Honkalan rannan luonnonsuojelualueen

hoito- ja käyttösuunnitelma

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tiina Kaisto 18.6.2015

Sisällys

1 Johdanto .................................................................................................................................................... 1

2 Alueen yleiskuvaus .................................................................................................................................... 2

3 Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen ................................................................................................. 3

3.1 Kasvillisuus- ja luontotyypit ............................................................................................................... 3

3.2 Uhanalaiset ja harvinaiset lajit .......................................................................................................... 5

3.3 Maastokäynnit ................................................................................................................................... 5

3.4 Maanomistajan suunnittelemat toimenpiteet .................................................................................. 7

3.5 Asiantuntijalausunnot ....................................................................................................................... 7

4 Luonnonsuojelualueen hoito ja käyttö ...................................................................................................... 8

4.1 Toimenpiteiltä rauhoitettu alue, kuvio 1 ......................................................................................... 10

4.2 Lintutorni, pitkospuut ja luontopolku ............................................................................................. 11

4.3 Avoimet maisema-alueet, alkuraivaus ja hoitotoimet (kuviot 2, 3 ja 4) ......................................... 11

4.4 Laidunalueet ja aitaaminen ............................................................................................................. 12

4.5 Taukopaikka, eläinten katos ja muut rakenteet .............................................................................. 13

4.6 Laskeutusallas ja eläinten juomapaikat ........................................................................................... 14

4.7 Vieraslajin huomioiminen ja poisto ................................................................................................. 14

4.8 Hoito- ja kunnossapitovastuu .......................................................................................................... 15

5 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet ja toimenpiteiden vaikutukset ........................................ 16

5.1 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet .................................................................................. 16

5.2 Toimenpiteiden vaikutukset luontoarvojen, maiseman ja virkistyskäytön kannalta ...................... 16

Liite 1 Katumajärven osa-alueiden 27-30 kasvillisuuskuviot vuonna 2003

Liite 2 Honkalan rannan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma, karttaliite

Kannen kuva: Honkalan ranta toukokuussa 2015 (Tiina Kaisto)

1

1 Johdanto

Hämeenlinnassa Katumajärven pohjoispäässä sijaitseva Honkalan ranta on otettu

vapaaehtoisen metsien suojeluohjelman (METSO) kohteeksi ja luonnonsuojelualueen

perustamisesta on sovittu toukokuussa 2015. Maanomistajan kanssa tehdyn sopimuksen

sekä luonnonsuojelualueen perustamisesta tehtävän päätöksen liitteeksi on laadittu tämä

hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa määritellään alueella sallitut toimenpiteet sekä hoito- ja

kunnossapitovastuut.

Maanomistajalta saatujen tietojen mukaan 1900-luvun alkupuolella ranta-alueet ovat vielä

olleet laidunnuksessa ja maisema järvelle avoin. Suojelualueen sisälle jäävä, nyt pensoittunut

entinen peltoalue on vielä 1960- luvulla ollut viljelyksessä. Myllyjoen suistoalue on voimassa

olevaan Katumajärven itäpuolen osayleiskaavaan merkitty SL-alueena. Kaavoituksen

yhteydessä vuonna 1999 tehdyissä kasvillisuuskartoituksissa on todettu Myllyjoen suiston

rantakosteikko ja rantaluhta-alueet paikallisesti arvokkaaksi, vielä varsin häiriintymättömäksi

kokonaisuudeksi, joka tulisi säilyttää.

Maanomistaja on suunnitellut alueelle lintutornia, luontopolkua pitkospuineen sekä

perinnemaiseman avaamista lammaslaitumiksi. Alueelle on myös mietitty

vesiensuojelutarkoituksessa laskeutusaltaan perustamista, millä voisi olla myös maisema-

arvoja ja luonnon monimuotoisuutta lisäävä merkitys. Hoito- ja käyttösuunnitelma on

laadittu maanomistajan suunnitelmien, luontoarvojen säilyttämistarpeen sekä

maastokäyntien pohjalta.

2

2 Alueen yleiskuvaus

Honkalan rannan luonnonsuojelualue sijaitsee Hämeenlinnassa, Ruununmyllyn

kaupunginosan läpi virtaavan Myllyjoen (Ruununmyllynjoen) suistoalueella (kuva 1).

Katumajärven pohjoispäässä sijaitseva suojelualue on valtatien 10 välittömässä

läheisyydessä, joten mahdolliset hoitotoimet vaikuttavat myös tiemaisemaan.

Luonnonsuojelualue on kooltaan noin kuusi hehtaaria. Alueen pohjoispuoli on viljelyksessä

olevaa peltoa, joten valtatien 10 ja alueen välissä on maisemallisesti avoin alue, jonka

keskellä on kaksi metsäsaareketta. Lännessä luonnonsuojelualue rajautuu mutkittelevaan

Myllyjoen, jonka toisella puolen sijaitsee golfkenttä. Harvoilanmäen ja Siirin asuinalueet

sijaitsevat luonnonsuojelualueen läheisyydessä läntisellä puolella ja Ruununmyllyn koulu 10-

tien toisella puolella. Itäisellä puolella virtaa Kihtersuonoja, joka rajaa viereistä asuinaluetta.

Asuinalueen ja luonnonsuojelualueen väliin jää pieni maa-alue, joka hoitosuunnitelmaa

tehtäessä on Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa.

Maanomistajalta saatujen tietojen mukaan luonnonsuojelualueen nyt pensoittunut entinen

peltoalue on vielä 1970- luvulla ollut viljelyksessä. Vanhojen karttojen ja muistinvaraisen

tiedon perusteella ranta-alue on ollut laitumena ja ennen 1950-lukua näkymä järvelle on

ollut vielä avoin. Alueen keskiosissa on useita pieniä lampia, joista osa vaikuttaa kaivetuilta.

Maanomistajan kertoman mukaan alueelta on aikoinaan kaivettu maa-aineksia.

Luonnonsuojelualuetta ympäröivät alueet on asemakaavoitettu, mutta tällä alueella on

voimassa Katumajärven itäpuolen osayleiskaava (kuva 2). Yleiskaavassa alue on merkitty SL-

merkinnällä, joka ulottuu myös nyt perustettua suojelualuetta pidemmälle valtatien 10

varrelle muodostaen ekologisen käytävän yhdessä kaavaan merkittyjen viheralueiden

kanssa. Pohjoispuolen peltoalue on merkitty palvelujen ja hallinnon alueeksi (P).

Yleiskaavatyön pohjana on ollut mm.

Katumajärven itäpuolen

kasvillisuuskartoitus 1998-1999 (Jutila,

Ranta, Seppälä & Tapola 2000), jossa

Myllyjoen suiston rantakosteikko ja

rantaluhta-alueet on todettu paikallisesti

arvokkaaksi, vielä varsin

häiriintymättömäksi kokonaisuudeksi, joka

tulisi säilyttää.

Honkalan rannan luonnonsuojelu-alueen

perustamisesta on sovittu 7.5.2015

(METSO-kohde). Rauhoituspäätös tehdään

tämän hoito- ja käyttösuunnitelman

valmistuttua. Luonnonsuojelualueeseen

kuuluu osa yleiskaavaan merkitystä SL-

alueesta. Alueen maisemaa on avattu

harvennushakkuulla talvella 2015.

Kuva 1. Honkalan rannan luonnonsuojelualue, alue

on kooltaan noin 6 ha. (pohjakartan ©

MML)

3

3 Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen

3.1 Kasvillisuus- ja luontotyypit

Katumajärvellä 1999 tehtyjen kasvillisuuskartoitusten perusteella Ruununmyllynojan suisto

jakautuu kuvassa 3 näkyviin kolmeen tyyppiin, Myllyjoen rantakosteikkoon (alue 22),

Kahiliston rantaluhtaan (alue 23) ja Kahiliston rantaan (alue 24). Osa rajauksista perustuu

aiempien vuosien kartoituksiin (mm. 1989).

Myllyjoen rantakosteikko kattaa joen varren rajautuen osin peltoalueisiin, joten kasvilajisto

on monipuolinen. Pellon laidassa valtalajeja ovat tummarusokki, rönsyleinikki, rantakukka,

kiiltopaju ja korpikaisla. Rannan puolella valtalajeiksi muuttuvat leveäosmankäämi,

isosorsimo ja järvikorte, mutta myös viiltosaraa on paikoin runsaasti. Rantametsä on leppä-

rauduskoivuvaltaista ryteikköistä kosteaa lehtoa, jossa kasvaa runsaasti mesiangervoa ja

metsäalvejuurta. Myllyjoen suun kasvillisuus on mosaiikkimaista ja paikoin

läpipääsemättömän tiheää. Rannan tuntumassa on leveäosmankäämi-

haarapalpakkovyöhyke, sen vieressä ja siitä ulapalle päin siirryttäessä tiheitä järviruoko- ja

järvikaislakasvustoja. Kartoituksessa on todettu, että vielä varsin häiriintymätön jokisuisto on

paikallisesti arvokas kokonaisuus, joka tulisi säilyttää. Alue ei vesiolojensa puolesta sovellu

rakentamiseen. (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000.)

Kahiliston pellon ja kosteikkoalueen välissä on kostea ja pensoittunut rantaluhta, jonka

valtalajeja ovat kiiltopaju, viiltosara, järvikorte ja rantakukka. Peltoa kiertävissä ojissa

Kuva 2. Katumajärven itäpuolen osayleiskaava. Kaavaan merkityn SL-alueen läpi menevälle tielle

on varaus, mutta sen rakentaminen on epävarmaa. (Hml:n kaupunki 2015, Jutila 2014.)

Pohjakartan © Maanmittauslaitos

4

kasvavat myös ranta-alpi ja leveäosmankäämi. Rohtovirmajuuri ja hevonhierakka ovat

paikoin runsaita. Pellon reunassa kasvaa suo-ohdaketta, pellolta levinneenä kirjopillikettä ja

runsaasti vuohenputkea. Kiiltopajujen jälkeen alkaa kosteikon vieressä lepikko.

Kartoituksessa on todettu, että rantaluhta muodostaa Myllyjoen kosteikon kanssa

yhtenäisen ja säästettävän kokonaisuuden. (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000.)

Kahiliston ranta-alue koostuu kulttuurivaikutteisesta täyttöalueesta ja sen vieressä olevasta

kosteikosta. Järvikorte- ja järviruokokasvustot vaihtuvat rannoilla harmaaleppäpensaikoksi ja

kosteiksi niityiksi, joilla vallitsevat mesiangervo, kurjenjalka, myrkkykeiso, luhtasara,

rantakukka ja ranta-alpi. Kuivemmilla niittyalueilla tavataan maitohorsmaa, rantavihvilää,

suohorsmaa, savijäkkärää ja valkoapilaa. Kartoituksessa on todettu, että suuri osa alueesta ei

vesiolojensa puolesta sovellu rakentamiseen. (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000.)

Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoituksen (Jutila & Kouvo 2006) yhteydessä on

verrattu vuosien 1989 ja 2003 kartoitusten valtalajien kasvillisuusoloja, joissa havaittiin vain

vähäisiä muutoksia. Ruununmyllynjoen suussa ja lahdelmissa on todettu olevan

monimuotoisimmat ja leveimmät ilmaversoisten sekä kelluslehtisten kasvustot.

Katumajärven on todettu todennäköisesti luonnontilaisena olleen korte-ruokojärvi, jonka

keskivaiheilla on ollut vaikutteita nuottaruohojärvestä. Rehevöityminen näkyy selvästi

lajistossa ja rehevyyttä indikoivia lajeja tavataan enemmän kuin karuutta ilmaisevia lajeja.

Vuoteen 1989 verrattuna voimaakkaampaa likaantumista osoittavien lajien määrän todetaan

vuoden 2003 tilanteen mukaan hieman vähentyneen, mutta toisaalta rehevöitymistä

osoittavien lajien määrän lisääntyneen. Katumajärven ekologinen tila vesikasvillisuuden

perusteella on tyydyttävä. (Jutila & Kouvo 2006.)

Kuva 3. Kasvillisuustyypit Katumajärvellä 1999 tehdyn kasvillisuuskartoituksen

perusteella (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000).

5

3.2 Uhanalaiset ja harvinaiset lajit

Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoituksessa on todettu, että Katumajärveltä ei

löydetty yhtään uhanalaista kasvia tai luontodirektiivin liitteiden 2 tai 4 lajia. Suomen

kansainvälisistä vastuulajeista Katumajärven kasvistoon kuuluvat nuottaruoho, vaalea- ja

tummalahnaruoho sekä äimäruoho. (Jutila & Kouvo 2006.)

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila on 28.11.2014 antanut

maanomistajalle lausunnon suunnitelluista metsänhoitotoimista. Lausunnon mukaan

lahopuustoa on kertynyt jonkin verran ja tikat hyödyntävät sitä. Alueella on merkitystä

rauhallisena linnuston pesimäpaikkana, josta niin lehtimetsien linnut kuin rantojen lajistokin

hyötyy. Lepakoita tavataan mitä ilmeisimmin Myllyjoen varressa kesäaikaan. Tutkimustietoa

alueella tavattavasta lajistosta ei vielä ole, mutta lausunnon mukaan Ruununmyllyn luona on

tavattu monia lepakkolajeja, joukossa myös erityisesti suojeltava ripsisiippa. Liito-oravan

esiintyminen kohteella on epätodennäköistä mm. sen hankalan saavutettavuuden vuoksi.

Lausunnossa on todettu, että direktiivilaji saukko saattaa hyödyntää Myllyjokea.

3.3 Maastokäynnit

Kohteelle tehtiin ensimmäinen maastokäynti huhtikuun 2015 alussa, jolloin todettiin, että

alueella oli toteutettu harvennushakkuita. Raivaus oli toteutettu energiapuukorjuuna

käyttäen puristamalla puut katkaisevaa metsäkonetta (kuva 5). Suurin osa kaadetuista puista

ja oksista oli korjattu pois, mutta osa oli jätetty maahan. Maahan jätettyä puuta oli erityisesti

lammikoiden ympäristössä. Toisella maastokäynnillä tarkennettiin kuviorajausta maastossa

ja otettiin GPS:llä pisteitä ilmakuvien perusteella tehtyjen rajauksien tueksi.

Kolmas maastokäynti tehtiin yhdessä maanomistajan kanssa kesäkuun alussa, jolloin

tarkistettiin alueen suunnitelmia ja rajauksia. Maastokäynnillä oli mukana myös

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasioiden, Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen

sekä Metsäkeskuksena asiantuntijat.

6

Kuva 5. Honkalan rannan alueella, lähinnä Suosaaressa toteutetut metsänhoitotoimet,

kuva huhtikuulta 2015 (TK).

hj

Kuva 4. Ilmakuva Honkalan rannan alueesta. (© MML)

7

3.4 Maanomistajan suunnittelemat toimenpiteet

Maanomistajan edustaja on esitellyt maanomistajan suunnitelmia huhti-toukokuussa 2015,

minkä lisäksi tehtiin yhteinen maastokäynti kesäkuun alussa. Maanomistajan ajatuksena on

pystyttää rantaan yleiseen käyttöön tarkoitettu lintutorni sekä rakentaa pitkospuut

ohjaamaan kulkua tornille. Luontopolku ja lintutorni palvelisivat lintuharrastajien lisäksi

lähialueen asukkaita sekä kouluja ja päiväkoteja.

Vanha peltoalue on tarkoitus avata niityksi, minkä lisäksi alueen luoteisosan puustoa

halutaan poistaa maiseman avaamiseksi järvelle. Lähtökohtana maiseman avaamiselle on

ollut alueen perinteinen käyttö laitumena ja viljelyalueena, jolloin näkymä järvelle on ollut

avoin. Maanomistajan suunnitelmana on aidata osa avoimista alueista lammaslaitumiksi.

Alueen käytön kannalta tarpeellisia rakenteita olisivat lisäksi katos eläimille sekä tauko-

/ruokailupaikka retkeilijöille.

Myllyjoki on yksi Katumajärveä eniten kuormittavista uomista. Paikallisilla hankkeilla on

pyritty Katumajärven tilaa parantamaan. Maanomistaja on ilmaissut suostumuksensa

vesiensuojelua edistävän laskeutusaltaan rakentamiselle, mikäli sellainen hankkeiden myötä

tulee ajankohtaiseksi. Allas toimisi myös maisemallisena ja monimuotoisuutta tuovana

elementtinä.

3.5 Asiantuntijalausunnot

Honkalan rannan alueella on avattu maisemaa harvennushakkuilla talvella 2015.

Hämeenlinnan kaupunki on 28.11.2014 maanomistajalle antamassaan lausunnossa

todennut, että koska kyseisessä osayleiskaavassa ei ole erityistä määräystä

maisematyöluvasta, eikä alue ole rakennuskieltoaluetta, alueella ei tarvita maisematyölupaa

hakkuisiin (MRL 128§). Maanomistajan Metsäkeskukselta saamassa lausunnossa on todettu,

että metsälaki ei ole voimassa yleiskaava-alueella.

Hämeenlinnan kaupungin antaman lausunnon mukaan metsänhoitotoimiin ei ole nähty

estettä, kunhan maisema-, luonto- ja vesiensuojeluarvot huomioidaan. Lausunnossa on

esitetty suosituksia toimenpiteisiin, mm. talviaikaisesta korjuusta, hetteikön lahopuiden

säästämisestä sekä maisemanäkymien huomioimisesta myös järveltä päin. Sekä järven että

joen rantaan on suositeltu jätettäväksi vähintään 20 metrin suojavyöhyke. Keskellä olevasta

koivikkoisesta saarekkeesta länteen, Ruununmyllyn suunnalta virtaavan ojan ympäristössä

on laajalti isosorsimovaltaista kenttäkerrosta hieskoivikossa. Alueen kasvistolliset arvot ovat

lausunnon mukaan melko tavanomaiset ja vieraslaji isosorsimon esiintyminen vähentää

niitä. Honkalan rannan alue kuuluu maakuntakaavassa Vanajaveden kulttuurimaiseman

maisema-alueeseen, joka on kulttuurimaiseman, kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian

kannalta tärkeää aluetta. Lausunnon mukaan maisema-arvot on senkin vuoksi tärkeä

huomioida metsänhoitotoimissa. (Jutila 2014.)

8

Heli Jutila totesi maastokäynnillä pitävänsä hyvänä ajatusta, että eläimet pääsisivät

laiduntamaan järven rantaan asti. Perinteisiä sisävesien rantalaitumia on vähän ja

laiduntamisella voitaisiin lisätä alueen luonnon monimuotoisuutta. Jutila oli kiinnostunut

tekemään alueella kasvillisuuskartoituksen ennen laidunnusta ja seuraamaan tilannetta

tulevina vuosina. (Kaisto 5.6.2015.)

Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen (Juhani Kairamo, Ari Lehtinen) mukaan puuston

ja pensaikon poistaminen osalta ranta-aluetta ei linnuston kannalta olisi haitallista. Kairamo

sen sijaan piti linnuston kannalta edullisena sitä, jos rantaa voitaisiin laiduntaa perinteisellä

tavalla sellaisin laiduneläimin, jotka pitävät rantakasvillisuuden matalana. Kanta-Hämeessä

rantapensaikkoja esiintyy enemmän kuin rantaniittyjä, jotka tarjoavat elinympäristön

monille lajeille. Lintutieteellisen yhdistyksen kannalta lintutorni ympäristöineen on erittäin

positiivinen hanke ja Kairamo uskoi kohteen kiinnostavan sekä lintuharrastajia että muuta

yleisöä. Maastokäynnillä kuultiin alueella kaulushaikara ja luhtakana. (Kaisto 5.6.2015.)

Ari Lehtisen mukaan Myllyjoen rannan läheisyydessä pesii joutsenpari. Muutoin Lehtinen piti

rannassa tavattua lajistoa melko tavanomaisena. Maanomistajan ehdottamaa laituria

Lehtinen ei pitänyt linnuston kannalta hyvänä ratkaisuna. Lehtisen mukaan lintutornin

edusta tulisi rauhoittaa kulkemiselta ja huomioida, että pitkospuut johdattavat kulun

lintutornille takakautta. (Kaisto 5.6.2015)

Olli Lukanniemi (Metsäkeskus) totesi maastokäynnillä, että laskeutusaltaan rakentaminen

suunniteltuun paikkaan Myllyjoen vierelle voi todennäköisesti johtaa alkuperäisen uoman

umpeenkasvuun. Lukanniemen mukaan lampaita ei tulisi päästää joen rantaan asti mm.

mahdollisen eroosiovaikutuksen vuoksi. Lukanniemi ehdotti kuviolla 4 tehtäviin maiseman

avaustoimiin aukon sijaan puuston poistoa näkymäsektorit huomioiden. (Kaisto 5.6.2015.)

4 Luonnonsuojelualueen hoito ja käyttö

Tässä maanomistajan hyväksymässä hoito- ja käyttösuunnitelmassa on määritelty Honkalan

rannan luonnonsuojelualueella sallitut toimenpiteet sekä hoito- ja kunnossapitovastuut.

Toimenpiteet on esitetty tiivistetysti taulukossa 1.

9

Taulukko 1. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaiset mahdolliset toimenpiteet (kartta liitteessä 2).

Nykytila Tavoite Toimenpiteet

Kuvio 1, ei toimenpiteitä

Häiriintymätön joen suistoalue, rantaluhta-alue, rajautuu joen ja pensaskasvillisuuden väliin

Luonnontilainen rantaluhta-alue.

Ei metsänhoidollisia tai muita toimenpiteitä, pääosin ei laidunnusta. Laidunalueen aita on mahdollista pystyttää vanhan ojalinjan kohdalle ja rajata joen mutkakohtiin juomapaikat eläimille. Lintutorni ja lintutornille vievät pitkospuut voidaan rakentaa sekä pitkospuiden vaatima väylä raivata. Muutoin lintutornin lähiympäristössä ei sallita toimenpiteitä eikä laidunnusta. (ks. kohdat 4.1 ja 4.2)

Kuvio 2, Suosaari

Kuivempi ja puustoinen, lehtipuuvaltainen alue, jota on harvennettu talvella 2015. Alueella sijaitsee pieniä kaivettuja lampia.

Puusto säilytetään, aluetta voi laiduntaa. Mikäli ei laidunneta, annetaan palautua luonnontilaan.

Alkuraivauksen jälkeen ei metsänhoidollisia toimenpiteitä, laidunnus mahdollista.

Kuvio 3, vanha pelto

Vanhaa viljelysaluetta, joka on suurelta osin avointa, mutta osin pensoittunutta. Pellon reunassa, pohjoisrajan suuntaisesti menee vanhoja sarkaojia.

Maisemallisesti avointa laidunaluetta. Mikäli ei laidunneta, annetaan palautua luonnontilaan.

Entisen pellon alueella pensaikkoa voi tarpeen mukaan poistaa laitumelta, mutta suositeltavaa on jättää yksittäisiä pensas ja/tai puuryhmiä. Aluetta voi pitää avoimena laiduntamalla tai niittämällä. Niittojäte tulee korjata pois. Eläimille ei saa antaa lisärehua ja laidunnuspaine tulee pitää sopivana. Maanomistaja voi kaivaa ojan pellon laitaan, ls-alueen rajalle. Alueelle on mahdollista sijoittaa laskeutusallas, joka ei muuta luonnollisen jokiuoman ympäristöä. Altaalle tulee hake lupa ELY-keskuksesta.

Kuvio 4, vanha laidun-/viljelysalue

Vanhaa laidun-/viljelysaluetta, joka on kasvamassa umpeen. Alue on kosteaa ja suurilta osin koivikkoa oleva puusto veden vaivaamaa.

Maisemallisesti avointa aluetta, jolla yksittäisiä puita ja/tai pensasryhmiä. Laidunnus mahdollista. Mikäli maanomistajalla ei ole tarvetta pitää avoimena, saa palautua luonnontilaan.

Entisellä viljelysalueella pensaikkoa ja puustoa voi tarpeen mukaan poistaa maiseman avaamiseksi. Mahdollisuuksien mukaan tulee säästää yksittäisiä pensas ja/tai puuryhmiä, niin että eri puulajit (mm. raidat) tulevat huomioiduiksi (vähintään 30 kpl/ha). Rungot ja risut tulee viedä pois ls-alueelta. Laiduntaminen on mahdollista. (ks. kohta 4.3)

10

Kuvio 5, rantavyöhyke

Rantapensaikkoa ja kaislikkoa

Luonnontilainen rantavyöhyke. Laidunnus rantaan asti mahdollista.

Ei toimenpiteitä, laidunnus mahdollista rantaan asti.

Kuvio 6

Entistä laidun-/viljelysaluetta, suurilta osin koivikkoa (kuten kuvio 4)

Puustoinen suoja-/reunavyöhyke.

Puusto säilytetään vähintään 20 m leveydeltä. Kuvion reunan ei tule olla viivasuora, vaan maaston ja puuston mukaan mutkitteleva (huomioidaan kuvion 4 toimenpiteet). (ks. kohta 4.3)

Maanomistaja voi rakentaa alueelle lintutornin, pitkospuut, laidunalueiden aitaukset, eläinten suojakatoksen sekä taukopaikan/nuotiopaikan ja laavun tämän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti.

4.1 Toimenpiteiltä rauhoitettu alue, kuvio 1

Liitteen 2 kartassa on esitetty pääpiirteittäin ne alueet, jotka on rauhoitettu toimenpiteiltä

luontoarvojen säilyttämiseksi. Käytännössä nämä ranta-alueet ovat niin märkiä, että ilman

pitkospuita alueella liikkuminenkin jää vähäiseksi. Toimenpiteiltä rauhoitetulla alueella ei

tehdä metsänhoidollisia toimenpiteitä ja se jätetään pääosin laidunalueiden ulkopuolelle.

Laidunalueen aita on mahdollista sijoittaa vanhan ojalinjan kohdalle rantapensaikkoon,

mutta olemassa olevaa pensaikkoa ja puustoa ei Myllyjoen ranta-alueelta saa raivata. Kaksi

juomapaikkaa (yksi kummallekin suunnitellulle laidunlohkolle) on mahdollista osoittaa joen

mutkiin.

Lintutorni voidaan sijoittaa rakennusluvan osoittamaan paikkaan ja tornille vieville

pitkospuille raivata niiden vaatima väylä.

Kuva 6. Myllyjoen rantaluhtaa. (TK)

11

4.2 Lintutorni, pitkospuut ja luontopolku

Honkalan rannan luonnonsuojelualueelle voidaan pystyttää lintutorni. Maanomistajalle on

x.x.2015 myönnetty rakennuslupa tornille. Käytännössä pitkospuut ovat tarpeen ranta-

alueella helpottamaan kulkua tornille. Pitkospuiden materiaalin tulee olla

ympäristöystävällistä, esimerkiksi lehtikuusta (ei kestopuuta).

Luonnonsuojelualueelle voidaan perustaa lintutornille johtava luontopolku joko pitkospuilla

tai muulla soveltuvalla tavalla. Luontopolun linjauksessa tulee huomioida toimenpiteiltä

rauhoitetut alueet ja alueen muu käyttö, kuten laidunnus. Mikäli polku kulkee laitumen läpi,

tulee käyttää tavallisten, helposti auki unohtuvien porttien sijaan tarkoitukseen sopivia esim.

porrasratkaisuja, joilla varmistetaan eläinten pysyminen laitumella.

Myllyjoen ylitys tulee toteuttaa suunnitelman mukaisesti yläjuoksulla, alueen pohjoisosassa,

jolloin linnuston rauha joen suistoalueella säilyy. Luontopolulta voidaan esimerkiksi

pitkospuilla ohjata pistoreitti mielenkiintoiselle kohteelle muualla paitsi kuviolla 1.

Lintutornin edusta ja lähistö tulee rauhoittaa toimenpiteiltä ja liikkumiselta. Jos pitkospuita

ei ole, käytännössä märällä alueella liikkuminen jää todennäköisesti vähäiseksi.

Luontopolun lähtöpisteen läheisyydessä, luonnonsuojelualueen ulkopuolella, olisi hyvä olla

riittävästi tilaa autojen pysäköinnille. On suositeltavaa neuvotella ja sopia luontopolun

perustamisesta sekä Hämeenlinnan kaupungin että viereisten maa-alueiden maanomistajien

kanssa.

4.3 Avoimet maisema-alueet, alkuraivaus ja hoitotoimet (kuviot 2, 3 ja 4) Maastokäynnillä on todettu, että talven 2015 metsänhoitotoimet on toteutettu suurimmaksi osaksi Suosaaren, eli keskiosan kovapohjaisemman ja kuivemman saarekkeen alueella, sekä sen vieressä olevien lampien ympäristössä. Maanomistajan mukaan metsäkoneen jäljiltä on vielä noin 1-2 viikon miestyönä toteutettava suunniteltu raivaus tekemättä. Kuviot 3, 4 ja 6 ovat entistä laidun-/viljelysaluetta. Maanomistaja voi poistaa puustoa ja pensaikkoa kuviolta 4 maiseman avaamiseksi. Kuvio 3 on suurimmaksi osaksi avointa aluetta, jossa on jonkin verran pensaikkoa. Kuvioita voi pitää avoimena laiduntamalla tai niittämällä. Tarkemmat laidunten rajaukset voi määritellä aitausta suunnitellessa (kohta 4.4). Niittojäte tulee viedä pois luonnonsuojelualueelta. Alkuraivauksessa tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida maisemaa elävöittävät ja monimuotoisuutta lisäävät yksittäiset puut tai pensasryhmät (mm. raidat). Kuviolla 4 säästettäviä puita/pensasryhmiä tulee olla vähintään 30 kpl/ha. Suosaaressa (kuvio 2) puusto tulee säästää ja kuvion mutkittelevaa reunavyöhykettä voi hyödyntää maiseman avausta kuviolle 4 suunniteltaessa. Kuvio 6 muodostaa puustoisen, vähintään 20 metrin reunavyöhykkeen. Kuvion 6 rajaus tulee katsoa maaston mukaan niin, ettei raja ole viivasuora. Niittyalueiden alkuraivauksessa voidaan erityisesti haavan ja lepän vesakoitumista voidaan vähentää kaulaamalla puut pari vuotta ennen kaatamista (METLA

12

2006). Raivaustoimenpiteissä syntyvä puuaines ja risut tulee viedä pois luonnonsuojelualueelta. Maanomistaja voi kaivaa avo-ojan luonnonsuojelualueen pohjoisrajalle pellon

kuivatustarkoituksessa ja johtaa tarvittaessa vedet pintavaluntana luonnonsuojelualueelle.

Muiden samansuuntaisten luonnonsuojelualueen sisällä olevien sarkaojien annetaan olla

sinällään.

4.4 Laidunalueet ja aitaaminen

Raivattuja niittyalueita voidaan pitää jatkossa avoimena joko laiduntamalla tai niittämällä.

Niittojäte tulee viedä pois alueelta.

Maanomistaja on suunnitellut laiduneläimiksi lampaita (noin 5-10 kpl) ja mahdollisesti

hevosta. Eläinten määrä tulee mitoittaa ja sitä seurata niin, että alueelle kohdistuu sopiva

laidunnuspaine. Ylilaidunnusta ja kulumista, mutta myös alilaidunnusta tulee välttää.

Lisärehua eläimille ei saa tuoda, eikä aluetta lannoittaa. Sopivan laidunnuspaineen

määrittelee alueen rehuntuottokyky. Perinnemaisemien hoitoryhmän mietinnössä (2000) on

arvioitu sopivia laidunnuspaineita eri laiduntyypeille. Yksikkönä on 1 uuhi + 2,5 karitsaa/ha

koko laidunkauden aikana (120 päivää). Esimerkiksi hakamaalla sopivaksi laidunnuspaineeksi

on arvioitu 1,5 - 2,5 ja kostealla/rantaniityllä 2,0 - 4,0 yksikköä. Sopiva laidunnuspaine

hevoselle on arviolta hakamaalla 0,6 - 1,2 ja kostealla/rantaniityllä 0,8 - 1,6 hevosta/ha.

(Laidunpankki 2015.)

Kuva 7. Pellon ja luonnonsuojelualueen välissä

sijaitseva oja. (TK))

Kuva 9. Kuvion 4 puusto on

koivuvaltaista ja kosteudesta

kärsivää. (TK)

13

Liiteenä 2 olevassa kartassa on määritelty laiduntamiselle mahdollinen alue, minkä sisällä

aitaaminen voidaan toteuttaa tarpeen ja maaston mukaan. Laiduntaminen on suositeltavaa

toteuttaa vähintään kahdessa lohkossa, jotta eläimille riittää ravintoa koko kaudeksi ja

toisaalta kasvillisuus ehtii toipua ja siementää. Laidunkierron suunnittelussa kannattaa

huomioida, että ranta-alue ja lintutornia lähinnä olevat lohkot eivät ole laidunnuksessa

lintujen pesimäaikaan tai vilkkaimpaan tornin käyttöaikaan. Aitamateriaalina voi käyttää

tarvittaessa myös kestopuuta. Kun laidunalueet poistetaan käytöstä, tulee maanomistajan

viedä aitarakenteet pois luonnonsuojelualueelta.

Asianmukaisen aitaamis- ja laidunnussuunnitelman tekeminen ja toteuttaminen on

maanomistajan vastuulla. Laidunnuksessa on otettava huomioon alueen kulutuskestävyys.

Neuvoja suunnitteluun voi saada esimerkiksi ProAgrian tai ELY-keskuksen

maaseutuelinkeinojen asiantuntijoilta.

4.5 Taukopaikka, eläinten katos ja muut rakenteet

Maanomistaja voi rakentaa eläimille suojaksi asianmukaisen katoksen.

Luonnonsuojelualueelle on mahdollista rakentaa myös eväspaikka tai laavu-/nuotiopaikka.

Taukopaikkaa suunnitellessa on hyvä huomioida ympäristön mahdollinen roskaantuminen.

Kävijät huolehtivat roskiensa pois viennistä. Maanomistaja vastaa alueen yleisestä

siisteydestä. Taukopaikan sijainnissa tulee huomioida alueen muu käyttö ja sijoittaa paikka

riittävän etäälle lintutornilta. Mikäli nuotiopaikka perustetaan, tulee maanomistajan

järjestää paikalle polttopuuhuolto. Tulenteko muualla kuin sille varatulla tulentekopaikalla

on kielletty.

Kuva 8. Kuvio 2, suunniteltu laidunalue, takana näkyy

Suosaaren puustoa. (TK)

14

Eväspaikan (esim. pöytä ja penkkejä) maanomistaja voi toteuttaa edellä mainitut seikat

huomioiden. Laavun tai nuotiopaikan sijoituspaikka ja suunnitelma tulee hyväksyttää

Hämeen ELY-keskuksessa. Käymälää ei saa sijoittaa luonnonsuojelualueella.

4.6 Laskeutusallas ja eläinten juomapaikat

Maanomistaja suostuu siihen, että alueelle mahdollisesti perustetaan

vesiensuojelutarkoituksessa laskeutusallas. Altaan tarkoituksena on vähentää Katumajärven

kuormitusta, mutta myös vaikuttaa alueen maisemaan ja monimuotoisuuteen. Allas voisi

toimia myös lampaiden juomapaikkana.

Laskeutusaltaalla tulee saavuttaa vesiensuojelullista hyötyä. Suuren virtaaman ja uoman

mutkittelevuuden vuoksi Myllyjokeen on haastavaa toteuttaa sellainen allas, josta olisi

vesiensuojelullista hyötyä ja joka ei muuttaisi uoman luonnollista kulkua. Uomasta sivuun

rakennettu allas voi aiheuttaa luonnollisen uoman umpeenkasvun ja muuttaa ympäristöä.

Luonnonsuojelualueelle voisi harkita laskeutusallasta tulva-altaana, jolloin se pidättää

kiintoainesta tulvahuippujen aikaan, mutta ei muuta luonnollisen uoman kulkua. Allasta ei

tule sijoittaa Myllyjoen rantaluhta-alueelle eli kuviolle 1 (liite 2). Altaan kaivamisesta ja

myöhemmistä huoltotoimista aiheutuvat massat tulee viedä pois luonnonsuojelualueelta.

Jos allasta ei rakenneta, eläinten juomapaikat voi toteuttaa rajaamalla eläimille pääsy

Myllyjoen mutkakohtiin tai leventämällä uomaa mutkakohdista sen verran, että riittävä

juomapaikka kummallekin lohkolle toteutuu.

Mikäli altaan rakentaminen tulee ajankohtaiseksi, sen sijainti, toteutustapa ja

huoltotoimet määritellään tarkemmin allassuunnitelmassa. Laskeutusaltaalle tulee hakea

ELY-keskuksesta lupa.

4.7 Vieraslajin huomioiminen ja poisto

Haitalliset vieraslajit ovat vakava uhka monimuotoiselle luonnolle. Uusi vieraslajilaki on

parhaillaan lausunnolla (4.6.2015 asti) ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2016 alussa.

Lakiehdotuksen mukaan kiinteistön omistajalla ja haltijalla olisi velvollisuus huolehtia

kohtuullisista toimenpiteistä haitallisen vieraslajien hävittämiseksi (kohta 1.1, 4 §).

Ehdotuksessa on myös ehdotettu tarkennuksia luonnonsuojelulaissa määriteltyihin

poikkeuksiin rauhoitussaäännöksistä (kohta 1.2). Vieraslajeja torjutaan myös EU-tasolla ja

uusi vieraslajiasetus on tullut voimaan vuoden 2015 alussa (EU N:o 1143/2014). Suomessa

on tällä hetkellä noin 160 haitallista vieraslajia, mutta vielä ei tiedetä, kuinka moni niistä

päätyy EU:n lajiluetteloon.(vieraslajit.fi; MMM 2015.)

Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1-2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa

laajoina heleänvihreinä, usein puolikelluvina kasvustoina vesistöjen rannoilla. Isosorsimon

kanssa samankokoisia, suuria rannoilla kasvavia heiniä ovat järviruoko ja piuru. Isosorsimo

15

on tuotu suomeen 1800-luvun lopulla rehu- ja koristekasviksi. Leviäminen oli aluksi hidasta,

mutta on viime vuosikymmeninä voimistunut ja isosormia kasvaa nykyään yleisenä eteläisen

Suomen järvien ja jokien rannoilla sekä ojissa. (vieraslajit.fi)

Isosorsimon muodostaman massakasvustot syrjäyttävät alkuperäislajeja, erityisesti

rantakasveja. Korvaamalla luontaisen rantakasvillisuuden, se muuttaa haitallisesti kalojen ja

rapujen elinympäristöä. Joillain paikoilla kasvista voi olla hyötyä vesilintujen pesimisalustana

tai rantojen eroosiosuojana. Eläimille kasvi on huono ravintokasvi sillä usein loisivan

nokisienen vuoksi. (vieraslajit.fi)

Yleisesti ottaen edullisinta ja helpointa on yrittää estää isosorsimon leviäminen ja poistaa

kasvusto silloin, kun se ei ole vielä ehtinyt levitä suureksi. Jos vesistöön on suunniteltu

ruoppausta, kannattaa se kohdistaa nimenomaan isosorsimokasvustoihin. Kevättulvan

palauttamisessa voidaan suosia luontaista kasvillisuutta ja siten rajoittaa isosorsimon

leviämistä. (vieraslajit.fi.)

Laiduneläimet osaavat yleensä karttaa myrkyllisiä kasveja kun ne voivat valikoida

syömisensä, poikkeuksena myrkkykeiso. Laidunpankin tietojen mukaan myrkyllisistä

kasveista pahimpia ongelmia ovat aiheuttaneet myrkkykeiso, suokorte ja isosorsimo.

(Laidunpankki 2015.)

Maanomistajan alkuperäisissä suunnitelmissa on Honkalan rannan suojelualueelle esitetty

mahdollista laskeutusaltaan paikkaa ojan varrelle, jossa isosorsimoa esiintyy. Allasta

suunnitellessa olisi mahdollista samalla poistaa vieraslajikasvustoja ja suosia luontaista

kasvillisuutta. Allassuunnitelmille tulee hakea ELY-keskuksesta lupa.

Vieraslajikasvuston leviämistä on hyvä seurata ja mahdollisesti tarpeellisista

toimenpiteistä neuvotella ELY-keskuksen kanssa.

4.8 Hoito- ja kunnossapitovastuu

Maanomistaja vastaa kaikkien edellä mainittujen rakenteiden rakentamisesta ja

kunnossapidosta, turvallisuudesta sekä poistamisesta. Maanomistaja huolehtii myös

tarvittavista luvista ja ilmoituksista. Mikäli maanomistaja neuvottelee kolmannen

osapuolen kanssa rahoituksesta, toteutuksesta tai ylläpidosta, on se maanomistajan ja

kolmannen osapuolen välinen sopimusasia. Hoito- ja käyttösuunnitelma sekä

luonnonsuojelualueen perustamisesta tehtävä rauhoituspäätös sitovat myös kolmatta

osapuolta. Maanomistaja huolehtii siitä, että kolmas osapuoli on tietoinen rajoituksista.

Maanomistajan tulee huolehtia siitä, että luontopolun, taukopaikan ja lintutornin ympäristö

pysyy siistinä ja turvallisena liikkua.

Maanomistaja voi halutessaan ylläpitää avointa maisemaa tämän suunnitelman mukaisesti.

Parhaiten tähän sopii laidunnus, mutta myös niitto on mahdollista (kohta 4.4). Jos

maanomistaja tai mahdollinen kolmas osapuoli ei laidunna tai niitä aluetta, se saa palautua

luonnontilaan.

16

Moottoriajoneuvoilla kulkeminen rakennus- ja hoitotehtävissä on sallittua. Huolto tulee

toteuttaa niin, että se rasittaa mahdollisimman vähän alueen luontoa.

5 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet ja toimenpiteiden

vaikutukset

5.1 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet

Metsähallitus on laatinut Suojelualueiden hoidon ja käytön perusteet-julkaisun, jonka

periaatteita sovelletaan sekä valtion omistuksessa olevien että ELY-keskuksen yksityiselle

maalle perustamien luonnonsuojelualueiden hoidossa. Pääperiaatteena

luonnonsuojelualueita perustettaessa on luonnontilan säilyttäminen ja luonnon prosessien

häiriintymättömän etenemisen turvaaminen. Toisaalta suojelualueiden yhtenä tehtävänä on

säilyttää ja ylläpitää ns. biologista kulttuuriperintöä, toisin sanoen hävinneiden

luonnonkäyttömuotojen luomia ympäristötyyppejä lajistoineen. (Metsähallitus 2014, 60-

62.)

Suojelualueiden ennallistamisessa ja luonnon hoidossa pääperiaate on, että toimenpiteitä

tehdään ensisijaisesti luonnonsuojelullisista syistä, biologisen monimuotoisuuden

ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Toimenpiteitä voidaan tehdä myös kulttuuri- ja maisema-

arvojen palauttamiseksi. (Metsähallitus 2014, 51.)

METSO-ohjelman perusteella suojeltujen alueiden lähtökohtana ovat luonnontieteelliset

valintaperusteet, joissa tarkastellaan mm. elinympäristöjä. Monimuotoisuuden kannalta

tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. pienvesistöjen lähimetsät sekä metsäluhdat ja

tulvametsät. Lisäksi täydentävinä valintaperusteina voidaan harkita mm. maisema-,

virkistyskäyttö- ja kulttuuriarvoja. (Ympäristöministeriö 2008.)

5.2 Toimenpiteiden vaikutukset luontoarvojen, maiseman ja virkistyskäytön

kannalta

Honkalan rannan luonnonsuojelualueella on pyritty sovittamaan yhteen sekä luonnonsuojelu

että muu alueen käyttö niin, että huomioiduksi tulevat sekä luontoarvot että maisema-,

vesiensuojelu- ja virkistyskäyttöarvot.

Edellä kuvailtujen toimenpiteiden myötä Honkalan rannan luonnonsuojelualueesta voi

muodostua tärkeä lähivirkistysalue ja luontokohde kaupunkilaisille, etenkin itäisen

kaupunginosan asukkaille, koululaisille ja päiväkotiryhmille. Lintutorni kaupungin itäpuolella

tarjoaa lintuharrastajille vaihtoehdon länsipuolella sijaitsevalle Hattelmalanjärven

lintutornille. Kohteena Honkalan ranta on myös erilainen, sillä perinnemaisema ja

17

laiduneläimet tuovat sille oman lisänsä. Kulkua ohjaava reitti eli luontopolku tai pitkospuut

ovat tarpeen lintutornin saavutettavuuden vuoksi, sillä heinittyvällä alueella polku katoaa

helposti ja lähempänä rantaa saappailla kulkeminenkin on haastavaa. Alueelle suunniteltujen

laitumien takia on myös hyvä ohjata kulku haluttua reittiä. Lyhyestä reitistä voi saada

hyvinkin mielenkiintoisen, koska sen varrella on useita erilaisia kohteita.

Myllyjoen suiston tärkeimmät luontoarvot ovat joen ja järven ranta-alueilla. Myllyjoen varsi

on etenkin tulva-aikaan niin märkää ja toisaalta tiheäkasvuista, ettei siellä juuri ole

mielekästä kulkea. Nämä alueet on myös rajattu laidunkäytön ja toimenpidealueiden

ulkopuolelle, millä turvataan myös luontoarvojen säilyminen. Myllyjoen varsi on myös

ylempänä merkitty yleiskaavaan SL-alueena, sekä 10-tiehen rajautuvana viheralueena (VL).

Tämä on tärkeä viheryhteys muille elinalueille, sillä muutoin Honkalan rannan

luonnonsuojelualue on melko eristyksissä asutuksen keskellä.

Kokonaisuutena arvioiden hakamaisen laidunalueen ja Myllyjoen suiston lähes

luonnontilaisen alueen yhdistelmä luonnonsuojelualueena todennäköisesti lisää alueen

monimuotoisuutta ja lajien määrää. Mahdollisella laskeutusaltaalla voisi olla myös

maisemallinen, monimuotoisuutta lisäävä ja vesiensuojelullinen merkitys. Toinen

ehdotetuista altaan paikoista on lähinnä vanhaa peltoa ja toinen isosorsimon valtaamaa

ojanvartta, joten altaiden kaivulla ei todennäköisesti vähennetä luontoarvoja. Päinvastoin,

länsipuolella kaivuun yhteydessä voisi olla mahdollista vähentää vieraslaji isosorsimon

kasvustoja.

Puoliavoin hakamainen laidunmaisema sopii Vanajaveden kulttuurimaisema-alueelle

paremmin kuin umpeenkasvanut pelto- ja niittyalue. Saavutetun avoimen maiseman

ylläpitäminen on suositeltavaa, mutta se on maanomistajan vastuulla.

Luonnonsuojelualueeksi perustaminen ei aseta maanomistajalle hoito- tai

laidunnusvelvoitetta. Mikäli alue jää laiduntamatta tai niittämättä, se alkaa pian luontaisesti

kasvaa umpeen vastaavanlaiseksi kuin se on ollut ennen raivaustoimenpiteitä – mikä on

perustetun luonnonsuojelualueen kannalta hyväksyttävä vaihtoehto. Luonnonsuojelualuetta

oleellisemmin valtatie 10:n maisemaan vaikuttaa väliin jäävän pellon tuleva käyttö, mikä

osayleiskaavassa on osoitettu palvelujen alueeksi.

18

Hämeenlinnassa 18.6.2015

_____________________________ Tiina Kaisto Hämeen ELY-keskus Hoito- ja käyttösuunnitelma on hyväksytty Helsingissä / 2015 ______________________________ Sampo Honkala

19

Lähteet Hämeenlinnan kaupunki. 2015. Kaavakarttapalvelu. [Viitattu 18.5.2015]. Saatavilla: http://kartta.hameenlinna.fi/IMS/fi/Map Hämeenlinnan kaupungin viranomaispalvelut; Jutila, H. 2014. Lausunto 28.11.2014 Kahiliston hakkuista ja rakentamisesta. Nro 775441. Jutila, H., Ranta,P., Seppälä, O. & Tapola, S. 2000. Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina 1998-1999. Ympäristöosaston julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympärisöosasto. Jutila, H. & Kouvo, M. 2006: Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus. – Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 8. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke 28 s. ja 17 liitettä. Kaisto, T. 5.6.2015. Muistio maastokäynnistä Honkalan rannan luonnonsuojelualueelle. Laidunpankki. 2015. Laidunnuksen suunnittelu. [Viitattu 10.6.2015]. Saatavilla: http://www.laidunpankki.fi/sivu.tmpl?sivu_id=257 Lehtinen, A. 2015. Suullinen tiedonanto. Muistio METLA. 2006. Niittyjen hoitajan opas. Kokemuksia ja esimerkkejä perinnemaisemien hoidosta Kolin kansallispuistossa. [Viitattu 10.6.2015]. Saatavilla: http://www.metla.fi/hanke/8025/pdf/niittyjen-hoitajan-opas.pdf MMM. 2015. Luonnos vieraslajilaista. Saatavilla: http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/vieraslajiseminaari9.12.2009/lausuntopyynnot/gGstwf52Z/HE_vieraslajiriskit_luonnos16042015.pdf Metsähallitus. 2014. Suojelualueiden hoidon ja käytön perusteet. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B203. s.45-46 Saatavilla: http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b203.pdf Vieraslajit.fi. Isosorsimo. Kansallinen vieraslajiportaali. [Viitattu 18.5.2015]. Saatavilla: http://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510/show Ympäristöministeriö. 2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen Ympäristö 26/2008. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38356/SY_26_2008.pdf?sequence=3

20

Liite 1

Kuva 1. Katumajärven kasvillisuuskartoitus 2003 (Jutila & Kouvo 2006, liite 1k).

21

Liite 2

Honkalan rannan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma, karttaliite

Kuva 1. Honkalan rannan luonnonsuojelualueen toimenpidesuunnitelma. Tarkempi

ohjeistus on esitetty hoito- ja käyttösuunnitelman luvussa 4.