FSC Suomen koulutuspaketti 2015

FSC-KOULUTUSPAKETTI 2015

1 FSC 0 1.1 Mikä on FSC? 0 1.2 FSC:n periaatteet 1 1.3 Jäsenet 1

2 Sertifiointi 1 2.1 Metsästä kauppaan 1 2.2 Metsänhoidon standardit 1 2.3 Alkuperäketjun standardit 2 2.4 Muut standardit, säädökset ja ohjeistukset 2

3 Metsäsertifiointivaihtoehdot 3 3.1 Oma sertifikaatti 3 3.2 Ryhmäsertifikaatti 4 3.2.1 Mitä ryhmäsertifiointi tarkoittaa? 4 3.2.2 Ryhmän vetäjän vastuut 5 3.2.3 Metsänomistajan vastuut 5 3.2.4 Miten perustan ryhmän? 6 3.2.5 Ryhmäsertifiointiin liittyvät dokumentit 6 3.3 Sertifioinnin kustannukset 9 3.3.1 Kustannusrakenne 7 3.3.2 FSC:n ulkopuolisia korvausjärjestelmiä 7

4 Suomen FSC-standardi 9 4.1 FSC-standardi ja Suomen laki 9 4.2 Metsäluonto 10 4.3 Työntekijät ja paikallistason suhteet 16 4.4 Alkuperäiskansat 17 4.5 Metsäsuunnitelma 18 4.6 Metsistä saatavat hyödyt 20 4.7 Puuviljelmät 22 4.8 Seuranta ja arviointi 24

5 FSC-sertifioinnin hyödyt 26 5.1 Markkinahyödyt 26 5.2 Sosiaaliset hyödyt 27 5.3 Hyödyt ympäristölle 27

Metsänhoidon sertifikaatti, FM

FSC Metsänhoidon sertifikaatti voidaan myöntää metsäalueelle, jota hoidetaan FSC:n periaattei-den ja kriteereiden mukaisesti. Suomessa noudatetaan Suomen FSC-standardia FSC-sertifioitujen metsien hoidossa

1 FSC (FOREST STEWARDSHIP COUNCIL)

1.1 MIKÄ ON FSC?Vuonna 1993 perustettu FSC on ensimmäinen kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä. FSC on riippumaton, voittoa tavoittelematon maailman-laajuinen jäsenjärjestö, joka toimii ympäristön huomioon ottavan, sosiaalisesti vastuullisen ja ta-loudellisesti elinvoimaisen metsänhoidon puoles-ta. FSC tähtää nykyisten sukupolvien oikeuksien ja tarpeiden täyttämiseen vaarantamatta tulevien sukupolvien vastaavia oikeuksia ja tarpeita.

Forest Stewardship Council on FSC:n päämää-rään sitoutuneiden jäsentensä muodostama foorumi. Jäsenet muokkaavat jatkuvasti FSC:tä omalla panoksellaan. FSC:n tavoitteita toteute-taan maakohtaisesti sidosryhmien kansallisesti neuvotteleman standardin kautta. FSC-standardin neuvottelevat jokaisen maan tai alueen taloudel-lisen, sosiaalisen ja ympäristökamarin edustajat. Taloudelliseen kamariin kuuluvat muun muassa metsäteollisuusyritysten ja metsänomistajien edustajat. Sosiaalisessa kamarissa ovat muun muassa metsäalan ammattilaisten, kuluttajien sekä alkuperäiskansojen, kuten saamelaisten, edustajat. Ympäristökamarissa puolestaan ovat erilaiset ympäristöjärjestöt.

Suomen FSC-standardi toteutuu käytännössä FSC-sertifioinnin kautta. Metsät, jotka täyttävät standardissa määritellyt kriteerit voivat saada FSC-sertifikaatin.

FSC edistää ympäristön kannalta hyvää, sosiaalisesti hyödyllistä ja taloudellisesti kannattavaa metsänhoitoa.

Suomen ja maailman metsät täyttävät niihin kohdistuvat sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset tarpeet nyt ja tulevaisuudessa.

FSC:n tehtävä

FSC:n tavoite

1.2 FSC:N PERIAATTEETFSC:n periaatteet ja kriteerit määrittelevät ympä-ristön kannalta hyvän, sosiaalisesti hyödyllisen ja taloudellisesti kannattavan metsänhoidon keskeiset elementit ja vaatimukset. Jokaiselle periaatteelle on laadittu useita kriteereitä, joiden avulla periaat-teiden toteutumista arvioidaan käytännön metsän-hoidossa. FSC:n periaatteet ja kriteerit julkaistiin ensimmäisen kerran 1994. Niitä täydennettiin 1996, 1999 ja 2001. Uusin versio hyväksyttiin tammikuus-sa 2012 FSC:n jäsenäänestyksessä. Kansainväliset periaatteet ja kriteerit ovat samat kaikkialla maail-massa.

Periaatteita ja kriteerejä täydentävät yhteisesti hy-väksytyt kansainväliset yleisindikaattorit. Kansalli-set metsänhoidon standardit (ml. Suomen) päivite-tään uusien yleisindikaattoreiden mukaisesti niin, että huomioidaan kansallinen lainsäädäntö, sekä yhteiskunnalliset ja maantieteelliset olosuhteet.

Kymmenen periaatetta

1

Lakien noudattaminen – metsänomistajan toiminnan tulee olla lakien, asetusten ja sopimusten mukaista

2

Työntekijöiden oikeudet ja työolo-suhteet – metsänomistajan tulee yllä-pitää tai parantaa työntekijöiden sosi-aalista ja taloudellista hyvinvointia.

3

Alkuperäiskansojen oikeudet – metsänomistajan tulee tunnistaa alkuperäiskansojen maankäyttö- ja maanomistusoikeudet ja ylläpitää niitä. 5

Metsästä saatavat hyödyt – met-sänomistajan tulee ylläpitää tai edis-tää metsästä saatavia pitkäaikaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia hyötyjä.

4

Paikallisyhteisöt – metsänomistajan tulee ylläpitää tai edistää paikallisyhteisöjen sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia.

6

Ympäristöarvot ja ympäristövaikutukset – metsänomistajan tulee ylläpitää tai palauttaa metsiensä ekosysteemi, siihen kuuluva biolo-ginen monimuotoisuus, sekä luonnonvarat ja maisemat

7

Metsäsuunnittelu – metsänomistajan tulee laatia ja toteuttaa metsäsuunnitelma ja dokumentoida sen seuranta

8

Seuranta ja arviointi – metsänomis-tajan tulee osoittaa kehitys kohti met-sänhoitotavoitteita 9

Korkean suojeluarvon metsät – metsänomistajan tulee ylläpitää ja edistää metsänsä erityisiä suojelu-arvoja varovaisuusperiaatetta noudattaen 10

Metsänhoidon toteutus – metsänomistajan tulee varmistaa, että kenttätoimenpiteet ja metsänhoitomenetelmät ovat metsänhoito-tavoitteiden ja Periaatteiden ja kriteereiden mukaisia

1.3 JÄSENETFSC on avoin jäsenjärjestö. Suomen FSC:n eli Vastuullisen metsänhoidon yhdistys ry:n varsi-naiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö tai oikeustoimikelpoinen yhteisö, jonka kotipaikka on Suomi, ja joka kannattaa yhdistyksen tavoit-teita sekä kansainvälisen FSC:n periaatteita ja toimintaa. Kukin varsinainen jäsen liittyy yhteen Suomen FSC:n kolmesta kamarista (ympäristö-, sosiaali- tai talouskamari).

Suomen FSC:n jäsenyyden lisäksi on mahdol-lista liittyä kansainvälisen FSC:n jäseneksi. Kan-sainvälisen FSC:n jäsenet saavat äänioikeuden FSC:n yleiskokouksessa ja mahdollisuuden vaikuttaa kansainvälisiin prosesseihin. Kansain-

välisen FSC:n jäsenet edustavat joko pohjoista ”North” tai eteläistä ”South”. Suomen edustajat ovat pohjoisen kamarin edustajia (pohjoinen ta-lous-/sosiaali-/ympäristökamari). Jäsenyys sekä kansallisessa että kansainvälisessä FSC:ssä yhtä aikaa on mahdollista.

Jäsenyyden hakija ilmoittaa hakemuksessaan kamarin, johon pyrkii jäseneksi. Hallituksen ko-kous hyväksyy uudet jäsenet ja hyväksyy kama-rin, johon jäsen kansainvälisen FSC:n sääntöjen mukaan kuuluu. Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeustoimikel-poinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa.

2 SERTIFIOINTI

2.1 Metsästä kauppaanFSC toteuttaa vastuullisen metsänhoidon tavoitetta sertifioinnin avulla. Metsäraaka-aineen (esim. puu, kumi, siemenet) alkuperäketju pidetään katkeamatto-mana metsästä kuluttajalle. FSC-sertifioidusta met-sästä raaka-aine kulkee useiden FSC-sertifioitujen jalostajien ja valmistajien kautta esimerkiksi vähittäis-myyjälle, joka on hakenut FSC-sertifioitujen tuottei-den markkinointia varten FSC-tavaramerkkilisenssin. Kaikilla ketjussa olevilla jalostajilla ja valmistajilla on oltava FSC Alkuperäketjun sertifikaatti, jotta loppu-tuotteeseen voidaan liittää FSC-merkki. Jos myyjä ei markkinoi tai mainosta tuotteita FSC-sertifioituina, ei hän tarvitse tuotteiden myyntiin lisenssiä.

2.2 Metsänhoidon standarditMetsänhoidon standardit neuvotellaan pääsääntöisesti kansallisesti. Suomen standardi (FSC-STD-FIN-(Ver1-1)) on hy-väksytty tammikuussa 2011. Standardi päi-vitetään viiden vuoden välein.

Kaikkien maiden metsänhoidon standardi-en pohjana on FSC:n kymmenen periaa-tetta ja niihin liittyvät kriteerit. Indikaattorei-den avulla metsänomistajien, sidosryhmien ja sertifiointiorganisaatioiden on mahdol-lista mitata periaatteiden ja kriteereiden toteutumista.

Sellutehdas

Paperi-tehdas

PainotaloKirja-kauppa Kuluttaja

CoC

FM

CoC

CoC

TL

TL TavaramerkkilisenssiCoC

Alkuperäketjun sertifikaattiFM Metsänhoidon sertifikaatti

Sellutehdas

Paperi-tehdas


CoC

FM

CoC

CoC

TL



Sellutehdas

Paperi-tehdas


CoC

FM

CoC

CoC

TL



2.3 Alkuperäketjun stan-darditKaikilla toimitusketjun osilla on oltava FSC Al-kuperäketjun sertifikaatti, jotta lopputuotetta voidaan myydä FSC-sertifioituna ja jotta siihen voidaan liittää FSC-merkki. Alkuperäketjulle ase-tetut vaatimukset on jaettu eri standardeihin:

• Alkuperäketjun sertifiointi (FSC-STD-40-004) • Usean kohteen sertifiointi (FSC-STD-40-003) • Projektisertifiointi (FSC-STD-40-006)

2.4 Muut standardit, sää-dökset ja ohjeistuksetMetsänhoidon standardin lisäksi FSC:llä on usei-ta kansainvälisiä standardeja, jotka tukevat ser-tifiointijärjestelmän toimintaa. Näitä standardeja ovat muun muassa tavaramerkkien käyttöä koske-vat standardit.

Sellutehdas

Paperi-tehdas


CoC

FM

CoC

CoC

TL



Sellutehdas

Paperi-tehdas


CoC

FM

CoC

CoC

TL



Sellutehdas

Paperi-tehdas


CoC

FM

CoC

CoC

TL



3.1 Oma sertifikaattiMetsänomistaja voi hakea omaa sertifikaattia metsilleen. Oman sertifikaatin hakeminen soveltuu suurien metsäalueiden omistajille. Sertifioinnista vastaa tällöin joko metsänomistaja itse tai hänen valtuuttamansa taho. Metsänomistaja myös vastaa sertifioinnin kuluista kokonaisuudessaan. Met-sänomistaja noudattaa FSC-standardin ehtoja pienmetsänomistajalle (jos omistus alle 500 ha) ja vaatimuksia suurelle metsänomistajalle (jos omistus vähintään 500 ha).

3 METSÄSERTIFIOINTIVAIHTOEHDOT

Viisi askelta omaan sertifiointiin

Yhteydenotto akkreditoituun serti-fiointiorganisaatioon. Ajantasainen lista sertifiointiorganisaatioista löytyy Suomen FSC:n verkkosivuil-ta fi.fsc.org kohdasta Sertifiointi/Metsäsertifiointi/Sertifiointiorgani-saatiot. Perustiedoilla sertifiointior-ganisaatio voi arvioida sertifioinnin kustannuksia ja sertifiointiin ku-luvaa aikaa. Sertifiointiorganisaa-tio kertoo tarvittavat vaatimukset FSC-sertifiointiin.

1

Sertifiointiorganisaatioiden hinnat vaihte-levat, joten kannattaa pyytää useammalta tarjous. Metsänomistaja valitsee sertifiointi-organisaation, jonka kanssa solmii sopimuk-sen.

12

Yhteydenotto

Sertifiointiorganisaation valinta

FSC-sertifikaatti on voimassa viisi vuotta. Akkreditoitu sertifiointiorganisaatio suorittaa vuosittaisen tarkastusauditoinnin varmistaakseen FSC-sertifioinnin vaatimusten täytty-misen. Merkittävä poikkeama minkä tahansa yksittäisen FSC:n periaatteen osalta estää sertifioinnin tai johtaa sertifikaatin perumiseen.

Sertifiointiorganisaatio suorittaa sertifioinnin auditoinnin.

Auditoinnissa kerätystä aineistosta luodaan auditointiraportti, jota serti-fiointiorganisaatio käyttää sertifikaa-tin myöntämisen perusteena.

Jos päätös on positiivinen, myönnetään metsänomistajalle FSC-sertifikaatti. Jos auditoin-nissa on paljastunut poikkeamia FSC:n vaatimuksien täyttymi-sessä, voidaan uusinta auditointi suorittaa kun sertifiointiraportis-sa ehdotettuihin muutoksiin on vastattu.

3

4

5

Auditointi

Auditointiraportti

Päätös

Voimassaoloaika

3.2 Ryhmäsertifikaatti3.2.1 Mitä ryhmäsertifiointi tarkoittaa?

Ryhmäsertifioinnissa joukko metsänomistajia järjestäytyy ryhmän vetäjän avulla ja hakee FSC-sertifikaattia metsilleen. Ryhmän vetäjä voi olla yksityishenkilö, järjestö, yritys tai muu oikeushenkilö, joka huolehtii sertifikaatin hake-misesta ja ylläpidosta sekä muusta sertifiointijär-jestelystä metsänomistajien valtuuttamana.

Ryhmäsertifiointi on järkevä valinta etenkin pienmetsänomistajille, sillä pienten metsäti-lojen sertifiointi yksittäin ei ole yleensä talou-dellisesti kannattavaa. Ryhmäsertifioinnissa sertifioinnin hehtaarikohtainen kustannus pysyy pienmetsänomistajalle kohtuullisena. Ryhmän jäsenmaksuja käytetään ryhmäsertifioinnin orga-nisoinnista ja vuosittaisista auditoinneista aiheu-tuvien kustannusten kattamiseen.

FSC-sertifioinnista kiinnostunut metsänomistaja voi ottaa yhteyttä ryhmäsertifiointia tarjoaviin toimijoihin. Ajantasaiset tiedot löytyvät Suomen FSC:n verkkosivuilta fi.fsc.org kohdasta Pien-metsänomistajat/Ryhmäsertifiointia tarjoavat organisaatiot. Toimija selvittää yhdessä metsän-omistajan kanssa edellytykset ja mahdolliset kehittämistoimenpiteet metsien liittämiseksi ryh-mään.

Metsänomistajalle laaditaan FSC:n vaatimusten mukainen metsäsuunnitelma, joka varmistaa asetettujen vaatimusten täyttymisen metsän-hoidossa ja puunkorjuussa. Ryhmään kuuluvat metsänomistajat sitoutuvat kirjallisesti ryhmän sääntöihin ja FSC:n mukaiseen hyvään metsän-hoitoon. Sertifikaatti myönnetään viiden vuoden määräajaksi, jonka jälkeen se voidaan uusia.

3.2.2 Ryhmän vetäjän vastuut

Ryhmän vetäjänä voi toimia yksityishenkilö tai mikä tahansa oikeushenkilö, kuten järjestö, yri-tys tai osuuskunta. Ryhmän vetäjä vastaa sertifi-kaatin hakemisesta ja sertifiointiin liittyvistä hal-linnollisista tehtävistä sekä hoitaa yhteydenpidon sertifiointiorganisaation kanssa. Ryhmän vetäjän toiminta arvioidaan vuosittain auditoinneissa, joilla selvitetään vastaako ryhmän toiminta serti-fikaatille asetettuja ehtoja.

Ryhmän vetäjä vastaa ryhmän jäsenten ohjeis-tamisesta. Vetäjä kokoaa ryhmän säännöt ja oh-jeistuksen ryhmäsertifiointiin osallistuvien met-sänomistajien käyttöön. Ohjeistus kuvaa ryhmän toimintatavat ja sen osapuolten vastuut. Ohjeissa on myös mainittu ne sertifioinnissa sovellettavat metsänhoidon standardit, joihin metsänomistaja sitoutuu. Ohjeistuksen tulee myös sisältää ku-vaukset auditoinnissa edellytettävistä tiedoista ja niiden saatavuudesta.

Ryhmän vetäjä seuraa ryhmän toimintaa ja huo-lehtii riittävästä tiedonkeruusta. Tällöin FSC:n vaatimusten ja ryhmän sääntöjen täyttyminen voidaan osoittaa luotettavasti auditoinneissa. Jos ryhmän vetäjä tai riippumaton auditoija ha-vaitsee puutteita tai poikkeamia FSC-standardin mukaisen metsänhoidon toteutuksessa, metsän-omistajan on ryhdyttävä auditoijan tai ryhmän vetäjän esittämiin korjaaviin toimenpiteisiin.

3.2.3 Metsänomistajan vastuut

Ryhmäsertifiointiin osallistuvan metsänomistajan tulee noudattaa metsänhoidossa FSC-standar-dia ja ryhmän sääntöjä. Metsänomistajan tulee ilmoittaa ryhmän vetäjälle niistä hakkuu- ja met-sänhoitotöistä, jotka toteuttaa muu toimija kuin ryhmän vetäjä.

Ryhmäsertifioinnissa mukana olevan metsän-omistajan on helpointa hyödyntää ryhmän vetä-jän tarjoamia metsänhoito- ja puunkorjuupalve-luita. Metsänomistaja voi silti vapaasti päättää, kenelle puuta myydään sertifioidulta tilalta tai kuka toteuttaa metsänhoitotyöt. Tällöin metsän-omistaja on kuitenkin velvollinen toimittamaan tiedot suunnitelluista hakkuista ja metsänhoi-totöistä ryhmän vetäjälle. Lisäksi metsänomis-taja on tällöin vastuussa siitä, että hakkuut ja metsänhoitotyöt toteutetaan FSC:n vaatimusten mukaisesti.

3.2.5 Ryhmäsertifiointiin liittyvät doku-mentit

Metsänomistaja saa ryhmän vetäjältä tarvittavat dokumentit, joista selviää ryhmän säännöt ja met-sänhoitoa koskevat vaatimukset. Metsänomistaja saa myös kirjallisen sopimuksen sitoutumisesta ryhmän sääntöihin sekä todistuksen kuulumisesta FSC-ryhmäsertifiointiin.

Metsänomistajalle tärkein dokumentti ja työkalu on oma metsäsuunnitelma, joka sisältää tiedot omista metsistä ja suunnitelman niiden käytöstä. Töiden toteutuksen dokumentointi ja metsäsuun-nitelman säännöllinen päivittäminen ovat oleellisia FSC-sertifioinnin näkökulmasta, mikä korostaa metsäsuunnitelman tärkeyttä.

3.2.4 Uuden sertifiointiryhmän perustaminen

1Muodostakaa ryhmä ja päättäkää sen vetäjä. Määrittäkää ryhmän vetäjän ja ryhmän jäsenten velvollisuudet. Selvittä-

kää ryhmän toimintaan liittyvät kustannukset. Tehkää kirjallinen sopimus ryhmän muodos-tamisesta.

2Valitkaa sertifiointiorganisaatio. Ottakaa yhteyttä akkreditoituun sertifiointiorga-nisaatioon ja selvittäkää ryhmää koske-

vat FSC:n vaatimukset.

3Luokaa sisäiset toimintamallit, joiden avulla jäsenet voivat täyttää FSC:n vaa-timukset.

4Toteuttakaa sisäinen auditointi. Arvioikaa FSC:n vaatimusten täyttymisen etenemistä sisäisen auditoinnin avulla.

5Toteuttakaa korjaukset. Tehkää korjaukset sisäisen auditoinnin suosittelemiin seikkoi-hin.

6Sopikaa arviointi. Kun ryhmä täyttää mie-lestänne FSC:n vaatimukset, kutsukaa ser-tifiointiorganisaationne tekemään alustava

arviointi (vapaaehtoinen) ja varsinainen arviointi.

Akkreditoitu FSC-ser-tifiointiorganisaatio

Ryhmän vetäjä – Vastaa ryhmän jäsenten toi-minnasta ja sen vaatimusten mukaisuudesta; luo säännöt ryhmään liittymiselle ja eroamiselle; ke-hittää seurantajärjestelmän toiminnan vaatimusten mukaisuuden osoittamiseksi. Tukee ryhmän jäse-niä vaatimusten täyttämisessä.

Ryhmän jäsenet (metsänomistajat) – Sitoutuu noudattamaan ryhmän sääntöjä; toimittaa ryhmän vetäjälle tarvittavat tiedot sovitulla tavalla sertifioin-tivaatimusten sekä ryhmän sääntöjen täyttymisen osoittamiseksi.

Audio

inti

Audiointi

Audiointi

Kirjallinen sopimus sitoutumisesta ryhmän sääntöi-hin, sekä osapuolten vastuista.

3.3.1 Kustannusrakenne

Sertifioinnin kustannukset koostuvat suorista ja välillisistä kustannuksista. Suoria kustannuksia ovat sisäiset kustannukset kuten auditointeihin valmistautuminen ja osallistuminen auditointei-hin. Suoria ulkoisia kustannuksia ovat auditoin-tikustannukset. Välillisiä kustannuksia voi syntyä esimerkiksi sisäisten prosessien kehittämisestä, metsäsuunnitelmien laadinnasta tai viestinnästä ja raportoinnista.

FSC on voittoa tavoittelematon organisaatio, eli FSC:n sertifioinnista syntyvät tulot käytetään muun muassa standardien ja menettelytapojen kehitykseen, FSC-tavaramerkin suojaamiseen ja FSC-merkittyjen tuotteiden markkinoiden kehit-tämiseen sekä tukemaan FSC-verkoston kump-paneita ympäri maailmaa. Sertifikaatin myöntävä sertifiointiorganisaatio perii maksun tekemäs-tään työstä. Maksu kattaa metsässä tehtävät tar-kastuskäynnit sekä FSC:lle ohjautuvan vuotuisen hallintopalkkion, jonka suuruus riippuu hehtaari-määrästä ($ 0.0035 per hehtaari). Pienmetsän-omistajilta hallintopalkkiota ei peritä lainkaan.

3.3.2 FSC:n ulkopuolisia korvausjär-jestelmiä

Kun osa metsäalueesta jätetään talouskäytön ul-kopuolelle, saattaa se aiheuttaa tulonmenetyksiä metsänomistajalle metsäalueesta riippuen. Ser-tifioinnin kustannuksia on jossain tapauksissa mahdollista vähentää hakemalla Kemera-rahoi-tukseen (Kestävän metsätalouden rahoituslaki) perustuvaa ympäristötukea tai METSO-ohjelman korvausta FSC-metsän luonnonhoito- tai suojelu-kohteille.

METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsän-omistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Pysyvä suojelu tarkoittaa metsäalueen poistamista talouskäytös-tä, mutta yleensä se ei rajoita esimerkiksi joka-miehenoikeuksiin perustuvaa toimintaa alueella. Pysyvän suojelun vaihtoehtoina on joko perustaa yksityinen suojelualue, myydä alue valtiolle tai alueen vaihto valtion maahan. FSC-sertifioinnin 5 % suojelukohteisiin voidaan laskea yksityisiksi suojelualueiksi perustetut suojelualueet ja val-tiolle sertifioinnin jälkeen luonnonsuojelualueiksi myydyt suojelualueet. Määräaikainen suojelu voidaan tehdä Kestävän metsätalouden rahoi-tuslain mukaisella ympäristötukisopimuksella kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tuki soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verraten nopeasti. Metsäluonnonhoito tarkoittaa alueen tiettyjen luonnonarvojen hoitoon sitoutumista korvausta vastaan. Metsänomistaja voi myös pe-rustaa yhteistoimintaverkoston muiden metsän-omistajien kanssa esimerkiksi maiseman, virkis-tyskäytön tai perinnemaisemien hoitoa varten.

Yksityisen suojelualueen perustamisesta ai-heutuvat taloudelliset menetykset korvataan metsänomistajalle perustuen alueen puuston arvoon. Korvaus sovitaan maanomistajan kanssa ja se on verovapaata. Alueen myynnissä valtiolle kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa, joka lasketaan pääsääntöisesti metsätaloudelli-sen arvon perusteella. Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemeran) ympäristötukikorvaus koostuu puuston hakkuuarvokorvauksesta, pe-ruskorvauksesta sekä muusta mahdollisesta korvauksesta. Ympäristötukea haetaan Suomen metsäkeskuksesta.

3.3 Sertifioinnin kustannuksetLisätietoja Metso-ohjelmasta www.metsonpolku.fi

4 SUOMEN FSC-STANDARDI

4.1 FSC-standardi ja Suomen laki

Metsäsertifiointijärjestelmät täydentävät ja tarkentavat olemassa olevaa metsänhoidon säätelyä, kuten kansallisia lakeja, asetuksia ja suosituksia. Sertifioinnin valvonta myös omalta osaltaan edistää ja varmistaa lainsäädännön noudattamista. FSC:n metsänhoidon standardi pohjautuu laajan asiantuntijajoukon näkemyk-seen ja uusimpaan tieteelliseen tietoon kestä-västä metsätaloudesta. Se pyrkii yhdistämään kansainvälisen ja kansallisen näkemyksen hyvästä metsänhoidosta, joka huomioi laajasti kaikki metsänhoidon vaikutuspiiriin kuuluvat ta-hot.

Tärkeimpiä metsien käyttöä ohjaavia lakeja Suo-messa ovat metsälaki (1996/1093), laki metsä-tuhojen torjunnasta (1087/2013) ja laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (1996/1094). Lisäksi metsätalouden harjoittamista ohjaavat muun muassa luonnonsuojelulaki (1996/1096), vesilaki (2011/587), ympäristönsuojelulaki (2000/86) sekä maankäyttö- ja rakennuslaki (1999/132). Lainsäädäntö asettaa metsien hoi-dolle eräänlaisen lähtötason, johon sertifioinnin vaatimuksia voidaan verrata. FSC-sertifiointi on erityisesti ekologisten ja sosiaalisten ympäristö-vaikutusten, kuten vesistöjen laadun ja metsä-luonnon monimuotoisuuden suojelun, metsien monikäyttömahdollisuuksien turvaamisen, sekä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevien ehto-jen kohdalla täsmällisempi ja vaativampi kuin olemassa oleva lainsäädäntö. Lisäksi sen erikoi-suutena ovat puuviljelmiä (plantaasimetsätalous) koskevat kriteerit ja indikaattorit.

FSC-standardi edellyttää kaikessa toiminnassa huolellista suunnittelua, metsänhoidon toimenpi-teiden tarkkaa harkintaa ja valintojen perustelua sekä parhaimman käytännön ja varovaisuusperi-aatteen noudattamista. Metsänhoidon toimenpi-teiden vaikutusten arviointi, jatkuva seuranta ja huolellinen dokumentointi palvelevat kaikkia osa-puolia, vähentäen metsänhoidon riskejä ja pa-rantaen metsätalouden yleistä hyväksyttävyyttä.

Seuraavissa luvuissa esitellään aiheittain FSC:n metsänhoidon standardin keskeisimpiä indi-kaattoreita ja niiden suhdetta metsänhoitoa ohjaavaan lainsäädäntöön tai yleisiin suosituk-siin. Kunkin kappaleen jälkeen on laitettu sul-kuihin viittaukset käsiteltävää aihetta koskeviin FSC-standardin lukuihin.

4.2 Metsäluonto

FSC:n periaatteiden mukaan metsätaloudes-sa pidetään yllä metsän ekologista toimintaa ja eheyttä suojelemalla luonnon monimuo-toisuutta, vesivaroja, maaperää sekä ainut-laatuisia ja herkkiä elinympäristöjä. Käy-tännössä näitä arvoja suojellaan jättämällä osa metsämaasta kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja käsittelemällä ympäristöltään erityisiä kohteita harkiten, metsän tärkeät ominaispiirteet säilyttäen.

Arvokkaiden kohteiden tunnistamiseksi FSC-standardissa on erikseen määritelty niin sanotut korkean suojeluarvon (High Conservation Value, HCV) alueet. Näillä alueilla metsää tulee hoitaa niiden ominai-suuksia ylläpitäen ja parantaen. Korkean suojeluarvon alueita ovat esimerkiksi vesita-loudeltaan luonnontilaisina säilyneet laajat suomuodostumat Etelä-Suomen alueella, kansainvälisesti ja kansallisesti arvokkaat lintualueet ja -kosteikot sekä tärkeät pohja-vesialueet. Tarkka listaus kaikista HCV koh-teista löytyy tämän koulutuspaketin liitteestä 1. (FSC FM, periaate 6 ja 9)

Käytännössä metsän luontoarvojen vaalimi-nen ja standardin noudattaminen tarkoittaa muun muassa seuraavaa:

Sertifiointiin suunnitellun metsäalueen luonto-arvot kartoitetaan ja metsänhoidon ulkopuolelle rajataan arvokkaat ja herkät kohteet. Standar-dissa, ja tämän koulutuspaketin liitteenä (liite 2), on luettelo lakisääteisistä suojelukohteista ja muista arvokkaista kohteista, joilla pyritään suojelemaan esimerkiksi runsaasti lahopuustoa sisältäviä tai luonnontilaisen kaltaisena säilynei-tä kohteita. Korkean suojeluarvon metsäalueet kartoitetaan ja merkitään metsäsuunnitelmaan. Metsänomistajia velvoitetaan hankkimaan tietoa korkean suojeluarvon kohteista viranomaisläh-teiden ohella paikallisilta sidosryhmiltä. Täysin metsätalouden ulkopuolelle jätettäviä, suojelta-via kohteita tulee olla vähintään 5 % metsämaan pinta-alasta. Tämän lisäksi metsänomistaja määrittelee erityiskohteet, joilla metsiä hoide-taan erikoishakkuilla tiettyjä ympäristötavoitteita noudattaen. Täysin suojeltavat kohteet ja eri-tyiskohteet muodostavat yhteensä vähintään 10 % sertifioidusta pinta-alasta. 5 % vaatimus ei koske alle 20 ha metsänomistajia. Erityiskohteet edistävät metsän rakenteen monipuolistamista ja biologista monimuotoisuutta. Näitä kohtei-ta voivat olla esimerkiksi eri-ikäisrakenteiset metsät, vesistöjen suojavyöhykkeet, kasvillisuu-deltaan edustavat lehdot, perinneympäristöt, virkistysalueet tai kulotuskohteet. Metsänomis-

tajan suunnitelmat suojelualuerajauksista tulee olla pyydettäessä julkisesti saatavilla. (FSC FM 6.3.5, 6.4.1, 6.4.2, 6.4.3)

Luontoarvojen kartoitukseen kuuluu myös valta-kunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymien selvittäminen ja merkitseminen met-säsuunnitelmaan. Metsälain mukaisesti viran-omaiset ilmoittavat metsänomistajalle uhanalais-ten lajien esiintymistä metsänomistajan jättämän metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä. Jotta lajis-ton säilyminen voitaisiin paremmin huomioida metsänhoidossa, FSC-standardi edellyttää näi-den tietojen selvittämistä jo metsäsuunnitteluvai-heessa ja merkitsemistä metsäsuunnitelmaan. Tietoja tunnetuista esiintymistä saa Suomen ympäristökeskukselta, ELY-keskukselta ja Suo-men metsäkeskukselta. Luonnonsuojelulaki vel-voittaa suojaamaan erityisen suojeltavien lajien esiintymispaikat, silloin kun niistä on olemassa ELY-keskuksen tekemät rajaukset. FSC-stan-dardissa näitä viranomaisen tekemiä rajauksia ei edellytetä, vaan tiedetyt, maastosta löytyneet esiintymät suojellaan aina. Viranomaisten lisäksi tietoja uhanalaisten lajien esiintymistä voi saada esimerkiksi paikallisilta luontoharrastajilta tai -järjestöiltä. (FSC FM 6.2.1, 6.2.2)

1) Luontoarvojen kartoitus ja merkitseminen metsäsuunnitelmaan

2) Keskeisten ympäristövaikutusten arviointi ja haittojen ennaltaehkäisy

Lainsäädäntö edellyttää metsätalouden toimenpitei-den ympäristövaikutusten huomioimista silloin jos vaikutukset kohdistuvat metsälain suojaamiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, luonnonsuojelulain mukai-siin suojeltaviin kohteisiin, lajeihin, Natura-alueisiin tai jos kyseessä on YVA-lain piiriin kuuluva, metsäluontoa laajasti (>200 ha) muuttava hanke.

FSC-sertifioitujen metsien hoidossa ympäristövaikutus-ten huomiointi on kiinteä osa metsänhoitoa. Metsän-hoidon keskeisten toimenpiteiden ympäristövaikutukset arvioidaan ja ne huomioidaan toimenpiteiden suun-nittelussa, ohjeistuksessa ja toteutuksessa. Erilaisia vaikutuksia ovat esimerkiksi vaikutukset maaperään, vesistöön, maisemaan, riistaeläimiin, poronhoitoon tai virkistyskäyttöön. Suurmetsänomistajilta (yli 500 ha) edellytetään systemaattista ympäristövaikutusten arviointia laatu- ja ympäristöjärjestelmään perustuen. Pienmetsänomistajilla arviointi ja sen mukainen toimin-ta perustuu asiantuntijan laatimaan kuviokohtaiseen metsäsuunnitelmaan.

FSC-standardi edellyttää, että metsäluontoon merkit-tävästi vaikuttavista metsätaloustoimenpiteistä, kuten kunnostusojituksista, metsätien rakentamisesta tai Na-tura-alueisiin kohdistuvista toimenpiteistä ilmoitetaan alueelliselle ELY-keskukselle tai Suomen metsäkeskuk-selle ja toimenpiteet toteutetaan viranomaisen ohjei-den mukaisesti. (FSC FM 6.1.1, 6.1.2, 6.1.3, 6.1.4)

Metsätalouden toimenpiteillä voi olla haitallisia vaiku-tuksia vesistöihin ja niiden virkistyskäyttöön, eri-tyisesti metsäisten alueiden ympäröimissä pienvesis-töissä. Vesiensuojelussa pyritään estämään maaperän ravinteiden, kiintoaineksen ja kemikaalien päätyminen pinta- ja pohjavesiin. Jotta vesiensuojelu käytännössä toteutuisi, FSC-standardissa käytetään lakia ja yleisiä suosituksia laajempia suojavyöhykkeitä. Standardi edellyttää aina suojavyöhykkeiden käyttöä ojituksen, maanmuokkauksen, lannoituksen ja hakkuiden yhtey-dessä. Vesistöjen suojavyöhykkeen leveys arvioidaan tapauskohtaisesti maaston pinnanmuotojen ja maalajin perusteella. Suojavyöhykkeen tulee olla vähintään 10 m lampien ja järvien rannoilla, 15 m puroilla, joilla ja merenrannoilla, sekä 30 m fladoilla ja kluuvijärvillä. Suojavyöhykkeillä ei saa ajaa koneilla, eikä niillä teh-dä hakkuita, maanmuokkausta, ojitusta tai kantojen korjuuta. Lannoituksen kohdalla noudatetaan edellä mainittua leveämpiä suojavyöhykkeitä, eikä lannoitusta tehdä I- ja II-luokan pohjavesialueilla. Vesistöjen suo-ja-alueet voidaan laskea standardin erityishakkuukoh-teisiin. (FSC FM 6.2.9, 6.3.9, 6.5.1)

3) Metsälajien elinolosuhteiden säilyt-täminen

Linnuston suojelemiseksi metsän hakkuita rajoitetaan pesimäaikana. Lintujen suojelua sääteleviä lakeja ovat EU:n lintudirektiivi ja kansallinen luonnonsuojelulaki. Luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettujen lintulajien merkittyjä tai petolintujen selvästi havaittavia pesäpuita ei saa hävittää. Rauhoitettuja lajeja ovat lähes kaikki linnut, riistalintuja ja muutamia yleisiä lintulajeja lu-kuun ottamatta. EU:n luontodirektiivin liitteen 1 lajien lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näitä ovat esimerkiksi maa- ja merikotka, sääksi ja metso, joille on kaikille määritelty omat suo-jeluvelvoitteet myös FSC-standardissa. Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa kehotetaan välttämään hakkuita lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko-hei-näkuussa lehtipuuvaltaisissa tuoreissa ja sitä viljavam-missa metsissä sekä rantametsissä. FSC-standardissa lintujen suojelu metsänhoidossa on määritelty lakia ja suosituksia tarkemmin ja laajemmin.

FSC-sertifioiduissa metsissä linnustollisesti arvokkailla kohteilla, kuten suurten petolintujen pesien, kansain-välisesti tai kansallisesti arvokkaiden lintukosteikkojen (IBA ja FINIBA kohteet) tai metson soidinpaikkojen läheisyydessä ei tule tehdä hakkuita helmi-heinäkuun välisenä aikana (ks. tarkemmat lajikohtaiset rajoitukset standardista). Lisäksi hakkuita vältetään lintujen pesi-mäaikaan lehtipuuvaltaisissa rehevissä metsissä ja ve-sistöjen suojavyöhykkeillä. Toimenpiteiden tarkemmat rajoitusajat on määritelty standardissa erikseen Lapin läänin ja muun Suomen alueille. Esimerkiksi maa- ja merikotkan pesien läheisyydessä (etäisyys alle 500 m) hakkuita ei saa toteuttaa Lapin läänissä 15.3.–31.7. ja muualla Suomessa 15.2.–31.7. välisenä aikana. (FSC FM 6.2.3, 6.2.4)

Lehtipuut ovat monelle metsälajille elintärkeitä, ne tarjoavat ravintoa, suojaa, elinalustan tai pesäpaikan sekä vaikuttavat ekologisiin prosesseihin kuten karik-keen happamuuteen ja maaperän hajotusolosuhteisiin. Metsälaki ei aseta velvoitteita koskien lehtipuustoa. Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa metsän-omistajaa kehotetaan jättämään lehtipuita sekapuus-toksi monimuotoisuuden, riistan ja maiseman vuoksi. FSC-metsänhoidossa riittävästä lehtipuuosuudesta huolehditaan jättämällä metsään taimikonhoidossa ja harvennuksissa lehtipuita vähintään 10 % runkoluvus-ta. Mahdollisuuksien mukaan säilytetään eri lajeja, eri-tyisesti raidat ja haavat, jotka ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. (FSC FM 6.3.4)

Uudistushakkuualalle jätettävillä elävillä säästöpuilla voidaan lieventää hakkuun aiheuttamia haittoja ym-päristölle ja edistää metsälajiston toipumista ja säily-mistä kohteella. Säästöpuut muodostavat kuollessaan monimuotoisuudelle arvokasta lahopuuta. Metsälaki ei edellytä säästöpuiden jättämistä, mutta se on olen-nainen osa FSC-standardin mukaista metsänhoitoa.

metsätaloustoimissa riistanhoito. Tärkeimpiä toimenpi-teitä riistan kannalta ovat kosteikkojen ja soistuneiden painanteiden, metson soidinpaikkojen sekä havumet-sissä katajien, haapojen, leppien, pihlajien ja raitojen säästäminen. FSC:n riistanhoitoon liittyvät indikaattorit esitellään tarkemmin metsistä saatavia hyötyjä käsitte-levässä luvussa 4.6.

Metsäpaloista riippuvaiselle lajistolle sopivia elinympä-ristöjä voidaan lisätä kulotuksilla ja poltoilla. FSC-stan-dardi edellyttää kulotusten tekemistä vain suurilta (yli 10 000 ha) metsänomistajilta. Tällöin kulotuskohteiden pinta-ala tulee olla vähintään 3 % soveltuvien kohtei-den (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupin-ta-alasta 5-vuotiskaudella. Kulotetulle alalle pyritään tuottamaan keskimäärin 20 palon vioittamaa runkoa hehtaarille. (FSC FM 6.2.8)

Metsäiset perinneympäristöt, kuten metsälaitumet, ha-kamaat ja lehdesniityt ovat vähentyneet huomattavasti maa- ja metsätalouden tehostumisen myötä. Näihin elinympäristöihin erikoistuneen lajiston säilymistä voi-daan edistää hoitamalla laidunmetsiä säilyttäen niiden tärkeät ominaispiirteet, kuten harva latvuspeittävyys, runsas lehtipuusto ja niittykasvillisuuden laikut. Perin-neympäristöjen suojelu ei toistaiseksi perustu lakiin, mutta niiden huomioimista suositellaan esimerkiksi Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa ja Met-sähallituksen ympäristöoppaassa. Puustoiset perin-neympäristöt ovat myös mahdollisia METSO-ohjelman luonnonhoitokohteita. FSC-standardin puitteissa puus-toisia perinneympäristöjä on mahdollista sisällyttää monipuolisuutta lisääviin erityiskohteisiin. Standardi edellyttää, ettei ympäristöhallinnon virallisissa selvityk-sissä arvokkaiksi todettuja perinneympäristöjä metsite-tä. (FSC FM 6.2.5)

FSC-sertifioidun metsän uudistushakkuualoille jätetään keskimäärin vähintään 10 järeää, elävää, alkuperäistä puulajia olevaa säästöpuuta hehtaarille. Lisäksi stan-dardissa on lista aina säästettävistä, monimuotoisuu-den kannalta arvokkaista puista. Näitä ovat esimer-kiksi rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm:n paksuiset jalopuut, petolintujen pesäpuut, kolopuut tai palokoroiset männyt. Nämä puut voidaan laskea ensin mainittuihin säästöpuihin. (FSC FM 6.3.2, 6.3.2.2)

Kuollut, lahoava puuaines on tärkeä osa metsän ra-vinteiden kiertokulkua ja monelle lajille se toimii eli-nympäristönä, ravinnon lähteenä, kasvualustana tai suojana. Noin viidesosa metsien uhanalaisista lajeista on jollain tavalla riippuvainen lahopuusta. Laki vaatii säästämään lahopuut metsälain 10§ erityisen tärkeissä elinympäristöissä. FSC-standardin mukaisessa met-sänhoidossa kuolleita puita säästetään metsätaloustoi-menpiteissä kaikissa kohteissa vähintään 20 kappaletta hehtaaria kohden, silloin kun niitä löytyy alueelta. Lisäksi lehtilahopuu säästetään aina. Pienmetsänomis-tajilla lehtilahopuun säästövelvoite on 20 kappaletta hehtaaria kohti. (FSC FM 6.3.1

Energiapuun korjuussa hakkuualalle jätetään tasaises-ti vähintään 30 % hakkuutähteistä. Lisäksi yli 10 cm paksut pysty- ja maalahopuut jätetään korjaamatta ja rikkomatta. Kantojen korjuussa alalle jätetään tasai-sesti jakautuneena vähintään 25, halkaisijaltaan yli 15 cm kantoa hehtaarille. Kasvatettavien puiden ja ojien ympärille jätetään kantojen korjuussa vähintään 3 m leveä suojavyöhyke. Savi- ja silttimailla kantoja jätetään vähintään 50 kpl hehtaarille. Kantoja ei saa korjata pohjavesialueilla. (FSC FM 6.3.1, 6.3.3)

Metsien monikäyttöä voidaan edistää huomioimalla

4) Eroosion ja mekaanisten vaurioiden ehkäiseminen

Maaperän eroosion ja mekaanisten metsävaurioiden estämiseksi laaditaan metsätyön tekijöille kirjalliset työohjeet. Eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ehkäistään vesistöjen ympärille jätettävillä käsittelemättömillä suojavyöhykkeillä (ks. kohta 2) sekä huolellisella ojitussuunnittelulla. Ojitusten tekemistä sää-telee vesilaki. Vesilain ilmoitusvelvollisuuden mukaan vähäistä suuremmasta metsäojituksesta tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle, joka arvioi ilmoituksen perus-teella ojituksen vaikutuksia valuma-alueella ja päättää mahdollisen luvitus- ja ojitustoimituksen tarpeen. Oji-tussuunnitelma ja siihen sisältyvä vaikutusten arviointi vaaditaan kaikilta luvanvaraisilta hankkeilta. FSC-ser-tifioiduissa metsissä uudisojituksia ei tehdä lainkaan ja kunnostusojituksia tehdään vain harkiten, arvokkaat kohteet ja vesiensuojelu huomioiden. Tärkeää on estää valumavesien ohjautuminen suoraan vesistöihin. Ojitus-ten tulee aina perustua kunnostusojitussuunnitelmaan, jossa määritellään vesien- ja arvokkaiden luontokohtei-den suojelun toimenpiteet. Suurten metsänomistajien mailla mahdolliset aiemmin ojitetut erittäin uhanalaiset (CR) suotyypit ennallistetaan. (FSC FM 6.5)

5) Tuholaisten torjunta ja kemiallisten aineiden käyttö

Metsätuhojen torjuntaa sääteleviä lakeja ovat muun muassa laki metsätuhojen torjunnasta sekä laki kas-vinterveyden suojelemisesta. Lain mukaan tuholaisten torjunnassa tulee suosia biologisesti hajoavia aineita tai mekaanisia ympäristön kannalta haitattomia menetel-miä. Suomessa sallituista kasvinsuojeluaineista päättää Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto). FSC-standar-din indikaattorit tarkentavat lain velvoitteita ja rajoittavat riskialttiiden torjunta-aineiden käyttöä. Ensisijaisesti torjunnassa käytetään biologisesti hajoavia aineita tai mekaanista torjuntaa. Esimerkiksi juurikäävän torjuntaan käytetään urea- tai harmaaorvakkaliuosta. Jos kemial-lisia menetelmiä joudutaan perustelluista syistä käyttä-mään, terveys- ja ympäristöriskit on huomioitava ainei-den valinnassa sekä työturvallisuusohjeissa. Standardi sisältää tarkemmat ohjeet täysin kielletyistä aineista. Kaikki kemialliset jätteet, mukaan lukien polttoaineet ja öljyt sekä niiden säilytysastiat tuodaan pois maastosta ja hävitetään toimittamalla ne asianmukaisesti ongel-majätteen keräykseen. Kemikaalien sekä biologisten torjuntamenetelmien käyttöä tulee seurata ja dokumen-toida. (FSC FM 6.6)

6) Vierasperäisten lajien valvonta

Vierasperäisten lajien käyttöä valvotaan haitallisten ja arvaamattomien ekologisten vaikutusten välttämi-seksi. FSC-sertifioidussa metsässä vierasperäisten siementen ja lajien alkuperä dokumentoidaan ja vierasperäisiä puulajeja käytetään korkeintaan 3-5 % 5-vuotiskauden uudistusalasta. Vierasperäisten puulaji-en leviämistä istutusalueen ulkopuolelle on tarpeellista seurata ja tarvittaessa poistaa levinneet taimet. Biolo-gisessa tuholaisten torjunnassa käytetään vain alueella luontaisesti esiintyviä lajeja. Geenimuunneltujen orga-nismien käyttö ei ole sallittua. (FSC FM 6.9)

7) Metsän säilyttäminen metsänä

FSC-sertifioitua metsää tulee hoitaa pitkäjänteisesti niin, ettei metsää muuteta ei-metsäiseen käyttötar-koitukseen, kuten soranottoon, pysyvästi. Suurilla metsänomistajilla plantaasimetsien osuus ei saa olla yli 5 % pinta-alasta. Tällä mahdollistetaan myös pidem-mällä tähtäimellä metsän suojeluarvojen säilyminen ja kehittyminen. Standardista voidaan poiketa virallisen suunnitteluprosessin, esimerkiksi tonttien kaavoituksen kautta. (FSC FM 6.10)

4.3 Työntekijät ja paikallistason suh-teet

Metsätalouden harjoittaminen koskettaa suoraan tai epäsuorasti hyvin suurta ihmisjoukkoa ja sillä on monenlaisia sosiaalisia vaikutuksia. Paikal-listen ihmisten tarpeiden huomioiminen vähen-tää konflikteja, parantaa metsätalouden yleistä hyväksyttävyyttä ja edistää metsien kestävää käyttöä. FSC-metsissä huolehditaan siitä, että metsätalous ylläpitää tai parantaa metsätyönte-kijöiden ja paikallisten yhteisöjen sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Käy-tännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että metsänomistaja turvaa metsien monikäyttöön liittyvät elinkeinomahdollisuudet, pyrkii tarjoa-maan työmahdollisuuksia paikallisille asukkaille ja huolehtii työntekijöiden terveydestä ja turvalli-suudesta. (FSC FM periaate 4)

Suomessa työntekijän asema ja oikeudet on turvattu vahvalla työlainsäädännöllä. Ammattiyh-distyksillä on tunnustettu neuvotteluasema työ-markkinoilla ja suurin osa palkansaajista kuuluu oman alansa liittoon. Suomi on kansainvälisen työjärjestön ILO:n (International Labour Orga-nization) jäsenenä hyväksynyt työntekijöiden perusoikeuksien julistuksen ja siihen liittyvät sopimukset, jotka ohjaavat kansallista lainsää-däntöä. Kansallisessa lainsäädännössä työnte-kijän palkkaamista ja oikeuksia säätelevät muun muassa työsopimuslaki (2001/55), työaikalaki (1996/605), työturvallisuuslaki (2002/738), työ-terveyshuoltolaki (2001/1383), sekä aloittain neuvotellut työehtosopimukset. FSC-standardin kriteerit ja indikaattorit pyrkivät omalta osaltaan varmistamaan, että olemassa olevaa työlain-säädäntöä noudatetaan. Tämän todentamiseksi metsänomistaja muun muassa dokumentoi ja säilyttää käytetyt työsuojelu- ja työturvallisuus-ohjeet, työterveys- ja turvallisuustarkastukset sekä koneiden ja laitteiden tarkastusraportit. Työntekijöillä on oikeus kuulua ammattiliittoon ja ammattiliittojen edustajilla on mahdollisuus tehdä työ-olosuhteiden tarkastuksia työpaikalla. Metsänomistaja vastaa siitä, että kaikilla työnte-kijöillä, myös alihankkijoilla, on asianmukainen turvavarustus, koulutus ja ammattitaito töiden toteuttamiseksi. (FSC FM 4.1.2, 4.1.3, 4.2 ja 4.3)

FSC-sertifiointi edellyttää suurilta metsänomis-tajilta lainsäädäntöä tiukemmin metsätalouden sosiaalisten vaikutusten arviointia sekä näihin liittyvien kuulemisten ja mielipidetiedustelujen

dokumentointia ja huomioimista metsäsuunni-telmassa. Metsätaloudessa noudatetaan vah-vistettujen maakunta-, asema-, ja yleiskaavojen määräyksiä ja virkistysalueiden metsäsuunni-telmiin sisällytetään metsänkäsittelyperiaatteita koskevat osallistavan suunnittelun tulokset. Erityisesti valtakunnallisesti tärkeiden virkistys-käyttöalueiden sosiaalisten arvojen selvittäminen ja säilyttäminen on huomioitava. Kaava-alueella, jolla toimittaessa tarvitaan maisematyölupa, kuullaan naapureita ja kirjataan tulokset ylös ennen hakkuita. Jotta vuoropuhelu osallisten ja metsänomistajan välillä olisi mahdollisimman su-juvaa ja osa normaalia käytäntöä, FSC-standardi edellyttää metsänomistajalta dokumentoitua sidosryhmäpalautteiden käsittelyrutiinia. Myös mahdolliset ristiriidat paikallisten asukkaiden kanssa sekä omaisuuteen, oikeuksiin tai elinkei-noihin kohdistuvat menetykset tulee dokumen-toida. Edellinen koskee sekä pieniä että suuria metsänomistajia. (FSC FM 4.4 ja 4.5)

4.4 Alkuperäiskansat

Monet alkuperäiskansat saavat elantonsa metsästä ja heidän elämäntapansa on tii-viisti yhteydessä metsään. Useassa maassa metsien käyttö on aiheuttanut vaikeasti rat-kaistavia kiistoja eikä alkuperäiskansojen ih-misoikeuksia ole aina onnistuttu turvaamaan. FSC:n periaatteiden mukaisessa hyvässä metsänhoidossa metsän erilaiset käyttö-muodot sovitetaan yhteen neuvottelemalla ja sopimalla toimenpiteistä kaikkien osapuolien kesken. (FSC FM 2 ja 3).

Euroopan unionissa ainoa alkuperäiskansak-si määritelty ryhmä ovat saamelaiset. Saa-melaisten perinteinen elinkeino ja merkittävä osa kulttuuria on porotalouden harjoittami-nen. Suomen perustuslain (17 §:n) mukaan saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten kulttuuriin liittyviä oikeuksia säätelee muun muassa kolttalaki (253/1995), laki saamelais-käräjistä (17.7.1995/974) sekä poronhoitolaki (14.9.1990/848). Poronhoitolain perusteella, valtion metsien hoitaja on velvollinen neuvot-telemaan metsätalouden toimenpiteistä po-ronhoitoalueella paliskuntien kanssa. Lisäksi poronhoitoalueen pohjoisosassa, poronhoi-toon ensisijaisesti varatulla alueella, valtion maata ei saa käyttää siten, että aiheutetaan merkittävää haittaa porotaloudelle. Virallinen saamelaisten kotiseutualue kattaa Enonte-kiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylän kunnassa. Laissa määritelty poronhoitoalue on kuitenkin tätä laajempi ja ulottuu noin vyötärön korkeu-delle Ouluun ja Kainuuseen. (FSC FM 5.4.4)

Suurin osa FM-standardin alkuperäiskansoja käsittelevistä indikaattoreista koskee suuria metsänomistajia tai valtiota. Nämä indikaattorit vastaavat pääosin Metsähallituksen ja Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksia metsätalouden harjoittamisesta poronhoitoalueella. FSC-stan-dardi takaa saamelaisille kuitenkin lakia ja suo-situksia edullisemman neuvotteluaseman, sillä indikaattorit edellyttävät kirjallisen sopimuksen laatimista hakkuista ja maanmuokkauksesta tärkeissä laidunmetsissä sekä poronhoitoon liittyvien tärkeiden rakenteiden, kuten erotusalu-eiden lähellä. Kirjallisen sopimuksen tulee olla paliskunnan enemmistön hyväksymä. (FSC FM 3, 2.2.8, 2.2.10)

Pienmetsänomistajille tarkoitetut indikaattorit velvoittavat kuulemaan paliskuntia metsätalo-ussuunnitelmaa tehtäessä ja kirjaamaan kan-nanotot sekä niiden huomioiminen metsäsuun-nitelmaan. Metsäsuunnitelmaan sisällytetään saamelaiskulttuurin kannalta arvokkaat kohteet, kuten poroaitapaikat porojen kuljetussuuntineen, vanhat asuinkentät ja muut kulttuurimuistomer-kit, erityisen merkittävät luppo- ja jäkäläkohteet, seidat ja muut perinteiset uskonnolliset kohteet sekä vasomisalueet. Nämä kohteet säilytetään metsänhoidon toimenpiteissä. Metsänomistaja ei saa rajoittaa porojen laidunnusta poronhoi-toalueella. Saamelaisten kotiseutualueella väl-tetään järeää maanmuokkausta uudistamisen yhteydessä, eikä muokkausta tehdä ollenkaan jäkälä- tai karukkokankailla. (FSC FM 3, 2.2.6, 2.2.7, 2.2.9)

4.5 Metsäsuunnitelma

Huolellisesti laadittu ja ylläpidetty metsäsuun-nitelma on vastuullisen ja kestävän metsänhoi-don perusta. Metsälain määritelmän mukaan metsäsuunnitelma on yhden tai useamman met-säkiinteistön metsien puuvaroja ja tilaa, luon-toarvoja sekä hoitoa ja käyttöä koskeva ajan-tasainen suunnitelma. Laki edellyttää kuitenkin suunnitelman laatimista vain yhteismetsistä tai ortodoksisen seurakunnan metsien hoidossa.

Kaikissa FSC-sertifioiduissa metsissä tulee olla voimassa oleva, ajantasainen metsäsuunnitel-ma, jonka mukaisesti metsänhoitoa toteutetaan. Metsäsuunnitelma sisältää kaikki tarpeelliset tiedot metsien käyttöä ja hoitoa koskien. Suun-nitelmaa kokonaisuudessaan tulee päivittää vähintään 10 vuoden välein, mutta tiedot ar-vokkaista elinympäristöistä (6.4.1 mukaiset kohteet), uhanalaisten lajien esiintymispaikoista (6.2.1) ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista

kiinteistä muinaisjäännöksistä (6.2.7) tarkiste-taan vuosittain. Kaikki metsässä tehdyt toimenpi-teet kirjataan suunnitelmaan. Metsäsuunnitelman laatimisen jälkeen metsänomistajan tulee huo-lehtia koulutusten ja työmaakohtaisten ohjeiden avulla siitä, että kaikilla metsäntyöntekijöillä on riittävät tiedot ja ammattitaito suunnitelman to-teuttamiseen. (FSC FM 7.1, 7.2, 7.3)

Metsäsuunnitelman sisältö ja laajuus suhteute-taan metsäalueen kokoon. Suuret tai voimaperäi-sesti käsitellyt alueet vaativat monipuolisempaa suunnittelua ja ympäristövaikutusten arviointia. Jos metsäomaisuuden laajuus on enintään 20 hehtaaria, FSC:n vaatimusten mukaisia tietoja ei tarvitse koota erilliseksi metsäsuunnitelmaksi, mutta nämä tiedot dokumentoidaan muuten, esi-merkiksi julkiseen metsävaratietoon pohjautuen.

Pienmetsänomistajien FSC-standardin mukaiseen metsäsuunnitelmaan (7.1.1 S.B) sisältyy:

a) metsien hoidon ja käytön tavoitteet pitkällä aikavälillä. b) kartat metsäkiinteistöistä kiinteistörajoineen sekä merkinnät suojelualueista ja FSC:n määrittämistä korkean suojeluarvon alueista. (kiinteät muinaisjäännökset, aina säästettävät arvokkaat elinympäristöt, 5 % suojeluosuus, muut erityiskohteet, uhanalaisten lajien esiinty-mispaikat ja HCV-kohteet) c) tiedot metsävaroista, kuten metsiköiden kasvupaikka- ja puustotiedot, ja kuvaus metsien käytön ympäristöllisistä reunaehdoista. d) tiedot mahdollisten vierasperäisten puulajien sijainnista. e) metsiköiden toimenpide-ehdotukset sisältäen muun muassa hoito- ja hakkuuehdotukset. f) tiedot toteutettavista lannoituksista ja kunnostusojituksista.

Suurilla metsänomistajilla FSC-standardin mukaiseen metsäsuunnitelmaan (7.1.1) ja siihen liittyviin asiakirjoihin sisältyy:

a) hoidon ja käytön tavoitteet. b) kuvaus käytössä olevista metsävaroista, ympäristöllisistä reunaehdoista, maan omistus- ja käyttösuhteista, sosioekonomisista oloista sekä ympäröivien alueiden maankäytöstä. c) metsän ekologian ja inventointien perusteella laadittujen metsänhoitomenetelmien kuvaus. d) perusteet vuosittaisille korjuumäärille ja puulajivalinnoille. e) metsän kasvun ja dynamiikan tarkkailumenetelmät. f) ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella määrätyt ympäristönsuojelutoimenpiteet. g) suunnitelmat harvinaisten, vaarantuneiden ja uhanalaisten lajien määrittelemiseksi ja suo-jelemiseksi. h) kartat, joista selviää kyseisen alueen metsävarat sisältäen suojelualueet, suunnitellut met-sänkäsittelytoimenpiteet sekä maanomistussuhteet. i) korjuumenetelmien sekä käytettävien laitteiden kuvaus sekä perustelut käytetyille menetel-mille.

Pienmetsänomistajilla

Suurilla metsänomistajilla

FSC-sertifioitujen metsien metsäsuunnitelmasta laaditaan julkisesti saatavilla oleva tiivistelmä. Tarkemmat ohjeet tiivistelmän sisällöstä suurille metsänomistajille löytyvät tämän koulutusmate-riaalin liitteestä 3. Pienmetsänomistajien täytyy pyydettäessä pystyä esittämään julkisesti vii-meisimmän auditointiraportin tulokset ja lisäksi dokumentointi, jossa kerrotaan metsän käytön tavoitteet, toteutettujen erikoistyölajien (kun-nostusojitus, lannoitus) määrät sekä kartta tai kartta-aineisto, josta käy ilmi FSC-indikaattorien mukaisten suojelukohteiden, kuten HCV-koh-

teiden, muiden suojelu- ja erityiskohteiden tai uhanalaisten lajien esiintymien sijainti. Julkises-sa tiivistelmässä ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa luottamuksellisia tietoja, kuten puunmyyntitietoja tai häirinnälle, keräilylle tai metsästykselle alt-tiiden uhanalaisten lajien esiintymiä. Suurten metsänomistajien (>10 000 ha) keskeiset met-sänkäyttötiedot, kuten suunnitellut hakkuutoi-menpiteet ja niiden sijoittuminen kartalla tulee olla pyydettäessä saatavilla. Näiden tietojen ilmoittamisesta voidaan pyytää kohtuullinen kor-vaus. (FSC FM 7.4)

4.6 Metsistä saatavat hyödytMetsät tuottavat ihmiselle monia aineellisia ja aineettomia hyö-tyjä, kuten puuraaka-ainetta, ravintoa ja ekosysteemipalveluita. FSC:n periaatteiden mukaan metsiä tulee hoitaa niin, että met-sätalous tukee metsästä saatavien tuotteiden ja palveluiden te-hokasta ja monipuolista käyttöä. Ympäristö- ja yhteiskunnallisia arvoja vaaliva metsänhoito on pitkällä tähtäimellä kestävää ja taloudellisesti kannattavaa.

Metsänhoidon taloudellinen kannattavuus varmistetaan suunnittelemalla ja asettamal-la selkeät tavoitteet metsän tuotteiden myynnille ja tulon-muodostukselle. Taloussuun-nittelussa selvitetään saatavilla olevat yhteiskunnalliset tuet metsänhoidolle, esimerkiksi Kemeran tai METSO-ohjelman kautta (ks. kohta 3.3.2). Sa-malla huolehditaan siitä, että metsänomistajalla on riittävät taloudelliset, tekniset ja muut resurssit metsänhoitoon sekä biologisen monimuotoisuuden, maaperän ja vesistöjen suoje-luun. (FSC FM 5.1)

Metsänhoito suunnitellaan niin, että hakkuut eivät pitkällä

Taloudellinen kannattavuus ja kestävyys

aikavälillä ylitä metsän kes-tävää hakkuumahdollisuutta. Puuntuottokyvyn säilyttämi-seksi, metsät uudistetaan päätehakkuun jälkeen kasvu-paikalle sopivalla puulajilla ja taimikonhoitotoimenpiteet teh-dään metsäsuunnitelman mu-kaisesti. Hakkuissa pyritään hyödyntämään kaikki markki-nakelpoinen puuraaka-aine, ellei puuta ole jätetty maas-toon edistämään luonnon biologista monimuotoisuutta tai maaperän fyysisiä tai kemi-allisia ominaisuuksia. Kaikissa metsänhoitotoimenpiteissä vältetään kasvamaan jätettä-vän puuston vaurioitumista. (FSC FM 5.2, 5.3)

Sosiaalisen kestävyyden kannalta on tärkeää, että metsästä saatavia hyötyjä ja raaka-aineita voidaan käyt-tää ja pyritään jalostamaan paikallisesti. Tämä edellyttää, että metsänomistaja tuntee metsänsä eri tuotantomah-dollisuudet ja on tietoinen paikallisista metsätuotteiden ostajista. FSC-standardin mu-kaisella metsänhoidolla edis-tetään metsien monikäyttöä ja vähennetään riippuvuutta vain yhdestä tuotteesta. Puuntuo-tannon rinnalla keskeisiä käyt-tömuotoja ovat keräilytuottei-

Hyödykkeiden monipuolinen käyttö ja paikallinen jalostus

den, kuten marjojen ja sienten keruu, metsästys, kalastus, porotalous, matkailu ja virkis-tyskäyttö. Metsäautotiet palve-levat metsän monikäyttöä, eikä niiden käyttöä tule rajoittaa ilman perusteltua syytä. (FSC FM 5.2.1, 5.2.2, 5.4)

Luontomatkailun ja virkistys-käytön kannalta tärkeät reitit ja rakenteet huomioidaan säi-lyttämällä metsätaloustoimissa kaavojen virkistysalueiden ulkoilureitit, merkityt polut ja rakennelmat ja toteuttamalla metsänuudistaminen maa-

kuntakaavaan merkittyjen retkeilyreittien lähimaisemassa pienialaisesti. Suuret metsän-omistajat (>10 000 ha ja kun-nat) hoitavat virkistyskäytölle tärkeitä alueita (kaavamerkin-nät V, VL, ja VR) siten, että virkistys- ja maisema-arvot säilyvät. Uudistusmenetelminä käytetään peitteisyyttä ylläpitä-viä erikoishakkuita, pienaukko-hakkuita tai pieniä (Etelä-Suo-mi alle 2 ha, Pohjois-Suomi alle 3 ha) uudistushakkuita. (FSC FM 5.4.1, 5.4.2, 5.4.3 ja 5.5.5)

Vedenhankintaa varten tär-keäksi pohjavesialueeksi (I-luokka) luokitellaan pohjave-sialue, jonka pohjavettä käyte-tään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20 - 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi krii-siajan vedenhankintaa varten. Vedenhankintaan soveltuva alue (II-luokka) on alue, joka soveltuu yhteisvedenhankin-taan, mutta jolle toistaiseksi ei ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnas-sa. Ympäristönsuojelulaki (2000/86) kieltää pohjavesien pilaamisen. FSC-standardi edellyttää I- ja II-luokan poh-javesialueiden merkitsemistä

Metsästä saatavat hyödykkeet, pohjavesi ja riista

metsäsuunnitelmaan ja huo-mioimista metsätaloudellisissa toimenpiteissä. Esimerkiksi lannoitus, kantojen korjuu tai torjunta-aineiden käyttö ei ole sallittua I- ja II-luokan pohja-vesialueilla. (FSC FM 5.5.1, 5.5.2, 6.5.8)

Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa ja FSC:n peri-aatteissa edellytetään riistan huomioimista. FSC-serti-fioitujen metsien hoidossa riistaeläinten elinolosuhteet huomioidaan säästämällä havupuuvaltaisissa metsissä katajia, haapoja, leppiä, pih-lajia ja raitoja sekä riistalle tärkeitä kosteikkoja ja sois-tuneita painanteita suojapui-

neen. Lisäksi sellaiset ojitetut suot, joilla ojitus ei ole lisännyt puuston kasvua ja joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää kunnostusojittaa, säi-lytetään soisina riistaelinym-päristöinä. Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon hakkuissa säästämällä riistatiheiköitä ja varvustoa. Soidinpaikoilla uudistushakkuita tehtäessä metsän peitteisyyttä ja puus-ton kokovaihtelua ylläpidetään tekemällä korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapei-ta uudistushakkuita. (FSC FM 5.5.3, 5.5.4)

4.7 Puuviljelmät

Puuviljelmät (plantaasimetsätalous) voivat kuulua tavanomaista metsänhoitoa täydentävänä muo-tona FSC-sertifioinnin piiriin. Tällöin viljelyn yh-tenä tarkoituksena on vähentää luonnonmetsiin kohdistuvaa painetta sekä edistää niiden ennal-listamista ja suojelua. Plantaasimetsätalous on yleistä maissa, joissa metsiin kohdistuvat käyt-töpaineet ovat suuret, luontainen metsäpinta-ala on supistunut tai se on luontaisesti vähäinen. Suomessa ei toistaiseksi ole yhtään FSC-serti-fioitua puuviljelmää. (FSC FM 10)

Suomen oloissa puuviljelmillä tarkoitetaan alueita, joilla tavoitteena on kasvattaa nopea-kasvuisia, vierasperäisiä puita tavanomaista lyhemmällä kiertoajalla. Tällaisia ovat esimerkiksi hybridihaapa-, joulukuusi- ja energiapajuvil-jelmät. Puuviljelmät perustetaan muussa kuin tavanomaisessa metsätalouskäytössä olevalle alueelle. FSC-sertifioituja puuviljelmiä koskevat pääosin samat periaatteet (1-9) kuin muidenkin FSC-metsien hoitoa. Näiden lisäksi noudatetaan puuviljelmiä koskevan periaatteen 10, kriteerejä ja indikaattoreita.

FSC-sertifioitujen puuviljelmien hoito perustuu metsäsuunnitelmaan. Metsäsuunnitelmassa määritetään viljelmän hoidon tavoitteet ja tarvit-tavat hoitotoimenpiteet. Suunnitelmassa täytyy huomioida erityisesti vesiensuojelutoimenpiteet, vierasperäisten lajien seuranta ja leviämisen eh-käisy, tuholaisten torjunta sekä valtakunnallisesti ja alueellisesti arvokkaat maisema-alueet. Laa-jamittaisessa puuviljelyssä metsien sijoittelussa käytetään toimenpiteiden laajuuden mukaan mitoitettuja ekologisia käytäviä, joenvarsivyöhyk-keitä sekä eri-ikäisten ja kiertoajaltaan erilaisten metsiköiden mosaiikkia. Tällöin viljelymetsäku-vioiden koon ja sijoittelun tulisi mukailla luontais-

ten metsien metsikkörakennetta. (FSC FM 10.1, 10.2)

FSC-standardin mukaisia puuviljelmiä voidaan perustaa vain maalle, joka on vapautunut muulta maankäytöltä, kuin metsätaloudelta, esimerkiksi entiselle maatalousmaalle tai sähkölinjalle. Vuo-den 1994 jälkeen luonnontilaisen metsän tilalle perustettavia metsiä ei voida sertifioida. Yhden puulajin kattava kuvio saa olla enintään 5 ha ja kuvioiden rajauksissa pyritään välttämään suora-viivaisia tai kaavamaisia muotoja. Mikäli viljelmä on perustettu maatalousmaalle ja sijaitsee jalo-puiden luontaisella levinneisyysalueella, tulee uudistamisessa istuttaa jalopuita 5 % runkolu-vusta, joko metsiköinä tai sekapuina. Puuviljelmi-en ja vesistöjen väliin jätetään 20 metriä leveät, luonnontilaiset suojavyöhykkeet. Ojituksessa ja kunnostusojituksessa noudatetaan metsäsuun-nitelmaan kirjattuja vesiensuojelutoimenpiteitä. (FSC FM 10.2, 10.3, 10.5.1, 10.6)

Metsälain mukaan muita kuin kotimaisia puulaje-ja voidaan viljellä, jos metsänkäyttöilmoituksessa esitetään riittävä selvitys viljeltävän lajin kasva-tuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen oloihin. Suomen metsä-keskus tekee tällöin arvion selvityksen riittävyy-destä. FSC-sertifioidussa metsässä viljeltäviksi lajeiksi valitaan vain alkuperältään tunnettuja ja alueelle sopivia lajeja. Turvallisinta on käyttää lajeja, joiden soveltuvuudesta on saatavilla koke-musperäistä- tai tutkimustietoa pidemmältä ajal-ta. Tällöinkin tulee kuitenkin huolehtia riittävästä seurannasta, esimerkiksi puiden luontaisen uu-distumisen, vierasperäisten lajien kotiutumisen tai vesivaroihin ja maan tuottokykyyn kohdistu-vien vaikutusten suhteen. (FSC FM 10.4)

4.8 Seuranta ja arviointi

Periaatteet ja kriteerit sisältävät joukon vaatimuk-sia metsänhoidolle. Vaatimusten toteuttaminen käytännössä täytyy olla todistettavissa. Tämän vuoksi seurannasta ja arvioinnista on ohjeistettu standardin 8. periaatteessa. Yrityksen sisäinen arviointi ja siihen liittyvät asiakirjat täytyy tehdä sellaisiksi, että sertifiointiorganisaatio voi määri-tellä niiden avulla periaatteiden toteutumisen.

Seurantasuunnitelma on metsänomistajan laati-ma dokumentti, jossa on määritelty seurattavat asiat ja seurannan aikaväli ja toteutustapa. Seu-rantasuunnitelmaa vaaditaan suurilta metsän-omistajilta. Seurantasuunnitelman tulokset täytyy myös dokumentoida.

Pienmetsänomistajilta ei vaadita seurantasuun-nitelmaa tai sen tuloksien dokumentoimista. Pienmetsänomistajan tulee kuitenkin suorittaa metsätaloustoimenpiteiden seurantaa. Tämän toteutumista todennetaan haastatteluiden ja met-säsuunnitelmien avulla.

Kaikkien metsänomistajien täytyy seurata puus-tomääriä, uudistumista ja metsän terveydentilaa. Metsänomistajien täytyy myös tietää metsiensä jokamiehenoikeuksien käyttömahdollisuudet ja tukea niiden toteutumista metsäsuunnittelussa. Näiden toteutumista arvioidaan haastatteluiden ja metsäsuunnitelmien, sekä suurien metsän-omistajien osalta myös seurantasuunnitelmien ja -tulosten, avulla.

Suurien metsänomistajien täytyy lisäksi olla tietoisia viranomaisten lajistoa ja sen muutok-

sia koskevasta tiedosta, sekä seurata metsä-taloustoimenpiteiden ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kriteerien toteutumista arvioidaan viranomaisten tietojen lajistosta, met-säsuunnitelman, haastatteluiden, seurantasuun-nitelman ja dokumentoitujen seurantatulosten avulla.

Kaikkien metsänomistajien tulee kirjallisesti to-distaa ostajalle, että metsätuotteet ovat peräisin sertifioidusta metsästä. Asiakirjoissa määritetään puun alkuperä metsätilan tai metsätalousyksikön tarkkuudella. Todentamiseen voidaan käyttää asiakirjojen lisäksi maastotarkastuksia.

Kirjanpitoon täytyy kirjata myyntimäärät, korjuu-paikat, sekä ostaja. Mikäli metsänomistaja vas-taa puun toimituksesta tehtaan portille, kirjanpi-toon kirjataan lisäksi FSC-sertifikaatin numero, toimituspaikka, korjuuyritys ja kuljetusyritykset. Todentamiseen käytetään kirjanpitoa, puunmyyn-tisopimuksia ja tarvittaessa toimitussopimuksia.

Kaikkien metsänomistajien täytyy ottaa seu-rannan tulokset huomioon metsäsuunnitelman toteutuksessa ja päivityksessä. Tätä seurataan seurantatulosten dokumentaation, metsäsuunni-telman ja metsäsuunnitelman päivityksen avulla.

Metsänomistajan on esitettävä julkisesti tai pyyn-nöstä, tietojen luottamuksellisuutta kunnioittaen, tiivistelmä seurantasuunnitelmasta ja sen tulok-sista. Tätä seurataan seurantasuunnitelman ja -tulosten julkinen saatavuuden ja sidosryhmä-haastatteluiden kautta.

Kaikkien metsänomistajien täytyy ylläpitää kirjan-pitoa, jossa näkyy

a) Kaikkien metsätuotteiden myyntimäärät ja tulot b) Metsänhoidon ja luonnonhoidon kustannustaso c) Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttökoh-teet ja käytön ajankohta

5 FSC-SERTIFIOINNIN HYÖDYT

FSC-sertifiointi voi parantaa metsänomis-tajan asemaa puunmyyntitilanteessa, sillä FSC-sertifioidulla puulla on tällä hetkellä hyvä kysyntä. FSC-sertifiointi voi auttaa yrityksiä tuotteiden myynnissä uusille mark-kinoille, sekä osoittaa että tuotteiden met-sästä peräisin oleva raaka-aine on vastuul-lisista lähteistä. Tämän vuoksi Suomessa toimivat metsäteollisuusyritykset tarvitsevat FSC-sertifioitua puuta. Puunostajat saatta-vatkin luvata jopa varmaa FSC-sertifioidun puun menekkiä markkinatilanteesta riippu-matta.

FSC-sertifioiduilla tuotteilla voi olla kor-keampi myyntihinta kuin sertifioimattomalla tuotteella. Korkeammat hinnat mahdollis-tavat korkeamman hinnan raaka-aineesta myös puuntuottajille. Pienmetsänomistajat voivat saada korkeamman hinnan FSC-ser-tifioidusta puusta myymällä puutaan esimer-kiksi puutuotteisiin keskittyneiden markki-naosuuskuntien kautta.

5.1 Markkinahyödyt

FSC-sertifioinnin on todettu (Bass et al. 2001) tuoneen useita eri hyötyjä eri osissa maailmaa, kuten

• siirtymistä tieteellisempiin malleihin metsänhoidossa • vahvistuneet sisäisen monitorointi-, arviointi- ja raportointimenetelmät • parantuneet dokumentointi ja kirjanpidon prosessit • yritysmäisempi toiminta

FSC-sertifioinnilla voi olla myös useita välillisiä hyötyjä, näistä esimerkkejä ovat:

• metsänhoidon menetelmien kustannustehokkuuden parantuminen • metsäomistajien vapaaehtoinen ja pitkäaikainen sitoutuminen vastuulliseen metsän-hoitoon • yleisen kestävyysajattelun laajeneminen • metsätuotteiden valikoiman laajeneminen • lainsäädännöllisten vaatimusten parantuminen • metsätalouden toiminnan kehittyminen auditoijien palautteen perusteella

FSC-sertifiointi voi vahvistaa sosiaalisia suhteita metsien sidosryhmien kesken. Esimerkiksi Rens-tömin ja Raineyn (2001) mukaan sertifiointi on tär-keää yhteisöille ja tuo sosiaalisia hyötyjä.

FSC-sertifiointi voi parantaa yhteisön rakennetta ja ulkoisia suhteita.

• suurempi painoarvo yhteisön rakenteella metsän-hoidon perustana • yrityksen korostettu ammattimainen asema • tiheämpi yhteydenpito ja keskustelu hallituksen, teollisuuden ja lahjoittajien välillä • yrityksen ja sen sidosryhmien lisääntynyt hyväk-syntä paikallisissa ja kansallisissa politiikkafooru-meissa

Lailliset ja tavanmukaiset oikeudet

FSC ei vaikuta suoraan kansalliseen lainsäädän-töön maankäyttöoikeuksista, mutta FSC:n kautta yhteisöt voivat vaatia oikeuksiensa huomioimista. FSC:n 3. periaatteen ja kriteerin mukaan met-sänomistajan tulee tunnistaa alkuperäiskansojen maankäyttö- ja maanomistusoikeudet ja ylläpitää niitä. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin FSC-standar-dissa on huomioitu saamelaisten oikeudet.

FSC-standardi vaatii, että työntekijöillä on tarvit-tava suojavarustus ja koulutus. Tämä voi parantaa työntekijöiden ammattitaitoa, mainetta ja itseluotta-musta.

FSC standardin mukainen metsän-hoito säilyttää metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut, mahdollistaa metsien monikäytön ja auttaa tur-vaamaan metsäluonnon monimuo-toisuuden yhdessä alueellisten suojelualueverkostojen kanssa. Metsän luontoarvojen vaaliminen on yhteinen etu, ja siitä hyötyvät pitkällä tähtäimellä kaikki osapuolet. Metsä-talouden toimenpiteiden ulkopuolelle jätettävät alueet sekä erityisalueiden luonnonhoito antavat mahdollisuuden

5.2 Sosiaaliset hyödyt

5.3 Ympäristöhyödytvaateliaille, tiettyjä elinympäristöjä ja olosuhteita edellyttävien lajien menestymiselle. Lajistoltaan ja eli-nympäristöiltään monimuotoinen metsä on muuttuvissa oloissa pa-lautumis- ja vastustuskykyisempi, mikä voi auttaa suojautumaan esi-merkiksi ilmastonmuutoksen haital-lisilta vaikutuksilta. Monimuotoinen metsä tarjoaa myös ihmiselle kestä-viä ja monipuolisia mahdollisuuksia metsien käyttöön.

FSC Suomi - Vastuullisen metsänhoidon yhdistys Kuortaneenkatu 1, 4.krs

00520 Helsinkifi.fsc.org

facebook.com/FSCSuomi twitter.com/fsc_finland

Documents

FSC Suomen koulutuspaketti 2015