INTERVALLI - Kirjastot.fi · 2016-06-23 · KIRJASTOT.FI & MUSIIKKI. 2. Port PayØ Finlande 119738 Intervalli 2006 4 ... Opintomatka Tanskaan ja vähän Ruotsiinkin 13-36 ... Reunamerkintöjä

2006 4

I N T E R VA L L I

DENMARK & SVERIGE ! LEA TASTULA ! IAML GÖTEBORGTEKIJÄNOIKEUTTA ! VIRO ! KIRJASTOT.FI & MUSIIKKI

2. Port Payé Finlande 119738

Intervalli2006 4

Musiikkikirjastoalan aikakausjulkaisu

Suomen musiikkikirjastoyhdistysPL 148, 01301 Vantaa

www.kaapeli.fi/~musakir

Irtonumero 7 euroa

INT

ER

VA

LL

I 2006 4

Intervalli 2006Musiikkikirjastoalan aikakausjulkaisu

ISSN 0785-2843 19. vuosikerta

Julkaisija Suomen musiikkikirjastoyhdistys r.y.PL 148, 01301 Vantaa

www.kaapeli.fi/[email protected]

Sampo 800013-70058480

Päätoimittaja Heikki PoroilaTikkurilan kirjasto

Lummetie 4, 01300 VantaaPuh. 09-8392 2201

e-mail [email protected]

Toimittaja Pentti RonkanenÄänekosken kaupunginkirjasto

Wessmanninkatu 2, 44100 ÄänekoskiPuh. 014-5742 322 tai 040-841 0960

e-mail [email protected]

Painopaikka Keski-Suomen Painotuote, Äänekoski 2006Vuosikerta 25 euroa (ulkomaat 42 euroa), irtonumero 7 euroa

Sisältö 2006:4Intervalli verkkoon / Ulla Ikäheimo 1

Ammatti: musiikin tietopalvelu / Lea Tastula 3Göteborgissa puoli vuotta sitten / Jaakko Tuohiniemi 8

Opintomatka Tanskaan ja vähän Ruotsiinkin 13-36Forspil / Riitta Aalto-Koistinen & Pirjo Hakuni 13

Kööpenhaminan pääkirjastossa / Samuli Kunttu & Urpo Nylander 14Odensen musiikkikirjasto 2006 ja 2015 – asiaa ja fantasiaa / Lea Tastula 17

Ranskalainen visiitti Malmön kaupunginkirjastossa / Jaakko Lind 23Piipahdus Frederiksbergin kirjatemppelissä ja musiikkiluolassa / Taina Sahlander 26

Gentofte – Alvar Aaltoa ja uusia työkaluja / Markku Lehikoinen & Marko Niemelä 28Musiikkia verkosta – kirjasto maksaa viulut / Juha Sutela 29

Reunamerkintöjä musiikin luetteloinnista Tanskan ja Ruotsin malliin / Ulla Ikäheimo 33Pulsar – uuden musiikin festivaali Kööpenhaminassa / Mikko Ikkala 34Tekijänoikeusseminaarissa sanottua / toimittanut Heikki Poroila 37

Musiikkikirjastopalvelut Suomenlahden etelärannalla / Pirjo Hakuni 42Vuoden 2006 hakemistot / toimittanut Heikki Poroila 44

Muutosten vuosi 2007 / Heikki Poroila 47

Kannessa Kööpenhaminan kaupunginkirjaston rullaportaat (kuva Ulla Ikäheimo)

Intervalli verkkoonTämä on nyt sitten viimeinen painettu Intervallin numero. Vuoden 2007 alustalehti ilmestyy PDF-muotoisena, verkosta luettavana ja vapaasti tulostettavana.Vähän on haikea olo, vaikka faktat ovat selvät: painatuskulut ovat liian suuretyhdistyksen taloudelle, postitus ja tilausten käsittely on raskas prosessi, voima-varoja ja ihmistyövoimaa kannattaa käyttää järkevämmin. Mutta lehti ei enääkopsahda postiluukusta tai ilmesty kirjaston pöydälle, junalukeminen pitää erik-seen tulostaa. Leviäähän tieto uudesta numerosta varmasti kaikille halukkaille?

Käytin Suomen 89. itsenäisyyspäivän Intervallin yhdeksäntoista vuosikerranlueskeluun. Jännittävää oli seurata, milloin mainitaan ensimmäiset romput, mil-loin MP3, milloin verkkosivustot. Omaan työhistoriaan lehden teemoja oli myöshauska peilata – luettelointisääntöjä ja yhtenäistettyjä nimekkeitä lehdessä onvuosien varrella kiitettävästi jaksettu käsitellä.

1980-luvulla musiikkikirjastoyhdistyksen jäsentiedotteita haluttiin laajentaa jasaada mukaan virallisten tiedotteiden lisäksi laajoja artikkeleita, keskustelua,pikku-uutisia, kaikkea ammattikuntaa kiinnostavaa, jota ei muissa lehdissä käsi-tellä. Vuonna 1988 ilmestyivät Intervallin ensimmäiset kaksi numeroa. Ykkös-numerossa näkyy jo selvästi tulevat trendit: Irmeli Hovi kirjoittaa laajan artikke-lin Yhtenäisyys atk-luetteloinnissa entistä tärkeämpää ja Heikki Poroila ky-syy Miksi yhtenäistettyjä nimekkeitä? Tieteellistä puolta edustaa Kari Kilpe-läisen katsaus Sibelius-teosluettelon tekemiseen ja kansainvälisyyttä Heikinraportti IAMLin Japanin kokouksesta.

Lehdessä on selvästi korostunut käytännön näkökulma. Luettelointi, sisällön-kuvailu, standardit, tietokannat, kirjastojärjestelmät on käsitelty moneen ker-taan. IAMLin kansainväliset kokoukset on raportoitu tarkkaan. Mutta on myösluotu palvelupoliittisia linjauksia, mietitty musiikkikirjastojen tulevaisuutta ja kat-sottu kirjastoista muunkin musiikkielämän suuntaan. Lehdessä on aina ollut laa-joja henkilöhaastatteluita, kirjastolaisten lisäksi olemme lukeneet ainakin sävel-täjien, levykauppiaiden, muusikoiden ja tutkijoiden ajatuksista.

Jokainen päätoimittaja on tehnyt lehdestä vähän omannäköisensä. Mervi Luuk-kanen aloitti, lehdessä on innostuneisuutta ja uuden luomisen tuntua. Elina Rau-halan aikaan on tehty paljon kiertokyselyjä erilaisille kirjastoille, lehdessä kuuluuselvemmin kentän ääni. Maarit Koskela tuo näkökulmaa uusille alueille, kun

Intervalli 2006 4 [1]

ammattikorkeakoulujen kirjastot tulevat mukaan. Maija Suhonen lanseeraa laa-jat teemanumerot ja löytää uusia kirjoittajia. Pentti Ronkanen tuo taas kentänääntä esiin, myös Keski-Suomesta löytyy musiikkikirjastoja. Mutta koko ajanmukana on toimittajana Heikki Poroila, jonka aktiivisuutta me muut voimmevain ihmetellä ja kadehtia. Onkin oikeastaan ihme, että hän on ollut lehden pää-toimittajana vasta vuodesta 2004 alkaen.

1990-luvun lopulla yhdistys sai tiedotuskanavakseen myös omat verkkosivut, javuosituhannen vaihteessa kehitettiin Kirjastot.fi-palvelujen Musiikkikanavaa.Tiedottamisen työnjakoa terävöitettiin 2004, kun Intervallin kokoa pienennettiinja ajankohtaiset pikku-uutiset ja yhdistyksen viralliset asiat siirrettiin verkkoon.Ensi vuonna Musiikkikanava kehittyy edelleen Musiikkikirjastokanavaksi, sieltälöytyvät musiikkikirjastoyhdistyksen verkkojulkaisut ajankohtaisen aineiston jahaastattelujen lisäksi. Yhdistyksen sivuille jää virallinen yhdistysaineisto ja linkitkansainväliseen toimintaan. Intervalli on edelleen foorumi niille laajoille artikke-leille ja haastatteluille, jotka halutaan nostaa kaikkien luettavaksi – heidänkin,jotka eivät aina muista käydä Musiikkikirjastokanavalla.

Vuonna 1988 ensimmäisessä numerossa Mervi Luukkanen kirjoittaa: ”Tarvettaon jo vuosia ollut sellaiselle julkaisulle, joka yhdistäisi erilaisia musiikkikirjastoja jamusiikkiyhteisöjä sekä niissä toimivia ihmisiä. Tällä periaatteellahan on Suomenmusiikkikirjastoyhdistys perustettu ja toiminut, ja tätä toimintaa tehostamaan on suun-niteltu Intervalli – aikakausijulkaisu musiikkikirjastoammattikunnalle.” Hän jatkaa:”Tavoitteena on kotoinen keskustelu- ja ideanvaihtoareena, jonne kuka tahansa ontervetullut ajatuksineen ja mielipiteineen, toivomuksineen ja kysymyksineen.” Jalopuksi: ”Intervalliin tarkoitettujen juttujen ei tarvitse olla kirjallisen ilmaisun mestari-näytteitä, tärkeintä on ajatusten välittyminen, tarvittaessa vaikka puhelimitse. Tämäonkin KUTSU kaikille musiikkikirjastoihmisille ja muuten asiasta kiinnostuneille:tulkaa tekemään Intervalli-lehteä yhdessä kanssamme.” Nämä ajatukset ovatedelleen voimassa – nyt vain käytössämme ovat sekä nopeat postituslistat,Musiikkikirjastokanavan palstat että sähköinen Intervalli.

Ulla Ikäheimo


Ammatti: musiikin tietopalveluLea Tastula, Pirjo Hakuni (kuvat) ja Heikki Poroila (kysymykset)

Tampereen kaupunginkirjastossa vietetään vuonna 2008 maamme ensimmäisenyleisten kirjastojen musiikkiosaston 50-vuotisjuhlia. Mukana tulee olemaanmyös Lea Tastula, vuodesta 1984 Tampereella työskennellyt ammattilainen.Teimme Lealle muutamia sähköisiä kysymyksiä, myös ajankohtaisista syistä.

HP: Kuulut Suomen musiikkikirjastoammattilaisten joukossa siihen kokeneimpaankaartiin. Kertaisitko kuitenkin lukijoille tähänastisen kirjastourasi vaiheita?

LT: Aloitin kirjastotieteen ja informatiikan opinnot Tampereen yliopistossa hetilukion jälkeen 1980-luvun alussa. Silloin en tiennyt musiikkikirjastoista mitään,mutta kirjasto vaikutti kiinnostavalta työpaikalta. Parina kesänä olin Kokkolankaupunginkirjastossa kesätöissä ja harjoittelijana, mutta sitten päätin käytännönsyistä jäädä myös kesäksi Tampereelle. Niinpä rohkaisin mieleni ja menin Tam-pereen kaupunginkirjastoon kysymään kesätöitä. Minut ohjattiin vanhan kirjas-totalon ullakolle apulaiskirjastonjohtajan työhuoneeseen. Hän kyseli minultajotain ja siinä taisi tulla puheeksi, että olen harrastanut musiikkia, ja hän kysyi,tulisinko musiikkiosastolle sijaiseksi kesälomien ajaksi, kun sinne ei kukaan ha-lua tulla. Minä olin tietysti heti valmis.

Aloitin musiikkiosastolla kesäkuussa 1984. Tein välillä kirjasto-virkailijan ja välillä ”kirjastoamanuenssin” töitä, vaikka näin jälkeenpäin vointunnustaa, että en minä silloin mitään osannut enkä mistään mitään tiennyt.


Viihdyin kuitenkin hyvin ja sain oppia kaikenlaista. Sen kesän jälkeen jäin sijais-listalle ja aina, kun joku sairastui vaikka vain päiväksikin tai piti lomaa, töitä olitarjolla! Välillä olin muuallakin kuin musiikkiosastolla, mutta vain lyhyitä aikoja.Sitten kun gradu-vaihe läheni, oli ihan selvä, että aiheeni liittyy jollakin laillamusiikkikirjastotyöhön. Minua kiinnosti erityisesti neuvonta ja tietopalvelu. Josen olisi itse tehnyt sitä työtä, en olisi koskaan keksinyt neuvontaa graduni ai-heeksi. Hakunin Pirjo kannusti ja muu henkilökunta oli valmis osallistumaanaineiston keruuseen. Valmistuin 1988 ja heti sen jälkeen pääsin vakituiseksikirjastonhoitajaksi pääkirjaston musiikkiosastolle ja täällä olen edelleen.

HP: Millaista roolia musiikki henkilökohtaisessa elämässäsi näyttelee?

LT: Nykyään olen musiikin kuuntelija, mutta lapsena soitin pianoa ja harmonia.Olen kotoisin Kaustiselta, mikä kertonee jotain musiikillisesta kasvuympäristös-täni. Musiikkiopistossa soitettiin klassista, mutta kotona myös kansanmusiikkia.Siskoni soitti viulua ja alttoviulua, veljeni trumpettia. Soitimme paljon yhdessä,siskoni kanssa erityisesti kansanmusiikkia. Musiikkielämä oli hyvin aktiivista jaKaustisella vaikuttivat esim. sellaiset opettajat kuin Juha Kangas ja MaunoJärvelä, jotka kannustivat oppilaitaan soittamaan myös kansanmusiikkia klassi-sen rinnalla. Joka kylässä oli ainakin yksi kansanmusiikkiyhtye. Siihen aikaansoitettiin vielä perinteiseen tyyliin. Teini-iässä soittaminen jäi vähemmälle, muttakävin kuitenkin Kaustisen musiikkilukion. Opiskeluaikana en juuri soitellut, kos-ka piano jäi kotiin.Nykyään olisi taas mahdollisuus soittaa, mutta harjoittelu onjäänyt ja taidot ovat ruostuneet, kun on niin paljon muuta tekemistä. Nuotinluku-taidosta on kuitenkin ollut todella paljon hyötyä työssäni.

Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, minulla ei ole mitään suosikki-lajia: joka lajista voi löytää helmiä. Tällä hetkellä minulla on lainassa MurrayPerahian CD Songs without words, josta pidän kovasti. Myös Slown Pronto!kuulostaa hyvältä. Nyt haluan antaa kiitosta: Aksentista saa hyviä kuuntelu-vihjeitä. Minusta se on todella hyvä apuväline musiikin valinnassa, koska se onniin monipuolinen. Toisinaan mikään musiikki ei innosta, toisinaan taas löytyyjotain, jota on pakko kuunnella monta kertaa. Pidin erittäin paljon esim. GotanProjectin uusimmasta CD:stä Lunático ja Frigg-yhtyeen levystä Keidas. Siinäon Antti Järvelän upea sovitus Peltoniemen Hintriikin surumarssista. Kon-serteissa käyn silloin tällöin, viimeksi Campanella-kuoron hienossa adventti-konsertissa Tampereen tuomiokirkossa. Ja nyt on taas aika ottaa esille suosik-kijoululevyni Anne Sofie von Otterin Home for Christmas.

HP: Onko musiikkikirjastotyö Tampereella erilaista kuin Oulussa tai Helsingissä?

LT: En tiedä, millaista musiikkikirjastopalvelu on muualla kuin Tampereella,mutta tässä on ilmeisesti mahdollisuus kehua omaa osastoaan. Meidänvahvuuksia ovat tietopalvelu, laaja nuottikokoelma ja asiantunteva henkilökunta.


HP: Teit melkein 20 vuotta sitten tutkimuksen neuvonnasta musiikkikirjastossa.Millä tavalla neuvonnan maailma on tänä aikana muuttunut, kuinka osuviatuolloiset johtopäätökset ovat 2000-luvun musiikkikirjastossa?

LT: 20 vuodessa eniten ovat muuttuneet musiikin tiedonhaun apuvälineet: kor-tistojen, lauluhakemistojen ja sisällysluettelohakemistojen tilalle ovat tulleettietokannat ja niiden kanssa eletään on line -ajassa. Aineistoa on paljon enem-män, eikä enää tyydytä vain oman kirjaston kokoelmaan, vaan aineistoa etsi-tään vaikka mistä. Asiakkaiden kysymykset ovat vaikeutuneet, koska helpoim-piin kysymyksiin he pystyvät löytämään vastauksen itse.

Apuvälineet ovat parantuneet ja mahdollistavat sellaista, mitä 20vuotta sitten toivoin, esim. dokumentin osana julkaistujen teosten etsiminen onnykyään vaivattomampaa, mutta ei täysin ongelmatonta. Olen edelleen samaamieltä esim. neuvonnan ja tietopalvelun käsitteistä ja kysymystyypeistä. Minuakiinnostavat erityisesti tunnistustehtävät eli sellaiset asiakkaiden kysymykset,joista puuttuu jokin olennainen tieto tai joihin sisältyy jotain virheellistä tietoa.Minusta tuntuu, että näitä on nykyään entistä enemmän. Olen myös kiinnostu-nut tiedonhaun prosessista: miten asiakkaan kysymys käännetään musiikin kie-lelle ja edelleen kirjasto(järjestelmä)n kielelle ja miten haku etenee. Aiheesta onjuuri valmistumassa Elina Mäntysen gradu, jonka aineisto on kerätty täältä.

Käsittelin gradussani lyhyesti myös musiikkiaineiston ominai-suuksia (yksi dokumentti sisältää useita teoksia ja mahdollisia hakuelementtejävoi olla useita) ja olen jatkanut musiikin ja musiikkiaineiston ominaisuuksienpohtimista tietopalvelun kannalta. Alkusysäyksenä oli Hakunin Pirjo, joka antoiminulle tehtäväksi miettiä harjoittelijoita varten, miksi musiikin tiedonhaku onsellaista kuin se on. Olen käyttänyt näitä pohdintoja hyväkseni esim. juuriharjoittelijoiden ohjauksessa ja työpaikkakoulutuksessa talon sisällä Pirjon kans-sa. Tietopalvelu on edelleen ehdottomasti kiinnostavinta musiikkikirjastotyössä.


HP: Yleisradion Fono-tietokanta on tulossa kaiken kansan käyttöön vuoden vaih-teessa. Olet ollut pitkään Fonon käyttäjä kirjastossa ja päässyt loppuvaiheessavielä hiomaan musiikkikirjaston ammattilaisena Fonon käyttöliittymän yksityis-kohtia. Mitä uutta ja hyödyllistä Fono.fi tuo musiikkikirjastojen palveluihin taisuoraan kansalaisille?

LT: Fono.fi on vielä niin keskeneräinen, että en pysty tässä vaiheessa sano-maan, mitä uutta ja hyödyllistä se mahdollistaa. Fono.fi:n hakuominaisuudeteivät tule olemaan yhtä hyvät kuin BRS-Fonossa. BRS on se tietokanta-järjestelmä, jolla nykyinen Fono eli Yleisradion äänitearkisto toimii. Fono sisäl-tää tietoja Yleisradion äänitteistä: koti– ja ulkomaisista ja musiikki- ja puhe-äänitteistä. Osa äänitteistä on luetteloitu järjestelmän vanhaan versioon, osauuteen, joten vanhat ja uudet tietueet ovat erilaisia.

Kaikki BRS-Fonon tiedot ovat Fono.fi:n käytettävissä, esimer-kiksi jokaisesta kappaleesta on mainittu säveltäjä, sanoittaja (myös alkuperäi-nen), sovittaja, esittäjä(t) rooleineen ja kappaleen nimen eri muodot (alkuperäi-nen nimi, joskus myös alkusanat, osien nimet, taidemusiikin vieraskielisten teos-ten suomenkieliset nimet). Musiikkia voi etsiä myös aiheen mukaan. Osa tie-doista on selväkielisessä muodossa, osa koodeina.

Moni asia on BRS-Fonossa eri lailla kuin kirjastojen tietokan-noissa. Esimerkiksi taidemusiikissa ei käytetä samanlaisia yhtenäistettyjänimekkeitä kuin kirjastoissa, opusnumerot kirjoitetaan pisteen kanssa (esim.op.75), ”luokitus” on erilainen, henkilöiden nimet on voitu translitteroida eri ta-valla, ü = ue jne. Koska tietokanta on laaja, tulosjoukossa on helposti satojaviitteitä.

Fono.fi:n hyödyllisyys tulee riippumaan siitä, mitä tietoja voi ha-kea ja millä tavalla ja mitä tietoja näytetään hakutuloksissa ja millä tavalla. Omapanokseni on tähän mennessä rajoittunut pieniin yksityiskohtiin, esim. tekijöidenroolien määrittelyyn ja lajilistan muokkaamiseen. Seuraavaksi pitäisi miettiä,mitkä kentät näytetään ja mitkä jätetään piiloon. Toivon, että Fono.fi toimisisamanlaisena hakuteoksena kuin BRS-Fono tähän asti: siitä voi tarkistaa jonkinasian nopeasti ja sen jälkeen voi jatkaa hakua muualta.

HP: Tamperelaiset ovat hakeneet projektiavustusta hankkeelle, jolle olette antaneetnimen ”Musiikkia aiheesta”. Kysymyksessähän on pitkään vanuneen ”Surua jasirkusta” –palvelun uusi tuleminen. Millaisia ajatuksia teillä on ollut hankkeensisällöstä ja toteutustavasta?

LT: Emme ole vielä ehtineet miettiä asiaa yksityiskohtaisesti, mutta todennäköi-sesti tulossa on jotain samantapaista kuin ne listat, jotka löytyvät jo nyt musiik-kiosaston nettisivulta kohdasta Musiikkia aiheen mukaan ( www.tampere.fi/kirjasto/musiikki/21mviit.htm ). Olen tehnyt niitä aina silloin tällöin pääasiassainstrumentaalisesta taidemusiikista, mutta mukana on myös jonkin verran laulu-


musiikkia. Niiden tarkoituksena on helpottaa tiedonhakua, kun asiakas tuleekysymään esimerkiksi meri- tai vesiaiheista musiikkia, ja tehdä taidemusiikkiatutuksi. Muita aiheita ovat esim. linnut ja muut eläimet, vuodenajat, Kalevala,kulkuneuvot ja joulu.

Listoista näkee säveltäjän nimen ja teoksen nimen yhtenäiste-tyssä muodossa, jotta sitä olisi helppo etsiä kirjastojen tietokannoista. Joskusolen laittanut säveltäjän syntymä- ja kuolinvuodet näkyville tai lisätietoja teok-sesta tai lajitellut teoksia. Listat perustuvat meidän omaan kokoelmaan: mitämeillä on tai on joskus ollut. Ylläpidän näitä listoja eli kun tulee vastaan jotainuutta, lisään listalle, tai kun huomaan, että yhtenäistetty nimeke on muuttunut,muutan sen myös listalle. Aluksi listat eivät olleet verkossa ollenkaan, vaan vaintiedostoina ja paperiversioina, mutta sitten ajattelimme, että ne kannattaisi lait-taa verkkoon. Ne toimivat meillä näyttelyjen perustana eli joka kuukausi teenjonkin listan tai otan esille jonkin vanhan listan ja kerään esille CD:t, joilla onlistalla mainittuja teoksia, ja laitan julisteen kera esille. Listan paperiversioitalaitan myös esille, jos joku haluaa ottaa mukaansa. Verkosta niitä voi tulostaakuka tahansa. Uusimmat ovat PDF-muodossa ja niissä on jokin kuva alussa.

Jos Musiikkia aiheesta –hanke toteutuu, se rakennetaanKirjastot.fi:n valmiille tekniselle alustalle, joten ihan mikä tahansa ei ole mahdol-lista. Olen ajatellut, että se sisältäisi ensisijaisesti viitteitä instrumentaaliseentaidemusiikkiin aiheen mukaan. Aiheet voivat olla mitä vain. Ne voivat liittyäsävellyksen nimeen tai lempinimeen tai sävellyksen osan nimeen tai tunnelmaantai taustatietoihin. Listoja tehdessäni olen aina ajatellut sellaista aihetta, jostavarmasti löytyy aineistoa runsaasti, mutta tässä hankkeessa niin ei tarvitse aja-tella. Tämäntyyppinen luettelo ei tule koskaan valmiiksi, joten jos sitä halutaanpitää yllä, sen pitäisi olla yksinkertainen päivittää. Siksi olen ajatellut, että viit-teen tiedoiksi riittäisi säveltäjän nimi ja teoksen nimi yhtenäistetyssä muodossa.Joissakin tapauksissa lisätiedot voivat olla paikallaan. Otan mielelläni vastaankommentteja, toiveita ja ideoita!

HP: Pääkaupunkiseudun musiikkikirjastot ovat jovuosia tiivistäneet yhteistyötään. Uusimpana idea-na on yhdistää ja keskittää kirjastojen musiikki-sivut, jotta käyttö ja löytyminen asiakkaille helpot-tuu ja laatukin siinä sivussa paranee. Voisiko täl-lainen yhteistyö saada vastakaikua myös Suomenvanhimpiin ja suurimpiin musiikkikirjastoihinkuuluvan Tampereen henkilökunnassa?

LT: Ehdottomasti kannatettava ajatus!


HP: Millaisena sinä näet yleisten musiikkikirjastojen tulevaisuuden? Vieläkö asiak-kaita neuvotaan musiikkiosaston tiskin takaa vuonna 2026?

LT: Tunnustan, ettei optimismini ulotu vuoteen 2026. Tiskin takana ei ole ke-tään, koska tiskiä ei enää ole eikä musiikkiosastoakaan. Musiikkikirjat ja nuotit,joita vielä on, eivät tarvitse omaa osastoa. Muuta vanhaa aineistoa (esim. CD-levyjä) on vielä jossakin suljetussa varastossa saatavilla, esim. Vantaalla, muttaCD-soittimet eivät ole kovin yleisiä. Uusi musiikki, sekä nuotit että äänitteet,julkaistaan vain verkossa maksaville asiakkaille eikä kirjastoilla ole mitään teke-mistä sen kanssa. Kirjastot voivat välittää verkon kautta vain tekijänoikeudelli-sesti vapaata musiikkia, jota asiakkaat voivat tallentaa kotonaan tai tulostaa, joson kysymyksessä nuotti. Yleisten kirjastojen puolesta verkkojakelun hoitaa Hel-singin kaupunginkirjasto, joten asiakkaat käyttävät tätä valtakunnallista palve-lua. Kirjastoja on olemassa, mutta paljon vähemmän kuin nykyään, sillä kuntienrahatilanne on huono ja palvelut on pyritty keskittämään suuriin yksikköihin.Musiikin tietopalvelu hoidetaan keskitetysti verkon kautta – Tampereelta?

Göteborgissa puoli vuotta sittenJaakko Tuohiniemi (teksti ja kuva sivulla 11)

IAML:n jokavuotiset kansainväliset kokoukset ovat aina niin hurjan erilaisia jasiltikin niin kovin samanlaisia. Tiettyjen vuosittain ja kolmivuosittain toistuvienrituaalinomaisten rutiinien ohella tarjolla on käytännön työhön vaikuttavaa tietoa,pohdintoja, tuttavuuksia jne. Osallistujalta vaaditaan hyvää onnea löytää pettävästirunsaudensarvelta vaikuttavasta kokonaisuudesta kokousannin todelliset helmet.Mitä useamman kerran on paikalla ollut, sitä harvemmassa huikaisevan säväyttävätsisällölliset uutuudet ovat, mutta vastaavasti sitä kotoisammaksi itsensä ulkomais-ten kollegojen seurassa tuntee.

Tänä vuonna pitkästä aikaa juhannusviikolla järjestetty kokous oli Göteborgis-sa. Kaupunki oli (ja on) kaunis, erittäin kaunis, ja kokouspaikaksi Musiikkiakate-mian tilat olivat hyvin toimivat. Järjestelytkin oli hoidettu aivan ensiluokkaisesti.Lähtökohdat onnistuneelle kokoukselle olivat siis kunnossa.

Sekalainen seurakuntaVuoden 2006 IAML-kokoukselle oli leimaa-antavinta, että edustettuna oli perin-teisen musiikkikirjastoväen ohella myös musiikintutkijoita ja ehkä tavallista run-saammin musiikin tiedotuskeskusten henkilökuntaa; tämä oli ensimmäinen kerta,


kun IAML, IMS (Kansainvälinen musiikkitieteellinen seura) ja IAMIC (Kan-sainvälinen musiikin tiedotuskeskusten liitto) pitivät yhteiskokouksen. Kansaa oli-kin Göteborgiin tullut huomattavan paljon, lähes 400 henkeä. Osallistuminen Suo-mesta sen sijaan oli harmillisesti kovin rajoittunutta jääden alle kymmeneen hen-keen.

Läsnäolo kokouksessa ei suinkaan ole välttämättömyys, jos viitseliäisyyttä riittääsaman tiedon kaivamiseen muualta. Göteborgin IAML:n osalta se ei ole edes vai-keaa, suuri osa kokouksen esitelmistä kun löytyy myös verkosta kokouksen www-sivuilta (www.smbf.nu/iaml-iamic-ims2006/ > programme). Alle olen koonnutmuutamia omakohtaisia kokemuksia pohjustukseksi sivulla vierailua varten.

Kokouspaikan viihtyisä ulkoilmakahvila (Kuva Avo Kartul)

AvausTervetuliaissanojen ja eräiden käytännön muistutusten saattamana alkoi kokousIAMIC:n puheenjohtajan Roland Sandbergin esitelmällä “nykymusiikin” – tässäuusimman länsimaisen taidemusiikin – asemasta erityisesti kirjastoissa. Itse asi-assa koko kokouksen otsaakkeenakin oli Contemporary classical music, vaikkaaiheeseen ei halutessaan törmännyt viikon aikana kuin satunnaisesti. Sandbergtietysti toivoi kirjastoiltakin yhä suurempaa panosta aikamme taidemusiikin edis-tämisessä. Hurja pyyntö ainakin suomalaisittain, jos miettii mihin suuntaan nykyi-nen kulttuurirelativistinen (ja taiderelativistinen) suuntautuneisuutemme onkirjastojakin viemässä. Taidemusiikki on ahtaalla ja vielä ahtaammalla sen mo-dernistiset luomukset – jos tosin vähemmän lainattuakin kuin (pahin) päivänpop...Kyllä suurten kaupunkien kirjastoista löytyy uusinta (suomalaista) nykymusiikkia,mutta muualla voi tilanne olla jo toinen.

Sandbergin teknologillisen esitelmän jälkeen oli Information session, suurijoukko mitä erilaisimpia pikkuaihelmia. Pohjanoteerausta en voi olla mainitsemat-ta, se kun kuvastaa niin täydellisesti suuren kansainvälisen organisaation toimi-


mattomuutta. D. W. Krummelin Guide for dating early published music: amanual of bibliographic practices -kirja (1974) on ollut loppuunmyyty jo kau-an, ja nyt IAML:n kokouksessa esitettiin työryhmän perustamista pohtimaan, pitäi-sikö kirjasta kenties ottaa uusintapainos perinteisin menetelmin tai verkkojulkaisunatai peräti laatia siitä uudistettu laitos! Jotakin varmasti asialle voisi ja pitäisikintehdä, mutta että kansainvälinen työryhmä pohtimaan mitä se jokin olisi!

Klassisia istuntoja“Swedish archives at home and abroad” -otsikon alle kootut esitelmät kuvastavatIAML:n kokousta perinteisimmillään. Professori Erik Kjellberg kertoi aavistuk-sen kuivakkaasti Upsalan yliopiston korvaamattoman arvokkaasta Düben-koko-elmasta ja sen luettelointiin liittyvistä kysymyksistä. Tuolloin vasta valmisteillaollutta tietokantaa lupailtiin vapaaseen käyttöön tänä syksynä, ja lupaus myös piti.Mainittu DCDC-tietokanta löytyy osoitteesta www.musik.uu.se/duben/Duben.php.Tavanomaisesta kirjastoluettelosta se eroaa monin tavoin, kun samaan luetteloonon pitänyt saada mukaan ei vain kattavat tiedot sävellyksistä vaan myös käsikir-joitusten laatijoista jne. DCDC:stä löytyy esimerkiksi paljon sellaista luetteloijilletärkeää tietoa, jota Grove music onlineninkaan suppeista teoslistauksista on tur-ha hakea. Pröystäilevä ulkoasu on korvattu kunnon sisällöillä. Suosittelen tutustu-maan.

Aivan toista tyyppiä edustivat Erik Näslundin ja Mathias Auclairin aiheeltaankovin kapea-alaiset, mutta esittelytavaltaan kiehtovat esitelmät Tukholman tanssi-museon ja Pariisin oopperan kokoelmissa olevista Ballet suédois’n peruista.Rekonstruoituine tanssiesityksineen (sentään vain videolta) ja pukukuvineen kuu-lijat upotettiin 1920-luvun pariisilaisen modernismin pyörteisiin. Kiinnostavaa, muttaehkä ei arjen työn kannalta sittenkään järin hyödyllistä.

R...IAML:n parhaimmat saavutukset ovat korvaamattomat R-hankkeet. Tänä vuon-na RIPM täytti pyöreitä vuosia, ja kokonainen juhlaistunto oli omistettu tällejättiläissaavutukselle. H. Robert Cohen, “RIPM:n isä”, esitteli tätä suuren mullis-tuksen vallassa olevaa hanketta. (Muistutukseksi vielä, että RIPM on vuosina1800–1950 ilmestyneiden musiikkilehtien artikkelien viiteluettelo.) Perinteisimmil-lään RIPM:iä on käytetty puhelinluettelon kokoisina niteitä, joita on sarjassa il-mestynyt jo kaksisataa nimekettä. Tulevaisuus on kuitenkin sähköinen, ja jo hy-vän aikaa tietokantamuodossa saatavilla ollut RIPM alkaa pikkuhiljaa muuttuakokotekstiaineistoksi.

Cohenin tarjoamassa esittelyssä tuleva super-RIPM näyttäytyi kokotekstienkäsittelyn kannalta kehittyneemmältä kuin mitä esimerkiki kotoinen Historialli-nen sanomalehtikirjasto 1771-1890 on tällä hetkellä: sanahaut johtavat suo-raan tarkkoihin osumiin – eivätkä vain yleensä lehden sivulle – ja osuman sisältä-vät artikkelit ovat graafisesti korostettuina. Aineistosta on myös saatavilla tekni-sesti erilaisia versioita, mustavalkoisia, harmaasävyisiä, jopa väreissä skannattuja.


Avokätisten säätiöiden taloudellisen tuen siivittämänä aiotaan nyt tehostaa koko-tekstiaineistojen saamista; kaikki on kuulemma tervetullutta: alkuperäisaineisto,valokopiot, mikrofilmit jne., jotka voidaan skannata ja koodata tarpeelliseen muo-toon RIPM:n aikaansaavassa toimistossa.

Huomattavasti tätä nostattavaa tilaisuutta ankeampaa oli, kun RILMin “busi-ness meetingissä” piti kertoa Suomen tallennustilanteen ongelmallisuudesta. Jojoitakin vuosia olen yrittänyt saada ihmisiä innostumaan RILM-tallennuksesta,mutta turhaan. Suomen vuotuiset tallennusmäärät ovat edelleen lähellä olema-tonta. Ehkä muutoksen tuulet ovat ilmassa, sillä Sibelius-Akatemia on myöntänytSuomen musiikkitieteelliselle seuralle avustuksen tähän työhön. Yliopistojen väli-sessä köydenvedossa seura heitti pallon Jyväskylään, jossa kuulemma on jokutallennuspuuhaan halukas palkattavaksi.

Ei vain puhetta musiikistaOman kiinnostavuutensa IAML:n kokouksia kohtaan tuo niiden sosiaalinen ohjel-ma, siis konsertit ja keskiviikkoretki. Jostain oudosta syystä retket eivät koskaantunnu suuntautuvan kirjastoihin, vaan aina jonnekin aivan muualle, kuten museoi-hin ja metsiin. Konsertit sen sijaan ovat erinomainen tapa valistaa kokousväkeämukavuuden muodossa. Tavallisesti niis-sä esitellään kokousmaan musiikkia, niinuutta kuin vanhaakin. Göteborgissa saim-me kuulla ensin pohjoismaista modernis-mia kaupungin rakennustaiteellisiin helmiinluettavassa konserttitalossa, ja sittenkirkkokonsertissa 1600-luvun kamari- jalaulumusiikkia jo mainitun Düben-kokoel-man kätköistä. Ja tietysti esitelmien yhte-ydessä on mitä moninaisimpia ääni-esimerkkejä, tosin äänitteiltä, ja olipa Gö-teborgissa tarjolla päiväsaikaan perfor-manssikonserttikin.

Suurin osa kokouksen asioista on mu-siikkiin soivana todellisuutena suoranaisestiliittymätöntä, vaikka tietysti lopulta siihenkytkeytyykin. Omat intohimoni kohteetovat – yllätys, yllätys – sidoksissa luettelointiin ja sisällönkuvailuun. Yhtenäistetyistämusiikkinimekkeistä on IAML:n kokouksissa puhuttu aina, jos ei erityisen run-saasti muuta kuin formaattien kannalta, niin ainakin käytävillä kollegojen kanssa.Göteborgissa aiheelle oli oma istuntonsa, mutta alan olla vakuuttunut siitä, ettäpuhuminen on jo käynyt turhaksi. Ulkomailla ymmärretään meidän “RISM-tyylisiä”yhtenäistettyjä nimekkeitämme yhtä vähän kuin mitä täällä halutaan mennä mu-kaan ehkä väkisinkin tulossa olevaan yhdysvaltalaiseen teoslinkitystapaan. Maa-ilmat eivät kohtaa, jos niiden ei haluta kohtaavan.


Tuttua ja turvallista – vai jo tylsäksi käynyttä?Kokonaisvaikutelma kokouksesta on näin jälkikäteen katsottuna kovin kahtalai-nen. Toisaalta kaikki oli tehty valtavan hienosti ja toimivasti, mutta itseäni alkoirutiininomaisuus vaivata. Kenties ne monet kerrat, jotka olen ehtinyt IAML:nkokouksessa käydä, riittävät jo hetkeksi. Ensimmäiset kokoustamiskerrat tarjoa-vat eniten kaikin tavoin. Joten te, jotka ette vielä kertaakaan ole tutustuneet IAML-perheeseen, osallistukaa ainakin ensi syksyn Music – Politics – Libraries -ko-koukseen Helsingissä, niin voitte saada hieman tuntumaa. Ehkä innostutte kau-emmaksikin musiikkikirjastoasiain tähden.

Jaakko Tuohiniemi ja Aurika Gergeleziu Göteborgissa (Kuva Avo Kartul)


Opintomatka Tanskaan –ja vähän Ruotsiinkin

Suomen musiikkikirjastoyhdistys ja Kirjastoseuran musiikkityöryhmä järjestivätmarraskuussa 2006 neljän päivän tutustumismatkan kahden naapurimaanmusiikkikirjastoihin. Hankalienkin alkuvaiheiden jälkeen kiinnostus matkaakohtaan oli niin suuri, ettei kaikkia halukkaita meinattu saada mukaan. Mutta eihätää! Matkalta tahattomasti ja tahallaan jääneille tarjoilemme seuraavilla sivuillalaajan valikoiman matkakokemuksia, joitakin kuvia ja muutamia pohdintoja. Lisääkuvia – värillisiä – löytyy mm. osoitteesta www.lasipalatsi.fi/~urpo/tanska.

Tämän kokonaisuuden juttujen saamisen varmisti Riitta Aalto-Koistinen –kiitos siitä! – , jonka kutsua kuultiin mielestäni ilahduttavan vilkkaasti. Juuri näinpitää muualla opittu ja nähty tuoda kotomaahan kollegoille, olivat kokemuksetsitten myönteisiä, kielteisiä tai jotain siltä väliltä. Lukekaa! – HP

ForspilRiitta Aalto-Koistinen & Pirjo Hakuni

“Keskusteltiin Pirjo Hakunin esittämästä ajatuksesta, että yhdistys ryhtyisi yksinään taiyhteistyössä muiden kanssa järjestämään ammatillista matkaa Ruotsiin ja Tanskaan.Sovittiin, että Pirjo jatkaa asian valmistelua hallituksen periaatteellisen myönteisenkannan turvin”. (Ote Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksen kokous-muistiosta 22.4.2005.)

Idea matkasta Tanskaan ja Ruotsiin syntyi jo syksyllä 2004 sattumakohtaami-sessa Kirjasto 10:ssä, kun yhdessä ihastelimme Odensen musiikkikirjastontulevaisuusvisiota. Kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson oli tuonut visiota esit-televän kirjan tuliaisina matkoiltaan ja Riitta oli vaikuttunut sen sisällöstä. ”Ei-kös me lähdetä katsomaan ja kuulemaan, mitä siellä oikein tehdään ja ajatel-laan.” Tiesimmehän Tanskan eturivin musiikkikirjastomaaksi Suomen ja USA:nrinnalla.

Myös Kirjastoseuran musiikkityöryhmä antoi asialle periaatteelli-sen kannatuksensa ja jälkimmäisen puheenjohtaja Heli Pohjola ryhtyi tehok-kaasti organisoimaan toteutusta seuran ja matkatoimiston kanssa. Riitta kirjoit-teli kirjeitä Tanskaan ja Ruotsiin, Ole Bisberg Århusista antoi vinkkejä jasähköpostit kulkivat vilkkaasti Helsingin, Raision ja Tampereen välillä, kun mie-tittiin toteutusajankohtaa, tutustumiskohteita ja matkustusvaihtoehtoja yms.Parhaimmalta tuntui lopulta majoittua Kööpenhaminaan ja tehdä sieltä käsinmatkoja. Kohteiksi valikoituivat lopulta Kööpenhaminan pääkirjasto, Odensenmusiikkikirjasto, Malmön kaupunginkirjasto sekä Frederiksbergin ja Gentoftenkirjastot.

Kirjastoseura antoi ryhmällemme (suunniteltu koko 12) 3000euroa opetusministeriön avustusta, joka sovittiin jaettavan tasan kaikkien lähti-jöiden kesken. Varsinaisten matkakulujen hankkiminen jäi jokaisen lähtijän it-sensä tehtäväksi.

Matkasta tiedotettiin Kirjastot.fi –sivustolla ensimmäisen kerrantoukokuussa 2006. Melkoinen järkytys odotti meitä kesälomien jälkeen elokuunpuolivälissä: vain kaksi ihmistä oli ilmoittautunut matkalle ja vähintään 10 tarvit-taisiin! Eikö Tanskalla olekaan vetovoimaa? Tampereelta lähti ”kai olet lähdös-sä” –sähköpostivetoomuksia musiikkikirjastoihmisille ”Hangosta Petsamoon”,ja jo alkoi ilmoittautumisia tulla. Pelkokin kouraisi sydänalassa – entäs jos ha-lukkaita tulee enemmän kuin mukaan voidaan ottaa. Vähältä piti, mutta lopultasaatiin kolme lisäpaikkaa, ja kaikki 15 halukasta mahtuivat sekä lentokoneeseenettä hotelliin. Riitta urakoi vielä monet postit tarkkoine ohjelmavahvistuksineen,aikatauluineen, kohdekirjastojen www-osoitteineen ja aamulla 6.11. lähdettiin.


Riitta Aalto-Koistinen, Markku Lehikoinen, Satu Lund jaSusanne Buus-Pedersen pohdinnassa (Kuva Ulla Ikäheimo)

Kööpenhaminan pääkirjastossaSamuli Kunttu & Urpo Nylander

Kööpenhaminan pääkirjasto (Krystalgade 15) sijaitsee vanhassa tavaratalossaviidessä eri kerroksessa. Pohjakerroksen aulasta noustaan liukuportaita (katsokansikuvaa!) ylös ensimmäiseen kerrokseen, josta alkavat varsinaiset aineisto-kerrokset. Vaikka avara aula antaakin kirjastotilaan ilmavuutta, ovat itse osastotkuitenkin hieman turhan täyteen ahdetun oloisia. Toisaalta lievä ahtaus ja pieninuhruisuus luovat kirjastoon jollain tapaa kodikkaan ja helposti lähestyttävän il-mapiirin. Kodikasta tunnelmaa lisäävät myös asiakkaiden eväät, joiden tuominenkirjastoon tuntuu olevan normaali käytäntö. Melko hauskalta näytti eräskin iäkäsja tyylikkäästi harmaantunut herra, jolla oli sanomalehden lisäksi edessään vähin-tään puolen kilon pala emmentalia, jota hän innolla mutusteli.

Myös kirjaston lastenosasto oli viihtyisä ja käyttäjiensä näköinen. Lattioillaoli suuria tyynyjä lueskelua ja löhöilyä varten. Lapset saattoivat lisäksi lainataerilaisia rooliasuja leikkeihin. Kööpenhaminassa, kuten muissakin tanskalaisissakirjastoissa näytti olevan myös yllättävän paljon lainattavia konsoli- ja tietokone-pelejä, eivätkä kaikki pelit olleet suinkaan vain lapsille.

Musiikkiaineisto löytyy Kööpenhaminassa kirjaston ylimmästä kerroksestaosastolta, jonka nimi on taide ja musiikki. Musiikin ja muiden taiteiden sijoittami-seen samalle osastolle törmää harvemmin suomalaisessa kirjastomaailmassa, muttaajatus ei ole lainkaan hassumpi. Taidekerroksen kokoelmiin sisältyvät musiikki,teatteri, ooppera, baletti, elokuvat, valokuvaus, kuvataiteet, muotoilu, arkkitehtuu-


ri ja vieläpä antiikki. Voi helposti kuvitella laajemman taideosaston lähentävänmusiikki- ja kirja-aineiston parissa työskentelevää henkilökuntaa ja tuovan työs-kentelyyn uusia näkökulmia. Osaston sisällä aineistot on kuitenkin sijoiteltu melkoperinteisesti toisistaan erilleen.

Taideosasto herätti kuitenkin ajatuksia – ehkä ideaa voisi viedä vieläkinpidemmälle. Olisiko esimerkiksi renessanssiajan taidetta käsittelevän kirjallisuu-den ja renessanssimusiikin sijoittaminen samalle alueelle mahdoton ajatus? Asiakas-näkökulmasta taidekerros näytti sellaisenaankin hyvin toimivalta idealta. Taide-kirjojen selailu musiikkia kuunnellen onnistuu mukavasti ilman eri osastojen välilläjuoksemista ja nojatuoleilla istuen voi vaikkapa katsella elokuvia isolta ruudulta.Suomessa ja Tanskassakin muutamissa kirjastoissa asiakkaille tarjolla olevaamahdollisuutta luoda itse musiikkia studiotiloissa ei Kööpenhaminan pääkirjastos-sa ollut.

Samuli ihmettelee tanskalaistenpehmytmuovisia CD-koteloita.Niitä saattaa piakkoin alkaanäkyä myös pääkaupunkiseu-dun joissakin kirjastoissa.(Kuva Ulla Ikäheimo)

Kokoelmatyön ja lainauksenvalvonnan osalta huomio kiinnittyi ainakin näin pää-kaupunkilaisesta HelMet-näkökulmasta erityisesti kahteen asiaan – CD-levyjenkoteloihin ja varausten noutoon itsepalveluna. Kööpenhaminassa, kuten muualla-kin Tanskassa CD-levyt ovat esillä ja lainattavissa ohuissa muovikoteloissa taiparemminkin taskuissa. Taskuissa on mukana tekstiliitteet ja levyt ovat helpostiasiakkaiden selailtavissa ollessaan hyllyssä kansi näkyvissä. Muovitaskut eivättietenkään suojaa levyä aivan yhtä hyvin kuin perinteinen kovamuovinen kotelo,mutta toisaalta taas itse kotelo kestää käytössä paremmin. Myös musiikkiosastojenhenkilökuntaa varsinkin suuremmissa kirjastoissa melkoisesti rasittava koteloidenavailu jää pois, kun taskun sisältö voidaan varmistaa oikeaksi yhdellä vilkaisulla.Ohuiden taskujen hyllyttäminen on tosin henkilökunnan kokemusten mukaanhankalampaa kuin kovamuovisten koteloiden.

Varausten nouto itsepalveluna näytti myös olevan vallitseva käytäntö niinKööpenhaminassa kuin muuallakin Tanskassa. Asiakas yksinkertaisesti noutaasaapuneen varauksensa varaushyllystä ja lainaa sen automaatilla. Oman varauk-sensa tunnistaa niteen väliin laitetusta lappusesta, josta löytyy varaajan nimi tai


varausnumero. Intimiteettisuoja on järjestetty siten, että asiakkaan on mahdollistakäyttää itse valitsemaansa nimimerkkiä. Silmämääräisesti arvioituna järjestelynäytti toimivan mukavasti ja henkilökuntakin vaikutti tyytyväiseltä. Myöskäänmitään mainittavaa hävikkiongelmaa ei ole esiintynyt.

Äänitteitä Kööpenhaminan kaupunginkirjastossa on yhteensä noin 150 000eli kokoelma on suurin piirtein saman kokoinen kuin Helsingin kaupunginkirjastossa.Tarkempia lainaustilastoja ei kirjastoa esitelleellä Susanne Buus-Pedersenillä ol-lut esittää, mutta hän totesi musiikkiaineiston muodostavan suuren osan kaikistalainoista.

Varsinaisen kirjastokierroksen lisäksi Susanne esitteli Tanskan tekijänoikeus-lainsäädäntöä kirjastojen näkökulmasta ja perehdytti meitä lisäksi tanskalaistenkirjastojen tarjoamiin verkkomusiikkipalveluihin. Lainsäädäntö Tanskassa ontietyiltä osin Suomen vastaavaa tiukempi, ja musiikkikirjastoväen suhtautuminenlainsäädäntöön analyyttisen kriittistä. Susanne kritisoi myös Tanskassa käytössäolevaa neljän kuukauden karenssia, joka koskee kaikkea uutta musiikkiaineistoa.Erityisesti hän koki karenssista olevan kiusaa lapsille ja nuorille. Tanskalaistenmusiikkikirjastojen erikoisuus on myös netmusik.dk eli verkossa oleva kansallinenjakelualusta lisenssoidulle verkkomusiikille. Asiakkaat voivat siis ladata verkostamusiikkia itselleen kirjaston tietokannan kautta. Tiedosto säilyy asiak-kaan ko-neella yhden viikon. Erityisen tyytyväisiä eivät tanskalaiset kollegat Susannenmukaan systeemiin tuntuneet olevan. Järjestely on kirjastoille varsin kallis, vali-koimat suppeat, teknisiä ongelmiakin on ollut ja homma toimii muutenkin hyvinpitkälle levy-yhtiöiden ehdoilla. Hieman tyytyväisempiä ainakin Kööpenhaminas-sa tunnuttiin olevan kirjastojen tarjoamaan sheetmusic.now -nimiseen nuottienlatauspalveluun, jonka valikoimien kehittämiseen musiikkikirjastojen henkilökun-nalla on ollut mahdollisuus osallistua.

Tavanomaisesta kirjastovierailusta ehkä hieman poiketen päivä Kööpen-haminan pääkirjastossa ei jäänyt ainoastaan yksipuoliseksi informaation vastaan-ottamiseksi, sillä Mikko Ikkala ehti esittelemään tanskalaisille myös Helsingin kau-punginkirjastossa toteutettua digiprojektia. Kyseessä on pilottiprojekti, jossa ontutkittu musiikin levittämistä verkossa kirjastojärjestelmän puitteissa. Sopivat le-vyt on digitoitu, siirretty MP3-formaattiin ja luetteloitu kirjaston aineistotietokantaan,josta asiakkaat voivat ladata ne vapaasti omalle tietokoneelleen.

Tarkempaa tutustumista varten:

www.bibliotek.kk.dk/ Kööpenhaminan kaupunginkirjastowww.antipiratgruppen.dk/ Tanskalaista tekijänoikeusasiaa

www.musikbibliotek.dk/ Kirjastojen musiikkiportaaliwww.netmusik.dk Kirjastojen musiikin latauspalvelu

www.bibliotekernesnetmusik.dk/noder/ Nuottien latauspalveluwww.lib.hel.fi/fi-FI/musiikkisivut/digimusa/ Helsingin digiprojekti


Matkalaisten keskellä tanskalaiseen tapaan polkupyöräänsä nojaten musiikki-osaston hoitaja Charlotte Cathrine Pedersen, jonka punainen takki ei valitettavasti

näy tässä mustavalkoisessa versiossa! (Kuva Ulla Ikäheimo)

Odensen musiikkikirjasto 2006ja 2015 � asiaa ja fantasiaa

Lea Tastula

Odense sijaitsee Fynin saarella noin 1,5 tunnin junamatkan päässä Kööpenha-minasta. Tanskan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa on 186 000 asukasta.Odense on satusetä Hans Christian Andersenin kotikaupunki, ja siellä on myössäveltäjä Carl Nielsenin museo. 15 km:n päässä kaupungista on Nielsenin lap-suudenkoti, joka toimii myös museona. Meidän tutustumiskohteemme oli kuiten-kin Odensen musiikkikirjasto, joka on yksi Pohjoismaiden suurimmista. Siellämeitä opasti musiikkikirjaston johtaja Charlotte Cathrine Pedersen.

Odensen musiikkikirjasto marraskuussa 2006Odensen musiikkikirjasto sijaitsee kaupungin keskustassa Brandtin alueella eril-lään pääkirjastosta, joka toimii samassa rakennuksessa kuin rautatieasema.Alueella toimi aiemmin suuri tekstiilitehdas Brandts Klædefabrik, joka lopettitoimintansa 1970-luvulla ja rapistui. Nyt vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja


uusia rakennettu ja rakentaminen jatkuu. Alueesta on tehty taide- ja kulttuuri-keskus. Tiloja vuokrataan kahviloiksi, putiikeiksi ja kulttuurikäyttöön ja yksivuokralaisista on Odensen musiikkikirjasto. Punaruskea kirjastorakennus on otettu käyttöön vuonna 1991. Alakerranjulkisivua hallitsee pitkä rivi suuria ikkunoita, yläkertaa yksi valtavan iso neli-ruutuinen ikkuna. Vastapäätä kirjastoa on suosittu kahvila, jossa mekin ruokai-limme, ja aukion ympärillä on muita liikkeitä ja kulttuuritiloja.

Kirjaston alakerta on yhtä suurta tilaa, samoin yläkerta. Alakerran toisessapäässä on konserttitila, johon mahtuu noin 100 kuulijaa, ja toisessa päässä pal-velutiski, mutta Charlotte Pedersen kertoi, että juuri tämä puoli on tarkoituspurkaa ja muuttaa toisenlaiseksi lähiaikoina. Alakerrassa sijaitsee myös kirjaston äänitysstudio, jota voivat käyttää ilmai-seksi kaikki odenselaiset. Siellä voi tehdä omaa musiikkia studion laitteilla jaohjelmilla ja tehdä esim. oman CD-levyn. Siellä voi myös äänittää akustisiasoittimia tai laulua. Käyttäjille ei luvata, että teknistä apua olisi koko ajan saata-villa. Heiltä edellytetään jonkinlaista musiikin ja tietotekniikan tuntemusta. Uu-det käyttäjät voivat varata kirjastosta ajan studion käytön opetukseen. Kirjaston konserttitila on ahkerassa käytössä. Kirjasto järjestää siellä kai-kenlaisia musiikkiin liittyviä yleisötilaisuuksia yhdessä muiden yhteisöjen kanssa.Tänä syksynä ohjelmistossa on esim. nukketeatteriesitys Mozartin elämästä(nukketeatteri Svantevit), laulaja-lauluntekijä Franka Abrahamsenin konsertti,80-lukulainen kulttuuriyö (yhteistyössä Cafe Biografen ja Brandts Brugerfo-reningenin kanssa), vuosittainen Spil dansk dag 26.10., jolloin kirjastossa voi-vat esittää tanskalaista musiikkia kaikki halukkaat paikalliset säveltäjät, yhtyeet,orkesterit, kuorot ja solistit ja kirjaston flyygeli on käytettävissä, luento Mozartinmusiikin terveydellisistä vaikutuksista (Med Mozart i medicinskabet) ja tanssijaIngrid Kristensenin ilta, jolloin hän kertoo tulevasta tanssiesityksestään. Osaantilaisuuksista on pääsymaksu ja moni tilaisuus alkaa vasta kirjaston sulkemis-ajan jälkeen. Charlotte Pedersen korosti, että kirjaston pitää näkyä ja sen pitääolla fyysinen kommunikaatiokeskus samalla tavalla kuin internet on virtuaalinenkeskus.


Yläkerrassa on varsinainen musiikkiaineisto: kirjat, nuotit, CD-levyt, DVD-levytja videot. Aineisto on sijoitettu niin, että saman musiikin lajin äänitteet, kirjat januotit ovat lähellä toisiaan. CD-hyllyjen yläpuolella on tilaa nuoteille ja kirjoille.Keskellä avaraa tilaa on kirjastonhoitajien palvelupöytä ja asiakkaille kahdeksantyöasemaa. Ne on sijoitettu kolmelle pyöreälle pöydälle ja niitä voi varata. No-peimmat tietokoneet ovat asiakkaiden käytössä. Kirjasto järjestää myös musiikin tiedonhakuun liittyviä kursseja, joihin voiilmoittautua etukäteen. Yksi kurssi kestää 1,5 tuntia. Tänä syksynä tarjolla onkolme kurssia: musiikin haku kirjaston omasta tietokannasta, haku musiikki-aiheisista tietokannoista (esim. Bibliotekernes Netmusik, Sheetmusicnow.com,Sangindeks ja Grove Music Online) sekä internet ja musiikki. Odensen musiikkikirjasto on nimekemäärältään Tanskan suurin musiikki-kirjasto. Siellä on panostettu erityisesti CD-levyihin, joita on kokoelmassa noin90000. Ilmeisesti ne ovat kovassa käytössä, koska niitä ei näyttänyt olevan mi-tenkään valtavasti hyllyissä. Toisaalta pieneen tilaan on saatu mahtumaan pal-jon CD-levyjä, kun ne eivät ole alkuperäisissä koteloissaan, vaan levy ja lipukeon laitettu läpinäkyvään muovipussiin. Tämä tapa oli käytössä kaikissa niissäkirjastoissa, joissa kävimme, myös Malmössä. CD-levyt eivät myöskään oletavallisissa kirjahyllyissä selkä katsojaan päin, vaan samantyyppisissä hyllyissäkuin levykaupoissa: kansi katsojaan päin selailtavissa. Asiakkaan ei tarvitsekyykistellä eikä kurkotella. CD-pussin yläreunassa on kuja paperiliuskalle, jonka väri ilmaisee karkeastimusiikin lajin ja hyllypaikan. Musiikin laji näkyy CD-pussissa myös kirjoitettuna(esim. operaer, orkestermusik, kammermusik, jazz, rock), mutta luokkanume-roita ei ollenkaan. Myöskään kirjaston tietokannassa luokannumeroita ei näyollenkaan CD-levyjen hakutuloksissa, vaan aineiston sijainti määritellään näillälajinimillä (esim. ”Placering Rock” tai tarkemmin ”Placering Dansk rock”).Lajeja vastaavat värit näkyvät kirjaston pohjapiirroksessa (www.odensebib.dk/upload/odensebib/musikbiblioteket/grundplangitter.pdf). Esimerkiksi laulumu-siikin ja oopperan väri on punainen, kamari- ja orkesterimusiikin ja yksittäistensoittimien väri on sininen. Käytössä ei siis ole koko Tikkurilan värikartta, vaanmuutama selkeä väri ja lisäksi tietysti tavalliset opasteet. Tämä käytäntö onvarmasti asiakasystävällisempi kuin meidän pitkät numerosarjamme. Odensen musiikkikirjaston henkilökuntaan kuuluu 14 työntekijää, joista puo-let on kirjastonhoitajia. Kirjasto on auki maanantaista perjantaihin klo 10-18 jalauantaisin klo 10-14. Aukioloaika vaikuttaa lyhyeltä, mutta esim. tiedonhaunkurssit ja monet tilaisuudet alkavat vasta aukioloajan jälkeen. Koska Odensenmusiikkikirjasto on yksi niistä keskuskirjastoista, jonka täytyy palvella kokomaata tietyn aineiston osalta, se saa valtiolta enemmän rahoitusta kuin kunnal-ta. Tanskan tekijänoikeuslain mukaan kirjastosta (tai kaverilta) lainatusta CD-levystä ei saa valmistaa digitaalista kopiota, mutta itse ostetun saa kopioidayksityiseen käyttöön. Kulttuuriministeri Brian Mikkelsen on saanut aikaan ns.


karenssiajan uusille CD-levyille: niitä ei saa lainata kirjastoista ennen kuin neljäkuukautta on kulunut julkaisemisesta. Niitä voi kyllä varata ja kuunnella kirjas-tossa karenssiaikana. Tarkoitus on rajoittaa laitonta kopiointia ja lisätä levyjenmyyntiä. Kirjastot vastustivat hanketta, mutta säädös tuli voimaan helmikuussa2005. Ilmeisesti asiakkaat ovat kiltisti sopeutuneet tilanteeseen. Kirjaston hen-kilökunnalle karenssiaika teettää lisätyötä.

Tässä niitä on, levy-yhtiöiden unel-mien mukaisia kirjaston CD-levyjä.

Ei saa lainata neljään kuukauteen, eisaa kopioida edes omaan käyttöön.

Näin siis Tanskassa, mutta eiainakaan vielä Suomessa.

(Kuva Ulla Ikäheimo)

TulevaisuudennäkymiäOdensen musiikkikirjastossa on tehty yhdessä taiteilijaryhmä van Goghin kans-sa ja mm. valtion kirjastoviranomaisten tuella suunnitelma tulevaisuuden musiik-kikirjastosta (Vision for Odense Music Library, www.soundart.dk). Se ulottuuvuosille 2005-2015 ja se on tehty vuonna 2004. Charlottemme on yksi tekijöis-tä. Tarkoitus on, että suunnitelman ideat toteutetaan vähitellen ja että suunnitel-man ideat ovat kaikkien Tanskan kirjastojen käytettävissä. Rahoitusta haetaansäätiöiltä ja sponsoreilta.* Suunnitelma koskee mm. kirjaston tiloja ja sisustusta, aineiston fyysistä jadigitaalista välitystä ja kirjaston visuaalista identiteettiä: nettisivuja, opasteita,valaistusta jne. Tarkoitus oli miettiä, miten fyysiseen kirjastoon vaikuttaa se,että musiikki muuttuu digitaaliseksi ja että ihmiset voivat ladata musiikkia suo-raan verkosta, jolloin verkosta tulee vaihtoehto fyysisille tallenteille. Myös kir-jasto muuttuu fyysisestä virtuaaliseksi, mutta fyysinen kirjasto ei lakkaa ole-masta, vaan sen ja virtuaalikirjaston välille täytyy luoda yhtenäisyyttä: jos onkäynyt kirjaston nettisivuilla, myös fyysinen kirjasto tuntuu tutulta paikalta. Seuraavaksi kuvittelen, miltä Odensen musiikkikirjastossa näyttää sitten,kun suunnitelman ideat on toteutettu eli noin 10 vuoden kuluttua. Olen taas Odensessa ja menossa musiikkikirjastoon, joka nettisivujensa ja kuu-lopuheiden perusteella vaikuttaa erittäin elinvoimaiselta ja innostavalta paikalta. Oi-keastaan kenenkään ei tarvitsisi mennä fyysiseen kirjastoon ollenkaan, sillä kirjastonnettisivuilta löytää lähes kaiken tarvitsemansa. Verkossa on tarjolla myös monia muitamusiikkiin liittyviä palveluita, mutta kirjaston nettisivut pärjäävät hyvin kilpailussa: sieltälöytää mielenkiintoisia kuunteluvinkkejä ja näkökulmia musiikkiin ja kirjaston tieto-kanta on helppokäyttöinen.


Mitä syitä ihmisillä on mennä kirjastoon? Tietysti joskus täytyy käydä palauttamassalainattu fyysinen aineisto tai hakemassa varattu aineisto ja usein samalla kertaa tuleekatselleeksi ympärilleen ja löytääkin jotain kiinnostavaa lainattavaa. Kirjasto on toimi-nut innoituksen lähteenä ennenkin, mutta nyt se pyrkii tuomaan aineistoa esille uu-della ja yllättävällä tavalla. Kirjastossa on hyvät musiikin kuuntelumahdollisuudet jasieltä saa asiantuntevaa henkilökohtaista palvelua musiikkikirjastonhoitajilta, joistakukin on erikoistunut johonkin musiikin lajiin. Koska kaikkea on tarjolla eikä varsinaista aineiston valintaa enää ole, kirjaston-hoitajasta on tullut tarinankertoja, jonka tehtävä on tuoda esille teoksia, jotka muutenjäisivät huomaamatta. Hänen pitää osata kertoa teosten taustoista ja yhteyksistä.Hänellä pitää olla omia mielipiteitä musiikista ja hän myös tuo julki mielipiteensä.Jotkut asiakkaat tulevat kirjastoon opiskelemaan, koska siellä on niin paljon aineistoaja hyvät työasemat käytettävissä. Jos haluaa oppia tiedonhakua, kirjastosta saa apua.Siellä voi myös tavata muita ihmisiä ja seurustella tai viettää aikaa omassa rauhassa.Kirjasto järjestää runsaasti kaikenlaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, joista se tiedottaaaktiivisesti. Kirjastorakennus näyttää tutulta. Lähellä rakennusta olen yllättäen kuulevinanisykkiviä ääniä, jotka häipyvät, mutta kuuluvat taas toisessa kohdassa kirjaston edus-talla. Ikkunan näyttötaulusta näen, että kirjaston musiikkisalissa on illalla tanssiteat-

teriesitys, jossa musiikkina on kirjaston äänitys-studiossa tehty teos. Musiikki kuuluu silloin myöskirjaston ulkopuolella ja esitystä voi seurata myöskirjaston nettisivuilta. Teksti vaihtuu ja kertoo, ettämusiikkisalissa on myös tanskalaisen jazzin his-toriaan liittyvä näyttely. Sama näyttely löytyy myöskirjaston nettisivuilta. Pienessä eteisessä liikkeeni saavat taas ra-kennuksen soimaan: kuin keväinen jää kumah-telisi. Ei mitään piippausta eikä piipitystä! Kuu-loaistini herkistyy. Alakerrassa vasemmalla onmusiikkisali ja sen vieressä äänitysstudio. Hissinlähellä on kuutionmuotoinen äänieristetty kuun-teluhuone, jonne on menossa neljä kuuntelijaa.Siellä voi myös katsella elokuvia ja keskustellasamanaikaisesti. Kuvatallenteet sijaitsevatkuunteluhuoneen vieressä.

Lea Tastula siirtymässä kymmenen vuottamyöhäisempään Odensen musiikkikirjastoon.(Kuvat Ulla Ikäheimo, manipulaatio Heikki Poroila)


Oikealla ikkunoiden vieressä on ihmisiä työpöytien ääressä. Heillä on käytettävissäänmonipuoliset työasemat kuulokkeineen. Asiakas voi esim. tehdä hakuja kirjastonomasta ja muista tietokannoista, käyttää internetiä, tekstinkäsittelyä ja sähköpostia jatulostaa ja kuunnella musiikkia ja katsella musiikkivideoita. Hän voi siirtyä heti toimin-nosta toiseen: hausta kuunteluun ja kuuntelusta lukemiseen, fyysisestä virtuaaliseenja tutusta tuntemattomaan. Kiipeän portaita yläkertaan. Portaikkoa koristaa värikäs taideteos, kuin lasimaa-laus, ja valkoiselle seinälle on heijastettu pieniä tietoiskuja kirjastosta: paljonko koko-elmassa on nimekkeitä, kuinka monta eri musiikin lajia, kuinka monta teosta kukinasiakas keskimäärin lainaa vuodessa. Yläkerrassa on lisää työpöytiä työasemineen. Vasemmalla ovat nuotit ja musiikki-kirjallisuus hyllyissään, oikealla CD-levyt selailtavissa massiivisissa mustissa laa-reissa, jotka on valaistu sisältäpäin. Tuntuu kuin vaeltaisi aarrekammiossa. CD-levyjäon siis edelleen olemassa, vaikka uusi musiikki julkaistaan verkossa ja myös kirjastovälittää verkkomusiikkia asiakkailleen. Hyllyjen väleissä on puoliksi läpinäkyviä sei-nämiä, joilla on esillä asiakkaiden ja kirjastonhoitajien laatimia suosikki- ja inhokki-listoja. Yhdellä seinällä on vierekkäin kuvat Carl Orffin Carmina burana -CD-levynkannesta ja Berliinin olympialaisista, molempien alla lukee: ”Saksa 1936”. Äärimmäisenä oikealla on olohuone, jonka korvanmuotoiselle sohvalle muutamaasiakas on istahtanut lepäämään. Jotkut lukevat musiikkilehtiä. Katosta roikkuu suuridiskopallo - vai onko se moderni versio kattokruunusta? Lattian yläpuolella näyttääleijuvan arabeskikuvioinen matto. Onko se oikea matto vai pelkkää valoa? Kirjastonhoitaja löytyy helposti: hänen pöytänsä on keskellä tilaa ja se on selvästimerkitty. Kysyn häneltä, mikä olisi tyypillistä tanskalaista populaarimusiikkia, sellaista,jonka kaikki tanskalaiset tietävät ja jota tällainen kypsään ikään ehtinyt naisihminensaattaisi kuunnella. Hän kertoo tanskalaisen musiikin kaanoniin kuuluvista muusi-koista ja näiden teoksista ja suosittelee Kim Larsenia. Hän etsii nopeasti tietokan-nasta Kim Larsenin tuotannon ja näyttää levyesittelyjä, joita kirjastonhoitajat ovat kir-joittaneet. Hän suosittelee levyä Værsgo vuodelta 1973. Levyn tiedoissa on pienipohjapiirros levyhyllyistä ja siihen on merkitty, mistä hyllystä levy löytyy. Äkkiä joku sa-noo: ”Jaaazzz” ja säikähdän. Sitten huomaan lintuhäkin, josta ääni tuli. Siellä istuske-lee lintu, joka kirjastonhoitajan mukaan sanoo tämän ainoan sanansa suositun näyt-telijän Dirch Passerin äänellä. Täällä osataan yllättää! Levy löytyy helposti ja kysyn, missä voisin kuunnella sitä. Kirjastossa on useita eri-laisia kuuntelumahdollisuuksia. Voi kuunnella kuunteluhuoneessa yhdessä kaverei-den kanssa tai musiikkisalissa suurella joukolla, mutta nämä vaihtoehdot eivät nytsovi minulle. Voi kuunnella myös langattomilla kuulokkeilla ja liikkua samalla kirjas-tossa tai istua työaseman ääressä. Koska haluan keskittyä musiikin kuunteluun rau-hassa, valitsen kuuntelutuolin, joita on kolme vierekkäin ja jotka on sijoitettu yläkerransuuren ikkunan eteen siten, että kuuntelija voi katsella ulos ikkunasta. Tuoli kätkeekuuntelijan sisuksiinsa. Laitan levyn soimaan ja kuulokkeet korville ja keskityn kuunte-lemaan.


Kaiken uuden tekniikan ja visuaalisuuden alta tunnistan vanhan tutun musiikkikir-jaston. Tästä modernista kirjastosta jäin kuitenkin kaipaamaan yhtä asiaa: harjoitus-tiloja tavallisille musiikin harrastajille, jotka eivät ole vielä (tai koskaan) valmiita esiin-tymislavalle tai levyttämään, vaan jotka haluavat soittaa tai laulaa vain omaksi ilok-seen tai kaverin kanssa. Myöhemmin iltapimeällä, kun kirjasto on suljettu, näen, miten valo vaeltaa kirjas-ton sisällä ja valaisee hetkeksi ikkunan toisensa jälkeen. Saman valoilmiön voi nähdämyös kirjaston nettisivuilla. Vaikka fyysinen kirjasto on kiinni, virtuaalikirjasto on ainaauki ja sykkii elämää.

Sen pituinen se.

Ranskalainen visiittiMalmön kaupunginkirjastossa

Jaakko Lind

Kolmantena matkapäivänä oli aika lähteä merta edemmäs kalaan, joten suunta-simme Kööpenhaminasta Öresundin toiselle puolelle. Vierailukohteena oli tälläkertaa Malmön kaupunginkirjasto tai oikeammin sikäläinen pääkirjasto. Sivukir-jastoja Malmössä on yhdeksän kappaletta. Kööpenhaminasta pääsee Malmö-hön nykyään nopeasti junalla siltaa pitkin. Muistaakseni aikaisemmin sama mat-ka vesitse kesti noin 45 minuuttia. Nyt tuntui, että matka oli ohi ennen kuin olikunnolla ehtinyt edes alkaa. Malmön rautatieasemalta kaupunginkirjastolle olikohtuullinen kävelymatka, jonka aikana tosin ehti mainiosti nauttia näkymistä.Henkilökohtaisesti minulle itselleni oli tärkeää päästä käymään Malmössä. Olinopiskeluaikana vaihto-opiskelijana Malmön naapurissa Lundissa. Todella harmi,että viivyimme Skoonen puolella vain muutaman tunnin, sillä mielenkiintoisiakäyntikohteita alueelta löytyisi todella paljon.


Erilaisissa tilanteissa ensivaikutelma on monesti hyvin ratkaiseva. Malmön kau-punginkirjaston rakennus on hyvin mielenkiintoinen sekä ulkoa että sisältä. Ta-lon osat ovat Linna (Slottet), Sylinteri (Cylindern) ja Valon kalenteri (Ljusetskalender). Kirjastorakennuksen vanhimman, eli Linnan on suunnitellut JohnSmedberg vuonna 1901. Uudemmat osat, Sylinterin ja Valon kalenterin taasenon suunnitellut Henning Larsenin arkkitehtitoimisto ja ne ovat vuodelta 1997.Yleisvaikutelma kirjaston tiloista on avara, viihtyisä ja valoisa. Koko rakennuk-sessa on helppo hengittää ja kokea se omakseen, ikään kuin toiseksi olohuo-neeksi. Erityisesti Valon kalenterissa liikkuessa tuntui samalta kuin jos LahdenSibelius-talo olisi muutettu kirjastoksi.

Det är ganska roligt i Malmö, tuumaavat Maija Allen, Jaakko Lind, Hilkka Härkö-nen ja paikallinen opas, jonka nimi katosi kuvaajalta. (Kuva Ulla Ikäheimo)

Sitten lieneekin sopiva aika ottaa esille vähän numeroita. Malmön kaupunginpääkirjastossa on 500 000 kirjaa, 20 000 musiikki-CD:tä, 2000 kausijulkaisua ja160 sanomalehteä. Näiden lisäksi kokoelmista löytyy äänikirjoja, videoita jaCD-romeja. Kuukausittain kirjaston valikoimiin hankitaan noin sadasta sataan-viiteenkymmeneen uutta CD-levyä. Tämän lisäksi asiakkaat voivat kuunnellamusiikkia verkosta klikkaamalla Naxos Music Libraryyn johtavaa linkkiä. Naxoksen sivulta löytyy kohta, jossa kysytään kirjastokortin numeroa jatämän jälkeen painetaan kirjaudu sisään. Ilman varsinaisia omia käyttäjäkoke-muksia palvelu näyttää helpolta. Sivuilta näkyi löytyvän musiikkia moneen ma-kuun ja ruotsalaiset isännät vakuuttivat meille, että yhteistyö Naxoksen kanssatoimii hyvin ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Koska itsellä ei ole tällaisestapalvelusta minkäänlaista kokemusta, niin sitä on varmuuden vuoksi kriittinen.Itselleni tuli mieleen, että yhteistyö on toiminut hyvin siksi, että kirjastolla ontoistaiseksi ollut varaa maksaa ja Naxoksen suunnasta ei toistaiseksi ole kirjas-tojen suuntaan esitetty kohtuuttomia laskuja tarjotuista palveluista. Nämä ver-


kosta ladattavat palvelut herättävät minussa sellaisia tuntemuksia, että mielellä-ni haluaisin olla niiden suhteen väärässä. En vastusta ajatusta, että Suomessa-kin kirjastot alkaisivat tarjota asiakkaille verkosta ladattavaa musiikkia, vaankaipaan lähinnä enemmän keskustelua siitä, että millä ehdoin kannattaa lähteätoimintaan mukaan, jos yleensä lähdetään. Aikaisemmin tässä kirjoituksessa mainitsin kirjastosta toisena olohuoneena.Minusta malmöläiset ovat oivaltaneet, kuinka saadaan paikalliset ihmiset mu-kaan kehittämään kirjaston toimintaa ja samalla voidaan tarjota asiakkaille ni-menomaan paikallisväriä. Linnan kolmannessa kerroksessa sijaitsee erityinenSkoone- ja Malmö-kokoelma, jota erityisesti sukututkijat käyttävät. Myös mu-siikkiosastolla huomioidaan paikalliset ihmiset. Omia äänitteitä, demoja ja CD-levyjä tehneet yksittäiset kansalaiset, kuorot ja orkesterit voivat lahjoittaa yhdenkappaleen tuotannostaan kirjaston kokoelmiin. Tavoitteena on tukea ja rohkais-ta paikallista musiikkielämää. Osalle ihmisistä tämä tarjoaa mahdollisuuden teh-dä omaa tuotantoaan, toisille se taas merkitsee mahdollisuutta päästä tutustu-maan siihen mitä muut ovat tehneet. Näitä lahjoituksia voi selata kirjaston tieto-kannasta laittamalla hakusanaksi demo.

Mielestäni Malmön kirjastojen internet-sivut ovat selkeät, hyvin suunnitellut jatoteutetut. Suunnittelutyössä kiteytyy se, mitä toisaalla malmöläisten sivuillatodetaan, eli mikäli et näy internetissä, niin sinua ei ole olemassa. Minustahyvää asiakaspalvelua malmöläisten sivuilla tarjoaa muun muassa Personalenrekommenderar –palvelu, jossa kirjaston työntekijät esittelevät sekä uutuuksiaettä aikaisemmin julkaistuja CD- ja DVD -levyjä. Klikkaamalla teoksen nimeäavautuu linkki suoraan kirjaston tietokantaan. Tällöin asiakas näkee heti onkokyseinen teos lainattavissa. Malmön pääkirjaston taide- ja musiikkiosastolla vierailu oli monellakin taval-la antoisa. Oma mielenkiintoinen sivujuonteensa oli, kun muuan ruotsalainenkirjasto- ja informaatiotutkimuksen opiskelija minulle niin tärkeästä ja läheisestäLundin yliopistosta tuli haastattelemaan minua. Hän oli tovereineen tekemässäasiakaskyselyä, jolla pyrittiin kartoittamaan muun muassa sitä, kuinka oma-aloitteisesti asiakkaat hakivat itse tietoa ja vastaavasti missä asioissa he kään-tyivät kirjaston henkilökunnan puoleen. Minusta oli hauskaa päästä vastaamaankysymyksiin ja siten myös auttamaan tulevaa kollegaa. Jossain määrin tämäminua haastatellut opiskelija vaikutti hämmästyneeltä, kun kerroin hänelle itse-kin opiskelleeni Lundissa. Lopuksi haluan mainita vielä lyhyesti siitä, kuinka itse ymmärrän skoonelai-sen ja malmöläisen identiteetin. Tämä ei sinänsä liity mitenkään kirjastoon taikirjastotoimintaan, mutta pidän kuitenkin tärkeänä mainita asiasta, jotta edesitse pystyisin jotenkin hahmottamaan sitä aluetta, jolla tuli käyneeksi. Malmö onyksi Ruotsin suurimpia kaupunkeja. Tästä huolimatta suomalaisessa päivittäis-viestinnässä Malmö ylittää uutiskynnyksen yleensä vain, kun sikäläinen jalka-palloseura tai siellä pelaavat suomalaiset ovat tehneet jotain merkittävää. Koko


Skoonen maakunnalla on selkeä ja vahva identiteetti. Osalle maakunnan asuk-kaista skoonelaisuus on vähintään yhtä merkittävää kuin ruotsalaisuus. Omamurre on skoonelaisille myös hyvin tärkeä. Tätä puhetapaa kuulee toisinaanmyös Suomen televisiossa, kun esimerkiksi TV-kokki Tina tarjoaa katsojillemonenlaisia makupaloja. Suhde pääkaupunkiseutuun on miedosti ilmaistunavähän mutkikas. Tätä kuvastanee hyvin sanonta: Vad är det bästa i Stock-holm? Tåget till Malmö. Osalle skoonelaisista jo maantieteellisistä syistä Köö-penhamina on läheisempi kuin jossain kaukana pohjoisessa oleva Tukholma.Varsinais-Suomessa syntyneenä minua ilahdutti aikanaan havainto, että omansynnyinmaakuntani lipun värit ovat samat kuin Skoonessa. Ehkä tästäkin syystätunnen sympatiaa tuota eteläisen Ruotsin omaperäistä maakuntaa kohtaan.

Piipahdus Frederiksbergin kirjatemppelissäPiipahdus Frederiksbergin kirjatemppelissäPiipahdus Frederiksbergin kirjatemppelissäPiipahdus Frederiksbergin kirjatemppelissäPiipahdus Frederiksbergin kirjatemppelissäja maanalaisessa musiikkiluolassaja maanalaisessa musiikkiluolassaja maanalaisessa musiikkiluolassaja maanalaisessa musiikkiluolassaja maanalaisessa musiikkiluolassa

Taina Sahlander

Takana oli jo kolme intensiivistä kirjastovierailua kahden päivän sisällä, kunsuuntasimme lähes suoraan naapurimaan pikavisiitin jälkeen Kööpenhaminankupeessa sijaitsevaan Frederiksbergin kirjastoon. Frederiksberg on Tanskanoma Kauniainen – kunta sijaitsee keskellä Kööpenhaminaa, eikä siis ole vahin-gossakaan osa pääkaupunkia, kuten emäntiemme esittelypuheenvuoroistakinselvästi kävi ilmi. Frederiksberg on runsaalla 90 000 asukkaallaan Tanskan ti-heimmin asuttu kunta. Katujen kunnossapito ei kuulemma vedä vertoja Köö-penhaminalle – kuinkas muuten – mutta miten onkaan kirjaston laita? Hiljattain kulttuurijohtajan virassa Kangasalan kunnassa aloittaneena ja pää-kirjaston saneeraus- ja laajennushankkessa tiiviisti mukana olevana keskityintarkkailemaan ensisijaisesti kirjastojen tilallisia ja toiminnallisia ratkaisuja. Fre-deriksbergin 1935 avattu majesteetilliselta näyttävä pääkirjasto sijaitsee aivankaupungin ytimessä. Klassiseen tyyliin rakennettu basilikamuotoinen vanha osailmentää aikansa mukaisesti pyrkimystä systematiikkaan, symmetriaan ja sel-keisiin linjoihin. Ehkä juuri näistä syistä vanhassa tilassa syntyikin ennen kaik-kea tunne turvallisesta ja kotoisasta ilmapiiristä, ajan patinalla varustettuna.Kirjasto komeilee lainausluvuillaan Tanskan kuudenneksi vilkkaimpana vuosi-lainausten ollessa 380.000 (v. 2005). Mistään paikalleen pysähtyneestä temppe-listä ei siis ole kyse. Varsinainen vierailukohteemme oli 2004 valmistunut laajennusosa – maan-alainen kirjasto, jossa musiikkiosaston lisäksi sijaitsivat lasten- ja nuortenosastosekä lehtienlukutila. Nämä muodostavat yhtenäisen kirjastotilan, tosin vanhaapuolta huomattavasti dynaamisemman epäsymmetrisine tilaratkaisuineen. Uu-teen laajennusosaan laskeudutaan pääsisäänkäynnin aulatilasta aivan kirjaimel-


lisesti kuin maanalaiseen maisemaan. Portaat ovat jyrkät ja pitkät, mutta alhaal-la avautuu salaisuus. Eihän täällä olekaan pimeää ja ahdistavaa, vaan kaikkeamuuta!

Arkkitehtitoimisto Henning Larsenin käsissä on syntynyt tyylilleen uskollinen,musta-valkoisessa värimaisemassa pitäytyvä, tosin sinisellä hienoisesti maustet-tu, avoin kokonaisuus. Eri tasoissa olevat osastot yhdistyvät toisiinsa”kulkurampeilla” ja onnistuneen valaistuksen – suurelta osin muuten jopa luon-nonvalon – ansiosta kellarissa todella viihtyy. Tilan minimalistiseen väritykseenpiristävän lisän tuovat Carl-Henning Pedersenin maalaamat teokset, mukanamm. Alice i Wonderland. Kaikki vaikuttaa tarkoin harkitulta, mutta samalla jollain tapaa yllätykselli-seltä. Tässä taitaakin piillä kirjastosuunnittelun onnistumisen avain. Tanskassauskalletaan selvästi leikitellä ja uskonpa, että siinä samalla kirjastonhoitajuuskinvoi kehittyä uusille urille. En sano, etteikö tätä tapahtuisi jo Suomessakin. Fre-deriksbergin kirjasto on muuten yksi Tanskan viidestä musiikin keskuskirjas-tosta ja on siten tiiviisti mukana mm. verkkokirjastosovellusten toteuttamisessaja kehittämisessä. Moninaiset musiikkikirjastoprojektit, kuten BibliotekernesNetmusik ja Musikbibliotek.dk tuntuvat ainakin ensinäkemältä sen verran edis-tyksellisiltä, että me suomalaiset saatamme hiukan kadehtia. Inspiraatiota ja innostusta omaan työhönsä sai varmasti jokainen sekä vah-vistusta sille, että asioita voidaan tehdä monella tapaa. Reissun aikana matka-seurueemme intoutui kehittelemään jopa uusia kirjastonhoitajan ammattinimek-keen korvikkeita. Haluaisitko sinä olla elämysluotaaja?

www.fkb.dk


Gentofte - Alvar Aaltoa ja uusia työkaluja

Markku Lehikoinen & Marko Niemelä

Kööpenhaminan esikaupunki Gentofte sijaitsee viidentoista minuutin junamatkan pääs-sä Kööpenhaminan rautatieasemalta pohjoiseen. Yleisilme on vauras ja hyvinvoiva.Valkoisena hohtavan, vuonna 1985 valmistuneen Gentoften kirjastotalon on suunnitel-lut arkkitehti Henning Larsen, jonka yksi esikuva oli Alvar Aalto. Aallon vaikutus näkyisekä kirjaston arkkitehtuurissa että kirjaston kalustuksessa, joka oli osittain toteutettuAallon suunnittelemin kalustein. Musiikkiäänitteiden lainaus aloitettiin Gentoften kir-jastossa vasta vuonna 1997 viimeisenä Tanskan kirjastoista. Sitä ennen kirjastosta olimahdollisuus lainata ainoastaan nuotteja. Tällä hetkellä kirjastossa on 20 000 CD-levyäja sen musiikkiosastolla työskentelee kolme kirjastonhoitajaa. Vierailumme emäntinä toimivat kirjastonhoitajat Marianne Horn ja Lykke Simonsen,jotka esittelivät meille paitsi tyylikkään kirjastonsa, myös varsin toimivalta tuntuvantyökalun nimeltä Toolbox (www.musiktoolbox.dk). Sivusto on muutama vuosi sittenperustettu, kaikkien tanskalaisten musiikkikirjastonhoitajien käyttöön tarkoitettu käteväintranet-palvelu. Useimmat musiikkikirjastonhoitajat ovat paljon tekemisissä kirjojen jamuun painetun, esimerkiksi nuottiaineiston kanssa, eikä kaikilla ole kuitenkaan niinkattavaa musiikillista tietotaitoa, että kykenisivät työskentelemään ilman ammatillistaapuvälineistöä. Toisaalta tanskalaisen kirjastomaailman ylpeydenaihe, täysin julkinenmusiikkikirjastojen verkkopalvelu www.musikbibliotek.dk on kaikesta käytännöllisyy-destään huolimatta melko hankala apuväline hyödyntää ilman kunnollisia ohjeita. Tool-box on suunniteltu täyttämään myös tämän puutteen. Toolbox on eräänlainen musiikkikirjastonhoitajien oma virtuaalinen käsikirjasto, jo-hon on kerätty yhteen tanskalaisten musiikkikirjastonhoitajien musiikillinen tietämys.Yksi alkuperäisistä ajatuksista oli, että palvelusta löytyisi kirjastonhoitajille ajanmu-kaista ja selvää käytännön tietoa musiikkialaa koskevasta lainsäädännöstä. Tammikuus-ta 2003 lähtien Toolbox on tarjonnut alan ammattilaisille virtuaalisen oppaan musiikki-kirjastonhoitamisen koko työnkuvasta. Palvelusta löytyy artikkeleita ja tietoa aineistonvalintaprosesseista ja käsittelemisestä, luetteloimisesta, verkkotyöskentelystä ja mo-nesta muusta - jopa opastusta ja ohjeita konserttien ja näyttelyiden järjestämisestä. Toolboxista löytyy myös levyarvosteluja, ehdotuksia sopivista lauluista esimerkiksieläkkeelle lähtijöille tai tieto siitä, mitä musiikkia soitettiin prinsessa Margaretan häissä.Jokaisen artikkelin kohdalta löytyy kirjoittajan ja mahdollisten asiantuntijoiden yhteys-tiedot. Lisäksi artikkeleita voi kommentoida ja niihin voi tarpeen tulla tehdä lisäyksiä,huomautuksia tai jopa täydennyksiä. Musiikkiaiheisten artikkeleiden lisäksi Toolboxistalöytyy myös yleisille kirjastoille tarkoitettua yleishyödyllistä materiaalia, kuten kirjalli-suusluetteloita ym. lähdemateriaalia. Usein kysyttyä - arkistopalsta (FAQ) on koottusamoin periaattein. Karttuva palvelu on kehitetty sellaiseksi, että kirjastonhoitajat saa-vat vaivattomasti tietoa haluamastaan asiasta. Erikoisten ja vaikeiden tapausten ja ky-symysten “ratkomishistoria” on tällä tavoin kaikkein rekisteröityneiden hyväksikäytet-tävissä. Kaikki tieto on huolellisesti arkistoitu tietokantaan. Tiedonsaannin helpottami-seksi tarjolla on myös tehokas hakukone. Hallituksen asettama uusi kirjastolaki oli innoittajana sekä musikibibliotek.dk:n ettäToolboxin syntymisessä. Palvelut eivät kuitenkaan olisi koskaan syntyneet ilman inno-


vatiivisten ja aktiivisten kirjastonhoitajien panosta. Kaksitoista musiikkikirjastonhoita-jaa kaikkialta Tanskasta työskenteli organisoidusti viisi tuntia päivässä neljän kuukau-den ajan hankkeen parissa. He pitivät säännöllisesti kokouksia, kirjoittivat valmiiksiartikkeleita - ja kaikki oman kotikirjastonsa laskuun. Gentoften kirjasto toimi Toolboxinteknisenä toteuttajana. Tulevaisuudessa ammatillisiin virtuaalisiin palveluihin tullaanTanskan kirjastomaailmassa käyttämään aiempaa enemmän resursseja. Virtuaalikirjastot ovat tähän asti keskittyneet lähinnä fyysisen kirjastopalveluidentukemiseen, mutta on selvää, että internetin tarjoamia mahdollisuuksia tullaan ottamaankäyttöön entistä enemmän. Virtuaalikirjastot tulevat siten aikanaan toimimaan täysinvirtuaalisesti. Toistaiseksi musiikkikirjastonhoitajien käyttöön räätälöity työkalu ontoiminut niin moitteettomasti, että on syntynyt ajatus vastaavanlaisen palvelun kehittä-misestä koko yleistä kirjastoalaa koskevaa työtä varten.

Marianne Horn, Lea Tastula ja Juha Sutela Gentoften CD-hyllyjen äärellä.(Kuva Ulla Ikäheimo)

Musiikkia verkosta � kirjasto maksaa viulut

Juha Sutela

Bittimusiikki arkipäivää Tanskan yleisissä kirjastoissaTanskassa musiikin tuottajat ja yleinen kirjasto ovat onnistuneet luomaan kirjas-tolle verkkomusiikkipalvelun. Reilut kaksi vuotta toiminut Netmusik.dk on ollutlajinsa tienavaaja. Tanskalaisen kirjaston asiakas voi ladata tunnuksillaan mu-siikkia ilmaiseksi kuukausikiintiön rajoissa. Lokakuussa 2006 Netmusikin koko-elmissa oli n. 340.000 audiotietuetta, mikä vastaa 30-40.000 cd-levyllistä mu-siikkia. Tietueiden määrä kasvaa nopeasti. Netmusikin valikoima rakentuu eri tavalla kuin kirjastojen levykokoelmat.Tähän asti valtaosa musiikista on tullut EMI-levy-yhtiöltä. Tavoitteena on laa-jentaa tarjoajien joukkoa, mutta ainakaan vielä sellaiset suuret toimijat kutenUniversal ja Warner eivät ole lähteneet mukaan.


Sallittu lataamo vai vuokrauksen välittäjä?Suomessa kirjastoja ei ole nähty varteenotettavana osapuolena verkkomusiikinvälityksessä. Kuinka Tanskassa sitten on onnistuttu tässä? 2000-luvun alussamusiikkibisnes ja kohta valtiovaltakin huolestuivat musiikin laittomasta nettijake-lusta. Kulttuuriministeriö valtuutti yleiset kirjastot kehittämään musiikin tuottaji-en kanssa laillista musiikin verkkopalvelua. Yleisten kirjastojen konsortio teki vuonna 2004 sopimuksen Phonofile-palvelun kanssa. Phonofile on musiikin tekijänoikeusjärjestöjen hallinnoima mu-siikkitietokanta, maan johtava “bittimusiikin tukkukauppa”. Syyskuussa 2004palvelu aloitettiin noin sadan kirjaston voimin. Aluksi tarjolla oli melko suppeakotimaisen musiikin valikoima. Kirjastojen tuli todistaa, että ne ovat varteen-otettava yhteistyötaho ja että palvelua käytetään. Netmusik.dk nostettiin näky-västi esiin musiikkikirjastojen Musikbibliotek.dk-portaalissa. Kysyntää syntyi,joten palvelua laajennettiin.

Laulujen lunnaatKirjasto maksaa jokaisesta asiakkaan lataamasta musiikkiraidasta 1,40 DEK(n. 0,20 •). Summasta menee kruunun verran levy-yhtiöille ja 40 äyriä tekijän-oikeusjärjestöille. Kirjastolle sadan laulun lataaminen maksaa suunnilleen uudenCD-levyn verran. Kääntäen, verkkomusiikin hinnoittelua vastaisi oikeus lainataCD-levyä enintään 10 kertaa.Vaihteleviin käyttömääriin perustuva budjetoimi-nen on hankalaa, myöntävät tanskalaiset kollegamme. Rajoitusparametrejä täy-tyy hienosäätää jatkuvasti. Sallittujen latausten määrä voidaan määrittää kirjas-to-, päivä- ja asiakaskohtaisesti. Asiakkaan latauskiintiö vaihtelee kuukausittainsuhteessa kunnan rahatilanteeseen ja käänteisessä suhteessa palvelun suosioonkunnassa. Musiikkikirjastoihmiset pitävät kuitenkin Netmusikia onnistuneenahankkeena. Suurin osa maan yleisistä kirjastoista on mukana palvelussa.


Pelkistetty ulkoasu, suppeat hakumahdollisuudetNetmusikin käyttöliittymä on hillityn asiallinen – kuin nettimusiikkikaupan sivuilman mainoksia. Hakuominaisuudet ja musiikin kuvailutiedot ovat myyjän anta-massa muodossa. Katkelmia musiikista voi kuunnella ilman kirjautumistakin.Musiikkia haetaan “googlaamalla”. Yksittäinen laulu tai taidemusiikin sävellyk-sen osa ovat lataamon perusyksikkö. Kirjastoammattilaisen näkökulmasta käyt-tö-liittymä on aika kömpelö, ja musiikin kuvailutiedot varsinkin taidemusiikinosalta puutteelliset.

Musiikin “lainaaminen” NetmusikistaNetmusik on DRM-suojattu (digital rights management). Sen formaatti onsisältösuojattu WMA. Sovellus toimii vain Windows-ympäristössä. Kun asiakason poiminut haluamansa raidat “koriin”, hän voi ladata tiivistetyt tietueet tieto-koneelleen. Ensimmäinen kuuntelukerta edellyttää online-yhteyttä palveluunlisenssin saamiseksi. Lisenssi raukeaa seitsemän vuorokauden kuluttua ensim-mäisestä kuuntelusta ja tietue lakkaa toimimasta. Tällöin “laina palautetaan”.Tosiasiassa asiakas ei lainaa mitään kirjastosta. Hän on Netmusikissa yhtey-dessä suoraan musiikin myyjän palvelimeen. Kirjasto on mukana vain maksajanja markkinoijan roolissa.

Kokemuksia ja näkemyksiäAsiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä Netmusikiin. Tyypillinen käyttäjä on popmu-siikkia harrastava nuori asiakas. Odensen Kirjaston verkkolatauksista 70 pro-senttia on poppia ja rockia. Kritiikkiä on tullut siitä, että Netmusikista ei saauusinta musiikkia. Vuonna 2005 Tanskassa tuli voimaan kirjastojen kokoelma-työtä rajaava CD-levyjen ja videoaineiston neljän kuukauden hankintakarenssi.Rajoitus koskee myös verkon kautta välitettävää aineistoa. Netmusikin valikoi-mista puuttuu yhä keskeisiä muusikkoja ja säveltäjiä, koska heitä edustava levy-yhtiö ei ole mukana palvelussa.

Ota tai jätäKirjastoille on tuottanut ongelmia tarjonnan rajaaminen. Tuottajat tarjoavatyleensä kirjavaa uutuusvalikoimia tyyliin ota kaikki tai ei mitään. Pienille kirjas-toille laaja valikoima on kustannusloukku. Netmusik näyttäytyy kirjaston palve-luna, mutta kirjastot eivät voi muokata sen luettelointitietoja. Systemaattisensisällönkuvailun sijasta kirjastot tyytyvät esittelemään verkkomusiikin helmiäkotisivujensa musiikkiesittelyissä.

Nuotteja netistä kotitulostimelleMusikbibliotek-portaalissa on poimittavana audiotietueiden lisäksi myös nuotte-ja. Palvelun myyjä on tanskalainen nuottiverkkokauppa SheetMusicNow.Nuottipalvelua ei ole varsinaisesti integroitu Netmusikiin: kirjautuminen vie



nuottikaupan englanninkieliselle sivulle ja kirjastosta kertoo enää logo sivu-palkissa. Ilmaiseksi voi ladata 5 nuottiyksikköä kuukaudessa. Pääosa palvelunnuoteista on taidemusiikkia, mutta joukossa on myös jazzia ja puhallinorkes-terimateriaalia. Universal Edition lienee merkittävin valikoiman julkaisijoista.Valikoima ei ole tarjoajan sanelema, vaan SheetMusicNow kuunteli kirjastojentoiveita. Nuottipalvelu on sisältösuojattu SafePublish-ohjelmalla. Kotikoneelleladattu tietue onkin vasta eräänlainen tilauslisenssi. Jotta nuotin voi tulostaa, onoltava online-tilassa. Vasta silloin palvelu siirtää nuottitiedoston asiakkaalle.

Ruotsalainen muunnelma – musiikkitietueita Malmön kirjaston asiak-kailleMalmön kaupunginkirjasto (ja kymmenkunta muuta kirjastoa Ruotsissa) tarjoaabittimusiikkia kirjaston asiakkaille Naxos Music Library -palvelusta. Musiikkion streaming-muodossa eli sitä voi kuunnella mutta ei kopioida. Naxos on hin-noiteltu eri tavoin kuin Tanskan Netmusik. Kirjasto hankkii lisenssejä tietyllemäärälle yhtäaikaisia käyttäjiä. Rahat eivät lopu kesken vuoden, mutta asiakasei ehkä pääse kaikkina hetkinä kirjautumaan palveluun.

Taidemusiikin verkkopalveluNaxos tunnetaan tasokkaana taidemusiikin ”halpalevy-yhtiönä”. Verkkopalve-lun musiikki on tuttua yhtiön äänitekatalogista: taidemusiikkia laajasti eri peri-odeilta ja eri maista sekä jonkin verran jazzia ja maailmanmusiikkia. Syksyllä2006 musiikkia oli tarjolla n. 11000 CD-levyllistä. Valikoima on laajenemassa,kun mukaan on tullut muita levy-yhtiöitä, mm. ruotsalainen BIS, suomalainenAlba, sekä eurooppalaiset laatumerkit Chandos ja Wergo. Taustatiedot perustu-vat CD-levyjen tekstivihkoihin. Taustatietoa lisäävät musiikinhistorian esseet jamusiikkisanasto. Sivuston kieli on englanti tai valinnaisesti muutama muu suurimaailmankieli, mutta ei esimerkiksi ruotsi.

Käyttö ja kulutMalmön kirjasto on hankkinut Naxokselta reilut 30 lisenssiä. Yhden vuosili-senssin hinta on n. 1.500 SEK (n. 160 e). Asiakas kirjautuu palveluun kirjasto-kortillaan. Sessio voi kestää kerrallaan enintään kaksi tuntia. Maaliskuun 2006


tilastojen mukaan palveluun kirjauduttiin 500 kertaa ja musiikkia kuunneltiinkeskimäärin tunti kerrallaan. Jotkut asiakkaat ottivat palvelun ikään kuin itseräätälöitävänä radiona.

Btj:n Musikwebb – markkinajohtajaBTJ esitteli Ruotsissa vuonna 2005 oman Musikbwebb-palvelunsa. Palvelunon tähän mennessä hankkinut reilut viisikymmentä ruotsalaiskirjastoa. Musik-webb ei ole sama kuin Pietarsaaren kirjaston Btj:ltä hankkima vanhan taide-musiikin verkkopalvelu. Popmusiikki on näkyvästi esillä Musikwebbissä.Musikwebb on Tanskan Netmusikin tavoin toteutettu DRM-suojattujen audio-tietueiden “lainauksena”, joko 1 tai 7 vrk käyttöajalla. Musiikkia on paljon, mut-ta “itsestään selviä” nimiä puuttuu valikoimista – taas sopimussyistä. Budjetti-raamit määritetään jo palvelua hankittaessa: kiinteään vuosimaksuun sisältyyennalta sovittu määrä latauksia. Vuonna 2005 pienille kirjastoille tarjottiin10.000 latausta hintaan 25.000 SEK (n. 2.700 e), isoille 20.000 latausta 50.000kruunun hintaan. Yhden raidan hinnaksi tuli n. 0,27 euroa eli enemmän kuinNetmusikissa. Palvelua käytettiin alussa selvästi odotettua vähemmän. Vuottamyöhemmin lanseerattu musiikkitarjonnaltaan ja käyttökiintiöiltään laajennettuversio on otettu paremmin vastaan. Mälmön kirjastonhoitajat pitivät kuitenkinNaxosta laadullisesti parempana kuin Musikwebbiä.

musikbibliotek.dk/forside ù www.netmusik.dewww.phonofile.dk ù www.naxosmusiclibrary.com

malmo.stadsbibliotek.org/screens/infoebok_swe.htmlwww.btj.se/musikwebb

Reunamerkintöjä musiikin luetteloinnistaTanskan ja Ruotsin malliin

Ulla Ikäheimo

Luettelointiin ja tiedonhakuun suhtautuminen herätti matkalaisissa tiettyä häm-mennystä. Tanskan Netmusik-palvelusta haetaan pelkästään yksinkertaisella,Google-tyyppisellä sanahaulla. Metadata saadaan kyllä kansallisdiskografiasta,mutta palvelun takana olevaan Phonofile-järjestelmään voidaan imuroida vaintietueiden tärkeimmät kentät. Kööpenhaminan kirjastossa tätä pidettiin täysinriittävänä: asiakkaat ovat tottuneet googlaamaan ja tarvittavat musiikkitiedostotlöytyvät ilman auktoriteettivalvontaa ja yhtenäistettyjä nimekkeitä. Odensenmusiikkikirjastonhoitaja taas oli sitä mieltä, ettei Netmusikista hakemista voiedes pitää tiedonhakuna. Netmusikista löytyy, jos löytyy, vakavasti aiheeseensuhtautuva hakija varmistaa tiedot kirjaston tietokannasta.


Tanskan kansallisdiskografiaa tehdään Århusin Statsbibliotekissa. Osakoh-teita ei ole eikä yhtenäistettyjä nimekkeitä ainakaan vapaasti käytettävässäwebbiluettelossa näy. Yleiset kirjastot käyttävät eri formaattia ja järjestelmääkuin Statsbibliotek eivätkä suoraan voi käyttää näitä luettelointitietoja. BTJ:tävastaavalta toimittajalta ostetaan kyllä tietueita, mutta vaikutti siltä, että suurim-mat kirjastot luetteloivat varsin paljon itse, haluamallaan tarkkuudella. Malmössä ihmettelimme lisää. Taide- ja musiikkiosastolla on seitsemänkirjastonhoitajaa, joista viisi luetteloi – kylläkin sekä taideaineiston että musiikin.Ulkomaisista populaarimusiikin äänitteistä tehdään vain miniluettelointi, sisäl-lönkuvailu puolestaan on suhteellisen tarkkaa. Kappaleita ei luetella, koskakaikki äänitetietous löytyy hyvin verkosta, erityisen hyvä lähde on All MusicGuide. Taidemusiikista tehdään sisältöhuomautus, samoin ruotsalaisesta musii-kista ja osittain etnomusiikista. Yhtenäistetyt nimekkeet ovat tyyppiä ”Laulut.Valikoima” ja yksittäisiä teoksia haetaan sanahaulla. Koska luettelointiin ei tä-män enempää panosteta, on mahdollista ostaa useampia fyysisiä äänitteitä jaenemmän verkkolatausaikaa asiakkaiden käyttöön. Suomalaisen kirjaston tiedonhaussa ei angloamerikkalaisia nettipalveluitapidetä riittävinä – Malmössä tuntui olevan toisin eivätkä asiakkaatkaan ole va-littaneet. Ovatko kokoelmat Suomessa monipuolisemmat? Vai onko meidättotutettu mahdollisimman tarkkoihin kirjastotietokantoihin? Meillä useimmatmusiikkikirjastot luetteloivat äänitteet ja nuotit osakohteina, ja ne loputkin teke-vät tarkkoja nimekelisäkirjauksia. Onko osittainenkaan päällekkäistyö jatkossaedelleen tarpeen, vai onko syytä vahvistaa keskitettyjä luettelointipalveluja,tietueiden vaihtoa ja kansallisia tietokantoja? Onko kaikki tieto oltava omassatietokannassa vai luotetaanko muiden tekemään työhön? Täytetäänkö MARC-formaatin kenttiä, kun voitaisiin tehdä musiikkivinkkausta? Hämmentävänkerettiläisiä kysymyksiä, jotka kuitenkin Malmössä koetun ensipöyristymisenjälkeen nousivat tämän piintyneen luetteloijan mieleen.

Pulsar � uuden musiikin festivaaliKööpenhaminassa 3.-8.11. 2006

Mikko Ikkala

Musiikkikirjastoväen tutustumismatka Tanskan ja Ruotsin oloihin oli ajoitettuloistavasti, sillä samaan aikaan pyöri myös Tanskan Kuninkaallisen Musiikki-konservatorion uuden musiikin festivaali Pulsar. Tapahtumassa käsiteltiin aikaaja tilaa eri tavoin: periodisoittimilla esitetty nykymusiikki, akusmaattinen musiik-ki, kirkko-, kamari- ja salonkimusiikki, musiikilliset muistumat ja niin edelleen.Festivaalin taiteellisena johtajana toimi Niels Rosing-Schow, joka myös opettaateoriaa ja sävellystä Tanskan Kuninkaallisessa Musiikkikonservatoriossa. Jo


vakiintuneita säveltäjänimiä olivat elektroakustiseen musiikkiin keskittynyt uusi-sseelantilaissyntyinen Denis Smalley ja ranskalainen Gérard Pesson, muttapääosasta musiikkitarjontaa vastasivat konservatorion sävellysopiskelijat. Vie-railevana tähtenä toimi pulsari 0329+54, jonka 7500 vuotta sitten lähettämätsignaalit otettiin vastaan Jodrell Bank observatorion radioteleskoopilla, välitettiinkonserttipaikalle, ja muutettiin kuultavaan muotoon Gérard Griseyn sävel-lyksessä Le noir de l’étoile 6 lyömäsoittajalle ja elektroniikalle. Pääsin jo saapumisiltana maanantaina seuraamaan musiikkiakatemialla lai-toksen sävellyksenopiskelijoiden töitä. Esittäjinä toimivat soitonopiskelijat, joidenjoukossa oli runsaasti suomalaisnimiä toisin kuin säveltäjissä. Ensimmäisenäkuultiin sarjan nähtävästi ainoan naissäveltäjän (omituinen sana, oliko Beetho-ven miessäveltäjä?) Pernille Sejlundin Kig ind i min rævesøvn mezzosop-raanolle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle hänen omaan tekstiinsä. Mini-malistisessa kappaleessa oli runsaasti popahtavia ja jazzahtavia elementtejä,kuten nykyään muodissa olevassa crossover-musiikissa täytynee ollakin. Tyler Futrellin The Fetishes sopraanolle, huilulle, klarinetille, harpulle, cem-balolle, alttoviululle ja kontrabassolle kuului selkeämmin modernistiseen perin-teeseen sävelkielensä perusteella. Teoksen viisi teemaa esiintyivat syklisestierilaisissa harmonisissa ja soinnillisissa ympäristöissä latinamaisen siansaksa-tekstin saattelemana. Seuraavassa kappaleessa Everyone sang Nicklas Larsen Schmidt käyttimielenkiintoista kokoonpanoa: barytoni ja kaksi selloa. Jälkimmäiset säveltäjäpyrki erottamaan toisistaan naiivilla ja äärimmäisen brutaalilla kirjoitustavalla.Tekstinä oli brittiläisen Siegfried Sassoonin runo ensimmäisen maailmansodanpäättymisestä vuodelta 1919, ja punaisena lankana kappaleessa toimi sitaattiJohn Lennonin Happy Xmas (war is over) -kappaleesta, tosin erittäin hyvinpeiteltynä. Nicolai Worsaaen laulusarjan Quaint nimen monimerkityksisyyskuvasti myös kappaleiden luonnetta: dissonoivat ja konsonoivat jaksot vuorotte-livat luoden alluusioita ja palauttaen taas nykyhetkeen. Esityksen kokoonpano-na oli sopraano, sello sekä piano ja tekstinä oli neljä William Blaken runoa. Vasta vanhemman konkarin Gérard Pessonin (syntynyt 1958!) Cinq Chan-sons toi esiin modernin musiikin dissonanssit kaikessa kirpeydessään. Huilu,klarinetti, piano, alttoviulu ja sello loivat monipuolisen ja tunnelmiltaan vaihtele-van kokonaisuuden mezzosopraanon esittämien Marie Redonnet’n runojenkanssa. Toisen vierailemani konsertin esityspaikkana toimi saksalaisen seurakunnanSkt. Petri Kirke, joka Kuninkaallisen Konservatorion tavoin sijaitsee Kööpen-haminan keskustassa. Kirkon pitkä jälkikaiunta-aika toi mielenkiintoisia lisiäkappaleisiin, jollaisia kuullaan yleensä kuivakkaammissa akustiikoissa, ja useintuntui siltä, että kappaleet on sävelletty nimenomaan tähän esitysympäristöön.Ensimmäisenä kuultiin jälleen Pernille Sejlundin sävellys, Foraarets horisont,sopraanolle, huilulle, oboelle, vibrafonille ja sellolle. Vaikka tämäkään kappale eisisältänyt juurikaan dissonansseja, siinä ei ollut myöskään sellaisia viittauksia


populaarimusiikkiin kuin Kig ind i min rævesøvnissä ja rytmisesti se oli erittäinmonimutkainen. Teos oli sävelletty jo vuonna 2004, joten sitä ei ollut tehty aina-kaan tätä kirkkokonserttia varten, mutta hitaasti etenevä sopraano aaltoileviensoitinten saattelemana loi niin eteerisen tunnelman kaikuisassa kirkossa, että onvaikea kuvitella kappaleen soivan paremmin kamarimusiikkisalissa. Teksti olitanskalaisen 1944 kuolleen vastarintamiehen Morten Nielsenin tuotantoa. Gérard Pessonin viipyilevä Nebenstück klarinetille ja jousikvartetille herättialuksi kummastusta. Ihmettelin miksi mitä omituisimmilla soittotekniikoilla mäs-säillyt modernistinen teos tuon tuostakin puhkesi romantiikan tunnelmiin, kunneshuomasin ohjelmalehtisestä, että kappale on itse asiassa sovitus JohannesBrahmsin opus 10:n balladista, tai vastine siihen. (Mutta enhän minä tunnistanutLennonia Everyone sang –kappaleestakaan…) Myös seuraava kappale hyö-dynsi epätavallisia soittotekniikoita. Nicolai Worsaaen Im Baumgartenissa sop-raano, tenori, barytoni ja varsinkin pianisti tekivät kaikkensa tuottaakseen jotainennenkuulumatonta Rainer Marie Rilken mystisen ja jatkuvasti muuttuvan puu-tarhan kuvaamiseksi. Nämä kolme sävellystä oli esitetty saapumistamme edeltävänä iltana kama-rimusiikkisalissa, ja olisi ollut mielenkiintoista päästä vertaamaan aivan erilaistentilojen vaikutusta kappaleiden sointiin. Tämä mahdollisuus tarjoutui Nicklas Lar-sen Schmidtin Everyone sangin kohdalla, jonka olin kuullut edellisessä kon-sertissa kamarimusiikkisalissa. Juuri tämä teos soi itse asiassa paremmin kui-vassa akustiikassa, sillä kirkossa nopeat sävelkulut puuroutuivat helposti. Mielenkiintoisimman ääni-ilmiön tarjosi Regin Petersenin Olsen. Kahdenviulun vaihtosävelin soittamat räväkät staccatot saivat yllättäen aikaan pitkiämelodiaääniä, jotka leijailivat selkeinä kaikuisassa tilassa. Kappaleen loppuosarauhoittui pitkiksi konsonoiviksi säveliksi, jotka vaihtelivat pienten dissonanssiensaattelemina saaden aikaan korvia hivelevän yhteissoinnin. Moderni taidemusiikki on niin yhtenäinen taidemuoto, ettei Pulsarinranskalais-tanskalainen tarjonta tuottanut sinällään mitään erityisiä yllätyksiä.Kuitenkin uudet sävellykset ja ideat ovat aina mielenkiintoisia ja luovat uskoatulevaisuuteen.


Tekijänoikeusseminaarissa sanottuaArto Alaspää, Martti Heikkilä, Pekka Heikkinen,Tommi Lindell, Heikki Poroila & Risto Salminen

* Suomen musiikkikirjastoyhdistys ja Suomen kirjastoseura järjestivät 15.9.2006 yhteisen tekijän-oikeusseminaarin, jonka puheenaiheena oli musiikki. Kirjastoalaa edustivat Kansalliskirjaston laki-mies Pekka Heikkinen ja Kirjastoalan tekijänoikeusryhmän sihteeri Heikki Poroila. Musiikin oikeu-denhaltija- ja etujärjestöjä edustivat Arto Alaspää (Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry), Risto Salmi-nen (Teosto ry) ja Martti Heikkilä & Tommi Lindell (Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry). Paikalta puuttui-vat opetusministeriö ja musiikin esittäjiä edustava Gramex ry, joilta ei saatu edustajaa paikalle yrityk-sistä huolimatta. Tilaisuudesta on julkaistu yleisraportti (www.kirjastot.fi/musiikki/jutut/musiikintekijan-oikeutta/), seuraavassa tarjoamme eläviä ajatuksia poimittuna suoraan tilaisuudesta tehdystääänitteestä. (Arto Alaspäältä ja Martti Heikkilältä ei valitettavasti ehditty ytiyksistä huolimatta saadanäihin sitaatteihin lupaa, mutta korjaamme asian jälkikäteen, jos tarvetta ilmenee. - HP) *

Pekka Heikkinen”Kansalliskirjastolla on vuoden 2006 alusta ollut oikeus kerätä verkosta aineistoa. Mu-siikkiaiheisia verkkosivuja ja varsinaista verkossa olevaa musiikkia. Tähän mennessäon otettu talteen yli 600000 verkkosivua, joihin myös musiikkisivut sisältyvät.” ”Raita-tietokannan yhteydessä on käynyt selväksi, kuinka monia asioita täytyy selvit-tää, kun etsitään tekijänoikeudellisesti vapaata aineistoa.”

Martti Heikkilä ”Jos homma menisi siihen, että verkkomaailmassa kirjasto ostaa yhden kappaleen, jotasitten kaikki käyttävät, se olisi ongelmallista musiikin tekijälle. Jos meidän teoksia käy-tetään kirjastossa, eikö se ole kohtuullista, että tekijätkin siitä jotain saavat? Korvauk-set ovat meidän palkkaamme.” ”Verkkomaailmassa on iso kysymys, mistä saa sopia kenenkin kanssa. Siinä haetaankoko ajan uusia asemia. Kustantajat pyrkivät hankkimaan kaikki oikeudet tekijöiltä,meille perinteinen Teosto-maailma olisi selvästi turvallisempi. Verkkomaailmassa tilannevoi muuttua, Teostokin joutuu siellä kilpailemaan. Kirjastopuolen kanssa pitäisi ainakinlöytää jokin työvoimaa säästävä sopimusmalli.”

Tommi Lindell”Kirjaston tehtävä on olla sivistävä laitos. Onko musiikin tehtävä kirjastossa sivistävävai viihdyttävä? Riippuu toiminnan volyymistä ja valikoimasta, mikä siinä on hyvä juttutekijän kannalta. Olen itsekin käyttänyt musaosastoja, löytänyt sieltä levyjä joita onvaikea saada esimerkiksi musakaupasta. Täytyy sieltä päivän poppiakin löytyä, muttapääpainon ei tarvitse olla siinä, mihin on suurin kysyntä. Kirjaston tehtävä on pitäähuolta siitä, että löytyy muutakin kuin kysytyintä. Ja löytyyhän sitä, hyvä kirjasto!””Järjestelmä on ollut Suomessa aika balanssissa. Mutta kun ruvetaan levittämään digi-taalisia tiedostoja, se balanssi voi kyllä vääristyä. Kukaan ei vie kirjaa kotiin ja kopioisiitä esimerkiksi 400 sivua tekstiä. Musiikissa se on nyt niin helppoa. Saattoihan sitäennenkin kopsata kasetille, mutta silloin piti kuunnellakin se musiikki samalla! ”


Risto Salminen”Teosto on 1990-luvun lopulta lähtien ollut mukana verkkomaailman ratkaisuissa. Olim-me ensimmäisinä lisensioimassa mm. matkapuhelinten soittoääniä. Haluamme olla mu-kana kaikissa uusissa musiikin käyttömuodoissa, niin kaupallisissa kuin epäkaupalli-sissakin. Meillä on mm. sopimus musiikkilaitosten kanssa musiikin käytöstä verkko-opetuksessa.””Teostolla toimii määräävässä markkina-asemassa, mistä seuraa myös velvollisuuksia.Meidän on kohdeltava musiikin käyttäjiä tasapuolisesti. Jos kirjasto alkaa lainatamusiikkifaileja, täytyy arvioida, miten tällainen toiminta suhtautuu kaupallisen jakelunmarkkinoihin. Oikeuksista on normaalisti sovittava. Mutta kyllä niistä ainakin Teostonpuolella ollaan halukkaita neuvottelemaan sopimuslisenssisäädösten puitteissa, edel-lyttäen, että Teostolla olisi asema neuvottelupöydässä. Täytyy kuitenkin muistaa, etteisopimuslisenssijärjestöä ole vielä päätetty.” ”Nykyaikaisilla DRM-tekniikoilla voidaan jo järjestää määräaikainen käyttö. Kun laina-us- tai käyttöaika on lopussa, musiikkia ei enää voi kuunnella ja lainaus on loppu. Kyllätekniikka sallii tällaisia ratkaisuja. Hinnoitteluun on liian aikaista ottaa kantaa. Erilaisiahinnoittelumalleja on kyllä olemassa. Kyllä me sellaisissa neuvotteluissa voimme ollamukana, mikäli aikanaan olemme neuvotteluasemassa.””Teosto pitää kirjastojen edustamaa monipuolisuutta arvokkaana, yhteisiä tavoitteitakyllä on. Tekniikan kehittyminen antaa varmasti mahdollisuuksia uusiin toimintamal-leihin myös kirjastoissa. Uusia pelisääntöjä tarvitaan, mutta ei näissä mistään mahdot-tomista ongelmista ole kysymys.” ”Kyllä kirjastolaitoksella on ja tulee olemaan oma erityistehtävä, joka on lähtökohtai-sesti aivan eri asia kuin kaupalliset markkinat. Käytännön toiminnan suhtautuminenkaupallisiin markkinoihin on kuitenkin erikseen arvioitava.

Arto Alaspää ”ÄKT etsii uutta balanssia samaa sisältöä tarjoavien eri toimijoiden välillä. Kunäänitteidenkin lainaus on hiukan laskenut, voidaan sanoa että musiikin laiton verkko-jakelu haittaa jo kirjastojenkin toimintaa. Kun ajatellaan kirjastojen tallennelai-noja,kuvatallenteet ovat täysin suojattuja, äänitallenteet nollasuojattuja.””Lainausrajoitukset ovat käytössä varsin monessa EU-maassa: Kreikka, Irlanti, Espan-ja, Portugali ja Englanti. Sitten on maita, joissa on säädetty karenssiaika, jonka jälkeenvasta kirjastot voivat lainata levyjä esimerkiksi Italiassa 18 kuukautta, Belgiassa 6 kuu-kautta. Tätä karenssiaikaa täydentää korvausoikeussäädöstö.””EU:ssa on tutkittu myynnin ja äänitelainauksen suhdetta. Esimerkiksi Hollannissa jaNorjassa suhde on 10:1, Suomessa ollaan yksi-yksi -tilanteessa. Meillä on kaikkeinepäedullisin suhdeluku kaupallisten markkinoiden kannalta.””Jos CD-levyllä on bonuksena DVD-raita, silloin siinä on täyttä suojaa nauttiva eloku-vateos mukana. Sen tyyppisen äänitteen vapaa hankittavuus ei onnistu vaan sen käy-töstä on sovittava levy-yhtiön kanssa.”

Heikki Poroila”Verkkomaailmassa kirjastojen täytyy opetella uusia tapoja, koska lakiin perustuviaoikeuksia ei enää ole. Kaikesta täytyy opetella sopimaan. Iso kysymys on, löytyyköedes Suomen sisällä kirjastojen näkökulmasta kohtuullisia sopimusmalleja. Ei kaupalli-nen liiketalousmalli voi koskaan sellaisenaan soveltua kirjastojen ympäristöön. ”Pay-


per-use” –ajattelu ei koskaan voi toimia maksuttomia palveluita tarjoavassa yleisessäkirjastossa. Yhdelläkään kunnalla ei ole varaa maksaa käyttöperusteisia tekijänoikeus-maksuja musiikin käytöstä.”

Oletteko valmiit myöntämään kirjastoille oikeuden sopimuslisenssin nojalla valmis-taa pelkästään verkossa jaettavista musiikkitiedostoista lainattavia CD-levyjä?

Heikki Poroila”Käytännössä oikeudenhaltijoiden ja tekijöiden vastauksesta kysymykseen riippuu,onko suomalaisissa kirjastoissa tulevaisuudessa tarjolla uutta suomalaista musiikkiavai ei. Se kirjaston muisti ja koko musiikin kirjo ovat uhanalaisia, jos kirjastoille ei jäämitään toimintaoikeuksia. Kirjastoilla ei ole neuvottelupöydässä valtteja, yhdenkinosapuolen – esimerkiksi Gramexin – kielteinen kanta romuttaa koko yrityksen.”

Risto Salminen”Tällä hetkellä ei ole olemassa opetusministeriön päätöstä, mikä järjestö toimisi musii-kin osalta sopimusosapuolena kirjastojen suuntaan sopimuslisenssineuvotteluissa. JosTeosto saa tällaisen roolin, on erittäin vaikea kuvitella, että neuvottelut kirjastojenkanssa tyssäisivät ainakaan neuvotteluhaluttomuuteen. Päämiehemmekin edellyttävät,että teemme sopimuksia heidän musiikkinsa käytöstä. Mitä näihin turvakopioiden teke-miseen ja käyttämiseen tulee, niin kyllä Teostolla on halu neuvotella ja uskallan väittää,että melkein kaikesta on aina omasta puolestamme päästy sopimukseen. Pyrimme ole-maan teknologianeutraaleja, tärkeintä on, että tekijä saa korvauksen ja että samanlaisek-si katsottavia musiikin käyttäjiä kohdellaan tasapuolisesti.”

Arto Alaspää”Kuka valmistaisi kirjastoille tässä tällaiset levyt? Eivätkö kirjastot jo nyt halua valmis-taa itse kopioita? Jos lähitulevaisuudessa aineistoa siirtyy verkkoon, kyllä sitä edelleenmyydään myös tallenteina. Ei oikeudenhaltijan intressinä ole että musiikki lukitaan,mutta sähköisessä kaupassa käyttöehdot ovat neuvottelukysymys.””Minkä järjestön opetusministeriö nimittää, sitä en tiedä. En kuitenkaan usko, että seon yksin Teosto, jonka rooli tallennemusiikissa on aika kapea. Gramexilla on äänitteissäsuurempi merkitys. Sopimuslisenssi ei voi myöskään olla pakkolisenssi.”

Tommi Lindell”Why not? En näe siinä mitään mörköjä, möröt ovat ihan muualla. CD-levy sinänsä onjo historiaa monille. Kirjastolaitos ei kuitenkaan ole siihen syypää. Musantekijöiden onvain mukauduttava siihen, että porukka haluaa ladata musan suoraan iPodiinsa. Tutki-ja Gerd Leonhardin mukaan tulevaisuudessa ”digitaalinatiivit” – kuten tyttäreni –kokevat musiikin siten, että musiikki on palvelu joka ostetaan, ei enää tuote. Sitä eikirjastolaitos pysty mitenkään hetkauttamaan.””Toisaalta voidaan kysyä, mihin edes näitä itse tehtäviä CD-levyjä tarvitaan. Eihän seole enää lainaa, jos levyllä on musaa faileina. Vaikka se väline tulee takaisin, ne failit onjo ties missä. Tavallaan se on ylimääräistä kulua kirjastollekin pyörittää niitä CD-levyjäedestakaisin. Minusta se lainaamisen aika musiikissa on ohitse.”


Martti Heikkilä”Kirjastolaitoksellahan on oikeastaan rahanarvoinen tilanne siinä, että niillä – varsin-kin Kansalliskirjastolla – on kaikki vanha tallella. Jos vanhat masternauhat olisi edestoimitettu sinne eikä kaatopaikalle!””Kyllä tällainen ajatus CD-levyjen saamisesta kirjaston kautta on tärkeä suomalaisille,jotka eivät viiden vuoden päästäkään hallitse nettiä. Levykauppoja ei paljon varmaanolekaan, silloin voisi olla hyvä että kirjastossa voidaan auttaa esimerkiksi anoppinikaltaisia ihmisiä. Ehkä tällainen systeemi olisi hyvä luoda.” ”Kuinka nopeasti musiikki tulee kännyköihin, se varmasti ratkaisee monet asiat.Ihmiset eivät tulevaisuudessa halua itselleen sataatuhatta tiedostoa vaan pankkeja,joista voivat löytää sen minkä haluavat juuri silloin kuunnella. Sellainen voisi toimiaesimerkiksi kuukausimaksun periaatteella.””Sopimuslisenssi on käytännöllinen ratkaisu monissa tilanteissa, mutta se sotii niidentekijöiden etuja vastaan, jotka eivät haluaisi olla mukana ratkaisuissa. Tekijöiden pitääehkä ensin sopia näistä asioista keskenään.”

Oletteko valmiit maksamaan kirjastoille korvausta, jos ne ottavat jatkossa hoi-taakseen myös verkkomusiikin dokumentoinnin ja PR-toiminnan? Kunnat sitätehtävää eivät välttämättä rupea tekemään, jos tavaraa ei enää voi ostaa omiinkokoelmiin…

Arto Alaspää ”Kyllä sellainen on lähinnä kuntien ja valtion intressissä, ja se asia pitää ratkaistaniiden budjeteissa. Pienessä maassa hajallaan olevan tiedon yhdistäminen on kui-tenkin mahdollista.”

Martti Heikkilä”Jos puhutaan suomalaisesta musiikista, meillä on yhteinen intressi. Siihen varmaanjostain sitä rahaa löytyy. En tiedä, onko kirjastolaitoksen tehtävänä luetteloida kaikenmaailman musiikki, mutta kotimaiseen musiikkiin keskittyvä promootioyhteistyö voisiolla järkevää. Meillä voisi olla vaikka Suomalaisen musiikin päivänä yhteinen tempaus.”“Erona kirjamaailmaan on, että musiikissa on kolme neljä kansainvälistä yritystä, joillaon omat ajatuksensa ja sitten valtavasti pieniä. Pienillä yrityksillä voisi hyvinkin ollakiinnostusta yhteiseen tietokantaan myös verkkomusiikin osalta.”

Risto SalminenKyllä sellainen dokumentointi, joka on tällaista yhteistä kulttuuriperintöä, on arvokastatoimintaa. Teoston osalta päätösvalta on jäsenistöllä, tapauskohtaisesti täytyy ottaakantaa. Joka tapauksessa en usko, että kirjaston toiminta musiikissa uuden tekijän-oikeuslain voimaan astumisen myötä loppuu, kyllä tässä jotenkin päästään eteenpäin.”

Tommi Lindell”En ole valmis maksamaan, koska kirjastopalvelut kustannetaan verovaroista. Muttaehkä nekin rahat täytyy jossain vaiheessa kaivaa omasta kupeesta, jos asia ei muutenhoidu. Kyllä se vastuu silti päättäjillä ensi sijassa on.”


Miksi on hieno juttu kaikille, että kirjastot voivat Suomessaosallistua musiikin tunnetuksi tekemiseen ja levittämiseen

Heikki Poroila

* Kirjastot edustavat ihmiskunnan muistia myös musiikissa. Kokoelmista löytyy sekinmusiikki, jota ei voi ostaa ja jota esimerkiksi radioasemat soittavat äärimmäisen satun-naisesti, jos ollenkaan. Kirjastojen tarjoamille aarteille ei ole mitään vaihtoehtoistalähdettä, joka olisi esimerkiksi jokaisen luovan musiikintekijän ulottuvilla. Pitämällähuolta kaiken mahdollisen musiikin saatavuudesta kirjastot tekevät korvaamattomantärkeätä kulttuurityötä.

* Kirjastot tekevät koko ajan vastikkeetonta ja pyyteetöntä työtä musiikin tunnetuksitekemiseksi ja leviämiseksi uusille kuulijoille. Kirjastojen kokoelmatietokannat ovatinternetissä tarjolla 24 tuntia vuoden jokaisena päivänä. Tietokantoihin on dokumen-toitu perusteellisesti ja informatiivisesti käytännöllisesti katsoen kaikki kotimainenmusiikkitarjonta. Vastaavaa tietopankkia ei tarjoa yksikään kaupallinen yrittäjä. Mikääninternetissä tarjolla oleva tietopankki ei pysty tarjoamaan samalla lailla organisoituamusiikki-informaatiota kuin kirjastojen tietokannat.

* Kirjastot ostavat kaiken musiikin, jonka tarjoavat asiakkaille lainattavaksi. Vuonna2005 Suomen yleiset kirjastot ostivat 127407 musiikkiäänitettä. 20 euron keskihinnanmukaan laskien kirjastot tukivat musiikkia noin 2,5 miljoonalla eurolla. Pääosa siitä menilevy-yhtiöille, mutta pieni siivu myös tekijöille ja esittäjille. Suomalaisen musiikinosuutta ei ole laskettu, mutta se on arviolta ainakin puolet.

* Kirjastojen tarjonta ei kilpaile kaupallisten uutuuksien tarjonnan kanssa. Pääosalainoista syntyy vanhalla kokoelmalla ja tekijänoikeudellisesti usein vapailla klassi-koilla, uutuudet ruokkivat hyvin pientä ihmisjoukkoa. Suurimpienkin kirjastojen uu-tuustarjonta on vähäistä myyntilukuihin verrattuna. Esimerkiksi Maija Vilkkumaanlevyä Se ei olekaan niin ostettiin HelMet-kirjastoihin (Suomen suurin kirjastojärjes-telmä) 57 kappaletta. Kun laina-aika uutuuksilla on 2 viikkoa, ehti levy teoriassa käydäyhden kuukauden aikana parilla sadalla asiakkaalla. Samana aikana levyä myytiinkymmeniä tuhansia (kokonaismyynti on ollut yli 47000 kpl). Mahdollisuus tutustualevyyn kirjaston kautta on todennäköisesti innostanut monet ihmiset levyostoksillevähän myöhemmin uutuusostojen jo hiljennyttyä.

* Kirjaston maksuton lainaus ei lisää merkittävästi kopiointia yksityiseen käyttöön.Jos joku haluaa kopioida levyn itselleen, siihen on runsaasti muitakin kanavia. Ko-pioinnista maksetaan myös hyvitysmaksua viimeisen päälle. Useimmat kirjastonasiakkaat eivät vaivaudu tekemään lainkaan kopioita. Tämä kävi ilmi Teoston ja Suo-men musiikkikirjastoyhdistyksen yhteisestä selvityksestä 1990-luvulla. Ei ole erityisiäsyitä uskoa, että tilanne olisi muuttunut. Nuorimmat ikäpolvet eivät edes käytä enääkirjastoa vaan hankkivat haluamansa suoraan verkosta – laillisesti tai laittomasti.


MusiikkikirjastopalvelutSuomenlahden etelärannalla

Pirjo Hakuni

Viron musiikkikirjastoyhdistys teki vuoden 2005 alussa selvityksen maansayleisten kirjastojen musiikkikirjastopalveluista, käyttäjien odotuksista ja toiveista,palveluiden kehittämistarpeista sekä musiikkikirjastonhoitajien ja kirjastonjohtaji-en asenteista ja suhtautumisesta nykyisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen.Tutkimuksen suunnittelivat ja toteuttivat Kaie Viigipuu (Tallinnan kaupungin-kirjasto), Meery Salu (Tarton kaupunginkirjasto) ja Ene Roost (Pärnun kau-punginkirjasto). Se tehtiin lomakekyselynä kolmelle eri kohderyhmälle: kirjastonkäyttäjille, kirjastonjohtajille ja musiikkikirjastonhoitajille. Kyselylomakkeissa olisekä kaikille yhteisiä että kullekin ryhmälle omia kysymyksiä. Kyselyyn poimit-

Sopimuslisenssi?Vuoden 2007 alussa astuu voimaan tekijänoikeuslain sopimuslisenssejä koskevalainsäädäntö (§ 16d & 26), joka ainakin teoriassa tarjoaa kirjastopalveluille ulos-pääsyn eräistä nykyisen lainsäädännön synnyttämistä umpikujista. Keskeisetongelmat, joiden ratkaisemiseen laista ei löydy tukea, ovat (1) asiakkaalle lainat-tavien turvakopioiden tekninen rajaus valokopiomenetelmiin, (2) digitaalistenturvakopioiden etäkäyttö ja (3) turva- ja arkistokopiointiin oikeutettujen kirjas-tojen kattavuus.

Kirjastot tavoittelevat sopimuslisenssineuvotteluissa oikeutta valmistaa asiak-kaalle lainattava turvakopio (annetaan alkuperäisen sijasta) millä tahansa teknii-kalla, kun nykyinen laki sallii vain valokopiomenetelmät. Toisena tavoitteena onsallia 16a §:n toisen momentin mukainen turvasyistä digitoidun aineiston käyt-täminen myös laitoksen ulkopuolella, ja kolmantena laajentaa tekijänoikeusasetuk-sessa lueteltujen erivapauksiin oikeutettujen kirjastojen ryhmää.

Sopimukseen perustuva lisenssi on eri asia kuin pakkolisenssi tai lakiin perustuvaerivapaus. Sopimuslisenssi syntyy – jos on syntyäkseen – opetusministeriöntehtävään määräämän järjestön ja kirjastoalan välisissä neuvotteluissa. Vaikka lakitulee voimaan pian, kirjastoalan tulevat neuvottelukumppanit eivät ole vielä tie-dossa. Myös kirjastoalan oman neuvottelujärjestelmän rakentaminen on kesken.Kansalliskirjaston johtava rooli lienee kuitenkin kaikkien kannalta järkevä lähtö-kohta.


tiin kirjastot, joissa tiedettiin olevan musiikkiosasto tai musiikille oma tila, yh-teensä 12 kirjastoa. Yksi kirjasto näistä ei osallistunut tutkimukseen. Mukanaolivat seuraavien paikkakuntien pääkirjastot: Tallinna, Tartto, Pärnu, Kohtla-Järve, Rapla, Rakvere (Lääne-Virumaa Keskraamatukogu), Keila (Harjumaakonnaraamatukogu), Paide (Järvamaa Keskraamatukogu), Haapsalu(Lääne Maakonna Keskraamatukogu), Võru (Võrumaa Keskraamatukogu) jaKuressaari (Saaremaa Keskraamatukogu).Kun Virossa on yhteensä 552 yleis-tä kirjastoa, musiikkikirjastopalveluja tarjoavia on siis todella vähän. Kysely-lomakkeita kerättiin yhteensä 226 (joukossa 187 käyttäjää, 26 kirjastonhoitajaaja 13 johtajaa). Käyttäjiltä kysyttiin kirjastokäyntien tiheyttä, mihin tarkoitukseen musiikki-kirjastopalveluja käytettiin, mielipidettä palveluiden sisällöstä ja tasosta, tiloistaja laitteista, henkilökunnasta ja tietokantojen käytöstä. Vastaaja valitsi viidestäeri vaihtoehdosta itselleen sopivimman. Kirjastonjohtajilta ja musiikkikirjaston-hoitajilta kysyttiin edellä mainittujen asioiden lisäksi musiikkipalveluiden merki-tyksestä ja tavoitteista, mielipiteitä oman kirjaston musiikkipalveluista ja niidenkehittämisestä sekä mahdollisia kehittämistyötä estäviä asioita. Kaikilta vastaa-jilta kysyttiin lisäksi ikä ja koulutustaso sekä myös musiikillinen koulutus. Mu-siikkikirjastopalvelut Virossa ovat perinteisiä. Suomeen verrattuna av-aineisto-jen lainaus on vähäisempää ja aineiston käyttö kirjastossa usein ainoa mahdolli-suus. Tulokset osoittivat, että mitä paremmat olosuhteet palveluille oli luotu, sitäaktiivisempia käyttäjät ovat. Jos rahaa musiikkipalveluille ei ole osoitettu, ky-syntä käyttäjien puolelta on vähäinen, tarjonta siis näytti luovan kysynnän. Joh-don ja hankintaosastojen asenteet musiikkipalveluja kohtaan olivat myös varsinmerkittäviä tekijöitä palveluiden kehittymisessä. Musiikkipalveluiden käyttäjät olivat valtaosin lapsia, nuoria tai nuoria aikui-sia. Useimmat kävivät kirjastossa kerran viikossa tai 1-2 kertaa kuukaudessa.Musiikkikirjastoa käytettiin ensi sijassa vapaa-ajan viettoon, virkistykseen taiuutuusaineistoon tutustumiseksi. Useimmat käyttäjät antoivat kokoelmille japalveluille lähes kauttaaltaan hyviä arvosanoja. Vain videokokoelmien toivottiinolevan parempia. Kaikenlaista aineistoa toivottiin kirjastoon tietysti lisää. Vain47% asiakkaista oli käyttänyt kirjaston aineistotietokantaa tai tunsi muita tieto-kantoja. Yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseen musiikkikirjastonhoitajat näkivätkintämän tutkimuksen jälkeen tietokannoista tiedottamisen ja niiden käytönopastamisen. Palvelujen kehittymisen esteinä kirjastonjohtajat mainitsivat tilaongelmat,rahan vähäisyyden, tekijänoikeuden ja käyttäjien vähäisen kiinnostuksen.

Kyselytutkimuksen johtopäätöksetKyselyn tekijät esittävät loppuyhteenvedossaan kirjastojen musiikkipalveluilletutkimuksen tulosten perusteella seuraavia tavoitteita ja toiveita:* yleisten kirjastojen musiikkitoiminnalle tulisi määritellä selkeät tavoitteet;


* musiikkiosaston pitäisi olla itsestään selvä osa yleisen kirjaston palveluja, seei saisi olla riippuvainen johdon asenteista tai henkilösuhteista kirjaston sisällä;* musiikkikirjastonhoitaja ei saa entusiasmissaan olla liian alistuvainen oleviinolosuhteisiin;* musiikkitoiminnoilla tulee olla oma määrärahansa kirjaston sisällä;* musiikkiaineistolle saatava valintaperiaatteet;* tekijänoikeudelliset ongelmat on ratkaistava;* käyttäjien positiiviset asenteet ja palveluille antamat hyvät arvosanat perus-tuvat toivottavasti hyviin kokemuksiin;* löydettävä vastaus kysymykseen: miksi musiikkikirjastopalveluja tarjotaanniin harvassa kirjastossa;* edessä on suuri työ, että musiikkikirjastopalvelut saadaan vastaamaan ny-kyajan vaatimuksia;* innostuksen lisäksi tarvitaan yhteistyötä, olemassaolevan tutkimusta ja ana-lysointia (mutta mistä siihen tekijät, musiikkikirjastonhoitajilla ei ole aikaa eikätottumusta).

Kysely kokonaisuudessaan osoitteesawww.utlib.ee/fonoteek/EMKY.

Intervallin hakemisto 2006

Tekijänmukainen hakemisto

Aalto-Koistinen, RiittaForspil 2006:4:13Sampolan aivoriihi 2006:1:3Tilastoraapaisua 2006:1:21

Ahonen, HelenaSampolan aivoriihi 2006:1:3

Alaspää, ArtoTekijänoikeusseminaarissa sanottua2006:4:37

Hakkola, KalleKirjastossa Amsterdamissa 2006:1:27

Hakuni, PirjoForspil 2006:4:13Hyvää syntymäpäivää, WolfgangAmadeus! 2006:1:24Musiikkikirjastopalvelut Suomenlah-den etelärannalla 2006:4:42Sampolan aivoriihi 2006:1:3Tampereen musiikkiosaston kyselynuottien lainaajille 2006:3:8

Heikkilä, MarttiTekijänoikeusseminaarissa sanottua2006:4:37

Heikkinen, PekkaTekijänoikeusseminaarissa sanottua2006:4:37


Härmä, AnnaSampolan aivoriihi 2006:1:3

Ikkala, MikkoPulsar – uuden musiikin festivaaliKööpenhaminassa 2006:4:34

Ikäheimo, UllaIntervalli verkkoon 2006:4:1Reunamerkintöjä musiikin luetteloinnistaTanskan ja Ruotsin malliin 2006:4:33Sampolan aivoriihi 2006:1:3Suomalaiset musiikkikirjat 2005 2006:3:19

Järvelin, RitvaSampolan aivoriihi 2006:1:3

Kiviniemi, EevaSampolan aivoriihi 2006:1:3

Kunttu, SamuliKööpenhaminan pääkirjastossa 2006:4:14

Lehikoinen, MarkkuGentofte – Alvar Aaltoa ja uusiatyökaluja 2006:4:28

Lind, JaakkoKalifiksi kalifin paikalle 2006:3:2Malmön kaupunginkirjasto 2006:4:23

Lindell, TommiTekijänoikeusseminaarissa sanottua2006:4:37

Marcus, RobinSampolan aivoriihi 2006:1:3

Mertsalmi, PirkkoSampolan aivoriihi 2006:1:3

Mäkelä, KyöstiSampolan aivoriihi 2006:1:3

Mäkinen, JouniSampolan aivoriihi 2006:1:3

Niemelä, MarkoGentofte 2006:4:28

Nylander, UrpoKööpenhaminan kirjasto 2006:4:14

Piepponen, KatriSampolan aivoriihi 2006:1:3

Poroila, HeikkiAikansa kutakin 2006:1:1Ammatti: musiikin tietopalvelu (LeaTastulan haastattelu) 2006:4:3Anarkisti kirjastossa? 2006:1:32Kalifiksi kalifin paikalle (JaakkoLindin haastattelu) 2006:3:2Mestari vai oppipoika? 2006:1:25Musiikki varastoon 2006:3:14Muutosten vuosi 2007 2006:4:47Sampolan aivoriihi 2006:1:3Tekijänoikeuslaki muuttui 2006:1:29Tekijänoikeusseminaari 2006:4:37Vainko liike on tärkeää? 2006:3:1Vuoden 2006 hakemistot 2006:4:44

Sahlander, TainaFrederiksbergin kirjasto 2006:4:26

Salminen, RistoTekijänoikeusseminaarissa sanottua2006:4:37

Sutela, JuhaMusiikkia verkosta 2006:4:29Sampolan aivoriihi 2006:1:3

Tastula, LeaAmmatti: musiikin tietopalvelu2006:4:3Odensen musiikkikirjasto 2006:4:17

Tuohiniemi, JaakkoIAML Göteborg 2006:4:8

Yletyinen, SirkkaSampolan aivoriihi 2006:1:3


Asiahakemisto

Aalto, Alvar 2006:4:28Amsterdamin musiikkikirjastot 2006:1:27

CD-kotelot : pehmeät 2006:4:15

Frederiksberg 2006:4:26

Gentofte 2006:4:28Göteborg : IAML 2006:4:8

Haydn, Michael 2006:1:25

IAML Göteborg 2006:4:8Intervalli : tulevaisuus 2006:1:1, 2006:4:1, 2006:4:47Itsepalvelu : varaukset 2006:4:15

Kööpenhamina : pääkirjasto 2006:4:14

Lind, Jaakko : haastattelut 2006:3:2Luettelointi : musiikki : Tanska ja Ruotsi 2006:4:33Luumu-ryhmän päätöksiä 2006:1:35

Malmö : kaupunginkirjasto 2006:4:23Mozart, Wolfgang Amadeus 2006:1:24, 2006:1:25Musiikki : luettelointi : Tanska ja Ruotsi 2006:4:33Musiikkibibliografia 2005 2006:3:19Musiikkikirjastopalvelut : Viro 2006:4:42Musiikkivarasto : Tikkurila 2006:3:14Musikwebb 2006:4:33

Naxos Music Library 2006:4:32Netmusik.dk 2006:4:22Nuottien lainauskysely : Tampere 2006:3:8

Odense : musiikkikirjasto 2006:4:17

Palvelupoliittiset periaatteet 2006:1:3Pulsar – uuden musiikin festivaali Kööpenhaminassa 2006:4:34

RILM 2006:4:10RIPM 2006:4:10Ruotsi : luettelointi : musiikki 2006:4:33Ruotsin musiikkikirjastot 2006:4:13-35

SheetMusicNow 2006:4:31Suomalaiset musiikkikirjat 2005 2006:3:19

Tampere : Nuottien lainauskysely 2006:3:8Tanska : luettelointi : musiikki 2006:4:33Tanskan musiikkikirjastot 2006:4:13-35Tastula, Lea : haastattelu 2006:4:3Tekijänoikeuslaki 2006:1:29Tekijänoikeusseminaari 2006:4:37Tikkurila : musiikkivarasto 2006:3:14Tikkurilan kirjaston musiikkiosasto : henkilövaihdokset 2006:3:2Tilastot : musiikkikirjastot 2006:1:21Toolbox : Tanska 2006:4:28

Uusi musiikki : festivaalit 2006:4:34

Vaidhyanathan, Siva (kirja-arvostelu) 2006:1:32Varaukset : itsepalvelu 2006:4:15Verkkomusiikki : Ruotsi 2006:4:29Verkkomusiikki : Tanska 2006:4:29Viro : musiikkikirjastopalvelut 2006:4:42


Muutosten vuosi 2007Heikki Poroila

Kuten Ulla Ikäheimo pääkirjoituksessaan toteaa, tämä on näillä näkymin viimei-nen paperille painettu Intervalli. Vuonna 2007 julkaisemme lehden taas neljänänumerona, mutta paperin sijasta värikkäänä PDF-lehtenä. Lehdestä tulee tä-män uudistuksen myötä maksuton, PDF-Intervallin saa vapaasti ladata jokainenhalukas. Latausosoite löytyy sekä Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen sivuiltawww.kaapeli.fi/~musakir että osoitteesta www.kirjastot.fi/musiikki/. Intervallin 20. vuosikerta merkitsee jo suurta tuotanto- ja lukuteknistä muu-tosta, mutta ei siinä vielä kaikki. Myös Musiikkikirjastoyhdistyksen verkkosivuttulevat muuttumaan nykyisestä, kuten myös Kirjastot.fi:n musiikkiosuus. Tar-koituksena on keskittää varsinaiset musiikkikirjastoväen verkkopalvelut Kifiinotsikon Musiikkikirjastot alle. Yhdistyksen sivuille jäävät varsinaisten järjestö-asioiden lisäksi vain painettujen julkaisujen tiedotus. Kaikki varsinaiset verkko-julkaisut siirretään yhteen paikkaan. Tavoitteena on lopettaa nykyinen pohdis-kelu siitä, mitä milläkin sivulla voi odottaa kohtaavansa. Jatkossa kaikki musiik-kikirjastoammattilaisten verkkopalvelut tulevat löytymään samasta osoitteestawww.kirjastot.fi/musiikki. Verkkosivu-uudistusten toteutumisvauhti on avoinna, mutta ainakin vakaaaikomus on saada pääosa muutoksista tehdyksi kevään 2007 aikana. Käynnissäoleva Kirjastot.fi:n ohjelmistojen vaihtaminen saattaa kuitenkin jossain määrinhidastaa uudistuksia. Uudistuksia ei siis tehdä pelkästä uudistumisen ilosta vaan jotta musiikki-kirjastoväelle tarjolla olevat palvelut saadaan mahdollisimman monen tietoisuu-teen ja ulottuville vaivattomasti. Tarkoitus on kehittää molempia sivuja myöskäyttäjien toiveiden mukaisesti. Palautetta ja kommentteja saa antaa.


Tämän numeron kirjoittajat,puhujat ja kuvaajat

Riitta Aalto-Koistinen, Helsingin kaupunginkirjastoArto Alaspää, ÄKT ry

Pirjo Hakuni, Tampereen kaupunginkirjastoMartti Heikkilä, Elvis ry

Pekka Heikkinen, KansalliskirjastoMikko Ikkala, Helsingin kaupunginkirjastoUlla Ikäheimo, Helsingin yliopiston kirjasto

Markku Lehikoinen, Espoon kaupunginkirjastoJaakko Lind, Vantaan kaupunginkirjasto

Tommi Lindell, Elvis ryMarko Niemelä, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Urpo Nylander, Helsingin kaupunginkirjastoHeikki Poroila, Vantaan kaupunginkirjasto

Taina Sahlander, Kangasalan kuntaRisto Salminen, Teosto ry

Juha Sutela, Oulun kaupunginkirjastoLea Tastula, Tampereen kaupunginkirjasto

Jaakko Tuohiniemi, HY hum. tieteiden kirjasto, musiikkitiede

To our international readersThis is the last printed issue of Intervalli magazine. From 1/2007 onIntervalli will be published as a PDF magazine only. There will still befour issues every year, but now with colour pictures and possibly a newlayout. If you wish to continue reading or checking Intervalli, you shouldvisit either http://www.kaapeli.fi/~musakir/interval/index.html orhttp://www.kirjastot.fi/musiikki to get the downloading address some-time in March. You are free to download, distribute and print this maga-zine. If you have any questions about Intervalli, please send us e-mail([email protected]).

Heikki Poroila, editor-in-chief

Documents

INTERVALLI - Kirjastot.fi · 2016-06-23 · KIRJASTOT.FI & MUSIIKKI. 2. Port PayØ Finlande 119738 Intervalli 2006 4 ... Opintomatka Tanskaan ja vähän Ruotsiinkin 13-36 ... Reunamerkintöjä