1

HENKILÖTODISTELUN SALAISET OSAT

1. R 14/9875, R 14/9877, R 15/2074, R 15/2076, R 15/2585, R 15/3610 ja R 15/3983 (s. 1-136)2. R 15/2075 (s. 137)3. R 14/9876 (s. 138-143)4. R 15/2073 (s. 144-155)

1. R 14/9875, R 14/9877, R 15/2074, R 15/2076, R 15/2585, R 15/3610 ja R 15/3983

ASIANOMISTAJAT

Asianomistaja Rainer Reinholm

17.9.2015 (s. 29-30)SALAINEN alkaaReinholmin mukaan piti paikkansa, että hänen riitautumisensa muiden henkilöiden kanssa olisi saattanut aiheuttaa esimerkiksi väkivaltaisuuksia. Vilhusen tapaamisella Myyrmäessä oli tullut selväksi, että mainittiin tiettyjä henkilöitä tietystä jengistä ja uhkakuvien rakentaminen, että asia olisi hyvä hoitaa.

Kun Reinholm oli ollut enintään kuukauden Vantaalla osastolla N1, hänelle oli tullut paperi passituksesta Riihimäelle kuukauden kuluttua. Reinholm oli kyllä tiennyt, että hänellä on vanhan tuomion täytäntöönpanon vuoksi passitus Riihimäelle ja kertonutkin sen Runebergille jo pidätyksen jälkeen. Reinholm oli tiedustellut vankilan johdolta Jokiselta, että mistä oli kyse. Reinholm oli myös pyytänyt vaimoaan soittamaan Runebergille, että voisiko Runeberg hoitaa sen, että Reinholm saisi jäädä Vantaalle ja kysymykseen oli nopeasti saatu myöntävä vastaus. Reinholm oli pitänyt erikoisena, että Fagerholm ja myöhemmin myös Vedder olivat olleet hänen kanssaan samalla osastolla. Reinholm itse oli silloin ollut vankeusvanki, mutta Fagerholm ja Vedder tutkintavankeja, joilla oli ollut yhteydenpidon rajoitukset päällä. Reinholm olisi halunnut jäädä Vantaalle, koska hänet oli ajettu ulos UB:sta. Hän ei tiennyt minkälainen tilanne oli, ja miehet vankilassa tiesivät tilanteesta vielä vähemmän.

Runebergin tapaaminen

Runeberg oli tullut tammikuussa 2013 tapaamaan Reinholmia. Reinholm oli pyytänyt tapaamista kiittääkseen Runebergiä siitä, että hän oli hoitanut Reinholmin Vantaalle jäämisen. Runeberg oli poistanut Reinholmilta JR-merkinnän (JR = järjestäytynyt rikollisuus) ja ilmoittanut että Reinholm voisi ruveta hakemaan lomia. Reinholm oli ymmärtänyt, että mikäli vangilla oli JR-merkintä, hän ei ollut voinut hakea lomia.

2

Reinholm oli tavannut Runebergiä vankilomallaan. Runeberg oli sanonut, että olisi parempi, jos Reinholm ottaisi yhteyttä Vilhuseen ja kertoisi, että käy lomilla vankilasta. Reinholm olikin ottanut yhteyttä Vilhuseen ja tavannut hänet. Runeberg oli antanut Reinholmille kyydin Vilhusen tapaamiseen Myyrmäkeen ja pyytänyt ottamaan yhteyttä, kun Reinholm palaisi tapaamisesta. Runeberg oli sanonut lyövänsä vetoa, että Vilhunen tulisi tapaamiseen yksinään. Reinholm oli pitänyt erikoisena, että ensin poliisi järjestää hänet vankilasta lomalle ja sitten vielä tapaamiseen rikollisen kanssa.

Ajatus yhteydenotosta Vilhuseen oli tullut Runebergiltä. Vilhunen oli soittanut ehkä syyskuussa Reinholmin vaimolle ja pyytänyt tätä välittämään Reinholmille tiedon, että soittaisi Vilhuselle vankilasta. Reinholmin osastolta ei kuitenkaan ollut voinut soittaa. Reinholm oli soittanut Vilhuselle sitten ensimmäisellä tai toisella lomallaan. Reinholm ei kuitenkaan olisi soittanut Vilhuselle ilman Runebergin pyyntöä, koska Vilhusella ei enää ollut käskyvaltaa Reinholmiin tämän oltua irrotettu ja irtaantunut jengistä.

Tapaamisella Vilhunen oli pyytänyt Reinholmia nimeämään itsensä ilmoittajaksi Fagerholmille. Kyse oli ollut siitä, että Fagerholm oli sekava kaveri ja tällä olisi saatu hänen tarinaansa sotkettua. Reinholmin oli annettu ymmärtää, että hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Reinholm oli tavannut Runebergin ja kertonut tämän asian. Runeberg oli kehottanut olemaan tarkkana Fagerholmin kanssa, koska Fagerholm olisi voinut kertoa asiasta mihin suuntaan tahansa ja asia paljastuu Jokiniemeen nopeasti, mutta ei kieltänytkään toimimasta.

Reinholm ei ollut tiennyt Fagerholmin kertomusta tynnyrijutussa entuudestaan. Reinholm ei ollut tiennyt koko tynnyrijutusta ja on ymmärtänyt oman roolinsa merkityksen vasta myöhemmin. Reinholmin olisi pitänyt nimetä itsensä kaveriksi, joka on varoittanut Fagerholmia ottamasta lähetystä vastaan ja kertoa myös Fagerholmille, että tämä nimeää Reinholmin varoittajaksi. Tämä ei toteutunut eli kortti jäi lähettämättä. Asiasta ei ollut tullut Reinholmille negatiivisia seuraamuksia. Reinholm oli yrittänyt keskustella asiasta jälkeenpäin Vilhusen kanssa, mutta Vilhunen ei ollut halunnut.

Reinholm ei ole osannut sanoa paljonko puheluita hänen ja Vilhusen välillä oli ollut. Reinholmin mukaan puheluita oli ollut enemmän kuin tekstiviestejä, koska Reinholm oli huono tekstaamaan ja soitti mieluummin.

Reinholm oli ollut vapauduttuaankin yhteydessä Runebergiin. Runeberg oli tuonut hänelle matkapuhelimen ("putsiluurin"), jota ei ollut saanut käyttää muuhun kuin heidän keskinäiseen yhteydenpitoonsa. Reinholm oli soittanut puhelimella jonkin kerran, mutta saanut Runebergiltä palautetta siitä, että puhelimella olisi pitänyt vain lähettää tekstiviestejä. Reinholmin mukaan ei ollut ollut puhetta siitä, että puhelimessa olisi voinut olla myös joku muu poliisi kuin Runeberg. Yhteydenpito oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi, ja Runebergiltä saatu puhelin oli ollut hänellä ehkä kuukauden.

3

Reinholm on kertonut, että jos hän olisi ottanut jonkun puhelimen omiin nimiinsä tai nimennyt itsensä Fagerholmin varoittajaksi, hän olisi saanut varmasti hyvin pitkän vankeustuomion. Lisäksi vankilassa olisi kysytty, että mistä hän olisi tiennyt varoittaa Fagerholmia. Koska tällaista tietoa ei olisi voinut olla muulla kuin poliisin kanssa tekemisissä olevalla henkilöllä, olisi tämä ollut käytännössä itsemurha.

Reinholmin mukaan nämä tapahtumat olivat vaikuttaneet hänen elämäänsä siten, että hän joutui katsomaan selkänsä taakse, kun hän joutui varomaan sekä poliiseja että konnia. Reinholm joutui olemaan huolissaan myös perheensä turvallisuudesta.

Reinholm oli olettanut, että Ripatin toimisto oli ollut siellä, missä ensimmäisen tapaamisen yhteydessä oli käyty. Reinholm ei ole muistanut, että siellä olisi käyty toisella tapaamisella. Niemi oli vienyt Reinholmin kumpaankin tapaamiseen.

SALAINEN päättyy

4

VASTAAJAT

Jari Aarnio

16.6.2015SALAINEN alkaa (s. 36-37)Yhteydenpidosta Vilhuseen Aarnio kertoi, että siihen liittyy erilaisia rikostapahtumia Helsingissä ja koko Suomessa ja ne ovat olleet yhteydenpidon syitä. Vuoden 2011 keväällä oli ollut UB:n kerhotiloilla monta päivää kestänyt raiskaus, jossa nuorta tyttöä oli pidetty vastoin tahtoaan kerhotiloissa. Tieto oli tullut dekkareille alamaailmasta ja he olivat lähettäneet asiasta mm. Vilhuselle viestejä, mitä siellä on mahtanut tapahtua ja mitä siellä tapahtuu. Vastauksia oli saatu ja siinä yhteydessä hyvää tietoa ja varmistettu, että Vilhusella ei ollut mitään tekemistä tytön pitämiseen kerhotiloissa. Yhteydenpidossa oli tullut esille kaikenlaisia tapahtumia. Kun dekkarit olivat ottaneet raiskauksesta yhteyttä, se oli jo tapahtunut ja sitä oli selvitelty jälkikäteen.

Trevoc-asioissa oli oltu yhteydessä Vilhuseen vuonna 2011 muiden asioiden yhteydessä. Edellinen yhteydenotto Vilhuseen ja siinä yhteydessä järjestetty tapaaminen oli ollut vuonna 2009 ja koskenut vahingonlaukausta Vilhusen kotona. Ennen sitä Vilhusella oli ollut Lahden poliisin tutkima juttu ja siitä oli tullut ristiriitaa huumepoliisin ja Vilhusen välille, sillä Vilhunen oli katsonut, että huumepoliisi olisi voinut oikaista asioita, mitä siinä oli oikeasti tapahtunut. Vilhunen oli saanut kolmen vuoden tuomion kohtuullisen keveillä perusteilla ja siitä oli syntynyt vähän viileämpi vaihe. Vilhunen oli vapautunut keväällä 2009 ja ensimmäinen kontakti häneen oli ollut tapaaminen Petikon Alkon edessä. Siinä oli kysytty ampumistapauksesta ja viileys oli jatkunut, kunnes vuoden 2011 alkuvuodesta oli ollut alamaailmassa sellaisia tapahtumia, että oli katsottu, että on hyvä olla yhteydessä.

Huumerikosyksikön henkilöt olivat hoitaneet yhteyttä Vilhuseen, mutta on vaikea tietää, kun ukot ovat koko ajan kentällä, kuka mitäkin puhelinta oli milloinkin pitänyt. Vilhusta oli tavannut useampi Helsingin huumepoliisin konstaapeli ja Aarnio. Ei ollut ollut pääasiallista hoitajaa vaan yhteyden luotettavuus ja seuranta oli ollut dekkarien harteilla. Kun Aarnio oli tavannut Vilhusta, oli tehty tapaamisjärjestelyt eli paikalla oli ollut aina joku muukin. Tapaamisia turvaamassa olivat mm. Kauppi ja Runeberg.

Raiskaus oli Aarnio muistikuvan mukaan ollut vuonna 2011 ja tieto siitä oli tullut dekkareilta. Heille tulee joka päivä alamaailmasta tietoa. Kun tieto oli saatu, rikos oli jo tapahtunut ja sitä oli selvitelty jälkeenpäin.

SALAINEN päättyy

5

23.6.2015 (s. 41)SALAINEN alkaaKun tapaus oli ollut kiihkeimmillään oli Aarnion muistaman mukaan tiedusteltu Vilhuselta, oliko hänellä tietoa asiasta tai epäillyn Kososen olinpaikasta. Vilhuselta oli saatu asioista kärkitietoa ja Sievälältä oli pyritty varmistamaan tiettyjä asioita, että keitä kadoksissa olleet uhrit olivat ja heidän liikkeensä.

SALAINEN päättyy

10.7.2015 (s. 50)SALAINEN alkaaPuhelimen -320 yhteys Kortekallio-Lampeen oli luotu, koska hänen tyttärensä oli muuttanut Hollannista Suomeen ja siihen oli liittynyt asioita, jotka Kortekallio-Lampi oli halunnut saattaa poliisin tietoon. Toinen syy oli ollut, että Kortekallio-Lammen poika oli ollut pöytälätkän maailmanmestari, mistä oli myös ollut yhteydenpitoa eli kyseessä oli ollut arkimurheiden ja ilojen jakaminen. Vastapuolena oli ollut Kortekallio-Lammen julkinen liittymä. Kortekallio-Lampi ei ollut halunnut, että häneen ollaan yhteydessä virkanumerolla sillä puhelin voi joutua vääriin käsiin. Aarnio ja muut olivat olleet häneen yhteydessä kuten muidenkin poliisiin yhteydessä olleiden kohdalla. Viestejä oli ollut todella vähän. Sivussa oli voinut tulla esille poliisiakin kiinnostaneita asioita.

Operaatiot Porvoon suunnalla vuonna 2013 olivat liittyneet siihen, että Vilhunen oli tavannut muita henkilöitä lähellä kotiaan mm. Virvikin golfkentän alueella. Tapaamisten yhteydessä Kaupin ryhmä oli suorittanut useita seurantoja ja lyhyitä tarkkailuja. Paikannukset voivat liittyä niihin. Vuonna 2013 siellä oli ollut edelleen maastokätköjä, mutta ne eivät olleet liittyneet Vilhuseen. Maastokätköt liittyivät Aarnion käsityksen mukaan virolaisiin, mm. Eeskivi oli ollut kohteena. Kyseessä oli ollut amfetamiini.

Kun syyttäjä kysyi, oliko Tuusula-Nurmijärvi suunnalla ollut jokin operaatio vuonna 2013, Aarnio vastasi, että hän ei voi muistaa, mutta operaatioita oli ollut joka suuntaan.

Aarnio ei muistanut, miten yhteys Kortekallio-Lampeen oli syntynyt, mutta tuttavuus oli alkanut vuosia sitten ja se oli liittynyt Kortekallio-Lammen veljen kuolemaan Jokelan vankilassa. Veli oli kehottanut ottamaan siskoon yhteyttä, jos hänelle tapahtuu jotakin ja Aarnio oli ottanut yhteyttä. Arkiasioissa auttaminen mahdollistaa vinkkien saamisen myöhemmin. Näin on kaikkien tietolähteiden kanssa.

SALAINEN päättyy

23.7.2015 (s. 52)SALAINEN alkaaVilhuselle lähettämästään kirjeestä Aarnio totesi, että auttaminen ei ole tavatonta vaan poliisin kanssa tekemisissä olevia henkilöitä voidaan auttaa ja näin on tapahtunut muidenkin kanssa. Vilhunen oli joutunut huumejutusta kiinni ja katsonut, että huumepoliisi olisi voinut auttaa ja yhteys Vilhuseen oli rakoillut. Jokelan apulaisjohtaja Salminen oli tiennyt yhteyden Vilhuseen ja lähettänyt

6

tiedot Aarniolle, miten Vilhunen voi saada siviilityöluvan. Vilhunen ei ollut halunnut tavata huumepoliisia. Aarnio oli pannut ohjeet kirjeeseen ja lähettänyt sen asianajaja Haloselle. Kuori on ollut avaamattomana hänen toimistossaan eli yhteys Vilhuseen oli katkennut. Ei ole väliä, kuka kirjeen on kirjoittanut, sillä Aarnio oli joutunut asiaan esimiehen määräyksestä. Aarnio ei ollut puhunut kirjeestä esitutkinnassa, koska hän ei haluaisi kommentoida tietolähdetoimintaa.

Koodisanoja (kuten Hiljanen) käytetään poliisiyhteyksiä varten ja tietolähdeasioita hoitaneet dekkarit olivat tienneet ne. Vakiohenkilöitä olivat Kauppi, Runeberg ja Verlin.

24.7.2015SALAINEN jatkuu 23.-24.7.2015 (s. 52-53)Jyväskylän Cannonballin kautta oli tullut selville Vilhuseen kohdistunut murhasuunnitelma heinäkuussa tai ennen heinäkuuta 2013, miten se tehdään ja kuka sen tekee. Myös Tampereen KRP oli tiennyt siitä. Vilhunen ei ollut halunnut siitä poliisijuttua vaan oli pyrkinyt selvittämään asian itse. Murhasuunnitelman takana olleita oli otettu kiinni ja oli löydetty pommeja Vilhusen autoa varten. Autosta ei olisi jäänyt mitään jäljelle. Asia oli kuitenkin jäänyt ”vaiheeseen”.

Tapaamiset olivat olleet tällaisia ”ääriasioita” koskevia eli joku hengenvaara oli silloin yleensä kyseessä. Tapaamisia ei ollut paljon, mutta niihin oli ollut vakavia syitä. Aarnio ei muistanut, missä he olivat kesällä 2013 tavanneet ja paljonko tapaamisia oli ollut. Välillä oli ollut rauhallisiakin aikoja, jolloin ei ollut tapahtunut mitään. Tapaamisilla oli pyritty selvittämään, olivatko uhkat todellisia ja mm. jengien yhteenottoja pyritään ehkäisemään ennalta. Rosvot olivat nauhoittaneet toistensa uhkauksia. Syksyllä 2013 eräs nainen, joka oli seurustellut jonkun UB:n kaverin kanssa, oli kaapattu kotoa, sidottu ja tehty hänelle väkivaltaa. Vilhunen oli ottanut naisen turvaan UB:n kerhotilaan. Oli tarvittu seurantaa ja varjostusta, jotka olivat päättyneet kiinniottoon. Vilhuseen oli ollut pidettävä yhteyttä, sillä naisen olinpaikan oli tiennyt vain Vilhunen.

Vilhunen oli tullut Helsingin poliisilaitoksen tietolähteeksi vuonna 1999 eikä hän tuolloin ollut ottanut yhteyttä Aarnioon eikä Aarnio luonut tätä kontaktia. Huumepoliisin työnä on hankkia tietoa rikollisuudesta ja sen on pidettävä yhteyttä rikollispiireihin. Aarnio oli tavannut Vilhusen ensimmäisen kerran vuonna 1994 vangitsemisen yhteydessä ja 2000-luvun taitteessa he olivat tavanneet muussa yhteydessä, kun Vilhunen oli ollut Pasilassa käymässä vankeusvankina. Esimies oli määrännyt Aarnion hoitamaan Vilhusen asiaa. Vilhusella oli ollut korkea rikollisstatus ja poliisissa asia oli kuulunut päällystön hoidettavaksi. Tehtävään oli sittemmin valikoitunut sopivia henkilöitä, joille oli annettu koulutus ja he olivat tutkineet kovaa rikollisuutta. Tehtävä ei ollut valikoitunut hierarkian mukaan. Aarnio ei ollut pitänyt Vilhuseen yhteyttä.

Kun syyttäjä kysyi, minkä vuoksi Vilhunen on ilmoittanut tavanneensa vain Aarniota, Aarnio vastasi, että jos Vilhunen on tavannut vain häntä, ei hän kai voi silloin muuta kertoa. Eri yhteyksissä Vilhunen on tavannut monta yksikön poliisia, sillä hän on ollut kauan yksikön kohteena. Moni muukin on tavannut Vilhusta eikä vain Aarnio, joka on tavannut Vilhusta vain hyvin niukasti ja tapaamiset olivat aina liittyneet johonkin poikkeukselliseen ja vaatineet järjestelyjä ja monta kaveria. Jos oli saatu esim. väkivaltaan liittyvää tietoa, väkivaltayksikön päällikölle oli kerrottu, että oli tavattu tietolähdettä ja saatu tietoa.

7

Vilhunen tietää, miten saa yhteyden poliisiin eikä yhteyden puuttuminen vuonna 2013 tarkoittanut sitä, että se oli katkennut.

SALAINEN päättyy 23.-24.7.2015

11.8.2015 (s. 54-55)SALAINEN alkaaOperaatio Angelon osalta Aarnio kertoi, että jo ennen kohdetorjuntaesityksen tekemistä KRP:lle oli ollut paljon selvityksiä ja keskustelua KRP:n kanssa. Esityksen oli tehnyt Pynnönen. Sivulta 143 selviää, keitä esitys on koskenut. Kaksi ensimmäistä lähetystä oli jo tullut UB:lle ja oli ollut tiedustelutietoa, että tavaraa oli tullut aika tavalla, mutta ei ollut tiedetty miten. Oli myös tiedetty, että Svanström ja Saviranta liikuttelivat tavaraa ja Svanström oli ollut 21.3.2011 kuuntelussa. Poliisitietojen mukaan Svanströmillä oli ollut yhteys Kinnuseen ja Väänäseen, joka on UB:n porukkaa. Keväällä 2011 RHU ja KRP eivät olleet tienneet tynnyreistä ja niihin liittyvistä henkilöistä. Vilhusen liittymisestä isoon huumeasiaan ei ollut tietoa. Aseasian osalta esityksestä ilmenee, että Hollannissa on murhattu Helvetin enkeli joulukuussa 2010 ja silloin RHU:lla oli ollut jo useita kuukausia enkeleitä tutkinnassa. Aseiden salakuljetus oli ollut laajaa ja aseet oli koottu Suomessa eikä aseasia ole keksitty. Samaan aikaan oli ollut amfetamiinin salakuljetusta, joka oli liittynyt Viroon ja Svanströmiltä oli löytynyt kotoa usea kilo, jota hänellä oli ollut jo 22.3.2011. Yhteydenotot Vilhuseen tuolloin olivat sitä, että oli pyritty saamaan amfetamiiniin liittyvää tietoa eli viestitys hänen kanssaan ei liittynyt tynnyreihin, joista kenelläkään ei Suomessa ollut tietoa.

Landmania oli seurattu useita kertoja hänen käydessään Suomessa eikä saatu näyttöä siitä, että hän olisi tuonut tänne jotain. Heille oli tullut viime hetken vinkki, että enkeli tapaa jonkun ulkomaisen rekkakuskin Jumbolla. Mitään ei kuitenkaan ollut ehditty näkemään. Tiedustelutiedon mukaan tapaaminen oli liittynyt aseiden osiin ja aseisiin. Sitten oli tullut tietoa, että Tienhaara pyörittää isoa hasiskuviota Pihlajamäessä. Landmanin liittyminen enkeleitä koskevaan Angeloon oli tullut vasta myöhemmin eikä tuohon aikaan Angeloa ollut olemassakaan. Tulli oli postannut samaa kohdetta, minne RHU oli ollut menossa ja se oli yhdistänyt nämä tiedot. Landmanin tutkinta oli jyvitetty Rädylle Tampereelle.

SALAINEN päättyy

12.8.2015 (s. 57-58)SALAINEN alkaaAarnio toisti, että Fagerholmin televalvontatiedot eivät sovi tarinaan lainkaan. Tynnyri oli tullut klo 12 ja Fagerholm on kertonut, että veikot tulivat kello yksi. Sen jälkeen Fagerholm on ollut tunnin paikalla eli tämän mukaan hänen olisi tullut lähteä klo 14, mutta Fagerholmin telet kertovat, että tämä lähtee joko klo 15.30 tai 16.30. Hänen oli pitänyt tulla takaisin 3-4 tunnin päästä eli klo 17 tai klo 18, mutta silloin hän on ollut menossa kohti Kenttäkujaa. Syyttäjä totesi, että tämän mukaan Fagerholmin kertomuksessa on ajankohta muutaman tunnin pieleen, kun häntä on kuultu noin vuosi myöhemmin. Aarnio totesi, että häneltäkin on vaadittu kuulusteluissa 4-5 vuotta vanhoja tapahtumia.

8

Kun syyttäjä kysyi Aarnion kirjoituksista Perovuolle, Aarnio vahvisti, että hänellä ei ole ollut omakohtaista tietoa Sievälän syyttömyyden tueksi. Keskusteluihin oli osallistunut useampia henkilöitä.

SALAINEN päättyy

25.8.2015 (s. 61)SALAINEN alkaaAarnio ei ollut tavannut Vilhusta 25.10.2011 Pohjolankatu-Metsäläntie kohdalla (S60). Siellä oli käyty katsomassa, oliko Vilhunen tavannut joitain henkilöitä. Tutkijat osaavat sanoa, olivatko he tavanneet Vilhusta silloin. 1.11.2011 Aarnio ei ollut tavannut Vilhusta ja kun Vilhusen puhelin oli ollut osoitteessa Pasilanraitio 5 klo 10.26, samoihin aikoihin on ostettu latausseteleitä Länsi-Pasilan R-kioskilta eikä Aarnio ole niitä ostanut eli puhelin on ollut latauslipukkeet ostaneella henkilöllä. Vilhuseen oli tuolloin oltu yhteydessä, sillä myös Vilhuselta oli saatu tietoja Pihlajamäen juttuun ja oli ollut UB:n jäseniä, joihin oli kohdistettu tiedustelutoimia. Vilhuseen oli sen vuoksi oltu tiiviisti yhteydessä. Tutkijat muistavat ne paremmin.

Syynä yhteydenpitoon Hollannin kontaktiin marras-joulukuussa oli ollut ehkä koodiasiat. Oli ehkä tullut sellaista koodia, ettei sitä oltu osattu tulkita ja kaverit olivat keskenään puhuneet ja Aarnio tullut siitä tietoiseksi. Oli tullut numerosarjoja ja kirjaimia, joista olisi pitänyt tehdä johtopäätöksiä, mutta eväät eivät olleet riittäneet. Aarnio ei tiennyt, mitä asialle oli tehty. Oli epäilty, että käyttäjä oli vaihtunut tai yhteyshenkilö alkanut vetää kamaa. Tällaisia keskusteluja oli ollut. Kontakti oli jossain vaiheessa hiipunut kokonaan pois.

Taloudellisista syistä Helsingin poliisilaitoksessa kaikkien oli tehtävä kaikkea. Tekstiviestejä käyttämällä vastuuta tapaamisista voitiin jakaa. Aarnio oli itse ollut vetämässä valeosto- ja peitetoimintakoulutuksia Suomessa ja hän ollut yksi kouluttajista ja valinnut henkilöitä näihin toimiin, mutta hän ei ole ollut kansainvälisissä koulutuksissa. Aarnio puhuu vuodesta 2001, jolloin valeosto- ja peitetoiminta on tullut lakiin. Valeostoissa ja peitetoiminnassa keskeistä on tietolähdetoiminta. JTT-koulutus on tullut vasta vuonna 2006 eikä Aarnio tiedä siitä. Kun Aarnio on ollut yhteyksissä kansainvälisten toimijoiden kanssa, he ovat kertoneet, että yhteyksissä tietolähteisiin turvallinen yhteys on tärkeintä ja sen vuoksi puhelimia ja liittymiä on säännöllisesti vaihdettava. Turvallinen yhteys on toteutettu Helsingin poliisissa pääsääntöisesti tekstiviesteillä sen vuoksi, että vastuuta voidaan jakaa useille henkilöille. Tietolähteelle on tärkeää vain, että joku vastaa ja hän voi luulla, että se on tietty henkilö, mutta poliisiorganisaatiossa on tehty niin, että viesteihin voi vastata kuka tahansa. Toiminta on tärkeää, mutta resursseja siihen ei ole ollut ja sen vuoksi järjestely on tällainen. Jos yhteyttä pitäisi vain yksi henkilö, tämän on voitava olla vapailla ja lomilla ja rikottaisiin työaikalakia tai toiminta kärsisi.

Ulkomaisia tietolähteitä on ollut useita mm. Etelä-Amerikasta, Espanjasta ja Venäjältä jne. Myös heihin voitiin pitää yhteyttä tekstiviesteillä.

SALAINEN päättyy

9

26.8.2015 (s. 63-64)SALAINEN alkaaSievälä oli antanut noihin aikoihin aivan keskeistä tietoa Ripattiin liittyen. Ripatin kiinniottoa oli suunniteltu jo ennen joulua. Lisäksi Sievälällä oli ollut Pihlajamäen juttuun liittyviä päivittäisiä tietoja. Ripatista Sievälä oli antanut merkittävässä määrin tietoa jostain marraskuusta lähtien. Ripatti oli merkitty epäiltyjen rekisteriin ja siitä oli tullut kahnaus KRP:n kanssa. PTR-keskuksessa oli otettu Ripatti esiin niin, että kaikki valtakunnan poliisit olivat saaneet tietää, että ollaan ottamassa Ripattia kiinni. Tämä ei ollut tarkoitus, koska Ripattia ei ollut vielä otettu kiinni. Ripatin syöttö epäiltyjen rekisteriin oli tehty vuodenvaihteen tienoilla. Ripatti oli otettu kiinni aika pian vuodenvaihteen jälkeen ja Ripatin kiinnioton jälkeenkin Sievälältä oli tullut edelleen tietoa. Romanolta oli saatu myös niistä henkilöistä hyvin merkityksellistä tietoa loppuvuoden aikana.

RHU:ssa ei ollut tiedetty, että Sievälän puhelin oli pantu kuunteluun vaan se oli selvinnyt vasta saadusta materiaalista. Kun oli kerrottu, että puhelimia paikantui Pasilan mutkaan, Kaupille ei ollut kerrottu, mitkä puhelimet. Kauppi ei ollut saanut numero- eikä televalvontatietoja. Tietolähteitä oli aika paljon ja puhelimia oli liikuteltu piilokonttorin läheisyydessä ja oli voitu vain arvailla, että mikä ja kenen tietolähteen puhelin voisi olla kysymyksessä. Kesäkuussa, ilmeisesti 13.6.2012 Piipolle oli lähetetty KRP:stä lista prepaidnumeroista, mutta televalvontatietoja ei ollut silloinkaan saatu. Aarnio ei muistanut, oliko televalvontatiedot jossain vaiheessa saatu. Kuitenkin kun kesäkuussa oli päästy niin pitkälle puhelinnumeroiden, korttien ja ostojen paikoista, oli pystytty sanomaan, että näyttää siltä, että näitä numeroita on ollut meidän käytössä.

Leppiniemi kysyi, minkä vuoksi olisi ollut vaarallista, jos tietolähteiden puhelimet olisivat jatkossakin paikantuneet Pasilaan, kun vain viranomaiset saavat paikannustiedot. Aarnio vastasi, että tietolähde voi antaa yhteyspuhelimen toiselle henkilölle ja tämä toinen voi laittaa siihen sim-kortin ja alkaa käyttää sitä. Poliisi ottaa tämän toisen henkilön kiinni ja hakee imein avulla tiedot siitä, kuka sitä puhelinta on televalvontatietojen mukaan mahdollisesti käyttänyt ja kuulustelee sitä, jolle puhelin on annettu ja kyselee puhelimen paikantumisesta Pasilanraitiolle ja pidät sä johonkin poliisiin yhteyttä. Tietolähteeltä puhelimen saanut henkilö hiffaa, että se henkilö, jolta hän on saanut puhelimen, pitää kyttiin yhteyttä. Tästä muodostuu vaarallinen hallitsematon tilanne ja kuitenkaan tietolähteen ja poliisin yhteyttä ei saa millään poliisin toiminnalla vaarantaa. Sen vuoksi, kun vaihdetaan liittymää, olisi syytä vaihtaa myös puhelin. Sen vuoksi Kauppi ja eturivin kaverit olivat päättäneet tehdä niin.

Syyttäjä kysyi, mitä hyötyä siitä olisi ollut, jos RHU olisi saanut liittymä- ja imei-numeroita helmikuussa, kun heillä ei ollut mitään kirjanpitoa niistä. Miten he olisivat voineet ottaa kantaa helmikuussa, kun koko patteristo oli pistetty uusiksi tammikuussa. Aarnio vastasi, että he eivät tee mitään liittymänumeroilla ja imeillä vaan televalvontatiedoilla. Syyttäjä kysyi edelleen, että olisivatko he olleet yhtään viisaampia, jos he olisivat saaneet listan numeroista, jos numeroista ei ollut kirjanpitoa. Aarnio vastasi, että ensimmäinen lista oli saatu 13.6.2012 eikä se kertonut kenellekään mitään. Jos asia olisi haluttu hoitaa hyvin, niin Kauppi olisi tilattu KRP:hen ja hän olisi käynyt läpi televalvontatietoja ja pystynyt tekemään johtopäätöksiä. Televalvontatiedot olisivat ratkaisseet asian, jos ne olisi nähty.

10

Puhelimien säilyttämisestä Edenissä Aarnio sanoi, että vaikka he olivat väistötiloissa Itä-Pasilan puolella, tutkijoiden autojen parkkipaikat olivat olleet Länsi-Pasilassa, jonne he olivat tulleet aamulla, jättäneet autonsa sinne ja ottaneet liisarin. Eden oli ollut huumepoliisin tila, johon tarkkailuyksikkö oli sijoitettu valeosto- ja peitetoiminnan vuoksi. Tila oli erillinen sen vuoksi, että siihen liittyvä ajoneuvokalusto voitiin pitää muualla kuin poliisitalon kellarissa eikä sen tarvinnut lähteä poliisiaseman kyltin alta. Syyttäjä kysyi, eikä päivittäinen trafiikki tarkkailuyksikön tiloihin puhelimien vuoksi vaarantanut toimintaa. Aarnio kertoi, että ovi oli ollut Siwan vieressä ja siinä on trafiikkia niin paljon, että kukaan ei tiedä, mistä ovesta kukin suihkasee sisään.

SALAINEN päättyy

27.8.2015 (s. 65-67)SALAINEN alkaaLeppiniemi kysyi ensimmäisestä Shellin tapaamisesta, että milloin Aarnio oli saanut kuulla siitä ja miksi huumeyksikkö oli ollut siellä tarkkailemassa. Aarnio sanoi, että Reinholm oli ollut kohteena ja kuuntelussa ja UB:n kavereista oli tullut tietolähdetietoa ja sen vuoksi tarkkailua oli tehty. Mielenkiinto oli kohdistunut Reinholmiin. Tapaamista koskevista viestityksistä Aarnio sanoi, että kysymyksessä on RHU:n ja Vilhusen välinen yhteyspuhelin, joka syyttäjän mukaan oli silloin paikantunut lähes ensimmäistä kertaa Maistraatinkadulle. Paikannus oli kuitenkin ollut looginen, kun oli seurattu Reinholmin menemisiä. Aarnio ei ollut lähettänyt viestejä kuten ”joo, sain, pummaan kyydin sinne”.

Vilhuseen yhteyttä olivat pitäneet pääsääntöisesti tutkijat. Viesti oli voinut liittyä siihen, että julkisuudessa oli silloin ollut aika paljon siitä, että poliisin määrärahat on loppu ja lomautetaan ja otetaan autoja pois ja kyseessä voi olla tähän liittyvä huumori. Vilhunen on kertonut etukäteen tapaamisajan ja -paikan, niin kuin hän on tehnyt vuosien saatossa kymmeniä kertoja. Tapahtuma-aikaan oli ollut sellainen taustatilanne, että oli ollut tieto siitä, että tapaaminen on ja siihen saattaa liittyä vantaalainen kuuluisa liikemies, joka on ollut alamaailman kanssa tekemisissä vuosikaudet. Kyseinen liikemies liittyi osoitteeseen Juhanilantie 4. Ensimmäisellä tapaamisella on ollut Reinholm, Vilhunen ja kaksi muuta. Herrat ovat käyneet Ripatinkin luona, mutta ei tuolloin. Juhanilantiellä on päivän aikana käyty kaksi kertaa. Aarnio oli ollut yhteydessä KRP:n Loheen ja kysynyt, miten KRP oli ajautunut RHU:n kohteen seurantatilanteeseen. Nyt kun on tiedossa materiaali, josta ilmenee, että Vilhusen yhteyspuhelin on ollut kuuntelussa, on ymmärrettävää, että KRP on ajautunut samoille apajille. Kun vanha -595 yhteyspuhelin oli jäänyt säilytyspaikkojen muutoksesta ja vanhoista puhelimista luopumisesta huolimatta käyttöön, Aarnio sanoi, että tutkijat olivat päättäneet, mitä puhelimia muutetaan ja missä järjestyksessä ne pannaan kiinni. Kun puhelin oli ollut pari viikkoa hiljaa ennen Shellin tapahtumia, Vilhunen oli ollut 7.1.-23.1.2012 jossain poissa.

Oli ollut täysin luonnollista, että oli kerrottu Reinholmin asuinpaikka, kun Kauppi ja Heinikari sekä Runeberg olivat käyneet keskustelua paikannuksista Pasilan mutkaan. Reinholm ei ollut ollut keskeisessä roolissa huumeorganisaatioajattelussa vaan enemmän ehkä myyjätason henkilö eivätkä kaikki keskustelussa esille tulleet nimet olleet tulleet tussitaulupalaverissa taululle ja Reinholmkin oli puuttunut taulun nimistä. Aarnio totesi, että Pasilan miestä ei ole olemassakaan.

11

Joskus kesällä tai syksyllä (2012) oli selvinnyt, että KRP:n esittämät Pasilan miehen puhelimet olivat RHU:n operaatiopuhelimia. Se oli selvinnyt, kun oli saatu jotain, mistä oli voitu tarkistaa, muuta kuin numero- ja liittymälistoja. 15.6.2012 mennessä ei ollut mitään televalvontatietoja myöskään Sievälän osalta. Lukuisissa palavereissa oli tullut yksityiskohtaisempia tietoja televalvontatietojen ulkopuolelta ja kun KRP oli kertonut, että Kauppi oli hankkinut jostain jotain puhelimia, näistä oli tehty johtopäätös, että kyseessä olivat heidän operaatiopuhelimensa. Faktaa ei ollut ennen kuin oli saatu televalvontatiedot, joista sen oli nähnyt. Jo 13.6.2012 Lohi oli lähettänyt Piipolle listan jostain numeroista eikä se selvinnyt näistä. 15.6.2012 palaverissa Lohi oli todennut, että näyttää siltä, että operaatiot on päällekkäin tai tietolähdetoiminta eli Lohi on tehnyt tällaisen tulkinnan. Syyttäjä viittasi siihen, että jo tammikuun alussa 2012, kun Heinikari oli kertonut paikannustiedoista Pasilaan, Aarniosta oli alkanut näyttää siltä, että kysymyksessä voi olla RHU:n tietolähdepuhelinkanta ja systeemiä oli muutettu. Nyt kuitenkin Aarnio sanoo, että tieto oli tullut kesällä tai syksyllä. Aarnio sanoi, että asiaa oli jankattu niin moneen kertaan, että 13.6.2012 numerolista oli tullut ja se siitä. Systeemi oli muuttunut tammikuussa, kun Heinikari oli Kaupille ilmoittanut, että heille oli kuuntelussa tai jotenkin selvinnyt, että Pasilan mutkaan paikantui puhelimia. Piilokonttorissa oli säilytetty yhteyspuhelimia ja oli ymmärrettävää, että Kauppi ja kumppanit olivat ajatelleet, että nyt voi paljastua tietolähteiden yhteyksiä ja käytäntöä kannattaa muuttaa.

Toisesta Shellin tapaamisesta Aarnio sanoi, että Vilhunen oli ilmoittanut tapaamisesta normaalilla tavalla. RHU:n kaverit eivät olleet pitkään postaamassa vaan olivat lähteneet saman tien, kun olivat havainneet KRP:n paikalla. Mukana olivat olleet HE:n presidentti, Timo Niemi, Vilhunen ja Reinholm sekä Jyri Juusela, jolla on pitkä huumetausta. Reinholm oli ollut edelleen RHU:n kuuntelussa ja tarkkailussa. Juhanilantiellä oli taas käyty ja ilmeisesti eräs liikemies oli tavattu ja palattu Haagan Shellille. Sitten oli ollut Cafe Petikko, jonne Reinholm oli ajautunut Niemen kanssa ja siellä oli tavattu Tero Holopainen eli Kukkis, joka oli ollut esillä tussitaulupalaverissa. Kokonaisuus oli vahvistanut epäilyjä Reinholmia kohtaan. Jokunen viikko tämän jälkeen oli saatu tietää, että HE ja UB olivat hommaamassa yhdessä isoa pilvilastia Hollannista. Se oli ilmoitettu apulaispoliisipäällikölle ja KRP:lle ja seuraavaa lastia oli alettu porukalla odottaa. Vantaalainen liikemies oli ollut taustaroolissa, kun oli alettu tarvita rahaa. Tietolähdetieto yhdistettynä muistioon, on ajatus, että tämä liikemies on tavattu, mutta muistiosta se ei ilmene. Kun häntä ei ollut ensimmäisellä kerralla ollut tavattu, oli menty uudelleen. Aarnio ei ollut pyytänyt KRP:ltä postaustietoja tapaamisista. Hän oli soittanut Lohelle vain päällekkäisen operaation takia. Kun RHU oli lähtenyt pois postaamasta ja KRP oli jatkanut sitä, KRP antaa tiedot RHU:lle, jos katsoo aiheelliseksi.

Leppiniemi kysyi Aarnion ja Vilhusen tapaamisesta 15.3.2012 ja Aarnio kertoi, että se oli liittynyt siihen, että tutkinnasta oli tullut ilmi, että UB:n keskuudessa käytiin kuumana siitä, että julkisuudessa oli väitetty, että he keräävät suojelurahaa Turussa. Reinholm oli siellä kerhotilan pomona. Tilanne oli alkanut eskaloitua ja oli tullut tietolähdetietoa, että ollaan ehkä ryhtymässä kovempiin toimiin ja Ilta-Sanomat oli ollut jotenkin tiedon kohteena. Oli ollut piiritystilanne UB:n kerhotilalla ja nämä suojelurahakirjoitukset sitä ennen ja UB:n sisältä oli tullut tietoa, että tämä kirjoittaminen saa riittää. RHU:ssa oli juteltu ja päädytty siihen, että tilanne on sellainen, että Vilhunen kannattaa tavata, hän varmaan saa tilanteen rauhoittumaan. Lisänä oli ollut vielä se, että Reinholm oli soittanut Markkulalle ja halunnut korjata Turun juttuja. Vilhusen tapaamisesta oli informoitu Rainialaa ja Vilhuselle oli ilmoitettu, että hänen tulisi olla yhteydessä Erikssoniin, että jätetään media rauhaan. Rainiala oli sopinut Erikssonin kanssa ja Eriksson ollut yhteydessä Vilhuseen ja tavannut tämän. Vilhunen puolestaan oli ilmoittanut Reinholmille, etttä nyt kannattaa

12

lopettaa toimittajahommelit. Aarnio oli jutellut Rainialan kanssa ja koska Eriksson kuuluu Rainialan ryhmään, Rainiala Erikssonin kanssa. Aarnio oli varmaan kertonut Erikssonille, että hän oli jo tavannut Vilhusen ja puhunut alustavasti asiasta. Kun syyttäjä kysyi, mihin Erikssonia oli vielä tarvittu, Aarnio sanoi, että tämä kuului Erikssonille eli jos sieltä olisi tullut kovempi uhkausjuttu, niin se olisi kuulunut Rainialan ja Erikssonin tutkittavaksi. Lisäksi Eriksson tuntee Vilhusen.

Tussitaulupalaverista Aarnio (S1396) kertoi, että hän ei pysty hahmottamaan, mikä on KRP:n kirjoittamaa ja mikä RHU:n. Juuri tätä ennen Eki E oli toimittanut tietolähdetiedon mukaan Mikko Kinnuselle 60 kg pilveä ja 25 kg piriä. Niminä siinä ovat Kinnunen, Väänänen, Svanström ja Saviranta ja Kinnusta lukuun ottamatta kaikki mukana tynnyriasiassa. Kun Svanström oli otettu kiinni, hänen kotoaan oli löytynyt huonolaatuista amfetamiinia, josta Kinnuselle ja Ekille on syntynyt kova ottelu. Se oli ollut niin huonolaatuista, ettei ollut mennyt kaupaksi vaan jäänyt Svanströmin kotiin. Aarnio katsoi, että samaan aikaan oli toiminut monta salakuljetusorganisaatiota. Taulu sinänsä ei kerro, milloin nimet on sinne kirjoitettu, ennen kokousta vai sen aikana. Nimi Eeskivi yhdistää Pihlajamäen jutun ja tynnyrijutun toisiinsa.

Viestityksestä Aarnion ja hänen tyttärensä välillä Aarnio kertoi, että tytär oli ollut Espanjassa yliopistossa ja hänet oli ryöstetty keskellä päivää puistossa ja puhelin viety. Ilmoitus rikoksesta oli tehty Madridin poliisille ja vakuutusyhtiö oli korvannut puhelimen. Tytär oli joutunut jonkin aikaa lainaamaan puhelinta ja Espanjasta oli tullut tyttärelle iso lasku jostakin halvasta nokialaisesta. Kun tämä oli tapahtunut, tytär oli ollut Tukholmassa Suomen konsulaatissa töissä ja vaimo oli selvitellyt asiaa. Aarnio oli soittanut vaimolle kotiin ja kertonut, että jotain laskua karhutaan Espanjasta ja siellä oli joku pieni puhelin ja tytär oli tehnyt siihen jonkun laskun. Lasku oli ollut n. 170 euroa.

Syyttäjä kysyi, että eikö kysymys ollut kuitenkin siitä, että ”eihän sul oo käytössä iskän antama Nokian puhelin”. Aarnio vastasi, että koko idea on se, että jos jotain laskua karhutaan ja joku puhelin on käytössä, niin lopeta se käyttö nyt, koska semmoista laskua ei aiota maksaa. Espanjasta oli oltu yhteydessä Aarnioon, koska tytär oli jättänyt isän yhteystiedot Espanjaan. Aarnio oli ilmoittanut, että se puhelin, johon te yritätte sitä laskua tänne, on ollut jonkun toisen opiskelijan käytössä eikä liity tyttäreen. Syyttäjä kysyi, mikä ongelma siitä tulisi, jos tytär käyttäisi vielä lisää omaa puhelintaan. Aarnio sanoi, että tytär ei ollut ehtinyt käydä välissä Suomessa kuin muutaman päivän eikä Aarnio tiennyt mitään hänen asioistaan eikä siitä, mitä puhelimia oli nyt käytössä. Että oliko joku puhelin, joka koko ajan tekee laskua, joka oli hänelle jäänyt Espanjan ajoilta. Ei mitään laskua, älä käytä mitään puhelinta nyt ennen kuin selvitetään laskuasia. Syyttäjä kysyi vielä, miten laskusta voi näkyä, että kysymyksessä oli pieni nokialainen. Aarnio vastasi, että hän oli kysynyt, että minkä näköinen puhelin ja Aarniolla oli ollut käsitys siitä, millaisen puhelimen tytär oli hankkinut varastetun puhelimen tilalle tilapäisesti ja sitten oli vielä lainattu joltain jotain puhelinta. Sieltä oli soittanut ihminen, jolla oli puhelin kädessä ja väittänyt, että se oli tyttären puhelin. Soittaja oli ollut joku yliopiston henkilö. Soittaja oli väittänyt, että tytär oli tehnyt ison laskun puhelimeen Espanjassa ja tytär oli kieltänyt näin tapahtuneen. Aarnio oli kysynyt, minkä näköinen se puhelin oli, millä lasku oli tehty. Aarnio ei ollut ajatellut antaneensa tyttärelle pienen nokialaisen ja kysymyksessä on vaimon ja tyttären välinen keskustelu, että onko iskä antanut. Kun syyttäjä kysyi, oliko joku Pasilan miehen puhelin lipsahtanut tyttärelle, Aarnio vastasi, että mitään Pasilan miestä ei ole olemassakaan.

SALAINEN päättyy

13

1.9.2015SALAINEN alkaa (s. 70)Aarnio oli tammi-helmikuussa 2012 ilmoittanut Rädylle Väänäsen, Savirannan, Svanströmin nimet. Lisäksi oli kerrottu, että Eklund/Eki oli toimittanut Kinnuselle hasista ja että kun Kinnunen ja Väänänen kuuluvat UB-ryhmään niin Eki oli sopinut kuvaan, koska heillä oli ollut vuosikausia pitkä liikesuhde. Tynnyrijutusta ei ollut muuta tietoa kuin Rädyn kertomat tiedot. Ekin nimi oli tullut RHU:sta, mikä ei ollut Aarnion henkilökohtaista tietoa, vaan Kauppi on tuntenut ja tutkinut Eklundin jutut syvällisesti. Kauppi oli osannut vahvistaa, että tämä sopii Ekin kuvioihin.

Mitään tynnyri-keissiä ei tuolloin vielä ollut eikä siitä ollut keskusteltu Rätyn kanssa. Oli keskusteltu vain siitä, että tiettyä hasislaatua oli tullut ja kenen RHU tietää sekaantuneen siihen hasikseen. RHU oli pystynyt kertomaan, että Eklund on vastuussa sen näköisestä pilvestä, jota oli juuri tullut Suomeen.

Runebergiltä oli tullut "ydintieto" siitä, että Reinholm myy amfetamiinia suuria määriä ja hasista siten että Reinholm oli tavannut hasikseen liittyneitä henkilöitä. Kaupanteko ei ole kaukana siitä, kun ihmisiä tavataan.

Aarnio oli varmasti kertonut Piipolle ja Tampereen KRP:lle muistioon S1454 kirjatusti Kinnusen matkasta Damiin yhdessä Kirveksen ja Saarisen kanssa. Piippo oli tiennyt Nisu-tutkinnasta ja tapaamisista, koska niistä oli keskusteltu tutkinnanjohtajien palavereissä. Piippo oli saanut Runebergiltä tietoa Eeskivestä, Tienhaarasta ja Hännisestä, koska Piippo oli itse ollut ulkomailla näitä tutkittaessa. Nämä nimet liittyivät tynnyrijuttuun.

SALAINEN päättyy

9.9.2015 (s. 84-85)SALAINEN alkaaAarnio kertoi, että asian taustalla oli se, että Vantaan vankilasta oli oltu yhteydessä Piippoon. Vanki oli kertonut vartijalle "Viemerön" eli inkkarin tekemisistä liittyen isohkon amfetamiinimäärän ja hasiksen levittämiseen. Vankilan tietolähdettä oli suojattava kuten omaa tietolähdettä. Vantaan apulaisjohtaja Jokinen oli kertonut vankilan tietolähdetietoa Piipolle, joka ei ollut muuten ollut tietolähdetoiminnassa. Piippo oli kertonut tiedon ATY:yn ja Karoselle, joka oli tehnyt Viemeröä koskevat tarkistukset. Runeberg ja Aarnio olivat saaneet samaan aikaan tiedon Piipolta. Tieto oli tullut muutama päivä ennen tätä tapahtumaa. Viranomaiselta saatua tietoa oli pidetty luotettavana.

Runeberg oli aamulla 2.9.2013 selvittänyt asiaa ja kertonut siitä Aarniolle. Tietolähdetieto oli siis liittynyt kiinniotettuun Pia Viemeröön. Romano ja Ovaskainen olivat tulleet kylkiäisenä putkaan. Kun juttu oli liittynyt tietolähteisiin ja meneillään olleeseen juttuun, se oli siirretty RHU:hun kuten aina tällaisissa tapauksissa meneteltiin. Siirtohommat olivat kuuluneet Aarniolle ja Aarnio oli siksi ollut Piippoon yhteydessä.

14

Uusikivi oli ollut kevan tutkinnanjohtaja tms. Kun Uusikiven nimi oli tullut julki "Malmin manne" oli vasaroinut. Aarnio oli jostain saanut tietää että päivystävä komisario oli määrännyt kotietsinnän. Aarnion viesti Piipolle että "ei ilm KRP:lle mits" oli tarkoittanut, että Uusikivi ei kertoisi KRP:lle, jotta RHU ehtii tutkia, eikä sitä, että Piippo ei kertoisi Uusikivelle. Yökeikat olivat kaikkien nähtävissä PTA-keskuksessa. Piippo oli voinut kertoa Uusikivelle että RHU:ssa meneillään tutkintaa ja siksi siirretään.

Takavarikot olivat liittyneet tietolähteisiin. Aikaisemminkin jutut joihin on liittynyt tietolähde, olivat saattaneet kiinnostaa kevaa. Kevan kyselyt siirron jälkeen olivat ongelma. Siksi toimintatapa oli ollut se, että takavarikkomerkintöjä ei tehtäisi ennen kuin on selvillä, mitä tietolähdeasiassa alkaa tapahtua eli tässä tapauksessa sen jälkeen, kun henkilöt vapautetaan ja otetaanko RHU:sta vielä yhteyttä Vantaan vankilaan. Takavarikkomerkintöjä ei ollut tarkoitus siirtää kuin päivä tai kaksi, jotta tilanne saadaan rauhoitettua ja saadaan selville, miten tietolähteet liittyvät asiaan. Piironen oli kuitenkin tehnyt merkinnät heti, ja Aarnio on siihen vastannut, että asia on ok. Merkinnöistä eli rahojen ja puhelinten palauttamisista Aarnio ei tiennyt mitään. Aarnio oli tarkoittanut vain tapaa, jolla asiaa hoidetaan, eli että kaikki tietolähteisiin liittyvät asiat oli oltava selvillä ennen kuin merkinnät tehtäisiin.

Omista televalvontatiedoistaan Aarnio oli päätellyt, että hän ei tiennyt rahojen palauttamisesta. Kuulustelut oli tehty ennen kuin Piippo oli ollut yhteydessä. Aarnio oli saanut tutkija Piiroselta tiedon

Tarkoituksena oli ollut tehdä pitkäkestoisempi tutkinta, joka oli tämän shown jälkeen kutistunut mitättömäksi.

Aarnio ei ollut tiennyt mitään takavarikkomerkinnöistä - Aarnio oli saanut ensimmäisessä viestissä Runebergiltä tiedon, että oli takavarikoitu kuusi luuria ja rahaa, mutta Aarnio ei ollut mukana tutkinnassa eikä tiennyt mitään papereista tai takavarikkomerkinnöistä tai mitä muuta olisi takavarikoitu. Piironen oli ollut uusi henkilö RHU:ssa, eikä hän tiennyt ongelmista kevan kanssa ja sen vuoksi oli tehnyt merkinnän liian aikaisin. Takavarikkomerkinnöistä on vuosien varrella ollut kevan kanssa ongelmia. Kevan kiinnostus oli haitannut tosi paljon tutkintaa jo vuosia. Tilanne olisi mennyt parempaan ja tiedossa oli 80 prosenttisesti ollut minne keva aikoo iskeä.

Aarnio oli tässä yhteydessä ohjeistanut Piirosta yleisesti eikä nimenomaan tämän asian merkinnöistä.

Aarnio ei uskonut, että KRP ei ollut kiinnostunut tästä jutusta lainkaan, mutta tärkeää oli, että Uusikivi ei menisi kertomaan KRP:lle, että tässä oli ollut jotain tietolähdetoimintaa. Tämä oli tärkeää siksi, että tietolähdetieto oli tullut Vantaan vankilan kautta ja vankila oli halunnut antaa tiedon nimenomaan HPL:lle.

Tieto siitä, että "Malmin manne" oli vasaroinut oli ollut väärä. Uusikiveä olisi kiinnostanut, jos tieto olisi tullut malmin mannen kautta.

15

Piippo ei ollut kokeneena taktisena tutkijana paljastanut kuulusteluissa Viemerölle tietolähdetietoa.

Puhelimet olivat olleet hyvin kiinnostavia, mutta Aarnio ei tiennyt, oliko puhelimet tutkittu. Taktiset tutkijat olivat tehneet mitä voineet. Kiinnostuksen taustalla oli ollut Viemerö ja Vantaan vankilan tietolähdetieto. Viemerön kiinniotto oli ollut yllättävä tapaus sen jälkeen, kun tieto oli saatu Vantaalta. Aarnio oli ymmärtänyt Piipolta, että tietolähde oli luotettava. Vankilaviranomaiset eivät paljastaneet vankilan tietolähdettä tai ainakaan Aarnio ei ollut sitä tiennyt.

Aarnio ei tiennyt, mitä kevalle oli ilmoitettu ja tiesikö keva tietolähdetiedosta. Aarnio tiesi, että Piippo oli keskustellut Uusikiven kanssa ja ehkä Uusikivi oli päätellyt jotain Piipon sanoista. Uusikivellä ei ollut ongelmaa asian siirtämisessä.

Romano ei tiennyt viranomaisten välisestä kommunikoinnista. Juttu oli käsitelty Helsingin käräjäoikeudessa normaalissa menettelyssä.

SALAINEN päättyy

SALAINEN alkaa (s. 87)Aarnio kertoi Romanon varoittamiseen liittyen, että tuolloin Romano oli saanut poikansa USA:sta Suomeen ja hän oli ollut ensimmäistä kertaa lähdössä ulkomaille. Romanolla oli ollut vaikea suhde pojan isään, jolla oli ollut tuttuja Arnhemissä. Aarnio oli sanonut Romanolle, että tämän ei kannata mennä Arnhemiin, koska siellä oli näitä henkilöitä.

SALAINEN päättyy

29.9.2015SALAINEN alkaa (s. 93-94)Aarnio kertoi, että hän ei muista, kuka oli tussitaulupalaverissa tuonut esiin kenenkin nimen. E:n nimi oli ollut mukana yhtenä nimenä muiden joukossa. E oli kova tekijä, jolla oli ollut läheiset yhteydet tynnyrissä olleisiin henkilöihin kuten K:hon, eikä E:n nimi ole ollut esillä turhaan.

Aarnio kertoi liittyen Runebergin 14.5.2012 lähettämään "tiedoksi" kirjoitukseen (S2059): Runeberg oli viestissään kertonut tutkinnasta, jossa oli ilmennyt rahoja, joissa oli ollut samojen henkilöiden sormenjälkiä kuin Helvetin enkeleiden pressalta takavarikoiduissa rahoissa. K oli lähettänyt rahoja Viroon E:lle. K:n juoksupoikia Svanström, Väänänen ja Saviranta oli puolestaan otettu tynnyrijutussa kiinni. Svanströmiltä oli myös löytynyt amfetamiinia. Edellisellä kerralla E oli salakuljettanut Suomeen pilveä Hollannista ja amfetamiinia Virosta jutussa, jonka päätutkijana oli ollut Kauppi. Tuolloin oli ollut taustatietoa, että E edelleen toimitti Suomeen UB:lle huumausaineita.

16

Aarnio muisteli Kaunismäen kertoneen, että kun Svanström oli ollut RHU:n kuuntelussa keväällä 2011, kuuntelussa oli tullut esiin puhelu, jossa Svanströmiä oli käsketty tekemään jotain. Puhelu oli myöhemmin yhdistetty DHL-kuljetuksiin ja siihen kun Svanström oli hakenut työkoneen. Tutkijat olivat tunnistaneet soittajaksi K:n. Jos RHU:ssa olisi ollut enemmän tietoa tynnyritutkinnasta, olisi päästy kiinni tähän.

Aarnio kertoi liittyen Vilhusen paikantumisiin Käpylään: Aarnio oli 15.3.2012 tavannut Vilhusen Musta-Pekka K-kaupan lähellä yhden kerran toimittajasähläykseen liittyen. Käpylän Pohjolankadun Shelliä vastapäätä olevassa kapakassa ja lähellä olevassa umpikujassa Vilhusella oli ollut muiden rosvojen kanssa tapaamisia, joita tutkijat olivat käyneet seuraamassa / postaamassa Shellin pihalta käsin.

Aarnio kertoi liittyen 20.4.2011 pidettyyn kokoukseen Paldanin kanssa: Aarniolla ei ollut 20.4.2011 ollut syytä katsoa pelejä Vantaan Energia Areenalla. Palaverin jälkeen hän oli mennyt Mäkisen kanssa kahville, jossa oli keskusteltu siitä, että oli mennyt hyvin Liukun järjestämä juttu. He eivät olleet suunnitelleet vuoroja.

Aarnio kertoi työaikalaskelmiin liittyen, että keväällä 2011 oli ollut ylityökielto ja otettu leasingautot minimiin. Kun töitä oli tehty paljon keväästä syksyyn, tunnit oli laitettu varastoon. Muistissa olleet tunnit oli laitettu maksuun myöhemmin. Kaikista tunneista ei kuitenkaan ollut koskaan maksettu. Työaikalaskelmiin merkityt työajat esimerkiksi 8-16 oli syötetty sinne etukäteen, eikä niitä ollut syytä muuttaa, jos niistä ei ollut maksettu.

Aarnio ei muistanut, milloin hän oli ensimmäisen kerran puhunut E:stä tynnyriasiassa. Tuolloin ei ollut tietoa kuljetusmuodosta eli tynnyristä, oli vain tietoa hasiksen laadusta. E oli ollut Rädylle yksi nimi muiden joukossa. Aarnio ei muistanut, mitä hän oli puhunut Rädylle E:stä. Aarnio kertoi asioista, joista hän oli voinut tuossa tilanteessa kertoa Rädylle eli siitä, että E oli liittynyt Pihlajamäki-jutun Davidin tähti -pilveen. Kun Räty/Karhola olivat kertoneet että takavarikossa oli saman logon huumetta, niin Aarnio oli voinut heittää E:n nimen esiin.

(Syyttäjä viittasi Rädyn esitutkintakertomukseen s. 507/ kuulustelun s. 185)

Aarnio kertoi, että tutkinnassa tynnyrillä ei merkitystä, vaan huumepoliisille merkitystä on vain huumausaineen ulkomuodolla ja merkillä. Aarniolla ei ollut tuolloin muuta tietoa tynnyrijutusta kuin Karholan lähettämät kuvat tynnyreistä ja lätkistä. Aarnio ei ole voinut sanoa Rätylle että E olisi jutun takana. Aarnio oli kertonut E:sta, koska aine oli ollut samaa eli Davidin tähti hasista kuin Tienhaaran jutussa ja koska E oli hoitanut aineet silloin Suomeen. UB:n keskeiset kaverit olivat tavanneet E:tä vuoden vaihteessa. Yksityiskohtaista tietoa tapaamisista ei ollut, mutta Eklund oli usein reissannut Suomeen ja tavannut joka kerta kärkipään rosvoja.

Piippo oli ollut kaksi vuotta poissa, eikä hän tiennyt muuta kuin kuulopuheita.

17

RHU:lla oli tiettyjä tietoja ja havaintoja sekä esitutkintapöytäkirja, mutta ei suoraa tietoa Loviisan ja Haagan tynnyreistä taikka E:n liittymisestä niihin. Mutta tietoa oli ollut siitä, että huumausaineen laatu on sama. Sitten oli mietitty ympäri Etelä-Suomea olevia kätköjä, joita tutkijat olivat käyneet katsomassa. RHU:lle ei ollut koskaan selvinnyt, kuka oli käynyt aineet tuomassa kätköille. Tienhaara oli touhunnut isoja huumemääriä ja E oli toimittanut kamaa Suomeen.

Lundenin liittyminen tapahtumiin on jälkiviisautta. Tapahtuma-aikana oli ollut jotain tietoa Lundenista, mutta ei enempää "rahkeissa varaa". Lundeniin liittyvä kovin juttu oli vuodelta 2007, jolloin tältä oli löydetty isojen pakkausten kääreitä. Oli huomattu että Lunden on jossain mukana ja Lunden olikin joutunut vankilaan. Tietolähteiltä oli aktiivisesti etsitty tietoa Lundenista.

Aarnio kertoi RHU:n Lundeniin kohdistamasta seurannasta: Loviisan tynnyrin aikana Lunden oli ollut linnassa eikä seurantaa ollut. RHU:n aktiivinen seuranta tarkoitti, että RHU:ssa oli oltu hereillä henkilön suhteen ja esimerkiksi pyritty saamaan tietolähde lähelle kohdetta.

Vuonna 2011 Sievälän kautta oli saatu tietoa Lundenin autonvuokrauksesta jne. ja sitten oli tehty mitä voitu. Kauppi oli käynyt tarkastamassa auton. Keväällä 2012 Aarnio ei ollut kertonut asiasta Perovuolle, koska kyse oli tietolähdetiedosta. Aarnio oli aikaisemmin kertonut antaneensa tietolähdetietoa Nikkoon liittyen esimerkiksi Nikon krapulaan, mutta Nikosta ei tuolloin ollut ollut mitään tietoa.

RHU:ssa oli tietoa siitä, että Lunden oli liittynyt liivijengeihin, todennäköisesti enkeleihin tai bandiitteihin. Tietoa ei ollut siitä, että hän olisi liittynyt Tienhaaraan, mutta hän oli voinut liittyä tähän. Ei ollut tietoa että Lunden liittyisi E:hen.

SALAINEN päättyy

30.9.2015SALAINEN alkaa (s. 94-95)Aarnio kertoi Vilhusen ja RHU:n välisestä yhteydenpidosta.

Aarnio kertoi, että Vilhunen oli otettu kiinni Lahdessa vuonna 2008, minkä jälkeen "luonnollinen" yhteydenpito Vilhuseen oli katkennut. Vilhunen oli halunnut, että RHU auttaisi häntä, mihin olisi pystyttykin, mutta silloin olisi pitänyt paljastaa, että Vilhunen on Helsingin tietolähde.

Vilhunen oli vapautunut keväällä vuonna 2009, eikä RHU:lla ollut senkään jälkeen ollut mitään yhteyttä Vilhuseen. Ei myöskään liittyen mihinkään yhtiöön ja sijoittamisiin.

Ainoa tapaaminen vuosina 2008-2011 oli ollut Petikon Alkoa vastapäätä ehkä keväällä 2011. Tapaaminen oli liittynyt siihen, kun Vilhusen poika oli ampunut isoäitiään vatsaan vahingossa. Kauppi oli ollut todentamassa tilannetta. Kauppi, Verlin ja Runeberg tiesivät RHU:n ja Vilhusen

18

väliset tapaamiset. Reinholm oli ottanut aseen nimiinsä, vaikka oli kyse Vilhusen aseesta. Tapaamisen syynä oli pelko siitä, oliko kyse sodasta jengien välillä.

Viestitys Kalinaisen kanssa ei liittynyt Vilhusen yhteydenpitopuhelimeen, eikä RHU:lla ollut tietoa Vilhusen ja Jürgensin tekemisistä. Jos tapaamisia Vilhusen kanssa olisi ollut, Kaupilla olisi niistä tietoa. Vilhunen ei ollut nimennyt mitään tapaamispaikkoja.

RHU:n ja Vilhusen välinen yhteydenpito toukokuussa 2011 oli liittynyt Jukka Larkion tutkimaan ampumistapaukseen. Vilhusella oli tärkeä rooli alamaailmassa, ja Vilhuseen oli oltu yhteydessä koko seuraavan viikon ajan. Aarniolla ei ollut mitään erityistä syytä pitää yhteyspuhelinta vaan puhelin oli ollut tutkijoilla. Tämä oli "kova tilanne" Helsingissä, ja tilanteeseen liittyen Jouko Salo oli viestinyt Aarniolle 24.5.2011 kello 11 maissa että "...hoitakaa niillä tunneilla, kun se vaatii. Se on kuitenkin gangsteriporukkaa". Aarniolle oli jr-tutkinnasta viestitty 26.5.2011 että "Canareiden keissi pitää porukkaa varpaillaan". Lisäksi Piippo oli kysellyt, mikä meininki Helsingissä. Vilhunen oli ollut tietolähde ja kertonut näistä tapahtumista sekä siitä miten tilanne saatu rauhoittumaan. Viesteistä (JA37) ilmenee myös, miten ylitöitä ei ollut voitu merkitä keväällä 2011 ja ne oli merkitty syksyllä 2011. Paikannustiedot antavat väärän kuvan, puhelimia on RHU:ssa hoidettu eri tavalla kuin KRP:ssä, jossa on ollut toimintaan nimettyjä henkilöitä.

Ennen Petikon Alkon tapaamista vuonna 2009 RHU:sta oli otettu yhteyttä Vilhuseen tiputtamalla lappu Vilhusen postilaatikkoon ja sen jälkeen oli ollut tapaaminen Vilhusen isoäitiin liittyneestä ampumisesta. RHU oli kysynyt mitä oli tapahtunut ja alkaako sotku. Vilhunen oli lapun jälkeen ollut yhteydessä Aarnioon.

Kevääseen 2011 saakka ei ollut ollut yhteyttä. Tuolloin yhteydenotto oli tapahtunut "kenttäolosuhteissa" eli oli törmätty äijiin. Aarnio oli tuolloin ollut Elisassa. Canonballs ampumisen aikoina vanha tapa oli taas syntynyt eli käytössä oli ollut yhteyspuhelin ja tutkijat olivat pitäneet yhteyttä Vilhuseen. Tarvittaessa oli järjestetty tapaaminen, mutta tapaamisia ei juurikaan ollut ollut. Pääsääntöisesti Aarnio oli fyysisesti jutellut Vilhusen kanssa. Kauppi, Verlin tai Runeberg olivat turvanneet tapaamiset. Aarnio ei ollut koskaan tavannut Vilhusta yksin. Kauppi ja Verlin ovat eniten Suomessa tietolähdetoimintaan koulutettuja henkilöitä.

Tienhaara oli otettu kiinni 12.10.2011 ja Vilhunen oli auttanut asiassa kertomalla, missä Tienhaara liikkuu ja mitä tekee. Aarnio muisteli, että tuolloin oli oltu jonkun lastin perässä, johon ei kuitenkaan oltu päästy kiinni. Tutkijat olivat pitäneet Vilhuseen tuolloin yhteyttä koko ajan.

Työvuorot oli merkitty alkamaan kello 4.30 ja 3.30 ja tuolloin oli maksettu ylitöistä. Huumepoliisin työajat ovat epäsäännölliset. Tienhaaran porukan ympärillä oli tuolloin tehty paljon töitä, mihin liittyen oli saatu tietoa Vilhuselta. Tutkijat olivat pitäneet Vilhuseen tuolloin yhteyttä koko ajan.

SALAINEN päättyy

19

7.10.2015 (s. 97-101)SALAINEN alkaaYhteys Kortekallio-Lampeen oli tullut Miika Kortekallion toivomalla tavalla heti hänen kuolemansa jälkeen. Kortekallio-Lampeen kohdistuva uhka oli tullut tietoon viikkojen tai muutamien kuukausien kuluttua Miika Kortekallion kuolemasta tiedustelutietona. Rikollispiireissä oli ollut kaikille selvää Kortekallion varakas tausta ja että hän oli luovuttanut perintöosuutensa joko kaikille sisaruksille tai Kortekallio-Lammelle. Kortekallio oli käyttänyt vankilassa heroiinia vajaat kolme vuotta ja velka oli syntynyt siitä. Velat oli haluttu periä Kortekallio-Lammelta ja uhka oli saatettu myös hänen tietoonsa että hän osaisi tarkkailla, näkyykö ylimääräistä liikettä. Kun oli saatu lisätietoja ja päästy puuttumaan tiettyjen henkilöiden toimintaan, uhka oli lopulta väistynyt.

Myöhemmin oli huhuttu Kortekallion olleen poliisin vasikka ja ketkä kaikki olivat joutuneet linnaan hänen antamillaan tiedoilla. Jotain oli pitänyt siitä rokottaa eli Kortekallio-Lampea, koska hänellä oli runsaat varat. Laineet olivat vuosien saatossa laskeutuneet. Huumeyksikössä usea oli tiennyt, että Kortekallio-Lampeen pidettiin yhteyttä ja että sieltä tuli tietoa. Kortekallio-Lampi ei ollut liikkunut piireissä, joista saa akuuttia kärkitietoa, mutta poliittisen tason tuttavapiiri oli ollut mielenkiintoinen poliisille, joka saa muuten hyvin vähän tietoa siitä, mitä suomalaiset poliitikot touhuavat. Kortekallio-Lampi oli pystynyt kertomaan tiettyjä tapahtumia ja henkilöitä ja poliisi oli pystynyt yhdistämään niitä sellaisin tapahtumiin, jotka olivat olleet sille mielenkiintoisia. Kortekallio-Lammen tiedot olivat kuitenkin olleet yleisellä tasolla. Muuta tehtävänantoa ei ollut kuin että oli esim. pyydetty ottamaan rekisterinumero ylös, jos joku kävi yllättäen siellä tai selvittämään joku osoite.

Hollannin ihmisistä Kortekallio-Lampi oli puhunut aivan tuttavuuden alussa, kun oli muisteltu Miika Kortekallion asioita. Myöhemmin Kortekallio-Lampi oli ollut Hollannista yhteydessä RHU:n yhteyspuhelimeen liittyen hänen tyttärensä ongelmiin. Kortekallio-Lampi oli kysynyt usein neuvoa Aarnioltakin, mitä tällaisessa tapauksessa voi tehdä. Mitään tiedustelutietoa häneltä ei ollut sieltä tullut liittyen johonkin Hollannin tapahtumiin tai ihmisiin Hollannissa. Tyttären asia oli ollut päällimmäinen. Kortekallio-Lampi oli myös joskus välittänyt yhteydenottopyynnön Romanolle tai että onko hän ylipäätään hengissä, jos Romanosta ei ollut kuulunut mitään. Vuonna 2011 Romanolla oli ollut henkisesti hankalaa lapsikaappauksen takia ja välillä oli ollut pitkiä pätkiä, että kukaan ei ollut tiennyt, missä Romano oli ollut. Kortekallio-Lammen kautta Romanosta ja hänen voinnistaan oli nopeimmin saatu tietoa.

Viestittelystä Aarnio totesi, että ne oli väkisin dumpattu peräkkäin ja välissä on ollut viestitystä, joka ei ole jäänyt puhelimeen eli se on hävitetty varmaan saman tien. Viestien välillä saattaa sen vuoksi olla useita päiviä.

Viestistä 24.5.2010 ”ihan vähästä kiinni” Aarnio sanoi, että hän ei muista viestiä eikä osaa sanoa, mistä siinä on ollut kysymys. Huume- ja raha-asioista ei kuitenkaan ole ollut kysymys vaan viesti on liittynyt yleisiin asioihin ja tiedon muruihin. Viesteistä ilmenee neljä tapaamista kuudessa kuukaudessa mukaan luettuna Tahkon tapaaminen. Syyttäjä kysyi vielä 24.5.2010 viesteistä ”ihan vähästä kiinni, toisaalta niin vähästä kiinni, että voidaan nähdä vielä tänä iltana ja jäi sopimatta

20

miten se loppu hoidetaan”, että onko niissä kysymys tiedonvaihdosta. Aarnio vastasi, että Kortekallio-Lammen kanssa ei ole ollut kysymys mistään muusta kuin tietojenvaihdosta ja yleisistä elämään liittyvistä asioista. Syyttäjä totesi, että Kortekallio-Lampi oli nostanut 12.000 euroa samana päivänä, mihin Aarnio sanoi, että hänellä ei ole ollut tietoa, mitä Kortekallio-Lampi on ostanut tai nostanut rahaa tai myynyt puuta tai ei.

Viestittelystä ”on mitä tarjota” (30.7.2010) ja viestiin ”kolme tarviis” (30.8.2010), Aarnio kertoi, että Tahkon tapaamisessa esillä oli ollut Rainbow-tapahtuma ja muutakin ja Kortekallio-Lampi oli kysynyt, voitiinko hänelle maksaa tiedoista. Aarnio oli sanonut, että se harkitaan tapaus kerrallaan. Kortekallio-Lampi oli sanonut, että on henkilö, jolla on tietoja, mutta hän haluaa maksun. Oli siis ollut 27. ja 28. päivän viestit ja sitten ”okei, on mitä tarjota”. Aarnion mielestä viestien välissä oli ollut myös viestitystä. Nämä oli liitetty syyttäjien esityksessä Tapsaan eli viestiin ”onko Tapsa löytynyt” (27.7.2010) ja ”on mitä tarjota” (30.7.2010). Aarnio ei omien muistikuviensa mukaan yhdistänyt Tapsaa lainkaan tähän asiaan, jossa oli ollut kysymys siitä, voidaanko jollekulle maksaa tiedosta. Kuultuaan eilen oikeudessa veneasiasta, Aarniolle oli palautunut mieleen, että hän oli kuullut Kortekallio-Lammen puhuneen, että Tapsa oli tuonut tai tuomassa jotain venettä eli siitä oli keskusteltu. Lisäksi siellä oli ollut alkamassa tai käynnissä Rainbow-festivaali ja Kortekallio-Lampi oli sanonut: ”Harmi, kun Tapsa ois niin kätevä tekemään kaikkia hommia” ja Kortekallio-Lampi oli puhunut siitä, että Tapsasta olisi paljon apua, kun sinne tulee paljon porukkaa. Veneasiassa oli ollut jokin ongelma, mutta Aarnio ei tiennyt, mikä se oli ollut. Myöhempi viesti: ”Mulla on vaikeuksia tulla ennen torstaita. Kolme tarviis.”, oli Aarnion käsityksen mukaan keskustelua, mikä oli liittynyt siihen, että mitä näille tietolähteille voidaan maksaa. Aarnio ei ollut varma, oliko hän ajatellut, että siinä pyydettiin enemmän kuin 300 ja sitä oli tarvinnut sitten ruveta miettimään. Tämä kuitenkin oli näiden tarjoamisten ja numeroiden historia eikä kysymyksessä ollut huumausainekauppa. Aarnio muisti tarkoittaneensa kysymyksellään: ”Onko Tapsa löytynyt” (27.7.2010) Tapani Mäkistä. Kortekallio-Lampi oli puhunut veneasiasta jo Tahkolla, mutta se oli palautunut Aarnion mieleen vasta, kun siitä oli puhuttu oikeudessa.

Kun viestin: ”Joo on löytynyt” (28.7.2010) ja viestin: ”Okei. On mitä tarjota.” (30.7.2010) välillä on kulunut kaksi päivää, Aarnio oletti että myös välillä oli ollut viestitystä, mutta hän ei muistanut sen sisältöä. Välissä oli ollut keskustelua palkkion maksamisen tiedosta eli ”on mitä tarjota” ei liity mitenkään Tapsan löytymiseen vaan vihjepalkkioasiaan. ”On mitä tarjota” tarkoittaa, että palkkiota pystytään maksamaan. Vuonna 2010 oli ollut tuossa vaiheessa sellainen tilanne, että voidaanko maksaa tiedottajapalkkiota rekisteröimättömälle tietolähteelle. Rainiala oli selvitellyt asiaa ja todennut, että voidaan maksaa. Kun syyttäjä kysyi, miksi viestistä ei selvästi ilmene vihjepalkkion maksaminen, Aarnio totesi, että hän ei ollut etukäteen tiennyt sitä, että asia tulee esille 5 vuoden päästä. Kortekallio-Lampi oli tiennyt, mistä oli ollut kysymys.

Kun Aarniolta kysyttiin, minkä vuoksi hän ei ollut kertonut tätä esitutkinnassa, Aarnio vastasi, että syynä oli ollut se, että jos Kortekallio-Lampi ei halua kertoa mitään siitä, että hän on ollut tietolähdeasiassa tietolähteenä tai että oli yrittänyt hoitaa jotain muuta tietolähteeksi.

Kun Aarniolta kysyttiin, kuka viestit oli poistanut, Aarnio vastasi, että ne pitäisi poistaa joka kerta, kun viesti on lähetetty tai otettu vastaan. Kun Aarniolta edelleen kysyttiin, että miten sitten sattumalta tästä strategisesti ratkaisevasta välistä oli poistettu, Aarnio vastasi, että viestit eivät olleet loogisia. ”Onko Tapsa löytynyt”-viesti liittyy siihen, että Kortekallio-Lampi oli kaivannut Tapsaa

21

auttamaan tapahtumissa. Vastaus oli ollut ”joo on löytynyt”. Siitä kahden päivän kuluttua oli lähtenyt viesti ”okei on mitä tarjota” ja se liittyy poliisitaktiseen asiaan, koska se on vastaus Kortekallio-Lammelle tietolähdetoiminnasta. Vastaus on ollut osa siitä, että Kortekallio-Lampi on ollut poliisin tietolähde ja ollut järjestämässä huumepoliisille henkilöä, joka voi antaa tietoa, mutta siitä pitää maksaa. Viestit pitäisi aina poistaa, kun ne on lähetetty ja vastaanotettu, näin on opetettu, mutta kaikki ovat ihmisiä ja joitakin asioita hoidetaan tarkemmin ja toisia huonommin. Aarnio ei pystynyt edelleenkään sanomaan, mitä viestejä välistä oli poistettu.

Tapaamisista Aarnio kertoi, että kun 21.9.2010 on viestitetty: ”Olen tulossa viikonloppuna. Viim lauantaina vois ehkä nähdä?”, puhelin ei ollut tuolloin Aarniolla. Vastaus ”Okei” on jonkun muun kirjoittama, joku oli soittanut Aarniolle ja sanonut, että Kortekallio-Lammen yhteyspuhelimeen oli tullut tällainen viesti ja Aarnio oli katsonut, että se käy. Tuolloin Aarnio oli ollut Elisalla eikä puhelin ollut hänellä. Aarnio oli mennyt yksikköön, vastannut tarkemmin ja sopinut treffit. Aarnio ei muistanut itse tapaamista Holiday Innissä.

Marraskuun osalta Aarnion mielestä viestien järjestys on sekaisin. Oleellista on, että hän oli mennyt toimistolle ja käyttänyt puhelinta ja laittanut Kortekallio-Lammelle viestin ”okei tavataan marraskuussa” (10.10.2010). 8. päivän ilta (10.10.2010) tarkoittaa sitä, että Kortekallio-Lampi on lähettänyt viestin yhteyspuhelimeen ja kertonut, milloin hän tulee takaisin Hollannista eli 8.11.2010 illalla. Aarnio ei uskonut heidän tavanneen tuolloin.

Viestit 27.8.2010 ”onko hyvin asiat – siinä ja siinä tiedustelen” (27.8.2010) liittyvät Romanoon ja tämän läheisiin. Mahdollista on, että ne voivat tarkoittaa myös Aarnion vaimon sairautta, mutta varmaankin tämä oli tarkoittanut Romanoa ja tämän poikaystäväasioita. Välillä Kortekallio-Lampi oli kysynyt Romanosta Aarniolta. Keväällä kaikki ikkunat oli hajotettu Katajanokalla Romanon kämpästä ja Kortekallio-Lampi kysynyt, voiko hän tehdä jotain. Sen vuoksi Kortekallio-Lampi on kysynyt, mahtaako siellä vielä olla hyvin asiat. Kortekallio-Lampi ei ollut päivittäin yhteydessä Romanoon ja Aarnio oletti viestin liittyvän siihen. Tässäkään ei Aarnion mielestä ollut kaikkia asiaan liittyviä viestejä vaan osa puuttuu eli ne on poistettu. Aarnio katsoi, että ne eivät enää muodosta loogista viestiketjua. Kun syyttäjä kysyi, liittyykö viesti ”ehkä vähän” (30.8.2010) Romanon poikaystävän kuntoon vai muuhun, Aarnio totesi, että oli ehkä virhe sanoa tästäkään mitään, koska syyttäjä tarttuu hänen jokaiseen sanomiseensa. Sitten Aarnio sanoi, että hänellä ei ole käsitystä siitä, mihin se viesti liittyy. Viesti ”kolme tarviis” (30.8.2010) oli selitetty jo edellä ja Aarnio kertoi muistavansa asian, koska oli ollut kysymys niin poikkeuksellisesta asiasta kuin tietolähdepalkkiosta. Siitä oli ollut puhetta Kortekallio-Lammen kanssa. Kun Aarnio oli ehdottanut tapaamiselle ajaksi torstaita, hän oli todennäköisesti katsonut almanakasta, että se päivä oli sopinut. Tapaaminen liittyi tietolähteeseen, että jos Kortekallio-Lampi haluaisi kertoa sen henkilön, joka haluaisi kertoa poliisille jotain ja haluaa siitä rahaa ja asiaa voitaisiin rauhassa katsoa. Aarnion mielestä näytti kuitenkin siltä, että Kortekallio-Lampi ei ollut ilmestynyt torstaina.

Viestistä ”Milloin tiedät” (29.8.2010) Aarnio kertoi, että välistä puuttuu taas viestejä, koska päiviä on välissä. Viesti ”tulisin torstaina” (29.8.2010) tarkoittaa juuri sitä, että on tulossa silloin. Viesti ”tule jo torstaina” 31.8.2010 liittyy Kortekallio-Lammen tuloon tänne. He olivat tavanneet 2.9.2010 ja 3.9.2010, mutta Aarnio ei muistanut miksi tapaamisia oli ollut kaksi. Siltä osin, että Aarnio oli tavannut Kortekallio-Lammen myös 25.9.2010, vaikka oli ollut Elisalla töissä, hän sanoi tavanneensa ihmisiä vuorotteluvapaallakin. Kortekallio-Lammella ei ole akuutteja asioita eikä hän

22

ole tietolähde sanan varsinaisessa merkityksessä. Operaatiopuhelin ei ollut Elisalla vaan Aarnio oli mennyt asemalle ja vastannut. Kauppi oli ilmoittanut, että pyydetään tapaamista ja Aarnio oli mennyt sopimaan itse tapaamisen.

Syyttäjä totesi, että 10.10.2010 Kortekallio-Lampi oli kirjoittanut ”ei onnistunut T:n tapaaminen joten minun on vaikea hoitaa homma niinkuin piti” ja kysyi Aarnion käsitystä siitä, kuka T tässä yhteydessä oli. Aarnio vastasi, ettei hän tiedä, mutta jos se olisi Tapsa, Kortekallio-Lampi olisi kirjoittanut nimen. Kortekallio-Lampi oli puhunut Tuijasta, mutta Aarnio ei halunnut sanoa, kuka tämä oli ollut. Syyttäjä kysyi sitten, mitä tarkoittaa Kortekallio-Lammen viesti ”pitäis perua se tapaaminen kun tyhjin käsin jäin” ja Aarnio vastasi, että Kortekallio-Lammella oli ollut ajatuksia, mitä tietoa hän olisi voinut hankkia ja luovuttaa ehkä Aarniolle, mutta hän ei ollutkaan saanut tietoa ja todennut että ehkä ei tarvitsekaan tavata.

Kun Aarniolta kysyttiin, miten operaatiopuhelin oli päätynyt hänen autotalliinsa kenkään, hän kertoi, että puhelin oli ollut väistötiloissa, kun hän oli käynyt vastaamassa ja puhelin oli jäänyt sen jälkeen pois käytöstä. Kengät olivat olleet muistona huumejutusta. Kun Aarniolle huomautettiin, että operaatiopuhelinten kanssa piti kai olla tarkkana, hän sanoi, että puhelin oli jäänyt väistötiloihin, kun hän oli siirtynyt Elisalle ja hävinnyt sen jälkeen hänen näköpiiristään eikä hänellä ollut tietoa, minne puhelin oli joutunut. Hän voisi sanoa, että dekkareiden olisi pitänyt olla huolellisempia ja katsoa, että se poistetaan käytöstä ja hävitetään. Aarnion mielestä siinä, että puhelin oli löytynyt kengästä, ei ollut mitään sattumaa eikä lapsusta vaan näin voi elävässä elämässä käydä, kun puhelimia oli paljon. Kun väistötiloista oli muutettu pois, tavaraa oli kulkeutunut sieltä, koska sitä ei ollut saanut viedä uuteen taloon. Kortekallio-Lampi oli sellainen kontakti, että kukaan muu ei olisi voinut häntä tavata. Kaikkia muita tietolähteitä olivat muutkin voineet tavata. Kyseistä puhelinta oli säilytetty samoin kuin muitakin yhteyspuhelimia, mutta kun Aarnio oli mennyt Elisalle, tämä puhelin oli ollut Kaupilla väistötiloissa, minne Aarnio oli mennyt kirjoittelemaan. Jos Aarnio oli mennyt tapaamaan Kortekallio-Lampea, puhelin oli voinut olla hänellä. Syyttäjä kysyi, että esim. 24.5.2010 kun oli sovittu tapaamisia, kellonajat olivat myöhäisiä eli oliko puhelin ollut Aarniolla. Aarnio totesi, että huumepoliisille virka-aika oli ollut suhteellinen käsite eikä se ollut heille tärkeä ja kaikkia yhteyspuhelimia oli säilytetty samalla tavalla. Pääsääntöisesti hän oli itse sopinut tapaamiset Kortekallio-Lammen kanssa tai jos ei ollut näpytellyt viestejä, hän oli ilmoittanut dekkareille että siihen ja siihen kellonaikaan tai vastaa ok tai vastaa paikka tai mitä tahansa.

Elisalla ollessaan Aarnio oli tavannut myös Ahosta ja siellä olivat dekkarit olleet mukana. Tietolähteiden tapaamisia varten oli tehty vaarallisuusarvio. Kortekallio-Lammen tapaamisella Shellillä oli joskus ollut Kauppi tai Verlin mukana katsomassa oliko ympäristö rauhallinen.

Viestistä ”onko Tapsa löytynyt” Aarnio kertoi, että keskustelua oli ollut Tahkolla ja sitä oli jatkettu viestillä. Välistä kuitenkin puuttuu jotain. Kortekallio-Lampi oli välillä ollut yhteydessä myös Aarnion virkapuhelimeen. Viestit ”Okei ja on mitä tarjota” voivat koskea kahta eri asiaa eivätkä ne Aarnion mielestä liittyneet sarjaan.

SALAINEN päättyy

23

3.11.2015 (s. 107-108)SALAINEN alkaaAarnio kertoi, että hän oli tullut huumepoliisiin vuonna 1981 ja jo silloin tietolähdetoiminta oli ollut keskeinen huumepoliisin työkalu hankittaessa tietoa alamaailmasta. Yhteyttä sinne oli pidetty vuosikymmeniä ilman rekisteröintiä ja rekisteröinti oli vain mutkistanut tilannetta. Tietolähteet eivät halua tulla rekisteröidyksi, sillä sellaista rekisteriä ei pystytä rakentamaan, josta tietoja ei voi saada sellainen henkilö, jolle se tieto ei kuulu. Poliisin on myös otettava tieto vastaan, tuli se mistä tahansa ja sen vuoksi keskustelu rekisteröinneistä on naurettavaa.

Vilhunen oli ottanut yhteyttä 90-luvun lopulla Helsingin huumepoliisin erääseen ylikonstaapeliin. Asiaa oli käsitelty johdossa ja Aarnio oli määrätty haastattelemaan Vilhunen. Kaikki poliisilla olleet tietolähteet ovat osa tietolähdetoimintaa ja tutkintaa. Ne henkilöt ovat tienneet, joiden on tarvinnut tietää. Talon johto on tiennyt, että huumepoliisilla on ollut tietolähteitä vuodesta 1968 lähtien. Vilhunen oli ollut erittäin arvokas tietolähde, mutta hän ei silti ole ollut huumepoliisin suojeluksessa vaan tietolähteet ovat olleet omillaan. Vuoden 2007 loppuun asti yhteydenpidossa ei ollut pitkiä taukoja, mutta kun Vilhunen oli joutunut vankilaan Lahden poliisin tutkimassa jutussa, hän oli katkeroitunut siitä, että Helsingin poliisi ei ollut tuonut esiin eräitä seikkoja. Myöhemmin hän oli ymmärtänyt, että niin ei ollut voitu tehdä, koska silloin olisi jouduttu paljastamaan tietolähdetoiminta. Seuraava yhteydenotto Vilhuseen oli tapahtunut vuonna 2009, kun Vilhusen äidin keskivartaloon oli osunut vahingonlaukaus. Reinholm oli ominut aseen itselleen, vaikka se oli todellisuudessa ollut Vilhusen – Vilhunen oli kertonut näin tapaamisessa kesällä 2009.

Seuraava yhteydenotto Vilhuseen oli ollut tammikuussa 2011, kun Aarnio oli ollut Elisalla. Tutkijat olivat vieneet lapun Vilhusen postilaatikkoon ja pyytäneet yhteydenottoa. Vilhuselta oli myös kysytty oliko hänellä tietoa Helvetin enkeleihin liittyvän henkilön tapaamisesta kuskin kanssa. Vilhunen ei itse käsittele huumausaineita, mutta hän on voinut esim. Tuusulaan liittyen pyrkiä hankkimaan tietoa, jota olisi voinut sitten välittää RHU:lle päin, mitä esim. jotkut UB:n henkilöt tekevät ja missä liikkuvat. Vilhuseen oli oltu yhteydessä mm. UB:n kerhotiloissa tapahtuneesta paloittelumurhasta ja raiskausjutusta kerhotiloissa. Vilhunen on antanut tietoa niistä asioista, mistä on halunnut.

Sievälä on ollut huumepoliisin tietolähde kauemmin kuin Vilhunen ja hänen kanssaan on toimittu samoin kuin muidenkin kanssa eli kerrottu, että jos syyllistyt rikokseen, poliisi ei tule auttamaan. Yhteydet on pidetty minimissä eikä Sievälä ole halunnut rekisteröityä. Jos tietolähde on tärkeässä asemassa alamaailmassa, yhteys poliisiin pyritään salaamaan sitä tarkemmin.

Romano on ollut tietolähde kesästä 2002-2003 ja hänen kanssaan on toimittu samoin kuin muidenkin kanssa.

Kortekallio-Lampi on eri sarjaa. Hän on kaukana kaikesta päivittäisestä rikollisuudesta ja yhteydenpito on ollut enemmän sosiaalista. Hän on antanut joitain yksittäisiä tietoja esim. poliitikoista, mikä on ollut hyvin kiinnostavaa.

24

Tietolähteitä on lukuisia muitakin ja muillakin kuin nyt vastaajina olleilla. Yhteydenpidossa pääsääntö on prepaid ja tapaamiset. Jotkut ovat olleet kovia narkkaamaan ja heille on voitu antaa vain virkapuhelimen numero, kun puhelimet ovat heti kadonneet. Pelkkää tiedustelua hoitavia poliiseja ei ole vaan se tehdään muun toiminnan ohessa.

SALAINEN päättyy

4.11.2015 (s. 125)SALAINEN alkaaAarnio kertoi Karholan välittämää tietoa Hollannin poliisin tutkinnan tilasta tammikuun lopussa 2013. Sen mukaan keskeinen henkilö jutussa oli ollut Martin van den Heuvelen, joka ei asu Arnhemissa. Kun Suomeen on lähetetty tynnyreitä, van Esveld oli paikantunut lähellä Heuvelenin kotia. Heuvelen on keskeinen henkilö kansainvälisessä huume- ja asekaupassa. Vedder ja van Esveld ovat osa kokonaisuutta. Hollannin poliisilla ei ole tietoa Romanon ja Kortekallio-Lammen liittymisestä näihin henkilöihin. Vain takavarikoidun tynnyrin sisällöstä on selvitys. Hollannissa ammutun antiikkikauppiaan ampumisen syy oli ollut hukkaan jäänyt 2.000 kg pilveä. RHU:n tietojen mukaan tämä 12.1.2011 ammuttu antiikkikauppias oli sekaantunut pilven salakuljetuksiin Suomeen. Hollannin poliisilla ei ole ollut mitään sellaista tietoa, että Kortekallio-Lampi tai Romano liittyisivät Hollannin pään toimijoihin eivätkä tapahtumat edes paikannu Arnhemiin. Ainoa Arnhemiin liittyvä henkilö on vuonna 1989 syntynyt kaveri. Pienet toimijat eivät pysty Hollannissa toimimaan näin isolla volyymillä.

SALAINEN päättyy

6.11.2015 (s. 128)SALAINEN alkaaAsianajaja Fredman kysyi siitä, että Aarnio oli kertonut Vilhusen olleen tärkeä tietolähde ja Vilhunen oli itse esitutkinnassa kertonut olleensa RHU:hun yhteydessä, kun hänen perheenjäsenensä oli joutunut sairaalahoitoon ja pyytänyt apua siihen, että vankilasijoitusta muutettaisiin niin, että hän voisi tukea perheenjäsentään. Aarnio sanoi muistavansa, että yksi asia oli ollut lapsen sairaus ja Vilhusen oli pitänyt päästä etelään lusimaan. Vilhunen oli päässyt siirtymään Salmisen hoiviin Jokelan vankilaan. Aarnion käsityksen mukaan Salminen tietää, että vankilasta oli järjestetty käyntejä sairaan lapsen hoitoon. Vastapalvelua ei ollut edellytetty, mutta Vilhusella oli ollut tässä kohtaa tarjota tärkeää tietoa poliisille.

Asianajaja Fredman kysyi edelleen, että Vilhunen oli esitutkinnassa (R 540/13 s.1375) kertonut olleensa Turussa vuonna 2009 kun siellä oli ollut poliisitoimintaa panttivankiasiassa ja hän olisi ollut yhteydessä RHU:hun. Aarnio vahvisti tämän. Fredman kysyi vielä ptk:n seuraavalta sivulta tilanteesta, jossa oli ollut tarve saada poliisin seurantalaite eräästä autosta pois, että se ei päädy vääriin käsiin. Aarnio vahvisti myös tämän tapauksen, Vilhunen oli tuntenut henkilön, kenen autossa laite oli ollut ja asiaan oli liittynyt poliisin peitetoimintaoperaatio, joka oli tehty huumepoliisin tiedoilla ja josta Vilhunen oli kuulustelussa myös maininnut. Vilhunen oli ollut tärkeä tietolähde ja siihen nähden on ristiriitaista, että hänet olisi yritetty lavastaa johonkin.

SALAINEN päättyy

25

16.11.2015 (kuultavana asiassa R 15/2585) (s. 130-131)SALAINEN alkaaMäkinen on elinkautismies ja se aiheuttaa kovemman uhkan, koska sellaisella kaverilla ei ole mitään menetettävää ja hän pystyy tarvittaessa vaikka tappamaan toisen. Jossakin vaiheessa uhkailujen aikaan Vilhunen on ollut yhteydessä Jokelan vankilaan Väänäseen ja RHU:n tietojen mukaan ilmoittanut, että Sievälä pitää jättää rauhaan ja sille ei saa tehdä mitään. Sen jälkeen tilanne oli ollut rauhallisempi. Vilhunen ei ollut saanut Aarniolta tai RHU:ltä tehtävää ryhtyä toimenpiteisiin Sievälän suojelemiseksi vankilassa, mutta keskusteluja oli voitu käydä tai Vilhunen oli saanut omia teitään tietää, että Sievälällä oli ollut hankalaa vankilassa, sillä siellä oli ollut paljon UB:hen liittyviä henkilöitä.

Syyttäjä kysyi Salmisen viestistä (s. 62 R 15/2585) 10.6., jossa on lopussa ” Sievälä on pyytänyt puheilleni” ja Aarnio vastaa: ”Ota puheille ja soitan jostain” ja lopussa viesti 13.6. ”molemmat olivat palanneet ja otan huomenna puheille onko ajasta toiveita”. Syyttäjä katsoi, että tästä Aarnio on tiennyt, mihin aikaan Sievälä on ollut Salmisen huoneessa ja Aarnio on ilmoittanut ”aamupäivä vois olla hyvä”. (Salminen totesi, että molemmat ovat olleet laitoksen ulkopuolella ja jos Nikolla on ollut jotain ongelmaa, hän on kertonut siitä Sievälälle ja tämä informoi, mutta Salminen totesi, että hän ei tiedä, onko puhelinyhteys toteutunut. Idea oli kuitenkin ollut saada molemmilta tietoa, miten reissu oli mennyt. Sievälä olisi tullut Salmisen huoneeseen ja Salminen olisi soittanut Aarniolle. Näin se oli yleensä mennyt. Jos Sievälän vastapuoli puhelimessa oli vaihtunut kesken kaiken, Salminen ei ollut voinut tietää siitä. Tällaisia järjestettyjä puhelukertoja oli ollut ehkä puolenkymmentä. Joskus myös Aarnio oli soittanut Salmiselle päin. Salminen oli kuullut kaiken Sievälän puhuman, sillä vankia ei voinut jättää yksin virkahuoneeseen. Sievälä oli puhunut turva-asioista, perheasioista ja siitä, että hänet oli tuomittu väärillä perusteilla. Sievälä oli myös lähettänyt kirjeitä Aarniolle tämän virkapaikalle. Salminen oli lukenut nämä kirjeet. Kirjeissä oli puhuttu samoista asioista kuin puhelimessa. Salminen oli lähettänyt kirjeet eteenpäin Aarniolle.)

Aarnio sanoi, että hänellä ei ole tarkkaa muistikuvaa kirjeiden sisällöstä eikä hän todennäköisesti ole kaikkia lukenut vaan ne ovat päätyneet Runebergin käsittelyyn, koska hän oli hoitanut Sievälää. Salmisen kanssa oli toimittu samalla tavalla vuosien saatossa myös muiden vankien osalta.

Aarnio kertoi, että Sievälälle oli lähetetty rahaa Helsingin poliisilaitokselle Runebergille, jotta raha toimitettaisiin Sievälälle ja rahat oli lähetetty eteenpäin Sievälälle. Kun kirje oli tullut, se oli aukaistu ja otettu rahat ja lähetetty ne edelleen. Salmiselta oli varmistettu, että rahat olivat tulleet perille. Rahoja saanut henkilö oli voinut kysyä Salmiselta, onko rahaa tulossa ja Salminen on sitten kysynyt Aarniolta asiasta.

SALAINEN päättyy

26

Kari Kauppi

16.6. ja 18.6.2015 (s. 143-144)SALAINEN alkaaKauppi kertoi (16.6.2015), että hän oli tavannut tietolähdettä säännöllisesti Teknobulevardin / Trevocin lähellä olevalla umpikujalla. Mahdollista oli että Kaupilla tai tapaamista varmistaneella poliisilla oli ollut mukana puhelimia. Kauppi ei osannut varmasti sijoittaa Fazerintietä, mutta Mellunkylän kupeessa olevan koirapuiston läheisyydessä oli käyty katsomassa Vilhusen tapaamisia. Kauppi ei osannut kertoa ajankohdista. Puhelimia oli mahdollisesti ollut mukana myös Fazerintiellä. Tapaamisia oli ollut paljon ja osaa oli varmistettu ja osaa ei. Puhelimet olivat olleet autossa, jos Kauppi itsekin oli ollut autossa.

Kysyttäessä 5.5.2011 tapahtumista Kauppi kertoi, että hän ei muista päivämääriä. Kauppi piti mahdollisena, että puhelimet olivat olleet Runebergin mukana autossa Haikossa ja sitten he olivat vaihtaneet lennossa autoa, koska autoja oli vaihdeltu vaikka millä mitalla. Kysyttäessä Aarnion kertomasta seurannasta jossa oli ajauduttu Fazerinkadulle, Kauppi kertoi että Aarnio on saattanut ymmärtää väärin että kyse olisi ollut seurannasta. Mahdollisesti tuona päivänä oli kohdistunut tarkkailua Vilhuseen. Tarkkailua oli ollut vuonna 2011 mutta Kauppi ei tiennyt oliko sitä ollut 5.5.2011. Aarnion kanssa oli keskusteltu monista asioista.

Kauppi kertoi, että hänen tyttärensä olivat asuneet tuolloin Rajatorpassa ja Myyrmäessä, missä Kauppi oli tavannut heitä viikoittain. Useita Martinlaaksossa ja Myyrmäessä asuneita virolaisia ja suomalaisia henkilöitä oli tarkkailtu.

Kauppi oli itsekin ollut mukana tarkkailemassa Vilhusen ilmoittamaa tapaamista, minkä jälkeen oli seurattu toista kohdehenkilöä. Tapaaminen oli ollut arkaluonteinen ja paikalla oli ollut rajallinen määrä porukkaa. Kauppi oli lähettänyt ja vastaanottanut viestejä Vilhusen yhteydenpitopuhelimella, ja ne kaikki olivat liittyneet virkatoimintaan. Kauppi ei osannut kertoa milloin tarkkailu oli toteutunut, mutta yhteydenpito ei ollut liittynyt tynnyrijuttuun. Kaupilla oli ollut käytössään useita puhelimia, eikä hän muistanut niiden numeroita.

Tarkkailua oli tehty Keijo Vilhusen vaimon työpaikan lähellä. Kauppi ei muistanut, milloin tämä oli tapahtunut. Tapaamisia/Vilhuseen kohdistunutta tarkkailua oli ollut useita eikä Kauppi pystynyt erittelemään ajankohtia tarkemmin.

Kaupilla oli vuosien saatossa ollut hallussaan useita puhelimia, joita oli käytetty yhteydenpidossa Vilhusen kanssa. Aarnion ollessa Elisalla myös Kauppi oli pitänyt puhelinta hallussa. Yhteydenpitoa Vilhuseen oli ollut, mutta Kauppi ei muistanut mistä lähtien hän oli itse ollut mukana. Kaupin lisäksi yhteydenpitoon oli osallistunut muita HPL:n tutkijoita, joiden nimiä Kauppi ei halunnut kertoa.

27

Yhteydenpitopuhelimista

Yhteydenpitopuhelinten kanssa olivat olleet tekemisissä ainakin Runeberg, Verlin, Kaunismäki ja Kurtze ja muita, mutta Kauppi ei muistanut tarkemmin. Kauppi ei tiennyt kuinka monta tutkijaa oli ollut yhteydenpitopuhelimien kanssa tekemisissä, mutta yhteydenpitoon olivat osallistuneet muutkin eikä vain vale- ja peitetoimintakoulutuksen saaneet poliisit. Puhelimien päivystämiseen ja viestien tarkistamiseen olivat osallistuneet kaikki edellä mainitut tutkijat, jotka olivat tienneet yhteydenpitopuhelimista. Mutta välttämättä kaikki eivät olleet tienneet, kenen kanssa he olivat olleet tekemisissä, koska joskus kysymys oli ollut pelkästään viestien tarkastamisesta ja kuittaamisesta.

Poliisi oli voinut kuitata viestejä tietämättä kenen kanssa yhteydenpitoa oli ollut. Tutkijat olivat keskustelleet ja saattaneet pyytää toisiaan tarkistamaan viestejä. Toinen oli voinut tarkistaa puhelimen ja kertoa vain oliko tietolähteeltä tullut viestiä ja kuitata sen saapuneeksi. Viestien sisältö oli vaihdellut ja ne olivat koskeneet esimerkiksi tapaamisten järjestämistä, yhteydenottopyyntöjä ja ilmoituksia.

SALAINEN päättyy

9.7.2015 (s. 149-150)SALAINEN alkaaKauppi kertoi, että Sievälä oli ollut HPL:n tietolähteenä 1990-luvun lopulta eli ainakin koko Kaupin HPL:ssä olon ajan. Kauppi oli pitänyt "aika ajoin" yhteyttä Sievälään tekstiviesteillä. Raine Sievälä ja Raimo Tienhaara ovat samannäköisiä.

Kauppi oli toiminut Pihlajamäen jutun päätutkijana. Muun muassa Sievälältä oli tullut juttuun liittyvää tietoa. Sievälä oli kertonut asioista sekä henkilökohtaisesti tapaamisissa että tekstiviesteillä. Kauppi arveli, että yhteyttä oli ollut enemmän tekstiviesteillä. Muutkin tutkijat olivat tienneet Sievälästä, mutta henkilömäärä oli pidetty suppeana, koska yhteys oli ollut arkaluonteinen.

KRP:lle ei ollut kerrottu Sievälästä, koska käytäntönä oli ollut, että tietolähteiden henkilöllisyyksiä ei paljasteta. Sievälään oli oltu yhteydessä lisäksi häneen kohdistuvien uhkien takia. Uhkia oli tullut muualtakin kuin Tienhaaralta. 2000-luvulla muutkin rikolliset olivat epäilleet Sievälää tietolähteeksi. Pihlajamäen juttuun liittyen oli saatu tietoa myös Romanolta, johon Kauppi oli ollut itsekin yhteydessä. Vuonna 2011 viestittely oli paljon liittynyt myös Romanon henkilökohtaiseen elämään eli lapsikaappaukseen ja ongelmiin kahden entisen poikaystävän kanssa.

Televalvontatiedoista Kauppi on päätellyt, että puhelimet olivat liikkuneet siellä, missä Pihlajamäen juttua oli tutkittu. Tukiasematietojen perusteella voi arvailla asiaa. Pihlajamäessä oli suoritettu Tienhaaran ja Hovin sekä alapokien kiinniottojen jälkeen tarkkailua syksyn 2011 jälkeen ja ennen kiinniottoja seurantaa. Tutkinta oli alkanut keväällä 2011. Kesälomalla oli ollut hiljaisempaa ja niiden jälkeen taas aktiivista. Nurmijärven liittymässä oli sijainnut kätköalue liittyen toiseen asiaan, jossa oli tehty Klaukkalassa takavarikko. Kauppi oli tavannut siellä erästä tietolähdettä. Kauppi oli

28

tavannut tietolähdettä myös Teknobulevardin lähellä.

Kauppi tiesi Runebergin mainitsemat kätköalueet. Porvoon kätköt olivat sijainneet lähellä Porvoon keskustaa ja Porvoosta pohjoiseen oli ollut paljon kätköalueita. Kätköille ja postauksiin oli liikuttu leasingautoilla, joissa oli säilytetty myös puhelimia. Sievälältä oli saatu tietoa Ripatista ja kiinnioton jälkeenkin oli saattanut tulla jotain.

Kaupilla oli ollut Heinikarin kanssa operatiivista yhteyttä, koska vuonna 2011 oli ollut yhteinen juttu tutkittavana. Kauppi ei osannut hahmottaa, milloin Heinikari oli ollut yhteydessä telavalvontatietojen osalta. Heinikari varmaankin tietää asian paremmin, jos hän on kirjannut niitä ylös. Televalvonnat saatiin yleensä vuorokauden sisällä, joten mahdollisesti Heinikari oli heti televalvonnat saatuaan ollut yhteydessä Kauppiin. (KRP oli hakenut ensimmäiset televalvontaluvat 5.1.2012.) Kauppi muisti, että jossain vaiheessa Heinikari oli kertonut, että jotkut puhelimet paikantuivat Pasilaan, mutta ajankohtaa hän ei muistanut.

Vuodenvaihteessa 2011-2012 työvuorolistat varmaan osittain pitävät paikkansa, mutta Kauppi arveli olleensa myös ylitöissä, joita ei ollut merkitty listaan.

Ripattia koskevien tietojen lisäksi Sievälältä oli saatu tietoa Pihlajamäen jutun tekijöistä ja Raimo Tienhaarasta. Tienhaarasta Sievälä oli kuullut muilta rikollisilta. Kauppi oli ollut mukana varmistamassa joitakin tapaamisia, mutta hän ei ollut itse henkilökohtaisesti tavannut Sievälää. Varmistamisia oli vuosien varrella ollut varmasti useita ja hyvin todennäköisesti myös loppuvuonna 2011. Kauppi ei tiennyt varmasti, koska Sievälä ei ollut ainoa henkilö, jonka tapaamisia oli varmistettu eikä kaikkia tapaamisia varmistettu. Kauppi oli mahdollisesti itsekin pitänyt yhteyttä Sievälään, jos hänellä on ollut tämän yhteydenpitopuhelin hallussaan.

Kauppi muisti Runebergin kertoman tapahtuman liittyen liittymään -926. Kauppi oli kuullut Runebergiltä, että Runeberg oli saanut puhelimen Sievälältä. Asiasta oli juteltu porukan kesken. Tapaamisessa Kauppi ei ollut ollut mukana. Puhelimen vastaanottaminen "vastapuolelta" ei ollut käytäntö tai yleistä, eikä Kauppi ollut itse hankkinut puhelimia tietolähteiltä. Puhelimet oli pääosin hankittu itse. Sievälän antamasta puhelimesta tai käytännöistä ei ollut sen kummemmin keskusteltu. Kaupista ei ollut mitään "ihmeellistä" siinä, että pakkauksessa tullut puhelin oli otettu käyttöön. Sievälä ei ollut tehnyt puhelimella mitään eikä Lunden ollut halunnut sitä, joten Sievälä oli antanut sen Runebergille.

Kauppi oli kuullut Heinikarilta, että Sievälä oli tunnistettu. Kauppi oli tajunnut, että Sievälä oli ollut vaarassa paljastua tietolähteeksi. Sievälän yhteydenpitoliittymä oli lopetettu. Samoin oli tehty myös muiden puhelimien osalta sen jälkeen kun oli saatu tietoa, että KRP:llä oli ollut Pasilaan paikantuvia teletietoja. Tammikuussa oli lopetettu ainakin Sievälän puhelimen käyttö. Kauppi ei muistanut, milloin oli saatu tieto keihin muihin henkilöihin KRP:n valvomilla puhelimilla oli oltu yhteydessä. Kauppi ei muistanut milloin esimerkiksi Vilhusen ja Romanon tai Kortekallio-Lammen nimet olivat tulleet esiin, eikä sitä miten näiden puhelimien käyttö oli lopetettu.

29

Ongelma oli ollut se, että KRP ei ollut antanut teletietoja, jotta olisi voitu arvioida olivatko numerot olleet RHU:n käytössä. Kun oli saatu tieto, että tietolähde oli ollut kuuntelussa, toimintavaihtoehtona oli joko yhteydenpidon lopettaminen tai liittymän vaihtaminen. Samoin oli menetelty, jos tietolähde oli jäänyt kiinni jossain muualla.

Mahdollista on, että suppea piiri oli tullut tietoiseksi siitä, että Heinikari oli ilmoittanut, että Sievälä oli tunnistettu. Kauppi oli jutellut asiasta Runebergin kanssa.

Kauppi ei nähnyt riskiä siinä, kun puhelin oli mennyt yhteydenpitoon Sievälän kanssa. Jos sitä olisi käytetty jonkun toisen henkilön kanssa, käytössä olisi riskinsä ja riskiä olisi pyritty välttämään. Kauppi oli vasta viime päivinä teletiedoista päätellyt, että Sievälän antama puhelin oli otettu käyttöön yhteydenpitoon Sievälän kanssa. Kauppi ei tiennyt, miten käyttöönotto oli tapahtunut. Kauppi arveli, että kun Sievälän yhteydenpitopuhelinta oli päätetty vaihtaa, se oli vaihdettu siihen, jonka Sievälä oli antanut. Kauppi oli mahdollisesti kysynyt, missä Sievälän luovuttama puhelin on. Pakkauksia ei ollut merkitty mitenkään erikseen.

Tietolähteitä oli ollut per hetki 10-20 henkilöä. Kauppi oli pitänyt prepaideillä yhteyttä kaikkien tietolähteidensä kanssa vuodesta 2003 lähtien. Yksikköön oli tullut tietoa ja viestejä virkapuhelimiin ja vihjepuhelimeen paljon ja eri tahoilta.

Kauppi ei muistanut, oliko hän nähnyt Sievälän antamaa puhelinta ja sen pakkausta. Pakkauksia ei ollut erikseen merkitty. Kauppi muisti Sievälältä saadun "spesiaalipuhelimen" vastaanottamisen ja että se oli otettu käyttöön. Muuta Sievälän antamasta puhelimesta Kauppi ei muistanut. Yhteydenpitopuhelimia oli ollut "valtavia" määriä eikä yksittäisiä puhelimia voinut muistaa.

Kauppi oli luovuttanut itse hankkimiaan puhelimia tietolähteelle, ja tietolähde oli palauttanut niitä. Kauppi ei muistanut, että muita puhelimia olisi saatu tietolähteeltä tai Sievälältä. Sievälä oli tuonut hävitettäväksi puhelimia, jotka oli myös hävitetty.

SALAINEN päättyy

10.7.20115 (s. 152)SALAINEN alkaaKauppi kertoi tietolähteiden tapaamispaikoista, joita Kauppi arvioi olleen vuosien varrella satoja. Sievälää oli tavattu Tikkurilan urheilupuistossa ja joskus Pasilan suunnilla Ratapihalla Postintaipaleen puolella. Se oli melko syrjäinen paikka, jossa oli ollut busseja. Paikat oli valittu siten, että ne olisivat mahdollisimman turvallisia sekä poliisille ja tietolähteelle. Yhteyden paljastumista varotaan kaikissa tapaamisissa.

Myös Talin keilakeskuksen parkkipaikka on ihan hyvä paikka, koska sitä on helppo valvoa. Sinne esimerkiksi tietolähde on järjestänyt kahden rosvon tapaamisen, joka on siten ollut valvottavissa. Kauppi ei halunnut tarkemmin puhua paikoista, koska niihin liittyi muitakin tietolähteitä kuin ne jotka ovat tulleet esiin tässä asiassa.

30

Kauppi oli ollut useita kertoja varmistamassa vuoden 2013 aikana Porvoossa, kun oli Vilhunen tavannut eri henkilöitä. Vilhunen oli yleensä ilmoittanut tapaamisista etukäteen. Yksi paikka oli ollut Virvikin golf-kenttä, jonne Vilhunen pääsi veneellä helposti. Joitain tapaamisia oli ollut myös Epon vanhainkodin parkkipaikalla. Kauppi oli ollut mukana tarkkailemassa joko yksin tai toisen kanssa, kolmea enempää ei ole ollut mukana. Tietolähdetapaamiset oli kirjattu vain omiin muistiinpanoihin, joita Kaupilla ei enää ole. Tapaamiset eivät olleet johtaneet konkreettisiin tutkintoihin. Myös Vilhusta oli turvattu. Kolmas paikka olivat Aarnion kertomat virolaisten kätköt, jotka olivat sijainneet samassa liittymässä, mistä Aarnio oli kertonut, mutta pari kilometriä pohjoiseen. Nämä käynnit olivat olleet joskus keväällä 2013. Kauppi oli itsekin käynyt tyhjillä, joita oli kierrelty katsomassa. Virolaiset olivat käyttäneet samoja kätköjä useasti eri kätköalueilla ympäri Uuttamaata. Joskus kätköllä oli käyty uudelleen ohiajomatkalla, mutta samoilla kätköalueilla oli käyty myös tarkoituksella. Kauppi ei kertonut, kuinka usein kätköillä oli käyty. Jos ajopäiväkirjaan oli merkitty 400 kilometriä, niin todennäköisesti oli kierretty ympäri Uuttamaata kätköillä.

SALAINEN päättyy

11.8.2015 (s. 152-153)SALAINEN alkaaSvanström oli ollut kuuntelussa Kaupin ryhmällä keväällä 2011, mutta kuuntelu oli huhtikuussa (12.4.2012) lopetettu lomien ja Tienhaaran jutun vaiheen vuoksi ja kun tietoa ei ollut enää tullut eikä juttuun enää kannattanut uhrata aikaa. Svanström ei ollut puhunut paljon puhelimessa eikä liikkunut paljon. Vuonna 2012 Kauppi oli kertonut nämä tiedot Heinikarille. Jälkikäteen Svanströmin kuuntelussa oli tullut esille Kinnunen. Häntä ei ollut aluksi tunnistettu.

Myös Hiekkamäentiestä oli ollut puhetta Heinikarin kanssa keväällä 2012 ja Kauppi oli kertonut hänelle erään henkilön, joka hankki hasista kyseistä autoliikkeestä.

11.4.2011 seurannasta Kauppi totesi, että Bhegani on tullut vasta tämän jutun tutkinnassa esille hänelle. Vasta keväällä 2012 oli ensimmäisen kerran puhuttu tynnyreistä.

Runebergillä oli ollut hollantilainen yhteys liittyen Helvetin enkeleihin.

SALAINEN päättyy

12.8.2015 (s. 153-155)SALAINEN alkaaYleensä tietolähteiden olinpaikat tiedetään ja Sieväläkin oli infonnut matkoistaan, koska häneen oli kohdistunut uhka Tienhaaran taholta. Myös Kauppi oli saanut yhteyspuhelimeen viestejä, joissa Sievälä oli ilmoittanut poissaoloistaan. Kauppi oli saanut tietää, että Lunden oli pyytänyt hoitamaan pakettiauton muuttoa varten, mutta ei omissa (Sievälän) nimissä. Oman nimen välttämisen Kauppi uskoi johtuneen siitä, että Sievälä oli ollut tunnettu rikollinen. Lundenilta oli vuosia aikaisemmin löydetty kotietsinnässä kääreitä ja hänen oli arveltu olleen tekemissä isojen huumausainemäärien kanssa. Hän oli jäänyt amfetamiinista kiinni ja istunut siitä tuomion.

31

Kauppi oli 23.5.2011 lähtenyt kotoa ehkä kello 6 ja ajoon Loviisaan menee alle puolituntia. Hän oli mennyt aamulla ABC:lle etsimään autoa, mutta ei ollut löytänyt sitä. Hän oli soittanut Runebergille ja tämä oli luvannut selvittää asiaa. Oli satanut vettä ja Kauppi oli kastunut. Runebergiltä oli tullut Sievälältä saatu tieto, että auto oli Robinhoodilla ja Kauppi oli ajanut sinne ja auto oli ollut siellä. Auto oli ollut valkoinen ja siinä oli ollut punaisella vuokra-autoliikkeen nimi. Avain oli ollut vasemman eturenkaan päällä ja Kauppi oli sisään kurkistamalla tarkistanut, että auto oli ollut tyhjä.

Runeberg oli kertonut, että päivän aikana Sievälältä oli tullut vain "hämäriä" tai tyhjiä tekstiviestejä eikä häntä saatu kiinni. Oli ollut huoli "mihin äijä oli kadonnut". Runeberg oli pyytänyt Kauppia menemään Koivukylään tarkastamaan tilanteen. Kauppi oli lähtenyt vähän ennen työajan loppua ja ajanut Sievälän talon edustalla olevalle parkkipaikalle. Kauppi oli nähnyt tämän parvekkeella tupakalla, vaikka Sievälän oli myöhemmin väitetty olleen Isnäsissä. Nähtyään Sievälän, Kauppi oli kääntynyt pois. Sievälä ei ollut nähnyt Kauppia, mutta hän oli nähnyt poliisiauton. Sen jälkeen Kauppi oli ajanut Robinhoodin pihalle ja katsonut autoa. Tilanne oli ollut ennallaan ja hän oli mennyt kotiin.

Tilannetta oli käyty läpi keväällä 2012 varsinkin sen jälkeen kun Sievälä oli otettu kiinni. Kauppi ei ollut kertonut tietojaan KRP:lle. Hän oli yrittänyt useita kertoja kertoa Heinikarille, että Sievälä ei sovi juttuun, mutta hänen oli ollut mahdotonta kertoa enemmän paljastamatta, että Sievälä oli tietolähde. RHU ei myöskään ollut tiennyt tynnyrijutun materiaalia. Hän oli kertonut, että tieto voi olla tiedottaja-, tiedustelu- tai kuulustelussa pöytäkirjan ulkopuolella kerrottua. KRP:lle oli annettu myös Svanströmin telet käyttöön. Sievälää koskevista havainnoistaan Kauppi ei ollut kertonut, koska se olisi aiheuttanut lisäkysymyksiä ja johtanut Sievälän paljastumiseen tietolähteenä. Jo vuosia aikaisemmin Sievälän kanssa oli sovittu, että häntä ei paljasteta tietolähteenä ikinä. Sievälä ei ollut halunnut rekisteröityä tietolähteeksi. Myös koulutuksessa oli painotettu, että poliisi itse ottaa sakon ennemmin kuin paljastaa tietolähteen. Paljastumisesta olisi tullut Sievälälle konkreettinen hengenvaara. Kauppi ei ollut voinut kertoa Sievälästä valehtelematta, eikä Kauppi halunnut valehdella.

Aarnio oli keväällä 2012 saanut tietää yksityiskohdista ja oli pohdittu, oliko Sievälän rooli paljastettava. Kaupilla oli tuolloin ollut tallella kirjaukset tapahtumista. Kun hänet oli otettu kiinni joulukuussa 2013 ja työhuoneeseen oli tehty kotietsintä ja kysytty tietolähdetoiminnasta, hän oli tietolähteiden suojelemiseksi hävittänyt tiedot. Kauppi uskoo edelleen, että Sievälä ei ole oikea henkilö. Sievälä oli hoitanut Lundenin pyynnöstä auton ja ollut muualla kuin Isnäsissä purkamassa hasislastia. Kauppi oli itse nähnyt Sievälän Koivukylässä, mikä oli konkreettinen ristiriita. Keväällä 2012 oli ollut muitakin seikkoja, jotka eivät olleet täsmänneet, mutta nyt hän on halunnut unohtaa ne. RHU:ssa oli selvitetty oliko Fagerholmin kertomus mahdollinen, eikä Kauppi luottanut Fagerholmin kertomukseen. Kauppi oli sanonut Heinikarille, että jos Sievälä olisi ollut syyllinen tynnyrijutussa, RHU tietäisi sen ja he olisivat ottaneet hänet kiinni. Sievälä olisi rangaistuksen välttääkseen voinut itsekin kertoa olevansa tietolähde, mutta hän oli sanonut lusivansa ennen 10 vuotta kuin paljastuvansa tietolähteeksi. Sievälä olisi myös voinut pyytää kuulustelemaan Kauppia ja muita poliiseja liittyen Lundenin toimeksiantoon ja Kaupin näköhavaintoihin. Sievälä ei kuitenkaan ollut kertonut asioista, koska hän olisi väistämättä joutunut paljastamaan olevansa tietolähde. Kauppi oli itse päättänyt, että hän ei kerro näitä asioita Sievälästä Heinikarille.

32

Kauppi ei tiennyt, minkä vuoksi Sievälältä oli tullut tyhjiä viestejä. Kaupilla oli mielikuva, että Sievälän puhelin oli jäänyt kämppikselle, jolta Sievälä oli saanut kyydin sinne. Kyse saattoi olla vahinkoviesteistä tai joku toinen oli näppäillyt niitä. Kauppi ei ollut voinut enää selvittää asiaa vuonna 2012, kun Sievälä oli jo ollut kiinni. Sievälä oli illalla lähettänyt yhteyspuhelimeen viestin: ”Olitte käyneet pihalla”. Kauppi ei ollut selvittänyt tyhjiä viestejä käydessään Sievälän pihalla. Kauppi oli nähnyt, että Sievälä oli ollut normaalisti kotona ja kunnossa.

Jos pakettiautossa olisi nähty jotain sisällä, se olisi voinut aiheuttaa toimenpiteitä. Sievälää olisi kielletty menemästä sinne. Kauppi oli 2011 tiennyt, mistä auto oli vuokrattu, sillä liikkeen nimi oli ollut autossa punaisella ja kertonut sen kuulustelussa. Auton oli vuokrannut Nikko.

Heillä oli ollut epäily, että pakettiautoa ehkä käytetään huumeiden kuljettamiseen. Mahdollisuutta tehdä seurantaa ei ollut, koska meneillään oli ollut muuta. Oittaalla oli tarkkailtu 16 kilon metamfetamiini metsäkätköä. Lähtöjä oli paljon, eikä kaikkiin voitu reagoida. Jos autoon olisi ilmestynyt sisälle jotain, se olisi aiheuttanut toimenpiteitä. Sievälää olisi kielletty menemästä sinne.

Kauppi ja Runeberg olivat muun muassa Pukkilassa terminaalissa selvittäneet erän tuontipäivää, sillä jossain tuontipäiväksi oli merkitty 24.5.2011 eli eri päivä kuin Sievälän autonvuokrauspäivä. Kaupille ei vuonna 2012 ollut selvinnyt mikä päivä oli loppujen lopuksi oikea.

Hasislähetyksessä ei ole tavanomaista, että levyjen koot tai kuviot vaihtelevat.

Kauppi oli saanut tiedon Lundenin kirjeestä Runebergiltä ja Aarnion tiedot perustuivat keskusteluihin keväällä 2012 Kaupin ja Runebergin kanssa.

Kaupilla oli ollut kirjaukset tapahtumista, mutta kun hänet oli otettu kiinni joulukuussa 2013 ja alettu kysellä tietolähdetoiminnasta, niin Kauppi oli hävittänyt muistikirjansa. Auton tarkastamisesta ei ollut tehty mitään asiakirjoja.

Kauppi ei ollut varma, oliko hän 23.5.2012 lähtenyt töistä Sievälän asunnolle 15.15 vai 15.45. Kaupin ryhmä oli tehnyt virka-aikaa ja ylitöitä.

Aarnion tiedot asiassa perustuvat keväällä 2012 käytyihin keskusteluihin Kaupin ja Runebergin kanssa. Muitakin poliiseja on saattanut olla paikalla. KRP:n kanssa oli kevät tehty yhteistyötä, mutta kesällä välit olivat menneet juntturaan. Seurauksena oli ollut, että KRP oli tehnyt omia tutkintojaan ja RHU omiaan. Kauppi oli kunnioittanut sopimusta Sievälän kanssa, eikä vienyt asiaa eteenpäin. Kauppi ei tiennyt Aarnion ja Perovuon välisistä yhteyksistä liittyen tynnyrijutun käsittelyyn.

Kaupilta kysyttiin liittyen Sievälän liittymän -993 paikannuksiin 23.5.2011, joiden mukaan liittymä oli paikantunut Hökkerintielle kello 11.17 ja 14.50 ja seuraavan kerran kello 20.21, suhteessa siihen

33

että tynnyri oli purettu Isnäsissä kello 11.43-12 välillä. Kauppi totesi, että tiedossa ei ole, oliko puhelin ollut Sievälän hallussa eikä hän myöskään todennut mitään ristiriitaa arvionsa ja kertomansa kanssa. Kauppi katsoi, että hän oli voinut lähteä aikaisemminkin töistä ja nähdä sitten Sievälän Koivukylässä. Sievälä oli voinut tunnistaa Kaupin auton, kun häneltä oli tullut viesti käymisestä pihassa.

SALAINEN päättyy

20.8.2015 (s. 155-156)SALAINEN alkaaKauppi kertoi, että tapahtumat 1.11.2011 Haagassa olivat lähteneet liikkeelle siitä, kun Lunden oli joskus aikaisemmin jo kertonut Sievälälle tulevasta autonvuokrauksesta. Vuokraus oli konkretisoitunut marraskuun loppupuolella. Lundenilta oli tullut ohje toimittaa Haagaan auto, jonka Sievälä oli toimittanut sinne edellisenä päivänä eli 31.10.2011. Tarkoitus oli ollut tehdä kaikki, mitä voidaan auton suhteen. Runeberg ja Verlin eivät olleet aamusta päässeet, ja Kaupin oli itse pitänyt hoitaa asiaa, vaikka Tienhaara oli 1,5 kuukautta aikaisemmin otettu kiinni ja Pihlajamäen tutkinta oli ollut alkutekijöissään. Runeberg oli edellisenä iltana kertonut, että autoa ei ollut löytynyt ja Kauppi oli ollut aamulla yhteydessä Sievälään. Sievälä oli lähtenyt etsimään autoa ja Kauppi oli sanonut tulevansa myös etsimään sitä. Kauppi ei muistanut, kumpi oli löytänyt auton, joka oli ollut eri paikassa kuin mihin Sievälä oli sen jättänyt. Verlin oli ollut mukana etsinnässä, ja tarkoitus oli ollut postata autoa vähän aikaa. Verlinillä oli ollut kuulustelu kello 14 ja auton tarkastamisessa oli tullut kiire.

Kauppi oli tarkastanut auton ja Verlin oli ollut lähellä. Kauppi oli katsonut sisään ohjaamon ikkunasta ja nähnyt kuskin puolelle sekä sivu/takaikkunasta sisemmälle autoon. Auto oli näyttänyt käyttämättömältä. Kotietsinnästä olisi pitänyt ilmoittaa Lundenille, jolloin Sievälä olisi paljastunut - käytännössä näin ei voitu tehdä. Sievälälle oli ilmoitettu että auton voi hakea pois ja pyydetty ilmoittamaan, jos näkee siinä jotain poikkeavaa. Sievälä oli jossain vaiheessa hakenut auton pois.

Kaupilla ja Verlinillä oli ollut mukana puhelin, jolla oli voitu olla yhteydessä Sievälään. Kauppi ei tiennyt oliko numero ollut -826 loppuinen.

Auton liittymistä huumeisiin oli epäilty Lundenin taustan takia. Mutta Tienhaaran juttu oli ollut esitutkintavaiheessa, paljon tarkastamista ja ostajakuntaa oli etsitty, eikä siksi olisi pystytty isompaan operaatioon. Kauppi ei tiennyt oliko Lundenilla yhteyksiä United Brotherhoodiin. Kauppi ei tiennyt, oliko Sievälän kertomusta Lundenin toimeksiannosta varmennettu jotenkin. Sievälään oli luotettu, koska tämä oli kertonut totuudenmukaisesti asioista, eikä Kaupin RHU:ssa olo aikana ollut ilmennyt syytä epäillä Sievälää.

Tilanne RHU:ssa oli ollut se, että isompaa operaatiota ei olisi pystytty järjestämään. Lisäksi Kauppi arveli, että Lunden oli suhtautunut Sievälään varauksella ja saattanut testata Sievälää. Lunden oli ehkä Jokelassa saanut tietää, että Sievälän epäiltiin olevan yhteydessä poliisiin. Kauppi arveli, että hän oli saattanut paljastua toukokuussa ABC:llä, kun hän oli sateessa jättänyt oman autonsa pakun viereen. Jos olisi ilmennyt syytä epäillä rikosta, Sievälän olisi pitänyt pysyä kaukana. Sievälällä ei Kaupin mukaan ollut mitään tietoa, miksi auto oli paikalle järjestetty. Tietolähde ei saa syyllistyä

34

huumausainerikokseen, ja RHU:n toimintatapana oli takavarikoida huumeet heti.

Kauppi ei ollut pitänyt yhteyttä Hollantiin lokakuussa ainakaan tietoisesti. Runeberg oli kertonut Helvetin enkeli -kontaktista, josta ei ollut syntynyt mitään. Kauppi ei tiennyt, oliko joku muu pitänyt yhteyttä Hollantiin.

Kauppi oli todennäköisesti pitänyt yhteyttä Romanoon loma-marraskuussa. Kauppi oli pitänyt hallussaan Romanon yhteyspuhelimia. Kauppi ei ole tavannut Romanoa, mutta ollut varmistamassa muiden tapaamisia Pihlajamäessä, Pihlajistossa, Veräjämäessä ja muualla. Kauppi tiesi varmasti, että Romanoa oli tavannut eräs kollega, joka on vedonnut poliisilakiin ja itsekriminointisuojaan.

Yhteydenpidosta Romanon kanssa 80 prosenttia oli liittynyt Romanon yksityiselämään. Syksyllä 2011 Romanolta oli saatu tietoa Tienhaaran jutusta. Esimerkiksi samana päivänä kun Tienhaara oli otettu kiinni, Romano oli kertonut olleensa Tienhaaran juttuun liittyneen rekkakuskin kyydissä, ja rekkakuskin henkilöllisyyden ja olinpaikan selvittämisessä hän oli yhteydessä Romanoon. Romano on tuntenut myös käyttäjäkuntaa ja alemman tason henkilöitä sekä puheita Pihlajamäessä. Kauppi ei halunnut yksilöidä henkilöitä, koska se vaarantaisi Romanon turvallisuutta. Kauppi ei tuntenut Heimosta nimenä.

Kauppi ei tiennyt, oliko hän ollut Koivukylässä 29.11.2011. Yhteys Romanoon oli ollut tiivis. Romanon kanssa asioita oli selvitetty tekstiviesteillä. Kauppi muisti, että hän oli löytänyt kuorma-auton Korsosta Romanon tietojen perusteella, mutta ei muistanut milloin. Kaupilla oli ollut Korsossa tuolloin mukana yhteydenpitopuhelin. Henkilö oli otettu kiinni vuoden 2012 alussa. Korsoon ajetaan usein Koivukylän kautta. Samalla suunnalla oli Pihlajamäen jutun lisäksi saattanut samana tai seuraavana vuonna olla tutkintaa virolaisiin liittyen. Vuosien varrella oli ollut paljonkin juttuja. Ilman pääsyä poliisirekistereihin juttujen aikajanaa ei voi muistaa eikä sitä mitä olollut meneillään loka-marraskuussa 2011 tai rekkakuskin nimeä tai sitä miten rekkakuski liittyi Pihlajamäen juttuun. Kuorma-auto oli ollut radan oikealla puolella Koivukylästä Korsoon päin mentäessä. Kaupilla oli hatara muistikuva, että Romanolta oli saatu muutakin tietoa kuskin tekemistä huumausaineisiin liittyen.

Tienhaaran kiinnioton jälkeen Pihlajamäen jutussa ei enää juurikaan ollut tarkkailuja Pihlajamäessä, mutta tarkastustehtäviä ja vastaavaa oli saattanut olla. Tarkemmin Kauppi ei pystynyt asiaa enää muistamaan.

Malmilla oli tarkkailtu paljonkin Hännistä, joka oli käynyt Tienhaaran luona, Pihlajamäessä ja tavannut ehkä Väänästä. Myös joitain Väänäsen tapaamisia oli käyty katsomassa.

Sievälältä oli saatu tietoa vuosien varrella eräistä Pihlajamäen jutussa tuomituista henkilöistä.

SALAINEN päättyy

35

25.8.2015 (s. 156-158)SALAINEN alkaaKauppi oli aika ajoin pitänyt yhteyttä Vilhuseen. Kaikkien tietolähteiden ja myös Vilhusen kanssa oli vaihdettu liittymää säännöllisen epäsäännöllisesti. Kauppi tiesi, että Vilhunen oli ollut yhteydessä RHU:hun ollessaan matkoilla ja Espanjassa. Kauppi muisteli, että Vilhunen oli ilmoittanut lähdöstä Espanjaan lomalle etukäteen yhteyspuhelimeen. Kauppi muisti, että Vilhunen oli käynyt Espanjassa lukuisia kertoja, mutta Kauppi ei muistanut milloin. Vilhunen oli esimerkiksi joku vuosi antanut tietoja Espanjassa asuneesta henkilöstä Seppo Tiirikka Tervosesta ja Tienhaarastakin. Muutkin ringissä olleet henkilöt kuten Verlin tiesivät ainakin osittain, mitä tietoja Vilhunen on antanut. Myös Aarnio oli tiennyt.

Kauppi ei muistanut yksittäisiä päivämääriä kuten paikannusta 25.10.2011 Pohjolankadulla. Yleisesti Vilhusen tapaamisia oli käyty katsomassa ympäri pääkaupunkiseutua. Aarnio oli myöhemmin tavannut Vilhusen tuolla suunnalla keväällä 2012.

Vilhunen oli ilmoitellut etukäteen ja osittain tapaamisia oli käyty katsomassa. Yksi paikka oli ollut Käpylän aseman kupeessa olevan kaupan vieressä olevalla kujalla. Vilhunen oli aina tavannut RHU:n kohteena olleita merkittäviä henkilöitä, jos tavattavien suhteen tulisi ilmi jotain. Kauppi oli kirjannut tapaamiset, mutta hävittänyt memot, kun kiinnioton jälkeen oli alettu kysyä tietolähteistä sekä siten varmistanut että ne eivät paljastu.

Kauppi ei muista yksittäisiä tapaamisia ja yhteydenpitoa loka-marraskuussa, mutta Vilhuselta oli saatu tietoa Tienhaaraan liittyen. Tienhaara oli jo tuolloin ollut kiinni, mutta Vilhunen oli selvitellyt Tienhaaran lähellä olleita henkilöitä sillä oli epäilty, että Tienhaaralla on rahaa ja huumeita piilossa.

Kauppi ei muistanut olleensa marras-joulukuussa 2011 yhteydessä Hollantiin. Mahdollisesti puhelin oli ollut hallussa ja yhteystieto ollut nimikirjaimia takana. Kauppi oli keskustellut Runebergin kanssa hämäristä viesteistä kontaktilta, jolta oli tullut tyhjiä viestejä ja jotain koodeja, mutta Kauppia ei ollut kiinnostanut kun ei mitään konkreettista ei tullut Kauppi ei muistanut vieraskielisiä viestejä eikä hän ole ollut auttamassa koodien purkamisessa.

Kauppi oli joulukuussa 2011 ollut yhteydessä Sievälään, jolta oli saatu tietoa Ripattiin ja Timo Hoviin (joka oli vangittuna Pihlajamäen jutussa) liittyen.

Kauppi oli ollut aika ajoin yhteydessä Romanoon, mutta hän ei pystynyt erittelemään päiviä milloin itse ja milloin joku muu. Romanolta oli tullut tietoa siitä, mitä Tienhaaran ja Hovin kiinniotoista oli Pihlajamäessä keskusteltu, kuka oli odottanut kiinnijäämistä sekä kuorma-autosta ja kuskista.

RHU:lla ja Kaupilla itselläänkin oli ollut paljon tietolähteitä ulkomailla. Kauppi ei halunnut eritellä henkilöitä eikä maita, koska se ei kuulu tämän asian käsittelyyn.

36

Kauppi oli usein ostanut liittymiä ja latauslipukkeita muun muassa Länsi-Pasilan R-kioskilta sekä mahdollisesta myös 1.11.2011, mutta Kauppi ei muista päivämääriä. Hänellä oli mahdollisesti ollut myös Vilhusen yhteyspuhelin mukanaan.

Kauppi ei muistanut, että olisi 1.11.2011 käynyt katsomassa Vilhusen tapaamista. Kauppi muisti, että hän oli 1.11.2011 hakenut Verlinin Malmilta, kun Verlin oli ollut aamulla Tikkurilassa kuulustelemassa. He olivat tämän jälkeen käyneet hakemassa varusteet Pasilasta ja sitten ajaneet Haagaan etsimään Sievälän vinkistä asuntoautoa. Ajaessaan Haagaan Kauppi oli ilmoittanut Sievälälle, että tämän ei tarvitse enää olla siellä. Verlin oli samalla sanonut, että hänen täytyy olla takaisin kuulustelussa kello 14 ja siksi Haagassa oli ehditty vain katsoa auton ikkunoista sisään.

Romanon kanssa oli oltu yhteydessä vuosien varrella paljon ja säännöllisesti. Ryhmässä Romanon viesteihin oli tietoisesti vastannut vähintään muutama henkilö. Viesteihin vastanneet olivat tienneet, että kyse on Romanosta. Jos tietolähteen tiennyt henkilö oli poissa, paikalla olijat oli pidetty ajan tasalla. Oli keskusteltu sisällöstä ja siitä mitä oli meneillään, jotta viesteihin oli pystytty vastaamaan. Kauppi arveli, että Romano oli voinut vastausten kirjoitustavasta aistia jotain vastaajasta.

Kauppi oli käynyt vuonna 2002 valeosto- ja peitetoimintaa koskevan koulutuksen. Tietolähdekoulutusta ei ole järjestetty vuoden 2005 jälkeen. Lisäksi tietolähteistä on puhuttu huumerikoskoulutuksessa. Useimmiten puhelin ja liittymä oli vaihdettu samaan aikaan. Tämä on perustunut tietolähteen anonymiteettiin. Kauppi ei muistanut, oliko asiaa painotettu luennolla, mutta siitä oli keskusteltu kaikkien toimintaa tekevien kanssa. Koulutuksessa oli sanottu, että yhtä operaatiota varten käytetään yhtä puhelinta ja sen jälkeen puhelin vaihdetaan.

Yhteydenpitotapa oli tapauskohtaista. Kauppi oli pitänyt yhteyttä pelkillä tekstiviesteillä tai puheluilla ja tekstiviesteillä ja joidenkin kanssa pelkästään tapaamisilla.

SALAINEN päättyy

26.8.2015 (s. 158-159)SALAINEN alkaaKauppi kertoi, että muun muassa hän oli pitänyt yhteyttä Romanoon, jolta oli saatu tietoa, jota oli pystytty kohdentamaan Tienhaaran ja Hovin kiinniottojen jälkeisiin tapahtumaan. Romano oli kertonut siitä, kuka Pihlajamäessä oli odottanut kiinniottoa ja muusta puhe-huhumyllystä. Lisäksi Romano oli kertonut kuorma-autokuskista, joka oli Tienhaaran kiinniottopäivänä tiennyt paljonko Tienhaaralta oli takavarikoitu hasista. Kuski oli otettu kiinni, kuulusteltu ja tuomittu. Romanolta oli saatu useiden henkilöiden kiinniottoa tukevaa tietoa.

Sievälältä oli saatu Ripatista tietoa, mutta Kauppi ei halunnut mustamaalata Ripattia muiden avustajien joukossa.

37

Romanolta oli saatu "hiljaista tietoa" eli tietoa ihmisistä yleensä. Romano oli auttanut syksyn aikana lukuisia kertoja, mutta yhteydenpitoon oli liittynyt myös henkilökohtaisia asioita kuten ongelmia poikaystävien kanssa. Romanoa oli aina pyritty auttamaan ongelmissa.

SALAINEN päättyy

27.8.2015 (s. 159-160)SALAINEN alkaaKauppi kertoi, että hän oli nähnyt tussitaulun, koska se oli ollut useamman päivän esillä.

Reinholmia oli ollut syytä epäillä seikoista, joista Runeberg oli kertonut. Epäily oli perustunut tietolähdekeskeiseen tutkintaan, josta Runebergiltä oli saatu tietoa.

Kauppi oli ollut ryhmänjohtaja Pihlajamäen jutun tutkinnassa. Tienhaaran tutkinnan aikana oli tullut tietoa Reinholmista. Kaupilla ei ole roolia siinä, mihin ilmoitukseen telekuunteluhakemus tai henkilö kirjataan. Käytäntö oli ollut kirjavaa. Reinholmia ei ollut kirjattu Tienhaaran pöytäkirjaan. Kirjaamatta jättämisellä oli pyritty salaamaan se, että henkilö saisi tiedon siitä, että hän on epäiltynä rikoksesta.

Kauppi kertoi käytännön muuttumisesta alkuvuonna 2012. Kysyttäessä miksi Vilhusen puhelinta ei ollut muutettu, Kauppi kertoi, että muutos oli tapahtunut vaihtelevasti eri tietolähteiden kanssa ja tietyn ajan kuluessa. Lisäksi jotkut olivat lopettaneet puhelimien käytön kokonaan. Kun keskustelujen pohjalta oli päädytty muutokseen, niin se ei tarkoittanut sitä, että kaikki tekevät samalla tavalla heti. Kauppi ei ilman televalvontatietoja tiennyt, miksi Vilhusen kohdalla ei muutettu käytäntöä.

Kauppi ei muista jutelleensa Piipon kanssa siitä, mitä Reinholmia koskevia tietoja Piippo oli Runebergiltä saanut.

Kauppi muisti varmuudella toisen Shellin tapaamisen. Hän oli mahdollisesti ollut mukana myös ensimmäisellä kerralla. Runeberg oli mahdollisesti soittanut Kaupin mukaan tarkkailulle.

Puhelin oli toisella kerralla todennäköisesti ollut mukana Kaupilla tai Verlinillä. Yleensä Vilhusen puhelin oli ollut mukana, kun Vilhunen oli ilmoittanut tapaamisesta. Kauppi ei pystynyt yksilöimään ajankohtia.

Kysyttäessä paikantumisesta Reinholmin kodin lähelle Maistraatinkadulle 1.3.2012 kello 8.41 Kauppi kertoi, että tarkkailut lähtivät liikkeelle useinkin siten, että oli matkalla töihin haettu puhelin, avattu ja katsottu, onko viestejä, sekä käyty katsomassa oliko auto paikalla ja henkilö kotona. Reinholmin tapaamisesta oli ollut tietoa jo aikaisemmin, mutta Haagan Shellin tapaamisessa merkityksellistä oli ollut Laakson ja Vilhusen tapaaminen ja Reinholmin tulo paikalle oli ihan sivuseikka. Reinholmkin oli ollut tutkittavana, mutta Laakso oli mielenkiinnon kohde tapaamisella.

38

Kauppi muisti menon Shellille. Verlin oli ollut kuski ja Runeberg oli ollut mukana leasingautolla. Kauppi ja Verlin olivat ajaneet Vihdintien toiselle puolelle kerrostalon parkkiin ja nähneet KRP:n tumman tila-auton tummennetuilla ikkunoilla samalla parkkipaikalla. Kauppi oli ilmoittanut Runebergille, joka oli ollut lähistöllä, että KRP on täällä, lähdetään pois. Runeberg oli havainnut toisenkin KRP:n auton toisella parkkipaikalla. Kauppi ei tiennyt, havaitsiko KRP RHU:n siellä.

Kauppi ei ollut pyytänyt tarkkailutietoja KRP:ltä.

Runeberg oli kertonut Vilhuselle lähetetyn viestin sävystä, eikä Kauppi puhua halunnut yhteydestä Vilhusen kanssa.

SALAINEN päättyy

9.9.2015 (s. 162-163)SALAINEN alkaaKauppi kertoi yhteydenpidosta Hollantiin vuosina 2012-2013. Vuosien 2012-2013 vaihteessa oli ollut tutkinnassa juttu, jossa virolaiset olivat tuoneet ekstaasia ja amfetamiinia Hollannista. Jutussa oli tehty takavarikkoja ja se oli mennyt syyteharkintaan vuonna 2014. Hollannin pää ei jutussa selvinnyt. Tietolähteenä oli ollut henkilö, joka oli liikkunut virolaisten kanssa, jotka olivat järjestäneet asioita Hollannissa jossain Hollannin ja Belgian rajalla. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että henkilö olisi liikkunut Arnhemissa.

Kauppi ei tiennyt, oliko hän itse pitänyt yhteyttä henkilöön. Voi olla, että yhteystieto oli tallennettu nimimerkin taakse. Henkilö oli ollut Suomessakin kyseisenä vuonna ja puhuu suomea ja viestit olivat tulleet suomeksi. Samalla henkilöllä oli ollut käytössään myös virolaisia ja suomalaisia numeroita. Henkilö ei ollut hollantilainen, mutta Kauppi ei halunnut kertoa muuta henkilön kansalaisuudesta.

Henkilöltä oli saatu tietoa muun muassa Keimolan kätkölle tulossa olleesta huumausaineista.

Kauppi ei kertonut Hollannin kontaktiin yhteyttä pitävästä henkilöstä, koska tämä oli vedonnut itsekriminointisuojaan ja häntä oli laitoksen johdon taholta painostettu asiassa. Aarnio ei ollut hoidellut tietolähdettä, mutta varmaan Aarniollakin oli ollut puhelin joskus hallussaan. Päävastuu oli sillä, jonka tietolähde tämä oli ollut. Puhelin oli voinut olla myös Runebergin hallussa.

Aarnion sekä Kaupin ja Runebergin pidätysten joulukuussa 2013 jälkeen yhteydenpitoa ei ole enää ollut. Kauppi oli Aarnion kiinnioton jälkeen ajatellut, että vuoden 2012 tutkinnat nousevat pintaan uudelleen ja lopettanut kaiken yhteydenpidon puhelimilla sillä hetkellä. Moni muu oli tehnyt samoin, ja osa oli lopettanut tapaamisetkin. Hollannin osalta oli tehty päätös, että pannaan poikki.

39

Hollannin kontaktin liittymien -818, -229 ja -967 televalvonnoissa on ajankohtia, jotka sopivat siihen kun henkilö oli ollut Suomessa. Kauppi ei kertonut mitkä ajankohdat ovat tällaisia.

Kysyttäessä liittymän -734 paikantamisesta Pornaisiin 11. ja 12.11.2013 Kauppi kertoi, että Runeberg oli kertonut Kaupille, että Pasilan mutkassa oli ollut hämärää toimintaa. He olivat asian johdosta tavanneet Aarnion ja Runebergin kanssa, ja ottaneet käyttöön nämä liittymät, jotta saavat toisensa kiinni jos jotain tapahtuu. Kauppi oli arvellut, että siellä saattoi olla konnia postaamassa Aarniota. Aarnio oli havainnut jotain hämärää talonsa ympärillä, ja soittanut Runebergille. He olivat tulkinneet tilanteen uhkatilanteeksi. Prepaidejä oli käytetty uhkatilanteissa muulloinkin. Puhelimien tarkoitus oli ollut, että he saavat toisensa kiinni, kun Aarniota ei ikinä tavoita puhelimella eikä Kauppiakaan öisin. Tähän puhelimeen ei tulisi muuta liikennettä, ja vain sellaisia yhteydenottoja, joihin vastataan.

SALAINEN päättyy

29.9.2015 (s. 166-167)SALAINEN alkaaKauppi kertoi liittyen yhteydenpitopuhelimien paikantumiseen 20.4.2011 Iskoskujalle, jolloin Kauppi oli ollut vuosilomalla. Kauppi kertoi, että hänellä on henkilökohtaisia yhteyksiä sinne suunnalle kun hänen tyttärensä olivat asuneet Rajatorpassa, jossa Kauppi oli tavannut heitä usein. Kauppi muisti olleensa katsomassa Myyrmäessä Vilhusen tapaamisia. Loma-aikanakin oli saatettu käydä katsomassa tietolähteiden kiinnostavia tapaamisia. Tuolloin hänellä oli todennäköisesti ollut kyseisen tietolähteen yhteydenpitopuhelin mukanaan, jotta tietolähteen kanssa voidaan viestiä. Kauppi ei pystynyt yksilöimään päiviä. Tietolähteisiin liittyviä tapahtumia oli niin paljon, että niitä on mahdotonta yksilöidä. Kauppi oli itsekin pyytänyt Verliniä ja Runebergiä käymään katsomassa tapaamisia näiden ollessa lomalla.

On olemassa henkilökohtaisia tietolähteitä ja kimpassa hoidettavia tietolähteitä. Mutta fakta on se, että yhtä tietolähdettä eivät monet poliisit tapaa. Yhteydenpitoa on hoidettu ringissä, mutta tapaamisia hoitaa vain yksi henkilö. Yksi henkilö oli tapaamisella ja toinen saattoi olla varmistamassa. Useimmiten aina sama henkilö tapasi tietolähteen, joissakin tapauksissa saattoi olla kaksikin henkilöä. Jos Kauppi oli ollut katsomassa Vilhusen tapaamisen loma-aikanaan, hän oli hakenut puhelimen Pasilasta tai joku muukin oli ollut mukana katsomassa tapaamista. Mahdollista oli joko se että poliisi tapasi tietolähteen tai se että poliisi tarkkaili tietolähteen tapaamista jonkun rosvon kanssa. Esimerkiksi jos Vilhunen oli tavannut K:n niin Vilhunen oli ilmoittanut poliisille, että katsokaa minne K menee, ja myöhemmin asiasta oli keskusteltu.

Kauppi kertoi liittyen käynteihinsä 23.5.2011 Porvoon moottoritien Robin Hoodin pihassa ja Koivukylässä. Kauppi oli varma, että hän oli tuona päivänä käynyt Koivukylässä ja Isnäsissä, mutta hän on epävarma täsmällisestä kellonajasta. Kauppi oli varmasti lähtenyt töistä aikaisemmin, mutta ei osannut sanoa kuinka paljon aikaisemmin. Kauppi oli käynyt Koivukylän kautta eikä hänen tarvinnut siellä muuta kuin kääntyä parkkipaikalla, kun hän oli nähnyt Sievälän parvekkeella. Kauppi oli ilmoittanut Runebergille, että kaikki kunnossa ja jälkeen käynyt Robinhoodilla ja ajanut

40

sieltä kotiin. K-plussakorttia oli käytetty Pornaisissa kello 16.20, joten Koivukylässä käynti oli huomattavasti aikaisemmin. Kun Kauppi on saanut tietoonsa K-plussakortin ajankohdan, hän on päätellyt töistä lähtemisajankohtaa.

Sievälä oli ollut parvekkeella tupakalla. Kauppi oli mennyt paikalla Runebergin pyynnöstä, kun Runeberg oli saanut Sievälältä outoja viestejä. Kauppi oli ymmärtänyt, että tyhjiä viestejä. Kauppi oli ilmoittanut Runebergille, joka oli varmaankin todennut, että Sievälällä ei ole hätää varmaankaan. Sievälä asui yksi kerros katutasosta ylöspäin portaiden vasemmalla puolella. Kauppi oli nähnyt Sievälän noin 20 metrin päästä. Kauppi ei tiennyt, milloin Sievälän puhelin oli vaihdettu outojen viestien jälkeen, joiden lähettäjäksi oli epäilty Sievälän kämppistä,.

Kauppi kertoi, että hän ei muista tapahtumia 25.10.2011 eikä sitä oliko Vilhusta tuolloin tavattu Metsäläntiellä, jonne Vihusen puhelin oli paikantanut kello 14 maissa ja samoihin aikoihin RHU:n puhelin Ratapihantiellä ja Opastinsillalla. Kauppi ei muistanut päivämääriä.

Kauppi muisteli, että Vilhunen oli 1.11.2011 ilmoittanut tapaamisestaan, jota Kauppi ei ollut mennyt katsomaan. Hän oli tuolloin ollut Verlinin kanssa Haagassa. Kaupilla oli todennäköisesti ollut mukana Vilhusen ja Sievälän yhteydenpitopuhelimet, koska hän oli ollut menossa hakemaan Verlinin Malmilta. Kauppi tiesi, että Vilhunen oli aikaisemmin tavannut kaksi tai kolme kertaa erään henkilön ravintolan edustalla, kun Kauppi oli ollut katsomassa. Kauppi ei ajallisesti osannut sijoittaa tätä tapahtumaa. Sievälä oli ilmoittanut, että auto oli ilmestynyt Haagaan, ja Kauppi oli Verlinin kanssa hakenut Pasilasta varusteet postausta varten. Aikaa postaukselle ei ollut, koska Verlin oli ilmoittanut kuulustelusta kello 14.

Kauppi kertoi, että hän oli antanut jollekin Tienhaaran jutun tutkijalle omat tunnuksensa kuuntelujärjestelmään, koska näillä muilla henkilöillä ei ollut omia tunnuksia Tienhaaran kohteisiin. Voi olla että päällekkäin oli ollut joku muukin juttu. Mahdollisuuksia on monia. Väistötiloissa kuunteluja varten oli ollut pääasiassa yksi päähuone.

Kauppi ei muistanut, oliko hän ollut 29.11.2011 Mäntyharjulla Vihantasalmen Nesteellä kello 9.05. Kauppi muisti, että hän oli joku päivä ollut etsimässä Romanolta saatujen tietojen perusteella kuorma-autoa.

Kauppi kertoi, että Nurmijärvellä oli ollut Myllykukon kohdalla moottoritien toisella puolella kätköjä. Lisäksi Nurmijärvellä on ollut tapaamispaikka, jossa Vilhusella on ollut tapaamisia ja Kauppi oli tavannut erästä tietolähdettä. Paikat ovat Nurmijärven keskustassa.

Kauppi ei osaa sanoa tarkkaa päivää, jollen hän oli ollut etsimässä kuorma-autoa Koivukylä-Korson alueelta.

SALAINEN päättyy

41

30.9.2015 (s. 167-168)SALAINEN alkaaKauppi kertoi yhteydenpidosta Vilhuseen keväällä 2011 ja syksyllä 2011. Kauppi oli pitänyt Vilhuseen yhteyttä liittyen Aarnion kertomiin asioihin (Cannonballin ampumistapaus ja Tienhaaran asiat). Vilhuselta oli saatu näihin liittyen ja aikaisemminkin paljon erittäin hyvää tietoa.

Kauppi kertoi työvuoroihin liittyen, että syyskuun lopulla oli postattu paljon Tienhaaran ympärillä olleita henkilöitä. Jotta Kauppi voisi muistaa tarkemmin Aarnion kertomasta lastin odottamisesta, Kaupin pitäisi saada kuunnella Tienhaaran puheluita. Tällainen tapahtuma oli kuitenkin ollut. Kauppi muisti, että Hovi ja Salovaara olivat lähteneet jonnekin, jossa he eivät olleet paikantuneet ja ilmaantuneet takaisin Pihlajamäkeen. Tähän liittyen oli epäilty, että he olivat hakeneet lastin. Epäily oli perustunut siihen, kun ei ollut lainkaan paikannuksia. Tienhaara, Hovi ja Salovaara olivat käyttäneet "skrämbleriä" joka oli sekoittanut teleliikennettä ja paikannuksia.

Kauppi oli kuullut Hovia omasta päätöksestään. Tienhaaran jutussa hän oli kuullut myös muita. Malmströmin kohdalla oli ollut kolme neljä eri kuulustelijaa, mutta tuloksia ei saatu. Kuulustelijaa oli vaihdettu, jotta jotain olisi saatu paperille.

Yhteys Vilhuseen oli syntynyt uudelleen alkuvuonna 2011. Kauppi ei tarkkaan muistanut, miten yhteys oli syntynyt uudelleen. Mutta yleisesti oli pari eri mahdollisuutta eli joko oli tiputettu lappu, jossa pyydetty ottamaan yhteyttä tai nähty liikenteessä ja pyydetty ottamaan yhteyttä. Kauppi oli yhdessä muiden, muun muassa Runebergin ja Verlinin kanssa - eli niiden kanssa, jotka olivat tienneet, että Vilhunen oli tietolähde - päättänyt, että Vilhuseen tulisi saada yhteys, koska Vilhunen oli vuosien varrella ollut arvokas tietolähde. Myös Kauppi oli keväällä 2011 "aika ajoin" pitänyt yhteyttä Vilhuseen. Yhteydenpidon tiiviys oli riippunut tilanteesta. On äärimmäisen vaikea sanoa, että minä hetkenä, milloin ja miten. Kaupilla oli ollut päävastuu siitä, että hän piti Vilhuselta saatavan tiedon hallinnassaan. Vain muutama oli tiennyt, keneen oli pidetty yhteyttä. Oli ollut poliiseja, jotka eivät välttämättä olleet tienneet, keneen oli pidetty yhteyttä. Nämä poliisit olivat käyneet tarkistamassa puhelimia. Jos oli saapunut viesti, niin he olivat soittaneet esimerkiksi Kaupille ja kertoneet saapuneesta viestistä, minkä jälkeen Kauppi oli ohjeistanut "kuittaaman sen" tai ilmoittamaan, että palataan myöhemmin asiaan. Kauppi oli lähettänyt usein viestejä Vilhuselle. Se kuinka usein Kauppi oli lähettänyt viestejä, oli vaihdellut täysin tilanteen mukaan. Useita viestejä päivän aikana tai sitten vähemmän.

Kysyttäessä liittyen siihen että 70 prosenttia viestinnästä Vilhusen kanssa oli tapahtunut Kaupin työvuorolistalle merkittyjen työvuorojen ulkopuolella (S2058), Kauppi kertoi, että työaikakirjanpito ei ole ollut luotettava.

Viestien kuittaamiset olivat olleet lyhyitä jos Vilhunen oli esimerkiksi ilmoittanut "lähden maille" tai "dokaamaan". Käytäntö oli ollut, että puhelimet olivat piilokonttorilla. Kauppi oli jättänyt puhelimia myös autoon, koska "seitsemän puhelimen kanssa ei voinut kulkea Pasilan poliisitalon ruokalassa ja muualla".

42

Kauppi ei ollut tavannut Vilhusta, mutta hän oli ollut varmistamassa tapaamisia. Varmistamisia eri tietolähteiden kanssa oli ollut paljon. Vilhusta oli Kaupin tiedon mukaan tavannut vain Aarnio vuosina 2011-2013. Talvikangas oli saattanut tavannut Vilhusta kaupungilla. Talvikangas oli tavannut paljonkin rikollisia, mutta Kauppi ei tiennyt missä yhteydessä.

SALAINEN päättyy

17.11.2015 Pääkuuleminen (s. 179-183)SALAINEN alkaaAarnion ja Vilhusen tapaaminen 15.3.2012

Kauppi ei ollut ollut 15.3.2012 varmistamassa tapaamista, vaan hän oli tuolloin tavannut Heinikarin Koivuhovin Teboililla ja luovuttanut tälle Tienhaaran jutun pöytäkirjat. Kauppi oli kuitenkin tiennyt tapaamisesta etukäteen. Hän oli keskustellut Aarnion kanssa, että Vilhusta olisi aiheellista tavata liittyen mahdollisiin toimittajiin kohdistuneisiin uhkiin. Kyse oli ollut siitä, että jengiläiset olivat käyneet kuumana jonkun lehden kirjoittelusta. Jälkeenpäin Kauppi oli saanut tietää, että Runebergin suorittamassa Reinholmin kuuntelussa oli tullut ilmi jotain aiheesta. Runeberg ei sen tarkemmin ollut kertonut, mitä kuuntelussa oli tullut ilmi, vaan pääpointti oli ollut se, että oli muutenkin tiedetty jengiläisten käyneen kuumana.

Anonymisaattorin käyttö RHU:ssa

Kaupilla ei ollut varsinaista täsmätietoa anonymisaattorin käytöstä operaatioissa RHU:ssa. Kauppi oli päätellyt joidenkin käytävä- ja juttupalaverikeskustelujen perusteella, että laite oli olemassa ja että sitä oli mahdollisesti käytetty operaatioissa. Kauppi ei osannut eritellä, mitä hän oli kuullut laitteesta, eikä sitä mihin hänen käsityksensä laitteen käytöstä perustui. Kauppi oli kuullut joidenkin keskustelleen laitteesta, mutta Kauppi ei ollut kiinnostunut teknisistä laitteista. Kauppi ei tiennyt, missä yksittäisessä operaatiossa laitetta olisi käytetty. Vuonna 2012 Kaupille oli muodostunut käsitys laitteesta. Kauppi ei muistanut muiden kuin Aarnion ja Runebergin keskustelleen laitteesta, mutta mahdollisesti joku tutkinnanjohtajakin oli voinut puhua "boxista". Kauppi ei ollut osallistunut mihinkään kokoukseen, jossa laitetta oli käsitelty. Kaikki tieto perustui kuulopuheisiin ja siihen, että laite oli ollut esillä muiden asioiden yhteydessä.

Yhteydenpidosta Seija Kortekallio-Lampeen

Kauppi oli tullut tietoiseksi kaikista vastaajista pian sen jälkeen kun hän oli aloittanut RHU:ssa. Kauppi ei ollut tavannut Kortekallio-Lampea. Kauppi oli ollut tietoinen Kortekallio-Lammen yhteydenpidosta yksikköön. Kauppi oli sopinut Kortekallio-Lammen yhteyspuhelimeen Aarnion ja Kortekallio-Lammen tapaamisia, kun Aarnio ei ollut itse pystynyt. Kysymys oli samoista yhteyspuhelimista, joista tässä asiassa oli kysymys. Kortekallio-Lampi oli muiden vastaajien kanssa "eri kategoriassa" tietolähteenä. Kauppi muisti, että hän oli jopa kotoaan käsin viestinyt jostain tapaamisista Kortekallio-Lammen kanssa.

43

Yhteydenpito Kortekallio-Lammen kanssa oli ollut harvempaa kuin Vilhusen ja Romanon kanssa. Puhelin oli kuitenkin liikkunut kuten muutkin yhteydenpitopuhelimet, jos nämä muut puhelimet olivat olleet mukana. Kauppi muisti esimerkiksi tilanteen, että ollessaan eräänä vuonna kesä-elokuun sairauslomalla, hänellä oli ollut Kortekallio-Lammen puhelin kotona joitakin viikkoja. Puhelin oli jäänyt Kaupille vahingossa taskuun, ja muut puhelimet olivat olleet Pasilassa.

Kauppi oli vastannut viesteihin. Lähinnä viestit olivat olleet tapaamisviestejä ja lisäksi joihinkin henkilöihin liittyvää vihjeluonteista tietoa. Kaupille nämä henkilöt eivät sanoneet mitään. Jos Kortekallio-Lampi oli ollut tulossa Helsinkiin, hän oli laittanut viestiä ja kysynyt tapaamista. Kauppi oli vastannut joskus viiveellä, jos hän oli joutunut selvittämään Aarniolta asiaa. Kauppi oli kertonut viestien vihjetiedot Aarniolle. Puhelin oli mahdollisesti ollut joskus myös Aarniolla. Puhelimeen oli tullut myös viestejä, joissa Kauppi oli ollut "poissa kartalta" ja hän oli kysynyt Aarniolta mistä oli kyse. Puhelinta oli myös vaihdettu, mutta Kauppi ei tiennyt kuinka säännönmukaisesti. Kauppi oli mahdollisesti ollut mukana vaihdoissa, koska kaikkia puhelimia oli vaihdettu säännöllisen epäsäännöllisesti.

Yleisesti ottaen oli olemassa kaiken tasoisia tietolähteitä - erittäin merkittäviä ja vähemmän merkittäviä - kaikkiin oli pidetty yhteyttä ja luottamusta yllä. Kortekallio-Lampi oli asunut kaukana eikä hän ollut liikkunut piireissä, joita koskevista tiedoista olisi ollut konkreettisesti välitöntä hyötyä. Kortekallio-Lammelta ei ollut tullut samantasoisia vinkkejä kuin muilta. Kortekallio-Lampi oli itse varmaankin pitänyt niitä tärkeinä. Kauppi ei muistanut konkreettisia juttuja, joihin Kortekallio-Lammen antamat tiedot olisivat johtaneet ja jotka olisivat olleet RHU:n kannalta merkityksellisiä. Oli olemassa tietolähteitä, joihin oli pidetty kolme vuotta yhteyttä ilman, että saadaan mitään konkreettista tietoa. Jos ei pidä yhteyttä, ei ole mahdollista saada mitään tietoa.

Tammikuussa vuonna 2012 Kortekallio-Lammelle oli ilmoitettu, että puhelimen käyttö lopetetaan. Kauppi ei muistanut, kuka oli ollut yhteydessä ja oliko ilmoitus mennyt yhteyspuhelimella. Kaupin mukaan asiassa oli nyt selvitetty, että Aarnio oli ilmoittanut asiasta Romanon puhelimella.

Kauppi oli selvillä Kortekallio-Lammen tyttären perhetilanteesta Hollannissa, eli viestintä oli koskenut myös sitä. Kortekallio-Lammella oli ollut hätä tyttärestään.

Aarnio oli kertonut tiedoista, joita Aarnio oli saanut Kortekallio-Lammelta tapaamisilla. Jos oli tullut hyödynnettävää tietoa, se oli hyödynnetty tai välitetty eteenpäin. Kortekallio-Lammelta oli saatu tietoa tietyistä henkilöistä tämän perheongelmien lisäksi. Kauppi oli ollut varmistamassa Aarnion ja Kortekallio-Lammen tapaamisia mm. Porvoonkadun Shellillä. Kauppi ei muistanut tapaamista lentokentän lähellä. Tapaamisia oli ollut vuonna 2011 ja siitä taaksepäin. Tapaamisia ei ollut ollut hirveästi.

Yhteys Romanoon

Kauppi oli nähnyt Romanon (tuolloin Lehtimäki) ensimmäisen kerran Miika Kortekallion tutkinnan aikana. Romanolta oli saatu merkittävää tietoa, jonka perusteella oli tehty myös konkreettisia juttuja

44

ja takavarikkoja. Kauppi ei halunnut kertoa yksittäisiä Romanon vihjeiden perusteella tehtyjä kiinniottoja, takavarikkoja ja esitutkintoja. Romanolta oli pyydetty tietoja myös meneillään olleista tutkinnoista kuten sitä, millä autolla epäilty liikkuu.

Romano oli ollut tärkeä tietolähde ja yhteydenpito oli ollut runsasta, koska Romano oli kirjoittanut pitkiä viestejä ja hänellä oli ollut vuosien varrella paljon erilaisia ongelmia. Romanolta oli saattanut tulla jopa 10 tekstiviestiä putkeen. Viestit olivat olleet enemmin raportteja. Esimerkiksi yhdyskuntapalvelun suorittamisen aikana Romano oli pyrkinyt viikon aikana kertomaan mahdollisimman tyhjentävästi kaiken, jolla hän oli arvellut olleen merkitystä poliisille. Romano oli kirjoittanut viestejä pyytämättä.

Yhteydenpito oli perustunut keskinäiseen luottamukseen ja siihen, että Romanoa oli autettu eri elämäntilanteissa. Suhde oli ollut luottamuksellinen.

Kauppi oli ollut tekemisissä usean tietolähteen kanssa uransa aikana. Syyt lähteä tiedottajaksi vaihtelivat. Tärkeintä on, että yhteydenpidossa syntyy luottamus ja halu auttaa poliisia. Romanolla oli ollut ongelmia kaikkien poikaystävien kanssa. Myös lapsikaappaus oli vaikuttanut Romanon terveyteen.

Kauppi oli ollut joskus mukana turvaamassa tapaamisia Romanon kanssa. Romanoa olivat tavanneet Aarnio ja Verlin. Tapaamisia oli ollut kaikissa paikoissa, joissa Romano oli asunut eli Veräjälaaksossa, Pihlajamäessä, Pihlajistossa. Kukkulalla oli tarkoitettu muassa Pihlajistossa olleita kallioita. Pasilassa aikaisemmin tapaamispaikka oli ollut "ruttolinna". Kauppi tiesi Verlinin ja Romanon keskustelujen sisällöstä sen, mitä Verlin oli niistä kertonut.

Romanon puheluihin oli vastannut henkilöitä, jotka olivat tienneet kenelle vastaavat, mutta oli myös joitakin henkilöitä, jotka eivät tienneet kenelle vastaavat. RHU:ssa oli ollut ainakin 3 tai 4 henkilöä, jotka olivat tienneet Romanosta, ja kuka tahansa heistä oli voinut vastata Romanolle.

Miika Kortekallioon kohdistunut tutkinta

Kauppi oli ollut Miika Kortekallion jutussa yhtenä tutkijana Espoon huumerikosyksikössä. Kauppi oli kuulustelut yhtä henkilöä ja ollut ottamassa Miika Kortekalliota kiinni. Kauppi ei ollut ollut yhteydessä Helsinkiin vaan yhteydenpitoa oli hoitanut joku toinen. Kortekallion kiinniottotilanteessa Kauppi oli ollut kuskaamassa häntä poliisivankilaan ja Bloigu oli valittu asian tutkijaksi. Kortekallion juttu oli tullut Espoolle "puun takaa" ja hänen kiinnijäämisensä oli ollut vahinko. Kauppi oli sanonut Bloigulle autotallissa, että Kortekalliolta kysytään "missä järjestyksessä tehdään etsinnät", koska Espoossa ei ollut tietoa missä Kortekallio oli asunut. Bloigu oli kysynyt ja Kortekallio oli kertonut asuvansa Runeberginkadulla. Bloigu ei ollut voinut kysyä osoitetta tarkemmin Kortekalliolta ja myöhemmin tieto asunnon tarkasta sijainnista oli tullut RHU:sta. Asunnosta oli takavarikoitu kymmeniä kiloja hasista. Asunto oli löytynyt RHU:n tiedoilla.

45

Yhteys Sievälään

Runeberg oli tavannut Sievälää syksystä 2010 lähtien. Kauppi oli saanut tietää Sievälästä samoihin aikoihin kuin muista vastaajista. Kauppi arveli, että hän oli saanut tietää kaikista tietolähteistä, koska Kauppia oli kaavailtu tietolähderekisterin pitäjäksi. Kauppi oli itsekin pitänyt Sievälään yhteyttä muun muassa tekstiviestitse ja osallistunut tämän suojaamiseen.

Sievälän siviilikaverit olivat keränneet kolehtia Sievälän avuksi ja Sievälä oli halunnut, että varat toimitetaan vankilaan poliisin kautta. Kauppi arveli, että Sievälä ei ollut halunnut ottaa riskiä siitä, että hänen siviilikaverinsa yhdistettäisiin häneen. Rahalähetysten tulo oli loppunut vasta sen jälkeen, kun Kauppi ja Runeberg oli pidätetty. Runeberg oli tavannut Sievälän kaverin ja kertonut tälle, että poliiseja oli kuulusteltu eikä poliisi enää voinut sekaantua asiaan.

Kauppi tiesi, että Salmisen puhelimella oli otettu yhteyttä Aarnion virkaliittymään, koska Runeberg ei ollut tuolloin tuntenut Salmista kunnolla. Kauppi oli itsekin puhunut Salmisen kautta muiden tutkintavankien ja vankien kanssa. Samoin oli toimittu muissa vankiloissa, ja poliisi oli päässyt tapaamaan vankeja "salaa". Tynnyrijutun käsittelyn aikaan Runebergiltä oli tullut tieto siitä, että Sievälälle oli kerrottu, että tuomio voitaisiin välttää vain paljastamalla Sievälän toiminta tietolähteenä. Runeberg oli kertonut, että Sievälä oli kieltänyt ehdottomasti kertomasta, että hän oli tietolähde. Sievälä oli sanonut, että hän mieluummin "lusii rauhassa kuin menettää henkensä".

Yhteys Vilhuseen

Vilhunen oli yksi merkittävimmistä tietolähteistä, mikä oli johtunut Vilhusen asemasta ja menneisyydestä. Asiaa oli hankala käsitellä oikeudessa, koska käsittely oli asianosaisjulkinen ja asianosaisina oli jengiläisiä. Lisäksi istunnossa oli paikalla HPL:n edustaja, joka oli raportointivelvollinen.

Kauppi oli saanut tietää Vilhusesta vuonna 2001 mennessään RHU:hun. He olivat tavanneet ensimmäisen kerran vuoden 2001 marraskuussa valeosto- ja peitetoimintakurssin ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Aarnio oli järjestänyt Kaupin ja Vilhusen tapaamisen.

Yhteydenpito Vilhuseen oli ollut säännöllisen epäsäännöllistä ja siinä oli välillä ollut pitkiäkin taukoja kuten Vilhusen Lahden tuomion jälkeen. Kauppi oli ollut mukana varmistamassa Aarnion ja Vilhusen tapaamista sen jälkeen, kun Vilhusen kotona oli ollut ampumisvälikohtaus. Tapaamisessa oli ollut tarkoitus selvittää mitä oli tapahtunut. Tuolloin Vilhuseen ei Kaupin muistaman mukaan ollut ollut yhteyttä, koska tämä oli ollut Lahdessa lusimassa.

Vilhusen tapaamisissa oli toimittu erityisen varovaisesti, koska jokainen tapaaminen oli ollut riski sekä Vilhuselle ja poliisille. Erityisen suuri riski Vilhuselle oli ollut Aarnion seurassa, joka on julkisuuden henkilö. Kauppi muisti useita tapaamisia, joissa keskusteluja oli kuunneltu avoimen puhelinlinjan kautta.

46

Herlinin kidnappaustapauksessa Vilhunen oli antanut tietoa. Kauppi oli tavannut Vilhusen ja pyytänyt, voiko Vilhunen mennä Turkuun selvittämään epäilyjä jengikytköksistä. Vilhunen oli nopealla aikataululla suostunut selvittämään asiaa. Vilhunen oli joutunut Turussa vaihtamaan hotellia varotoimena. Vilhunen oli raportoinut Kaupille yhteydenpitopuhelimella, jonka Kauppi oli antanut tapaamisen yhteydessä.

Tauon jälkeen Vilhuseen oli saatu uudelleen yhteys vuonna 2011. Helvetin enkeleihin kohdistuneen tutkinnan aikana Kauppi oli arvioinut, että Vilhunen oli liian tärkeä lähde menetettäväksi. Siksi Kauppi oli luonut itse yhteyden uudelleen alkuvuodesta 2011. Kauppi oli tiputtanut Vilhuselle postilaatikkoon Askistossa lapun ja ehdottanut tapaamista "sairaalalle". Vilhunen oli tullut tapaamiselle.

Vilhunen oli Vantaankosken asemalla tavannut joitain kertoja eräitä henkilöitä. Sieltä oli seurattu Vilhusen tapaamia henkilöitä. Tapaamisia oli voinut hyvinkin olla vuonna 2011, kun sitä ennen oli ollut pitkä tauko tapaamisten välissä. Kauppi oli itsekin käynyt Rajatorpan alueella säännöllisesti tapaamassa lapsiaan.

Vilhusen avulla oli saatu Hepolaan kohdistuneessa tutkinnassa käytetty seurantalaite takaisin viranomaisille. Hepola oli yrittänyt hankkia rikollispiireistä salkkupommeja, joiden kohteena olivat olleet sisäministeriö ja Stockmann. Nämä toimet oli Vilhusen avulla estetty. Tutkintaan liittyen KRP:n peitemies oli toiminut Hepolan lähellä, ja jossain vaiheessa Vilhunen oli varoittanut, että peitemies oli paljastumassa. Asiassa oli tehty yhteistyötä KRP:n kanssa.

Vilhusella oli ollut roolia myös Sievälän suojaamisessa vankilassa. Vilhusella on ollut vaikutusvaltaa ja Vilhusta oli jopa pyydetty rauhoittamaan tilannetta vankilassa Sievälän pahoinpitelyn jälkeen. Kauppi ei tiennyt, tiesikö Vilhunen että Sievälä oli RHU:n tietolähde.

Vilhunen oli ollut usein yhteydessä Väänäseen ja Vilhuselta oli vuosien varrella tullut erilaista tietoa Väänäsestä. Väänänen ja Saviranta olivat kuuluneet Rogues Galleryyn ja heidän päällikkönsä oli Mikko Kinnunen. Kinnunen on kuulunut UB:n neuvostoon.

RHU:n tietolähteet

RHU:lla oli ollut useita ja parhaat tietolähteet, joiden avulla oli tehty parasta tulosta koko valtakunnassa ja jota muut yksiköt olivat kadehtineet.

Kaupin tiedossa ei ollut muita puhelimia, joilla näihin samoihin henkilöihin oli oltu yhteydessä. Romanon viestityksen määrä sopii täydellisesti Kaupin käsitykseen viestityksen määrästä.

47

Kun RHU oli vuonna 2012 saanut KRP:ltä numerot ja IMEI:t puhelimiin ja liittymiin, niin niiden perusteella ei voitu selvittää, olivatko ne olleet RHU:n käytössä eikä vieläkään pysty. Kun oli saatu selville, keneen liittymillä oli oltu yhteydessä, kysymykseksi oli vuonna 2012-2013 noussut se, pitäisikö nämä henkilöt paljastaa.

RHU:n toimintatapana ei ollut varoittaa tietolähdettä kiinnijäämisriskistä, vaan ennemmin kyse oli siitä että oli estetty rikoksen tekeminen. Esimerkiksi jos Kauppi oli kieltänyt tietolähdettä hakemasta huumausainetta kätköltä, mutta tietolähde oli sanonut että hänen on huumevelkojen takia se haettava, Kauppi oli mennyt kätkölle takavarikoimaan aineen. (Liittyy aikaisempaan kuulemiseen, jossa Kauppi oli vastannut Männikön jatkokysymyksiin virheellisesti.)

Tapaamiset Haagan Shellillä

Kaupille oli epäselvää, oliko hän ollut mukana tapaamisissa. Kauppi oli varma, että hän oli ollut varmistamassa tapaamista Haagan Shellillä, jossa Jarkko Laakso oli ollut mukana. Laakson seuraaminen oli päällimmäinen syy olla siellä. Toista tapaamista Kauppi ei muistanut. Vilhusella oli ollut tapaamisia vuosien varrella Haagan Shellillä. Tieto tapaamisajankohdista oli tullut Vilhuselta. Helvetin enkeleiden presidenttiin liittyvää viestintää oli ollut Vilhusen kanssa jo vuoden 2011 kuluessa.

Kun Kauppi oli havainnut, että KRP oli ollut paikalla Haagan Shellillä Laakson tarkkailukerralla, Kauppi oli lähtenyt pois ja hävittänyt Vilhusen yhteydenpitopuhelimen, jotta yhteys Vilhuseen ei paljastuisi KRP:lle. Kauppi oli ollut varma, että KRP oli ollut paikalla nimenomaan Vilhusen perässä.

Kauppi tiesi kaikista Vilhusen esitutkinnassa kertomista tapahtumista ennen loppulausuntoa. Loppulausunnossa ja Vilhusen sen jälkeen antamista kertomuksista Kaupilla ei ollut mitään tietoa. Syitä Vilhusen myöhemmin antamille kertomukselle voi vain kuvitella.

SALAINEN päättyy

48

Seija Kortekallio-Lampi

7.10.2015 (s. 190-194)SALAINEN alkaaYleinen osa

Kortekallio-Lampi oli käynyt tapaamassa veljeään vankilassa, kun tämä suoritti tuomiotaan. Tuolloin Kortekallio oli kertonut vähän epämääräisesti, että oli päätynyt yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja antanut heille tietoja, jotka olivat johtaneet tuloksiin. Kortekallio oli halunnut salata sen, kenelle poliisille hän oli puhunut.

Aarnio oli joillain aivan ensimmäisistä Kortekallio-Lammen ja Aarnion yhteydenotoista ottanut yhteyttä järkyttävän asian vuoksi. Poliisi oli saanut tietoonsa, että jotkut rikollispiirit olivat aikeissa periä Kortekalliolta jääneitä velkoja tämän siskoilta. Velkojen määrä oli ollut yli 100.000 euroa ja käytännössä perintä olisi kohdistunut juuri Kortekallio-Lampeen. Syytä velkoihin tai sitä miksi velkoja olisi peritty Kortekallion siskoilta, ei Kortekallio-Lampi tiennyt. Tämän tilanteen aiheuttama uhka oli ollut päällä jonkin aikaa ja siihen oli pitänyt varautua. Kortekallio-Lampi oli elänyt pelossa ja miettinyt, että olisiko hänen mahdollista maksaa velkoja. Uhka ei kuitenkaan koskaan konkretisoitunut, mutta syytä tähän ei Kortekallio-Lampi tiennyt. Kortekallio-Lampi ei koskaan saanut tarkasti tietää, että keitä velkojat olisivat olleet. Hän oli kuitenkin ottanut uhan vakavasti ja tehnyt sen johdosta jonkin verran turvatoimia. Aarnio oli sanonut, että velkojat eivät leiki.

Kortekallio-Lampi oli keskustellut näistä asioista Aarnion kanssa ja hänen ainoa turvansa oli tullut siitä tiedosta, että Aarnio oli hoitanut asiaa. Kortekallio-Lammella ei ollut syytä epäillä Aarnion kertomaa. Uhka-asia oli vaikuttanut siihen, että Kortekallio-Lammessa oli syntynyt luottamus Aarnioon. He olivat myöhemminkin kerran pari vuodessa käyneet läpi sitä, että oliko Kortekallion asioiden vuoksi uhkia olemassa. Tässä yhteydessä Kortekallio-Lampi oli kertonut Aarniolle kaikenlaista kuten yksityisasioitaan. Näissä keskusteluissa Kortekallio-Lampi oli tullut puhuneeksi sellaisiakin asioita, että niistä saattoi olla Aarniolle hyötyä. Aarniokin oli halunnut pitää yhteyttä yllä, mutta yhteydenpito oli lähtenyt Kortekallio-Lammen omasta turvallisuuden tarpeesta. Kortekallio-Lampi oli saanut yhteydenpidostaan Aarnioon ainoastaan aineetonta hyötyä eli tukea ja neuvoja.

Aluksi Aarnio ei ollut udellut Kortekallio-Lammelta tietoa, mutta hiljalleen keskustelut olivat siirtyneet enemmän tietojen antamiseen. Myöhemmin Aarniolta oli tullut pyyntöjä luovuttaa tai hankkia tietoja ja hänellä oli saattanut olla jopa pieni lista asioista, joita Kortekallio-Lammelta oli toivottu. Nämä tehtävät olivat olleet lähinnä pienten yksityiskohtien selvittämistä. Kortekallio-Lammen mielestä tehtävät olivat liittyneet poliisille merkityksellisen tiedon hankkimiseen.

Romanokin oli liittynyt Kortekallio-Lammen ja Aarnion yhteydenpitoon. Romanon tilanne oli ollut välillä vaikea ja Kortekallio-Lampi ja Aarnio olivat pohtineet, että miten häntä voisi auttaa. Aarnio oli halunnut tukea Romanoa, mutta hänen keinonsa olivat olleet rajalliset. Aarniota oli kiinnostanut Romanon vointi ja se, miten tämä selviäisi yksityiselämänsä käänteistä. Kortekallio-Lampi oli

49

välittänyt yhteydenottopyyntöjä Aarnion ja Romanon välillä, jos he eivät olleet saaneet toisiaan kiinni ja Kortekallio-Lampi oli yrittänyt olla tässä aktiivinen. Hän oli tavallaan toiminut varayhteytenä Aarnion ja Romanon välillä. Aarnio oli saattanut pyytää myös Kortekallio-Lammelta apua Romanolle.

Kortekallio-Lampi oli keskustellut Aarnion kanssa muistakin henkilöistä kuin Romanosta. Kortekallio-Lammelle oli syntynyt kuva, että Romano oli tärkeä henkilö poliisin tiedottajatoiminnassa. Sitä ei kuitenkaan ollut sanottu suoraan, eikä Romano itse ollut antanut niin ymmärtää, mutta rivien välistä Kortekallio-Lampi oli asian näin tulkinnut. Mitään konkreettista esimerkkiä Kortekallio-Lammella ei ollut ja asiasta ei ollut voinut kysyä suoraankaan. Kortekallio-Lampi ei ollut epäillyt, että Romano olisi tehnyt mitään rikollista tuohon aikaan.

Kortekallio-Lammen Hollannissa asuneen tyttären terveys oli heikentynyt ja hänellä oli ollut muitakin ongelmia ja hän oli tarvinnut monenlaista tukea. Siksi Kortekallio-Lampi oli joutunut matkustamaan Hollantiin useita kertoja lyhyellä varoitusajalla. Tyttären puoliso oli käyttänyt heidän yhteistä tiliään ja siksi tilille laitettu raha ei ollut aina tavoittanut tytärtä vaan Kortekallio-Lampi oli joutunut postittamaan hänelle käteistä rahaa. Kortekallio-Lampi oli tukenut tytärtään yhteensä ainakin tuhansilla euroilla ja useilla satasilla kuukaudessa. Vuoden 2011 lopulla tytär oli tullut raskaaksi ja raskaus oli ollut vaikea ja sekin oli kärjistänyt asioita. Koko tämän raskausajan Kortekallio-Lammella oli ollut monta hoidettavaa. Hän oli soitellut tyttären kanssa usein ja he olivat myös lähetelleet tekstiviestejä.

Kortekallio-Lammen kirjallisena todisteena 4 on Kortekallio-Lammen ja tämän tyttären välisiä viestejä sekä todisteina 6a-6c on tytärtä koskevia viestejä Rauni Kortekallion puhelimesta.

Kortekallio-Lammen perhe oli viettänyt joulua suvun kesken Hollannissa. Uuden vuoden aikaan tyttären tilanne oli Hollannissa kuitenkin uudelleen kärjistynyt ja Kortekallio-Lammen oli ollut pakko matkustaa sinne heti uudelleen. Tammikuussa, kun Kortekallio-Lampi oli ollut Suomessa tyttärentyttären kanssa, tytär oli soittanut ja kertonut perheen saaneen Hollannissa häädön ja että hän haluaisi muuttaa Suomeen.

Aarnio oli ensin ottanut yhteyttä Kortekallio-Lampeen ja he olivat keskustelleet asioista ja pian uhka-asia oli tullut esiin. Se oli ollut yhteydenpidon syynä aluksi ja vähitellen yhteydenpito oli kehittynyt tiedottajasuhteeksi.

Osa Kortekallio-Lammen kertomista tiedoista oli ollut yleisellä tasolla. Jossain vaiheessa Aarniolta oli tullut asioita, jotka olisivat Aarnion mukaan voineet selvitä, jos Kortekallio-Lampi niitä selvittäisi, koska hän oli tuntenut sopivia ihmisiä.

Kortekallio-Lammen antamat tiedot olivat olleet esimerkiksi sellaisia, että kuka asuu missäkin ja kuka on ollut kenenkin kanssa tai ollut jossain paikassa tiettynä ajankohtana. Jos Kortekallio-Lampi oli saanut tietää suunnitteilla olevista huumausainehankinnoista, hän oli kertonut niistäkin Aarniolle. Joskus hän oli ottanut yhteyttä tarkoituksella joihinkin ihmisiin ja pitänyt yhteyttä heihin

50

yllä. Osa henkilöistä, joista Kortekallio-Lampi oli antanut tietoja, oli ollut alamaailman henkilöitä. Kortekallio-Lampi ei liikkunut alamaailmassa, mutta hänellä oli laaja suhdeverkosto ja hänen tuttavapiiriinsä kuului myös alamaailman henkilöitä.

Kortekallio-Lampi oli antanut Aarniolle tietoja epäsäännöllisesti eli silloin kun hänellä oli ollut niitä. He olivat tavanneet vähintään vuosittain ja joskus useamminkin.

Kortekallio-Lammen Suomesta ja Hollannista antamat tiedot olivat olleet saman tyyppisiä, eikä hänen omalla sijainnillaan ollut merkitystä tietojen laatuun. Hän oli voinut Hollannistakin lähettää viestejä esimerkiksi siitä oliko hän ollut yhteydessä Romanoon. Lisäksi hän oli voinut antaa joitain satunnaisia yksittäisiä tietoja, kuten esimerkiksi onko jostain coffee shopista lähdössä Suomeen jotain ainetta. Mistään isommasta asiasta hän ei ollut päässyt jyvälle. Kyse oli ollut enimmäkseen tarkkailusta, että jos kiinnostavia asioita olisi tullut sattumalta vastaan.

Kortekallio-Lammen tekemä tiedonhankinta oli liittynyt häneen omaan elämänpiiriinsä liittyviin asioihin.

Hän on pitänyt omaa toimintaansa suhteellisen vähäisenä.

Vuonna 2014 oli toteutunut iso luonnonsuojeluhanke, joka oli tuottanut Kortekallio-Lammelle noin 300.000 euroa. Maataloustukien määrä oli vuosittain noin 50.000 euroa. Kortekallio-Lammella oli lainoja noin 50.000 euron verran.

Keväällä 2010 Kortekallio-Lammelle oli tulossa metsätuloja, mutta ne eivät olleet ehtineet siihen kohtaan, jolloin hän oli rahaa tarvinnut. Kortekallio-Lampi oli joutunut ottamaan lisää lainaa vuonna 2012 tai 2013, mutta vuonna 2014 hän oli maksanut kaikki lainansa pois. Keväällä 2010 hän oli kuitenkin joutunut rahoittamaan elämistään lainarahalla.

Kortekallio-Lammen ja tyttären välisissä viesteissä oli ollut osa asioista, mutta suurin osa oli puhuttu puhelimessa. Suurin osa tyttärelle annetusta taloudellisesta tuesta oli tehty tilisiirtoina.

Kortekallio-Lammen tietojen mukaan hänen tilallaan ei ollut koskaan käynyt mitään ryhmää velkoja perimässä eivätkä velkojat ole olleet häneen henkilökohtaisessa yhteydessä. Hän oli kuullut velka-asiasta vain Aarniolta.

Aarnio ei ollut kertonut tarkemmin, keitä olivat ne rikolliset, jotka olivat velkomisasian takana eikä Kortekallio-Lampi ollut itsekään yrittänyt heitä identifioida. Aarnio ei ollut erityisesti kertonut, mitä toimia poliisi oli uhan vuoksi tehnyt. Aarnio oli kertonut ainoastaan, että henkilöitä tarkkaillaan ja että Kortekallio-Lammen ei tarvitse tietää tästä enempää. Kortekallio-Lampi ei ollut halunnut selvittää asiaa kovin määrätietoisesti, kun Aarnio ei ollut halunnut siitä kertoa.

Uhka oli kestänyt kuukausia. Jossain vaiheessa Aarnio oli kertonut, että ilmeisesti rikolliset eivät

51

enää aikoisi perintää toteuttaa ja uhka oli siten poistumassa. Kyse oli ollut vuodesta 2000 tai 2001.

Alamaailmaan oli tihkunut myös tietoa siitä, että Kortekallio oli ehkä ollut poliisin tiedottaja. Sekin oli antanut aihetta miettiä, että aiheuttaisiko sekin uhkaa tai kostotoimia. Kostotoimienkaan uhka ei ollut kovin konkreettinen. Kortekallio-Lampi oli voinut aavistella jotain tahoa, että kenestä voisi olla kyse, mutta hän ei ollut asiasta kysynyt.

Miika Kortekallio oli kuollut helmikuussa 2000. Kortekallio-Lammen mielestä Aarnio oli ottanut yhteyttä aika pian veljen kuoleman jälkeen. Kortekallio-Lampi oli tainnut kutsua Aarnion hautajaisiinkin, jonne Aarnio ei kuitenkaan ollut tullut. Ensimmäisellä Aarnion ja Kortekallio-Lammen tapaamisella oli muisteltu Kortekalliota ja Aarnio oli kysellyt, että miten Kortekallio-Lampi selviäisi veljensä kuolemasta. Kortekallio-Lampi ei ole muistanut tarkasti milloin Romanosta oli puhuttu ensimmäistä kertaa. Romano oli Kortekallio-Lammen muistaman mukaan asunut tuolloin Hollannissa.

Alamaailmaan kuuluvalla henkilöllä Kortekallio-Lampi on tarkoittanut henkilöä, jolla on ammatillinen ote rikollisuuteen.

Aarnio oli toivonut, että jos Kortekallio-Lampi olisi kuullut Hollannissa rikossuunnitelmista, niin Kortekallio-Lampi olisi kertonut niistä Aarniolle, mutta Kortekallio-Lampi ei ollut saanut sellaisista yksityiskohtaisia tietoja.

Syytekohta 1

Kortekallio-Lammella ei ollut tarkkoja mielikuvia liittymän avaukseen liittyneistä viesteistä.

Kortekallio-Lammen 24.5.2010 kello 20.59 lähettämässä viestissä oleva "ihan vähästä kiinni" oli viitannut siihen, että Kortekallio-Lampi ei ollut vielä saanut ihan kaikkea tietoa. Viestissä ei tarkoitettu rahaa. Kyseisen 24.5.2010 tapaamisen tarkoitusta ei Kortekallio-Lampi tarkemmin muistanut, mutta sen syy oli oletettavasti ollut samanlainen kuin yleensäkin eli tiedon antaminen Aarniolle. Tätä viestiä viittä minuuttia myöhemmin kello 21.04 seuranneen viestin loppu oli viitannut listaan, johon Kortekallio-Lampi ei ollut saanut kaikkia seikkoja selville. Kortekallio-Lammen ja Aarnion välillä oli tapaamisella jäänyt sopimatta, että miten loput tiedot hoidetaan.

Kortekallio-Lammen 12.7.2010 kello 13.32 lähettämässä viestissä oli tarkoitettu sitä, että Kortekallio-Lammella oli ollut Aarniolle kysymyksiä Rainbow-leiriin liittyen. Kaikki leirille tulleet eivät olleet vaikuttaneet luontohenkisiltä hipeiltä ja Kortekallio-Lammen hälytyskellot olivat alkaneet soida. Hän ei ollut halunnut neuvotella poliisin kanssa julkisesti, eikä hänellä ollut ollut muuta keinoa kuin olla yhteydessä Aarnioon. Tällä Tahkon tapaamisella heillä oli ollut muutakin keskusteltavaa kuin leiriin liittyvät asiat eli niitä samoja aiheita kuin yleensäkin eli Kortekallio-Lammen turvallisuus, Romano ja Kortekallio-Lammen yksityisasiat.

52

Kortekallio-Lampi ei halunnut kertoa, mistä hänen 27.7.2010 kello 21.08 vastaanottamassaan viestissä on ollut kysymys.

Kortekallio-Lampi oli mahdollisesti Tahkon tapaamisella kysynyt Aarniolta ensimmäisen kerran siitä oliko poliisilla mahdollisuutta maksaa palkkiota sille kerrotuista tiedoista. Tekstiviestissä 30.7.2010 Aarnio oli vastannut kysymykseen myöntävästi. Kyse oli ollut siitä, että eräs henkilö olisi luovuttanut poliisille tietoja, jos hänelle olisi niistä maksettu. Kortekallio-Lampi oli kysynyt Aarniolta, että oliko poliisilla jotain rahoja tällaista varten. Aarnio oli sanonut, että vastaa kysymykseen myöhemmin.

Kortekallio-Lampi ei muistanut, mitä viesteissä 27.-30.8.2010 oli tarkoitettu, mutta ne olivat liittyneet yhteydenpitoasioihin ja niissä oli käytetty lyhennettyä kieltä. Viesteissä hän oli ainakin kysellyt Aarnion kuulumisia ja tämä oli vastannut.

Kortekallio-Lammen 30.8.2010 kello 10.06 lähettämässä viestissä olevassa "kolme tarviis" oli ollut kyse vihjepalkkiosta ja se oli tarkoittanut kolmea sataa euroa, koska Aarnion kanssa oli ollut puhetta, että ainakaan suuria summia poliisilla ei vihjepalkkiota varten ollut. Kortekallio-Lampi oli jättänyt vihjepalkkiosta kysyneen henkilön yhteystiedot Aarniolle, eikä Kortekallio-Lampi ollut itse ole halunnut olla asiassa välikätenä.

Kortekallio-Lampi ei muistanut hänen ja Aarnion tapaamisen 2.-3.9.2010 yksityiskohtaisia syitä, kun syitä oli ollut paljon. Tapaamisessa oli käsitelty ajankohtaisia asioita ja muun muassa vihjepalkkioasiaa. Kortekallio-Lampi on ilmoittanut, että ei halunnut vastata kaikkiin asiaa koskeviin kysymyksiin.

Myöskään tapaamisessa 25.9.2010 Vantaalla Holiday Inn -hotellin parkkipaikalla ei ollut ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa teemaa.

Kortekallio-Lampi ei osannut sanoa, oliko hänen viestittelynsä Mäkisen kanssa 6.-7.10.2010 liittynyt siihen, että hän oli 8.10.2010 ehdottanut tapaamista Aarniolle.

Kortekallio-Lammen 10.10.2010 kello 8.57 lähettämässä viestissä mainittu T saattoi tarkoittaa Mäkistä tai Tuija-nimistä naista, joka oli liittynyt tiedonhankintaan. Viestissä ollut tyhjin käsin jääminen oli viitannut saamatta jääneeseen tietoon.

Kortekallio-Lampi ei muistanut tapaamista Aarnion kanssa Hollannista paluun jälkeen marraskuussa 2010. Hän ei muistamansa mukaan ollut tavannut Mäkistä 9.11.2010. Kortekallio-Lampi oli tuolloin ollut kotimaassa, mutta hän ei muistanut oliko hän ollut Helsingissä.

Kortekallio-Lampi ei ollut esitutkinnassa halunnut, että tietojen antaminen poliisille tulee julki ja siksi hän ei ollut siihen liittyvistä asioista kertonut. Lisäksi Kortekallio-Lampi on esitutkinnan

53

jälkeen muistanut asioita paremmin, kun niitä on kytketty johonkin konkreettiseen. Kortekallio-Lampi ei ollut jälkikäteenkään halunnut julkisuuteen yhteyttään poliisiin/Aarnioon.

Kortekallio-Lammella ei ollut sellaista tietoa, että Romano olisi liittynyt tynnyrijuttuun. Kortekallio-Lampi oli itsekin lukenut tynnyreistä vasta lehdestä. Kortekallio-Lampi oli tiennyt Romanon lapsikaappausasiasta ja häntä oli harmittanut, että hän ei ollut voinut kovin hyvin Romanoa siinä auttaa. Romano oli surrut asiaa paljon. Romanolla oli joskus ollut vaikeuksia alkoholin ja miessuhteiden kanssa.

SALAINEN päättyy

20.10.2015 (s. 196)SALAINEN alkaaSyytekohta 2

Kortekallio-Lampi kertoi, että hän oli ollut jotenkin perillä siitä, että Romano oli saattanut tehdä poliisin tiedustelutehtäviä ja hänen mielessään oli käynyt ajatus siitä, että Romanon antamassa kirjeessä oli voinut olla kyse siitä. Kortekallio-Lampi oli arvellut voivansa viedä kirjeen tästä huolimatta.

Kortekallio-Lampi ei ollut tietoinen siitä, mitä Romanon elämässä oli ollut tekeillä. Hänen tietonsa Romanon yhteistyöstä poliisin kanssa olivat olleet ylimalkaisia päätelmiä. Romano oli ilmaissut itseään välillä epäselvästi.

SALAINEN päättyy

27.10.2015 (s. 200)SALAINEN alkaaSyytekohta 5

Kortekallio-Lammen tyttären elämäntilanteessa oli tapahtunut käänteitä huonompaan suuntaan ja siksi Kortekallio-Lampi oli viettänyt tyttärensä ja tämän lapsen kanssa kaksi viikkoa Suomessa syksyllä 2011.

Vuoden 2011 joulu oli sujunut varsin rauhallisesti, mutta heti uutena vuotena tyttären perhetilanteessa oli tapahtunut käänne huonompaan suuntaan ja Kortekallio-Lammen oli pitänyt lähteä yllättäen nopeasti takaisin Hollantiin. Tyttären perheen arki ei ollut sujunut siten, että koti olisi ollut hyvä paikka lapselle.

Kortekallio-Lampi oli viestinyt myös sisarelleen Hollannin tilanteeseen liittyen.

SALAINEN päättyy

54

Juha Piippo

9.9.2015 (s. 221)SALAINEN alkaaPiippo kertoi, että Jokinen oli vankilaviranomaisena tuonut RHU:hun tiedon "inkkari"-nimiseen henkilöön liittyen. Kyse oli huumeiden levitykseen liittyvästä vihjeestä, jonka Piippo oli toimittanut alueelliseen tiedusteluyksiköön. Kari Karonen oli selvittänyt asiaa ja toimittanut sähköpostilla Piipolle tiedon siitä, että "inkkari" saattoi olla Viemerö. Vihje oli tuskin liittynyt mihinkään "nappikauppaan", koska Jokinen oli vihjeen tuonut. Piippo ei muistanut, milloin Jokinen oli käynyt ja Karonen tutkinut asiaa. Piippo oli siirtänyt tietoa eteenpäin paikalla olleille tutkijoille ja varmaan myös Aarnio oli saanut tiedon asiasta sekä ATY:yn. Piippo ei tiennyt, oliko Runeberg ollut tuolloin ATY:ssä paikalla.

RHU oli seurannut kenttävalvonnan asioita seuraamalla rikosilmoituksia. Seurantaa oli tehty ennen kaikkea tiedusteluyksikössä. Kokouksiakin oli pidetty mutta pääasiassa rekisteriseurantaa.

SALAINEN päättyy

55

Petri Rainiala

1.12.2015 (kuultava) (s. 229)SALAINEN alkaaVilhunen, Sievälä ja Romano ovat antaneet tietoja RHU:lle kauan aikaa. Rainiala ei osannut sanoa, paljonko he ovat antaneet tietoa. Kauan sitten oli ollut Sievälään kohdistuneita uhkausasioita ja hänen oveensa oli lyöty kirveellä. Romanoa Rainiala tuntee vähemmän, mutta vuosia sitten Romanoon on oltu yhteydessä tai toisin päin. Rainiala ei halunnut kertoa yksityiskohtia saaduista tiedoista. Romanolla oli ollut yhteydenpitoa poliisiin n. 2005, mutta 2010 jälkeisestä tilanteesta Rainiala ei tiennyt mitään. Vilhusella oli ollut osuus panttivankijutussa ja hän oli ollut mukana hankkimassa tietoa eräältä alueelta jutun ratkaisemiseksi yhteistyössä viranomaisten kanssa.

SALAINEN päättyy

56

Mari Romano

30.7.2015 (s. 240)SALAINEN alkaaRomano ei halunnut nimetä, kuka oli ollut Romanolle nimetty varahenkilö. Aarnio voi itse nimetä henkilöä, koska Romano ei halunnut ottaa vastuuta asiassa.

Yhteydenpito Aarnion kanssa oli liittynyt puhtaasti rikostiedusteluun ja tiedottajatoimintaan sekä joihinkin henkilökohtaisiin asioihin kuten Romanon lapseen. Heidän välisensä yhteydenpito oli ollut täysin virallista. Romano ei kutsunut Aarniota Jariksi.

Romano voisi nimetä montakin varahenkilöä. Romano ei halunnut vastata kuinka monta varahenkilöä oli ollut. Henkilöt saivat itse nimetä itsensä varahenkilöiksi. Romano oli ottanut yhteyttä sovittuun prepaid-numeroon eikä hänen ollut tarvinnut nimetä ketään henkilöä ja hän olisi tarvittaessa voinut nimetä useita. Romano ei halunnut kertoa, ketä hän oli tavannut.

Kuulustelija oli tiennyt, että Romano ei ollut syyllinen mihinkään ja kuulustelussa oli "leikitty, että muka tutkitaan jotain rikosta". Romano oli ollut samaan aikaan kuuntelussa eikä tutkinnassa ollut mitään logiikkaa. Romano oli välillä uskonut itsekin, että "tämä menee ihan hyvin" kun Sammalniemikin oli uskonut Romanon syyttömyyteen. Syytteet olivat tulleet Romanolle järkytyksenä.

Yhteydenpito Aarnion kanssa oli liittynyt monenlaisiin asioihin. Välillä oli ollut asioita, joita Romano oli halunnut saattaa Aarnion tietoon ja välillä muita ongelmia tai tilanteita, joissa Romanon oli ollut välttämätöntä turvautua johonkin, kun Romanolla ei ollut esimerkiksi perheenjäseniä joihin tukeutua. Yhteydenpidossa turvallisuusasiat olivat olleet yksi seikka. Esimerkiksi rikosmaailmaan liittyvistä tapahtumista, joita Romano oli nähnyt vaikka ei itse olisi niihin liittynyt. Romanon tuttavapiirissä oli paljon ihmisiä, jotka olivat pääsääntöisesti rikollisia.

Romano oli päätynyt tiedottajaksi Kortekallion kautta. Romano oli kuvitellut, että "joskus tulee hyväkin teko tehtyä pahojensa lisäksi". Kaiketi joitain rikoksia oli estetty tapahtumasta ja huumeiden takavarikkoja tehty. Aarnio tiesi paremmin, mihin tieto oli johtanut ja mitä hyötyä siitä oli ollut. Romano ei voinut asiaa arvioida. Epäolennaiseltakin tuntuvasta tiedosta, esimerkiksi jonkun henkilön kanssa juttelemisesta, oli saattanut olla hyötyä. Esimerkiksi eräässä asiassa Romano oli antanut yleistä tietoa amfetamiinitakavarikon yhteydessä. Romano ei osannut tarkemmin määritellä millaista ja mistä asiasta hän oli saanut Aarniolta palautetta.

Aarnio ei ole käynyt Romanon luona eikä tavannut Romanon poikaa.

Aarnion ja Romanon välinen yhteys oli turvallisuusriski ja kuten muidenkin tiedottajien turvallisuus, Aarniolle oli ykkösasia eri suunnista tulevat uhkat. Uhkaa olisi voinut tulla rikollispiireistä, jos yhteydenpito vuotaisi, mutta tuolloin uhka olisi jo jonkun viranomaisen

57

toimesta vuodettu. Esimerkiksi Mikkelin tutkinta ja kuulustelut, joissa oli todettu, että "Mari on tiedoksiantaja"

SALAINEN päättyy

23.9.2015 pääkuuleminen suljetuin ovin (s. 256-264)SALAINEN alkaaYhteydenpidon alkaminen 2000-luvun alussa

Romano on kertonut tavanneensa Aarnion ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, minkä jälkeen Romano oli tutustunut Marko Verliniin. Verliniä Romano oli tavannut aluksi harvemmin ja myöhemmin päivittäinkin. Jossain vaiheessa he olivat olleet erittäin paljon tekemisissä. Romano oli tiennyt, että Verlin oli soluttautumiseen koulutettu huumepoliisi ja että Verlin toimii edelleen poliisina. Verlin oli välillä ollut poissa töistään koulutuksen takia.

Romano oli tapaamisen johdosta ja henkilökohtaisista syistä käynyt tuolloin melko paljon Hollannissa. Harvemmin hän oli matkustanut vain huumeryhmän kanssa sovitun asian takia. Pääasiallinen syy Hollannin matkoille oli ollut se, että Romanon lapsen isä oli asunut Hollannissa ja he olivat tuolloin olleet edelleen naimisissa.

Romano oli tavannut Verliniä myös Hollannissa, ja he olivat olleet hyvinkin tiiviisti tekemisissä. Yhteistyön perustana oli alkuun ollut se, että Verlin oli halunnut Romanolta tietoja perehdyttämisessä soluttautumiseen ylipäätään. Verlin oli halunnut oppia kaiken ja ollut kiinnostunut aiheesta. Romano oli pystynyt antamaan Verlinille näitä tietoja. Romano oli opettanut/kouluttanut Verliniä ulkomaisiin ja erityisesti hasiksen salakuljetusta harjoittaviin rikollispiireihin. Romano ei muistanut, kuinka monta kertaa hän oli matkustanut Hollantiin Verlinin kanssa käytyjen keskustelujen takia, koska tiedonhaun lisäksi Hollannin matkoille oli ollut muitakin syitä.

Aarnio oli alkuvaiheessa ehdottanut, että Romano tutustuisi Verliinin ja kertonut, että siihen liittyisi matkoja Hollantiin, joissa Romano toimisi yhdessä. Aarnio ei kuitenkaan pyytänyt mitään mistään erityisestä syystä. Aarnio ei ollut pyytänyt järjestelemään mitään. Romano oli maksanut pääasiassa matkat itse, mutta hän oli joskus saanut rahaa matkalipun verran.

Hollannin matkojen tarkoitus oli ollut lähinnä kartoittaa suomalaisten osuutta rikollispiireissä ja hasiksen salakuljetuksessa. Rikollispiireillä Romano tarkoitti järjestäytyneitä rikollisryhmiä esimerkiksi Helvetin enkeleitä. Romano oli käsittänyt, että joku poliisi - joko Verlin ja joku toinen henkilö - soluttautuisi rikollispiireihin.

Romanon yhteydet Hollantiin olivat ennen kaikkea tiedustelua siitä, millaisia rikoksia oli ollut suunnitteilla tai meneillään erityisesti Suomen suuntaan. Tiedustelut Hollantiin 2000-luvun alun jälkeen olivat pääasiassa liittyneet muuhun kuin soluttautumiseen.

58

Romano oli tavannut Verliniä vuodesta 2002-2003 alkaen ja viimeksi he olivat tavanneet vuonna 2013 tai 2012. Heillä oli ollut Pasilassa vakiotapaamispaikka "torakkalinna", joka oli molemmille "sanomatta selvä". Tapaamiset olivat olleet autossa tai ulkopuolella vaikkapa nurmikolla istuskellen. Auto ei ollut Romanon. Alkuvaiheessa juttutuokiot olivat venyneet pitkiksi ja tapaamiset olivat olleet mukavia. Jos tapaaminen oli johtunut Verlinin "tiedonnälästä", niin tapaamiset olivat voineet kestää kauankin. Yksittäisen tiedon antaminen oli tapahtunut mahdollisimman nopeasti muutamasta minuuttiin varttiin. Ennen vuotta 2004 tapaamiset olivat kestäneet jopa kaksi tuntia, mutta tuolloin tapaamiset eivät olleet liittyneet tiedottajana toimimiseen. Suurin osa tiedon antamisesta oli hoitunut näppärästi tekstiviesteillä, mutta tapaamiset olivat tarpeen, koska kaikkea tietoa ei voinut lähettää puhelimella.

Aarnion kiinnioton jälkeen Romanoon oli ottanut yhteyttä Marko Piironen eikä Piippo. Ennen Piirosta joku poliisi oli käynyt ovella, mutta Romano ei ollut ollut kotona.

Romano ei tiennyt, että hänet olisi rekisteröity tietolähteenä. Asiasta oli ehkä puhuttu, mutta Romano ei ollut allekirjoittanut papereita. Romano ei olisi suostunut rekisteröimiseen, koska hän ei luottanut tiedon pysymiseen salassa. Aarnion ja Verlinin lisäksi Romanon toimimisesta tiedottajana RHU:ssa oli tiennyt ainakin Marko Piironen jossain vaiheessa. Esimerkiksi kuulusteluissa Romano ei ollut arvaillut, tiesikö kuulustelija Romanon yhteydestä RHU:hun, eikä Romanolle ollut koskaan myöskään vihjailtu asiasta. Tällaisia asioita ei kerrottu edes muille poliiseille.

Yhteydenpito Hollantiin vuodesta 2011

Romano ei ollut alkuvuonna 2011 järjestänyt Aarniolle kontakteja Hollantiin, eikä Romano ollut kertonut näin myöskään kuulusteluissa. Esitutkintapöytäkirjan tiivistelmään asia oli kirjattu väärin, ja Romano oli korjauttanut kirjauksen 13 sivulle. Korjauksia ei ollut viety pöytäkirjaan.

Keväällä 2011 RHU oli saanut tietoa virolaisesta jengistä, joka oli suunnitellut ja toteuttanut Hollannista/Amsterdamista salakuljetusta Suomeen. RHU:lla oli ollut syytä epäillä, että virolaiset olivat olleet tekemisissä samojen henkilöiden kanssa, joihin Romanolla oli ollut yhteys ja jotka hän oli tuntenut. Romanolta oli kysytty, pääsisikö Romano taustalle tiedustelemaan ja tarkkailemaan, mitä jengi teki siellä. Aktiviteetti oli ollut jo meneillään ennen kuin Romano oli ottanut yhteyttä Hollantiin. Romanon oli ollut mahdollista "katsoa" asia takaapäin. Jengi oli aktiivisesti toimittanut huumeita Suomeen. Tarkkailun perusteella Romano oli voinut todeta, että RHU:n epäilyt olivat oikeita, ja mahdollisesti poliisi oli tarkkailun ansiosta päässyt lähemmäksi seuraamaan tapahtumia, aikatauluja ja määriä. Romano ei voinut tietää tarkemmin poliisin toiminnasta, mutta hän oli antanut nämä tiedot RHU:lle. Romano oli ollut yhteydessä Verlinin lisäksi mahdollisesti myös Aarnioon.

Romano oli vuonna 2011 tiedustellut Hollannissa mahdollisuutta siihen, että Romano toimittaisi yhteystiedot tai puhelinnumerot, jotta joku hollantilainen henkilö ottaisi yhteyttä Suomeen tai johon suomalainen henkilö voisi olla yhteydessä "huumebisneksen" merkeissä. Romano oli siis tiedustelut hollantilaisilta, voiko Romano antaa heidän yhteystietojaan. Romano oli pyytänyt tietoja, jotta tietojen avulla mahdollistettaisiin se, että tarvittaessa joku pääsisi soluttautuman lähemmäksi

59

porukkaa. Romano ei tiennyt, olivatko Romanon tekemiset johtaneet poliisin puolella johonkin. Joskus Romano oli voinut arvaillut tuloksia lehtitietojen perusteella. Virolaisiin liittyvä tiedustelu ja puhelinnumeron vaihtaminen oli ollut yksittäinen tapahtuma, eikä se liittynyt muuhun Romanon suorittamaan tiedusteluun ja soluttautumiskuvioon.

Tapahtumilla 2000-luvun alussa ei ollut mitään tekemistä vuoden 2011 ja sen jälkeisillä tapahtumilla. Romano tietäisi, jos nämä henkilöt olisivat yksin tai jonkun toisen rikollisryhmän kanssa harjoittaneet jotain huumausainekauppaa Suomen suuntaan.

Heimosen osuudesta, kätköpaikat

Romanon esitutkintakertomukset kätköpaikoista eivät pitäneet paikkansa.

"Jukka"-niminen henkilö oli esitellyt Heimoselle Romanon. "Jukka" ei ollut Kortekallio, vaan tämä oli täysin ulkopuolinen henkilö. Romano ei halunnut, että henkilöä kuullaan asiassa eikä Romano siksi halunnut kertoa henkilöllisyyttä.

Asolan suoran parkkikatosta olivat käyttäneet useat rikolliset ja paikka on yleisesti tiedossa. Paikka oli hyvä, jossa pääsee piiloon katseilta. Paikassa oli vuosia sitten ollut pieni kaivettu kätkö. Romano oli esitutkinnassa tarkoittanut kätköllä sitä, että siellä sai auton hyvin parkkiin ja pystyi tapaamaan ihmisiä suojassa muilta. Romano ei ollut hakenut tai vienyt autotallille koskaan huumausaineita. Romano oli kerran hakenut sieltä kaiuttimet mahdollisesti Heimosen kyydillä, mutta todennäköisemmin jonkun muun henkilön kyydillä.

Romano oli kiinnostunut Heimosesta, koska Romano oli ymmärtänyt tämän etsineen suurta määrää eli yli 100 kiloa hasista. Heimosen arvo oli tästä syystä kasvanut Romanon silmissä, ja siksi Romano oli ylipäätään ollut kiinnostunut tapaamaan Heimosen. Romano oli heti ilmoittanut RHU:lle kuopiolaisesta henkilöstä, joka etsi yli 100 kiloa hasista. Tieto suuresta määrästä oli kuitenkin väärä, minkä jälkeen Romanolla ei enää ollut kiinnostusta Heimoseen. Romano ei tuntenut Heimosta ja oli tiennyt vain tämän lempinimen "Dalton"eikä Romano voinut spesifioida henkilöä RHU:n dekkareille. Näin suuri määrä kiinnosti RHU:ta ja Romano oli välittänyt tiedon RHU:lle. Esitutkinnassa s. 304 olevan "Heimonen olisi pitänyt polttaa, mutta hän ei ollut ollut missään vaiheessa pääkohde" Romano oli kertonut viestiksi Heimoselle, kun Heimonen oli tullut tietoiseksi Romanon yhteyksistä poliisiin.

Romanolle ei ole kerrottu mistään meneillään olevista poliisioperaatioista.

Tiedottajan tai tiedoksiantajan roolilla ei ollut tekemistä soluttautumiseen kouluttamisen ja perehdyttämisen kanssa. Tiedottajan yleisempi rooli oli yleisempi käsite sille, että halusi välittää jotain tietoa poliisille. Romano ei ole ollut mukana missään erityisessä operaatiossa.

60

Tekstiviesteistä

Romanon puhelinta oli voinut käyttää joku muu. Osa viesteistä ei vaikuttanut tutuilta ja Romanon kirjoittamilta, ja joistain viestiketjuista puuttui osia.

Romano ei ollut itse 11.11.2011 kirjoittanut Heimoselle viestiä "TURHAT SIIONIN VEISUT. Liekö purettu jo. Ellei, niin päivän pähkinä sulle. Su saat auki. Ilmoita koska niiden ääni kulkee hienosti urkujen soidessa. Kuuluu sinne saakka. Ilman sun omaa laulua." Romano ei käyttänyt tällaista ilmaisua. Joskus Heimosen ja Romanon välillä oli lähetetty samoja viestejä edestakaisin, eikä Romano tiennyt, miksi viestejä oli lähetetty.

Romanon toimintatavasta RHU:n tiedottajana

Aarnion kiinnioton jälkeen Marko Piironen oli käynyt tapaamassa Romanoa ja pyytänyt käymään Pasilassa. Piironen oli sanonut Romanolle tekosyyksi tulla noutamaan jotain tavaroita, koska Romanon luona oli ollut muita ihmisiä. He olivat sopineet seuraavalle päivälle tapaamisen. Tapaaminen Pasilassa oli kestänyt noin kaksi minuuttia. Piironen oli kysellyt Romanon vointia ja tilannetta Aarnion kiinnioton jälkeen. Piironen oli antanut ystävällistä päivitettyä tietoa tilanteesta ja kehottanut olemaan varovainen ja pysymään poissa kaikesta. Tapaaminen oli liittynyt Romanon tiedonantajarooliin. Piironen oli tiennyt, että Romano tunsi Verlinin ja että Romano oli ollut yhteydessä Aarnioon. Romano oli saattanut joskus tavata Piirosen, mutta ei tiedottajaroolissa.

Aarnion kiinnijäämisen jälkeen Romano oli tiedonantajan roolinsa takia huolissaan mitä tapahtuu ja mitä kaikkea paljastuisi julkisuudessa. Romano oli huolissaan omasta turvallisuudestaan. Romano oli odotellut KRP:n pidätystä ja lähettänyt lapsensa Espanjaan turvallisuussyistä.

Romano ei pystynyt erottelemaan erilaisia yhteydenpitoa kuvaavia termejä. Lähtiessään mukaan poliisin toimintaan Romanolle oli ollut selvää, että rikoksia ei saanut tehdä ja että RHU:lta ei saisi suojaa. Yleisnimike kaikelle yhteydenpidolle poliisin kanssa on rikollispiireissä "vasikka".

Romano oli ollut RHU:n tiedonantaja. Romano oli antanut tietoja pääsääntöisesti Verlinille ja myös joskus Aarniolle. Romano oli pyrkinyt auttamaan poliisia toimimaan tehokkaasti ja saamaan tietoa, jota poliisi ei muuten saisi. Romanon rooli oli vaihdellut; se oli ollut "kaiken kattavaa ja vaihtelevaa riippuen eteen tulevista asioista, laidasta laitaan, mitä milloinkin". Romano oli antanut tietoa esimerkiksi Suomeen toimitettavien huumelastien määristä ja ajankohdista päivän tai tunnin tarkkuudella, taikka jostain uhkaavista hengenvaarallisista tilanteista, suunnitelmista tehdä ryöstöjä, eli muustakin kuin huumerikoksista. Romano oli antanut tietoja yleisesti ottaen alamaailmasta.

Lähettäessään viestejä yhteyspuhelimeen Romano ei enimmäkseen ole tiennyt vastapuolta, vaan hän oli vain olettanut vastaanottajan ja viesteihin vastanneen henkilöllisyyden. Joskus Romano oli tiennyt olleensa yhteydessä Verliniin mutta pääasiassa ei. Viesteissä ei ollut käytetty koskaan nimiä, vaan jollain sanalla oli varmistettu, kenestä oli kysymys. Romano oletti, että kolme henkilöä oli

61

aktiivisesti tiennyt, miten Romanolle vastataan ja mihin Romano oli viesteillään viitannut. Erityisesti Verlinin kanssa viestit olivat olleet hyvin lyhytsanaisia ja viestintä mutkatonta, koska he tuntevat toisensa niin hyvin.

Romano oli tuonut Verlinin esiin vasta nyt, koska Romano ei ollut halunnut tälle syytettä. Romano oli yrittänyt suojella Verliniä, ja toisaalta pelännyt, mitä muille aiheutuu Romanon nimeämisestä. Romano ei ollut ajatellut sitä, että hän olisi itse säästynyt syytteiltä. Tässä tutkinnassa Romanoa oli tarvittu, jotta Aarniolle oli saatu syyte ja tuomio.

Romano oli joskus saanut antamastaan tiedosta palautetta ja kiitostakin. Erityisesti alkuaikoina Verlin oli ollut erityisen kiitollinen ja kiinnostunut Romanon antamista tiedoista soluttautumiseen liittyvistä asioissa. Verlin oli halunnut perehtyä asiaan täysillä. Tämä oli aihe, joka oli kiinnostanut heitä molempia.

Romano oli antanut tietoa myös suoraan Aarniolle, mutta tekstiviestien kohdalla vastaanottaja oli pelkkä oletus. Romano oli antanut tiedoksi RHU:lle kaikki huumeisiin ja rikoksiin liittyneet tietonsa. Konkreettista hyötyä Romanon antamien tietojen perusteella oli ollut esimerkiksi Pihlajamäen juttuun / Tienhaaraan liittyvässä tutkinnassa, sekä ryöstösuunnitelmista ja asetakavarikkojen tekemisistä.

Romano oli lähtenyt tiedottajaksi yhtäältä jatkumona Miika Kortekallion tuntemiselle, mutta syytä/ motiivia toiminnalle oli vaikea muotoilla. Toiminta oli tarjonnut mahdollisuus toimia oikein ja oikean asian puolesta eli huumerikollisuuden vähentämiseksi.

Romano oli saanut toiminnastaan pientä välillistä hyötyä esimerkiksi asuntoasioissa. Varsinaista "puhdasta" rahallista hyötyä Romano ei ollut saanut, vaan hyöty oli ollut muuta henkilökohtaista tukea, itsetuntoon ja persoonan liittyvää hyötyä sekä suojaakin. Romanolle oli lainattu rahaa takuuvuokraan (esitutkinta kertomus s. 279, 3.600 euroa ) ja Romanon puolesta oli tehty osamaksusopimus 4.000 euroa. Romanolle oli korvattu jotain pieniä kuluja kuten matkakuluja ja hän oli satunnaisesti saanut puhelimen latausseteleitä. Romanolla ei ollut havaintoja Aarnion rahankäytöstä. Romano oli saanut vaatimattoman kuvan Aarniosta. Tavatessaan Aarnion Romano ei ollut saanut rahaa.

Romano ei ollut varsinaisesti metsästänyt tietoja, vaan niitä oli tullut eteen. Rikollisesta maailmasta ei ollut helppo päästä eroon, vaan samat ihmiset tulivat vastaan. Tiedottajana oli voinut nähdä maailmaa vähän laajemmin kuin normaalisti. Romano oli saanut tukea ja neuvoja omissa asioissaan erityisesti lapsikaappausasiassa.

Romano oli ollut tekemisissä vain yhden KRP:n tutkijan kanssa, joka oli yrittänyt tukea Romanoa tutkinnan jälkimainingeissa. Tutkija oli todella pahoillaan tapahtumista ja poti syyllisyyttä asiasta.

62

Romanon omaa rikollista toimintaa ei ollut koskaan katsottu sormien läpi. Romanolla ei ollut ollut lupaa tehdä rikoksia. Romano oli ehkä saanut suojaa siten, että poliisi ei ollut iskenyt asuntoihin, joista Romano oli ilmoittanut sinä aikana, kun Romano oli ollut asunnossa. Jos Romano oli jäänyt jostakin kiinni, hän oli ollut omillaan.

Kukaan ei ollut ohjeistanut Romanoa vaihtamaan prepaid-liittymiä. Rikollisessa maailmassa liittymien vaihtaminen oli normaalia ja poliisilla oli omat turvallisuus- yms. syynsä vaihtaa liittymiä. Romano oli pääsääntöisesti itse hankkinut puhelimet. Romano ei ollut tallentanut kenenkään RHU:n poliisin nimeä puhelimeensa. RHU:n kanssa käyttämäänsä puhelinta Romano ei ollut käyttänyt muuhun yhteydenpitoon. Romano tunsi huumepiirit ja -maailman aika hyvin, koska hän oli elänyt siellä 25 vuotta.

Romanosta oli ollut erilaista hyötyä poliisille. Romano oli päässyt lähelle tapahtumia ja RHU oli käyttänyt saamaansa tietoa tutkinnassaan kokonaiskuvan muodostamisessa. Romano ei tarkemmin tiennyt, mihin hänen antamaansa tietoa oli käytetty. Romanoa ei ollut käsketty mihinkään, vaan häneltä oli tiedustelut, voisiko hän saada jotain tietoa esimerkiksi jostain asunnosta tai olla yhteydessä tutkinnan kohteena oleviin Romanon tuntemiin henkilöihin. RHU oli tiennyt, kenet Romano oli tuntenut ja mihin Romanolla oli ollut "pääsy". Romano oli esimerkiksi tarkistanut, pitävätkö RHU:n epäilyt paikkansa, ja käynyt katsomassa paikan päällä, oliko tutkinnan käsitys asiasta oikea. Näin Romano oli toiminut myös Hollannissa mennessään tapahtumien keskelle. Romano oli selvittänyt päätekijöitä, jotka usein jäivät pimentoon. Romano oli antanut paljon tietoa siitä, missä henkilöt asuivat ja oleskelivat sekä näiden tahojen yhteystietoja. Romanolla oli paljon kontakteja vuosikymmenten takaa.

Jos yhteydenpito poliisin kanssa tulee ilmi, siitä on seurauksia alamaailmassa. Vuosien varrella oli tapahtunut paljon ja moni mietti, mitä tietoja Romano oli antanut. Romanoon kohdistui jatkuva uhka, ja konkreettisin uhka on kosto. Tällä hetkellä Romano oli saanut joitakin todellisia tappouhkauksia.

Tapaamispaikoista

"Kukkulalla" oli tarkoitettu ylipäätään korkeaa paikkaa, joita on useita Veräjänlaakson ja Pihlajiston lähellä olevilla kallioilla. Siellä Romano oli tavannut pääsääntöisesti Verliniä, ja myös Aarnion kanssa oli ollut joitain yksittäisiä tapaamisia. Yksi motiivi toimia tiedottajana oli ollut se, että Romano oli halunnut tuoda kannabiksen hyviä ominaisuuksia viranomaisten tietoon ja edistää sen laillistamista. Lisäksi kannabiksen kautta Romano oli tiedottajana päässyt kovempiin huumeisiin liittyvän tekemisen lähelle.

Pohjoisen kautta tulevista huumausaineista

Romano oli kertonut RHU:n poliiseille jo kauan aikaa sitten pohjoisen kautta tulevista huumausaineista ja salakuljetusreitistä. Esitutkinnassa Romanolle oli tullut tämä mieleen, kun KRP oli tivannut Romanolta jotain hyödyllistä tietoa asioista, joista Aarnio on ollut tietoinen. Tämän

63

kertomuksen antaminen oli ollut keino suojella Kortekallio-Lampea epäilyiltä. Romano oli tiennyt, että Kortekallio-Lammen puhelimet olivat juuri näinä aikoina paikantuneet Hollantiin. Kuulustelussa Kortekallio-Lammen nimi oli ollut esillä. Lisäksi Romanon kotona oli tehty "puolivirallinen" vierailu, jossa oli maaniteltu pitkään, että Romano kertoisi Kortekallio-Lammesta. Kortekallio-Lampi ei liittynyt mihinkään eikä hänestä ollut mitään kerrottavaa.

Aarnion hallusta löytyneistä seteleistä

Romano oli antanut rahat tarkistettavaksi Verlinille, ja ne olivat ilmeisesti päätyneet KRP:n tiloihin tutkittavaksi.

Romanon elämäntilanne vuonna 2010-2012

Romanon elämäntilanne vuonna 2011 oli ollut vaikea, koska Romanon poika oli ollut kaapattuna vuodesta 2010 vuoden 2013 tammikuuhun. Romano oli pelännyt, että hän ei näkisi lastaan enää koskaan. Asia oli vaikuttanut kaikkeen ja tehnyt Romanosta toimintakyvyttömän, eikä hän juurikaan ollut poistunut asunnoltaan. Romano oli kirjoittanut tilanteestaan viesteissään 4.-8.2.2011 Kortekallio-Lammelle (Romanon kuulustelu 6.4.2015 s. 330-334). Tuolloin oli ollut meneillään myös KRP:n tutkinta Mikkelissä. Romano oli ollut yksinäinen, lamaantunut ja hänellä oli ollut paljon itsetuhoisia ajatuksia.

Aarnio ja Verlin olivat tukeneet Romanoa asiassa, mutta keinoja ei ollut paljon. Poliisi ei voinut tehdä paljon Romanon suojelemiseksi paljastamatta Romanon roolia tiedottajana. Aarnio oli yrittänyt löytää keinoja auttaa, ja muun muassa sopinut Romanolle tapaamisen rikostutkintayksikköön ja ehdottanut kontaktin yrittämistä pojan koulun kautta. Romano on kuvannut olleensa tuolloin paranoidi, syvästi masennut ja toimintakyvytön. Romano oli ollut niin huonossa kunnossa, että hän ei tuohon aikaan olisi voinut osallistua huumausainerikoksiin.

Romanolle koko kaappausaika on "yhtä massaa", eikä Romano muistanut tapahtumia ja ajankohtia selvästi. Ykp:n suorittaminen oli alkanut elokuussa ja sitä ennen hän oli ollut Kroatiassa toipumassa, jotta voisi suorittaa ykp:n. Ykp:n aikana Malmille oli jäänyt Romanon sosiaaliliittymä ja toinenkin sosiaaliliittymä, johon Romano ei ollut ladannut enää puheaikaa, mutta pitänyt sitä päällä, koska tämä numero oli ollut lapsen tiedossa. Tämä oli saattanut olla mukana tai ei. Puhelimien mukana olemisessa ei ollut ollut mitään säännönmukaisuutta. Kaikki puhelimet olivat saattaneet olla Malmilla, koska ykp:ssä ei saanut olla puhelimia mukana. RHU:n puhelin oli lähes aina mukana, mutta sekään ei voinut olla mukana ykp:ssä, eikä Romano ollut tarvinnut RHU:n puhelinta ykp-palveluksessa turvakseen.

Yhteydenpidon alkaminen

Aarnio oli 2000-luvun alussa esitellyt Romanon Verlinille, minkä jälkeen he olivat päätyneet samaan paikkaan. Ensimmäisillä tapaamisilla Aarnio oli ollut mukana. Aarnio oli tuonut esiin

64

soluttautumisasiaa ja sitä mitä poliisi haluaisi asiassa oppia ja kouluttautua. Aarnion tarkoituksena oli ollut saada soluttautumiskuvio toimimaan Suomessa. Romanolla oli ollut ensin Aarnion kanssa muutamia tapaamisia, joissa Aarnio oli kertonut perusideasta ja kysynyt, haluaisiko Romano tutustua soluttautujaksi nimettyyn poliisiin. Soluttautumisesta ei ollut puhuttu ensimmäisellä tapaamisella juna-asemalla, vaan tapaamisia oli ollut alussa joitakin ja niiden jälkeen oli edetty siihen, että Romano oli halunnut tavata Verlinin ja Verlin Romanon. Aarnio oli arvioinut myös Romanon kykyä toimia tehtävässä.

Romanon tehtävänä oli ollut kouluttaa ja perehdyttää Verliniä huumepiireihin ja erityisesti ulkomaisiin ja kansainvälisten rikollisryhmien toimintamalleihin, jotka eivät olleet poliisin tiedossa ja joita ei ole oppikirjoissa. Perehdyttäminen oli tarkoittanut pitkiä keskusteluja. Verlin ja Romano olivat viihtyneet hyvin keskenään ja Romano arvioi, että keskusteluja näistä asioista oli ollut satoja tai tuhansia tunteja "istuskellen ja jutskaillen". Romano oli pystynyt esittelemään Verlinin soluttautujana piireihin, sekä toisaalta tarvittaessa saanut tältä turvaa tilanteissa, joissa oli ollut vain rikollisia paikalla. Romano ei kuitenkaan ollut vienyt Verliniä mihinkään piireihin, mutta näin ei ollut tapahtunut. Verlinin henkilöllisyys ja naamaa ei rikollispiireissä tunnistettu poliisiksi, ja Romano olisi voinut esitellä Verlinin rikollisille.

Romano oli tavannut Verliniä paljon ja tapaamispaikkoja oli ollut useita esimerkiksi Pasilan kupeessa eri paikoissa kuten huoltoasemien läheisyydessä Länsi-Pasilan puolella.

Romano oli pitänyt yhteyttä Verliniin puhelimitse ja pääsääntöisesti pelkästään tekstiviesteillä. Romano on muistellut tavanneensa Verliniä myös Hollannissa ja tapaamisia oli ollut jossain ulkomailla. Tapaamispaikat olivat olleet jotain helposti löydettäviä paikkoja kuten lentokentän tai rautatieaseman lähellä. Poliisin tapaaminen ulkomailla ei ollut ollut tavanomaista, mutta jos Romano oli itse ollut ulkomailla ja tapaaminen oli tarpeellista/hyödyllistä niin myös ulkomailla Virossa tai Ruotsissa tapaaminen oli mahdollista. Tapaamisia oli ollut todella useita, eikä yhtä syytä tapaamisiin ollut ollut. Pääsääntöisesti tapaamisten syynä oli ollut tiedoksianto Verlinille / RHU:lle. Verlin oli ollut "superkiinnostunut" kaikesta Romanon antamasta tiedosta, myös kaikesta yleisesti rikollisiin piireihin liittyvästä tiedosta, joka ei ollut liittynyt johonkin meneillään olleeseen rikokseen.

Ulkomailla tapaamisissa oli ollut kyse siitä, että Romanon oli ollut tarve neuvotella jostakin tietystä tiedoksiantotilanteesta heti liittyen johonkin meneillään olleeseen rikokseen. Tilanteita oli 13 vuoden aikana ollut todella paljon. Romano ei muistanut yksittäisiä tilanteita, mutta ne olivat liittyneet hasiksen tai jonkin muun huumeen salakuljetukseen.

Romano oli pitänyt yhteyttä Verliniin ainakin 10 vuotta, mutta viime vuosina vähemmän. Yhteydenpidon väheneminen oli johtunut useista syistä, mutta yksi syy oli ollut Romanon heikko toimintakunto.

Romano ei tiennyt, miksi Verlin oli ollut Hollannissa tai miten hän oli sinne tullut. Romano oli oleskellut Hollannissa paljon, eikä Romano ollut varma, olivatko he tavanneet Hollannissa vai Saksassa. Tapaamiset Verlinin kanssa olivat liittyneet siihen, että Romano oli ollut itse ulkomailla ja

65

hänen silmiensä alla oli ollut meneillään joku rikos. Romano oli aina ennen toimimistaan ollut yhteydessä RHU:hun ja kysynyt sieltä toimintaohjeita, sekä RHU:n kantaa, mielipidettä, toivetta, pyyntöä tai ehdotusta siitä, mitä Romanon tulisi tehdä. Tapaamisia ja tilanteita oli ollut todella paljon, eikä Romano osannut niitä eritellä, mutta ne olivat yleensä liittyneet huumeisiin. Romanolla ei ollut ollut mitään erityistä tehtävää ulkomailla. Romano oli asunut paljon Hollannissa, jossa hänellä oli läheisempiä ystäviä kuin Suomessa. Suomessa Romanolla oli lähellä vain rikollispiiri, mutta Hollannissa muitakin ihmisiä. Romano oli raportoinut RHU:lle asioista ja tilanteista, joihin Romano oli törmännyt.

Missään tapauksessa vuoden 2002 jälkeiset tapahtumat eivät olleet liittyneet tynnyreihin. Romano tiesi, että nämä henkilöt eivät varmasti olleet mukana tynnyriasiassa. Samoilla henkilöillä oli saattanut olla tekemistä muiden hasiserien kanssa ja saaneet muun muassa asuntolainaa hasiskauppiaana ollessaan.

Yhteydenpidon alussa Aarnio oli vakuuttanut, että Romano voi luottaa häneen ja Verliniin. Romanolle oli syntynyt luottamus Aarnioon jo ennen tapaamista Miika Kortekallion kautta. Miika Kortekallio oli luottanut Aarnioon, ja Romano ja Aarnio olivat tienneet toisistaan asioita jo ennen tapaamistaan. Romano ei tiennyt, mihin Miika Kortekallion luottamus Aarnioon oli perustanut - "varmaan siihen että Aarnio oli luotettava ukko, joka ei ollut koskaan rikkonut (Kortekallion) luottamusta". Romano oli tiennyt, että Miika Kortekallio oli ollut yhteydessä poliisiin, mutta Miika Kortekallio ei ollut koskaan maininnut Aarnion nimeä.

Ensimmäisten Aarnion ja Verlinin tapaamisten jälkeen Romano oli ollut yhteydessä rikollispiireihin ulkomailla, koska osa rikollisista oli ollut myös Romanon ystäviä. Romano ei ollut saanut Aarniolta ohjeita olla yhteydessä minnekään, vaan ennemmin Aarnio oli kysellyt Romanolta, voisiko Romano saada tietoa. Romano oli saanut pääasiassa ohjeita Verliniltä. Romano ihmetteli, miksei Verlin ollut täällä syytettynä, kun he olivat olleet niin paljon yhteydessä toisiinsa.

Verlin ei ollut pyytänyt Romanoa tekemään mitään, vaan Verlin oli vain ollut kiitollinen Romanolta saamistaan tiedoista. Romano oli antanut Verlinille tietoja "eletystä elämästä ja siitä mitä näkee ympärillään" kuten salakuljetusreiteistä, toimintamalleista, kurinpidosta, kostotoimenpiteistä, hierarkisista eroista eri maiden välillä, minkä tyyppisiä huumeita oli ja millaisia muutoksia niiden laadussa, muutoksista toimintamalleissa. Eli Romano oli antanut Verlinille yleistietoa asioista, mutta myös spesifioidumpaakin "nippelitietoa" kuten millä välineellä huumetta oli kuljetettu jollakin yleisesti tunnetulla reitillä.

Romano ei ollut 100-prosenttisen varma, oliko hän tavannut Verlinin Hollannissa. Romano ei ollut kutsunut Verliniä minnekään. Saattanut nähdä siellä tai Saksassa tai Ruotsissa, jos joku akuutti tilanne ollut. Romano ei ollut koskaan matkustanut yhdessä Verlinin kanssa. Romano oli käynyt kaikenlaisia neuvotteluja riippumatta RHU:n poliiseista.

Romano oli ollut yhteydessä Hollantiin, koska Romano oli RHU:n kautta kuullut siellä toimivasta virolaisliigasta. RHU:sta oli ehdotettu, että pääsisikö Romano katsomaan tilannetta. Romano ei halunnut nimetä henkilöitä 2000-luvun tekemisissä. Romano ei tiennyt, oliko Suomeen tuotu

66

huumetta, mutta Romano oli pystynyt vahvistamaan RHU:n epäilyt. Mitään hässäkkää ei ollut ollut, eikä Romanon intressissä ollut lähteä mihinkään hässäkkään.

Heimosesta

Romano oli tavannut Heimosen kerran tai pari, ja ymmärtänyt tämän haluavan ostaa 100 kiloa hasista. Kahden gramman takia Romano ei olisi edes halunnut tavata ketään. Myöhemmin oli osoittautunut, että tieto ei pitänyt paikkansa. Romano oli ymmärtänyt tai kuullut väärin taikka tulkinnut viestin väärin ensimmäisellä tai toisella kerralla tavattuaan Heimosen. Heimonen oli asunut kaukana, eikä Romano voinut helposti tarkistaa määrää Heimoselta ja heidän tapaamistensa välillä oli ollut pitkä aika. Tapaamisten välissä Romano oli jo ehtinyt kertoa RHU:lle väärän tiedon 100 kilosta. Romano ei ollut tiennyt Heimosen oikeaa nimeä, eikä hän siksi ollut voinut "spesifioida" RHU:lle henkilöä, joka oli ollut suunnittelemassa näin suurta rikosta. Siksi Romano oli mennyt tapaamaan tätä ravintola Hollywoodiin, jossa Romano oli tunnistanut Heimosen henkilöksi, jonka resurssit eivät kuitenkaan näyttäneet riittäviltä näin isoon "säätämiseen". Kun Romano oli tavannut Heimosen seuraavan kerran, väärinkäsitys oli korjautunut eikä mistään isosta ollut ollut kysymys. Romano oli todennäköisesti kuullut väärin määrän.

Heimonen oli kertonut Romanolle halustaan ostaa hasista, koska Heimonen oli ilmeisesti "urbaanin legendan perusteella" olettanut Romanon roolista ja intresseistä jotain mikä ei välttämättä enää pitänyt paikkansa. Romanon silmissä Miika Kortekallio ei ollut "huumeparoni" kuten julkisuudessa oli kerrottu.

RHU oli selvittänyt sitä, kuka tämä henkilö oli ollut. Romano ei muistanut kenelle hän oli kertonut asiasta, mahdollisesti Aarniolle tai Verlinille taikka laittanut tekstiviestin, jonka lukijana oli voinut olla kuka dekkari vaan.

Vuoden 2013 viestit Aarnion virkakännykkään

Aarnion virkakännykän numero oli ollut ainoa Romanon virallinen numero. Romano oli vain vähän yhteydessä Aarnion virkakännykkään.

Romanon matka Tallinnaan

Tallinnassa Romanolla oli ollut mukana kaksi puhelinta eli oma sosiaaliliittymänsä ja oman turvallisuutensa takia RHU:n yhteyspuhelin, jota hän ei ollut käyttänyt matkalla eikä Romano ollut pyydetty olemaan sillä yhteydessä minnekään. Romano ei ollut käyttänyt RHU:n puhelinta muuhun kuin yhteydenpitoon RHU:n kanssa.

Romano tiesi Eklundin eri yhteyksistä. Eklund oli kymmeniä vuosia toiminut ammattirikollinen, jonka kanssa Romano ei ole ollut henkilökohtaisesti ollut tekemisissä eikä tiennyt tämän tekemisiä.

67

Romano ei tuntenut Kim Lundenia.

Pohjoisen reitti

Romano oli kertonut pohjoisen reitistä tekstiviestillä RHU:n jollekin tutkijalle monta vuotta sitten. Romano oli tuolloin lähettänyt viestin jollekin, mutta nyt oli tullut ilmi, että dekkarit päivystävät puhelimia ristiin ja vastailivat viesteihin. RHUn tapa toimia yhteydenpitopuhelimien kanssa ei kuulunut Romanolle. Kertomisesta oli kulunut monta vuotta, ja Romano oli tuolloin olettanut kertovansa jollekin tietylle henkilölle faktana, mutta olettamukset eivät ehkä pitäneetkään paikkansa. Asia oli tullut Romanon mieleen esitutkinnassa, kun hän oli "oikein miettinyt millä voisi käydä KRP:n kanssa kauppaa" ja tämä oli tullut Romanon mieleen.

Romano muisteli että hän oli antanut virolaiset remonttirahat Verlinille jollain tapaamisella ehkä Pasilan lähistöllä. Romano ei tiennyt rahoista. Romano oli antanut ne vähän ennen Aarnion kiinniottoa. Romano ei tiennyt, miten rahat olivat siirtyneet Verliniltä Aarniolle.

Virolaisten kuviosta Hollannissa

Romano ei ollut saanut käskyjä tai määräyksiä RHU:lta. RHU:n tapa esittää asiat oli ollut se, että RHU:sta oli kerrottu Romanolle RHU:n tutkimuksissa esille tulleista epäilyistä liittyen Romanon tuntemiin virolaisiin henkilöihin, jotka RHU oli tiennyt Romanon tuntevan, sekä kysytty, voisiko Romano tarkistaa epäilyä. Romano oli tuolloin mennyt Hollantiin. RHU ei ollut maksanut lippuja. Tähän yhteyteen ei ollut liittynyt soluttautumista. Romano oli 2000-luvun alussa antanut yhteystietoja Hollantiin soluttautumiseen liittyen. Romano ei tiennyt, olivatko tiedot johtaneet mihinkään.

Romanon RHU:lle antamista tiedoista vuosina 2011-2012

Romano oli vuosina 2011-2012 antanut RHU:lle Pihlajamäen juttuun liittyviä tietoja. Romano oli sattumalta saanut tietoja jutussa epäiltynä olleista henkilöistä. Romano oli muun muassa ollut meneillään olleeseen pidätykseen liittyneen rekan kyydissä ja ilmoittanut tästä RHU:lle jo kyydissä ollessaan. Meneillään ollutta tutkintaa oli spekuloitu paikallisissa baareissa, ketkä pelkäsivät tulevansa pidätetyiksi.

Romano ei ollut Aarniota tavatessaan kutsunut Aarniota millään nimellä tai enintään sukunimellä eikä koskaan etunimellä. Esitutkinnassa Romano oli aina puhunut Aarniosta eikä koskaan "Jarina" toisin kuin esitutkintakertomuksiin on kirjattu. Kirjaus oli jäänyt, kun Romano ei ollut tarkistanut kirjauksia.

Yhdessä kuulustelussa 19.3.2014 - 20.3.2014 oli paikalla ollut Männikön lisäksi Haavisto. Tilanteessa tutkijat olivat käyneet yhdessä ja erikseen ja vuorotellen Romanon huoneessa. Grönlund

68

oli ollut paikalla pyytämässä "Marin totuutta".

SALAINEN päättyy

24.9.2015 (s. 297-298)SALAINEN alkaa

Kuulustelu 19.3.2014 s. 16Salainen: "Toimintani tarkoituksena oli myös se, että soluttautujan asema paranisi, päästen nousemaan asteikossa ylemmäksi. Muistan myös vakuutelleeni vastapuolelle tuolloin, että tilaukset tulevat jatkumaan. Aarnio puhui minulle useilla eri kerroilla henkilöstä, kuvaten sitä sanoilla "tää meidän jätkä". Ymmärsin hänen tähän henkilöön liittyvästä kuvauksesta, että henkilö on poliisi ja jota käsitykseni mukaan oltiin ajamassa johonkin soluttautumisoperaatioon. Käsitin, että minä olen se henkilö, joka saattoi järjestää tälle henkilölle siihen mahdollisuuden. Haluan tässä yhteydessä kertoa niistä tuntemuksistani, joita koin näiden matkojen ajankohtaan. Koin olevani mukana auttamassa Suomen poliisia näillä toimillani, noihin aikoihin Suomeen oli tullut soluttautumista koskeva lainsäädäntö voimaan ja käsitin olevan sellaisessa toiminnassa mukana. Haluan korostaa, että minulla ei toimintaa mukaan lähtemisessäni ollut omaan intressiä lainkaan vaan Aarnio tarjosi minulle tällaista tehtävää ja koin tekeväni erittäin tärkeää työtä."

Romano kertoi, että nämä olivat allekirjoittamattomia eikä Romano halunnut kommentoida onko hän kertonut esitutkinnassa näin vai ei.

Kuulustelu 1.4.2014s. 54Salainen:K: Pitääkö paikkansa, että kertomalla kaiken totuuden Helsingin huumerikosyksikön päällikkönä toimineen rikosylikomisario Jari Aarnioon liittyvässä rikostutkinnassa, liittyen häneltä, tuossa virassa toimiessaan , saamiisi toimeksiantoihin, pelkäät joutuvasi syytteeseen vakavista rikoksista, vaikka olet oman käsityksesi mukaan kaikkiin Jari Aarniolta saamiisi toimeksiantoihin liittyen ajatellut auttavasi Suomen poliisia?V: Kyllä.K: Olet kertonut ajatelleesi olevasi mukana poliisin suorittamassa peiteoperaatioissa, kun Helsingin huumerikostutkinnan päällikkö, rikosylikomisario Jari Aarnio on pyytänyt sinua järjestämään Hollannista kontaktin tai kontakteja?V: Kyllä, mutta edelleen tuon esille sitä, että nämä pyynnöt eivät liity siihen asiaan mistä minua nyt epäillään. Näistä rikosepäilyistä minulle ei ole mitään tietoa, enkä ole ollut missään operaatiossa mukana nyt tutkittavana olevaan rikosepäilyyn liittyen. Jotenkin nämä kaikki operaatiot, jos niitä niiksi voi kutsua, niillä on kuitenkin on aina ollut alku ja loppu. Tähän tutkintaan liittyen, minulla ei ole ollut minkäänlaista yhteistyötä Jari Aarnion kanssa. Tämän tutkinnan aikana on varmistunut, että aivan varmasti minulla ei ole ollut mitään tekemistä nyt tutkittavana olevan rikosten kanssa. Kaikki tapahtumat ovat vain ajallisesti tapahtuneet samaan aikaan ja olen täysin vakuuttunut, ettei minua ole käytetty tässä tapahtumassa millään tavoin apuna.

Romano ei halunnut kommentoida esitutkintakertomustaan paitsi, että hän ei ollut tarkoittanut "syytteenvaaraa" vaan on pelännyt hengenvaaraa.

Romanon mukaan kertomukset eivät liittyneet syytteisiin, vaan yli kymmenen vuotta sitten

69

tarkoitettuihin tapahtumiin.

Kuulustelu 20.4.2015 / Li8s. 37-38

Kertomuksessa Tallinnan matkaan liittyen salattu henkilö oli ollut Erik Eklund.SALAINEN päättyy

20.10.2015 (s. 301-303)SALAINEN alkaaRomano kertoi Hollantiin lähettämänsä kirjeen sisällöstä julkisesti kertomansa lisäksi. RHU:n tietoon oli tullut, että Hollannissa toimi eräs virolaisporukka ja RHU:n taholta oli esitetty, että Romanolla saattaisi olla yhteisiä tuttuja virolaisporukan kanssa tai että Romano saattaisi liikkua Hollannissa samoissa paikoissa kyseisen porukan kanssa. Siksi oli ehdottanut, että Romano voisi halutessaan selvittää joukon toimia Hollannissa. Kyse oli kuitenkin vain arvelusta, jonka Verlin oli Romanolle kertonut luultavasti heidän tapaamisellaan. Sitä, milloin tai missä Romano oli asiasta kuullut, hän ei ole muistanut. Kyse ei ollut mistään pyynnöstä, vaatimuksesta tai toimeksiannosta RHU:lta Romanolle, vaan asiasta, jonka Romano oli laittanut muistiinsa, jos hänelle tulisi tilaisuus asiasta jotain lisätietoa saada.

Kun Kortekallio-Lampi oli ollut lähdössä Romanon luota Hollantiin, oli Romanolle sattumalta tullut puhelu, että Romanon tuntema virolainen henkilö, jota Romano on esimerkiksi tekstiviesteissään kutsunut kaveriksi, oli tulossa käymään. Romano oli olettanut, että henkilö olisi ehtinyt paikalle edellisenä päivänä eli päivää ennen Kortekallio-Lammen lähtöä. Koska näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut, hän oli kirjoittanut Kortekallio-Lammen mukaan antamaansa lappuun arvauksen päivämäärästä, jolloin virolainen olisi voinut olla menossa Hollantiin. Kirjeessä oli ollut kysymys vain pyrkimyksestä selvittää poliisin epäilyä siitä, että tietoa virolaisten toimista olisi mahdollista saada ilman, että virolaiset saisivat tietää. Kirje oli ollut vain Romanon ex tempore laatima.

Romano ei ole ollut varma, että oliko virolaisen henkilön puhelu tullut silloin, kun Kortekallio-Lampi oli ollut paikalla. Yhteydenottoja virolaiselta henkilöltä oli voinut olla usean päivän aikana. Romanolla on ollut muistikuva, että hän oli odottanut virolaista sen päivänä aikana kun Kortekallio-Lampi oli lähtenyt eikä vasta seuraavana. Romano ei todennäköisesti ollut kertonut Kortekallio-Lammelle puhelinkeskusteluistaan.

Romanon luona käynyt virolainen oli kuulunut kyseiseen virolaiseen porukkaan. Romano oli tuntenut henkilön jo vuodesta 1991 ja he olivat silloin tällöin olleet eri syistä yhteydessä toisiinsa. Romanon mukaan hän ei olisi lähettänyt mitään kirjettä ilman, ettei olisi tiennyt, että virolainen henkilö liittyi jotenkin asiaan. Romano ei ole halunnut kertoa, että mitä hän oli virolaisen henkilön kanssa keskustellut. Virolainen henkilö oli sopinut asiansa Hollannissa ihan itse. Romano ei ollut kysynyt mitä viesteissä mainitut luvut olivat tarkoittaneet.

Kun virolainen oli myöhemmin Kortekallio-Lammen lähdön jälkeen tullut Romanon luo, Romano oli kertonut virolaiselle tämän alustavasti ilmoittamansa päivämäärän ja että sopiko se virolaiselle.

70

Kun päivä oli sopinut virolaiselle, oli Romano välittänyt tästä tiedon Kortekallio-Lammen kautta Hollantiin.

Romano on kertonut, että "mitä sitten siitä eteenpäin on... tietysti mä olen mahdollisesti siinä kirjeessä kysynyt niinkuin, laittanut niinkuin ranskalaisilla viivoilla tai jollain jotain semmoisia että mahdollisesti määriä tai jotain tämmöisiä näin ja nää on jotain semmoisia arvailuita, mitä sen virolaisen pitäisi ehkä niinkuin katsoa ja arvioida ja se tietäisi justiinsa mistä niissä on ehkä kysymys. Mutta kun tässä ei ole semmoisesta nyt kyse vaan siitä että mä katsoin, että tolla tavalla on ehkä tullut selvitetyksi, että saattaa olla että ainakin päivämäärä vois olla vaikka tiedossa sitten niinkuin että koska Viron tyypit on Hollannin suunnalla suunnittelemassa jotain rikoksiaan mahdollisesti."

Romanolla ei kuitenkaan ollut mitään intoa itsellä selvitellä asiaa tarkemmin, joten hän oli toimittanut RHU:lle ainoastaan lapulle kirjoittamansa päivämäärän.

Kortekallio-Lampi ei ollut tullut tietämään asiasta myöhemminkään.

Romano ei tiennyt sitä, että Aarnio oli siirtynyt työskentelemään Elisalle. Romano oli luullut, että siirtyminen olisi tapahtunut vasta paljon myöhemmin.

Romanon 18.2.2011 kello 11.52 lähettämässä viestissä Romano oli vain ehdottanut päivämäärää ja se oli virolaiselle sopinut. Romano oli kuullut henkilöltä itseltään, että tämä tarvitsee tasan kymmenen. Virolainen henkilö oli ollut jo sopimassa asioita aikaisemmin ja Romano oli vain välittänyt tietoa. Romano oli välittänyt asiaa Seijalle, koska oli sopinut, että jos se mitä Romano oli lapulle kirjannut, oli Hollannin päässä ok, niin asian voisi sopia sen mukaan.

Romano oli 20.2.2011 yrittänyt viestiä Kortekallio-Lammelle, että hän ei ymmärtänyt asiaa tarkemmin. Myöskään Kortekallio-Lampi ei ollut tiennyt asiasta eikä ollut osannut yhdistää viestien asioita. Romanon mukaan kumpikaan, hän tai Kortekallio-Lampi eivät olleet ymmärtäneet, mistä viesteissä tai asiassa oli ollut kyse.

Ihmiset, joiden luokse Kortekallio-Lampi oli mennyt, olivat olleet myös Romanon pitkäaikaisia ystäviä. Viesteissä tarkoitettu kysymys "olinko mä jotakin velkaa" oli voinut liittyä mihin tahansa, esimerkiksi siihen, että nämä ihmiset olisivat lainanneet Romanolle joskus rahaa. Romano ei kuitenkaan ollut kenellekään velkaa eikä Kortekallio-Lampikaan. Luvuilla 7,5 ja 9 ei ollut mitään merkitystä heille kummallekaan. Kummankaan heistä ei ollut tarvinnutkaan tietää mitä viestit tarkoittavat.

"Sulle puoli" oli saattanut olla kirjoitusvirhe. Ainakaan Romano ei ollut tiennyt mitä se oli tarkoittanut.

71

Romanolle ei ollut selvinnyt mitään muuta tietoa virolaisporukasta kuin se, että Romanolla ja porukalla oli ollut yhteisiä tuttuja, eikä Romanolle ollut pitänyt mitään tietoa selvitäkään. Romano oli kertonut Verlinille myöhemmin kirjeen lähettämisestä ja kirjeen sisällöstä ja siitä, että virolainen kaveri oli käynyt Romanon luona.

SALAINEN päättyy

72

Mikael Runeberg

23.6.2015 (s. 309)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi yleisön läsnä olematta, että hän ei muistanut viestien sisällöstä muuta kuin, että ne olivat koodia. Viestit olivat kuitenkin olleet niin kummallisia, että yhteydenpitoa ei enää ollut jatkettu. Runeberg oli tehnyt tiedottajatoimintaa 15 vuotta, ja jokainen tapaus oli omanlaisensa ja eri henkilöillä oli oma tyyli. Kun viestien sisältö ei ole jäänyt mieleen, ne olivat olleet normaaleja. Koodit olivat olleet numerosarjoja tms. Hollannin kontaktin yhteyspuhelinta ei ollut tarvinnut kuljettaa mukana, koska meneillään ei ollut ollut mitään akuuttia huumausainerikoksiin liittyvää, joka olisi vaatinut välitöntä reagointia. Tämä kontakti oli ollut vähemmän tarpeellinen yhteys. Jos yhteydenpidon kautta saatiin akuuttia tietoa, olisi puhelinta päivystetty koko ajan. Puhelimia, joista saatiin "tiukkaa tietoa", päivystettiin eri tavoin.

Oman tietolähteen kanssa ei viestitty missään nimessä omaan virkapuhelimeen. Muun muassa Europolin kursseilla oli ohjeistettu, että tiedottajatoiminnassa ei käytetä virkapuhelimia.

Ohjeistusta siitä, miten usein liittymää ja puhelinta vaihdettiin, ei ollut, vaan vaihtaminen tehtiin tilanteen mukaan.

Runebergin mukaan puhelin on "sadasta eri syystä" saattanut ollut autossa mukana ja siksi myös liikkunut piilokonttorista.

SALAINEN päättyy

9.7.2015 (s. 310-312)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, että Sievälä oli toiminut vuoden 2010 syksystä lähtien Runebergin tietolähteenä. Sievälä oli ollut RHU:n tietolähde jo ennen kuin Runeberg oli tullut HPL:een 1.5.2010. Runeberg oli pitänyt yhteyttä Sievälään puhelimitse ja tekstiviestein. He olivat sopineet tapaamisia ynnä muuta. Lisäksi Sievälällä oli ollut vihasuhde Raimo Tienhaaraan, joka oli uhkaillut useasti Sievälän henkeä. Sievälään oli kohdistunut oleellinen uhka koko ajan, mihin viestittely oli myös liittynyt. Sievälän luona oli jossain vaiheessa asunut kaksi virolaista alivuokralaista ja lapset olivat käyneet Sievälän luona. Lapsiin liittyen oli ollut viestittelyä.

Runebergin lisäksi yhteydenpidosta olivat vastanneet muutkin, mutta päävastuu oli ollut Runebergillä. Muut "tuurasivat" ja puhelimia oli hoidettu porukassa. Pääsääntöisesti Runeberg oli tavannut Sievälää, mutta yhteydenpitopuhelin oli ollut samassa ringissä kuin muutkin tietolähdepuhelimet. Ringissä oli ollut muitakin poliiseja, mutta Runeberg ei halunnut nimetä heitä.

Vuonna 2011 yhteydenpito Sievälän kanssa oli liittynyt pääasiassa Pihlajamäen jutun tutkintaan ja viestintää oli ollut paljon. Viestintää oli ollut lähes päivittäin ja tapaamisia usein. Yleisesti voi todeta, että teletietojen paikannukset osuivat niille alueille, joilla Pihlajamäen juttua oli tutkittu.

73

Esimerkiksi vuoden 2011 lopulla ja vuoden vaihteen tienoilla oli Porvoon suunnilla auennut iso kätköalue, jota oli työstetty. Kätköillä oli käyty leasingautolla, ja puhelimia oli varmasti ollut autoissa mukana. Lisäksi eri henkilöihin oli kohdistettu tarkkailua Nurmijärven keskustan lähellä ja Nurmijärven lähellä oli tehty myös takavarikkoja ja kiinniottoja. Runeberg oli ollut itse jutussa tutkijana. Runeberg tiesi suunnilleen mitä muutkin tutkijat olivat asiasta tienneet. Muuta "voimakasta" seurantaa oli ollut ja Pihlajamäen alueella oli suoritettu laajamittaista tarkkailua. Erityisesti ravintola U2:n ympärillä ostoskeskuksessa oli ollut toimintaa.

Vuoden 2011 lopulla ja vuoden vaihteessa Sievälään oli oltu yhteydessä myös asianajaja Ripattiin kohdistuneiden epäilyjen takia. Ja uudenvuoden puolella Ripatti oli otettu kiinni, jolloin oli oltu yhteydessä Sievälään, jolta oli saatu tietoa Ripatista.

Raimo Tienhaara ja Raine Sievälä olivat todella samannäköisiä.

Kun KRP oli hankkinut liittymien teletiedot, RHU:ssa oli jollain aikavälillä päätetty muuttaa toimintaa puhelimien suhteen. Runeberg ei muistanut ajankohtaa tarkemmin. Puhelimia ei enää ollut pidetty piilokonttorissa ja liittymät oli vaihdettu. Runeberg oli saanut Kaupilta tiedon, että Sievälä oli tullut esiin KRP:n tutkinnassa. Runeberg ei muistanut asiaa tarkemmin. Tiedon johdosta ei ollut tehty mitään "sen suurempia", mutta oli alettu pohtia sitä, onko tiedottajatoiminta vaarantunut.

KRP:lle ei ollut kerrottu, että Sievälä on RHU:n tietolähde, koska Sievälä oli kieltänyt kertomasta asiasta. Tieto ei olisi vaikuttanut poliisitoimintaan mitenkään, eikä tietolähteen asemaan epäiltynä. Tietolähteistä ei kerrota Helsingissä eikä KRP:ssä. Kertominen olisi ainakin vaarantanut Sievälän turvallisuuden. Liittymän käyttö oli lopetettu ja numeroa vaihdettu 4.1.2012, koska oli epäilty, että tiedottajatoiminta oli vaarantunut. Runeberg oli todennäköisesti itse vastannut vaihtamisesta. Vaihtaminen ei ollut ollut "suuri tapahtuma", eikä Runeberg muistanut sitä tarkemmin. Tilanteessa ei ollut ollut mitään erikoista. Tiedottajia oli aikaisemminkin ollut epäiltynä.

Turvallisuussyistä puhelinkone ja liittymä oli vaihdettu aina yhdessä. Runeberg ei ollut esitutkinnassa halunnut tuoda esiin mitään tiedottajatoiminnasta. Jos joku toinen yksikkö olisi tutkinut KRP:n tietolähdettä, KRP ei olisi paljastanut sitä toiselle yksikölle.

Hollannin kontaktista

Hollannin kontaktin kautta oli tullut tietoa erääseen virolaiseen Helvetin enkeliin liittyen, että hollantilaisia henkilöitä oli menossa tapaamaan tätä virolaista enkeliä Tukholmaan. Varmaankin vuonna 2012 tammikuussa tapaamista oli tarkkailtu ja ruotsalaiset olivat valokuvanneet tapaamisen. Aarnio oli luovuttanut valokuvat tapaamisesta Tampereen KRP:lle, jonka kanssa oli tehty yhteistyötä Hollantiin liittyen.

Runeberg oli ollut tiiviisti töissä vuoden 2011-2012 vaihteessa, kun Pihlajamäen jutun kuulustelut

74

olivat olleet murrosvaiheessa. Runeberg oli ollut töissä joka päivä, vaikka oli ollut vuosilomalla. Todennäköisesti Runeberg oli usein hoitanut myös Sievälän ja Hollannin kontaktin puhelimia.

Tutkijat olivat sopineet keskenään puhelimien katsomisesta ja myös Hollannin kontaktin osalta oli toimittu näin. Yhteydenpitopuhelimia oli ollut huomattavasti enemmän kuin tässä jutussa esiin tulleet (Sievälä, Vilhunen, Romano, Hollanti, Kortekallio-Lampi), ja yhteyttä oli pidetty myös samanaikaisesti useisiin muihinkin henkilöihin eli muihin RHU:n tietolähteisiin. Kaikkien tietolähteiden kanssa oli toimittu samalla tavalla puhelimien suhteen.

Runeberg on muistanut asiat käräjäoikeudessa tarkemmin, koska hän oli muistellut asioita. Ruotsin kuvio oli tullut mieleen, kun hän oli pohtinut asioita. Takavarikossa oli sähköposti KRP:lle vuodelta 2011 tai 2012 ja siitä löytyi tiedot Ruotsin "postauksesta".

Liittymästä -926, käytössä 22.11.2011-4.1.2012

Liittymästä -926 oli mahdotonta kertoa numeron perusteella mitään, mutta televalvontatiedoista päätellen todennäköisesti useampi henkilö oli käyttänyt puhelinta. Todennäköisesti myös Runeberg oli ollut käyttäjien joukossa. Puhelin oli hankittu kuten muutkin puhelimet. Runeberg ei tiennyt, oliko hän itse hankkinut juuri tämän puhelimen.

Sievälä oli luovuttanut Runebergille marraskuussa 2011 myyntipakkauksessa olleen puhelimen, mutta numeroiden perusteella ei voinut sanoa mitään. Puhelin oli mennyt samaan "normilaatikkoon" muiden puhelimien kanssa. Lunden Herttoniemestä oli antanut Sievälälle tehtäväksi hankkia puhelimia, ja antanut sitä varten rahat. Lundenille oli mennyt yksi puhelin ja toinen oli jäänyt ylimääräiseksi. Sievälä oli tiennyt, että poliisilla oli ollut jatkuva tarve saada puhelimia ja Sievälä oli luovuttanut puhelimen poliisille, koska hänellä oli ollut ylimääräinen puhelin, jolla hän ei ollut tehnyt mitään. RHU:ssa oli ollut "huutava tarve" puhelimille kun kymmeniä puhelimia oli ollut käytössä jatkuvasti. Näin oli tehty aikaisemminkin ja näin saatuja puhelimia oli ennenkin otettu virkakäyttöön. Puhelin oli ollut myyntipakkauksessa ja käyttämätön. Puhelin oli ollut joku halpa Nokian puhelin. Käyttöön ottamisessa ei ollut mitään outoa ja tavallisuudesta poikkeavaa - "se nyt meni noin vaan". Sievältä saatu puhelin oli mennyt normilaatikkoon tai -kaappiin. Puhelimen vastaanottamiseen ei liittynyt riskiä, vaikka Sievälä tiesi puhelimen imei-koodin, koska Sievälä oli tietolähde. Runeberg ei ollut ajatellut asiaa siltä kannalta, että Sievälä voisi antaa tiedon imei-koodista muulle tai että puhelin otettaisiin laatikosta/kaapista käyttöön jonkun muun tietolähteen kanssa. Tuollaiset seikat ovat jälkiviisastelua, eikä riskiä ollut, kun puhelin oli ollut myyntipakkauksessa. Vastaavasti tietolähde oli antanut Runebergille puhelimen myös silloin, kun Runeberg oli työskennellyt KRP:ssä. KRP:n aikana luovutettua puhelinta oli käytetty nimenomaan luovuttajan ja poliisin yhteydenpidossa.

Sievälä oli kertonut Runebergille, että toinen puhelin oli mennyt Kim Lundenille. Lunden ei ollut kertonut Sievälälle, mihin hän oli tarvinnut sitä. Lunden oli "edesmennyt alamaailman hahmo".

Sievälä oli luovuttanut puhelimen Runebergille Pasilan mutkassa SVUL:n talon viereisellä

75

parkkipaikalla illalla. Paikalla ei ollut muita henkilöitä. Tapaamisella oli käsitelty Kim Lundenia. Sievälä oli kertonut, että Lunden oli pyytänyt hankkimaan puhelimen ja muuta yleistä tietoa Lundenista. Lundenista oli oltu kiinnostuneita jo pitkän aikaa jo ennen Runebergin tuloa RHU:hun. Runeberg ei muistanut tarkemmin, mutta Lundenille menneen puhelimen imei-tunnus oli kirjattu ylös. Syytä hakea pakkokeinoja Lundenin puhelimeen ei ollut. Kirjausta ei ollut tehty rekisteriin, vaan tieto oli "jäänyt Runebergin paperin kulmalle". Runeberg arveli, että vastaavalla tavalla oli puhelimia otettu vastaan muiltakin tietolähteiltä. Tämä on kuitenkin ollut hyvinkin poikkeuksellista.

SALAINEN päättyy

11.8.2015 (s. 315)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi (11.8.2015) että 9.4.2011 Vilhunen oli myöhemmin ilmoittanut yhteyspuhelimeen, että tapaaminen ei ollut toteutunut. Runeberg ei muistanut, että Vilhunen olisi ilmoittanut syytä peruuntumiselle. Runebergin kautta ei ollut tullut torjuntakohde-esitykseen tietoa siitä, että Landman liittyisi Angeloon.

SALAINEN päättyy

20.8.2015 (s. 318-319)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, että Pihlajamäen jutun tutkinnassa Sievälä oli antanut hyödyllistä tietoja välittäjistä ja Romano käyttäjistä. Tietoa oli saatu tapaamisissa ja tekstiviesteillä. Runeberg oli tavannut Sievälää. Runeberg ei halunnut kertoa, kenestä Sievälä oli antanut tietoa, koska se ei liity käsiteltävään asiaan. Yhteydenpito oli ollut jatkuvaa liittyen pihlajamäkeläisiin. Oli ollut sekä tapaamisia että tekstiviestejä. Jostakin asiasta oli ollut välillä kymmeniä tekstiviestejä. Runeberg ei ollut pitänyt yhteyttä Romanoon, mutta hän oli kuullut, että Romanolta oli tullut hyödyllistä tietoa.

Romano ei ollut kenenkään yksittäisen poliisin tietolähde vaan organisaation tietolähde. Oli olemassa henkilö, joka vastaa ja sitten on varahenkilö. Runeberg ei halua kertoa kenelle Romano oli antanut tietoa. Tietoa oli annettu tekstiviesteissä. Systeemi oli sellainen, että jäykkää tietoa annettiin tapaamisella, mutta yleisempää tietoa tekstiviestillä.

Runeberg ei muistanut tarkemmin, miten tarkkailu Koivukylässä oli liittynyt Pihlajamäen juttuun. Runeberg ei ollut itse ollut mukana tarkkailutoiminnassa.

Haagan tarkkailu ei ollut liittynyt Pihlajamäkeen vaan Lundeniin. Runebergillä ei ollut tietoa että Lundenilla olisi yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja United Brotherhoodiin. Kuvio ei ollut auennut koskaan täydellisesti.

Sievälä oli kertonut Runebergille Lundenista ja auto oli ollut Sievälän kertomassa paikassa, mutta asiaa ei ollut selvitetty muuten. Sievälän kertomusta ei ollut syytä epäillä, koska Sievälä oli toiminut vuosia RHU:n tietolähteenä ja antanut paikkansa pitäviä tietoja. Runeberg oli jutellut tiedosta Kaupin kanssa. Tieto oli pyritty tarkistamaan. Jos olisi ollut jotain erikoista, siihen olisi kohdistettu tarkkailua. Taustalla oli ollut toukokuun juttu, joka ei ollut edennyt ja he olivat suhtautuneet

76

epäilevästi. Keissejä tulee, joista ei tule tarkkailutehtäviä koskaan, koska ei saada lisänäyttöä. Runeberg ei tiennyt oliko muutakin tehty kuin tarkistettu auto. Se oli jäänyt Kaupin päätettäväksi. Lundenin toimeksianto oli ollut kiinnostava, mutta ei poikkeavaa.

Malmin alueella ja Itä-Helsingissä oli tarkkailtu Hännistä. Väänästä oli tarkkailtu useaan otteeseen eri paikoissa Myllypurossa.

SALAINEN päättyy

25.8.2015 (s. 320-321)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, että hän ei muista Aarnion kertomaa yksittäistä tapaamista Vilhusen kanssa Pohjolankadun suunnalla 25.10.2011, eikä hän muistanut olleensa siellä muulloinkaan katsomassa Vilhusen tapaamista.

Runeberg muisti hämärästi, että jossain vaiheessa viestintä Hollannin kontaktin kanssa oli muuttunut. Koodikieltä oli syksyllä 2011 alkanut tulla aika paljon, ja leikkimielisenä heittona oli ajateltu, että onkohan käyttäjä siellä vaihtunut. Faktaa ei tästä ollut, eikä Runeberg uskonut että näin oli tapahtunut. Viestitys oli muuttanut jotenkin luonnettaan, mutta Runebergillä oli asiasta vain hämärät muistikuvat, koska yhteydenpidossa ei ollut ollut mitään erikoista. Koodituksessa oli alkanut tulla numero- ja kirjainsarjoja. Aikaisemmin oli ollut enemmän tekstiä. Sitten valokuvia oli alkanut tulla enemmän loppusyksystä vuonna 2011. Hollannin kontaktin lähettämässä valokuvissa oli ollut kuva englanninkielisestä lehdestä. Kyse oli kännykkäkameralla napatusta kuvasta.

Kyselemällä "voitko selventää, mitä tarkoitat" oli yritetty selvittää koodia, mutta ei vastauksia ei ollut saatu. Runeberg ei muistanut, mitä kontaktilta oli kysytty. Yhteys oli kuollut pois tammikuun lopulla vuonna 2012. Yhteys oli säilynyt vajaan vuoden alkaen vuoden 2011 helmi-maaliskuusta. Yhteys oli syntynyt siten, että HPL:llä oli ollut meneillään Angelo-keissi liittyen hollantilaisiin Helvetin enkeleihin. Tähän liittyen Runeberg oli saanut omata tietolähteeltä numeron, jolta piti saada tietoa Hollannin Helvetin enkeleistä. Tähän numeroon oli alettu pitää yhteyttä. Tietolähde oli saanut pyynnön Hollannista järjestää suomalainen poliisinumero ja tietolähde oli järjestänyt asian Runebergin kautta. Tietolähteen kautta oli mennyt yhteysnumero Saksaan tai Hollantiin.

Yhteys oli tuottanut yleisellä tasolla yleistietoa Helvetin enkeleistä Hollannissa ja Saksassa. Runeberg oli ajatellut, että kyse oli ollut internetistä kaivetusta hyvin yleisestä tiedosta eli "hyvä tietää tietoa". Yhteys ei kuitenkaan ollut ollut ihan tyhjä, vaan jonkin verran yleistietoa oli tullut. Runeberg ei muistanut, että viestintä olisi ollut jossain vaiheessa aktiivisempaa. Yhteyttä oli pidetty säännöllisesti joskus enemmän ja joskus vähemmän. Runeberg ei osannut kertoa konkreettista esimerkkiä tietolähteeltä saadusta tiedosta, koska aikaa on kulunut niin kauan. Hollannissa oli ollut tuohon aikaan isot jengisodat ja joku enkeli oli ammuttu. Siitä oli ollut keskustelua, mutta tarkemmin Runeberg ei pystynyt yksilöimään sisältöä. Runeberg oli pitänyt yhteyttä KRP:n aikana hullumpiinkin kohteisiin.

77

Marras-joulukuussa 2011 yhteydenpito Sievälän kanssa oli koskenut Pihlajamäen juttua ja sen välittäjäporrasta.

Runeberg oli pitänyt yhteyttä muihinkin maihin muun muassa Ruotsiin ja Viroon. Hän ei ollut pitänyt yhteyttä Etelä-Amerikkaan. Yhteydenpito ei liittynyt käsiteltävään asiaan, mutta yhteys oli normaalia huumerikostutkintaa, ja sieltä oli saatu kaikenlaista tietoa kuten huumekuljetuksista.

SALAINEN päättyy

26.8.2015 (s. 322-323)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, että Sievälän tapaamisten syy marraskuussa 2011 liittyi Pihlajamäen jutun tutkintaan, jossa oli tullut viitteitä asianajaja Ripatin toiminnasta. Sievälältä oli saatu tietoa asiasta. Sievälällä oli oleellinen rooli Ripatin kiinniottopäätökseen. Useat tapaamiset Sievälän kanssa olivat koskeneet Ripattia loppuvuonna 2011 ja alkuvuonna 2012. Runeberg oli tuolloin tavannut Sievälän useita kertoja. Runeberg ei halunnut kertoa, mitä tietoa hän oli Sievälältä saanut. Runeberg ei ollut pitänyt yhteyttä Romanoon.

Sievälältä oli saatu tietoa Pihlajamäen jutun välitystoiminnasta ja juttuun liittyvistä henkilöistä. Runeberg ei muistanut nimiä tarkemmin, mutta tietoa oli saatu päätekijöistä Hovista ja Ruishalmeesta sekä miesten historiasta, siitä mitä miehiä he olivat, esimerkiksi siitä, että Hovi oli tehnyt Ruishalmeen kanssa kauppaa Pihlajamäen jutun yhteydessä. RHU:ssa ei oltu alussa tiedetty miehistä juuri mitään. Tutkinnassa lähdetään nollasta ja tietoa kasautuu jutun teon yhteydessä. Sievälältä ei ollut tullut akuuttia tietoa Pihlajamäestä. Hovi ja Ruishalme olivat Runebergille henkilökohtaisesti tuntemattomia, mutta RHU:ssa heistä oli ollut tietoa. Sievälä oli kertonut tapahtumista Pihlajamäessä, koska Sievälä oli liikkunut Pihlajamäen alueella. Sievälältä ei tullut tietoa, jonka perusteella olisi tehty takavarikkoja. Ajankohtaista tietoa on se, että henkilö x ostaa henkilöltä y jotain tänään. Historiatietoa on kaikki muu tieto, esimerkiksi eiliset ostamiset. Sievälältä oli saatu tietoa siitä, kuka tekee kauppaa kenen kanssa, mutta ei siitä milloin. Aktuaalisen tiedon perusteella päästään takavarikoihin kiinni. Sievälältä tullut historiatieto oli liittynyt konkreettisesti juttuun. Runeberg ei ajan kulumisen johdosta muistanut, mitä muuta tietoa Sievälältä oli saatu.

Hänninen oli yksi Pihlajamäen jutun päätekijä, joka oli saanut kätkötiedot eri kätköihin ja myynyt kätkötietoja eteenpäin muun muassa Tienhaaralle. Hännisellä oli laaja henkilöpiiri ja hän oli tavannut henkilöitä ympäri Helsinkiä ja muun muassa Väänästä Myllypurossa. Väänäsen yhteydet olivat olleet tiedossa. Väänänen on ollut United Brotherhoodissä niin sanottu työmies. Väänäsestä oli tullut paljon vihjeitä vuosien varrella, ja häntä oli niiden perusteella tarkkailtu. Väänänen oli toimelias mies. Väänäsen roolia ei pystytty täsmentämään.

SALAINEN päättyy

78

27.8.2015 (s. 324-327)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, että helmikuun alussa oli täsmätietona ilmennyt, että Reinholm oli ostanut Wesliniltä ja Kukkikselta erän amfetamiinia ja levittänyt sitä Turun seudulla. Aikaisemmin oli jo saatu muutakin tietoa Reinholmin huumausainetekemisistä. Reinholmin kuuntelu oli avattu Tienhaaran jutun R:ään, koska Tienhaaran tutkinnassa oli tullut tietoa, että Reinholm oli tavannut huhtikuun 20. tai 28. päivä 2011 hotelli Pasilassa henkilön, jolta Reinholm oli perinyt noin 16.000 euron huumevelkaa, jonka oli pitänyt mennä Väänäselle ja Svanströmille. Tästä syystä asia oli jäänyt tutkimatta tarkemmin Tienhaaran yhteydessä, mutta se oli otettu esille uudestaan. Tämä oli yksi epäily, mutta epäilylle ei sittemmin ollut löytynyt juridista näyttöä.

Tussitaulupalaverin piirroksessa epäily liittyy Kukkiksen ja Weslinin "lokeroon". Piirros ei ole analyysikaavio vaan ajatushautomo, jossa on heitelty eri nimiä. Reinholmia koskeva lähtötieto oli saatu Tienhaaraa tutkittaessa ja siksi kirjattu Tienhaaran R:lle. Itse rikoskin oli liittynyt Tienhaaran juttuun. Runeberg ei halunnut kertoa, keneltä hän oli saanut vihjetiedon, koska Reinholm itse istui kuuntelemassa. Vihjeestä ei ollut laadittu kirjallista raporttia, mutta Runeberg oli kertonut vihjeen Piipolle ja Kaupille.

Runeberg kertoi, että ensimmäisestä Shellillä (22.2.) olleesta Reinholmin tapaamisesta oli saatu tieto yhteyspuhelimeen Vilhuselta, joka oli kymmeniä kertoja aikaisemminkin ilmoittanut tapaamisistaan. Tieto oli tullut liittymään -595 ja tieto oli ollut että Haagan Shellillä tapaaminen.

Runebergillä oli ollut puhelin ja hän oli käynyt tarkistamassa Reinholmin parkkipaikan Maistraatinkadun puolelta, mistä Reinholm oli yleensä lähtenyt liikenteeseen. Runeberg oli tässä paikassa ottanut vastaan viestin, johon hän oli vastannut ok, tulen paikalle, "pummaan kyydin". "Pummaan kyydin" oli ollut täysi vitsi, koska vuonna 2011 tilanne oli ollut se, että tiedottajatapaamisiin oli jouduttu käyttämään omia autoja, kun leasingautoja oli ollut niin vähän käytössä. Tästä Runeberg oli tiennyt Vilhusen tietävän, että häntä oli tavattu omalla autolla.

Saatuaan viestin Vilhuselta Runeberg oli jatkanut istumista Reinholmin parkkipaikalla sekä soittanut Kaupin ja Verlinin avuksi. Yhteydenpitopuhelin oli ollut hänellä mukana. Seuraavaksi he olivat menneet Shellille. Runeberg oli tarkkaillut tapaamista Shelliä vastapäätä Vihdintien toiselta puolelta kiikareilla. Hän oli kiikareilla nähnyt vain sen, että Vilhunen oli mennyt autoonsa ja että tapaaminen Shellillä oli ollut. Kun Vilhunen oli mennyt autoonsa, Runeberg oli avannut liittymän -595, koska hän oli ajatellut, että Vilhunen menee autoon naputtamaan viestin. Runeberg ei ollut nähnyt, että Reinholm oli ollut Vilhusen mukana autossa. Kysyttäessä odotettiinko Vilhuselta tietoa Reinholmista Runeberg totesi, että mahdollisesti.

Viitattaessa televalvontatietoihin, joiden perusteella liittymä -595 oli avattu 22.2.2012 kello 11.48,. Runeberg kertoi, että hän oli tarkkaillut aamulla Reinholmia useamman tunnin yhtämittaisesti. Hän oli aloittanut tarkkailun parkkipaikalla aamukahvin jälkeen kymmenen maissa, mutta avannut yhteyspuhelimen vasta myöhemmin. Runeberg oli hakenut yhteydenpitopuhelimen piilokonttorista.

79

Runeberg oli ollut yksin tarkkailemassa. Reinholmiin oli samaan aikaan kohdistunut kuuntelua. Tarkkailun tarkoituksena oli nähdä tapahtumia. HPL:ssä oli paljon juttuja ja vähän tekijöitä, toisin kuin KRP:ssä. Usein tarkkailuja oli tehty yksin alkuun, ja jos jotain oli alkanut tapahtua, oli pyydetty apua. Perustarkkailua eli kun kohde on kotoa, voitiin tehdä myös yksin. Runebergillä oli ollut kaikki järjestelmät E-kuhat ja kuhat auki etäyhteydellä, jotta jos Reinholm olisi soittanut tai hänen puhelimensa olisi paikantunut jonnekin, niin Runeberg olisi voinut hoitaa sen autosta. Mielenkiintoista oli se, kun puhelimet eivät liikkuneet mukana. Runeberg oli ollut Reinholmin talon edustalla noin kymmenen kertaa.

Runebergillä oli joku mielikuva siitä, että tuohon tarkkailuun liittyen oli odotettu jotain tapahtuvaksi. Kysyttäessä miksi puhelin oli laitettu päälle vasta myöhemmin, jos Vilhuselta oli odotettu jotain, Runeberg kertoi että sille ei ollut mitään varsinaista syytä. Hän oli ehkä hakenut puhelimen mukaansa vasta puolenpäivän maissa.

Puhelin oli viestin jälkeen laitettu pois päältä, koska oli sovittu että puhelimet eivät enää saa paikantua Pasilan mutkaan kuten ennen. Reinholmin koti oli piilokonttorin vieressä. Runeberg oli kuitenkin päättänyt avata puhelimen, koska hän oli suorittanut tarkkailua yksin eikä ollut voinut paljon kauemmas mennä. Puhelimen sulkeminen oli ollut ihan normaalia. Puhelin oli avattu uudestaan Shellin vieressä. Puhelin oli suljettu Shellillä pian uudestaan, koska siihen ei ollut tullut viestejä. Kysyttäessä miksei viestejä ollut odotettu kauemmin kuin kuusi minuuttia, Runeberg sanoi, että ehkä Vilhunen ja Reinholm olivat lähteneet yhdessä autolla. Suurin syy oli kuitenkin ollut se, että KRP oli ollut paikalla eikä siksi Vilhusta ja Reinholmia ollut lähdetty seuraamaan vaan operaatio oli pistetty poikki. Mielenkiinto saada Vilhuselta viestejä oli loppunut kun operaatio oli loppunut. Runeberg muisteli, että Kauppi tai Verlin olivat olleet mukana.

Runeberg kertoi, että myös toisesta Shellillä tapahtuneesta Reinholmin tapaamisesta oli ilmoittanut Vilhunen. Vilhunen oli hyvissä ajoin etukäteen ilmoittanut yhteyspuhelimeen, että tulossa oli mielenkiintoinen tapaaminen. Siksi Runeberg oli mennyt paikalle tarkkailemaan Kaupin ja Verlinin kanssa. Kun he olivat saapuneet Shellille, he olivat heti nähneet, että KRP oli paikalla ja irronneet operaatiosta, eivätkä jääneet todentamaan tapaamista.

Runeberg oli jutellut Aarnion kanssa siitä, että KRP oli ollut samoilla keikoilla. He olivat toisen tarkkailun jälkeen epäilleet, että yhteys Vilhuseen oli vaarantunut ja toisen tarkkailun jälkeen yhteyspuhelimen käyttö oli lopetettu.

Runeberg ei muistanut nähneensä viestiä "Siirtyy aikaisemmaks torstaiks kello 12". Liittymä oli ollut Kaupilla tai Verlinillä tai jollain muulla käytössä. Runeberg oli jossain vaiheessa tuona päivänä ollut tarkistamassa Reinholmin kotia. Runeberg oli aamulla ensin käynyt Pasilan poliisivankilassa ja sieltä mennyt Haagan Shellille. Runeberg oli matkalla poliisivankilaan ehkä kello 8-9 välillä etsinyt Reinholmin autoa. Runeberg ei muistanut, että joku muu olisi ollut tarkkailemassa Reinholmia.

Systeemimuutos yhteydenpitopuhelimien käyttämisessä ei ollut koskenut Vilhusen puhelinta, koska oli arvioitu, että siihen ei liittynyt vaaramomenttia. Lisäksi Vilhunen oli tammikuussa ollut pitkään poissa eikä vaihtotilanteeseen ollut päästy. Oli arvioitu, että Vilhusen puhelimen paikantumisessa

80

Pasilaan ei ollut mitään vaaraa. Runeberg ei osannut arvioida, miten yhteydenpitopuhelin Vilhusen kanssa ja Vilhunen tietolähteenä oli poikennut muista. RHU:lla oli ollut paljon muitakin tiedottajia kuin täällä käsitellyt henkilöt, eikä suurimmalle osalle ollut tehty mitään. Osalle oli tehty, osalle ei. Aikaisemmin kerrottu systeemimuutos oli koskenut vain pientä osaa tietolähteistä.

Systeemiä oli muutettu sellaisten yhteydenpitopuhelimien osalta jotka olivat tässä voineet vaarantua. On muistettava, että Sievälän kuva oli näytetty ja Sievälä tunnistettu, joten Sievälä oli valikoitunut tämän ympäriltä. Runeberg ei halunnut kertoa mitä muita tietolähteitä oli ollut. Runeberg ei tiennyt, minkä kriteerin perusteella tietolähteet olivat valikoituneet, koska hän ei ollut tehnyt päätöstä asiassa. Runeberg oli ollut mukana juttelemassa asiasta, ja hän oli omalta osaltaan sopinut asiasta Kaupin kanssa. Esimerkiksi Hollannin kontaktin osalta oli muutettu toimintataktiikkaa. Runeberg ei muistanut, että Aarnion kanssa olisi puhuttu kriteereistä.

Runeberg ei ollut pyytänyt tarkkailutietoja KRP:ltä. Tällaisissa asioissa ei tehty yhteistyötä KRP:n kanssa. Kauppi oli hoitanut päivittäiset yhteydet KRP:hen. Runeberg ei ollut pyytänyt edes Aarniolta sitä. Tieto oli saatu myöhemmin tapaamisilla. Tarvetta saada tietoa tapaamisesta KRP:ltä ei ollut, koska RHU:lla oli ollut oma tietolähde mukana tapaamisissa ja tieto oli saatu toista kautta. Jos raporttia olisi pyydetty KRP:lta, siihen olisi sisältynyt riski, että tietolähde palaa. Tätä Runeberg ei ollut pitänyt aiheellisena.

Viesti ensimmäisestä tapaamisesta Shellillä oli tullut Vilhuselta tapaamista edeltävänä päivänä. Puhelin oli osattu laittaa päälle, koska oli ollut pientä tietoa siitä, että jotain voi olla tapahtumaisillaan. Runeberg oli saanut tiedon eräältä tietolähteeltä, jonka nimeä hän ei halunnut kertoa. Jos puhelin ei olisi ollut päällä, tapaaminen olisi todennäköisesti missattu. Se miten hyvin poliisin pitää olla tavoitettavissa, riippuu suoraan tietolähteestä. Jotkut tietolähteet eivät vaatineet jatkuvaa tavoitettavuutta kuten tässä tapauksessa, kun Vilhunen oli ollut pitkään poissa eikä hänen paluustaan ollut tietoa. Vilhuselta saadun viestin perusteella Runeberg oli osannut mennä tarkkailemaan tapaamiseen.

Syyttäjä viittasi Runebergin esitutkintakertomukseen 2400/R/138/14, Li4/ s. 148:

K: Olet aikaisemmassa kuulustelussa kertonut seuraavasti:K: Mistä tiesitte mennä tapaamiselle?V: Reinholm oli tarkkailussa ja Kuha-järjestelmän mukaan Reinholm irroitti akun kuuntelussa olleesta puhelimesta. Seurasimme häntä Pitäjämäen Haagan Shellille.

Olet nyt kertonut loppulausunnossasi, että Helsingin poliisin huumerikosyksikkö osasi ollapaikalla seuraamassa väliotsikossa mainittuja Reinholmin ja Vilhusen tapaamisia senjohdosta, että Vilhunen oli ilmoittanut asiasta RHU:n käytössä olleeseen operaatiopuhelimeen040-377 4595. Miksi olet nyt loppulausunnossasi kertonut asiasta eri tavalla?V: Pitää paikkaansa, että Reinholmia tarkkailtiin. Nyt olen halunnut kertoa totuudenmukaisesti,

81

miten tämä tieto on meille tullut.

Runeberg kertoi, että hän ei ollut esitutkinnassa halunnut tuoda Vilhusta esiin, ja siksi hän oli ensin kertonut asiasta eri tavalla.

Totuus on se, että Runebergillä oli ollut etäyhteys Kuha-järjestelmään autosta, ja järjestelmästä oli nähnyt, että Reinholm oli irrottanut akun, jolloin tapahtuma oli muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Se oli ollut simppeli juttu. Dekkarimaailmassa tapahtuu jotain mielenkiintoista, jos puhelimesta irrotetaan akku.

Shellin tarkkailuista ei ollut tehty raporttia. Vain sellaisista tarkkailuista, joita käytetään oikeudessa todisteena, oli tehty raportti. Reinholmin tutkintasuunnitelmana oli ollut saada takavarikoitua huumetta. Kyse oli ollut tiukasta takavarikkokeskeisestä keissistä, eikä junnaavasta ja pitkäkestoisesta tutkinnasta. Raportointia ei ollut tehty kenellekään, vaan asioita oli aina hoidettu keskenään.

Runeberg oli kertonut Piipolle tarkemmin tietolähdetiedoista ja lähteistä, mutta käytäntö oli ollut, että niitä ei kirjoitettu hakemukseen, jotka tulevat aikanaan julkisiksi.

SALAINEN päättyy

9.9.2015 (s. 339)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, että Piipolta oli tullut viestiä, että oli etsitty "inkkari"-nimistä naista, joka oli liittynyt suureen amfetamiinierään ja sen levittämiseen pääkaupunkiseudulla. Runeberg oli tehnyt hakuja poliisitietojärjestelmissä ja löytänyt Viemerön nimen.

Runebergin toimenkuvaan oli kuulunut tarkistaa kiinni olevat henkilöt Etelä-Suomen poliisipiireistä joka päivä myös viikonloppuisin ja vapaapäivinä. Kun Runeberg oli huomannut, että Viemerö oli ollut Ovaskaisen ja Romanon kanssa kiinni, hän oli tavanmukaisesti ilmoittanut asiasta Aarniolle, joka oli asemassaan tiennyt, kenellä on mitäkin ollut meneillään missä. Tämä oli normaali toimenpide. Tilannekuvan ylläpito oli Runebergin tehtävä, ja sitä hän oli pitänyt Aarniolle. Aarnio oli muidenkin juttujen yhteydessä ollut yhteydessä tutkinnanjohtajiin eikä tämä ollut mitenkään poikkeuksellista. Keva oli tehnyt kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjan.

Erityisesti tässä jutussa keva olisi ollut kiinnostunut jutusta, kun se oli siirretty RHU:lle tutkittavaksi. Tämä oli normaalia uteliasta poliisitoimintaa. Asia ei kuulunut heille, mutta uteliaisuuttaan he olisivat seuranneet juttua. Juttu oli linkittynyt "inkkariin" ja siksi asia oli kuulunut RHU:lle.

Runeberg ei tiennyt, miten kevan kiinnostus liittyi takavarikkopöytäkirjamerkintöihin.

SALAINEN päättyy

82

12.11.2015 pääkuuleminen (s. 356-357)SALAINEN alkaa

Runeberg oli tehnyt aloitteen siitä, että RHU tekisi Reinholmista Epri-merkinnän. Merkintä oli ollut normaali vaihe ennen kuin henkilö oltiin laitettu kuunteluun. Merkinnän tekemisen edellytyksenä oli ollut syytä epäillä -kynnyksen ylittyminen.

Reinholmin juttu oli kuivunut myöhemmin kasaan. Tutkinnassa Reinholmiin oli kohdistunut telekuuntelua ja -valvontaa. Runeberg oli ollut jutun ns. case officer. RHU:ssa oli sovittu, että Runeberg hoiti kuuntelun ja Kaupin ryhmä tarvittavan tarkkailun.

Runebergin mukaan Reinholm ei ollut tietolähde. Hän olisi ehkä halunnut olla, mutta hänestä ei ollut sellaiseen.

Lisätutkintapöytäkirjan 4 sivulla 152 kertomaansa liittyen Runeberg on kertonut, ettei tiennyt, miksi Reinholm oli pelännyt tavata Vilhusta ja miksi hänen kuitenkin oli ollut pakko tavata Vilhunen. Mahdollisesti Reinholmin oli pitänyt neuvotella veloistaan. Runeberg ei ole osannut sanoa, oliko Vilhusella ollut käskyvaltaa Reinholmiin nähden.

Runeberg ei ole halunnut kertoa, kuka Romanon yhteyshenkilö oli RHU:ssa ollut.

Sivuilla 175 ja 177 (Li 4) liittyen Runeberg on kertonut, että esitutkinnassa kerrottu ei pitänyt paikkansa, koska hän ei ollut halunnut kertoa tietolähdetoiminnasta.

Runeberg ei ole halunnut ottaa kantaa siihen, missä jutuissa anonymisaattoria oli käytetty, koska ne olivat vielä vireillä tai ainakin esitutkinnan aikana olivat olleet. Runeberg ei ollut kertonut yksikössä kenellekään, että näissä jutuissa oli käytetty anonymisaattoria. Jutut olivat olleet tiedusteluvaiheessa. Runebergin mukaan tutkintakokonaisuudet virolaisryhmään ja hollantilaisryhmään liittyen olivat vielä vireillä ja tuottivat uutta materiaalia. Jutuilla ei ollut välttämättä tutkinnanjohtajaa ja anonymisaattorin käyttöönotto oli tehty hänen omalla päätöksellään.

Piippo oli tehnyt päätöksen siitä, että Reinholmin asiassa syytä epäillä -kynnys oli ylittynyt. Oli ollut Runebergin oma ehdotus, että Reinholm otettiin tutkittavaksi. Runeberg oli ehdottanut tätä Piipolle, kun Piippo oli ollut sovelias tällaisen heittojutun sisäänottoon. Runeberg ei ollut puhunut tästä Aarniolle, koska sellaiset asiat eivät olleet kuuluneet Aarniolle.

Runeberg ei ole muistanut muita Reinholmin kanssa samaan aikaan Epriin merkittyjä henkilöitä, mutta Runebergin muistaman mukaan Reinholmin poika oli myös kytketty asiaan. Reinholmilla oli ollut epäilyttäviä yhteyksiä poikaansa. Runeberg ei ole voinut kertoa, että millä perusteella Reinholmin poika oli merkitty kohteeksi. Asiaan oli liittynyt tietolähdetoimintaa.

83

Runebergin mukaan Reinholmista löytyi varmaankin paljon Epri-merkintöjä. Maalaaminen tarkoitti sitä, että kohde ilmoitettiin muille yksiköille eli että RHU työsti aktiivisesti Reinholmia. Periaatteessa kohde rauhoitettiin jollekin, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ollut niin.

Runebergin mukaan henkilön maalaaminen kohteeksi ei ollut aiemminkaan estänyt KRP:n toimia. Muiden poliisipiirien kanssa maalaaminen oli toiminut hyvin, mutta KRP oli toiminut miten oli halunnut.

Runeberg on kertonut, että hän oli tiennyt Romanon toiminnasta RHU:n tietolähteenä. Romano oli toiminut tietolähteenä useissa jutuissa, mm. Pihlajamäen jutussa. Määrällisesti Romano oli kolmen vuoden aikana toiminut ehkä viidessä jutussa tietolähteenä.

SALAINEN päättyy

20.11.2015 (s. 358-360)SALAINEN alkaaRuneberg kertoi, mitä muita juttuja RHU:ssa oli ollut tutkinnassa samaan aikaan tynnyrijutun tapahtumien kanssa vuonna 2011.

Runeberg kertoi tutkinnasta liittyen kahteen henkilöön, joista toinen oli aktiivinen Rogues Galleryn mies, ja touhunnut erään Helvetin enkeleiden huumerosvon kanssa. Toiminta oli ollut osa isompaa kokonaisuutta, jossa oli tutkittu myös Amerikasta tulleita deaktivoituja aseita, jotka oli Suomessa aktivoitu ja sen jälkeen kaupattu ympäri Eurooppaa Helvetin enkeleiden toimesta. Jutussa oli tehty kansainvälistä yhteistyötä ja Helsingissä oli käynyt FBI:n agentteja selvittämässä asiaa. Tutkinta RHU:ssa oli ollut vuonna 2009 ja 2010 ja se oli liittynyt kokaiiniin ja amfetamiiniin.

Maaliskuussa 2011 oli ollut myös muun muassa Svanströmiin kohdistunut kuuntelu ja seurantaa. Kysyttäessä oliko Runeberg tehnyt Aarnion kertomin tavoin tynnyrijutussa reaaliaikaisesti havaintoja esimerkiksi Svanströmin kuuntelutiedoissa, joiden ei silloin ollut ymmärretty liittyvän tynnyriin, Runeberg kertoi, että se oli ollut pelkkä kuuntelutieto, josta oli ymmärretty, että jotain tapahtuu, mutta ei oltu jyvällä mitä. Jälkeenpäin oli selvinnyt, että samana päivänä DHL:ltä oli tullut 214 kilon lähetys, jonka Svanström oli käynyt noutamassa. Tämä oli selvinnyt vasta Runebergin muistaman mukaan Heinikarin kertomana ehkä tammikuussa 2012, kun oli yhdistetty Heinikarin kanssa tiedot. Kaikki tiedot Svanströmistä ja K:sta oli luovutettu Heinikarille.

Runeberg kertoi Kivelään ja Vuorioon liittyvistä tutkinnoista RHU:ssa samaan aikaan kuin tynnyrijutun tutkinta oli ollut ja niiden linkittymisestä toisiinsa.

Runeberg oli hoitanut Kivelän jutussa kaikki kuuntelut ja toiminut Vuorion jutussa RHU:n puolella case officerina ja kuulustellut Vuoriota. Kivelä/Angelo liittyivät tynnyriin, koska Veli-Pekka Kivelä oli tavannut Rogues Galleryn hännystelijää Svanströmiä. Tapaamiset olivat olleet erikoisia ja RHU:ssa oli epäilty Svanströmiä syyllistymisestä törkeään huumausainerikokseen. Svanström oli

84

laitettu kuunteluun ja hänen autoonsa oli asennettu tekninen seurantalaite. Svanström ei ollut liikkunut paljon, mutta Kivelän tapaamisen jälkeen hän oli saanut puhelun Kinnuselta, joka oli ajanut Svanströmin kotiosoitteeseen. Kinnunen oli pyytänyt Svanströmin ulos ja he olivat todennäköisesti tavanneet. Seuraavana päivänä Svanströmin auto oli lähtenyt liikkeelle Käpylästä ja puhelin oli suljettu tapaamisaikaan. Tarkkailuryhmää ei ollut saatu aikaan eikä ollut ehditty paikalle. Svanström oli ajanut Savelantien Shellille ja jättänyt sinne autonsa. Samana päivänä DHL:ltä oli tullut 214 kilon lähetys, jonka Svanström oli käynyt noutamassa. Tämä oli selvinnyt vasta tynnyritutkinnan yhteydessä Runebergin muistaman mukaan Heinikarin kertomana ehkä tammikuussa, kun oli yhdistetty Heinikarin kanssa tiedot. Kaikki tiedot Svanströmistä ja Kivelästä oli luovutettu Heinikarille.

Kivelä oli aktiivinen Rogues Galleryn mies ja touhunnut erään Helvetin enkeleiden huumerosvon kanssa, jotta kuviot menisivät yhteen. Toiminta oli ollut osa isompaa kokonaisuutta, jossa oli tutkittu myös Amerikasta tulleita deaktivoituja aseita, jotka oli Suomessa aktivoitu ja sen jälkeen kaupattu ympäri Eurooppaa Helvetin enkeleiden toimesta. Jutussa oli tehty kansainvälistä yhteistyötä ja Helsingissä oli käynyt FBI:n agentteja selvittämässä asiaa.

Kysyttäessä oliko Runeberg tehnyt Aarnion kertomin tavoin tynnyrijutussa reaaliaikaisesti havaintoja esimerkiksi Svanströmin kuuntelutiedoissa, joiden ei silloin ollut ymmärretty liittyvän tynnyriin, Runeberg kertoi, että se oli ollut pelkkä kuuntelutieto, josta oli ymmärretty, että jotain tapahtuu, mutta ei oltu jyvällä mitä.

Runeberg oli saanut Landmaniin liittyvän Yli-Himangan Rätylle ja Karholalle lähettämän sähköpostin kopiona, jonka hän oli välittänyt Aarniolle (JA108). Runeberg oli saanut sähköpostin, koska he olivat tehneet tiivistä päivittäistä yhteistyötä Tampereen KRP:n kanssa. Kaikki esimerkiksi Hollantiin menevät kansainväliset keissit oli tehty tamperelaisten kanssa. Siksi on luonnollista, että viestit oli lähetetty myös Runebergille erityisesti, kun RHU:ssa oli ollut tietoa Helvetin enkeleiden asekaupasta Hollantiin. Runeberg kertoi Helvetin enkeleiden aseisiin liittyen, että Hollannissa oli myös ammuttu eräs henkilö. Helvetin enkeleiden asejuttua oli selvitetty muun muassa Joensuun poliisin kanssa. Päätekijän jäljillä oli oltu, ja Helsingissä oli takavarikoitu useita deaktivoituja aseita. Vantaa oli tehnyt etsinnän Upokaskujalle, jossa Vuorion tiloissa sijaitsi United Brotherhoodin sivukerho, josta oli löydetty muunneltuja Glockeja, joita oli kaupattu Hollantiin ja Helvetin enekeleille. Runeberg ei muistanut, miten Landman oli tullut viestiin. Tuohon aikaan oli ollut paljon kaiken maailman keissejä, eikä Runeberg tiennyt mikä oli Landmanin kokonaisuus. Runeberg ymmärsi, että Landman oli liittynyt nimenomaan Helvetin enkelin tapaamiseen. Runeberg muisteli, että Tullin tarkkailun kautta RHU oli yhdistetty tamperelaisiin. Ennen sitä he olivat olleet toisistaan tietämättömiä. Vuonna 2011 oli tehty paljon yhteistyötä Tullin ja Tampereen kanssa ja keissit vain vilisivät. Eräs rikollinen oli tuotu Norjasta Suomeen, mutta toinen ryhmä oli hoitanut tämän. RHU:ssa oli ollut kaksi ryhmää tekemässä Angeloa.

Kivelän tutkinta oli liittynyt vuosina 2009 ja 2010 amfetamiiniin ja kokaiiniin, ja maaliskuussa oli tullut yhdistyminen hasikseen Svanströmin kautta. Tämä oli ollut osa Angeloa. Ihan sama mikä oli keissinimi, kaikki huumeet olivat liikkuneet. Jos ilmoituksessa lukee vain amfetamiini ja kokaiini, se ei tarkoita että ei voisi olla kyse myös hasiksesta. Kerrottaessa että 3.11.2011 Pynnösen tekemä lisärahoitushakemus (s. 124/Li16) oli koskenut kymmenien kilojen kokaiinin ja amfetamiinin levitystä eikä hasista, Runeberg kertoi, että tuolloin ei vielä oltu jyvällä asiasta ja että jutut olivat

85

yhdistyneet ja kuviot auenneet vasta vuonna 2012, kun Heinikari oli käynyt RHU:ssa. Maaliskuussa tehty tutkinta Svanströmin osalta ei ollut RHU:ssa johtanut mihinkään, vaan tiedot oli luovutettu KRP:lle. Runeberg arveli, että Landmanin juttu oli ollut Tampereen KRP:llä. Runeberg ei muistanut, mihin Landmanin juttu oli johtanut. Runeberg ei ollut ollut mukana tässä jutussa.

Runeberg kertoi jakaneensa työhuoneen Karholan kanssa sekä Vedderin että Vedderin jälkeen tutkitun Erik Eklundin keissin aikana. Runeberg kertoi Aarnion virkasähköpostista löytyneeseen viestiin liittyen, että Tukholman seuranta oli liittynyt virolaisiin Helvetin enkeleihin. Pihlajamäen jutussa oli jäänyt auki maahantuontikanava ja oli epäiltävissä, että virolaiset olivat tuottaneet tai tuoneet karttoja, joissa oli ollut Davidin tähti -pilveä. RHU:hun oli saatu tietoa, että virolainen Helvetin enkeli oli ollut menossa tapaamaan Tukholmaan hollantilaisia Helvetin enkeleiden ylämiehiä. Runeberg oli järjestänyt tammikuussa 2011 tai 2012 seurannan Tukholmassa, missä ruotsalaiset olivat seuranneet virolaista Helvetin enkeliä, joka oli tavannut kaksi tuntemattomaksi jäänyttä henkilöä. Kuvat oli jaettu Karholan kanssa ja Karhola oli esittänyt kuvat Hollannissa, jossa oli ilmennyt että kuva oli ollut identtinen hollantilaisen tynnyrimiehen kanssa. Hollantilaiset olivat epäilleet, että henkilöt olivat voineet olla hollantilaisia.

Runeberg kertoi 16.6.2011 kello 20.10 lähettämästään sähköpostiviestistä Aarniolle (JA116), että KRP:n Vantaan Ruuhonen oli lähettänyt RHU:hun tiedoksi linnakuuntelussa esiin tulleen seikan, joka oli liittynyt Helvetin enkeleihin ja Hollantiin. Juuri näin pitäisi Epri-merkintöjen perusteella toimia.

Runeberg kertoi 14.5.2012 kello 12.24 lähettämästään sähköpostiviestistä Aarniolle (JA120), että tuolloin oli ollut isona tutkintahaarana Pihlajamäen jatkot eli maanhantuontikuvion tutkintaa ei ollut koskaan lopetettu, vaan jatkettu osaoperaatioissa joista yksi oli Nisu. Tämä oli mielenkiintoista, koska siinä oli yhdistynyt monta eri tekijää. Nisun ja Aatto Veskiksen hallusta oli takavarikoitu Vantaankosken asemalla 56.000 euroa rahaa, jotka olivat tulleet Mikko Kinnuselta hasiskaupoista ja olleet menossa Erik Eklundille. RHU:ssa oli ollut tietoa, että Eklund liittyi Davidin tähti -hasikseen, joka oli tullut Suomeen hänen kauttaan. Maahantuontikuvion selvittäminen oli loppunut vasta Runebergin ja Kaupin kiinniottoihin joulukuussa.

Veskiksen rahoista oli saatu paljon osumia, jotka oli rekisteröity rikollisiin. Näistä oli suora yhteys Espoossa takavarikoituihin Helvetin enkeleiden presidentin Jaakko Laakson 90.000 euroon. Tämä oli yhdistänyt faktisesti UB:n ja Helvetin enkelit toisiinsa.

Kysyttäessä millaista on huumetutkinta reaalielämässä Runeberg kertoi, että syyttäjät syyttävät sumuttamisesta, vaikka huumedekkarin töitä oli tehty hyvällä tuloksella. Lähtöjä oli ollut paljon ja jotkut olivat tuottaneet tuloksia ja jotkut eivät. Mitä enemmän lähtöjä, sitä enemmän tuloksia. Osa kuivuu kasaan. Vuonna 2011 oli ollut paljon eri hommia, eri keissejä ja yksittäisiä asioita, jotka siinä vaiheessa eivät välttämättä avautuneet mitenkään tutkintaan päin. Myöhemmin yksittäiset keissit oli pystytty rikostiedustelutiedon avulla yhdistämään kokonaisuuksiksi. Tämä ei ollut poikkeuksellista huumetutkinnassa. Kun jotain on tapahtumassa, ei olla täysin jyvällä, mihin se liittyy, mutta esitutkinnan kautta tai rikostiedustelun kautta tulee näkökannat.

86

Runeberg kertoi Aarniolle 19.11.2012 kello 16.53 ja 16.54 lähettämiinsä viesteihin liittyen (JA130-JA132), että ne liittyivät tapahtumiin 23. tai 24.5.2011, joista oli tynnyrin esitutkintapöytäkirjasta saatu materiaalia ja alettu selvittää, oliko Sievälä kusettanut RHU:ta vai mistä oli kyse.

Kysyttäessä miksi selvitystä oli tehty vasta käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen, Runeberg kertoi, että Runeberg oli saanut pöytäkirjat vasta myöhemmin. Runeberg oli selvittänyt asiaa omasta aloitteestaan, koska Fagerholmin kertomus ei pitänyt teleihin, säätietoihin ja Lundenin autonvuokra-asioihin nähden paikkansa. Kyse oli myös Runebergin työtehtävistä. Ensin oli tutkittava asiaa ja jos jotain olisi löytynyt, niin sitten olisi oltu yhteydessä KRP:hen. Runeberg ei tiennyt 29.11.2012 pidetystä Pohan palaverista. Runeberg oli käynyt Kaupin kanssa läpi lastauspaikkoja.

Monet vuoden 2011 tapahtumista olivat auenneet vasta 2012 ja jotkut vasta 2013. Oleellista oli, että tapahtumahetkellä ei ole tarkkaa tietoa mistä on kyse, mutta myöhemmin esitutkinnan aikana huomataan, että esitutkinnat törmäävät ja että juttuja ei aikaisemmin ollut pystytty yhdistämään. Kysyttäessä milloin Runeberg oli ymmärtänyt, että jutut liittyivät yhteen, Runeberg kertoi, että Helvetin enkeleistä ja UB:stä oli ollut tietoa jo vuonna 2010, kun Runeberg oli tullut RHU:hun ja sitä oli Angelon aikana työstetty aktiivisemmin. Yksittäisinä tarkkailukeisseinä niitä oli ollut muutenkin koko Runebergin uran ajan. Kysyttäessä miten Runeberg oli tiennyt asioiden yhteyden, kun Kauppi on kertonut vasta täällä käräjäoikeudessa ymmärtäneensä yhteyden, Runeberg kertoi, että hänellä on ATY:ssä ollut muidenkin tutkintaryhmien tietoja ja enemmän tietotulvaa kuin ryhmien välillä.

Runeberg kertoi viestiin 14.5.2012 liittyen, että tuolloin oli ollut jo yhteisoperaatio menossa KRP:n pääosaston kanssa. RHU:n tieto oli välitetty myös KRP:lle ja viesti oli tarkoitettu palaverimateriaaliksi Aarniolle ja Piipolle, jolle Runeberg oli kertonut asiasta suusanalliseksi. Piippo oli myöhemmin referoinut sitä viestissään Lohelle. KRP:tä oli informoitu Runebergin havainnoista ja analyyseistä Aarnion ja Piipon kautta ja Kauppi oli pitänyt yhteyttä Heinikariin.

Viestissä 14.5.2012 (JA120) tarkoitetut rahat liittyvät ilmeisesti kokaiinisyytteeseen, joka oli Angelon kokaiinihaara. Runeberg muisteli, että Veskiksen ja Nisun takavarikko oli ollut alkuvuonna 2012. Laakson takavarikko oli ollut vuoden 2011 alussa, mutta molemmista oli löytynyt samoja sormenjälkiä, joiden perusteella yhdisti samaan organisaatioon ja osoitti täysin sen, että kyse on ollut samoista henkilöistä ja että kanava, josta huumeet tulevat, on sama. Piirit eivät ole pienet, vaan asiat menivät tietyn kaavan mukaan. Yksi porukka tekee yhden kanssa ja toinen toisten kanssa. Takavarikkojen perusteella kyse on samasta organisaatiosta. Tämä perustuu tietoon Helvetin enkeleiden ja UB:n välisestä huumausainekaupoista.

Svanströmin jutussa tutkinnanjohtajana oli ollut Miettinen. Juttu oli lähtenyt liikkeelle tietolähdetiedon perusteella. Runeberg ei halunnut kertoa tiedosta tarkemmin. Juttu oli päättynyt siihen, kun Kivelä oli otettu kiinni ja Svanströmin osalta ei ollut näyttöä rikoksesta. Runeberg oli päätynyt juttuun tutkijaksi tietolähdetiedon kautta ja koska hän oli tehnyt Kaupin ryhmän kanssa yhteistyötä ja eniten sisähommia ja ottanut itselleen kuuntelun ja itse ehdottanut sitä Kaupille. Tieto Kivelän keissistä oli tullut Runebergin kautta. Mahdollinen puulaatikkoluovutus oli selvinnyt vasta vuotta myöhemmin. Runeberg muisteli, että Kauppi ja Verlin olivat käyneet katsomassa Savelan Shellin ja nähneet että auto oli ollut siellä tyhjillään. Siinä oli mennyt 4-5 jopa kuusi tuntia, minä

87

aikana ei tiedetty missä Svanström oli ollut. Kysyttäessä mistä huumausainerikoksesta Svanströmiä oli epäilty, Runeberg kertoi, että ihan mistä huumausainerikoksesta vaan.

SALAINEN päättyy

88

Jarmo Salminen

16.11.2015 (s. 370-372)SALAINEN alkaaSyytekohta 1

Salminen kertoi syytekohtaan 1 liittyen,että syynä antaa puhelinyhteydet Aarniolle, oli Sievälään kohdistunut uhka, jonka toteuttamisesta oli ollut varmaa tietolähdetietoa tekijästä, jolla oli murhatuomio alla. Uhka oli kohdistunut vain Sievälään. Tekijänä ja teettäjänä olisi voinut olla myös Svanström tai Väänänen taikka joku muukin vankilassa olija. Ongelma oli, että varmaa tietoa ei ollut. Nikko oli myös pahoinpidelty, mutta uusi uhka ei Salmisen tietojen mukaan ollut kohdistunut Nikkoon. Mahdollista kuitenkin oli, että Nikko avustaisi Sievälään kohdistuneessa uhkassa. Kaikki kolme olivat jotenkin mahdollisesti liittyneet tähän uhkaan.

Tuolloin oli ollut tiedossa, että joku oli toiminut tynnyriasiassa tiedottajana. Epäily oli kääntynyt Sievälään, ja Nikkokin olisi saattanut kääntyä Sievälää vastaan. Salmisella ei tietoa muista samalla osastolla olleista vangeista, jotka olisivat pystyneet väkivaltaan. Svanström ja Väänänen eivät enää päässeet Sievälän lähelle. Motiivi tehdä jotain tiedottajalle oli niillä henkilöillä, jotka olivat saaneet asiassa tuomion.

Sievälään kohdistunut uhka oli jo vanha uhka, mutta kun mediassa oli ollut esillä, että tynnyrijutussa oli ollut poliisin tiedottaja mukana, oli juttuun liittynyt uusi uhka. Alussa oli ollut tietoa vain siitä, että tiedottaja oli ollut, mutta oli kohdistunut Sievälään. Vankimaailmassa kaikkien viha kohdistuu tiedottajaan riippumatta yksittäisistä teoista.

Salminen oli lähettänyt vain neljän henkilön puhelutiedot, koska todennäköisimmin tuomion saaneet olivat katkeria, joiden lisäksi on muita, jotka haluavat korottaa statustaan mutta ei henkilökohtaisia syitä. Salminen ei ollut toimittanut Petri Mäkisen puheluja, koska Salminen oli arvioinut, että toteuttaja oli saanut ohjeet/tarjoukset suusanallisesti vankilassa. Mäkisen tiedoilla ei ollut merkitystä uhkan torjumisessa.

Sievälän tiedot oli toimitettu samassa paketissa. Tosiasiassa Sievälällä ei ollut puheluita kolmeen vuoteen.

PTR-tietoja

PTR-tiedoissa oli tapaajien kulkuneuvo, tiedot tapaamisen sisällöstä, parkkipaikan tapahtumat ja tapaamiset ja tapaajan tavattavalle lähettämät puhelutiedot. PTR-tiedot menevät jakoon kaikille.

89

Vilhuseen siirtäminen Sukevan vankilasta Jokelaan

Salminen kertoi, että Vilhunen oli ollut kaksi kertaa Jokelassa. Salmisella oli harmaa muistikuva Vilhusen lapsen sairaudesta. Salminen ei tarkemmin muistanut, oliko Vilhunen viety tapaamisiin ja oliko Vilhusella ollut poistumislupa. Asia on selvitettävissä rekistereistä.

Syytekohta 2

Salminen kertoi, että Salminen oli lähettänyt Aarniolle tietoa myös Väänäsestä, koska se oli liittynyt samaan kokonaisuuteen eli Sievälän uhkaan. Salminen ei ollut tiennyt kaikkea. Salmisen välittämän tiedon pääsisältö oli, että "H käy kuumana" ja ehkä Väänänenkin oli hermostunut. Tieto oli Aarniolle tärkeä, koska Aarnion ryhmällä oli ollut kokonaisvastuu Sievälän turvaamisesta. Kiihtyneessä mielentilassa vangit saattoivat tehdä jotain yllättävää. Laitosturvallisuus ja -järjestyksenpito olivat Salmisen vastuulla.

Salminen ei ollut reagoinut Aarnion viestiin "...Se pitäis saada nyt isolla julki et vänää käytiin tapaamssa...." eikä Salminen ei muista, miten hän oli viestin ymmärtänyt. Salminen ei tiennyt syytä julkistaa tietoa, eikä hän ollut julkistanut mitään Väänäseen liittyvää tietoa.

Syytekohta 3

Salminen kertoi viesteistä liittyen Sievälän ottamiseen puheille Salmisen kanssa. Molemmat henkilöt olivat olleet laitoksen ulkopuolella ja Nikko ei ollut puhunut Salmiselle mitään. Mahdollisesti Nikko oli kertonut asioista Sievälälle, joka mahdollisesti kävi Salmisen puheilla. Salmisen tarkoituksena oli ollut saada tieto molemmilta, miten reissu oli mennyt.

Salminen oli tarvinnut tarkan ajan, jotta puhelinyhteys Aarnion ja Salmisen kanssa olisi mahdollista. Aina kun Salminen oli ottanut yhteyttä, puhelimeen oli vastannut Aarnion. Salminen ei tiennyt oliko vastaanottaja vaihtunut. Salminen oli kuullut vain Sievälän puheen. Salminen ei ollut huomannut, että puhelimen päässä olisi ollut joku muu kuin Aarnio. Salminen oli järjestänyt huoneestaan Sievälälle mahdollisuuden soittaa Aarniolle ehkä noin viisi kertaa. Tarkka luku ei ollut tiedossa, koska niitä ei ollut kirjattu ylös.

Salminen oli valinnut numeron johon oli soitettu. Joskus Aarnio oli soittanut Salmiselle päin. Salminen oli ollut huoneessa koko ajan. Sievälä oli puhunut turvallisuus- ja perheasioista ja vakuuttanut syyttömyyttään. Salminen ei ollut kuullut mitään epäilyttävää keskustelua liittyen huumeisiin. Salminen oli lukenut kaikki Sievälän kirjeet yhtä lukuunottamatta. Vankilassa ei ollut ketään, joiden kanssa voi puhua kun eivät luota toisiinsa. Kaikki oli liittynyt edellä mainittuihin asioihin.

Sievälän lähettämät kirjeet olivat menneet Aarniolle RHU:hun. Vanki ei voinut osastolta laittaa kuoren päälle poliisin nimeä, koska se herättäisi keskustelua. Kirjeessä oli Aarnion nimi

90

päällimmäisenä, mutta ne oli lähetetty Aarnion virkapaikalle. Salminen oli mieltänyt, että kirjeet oli lähetetty Aarniolle, mutta kirjeen aiheet olivat olleet sellaisia, että kuka tahansa RHU:ssa voisi lukea ne.

Syytekohta 4

Salminen kertoi Iina Ahosta koskevista viesteistä, että Ahonen oli Raimo Tienhaaran ex-tyttöystävä. Sievälä ja Raimo Tienhaara olivat aivan samannäköisiä, ja Salminen piti Sievälän kertomuksen perusteella mahdollisena, että Sievälä oli väärä mies ja Salmisen mukaan "olisi hienoa" jos oikea mies saisi tuomion.

Salminen oli etsinyt historiatietoja Ahosesta selvittääkseen, oliko Ahonen ollut Tienhaaran kanssa tekemisissä. Ahosen ulos tulosta oli saattanut aiheutua uhkaa Aarniolle, koska tällaista oli tapahtunut ennenkin. Salminen oli ollut huolissaan Aarniosta ja siksi ollut yhteydessä Aarnioon. Asiaan liittyneet henkilöt olivat sellaisia että asiassa oli perusteltua syytä epäillä uhkaa.

Viesti 8.9.2013 "Oliskohan joku vuotanut thlle sun suhteesta velipoikaan...." on liittynyt siihen, että Salminen oli ollut RHU:hun yhteydessä poliisiin turvallisuusasiassa, koska jos Sievälän yhteys olisi tullut Tienhaaran tietoon, siitä voisi aiheutua jotain uhkaa. Aarnio oli rikollispiireissä mielletty RHU:ksi.

SALAINEN päättyy

91

Keijo Vilhunen

10.11.2015 (s. 383-387)SALAINEN alkaa

Vilhunen kertoi, että se mitä hän on esitutkinnassa kertonut yhteistyöstään ja tapaamisistaan - kuten tapaamispaikat ja tapaamisten sisältö - Aarnion ja RHU:n kanssa pitävät paikkansa.

Kun Vilhunen oli ollut suorittamassa vankeusrangaistusta, Vilhusen lapsi oli sairastunut. Vilhunen oli halunnut olla lähempänä perhettään ja hän oli ottanut yhteyttä RHU:hun. Siirto Jokelaan oli järjestynyt vaihtosiirtona, ja Vilhunen oli päässyt Jokelasta hoitokokouksiin. Vilhunen oli tarjonnut vastapalveluksia RHU:lle kiitollisuuden velasta. RHU oli varoittanut Vilhusta siitä, että häntä vastaan oli vireillä valmis suunnitelma myrkyttää hänet. Kun Vilhunen oli tiennyt suunnitelman takana olleen tahon, niin Vilhunen oli osannut välttää tilanteita. Vähitellen uhka oli eri syistä poistunut.

Vilhunen oli esitutkinnassa antanut KRP:lle kirjeen 2000-luvun alkupuolella, jonka Ari Halonen oli saanut toimitettavaksi. Kirje ei liittynyt "tähän huumepuoleen" vaan siihen, että Lauri Johansson oli halunnut selvittää kahta murhaa. Vilhunen oli osaltaan myötävaikuttanut näiden henkirikosasioiden selvittämisessä, ja United Brotherhoodin jäsenet olivat päässeet normaalivangin kirjoille eli heiltä oli poistettu jr-merkintä. Vilhunen oli saanut tiedon asiasta muuta kautta.

Vilhunen ei halunnut kertoa yhteistyöstään Aarnion kanssa enempää kuin mitä esitutkintapöytäkirjoista ilmeni. Salaiset istunnot eivät olleet niin salaisia, ja asiasta oli vaikea puhua. Vilhunen oli auttanut selvittämään mahdollisia tekijöitä Herlinin panttivankitapauksessa. Panttivankiasiaan liittyen Vilhunen oli lähtenyt Turkuun kiireellä puhelin mukanaan. Vilhunen ei halunnut kertoa, kuka oli ottanut häneen yhteyttä.

Vilhunen oli osallistunut erään seurantalaitteen pois ottamiseen autosta.

Vilhunen oli selvittänyt Hannes Markkulaan kohdistunutta uhkailua. Vilhunen oli tavannut Erikssonin kanssa, mutta hän ei ollut nähnyt Aarniota. Tapaaminen oli ollut virastotalossa sisällä Poliisitalo 2:ssa. Vilhunen oli tavannut Erikssonin aikaisemminkin samassa paikassa, eikä Aarnio ollut tuolloinkaan ollut paikalla tai tullut paikalle jälkeenpäin. Vilhunen oli osallistunut kerhotilassa tapahtuneiden asioiden selvittelyyn, mutta hän ei halunnut kertoa niistä sen enempää.

Vilhunen oli keskustellut Reinholmin kanssa perättömistä väitteistä koskien suojeluraha-asian uutisointia Turussa (JA kirjallinen todiste). Mustamaalaamisen johdosta United Brotherhoodin jäsenet olivat olleet kiukkuisia.

Vilhusen kertomus kuulustelussa 22.4.2014 liittyen salkkupommiasiaan pitää paikkansa. Vilhusella oli ollut merkittävä rooli RHU:n auttamisessa. Kun peitepoliisi oli "palanut", Vilhunen oli jatkanut asiaa. Vakavasta asiasta oli ollut kysymys.

Vilhunen oli tavannut paria muutakin poliisia, joiden nimiä Vilhunen ei halunnut kertoa.

Tekstiviestittelyssä Vilhunen ei voinut olla varma, että Aarnio oli itse ollut viestien vastaanottajana ja viestittelemässä. Vilhunen oli antanut tietoa rikostiedustelulle.

92

Vilhunen oli osallistunut useisiin vankien välisten uhka-/kosto- ja suojaustilanteiden rauhoittamiseen. Esimerkiksi Raine Sievälän osalta Vilhunen oli ottanut yhteyttä ja sanonut, että Sievälä oli jätettävä rauhaan. Vilhunen oli puuttunut asiaan oma-aloitteisesti, mutta myöhemmin oli oltu yhteydessä myös Pasilasta käsin. Vilhunen oli puuttunut moneen asiaan vankilassa. Muun muassa United Brotherhoodin mies oli istunut KRP:n peiteostoista epäillyn henkilön (N.N.) kanssa samassa ruokapöydässä koko vankeustuomion, jotta häneen ei päästäisi käsiksi. KRP:n ja Pasilan kinoilla ei ollut merkitystä, vaan "me hoidetaan asiat pienimmällä haitalla".

Yhteydenpidon sisällöstä

Yhteydenpito Aarnioon oli alkanut Vilhusen siirrosta Jokelan vankilaan eli noin vuonna 2000. Yhteydenpidossa oli ollut taukoja useita vuosiakin. Vilhusella oli ollut puhelin mukana ja siihen oli tullut viestejä. Kontaktipuhelinta ei ollut koko ajan. Taukoja oli ollut ja yhteyttä oli ollut tilanteen mukaan. Vilhunen ei muistanut tarkemmin ajankohtia. Taukoa oli ollut ainakin vankilassa oloaikana vuoden 2010 aikoihin.

Vilhusen ja Aarnion tapaamisissa oli ollut taukoa Vilhusen saaman Lahden tuomion jälkeen eli vuoden 2007 lopulta vuoden 2009 huhtikuuhun. Tuona aikana ei ollut ollut mitään yhteydenpitoa RHU:n kanssa. Tauko oli johtunut siitä, että Vilhunen oli istunut vankilassa. Vilhunen oli ollut mielestään syytön ja tutkinnassa oli ollut virheitä. Vilhunen ei muistanut tarkemmin, oliko yhteyttä ollut ennen kuin Vilhusen kotona tapahtuneen vahingonlaukauksen jälkeen.

Vilhunen ei muistanut ensimmäisen puhelimen hankkimista, mutta on arvellut hankkineensa sen itse. Oli sovittu, että puhelimella saa yhteyden RHU:hun. Alkuun yhteydenpidossa oli Aarnion lisäksi ollut varamies, jonka henkilöllisyyttä Vilhunen ei halunnut paljastaa. Vilhunen oli tavannut Aarniota, Heliniä ja Mahlamäkeä. Tapaamisia ei ollut ollut paljon, koska joka tapaaminen oli ollut kova riski. Tapaamispaikkoja olivat olleet vanhainkoti, sairaala ja Nurmijärven hautausmaa. Näissä paikoissa Vilhunen oli tavannut Aarniota, mutta hyvin harvakseltaan.

Kännykkäyhteys oli yleensä ollut tekstiviesteillä ja kiiretilanteissa puheluita. Tekstiviesteissä oli aina viestin alussa tai lopussa käytetty kahta koodia hiljainen tai bootsi. Vilhusella ei aina ollut käsitystä siitä, kuka toisessa päässä oli viestitellyt, koska kieli oli ollut koodeja ja erilaista kieltä. Aarnio oli varmasti ollut toisessa päässä, tai ainakin hän oli ilmestynyt paikalle kun oli sovittu tapaamisista.

Viesteissä oli ollut myös asiaa kuten nimiä ja paikkoja eikä vain tapaamisten sopimisia. Vilhunen ei halunnut kertoa tarkemmin mitä "nimiä ja aikoja" viesteihin oli sisältynyt. Puheluja oli ollut vähän ja vain kiireellisissä tilanteissa. Puhelimen toisessa päässä oli ollut poliisi. Puheluita oli ollut myös Aarnion kanssa. Puhelut olivat liittyneet paloittelumurhajuttuihin ja niiden jälkeisiin vakavampiin tapahtumiin. Liittymiä oli ollut käytössä useita samanaikaisestikin.

Vilhunen oli ilmoittanut joistain tapaamisistaan RHU:lle, kuten esim. omista tärkeistä tapaamisista alamaailman johtohahmojen kanssa. Tapaamisista oli pitänyt ilmoittanut, kun kaikenlaista hengenuhkaa oli ollut - kuten autopommikin - jotta RHU tietäisi, että minne hän oli viimeisen kerran mennyt. Poliisi oli ainakin kuitannut ilmoituksen, ja Vilhunen oli mielestään nähnyt poliiseja lähettyvillä.

Vilhunen oli itse hoitanut itselleen kaikki puhelimet, ja toinen pää hoitanut itse itselleen. Vilhunen

93

oli vaihtanut liittymiä omasta aloitteestaan esimerkiksi, jos hän oli joutunut laittamaan viesteihin nimiä. Joskus Vilhuselta oli kysytty "koska olet vaihtanut luuria" tai kerrottu että liittymä vaihtuu toisessa päässä. Vilhunen ei ollut ladannut puhelimia, vaan vaihtanut puhelimen, kun liittymä oli loppunut. Samalla oli lähtenyt uusi numero.

Vilhusen käsitys oli, että RHU:ssa ei moni tiennyt yhteydenpidosta. Tavalliset poliisit eivät tienneet, ja tieto oli ollut tosi pienessä piirissä.

Vilhunen oli pitänyt yhteyttä RHU:hun myös vuosina 2011 ja 2012 tapahtuneeseen hasiksen levittämiseen liittyen (Pihlajamäkijuttu ja tynnyrijuttu). Tuolloin oli tiedetty että hasista tulee, mutta ei tiedetty mistä. Vilhunen ei tiennyt kenen kanssa yhteydenpitoa oli ollut, mutta Vilhunen oli laittanut asiaan liittyen viestejä. Vilhunen ei halunnut kertoa asiasta yksityiskohtaisemmin.

Viittaukset esitutkintakertomukseen 2400/R/138/14, 2400/R/223/14 / Li1

Kuulustelu 21.8.2014

s. 15, s. 332 / kaksi alinta kappalettaK: Olet aiemmassa kuulustelussa kertonut, että olet pitänyt yhteyttä Pasilan rikostiedusteluun pääasiassa yhden henkilön kanssa. Kuka tämä henkilö on?V: Rikostiedustelun silloinen päällikkö Jari Aarnio.

K: Kerroit, että Jari Aarniolle oli nimetty varahenkilö? Kuka se oli?V: .... Nyt tämän rikoskokonaisuuden aikana en ole ollut kehenkään muuhun poliisin näissä asioissa yhteydessä kuin Jari Aarnioon. Hänen kanssaan olen sopinut tietyt tapaamispaikat ja meillä on ollut näihin tapaamisiin puhelimet ja liittymät, joilla tapaamiset on sovittu. Näihin sovittuihin tapaamisiin näillä liittymillä tehtyjen tekstiviestien osalta ei ole tullut koskaan kukaan muu henkilö kuin Jari Aarnio. Olen ollut koko ajan siinä käsityksessä, että olen tekstiviestillä yhteydessä Jari Aarnion kanssa. Hän on käyttänyt myös näitä sovittuja nimimerkkejä.

Vilhunen kertoi, että ne esitutkintakertomukset, jotka Vilhunen oli kertonut ennen kuin hänelle oli näytetty muuta esitutkinta-aineistoa, pitivät paikkansa. Mutta se, mitä Vilhunen oli aluksi kertonut, ei ollut kelvannut kuulustelussa. Lisäesitutkinnassa oli kysymys "mauste" Parviaisen kuulustelusta.

Siltä osin kun Vilhunen on kertonut, että "Näihin sovittuihin tapaamisiin näillä liittymillä tehtyjen tekstiviestien osalta ei ole tullut koskaan kukaan muu henkilö kuin Jari Aarnio." kertomus piti paikkansa eli vain Aarnio oli tullut näihin tapaamisiin.

s. 16 K: Ketkä nämä pari ylikonstaapelia ovat, jotka kertomasi mukaan tietävät asiasta?V: Siis nyt en oikein ymmärtänyt. Tähän minun ja Aarnion yhteydenpitoon ei liity ketään muuta, eikä minulla ole tietoa, että joku ylikonstaapeli tietäisi. Olen tässä kohden tarkoittanut mm. Kenneth Erikssonia, jonka kanssa olen puhtaasti ollut rikosepäilyjen vuoksi asioinnissa ym.

s. 16K: Miten kommentoit tätä Jari Aarnion näkemystä näistä kyseisistä puhelimista, joilla on oltu sinuun yhteydessä?

94

V: Se on ollut Jari Aarnio, joka on ollut minuun yhteydessä, ei kukaan noista hänen mainitsemistaan henkilöistä.

Vilhunen kertoi, että näissä esitutkintakertomuksen kohdissa oli kyse "Parviaisen jatkojutuista".

s. 16K: Näistä prepaid-liittymistä ja puhelimista. Miten nämä menivät käytännössä ja miten niiden luovuttaminen toiselle tapahtui ja minkälainen elinkaari tällaisilla liittymillä ja puhelimilla on ollut?V: Näitä puhelimia ja liittymiä on hankittu sovitusti Jari Aarnion kanssa siten, että välillä hän hommasi molemmille uudet puhelimet ja liittymät ja minä hommasin väillä. Muistaakseni olen hommannut tässä tapauksessa vain itselleni ja Jari on hoitanut uuden puhelimen itselleen samanaikaisesti. Jos on ollut sellainen tilanne, että numerot ja liittymät on vaihtuneet siten, että emme ole voineet turvallisesti ottaa toisiimme yhteyttä, niin joskus Aarnio on sitten saattanut minulle esim. Taijan kautta viestin, missä olemme tavanneet ja saaneet uudet puhelimet.

Toisin kuin Vilhunen oli kertonut esitutkinnassa Aarnio ei ollut hommannut puhelimia, vaan hän oli ne itse hommanut. Vilhunen ei osannut kertoa, miten tämä esitutkintakertomus oli syntynyt. Vilhunen ei ollut katsonut pöytäkirjoja, vaan Parviainen oli ne sepittänyt.

s. 16K: Mistä olet saanut tietoosi prepaid-liittymät, joihin olet ollut yhteydessä?V: Jari Aarniolta.

Vilhunen kertoi, että tieto uudesta liittymän numerosta oli mennyt viestin mukana, mutta kyse ei ollut ollut Aarniosta. Kirjaukset olivat Parviaisen laatimia kertomuksia. Vilhunen oli lähettänyt viestin uudesta liittymästä vanhaan numeroon.

Aarnio oli kysynyt Vilhuselta toimittajaan kohdistuneesta uhkauksesta jollain tapaamisella, ja asiasta oli myös viestitetty. Vilhunen oli myöhemmin viestinyt, että asia oli hoidettu.

Vilhunen oli pitkään - varmaan vuoden - miettinyt kumman valitsee pojan vai alamaailman. Jälkeenpäin oli tullut muitakin uhkia. Vilhunen oli saanut hyötyä alussa ja tuntenut asian johdosta olevansa kiitollisuuden velassa.

Tapaamispaikat Aarnion kanssa olivat olleet vanhainkoti Porvoon Epoossa lähellä Aarnion asuntoa, Katriinan sairaala Seutulan lentokentän lähellä ja Nurmijärven hautausmaa. Joskus pikainen ja tärkeä tapaaminen oli saattanut olla jossain muuallakin. Joskus oli tavattu Pasilassa ratapihalla, sekä kerran Mustikkamaalla ja Pähkinärinteen UBn kerhotilan lähellä olevan lammella. (kuulustelu 13.8.2014, s. 325)

Tapaamisia oli vuodesta riippuen ollut 4-5 kertaa vuodessa. Tapaamiset olivat käytännössä menneet siten, että Vilhunen oli mennyt sovitulle paikalle ja Aarnio oli tullut paikalle autolla yksin. Usein ennen Aarnion saapumista paikalla oli pyörähtänyt joku auto. Vilhunen oli kysynyt autosta, mutta Aarnio oli kiistänyt että olisi muita poliiseja. Tapaamiset oli sovittu tekstiviestein, joissa koodeina oli käytetty hiljanen ja bootsi. Myös vanhainkoti oli ollut käytössä. Vilhunen ei osannut kertoa, oliko tapaamisia Aarnion kanssa muuten varmistettu. Tapaamiset olivat olleet Aarnion autossa.

95

Kuulustelu 13.8.2014 s. 9

K: Kuvaile näitä em mainitsemia tapaamispaikkoja tarkemminV: Nämä tapaamiset ovat pääsääntöisesti tapahtuneet aina siten, että me olemme molemmat menneet sovitusti tapaamiselle omilla autoillamme ja tapaamispaikalla minä olen siirtynyt Jari Aarniolla käytössä olleeseen virka-autoon. Aarnio on lähestulkoon aina ollut näillä tapaamisilla virka-autolla. Näillä tapaamisilla ei ole ollut mitään säännönmukaista samaa aikaa, vaan tapaamiset on toteutunut tilanteen mukaan. Tapaamiset sovittiin tekstiviesteillä En muista, että näistä olisi koskaan puhelimessa puhumalla sovittu. Minulla ei ole ollut tällaista tarvetta itselläni näille tapaamisille, vaan ehdotus tapaamisille on tullut Jari Aarniolta. Tapaamiset ovat olleet kestoltaan lyhyitä.

Vilhunen kertoi, että kertomus piti paikkansa.SALAINEN päättyy

1.3.2016 (s. 387-388)SALAINEN alkaa

Vilhunen kertoi, että Sievälää oli eräässä murtosarjajutussa epäilty ilmiantajaksi, jonka johdosta Asikainen oli laittanut liikkeelle pahoinpitelykäskyn. Vilhunen oli saanut Asikaisen perumaan käskyn, koska asia oli jo sovittu.

Vilhunen kertoi tuntevansa Sievälän ja tämän perheen, veljet ja siskot, mutta hän ei ole Sievälän läheinen ystävä. Sievälä ei ollut ollut rikollisjengeissä.

Vilhunen kertoi muistavansa asian, jossa käsiaseita oli salakuljetettu ulkomaille ja Kalashnikoveja Suomeen. Vilhunen oli puhunut tästä RHU:n kanssa ja RHU oli tiedustellut häneltä aseiden kuljetuksista. Asia oli liittynyt Lappeenrannan Helvetin enkeleihin ja Valtoseen. Vilhunen oli tuohon aikaan ollut aika paljon yhteydessä häneen.

Vilhunen ei muistanut, oliko hän antanut RHU:lle tietoa Jumbon tapaamisesta. Vilhunen ei tiennyt, oliko Valtonen tavannut Jumbolla ketään. Jotain vinkkiä Kalashnikovien myyjästä hän oli antanut eli missä tämä oli liikkunut ja ketä tavannut. Tiedot oli annettu tekstiviestillä, mutta tarkemmin Vilhunen ei asiaa muistanut.

Vilhunen oli antanut tietoa Hepolan asiaan, jossa peitepoliisi oli paljastunut Hepolalle ja Vilhunen oli kertonut paljastumisesta RHU:lle. Kun peitepoliisi oli paljastunut, Vilhunen oli auttanut RHU:ta selvittämään asiaa.

Vilhunen oli kuullut vähän puolivahingossa erään rekan laiteasennuksesta, kun rekka oli jäänyt kiinni Lontoossa. Siitä oli puhuttu onnistuneena asiana RHU:n kanssa.

SALAINEN päättyy

96

TODISTAJAT (JA KUULTAVAT)

Todistaja Kenneth Eriksson

26.11.2015 (s. 408)SALAINEN alkaa(Li 1 s. 366). Vilhuseen kohdistuva vakava väkivalta olisi vaatinut UB:n neuvoston päätöksen. Eriksson ei ollut tiennyt RHU:lla olleesta Vilhusen yhteyspuhelimesta eikä siitä ollut kerrottu hänelle. Kun Helsingin Sanomat oli 17.11.2013 kertonut Aarnion ja Vilhusen tapaamisista ja että heidät on nähty jossain autossa lähellä huumekätköä ja kummasteltu läheistä suhdetta, Eriksson ei ollut tiennyt sellaisesta aikaisemmin. Tilanne oli ollut aika hirvittävä Vilhuselle ja kentältä oli tullut infoa, että Keken päälle tulee hinta, kun vain löytyy oikeat ihmiset. Tällaisessa tilanteessa poliisin on toimittava, oli avattu R ja Eriksson oli ollut yhteydessä Vilhuseen, joka oli ollut Espanjassa. Uhkaa oli käyty läpi, miten iso se on ja kuka teon voi suorittaa. Vilhunen oli ollut keskusteluissa varma, että joku paukapää sen tekee. Vilhunen oli mennyt ikäänkuin piiloon Espanjaan.

Yksi promotor oli Pajala ja oli tullut tieto, että hän menee tapaamaan Vilhusta ja Vilhunen oli sanonut Erikssonille hoitavansa tapaamisen mieluummin Hollannissa kuin Espanjassa. Helsingin poliisi oli ollut asiasta yhteydessä Hollannin poliisiin uhkan vuoksi. Vilhusella on ollut myös etsintäkuulutus perässään. Pidätysmääräys oli tullut samana päivänä, kun Pajala oli mennyt Hollantiin ja se oli ilmoitettu sinne. KRP oli ilmoittanut pidätysmääräyksestä, siellä oli tiedetty, että tutkinta oli menossa.

SALAINEN päättyy

97

Todistaja Esa Grönlund

10.2.2016 (s. 418)SALAINEN alkaaJos henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, ei merkitystä ole sillä, onko henkilö on toiminut poliisin tiedottajana. Tutkinnassa oli vastaajien puolesta tuotu esiin se, että teletiedot liittyvät poliisin tietolähdetoimintaan.

SALAINEN päättyy

98

Asiantuntijatodistaja Mikko Gyran

1.3.2016 (s. 421-424)SALAINEN alkaa

Gyran oli vuonna 2010 Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella käsitellyt tietolähdettä, joka oli todettu epäluotettavaksi. Yhteistyö hänen kanssaan oli lopetettu. Myöhemmin sama henkilö oli otettu HPL:ssä ryöstöstä epäiltynä kiinni. Hän oli kertonut amfetamiinin maahantuontiasiasta ja kertonut olevansa tietolähteenä Itä-Uudellamaalla. HPL:n komisario oli ottanut yhteyttä ja väittänyt, että Vantaa olisi pimittänyt tiedon. Asiaa oli käsitelty palaverissa Helsingissä. Gyran on myöhemmin kuullut, että myös Helsingissä tietolähdettä oli päädytty pitämään epäluotettavana.

Gyran kertoi tarkemmin lausunnossa käsitellyistä asioista seuraavaa:

Millä tavoin yhteydenpito tietolähteiden kanssa on ohjeistettu/järjestetty koulutuksessa ja käytännön toiminnassa?

"Tietolähdetoiminnassa on kolme pääperiaatetta, jotka ovat ammattimaisuus, oikeusvarmuus ja turvallisuus. Periaatteet tuodaan esiin koulutuksessa ja ne löytyvät mm. toimintaa koskevasta Poliisihallituksen määräyksestä. Jokaiselle tietolähteelle on määrätty valvojan toimesta käsittelijäpari. Yhteydenpito perustuu kahdesta poliisimiehestä koostuvan käsittelijäparin ja tietolähteen välisiin henkilökohtaisiin tapaamisiin, joissa tietolähde kertoo tietonsa poliisimiehille. Käsittelijäpari laatii tapaamisista raportin, joka toimitetaan valvojalle. Käsittelijäparin pääkäsittelijä pitää tietolähteeseen yhteyttä erillisellä matkapuhelimella, jossa on ns. prepaidliittymä. Ko. liittymiä käytetään turvallisuussyistä. Rikollismaailmassa henkilöiden luotettavuutta voidaan testata esim. tarkistamalla henkilön puhelin tai sen sisältämiä viestejä ja puhelinnumeroita. Mahdollinen poliisin virkanumero on tietolähteelle merkittävä turvallisuusriski. Asia koulutetaan tietolähdetoiminnan koulutuksessa edellä kerrotulla tavalla. Kaksi käsittelijää tapaamisilla liittyy tapaamisten turvalliseen järjestämiseen ja oikeusvarmuuteen."

Oikeusvarmuus edellyttää, että tapaamisilla tietolähteen kanssa tulee olla kaksi käsittelijää. Käsittelijä ei saa ajautua tietolähteen kanssa liian syvälliseen suhteeseen. Jos paikalla on yksin, on mahdollista esittää epämääräisiä väitteitä. Lisäksi tarkoitus on ennaltaehkäistä mahdollisia väärinkäytöksiä.

Pääsääntöisesti tietoa vaihdetaan tapaamisissa. Tapaamiset valmistellaan siten, että ne ovat turvallisia. Puhelimessa ei tiedetä tilanteen turvallisuutta tietolähteen kannalta eikä tiedon luotettavuutta. Myös tekstiviestit ovat ongelmallisia kun ei voida varmistua viestin lähettämistilanteen olosuhteista.

99

Jos/kun prepaid liittymiä käytetään, kirjataanko/dokumentoidaanko niiden käyttäminen?

"Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa tietolähteiden käsittelyyn käytetyt liittymät ja puhelimet on kirjattu ylös. Asiaa ei ohjeisteta/kouluteta erikseen."

Kirjaamista on oikeusvarmuuden kannalta pidetty tarpeellisena, vaikka erillistä määräystä ei ole aikaisemmin ollut voimassa. Pohan vuosittaisessa laillisuusvalvonnassa on käyty läpi taktisia asioita. Dokumentoinnin jälkeen ei jää tulkinnanvaraa siitä millä puhelimilla toimitaan ja mahdolliset epäselvyydet ovat selvitettävissä.

Kirjataanko yksittäiset yhteydenpidot (puhelut, tekstiviestit) ylös?

"Oikeusvarmuus näkyy erityisesti toiminnan läpinäkyvänä dokumentaationa. Kaikista tapaamisista käsittelijäparin ja tietolähteen välillä laaditaan kirjallinen raportti. Lisäksi kaikki yhteydenpito eri muodoissa kirjataan ylös. Tarkka dokumentaatio mahdollistaa toiminnan arvioinnin ja sen avulla voidaan tunnistaa toiminnassa ilmeneviä riskejä."

Jokainen yksittäinenkin yhteydenotto kirjataan. Yhteydenpitoon tietolähteiden kanssa sisältyy myös paljon sosiaalista kanssakäymistä ja kommunikaatiota, jotka myös kirjataan vaikkakaan ei yhtä tarkasti kuin operatiivinen tieto. Nykyään tiedonvaihtoa tehdään eri keinoin, ja eri keinot huomioidaan ja myös ne kirjataan.

Itä-Uudellamaalla on tietolähdetiedon käsittelyyn tarkoitettu päiväkirja ja lomakkeet poliisijärjestelmässä. Jokaisella yksiköllä on oma tietokanta tai järjestelmä.

Onko käsittelijän (poliisimiehen) ja tietolähteen välinen suhde henkilökohtainen, vai voiko kuka tahansa (käsittelijä/poliisimies) pitää yhteyttä saman tietolähteen kanssa?

"Tietolähde on poliisiorganisaation rekisteröimä ja toimii tietolähteenä poliisiorganisaatiolle. Rekisteröinnin yhtenä tarkoituksena on tietolähteen henkilöllisyyden salassa pitäminen. Tietolähteelle määrätään valvojan toimesta käsittelijäpari, joka vastaa tietolähteen käsittelystä ja yhteydenpidosta tietolähteeseen. Tietolähteitä voivat käsitellä vain poliisiyksikön päällikön tietolähdetoiminnan tehtäviin määräämät ja erityisen koulutuksen saaneet henkilöt. Käsittelijöiden ja tietolähteen välinen suhde perustuu luottamukseen. Luottamus rakennetaan kolmen henkilön välille pitkäaikaisella säännöllisellä kanssakäymisellä. Sama tietolähde ei toimi muiden poliisimiesten kanssa. Käsittelijää on mahdollisuus vaihtaa tarpeen niin vaatiessa, mutta se tapahtuu hallitusti valvojan päättämänä ja johdetusti huomioiden tietolähteen henkilöllisyyden salassa pysyminen."

Tietolähteen suostumusta rekisteröintiin ei tällä hetkellä tarvita, mikä käydään

100

käsittelijäkoulutuksen teoriaosiossa läpi.

Tietolähde tietää, kenen poliisimiehen kanssa hän kommunikoi. Jos käsittelijä vaihtuu tai tilalle tulee sijainen, hänet esitellään tietolähteelle normaalisti. Gyran ei ole tiennyt tilanteesta, jossa tietolähde ei olisi tiennyt, kenen kanssa hän on tekemisissä. Luottamusta ja ammattimaisuutta ei voida murentaa tuomalla siihen usein uusia henkilöitä. Se on edellytys tietolähdesuhteen toimivuudelle.

Miten/missä yp-puhelimia säilytetään, ja huomioidaanko tässä suhteessa jotenkin puhelimien paikantaminen?

"Vrt. edellä. Tavoitettavuuden vuoksi tietolähteen käsittelijä kuljettaa puhelinta mukanaan jatkuvasti. Lomien ja muiden poistumien kohdalla puhelinta kuljettaa käsittelijäpari. Tietolähteelle kerrotaan käsittelijän mahdollisista poistumisista. Käsittelijöiden yhteyspuhelinten paikannusta ei ole huomioitu."

Gyranin käsityksen mukaan turvallisuusnäkökohdat eivät edellytä sitä, että yhteyspuhelimia pitäisi säilyttää erillään poliisitiloista. Tällaista ei myöskään ole käsitelty koulutuksessa eikä tällaista ole tullut käytännössä vastaan. Gyran ei tiennyt, että näin olisi menetelty Helsingissä.

Gyran ei ollut kuullut, että puhelimia säilytettäisiin eri tilassa ja poliisit kävisivät siellä vastaamassa/kuittaamassa puhelimissa viestejä. Gyran piti toimintatapaa ongelmallisena tavoittavuuden kannalta.

Gyran piti erikoisena sitä, että käsittelijä ei tietäisi, kuka yhteyspuhelimen toisessa päässä on ja että käsittelijä vastaisi viestiin tuntematta asiaa. Kyse on yhdestä poliisin tiedonhankintakeinonsa, jota pyritään tekemään tehokkaasti.

Gyran piti toiminnan ammattimaisuuden ja turvallisuuden kannalta riskinä sitä, että puhelimia säilytetään poliisien siviiliautoissa ja että puhelimia käytäisiin siellä tarkastamassa. Riski oli esimerkiksi se, että puhelin voi joutua vääriin käsiin. Gyran ei ollut tietoinen tällaisesta menettelystä. Puhelimien pitäisi olla koko ajan käsittelijän "tyynyn alla tai taskussa".

Voiko käsittelijä olla samalla puhelimella ja/tai liittymällä yhteydessä useampiin tietolähteisiin, vai onko jokaista tietolähdettä varten oma yhteydenpitopuhelin/~liittymä?

"Käytäntö on kirjavaa. Käsittelijä voi olla yhteydessä useampaan tietolähteeseen samasta liittymästä ja puhelinlaitteesta. Toisaalta voidaan hankkia useampia puhelinlaitteita ja liittymiä tarpeen vaatiessa. Käsittelijöiden mahdollisuus kuljettaa mukanaan useita puhelinlaitteita on rajallinen."

101

Gyran ei tiennyt ohjeesta/määräyksestä, jonka mukaan yhdellä liittymällä pidetään yhteyttä vain yhteen tietolähteeseen. Tällainen menettely on perusteltua toiminnan ammattimaisuuden- /turvallisuuden kannalta. Alamaailman ihmisillä on vuorovaikutusta keskenään eikä poliisi tiedä miten henkilöt ovat rikollismaailmassa yhteydessä keskenään. Käytännössä on järkevää, että yhdellä puhelimella pidetään yhteyttä yhteen tietolähteeseen.

Käytetäänkö yhteydenpitoon tietolähteiden kanssa tekstiviestejä, puheluita vai molempia?

"Molempia. Pääsääntö on, että puhelimessa ei sovita muuta kuin tapaamisajankohdasta ja paikasta. Tekstiviestin sisältö ei saa vaarantaa tietolähteen turvallisuutta. Tekstiviestit ovat aina riski toiminnalle. Myöskään puheluissa ei voida varmistua siitä onko tietolähde esim. pakotettuna tai jotenkin uhattuna puhelinyhteydessä käsittelijäänsä. Tämä huomioidaan myös tietolähdetoiminnan kansallisessa koulutuksessa. Tietolähde ohjeistetaan poistamaan tekstiviestit turvallisuussyistä."

Tekstiviestien käyttämiseen sisältyy riski siitä, että tietolähde paljastuu. Nykyään erityisesti älypuhelimet keräävät arkistotietoa joiden perusteella yhteydenpito voi paljastua. Alamaailmassa henkilöitä testataan ja puhelimia käydään manuaalisesti läpi sen selvittämiseksi, onko henkilö vasikka / tietolähde. Erityisesti operatiivista tietoa tulisi käsitellä vain tapaamisissa. Kuulumisia ja muuta sosiaalista kanssakäymistä voi olla myös tekstiviestein kunhan tietolähdetoiminta ei paljastu.

Puheluissa riski on lievempi. Voidaan käyttää turvasanoja ja -lauseita varmistamaan olosuhteita. Operatiivisesta tiedosta kertominen puhelimessa on riski.

Tapaamiset ovat pääsääntö eivätkä pelkästään tekstiviestit tule kyseeseen eikä voida ohjeistaas, että käytetään pelkkiä tekstiviestejä.

Mikäli poliisimies ja tietolähde pitävät yhteyttä tekstiviestein, tapahtuuko se jollain koodikielellä vai selkokielisesti?

"Tekstiviestit ovat riski tietolähdetoiminnalle, kuten edellä on kuvattu. Lähtökohtaisesti tekstiviestejä käytetään vain kuulumisten vaihtoon ja tapaamisten sopimiseen. Mikäli tietolähde toimittaa jotakin operatiivista tietoa tekstiviestillä, viestin sisältö dokumentoidaan käsittelijän toimesta sanatarkasti. Valvoja tarkastaa yhteydenpidon sisällön ja raportoi siitä tarvittaessa eteenpäin. Ulkopuolisen olisi mahdotonta tarkastella yhteydenpidon asiallista sisältöä, jos se tapahtuisi jonkinlaisella koodikielellä."

Viestit kirjataan sanatarkasti järjestelmään. Gyran kiinnittäisi huomiota koodikielen käyttöön ja korjaisi tilanteen. Gyranin mukaan yhteydenpidossa ei käytetä koodikieltä.

102

Miten yhteydenpidossa käytettyjen matkapuhelinten liittymien vaihtaminen suoritetaan? Missä tilanteissa ja minkä vuoksi poliisimiehen tulisi vaihtaa tietolähdetoiminnassa käyttämänsä matkapuhelin ja tai/tai prepaid-liittymä?

"Poliisimiesten liittymiä tai puhelimia ei ole lähtökohtaisesti normaalitilanteessa tarpeen vaihtaa. Allekirjoittaneelle tulee mieleen kaksi mahdollista tilannetta: A) tietolähteen paljastuminen tai riski paljastua siten, että käytetty liittymä on joutunut kolmannelle osapuolelle tietoon. B) Rekrytointitilanne tai muu toiminnassa syntynyt tilanne, jossa on päätetty olla jatkamatta yhteistyötä tietolähteen tai henkilön kanssa johon rekrytointiyritys kohdistui. Tämäkin tulee kysymykseen lähinnä vain tilanteissa, joissa henkilö syystä tai toisesta jatkaa tarpeetonta yhteydenpitoa tai ryhtyy häiriköimään käsittelijää."

Puhelimen vaihtaminen on myös kustannuskysymys. Liittymiä vaihdetaan ja tietolähteelle ilmoitetaan uusi, eikä lähtökohtaisesti vaihdeta laitteita. Erityisesti nyt kun käytössä ovat älypuhelimet, joissa käytetään erilaisia applikaatioita, puhelimien vaihtamisesta aiheutuisi kustannuksia. Gyran ei ole osallistunut koulutukseen jossa painotetaan että liittymä ja laite ovat "aina pari".

Käytetäänkö ja missä määrin käytetään ulkomaalaisia / ulkomailla olevia tietolähteitä?

"Ulkomaalainen Suomessa rekrytoitu tietolähde on arkipäivää nykyisessä toimintaympäristössä. Tällainen tietolähde voi asua ja liikkua vapaasti missä päin maailmaa tahansa. Ulkomaalaisia tietolähteitä käytetään päivittäin. Myös ulkomaalaisen viranomaisen tietolähteitä voidaan käyttää yhteisoperaatioissa tai tiedonhankinnassa. Tällaiseen tilanteeseen liittyvät normaalit viralliset kansainväliset yhteistyösopimukset ja oikeusapumenettely."

Gyranilla ollut ei kokemusta siitä, että tietolähde rekrytoitaisiin suoraan ulkomailta. Jos Suomen poliisi toimii ulkomailla, yhteistyötä rakennetaan normaalin virka-apumenettelyn kautta. Tätä varten on olemassa omat järjestelmät ja menettelyt. Jokaisessa maassa on oma tietolähdetoiminta ja yksiköt, jotka tekevät yhteistyötä. Gyran ei tiennyt, että ulkomailta saadun vihjeen perusteella aloitetaan yhteydenpito ulkomaisen liittymän kanssa.

Jos tietolähde tekee paljon rikoksia tai kuuluu esimerkiksi rikollisryhmän ytimeen, poliisin on arvioitava riskiä ja sitä soveltuuko henkilö enää tietolähteeksi. Tietolähteelle kerrotaan lomat.

Yksi käsittelijäpari pystyy käsittelemään 1-4 tietolähdettä kerrallaan. Käsittelijät tekevät myös muita poliisin töitä.

SALAINEN päättyy

103

Todistaja Jaakko Jokinen

12.1.2016 (s. 483)SALAINEN alkaaJokinen kertoi Vilhuseen kohdistuneesta uhkasta, josta oli saatu tietoa Sörnäisten vankilasta, PTR-keskuksesta ja KRP:ltä. Tiedon mukaan Vilhuselle oli suunnitteilla jotain palkkiota vastaan. Palkkion suuruus oli ollut 100.000 - 200.000 euroa. Palkkion suhteen ongelmana tietysti olisi, kenelle laskun osoittaisi, mutta jo todellinen lupaus on vakava asia. Tietoa ei ollut siitä, kenen taholta uhka oli olemassa, sillä liikkeellä oli vain tällainen huhu, mutta se oli voinut olla aiheellinen. Uhkan syyksi oli ajateltu kaunaa tai sitä, että Vilhunen oli ollut tekemisissä Aarnion kanssa.

Vilhuseen kohdistunut uhka oli tullut tietoon jo ennen Vilhusen siirtoa 12.1., mutta syytä tälle siirrolle ei ollut löytynyt rekisteristä.

SALAINEN päättyy

104

Todistaja Mika Kaunismäki

26.11.2015 (s. 509-510)SALAINEN alkaaKun Kaunismäki oli saanut tiedon ”Kinnusella pilveä”, hän oli välittänyt tiedon Aarniolle väistötilojen aikaan. Kinnunen oli ollut tuolloin aktiivinen ja tullut lähes päivittäin esille ja ollut muutaman kerran viikossa heillä kopissa. Kinnunen oli ollut tuolloin keskeinen henkilö Helsingin huumausainekaupassa. Rikoksissa oli ollut aseita, huumetta ja mm. törkeä huumausainerikos. Hän oli ollut Rogues Galleryssä Lahdessa ja sitten UB:ssa. Kinnunen oli tuntenut kaikki rosvot, enkelit, vanhat RG-miehet Lahdesta ja hänellä oli ollut punttisalikavereita eli hänen verkostonsa oli ollut laaja.

Saviranta oli ollut joskus työn alla ja mennyt sitten KRP:lle HPL:n ollessa väistötiloissa. Väänänen Svanström ja Saviranta yhdistyvät Kaunismäen mielessä UB:hen, mutta heistä kannattaa kysyä järjestäytynyttä rikollisuutta seuraavilta henkilöiltä.

Tutkinta oli kohdistunut myös Helvetin enkeleihin ja tutkintaa oli tehty yhteistyössä Espoon poliisin, KRP:n ja Hollannin, Norjan ja Saksan poliisin kanssa. UB:lla ja enkeleillä oli ollut läheiset välit ja he olivat toimineet kuin kimpassa. Suhde bandiitteihin ei UB:llä ollut yhtä läheinen. Oli saatu sellaista infoa, että UB oli hoitanut enkelien kaman vastaanoton ja HE oli välittänyt.

Vilhuseen Kaunismäki ei halunnut ottaa kantaa. Kysymyksessä on hengen ja terveyden vaara. Hän ei ole koskaan tavannut Vilhusta. Hänellä ei ole varmaa tietoa eikä hän halua lähteä arvuuttelemaan vakavia asioita vaan Vilhunen voi kertoa itse. Kaunismäki tietää Aarnion ja Vilhusen tapaamisesta vain lehdestä lukemansa.

SALAINEN päättyy

105

Todistaja Tero Kontkanen

25.2.2016 (s. 522-523)SALAINEN alkaaKontkanen on kertonut, että kun hän oli saanut tietoonsa Sievälän hakkaamiskäskyn, hän oli soittanut viimeistään maanantaina Salmiselle, että tämä ottaisi Kontkasen vastaan. Kontkasella oli ollut oma numero Salmiselle. Kontkanenkaan ei ollut ensin uskonut väitteitä siitä, että Sievälä olisi poliisin "vasikka".

Salminen oli kuunnellut Kontkasen asian ja sanonut, että juttua ei saanut penkoa, vaikka Kontkanen oli kertonut, että Sievälän takana oli joku iso kiho. Salminen oli ilmoittanut, että jos Kontkanen kuulisi, että Sievälä oli vaarassa, piti siitä kertoa Salmiselle. Sievälän turvallisuutta koskevia puheita piti kuulostella ja Sievälästä piti pitää huolta. Jos esimerkiksi osastolle olisi tullut uusi vanki, häneltä olisi pitänyt kysyä, oliko hän menossa Sievälän kimppuun. Kontkasen mielestä oli ollut erikoista, että Salminen ei ollut kiinnostunut itse Sievälän asiasta vaan ainoastaan Sievälän turvallisuudesta. Sievälän asiasta Kontkanen ei ollut saanut puhua kuin Salmisen kanssa.

Kontkanen ei ole muistanut, koska hän olisi ensimmäisen kerran kertonut Salmiselle Sievälän puheista. Tähän ei ollut kuitenkaan kulunut kovin kauan eli Kontkasen arvion mukaan ehkä kolmisen kuukautta. Kontkanen ei ollut laskenut, että kuinka monta kertaa hän oli Sievälästä Salmisen kanssa puhunut. Salmiseen hän oli ollut yhteydessä joka päivä.

Sievälältä oli lähtenyt usein Salmiselle kirjeitä, joiden johdosta Sievälä oli sanonut, että hän teki valituksia. Kontkanen ei ollut tiennyt, että Sievälällä oli yhteys poliisin kanssa, mutta Sievälä oli itse kertonut, että hän oli käynyt tapaamassa Salmista. Esimerkiksi kun Sievälä oli saanut häädön siviiliasunnostaan, hän oli mennyt Salmisen huoneesta hoitamaan asiaa.

Osastolla oli haluttu pitää rauha ja vartijat olivat osallistuneet sen luomiseen. Esimerkiksi eräänä aamuna punttisalin jälkeen kaikki vangit oli sieltä palatessa ratsattu. Osaston vartijat olivat antaneet ymmärtää, että sillä oli peitetty Sievälän käynti Salmisen luona.

Kontkanen oli soittanut Salmisen huoneesta Kaunismäelle ja he olivat puhuneet Kontkasen subutex-jutusta. Kontkanen oli kysynyt, että oliko Salminen kertonut Kaunismäelle Sievälän jutusta. Kaunismäen mukaan Salminen ei ollut kertonut, vaikka Kontkanen oli pyytänyt Salmista Kaunismäelle siitä kertomaan. Kontkanen oli ollut yhteydessä Kaunismäkeen vain Subutex-jutun vuoksi. Kaunismäki oli tavannut Kontkasta ja Kontkanen oli saanut tapaamisesta etua. Kontkanen oli kertonut Kaunismäelle melkein koko tämän Sievälän asian. Kaunismäki oli ollut vain hiljaa ja kuunnellut.

Kontkanen ei ole muistanut, että oliko hän sanonut Kaunismäelle, että Sievälän asiaan liittyisi poliisi, mutta jollain myöhemmällä tapaamiskerralla Kaunismäki oli kysynyt, että mistä Kontkanen oli saanut tietää asiasta. Kaunismäki oli myös kysyi, että oliko Kontkanen ollut KRP:hen yhteydessä. Hänkin oli sanonut, että asiasta oli saanut puhua vain Salmiselle eikä ainakaan KRP:lle.

106

Vuonna 2010 RHU oli ehdottanut Kontkaselle yhteistyötä, mutta Kontkanen ei ollut ollut kiinnostunut. Tällä hetkellä Kontkasella ei ollut suhdetta RHU:hun.

Kontkanen oli tavannut Kaunismäkeä muussa asiassa, mutta näiden tapaamisten määriä hän ei ole osannut sanoa. Tästä asiasta Kontkanen oli puhunut Kaunismäen kanssa 2-3 kertaa vuoden 2013 alun Subutex-jutun jälkeen. Jollain kerralla Kontkanen oli kertonut Kaunismäelle, että Sievälän takana oli viranomainen.

SALAINEN päättyy

107

Todistaja Jorma Kuikka

7.3.2016 (s. 535)SALAINEN alkaaLarsenia oli tavattu muutaman kerran 1990-luvun alussa ja vähän tunnusteltu sitä, voisiko hänestä olla tietolähteeksi. Larsenin tiedoilla ei kuitenkaan ollut koskaan syntynyt mitään konkreettista juttua. Larsen oli ehkä ainakin yrittänyt olla KRP:n tietolähde, mutta hänen jutuistaan ei ollut syntynyt mitään.

Sitä Kuikka ei ole tiennyt, että mitä Junell oli käynyt Larsenin kanssa puhumassa.

Kuikka ei ollut ikinä käynyt Larsenin luona eikä ollut tavannut häntä yksinään, eikä ollut saanut häneltä mitään.

Viimeisellä yhteydenotollaankin Larsen oli halunnut kertoa jostain huumejutusta, mutta siitä ei ollut tullut mitään. Larsen ja Kuikka olivat soitelleet muutaman kerran parin päivänä aikana ja sitten Larsen oli hävinnyt ja löytynyt myöhemmin Saksasta.

SALAINEN päättyy

108

Todistaja Tilhi Lampi

15.2.2016 (s. 545)SALAINEN alkaaVuosina 2010-2012 Lampi oli tarvinnut erityisen paljon äitinsä tukea, koska Lammen taloudellinen tilanne oli ollut huono, hänen parisuhteensa oli mennyt huonosti, hän oli ollut masentunut ja hänellä oli ollut pieni lapsi. Lisäksi loppuvuodesta 2011 hän oli kärsinyt pahasta raskauspahoinvoinnista, jolloin hän ei ollut voinut huolehtia perheen arjesta.

Lampi oli pyytänyt apua äidiltään, viestinyt tälle vaikeuksistaan ja äiti oli ollut hänestä huolissaan. Vuonna 2011 koko Lammen elämäntilanne oli kriisiytynyt. Joulua 2011 Lampi oli viettänyt Hollannissa perheen kesken ja paikalla olivat olleet hänen vanhempansa, veli sekä täti. Lammen oma joulu oli kulunut raskauspahoinvoinnista kärsiessä.

Lammen perhe oli jo lähtenyt joulunvietosta takaisin kotiin, kun uudenvuodenyönä Lammelle oli tullut puolison kanssa riitaa. Riidan, lapsen ja pahoinvoinnin vuoksi hän oli pyytänyt äidiltään apua ja tämä olikin tullut heti takaisin. Lammen tietojen mukaan Kortekallio-Lampi ei ollut tuolla matkalla hoitanut mitään muuta asiaa, ei ollut tavannut ketään eikä vienyt mitään minnekään.

Lammen taloudellinen tilanne oli ollut heikko ja käytännössä hänen perheensä oli elänyt Kortekallio-Lammen antamilla rahoilla. Lampi oli saanut äidiltään taloudellista tukea noina vuosina useita tuhansia euroja. Rahaa oli lähetetty myös postitse siitä syystä, että tällöin rahat olivat päätyneet suoraan Lammelle itselleen, eikä tämän miehelle, jonka rahan käyttö oli ollut holtitonta.

Ennen Lammen ensimmäisen lapsen syntymää Kortekallio-Lampi ei ollut käynyt Lammen luona kovin usein, mutta sen jälkeen useammin eli useita kertoja vuodessa, ei kuitenkaan kuukausittain. Käynnit olivat olleet kestoltaan vähintään kaksi viikkoa.

SALAINEN päättyy

109

Todistaja Jukka Larkio

2.12.2015 (s. 548)SALAINEN alkaaLarkio oli ollut syksyllä 2013 Vilhuseen kohdistuneen henkirikoksen valmistelurikosepäilyssä tutkinnanjohtajana. Vilhunen oli keskustellut asiasta Erikssonin kanssa asianomistajana. Larkio muisteli, että tieto Vilhuseen kohdistuneesta uhasta oli tullut ensin Vilhuselta itseltään ja lisää tietoa tiedustelun kautta. Asian liikkeelle paneva voima oli ollut Helsingin Sanomien artikkeli 17.11.2013, jossa United Brotherhoodin johtaja oli yhdistetty Vilhuseen.

Larkiolla ei ollut tietoa Vilhusen ja Aarnion tapaamisista. Larkion käsitys tutkinnan aikana oli ollut se, että uhka oli tullut järjestön sisältä. Juttu oli myöhemmin siirretty KRP:lle. "Ihme jos Hesarin artikkeli ei aiheuttaisi mitään Vilhuselle".

Tällä hetkellä oli voimassa Poliisihallituksen määräys, jossa RHU:ta on kielletty tutkimasta United Brotherhoodia. Saman tehtävämääräyksen perusteella muu JR-rikollisuus kuuluu KRP:lle eikä sitäkään tutkita Helsingissä.

Larkio ei tiedä mitään Romanosta, eikä ole ollut tekemisissä tämän kanssa.

SALAINEN päättyy

110

Todistaja Risto Lohi

5.1.2016 (s. 572)

SALAINEN alkaaLohi oli ollut projektivastuulla käynnistämässä valeosto- ja peitetoimintaa vuosina 2000-2002. Hän oli osallistunut koulutuksen suunnitteluun ja valintaprosessiin, jossa myös Aarnio oli ollut mukana. Rekrytointia oli suunniteltu vuoden 2000 alkupuolella. Aarnio oli osallistunut rekrytointiin muuallakin Suomessa. Oli pyritty hakemaan riittävän kokemuksen omaavia, tasapainoisia poliiseja, jotka voidaan kouluttaa tehtävään. Lohi oli osallistunut koulutuksen toteuttamiseen ja toiminut kurssinjohtajana. Kurssilla oli joissain osioissa ollut kouluttajia myös HPL:stä. Vuonna 2000-2001 oli saatu päätökseen ensimmäisen kurssin intensiivivaihe. Koulutuksen saaneita poliiseja HPL:ssä olivat muun muassa Kauppi, Verlin, Miettinen ja Eriksson. Lohi ei ole seurannut asiaa tämän jälkeen eikä tiedä onko muita kursseja järjestetty tämän jälkeen. Yleisesti toimintaa varten on tarvittu erillistilat, mutta Lohi ei tiennyt oliko HPL hankkinut tällaiset tilat. Prepaidien hyödyntämisestä oli koulutuksessa puhuttu varmasti.

SALAINEN päättyy

111

Todistaja Heikki Miettinen

10.12.2015 (s. 587)SALAINEN alkaaPihlajamäen jutussa oli saatu tietolähdetietoa, mutta Miettinen ei tiedä mistä ja keneltä tietoa oli tullut. Miettinen oli vuosina 2000-2006 säilyttänyt valeosto- ja peitetoimintaan liittyen puhelimia piilokonttorissa, eikä muista käyneensä siellä tämän jälkeen. Piilokonttorissa oli ollut lukollinen kaappi, jossa puhelimia oli säilytetty. Miettisellä oli ollut käytössä useita "joitakin, pari kolme kerrallaan" puhelimia ja ne olivat olleet Miettisen omassa käytössä.

Miettinen oli työskennellyt tarkkailuryhmässä noin kuusi kuukautta ja käyttänyt tuona aikana piilokonttoria. Erityistehtävillä Miettinen tarkoitti valeosto- ja peitetoimintaa, joka oli alkanut vuonna 2001. RHU:sta oli koulutettu useita henkilöitä ja tehtäviä oli ollut joitakin. Ainakin Kauppi oli saanut koulutuksen. Valeosto- ja peitetoimintaan liittyen Miettinen oli käynyt piilokonttorissa, mutta hän oli tehnyt samaan aikaan myös muita tehtäviä.

Miettisen käsitys oli, että Sievälällä oli ollut joku yhteys RHU:hun ja häneltä oli saatu jotain tietoa. Mäkinen oletti saadun tiedon luonteen perusteella, että osa Pihlajamäen jutussa saadusta tiedosta oli tullut Sievälältä. Tiedottajien henkilöllisyyksistä ei ollut keskusteltu.

Tietoa antavan henkilön identiteetti oli hyvin pienen piirin tiedossa ja lähtökohta oli, että vapaaehtoisesti poliisia auttavan henkilöllisyys ei paljastu. Miettinen ei ollut tiennyt kaikkia tiedonantajia. Miettisen tietoisuus tiedottajatoimittajasta oli liittynyt siihen, että hän oli ollut kirjaamassa tietoja ja mukana jutuissa, joissa oli voinut päätellä, että tietolähteitä oli käytetty. Henkilöt oli kirjattu rekisteriin koodeilla.

Miettisen käsitys oli, että myös Vilhuselta oli saatu jotain tietoa ja Romanon hän tiesi nimenä.

Nisu-jutun eli Crossfiren muista henkilöistä Miettinen muisti Jaak Tarvis ja Veskis -nimiset henkilöt.

Erityisesti VilhusestaVilhusella oli ollut jonkinlainen yhteys RHU:hun. Yhteydenpito oli voinut liittyä tiedonantamiseen.

Miettinen ei tiennyt viestittelyn laatua Vilhusen kanssa. Yleisesti yhteydenpitoa oli hoidettu siten, että tiedottaja oli säilynyt anonyyminä, mistä syystä prepaidejä oli käytetty. Miettisellä ei ollut omakohtaista havaintoa yhteydenpidosta Vilhusen kanssa. Miettinen oli päätellyt saadun tiedon perusteella, että tieto oli saattanut tulla Vilhusen "suunnalta".

Miettinen ei tiennyt em. tiedon ajankohtaa eikä sitä, oliko tietoa tullut tynnyreiden maahantuloaikaan. Miettinen ei muistanut, mitä juttuja tuolloin oli ollut meneillään. Ilmeisesti tietoa oli saatu 2000- ja myös 2010-luvun aikana ja myöhemminkin.

SALAINEN päättyy

112

Todistaja Jari Mustonen

10.12.2015 (s. 588-589)SALAINEN alkaaHepolaan liittyen KRP oli ollut suorittamassa peitetoimintaa HPL:n ja Aarnion pyynnöstä. Mustonen oli saanut peitepoliisin toimintaan liittyvän normaalin tiedon siitä, että Hepolan käytös oli muuttunut peitepoliisia kohtaan. Hepolan epäilykset olivat olleet jo niin suuria, että operaatio ei edennyt enää mihinkään. Mustosella ei ollut muuta tietoa asiasta kuin se, että Hepolan ystävyys oli muuttunut epäilyksi. Mustonen oli peitepoliisilta saanut tiedon Hepolan epäilyistä. Mustonen ei tiennyt Vilhusen roolista, eikä Aarniolta ollut tullut varoitusta KRP:lle Hepolan epäilyistä.

Hepolaan kohdistettu peitetoiminta oli liittynyt törkeään huumausainerikokseen. Mustonen ei tiennyt mitään Hepolan yhteydestä salkkupommiin eikä sisäasianministeriöön suunnitteilla olleesta pommista. Mustonen ei tiennyt, että Vilhunen olisi avustanut seurantalaitteen poistamisessa. Mustosen yksikkö ei asentanut laitetta eikä ottanut pois.

Vilhusella (Mustosen kuulustelu esitutkintapöytäkirja Li1, s. 1845) oli ollut tietoa, jota pitäisi olla vain viranomaisilla. Vilhusen kertomuksesta Mustonen voi vahvistaa sen, että KRP:llä oli ollut meneillään peitetoimintaa HPL:n pyynnöstä. Operaatio oli päättynyt kun "kytö oli käynyt". Operaatio oli edennyt normaalisti.

Mustonen ei tiennyt Lehtimäestä muuta kuin sen, että tämä liittyi Kortekallion aikaisempaan tutkintaan.

SALAINEN päättyy

113

Todistaja Miikka Ounila

4.2.2016 (s. 604-605)SALAINEN alkaaOunila on kertonut, että kätkön löytymiseen vaikutti, että miten kätkö pakattu ja miten paljon koiran ja kätkön välissä oli tavaraa. Kyse oli siitä, että pääsikö tuotteesta irtoamaan hajumolekyylejä ja siitä että kuinka pitkälle ne pääsivät siirtymään.

Ounilan saaman käsityksen mukaan Porvoosta toukokuussa löytynyttä kätköä ei olisi koiralla ollut mahdollistakaan löytää. Kätkö ei ollut tuore kätkö. Koira haistoi päivien tai joidenkin viikkojen vanhan kätkön sen perusteella, että maata sen ympärillä oli muokattu. Ajan kuluessa maan tiivistyminen ja kaivamisen jälkien peittyminen vaikutti siten, että kätkö alkoi haista maalle. Mitä kauemmin kätkö oli ollut paikallaan, sitä vaikeampaa sen löytyminen oli. Keväällä 2014 sillä, jos pengerrystä oli myllätty marraskuussa, ei ollut enää vaikutusta.

Kyseisessä kätkössä oli ilmeisesti ollut ilmatiivis purkki, josta ilma ei juurikaan ollut liikkunut läpi. Salaojaputki ei ollut tiivis, mutta Ounila on uskonut, että rahan haju ei ollut tullut sisemmästä paketista eli ämpäristä läpi. Ilmatiivis muoviämpäri oli hyvä eriste, joka suojasi myös kosteudelta. Ounilan mukaan kyseinen kätkö oli ollut rahakätkönä mahdoton löydettävä. Tuoreena kätkönä se olisi voinut löytyä, mutta silloinkaan ei varmaankaan rahan hajun perusteella, vaan salaojaputken kaivujäljen ympäristöstä poikkeavan hajun perusteella. Jos kätkö olisi löytynyt, se olisi lisäksi ensin näyttänyt normaalilta. Vasta salaojaputken kannen avaaminen olisi paljastanut sen kätköksi. Näin ollen olisi pitänyt tietää, että kyseinen salaojakaivo oli ollut kummallisessa paikassa.

Ounila oli käynyt Aarnion Porvoon kiinteistöllä kätkön löytymisen jälkeen. Tarkkaa aikaa tälle Ounila ei ole osannut sanoa. Tällä kerralla Ounila oli tehnyt maastoetsintää laajemmalla alueella kuin itse tontin alueella. Piha-alue ei ollut silloin etsitty.

SALAINEN päättyy

114

Todistaja Pekka Parviainen

10.2.2016 (s. 609)SALAINEN alkaaParviainen on kertonut, että Kontkanen oli kertonut motiivikseen kertoa asiasta sen, että hän oli itse toiminut tietolähteenä ja tehnyt yhteistyötä poliisin kanssa. Nyt oli kuitenkin näyttänyt siltä, että poliisi oli itse syyllistynyt rikoksiin tietolähdetoiminnassa eikä Kontkanen ollut sulattanut sitä. Kontkanen oli suuttunut Aarniolle ja Vilhuselle.

Parviainen oli käsittänyt, että Kontkanen oli puhunut Aki Luseniuksen kanssa, jota kautta tieto oli ehkä tullut KRP:lle.

SALAINEN päättyy

115

Todistaja Arttu Pekkarinen

4.2.2016 (s. 622-623)SALAINEN alkaaPekkarinen on kertonut, että keskeinen asia siinä, että osasiko koira haistaa jonkun tietyn hajun oli se, että oliko kyseistä hajua opetettu koiralle. Koiraa kiinnostivat yleisesti ottaen lisäksi vieraat esineet yhdistettynä ihmisen hajuun sekä esimerkiksi se, jos maaperän haju erosi ympäristöstään.

Tuoreen kätkön koira löysi vanhaa helpommin. Kätkön löytymiseen vaikuttivat esimerkiksi maaperä, ilmasto-olosuhteet ja vuodenaika. Ensin koiralle opetettiin tuoreet kätköt ja sitten harjoituksissa alettiin harjoitella vanhempia kätköjä. Maasta kätkön löytyminen perustui siihen, että ympäröivä maaperä imi vähän aineen hajua ympäristöönsä. Pekkarisen mukaan paria viikkoa vanhemmat, varsinkin maan sisällä olevat kätköt alkoivat olla vaikeita koirille. Koulutuksessa koirille opetettiin kuukausien ikäisten kätköjen löytämistä. Koiran oli mahdollista löytää kätkö myös pelkän materiaalin perusteella.

Pekkarisen mukaan kyseinen kätkö oli ollut paras maastokätkö, jonka hän itse oli nähnyt. Se ei ollut päivittäiskätkö, vaan tarkoitettu pidempiaikaiseen säilytykseen. Talvella sitä ei olisi edes saanut auki. Murskeen tehtävä oli tiivistyä, eikä siitä siksi tullut hajuja läpi. Myös kaksinkertainen muovipönttö oli eristänyt hajua. Koiran kannalta kätkössä ei ollut koiralle poikkeavia hajuja, kun joka paikka samaa materiaalia eli mursketta täynnä. Myös kuorikate oli hajotessaan vaikeuttanut hajun läpäisyä. Pekkarisen mukaan kätköä ei ollut koiralla mahdollista löytää. Mikäli kätkö olisi ollut alle kahden viikon ikäinen kätkö, se olisi voinut löytyä, mutta tällöinkin ratkaiseva seikka olisi voinut olla kaivetun maan haju. Välttämättä koira ei olisi kätköä löytänyt tuoreenakaan.

SALAINEN päättyy

116

Todistaja Sami Peltovuoma

12.1.2016 (s. 625-626)SALAINEN alkaaSyyttäjä viittasi Peltovuoman esitutkintakertomukseen (2400/R/596/13, s 336) Reinholmin sijoitteluun liittyen pöytäkirjasta ilmenevällä tavalla.

Peltovuoma kertoi, että koska Reinholm oli tullut siviilistä, oli ollut selvää, että Jokinen oli saanut tiedon uhkasta poliisilta eikä vankilan oman tiedustelun kautta. Peltovuoma oli saanut sen käsityksen, että Reinholmilla oli ollut yhteistoimintaa poliisin kanssa, millä oli taas jotain tekemistä Reinholmiin kohdistuvan uhkan kanssa. Peltovuoma ei muistanut, mitä perusteluja sijoittamispäätöksessä oli käytetty. Päätös oli ollut helppo tehdä, koska Vantaa oli ollut valmis ottamaan ja Reinholm oli ollut valmis jäämään Vantaan vankilaan. Peltovuoma oli kuitenkin asiayhteyden perusteella pitänyt selvänä, että kyse oli ollut yhteistoiminnasta. Osastosijoittelusta vastaa vankila sisäisesti eikä siitä ollut puhuttu Jokisen kanssa.

Salminen viittasi Peltovuoman kertomukseen (2400/606/13 - Li2 s. 3)

Peltovuoma tarkensi kertomustaan. Kertomuksessaan Peltovuoman tarkoittamia tietoja ovat sellaiset tiedot, jotka vankilassa on arvioitu merkittäviksi rikostorjunnan tai rikosten selvittämisen kannalta, taikka muuten merkittäviä tietoja kuten esimerkiksi järjestäytyneestä rikollisuuden toimintatavoista tai siihen liittyvistä henkiöistä annetaan tietoa oma-aloitteisesti ilman erillistä pyyntöä.

Apulaisjohtaja voi suoraan ilmoittaa poliisille vankilan sisäisen tiedonhankinnan kautta saatuja tietoja esimerkiksi tietoa rikosten valmistelusta tai rikokseen syyllistymisestä, esimerkiksi huumelastin saapumisesta voi kertoa ja siihen liittyviä tietoja luovuttaa aktiivisesti.

Myös tietoja vankiin kohdistuvasta väkivallasta voidaan luovuttaa poliisille erityisesti vangin vapautuessa, mutta muuten vankeihin kohdistuneet uhkat hoidetaan vankilassa.

Peltovuomalle ei tullut heti mieleen mitään syytä sille, miksi vankilan sisällä olevasta vankiin kohdistuvasta uhkasta pitäisi infota erikseen poliisia. Tähän pitäisi olla joku erityinen syy kuten vapautumisen lähestyminen. Vankeusaikana vangin suojaamisvelvoitteet ovat vankilalla.

Peltovuoma täsmensi sivun 4 keskellä olevaa vastaustaan, että pitkän tuomion keskivaiheilla saattoi olla perusteltua tiedottaa poliisia tilanteessa, jossa poliisilla on enemmän tietoa asiasta. Poliisilta voidaan kysyä arvioita siitä, mikä kyky ja intressi uhkaajilla on toteuttaa uhkaus. Tämä on tärkeää vankilan kannalta, jotta vankiin kohdistuva riskitaso voidaan määritellä.

Peltovuoma kertoi, että tiedonvaihto poliisin kanssa mahdollistaa tehtävien hoidon mahdollisimman tehokkaasti. Sen tulisi siten olla mahdollisimman mutkatonta.

Peltovuoma täsmensi sivun 4 viimeistä kappaletta siten, että hän oli tarkoittanut poliisia instituutiona eikä yksittäistä poliisimiestä. Matala kynnys tietojenvaihdossa tarkoitti, että ei tarvitse odottaa pyyntöä. Tietojen luovuttaminen riippuu siitä, millaisesta tiedota on kysymys ja mihin se liittyy.

Vangin turvallisuuteen liittyvistä asioista voidaan kertoa poliisille "ilman muuta", koska voi olla,

117

että poliisilla on tietoa, joka voi vaikuttaa toimintaan vankilassa ja siten arvioon siitä, millä vakavuudella ja intensiteetillä tilanteeseen vankilassa puututaan.

Vangin omaisiin kohdistuva uhka pitää kertoa, koska vankilaviranomaisilla ei ole toimivaltaa suojella siviilisää olevia henkilöitä.

SALAINEN päättyy

118

Todistaja Marko Piironen

26.11.2015 (s. 636)SALAINEN alkaaEspoossa tiedonhankinnassa oli ollut kaksi käsittelijää ja valvoja. Tietoa oli saatu esim. tavatuilta henkilöiltä. Tapaaminen oli sovittu etukäteen ja käsittelijät olivat menneet tapaamaan. Aina tapaamisessa ei ollut kahta käsittelijää vaan tarvittaessa oli menty yksinkin. Tieto oli kirjattu ylös valvojalle ja muistio oli mennyt hänelle tai hänet oli tavattu. Jos joku oli soittamalla antanut tietoa, puhelu oli tullut virkapuhelimeen tai prepaidiin ja vain toinen käsittelijä oli ollut yhteydessä. Myös tekstiviestejä oli käytetty. Puhelimia oli saatettu vaihtaa, jos puhelin oli esim. unohtunut jonnekin ja voinut olla väärissä käsissä. Poliisinkin puhelin tai liittymä oli voitu vaihtaa. Talo oli ollut pieni ja toiminta oli ollut pienimuotoista eikä vaihtoja ollut paljon. Puhelimet eivät olleet aina mukana vaan prepaidit olivat jääneet työpaikalle.

Piironen oli palauttanut Romanolle tavaroita, mutta ei muista ajankohtaa. Rulokaapin pohjalla oli ollut laturia ym. Piironen oli käynyt Romanon asunnolla ja sanonut, voisiko hän tulla hakemaan tavaroita ja palauttanut ne, kun Romano oli tullut seuraavana päivänä. He olivat tavanneet poliisiaseman ulkopuolella. Piironen ei ollut saanut Romanoa muuten kiinni ja tavaraa oli ollut reppukaupalla. Romano oli ollut tullessaan huumeessa ja sekaisin ja alkanut puhua huumausaine-erästä. Piironen oli kehottanut ottamaan yhteyttä ja Romano oli sitten tavoitellutkin häntä ja olisi halunnut puhua mahdollisesti tulevasta huumausaine-erästä. Romano oli yrittänyt saada myös Verliniä kiinni. Piironen ei ollut kertonut tästä kuulustelussa, sillä hän ei ollut halunnut vaarantaa Romanoa. Hänelle oli kerrottu, että vastaukset menevät talon johdon tietoon ja hän oli ajatellut kertoa vasta oikeudessa. Todistaja ei ollut kysynyt Romanolta, tietääkö tämä, kuka Piirosen esimies on. Piironen ei ollut tuolloin tiennyt, että Romano oli ollut tietolähde.

SALAINEN päättyy

119

Todistaja Jari Räty

17.12.2015 (s. 654)SALAINEN alkaaKRP:llä on ollut rekisteröidyssä tietolähdetoiminnassa prepaid-liittymiä tietolähdeyhteyksiin. KRP tietää omien prepaidiensa numerot ja niistä on listaus. Omaa järjestäytynyttä tietolähdetoimintaa on tullut mukaan vasta viime vuosina.

SALAINEN päättyy

120

Todistaja Paavo Selin

26.2.2016 (s. 676-677)SALAINEN alkaa

RHU:n vinkkimiehistä

Vilhunen

Vilhusen "rekrytointi" vinkkimieheksi oli aloitettu jo Selinin ollessa RHU:n päällikkönä. Aarnio oli kertonut Vilhunen oli tullut "kovana kärkinimenä" esille. RHU:ssa vinkkimiestoiminta oli ammatillisesti kehittynyttä ja ollut myös Selinin jälkeen.

Sievälä

Sievälä oli saatu vinkkimieheksi jo ennen Vilhusta. Selin oli pyytänyt, että Aarnio katsoo, että yhteydenpidossa noudatetaan hyviä pelisääntöjä. Selin tiesi, että Aarnion ammattieettinen näkökulma oli vahva. Oleellista on, että vinkkimiesten nimiä ei käsitellä missään olosuhteissa.

Selin oli saanut tietää Vilhusesta ja Sievälästä ennen siirtymistä Supoon. Selin ei ollut kysynyt Aarniolta HPL:n tietolähteistä, mutta ymmärtänyt Aarnion puheista että niitä oli käytetty. Aarnion kanssa Selin oli keskustellut vinkkimiesten rekisteröinnistä ja operaatioiden suojaamisesta.

Toimiessaan HPL:ssä Selin on tiennyt muita "kovia nimiä" kuin Vilhusen ja Sievälän. Yksikön päällikön tietoon eivät tule kaikki vinkkimiehet, vaan vain kovan luokan nimet oli kerrottu päällikölle. Selin ei muistanut muita. Selin ei tiennyt, miten käytäntö oli tässä suhteessa muuttunut hänen siirryttyään Supoon.

Vilhusen rekrytointivaihe

Selin ei muista, miten rekrytointi oli Vilhusen kohdalla mennyt. Aarnio oli raportoinut, että Vilhusen kanssa oli saatu kontakti aikaan, ja Selin oli pyytänyt että Aarnio seuraa yhteydenpitoa. Tämä oli tapahtunut ehkä noin vuonna 1998.

Selin oli aavistellut, että Vilhusta on käytetty RHU:n tutkinnassa, mutta Selinillä ei ole omakohtaista kokemusta. Aarnio on antanut ymmärtää, että suhde on toiminut hyvin.

Vilhusta tärkeämpää lähdettä ei ole Suomessa.

121

Selin tiesi vain yhden tapauksen, jossa oli edellytetty että vinkkimies jättää rikollisen uran. Tämä ei ole pääsääntö, vaan tapaukset ovat erilaisia. Jos vinkkimies jatkaa rikollista elämänä, se on poliisille haaste ja valvonnan on oltava mahdollisimman tehokasta. Valvonnassa käytetään telepakkokeinoja ja kertomusta testataan vinkkimiehen lähipiirin kanssa. Erityisesti huumausainerikollisuudessa ja suurten aine-erien yhteydessä valvonnan on oltava tiukkaa kuten telepakkokeinoja, tarkkailua, puhuttamisia. Näin varmistetaan, että ei jää rakoa, jonka kautta rikolliset toisivat maahan suuria määriä huumeita poliisin tietämättä. Poliisi joutuu olemaan erittäin tiiviisti yhteydessä porukkaan. Ikääntyminen ja pitkä "lusiminen" vaikuttavat siten, että rikolliset haluavat jättää rikolliset piirit ja siirtyä esimerkiksi yritysmaailmaan toimimaan yhteiskunnan pelisäännöillä.

Vinkkimiesten kanssa toimittaessa poliisi joutuu vetämään erilaisia rooleja vinkkimiehen suuntaan.

Selin arvioi Vilhusen kaksoisroolia Trevoc Oy:n rahoituksen hankkimisessa ja yhteystoiminnasta Aarnion kanssa. Asiaa arvioitaessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten yrityksessä on suojattu yrityksen ydintoiminta. Kärjistäen rahoittajatahoilla ei merkitystä, vaan pääasia on että rahoittajataho ei saa yrityksen tietoja käsiinsä. Kenelläkään ei ole rikollista leimaa koko elämäänsä, mikä koskee myös Vilhusta. Trevoc Oy:ssä asia oli hoidettu turvallisesti eikä ulkopuolisilla ollut pääsyä Trevoc Oy:n tietoihin. Vilhunen on myös rehellinen liikemies, jolla rehellistä liiketoimintaa, eikä Selin nähnyt estettä sille, että Vilhunen on osallistunut rahoituksen hankkimiseen. Selin ei tunne tapausta tarkasti, mutta arvioi, että Trevoc sijoituksessa on kyse Vilhusen uudesta elämästä liikemiehenä.

SALAINEN päättyy

122

Todistaja Raine Sievälä

8.1.2016 (s. 685-686)SALAINEN alkaaSievälä kertoi, että häntä oli uhattu jo vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2011 häneen ja hänen perheeseensä oli kohdistunut vaaratilanne, josta myös poliisi ja Vilhunen olivat saaneet tietää. Sievälä oli puhunut asiasta myös Vilhuselle, koska oli tiennyt, että Vilhusella oli yhteys UB:hen. Sievälä oli myös tehnyt töitä Vilhuselle tämän kesänviettopaikassa.

Tässä yhteydessä Sievälä oli saanut selville, että uhkaaja oli käynyt huumausainekauppaa ja missä hän sitä oli käynyt. Erittäin suuri osa vuoden 2011 viesteistä oli koskenut tätä asiaa. Myöhemmin oli käynyt ilmi, että asiassa oli käynnistetty rikostutkinta. Myös Ripatti oli liittynyt tähän kuvioon ja sitä oli vatvottu pitkin kesää. Loppuvuoden viestittely oli koskenut Ripattia. Nämä asiat olivat aiheuttaneet paljon viestittelyä, paljon kyselyitä ja tapaamisia.

Tynnyrijuttu oli ollut itselle tietolähdetoimintaa mutta tärkeä Sievälälle. Sievälä oli myöhemmin saanut tietää, että esimerkiksi Lundenin pyynnöt auton toimittamisista olivat liittyneet tynnyrijuttuun. Tapaamisella Runebergin kanssa oli myöhemmin tullut puheeksi auton toimittaminen Loviisaan ja Runeberg oli sanonut, että se olikin ollut feikkijuttu.

Sievälä kertoi, että poliisi ei ollut voinut kertoa tietolähteelle, jos toinen poliisi oli seurannut tietolähdettä.

Sievälä kuvasi tietolähdetoimintaa siten, että siinä liikutaan jyrkänteen reunalla, mutta RHU varmistaa, ettei henkilö putoa.

Toverikunta oli lähettänyt rahaa Sievälälle vankilaan kuten monille muillekin vangeille.

SALAINEN päättyy

123

Todistaja Harri Talvikangas

9.2.2016 (s. 695)SALAINEN alkaaTalvikangas ei ollut Romanon kanssa tekemisissä eikä Romano ollut jäänyt hänelle mieleen. Talvikangas oli kuullut poliisilaitoksella, kun Aarnio oli puhunut Romanon asuntojutuista. Talvikangas on tiennyt, että useampi poliisi oli tavannut Romanoa ja hoitanut hänen asioitaan.

Talvikangas kertoi, että vaikka tietolähteistä ei puhuttu, jotain toisille poliiseille väkisinkin selvisi. Ei ollut kuitenkaan sallittua alkaa selvittää esimerkiksi sitä, että ketkä olivat olleet tarkkailussa nähdyt ihmiset.

Sievälän Talvikangas oli kohdannut silloin tällöin. Talvikangas oli viimeksi nähnyt hänet Pihlajamäessä yhdessä Lundenin kanssa. Lundenia oli joskus tarkkailtu, koska hänen oli epäilty liittyvän isompaan huumausainekauppaan.

Talvikangas tiesi Kontkasen. Talvikangas oli ollut ottamassa Kontkasta kiinni kerran 1990-luvun puolivälissä ja ollut sen jälkeen tekemisissä ehkä vuoteen 2011-2012 asti. Poliisi oli ollut yhteydessä Kontkaseen ja Kontkanen poliisiin. Tällaisesta oli luultavasti jäljellä dokumentaatiotakin noin neljän vuoden takaa. Yhteyttä Kontkaseen oli hoitanut useampi poliisi. Kontkanen oli ollut yhteydessä, kun hän oli ollut pulassa ja poliisi oli ollut yhteydessä, kun poliisi oli tarvinnut tietoa. Kontkanen oli joskus puhunut tottakin.

Talvikankaan mukaan Kontkanen oli tehnyt melkein mitä vain saadakseen rahaa tai hyötyäkseen muuten itse. Kontkasella oli ollut ongelmia vankilassa. Kontkanen oli petosmiehen prototyyppi. Talvikankaan käsityksen mukaan Kontkanen ei ollut enää HPL:n tietolähde vaan KRP:n.

Talvikangas ei ollut ollut Männamaan / Larsenin kanssa tekemisissä eikä ole osannut kertoa hänestä mitään, mutta hänen nimensä oli tullut esille. Talvikangas on epäillyt, että Larsen oli ollut yhteydessä erääseen eläkkeellä olevaan poliisiin KRP:ssä.

Talvikangas oli voinut kysyttäessä kertoa Kontkasen ja Larsenin poliisin tietolähteiksi, mutta muita tietolähteiden nimiä hän ei paljastaisi.

SALAINEN päättyy

124

Todistaja Kari Tolvanen

15.2.2016 (s. 703-704)SALAINEN alkaaTolvasen yksikössä eräällä henkilöllä oli ollut tietolähteitä, joita tämä oli tavannut säännöllisesti. Tolvanen oli saanut henkilön saamia tietoja. Väkivaltarikosyksikössä oli ollut kaikkiaan muutama henkilö, jolla oli ollut tiedottajia.

Huumausainerikosyksiköllä oli ollut omat tietolähteensä.

Tolvasen mukaan poliisilla saattoi olla tiedottajia paljonkin, mutta he olivat eri tasoisia. Rikollisuuden ytimessä olevia tiedottajia oli vähän, koska rikollisuuden ytimessä oli muutenkin vähän väkeä.

Tolvanen muisti Sievälän sukunimellä Tienhaara. Tolvanen kertoi, että Aarnio ja joku tutkija olivat kerran ottaneet Tolvaseen yhteyttä siitä, että Sievälään kohdistui vakava uhka. Hänen kotiovelleen oli tehty jotain. Tehdyt rikokset olivat olleet lieviä, mutta Sievälää oli pitänyt suojata. Tässä yhteydessä oli käynyt ilmi, että Sievälällä oli ollut kontakti RHU:hun ja suojaaminen oli jäänyt RHU:lle sen vuoksi ja siksi, koska RHU:lla oli ollut paremmat valmiudet suojaamiseen. Tolvanen oli kysellyt pari kertaa tämän jälkeen, että miten kyseinen juttu jaksoi ja Aarnio oli sanonut, että se oli hoidossa. Tolvanen oli päätellyt, että Sievälä oli antanut tietoa RHU:lle, koska kontakti RHU:hun oli ollut valmiina.

Vilhusen osalta Tolvanen kertoi muistavansa, että jo ennen vuotta 2001 Aarnio oli kertonut, että eräs kovan luokan henkilö oli halunnut aloittaa tietojen antamisen. Vuosien varrella Aarnio oli saanut aina tietoa järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyistä ym. ja Tolvasellekin oli tullut ilmi, kuka kyseinen tiedottaja oli ollut. Tolvasella ja Aarniolla oli ollut luottamuksellinen suhde ja siksi heidän välillään oli Vilhusen nimikin tullut esiin. Vilhusta oli kutsuttu "äijäksi" ja Tolvanen oli itsekin kysellyt joistain asioista, että tietäisikö äijä jotain.

Tolvanen tiesi, että Aarnio oli tavannut Vilhusta ja joskus Tolvanen oli lähettänyt Aarnion tapaamaan Vilhusta. Vilhusella oli voinut olla muitakin tapaajia, mutta Aarnio oli kertonut sattumuksia tapaamisista eli ainakin hän oli Vilhusta tavannut. Tolvaselle oli 99 prosenttia kaikesta tiedustelutiedosta tullut Aarniolta. Tietoja välitettiin yleensä yksikönjohtajien tasolla.

Tolvanen kertoi käyttäneensä itse puhelimia tiedottajatoiminnassa lähinnä tapaamisten sopimiseen. Hän oli käyttänyt virkapuhelintaan ja itse hankkimaansa siviilipuhelinta. Yhteydenpidossa oli käytetty puheluita ja tekstiviestejä. Tolvasen yksikössä oli ollut päivystyspuhelimia, mutta tietolähteiden yhteyspuhelimet eivät olleet lähtökohtaisesti päivystyspuhelimia tai ainakaan mitään hälytyspuhelimia. Niillä henkilöillä, jotka olivat pitäneet enemmän yhteyttä tietolähteisiin oli ollut käytössä prepaid-liittymiä. Tolvanen ei tiennyt puhelimien säilyttämisestä.

125

Tolvanen oli kuullut anonymisaattorista Aarniolta, kun tämä oli hyvin huolissaan laitteesta sen vuoksi, että teletiedot eivät enää pitäisikään paikkansa. Tekniset laitteet oli HPL:ssä keskitetty huumausainerikosyksikköön tektin vuoksi. Tolvanen ei ollut nähnyt laitetta, eikä sitä ollut käytetty hänen yksikössään.

Tolvasen mukaan hyvää "pelipuhelinta" ei kannata säilyttää poliisilaitoksen tiloissa. Tietovuotojen mahdollisuudet piti minimoida kaikin tavoin. Tekstiviestien käyttö oli anonyymimpää kuin puhelut.

SALAINEN päättyy

126

Todistaja Jari Veijalainen

10.2.2016 (s. 714)SALAINEN alkaaVeijalainen on kertonut, että Vilhunen oli kertonut eräästä tapauksesta, jossa peitepoliisi oli paljastunut ja pyytänyt Aarniota varoittamaan asiasta KRP:tä ja Aarnio oli näin tehnytkin. Vilhunen oli kertonut myös Aarnion paljastaneen KRP:n tietolähteen. Veijalainen ei ollut tiennyt tällaisesta mitään, mutta oli saanut Mustoselta vahvistuksen, että asia oli pitänyt paikkansa, mutta KRP ei ollut saanut varoitusta peitepoliisin paljastumisesta. Vilhunen oli tehnyt itsekin joitain toimia tässä operaatiossa kohteena olleeseen henkilöön liittyen.

SALAINEN päättyy

127

Todistaja Marko Verlin

24.11.2015 (s. 721-724)SALAINEN alkaaKaikkia työaikoja ei ollut merkitty työaikakirjanpitoon. Kun tunnit eivät olleet mahtuneet kirjanpitoon, ne oli merkitty toiselle päivälle. Kun kouluttajille ei ollut maksettu palkkioita, aika oli merkitty esim. sunnuntaille, että korvaus oli maksettu. Sen vuoksi vertailu työaikaan ei anna aina oikeaa kuvaa.

Tietolähteet eivät olleet henkilökohtaisia, mutta voi olla myös niin, että tietty henkilö pitää yhteyttä tiettyyn ihmiseen. Tietolähteitä tapaamalla pyritään keskustelemalla saamaan rikostiedustelutietoa. Elfgrenin antamassa koulutuksessa oli ollut esillä brittien malli eli rekisteröidyt tietolähteet. Kaksi henkilöä pyrki tapaamaan samaa henkilöä ja he informoivat toiminnan valvojaa. Kurssi oli ollut 2004-2005 eikä toiminnasta ollut vielä tuolloin lainsäädäntöä. 2010-2013 käytäntö ei ollut sellainen eli ei ollut järjestelmällistä tietolähdetoimintaa. Kysymys oli ollut siitä, oliko tietolähde halunnut rekisteröityä eikä Helsingissä ollut sellaisia tietolähteitä, jotka olisivat halunneet olla rekisterissä. Taustalla oli ollut mm. 2007-2008 esitutkinta rikostiedon hankkimisesta ja tiedottajatoiminnasta ja kotietsintä KRP:n kassakaappiin nimien selvittämiseksi.

Tiedon antamiseen on monta motiivia. Poliisi ja tiedottaja ovat voineet tutustua esitutkinnassa ja tiedottaja haluaa ehkä vaikuttaa rikollisuuteen tai puhua toisten tekemisistä, koska ei ole väleissä heidän kanssaan. Alusta asti on kysymys luottamuksesta ja se tuo poliisille velvollisuuksia. Toiminnan keskiössä on tieto ja sen oikeellisuus.

Yhteydenpitoa oli voitu hoitaa esim. viestintäpalveluilla bittimaailmassa, prepaid-korteilla, joissa on mobiilidataa, Skypellä jne. Turvallisinta on kuitenkin tapaaminen ja sopiminen seuraavasta tapaamisesta, mutta se vaatii sitoutumiskykyä. Kaikkien dekkarien tavoitteena oli hankkia tietoa huumerikollisuudesta ja tiedon hankintaan oli kannustettu. Verlin oli ollut käsittelijänä useille RHU:lle tietoa antaneille samoin kuin muutkin ja ollut yhteydessä Kortekallio-Lampeen, Romanoon, Sievälään ja Vilhuseen tällä vuosituhannella pitkän aikaa. Näistä neljästä Verlin oli tavannut Romanoa, johon hän oli tutustunut 2002-2003, kun Aarnio oli järjestänyt tapaamisen Vantaalle. Verlin oli ollut autolla liikkeellä ja he olivat menneet keskustelemaan. Aarnio ei ollut mukana tapaamisella. Verlin uskoi, että Aarnio oli jo tätä ennen ollut yhlut mielenkiintoista ja käytettävissä hyväksi.

2001-2002 oli järjestetty ensimmäinen valeosto- ja peitetoimintakurssi ja Verlin oli ollut sillä. Kun kurssilta oli tultu, oli ollut hankittava peitehenkilöllisyys ja rakennettava ”legenda” syntymästä lähtien. Työnantaja oli antanut toimintaan mahdollisuuden. Romanolta Verlin oli saanut käytettävissä olevaa tietoa siitä, miten huumausainerikollisuus toimii Hollannissa ja Suomessa ja tietoa oli tullut muualtakin. Verlin oli käynyt hierojakoulun juuri sitä varten eli ollut ”linnassa käynyt” hieroja. 2003 hän oli viettänyt kolme kuukautta Tukholmassa, mikä oli ympätty legendaan. Verlin oli ollut alueellisessa tiedusteluyksikössä töissä ja pystynyt käyttämään aikaa tähän, kun hänellä ei ollut tutkintavelvoitteita.

128

2011-2013 hän oli ollut jonkin verran Romanon kanssa tekemisissä, mutta tapaamisia ei ollut paljon vaan he käyttivät lähinnä tekstiviestejä. He olivat käsitelleet Romanon henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita ja Verlinin suhde häneen oli ollut tukihenkilömäinen. Romanolla oli ollut vaikeuksia asumisen kanssa ja lapsen vuoksi. Tapaamisia ei ollut niin tiuhaan kuin 2000-luvun alkupuolella ja Aarniokin oli voinut tavata Romanoa. Verlin ei pystynyt määrittelemään puhelinta tai liittymää, jolla oli pitänyt yhteyttä Romanoon.

Saatua tietoa ei ollut dokumentoitu, mutta se oli voitu välittää esim. soittamalla tutkivaan yksikköön tai kirjaamalla Epriin tai tutkintamuistioihin. Ainakin Kauppi oli varmistanut tapaamisia. He olivat tavanneet monessa paikassa kuten Maauunintiellä, Vantaalla, Malmin läheisyydessä, pysäköintitalossa, Veräjämäessä, Pikkukosken kallioilla ja Pihlajamäen kallioilla. Jollain Aarnion tapaamisella Verlin oli ollut varmistamalla lähistöllä. Romanolla oli ollut hankaluuksia asuntojen kanssa ja Aarnio pystyi vaikuttamaan näissä asioissa.

Vilhuseen Verlin oli törmännyt poliisitalon käytävällä. Hän oli ollut varmistamassa Vilhusen tapaamisia. Tapaamispaikkoja oli ollut muutamia, esim. Nurmijärven hautausmaa, Katariinan sairaala ja Epoon vanteydessä Romanoon. Romanolla oli ollut sellaista elämänkokemusta ja tietoa rikollisuudesta, että se oli olhainkoti. Vilhusta oli tavannut Aarnio.

Verlin oli ollut varmistamassa myös Sievälän tapaamisia 2010-2012, kun Runeberg oli tavannut häntä. Tapaamispaikkoja olivat mm. Koivukylän urheilupuiston viereinen parkkialue ja velodromi. Verlin oli ollut turvaamassa tapaamista myös Herttoniemen suunnalla.

Kortekallio-Lampi oli ollut erilainen, hän oli asunut kauempana ja tapaamisia oli ollut muutama vuodessa. Verlin oli ollut turvaamassa tapaamista useamman kerran. Aarnio oli tavannut Kortekallio-Lampea mm. Kallion Shellillä.

2007-2008 oli ollut tietolähderekisteri, jossa oli ollut tietolähteitä RHU:lta ja muista poliisipiireistä ja ehkä muista viranomaisistakin. Tämän rekisterin olemassaolo oli päättynyt edelliseen tutkintaan. Rekisterillä oli vaarannettu koko rikostiedon hankinta. Verlin uskoi, että Romano oli ollut tässä rekisterissä. Tiedot oli kirjattu osittain Elfgrenin mallin mukaan ja ne oli dokumentoitu niin, että ne olivat olleet käytettävissä. Pääperiaatteita oli ollut ”puhelinhygienia”, miten tapaamisille mennään ja miten tiedottajaa ohjeistetaan, että hän ei pala. Rekisterin valvojina olivat olleet Kullervo Rinne ja Heikki Miettinen. Tiedot oli kirjoitettu koneella, ei verkossa ja päivämäärät ja kellonajat oli merkitty muistiin. Rainiala tietänee, miksi rekisteri oli hävitetty. Todistajan käsityksen mukaan tietolähteet oli ollut rekisteröitävä ja kurssilla tämä oli ollut tärkeää. Kuulustelussa Verlin oli puhunut rikostietoa antavista henkilöistä. Jos poliisi saa tietoa mahdollisesta rikoksesta, esitutkinta on käynnistettävä. Elfgrenin kurssi oli ollut sekoitus Euroopan käytäntöjä. Verlin katsoi, että jos rekisteriä voidaan pyytää avattavaksi, tietolähteen turvallisuudelle on olemassa riski.

Puhelimissa voi olla yksilöiviä tekijöitä kuten merkki, malli ja väri. Pääsääntöisesti Verlin oli tiennyt, kenen kanssa hän oli lähetellyt tekstiviestejä. Joku puhelin oli ollut Vilhusta varten ja Verlin oli ollut tähän yhteydessä tekstiviesteillä. Viestittelyssä oli ollut muuta kuin suoranaista tietoa ja Vilhusenkin kanssa oli ollut eriasteista viestittelyä. Verlin oli voinut kuunnella Aarnion ja Vilhusen

129

tapaamisia, ne olivat olleet rikostiedusteluun liittyviä eikä niissä ollut tehty huumekauppaa. Yhteyttä ei ollut tapaamisten aikana katkaistu, mutta jotain häiriötekijöitä oli voinut olla. Oli esim. kysytty, missä joku budjaa, missä liikkuu ja tieto oli tullut heti tai seuraavalle tapaamiselle.

Merkkisanoja Vilhusen kanssa olivat olleet esim. buutsi, hiljanen.

Syyttäjä kertoi Verlinille, että Romano oli kertonut virolaisen kaverin käyneen hänen luonaan ja että Verlin oli antanut Romanolle toimeksiannon tiedustella oliko virolainen toimija mahdollisesti hankkimassa hasista Hollannista. Verlin totesi, että sellainen rikostiedustelutieto Hollannista oli olemassa, mutta ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Tietoa oli myös ollut, että tämä toimija oli tuottanut Suomeen huumausaineita menneisyydessä. Verlin oli jälkikäteen saanut tiedon, että Romano oli kirjeitse tiedustellut tätä asiaa. Verlinin saaman tiedon mukaan asiat olivat menneet solmuun virolaisten osalta eikä huumausaineita ollut liikkunut mihinkään suuntaan. Siellä oli keskitytty dokaamiseen ja naisissa käyntiin. Nämä tiedot Verlin oli saanut Romanolta. Virolaisen vierailusta Romanon luona Verlin ei tiennyt. Romanolla oli ollut useita tuttuja myös Virossa eikä Verlin tiennyt kehen tässä viitattiin. Verlin totesi, että hän ei tiedä, mitä Romano on kertonut ja millä tavalla Romano muistaa. Verlin ei tiennyt Kortekallio-Lammen osuudesta asiassa. Tehtävän tiedustella Hollannista virolaisista Verlin oli antanut Romanolle vuoden 2011 alkupuolella.

Verlinille ei ollut tullut sellaista käsitystä, että Romanolle, Sievälälle, Vilhuselle ja Kortekallio-Lammelle olisi ollut muitakin yhteydenpitopuhelimia Aarniota varten kuin se, minkä Verlin oli tiennyt.

Trevocin lähellä on Jumbo ja siellä on ollut tapaamisia ja tarkkailutehtäviä. Samoin Trevocin viereinen tie, Talin keilahalli ja Nurmijärvi ovat olleet tapaamispaikkoja.

Koivukylä Korso -alue on ollut käytössä kätköpaikkoina useita vuosia jo Miika Kortekallion ajoista lähtien. Lähinnä tällöin kyseessä oli Asolan väylän varsi ja siellä ainakin entisen K-kaupan kylmä parkkipaikka. Pohjoisen reitti on ollut urbaani legenda vuosikymmeniä ja jopa 2015 on ollut useita sellaisia rikostutkintoja, että sieltä on tuotu huumausaineita Suomeen.

Lokakuun loppupuolella 2013 Romano oli antanut Verlinille seteleitä sen vuoksi, että oli epäillyt niitä väärennetyiksi. Seteleitä oli ollut pari kymmentä. Verlin oli pannut ne kirjekuoreen ja toimittanut Pasilaan, mistä ne oli toimitettu eteenpäin. Verlin oli ilmoittanut asiasta Kaupille ja ehkä Aarniollekin ja Verlinin käsityksen mukaan rahat olivat menneet KRP:n laboratorioon. Setelit olivat enimmäkseen 20 euron seteleitä. Seteleiden palauttamisesta Verlin ei tiennyt mitään. Asiakasvaroja hän ei välttämättä panisi omaan lompakkoon.

Ns. ringissä oli ollut myös puhelin, jolla oli saatu rikostiedustelutietoa henkilöltä, joka oli viettänyt aikaansa Keski-Euroopassa, Virossa ja Suomessa. Yhteyttä oli pidetty pääsääntöisesti hollantilaisilla teleliittymillä, mutta myös virolaisilla ja suomalaisilla liittymillä. Henkilö oli ollut liikkuvaista sorttia ja oleskellut useissa maissa. Vuonna 2014 Verlin oli ilmoittanut Kaupille, että yhteydenpito häneen lopetetaan, sillä hän ei ollut halunnut rekisteröityä tiedottajaksi ja myös Verlinille oli

130

ilmoitettu, että hän ei saa enää toimia tehtävissä, missä hankitaan rikostiedustelutietoa. Hän ei ole enää huumerikosyksikössä. Nyt hän on rivitutkija laittoman maahanmuuton tutkinnassa.

Aapio oli eräässä tilaisuudessa kertonut asioista, mitä Vilhunen oli mahdollisesti puhunut pöydän alta. He olivat pitäneet erikoisena sitä, miten komentajalla oli ollut tällaista tietoa. Verlin on hyvin hygieeninen sen suhteen, mitä puhutaan pöydän alta ja mitä voi sitten laittaa eteenpäin. Hän on myös kuullut yksikköpalavereista, joissa on ohjeistettu olemaan ehkä muistamatta jotain tiettyjä asioita ja todettu, että tietolähdetoiminnan taakse ei voi mennä näissä asioissa ja on valittava puolensa, kun menee todistamaan. Koskimäki oli ilmoittanut, että Verlinillä ei ole minkäänlaista itsekriminointisuojaa ja jos Verlin ei kerro niitä asioita, mitä hän haluaa kuulla, hän voi joutua tekemään sellaiset johtopäätökset, että Verlin joutuu virkamiesmenettelyyn, joka mahdollistaa jopa irtisanomisen. Verliniltä oli kyselty tiedottajien nimiä, mitkä eivät kuulu laitoksen johdolle. Verlin oli todennut, että vain oikeus voi murtaa poliisilain antaman suojan.

SALAINEN päättyy

3.12.2015 (s. 725-730)SALAINEN alkaaVerlin kertoi käyneensä valeosto- ja peitetoimintakurssin 2000-luvun alussa ja tehnyt sen jälkeen tällaisia tehtäviä. Valeosto- ja peitetoiminnassa pyrittiin poliisimiehen henkilöllisyyden salaamiseen.

Verlin oli vuonna 2009 esiintynyt eräässä TV-ohjelmassa nimellään ja ilmoittanut olevansa poliisi. Tuolloin hänen peitetoimintaan liittyvät tehtävänsä olivat jo pääosin ohi. Hän ei ollut kuvitellut, että joutuisi televisioon. Ohjelmassa Verlinin ammattia ei ollut avattu tarkemmin eikä sillä ollut merkitystä, vaan hän oli ollut ohjelmassa tyttärensä isänä. Verlin ei pitänyt ohjelmassa esiintymistä turvallisuusriskinä.

Verlin kertoi tavanneensa yhtä nyt kyseessä olevista yhteyshenkilöistä eli Romanoa. Alkuun Romanon tapaaminen oli ollut hyvinkin tiivistä, että he oppivat tuntemaan toisensa. Verlin oli lisäksi saanut alkuvaiheessa Romanolta paljon tietoa. Vuosina 2010-2013 Verlin oli ollut yhteydessä Romanoon ja tavannut tätä, mutta Verlinin on ollut vaikea sanoa tapaamisten määriä. Tapaamiset olivat olleet epäsäännöllisiä eli joskus oli tavattu viikon aikana usein ja joskus oli ollut pitkiä taukoja. Tapaamisten syynä oli rikostiedon hankkimisen lisäksi ollut Romanon yksityiselämän tukeminen.

Verlin ei muistanut yksittäisiä tapaamispäivämääriä eikä sitä, oliko hän tavannut Romanoa huhtikuussa 2011. Verlin ei muistanut huhtikuulta 2011 mitään erityistä tapaamisen aihetta. Verlin ei ollut varma, olisiko hänelle kerrottu Romanon tapaamisesta sellaisena aikana, jolloin hän oli ollut lomalla.

Myös Aarnio oli tavannut Romanoa ja Verlin oli tiennyt siitä. Aarnio oli Verlinin mukaan ollut jonkinlainen tukihenkilö Romanolle ja auttanut tätä esimerkiksi asuntoasioissa ja muissa henkilökohtaisissa asioissa. Verlinin mielestä 14.4.2011 ei Romanoa oltu televalvontatietojen

131

perusteella välttämättä tavattu.

Verlin ei osannut sijoittaa tapahtumia yksittäisiin päiviin. Hän ei muistanut, että mitä syitä oli ollut tavata Romano 17.6. Koivukylässä. Hän ei osannut sanoa, että oliko hän itse tavannut Romanon tuolloin. Verlin tiesi Rautkallionkadun. Samaan tukiasemaan paikantamisen saattaa selittää se, että poliisi oli tarkkaillut jotain tapaamista.

Verlin ei osannut sanoa, että oliko hän tavannut Romanoa 21.6.

Verlin ei osannut sanoa, että mistä syystä Romanoa olisi tavattu elokuussa 2011.

Verlinin mukaan paikannukset samaan tukiasemaan eivät osoittaneet tapaamista. Kyse oli voinut olla myös tarkkailusta. Verlin ei osannut sanoa minkään paikannuksen osalta, että mihin ne olisivat liittyneet.

Tarkkailuilla ei välttämättä ollut tapahtunut mitään. Henkilö tai ajoneuvo saatiin kirjattua ylös ja tätä tietoa voitiin käyttää myöhemmin. Oli mahdollista, että tapaajaan oltiin tarkkaillun tapaamisen jälkeen yhteydessä, mutta välttämättä siihen ei ollut tarvetta, jos vaikkapa tavatut henkilöt olivat tuttuja. Mitään yhtä tiettyä toimintamallia ei ollut.

Verlin kertoi, että pääasiassa Romanon kanssa oli tavattu ja keskusteltu. Joskus oli keskusteltu pidempiä aikoja ja joskus oli tehty muutakin kuten käyty jossain. Verlin oli pyrkinyt saamaan tietoa, jota olisi voinut käyttää koulutuksessa. Alkuvuosina tapaamisia oli välillä ollut tiheästikin. Verlin ei ole osannut sanoa, että oliko tapaamisia ollut Romanon kertomin tavoin tuhansia tunteja, mutta lukuisia kertoja he olivat keskustelleet. Kyse oli ollut Verlinin työstä, jonka hän oli halunnut tehdä hyvin.

Romano oli asunut tuolloin Korson suunnalla, joten tapaamisia oli ollut paljon siellä päin mutta paljon myös muualla monissa eri paikoissa. Verlin ja Romano olivat tavanneet paikoilla, joissa olivat voineet olla varsin rauhassa. Jos Verlin oli ollut liikenteessä, he olivat voineet sopia tapaamisen paikkaan, josta oli helposti voinut nousta auton kyytiin. Verlinin työ oli ollut sellaista, että hän oli voinut laittaa paljon aikaa tähän asiaan.

Pasilan alueelta Verlin muisti, että ainakin myöhemmin he olivat tavanneet ns. torakkalinnan alueella.

Viestinnässä tietolähteiden kanssa oli voitu käyttää koodeja tai merkkejä, kuten esimerkiksi Buutsi ja Hiljanen. Näitä oli mahdollisesti voitu käyttää ainakin Vilhusen kanssa. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan ollut tarvinnut käyttää mitään koodeja. Verlin ei osannut sanoa, että olisiko samaa koodisanaa käytetty usean henkilön kanssa.

132

Romanon kirje

Verlin kertoi, että se kirje, josta hänellä itsellään oli tieto liittyi siihen, että eräällä virolaisella oli ollut tarkoitus hankkia hasista Amsterdamista. Verlin oli tiennyt, että Romano oli tiennyt tämän henkilön. Verlin oli kertonut Romanolle tästä toimijasta ja kysynyt, että jos Romano saisi selvitettyä omilta tutuiltaan, että ollaanko aikomassa tuoda jotain ja pyytänyt Romanoa tiedustelemaan tuttaviltaan, että vaikuttiko tämä henkilö Hollannissa.

Verlin oli saanut tietää, että Romano oli lähettänyt kirjeen, missä oli tiedustellut asiaa. Verlin oli myöhemmin saanut tietää myös, että Romanon tuttavat olivat kuulleet tuttaviltaan, että jonkinlainen virolainen porukka oli käynyt sitten Hollannissa ryyppäämässä. Heidän asiansa olivat menneet solmuun eikä luottamusta ollut syntynyt. Verlinin mukaan kirje oli ollut rikostiedustelua. Verlin oli kuullut kirjeestä jälkikäteen Romanolta.

Romano oli kertonut tiedustelleensa tuttaviltaan tällaisesta henkilöstä, mutta hänelle oli vastattu, että asiat eivät olleet edenneet, vaan virolaiset olivat Hollannissa vain juhlineet. Verlinin tietojen mukaan mitään huumausaineita ei ollut tuotu Suomeen. Nämä tiedot Verlin oli saanut Romanolta.

Romanon tehtävänä oli ollut tiedustella, että oliko tämä virolainen toimija hankkimassa hasista Hollannista ja ehkä vielä sellaisilta henkilöiltä, jotka olivat Romanolle tuttuja tai tutun tuttuja. Alkutieto virolaisista oli ollut peräisin rikostiedustelusta. Tämä kyseinen virolainen toimija oli tuonut huumausaineita Suomeen aikaisemminkin.

Verlin ei tiennyt, että Kortekallio-Lampi olisi liittynyt asiaan. Verlin oli saanut jälkikäteen tiedon kirjeestä. Hän ei tiennyt Kortekallio-Lammen osuutta asiaan eikä sitä, että tämä oli vienyt kirjeen Hollantiin.

Verlin ei ollut kuullut virolaisen henkilön vierailusta Romanon luona. Verlin ei ollut varma, että oliko Romanon luona vieraillut virolainen ollut sama virolainen, kuin se, jota koskien hän oli antanut Romanolle toimeksiannon. Oli mahdollista, että virolaisia oli useampiakin. Verlin ei tiennyt, että miten tämä Romanon luona vieraillut virolainen henkilö liittyi tähän asiaan. Verlin ei osannut sanoa, että mitä Romano oli hänelle asiasta kertonut. Verlin piti mahdollisena, että Romano oli kertonut virolaisesta henkilöstä.

Verlin ajoitti tehtävänannon alkuvuoteen 2011. Ajoitusta Verlin oli tehnyt kytkemällä asioita rikostapahtumiin, jotka olivat yksilöitävissä henkilöiden kautta. Hän ei ole halunnut yksilöidä näitä tapahtumia tai henkilöitä enempää. Verlin oli kertonut Romanolle antamastaan tehtävästä ainakin Kaupille.

Verlin ei osannut arvioida, että kauanko aikaa oli kulunut tehtävänannon ja sen välillä, että Romano oli kertonut hänelle siitä, että virolaisten suhteen asia ei ollutkaan edennyt mihinkään.

133

Verlinin käsityksen mukaan Aarnio ei ollut liittynyt Romanon kirjeeseen. Verlin on epäillyt, että Aarniota oli tuskin edes informoitu kirjeen viemisestä.

Muuta

Verlin epäili, että Romanoa oli, tämän mielenlaadun tuntien, johdateltu esitutkinnassa. Verlin tiesi, että Sammalniemi oli kuulustellut Romanoa. Sammalniemi oli kuulustellut Verliniäkin kerran ja tällöin Verlinin esitutkintakertomukseen oli kirjattu eräs asia virheellisesti.

Verlinin käsityksen mukaan Romanolla ja Aarniolla oli asialliset välit.

Verlin kertoi, että vuoden 2011 kevättalvella Verlinin tytär oli tarvinnut aiempaa enemmän vanhempiensa aikaa. Verlin oli joutunut tekemään erilaisia järjestelyitä ja esimerkiksi joskus keskeyttämään työvuorojaan, että oli saanut haettua tyttärensä koulusta kotiin ja vaimonsa töistä kotiin. Syksyllä 2011 Verlinin äiti oli sairastunut vakavasti ja Verlinin aikataulut olivat muuttuneet täysin. Hän oli ollut kaiken ylimääräisen ajan äitinsä luona ja ajanut paljon Valkeakosken ja Helsingin väliä. Verlinin mukaan hänen oli vaikea muistaa yksittäisiä tapahtumia tältä ajalta, koska hänellä oli ollut niin hektistä, että hän oli ollut "sumussa". Tämän johdosta Verlin oli vuonna 2011 hoitanut pakolliset työvuoronsa ja ollut mukana myös tarkkailussa ja tutkinnassa. Työvuorolistan merkinnät eivät kuitenkaan olleet luotettavia.

Verlinin käsityksen mukaan Aarnio ei ollut käyttänyt poliisin puhelimia Elisassa olonsa aikana. Verlin ei muistanut Aarnion Elisassa oloaikaa.

Puolustajien kysymykset

Verlin ei tiennyt, että Romano olisi ollut yhteydessä Aarnioon sellaisella tavalla, josta Verlin itse ei olisi tiennyt mitään, taikka että Sievälälle, Vilhuselle, Romanolle tai Kortekallio-Lammelle olisi ollut olemassa jokin muu yhteyspuhelin, kuin kullekin ne yhdet, joista mm. Verlin on aiemmin kertonut.

Verlin kertoi vieneensä Aarnion Trevocille useammin kuin kerran. Trevocin läheisyydessä oli myös kauppakeskus Jumbo, jossa oli ollut tapaamisia ja tarkkailuita ja myös Trevocin viereinen tie oli ollut eräänä tapaamispaikkana. Myös Nurmijärvellä oli ollut tapaamispaikkoja, samoin kuin Talin keilahallin alueella. Verlin oli Talin keilahallilla ollut tapaamassa jotakuta ja seuraamassa tapaamisia.

Verlinin mukaan kätköalueet Koivukylän-Korson -alueella olivat olleet tiedossa ja käytössä jo Miika Kortekallion ajoista lähtien. Tarkemmin Verlin ei ole osannut paikkoja yksilöidä, mutta ainakin Asolan väylän varressa oli ollut kätköalue. Verlinille oli kerrottu asiasta jo joskus 2000-luvulla. Hänen muistamansa mukaan ainakin Asolan väylän entisen K-kaupan kylmä parkkipaikka

134

oli toiminut tapaamispaikkana. Verlinin mukaan kätköalueeksi valikoitui paikka, joka oli kohtuullisen matkan päässä ja helposti lähestyttävä ja suojainen.

Verlinin mukaan ns. pohjoisen reitti oli vuosikymmeniä vanha urbaani legenda, jota oli käytettykin. Tänäkin vuonna (eli 2015) RHU:lla oli ollut useita tutkintoja siihen liittyen.

Verlin oli tavannut vuoden 2013 lokakuussa Romanon, joka oli antanut hänelle ohuen nipun - ehkä parisen kymmentä kappaletta - todennäköisesti 20 euron seteleitä. Romano oli epäillyt seteleitä väärennettyiksi. Verlin oli tuonut setelit kirjekuoressa Pasilaan, ja kertonut asiasta Kaupille ja ehkä Aarniollekin. Setelit olivat menneet KRP:n laboratorioon tutkittaviksi. Verlinillä ei ollut tietoa siitä, milloin tai miten rahat olivat KRP:stä palautuneet tai mitä niille olisi sen jälkeen tapahtunut.

Verlin kertoi, että 31-alkuinen liittymä oli liittynyt siihen, että RHU:lla oli ollut yhteys henkilöön, joka oli viettänyt aikaansa Keski-Euroopassa, Virossa ja Suomessa. Pääsääntöisesti yhteyttä oli pidetty vuoden 2013 aikana. Tällä henkilöllä oli ollut käytössään hollantilaisia mutta myös virolaisia ja suomalaisia liittymiä. Henkilöltä oli saatu tietoa, joka oli osaltaan johtanut esitutkintoihin ja takavarikoihin. Viimeisin näistä oli ollut loppukesästä 2013, jolloin Keimolassa oli takavarikoitu ekstaasia, amfetamiinia ja kokaiinia. Tämä henkilö oli ollut ns. "puhelinringissä" mukana.

Verlin ei tiennyt, että missä maassa henkilö oli kulloinkin liikkunut, koska tämä oli liikkunut paljon.

Verlin oli tavannut tämän henkilön viimeksi vuonna 2014, jonka jälkeen Verlin oli kertonut Kaupille, että yhteydenpito tähän henkilöön lopetettaisiin. Syynä oli ollut se, että henkilö ei ollut halunnut rekisteröityä tiedottajaksi ja koska Verlin itse ei ollut enää saanut toimia rikostiedusteluun liittyvissä tehtävissä. Trevoc-asian kuulemisten jälkeen Verlin oli siirretty laittoman maahanmuuton tutkijaksi.

Verlin oli ollut ensimmäisessä Aapion auditoriotilaisuudessa läsnä. Siellä Aapio oli antanut ymmärtää Aarnion syyllistyneen rikoksiin ja että hänellä oli ollut tietoa siitä, mitä Vilhunen olisi puhunut "pöydän alta". Verlinin tietojen mukaan samanlaisia palavereja oli ollut muitakin, joissa oli ohjeistettu olemaan muistamatta tiettyjä asioita.

Verlinin mukaan kahden henkilön tapaaminen piti tulla esille muulla tavoin kuin televalvonnoilla, jotta tapaamista olisi voitu pitää luotettavana.

Verlin kertoi, että hänen käsityksensä mukaan telekuunteluiden päätietokoneet sijaitsivat KRP:ssä. Poliisilaitoksille oli järjestetty etäyhteydet ja vain kuunteluun tarkoitetut tietokoneet. Kuuntelutietokantaan pääsemiseen oli monta vaihetta. Kuunteluohjelman kautta pääsi kuuntelutilassa kuuntelemaan liittymiä. Kuuntelussa oli pieni viive reaaliaikaiseen verrattuna, mutta reaaliaikainenkin kuuntelu oli mahdollista. Kuuntelukiellon alaiset puhelut merkittiin ja tutkinnanjohtaja hävitti ne mahdollisimman pian. Oli hyvinkin yleistä, että kuunneltava tallenne osoittautuikin tyhjäksi eli puhelusta ei ollut tallentunut mitään.

135

Verlinin tietojen mukaan kuuntelumateriaaliin oli mahdollisuus tutustua jälkikäteen KRP:ssä. Hän ei ole tiennyt, että näkyikö jostain kauanko puhelua oli kuunneltu.

Romano

Verlin ei halunnut käyttää Romanosta sanaa tiedottaja, vaan hän oli henkilö, jolta oli saatu rikostiedustelutietoa. Romanosta oli ollut valtavasti hyötyä. Mitään yksittäisiä tapauksia Verlin ei ole halunnut kertoa.

Verlin tiesi, että Romanolla oli lainvoimainen tuomio huumausainerikoksesta Mikkelistä. Vuosien 2010-2013 osalta Verlinillä ei ollut tietoa, että Romanoa olisi epäilty törkeästä huumausainerikoksesta. Jos tällainen tieto olisi Verlinille tullut, olisi hänellä ollut velvollisuus aloittaa tutkinta asiassa.

Kortekallio-Lampi

Verlin ei osannut sanoa, että kuinka paljon myöhemmin hän oli saanut Romanolta tietää kirjeestä Hollantiin. Verlin oli kuullut kirjeestä vasta jälkikäteen Romanolta, mutta asiasta hän oli keskustellut Romanon kanssa jo aikaisemmin.

Verlin oli ollut turvaamassa Kortekallio-Lammen tapaamisia, mutta Verlin ei tiennyt Kortekallio-Lammella olleen liityntää tähän kirjeasiaan.

Kortekallio-Lammen tapaamisilla Kallion Shellillä oli valvottu tapaavien henkilöiden turvallisuutta. Tapaamista oli seurattu näköetäisyydeltä.

Joitain tapaamisia oli voitu valvoa myös teknisesti, mutta Verlin ei osannut sanoa, miten Kortekallio-Lammen tapaamisten kohdalla oli toimittu, koska hän ei ollut hoitanut niiden kuuntelua. Verlinin käsityksen mukaan kuuntelua oli tehty pääsääntöisesti vain korkean riskin tapaamisilla.

Verlinin käsityksen mukaan Kortekallio-Lammen tytär ja lapsenlapsi asuivat Hollannissa. Tällä seikalla ei ollut ollut merkitystä Verlinin poliisin työssä.

Kauppi

Syyttäjän todisteen 1474 osalta Verlin on kertonut muistavansa Pöldman, joka oli ollut Kaupin ryhmällä tutkinnassa. Pöldma oli asunut Laajasalon suunnalla. Häneen oli kohdistettu tarkkailua ja

136

hänen oli epäilty liittyvän amfetamiinin levitykseen. Asiaan oli liittynyt myös Jaak Tarvis. Verlin oli osallistunut tähän asiaan liittyvään tarkkailuun. Tarviksen osalta asia oli edennyt esitutkintaan ja syytteeseen, mutta Pöldman osalta Verlin ei ollut varma, että miten tutkinta oli päättynyt.

Syyttäjä

Verlin oli mielestään kertonut 24.11. kaiken puhelimiin ja Edeniin liittyen.

Verlin kertoi, että Edenin tiloissa oli säilytetty myös valeosto- ja peitetoimintalaitteistoa ja myös niihin liittyviä puhelimia.

Verlin piti mahdollisena, että samassa kaapissa, jossa oli säilytetty Kaupin hallinnoimia puhelimia, oli ollut joitain valeosto- ja peitetoimintaan liittyviä puhelimia, mutta sellaisia ei ollut enää juurikaan ollut vuosina 2010-2012.

Verlin ei osannut sanoa tarkkoja lukumääriä sellaisista henkilöistä, joilla olisi ollut oma yhteyspuhelin. Vuosien varrella heitä oli ollut jotain 10-100.

Verlinin käsityksen mukaan perusteena sille, että joitain puhelimia oli säilytetty Edenissä, oli ollut töiden jakautuminen eli että ketään yksittäistä poliisia ei olisi kuormitettu turhan paljoa.

Verlin oli tiennyt tarkkailua suorittaneiden työvuorot ja tarkkailutehtävät ja oli niiden perusteella osannut välttää sitä, että ei ollut kohdannut ketään Edenissä. Jos hän oli tilaa lähestyessään havainnut jonkun, hän oli vielä voinut väistää esim. Siwaan. Ovelta oli myös voinut katsoa, oliko tilassa valot. Takaosaan ei kuitenkaan välttämättä nähnyt.

Verlinin käsityksen mukaan-Kortekallio-Lammen yhteyspuhelin oli ollut Aarnion Elisalla työskentelyn ajan Kaupilla ja varmaan myös Verlinillä itsellään ja Runebergillä. Muistamansa mukaan Verlin oli viestitellyt Kortekallio-Lammen kanssa ja hän on arvellut, että Kauppi ja Runeberg olisivat viestitelleet myös. Verlin ei ole osannut sanoa viestittelystä sinä aikana, jolloin Aarnio oli ollut Elisalla.

SALAINEN päättyy