAT JA JAOSTOT

Puheenjohtaja (pj), sihteeri (si) jarahastonhoitajat (rh), tiedottaja (ti))

Vaalivaliokunta: :pj Pekka Tuomisto 884 3224si Olli Ollila 040 500 2287, 296 2093Työvaliokunta: pj Eino Luostarinen 455 4535si Eero-Juhani Juhola 802 6501Leo Tonttila 461 584, 041 461 5584Paavo Salo 050 555 9071Huomionosoitussihteerit (HS): Hannu Pohjanpalo 0500 475 370si Laila Särkkä 520 137Perinteensiirron kouluryhmä (PK): pj Jarmo Nyström 462 920si Eero-Juhani Juhola 802 6501Eteläinen toimintajaosto (ET):pj Auvo Räsänen 462 063si Mauri Anttila 46 7314ti Marjatta Friman 46 3281rh Sylvi Virtanen 801 1262Hengellinen jaosto (HE): pj Lenno Järvi 802 4233si Kerttu Rajala 466 050rh Esteri Vuorio 256 5889Kalakerho (KA): pj Toivo Grönlund 863 2972si Martti Ojala 52 2326rh Anja Pettersson 804 2836Kirkkonummen jaosto (KI):pj Raimo Elonsalo 296 3725si Jorma Hakala 298 8302rh Jussi Luutonen 298 8506Kulttuurijaosto (KJ):pj Raimo Riikonen 809 2603si Aija Toivonen 412 7045rh Sirkka Lumme 541 4854Kuntoliikuntajaosto (KU):pj Aulis Lintunen 803 1210

si Raimo Tavi 050 591 1881rh Pertti Sirén 412 5529Lehtijaosto (LE): pj Niilo Ihamäki 040 518 2193toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018si Hilkka Tamminen 46 1448Naisjaosto (NA): pj Sylvi Virtanen 801 1262si Anja Hakanen 881 1982rh Maj-Lis Mustonen 46 3521Pohjoinen toimintajaosto (PT): pj Toivo Nikander 541 4294si, rh Pirkko Heikkinen 596 862Seppelejaosto (SE): pj Jouni Rainto 040 847 5911Soitinyhtye (SY): pj Eino Luostarinen455 4535, 050 590 4135si, rh Aulis Javela 541 8170Sosiaalijaosto (SO): pj Paavo Salo 050 555 9071si Pertti Sassi 050 369 4925kuntoutusasiat Pertti Sirén 044 030 3142rvarapj Irma Ruuskanen-Sere 884 0075rh Helena Luukkonen 050 593 3751Oikeusneuvonta si Pentti Lehtola 684 8320Sotaveteraanikuoro (KR): pj Kalevi Kauranne 803 2740kuoronj Kai Vahtola 52 4787kuoron varaj Pekka Kontu 455 6768,050 3791061si Ilpo Nousiainen 888 1870vpj Erkki Äärynen 548 5230rh Irja Kosonen 884 9334Kuoron naistoimikunta: pj Kaija Nieminen 529 571Valistusjaosto (VJ): pj Hannu Särkiö 813 7331si, ti ja rh Erkki Sipilä 724 7253, 040 764 0212

Osoitteenmuutokset tehdään toimistoonUkonvaaja 4, 02130 Espoo, puh. 452 5721

Aineisto lehteen os:(Päätoimittaja) Mäntyviita 10 F 02110 Espootai (toimitussihteeri) Kotitontuntie 1302200 Espoo

ESPOONSOTAVETERAANI

ESPOON SOTAVETERAANIT ry:nJÄSENLEHTI ISSN 0786−1540

JulkaisijaEspoon Sotaveteraanit ry

ToimitusPäätoimittaja Niilo Ihamäki 040 518 2193Toimitussihteeri Marjatta Konttinen 420 8018Kotitontuntie 13, 02200 Espoo 040 743 2163piakonttinen@kolumbus.fiTaitto Raimo Forstén 412 6281

ToimitusneuvostoNiilo Ihamäki, lehtijaoston pjHilkka Tamminen, siRaimo Forstén Paavo FrimanMarjatta KonttinenAnna LaasolaPertti SassiIlmoitushankintaMarja-Terttu Kuittinen 040 546 2201marjaterttu.kuittinen@saunalahti.fi

KirjapainoPunaMusta Oy, Kajaani 2008

HALLITUS 2008

Eino Luostarinen, puheenjohtaja455 4535, 050 590 4135Kaskenkaatajant. 9 C 17, 02100 Espoo

Leo Tonttila, 1. varapuheenjohtaja 46 1584, 041 461 5584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Paavo Salo, 2. varapuheenjohtaja 050 555 9071Harjutie 13 A, 02730 Espoo

Pirkko Arminen 46 3707Iltaruskontie 3 C 16, 02120 Espoo

Aarno Lampi 463 261Sepontie 3 F 35, 02130 Espoo

Toivo Nikander 541 4294Harakantie 4 D 44, 02650 Espoo

Terttu Puhakka 412 8693Westendintie 91 F 41, 02160 Espoo

Irma Ruuskanen-Sere 884 0075Iltatie 10 C, 02210 Espoo Raimo Riikonen 809 2603Aallonhuippu 3 D 36, 02320 Espoo

Hannu Särkiö 813 7331Alakartanontie 15 D 21, 02360 Espoo

Yrjö Velakoski 541 5184Jaakkimantie 20, 02140 Espoo

Eero-Juhani Juhola, hallituksen sihteeri 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

3

3/2008

vk 38 2004

3 Kotirintaman tuskaa4 Mannerheimin muistomerkki Toiminnanjohtaja Uusi osoite5 Kaksi ensiesitystä kuoron kevätmatineassa6 Isänmaallisuus säilyy7 Veteraanilentopalloilu jatkuu Virkistyspäivä Palstarinteellä8 Espoon Sotaveteraanikuoro Tallinnassa10 Pihatörmän apuvälineyksikkö12 Pappi sammutti lapsen tukan 13 Eino Salo(90) ollut monessa mukana Pikapuhelu14 Päiväkirjan lehtiä helmikuulta 194015 Erikoinen lottakomennus18 Unto Poutala tapasi Sibeliuksen Kevätkokous19 Isänmaa ja veteraanit ovat olleet sydäntäni lähellä20 ”Koppikaverit” 22 Lottakomennuksella etulinjan kanttiinissa 23 Sosiaalijaosto24 Suomalaiset kestäneet monia vaikeita aikoja 25 Kenttäpostia Kutsu syyskokoukseen26 Porvoon Pirttisaari turvapaik- kana27 Älä luovuta 28 Kirjallisuus Valistusjaoston maanantaiesi- telmät29 Toimintakalenteri30 Joulujuhlamme31 Vaalivaliokunnan ehdotukset Syysretki Hilaan

Tämän numeron piirroksetMira Luoma

Lehti 4/2008Postitetaan viikolla 48.Aineisto toimitukselle8.10.2008

Kotiarkistoa siivotessani osui käteeni sodanaikainen kirje, jonka sisältöä jäin miettimään. Kirje oli kirjoitettu pikakirjoi-tuksella, jolla olin kirjeenvaih-dossa eduskuntapikakirjoitta-jan Lyyli Kallioniemen kanssa. Kirje oli päivätty 27.6.1944, jolloin elettiin Kannaksen suur-hyökkäyksen aikaa. Kirjoittaja kertoo, että perhe on hajallaan. Pojat ja vävyt ovat rintamilla, tyttäret lapsineen maalla. Äi-dillä on huoli lapsista ja lasten-lapsista, mutta samalla hän tun-tee tuskaa myös muistaessaan kaikkia rintamilla taistelevia.

”Jospa tietäisitte, miten aja-tuksemme ja rukouksemme ym-päröivät teitä siellä rintamalla. Emme osaa tarpeeksi kiittää tei-tä siitä, että uhraatte elämäänne meidän puolestamme. Jumala teitä siunatkoon ja varjelkoon! Sydän seuraa tuskaisena kaik-kia rintamauutisia, mutta emme me voi täällä kotona muuta teh-dä kuin rukoilla ja taas uudel-leen rukoilla, että Jumala aut-taisi ja antaisi voimia ja tekisi jonkun ihmeen Suomen pelasta-miseksi. Paljon uskoa nyt kysy-tään. Tällaisena vaikeana aika-na vasta oikein huomaa, miten

Kotirintaman tuskaa

vähän ihminen on tottunut kär-simään ja ottamaan vastaan pa-haa. Ja on kuin isänmaan kohta-lon ollessa kysymyksessä kaikki yksityiset surut ja tuskat aivan himmenisivät sen ajatuksen rin-nalla, että Suomi menettäisi va-pautensa. Mutta siitä auttakoon ja pelastakoon meitä rakas tai-vaallinen isämme.”

Sitten kirjoittaja kertoo väsy-myksestään ja aivan kuin pyytää sitä anteeksi.

”Tahtoisin kirjoittaa jotain oikein valoisaa ja hyvää, mut-ta olen tällä kertaa tavallista vä-syneempi - -. Vaikka täällä ko-tirintamalla ei saisi puhuakaan väsymyksestä, niin joskus vaan ihminen on alakuloisempi kuin joskus toiste. Pitäisi aina jak-saa olla iloinen ja kiittää Juma-laa, joka kuitenkin on niin hyvä meitä kaikkia kohtaan. Tämä aika vaan panee väkisinkin us-kon suurelle koetukselle.”

Kesän 1944 taistelut koetteli-vat rintamajoukkojen kestävyyt-tä. Mutta kotirintamallakin elet-tiin tuskaista aikaa.

Niilo Ihamäki

4

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja

Mannerheimin muistomerkkiSuomen marsalkka C. G. E. Man-nerheim täytti 75 vuotta 4.6.1942. Euroopassa riehui toinen maail-mansota tällöin täysillä. Marskin syntymäpäivää vietettiin armeijan piirissä monella tavalla. Tarjottiin-pa juhlan kunniaksi tukeva onnit-teluryyppy koko Suomen armei-jalle. Tosin meidän yksikössämme meille nuoremmille ei herunut tip-paakaan tuota jaloa juomaa.

Päivän aikana tuli yhtäkkiä tais-teluhälytys. Miehitimme tykit ja odottelimme mitä tuleman pitää. Hetken kuluttua horisonttiin il-mestyi suurehko kuljetuskone, jonka ympärillä pyöri kaksi hävit-täjää. Kukaan miehistöstä ei tien-nyt, mistä oli kysymys. Saatoimme katseella lentokoneet pois näköpii-ristä ja jatkoimme ihmettelemis-tä. Ehkä päällystö oli tietoinen ko-neen matkustajista. Myöhemmin toki saimme tietää, että valtakun-nankansleri Adolf Hitlerhän siel-lä lenteli saattojoukkoineen terveh-timään Suomen marsalkkaa tämän merkkipäivänä.

Kuljetuskone laskeutui Im-molan lentokentälle onnellises-ti, vaikka vasen laskutelineen ren-gas vioittuikin laskussa. Monikaan läsnäolijoista ei tätä vauriota huo-mannut.

Mannerheim ja Hitler tapasivat toisensa Rönkän aseman ratapihan sivuraiteella Enso-Gutzeitin teol-lisuusradan tuntumassa. Alkupa-laverin jälkeen tapaaminen jatkui päivällisen merkeissä Saimaan ho-vin tiloissa.

Tapaaminen oli ja on vieläkin varsin merkittävä ja ainutlaatui-

nen. Olin kuullut, että tapaamisen muistoksi on pystytetty muisto-merkki. Sijaintipaikkaa tieduste-lin useilta tahoilta, mutta kenellä-kän ei ollut varmaa tietoa.

Viime kesänä onnistuin löytä-mään kenraaliluutnantti Ilmari Kirjavaisen avustuksella tämän muistokiven.

Muistomerkin pystyttämisen al-kusysäys lähti imatralaisilta sota-veteraaneilta Virolainen – Ikä-valko – Kukkonen. Enso-Guitzeit oli suurena apuna johtaja Hallen myötävaikutuksesta.

Muistomerkin pystyttämispää-tös syntyi Imatran sotaveteraa-niyhdistyksessä jo vuonna 1983. Heinon kiviliike hoiti muistomer-kin taloudellisen puolen aseveli-hengessä laskuttamatta.

Muistomerkin löytää Imatralta Vuoksenniskantien ja Saimaan ho-vintien risteyksestä n. 400 metriä vasemmalta puolelta.

Tällaiset muistojen tallentami-set ovat meidän sotasukupolvien kunniatehtäviä. Näin muistot säi-lyvät hamaan tulevaisuuteen.

Tuleva vuosi 2009 on yhdistyksel-lemme merkittävä juhlavuosi. Yh-distys täyttää pyöreät 50 vuotta. Juhlavuoden vietto alkaa heti vuo-den alusta mutta huipentuu vas-ta syyskuun lopulla eli 24.9.2009, jota pidetään yhdistyksemme pe-rustamispäivänä. Tässä ei ehkä vielä ole aika paljastaa kaikkia juhlasuunnitelmia, mutta kaikki yhdistyksemme jäsenet yritetään saada tavalla tai toisella juhlaan mukaan, joten toivotan jo nyt kai-kille yhdistyksemme jäsenille hy-vää juhlavuotta.

Talo, jossa toimistomme sijait-see, joutuu peruskorjauksen kyn-siin alkavana syksynä ja toimis-tomme muuttaa tutusta Ukonvaajan paikasta varsin lähelle eli Kasken-kaatajantie kuudessatoista (16) si-jaitsevaan kerrostaloon – sen en-simmäiseen kerrokseen. Muutto tapahtuu syyskuun 2008 aikana. Puhelinnumero ja sähköpostiosoi-te säilyvät entisinä. Yhdistyksen kotisivuilla ja eri tilaisuuksissa an-netaan muutosta tarkempaa tietoa.

Eero-Juhani Juhola

Rajavartioston entinen komentaja kenraaliluutnantti Ilmari Kirjavainen muistomerkin ääressä.

Ukonvaajan toimistonUUSI OSOITE ON

1.10.2008 alkaenKaskenkaatajantie 16

02100 Espoo

5

Oodi 550-vuotiaalle EspoolleSäv. Ludvig v, Beethoven, sov. Pekka Kontu, san. Kalevi Kauranne

Kummasteli kivikansa mikä on tää uusi maa,joka muinaismeren alta päivänkoloon kohoaa.;,:Hämäläiset, virolaiset, ruotsalaiset vuorollaanEspoon kala-apajille viritteli verkkojaan:,:

Muhevimmat lehtometsät tilaa teki pellolleupouljas kivikirkko nousi joen kummulle.:,:Kartanoita palkintoina tehtiin sotaurhoille,herrasväen huvipaikat Suvisaarten rannoille:,:

Jälkeen sodan tuotapikaa maasto muutti muotoaanTiede, taide, tekniikkakin maalaisseudun valloittaa.:,:Onkos toista suurenmoista vanhaa, yhä nuortuvaa,Espoon ainutlaatuisuutta luontoäiti kasvattaa:,:

Kiitos kunta, kiitos kirkko, kiitos armaat naisemmekaikkein teidän tuellanne keväälle nyt laulamme.:,:Eikä laulu meihin lopu, vuoron saavat nuoremmeEspoollemme hurraahuudon huikean me nostamme:,:

Hurraa, hurraa, hurraamme Espoo saa !Hurraan, hurraan nyt Espoo saa !

Merihenkisyys ja juhliva Espoo värittivät Espoon Sotaveteraani-kuoron kevätmatineaa huhtikuun 6. päivänä Kulttuurikeskuksen Ta-piolasalissa.

Konsertissa kuultiin ensiesityk-senä Kalevi Kauranteen sanoit-tama ja Pekka Konnun Ludvig v. Beethovenin sävellykseen sovitta-ma Oodi 550-vuotiaalle Espool-le. Ohjelmassa oli toinenkin ensi-esitys: Pekka Konnun säveltämä ja sovittama Suvisaariston valssi (sa-nat Reino Hirviseppä).

Konsertissa avustivat perin-nekuoro ESMILA ja lauluyhtye Kanttiinin Lotat. Yhtyettä säesti-vät Seppo Miettinen, hanuri, ja Teemu Veijola, viulu. Kuoroa joh-ti Kai Vahtola, solistina ja yksin-laulajana toimi Hannu Jurmu, pianosäestäjänä oli Antti Vahtola.

Kulttuuritoimenjohtaja Georg Dolivo mainitsi avaussanoissaan, että Espoon syntymävuotena pi-detään 1458, jolloin Kirkkonummi ja Espoo jaettiin itsenäisiksi seura-kunniksi. Espoon ensimmäiseksi kirkkoherraksi tuli Henrik-nimi-nen pappi.

Merellisiin tunnelmiin veivät mm. Oskar Merikannon Myrsky-lintu ja Laatokka, Georg Malms-tenin Meripojan preivi ja ruot-salainen kansansävelmä Vem kan segla förutan vind. Reino Hirvi-sepän Purjetuulta oli ylistyslau-lu Suvisaariston siniaalloille. Pe-rinteiset mieskuorolaulut soivat täyteliäinä ESMILAN vahvista-mina. Jukka Kuoppamäen Sini-nen ja valkoinen kajahti isänmaan rakkautta huokuvana, vaikka Kai Vahtolan mukaan Lähteellä olisi

ansainnut suosituimman suomalai-sen laulun kunniasijan.

Kanttiinin Lottien osuus al-koi Metsäpirtistä ja päättyi Kodin kynttilöiden hartauteen.

Kuoron puheenjohtaja Kalevi Kauranne kiinnitti kuoron ansio-merkin Seppo Miettisen rintaan ja ilmoitti, että merkki oli myönnetty myös Jousenkaaren koulun musii-kinopettajalle Erica Vallille.

Teksti kuvat Niilo Ihamäki

Kaksi ensiesitystä kuoron kevätmatineassa

Antti Vahtola toimi kuorokonsertinpianosäestäjänä.

Yrjö Hannula muisteli, että 1990-93 hänen johtamassaan kuorossa oli yli 70 laulajaa. Silloin kuoro konser-toi usein myös ulkomailla.

6

Päätoimittaja Paavo Korhonen pohti maanantaiesitelmässään 14.4., mitä on tapahtunut niil-le arvoille: kodille, uskonnolle ja isänmaalle, joita veteraanit läh-tivät puolustamaan.

Kodin merkitys on suuresti muuttunut. Esitelmöitsijän mieles-tä oli oma lapsuuskoti Viipurissa kuin pesä linnuille.

Kotona sai ruokaa; ei silloin ol-lut Mäkkäriä. Koti oli turvallisuu-den tyyssija. Sen ajan kodissa elet-tiin kurissa ja Herran nuhteessa, mutta ennen kaikkea rakkaudessa ja suvun ihmisläheisyydessä. Teh-tiin paljon yhdessä. Kännykkää ja nettiä ei ollut. Sai nukkua rauhas-sa.

Kotona oli ajan tavan mukaan vitsa ovenposkessa. Tänään siitä taitaisi joutua linnaan. Sitä käytet-tiin harvoin, mutta silloin tiesi, että oli rikkonut pahasti sääntöjä. Se antoi elämälle selvät ohjeet, niin kuin liikennesäännöt tänään. Vit-sa oli moraalinen rikesakko, ei ki-puun yltävä kuritus.

Viipurin puistojen nurmikoil-la oli lappu, missä luki muutakin kuin nurmikon suojelua: ”Älä tal-laa nurmikoita, älä puita vahingoi-ta. älä parjaa, älä pauhaa, älä riko luonnon rauhaa,” Se oli silloin vä-hän sama asia kuin tänään vaikka ohituskieltotaulu maantiellä. Aja-teltiin yhteisetua. Yhteishenges-sä. Meille opetettiin, että kun teet toiselle hyvää ja näet, miten se ilahduttaa häntä, tunnet itsesikin iloiseksi. Älä tee toiselle mitä et haluaisi hänen tekevän itsellesi.

Kotikasvatuksen muutos tähän päivään on todella suuri: käyttäy-tymismallit tulevat nyt yhä enem-män kodin ulkopuolelta, päivä-kodista, tv:stä ja netistä. Oma etu himmentää yhteisedun. Kotona on yhä vähemmän aikaa olla yhdessä, ja kotikasvatus on vaikeaa.

Kun katsoo vaikka nuorison pu-keutumista jo uutuuttaan resuisiin housuihin ja käytöstä, missä ei ai-nakaan kunnioiteta lähimmäisiä. Tyylitaju on kadonnut oman mi-

Isänmaallisuus säilyy perusarvona

nän ihannointiin. Se on nyt muotia. Eihän isäkään käytä enää solmiota edes vuoden juhlakonsertissa. Joku käyttää solmiota ilman kauluspai-taa, että varmasti huomataan. Vil-lapaidassa on mainos.

Uskonto on jäänyt sivummalle

Länsimaisen kulttuurin vanha riita Raamatun luomisopista ja tieteen evoluutiosta jatkuu uudella tavalla. Enää ei tieteeseen uskovaa polteta roviolla, mutta Yhdysvalloissa pu-hutaan ”älykkäästä suunnittelusta” nimeämättä suunnittelijaa. Saa-daan oma näkemys luomisopista sisään kouluopetukseen.

Uskonnot ovat aina antaneet vastauksia, mutta järjenkin mu-kaan ihmisen on vaikea hyväksyä, ettei hänellä ja tällä kaikella olisi mitään tarkoitusta.

Vaikka näin on, monissa länsi-maissa uskonto kaikkia yhdistä-vänä elämänarvona on jäänyt si-vummalle. Tiede ei kuitenkaan voi ottaa kantaa uskonasioihin. Syntyy tyhjyys, mikä saattaa viedä elä-mältä tarkoituksen.

Ajan saatossa eri kansat ovat – valitettavasti – omaksuneet erilai-set uskonnot. Jokainen pitää omaa jumalaansa ainoana oikeana, muita valheena tajuamatta uskon olemus-ta. Niinpä nyky-yhteiskunnissa us-konnot törmäävät monin tavoin toisiinsa. Vanhat uskonsodat ku-ten ristiretket ovat muuttuneet ter-rorisodiksi. Niiden takana on myös maallista vallanhalua, mutta ihmi-sen ja ihmisryhmien, jotka ovat ra-kentaneet koko elämänsä perustan oman jumalansa varaan, on todella vaikeaa hyväksyä tämän uskomuk-sen heittämistä jäteastiaan. Sano-taan, että jumala on geeneissäm-me. Kansojen johtajat tajusivat jo varhain, että uskonto on suurimpia henkisiä voimia, mikä saa ihmisen tekemään itselleen ja muille mitä tahansa. Terroristi uhraa itsensä tappaakseen monta vääräuskois-ta ja saa syntinsä anteeksi. Pääsee taivaan iloon.

Isänmaallisuus yhä vahva arvo

Isänmaallisuus on koskettanut meidän sukupolveamme myös te-koina, ei vain puheina ja lauluina.

Isänmaallisuus on edelleen vah-va arvo lähes kaikissa kansoissa. Jotkut tavoittelevat, kuten ennen-kin, maailman mahtivaltion ase-maa usein sotimalla. On vallattu maata auringon noususta auringon laskuun. Isämaata on myös puo-lustettava.

Tarvitsemme ja saamme ulko-mailta monta myönteistä asiaa ja ajatusta. Kun kauppatavarat liik-kuvat, liikkuvat myös ajatukset ja ideat. Niinpä tuhoisien jatkuvien sotien välttämiseksi ihminen al-koi jo varhain rakentaa eri kult-tuureiden yhteisymmärrystä kau-pankäynnin avulla. Karavaanit kulkivat. Nyt on EU.

Vanhat rahat vaihdettiin euroik-si, mutta valtioiden isänmaallisuus säilyi perinteineen, lippuineen ja lauluineen. Urheilussa se nyt nä-kyy peittelemättömän voimakkaa-na. Halutaan olla se paras kaikkien edessä oman kansan nimissä. Koko maailma tuijottaa kisojen tv-ruutu-ja. Palkintojen eettisyys jää sala-tiedoksi – niin kuin usein myös ta-seiden viimeinen rivi.

Julkiseksi yhteiseksi tavoitteek-si on nyt tullut raha. Niinpä talou-delliset yritykset eivät enää voi ve-dota isänmaallisuuteen pitääkseen yrityksensä kotimaassaan.

Syntyy katkeria mielenilmai-suja. Sukupolvien työlle kaikkien vaikeuksien ja aherrusten keskel-lä on nyt vain pantava ovi kiinni. Koko talouselämä on kokenut täy-dellisen muutoksen. Sen oppimi-nen on nykypolven läksy.

HE

IKK

I S

IPIL

Ä

7

Virkistyspäivä Palstarinteellä

Sosiaalijaosto ja pohjoinen jaos-to järjestivät kesän korvalla vete-raaneille virkistyspäivän Palsta-rinteen veteraanimajalla. Kutsua noudatti 43 veteraania. Jotkut tu-livat tuttuun taloon kuin kotiinsa, muutamilla käynti oli ensimmäi-nen. Yhtä lailla Nuuksion jylhät maisemat lumosivat kaikkia.

Pohjoisen toimintajaoston pu-heenjohtaja Toivo Nikander ker-toi, että Palstarinne saatiin vete-raanien virkistyspaikaksi 1980,

Lehdessämme nro 1/2008 oli Erk-ki Ihalaisen ansiokas kirjoitus ve-teraanilentopalloilusta vuonna 2007. Se jäikin hänen viimeisek-si kirjoituksekseen, sillä samassa lehdessä edellisellä aukealla hänet mainittiin otsikossa ”Joukostam-me poistuneet 2007”.

Olemme jatkaneet pelaamis-ta ja saaneet joukkoomme vah-vistuksia veteraanien lisäksi teh-tävissä mukana olevia varsinaisia ja kannattajajäseniä. Espoon kau-pungin liikuntatoimi on suhtautu-nut pelailuumme kannustavasti. Kuten olimme sopineet, yhteistoi-mintamme virolaisten ”soomepoi-sid” kanssa on jatkettu. Virolaisten puolelta yhteyshenkilönä on ol-lut Viktor Preiman. Hänen lisäk-seen saapui vieraaksemme 19.5. kuusi pelaajaa: Hans Alviste, Ha-rald Kärner, Dimitri Seisner, Edgar Sinisalu, Oliver Tamsalu ja Eiland Vilepil, joka tuli suoraan Kaunialasta hoidosta.

Veteraanilentopalloilu jatkuuHeidät tuotiin laivalta suoraan

pelikentälle Espoon urheiluhalliin pelaamaan kanssamme.

Pelin päätyttyä veimme heidät veteraanimajalle Palstarinteelle Nuuksioon, jossa saunottiin ja ruo-kailtiin. Vietimme iltapäiväjuhlaa 30 hengen joukolla. ”Pillimees” Reino Saaristo tietenkin huoleh-ti musiikista. Palstarinteen emäntä oli järjestänyt maistuvat ruokailut ja isäntä huolehti meistä. Vierai-den lähdettyä poistui myös isäntä-väki ja jäin virolaisten kanssa yök-si.

Iltapalan ja tarinoinnin jälkeen painuimme pehkuihin. Näin seu-raavanakin päivänä..

Pelasimme myös epävirallisen maaottelun. Kärsimme rökäletap-pion. Ei ihme, sillä virolaisten ko-via syöttöjä emme pystyneet nos-telemaan. Aamulla 21.5. tilasin tilataksin Palstarinteeltä Pasilan urheiluhallille Suomen Sotavete-raanien SM-kisoihin. Kisoihin otti

osaa kahdeksan joukkuetta. Viro-laiset saivat pronssimitalit, josta onnittelemme.

Jos lentopalloilu kiinnostaa, ter-vetuloa joukkoomme pelaamaan! Aloitamme taas syyskuussa.

PalstarinnePalstarinteellä luonto esitti meille herkän iltanäkymän.

Ison lammen pinta oli illalla peilityyni. Yhtäkkiä kaikkialla ve-den yllä lenteli päivänkorentoja. Pikkukalat napsivat niitä pinnalta. Hopean väriset pikkukalojen suut välkkyivät myöhäisen ilta-aurin-gon säteiden osuessa niihin. Ve-den pinta tuikki kuin yöllinen täh-titaivas.

Isäntä sai niskastani yhden ko-rennon kiinni ja totesi sen sur-viaiseksi. Niiden toukat ovat so-peutuneet hyvin vesielämään. Toukkavaihe on hyvin pitkä. Ai-kuisvaiheessa päivänkorennot elä-vät nimensä mukaisesti vain yhden päivän ja lentävät illalla. Ne eivät ehdi edes syömään.

Laakasurviaiskoiraat lentävät veden pinnalla ylös alas. Siitä nimi surviainen. Kun ne näkevät naa-raan, ne parittelevat. Päivänkoren-not ja niiden toukat ovat kalojen ravintoa.

Pertti Sirén

PS. Juhannusaattoa Palstarinteellä v. 2008 vietti 31 henkeä. Saunot-tiin, kahviteltiin täytekakun kera ja tanssittiin ”teräsvaarin” johdol-la. Musiikista huolehti kaksi hanu-ristia.

Ison lammen pinta päilyy illalla pei-lityynenä.

jolloin Espoon kaupunki luovut-ti ostamansa Palstarinne-yksi-näistilan espoolaisten veteraanien virkistyskäyttöön nimellistä vuosi-vuokraa vasten.

Palstarinteen päärakennuksen Kolmoislammen rantatörmälle ra-kennutti eversti Raatikainen met-sästysmajakseen 1955. Espoon kaupunki osti Palstarinteen 1979. Tilalla on maa-aluetta noin kolme hehtaaria ja vesialuetta hehtaari. Lammen rannalla on sauna ja gril-likatos. Piha-alueen reunassa on huoltorakennus. Päärakennuksessa on keittiö ja oleskelutiloja, yläker-roksessa viisi makuuhuonetta. Jär-

ven puolella on avara avokuisti. Palstarinteen hoitokunnassa

ovat kaikkien espoolaisten vete-raaniyhdistysten edustajat. Valvo-jana toimii lähistöllä asuva Jokke Koverskoi. ”Saunamajurin” va-kanssia hoitaa ”Sikari-Ville”.

Majan edelliset käyttäjät, viro-laiset veteraanipalloilijat, olivat kirjoittaneet vieraskirjaan kiitok-sensa.

Retkipäivänä saunottiin, nautit-tiin Anja Hukkasen valmistama lounas ja ulkoiltiin. Yhteislaulu-tuokio päätettiin Veteraanin ilta-huutoon.

Niilo Ihamäki

8

Bussilastillinen Espoon sota-veteraanikuorolaisia parempi-ne puoliskoineen matkasi huhti-kuun 13. - sateisena sunnuntaina Tallinnaan tarkoituksena käy-dä Tallinnan oopperassa katso-massa ja kuulemassa Loewen My Fair Ladyn esitystä. Siihen aikaan kevättä sateli hiljakseen vettä eikä sää muutenkaan ol-lut kovin keväinen. Laivan uu-meniin päästyämme sää ei kui-tenkaan häirinnyt iloisen ilmeen itsellensä ottanutta seuruettam-me. Matka laivalla nauttien lai-van ravintoloiden antimia ja laulellen sekä yhteisesti että kuo-romaisesti meille varatussa eril-listilassa saatteli meidät joutui-sasti Tallinnan satamaan (kuva).

Satamassa eivät enää juuri häirit-se matkustajia neuvostoaikana ki-vikasvoisiksi koulutetut virka-miehet, mutta neuvostoaika ei ole kuitenkaan vielä kokonaan kai-konnut soromnoo-mentaliteettei-

Espoon Sotaveteraanikuoro avecTallinnassa

kulttuuriin kurkistamassa

neen. Matkamme järjestäjät olivat näet sopineet virolaisten järjestä-jien kanssa bussikuljetuksesta sa-tamsta Viru-hotelliin. Koleassa sa-teen tihrussa etsiskelimme yksin ja joukolla, josko pitkistä bussiriveis-tä löytyisi meidät kuljettava auto – ei löytynyt. Tieto tarpeestamme oli hukkunut byrokratian pyörteisiin. Takseja kuitenkin löytyi satamas-ta riittämiin.

Kun neuvostoaikana jouduin useasti käymään Virossa työasiois-sa, ero nykyiseen on huomattava. Sataman virallisia muodollisuuk-sia lukuun ottamatta tulli- ja po-liisivirkamiehet eivät häiritse edes läsnäolollaan matkalaista. Saattaa-pa välinpitämättömyys selväpäi-sestä matkailijasta tuntua jo liian-kin ylimalkaiselta, kun tarkastelee lähes päivittäin lehdissä olevia uu-tisia hämärämiesten puuhista juuri

kulkemallamme reitillä. Hämärä-miehiä emme tunnistaneet, mutta kylläkin ostosrattailla varustautu-neita suomalaisia oli matkustajissa sitäkin enemmän. Muistui mieleen Elannon kaupallisen johtajan ker-tomus keskihelsinkiläisistä, jotka kävivät alennusmyyntimaitoa ha-kemassa ltä- Helsingistä.

Sateinen sunnuntaipäivä vie-rähti hotellissamme talon antimia kohtuullisesti nauttien aina ilta-tunneille. Matkamme päätarkoitus oli näet käydä nauttimassa edellä mainitsemastani operettiesitykses-tä. Vim hotelli on Tallinnan ooppe-rasta sopivan kävelymatkan pääs-sä. Sade oli jo niin vähäistä, ettei sateenvarjoa enää tarvinnut.

Virolaistaiteilijoiden esittämänä ”Minu Veetlev Leedi” jätti tämän kirjoittajalle varsin ambivalentin tunnelman. Ei operettiesitystä voi-nut sanoa huonoksi, mutta joten-kin ”konemainen” tunnelma siitä jäi. Mielialaani varmaan vaikuttaa jo kauan sitten Helsingin Ruotsa-

Historia henkii Tallinnan Toompean mäellä.

9

Kuntoutuslomalle ViroonYhdistyksen sosiaalijaoston tukema kuntoutusloma järjestetään Vi-rossa, n. 10 km Tallinnasta itään sijaitsevassa Viimsi Spa-kylpyläs-sä 23. – 30.11.2008 (su-su).Kuntoutusta voi hakea veteraanitunnuksen omaava jäsen sekä hänen aviopuolisonsa. Etusija on hakijalla, joka ei ole ollut kuluvan vuoden aikana vastaavalla sosiaalijaoston tukemalla kuntoutuslomalla.Tiedustelut matka-aikataulusta, hoidoista, omasta rahoitusosuudes-ta ym. sekäIlmoittautuminen syyskuun loppuun mennessäHelena Luukkoselle puh. 884 5943, arkisin klo 9-12 välisenä aika-na.Tervetuloa mukaan!

laisessa teatterissa mm. herttaisen Liisa Tuomen “My Fair Ladyn” Elizan osan esitys. Se on mieles-täni edelleen näkemistäni Elizois-ta ylivertaisin.

Oopperan jälkeen kuoromme innostui vielä laulelemaan Vim hotellin ravintolasalissa omaksi ja iImeisesti myös muiden hotellivie-raiden iloksi jopa niin, että yksi vi-rolainen kuoromies halusi esiintyä solistina kuoromme kanssa.

Maanantai, kotiin lähtöpäiväm-me, aukeni aurinkoisen kevätvii-

leänä. Perinteisen aamupäiväkah-vimme kävimme nauttimassa Tallinnan ehkä mielenkiintoisim-massa kahvila-ravintolassa Peper-sackissa (pippurisäkissä).

Kahvi1an historia alkaa jo ai-nakin 1370-1uvulta. Se on ollut ruhtinaiden, krei vien, raatiherra-suurkauppiaiden jne. omistukses-sa. Nimensä kahvila-ravinto1a on saanut sen yhden omistajan, yrt-tikauppiaan 1empinimestä. Aate-lisilla oli näet tapana kutsua heitä “pippurisäkeiksi”. Yksi kahvilara-vintolatalon omistajista muuttikin 1520 -1uvulla nimensä Hans Pe-persackiksi. Tämän goottilaistyy-lisen rakennuksen päätyko1mion reunalla ovat mm. säilyneet “ih-meenkaupalla kaiverretut viiniry-päleoksaiset koristelestit”, aino-at goottilaistyyliset koristeet koko Tallinnassa. Ku1ttuurihistorialli-

sella Toompean mäella on näh-ty muitakin ihmeellisyyksiä. 1944 Neuvostoliiton 1entokoneet pom-

mittivat Tallinnaa ja myös Toom-pean mäkeä. Ennen pommituksen alkua kaikki mäen hiiret ja rotat kerääntyivät Pepersack-ta1on kel-lariin. Ta1oon ei osunutkaan yh-tään 1entopommia.

Pois1ähtöpäivänämme kävim-me laskemassa seppe1een kau-niilla mäntykankaalla sijaitseva-l1a hautausmaalla Suomipoikien muistomerkille. Sillä matkalla ta-pasimme myös jo ennestään meille tutuksi tulleen Suomipojan Viktor Preimannin (kuva seppe1een 1as-kusta). Kiertelemme katselemassa myös muiden virolaisten merkki-henki1öiden 1epopaikkoja. Heidät on haudattu tietylle alueelle. Nii-den joukossa on myös lau1ajatut-tavamme Georg Otsin leposija.

Kokonaisuudessaan matkamme onnistui hyvin tähän meille lähei-simpään keskiaikaista kulttuuria huokuvaan kaupunkiin.

Teksti kuvat Aulis Lintunen

Merimatka sujui iloisesti laulellen.

Kuoron seppele laskettiin Suomi-poikien muistomerkille.

10

Moni espoolainenkaan ei tiedä, että kaupungissa toimii mainitun-lainen yksikkö, josta saa apuväli-neitä pyörätuolista nostolaitteisiin ja ns. sairaalasänkyihin.

Kävelykeppiäkään ei säären loukkaantuessa kannata mennä os-tamaan tavaratalosta, sillä Pihatör-mästä sen saa ilmaiseksi. Kaikki välinepalvelu on nimittäin mak-sutonta. Eikä tarvitse lainkaan hä-peillä, jos menee hakemaan apua, sillä apuvälinelainaus on lakisää-teinen asia ja kuuluu kansanter-veyslain alaisuuteen.

Apuvälineyksikön toimin-nasta tekivät lehdellemme sel-koa yksikön esimies, kaupungin johtava kuntoutussuunnittelija, fysioterapeutti Tiina Hannikai-nen sekä Kaisa Rauhala, jolla

Pihatörmän apuvälineyksikköauttaa

vammautunutta

on vielä toistaiseksi maassamme aika harvinainen apuvälinetekni-kon tutkinto. Talossa toimii myös Espoon sosiaali- ja terveystoimen koko lääkinnällisen kuntoutuksen yksikön 15-henkinen henkilökun-ta, josta edellä mainittujen Hanni-kaisen ja Rauhalan lisäksi apuvä-lineyksikössä työskentelevät Armi Vatanen, Heli Gulin ja Satu Vaha-luoto. Kannattaa soittaa heille en-nen kuin lähtee henkilökohtaisesti toteuttamaan apuvälinetarvettaan.

Rollaattori on eniten lainattu välineEniten lainattu väline on rollaatto-ri, kertoo esimies Hannikainen. –

Seuraavina tulevat erilaiset tuki-tangot ja kolmannella sijalla ovat kyynärsauvat. Kaikkien välinei-den päivittäinen huolto ja puhdis-taminen kuuluu välineen lainaajal-le, mutta suuremmat korjaukset ja huollot tehdään yksikön toimesta. Niitä on tosin yksikön nykyisissä tiloissa mahdotonta toteuttaa tilo-jen ahtauden takia, joten välineet toimitetaan Puolarmetsään kor-jattaviksi. Välineen hakijan kans-sa tehdään asianmukainen lainaus-sopimus. Laina-aika sovitaan aina lainauksen yhteydessä.Koska asiakaskunta vanhenee ja apuvälineiden tarve kasvaa iän karttuessa, lainaukset ovat lisään-tyneet vuosi vuodelta. Kun esim. vuonna 2005 lainattiin 2188 rol-laattoria, oli lainausten määrä vii-

Jos syystä tai toisesta äkillisesti vammaudut tai sinulla on pitkäaikai-nen vamma ja tarvitset apuvälinettä, niin käänny Espoon Pihatörmäs-sä toimivan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineyksikön puoleen. Viime vuonna yksikkö avusti lähes neljäätuhatta espoolaista, joiden ikähaitari oli 1-vuotiaasta yli 85-vuotiaaseen ja toimitti heille noin 10 000 kertaa yli 22 000 erilaista välinettä.

Armi Vatanen, Tiina Hannikainen ja Kaisa Rauhala ovat apuvälineyksi-kön työntekijöitä.

11

me vuonna jo 2531, Hannikainen toteaa.Toivottavasti kaupungin päättä-jät apuvälineyksikön tilatarpeita suunnitellessaan ottavat huomioon myös sen, että tänä aikana Espoon väkiluku on yli kaksinkertaistu-nut niistä 80-luvun vuosista, jol-loin apuvälineyksikkö aloitti toi-mintansa. Myös uusia apuvälineitä vammaisille on keksitty, joten vä-linemääräkin on laajentunut, näin ollen senkin takia tarvitaan lisäti-loja. – Ja tämän kyllä huomaa jo-kainen Pihatörmän toimitalossa kävijä. Kaikki varastohuoneet ovat tupaten täynnä erilaisia välineitä: rollaattoreita, tukitankoja, kyynär-sauvoja, suihkutuoleja ja pyörä-tuoleja sekä erilaisia tarttumapih-tejä, korotustyynyjä jne.

Lisätiloja toivotaan

Apuvälineyksikkö perustettiin vuonna 1985, mutta tässä talos-sa on toimittu 11 vuotta. On ym-märrettävää, että näin pitkällä ai-kavälillä tilat ovat käyneet liian pieniksi. Niinpä toiveissa onkin, että yksikkö pääsee siirtymään nyt suunnitteilla olevaan Puolarmet-sän laajennusosaan vuonna 2012. Siihen asti ainakin on näissä tilois-sa toimeen tultava, Hannikainen ja Rauhala kertovat.Annankin henkilökunnalle tunnus-tuksen ja kiitoksen siitä, että he ovat näissä oloissa kyenneet ven-ymään aina tarpeen mukaan, Tiina Hannikainen sanoo, – Viimeisen asiakaskyselymme mukaan suu-rin osa hieman yli 3 800:sta viime vuoden asiakkaastamme on ollut toimintaamme tyytyväisiä.

Asiantuntemus täällä ainakin riit-tää, toteaa Kaisa ja mainitsee, että kolme ja puoli vuotta kestänyt am-mattikorkeakoulutus Stadiassa oli todella laaja-alaista ja hyvin yksi-löityä. Kaikki välineet käytiin läpi proteeseista erikoispohjallisiin ja kaikkiin perusapuvälineisiin, joita Pihatörmässäkin on. – Joten erit-täin hyvät edellytyksen meillä on auttaa asiakkaitamme. Kaisa Rau-hala sanoo lopuksi.

Tyytyväinen käyttäjä

Paitsi että katkenneen reisijänteen takia allekirjoittanutkin lukee it-sensä tyytyväisiin apuvälineen käyttäjiin, kyselin soukkalaisen Pirkko-Liisa Raappanan, 73 v., mielipiteitä. Olen nähnyt hänen käyttävän rollaattoria jo vuosi-kausien ajan, ja hän näyttää ole-van erittäin tottunut operoimaan apuvälineellään. Käykin ilmi, että Pirkko-Liisa on käyttänyt rollaat-toria yli 10 vuotta ja hän toteaa: – Olen ollut tyytyväinen rollaatto-riini, joka on minulle aivan kaikki kaikessa 12 vuotta sitten sattuneen aivohalvauksen seurauksien takia. Joudun käyttämään rollaattoria si-sätiloissakin. Pirkko-Liisa lainasi aluksi väli-neitä Jorvista, mutta nyt hän on viimeiset pari vuotta kääntynyt tarvitessaan Pihatörmän väline-lainaamon puoleen. – Olen saa-nut sieltä aina avun. Kyllä minä olen silloin tällöin joutunut vaihta-maankin rollaattoria, kun siihen on tullut pitkässä käytössä joitakin vi-koja. Joskus on joku ruuvi irronnut tai tullut muuta pikku vikaa, ja ne on aina korjattu Pihatörmässä. Mi-nulle rollaattori on aivan välttämä-tön väline, jota ilman en yksinker-taisesti tule toimeen, joten sen on oltava aina kunnossa.

Anja Katavisto

Pihatörmän apuvälineyksikön puhelinajat:8 –10 ja 13 – 15Puhelin: 09-816 423 70

Heli Gulin auttaa sopivan pyörätuo-lin valinnassa.

12

Papiksi 1953 vihitty Lenno Järvi on tuttu mies veteraaneille. Hän on toiminut Sotainvalidien Veljeslii-ton Uudenmaan piirin piiripappina ja Espoon Sotaveteraanien hengel-lisen jaoston puheenjohtajana sekä monien matkojen johtajana. Useita veteraaneja hän on siunannut vii-meiseen lepoon.

Papin tehtävissä Lenno Järvi oli Espoossa 1956-1982. Sitä ennen hän toimi Helsingin NMKY:n apu-laissihteerinä, Kuopion NMKY:n sihteerinä ja pappina Pieksämäel-lä. Eläkkeelle Lenno Järvi jäi Ta-piolan seurakunnan kappalaisen virasta. Talvisodan aikana Lenno palveli asevelvollisena Terijoella, jatkosodassa joukkueenjohtajana. Vuosalmen taisteluissa hän haa-voittui jalkaan.

Jatkosodan ajalta jäi pari tapa-usta Lenno Järvelle erityisesti mie-leen.

– Eräällä joukkueeni miehellä oli toisen silmän sijalla lasisilmä. Kun ei ollut tapahtunut mitään eri-koista, ei siihen kukaan kiinnittä-nyt huomiota. Heinäkuun 28. päi-vänä saimme tiedon, että tulemme suorittamaan väkivaltaisen tiedus-telun vihollisen puolelle. Se jän-nitti kaikkia. Oman pienen lisäyk-sen tähän toi tieto, että eräs mies oli pudottanut lasisilmänsä ja se oli mennyt rikki. Menin tarkas-tamaan tilannetta ja totesin, et-tei mies voi tulla mukaan. Lähetin hänet jsp:eelle, jonka kautta hänet siirrettiin toisiin tehtäviin.

Tykistökeskityksen jälkeen ha-vaitsin, että paljaspäinen mies as-teli harvakseen ei kenenkään maal-la meitä kohti. ”Ammunko”, kysyi vieressä seisova kiväärimies. ”Älä ammu”, vastasin ja huusin miehel-le: ”Njet suda! Tuda!” eli älä tän-ne, tuonne! Mies oli pölyn peitossa emmekä olleet varmoja, oliko hän venäläinen vai suomalainen. Oma oli, mutta tärähdyksen saanut eikä kyennyt puhumaan. Viittilöimme hänelle: ”Tuohon suuntaan!” Mies lähti jatkamaan vaitonaista kulku-aan.

Pappi sammutti lapsen tukan kastevedellä

Oma vihkisormus lainaksiPapin työhön lähteminen Tuusu-lassa syntyneelle nuorelle Lenno Järvelle ei ollut itsestään selvä.

– Aioin ensin tekniselle alalle ja sitä varten ylioppilaaksi päästyä-ni olin harjoittelijana konepajassa. Sitten kuitenkin tunsin kutsumus-ta papin työhön ja aloitin teologi-

set opinnot, Lenno kertoo. Aina toimitukset eivät sujuneet

nuottien mukaan. – Kerran sulhanen oli unohtanut

sormuksen ja silloin jouduin ojen-tamaan oman sormukseni lainaksi. Eräässä kastetoimituksessa kummi vei lapsen niin lähelle kynttilää, että lapsen tukka syttyi palamaan. Sammutin sen äkkiä kastevedellä. Hautaan siunaamisessa huomasin toimituksen jo alettua, että hiekka ja lapio puuttuivat. Oli kesäaika ja kun arkku oli laskettu hautaan, sa-noin siunaussanat vasta haudan ää-rellä ja heitin hiekan arkun päälle.

Joskus hautaan siunaamisessa ei ollut yhtään saattajaa. Silloin pap-pi sosiaaliviranomaisten ja vah-timestarien kanssa kantoi arkun hautaan.

Lenno Järvi on siunannut myös kirkosta eronneita, jos omaiset ovat halunneet ja on tiedetty, että vainajakin olisi kristillisen siunaa-misen hyväksynyt.

Kerran Kuopiossa sattui niin, että olin luvannut tulla haudalle, mutta kieltäytynyt siunaamisesta. Vainajan äiti kuitenkin käveli vie-relläni ja pyysi, että toimittaisin siunauksen. Niin teinkin.

Niilo Ihamäki

Lenno Järvi toimi joukkueenjohta-jana jatkosodassa.

Lenno Järvi siunasi Espoon Sota-veteraanien entisen puheenjoh-tajan Viljo Kasasen Kellonummen kappelissa 11.1.2000.

ILM

AR

I K

OR

PI

13

Pikapuhelu

Eino Salo on rauhallinen her-rasmies, aina kohtelias ja asialli-nen. Hän on ollut sotaveteraani-toiminnassa monissa tehtävissä itsestään sen kummemmin ään-tä pitämättä ja on edelleen muka-na iästään huolimatta. Eino Salo on liittynyt Espoon Sotaveteraa-neihin joskus 80-luvulla, ja 80-lu-vun lopulla hänet valittiin pohjoi-sen toimintajaoston johtoryhmään, jossa hän edelleen toimii. Vuosina 1992-93 oli jaoston puheenjohtaja-na. Samoihin aikoihin hänet valit-tiin Palstarinteen hoitokunnan pu-heenjohtajaksi ja siinä tehtävässä hän on vielä nykyään.

Korsupäivystäjänä hän oli yli kymmenen vuotta. Veteraanihauta-jaisten havuseppeleen laskijana hän toimi toistakymmentä vuotta ja jät-ti sen tehtävän vasta kolme vuotta sitten. Maanantaiesitelmiä hän käy joka viikko kuuntelemassa ja tapaa samalla veteraaniystäviään. Tutut miehet istuvat siellä ikkunan lähel-lä ns. miesten pöydässä, ja siellä tuntuu juttu käyvän.

Sotien aikana Eino palveli lai-vastossa, talvisodan aikana itäisel-lä Suomenlahdella miinanlaskijana ja jatkosodan aikana miinanraivaa-jana. Hän selvisi sodista haavoittu-matta. Sotilasarvoltaan hän on yli-kersantti. Miinanraivausporukan elossa olevat jäsenet tapaavat edel-leen toisiaan silloin tällöin.

Eino Salo on syntynyt joulu-kuussa 1917 Helsingissä. Hel-singistä on myös kotoisin hänen viitisen vuotta nuorempi Saga-puolisonsa. Pari on vihitty avioliit-toon vuonna 1943. Heillä on yksi

Eino Salo (90) ollut monessa mukana

tytär. Perhe on asunut vuodesta 1956 lähtien omakotitalossa Petak-sen Jänismäessä ja asuu siinä ny-kyäänkin. Salot ovat matkustaneet paljon, olleet mm. mukana Espoon Sotaveteraanien Saksan matkoil-la. Eino kertoi harrastaneensa nuo-rempana pesäpalloa.

Siviilityönään Eino oli nuores-ta alkaen nahka-alan myyntitehtä-vissä, viimeksi osastopäällikkönä. Eläkkeelle hän jäi 65-vuotiaana. Hänelle on myönnetty Keskus-kauppakamarin kultainen ansio-merkki.

Viime numerossa julkaistu Eero Sillanpään herkkä kuvaus lap-senlapsen ristiäisistä on virittä-nyt veteraaniryhmässä keskus-telua, milloin lapsi on kastettava. Toisten mukaan kahden viikon kuluessa lapsen syntymästä, tois-ten mukaan mitään aikamäärää ei olekaan. Lääninrovasti Antti Rusama, onko asiasta tarkat oh-jeet?

– Asetuksen mukaan lapsen ni-met ja äidinkieli on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa syn-tymästä väestötietojärjestelmään. Tämä tarkoittaa lapsen kastamis-ta tai ilmoittamista maistraatille. Kirkkojärjestyksen mukaan kir-kon jäsenten tulee saattaa lapsen-sa kastettavaksi ilman tarpeetonta viivytystä. Jos lapsen kastaminen viivästyy, kirkkoherran asiana on muistuttaa siitä lapsen vanhempia tai huoltajia.

Oman auton käytöstä Eino on luopunut, mutta hän on niin hy-vässä kunnossa, että tulee toisi-naan Palstarinteelle Siikaniemen linja-autolla ja kävelee Palstarin-teen tienhaarasta sen mäkisen va-jaan kilometrin matkan, jota moni nuorempi pitää Palstarinteelle tu-lon esteenä. Tällä tavoin Salot tu-livat Palstarinteelle esim. viime ju-hannusaattona.

Sotaveteraaniväki toivot-taa Eino Salolle vielä monia virkeitä vuosia!

Pirkko Heikkinen

Onko kasteella jotain käytännöl-listä merkitystä?

– Nykyisin lapsi saa jo syntymän-sä yhteydessä henkilötunnuksen. Kuitenkin vasta kasteen tai maist-raatille ilmoittamisen yhteydessä hän on ”kirjoissa ja kansissa”. Van-hempien etu on huolehtia aikamää-ristä myös siksi, että yhteiskunnan myöntämät sosiaalietuudet, kuten lapsilisä, ovat mahdollisia vasta re-kisteröinnin jälkeen.

Joku veteraani oli Lapissa kuul-lut kerrottavan, että siellä 20-lu-vulla pitkien taipaleitten takaa lapset tulivat kasteelle vasta, kun itse pystyivät kävelemään tai hiihtämään. Se ei enää taida olla mahdollista?

– On tunnettua, että viime vuosi-sadan alkupuolelle saakka lasten kastamisen aikarajoissa oli käy-tännössä suurta horjuvuutta. Seu-rakuntien syrjäkylissä saattoi vuo-sittain pidettävien kinkereiden yhteydessä tarjoutua tilaisuus hoi-taa lapsen kastaminen, kun pappi kerrankin oli saatavilla omassa ky-lässä.

Liittyykö kasteeseen joitakin vanhoja tapoja?

– Kasteen merkitystä on aina Suo-messa arvostettu. Tapana on ollut, ettei matkalle lähdetty kastamat-toman lapsen kanssa. Kaste antoi näin eräällä tavalla täysivaltaisen perheenjäsenen aseman.

Niilo Ihamäki

14

Juoksen pitkin kaupungin laidal-la olevaa laaksoa ja kompaste-len kovasärmäisiin lumimöykkyi-hin. Jalkojani palelee. Olen vienyt lämpimät porotossuni eilispäivänä suutarille, jaloissani on vanhat ku-luneet monot, jotka eivät lämmitä. Muita kenkiä ei ole.

Kaasunaamarilaukku pomp-pii olkapäälläni. Kun koulu mar-raskuussa loppui, useimmat kave-rit lähtivät maalle sotaa pakoon, minä ilmoittauduin väestönsuoje-lukeskukseen lähetiksi. Meidät on komennettu aina ilmahälytyksen tullen juoksemaan heti vss-kes-kukseen. Aivan älytön käsky. Is-tumaan sinne puulaatikon päälle, kun pommit putoilevat ympärillä.

Yht´äkkiä kuulen voimakas-ta jyrinää, joka hukuttaa häly-tyssireenin äänen, vaikka sireeni ulisee hirvittävästi. Vilkaisen tai-

ANJA KATAVISTO

Päiväkirjan lehtiä

helmikuulta 1940

Aurinko paistaa viiltävän kylmästi matalalla, lähellä pohjoista tai-vaanrantaa, vaikka on keskipäivä. Taivas on kuin siniseksi jähmet-tynyttä lasia, ja avaruus on kristallinkirkas. Pakkasta on kolmekym-mentä astetta. Ilmahälytys on päällä. Tällaisena päivänähän ne juuri tulevat, ryssän pommituslaivueet.

vaalle ja heittäydyn hankeen. Ko-neet ovat päässeet päälle melkein huomaamatta. Laakson yläpuolel-la on kymmenittäin lentokoneita. Ne kuvastuvat mustina sinistä tai-vasta vasten. Lumi säkenöi ympä-rillä. Maailma ei ole koskaan ollut näin kaunis.

Koneet lentävät niin alhaalla että erotan kypäräpäiset lentäjät ja konekivääriampujat. Näen konei-den alla olevien luukkujen avau-tuvan ja mustien möhkäleiden ir-toavan koneesta. Hyvä Jumala, nehän ovat pommeja! Ensimmäi-sen kerran elämässäni näen pom-mien irtoavan koneesta. Ne putoi-levat kaikkialle ympärilleni.

Rukous hengenhädässäHirvittävä pelko valtaa minut. Tar-raudun allani tärähtelevään maa-han itsekin vapisten kiireestä kan-

tapäähän. Pitääkö minun kuolla tänä säteilevän kauniina talvipäi-vänä? Hyvä Jumala, rukoilen hä-dissäni, älä anna minun kuolla! Ei vielä. Ei näin nuorena. Olen vas-ta neljäntoista. En ole elänyt vie-lä lainkaan. ”Näin lähellä multaa ja maata, Isä, en vihata saata, mun täytyy rakastaa - -”, höpötän ää-neen. Mistä se tuli mieleeni? Sen täytyy olla jonkun runoilijan. Vain runoilija voi sanoa jotakin tuollais-ta. Ei ole maannut pommisateessa tulipalopakkasessa jalat jääkalik-koina. Suu ja silmät täynnä mul-lan sekaista lunta ja sekopäisenä pelosta. Kun maa tärisee ympä-rillä, ja joka puolella ryöppyää il-maan kivenjärkäleitä ja jäänse-kaista multaa.

Kurkistan varovasti taivaalle. Suuri hiilenmusta kone punaisi-ne tähtineen on juuri syöksymäs-

Pommituksen jälkeisenä päivänä savupiiput törröttivät aavemaisina tuhoutuneiden talojen sijoilla. Jos-sakin ehjäksi jääneestä kirkosta oi-kealla oli kirjoittajan koti.

15

sä kohden maata. Se viheltää ulvo-en ylitseni vain muutaman metrin korkeudella, niin minusta ainakin tuntuu. Näen kapeaksi suippene-van päähineen ja venäläisen len-täjän silmät suojalasien takana. Katseemme kohtaavat. Täytyyhän hänenkin nähdä minut, koska minä näen hänet aivan selvästi. Kuu-len konekiväärin papatuksen, ja luodit takovat maata ympärilläni. Hetkessä kone on kaukana, mut-ta näen laivueen kääntyvän takai-sin. Jälkeenpäin kuulen, että ko-neita on ollut kymmenittäin ja ne ovat tulleet lukemattomina aaltoi-na kaupungin ylle.

Valtava räjähdys tärisyttää laak-soa. Pommit putoilevat tauko-amatta ympärilläni, kivet sinkoi-levat joka taholle. Koko maailma on mustan, kylmän pölyn peitossa. On kuin äkkiä olisi tullut yö.

Rehtorin neuvo jäi mieleenKun koulu loppui syksyllä, rehtori sanoi: ”Pitäkää pää kylmänä mutta sydän lämpimänä.” Minusta se oli hienosti sanottu. Muistan sanat lo-pun ikääni.

Pää kylmänä. Olen yltä päältä jäässä. On suoranainen ihme, et-tei yksikään konekiväärin luotu ole osunut minuun. Minun aikani ei ole vielä kuolla. Pää kylmänä…pää kylmänä…Toistan noita sano-ja mielessäni. Koko ruumis on kyl-mänä, jääkylmänä, ei ainoastaan pää.

Koneet tulevat yhä uudestaan. Ne ovat päättäneet tänä helmikuun päivänä pyyhkäistä kotikaupunki-ni kokonaan maan päältä. Hävittää sen niin, ettei jää kiveä kiven pääl-le. Kumisevina tuhoa kylvävinä aaltoina koneet syöksyvät kaupun-gin ylle kerran toisensa jälkeen. Tällaiselta varmaan tuntuu veljes-täni ja isästäni ja tuhansista muista sotilaista rintamalla: ei turvaa mis-sään. Vain pelkoa.

Mahtavasti pauhaavat koneet ylittävät maan melkein sähköpyl-väiden latvoja hipoen. Näen savus-ta ja räjähdysten pölystä hämäräk-si muuttuneen ilman läpi, että koko Kauppakatu viiden sadan metrin päässä on leimahtanut liekkeihin pitkin pituuttaan, ja oman kotitalo-ni lähettyviltä nousee savua ja pö-lypatsaita. Näyttää siltä, että koko

pieni kaupunki on tulen ja mustan savuharson peitossa, ja kaikkialta kuuluu kumeita jyrähdyksiä. Nii-hin sekoittuu jostakin kaukaa kan-tautuva ilmatorjuntatykin voima-ton jäkätys.

Koti tuhoutuiLopulta koneet jättävät ruhjotun ja hävitetyn kaupungin, ja kuulen vihdoinkin tuntikausien odotuk-sen jälkeen vaara ohi -merkin. Ma-kaan vielä paikoillani, tuntuu että en jaksa millään nousta. Tällaista niillä varmaan on rintamalla. Kyl-myyttä, vaaraa ja kuolemanpelkoa. Vihdoin pääsen ylös ja lähden raa-hautumaan palavien tienoiden läpi kohti kotiani. Kun pääsen lähem-

mäksi näen, että kaksikerroksinen talomme, yksi harvoista pikkukau-pungin kivitaloista on romahtanut, ja äitini ja muut talon asukkaat kömpivät juuri ulos pihan laidalla olevasta kellarista.

Kaikilta talon asukkailta ovat kodit tuhoutuneet. Kivisen talon kaikki puuosat ja ikkunat ovat sär-kyneet. Minun kodistani on jäljellä vain ompelukone, jonka paineaalto on lennättänyt pihalle. Kaikki muu on kadonnut taivaan tuuliin.

Me, kotimme menettäneet, vael-lamme yöksi kaupungin ulkona olevaan latoon, jonka heinissä nu-kumme yön.

Sitä päivää ja yötä en unohda koskaan.

Erikoinen lottakomennus

Viipurissa syntynyt Annikki Jäntti lähti lottatehtäviin, kun talvisodas-sa koti oli vaurioitunut pommituk-sessa. Hän sai viestintäkoulutuksen ja toimi viestintälottana päämaja-kaupungissa Mikkelissä ja Kan-naksella.

Joskus muonituslotista oli puu-tetta ja silloin viestintälottiakin komennettiin muonitustehtäviin. Niistä eräs jäi Annikki Jäntin mie-leen.

Olimme jossakin Kiviniemen lä-histöllä jatkosodan aikana. Saim-me määräyksen lähteä lähistöl-lä olevalle koululle valmistamaan voileipiä. Siellä luokkahuoneen pöydillä oli ranskanleipiä, makka-rapötköjä ja juustoja. Meidän teh-

tävänä oli leikata ranskanleivät vii-paleiksi, voidella ne ja päällystää makkaralla ja juustolla. Sehän oli tietysti ihan tuttua työtä, mutta ko-vasti hämmästyimme, kun puuhan johtaja, kuulemma talousopettaja, määräsi, että leivästä pitää kuoret leikata pois, kun ne tulevat upsee-reille. Kyllä me sitä ihmettelimme. Onhan kuori leivän maukkainta osaa ja touhu tuntui sodan olois-sa turhalta. Ensin hiukan toimim-me ohjeen mukaan, mutta ei sitä kauan jaksettu noudattaa. En sit-ten tiedä, miten upseerit suoriutui-vat niiden syönnistä, Annikki Jänt-ti naurahtaa.

Niilo Ihamäki

16

JALKOJEN HOITOA

Jalkahoitola Kaisa JärveläinenTaavinkoti, Nauhakuja 2, Espoo

Puh: (09) 4521005Jalkahoitola Rebecca Ortju

Merikartano, Tyrskyvuori 6, EspooPuh: 050 328 45 66

KOTIKÄYNNITJalkaterapeutti Teija Tuohino

Puh: 045 139 35 95

HAUTAUSPALVELU

KIELONKUKKASotaveteraaneille arkuista ja uurnista -10 % alennusEspoonlahden toimisto Yläkaupinkuja 2 (Soukka)Leppävaaran toimisto Konstaapelinkatu 3 (Gallerian lähellä)

Avoinna ma-pe klo 9-16.30. Muina aikoina sopimuksesta.

Maksuton ohjevihko ja kustannusarvio noudettaessa.Vi betjänar även på svenska.

Puhelinvaihde (09) 2709 3500 • Päivystys 0500 512 942kielonkukka@kolumbus.fi www.kielonkukka.fi

ESPERI CARE OYPuh. 010 4088 000

Villa Lyhde, puh. 591 57310Opri ja Oleksi, puh. 412 7236

Jänismäen Hoivakoti, puh. 010 4088 200

KAUKLAHDEN FYSIOTERAPIA Fysioterapia, lymfaterapia,

fysikaaliset hoidot

AJANVARAUS puh. 811 818Kotikäynnit lääkärin lähetteellä

Kuninkaankartanontie 5, 02780 Espoo

17

Leppävaaran Uusi ApteekkiLiikekeskus Sello, 02600 Espoo

Puh. (09) 8492 550

Avoinna: ma-pe 9.00 - 21.00 la 9.00 - 18.00 su 12.00 - 18.00

E.M. Pekkinen Oy

PL 36, 02921 EspooPuh. (09) 849 4070www.empekkinen.fi

Tapiolan ApteekkiKauppamiehenkatu 6

02100 EspooPuh. (09) 452 0130

Revontulen FysioterapiaVETERAANIKUNTOUTUSTA

Revontulentie 802100 Espoo

Puh. (09) 455 3595

FINNZYMES OY

www.finnzymes.fi

Asianajotoimisto Bergholm Oy

Nihtisillankuja 3 A, 02630 Espoo Puhelin 09-522 966, telefax 09-522 901

ESPOON TANSSIOPISTO

Piispanportti 12, 02200 EspooPuh. 455 2495

www.espoontanssiopisto.fi

Espoon Fysikaalinen Hoitolaitos

Tapiolan keskustorni 5.krs02100 Espoo

Puh. (09) 466 019

FYSIOTERAPIA ANN-BRITT RAJALA

Espoonlahdenkuja 4Espoonlahden Uimahalli

02320 EspooPuh. (09) 802 2083

RINTEKNO OY

Keilaranta 16 B02150 Espoo

Puh. (09) 469 81

18

Harvat nykyisin elävät voivat sa-noa keskustelleensa säveltäjämes-tari Jean Sibeliuksen kanssa. Ta-piolassa asuva Unto Poutala on yksi heistä. Unto Poutalan rippi-koulumatka vuonna 1934 kulki Ai-

Unto Poutala tapasi Sibeliuksen rippikoulumatkoillaan

Ahistaa

Kertokaa omin sanoin, mikä ahis-taa, sanoi psykiatri asiakkaalleen.

No joo. Kaikki alkoi, kun me-nin naimisiin. Vaimollani oli ai-kuinen tytär, josta sitten tuli minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tä-män kanssa naimisiin. Niinpä ty-tärpuolestani tuli myös äitipuole-ni.

Vaimoni sai pojan. Siitä tuli au-tomaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poi-kani on äitipuoleni veli, se on si-ten myös minun setäni.

Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni, vaikka samal-la olen myöskin sen pappa, onhan se tytärpuoleni poika. Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seuraa, että olen oman vai-moni lapsenlapsi. Ottaen huomi-oon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä.

Siksi ahistaa!(Tampereen Sotaveteraani)

nolan sivuitse ja muutamilla mat-koilla häntä vastaan tuli Sibelius.

– Rippikoulua pidettiin Tuusu-lan kirkossa, Unto Poutala muiste-lee. Asuin Kellokoskella ja sieltä ajelin kirkkoon polkupyörällä. Jos-kus oli seurana Järvenpään poikia. Sibelius teki päiväkävelyjä ja kun osui siihen aikaan, jolloin me pa-lasimme kirkosta, hän saattoi tul-la tiellä vastaan. Muistan, että ker-rankin hän kohotti keppiään, me tulimme alas pyörältä ja nostim-me lakkia, kuten meille oli opetet-tu. Siihen aikaan nuoret olivat koh-teliaita. Sibelius osoitti kepillään Tuusulanjärveä ja sanoi, että kyl-lä tämä järvi on kaunis näin kesäl-lä. Sitten hän kyseli, kuinka mei-dän rippikoulumme edistyy ja mitä me olimme oppineet.

Unto Poutala muistaa, että Sibe-liuksella oli harmaa puku ja hattu.

– Kyllä me tiesimme, että hän oli suuri ja kuuluisa säveltäjä.

Aino Sibeliusta pojat eivät näh-neet, mutta kerran Unto Poutala oli Tuusulan kansanopiston juhlas-sa, jossa Aino Sibeliuskin oli juh-lavieraana.

Rippikoulua käytiin kolme viik-koa. Tytöt ja pojat kävivät erikseen, mutta konfirmaatiota edeltävänä päivänä oltiin yhdessä kirkkoa ko-ristamassa.

– Silloin sitä vähän tyttöjä kat-seltiin.

Kirkkoon tuotiin koivuja, kata-jia ja tuoksuvia pihlajanoksia.

Niilo Ihamäki

Yhdistyksellä 155 aktiivista jäsentäEspoon Sotaveteraanit ry:n kevät-kokous pidettiin maaliskuun 31. päivänä Tapiolan palvelukeskuk-sessa. Läsnä oli 88 jäsentä. Pu-heenjohtajana toimi Väinö Ran-tio, sihteereinä Leo Tonttila ja Eero-Juhani Juhola.

Puheenjohtaja Eino Luosta-rinen kertoi avauspuheessaan, että aktiivijäseniä on yhdistykses-sä 155. Viime vuonna järjestettiin 747 tilaisuutta. Osallistujia oli 18 500.

Joukosta poistuneitten muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudel-la Pekka Konnun soittamaa Nar-van marssia kuunnellen.

Taloudenhoitaja Marja Nurmi-salo esitteli vuoden 2007 tilinpää-töksen. Tilintarkastaja Eero Kos-kivaara ehdotti vastuuvapauden myöntämistä hallitukselle ja muil-le tilivelvollisille. Vastuuvapautus myönnettiin.

Samoin hyväksyttiin edellisen vuoden toimintakertomus. Syys-kokouksessa toimitettavia vaale-ja valmistelee Pekka Tuomiston johtama vaalivaliokunta.

Hallituksen esityksestä kunnia-jäseniksi kutsuttiin Risto Laaka-suo, Aarno Lampi, Toivo Nikan-der ja Yrjö Velakoski.

Kokouksessa jaettiin myös an-sio- ja kunniamerkkejä.

Kultaisen ansiomerkin saivat Esko Järvinen, Eino Keinonen, Irja Kosonen, Esko Posti, Pentti Sierilä ja Sylvi Virtanen.

Suomen Sotaveteraaniliiton kultaisen ansioristin saivat Marita Antila, Pekka Jauho, Unto Num-mela, Irma Ruuskanen-Sere, Paavo Salo, Elna Tiainen, Leo Tonttila ja Aimo Virkki.

Eero-Juhani Juholalle annet-tiin Tasavallan presidentin myön-tämä kunniamerkki; SVR m l kr.

Naisjaosto tarjosi osanottajille pullakahvit. - NI

19

Sosiaalijaoston varapuheenjohtaja Irma Ruuskanen-Sere sai viime kevätkokouksessa vastaanottaa Suomen Sotaveteraaniliiton kultai-sen ansioristin. Toimituksen pyynnöstä Irma Ruuskanen-Sere ker-too lapsuudestaan, opiskelustaan ja työstään.

”Isänmaa ja veteraanit ovat olleet sydäntäni lähellä”

Olen syntynyt 19.11.1927 Viipu-rissa.

Kansakoulun neljännen luo-kan jälkeen pääsin Viipurin Uuden Yhteiskoulun I luokalle. Sitä eh-din käydä toisella luokalla talviso-dan syttymiseen saakka. Evakko-na olin äitini kanssa Rantasalmella isän vanhempien luona. Koti me-netettiin sodan päätyttyä. Ranta-salmelta siirryimme isän työpai-kan vuoksi Myllykoskelle. Sieltä minut kutsuttiin Helsinkiin Joki-paltion perheen vieraaksi. Heidän mukanaan olin kesän myös Muu-ramessa kesämökillä.

Koulut alkoivat jälleen 1940.Viipurin Vanha ja Uusi Yhteis-koulu olivat yhtyneet Karjalan yh-teiskouluksi, joka toimi Arkadian yhteislyseon alivuokralaisena ilta-vuorossa.

Viipuriin pääsimme takaisin vappuna 1942. Myös Karjalan Yh-teiskoulu aloitti jälleen toimin-tansa vanhassa koulutalossamme. Siellä kävin luokat 5 ja lukion 6, joka tosin jäi kesken 1944 ilma-pommitusten vuoksi.

Aloitin lukion uudelleen Poris-sa Porin Suomalaisessa Yhteis-koulussa, josta pääsin ylioppilaak-si 1947.

Lyhyt ura farmaseuttina

Ammatin valinnaksi tuli farma-seutin ura ja pääsin oppilaaksi Po-rin Puistoapteekkiin. Oppilasaikaa oli kaksi vuotta ja sen jälkeen Hel-singin Yliopistoon vuodeksi.

Amerikassa asuva tätini oli käy-nyt Suomessa 1948 ja hän halu-si minut vieraakseen New Yorkiin valmistuttuani. Valmistuminen jäi tenttiä vaille, mutta kun asiat oli-vat lähtöäni varten hoidettu, lähdin ja olin siellä reilun vuoden – sen pidemmäksi ajaksi ei viisumia oli-si saanutkaan. Sen jälkeen valmis-tuin farmaseutiksi ja sain työpai-

kan Porin Keskusapteekista, jossa työskentelin syksyyn 1953.

Farmaseutin urani jäi siltä osin lyhyeksi, sillä pyrin Kauppakor-keakouluun Helsinkiin ja pääsin. Miksi uran muutos? Edellinen tal-vi oli kovaa flunssa-aikaa. Pait-si että asiakkaita riitti, myös oma henkilökunta sairasteli ja jotka tol-pilla pysyivät, joutuivat tekemän paljon myös yövuoroja. Päivä töis-sä, pari tuntia kotona, yöksi työ-hön, pari tuntia kotona ja päiväk-si töihin. Totesin, ettei selkäni tule kestämään ainaista jaloilla oloa. Silloin eivät apteekkilaiset saa-neet istua kuin reseptiä hinnoitel-lessaan.

Kaksikymmentä vuotta Orionilla

Ekonomiksi valmistuin kevääl-lä 1956 ja heti seuraavana päivänä pääsin töihin Lääketehdas Orio-niin markkinointiosastolle (eli far-maseuttitutkinnosta oli hyötyä). Orionissa palvelin 3 kk. vaille 20 vuotta, jolloin siirryin tarjottuun toimitusjohtajan tehtävään Lää-ketietokeskukseen, joka myötäni aloitti toimintansa.

Jo Orionissa olin työtoverini kanssa tehnyt Pharmaca Fennica -lääkevalmisteet -kirjan, jossa oli-vat kotimaisten lääketehtaiden val-misteiden kuvaukset. Sen menes-tys lääkäreiden keskuudessa oli niin hyvä, että seuraavana vuonna teimme kaikissa Suomessa mark-kinoilla olleista lääkkeistä vas-taavan kirjan. Tämä kaikki oli ta-pahtunut ns. omalla ajalla. Kirjan myötä perustettiin ko. Lääketieto-keskus, joka alkoi hoitaa jakelun ja uusien kirjojen ajalleen hoita-misen. Paitsi Pharmaca Fennicaa tehtävänä oli terveydenhoitoalan osoitteisto ja sen ylläpito, lääke-esittelijöiden koulutus jne.

Eläkkeelle jäin 1.3.1989 ja avi-

oiduin kesällä 1990 (ensimmäisen kerran) Espoon Sotaveteraanien myöhemmin hyvin tunteman Ka-levi Seren kanssa.

Curriculum vitae:ssä eli ansio-luettelossani on lukuisa määrä eri yhdistyksiä, joissa olen ollut halli-tuksen jäsen, tosin vain parissa pu-heenjohtaja ja yhtä olen ollut jopa perustamassa.

Kunnallisissa luottamustehtävissä

Politiikka on jossain määrin aina kiinnostanut lukioajoista lähtien. Silloin oli rohkeata näyttää, että kuului Kansallisiin nuoriin! Mieli-piteet eivät periaatteessa ole muut-tuneet. Olin kerran Espoon kun-nallisvaaleissa ehdokkaana, pääsin varaedustajaksi. Se toi mukanaan Huoltolaitosten johtokunnan pai-kan ja kiersin eri vanhusten lai-toksissa. Myöhemmin toimin kau-pungin tilintarkastajana ja jälleen terveys- ja sosiaalijaostossa yh-teensä kolme kautta eli 12 vuotta.

Isänmaa ja veteraanit ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Niinpä minulta ei tarvinnut kahdesti ky-syä, kun Espoon Sotaveteraani-en sosiaalijaostoon Kyllikki Lap-palainen pyysi rahastonhoitajaksi, hänen oli luovuttava terveydelli-sistä syistä. Sosiaalijaostossa olen toiminut vuodesta 1993 lähtien ra-hastonhoitajana ja nyt tänä vuonna päässyt vaihtamaan varapuheen-johtajan tehtävään.

20

Tapiolalainen Yrjö Granlund s. 1917 menetti oikean kätensä 1941 ollessaan partioretkellä 35 km vi-hollisen selustassa. Uskomattomin ponnistuksin Yrjön partioveljet sai-vat raahatuksi hänet linjojen läpi takaisin omien puolelle. Pitkän ja monivaiheisen sairaalahoidon jäl-keen Yrjö kotiutettiin. Rintamal-le häntä ei enää lähetetty, mutta jo poliisikoulutuksen saaneena hän sai jatkaa vakanssiaan Lentävässä po-liisikomennuskunnassa, joka tun-nettiin aikanaan poliisivoimien va-liojoukkona.

Kun Kauniaisten kylpylä 40-lu-vun lopulla muutettiin Kaunialan sotavammasairaalaksi, alkoi Yr-jökin pian saada sieltä hoitoja, jot-ka iän myötä tulivat säännöllisiksi. Yrjöstä tuli Kaunialan toverikun-nan ensimmäinen varapuheenjohta-ja. Ystävällinen Yrjö tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Yrjön tässä sairaala-yhteisössä.

Kohtalonyhteys toi 1991 Yrjön huonetoveriksi virolaisen Suomi-Pojan Harald Raspelin, jonka mie-lenkiintoinen persoonallisuus teki Yrjöön suuren vaikutuksen. Tämä 1925 syntynyt Harald tuli 18-vuo-tiaana vapaaehtoisena Suomeen taistelemaan ”Suomen vapauden ja Eestin kunnian puolesta”, kuten Suomi-Pojat motivaatiotansa pe-

”Koppikaverit” Yrjö ja Harald

rustelevat. Haraldin tulo Tallinnas-ta Suomeen oli jo uhkarohkea teko, sillä se tapahtui pienellä puuveneel-lä ilmeisesti soutamalla. Nuori tule-va aseveli oli rohkea poika, joka ei vaaroja pelännyt.

Harald taisteli Karjalan kannak-sella JR 200:n riveissä Ants La-hin johtamassa komppaniassa. Hän haavoittui kaksi kertaa ja palasi so-dan jälkeen kotimaahansa taistel-lakseen Viron vapauden puolesta.

Raspel liittyi ”metsäveljiin”Viron jouduttua Neuvostoliiton miehittämäksi Raspel välttyi Si-perian vankileireiltä liittymällä ”metsäveljien” armeijaan. Kotita-lonsa metsässä hän tiesi sopivan kätköpaikan, johon hän kaverien-sa kanssa rakensi korsun, jossa he majailivat vaaran vuodet aina Vi-ron vapautumiseen asti. Tätä kor-sua he kutsuivat kopiksi ja sitä ni-mitystä Harald alkoi käyttää myös myöhemmin Yrjön kanssa jaka-mastaan korkeatasoisesta Kau-nialan sairaalahuoneesta. Se oli aseveljien hirtehishuumoria. He olivat koppikavereita. Metsävelji-en koppiin huolto toimi etappiteitä myöten ja myös tieto Eestin tapah-tumista tuli heille päivittäin.

Harald Raspelin kotitalo oli ol-lut varakas. Viljeltyä maata oli 40

ha. Oli myös metsää, runsas karja ja tarvittava määrä hevosia. Venä-läisiä miehittäjiä tällainen ökytalo kiinnosti kovasti. Venäläiset teki-vät taloon yllätysrynnäkön, vangit-sivat talossa asuvat perheenjäsenet, jotka vietiin lukituissa härkävau-nuissa Siperiaan. Nämä ”talonval-taajat” aloittivat nyt hurjan elämän. Vodka virtasi ja kaikki vähänkin ar-vokkaampi tavara siirtyi sotasaalii-

Vihollisen selustaan tehdystä par-tioretkestä tuli Yrjö Granlundille kohtalokas; hän menetti oikean kä-tensä.

Suomi-poika Harald Raspel. Kuva vuodelta 1943.

na valloittajien haltuun.Kun koko karja oli teurastettu ja

syöty, nämä ”moskovalaiset” tuik-kasivat kaikki talon rakennukset tu-leen ja häipyivät kenties toisen koh-teen kimppuun.

Stalinin kuolema toi helpotuksiaJosif Stalinin kuoltua 1953 olot Vi-rossakin jonkin verran helpottuivat ja myös Raspelin perheenjäseniä alettiin vapauttaa Siperiasta. Ha-raldin iäkäs isoäiti oli vankeudes-sa vannonut, ettei hän halua kuolla ennen kuin on päässyt takaisin ko-timaahansa. Kun hän sitten aika-naan pääsi takaisin Tallinnaan, hän kuoli seuraavana päivänä.

21

Yrjö Granlund ja Pekka KontuHarald Raspelin haudalla

Tallinnan metsäkalmiston hautaus-maalla

Viimein myös Harald uskaltautui pois korsustaan ja hakeutui metsä-töihin eri puolille Viroa. Sitten hän pyrki ja pääsi maanmittarikoulu-tukseen. Sen hän hoiti erinomaisin arvosanoin. Tästä kerrottiin myös Postimees-lehdessä, mutta pahak-si onneksi kirjoituksen näki myös vankan kommunistikoulutuksen saanut naispuolinen maakuntasih-teeri. Tämä otti yhteyden maanmit-tarikoulun rehtoriin vaatien välit-tömästi ryhtymään toimenpiteisiin Harald Raspelin vangitsemisek-si. Rehtori kiirehti Haraldin luo ja kehotti tätä välittömästi lähtemään pakoon. ”Älä ota mitään mukaa-si, vaan lähde heti”, rehtori sanoi. Näin Harald tekikin ja ilmeisesti pelasti samalla henkensä.

Nyt Raspel lymyili Viron met-sätyömailla kunnes olot vähän rau-hoittuivat. Vähitellen hän sitten pääsi koulutustaan vastaaviin töihin maanmittariksi. Mutta tuo maakun-tasihteeri toimi edelleen ideologian-sa mukaisesti. Kun hänen kapteenin arvoinen miehensä oli toiminut jo-tenkin kommunistipuolueen py-kälien vastaisesti, ilmiantoi vaimo miehensä esimiehilleen. Kaptee-ni teloitettiin ampumalla. Jostakin syystä vaimo nyt meni kirkkoon ja sai siellä ilmeisesti herätyksen. Ko-tiin palattuaan hän riisti itseltän-sä hengen. Haraldin mielestä tämä oli maakuntasihteerin elämän ainoa isänmaallinen teko.

Kuntoutukseen KaunialaanViro vapautui neuvostovallas-ta 1991, mutta elämä oli Virossa vielä pitkään hyvin vaikeaa. 1996 Harald kirjoitti Yrjölle mm. ”On kylm, aga mis talv see on kui nina ei näpista.” Kolhoosit olivat vie-neet maasta kaiken voiman, kai-vovesi haisi virtsalle. ”Idän isoveli oli sulkenut öljyhanat – oli kylm.”

Viron Suomi-Pojat otettiin Suo-men Sotaveteraaniliiton jäseniksi Viron vapauduttua. Nyt heille avau-tui mahdollisuus päästä osallisiksi suomalaisista sotaveteraanieduista, joihin kuuluu myös kuntoutushoi-to Kaunialan kaltaisissa korkeata-soisissa laitoksissa. Eräässä kirjees-

sään Yrjö Granlundille koppikaveri Harald Raspel kirjoittaa: ”Aga köik meie oleme uhkeed, et saime olla Teile abiks raskel Söja-ajal.” Gran-lund puolestaan siteeraa Goethea: ”Ei tunne toisiansa ihmiset, sen tuntee kaleerissa orjat vain, jotk’ yhteen tuhtoon sidottuina soutaa.”

Me tunnemme toisemme. Verivel-jeys yhdistää yli Suomenlahden.

Yrjö Granlundin kertomus-ten ja Harald Raspelin kirjei-den pohjalta muistiin mer-kitsi

Pekka Kontu

Kulttuurijaosto tiedottaa

Suunitteilla syksyksi 2008:

Marraskuun alussa 2008 Helsingin Kaupunginteatterissa

Kjell Wästön Finlandia-palkittu historiallinen romaani näytelmänä

Suomen ja Helsingin kohtalonajoista MISSä KULJIMME KERRAN

Tarkemmat tiedot syyskuussa alkavienmaanantaiesitelmien yhteydessä.

*

Torstaina 4.joulukuuta 2008Suomen Kansallisoopperassa

Giuseppe Verdin oopperaRIGOLETTO

Hinnat: 14 euroa tammenlehväveteraani63 euroa eläkeläinen

Paikat ovat permannolla riveillä 11 ja 12Bussikuljetus Hotelli Gardenin edestä Oopperaan ja

takaisin.Ilmoittautumiset 29. syyskuuta mennessä:

Lotta Riisalo 412 8948Kesällä 050-369 9550

22

Espoolainen Iiri Fagerholm (o.s. Hillo), kuului siihen kolmen lotan ryhmään, joka joulukuussa 1941 perusti jatkosodan ensimmäisen etulinjassa toimineen kanttiinin. Ryhmän kuuluivat myös Selma Poppius ja Rauni Kesiö. Iiri Fa-gerholm oli tuolloin parikymppi-nen ylioppilas Lahdesta.

Iiri Fagerholm muistaa, että kun he syksyllä 1941 saivat lottako-mennuksen, oli määränpäänä en-sin Siiranmäen kanttiini. Se oli pe-rustettu sikäläiseen kauppapuotiin ja toimi keskuskanttiinina. Sin-ne poikkesivat rintamalle menevät miehet juomaan korviketta. Viikon kuluttua lotat määrättiin perusta-maan kanttiinia etulinjaan, Kor-sukylään, 6 kilometriä vanhasta valtakunnanrajasta, Jalkaväkiryk-mentti 49:n ensimmäisen pataljoo-nan alueelle.

Hillo tarjoili hilloaMajoitus oli teltassa, jonka lattia oli peitetty kuusenhavuilla. Kamii-na oli ainoa huonekalu. Töpinän pojat huolehtivat lämmitykses-tä. Kanttiinia varten oli pystytetty pahviteltta.

Kaksi vanhempaa miestä saatiin kahvinkeittäjiksi. He keittivät isol-la muuripadalla korviketta. Myy-tävänä oli sämpylöitä, munkkeja ja keksejä. Mehua valmistettiin ve-destä, sitruunahaposta ja sokeris-ta. Myytävänä oli myös puolukas-ta, juolukasta ja mustikasta tehtyä hilloa. Pojista oli hauskaa, kun he tulivat pakkiinsa ostamaan hilloa, ja sitä tarjoili Hillo-niminen lot-ta. Pojat keksivätkin nimittää lo-tat Hyytelöksi, Marmelaadiksi ja tietysti myös Hilloksi. Lotat eivät keskenään puhuneet hillosta, vaan sössöstä. Miehet hakivat korviket-ta myös pakkeihinsa.

Pojat olivat hyvin kilttejä. Olim-me kuin yhtä perhettä. Sattui usein, että he jakoivat herkkuja saamis-taan paketeista myös lotille. Joskus lotat joutuivat lohduttamaan poi-kia, kun heillä oli suruja ja huolia. Kanttiinin luukulla saattoi kuulua

hiljainen pyyntö: Muistakaa meitä illalla, kun olem-me piikkilankaes-teellä. Joulukuun alussa päästiin telttamajoitukses-ta korsuun, mutta siinä olo jäi lyhyt-aikaiseksi, sillä pa-taljoona muutettiin eteen.

Linnuntietä oli viisisataa metriä vihollisen asemiin.

Kanttiini oli mä-enrinteeseen pys-tytetyssä isossa teltassa, jossa lotat yöpyivätkin.

Jouluterveisiä viemässäMyös joulu 1941 meni rintamao-loissa. Lotat saivat komentajan lu-valla, mutta omalla vastuullaan, viedä joulukorviketta etulinjan korsuihin. Matka tehtiin hevosen vetämällä reellä. Korvike oli isos-sa maitotonkassa. Luoteja vinkui ilmassa koko ajan, maihin piti lyö-dä ja lopulta ryömiä. Raketit va-laisivat maisemaa yhtenään ja olo tuntui kammottavalta. Juuri kun alettiin tarjota korviketta, kuului valtava pamaus ja korsu tuntui kei-nuvan. Kranaatti osui lähellä ollee-seen telttaan, joka hävisi maan ta-salle.

Kerran aikaisemmin olimme vieneet korviketta Lappalaisenmä-en maastoon majoittuneelle komp-panialle. Yöllä hiivimme ylös mäelle, josta aukeni näköala Lem-paalan järvelle. Se oli hämärässä-kin valtava näky. Hiljaa piti liikkua ja puhuminen oli kielletty.

Seuraava kanttiinin sijoitus-paikka oli Kaukajärvi, jossa naa-purikanttiinissa oli sotilaskotinai-sia. Komennus päättyi maaliskuun 23. päivänä 1942.

Niilo Ihamäki

Syvärannan Lottamuseo

Rantatie 3904310 Tuusulap. 09 274 1077sähköposti: lottamuseo@kolumbus.fi

Syvärannan Lottamuseossa al-kaa remontti lokakuussa 2008Parannamme kokoelmien säi-lytystiloja, laajennamme toi-mistotiloja sekä teemme pin-taremonttia näyttelytiloihin ja kahvilaan.Museo on suljettu yleisöltä ajalla 1.10.2008-13.1.2009. Kahvila avoinna normaalis-ti 1.10.-14.12. ke-su klo 11-17. (Itsenäisyyspäiväjuhla 6.12. ja Wanhan-ajan Joulumyyjäiset 14.12.)Kahvila suljetaan yleisöltä ajal-la 15.12.2008-13.1.2009.Ystävällisin terveisin,Maria Andersin

Iiri Hillo, Selma Siitonen ja Rauni Kesiö kevättalvella 1942 Terijoella.

Lottakomennuksella etulinjan kanttiinissa

23

Sosiaalijaosto

Kuntoutusohjaajat: Merja Tavi-Räisänen puh. 816 42376Jaana Väisänen puh. 816 42380Postiosoite:Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelut PL 2311 02070 Espoon kaupunki

PALVELUT:• Jorvin ja Puolarmetsän päivys-

tyskäynti poliklinikalla on mak-suton

• avo-jalaitoskuntoutustavuosit-tain

• jalkahoitoavustusta kolme ker-taa vuodessa 35 € kerta

• avustusta silmälasihankintaanjoka toinen vuosi 100 €

• maksutonhammashoito• maksuvapaus terveyskeskus-

maksuista• maksutonjoukkoliikennekaupungin uimahallien ja kuntosa-

lien maksuton käyttö• ilmaisetparkkipaikatmäärätyil-

lä alueilla

Kaunialan avustajatoimintaYhteyden otto: Ritva Vestenius, projektipäällikköKaunialan vaihde 09-505 921, 09-50592240, 050-587 1463Avustajia kotiinJos tarvitsette avustajaa jossakin alla mainitussa toiminnassa, voitte ottaa yhteyttä.Avustajan työtehtäviin kuuluu:- päivittäisessä kodinhoidossa

avustaminen- piha- ja ulkotyöt avustajan taito-

jen ja työturvallisuuden mukai-sesti

- asiointiapu- saattajapalvelu- kotimiesapu- keskustelu, lehdenluku ym. - henkinen tuki.Avustajatoiminnan asiakasmaksu on 18 euroa 2½ tuntia. Kauniala laskuttaa avustajatoimin-nan asiakasmaksut joko kuukausittain tai kahden kuu-kauden välein.

Yhdistyksen antamat veteraanipalvelutKuntoutusasioiden hoitajaPertti Sirénpuh arkisin 044 03 03 142Osoite Suvikuja 3 B 1102120 Espoo.

Fysikaalinen avokuntoutus

Avokuntoutus lääkärin antamal-la lähetteellä (hieronta, fysiotera-pia yms.) kuuluu jokaiselle sota-veteraanijäsenelle mukaan lukien omaishoitajat ja yhdistyksen toi-minnassa aktiivisesti olevat. Koko-naiskorvaus on 400 euroa kalente-rivuodessa alkaen v. 2008 alusta.

Ilman lääkärin lähetettä kor-vataan toistaiseksi kulut 400 eu-roon asti per kalenterivuosi. Hoidot voi ottaa useampaankin kertaan, kunhan summa ei ylitä 400 eu-roa. Yhdistykselle lähetettävään hakemukseen on liitettävä nimel-lä varustettu kuitti itse maksetusta laskusta. MERKITKÄÄ TILINU-MERONNE!

Oulunkylän kuntoutus laskuttaa yhdistystä suoraan saatuaan mak-susitoumuksen. Ensin yhteys kun-toutusasioiden hoitajaan, jonka jäl-keen ajantilaus Oulunkylästä puh. 728 2475 klo 8 –12.

Lääkärin lähetteellä itse mak-setusta laskusta tulee ensin hakea Kelasta Kelan taksojen mukaista korvausta. Sen jälkeen erotuksen voi hakea yhdistykseltä erillisellä hakemuksella enintään 400 euroon saakka.

JalkahoidotEspoon kaupunki korvaa kolme jalkahoitoa á 35 euroa espoolaisil-le.

Lähettäkää hakemus maksettui-ne kuitteineen ja tilinumeroineen suoraan kaupungin veteraanipal-

veluihin (tai kaupungin toimipis-teen kautta). Muualla kuin Es-poossa asuvien tulee lähettää se kuntoasioiden hoitajalle. Perustel-lusta syystä sosiaalijaosto voi kor-vata lisäkertoja. Tällöin otettava yhteys kuntoasioiden hoitajaan.

SilmälasitEspoolainen: Halutessasi korva-usta kaupungilta (100 euroa) sekä yhdistykseltä on hankittava kopio alkuperäisestä maksetusta kuitista.

Kaupungin veteraanipalveluihin lähetetään hakemus alkuperäisi-ne kuitteineen ja tilitietoineen (tai kaupungin toimipisteen kautta). Sosiaalijaostolta voi saada lisä-korvausta. Se on tällä hetkellä kor-keintaan 250 euroa. Hakemus liit-teinä laskun kopio ja tilitiedot on lähetettävä kuntoasiainhoitajalle.

Muualla kuin Espoossa asuva lähettää hakemuksen, maksetun laskun ja tilitiedot kuntoasioiden hoitajalle. Jos omalta kunnalta saa avustusta, on se mainittava.

Silmälääkärin maksuja ei kor-vata.

Espoon kaupungin veteraanipalvelut

Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n sosiaalineuvojaAnita Koskinen neuvoo ja opas-taa sosiaali- ja terveydenhoidon kysymyksissäSähköposti: anita.koskinen@luukku.com0400 410 659

OIKEUSNEUVONTA

Piirin lakimies varatuomari Pentti Lehtola neuvoo lakiasioissa puh. 684 8320.

Puhelinneuvonta on maksutonta.

24

Suomalaisille vaikeita aikoja ovat aiheuttaneet sodat, sääsuhteet ja maailmanlaajuiset taloushäiriöt.

Sodan aiheuttamaa pulaa olen itse joutunut kokemaan vuosina 1918 –1919.

Asuin vuoden 1916 keväästä lähtien Antrean kunnan Viskarin kylässä. Se oli maalaiskylä, missä oli kolme osaa: keskikylä, Pullin-mäki ja Lanamäki sekä muutamia näiden ulkopuolella olevia yksit-täistaloja. Viimemainittuihin kuu-lui meidän tilamme Talilahti.

Sodan aikana tehtiin Suomessa varustelutöitä. Muun muassa Vii-purin ympäristössä rakennettiin vallihautoja ja muita taisteluase-mia. Nämä työt loppuivat kesäl-lä 1917 Venäjän vallankumouksen seurauksena. Melkoinen joukko työntekijöitä jäi työttömäksi ja il-man vakituisia tuloja. *Tämä lisä-si yleistä levottomuutta. Antrean kunta järjesti hätäaputöitä. Niin-pä Hannilan kansakoulun kohdalle rakennettiin tien reunaan kiviaitaa. Työmiehet murisivat meille koulu-laisille, että heillä teetetään turhia töitä, kuten nyt tällaista kiviaitaa.

1800-luvulla oli totuttu siihen, että Venäjältä saatiin halpaa viljaa. Niinpä Antreassakaan ei viljan vil-jelyä ollut lisätty, vaikka väki oli lisääntynyt. Maatilojen tulot saa-tiin pääasiassa karjatalouden tuot-teista. Niille oli hyvää menekkiä Viipuriin ja Pietariinkin, viime-mainittuun vietiin voita ja kanan-munia. Venäjän vallankumouksen vuoksi viljan kuljetukset Venäjältä vaikeutuivat, eikä kesän 1917 sa-toa saatu tuotua Suomeen. Kun sit-ten suurtiloilla, kuten naapurikylän Kavantsaaren hovin pelloille, jäi syksyn 1917 viljasato korjaamat-ta työntekijöiden lakkoilun vuoksi ja kun tammikuussa alkanut vapa-ussota vielä lisäsi viljan ylimää-räistä kulutusta, oli edessä ruoka-pula. Se oli pahimmillaan talvella 1918-1919. Käyttöön tulivat osto-kortit, jotta saatavilla olevat tavarat jakautuisivat tasaisemmin tarvitsi-joille. Vasta kesän 1919 sato korja-si asian. Pulaan toi apua Amerikan Punainen Risti ja Amerikasta tul-lut sianläski Hooverin pinta.

ULJAS MARTTINEN

Suomalaiset kestäneet moniavaikeita aikoja

Viljaomavaraisuuden lisäämi-seksi suurennettiin 1920-luvulla peltoalaa valtion tuella. Meidänkin pellot lisääntyivät 50 prosenttia.

Hunajaa vaihdettiin leipäänOnneksi meillä oli kymmenkun-ta mehiläisyhteiskuntaa, joiden tuotteella pystyimme vaihtamaan leipää naapureiltamme. Saimme myös ylimääräisen erän sokeria mehiläisten ruokintaa varten. Me-hiläisemme eivät niitä tarvinneet, sillä meillä oli tapana jättää me-hiläisille pesään mettä koko tal-ven ajaksi. Ylimääräinen sokeri oli myös hyvää vaihtotavaraa.

Pulaa oli myös lampuissa käyte-tystä paloöljystä. Valaistukseen käy-tettiin kynttilöitä, jopa pärevalkeita. Uutuutena tätä pulaa torjumaan tuli-vat karbidilamput. Ne olivat metal-liastioita, joissa oli kierteillä kiinni kansi. Siinä oli suutin, jonka kaut-ta astiassa muodostuva kaasu pääsi ulos. Ulostuloaukon suuruutta voi säädellä kierukalla. Astiaan pantiin kuivaa karbidia ja sen päälle vettä, jolloin muodostui kaasua. Se pääsi ulos suutimen kautta ja paloi syty-tettynä kirkkaalla liekillä. Karbidin kerta-annos oli määriteltävä tarvit-tavan valaisuajan mukaan.

Meidän perheelle tuo aika mer-kitsi myös pulaa rahasta. Isän kuo-leman jälkeen saamamme Venäjän valtion maksama eläke lakkasi tu-lemasta. Myös isän kotitalosta saa-mamme osuudet, tuhat silloista ruplaa jaettavaksi hänen poikien-sa kesken, jäivät nostamattomik-si pietarilaiseen pankkiin. (Sisare-ni ei tuolloisen käsityksen mukaan saanut perinnöstä osuutta.) Äiti-ni joutui lainaamaan rahaa erääl-tä isännältä (A. Linna). Tulin tästä tietoiseksi, kun vein hänelle ker-ran kirjeen äidiltäni ja hän sanoi minulle: ”Vai ei äitisi tällä kertaa pysty maksamaan lainan lyhen-nystä ja korkoa, maksakoon sen sitten myöhemmin.” Lähiaikoina sitten myytiin halkoja metsästäm-me ja saatiin talous tasapainoon.

Muita pula-aikojaSota-aikojen aiheuttamien pulien vuoksi myös ilmastosuhteet aihe-

uttivat vaikeuksia suomalaisten ta-valliselle elämänmenolle.

Vanhin Suomen historiankir-joissa mainittu ilmastosta johtu-vien nälkävuosien kausi oli vuo-sina 1695-1699. Noin kolmannes Suomen kansasta kuoli talvella 1696-97 nälkään ja siitä johtunee-seen sairauteen.

Tuskin edellisestä koettelemuk-sesta oli selvitty, kun uusi pula-kausi alkoi. Isonvihan aika oli 1710-1717. Sotatoimet kulkivat yli maan. Karjalan kannaksella oli ollut sotatoimia koko 1500-luvun aina silloin tällöin. Ne päättyivät Stolbovan rauhaan 1617.

Ilmaston aiheuttamat katovuo-det olivat myös 1787 ja 1788. Niistä on tietolähteissäni vain mai-ninta, ei selostuksia. Näistä kato-vuosista selviämistä vaikeutti vuo-sien 1788-1790 sota Venäjän ja Ruotsin välillä, joka käytiin Suo-men alueella.

Seuraavat nälkävuodet olivat vuosina 1867-1868 ilmastollisis-ta seikoista johtuen. Näinä vuosi-na Suomen väkiluku väheni kym-menellä prosentilla.

Tuosta 1800-luvun pulakaudesta kertoi vaarini, äidin isä seuraavas-ti: ”Olin vielä pieni silloin, mutta muistan, kuinka istutimme peru-noita. Kun tuli ilta ja sää kylme-ni, äitini totesi pakkasyön tulevan ja kaiken kasvillisuuden tuhoutu-van. Tämän todettuaan hän herähti itkemään.” Muutamaa vuotta myö-hemmin vaarini Johan Konstan-tin Alenius (1860-1951) muutti 12-vuotiaana Pietariin.

1900-luvulla eivät sääolot enää aiheuttaneet pulavuosia. Tuli uusi tekijä: maailmantalouden muutok-set. Niinpä taloudelliset syyt ai-heuttivat pula-ajan 1929-1931 ja uudelleen 1990 vaiheilla. Kum-massakin tapauksessa valtiovallan toimenpiteet helpottivat tilannetta.

Sen sijaan sota-aika 1939-1944 ja sitä seuranneet vuodet 1948 asti koskettivat jokaista suomalaista. Pulaa tasattiin säännöstelyllä tava-rakortteineen.

Suomen kansa on aikojen ku-luessa joutunut kärsimään monis-ta nälkävuosista, pula-ajoista ja so-tien kauhuista. Olkaamme iloisia, että meillä on nyt hyvä kausi ja toi-vokaamme sen jatkuvan.

25

”Katsominen” ärsyttääMinua niin ärsyttää, kun sanotaan sairaan luo mentäessä, että men-nään sairasta katsomaan. Ei kai se nyt pelkkää katsomista ole. Kuol-leita voidaan käydä katsomassa ja esineitä, mutta ei ihmistä. Eikö oli-si parempi sanoa, että menen sai-rasta tervehtimään tai tapaamaan?

Toivo

Harmistuin TiltustaOliko nyt tarpeellista julkaista sel-laista kuvausta Petroskoin Tiltusta, jota viime numerossa oli? Minua se ärsytti ja harmitti.

M/24

KUTSU Espoon So-taveteraanit ry:nS Y Y S KO KO U K -SEEN

Espoon Sotaveteraanit ry:n syyskokous pidetään maa-nantaina 24.11.2008 klo 14.30 Tapiolan palvelukes-kuksessa, Itätuulenkuja 4.Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 &:ssä syysko-kouksen käsiteltäväksi mää-rätyt asiat ja mahdollises-ti jäsenten vähintään neljä viikkoa ennen syyskokous-ta hallitukselle kirjallisesti ilmoittamat asiat.Yhdistyksen sääntöjen kä-sittely tarvittaessa.Mahdollisten kunniajäsen-ten kutsuminen sekä ansio- ja kunniamerkkien jako.Henkilöllisyyden osoittava kortti mukaan.Naisjaoston järjestämä kah-vitarjoilu on ennen kokouk-sen alkua.

HALLITUS

Jv-mies kysyy tankistaPanssarimiehet varmasti tietävät, mutta minä jalkaväen miehenä en tiedä, miksi hyökkäysvaunua sa-notaan tankiksi. Kun teiltä kaikkea kysytään, niin kysynpä minä tätä.

Erkki

Ensimmäisen maailmansodan ai-kana hyökkäysvaunu oli uusi ase. Englannin talousarviossa nimitet-tiin uusia aseita tankeiksi vakoili-jain harhaanjohtamiseksi.

Vasempaan, mars!Meitä on pieni voimisteluryhmä, joka kokoontuu kaksi kertaa vii-kossa talvikautena. Komennot ovat kasetilla, viimeksi marssi-taan. Ryhmä lähtee aina vasem-paan, jossain alitajunnassa on vielä jo alokasaikana opittu marssi-käsky: vasempaan, mars! Mutta kerran ryhdyttiin pohtimaan, miksi suunta on aina vasempaan. Ei sille mitään selitystä keksitty. Päätettiin kysyä toimitukselta, joka moniin visaisiin kysymyksiin on vastauk-sen keksinyt.

Osmo

Käytäntö on lähtöisin antiikin olympialaisista. Niissä juostiin kilpaa 192 metriä pitkällä radal-la, jonka molemmissa päissä oli kierrettävä keppi. Aluksi sai kier-tää kumpaan suuntaan vain, mut-ta kun tuli yhteentörmäyksiä pää-dyttiin vastapäivään kiertämiseen. Myös antiikin valjakkoajoissa rata kierrettiin vastapäivään.

26

Eräs varhaisimmista sodan seura-usilmiöistä, mitkä saaren asukkaat tulivat kokeneeksi, oli Viron ku-vernöörikunnan joutuminen ruot-salaisvaltikan alaisuudesta Venä-jän vallan alle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Tällöin saarelaiset saivat vastaanottaa joukon virolais-pakolaisia, kun monet asekuntoiset miehet pakenivat kotikonnuiltaan sotaväen kutsuntoja välttääkseen.Seuraavan kerran pirttisaarelai-set saivat kokea sodan vaikutuksia Krimin sodan aikana, kun englanti-laiset ja ranskalaiset laivasto-osas-tot häiriköivät Suomenlahdella. Tällöin sanotut Venäjän viholliset täydensivät ruoka- ja juomavaras-tojaan pakko-otoilla.

Kun Suomen suuriruhtinaskun-nan Luotsilaitos velvoitettiin pois-tamaan mereltä kaikki väylämer-kit, komennettiin saaren kaikki yli 17-vuotiaat miehet poistumaan mantereelle, jottei heitä voitaisi pakottaa oppaiksi lähisaarten ka-rikkoisille vesille.

Kapinavuonna 1918 Sipoon suojeluskuntalaiset olivat Pellingin taisteluissa kärsityn tappion jäl-keen vetäytyneet punakaartilaisten ahdistamina kauemmas ulkosaa-ristoon ja mm. Pirttisaareen. Kun lopullinen häviö ja punikkien van-giksi joutuminen häämötti, suoje-luskuntalaiset hajaantuivat ja osa lähti Söderskärin majakkasaaren luotsien opastamana vaarallisel-le jäätaipaleelle kohti saksalaisten joukkojen juuri valtaamaa naapu-rimaatamme. Pakoretki päättyi on-nellisesti.

Erna-miesten Viroon lähtö

Talvisotaan suomalaisia auttamaan hakeutuneiden ja maahan sodan

Porvoon Pirttisaari turvapaikkana ja etappitukikohtana

päätyttyä jääneiden virolaisten koulutus Espoon Soukassa tiedus-telutehtäviin Neuvostoliiton mie-hittämässä kotimaassaan lienee espoolaisille sotaveteraaneille tie-dossa oleva asia. Kun Hitler ryhtyi toteuttamaan Barbarossa-suunni-telmaansa, koitti virolaisryhmälle lähdön hetki. Välietappipaikaksi valittiin Pirttisaari. Suunnitelmiin kuului kuljettaa osa miehistä Viron rannikolle sotasaaliiksi saadulla lentoveneellä, koska yksi virolai-sista oli saanut lentäjäkoulutuk-sen. Ilmaan ei kuitenkaan noustu. Kuljetuskalustoksi tuli kaksi me-rivartijoiden VMV-venettä, kaksi kalastusmoottorivenettä sekä kak-si nopeakulkuista moottorivenett