Ilon Apostoli

ILON APOSTOLI

Kirjallinen muotokuva maakuntajohtaja Pentti Hyttisestä

Toim. Rauno Jussila ja Laura Jussila

ILON APOSTOLI

Kirjallinen muotokuva maakuntajohtaja Pentti Hyttisestä

Toim. Rauno Jussila ja Laura Jussila

Taitto Laura Jussila

Kannen kuvat Stock.XCHNG (etu) Mainostoimisto Idealmainos Oy (taka)

© Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Painopaikka Kopijyvä Oy, Jyväskylä 2011

ISBN 978-952-5717-71-6 (nid.)ISBN 978-952-5717-72-3 (PDF)

Esipuhe

Pohjois-Karjala on maakunta, jossa itä yhdistyy länteen, poh-joinen etelään. Ihmiset ovat tunnetusti iloisia, ahkeria ja vieraan-varaisia. Maakunnassa eletään vahvasti tätä päivää ja luodaan samalla uutta, vieläkin vireämpää huomista. Siihen tarvitaan in-nostusta, yhteishenkeä ja suunnannäyttäjiä.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, alueen kehittämistyötä te-kevä kuntayhtymä, juhlii tänä vuonna 75-vuotismerkkipäivään-sä. Kantaisä, yhdistysmuotoinen maakuntaliitto perustettiin 21.3.1936. Toinen merkkipaalu on se, että maakuntajohtaja Pentti Hyttinen tulee tämän vuoden syyskuun alussa toimineek-si tehtävässään kymmenen vuotta. Siten tämä kirja on juhlakirja kahdella tapaa.

Teos kuvaa monelta kantilta 2000-luvun Pohjois-Karjalaa sekä maakuntaliiton ja maakuntajohtajan toimintaa alueen kehittämi-seksi. Tarkemmin katsoen julkaisu piirtää kirjallisen muotokuvan maakuntajohtaja Pentti Hyttisestä kotimaakuntansa kehyksissä. Hän on aktiivinen kirjoittaja ja kysytty puhuja paitsi maakunnas-sa myös lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa.

Kirjaan on koottu poimintoja Pentti Hyttisen maakuntajohtaja-kauden puheista ja kirjoituksista. Lisäperspektiiviä hänen persoo-naansa on haettu ottamalla mukaan eri lehdissä julkaistuja haas-tatteluja ja muiden henkilöiden kirjoittamia tekstejä.

Kaikki kirjan aineisto on julkaistu yksittäisinä kirjoituksina jo aikaisemmin. Koosteena teksteistä hahmottuu kattava ja moni-puolinen kuva Euroopan itärajalla sijaitsevan maakuntamme ke-hittämisen haasteista ja painotuksista, myös aikaansaannoksista.

Kirja sisältää vain suomeksi julkaistuja kirjoituksia. Kansainvälinen toiminta ja kaikki englanninkieliset kirjoitukset on rajattu täs-tä julkaisusta pois. Kenties ne ovat toisen julkaisun väärti joskus tuonnempana.

Puheissaan ja teksteissään maakuntajohtaja painottaa yrittäjyy-den merkitystä tämän päivän työpaikkojen luojana. Teknologian kehityksen tärkeys korostuu huomisen työpaikkojen kannalta. Vahva usko tutkimukseen ja koulutukseen puolestaan luo perus-tan ylihuomisen työpaikoille. Tämä ajattelumalli on omaksuttu Pohjois-Karjalan kehittämisen ohjenuoraksi.

Samalla Pentti Hyttinen on avarakatseinen maailmankansalai-nen, joka ei sorru nurkkakuntaisuuteen maakunnan puolustus-puheissa. Hän perustaa toimintansa suhdeverkoston voimaan, taitavasti muita nostaen, vetäytyen tarvittaessa itse valokeilojen ulkopuolelle.

Kansallismaisemasta, Kolin vaaralta näkee kauaksi maamme ja maanosamme tulevaisuuteen. Niinpä yksi kaukokatseinen hanke on Koli Forum, päättäjien kokoaminen arvioimaan ennakkoluu-lottomasti yhdessä kestävän kehityksen eväitä. Tämänkin hank-keen edistämistä Pentti Hyttinen on rohkeasti ajanut samoin kuin elokuva- ja musiikkituotannon jalostamista aluekehityksen lippu-laivaksi tavalla, josta virkamiesmäisyys on kaukana.

Hänen veijarimainen huumorinsa, värikkäät kielikuvat ja pure-va sarkasmi ovat lennokkaimmillaan teksteissä, joissa kyytiä saa-vat väestöennusteet, pääkaupunkikeskeisyys ja teennäisekologi-suus. Euroopan metsämaakunnan ulkokuvaan sopii hyvin, että maakuntajohtaja on metsäammattilainen, joka ottaa osuvasti kantaa moniin metsien käyttöä koskeviin kysymyksiin.

Elämän peruskysymyksiä käsittelevistä kirjoituksista puoles-taan välittyy Hyttisen vakavampi puoli ja arvojohtajuus, jossa ko-rostuvat tasa-arvoisuus ja yhteisöllisyys sekä elämän rajallisuus. Terveyden vaaliminen ja ihmisten huolenpito toisistaan ovat niin ikään tärkeitä arvoja. Karjalaiseen luonteenlaatuun kuuluu, että näistäkin asioista voi kertoa avoimesti.

Kirjan teksteistä huokuu iloisella äänensävyllä kerrottu aito yl-peys oman maakunnan erityispiirteistä ja vahvuuksista. Maakunta ilman vahvaa maakuntahenkeä olisikin hengetön maakunta.

Pentin päivänä 21. maaliskuuta 2011

Pekka HallbergPohjois-Karjalan valtuuskunnan puheenjohtaja

Sisältö

Metsä näkyy puilta Brysselissäkin.........................................................9

Pentti Hyttinen – metsien mies ryhtyi aluekehittäjäksi........................13

Työllisyyden parantaminen ja poismuuton hillitseminen....................18

Terveys on hyvinvoinnin reunaehto.....................................................23

Nuorten juttu.....................................................................................27

Maakuntaliitto uudistaa työtapojaan.................................................31

Metsät eivät muuta kasvukeskuksiin..................................................36

Myönteisen ilmapiirin ennätysvuosi....................................................41

Piha on ihan pihalla............................................................................46

Prinsessa Victoria ja seutukuntajako...................................................49

Susien kanssa on opittu elämään.......................................................54

Erilaisuus on rikkaus...........................................................................60

Siuruaisen Tekes-malli on susi............................................................64

Raja on muuttunut painolastista jokerikortiksi...................................66

Koulutus luo menestyksen tekijöitä....................................................78

Paviaanit Pohjois-Karjalaan!................................................................86

Maakuntajohtajuus on joskus tanssia susien kanssa...........................88

Vähän korkeammalta näkee paljon kauemmas..................................95

Turvallinen arki ei ole itsestäänselvyys................................................98

Luomu-uroksista maaseudun kilpailuvaltti?.....................................102

Maakunnallinen lukio?.....................................................................107

Maakuntajohtaja muuttaa ja muodollisesti muuttuu.......................109

Tiukkapipoisuus on terveellistä.........................................................112

Köyhyys pois omasta pihapiiristämme..............................................115

Kunta-alan ihmiset poteroissa..........................................................118

Moniottelijan taidot tarpeen metsäalalla..........................................123

Naiset nousevat yhteiskunnassa.......................................................130

Puhemiehenä ja kätilönä..................................................................133

Sydämen asia on aina ajankohtainen...............................................142

Entä jos EU tekisi valtiouudistuksen?................................................144

Maakunnan mukulat........................................................................147

Urheilutausta auttaa arkityössä........................................................149

Isossa miehessä sykkii pienen pojan sydän.......................................154

Turha kiukutella Perlokselle...............................................................154

Valhe – emävalhe – väestöennuste....................................................158

Keinutellaan parempaa vointia.........................................................161

Elokuvia aavan meren tällä puolen...................................................163

Aluehallinnon uudistuksella lisävoimaa aluekehityseen....................167

Metsänhoito on kuuminta hottia.....................................................170

Hankkeet ovat aluekehityksen askelkiviä..........................................173

Vuoroin vieraissa..............................................................................176

Entä jos metsäsektori onkin yöttömän yön ala?...............................182

Ikuinen kuopus Pentti Hyttinen........................................................185

Pieniä pintanaarmuja vai tulehtuneita syvähaavoja?........................188

Eno ei saa pudota veneestä..............................................................192

Juuka on antanut hyvät eväät..........................................................195

Pohjois-Karjala pärjää uusiutumalla..................................................200

Vuoropuhelu hälventää ennakkoluulot.............................................205

Kunpa tietäisimme miksi..................................................................210

Kolme polkua hyvään huomiseen.....................................................214

Ikkuna Venäjälle on huurussa...........................................................218

Pantterit hoitavat metsämme...........................................................222

Kullan kiilto silmissä uudelle vuosikymmenelle.................................225

Kotimaisilla kohti vuotta 2020.........................................................236

Elämä on yhtä teatteria....................................................................240

Fantastisia uutisia metsäsektorilta....................................................243

Keski-Karjala kukoistaa monipuolisesti.............................................246

Nuorille pysyvät työsuhteet..............................................................248

Japanin herkkua Karjalan koivikoista................................................251

Missä se päätetään?.........................................................................255

EU:n rahahanat pysyvät auki............................................................258

Suomi-kuva tarvitsee Järvi-Suomea..................................................262

Valokuvat Lehtikuva 14 Tarmo Sotikov 16–17 Sanomalehti Karjalaisen arkisto 25, 90 (vas.),129, 203, 259 Erko Raaman 29, 38, 65, 198, 238 Merja Hulkko/FotoZuumi 33, 34, 121 Jouko Parviainen 224 Johanna Kokkola 45 (ylä) Pekka Turtiainen 45 (keski), 76, 79, 85, 108, 187, 193, 247, 249 FotoZuumi 45 (ala) Pohjois-Karjalan Yrittäjät ry 48 Pentti Sormunen/Plugi.fi 55 Stock.XCHNG 63, 96, 175,184 Vesa Kuukka/Kuvanmaailma 80 Kakkonen-Yhtiöt Oy 90 (oik. ylä) Tulikivi Oyj 90 (oik. ala) Keijo Penttinen 99 Place Marketing Oy 103 Sirkku Mikkonen 111 Eija Hiltunen 125, 268 Toni Muukkonen 153 Karjalan Heili/Aimo Salonen 156 Susanne Mäntyvuo/Vastavalo.fi 159 Seppo Nykänen 200 Tiina Heikkinen/FotoZuumi 227, 230 Taru Hokkanen 264

Muut valokuvat ovat maakuntaliiton tai Pentti Hyttisen kuva-arkistoista.

9

Metsä näkyy puilta Brysselissäkin

Artikkeli Pohjois-Karjalan Metsänhoitajat ry:n 75-vuotisjuhlakirjassa ”Päivä närettä kiertää”

Maaliskuun lopulla 1998 odottelen paluulentoani Kööpen-haminan lentokentällä. Kännykkäni alkaa rallattaa juuri ennen lähtökuulutusta. Puhelu tulee TEKESistä. Kysymys kuuluu, olisin-ko kiinnostunut ryhtymään Suomen ehdokkaaksi täytettävänä olevaan metsäasiantuntijan tehtävään EU-komissioon Brysseliin. En innostu asiasta. Pyydän kuitenkin lähettämään toimenkuva-uksen faksilla kotiini Joensuuhun.

Syyskuun alussa 1998 löysin itseni Brysselistä. Olin Suomen hallituksen lähettämä ns. kansallinen asiantuntija, toimivapaal-la Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen johtajan tehtävästä. Edessäni oli kolmivuotinen työkomennus EU:n komissiossa tutkimuksen pääosastossa.

Toimipaikkana oli komissiossa toimiva COST-sihteeristö (European cooperation in the field of science and technology), joka on perustettu vuonna 1971 hoitamaan tieteen ja teknii-kan yhteistyötä Euroopassa. Yhteistyön päällimmäisenä tavoit-teena on palvella eurooppalaisen kilpailukyvyn kehittämistä. Kapulakielellä sanottuna tehtäväni oli koordinoida eurooppalais-ta metsäsektorin tutkimusyhteistyötä sekä rakentaa verkostoja metsiin ja metsäteollisuuteen liittyviin aiheisiin.

10

Interair Euroopassa

Euroopan maiden tutkimustyöstä valtaosa, noin 85 %, tehdään edel-leen pelkästään kansallisin voima-varoin. Työni keskittyi nimenomaan tämän kansallisen rahoituksen koordinointiin. COST-mekanismin tarkoituksena on karsia eri mais-sa tehtävän tutkimus- ja kehitystoi-minnan päällekkäisyydet. Samalla pyritään huolehtimaan siitä, että tärkeät aihealueet tulevat selvite-tyiksi ainakin yhdessä maassa.

Toimenkuvaani kuului myös seu-rata tiiviisti metsäasioiden valmis-telua komissiossa ja eri Euroopan maissa. Seurattavana oli koko met-

säklusterin ketju solutasolta aina teolliseen tuotantoon ja mark-kinoiden käyttäytymiseen saakka. Seurustelukumppaneina olivat eri maiden lähetystöt, keskeiset ministeriöt, yliopistot ja tutki-muslaitokset sekä rahoittajatahot.

Työkenttäni oli laaja paitsi aiheiltaan, myös maantieteellisesti. Yhteistyön piiriin kuuluvat kaikki EU- ja EFTA-maat sekä Keski- ja Itä-Euroopan maat, kaikkiaan 32 maata. Työaika ja vapaa-aika tuppasivat sekoittumaan keskenään, koska matkustin hyvin pal-jon. Lähes puolet työpäivistä oli matkapäiviä. Leikilläni olenkin sanonut, että kun jäi teini-iässä interrail kokematta, niin nyt asia tuli paikatuksi interairilla. Junan korvasi lentokone ja rinkan at-taseasalkku.

Euroopan parlamentti

11

Metsä kasvoi

Joensuun metsätiedeyhteisö on hyvä esimerkki COST-yhteistyön tehokkaista hyödyntäjistä. Yliopisto, Metsäntutkimuslaitos ja Euroopan metsäinstituutti ovat kaikki aktiivisesti mukana hank-keissa. Esimerkiksi EFI on osannut käyttää mekanismia apunaan tutkijaverkostojen synnyttämisessä. Jatkuvasti puolisen tusinaa EFIn tutkijaa on mukana eri COST-hankkeissa. Samoin EFIn hal-lintoelimissä on verkoston kautta tutuksi tulleita henkilöitä.

Metsäsektori kasvoi kolmivuotiskauteni aikana toiseksi suurim-maksi tieteenalaksi COSTissa. Vuonna 2001 kaikkiaan 17 tieteen-alan joukossa ainoastaan maatalous-bioteknologia on budjetil-taan ja hankemäärältään suurempi.

Työskentely metsäammattilaisena EU-elimissä ei aina ollut mairittelevaa, koska metsäasioiden käsittely EU:ssa on jäsenty-mätöntä. Metsäasioita käsitellään hajautetusti useissa pääosas-toissa. Kokonaisnäkemys metsäsektorin kehittämisestä puuttuu. Metsäsektoriin vaikuttavat toimenpiteet tehdään muiden sekto-reiden lähtökohdista, jolloin metsänäkökulma jää usein toissijai-seksi.

Myös tutkimusrahoituksessa moni hyväkin asia oli vaarassa tyssätä siihen argumenttiin, ettei EU toimi metsäsektorilla. Sama pätee metsäsektorin henkilöresursointiin komission sisällä. Tässä suhteessa olisikin eduksi, jos EU:lla olisi yhteinen metsäpolitiik-ka. Se antaisi paremman selkänojan metsäasioiden rahoitukselle ja resursoinnille. Metsäpolitiikan vasta-argumenttina käytetyt ja paljon pelätyt metsätalouden tukijärjestelmäthän ovat jo tulleet EU:iin salaa maaseutuasetuksen kautta.

12

Latua auki kansainvälisessä arjessa

Työn viehätys oli siinä, että koko ajan sain olla tekemisissä alan uusimpien kysymysten parissa, ladun avaajana. Olin käynnistä-mässä muun muassa hankkeita, jotka käsittelevät Kioton sopi-muksen metsävaikutuksia, suojelualueiden luokittelua, kansal-lisia metsäohjelmia, bioteknologian sovelluksia metsäteollisuu-dessa sekä paperin tulevaisuutta informaatioyhteiskunnassa.

Toinen kiehtova piirre oli arjen kansainvälisyys. Omassa yksi-kössäni työskenteli noin 40 henkilöä edustaen parhaimmillaan

jopa 18:aa eri kansallisuutta. Lähin kollega-ni, toinen metsäasiantuntija, oli itävaltalai-nen ja sihteerini olivat Kreikasta ja Italiasta. Työskentelyn kulttuurierot pohjoisen ja ete-läisen Euroopan välillä tulivat käytännössä koetuksi.

Kaiken kaikkiaan Brysselin komennus oli ainutlaatuinen tilaisuus perehtyä paitsi EU-elinten sisäiseen maailmaan, myös kaikkiin Euroopan maihin ja etenkin metsäsektorin toimintaan niissä. Aika näyttää, miten näitä kontakteja pystyy hyödyntämään tulevai-suudessa.

Aprillipäivänä 2001 ajan pitkin iltapäivä-ruuhkaista Brysselin kehätietä. On kevään ensimmäinen kunnon aurinkoinen kesäpäi-vä. Matkapuhelin soi taas. Kysymys kuuluu, olisiko minulla mitään sitä vastaan, että Pohjois-Karjalan maakuntahallitus esittäi-si minua huomisessa kokouksessaan maa-kuntajohtajaksi. Innostun asiasta.

Place de Brouckere

13

Pentti Hyttinen - metsien miesryhtyi aluekehittäjäksi

Tutkimuksen moniottelija palasiBrysselistä Pohjois-Karjalaan

Toimittaja Eeva-Liisa Hynysen tekemä haastattelu, joka julkaistiin Kuntalehdessä 13.9.2001

Pohjois-Karjalan tuore maakuntajohtaja Pentti Hyttinen, 39, tiedostaa, että maakuntajohtajan kasvot ovat kohtuullisen nä-kyvät ja niiden näkymistä myös tarkkaillaan. Tarja Cronberg nosti Pohjois-Karjalan median tietoisuuteen.

Vaikka Pentti Hyttisen kasvot eivät ole kuluneet valtamediois-sa, hän ei kuitenkaan saavu maakuntajohtajaksi ”suuresta tun-temattomuudesta”. Hyttinen palasi Pohjois-Karjalaan Brysselistä, jossa hän työskenteli Euroopan komission tutkimuspääosaston metsäasiantuntijana. Ennen Brysseliä hän toimi muun muassa Joensuun yliopiston jatkokoulutusjohtajana, Euroopan metsäins-tituutin projektijohtajana ja Päättäjien metsäakatemian johtaja-na. CV:ltä löytyy ajanjakso ohjelmistosuunnittelijanakin.

Maatalous- ja metsätieteen tohtori Pentti Hyttisen työhistoria kulkee samansuuntaisia latuja kuin edeltäjänsäkin tieteen ja tut-kimusmaailman moniottelijana.

Etätyökin on saanut Hyttisessä puolestapuhujan. Saareen mies ei ole kuitenkaan hakeutunut asumaan. Asuinpaikakseen maa-kuntajohtaja on valinnut palasen moderneinta Pohjois-Karjalaa, vuoden 1995 asuntomessualueen, Marjalan.

14

Punaisen hirsitalon jakavat hänen kanssaan puoliso Eeva Hellström ja 9- ja 11-vuotiaat pojat. Pentti Hyttinen on pa-luumuuttaja, perheenjäsenille Pohjois-Karjala on uusi kokemus.

- Muuton myötä olen päässyt pereh-tymään ongelmiin, joihin moni muukin paluu- tai uusmuuttaja törmää. Meillä mietintää aiheutti puolison työpaikka. Koko perheen muutto mahdollistui etä-työn myötä. Puolisoni voi työskennellä Joensuussa. Helsingissä hän viettää joita-kin päiviä joka toinen viikko. Kotona meil-lä on erillinen studio työntekoa varten. ISDN-yhteydethän ovat tunnetusti yksi Marjalan asuinalueen vahvuuksista.

Maaseudun murroksen silminnäkijä

Pentti Hyttisen oma erikoisalue on metsätalous, metsien rooli aluekehityksessä ja elinkeinopolitiikassa. Metsän hän toteaa ole-van kuitenkin vain yksi keskeinen vahvuus maakunnan elinkeino-jen kirjossa.

- Uskon valintaani maakuntajohtajaksi vaikuttaneen vahvas-ti juuri kokemukseni EU:sta. Ymmärsin, että haitaksi ei luettu myöskään sitä, että olen syntyperäinen pohjoiskarjalainen.

Juuan Ansovaarassa kymmenlapsisen viljelijäperheen kuopuk-sena kasvanut Pentti Hyttinen sanoo nähneensä omakohtaisesti pohjoiskarjalaisen maaseudun molemmat murrokset.

- Muistan 70-luvulla naapurien muuton Ruotsiin, kesälomil-la perhe palasi Volvolla lomille. Omakohtaista tuntumaa mi-nulla on maatalouden murrokseen myös Suomen liittyessä

Pohjois-Karjalan maakuntajohtajat Matti Puhakka 1993–1995, Tarja Cronberg 1995–2001 ja Pentti Hyttinen 2001–.

15

Euroopan unioniin. Veljeni luopui maatilan pidosta siinä vaihees-sa. Maaseudun elämä on minulle tuttua. Tiedän, millaisten on-gelmien kanssa maaseutukunnissa painitaan.

Muuttotappio selätetään Hyttisen mukaan vain luomalla uusia työpaikkoja. Siinä maakuntajohtaja luottaa oman maakuntansa kohdalla POKAT 2006 -ohjelman kirjaamiin klustereihin: metsä, muovi ja metalli, kivi ja mineraali, elintarvikkeet, tietotekniikka ja matkailu tarjonnevat leipää jatkossa yhä useammalle pohjois-karjalaiselle.

- Mutta tarvitsemme myös valtiovallan aluepoliittisia toimen-piteitä, jotta uusia työpaikkoja saadaan syntymään riittävästi.

Karjalaa ja Brysseliä

Maakunnassa viime viikkoina käytyyn nimikeskusteluun ”Karjala” vai ”Pohjois-Karjala” Pentti Hyttinen ei lähde naulaa-maan kantaansa. Muutamat elinkeinoelämän vaikuttajat ovat ar-velleet etuliitteen ”pohjois” antavan väärän viestin maakunnan sijainnista.

- Minusta maakunnan nykyisessä nimessä ei ole mitään vikaa, monien maakuntien edessä on etuliitteenä jokin ilmansuunta.

- Olen itsekin sitä sukupolvea, joka on syntynyt Pohjois-Karjalan läänissä. Se on luonteva nimi maakunnallekin. Toisaalta yksinker-tainen on toki kaunista, Karjalakin sopisi nimeksi. On kuitenkin muistettava, että alueemme on vain pieni osa Karjalaa, Hyttinen korostaa.

Pentti Hyttinen sanoo saaneensa perspektiiviä Pohjois-Karjalaan Brysselin komennuksellaan. Hän toteaa, että sieltä kat-sottuna itäinen maakunta on eksoottisempi kuin moni arvaa-kaan. Hyttinen uskoo käytännön perehtymisensä Euroopan uni-onin hallintokulttuuriin ja kansainväliseen toimintaan koituvan maakunnan eduksi.

16

- Hallintokulttuuri unionissa on ranskalaista perua, sen kuviot voi oppia ymmärtämään vain paikan päällä. Neutraalisti sanottu-na EU:n byrokratia vastasi odotuksiani, Hyttinen naurahtaa.

Pentti Hyttinen kertoo Brysselin ”katuelämästä” aktiivisen rul-laluistelijan näkökulmasta. Yhdeksäntoista pienen kunnan muo-dostama Bryssel vastaa lähipalveluista yhdeksällätoista eri taval-la.

- Kadut oli hoidettu jokaisen pikkukunnan kohdalla omalla ta-vallaan. Rullaluistelusta ei tahtonut tulla mitään, kun kadun pääl-lysteet vaihtuivat tuon tuostakin.

Metsätohtoriperhe johtaa maakuntaa

Vapaa-aikanaan Pentti Hyttinen on intohimoinen liikkuja: rul-laluistelun lisäksi mies käy kuntosalilla, juoksee, pyöräilee, pe-laa kaukalopalloa. Hiihtokin sujuu. Liikunnan rinnalla rentouttaa myös hyvä kirja.

- Toivoisin, että kuntavierailuilla voitaisiin tutustua kuntien pal-veluihin ja maisemiin liikunnankin kautta. Pullan ja kahvin kor-vaisin mielelläni vaikkapa puolen tunnin soudulla, hiihdolla tai tutustumalla paikallisiin kuntosaleihin. Saunailtoihin sopisi hien ottaminen jo ennen saunaa.

Vaikka liikuntaharrastukset viittaavat ehkä yksinpuurtamisen puolelle, Pentti Hyttinen kuvailee itseään ennen kaikkea joukkue-pelaajaksi: maalin työyhteisössä saavat tehdä mielellään muutkin

17

kuin maakuntajohtaja. Hyttinen arvelee, että jatkossakin hänen kasvonsa näkyvät harkiten julkisuudessa.

- On hyvä, jos hankkeiden kanssa tulee julkisuuteen se, joka on työnkin tehnyt. Työtoverien onnistuminen ei ole minulta pois. Mutta tiedän, että maakuntajohtajuus merkitsee elämää enem-män tai vähemmän julkisuudessa ja näkyvillä. Se on realiteetti, jonka kanssa perheemme nyt elää.

Perhe Hyttinen-Hellström näyttää osaavan joukkuepelaamisen monella tapaa. Muutto Pohjois-Karjalaan on merkinnyt yhteispe-liä siinäkin, että jokainen perheenjäsen on kotiutunut. Elokuussa pojat ovat jo ehtineet päästä uuden kotimaakunnan menoon mukaan. Joensuun harrastusvalikoimaa Pentti Hyttinen kiittää avoimesti.

- Etelä-Suomessa asuessaan pojat harrastivat salibandyä, pesä-palloa ja yleisurheilua. Tasokkaat juniorijoukkueet löydettiin tääl-täkin molemmille. Ensimmäisessä pesäpallo-ottelussa 11-vuotias esittäytyi uusille pelikavereilleen tekemällä kunnarin. Aika mainio alku, Pentti Hyttinen sanoo.

Pentti Hyttinen kertoo Tarja Cronbergin luovuttaneen ”testa-menttinsa” työnsä jatkajalle otsikolla ”Metsätohtoriperhe johtaa maakuntaa”.

- Kai se meidän perhettämme ja tätä tilannettamme kuvaa aika osuvasti. Metsä ja tieteellinen tutkimus ovat olleet sekä minulle että puolisolleni merkittävä osa elämää. Mutta sitä on toki myös tämä perhe, Pentti Hyttinen sanoo.

18

Työllisyyden parantaminen ja poismuuton hillitseminen

lähivuosien pääasiat

Tiivistelmä uuden maakuntajohtajan katsauksesta maakuntavaltuuston seminaarissa Polvijärvellä 23.10.2001

Pohjois-Karjalan talouskehitys on ollut viime vuosina ilahdut-tavan ripeää. Viime vuonna teolliset työpaikat lisääntyivät lähes kuusi prosenttia. Teollisuuden suhteellinen osuus maakunnan bruttokansantuotteesta on nyt jopa suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Talouskehityksemme on ollut itäisen Suomen no-peinta, ja maakuntien joukossa olemme onnistuneet nousemaan hyvään keskikastiin.

Työpaikkoja on saatu erityisesti muovi- ja metalliteollisuuteen. Teollisten työpaikkojen määrässä olemme nyt ylittäneet viime vuo-sikymmenen alun lamaa edeltäneen huipputason. Kaiken kaikki-aan Pohjois-Karjalassa vallitsee nyt hyvä yhteistyön ja eteenpäin menemisen ilmapiiri. Toivoa sopii, ettei maailmantaloudessa nyt lisääntyvä epävarmuus tartu meihin.

Työttömyys on sitkeä tauti

Pohjois-Karjalan suurimmat ongelmat ovat korkea työttömyys ja väestön poismuutto. Alueen työllisistä kolmannes on joko kun-tien tai valtion palveluksessa, joten teollisuuden hyvästä kehityk-sestä huolimatta julkisen sektorin kulukuuri on pitänyt työttö-myyden korkeana.

19

Viime laman jälkeen työttömyyden lasku pääsi meillä käyn-tiin pari vuotta myöhemmin kuin eteläisimmässä Suomessa. Huolestuttavinta tilanteessa on se, että työttömyysaste näyttää jääneen pysyvästi 6-7 prosenttiyksikköä maan keskitasoa suu-remmaksi.

Väestöennuste vain kauhuskenaario

Pohjois-Karjalan väkiluku on laskenut viime vuosina noin tuhat asukasta vuodessa. Tilastokeskus julkisti äskettäin väestöennus-teen, jonka mukaan maakuntamme menettäisi 15 prosenttia vä-estöstään vuoteen 2030 mennessä.

Ennuste on laadittu yksinkertaisesti pelkästään jatkamalla vii-den viimeksi kuluneen vuoden väestökehitystä kuvaavaa käyrää. Ennustetta ei missään nimessä pidä tulkita väestösuunnitteek-si ja vielä vähemmän väestötavoitteeksi. Se ei saa ruokkia näke-

Nettomuutto/Pohjois-Karjala 1975-2010

-1400

-1200

-1000

-800

-600

-400

-200

0

200

400

600

1975

1976

1977

1978

1979

1980

1981

1982

1983

1984

1985

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

Lähde: Tilastokeskus

Pohjois-Karjalan nettomuutto vuosina 1975–2010.

20

mystä, ettei asioihin voisi vaikuttaa. Tilastokeskuksen ennuste ei myöskään ole kelvollinen peruste esimerkiksi maakunnan infra-struktuurihankkeiden jarrutteluun.

Pohjois-Karjalan liitto laa-tii ensi vuonna päivitettä-vää maakuntaohjelmaa var-ten kunnittaiset väestösuunnitteet. Suunnitteet pohjautuvat lii-ton johdolla tehtävään analyysiin, jossa aluekehitystoimenpiteet ja talouden taustatekijät otetaan huomioon. Tällä tavoin saa-daan olennaisesti perustellumpaa ennustetietoa.

Tuoreimpien tilastojen mukaan muuttotappioluvut ovat jo kääntyneet laskuun. Tulevaisuudenkuva onkin olennaisesti Tilastokeskuksen ennustetta myönteisempi.

POKAT-ohjelma tarkistetaan

Maakunnan kehittämisen puitteena olevaa vuonna 1997 laa-dittua POKAT-ohjelmaa tarkistetaan ensi vuonna. Lähivuosina maakunnan kehittämisen painopisteenä on ilman muuta työlli-syyden parantaminen ja poismuuton hillitseminen.

Pohjois-Karjalan liitto on juuri perustanut yhdessä TE-keskuksen kanssa niin sanotun työllisyysryhmän, jossa on laaja edustus maa-kunnan eri sidosryhmistä. Poismuuton hillitsemiseksi liitossa on jo useamman vuoden ajan panostettu tulomuuttajiin erityisellä projektilla.

Kehittämistyössä on vahvistettava olemassa olevia vahvuuksia. Keskeiset vahvuutemme ovat toimiva infrastruktuuri sekä osaa-va ja tunnollinen työvoima. On tärkeää huolehtia kaikista yhteys-verkoistamme: tiestö, rataverkko, lentoliikenne ja vesireitit sekä sähköiset tietoverkot.

”Tulevaisuudenkuva onkin olennaisesti Tilastokeskuksen ennustetta myönteisempi.”

21

Koulutuksessa meillä on etulyöntiasema yliopiston, ammat-tikorkeakoulun ja koulutuskuntayhtymän takaamien mahdolli-suuksien myötä. Kuntien palveluvarustus on nousemassa entistä tärkeämmäksi kilpailutekijäksi. Huolenpito ihmisistä on hoidet-tava hyvin.

Vaikka julkinen sektori on maakunnalle tärkeä ja sen painoar-vo kilpailutekijänä on kasvamassa, työpaikkojen lisäämisen kan-nalta sen kasvumahdollisuudet ovat rajalliset. Työllisyystilanteen korjaamisessa yrityksillä on siksi hyvin keskeinen rooli. On löydet-tävä keinoja, joilla takaamme yrityksille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset.

Pohjois-Karjalan kehittämistyötä jäsentävä POKAT-puu syntyi vuonna 2002 Pentti Hyttisen ja Kimmo Niirasen yhteistyönä.

22

Aluepolitiikkaa tarvitaan

EU:n aluekehitysrahoitus on tuonut laskennallisesti yhden pro-sentin lisäyksen maakunnan vuosittaiseen BKT:hen, mutta sa-manaikaisesti kansallista aluepoliittista rahoitusta on karsittu sa-man verran.

Vaikka omaehtoinen kehittämistyö on kantanut hyvin hedel-mää, on selvää, että tarvitsemme selkeästi nykyistä tehokkaam-pia kansallisia aluepoliittisia toimenpiteitä, jotta maakunnan työllisyys- ja väestökehitys saataisiin myönteisemmäksi.

Edunvalvonnassa on olennaista seurata tarkasti tulevien vuo-sien valtion tulo- ja menoarvioiden valmistelua. Maakunnan si-sällä on tärkeää huolehtia seutukuntien keskinäisestä tasa-arvoi-suudesta.

EU:n tuki ei saa päättyä 2006

Kansainvälisessä edunvalvonnassa keskeinen tehtävä on pitää silmällä vuoden 2006 jälkeistä EU:n aluepolitiikan uudistusta. EU:n laajetessa huolena on, että nykyiset EU:n korkeimman tuen alueet putoavat pois tuen piiristä, kun Itä-Euroopan köyhät maat tulevat mukaan.

Koska maakunnan myönteinen kehittyminen jää tällä rahas-tokaudella väistämättä keskeneräiseksi, on tärkeää, että Pohjois-Karjala säilyy jatkossakin korkeimman tuen piirissä. Harva asutus, pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja pitkä itäraja ovat pysyviä hait-tojamme, joiden kompensoimiseksi aluetuki on perusteltua.

23

Terveys on hyvinvoinnin reunaehto

Juhlapuhe Pohjois-Karjalan Selkäyhdistyksen 10–vuotisjuhlassa Joensuussa 23.2.2002

Tunne omasta hyvinvoinnista merkitsee yhdelle taloudellista vaurautta, toiselle menestystä työuralla, kolmannelle viihtyisää elämisen ympäristöä, vilkasta sosiaalista elämää tai muuta hyvän olon lähdettä. Oma terveys on kuitenkin jokaiselle kaikkein mer-kittävin hyvinvoinnin reunaehto.

Hyvinvoinnissa on aina mukana sekä yhteiskunnallinen että yk-silöllinen ulottuvuus. Yhteiskunnallista kehitystä kuvaavat mitta-rit osoittavat, että Pohjois-Karjalan väestön hyvinvointi on viime vuosina olennaisesti lisääntynyt. Myös väestön terveydentila on epäilemättä kohentunut uusien ravintotottumusten ja elintapo-jen sekä kehittyneen terveydenhuollon myötä.

Hyvinvointi ja terveys jakautuvat kuitenkin maakunnassa yk-silötasolla epätasaisesti. Maakunnan väestö kärsii keskimääräis-tä suuremmasta sairastavuudesta ja erilaisista muista terveyteen liittyvistä hyvinvoinnin vajeista.

Tämä tosiasia sysää haasteen meille kaikille – yhteiskunnalle, yhteisöille ja meille itsellemme, yksilöille.

Selkäänsä potevasta ihmisestä saattaa kuulostaa lähinnä iro-nialta, mutta on selvää, että ensisijaisesti jokaisen tulee itse ot-taa vastuu omasta terveydestään. Liian usein syitä terveysongel-miimme haetaan ulkoisista olosuhteista, työn rasituksista tai ny-

”Ihmisellä pitäisi lähtökohtaisesti olla

oikeus päästä terveenäeläkkeelle.”

24

kyisestä elämänmuodosta ja muista aikamme yhteiskunnallisista ilmiöistä.

Jokainen voi vähentää olennaisesti terveysriskejään pitämällä huolta fyysisestä kunnostaan sekä kiinnittämällä huomiota elin-tapoihinsa ja ravintotottumuk-siinsa.

Yksilön ohella tärkeitä vas-tuunkantajia ovat yhteisöt, jois-sa toimimme. Koska työssäkäyvällä väestöllä suuri osa valveilla-oloajasta kuluu töissä, on nimenomaan työelämän kehittämisel-lä ratkaiseva vaikutus ihmisten yksilölliseen hyvinvointiin ja ter-veyteen. Työnantajien on kannettava kokonaisvastuu työympä-ristöön liittyvistä terveystekijöistä.

Tilastojen mukaan suomalaisten työura poikkeaa esimerkiksi naapuriemme ruotsalaisten työurasta siten, että sairauspoissa-oloja on meillä vähemmän, mutta toisaalta työkyvyttömyys- ja sairauseläkkeelle jäädään meillä aikaisemmin. Työpaikoilla on siis tarpeen pohtia keinoja, joiden avulla turvattaisiin ihmisten jaksa-minen ja terveyden säilyminen. Ihmisellä pitäisi lähtökohtaisesti olla oikeus päästä terveenä eläkkeelle.

Yksi työelämän kehittämisen ongelmista on, että hyödyn ei nähdä tulevan työelämää kehittävälle organisaatiolle vaan työn-tekijälle. Kuitenkin pitkällä aikavälillä hyötyy myös – ja ennen kaikkea – organisaatio, kun työntekijöiden kokonaistyöpanos kasvaa. Kaikkien osapuolten kustannustaakka pienenee, kun yh-teiskunnan tukea tarvitaan vähemmän. Terveysriskejä ennalta eh-käisevä toiminta siis kannattaa niin yksilön ja yhteisön kuin koko yhteiskunnan tasolla.

”Meillä ne ongelmat, jotka Suomi kokonaisuudessaan kohtaa lähitule-vaisuudessa, ovat jo tänään läsnä.”

25

Terveydenhuoltopalvelut ovat tarpeen sekä terveysriskien en-naltaehkäisemiseksi että toteutuneiden riskien käsittelemisek-si. Suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti verraten laadukasta ja myös kustannustehokasta. Palvelujen tuottami-nen on meillä perinteisesti mielletty julkisen sektorin tehtäväksi. Tulevaisuudessa yksityissektorin ja ns. kolmannen sektorin rooli tulee korostumaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ajoittuu ihmisellä suurimmaksi osak-si elämänkaaren alku- ja loppupää-hän. Meillä Pohjois-Karjalassa elämän-kaaren loppupää on korostetusti esil-lä. Joka kuudes pohjoiskarjalainen on ylittänyt 65 vuoden merkkipaalun. Väestörakenteen taustalla on syntyvyy-den supistuminen ja muuttoliike, jotka kytkeytyvät toisiinsa: Pohjois-Karjalasta poismuutto on vilkkainta 20-25–vuoti-aiden ryhmässä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve on väestörakenteemme vuoksi selvästi kor-keampi kuin muualla maassa. Meillä ne ongelmat, jotka Suomi kokonaisuudes-saan kohtaa lähitulevaisuudessa, ovat jo tänään läsnä. Pohjois-Karjalan onkin entistä selkeämmin otettava edelläkävi-jän rooli palvelujen kehittämisessä.

Maakunnan ikääntyvälle väestölle on aktiivisesti kehitettävä uudenlaisia palveluja, joita myöhemmin voidaan soveltaa laajemmin koko maassa. Asia on jo jossain määrin noteerattukin, sillä kehitteillä

Pentti Hyttinen on aktiivinen kuntoliikunnan harrastaja. Kypärä on otettu pois päästä valokuvausta varten.

26

on muun muassa palvelupaketteja, jotka sisältävät teknologisen avun ja inhimillisen hoivan yhdistelmän.

Kunnat ovat viime vuosina joutuneet sopeutumaan talouden heikkoon kehitykseen, jolle on ollut tunnusomaista suuri työt-tömyys, verotulojen lasku ja velkamäärän kasvu. Monet kunnat ovat tilanteessa, jossa yhä vähenevin resurssein olisi pystyttävä tarjoamaan entistä laajempi ja laadukkaampi palveluvalikoima. Vaikeasta tilanteesta huolimatta on nyt ehdottoman tärkeää pi-tää kunniassa hyvinvointivaltion hyväksi koetut oikeudenmukai-suuden ja tasa-arvon periaatteet.

Kuntien toiminnassa korostuu nykyisin asiakaslähtöisyys ja kan-salaisten aikaisempaa monipuolisempi suora osallistuminen kun-nalliseen toimintaan ja päätöksentekoon. Toiminnan lähtökoh-tana ei ole viranomaisvalta eikä asema julkisena organisaationa, vaan kuntien paremmuus punnitaan kykynä kanavoida rajalliset resurssinsa asiakaslähtöisesti paikallistason hyvinvoinniksi.

Pohjois-Karjalassa on hyvin oivallettu se tosiasia, ettei tilan-teessa riitä pelkästään, että yhteistyötä on kunnan sisällä, vaan sitä tulee olla myös kuntien kesken kuin myös eri alueellisten toi-mijoiden kesken.

Kaiken kaikkiaan terveyden turvaamisessa korostuu ennalta-ehkäisyn merkitys. Mitä paremmin ennaltaehkäisy toimii, sitä vähemmän tarvitaan raskaita yhteiskunnan palveluja ja pitkäai-kaiskorvauksia. Olennaista on saada aikaan muutoksia sekä elä-misen, asumisen ja työskentelyn ympäristössä että itse kunkin omassa käyttäytymisessä.

Meidän on muistettava, että vastuu terveydestämme ja hyvin-voinnistamme on meillä kaikilla: yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja yh-teiskunnallisesti.

27

Nuorten juttu

Alakertakirjoitus Karjalaisessa 12.4.2002

Viime kesän ykköshitti Suomessa oli Anssi Kelan Nummela. Kotiseudusta kertova laulu nosti uusimaalaisen Nummelan nuo-rison mielissä olennaisesti aikaisempaa kiinnostavammaksi pai-kaksi.

Arvostan pohjoiskarjalaista kotiseutuani, sen eloisia erityispiir-teitä, omaa itäsuomalaista elämänmuotoamme. Kesää ja talvea, kevättä ja syksyä. Itse asiassa olen aina arvostanut. Arvostin jo sil-loin, kun olin vielä nuorempi kuin nyt.

En tarvitse olla yksin kotiseuturakkauteni kanssa. Äskettäin jul-kistetun selvityksen mukaan maakunnan nuoret ovat yleisesti ot-taen hyvin kotiseuturakkaita. Suuri osa nuorista haluaisi jäädä kotiseudulleen. Pohjois-Karjala on nuorten juttu.

Myönteistä selvityksen tuloksissa on esimerkiksi se, että nuoret pitävät kotipaikkaansa turvallisena. He osaavat antaa arvoa sille, että sosiaaliset ongelmat, kuten huumeet ja rikollisuus, ovat tääl-lä melko vähäisiä.

Farkut verkkarihousuun

Vaikka asuminen Pohjois-Karjalassa onkin nuorten mielestä tosi siistiä, niin siitä huolimatta moni arvioi ennen pitkää muut-tavansa maakunnasta pois. Poismuuttoaikeiden pääsyynä on, että työmahdollisuudet – ja usein myös opiskelumahdollisuudet – nähdään kotikulmilla rajallisina.

28

Maakuntamme ei siis sitten kuitenkaan ole nuorten mielestä erityisen cool. Selvityksen mukaan monet nuoret viihtyvät huo-nosti, koska he kokevat elämisen ympäristönsä virikkeettömäksi. Myöskään omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioiden tilaan ei luoteta.

Maakunnan kannalta ei ole suinkaan pa-hasta se, että nuoret muuttavat muualle opis-kelemaan tai vaikka töihinkin. Muualla asumi-nen avartaa ja laajentaa muuttajan kokemusmaailmaa, ja samal-la muun maailman tietoisuus Pohjois-Karjalasta lisääntyy.

Ongelma on, että liian harva lähtijä vaihtaa farkut verkkarihou-suun ja palaa takaisin Pohjois-Karjalaan.

Levottomat jalat

Osa nuorten näkemyksistä on varmasti perusteltuja tosiasioi-ta, mutta osa on pelkkiä mielikuvia. Ovatko asiat muualla parem-min? Keskimäärin ottaen nuorilla ei muuallakaan ole niin sano-tusti mitään tekemistä. Ei edes suuressa maailmassa.

Roomassa parasta nuoruuttaan elävät heittävät noppaa ja nuo-hoavat kongeissa, samaan aikaan kun ikääntyneemmät muistele-vat partisaaniaikoja ikivanhoilla piazzoillaan. Ateenassa aikaa ta-petaan Akropolis-kukkulalla norkoillen.

Lontoon nuoret seisoskelevat öljykangastakit korvilla sumui-sessa sateessa. Illan tullen olut kuohuu ja musiikki pauhaa hä-myisissä kellareissa. Äidit ja isät, kaikkialla, kauhistelevat huoles-tuneina tulevien vastuunkantajien edesvastuutonta meininkiä.

”Viljan viljely Valtimolla vaatii korkeampaa

osaamista kuin viinin viljely Reinin laaksossa.”

29

Tulevaisuus rakentuu mielikuvista, jotka myös tuppaavat to-teuttamaan itseään. On kehitettävä sekä tosiasioita että mieliku-via, arvostettava omia juttujamme.

Omaehtoinen aluekehitys saa ravintonsa omista menestys-tarinoistamme. Me susirajan nelikymppiset käännämme nap-pulat kaakkoon aina kun radio suoltaa 80-luvun suomirockia. Tunnemme tiedostamatonta mielihyvää, kun pääsemme taas kerran tallaamaan tuontirockin joensuulaisten levottomien jalko-jen alle.

Asioiden arvostus on meissä itsessämme. Karjalanpiirakka ja kotikalja ovat in, ranskalaiset ja kokis out. Miksipä ei? Ovathan muikkukeitto ja karjalanpaistikin kulinaristeille suurempia nau-tintoja kuin Provencen keittiön herkut. Ja viljan viljely Valtimolla vaatii korkeampaa osaamista kuin viinin viljely Reinin laaksossa. Sitä paitsi sähkökannel soi soreammin kuin säkkipilli.

Ilosaarirock on merkittävä vetovoimatekijä.

30

Täytyy kävellä näin

Omien aikaansaannosten arvostaminen on avainasemas-sa oman elämän haltuunotossa ja vastuuseen astumisessa. Kotiseudun pitää tarjota tilaisuus rakentaa jotakin omaa, sekä henkistä että aineellista, johon voi kiintyä ja jota voi pitää arvok-kaana.

Omanarvontuntomme tarvitsee pönkäkseen menestystarinoi-ta omassa ajassamme. Ilosaarirock ja Nightwish tekevät musiikin saralla samaa työtä maakunnan eteen kuin monitoimihalli, Josba ja Jaakko Tallus urheilun rintamalla.

Itsenäiseksi aikuiseksi kasvamiseen tarvittava aika on pidenty-nyt. Yhteiskunta on monimutkaistunut, työelämän ehdot koven-tuneet. Aikuisuuteen varttuvien ongelmiin tarttuminen on koko maakunnan tilaisuus rakentaa tulevaisuuttaan.

Nuorilla on ideoita, uusia ajatuksia ja kyky ajatella uudella ta-valla. Nuorten elinoloja on kehitettävä yhteistuumin nuorten tar-peista lähtien. Se tarkoittaa välittämistä, kuuntelemista ja huo-mioon ottamista.

Nuoret janoavat mielekästä ja monipuolista tekemistä ympä-ri vuoden, hyviä yhteyksiä muuhun maailmaan, monia mahdolli-suuksia oppimiseen, kiinnostavia työpaikkoja – mutta vain nuo-ret itse tietävät millaisia.

Täytyy kävellä näin. Taidan kuulua tänne.

31

Maakuntaliitto uudistaa työtapojaan


Pohjois-Karjalan liiton toimiston organisaatio muuttuu. Maakuntahallituksen tuoreen päätöksen mukaisesti kesäkuun alussa siirrytään tiimiorganisaatioon.

Liiton tulostavoitteet määritellään ja niiden toteutumista seu-rataan vastedes ryhmittäin. Toimiston tehtävät ja henkilöstö jae-taan kuuteen ryhmään, joiden työskentelyä sovittaa yhteen ryh-mien puheenjohtajista koostuva koordinaatioryhmä.

Luonteva jatkumo

Pohjois-Karjalan liitto perustettiin vuonna 1993 yhdistämällä maakunta- ja seutukaavaliitot. Nyt tehty organisaation uudistus on luonteva jatko prosessissa, joka alkoi ensimmäisen maakun-tajohtajan Matti Puhakan kaudella kahden liiton toimintojen yh-teensovittamisesta. Työ jatkui Tarja Cronbergin johdolla painot-tuen toimintakulttuurin uudistamiseen.

Liitossa työskentelee 36 henkilöä. Näennäisesti matalaan or-ganisaatioon on ajan saatossa kätkeytynyt moniportaista sisäis-tä hierarkiaa. Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää henkilöstön työnjakoa sekä jakaa vastuuta nykyistä laajemmin. Samalla tavoi-tellaan lisää toiminnan joustavuutta ja reagointivalmiutta.

32

Seniorienergiaa ja ikäpolvien synergiaa

Keskeinen vaikutin uudistukselle on ollut se, että henkilöstön keski-ikä on lähes 50 vuotta. Osa avainhenkilöistä tulee työsken-telemään osa-aikaisesti. Ryhmävastuu varmistaa, että asiat hoi-tuvat poissaolojenkin aikana.

Julkishallinnolle tyypilliseen tapaan 1990-luvun lamavuodet hidastivat liitossakin normaalia henkilökiertoa. Montakaan uutta työntekijää ei ole voitu ottaa pitkään aikaan sisään. Lähivuosina on edessä mittava uusiutuminen, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle.

Varttuneillekin on annettava tilaisuus venyä parhaimpaan-sa ja kokea työssään onnistumisen elämyksiä. Seniorienergia ei saa hautautua hierarkioihin, vaan se pitää pystyä vapauttamaan maakunnan hyödyksi ja parhaaksi.

Tiimityö edesauttaa hiljaisen tiedon siirtymistä ikäpolvelta toi-selle. Kokemusperäinen asiantuntemus, sidosryhmäsuhteet ja kontaktiverkot ovat arvokasta sosiaalista pääomaa, jota ei haluta päästää pois talosta eläkkeelle siirtyvien mukana.

Retrohenkinen nimenmuutos

Pohjois-Karjalan liitto vaihtoi nimensä Pohjois-Karjalan maakuntaliitoksi alkuvuodesta 2005. Uusi nimi oli selkeä ja sikäli yhdenmukainen, koska maakunnassa oli jo maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus, niin nyt myös organisaation nimessä toistui maakunta-sana.

Nimenmuutos maakuntaliitoksi oli paluuta menneeseen siinä mielessä, että Pohjois-Karjalan liitto muodostettiin aikanaan yhdistämällä silloiset Pohjois-Karjalan seutukaavaliitto ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.

33

Pohjois-Karjalan maakuntahallitus 2001–2004.Puheenjohtajana toimi Ismo Kainulainen (sd.).

Henkilöstö mukana muutoksessa

Organisaation uudistaminen on ollut monivaiheinen prosessi, johon on tarvittu koko henkilöstön osaamista ja osallistumista. Taustalla on edellisen maakuntajohtajan kaudella aloitettu orga-nisaation sisäinen kehittämistarpeiden kartoitus.

Viime syksyn aikana organisaation tilaa peilattiin ulkoa päin si-dosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa. Marras-joulukuussa henkilöstön edustajista koottu työryhmä valmisteli vaihtoehtoi-sia malleja.

Vuoden alussa maakuntajohtaja kävi liiton jokaisen työnteki-jän kanssa kahdenkeskisen kehittämiskeskustelun. Kevään kulu-essa malleja on jalostettu edelleen koko henkilöstön yhteisissä palavereissa.

34

Muutokset aiheuttavat aina huolta huomisesta. Kaikissa vai-heissa on pidetty tärkeänä, että henkilöstöllä on ollut riittävästi mahdollisuuksia tuoda esille omat näkemyksensä. Yhteisten ti-laisuuksien ohella palautetta on saatu suullisesti ja kirjallisesti. Arkaluonteisimpia asioita on voinut esittää nimettömänä aloite-laatikon välityksellä.

Maaleja syntyy hyvistä päätöksistä

Organisaatiomuutos ei pääty siihen, kun kaavio on saatu piir-retyksi paperille. Toimenkuvien muutokset, uusien tehtävien ja työtapojen omaksuminen vievät aikansa.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton henkilökunta vuonna 2006.

35

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2005

Aluekehitys”Huomisen hyvä”

Työllisyyttä kohennettava,elinkeinoelämää

kehitettävä.Viestintä ja

yhteiskuntasuhteet”Maine ja mammona”Ulkoinen kuva valoisana,

nettomuutto plussalle,maakunnan etua

valvottava.

Aluesuunnittelu”Maat ja mannut”

Toimiva rakenne tavoitteena,kestävä käyttö vahvuutena,luonto nähtävä resurssina

Rajayhteistyö”Rajapinta”

Rajan mahdollisuudetrealisoitava.

Hallinto ja talous”Rahat ja henki”Talous kunnossa,ihmiset arvossa.

Tietopalvelu”Itämaan tietäjät”

Tietoa päätösten pohjaksi,työkalut toimivina.

KoordinaatioryhmäViikko- info

Pohjois-Karjalan liiton toimisto siirtyi tiimiorganisaatioon 1.6.2002.

Tiimiorganisaatio ei sinällään tee autuaaksi, vaan se tuo myös monia haasteita ja suoranaisia riskejäkin. Erinomaisia yksilösuori-tuksia ei synny ilman hyvää joukkuehenkeä. Nappisyöttöjen jaka-jat ovat yhtä tärkeitä kuin hyvävainuiset maalintekijät.

Onnistumiseen tarvitaan systemaattista henkilöstön koulutus-ta ja jatkuvaa organisaation toimivuuden ja tuloksellisuuden seu-rantaa. Vasta käytäntö osoittaa, kuinka toimiva malli lopulta on.

36

Metsät eivät muuta kasvukeskuksiin

Gengenbachissa Saksassa 29.7.2002 esitetyn seminaarialustuksen tiivistelmä,

joka on julkaistu useammassa metsäalan lehdessä.

Pohjois-Karjalaa voidaan hyvällä syyllä kutsua Euroopan met-sämaakunnaksi ja Joensuuta Euroopan metsäpääkaupungiksi. Muuallakin toki on sekä metsiä että metsäteollisuutta kuin myös alan koulutusta ja tutkimusta, mutta missään muualla näitä kaik-kia ei ole yhdessä sellaisena keskittymänä kuin meillä.

Vaikka metsäsektori ei ole maailmanlaajuisesti tarkasteltuna nopeimmin kasvavia sektoreita, alueellisesti se voi sellainen olla. Ainakaan metsävarat eivät koskaan keskity pääkaupunkiseudulle.

Pohjois-Karjalassa metsään kiteytyvätkin niin tulevaisuuden mahdollisuudet kuin uhkat ja pelotkin. Pystyykö metsä säilyttä-mään asemansa keskeisenä toimeentulon lähteenä myös tule-vaisuudessa? Estääkö luonnonsuojelu työllisyyden kehittymisen – vai voisiko se peräti luoda työllisyyttä? Mitkä ovat metsämaa-kunnan kilpailuedut tietoyhteiskunnassa?

Eurooppalaisia kilpailuetuja

Pohjois-Karjalalla on eurooppalaisittain katsoen monia suh-teellisia kilpailuetuja. Metsäpalot, myrskyt, eroosio, metsänuu-distamisen ongelmat ja vuoristoiset puunkorjuuolot haittaavat eteläeurooppalaisia, mutta eivät kovin paljon meitä. Luonto on siis puolellamme, vaikka puuston hitaahko kasvu harmittaakin.

37

Muualla metsäsektorin kehittämistä jarruttaa alan pieni ja nä-kymätön rooli yhteiskunnassa. Pohjois-Karjalassa metsäsekto-rin osuus esimerkiksi alueellisesta bruttokansantuotteesta on yli kaksinkertainen (16,5 %) verrattuna Suomen keskiarvoon (8 %), joka puolestaan on moninkertainen eurooppalaiseen keskiarvoon nähden. Työpaikkoja metsäalalla lasketaan ole-van laajimman kaavan mukaan run-saat 5500 eli yli 8 prosenttia maakun-nan työpaikoista.

Useimmissa maissa metsien rooli on häviävän pieni myös omis-tajiensa taloudessa, kun metsänomistus on pirstoutunut muuta-man hehtaarin suuruisiin miniatyyripalstoihin. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa metsätulot antavat olennaisen tulonlisän monelle per-heelle. Jo pelkästään puunmyyntituloina kertyy vuosittain noin 5 000 euroa kutakin metsänomistajaa kohti, joita maakunnassa on noin 20 000.

Metsistä löytyy monia myönteisiä vastauksia maaseutualuei-den kehittämistä koskeviin kysymyksiin. Maaseudun työpaikko-jen lisääminen edellyttää metsien käytön rakenteen kehittämis-tä, koska puu karkaa reuna-alueilta rintamaille edelleenkin var-sin vähän, jos ollenkaan jalostettuna. Maaseudun olisi pystyttävä pidättelemään nykyistä suurempi osa arvonlisästä oman alueen sisällä.

Työtä syntyy tiedon ja tekniikan ympärille

Uutta työtä syntyy tiedon ja tekniikan ympärille. Toimintaansa jatkuvasti vahvistavat Metlan tutkimuskeskus, yliopiston metsä-tiedekunta ja Euroopan metsäinstituutti virkistävät menestyksel-lään koko maakunnan henkistä tilaa.

”Metsistä löytyy monia myönteisiä vastauksia

maaseutualueiden kehittämistä koskeviin kysymyksiin.”

38

Korkeampaan jalostusasteeseen sekä metsän ja puun moni-puolisempaan hyödyntämiseen tähtääviä innovaatioita haravoi-daan Pohjois-Karjalassa aktiivisesti. Tuotekehittelyn vauhditta-miseksi on perustettu puuteknologiakeskus Puugia, joka tarjoaa puutuotealan ideoille ja yrityksille testauspalveluja.

Mekaaninen puun jatkojalostus näh-dään Pohjois-Karjalassa – mo-nien muiden maakuntien tapaan – lupaavimpa-na mahdollisuutena ainakin lähitulevai-suuden työpaik-kojen kannalta. Useimmiten sen vaatimat pe-rusinvestoinnit ovat varsin pie-net. Myöskään tuotannon mitta-kaavaedut eivät ole kilpailutekijänä niin merkittäviä kuin sellu- ja paperiteollisuudessa, jo-ten pienemmilläkin yksiköillä on mahdollisuus menestyä.

Sen sijaan massatuotantoon perustuvassa suurteollisuudessa työpaikkojen lisääminen näyttää olevan vaikeaa, koska kilpailu-kyky edellyttää jatkuvaa työn tuottavuuden kohottamista, mikä puolestaan johtaa usein tuotannon laajetessakin työpaikkojen vähenemiseen. Toisaalta sijaintimme Venäjän mittavien metsä-varojen ääressä mahdollistaisi, ainakin periaatteessa, hyvinkin

39

estottomat lisäinvestoinnit uusiin tuotantolaitoksiin, joilla olisi myös huomattavan myönteisiä työllisyysvaikutuksia.

Joka tapauksessa suurteollisuuden läs-näolo on maakunnan kehityksen kannal-ta edelleen ratkaisevan tärkeää. Se hyö-dyttää reuna-alueita takaamalla jatku-van puukauppatulojen virran. Samalla suurteollisuuden raaka-ainehankinta auttaa pitämään yllä syrjäisimpienkin kolkkien perusinfrastruk-tuuria. Puunjalostusteollisuus myös luo ympärilleen siihen liitty-vää muuta teollisuutta. Maakunnassa toimii esimerkiksi useita menestyviä puunkorjuukoneita valmistavia yrityksiä.

Naiset haravoimaan

Koko maaseudun elinvoimaisuutta ajatellen keskeinen ongel-ma on, että maalla on liian vähän työpaikkoja viriilissä iässä ole-ville naisille. Lupaavaa on, että metsäammattilaisten keskuudessa naisia sitä vastoin on nykyisin entistä enemmän. Metsäsektorilta soisikin naisenergian voimin löytyvän jotakin ihan uutta yrittä-jyyttä ja tuotteistusta.

Haasteena menestystuotteiden luonnissa on, että paikallinen kysyntä on vähäistä ja isoille markkinoille on maalta pitkä mat-ka. Vaikka tietotekniikan ja logistiikan kehittyminen ovat viime vuosina teoriassa kaventaneet tätä reuna-alueiden ja rintamai-den välistä kuilua, ovat asiat käytännössä kulkeneet pikemminkin toiseen suuntaan.

Metsäsektorin työpaikkojen lisäämiseksi on löydettävä uusia kytkentöjä kaupunkimaisen kulutuskysynnän ja maaseudun tar-jontamahdollisuuksien välille. Naisen silmä saattaisi havaita mah-

”Metsäsektorilta soisikin naisenergian voimin löytyvän jotakin ihan uutta yrittäjyyttä

ja tuotteistusta.”

40

dollisuuksia esimerkiksi materiaaliteknologiassa ja eri tieteenalo-jen yhteisponnisteluissa.

Metsistä ja puusta on luotava urbaanille kuluttajalle jotakin ennennäkemätöntä, jotakin vessapaperin kaltaista jokapäiväistä hyvää, jota ilman hän ei voisi edes kuvitella tulevansa toimeen sen jälkeen kun on kerran tuotteen käytön omaksunut.

Kauppalehti 31.5.2004

41

Myönteisen ilmapiirin ennätysvuosi


Useimmille meistä joulun ja uudenvuoden tienoon vapaapäi-vät ovat aikaa hiljentymiselle. Perheen ja suvun parissa vietetyt hetket tekevät nöyräksi ja palauttavat mieleen, mistä olemme tulleet. Kiireettömät pyhät pysäyttävät pohtimaan, minne olem-me menossa.

Pohjois-Karjalan elinkeinoelämän kannalta päättymässä oleva vuosi meni paremmin kuin uskallettiin odottaa. Yleisestä talou-den epävarmuudesta huolimatta työllisyystilanne koheni meil-lä koko vuoden ajan, vaikka monilla alueilla muualla Suomessa ajauduttiin huonompaan suuntaan.

Vuoden mittaan saimme lukea useitakin uutisia, joissa yritys-ten kerrottiin vahvistavan toimintojaan Pohjois-Karjalassa ja samaan aikaan su-pistavan tuotantoaan Etelä-Suomessa tai peräti ulkomailla.

Tilastollisena osoituksena elinkeino-elämämme myönteisestä kehityksestä oli viime keväänä julkistettu tieto, jonka mukaan Pohjois-Karjala on kohonnut ensimmäistä kertaa ohi Pohjois-Savon Itä-Suomen vauraimmaksi maakunnaksi asukaskohtaisella bruttoaluetuot-teella mitattuna.

”Yritykset luovat tämän päivän työpaikat, teknologian kehitys ja innovaatiot luovat huomisen työpaikat, tutkimus ja koulutus luovat ylihuomisen työpaikat.”

42

Pohjois-Karjalassa on viime vuosina toteutettu onnistunees-ti modernia ajatusrakennetta, jonka mukaan yritykset luovat tä-män päivän työpaikat, teknologian kehitys ja innovaatiot luovat huomisen työpaikat, tutkimus ja koulutus luovat ylihuomisen työpaikat.

Onnistumiset vahvistavat uskoa

Menestystarinat toimivat kehityksen moottorina. Kansain-välisesti tunnetuin maakuntamme menestystuote – Abloy-avaimen ohella – lienee listakärkeä eri puolilla maailmaa vuonna 2002 valloittanut kiteeläinen Nightwish-yhtye.

Urheilussa maakunnan kirkkaimpana tähtenä loisti Lieksan Jaakko Tallus ja tapahtumana mittavin oli seitsemän seuran yh-teistyönäyte Kalevan Kisat.

Maakunnan matkailu sai arvokkaan mainosmahdollisuuden, kun Pohjois-Karjala valittiin ensi kesän Suuri seikkailu –ohjelma-sarjan kuvauspaikaksi. Sibeliuksen paluu Kolille kiehtoi kävijöitä ja sai runsaasti palstatilaa valtakunnan viestimissä jo päättyneen vuoden aikana.

Posion shamaani Jouni Pylkkönen luovutti Suuren Seikkailun avaimet Pentti Hyttiselle ja Pekka Huoviselle Kolin komeissa maisemissa Kalevalan päivänä 2003.

43

Metsäosaamisen maakunnan kuvaa kohensi toukokuun taka-talvisista oloista huolimatta hyvin onnistunut Silva-metsänäyttely. Profiilia nostaa entisestään Suomen suurimman puurakennuksen ja Suomen suurimman puisen toimistorakennuksen rakentami-nen maakuntakeskukseen.

Kehittämisen painoaloillamme mieltämme lämmitti se, että Pohjois-Karjala nousi muovituotteiden valmistuksessa jalostus-arvolla mitattuna merkittävimmäksi maakunnaksi koko maas-sa. Kivikeskuksen rakennustöiden käynnistyminen Juuassa oli niin ikään näkyvä aikaansaannos.

Huolenaiheitakin meillä toki on. Vaikka uusia työ-paikkoja onkin vii-me vuosina syntynyt kiitettävästi, työt-tömiä on edelleen aivan liian paljon. Ja vaikka 1990-lu-vun loppupuolen pahimmat muuttotappio-vuodet ovat taakse jäänyttä historiaa, maakunnasta poismuutta-jia oli vuonna 2002 edelleen enemmän kuin tänne tulijoita.

Työttömyys ja poismuutto ovat kohdelleet kaltoin maakunnan reuna-alueita. Erityisesti nuorten ja naisten työpaikkojen eteen on jatkettava ponnisteluja.

Suomen Kivikeskuksen rakentaminen käynnistyi vuonna 2002.

44

Vastaamme itse ilmapiiristä ympärillämme

Entäpä alkava vuosi 2003? Tulevaisuuden ennustaminen on sen verran epäkiitollinen tehtävä, että on varmaan parasta olla siihen ryhtymättä. Sen sijaan joitakin tulevaan kehitykseen vai-kuttavia tekijöitä ja ilmiöitä voi hyvinkin tuoda esille.

Pohjois-Karjala on osa Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Lähiajan suuri muutostekijä saattaa olla Irakin sota. Mahdollisen sodan aiheuttama öljyn hinnan nousu seurausvaikutuksineen laittaisi kapuloita talouden rattaisiin myös meillä.

Olipa ulkoisen maailman tuleva kehitys mikä tahansa, maa-kuntamme menestyksen eväät ovat omissa vahvuuksissamme. Pohjois-Karjalan lähitulevaisuuden ohjenuorana on luonnollises-ti POKAT-ohjelma. Vuoden 2002 kuluessa tarkistettu ohjelma vii-meistellään kesään mennessä uuden alueiden kehittämislain mu-kaiseksi maakuntaohjelmaksi.

On osattava keskittyä olennai-seen ja valita, missä olla hyvä. Kilpailuetumme ovat erikoistunees-sa osaamisessa, logistisessa tehokkuudessa, verkostojen voimas-sa ja paikallisen yhteistyön toimivuudessa.

Kuten maakunnan kehittäjänä palkittu enolainen luokan-opettaja Mika Vanhanen on maailmanlaajuisella verkkokoulul-laan osoittanut, uusi teknologia avaa myös meille menestymisen mahdollisuuksia.

Koivunmahlainnovaatiosta palkittu tohmajärveläinen Maarasen pariskunta puolestaan näyttää, etteivät vanhatkaan ideat jää is-tualleen, kun pystymme näkemään mahdollisuuksia, joita muut eivät näe.

”Olemme jokainen itse vastuussa henkisestä ilmapiiristä

ympärillämme.”

45

Olemme jokainen itse vastuussa henkisestä ilmapiiristä ympä-rillämme. Kaikille pohjoiskarjalaisille sopiva uudenvuodenlupaus onkin myönteisestä ilmapiiristä huolehtiminen.

Pohjois-Karjalassa ei enää maalailla mielikuvia valot sammut-tavasta viimeisestä lähtijästä. Suuntaamme energiamme sen si-jaan kilvoittelemaan siitä, kuka sytyttää sen kirkasvalolampun, joka virkistää koko maakunnan entistäkin vireämpään keväthur-mokseen.

Pohjois-Karjala on identiteetiltään yksi Suomen vahvimmista maakunnista - ellei peräti kaikkein vahvin. Täällä kannattaa asua, opiskella, työskennellä ja yrittää.

Maakunnan Kehittäjä -palkinto myönnetään vuosittain pohjoiskarjalaiselle henkilölle, joka on kyseisenä vuonna esimerkillisesti edesauttanut maakunnan kehitystä ja omalla toiminnallaan vaikuttanut maakunnan positiiviseen eteenpäin menoon. Valinnan tekee laaja-alainen palkintoraati, jonka puheenjohtajana Pentti Hyttinen on toiminut vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2006 palkintoa ei jaettu.

Menestys Maakunnan Kehittäjänä palkitut pohjoiskarjalaiset

• professori Heikki Kirkinen 1995

• teollisuusneuvos Reijo Vauhkonen 1996

• muusikko Sari Kaasinen 1997

• yrittäjä Matti Turunen 1998

• toimitusjohtaja Timo Kettunen 1999

• toimitusjohtaja Arvo Havukainen 2000

• kauppaneuvos Eino Tenhunen 2001

• luokanopettaja Mika Vanhanen 2002• toimitusjohtaja Loreno Dalla Valle 2003

• tehtaan johtaja Martti Toivanen 2004

• elokuvaohjaaja Markku Pölönen 2005

• muusikko Tuomas Holopainen 2007• konsernijohtaja Kyösti Kakkonen 2008

• liikenneministeri Anu Vehviläinen 2009• toiminnanjohtaja Markku Pyykkönen 2010

46

Piha on ihan pihalla

Puheenvuoro Talouselämä -lehdessä 15.8.2003

Entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Kirsi Piha pa-kinoi Talouselämän (25/2003) kolumnissaan hajasijoituksesta pi-täen sitä hölmöläisten touhuna. Asettaessaan pääkaupunkiseu-dun ja muun maan vastakkain hän turvautuu viljelemään aikansa eläneitä stereotyyppisiä mieli- ja kielikuvia.

Helsinkiä maailmansa napana pitävä Piha näkee kehäkolmo-sen ulkopuolisen Suomen takapajulana, jossa kirnutaan voita ja luetaan Kalevalaa päreiden valossa. Samalla tyylilajilla vastaten Helsinki näyttäytyy uupuneiden uurastajien tunkiona, jonne ih-miset on vasten tahtoaan pakotettu muuttamaan hallinnollisten päätösten myötävaikutuksella perustettujen työpaikkojen peräs-sä.

Tuoreen selvityksen mukaan Uudellamaalla on kaikkiaan 47 000 suoraan valtion budjettivaroin rahoitettua työpaikkaa. Vertailun vuoksi talousveturimme Nokia työllistää maailmanlaajuisesti noin 52 000 henkilöä. Toisin sanoen valtio pumppaa verovaroilla Nokian suuruisen kasvusysä-yksen poliittisella päätöksel-lä valitun pääkaupunkimme ympärille! Epistä.

Kotimaakuntani Pohjois-Karjala saa valtion budjetista vain 3 500 työpaikan työntöavun. Luku on ala-arvoinen esimerkiksi asukaslukuun suhteutettuna. Uudellamaalla on laskennallises-ti lähes 17 000 ”ylimääräistä” valtion työpaikkaa. Muu maa tu-

”Piha näkee kehäkolmosen ulkopuolisen Suomen takapajulana, jossa kirnutaan

voita ja luetaan Kalevalaa päreiden valossa.”

47

kee Uudenmaan ostovoimaa ainakin 500 miljoonalla eurolla vuo-dessa, jos ao. tehtävien keskipalkkana käytetään 2 500 euroa/kk. Kun mukana muuttavat perheet otetaan huomioon, en edes tohdi laskea, kuinka paljon Uudenmaan ostovoimaa rahoitetaan maakuntien voimin.

On perusteltua edellyttää, että valtionhallinnon vääristymiä ru-vetaan purkamaan toimintoja alueellistamalla. Korjausliikkeeksi ei riitä muutaman kymmenen tai sadan työpaikan näpertely, vaan tehtäviä on rojautettava tuhansittain takaisin maakuntiin. Epäinhimillistäkö? Kuka kyseli inhimillisyyden perään, kun maa-kuntien väki hallinnol-listen ratkaisujen säes-tämänä pakkosiirret-tiin pääkaupunkiseu-dulle.

Toimintojen alueellistaminen on järkevää, tehokasta ja kannat-tavaakin – ei ainoastaan julkiselle sektorille, vaan myös useille yri-tyksille. Pihan näkemyksestä poiketen osaamista ja kilpailukykyis-tä yritystoimintaa kyetään näet luomaan keskusten ulkopuolella-kin, jopa Euroopan laitamilla syrjäisessä Suomessa.

Veikkaanpa, että Pihakin kantaa taskussaan ainakin yhtä glo-baalisti kilpailukykyistä Pohjois-Karjalan tuotetta: Abloy-avainta. Ettei vaan Pihan kännykän kuoretkin olisi peräisin Perloksen Kontiolahden tehtaalta. Juukalaisen Tulikiven takan edessäkin on tainnut joskus tulla tunnelmoitua?

Tuskinpa yhdysvaltalainen John Deere –yhtiö nojasi alue-poliittisiin perusteisiin päättäessään viime keväänä keskittää Timberjack’in Euroopan metsäkonetuotannon Joensuuhun. Ratkaisun yhteydessä yhtiö ajoi alas tuotantonsa ja 120 työpaik-kaa Ruotsin Filipstadissa.

”Hyvät yritysjohtajat, tsekatkaapa huviksenne Pohjois-Karjalan mahdollisuudet.

Emme edellytä farkkujen vaihtamista verkkarihousuun.”

48

Itse asiassa markkinavoimat tekevät hartiavoimin töitä maa-seudun, etenkin maakuntakeskusten puolesta. Monissa yrityksis-sä on jo noteerattu, ettei pääkaupunkiseutu ole paras paikka toi-mia. Korkea kustannustaso, työntekijöiden vaikea saatavuus ja heikko pysyvyys sekä palvelujen pitkät odotusajat syövät yritys-ten toiminnan tehokkuutta.

Mitä rivakammin asuntojen hinnat nousevat, sitä enemmän työnantajilta vaaditaan vastinetta ja sitä suuremmaksi nousee ylipäätään uusien työntekijöiden kynnys muuttaa pääkaupunki-seudulle. Ruuhkat, jonot ja eri palvelujen odotusajat tekevät ih-misen arjesta takkuisen. Sosiaaliset ongelmat ja syrjäytyneisyys lisääntyvät. Ei ole yllättävää, että Helsingistä on tullut nyt muut-totappiokunta.

Hyvät yritysjohtajat, toimintojen alueellistaminen ei ole pel-kästään julkisen sektorin trendi. Tsekatkaapa huviksenne Pohjois-Karjalan mahdollisuudet. Emme edellytä farkkujen vaihtamista verkkarihousuun.

Rytmiryhmä eli Matti Kuosmanen (vas.), Pentti Hyttinen, Esa Komulainen, Pertti Korhonen,Pentti Holopainen ja Jouni Mönkkönen kampanjoivat näkyvästi yrittäjyyshengen kohentamiseksi Pohjois-Karjalassa.

49

Prinsessa Victoria ja seutukuntajako


Lehtien palstatilalla mitaten kuluvan syyskesän kaksi merkit-tävintä asiaa maakunnan kannalta näyttävät olevan prinsessa Victorian Suomen visiitti ja seutukuntajako.

Hattupäinen prinsessa muistuttakoon, että kohta on taas pak-kaset ja jonkinlainen suojapäähine on tarpeen meille rahvaankin edustajille. Sen sijaan seutukunta-asiassa pää on parempi pitää kylmänä.

Sisäasiainministeriö on pyytänyt maakuntien liittoja selvittä-mään yhteistyössä kuntien kanssa nykyisen seutukuntajaon toi-mivuuden. Mahdolliset ehdotukset seutukuntajaon muutostar-peista on toimitettava ministeriölle syyskuun puoliväliin mennes-sä.

Käyttöä vetovoiman mittaamisessa

Seutukuntajaon tarkistamisen taustalla on etenkin kuntien vä-lisen yhteistyön lisääntyminen ja kiinteytyminen sekä sen suun-tautuminen uudelleen. Myös kuntien yhteiset kehittämisorgani-saatiot ovat yleistyneet. Niin ikään työssäkäyntialueet ovat pai-koin muuttuneet.

Nykyinen seutukuntajako ei enää välttämättä vastaa kuntien todellisia yhteistyöalueita eikä työssäkäyntialueita. Tarkistuksen ajankohtaisuutta perustellaan myös Euroopan unionissa valmis-teilla olevalla asetuksella tilastollisten alueyksiköiden nimikkeis-töstä.

50

Valtio käyttää seutukuntajakoa pohjana määritellessään kan-sallisia tukialueita, jolla porrastetaan muun muassa yritystoimin-nan tukia. Asialla ei kuitenkaan ole Pohjois-Karjalan seutukunta-jaon kannalta merkitystä, koska maakuntamme on EU:n tavoite 1 –aluetta ja tällä tietämällä myös jatkaa aluetukien piirissä vuo-den 2006 jälkeen.

Käytännössä seutukunnilla onkin merkitystä lähinnä tilastolli-sena yksikkönä. Pohjois-Karjala on nykyisin jaettu viiteen seutu-kuntaan, jotka ovat Joensuu, Outokumpu, Keski-Karjala, Pielisen Karjala ja Ilomantsi-Tuupovaara.

Aluekehityksen seurannassa esimerkiksi bruttokansantuotelu-vut saadaan vain seutukunnittain, mutta ei kunnittain. Viime ai-koina seutujen menestyksen vertailussa keskeisimmäksi mittarik-si on noussut ns. BTV-indikaattori, jossa BKT-lukujen ohella mukana ovat työllisyys- ja väestökehitystie-dot.

Tällä mittarilla mitaten Joensuun seudun kehitys on ollut maan terävimmässä kärjessä kuuden parhaan joukossa. Ehkäpä erityi-sesti tästä syystä Outokummun, Polvijärven, Juuan, Tuupovaaran ja Ilomantsin kunnat ovat ilmoittaneet halustaan liittyä Joensuun seutukukuntaan.

Hyvää ei taida tulla mitenkään

Pohjois-Karjalan liitolla on epäkiitollinen tehtävä esittää sisä-asiainministeriölle maakunnan virallinen kanta ensi viikon maa-nantaina. Liiton kannanottoa on valmisteltu tavallista perusteel-lisemmin. Kysymys kun on ensisijaisesti kuntien omasta tahdos-ta.

”Ilomantsi jäisi yksin konkeloon, ellei sitä myös liitettäisi Joensuun

seutukuntaan.”

51

Kirjallisten lausuntojen lisäksi kuntien näkemyksiä on kartoitet-tu kuntajohtajien kokouksessa. Mitään yksiselitteistä ja ehdotto-man välttämätöntä syytä seutukuntajaon muutokselle ei näytä olevan olemassa.

Outokummun ja Polvijärven siirto näyttää sopivan kaikille kun-nille, mutta muiden aikeet jakavat mielipiteitä. Juuan siirto am-putoisi jäljelle jäävän Pielisen Karjalan. Tuupovaara siirtyy auto-maattisesti Joensuun seutukuntaan, jos vireillä olevasta kolmen kunnan liitoksesta tulee tosi. Silloin Ilomantsi jäisi yksin konke-loon, ellei sitä myös liitettäisi Joensuun seutukuntaan.

Valtimo

Nurmes

Lieksa

Juuka

Polvijärvi

KontiolahtiOutokumpu

LiperiJoensuu

Ilomantsi

RääkkyläTohmajärvi

Kitee

Kesälahti

Pielisen Karjalan seutukunta

Joensuun seutukunta

Keski-Karjalan seutukunta

Valtimo

Nurmes

LieksaJuuka

Polvijärvi

KontiolahtiOutokumpu

Liperi

Joensuu

Pyhäselkä

IlomantsiEno

Tuupovaara

Kiihtelysvaara

Rääkkylä Tohmajärvi

Kitee

Värtsil

ä

Kesälahti

Pielisen Karjalan seutukunta

Joensuun seutukunta

Outokummun seutukunta

Keski-Karjalan seutukunta

Ilomantsin seutukunta

2003 2010

Pohjois-Karjalan kunta- ja seutukuntajako vuosina 2003 ja 2010.

52

Esimerkiksi EU:n rakennerahojen suuntaamisen ja muiden aluekehitys-toimenpiteiden kannalta olisi eduksi, että erityyppisten alueiden kehitystä pystyttäisiin seuraamaan pitkinä aika-sarjoina myös niiden mittareiden osal-ta, joita ei tuoteta seutukuntajakoa tarkemmalla aluejaolla.

Joensuun suurseutukunta hanka-loittaisi aluekehityksen seurantaa. Naarvan ja Noljakan välillä kun on eroa – niin hyviä paikkoja kuin molem-mat sinänsä ovatkin. Toisaalta voi tie-tenkin kysyä, ovatko nykyisetkään seu-tukunnat kovin homogeenisia.

Yksimielisyys olisi voimaa

Sisäasiainministeriö on ilmoittanut etukäteen, että se hyväksyy kaikki yk-simielisesti syntyneet seutukuntajaon muutosehdotukset. Sitä ministeriö ei

kerro, riittääkö muutokseen maakuntahallituksen yksimielinen kanta vai pitääkö myös kaikkien asianosaisten kuntien olla muu-toksesta yksimielisiä.

Seutukuntajako ei nytkään rajoita kuntien yhteistyötä millään tavalla. Pääasiassa maakunnan kehittämisrahan turvin parhail-laan toteutettavan ”Joensuun seudun aluekeskusohjelma” –pro-jektin paisuminen koko maakunnan kattavaksi lienee tulkittavis-

Joensuun kartta Suomen Matkailija-Yhdistyksen Suomi kartastossa vuodelta 1902.

53

sa merkiksi siitä, että myös muu seutuyhteistyö laajenee ennen pitkää kattamaan koko maakunnan.

Seutuyhteistyön uusi jäsentyminen ja yhteistyön uudet muo-dot eivät muutoinkaan kyseenalaista maakunnan roolia. Pohjois-Karjala on maakuntana selkeä ja kompakti kokonaisuus. Ihmiset identifioituvat ensisijaisesti kuntaan ja maakuntaan, eivät seutu-kuntaan. Esimerkiksi minä itse tunnen olevani kotoisin Juuasta, Pohjois-Karjalasta.

Saattaa siis hyvinkin olla - palatakseni otsikon teemaan, ettei seutukuntajaolla ole maakunnan kehityksen kannalta merkitystä kovin paljon enempää kuin toimittajat hullaannuttaneella prin-sessa Victorian hatulla. Sitä jään kylläkin miettimään, millä ih-meen tempulla seutukunnistamme saataisiin yhtä vetovoimaisia kuin prinsessa Victoriasta.

54

Susien kanssa on opittu elämään

Suurpetoseminaarin avauspuheenvuoro Joensuussa 21.10.2003

Suurpedot ovat kuuluneet aina Pohjois-Karjalan luontoon. Maakunnan väki on elänyt vuosisatoja luonnon ja sen ilmiöiden keskellä. Luonto on opittu tuntemaan sekä vastustajana, välttä-mättömyytenä että liittolaisena.

Pohjois-Karjalassa käydyn petokeskustelun seurauksena mar-raskuussa 1998 pidettiin neuvottelu- ja kuulemistilaisuus, jon-ka pohjalta päätettiin perustaa suurpetoneuvottelukunta. Maakuntahallitus asetti helmikuussa 1999 suupetoneuvottelu-kunnan. Pohjois-Karjala oli tässä liikkeellä ensimmäisenä maa-kuntana Euroopan unionin alueella.

Neuvottelukunnan keskeisenä tehtävänä on valmistella Poh-jois-Karjalan maakunnallinen näkemys suurpetoasioissa ohjeeksi asiaa käsitteleville kunnallisille, maakunnallisille, valtakunnallisil-le ja EU-viranomaisille.

Euroopan unionin säätämän luontodirektiivin mukaan suur-pedot ovat tiukkaa suojelua vaa-tivia eläinlajeja. Luontodirektiivin velvoitta mana Suomen on huolehdittava suurpetokannoista si-ten, että ne säilyvät suotuisan suojelun tasolla. Maa- ja metsä-talousministeriö on käynnistänyt hoitosuunnitelmien laadinnan Suomen susikannan kehittämiseksi ja hoitamiseksi.

”Kotieläinvahinkoja aiheuttaneiden susien on arveltu oppineen ravinnon-

hankintamallinsa itärajan takana.”

55

Vaikka Pohjois-Karjalassa elää noin puolet koko maan susikan-nasta, maakunnan asukkaiden suhtautumista vahinkoja aiheutta-mattomiin petoihin on kuitenkin pidettävä maltillisena verratta-essa useimpiin muihin alueisiin, missä tottumusta susiin ei enää ole ole massa. Myös suojelukäsite suotuisan suojelun taso on hy-väksytty.

Suurpetoasiat ovat nousseet keskustelun kohteiksi Pohjois-Karjalassa lähinnä kotieläimille aiheutuneiden vahinkojen ja suur-petojen pihapiireissä vierailujen vuoksi. Susikannan lisääntymisen myötä törmäykset ihmisten toimintojen kanssa ovat lisääntyneet. Ongelmien taustalla voi olla heikentynyt ravintotilanne ja toisaal-ta petojen tottuminen ihmistoimintoihin. Kotieläinvahinkoja ai-heuttaneiden susien on myös arveltu oppineen ravinnonhankin-tamallinsa itärajan takana.

Lempeä katse kätkee taakseen pahamaineisen pedon.

56

Pohjois-Karjalan suurpetoneuvottelukunnan käynnistämässä ja Joensuun yliopiston Karja lan tutkimuslaitoksen toteuttamas-sa tutkimuksessa todetaan, että pedot herättävät huolestunei-suutta, niitä pidetään vaarallisina ja niiden vähentämiseen ol-laan usein halukkaita riippumatta siitä, onko petoja kohdattu, liik kuuko niitä asunnon lähellä tai asuuko vastaaja petoalueilla.

Suhtautuminen petoihin ei juurikaan näytä riippuvan peto-kokemuksista. Vaikka tutkimuskyselyn tulosten mukaan susi- ja karhukan tojen kaventamista melko yleisesti vaaditaankin, peto-mielipiteisiin näyttävät vaikuttavan erityisen paljon muut, kuin itse pedoista tai niiden käyttäytymisistä johtuvat seikat.

Suurpedot Pohjois-Karjalan susikanta

Luvut ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioita.

Vuosi Määrä

2000 50

2001 50-60

2002 50-55

2003 70

2004 70

2005 65-70

2006 75-90

2007 65-75

2008 50-70

2009 25-40

2010 45-50

57

Pohjois-Karjalan suurpetoneuvottelukunnan työskentelyn ai-kana on tullut esille useita suurpetojen suojeluun, kantojen säätelyyn tai petoihin suhtautumiseen liittyviä seikkoja tai epä-kohtia, jotka edellyttäisivät valtakunnan tason toimia tilanteen parantami seksi. Näitä ovat mm.:

— Puutteellinen tieto suurpetokannoista, niiden kehitykseen vaikuttavista tekijöistä, petoja hirvikantojen välisistä vuoro-vaikutussuhteista, pihapiiriin hakeutuvien petojen käyttäyty-misen syistä sekä haaskojen mahdollisista vaikutuksista peto-jen käyttäytymiseen.

— Puuttuva valtakunnallinen suurpetokantojen hoito-ohjelma.

— Ihmisten asenteet suurpetoihin ja suurpetojen elintapojen huono tuntemus sekä siihen liittyvä turha huoli tai suoranai-nen pelko suurpetoja kohtaan, mitä tiedotusvälineiden suur-petoihin liittyvä sensaatiohakuisuus vielä korostaa.

— Konkreettiset petojen aiheuttamat vahingot (hyötyeläinten ja metsästyskoirien menetyk set, mehiläispesille aiheutetut va-hingot ym. taloudellisesti korvattavissa olevat vahingot) sekä ennaltaehkäisyn ja korvausjärjestelmän puutteet.

— Kannan säätelyn monimutkaistuminen EU –lainsäädännön seurauksena sekä osin tästä aiheutunut arvostuksen puute lainsäädäntöä kohtaan.

Maakunnassa on koettu kohtuuttomiksi viime aikoina sään-nönmukaisiksi käyneet tuotantoeläimiin ja koiriin kohdistuneet vahingot, joiden torjumiseksi käytettävissä olevat menetelmät ovat kehittymättömiä ja toivottoman hitaasti käyttöön otetta-vissa.

58

Myös vahinkokorvauksia pidetään riittämättöminä ja korva-uskäytäntöä kankeana. Osaltaan lukuisat vahingot kasvattavat epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, rapauttavat lainkuuliai-suutta ja sitä kautta myös vaikeut tavat suojelutavoitteiden saa-vuttamista susiasioissa.

Tiedon lisääminen tutkimuksen kautta koetaan Pohjois-Karjalassa erittäin tärkeäksi. Koska Pohjois-Karjalan susikanta on ainakin lähi tulevaisuudessa koko Suomen susikannan perusta, tulee Pohjois-Karjalaan sijoittaa suurpetotutkija. Parhaiten tämä toteutuu sijoittamalla tutkija Riista- ja kalantutkimuslaitoksen Joensuun tutki mus asemalle. Oikea-aikainen tieto lisää väestön turvallisuuden tunnetta.

Vahinkojen ennalta ehkäisemiseen liittyy myös susilaumojen radio seuranta, mikä tulisi toteuttaa kaikkien maakunnan alueel-la liik kuvien ja oleskelevien susilaumojen osalta. Toimenpiteellä voitai siin vähentää metsästyskoiriin kohdistuvia vahinkoja sekä kartuttaa kan nanhoidolle välttämätöntä tutkimustietoa laumo-jen lisääntyvyydestä ja liikkuvuudesta.

Maatilatalouksien kotieläinten suojaamiseksi tulisi luoda ny-kyistä joustavampi järjestelmä suoja-aitojen rakentamiseksi. Toimenpi teellä voitaisiin suojata lähinnä yksittäisiä kohteita, jois-sa uhka koti eläinten saaliiksi jäämiselle on todellinen.

Vahinkojen korvausjärjestelmän tulee kyetä täysimääräisesti il-man vahinkoa kärsineen omaa vastuuta ja lyhy ellä viiveellä kor-vaamaan vahingoista aiheutuneet menetykset.

Vahinkojen ennalta ehkäisemisen sekä tutkimustiedon lisää-misen rinnalla maahamme tulee luoda järjestelmä, joka antaa mah dolli suudet nopeisiin toimiin susien aiheuttamien häiriöiden mini moi miseksi.

59

Järjestelmän tulee olla hyvin suunniteltu, monipuo lisiin kei-noihin tukeutuva ja kontrolloitavissa oleva yhteistoiminta-menettely, jossa yhtä useampi paikallinen taho valtuutetaan yk-sissä tuumin ryh tymään viivytyksettä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Järjestelmän kehit tä mistyön tulisi tapahtua Maa- ja metsä-talousministeriön ja tiheimpien susialueiden edustajien kesken ja se tulisi hyväksyttää Euroopan unionissa.

Susien metsästyksen lupamenettely pitää hoitaa niin, että siir-rytään alueelliseen metsästyslupakiintiöön, jolla huomioidaan eri alueiden susikannan vaihtelut.

Maatiloilla tarvitaan suoja-aitoja kotieläimille susivahinkojen välttämiseksi.

60

Erilaisuus on rikkaus

Juhlapuhe Kotitanhuan palvelukodin kodinsiunausjuhlassaKontiolahdella 21.11.2003

Kuluva vuosi 2003 on Euroopan vammaisten teemavuo-si. Vuoden aikana vammaiset henkilöt ja vammaisjärjestöt Euroopassa edistävät kaikin mahdollisin tavoin vammaisten yh-denvertaisia mahdollisuuksia ja tasa-arvoista osallistumista yh-teiskuntaan.

Vammaisten osallistumista yhteiskunnan toimintaan kaikil-la sen osa-alueilla pidetään tavoitteena myös eri kansainvälisten elinten kannanotoissa ja toimintaohjelmissa. Esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa on hyväksytty vuonna 1994 yleisohjeet, jotka korostavat vammaisten jäsenyyttä yhteiskunnassa ja heidän oi-keuttaan omaan normaaliyhteisöönsä.

Suomalaisessa lainsäädännössä korostetaan niin ikään integ-raation ja normalisaation periaatteita. Integraation periaatteiden mukaisesti kaikille kehitysvammaisille henkilöille tulee järjestää tilaisuus elää tavalla, joka vastaa mahdollisimman pitkälle mui-den samanikäisten henkilöiden elinoloja.

Normalisaatio puolestaan tarkoittaa henkilön hyväksymistä vammoineen yhteiskunnan jäseneksi samoin oikeuksin, vastuin, velvollisuuksin ja mahdollisuuksin kuin kaikki muutkin kansalai-set. Tavoitteena on, että kehitysvammaiset henkilöt voivat käyt-tää kaikille tarkoitettuja palveluja ja ovat päivittäisessä kanssa-käymisessä muiden kanssa.

61

Meillä kaikilla on koko joukko erilaisia tarpeita, jotka ohjaa-vat käyttäytymistämme ja toimintaamme, usein vieläpä niin, että emme itse tiedosta sitä lainkaan. Tarveteorioista lienee tunnetuin ns. Maslowin tarvehierarkia, jonka mukaan meillä on viisi erilais-ta tarvetasoa:

1. fysiologiset tarpeet, kuten nälkä ja jano

2. turvallisuuden tarpeet, kuten turvallisen elinpiirin, esimer-kiksi kodin kaipuu

3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, kuten ystävät, läheiset, lapset ja ihmissuhteet yleensä

4. itsensä kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet, kuten sosi-aalinen hyväksyntä, arvostus ja itsenäisyys

5. itsensä toteuttamisen tarpeet, kuten oman minän kehittä-

minen yksilöllisten vahvuuksien ja motivaation mukaan.

Maslow näkee neljän ensimmäisen tason tarpeet olennaisiksi ihmisen selviytymisen kannalta. Jopa rakkaus ja sosiaalinen ar-vostus ovat lähes välttämättömiä terveyden ja henkisen hyvin-voinnin ylläpitämisen kannalta.

Valtakulttuurin näkökulmasta erilaisuus nähdään usein nega-tiivisena. Emme tunnista erilaisuuden rikkautta emmekä tiedos-ta, että tietyissä tilanteissa meistä jokainen voi joutua niin sano-tusti marginaaliin. Varmasti meillä kaikilla on ollut tilanteita, jois-sa olemme joutuneet kokemaan erilaisuutta, mutta oman tilan-teemme lyhytaikaisuus on kenties sokaissut meidät näkemästä pysyvämpiä tosiasioita lähellämme.

62

Yksinäisyys on nykyisin yksi merkittävimmistä yhteiskunnalli-sista ja sosiaalisista ongelmista. Länsimaissa ihmiset elävät jo niin sanotussa tavallisessakin ydinperheessä varsin rajatussa sosiaali-sessa ympäristössä. Vain harvoin ydinperheeseen kuuluu ketään muuta kuin vanhemmat ja heidän lapsensa.

Vammaisilla henkilöillä tilanne on tätäkin karumpi. Tavanomainen parisuhde puuttuu useimmil-ta. Hyvin harvat vammaiset pe-rustavat omaa perhettä ja vielä harvemmat saavat omia lapsia. Ikääntyviltä vammaisilta henkilöiltä puuttuu tyystin omien las-ten tuoma turva. Monilta puuttuu ylipäätään läheinen ystävä. Yksinäisyyttä lisää työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen, joten työyhteisöäkään ei ole tukena.

Varteenotettava ihmiskunnan yhteinen eettinen lähtökohta on kultainen sääntö: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teil-le, tehkää te heille.” Säännön vahvuus on siinä, että sen sisältä-mä periaate tunnetaan useimmissa uskonnoissa ja se ylittää kult-tuurien rajat. Sen avulla voidaan hahmottaa sekä arkielämän oi-keaa että väärää.

Yleisyydestään ja tunnettavuudestaan huolimatta kultainen sääntö ymmärretään usein ohuesti tai jopa väärin; tarkoitukse-na ei ole kehottaa meitä tekemään toisillemme sitä, mitä itse pi-dämme hyvänä itsellemme, vaan asettumaan toisen asemaan.

Meidän jokaisen tulisi kysyä itseltämme, mitä toivoisimme it-sellemme tehtävän, jos olisimme toisen henkilön tilanteessa. Luterilaisessa kultaisen säännön tulkinnassa on erityisesti koros-tettu tilanteen näkemistä heikoimmassa asemassa olevien silmin.

”Harvat vammaiset perustavat omaa perhettä ja vielä harvemmat saavat

omia lapsia. Ikääntyviltä vammaisilta henkilöiltä puuttuu tyystin omien

lasten tuoma turva.”

63

Honkalampi-säätiö on omalla toi-minnallaan vastannut edellä mainit-tuihin tarpeisiin järjestämällä kodin-omaisen asumismahdollisuuden monil-le kehitysvammaisille lähimmäisillem-me jo aiemmin Ilomantsissa, Lieksassa, Outokummussa, Tohmajärvellä, Liperissä ja nyt täällä Kontiolahdella.

Palvelukodit tarjoavat ympärivuoro-kautista palvelua ja tukea sitä tarvitse-ville henkilöille ja palvelut suunnitellaan yksilöllisyyttä ja yksilön tarpeita kunnioittaen. Toiminnan tarkoi-tuksena on, paitsi luoda kodinomaiset asumismahdollisuudet, myös parantaa edellytyksiä itsenäiseen elämään ja omatoimisuu-den lisäämiseen. Yksilökeskeisen hoitotyön avulla on mahdollista saada entistä paremmin selville asukkaiden henkilökohtaiset toi-veet kodinomaisuudesta.

Ammattitaitoinen hoitohenkilökunta, yhdessäolo, osallistumi-nen ja osallisuuden vahvistaminen sekä virikkeellinen vapaa-ai-ka ovat kodinomaisuuden luomisessa ensiarvoisen tärkeitä ele-menttejä.

Näillä sanoilla toivotan kaikkea hyvää Kotitanhuan palvelu-kodin asukkaille ja hoitohenkilökunnalle. Samalla haluan kiittää lämpimästi Honkalampi-säätiötä siitä, että se on tehnyt arvokas-ta työtä luomalla edellytykset tämän kodin perustamiselle.

64

Siuruaisen Tekes-malli on susi

Mielipidekirjoitus Kauppalehdessä 5.5.2004

Maaherra Eino Siuruainen on laatinut selvityksen valtion tek-nologiarahoituksen alueellisesta hyödyntämisestä. Hänen esityk-sensä on sijoittaa tuntuvasti nykyistä suurempi osa Tekesin henki-löstöstä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Esitys on kannatetta-va, mutta ehdotettu viiden alueyksikön malli ei ole oikea vastaus niihin kysymyksiin, jotka olivat selvitystyön lähtökohtana.

Tekesin alueellistaminen on suuri yhteiskunnallinen linjavalin-ta. Pyrkimyksenä oli laatia esitys, joka edistäisi teknologiarahoi-tuksen tasapainoisempaa jakaantumista alueellisesti. Siuruaisen malli sitä vastoin keskittäisi teknologian kehitystä vain muutamil-le nyt hyvin kehittyvistä seuduista.

Alueyksiköiden sijoittaminen esitetyllä tavalla Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun ja Kuopioon tarkoittaisi, että muut yliopistokaupungit ja osaamiskeskukset joutui-sivat nykyistä heikompaan asemaan.

Esitetty malli johtaisi absurdiin tilanteeseen esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, jossa teknologiayritysten kasvu on nyt päässyt hyvään vauhtiin globaalisti toimivien kärkiyritysten Abloyn, Perloksen, Timberjackin ja Tulikiven vanavedessä. Siuruaisen kaavailemassa alueyksiköiden painopisteajattelussa Tekesin palvelut olisi näillä aloilla haettava oman TE-keskuksen sijasta kaiketi Tampereelta!

”Maantieteellinen naapuruus ei merkitse osaamispohjan yhtenäisyyttä.”

65

Siuruainen jättää huomioimatta, että maantieteellinen naa-puruus ei merkitse osaamispohjan yhtenäisyyttä. Mitään syner-giaetua alueyk-sikön sijoittu-misesta naapu-rimaakuntaan ei useimmiten ole. On yhden-tekevää, missä hakemuspape-rit maantieteel-lisesti käsitel-lään, tärkeintä on asiakaspal-velu ja osaavi-en resurssien riittävyys ken-tällä.

Käytäntö on osoittanut, että siellä missä Tekesin henkilöresurs-seja on lisätty, on myös teknologiarahoitus lisääntynyt vastaavas-ti. Tarjonta ja aktiivinen läsnäolo luo kysyntää. Tekesillä tuleekin olla riittävä määrä teknologia-asiantuntijoita tekemässä selvitys-miehen peräänkuuluttamaa proaktiivista toimintaa kentällä.

Järkevämpi ratkaisu on, että Tekesin toimintaa vahvistetaan joko nykyisen mallin mukaan TE-keskusten yhteydessä tai joka tapauksessa useammassa kuin Siuruaisen ehdottamassa viides-sä alueyksikössä. Tällöin yksiköiden resursointi voidaan painottaa vastaamaan parhaiten kunkin alueen omia osaamisaloja.

Joensuun ylpeys Abloy on ollut vuodesta toiseen Suomen tunnetuimpia tavaramerkkejä.

66

Raja on muuttunut painolastista jokerikortiksi

Tiivistelmä alustuksesta Pohjoisen tutkimuksen neuvottelukunnan seminaarissa

Lappeenrannassa 25.5.2004

Pohjois-Karjalalla on yhteistä rajaa Venäjän ja Karjalan tasaval-lan kanssa noin 300 km. Toisen maailmansodan jälkeen raja oli puolen vuosisadan ajan käytännössä kiinni. Suljettu raja oli alue-kehityksen kannalta painolasti: monessa mielessä maailmamme päättyi rajaan.

Rajan avauduttua tilanne on muuttunut nopeasti, ja Karjalan tasavalta on ollut suuren mielenkiinnon kohteena. Liikenne Niiralan-Värtsilän kansainvälisellä rajanylityspaikalla on vilkastu-nut ripeästi vuosi vuodelta. Vuonna 1991 tilastoitiin ensimmäi-sen kerran yli 100 000 rajanylitystä, viime vuonna ylittäjiä oli 900 000.

Yrittäjät ja liikemie-het ovat kiinnostuneet avautuvista markkinois-ta. Kunnat ovat aloittaneet ystävyyskuntatoiminnan. Eri alojen tutkijoille rajantakainen maailma on tarjonnut ainutlaatuisen vertailulaboratorion. Sodan aikana evakkoon lähteneet ja heidän jälkeläisensä ovat halunneet nähdä sukunsa entiset kotikonnut.

”Moni muu alue on kateellinen sijainnistamme suuren, vasta taloutensa kehityskaaren

alussa olevan maan naapurina.”

67

Joensuun yliopistossa selvitettiin hiljattain Venäjän vaikutuksia Pohjois-Karjalan aluetaloudelle. Yksistään Venäjän viennin työl-lisyysvaikutukseksi arvioitiin noin 200 henkilötyövuotta. Kun sii-hen lisätään muut alat (matkailu, kuljetus- ja huolinta-ala, palve-lut, projektit, tutkimus, rajavartiosto, tullit jne.) toimintojen suo-ra työllistävyys on noin 1000 henkilöä, mikä on 1,5 % Pohjois-Karjalan kaikista työpaikoista eli samaa suuruusluokkaa kuin Joensuun yliopiston suora työllisyysvaikutus.

Pohjois-Karjalan tulevan kehityksen kannalta Venäjän raja on hyvin keskeinen alueellinen erityispiirre, jokerikortti. Moni muu alue on kateellinen sijainnistamme suuren, vasta taloutensa ke-hityskaaren alussa olevan maan naapurina.

Rajanylitykset Niiralan raja-asemalla

0

100 000

200 000

300 000

400 000

500 000

600 000

700 000

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

suomalaiset venäläiset

Lähde: Pohjois-Karjalan Rajavartiolaitos

Rajanylitykset Niiralan raja-asemalla 1991–2010. Miljoonan rajanylittäjän määrä meni rikki ensimmäisen kerran vuonna 2010.

68

Yhteistyö nykymuodossaan on vielä nuorta

Täytyy muistaa, että Venäjän siirtyminen markkinatalouteen ja rajan avautuminen on tapahtunut vasta hyvin äskettäin. Emme ole vielä osanneet täysin löytää kaikkia mahdollisuuksia. On ym-märrettävää, että Venäjä-yhteistyössä on matkan varrella tullut vastaan monia kompastuskiviä, jotka voidaan nähdä myöntei-semmin ajateltuna kehittämis-tarpeina.

Tällaisina haasteina eteemme ovat tulleet mm. seuraavat asiat:

— Pohjois-Karjalan ja Karjalan tasavallan välillä on suuri elin-tasokuilu, yksi maailman suurimmista (BKT v. 2003: 18 650 USD/capita vs. 1 970 USD/capita)

— historialliset rasitteet, joista on ollut vaikea päästä henkises-ti yli

— erilaiset toimintakulttuurit, jotka vievät energiaa kanssakäy-misessä

— Karjalan tasavallan infrastruktuurin kehittymättömyys, mikä tekee liikkumisen vaivalloiseksi

— rajanylityksen hitaus ja ajankäytöllinen epävarmuus sekä ra-janylitykseen liittyvä hankala ja alati muuttuva byrokratia

— valitettavana lieveilmiönä on rikollisuuden ja huumeiden le-viäminen.

”Meidän on avattava uusia ikkunoita ja meidän pitää katsoa kauas.”

69

Katse on terävöitettävä mahdollisuuksiin, ei uhkiin

Pohjois-Karjala on korostanut asemaansa porttina itään. Tältä kannalta olennaisena kehittämistarpeena on kielitaito - ja tarkoi-tan nimenomaan meidän taitoa osata venäjää. Tuskin missään muualla on kahta naapurimaata, joista pienemmän maan kan-salaisista niin harva osaa suuremman maan kieltä. Monelle kes-kempää Euroopasta tulevalle vieraalle on ollut suuri yllätys, kun venäjää ei täällä osatakaan. Pelkään, että emme koskaan kyke-ne käyttämään tulevan kehityksen jokerikorttiamme, ellei meiltä löydy olennaisesti enemmän venäjää taitavia ihmisiä.

Toinen rajaan usein liitetty metafora on silta. Raja ilmen-tää kulttuurista, poliittista ja taloudellista eroavaisuutta, mut-ta se voidaan nähdä myös siltana, joka tekee mahdollisek-si olla yhtä ja elää vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Raja voi toimia esteenä ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja ra-joittaa mm. taloudellisen toiminnan harjoittamista, mut-ta se voi myös tarjota valtavia mahdollisuuksia - ja mahdolli-suutena se on meillä haluttu ja halutaan jatkossakin nähdä. Vaikka Karjalan tasavallan ja Itä-Suomen välillä vallitsee huomat-tava elintasoero, on näillä alueilla kuitenkin myös monia saman-kaltaisia yhteisiä haasteita. Molempia rasittavat pitkät välimatkat ja harva asutus sekä korkea työttömyys ja työvoiman ikääntymi-sen tuomat ongelmat.

En haluakaan sen enempää korostaa edellä luettelemiani on-gelmia, pelkoja ja uhkia. Enemmän haluan alleviivata tulevaisuu-den mahdollisuuksia ja tulevia innovaatioita. On parempi katsoa tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Meidän on avattava uusia ikkunoita ja meidän pitää katsoa kauas.

70

Suomi

Pohjois-Pohjanmaa

Kainuu

Pohjois- Karjala

Karjalantasavalta

Oulu

KUUSAMO SUOPERÄ

VARTIUS LYTTÄ

NIIRALA VÄRTSILÄ

Kajaani

Sortavala

Petroskoi

Kostamus

Joensuu

Ruotsi

Venäjä

Euregio Karelia EU:n rajaohjelmien kehittäjänä

Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 toi uu-sia välineitä rajan ylittävään yhteistyöhön. Interreg A Karjala –ohjelma-alueen muodostavat Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakunnat yhdessä Karjalan tasavallan kanssa. Pohjois-Savo on kuulunut Karjala-ohjelmaan liitännäisalueena. Ohjelmasta on tähän mennessä rahoitettu lähes 350 hanketta.

Ohjelmatyötä ovat hankaloittaneet Interreg –ohjelmien yhteen-sovittamisen ongelmat Venäjän puolista rahoitusta kanavoivan Tacis-ohjelman kanssa. Interreg-ohjelmassa priorisoituja projek-teja ei ole välttämättä nähty Tacis-näkökulmasta tärkeinä. Myös ohjelmien toisistaan poikkeavat käytännöt – liittyen mm. toteu-tusaikoihin, hyväksyttäviin kuluihin ja raportointiin – ovat monimutkais-taneet hankkeiden hallinnoin-tia ja vähentäneet hank-keiden vaikuttavuutta.

Yhteensovittamisen ongelmaa on yritetty ratkaista kahta kaut-ta: yhtäältä komission suuntaan on välitet-ty tietoa ongelmista ja tehty ehdotuksia ratkai-sumalleista, toisaalta raja-alueyhteistyöhön on kehitet-ty uusia toimintamuotoja, joil-la koordinaatiota on parannettu. Molemmat reitit ovat tuottaneet tulosta.

71

Muun maailman silmissä Suomen ja Venäjän välinen raja onkin toiminut ”rajalaboratoriona”, joka osoittaa että pitkäjänteisen yhteistyön avulla on mahdollista luoda rakentava luottamuksen ilmapiiri.

Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan yh-dessä Karjalan tasavallan kanssa vuonna 2000 perusta-man Euregio Karelian päätavoitteena oli luoda uusi toimi-va yhteistyömalli EU:n ja Venäjän raja-alueelle sekä yhteen-sovittaa Interreg- ja Tacis ohjelmia. Euregio Karelian puitteis-sa on luotu yhteinen tahto, yhteinen hallinto ja yhteinen oh-jelma rajat ylittävälle yhteistyölle. Olennaista on, että tämä kaikki on rakennettu tasavertaisen kumppanuuden pohjalle.

Rajayhteistyöllä jatkossa entistä keskeisempi sija EU-politiikassa

Euroopan unionin laajentumisen ennakoidaan entisestään korostavan itärajan merkitystä. Laajentuminen merkitsee meil-le uusia kilpa- ja yhteistyökumppaneita Venäjän rajalla tehtä-vään yhteistyöhön. Suomi on tähän saakka ollut ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, jolla on ollut yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Laajentumisen myötä rajalle tuli neljä uutta toimijaa: Viro, Latvia, Liettua ja Puola.

Euroopan unionin kolmas koheesioraportti määrittää alueelli-sen yhteistyön yhdeksi tulevan ohjelmakauden aluepolitiikan kol-mesta päätavoitteesta. Se pitää sisällään sekä EU:n sisä- ja ulko-rajoilla tapahtuvan yhteistyön edistämisen kuin myös minkä ta-hansa kahden tai useamman unioniin kuuluvan alueen välisen yhteistyön. Alueellisen yhteistyön rahoitusosuudeksi komissio ehdottaa neljää prosenttia kokonaisbudjetista eli suuruusluokka-na 14 miljardia euroa.

72

Raportissa määritellään uudelleen rajat ylittävän yhteis-työn tavoitteita ja välineitä. Unionin sisäistä koheesiota pyri-tään edelleen lisäämään, ja unionin ulkopuoliset raja-alueet py-ritään liittämään siihen entistä tiiviimmin. Vakauden, vaurau-den ja yhteisyyden vahvistaminen on tärkeää myös unionin ra-jojen ulkopuolella ja tähän pyritään mm. uuden naapuruus-instrumentin avulla. Raportissa korostetaan, että raja-alueyh-teistyö etenkin uusilla ulkorajoilla tulee olemaan suuri haaste.

Euregio Karelia uudistuu

Euroopan unionin uudessa naapuruusinstrumentissa, joka otetaan käyttöön vuoden 2006 jälkeen, toteutuu se Interreg-toiminnan ja Tacis –rahoituksen yhteensovittaminen, jota Euregio Karelian puitteissa on tavoiteltu. Toinen Euregio Karelian pääta-voitteista on siis jo saavutettu. Monin osin tavoite toteutuu jo tänä vuonna alkavissa naapuruusohjelmissa.

Uudessa naapuruusinstrumentissa keskeistä on:

— alueellisen päätäntävallan vahvistaminen ja yhdenmukaisuus alueellisten kehittämisstrategioiden kanssa, voimakas alueel-linen ulottuvuus yleensäkin

— yksinkertaisempi hakuprosessi sekä hankkeiden hallintome-nettelyn yksinkertaistaminen, mikä toivottavasti tuo lisää toi-mijoita raja-alueyhteistyöhön

— ohjelmien vaikuttavuuden ja hankkeiden laadun parantami-nen

— EU:n poliittisten painopisteiden kytkeminen alue- ja rakenne-politiikkaan rajan molemmin puolin

73

— yhteistyökokemusten hyödyntäminen

— tasavertainen naapuruus, jossa molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet yhteistyön merkityksen.

Koska rajatoiminta on jatkuvan muutoksen alla, on myös Euregio Karelia nähtävä jatkuvana prosessina. Se tarkoittaa, että Euregio Karelian rooli uudistuu. Jatkossa se muodostaa strate-gisen ja poliittisen foorumin, jonka tehtävänä on mahdollises-ti mm. naapuruusohjelman strateginen seuranta ja eri ohjelmi-en yhdistäminen. Se pitää esillä rajanylityksiin liittyviä kysymyksiä sekä kansainvälisiä yhteyksiä muihin Venäjän rajalla toimijoihin.

Laajennettu Euregio-yhteistyö, joka ei ole pelkkää ohjelmatyö-tä, tarjoaa esimerkin EU:n ja Venäjän välisestä kumppanuudes-ta aluetasolla. Meillä tulee olla jotakin ainutlaatuista kyetäksem-me esimerkiksi matkailun alueella kilpailemaan itäisen Euroopan lyhyiden Venäjä-välimatkojen, eteläisemmän sijainnin ja mah-dollisesti paremman Venäjän kulttuurin tuntemuksen kanssa. Pitkäaikainen alueiden välinen yhteistyö sekä määrätietoinen pa-nostaminen yhteistyön esteiden poistamiseen antavat meille etu-matkaa kilpailutilanteessa.

Euregio Kareliasta saatuja kokemuksia on jo alettu hyödyntää muuallakin EU:n ulkorajoilla. Kokemusten ja parhaiden käytän-töjen vaihto uusien Venäjän rajalla toimivien jäsenmaiden kans-sa molemmin päin on tärkeää. Myös meille on hyötyä kokemus-tenvaihdosta niistä ongelmista, joilla syntyy kun yritetään omak-sua uudet EU –säännöt uusilla ulkorajoilla, tai kun ulkorajat ovat muuttuneet sisärajoiksi.

74

Yritysten yhteistyö lähitulevaisuuden painopisteenä

Talouden kilpailukyky globaalitaloudessa on yksi Pohjois-Karjalan tulevaisuuden merkittävimpiä haasteita. Yritykset päät-tävät sijaintipaikoistaan sen perusteella, missä niiden toiminta-edellytykset täyttyvät parhaiten. EU:n laajeneminen merkitsee, paitsi kasvavia markkinoita ja lisääntyviä toiminta- ja tuotanto-edellytyksiä, myös entistä avoimempaa kilpailua. Meillä ei ole halpaa työvoimaa eikä luonnonvaroja niin, että voisimme kil-pailla tuotantokustannuksilla tai pelkällä raaka-ainetuotannolla. Kilpailuetua on haettava erikoistuneesta osaamisesta, logistises-ta tehokkuudesta, verkostojen voimasta, paikallisen yhteisön toi-mivuudesta ja vakaista yhteiskunnallisista oloista.

Lähitulevaisuudessa raja-alueyhteistyön tärkeä painopisteala tuleekin Euregio Karelian toimintasuunnitelman mukaisesti ole-maan yritysyhteistyö. Suomi on jo nyt Karjalan tasavallan tärkein tuonti- ja vientimaa. Vuonna 2003 Suomen osuus Karjalan tasa-vallan kokonaisviennistä oli 36% ja tuonnista 42%. Suomen vien-nistä vain noin 8% suuntautuu Venäjälle, ja Pohjois-Karjalan vien-nistä vain noin 5%. Venäjän vienti on muun viennin tavoin pää-osin suuryritysten käsissä ja se suuntautuu enemmän Pietariin kuin Karjalan tasavaltaan.

Kun puhutaan Venäjä-yhteistyöstä, ei voida sivuuttaa maahan-muuttokysymyksiä. Venäläisten osuus väestöstä on meillä suu-rempi kuin Suomessa keskimäärin. Pohjois-Karjalassa asuu täl-lä hetkellä noin 2000 ulkomaalaista eli 1,2% väestöstä, mikä on Itä-Suomen maakunnista eniten. Ulkomaalaisväestön mää-rä on kasvanut viime vuosina 150-250 henkilöllä vuodessa. Pohjois-Karjalan ulkomaalaisista lähes kaksi kolmasosaa on tullut Venäjältä. Seuraavaksi eniten on tullut Ruotsista, 5 %, pääasiassa

75

aikoinaan Ruotsiin muuttaneita paluumuuttajia. Virosta muutta-jia on tullut saman verran.

Työmarkkinoillamme on edessä ja osin jo käynnissä voimakas muutos, joka liittyy ikärakenteeseemme. Eläkkeelle siirtyvä suku-polvi on pian olennaisesti suurempi kuin työmarkkinoille tuleva sukupolvi. Kun tilanne on muu-allakin samankaltainen, tullaan lähitulevaisuudessa käymään enemmän tai vähemmän anka-raa kilpailua osaavasta työvoimasta. Tämä tarkoittaa, että suo-malaista maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitava uudestaan. Lisähuomiota on syytä kiinnittää mm. maahanmuuttajien kotiu-tumiseen sekä tutkintojen vastaavuuden parantamiseen.

Tietoyhteiskunta kampittaa harvan asutuksen ongelmia

Tietoyhteiskuntakehitys, jonka avulla minimoidaan harvan asu-tuksen ja pitkien välimatkojen haittoja, on niin ikään tärkeää lä-hitulevaisuuden rajayhteistyössä. Laajan eKarelia –hankkeen to-teutuminen vie tätä kehitystä aimo askeleen eteenpäin. Komissio on myöntänyt hankkeelle 2 miljoonan euron suuruisen rahoituk-sen. Tarjouskilpailu on parhaillaan käynnissä.

Olennaista on hyödyntää informaatioteknologian suomat mahdollisuudet aluekehityksessä. Tietoyhteiskunnan levittäyty-mistä on pidettävä ei ainoastaan väistämättömänä ja myöntei-senä vaan myös välttämättömänä ja elintärkeänä. Tietoverkoissa matkustettaessa rajalla ei kysytä passia eikä viisumia eikä täyte-tä maahantulolomakkeita. Vuorovaikutus nousee uusiin sfäärei-hin. Esimerkiksi koulutuksessa etäopiskelu tarjoaa kokonaan uu-sia ulottuvuuksia.

”Tietoverkoissa matkustettaessa rajalla ei kysytä passia eikä viisumia

eikä täytetä maahantulolomakkeita.”

76

Digitaalinen kuilu harvaan asutun maaseudun ja asutuskeskus-ten välissä on kuitenkin olemassa. Se on olemassa Suomessakin, mutta erityisesti Venäjällä. Internet-yhteydet ja kaapeli-tv eivät ole itsestäänselvyyksiä, ei vielä edes matkapuhelimen kuuluvuus. Informaatioteknologia poistaa monet kehittämisen esteet, jotka liittyvät heikkoon saavutettavuuteen. Pelkkä teknologia sinänsä ei kuitenkaan ratkaise ongelmia, vaan tarvitaan sen omaksumista ja soveltamista, joka ei tule itsestään vaan vaatii mittavia ponnis-tuksia erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen saralla.

Rajanylityksen sujuvuus on perusedellytys

Rajanylittämisen mahdollisuus ja sujuvuus on kaiken rajat ylit-tävän yhteistyön perusedellytys. Venäjän ja Suomen välisen ra-jan status ei laajentumisen myötä muutu, joten rajanylityksen es-teet tulevat edelleen olemaan selvä elinkeinoelämän kehityksen

Niiralan kansainvälinen rajanylityspaikka Tohmajärvellä.

77

jarru. Itä-Suomessa tulisikin keskittyä rajanylityspaikkojen syste-maattiseen edelleen kehittämiseen, sekä taata riittävän tiheä ra-janylityspaikkaverkosto. Niiralan aseman ympärivuorokautisen aukiolon toteutuminen on tässä mielessä merkittävä uutinen. Rajanylityspaikkojen kehittämisen rinnalla on kehitettävä myös rajalle johtavia liikenneyhteyksiä.

Niin sanottujen ”turvallisuuden pehmeiden uhkien” ehkäisemi-nen (huumeet, sairaudet ja rikollisuus) tulee entistä tärkeämmäk-si nopeasti lisääntyvän rajanylitysmäärän vuoksi.

Pohjois-Karjalan kannalta keskeinen kysymys tulevaisuudes-sa on se, suuntautuuko Venäjä vuorovaikutuksessaan enem-män kohti EU:n keskusta vai sille maantieteellisesti lähei-siä, mutta unionin näkökulmasta periferisiä alueita, kuten Pohjois-Karjala. Myös EU:n uudet ulkorajanaapurit ovat keske-nään erilaisia suhtautumisessaan unioniin. Niissä on sekä EU:n suuntaan kurkottavia – esimerkiksi Ukraina – että niitä, joi-den EU-hakuisuus on vähäinen – esimerkiksi Valko-Venäjä.

78

Koulutus luo menestyksen tekijöitä

Juhlapuhe Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 7.9.2004

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululla on ollut koko toimin-tansa ajan vahva ja alati kasvava panos maakunnan osaamista-son nostamisessa. Ammattikorkeakoulu on asettanut itselleen aluekehitystavoitteita, jotka ovat esimerkillisesti maakuntaohjel-man mukaisia.

Maakuntaohjelmassa puhumme koulutuksesta varsinaisena vetonaulana. Koulutus muodostaa maakunnan henkisen pää-omaperustan. Meidän ammatikseen maakuntaa kehittävien ja ammattikorkeakoulun yhteistyö on hyvin tiivistä. Viime vuonna valmistui maakuntaliiton toimesta Pohjois-Karjalan koulutus- ja sivistysstrategia. Ensi vuonna päivitetään koko maassa yliopisto-jen ja ammattikorkeakoulujen aluestrategiat.

Koulutustarjonnallaan ja hanketoiminnallaan ammattikorkea-koulu on ollut edistämässä Pohjois-Karjalan kärkialojen, erityi-sesti metsä- ja puualan sekä muovi- ja metallialan, kehittymistä. Ammattikorkeakoululla on vahva rooli maakuntamme osaamis-keskuksissa ja aluekeskusohjelman yhteistyöverkostoissa.

Huippuyksikkövalinta on tunnustus onnistumisesta

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun valinta aluekehitysvai-kutuksen valtakunnalliseksi huippuyksiköksi vuosille 2003-04 on hieno tunnustus onnistumisesta. Tiedän, ettei aluekehitysvaiku-tuksilla kilpaileminen ole ongelmatonta.

79

Tasapainoisen aluekehityksen kannalta merkittävää on se, että ammattikorkeakoulun yksiköitä sijaitsee Joensuun ulkopuolella Outokummussa, Kiteellä, Lieksassa ja Nurmeksessa. Paikallinen merkitys on erityisen suuri nimenomaan näillä Joensuun ulko-puolisilla yksiköillä. Tietyillä aloilla näihin yksiköihin on selvästi vaikeuksia rekrytoida opiskelijoita.

Tänä vuonna opetusministeriö myönsi Pohjois-Karjalan ammatti-korkeakoululle tuloksellisuusrahaa koulutuksen vetovoimaisuu-dessa ja opintojen kulussa tapahtuneen myönteisen kehityksen ansiosta. Toivonkin, että esimerkiksi tämän myötä löytyisi keinoja Joensuun ulkopuolella maakunnassa sijaitsevien yksiköiden veto-voimaisuuden kohentamiseksi. Ymmärrän samalla, että tehtävä on hyvin haasteellinen.

Maakunnan on oltava nuorille houkutteleva vaihtoehto

Vetovoimaiset oppilaitokset ovat keskeisin houkutin, kun aja-tellaan nuorten asettumista maakuntaan tai peräti muualla kas-vaneiden nuorten tulomuuttoa maa-kuntaan. Pohjois-Karjalan myöntei-sen kehityksen eh-tona on, että maa-kunnan on oltava nuorille houkutte-leva vaihtoehto.

”Koulutus muodostaa maakunnan henkisen pääomaperustan.”

Ilosaarirock on herättänyt monissa nuorissa mielenkiinnon Joensuuta kohtaan myös varteenotettavana opiskelupaikkakuntana.

80

Ammattikorkeakoulu yhdessä yliopiston ja muiden opinahjo-jen kanssa tarkoittaa, että meillä on täällä runsaasti nuoria ihmi-siä. Pohjois-Karjalan maakunnan ikärakenne ilman vetovoimaisia oppilaitoksia olisi hyvin huolestuttava. Opiskelijat piristävät ka-tukuvaa ja opiskelijoiden toimeliaisuus tuo sykettä elämäämme. Nuoret maakunnan ulkopuolellakin tuntevat Pohjois-Karjalan paitsi tietoyhteiskunnan kehityksen pioneerina, myös nuoriso-

kulttuurillisesti rikkaa-na alueena.

Täällä tehdyt eloku-

vat ovat viime aikoina pärjänneet todella hy-vin, ja maakuntamme on noussut elokuvatuo-tannon ykkösympäris-töksi Suomen kärkioh-jaajien keskuudessa. Ammattikorkeakoulun aktiivisella panoksel-la on ollut elokuvatuo-tannoissa merkittävä myötävaikutus.

Niin ikään ammattikorkeakoululla ja sen opiskelijoilla on kes-keinen vaikutus maakunnan urheiluelämään. Esimerkiksi kärki-joukkueemme Josba, Kataja, KiPa, JoMa, Riento ja Prihat ovat yl-täneet maan eliittiin pitkälti opiskelijavoimin. Urheilun harrastus-mahdollisuudethan maakunnassa ovat kauttaaltaan erinomai-set, lippulaivana Joensuu Areena.

Hyvät liikuntamahdollisuudet ja menestyvät urheiluseurat lisäävät alueen vetovoimaa.

81

Naisille on järjestettävä kiinnostavia mahdollisuuksia

On ihan hyvä asia, että nuoret välillä käyvät muualla opiske-lemassa, työskentelemässä ja hankkimassa arvokasta elämänko-kemusta. Voin omasta kokemuksestanikin lämpimästi suositella erilaisia jaksoja muualla, mielellään ulkomaillakin. Tasapaino oli-si kuitenkin saavutettava siinä, että palaajia olisi vähintään yhtä paljon - tai mieluummin vähän enemmän - kuin lähtijöitä. Liian harva lähtijä vaihtaa farkut takaisin verkkarihousuun ja palaa Pohjois-Karjalaan.

Oppilaitosten maakuntaan sitouttava vaikutus loppuu siinä vaiheessa, kun nuoret valmistuvat. Peruskysymys siinä tilantees-sa nuoren näkökulmasta on se, tarjoaako maakuntamme sen jäl-keen riittävän positiivisia tulevaisuuden visioita. Löytyykö työ-paikkoja ja koetaanko maakuntamme paikaksi, jossa on tulevai-suudessa houkuttelevat ja vetovoimaiset elämisen edellytykset.

Huolestuttava asia on se, että nuoret naiset näkevät maakun-nan tarjoamat mahdollisuudet heikoiksi: suurin poismuuttaja-ryhmä ovat 20–30-vuotiaat naiset. Maakunnan väestöpyramidis-sa, joka kylläkin on kaukana pyramidin muodosta, suurin vaje on 20–30-vuotiaiden naisten kohdalla. Aluekehityksen kannalta se on hyvin huolestuttavaa, sillä nuorten naisten lähteminen han-kaloittaa lisääntymistä ja rumentaa väestökehitystä.

Olemme maakuntaliitossa leikkimielellä viritelleet kampanjaa, jossa markkinoisimme Pohjois-Karjalaa luomu-urosten maakun-tana. Meillähän on ylijäämäksi asti viisikymppisiä poikamiehiä. Houkuttelisimme maakuntaan lisää naisväkeä markkinoimalla peräkammarin poikia, jotka on kasvatettu luonnonmukaisesti il-man keinoaineita, ja jotka ovat saaneet lapsuudessaan käysken-nellä vapaasti pihapiirissä kuten onnelliset kanat, tai pikemmin-kin kukot.

82

Vakavasti puhuen, meidän on lyötävä viisaat päät yhteen, kuin-ka voisimme luoda enemmän nuorten – ja nimenomaan nuorten naisten näkökulmasta kiinnostavia työpaikkoja.

Menestyvät yritykset luovat tämän päivän työpaikat

Nuorten käsitys maakuntamme puutteellisista työnsaanti-mahdollisuuksista perustuu ainakin osittain vääriin mielikuviin. Todellisuudessa meillä on paljonkin mahdollisuuksia, monia kan-sainvälisesti kilpailukykyisiä ja menestyviä huippuyrityksiä. Meillä on myös runsaasti innovatiivisia ja menestyviä pienempiä yrityk-siä, joista muutamat ovat omalla kapealla segmentillään jopa maailman markkinajohtajia.

Meidän on mietittävä keinoja, joilla opintojen loppuvaihees-sa olevan jalka saataisiin nykyistä useammin tulevan työpaikan oven väliin täällä Pohjois-Karjalassa. Tässä tarvitaan yhteistyötä eri koulutusmuotojen ja –tasojen välillä, työelämän ja muiden si-dosryhmien sekä julkisen hallinnon kanssa. En väitä, etteikö yh-teistyö toimisi jo nyt varsin hyvin. Mielestäni meneillään oleva Pohjois-Karjalan yritysten positiivinen nousukierre kertoo toimi-joiden yhteistyöstä ja yhteisestä tahdosta.

Maakunnan kärkiyritykset ar-vostavat suuresti koulutusyhteis-työn toimivuutta. Monet yritys-johtajat ovat minulle korostaneet, että täältä löytyy oikeanlaisia osaajia, ja jos ei löydy, niin joustavasti ja lyhyessä ajassa koulu-tusjärjestelmä pystyy heitä tuottamaan. Työelämän ja koulutuk-sen hyvin toimiva yhteistyö on meille hyvä kilpailuvaltti. Sitä tu-lee pitää yllä ja tiivistää entisestään.

”Pohjois-Karjala on ikääntymisen edelläkävijä.”

83

Työpaikat syntyvät pitkälti yksityiselle sektorille. Onkin ilahdut-tavaa, että ammattikorkeakoulun kehittämisstrategiassa vuo-sille 2003-07 yhtenä keskeisenä strategisena linjauksena on ni-menomaan yrittäjyyden, yrittäjyyskasvatuksen ja yritysyhteistyön edistäminen.

Työmarkkinoiden muutos sattuu nykyopiskelijoille sopivaan saumaan

Maakunnan työvoima uusiutuu voimakkaasti lähivuosina suur-ten ikäluokkien poistuessa työelämästä. Arvioiden mukaan vuo-teen 2015 mennessä noin 40 prosenttia nykyisistä työllisistä siir-tyy pois työmarkkinoilta. Pohjois-Karjala on ikääntymisen edellä-kävijä. Etenkin kuntasektorilla eläköitymisvauhti on meillä maan nopeimpia.

Tämä ei välttämättä ole työmarkkinoidemme kannalta huono asia - päinvastoin. Se on maakunnan oppilaitoksille ja opiske-lijoille ennen näkemätön mahdollisuus. Tämän päivän opiskeli-jalle kehitys merkitsee työpaikkojen vapautumista juuri parahik-si aivan lähitulevaisuudessa. Meillä työpaikat vapautuvat aikai-semmin kuin muualla maassa, joten täällä voidaan valita parhaat päältä, kun työmarkkinoilta pois siirtyvien tilalle palkataan uu-sia.

Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta - maailma muuttuu

Moni opiskelija varmasti miettii tarkkaan, mitä tietoja ja taito-ja kannattaisi opiskella, jotta olisi mahdollisimman kilpailukykyi-nen tulevaisuuden työmarkkinoilla? Tulevaisuuden työmaailmaa miettiessä on avartavaa vilkaista peruutuspeiliin ja katsoa muu-tosten tahtia taaksepäin.

84

Tänä syksynä ammattikorkeakoulussa aloittavat uudet opiske-lijat ovat syntyneet 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Nyt pitäisi olla kyky hankkia taitoja, joilla on käyttöä vielä silloinkin, kun te olette nelikymppisiä, eli työelämän kannalta parhaimmillanne.

Elimme 20 vuotta sitten kasinotalouden huuman alkua. Olin itse tuolloin metsänhoitajaopintojeni loppuvaiheessa ja en-simmäisessä työpaikassani SKOPissa Helsingissä. Se oli aikaa, jolloin ensimmäinen IBM PC mikrotietokone tuli Suomeen. Kasinohuumassa ihmettelin maalaispoikana maailman menoa, kun kotiäiditkin hamstrasivat SKOPin osakkeita.

Kasinohuuma johti pankkikriisiin, jonka seurauksena kym-menkunta vuotta sitten kävimme läpi syväksi kansalliseksi krii-siksi luokiteltavan lamajakson, jonka seurauksena meillä vallitsee edelleen poikkeuksellisen sitkeä työttömyys. ”Suomi putos puus-ta” lauloi Ismo Alanko.

Siitä huolimatta Suomi on noussut takaisin puuhun ja pi-kavauhtia jopa maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Täytyy muistaa, että vielä 1990-luvun alussa Nokia tunnettiin paremmin kumisaappaistaan kuin matkapuhelimistaan. Ensimmäisen mat-kapuhelimen itse sain 1994 kesällä eli vain kymmenen vuotta sit-ten. Kasinohuuma toisti itseään käsittämättömän pian vuositu-hannen vaihteen IT-huumana, tietotekniikkahurmoksena.

Pariin viime vuosikymmeneen mahtuu myös monia käänteen-tekeviä yksittäisiä tapahtumia, joilla on selkeästi nähtävä vaiku-tus tämän päivän maailmaan. Tsernobylin ydinvoimalassa pau-kahti vuonna 1986. Merkittävä käänne maailmanpolitiikassa oli Berliinin muurin purkaminen vuonna 1989. Tuon tapahtuman jäl-keen koko Itä-Eurooppa on kääntynyt suurin piirtein ylösalaisin.

”Tunne omasta hyvinvoinnista on sitä, että elämä tarjoaa mahdollisuuksia, on monia vaihtoehtoja valittavana.”

85

Suomi liittyi EU-jäseneksi vuoden 1995 alussa, va-jaa vuosikymmen sitten. EU:ssa oli sitä ennen 12 jä-senmaata. Viime vapun jäl-keen tapahtuneen itälaajen-tumisen jälkeen jäsenmai-ta on 25. Markka on vaih-tunut euroksi. Kaikki läsnä olevat varmasti muistavat, missä itse ku-kin oli kolme vuotta sitten 11. syyskuuta 2001, kun terroristit iskivät New Yorkiin ja Washingtoniin.

Tärkeintä on oppia oppimaan

Nämä kaikki edellä kertaamani nopeat ja paljolti ennakoimat-tomat muutokset todentakoot, ettei mikään tosiaankaan ole ko-vin varmaa. Tulevaisuudessa voi tapahtua kaikenlaista. Maailma muuttuu nopeasti. Tämän päivän sanomalehdet kääritään huo-menna savusilakoiden ympärille.

On jotakuinkin mahdotonta ennustaa, millaisia muutoksia toi-mintaympäristössämme ehtii tapahtua sinä aikana, kun te nyt opiskelevat nuoret olette mukana työelämässä. Tärkeintä onkin oppia oppimaan.

Tunne omasta hyvinvoinnista on sitä, että elämä tarjoaa mah-dollisuuksia, on monia vaihtoehtoja valittavana. Useimmissa eteen tulevissa ongelmissa auttaa jo pelkkä tietoisuus siitä, että jos tässä käy hullusti, niin elämä ei lopu, vaan on kyky ja valmiu-det tehdä jotakin muuta. Opiskelu kannattaa.

Kädentaitajista on nykyään kysyntää.

86

Paviaanit Pohjois-Karjalaan!

Pohjois-Karjalan liiton tiedote 12.10.2004

Pohjois-Karjala tarjoutuu järjestämään uhanalaisille paviaaneil-le väliaikaisen sijoituspaikan Korkeasaaren paviaaniparatiisin re-montoinnin ajaksi. Pohjois-Karjalassa on tarjolla paviaaneille sekä talvi- että kesäasumiseen mielekkäitä ratkaisuja.

Pääasialliseksi asuinpaikaksi on tarjolla Kiteen eläinpuisto, jon-ne myös helsinkiläisten on mahdollista tulla katsomaan, miten paviaanit viihtyvät maaseutuympäristössä. Jo tulevalle talvelle pystymme järjestämään paviaanien ja viranomaisten vaatimuk-set tyydyttävät tilat.

Olemme valmiit yhteistuumin asiantuntijoiden kanssa kartoitta-maan eläinten hyvinvoinnin kannalta soveltuvimmat ratkaisut. Paviaanien alueellistamisen aikana si-toudumme näyttämään niiden elämää Pohjois-Karjalassa liveka-merakuvin internetissä www.pohjois-karjala.fi -sivustolla.

Paviaanien tulo olisi symbolisesti merkittävä monessakin mie-lessä. Se olisi luontevaa jatkoa elokuussa toteutuneelle Helsingin kaupungin luottamushenkilö- ja virkamiesjohdon vierailulle maa-kunnassa. Toisaalta se laajentaisi maakunnassa käynnissä olevan TuutSie -tulomuuttokampanjan toimintaskaalaa. Myös paljon puhutulle pääkaupungissa sijaitsevien toimintojen alueellistami-selle paviaanien tulo olisi tervetullut päänavaus.

”Pohjois-Karjalassa on tarjolla paviaaneille sekä talvi- että kesä-

asumiseen mielekkäitä ratkaisuja.”

87

Paviaanien tilapäisen sijoittamisen kustannuksille on tiedotus-välineiden kertoman mukaan ilmoittautunut rahoittajiksi run-saasti vapaaehtoi-sia kansalaisia ja yrityksiä. Kun myös Korkeasaari kantaa oman taloudellisen vastuunsa ja sijoit-taa paviaanien seu-raksi mahdollises-ti tarvittavan apina-ammattihenkilön, ratkaisun taloudelli-set ja toiminnalliset raamit ovat koossa.

Saneerauksen val-mistuttua paviaanit voivat niin halutes-saan palata takaisin Korkeasaareen.

Karjalainen 13.10.2004

88

Maakuntajohtajuus on joskustanssia susien kanssa

Toimittaja Eeva-Liisa Hynysen laatima haastattelu, joka on julkaistu alkuperäismuodossaan Kuntalehdessä 21/2004.

”Toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä”, tunnelmoi jo-ensuulainen Ismo Alanko albumillaan Kun Suomi putos puusta. Maakuntajohtaja Pentti Hyttisen mukaan Pohjois-Karjala on otta-nut jättiloikan navetan nurkalta teknologiaosaajaksi unohtamat-ta silti maaseutuaan.

Pohjois-Karjalan kehitysnäkymät ovat tällä hetkellä varsin va-loisat erityisesti Joensuun seudun kasvun myötä. Parin viime vuo-den kuluessa maakunnan teollisten työpaikkojen määrä on kas-vanut useilla sadoilla samaan aikaan kun niin sanottu Kiina-ilmiö ja muut globalisaation mukanaan tuomat muutokset ovat vie-neet valtakunnan teollisuudesta jopa 40 000 työpaikkaa.

- Maakunnallamme on epävirallinen rakennemuutoksen Suomen ennätys. Vuosikymmenessä muutuimme agraariyhteis-kunnasta modernin teollisuuden tietoyhteiskunnaksi, maakunta-johtaja Pentti Hyttinen selvittää.

Pahimmillaan, vuonna 1998, maakunnan muuttotappio oli yli

1 200 henkeä. Nuorta koulutettua väkeä virtasi ulos. Nyt muut-totappio on laskussa ja miinusta on vuositasolla enää 300 asuk-kaan verran. Hyttinen uskoo kehityksen kääntyvän hyvinkin pian plussalle.

89

Menestyksen takaa löytyy maakunnan pitkäaikaisia yrittäjäsu-kuja ja kansainvälisiä suuryrityksiä. Tuorein näyte on Timberjack Oy:n Euroopan tuotannon keskittäminen Joensuuhun. Harvestereiden valmistuksen siirto Ruotsin Filipstadista toi yli 100 työpaikkaa Joensuun tehtaalle ja arviolta 300-400 työpaik-kaa alihankintayrityksiin eri puolille maakuntaa.

Yliopisto ja ammattikorkeakoulu osaamisen vetureja

Pohjois-Karjala on onnellisessa asemassa, sillä täällä ”hallin-non härdelli” on pienempää kuin monessa muussa maakunnas-sa. Maakunnalla on vahva identiteetti ja Joensuu on maakunnan kiistaton veturi.

- Samojen maakuntarajojen sisällä toimivat keskeiset valtion aluehallinnon edustajat kuten TE-keskus, metsäkeskus ja ympä-ristökeskus. Joensuun yliopisto ja Pohjois-Karjalan ammattikor-keakoulu ovat mukana useimmissa maakunnallisissa kehittämis-hankkeissa osaamisen vetureina.

Maakuntaliiton rooli on toimia innovaatiotoiminnan välittäjä-organisaationa, joka tarjoaa muille toimijoille rahoitusta, verkos-toja ja asiantuntemusta. Maakuntaliitto on eräänlainen rajapin-ta, joka luo innovaatiotoiminnalle edellytyksiä ja tehostaa toimi-joiden välisen yhteistyön tuottavuutta. Keskeinen ja vaikuttavuu-deltaan mittavin tehtävä on EU:n aluetukien kohdentaminen.

Hyttisen kaudella Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa on vah-vistettu yhteistoimijuutta. ”Tiimi” on sana, joka kuuluu maa-kuntajohtajan puheessa useamman kerran. Säännöllisesti yhtei-siä näkymiä tutkaillaan yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekä Joensuun kaupungin johdon kanssa.

90

- Näissä tapaamisissa katsomme, mitä kukin voi omalta osal-taan tehdä maakunnan yhteisten hankkeiden eteen, Hyttinen kertoo.

Maakunnassa hiljattain toteutuneiden hankkeiden lis-ta on läkähdyttävä: Kolin luontokeskus, Suomen Kivikeskus, Puuosaamiskeskus Puugia, Suomen suurin puurakennus Joensuun Areena ja niin edelleen.

- Puu ja metsä ovat luonnostaan maakunnan vahvoja osaamis-aloja. Metla pystytti puisen modernin toimitalonsa yliopistokam-pukselle hakien synergiaa yliopiston huippuosaamisesta. Myös

Broman

Hartikainen

KakkonenKekäle

Korhonen

LaakkonenLehikoinen

Mantsinen

Mononen

Vauhkonen

Yritystä piisaa

Pohjois-Karjalasta löytyy monia valtakunnallisesti tunnettuja yrittäjäsukuja.

91

Euroopan metsäinstituutin startti on ollut erinomaisen onnistu-nut ja kansainvälisesti tunnustettu, Hyttinen muistuttaa.

Korkean osaamisen teknologiahankkeita pyöritetään Joensuun Tiedepuiston suojissa, jossa toimii mm. kymmeniä alan yrityksiä, ammattikorkeakoulun ja yliopiston yksiköitä, mediaosaajia sekä Joensuun seudun kehittämisyhtiö Josek. Tiedepuiston kolmas laajennusvaihe lähtee rakenteille ensi vuoden puolella ja yli puo-let noin 6 000 neliön uusista tiloista on jo varattu.

Alueellistamisen aika on tässä ja nyt

Pentti Hyttisen mukaan Pohjois-Karjalan maakuntaliiton missi-ona on juosta maakunnalle tulevaisuutta. Hyttinen toimi 1998-2001 ennen maakuntajohtajuuttaan Brysselissä Euroopan komis-sion tutkimuspääosastolla metsäasiantuntijana. EU-koneiston tuntemus on ollut maakunnalle eduksi.

Paikoin surkuhupaisiin susikysymyksiinkin on löytynyt järki vain siksi, että Brysselissä on ollut pääsy oikeisiin osoitteisiin. Jos jo-kunen vuosi sitten maakunta sai yhden ainokaisen sudenkaato-luvan, nyt lupia on saatu sentään kahdeksan.

Maakuntajohtajuus on ollut hetkittäin myös tanssia susien kanssa ja susien tahdissa.

- Samaan aikaan kun toisella kädellä kehitän modernia tekno-logiaa, niin toisella kädellä on hätisteltävä susia pois jaloista, las-kee Hyttinen leikkiä.

Ehkä juuri sudet ovat kehittäneet myös silmää huumorille: val-takunnan ykkösmediatkin intoutuivat Pohjois-Karjalan maakun-taliiton syksyisestä avauksesta kutsua Korkeasaaren paviaanit tu-lomuuttajina Kiteen eläinpuiston asukkaiksi.

92

Susi- ja paviaaniasiat ovat kuitenkin marginaalia. Maakuntaliiton keskeiset tavoitteet liittyvät Hyttisen mukaan ennen kaikkea yri-tysten kilpailukyvyn ja tasapainoisen aluekehityksen turvaami-seen. Maakunnassa odotetaan toiveikkaina - ja samalla jalat tu-kevasti maassa - hallituksen linjauksia alueellistamiseen.

- Iso osa valtion henkilöstöstä siirtyy lähivuosina eläkkeelle. Juuri tässä on pohdinnan paikka, tehdäänkö hallinnossa oikei-ta asioita oikealla tavalla ja oikeassa paikassa. Toista yhtä hyvää tilaisuutta alueellistamiselle ei heti kohta tule, jos tämä tilaisuus jätetään käyttämättä, Hyttinen muistuttaa.

Luonnollisesti metsämaakunnassa odotetaan päätöksiä met-säalan valtiollisten toimijoiden sijoittumisesta. Metlan uudet tilat mahdollistavat Joensuun toimimisen metsäosaamisen valtakun-nan ykköskeskuksena. Substanssiltaanhan Joensuu on jo sellai-nen.

Valtion työpaikkojen määrän kehitys 1995-2008

80

85

90

95

100

105

110

115

120

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

1995

= 1

00

Koko maa Uusimaa Pohjois-Karjala

Valtion työpaikkojen määrän kehitys 1995–2008.

93

Kärkihankkeita myös maakunnan laidoille

Entä kunnat Joensuun seudun ulkopuolella? Lieksa ja Nurmeshan ovat vakavalla muuttotappiolla, eikä Keski-Karjalankaan näkymät ole olleet parhaat mahdolliset.

- Maakunnan yhteinen tahto on, että myös näillä seutukunnilla nousee kärkihankkeita. Esimerkiksi matkailussa olemme keskittä-neet satsauksemme lähes kokonaan Kolin kehittämiseen. Metlan hallinnoiman kansallispuiston toiminnot luovat tähän vahvaa sy-nergiaa, Hyttinen kertoo.

- Juuassa kiviosaaminen on vahvassa vedossa ja Keski-Karjalassa kehitämme Niiralan raja-asemaa ja rajaosaamista. Ilomantsissa yliopiston tutkimusasema Mekrijärvellä on tärkeä kehittämiskoh-de.

Pentti Hyttisen mukaan päättäjät ovat löytäneet sopivan ko-koiset saappaat maakunnalliseen päätäntään: tähtäimessä on maakunnan yhteinen etu, eikä nurkkakuntaista vedätystä koti-kunnan suuntaan tapahdu.

- Tässä valtuuston ja hallituksen työskentelyssä merkittävä pa-nos on ollut puheenjohtajistolla. Sekä maakuntahallituksen pu-heenjohtaja Ismo Kainulainen (sd.) että maakuntavaltuuston puheenjohtaja Eero Reijonen (kesk.) ovat luoneet tilaa avoimel-le keskustelulle ja pohdinnalle. Pidän luottamusorganisaatioi-demme työskentelyä erittäin tasokkaana. Jälkipelejä ei käydä, Hyttinen vakuuttaa.

Oma arki maakuntaohjelman näköinen

Pohjois-Karjalassa on opittu operoimaan maakuntana EU-maiden maakuntien joukossa. Maakuntaohjelma POKAT 2006 on Pohjois-Karjalan yhteinen tahdonilmaus maakunnan kehityk-

94

sen suunnasta. Pentti Hyttisen oma arki on pitkälti strategian nä-köinen.

Maakuntajohtaja asuu Joensuun Marjalassa hirsitalossa. Liikunnalliselle miehelle on tärkeää, että kotiovelta pääsee talvella suoraan hiihtoladuille sekä kesällä intohimoharrastusten pyöräi-lyn ja rullaluistelun pariin tai ihailemaan Pyhäselkää. Kuntosalikin löytyy työmatkan varrelta. Lentokentälle ajaa viidessä minuutis-sa, torille kymmenessä.

Puoliso Eeva Hellström on Päättäjien Metsäakatemian johtaja. Joensuu-Helsinki-akseli taittuu viikoittain lentäen ja kotitoimisto mahdollista etätyöskentelyn silloin, kun keskittymisrauha on tar-peen. Uusperheen teini-ikäiset pojat elävät turvallisen maakun-takaupungin arkea ja vanhemmat liikkuvat maailmalle vaivatto-masti.

- Palatessani matkoilta tai eri tilaisuuksista kotiin iltamyöhäl-lä saatan käydä aamiaiseväät läheisen huoltoaseman marketis-ta, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Muutaman kilometrin päässä aukeavat jo huikeat metsämaisemat.

Pohjois-Karjala antaa tilaa monenlaisille elämänvalinnoille. Edeltäjäni Tarja Cronberg asuu saaressa, itse olen päätynyt es-teettömän ja modernin suburbanismin ”mannekiiniksi”, maa-kuntajohtaja kertoo.

- Oma kokemukseni on, että esimerkiksi kehäkolmosen sisä-puolella ja Brysselissä valinnanvapaus on niukempaa ja arki vai-valloista. Siellä aikaa kuluu turhauttavaan jonottamiseen, täällä elämä on tehokkaampaa.

- Brysselissä piti kuljettaa maantiepyörä autolla tai junalla ulos kaupungista ennen kuin pääsi baanalle. Silloin ei naurattanut, Pentti Hyttinen päättää juttutuokion.

95

Vähän korkeammalta näkeepaljon kauemmas

Kirja-arvostelu Pekka Saurin Yölinjalla - Selviytyjän käsikirjasta. Julkaistu Taloussanomat -lehdessä

19.2.2005 otsikolla ”Havahdu ennen loppusummeria”

Aasian luonnonkatastrofit, samoin kuin viime viikkoina sattu-neet vakavat kotimaiset liikenneturmat, ovat koetelleet kykyäm-me käsitellä surua. Työssä uupuminen tai peräti joukkoirtisano-miset synkentävät alati useamman arkea. Selviytymisoppaille on nyt niin sanottu sosiaalinen tilaus.

Yhteiskuntaopin monitoimi-kone, Helsingin apulaiskaupun-ginjohtaja, entinen Vihreän lii-ton puheenjohtaja, psykologi Pekka Sauri on kirjoittanut selviy-tyjän käsikirjan, joka tarjoaa lukijalle välineitä elämässä eteen tu-levien ongelmien käsittelyyn ja oman elämän selkeyttämiseen.

Sauri toimi vuosina 1986-2002 Yölinja-ohjelmassaan koko kansan terapeuttina suorassa radiolähetyksessä. Kuuntelijat pur-kivat sydäntään parisuhdeongelmista, erilaisista riippuvuuksista, masennuksesta, yksinäisyydestä, elämän päämäärättömyydestä - jotakuinkin mistä tahansa. Nyt Sauri on tiivistänyt kokemuksensa kirjaksi, joka antaa ytimekästä opastusta arjen vastoinkäymisiin aina abortista ylipainoon ja addiktiosta uupumukseen.

”Suomalainen yhteiskunta on tämän planeetan onnistuneimmasta päästä.”

96

Usein psykologiaan ja mielen-terveyteen liittyvät asiat tehdään vaikeiksi ymmärtää. Saurin peri-aate on sanoa selvästi kaikki se,

mitä voidaan sanoa; ellei jotain asiaa voida sanoa selvästi, se kan-

nattaa jättää sanomatta.

Sauri viljelee teräviä arjen havaintoja. Esimerkiksi koti on Saurille paikka, jossa voi

olla kuin kotonaan. Perheenjäsenten kannattaa huolehtia siitä, että kaikki voivat olla kotonaan omassa kodis-saan. Valitettavan usein tämäkin itsestäänselvyys jää perhe-elä-mässä tiedostamatta.

Voisiko esimerkiksi tätäkään selvemmin sanoa: ”Huumeet ovat laittomia. Se on hyvä syy olla käyttämättä huumeita. Laittomuuksiin sotkeutumisesta seuraa yleensä vaikeuksia.” Niin yksinkertaista on hyvin perusteltu kannanmuodostus suhtautu-misesta huumeiden käyttöön. Kuulostaa harvinaisen selkeältä tässä toisaalta-toisaalta -maailmassamme.

Paikoin yksinkertaistaminen ampuu kuitenkin yli. Alkoholi-riippuvaista tuskin pelastaa tietoisuus siitä, että huonon tottu-muksen katkaiseminen tuntuu etukäteen vaikealta, mutta jäl-keenpäin se ei tunnu miltään. Oikeasti masentunut tuskin rie-mastuu vinkistä, joka kertoo, että sängynpohjalle ei pidä jäädä makaamaan.

Ajattelemisen arvoinen on Saurin näkemys ihmisten ja yhteis-kunnan toiminnan sujuvuuden edellytyksenä olevista sopimuk-sista. Maailma koostuu sopimuksista ja luottamuksesta siihen,

97

että sopimukset myös pitävät. Iso osa ihmis-ten ongelmista johtuu sopimusten rikkomi-sesta, tai siitä, ettei mitään sopimusta ole edes olemassa. Sopimusten puute on mones-ti pahempi asia kuin sopimusten rikkominen.

Liian harvoin nykyään tuodaan julki Saurin alleviivaama totuus, jonka mukaan suomalai-nen yhteiskunta on tämän planeetan onnistu-neimmasta päästä. Lukijakin havahtuu ihmet-telemään yhteiskuntamme toimivuutta: ylei-sesti ottaen junat kulkevat, lapset käyvät kou-lua, sairaat saavat hoitoa, sanomalehti kolah-taa postiluukusta joka aamu. Tämä kaikki tosi-aankin perustuu ihmisten keskenään tekemiin sopimuksiin.

Sauri korostaa oppimista elämästä selviytymisen perustana. Ihmisellä on hämmästyttävä kyky nousta kanveesista kerta toi-sensa jälkeen aloittamaan uutta päivää. Oppimalla kokemuksis-taan ja opiskelemalla jatkuvasti uutta ihminen avaa itselleen uu-sia ikkunoita. Vähän korkeammalta näkee paljon kauemmas.

Kirjaa lukiessa väistämättä vakuuttuu siitä, että elämä on ra-jallinen, eikä sitä kannata haaskata valintojen välttelemiseen. Havahtuminen vasta siinä vaiheessa kuin loppusummeri jo soi, voi tehdä kuoleman kohtaamisesta onnettoman. Elämässä on ol-tava tavoitteita, sillä ilman niitä elämä on sattumanvaraista.

98

Turvallinen arki ei ole itsestäänselvyys

Kirjoitus Sotaveteraani -lehdessä maaliskuussa 2005

Viime tapaninpäivän Aasian luonnonkatastrofi palautti mu-sertavalla tavalla mieliimme, että turvallisuuden tärkeyden huo-maa vasta silloin kun se puuttuu. Oli sitten kyse yksilön, valta-kunnan tai koko maailman turvallisuusriskeistä, niiden käytyä to-teen olennainen merkitys on sillä, miten hyvin riskeihin on pys-tytty varautumaan. Etukäteen tehty panostus valmiuden ylläpi-toon maksaa itsensä monin verroin takaisin.

Tarvetta varautumi-seen aiheuttaa luon-non ohella myös ihmi-nen. Tammikuun lo-pulla maailma hiljen-tyi muistamaan nat-si-Saksan uhreja Auschwitzin leirin vapauttamisen 60-vuotis-päivänä. Tapahtuman pääviesti oli, ettei toisen maailmansodan aikaista kansanmurhaa saa unohtaa eikä julmuus saa toistua. Kansanmurhaa ja sen syitä emme varmaan pysty koskaan täysin ymmärtämään, mutta vaalimalla sen muistoa ja välittämällä sitä edelleen voimme antaa tuleville sukupolville mahdollisuuden op-pia menneisyydestä.

Ironista Auschwitzin muistelussa oli se, että saman päivän uu-tislähetykset kertoivat uusista julkitulleista ihmisoikeuksien louk-kauksista Irakissa. Vastenmielisintä asiassa oli se, että tekijöinä

”Keskempää Euroopasta katsoen on erityinen merkitys sillä tosiasialla, että silloisen

Neuvostoliiton laajeneminen pohjoisessa Euroopassa pysäytettiin tänne karjalaisiin korpiin.”

99

olivat meidän omat poikamme yhteisessä Euroopan unionissam-me. Joudumme yhä tänäkin päivänä seuraamaan tiedotusväli-neistä, kuinka ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia edelleen loukataan ihonvärin, uskonnon ja syntyperän perusteella.

Suomi on itsenäisyytensä aikana osallistunut - sekä tahtoen että tahtomattaan - Euroopan valtioiden laajentumispyrkimyk-siin, jotka eivät ole olleet aina rauhanomaisia. Se Euroopan unio-ni, johon Suomi nyt kuuluu, on versonut paljolti turvallisuus-poliittisten intressien pohjalta, vaikkakin talouskysymykset ovat saaneet enemmän julkista huomiota.

Viime vappuna toteutunut EU:n itälaajeneminen on nähtävä erityisesti rauhanturvaamiseen tähtäävänä operaationa. Suomen kannalta merkitystä on sillä, että nyt unionin maantieteellinen itäraja on jotakuinkin samassa linjassa meidän itärajamme kans-sa - emme enää ole EU:n koillinen pussinperä.

Kansainvälisestä näkökulmasta Pohjois-Karjalan selkeä erityis-piirre on yhteinen raja Venäjän kanssa. Monia ulkomaalaisia vie-

Ilomantsi on hyödyntänyt sotahistoriaa matkailussa.

100

raitamme kiinnostaa Pohjois-Karjalan sotahistoria. Viime syksynä Euroopan raja-alueiden liiton hallituksen kokouksen yhteydes-sä olin hämmästynyt, kun espanjalainen ja norjalainen kollega-

ni alkoivat tarinoida talvi- ja jatko-sodan taisteluista niin yksityiskoh-taisesti, että huomasin olennaisia aukkoja omassa sivistyksessäni.

Pohjois-Karjalan alue liittyy kiin-teästi viime sotiemme tapahtu-miin. Talvisodan ratkaisevista tais-telupaikoista Ilomantsi, Tolvajärvi, Lemetti ja Kollaa sijaitsevat joko maakunnassamme tai aivan lähi-tuntumassa. Paljon puhuttu talvi-sodan henki syntyi nimenomaan Ilomantsissa ja Tolvajärvellä.

Jatkosodan aikana Pohjois-Karjala oli yksi sotatoimien pai-nopistealueita ja huoltoliiken-teen solmukohtia. Jatkosodan nykyisin tunnetuin yksikkö Jr 8, Tuntemattoman sotilaan ryk-mentti, lähti liikkeelle Pohjois-Karjalasta ja kävi ensimmäiset tais-telunsa alueellamme. Viimeinen

ja ainoa Suomen puolella käydyistä suurista taisteluista käytiin Hattuvaaran suunnalla.

Keskempää Euroopasta katsoen on erityinen merkitys sillä to-siasialla, että silloisen Neuvostoliiton laajeneminen pohjoisessa Euroopassa pysäytettiin tänne karjalaisiin korpiin. Tämä on saa-

Euroopan unionin itäisin piste Manner-Euroopassa sijaitsee Ilomantsin Virmajärvellä.

101

vutus, jota meidän olisi ulkomaalaisten mielestä tuotava enem-män esiin. Asialla voisi olla huomattavaa matkailullista merkitys-tä samaan tapaan kuin Normandian maihinnousulla Ranskassa.

Raja on muuttunut painolastista jälleen mahdollisuudeksi. Kylmän sodan kaudella maailmamme päättyi itärajaan monessa mielessä. Nyt rajan ylittävä yhteistyö on kehittynyt monipuolisek-si ja toiminnalla on myös mittavia aluetaloudellisia vaikutuksia. Kansainvälinen rajanylityspaikka Niirala on kasvanut kolmannek-si vilkkaimmaksi rajanylityspaikaksi Suomen ja Venäjän välisellä rajalla. Niiralan kehittäminen on ollut yksi maakunnan kehittämi-sen kärkihankkeista.

Historian kulkua kerratessa ja tulevaisuutta visioitaessa on tär-keää muistaa sotiemme veteraanien ansiokas työ maamme ole-massaolon ja hyvinvoinnin eteen. Turvallinen ja hyvävointinen arki ei ole itsestäänselvyys. Sukupolvelta toiselle on säilytettävä arvonanto ja kunnioitus heitä kohtaan, jotka parhaat nuoruus-vuotensa uhranneina ovat mahdollistaneet sen taloudellisen, henkisen ja sosiaalisen kasvun, jonka myötä olemme kohonneet maailman kärkikansojen joukkoon.

Maakunnan kehittämisen kannalta on kaikille eduksi, että pys-tymme tarjoamaan veteraaneillemme hyvän, arvokkaan ja turval-lisen vanhuuden. Veteraanikuntoutuksen myötä Pohjois-Karjalaan on kehittynyt varsin monipuolinen infrastruktuuri hyvinvointipal-veluille. Veteraanien fyysinen, henkinen ja sosiaalinen kuntoutus on luonut tällä tavalla pohjan myös muiden väestönosien hyvin-vointipalveluille. Asianmukaiset hyvinvointi- ja hoivapalvelut jär-jestämällä saamme samalla nuorillemme työtä ja toimeentuloa sekä syvyyttä sosiaaliseen kanssakäymiseen.

102

Luomu-uroksista maaseudun kilpailuvaltti?

Artikkeli Kätilö -lehdessä nro 4/2005

Alhainen syntyvyys on aluekehittäjälle iso huolenaihe. Mikään alue ei voi pidemmän päälle olla elinvoimainen, jos kuolleisuus on jatkuvasti suurempaa kuin syntyvyys.

Yhdessä muuttoliikkeen kanssa - ja osaksi sen seurauksena - alhainen syntyvyys on pahasti vinouttanut väestön ikäpyrami-din useimmissa Suomen maakunnissa. Viisikymppisten ikäluokat ovat tunnetusti suuria, etenkin miesten puolella. Vastaavasti pa-ri-kolmekymppisten naisten kohdalla pyramidissa on ammottava monttu. Naisten paremmasta säilyvyydestä johtuen vanhimmis-sa ikäluokissa on puolestaan selvä naisylivoima. Samanikäiset ei-vät kohtaa.

Alhainen syntyvyys ei toki ole pelkästään meidän huolem-me, vaan kyseessä on yleiseu-rooppalainen ongelma. EU-maiden syntyvyysaste on keskimää-rin 1,48. Väestötieteilijöiden mukaan luvun pitäisi olla 2,1 lasta jokaista naista kohden, jotta väkiluku pysyisi ennallaan. Suomen syntyvyysaste 1,74 on itse asiassa parhaasta päästä. Nykyisten EU-maiden korkein syntyvyysaste on Kyproksella (1,9), ja alhaisin Espanjassa (1,19).

”Naisten paremmasta säilyvyydestä johtuen vanhimmissa ikäluokissa on

selvä naisylivoima.”

103

Synnyttäjistä kapelo

Mitä syntyvyyden kohentamiseksi on tehtävissä? Jos lähtökoh-daksi otetaan alueella olemassa olevat naisresurssit, lasten mää-rä alueella voi kasvaa vain sitä kautta, että keskimääräinen synty-vyys kohoaa - eli kukin nainen tekee nykyistä enemmän lapsia.

Monet yleiset yhteiskunnalliset tekijät eivät kuitenkaan puolla tätä kehitystä. Inhimillisesti katsoen hyvin ymmärrettävä synty-vyyttä alentava tekijä on esimerkiksi niin sanottujen epätyypillis-ten työsuhteiden yleistyminen. Epävarmuus toimeentulosta – sa-moin kuin asumisesta – on tehokas ehkäisykeino. Työ- ja perhe-elämän sujuva yhteensovittaminen on usein liian monen mutkan takana. Äitiyden kulujen jakaminen myös miehen työnantajalle lieventäisi pelkoa urakehityksen kärsimisestä.

104

Keskimääräisen syntyvyyden kohentamiseksi yhteiskunnan on tarpeen parantaa edellytyksiä ensisynnytysten aikaistamiseen. Nykyisin lasten hankkiminen tulee mieleen vasta siinä vaiheessa, kun biologinen kello alkaa jo tikittää. Toista lasta yrittäessä kel-losta on sitten jo veto poissa.

Pohjois-Karjalan ikä- ja sukupuolirakenne

2 000 1 000 0 1 000 2 000

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

55

60

65

70

75

80

85

90

95

100 -

MiehetNaiset

Pohjois-Karjalan ikä- ja sukupuolirakenne 2009.

105

Kauas naiset karkaavat

Kun aluekehittäjän keinot keskimääräisen syntyvyyden kohen-tamiseksi ovat rajalliset, on toinen vaihtoehto kiinnittää huo-mio fertiilissä iässä olevien naisten määrään. Kun naisten määrä alueella kasvaa, entiselläkin kes-kimääräisellä syntyvyydellä saa-daan enemmän lapsia.

Pohjois-Karjalassa monien mui-den maakuntien tavoin olennai-nen ongelma on, että alueelta poismuutto on kaikkein suurinta parhaassa synnytysiässä olevilla nuorilla naisilla. Näyttää siltä, että tytöt, jotka pärjäävät koulus-sa poikia paremmin, ovat pelottomampia hakeutumaan opintiel-le ja elämänkouluun kauaksi kotoa. Ehkä ei kuitenkaan ole he-delmällinen idea kannustaa naisia kouluttautumaan vähemmän, vaikka se syntyvyyttä kenties lisäisikin.

Aluekehitystyössä lääkkeeksi ongelmaan on pyritty luomaan naisia houkuttelevia työpaikkoja, joiden avulla yhtäältä pidetään täällä varttuneet nuoret naiset maakunnassa ja toisaalta ediste-tään myös täältä poismuuttaneiden paluuta takaisin tai jopa ko-konaan muualla varttuneiden naisten tulomuuttoa tänne. Muun muassa hoivapalvelut, kulttuurielämysten tarjonta ja erilaiset matkailupalvelut ovat esimerkkejä vahvasti kasvavista aloista, jotka tarjoavat lupaavia mahdollisuuksia naisille.

Luomu-uroksista herkkupaloja city-naisille?

Ottaen huomioon, että syntyvyys jos mikä on iloinen asia, niin lopuksi voinee hiukan keventää. Pohjois-Karjalan tulomuut-tokampanjan yhteydessä tehdyt selvitykset nimittäin paljasta-

”Ehkä ei kuitenkaan ole hedelmällinen idea kannustaa naisia kouluttautumaan

vähemmän, vaikka se syntyvyyttä kenties lisäisikin.”

106

vat, että monet kolmekymppiset hyvin koulutetut pääkaupun-kiseudulla uraa luoneet naiset olisivat kiljuen valmiita muutta-maan maakuntaamme, jos vain sopiva mies tarttuisi hihasta. Huomionarvoista tuloksissa on se, että osalle naisista pelkkä mies riittäisi, työpaikasta ei kaikilla välitöntä varmuutta tarvinnut olla.

Leikkimielellä olemmekin viritelleet eri-tyistä luomu-uroskampanjaa maaseudul-la varttuneiden poikien markkinoimisek-si. Nämä luomu-urokset ovat kuin onnellisia kanoja – tai pikem-minkin kukkoja, jotka ovat saaneet pienestä pitäen käyskennellä vapaasti pihapiirissä. Heidät on kasvatettu luonnonympäristössä ilman keinoaineita päinvastoin kuin ahtaissa kerrostalohäkeissä burgereilla kasvatetut synteettiset urbaanieunukit.

Kenties maakuntaliitto voisi pitää yllä poikamiespörssiä tällai-sista uroista metsäpinta-aloineen päivineen. EU-tuella järjestet-täisiin pojille kurssitusta käytös- ja tapatiedosta, tanssitaidosta, tunneilmaisusta, viinintuntemuksesta, hemmotteluhieronnasta ja muista yleissivistävistä aiheista. Johan on ihme, jos ei tämä tepsi.

”Syntyvyys jos mikä on iloinen asia.”

107

Maakunnallinen lukio?

Tiivistelmä juhlapuheesta Ellin päivien pääjuhlassaJuuassa 10.7.2005

Valtioneuvosto asetti viime keväänä kunta- ja palveluraken-teen uudistushankkeen. Tavoitteena on saattaa nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut rakenteellisesti ja taloudellisesti turva-tulle pohjalle. Maakunnilta tullaan odottamaan esityksiä uudis-tuksen toteuttamisesta omalla alu-eellaan.

Terveydenhuolto- ja sosiaalipal-veluiden sekä koulutuksen järjestä-minen siten, ettei asuinpaikka vaikuta kohtuuttomasti palvelu-jen saatavuuteen on harvaan asutuilla alueilla kiperä kysymys. Tarvitsemme nyt luovia ajatuksia ja rakentavia ehdotuksia pal-velurakenteen kehittämisestä. Uskon, että maakunnan sisäisellä yhteistyöllä saavutamme paremman lopputuloksen kuin odotta-malla ulkopuolelta saneltuja ratkaisuja.

Pohjois-Karjalassa on hyviä kokemuksia ennakoivasta otteesta koulutussektorilla. Maakunnan päättäjät olivat 90-luvun puoli-välissä kaukaa viisaita perustaessaan Suomen oloissa vielä nytkin ainutlaatuisen maakunnallisen ammatillisen koulutuksen organi-saation, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän.

Ehdotankin vakavasti pohdittavaksi, voitaisiinko Pohjois-

Karjalassa asettaa tähtäimeksi lukioverkon kokoaminen yhteen maakunnalliseksi lukioksi, jolla olisi toimipisteitä kattavasti eri puolilla maakuntaa.

”Pohjois-Karjalassa on hyviä kokemuksia ennakoivasta

otteesta koulutussektorilla.”

108

Ilman kaukonäköisiä ja selkeitä rakenteellisia ratkaisuja edessä on pakon sanelema pienten lukioiden pudotuspeli, jonka loppu-tulos lukioverkon kattavuuden näkökulmasta tulisi olemaan pe-lottavan ruma.

Kannattaa pysähtyä pohtimaan myös, miten ylä-asteen, lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä voitaisiin syventää ny-kyisestään. Lukion opettajat opettavat usein myös yläasteella, jo-ten lukion menettäminen vaikuttaisi suoraan myös peruskoulun yläluokkien toimintaedellytyksiin. Lisääntyvällä yhteistoiminnalla ammatillisen koulutuksen kanssa voitaisiin esimerkiksi kohottaa koulutustilojen käyttöastetta.

Suomen suvi julistetaan avatuksi joka vuosi kevätlukukauden päätteeksi Joensuun laululavalla.

109

Maakuntajohtaja muuttaaja muodollisesti muuttuu

Päätoimittaja Pekka Mervolan kolumni Karjalaisessa 4.9.2005

Maakuntajohtaja Pentti Hyttinen on pistänyt omakotitalonsa myyntiin Joensuun Marjalassa. Puoliso Eeva Hellström muutti jo kesällä kahden poikansa kanssa rivitaloasuntoon Itä-Helsinkiin. Hyttinen aikoo hankkia itselleen kerrostaloasunnon Joensuun keskustasta.

Maakuntajohtaja Hyttisen ja Päättäjien metsäakatemian johta-jan Hellströmin uusioperhe eli Marjalassa suomalaisittain poikke-uksellisen matkustelevaa elämää. Hellström kävi viikoittain töissä Helsingissä, ja maakuntajohtaja reissasi ympäri Pohjois-Karjalaa, maata ja Brysseliä. Lentolippuja perheessä kului runsaasti.

Lentomatkailu on kallista, mutta helpotusta kuluihin an-toi Hellströmin jäsenyys Vapon ja Metsähallituksen hallituksis-sa. Hallituspaikan etuihin kuului mahdollisuus lentää jokin ker-ta kuukaudessa Helsinkiin. Hellström putosi näistä luottamuspai-koista tänä vuonna.

Maakuntajohtaja on kesästä lähtien ollut vapaa poikamies. Miten tämä onnistuu, vain aika näyttää. Omien sanojensa mu-kaan Hyttinen ei aio hakea töitä pääkaupunkiseudulta vaan jat-kaa täysin sieluin Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana.

110

Monikotipaikkaisuus on todellisuutta monen ihmisen elämäs-sä. Perinteisesti on ajateltu, että vain rakennusalan keikkamie-het ja liike-elämän kauppamatkustajat asuvat ja elävät eri paikka-kunnilla. Varsinkin lamavuosina rakennusmiesten viikkourakointi pääkaupunkiseudulla oli useissa perheissä todellisuutta.

Nyt yllättävän monet korkeasti koulutetuissa tai johtavis-sa tehtävissä olevat ihmiset tekevät työnsä aivan muualla kuin asuinpaikkakunnallaan. Kolme päivää viikossa Joensuussa tai Helsingissä työskentelevät matkalaukkuprofessorit ovat yliopis-tolla tuttuja. Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajan Tero Kaakisen perhe asuu Imatralla. Myös Kontiorannassa prikaatia komentava Harri Ohra-aho on vain työviikkopohjoiskarjalainen. Ja lienee vaikea sanoa, kummassa kansanedustaja, vihreiden puoluejohtaja Tarja Cronberg asuu enemmän, Teerisaaressa vain Töölön kulmilla.

Pohjois-Karjalaa johdetaan edelleen maakunnasta, mutta toi-sinkin olisi voinut käydä, jos maakuntajohtajan parisuhde olisi jatkunut Helsinkiin muuttaneen Hellströmin kanssa. Ei kauko-säätimellä johtaminen ole suinkaan mikään poikkeus maakun-taliitossakaan. Ismo Kainulainen (sd.) puheenjohti maakunta-hallitusta pääkaupungista ollessaan SDP:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman avustajana.

Silti tuntuu jotenkin vaikealta, että maakunnan keulakuva, maakuntajohtaja, eläisi muualla kuin johtamassaan maakun-nassa. Se ei olisi uskottavaa, vaikka maailman muuttuessa mo-net totutut tavat muuttuvat. Toki toisenlaisiakin esimerkkejä on. Oululaisen Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen elää Espoossa ja vain työskentelee Oulussa lehtensä päätoimittajana. Yleensä on ajateltu, että myös maakuntalehden päätoimittajan tulee elää lehden levikkialueella. Sama velvoite koskee myös paikallislehtien päätoimittajia.

111

Hyttinen on pärjännyt maakuntajohtajan tehtävässä. Hänen positiivisen vääräleukainen huumorinsa toimii useimmissa tilan-teissa ja toisaalta asiantuntemus luo luottamusta. Hyttinen on maakuntajohtajien laimeassa sakissa noussut kärkipään hah-moksi.

Silti kaikki ei suju aivan säröittä. Sosiaalidemokraatit ovat vii-me viikkoina kritisoineet maakuntajohtajaa lähes joka toisesta asiasta. Ilmeisesti taustalla painaa edelleen maakunta-asiamie-hen valinta, jossa sosiaalidemokraatti jäi toiseksi. Valituksi tuli keskustalainen, eurokansanedustaja Kyösti Virrankosken avusta-jana toiminut Armi Liinamaa.

Ehkä maakuntajohtaja jaksaa monenlaisesta säröilyistä huoli-matta.

112

Tiukkapipoisuus on terveellistä

Kolumnikirjoitus Karjalaisessa 28.9.2005

Terveysasiat ovat olleet näkyvästi esillä julkisessa keskustelus-sa sen jälkeen kun Esko Aho ehdotti, että terveitä elämäntapo-ja noudattavia ihmisiä pitäisi palkita taloudellisilla kannustimilla. Vastaavasti itse aiheutettujen terveysongelmien hoitokustannuk-set pitäisi pystyä kohdentamaan nykyistä selkeämmin aiheutta-jalle itselleen.

Rohkenen olla Esko Ahon kanssa jossain määrin samoilla lin-joilla tässä asiassa, vaikka epäilemättä järjestelmän toteuttami-nen oikeudenmukaisesti vaatisi paljon aivovoimistelua.

Vaikeaksi järjestelmän toimeenpanon tekee ensinnäkin se, että perimä vaikuttaa varsin olennaisesti sairastavuusalttiuteen. Toisaalta sattumalla on suuri osuus. Kolmanneksi elämäntilan-teet, elinolosuhteet ja monet muut tekijät vaihtelevat it-semme ulkopuolella olevista syistä johtuen.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto työskentelee maakunnan hy-vinvoinnin eteen. Yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä ku-vaavat mittarit osoittavat, että Pohjois-Karjalan väestön hyvin-vointi on viime vuosina olennaisesti lisääntynyt. Olemme vau-raampia kuin koskaan ennen.

”Karu tosiasia on, että vain terveet ihmiset voivat luoda vaurautta, sairaat

kuluttavat sitä.”

113

Myös väestön terveydentila on epäi-lemättä kohentunut uusien ravintotot-tumusten ja elintapojen sekä kehitty-neen terveydenhuollon myötä. Tunnetulla Pohjois-Karjala –projektilla on tässä omat an-sionsa.

Hyvinvointi ja terveys jakautuvat kuitenkin maakunnas-sa yksilötasolla epätasaisesti. Myönteisestä kehityksestä huoli-matta maakunnan väestö kärsii edelleen keskimääräistä suurem-masta sairastavuudesta ja erilaisista muista terveyteen liittyvistä hyvinvoinnin vajeista.

Karu tosiasia on, että vain terveet ihmiset voivat luoda vau-rautta, sairaat kuluttavat sitä.

Oma terveys on jokaiselle kaikkein merkittävin henkilökohtai-sen hyvinvoinnin lähtökohta ja reunaehto. Ensisijaisesti jokaisen tulee itse ottaa vastuu omasta terveydestään. Liian usein syy ter-veysongelmiimme sysätään yhteiskunnalle, työnantajalle, koulu-laitokselle, puolisolle, televisiolle tai ties mille.

Työuupumus on yleistynyt muoti-ilmiömäisesti. Väheksymättä ollenkaan työelämän paineita ja ongelmia, uskallan väittää, että huomattavan monilla ihmisillä väsymisessä on kysymys vähin-tään yhtä paljon vapaa-ajan uupumuksesta.

Jokainen voi parantaa arjen hallintaa ja vähentää olennaisesti uupumisen alttiutta – ja monia muita terveysriskejä - pitämällä huolta fyysisestä kunnostaan sekä kiinnittämällä huomiota elin-tapoihinsa ja ravintotottumuksiinsa.

114

Julkisen sektorin keskeinen tehtävä on luoda edellytykset ter-veelle elämälle. Terveyden turvaamisessa korostuu terveysriskien ennaltaehkäisyn merkitys. Mitä paremmin ennaltaehkäisy toimii, sitä vähemmän tarvitaan raskaita yhteiskunnan palveluja ja pit-käaikaiskorvauksia.

Valistus on viritetty, mutta on harmillista, että se ei näytä tep-sivän. Tiedotusvälineet ovat tuoneet kiitettävästi esille liikunnan myönteisiä vaikutuksia samoin kuin paheellisten nautintoainei-den haittavaikutuksia. Voisimme olennaisesti keventää tervey-denhoitomenojamme lisäämällä liikuntaa sekä vähentämällä tu-pakan, viinan, rasvan ja sokerin kulutusta.

Pohjois-Karjalaan on juuri valmistumassa erityinen liikuntastra-tegia, jonka päätarkoituksena on aktivoida ihmisiä liikkumaan. Me kaikki voimme harrastaa liikuntaa muodossa tai toisessa. Meillä on paljon hyviä lenkkipolkuja, hiihtolatuja, urheilukenttiä ja sisäurheilusaleja. Meillä on vahvaa urheiluseuratyötä ja monia hyviä tapahtumia: kesän hölkät ja soudut, syksyn vaellukset ja talven laturetket.

Tarvitsemme tervettä asennetta. Liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta puhujat leimataan usein tiukkapipoisiksi terveys-terroristeiksi. Tiukkapipoisuus on kuitenkin pidemmän päälle iloi-nen asia. Ainakin se on terveellistä.

115

Köyhyys pois omasta pihapiiristämme

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 23.10.2005

Suomalaisessa maapalloistumiskeskustelussa on keskitytty surkuttelemaan kaukaisten kehitysmaiden köyhyyttä, harmittele-maan kansainvälisten suuryritysten vallan kasvua sekä taivastele-maan työpaikkojen karkaamista kauaksi halvan työvoiman mai-hin.

Katse on syytä tarkentaa lähemmäksi. Maapalloistumiskehitys ei ole pelkästään meille väistämättä tapahtuva asia vaan olemme myös itse sitä osaltamme tekemässä. On varmaankin poliittisesti turvallista kantaa erityistä huolta Namibian tai Nigaraguan kur-juudesta, mutta tosiasiassa köyhyyttä – ja halpaa työvoimaa - on meillä ihan lähellä naapurissa rajan takana.

Karjalan tasavallan ja Suomen välinen raja on eräs maailman syvimmistä elintasokuiluista - ellei peräti kaikkein syvin. Henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on Suomen puolella yli kym-menkertainen. Miesten eliniän odote on meillä yli 75 vuotta, Karjalan tasavallassa vain vähän yli 50 vuotta.

Ei ole yhdentekevää, miten toimimme omalla hiekkalaatikol-lamme. Meillä on loistava mahdollisuus ottaa tiennäyttäjän rooli ja toimia esimerkkinä muulle maailmalle elintasokuilujen käsitte-lyssä. Köyhyyden poistaminen on luontevinta aloittaa omasta pi-hapiiristämme.

116

Harvoin on suunnattu energiaa uhkakuvien maalailun sijasta maapalloistumiseen liittyvien hyötyjen haravointiin. Valoa ja iloa keskusteluun saa näkemällä, että ilmiö merkitsee muun muas-sa yritysten markkina-alueen laajentumista, rajojen merkityksen vähenemistä, tiedon merkityksen kasvua sekä kulttuurien rikas-tumista ja monipuolistumista. Meillä nämä kaikki ovat läsnä lä-hellä.

Suomen itäisissä maakunnissa on otettu lähtökohdaksi ”think globally, act locally” –periaate, jota muiden muassa tasavallan presidentti Halonen on korostanut. Pohjois-Karjala, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa ovat kehittäneet Karjalan tasavallan kanssa Euregio Karelia -yhteistyö-muodon, jonka puitteissa on raken-nettu henkisiä siltoja alueiden välille sekä aktivoitu talouskehitys-tä rajan molemmin puolin.

Venäjän virkeä talouskasvu on lisännyt suomalaisten yritysten mielenkiintoa lähialueitamme kohtaan. Tuotannon sijoittaminen tai alihankintatoiminnan ulottaminen rajan taakse tarjoaa kilpai-luetuja monella toimialalla.

Pietarin alueen tuotannonte-kijät ja ostovoima on Suomessa jo varsin hyvin tiedostettu. Köyhyysfaktoista huolimatta vähätellä ei sovi yli 750 000 asuk-kaan Karjalan tasavaltaakaan. Esimerkiksi elektroniikkateollisuus Kostamuksessa, vaateteollisuus Sortavalassa ja sahateollisuus Laatokan ympärillä viitoittavat tietä muille menijöille.

Keskusteltavaa ja kehittämistä kuitenkin riittää. Yritysten Venäjälle menoa on hidastanut erityisesti epävarmuus ulkomais-ten investointien oikeudenmukaisesta kohtelusta. Myös monet muut yritystoiminnan toimintaedellytykset ovat vielä kovin epä-vakaalla pohjalla.

”On varmaankin poliittisesti turvallista kantaa erityistä huolta Namibian tai

Nigaraguan kurjuudesta...”

117

Tulli- ja rajanylitysmuodollisuudet aiheuttavat edelleen ylimää-räistä kitkaa yrityksille. Logistiikka on niin ikään suuri kehittämis-haaste. Maantiekuljetusten, rautatieyhteyksien ja lentoliikenteen sujuvuuden parantaminen on yritystoiminnan kasvun avainedellytys. Samoin tie-toliikenneyhteydet tulevat jälkijunassa.

Harmillista on myös se, ettei avautuvien rajojen yli leviä pelkäs-tään myönteiset innovaatiot, vaan mukana tulee myös ei-toivot-tua vuorovaikutusta, kuten järjestelmällistä rikollisuutta ja huu-meita.

Kehityksen edetessä alueet yhtäältä samankaltaistuvat - Petroskoissa ja Polvijärvellä katsotaan samoja kansainvälisiä tv-kanavia ja syödään samaa monikansallista pikaruokaa. Toisaalta alueet erilaistuvat, kun kilpailukykyä rakennetaan kullekin alueel-le ominaisten erityispiirteiden ja vahvuuksien varaan.

Rajoitteet ihmisten ja paikkojen saavutettavuudelle käyvät koko ajan yhä vähäisemmiksi. Nightwish-yhtye on osoittanut, että maailman voi valloittaa yhtä hyvin Kiteeltä kuin Kaliforniasta käsin.

Samaan aikaan kun meidän yrityksemme hakevat kilpailu-etuja Venäjältä, perustavat venäläiset yrityksiä Suomen puolel-le. Suomalaiset matkustavat Venäjälle ja venäläiset Suomeen. Tietämys toistemme kulttuurista kasvaa. Taloudellisen toimeliai-suuden lisääntyminen vaurastuttaa molempia. Köyhyys katoaa.

”Petroskoissa ja Polvijärvellä katsotaan samoja kansainvälisiä tv-kanavia ja syödään

samaa monikansallista pikaruokaa.”

118

Kunta-alan ihmiset poteroissa

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Joensuussa 6.12.2005

Vanha kansanviisaus sanoo, että kun muutoksen tuulet puhal-tavat, monet alkavat rakentaa kivimuureja, mutta viisaimmat ra-kentavat tuulimyllyjä. Tämä pätee varmasti myös kunta- ja palve-lurakenneuudistukseen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta ei olla valmistelemassa en-sisijaisesti sen vuoksi, että kuntapalvelujen toimivuus olisi nyky-tilanteessa huono, vaan siksi, että näköpiirissä olevat muutok-set ympärillämme ovat niin suuria, että rakenteelliset muutokset ovat sen tähden välttämättömiä.

Kun nykytilanne on varsin hyvä, onkin erittäin ikävää, että kun-ta-alaa syyllistetään tänä päivänä voimakkaasti muun muassa al-haisesta tuottavuudesta, kustannustehottomuudesta ja melkein mistä tahansa asiasta. Kuntapäättäjät ovat tiedotusvälineille jo-kapäiväinen kritiikin kohde. Syyllistämällä kunta-alan ihmiset saadaan vain puolustuskannalle ja entistäkin syvemmälle omiin poteroihinsa.

Jokapäiväisen kritiikin peittoon jää se tosiasia, että kunta-alan ansiot meidän hyvinvointimme taustalla ovat kiistämättömät. Viime vuosina on julkaistu lukuisia kansainvälisiä kilpailukykyver-tailuja, joissa Suomi on loistanut aivan maailman terävimmässä kärjessä, usein ykkösenäkin.

119

Kun noihin kilpailukykytutkimuksiin perehtyy lähemmin, ha-vaitsee, että hyvin keskeinen menestystekijämme on nimen-omaan julkisen sektorin toimivuus ja tehokkuus. Esimerkiksi tie-totekniikan käyttöönotossa ja sovelluksissa julkinen sektorimme on edelläkävijä ja esikuva myös yritysmaailmalle.

Pohjois-Karjalan terveydenhoito- ja koulutusjärjestelmät ovat kotimaisissa vertailuissa ja arvioinneissa sijoittuneet kärkipäähän sekä laadussa että kustannustehokkuudessa. Näitä asioita on tar-peen tuoda enemmän esille. Kyse on onnistu-misestamme, menes-tystarinasta omassa ajassamme.

Tämän päivän hyvä tilanne ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muutos olisi välttämä-tön - kysymys on siitä, miten muutos perustellaan.

Kuntien, kuntayhtymien ja kunnallisten liikelaitosten palve-luksessa työskentelee yli 16 000 pohjoiskarjalaista. Se tarkoittaa enemmän kuin neljännestä kaikista maakuntamme työpaikoista. Sen lisäksi iso osa yrityksissä työskentelevistä saa toimeentulonsa myymällä tavaroita ja palveluja kunnille.

Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa koulutus-, kulttuuri- ja hyvinvointialat on nostettu ”varsinaisiksi vetonauloiksi”, joilla on keskeinen rooli maakunnan väestökehityksen ja vetovoimaisuu-den kannalta.

”Ei ole kohtuullista, että nämä arjen sankarit saavat harva se aamu töihin lähtiessään päivän apatia-annoksen lukiessaan lehdestä olevansa

ennen muuta matalan tuottavuuden alan kustannusongelmia.”

120

Opettajat loistavat kansankynttilöinä kasvattaen tulevaisuu-temme tekijöitä, kulttuuriväki ammentaa auringonvaloa ja ajat-telun syvyyttä arkeemme, sairaanhoitajat huolehtivat hoivan tar-peessa olevista.

Ei ole kohtuullista, että nämä arjen sankarit saavat kuitenkin harva se aamu töihin lähtiessään päivän apatia-annoksen luki-essaan lehdestä olevansa ennen muuta matalan tuottavuuden alan kustannusongelmia. Paljon piristävämpää olisi lähteä töihin maakunnan ”varsinaisina vetonauloina”, joita he oikeasti ovat.

Erityisen haitallista näiden aiheettomien negatiivisten mieliku-vien viljely on vallitsevassa tilanteessa, jossa kunta-ala on nope-an sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä. Tulevaisuuden tekijämme, nuoret eivät voi motivoitua hakeutumaan kunta-alan työpaikkoi-hin. Alalle on vaikea saada hyviä ihmisiä.

PARAS-hanke Kunta- ja palvelurakenneuudistus

• Sisäasiainministeriö asetti hankkeen kunta- ja palvelura-kenteen uudistamiseksi toukokuussa 2005.

• Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tuli voimaan 23.2.2007.

• Lain edellyttämien kunta- ja palvelurakenteen muutos-ten tulee valmistua kokonaisuudessaan puitelain voimas-saoloaikana eli viimeistään vuoden 2013 alusta.

• Pohjois-Karjalassa Tuupovaara ja Kiihtelysvaara yhdis-tyivät osaksi Joensuuta vuoden 2005 alussa, Eno ja Pyhäselkä vuonna 2009.

121

Kunta-alan työntekijät ja luottamushenkilöt eivät oikeasti ole pelkkää harmaata massaa. Oikeasti he ovat ihmisiä, joilla on oma elämä elettävänään, monilla puoliso ja lapsia, jokaisella sukulai-sia, ystäviä ja tuttavia. Henkilöstöä ja heidän läheisiään kunta-alan mustamaalaus masentaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei voi onnistua, ellei eri toi-mijatahoja kannusteta avoimesti miettimään uusia rakenteita po-sitiivisemmassa valossa. Kysymyshän ei ole niinkään päälle kaatu-van kriisin hallinnasta vaan varautumisesta tulevaan kehitykseen.

Pohjois-Karjalan nousujohteinen kehitys osoittaa, että monia asioita on tehty oikein. Talouskasvu on ollut tällä vuosituhannel-la suhteellisesti ottaen maakuntien kärkikastia. Teolliset työpai-kat ovat jatkaneet kasvuaan, vaikka muualla maassa on men-ty alaspäin. Viime vuonna meillä teollisten työpaikkojen mää-

Pohjois-Karjalan maakuntahallitus 2005–2008. Puheenjohtajana toimi Anu Niemi (kesk.).

122

rä kasvoi yli 300:lla, kun koko maassa määrä väheni 12 000:lla. Työttömyyskin on hellittänyt tasaisen varmasti, tietyt alat kärsi-vät jo työvoimapulasta.

Ilahduttavaa on myös muuttoliikkeen tasapainottuminen. Viimeksi kuluneen vuoden aikana maakuntaamme on muutta-nut lähes yhtä paljon ihmisiä kuin täältä on lähtenyt. Saldo oli vain 72 henkilöä miinuksella, kun muuttotappio pahimmillaan vuonna 1998 oli pitkän matkaa toista tuhatta henkeä.

Maakunnat ovat parhaillaan pohtimassa vaihtoehtoisia malle-ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Tarjolla on kolme mallia: vahva peruskuntamalli, aluekuntamalli sekä ns. piirimalli.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on nimennyt tehtävää varten erityisen kuntatyöryhmän sekä palkannut päätoimisen selvitys-miehen vaihtoehtojen tarkastelua varten. Haluamme pohtia eri vaihtoehtoja mahdollisimman avoimesti ja kylmän viileästi, jotta päätökset voivat aikanaan pohjautua hyvin perusteltuun ja neut-raaliin tietoon eri vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. Näiden kolmen päämallin ohella myös kokonaan uudet alueella syntyneet mallit toivotetaan tervetulleeksi ja otetaan mielellään mukaan tarkasteluun.

On noustava poteroista ylös pohtimaan, miten maakuntaam-me saadaan entistäkin houkuttelevammat, modernimmat ja toi-mivammat palvelut. Katse on tarkennettava riittävän kauaksi, ai-nakin 10-20 vuoden päähän. Virtaava joki on ylitettävä askelkiviä tunnustellen.

123

Moniottelijan taidot tarpeen metsäalalla

Juhlapuhe Suomen Metsäsäätiön 10-vuotisseminaarissaHelsingissä 26.1.2006

Metsäelinkeinon kehittämistoimissa on keskitytty ensisijaises-ti tuottavuuden ja kustannustehokkuuden kohentamiseen. Sekä puuntuotannossa että puunjalostusteollisuudessa periaattee-na on ollut saada aikaan entistä enemmän entistä vähemmällä. Resepti on toiminut varsin hyvin ja tulokset ovat olleet erinomai-sia.

Tämä tuttu ja turvallinen strategia ei enää takaa metsäelin-keinon kasvua Suomessa. Vaikka viime viikon uutiset metsäte-ollisuuden investointiaikeista olivat sinänsä myönteisiä, ne ker-toivat kuitenkin, että merkittävät uusinves-toinnit valuvat muualle, Suomessa toteutetaan lähinnä korvausinves-tointeja.

Hyvä resepti kaipaa uusia mausteita

Metsäelinkeinon kasvu, etenkin työpaikkojen määrällä mita-ten, on haettava monipuolistamisen kautta. On pystyttävä käyt-tämään metsiä ja puita monipuolisemmin eri tuotteisiin. Vain ja-lostuksen rakenteen muutos voi absoluuttisesti lisätä työtä.

”Ilman metsäteollisuuden raaka-aineen hankinnan tarpeita huomattava osa nykyisistä

mökkeily-, marjastus- ja metsästysalueista olisi tiettömien taipaleiden takana.”

124

Kypsillä markkinoilla menestymisen resepti on teknologinen etumatka ja uudet innovaatiot. Tämä tarkoittaa, että on joko tehtävä eri asioita kuin muut tai samoja asioita eri tavalla kuin muut. Alan kehityksen kannalta olennaista on löytää ennen ko-kemattomia ja omaperäisiä tuotteita, uusia prosesseja ja toimin-tamalleja.

Alueellisesta näkökulmasta tarkasteltuna metsäelinkeino on muuttumassa mosaiikkimaiseksi. Tulovirrat kerätään monista, si-nänsä pienehköistäkin puroista, joista yhteensä syntyy alueta-loudellisesti merkittävät kokonaisvaikutukset. Maakunnissa tar-vitaan moniottelijan taitoja.

Järeä metsäteollisuus ravitsee maaseudun elinvoimaa

Monipuolistaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö perin-teisen metsäteollisuuden läsnäolo olisi aluekehityksen kannalta jatkossakin hyvin tärkeää. Metsäteollisuuden puuraaka-aineen hankinta takaa merkittävän ja kohtalaisen tasaisen tulovirran maaseutualueille.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa metsänomis-tajat saavat vuosit-tain kantorahatuloina suuruusluokkana 100 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 5 000 euroa jokaista metsänomistajaa kohti. Arviolta vain 15 % siitä menee maakunnan ulkopuolella asuvil-le metsänomistajille, joten metsäeurot ovat todellakin lähirahaa. Maakuntaan jäävät myös metsänhoitotöiden sekä puunkorjuun ja kuljetuksen tulot.

Tärkeä alueellinen vaikutus metsäteollisuudella on myös sitä kautta, että se auttaa rakentamaan ja ylläpitämään syrjäisimpi-

”Italialaiset markkinointikanavat herkkutatille ovat synnyttäneet todellisen tattirallin.”

125

enkin kolkkien perusinfrastruktuuria. Ilman metsäteollisuuden raaka-aineen hankinnan tarpeita huomattava osa nykyisistä mökkei-ly-, marjastus- ja metsästysalueista - ja jopa asuinalueistakin, olisi tiettömien taipaleiden takana.

Oheisvaikutuksenaan metsäteollisuus edis-tää tietoyhteiskunnan tasapainoista alueel-lista kehitystä, sillä nykyaikainen puunkor-juu edellyttää pitkälle kehitettyä kommuni-kaatio- ja paikantamisteknologiaa.

Alihankintaketjut ulottuvat syvälle maaseudulle

Puunjalostusteollisuus myös luo ympärilleen siihen liitty-vää muuta teollisuutta. Esimerkiksi sopii Itä-Suomeen kehitty-nyt maailman johtava puunkorjuukonevalmistajien keskittymä. Viime vuosina keskittymä on entisestään vahvistunut, kun - vas-tavirtaan ns. Kiina-ilmiötä - tuotantoa on siirretty ulkomailta Itä-Suomeen. Pari vuotta sitten Timberjack-yhtiö, nykyinen John Deere, päätti keskittää koko Euroopan metsäkonetuotantonsa Joensuuhun. Joensuun tehtaalle on tullut sen myötä toista sataa uutta työpaikkaa. Alihankintaketjujen myötä vaikutukset ulottu-vat myös maakunnan reuna-alueille ja kokonaistyöllisyyden lisä-yksen on arvioitu olevan jopa 400 työpaikkaa.

Vastaavankaltaisia alihankintaketjuja on mahdollista raken-taa esimerkiksi puuenergian ympärille. Ilomantsissa otettiin äs-kettäin käyttöön Vapon ainutlaatuinen voimalaitoksen ja pellet-titehtaan yhdistelmä, joka alueen raaka-aineita hyödyntäen tuot-taa lämpöä kaukolämpöverkkoon, sähköä valtakunnan verkkoon ja pellettejä maailmanmarkkinoille.

Puun ja muovin komposiittia käytetään mm. kitaran valmistuksessa.

126

Innovatiivinen miljöö luo uutta työtä

Uutta työtä syntyy ennen muuta tiedon ja tekniikan ympärille, joten metsäelinkeinon kehittämiseksi tarvitaan osaamispohjaa. Pohjois-Karjalassa on runsaan 20 vuoden kuluessa pystytty luo-maan monipuolinen metsäalan innovatiivinen miljöö. Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta, Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikkö ja Euroopan metsäinstituutti ovat kehittyneet lumipalloefektin kaltaisesti. Metsäntutkimuksen ja -koulutuksen parissa työskentelee jo 400 henkilöä, jotka vaikuttavat olennai-sesti koko maakunnan henkiseen pääomaan.

Osaamisen siirto tutkimustoiminnasta kannattavaksi yritystoi-minnaksi vaatii välittäviä mekanismeja tutkimusorganisaatioiden ja yritysten rajapintaan. Muutama vuosi sitten perustettu puu-teknologiakeskus Puugia on onnistunut tuotteistamaan luon-nonkuitukomposiiteista useita käyttöesineitä sekä kehittämään sovelluksia puurakentamiseen. Paljon ponnisteluja kuitenkin vie-lä tarvitaan, jotta tuotteet saisivat laajemmin jalansijaa rakenta-misessa, sisustamisessa ja huonekaluteollisuudessa.

Suomen ensimmäinen suuri puinen toimistorakennus Metla-talo valmistui vuonna 2004.

127

Uusinnovatiivinen puun käyttö rakentamisessa voi kasvaa mit-tasuhteiltaan uusiin sfääreihin. Suomen suurin puurakennus Joensuu Areena sekä ensimmäinen suuri puurakenteinen toimis-torakennus Metlan Joensuun yksikkö vahvistavat puun myönteis-tä imagoa ja symboloivat näyttävästi puun ja metsän suurta mer-kitystä Pohjois-Karjalassa. Toivottavasti näissä rakennushankkeis-sa mieliin palautettu puurakentamisen osaaminen juurtuu pysy-västi myös muuhun rakentamiseen.

Hengen ja ruumiin ravinto myös tuotteistettavissa

Metsä on muutakin kuin puuta. Metsän merkityksen monipuo-listumisesta kertoo metsätilojen kauppahintojen kehitys: huoli-matta siitä, että puun reaaliset kantohinnat ovat trendinomai-sesti laskeneet, metsätilojen kauppahinnat ovat koko ajan nous-seet. Osin ilmiö lienee selitettävissä vaihtoehtoisten sijoituskoh-teiden tuoton epävarmuutena, osin metsään liittyvien ei-raha-määräisten arvojen merkityksen kasvulla, mutta huomattava osa selittynee myös sillä, että metsän odotetaan tuottavan myös ra-hassa mitaten muutakin kuin kantorahatuloja.

Metsän uusista ja uusvanhoista tulomahdollisuuksista käy esi-merkiksi pohjoiskarjalainen koivunmahla. Säilyvyyttä paranta-neen innovaation myötä mahlaa viedään nyt Japaniin saakka. Italialaiset markkinointikanavat herkkutatille ovat synnyttäneet todellisen tattirallin, joka on poikinut maakuntaan parhaimpina vuosina useiden miljoonien eurojen verottomat tulot tattien ke-rääjille.

Myös kulttuuririntamalla on pystytty luomaan selvästi metsään kytkeytyviä työpaikkoja ja tulovirtoja. Markku Pölösen elokuvat, Heikki Turusen kirjat, Sari Kaasisen musiikki ja Eeva Ryynäsen puutaide tuloutuvat mm. matkailijoiden kautta. Vanhan ja uu-den kulttuurin vuorovaikutusta kuvaa vaikkapa se, että karjalai-

128

set itkuvirret ovat muuntuneet moderniksi popiksi, jota 12-vuoti-as Anttu Koistinen irrottelee sähkökanteleella.

Monet tapahtumat, kuten Silva-metsänäyttely ja Kolin erä-messut, tuovat matkailijatuloja ja juurruttavat metsien merkitys-tä yhä syvemmälle ihmisten mieliin.

Metsäammattilaiset kansankynttilöinä

Metsäelinkeinon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset maa-kunnissa henkilöityvät metsänomistajiin, metsäammattilaisiin, alan yrittäjiin, yritysten työntekijöihin. Metsäorganisaatioiden merkitys on olennainen sosiaalisten vaikutusten kannalta.

Tänä päivänä puhutaan paljon alueellistamisesta, tehtävien siirrosta pääkaupunkiseudulta maakuntiin. Metsäorganisaatioille läsnäolo alueilla on ollut aina itsestäänselvyys. Firmat, met-sähallitus, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset, met-säntutkimuslaitos jne. toimi-vat hajautetusti ja laajalti eri puolilla maata. Monissa maaseutu-pitäjissä urheiluseurat, kansalaisopistot, kesäteatterit ja monet muut sosiaalisen toiminnan muodot saavat eväänsä metsäam-mattilaisilta.

Tulevaisuutta ajatellen lupaavaa on, että metsäammattikun-ta monipuolistuu taustoiltaan. Olennaista on mm. se, että nais-ten määrä alalla kasvaa. Toinen vastaavankaltainen kehityssuun-ta, joka johtanee siihen, että metsiä ja puita tarkastellaan uusin silmin, on muutos opiskelijoiden kotitaustoissa. Aikaisemminhan lähestulkoon kaikilla metsäopiskelijoilla oli maatilatausta, nykyi-sin maatilatausta alkaa olla jo vähemmistönä.

”Karjalaiset itkuvirret ovat muuntuneet moderniksi popiksi, jota 12-vuotias Anttu

Koistinen irrottelee sähkökanteleella.”

129

Kaiken kehittämisinnon keskellä on tietenkin syytä muistaa, että uuden kehittäminen sisältää aina riskin. On hyväksyttävä se tosiasia, että osa hankkeista ja strategioista väistämättä epäon-nistuu. Todelliseen menestykseen yltäminen vaatii useita rinnak-kain ja peräkkäin sovellettavia kehittämistoimenpiteitä. Niitä on toteutettava pitkähkön ajan ennen kuin tulokset näkyvät.

Metsäosaajat käännyttämässä valtiosihteeri Risto Volasen päätä Joensuun suuntaan alueellistamisratkaisuissa.

130

Naiset nousevat yhteiskunnassa

Kolumnikirjoitus Karjalaisessa 8.3.2006

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto käy esimerkiksi työyhteisös-tä, jossa tasa-arvokysymyksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Neljä vuotta sitten laaditun tasa-arvosuunnitelman toimeenpano on nopeasti kohentanut naisten vastuuta ja näkyvyyttä maakun-nan kehitystyössä.

Päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevien naisten määrä on lisääntynyt neljästä yhdeksään. Tiimien vetäjinä on nyt tasapuolisesti kolme naista ja kolme miestä.

Naisten ja miesten palk-kavertailu antaa monia ta-sa-arvoaktivisteja häkellyttävän tuloksen: maakuntaliitossa mie-hen euro on vain 95 senttiä! Naisille maksetaan keskimäärin yli sata euroa suurempi korvaus kuin vastaavissa tehtävissä toimivil-le miehille. Palkat perustuvat työn vaativuuden arviointiin sekä henkilökohtaisen suoriutumisen perustella maksettaviin lisiin.

Myös luottamusnaisille on uskallettu antaa - tai kenties he ovat itse ottaneet - valtaa ja vastuuta. Uudessa maakuntahallitukses-sa sekä puheenjohtaja että molemmat varapuheenjohtajat ovat kaikki naisia.

Suorassa demokratiassa tasa-arvokehitys ei sen sijaan näytä etenevän. Vaalituloksista voisi hätäinen päätellä, että naisen ääni on vain kaksi kolmasosaa miehen äänestä.

”Vaalituloksista voisi hätäinen päätellä, että naisen ääni on vain kaksi kolmasosaa

miehen äänestä.”

131

Pohjois-Karjalan kunnanvaltuustoihin äänestettiin viime vaa-leissa 178 naista, mikä on 37 % yhteensä 486 kunnanvaltuute-tusta. Myönteistä on, että osuus on hiukan suurempi kuin koko valtakunnan keskiarvo. Sen sijaan eduskunnassa maakuntamme naisten tilanne on heikompi: seitsemästä edustajastamme naisia on vain kaksi, kun kaikista kansanedustajista naisia on hiukan yli kolmannes.

Julkisella sektorilla tasa-arvolaki on yleisesti ottaen toiminut hyvin ja varmistanut naisten mukaantulon kaikkiin sellaisiin eli-miin, joissa edellytetään vähemmistönä olevalta sukupuolelta vä-hintään 40 %:n osuutta.

Yksityisellä sektorilla tasa-arvo on toteutunut tahmeammin, mutta monet saavutukset silläkin rintamalla ovat hatunnos-ton arvoisia. Esimerkiksi naisyrittäjyys on kohonnut Suomessa Euroopan kärkeen: jo kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia.

Valtioneuvosto on asettanut tavoitteeksi lisätä naisten määrää taloudellisessa päätöksenteossa. Valtionyhtiöiden hallituspaikois-ta 40 % on jyvitetty naisille. Tasa-arvoministeri Tuula Haatainen on esittänyt naiskiintiöiden ulottamista Norjan mallin mukaisesti myös pörssiyhtiöihin.

En niele Haataisen ehdotusta puraisematta, koska kannatan tasa-arvoa muutenkin kuin pelkästään sukupuolikysymyksenä. Ensisijaisena perusteena tulee yleisesti olla ”oikeat henkilöt oi-keille paikoille”. Toivoa tietenkin sopii, että riittävä määrä näistä oikeista olisi naisia.

Hiukan yllättävää on, että naisjohtajien määrän kasvu ei ole kaiketi tuonut työelämään pehmeämpiä arvoja. Useimmat työ-urallaan johtotehtäviin edenneet naiset ovat olleet ”hyviä jätkiä”.

132

Nämä sirkkahämäläiset ja annebrunilat ovat toimineet arvojohta-jina miesten mallin mukaan, jopa arvojen kovuutta kärjistäen.

Ei tarvitse olla kovin paljon ennustajan lahjoja havaitakseen, että aika hoitaa naisten asiaa reippain ottein. Naisten ylivoimai-nen osuus yliopisto-opiskelijoista johtaa väistämättä siihen, että epäsuhta päätöksentekijöi-den sukupuolijakaumassa kääntyy ennen pitkää mies-kiintiökysymykseksi.

Toivoa sopii, ettei tasa-arvon vuoksi naisesta tarvitse tulla mie-hen kaltainen, eikä päinvastoin. Molempia tarvitaan yhteiskun-nan ja työyhteisöjen hyvinvoinnin kehittämisessä.

Onneksi naisten ja miesten välillä on sisäsyntyisiä ja pysyviä

eroja, jotka eivät muuksi muutu vaikka voissa paistaisi. Edes maakuntaliitto kun ei voi mitään sille, etteivät miehet opi synnyt-tämään lapsia.

Ovat ne naiset toki muutenkin erilaisia kuin miehet. Kuvaavaa on, että naisten hölkkätapahtumassa solttupojat antavat maa-lissa ruusun kouraan ja pusun poskelle, naiset halaavat toisiaan. Miesten vastaavissa leikkimielisissä tapahtumissa maalissa ok-sennetaan eikä kukaan pussaa.

Hyvää naistenpäivää!

”Onneksi naisten ja miesten välillä on sisäsyntyisiä ja pysyviä eroja, jotka eivät muuksi muutu vaikka voissa paistaisi.”

133

Puhemiehenä ja kätilönä

Juhlapuhe Pohjois-Karjalan maakuntaliiton 70-vuotisjuhlassa Joensuussa 21.3.2006

Tarkastelen puheenvuorossani Pohjois-Karjalan kehitystä 70-vuotiaan maakuntaliiton näkövinkkelistä.

Ensin käyn läpi maakuntakäsitteen muotoutumista Pohjois-Karjalassa. Sen jälkeen luon katsauksen maakunnan kehittämi-sen merkkipaaluihin. Lopuksi asettelen hieman askelmerkkejä tu-levaisuuteen.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, maakuntia ei Suomessa ollut virallisesti olemassa ennen viime vuosikymmentä. Lainsäädäntö ei tuntenut maakuntia, eivät myöskään viralliset ti-lastot eivätkä kartat. Sääennusteessakin varoitus huonosta ajo-kelistä annettiin Pohjois-Karjalan lääniin eikä maakuntaan, kuten nykyisin.

Muutos maakuntien viralliseen asemaan tuli, kun Suomi ryh-tyi valmistautumaan Euroopan unionin jäsenyyteen. EU edellyt-tää, että sen yhteistyökumppaneina ovat kunkin alueen omat de-mokraattiset yhteisöt, eivät valtion viranomaiset. Tulimme osaksi alueiden Eurooppaa.

Vuonna 1992 luotiin uusi aluejako, jossa määritettiin nykyiset 19 toiminnallis-taloudellista maakuntaa. Seuraavana vuonna edus-kunta hyväksyi lain alueiden kehittämisestä. Aluekehitysvastuu siirrettiin valtiovaltaa edustavilta lääninhallituksilta kuntia ja alu-een ihmisiä edustaville maakuntaliitoille.

134

Samana vuonna silloinen maakuntaliitto ja seutukaavaliitto yhdistyivät Pohjois-Karjalan liitoksi. Maakuntaliitto-nimi palau-tettiin retrohenkisesti käyttöön viime vuoden alussa.

Paradoksaalista on, että silloin kun yhdistysmuotoinen maa-kuntaliitto perustettiin 70 v. sitten, sen toimintaohjelman ensim-mäinen kohta ja maakuntaliiton päätavoite oli Pohjois-Karjalan erottaminen omaksi läänikseen - niin sanotusti savolaisten ikeen alta.

1. Uudenmaan liitto

2. Varsinais-Suomen liitto

3. Itä-Uudenmaan liitto

4. Satakuntaliitto

5. Hämeen liitto

6. Pirkanmaan liitto

7. Päijät-Hämeen liitto

8. Kymenlaakson liitto

9. Etelä-Karjalan liitto

10. Etelä-Savon maakuntaliitto

11. Pohjois-Savon Liitto

12. Pohjois-Karjalan

13. Keski-Suomen Liitto

14. Etelä-Pohjanmaan liitto

15. Pohjanmaan liitto

16. Keski-Pohjanmaan Liitto

17. Pohjois-Pohjanmaan liitto

18. Kainuun maakunta - kuntayhtymä

19. Lapin liitto

20. Ålands landskapsstyrelse

maakuntaiitto

Maakuntien liitot

132

4

57

6

89

1211

10

1413

16

15

18

17

19

20

*

* Itä-Uudenmaan liitto yhdistyi Uudenmaan liiton kanssa 1.1.2011

135

Tuo tavoite toteutui ja sinnikkään edunvalvontaponnistelun tu-loksena Pohjois-Karjalan lääninhallinto aloitti toimintansa vuon-na 1960.

Sittemmin 90-luvul-la, kun lääniuudistus uh-kasi lakkauttaa Pohjois-Karjalan läänin, puolus-ti maakuntaliitto into-himoisesti lääniä, ja tätä ihmeteltiin suuresti muualla maassa. Jotkut irvistelijät jopa ehdottivat, että kaikkien maaherrojen tuli-si hakea turvapaikkaa Pohjois-Karjalan liitosta.

Lääni kuitenkin lakkautettiin vuonna 1997 ja maakuntaliitolle periytyi sen rooli pohjoiskarjalaisen identiteetin instituutiona.

Tämä edellä kuvattu on maakunnan taustahistoria juridisessa mielessä. Henkinen ja kulttuurinen maakuntakehitys on luonnol-lisesti paljon pidempi.

Maakuntahengen synnyttäminen oli osa suomalaisen kansal-lishengen luomisen projektia 1800-luvulla. Syntyi maakuntalau-luja, maakuntamuseoita, maakuntanimisiä sanomalehtiä ja pik-ku hiljaa myös erilaisia maakunnallisia yhdistyksiä.

Olennainen askel Pohjois-Karjalan maakuntakehityksen kan-nalta oli, kun vuonna 1848 Venäjän keisari myönsi Joensuulle kaupunkioikeuden. Joensuun vaikutusalueelle muodostui talous-alue ja lehdistön levikkialue. Tällä tavalla ikään kuin vaivihkaa muodostui samalla uusi maakunta.

Alueen kuntien ja ihmisten yhteisten asioiden hoitoon tarvittiin jonkinlainen järjestäytyminen. Prosessin tuloksena perustettiin yhdistysmuotoinen Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Ajankohta

”Silloin kun yhdistysmuotoinen maakunta-liitto perustettiin 70 v. sitten maakuntaliiton päätavoite oli Pohjois-Karjalan erottaminen

omaksi läänikseen - niin sanotusti savolaisten ikeen alta.”

136

oli 21. päivänä maaliskuuta 1936, eli täsmälleen 70 vuotta sit-ten. Paikkana oli Joensuun kaupungintalo.

Menen sitten puheeni toiseen osioon, eli Pohjois-Karjalan kehi-tykseen maakuntaliiton toiminnan kuluessa.

Korostan, että kysymys on laajasta maakunnallisesta yhteis-

työstä, joten en mielelläni laita mistään yksittäisestä saavutuk-sesta sulkaa ainoastaan maakuntaliiton hattuun.

Maakuntaliitto on joka tapauksessa ollut monen merkittävän hankkeen kätilönä ja kunnostautunut erityisesti pu-hemiehenä eri osapuolten näkemysten yhteen saattamisessa.

Kun muistetaan lähtökohdat, voimme olla hyvin ylpeitä maa-kuntamme nykytilasta. Maakuntaliiton alkutaipaleelle osui sota-aika.

Sodan jälkeen Pohjois-Karjalan keskeiset tie-, rautatie- ja vesi-liikenneyhteydet olivat poikki. Maakuntaliitto ryhtyikin ensi töik-seen aktiivisesti ajamaan liikenneyhteyksien kehittämistä.

On ironista, että siinä missä maakuntaliitto nykyisin edistää uusia liikennejärjestelyjä rajan avautumisen takia, joutui se tuol-loin ajamaan uusia liikenneyhteyksiä rajan sulkemisen takia.

Työn tuloksena esimerkiksi Joensuu-Lappeenrannan valtatien, kuutostien, päällystäminen valmistui vuonna 1961. Lentoliikenne Joensuuhun saatiin ympärivuotiseksi vuonna 1954.

”Sodan jälkeen Pohjois-Karjalan keskeiset tie-, rautatie- ja vesiliikenneyhteydet

olivat poikki.”

137

Liikenteen ohella sodan jälkeen oli erityisen tarpeellista kehittää maakunnan elinkeinoelämää. Sodan aiheuttama Neuvostoliiton pelko oli kääntänyt pääomien katseet länteen. Talouselämän in-vestoinnit painottuivat maan länsiosaan.

Pohjois-Karjalan elinkeinorakenne vastasi vuonna 1950 tilan-netta, joka oli vallinnut Etelä- ja Länsi-Suomessa 30 vuotta aikai-semmin. Pääasiallisin toimeentulon antaja oli pienviljelysvaltai-nen maatalous ja metsätyöt.

Siirtoväen asuttaminen ja muutoinkin nopea väestönkasvu johti tilanteeseen, jossa Pohjois-Karjala ei pystynyt tarjoamaan kunnollista toimeentuloa kaikille asukkailleen.

Sodan jälkeen vuoteen 1960 mennessä maakunnan väestö kasvoi yli 30 tuhatta henkeä. Paine purkautui maalta pakona ja Ruotsiin muuttoaaltona. Ongelman nujertamiseksi ryhdyttiin ke-hittämään voimakkaasti maakunnan elinkeinoelämää.

Veljekset Karhumäki Oy:n ilmoitus sanomalehti Karjalaisessa 1950-luvulla.

138

Työn tuloksia maakuntaliiton silloinen toiminnanjohtaja Osmo Kuivalainen pääsi tuulettamaan etenkin vuonna 1967, joka hänen mukaansa oli Pohjois-Karjalalle täyden käden vuosi. Uimaharjun selluloosatehtaan toiminta käynnistyi, Wärtsilän lukkotehdas ra-kennettiin, Onkamo-Parikkalan sekä Joensuu-Ilomantsin radat valmistuivat.

Liikenneyhteyksien ja elinkeinoelämän kehittämisen ohella kol-mas tärkeä kenttä maakuntaliiton työssä on ollut koulutusolojen kohentaminen. Sortavalan seminaari, joka oli evakuoitu sodan jaloista Raumalle, saatiin siirrettyä Joensuuhun 1948. Tämä antoi hyvän pohjan myös korkeakouluhankkeen eteenpäin viemiseksi.

Maakuntaliitto perusti Pohjois-Karjalan valtuuskunnan, johon kutsuttiin keskeisimmät pohjoiskarjalaistaustaiset vaikuttajat. Sen ensisijaiseksi tehtäväksi asetettiin korkeakoulun saaminen Joensuuhun. Tämä ehkäpä koko maakunnan historian merkittä-vin makrohanke toteutui 60-luvun lopulla.

Pohjois-Karjalaan kehittyi hyvin monipuolinen oppilaitosver-kosto, joka on tänä päivänkin meille selkeä vahvuus. Erityisen suotuisastihan on sittemmin edennyt metsäosaamisen kehittä-minen.

Muitakin maakunnan kehityksen merkkipaaluja voidaan lue-tella pitkä lista: maakuntaliitto oli kätilönä esimerkiksi Pohjois-Karjalan keskussairaalan, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston ja Maakunta-arkiston synnyttämisessä.

Maakunnan toisenlaisesta yhteistyön voimasta nostan esiin Pohjois-Karjalan maakuntatapahtumat Helsingissä. ”Ilo elää Karjalassa” on jäänyt pysyvästi elämään ihmisten mieliin.

139

Nämä edellä kuvaamani esimerkit kertovat, että maakunnan liikenneyhteydet, elinkeinoelämä, koulutusjärjestelmä ja kulttuu-ritoiminta ovat kohentuneet hyvällä yhteistyöllä ja edunvalvon-nalla. Myönteinen kehitys on ennen muuta hyvän joukkuepelin tulosta.

Pohjois-Karjala on kyennyt vastaamaan rajuun rakennemuu-tokseen. Olemme muuttuneet nopeasti agraariyhteiskunnasta modernin teollisuuden ja vahvan palvelurakenteen tietoyhteis-kunnaksi. Olemme loikanneet navetan nurkalta teknologiaosaa-jaksi. Ismo Alangon sanoin: toinen käsi lehmän utareella, toinen kaukosäätimellä.

ILON TARINOITA

Poh

jois-Karjala | Ilon

tarinoita | O

sa 3

www.pohjois-karjala.fi

4 5

• Väkiluku 166 700

• Kuntia 14, joista kaupunkeja viisi, maakuntakeskus Joensuu

• Kärkitoimialat metsä- ja puu-, elintarvike-, muovi-, metalli- ja kiviteollisuus • Kokonaispinta-ala 21 585 km2, josta 70 % metsiä

• Järviä 2200 kpl, joista Pielinen on Suomen neljänneksi suurin • Kesäisiä tapahtumia mm. Joensuun Ilosaarirock, Rääkkylän Kihaus, Lieksan Vaskiviikot

• Pohjoiskarjalaisia elokuvia mm. Helmiä ja sikoja, Lieksa!, Aavan meren tällä puolen, Onnen maa, Pitkä kuuma kesä, Rajaton – laulu valolle

www.pohjois-karjala.fi

* Sultsina on riisipuurolla täytetty kääryle, ”tortilla”. Niitä voit maistaa Pohjois-Karjalassa, samoin kuin muitakin perinneruokia.

Pohjois-Karjala

Helsinki

Tallinna

Tukholma

Oslo

RiikaKööpenhamina

Keski-Karjala

Joensuu

Pielisen Karjala

Joensuun seutu

Lieksa

Kitee

Niiralan raja-asema

Pietari

• Matkailukohteita mm. kansallismaisema Koli, Bomban karjalaiskylä Nurmeksessa, Outo- kummun kaivosmuseo, Suomen Kivikeskus Juuassa, Kiteen Eläinpuisto ja Joensuun Taitokortteli

• Yhteistä rajaa Venäjän kanssa 302 km, Niiralan rajanylityspaikalta ylittäjiä noin miljoona vuosittain

• Urheiluseuroja mm. Josba, Kataja, KiPa, Mutalan Riento, Prihat ja Jippo

• Bändejä mm. Nightwish, Stella, 51 koodia, Värttinä ja Eläkeläiset

Pohjois-Karjala sultsinankuoressa*

Ku

va: K

ari R

issa

nen

Ilo elää Pohjois-Karjalassa

Ilo on vahva tunnetila. Se on onnelli-

suuden ja tyytyväisyyden ilmiasu. Ilol-

la on voimakas taipumus tarttua kan-

tajastaan myös muihin läsnä oleviin.

Pohjoiskarjalaisella ilolla on lujat

juuret ja pitkät perinteet. Ilo ilmenee

- paitsi lauluna ja soittona - ennen

kaikkea ystävällisyytenä ja vieraanva-

raisuutena.

Elämänasenteena iloisuus kan-

taa vaikeidenkin hetkien yli. Tähän

opastaa vanha karjalainen sanonta:

”Ilo pintaan vaikk syvän märkänis!”

Ilon tarinat -julkaisusarjassa on poi-

mintoja Pohjois-Karjalan maakunnan

elämästä, vahvuuksista ja onnistumi-

sista. Niin paljon on aihetta iloon!

Pentti Hyttinen

Maakuntajohtaja

140

Väestön väheneminenkin on nyt loiventunut hyvin merkittä-västi viime vuosikymmenen lopun pahimmista vuosista. Viime vuonna muuttoliike oli enää 45 henkilöä miinuksella.

Maakuntaliiton erityistehtävänä on viime vuosina ollut huoleh-tia maakunnan asemasta EU:n aluepolitiikassa.

Olemme saaneet läpi vaa-timuksemme pysyvästä eri-tyisasemasta kylmän ilmas-ton, harvan asutuksen ja pitki-en välimatkojen perusteella. Emme perustele tuen tarvetta köy-hyydellä. Eksoottinen innovaatio oli hakeutua samaan ultrape-rifeeristen alueiden joukkoon muun muassa Karibian meren ja Kanarian saarten kanssa.

Arvoisat kuulijat, miltä sitten näyttää Pohjois-Karjalan tulevaisuus?

Tunnettua on, että tulevaisuuteen liittyy yllin kyllin epävar-muutta. Asiat eivät aina käy toteen niin kuin etukäteen suunni-tellaan. Mutta on kuitenkin myös paljon asioita, joihin voimme varautua ja omalla toiminnallamme vaikuttaa.

Selvää on, että maakuntamme kohtaa tulevaisuudessa entis-täkin suorempaan kaikki globalisaation, kansainvälisen markki-natalouden haasteet. Rakenteellisia muutoksia elinkeinoelämäs-sä on historian saatossa aina tullut ja tulee jatkossa tulemaan to-dennäköisesti kiihtyvällä tahdilla.

”Maakuntaliiton erityistehtävänä on viime vuosina ollut huolehtia maakunnan

asemasta EU:n aluepolitiikassa.”

141

Olennaiset kysymykset maakunnan menestyksen kannalta ovat:

1. Säilyykö ja syntyykö meillä riittävästi työpaikkoja?

2. Toimiiko koulutusjärjestelmämme siten, että saamme työ-paikkoihimme osaavaa työvoimaa.

3. Miten maakunnan palvelurakenne saadaan kehitettyä riit-tävän vetovoimaiseksi, kilpailukykyiseksi ja kustannuste-hokkaaksi?

Uskon, että pärjäämme omilla vahvuuksillamme. Päätän pu-heenvuoroni lainaamalla tulevaisuudentutkija Mika Mannermaan esittämää ydinajatusta raportissa ”Elävänä Pohjois-Karjalassa 2025”:

Mikä lopultakin on syrjässä, ja missä on maailman keskus? Melkein mikä tahansa, melkein missä tahansa, on mahdollista, jos korvien välissä on liikettä, fyysisen ja aineettoman vuorovai-kutuksen edellytykset on taattu, ja maakunnassa vallitsee ennak-koluuloton, erilaisuutta hyväksyvä, ja muutokseen kannustava asennemaailma.

142

Sydämen asia on aina ajankohtainen

Kirjoitus Sydän Sanomissa 1.4.2006

Pohjois-Karjalan Sydänpiirin perustamisen aikoihin 1950-luvun jälleenrakennus-Suomi oli vielä toipumassa sodasta. Niukkuutta kärsinyt sukupolvi mieltyi runsasenergiseen ruokaan. Energia oli-kin tarpeen muun muassa raskaissa maatalous- ja metsätöissä. Syntyi käsitys, että rivakan miehen parasta ravintoa ovat läski, voi ja sokeri.

Ravinto-opillisen erheen haitallista vaikutusta pahensi se, että suuri osa miehistä oli omaksunut tavakseen tupakoinnin – rinta-mallahan kaikille oli jaettu annostupakat. Vaikka 1950-luvulla tu-pakan haitoista alkoikin jo olla tietoa, ei tupakoinnin haittavaiku-tuksista puhuttu suureen ääneen julkisuudessa. Mainosten san-karit ja monet lääkäritkin polttivat.

Onneksemme varsin pian havahduttiin sydän- ja verisuonitau-tien yleistymiseen. Kansan joukossa oli valveutuneisuutta, vaa-nivat vaarat huomattiin. Pohjois-Karjalan Sydänpiiri alkoi tehdä arvokasta työtä maakunnan ih-misten sydänten ja verisuonten eteen.

Tilanne ei kuitenkaan ollut ohi. Suuri muuttoaalto syvältä maaseudulta kirkonkyliin ja kaupun-keihin merkitsi monelle tiedostamatonta muutosta elintapoihin. Istuvan elämäntyylin myötä arjen liikunta jäi helposti olematto-miin.

”Omat arjen valintamme ovat keskeisiä tekijöitä sydän- ja verisuoni-

tautien ennaltaehkäisyssä.”

143

Tieto terveistä elintavoista tavoitti koko kansan Pohjois-Karjala-projektin ansiosta 70–80-luvuilla. Ihmiset seurasivat television välityksellä koehenkilöiden elintapojen muutoksia. Monet päätti-vät samalla muuttaa omia tottumuksiaan.

Tänä päivänä me kaikki tiedämme hyvin, että omat arjen va-lintamme ovat keskeisiä tekijöitä sydän- ja verisuonitautien en-naltaehkäisyssä ja hoidossa. Terveelliset elintavat – tasapainoinen ruokavalio, tupakoimattomuus, riittävä liikunta ja lepo – ehkäise-vät monia muitakin sairauksia, parantavat toimintakykyä ja lisää-vät tunnetta omasta hyvinvoinnista.

Meitä vaanivat kuitenkin jatkuvasti uusiutuvat riskitekijät. Viime vuosikymmenen alun syvä talouslama synnytti laajan pit-käaikaistyöttömien joukon. Irtisanomiset ovat valitettavan tut-tuja uutisia tänäkin päivänä. Työelämästä syrjäytymiseen liittyy usein masennus, joka on selkeä sepelvaltimotaudin riskitekijä. Myös työpaikkansa säilyttävien sydäntautiriski kasvaa sitä mukaa kuin kiire ja tunne työn pakkotahtisuudesta lisääntyvät.

Ihmisiä koetelleet suuret muutokset ovat aina lisänneet alttiut-ta terveydelle haitallisiin elämäntapoihin. Muutoksesta on tullut pysyvä olotila. Sydän- ja verisuonitauteja ennaltaehkäisevä työ näyttääkin olevan aina ajankohtaista.

Esitän lämpimät onnitteluni 50-vuotiaalle Pohjois-Karjalan Sydänpiirille ja toivotan parasta jatkoa arvokkaalle työlle maa-kunnan ihmisten terveyden edistämiseksi!

144

Entä jos EU tekisi valtiouudistuksen?

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 25.4.2006

Kuntauudistusta on Suomessa valmisteltu kovin epätahdik-kaalla tavalla. Ei olekaan mikään ihme, ettei useimmissa kunnis-sa ole uudistuksesta erityisemmin innostuttu.

Valmistelun tökeryyttä voidaan havainnollistaa ajatusleikillä, jossa Euroopan komissio saisi päähänsä toimeenpanna jäsenval-tioiden rakenneuudistuksen.

Budjettikomissaari Grybauskaite esittäisi EU:n valtiouudistuk-sen perusteluksi, että pääosa nykyisten jäsenvaltioiden rajoista on piirretty aikakaudella, jolloin ihmiset hoitivat asiansa joko he-voskyydillä tai Trabantilla.

Vain omaa asemaansa varmistelevia kuninkaita, presidenttejä ja pääministereitä EU-maissa on komissaarin mielestä niin paljon, että päät kolisevat. Unionin menestyminen tulevaisuuden glo-baalitaloudessa edellyttää hallin-nollisten päällekkäisyyksien pois-tamista ja olennaisesti nykyistä suurempaa jäsenvaltiokokoa.

Jäsenvaltiot saisivat osallis-tua uudistuksen valmisteluun pohtimalla kolmen vaihtoehtoisen mallin soveltuvuutta omilla alueillaan. Kuntauudistuksen maa-kuntakierroksella esillä olleet peruskunta-, piiri- ja aluekuntamal-li saisivat kukin omat vastineensa jäsenvaltiokierrokselle.

”Suomi, Ruotsi ja Tanska ehkä hyväksyttäisiin kiikun kaakun yhdeksi

jäsenvaltioksi, vaikka asukasluku jääkin alle 20 miljoonaan.”

145

Peruskuntamallia vastaisi vahvojen jäsenvaltioiden malli, jossa tavoitteena olisi vähintään 20 miljoonan asukkaan jäsenvaltioi-den muodostaminen.

Uudistuksen puuhamies, aluekomissaari Hübnerin kabinetti-päällikkö lupailisi valtiokierroksella liehuessaan, että Suomi, Ruotsi ja Tanska ehkä hyväksyttäisiin kiikun kaakun yhdeksi jäsenvaltiok-si, vaikka asukasluku jääkin alle 20 miljoonaan. Uuden valtion nimeksi sopisi Tanska. Valtiotunnukseksi tulisi Suomen leijonavaakuna ja kansallislauluksi ”Du gamla, Du fria”.

Vahva jäsenvaltio rakentuisi vahvan pääkaupungin eli Kööpenhaminan ympärille. Komissaari Hübner kaavailisi, että EU:n alueelle mahtuisi korkeintaan 6-8 tällaista vahvaa keskusta, joihin kehityspanokset kannattaisi satsata.

Kabinettipäällikkö tukkisi nurkkakuntaisten narisijoiden suut korostamalla, että kehittämispanosten keskittäminen Kööpenhaminan seudulle ei olisi keneltäkään pois, vaan se sä-teilisi myönteisinä vaikutuksina myös Tukholman ja Helsingin seuduille ja sen myötä laajalti kautta koko uuden valtakunnan. Helsinkiläisethän voivat hakea harvoin tarvitsemansa arjen palve-lut Kööpenhaminasta.

Toinen malli olisi piirimalli. Jäsenvaltioiden rajat säilyisivät, mutta kansalaisten palvelut järjestettäisiin ylivaltakunnallisesti. Esimerkiksi kaikki vanhustenhoitopalvelut voisi tuottaa Suomen Kansaneläkelaitos, kaikki lonkkaleikkaukset ja muut erikoisosaa-mista vaativat operaatiot hoidettaisiin Tukholman Karoliinisessa sairaalassa, Tanskan Folketinget puolestaan säätäisi kaikki Pohjolan lait, ja niin edelleen.

”Kehittämispanosten keskittäminen Kööpenhaminan seudulle ei olisi keneltäkään

pois, vaan se säteilisi myönteisinä vaikutuksina myös Tukholman ja Helsingin seuduille.”

146

Kolmas malli olisi aluekuntamallia vastaavasti aluevaltiomal-li. Pohjoismaiden ja Baltian jäsenmaat muodostaisivat Itämeren aluevaltion, jossa olisi 27 miljoonaa asukasta. Nykyisistä jäsen-valtioista tulisi lähivaltioita, joilla olisi joitakin tehtäviä, ei kuiten-kaan verotusoikeutta.

Yleisönosastot pursuisivat kirjoituksia, joissa vaaditaan, että valtiouudistuksen sijasta päähuomio tulisi kiinnittää Brysselin pö-höttyneen keskushallinnon uudistamiseen. Komission puheen-johtaja Barroso rauhoittelisi kansalaisia korostamalla, että komis-sion oma hallinto toki laitetaan kuntoon heti sen jälkeen kun val-tiouudistus on toteutettu.

Komissaarit vakuuttelisivat vuoronperään, että valtioiden pak-koliitoksiin ei missään tapauksessa tulla menemään. Samaan ai-kaan aluekomissaari Hübner joutuisi selittelemään kesken valtio-kierroksen julkisuuteen lipsahtanutta puitelakia, johon oli sisälly-tetty pakotteita valtioliitosten jouduttamiseksi.

Innostavaa? Mukaansatempaavaa? Ei minustakaan.

Ehkäpä tämä ajatusleikki auttaa ymmärtämään, että kunnissa ollaan aiheestakin närkästyneitä siitä toimintatavasta ja etenkin kielenkäytöstä, jolla kuntauudistusta on runnottu eteenpäin.

Uudistuksen periaatteellisista lähtökohdista ei sinänsä ole epä-selvyyttä. Kunnallisten palvelujen järjestäminen epäilemättä kai-paa ennakkoluulotonta tarkastelua.

147

Maakunnan mukulat

Esipuhe Maakunnan mukulat -hankkeen tuottamaan Lasten passiin, joka julkaistiin Mannerheimin

lastensuojeluliiton 86-vuotispäivänä 4.10.2006

Minulla on omakohtainen kokemus hyvästä lapsuudes-ta Pohjois-Karjalassa. Housunpolvieni ulkoinen olemus vaihtui 60-luvulla vuodenajan mukaan: kevätpuron kas-telemasta kesäheinänvihreäksi, taikka syyssateen sottaamasta pakkaslumenvalkoiseksi. Kotitilan maalaismaisemalle ja tähtitaivaalle antoi lisäar-voa silloin tällöin avautunut tilaisuus ihmetellä Joensuun liikennevaloja.

Tämän päivän lapsilla on yhtä lailla tarve kokea kesäisiä luontoelämyksiä ja peuhata hohtavilla talvihangilla. Yksi maakuntamme rikkauksista on mahdollisuus monipuolisiin riemuihin puhtaassa ja turvallisessa ympäristössä. Jokapäiväinen maa-laismaisemani on kenties monella nykylapsella ti-lapäistynyt elämykselliseksi viikonlopuksi maa-laismummolassa tai maatilamatkailuyrityksessä. Yhtä kaikki, yhteys luontoon ja sen alati ihmeelli-siin ilmiöihin säilyy.

Hyvinvoivat lapset ovat maakuntamme voima-vara ja elinehto. Ilman lapsia Pohjois-Karjala kuih-tuisi ja lopulta autioituisi. Kodin ohella laaduk-kaat päivähoitopaikat ja koulut sekä monipuoli-set harrastusmahdollisuudet luovat puitteet hyvälle lapsuudelle.

Pentti viisivuotiaana puusta tehdyn mopon ratissa.

148

Monet maakuntamme järjestöt tekevät korvaamattoman arvo-kasta työtä johdattaessaan lapsia ja nuoria liikunnan, kulttuurin ja monenlaisen muun virikkeellisen tekemisen pariin.

Lapsuudessa omaksutut idut itävät koko elämämme ajan. Vartuttuaan aikuisiän kynnykselle moni lapsi lähtee opiskele-maan tai töihin Pohjois-Karjalan ulkopuolelle. Meidän on pidet-tävä huolta siitä, että maakuntamme on se mansikkapaikka, jo-hon halutaan hyvien muistojen siivittämänä palata yhä uudel-leen, ja myös pysyvästi.

149

Urheilutausta auttaa arkityössä

Haastattelu Juuan Jänteen juhlalehdessä 15.3.2007

- Pieni pilke silmäkulmassa voi sanoa, että urheilu-urani sai tanakan pohjan kotimaatilalla Juuassa. Vahvimmat lajini olivat halonhakkuu ja kivien keruu pellolta, kertoo maakuntajohtaja Pentti Hyttinen.

- Fyysisyys jäi jotenkin veriin, ja liikunta on ollut minulle hyvin tärkeä osa arkeani koko elämäni ajan.

- Kyllä nuoruusaikana oikeitakin urheilulajeja harrastettiin. Kesällä potkimme jalkapalloa ja heitimme keihästä. Talvella pe-lasimme jääkiekkoa ja hyppäsimme mäkeä. Lukioaikana tuli vah-vasti mukaan punttien nostelu.

Maailman paras löytyi Juuasta

- Sittemmin opiskelu alkoi viedä yhä enemmän aikaani, ja myönnyin siihen, ettei minulla ole lahjojakaan huippu-urheilijak-si. Toimin kuitenkin tausta-apuna ja huoltajana juukalaisille voi-manostajille koko 1980-luvun ajan.

- Oli hienoa seurata läheltä juukalaisen voimanoston menes-tystarinaa. Aloitimme 1970-luvun lopulla nostelemalla auton-renkaita riihessä. Reilu vuosikymmen myöhemmin veljenpoikani Juha Hyttinen voitti maailmanmestaruuden ja silloinen puolisoni Merja Kokkonen naisten Suomen mestaruuden. Monia muitakin mitalinimiä seurastamme löytyi.

150

- Yksi huipentuma oli, kun saimme vuonna 1989 järjestettä-väksemme voimanoston Suomen mestaruuskilpailut Juuassa.

- Voimanosto vaikuttaa melko pelkistetyltä lajilta, mutta todel-lisuudessa kilpailut ovat henkien taistelua. Voiman ja kestävyy-den lisäksi menestyminen edellyttää taktista viekkautta, jolla vas-tustajan paras vire nujerretaan.

Urheilusta malleja johtamiseen

- Urheiluporukan huoltajana ja taustatukena olemisesta on ol-lut yllättävän paljon hyötyä omalla työurallanikin.

- Noina vuosina opin paljon joukkuehengen luonnista ja yk-silöiden motivoimisesta huippusuorituksiin. Onnistumiset palkit-sevat, mutta henkinen kantti mitataan erityisesti epäonnistumi-sen hetkinä.

- Johdan nyt Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa 50 henki-lön työyhteisöä. Nämä maakunnan kehittäjät ovat oman alan-sa huippu-urheilijoita. Raudan sijasta nostamme Pohjois-Karjalaa yhä paremmaksi paikaksi elää ja tehdä töitä.

- Kisamatkoilla oppi, että parhaimpaan suoritukseen on ky-ettävä olosuhteista riippumatta. Matkakilometrejä ja hotelliöitä kertyi paljon. Nämä haitat kuuluvat myös nykyiseen työhöni. On eduksi, että niihin tottui jo urheiluvuosina.

- Olen tervehtinyt ilolla nykyistä muutosta johtajakulttuurissa. Johtajia ja päättäjiä ei enää saa mukaan kosteisiin saunailtoihin vaan mieluummin mennään vaikkapa laturetkille ja soututapah-tumiin.

151

Ongelmat ratkeavat kuntoillessa

- Urheilu on varmaan sekä ottanut että antanut. Kenties sitä on jäänyt jostakin paitsi, kun arkeni on aina ol-lut varsin kurinalaista, askeettistakin.

- Paljon enemmän urheilu on kui-tenkin antanut. Ehkä tärkein oppi on nöyryys omien rajojen löytymisestä. Urheilu auttaa asettamaan tavoitteet realistisesti kohdalleen muillakin elä-mänalueilla.

- Voin omasta kokemuksestani, ikään kuin kantapään kautta opittu-na kertoa, että monet mieltä paina-vat asiat ovat kaikonneet lenkkipolul-le ja kuntosalille. Monet työhön liittyvät, ylitsepääsemättömäl-täkin tuntuneet ongelmat ovat saaneet ratkaisunsa kuntoilun oheistuotteena.

152

Isossa miehessä sykkii pienen pojan sydän

Kirjoitus Sydän Sanomissa 14.4.2007

Me aikuiset olemme esimerkkinä lapsille kaikessa, tahdomme-pa tai emme. Isä, eno tai naapurin setä voi olla pienen pojan san-kariasteikon huipulla tasapäisesti Teräsmiehen ja Ritari Ässän rin-nalla.

Asetelma on haasteellinen, koska roolimallin voima ei lepää sil-loinkaan, kun aikuinen on väsynyt, stressaantunut, vihainen tai peräti umpihumalassa.

Esimerkin vaikutus saa pie-nen ihmisen kokeilemaan uu-sia asioita, maistamaan erilai-sia ruokia ja juomia sekä suhtautumaan elämässä eteen tuleviin vastoinkäymisiin ja ilonaiheisiin mallinmukaisella tavalla.

Ison ihmisen esimerkki luo lapselle mallin myös sosiaaliseen käyttäytymiseen, toinen toisensa arvostamiseen ja arjen ongel-mien käsittelyyn. Ei ole yhdentekevää, ratkovatko isä ja äiti mieli-pide-eronsa rakentavasti keskustellen vai mököttämällä, tavaroi-ta paiskomalla tai peräti nyrkein ja lyömäasein.

Ihmisenä elämisen mallit välittyvät seuraavalle polvelle joka-päiväisten valintojen kautta. Juhlapyhän yhteinen perheateria ja leffareissu eivät riitä kätkemään alleen puutetta arjen läsnäolosta ja yhdessä tekemisestä. Pysyvät tavat ja arjessa toistuvat toimin-tamallit merkitsevät enemmän kuin yksittäiset poikkeukset.

”Roolimallin voima ei lepää silloinkaan, kun aikuinen on väsynyt, stressaantunut,

vihainen tai peräti umpihumalassa.”

153

Haluammeko me esimerkillämme kertoa, että tosimiehet on tehty grilli-makkarasta, keskioluesta ja ainaisesta suorittamisen pakosta? Onko viestim-me lapsillemme, että perjantaipullon korkkaaminen on se ainoa oikea tapa purkaa rankan työviikon paineet?

Voisiko miehen mittana olla itsestään ja läheisistään huoleh-timinen, liikkuminen yhdessä lasten kanssa, tai ihan vaan omak-si iloksi? Voisiko erityinen osoitus miehekkyydestä olla kunnon keko kasviksia lounasaterialla tai iso tuoppi kivennäisvettä sau-nan päälle?

Voisiko esimerkin voimalla vaikuttaa siihen, että tämän päivän pikkupojista kasvaa isoja miehiä, joiden rakennusaineina ovat ko-kojyvävilja, kotimaiset kasvikset, riittävä lepo ja reipas liikunta?

Sydämen ei tarvitse nääntyä liiallisen kovan rasvan ja alkoholin tai tupakoinnin mukanaan tuomiin murheisiin. Arjen pahaa oloa ei tarvitse purkaa kaatamalla likasanko läheisen niskaan vaan mieli virkistyy parhaiten lähtemällä reippaalle happihypylle.

Isossa miehessä sykkii aikanaan se pienen pojan terve ja elinvoi-mainen sydän, joka sai voimansa sopivasta määrästä tekemistä, terveestä itsetunnosta ja arjen turvallisuudesta. Elämänjanoisesta teräsmiehestä kasvaa elinvoimaa uhkuva teräsvaari.

Elämä on täynnä valintoja, ainakin meille aikuisille. Aikuinen voi valita näyttämänsä mallin, mutta lapsi ei voi valita läheisim-piä auktoriteettihahmojaan - he vain ovat. Hyvän esimerkin voi-ma kertoo, että omasta ja läheisten elämänilosta kannattaa huo-lehtia, koska se tuntuu hyvältä – ja näyttää hyvältä!

Joonatan Muukkonen ja Pentti-pappa.

154

Turha kiukutella Perlokselle

Kirjoitus Talouselämä -lehdessä 1.6.2007

Kevään aikana useat, ennen kaikkea ICT-alan yritykset ovat il-moittaneet tuotannon supistamisesta ja yksiköiden sulkemisesta eri puolella Suomea. Äkillisen rakennemuutoksen kohtaaminen on alueelle paha paikka, mutta takaiskussa piilee myös uuden kasvun siemen.

Meneillään oleva voimakas rakenteellinen murros mer-kitsee tehdaspaikkakunnille tarvetta varautua jälkihoito-toimiin. Murroksen taustalla on ennen muuta maailmanmarkkinoiden kysynnän alueellinen muutos. Toisaalta kysymys on myös tuotannontekijöiden hin-noittelusta ja tuotannon tehostamiseen liittyvästä integraatioke-hityksestä.

Vajaa puolitoista vuotta sitten Perloksen palkkalistoilla oli Pohjois-Karjalassa yli 2 000 työntekijää. Nyt tehtaat suljetaan ko-konaan kesän kuluessa. Yhtiön tuotannon supistumista osattiin ounastella, mutta alasajon toteuttamista kertarysäyksellä tuskin monikaan arvasi ennakoida.

Pohjois-Karjalassa Perloksen alasajon vaikutuksia loiventavia toimenpiteitä koordinoi alueellinen rakennemuutoksen johtoryh-mä. Siinä ovat edustettuina maakuntaliitto, TE-keskus, Joensuun kaupunki, Kontiolahden kunta, elinkeinoyhtiö Josek ja Perlos.

”Yhtiön tuotannon supistumista osattiin ounastella, mutta alasajon toteuttamista kertarysäyksellä tuskin monikaan arvasi

ennakoida.”

155

Perlokselle kiukuttelun sijasta ryhmä suuntaa energiansa uu-den luomiseen. Ei kannata yrittää säilyttää menneen ajan tuo-tantoa, jolla ei ole tulevaisuudessa kilpailukykyä. Alueella on tar-peen kehittää yrityksiä, jotka hyödyntävät kannattavasti tuoreita innovaatioita.

Johtoryhmän valmistelemaa toimenpidearsenaalia on toteu-tettu rivakasti ja laajalla rintamalla. Systemaattinen toimintamal-li on osoittautunut tuloksekkaaksi, joskin haasteet ovat edelleen valtavat.


156

Julkisuudessa runsaasti näkyvyyttä ovat saaneet valtion raken-nemuutospaketti ja EU:n globalisaatiorahastolta todennäköisesti saatava tuki. Niin tervetulleita kuin nämä paketit sinänsä ovatkin, niiden merkitys on luonnollisesti marginaalinen. Yhteensä tuki-paketit vastaavat vain parin kuukauden palkkasummaa Perloksen Pohjois-Karjalan toiminnoissa.

Osaavan työvoiman vapautuminen on mahdollisuus muil-le yrityksille. Useat maakunnan yritykset, mm. Tulikivi, Abloy, John Deere ja Kesla, ovat rekrytoineet avaintehtäviinsä väkeä Perlokselta.

Yritysten vahva meno ja hyvä yleinen työllisyystilanne ovat muutoinkin tasoittaneet vaikutuksia. Monipuolinen teollinen ra-kenne on osoittautunut maakunnan vahvuudeksi.

Parhaillaan on käynnissä mittava Yritysharava-selvitys, jossa yli 1 500 yritykseltä kartoitetaan puhelimitse mahdollisuuksia lisä-työvoiman palkkaamiseen. Operaatio näyttää tuottavan tulosta. Jo toistasataa työpaikkaa on tätä kautta laitettu auki ja useita sa-toja työpaikkahakuja on jatkovalmistelussa.

Jonkin verran työpaikkoja uskotaan syntyvän Perloksen sisältä jatkamalla tuotantoa joissakin kilpailukykyisissä osatoiminnois-sa. Näiltä osin on neuvoteltu työntekijöiden mahdollisuuksista

Pentti Hyttinen, Juhani Meriläinen ja Keijo Mutanen pitä-mässä tiedotustilai-suutta vain pari tuntia sen jälkeen, kun Perlos oli ilmoittanut Suomen tehtaiden alasajosta.

157

jatkaa yrittäjinä. Yhtiön osia on myös kaupiteltu ulkopuolisille. Kolme kauppaa ja toistasataa työpaikkaa on toteutunut tähän mennessä.

Kaiken kaikkiaan Perlokselta vapautuvan henkilöstön uu-delleensijoittuminen ja erilai-set järjestelyt ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin. Tällä hetkellä arviolta vielä noin 700 henkilön tulevaisuus on avoinna.

Irtisanomiset tulevat aikana, jolloin työpaikkoja on vapautu-massa runsaasti eläköitymisen vuoksi. Joustoa tuo myös se, että Perloksen työntekijöiden koulutustausta on hyvin monipuolinen ja keski-ikä poikkeuksellisen alhainen, vain 34 vuotta.

Pohjois-Karjalan näkökulmasta pelkona on, että liian moni per-loslainen muuttaa uuden työpaikan perässä pois alueelta - juu-ri kun maakunnan nettomuutto oli pitkästä aikaa saatu tasapai-noon.

Yleinen mieliala maakunnassa on säilynyt tilanteen vakavuu-teen nähden hyvänä, eivätkä negatiiviset vaikutukset toistaiseksi juurikaan näy aluetaloudessa. Vahvaa uskoa tulevaisuuteen ku-vaa myös se, että asuntojen hinnat nousivat Joensuun seudulla vuoden ensimmäisellä neljänneksellä lähes 5 % verrattuna vuo-den takaisiin hintoihin.

Niin kipeästi kuin Perloksen alasajo on maakuntaa kouraissut-kin, voi hyvin olla, että jo parin kolmen vuoden kuluttua voimme havaita, että paljon parempaa on tullut tilalle.

”Monipuolinen teollinen rakenne on osoittautunut maakunnan vahvuudeksi.”

158

Valhe - emävalhe - väestöennuste

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 25.7.2007 (julkaistiin otsikolla ”Väestöennusteet luovat

värittyneitä mielikuvia”)

Helsingin Sanomat (19.7.2007) nosti jälleen kerran Pohjois-Karjalan esille esimerkkinä synkästä väestökehityksestä. Oikeampi tarkastelutapa olisi ollut esitellä maakunta esimerkki-nä, joka on onnistunut toistuvasti kampittamaan aikaisemmat Tilastokeskuksen väestöennusteet.

Vuonna 1969 laadittu väestöennuste väitti Pohjois-Karjalan väkiluvun laskevan alle 100 000 rajan vuoteen 2000 mennessä. Toteutunut väkiluku oli runsaat 170 000, eli yli 70 prosenttia en-nustettua enemmän.

Tuoreimmassa en-nusteessa vuodelle 2025 maakuntaan lu-vataan 161 383 asu-kasta. Se on itse asiassa melko pieni pudotus ottaen huomioon, että vuonna 2001 laaditussa ennusteessa samaiselle vuodelle lu-vattiin vain 149 376 asukasta.

Näkymämme ovat siis parantuneet muutamassa vuodessa pe-räti 12 000 asukkaan verran. Se vastaa parin kolmen tyypillisen suomalaisen kunnan asukasmäärää. Ei ole mitään syytä olettaa, että uusinkaan väestöennuste kävisi tuollaisenaan toteen.

”Väärinkäytettynä väestöennuste on vaarallinen yhteiskuntapoliittisen suunnittelun

työkalu, joka toteuttaa itseään ainoana tulevaisuudentilana.”

159

Tilastokeskuksen väestöennuste toimii hyvänä keskustelun he-rättäjänä. Sen tulkinnalle kannattaa uhrata ajatus jos toinenkin.

Väärinkäytettynä väestöennuste on vaarallinen yhteiskunta-poliittisen suunnittelun työkalu, joka toteuttaa itseään ainoana tulevaisuudentilana. Ennuste näköjään myös rohkaisee hätäisiä tulkitsijoita toistamaan stereotyyppisiä mielikuvia pääkaupunki-seudun ja muun maan vastakkainasettelusta.

Emme elä suljetussa nollasummapelin taloudessa, vaan tänä päivänä maakunnat kohtaavat globalisaation hyödyt ja haitat suoraan ilman pääkaupungin suodatusta. Pietari ja Peking ovat meille pohjoiskarjalaisille yhtä relevantteja yhteistyökumppanei-ta ja kilpailijoita kuin Huittinen ja Helsinki.

Väestöennusteet eivät onneksi ole olleet ihan pulkassa.

160

Esimerkiksi juuri nyt Pohjois-Karjalan pohjoisosiin avautuu satamäärin uusia työtilaisuuksia Lontoon pörssissä pääomia hankkivan Talvivaaran kaivososakeyhtiön ansiosta. Pampalon ja Kylylahden kaivoshankkeissa on samankaltaisia mahdollisuuksia. Parhaimmillaan tilanne voi kääntää muuttoliikkeen hyvinkin no-peasti.

Itse asiassa markkinavoimat tekevät koko ajan hartiavoimin töitä maakuntien puolesta. Monissa yrityksissä on jo noteerat-tu, ettei pääkaupunkiseutu ole paras paikka toimia. Korkea kus-tannustaso, työntekijöiden vaikea saatavuus ja heikko pysyvyys sekä palvelujen pitkät odotusajat syövät yritysten toiminnan te-hokkuutta.

Tulevaisuutta ei ole syytä nähdä yksittäisen ennustelaskelman mukaisena vääjäämättömänä kehityskulkuna, vaan moninaisten mahdollisuuksien kirjona. Ennuste ei saa ruokkia sellaista näke-mystä, ettei asioihin voida vaikuttaa.

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on aivan oikein kehot-tanut miettimään, onko väkilukuennusteisiin tuijottaminen pelk-kää energianhaaskausta alueen kehittämisen kannalta.

Tärkeämpää on keskittyä siihen, että alueen nykyiset ja tulevat ihmiset kokevat oman elämänsä korkealaatuisena, yritykset ovat tyytyväisiä toimintaedellytyksiinsä, hallinto toimii ja ympäristön tila säilyy hyvänä.

161

Keinutellaan parempaa vointia

Keinu-projektin loppuraportin esipuhe 5.8.2007

Lapsuuskodissani tuvan henkinen keskipiste oli keinutuoli. Pienestä pojasta tuntui kotoisalta, kun tuolia hissukseen ees taas kitkuttaen heikkoliikkeinen mummoni kertoili tarinoita mennees-tä ja kommentteja nykymaailman menosta. Saattoipa mummo välissä ottaa pienet unetkin, kissa päivätorkkukaverinaan.

Sittemmin, kun mummo keinui ajasta ikuisuuteen, tuolista tuli maatilan johtokeskus. Ikääntyvä isäni jakoi siitä käsin työvuoroja nuorimmille pojilleen, äitini paimentaessa mummolaan päässei-tä varttuneempien sisarusteni lapsia.

Yhteiskunnallinen kehitys on vienyt meidät kauas kotoisan keinutuolin ääreltä. Taloudellisuuden ja tehokkuuden nimissä olemme eriyttäneet ja laitostaneet monet ennen niin arkipäiväi-set asiat. Tänä päivänä ikääntyvät ihmiset hoidetaan ammatil-lisesti standardien ja nor-mien mukaisissa yksiköis-sä. Keinutuoli saattaa vielä keinua, mutta sen ympäril-tä puuttuu elävä elämä.

Vanhoista hyvistä muistoista voi varmasti poimia paljon käyt-tökelpoisia toimintatapoja vahvistamaan tämän ajan sinällään ammattitaitoista ja asiakkaan parasta tavoittelevaa hoivatyötä. On tarpeen kaataa muutama turha sektorien, hallintokuntien ja toimintakulttuurien välinen raja-aita. On tarpeen nostaa yhteisöl-lisyys, yhdessä tekeminen ja osallisuus niille kuuluvaan arvoonsa.

”Sektoriajattelun, eriyttämisen ja liiallisen medikalisoinnin keinot ovat johtaneet

hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvointiin.”

162

Sekä ikäihmisten että heidän kanssaan työskentelevien am-mattilaisten hyvinvointiin ja jaksamiseen kannattaa panostaa. Taloudellisesti hyvän olon hyötyä on kenties vaikea mitata, mut-ta inhimillisesti, laadullisesti ja yhteisöllisesti ajatellen asia on it-sestään selvä. Sektoriajattelun, eriyttämisen ja liiallisen medika-lisoinnin keinot ovat johtaneet hyvinvointiyhteiskunnan pahoin-vointiin.

Tässä julkaisussa esiteltävän Keinu -projektin kaltai-

set toimenpiteet ovat tärkeitä ja tarpeellisia askeleita matkalla kohti parempaa vanhustenhuollon arkea.

Rajallisten resurssien maailmassa kaikkien yhteisöl-listen ja osallistavien mallien käyttäminen on suo-tavaa. Uusien ammattiryhmien ja vapaaehtoistoi-

mijoiden mukaan ottaminen tuo rikkautta hoi-vatyön käytäntöihin.

Uusvanhassa mallissa vuorovaiku-tus, yhdessä tekeminen ja ajatusten vaihto toteutuvat vaikkapa asumis-

yksikön terassilla kahvipannun ääressä. Jokainen antaa panoksensa oman osaa-

misensa ja voimavarojensa mu-kaan. Jokainen myös saa jotain: kokemuksia, taitoja, tietoja,

elämyksiä ja yhdessäolon tuo-maa mielihyvää. Joku kertoo tarinoita, toinen ku-too sukkaa. Keinutuoli keinuu jälleen kotoisasti.

163

Elokuvia aavan meren tällä puolen

Avauspuhe Cinema 2007 -tapahtumassa Joensuussa 29.8.2007

Toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi Pohjois-Karjalaan - elokuvamaakuntaan ja Cinema 2007 tapahtumaan!

Pidän tätä elokuva-alan ammattilaisten kokoontumista Joensuuhun suurena kunniana ja samalla osoituksena siitä, että Pohjois-Karjalan elokuvakulttuurin keskeisenä kehtona on huo-mattu ja tunnustettu.

Asiantuntijoiden mukaanhan kotimaisen elokuvan uusi nou-su lähti liikkeelle viime vuosikymmenellä nimenomaan Pohjois-Karjalasta ja Kivenpyörittäjän kylästä. Tuoreimpia maakunnas-samme kuvattuja menestyselokuvia ovat Perttu Lepän ”Helmiä ja Sikoja” sekä Markku Pölösen ”Koirankynnen leikkaaja”.

Pohjois-Karjalassa on hyvin pitkä perinne elokuvatyön saralla: jo vuonna 1979 maakuntaliittoon perustettiin elokuvasihteerin toimi, joka oli pääosin Opetusministeriön rahoittama.

Taustalla oli huoli siitä, että television leviämisen myötä kiinnos-tus elokuvien katsomiseen oli vähentynyt. Elokuvateattereiden määrä Suomessa putosi alle puoleen, ja eniten kärsivät maaseu-tualueet. Tätä alueellista epätasa-arvoa pyrittiin korjaamaan mo-ninaisin toimin; kunnallisia elokuvateattereita perustettiin muun muassa Lieksaan ja Ilomantsiin. Videopajoja perustettiin eri puo-lille maakuntaa.

164

Kymmenkunta vuotta myöhemmin 1980- ja 1990-lukujen tait-teessa alalla tapahtui lyhyessä ajassa monia merkittäviä muutok-sia: media-alan (kokonaisuutena) osuus kansantaloudessa ohitti muun muassa maatalouden, teknologia kehittyi ja halpeni, tie-toliikenneyhteydet helpottivat pitkien välimatkojen aiheuttamia haittoja, broadcasting-yhtiöiden deregularisointi alkoi, ohjelmi-en hankintatavat ja esi-tyskanavat lisääntyivät, mediatuotteiden kysyntä kasvoi ja tuottamistavat monipuolistuivat.

Vuonna 1996 Joensuuhun perustettiin mediakeskus EU-hankkeena yhtenä ensimmäisistä koko maassa. Mediakeskuksen motoroimana alalle alkoi kehittyä yritystoimintaa. Tällä hetkel-lä yrityksiä on noin 20 - 25 ja niiden työllistävä vaikutus useissa kymmenissä. Tekniset resurssit ja ammattiin valmistuva ja am-mattitaitoinen työvoima ovat kiinnostaneet myös elokuvien tele-visio-ohjelmien tuottajia valtakunnan tasolla ja kansainvälisesti.

”Elokuvakulttuurin edistäminen on katsottu tärkeäksi osaksi tämän maakunnan

vetovoimaisuutta ja alueen taloudellistakin kehittymistä.”

Elokuvat Pohjois-Karjalassa kuvattuja elokuvia

• Onnenmaa• Kivenpyörittäjän kylä• Lunastus• Pitkä kuuma kesä• Kuningasjätkä• Helmiä ja sikoja

• Joensuun Elli• Koirankynnen leikkaaja• Lieksa• Unna ja Nuuk• Aavan meren tällä puolen• Ralliraita• Prinsessa

165

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana maakunnassa on tuotettu 10 pitkää elokuvaa, yksi kolmeosainen ja yksi kuusiosai-nen televisiosarja sekä ainakin kahdeksan dokumentti- ja lyhyt-elokuvaa lisäksi laskematon määrä musiikkivideoita ja opiskelijoi-den harjoitus- ja opinnäytetöitä.

Työ on kansainvälistynyt sekä itään että länteen: itäi-sen naapurin kanssa on to-teutettu useita dokument-tihankkeita ja tulevaisuu-den osalta on monia viritel-miä. Yksi viime talven pit-kistä elokuvista oli ruotsa-lais-suomalainen yhteishan-ke ”Aavan meren tällä puo-len”.

Elokuva-alan aktiviteetit näkyvät myös alan tapahtu-mina: tämän Cinema-tapahtuman lisäksi maakunnassa on kaksi vakiintunutta elokuvafestivaalia Viscult ja Rokumentti. Myös tä-män nykyaikaisen elokuvateatterikeskuksen syntyyn niillä on ol-lut ainakin välillinen vaikutus.

Elokuvakulttuurin edistäminen on katsottu tärkeäksi osaksi tä-män maakunnan vetovoimaisuutta ja alueen taloudellistakin ke-hittymistä. Yhden pitkän elokuvan kustannuksiksi lasketaan kes-kimäärin noin 2 miljoonaa euroa. Kukin tuotanto käyttää niistä maakunnassa 50 %. Elokuvat luovat meille paljon kaivattuja työ-paikkoja.

Markku Pölönen

166

Meillä Pohjois-Karjalassa elokuva-alan ajankohtaisia kysymyksiä ovat:

1. elokuvatuotantopalvelujen markkinoiminen tuottajille val-takunnan mitassa ja kansainvälisesti

2. sisäkuvausfasilitettien kehittäminen

3. elokuvatuotantojen rahoitusjärjestelmän luominen

4. elokuva-alan tuoman maineen ja kiinnostavuuden hyödyn-täminen muilla aloilla, esim. matkailussa

Laajemmin katsottuna, valtakunnallisesti elokuva-alaa on ke-

hitettävä koko arsenaalilla. On kehitettävä elokuvan katsomisen edellytyksiä, tuotantomahdollisuuksia, koulutusta aina koulujen mediakasvatuksesta elokuvan tekemiseen ja tieteelliseen tutki-mukseen.

Tämän tapahtuman ajoituksen kannalta elämme kiintoisaa ai-kaa juuri nyt kun tv siirtyy syyskuun alussa digi-aikaan. Tässä ta-pahtumassa onkin erinomainen tilaisuus pohtia sitä mitä tekno-loginen muutos merkitsee elokuva-alalle.

Hyvä yleisö, toivotan antoisaa Cinema 2007 -tapahtumaa ja menestyksekästä jatkoa työllenne elokuvatoiminnan parissa!

167

Aluehallinnon uudistuksella lisävoimaa aluekehitykseen

Mielipidekirjoitus Karjalaisessa 8.3.2008

Suomessa tarvitaan hallitusohjelman mukainen aluehallinnon uudistus, joka tuo lisävoimaa aluekehitykseen. Käynnissä olevas-sa uudistuksessa tavoitteena on parantaa hallinnon tuottavuutta ja asiakaspalvelua sekä lisätä alueiden omaa päätösvaltaa.

Uudistuksen lähtökohtana tulee olla, että maakuntaliitto edus-taa kuntavaalituloksen mukaista kansanvaltaista päätöksente-koa. Maakunnilla on lakiin perustuva aluekehittämisvastuu.

Pentti Hyttinen ja Elli Aaltoneniloitsevat aluehallinnon uudistuksesta.

168

Alueen kehittämisen tahtotila ilmaistaan maakuntaohjelmas-sa. Uudistuksessa on vahvistettava maakuntaohjelman asemaa keskeisimpänä alueen voimavaroja suuntaavana ohjausvälinee-nä, johon sekä valtion keskushallinnon että aluehallinnon tulee sitoutua.

Kehittämistehtävät maakuntaliitolle

Uudistuksen keskeisenä sisältönä tulee olla valtion alueellisten tehtävien uudelleenjärjestely. Nykyisen lääninhallituksen vastuul-la olevat kehittämistehtävät on siirrettävä maakuntalii-tolle ja valtion aluehallintovi-ranomaisille.

Maakuntaliitolle tulee siir-tää lääninhallituksilta strate-gista aluekehittämistä tukevat tehtävät, jotka liittyvät koulutus- ja sivistystoimeen, EU:n rakennerahastohankkeisiin sekä joukko-liikenteeseen.

Aluekehittämisen kannalta keskeinen yhteistyöelin on maa-kunnan yhteistyöryhmä, jonka valmistelu- ja sihteeristötehtävät kuuluvat maakuntaliitolle. Uusien tehtävien siirtyessä liitolle on sille turvattava samalla myös vastaavat henkilö- ja taloudelliset voimavarat hyvän hallinnon ja riittävän asiantuntemuksen var-mistamiseksi.

Päätösvaltaa alueille

Sisäiseen turvallisuuteen, kansalaisten oikeusturvaan, valvon-taan sekä lupa- ja muuhun sen tyyppiseen viranomaistoimintaan liittyvät valtion aluehallintotehtävät tulee selvästi pitää erillään

”On vahvistettava maakuntaohjelman asemaa keskeisimpänä alueen voimavaroja suuntaavana ohjausvälineenä, johon sekä valtion keskushallinnon että aluehallinnon

tulee sitoutua.”

169

kehittämistehtävistä, eikä yhdistää kaikkia valtion alueviranomai-sia yhdeksi alueelliseksi ”supervirastoksi”.

Uudistuksessa on toteutettava merkittävä tehtävien ja määrä-rahojen siirto keskushallinnosta alueille. Valtion talousarvion si-sältöä on muutettava niin, että alueiden käyttöön tarkoitetutut määrärahat pääluokittain kootaan yhteen.

Hallitusohjelman mukaisesti aluekehitysohjelmien määrää on karsittava. Aluekehitykseen vaikuttavat ohjelmat on koottava maakuntaohjelmaan ja rahoitettava maakunnan kehittämisra-han kautta.

Maakunnat muodostavat alueellisen identiteetin

Maakunnat edustavat paitsi kansanvaltaista aluehallintoa myös maakunnallista, historiallisesti muodostunutta identiteettiä ja kulttuuria. Maakunnat muodostavat useimmiten myös luon-taisen työssäkäyntialueen. Maakuntajaon mahdollisten muutos-ten tulisi perustua maakuntien ja kuntien omaan tahtoon.

Valtion aluehallinnon tulee noudattaa maakuntarajoja tai muodostua niiden kerrannaisista. Aluekehityksen kannalta ko-rostuu etenkin maakuntaliiton ja TE-keskuksen tiivis yhteistyö. Koko maassa on varmistettava, että kaikki suuret kaupungit ovat aidosti mukana maakuntiensa kehittämisessä ja omien maakun-taliittojensa päätöksenteossa.

Maakunnat ovat valmiita tiivistämään keskinäistä yhteistyö-tään asioissa, jotka vaativat suurempia aluekokonaisuuksia, ku-ten liikennejärjestelmän kehittäminen, yliopisto- ja ammattikor-keakouluopetus, erikoissairaanhoito sekä kansainvälinen yhteis-työ ja edunvalvonta. Uudistuksen on tuettava tätä yhteistyötä.

170

Metsänhoito on kuuminta hottia

Kolumni Metsälehdessä 27.3.2008

Metsänhoito on jalostumassa hovikelpoiseksi trendiharrastuk-seksi seuraten metsästyksen, tenniksen, laskettelun ja golfin ja-lanjälkiä.

Monet liike-elämän ja politiikan vaikuttajat ovat lehtihaastatte-luissa ilmoittaneet harrastuksekseen metsänhoidon. Esimerkiksi OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen toimii tällaisena metsänhoidon lähettiläänä kertoen suuntaavansa metsätilalleen loma-aikoina ja usein viikonloppuisinkin.

Olen muutamia kertoja päässyt nokittelemaan omalla metsä-harrastuksellani tuttavapiirissäni. Kun muut ovat aukoneet au-tonsa peräkonttia kehuskellen ja hypistellen Amerikan reissuilta hankkimiaan golf-settejä, minä olen vastannut samalla mitalla.

Olen avannut auto-ni peräkontista met-säisen repertuaarin ja esitellyt sitä ylisano-ja säästämättä: raivaussaha timanttiterällä turvavarusteineen ja mukavuusvaljaineen, markkinoiden kevein oksasaha, markkinoi-den järein sarjavalmisteinen halontakirves sekä puolison suosima ranneystävällinen vesuri. Ja tietenkin kaikki varusteet ja asusteet sävy sävyyn.

”Omaisuuden arvo kohoaa, istumatyön rapistama keho saa kaipaamaansa kuntoutusta ja stressin

runtelema pääkoppa ansaitsemaansa hermolepoa.”

171

Esittämilläni superlatiiveilla ei välttämättä ole kovin paljon te-kemistä tosiasioiden kanssa, mutta tarina on mennyt hyvin läpi asiaan vihkiytymättömil-le maallikoille ja herättä-nyt heissä käsin kosketel-tavan mielenkiinnon.

Välineillä on muutakin kuin välinearvoa. Hyvät varusteet tekevät työs-kentelyn miellyttäväksi, mikä auttaa jatkamaan lajin parissa vielä ensi in-nostuksen lamaannuttu-akin. Välineet myös si-touttavat: kun ne on jos-kus tullut hankittua, nii-tä on suorastaan pakko käyttää, jottei niissä kiinni oleva raha seisoisi tyhjän panttina.

Metsänhoitoharrastuksen yleistymisellä on monia myönteisiä seurannaisvaikutuksia. Kansantaloudellisesti olennaista on se, että metsien tuotto paranee aktiivisen metsähoidon ansiosta.

Maaseudun kannalta arvoa on sillä, että metsäharrastus tuo alueelle lisää kävijöitä ja kenties olijoitakin. Palstalle vievää tietä tulee pidettyä paremmassa kunnossa. Saattaapa tulla mökkikin rakennettua hyvän harrastuksen tukikohdaksi.

Harrastajilleen metsänhoito tuottaa taloudellista, fyysistä ja henkistä mielihyvää. Omaisuuden arvo kohoaa, istumatyön ra-pistama keho saa kaipaamaansa kuntoutusta ja stressin runtele-ma pääkoppa ansaitsemaansa hermolepoa.

Polttopuiden pilkonta on Heikki Turuselle ja Pentti Hyttiselle kuntoilulaji.

172

Hyvin hoidetussa metsässä silmä lepää. Oman työn jälki näkyy. Heiluminen hapekkaassa ulkoilmassa antaa hyvät yöunet.

Metsäalan kannalta merkittävää on se, että harrastuksen kaut-ta yleinen mielenkiinto metsäasioita kohtaan kasvaa. Nuorisokin kenties hakeutuu entistä innokkaammin metsäalan koulutuk-seen.

Metsänhoitoa voi edelleen tuotteis-taa monin tavoin. Metsänomistajat voisivat myydä metsänhoidollisia elä-myspalveluja metsää omistamatto-mille harrastajille. Tankkaustauolla termospullokahvit ja jälkipelit ran-tasaunalla - ah, mikä nautinto.

Voisikohan joskus tulevaisuu-dessa metsänhoitoharrastuksen ympärille kehittyä mittavia mat-kailukeskuksia samaan tapaan kuin laskettelun ja golfin ym-pärille on syntynyt?


173

Hankkeet ovat aluekehityksen askelkiviä

Asiantuntijapuheenvuoro Opetusministeriön julkaisussa 2008:28 ”Kehittämisen kulmakivet”

Aluekehittäjien keskeinen tehtävä käytännön tasolla on pohtia ja ratkaista, mihin toimintoihin sijoitettuina EU:n rakennerahas-toresurssit tuottavat parhaimman tuloksen. Perimmäisenä aja-tuksena on luoda edellytykset itseään ruokkivalle omaehtoiselle aluekehitykselle.

Viime vuosien mantrana on ollut yritysten toiminta- ja inno-vaatioympäristöjen rakentaminen ja kehittäminen. Tiedepuistot ja teknologiakylät sekä niissä toimivat yritykset ovat olleet monissa maakunnissa huo-mattavimpia rahoituksen saa-jia.

Kantavana periaatteena on, että hanketoiminnan tulee kyt-keytyä vahvasti alueen omiin strategisiin painopisteisiin, jotka on määritelty maakuntaohjelmassa. Tämä on toteutunutkin hyvin ennen kaikkea EAKR*-ohjelmissa, jotka on valmisteltu puhtaasti alueellisten tarpeiden pohjalta.

* Euroopan aluekehitysrahasto

”Perimmäisenä ajatuksena on luoda edellytykset itseään ruokkivalle omaehtoiselle aluekehitykselle.”

174

Pieniä vai suuria?

Jatkuvaa kädenvääntöä käydään siitä, tulisiko hankkeiden olla pieniä konkreettisia täsmähankkeita vai suuria massiivisia oh-jelmia. Pienillä hankkeilla saadaan kenties nopeasti konkreetti-sia tuloksia, mutta pelkona on, että sirpaleisten toimenpiteiden vaikutta-vuus jää ohueksi.

Suurissa hankkeissa taas on ken-ties paremmat mahdollisuudet saavuttaa vaikutuksia, jotka jat-kuvat ja jopa voimistuvat sen jälkeen kun tukirahoitus on päätty-nyt. Riskinä puolestaan on, että käytännön konkretia hautautuu laajamittaisten toimenpidekokonaisuuksien alle.

Käytännön kokemukset osoittavat, että tarvitaan sekä pie-niä että suuria hankkeita. Esimerkiksi rahoitukseltaan pienehkö Markku Pölösen elokuvakylä-hanke on ollut vaikuttavuudeltaan näyttävä: Karjalan kunnailla -tv-sarja saavutti yli 800 000 hengen katsojaluvut.

Toisaalta rahoitukseltaan mittava Suomen Kivikeskus -han-ke on tuottanut hyvin konkreettisia silmin ihailtavia tuloksia Salvador Dali -näyttelystä lähtien.

Moninaisuus generoi vuoropuhelua

Aluekehittämisessä käytössä oleva usean instrumentin, usean rahoittajan ja usean toimijan malli on sekä vahvuus että heikko-us. Yhteiskunnan monipuolisuus ja intressiryhmien erilaiset nä-kökulmat tulevat paremmin huomioitua, kun vaihtoehtoja on

”Käytännön kokemukset osoittavat, että tarvitaan sekä pieniä että suuria hankkeita.”

175

paljon. Usean rahoittajan malli ikään kuin pakottaa toimijat jat-kuvaan keskinäiseen vuoropuheluun, mikä lujittaa alueen yh-teenkuuluvuutta.

Toisaalta moninaisuus aiheuttaa sekaannusta: vain asiaan pe-rehtyneet ammattilaiset - jos hekään - pysyvät perillä kokonai-suudesta. Pahimmillaan rahoittajien ja toimijoiden moninaisuus saattaa aiheuttaa alueen kehittämisen kannalta väärän tyyppistä kilpailua valta-asetelmista, jolloin sen lisäarvoa on vaikea nähdä.

Kansallisen aluepolitiikan come back 2013?

Hanketoimintaa on alettu oppia käyttämään tehokkaasti alue-kehittämisessä sitä mukaa kuin on sisäistetty ja kantapään kaut-ta opittu, että ohjelmaperusteinen aluepolitiikka on todellakin tarkoitettu korvaamaan ”vanhan hyvän ajan” suuren kansallisen aluepolitiikan.

Rakennerahastovarat ovat huomattavassa määrin kompensoi-neet kansalliset tuet; toisin sanoen niiden additionaliteetti-peri-aate on hämärtynyt. Rakennerahastovaroja on käytännön tarpei-den pakottamana suunnattu esimerkiksi tienrakennukseen, joka lähtökohtaisesti kuuluu selkeästi normaalin kansallisen ja alueel-lisen väyläpolitiikan piiriin.

Meneillään olevan EU-ohjelmakauden päättyminen voikin merkitä kotimaiseen aluepolitiikkaan olennaisia muutoksia, jos rakennerahastot eivät ole vuoden 2013 jälkeen nykyisessä mää-rin käytettävissä.

176

Vuoroin vieraissa

Avauspuhe Pohjois-Karjala Helsingissä -tapahtumassaSenaatintorilla 12.6.2008

Haluan heti alkuun esittää lämpimät kiitokset Helsingin kau-pungille tilaisuudesta tulla esittelemään maakuntaamme tänne pääkaupunkiin. Tässä Pohjois-Karjala Helsingissä -maakuntavie-railun päätapahtumassa pääkaupunkilaiset pääsevät nauttimaan Pohjois-Karjalan parhaista antimista kaikilla aisteilla.

Pohjois-Karjala Helsingissä tapahtumathan alkoivat jo tammi-kuussa, jolloin lähti liikkeelle Jugend-salin taidenäyttely ”Meno paluu”. Huhtikuussa eduskuntatalolla järjestettiin maakuntapäi-vän seminaari, jonka teemana oli uusiu-tuva energia.

Nyt tänä kesäkuisena viikonloppu-na Pohjois-Karjala on esillä laajalla rintamalla. Senaatintorille on asettunut toista sataa pohjoiskarjalaista yritystä. Torilla pääsee tutustumaan myös maakunnan matkailukohteisiin, työpaikka- ja koulutusmahdollisuuksiin sekä esimerkiksi laatuasumisen ratkai-suihin. Viikonlopun aikana tarjolla on myös elokuvia, konsertteja sekä runo-, laulu- ja näytelmäesityksiä.

Pohjois-Karjalalla on ollut ilo esittäytyä helsinkiläisille Senaatintorilla jo kolme kertaa. Ensimmäinen maakuntavierailu toteutettiin vuonna 1991, toinen vuonna 1997 ja lisäksi Pohjois-Karjala oli mukana maakuntien yhteisesiintymisessä vuonna 2000. Silloin nousi esiin ajatus Helsingin vastavierailusta maa-kuntaamme.

”Helsinkihän on meiltä päin katsoen vähän syrjässä.”

177

Vuonna 2004 meillä olikin kunnia saada helsinkiläiset kyläi-lemään ja esittäytymään Pohjois-Karjalassa. Helsinki-teemaan liittyviä tapahtumia järjestettiin pitkin vuotta eri puolilla maa-kuntaa – muun muassa valokuvanäyttely, leirikouluvaihtoa ja Sibelius-lukion kamarikuoron vierailu. Odotetuin ja suurimman yleisön koonnut tilaisuus oli Kaivarin konsertti, joka toteutettiin Joensuun Laulurinteellä.

Äkkiseltään saattaa kuulostaa oudolta, miksi Helsinki ja Pohjois-Karjala ovat halunneet hakeutua näin tiiviiseen vuorovai-kutukseen keskenään. Helsinkihän on meiltä päin katsoen vähän syrjässä, tänne on kuitenkin yllättävän lyhyt matka – itse asiassa yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne päin.

Helsingin väkiluku on lähes kolminkertainen koko maakun-taamme verrattuna. Toisaalta pinta-alaltaan Helsinki on ole-mattoman pieni, alle prosentin maakuntamme pinta-alasta. Maantieteellisesti yhteistä on ainakin se, että reuna-alueita ol-laan molemmat!

Meillä pohjoiskarjalaisilla taitaa olla helsinkiläisiin eräänlainen viha-rakkaus -suhde. Vuosikymmenten saatossa kymmenet tu-hannet pohjoiskarjalaiset ovat löytäneet uuden kotiseudun pää-kaupungista. Tänne on lähdetty niin vapaaehtoisesti kuin olo-suhteiden pakosta opin, työn ja kenties muunkin elämänkoke-muksen perään. Pääkaupunkiseutu on saanut meiltä paljon ah-keraa ja taitavaa työvoimaa.

Iloksemme olemme viime aikoina saaneet käännettyä muutto-liikettä myös takaisin päin. Moni pääkaupunkiseudulla ja muu-alla maailmalla kannuksiaan hankkinut on suunnannut Pohjois-Karjalaan huomattuaan, että arki on meillä vaivattomampaa ja elämä muutenkin tehokkaampaa, etenkin kustannustehokkaam-paa.

178

Maailmanlaajuisessa kilpailussa maantiede ei enää merkitse niin paljon kuin aikoinaan. Verkottuminen on tärkeä menesty-misen edellytys. Kukaan ei pärjää yksin. Olemme luomassa uut-ta yhteistyökulttuuria. Nämä maakuntavierailut kuvastavat mo-dernia vuorovaikutusta. On ilo havaita, että Pohjois-Karjala ja Helsinki ovat samalla puolella ja pelaavat tässä kisassa samassa joukkueessa.

Ladies and gentlemen, people in North Karelia are living on the border of the east and the west. In fact, North Karelia is the east-ernmost point of the continental European Union! Therefore, I believe we have an enormous potential for contributing to the economic, social and cultural life of all of Europe.

Mina damer och herrar, Norra Karelen är ett gränslandskap. Vi har trehundra km gemensam gräns med Ryssland. På grund av detta är det mycket viktigt att ha goda kunskaper i det ryska språket. Landskapet har därför också lagt speciell vikt vid främ-jandet av språkstudier i ryska. Finsk-ryska skolans enhet i östra Finland finns i Joensuu. Vid Joensuu universitet kan studerande läsa det ryska språket som huvud- eller biämne. Ryska studeras även i grundskolan, gymnasiet och på ar-betarinstitutets kurser.

Tohmajärvi kommuns ryska befolkning uppgår till tre procent av kommunens folkmängd, vilket proportionellt sett gör att den har Finlands största ryska befolkning. Som en följd av detta har man till och med framlagt ett pilotinitiativ med syftet att jämstäl-la det ryska och svenska språket i skolundervisningen. Tyvärr har projektet inte beviljats särskilt statsstöd.

Hyvät naiset ja herrat, ei ole suinkaan sattuma, että kulttuuri eri muodoissaan on vahvasti esillä esittäytymisessämme. Pohjois-

”Maailmanlaajuisessa kilpailussa maantiede ei enää merkitse niin

paljon kuin aikoinaan.”

179

Karjala otti maakunnista ensimmäisenä jo 1990-luvun puolivä-lissä kulttuurin yhdeksi painoalaksi maakunnan kehittämisohjel-massa. Uskomme, että kulttuuri on merkittävä vetovoimatekijä ja henkisten antimien ohella se tarjoaa myös monipuolisesti työ- ja toimeentulomahdollisuuksia.

Kulttuuri elää ja muuttuu koko ajan. Kulttuuri on jatkumo. Olemme osa karjalaista kulttuuria ja luomme uutta karjalais-ta kulttuuria tässä ajassamme. Laulun ja soiton maakunta ha-luaa olla luovan talouden edelläkävijä. Tästä eräs ilmentymä on se, että tuorein Maakunnan Kehittäjäpalkinto myönnettiin viime vuodenvaihteessa muusikko Tuomas Holopaiselle. Kaksi vuotta sitten saman tunnustuksen sai elokuvaohjaaja Markku Pölönen.

Huomionarvoista on, että maakuntaamme on kehittynyt koko joukko eri toimialojen rajapintoja, jotka kytkeytyvät läheisesti

Senaatintori täyttyi Pohjois-Karjalan ystävistä kesäkuussa 2008.

180

kulttuuriin. Esimerkiksi puuraaka-aineelle on haettu korkeampaa jalostusarvoa mm. soitinvalmistuksen kautta. Sähkökannel on paitsi kulttuuria, myös puunjalostusta.

Puun ja muovin sekoittaminen keskenään luonnonkuitukom-posiitiksi on tuonut kannattavaa liiketoimintaa kitaranvalmis-tukseen. Kiviteollisuus on löytänyt vuolukivestä käyttökelpoisen materiaalin kaiuttimiin. Kivialan muotoilun kehittäminen on tuo-nut maakuntaan korkeatasoisia tai-denäyttelyjä ja samalla matkailijavir-toja.

Matkailun ja kulttuurin rajapintaa edustavat niin ikään esimer-kiksi lukuisat kesäteatterituotannot ja Kontiolahden elokuvakylä. Uskon, että samalla kun kulttuurin ja eri toimialojen tuotekehit-telyn kytkentä tuottaa omaperäisiä uusia tuotteita, parantaa se samalla kulttuuriperinteen elinvoimaa ja jatkuvuutta.

Maakuntaesittäytymisen sloganiksi on valikoitunut ”Ilo elää Karjalassa”, joka on tulkittavissa useammallakin tavalla. Yhtäältä ilon kotipaikka on Karjala - toisaalta Karjalassa on ilo elää.

Monet teistä ehkä muistavat, että tämä sama slogan on ol-lut meillä käytössä aikaisemminkin. Pohdimme sen vaihtamis-takin, mutta päädyimme siihen, että kertaus on opintojen äiti. Perusasiat eivät ole muuttuneet. Onhan Nokiakin ollut ”connect-ing people” jo toistakymmentä vuotta.

Pohjoiskarjalainen maisema on tuttu etenkin suomalaisen tai-dehistorian eri vaiheilta. Koli on saanut pysyvän sijan suomalais-ten mielissä Eero Järnefeltin, Juhani Ahon, Jean Sibeliuksen ja monien muiden taiteilijoiden töiden kautta.

”Yhtäältä ilon kotipaikka on Karjala - toisaalta Karjalassa on ilo elää. ”

181

Se on itse asiassa keskeinen osa suomalaista kulttuuriperintöä. Nyt olemme tuoneet Pohjois-Karjalan ja Kolin kansallismaiseman tänne Senaatintorille.

Pyrimme kertomaan sumeile-matta ja vaikuttavasti tämän päi-vän elämästä Pohjois-Karjalassa. Maakunnan kehitystyössä panos-tamme voimakkaasti siihen, että voimme tarjota Pohjois-Karjalassa koulutusta, työtä ja hyvän elämän edellytyksiä yhä useammalle - niin oman maakunnan kasvateille kuin muualta tulevillekin.

Haluan esittää parhaat kiitokset kaikille tämän maakuntaesittäyty-misen toteutukseen osallistuneil-le.

Ladies and gentlemen, I hope you are able to use all of your six senses to enjoy this weekend as much as possible.

Mina damer och herrar, jag hälsar er hjärtligt välkomna till de här landskapsdagarna!

Hyvä yleisö, tervetuloa nauttimaan Pohjois-Karjalan parhaista antimista kaikilla aisteilla!

Ilo näkyi vahvasti koko pääkaupun-gissa maakuntavierailun ajan.

182

Entä jos metsäsektori onkinyöttömän yön ala?


Ajatteles, jos joku puu kaatuisi, kun me olemme sen alla, huo-kaili Nasu kävellessään metsässä tuulisella säällä. Pitkään harkit-tuaan Nalle Puh vastasi, että ajatteles, jos ei kaadu.

Uhkakuvat ovat jo monen miesmuistin ajan hallinneet metsä-sektorin julkikuvaa. Metsäalan omia tulevaisuuden skenaarioita on kahlinnut pelon ilmapiiri. Uhkia alleviivaamalla saadaan ai-kaan itseään toteuttavia ennusteita.

Metsäteollisuuden Amerikan seikkailut, kotimaisten uusinves-tointien vähäisyys ja metsäalan koulutuksen karsiminen ovat esi-merkkejä, jotka viestivät, että metsäala itsekin uskoo olevansa Suomessa auringonlaskun ala.

Voi olla, että lisää tehtaita ja tuotantolinjoja suljetaan eri puo-lilla Suomea hyvinkin pian. Syynä alasajoihin tuskin on se, ettei-kö uhkakuvia olisi tiedostettu. Sen sijaan ainakin osasyynä saat-taa olla se, että uhkakuvien edessä on käperrytty toimimaan niitä kohti kulkien.

Ammattikunta on suunnannut tarmonsa kuihtumiseen varau-tumiseen. Ehkäpä liian vähän on vaihtoehtojen tarkasteluissa uh-rattu aivotyötä sinänsä hyvinkin mahdolliseen tulevaisuudenti-laan, jossa suomalaisen metsäsektorin kukoistus jatkuu.

183

Odottamattominta nyt olisikin se, etteivät uhkakuvat kävisi to-teen. Vuodentakainen huippusuhdanne puumarkkinoilla on ku-vaava esimerkki tapauksesta, jossa ikään kuin puun takaa tul-lut hyvä tilanne johti välittömästi paniikinomaisiin ylilyönteihin. Metsäala tuli yllätetyksi housut kintuissa.

Entäpä jos metsä-sektori onkin yöttömän yön ala, jonka aurinko ei laskekaan, vaan lähtee uuteen uljaaseen nousuun painumatta välillä ollenkaan taivaanrannan taa?

Esimerkiksi nyt pinnalla olevat elintarvike-, energia- ja ilmasto-kysymykset avaavat huikeita mahdollisuuksia. Taiten hoidettuina ne takaavat runsaasti armorikkaita vuosia Suomen metsäsekto-rille.

Elintarvikkeiden kasvava kysyntä luo paineita käyttää Etelä-Amerikan, Kaakkois-Aasian ja tropiikin hedelmälliset maapohjat yhä enenevässä määrin ruuan tuotantoon. Vanhastaan tunnettu kansantalouden viisaus suhteellisen edun periaatteesta kohottaa pohjoisten havumetsien kilpailukykyä.

Uusiutuvista luonnonvaroista valmistettavien polttoaineiden käytön lisääminen toimii samaan suuntaan. Ruuan tuotannon tarpeiden jälkeen tuottavimmat maapohjat tarvitaan energian-tuotantoon.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen pakottaa kohdistamaan kat-seet kuljetusten minimointiin. Tähän saakka globalisaatio on ol-lut tuotantolaitosten kilpajuoksua maanosasta toiseen halvim-

”Ehkäpä liian vähän on vaihtoehtojen tarkasteluissa uhrattu aivotyötä sinänsä hyvinkin

mahdolliseen tulevaisuudentilaan, jossa suomalaisen metsäsektorin kukoistus jatkuu.”

184

man työvoiman perässä. Samaan aikaan raaka-aineet ja tuotteet ovat seilanneet maapalloa ristiin ja rastiin.

Tilanne muuttuu sitä mukaa kuin ilmastovai-kutukset siirretään kustannuksina täysimää-

räisesti rasittamaan kuljetuksia. Monissa tuotelajeissa raaka-aineiden kuljetus on kalliimpaa kuin valmiiden tuotteiden kul-jetus. Tuotannon keskittäminen lähelle raaka-aineita saattaa olla jälleen varteen-otettava idea.

Jos sitten kuitenkin käy niin, että met-säalan pahimmatkin uhkakuvat toteutu-

vat, niin kirjoittaja voi lohduttautua Nalle Puhin ta-voin. Nimittäin joskus sitä saattaa ajatella sellaisia asioita, jotka tuntuvat ihan asiallisilta silloin, kun ne ovat vielä omassa päässä, mutta muuttuvat kokonaan, kun ne tulevat esiin kaikkien näh-täviin.

185

Ikuinen kuopus Pentti Hyttinen

Toimittaja Kari Rissasen kirjoitus Pogostan Sanomissa 21.8.2008

Mieleen nousee muistikuva kuusivuotiaasta koululaisesta, joka vuotta muita nuorempana seisoo ujona pienen juukalaisen kan-sakoulun pihalla. Ensimmäisen koulupäivän päätteeksi opettaja vie ikäväänsä itkevän oppilaan tämän kotiin Ansovaaraan ja il-moittaa vanhemmille, ettei tämän koulunkäynnistä näytä tule-van mitään.

Mutta pieni oppilas ei anna periksi. Perheen kuopuksena ja kymmenentenä lapsena hän on jo luku- ja kirjoitustaidois-saan muita luokkakavereitaan edellä. Vaikka 46-vuotias Pentti Hyttinen on toiminut jo seitsemän vuotta maakuntajohtajana, on hän yhä nuorin Suomen yhdeksäntoista maakuntajohtajan joukossa. Tähän tehtävään hänet houkuteltiin Brysselistä, mis-sä hän oli kolme vuotta metsäasiantuntijana. Brysseliin hänet napattiin Metsäkeskuksen johtajan pallilta, jota hän ehti hoitaa kaksi vuotta.

Hyttinen aloitti opintonsa Lappeenrannan teknisessä kor-keakoulussa, mutta vaihtoi vuoden kuluttua metsätieteelliseen Joensuuhun. Metsänhoitajaksi hän valmistui 1986. Pari vuotta myöhemmin valmistunut lisensiaattityö käsitteli metsää maati-lan osana. Koottuaan lisää aineistoa hän teki siitä väitöskirjan vuonna -92. Hyttinen on ollut käynnistämässä myös Päättäjien metsäakatemiaa.

186

Vaikka hänellä ei ole mitään hinkua pois Pohjois-Karjalasta, suostui hän viime keväänä pyydettäessä ehdolle myös yhdeksi varteenotettavimmista ehdokkaista ympäristöministeriön kans-liapäälliköksi. Se onkin metsähallituksen pääjohtajan viran lisäksi ainoa virka, johon hän on osoittanut kiinnostuksensa maakunta-johtajuutensa aikana.

Jos metsä on tarjonnut työtä, on se ollut Hyttiselle myös yksi tärkeimmistä hyötyliikunnanmuodoista. Käytännön metsätöi-tä hän on päässyt tekemään kotipaikkansa vierestä ostamillaan metsäpalstoilla. Huomiota vaatii myös Hyttisen viime pääsiäisenä vihityn vaimonsa Pirkko-Liisan kanssa ostama rantapaikka Liperin Kirkkosalmessa.

Hyttisen ansiot eivät rajoitukaan pelkästään hyviin hoksotti-miin. Parikymppisenä hän oli myös lupaava voimanostaja, mutta paikkojen kestämiseen ja ajankäyttöön liittyvät ongelmat lopet-tivat uran. Mutta veljenpojasta Juha Hyttisestä tehtiin sentään maailmanmestari.

Silmämääräisesti näkee, että Hyttinen on pitänyt kunnostaan hyvää huolta. Hän on säännöllinen Pogostan Hiihdon kävijä ja hän on huolehtinut siitä, että on kyennyt juoksemaan joka vuo-si cooperin testissä yli 3000 metriä. Näin aina viime vuoteen asti. Tänä vuonna hän ei ole juossut yhtään. Riesaksi on ilmaantu-nut operointia vaatinut nivelvaiva, jonka seurauksena Hyttinen on parhaimmillaan sairauslomalla. Hyttinen myöntää, että terve-ys sanelee tulevaisuuden lähtökohtia.

Ehkä nuoruuspäivien ajatus ryhtyä kirjailijaksi 40-vuotiaana herää vielä joskus uudelleen henkiin. Kirjoittaa Hyttinen osaa. Jo Juuan lukiota käydessään hänen pakinahenkiset kouluaineen-

187

sa kiersivät kädestä käteen. Hänen tekstejään on julkaistu niin hesarissa kuin eri talousalan lehdissä. Hän on toiminut myös Metsälehden kolumnistina.

Maakuntajohtaja Pentti Hyttisen työhuoneen seinällä olevat hyllyt ovat kuin nouseva käyrä, joka symboloi hänen uskoaan asi-oiden myönteiseen kehitykseen.

Pentti Hyttinen on hiihtänyt Pogostan Hiihdon 15 kertaa.

188

Pieniä pintanaarmuja vaitulehtuneita syvähaavoja?


Kuntavaalien lähestyessä Suomen laajalevikkisin paikallislehti on julkaissut päivittäin näkemyksiään siitä, missä ihmisen olisi eettisesti oikein asua edistääkseen kestävää kehitystä ja hillitäk-seen ilmastonmuutosta.

Pakkautuminen kerrostalometropoleihin on tuotu esiin ekolo-gisesti kestävimpänä asumismuotona – ilman todellisia faktape-rusteita. Suomalaisille luonteenomaisesta ja oloihimme parhai-ten soveltuvasta maaseutu-maisesta asumismuodosta on yritetty tehdä pahe.

On valitettavaa, että il-mastonmuutosta on alet-tu käyttää keppihevosena paikallispolitikoinnissa. Enemmän jär-keen kävisi väittää, että maapallomme kestää paremmin tasai-sesti jakautuvat pienet pintanaarmut kuin keskittämisen aiheut-tamat pahasti tulehtuneet syvähaavat.

”Miten ilmastonmuutosta muka ehkäistään sillä, että rakenne-taan ihmisille miljoonametropoli. Heidän betonitalonsa lämmite-tään kivihiilellä. Heidät ruokitaan tuontilihalla ja lentotomaateil-la. He savuttavat ilmaa autoletkassa pari tuntia päivässä. He li-pittävät erikoiskahvia infrapunalampun alla ulkoterassilla keskus-

”Pakkautuminen kerrostalometropoleihin on tuotu esiin ekologisesti kestävimpänä

asumismuotona – ilman todellisia faktaperusteita.”

189

tellen lämpimikseen joukkoliikenteestä ja vihreästä energiasta.”

Sitaatti on kahvipöytäkeskustelussa muokattu ylilyövä kärjis-tys, jonka innoittajana oli kirjailija Matti Mäkelän kolumni.

On selvää, että turhaa energi-an kulutusta ja haitallisia päästöjä on minimoitava kaikin järkevin ta-voin - niin maalla kuin metropolissa. Maaseutualueilla oman haasteensa tältä kannalta tuovat pitkät välimatkat. Toisaalta asumisen, elin-tapojen ja luonnonvarojen käytön ekologisuus on näiden seutu-jen vahvuus.

Äsken julkaistu Etelä-Savon kasvihuonekaasutase puhuu maa-seutumaisen asumisen ja etenkin metsien puolesta. Maakunnan metsät pystyvät nielemään kolminkertaisesti maakunnassa syn-tyneet kasvihuonekaasupäästöt.

Muutaman viikon takainen VTT:n tekemä selvitys puolestaan kertoo, että sillä päästömäärällä, joka syntyy pelkästään yhdes-tä Thaimaan lomamatkasta, perhe voi reissata joka toinen vii-konloppu 200 kilometrin päähän vapaa-ajan asunnolleen ja pi-tää sitä lämpimänä läpi talven.

Kesämökkeilykään ei siis ole niin paha pahe kuin ex-ministeri Jouni Backman taannoin väitti. Hänhän ehätti esittämään, että kaikilla saman järven rannoilla olevilla mökeillä pitäisi olla yksi yhteinen sauna.

Kestävän kehityksen periaatteiden aktiivinen soveltaminen ja hyödyntäminen onkin nähtävä maaseutualueiden positiivisena

”On kannustettava järkevää ja tarkoituksenmukaista energian

ja luonnonvarojen käyttöä - maalla ja metropolissa.”

190

mahdollisuutena. Kestävä kehitys ja aluekehitys kulkevat käsi-kynkkää.

Poliittisin toimenpitein ei ole syytä ryhtyä tukemaan kategori-sesti kaupunkiasumista ilmasto- ja energiasyistä. Sen sijaan po-liittisin toimin on kannustettava järkevää ja tarkoituksenmukais-ta energian ja luonnonvarojen käyttöä - maalla ja metropolissa.

Kysymys ei siis ole niinkään, mis-sä, vaan miten ihmisen olisi eet-tisesti oikein asua edistääkseen kestävää kehitystä ja hillitäkseen ilmastonmuutosta.

Näin lonkkaleikkauksesta toi-pumiseni loppusuoralla voin vakuuttaa, että tulehtuneita syvähaavoja on syytä välttää sijainnista riippumatta.

Karjalan Heili 24.8.2008

191

Maakuntahenkeä nostattava Kolin noste -tapahtuma jär-jestettiin kolme kertaa vuo-sina 2007–2009. Kuhunkin tapahtumaan osallistui yli 100 henkilöä edustaen laa-ja-alaisesti yhteiskunnan eri sektoreiden toimijoita. Intensiiviseen viikonlopputi-laisuuteen kutsuttiin Pohjois-Karjalan parhaita ystäviä puolisoineen sekä maakun-nan sisältä että ulkopuolelta.

192

Eno ei saa pudota veneestä


Stora Enso -konserni ilmoitti maaliskuun puolivälissä seisautta-vansa Enocell Oy:n Uimaharjun sellutehtaan koko loppuvuodek-si. Tuotanto on määrä käynnistää uudelleen ensi tammikuussa.

Päätös ei juuri ylittänyt valtakunnallista uutiskynnystä, mikä kertoo, että näihin uutisiin on Suomessa jo turruttu. Kysymyshän oli nyt ”vain” 160 henkilön lomauttamisesta yhdeksän kuukau-den ajaksi.

Pysäytys on kuitenkin ankara isku aluetalouteen, kun paljon puhutut metsäteollisuuden kerrannaisvaikutukset näyttävät nyt voimansa negatiivisessa mielessä.

Jos Enocell pyörisi täysillä tuon seisokin mittaisen ajanjakson, ottaisi se jalostukseen yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puuta. Pelkästään kantorahatuloina tämä merkitsisi alueelle nykyhin-noillakin lähes 40 miljoonan euron pottia.

Karkeasti arvioiden tuon puumäärän korjaaminen metsästä antaa jatkuvan työn 50 metsäkoneketjulle ja 200 motokuskille. Puutavaran kaukokuljetukseen tarvitaan 50 täysperävaunullista rekkaa ja 100 autonkuljettajaa.

Kun tehtaan tuotteiden kuljetus pysähtyy, rautatie- ja maantie-kuljetuksiin tulee iso lovi. Samalla peräti puolet Joensuun sata-man töistä jää pois. Sata laivalastia jää lastaamatta ja kymmen-kunta työntekijää jää vaille töitä.

193

Sellutehtaan seisokki jumittaa myös energiantuotannon. Kun sellunteon sivutuotteena syntyvä energia jää saamatta, uusiutu-van energian osuus Pohjois-Karjalan koko energiantuotannosta puolittuu noin 35 prosenttiin.

Vapo Oy:n pellettituotanto Ilomantsissa on jo pysäytetty hak-keen ja purun saatavuusongelman vuoksi. Fortumin Joensuun voimalaitos, joka on viime vuosina toiminut pääasiassa puulla ja turpeella, on lisännyt öljyn käyttöä ja joutunut kokeilemaan jopa kivihiiltäkin.

Kaikkine kerrannaisvaikutuksineen Enocellin seisottaminen merkitsee aluetaloustutkijoiden mukaan yli neljän prosentin mii-nusta maakunnan BKT-arvoon. Henkilötyövuosia menetetään laskennallisesti jopa tuhat. Todellisuudessa vaikutuksia kylläkin pienentää se, että yhtiö jatkanee alueelta puunkorjuuta muualla sijaitseville tehtailleen.

Enocell Oy:n sellutehdas Joensuun Uimaharjussa.

194

Uimaharjun tehdas on varsin uusi, suuri ja tehokaskin, joten sen lopullinen alasajo olisi vaikea ymmärtää. Sopii vain toivoa, että Ruotsin kruunun kurssia vahtaava Stora Enso näkee asian sa-malla tavalla eikä pudota Enoa ve-neestään.

Pankeilta kysytään nyt pitkämie-lisyyttä. Urakoita vaille jääviä puunkorjuu- ja kuljetusyrityksiä ei saa päästää nurin. Talkooapua toivoisi myös metsäteollisuudelta, joka vielä hetki sitten teki vetoomuksia metsäkonekuskien pika-koulutustarpeista työvoimapulan uhkaan vedoten.

Tässä metsäsektorin rakennemylläkässä täytyy vaan edel-leen uskoa siihen, että suomalaiset ovat kekseliästä kansaa. Innovaatioita on ennenkin löytynyt ikään kuin puun takaa.

Kun meitä moitittiin värittömästä pukeutumisesta, keksimme tuulipuvun. Kun meitä moitittiin puhumattomuudesta, keksim-me kännykän. Nyt sateenkaaren värit ja puheensorina ovat läsnä kaikkialla - ehkä joskus sellaisissakin paikoissa, joissa ei pitäisi.

Mitähän me nyt keksimme, kun meitä moititaan siitä, ettem-me löydä runsaille puuvaroillemme mitään kannattavaa käyttöä?

”Innovaatioita on ennenkin löytynyt ikään kuin puun takaa.”

195

Juuka on antanut hyvät eväät

Haastattelu Vaarojen Sanomissa 27.3.2009

Maakuntajohtaja Pentti Hyttinen vietti lapsuutensa Ansovaarassa Mataran suunnalla. Maatilatausta on antanut hy-vän pohjan elämänasenteelle ja elämäntavalle.

- Maatilalla ei tarvinnut kovin usein valitella, ettei oo mitään tekemistä, muistelee maakuntajohtaja Pentti Hyttinen huvittu-neena.

- Sitä paitsi tekemisen puutteen valittelu tulkittiin ilmoittautu-miseksi vapaaehtoistöihin. Välittömästi kävi käsky polttopuiden tekoon, heinänajoon tai johonkin muuhun vastaavaan laatuajan-käyttöön.

Hyttinen valmistui ylioppilaaksi Juuan lukiosta vuonna 1980 ja lähti sitten niin sanotusti maailmalle, ensin varusmiespalveluk-seen ja sitten opiskelemaan.

- Minulla oli kouluvuosina Juuassa useita kannustavia opetta-jia, jotka saivat kipinän opiskeluun syttymään.

Kotitausta on ollut hyödyksi matkan varrella

- Elämäni varrella minulle on ollut monesti hyötyä siitä, että olen Juuasta kotoisin, kertoo Hyttinen. Arvostan suuresti juuka-laisia juuriani.

196

- Kun minut valittiin maakuntajohtajaksi, juukalaisuuteni oli varmasti positiiviseen suuntaan vaikuttanut taustatekijä. Samoin esimerkiksi väitöskirjan teossa auttoi se, että minulla oli aineisto-na joukko juukalaisia metsätiloja.

Eräs huvittavakin tilanne juukalaistaustan hyvistä puolista muistuu Hyttisen mieleen.

- Kun olin metsänhoitajaopintojeni loppuvaiheessa projekti-töissä Joensuun yliopistossa, kerran Helsingin reissun matkalas-kuni tuli ns. bumerangina takaisin hallintovirastosta. Saatteeseen oli kirjoitettu, että ”Taksin käyttöä Helsingissä ei ole perusteltu”.

- Menin esimieheni professori Pekka Kilkin luo ja kyselin, että milläs sitä tämä taksi perustellaan. Hetken mietittyään hän kir-joitti matkalaskun alareunaan perusteluksi, että ”Mies on kotoi-sin Juuasta, joten ei voida edellyttää, että hän osaisi käyttää jul-kisia kulkuneuvoja Helsingissä”. Matkalasku meni hyväksyttynä läpi.

Oma metsä antaa vastapainoa arkityölle.

197

Metsä yhdistää edelleen kotimaisemiin

- Juuassa asuviin sukulaisiin ja ystäviin tekisi mieleni pitää enemmänkin yhteyttä, mutta työtehtäväni tiivis aikataulutus ja runsas matkustaminen rajoittavat sitä.

Pentti Hyttinen pitää arvokkaana asiana sitä, että Mataran suunnalla sijaitseva kotitila on edelleen asuttu, vaikka maata-loustuotanto ajettiin alas 1990-luvun puolivälissä. Vanhempien kuoleman jälkeen veljen perhe on pitänyt tilaa lämpimänä.

Myös metsä yhdistää maakuntajohtajan edelleen Juukaan. Hänellä on omistuksessaan pari metsäpalstaa aivan kotitilan ku-peessa.

- Metsänhoito on hyvä harrastus ja hyötyliikuntamuoto. Golf-mailan sijasta heilun mieluummin raivaussahan kanssa.

Juuka on pärjännyt hyvin

- Juuka on muuttunut paljon niistä ajoista, kun siellä asuin. Vuonna 1980 Juuassa oli vielä melkein 8 000 asukasta, maa- ja metsätalous työllistivät 1 600 henkilöä eli joka viides asukas sai suoraan leipänsä alkutuotannosta. Teollisia työpaikkoja oli vain 185. Vuolukiviteollisuutta ei vielä ollut.

- Nyt Juuan väkiluku on painunut selvästi alle 6 000 asukkaan, maa- ja metsätalous työllistää enää vajaat 300 henkeä, eli alle vii-desosan siitä mitä se oli vuonna 1980. Teollisia työpaikkoja sitä vastoin on peräti 800.

- On ollut mukava nähdä, että Juuka on pärjännyt monilla mit-tareilla varsin hyvin, vaikka väki on vähentynytkin.

198

Maakuntajohtajan mukaan Juuan tulevaisuuden kannalta yksi hyvin olennainen tekijä on se, miten ikärakenteen tuomat haas-teet onnistutaan hoitamaan. Tilanne sisältää myös paljon erin-omaisia mahdollisuuksia.

- Suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle ja työpaikkoja va-pautuu paljon. Nyt nuorilla ihmisillä on erinomainen sauma ra-kentaa tulevaisuutensa Juukaan.

- Toivotan Vaarojen Sanomille sekä kaikille juukalaisille ja Juuan ystäville onnea ja menestystä sekä vireyttä ja elinvoimaa pitkälle tulevaisuuteen!

Vuolukiviteollisuus on ollut Juualle onnenpotku.

199

Menestys Ulkopohjoiskarjalaisina palkitut

2005 Sisäasiainhallinnon palvelukeskuksen johtaja Kari Wahlström

2006 Euroopan unionin rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtaja

Ilkka Laitinen

2007 Nordea Pankin varatoimitusjohtaja Pekka Nuuttila

2008 Suomen Pankin johtokunnan jäsen Seppo Honkapohja

2009 Muusikko Anna Puu

2010 Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg

Ulkopohjoiskarjalainen -titteli myönnetään taustaltaan pohjoiskarjalaiselle, valovoimaiselle vaikuttajalle, joka on tuonut pohjoiskarjalaisuutta myönteisellä tavalla esille. Palkitsemistilaisuus järjestetään vuosittain Ilovaarirockin yhteydessä.


200

Pohjois-Karjala pärjää uusiutumalla

Haastattelu Sesonki-lehdessä 13.9.2009

Tulevaisuuden työpaikat löytyvät yhä useammin palvelujen puolelta, mutta myös teollisuus tuo jatkossakin runsaasti tuohta maakuntaan ja menestyy uusiutumalla, ennakoi maakuntajohta-ja Pentti Hyttinen.

Hyttinen muistaa aina mainostaa maakunnassa vieraileville vaikuttajille pohjoiskarjalaisten yritysten tuotteita.

- Kuinka monella teistä on nyt Abloy-avain taskussa? Milloin viimeksi tunnelmoit vuolukivitakan ääressä? Joko teillä kaikilla on trendikkäät Reino-tossut? Ja niin edelleen.

Maakuntajohtaja Pentti Hyttinen pääsi iloisten juukalaisten ”Reino-mannekiinien” keskelle Matka2009-messuilla. Tunnetut juukalaiset vasemmalta lukien ovat Aune Martikainen, Merja Ryynänen, Pentti Hyttinen ja Leena Mustonen.

201

Muista itäsuomalaisista maakunnista poiketen Pohjois-Karjalassa on perinteisesti ollut erittäin vahva teollinen pohja. Myös karjalaiset kauppamiehet pärjäävät.

- Sukunimet Laakkonen, Kakkonen, Broman, Hartikainen, Kekäle ja monet muut tunnetaan laajalti koko maassa, tietää Hyttinen.

Energia ja luonnonvarat nousevat keskiöön

Luonnonvarojen kestävän käytön uskotaan tuovan tulevaisuu-dessa paljon työtä ja toimeentuloa. Metsäsektorin merkitys alu-een taloudessa on aina ollut ratkaisevan tärkeä.

- Tarmokkaan kehittämistyön ja onnistuneiden valintojen myö-tä maakunnastamme on kehittynyt kautta maailman tunnettu metsäntutkimuksen kehto, vakuuttaa Hyttinen.

- Ei olekaan yllätys, että myös maailman johtavat metsäkone-valmistajat ovat asettuneet taloksi näille kulmille.

Juuri nyt metsäala on suuren murroksen melskeissä, mutta sen merkitys ei kuitenkaan ole katoamassa - voi käydä jopa päinvas-toin. Esimerkiksi pakkausten kysynnän ennakoidaan kasvavan vinhaa vauhtia.

- Ympäristö- ja energia-asiat nousevat yhä enemmän ohjaa-maan talouden toimintaa. Energiatehokkuus tulee yhä tärkeäm-mäksi kriteeriksi tuotteisiin. Bioenergian tuotannossa olemme jo nyt eurooppalaisittainkin katsottuna vahvoja.

202

Kaivannaisalan come back

Välillä jo unohtumaan päässyt kaivannaisteollisuus on Hyttisen mukaan yksi tulevaisuuden retroala.

- Kaikki merkit viittaavat siihen, että Ilomantsissa kaivetaan pian kultaa. Myös Polvijärven Kylylahti nousee uudestaan esille, kunhan raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat lähtevät uu-teen nousuun.

- Visioimme, että maakuntamme korkealaatuiset ja omaleimai-set kalliokiviainekset löytävät uudelleen tiensä Pietarin, Moskovan ja jopa Välimeren maiden markkinoille.

- Vuolukiviteollisuutemmehan on kuvaava esimerkki siitä, kuin-ka jatkuva uusiutuminen on ainoa tie pärjätä. Yrityksemme ovat löytäneet uusia markkinoita panostamalla designiin ja etsimällä kokonaan uusia käyttömuotoja vuolukivelle.

Idän auringon soisi jo nousta

Hyttistä harmittaa, että sijaintimme Venäjän kupeessa on vielä pitkälti realisoimaton mahdollisuus.

- Venäjän kieltä on syytä opiskella entistä enemmän, sille oli-si käyttöä niin matkailussa kuin yritystoiminnassa muutenkin. Vieraan kulttuurin nyanssit eivät avaudu muutoin kuin kielen kautta.

- Koko Barentsin alueen rooli talousalueena tulee kasvamaan mittavien energia- ja mineraalivarojen ansiosta. Venäjä tulee jat-kossa näkymään olennaisesti enemmän yritysten alihankintatoi-minnassa sekä viennissä ja tuonnissa. Myös venäläisen turismin mahdollisuudet ovat suuret ja mahtavat.

203

Luovuus kukoistaa

Pohjois-Karjalan koulutusjärjestelmää Hyttinen pitää vahvuu-tena. Sen myötä kasvaa tulevaisuuden osaajia, mikä on merkittä-vä etu, kun yritykset miettivät sijaintiratkaisujaan.

- Ensi vuoden alusta käynnistyy Itä-Suomen yliopisto, joka luo pohjaa uusien alojen nousulle. Esimerkiksi fotoniikka, nanotek-nologia, materiaalit ja biotalous kukoistanevat tulevaisuudessa.

- Mielenkiintoisia tulevai-suuden kasvualoja löytyy myös ammattikorkeakou-lun suunnalta. Esimerkiksi luova talous ei ole enää pelkkää sanahelinää.

- Nightwish on loistava esimerkki musiikkituotan-toon perustuvasta menes-tyvästä yritystoiminnasta. Markku Pölösen operaatiot ovat osoittaneet, että elo-kuvatuotanto voi antaa työ-tilaisuuksia sadoille ihmisille ja toimia myös matkailullise-na vetonaulana.

Hoiva-alalla nähdään pian rekrytointihuippu

Maakunnan hyvinvointia on viime vuosikymmenet rakennettu vahvojen teollisuusyritysten avulla. Nyt näyttää ilmeiseltä, että palvelujen rooli työn ja toimeentulon antajana kasvaa.

Perttu Vartiainen ja Pentti Hyttinen ovat kerran jos toisenkin pohtineet maakunnan kehittämisen peruskysymyksiä.

204

Tällä hetkellä maakunnassa toimii noin 270 yksityistä sosiaa-li- ja terveysalan yritystä, jotka työllistävät noin 2 300 henkilöä.

Yksityisten hoivayritysten työntekijämäärä on miltei kaksinker-taistunut 2000-luvulla.

- Hoiva-alan rekrytointihuippu osuu vuoden 2020 paikkeille. Mikäli nykyinen palvelutaso halutaan säilyttää, niin alalle tarvi-taan 1 500 henkilöä lisää.

- Hoiva-alan taitajien kannattaakin satsata nyt oman alan ohel-la myös liiketoimintaosaamisen ja markkinointitaitojen kehittä-miseen, kannustaa maakuntajohtaja.

205

Vuoropuhelu hälventää ennakkoluulot

Tervehdyspuhe maahanmuuttajien neuvonta- ja palvelupisteenavajaisissa Joensuussa 14.9.2009

Maahanmuuton merkitystä maakunnallemme voi lähteä tar-kastelemaan vaikkapa muuttotilastojen avulla. Pohjois-Karjalaan muuttaa vuosittain yli 500 henkilöä ulkomailta. Maakunnastamme puolestaan muuttaa ulkomaille noin 100-150 henkilöä.

Saamme siis ulkomailta muuttovoittoa suuruusluokkana 400 henkilöä vuosittain. Luku on koko ajan trendinomaisesti kasva-maan päin. Maahanmuutto itse asiassa kompensoi sen vähen-nyksen joka meille aiheutuu negatiivisen luonnollisen väestön-kasvun, eli syntyvyys-kuolleisuus -tilanteen, vuoksi.

Vuonna 2005 valmistuneessa Itä-Suomi -ohjelmassa ns. Itä-Suomen viisaiden ryhmä pohti ”Itäisen Suomen suuria tulevai-suuden kysymyksiä”. Tarkoituksena oli hakea Itä-Suomen myön-teistä kehitystä edesauttavia makrohankkeita ja toimintamalleja.

Yksi makrohankkeista oli maahanmuuttopolitiikan vahvistami-nen, josta sitten lähti liikkeelle tämän tilaisuuden taustalla oleva hanke. Työperäisen maahanmuuton edistäminenhän on vahvasti mukana myös maakuntaohjelmassamme POKATissa.

Miksi maahanmuutto koetaan tärkeäksi näissä tulevaisuuden strategioissa? Keskeisenä syynä on huoli osaavan työvoiman saa-tavuudesta.

206

Maakuntaliitto ja TE-keskus ovat harjoittaneet aktiivises-sa yhteistyössä tulevaisuuden työvoimatarpeiden ennakointia. Kuntasektorin tämän hetkisistä työntekijöistä noin 40 % jää eläk-keelle vuoteen 2020 mennessä.

Vaikka juuri nyt työttömyys onkin kasvussa, tuleva työvoima-pula on jo nyt tulkittavissa tämän päivän työttömyysluvuista.

Pohjois-Karjalan työttömien määrä on kasvanut viimeksi kulu-neen vuoden aikana yli 2000 hengellä, mutta alakohtaisesti kat-soen esimerkiksi hoiva-alan työttömien määrä on pysynyt hyvin aisoissa.

Arvioiden mukaan erityisesti hoiva-alalle tarvitaan työvoimaa työperäisen maahanmuuton välityksellä, ei ehkä kovin paljon juuri nyt, mutta todennäköisesti hyvinkin paljon 5-10 v. kuluessa.

Pohjois-Karjalaan maakuntaliitto ja Joensuun kaupunki ovat jo vuosia järjes-täneet tervetulotilai-suuksia kansainvälisille opiskelijoille.

207

”Maahanmuutto kompensoi sen vähennyksen joka meille aiheutuu negatiivisen

syntyvyys-kuolleisuus -tilanteen vuoksi.”

Pohjois-Karjalassa on ollut maahanmuuttoon liittyen monita-hoista aloitteellisuutta. Hyvä esimerkki tällaisesta on maahan-muuttajien lääkärihanke. Meillä on ollut vakava pula terveyskes-kuslääkäreistä useimmissa kunnissa.

Maakuntaliiton koordinoiman hankkeen myötä runsaan vuo-den kuluttua yhdeksän kuntaa saa ammattitaitoisen terveyskes-kuslääkärin. Kaikilla näillä lääkäreillä on laillinen pä-tevyys ja lain edellyttämä kielitaito palvella kuntalai-sia.

Toinen uuden tyyppinen avaus puolestaan on lähiviikkoina aloittava maahanmuuttajaradio paikalliskanavalla.

Pohjois-Karjala on ollut alkusyksystä maahanmuuttajien ase-maa koskevan keskustelun keskiössä, ei niinkään työperäisen maa-hanmuuton, vaan turvapaikanhakijoiden vuoksi. Kontioniemen vastaanottokeskuksen tapahtumat ovat herättäneet tärkeää kes-kustelua monikulttuurisuudesta ja maahanmuuttajiin kohdistu-vista ennakkoasenteista.

Oheistuotteenaan keskustelu on tuonut esille monia maahan-muuttajien kotoutumiseen ja maahanmuuttajapalveluihin liitty-viä puutteita. Uskonkin, että näiden tapahtumien lopputulema on myönteinen, sillä keskustelu vie asioita eteenpäin ja rakentaa Pohjois-Karjalasta entistä maahanmuuttajamyönteisempää maa-kuntaa.

Tapahtumat ovat jo tähän mennessä tiivistäneet maahanmuut-tajien parissa toimivien tahojen välistä yhteistyötä. Yleisenä tah-totilana on selvästikin korostunut se, että maahanmuuttajien ja

208

paikallisen väestön välistä vuoropuhelua on lisättävä sekä maa-hanmuuttajien kotoutumista maakuntaan on kaikin tavoin edis-tettävä.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on omalta osaltaan ollut ra-kentamassa tätä yhteistyötä. Vierailin Kontioniemen vastaanot-tokeskuksessa heti kohun noustua syyskuun alussa yhdessä maakunta-liiton koordinoiman Järjestöasiain neuvottelukunnan edustajien kans-sa.

Tutustuimme varsin perusteellisesti keskuksen toimintaan. Samalla sovimme jo muutamista konkreettisista toimenpiteistä maahanmuuttajien ja paikallisen väestön välisen vuoropuhelun lisäämiseksi.

Monikulttuurisuuteen, maahanmuuton lisäämiseen ja maa-hanmuuttajien kotoutumiseen liittyvät asiat tullaan nostamaan vahvasti esille myös valmisteilla olevassa maakuntaohjelmassa, joka valmistuu tulevan talvikauden aikana.

Tällä nyt avattavalla maahanmuuttajien neuvonta- ja palve-lupisteellä on niin sanottu sosiaalinen tilaus, ja vahva sellainen. Maahanmuuttajien vastaanotto- ja palvelujärjestelmästä puuttu-vat sellaiset palvelut, jotka huomioivat neuvonnan ja ohjauksen erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa. Nämä palvelut ovat eri-tyisen tärkeitä maahanmuuttajien kotoutumisen onnistumisen kannalta.

Nyt avattu maahanmuuttajien neuvonta- ja palvelupiste täyt-tää tätä palveluaukkoa. Se on erityisen innovatiivinen esimerkki

”Maahanmuutto voi lähivuosikym-meninä lisääntyä myös monista muista, sekä ennakoitavista että täysin yllättäen tulevista syistä.”

209

siitä, kuinka maahanmuuttajien kotoutumista tukevia palveluja voidaan toteuttaa ja kehittää yhteistyössä kunnan ja järjestötoi-mijoiden kanssa.

Maahanmuuttajakysymysten ratkaisemiseksi tarvitaan jatkos-sakin ennakkoluulotonta otetta ja entistä vahvempaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Maahanmuutto voi lähivuosikymmeninä lisääntyä myös monista muista, sekä ennakoitavista että täysin yllättäen tulevista syistä. Esimerkiksi ilmastonmuutospakolaisuus voi tulevaisuudessa lisääntyä huomattavasti. Näitä merkkejä on jo näkyvissä Euroopassa ja tällaiset, ehkä vähän vähemmän tie-dostetut kehityssuunnat olisi hyvä tiedostaa myös kunnissa.

Esitän lämpimät kiitokset kaikille niille tahoille ja henkilöille, jotka ovat tämän maahanmuuttajien neuvonta- ja palvelupisteen aikaan saaneet.

Toivotan parasta menestystä tälle uudelle toimintamuodolle sekä runsaasti tarmoa ja voimia tärkeään työhönne monikulttuu-risuuden edistämisessä!

210

Kunpa tietäisimme miksi

Juhlapuhe Paalasmaan veneonnettomuuden 50-vuotismuistojuhlassa Juuassa 4.10.2009

Syksyisenä sunnuntai-iltana 50 vuotta sitten 19 nuorta Paalasmaan saaren asukasta lähti isolla kuljetusmoottoriveneellä kohti kirkonkylää, osa kirkonkylän asuntolaan alkavaa kouluviik-koa varten, osa tansseihin, osa tuttavien luokse kyläilemään.

Vene oli ehtinyt vain puolen kilometrin päähän lähtölaituris-ta, kun siihen törmäsi mantereen suunnasta kiitänyt pikavene. Törmäyksen seurauksena Pielisen aaltoihin hukkui 15 nuorta.

Onnettomuus oli erityisen riipaiseva, kun se tapahtui juu-ri tuona aikana. Sota-ajasta oli selvitty, sotakorvaukset makset-tu, rintamamiehet ja siirtolaisväki asutettu. Sodan jälkeen alkun-sa saanut uusi sukupolvi oli varttunut teini-ikään. Meneillään oli maan historian kiihkein kasvun ja kehittymisen kausi. Myös Paalasmaan kylällä elettiin vahvan kasvun, uuden toivon ja tulevaisuuden uskon vuosia.

Tälle kylälle tapahtuma merkitsi unelmien romahtamista ja tulevaisuuden näkymien sumentumista. Surun määrää ei tie-tenkään voi millään mitata eikä myöskään vertailla. Mutta voi varmaan sanoa, että veneonnettomuus on tällä pienellä kylällä suhteellisesti samassa mittaluokassa kuin Estonian uppoaminen Virossa tai tsunami Thaimaassa.

”Paalasmaa olisi nyt varmasti monella tapaa erilainen paikka, jos nuo 15 nuorta olisivat olleet myötävaikuttamassa tämän kylän ja

saarialueen kehitykseen.”

211

Varmasti sama yleismaailmallinen kysymys heräsi ihmisten mielissä: miksi tämä kaikki tapahtui? Se on kysymys johon ei ke-nelläkään ole yksiselitteistä vastausta. Jokaisen on löydettävä vastauksensa itse. Pitää vain luottaa siihen, että tällaisilla onnet-tomuuksilla on tarkoituksensa ja että onnettomuuden aiheutta-ma suru ja kärsimys arvokasta ja välttämätöntäkin.

On ilman muuta selvää, että tapahtuma on jättänyt hyvin mer-kittävän jäljen tämän saaren kehitykseen. On helppo spekuloida sillä, kuinka monta asukasta enemmän Paalasmaassa olisi nyt, jos nuo hukkuneet nuoret olisivat saaneet jatkaa elämäänsä ja perustaneet perheensä tänne.

He olisivat saaneet 60-70-luvuilla vähintään 30-40 lasta. Heillä olisi edelleen enemmän kuin toinen mokoma lastenlapsia. Joillakin heistä olisi jo tällä hetkellä varmaan kolmannen polven lastenlastenlapsia. Voi vaan miettiä, kuinka monta taloa enem-män täällä olisi nyt asuttuna? Kuinka monta oppilasta olisi kylä-koulussa? Miten paljon paremmat olisivat kylän muut palvelut?

Joka tapauksessa on selvää, että tuolloin 300 asukkaan Paalasmaa olisi nyt varmasti monella tapaa erilainen paikka, jos nuo 15 nuorta olisivat olleet myötävaikuttamassa tämän kylän ja saarialueen kehitykseen. Nythän täällä on juuri ja juuri yli 100 asukasta.

Olen itse syntynyt 1962, joten minulla ei tietenkään ole ta-pahtumaan suoranaisia omia muistikuvia. Minulla oli Juuan kes-kikoulussa ja sen seurannaisena peruskoulun yläasteella useita luokkakavereita, jotka olivat kotoisin Paalasmaasta. He olivat sitä ikäluokkaa, joiden isät ja äidit olivat suunnilleen samanikäisiä ve-neonnettomuudessa hukkuneiden kanssa. Sitä kautta pystyin aistimaan jotakin siitä arvoperinnöstä, jonka veneonnettomuus ja sen käsittely olivat jättäneet seuraavallekin ikäpolvelle.

212

Mitkä ovat sitten tulevaisuuden näkymät täällä Paalasmaassa, Juuassa ja Pohjois-Karjalassa. Yksi hyvin olennainen tekijä tule-vaisuuden kannalta on väestön ikärakenteen muutos, jossa piilee monia tulevaisuuden haasteita, mutta myös paljon erinomaisia mahdollisuuksia.

Kun mietimme tulevaisuuden toimeentulomahdollisuuksia ja työpaikkoja, meidän pitää pystyä ottamaan monipuolisesti huo-mioon ihmisen elämänkaaren eri vaiheet. Sotien jälkeen synty-neet suuret ikäluokat ovat nyt tulossa eläkeikään. Arvioiden mu-kaan vuoteen 2015 mennessä jopa kolmannes maakuntamme nykyisistä työllisistä siirtyy pois työ-markkinoilta.

Ikääntyvän väestön palvelutar-peisiin vastaaminen on meidän kaikkien yhteinen haaste. Asia koskettaa meitä itse kutakin sekä henkilökohtaisella tasolla että aluekehityksen ja palveluraken-teen näkökulmasta.

Ikääntymiseen liittyy paljon erilaisia käytännön huolia, jopa pelkoja ja toisaalta toiveita, erinäisiä taloudellisia kysymyksiä ja yhteiskunnallista resurssikeskustelua. Maakuntamme kyky pal-vella ikääntynyttä väestöä on yksi keskeisimpiä hyvinvoinnin mit-tareita.

On selvää, että jokainen haluaa läheisilleen hyvää ja arvokasta ikääntymistä. Ihmisen ei ole hyvä jäädä yksin. Haluamme pitää vanhempamme lähellä, tutussa ympäristössä, tuttujen kalavesi-en ja marja-apajien lähettyvillä. Harvalla kuitenkaan on tänä päi-vänä mahdollisuutta toteuttaa usean sukupolven yhteisasumista omassa kodissaan, mikä aikoinaan oli vallitseva käytäntö.

”Lisääntyvä hoivan ja hoidon kysyn-tä on samalla mahdollisuus synnyttää

yrittäjyyttä ja työllistää ihmisiä.”

213

Maakunnan kehittämisen näkökulmasta tärkeää on, että li-sääntyvä hoivan ja hoidon kysyntä on samalla mahdollisuus syn-nyttää yrittäjyyttä ja työllistää ihmisiä. Tarvitsemme lisää käsiä auttamaan arjessa ja lisää jalkoja juoksemaan asioilla. Palvelujen järjestäminen tämän päivän ja huomisen tarpeisiin edellyttää en-nakkoluulotonta ja avointa mieltä.

Maakuntamme haluaa toimia pilottina ikääntymiseen liittyvis-sä haasteissa. Uudenlaiset yhteistyötavat kuntien, yritysten ja jär-jestöjen kesken ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kohentunut elintaso nostaa odotettavissa olevan eliniän ennustetta. Ennakointitilastot näyttävät seniorikansalaisten osuuden kasvavan jatkuvasti suh-teessa muihin ikäryhmiin.

Tämän päivän seniorikansalaiset, harmaat pantterit, ovat hy-väkuntoisia ja ostovoimaisia. Se tarkoittaa esimerkiksi hyvinvoin-ti- ja hoivapalvelujen kysynnän kasvua, mikä puolestaan mahdol-listaa alan yrittäjyyden kasvun ja tuo työpaikkoja.

Samaan aikaan varttuu nuorempi sukupolvi, ns. perijäsukupol-vi, jonka elämäntehtävänä ei enää ole ensiasunnon maksaminen. Uusi sukupolvi saa ikään kuin valmiina monet materiaalisen hy-vinvoinnin kannalta tärkeät asiat, jotka vielä minunkin ikäpolvel-leni ovat olleet pitkän työn ja ponnistelun päässä häämöttävänä tavoitetilana.

Toivotan Paalasmaan asukkaille ja Paalasmaan ystäville vireyttä ja elinvoimaa pitkälle tulevaisuuteen - sekä ihan tätä lähitulevai-suutta ajatellen toivotan kaikille oikein hyvää syksyä!

214

Kolme polkua hyvään huomiseen


Stora Enso ilmoitti aloittavansa uudelleen sellunkeiton yli puo-li vuotta seisoneella Enocellin tehtaalla. Uutinen toi tervetullutta vastapainoa tähän aikaan, jossa metsäalalta on tullut vain huo-noja ja vielä huonompia uutisia.

Eno ei siis pudonnut veneestä näissä tyrskyissä. Kotimaisen puunkäytön kannalta erityisen myönteinen asia on se, että viime vuosina suurelta osin venäläisellä koivulla ruokittu tehdas siirtyy pelkästään havukuidun käyttöön.

Päätös tehtaan ylösajosta lämmittää, mutta metsäteollisuuden kyyti jatkuu kylmänä, eikä tulevaisuudesta voi sanoa muuta kuin, että se on epävarma.

Metsäteollisuuspaikkakunnista useimmat ovat käytännössä synty-neet ja kehittyneet tehtaiden ympä-rille. Rakennemuutoksen rytkeessä jopa kokonaisten kaupunkien tulevaisuus on vaakalaudalla.

Tällaisessa tilanteessa korostuu paikkakuntien omaehtoinen, omaan tahtotilaan ja omiin vahvuuksiin perustuva tulevaisuuden tekeminen. Metsästä elävien alueiden on ratsastettava tulevai-suuteen useammalla hevosella ja useampaa polkua pitkin.

”Metsästä elävien alueiden on ratsastettava tulevaisuuteen

useammalla hevosella ja useam-paa polkua pitkin.”

215

Tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen polku on elinkeinoraken-teen monipuolistaminen. Metsäalan rinnalle pitää pystyä luo-maan uusia menestyviä toimialoja, jottei kaikki olisi aina yhden kortin varassa.

Polku uusille toimialoille on kuitenkin useimmiten hidas ja han-kalakulkuinen, mutta joskus kohdalle voi sattua myös kiitorata. Esimerkki tällaisesta on Googlen palvelinkeskuksen sijoittuminen Haminaan entiseen Summan tehtaaseen.

Toinen polku, niin epäseksikkäältä kuin se kuulostaakin, on pyrkiä kaikin tavoin edistämään metsävarojen täysimääräisem-pää hyödyntämistä ja uusien metsään perustuvien tuotteiden syntyä.

Ikävien kokemusten vuoksi monilla alueilla näyttää olevan kiu-saus vetää ruksit metsäalan kehittämistoimien päälle ja suuntau-tua sen sijaan johonkin uuteen ja eksoottiseen.

Lähtökohtana sopii kuitenkin muistaa, että meillä sattuu ole-maan mittavat metsävarat ja kokonaisuutena katsoen maailman parhaassa kunnossa oleva metsäklusteri. Olisi järjetöntä olla hyö-dyntämättä tätä suunnatonta potentiaalia.

Se olisi suunnilleen sama kuin, että Usain Bolt päättäisi lopet-taa pikajuoksun vanhanaikaisena auringonlaskun alana, koska sitä on harrastettu iät ja ajat, ja keskittyä johonkin trendikkääm-pään lajiin - esimerkiksi sauvakävelyyn.

Ei ole kuitenkaan realistista olettaa, että uudet toimialat taik-ka uudet metsän käyttöön liittyvät innovaatiot voisivat hetkessä kompensoida tämän hetken metsäsektorin volyymiltään mitta-vat tulovirrat ja työpaikat.

216

Sen vuoksi, kolmanneksi, kaikkein akuutein tehtävä on vah-vistaa nykymuotoisen metsäteollisuuden välitöntä kilpailukykyä, jotta se voisi tahkota tuohta tämän taantuman yli lähivuosien työpaikkojen turvaamiseksi.

Uutta huomista rakennettaessa on hyvä pitää mielessä, että monet merkittävät päätiet on rakennettu vanhojen lehmipolku-jen pohjalle - kenties niitä hiukan oikoen, mutta kuitenkin.

Kolin kansallismaisemassa järjestetään joka toinen vuosi kansainvälinen korkean tason kutsuse-minaari Koli Forum. Eurooppalaiset talouden, tieteen, politiikan ja kulttuurin huippuvaikuttajat hakevat seminaarissa ratkaisuja luonnonvarojen käyttöön liittyviin tulevaisuuden kysymyksiin. Kutsuseminaarin takana on joukko suomalaisia huippuvaikuttajia.

Koli Forumin pääsihteeriTimo Karjalainen ja ohjaus-ryhmän puheenjohtajaPentti Hyttinen.

217

Ensimmäinen Koli Forum järjestettiin syksyllä 2009. Sen kutsuivat koolle presidentti Martti Ahtisaari ja Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. Seminaari kokosi pai-kalle yli 70 eurooppalaista päättäjää ja vaikuttajaa. Pääpuhujina olivat mm. Nokian ja Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila sekä Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson.

218

Ikkuna Venäjälle on huurussa

Sunnuntaidebatti -kirjoitus Helsingin Sanomissa 18.10.2009 (Julkaistu otsikolla ”Pakkoruotsin

vaihtoehdoksi otettava pakkovenäjä”)

Viime vuosikymmenen puolivälissä itäsuomalaisessa tavarata-lossa saattoi nähdä kyltin ”Vain yksi venäläinen kerrallaan”. Sen jälkeen on virrannut paljon vettä Saimaan kanavassa.

Nyt venäläiset otetaan avosylin vastaan. Venäläiset ovat kär-jessä Suomeen tulevien matkailijoiden ja maahanmuuttajien ti-lastoissa. Venäjä on myös noussut tärkeimmäksi kauppakump-paniksemme Saksan rinnalle. Money talks.

Pienimmätkin putiikit autokau-poista antikvariaatteihin pyrkivät varmistamaan, että liikkeessä olisi aina vähintään yksi venäjän-kielentaitoinen myyjä valmiina palvelemaan rajantakaisia asiak-kaita.

Elinkeinoelämän kannalta kenties vielä merkittävämpi asia kuin kykymme palvella venäläisiä Suomessa on kykymme verkot-tua venäläisten kanssa Venäjällä. Lukuisat suomalaiset yritykset ovatkin jo perustaneet tuotantolaitoksiaan ja ohjanneet alihan-kintatoimintojaan itärajan taakse.

Maailmalla maatamme markkinoidaan porttina ja ikkunana Venäjälle. Suomalaisen osaamisen ja infrastruktuurin otaksutaan siloittavan kansainvälisten yritysten, poliitikkojen ja matkailijoi-

”Korulauseiden uskottavuutta syö se ikävä tosiasia, että vain ani harva suomalainen

osaa kommunikoida venäjän kielellä.”

219

den polkua Venäjälle. Erityisesti Suomea on haluttu tuoda esiin siltana EU:n ja Venäjän välillä.

Korulauseiden uskottavuutta syö se ikävä tosiasia, että vain ani harva suomalainen osaa kommunikoida venäjän kielellä.

Venäläisille matkailijoille tehdyn kyselyn mukaan suurin yksit-täinen rajoite Suomeen kohdistuvan matkailun lisäämiseksi on venäjänkielisten palvelujen puute. Vastaavasti suomalaisten yri-tysten Venäjällä kokemat vastoinkäymiset selittyvät ainakin osak-si puutteellisella kielen ja kulttuurin ymmärtämisellä.

Portti Venäjälle on ruosteessa ja ik-kuna huurussa. Vähemmän kuin joka 50. suomalainen osaa edes jollain lailla venäjää. Erityisen häm-mentävää on, että tilanne ei ole paranemaan päin - vaan päin-vastoin.

Ylioppilaskokeissa venäjän kirjoittaneiden määrä on puolittu-nut 25 vuodessa 2 000:sta vajaaseen tuhanteen. Suuri osa venä-jän osaajista alkaakin olla pian jäämässä pois työelämästä eikä uusia kasva tilalle.

Käännämmekö selkämme niille kaikille kaupallisille ja kulttuu-risille mahdollisuuksille, joita 140 miljoonan asukkaan Venäjä meille tarjottimella ojentaa?

Sekä EU:n että Suomen tuoreimmissa tulevaisuuden stra-tegioissa on korostettu Venäjän roolin voimakasta kasvua. Olennaisimmat mahdollisuudet liittyvät Barentsin alueen mitta-viin luonnonvaroihin ja niiden hyödyntämiseksi ennakoituun in-vestointibuumiin.

”Johtopäätös on, että venäjän asemaa kouluopetuksessamme

on kohennettava.”

220

Suomella on aidosti sekä maantieteellisistä että historiallisis-ta syistä johtuen selkeitä kilpailuetuja toiminnassa venäläisten kanssa. Niin kauan kuin suomalaiset kieltäytyvät omaksumasta venäjän kieltä, vieraan kulttuurin nyanssit eivät kuitenkaan avau-du.

On totta, että periaatteessa liikesuhteet voidaan hoitaa eng-lanniksi. Kilpailuetumme ei kuitenkaan realisoidu ilman venäjän taitoa, koska muualtakin maailmasta Venäjälle säntäävät osaavat kyllä englantia.

Tämän päivän tosiasioiden ja tulevien näkymien valossa ilmi-selvä johtopäätös on, että venäjän asemaa kouluopetuksessam-me on kohennettava.

Ylimääräisenä valinnaisena kielenä opiskeltava venäjä kun ei näytä Suomen nuorisoamme kiinnostavan - tai ehkä enemmän on kysymys menneisyyden juoksuhautoihin jumiutuneista van-hemmista ja päättäjistä.

Venäjän suurlähettiläs Aleksander Rumjantsev vierailulla Pielisjoen linnassa kesällä 2007. Sisko Kaarto ja Pentti Hyttinen isännöivät.

221

Kannanotot venäjän aseman kohentamiseksi näyttävät väistä-mättä johtavan juupas-eipäs-asetelmaan ruotsin kielen kanssa, vaikka tuskinpa edes maamme itäisimmissä osissa ihmisillä on si-nänsä mitään ruotsinkielen osaamista vastaan.

Kieliä ei tietenkään tulisi laittaa tällä lailla vastakkain, mutta valitettavasti käytännön tilanne vaan on se, että kouluopetukses-sa, josta muutoin on pyritty ottamaan kaikki tehot irti ja löysät pois, ruotsin kielelle allokoitu aika väistämättä vie resursseja ve-näjältä. Kovin monta kieltä koululaisten lukujärjestykseen ei ole mahdollista mahduttaa.

Venäjän osaamisen olennainen kohentuminen toteutuu vain sitä kautta, että nuorille tarjotaan valinnan vapautta. Peruskoulun 7. luokalta alkaen niin sanotuksi B1-kieleksi tulisi voida valita joko ruotsi tai venäjä.

Vaikka ruotsi ei enää kuulukaan ylioppilaskirjoitusten pakolli-siin aineisiin, on sen asema Suomessa edelleen vahva ja lailla sää-detty. Perustelut, jotka kenties ammoin ovat olleet hyviä, eivät enää vastaa tämän päivän todellisuutta ja tarpeita. Suomen tu-levaisuuden kilpailukyvyn kannalta ruotsin kielellä ei ole sen kal-taista strategista merkitystä kuin venäjällä.

Valtaosassa Suomen kuntia venäjä on jo nyt puhutumpi kieli kuin ruotsi. Käytännössä Kotka-Pori-Seinäjoki-Oulu-linjan itäpuo-lella tarvitaan päivittäin venäjän taitoa aivan tavallisissa palvelu-ammateissa; ruotsia sitä vastoin ei käytännössä lainkaan.

Venäjän kielen osaamisen kasvun tiellä on tanakka kaksisalpai-nen tunnelukko, jonka toisena kapulana on isiemme perintönä saadut asenteet venäläisyyttä kohtaan ja toisena ruotsin kieleen liittyvät lataukset. Maailman muuttuessa myös säädöksiä pitää voida ennakkoluulottomasti päivittää.

222

Pantterit hoitavat metsämme


Metsänomistajien keski-ikä on Suomessa lähes 60 vuotta. Se on jotakuinkin sama kuin vuonna 1950 syntyneen poikalapsen eliniänodote.

Iso osa metsänomistajista on siis jo ehtinyt syntymähetkellä ar-vioidun ”parasta ennen” -päiväyksensä tuolle puolen. Ennen pit-kää edessämme on mittava metsäomaisuuden siirtyminen nuo-remmille sukupolville.

Ikä vaikuttaa olennaisesti metsänomistajan tapaan tarkastella metsäänsä. Pelkona on, ettei useimmilla metsiä perivillä ole sen enempää osaamista, kiinnostusta kuin aikaakaan omatoimiseen metsien hoitoon.

Seuraamukset metsänomistajien arvomaailman, tavoitteiden ja toiminnan muutoksista ovat olennaisia kysymyksiä metsiem-me hoidon tulevaisuuden kannalta.

Tutkimusten mukaan omatoi-minen metsänhoitotyö on yleisin-tä metsänomistajien keskivertoiän molemmin puolin, mutta ei kovin-kaan yleistä nuoremmissa ikäryhmissä. Merkittävä osa metsän-hoitotöistä onkin harmaiden panttereiden varassa.

”Iso osa metsänomistajista on siis jo ehtinyt syntymähetkellä arvioidun

”parasta ennen” -päiväyksensä tuolle puolen.”

223

Vielä tällä hetkellä puolet metsänomistajista asuu maaseudulla metsänsä tykönä, mutta tilanne muuttuu vääjäämättä etäomis-tuksen suuntaan. Kun metsätiluksille on matkaa satoja kilomet-rejä, ei metsien hoito enää onnistu puhdetyönä, vaikka siihen oli-si osaamista ja intoakin. Vapaa-ajan asunto metsänhoitotöiden tukikohtana saattaa hiukan auttaa asiassa.

Metsänhoitotöiden teettäminen vieraallakin vaikeutuu, kos-ka myös alan ammattilaiset ikääntyvät, eikä tilalle tahdo hakeu-tua riittävästi nuoria. Muiltakaan aloilta ei hevillä vapaudu väkeä metsätöihin, sillä ikääntyminen ei ole pelkästään metsäalan oma ilmiö.

Itse asiassa ikääntyminen on koko länsimaisen sivilisaation megatrendi. Suomi on ensimmäinen länsimaa, jossa työssäkäyviä on vähem-män kuin elätettäviä lapsia, vanhuksia, työttömiä ja opiskelijoita.

Negatiivisen, huolia ja murheita täynnä olevan tulevaisuusku-van vastapainoksi ikääntymiseen voidaan ottaa myös valoisam-pi näkökulma. Ikääntyminen näet merkitsee muutakin kuin kolo-tuksia ja kustannuksia.

Suurten ikäluokkien toimelias seniori on erilainen tapaus kuin takavuosien raihnainen vanhus. Nykyajan kuusikymppinen on suhteellisen terve ja hyvävoimainen. Ikäihmisissä piileekin mer-kittävä potentiaali tulevaisuuden metsänhoitotöiden kannalta.

Osaamispohjaa voidaan laajentaa myös metsänomistajakun-nan ulkopuolisiin ikäihmisiin. Sieluni silmin kuvittelen tv-kam-panjaa ”Tervaskannot taimikkoon”, jossa metsäkärpäsen pure-mat seniorit vaihtavat reinot turvasaappaisiin ja kulkevat iloisesti kimppakyydillä kesät talvet metsänhoitotöissä.

”Ikääntyminen näet merkitsee muutakin kuin kolotuksia ja

kustannuksia.”

224

Tässä visiossa vanheneminen ei enää merkitse toimettomuutta eikä tarpeettomuuden tunnetta. Sitten tarvitaan vielä toinen vi-sio, jonka avulla tämä jalo harrastus, osaaminen ja innostus siir-retään tuleville polville.

Keinutuolin sijasta nykyajan kuusikymppiselle lahjaksi kannat-taakin ojentaa raivaussaha. Itse asiassa metsänhoitotyö pitäisi säätää Kelan korvaamaksi kuntoutusmuodoksi.


225

Kullan kiilto silmissä uudelle vuosikymmenelle

Juhlapuhe Pohjois-Karjalan maakuntaliiton uuden vuoden vastaanottotilaisuudessa 5.1.2010

Lämpimästi tervetuloa tähän uuden vuoden - ja samalla uuden vuosikymmenen - vastaanottotilaisuuteen! Meitä on täällä pai-kalla yli 700 henkilöä, joten ihan kaikki eivät mahtuneet tähän Carelia-saliin. Viimeksi saapuneet seuraavat ohjelmaa naapurisa-lista videokuvan välityksellä.

Kutsuamme on siis kuultu selvästi yli ennakko-arvioiden, jotka oli laadittu aikaisempien lääninhallituksen vastaanottojen osallis-tujaprosenttien pohjalta. Tämä runsas osanotto on osoitus vah-vasta maakuntahengestä.

Aion tässä puheessani ensin arvioida, mitä mennyt vuosikym-men merkitsi Pohjois-Karjalalle, mitkä olivat keskeiset kohokoh-dat ja koettelemukset. Sitten toiseksi käyn läpi maakuntaliiton roolia uudistuneessa aluehallinnossa. Lopuksi valotan alkavan vuosikymmenen kehitysnäkymiä Pohjois-Karjalassa.

Ihan aluksi kuitenkin muutama sana tämän tilaisuuden kulus-ta: äsken avaukseksi kuulimme Jean Sibeliusta, jota meille tul-kitsivat lieksalaislähtöinen Jussi Makkonen sekä virolainen Rait Karm. Sibeliushan - kuten tunnettua, haki luomisvoimaansa Kolilta. Puheeni jälkeen Makkonen ja Karm esittävät toisen setin, joka sisältää Finlandian ainutlaatuisen sovituksen sellolle ja pia-nolle. Sen jälkeen tässä tilaisuudessa palkitaan Maakunnan ke-hittäjä 2009.

226

Ohjelmaosuus tässä auditoriossa päättyy Karjalaisten lauluun, jonka jälkeen siirrymme aulatiloihin maistelemaan maakunnan makuja. Jo tässä vaiheessa kerron, että ruokaa on tarjolla sekä tämän auditorion ylätasanteella että alakerran aulatilassa. Myös kirjastosalin aula on käytettävissä seurusteluun.

Viime päivinä lehdet ovat olleet tulvillaan katsauksia siitä, mit-kä olivat viime vuosikymmenen merkittävimpiä tapahtumia ja il-miöitä. Tiivis kertaus maailmalta: lentokoneterrori-iskut USAssa, tsunami, ilmastonmuutos, finanssikriisi ja talouslama. Ei siis ko-vin iloisia asioita.

Oikeastaan yllättävää oli, että vältyimme virtuaalitsunamilta, teknologiakaaokselta. Se jää vielä tälle vuosikymmenelle. Eli ti-lanne, jossa jokin maailmanlaajuinen tietojärjestelmä kaatuu ja halvaannuttaa jokseenkin kaikki työyhteisöt, julkisen liikenteen, jakeluverkot jne.

Suomalaiset viime vuosikymmenen muistelot olivat niin ikään murheellista luettavaa: traagiset surmatyöt kouluissa, sairaalois-sa ja kauppakeskuksissa - jopa Kuopion torilla - saivat meidät kaikki pysähtymään ja pohtimaan suomalaisen hyvinvointiyhteis-kunnan syvimpiä kipupisteitä. Kevennystä arkeemme tarjosi koti-mainen politiikka, joka pyöri telefaxien, tekstiviestien ja lautaka-sojen ympärillä.

Vuosikymmeneen mahtui monia asioita, joista me pohjois-karjalaiset voimme olla ylpeitä. Aloitan urheilurintamalta, jos-sa esimerkiksi Jaakko Tallus ja Jukka Keskisalo kohottivat hiih-toja yleisurheilukansan itsetuntoa. Henri Häkkinen, Kalevan ras-tin suunnistajat ja monet maamme pääsarjatasolla menestyneet palloiluseurat osoittivat että Karjalasta kajahtaa.

227

Musiikin saralla miel-tämme ylentävää on ollut Nightwishin hui-ma menestys maail-malla. Kotimaan listo-jen ja myyntitilastojen kärjessä ovat keikku-neet myös mm. Stella ja Anna Puu. Markku Pölönen ja monet muut elokuvanteki-jät löysivät kuvaus-ympäristönsä Pohjois-Karjalasta. Karjalan kunnailla tv-sarja nou-si katsotuimmaksi ko-timaiseksi tv-sarjaksi.

Politiikan sarallakin tuli menestystä: Pohjois-Karjala palasi näyt-tävästi ministerikantaan: pitkän hiljaiselon - ja melkeinpä jo epä-toivon jälkeen meillä oli yhtäkkiä kaksi ministeriä ja bonuksena vielä merkittävän puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajuus.

Näiden - ja monien muiden, tässä mainitsemattomien ilon ta-rinoiden ohella meitä myös koeteltiin.

Viime vuosikymmen oli ennen kaikkea rakennemuutosten vuosikymmen - sekä elinkeinoelämässä että julkisella sektorilla. Aluksi elimme erittäin vahvan talouskasvun ja kehityksen aikaa. Vuosikymmenen puolivälissä meillä oli yli 14 000 teollista työ-paikkaa, kaikkien aikojen ennätys. Etenkin Perlos lisäsi työvoi-maansa jatkuvasti, kunnes sitten toteutti maamme taloushistori-an rajuimman alasajon. Siitäkin on selvitty olosuhteisiin nähden hyvin.

Pohjois-Karjalan maakuntahallitus 2009–2012.Puheenjohtajana toimii Matti Kämäräinen (kesk.)

228

Metsäteollisuus ajoi vuoristorataa. Puukaupassa nähtiin muu-tama vuosi sitten kaikkien aikojen hintabuumi, sitten taas välillä metsässä ei liikahtanut lehtikään. Meille tärkeä Enocell kuitenkin säilyi, eikä eno pudonnut veneestä näissä tyrskyissä.

Julkisen sektorin rakennemuutoksesta merkittävin osa oli kun-taliitokset. Vuosikymmen sitten maakunnassa oli 19 kuntaa, nyt meillä on 14.

Maakunnan väki väheni vuosi-kymmenessä Ilomantsin asukas-luvun verran. Milleniumin aikaan meitä oli 172 500, nyt vajaat 166 000. Muuttotappio on kui-tenkin trendinomaisesti pienentynyt, mutta ikärakenteemme on muotoutunut sellaiseksi, että syntyvyys-kuolleisuus -suhde ro-kottaa väkilukuamme muuttotappiota enemmän. Nyt onneksi syntyvyys näyttää olevan vahvassa nousussa.

Maahanmuutto on väkilukuamme ylläpitävä tekijä. Olemme viime vuosina saaneet muuttovoittoa ulkomailta jopa 400 hen-keä vuodessa. Kesto-ongelmamme työttömyys ei hellittänyt otet-taan, vaan jopa paheni taloustaantuman myötä vuosikymmenen loppua kohti.

Tilastolukujen perusteella olemme kyllä kiivenneet kehityksen tikapuilla, mutta valitettavasti ihan aina ne tikapuut eivät ole ol-leet oikeaa seinää vasten.

Mennyt vuosikymmen jätti jälkeensä kuitenkin myös valoa tun-nelin päähän: iloiset uutiset Ilomantsin Pampalosta saavat mei-dät siirtymään tälle vuosikymmenelle kullan kiilto silmissämme.

”Pitkän hiljaiselon - ja melkeinpä jo epätoivon jälkeen meillä oli yhtäkkiä

kaksi ministeriä.”

229

Amerikan kullankaivajien ajoista lähtien ihmiset paremman elämän toivossa ovat menneet länteen. Tulevaisuudessa kultaa kaivetaan idästä, kuten Pampalo symbolisesti osoittaa, tulevai-suuden talouskasvun ja kehityksen suunta on itä.

Maakuntaliiton rooli vahvistuu

Maakuntaliitto on nyt ensimmäistä kertaa järjestämässä tä-mäntyyppistä uudenvuoden vastaanottoa. Momentum tähän tuli siitä, kun Suomen aluehallinto uudistui ja läänit lakkasivat olemasta vuoden vaihteessa - syntyi maakuntaliiton mentävä aukko. Aluehallinnon uudistuksessa Maakuntaliiton rooli vahvis-tui, saimme jonkin verran lisää tehtäviä, hiukan resurssejakin.

Maakuntaliiton organisaatio 1.1.2007 alkaen. Kaaviossa mainitut henkilöt ovat vuoden 2011 maaliskuun tilanteen mukaisesti.

230

Maakuntaliiton toimitilat ovat Pielisjoen linnassa. Olemme 45 hengen työyhteisö. Maakuntaliitto on hallintoa alhaalta ylös-päin, edustamme maakunnan kuntia ja asukkaita. Vastinparina meillä on vuodenvaihteessa aloittaneet uudet valtion organisaa-tiot Aluehallintovirasto AVI sekä Elinkeino-, liikenne ja ympäris-tökeskus ELY. Ne ovat valtiovallan edustajia alueella, me olemme valtion viranomaisten hyvä kes-kustelukumppani, alueen oma ääni.

Näkyvin ja kuuluvin osa maakuntaliiton työtä on edunvalvon-ta. Pidämme Pohjois-Karjalan puolia aina kun meitä koskevia asi-oita on esillä eri päätöksentekoelimissä. Tärkeä osa edunvalvon-tatyötä on maakuntahengen ja maakunnan sisäisen yhteistyön vaaliminen.

”Valitettavasti ihan aina tikapuut eivät ole olleet oikeaa seinää vasten.”

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton henkilökunta vuonna 2009.

231

Monesti läheltä on vaikea nähdä kaikkea sitä hyvää mikä täällä meillä on ympärillämme. Meidän on ensin itse havaittava omat valttimme ja vahvuutemme, ennen kuin voimme niistä uskot-tavasti ja menestyksellisesti kertoa ulospäin. Pyrimme tietoises-ti nostamaan esiin myönteisiä asioita maakunnastamme. Uskon että useimmat teistä ovat nähneet esimerkiksi kirjasemme Ilon tarinoita.

Toinen esimerkki maakuntahengestä ja yhteistyön voimas-ta on Pohjois-Karjalan maakuntatapahtumat Senaatintorilla Helsingissä. Viimeksi sellainen järjestettiin toissa kesänä. Esillä oli toista sataa maakunnan yritystä. Karjalanpiirakoiden myynnissä tehtiin maailmanennätys: yli 150 000 piirakkaa meni kaupaksi yhden viikonlopun aikana. ”Ilo elää Karjalassa” on jäänyt pysy-västi elämään helsinkiläisten ihmisten mieliin.

Maakuntaliiton erityis-tehtävänä on Suomen EU-jäsenyyden aikana ollut huolehtia maakunnan ase-masta EU:n aluepolitiikassa ja EU:n ulkorajayhteistyössä. Emme ole enää vuosikausiin perustelleet tuen tarvettamme köyhyydel-lä. Sen sijaan olemme saaneet läpi vaatimuksemme pysyvästä erityisasemasta kylmän ilmaston, väljän asutuksen ja pitkien vä-limatkojen perusteella. Olemme Brysselistä katsoen samankal-taisessa erityisasemassa kuin esimerkiksi Kanarian saaret ja EU-maille kuuluvat Karibian meren alueet.

Pohjois-Karjalan saamien EU:n aluetukien rahallinen arvo on tällä hetkellä noin 50 M€/v. Tällä rahalla on rakennettu lukuisa määrä erilaisia henkisiä ja fyysisiä maamerkkejä. Rahoituskohteina ovat viime vuosina olleet esimerkiksi Tiedepuisto, Kivikeskus,

”Olemme Brysselistä katsoen samankaltaisessa erityisasemassa kuin esimerkiksi Kanarian saaret ja EU-maille kuuluvat Karibian meren alueet.”

232

Mekrijärven tutkimusasema, Niiralan raja-asema ja Ahmovaara-Koli -tie. Parhaillaan ollaan mm. rakentamassa eritasoliittymiä Karjalan radalle Kesälahden ja Joensuun välillä. Nyt olemme jo aloittaneet vaikuttamistyömme vuoden 2013 jälkeiseen EU:n aluepolitiikkaan.

Edunvalvontatyön ohella maakuntaliitto vastaa maankäytön suunnittelusta koko maakunnan tasolla. Maakuntakaava on se asiakirja, jossa määritellään mm. merkittävien liikenneväylien, te-ollisuusalueiden, kauppakeskusten, suojelualueiden ja soranot-topaikkojen sijainti.

Tulevaisuuden tekemisessä maakuntaliiton keskeinen työkalu puolestaan on maakuntaohjelma. Se sisältää maakunnan kehit-tämisen linjaukset 4-vuotiskaudelle. Voimassa oleva maakunta-ohjelma on POKAT 2010. Nyt kevättalven kuluessa valmistellaan POKAT 2014.

Aluehallintouudistus nostaa maakuntaohjelman merkityk-sen uudelle tasolle. Valtion viranomaiset ovat velvoitettuja toi-mimaan maakuntaohjelman mukaisesti rahoituspäätöksissään. Kevään mittaan tulemme järjestämään lukuisia tilaisuuksia, jois-sa jokainen voi vaikuttaa maakuntaohjelman sisältöön ja sitä kautta oman maakunnan tulevaisuuteen.

Aluehallinnon uudistus korostaa itäsuomalaisen yhteistyön merkitystä. Laki edellyttää niin sanottujen yhteistoiminta-aluei-den muodostamista ja yhteisiä päätöksiä strategisesti merkittä-vissä asioissa. Täytyy sanoa, että meillä on naapurimaakuntien kanssa monissa asioissa yhteinen lehmä ojassa, utareita myöten. Itä-Suomen kehityksen ja työllisyyden eteen on nyt käännettävä kaikki kivet ja kannot.

233

Maakuntaliiton järjestämä uuden vuoden vastaanotto kokosi yli 700 henkeä Carelia-saliin ja sen aulatiloihin.

Tarttumapintaa positiivisille sattumille

Miltä sitten näyttää maakunnan tulevaisuus? Tunnettua on, että tulevaisuuteen liittyy yllin kyllin epävarmuutta. Jo Konsta Pylkkänen tiesi, etteivät asiat aina käy toteen niin kuin etukäteen suunnitellaan. Omalla toiminnallamme voimme kuitenkin raken-taa tarttumapintaa positiivisille sattumille.

Pohjois-Karjalan myönteisen kehityksen kannalta keskeiset tu-levaisuuden kulmakivet ovat

1. Meillä täytyy olla työpaikkoja.2. Meillä täytyy olla osaavia ihmisiä.3. Meillä täytyy olla kilpailukykyiset palvelut.4. Meillä täytyy olla hyvät liikenneyhteydet.

234

Kun näistä asioista pidetään huoli, niin kaikki muu hyvä tulee kyllä mukana.

Mikä on sitten se oikea sisältö, elinkeino tai toimiala, jolla maa-kunta kukoistaa? Onko se kaivannaisala, metsän uusi tuleminen, puurakentaminen, bioenergia, luova talous, matkailu, Venäjän kauppa vai jokin muu? Näitä valintoja meidän tulee pohtia yh-dessä kevään mittaan maakuntaohjelmaa työstettäessä.

On selvää että tulevaisuutta rakentaessamme väestön ikära-kenne aiheuttaa meille tiettyjä haasteita. On kuitenkin muistet-tava, että ikääntyminen merkitsee muutakin kuin kolotuksia ja kustannuksia. Se merkitsee monia mahdollisuuksia uudelle yri-tystoiminnalle.

Maakuntamme voi profiloitua pilottialueena ja toteuttaa uutta ajattelua muun muassa asumis-ratkaisuissa, liikennejärjestelyis-sä sekä palveluiden tuotanto- ja jakelukanavissa.

Ikääntyvien ohella nuorison tulee olla erityishuomion kohtee-na. Pohjois-Karjalaa on kehitettävä kaikenikäisten kotimaakunta-na. Nuorten näkökulmasta peruskysymys on se, tarjoaako maa-kuntamme riittävän positiivisia tulevaisuuden visioita: jäädäkö tänne vai lähteäkö sinne, missä ruoho on niin sanotusti vihreäm-pää.

Monipuoliset koulutuslaitoksemme takaavat, että Pohjois-Karjala on nuorille houkutteleva vaihtoehto. Pohjois-Karjalaa on kehitettävä edelleen vahvana koulutusmaakuntana. Itä-Suomen yliopisto on meidän aivotoimintamme primus motor.

”Ihmiset hakevat ympäristöjä, joissa elämästä voi nauttia kaikilla aisteilla.”

235

On toki luontevaa ja kannatettavaakin, että aikuisiän kynnyk-sellä moni lähtee opiskelemaan tai töihinkin Pohjois-Karjalan ul-kopuolelle, mielellään ulkomaillekin. Toivottavaa kuitenkin on, että lähtö ei olisi lopullinen, vaan veri vetäisi takaisin kotiseudul-le Pohjois-Karjalaan.

Meidän tulee huolehtia siitä, että maakuntamme on nuorille se mansikkapaikka, johon halutaan muualtakin tulla oman kullan kiilto silmissä perustamaan perhettä. Lapsiperheiden kannalta maakuntamme on paikka, jossa lasten on hyvä kasvaa ja varttua.

Uusien työpaikkojen synnyttämiseksi olennaista on, että maa-kuntamme on houkutteleva elinkeinoelämän ja yrittämisen kan-nalta. Yrityksillä on oltava hyvä olla Pohjois-Karjalassa.

Jotta maakunnan palvelurakenne on kustannustehokas ja kil-pailukykyinen, meillä on oltava yhtä aikaa vahva julkinen sekto-ri ja vahva elinkeinoelämä. Ne yhdessä takaavat hyvät kokonais-palvelut.

Näyttää siltä, että maailmalta on trendinä leviämässä hitaam-pi, viipyilevä elämäntapa, SLOW. Kiireen ahdistamat ihmiset ha-luavat elää tanakammin tässä hetkessä. Ihmiset hakevat ympä-ristöjä, joissa elämästä voi nauttia kaikilla aisteilla. Tässä kisassa Pohjois-Karjala tulee pärjäämään.

Karjalaisuuteen on aina kuulunut aitous, ahkeruus ja vieraan-varaisuus sekä valoisa elämänasenne. Nämä ominaisuudet anta-vat meille erinomaisen perustan pärjätä myös 2010-luvulla.

Toivotan kaikille iloista uutta vuosikymmentä sekä raikasta ja valoisaa kevättalven jatkoa!

236

Kotimaisilla kohti vuotta 2020

Vieraskynäkirjoitus Koneyrittäjä -lehdessä 16.4.2010

Maailmanlaajuisen väestönkasvun ja elintason nousun myö-tä maaperän rikkaudet, puhdas ilma ja vesi sekä energia ovat tulleet entistä arvokkaammiksi. Tämän seurauksena luonnonva-rat ja niiden kestävä käyttö on nousemassa uudella tavalla myös Suomen ja maakuntien mahdollisuudeksi.

Euroopan komissio julkisti äskettäin tiedonannon Eurooppa 2020-strategiasta, jonka avulla EU:sta on määrä tehdä älykäs, kestävä ja osallistava talous.

Älykkäällä kasvulla tarkoitetaan osaamiseen ja innovointiin pe-rustuvaa talouden kehittämistä. Tällä halutaan varmistaa, että kaikki hyvät ideat voidaan jalostaa talouskasvua ja työllisyyttä luoviksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Kestävällä kasvulla puolestaan py-ritään resurssitehokkaampaan, vih-reämpään ja kilpailukykyisempään Eurooppaan. EU lupaa tukea siirtymistä vähähiiliseen talouteen, lisätä uusiutuvien energialäh-teiden käyttöä sekä uudistaa liikenteen alaa ja edistää yleisesti energiatehokkuutta.

Kolmas määre, osallistava kasvu, asettaa tavoitteeksi sosiaali-sen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämisen sekä korkeam-man työllisyyden.

”EU:sta on määrä tehdä älykäs, kestävä ja osallistava talous.”

237

Omassa työssäni minulla on ainutlaatuinen mahdollisuus to-teuttaa periaatetta ”think globally, act locally” ja pohtia, mitä nuo yllä mainitut EU:n - epäilemättä hiukan kliseisiltä kalskahta-vat - linjaukset voisivat tarkoittaa käytännön toiminnassa paikal-lis- ja aluetasolla.

Kaikissa edellä mainituissa tavoitteissa energiakysymykset ovat keskiössä. Vaikka välillä jo alkaakin tuntua siltä, että ihmisten energia ei enää kovin kauan riitä energiakysymysten jatkuvaan setvimiseen, on kuitenkin ilmeistä, että taloudellinen ja poliitti-nen kiinnostus tulevaisuuden energiaratkaisuja kohtaan on kas-vamassa entisestään.

Korkea energian hinta, kansainväliset tavoitteet kasvihuone-kaasujen nettopäästöjen vähentämisestä ja vahva riippuvuus öl-jystä tarkoittavat sitä, että tulevaisuudessa energiakysymyksiin tarvitaan aivan uudenlainen alueellisesti kestävä kokonaisrat-kaisu, joka pohjautuu paikalliseen uusiutuvaan energiantuotan-toon. Tätä ei maailmassa ole kuitenkaan missään vielä kokonais-valtaisesti ratkaistu.

Pohjois-Karjalalla on ilmastonmuutos- ja metsätutkimuksen keskuksena lähtökohdiltaan erinomaiset mahdollisuudet olla EU:n päämäärien toimeenpanossa eturintamassa. Uusiutuva energia ”korjuupaikalta käyttöpaikalle siihen tarvittavine tekno-logioineen” muodostaa jo tällä hetkellä merkittävän ja voimak-kaasti kasvavan sektorin maakunnan aluetaloudessa.

Maakunnan koko energiankäytöstä noin 64 % perustuu uu-siutuviin energianlähteisiin, merkittävimpänä puuenergia. Uusiutuvan energian klusteri työllistää maakunnassa suoraan yli 1000 henkilöä ja liikevaihto on noin 118 miljoonaa euroa.

238

Neljän vuoden aikana 2004–2008 klusteri kasvoi työllisyydellä mitattuna 25 % ja liikevaihdolla mitattuna 30 %. Kasvua selittää erityisesti metsäenergian hankinta sekä siihen liittyvä koneiden ja laitteiden valmistus.

Pohjois-Karjalan pitkän tähtäimen strategian valmistelussa luonnonvaro-jen uusi aika on otettu keskeiseksi ke-hittämisteemaksi. Kantavana toiminta-ajatuksena on luoda Pohjois-Karjalasta energiaomavarainen, uusiutuvaa ener-giaa hyödyntävien hajautettujen ener-giaratkaisujen mallimaakunta.

Uusiutuvan energian lähivuosien merkittävin kasvupotentiaali on edel-leen puuenergiassa, mutta sen rinnalla mm. jätteet, peltobiomassat, tuuli, au-rinko ja geolämpö tarjoavat uusia ja rin-nakkaisia mahdollisuuksia energiantuo-tantoon.

Pohjois-Karjalan pitemmän aikavä-lin tavoite on öljyvapaa, uusiutuvalta energiantuotannoltaan yliomavarainen

maakunta. Öljyriippuvuutta on vähennettävä määrätietoisesti ja öljy on korvattava alueen omilla uusiutuvilla energiaratkaisuil-la. Lämmön, sähkön ja liikenteen polttoaineiden valmistus, ja-kelu ja käyttö muodostuvat merkittäväksi elinkeinoksi Pohjois-Karjalassa.

Öljyn korvaaminen paikallisesti tuotetuilla, uusiutuvilla ener-giamuodoilla on sekä ympäristöllisesti että taloudellisesti järke-vää. Öljytulot virtaavat nyt ulkomaille, mutta paikallisesti hajau-

239

tetuilla ratkaisuilla toteutetun energiantuotannon rahavirrat jää-vät kiertämään aluetalouteen.

Esimerkiksi Joensuun Enossa on määrätietoisilla ratkaisuilla saatu aikaan vuositasolla noin 1,5 miljoonan litran lämmitysöljyn korvaaminen uusiutuvilla. Ratkaisujen aluetaloudellinen vaikutus on vuositasolla noin miljoona euroa.

Alueen metsäbioenergiaan, laitetekniikkaan ja palveluihin liittyvästä osaamisesta on ke-hittymässä eurooppalaisesti merkittävä osaamiskeskittymä. Osaamisen vahvistamisessa keskeisenä lähiajan kärkihankkeena on metsäbioenergian tutkimus- ja innovaatiokeskuksen perusta-minen.

Liikenteen osalta tavoite öljyvapaudesta on erityisen haasteel-linen. Kymmenen vuoden aikahorisontilla maakuntaan tulisi ra-kentaa kahdesta kolmeen biopolttoainetehdasta sekä uusiutu-viin energiaratkaisuihin pohjautuva liikenteen tankkaus- ja jake-luasemaverkosto.

Öljyvapaa aluetalous edellyttää vielä paljon uutta ajattelua, ratkaisumalleja ja yhteistä tavoitteellista toimintaa niin teollisuu-delta, teknologian kehittäjiltä, tutkijoilta, maanviljelijöiltä, auto-teollisuudelta, asukkailta kuin kaikilta päätöksentekijöiltä.

Sillä tavoin EU:n komission unelma älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta taloudesta toteutuu!

”Pitemmän aikavälin tavoite on öljyvapaa, uusiutuvalta energiantuotannoltaan yli-

omavarainen maakunta.”

240

Elämä on yhtä teatteria

Tervehdyssanat julkaisussa ”Pohjois-Karjalan teatterikesä 2010”

Kouluaikoina varoiteltiin, ettei ainekirjoitusta eikä varsinkaan suullista esitelmää ole soveliasta aloittaa sanoilla ”jo muinaiset kreikkalaiset…”.

Kun kysymys on teatterista, näin kuitenkin uskaltaa tehdä, sil-lä länsimaisen teatterin juuret löytyvät kahden ja puolen vuositu-hannen takaa Balkanin niemimaan kärjestä ja Aigeian meren saa-rilta. Tuolloin syntyivät teatterin päälajit tragedia ja komedia.

Teatterin tekemisen yleisyyttä ja elinvoimaa on selitetty tuntei-den sublimoimisella: teatterin turvallisessa suojatussa ympäris-tössä voitiin nähdä vihanpurkauksia ja hirmutekoja sekä kokea niiden tunnevaikutukset ilman, että niiden tarvitsi tapahtua to-dellisuudessa. Saatiin nauraa poliitikoille, mutta jouduttiin myös itse naurun kohteeksi ilman, että suoraan loukattiin ketään. Kaikki saivat käydä teatteris-sa, myös orjat.

Vuosisatojen saatossa on ilmennyt erilaisia teatterin muotoja: Commedia dell´arte 1500-luvun Italiassa, Elisabethin ajan teatteri 1600-luvun Englannissa, kabuki-teatteri 1700-luvun Japanissa. Voi hyvin väittää, että teatteri on ihmisen lajiominai-suus ja teatterin harrastaminen aidon ihmisyyden ilmaus.

”Teatterin tekotodellisuudessa, naapurin nahkoihin verhoutuneena ihmisten estot

poistuvat.”

241

Teatteria on käytetty eri tarkoituksiin. Taiteella on arvo sinänsä, mutta itseilmaisun, aatteellisuuden, viihdyttämisen ja yhteisölli-syyden ulottuvuudet ovat teatterissa vahvasti mukana.

Suomessa teatterin harrastus - erityisesti meidän erityislajim-me kesäteatteri - on elänyt vahvana. Syytä tähän voi kenties ha-kea suomalaisten hypoteettisesta jäyhyydestä ja kyvyttömyydes-tä ilmaista henkilökohtaisia tunteitaan. Teatterin tekotodellisuu-dessa, naapurin nahkoihin verhoutuneena ihmisten estot pois-tuvat.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton henkilökuntaa avoimet ovet tapahtumassa vuonna 2007.

242

Väljästi asutun Pohjois-Karjalan näkökulmasta korostuu teat-teritoiminnan yhteisöllisyys. Kesäteatteriesityksen valmistelu tar-joaa parhaimmillaan askarta ja yhdessäoloa koko vuoden ajaksi. Mukana on kyläyhdistys, nuorisoseura, martat, metsästysseura, 4H-kerho ja monet muut. Valitaan näytelmä, ideoidaan toteutus, tehdään roolijako, harjoitellaan repliikit, opetellaan äänenkäyt-töä, haalitaan rooliasut, rakennetaan lavasteet, organisoidaan oheismyynti ja sitten harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan.

Kesäteatterin voima on omaehtoisuus. Kannettu vesi ei useim-miten kaivossa pysy. Meillä varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy, kun paikkakunnalle saapuu ulkopuolinen kulttuuriguru, joka kalliilla rahalla tuo mukanaan kaverinsa tekemään taidetta.

Omassa porukassa omin voimin toteutettu teatterituotanto ei voi olla fiasko. Perusyleisön takaa se, että ainakin kylänväki, su-kulaiset ja tuttavat käyvät sen katsomassa. Matkailijat, kesävie-raat ja teatteri-intoilijat ovat sitten ekstraa. Kesäteatteriesitys on kyläyhteisön oma juttu.

Ajankohtainen tilanne on osoittanut, että taloustaantuma ei teatterintekoa lannista, pikemminkin päinvastoin. Liike-elämän vauhdin hidastuessa on aikaa ja myös syytä syventyä omaan it-seensä ja läheisiinsä. Lähiyhteisö antaa voimaa ja energiaa.

Vilkasta ja antoisaa teatterikesää Pohjois-Karjalaan!

243

Fantastisia uutisia metsäsektorilta

Metsälehden kolumni 12.8.2010

Metsäsektori on seilannut viime vuodet huonossa hapessa uh-kakuvien ulapalla. Siitä lähtien kun UPM sulki Voikkaan painopa-peritehtaan nelisen vuotta sitten, ala on saanut kasvoilleen tyrs-kyn jos toisenkin.

Pelossa ja pessimismissä piehtarointi on nyt kuitenkin äkkiä vaihtunut ilon ilmapiiriksi, itkuvirret ilon tarinoiksi. Metsäsektori on nostamassa Suomea taantumasta, kuten aina ennenkin.

Metsäyhtiöt näyttävät pitkää nenää tulevaisuustietäjille, jotka ovat jo vuosikausia julistaneet alalle lopullista auringonlaskua. Semminkin kun teollisuuden hyvät tulokset on tehty patavan-hoillisilla massatuotteilla, selluloosalla ja sahatavaralla.

Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen kehui osavuosikat-sauksessa yhtiönsä tulosta fantastiseksi millä tahansa mittarilla. Miesmuistini ei riitä palauttamaan mieleeni tällaista ilakointia ai-nakaan alan lähimenneisyydestä.

Hämmästyttävä on myös käänne yhtiöiden välisessä kannattavuuskisassa. Kukapa olisi vielä vuosi sitten uskonut, että Metsäliitto ja konkurssin par-taalla hoippunut tytäryhtiö M-Real porskuttavat nyt paremmilla liikevoittolukemilla kuin Stora Enso ja UPM.

”Metsäsektori on nostamassa Suomea taantumasta, kuten aina ennenkin.”

244

Sellun hinta on tuplaantunut vuodessa. Noususuhdannetta vauhdittaa euron kurssin heikentyminen suhteessa dollariin. Suomalaisten kannalta tilannetta parantaa vielä se, että Ruotsi on menettänyt valuuttakurssietuaan.

Puukauppakin on jo palautunut lähes normaalitasoon ja odo-tukset tulevasta syksystä ovat korkealla. Vaikka metsänomistaja-na toivoisinkin, että myös puun hinnat kohoaisivat fantastisen korkealle, maltti lienee kuitenkin valttia.

Aluetalous on edelleen vahvasti kytköksissä metsäalan suhdanteisiin.

245

Kolmen vuoden takainen huippusuhdanne puumarkkinoilla on pelottava esimerkki tilanteesta, jossa puun takaa tullut sahate-ollisuuden korkeasuhdanne johti paniikinomaisiin ylilyönteihin. Toivottavasti tällä kertaa ei käy näin.

Yhtiöiden hyvistä tuloksista huolimatta voi nimittäin käydä niin, että lisää tehtaita ja tuotantolinjoja suljetaan eri puolilla Suomea tulevan talvenkin aikana.

Nykysuhdanteen myötätuulesta nauttiminen ei saakaan merki-tä tuotekehitystyön laiminlyöntiä. Vaikka liikevoitot ovatkin tul-leet vanhoista tutuista lypsylehmistä, sellusta ja sahatavarasta, on syytä epäillä, että loputtomiin tämä ei tule jatkumaan.

Jotkut ovat jo päätelleet, että paperintuotannon kehno kan-nattavuus nousevassakin suhdanteessa on merkki pysyvämmästä ilmiöstä: uutisten painaminen paperille kuihtuu sähköisen vies-tinnän takia.

Toisaalta paperintuotannossakin löytyy varmasti paljon kas-vuvaraa. Esimerkiksi pakkauspaperien tarve kasvaa nettikaupan myötä. Sellu puolestaan voi saada energisen tulevaisuuden ra-kennusten eristeenä. Puurakentamisen suosio taas lisää sahata-varan tarvetta. Puhumattakaan kaikista niistä uusista innovaati-oista, joita ei ole vielä keksittykään…

Metsäsektori taitaa sittenkin olla yöttömän yön ala, jonka au-rinko ei laskekaan, vaan lähtee uuteen uljaaseen nousuun painu-matta välillä ollenkaan taivaanrannan taa.

246

Keski-Karjala kukoistaa monipuolisesti

Maakuntajohtajan tervehdys Koti-Karjala -lehden 50-vuotisjuhlanumerossa 15.9.2010

Työni ja harrastusteni parissa olen aikojen saatossa päässyt ihastelemaan läheltä monia Keski-Karjalan ihmisiä, tuotteita ja ilmiöitä. Seudulta on noussut kirkkaita tähtiä niin yritysmaail-maan, musiikkiareenoille kuin urheilukentillekin. Ja itse asiassa oman heilinikin minä Keski-Karjalasta löysin.

Metsänhoitajana olen aina ollut ylpeä kätevistä Keslan koneis-ta, hiihdon harrastajana luistavista Karhun suksista. Marimekon kuosit koristavat kotiani. Puruveden kalaherkut kutittelevat ma-kuhermojani. Kaikkiruokainen musiikkimakuni saa ravintoa Sari Kaasisen raikkaista rallatuksista, kotikoivun tuoksuisista Katri Helenan lauluista ja oopperan raskaista Nightwishin sävelistä. Nuorukaisena olin hiukan kateellinenkin, kun ikätoverini Seppo Räty sinkosi keihäänsä metritolkulla kauemmaksi kuin mihin itse pystyin.

Maakuntajohtajana päähuomioni kiinnittyy alueen vetovoi-maisuuden kehittämiseen, ennen muuta työpaikkoihin ja tulovir-toihin. Seudun yritykset asemoituvat hyvin koko maakunnan ke-hittämisen painoaloihin. Alueella toimii useita keskeisiä metsä- ja metalliteollisuuteen sekä niitä palvelevaan alihankintatoimintaan erikoistuneita yrityksiä.

247

Unohtaa ei sovi rajan läheisyyttä ja Niiralan raja-aseman merkitystä. Venäjä-valttikorttia ei ole vielä täy-sin käännetty, vaikka Venäjän lä-heisyys on jo tuonut viime vuosina merkittävän lisän Keski-Karjalan yritysten liikevaihdon kasvulle. Alueen yrityksiä on entistä enemmän saatava mukaan Venäjän markkinoille. Vastaavasti Keski-Karjalan omaa palvelutuotantoa on edelleen kehitettävä monipuolisemmaksi palvelemaan venä-läisiä matkailijoita.

Matkailuinvestoinnit ja niistä seuraava kapasiteetin kasvu tu-levat olennaisesti lisäämään alan liikevaihtoa. Pajarinhovin vie-reen noussut vesipuisto Aquapark, monitoimikeskus AIMO ja Kesälahden matkailuyritysten uudet investoinnit luovat edelly-tyksiä koko toimialan nousuun Keski-Karjalassa. Kasvun mahdol-lisuuksia tarjoavat lisäksi bioenergia, ympäristöteknologia, logis-tiikkaan liittyvä liiketoiminta sekä luovien alojen pienyritystoi-minta.

Keski-Karjala nousee taantumasta hyödyntämällä alueen vah-vuuksia. Maailmatalouden notkahdus on näkynyt Keski-Karjalan elinkeinoelämässä etenkin puu- ja metallitoimialojen vaikeuksi-na. Viime aikoina yrityssektorilta on saatu kuitenkin jo positiivi-sia viestejä. Tämän vuoden alkupuoliskon tilastot kertovat, että aloittaneiden yritysten määrä on hyvässä kasvussa.

Asumisen ja elämisen ympäristönä Keski-Karjalan maisemat ovat luonnollisesti vertaansa vailla. Metsän puiden ohella monet muut luonnonantimet – kuten koivunmahla, herkkutatit ja järvi-kala – antavat varmasti myös tulevaisuudessa runsaasti aiheita Keski-Karjalan ilon tarinoille.

248

Nuorille pysyvät työsuhteet

Kolumni Iskelmä Rexissä 27.9.2010

Suomen ja yleisemmin koko maailman talous näyttää nyt olevan palaamassa taantuman jälkeen takaisin kasvu-uralle. Menneisyydessä meillä on varoittavia esimerkkejä talouden nou-sukausista.

Kun 1990-luvun alun syvän laman jälkeen talouskasvu ryöp-sähti käyntiin Etelä-Suomessa, väki muutti työn perässä, ja Pohjois-Karjalaan kertyi muuttotappiota pahimmillaan toista tu-hatta henkeä vuodessa.

Nyt käsillä oleva tilan-ne poikkeaa 1990-luvus-ta: suurten ikäluokkien siir-tyminen eläkkeelle takaa sen, että työmahdollisuuksia avautuu maakunnassamme runsaasti. Nuoremmille - poismuuton ja al-haisen syntyvyyden kutistamille - ikäluokille tulee ylikysyntää, vaikka kaikkien eläkkeelle siirtyvien tilalle ei toki uusia työnteki-jöitä tulla palkkaamaan.

Kun kuitenkin myös maamme muut alueet ovat samankaltai-sessa tilanteessa, johtaa yhtälö siihen, että kilpailu työvoimas-ta tulee kiristymään. Vaikka työttömyyslukujen valossa reserviä pitäisi löytyä, monet yritykset ovat jo nyt kohdanneet ongelmia työvoiman saatavuudessa.

”Nuorten työpaikkojen vakinaistaminen ja ennakoiva nuorten työhönotto ovat juuri nyt

oikea-aikainen ennakoiva toimenpide.”

249

Samaan aikaan iso osa nuorista osaajistamme sinnittelee mää-räaikaisissa työsuhteissa - puhumattakaan, että maakuntamme alle 25-vuotiaista nuorista yli 1400 on kokonaan vailla työtä. Miten voimme estää sen, etteivät nämä nuoret nosta kytkintä ja karkaa kauas maakunnastamme?

Nuorten määräaikaiset työsuhteet on rohkeasti muutettava pysyviksi työsuhteiksi aina kun se suinkin on mahdollista. Lisäksi monet työnantajat pystyvät nyt rekrytoimaan myös uusia nuoria työntekijöitä tulevia tarpeita ennakoiden.

Työnantajan kannalta nuorten kiinnittäminen on järkevää va-rautumista tulevaisuuteen. Työnantajan riski joutua liian monen työntekijän loukkuun on nyt pieni ja pahimmillaankin vain väliai-kainen, koska eläkkeelle siirtyvien määrä tulee olemaan lähivuo-det vahvassa kasvussa.

Nuorten ennakoiva työhönotto edistää samalla niin sano-tun hiljaisen tiedon siirtymis-tä vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille.

Nuorelle pysyvä työpaik-ka antaa varmuutta elämän-suunnitteluun, asumisratkai-suihin ja perheen perustami-seen. Maakunnan kannalta tämä on tehokas keino hilli-tä nuorten poismuuttoa – eh-käpä se kääntäisi myös synty-vyyskäyrät nousuun.

Vakinainen työpaikka sitouttaa nuoren maakuntaan.

250

On taottava nyt, kun rauta on kuumaa. Pohjois-Karjalan alue-kehitys on viime kuukausina ollut myönteisempää kuin muual-la maassa ja työllisyystilanne on kohentunut olennaisesti muuta maata nopeammin. Alkuvuoden tilastojen valossa viime vuonna alkanut muuttovoittokierre jatkuu myös tänä vuonna.

Nuorten työpaikkojen vakinaistaminen ja ennakoiva nuorten työhönotto ovat juuri nyt oikea-aikainen ennakoiva toimenpide, jotta kilpailussa osaavasta työvoimasta menestyttäisiin ja nuoret näkisivät maakuntamme paikkana, johon voi rakentaa tulevai-suutensa luottavaisin mielin.

Näihin talkoisiin on saatava mukaan laajalti sekä yritykset että julkisen sektorin työnantajat. Pohjois-Karjala ehtii vielä ottamaan asiassa edelläkävijän roolin. Nopeat syövät hitaat.

251

Japanin herkkua Karjalan koivikoista

Nordic Koivu Oy:n uusien toimitilojen avajaispuhe Tohmajärvellä 12.10.2010

Minulla on ilo tuoda Pohjois-Karjalan maakuntaliiton terveh-dys tähän Nordic Koivu Oy:n uusien toimitilojen avajaisiin! Nordic Koivu ansaitsee lämpimät onnittelut koivunmahlainnovaatiosta. Meillä on täällä Tohmajärvellä maailman johtava koivunmahlan tuottaja. Yritys vie mahlaa 18 maahan Euroopassa ja Aasiassa.

Koivunmahla on loistava esimerkki uusvanhasta tuotteesta, joka on sinänsä ollut aina kiinnostava, aikoinaan hyvin tunnettu, mutta se ollut kauan unholassa yhden pullonkaulan takia - tässä tapauksessa tuotteen säilyvyysongelman takia.

Nyt koivunmahla on palannut uuteen kukoistukseen, kun tuot-teen säilyvyysongelma on ratkaistu. Nyt mahlaa voidaan tarjota ympärivuotisesti.

Koivunmahlantuotanto sijoit-tuu kiintoisalla tavalla eri toi-mialojen rajapinnalle. Se on toisaalta elintarviketuotantoa, toisaalta metsätaloutta, terveys-vaikutusten kautta siihen liittyy myös hyvinvointialan aspekti. Maakuntaliiton johdolla on valmisteltu POKAT 2014, uunituo-re ohjelma. Korostetaan eri toimialojen rajapintojen tarjoamia mahdollisuuksia. Aiemmin on satsattu erityisesti toimialojen si-säiseen kehittämiseen. Nyt uusia avauksia etsitään eri toimialo-jen yhteisistä pinnoista. On havaittu, että uudet innovaatiot syn-

”Uudet innovaatiot syntyvät usein juuri yhdistelemällä sinänsä toisiinsa kuulu-mattomia elementtejä eri toimialoilta.”

252

tyvät usein juuri yhdistelemällä sinänsä toisiinsa kuulumattomia elementtejä eri toimialoilta.

Tänään nauttimamme kuohuviini on loistoesimerkki tällaises-ta. Kuohuviini kuvaa samalla yritysten välisen yhteistyön merki-tystä uusien innovaatioiden synnyssä. Innovaatiotoiminta, luo-vuus ja uusiutuminen ovat asioita, joita on sovellettava kaikessa toiminnassa, etenkin liiketoiminnassa.

Koivunmahla liittyy metsään, elintarvikkeisiin ja terveyteen. Kenties jatkokehittely tuottaa uusia avauksia vaikkapa koivun-mahlamatkailuun. Kenties koivunmahlajuomaa on tuotesijoit-telun keinoin esillä Markku Pölösen elokuvissa. Kenties Tuomas Holopainen ja Anna Puu toimivat koivunmahlamannekiinina.

Pohjois-Karjala on vahva elintarvikemaakunta, joka tunnetaan perinteisestä ruokakulttuuristaan. Olemme kärkijoukossa ruoka-kulttuurin rikkaudessa Suomessa. Kaikki tuntevat maakuntamme karjalanpiirakat, karjalanpaistin, ruisleivät ja osa jopa ymmärtää lanttukukon päälle.

Koivunmahlaa tuotetaan Tohmajärvellä Susanna ja Arto Maarasen perheyrityksessä.

253

Maakuntamme on valtakunnan kärkeä sekä raaka-ainetuotta-jana että jalostajana. Elintarvikealalta elantonsa saa 4 500 ihmis-tä. Elintarviketeollisuudessa yrityksiä on 140, maatiloja on noin 2 500. Liian usein puhutaan, että alkutuotanto taikka maatalous on maailmanlopun ala, mutta meillä elintarvikeala on yksi maa-kuntamme menestysaloista. Alan liikevaihto kasvoi ennen taan-tumajaksoa lähes 12 prosenttia. Ja laman aikanakin se on ollut liikevaihdossa yksi vähiten siipeensä saaneista.

Suurin osa yrityksistä on pieniä, yhden tai muu-taman hengen yrityksiä, mutta toki joukossa on suurtyöllistäjiä kuten Valio, Puljonki, HK-ruokatalo sekä Porokylän ja Pielispakarin leipomot. Pohjois-Karjalan elintarviketuotannolle on ominaista, että sen vahvan kärjen muodostavat luonnontuotteet, mm. Mahevi, Polvijärven Herkku, Kontiomehu, Nordic Koivu, Hermannin viinitila ja Dalla Valle sienineen.

Marjojen, sienten, kalan ja riistan iso rooli saa selityksensä alu-een metsäisyydestä. Luonnontuotteita olisi varaa hyödyntää ny-kyistä intensiivisemmin. Pohjoiskarjalaiset ovat tottuneita luon-nossa kulkijoita ja keräilijöitä, mutta siitä huolimatta iso osa sa-dosta jää hyödyntämättä. Miljoonien eurojen arvosta marjoja jää vuosittain Pohjois-Karjalan metsiin. Kauppasieniäkin hyödynne-tään vielä hyvin yksipuolisesti, herkkutatti kaipaisi rinnalleen laa-jempaa valikoimaa.

Metsänhoitajana olen tietenkin erityisen huolissani siitä, että kymmeniä miljoonia euroja jää saamatta sen vuoksi että metsien puusadosta iso osa jää hyödyntämättä, koska hakkuut ovat vuo-desta toiseen olennaisesti puuston kasvua pienemmät. Pohjois-Karjalassa on metsää 8 ha/asukas. Puhtaita koivikoita tosin on

”Pohjoiskarjalainen elintarvikealan menestys perustuu korkealaatuisiin raaka-aineisiin.”

254

hyvin niukasti. Tämä johtuu - jälkikäteen arvioiden - vääristä metsänhoidon linjauksista 1950-60-luvulla.

Pohjoiskarjalainen elintarvikealan menestys perustuu ensin-näkin korkealaatuisiin raaka-aineisiin, jotka ovat peräisin oman maakunnan maatiloilta, metsistä ja vesistöistä. Toinen menestys-tekijä on osaavat toimijat, ahkerat pienyrittäjät ja toimijoidemme vahva yhteistyö. Kolmanneksi tekijäksi nousee se, että meillä on riittänyt raikkaita markkinointi-ideoita, kuten parin vuoden ta-kainen karjalanpiirakan myynnin maailman ennätys Helsingissä

senaatintorilla, viime kesänä Joensuun torilla järjestetty pohjoiskarjalaisen ruuan maailmanennätysmaistatus

tai Kolilla kuvattu Sara La Fountain’in kokkiohjel-ma.

Henkseleitä ei kuitenkaan kannata liikaa paukutella, sillä toisaalta; meilläkin elintar-vikealan yrittäjät ikääntyvät ja meidän täy-tyy saada ala pysymään kiinnostavana uusille yrittäjille ja työntekijöille. Mutta uskon, että tulevaisuudessa pohjoiskarja-laiset maut valloittavat maailmaa entistä

rohkeammassa etunojassa koivunmahla-kuohuviinin voimalla!

255

Missä se päätetään?


Maaseudun markkinointikampanja kertoo, että onni asuu maalla. Missä se päätetään, kuka saa sen pienen palan onnea, kysyy Teleks-yhtye kappaleessaan Kotimatkalla.

Ympäristöministeriöllä näyttää olevan vahva tahto olla tämän päätöksenteon ytimessä. Jos asia olisi pelkästään ministeriöstä kiinni, niin maalla ei asuisi kohta onni eikä ketään muitakaan.

Suomalaisille luonteenomainen ja oloihimme soveltuva maa-seutumainen asumismuoto on vastoin ministeriön maalaamaa eheän yhdyskuntarakenteen ideologiaa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän, ekologisuuden ja energiatehok-kuuden nimissä jokaisen olisi kipin kapin hylättävä taajaman ul-kopuolella sijaitseva paheiden pesänsä ja muutettava pääkau-punkiin metroreittien varrelle.

Muuttointoa pyritään jou-duttamaan erinäisillä sää-döksillä. Esimerkiksi tästä käy perusteiltaan kyseenalainen ja hätäisesti valmisteltu haja-asutusalueiden jätevesiasetus. Ympäristövaikutusten kannalta marginaalisen vähäinen operaa-tio kohottaa maalla elämisen kustannuksia kertarytinällä.

Kaavoitus on onnen jakamisen toinen tehokeino. Pieksämäen Ideaparkin hylkäämisestä suivaantuneet savolaiset epäilevät, et-

”Miksi lehmiä vielä lypsetään, kun maitoa saa kaupastakin.”

256

tei asuntoministeri anna perustaa enää yhtään R-kioskia suurem-paa tavarataloa polkupyörämatkaa kauemmaksi Helsingin rauta-tieasemalta.

Eheän yhdyskuntarakenteen ympäristömantra saa voita leivän päälle talousmantrasta, jonka mukaan kasvukeskuksista ja nii-hin kasautuneesta osaamisesta leviää myönteinen säteilyvaiku-tus laajalle ympäröivään aluetalouteen.

Ei se vaan ihan näin taida mennä. Yhden totuuden mantra ei katso kokonaisuutta. Logiikka on yhtä ontuva kuin lasten suus-ta kuultu ihmettely, miksi lehmiä vielä lypsetään, kun maitoa saa kaupastakin.

Toivoa maalla asumisen onnen jatkumisesta on kuitenkin vielä olemassa, sillä ympäristöministeriö on sitoutunut eheän yhdys-kuntarakenteen tavoittelunsa ohella myös luonnonvarastrategi-aan.

Nyt tarvitaan vain saattaa yleiseen tietoisuuteen, että valtaosa maamme luonnonvaroista, etenkin metsät ja kaivannaiset sijait-sevat maaseudulla. Myös valtaosa kotimaisesta energiasta tuote-taan maakunnissa.

Niin ikään jokapäiväinen leipämme tuotetaan maaseudulla. Tulevaisuudessa erityisen ratkaiseva merkitys tulee olemaan juo-makelpoisella vedellä. Puhdas vesikin tulee maalta.

Talousmantran hokijoille kerrottakoon, että käytännössä kaikki suurteollisuuden tuotantolaitokset ovat pääkaupunkiseudun ul-kopuolella. Tosiasiassa pääkaupunkiseudun arvonlisän alkulähde on maaseudulla.

257

Entäpä jos yhdyskuntarakenteen kehittämisen ohjenuoraksi omaksuttaisiinkin lähtökohta, että Suomi on kokonaisuus, jon-ka jokaisen osan hyvinvointi on kytköksissä siihen, miten muut osat voivat?

Maaseutualueet saavat voimaa ja ryhtiä kukoistavasta pääkau-pungista. Vastaavasti alueilta kumpuava kehitys säteilee hehku-lampun - anteeksi energiansäästölampun - lailla valoa ja iloa ke-häkolmosen sisäpuolelle.

Suomen ulkoinen kuva maailmalla perustuu suurelta osin maaseutu-alueiden vahvuuksiin.

258

EU:n rahahanat pysyvät auki

Kolumni Iskelmä Rexissä 22.11.2010

Euroopan komissio julkaisi marraskuun puolivälissä järjestyk-sessään viidennen koheesioraporttinsa, jossa linjataan vuonna 2014 alkavan uuden rahastokauden aluepolitiikkaa.

Pohjois-Karjalassa voimme olla komission linjauksiin varsin tyy-tyväisiä. Raportista löytyy kirjaus harvan asutuksen aiheuttamas-ta haitasta pohjoisten alueiden kehitykselle. Samoin ikäraken-teen aiheuttamat haasteet on huomioitu alueiden kehitykseen vaikuttavana tekijänä.

Nämä kirjaukset, jotka ovat syntyneet vahvan taustatyön ja vaikuttamisen tuloksena, ovat hyvä pohja lähteä tavoittelemaan jatkoneuvotteluissa linjausten realisoitumista myös rahana.

Maakuntamme on Suomen EU-jäsenyyden aikana vuodes-ta 1995 alkaen hyötynyt merkittävästi unionin aluepolitiikasta. Tällä hetkellä saamme EU:n aluepolitiikan vaikutuksesta kotimai-set vastinrahat mukaan lukien vuosittain kaikkiaan noin 50 mil-joonan euron kehittämissysäyksen.

Pelkästään harvan asutuksen kriteeri tuo tällä ohjelmakaudel-la Pohjois-Karjalaan 35 euroa vuodessa jokaista asukasta kohti. Olennaisesti suurempi osa tämän ohjelmakauden tuesta tulee kuitenkin siirtymäkauden tukena sillä perusteella, että olimme aiemmin korkeimpien aluetukien piirissä.

”On vaikea kuvitella, että EU-tukea voitaisiin missään olosuhteissa korvata kansallisella tuella

Suomen valtion talousarviosta.”

259

On vaikea kuvitella, että EU-tukea voitaisiin missään olosuh-teissa korvata kansallisella tuella Suomen valtion talousarviosta, vaikka aika ajoin julkiseen keskusteluun pullahtaakin vetoomus, ettei Suomi tarvitse EU:n aluetukia.

EU-rahan vaikutukset näkyvät ihmisten arjessa. Jokaisen poh-joiskarjalaisen tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka saavat jokapäiväi-sen leipänsä joko suoraan tai välillisesti EU-tukien myötävaiku-tuksella.

Merkittävin osa tuesta on kohdennettu yritysten toimintaedel-lytysten kehittämiseen. Tukea saaneita yrityksiä on useita sato-ja eri puolilla maakuntaamme. Seudulliset elinkeinoyhtiöt, tiede-puisto, yliopisto, ammattikorkeakoulu ja koulutuskuntayhtymä ovat merkittävimpiä hanketoimijoita.

EU on iloinen asia sekä Pentti Hyttisen että Teija Tiilikaisen mielestä.

260

Kontiolahden elokuvakylä, Mekrijärven tutkimusasema, Niiralan rajanylityspaikka, Suomen kivikeskus ja Koli ovat esimerk-kejä kohteista, joita on kehitetty EU-tuen turvin. Maakuntamme liikenneyhteyksiä on kohennettu esimerkiksi poistamalla nopeut-ta hidastavia ja turvallisuutta vaarantavia tasoristeyksiä Karjalan radalta.

Meneillään olevalla, vuonna 2007 alkaneella ohjelmakaudel-la uusia työpaikkoja on tähän mennessä syntynyt arviolta noin 2 000 ja uusia yrityksiä noin 250. Työvoimapoliittisilla ja syrjäyty-mistä ehkäisevillä toimenpiteillä on ollut oma vaikutuksensa sii-hen, että työttömyys on saatu pitkästä aikaa laskusuuntaan.

Huolimatta menestyksekkäistä toimenpiteistä Pohjois-Karjalan tunnusluvut ovat monilta osin edelleen jäljessä koko Suomen ja Euroopan unionin keskiarvoista. Syynä tähän ovat monet raken-teelliset tekijät, joita on myös tunnistettu hyvin EU:n komission koheesioraportissa.

On syytä pitää mielessä, että nyt koheesioraporttiin saadut kir-

jaukset ovat vasta ensimmäinen etappi tulevan ohjelmakauden rahoituksen varmistamisessa. Ohjelmakauden yksityiskohdat tu-levat EU:n elinten käsittelyyn ensi vuonna, mutta lopullinen si-netti rahoitukselle saadaan vasta vuoden 2012 kuluessa.

261

Paikallis-tv-kanavalla K5 aloitettiin vuonna 2010 ohjelmasarja, jossa maa-kuntajohtaja Pentti Hyttinen tenttaa Pohjois-Karjalassa vierailevia vaikuttajia. Tavoitteena on välittää katsojille vierailijoiden näkemyksiä ajankohtaisista poli-tiikan ja talouden kysymyksistä. Ohjelmajaksot kuvataan maakuntaliiton toimi-tiloissa Pielisjoen linnassa Joensuussa.

Ensimmäisen vuoden kuluessa vieraina olivat pääministerit Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi, ministerit Jyrki Katainen ja Anni Sinnemäki, puheenjohtaja Jutta Urpilainen, pääjohtaja Jyrki Kangas ja toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä.

262

Suomi-kuva tarvitsee Järvi-Suomea

Toimittaja Kari Tegelbergin tekemä haastattelu, joka julkaistiin Suur-Saimaa-lehdessä 29.1.2011

– Järvi-Suomella on nyt tuhannen taalan paikka olla kehityksen kärjessä. Vetää ikään kuin tätä Suomi-rekeä eteenpäin kohti pa-rempaa tulevaisuutta, Pohjois-Karjalan maakuntaliiton maakun-tajohtaja Pentti Hyttinen sanoo.

Hiljakkoin valmistunut maabrändiraportti miellyttää linjauksil-laan Hyttistä erittäin paljon. Tuo raporttihan korostaa puhdasta maaseutua, jolla Suomi-kuvaa voidaan osaltaan kirkastaa.

– Maabrändiraportti on maaseutumaisten alueiden kannalta valoisa ja raikas, suorastaan helmeilevä, maakuntajohtaja maa-lailee. Näitä samoja ilmaisuja hän käytti uuden vuoden pu-heessaan Ilomantsissa vuoden alkupuolella.

Maakuntajohtaja Pentti Hyttinen haluaa tehdä itäsuomalaista yhteistyötä yli maakuntarajojen. Hän ottaa esimerkiksi muun mu-assa koulutuksen, jossa Itä-Suomen yliopisto on selkeästi kolmen maakunnan yliopisto. Hän toivoisi mukaan tähän yhteistyöhön neljännenkin maakunnan, Etelä-Karjalan ja Lappeenrannassa si-jaitsevan Lappeenrannan teknillisin yliopiston.

– Toivottavasti Lappeenranta jollakin aikajänteellä tulisi mu-kaan. Se vahvistaisi Järvi-Suomi-identiteettiä entisestään, hän pohtii.

”Maabrändiraportti on maaseutumaisten alueiden kannalta valoisa ja raikas,

suorastaan helmeilevä.”

263

Muuttovoittoinen maakunta

Joensuussa on vahvaa metsäosaamista. Sitä on yliopistossa ja myös Metsäntutkimuslaitoksessa. Metlalla on omat yksikkönsä Joensuun lisäksi Punkaharjulla ja Suonenjoella. Nämä instanssit tekevät luontevasti yhteistyötä yli maakuntarajojen.

– Kaikkien kolmen maakunnan kesken on tehty hienoja avauk-sia yhteistyön kehittämiseksi ja se onkin hyvä, sillä myös haasteet ovat meille yhteisiä, hän toteaa.

Haasteet liittyvät maakunnissa vanhoihin tuttuihin asioihin, eli väes-tön ikääntymiseen ja muuttoliikkee-seen. Hyttinen on kuitenkin hyvillään siitä, että Pohjois-Karjala on ollut jo pari vuotta peräkkäin muuttovoittoinen. Vaikka kuol-leisuus on syntyvyyttä korkeampaa, ovat maahanmuuttajat pi-täneet luvut positiivisina. Etenkin venäläisiä on muuttanut maa-kuntaan runsaasti.

Tohmajärven kunnan alueella sijaitsevalla Niiralan rajanylitys-paikalla rikottiin miljoonan ylittäjän raja viime vuonna. Se kielii Hyttisen mukaan siitä, että rajan takana on ihmisillä kiinnostusta matkustaa myös Pohjois-Karjalaan.

– Ikärakenne voidaan myös kääntää positiiviseksi ajatteluksi. Meiltä löytyy täältä Euroopan eniten elämänkokemusta omaavat asukkaat, Hyttinen heittää ja korostaa, että ikäihmiset investoi-vat maakuntaan ja käyttävät myös paljon erilaisia palveluja.

Pohjois-Karjalan infrastruktuurissa on samoja haasteita kuin naapurimaakunnissakin. Tieyhteys Varkauteen viitostielle on

”Meiltä löytyy täältä Euroopan eniten elämänkokemusta

omaavat asukkaat.”

264

paha pullonkaula etenkin puutavarakuljetuksille tien huonon kunnon vuoksi. Hyttinen kuitenkin uskoo, että naapurimaakun-tien kanssa päästään vielä yhteisymmärrykseen siitä, että valta-tie 23 välillä Viinijärvi-Varkaus saadaan lähivuosina peruskunnos-tettavien liikenneyhteyksien joukkoon. Pohjois-Karjalaa hieman närkästytti, kun Pohjois-Savon ELY-keskus linjasi kunnostusaika-taulussa Kuopio-Leppävirta-välin viitostiellä ohi valtatie 23 kun-nostuksen.

– Linjaamme helmikuussa Itä-Suomen työryhmässä näitä tie-asioita. Eiköhän me päästä silloin niistä yhteisymmärrykseen, Hyttinen uskoo.

Toinen iso pullonkaula infrassa on nopeiden tietoliikenneyhte-yksien puuttuminen maaseudulta. Meneillään onkin Laajakaista

Itä-Suomen maakuntajohtajatJussi Huttunen (vas.), Matti Viialainen, Timo Puttonen ja Pentti Hyttinen uskovat Järvi-Suomen valoisaan tulevaisuu-teen.

265

kaikille -hanke, joka pyrkii tuomaan maakunnan kaikille kolkille nopeat tietoliikenneyhteydet.

Yksi ilmansuunta on puuttunut

Pentti Hyttinen kertoo jo lapsena Juuassa syntyneenä tajun-neensa, että Pohjois-Karjalasta puuttuu yksi ilmansuunta, kun idässä, muutaman kymmenen kilometrin päässä oli suuren ja mahtavan Neuvostoliiton raja. Se on aikoinaan ollut myös elin-keinoelämän kannalta jarruttava tekijä maakunnassa. Nyt kuiten-kin tilanne on aivan toinen.

– Minua hieman kummeksuttaa, että Karjalan tasavaltaa ete-län päättäjien keskuudessa ikään kuin vähätellään. Petroskoi on kuitenkin 300 000 asukkaan kaupunki, joka koko ajan kehittyy. Yhteistyön tekeminen Karjalan tasavallan kanssa tulee vielä var-masti tuottamaan hedelmää, maakuntajohtaja uskoo.

Pohjois-Karjalassa on paljon isoja yrityksiä ja maakunnan kes-kus Joensuu on kasvanut 73 000 asukkaan vilkkaaksi karjalais-kaupungiksi. Hän korostaa myös maakunnan erityispiirrettä, eli sitä, että maakunta on kylläkin harvaanasuttu, mutta kuitenkin kauttaaltaan asuttu.

Pohjois-Karjalalle järvien merkitys on Hyttisen mukaan edel-leen erittäin suuri, vaikkakin niiden käyttötarkoitus on muuttu-nut. Nykyisin järvet, saaret ja rannat ovat maakuntaan tuleville ihmisille virkistyksen lähde.

Hän sanoo itse arvostavansa Joensuussa esimerkiksi arjen lo-gistiikkaa. Kaikki palvelut ovat helposti saatavilla ja inhimillisen lähellä. Kolme vuotta Brysselissä ja reilun vuoden Teksasissa asu-neena hän katsoo asiaa ikään kuin lintuperspektiivistä.

266

Maaseudun Tulevaisuus 4.3.2011

267

Yhteistyöjohtaja isännöi Pielisjoen linnaa

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on kuntayhtymä, jonka jäseniä ovat kaikki Pohjois-Karjalan kunnat. Maakuntaliiton ylintä pää-tösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto. Sillä on maakunnan kehit-tämisen kokonaisvastuu. Maakuntahallituksen tehtävänä on oh-jata maakuntaliiton toimiston työskentelyä, valmistella valtuus-tossa käsiteltävät asiat ja panna valtuuston päätökset täytäntöön sekä valvoa maakunnan etua.

Maakuntaliiton toimitilat ovat Joensuun vanhimmassa kivira-kennuksessa, Pielisjoen linnassa. Liiton toimistossa työskentelee 45 henkilöä maakuntajohtaja Pentti Hyttisen johdolla.

Maakuntaliitto toimii kaikkien Pohjois-Karjalan asukkaiden eduksi. Vuosien saatossa maakuntaliitto on ollut lukuisten hank-keiden puhemiehenä ja kätilönä. Maakunnan kehittämistyös-sä päärahoitus tulee Euroopan unionin rakennerahastoista ja Suomen valtion talousarvion kautta. Näiden ohella käytössäm-me on lukuisa joukko muita rahoituslähteitä.

Maakuntaliiton rooli Pohjois-Karjalan kehittäjänä on olla en-nen muuta alueen toimijoiden yhteistyöjohtaja. Keskeiset työka-lut ovat maakuntaohjelma POKAT 2014 sekä vuosittain laaditta-va edunvalvonnan kärkihankeluettelo. Yhteisenä tavoitteena on Pohjois-Karjalan tekeminen entistäkin paremmaksi paikaksi asua, opiskella, työskennellä ja yrittää.

268

Pentti Juhani Hyttinen (s. 19.1.1962, Juuka)

Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja 2001–

Työtehtävät — Euroopan komission tutkimuspääosastossa

metsäasiantuntija 1998–2001. — Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen johtaja

1996–1998. — Päättäjien Metsäakatemian suunnittelija ja

johtaja 1995–1996. — Euroopan metsäinstituutin projektijohtajana 1993–1995. — Joensuun yliopistossa useissa tehtävissä jatko-opintojen

ohessa 1986–1992. — Rotary-stipendiaattina Teksasissa Yhdysvalloissa 1989–1990. — Metsänhoitajaopintojen loppuvaiheessa SKOP:n palveluksessa

1984–1986. Koulutus

— Maatalous- ja metsätieteiden tohtori 1992, metsänhoitaja 1986, Joensuun yliopisto.

— Master of Agriculture, Texas A&M University 1990. — Ylioppilas, Juuan lukio 1980.

Muuta — Jäsenenä mm. Tekesin hallituksessa 2007–, Suomen kestävän

kehityksen toimikunnassa 2008– ja Euroopan raja-alueiden liiton (AEBR) hallituksessa 2003–.

— Metsäsuunnittelun ja -ekonomian dosentti 1996. — Sotilasarvo: kapteeni 2004. — Naimisissa PsT Pirkko-Liisa Hyttisen kanssa.

Pentti Hyttinen on toiminut Pohjois-Karjalan maakunta-johtajana vuodesta 2001. Tähän kirjaan on koottu poi-mintoja hänen maakuntajohtajakauden puheistaan ja kirjoituksistaan. Lisäksi mukaan on otettu muutamia lehtihaastatteluja.

Kokonaisuutena teksteistä piirtyy kirjallinen muotokuva Pentti Hyttisestä kotimaakuntansa kehyksissä. Kirja jul-kaistaan Pohjois-Karjalan maakuntaliiton 75-vuotisjuhla-vuoden merkeissä.

Documents

Ilon Apostoli