GYNEKOLOGISEN IRTOSOLUNÄYTTEEN E- KUVASTO

Opinnäytetyö (AMK)

Bioanalyytikkokoulutus

Patologia

2015

Heini Halmetoja, Satu Kannela & Riikka Vatola

GYNEKOLOGISEN IRTOSOLUNÄYTTEEN E- KUVASTO

2

TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Heini Halmetoja, Satu Kannela & Riikka Vatola Gynekologisen ir-

tosolunäytteen e-kuvasto Turun AMK │2015

OPINNÄYTETYÖ (AMK) | TIIVISTELMÄ

TURUN AMMATTIKORKEAKOULU

Bioanalyytikkokoulutus | Patologia

Tammikuu 2015 | 33

Sanna Virtanen


GYNEKOLOGISEN IRTOSOLUNÄYTTEEN E- KUVASTO

Kliinisessä sytologiassa tutkitaan kudosten pinnalta irronneiden tai eri tavoilla irrotettujen solujen ulkonäköä. Irtosolututkimusten perusteella voidaan myös arvioida ko. kudosten tilaa. Gynekologinen irtosolunäytteenotto on tärkein tutkimusmenetelmä kohdunkaulansyövän seulonnassa ja siinä tarkastellaan naisen sukupuolielimistön epiteeleistä irrotettuja soluja ja niiden ulkonäköä, sekä näytteen tulehduslöydöksiä. Bioanalyytikon tehtäviin sytologian laboratoriossa kuuluu gynekologisen irtosolunäytteen esitarkastus.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa sähköinen solukuvasto eli E-kuvasto Turun ammattikorkeakoulun internet- alustalle gynekologisen irtosolunäytteen normaaleista soluista ja tulehdukseen viittaavista löydöksistä ja solumuutoksista bioanalyytikko- opiskelijoiden käyttöön. Tuotoksena syntyi E- kuvasto jota on myös osittain esitelty tässä opinnäytetyössä kuvien muodossa.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on parantaa tulevaisuudessa bioanalyytikko- opiskelijoiden sytologian oppimista ja käytännön osaamista gynekologisen irtosolunäytteen osalta.

ASIASANAT:

Sytologia, gynekologinen irtosolunäyte, oppimateriaali, solukuvasto

3



BACHELOR´S THESIS | ABSTRACT

TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES

Degree program in Biomedical Laboratory Science | Pathology

January 2015 | 33

Sanna Virtanen


DIGITAL ATLAS FOR GYNECOLOGICAL SMEAR

Clinical cytology examines the appearance of cells spontaneously detached or extracted from tissue. Based on the cytological study of individual cells it is also possible to evaluate the state of the tissue. Gynecological smear is the most prominent diagnostic method for the screening of the early stages of cervical cancer. It includes identification of the detached epithelial cells extracted from female genital tract and the inflammatory findings from the smear samples. One of the assignments for the biomedical laboratory scientist in the cytology laboratory is the pre-screening of gynecological smears.

The aim of this thesis was to produce a digital atlas referred to as E-kuvasto, which includes images of the cells normally observed on gynecological smears and also the most common inflammatory findings and abnormal cell changes. The digital atlas is located on the internet platform of Turku University of Applied Sciences for students of biomedical laboratory science. As a result of the thesis the digital atlas was created. Some of the images from the digital atlas have also been shown in the results section of the thesis.

The purpose of this thesis is to enhance the learning of the cytology and practical know-how with regard to gynecological smear for the students of biomedical laboratory science in the future.

KEYWORDS:

Cytology, gynecological smear, study material, digital atlas

4



SISÄLTÖ

1 JOHDANTO 6

2 GYNEKOLOGISEN IRTOSOLUNÄYTTEEN SÄHKÖINEN SOLUKUVASTO 7

2.1 Gynekologinen irtosolututkimus 7

2.1.1 Gynekologisen irtosolunäytteen normaalit solut 9

2.1.2 Gynekologisen irtosolunäytteen tulehdusmuutokset ja muut löydökset 10

2.1.3 Gynekologisen irtosolunäytteen epänormaalit löydökset 12

2.2 Oppimateriaali 14

2.3 Aikaisemmat tutkimukset 14

3 TARKOITUS JA TAVOITE 16

4 OPINNÄYTETYÖN KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS 17

4.1 Opinnäytetyön metodologiset lähtökohdat 17

4.2 Opinnäytetyön eettiset lähtökohdat 18

5 TUOTOKSEN TARKASTELU 19

6 POHDINTA 27

LÄHTEET 29

LIITTEET

Liite 1. Toimeksiantosopimus. Liite 2. Tutkimuslupa.

KUVIOT

Kuvio 1. Gynekologisen irtosolunäytteenotto vaginasta (A), portiosta (B) ja cervixistä (C) ................................................................................................................................ 8 Kuvio 2. Normaali solukko ............................................................................................ 9 Kuvio 3. Histologiset ja sytologiset muutokset sekä niiden luokittelu .......................... 12 Kuvio 4. Vaginan pintakerroksen levyepiteelisolu (10x)............................................... 19 Kuvio 5. Vaginan keskikerroksen levyepiteelisolu (10x). ............................................. 20 Kuvio 6. Vaginan syvänkerroksen levyepiteelisolu (10x). ............................................ 20

5



Kuvio 7. Cervixin lieriöepiteelisoluja (10x). .................................................................. 21 Kuvio 8. Valkosoluja (10x). ......................................................................................... 21 Kuvio 9. Punasoluja (10x). .......................................................................................... 22 Kuvio 10. Atrofia (10x). ............................................................................................... 22 Kuvio 11. Vaginanäytteen clue- soluja (10x). .............................................................. 23 Kuvio 12. Actinomyces (10x)....................................................................................... 23 Kuvio 13. Trichomonas vaginalis (10x). ...................................................................... 24 Kuvio 14. Candida Albicans (10x). .............................................................................. 24 Kuvio 15. Herpes Simplex (10x). ................................................................................. 25 Kuvio 16. Koilosyytti (10x) ........................................................................................... 25 Kuvio 17. Levyepiteelikarsinooma (10x). ..................................................................... 26 Kuvio 18. Adenokarsinooma (10x). ............................................................................. 26

6



1 JOHDANTO

Kliininen sytologia kuuluu patologian alaan ja sen yksi päätehtävistä on tutkia

kudoksista irrotettuja ja/tai spontaanisti irronneita soluja sekä niiden ulkonäköä,

koska solujen muuttuessa esisyöpä- ja syöpäsoluiksi niiden ulkonäössä tapah-

tuu mikroskoopilla havaittavia muutoksia. Irtosolunäytteen perusteella voidaan

tutkia myös tulehdusmuutoksia sekä arvioida ko. kudoksen tilaa josta yksittäiset

solut ovat peräisin (Stenbäck & Klemi 2012). Gynekologinen irtosolututkimus on

yksi yleisimmistä, helpoimmista ja tärkeimmistä menetelmistä gynekologiassa ja

kohdunkaulasyöpä-diagnostiikassa (Timonen 1994). Niillä potilailla, joilla koh-

dunkaulansyöpään liittyviä solumuutoksia on löytynyt irtosoluseulonnoissa on

parempi ennuste kuin niillä potilailla, jotka ovat hakeutuneet tutkimuksiin oirei-

den perusteella (Andrae ym. 2012). Gynekologisen irtosolunäytteen solujen,

solumuutosten ja tulehduksellisten löydösten tunnistaminen kuuluu bioanalyy-

tikkokoulutuksen patologian opintojakson tavoitteisiin, koska se on oleellinen

osa bioanalyytikon työnkuvaa sytologian osastolla.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Turun ammattikorkeakoulun

käyttöön tarkoitettu sähköinen oppimateriaali gynekologisen irtosolunäytteen

yleisimmistä löydöksistä. Oppimateriaalin tarkoituksena olisi tukea tulevaisuu-

dessa patologian opintojaksoon kuuluvan gynekologisen irtosolunäytteen tutki-

misen opettelua ja oppimista.

7



2 GYNEKOLOGISEN IRTOSOLUNÄYTTEEN

SÄHKÖINEN SOLUKUVASTO

Yleisimmät sytologiset näytetyypit ovat kohdunkaulan, emättimen, kohdun-

kaulaosan ja suuontelon irtosolunäytteet, sekä sytologinen virtsanäyte ja yskök-

set. Sytologisia näytteitä voidaan ottaa myös ohutneulabiopsioina esimerkiksi

eturauhasesta, rintarauhasesta ja siemenrakkuloista. Sytologisen näytteen etui-

na pidetään nopeutta, vaivattomuutta ja edullisuutta. Lisäksi sytologinen näyte

voidaan ottaamyös silloin, kun ei ole mahdollista teknisistä syistä tai komplikaa-

tiovaaran vuoksi ottaa kudoksesta koepalaa. (Stenbäck & Koivuniemi 1994,

Stenbäck & Klemi 2012.)

2.1 Gynekologinen irtosolututkimus

Gynekologinen irtosolututkimus perustuu vaginasta, kohdunsuusta eli portiosta

ja kohdunkaulakanavasta eli cervixistä irrotettujen tai irronneiden epiteelisolujen

tutkimiseen. Irtosolunäyte otetaan lastaimen pyöreällä osalla vaginasta ja las-

taimen koveralla osalla kohdunsuun reuna- alueelta. Ensimmäinen näyte sivel-

lään näytelasin hiospäästä katsottuna kauimmaksi, portio- näyte lasin keskelle

ja cervix- näyte lähimmäksi hiospäätä. (Tiitinen 2014, Tykslab 2014).

8



Kuvio 1. Gynekologisen irtosolunäytteenotto vaginasta (A), portiosta (B) ja cer-vixistä (C)

Irtosolututkimuksen tarkoituksena on löytää kohdunkaulan, emättimen ja ul-

kosynnytinten solumuutoksia. Solumuutosten perusteella seulotaan kohdun-

kaulansyövän esiasteita. Irtosolututkimuksen tarkoituksena on myös löytää tu-

lehdusmuutoksia ja lisäksi sillä saadaan tietoa hormonitilanteesta. Luotettavas-

sa irtosolunäytteessä tulee olla riittävästi soluja jokaiselta alueelta, sekä portion

levy- ja lieriöepiteelin rajalta (junktio) ns. muuntumisvyöhykkeeltä Irtosolunäyt-

teen tulokset vastataan Suomessa nykyään Bethesda- järjestelmän mukaan,

mutta vanha papanicoloau- luokitus on vielä paikoin käytössä. Papanicoloau-

luokituksessa käytetään luokkia 0-V jossa luokka I tarkoittaa, että näytteessä

solut ovat normaalin näköisiä ja luokka V merkitsee, että näytteessä on soluja,

joissa on nähtävissä vahvoja syöpämuutoksia. Luokka 0 ilmaisee riittämätöntä

tai epäonnistunutta näytettä. Bethesda-järjestelmä perustuu Yhdysvaltojen kan-

sallisen syöpäinstituutin Marylandin Bethesdassa 1988 järjestämään kokouk-

seen, jonka tarkoituksena oli asettaa kriteerit irtosolunäyte- vastauksille. Tätä

luokitusta on jälkeenpäin tarkennettu ja se on julkaistu 2001 käypähoito-

suosituksessa, jota myös tarkennetaan ja päivitetään edelleen. Bethesda- jär-

jestelmän mukaisesti näytteestä arvioidaan näytteen tutkittavuus ja löydöksen

yleinen luokitus. Solulöydös kategorioidaan joko epiteeliatypiaksi tai ei- epitee-

9



lisoluatypiaksi. Atypia määritellään solujen poikkeavuudeksi. Epiteeliatypiat si-

sältävät määrittelemättömät tapaukset, vakavat epiteelivaurio- epäilyt sekä syö-

vän. Ei-epiteeliatypia tarkoittaa normaalia solukuvaa, mutta siihen kuuluu myös

tulehdusmuutokset. (Käypä hoito 2010, Klemi & Stenbäck 2012a, Vesterinen

2004.)

2.1.1 Gynekologisen irtosolunäytteen normaalit solut

Kuvio 2. Normaali solukko

Gynekologiseen irtosolunäytteeseen irronneet tai irrotetut epiteelisolut kuvaavat

kudoksen tilaa. Vagina- ja portionäytteissä on levyepiteelin eri kerrosten soluja.

Syvänkerroksen parabasaalisolut ovat pieniä tasakokoisia ja niissä on niukasti

sytoplasmaa ja suurehko tuma. Syvänkerroksen soluja esiintyy harvoin fertiili-

ikäisen irtosolunäytteessä, mutta ne ovat tavallisempia menopaussin ohittaneilla

naisilla, joilla epiteelisolukko on atrofinen, eli solukoot ovat pienentyneet ja so-

lukko on surkastunut. Menopaussin ohittaneilla atrofinen solukko ei enää kypsy

estrogeenivaikutuksen puuttuessa. Keskikerroksen solut ovat selvästi suurem-

pia kuin syvän kerroksen solut ja niissä sytoplasman osuus on suurempi. Keski-

kerroksen solut voivat esiintyä näytteessä yksittäin tai ryhminä. Pintasolut ovat

kookkaita litistyneitä soluja, joilla on pieni tuma ja runsaasti sytoplasmaa ja ne

ovat useimmiten yksittäisinä solunäytteessä, mutta voivat esiintyä myös löyhinä

10



ryhminä. Portion pintaa voi peittää kolmenlainen epiteeli, jolloin myös portio-

näytteessä voi esiintyä useampaa solutyyppiä; vaginasta portiolle ulottuva levy-

epiteeli, tai cervixistä portiolle ulottuva lieriöepiteeli, tai näiden kahden raja-

alueella esiintyvä metaplastinen levyepiteeli, joka on lieriöepiteeliä muuntumas-

sa levyepiteeliksi. Metaplastiset solut ovat tavallisia pintasoluja pienempiä, pyö-

reämpiä ja tuma on suurempi suhteessa sytoplasmaan. Cervixiä peittää lieriö-

epiteeli, joka koostuu sekä värekarvallisista että limaa erittävistä soluista, joiden

muoto vaihtelee pyöreästä lieriömäiseen. Normaalissa cervix-näytteessä on

värekarvallisia tai limaa erittäviä lieriöepiteelisoluja, jotka esiintyvät näytteessä

usein rykelminä tai kennomaisina rakenteina. (Vuopala & Koivuniemi 1994,

Crum 2005, Koss & Melamed 2006a, Klemi & Stenbäck 2012a.)

Epiteelisolujen lisäksi irtosolunäytteessä voi olla lymfosyyttejä, joita voi esiintyä

kuukautisten yhteydessä, mutta runsaammat määrät kertovat kroonisista tuleh-

duksista tai pahanlaatuisista kasvaimista. Näytteenotto voi aiheuttaa veren-

vuotoa, jolloin näytteessä voi esiintyä punasoluja, mutta punasoluja voi olla

näytteessä myös kuukautisten aikana, sekä tulehdusten ja kasvainten yhtey-

dessä. Neutrofiilisten leukosyyttien määrä vaihtelee kuukautiskierron mukaan,

niitä on eniten kuukautisten aikana, mutta myös niiden määrä lisääntyy tuleh-

dusten ja kasvainten takia. Myös histiosyyttejä eli sidekudoksen makrofageja

esiintyy tulehdusten ja kasvainten yhteydessä ja sädehoidon jälkeen. Histiosyyt-

tien koko voi vaihdella vähän neutrofiiliä suuremmasta monitumaiseen jättihis-

tiosyyttiin. (Vuopala & Koivuniemi 1994, Klemi & Stenbäck 2012a.)

2.1.2 Gynekologisen irtosolunäytteen tulehdusmuutokset ja muut löydökset

Gynekologisen irtosolunäytteen tulehdusmuutoksia voivat aiheuttaa bakteerit,

sienet, alkueläimet tai virukset. Irtosolunäytteessä bakteerifloora jaetaan nor-

maaliin sauvaflooraan tai sekaflooraan, joka sisältää useita eri bakteerityyppejä.

Fertiili- ikäisen naisen mikrobikanta on yleensä sauvabakteerivoittoinen ja vagi-

nan normaalifloorasta voidaan puhua, kun hallitseva bakteeri on Lactobacillus

acidophilus ( Döderleinin sauvabakteeri). Gardenella vaginalis- bakteeri on

11



grampositiivinen tai vaihtelevasti värjäytyvä kokkimainen sauvabakteeri, joka

aiheuttaa bakteerivaginoosin eli emättimen bakteerikannan tasapainohäiriön.

Irtosolunäytteessä on nähtävissä tällöin sekaflooraa, jossa emättimen normaali

mikrobikanta on muuntunut sekä clue- soluja, joissa bakteerit asettuvat epitee-

lisolujen päälle ja solut erottuvat mikroskopoitaessa jyvämäiseltä näyttävän sy-

toplasman takia. Actinomyces- bakteerit ovat grampositiivisia sauvoja, jotka

muodostavat rihmoja. Actinomyces- bakteerit tunnistetaan irtosolunäytteissä

tupsumaisina pesäkkeinä. Actinomycestä tavataan lähinnä kierukkaa käyttävillä

naisilla. ( Vesterinen 2004, Young, Bibbo, Buckner, Colgan & Prey. 2004, Koss

& Melamed 2006b.)

Hiivasienet aiheuttavat lähes kaikki vaginan sieni-infektiot ja suurin osa niistä

kuuluu Candida-sukuun. Sen yleisin edustaja on C.albicans ja näytteessä can-

dida-sienet voidaan nähdä joko pieninä soluina tai rihmastoina. Alkueläimistä

tulehduksia aiheuttaa Trichomonas vaginalis, joka on 10- 30 µm:n kokoinen soi-

kea tai pyöreä siimaeläin. Se pystytään erottamaan natiivinäytteestä usein sii-

mojen liikkeiden perusteella, mutta voidaan tunnistaa myös värjätystä näyttees-

tä vihertävänä tai harmaana eliönä, jossa on heikosti värjäytynyt tuma ja puner-

tavia granuloita. Värjäysprosessi tuhoaa siimat, joten niitä ei voi käyttää tunnis-

tuksessa. Leptothrix vaginalis: sta tavataan useimmiten Trichomonas vaginalik-

sen kanssa. Leptothrix on pitkä ja filamenttimainen bakteeri. (Purola 1994,

Young ym. 2004, Koss & Melamed 2006b, Klemi & Stenbäck 2012b.)

Vaginan epiteelissä virustulehduksia aiheuttavat papilloomavirukset ja herpes-

ryhmän virukset. Papilloomaviruksen, eli HPV:n aiheuttamalle infektiolle tun-

nusomaisia epiteelisolumuutoksia ovat dyskeratoottiset solut, joissa sytoplasma

on kypsynyt epätyypillisesti. Näissä soluissa on oranssi tai keltainen sytoplas-

ma ja usein normaalia tummemmaksi värjäytyvä hyperkromaattinen sekä taval-

lista pienempi eli pyknoottinen tuma. Solut esiintyvät usein ryhminä tai levyinä,

joissa yksittäisten solujen rajat ovat epäselviä. Kondylooman infektioimien kes-

kikerrossolujen sytoplasma värjäytyy vaihtelevasti ja siinä voi olla vakuoleja, eli

rakkulamuodostumia, ja epäselviä halomuodostumia, eli kirkastumia tuman ym-

pärillä. Kaksitumaisuus on yleistä ja monitumaisten jättisolujen löytyminen on

12



diagnostista virusinfektiolle. Myös koilosyytit eli ontelosolut, joissa tuma on hy-

perkromaattinen ja sitä ympäröi selvärajainen värjäytymätön alue, ovat selvä

merkki HPV-infektiosta. Yleisin herpesryhmän viruksista on Herpes simplex

tyyppi 2, jonka aiheuttamalle infektiolle on tyypillistä lakkamarjaa muistuttavat

monitumaiset solut. (Purola 1994, Vesterinen 2004, Young ym. 2004, Koss &

Melamed 2006c, Klemi & Stenbäck 2012b.)

2.1.3 Gynekologisen irtosolunäytteen epänormaalit löydökset

Kuvio 3. Histologiset ja sytologiset muutokset sekä niiden luokittelu

Gynekologisen irtosolunäytteen epänormaaleihin muutoksiin kuuluvat ASC-US

(levyepiteelimuutokset joiden merkitys on epäselvä), ASC-H (epätyypilliset so-

lut, joissa HSIL ei ole poissuljettavissa), LSIL (lievä epiteelivaurio), HSIL (vaka-

va epiteelivaurio), levyepiteelikarsinooma, vulvan ja vaginan karsinooma ja

kohdunkaulan karsinooma sekä endometriumin adenokarsinoomat (Vesterinen

2004, Kurman 2004, Koss & Melamed 2006c).

13



Sytologisissa näytteissä pahanlaatuiset muutokset näkyvät tuma-atypioina, sy-

toplasman ja koko solun muutoksina. Tumamuutoksiin kuuluvat kromatiinin

määrän ja karkeuden vaihtelu. Tuman koko ja muoto voivat vaihdella tai olla

epäsäännöllisiä. Tumia voi olla myös useita kappaleita solussa. Nukleolien nä-

kyvyys tai määrä voivat vaihdella. Tumakelmu muuttaa usein muotoaan tai se

voi tulla voimakkaammin esiin. Tumamuutoksiin kuuluu myös erilaiset tuman

hajoamisen johdosta tapahtuvat muutokset. (Stenbäck & Koivuniemi 1994, Kau-

raniemi 1994, Koss & Melamed 2006d).

Sytoplasman määrä usein vähenee maligneissa eli pahanlaatuisissa soluissa.

Myös sytoplasman ja solun muoto voi vaihdella. Sytoplasman värjäytyvyys vaih-

telee sekä sen sisältämien rakenteiden ja tuotteiden määrä vaihtelee. Syto-

plasman degeneratiivisiin muutoksiin kuuluu usein vakuolisaatio, jossa syto-

plasmaan muodostuu rakkuloita ja sytolyysi, eli sytoplasman hajoaminen. (

Stenbäck & Koivuniemi 1994, Kauraniemi 1994, Koss & Melamed 2006d).

Koko solun muutoksiin kuuluvat solun koon vaihtelu, tuma/sytoplasma- suhteen

vaihtelu, mitoosien määrä voi olla lisääntynyt ja solujen kypsymisessä voi olla

häiriöitä. Solujen keskinäinen koheesio voi heikentyä. ( Stenbäck & Koivuniemi

1994, Kauraniemi 1994, Koss & Melamed 2006d).

Histologisissa näytteissä soluissa tapahtuvat patofysiologiset muutokset näky-

vät tumamuutoksina, sytoplasman ja koko solun muutoksina lisäksi solujen kes-

kinäinen järjestys eli koheesio voi muuttua. Histologiset muutokset eli dysplasiat

jaetaan kolmeen ryhmään: lievä, kohtalainen ja vaikea. Ryhmittely perustuu

tuma- ja soluatypiaan sekä soluryhmityksessä todettavaan häiriöön eli kuinka

lähelle epiteelin pintaa poikkeava solukko ulottuu. Lievässä dysplasiassa poik-

keava solukko rajoittuu epiteelin alimpaan kolmannekseen ja vaikeassa dyspla-

siassa muutoksia on koko epiteelin paksuudelta. Puhuttaessa kohdunkaulan

esiasteista voidaan käyttää myös WHO:n esiastejärjestelmää eli CIN- termino-

logiaa, CIN I-III. Vaikean dysplasian ja carcinoma in situ-syövän ero on häilyvä.

Carcinoma in situ – nimityksellä tarkoitetaan paikallista syöpää. Carsinoma in

situ- syövässä epiteelisolut eivät kypsy lainkaan, eli solut eivät enää erilaistu.

(Vesterinen 2004, Kurman 2004, Koss & Melamed 2006c).

14



2.2 Oppimateriaali

Oppimateriaali on yleistermi materiaalille, jota opetuksessa voidaan käyttää op-

pimisen edistämiseksi. Oppimateriaaliksi valitaan väline, joka parhaiten edistää

oppilaan oppimista. Oppimateriaali voi olla esimerkiksi tietokoneohjelma, oppi-

kirja tai digitaalinen materiaali. Digitaalinen oppimateriaali voi olla samanaikai-

sesti visuaalinen, auditiivinen tai audiovisuaalinen. Verkko- oppimisympäristöt

ovat oppimista tukevia teknologisia tietojärjestelmiä. Ne mahdollistavat oppimi-

sen myös ilman lähiopetusta. (Niemelä, Pekkola & Wahlstedt 2005, Uusikylä &

Atjonen 2005, Keränen & Penttinen 2007, Hellström 2008.)

Sähköisen oppimateriaalin hyviä puolia ovat kustannustehokas tuotanto, sisäl-

lön päivittämisen helppous sekä tekninen toimivuus. Verkko- oppimateriaalin

tulee olla laadukas sekä sisältöjen että toteutuksen osalta. Opetushallitus on

julkaissut laatukriteerit, jotka sisältävät neljä laadun osatekijää. Näitä ovat pe-

dagoginen laatu, käytettävyys, esteettömyys ja tuotannon laatu. Verkko-

opiskelussa korostuu opiskelijan vastuu omasta oppimisestaan. (Jasu- Kuusisto

& Mattila; 2007, Keränen & Penttinen; 2007.)

2.3 Aikaisemmat tutkimukset

Heino & Korenius ovat tehneet opinnäytetyönä Turun ammattikorkeakoululle

sähköisen solukuvaston, joka toimii oppimateriaalina bioanalyytikko-

opiskelijoille verisolujen tunnistamisessa. Opinnäytetyön hyödyllisyys perustel-

tiin niin, että se olisi helposti saatavilla Turun ammattikorkeakoulun verkko-

oppimisalustalta ja sitä voisi käyttää apuna solujen opiskelussa kotona ja kou-

lussa (Heino & Korenius 2012). Sähköinen solukuvasto on saanut hyvän vas-

taanoton sekä opiskelijoilta että opettajilta. Se on todettu hyödylliseksi ja oppi-

mista edistäväksi.

Filander, Heikkinen, Laurila & Ruotsi ovat julkaisseet sytologian opetusmateri-

aaliksi kirjan Gynekologisen irtosolunäytteen tutkiminen (Savonia ammattikor-

keakoulu 2002) Kirjassa käsitellään gynekologisen irtosolunäytteen otto ja tär-

15



keimmät löydökset. Kirjassa löydökset on kuvattu suurennoksilla, joita ei käytetä

käytännön työskentelyssä.

16



3 TARKOITUS JA TAVOITE

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Turun ammattikorkeakoulun

käyttöön sähköinen oppimateriaali gynekologisen irtosolunäytteen yleisimmistä

löydöksistä, jonka tavoitteena olisi parantaa tulevaisuudessa opiskelijoiden op-

pimista patologian opintojaksolla.

17



4 OPINNÄYTETYÖN KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tuloksena oli oppimateriaali, joka tehtiin

Turun ammattikorkeakoulun verkko-oppimisalustalle, jossa sitä voidaan käyttää

oppimisen tukena ja opetusvälineenä. Tarkoituksena oli kuvata yleisimmät gy-

nekologisen irtosolunäytteen löydökset, Mikroskooppilasit löydöksistä skannat-

tiin digitaaliseen muotoon Turun yliopiston 3D Histech Pannoramic -laitteella.

Tämän opinnäytetyön teoriaosuus oli peräisin alan lähdekirjallisuudesta ja tieto-

kannoista. Toimeksiantosopimus tehtiin Turun ammattikorkeakoulun kanssa.

Hyväksytyllä tutkimussuunnitelmalla haettiin ja saatiin tutkimuslupa Turun yli-

opistolliselta keskussairaalalta. Tämän opinnäytetyön saattaminen verkko-

oppimisalustalle tehtiin yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun ATK-tuen

kanssa. Opinnäytetyön ohjaajana toimi Sanna Virtanen Turun ammattikorkea-

koulusta.

4.1 Opinnäytetyön metodologiset lähtökohdat

Toiminnallisen opinnäytetyön päämäärä on ohjeistaa tai opastaa käytännön

toimintaan, ja sen tuotoksena voi olla esimerkiksi kirja, ohje tai kotisivut (Vilkka

& Airaksinen 2003). Toiminnallista opinnäytetyötä kirjoittaessa tavoitteena on

kohdentaa asiasisältö kohderyhmän mukaan ja lähteiden oikeellisuus ja luotet-

tavuus on oltava tarkistettu ja se on tultava esiin opinnäytetyön sisällössä. Jos

opinnäytetyöllä on toimeksiantaja, tulee työssä noudattaa toimeksiantajan typo-

grafisia ja visuaalisia ohjeistuksia. Toiminnallisia opinnäytetöitä tehdään usein

niiden laajuuden vuoksi ryhmätöinä. Toiminnallisen opinnäytetyön piirteitä ovat

oikeaoppinen lähteiden käyttö ja merkintä, tarkkarajaiset käsitteet ja termit, ar-

gumentointi, ja täsmälliset sanavalinnat. Tavoitteena on yhtenäinen ja johdon-

mukainen kirjallinen esitys. (Vilkka & Airaksinen.)

Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen, koska sen tuotoksen tarkoituksena on

opastaa käytännön toimintaan gynekologisen irtosolunäytteen yleisimpien löy-

dösten tunnistamisessa. Tämän opinnäytetyön tuotoksena on e-kuvasto, joka

18



on kohdennettu bioanalyytikko-opiskelijoille sytologian opintojakson oppimateri-

aalin tueksi.

4.2 Opinnäytetyön eettiset lähtökohdat

Tämä opinnäytetyö tehtiin hyviä eettisiä periaatteita noudattaen. Tässä opinnäy-

tetyössä noudatettiin tutkimuseettisen neuvottelukunnan määrittämää hyvää

tieteellistä käytäntöä (2012), käytettiin sen mukaisesti valittuja tutkimuksia ja

tietolähteitä, jotka merkittiin tekstiin sekä lähdeluetteloon. Tässä opinnäytetyös-

sä käytetyt näytelasit oli esitarkistettu ja löydökset varmennettu opinnäytetyön-

tekijöiden, että sytologian laboratorion työntekijöiden toimesta, koska näytelasit

olivat vanhoja potilaslaseja. Näytelaseista oli myös poistettu henkilötiedot, kos-

ka ne olivat opiskelijakäytössä.

19



5 TUOTOKSEN TARKASTELU

Tämän opinnäytetyön tuotos tehtiin Turun Ammattikorkeakoulun verkkoalustan

työtilaan nimellä Gynekologisten irtosolunäytteiden E- kuvasto. E- kuvastossa

on alkunäkymänä kunkin löydöksen kuva. E-kuvaston käyttäjät voivat tarkastel-

la ladattavalla 3D Histech Pannoramic Viewer- ohjelmalla tärkeimpiä gynekolo-

gisia löydöksiä oikeilla suurennoksilla ja selkeällä grafiikalla. Tämän opinnäyte-

työn kirjallisessa osuudessa on E- kuvastossa käytetyt kuvat ja teoria yleisim-

mistä gynekologista löydöksistä.

Kuvio 4. Vaginan pintakerroksen levyepiteelisolu (10x).

20



Kuvio 5. Vaginan keskikerroksen levyepiteelisolu (10x).

Kuvio 6. Vaginan syvänkerroksen levyepiteelisolu (10x).

21



Kuvio 7. Cervixin lieriöepiteelisoluja (10x).

Kuvio 8. Valkosoluja (10x).

22



Kuvio 9. Punasoluja (10x).

Kuvio 10. Atrofia (10x).

23



Kuvio 11. Vaginanäytteen clue- soluja (10x).

Kuvio 12. Actinomyces (10x)

24



Kuvio 13. Trichomonas vaginalis (10x).

Kuvio 14. Candida Albicans (10x).

25



Kuvio 15. Herpes Simplex (10x).

Kuvio 16. Koilosyytti (10x)

26



Kuvio 17. Levyepiteelikarsinooma (10x).

Kuvio 18. Adenokarsinooma (10x).

27



6 POHDINTA

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Turun ammattikorkeakoulun käyt-

töön sähköinen oppimateriaali gynekologisen irtosolunäytteen yleisimmistä löy-

döksistä. Sähköinen oppimateriaali mahdollistaa opiskelun itsenäisesti tai oppi-

tunneilla, ja sähköinen formaatti tuo enemmän mahdollisuuksia materiaalin tar-

kasteluun kuin painotuote.

Tämän opinnäytetyön tuotoksena syntyi Turun Ammattikorkeakoulun verkko-

alustan työtilaan sähköinen solukuvasto; Gynekologisten irtosolunäytteiden E-

kuvasto. E-kuvaston käyttäjät pääsevät työtilaan omilla tunnuksillaan. E-

kuvaston käyttäjien tulee ladata ilmainen tiedostonkatseluohjelma, jotta he voi-

vat tarkastella mikroskooppimaisesti tiedostoja. E- kuvastossa on alkunäkymä-

nä kunkin löydöksen kuva, ja tiedosto josta löytyy verkkomikroskooppinen nä-

kymä kullekin löydökselle. E-kuvaston käyttäjät voivat tarkastella tärkeimpiä

gynekologisia löydöksiä oikeilla suurennoksilla ja selkeällä grafiikalla.

Tämän opinnäytetyön luotettavuutta lisäsi se, että käytetyt irtosolunäytelasit

olivat vanhoja potilaslaseja, jotka olivat valittu opiskelijoiden harjoituslaseiksi.

Näytelasit oli esitarkastettu ja löydökset varmennettu oikeiksi. Niistä valittiin tar-

vittavat löydökset tätä opinnäytetyötä varten. Tämän opinnäytetyön teoriaosuus

oli luotettava, koska se oli peräisin alan lähdekirjallisuudesta ja tietokannoista

sekä sisälsi asianmukaiset viittaukset. Tämän opinnäytetyön teoriatiedon ko-

koamisessa oli käytetty monipuolisesti lähteitä, vaikkakin määrällisesti vähän.

Toiminnallisissa opinnäytetöissä ei ole oleellista lähteiden lukumäärä, vaan nii-

den laatu ja soveltuvuus (Vilkka & Airaksinen 2003;76.)

Tämä opinnäytetyö tukee Turun ammattikorkeakoulun sytologian opintojakson

opetusta ja antaa opiskelijoille valmiuksia työharjoitteluun. E-kuvasto tarjoaa

vaihtoehdon perinteiselle opetukselle gynekologisen irtosolunäytteen löydöksien

tunnistamisesta. Tämän opinnäytetyön tuotos on nykyaikainen, koska materiaali

on helposti saatavilla ja mahdollistaa virtuaalimikroskopoinnin myös koulun ul-

kopuolella.

28



Tämän opinnäytetyön tekoprosessi muuttui suunnitellusta siltä osin, että opin-

näytetyön opiskelijavastaava sytologian osastolta vaihtui kesken opinnäytetyö-

prosessin. Tästä syystä näytelasien saaminen sytologian osastolta viivästyi.

Tässä opinnäytetyössä käytetty skanneri oli tarkoitettu histologisten näytteiden

skannaukseen, eikä koneella ollut aikaisemmin skannattu gynekologisia ir-

tosolunäytelaseja. Tarkoituksena oli ensin skannata kokonaisia laseja, mutta

skannattujen kokonaisten lasien kohdalla tuloksen laatu heikkeni huomattavasti.

Tästä syystä lopulta skannasimme lasilta pienempiä osioita ja laatu parani

huomattavasti. Skannattavat osat oli tarkoin valittava uudelleen, joka kaksinker-

taisti työn määrää, koska jokainen lasi oli esitarkastettava ja skannattavat alueet

merkittävä. Muutoksien takia lasien skannaukset suoritettiin kahdella eri kerral-

la. Opinnäytetyön tekoprosessia ajallisesti ja työmäärällisesti muutti myös se,

että virtuaalimikroskopointiin ja skannattujen tiedostojen muokkaukseen tarvittiin

erilliset ohjelmat, joiden käyttö piti opetella.

Tämän opinnäytetyön jatkotutkimusaiheina voisi olla solukuvaston aineiston

laajentaminen muihin sytologisiin näytteisiin, esimerkiksi yskösnäytteisiin ja E-

kuvaston hyödyllisyyttä bioanalyytikko- opiskelijoiden keskuudessa mittaava

kvantitatiivinen tutkimus.

29



LÄHTEET

Andrae, B. Andersson, T. Lambert, P. Kemetli, L. Silfverdahl, L. Strander, B. Ryd, W. Dillner, J. Törnberg, S. & Sparén, P. 2012. Screening and Cervical Cancer Cure: Population Based Cohort Study. British Medical Journal. 2012;344:e900.

Crum, C. 2005. The Female genital tract. Kumar, V. Abbas, A. & Fausto, N. (toim.) Robbins and Cotran Pathologic bases of decease. 7. painos. Philadelphia: Elsevier Inc.

Filander, R; Heikkinen, R; Laurila, A. & Ruotsi, S. 2002. Gynekologisen irtosolunäytteen tutkimi-nen. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu.

Heino, S-M & Korenius, H. 2012. Sähköinen solukuvasto verisolujen tunnistukseen: oppimateri-aali bioanalyytikko-opiskelijoille. Opinnäytetyö. Turun Ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.3.2014 http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917204

Hellström, M. 2008. Sata sanaa opetuksesta, keskeisten käsitteiden käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Jasu- Kuusisto, K. & Mattila, H. 2007. Oppimistehtävä verkko-opetuksessa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Kauraniemi, T. 1994. Kohdunkaulan levyepiteelikarsinooman esiasteiden sytologinen diagnos-tiikka. Teoksessa Koivuniemi, A. (toim.) Kliininen sytologia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.

Keränen, V. & Penttinen,J. 2007. Verkko-oppimateriaalin tuottajan opas. Porvoo: WSOY.

Klemi, P. & Stenbäck, F. 2012a. Gynekologinen irtosolututkimus eli papatutkimus. Teoksessa Mäkinen M; Carpén, O; Kosma, V-M; Lehto, V-P; Paavonen, T. & Stenbäck, F. (toim.) Patolo-gia. Helsinki: Duodecim.

Klemi, P. & Stenbäck, F. 2012b. Tulehdusten aiheuttamat papalöydökset. Teoksessa Mäkinen M; Carpén, O; Kosma, V-M; Lehto, V-P; Paavonen, T. & Stenbäck, F. (toim.) Patologia. Helsin-ki: Duodecim.

Koss, L. & Melamed, M. 2006a. The Normal Female Genital Track. Teoksessa Koss, L. & Me-lamed, M. (toim.) Koss’ diagnostic cytology and its histopathologic bases. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins.

Koss, L. & Melamed, M. 2006b. Benign Disorders of the Uterine Cervix and Vagina. Teoksessa Koss, L. & Melamed, M. (toim.) Koss’ diagnostic cytology and its histopathologic bases. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins.

Koss, L. & Melamed, M. 2006c. Squamous Carcinoma of the Uterine Cervix and Its Precursors. Teoksessa Koss, L. & Melamed, M. (toim.) Koss’ diagnostic cytology and its histopathologic bases. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins.

Koss, L. & Melamed, M. 2006d. Fundamental Concepts of Neoplasia: Benign Tumors and Can-cer. Teoksessa Koss, L. & Melamed, M. (toim.) Koss’ diagnostic cytology and its histopathologic bases. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins.

Kurman, R. 2004. The Bethesda System: A Historical Perspective.Teoksessa Solomon, D. & Nayar, R. (toim.) The Bethesda system for reporting cervical cytology. 2. painos. New York: Springer- Verlag New York Inc.

Käypä hoito 2010. Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset. Viitattu 15.9.2014. www.kaypahoito.fi

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917204

http://www.kaypahoito.fi/

30



Niemelä, M. Pekkola, S. & Wahlstedt, A. 2005. Verkko-oppimisympäristön käyttäjän kognitiiviset representaatiot. Teoksessa Marjomaa, E. & Marttunen, M. (toim.) Kognitiivisen verkkopedago-giikan erityiskysymyksiä. Joensuu: Joensuu university press oy.

Purola, E. 1994. Gynekologinen irtosoludiagnostiikka, tulehdukset. Teoksessa Koivuniemi, A. (toim.) Kliininen sytologia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.

Stenbäck, F. & Klemi, P. 2012. Kliininen sytologia. Teoksessa Mäkinen M; Carpén, O; Kosma, V-M; Lehto, V-P; Paavonen, T. & Stenbäck, F. (toim.) Patologia. Helsinki. Duodecim.

Stenbäck, F. & Koivuniemi, A. 1994. Yleistä sytologiaa. Teoksessa Koivuniemi, A. (toim.) Kliini-nen sytologia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.

Tiitinen,A. 2014. Papa- koe. Kustannus Oy Duodecim. www.terveyskirjasto.fi

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Helsinki.

Tykslab 2014. Pt-Gynekologinen irtosolututkimus. http://webohjekirja.mylabservices.fi/TYKS/

Uusikylä, K. & Atjonen, P. 2005. Didaktiikan perusteet. 3. uudistettu painos. Porvoo: WSOY.

Vesterinen, E. 2004. Papa-kokeen kertomaa. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi.

Vuopala, S. & Koivuniemi, A. 1994. Genitaalikanavan normaali sytologia ja histologia. Teok-sessa Koivuniemi, A. (toim.) Kliininen sytologia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.

Young, N., Bibbo, M. Buckner, S-B. Colgan, T. & Prey, M. 2004. Non-neoplastic findings. Teo-ksessa Solomon, D. & Nayar, R. (toim.) The Bethesda system for reporting cervical cytology. 2. painos. New York: Springer- Verlag New York Inc.

LIITE 1

Toimeksiantosopimus

LIITE 1

LIITE 2

Tutkimuslupa

Documents

GYNEKOLOGISEN IRTOSOLUNÄYTTEEN E- KUVASTO