F A K T A HYVINVOINTIVALTIO NUMEROINA

FF 22.8.2013

FAK

TA

HYVINVOINTIVALTIO NUMEROINA

2

Kustantaja: Taloustieto Oy

Painopaikka: Nykypaino Oy, Helsinki 2014

3. painos

ISBN 978-951-628-585-9

ISBN 978-951-628-586-6 (PDF)

1

Esipuhe

”Hyvinvointivaltio on kriisissä”, sanotaan. ”Hyvinvointivaltio on ajettu alas”, julistavat innokkaimmat. Hyvinvointi-valtion ongelmat ovat totta, mutta lopussa sen tarina ei ole. Sen kertovat numerot.

Tämä teos on hyvinvointivaltion kuumemittari. Se kertoo havainnollisten indeksilukujen kautta miten suomalainen hyvinvointivaltio on kehittynyt ja muuttunut. Lähtöpisteenä on vuosi 1975, jolloin hyvinvointiprojektimme oli saavuttanut täysi-ikäisyytensä. Kertomus kulkee läpi 1990-luvun laman ja 2000-luvun talouskriisien.

Tämän kirjan ensimmäinen painos julkaistiin helmikuussa 2011. Se on osoittautunut hyvin kysytyksi ja käyttö-kelpoiseksi perustietoteokseksi kaikissa niissä paikoissa, joissa käydään talouspoliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Siksi olemme päivittäneet kuvaajat tuoreimmilla numeroilla.

Tilastointiviiveen vuoksi ensimmäisessä painoksessa finanssikriisin vaikutus näkyi vain heikosti. Tässä päivitetyssä laitoksessa maailmantalouden sukellus ja Euroopan velkakriisin kurjuudet ovat selvästi nähtävissä.

Luvut kertovat, että Suomen palautuminen finanssikriisistä on huolestuttavan hidasta. Ennen kuljimme tasatahtia Pohjoismaiden kanssa, nyt olemme liukumassa toisenlaiseen seuraan. Ruotsi on onnistunut finanssikriisistä huo-limatta pitämään julkiset menot (suhteessa bruttokansantuotteeseen) laskussa, Suomessa ne jatkavat vääjäämä-töntä kasvuaan.

EVA Faktan luvut on koonnut tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta. Esitän hänelle parhaat kiitokseni paneutuvasta ja sinnikkäästä työstä.

Helsingissä 12. elokuuta 2013Matti ApunenJohtajaEVA

2

Sisältö

Julkinen sektori kansantaloudessaJulkisten menojen kehitys tehtävittäin 1980–2011 4Julkisten menojen kehitys pääerittäin 1975–2011 5

Julkisen sektorin työllisyysJulkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975–2011 6Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950–2011 7Työvoiman kehitys julkisyhteisöissä ja yrityksissä 1975–2011 8Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä 1860–2011 9Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa ja yleishallinnossa 1975–2011 10

Julkiset kulutusmenotYövartijavaltion kulutusmenojen kehitys 1975–2011 11Julkisten peruspalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 12Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen kehitys 2002–2011 13Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 14Julkisen koulutuksen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 15Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 16Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 17Julkisten elinkeinopalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 18Hallinnon palkkojen osuus julkisyhteisöjen palkkamenoista 2002–2011 19

3

Tulonsiirrot ja tuetEläkemenojen kehitys 1975–2011 20Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen kehitys 1975–2011 21Työttömyysturvamenojen kehitys 1975–2011 22Perusturvamenojen kehitys 1975–2011 23Julkisyhteisöjen korkomenot ja ulkomaille maksetut tulonsiirrot 1975–2011 24Elinkeinotukien ja julkisyhteisöjen bruttoinvestointien kehitys 1975–2011 25

Veroaste ja muita indikaattoreitaKokonaisveroasteen kehitys 1975–2012 26Kotitalouksien tulojen rakenne 2011 27Pienituloinen väestö Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1999–2011 28Valtiovallan antamien säädösten määrä 1945–2011 29Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990–2011 30

Kansainvälistä vertailuaInhimillisen kehityksen vertailu Pohjoismaissa ja OECD-maissa 1980–2012 31Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 32Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 33Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 34Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 35Omaan elämäänsä tyytyväisten määrä OECD-maissa 2009 36

4

Finanssi- ja talouskriisi on kiihdyttä-nyt julkisten menojen kasvua. Nii-den osuus bruttokansantuotteesta nousi vuonna 2009 runsaat viisi prosenttiyksikköä 55 prosenttiin.

Vuosina 2000–2011 ripeimmin ovat kasvaneet tulonsiirrot kotitalouk-sille (nimellinen vuosikasvu 6,0 %), kuten eläkkeet ja sosiaaliavustukset, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen menot (4,7 %). Kokonaistuotanto kasvoi vastaavana aikana käyvin hinnoin mitattuna vuosittain 3,3 prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Julkisten menojen kehitys tehtävittäin 1980–2011 (prosenttia BKT:sta)

Julkinen sektori kansantaloudessa

9.4 % 10.6 % 9.6 % 9.4 %

5.0 % 5.7 % 5.1 % 5.5 %

6.8 % 6.8 % 6.7 % 7.5 %

6.4 %8.6 % 8.4 %

11.1 %

12.5 %

16.5 % 18.6 %

21.5 %

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

1980 1990 2000 2011

40,2 %

48,2 % 48,3 %

55,0 %Muut menot (ml. tukipalkkiot, investoinnit ja korkomenot)

Tulonsiirrot kotitalouksille

Muu julkinen kulutusKoulutus- ja kulttuuripalvelut

Sosiaali- ja terveyspalvelut

5

Tulonsiirrot eli kotitalouksille mak-setut sosiaaliturvaetuudet ovat yli nelinkertaistuneet vuodesta 1975. Julkisyhteisöjen kustantamista terveys-, koulutus- ja hallintopalve-luista syntyvät kulutusmenot ovat yli kaksinkertaistuneet.

Muihin menoihin kuuluvat mm. valtion korkomenot, kehitysapu ja EU-jäsenmaksut. 1990-luvulla muita menoja nosti valtion maksama pankkituki.


Julkisten menojen kehitys pääerittäin 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Kulutusmenot 46,18Tulonsiirrot 40,75Muut menot 17,34

Yhteensä 104,27

Julkiset menot v. 2011 (mrd. eur)

Julkinen sektori kansantaloudessa

100

200

300

400

500

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Muut menot

Kulutusmenot

Tulonsiirrot

6

Valtaosa julkisyhteisöjen työvoimas-ta toimii paikallishallinnossa, johon kuuluvat kunnat, kuntayhtymät sekä alue- ja maakuntahallinto. Valtion henkilöstön vähentymistä selittävät toimintojen (esimerkiksi Posti- ja telelaitos, Valtionrautatiet) yhtiöittämiset. Yhtiöittämistä on tehty runsaasti myös kunnissa. Sosiaaliturvarahastoja ovat mm. Kansaneläkelaitos, työeläkelaitokset ja työttömyyskassat.


Julkisen sektorin työllisyys

Paikallishallinto 462 600Valtio 141 000Sosiaaliturvarahastot 10 500

Julkisyhteisöt 614 100

Työllisiä vuonna 2011 (hlö)

Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

100

120

140

160

180

200

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

Julkisyhteisötyhteensä

Paikallishallinto

Sosiaaliturvarahastot

Valtio

7

Julkisen sektorin työllisyys on yli nelinkertaistunut 1950-luvun alus-ta. Yksityinen sektori taas työllistää tänään vähemmän ihmisiä kuin tuolloin.



Yksityinen työllisyys 1,90Julkinen työllisyys 0,61

Koko kansantalous 2,51

Työllisiä vuonna 2011 (milj. hlö)

Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950–2011 (milj. henkeä)

0,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

Yksityinen työllisyys(vasen asteikko)

Julkinen työllisyys(oikea asteikko)

8

Vuonna 1975 yrityksissä työskenteli viisi työntekijää jokaista julkisen sektorin palveluksessa olevaa kohti, mutta nyt suhdeluku on noin 2,4. Julkisen sektorin työllisyys on kas-vanut 65 prosenttia vuodesta 1975, mutta yritysten työllisyys on pysynyt ennallaan.

Muihin työnantajiin luetaan koti-taloudet, yhdistykset ja säätiöt, vakuutus- ja rahoituslaitokset sekä asuntoyhteisöt.


Työvoiman kehitys julkisyhteisöissä ja yrityksissä 1975–2011 (indeksi, 1975=100)


Yritykset 1 483 400Julkisyhteisöt 614 100Muut 412 000

Työlliset yhteensä 2 509 500


60

80

100

120

140

160

180

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

Julkisyhteisöt

Työlliset yhteensä

Yritykset

9

Julkisyhteisöt työllistävät noin neljänneksen työllisistä. Julkisyh-teisöjen työntekijämäärä kuitenkin riippuu siitä, mitä julkiseen toimin-taan katsotaan kuuluvan. Kansan-talouden tilinpidon mukaan (ks. s. 8) julkisyhteisöjen palveluksessa on yli 614 000 työntekijää. Työssäkäynti-tilastossa luku on yli 700 000, kun mukaan otetaan myös mm. valtio-enemmistöisten osakeyhtiöiden 70 000 työntekijää.

Lähde: Tilastokeskus ja Hjerppe (1988).

Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä 1860–2011 (prosenttia)


0

5

10

15

20

25

30

1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000

v. 201124,5 %

Yritykset 59,1Julkisyhteisöt 24,5Muut 16,4

Työlliset yhteensä 100,0

Työllisyysosuudet v. 2011 (%)

10

Työvoiman määrä on kaksinkertais-tunut julkisissa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa vuodesta 1975. Ripeintä kasvu on ollut sosiaalipal-veluissa, jossa henkilöstö on miltei kolminkertaistunut.


Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa ja yleishallinnossa 1975–2011 (indeksi, 1975=100)


Hallinto 174 000Terveydenhuolto 141 400Koulutus 131 300Sosiaalipalvelut 121 200


100

150

200

250

300

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

Sosiaalipalvelut

Terveydenhuolto

Koulutus

Hallinto

11

Hyvinvointivaltion ydin on niin sa-nottu yövartijavaltio, joka huolehtii sisäisestä järjestyksestä ja ulkoisesta turvallisuudesta sekä ylläpitää yhteiskunnan perusrakennetta eli yleistä hallintoa ja yksilön oikeudet turvaavaa oikeuslaitosta. Näiden tehtävien kulutusmenot ovat noin 10 miljardia euroa, mikä on 5,3 pro-senttia bruttokansantuotteesta.


Yövartijavaltion kulutusmenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Yleishallinto 5,07Puolustus 2,57Yleinen järjestys ja turv. 2,32

Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)

Julkiset kulutusmenot

100

120

140

160

180

200

220

240

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Yleishallinto

BKT

Yleinen järjestysja turvallisuus

Puolustus

12

Julkiset peruspalvelumenot ovat kasvaneet nopeammin kuin brut-tokansantuote. Bruttokansantuote on hieman yli kaksinkertaistunut vuodesta 1975, mutta sosiaalipalve-luiden kulutusmenot ovat yli nelin-kertaistuneet ja terveyspalveluiden kaksinkertaistuneet.


Julkisten peruspalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Terveyspalvelut 11,84Koulutus 9,18Sosiaalipalvelut 8,97



100

150

200

250

300

350

400

450

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

Sosiaalipalvelut

Terveyspalvelut

BKT

Koulutus

13

Perusterveydenhuollon kulutus-menot näyttävät kasvaneen muita terveydenhuollon menoja ripeäm-min. Kulutusmenojen tarkastelu kuitenkin aliarvioi esimerkiksi eri-koissairaanhoidon menojen kehi-tystä. Kun sairaaloiden toimintoja (kuten laboratoriot, kuvantaminen) yhtiöitetään, kulutusmenot korvau-tuvat muilla julkisilla tulonsiirroilla, jotka tulevat esiin kokonaismenojen tasolla.


Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen kehitys 2002–2011 (indeksi, 2002=100)


Perusterveydenhuolto 5,21Erikoissairaanhoito 4,92Hammashuolto, ym. 1,72

Terveyspalvelut yhteensä 11,85


95

100

105

110

115

120

125

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

Terveyspalvelutyhteensä

Perusterveydenhuolto

Erikois-sairaanhoito

Hammashuolto, neuvola,psykologipalv.

14

Sosiaalipalvelujen suurimmat meno-erät ovat lasten päivähoito sekä van- husten palvelut ja laitoshoito. Vanhus-ten palvelujen kulutusmenojen lasku selittyy palveluasumisen yleistymisel-lä, mikä vähentää kulutusmenoja mutta lisää tulonsiirtoja. Muut sosiaa-lipalvelut sisältävät mm. asunnottomi-en, maahanmuuttajien ja vammaisten palveluihin liittyvät menot. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 (indeksi, 2002=100)

Lapset 2,85Vanhukset 1,34Muut 4,98

Sosiaalipalvelut yhteensä 9,17



90

100

110

120

130

140

150

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

Sosiaalipalvelutyhteensä

Muut

Lapset

Vanhukset

15

Korkeakoulujen kulutusmenojen lasku selittyy ammattikorkeakoulu-jen yhtiöittämisellä, mikä vähentää kuntien kulutusmenoja mutta lisää tulonsiirtoja.


Julkisen koulutuksen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 (indeksi, 2002=100)

Ylä- ja keskiaste 4,20Esi- ja ala-aste 2,16Korkeakoulut 2,06Muu koulutus 0,55

Koulutus yhteensä 8,97



85

90

95

100

105

110

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

Koulutus yhteensä

Ylä- ja keskiaste

Muu koulutus(aikuiskoulutus, ym.)

Korkeakoulut(ml. ammattikorkea)

Esi- ja ala-aste

16

Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalve-lujen osuus bruttokansantuotteesta on supistunut hieman 2000-luvulla. Kulttuuripalveluiden kulutusmenot laskivat keskimäärin 0,5 prosenttia vuosittain, mutta liikuntapalvelujen kulutusmenot taas kasvoivat hie-man bruttokansantuotetta ripeämmin.


Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 (indeksi, 2002=100)

Museot, teatterit, ym. 0,73Urheiluhallit, ym. 0,47Kirjastot, ym. 0,18

Kulttuuri ja liikunta yhteensä 1,38



92

96

100

104

108

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

Kulttuuri- ja liikunta-palvelut yhteensä

Kirjastot ym.

Urheiluhallit ja -kentät,liikuntapaikat

Museot, teatterit, työväenopistot ym.

17

Kuntien yhdyskuntasuunnittelun kulutusmenojen jyrkkä aleneminen 1990-luvulla selittyy toimintojen (kuten energia- ja vesihuolto) yhti-öittämisillä. Myös kuntien vuokra-asuntojen tuotantoa ja ylläpitoa on yhtiöitetty.


Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Asuminen ja yhdyskunta- suunnittelu 0,57



100

150

200

250

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Asuminen jayhdyskuntasuunnittelu

18

Elinkeinoelämän julkinen tuki kattaa elinkeinoelämää edistävien julkisten organisaatioiden (Tekes, Finnvera, Finpro, uusyrityskeskuk-set) toimintamenot, panostukset liikenneväylien ylläpitoon ja perus-parantamiseen sekä elinkeinoille myönnetyt yritystuet.


Julkisten elinkeinopalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Julkinen liikenne 2,83Elinkeinopalvelut 1,45 – josta t&k 0,53



100

120

140

160

180

200

220

240

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Elinkeinopalvelut

Julkinen liikenne

19 Julkiset kulutusmenot

Julkisen hallinnon, tutkimuksen ja suunnittelun palkkamenojen osuus oli vuonna 2011 noin 18,1 prosenttia kaikista julkisyhteisöjen maksamista palkoista. Valtaosa näis-tä hallinnon palkkakuluista syntyy valtion keskushallinnossa, virastois-sa ja laitoksissa.


Hallinnon palkkojen osuus julkisyhteisöjen palkkamenoista 2002–2011 (prosenttia)

Yleishallinto 2,41 Palvelut elinkeinoelämälle 0,29 Sosiaalipalvelut 0,20 Terveydenhuolto 0,18 Koulutuspalvelut 0,12 Muut 0,20

Yhteensä 3,40

Palkkamenot v. 2011 (mrd. eur)

0

5

10

15

20

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

MuutPalvelut elinkeinoelämälle

SosiaalipalvelutTerveydenhuoltoKoulutuspalvelut

Yleishallinto

20

Eläkemenot ovat suurin yksittäinen julkisten menojen laji. Ne ovat kasvaneet ripeästi, kun eläkeikäi-sen väestön osuus on kasvanut ja eläkkeisiin on tehty tasokorotuksia. Vuonna 2011 eläkemenojen osuus julkisista menoista oli 24 prosenttia, kun vuonna 1975 luku oli 14 prosenttia.

Lähteet: KELA, KEVA ja Valtiokonttori ja Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Eläkemenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Yks. sektorin eläkkeet 14,22Valtion eläkkeet 3,83Kuntien eläkkeet 3,54Kansaneläkkeet 2,35

Eläkkeet yhteensä 23,94

Menot vuonna 2011 (mrd. eur)

Tulonsiirrot ja tuet

0

200

400

600

800

1 000

1 200

1 400

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

Eläkkeet yhteensä

Kansaneläkkeet

Valtion eläkkeet

Yksityisensektorineläkkeet

Kuntien eläkkeet

21

Eräs nopeimmin kasvaneista tulon-siirtomuodoista ovat luontoismuo-toiset sosiaaliset tulonsiirrot. Niihin kuuluvat valtion tarjoamat maksut-tomat tai alihinnoitellut palvelut ja tavarat, kuten lääkkeiden ja hoi-tojen sairausvakuutuskorvaukset, sairaaloiden lääkemenot, äitiys- pakkaukset ja kuljetuspalvelut.


Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Luontoismuot. tulonsiirrot 5,06Sairausvakuutus 4,06



100

200

300

400

500

600

700

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Luontoismuotoisettulonsiirrot

Sairaus-vakuutus

22

Työttömyysturvamenot kasvoivat vauhdilla 1990-luvun laman aikana ja ovat senkin jälkeen pysyneet korkealla tasolla. Työttömyysturva-menoihin kuuluvat sekä ansiosidon-nainen työttömyysturva että työ-markkinatuki.


Työttömyysturvamenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Työttömyysturva 3,13



0

500

1 000

1 500

2 000

2 500

3 000

3 500

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

Työttömyysturva

BKT

23

Perusturvamenot ovat valtion, kuntien ja Kansaneläkelaitoksen kotitalouksille maksamia tulon-siirtoja, joilla pyritään turvaamaan toimeentulo sairauden, työttömyy-den ja työkyvyttömyyden varalta. Toimeentulotukimenoihin vaikuttaa huomattavasti työttömyystilanne. Lapsilisämenot nousivat jyrkästi vuonna 1995, kun lapsilisiä koro-tettiin ja verotuksessa luovuttiin lapsivähennyksestä.


Perusturvamenojen kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Lapsilisät ym. 2,81Toimeentulotuki 0,61Muut 1,14



100

200

300

400

500

600

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Lapsilisät, opintotuki, asumistuki

Toimeentulotuki

24

Viime vuosikymmenen lopun (2008–) finanssi- ja talouskriisi nosti julkisyhteisöjen velkaantuneisuutta joka vuosi. Valtion velasta maksetut korkomenot ovat kuitenkin reaali-sesti hieman vähentyneet, koska korkotaso on laskenut. Ulkomaille maksetut tulonsiirrot taas ovat nousseet, kun EU-jäsenmaksu ja kehitysapumenot ovat kasvaneet.


Julkisyhteisöjen korkomenot ja ulkomaille maksetut tulonsiirrot 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Korkomenot 2,84Tulonsiirrot ulkomaille 2,40



0

500

1 000

1 500

2 000

2 500

3 000

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Tulonsiirrot ulkomaille

Korkomenot

25

Tukipalkkioihin kuuluvat yritysten ja elinkeinonharjoittajien tuotanto-tuet ja hinnanerokorvaukset. Tuki- palkkiot laskivat jyrkästi, kun EU-jäsenyys muutti maatalouden tukijärjestelmää. Nykyään valtaosa maataloustuista maksetaan EU:n budjetista. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Elinkeinotukien ja julkisyhteisöjen bruttoinvestointien kehitys 1975–2011 (indeksi, 1975=100)

Investoinnit 4,76Tukipalkkiot 2,72

Menot v. 2011 (mrd. eur)


80

100

120

140

160

180

200

220

240

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011

BKT

Tukipalkkiot

Investoinnit

26

Viime vuosien heikosta talouskehi-tyksestä huolimatta kokonaisvero-aste on kohonnut. Valtaosin nousu johtuu kireimmin verotettujen palkka- ja eläketulojen bruttokan-santuoteosuuden kasvusta. Lisäksi kunnat ovat kiristäneet tulo- ja kiinteistöverotustaan. Kokonaisveroaste kuvaa maksettu-jen verojen ja sosiaaliturvamaksujen suhdetta bruttokansantuotteeseen, mutta siinä ei ole mukana esimer-kiksi palvelumaksuja. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kokonaisveroasteen kehitys 1975–2012 (prosenttia)

Veroaste ja muita indikaattoreita

34

36

38

40

42

44

46

48

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

v. 201244,1 %

27

Kahteen ylimpään tuloluokkaan kuuluvat kotitaloudet maksoivat vuonna 2011 noin puolet kaikista kotitalouksien välittämistä veroista ja sosiaaliturvamaksuista.

Pienituloisille maksetut tulonsiirrot muodostuvat pääasiassa perus- toimeentuloturvasta ja suurituloi-sille maksetut taas lapsilisistä sekä ansiosidonnaisesta työttömyys-turvasta ja sairauspäivärahoista.


Kotitalouksien tulojen rakenne 2011 (euroa/kotitalous)


-40

-20

0

20

40

60

80

100

120

I II III IV V VI VII VIII IX XTulodesiilit

Käytettävissä olevat tulotMaksetut tulonsiirrot (välittömät verot ja sos.turvamaksut)Saadut tulonsiirrotAnsio- ja pääomatulot

28

Pienituloinen väestö Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1999–2011 (prosenttia)


Suomessa kotitalouksista oli pieni-tuloisia noin 13,7 prosenttia vuonna 2011. Ruotsissa pienituloisia koti-talouksia oli 14,0 prosenttia ja EU:n vanhoissa 15 jäsenmaassa keski-määrin 16,7.

Kotitalous katsotaan pienituloiseksi, kun sen käytettävissä olevat tulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia mediaanituloista. Yhden hengen taloudessa tuloraja oli 1 140 euroa kuukaudessa vuonna 2011.

Lähde: Eurostat.

Suomi 13,7Ruotsi 14,0EU-15 16,7

Pienituloisia kotital. v. 2011 (%)

6

8

10

12

14

16

18

1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

EU-15

Suomi

Ruotsi

29

Säädösten määrän kasvu kuvaa valtion toiminnan laajentumista. Sotien jälkeen meillä on annettu yli 73 000 säädöstä, mikä tekee Suomesta tiettävästi Euroopan lain-säädäntöintensiivisimmän maan. Säädöskokoelmassa julkaistujen lakien, asetusten ja valtiovallan muiden päätösten yhteenlaskettu sivumäärä on jo yli 182 000 sivua. Lähde: Wiberg 2012, s. 41.

Valtiovallan antamien säädösten määrä 1945–2011 (kpl ja sivumäärä)


0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000

1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

Sivuja

Säädöksiä

30

Kasvihuonekaasupäästöjen määrä väheni vuonna 2011 noin 11 pro-senttia edellisvuodesta, kun tuonti-sähkö korvasi sähköntuotannossa fossiilisia polttoaineita ja teollisuus-tuotanto supistui. Lisäksi päästöjen määrä alitti niin sanotun Kioton pöytäkirjassa sovitun tavoitetason.

Kasvihuonekaasuihin kuuluu hiili- dioksidin lisäksi viisi muuta kaasua tai kaasuryhmää. Lähde: Tilastokeskus.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990–2011 (tonnia CO2-ekv.)


11

12

13

14

15

16

17

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010

v. 201112,4 tonnia

CO2-ekv.

31 Kansainvälistä vertailua

Suomi sijoittui YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa sijalle 21 vuonna 2012, kun mukana oli 187 maata. Inhimillisen kehityksen indeksi HDI pyrkii kuvaamaan sitä, kuinka hyvän elämänlaadun maa voi asukkaalleen tarjota. Indeksissä on neljä ulottuvuutta: odotettavissa oleva elinikä, odotettavissa oleva koulutusaika ja koulutuksen keski-määräinen kesto sekä ostovoima-korjattu bruttokansantulo.

Lähde: YK:n kehitysohjelma.

Inhimillisen kehityksen vertailu Pohjoismaissa ja OECD-maissa 1980–2012

Norja 1Ruotsi 8Tanska 15Suomi 21

Sijaluku HDI:ssä vuonna 2012

0,70

0,75

0,80

0,85

0,90

0,95

1,00

1980 1990 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2012

Norja

Ruotsi

SuomiTanska

OECD

32

Finanssi- ja talouskriisi (2008–) nosti julkisten menojen osuutta bruttokansantuotteesta euromaissa (EU-17). Suomessa julkisten meno-jen osuus kohosi poikkeuksellisen paljon, vain Portugalissa, Irlannissa, Kyproksella ja Isossa-Britanniassa nousu oli suurempaa.

Ruotsi ja Itävalta taas onnistuivat alentamaan julkisten menojen osuutta bruttokansantuotteesta.

Lähde: Eurostat.

Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia)

Suomi 54,7 Ruotsi 51,0EU-17 49,0

Julkiset menot/BKT v. 2011 (%)

Kansainvälistä vertailua

45

50

55

60

65

1995 2000 2005 2011

Suomi

Ruotsi

EU-17


Viime vuosikymmenen lopulla julkisten kulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta kääntyi nousuun niin Suomessa kuin muu-allakin euroalueella. Kulutusmenot syntyvät julkisyhteisöjen tuotta-mista koulutus-, terveys- ja hallintopalveluista.

Lähde: Eurostat.

Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia)

Ruotsi 26,4Suomi 24,4 EU-17 21,6

Kulutusmenot/BKT v. 2011 (%)

18

20

22

24

26

28

1995 2000 2005 2011

Suomi

Ruotsi

EU-17

34Kansainvälistä vertailua

Julkiset investointimenot kuvaavat valtion, kuntien ja sosiaaliturva-rahastojen tekemiä sijoituksia kiinteään omaisuuteen (koneet, laitteet, rakennukset ja väylät).

Lähde: Eurostat.

Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia BKT:sta)

Ruotsi 3,4Suomi 2,5 EU-17 2,3

Investointimenot/BKT v. 2011 (%)

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

1995 2000 2005 2011

Suomi

Ruotsi

EU-17


Finanssi- ja talouskriisi (2008–) käänsi tulonsiirtojen bruttokansan-tuoteosuuden tuntuvaan kasvuun Suomessa. Myös 1990-luvun syvän laman aikana tulonsiirtojen osuus bruttokansantuotteesta oli huomat-tava sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta ripeä talouskasvu alensi niiden osuutta.

Lähde: Eurostat.

Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia)

Suomi 18,0EU-17 17,3 Ruotsi 14,0

Tulonsiirrot/BKT v. 2011 (%)

12

14

16

18

20

22

1995 2000 2005 2011

Suomi

Ruotsi

EU-17

36Kansainvälistä vertailua

Suomalaiset nousivat OECD:n kyselyssä maailman kolmanneksi tyytyväisemmäksi kansaksi. Kun OECD-maissa asuvista keskimäärin 63 prosenttia arvioi olevansa tyyty-väinen omaan elämäänsä, Suomes-sa luku on lähes 86 prosenttia. Vain Tanskassa ja Hollannissa tyytyväis-ten määrä oli Suomea korkeampi.

Lähteet: OECD Factbook 2010: Economic, Environmental and Social Statistics /World Gallup Survey.

Omaan elämäänsä tyytyväisten määrä OECD-maissa 2009 (prosenttia)

0

20

40

60

80

100

Kiin

aIn

tiaU

nkar

iVi

roIn

done

sia

Venä

jäSl

ovak

iaTu

rkki

Etel

ä-A

frik

kaPu

ola

Port

ugal

iEt

elä-

Kore

aSl

oven

iaJa

pani

Krei

kka

Espa

nja

Chile

Rans

kaIta

liaSa

ksa

Tsek

kiBr

asili

aM

eksi

koIs

lant

iLu

xem

burg

Iso-

Brita

nnia

Irlan

tiYh

dysv

alla

tIs

rael

Itäva

ltaA

ustr

alia

Belg

iaU

usi-S

eela

nti

Svei

tsi

Kana

daRu

otsi

Nor

jaSu

omi

Tans

kaH

olla

nti

85,9

OECD keskiarvo: 63,4

Aineisto

Tiedot julkisista menoista vuosina 1990–2011 on saatu kansantalouden tilinpidosta. Vuosien 1975–1989 tiedot taas on otettu kansantalouden tilinpidon sektoritiedoista.

Tehtäväluokittaiset julkiset kulutusmenot vuosilta 1975–1989 on saatu ketjuttamalla ne vuonna 1990 käyttöön-otettujen tehtäväluokkien mukaisiksi.

Kulutusmenot on deflatoitu julkisen kulutuksen hintaindeksillä ja investointimenot julkisten investointien hinta-indeksillä. Tukipalkkiot, tulosiirrot ja korkomenot taas on muutettu määrän kehitykseksi kuluttajahintaindeksillä.

Tiedot eläkemenoista vuosilta 1975–1995 on kerätty Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Kuntien eläke-vakuutuksen ja Valtiokonttorin tilastoista.

Lähteet

Hjerppe, Riitta (1988): Suomen talous 1860–1985, Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankki, Valtion painatuskeskus, Helsinki.

Tilastokeskus (2013): Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin.

Wiberg, Matti (2012): ”Lakituotannon taso: Silppua ylikuormittuneelta liukuhihnalta”, teoksessa Apunen, Collander, Haavisto, Neimala, Svensson & Wiberg: Holhouksen alaiset – Seitsemän näkymää ylisääntelyn Suomeen. EVA Raportti, Taloustieto Oy, Helsinki.

FFISBN

978

-951

-628

-585

-9

9789516285859

Kuinka paljon käytämme resursseja hyvinvointivaltion ylläpitoon? Miten panostukset yhteiseen hyvään ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana?

EVA Faktan täydennetty painos hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisillä tunnusluvuilla vuodesta 1975.

Aikasarjat on koonnut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Kaseva.

Documents

F A K T A HYVINVOINTIVALTIO NUMEROINA