1

Requiem

Johanneksenkirkko / Johanneskyrkan

1.11.2014 klo / kl. 19

Giuseppe Verdi

2

Martti Talvela aloitti oopperauransa Verdin sävelin. hän lauloi suomen kansallisoopperassa ensimmäisen kerran 1960 roo-

linaan Rigoletton sparafucile. sen jälkeen hän suuntasi ulkomaille hankkimaan kokemusta ja teki näyttävän paluun tasan 50 vuotta sit-ten Wagnerin Tannhäuserissa. suuri basso täytti Bulevardin pienen näyttämön sittemmin mui-den muassa Boris Godunovina ja Paavo ruotsalaisena. esiintymisten lisäksi Talvela kehitti jatkuvasti suomalaista oopperataidetta. kun aikaa kansainväliseltä uralta lopulta alkoi jäädä, hänen piti ottaa joh-toonsa kansallisooppera juuri uuden talon valmistuessa. Toisin kävi. Martti Talvelan kuolemasta on nyt kulunut 25 vuotta. hänen viimeisiksi sanoikseen suomen kansallisoopperan esityksissä jäivät ”requiem aeternam”, ikuinen lepo. Vuonna 1987 laulettavana oli Verdin Requiem kuten tänäänkin. omistamme tämän esityksen suu-ren taiteilijan muistolle.”

Martti Talvela inledde sin operakarriär med musik av Verdi. hans första roll på nationaloperan var sparafucile i Rigoletto år 1960.

För att få mer erfarenhet begav han sig sedan utomlands och gjorde en ståtlig comeback för exakt 50 år sedan i Wagners Tannhäuser. senare fyllde den store bassångaren den lilla scenen vid Bule-varden som bl.a. Boris Godunov och Paavo ruotsalainen. Vid sidan sina insatser som sångare bidrog Talvela aktivt till att utveckla den finländska operakonsten. Då hans internationella karriär så smånin-gom började ge mera tid för andra uppdrag, var det meningen att Talvela skulle överta ledningen för nationaloperan i samband med flyttningen till det nya huset. så gick det inte. Tjugofem år har förflutit sedan Martti Talvelas död. hans sista ord i en föreställning med nationaloperan blev ”re-quiem aeternam”, evig frid. År 1987 stod Verdis Requiem på program-met, precis som i dag. Vi tillägnar detta framförande minnet av en stor konstnär. ”

lilli Paasikivi Oopperan taiteellinen johtaja / Operachef

3

Claire rutter sopraano / sopran

lilli Paasikivi mezzosopraano / mezzosopran

Mika Pohjonen tenori / tenor

roberto scandiuzzi basso / bas

Michael Güttler musiikinjohto / dirigent

Marge Mehilane, Marco ozbič kuoron valmennus / instudering av kören

suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

Finlands nationaloperas kör och orkester

Giuseppe Verdi

requiem

konsertin kesto n. 1 tunti 15 minuuttia. / konsertens längd ca.1 timme 15 minuter.

esityksen kuvaaminen ja musiikin taltioiminen on ehdottomasti kielletty.

Fotografering och bandinspelning under föreställningen är icke tillåtet.

i requiem

ii Dies irae

Tuba mirumliber scriptusQuid sum miserrex tremendaerecordareingemiscoConfutatislacrymosa

iii offertorio

iV sanctus

V agnus Dei

Vi lux aeterna

Vii libera me

4

5

6

equiem on alun perin roomalaiskatolisen kirkon liturginen pal-velus, jonka tarkoituksena on rukoilu vainajien sielujen pelastuk-

seksi. Nimitys tulee alun tekstistä ”Requiem aeternam dona eis” (Anna heille ikuinen lepo), joka perustuu osittain Psalmiin 65. Tavallisesta mes-susta kuolinmessu eroaa siten, että pois on jätetty iloon viittaavia osia kuten Gloria ja Credo ja mukaan on otettu synkkä Dies irae (Vihan päivä). Itsenäinen sävellysmuoto requiemista tuli jo varhain. Vanhin säily-nyt requiem on Johannes Ockeghemin sävellys 1400-luvulta. Seuraavalla vuosisadalla requiemeja sävelsivät muiden muassa ajan kirkkomusiikin suuret nimet Lasso ja Palestrina. Sävellysmuodon suosio lisääntyi ja jo 1600-luvulla requiemien määrä kasvoi satoihin. 1700-luvun tunnetuin requiem on Mozartin viimeiseksi jäänyt kes-keneräinen teos. Seuraavalta vuosisadalta muistetaan Cherubinin, Lisz-tin, Brucknerin, Saint-Saënsin ja Dvořákin requiemit. Ne pysyivät vielä kiinni perinteessä, mutta Hector Berlioz’n Grande messe des morts (1837) etsi uutta ilmaisua. Uutta oli myös Johannes Brahmsin Requiemissa, sillä hän sävelsi sen saksankieliseen tekstiin. Lajinsa kaikkein suosituimpia on Gabriel Faurén Requiem vuodelta 1888. Kuolinmessu elää sävellysmuotona edelleen. Viime vuosisadan tun-netuimpia lajin edustajia on Benjamin Brittenin War Requiem. Yhteensä requiemejä lasketaan Ockeghemin jälkeen sävelletyn noin kaksi tuhatta. Lajityyppiin viittaavan nimen ovat saaneet myös monet instrumentaali-teokset, kuten Einojuhani Rautavaaran A Requiem in Our Time.

Giuseppe Verdi: Messa da requiem

Giuseppe Verdi

7

Kunnianosoitus suurmiehelle

Requiemien pitkän historian tunnetuimmat teokset ovat molemmat oopperasäveltäjien käsialaa. Mozart sävelsi oman sielunmessunsa aivan uransa päätteeksi ja osittain samaan ai-kaan Taikahuilun kanssa. Myös Verdin tuotan-nossa Requiemin säveltäminen ajoittui uran loppupuolelle. Verdi sai herätteen Requiemiin Gioachino Rossinin kuolemasta vuonna 1868. Giusep-pe Verdi halusi kunnioittaa kaikkien aikojen tunnetuinta oopperasäveltäjää italialaisten sä-veltäjien yhteisellä sielunmessulla, joka esitet-täisiin Rossinin kuoleman vuosipäivänä Bo-lognassa. Esityksiä olisi vain yksi ja sen jälkeen yhteissävellys jäisi konservatorion arkistoon. Verdi sai hankkeeseen mukaan itsensä li-säksi kaksitoista säveltäjää. Teos saatiin ajoissa valmiiksikin, mutta monien erimielisyyksi-en vuoksi se jäi lopulta esittämättä. Arkiston kätköihin unohtunut Messa per Rossini sai kantaesityksensä vasta 1988 Stuttgartissa.

requiem

Rossinin kuollessa Verdi oli jo selvästi Italian johtava oopperasäveltäjä. Viimeksi oli ensi-iltansa saanut Don Carlos ja edessä olisi-vat vielä Aida, Otello ja Falstaff. Kirkkomu-siikista Verdillä ei ollut juurikaan kokemus-ta, sillä hän oli aina keskittynyt oopperaan. Ehkäpä yhteisen requiemin ehdottaminen olikin oopperakokemusta jo vähintään riit-tävästi saaneelle Verdille hyvä keino päästä kokeilemaan jotain aivan uutta. Verdin omana osuutena säveltäjien yhteis-requiemissa oli nopeassa tahdissa 19.–20.8.1868 syntynyt osa Libera me. Vaikka kokonaisuus lo-pulta jäi esittämättä, hyvin sujunut kokeilu var-maankin jätti Verdin mieleen kytemään kiin-nostuksen kirkkomusiikkiin. Aivan heti hän ei kuitenkaan innostunut kokonaisen requiemin säveltämisestä. Aidan kantaesitysvuonna 1871 hänelle ehdotettiin jo kokonaisen kuolinmessun säveltämistä täydentämään osaa Libera me, mutta hän piti sitä tarpeettomana: ”En halua tehdä hyödyt-tömiä asioita – kuolinmessuja on niin paljon,

8

punki saikin häneltä ehdotuksen uuden re-quiemin esittämisestä Manzonin kuoleman vuosipäivänä. Sävellystyö alkoi kesällä 1873 Pariisissa ja seuraavan vuoden huhtikuun puolivälissä partituuri oli valmis. Ensiesitys tapahtui San Marcon kirkossa Milanossa 22.5.1874 sävel-täjän itsensä johdolla ja ilmeisen vaikuttavas-ti. Kuorossa oli laulajia peräti 120 ja orkeste-rikin oli satahenkinen. Italian johtavan säveltäjän uuden teoksen esitys oli luonnollisesti valtava tapaus kaik-kialla Euroopassa. Jo kolme päivää myöhem-min järjestettiin Requiemin toinen esitys La Scalassa ja pian sitä esitettiin myös Pariisissa, Wienissä ja Lontoossa. Vielä ensiesityksen jälkeenkin Verdi jatkoi teoksen muokkaamista, kuten hän oli tehnyt monien oopperoidensakin kanssa. Tärkein muutos oli Liber scriptus -osan neliäänisen fuu-gan korvaaminen mezzosopraanon soololla.

Myrskyä ja rauhaa

Verdin teos sai suuremman suosion kuin yk-sikään aikaisempi requiem. Ei ihme, sillä hän oli lähestynyt vanhaa liturgista tekstiä aivan uudella dramaattisella tavalla ja käyttänyt siinä kaikkia 26 oopperansa säveltämisessä oppimiansa taitoja. Lopputulos on pikem-minkin itsenäinen draamallinen teos kuin uskonnollisen toimituksen osa. George Ber-

Giuseppe Verdi

niin paljon!!! On tarpeetonta lisätä niiden joukkoon vielä yksi.” Verdi oli tietysti oikeassa requiemien määrässä. Silti peruste oli pitämätön, sillä oopperoita oli sävelletty vielä enemmän, ja silti Verdi oli valmis lisäämään niiden määrää. Sitä paitsi Verdi tiesi kyllä varmasti, että hä-nen requieminsa poikkeaisi muista. Vaikka Verdi ensin kieltäytyikin requi-emin säveltämisestä, hän aivan ilmeisesti oli jo suunnitellut kokonaisuutta. Hän nimittäin myönsi, että yhteisrequiemin Libera me -osas-sa esiintyi jo osien Requiem aeternam ja Dies irae aiheita. Verdi oli siis ainakin mielessään jo kaavaillut muitakin osia.

Omistettu Manzonille

Lopullisen sysäys Requiemin säveltämisen aloittamiselle tuli, kun Verdin ihailema kir-jailija Alessandro Manzoni kuoli 22.5.1873. Hän oli ollut Italian yhdistymisen suuria hahmoja, ja hänen vuonna 1827 julkaistu romaaninsa I promessi sposi oli ollut valtava menestys. Verdi luki sen jo 16-vuotiaana ja suunnitteli myöhemmin oopperaakin ro-maanin pohjalta. Verdi oli henkilökohtai-sesti tavannut Manzonin Milanossa 1868, ja silloin hän olisi halunnut langeta polvilleen kirjailijan edessä. Manzonin kuolema oli Ver-dille järkytys. Tässä oli Verdille kuolinmessun arvoinen henkilö – ja pian Milanon kau-

9requiem

nard Shaw onkin lähellä totuutta nimittäes-sään Requiemia Verdin parhaaksi oopperaksi. Oopperan muotorakenteita Verdi ei to-sin käyttänyt, mutta sävelkieli oli jokseenkin samaa kuin vaikkapa juuri Requiemia edeltä-neessä Don Carlosissa. Dies irae -osan aloitus jopa ylitti konkreettisessa kuvailussaan kai-ken, mitä Verdi oli oopperanäyttämöä varten säveltänyt. Käytännössä tärkeä ero oli siinä, että Verdi ei nyt voinut – tai hänen ei tar-vinnut – tehdä yhteistyötä libretistin kanssa. Teksti oli perinteinen ja siinä oli pysyttävä, mutta se ei merkinnyt kuitenkaan rajoitusta vaan pikemminkin mahdollisuutta. Tekstissä-hän on jo selvästi roolihenkilöitä ja runsaasti erilaisia tunteita ja tapahtumien kuvailuja. Verdi käytti nämä mahdollisuudet tarkasti hyväkseen ja teki neljästä solististaan kuin näyttämöllisiä henkilöitä. Kuoron osuuksissa Verdi pystyi jopa ylit-tämään oopperansa. Nyt hän saattoi kirjoittaa kuorolle vaativampaa tekstiä, sillä laulajien ei tarvinnut opetella sitä ulkoa eikä liikkumi-sestakaan tarvinnut huolehtia. Verdin Requiemin alku on vaikuttava kai-kessa hiljaisuudessaan. Ildebrando Pizzetti on kuvannut sitä osuvasti näin: ”Muutaman keinuvan yksinkertaisen soinnun yläpuolella näkymätön joukko kuiskaa Requiem aeter-nam, ja siinä voi heti tuntea pelon ja surun kuoleman mysteerin edessä. Kohdassa ’et lux perpetua’ melodia levittää siipensä ja kohoaa

fis:ään ennen kuin laskeutuu lepäämään e-sä-velelle yli oktaavia alemmaksi. Siinä voi kuulla lohdutuksen ja ikuisen rauhan huokauksen. Pimeydessä ihmiset kumartavat pelon ja su-run edessä, ja kohottavat käsiään kohti taivasta saadakseen armoa ja anteeksiantoa. Musiikki kuvastaa surua ja toivoa.” Surun, toivon ja hiljaisuuden täyttämän ensimmäisen osan jälkeen Dies iraen räjähtä-vä aloitus kuulostaa sitäkin tehokkaammalta. Tuomiopäivän tunnelmia kuvaavat g-molli-soinnut ja myrskyisät juoksutukset ovat Ver-diä loistokkaimmillaan. Kokonaisuutena Dies irae on teoksen laajin ja oopperamaisin osa. Se on kuin elävä kuva viimeisestä tuomiosta uhkaavine pasuunoineen. Neljälle solistille ja orkesterille sävelletty Offertorio on rauhallisempi ja hiljaisempi. Sitä seuraa Sanctus, trumpettifanfaarien aloittama lyhyt fuuga kuorolle ja solisteille. Agnus Dei on sopraanon ja mezzosopraanon esittämä rauhallinen sävelmä C-duurissa. Lux aeternassa laulavat solistikvartetin kolme matalinta ääntä. Osassa Libera me Verdi käyttää materi-aalia, jonka hän oli kirjoittanut Rossinille suunniteltuun sielunmessuun, mutta osa on kuitenkin kokonaan uudelleen sävelletty. Kun sopraano on laulanut ”Tremens factus”, seuraa orkesterin muistuma Dies iraesta. Kai-ken koetun draaman jälkeen teos päättyy ää-rimmäisen hiljaisesti pyyntöön ”libera me”, vapauta minut.

10

sopraano claire rutter on opiskellut iso-Britanni-an Guildhall school of Mu-sic and Dramassa ja national opera studiossa. hänen ny-kyinen opettajansa on Ge-rald Martin Moore. rutter oli kolme vuotta kiinnitetty-nä scottish operaan ja sen li-säksi hän on vieraillut lukui-sissa oopperataloissa ympäri eurooppaa ja yhdysvaltoja sekä kiinassa ja australiassa. suomen kansallisoopperassa hän on vieraillut muutamaan otteeseen ja esiintynyt teok-sissa Naamiohuvit (2010, 2012), Aida (2012) ja Don Gio-vanni (2014). Claire rutter on esiintynyt monien skotlannin ja englannin orkestereiden solistina ja levyttänyt ahke-rasti. levytys The Kingdom (elgar) sai Gramophone-pal-kinnon vuonna 2011. Claire rutter on ollut ehdokkaana Maria Callas -palkinnon saa-jaksi Fiordiligin roolista Dal-lasin oopperassa.

suomen kansallisoopperan ylikapellimes-tari michael güttler opiskeli Dresdenis-sä viulun-, trumpetin- ja pianonsoittoa sekä kuoron ja orkesterin johtamista. Voitettuaan useita kansainvälisiä kapellimestarikilpailu-ja hän sai nimityksen klagenfurtin teatte-rin ylikapellimestariksi 1998. Vuodesta 2002 Güttler on ollut vakinainen vieraileva kapel-limestari Pietarin Mariinski-teatterissa. lu-kuisten sinfoniaorkestereiden lisäksi Güttler on johtanut oopperaesityksiä muun muassa Venäjällä, yhdysvalloissa, saksassa, Japa-nissa, itävallassa ruotsissa ja italiassa. hä-nellä on laaja ja monipuolinen ohjelmisto; ooppera-, sinfonia- ja nykymusiikin lisäksi Güttler on johtanut myös barokkimusiikkia. suomen kansallisoopperan ylikapellimesta-riksi Michael Güttler kiinnitettiin elokuus-sa 2013. hän oli ehdolla venäläisen kultai-nen naamio 2014 -teatteripalkinnon saajaksi parhaan kapellimestarin kategoriassa.

Giuseppe Verdi

11

Mezzosopraano lilli paasi-kivi oli kiinnitettynä suomen kansallisoopperan solisti-kuntaan vuosina 1998–2013. hän aloitti suomen kansallis-oopperan taiteellisena joh-tajana 1.8.2013. Paasikivi on uransa aikana vieraillut mm. hampurin valtionoopperas-sa, Frankfurtin oopperassa, Pariisin Châtelet-teatterissa, salzburgissa, aix-en Proven-cessa ja savonlinnan ooppe-rajuhlilla. hänen ohjelmis-toonsa kuuluvat mm. Don Carlosin eboli (Verdi), Aidan amneris (Verdi), Ruusuritarin octavian (strauss), Valkyyri-an Fricka (Wagner), Carme-nin nimirooli (Bizet) ja Parsi-falin kundry (Wagner). lilli Paasikivi on esiintynyt usei-den arvostettujen orkesteri-en kuten lontoon Philharmo-nian ja london symphonyn, Baijerin radion sinfoniaorkes-terin, Gewandhaus-orkeste-rin sekä los angelesin, new yorkin, Berliinin, Wienin, hampurin ja Münchenin fil-harmonikkojen solistina. hän on tehnyt myös useita levy-tyksiä. lilli Paasikivi on Py-häniemen taidetapahtuman konserttisarjan taiteellinen johtaja.

Tenori mika pohjonen aloitti lauluopintonsa Päi-jät-hämeen konservatorios-sa. Myöhemmin hänen lau-lunopettajinaan toimivat kai Valtonen ja irina Gavrilovici. Vuonna 2002 Pohjonen voit-ti kangasniemen laulukil-pailun, sijoittui kolmanneksi lappeenrannan laulukil-pailussa ja oli semifinalis-ti Dresdenin Competizione dell’opera -laulukilpailussa. ennen oopperauraansa Mi-ka Pohjonen nousi suuren yleisön tietoisuuteen voitta-malla seinäjoen Tangomark-kinoiden Tangokuninkuuden vuonna 1992. sitä seuran-neiden kuuden vuoden aika-na hänestä tuli suomalaisten tanssilavojen kestosuo-sikki ja hän levytti seitse-män albumia. oopperauran-sa Pohjonen aloitti vuonna 1998 suomen kansallisoop-peran kuorossa ja on vuo-desta 2003 lähtien toiminut kansallisoopperan solisti-na. Pohjonen on vieraillut eurooppalaisissa ooppera-taloissa ja laulanut eri sin-foniaorkestereiden solistina kotimaassa ja ulkomailla

roberto scandiuzzi opiskeli Trevisossa ja teki debyyttinsä Milanon la sca-lassa 1982. kansainvälistä mainetta hän sai pian tämän jälkeen Verdin Simon Boc-canegran Fiescon roolissa lontoon Covent Gardenis-sa. Tänä päivänä scandiuzzi esiintyy säännöllisesti maa-ilman tärkeimmissä ooppe-rataloissa kuten new yorkin Metropolitan, Wienin, ham-purin ja Baijerin valtionoop-perat, Pariisin, Zürichin ja san Franciscon oopperat, Madridin Teatro real, Barce-lonan Gran Teatre del liceu sekä Dresdenin sempero-per. hänen ohjelmistoonsa kuuluu useita Verdin suuria bassorooleja sekä ranska-laista ja venäläistä ohjel-mistoa, kuten Gounod’n Faustin Mefisto, Debussyn Pelleás ja Mélisanden arkel, Musorgskin Boris Goduno-vin nimirooli ja Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Gremin. Vuonna 2007 scandiuzzi ni-mettiin UniCeFin hyvän tahdon lähettilääksi.

requiem

12

ekviem är ursprungligen en liturgisk gudstjänst inom den romersk-katol-

ska kyrkan, en mässa för att be om frälsning för de dödas själ, uppkallad efter begynnelse-texten ”Requiem aeternam dona eis” (Giv dem evig frid), som delvis bygger på Psalm 65. Från en vanlig mässa skiljer sig dödsmäs-san genom att vissa partier med ljusare bud-skap har bortfallit, Gloria och Credo, och vissa allvarliga och dödsbetonade har lagts till, Dies irae (Vredens dag). Rekviem blev en självständig komposi-tionsform i ett tidigt skede. Det äldsta beva-rade rekviemet är komponerat av Johannes Ockeghem på 1400-talet. Under det föl-jande seklet komponerade de stora namnen inom den tidens kyrkomusik sina rekviem, bl.a. Lasso och Palestrina. Kompositionsfor-men rönte allt större uppskattning och väl inne på 1600-talet steg antalet rekviem till flera hundra. 1700-talets mest kända rekviem är Mo-zarts sista verk, som blev ofullbordat. De mest kända rekviemtonsättningarna från 1800-talet skrevs av Cherubini, Liszt, Bruck-ner, Saint-Saëns och Dvořák. De höll sig ännu till traditionen, medan Hector Berlioz’ Grande messe des morts (1837) letade efter ett nytt uttryck. Nyskapande var även Johannes Brahms i sitt Requiem, där han använde sig av en tysk text. Ett av de mest uppskattade verken i genren är Gabriel Faurés Requiem från 1888. Själamässan är fortfarande en levande kompositionsform. Under förra seklet hörde

Benjamin Brittens War Requiem till de mest kända representanterna för genren. Man räknar att ca 2000 rekviem skrivits alltsedan Ockeghem. Även många rent instrumentala verk har fått namn som hänvisar till genren, t.ex. Einojuhani Rautavaaras A Requiem in Our Time.

Hedersbetygelse till en storman

De två mest kända verken inom den långa rekviemhistorien är bägge skrivna av ope-rakompositörer. Mozart skrev sitt Requiem i slutet av karriären och delvis samtidigt med Trollflöjten. Också i Verdis karriär infaller Re-quiem på slutrakan. Verdis Requiem beställdes visserligen inte av någon hemlighetsfull okänd person, utan beslutet att komponera ett rekviem fattades av Verdi själv. En första impuls var Gioachino Rossinis död 1868. Giuseppe Verdi ville hedra denna alla tiders mest kända italienska kom-positör med ett rekviem, som skulle skrivas gemensamt av några italienska kompositörer. Detta kollektivt komponerade rekviem skulle framföras i Bologna på årsdagen för Rossinis död – en enda gång och sedan skulle det få vila på konservatoriets hyllor. Utöver sig själv fick Verdi tolv tonsättare att engagera sig i initiativet. Requiem blev fär-digt i tid men p.g.a. många meningsskiljak-tigheter kom det aldrig att uppföras. Denna Messa per Rossini glömdes bort på arkivhyl-lorna tills den slutligen uruppfördes i Stutt-gart år 1988.

Giuseppe Verdi: Messa da requiem

Giuseppe Verdi

13

Vid Rossinis död var Verdi redan den klart ledande tonsättaren i Italien. Hans se-naste premiär var Don Carlos och framför sig hade han ännu Aida, Otello och Falstaff. Verdi hade inte så mycket erfarenhet av kyrkomu-sik, eftersom han koncentrerat sig på opera. För Verdi framstod förslaget på ett gemen-samt rekviem kanske som en chans att pröva på någonting alldeles nytt. På Verdis lott i det gemensamma rekviem föll satsen Libera me, som kom till i snabb takt mellan den 19 och den 20 augusti 1868. Fastän helheten inte kom att uppföras som planerat, så väckte det lyckade experimentet ett gryende intresse för kyrkomusik hos Verdi. Han tände emellertid inte genast på idén att skriva ett helt rekviem. Då Aida urupp-fördes år 1871, fick han förslaget att skriva en hel dödsmässa kring den redan kompo-nerade satsen Libera me, men han fann det opåkallat: ”Jag vill inte skriva onödiga saker – det finns så många, många dödsmässor!!! Det är onödigt att komma med ytterligare en.” Verdi hade naturligtvis rätt med tanke på antalet rekviem. Trots det var argumentet inte riktigt hållbart. Det fanns ju betydligt fler operor och Verdi hade ingenting emot att utöka deras antal. Dessutom visste Verdi nog att hans rekviem skulle skilja sig från mängden. Verdi vägrade visserligen till en början att komponera ett rekviem, men han hade ändå uppenbarligen börjat planera helheten. Han medgav nämligen, att det redan i det kollektiva rekviemets sats Libera me fanns motiv som var avsedda för satserna Requiem aeternam och Dies irae. Verdi hade således trots allt i sitt sinne skisserat upp andra satser utöver Libera me.

Tillägnat Manzoni

Tanken på ett komplett rekviem blev aktuell när författaren Alessandro Manzoni, som Ver-di beundrade mycket, dog den 22 maj 1873. Han hade hört till portalfigurerna i Italiens strävan efter nationell enhet och hans roman I promessi sposi (De trolovade, utgiven 1827) hade varit en väldig framgång. Verdi var bara 16 år gammal då han först läste den och se-nare hade han t.o.m. planer på att göra en opera utgående från romanen. Giuseppe Ver-di hade träffat Manzoni personligen i Milano 1868. Då ville han formligen falla på knä in-för Manzoni – så mycket betydde detta möte för honom. Här hade Verdi en person som var värd en dödsmässa – och det dröjde inte länge förrän Verdi av staden Milano fick ett förslag att komponera ett nytt rekviem som skulle framföras på Manzonis dödsdag ett år senare. Arbetet påbörjades i Paris sommaren 1873 och i april nästa år var partituret färdigt. För uruppförandet valde Verdi San Marco-kyrkan i Milano helt enkelt för att akustiken där var den bästa. Det uppenbarligen impo-nerande uruppförandet dirigerades av ton-sättaren själv den 22 maj 1874. Kören bestod av 120 sångare och också orkestermusikerna var ett hundratal. Ett nytt verk av Italiens ledande kompositör var naturligtvis en stor händelse överallt i Europa. Redan tre dagar senare gavs Requiem igen på La Scala-operan och mycket snabbt framfördes det också i Paris, Wien och London. Ännu efter uruppförandet fortsatte Verdi att fingra på sitt partitur; det hade han ju även gjort med många av sina operor. Den viktigaste förändringen var att han ersatte Li-ber scriptus-satsens fyrstämmiga fuga med ett solo för mezzosopran.

requiem

14

storm och frid

Verdis Requiem blev mera omtyckt än något annat tidigare rekviem. Det är kanske inte så överraskande, eftersom han nalkats den gam-la liturgiska texten på ett alldeles nytt drama-tiskt sätt och använt sig av hela den skick-lighet han skaffat sig genom sina 26 operor. Resultatet är inte i så hög grad en del av en religiös förrättning utan snarare ett självstän-digt dramatiskt verk. George Bernard Shaw kom sanningen nära, då han kallade Requiem för Verdis bästa opera. Visserligen använde sig Verdi inte av operans formstrukturer, men tonspråket är i stort sett det samma som t.ex. i den före-gående operan Don Carlos. Dies irae-satsens början överträffade i sin rent konkreta, be-skrivande kraft allt det som Verdi tidigare skrivit för operascenen. En viktig praktisk skillnad fanns det också: denna gång kunde Verdi inte – eller var inte tvungen att – sam-arbeta med en librettist. Texten var dikterad av traditionen och det var bara att hålla sig till den. Detta innebar emellertid inte någon begränsning utan erbjöd olika möjligheter. Texten innehöll redan tydligt olika rollge-stalter och rikligt med känslor och beskriv-ningar av olika händelser. Verdi tog väl vara på dessa möjligheter och gjorde sina fyra so-lister till ett slags sceniska gestalter. I körpartierna lyckades Verdi rent av överträffa sina operor. Nu kunde han näm-ligen skriva mera krävande saker för kören, som inte i detta sammanhang behövde lära sig vare sig musik eller text utantill och inte heller behövde agera. Verdis Requiem är imponerande redan i sin stillsamma början. Ildebrando Pizzetti har träffande beskrivit inledningen som så: ”Över några enkla gungande ackord viskar

en osynlig skara ”Requiem aeternam”, och där känner man sig omedelbart, full av rädsla och sorg, stå inför dödens mysterium. Till texten ’et lux perpetua’ breder melodin sina vingar och höjer sig till fiss innan den lägger sig till vila på tonen e över en oktav lägre. Där kan man höra en suck av tröst och evig frid. Människor som står i mörkret böjer sig inför rädslan och sorgen och höjer sina hän-der upp mot himmelen för att be om nåd och förlåtelse. Musiken beskriver sorg och hopp.” Efter den första satsen som är fylld av sorg, hopp och tystnad låter den explosiva början av Dies irae desto mera effektfull. G-mollackorden och de stormande löpningarna som beskriver domedagsstämningarna hör till Verdis mest storartade musik. Dies irae är den mest omfattande och mest operatiska satsen i Requiem. Med sina hotfulla basuner är den som en levande bild av den yttersta domen. Satsen Offertorio, som är skriven för fyra solister och orkester, är lugnare och stillsam-mare. Därefter följer Sanctus, en kort fuga för kör och solister med en trumpetfanfar i början. Agnus Dei är en lugn melodi i C-dur för sopran och mezzosopran. I Lux aeterna sjunger solistkvartettens tre lägsta röster. I satsen Libera me använder Verdi material som han skrivit för den planerade själamässan till minnet av Rossini, men satsen är ändå helt och hållet omkomponerad. Då sopranen har sjungit ”Tremens factus”, följer i orkes-tern en reminiscens från Dies irae. Efter hela det drama som lyssnaren varit med om slutar Requiem ytterst stillsamt med bönen ”libera me”, befria mig.

Giuseppe Verdi

15

i reQUieM

Cororequiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. Te decet hymnus, Deus in sion, et tibi redettur votum in Jerusalem, exaudi orationem meam, ad te omnis caro veniet. requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. Quartetto e corokyrie eleison; Christe eleison; kyrie eleison..

ii Dies irae

CoroDies irae, dies illa, solvet saeculum in favilla, teste David cum sibylla. Quantus tremor est futurus, quando judex est venturus, cuncta stricte discussurus.

TUBa MirUMTuba mirum spargens sonum,per sepulchra regionum, coget omnes ante thronum.

Basso Mors stupebit et natura, cum resurget creatura, judicanti responsura.

liBer sCriPTUs Mezzosoprano e Coroliber scriptus proferetur, in quo totum continetur, unde mundus judicetur. Judex ergo, cum sedebit, quidquid latet, apparebit, nil inultum remanebit. CoroDies irae, dies illa,solvet saeclum in favilla, teste David cum sibylla.

requiem

i reQUieM

Kuoroikuinen lepo anna heille, herra, ja ikuinen valo loistakoon heille.sinulle osoitetaan kiitosvirsi, herra, siionissa,ja sinulle annetut lupaukset täytetään Jerusalemissa. kuule minun rukoukseni,sinun luoksesi kaikki liha [ihmiset] tulee.ikuinen lepo anna heille, herra, ja ikuinen valo loistakoon heille.

Kvartetti ja kuorokristus armahda.herra armahda.kristus armahda.

ii Dies irae

KuoroVihan päivä, tuo päivä, hajottaa maailman tuhkaksi, todistavat David ja sibylla.Millainen järistys onkaan tuleva, kun tuomari tulee, kaiken ankarasti tutkii!

TUBa MirUMTorvi ihmeellisen äänen kajauttaen, valtakuntien hautausmaiden kautta, kokoaa kaikki valtaistuimen eteen.

Bassokuolema ja luonto hämmästyvät,kun luodut ylösnousevat tuomitsevalle vastaamaan.

liBer sCriPTUsMezzosopraano ja kuoroesiin kannetaan kirjoitettu kirja, joka sisältää kaiken, jonka mukaan maailma tuomitaan. kun tuomari istuu, kaikki salattu paljastuu, eikä mikään jää rankaisematta.

KuoroVihan päivä, tuo päivä, hajottaa maailman tuhkaksi, todistavat David ja sibylla.

16

QUiD sUM MiserSopraano, mezzosopraano, tenoriMitä minä kurja silloin sanon,ketä pyydän suojelijakseni, kun tuskin oikeamielinenkään on levollinen?

reX TreMenDaeKvartetti ja kuorokuningas vapisuttavan mahtavuuden,joka armosta pelastat pelastettavat, pelasta minut, autuuden lähde.

reCorDareSopraano ja mezzosopraanoMuista, kallis Jeesus, että olen sinun elämäsi syy,älä aja minua kadotukseen tuona päivänä.sinä etsit minua väsyneenä, lunastit minut ristillä, älköön sellainen kärsimys olko turha.oikeamielinen rangaistuksen tuomari, valmista vapautuksen lahjaennen arvioinnin päivää.

inGeMisCoTenorihuokaan syytettynä,syyllisyys saa kasvoni punastumaan; säästä anovaa, herra.sinä, joka annoit anteeksi [Magdalan] Marialle, ja kuuntelit ryöväriä, annoit minullekin toivon. Minun rukoukseni eivät ole arvollisia, mutta sinä hyvä, suo hyväntahtoisesti, etten palaisi ikuisissa liekeissä.anna minulle paikka lampaitten joukossa, ja erota minut vuohista,sijoita minut oikealle puolelle.

ConFUTaTisBasso, kuorokun kirotut on lannistettu, ja annettu polttaviin liekkeihin, kutsu minut siunattujen joukkoon. rukoilen polvistuen ja kumartuen, sydän melkein tuhkaksi jauhautuneena, pidä huolta minun lopustani.

KuoroVihan päivä, tuo päivä, hajottaa maailman tuhkaksi, todistavat David ja sibylla.

Giuseppe Verdi

QUiD sUM Miser Soprano, Mezzosoprano e TenoreQuid sum miser tunc dicturus, quem patronum rogaturus, cum vix justus sit securus? reX TreMenDaeQuartetto e Cororex tremendae majestatis, qui salvandos salvas gratis, salva me, fons pietatis. reCorDareSoprano e Mezzosoprano recordare Jesu pie, quod sum causa tuae viae, ne me perdas illa die. Quaerens me, sedisti lassus, redemisti crucem passus, tantus labor non sit cassus. Juste judex ultionis, donum fac remissionis, ante diem rationis. inGeMisCoTenore ingemisco, tamquam reus, culpa rubet vultus meus, supplicanti parce, Deus. Qui Mariam absolvisti, et latronem exaudisti, mihi quoque spem didisti. Preces meae non sunt dignae, sed tu bonus fac benigne, ne perenni cremer igne! inter oves locum praesta, et ab haedis me sequestra, statuens in parte dextra. ConFUTaTisBasso e CoroConfutatis maledictis, flammis acribus addictis, voca me cum benedictis. oro supplex et acclinis, cor contritum quasi cinis, gere curam mei finis. CoroDies irae, dies illa, solvet saeclum in favilla,teste David cum sibylla.

17

laCryMosaQuartetto e Corolacrymosa dies illa, qua resurget ex favilla, judicandus homos reus. huic ergo parce Deus. Pie Jesu Domine, dona eis requiem. amen. iii oFFerTorio

QuartettoDomine Jesu Christe, rex gloriae, libera animas omnium fidelium defunctorum de poenis inferni et de profundo lacu.libera eas de ore leonis, ne absorbeat eas tartarus, ne cadant in obscurum; sed signifer sanctus Michael repraesentet eas in lucem sanctam, quam olim abrahae promisisti et semini ejus. hostias et preces tibi, Domine, laudis offerimus. Tu suscipe pro animabus illis, quarum hodie memoriam facimus; Fac eas, Domine, de morte transire ad vitam, quam olim abrahae promisisti et semini ejus.libera animas omnium fidelium defunctorum de poenis inferni. Fac eas de morte transire ad vitam.

iV sanCTUs

Due Cori sanctus, sanctus, sanctus,Dominus Deus sabaoth. Pleni sunt coeli et terra gloria tua. hosanna in excelsis. Benedictus, qui venit in nomine Domini. hosanna in excelsis!

requiem

laCryMosaKvartetti, kuorokyyneleinen on se päivä, jolloin nousee tuhkasta tuomittavaksi syyllinen ihminen.säästä siis häntä,laupias herra Jeesus,anna heille rauha!aamen!

iii oFFerTorio

Kvartettiherra Jeesus kristus,kunnian kuningas,vapauta kaikkien uskovien kuolleitten sielut helvetin tuskasta ja syvyyden järvestä.Pelasta heidät leijonien kidasta,älköön heitä nielkö helvetti,älkööt he pudotko pimeyteen: vaan lipunkantaja pyhä Mikael vieköön heidät pyhään valkeuteen, jonka muinoin lupasit abrahamille ja hänen jälkeläisilleen.

Uhrit ja rukoukset sinulle, herra, kiittäen tarjoamme. ota ne vastaan niiden sielujen puolesta,joita tänään muistamme;suo heidän, herra, kuolemasta siirtyä elämään,jonka muinoin lupasit abrahamilleja hänen jälkeläisilleen.Vapauta kaikkien uskovien kuolleitten sieluthelvetin tuskasta.suo heidän siirtyä kuolemasta elämään.

iV sanCTUs

Kaksi kuoroaPyhä herra Jumala sebaot, täynnä ovat taivaat ja maa sinun kunniaasi.hoosianna korkeuksissa!siunattu olkoon hän, joka tulee herran nimeen.hoosianna korkeuksissa!

18

V aGnUs Dei

Sopraano, mezzosopraano, kuoroJumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin,anna heille rauha.Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin,anna heille iankaikkinen rauha.

Vi lUX aeTerna

Mezzosopraano, tenori, bassoikuinen valo loistakoon heille, herra, pyhiesi kanssa iankaikkisesti. sillä sinä olet laupias.ikuinen rauha anna heille, herra, ja ikuinen valo loistakoon heille,pyhiesi kanssa iankaikkisesti. sillä sinä olet laupias.

Vii liBera Me

Sopraano, kuoro Vapauta minut, herra,ikuisesta kuolemasta, sinä kauheana päivänä,kun taivaat ja maa järisevät.silloin tulet tuomitsemaan ihmiskunnan tulella. Tulen vapisemaan ja pelkään, kun tuomio tulee ja tulee viha. Vihan päivä, tuo päivä, onnettomuuden ja kurjuuden, päivä suuri ja hyvin katkera. ikuinen rauha anna heille, herra, ja ikuinen valo loistakoon heille.

Giuseppe Verdi

V aGnUs Dei

Soprano, Mezzosoprano e Coroagnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem. agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem sempiternam.

Vi lUX aeTerna

Mezzosoprano, Tenore e Basso lux aeterna luceat eis, Domine, cum sanctis tuis in aeternum, quia pius es. requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis, cum sanctis tuis in aeternum, quia pius es.

Vii liBera Me

Soprano e Corolibera me, Domine, de morte aeterna, in die illa tremenda, quando coeli movendi sunt et terra.Dum veneris judicare saeculum per ignem. Tremens factus sum ego et timeo, dum discussio venerit atque ventura ira, quando coeli movendi sunt et terra. Dies irae, dies illa, calamitatis et miseriae, dies magna et amara valde, dum veneris judicare saeculum per ignem. requiem aeternam dona eis, Domine,et lux perpetua luceat eis. libera me, Domine, de morte aeterna, in die illa tremenda, quando coeli movendi sunt et terra, dum veneris judicare saeculum per ignem.

19

suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesterikonsertissa 1.11.2014

soPraanoT Meriliinu haataja, Júlia heéger, satu kristina Jaatinen, Päivi karjalainen, katrii-na kerppola, Minna kesäläinen, leena liimatainen, Pia Pajala, eija Pirinen, Mervi rautiainen, Tatjana romanova-Vorontsova, helena sipilä, kirsi Thum, kirsi Tikka, riitta Ullgren • alToT Mirka arola, hannele aulasvuo, Daphne Bečka, Mari hautaniemi, salla leponiemi, Joanne Morgan, sirpa nuuttila, Tuula Paavola, Jeni Packalen, evgeniia Podymalkina, Merle silma-to, Tiina sinkkonen, raisa Vaarna, natalia Vinogradova • TenoriT Joonas eloranta, Janne erkkilä, ilkka hämäläinen, Tomi kuusisto, Juha lehmus, roland liiv, Jussi Miilunpalo, Juha Moisio, simo Mäkinen, kai Pitkänen, Juhana suninen, olavi suominen, Petri Vesa • BassoT Joonas asikainen, Dong-hoon han, ari hosio, arto hosio, robert Mcloud, Mika nikander, Marko nykänen, Jarmo ojala, Juha Pikkarainen, Petri Pussila, Marko Puustinen, Tuomas Tu-loisela, Matti Turunen

konserTTiMesTari ollitapio lehtinen • i ViUlU Manfred Gräsbeck, Johannes latvala, an-drus haav, soila saaristo, Mikk Murdvee, Benita nordell, satu koivula, Ville supponen, leho Ugandi, ruth haav, Maija linkola • ii ViUlU Tuuli Talvitie, alexander Bargman, eva Gräsbeck, riikka sintonen, Virpi Taskila, Juha-Pekka koivisto, Markku sihvonen, severi salminen, riik-ka kokkonen, liisa lankila • alTToViUlU Marilou robitaille-hains, Jasmine Beams, rémi Moingeon, Markku lintunen, Minna linnove-Pulakka, ari-Pekka hämäläinen, Maarit kanto-la, kaisa Pulkamo • sello Tomas nuñez-Garcés, Jaakko Paarvala, kirsti Väyrynen-lausund, Johan Carlsson, anne lagercrantz, Päivi ahonen • konTraBasso henri Dunderfeldt, Juha Pesonen, Jyrki hiilivirta, Petja Wagoner, Marko Mikkola • hUilU Timo Pulakka, ilkka laivaa-ra, Mervi kuhanen • oBoe Veera Pesu, nils röömussaar • klarineTTi Patrik stenström, Ti-mo Tuomi • FaGoTTi asko Padinki, Janne Pulkkinen, eri ikeda, heikki simola • kÄyrÄTorVi Tommi Viertonen, annu salminen, Juha leppämäki, Jukka kasper • TrUMPeTTi Touko lun-dell, esko savioja, Dmitry ermilov, simo rantanen, Javier Cantos sanchez, Tomas Gricius, Jou-ko harjanne, Vesa-Pekka kopakkala • PasUUna David Binder, olav severeide, niklas larsson • TUUBa simo Finni • PaTarUMMUT heikki Parviainen • lyÖMÄsoiTTiMeT antti suoranta

lue lisää kuorosta ja orkesterista osoitteessa www.ooppera.fi/esittely/henkilokunta

konsertin taltioi e-concerthouse, ja se on katsottavissa e-concerthouse-sivustolla, youTubessa, kansallisoopperan verkkosivuilla ja helsingin sanomien hsTV:ssä

vähintään kuuden kuukauden ajan maailmanlaajuisesti.konserten spelas in av e-concerthouse som gör den tillgänglig på sina webbsidor,

på youTube, hsTV och nationaloperans webbsidor i minst sex månader över hela världen.

artikkeli ja tekstin suomennos Juhani koivisto • Toimitus Tuike lehko, heli rislakki Översättning av Jan Granberg • Taitto Tuija Pirttijoki • Paino Multiprint 2014

requiem

20

www.ooppera.fiwww.facebook.com/ooppera

www.youtube.com/oopperakanava

helsinginkatu 58, Pl 176, 00251 helsinkilipunmyynti puh. (09) 4030 2211