Esseen ja opinnäytetyön kirjoittaminen

RakenneViittaaminen

AsetteluLähteet

Tehtävänanto

• Pohtikaa ryhmissä:1. Mitkä ovat kandintyön keskeiset argumentit? 2. Mitkä ovat työn rakenteen kannalta keskeiset

osat?

Opinnäytetyön rakenne

• Kansilehti• Sisällys• Johdanto• Asialuvut• Johtopäätökset• Lähteet

Kansilehti

• Työn nimi• Oma nimi ja opiskelijanumero• Päiväys• Kurssin nimi / työn funktio• Oppiaine / yliopiston nimi• Ohjaaja

Sisällysluettelo

• Ei pakollinen kaikissa esseissä, tyypillisesti seminaari- ja opinnäytetöissä

• Otsikoidaan ”Sisällys”• Sisältää osat johdannosta lähteisiin– Johdanto– Asialuvut 1 – n ja näiden mahdolliset alaluvut– Johtopäätökset– Lähteet– (Liitteet)

Johdanto

• Olennainen osa, vaikka työ ei sisältäisi varsinaista johdantolukua

• Nimensä mukaisesti johdatus aiheeseen ja työn kysymyksenasetteluun

• Tyypillisesti sisältää:– Aiheen taustoitus– Nykykeskustelu– Oma tutkimuskysymys– Keskeiset lähteet– Työn rakenne– Rajaus

Asialuvut

• Mahdollinen johdantoa tarkempi taustoitus• Keskeiset käsitteet• Varsinainen argumentaation kehittely• Usein erilliset kritiikki- ja

vastakritiikki(puolustus)osat• Aiheen kriittinen arviointi voi kuitenkin tulla

hyvin myös orgaanisemmin argumentoinnin lomassa

Asialuvut

• Mieti tarvetta jaolle eri lukuihin: yhtään pidemmässä työssä suositeltavaa -> jäsentää työtä

• Alaluvut mahdollisia, kuitenkin vähintään kaksi– Eli: 1.1, 1.2, 2.1,…; EI: 1.1, 2, …

Johtopäätökset

• Kuten johdanto, ei vaadi välttämättä omaa lukua

• Sisältö usein pelikuvamainen johdantoon nähden (vrt. ”kolmiorakenne”)– Kerrataan työn keskeiset asiat– Mahdollinen oma kritiikki– Jatkokysymykset– Suhde laajempaan keskusteluun

Lähdeluettelo

• Kokoaa yhteen kaikki työssä käytetyt lähteet• Tyypillisesti jäsennetty aakkosittain kirjoittajan

mukaan ja saman kirjoittajan teokset edelleen vuosittain– Laajemmissa töissä mahdollista myös erottaa

esimerkiksi primäärilähteet ja kommentaarikirjallisuus omiksi kokonaisuuksiin, jotka jäsennetään edelleen aakkosittain ja vuosittain

Lähdeluettelo

• Merkintäkoulukuntia on monia, mutta hyvänä mallina voi käyttää tunnilla jaetun monisteen esittämää tapaa

• Tulee sisältää:– Kirjat: tekijä, vuosi, teos, alkuteos, kääntäjä,

julkaisija, julkaisijan kotipaikka– Journaaliartikkelit: tekijä, vuosi, artikkelin nimi,

journaali, vuosikerta ja numero, sivut– Samat vaatimukset sovellettuina pätevät myös

internet-lähteisiin

Teknisiä huomioita

• Keskeinen rooli toisten ajattelijoiden referoinnilla– Kappaleiden loput sopivat yleensä hyvin omaan

koontiin ja pohdintaan• Metatekstin tarve– Mitä työssä tehdään, miten ja miksi se tehdään ja

kertaus mitä on tehty, mitä jätetty tekemättä• Viittaaminen– Keskeinen keskustelun muoto; viittaukset ajattelijoiden

puheenvuoroina– Viittauksen poisjättäminen katsotaan plagioinniksi

Viittaaminen

• Kolme tasoa– Suora lainaus

• Käännös tai esseen kirjoituskieli: Foucault’ta ei lainata englanniksi suomenkielisessä tekstissä

• Jos oma käännös, alkuteksti mukaan (alaviite)

– Parafraasi– Referointi

• Viite pitää löytyä näissä kaikissa tapauksissa!• Pyri aina mahdollisimman tarkkaan viittaamiseen!• Viite voidaan osoittaa joko suluissa tekstin perässä tai

ala- tai loppuviitteinä

Viittaaminen

• Pisteenviilaus - huomaa ero seuraavissa:1. Ne, joilla on huono sattumaonni ovat oikeutettuja

yhteiskunnan kompensaatioon. Dworkinin mukaan esimerkiksi geneettinen onni kuuluu juuri sattumaonnen piiriin. (Dworkin 1981, 292–293.)

2. Ne, joilla on huono sattumaonni ovat oikeutettuja yhteiskunnan kompensaatioon. Dworkinin mukaan esimerkiksi geneettinen onni kuuluu juuri sattumaonnen piiriin (Dworkin 1981, 292–293).

Viittaaminen

1. Kun viite alkaa pisteen jälkeen ja sen oma piste on sulkujen sisäpuolella, ulottuu viite kappaleen alkuun tai edeltävään viitteeseen asti (kohta 1)– Viitteen voi ajatella tällöin muodostavan oman virkkeensä

2. Kun viite alkaa ennen lauserajaa merkitsevää pistettä ja piste on vasta sulkujen ulkopuolella, ulottuu viite vain ko. virkkeeseen (kohta 2)– Tällöin viitteen voi vastaavasti ajatella ko. virkkeen osaksi

• Jos viittaus sama kuin edellisessä viitteessä, viitataan samaan kohtaan yleensä muotoilla ibid., mt., mp. Tai sama– Jos kohdan 1 mukainen viittaus koko kappaleeseen kirjoitetaan tämä

isolla alkukirjaimella

Viittaaminen

• Viittamisen muotoiluja on monia, mutta yksi hyvä on edellä esitetty (Sukunimi vuosi, sivut)– (Searle 1995, 32–35)– Systemaattisuus kuitenkin yleensä keskeisintä

• Eksaktius on hyve, mutta huomaa myös löyhemmät vaihtoehdot ”ks.”, ”ks. myös” ja ”ks. esim.”

EsimerkkiKysymystä sukupuolten välisestä tasa-arvosta voidaan pitää yhtenä keskeisenä juonteena Platonin Valtiossa. Nykykeskustelussa usein katsotaankin, että teosta voidaan tulkita feministisestä näkökulmasta ilman, että välttämättä sorruttaisiin anakronismiin (Grahn 2009, 9). Vaikka Valtiossa puhutaan usein tasa-arvosta, on kuitenkin kysyttävä, missä määrin Platonin voidaan ajatella käsittelevän samaa ilmiötä, josta nykyfeminismi on kiinnostunut. Platonin tasa-arvonäkemystä ruotivassa artikkelissaan Malin Grahn tuo esille, että vaikka Platonilla voi olla annettavaa nykyiselle tasa-arvokeskustelulle, ei tätä voida kuitenkaan yksiselitteisesti pitää feministisenä, kuten välillä on tehty (mt., 10; vrt. esim. Vlastos 1994). Tasa-arvo nähdään nykyfeminismissä pääsääntöisesti itseisarvona: asiana, jota tavoitellaan sen itsensä vuoksi, ei välineenä johonkin muuhun. Vaikka tasa-arvo hahmottuu myös Platonilla keskeisenä ja radikaalina aiheena, ei sitä ole kuitenkaan syytä nähdä Platonille itseisarvoisena kysymyksenä (Grahn 2009, 36). Grahn argumentoikin, että Platon on teoksessaan kiinnostunut ennen kaikkea oikeudenmukaisen valtioideaalin luomisesta. Tasa-arvo sukupuolten välillä onkin pikemmin keino tämän ideaalin saavuttamiseksi, ei päämäärä itsessään. (Mt., 35–36.)

• Vihreät kohdat esiintyvät tässä kirjoittajan omana tekstinä, muu taas referoi Grahnia. Vlastoksen ajatuksia ei varsinaisesti referoida, vaan viite tarjoaa mahdollisuuden suhteuttaa tämän (eroavaa) kantaa Grahnin esitykseen.

• Huom. Grahnin koko viite (Grahn 2009) tulee mainita uudelleen, kun väliin tulee uusi viittauksen kohde (Vlastos). Sama logiikka pätee kappaleen vaihtoon: kun aloitat uuden kappaleen, mainitse viite kokonaan, vaikka olisitkin puhunut siitä edellisessä kappaleessa.

Asettelu

• Yleensä varsin vapaamuotoista filosofiassa, mutta vaihtelee aineittain

• Eri koulukunnat esim. lähteissä• Tyypillisesti Times New Roman, fonttikoko 12,

riviväli 1,5, marginaalit 2 cm

Lähteet

• Iso osa työtä on löytää perusteltuja, hyviä lähteitä

• Huomioi ainakin akateemisuus, ajankohtaisuus, kirjoittaja, konteksti– ks. myös blogista löytyvä aiempi ohjeistus

• Tulee merkitä selvästi ylös (ks. moniste)– Tekijä, vuosi, teos, alkuteos, kääntäjä, julkaisija,

julkaisijan kotipaikka

Esseetehtävä

• 3-4 sivua itseä eniten kiinnostavasta teemasta• Voit valita käsiteltäväksi tietyn tekstin,

käsitteen, ajattelijan, vertailla paria tekstiä tai esittää konkreettisen oman kysymyksen ja tarkastella sitä luettujen tekstien pohjalta– Myös etukäteiskysymyksiä voi hyödyntää

• Lisäkirjallisuus ei missään nimessä ole pakollista, mutta sallittua ja suositeltavaa

Essee

• Tarkoituksena on harjoitella filosofian esseen kirjoittamisen perusteita

• Tekstiin tulee sisällyttää johdanto-osuus, varsinainen aiheen käsittelyosio ja lyhyt loppukoonti– Itse muoto on kuitenkin vapaa, ei tarvitse jakaa lukuihin

ja alku- ja loppuosien laajuuden tarpeen voi harkita itse• Viittaaminen tärkeää: voit halutessasi viitata vain

yhteen tekstiin, mutta tee se mahdollisimman huolellisesti