Sitran teknologia-arviointihankeTieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAELINIKÄISEN OPPIMISEN APUNA

Osaraportti 4

Irene Hein (toim.)

Sitra 192

Helsinki 1998

ISBN 951-563-348-6ISSN 0785-8388

© Suomen itsenäisyyden juhlarahasto

Esipuhe

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta pyysi keväällä 1997 Sitraa toteuttamaanTieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa -arviointihankkeen.Sitralle aihepiiri sopi erinomaisesti. Sitra on eduskunnan alainen rahasto, jollaon riittävät resurssit ja riippumaton asema. Teknologiakysymykset ovatmuutenkin olleet Sitralle perinteisesti keskeisiä. Uuden strategiansa mukaisestiSitra pyrkii toiminnallaan edistämään suomalaisen ihmisen hyvää elämää janykyistä parempaa tulevaisuutta. Siksi Sitra panostaa entistä enemmäntutkimukseen ja innovatiivisiin hankkeisiin. Tieto- ja viestintätekniikkaopetuksessa -hanke tuottaa tämän tavoitteen kannalta erittäin tarpeellista uuttatietoa.

Hankkeen väliraportti ilmestyi keväällä 1998 eduskunnan kanslianjulkaisuna Osaamisen haasteet ja tietotekniikan mahdollisuudet. Hankkeenkeskeiset tulokset on kirjattu loppuraporttiin. Lisäksi julkaistaan erillinenselvitys itse arviointiprosessien tavoitteista, menetelmistä ja tuloksista.Arvioinnin kannalta keskeinen perusselvitystyö tehtiin osaprojekteissa, joistakustakin laadittiin oma osaraporttinsa. Käsillä oleva osaraportti on yksi viidestä.Se selvittää tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia auttaa opiskelua elämäneri tilanteissa koulun jälkeen, siis elinikäisen oppimisen näkökulmasta.

Helsingissä 31. heinäkuuta 1998

Antti Hautamäki

Lukijalle

Tässä raportissa tarkastellaan tieto- ja viestintätekniikan merkitystä elinikäisenoppimisen näkökulmasta. Asiaa lähestytään kolmesta suunnasta. Ensinnäkinpohditaan, millä tavoin ihmistä autetaan saavuttamaan sentasoinen tietämys,että hän voi itse tehdä päätöksiä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä omassaelämässään. Toiseksi tarkastellaan, millä tavoin erilaiset hankkeet auttavatyksilöitä saavuttamaan uudenlaisen verkkolukutaidon sekä opettavatkäyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyksi. Raportin kantavana teemanaon kuitenkin se, millä tavoin tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaaosallistumisen opiskeluun ja oppimiseen.

Selvitykselle asetettu tehtävä oli haastava, sillä institutionaalisenkoulujärjestelmän ulkopuolelle jää useita tärkeitä oppimisympäristöjä. Näitäovat esimerkiksi koti, harrastustoiminta ja hyvin laajasti myös työelämä. Lisäksinäissä ympäristöissä toimivat eri-ikäiset ihmiset, alle kouluikäisistä vanhuksiin.Selvityksen tekemisen alusta lähtien oli selvää, että esimerkiksi työelämässäoppiminen muodostaa niin laajan ja merkityksellisen kentän, että sitä voidaantässä yhteydessä tarkastella parhaimmillaankin vain hyvin pintapuolisesti javiitteellisesti.

Pyrimme tässä vaiheessa kuvaamaan sitä tieto- ja viestintäteknistäympäristöä ja niitä mahdollisuuksia, joita suomalaisilla on. Tätä ympäristöähavainnollistetaan esittelemällä joitain hankkeita ja projekteja. Valitut esimerkitmuodostavat nekin vain murto-osan käynnissä olevista, jo päättyneistä tairaportin valmistuessa käynnistyneistä hankkeista. Toivomme kuitenkin, ettäraporttimme kautta lukijalle välittyy kuva niistä monista tahoista, jotka ovatmukana viemässä Suomea kohti tietoyhteiskuntaa. Näitä olemassa olevia tahojatukemalla ja uusia kehittämällä voidaan taata jokaiselle kansalaisellemahdollisuus hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa ja erityisesti käyttää sitähyväksi elinikäisessä oppimisessa.

Raportti on osa Sitran teknologia-arviointiprojektia. Sen tekemistä ovattukeneet Antti Kauppi, Kari Mikkelä, Pekka Lehtiö, Matti Ropponen, MattiSinko ja Matti Vartiainen. He ovat antaneet arvokkaita neuvoja ja näkemyksiä,joista kaikkia ei ole voitu aikataulun vuoksi toteuttaa. Toivon ja uskon myösmuiden kirjoittajien ja mukana olleiden toivovan, että tieto- ja viestintä-tekniikkaa elinikäisen oppimisen apuna tutkitaan jatkossa syvällisemmin,jolloin tämän raportin myötä syntyneet oivallukset ja ideat voidaan varmastihyödyntää.

Irene Hein

Sisällysluettelo

1 TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA ELINIKÄISENOPPIMISEN APUNA .......................................................................1

1.1 JOHDANTO.....................................................................................................................................................11.2 NÄKÖKULMIA TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAAN

ELÄMÄNKAAREN KONTEKSTISSA ..................................................................................31.3 VISIOITA KANSALAISTEN TIETOYHTEISKUNTAAN.....................................51.4 VERKKOYHTEISÖT, SOSIAALISUUS JA IDENTITEETTI

VERKOSSA......................................................................................................................................................91.5 TIETOYHTEISKUNNAN JA INFORMAATIOTEKNIIKAN

SYNNYTTÄMÄT EETTISET HAASTEET ......................................................................12Tietoyhteiskunnan ja informaatiotekniikan luonne..........................12Tietoyhteiskunta eri eettisten teorioiden valossa .............................13Tietoyhteiskunta ja elämänlaatu.......................................................15Tietokone- ja verkkoetiikka...............................................................16Tietoyhteiskunta ja tietokone-etiikan opetuksen haasteet ...............17

1.6 TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT

PROJEKTIT, HANKKEET JA TOIMINNAT

KOULUJÄRJESTELMÄN ULKOPUOLELLA ............................................................21

2 TARKASTELTAVAT HANKKEET JA PROJEKTIT...............22

2.1 KODEISSA TAPAHTUVA TIETO- JA VIESTINTÄTEKNINEN

KASVATUS ....................................................................................................................................................222.2 ALUEELLISET, KANSALAISTEN VAIKUTTAMISEEN JA TASA-

ARVOON LIITTYVÄT HANKKEET....................................................................................23Kotikatu-projekti (Pihlajisto, Helsinki)............................................24Johtopäätökset alueellisista hankkeista ...........................................26

2.3 ”VAPAAT VERKOT”...........................................................................................................................28Freenet...............................................................................................28Internetix Campus .............................................................................29Suomen virtuaalinen avoin yliopisto ................................................33Johtopäätökset...................................................................................34

2.4 KIRJASTOT..................................................................................................................................................36Henkilökunnan kokema hyöty...........................................................37Tiedon Talo........................................................................................37SYKE – Suomen Yleisten Kirjastojen Etusivu..................................38Linkkikirjasto.....................................................................................38Infoplaneetta – virtuaalikirjasto 9–12-vuotiaille.............................39Internet-tiedonhaun hyödyt ja ongelmat kirjastoissa ......................41Internet-ongelmat kirjastoissa ..........................................................42Maksuton vai maksullinen – vapaa vai sensuroitu Internet-yhteys? ...............................................................................................43Tulevaisuudennäkymiä......................................................................44Tapaus Kirjakaapeli..........................................................................47Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ....................................................48Asiakkaan näkökulma .......................................................................50Kaustisen kunnankirjasto..................................................................50

Johtopäätökset .................................................................................. 512.5 VAPAA SIVISTYSTYÖ......................................................................................................................53

Helsingin suomenkielinen työväenopisto......................................... 53Kotkan opisto ja TOP-opisto ............................................................ 54Johtopäätöksiä .................................................................................. 55

2.6 OPPIMINEN TYÖELÄMÄSSÄ.................................................................................................57Tausta ................................................................................................ 57Tarkasteltavat hankkeet ja projektit................................................. 59Yrityksille tarkoitetut hankkeet......................................................... 60Etätyö ................................................................................................ 61Johtopäätökset työelämässä tapahtuvasta tieto- javiestintätekniikan oppimisesta.......................................................... 63

2.7 IKÄÄNTYVILLE SUUNNATUT HANKKEET..........................................................65Helsingin yliopiston ikäihmisten yliopiston tietotekniikan opetus..65Johtopäätökset .................................................................................. 66

2.8 TIETOKONEEN KÄYTTÄJÄN A-KORTTI.................................................................68Nykyisen tietokoneen ajokortin arviointi ......................................... 69Ehdotuksia tietokoneen ajokortin kehittämiseksi............................. 70

3 OSAPROJEKTIN JOHTOPÄÄTÖKSET .................................. 71

1

1 TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAELINIKÄISEN OPPIMISEN APUNA

1.1 Johdanto

Johdannossa tarkastellaan tieto- ja viestintätekniikan merkitystä ja vaikutustayksilön elämään varsinaisen koulujärjestelmän ulkopuolella. Jako opiskeluunoppilaitoksissa ja niiden ulkopuolella on elinikäisen oppimisen näkökulmastahieman keinotekoinen, sillä yhteiskunnan järjestämä yleissivistävä ja ammatil-linen koulutus on luonnollinen osa elinikäistä oppimista. Jakoa käytetäänkintässä yhteydessä lähinnä siksi, että oppilaitosmuotoisen koulutuksen arviointion raportoitu toisissa osaraporteissa.

Kansallisen elinikäisen oppimisen strategiassa (kom. 1997:14, 26)todetaankin, että yhteiskuntapolitiikassa oppimiseen vaikuttavana alueena näh-dään liian helposti koulutuspolitiikka, jonka kohteena on perinteisesti ollutvain oppilaitosten järjestämä koulutus. Toisaalta esimerkiksi harjoitetuntyövoima-, elinkeino- ja sosiaalipolitiikan vaikutukset ihmisten oppimiseenvoivat olla huomattavia. Niitä ei kuitenkaan ole tarkasteltu riittävästi yhdessäkoulutuspolitiikan kanssa oppimisen näkökulmasta. Ihmisen elämänkaaren jaelinikäisen oppimisen vuoksi koulutuspolitiikan näkökulma olisi kyettävälaajentamaan oppimisen edistämispolitiikaksi, jossa yhteiskunnan eri lohkojatarkastellaan kokonaisuutena.

Komitean mielestä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toimintaa on kehitettäväja samoin työhön liittyviä oppimismahdollisuuksia on laajennettava. Näissätavoitteissa tulee hyödyntää nykyistä paremmin tietotekniikan mahdollisuudetuudenlaisten oppimisympäristöjen luomisessa. Lisäksi useissa yhteyksissä tode-taan, että koulujen opetus- ja oppimiskäytäntöjen tulisi muuttua vastaamaanympäröivän yhteiskunnan toimintoja, simuloida ja mallintaa todellisen elämänoppimisympäristöjä. Tämän osaselvityksen kannalta on merkittävää tavoite, ettätietoyhteiskunnan perustaitojen tulee olla osa kansalaisten perussivistystä. Näi-hin perustaitoihin voidaan sisällyttää mm. tiedonhankinnan, tiedonhallinnan,viestinnän ja tietotekniikan perustaidot.

Tässä osaselvityksessä tieto- ja viestintätekniikkaa tarkastellaan kolmestalähtökohdasta:1. Millä tavoin hankkeet, projektit tai tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvä

toiminta auttaa kansalaista saavuttamaan sentasoisen tietämyksen, että hänvoi itse tehdä päätöksiä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä omassa elämäs-sään?

2. Millä tavoin hankkeet ja projektit auttavat väestöä saavuttamaan uuden-laisen verkkolukutaidon sekä opettavat käyttämään tieto- ja viestintä-tekniikkaa hyödyksi?

3. Millä tavoin tieto- ja viestintätekniikka vaikuttaa yksilön, ryhmien sekäyhteisöjen elämän hallintaan tarjoamalla mahdollisuuksia opiskeluun jaoppimiseen? Tässä yhteydessä pohditaan mm. syrjäytymistä ja tasa-arvontoteutumista sekä yleisemminkin ihmisen elämänkaareen liittyviä haasteita,

2

joiden kohtaamisessa ja joiden syntymisessä tieto- ja viestintätekniikalla onjonkinlainen asema.

Nämä kolme näkökulmaa ovat sikäli päällekkäisiä, että hankkeet, joissa käy-tetään tieto- ja viestintätekniikkaa jonkin yksilön elämänhallintaa parantavantavoitteen saavuttamiseksi, useasti ”sivutuotteena” opettavat osallistujille myöstieto- ja viestintätekniikan käyttöä.

Elinikäisen oppimisen ja tietotekniikan välistä suhdetta tarkastellaan yksilö-,yhteisö- ja yhteiskuntatasolla sekä yksilön erilaisten roolien kautta, joita ovatkansalainen, työntekijä ja perheenjäsen/yksilö.

Hankkeet ja projektit toteuttavat yhteiskunnan koulutus-, työ- ja sosiaali-poliittisia linjoja ja päämääriä. Nämä hankkeet ja projektit voivat vain tietyissärajoissa ehkäistä syrjäytymistä ja toteuttaa tasa-arvoa, mikäli nämä samattavoitteet eivät ohjaa poliittista päätöksentekoa ja resurssien jakoa. Kärjistäensanottuna tieto- ja viestintätekniikka ei poista sitä epätasa-arvoa ja syrjäytymistä,joka aiheutuu yhteiskunnan syvemmistä rakenteista. Huoli tietotekniikasta syr-jäytymisestä saattaa tuntua vähäpätöiseltä asialta sellaisista, jotka ovat josyrjäytyneet perusopetuksesta, -hoidosta tai työelämästä. Tällöin on tärkeää, ettätieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät yhteiskunnan päätökset eivät tuota lisääsyrjäytymistä.

3

1.2 Näkökulmia tieto- ja viestintätekniikkaanelämänkaaren kontekstissa

Tässä osaselvityksessä tieto- ja viestintätekniikka nähdään myös ns. Norma-tiivisena historiallisena tekijänä. Tällöin kyse on sellaisesta yksilön kehitystämääräävästä tekijästä, joka on voimakkaasti yhteydessä historialliselle ajankoh-dalle luonteenomaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja muutoksiin. Nämätekijät ovat yhteisiä kaikille tiettynä ajanjaksona eläville ihmisille, mutta ne ovatpuuttuneet edellisiltä ja puuttuvat tulevalta ikäpolvelta. Perinteisesti tällaisinanormatiivisina historiallisina tekijöinä on pidetty koulu- ja terveydenhoito-järjestelmää, ravitsemustilannetta, sotia ja yhteiskunnan taloudellista tilannetta.

Nopeiden yhteiskunnallis-taloudellisten muutosten aikana normatiivisethistorialliset tekijät voivat vaikuttaa niin, että eri ikäpolviin kuuluvien ihmistenelämänkulku on huomattavastikin erilainen. Näin tarkasteltuna tieto- javiestintätekniikka on tällainen normatiivinen historiallinen tekijä, jonkavaikutus voidaan nähdä lähes kaikilla yhteiskunnan ja elämän alueilla.

Tieto- ja viestintätekniikan lisääntyminen ja sen sovellusten vaikutustenulottuminen miltei kaikille elämän alueille näkyy myös niissä termeissä, joillayhteiskuntaamme nimitetään. Tällaisia ovat mm. informaatioyhteiskunta, tieto-yhteiskunta, kommunikaatioyhteiskunta, verkkoyhteiskunta ja oppimis-yhteiskunta. Mediakulttuuri-käsitekin viittaa siihen, että aikakauttamme leimaatieto- ja viestintätekniikka. Mediakulttuuri-käsitettä voi käyttää kuvaamaanyleistä kulttuurista tilannetta tai se voi viitata ”pelkästään” perinteisiin jadigitaalisiin viestintä- ja muihin välineisiin. Lisäksi mediakulttuuri voi pitääsisällään ajatuksen keinotekoisesta yhteiskunnasta, jossa kaikki todellisuudenominaispiirteet ovat tekniikan kehittyessä tulleet joko reaalisesti tai potenti-aalisesti inhimillisen suunnittelun ja muuntelun piiriin.

Suoranta (1997) toteaa myös, että osa verkon käyttäjistä uskoo verkkojenvapauttavaan ja demokraattiseen käyttöön. Se pitää sisällään kaikenlaisenvaihtoehtokulttuurin, vihreät aatteet, vaihtoehtoisen informaatio- ja uutisväli-tyksen, vapaaehtoisen niukkuuden ja harmonisen elämän liikkeet. Tässä verk-kokulttuurissa on ideoita, jotka pyrkivät vastaamaan markkinoituneiden yhteis-kuntien demokratiavajeeseen, toimimaan kansalaisten vapaina kommuni-kaatioväylinä ja sosiaalisesti merkittävinä muina foorumeina. Vaihtoehtoisenverkkokulttuurin edustajat painottavat, ettei kansalaisvastarinta voi enäärakentua verkkokulttuurin ulkopuolelle, vaan ulkopuolelle jääminenmerkitsee auttamatonta syrjäytymistä yhteiskunnan (virtuaalisen) tapahtumisenytimestä. Tällä tavoin nähtynä tieto- ja viestintätekniikan laajaa käyttöä eitarvitse nähdä vain – kärjistäen ilmaistuna – maailmanlaajuisena mani-pulaatiotoimenpiteenä, jolla taloudellista valtaa pitävät saavat väestön integ-roitua nykyisen tekniikan käyttöön ja kehittämiseen.

Tieto- ja viestintätekniikka saattaa siis vaikuttaa välineellisen asemansalisäksi myös yhteiskunnan rakenteisiin ja yksilöiden väliseen vuorovaikutuk-seen. Koulutustekniikassakaan ei ole missään mielessä kysymys vaintekniikoista. Kysymys voi olla uudesta historiallisesta tilanteesta, jossatodellisuus, yhteiskunta ja ihmisen paikka saatetaan joutua ajattelemaanuudestaan.

4

Kun tieto- ja viestintätekniikkaa tarkastellaan aikakautta leimaavana kon-tekstina, tullaan johtopäätökseen, että yksilöllä ei ole mahdollisuutta valita tieto-ja viestintätekniikan ”ulkopuolelle jäämistä”. Tällöin tavoite, jonka mukaanmedia- ja verkkolukutaito on osa jokaisen kansalaisen perussivistystä ja senhankkiminen tulee taata kaikille, on perusteltu. Vähintään kansalaisia tuleeauttaa hankkimaan sentasoinen käsitys tieto- ja viestintätekniikan käytönmahdollisuuksista, että he voivat tietoisesti ja perustellusti itse päättää, mihin jamilloin he tekniikkaa käyttävät. Vain tällä tavoin voidaan taata se, ettäulkopuolelle jääminen ei tapahdu vain nopeasti vaihtuvien mielikuvien jauskomusten varassa.

Mielenkiintoinen on myös elämänhallinnan yhteys tieto- ja viestintä-tekniikkaan. Näiden asioiden välistä yhteyttä voidaan tarkastella kahdestasuunnasta. Ensinnäkin maailman teknistymisen ja informaation lisääntymisenuskotaan vaikeuttavan yksilön elämänhallintaa. Toisaalta taas tieto- ja viestintä-tekniikan käytöllä nähdään olevan vaikutus tuon elämänhallinnan paranta-miseen ja palautumiseen.

Tärkeää lienee kuitenkin se, että tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät mieli-kuvat (pelot, uhkakuvat, toiveet ja unelmat) tulevat realistisiksi. Näyttäisikinsiltä, että useissa hankkeissa, joiden tavoitteena on tieto- ja viestintätekniikanhyödyntäminen, tarjotaan ihmisille sivutuotteena ensimmäinen mahdollisuustutustua tieto- ja viestintätekniikkaan sekä valita suhteensa siihen uudestaan.

Tästä on erittäin hyvä esimerkki Opetushallituksen toteuttama opettajienviiden opintoviikon pedagoginen koulutus Suomi tietoyhteiskunnaksi. Sentavoitteena on opettaa osallistujat tieto- ja viestintätekniikan mielekkääseenpedagogiseen käyttöön. Useat koulutuksessa mukana olleet kommentoivatkoulutuksen henkilökohtaista merkitystä seuraavasti:

”(Koulutus) on vahvistanut tuntumaa, eli rohkeasti uuteen ja vieraa-seenkin mukaan.””Oma epäluulo kaikkea teknologia-alkuista kohtaan on muuttunutmyönteisemmäksi. Olen valmiimpi hieman avarampaan ajatteluun.””Rohkeus tarttua koneeseen ja yrittää löytää itse käyttömahdol-lisuuksia on kasvanut.””Tieto-Suomi-koulutus on laajentanut käsityksiäni oppimisesta tekno-logiaa hyväksikäyttäen, koulutusteknologian tietämykseni on kasva-nut ja huomaan olevani kiinnostuneempi ja rohkeampi myös itseperehtymään esim. Internetin hyväksikäyttöön.””Kynnys käyttää nykyistä teknologiaa apuna on madaltunut.””Oppinut uutta avarampaa ajattelua ja rohkeutta lähestyä tieto-verkkojen maailmaa.””Asenteeni tietokoneavusteiseen opetukseen on muuttunut – en tar-vitse tietokonetta joka asiaan. Järkiperäisyyttä.””Pelko sähköisiä laitteita kohtaan on hävinnyt. Rohkeasti vainkokeilemaan.””Tietotekniikkamyönteisyys lisääntyi.”

Kommentit perustuvat Jyväskylän yliopiston toteuttamassa Tieto-Suomi-koulutuksessa olleiden antamaan palautteeseen koulutuksen merkityksestä.

5

1.3 Visioita kansalaisten tietoyhteiskuntaan

Tietoyhteiskunta-käsitteen käyttö ja merkitys on tällä hetkellä jäsentymätön jasekava. Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelma sisältää ajatuksen, että olemme vää-jäämättä kehittymässä tietoyhteiskunnaksi tai olemme jo tietoyhteiskunta,jolloin tarvitaan mitä erilaisimpia yhteiskunnallisia ja valtiollisia toimenpiteitä.Kuitenkin tietoyhteiskunnan vaikutuksia koskevat väitteet ovat tällä hetkelläsuureksi osaksi hypoteeseja ja ennusteita, ei vielä todennettuja yhteiskunnallisiasäännönmukaisuuksia. Toiseksi, kuten Anttiroiko (1998) toteaa, tietoyhteis-kuntakeskustelun kannalta on merkille pantavaa, etteivät esillä olevat näke-mykset perustu konkreettisiin havaintoihin siitä, miten ihmiset toimivat, mitähe haluavat elämältään ja millä tavoin he haluavat itse vaikuttaa yhteistenasioiden hoitoon.

Anttiroiko jatkaa, että nämä näkemykset eivät myöskään tavallisesti sisälläperusteltuja arvolähtökohtia. Tietoyhteiskunta utopiana, visiona tai ohjelmanaon hänen mielestään harvinaisen lattea ja näköalaton. Tämä johtunee siitä, ettäprojektien ja hankkeiden käynnistäjinä eivät ole hallinnon kohteena olevatihmiset itse, vaan poliitikot, byrokraatit, asiantuntijat, suuryritysten johtajat,yliopistomiehet ja näiden instituutioiden sidosryhmät. (Anttiroiko 1998,http://www.uta.fi/~kuaran/sosio.html)

Anttiroiko (1998) on tietoyhteiskuntakäsitysten merkitysten moninaisuuttahavainnollistaakseen jakanut tietoyhteiskunta-käsitteen käytön seuraaviinviiteen ideaalityyppiin. Tällä tavoin nähtynä voimme asennoituatietoyhteiskuntakeskusteluun.– Visionaarinen tietoyhteiskuntakonseptio

Tulevaisuudentutkimukselle tyypillinen lähestymistapa. Taustalla indikaat-toreita ja heikkoja signaaleja, joista projisoidaan erilaisia yhteiskunta-kehityksen suuntia – tarjolla on kaikkea globaalista kylästä kyberavaruu-teen. Tarjoaa usein rohkeita ja laajoja yhteiskuntakehityksen näköaloja.Tärkeää on viime kädessä saada "yleisö" vakuuttuneeksi uusien ideoiden taikäsitteiden mullistavasta merkityksestä.

– Tekninen tietoyhteiskuntanäkemysInsinöörivetoinen yhteiskuntakäsitys. Huomio kiinnittyy tieto- ja viestintä-tekniikkaan ja laajemminkin tietoyhteiskunnan infrastruktuuriin. Huomiokiinnittyy yleensä vain pinnallisesti siihen, mihin kaikkeen tätä tekniikkaavoidaan käyttää. Hahmottaa teknisiä edellytyksiä ja sovelluksia. Perustuu"mutterituntumaan", joka koko teknistä kenttää ajatellen – yhteiskunnal-lisista aspekteista puhumattakaan – jää aina hiukan kapea-alaiseksi.

– Virtuaalisuutta korostava tietoyhteiskuntanäkemysTyypillinen verkkokeskustelun pioneereille ja tietoverkkojen käytöstäkiinnostuneille tutkijoille. Korostaa tietoverkkojen käytön kokemuksellistapuolta, verkostoja ja vuorovaikutusta. Nettisurffailu, etätyö, yhteisöverkot javastaavat mikrotason instanssit nähdään tärkeinä. Hahmottaa erilaisiasovellusalueita ja käyttöyhteyksiä. Usein taustalla on omakohtainen pereh-tyneisyys joihinkin sovellusalueisiin (esim. virtuaaliyhteisöt).

6

– Teknokraattis-byrokraattinen tietoyhteiskuntakonseptioTyypillinen ylikansallisen, kansallisen ja alueellisen kehittämistyön parissatoimiville. Korostaa toiminnallisuutta ja sovellusten laaja-alaista hyödynnet-tävyyttä ja yleensä myös tätä kehitystä legitimoivia näkökulmia: teledemo-kratiaa, uudenlaisia osallistumismuotoja, tehostuvaa ja joustavoituvaapalvelutuotantoa sekä kustannussäästöjä. Hahmottaa pinnallisesti taloudel-liselle kasvulle välttämättömäksi katsottuja toimintaympäristön muutos-tekijöitä ja muovaa näiden pohjalta johdonmukaisen kehittämisohjelmantietoyhteiskuntakehityksen edistämiseksi.

– Informationaalisen kehityslogiikan luoma tietoyhteiskuntaTyypillinen yhteiskuntatieteellinen lähestymistapa. Huomio kiinnittyylaajoihin yhteiskunnallisiin prosesseihin globalisaatiosta regionalismiin japostmoderniin mentaliteettiin ja niihin kytkeytyviin uudenlaisen kehitys-logiikan vaikutuksiin. Huomiota kiinnitetään usein myös tämän kehityksenmukanaan tuomiin ongelmiin ja riskeihin. Hahmottaa laajoja kehitys-prosesseja ja niiden instansseja. Tällä tasolla operoivat tutkijat tuntevatenemmän sosiologian klassikkoja kuin webmastereita.

Vaikka tietoyhteiskunnan yhteiskunnalliset merkitykset ja keskustelu niistäovat mielenkiintoisia ja vaikuttavat paljon myös tässä osaraportissa pohdittaviinasioihin, niin tätä keskustelua ei käydä tässä yhteydessä pidemmälle. Tärkeää onkuitenkin havainnollistaa kansalaisen näkökulmasta vaihtoehtoisia visioita,joihin nykyinen kehitys voi päätyä. Tulevaisuuden yhteiskunta, nimitettiin sitävaikka tietoyhteiskunnaksi, voi nimittäin olla joko positiivinen utopia tai jopasivilisaation tuhoa ennustava dysutopia. Molemmissa utopioissa voidaankäyttää perusteluna nykyisiä tieto- ja viestintävälineitä ja niiden edel-leenkehittymistä.

Näitä vaihtoehtoisia visioita havainnollistetaan esittelemällä tutkija Marja-Liisa Viherän (1996) kehittämät, sosiaali- ja terveysministeriön tilaamat kaksimahdollista visiota tietoyhteiskunnasta kansalaisen näkökulmasta. Tähän osa-raporttiin valittujen hankkeiden ja projektien kuvausten avulla pyritään tarkas-telemaan, miten positiivista visiota voidaan tukea.

Näiden visioiden esittämisen taustalla on uskomus, että tietoyhteiskunnanmuotoon, pelisääntöihin ja arvoihin voidaan vielä vaikuttaa. Kyse on yksin-kertaisesti siitä, pitäisikö Suomen mennä täysillä mukaan tietoyhteiskuntaan jaantaa markkinoiden sanella säännöt vai voidaanko kehitystä ohjata esimerkiksiverotuksella ja laeilla.

Visiot kuvaavat tulevaisuuden arkipäivää. Toinen on toivottu arkipäivä,toinen epätoivottu. Tulevaisuuden toivottu ja epätoivottu arkipäivän visio poik-keavat toisistaan yhteiskunnassa vallitsevien arvojen osalta. Erityishuomio onkiinnitetty siihen, miten tietoyhteiskunnan tietoverkkojen palvelut mahdollis-tavat arvojen toteutumisen.

Ensimmäisessä arkipäivän visiossa, Pärjääjien maailma, tietoverkot palvelui-neen ovat yksinomaan taloudellisen tehokkuuden ja selviytymisen palveluk-sessa. Vision arvomaailma on itsekäs, eivätkä rehellisyys, oikeudenmukaisuus,suvaitsevaisuus tai toisista huolehtiminen jalostu. Tässä visiossa tietoverkot ovatperusinfrastruktuuria. Esimerkkien ja mallien avulla osoitetaan, miten niitäkäytetään hyväksi.

Toinen visio, Arki arvokkaaksi, on luotu pitäen lähtökohtana ihmistensuhteita toisiin ihmisiin ja mahdollisuutta toteuttaa perusarvoja, kuten totuus,

7

hyvyys ja kauneus, jotka saavat todellisen merkityksensä vasta suhteessa toisiinihmisiin ja yhteisöön. Tässä visiossa on tarkoitus estää ihmisten jakautuminenkahteen luokkaan. Lähtökohtana on: jokaisen ihmisen elämä on arvokas.

Ellei viestintä toimi, kukaan ei tiedä toisistaan, toivomuksista, tarpeista, mah-dollisuuksista, velvollisuuksista ja yhteisistä asioista. Näin ollen ihmisen onmahdoton toimia hyvyyden, totuuden ja kauneuden toteuttamiseksi ja pitääniitä eettisinä ohjeinaan. Vaikka viestintä ja viestintäverkot näyttäytyvätvälineellisinä, niillä on välinettä suurempi merkitys. Itse asiassa niiden avullamahdollistuvat kohtaaminen, huolehtiminen ja itsensä ilmaisu eli sosiaalinenelämä.

Tässä visiossa, utopiassa, on yritetty miettiä, mikä on positiivisin tapa käyttääverkkoja, millaisia elämäntapoja ne mahdollistavat. Toisessa visiossa, dys-utopiassa, on kuviteltu niitä tietoverkkojen palveluja, jotka ovat pahimmat uhatihmisen arjen mielekkyydelle.

Dysutopiassa tietoverkkojen ja niiden palvelujen kehittyminen on jätettysuuryritysten ja markkinavoimien varaan. Verkot rakennetaan vain maksu-kykyisille eli riittävän kokoisille yrityksille, ja myös palvelut muotoutuvatniiden käyttöön sopiviksi. Alueelliset palvelut kuihtuvat, sillä kaikki yhteydetovat vähentyneet. Tietoverkkoihin pääsee vain palvelupisteistä kalliiseenhintaan. Yhteyksiä ei osata käyttää eikä palveluja kehitetä kotimaan kuluttajientarpeisiin, sillä maksukykyisiä tietoverkon palvelujen kuluttajia ei ole riittävästi.Näin ei edes etäostoksena voi ostaa lähialueiden ja pientuottajien tuotteita. Sensijaan TV-shoppailu on helppoa ja yleistä, markkina-alueena toimii kokomaailma ja kuljetus toimii, joskin hitaasti.

Koulutuksen ja oppimisen kannalta dysutopia tarkoittaa sitä, ettäesimerkiksi maaseudun kaupunkien asukasrakenne on muuttunut. Varak-kaimmat lähettävät lapsensa kalliisiin erityiskouluihin ja vähitellen muuttavatitsekin kaupunkeihin. Myös opettajat muuttavat kaupunkeihin, joista he käyvätluotijunilla töissä koulukaupungissa. Koulu elää kurimuksessa, päteviä opet-tajia on vaikea saada. Kansalais- ja työväenopistojen valtionapu on lopetettu jaaikuiskoulutus kuihtuu. Yleisradio ei tuota muuta kuin viihdettä. Opetus-ministeriö ei ole huolehtinut kansallisesta ohjelmatuotannosta tai viestintä-kasvatuksesta.

Yliopistojen tuloksen sitominen elinkeinoelämän tarpeisiin ja kansain-väliseen kilpailuun aiheuttaa sen, että maaseudun yliopistot kuihtuvat määrä-rahojen puutteeseen. Opiskelijoilta aletaan kerätä lukukausimaksua ja opiske-lusta tulee harvojen etuoikeus. Hyvin ohjattu etäopiskelu mahdollistaisi korvaa-vaa opiskelua, mutta aloitekykyisiä nuoria on niin vähän, ettei etäopiskeluntarjoaminen kannata ainakaan suomen kielellä. Kansainvälisistä verkoista saahuippuopetusta englannin kielellä. Tällöin lahjakkaiden kielitaito paranee ja hevoivat valmistuttuaan lähteä pois Suomesta. Opetusministeriö tukee huippu-lahjakkaiden etäopiskelua hyvien yhteyksien ja laitteiden avulla.

Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään, osaajiin ja osaamattomiin. Pelkotekniikkaa kohtaan lisääntyy osaamattomien keskuudessa samalla kun osaajienarvo nousee. Tietotekniikan taidot mystifioituvat helpoista käyttöliittymistähuolimatta. Syntyy tietoverkko-osaamisen yliarvostusta. Tietoverkot rakentuvatyritysten tietokanaviksi, ne etääntyvät tavallisten ihmisten arjesta ja elämästä.

Positiivisessa utopiassa tilanne on se, että esimerkiksi pienessä lähiössä elin-keinoelämä on mosaiikkimainen. On isoja valtiollisia ja kansallisia rajoja ylit-täviä yrityksiä, joiden palveluksessa on paljon alihankkijoita ja etätyöläisiä. Työt

8

ovat pätkätöitä ja ne voivat loppua yhtäkkiä. Tämän vapaan kapitalistisen mark-kinatalouden vastapainoksi on kuitenkin luotu pienyritysten ja omatoimi-suuden verkosto.

Kaiken perustana on paikallinen viestintäjärjestelmä sekä lähelle että kauas.Esimerkkinä on Euroopasta takaisin Suomeen muuttanut kielenkääntäjä Otto,joka tekee käännöstöitä kotonaan, mutta viettää viikon kuukaudesta ulko-mailla. Muuna aikana yhteydet hoituvat tietoverkon ja nopeiden kuvallistenneuvotteluyhteyksien välityksellä. Oton avovaimo taas suunnittelee kankaita javaatteita amerikkalaiselle tekstiiliyritykselle. Työnantaja saa valmiit mallittietoverkon kautta.

Nopea tietoverkko on tarpeen sekä etätyöläisille että omia tuotteitaanmyyville tai yrittäjille. Tärkein asia etätyön ja -yrittämisen leviämiselle onkinalueen sosiaalisen elämän virkistyminen ja tarpeelliset sosiaaliturvan palvelut.Edelleen joka kotiin järjestetään tietoliikenneyhteys, joka takaa nopean tekstin jastill-kuvan siirron puheineen. Kaikilla on sähköpostitunnus. Kaikki eivät käytäsitä kuitenkaan kotoa käsin vaan yhteisistä tiloista ”olkkareista”. Sähköposti-osoite on maksuton, samoin viestien lukeminen. Ainoastaan lähettäminen mak-saa.

Lähiössä on myös viestintävastaava, joka huolehtii tietoliikennepäivityksistäja asukkaiden kouluttamisesta. Paikallinen viestintä on siis hoidettu itseis-arvoisesti hyvin. Tällöin kaikki voivat halutessaan osallistua kulttuuri-palveluiden käyttämiseen, yhteisten asioiden hoitoon ja tietysti koulutukseen.Kouluikäiset saavat omassa koulussaan hyvätasoista opetusta ja kokemuksenviestinnästä ja tietoliikenteestä.

Vaikka visioiden kirjoittajankin mukaan kuvitelmat ovat osittain poleemisiaja naiiveja, niiden tavoitteena on ennen kaikkea havainnollistaa tulevaisuudenmahdollisuuksia. Ne antavat toivottavasti jonkinlaista kaikupohjaa, kun tieto- javiestintätekniikan vaikutuksia oppimiseen ja opettamiseen joudutaan pohti-maan ja siihen liittyviä päätöksiä tekemään.

Visiot on tässä esitetty alkuperäisiin nähden hyvin lyhyesti. Visiot löytyvätkokonaisuudessaan osoitteesta http://www.tele.fi/viekas/mlv/visio.html.

9

1.4 Verkkoyhteisöt, sosiaalisuus ja identiteettiverkossa

Kun tietoyhteiskunta-käsitteestä keskustellaan yhteiskunnan makro- ja meso-tasolla, niin toinen olennaisesti tämän raportin tematiikkaan liittyvä asia ontieto- ja viestintätekniikan vaikutukset sosiaalisuuteen, vuorovaikutukseen jaidentiteettiin. Tällöin liikutaan enemmänkin tarkastelun mikrotasolla.

Tietoverkkojen arvoa ja merkitystä yleisesti ja erityisesti oppimisen jakoulutuksen tukena perustellaan niiden mahdollisuudella rakentaa yhteisöjä,nopealla vuorovaikutuksella ja ihmisten jatkuvalla ”virtuaalisella” läsnäololla.Voidaan jopa pohtia, onko yhteisöllisyys ja vuorovaikutteisuus jatkossa jopasisältöä tärkeämpää. Kyse on joka tapauksessa uudesta vuorovaikutus-ympäristön syntymisestä, joka ei toki poista ”vanhoja” välineitä eikä käytäntöjä.

Tällä hetkellä ollaan huolestuneita siitä, kaventuuko vuorovaikutuksen laatu.Jos kommunikaatio toteutuu lähes tai ainoastaan tietoverkon välittämänä,ohenevat emotionaaliset ja kielellisesti ilmaisemattomat intentionaaliset viestit.Toisaalta voidaan ajatella, että vuorovaikutus ei kavennu vaan muuttuu, jolloinverbaalis-kehollisen kanssakäymisen rinnalla vahvistuu kirjallis-kuvallinen(mielikuvallinen) viestintä. Kokemusta on myös siitä, että tietoverkon käyttölaajentaa vuorovaikutusta, kun aika- ja paikkarajoitukset vähenevät tai kunverbaalis-kehollista viestintää vierastaville ja hallitsemattomille syntyy mah-dollisuus olla yhteydessä yhä useampien ihmisten kanssa. (Ihanainen &Nieminen, 1998)

Olennaista näyttää olevan, että tieto- ja viestintätekniikan avulla ihmistenvälinen yhteydenpito jollain tavoin helpottuu ja tämän raportin näkökulmastaerityisesti oppimisessa ja opetuksessa tärkeäksi koettua sosiaalisuutta ja yhteis-toiminnallisuutta voidaan ylläpitää ajallisesta ja paikallisesta välimatkastahuolimatta.

Tähän viittaa erään opettajan antama palaute Suomi tietoyhteiskunnaksi -koulutuksen jälkeen:

”Olen oppinut, että tietotekniikka ei ole yksin työskentelyä.Ensinnäkin opettajien pitää verkostoitua keskenään. Olen kurssinaikana solminut omia yhteyksiä ja luonut verkkoani. Myös oppilaidentyöskentely pitää tehdä yhteisvastuulliseksi.”

Koska verkossa tapahtuvasta yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden rakentumisestaei ole kovinkaan paljon tutkimustietoa mutta kuitenkin siihen liittyvien usko-musten varassa tehdään useita opetukseen ja koulutukseenkin liittyviä valintoja,on tärkeätä pohtia verkossa tarvittavia ja hyödynnettäviä tunteita.

Seuraavassa käsitellään Ihanaisen ja Niemisen (1998) analyysiä tietoverkoissatapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Analyysi perustuu EVENt-hankkeesta saa-tuun kokemukseen. (EVENt-hanketta käsitellään tarkemmin luvussa 2.6.)

Ihalainen ja Nieminen (1998) aloittavat analyysinsä pohtimalla tietoverkossatapahtuvaan kommunikaatioon vaikuttavia piirteitä. He toteavat ensinnäkin,että kommunikaatioon tietoverkoissa vaikuttavat sen lyhyys ja nopeus. Josvastaus ja reaktio viipyvät tai jos viestit ovat pitkiä, kanssakäyminen keskeytyytai tyrehtyy. Vuorokaudenkin viive voi olla liikaa. Vuorovaikutus tuntuu

1 0

hektiseltä, se purskahtelee ja ryöppyää jonkin aikaa ja sitten taas katoaanäkyvistä, mutta ilmestyy esille ehkä uudessa muodossa tai jossakin toisessayhteydessä.

Toiseksi kanssakäyminen ja yhteydenpito rakentuu hyvin harvoin yhte-näiseksi kokonaisuudeksi, jolla on selvä alku, keskivaihe ja loppu. Useinsisällöllinen viestintä loppuu ennen kuin se oikeastaan on alkanutkaan. Ympä-ristö tuntuu pirstaleiselta ja fragmentaariselta. Tällä piirteellä on yllättävämerkitys. Kun vuorovaikutus on rakenteetonta, monet asiat tekevät verkossakvanttihyppymäisiä siirtymiä ja samalla muuntuvat kokonaan, muuttavat muo-toaan. Lisäksi verkkokommunikaatio on odottamatonta ja yllätyksellistä. Sitä,mitä tietoverkossa tapahtuu tai tulee tapahtumaan, on vaikea ennakoida. Syntyyonnekkaita (joskin myös onnettomia) väärinkäsityksiä. Asiat yhdistyvät yllät-tävästi, eli verkko luo maaperän, jossa voi syntyä aidosti uusia oivalluksia.

Kolmas verkon piirre on, että kanssamme vuorovaikutuksessa olevat "tekijät"ovat jossakin siellä tai tuolla – verkossa, jota on itse asiassa vaikea määrittääolinpaikaksi. Tämä koettu etäisyys saakin aikaan sekä kaipauksen että vapaudenkokemuksen, usein vieläpä samanaikaisesti.

Mutta onko tietoverkkokommunikaatio vain yksin olemista tai jopa itsekästäja yhteisöistä vieraannuttavaa toimintaa? Perustilanteessa henkilö on kiistattayksin tietokoneen ääressä ja rakentaa näyttöön tulevien merkkien ja viestienpohjalta kuvan ja ymmärryksen ihmisistä ja viestien sisällöstä. Kokemus ontietyllä tavalla paradoksi: olla yksin yhdessä toisten kanssa. Toiset eivät olesamassa tilassa vaikuttamassa kanssakäymiseen, vaan joudumme itse tulkit-semaan heidät. Vasta määrittelyjeni kautta toiset alkavat (ja annan heillemahdollisuuden) vaikuttaa kokemuksiini ja käyttäytymiseeni. Samalla omaverkon kautta ja verkkoon suodattamani identiteetti on sekä julkista että doku-mentoitavaa.

Julkisen ja dokumentoituvan identiteetin kantaminen vaatiikin persoo-nallisen voiman ja itseluottamuksen kehittymistä ja vahvistumista. Yllättävääkyllä, näin tarkasteltuna ja koettuna tietoverkoissa tapahtuvaa osallistumista jatoimintaa voidaan pitää myönteisenä yksilön itsenäistymistä vahvistavanahaasteena.

Verkossa joudumme myös dynaamisesti liikkumaan yksilöllisen ja henki-lökohtaisen kanssakäymisen sekä julkisen ja yleisen näyttäytymisen välillä.Kahdenkeskiset sähköpostikeskustelut ovat esimerkkejä edellisestä. Julkisellakeskustelulistalla esiintyminen on esimerkki julkisesta näyttäytymisestä. Näi-den väliin jäävät pienryhmät ovat tietoverkkokommunikaatiossa Ihalaisen jaNiemisen (1998) mukaan harvinaisia.

Vaikka tietoverkossa tapahtuvalla toiminnalla on vahva individualistinenleima, se ei siis kuitenkaan tee yhteisöllisyyden kokemista mahdottomaksi. Senmuotoutumiselle edellä kuvatut tietoverkkojen luonteenpiirteet tosin asettavatehtoja. Miten siis estää vuorovaikutusta jäämästä hetkelliseksi huvitteluksi taisurffailuksi? Mitä tunteita tietoverkossa työskentelyssä ja vuorovaikutuksessatarvitaan, jotta mm. hektisyyden ja fragmentaarisuuden kanssa tullaan toimeentai sitä voidaan jopa vähentää?

Ensinnäkin on tärkeää, että opimme tunnistamaan ja havaitsemaan vuoro-vaikutuksen eri piirteitä verkossa. Onnistuneen yhteisyyden tunteen aikaan-saaminen ja ylläpitäminen edellyttää ennen kaikkea avoimuutta, johon liittyyolennaisesti luottamus. Tarvitaan myös kunnioitusta ja "kuuntelemista" sekärohkeutta, joka saa aikaan aloitteellisuutta. Esimerkiksi aikuisopiskelijoille, joita

1 1

opetetaan verkossa, tulisi nämä asiat kertoa, jotta työskentely yhteisen tavoitteensaavuttamiseksi voi onnistua.

Niiden henkilöiden, joiden vastuulla vuorovaikutuksen ja yhteisyydenaikaansaaminen ja ylläpitäminen on, tulee lisäksi harjaantua vielä kahdessaasiassa. Näitä ovat muiden muassa opettajat, kouluttajat ja verkossa toimivatprojektipäälliköt. He tarvitsevat kykyä vietellä eli temmata muut mukaan.Viettely edellyttää herkkyyttä, sallivuutta, avoimuutta ja uteliaisuutta. Toiseksikaiken hektisyyden keskellä tärkeätä on taukojen taju, joka syntyy seesteisyyden,tavoittamattomuuden ja etäisyyden tunteiden vahvistumisesta. Tarvitaan näke-mystä siitä, milloin tauko on dynaaminen prosessia eteenpäin vievä tila, milloinuhka vuorovaikutuksen jatkumiselle.

1 2

1.5 Tietoyhteiskunnan ja informaatiotekniikansynnyttämät eettiset haasteet

Reijo Työrinoja

Koska tietoyhteiskuntaan liittyvät valinnat tehdään tiettyjen arvojen ja eettistennäkökulmien varassa, pohditaan tässä luvussa tietoyhteiskunnan ja informaatio-tekniikan synnyttämiä eettisiä haasteita.

Tietoyhteiskunnan ja informaatiotekniikan luonneKeskustelu informaatiotekniikasta ja sen synnyttämästä tieto- ja kommunikaa-tioyhteiskunnasta sisältää erilaisia käsityksiä ja visioita globaalin tietokoneis-tumisen luonteesta ja vaikutuksista. Näissä näkemyksissä on usein keskeisenäpiirteenä ajatus uuden viestintätekniikan leviämisen pakonomaisesta luonteesta,johon sitä hyödyntävien yhteiskuntien tulee väistämättä sopeutua. Eräänlaisenasisäänrakennettuna oletuksena on näkemys teknologisen kehityksen autonomi-sesta luonteesta, johon ei juurikaan voida vaikuttaa suunnittelun ja inhimillisenohjauksen keinoin.

Usein puhutaan ”teknologisesta imperatiivista”, jonka mukaan kaikki mikävoidaan ottaa käyttöön, myös tulee ottaa käyttöön, ja kaikki mikä on teknisestimahdollista toteuttaa, se myös ennen pitkää toteutetaan. Tämä merkitsee myössitä, ettei kyseistä kehitystä ja sen vaikutuksia voida esimerkiksi eettisessämielessä suunnitella eikä sen ohjautumiseen liittyviä arvokysymyksiä tarkastellakriittisesti.

Kuvatunlainen ajattelutapa vahvistaa passiivista suhtautumista ja sopeutu-mista informaatiotekniikkaan tarjoamatta minkäänlaisia ohjausmekanismeja.Tämä synnyttää ajatuksen, että ihmiset ovat teknisen kehityksen suhteenvoimattomia. Esimerkiksi amerikkalaisen haastattelututkimuksen mukaan 63prosenttia kyselyyn vastanneista katsoi teknologisen kehityksen lähes riistäy-tyneen ihmisten käsistä (technology has almost gotten out of control). Erittäinvalaisevaa tässä mielessä on tapa, jolla Andy Grove, yksi Intelin johtohahmojaantamassaan haastattelussa (Business Week 1994) vertaa teknologista kehitystäluonnonvoimiin ja toteaa yritykset hidastaa muutosvauhtia kummassakintapauksessa yhtä toivottomiksi. Usein media vielä vahvistaa tämänkaltaistanäkemystä tekniikan autonomisesta ja kohtalonomaisesta luonteesta.

Teknologisen kehityksen näkemiseen kuvatulla tavalla riippumattomanaliittyy läheisesti myös ajatus sen arvovapaudesta, tyyliin ”eivät aseet tapa, ihmisettappavat”. Tämän näkemyksen kannattajat myöntävät yleensä auliisti, että etiik-ka ja arvot ovat kyllä tärkeitä, mutta keskustelu niistä on asianmukaista vasta,kun meillä jo on jokin tekniikka ja kun sen jälkeen herää kysymys, millä tavallasitä tulisi käyttää.

Toisaalta yleinen ajatustapa on myös, että tekniikka on kylläkin arvo-sidonnaista mutta niin, että se on itsessään lähtökohtaisesti hyvää. Tekniikkaperustuu moderniin tieteeseen ja siltä se on myös lainannut ajatuksen tieteen jatiedon itseisarvosta. Länsimaisen tieteellisen kulttuurin kivijalka on ollut näke-mys tieteen ja tiedon itsessään siunauksellisesta luonteesta, joka voi tulla

1 3

ongelmalliseksi vain tiedon käytön ja sovelluksen yhteydessä. Ajatus tekniikanvarauksettoman hyvästä luonteesta johtaa ajatukseen, että sen tulee antaa kasvaa”luonnollisesti” omien itseohjautuvien lainalaisuuksiensa mukaan ilman min-käänlaista kontrollia.

Kysymystä tekniikan luonteesta voidaan kuitenkin lähestyä myös muustakuin edellä kuvatusta tekniikkaa lähinnä myytillistävästä ja romantisoivastanäkökulmasta. Informaatiotekniikkaa voidaan ja sitä tulisi tarkastella eisuinkaan autonomisena voimana vaan nimenomaan osana kulttuuriamme, senarvoja ja tavoitteita. Tulisi myös kysyä kriittisesti, millä tavalla se heijastaa yhteis-kunnassamme vallalla olevia arvoja ja niistä nousevia tavoitteita ja pyrkimyksiä.Arvot ovat luonteeltaan yhteiskunnallista päätöksentekoa ja toimintasuuntaaohjaavia preferenssejä. Tämän mukaisesti, kun yhteiskunnallisessa päätöksen-teossa valitaan jokin toimintasuunta mieluummin kuin jokin toinen, se onilmaus arvoista, jotka määrittävät päätösten ensisijaisuutta suhteessa muihinmahdollisiin toimintavaihtoehtoihin.

Tietoyhteiskunta eri eettisten teorioiden valossaLänsimainen etiikka on olennaisesti perustunut käsitykseen ihmisestä ratio-naalisena toimijana, ts. etiikka on johdettu tavalla tai toisella ihmisen ratio-naalisesta luonnosta. Samaan tapaan kuin on ajateltu, että on olemassa kaikilleihmisille yhteisiä totuuksia, jotka inhimillinen järki voi tavoittaa, samalla tavallaon ajateltu, että on olemassa kaikkia ihmisiä sitovia yleisiä ja ajattomia moraa-lisia totuuksia, jotka nousevat rationaalisen ihmisluonnon pysyvistä ja muut-tumattomista piirteistä ja jotka siksi ovat riippumattomia kulloistenkinhistoriallisten yhteiskuntien konventioista. Etiikan historiassa esimerkiksiPlaton ja Aristoteles sekä modernilla ajalla Immanuel Kant ovat edustaneet tätälähestymistapaa.

Vaikka etiikan ja rationaalisuuden välillä onkin oletettu vallitsevan mai-nitunlainen kytkentä, ei itse rationaalisuuden käsite ole ollut suinkaan riip-pumaton historiallisista vaikutteista ja ehdoista. Päinvastoin sillä on eri aikoinaollut hyvinkin erilainen sisältö. Platonin ja Aristoteleen edustama klassinenrationaalisuuskäsite oli luonteeltaan sisällöllinen. Heidän mukaansa ihmisetrationaalisina olentoina tavoittelevat luonnostaan kaikille yhteistä hyvää.Yksittäisen ihmisen todellinen hyvä ei siten voi pohjimmaltaan olla ristiriidassamuiden ihmisten hyvän kanssa. Hyvä elämä hyvin järjestyneessä yhteisössä onjokaisen ihmisen itsestään selvä päämäärä. Platonin ja Aristoteleen edustamaetiikka on luonteeltaan ns. hyve-etiikkaa. Oikean kasvatuksen tavoitteena ontuottaa hyveellisillä luonteenpiirteillä varustettuja yhteisön jäseniä, jotkakussakin moraalisesti merkityksellisessä tilanteessa kykenevät toimimaan senvaatimalla oikealla järjenmukaisella tavalla.

Edellä lyhyesti luonnehdittu tapa ymmärtää rationaalisuus nimenomaanarvorationaalisuutena ulottui aina keskiajalle. Sen mukaan on mahdollistajärkiperäisesti ja objektiivisesti ratkaista, mitkä ovat oikeita ja sitentavoittelemisen arvoisia päämääriä. Tämä ajattelutapa väistyy uudella ajallaerityisesti valistuksen synnyttämän ajattelun ja sen keskeisen edustajan Kantinvaikutuksesta. Rationaalisuuden käsite muuntuu arvorationaalisuudesta yhäselvemmin kohti välinerationaalisuutta. Vallitsevaksi käsitykseksi tulee, etteiarvopäämääriä koskeviin kysymyksiin, eli mitä kunkin ihmisen tulee tavoitella,voida vastata yksiselitteisen järkiperäisesti. Järjen tehtävä on ainoastaan etsiä

1 4

keinoja, joilla ihmisten haluamia erilaisia päämääriä voidaan tavoitella jasovittaa yhteen. Yhteiskuntien ajatellaan näin koostuvan erilaisiin ja osinkeskenään yhteensopimattomiin arvopäämääriin tähtäävistä yksilöistä. Kantinoma etiikanteoria samoin kuin erilaiset utilitaristisen etiikanteorian muun-nelmat ovatkin pyrkineet vastaamaan siihen, miten ja millaisten periaatteidennojalla nämä erilaiset arvopäämäärät tulisi sovittaa yhteen, jotta tuloksena olisiyhteiskunnassa saavutettava mahdollisimman suuri kokonaishyvä.

Nykyistä länsimaisen kulttuurin tilannetta luonnehditaan usein ”jälki-moderniksi”. Sille on pidetty ominaisena pitkälle ulottuvaa arvokäsitysten pirs-toutumista, mikä tekee yhteisen moraalikielen löytämisen entistä vaikeammaksi.Nykyiset informaatiotekniikan hallitsemat liberalistiset ja jälkikapitalistisetyhteiskunnat näyttävät yhä enenevässä määrin koostuvan erilaisista yhteen-sopimattomista ”kielipeleistä”. Vallitsevaksi piirteeksi on muotoutunut arvo-relativismi ja arvosubjektivismi, jonka mukaan moraalisille käsityksille ei voidalöytää kulloisestakin historiallisesta yhteisöstä ja sen jäsenistä riippumatontayleispätevää oikeutusta. Jälkimodernia massamedian ja globaalin kommuni-kaation maailmaa luonnehtii siten pikemminkin mielivaltaisten erojen, vasta-kohtien ja monenkirjavien sopimusten vaikeasti hahmotettava järjestelmä kuinpyrkimys yhteisten eettisten arviointiperusteiden löytämiseen.

Viimeaikaiselle moraaliteorioita koskevalle keskustelulle on ollut ominaistauusaristoteelisten hyveteorioiden paluu etiikan näyttämölle. Näissä teorioissa eikiinnitetä niinkään huomiota eettisten sääntöjen ja normien yleispäteväänluonteeseen vaan painopiste on siirtynyt eettisen arvioinnin kohteesta teontekijään eli henkilöön moraalisena persoonana. Hyveteorian kannattajatarvostelevat sekä utilitaristisia että kantilaistyyppisiä teorioita virheellisestäyleistämispyrkimyksestä, joka ei ota huomioon niitä kulttuurisia ja historiallisiaolosuhteita, jotka muodostavat ympäristön moraalisen persoonan kehitykselle.

Hyve-etiikan puolestapuhujat hylkäävät myös perinteisen jyrkän erotteluntosiasioiden ja arvojen välillä, mikä erottelu on ollut tyypillistä modernin ajanlänsimaiselle moraalifilosofialle. Moraalinen toiminta voi saada merkityksensäja luonteensa vain yhteisön kontekstissa, ts. moraali on perusluonteeltaan yhtei-söllinen eikä yksilöllinen ilmiö. Kritiikin mukaan on virheellistä keskittyäliiaksi moraalin universaaliin puoleen ja jättää huomiotta sen tiettyynkulttuuriin ja yhteisöön liittyvät piirteet. Moraalinen toiminta edellyttää laajalleulottuvaa havainnointia, useiden eri asioiden tutkimista ja niihin perustuvaamonipuolista harkintaa. Sitä ei voida erottaa persoonasta, moraalisen teontekijästä.

Hyveteoriat myöntävät eettisten arvojen moninaisuuden ja komplek-sisuuden suostumatta silti jälkimodernien teorioiden näkemykseen niidenperimmältään mielivaltaisesta ja subjektiivisesta luonteesta. Hyveet ovat näinollen välineitä hyvien sosiaalisten käytäntöjen ylläpitämiseksi. Mutta ne ovatmyös päämääriä itsessään, koska ne tekevät hyvän elämän tavoittelemisenmahdolliseksi. Hyveteoriat voisivat tarjota käyttökelpoisen kehyksen tietoyhteis-kunnan eettisten ongelmien tarkastelulle. Tieto- ja kommunikaatioyhteis-kunnassa korostuvat henkilöiden persoonalliset ominaisuudet huomattavastienemmän kuin sitä edeltäneessä yhteiskunnassa.

Toinen varteenotettava teoreettinen lähestymistapa tieto- ja kommunikaatio-yhteiskunnan eettisiin kysymyksiin on ns. kommunikatiivisen toiminnan teoria.Siihen pohjautuvaa käsitystä etiikan luonteesta nimitetään tavallisestikeskustelu- eli diskurssietiikaksi. Teoria on muunnelma kantilaisesta etiikasta ja

1 5

pyrkii löytämään sellaiset lähestymistavat, joiden avulla voidaan muotoillayleiset kaikkia keskustelijoita koskevat vastuullisen kommunikaation eettisetperiaatteet.

Mallin lähtökohtana on käsitys yhteiskunnasta nimenomaan kommuni-kaatioyhteisönä. Ongelma on kuitenkin, että yhteiskunnassa eri ihmisillä onerilainen kommunikatiivinen kyky eli kompetenssi, ts. heidän valmiutensa jamahdollisuutensa osallistua yhteiskunnan sisällä toteutuvaan kommunikaa-tioon ovat erilaiset. Malli esittää seuraavat viisi perusperiaatetta yhteiskunnassatapahtuvalle kommunikaatiolle. 1) Jokaisella puhumaan ja toimimaan kykene-vällä on lupa osallistua keskusteluun. 2) Jokaisella on lupa kyseenalaistaa mikätahansa väite. 3) Keskustelun kuluessa jokaisella on lupa esittää mikä tahansaväite. 4) Jokaisella on lupa ilmaista asenteensa, halunsa ja tarpeensa. 5) Ketäänpuhujaa ei saa estää sisäisin tai ulkoisin pakkokeinoin toteuttamasta edellä(1–4) mainittuja hänelle kuuluvia oikeuksia.

Kommunikaatioon liittyvä perustavanlaatuinen ongelma on kuitenkinerilaiset viestiä vääristävät tekijät, jotka voivat olla ideologisia, uskonnollisia,psykologisia jne. Yhteiskunnassa toteutuva kommunikaatio ei toteuta ns.ideaalisen kommunikaation vaatimuksia, jossa kyseiset tekijät eivät olisi vaikut-tamassa ihmisten kannanmuodostukseen. Ihanteellisessa keskustelussa osanot-tajien tulisi sitoutua periaatteisiin, joiden avulla mainittuja vääristäviä tekijöitäpyritään eliminoimaan. Tällaisia sitoumuksia ovat halu puhua totta, halu ollaavoin toisten esittämille kriittisille perusteluille ja ottaa ne huomioon omassakannanmuodostuksessa sekä pyrkimys keskustelun avulla yhteisen ja jaetuntotuuden saavuttamiseen. Ideaalinen kommunikaatio on tietysti teoreettinentavoite, joka ei käytännössä koskaan toteudu, mutta sellaisena se on välttämätönehto yhteiskunnassa tapahtuvalle totuudelliselle kommunikaatiolle. Tämä ta-voite voidaan laajentaa koskemaan koko tietoyhteiskunnan kommunikaatio-etiikkaa yleensä.

Tietoyhteiskunta ja elämänlaatuModernin ihmiskäsityksen kantavia ajatuksia on näkemys ihmisestä auto-nomisena persoonana. Autonomian käsite liittyy olennaisesti myös vapaudenkäsitteeseen, vaikkakaan ei edellytä rajoittamatonta vapautta. Autonomia voi-daan määritellä eettiseksi periaatteeksi, joka antaa ihmiselle oikeuden toimiavapaasti, siinä määrin kuin hänen valintansa eivät rajoita muiden samanlaistaoikeutta. Persoonan autonomia voidaan ilmaista eräänlaisena itseohjautu-vuutena tai oman elämän hallintana, jossa henkilö voi valita oman toimin-tatapansa ilman toisten toimijoiden aikaansaamaa psykologista tai fyysistäpakkoa. Pääsy tarvittavaan informaatioon on epäilemättä autonomiaan javapauteen kuuluvia ehtoja. Ihminen ei voi toimia autonomisesti ja vapaasti, joshäneltä estetään pääsy toimintaan vaadittavaan informaatioon tai jos sitärajoitetaan merkittävästi.

Persoonan vapaus edellyttää paitsi autonomiaa, myös tiettyjä kykyjä toimiatahtomallaan tavalla. Tietoyhteiskunnassa tiedon hankinta tulee entistä riippu-vaisemmaksi informaatiotekniikkaan liittyvästä osaamisesta ja edellyttää tiedonhankintaan liittyvien kykyjen hallintaa. Tässä suhteessa tietoyhteiskunta poik-keaa sitä edeltävästä yhteiskunnasta, jossa tieto on pääasiallisesti painetussamuodossa ja siten kaikkien lukutaitoisten saatavilla ilman erityisiä teknisiävalmiuksia. Kyvyttömyys käyttää tietoyhteiskunnan informaatiotekniikkaa

1 6

rajoittaa vakavasti henkilön autonomista toimintaa. Tietotekniikkaan liittyväosaaminen kuuluu näin ollen informaatioyhteiskunnan vaatimaan uudenlai-seen lukutaitoon.

Tietoyhteiskunta ja sen informaatiotekniikka tarjoavat mahdollisuudenaikaisempaa huomattavasti parempaan tiedontasoon. Tiedon hankinta on myösentistä riippumattomampi paikan ja ajan asettamista fyysisistä rajoituksista.Nämä seikat ovat omiaan lisäämään ihmisten autonomiaa ja parantamaanheidän elämänlaatuaan. Toisaalta kussakin päätöksentekotilanteessa informaa-tion määrällä voidaan ajatella olevan tietty kriittinen yläraja, jonka jälkeenlisääntyvä informaatio ei enää edistä toimintaa vaan voi muodostua toiminnanesteeksi. Ongelmaksi voi tällöin muodostua erilaisen keskenään vastakkaiseninformaation lisääntyminen mittoihin, jotka ehkäisevät rationaalista päätök-sentekoa ja siihen perustuvaa toimintaa. Informaation jäsentymättömyys janopea muuttuminen voivat aiheuttaa samanlaisia ongelmia. Informaationkasvu ei sinänsä paranna ihmisten elämänlaatua, ellei informaatio ole samallaluotettavaa ja relevanttia heidän kannaltaan. Kyky erottaa olennainen jaepäolennainen informaatio toisistaan on ratkaisevan tärkeä ominaisuus.

Toisaalta lisääntyvä riippuvuus tietokoneistetusta ympäristöstä voi myösrajoittaa ihmisen autonomiaa ja toimintavapautta. Laitteisto- ja ohjelmajär-jestelmien ylläpitäjillä on myös tekniset mahdollisuudet puuttua ihmisen auto-nomiaan ja yksityisyyteen hänen tietämättään valvomalla eli monitoroimallaverkossa tapahtuvaa toimintaa. ”Yksityisyys” ei myöskään ole yksiselitteinenkäsite. Se, mitä kulloinkin pidetään yksityisyyteen kuuluvana, on monella tapaayhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti riippuvaista ja vaihtelee yhteydestä toiseen.Lisääntyvä vuorovaikutteisuus tietokoneistetun ympäristön kanssa merkitseeväistämättä, että henkilöstä jää kaikkialle digitaalisia jälkiä. Nämä jäljet ovathajallaan eri järjestelmissä, mutta periaatteessa ne ovat koottavissa yhteen. Jokatapauksessa ihmisten on yhä vaikeampi kontrolloida itseään koskevaa tietoa.

Tietokone- ja verkkoetiikkaTietokone- ja verkkoetiikalla tarkoitetaan kaikkea sellaista eettisesti merkityk-sellistä toimintaa, joka liittyy tietokoneen ja ohjelmistojen käyttöön sekätoimintaan verkkoympäristössä. Se voidaan ilmaista joukkona menettelyohjeitaja sääntöjä, joihin tietokoneen käyttäjän tulisi sitoutua. Osaa niistä voidaanluonnehtia eräänlaisiksi professionaalisiksi hyveiksi, kuten Tietotekniikan liittory:n laatimat tietotekniikan ammattilaisen eettiset säännöt. Samantapaisiaeettisiä ohjeistuksia ovat laatineet myös muiden maiden alan järjestöt (mm.Saksassa Gesellschaft für Informatik, GI). Yleisemmin kaikkia tietokoneenkäyttäjiä koskevat eettiset säännöt on ilmaistu Bathin yliopiston piirissämuotoilluissa tietokone-etiikan ”kymmenessä käskyssä”:

1. Älä käytä tietokonetta vahingoittamaan toisia.2. Älä tunkeudu toisen henkilön tietokoneeseen.3. Älä urki toisen henkilön tiedostoja.4. Älä käytä tietokonetta varastamiseen.5. Älä käytä tietokonetta antamaan väärää todistusta.6. Älä kopioi ohjelmistoja luvatta.7. Älä käytä toisen henkilön tietokonetta ilman hänen lupaansa.8. Älä anasta toisen henkilön henkistä omaisuutta.9. Ota huomioon tekemiesi ohjelmien sosiaaliset seuraukset.

1 7

10. Käytä tietokonettasi tavalla, joka osoittaa huomaavaisuutta ja arvon-antoa.

Globaali tietokoneistuminen mahdollistaa ihmisten ajasta ja paikasta riippu-mattoman reaaliaikaisen keskinäisen viestinnän. Yksi sen tärkeä sähköinenviestintämuoto on sähköposti. Sähköpostilla on monia merkittäviä etuja. Se onensimmäinen todella vaikuttava interaktiivisen viestinnän muoto, jolla on il-meiset mahdollisuudet kehittyä maailmanlaajuiseksi kommunikaatiomuo-doksi. Amerikkalaisen tilaston mukaan vuonna 1994 maailmassa lähetettiin 776miljardia sähköpostiviestiä, ja seuraavana vuonna oletettavasti jo noin 1 000miljardia. Tällä hetkellä määrä lienee tuhansia miljardeja.

Sähköposti mahdollistaa kaksisuuntaisen dynaamisen kommunikaationyhden tai useamman lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Sähköpostin etuverrattuna perinteiseen fyysiseen postiin on viestinnän nopeus ja taloudellisuussekä joustavuus ja riippumattomuus sijainnista. Perinteiseen kirjeenvaihtoonverrattuna sen tyylillisesti epämuodollinen luonne helpottaa uusien kontaktienluomista, mikä on siten omiaan madaltamaan yhteydenoton kynnyksiä.Verkottumisen myötä sähköposti edistää ja kiinteyttää merkittävästi erilaisiayhteistoiminnan muotoja.

Sähköpostiliikenteeseen liittyy samalla myös useita ongelmallisia tekijöitä.Ensinnäkään se ei nauti samanlaista tieto- ja yksityisyyssuojaa kuin tavan-omainen postiliikenne. Sähköpostisanomia on helppo kopioida, lähettää eteen-päin ilman alkuperäisen lähettäjän suostumusta, muokata ja väärentää. Verkko-viestintää on mahdollista käydä myös anonyymina. Anonymiteetistä on eräissäyhteyksissä etua, koska se mahdollistaa vapaamman kommunikaation osapuol-ten pysyessä toisilleen tuntemattomina. Toisaalta se mahdollistaa myös monen-laiset väärinkäytökset.

Sanomat ovat myös niitä välittävien palvelimien ylläpitäjien luettavissa, janiiden eteneminen verkossa on myös estettävissä. Koska postiohjelmat käyttävättavallisesti ensin paikallisia verkkoja, voivat esimerkiksi työnantajat seuratahenkilökuntansa käymää sähköistä viestintää ja jopa puuttua siihen sekä yli-päätänsä valvoa heidän verkkotoimintaansa. Vaikka sähköpostin välityksellä eisinänsä voi lähettää vastaanottajan tiedostoja vahingoittavia viruksia, se onmahdollista niihin kytkettyjen liitetiedostojen avulla. Sähköpostia voidaankäyttää myös lähettämään suuret määrät asiaankuulumattomia sanomia mieli-valtaiselle vastaanottajajoukolle tai viestejä välittäville palvelimille (ns. SPAM jaSCAM). Samantapaisia ongelmia liittyy myös verkossa tarjolla olevaan muuhunmateriaaliin. Ylipäätänsä kysymys luotettavuudesta on verkkoviestinnässä mer-kittävä ongelma.

Tietoyhteiskunta ja tietokone-etiikan opetuksen haasteetViime vuosien aikana tietokoneiden määrä ja niiden rooli osana opetusta jaoppimista on huomattavasti kasvanut ja kasvaa edelleen. Yhä useammassa per-heessä on Internet-yhteyksin varustettu tietokone. Nuoret oppivat yhävarhaisemmassa vaiheessa käyttämään sen tarjoamia mahdollisuuksia. Tietotek-niikan opetuksen tulee liittyä tietysti opetuksen yleisiin suomalaisen yhteiskun-nan määrittelemiin arvopäämääriin. Tietotekniikan käyttöön liittyvä osaami-nen on olennainen tekijä myös informaatiodemokratian takaamiseksi. Pohjois-maisen demokratian yksi lähtökohta on ollut, että kaikilla kansalaisilla tuleeolla vapaa pääsy haluamaansa määrään tietoa. Tästä syystä meillä on olemassa

1 8

ilmainen ja kaikille avoin kirjastolaitos, mikä ei ole lainkaan itsestään selvä asia.Esimerkiksi Englannissa ollaan siirtymässä suljettuihin kirjastojärjestelmiin,joissa käyttäjäryhmät on tiukasti rajattu.

Tietokoneiden käyttö opetuksessa kasvattaa oppilaiden autonomiaa. Sevapauttaa tietyistä perinteiseen opetukseen liittyvistä ulkoisista pakoista jakorostaa entistä enemmän itsenäistä tiedonhankintaa ja sen arvioimiseenliittyviä itsenäisiä kykyjä. Asianmukaisen tiedon itsenäinen hankinta lisää myösyksilöiden itseymmärrystä rationaalisina toimijoina ja syventää heidän käsitys-tään siitä maailmasta, jossa he elävät. Vapaa pääsy tietoverkkoihin on epäile-mättä sinänsä tietoyhteiskunnan demokraattisia arvoja.

Tietokone ei ole kuitenkaan vain informaation etsimisen ja vaihtamisenväline vaan myös yhtä lailla viihteen ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto.Tässä mielessä se eroaa perinteisistä ihmisen ja koneen välisistä suhteista. Pääsytietoverkkoihin tuo käyttäjien ulottuville myös aineistoa, kuten erilaistarasismia ja fasismia ruokkivaa ja muuta ei-toivottavaa materiaalia, joka eimitenkään tue opetuksen demokratiaan ja tasa-arvoon tähtääviä arvo-päämääriä. Ulkoapäin asetetut rajoitukset merkitsisivät kuitenkin lisääntyvänautonomian kautta saavutettavien etujen ainakin osittaista menettämistä.Rajoitusten toteuttaminen käytännössä on myös ilmeisen vaikeaa.

Internetin tarjoama globaalin kommunikaation mahdollisuus sisältää vainvähän yleisesti hyväksyttyjä standardeja. Jokin aineisto voi esimerkiksi ollalainsäädännöllä kiellettyä yhdessä maassa mutta sallittua toisessa. Voidaankysyä, onko yhteiskunnan velvollisuus jollakin tavalla suojella jäseniään, eri-tyisesti lapsia ja nuoria, joutumasta tekemisiin vahingollisen aineiston kanssa.Tämä koskee erityisesti ns. uutisryhmiä, joiden lukumäärä tällä hetkellä onuseita kymmeniä tuhansia. Internet-palvelujen tarjoajat ovat tässä avainase-massa. Heistä riippuu esimerkiksi, kuinka paljon ja minkä sisältöisiä uutisryh-miä he tarjoavat palvelimiensa kautta saataville.

Vaatimus näiden palvelujen saattamiseksi sensuurin ja viranomaiskontrollinalaiseksi on kuitenkin ongelmallinen toteuttaa. Esimerkiksi Saksassa 1996Baijerin ja Baden-Württembergin osavaltioiden viranomaiset halusivat puuttuauusnatsi Ernst Zündelin Internetin välityksellä levittämiin näkemyksiin. Yksisuurimmista Internet-palvelujen kansainvälisistä tarjoajista, CompuServe, suos-tui viranomaisten vaatimuksiin ja yritti estää saksalaisilta tilaajiltaan pääsyneräisiin uutisryhmiin. Pääsyn rajoittaminen koskemaan vain saksalaisia tilaajiaei ollut kuitenkaan helppoa, vaan sillä oli globaaleja vaikutuksia myös muihinkäyttäjiin. Tämä aiheutti massiivisen protestin CompuServen tilaajajoukossa.Jotta rajoitus olisi toteutunut aukottomasti, puheluita välittävä DeutscheTelekom olisi pitänyt sulkea, koska saksalaiset tilaajat saattoivat jokatapauksessa päästä suljettuihin uutisryhmiin ottamalla yhteyttä tavallisellamodeemilla mihin tahansa muuhun palvelimeen missä tahansa muussa maassa.

Jotta valvonta olisi ylipäätään mahdollista, koko Internet olisi tullut rakentaatoisella tavalla. Internet-järjestelmän alkuperä tunnetusti palautuu Yhdysvaltainpuolustushallinnon strategisiin tarpeisiin (Arpanet). Niinpä se tulkitsee ulko-puolisen valvonnan, jota sensurointikin edustaa, siihen kohdistuvaksi vahin-gonteoksi, kun se alun pitäen on suunniteltu nimenomaan säilyttämääntoimintakykynsä massiivisenkin vahingonteon jälkeen. Toisaalta Internetin etuon juuri tässä. Monet näkevät sen valvomattomuudessa historiallisesti aivanuudenlaisen ”vapauden valtakunnan”, joka on lähes kokonaan virallisenkontrollin ulkopuolella.

1 9

Yhteenvetona edellisestä voidaan todeta, että tietokoneopetus ei saa jäädäpelkästään laitteistojen ja ohjelmistojen teknisen hallinnan opettamiseksi. Hen-kilöiden tulee saada atk-opetuksen yhteydessä käsitys tietoyhteiskunnan jainformaatiotekniikan kulttuurisista ja sosiaalisista vaikutuksista ja niihinliittyvistä eettisistä kysymyksistä. Opetuksen päämääränä tulisi olla henkilöidenkasvaminen itsenäisiksi mutta samalla vastuullisiksi tietokoneen käyttäjiksi,jotka ovat selvillä sen mahdollistaman kommunikaation eettisistä vaatimuksista.Millä tavalla tietoyhteiskunnan etiikan opetus käytännössä toteutetaan, onjärjestelykysymys. Se voidaan kytkeä osaksi muuta etiikan opetusta tai liittääosaksi varsinaista tietotekniikan opetusta. Kummassakin tapauksessa tarvittavaoppimateriaali tulisi olla saatavilla.

Luvun 1.5 lähteetCastells, Manuel. 1996. The Rise of the Network Society. Oxford: Blackwell.

Christians, Clifford, and Traber, Michael. (eds.) 1997. Communication ethics anduniversal values. Thousands Oaks – London – New Delhi: Sage Publications.

Ermann, M. David, Williams, Mary B., and Gutierrez, Claudio. (eds.) 1990. Computers,Ethics, and Society. New York – Oxford: Oxford University Press.

Ethicomp98. 1998. Proceedings of the fourth international conference on ethical issuesof information technology. Erasmus University Rotterdam, The Netherlands. 25 to27 March 1998.

Hallamaa, Jaana. 1994. The Prisms of Moral Personhood. The concept of a person incontemporary Anglo-American ethics. Helsinki: Schriften der Luther-Agricola-Gesellschaft 33.

Heim, Michael. 1993. The metaphysics of virtual reality. New York – Oxford: OxfordUniversity Press.

Holmes, David. (ed.) 1997. Virtual Politics. Identity and Community in Cyberspace.London – Thousands Oaks – New Delhi: Sage Publications.

Kellner, Douglas. 1998. Mediakulttuuri. Tampere: Vastapaino.

MacIntyre, Alasdair. 1988. Whose justice. Which rationality. London: Duckworth.

Smith, Merritt Roe, and Leo Marx. (eds.) 1994. Does technology drive history. Thedilemma of technological determinism? Cambridge, MA.

Schneewind, J. B. 1998. The Invention of Autonomy. A History of Modern MoralPhilosophy. Cambridge: Cambridge University Press.

Winner, Langdon. 1977. Autonomous technology: Technics out-of-control as a theme inpolitical thought. Cambridge, MA.

Winner, Langdon. 1986. The whale and the reactor: A search for limits in an age of hightechnology. Chicago: University of Chicago Press.

The Ten Commandments of Computer Ethics. BUCS, University of Bath, UnitedKingdom. http://www.bath.ac.uk/BUCS/10commandments.html

Tietotekniikan ammattilaisen eettiset säännöt, versio 2. Tietotekniikan liitto ry.http://www.ttlry.fi/eettiset.htm

2 0

Ethical Codes issued by the Gesellschaft für Informatik (GI)http://www.ccsr.cms.dmu.ac.uk/resources/professionalism/codes/german.html

2 1

1.6 Tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyvätprojektit, hankkeet ja toiminnatkoulujärjestelmän ulkopuolella

Tähän osaprojektiin on valittu tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä hankkeitatai toimintoja seuraavilla kriteereillä. Ensinnäkin hankkeen tai toiminnonkautta voidaan kuvata yhtä johonkin ikään ja ihmisen rooleihin liittyväätilannetta. Toiseksi hankkeiden kuvauksen tavoitteena ei välttämättä olearvioida niitä niiden omien tavoitteiden suunnassa. Kyse ei siis ole hanke-evaluaatiosta, vaan asioita tarkastellaan tässä osaprojektissa määriteltyjen asioi-den valossa. Kolmanneksi, koska tämän osaprojektin kattama alue onsuhteellisen laaja, on esimerkkejä ja hankkeita voitu ottaa mukaan niidenlukumäärään nähden suhteellisen vähän.

Hankkeita ja toimintoja tarkastellaan seuraavista näkökulmista1. Mitkä ovat hankkeen/projektin vaikutukset toisaalta yksilön näkökul-

masta ja toisaalta yhteiskunnan näkökulmasta?2. Millä tavoin hankkeessa/projektissa vaikutetaan seuraaviin rooleihin:

– työntekijä– kansalainen– yksilö/perheenjäsen

3. Mitä vaikutuksia hankkeella/projektilla on yksilön verkkolukutaitoon jasen kehittymiseen?

4. Hankkeen reaktiivisuus, aktiivisuus ja proaktiivisuus eli reagoiko hankeulkoisiin muutoksiin ja muutospaineisiin vai pyrkiikö se suuntaamaanja ennakoimaan kehitystä?

5. Millä tavoin hanke/projekti tukee tasa-arvoisuutta?– sukupuolten välillä– ikäryhmien välillä– muiden väestöryhmien välillä (vammaiset, ulkomaalaiset,

työttömät)6. Pedagogiset ulottuvuudet

Esitettyjä hankkeita ei tarkastella tutkimuksellisesti. Tavoitteena on luoda yleis-katsaus siitä tieto- ja viestintätekniikan ympäristöstä, jossa yksilöllä on mahdol-lista liikkua, sekä tämän ”ympäristön” rajoituksista, ehdoista ja tulevai-suudennäkymistä.

Hankkeet on käsitelty huhti- ja toukokuussa 1998 kerättyjen tietojenpohjalta.

2 2

2 TARKASTELTAVAT HANKKEET JAPROJEKTIT

2.1 Kodeissa tapahtuva tieto- ja viestintätekninenkasvatus

Kodit muodostavat merkittävän ympäristön lasten ja nuorten tietotekniik-kataitojen oppimisessa ja kehittymisessä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna1996 kodeista 32 prosentissa oli tietokone. Yhteys Internetiin oli 13 prosentillakodeista. Voidaan arvella näiden lukujen nousseen kahden viime vuodenaikana.

Voidaan siis ajatella, että näiden kotien lapsilla on mahdollisuus opetellatietotekniikan käyttötaidot mahdollisesti jo ennen koulun alkua. Tämän lisäksivuonna 1998 tietokoneella varustetuista kodeista 70 prosenttia ilmoitti käyt-tävänsä opetusohjelmia ja 30 prosenttia käyttää tietokonetta tukemaan koulu-työtä. Tällöin voidaan olettaa, että osa lapsista ja nuorista oppii jo kotonakäyttämään tietokonetta oppimisen ja opiskelun tukena.

Tällä hetkellä on käynnissä kansainvälinen tutkimus Lasten ja nuortenmuuttuva mediakulttuuri. Tutkimuksessa on tavoitteena tuottaa sekäensimmäinen suomalainen että ensimmäinen vertaileva kansainvälinenkokonaiskuva 6–16-vuotiaiden lasten ja nuorten mediankäytöstä jamuuttuvasta mediakulttuurista. Tutkimuksessa keskitytään medioidenkokemiseen, käyttöön ja merkitykseen lasten ja nuorten itsensä kannalta.Mukana ovat niin kirjalliset mediat, äänimediat, kuvamediat ja tietotekniikkakuin henkilökohtainenkin viestintätekniikka. Tutkimuksessa on Suomenlisäksi mukana yksitoista muuta maata. Suomessa tutkimukseen osallistuiperuskoulun ensimmäisen, neljännen, seitsemännen ja yhdeksännen luokanoppilaita kaikkiaan 29:stä ala-asteen ja 19:stä yläasteen koulusta eri puoliltaSuomea. Aineisto on kerätty loppuvuodesta 1997, eivätkä sen tulokset olleetvielä käytettävissä tätä raporttia kirjoitettaessa. (Tutkimushankkeen yhteystieto:Annikka Suoninen, Suoninen@cc.jyu.fi, Nykykulttuurin tutkimuslaitos)

2 3

2.2 Alueelliset, kansalaisten vaikuttamiseen jatasa-arvoon liittyvät hankkeet

Lähteenä on käytetty– sisäasiainministeriön www-sivua: http://www.intermin.fi/

Tässä yhteydessä tarkastellaan hankkeita, joissa pyritään kehittämään kaupun-ginosia tai alueita, estämään syrjäytymistä ja lisäämään kansalaisten vaikutus-mahdollisuuksia ja osallistumista. Tässä yhteydessä viitataan hankkeisiin, joissakäytetään hyväksi tieto- ja viestintätekniikkaa. Tällöin hankkeen tavoitteena ontarjota mahdollisuus verkkolukutaidon oppimiseen sekä tietoverkkojen jakoneiden käyttämiseen alueella. Mikäli alueellisesti on mahdollista taataväestölle pääsy tietoverkkoihin, myös osallistuminen verkon kautta tapah-tuvaan opiskeluun ja verkon käyttö osana opiskelua on mahdollista.

Sisäasiainministeriö käynnisti vuonna 1997 laajan kehittämishankkeen,jonka alaisuudessa on useita kymmeniä kuntien hankkeita. Hanke perustuuPaavo Lipposen hallituksen hallitusohjelmaan, ja sen tavoitteena onkansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien sekä hallinnonavoimuuden ja julkisuuden lisääminen. Useissa hankkeissa on tieto- javiestintätekniikalla tärkeä rooli.

Sisäasiainministeriö perustelee hanketta demokraattisen järjestelmänuskottavuuden vahvistamisella. Erityisesti viime kunnallisvaalien alhainenäänestysaktiivisuus kertoo kansalaisten vähentyneestä mielenkiinnostaedustuksellisen demokratian toimintatapoja kohtaan; äänestysprosentti laskivuoden 1992 kunnallisvaalien 70,9 prosentista 61 prosenttiin. Toisaaltakuitenkin monet tutkimukset osoittavat, että kuntalaiset osallistuvat mielelläänerilaiseen järjestö- ja asukasyhdistystoimintaan ja uskovat vaikutusmahdol-lisuuksiinsa. Varsinkin nuorten toiminnassa etsitään uusia muotoja ja sisältöjäperinteisten, poliittisiin järjestöihin kytkeytyneiden toimintamuotojen rinnalle.

Kansalaisyhteiskuntaa koskevaa keskustelua on vauhdittanut myösEuroopan yhdentymiskehitys. Kansalaisten Euroopassa ei kärsitä demokratia-vajeesta, vaan toteutetaan läheisyysperiaatetta. Kansallisvaltioille kuulunuttavaltaa ja vastuuta siirretään sekä kansainväliselle että paikalliselle tasolle.

Osallisuushankkeen lähtökohtana on kunta kansalaisyhteiskunnan merkit-tävänä toimijana ja sosiaalisesti omavastuisena yhteisönä. Osallisuushankkeentärkein tehtävä on kansalaisten osallisuuden ja kansalaisvaikuttamisen sekä sentoteutumisen edellytysten vahvistaminen. Hanketta johtaa hallintoministerillevastuullinen projektipäällikkö, jota tukevat ohjausryhmä, arviointiryhmä, lain-säädäntöryhmä ja henkilöstöryhmä sekä hankkeen käytössä oleva projekti-sihteeri. Lainsäädännöllistä asiantuntija-apua projekti saa Suomen Kuntaliitostasekä ministeriöistä.

Osallisuushankkeen toteutus perustuu yhteistyöverkostoon, jossa ovat mu-kana kunnat, sisäasiainministeriö, Suomen Kuntaliitto, eri ministeriöt, kansa-laisjärjestöt, tutkimuslaitokset ja kunta-alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt.Paikallisten osallisuushankkeiden toteutusvastuu on kunnilla. Hankkeentaloudellinen ja muu tuki osoitetaan kunnille. Kansalaisjärjestöjen, puolueiden,yksityisen sektorin toimijoiden ja asukkaiden tasavertainen mukaantulo kuntien

2 4

kumppaneiksi on kuitenkin osallisuushankkeiden onnistumisen tärkeinedellytys.

Sisäasiainministeriö kutsui kesäkuussa 1997 kuntia toteuttamaan paikallisinhankkein osallisuushankkeen tavoitteita. Hankkeiden toteutukseen kunnillemyönnettävissä olevan valtionavun puitteissa valittiin tammikuussa 1998valtionavun piiriin 54 kuntaa ja 62 projektia. Osallisuushankekuntien kokonais-määrä on 61 kuntaa, sillä osa toteuttaa hankkeita ilman niille myönnettyävaltionapua.

Paikallistasolla esimerkiksi Helsingissä lama, pitkittyvä suurtyöttömyys jaulkomaalaisväestön moninkertaistuminen ovat luoneet uuden tilanteen, jossasyrjäytyvien määrän kasvu ja sosiaalisten ongelmien kasautuminen tietyillealueille muodostuvat uhkaksi. Näiden uhkien estämisessä halutaan käyttäämyös uuden tekniikan mahdollisuuksia. Tällöin kyse on tiedottamisesta,paikallisesta osallistumisesta sekä vammaisille ja vanhuksille tarkoitettujenpalvelujen kehittämisestä. Esimerkiksi Helsingin alueella toimivia hankkeitaovat– Equality-projekti Vuosaaressa– Kaupunginkirjaston Kuntalainen tietoyhteiskunnassa -hanke, johon

sisältyvät vammaisten, lasten ja maahanmuuttajien kirjastopalvelujenkehittämisprojekti, Kirjakaapeli-kirjasto, joka on kaupunginkirjaston jakulttuuriasiainkeskuksen yhteistyöhanke (käsitellään tarkemmin luvussaKirjastot)

– Sosiaali- ja terveystoimen Toimiva koti -projekti– Nuorisoasiainkeskuksen Media-projekti.Yksi edellä esitetyistä osallisuushankkeen projekteista on Pihlajiston Kotikatu-projekti, joka esitellään tässä yksityiskohtaisemmin esimerkkinä alueellisistahankkeista.

Kotikatu-projekti (Pihlajisto, Helsinki)Aineisto perustuu– Kotikatu-hankkeen www-sivuihin

http://www.clinet.fi/~galleria/sivut/kotikatu.htm– keskusteluihin ja kirjeenvaihtoon projektin arkkitehdin Heli Rantasen

kanssa.

TaustaKotikatu-projektin alkuidea syntyi Helsingin kaupunginosayhdistysten liitossaHELKAssa. Tarkoituksena oli käynnistää pilottiprojekti, jossa pyritään tutki-maan ja kehittämään uusia vaikuttamis- ja tiedonsaantikanavia tavallisille asuk-kaille. Pilottiprojektin kohteeksi valittiin Pihlajisto, joka on yksi Helsinginkaupungin Lähiöprojektiin kuuluvista kaupunginosista. Hankkeen ensim-mäisen projektisuunnitelman teki arkkitehti Aija Staffans keväällä 1997. Projek-tisuunnitelmassa todetaan seuraavat asiat:– Tavoitteena on aktivoida ja tukea kansalaisten toimintaa omassa ympäris-

tössään ja sitä kautta synnyttää osallisuutta ja kotipaikkatunnetta osanakaupunkilaisuutta.

– Pyritään edistämään asukaslähtöistä asuntoalueiden parantamista. Lisätäänasukkaiden osallistumismahdollisuuksia, keskustelua ja vuorovaikutusta eriosapuolten kesken.

2 5

– Ratkaistaan kaupungin eri alueita koskevan tiedon hallintaan ja käytet-tävyyteen liittyviä kysymyksiä asukkaiden kannalta. Mistä tietoa saa? Mitense olisi kaikkien saatavissa mahdollisimman yksinkertaisesti ja tehokkaasti?

– Tavoitteena on kehittää ympäristön kehittämistä palveleva työväline, jonkaavulla asukkaat voivat kertoa ympäristössään tapahtuvista muutoksista jaesittää parantamisehdotuksia asianomaisille julkisille ja yksityisille tahoille.

Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto HELKA ja projektin toinen toimeksi-antaja, Suomen Kotiseutuliitto, ovat hankkineet rahoituksen useilta eri tahoilta.Mukaan tulivat lopulta seuraavat rahoittajat: Helsingin kaupunki: Kulttuuri-pääkaupunki 2000 -projekti, Lähiöprojekti, Vantaan kaupunki, Espoonkaupunki, Suomen Kuntaliitto, ympäristöministeriö, opetusministeriö jasisäasiainministeriön osallisuusprojekti.

Kotikatu-projektin tärkeimpänä tavoitteena on asukkaan aseman vahvis-taminen asuinympäristön kehittämisessä. Arkkitehteinä tekijöitä kiinnostavaterityisesti rakennetun ympäristön muutokset ja niiden vaikutus alueenasukkaiden jokapäiväiseen elämään. Myös kaupunkien sisällä on herätty huo-maamaan kasvava vuorovaikutteisuuden tarve virkamiesten ja kansalaistenvälillä. Omassa tehtäväkentässään Kotikatu-projekti on hyvin samoilla linjoillakuin useat muut käynnissä tai suunnitteilla olevat kansalaisvaikuttamis-projektit.

Hankkeen lähtökohtana on se, että Internetistä kehittyy tulevaisuudessakoko kansan tietokanava ja uusien tekniikoiden vakiintuminen mahdollistaaentistä paremman sisäänpääsyn ”tiedon valtaväylille". Projektin yhteydessä onluotu Internetiin Pihlajiston oma kotisivu, www-sivukokonaisuus, jossa ontavallisten informaatiosivujen lisäksi myös vuorovaikutteisia foorumeita. Niidenkautta asukas voi kommentoida asioita ja esittää kysymyksiä ja ehdotuksiaasuinalueensa parantamiseksi suoraan asianomaisille henkilöille ja viran-omaisille. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi isännöitsijätoimistot, lähiötyöntekijäja kaupunkisuunnitteluviraston vastaava arkkitehti. Pihlajiston kotisivuilla onkahdenlaisia vuorovaikutteisia sivuja:– Alueen sisäiset keskustelufoorumit. Messageboard-tyyppinen, itsestään

päivittyvä keskustelukanava, jonka sivuilla asukkaat voivat käydä keskus-telua heitä kiinnostavista alueen sisäisistä asioista. Lisäksi sivuille tuleesähköpostipohjainen ilmoitussivu.

– Pihlajisto paremmaksi -foorumi; linkki kaupungin päättäjiin. Kysymyksetja kommentit ohjautuvat kaupungin virkamiehille ja suunnittelijoille, jotkasitoutuvat vastaamaan asiallisiin hallintoalaansa koskeviin kysymyksiintietyn ajan kuluessa. Sekä kysymykset että vastaukset ovat sivuilla kaikkienluettavissa.

Koska kaikilla ei ole omaa Internet-yhteyttä, pyritään alueelle järjestämäänpaikkoja, joissa tietokone on vapaassa käytössä. Pihlajistossa luontevin paikkaon asukasyhdistyksen oma toimitila, Galleria. Sinne on saatu tietokone jaInternet-yhteys asukkaiden käyttöön Lähiöprojektin rahoituksella. Muita luon-tevia Internet-paikkoja olisivat esimerkiksi nuorison kerhotila Kertsi, koulut jaPihlajiston sivuapteekki, joissa tavoitettaisiin sellaisia käyttäjäryhmiä (vanhuk-set, lapset ja nuoriso), jotka eivät ehkä muuten tulisi käväisseeksi Galleriassa.

Kotikatu on pilottiprojekti, jonka konseptia on mahdollista käyttää edelleenmuissakin lähiöissä ja kaupunginosissa. Alueen yritykset ja yhteisöt omine pal-velusivuineen voivat liittyä verkkoon. Tulevaisuudessa eri kaupunginosien

2 6

omat sivut muodostavat kotisivuverkoston, joka avaa asukkaille uudenlaisennäkökulman kotikaupunkiaan ja lähialueitaan koskevissa asioissa.

Suomen Kotiseutuliitto omistaa oikeudet kaupunginosaverkon yhteiseendomain-nimeen, joka tulee olemaan kotikatu.kotiseutuliitto.fi. Toistaiseksiosoite on www.hut.fi/~jzielins/kotikatu. Kotiseutuliittoon kuuluvilla yhdistyk-sillä on mahdollisuus käyttää tätä osoitetta. Yhteisen alkusivun kautta aukeaapääsy yksittäisten kaupunginosien kotisivuille.

Kotikatu-projektista saatuja kokemuksiaProjektin edetessä on tullut eteen monia kysymyksiä ja ongelmakohtia. Niistäpienimpiä eivät ole erilaiset Internet- ja tietotekniikkaan sekä ohjelmointiinliittyvät teknisluonteiset kysymykset. Monenlaista osaamista vaaditaan myössisällön ja grafiikan luomisessa sekä yhteydenpidossa itse kohdealueeseen.Pilottiprojektin kokemusten perusteella voisi listata mm. seuraavia asioita:– Tekniikka: Tietotekniikan ongelmat, tietoverkot, ohjelmistojen ja html-

editoreiden hallinta jne. Projektissa on hyvä olla mukana henkilö, jokahallitsee kohtuullisesti nykyaikaista tietotekniikkaa. Monien erilaistensovellusohjelmien käytön hallinta on välttämätöntä. Internet-palvelun-tarjoajan valinta olisi tehtävä projektin alkuvaiheessa.

– Sisällön tuottaminen: Kenttätyö Pihlajistossa, aineiston keruu, toimitustyö.On välttämätöntä, että sisältö rakennetaan yhteistyössä asukkaiden jaalueella toimivien yhteisöjen ja yritysten kanssa. Sivujen tekijöille onhyödyksi jonkinlainen sekoitus tutkijan, reportterin ja sosiologin mielen-laatua.

– Koulutus: Paikallisten käyttäjien koulutus tuleviin päivitystehtäviin.Kotikatu-projektin luonteeseen kuuluu www-konseptin siirrettävyys.Projektin alkuperäiset tekijät eivät kuitenkaan voi toimia loputtomiin web-mastereina, vaan alueelta tulisi löytyä taho (seura, yhdistys tai aktiivisiayksityishenkilöitä), joka voisi ottaa vastuulleen sivujen ajan tasalla pitämisenja uuden aineiston koordinoimisen. Mieluiten tuleva päivittäjä olisi mukanayhdyshenkilönä alusta saakka, jolloin kouluttautuminen ja ohjelmienopiskelu tapahtuisivat luontevasti projektin edetessä. Sivujen päivittäminenei saa kuitenkaan edellyttää ammattimaisia ohjelmoijan tai graafikontaitoja.

– Internet-yhteys: Internet-pisteiden luominen alueelle. Yritetään kartoittaapaikkoja, joissa Internet-yhteys on kaikkien asukkaiden käytössä:nuorisotilat, asukastilat, apteekkien ja terveyskeskusten odotustilat, kirjastot,elintarvikeliikkeet, päiväkodit, koulut, seurakunnan tilat yms.

Tiedot muista osallisuushankkeen projekteista ovat osoitteessahttp://www.intermin.fi/.

Johtopäätökset alueellisista hankkeistaKun osallisuushankkeen tapaisia projekteja tarkastellaan tämän raportintavoitteiden mukaisesti, voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä. Ensinnäkintuomalla Internet-yhteydet ja sisältö lähelle jokaista ihmistä voidaan vähentääennakkoluuloja ja antaa itse kullekin mahdollisuus omassa lähiössään taialueellaan tutustua uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan. Varsinaisen tietoteknii-kan käytön opastus vaatii tilan, johon koneet/kone on sijoitettu, ja aktiivisenohjaajan, jonka työnkuvaan kuuluu henkilökohtainen konsultointi.

2 7

Varsinaisia Internet-kursseja on mahdollista järjestää vaikkapa alueen niissäkouluissa, joissa on tietokoneluokka käytettävissä iltaisin. Mikäli alueen asuk-kaiden tietoteknisistä perusvalmiuksista huolehditaan, koneita on käytettävissäjoustavasti (esim. nuorisotaloissa, kaupoissa, apteekeissa jne.). Tämä edistääainakin verkkojen tasa-arvoista käyttöä ja sitä kautta avautuvien opiskelu-mahdollisuuksien hyödyntämistä riippumatta siitä, voiko hankkia omankoneen kotiin.

Yhteiskunnan tasolla voidaan olettaa, että kansalaisen osallistuminenesimerkiksi kunnan päätöksentekoon tulee joustavammaksi ja tiedonvälityskuntalaisten/kansalaisten ja päättäjien välillä paranee. Yksilön näkökulmastamahdollistuvat vuorovaikutus, yhteydenpito ja yhdessä tai yksin opiskelu verk-kojen kautta. Tämä lienee arvo sinänsä.

Eri roolien kautta tarkasteltuna erityisesti kansalaisen ja yksilön/perheen-jäsenen roolit saavat uusia mahdollisuuksia. Mikäli halutaan, alueelliset verkotvoivat auttaa kansalaisia myös hakemaan töitä verkon kautta sekä luomaantieto- ja viestintätekniikasta uuden työmarkkinoilla tarvittavan taidon.Varsinainen työnteko yhteisillä koneilla lienee kuitenkin vaikeaa.

Tasa-arvoa hankkeissa pyritään saavuttamaan juuri siten, että tieto- javiestintätekniikka tuodaan kaikkien ulottuville ja sitä käytetään demokratianlujittamiseen. Toisaalta alueelliset erot voivat olla suuria, mikä riippuu esi-merkiksi kuntien aktiivisuudesta ja resursseista sekä toiminnassa tarvittavienvapaaehtoisten puutteesta.

2 8

2.3 ”Vapaat verkot”

Tässä luvussa tarkastellaan tieto- ja viestintätekniikan käytön mahdollisuuksiaopiskeltaessa varsinaisten kouluorganisaatioiden ja työelämän ulkopuolella.Erityisesti tarkastellaan mahdollisuuksia opiskella verkon kautta. Tälläsuunnalla nähdään olevan valtavia mahdollisuuksia verkon rakentavaan jakehittävään käyttöön. Aluksi käsitellään Freenet, jonka kautta on mahdollistasaada oma Internet-tunnus, sen jälkeen esitellään tarkemmin Internetix Campussekä Suomen virtuaalinen avoin yliopisto (SUVI), jotka tarjoavat "vapaata"mahdollisuutta opiskella verkossa.

FreenetTämän osuuden tiedot perustuvat seuraaviin lähteisiin:– http://www.freenet.hut.fi/– suunnittelija Heikki Korpisen haastattelu 15.4.1998– Elinikäisen oppimisen komitean mietinnön 1997:17 Elinikäisen oppimisen

hyvät käytännöt

Freenet on Internetin sähköposti- ja sisältöpalvelu tasavertaisesti ja maksuttakaikille koululaisille, opettajille ja vanhemmille. Freenetin Internet-tunnus jäävoimaan, kun lapsi päättää koulunsa. Tässä mielessä järjestelmä poikkeaaesimerkiksi korkeakoulujen ja oppilaitosten kautta annettavasta tunnuksesta.Freenetin kautta hankittuja tunnuksia on tällä hetkellä noin 70 000. Jopakunnat, jotka verkottavat koulunsa, ohjaavat opettajat ja oppilaat hankkimaanInternet-tunnuksen Freenetistä. Tällä tavoin kunta säästää omissa menoissaan.Päivittäin otetaan omalla Internet-tunnuksella noin 10 000 ja Freenetin www-sisältöpalveluihin yli 20 000 yhteyttä.

Freenet käynnistettiin vuonna 1993 opetusministeriön, Sitran ja Teknillisenkorkeakoulun päätöksellä. Tällä hetkellä tätä koulujen tietoverkkopalveluapidetään yllä kolmen ihmisen voimin. Nämä henkilöt tekevät myös erillisiäprojekteja, joilla Freenetin ylläpito ja kehittäminen rahoitetaan.

Mikäli nykyinen tilanne jatkuu eivätkä toiminnan ylläpitämisestä vastaavathenkilöt voi muun työnsä ohessa, miltei talkoovoimin, huolehtia Freenetintoiminnasta, sen seitsemän vuotta kestänyt toiminta lakkaa. Oletettavaakuitenkin on, että Freenetin kaltainen toiminta tukee tietoyhteiskuntastrategiaa,jolloin nykyisen toiminnan alas ajaminen olisi vastoin yhteiskunnan tavoitteita.

Freenet pyrkii olemaan elinikäisen oppimisen ja aktiivisen elämisen suoma-lainen tukikohta. Tavoitteena on kehittää virtuaalikoulu, jolloin Freenetinkautta voisi tulevaisuudessa suorittaa peruskouluopintoja etäopiskeluna,rakentaa kehittämistyöstä innostuneiden koulujen verkko, jossa jaetaan avoi-mesti kunkin koulun erikoisosaamista.

Keväällä 1998 Freenetiin on tarkoitus avata KansalaisArena, jonne viedään700 vapaaehtoisjärjestön yhteystiedot. Useasti vapaaehtoisjärjestöillä ei ole mah-dollisuutta itse rakentaa omaa www-ympäristöään. Freenet tukee ja auttaa näitäjärjestöjä tuottamaan omat www-sivunsa. Olennaista on, että Freenetinpalvelujen käyttö on kansalaisille maksutonta.

2 9

Samaan tasa-arvoistavaan näkemykseen perustuvat myös sellaiset toiminnat,jossa maksullisesti pyritään tarjoamaan tietyn alueen ihmisille ja yrityksilleedullisia verkkopalveluja ja palvelimen käyttömahdollisuus. Tällöin kyse onkuitenkin yritystoiminnasta, vaikka taustalla ovatkin esimerkiksi tietotupienperinteet. Esimerkki tämänkaltaisista palveluista on WakkaNet, joka toimiiyhteistyössä Uudenkaupungin kansalaisopiston kanssa. Vuodesta 1995 lähtiense on tarjonnut lukuisille uusikaupunkilaisille Internet-yhteyden jamahdollisuuden oppia käyttämään Internetiä. Tietotuvan periaatteet ovatliiketoiminnasta huolimatta olleet käytössä ja neuvontaa annetaan maksuttakin.

Tällä hetkellä WakkaNetin omistajina on kuntia, yrityksiä, yhteisöjä (kutenVakka-Suomen tietotuvat ry. ja monet yksittäiset tietotuvat) sekä tietoliikenteenasiantuntijoita ja harrastajia. Vakaa omistuspohja, sopiva hinnoittelu ja palvelu-kyky ovat tehneet WakkaNetistä vakavaraisen palveluntuottajan – ilmanyhteiskunnan tukiaisia. WakkaNetin asiakaspalvelut ovat lähipalveluitakaikkialla Vakka-Suomessa. (Tiedot perustuvat www-osoitteeseenhttp://www.wakkanet.fi/.) Tämänkaltaiset hankkeet ja toiminta voivat tukeahyvin edellisessä luvussa kuvattuja alueellisia tavoitteita lisätä kansalaistenosallistumista.

Vaikka WakkaNetin kaltaiset palvelun tuottajat tarjoavat kansalaisillemahdollisuuden hankkia Internet-yhteyden sekä tietoa ja taitoa Internetinkäytöstä, ovat tämän raportin kannalta mielenkiintoisempia sellaiset palveluntarjoajat, jotka keskittyvät ennen kaikkea opetustarjontaan. Näistä hankkeistaon tähän raporttiin valittu Internetix, jota käsitellään seuraavaksi.

Internetix CampusAineisto perustuu seuraaviin lähteisiin:– http://www.internetix.ofw.fi/– kahdeksan opiskelijan sähköpostihaastattelu

Internetix on kaikille avoin oppimisympäristö, jonka tavoitteena on palvellaerilaisia oppijoita ja tiedonetsijöitä. Internetixin aineistoja voi hyödyntää opis-kelussa, itseopiskelussa, etäopiskelussa, opettamisessa, työelämän kouluttau-tumistilanteissa, verkostoitumisessa ja tiedonhaussa. Internetix tuottaa Inter-netiin monenlaisiin oppimisympäristöihin soveltuvia oppimateriaaleja ja oppi-mispalveluja. Opiskelun tavoitteena on kehittää medialukutaitoa ja antaa valmi-uksia systemaattiseen etäopiskeluun yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Internetix toimii yhteistyössä oppilaitosten ja koulutusorganisaatioidenkanssa, ja sen tavoitteena on palvella myös työelämän ja yrityskoulutuksentarpeita. Internetixissä voi opiskella esimerkiksi tietojenkäsittelyä, uusmediaa,viestintää, ympäristötietoutta, yrittäjyyttä, luonnontieteitä, suomensukuistenkansojen uskomusmaailmaa tai vaikkapa naishistoriaa. Yliopistojen kanssayhteistyössä tuotetaan matkailun, menetelmäopintojen, tulevaisuudentutki-muksen, ympäristönsuojelun sekä yrittäjyyden kokonaisuuksia.

Internetixissä on oppimisympäristöjä myös erilaisille projekteille, mm.yhteispohjoismaiselle Gröna Bälte -hankkeelle, Futu-tutkimusryhmälle sekäJärvi-Suomen kylät verkkoon -projektille. Asiantuntijoiden luoman oppimate-riaalin ja oppimispalveluiden teknistä muokkausta tehdään osin Mikkelinoppimis- ja multimediapajassa, joka on erillinen EU-rahoitteinen nuorten työ-paja.

3 0

Internetix Campus avattiin 5.12.1996. Internetixiä hallinnoi Otavan Opisto jasillä on kaupunkitoimitus Mikkelin keskustassa. Internetix toimii tiiviissäyhteistyössä Etelä-Savon monimediaverkoston hankkeiden (ESMO) kanssa.Internetixiä rahoittavat opetusministeriö ja Euroopan sosiaalirahasto, ja siihenliittyvää toimintatutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia.

Kansalaisen näkökulmasta Internetix Campus toimii tilana, jossa on mah-dollista aloittaa opinnot. Kuka tahansa voi hyödyntää palveluja oman kiinnos-tuksensa mukaan tai hyväksyttää opinnot virallisiksi suorituksiksi, jollaisia ovatesimerkiksi lukion kurssit.

3 1

Oheisessa taulukossa 2.1. on esitetty heinäkuussa 1998 tarjolla olevia kursseja.

Taulukko 2.1. Esimerkkejä Internetixin tarjonnasta heinäkuussa 1998Aleksis Kiven runousArkipäivän englantiElokuvan ilmaisukeinotElämänhallintaEnglanti 1: Small and Not SoSmall TalkEtätyöEU-tietousFilosofia: JohdatusfilosofiaanFysiikka luonnontieteenäGeenitekniikkaHTML-perusteetIhminen ihmiselle susi?Ihmisen biologiaInternet opetus- jaoppimisympäristönäInternetin verkkotekniikatJournalismin perusteetKirjallisuus aikansailmentäjänäKognitiivinen psykologiaKultaseppämestarintyöprosessiKuvataiteilijan työprosessiLakitieto

LiikennefysiikkaLämpöoppiLänsimaisen naisen historiaMaasta, maaksi;ympäristötaidettaMatematiikan tietosanakirjaMedialukutaitoMetsätalousMikkelin seudunpaikallishistoriaNaishistoriaOrgaaninen kemiaPC-mikron laitteistoPedagogisen kieliopinperusteitaPerinnöllisyystiedePsykologian perusteetRockin seksuaalisuusSuomalainen kansanuskoSuomen valtarakennelmatTiimityöUNESCOUskonto jamaailmankatsomusVapaaehtoistoiminta

Internetixin käyttö on yksittäisille ihmisille ilmaista, opintojaksojen suorit-tamista lukuun ottamatta. Internetixin sivuilla voi siis liikkua täysin vapaasti,mutta sivuja ei saa kopioida (tallentaa) kuin omalle tietokoneelle off-line-käyttöävarten. Lisäksi yksittäinen opiskelija saa tulostaa yhden (1) tulosteen jokaisestawww-dokumentista, mutta näistä tulosteista ei saa ottaa kopioita. MitäänInternetixin sivuilla olevia kuva-, ääni- ym. tiedostoja ei saa käyttää ilmanInternetixin lupaa.

Yksittäiseltä opiskelijalta peritään opintojakson arviointimaksuna 200markkaa. Tämä hinta sisältää opiskelun ohjauksen, arvioinnin ja palaut-teenannon sekä todistuksen kirjoittamisen. Mikäli yksittäinen opiskelija ei pystysuorittamaan opintojakson maksua, voi hän hakea Internetixiltä stipendiä, jokaoikeuttaa ilmaiseen opiskeluun.

Oppilaitosten ja yritysten kanssa maksuista sovitaan tapauskohtaisesti.Perusperiaate maksuissa on, että jos arvioinnista huolehtiva opettaja tuleeInternetixistä, oppilaitos ja yritys maksaa sekä arvioinnista että oppimateriaalinkäytöstä. Jos taas arvioiva opettaja tulee oppilaitoksesta tai yrityksestä, maksusuoritetaan vain oppimateriaalin käytöstä.

3 2

Tämän selvityksen yhteydessä kysyttiin kahdeksalta opiskelijalta Internetinvälityksellä heidän kokemuksiaan. Haastatellut opiskelijat olivat joko yksit-täisten kurssien suorittajia tai Otavan Opiston aikuislukion kurssien suorittajia.Opiskelussa näyttää olevan seuraavia tavoitteita:– opiskelu, jonka tavoitteena on lukion suorittaminen– opiskelu muiden opintojen (mm. opettajan pedagogisten opintojen) tueksi– opiskelu harrastusten tueksi– opiskelu työn tueksi (esimerkiksi opettajan työhön etsitään ideoita)– opiskelu, jotta saa kokemuksen Internetin kautta opiskelusta (tällöin sisältö

ei ole olennaista).Kysymykseen, oliko opiskelun aloittaminen helppoa, eräs opiskelija vastasiseuraavasti:

“Kyllä!!! Tuntuikin ihan uskomattomalta, että jonkun näin hienonjutun pääsi aloittamaan HETI, ilman monimutkaisia kommer-venkkejä. Muussa tapauksessa se olisikin saattanut kaatua siihen.Aloitin samana iltana, kun löysin (sattumalta) Internetixin sivun!”

Opiskelua luonnehtiessaan opiskelijat viittaavat osittain samoihin element-teihin kuin etäopiskelussa yleensäkin: toiveena on saada myös lähiopetusta sekänopea palaute. Opettajan antama palaute näyttäisi olevan erittäin tärkeää sensuhteen, kuinka mielekkääksi opiskelu koetaan. Näin ollen verkko-opiskelu eiole eikä voi olla vain tiedon ja materiaalin hankintaa verkosta, vaan sisällönasiantuntijan tulee olla kiinteästi yhteydessä opiskelijaan ja tietää se, mitäopiskelija voi ja mitä hänen pitää verkossa tehdä. Tässä paljastuu, että välineestäriippumatta opettajaan ja prosessiin liittyvät asiat nousevat hyvin samanlaisinaesille.

Internetix Campuksen opiskelijat totesivat valinneensa juuri tämän opis-kelutavan siksi, että se on ajasta ja paikasta riippumaton. Kysymykseen, olikoopiskelu helppo aloittaa, eräs toinen opiskelija vastasi:

“Oli, sillä verkon kautta tapahtuva opiskelu sopii itselleni vallanmainiosti Ai ka- ja paikkariippumattomuus on asioita, jotka painavatomassa valinnassani paljon. Mulla ei ole perheen ym. syiden takiamahdollista lähteä säännöllisesti esim. opiskelemaan. Verkon kauttavoin suorittaa opiskelua silloin kun on aikaa.”

Toisaalta opintojen loppuun vieminen riippuu olennaisesti siitä, onko opis-kelijalla kone käytössä. Eräs opiskelija toteaa seuraavaa:

“Aloittaminen Internetixissä on hyvin helppoa, loppuun vieminenvaikeampaa, koska se on laiteriippuvaista eli käytössäni on tietokonevain rajallisen ajan. Jos kotonani olisi myös tietokone niin asia olisitoisin.”

Toiveina esitettiin oppiainevalikoiman laajentamista ja yhteiskunnan tukeanäille hankkeille, jotka mahdollistavat jokaisen opiskelun. Yhteiskunnan tukeakaivattiin erityisesti sisältöjen tuottamiseen. Opiskelijat kokivat, että opinnotpysyvät pystyssä tai kaatuvat sen mukaan, kuinka hyvin sisältö on tuotettu.Toisaalta opiskelijat kokivat, että vaikka sivut oli hyvin rakennettu, niin toteut-taminen jäi ala-arvoiseksi juuri opettajan ylimalkaisuuden takia.

Ja edelleen ideoitiin kansalaisten mahdollisuutta päästä joustavasti käyt-tämään tietokoneita:

“Laitteita pitäisi olla saatavilla edullisesti ympäri vuorokaudenkirjastoissa myös voisi olla enemmän tietokoneita ja kirjastojenaukioloajat voisivat olla huomattavasti pidemmät tai kirjastoissa voisi

3 3

olla erillinen Internet-osasto joka olisi avoinna aina tai ainakin hyvinmyöhään illalla.”

Tässä opiskelijan kommentin yhteydessä voidaan viitata Kirjasto-luvussaKirjakaapelin toiveeseen avata "yökirjasto", jolloin tietokoneen käyttö olisimahdollista vuorokaudenajasta riippumatta.

Suomen virtuaalinen avoin yliopistoTiedot perustuvat seuraaviin lähteisiin– http://suvi.helsinki.fi/– projektipäällikkö Seija Malmin haastattelu 27.5.1998

Opetusministeriön tuella on kehitetty myös Suomen virtuaalista avointayliopistoa, SUVIa. Se on kuitenkin toteutunut vain informaatiokanavana opis-kelumahdollisuuksista, eikä sen kautta voi suorittaa opintoja. Tosin tavoitteeksion asetettu valtakunnallisten opintokokonaisuuksien tuottaminen. Tämä ontosin ristiriidassa sen koulutuspoliittisen kannanoton kanssa, että avoinyliopisto-opetus toteutetaan hajautetusti eri yliopistoissa. Toisaalta esimerkiksilaaja opiskelijoiden opetustaidollinen ohjaus ja opintoneuvonta voitaisiin hyvintoteuttaa avoimen yliopiston kautta siten, että se palvelee kaikkia aikuis-opiskelijoita. Tämä olisi perusteltua, sillä käytössä olisi tällöin kaikkien yliopis-tojen kasvatustieteellinen ja aikuiskasvatustieteellinen tutkimus ja tietämys.

SUVIn ohessa jokainen Suomen avoin yliopisto voi tarjota omia kurssejaanverkossa. Varsinaisia itsenäisesti opiskeltavia avoimen yliopiston kursseja onsuhteellisen vähän. Alla on se tarjonta, joka löytyi Suvin kautta ohjatuille eriavoimen yliopiston verkkosivuille, joita on yhteensä 19 yliopistolla tai korkea-koululla.– Helsingin yliopiston avoin yliopisto http://www.avoin.helsinki.fi/

Johdatus oikeustieteeseenTietotekniikan alkeet

– Oulun yliopiston avoimen yliopiston http://oyt.oulu.fi/avoin/verkkosivuilla todetaan, että opetusta järjestetään lähi-, etä- ja monimuoto-opetuksena sekä yksilöopintoina. Erityisesti Oulussa kehitetään telemaattisiaoppimis-ympäristöjä ja tietoverkkopalveluja (videoneuvottelu, www).Verkossa suoritettavaa opiskelua ei sivuilta löydy.

– Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto http://kala.cec.jyu.fi/avoin/Ympäristökemiaa verkko-opetuksenaTämä ympäristökemian jakso kuuluu Ympäristötieteiden approbaturinYmpäristökemian ja ekotoksikologian opintojaksoon, joka on kaikkiaankahden opintoviikon mittainen. Ympäristökemian osuus (1 ov) onmahdollista suorittaa joko perinteisesti luento-opetuksena tai verkko-opetuksena itsenäisesti artikkeleita ja oppimateriaalia lukien ja oppimis-tehtäviin vastaten. Jaksoa käytetään myös oppimateriaalina lukioidenkemianopetuksessa.

Yllä olevat viitteet verkko-opiskeluun osoittautuivat niukaksi siihen nähden,että erityisesti avoimen yliopiston avoimuuden periaatetta on yhteiskuntatukenut vahvasti viime vuosina. Avoimet yliopistot ovat myös aiemmintoimineet vahvasti uusien opetusmuotojen kehittäjinä.

3 4

Toki on painotettava, että avoimet yliopistot toteuttavat avoimuutta jajoustavuutta järjestämällä jo perinteiseksi käyneitä monimuotokursseja sekäyksilöopintoja, joihin voi osallistua ilman aika- ja paikkarajoituksia. Nämäopinnot eivät edellytä (eivätkä siis juurikaan hyödynnä) verkkotyöskentelyä jatoteuttavat tällä tavoin ehkäpä verkko-opiskelua paremmin opetuksen tasa-arvoista saatavuutta.

Internetixin ja avointen yliopistojen tavoin koulutusta tarjotaan verkossamuuallakin. Useasti kyse on kuitenkin palvelun tarjoajan/oppilaitoksen kurs-seista, jotka on aiemmin toteutettu perinteisesti ja nyt siirretty verkkoon.Esimerkiksi Tieturi Online (http://www.tieturi.fi/online/) tarjoaa ohjattua itse-opiskelua, jossa yhdistetään perinteinen etäopetus Internet-tekniikan suomiinuusiin vuorovaikutuksen mahdollisuuksiin. Näissä Tieturin kaltaisissa tapauk-sissa Internet ei ole väline, jonka varaan opetus rakennetaan, vaan se on lisäehkäpä hyvinkin vakiintuneeseen toimintaan.

Suurin osa verkkoon siirretystä opetuksesta on käytettävissä, mikäli opis-kelijalla on tietotekniikan ja Internetin perustaidot ennen opintojen alkua.Tähän viittaa mm. kommentti Tieturista.

“Meillä opiskeltavat asiat ovat aika teknisiä ja ehdottomasti näyttäisisiltä, että tekniikan (webbi-selaimet, sähköpostit) täytyy olla hyvinhallussa ja aiheet joita opiskellaan ovat toistaiseksi olleet ohjelmis-toihin liittyviä.” (Sähköpostihaastattelu Minna Kivihalme 29.4.1998)

Tässä voi olla kyse myös tietyllä tavoin kehitysvaiheesta, jolloin ensinharjoitellaan verkkokurssien toteuttamista niiden opiskelijoiden ja opettajienkanssa, jotka hallitsevat Internetin perustaidot, ja vasta tämän jälkeen laajenne-taan markkinoita myös muille opiskelijoille.

Nyt onkin tärkeää pohtia, tuetaanko oppilaitosten verkkokurssien raken-tamista siten, että niistä hyötyvät vain oppilaitokseen opiskelijoiksi (tutkintoasuorittamaan) tulleet vai lähtevätkö ne avoimuuden periaatteesta kutenInternetix ja Freenet näyttäisivät tekevän?

JohtopäätöksetYhteiskunnan tasolta "vapaat verkot" toteuttavat sitä tietoyhteiskuntastrategiaa,jossa tietokoneita käytetään tavoitteelliseen opiskelutoimintaan. Yksilön tasollavoidaan tehdä entistä joustavampia opintosuunnitelmia. Kuten edellisessäkinluvussa, hyväksi koetaan entistä joustavampi yhteys asiantuntijoihin, opettajiinja muihin samoista asioista kiinnostuneisiin silloin, kun se itselle parhaitensoveltuu.

Nämä hankkeet eivät varsinaisesti opeta tieto- ja viestintätekniikanperusteita. Freenetin kaltaiset järjestelmät voivat taata perustarpeet eli antaatarvittavat tunnukset ja toimintaympäristön. Tasa-arvon näkökulmasta tarkas-teltuna voidaan Freenetin kaltaiset hankkeet nähdä tasa-arvoa edistävänä taiylläpitävänä. Mutta opiskelun tarjoaminen verkossa tukee tasa-arvoa vain siinätapauksessa, että sama opetus on edelleen mahdollista saavuttaa myös ilmanverkkoa, ehkä perinteisin aikaan ja paikkaan sidotuin vaatimuksin.(Esimerkiksi Internetixin tarjoamat lukion kurssit voi edelleen suorittaa myösperinteisesti.) Mikäli opetusorganisaatiot siirtyvät tarjoamaan joitain opinto-kokonaisuuksia vain verkon käyttäjille, tasa-arvo voi vaarantua, mikäliverkkoon pääsyä ja tietokoneen käyttöä ei tehdä kaikille mahdolliseksi, helpoksija edulliseksi. Tämä on tärkeää, sillä on kuitenkin väistämätöntä, että kursseja,

3 5

jotka suunnitellaan ja tehdään alun perin verkkoon, ei kannata järjestääperinteisesti, eikä se ole verkko-opetuksen tarjoajien tavoitteena tai intres-sinäkään.

Toisaalta tasa-arvo toteutuu tarkasteltaessa henkilöitä, joiden osallistuminenperinteisempään opetukseen oppilaitoksissa on vaikeaa. Esimerkiksi vanhukset,vammaiset ja syrjäseuduilla asuvat ovat verkko-opetuksen laajentuessa jamonipuolistuessa tasa-arvoisemmassa asemassa nuorten, terveiden taajamissaasuvien ihmisten kanssa.

Erilaisista rooleista tarkasteltuna voidaan todeta, että verkossa järjestettäväopetus tukee ensinnäkin ammatillista koulutusta ja tavoitteista yleissivistävääkoulutusta. Lisäksi sillä on yleissivistävä vaikutus, mikäli materiaali on jokaisenverkon käyttäjän saatavilla. Tällöin kansalaisen on helppo tutustua erilaisiinoppiaineisiin ja tieteen-aloihin systemaattisesti.

Tässä osaraportissa ei tarkasteltu verkossa tapahtuvaa opetusta pedagogisestanäkökulmasta. Olennaista on kuitenkin, että jatkossa huolehditaan erityisestiopetuksen sisällöllisestä ja pedagogisesta laadusta.

3 6

2.4 Kirjastot

Markku Juusola

Tämä luku koostuu kirjastoihin liittyvästä tieto- ja viestintätekniikan käytönyleiskatsauksesta ja kolmen tapauksen esittelystä. Tapauksiksi on valittuHelsingin Kirjakaapeli, joka on Suomen ensimmäinen Internet-yhteyksillävarustettu kirjasto, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, jossa on panostettuInternet-tiedonhakuun, ja Kaustisen kunnankirjasto, joka on saanut paikallisenalueverkon ohessa yllättäviäkin lisätehtäviä.

Aivan tuoreita tilastoja Internetin ja multimedian käytöstä kirjastoissa ei ole.Uusimmat selvitykset valmistuvat syksyllä 1998. Tuoreimmat kansalliset, alueel-liset, kunnalliset ja kirjastokohtaiset tiedot ovat Mainio-kirjastotietokannassa,jota kirjastot päivittävät itse: http://mainio.lib.hel.fi/.

Ennakkotiedot kertovat, että kirjastojen verkottuminen jatkuu ripeästi.Länsi-Suomen läänissä kansalaiset pääsevät käyttämään Internetiä jo yli 80prosentissa kirjastoista.

Vuoden 1997 lopulla noin 80 prosenttia kunnankirjastoista käytti Internetiähenkilökunnan työvälineenä, mm. tiedonhaussa. Asiakkaille tarkoitettuInternet-yhteys sisältää yleensä aina www-haut ja selailun, noin joka toisessakirjastossa ovat lisäksi tarjolla IRC (keskustelukanavat), Telnet (merkki-pohjainen komentoyhteys toisiin tietokoneisiin, esimerkiksi tietokantojenkäyttöä varten), sähköposti ja FTP (ohjelmien imurointi omalle levykkeelle).Pääsyä Internet-päätteille yleensä jonotetaan. Pullonkaulana ovat mm.päätteiden määrä ja henkilökunnan aikapula kouluttautua ja perehtyä asiaan.Esteenä voi olla myös kunnan sisäisten verkkojen ja tehokkaiden yhteyksienpuute. Kokemukset ovat kuitenkin olleet hyviä, pelättyjä hakkerointi- taihäiriköintitapauksia on ollut odotettua vähemmän. (Verho, 1997)

Vuonna 1996 Tiedon Talo -hankkeesta lähetettiin kaikille 439 yleisellekirjastolle kysely Internetin käytön laajuudesta, käyttötarkoituksista, kirjastojenaineistotuotannosta ja Internetin käytöstä tiedon haussa. Kyselyn tulokset janiihin liittyvät arviot ovat tällä hetkellä tuoreinta aineistoa.

Taulukko 2.2. Internetin yleisökäyttö mahdollista vuosina 1993–1997 Suomenyleisissä pääkirjastoissa Tiedon Talon kyselyn perusteella.

Yleisökäyttö kaikista pääkirjastoistaYhteyksien lukumäärä %

1993 0 0,01994 2 0,51995 43 9,81996 205 46,71997 272 62,0

Lähde: Tiedon Talo, http://www.lib.hel.fi/tiedontalo/yle.htm

Kyselyssä käyttö jaettiin virkailija- ja yleisökäyttöön. Tulosten mukaanvirkailijakäyttöön tarkoitetut Internet-yhteydet ovat yleisökäyttöä yleisempiä.Kattavuus oli yli 70–80 prosenttia vuoden 1997 lopussa. Luvut vaihtelevat

3 7

lääneittäin 55 prosentista yli 80 prosenttiin. Internetin käyttö oli levinnytlaajimmin entisissä Mikkelin, Hämeen, Vaasan ja Oulun lääneissä. Kirjastojenmäärään suhteutettuna yhteyksien määrä on pienin entisessä Turun ja Porinläänissä, koska alueella on paljon hyvin pieniä kuntia, joista osa ei ainakaantoistaiseksi käytä atk:ta. Erojen arvellaan tasoittuvan ajan myötä.

Asiakkaiden käyttöön tarkoitetut Internet-yhteydet lisääntyivät huimastivuosina 1994–1997. Vuonna 1993 yhteyksiä ei ollut lainkaan, vuoden 1997lopulla kahdessa kolmasosassa kirjastoista.

Henkilökunnan kokema hyötyKyselyyn vastanneet kirjastot pitivät Internetin käytön tärkeimpinähavaittavina hyötyinä seuraavia:

1. Hyödyllisimpänä pidettiin Internetin käyttöä ammatillisessatiedonhaussa, 78 prosenttia vastanneista

2. Asiakkaiden tasa-arvon takaaminen tietosisältöjen saannissa,76 prosentt ia

3. Kirjaston imagon positiiviset muutokset, 74 prosenttia4. Hyödyllinen tai melko hyödyllinen viestinnässä, 63 prosenttia5. Melko tai erittäin hyödyllinen tiedonhaussa asiakkaille, 62 prosenttia6. Suuria hyötyjä kaukopalvelutoiminnassa, 54 prosenttia7. Hyödyllinen kirjaston tiedotuksessa, 50 prosenttia.

Toistaiseksi perinteiset tiedotuskanavat tavoittavat enemmän asiakkaita –toisaalta Internetin välityksellä tavoitetaan asiakkaita, jotka muuten eivät yleisiäkirjastoja juuri käytä.

Kirjastoalalla on havaittavissa selviä merkkejä lisääntyvästä yhteistyöstäkirjastojen kesken ja tietoverkon mahdollisuuksien hyödyntämisestä – juhla-puheiden lisäksi myös todellisuudessa.

Tiedon Talohttp://www.lib.hel.fi/tiedontalo/

Tiedon Talo on opetusministeriön rahoittama ja Suomen kirjastoseuran organi-soima kansallinen hanke, jonka tavoitteena on edistää, koordinoida ja tukeaInternetin ja sen tietosisältöjen virkailija- ja yleisökäyttöä yleisissä kirjastoissa.Vuonna 1995 alkaneessa projektissa on työskennellyt aluksi kolme jamyöhemmin neljä päätoimista suunnittelijaa.

Hankkeen tehtäviin kuuluvat mm. Internetin sisällön jäsentäminen jatiedonhaun kehittäminen yleisiä kirjastoja varten, kirjastojen Internet-työnkoordinointi ja seuranta, kansainvälisten yhteyksien, Tiedon Talon ja SYKE-sivujen ylläpito.

Hanke päättyy alkuperäisessä muodossaan tämän vuoden lopulla, mutta sejatkuu Helsingin kaupunginkirjaston hallinnoimana ainakin vuoden 1999maaliskuuhun. Hanke muuttuu kirjastonhoitajien koulutuskeskukseksi.

3 8

SYKE – Suomen Yleisten Kirjastojen Etusivuhttp://www.lib.hel.fi/syke/

SYKE on vuonna 1995 aloitettu yhteinen väylä kirjastojen palveluihin.SYKEssä ylläpidetään listaa Suomen yleisten kirjastojen www-sivuista ja muistakirjastojen tuottamista aineistoista. Sivuilla on linkkejä kirja- ja kirjastoalanpalveluihin ja järjestöihin, strategioihin, raportteihin, hakemistoihin ja artik-keleihin. SYKEssä julkaistaan matkakertomuksia, esitelmiä ja työpaikka-ilmoituksia. SYKEn toimituskuntaan kuuluvat Tiedon Talo –projektin kolmensuunnittelijan lisäksi alullepanijoina toimineet Kirjakaapelin ja Keskuskir-jastotoimiston henkilökunta sekä Finlands Svenska Biblioteksföreningeninedustaja.

Linkkikirjastohttp://linkkikirjasto.lib.hel.fi

SYKEn ja Tiedon Talon tärkein hanke on suuren, yleistä kymmenluokitustakäyttävän Linkkikirjaston aikaansaaminen. Sen ylläpito on työlästä, ja siksikirjastot kokoavat sitä yhdessä. Koska asialla on koko tiedonhaun ammat-tilaisten ammattikunta, saattaa tuloksena olla palvelu, joka päihittää tähän-astiset hakupalvelut ja -robotit.

Valittavan aineiston kielelle, muodolle, sisällön tyypille tai maksullisuudelleei aseteta rajoituksia. Pääpaino on alkuperäisessä aineistossa, jolla on käyttö-arvoa tietopalvelussa, jonka laatu ja luotettavuus voidaan varmistaa, jotaylläpidetään aktiivisesti ja jonka saatavuus on turvattu koko dokumentinoletetun käyttötarpeen ajan. Linkin lisääjän on itse tarkistettava, ettei doku-menttia jo ole Linkkikirjastossa.

Kirjastoalan linkkilistatSYKE ylläpitää useita kirjastoalan sähköpostilistoja:– Bibban – svensk diskussionsgrupp för folkbiblioteken i Finland– Kirjasto-kaapeli-keskustelu, joka on laaja kirjastoja, asiakkaita ja eri alojen

asiantuntijoita yhdistävä keskustelulista, 819 tilaajaa– Lasten- ja nuortenkirjastolista, joka on lasten- ja nuortenkirjastotyötä teke-

vien valtakunnallinen keskustelukanava– Linkkikirjastolista, jolla tiedotetaan Linkkikirjaston luetteloinnin kannalta

olennaisista muutoksista ja lisäyksistä– Nordbibit – nordisk diskussionsgrupp för biblioteken– Tietopalvelulista, joka on kirjastojen tietopalveluiden apuväline– Verkkoasialista, verkkoasioista kiinnostuneille.Kirjastonhoitajat lähettävät tietopalvelulistalle ratkaisemattomia tietopalvelu-kysymyksiään, joita asiakkaat ovat esittäneet, ja pyytävät kollegoilta mahdollisiavastauksia. Kaikki viestit tulevat kaikkien tilaajien luettaviksi:

3 9

Musiikki: tukkilaislaulut, Wed, 11 Feb 1998, 9.28Minkä nimisessä tukkilaislaulussa on loppusäkeenä ”hei halki japoikki pannaan pinot ”?Terv. Pirjo Ojala, Lahden kaup.kirjasto, musiikkiosasto

(vastaus) 18.44Kyseessä lienee Matti Louhivuoren ”Jätkän puheenvuoro” (säv. KariAava eli Toivo Kärki) v. 1967. Urpo Haapasen ”Suomalaisten ääni-levyjen taiteilijahakemistosta” löytyivät nämä tiedot.t. Jukka HuhtiniemiMikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto/musiikkiosasto

Tieto: algot niska, Thu, 23 Apr 1998, 19.07Asiakas etsii kirjaa, joka kertoo Algot Niskasta, pirtun salakuljettajasta.Kyseessä ei ole A. N.:n itsensä kirjoittama teos ”Yli vihreän rajan”.Kirja saattaa olla vanhakin – 50- tai 60-luvulta.Lauri HolopainenOulunkylän kirjasto, Helsinki

(vastaus) 24 Apr 98, 08:37:10Olisikohan kyseessä Algot Niskan teos Seikkailujani. KustantajaKanervan kustannusliike Lahdessa v. 1931. Lindan mukaan kirjaa onvain H3:ssa, joka ei lainaa sitä ja Suomalaisen kirjallisuuden seurankirjastossa (jonka kirja on nyt lainassa meillä). Mandassa kirjaa eilöydy.TerveisinMaarit HelénTampereen kaupunginkirjasto

Kyselyn mukaan 77 prosenttia Internetiä käyttävistä kirjastoista seuraa SYKE-sivuja, 69 prosenttia Tiedon Talo -hanketta ja 42 prosenttia Kirjasto-kaapeli-postituslistaa.

Infoplaneetta – virtuaalikirjasto 9–12-vuotiaillehttp://www.infoplaneetta.hyvan.helsinki.fi

Synty ja taustatekijätChilias on kaksivuotinen (1996–1998) EU-projekti, jonka tuloksena on syntynytvirtuaalikirjasto Infoplaneetta sekä tiedonhankintataitojen oppimateriaalia9–12-vuotiaille koululaisille kuudessa maassa (Saksa, Englanti, Kreikka,Espanja, Portugali ja Suomi) sijaitsevien kirjastojen yhteistyönä. Suomalaisiapäätoteuttajia ovat Vantaan kaupunginkirjasto ja Koulun tietotekniikkakeskus.Mukana ovat olleet myös Suomen Kuntaliitto, Akateeminen Tietopalvelu Oy jaTurun yliopiston Oppimistutkimuksen keskus. Yhteistyössä on ollut mukanakirjastonhoitajia, opettajia sekä kasvatustieteen ja tietotekniikan asiantuntijoita.Suomalaisten vastuulla oli kotimaisen virtuaalikirjasto Infoplaneetan lisäksitiedonhankinnan oppimateriaalin toteuttaminen.

4 0

Hankkeen tavoitteet ja niiden saavuttaminenHanke käynnistyi kansainvälisellä käyttäjätarveanalyysilla, jonka tulosten – elilasten toiveiden – perusteella kansallisten virtuaalikirjastojen sisältöinä ontoteutettu kuusi aihekokonaisuutta: musiikki, urheilu, eläimet, kirjallisuus, omakirjasto ja oma kotipaikkakunta. Syntyneet Internet-sivut ovat nyt osa mukanaolleiden kirjastojen lastenkirjastopalvelua.

Analyysi näyttää onnistuneen hyvin, sillä Infoplaneetta on kohderyhmänsänäköinen. Vaikka käyttökokemukset ovat vasta alkaneet, voi esimerkiksi Moik-kalaatikon vilkkaudesta ja mutkattomasta tavasta, jolla kotimaiset lasten- januortenkirjailijat esittäytyvät, päätellä, että Infoplaneetasta voi tulla pysyväpalvelu ahmimisikäisille.

Oppimistavoitteet ja niiden saavuttaminenInfoplaneetan osilla on erilaisia oppimistavoitteita ja niiden saavuttamista onmahdotonta arvioida, koska hanke on vasta avattu. Monet osiot edustavatansiokkaasti perinteistä tiedon tai taidon siirtämiseen perustuvaa oppimis-käsitystä. Kirjoista-osastolla on kirjailija Taru Mäkisen ohjeita luovaan kirjoitta-miseen. Selkeitä ohjeita ja neuvoja niiden toteutukseen on sopivan tiiviisti, puo-lentoista liuskan verran. Aiheeseen motivoitunut saa varmaan tarvitsemansaavun, mikäli jaksaa lukea koko tekstin.

Eläinsivuilla on kuvitettuja kotimaisten villi- ja kotieläinten esittelyjä, tietoa,jota voi käyttää myös kouluissa. Toisaalta vastaavaa materiaalia löytyymuistakin. Eläinsivuilta on linkkejä valikoituihin eläinaiheisiin www-doku-mentteihin. Näin käyttäjää ohjataan itsenäiseen tiedonhankintaan.

Aktiivisen oppimisen perusominaisuuksien toteutuminenInfoplaneetta houkuttelee monin helpoin tavoin käyttäjiään laittamaan tuotok-siaan esille Planeetan sivuille. Tarina-sivuille tuli nopeasti parikymmentä lastenomaa kertomusta, jotka perustuvat sivuilla olevaan kuvasarjaan. Mitä ilmei-simmin idea motivoi kirjoittamaan.

Mahdollisuus yhteistoiminnan lisäämiseen on tehty Infoplaneetassa hel-poksi. Kirjailijat on esitelty hyvin mutkattomasti ja henkilökohtaisesti. Useim-mille voi lähettää sähköpostia, jolloin keskustelu on ainakin periaatteessamahdollista.

Keskustelu- ja kontaktipalsta Moikkalaatikko on jaettu teemoittain osas-toihin. Viestejä voi lukea helposti ja niihin voi vastata helposti. Koululais-kulttuuriin olennaisesti kuuluvia vitsejä on tullut nopeasti yli 30 kappaletta,samoin terveisiä ja ystävänhakuviestejä. Keskusteluihin ja kommentteihin roh-kaistaan. Muutama keskustelu on alullaan, muttei kovin pitkällä. Ylläpitäjätlupaavat poistaa asiattomuudet.

Erityisen positiivista ja ansiokasta Infoplaneetassa ja koko Chilias-projektissaon, että se yhdistää monenlaisia aihepiirejä paikallisella, kansallisella jakansainvälisellä tasolla ja ottaa koko ajan huomioon kohderyhmänsäkiinnostuksen kohteet. Infoplaneetta on näiden tasojen leikkauskohdassa jaleikkauksen mahdollistaa Internet-tekniikka. Esimerkiksi urheiluosastollaesitellään suosituimpia urheilulajeja ja niiden harrastusmahdollisuuksiaVantaalla. Käyttäjiä rohkaistaan kertomaan mm. Kokemuksistaan eri lajeistaMoikkalaatikossa.

4 1

Internet-tiedonhaun hyödyt ja ongelmat kirjastoissaTiedon Talon kyselyssä tiedonhakua koskeviin kysymyksiin vastanneista 158kirjastonhoitajasta selvästi yli puolet käytti vastausvaiheessa Internetiävähintään viikoittain ja loput harvemmin. Yleisimmin Internetiä käytettiin,kun etukäteen arveltiin tai tiedettiin, että kyseisestä aiheesta löytyy tietoa sitäkautta. Puolet kirjastoista vastasi, että Internetiä käytetään myös silloin, kunasiakas nimenomaan niin haluaa. Yksi totesi, että verkosta haetaan tietoa vaintässä tapauksessa. Muina syinä mainittiin uteliaisuus, kustannussyyt sekätiedonhaun harjoittelu.

15 vastaajaa maakuntakirjastoista totesi, että Internetiä käytetään silloin, kuntiedonhaku kyseisestä aiheesta on muilla keinoilla hankalaa. Tällaisia aiheitaovat esimerkiksi aikataulut, uutiset, säätiedot, ajankohtaistieto (esimerkiksiIsraelin ja Palestiinan rauhansopimus ja siihen liittyvät asiakirjat), urheilu(esimerkiksi Formula-ajot), ulkomaisten oppilaitosten yhteystiedot, matkailuunliittyvät tiedot (esimerkiksi Italian hotellien yhteystiedot), rock- ja pop-musiikki,elokuvat ja tv-ohjelmat, tietotekniikkaan liittyvät kysymykset, virallistieto sekäyrityksiä koskevat tiedot.

Yksittäisinä löytöinä vastaajat mainitsivat mm. kaukopalvelun apuvälineet(Keskuskirjastotoimiston sivulla), Pharmaca Fennican, uuden tautiluokituksensekä hallituksen esitykset.

Tätä selvitystä varten Kirjasto-kaapeli-listalle tehtyyn kyselyyn tuli mm.tällaisia vastauksia; ensiksi Kangasalan kirjastosta Marja-Leena Piispanen jaElina Rauhala-Kari:

"Internetistä löytyy runsaasti tietoa, jonka selvittäminen aikaisemminolisi ollut hidasta, vaikeaa tai mahdotonta, esimerkiksi uudet,ajankohtaiset asiat, josta ei painettua tietoa kirjoissa tai lehdissä vieläole. Toisaalta kaikkea ei kannata ensimmäiseksi hakea Internetistä,perinteiset välineet voivat olla täysin riittäviä. Tiedonhakuun sovel-tuvia romppuja meillä on suhteellisen vähän, muutamia kymmeniäon lainattavaksi.

Hakuesimerkkejä Kangasalalta:– musiikkitapahtumien ja teatterien ohjelmat, aikataulut, lippujen

saatavuus ja hinnat, erilaiset yhteystiedot, keikkakalenterit.– kulttuuritapahtumat ulkomailla, esimerkiksi Prahaan lähtijälle

tietoa kyseisen viikon teatteri- ja konserttiohjelmista.– vieraskielinen uutisaineisto maahanmuuttajille, kun lehtien tilaa-

miseen ei ole määrärahoja. Harvinaisilla kielillä ei ole kirjal-lisuuttakaan juuri saatavissa.

– valmisteilla olevat lait, esimerkiksi kirjastolaki, säädökset koulu-piireistä.

– Internetissä on paljon erilaisia hakemistoja: satuhakemistot,romaani-tietokanta Roma, mutta jos niistä ei ole apua, kirjastojentietopalvelulistalle voi lähettää kysymyksen, johon todennäköisestisaa myös vastauksen.

4 2

Tällaisiin kysymyksiin Kangasalan kirjastossa on löydetty vastauksiaInternetistä:– Tietoa kehitysvammaisten kuntoutuksesta?

Kirjallisuutta on, mutta se oli lainassa, Internetistä löytyi hyväartikkeli.

– Mikä on nimeltään kirja, joka kertoo hantien kulttuurista?Tieto löytyi Ihmemaan haulla. Kirja on Viimeinen aamutähti.

– Koululaiselle tietoa Lyonista?Paikalla olevissa matkakirjoissa oli hyvin vähän tietoa, muttaYahoon aihehakemiston avulla löytyi mm. Lyonin kaupunginvirallinen sivu sekä muuta tietoa englanniksi.

– Ajantasaista tietoa Kangasalasta?Elinkeinorakenne, tilastotietoja, sademäärä"

Tiedonhaku aloitetaan maakuntakirjastoissa useimmiten kirjaston omalta koti-sivulta tai kootuista kirjanmerkeistä. Puolet kirjastoista ilmoitti käyttävänsäapuna SYKE-tiedonhankintasivuja. Muutamia mainintoja saivat Hämeenlin-nan kaupunginkirjaston sivut, Kirjakaapelin sivut, Telen Keskuskatu ja entisenVaasan läänin elektroninen kirjasto.

Lähes puolet vastasi, että yleensä etsitty tieto löytyy ilman ongelmia. Kunongelmia esiintyy, ne liittyvät yleisimmin tulosjoukkojen suuruuteen ja löy-dettyjen dokumenttien relevanssiin. Myös hitaat yhteydet ovat useille vastaajilleongelma. Muutama mainitsi oman osaamattomuuden ja kielitaidon puutteenhankaluutena tiedonhaussa. Esille tulivat myös hakuvälineiden puutteellisuusja niiden erilaiset hakulogiikat sekä Internetin sisältämän tiedon laadun jaluotettavuuden arvioinnin hankaluus.

Esimerkki Varkaudesta:"Varkaudessa ei haeta kovinkaan paljon tietoa, johon käyttäisimmeInternetiä, sillä tietopalvelusta puuttuu Internet-mikro ja se tietenkinvaikeuttaa tiedonhakua Internetistä. Joistakin asioista on haettu tietoa(mm. El Niño -ilmiö) ja pidämme aina Internetin mielessämme.Olemme käyttäneet tähän asti Internetiä eniten kaukopalvelussa eliteosten paikannuksessa. Taitomme etsiä tietoa Internetistä ei vielä olehyvä ja niinpä usein saamme liian ison joukon viitteitä tai ne eivät olesuomenkielisiä, kuten asiakkaamme toivoisivat."

Internet-tiedonhaun suurimpana ongelmana pidetään yleisesti verkkodoku-menttien kuvailujen eli metadatan vähäisyyttä ja heikkoa laatua. Ensivuosikymmenen alussa, kun verkoista löytyy ainakin kertaluokkaa nykyistäenemmän tietoa, tehokkaaseen ja tarkkaan hakuun tarvitaan välttämättä paljonlisää laadukkaita verkon resurssien kuvailuja. (Hakala & Hormia-Poutanen,1997) Kirjastojen ylläpitämässä Linkkikirjastossa ongelma on otettu huomioon:kaikista linkeistä on mukana metadata.

Internet-ongelmat kirjastoissaSuurin ongelma Internetin hyödyntämisessä ei kyselyn mukaan ollut raha, vaanaikapula. Tämä on hyvä esimerkki tietoyhteiskuntaretoriikan, tietotekniikanihan oikeasti lupaamien mahdollisuuksien ja julkisen talouden rahapulanristiriidasta. Tiedon Talon kyselyn mukaan kirjastotyöntekijät tekisivät mie-lellään kaikenlaista hyödyllistä uuden tekniikan avulla, mutta henkilö-

4 3

kuntapula pakottaa keskittymään vain oleellisimman toiminnan pyörittä-miseen. Suurimmiksi ongelmiksi kyselyssä kirjattiin:– Aikapula aiheuttaa melko paljon tai paljon ongelmia Internetin käytössä,

87 prosenttia oli tätä mieltä. Tämä liittyy resurssipulaan: On kiire, koskahenkilökuntaa ei ole tarpeeksi.

– Osaamisen puutteellisuus on ongelma, 68 prosenttia vastasi. Ongelma liittyyedelliseen: Kun aika on kortilla, ei ehditä paneutua, harjoitella, kokeilla.Vain 8 prosenttia vastaajista piti tietotaitoaan riittävänä.

– Tekniset ongelmat ovat vaikeita, 57 prosenttia arvioi.Vähiten ongelmia liittyi yllättäen rahaan (41 prosenttia melko paljon tai paljonongelmia) sekä koulutuksen järjestämiseen (34 prosenttia). Taloudellisiin resurs-seihin ei liittynyt ongelmia 13 prosentissa kirjastoista, koulutuksen järjestämi-nen on ollut ongelmatonta neljäsosassa vastanneista kirjastoista. Kirjastojenuutuushankinnat ovat supistuneet 1990-luvulla kolmanneksella. Pari miljoonaateosta – yli vuoden hankintojen määrä – on jäänyt ostamatta, verrattuna edelli-siin vuosiin. Lainaus on kuitenkin lisääntynyt tällä vuosikymmenellä 22prosentilla. Kirjastojen tasoerot ovat kasvaneet. Myös asiakkaat ovat huoman-neet tämän. Huonosti resursoiduista kirjastoista lainataan selvästi vähemmänkuin hyvin resursoiduista.

Vasta 8 prosenttia kokoelmista on elektronisessa muodossa. Tämä aineistosisältää musiikkia, äänikirjoja, kielikursseja, elokuvia ja multimediaa. Nopeastikiertävien uusimuotoisten aineistojen osuus lainoista on kuitenkin viidennes.(Verho, 1997)

Maksuton vai maksullinen – vapaa vai sensuroitu Internet-yhteys?

"Työttömät ovat tarttuneet tilaisuuteen aika kivasti. Jos käyttö maksaisiesimerkiksi 30 markkaa tunnissa jäisivät työttömät, nuoret ja opis-kelijat pois. Kenelle palvelua sitten tarjottaisiin? Kaupungin johto eiole painostanut, mutta sieltä on usein etsitty mahdollisuuksiamaksullistaa toimintaa."Kirjastonhoitaja Sirpa Kalliokoski, Hämeenlinna

Maksuttomuus on ollut kirjastotoiminnan perusperiaate. Ajatus kirjastojenmaksullisuudesta on torjuttu yleisesti. Internetiin liittyminen ja sen yhälaajempi käyttö kuitenkin maksaa. – Pitäisikö siis verovaroilla maksaa irkkailuja pornosivujen selailu, kysyvät monet. Samanhan voi tehdä kotoa ja maksaaitse. Pitääkö työttömille ja muille vähäosaisille tarjota maksuton Internet-yhteyskirjastoissa?

Opetusministeriön työryhmä sai vuoden 1996 lopulla valmiiksi ehdotuksenuudeksi kirjastolaiksi. Kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen on ehdotuksessasäädetty kunnan tehtäväksi. Kunnan täytyy ehdotuksen mukaan järjestääriittävä henkilöstö, uusiutuva aineisto ja välineistö kirjastopalvelujaan varten.Vähintään kahdelta kolmasosalta henkilökunnasta vaaditaan kirjasto- jatietopalvelualan koulutus. Kunta on velvollinen itse arvioimaan järjestämäänsäkirjasto- ja tietopalvelua samaan tapaan kuin uudessa koululaissa. Kirjastonkokoelmien käyttö kirjastossa ja lainaus ovat ehdotuksessa maksuttomia kutennykyisessä laissa. (Verho 1997)

Asiasta on käyty vilkasta keskustelua asiantuntijoiden kesken mm. lehtienpalstoilla ja Kirjasto-kaapeli-postituslistalla. Palkansaajien tutkimuslaitoksen

4 4

tekemässä selvityksessä kansalaiset antoivat kirjastolle kaikkein korkeimmanarvosanan 27 kunnallisen palvelumuodon joukossa. Kirjastolaitoksen yksityis-tämistä tai maksullisuutta kansalaiset vastustavat hyvin laajasti.

"Tällä hetkellä maksujen periminen on hyvin satunnaista ja vähäistä.Karkeasti arvioiden noin 95 prosentissa kirjastoista maksuja ei peritä,kirjoitti Kirsti Kekki opetusministeriöstä Kirjasto-kaapeli-listallamaaliskuussa 1998. Korkeinta maksua – 20 markkaa tunnilta –perittiin Rovaniemen maalaiskunnassa ja Jurvassa. Muutamissamuissa enimmäkseen pienehköissä maalaiskunnissa perittiin 5–15markkaa tunnilta."

Suomen Kuntaliitossa kirjastoasioita hoitavan Maisa Lovion mukaan maksutovat kuntien päätäntävallassa eikä valtion sääteleviä normeja tarvita. Kirjastoillaon taloudellisia syitä lisätä tuloja, ja joissain kunnissa Internet lasketaan maksul-liseksi erillispalveluksi. Kirjastoseuran tiedottajan Riitta Myllylän mukaan onvaikea uskoa, että Internet-palvelut pysyvät tulevaisuudessa maksuttomina jaettä yksittäiset kirjastot tarjoavat kaupallisia verkkopalveluja ilmaiseksi.Joidenkin mielestä maksuilla voidaan rajata käyttö olennaiseen. (Hintikka 1998,s. 100)

Maksuton kirjasto ei ole itsestäänselvyys. Yleisten kirjastojen maksullisuusvaihtelee tällä hetkellä maittain Euroopassa. Joskus kirjastokortti on maksul-linen, joskus tietyn aineistotyypin (videot, musiikki) lainaaminen on maksul-lista. Kaikissa maissa peritään sakko-, varaus- ja vastaavia maksuja.

Maksuilla on todettu olevan ensisijaisesti käyttöä ohjaava vaikutus, jolloinkeskustelussa ovat olleet nimenomaan lainausmaksut. Monessa maassa – myösSuomessa – keskustellaan tällä hetkellä kirjastojen luettelotietojen, ennenkaikkea kansallisbibliografian, maksullisesta ja maksuttomasta käytöstä. Krii-tikot pitävät maksujen perimistä kohtuuttomana, koska tiedot on tuotettuverovaroin ja ne ovat kaikille kuuluvaa kansallista kulttuuriperintöä. (Haavisto,1997)

Vain muutamissa kirjastoissa on käytössä suodattimia tai palomuuri-ohjelmia Internetin käytön rajoittamiseksi lastenosastoilla. Niiden käyttö onhankalaa: esimerkkinä on mainittu ohjelma, joka estää pääsyn mm. sanan"rinta" sisältäville sivuille; sen ohi ei pääse myöskään rintasyöpää koskevillelääketieteellisille sivuille. Kirjastonhoitajien kesken käydyissä keskusteluissasensuuria ei ole kovin yleisesti pidetty tarpeellisena. ”Tuijotusmenettely” taipoikien touhujen sanaton katselu selän takaa on useimpien mielestä riittänyt.

Kirjastojen kokemukset Internetin "ei-hyväksyttävien" sivujen käytöstäkuvastavat eri maiden kulttuureja. Pohjoismaissa Internet-aineiston hyvätpuolet on arvioitu niin suuriksi, etteivät muutamat tietoon tulleet ylilyönnit olesynnyttäneet kontrollihalua. Joissain maissa Internetin kirjastokäyttö onasetettu vastaavien tapahtumien takia kyseenalaiseksi, tai vähintään on haluttukäyttöön filtteriohjelmia. (Haavisto, 1997)

TulevaisuudennäkymiäKristiina Hormia-Poutanen, joka työskentelee informaatikkona Helsinginyliopiston maatalouskirjastossa, kirjasi vuonna 1996 kirjasto- ja tietopalvelu-alan tulevaisuudennäkymiä. Kaikki niistä liittyivät uudenlaiseen oppimiseen,uudenlaisiin oppimismenetelmiin, uudenlaisiin käsityksiin oppijoista ja opet-tajista, uudenlaisiin käsityksiin oppimateriaaleista ja elektronisista tietotuot-

4 5

teista. Kirjastoja kehitetään oppimiskeskuksiksi, joissa opiskelijoiden käytettä-vissä on monipuoliset atk-laitteistot, tiedonhakumahdollisuudet, painetut jaelektroniset tietovarannot, työtilat sekä asiantuntevat neuvonta- ja tietopalvelut.(Hormia-Poutanen, 1996)

Monin paikoin kirjastot ovat jo liittäneet Internetin myös eri asiakasryhmilletarjottavaan opastukseen. Näin Kangasalla:

"Kaikille ryhmille on opetettu perusasioita Internetissä liikkumisestaja tiedonhausta. Kirjastossa on käynyt koululuokkia (ala- jayläasteelta) tutustumassa Internetiin, lisäksi opastustilaisuuksia onpidetty naisille, eläkeläisille ja ylipäänsä aikuisille. Ideana on, etteiInternet ole vain nuorille ja miehille tarkoitettu. Maahanmuuttajilleon pidetty useita Internet-opastuksia. Kirjastolla on heille muutenvähän tarjottavaa. Internetin kautta heillä on mahdollisuus seuratakotimaansa tapahtumia äidinkielellään. Kirjaston kotisivulla ylläpi-detään linkkilistoja erikielisille maahanmuuttajille, joita tiedämmeKangasalla asuvan. Palaute on ollut hyvin myönteistä ja tilaisuudetovat olleet antoisia."

Projektipäällikkö Kalervo Huttu Forssan kaupunginkirjastosta esitteli Joustavaopiskelu tietoverkoissa -projektia Kirjasto-kaapeli-listalle tehdyssä kyselyssänäin:

"Kirjasto tarjoaa pitkäjänteistä opiskelutyötä tekevälle, romppu- jaInternet-aineistoja käyttävälle opiskelijalle tutkijanhuoneen laitteis-toineen ja yhteyksineen. Keskeistä on se, että opiskelija voi tullakirjastoon heti opiskelutarpeen lauetessa ja varata opiskeluaikojaoman aikataulunsa mukaan aamulla, illalla, päivällä, lauantaisin,sunnuntaisin, arkipäivinä, toisin sanoen silloin kuin hänelle sopii.

Ajankäyttö muist uttaa lu kusalin käyttöä, mutt a on sitä p aljonjoustavampi. Suljetussa tutkijanhuoneessa voi lisäksi harjoitella inter-aktiivisen ohjelman kanssa mm. vieraan kielen ääntämistä omassarauhassa. Palvelun puitteissa on opiskeltu Internetiä, haettu ravintola-alan lopputyömateriaalia, opiskeltu englantia, saksaa, espanjaa, italiaa(eri tasoja alkeista lähtien) ja lisäksi kreikan alkeita. Japanin kieltä onkysytty ja hankittu, ulkomaalaisia varten on suomen kursseja, joita onmyös käytetty.

Palvelu on maksullinen. Nimellinen korvaus rinnastuu lähinnätutkijanhuoneista muutenkin perittäviin vuokriin ja on tällä hetkellä200 markkaa opiskelujaksolta, joka taas voi olla enintään kuusikuukautta ja voi sisältää enintään noin 230 tuntia käyttöaikaa. Näitärajoituksia viilataan parhaan joustavuuden saavuttamiseksi asiakkaankannalta.

Palvelu sopii mielestäni hyvin kirjastoon. Sen voisi ehkä parhaitenmieltää lukusalin jatkeeksi. Se tukee omaehtoista opiskelua. Kirjasto eivielä muutu oppilaitokseksi. Yhteistyötä kansalaisopiston kanssapyritään käynnistämään."

Kirjastopalveluita integroidaan opetukseen ja tutkimukseen informaatioteknii-kan keinoin yhteistyössä kehysorganisaation, toimialan tai kunnan kanssa.

Tiedon jäsennys ja tiedonhaun apuneuvojen kehittäminen on kirjastojenerikoisalaa. Tietotekninen erikoisosaaminen kuuluu atk-henkilöstölle. Yhdistä-mällä erikoisosaamisen alueet voidaan toteuttaa menestyksekkäitä kirjastojen,

4 6

korkeakoulukirjastojen ja korkeakoulujen atk-keskusten välisiä yhteishank-keita.

Kirjastonjohtajien atk-neuvottelupäivillä päätettiin keväällä 1995 kartoittaanähtävissä olevat kehitystekijät ja analysoida niiden vaikutuksia kirjastojenkannalta. Tuloksena oli skenaario, josta vastaavat pääosin atk-erikoistutkija JuhaHakala Helsingin yliopiston kirjastosta ja Kristiina Hormia-Poutanen. Heesittävät mm.:

"Kirjastojen on sisäistettävä voimakkaasti kehittyvän verkkoympä-ristön toimintaperiaatteet ja sen tarjoamat uudet mahdollisuudet.Harkittavaksi tulevat aikaisempaa pidemmälle menevät yhteisrat-kaisut, toimintojen ulkoistaminen sekä johtopäätösten tekeminensiitä, että verkkoympäristössä yhteiseen käyttöön tarkoitettua palveluaei ole järkevää tuottaa useammassa kuin yhdessä paikassa.Omavaraisuus ei ole verkkoympäristössä hyve eikä kaikkia palvelujaole järkevää pystyttää edes omaan maahan. Niitä voidaan käyttääverkon välityksellä muualta ja maksaa pelkästään käytöstä." (Hakala& Hormia, 1997)

Tuula Haavisto, Suomen kirjastoseuran virkavapaalla oleva puheenjohtaja,kytkisi kirjastot elinikäisen oppimisen ideaan. (Haavisto, 1997):

"Omissa yhteisöissään ja käyttäjiensä arkielämässä yleisillä kirjas-toilla voi olla suuri vaikutus, joka ulottuu talouteen asti. Lukemis-,musiikki- ja muut harrastukset, joita kirjasto tukee, pitävät ylläihmisten toimintakykyä ja uudistavat sitä. Tämä näkyy erityisestitaloudellisesti taantuvilla paikkakunnilla. Tutkimustenkin mukaanlaadukkaat kirjastopalvelut voivat silloin olla yksi asukkaittentärkeimpiä henkireikiä. Kirjasto voi olla myös aktiivisena osapuolena,kun aletaan etsiä yhteisölle uusia selviytymisstrategioita. Yhtä hyvin sevoi tukea työttömäksi jääneiden yksilöiden omia pyrkimyksiähankkia uutta osaamista ja etsiä uusia mahdollisuuksia – tässä jälleenyhtymäkohta elinikäisen oppimisen ja kirjastojen välillä."

Kirjastonhoitaja Ulla-Maija Maunu Auran kirjastosta näkee muutoksen näin:"Yhä harvemmin täytyy sanoa asiakkaalle ei oo. Eli tietoa on nythelpommin ja monipuolisemmin saatavilla melkeinpä mielikuvituk-sellisistakin asioista. ( ) Toisaalt a, kun asiakas tulee tietoiseksiInternetin mahdollisuuksista, hän tulee myös vaativammaksi. Häntulee hyvinkin pikaisine ja erikoisine avuntarpeineen kirjastoon jaodottaa, että täällä kaikki ongelmat ratkeavat.

Henkilökunnalle varsinkin tällaisessa pienessä kirjastossa, jonkakokoelmat aina ovat hyvinkin rajalliset – parhaimmillaankin – onsuuri ilo kyetä antamaan parempaa palvelua, kun enemmän tietoa onkäden ulottuvilla. Tiedonhakuhan sinänsä on kirjastohenkilökun-nalle vanha tuttu asia, väline on nyt vaan erilainen ja vaatii ehkähivenen erilaista orientoitumista, mutta perustehtävä on sama.

Itse olen kokenut hienoksi asiaksi sen, että Internetin myötäkirjastot ovat lähentyneet toisiaan. On perustettu yhteisiä aineis-totietokantoja, keskustelu- ja tietopalvelulistoja, joihin voi aina"heittää" kysymyksen, johon ei itse löydä vastausta, ja jotka lähentäväteri kirjastojen työntekijöitä muutenkin toisiinsa. Ei enää työskennellävaan omassa pienessä työyhteisössä, vaan voi sähkö-postin avulla ollamielipiteenvaihdossa melkeinpä kenen kanssa vaan. Myös ajankoh-

4 7

taistieto tavoittaa meidät nyt paljon nopeammin ja varmemmin, mikäon erityisen tärkeää nyt, kun muutoksen syke on kiivas."

Tapaus Kirjakaapeli

Toiminta-ajatusKaikille kansalaisille nykyaikaisia tietoverkossa olevia kirjastopalveluja perin-teisten rinnalla.

Helsingin kaupunginkirjaston 35. toimipiste Kirjakaapeli perustettiin vuonna1994 Kaapelitehtaalle. Siellä se toimi kaksi ensimmäistä vuottaan ja keväästä1996 Lasipalatsissa. Lasipalatsin remontin ajan vuoden 1998 alusta Kirjakaapelion sijainnut Isolla Roobertinkadulla ja muuttaa näillä näkymin elokuussa 1998takaisin uudistuneeseen Lasipalatsiin, josta tulee kansalaisille avoin elokuva- jamultimediakeskus, myös digitaaliseksi kohtauspaikaksi kutsuttu monitoimitalo.

Aluksi Kirjakaapeli palveli Kaapelitehtaan vuokralaisia ja Kaapelitehtaallavierailevia ihmisiä osana pääkaupunkiseudun kirjastoverkkoa. Internetin levi-äminen alkoi samaan aikaan. Kaapelitehtaalla toimiva informaatio-osuuskuntaKatto-Meny otti yhteyttä kaupunginkirjastoon ja ehdotti yhteisen Internet-hankkeen perustamista. Ehdotus hyväksyttiin ja syntyi maailmanlaajuisestikinharvinainen pilottiprojekti, Kaapelisolmu.

Kaapelisolmu toimi Kirjakaapelin tiloissa, ja sen tavoitteena oli edistääInternetin leviämistä sekä Suomen yleisissä kirjastoissa että kansalaisjärjestöjenkeskuudessa. Kaapelisolmu jatkaa edelleen, mutta se keskittyy nykyäänenemmän Katto-Menyn jäsenjärjestöjen verkkoratkaisuihin ja ylläpitoon.

Muutto Lasipalatsiin Mannerheimintielle kolminkertaisti Kirjakaapelinpäivittäisen kävijämäärän 500:aan. Vuonna 1997 kävijöitä oli keskimäärin 144päivässä. Lasipalatsissa kävijämäärät nousevat varmasti. Kirjakaapeli on aukimaanantaista torstaihin klo 10:stä puoleenyöhön.

Kirjakaapeli on profiloitunut aineistollaan näin: elokuvakirjoja, Internet-kirjoja, media-alan kirjoja, uusia taidemuotoja edustavia kirjoja, sarjakuvia, cd-romeja, videoita, aikakaus- ja sanomalehtiä.

Lasipalatsin uusiin tiloihin tulee Kirjakaapelin ja Kulttuuriasiainkeskuksenyhteinen infotila. Siellä on mm. koko Helsingin kaupungin yhteinen,Internetissä toimiva sähköinen ilmoitustaulu, josta näkee, mitä Helsingissätapahtuu parhaillaan ja lähitulevaisuudessa. Kukin hallintokunta vastaa tieto-sisällöistä.

Isolla Roobertinkadulla Kirjakaapeli tarjoaa 13 tietoverkkoon liitettyälaitetta ja kaksi aineiston selailuun tarkoitettua asiakaspäätettä.

Kirjakaapelin asiakaskunta on hieman muita Helsingin kirjastoja vanhempija miesvaltaisempi (75 prosenttia miehiä). Neljännes käyttäjistä on työttömiä ja44 prosenttia koululaisia tai opiskelijoita. Asiakkaat ovat tavallista kokeneempiaInternetin käyttäjiä, ilmeisesti vakioasiakkaita. Muutoin he eivät poikkeaHelsingin muiden kirjastojen kävijöistä.

Kirjakaapeli näyttää menettäneen edelläkävijän asemansa, kun vastaaviapalveluja tarjotaan muuallakin. Lasipalatsin synergiaedut saattavat palauttaaaseman.

4 8

Taulukko 2.3. Mihin käytät Internetiä?Kirjakaapeli % Helsingin

kirjastotkeskimäärin %

Tiedon hakemiseen 92 84Tapahtumienseuraamiseen

40 41

Surffailuun 60 59Uutisryhmien seurantaan 25 22Yhteydenpitoon 67 63Tiedostojen hakemiseen 29 32Viihteeseen 30 32Ostoksiin 5 7Irkkailemiseen 25 20Pelaamiseen 10 9

Tietoa hakeneista pääosa (79 prosenttia) vastasi hakeneensa tietoa harrastuksiaanvarten.

Taulukko 2.4. Mitä seuraavista Internetin ohjelmista ja palveluista käytät?Kirjakaapeli % Kaikki %

WWW 96 82Telnet 31 20FTP 12 8IRC 17 9MUD 6 2Sähköposti 48 37Keskusteluryhmät 12 10

Lähde: Rannikko, Seittenranta, 1997

Hämeenlinnan kaupunginkirjastohttp://www.htk.fi/kirjasto/

Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa on kolme aikuisten mikroa (käyttöaika 2tuntia/henkilö) ja kolme nuorten mikroa (käyttöaika 1 tunti/henkilö). Koneilleon jatkuva jono. Käyttäjistä on naisia noin 40 prosenttia ja 90 prosenttia nais-käyttäjistä on opiskelijoita. Sähköpostiosoitteita ei jaeta, mutta linkkikirjastossaon vinkkejä ilmaisiin sähköpostipalveluihin.

Kirjastonhoitaja Sirpa Kalliokoski on laatinut muiden töidensä ohessa suo-situn ja paljon kiitosta saaneen linkkikirjaston, johon rekisteröityy keskimäärin4 000 käyntiä päivässä. Työnhaku on ollut suosituin sivu. Kalliokosken mielestäkirjastossa pitäisi olla yksi ihminen antamassa pelkästään tietolähteiden haku-opastusta.

"Aineiston järjestäminen on kirjaston rooli. World Wide Web onvaltava globaali dokumenttiaineisto, jossa on paljon viihdettä,

4 9

hyötytietoa, mutta paljon myös kvasitietoa. Yksi ihminen voi poimiakiinnostavaa tietoa esille ja johdatella muita tiedon lähteille. Jokaisenon itse arvioitava tiedon laatu.

Hitaiden yhteyksien takia tiedon haku Internetistä vie liikaa aikaa.Vaikka haku onnistuisi nopeastikin, veisi esimerkiksi 3 000:nattribuutioteoria-sanalla löytyvän viitteen seulonta liikaa aikaa, kunjonossa on viisi asiakasta. Kirja, jossa on 2–3 sivua aiheesta tai luokka,josta asiakas voi itse hakea tarkempaa tietoa, löytyy nopeammin.

Usein kirjastoissakin oletetaan, että asiakas osaa Windowsin alkeet,mutta monesti tämä ei pidä paikkaansa. Hiiren käyttökin on monillehankalaa. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä voi olla hankalaa saadanuoli osumaan sinne minne pitäisi. Niinpä he kokevat kokotietotekniikan ja Internetin hankalaksi. Kahden valmistajan selain-markkinoilla tuntee olonsa voimattomaksi. Kilpailu toisi mark-kinoille kuluttajaystävällisempiä ohjelmia. Jos suuret massat halutaantodella mukaan Internetin käyttäjiksi, pitäisi käyttöliittymän ollaesimerkiksi television kaltainen.

Meidän pitäisi järjestää vasta-alkajan kursseja eri ikäryhmille.Naisille pitäisi etsiä Internetistä naisia kiinnostavia asioita ja käyttö-tapoja. Mahdollisuudet kasautuvat nyt pienille ryhmille. Internetiämarkkinoidaan kirjastoissa tietopalvelun jatkeena, vaikka sitä voisilähestyä kevyemmin.

Tekniikkaan sijoitetut rahat ovat tulleet kirjaston budjetin ulko-puolelta, joten ne eivät ole aiheuttaneet aineistomäärärahojen pudo-tusta. Tilattavien kirjojen kappalemäärät ovat vähentyneet ja lainojensaanti on hidastunut. Lainaus laski ensi kertaa viime vuonna."

Kirjastonhoitaja Kristiina Kontiainen, Hämeenlinnan kaupunginkirjastonasiakaspalvelu:

"Emme tiedä, mitä asiakkaat päätteillä tekevät. Asiakaspalvelussatehdään vähän Internet-hakuja asiakkaille. Suurin osa asiakkaista eitunne mielenkiintoa eikä halua vielä käyttää Internetiä.

Kirjastonhoitajat järjestäisivät mielellään enemmän kirjaston jaInternetin käytön opetusta, mutta resursseja siihen ei ole. Viimesyksynä aikomuksemme oli kutsua eri opettajaryhmiä kirjastoon jakertoa heille, miten he voisivat hyödyntää kirjaston mahdollisuuksia.Me voisimme olla mukana koulutyössä opettajan rinnalla ohjaamassaja neuvomassa tiedon haussa. Suunnitelmista oli luovuttava, koskatyöllistettäviä, jotka olisivat hoitaneet työt kurssien aikana, ei enääotettu kirjastoon.

Asiakaskunnasta pitäisi etsiä siivuja ja avainryhmiä, kuteneläkeläisiä tai päiväkodinopettajia ja opastaa heitä. Käyttöopastusmuuttuu koko ajan siihen suuntaan, että asiakkaat houkutellaan japäästetään itse kokeilemaan. Kirjastossa järjestettiin kaikille avoinHämeenlinna mukana tietoyhteiskunnassa -tilaisuus, mutta kävijöitäoli vähän. Teema ja kohderyhmä olivat liian laajoja."

5 0

Asiakkaan näkökulmaVakiokäyttäjä (kaksi tuntia viikossa), 18-vuotias lukiolainen Katja Talvirinnepelaa Telnetin kautta MUD-roolipelejä ja hakee tietoa lukion esitelmiä varten.Hän on viettänyt pelissä yhteensä yli vuorokauden helmikuun lopusta lähtien.Hän on lisäksi sähköpostiyhteydessä ulkomailla asuviin sukulaisiinsa; suurinosa Ruotsissa. Kotona ei ole Internet-yhteyksiä. Koulussakin Internet-tiedonhankinta onnistuisi, jos muita ei ole paikalla, mutta ilman kirjastoa hän eipysty käyttämään Internetiä näin paljon.

Tiedonhaun lukiolainen on opetellut itse. Opettajat ovat neuvoneet, mistähaut löytyvät. Opettajat jo vaativat opinnoissa Internetin käyttöä. Lähde-luetteloissa on oltava yksi tai kaksi Internet-osoitetta. Koulussa olisi hyvä ollatiedonhaun erikoiskurssi.

MUD-pelissä on mukana pelaajia Suomesta ja Liettuasta. – Itse joutuukirjoittamaan englanniksi, joten kielitaito kehittyy. Pelaaja joutuu itse teke-mään töitä, jotta roolihahmo kehittyy, ja oppii taitoja. Irkkaillessa saa aikahyvin keskusteltua muiden maiden oloista.

Kaustisen kunnankirjastohttp://www.lesti.kpnet.fi/kirjasto.htm

Alueellinen tietoverkko liittää yhteen Kaustisen seutukunnan kunnan-virastojen, oppilaitosten ja kirjastojen lähiverkot sekä yksittäiset työasematpienissä ja keskisuurissa yrityksissä, kodeissa ja esimerkiksi syrjäkylienkouluissa. Verkko on osa Keski-Pohjanmaan aluetietoverkkoa, joka kattaa piankoko maakunnan.

Hankkeen julkilausuttuna ideana on tyydyttää useimpien alueen organi-saatioiden sekä yksityisten kansalaisten käytössä olevien tietokoneidentietoliikennetarve kaikkia palvelevalla "tietotieverkostolla". Hanke yhdistääalueen erillisten tietoverkkohankkeiden toteutuksen ja luo tarpeellisen infra-struktuurin tietokoneiden avulla tapahtuviin viestintä-, asioimis-, kaupankäyn-ti-, opiskelu-, viihde- ym. toimintoihin. Syntyvä tietoverkko toimii myöstyökaluna Maakunta verkottuu -ohjelman hankkeissa sekä muiden kehittämis-ohjelmien mukaisissa verkostoitumishankkeissa.

Toteutusaika oli 1.10.1995–30.6.1997 ja rahoittajat olivat Keski-PohjanmaanLiitto, EAKR ja maakunnan kehittämisraha.

Verkon toteutuessa ruvettiin asukkaille jakamaan ilmaisia sähköposti-tunnuksia. Tunnusten jakaminen ja käytön opastus jäi kirjaston työntekijöidenja yhden kunnanviraston työntekijän huoleksi. Keväällä 1998 jo 650:llä 4 500:staasukkaasta oli oma sähköpostiosoite. Lukuun sisältyvät kaikki koulujenoppilaat, nuorimpia ala-astelaisia lukuun ottamatta.

Samaan aikaan kirjastosta vähennettiin yksi työpaikka ja nyt kolmenihmisen työyhteisö valittaa uupumusta. Kirjastovirkailija Ritva Tainio, joka vas-taa Internet-yhteyksistä ja sähköpostiosoitteista, arvelee, että tilanne onsamanlainen monella muullakin paikkakunnalla.

Kirjastosta tehdään Internet-hakuja. Maakuntakirjastojen rooli kaukolai-noissa on pienentynyt, sillä ne hoidetaan itse. Let´s twist againin sanat löytyivät

5 1

sitkeän yrittämisen jälkeen Australiasta. Muitakin laulun sanoja on etsitty,samoin Tilastokeskuksen tietoja, olympialaisten tuloksia, VR:n aikatauluja.Kaustisella asuva säveltäjä suhtautui nihkeästi tietokoneisiin, kunnes RitvaTainio näytti, kuinka paljon materiaalia Sostakovitsista on Internetissä. Nytsäveltäjä ei tule toimeen ilman omia verkkoyhteyksiä.

Tainio järjestäisi mielellään Internet-kursseja kunnan luottamushenkilöilletai ala-asteen opettajille. Iltoja martoille ja kylätoimikunnille on myössuunniteltu, vaikkei resursseja olekaan.

"Laitteiston ja ohjelmien käyttö ei ole vaikeaa lapsille, mutta jo keski-ikäisille hiiren käyttökynnys on korkea. Sormituntuman saaminennäppäimistöön vaatii aikansa. Uskaltamisen puute on myös ongelma.Suurelle yleisölle Internet on vielä hämärä käsite."

Nuoriso käyttää kirjaston yhteyksiä mm. irkkailuun, ja Tainio pitää sitä ”fantas-tisena kommunikointivälineenä”. Hän ei ymmärrä, miksi se on kiellettyjoissakin kirjastoissa. – Irkkailu parantaa englannin taitoa, lisää vastuuta jasuvaitsevaisuutta, se pienentää maailmaa.

Tietotuvassa käyvä 17-vuotias opiskelijanuorukainen seuraa MTV:n jaNHL:n kotisivuja. – NHL:n tuloksista saisi tiedon parin päivän päästä lehdestä.Sähköpostia käytän yhteydenpitoon kavereihin ja naisiin. Ihan normaalia lör-pöttelyä.

36-vuotias miespuolinen autosähköasentaja seuraa alansa tapahtumia, työn-antajansa sivuja ja ammattiliittonsa koulutustapahtumia. – Myös uutisryhmienselailua olen koettanut opiskella. Tiedon saisi muualtakin, mutta ei ehkä yhtähelposti. Sähköpostia käytän erittäin vähän, lähinnä tuttavien tervehtimiseen.

23-vuotias työtön nainen käyttää kirjaston Internet-yhteyksiä pari kertaaviikossa. Hänen arkipäiväänsä kuuluu irkkailu koti- ja ulkomaisten ystävienkanssa. Hän suunnittelee pitkää ulkomaanmatkaa ja yrittää seurata etelä-amerikkalaista aikakauslehteä.

JohtopäätöksetKirjastojen työntekijät ovat selvästi ja yllättävän nopeasti saaneet uutta sisältöäja merkitystä työlleen tietoverkkoon liityttyään. Verkostoituminen ja yhteistyöovat saaneet uusia muotoja, jotka sopivat luontevasti kirjastojen ja kirjas-tonhoitajien toimenkuvaan.

Kuntatyönantajan rahapula kuitenkin vesittää lukuisia kiinnostaviakirjastoammattilaisten, eri ammatti-, kansalais- ja ikäryhmien keskinäisiä jaheidän omista (esimerkiksi tiedon)tarpeistaan lähteviä yhteistyöhankkeita,uudenlaista toimeliaisuutta. Tietoyhteiskuntahankkeiden rahanjakajien pitäisiselvästikin oppia herkkyyttä, jolla näitä todellisia tarpeita voisi tunnistaa jatukea.

Jos kansalaisia ajatellaan kirjaston erilaisina asiakasryhminä, näkyvät eroteri ryhmien välillä selvinä. Osalle nuorisoa tietotekniikka on osa arkea, sosiaali-suutta, opiskelua, työtä, yhteisöllisyyttä. Keski-ikäiset ja seniorikansalaiset käyt-tävät kirjastojen Internet-yhteyksiä huomattavasti vähemmän – ei vähitenteknisten ja ohjelmien monimutkaisuuteen liittyvien huonojen kokemustensekä ennakkoluulojen takia.

5 2

Verkkolukutaidon kehittyminenLienee selvää, että kirjastonhoitajien on helppo siirtyä uuteen tiedonhaku-välineeseen. Aikaa peruskoulutukseen osallistumiseen ei ole tarpeeksi.

Verkkolukutaito leviää kirjastojen kautta, mutta leviäisi vielä laadukkaam-min, jos kirjastonhoitajilla olisi aikaa irrottautua välttämättömimmäntoiminnan pyörittämisestä.

Tasa-arvoSekä kirjastonhoitajat että asiakkaat pitävät maksutonta mahdollisuutta päästäInternetiin erittäin tärkeänä. Kaikissa kolmessa tapauksessa tuli esiin työttömiensuuri osuus asiakaskunnasta.

Pedagogiset ulottuvuudetKirjastoalan tietoyhteiskuntaretoriikkaan kuuluu korostaa kirjastojenuudenlaista oppimista tukevaa roolia. Se on paikoin jo toteutunut ja toteutuisivarmaan nopeammin, jos kirjastonhoitajilla olisi enemmän aikaa perehtyäasiaan.

5 3

2.5 Vapaa sivistystyö

Markku Juusola

”Nyt eletään uuden välineen lanseerauksen aikaa.”Tässä yhteydessä ei ollut mahdollisuutta käydä läpi vapaan sivistystyön kenttääkovin laajasti. Luku sisältää yleiskatsauksen kansalais- ja työväenopistojentilanteeseen sekä kaksi tapausesittelyä. Helsingin suomenkielinen työväenopistosuunnittelee avointa oppimisympäristöä, Kotkan opisto TOP-opistoineen ontällä saralla pisimmällä Suomessa.

Tarkkoja tietoja kansalais- ja työväenopistojen Internet-yhteyksien määrästäja tasosta ei ole. Kansalais- ja työväenopistojen liiton (KTOL) yhteystietolistanmukaan kaikista 274 opistosta 33:lla on www-sivut ja sähköposti. Niiden lisäksi28 opistolla on käytössään sähköposti. Jonkinlainen yhteys Internetiin on siis 22prosentilla opistoista. Kotkan opiston rehtori Arto Laine on seurannut tilannettavielä tarkemmin ja arvioi, että yhteyksiä ja www-sivuja on jonkin verranenemmän.

KTOL:n toiminnanjohtaja Eeva-Inkeri Sirelius pitää osuutta vieläkinyllättävän pienenä. Sireliuksen mukaan sekä kansalais- ja työväenopistojenvuotuiset 650 000 opiskelijaa että heidän opettajansa suosivat yhä perinteisiäopettajakeskeisiä ja kaikkien yhteiseen läsnäoloon perustuvia opiskelumalleja.Sosiaalinen funktio, joka toteutuu viikoittaisessa puolentoista tunnin opetus-tilanteessa, on yhä tärkeä valtaosalle opiskelijoista, joista suurin osa on naisia.

Kursseille, joiden toteutukseen kuuluu tietotekniikan käyttöä, ei ole saatuopiskelijoita odotusten mukaisesti. Etäopetuksen aiemmatkin mallit ovatlevinneet hitaasti. Sireliuksen mukaan esimerkiksi avoimen yliopiston etäkurs-seille osallistuvat ovat yhä spesifiä joukkoa. Hän arvelee, että jos miehiäsaataisiin enemmän mukaan, tilanne muuttuisi.

Esimerkiksi kieltenopettajat eivät juuri markkinoi verkossa olevaa materi-aalia, vaikka se saattaisi tukea lähiopetusta. Sirelius arvioi, että vain muutamiakymmeniä kansalais- ja työväenopistojen opettajia on osallistunut Suomitietoyhteiskunnaksi -ohjelman viiden opintoviikon täydennyskoulutukseen.

Asenteet tietotekniikan opetuskäyttöä kohtaan ovat kielteisiä, koskatietotekniikka ehti olla pitkään oma oppiaineensa. Sirelius toivoo, että asiaalähestyttäisiin uudella tavalla tuomalla esiin myönteisten käytäntöjen malleja.Hänen kokemuksensa mukaan tekstiilityön opettajat kiinnostuvat tietoteknii-kasta, kun he havaitsevat, että kaavojen teko helpottuu ohjelmien avulla. – Nyteletään uuden välineen lanseerauksen aikaa.

Helsingin suomenkielinen työväenopistohttp://www.hel.fi/tyovis/

Tähän asti tietotekniikka on ollut Helsingin suomenkielisessä työväenopistossaoma oppiaine ja muuten käytössä vain harvoilla kursseilla, mm. kielissä jakudontakurssilla. Lokakuussa 1998 työväenopistossa alkaa Avoimet oppimis-ympäristöt -projekti, jossa ainakin seitsemän kurssia käyttää kiintein Internet-yhteyksin varustettua itseopiskelutilaa (Studia: 10–15 mikroa) ja ryhmätyötilaa

5 4

(Ryhmähuone). Valikoimaan kuuluu luova kirjoittaminen, englannin itseopis-keluun painottuva kurssi, ranskan työelämän kurssi, ranskan virtuaalikurssi,kone ja ihminen sekä tiedonhaun ohjaus.

Itseopiskelutilaan on tulossa opetusohjelmia ja romppuja. Ranskan virtu-aalikurssille valmistellaan omia www-sivuja. Kullekin opiskelijalle laaditaanhenkilökohtainen opintosuunnitelma, jotta uusista mahdollisuuksista saataisiinirti mahdollisimman paljon. Maksamalla 50 markkaa tietokoneita pääsevätkäyttämään myös kansalaiset, jotka eivät ole työväenopiston opiskelijoita.

Atk-opettaja Pertti Koskela arvelee, että hanke toimii, mikäli tietotekniikanavulla saadaan kursseille mielekästä toimintaa. Esimerkiksi ruotsinopettaja olisaanut hyvää palautetta, kun hän oli teettänyt opiskelijoilla Internet-hakujaRuotsista: tietoja matkan valmistelemiseksi, aikatauluja. Koskelan mukaan täl-lainen on vielä poikkeuksellista.

Mm. Koskelan vetämillä PC-perusteet-kursseilla käy vuosittain 400–500helsinkiläistä. Kysyntää on enemmän. Suurin osa on ollut 30–70-vuotiaitanaisia. Koskela epäilee, että avoin oppimisympäristö toimisi paremmin, josopiskelijat kävisivät ensin Internet-kurssilla.

Kotkan opisto ja TOP-opistohttp://www.kotka.fi/kopisto/kotkanopisto.htmhttp://www.top.internetix.ofw.fi/TOP97/

TOP-opisto toimii www-sivujen avulla, ja ideana on ”yhdistää irralliset tietä-mykset ja kokemukset korkealaatuiseksi liiketoiminnaksi koulutuksen ken-tässä”. Asiakkaita ovat koulutusalan ammattilaiset. Opiston värikkäällä kielelläilmaistuna:– varhaiset linnut – uudistajat ja nopeat omaksujat tietämysten tuottajina ja

kokoajina– kiireiset, joiden ruuti on kuivaa – tehokkaat toiminnan ihmiset parhaiden

käytäntöjen ja työtapojen hyödyntäjinä– uupuneet, joiden ruuti on kosteaa – monien tehtävien hoitajat, stres-

saantuneet uurastajat toiminta- ja ratkaisumallien sekä valmiin aineistonkäyttäjinä

– autiomaan karavaanit – työyhteisöt, joissa uudistetaan jäntevästi tekemällätoimintakulttuuriin vaikuttavia järjestelmä- ja rakenneratkaisuja.

TOP-opisto tarjoaa verkostoyhteistyötä asiakkailleen, yhteistyön, viestinnän,kokemustiedon ja tietämyksen tueksi Internet-tekniikkaa; työpajoja, joissaluodaan, testataan ja sovelletaan alan parhaita käytäntöjä; kirjastot ovat täynnänopeasti käyttöön otettavia aineistoja ja toimintamalleja.

Palvelut on jaettu kolmelle tasolle. Yhteisessä maailmassa kuka tahansa voiosallistua yhteisten näkemysten, ratkaisumallien ja hankkeiden kehittelyyn.Yhteistyöverkoston maailmaan liittyneet vievät läpi yhteisiä ja omia hankkei-taan, käyttävät järeitä kehitystyön välineitä ja kulkevat etulinjassa tulevaisuu-teen. Erityispalvelut kuuluvat TOP-opisto 2000:n raskaaseen sarjaan.

Erityispalveluissa on useita tilaajakohtaisia Intranet-systeemejä työyhteisön,tuotteiden ja palvelujen sekä johtamisen kehitystyöhön. Systeemien pitäisipalvella seuraavia päämääriä: yhteistyöverkosto, sen toimijoiden ja käytännöntoteuttajien foorumi; työyhteisön analyysivälineet, tietämykset ja prosessit;asiantuntijaorganisaation tietämykset, välineet ja prosessit; kuinka aineettomia

5 5

palveluja tuotteistetaan, markkinoidaan ja toteutetaan; koulutustoiminnan laa-dun varmistaminen neljän vaihtoehtoisen laatujärjestelmäratkaisun pohjalta;tiimeistä menestystarinoita työyhteisön kokonaisuudessa; koulutuksen jakasvatuksen osaajien kehitysfoorumi; kehityshankkeiden ja erityyppisten pie-nempien projektien suunnittelu ja ohjaus; koulutusalan ammattilaistenhenkilökohtainen kehitystyön, arkirutiinien ja seurannan välineistö.

TOP-opisto on laaja ja monimutkainen kokonaisuus, mutta sen toimivuuttaon vaikea arvioida, koska merkkejä todellisesta toiminnasta ei ole – ei mukanaolevien yhteystietoja eikä mahdollisia yhteisiä projekteja.

JohtopäätöksiäSekä opiskelijoiden että opettajien halukkuus käyttää tietotekniikkaa ja -verkkoja on vielä vähäistä. Elämän hallinnan näkökulmasta tietotekniikka koe-taan ilmeisesti enemmän uhaksi kuin mahdollisuudeksi. Hieman karrikoidenvoi sanoa, että tämä kenttä on keski-ikäisten naisten vallassa ja heidänkiinnostuksensa tietotekniikkaan on vähäistä. Sillä on toistaiseksi vähän koske-tusta heidän maailmaansa.

Merkittävältä kuitenkin tuntuu, että kansalais- ja työväenopistoissa on jopaljon tietotekniikan ja Internetin perusteiden kursseja. Kansalais- jatyöväenopistojen opiskelijoiden naisvaltaisuus näkyy selvästi kiinnostuksenvähäisyytenä. Muutos on vasta alussa. Toisaalta ehkäpä kansalais- ja työväen-opistojen kautta olisi mahdollista ja luontevaa tavoittaa erityisesti keski-ikäisetnaiset, jotka tuntuvat jäävän tietotekniikkakoulutuksesta syrjään.

Lukujen 2.4 ja 2.5 lähteetHaavisto, Tuula. 1998. Euroopan parlamentin Kulttuuri-, nuoriso- ja

koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta. Oma-aloiteraportti. Mirja Ryynänen. 4.5.1998http://www.lib.hel.fi/syke/julkaisut/ryynanen.htm

Hakala, Juha ja Hormia-Poutanen, Kristiina. 1997. Kirjastot jatietopalveluverkon toimintaedellytykset ja kehittämistavoitteet.Tietotekniikan käyttö kirjastoissa 1997–2006.http://linnea.helsinki.fi/skenaario/skenario.html#"Hakala

Helsingin kaupunginkirjasto, Kulttuuriasiainkeskus (Kulke),Hankesuunnitelma: 1. Kirjakaapeli Lasipalatsissa, 2. Kulken ja kirjastonyhteinen infopiste Lasipalatsissahttp://kirjakaapeli.lib.hel.fi/~eke/lasipalatsi/hanke.htmlhttp://kirjakaapeli.lib.hel.fi/

Hintikka, Kari A. 1998. Puheenvuorojen kirjasto. Keskustelua suomalaisestatietoyhteiskunnasta. Helsinki. Sitra 163.http://www.sitra.fi/

Hormia-Poutanen, Kristiina. 1996. Kirjastot ja tietopalveluverkontoimintaedellytykset ja kehittämistavoitteet. Kirjasto- ja tietopalveluiden erikäyttäjäryhmien tarpeet.http://honeybee.helsinki.fi/mmha/skenaari/tarpeet.htm

5 6

Jokitalo, Päivi. 1997. Kolme vuotta Tiedon Talo -projektia. Teoksessa: Kirjastotja Internet. (toim. Haasio, Ari ja Piukkula, Juha), s. 121–138. Helsinki. BTJKirjastopalvelu.

Jokitalo, Päivi. 1996. Internet-kyselyn tuloksiahttp://www.lib.hel.fi/tiedontalo/yle.htm

Kuronen, Timo. 1998. Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia. Sitra 174.http://www.sitra.fi

Rannikko, Ulla ja Seittenranta, Arja. 1997. Internet-kysely Helsinginkaupunginkirjaston asiakkaille.. Suomen Liikemiesten Kauppaopisto.Seminaarityö. 31.10.1997

Verho, Seppo. 1997. Mitä kirjastoissa on meneillään juuri nyt?, Kirjastolehti9/97.http://www.kaapeli.fi/~fla/kirjastolehti/faktat/katsaus.html

Haastattelut:

Kirjastonhoitajat Sirpa Kalliokoski ja Kristiina Kontiainen sekä Internet-osaston asiakkaita, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, 19.5.1998Kirjastovirkailija Ritva Tainio sekä Internet-asiakkaita, Kaustisenkunnankirjasto, 20.5.1998Projektisuunnittelija Tia Jokinen Tiedon Talosta ja Kirjakaapelinhenkilökuntaa sekä asiakkaita, 27.5.1998

Kysely Kirjasto-kaapeli-postituslistalle 23.5.1998

5 7

2.6 Oppiminen työelämässä

TaustaToisin kuin yleisesti luullaan, uusi tieto ja uuden oppiminen ei tapahdu pääosininstitutionaalisessa opetuksessa vaan työelämässä, joka on maailmaa muok-kaavan luonteensa takia koko ajan olemassa olevan tiedon ja uusien haasteidenrajapinnassa. Institutionaalinen koulutus pääosin järjestelee ja integroi näinsaatua tietoa.

Työssä oppimisen sekä tieto- ja viestintätekniikan suhteen syvyys näkyysiinä, että tietotekniikan käyttöönotto vaikuttaa organisaatiokulttuuriin ja työn-kuviin monella tasolla. Toimenkuvista Kanerva (1998) toteaa yhteenvedossaanetätyöstä, että perinteisestä sihteerintyöstä tulee uusien tietorakenteiden myötätietoassistentin työ, neuvojan työ muuttuu tiedon lähteille ohjaamiseksi.Tietojärjestelmien uusien sovellusten käyttöönotossa tapahtuu myös muutosraportoinnista raportoitumiseen: tuotetuista tietoaineistosta tulee kaikilleyhteistä, ja uudet välineet luovat mahdollisuuden suoraan palautteeseen jakeskusteluun.

Työssä oppiminen, työn oppiminen ja työssä tarvittavan tuen saaminen tieto-ja viestintätekniikkaa hyödyntäen onkin erittäin laaja kokonaisuus, johonvoidaan tässä selvityksessä paneutua vain rajallisesti.

Työelämän oppimistilanteet voidaan esittää usealla tavalla. Tässä käytetäänSilvennoisen (1998, 69) näkemystä oppimisesta työelämässä (kuviossa 2.1.).

Kuvio 2.1. Oppiminen työelämässä

OPPIMINEN TYÖELÄMÄSSÄ

Työmarkkinat Työpaikka

Työn etsintä Fyysinen Psyykkinen Sosiaalinenulottuvuus ulottuvuus ulottuvuus

Rekrytointitilanne

Työsuhteen ylläpito

Työsuhteen Siirto huonompaan Aseman Eteneminenloppuminen asemaan säilyttäminen

Tällä tavoin tarkasteltuna kansalaisen toiminta työelämässä jakautuu kahteenulottuvuuteen, työmarkkinakelpoisuuteen sekä toimintaan työpaikalla.

5 8

Kaavion jokaisesta ulottuvuudesta voidaan kysyä, missä ja milloin tieto- javiestintätekniikka edistää työn tekemisen oppimista.

Työpaikan ulottuvuudet liittyvät työn vaatimien kvalifikaatioidenryhmittelyyn. Tuotannolliset kvalifikaatiot viittaavat fyysiseen ulottuvuuteen.Tällöin on kyse taidoista, joilla on suoranaisesti tekemistä valmistettavan taityöstettävän tuotteen tai muun työkohteen kanssa. Intensiteettikvalifikaatiotliittyvät psyykkiseen ulottuvuuteen, jolloin kyse on esimerkiksi tarkkaa-vaisuuden, luotettavuuden, vastuuntunnon ja täsmällisyyden kaltaisistapersoonallisista ominaisuuksista ja suhtautumistavoista. Työpaikan sosiaaliseenulottuvuuteen kuuluvat suhteet työtovereihin, alaisiin, esimiehiin, yritys-johtoon sekä toimimiseen työpaikan hierarkkisessa rakenteessa.

Työn “hyvyyttä” tarkasteltaessa voidaan myös kysyä, millä tavoin tieto- javiestintätekniikka vaikuttaa seuraaviin hyvän työn ominaisuuksiksi koettuihintekijöihin:– autonomia, jolloin työntekijällä on mahdollisuus tehdä työ itselleen

sopivimmalla ja parhaaksi tuntemallaan tavalla– palautejärjestelmät, jolloin työntekijä saa tietää, kuinka hyvin hän on

tehnyt työnsä– vaihtelevuus, jolloin tehtävät ovat vaihtelevia ja monipuolisia– kykyjen monipuolisuus, jolloin tekijä voi käyttää työssään useimpia

arvostettuja kykyjään– työn identiteetti, jolloin työn voi tehdä kokonaisina osina– motivoivuus, jolloin tehtävät ovat motivoivia ja kiinnostavia– vaikutusmahdollisuudet, jolloin työssä on mahdollisuus vaikuttaa

työtehtävien ja työpaikan kannalta tärkeisiin asioihin– sosiaalisuus, jolloin on mahdollista olla tekemisissä työtovereiden kanssa.

(Ks. Silvennoinen 1998, 74–75)

Tämän osaprojektin kannalta lienee kuitenkin olennaisinta pohtia tieto- javiestintä-tekniikan merkitystä työn tekemisen oppimiseen ja työssä oppimiseen.Tällöin voidaan puhua henkilöstön kouluttamisesta ja kehittämisestä sekä työntekemiseen tarvittavasta tuesta.

Työelämässäkin uskotaan sangen vahvasti tilanteeseen, jossa verkkoluku-taito on jokaisen työntekijän perustaito ja tietokoneet osa jokapäiväistäelämäämme. Tällöin työelämässä opiskelevat voivat valita tietoverkosta erilaisiaitseään kiinnostavia opintokokonaisuuksia. Kouluttautuminen voi tapahtuakesken työpäivän, sen jälkeen tai tiettyinä yhtenäisinä jaksoina. Koulutusta onsiis saatavissa aina silloin, kun siihen on tarvetta. Koulutus niveltyy luontevastiomiin intresseihin ja työn luomiin haasteisiin. Lisäksi uskotaan tietoverkkojenja hypermedian käyttökynnyksen alenevan nopeasti mm. siksi, että ohjelmistottulevat yhä helppokäyttöisemmiksi.

Useasti työpaikoilla, joilla tieto- ja viestintätekniikka on tuotannon väline,sitä käytetään myös henkilöstön kouluttamisessa. Tällöin keskitytäänensinnäkin tieto- ja viestintätekniikan käytön opettamiseen, ja toiseksi tieto- javiestintätekniikkaa käytetään myös muiden työtaitojen opettamiseen jatukemiseen. Varsinaisia tilastoja siitä, kuinka paljon työpaikat kouluttavattyötekijöitään tietotekniikan perustaitojen käyttöön, ei ole. Voidaan kuitenkinolettaa, että useat kansalaiset saavat perustan verkkolukutaidolleen työnantajantoimesta. Tämä on tietysti työnantajan kannalta olennaista, mikäli tietokone ontyön tekemisen väline.

5 9

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että tietotekniikan hyväksikäytön oppi-minen työpaikalla siirtyy sellaisenaan kansalaisen taidoksi. Tällöin työssä opittuja siinä tarvittava taito on hyödynnettävissä myös muilla elämänalueilla, vapaa-aikana, harrastuksissa sekä työhön liittymättömissä opinnoissa. Eli yhteis-kunnan tärkeäksi kokeman verkkolukutaidon tuottaa työnantaja. Lisäksityöntekijällä voi olla työnantajan tietokone käytössään myös vapaa-aikana.Toisaalta työ, vapaa-aika ja harrastukset yhdessä tukevat yksilön kehittymistäsiten, että siitä on hyötyä niin yritykselle, työnantajalle kuin yhteiskunnallekin.

Yllä esitetyn yhteydessä voidaan tietysti tehdä joitakin tärkeitä kysymyksiä.Ensinnäkin, millä tavoin työttömät hankkivat ja voivat ylläpitää verkkoluku-taitoaan? Toiseksi, tietotekniikkaa käytetään lisääntyvästi toimistotyön ohessamyös teollisuustuotannossa esimerkiksi tuotannonohjauksen tehostamiseen taitietotuen välittämiseen. Kaikilla tuotantotyöntekijöillä ei ole aiempaa koke-musta tietokoneohjelmien käytöstä. Tämä pätee erityisesti työssään kokeneisiin,keski-ikäisiin työntekijöihin. Miten saada heidät mukaan, kun osatyöntekijöistä voi puolestaan olla hyvinkin kokenutta tietotekniikan käytössä?Lehtiön (1996) mukaan vastuu siitä, että kokenut työvoima vieraantuutyöelämästä, on tällöin yritysjohdon, esimiesten ja kouluttajien ohella myöstyössä käytettävien tietojärjestelmien suunnittelijoilla.

Kolmanneksi voidaan ennakoida, että tulevaisuudessa nykyistä suurempiosa ihmisistä työskentelee itsenäisinä yhden hengen yrityksinä. Tällöin heillä eiole tukenaan yrityksen henkilöstökoulutusta, vaan he joutuvat hakemaan tieto-ja viestintätekniikkaan liittyvät tiedot ja taidot muualta. Tähän kolmanteentilanteeseen liittyy tässä projektissa käsiteltävä EVENt-hanke, jonka tarkoi-tuksena on tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Edelleen voidaan ennakoidauseiden yritysten siirtyminen kokonaisuudessaan verkkoon, jolloin muodostuuns. virtuaaliyrityksiä. Eräiden ennustusten mukaan arviolta miljoona suoma-laista joutuu muuttamaan työtapojaan verkottumisen vallatessa alaa. Tällöintyömarkkinoilla on yhä vähemmän työnantajia ja yhä enemmän asiakkaita,joille pienet verkkoyritykset myyvät palvelujaan suoraan.

Henkilöstökoulutuksesta on mielenkiintoista havaita, että työelämässätapahtuvassa koulutuksessa puhutaan samasta muutoksesta kuin koulutus-organisaatioissa: puhe on muutoksesta opettajakeskeisyydestä oppijakeskeisyy-teen ja itseohjautuvuuteen. Työn oppimisen kohdalla puhutaan koulutuksen(training) muuttumisesta ja korvautumisesta tuella (support).

Tarkasteltavat hankkeet ja projektitTieto- ja viestintätekniikan merkitys työssä oppimisessa voi siis olla pääasiassakahdenlainen:– tieto- ja viestintätekniikan oppiminen tuotannon välineenä ja työpaikan

viitekehyksenä (virtuaaliyritykset)– tieto- ja viestintätekniikka henkilöstön kehittämisen ja työnsuorittamisen

tukena.Nämä näkökulmat ovat tietenkin päällekkäisiä.

6 0

Yrityksille tarkoitetut hankkeet

EVENt – European Virtual Enterprise NetworkTeksti perustuu seuraaviin lähteisiin:– hankkeen www-sivut: http://event.jyu.fi/– Juha Niemisen ja Pekka Ihanaisen artikkeli– Sanna Peltolan tekemät yrityshaastattelut– projektipäällikkö Juha Niemisen haastattelut

YleistäEVENt on eurooppalainen yritysverkostohanke, jossa kehitetään tekniikantuella virtuaalista yritystoimintaa sekä uusia tapoja verkostoitua ja tehdä työtä.Hankkeen rahoittaa työministeriö. Hankkeen tavoitteena on edistää asian-tuntijayrittäjyyttä, kehittää yritysverkostoja paikallisesti, kansallisesti jakansainvälisesti sekä tuoda informaatiotekniikka liiketoiminnan välineeksi.EVENt-hankkeessa koulutetaan osallistujia seuraavilla alueilla.

EVENtin asiakkaita ovat itsenäiseen ammattiuraan ja oman yrityksenperustamiseen tähtäävät henkilöt, asiantuntijatyöverkot ja työosuuskunnat sekäpienet ja keskisuuret yritykset. Lisäksi sidosryhminä ovat yritykset, yhteisöt,rahalaitokset, järjestöt ja neuvontaorganisaatiot, joiden tavoitteiden mukaista onedistää verkostoitunutta liiketoimintaa.

EVENt tukee erityisesti voimakkaan rakennemuutoksen toimialojen(pankkiala, hallinto) sopeutumista kouluttamalla vankan peruskoulutuksen jatyökokemuksen omaavia asiantuntijoita verkostoyrittäjyyteen, verkosto-yrittäjiksi ja sähköisen kaupankäynnin ja informaatiotekniikkaa hyödyntävienuusien työtapojen osaajiksi.

Hankkeessa mukana olevat yritykset, joita on tällä hetkellä noin sata, saavatkoulutusta Internetin perusteista ja Internet-materiaalin tuottamisesta sekäliiketoiminnan uusien muotojen kehittämisestä. Yrittäjät toteavat saaneensaEVENt-verkoston kautta tietoa mm:– verkostoituneesta liiketoiminnasta ja sähköisestä kaupankäynnistä– tekniikan kehityksestä ja uusista sovelluksista– verkostoituneista toiminta- ja elämänmuodoista.Yrittäjät ovat saaneet valmennusta myös tekniikan käyttöön ja elektroniseenkaupankäyntiin, valmiudet käyttää uusia työmuotoja (etätyö, joustotyö) sekävalmennusta verkostotyöskentelyyn ja yhteistoimintaan virtuaalisissa organi-saatioissa. Projekti on tuottanut myös monikansallisen asiantuntijoidentukiverkoston, työympäristön, läsnäolon ja markkinointikanavan tietoverkoissasekä työvälineitä verkostotyöskentelyyn ja verkostoliiketoimintaan.

EVENtin listalla käydään keskustelua Internetistä ja yrittäjyydestä.Keskustelu on osoitteessa http://event.jyu.fi/online/.

Tällä hetkellä keskustelua käydään keskustelulistojen alla olevassabusinessclubissa.

Vaikka verkossa työskentely koetaan tärkeäksi, niin toisaalta UPS:nEuropean Business Monitor tarjoaa mielenkiintoisen näköalan kehitykseenEuroopassa. Lokakuussa 1997 haastateltiin 1475 eurooppalaista yritysjohtajaa.Pohjoismaat eivät olleet mukana. Päätulos oli se, että kovin suurta merkitystä eiinformaatiotekniikalla toistaiseksi nähty olevan liiketoiminnassa. Vaikka ylipuolet vastanneista yrityksistä oli www:ssä, alle viidennes piti sitä tärkeänämarkkinoinnin kannalta. Yli 70 prosenttia johtajista käytti henkilökohtaisesti

6 1

sähköpostia, www:tä vain 40 prosenttia. Videokonferenssia käytti yllättäen jokolmannes. Sähköisessä kaupankäynnissä oli mukana viidennes yrityksistä.

Tulokset löytyvät osoitteesta: http://www.ups.com/europe/ebmvii/ebmviiuk/survey_questions.html#Technology in business.

EVENtin kaltaiset hankkeet ovat tärkeitä myös tietoteknisen koulutuksenjärjestäjinä. Esimerkiksi kolmen toimintavuoden aikana EVENt on toteuttanutmm. lukuisia Internetin peruskursseja sekä noin 25 tuottajakurssia, joihinjokaiseen osallistui noin 10–20 yrittäjää. Nämä ovat projektin puitteissa yrit-täjille ilmaisia.

EtätyöTyö, jota palkannauttija tekee itse valitsemassaan paikassa varsinaisen työyh-teisön ulkopuolella, kuvataan useasti etä- tai joustotyöksi. Etätyön tekemisenmahdollisuudet ovat lisääntyneet ratkaisevasti uuden tieto- ja viestintätekniikanavulla. On ajateltu, että työn voi tehdä muuttamatta taajamiin, jolloin tällä onoma arvonsa maaseudun vireänä pitämiseen. Toisaalta nyt näyttää myös siltä,että etätyö mahdollistaa taajamiin muuttamisen, vaikka työnantaja olisitaajaman ulkopuolella.

Mikäli verkkojen avulla halutaan vahvistaa maaseutupaikkakuntien asemaa,on otettava huomioon, että myös muut palvelut ovat saatavilla vaikka verkonkautta.

Etätyön yhteydessä näyttävät vaikuttavan oppimisen ja kouluttamisenkannalta samat asiat, oli kyse sitten etä- tai lähityöstä. Etätyöntekijää tosin tulisivoida entistä paremmin ohjata ja kouluttaa etäisesti käyttäen tieto- javiestintätekniikkaa. Mikäli etätyöntekijöille kehitetään verkkoon koulutusta, onse tietysti käytössä myös varsinaisilla työpaikoilla.

Seuraavana on toimittaja Merja Karjalaisen kuvaus omasta etätyöstään jasuhteestaan Internetiin.

Internet yhdistää ja eristääMerja Karjalainen

Haastattelupyyntö sähköpostitse kiireiselle opetusministerille. Sähkö-postikeskustelua kuulovammaisen atk-asiantuntijan tai maapallontoisella puolella työskentelevän kasvatustieteilijän kanssa. Puhelin-numeroita yliopistojen, kaupunkien ja yritysten www-kotisivuilta eripuolilta Suomea. Tietoa uutuuskirjoista sekä kotimaisista ja ulko-maisista viihdetaiteilijoista. Aineistohakuja yliopistokirjaston ehty-mättömistä julkaisukokoelmista.

Internet-suhteeni sisältää kaiken tuon ja vielä paljon muutakin.Minulle Internet on lähes jokapäiväinen työväline. Se auttaa tiedon-haussa, vaikka muistankin, että vahvistamattomana Internetinvälittämä tieto voi osoittautua painokelvottomaksi hölynpölyksi.

Erityisen innostunut olen sähköpostista. Se auttaa minua ohit-tamaan epäkohteliaatkin sihteerit ja ikävystyttävät puhelinjonot. Voinlähettää viestini vastaanottajalle hänen palavereistaan ja ruokatun-neistaan piittaamatta. Ystävälliseen, henkilökohtaiseen kirjeeseen saayleensä nopean, ystävällisen vastauksen – ellei kirjeenvaihto katoamystisesti kesken postimatkan virtuaalitaivaisiin.

6 2

Sähköposti kuljettaa pikalähetyksenä myös työni tulokset. OlenSisä-Suomessa asuva, kolmeen valtakunnalliseen aikakauslehteensäännöllisesti kirjoittava toimittaja.

Elän ”kaksoiselämää”: 6–8 kuukautta vuodesta asun Jyväskylänydinkeskustassa ja 4–6 kuukautta Savossa vanhalla kotitilallani.Maalla, metsittyvien peltojen ja autioituneiden kylien keskellä, kaltai-seni etätyöläinen ja muuttolintu ymmärtää parhaiten Internetin jatietotekniikan mahdollisuudet. Lähimpään postiin ja ruokakauppaanon kymmenen kilometriä ja kirjastoon kaksikymmentä.

Minun, kuten tutkimusten mukaan useimpien naisten, Internet- jatietotekniikkasuhde on hyvin käytännöllinen ja työsidonnainen. Enole kiinnostunut päämäärättömästä nettisurffailusta, en html-kielestäenkä tietokoneohjelmistojen uusimmista tempuista. Niistä ei tällähetkellä ole työssäni mitään hyötyä. Kysymys on myös ajankäytöstä,jopa fyysisestä kunnosta. Saan selkäni ja hartiani kipeiksi nykyi-selläkin istumatyöllä.

En suostu käyttämään sähköpostikirjeissäni hymiöitä: pistein,viivoin ja sulkumerkein väsättyjä naamakuvia. Viestin sävy välittyylähettäjältä vastaanottajalle mielestäni ilman tyhjänpäiväistä kikkai-luakin. Ärsyynnyn, kun Internet-väki pahoinpitelee äidinkieltämme:ä- ja ö-kirjaimet ovat kadoksissa, ja sanasto on tökeröä mailaa-misineen, partnershippeineen ja spameineen.

Olen istunut Internet- ja www-kursseilla käsittämättä kouluttajienpuheista juuri mitään. Minulla ei ole omaa www-kotisivua, enkä aivanvaivattomasti osaisi sellaista tehdäkään – kursseista huolimatta.

Minua on pidetty vanhanaikaisena, kun en ole halunnut päästäälehtitekstejäni korvauksetta Internetiin. Olen vartioinut tekijänoikeuk-siani, koska kirjoittavalle toimittajalle ne tuovat leivän. En ole pitänytInternetiä itselleni edes erityisen mielenkiintoisena julkaisukanavana.Vakituisesti avustamillani lehdillä on yhteensä reilusti yli miljoonalukijaa – paljon enemmän kuin nykyisin Internetin aktiivisiakäyttäjiä Suomessa.

Internet yhdistää ja palvelee. Minutkin se vie sellaisten ihmisten jailmiöiden luo, joista olen muutenkin kiinnostunut. Keskusteluhaastateltavieni kanssa jatkuu sähköpostitse usein jutun valmis-tumisen ja julkaisemisen jälkeenkin. Parhaimmillaan ajatustenrinnalla kulkevat myös tunteet ja keskinäinen luottamus, senkinuhalla, että tiedämme virtuaalisen kirjesalaisuuden haavoittuvuuden.

Mutta Internet myös eristää. Jos en ymmärrä insinöörimiestenkieltä istuessani heidän kanssaan silmäkkäin www-koulutus-tilaisuuksissa, vielä vähemmän ymmärrän sitä virtuaalisissa tieto-verkoissa. Todennäköisesti hekään eivät ymmärrä minua. Muistanparin vuoden takaa EVENt-kurssilaisten kahvipöytään laskeutuneenhiljaisuuden, kun halusin muuttaa java-puheet Jawa-huulenheitoksi.Jawan tunnen, olenhan motoristin vaimo ja motoristi-isän tytär.

Internetissä naiset ovat pieni vähemmistö. Internet-vähemmistöönkuuluvat myös keski-ikäiset, vanhukset, maaseudulla ja pienissäkaupungeissa asuvat, ei-akateemisesti koulutetut, pienituloiset. Kukakustantaa tasa-arvoisen tietotekniikkakoulutuksen ja koneet? Kuka

6 3

vaivautuu miettimään, millaisella kielellä tietotekniikkaa kannattaaopettaa meille, joille tekniikalla on vain välinearvo?

Halutaanko Suomi pitää asuttuna maaseutua ja pohjoista myöten?Siinä auttaisivat tietotekniikka ja etätyö. Miksi yrittäjämuotoisen etä-työn hinta on perinteiseen palkkatyöhön verrattuna kovin korkea?Minäkin maksan itse eläketurvani, sairas- ja lomapäiväni, tietoko-neeni sekä pöytä- että salkkukoossa, modeemini, telefaksini, puheli-meni, työhuoneeni ja -tuolini. Ja joka vuosi käyn työkuluistanikädenvääntöä verottajan kanssa.

Olen 33-vuotias, ja mietin, asuisinko viimeistään mummoiässäpysyvästi maalla. Saisinko minä Internetistä tilatut elintarvikkeetkotiovelleni? Nythän palvelu toimii vain Ruuhka-Suomessa. Vieläkösyrjäkylälle johtava tie olisi ajokuntoinen? Enäähän yksityisteitä eivaltionavuilla kunnosteta. Tietoyhteiskunnassakin tarvitaan tieverkonkaltaisia koko maan kattavia peruspalveluita. Virtuaaliset maantiet jatietoverkkojen valtaväylät eivät yksin riitä."

Etätyöhön liittyvän oppimistietouden hallinta ja kehittäminen edellyttääArrasvuoren ja Pyykkösen (1995) mukaan modulaarisen oppimisympäristönrakentamista. Tällöin tietokoneavusteisesti ja verkkojen välityksellä voisitoteuttaa heidän mielestään seuraavanlaisen kuuden moduulin sarjan, jokahyvin kuvaa niitä koulutustarpeita, joita tietoverkot ovat tuoneet tullessaan,mutta myös koulutusta, jonka tietoverkot mahdollistavat.– Etätyön perusteet– Yksilön toimintamallit ja itsensä kehittäminen– Verkoston toimintamallit ja organisoituminen, joka sisältäisi tämän rapor-

tin kannalta mielenkiintoisia alueita, kuten hajautetun työskentelymallinkehittämisen, tiedon saatavuuden ja tietotaidon kehittämisen, palvelujentuottamisen etätyön keinoin, yhteistyön hajautetussa työympäristössä sekähajautetun toiminnan ohjauksen, kommunikoinnin ja tietojen hallinnan

– Liiketoiminta hajautetussa työympäristössä, joka sisältää mm. yrityksentoiminnan hajatyöympäristössä

– Tekniikan soveltaminen etätyössä ja verkostotoiminnassa, joka sisältäisiseuraavia ulottuvuuksia: tietotekniikka, tietoliikenne- ja kommunikaatio-tekniikka, mediatekniikka, tietoverkot, markkinointi ja mainonta

– Tietojen hallinnan ja toiminnanohjauksen.

Johtopäätökset työelämässä tapahtuvasta tieto- javiestintätekniikan oppimisesta

Kuten yllä on todettu, tieto- ja viestintätekniikan yhteys työssä oppimiseen onerittäin tärkeä, laaja ja moniulotteinen. Varsinaiset johtopäätökset ja ennenkaikkea toimenpide-ehdotukset tulisikin tehdä vasta laajemman ja systemaat-tisemman analyysin jälkeen. Tässä pyritään kuitenkin löytämään niitä suuntia,joista mielenkiintoisia näkökulmia löytyy.

Yhteiskunnan kannalta on verkostoituminen nähty tärkeäksi. Se on kirjattuLipposen hallituksen ohjelmaan yhdeksi keinoksi yhteiskunnan ja taloudenkuntoon saattamisessa. Varsinkin innovatiivisten teknologiayritysten kehitty-

6 4

misen varmistamisessa sekä maaseudun elinkeinotoiminnan elvyttämisessä jamonipuolistamisessa verkostoitumiseen kohdistuu suuria odotuksia. Verkostoei siis ole mikä hyvänsä tiedonkulun, sopimisen ja yhteistoiminnan järjestelmä.Julkisen vallan on perusteltua edistää verkostoitumista vain, jos se liittyypolitiikan tavoitteisiin, ja tässä tapauksessa perimmäisenä tavoitteena ontyöllisyyden parantaminen. (Linkola, 1998) Tässä toki verkostoituminen onlaajempi käsite kuin tietoverkko, mutta tietoverkkojen ja niiden käytön hallintaon toisaalta edellytys laajaan ja monipuoliseen verkostoitumiseen.

Onkin siis yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, että työnantajat huolehtivattyöntekijöidensä tietoteknisestä osaamisesta. Tietyllä tavalla yritysten rooli mer-kittävinä aikuiskouluttajina olisi tunnustettava.

Yksilön kannalta on tärkeätä oppia työelämässä tarvittavat tieto- ja viestintä-tekniikan taidot. Tietokoneiden käyttö työpaikoilla opiskeluun ja muihin hen-kilökohtaisiin toimintoihin esimerkiksi työajan ulkopuolella ja monissa tapa-uksissa työnantajan koneen käyttö myös kotona on merkittävää tietotekniikankäytön leviämisessä, oppimisessa ja hyödyntämisessä.

Ihmisen eri rooleja tarkasteltaessa voidaan vain toistaa, että työntekijänätieto- ja viestintätekniikka on hänelle erittäin tärkeä, työnantajan kautta saatutietotekninen opetus ja mahdolliset välineet ovat käytössä myös muillaelämänalueilla (kansalaisena, yksilönä, perheenjäsenenä).

Tasa-arvokysymykset ovat työelämässä vaikeita arvioida. Vähintäänkintyöpaikoilla on huolehdittava kaikenikäisten työntekijöiden tasapuolisestakouluttamisesta tieto- ja viestintätekniikan käyttöön. Toisaalta asiaa voidaan tar-kastella myös käytössä olevien koneiden jakautumisena eri työntekijäryhmienja ikäryhmien välille. Kiistat siitä, kuka saa uusimman, nopeimman ja/taikannettavan koneen tai esimerkiksi communicatorin, saatetaan ratkaista useastimuiden kuin työtehtävien asettamien tarpeiden mukaan. Edelleen joillainkoneilla on myös statusarvo käyttäjälleen, kuten oli matkapuhelimellakin vieläjoitain vuosia sitten.

Tietotekniikan laajeneva käyttö mahdollistaa etätyön ja auttaa esimerkiksityökykyisiä ja -haluisia työelämästä luopuneita sekä vammaisia säilyttämäänmotivaation ja mahdollisuuden osallistua työelämään paremmin ja jousta-vammin kuin olemalla päivittäin töissä kodin ulkopuolella.

Työelämässä annettavan koulutuksen pedagogisiin ulottuvuuksiin on rapor-tissa mahdotonta päästä kiinni.

6 5

2.7 Ikääntyville suunnatut hankkeet

Useissa yhteyksissä todetaan, että elinikäisen oppimisen idea toteutuu vasta, kunse koskee myös ikäihmisiä. Samoin tietoyhteiskunnassa tasa-arvoisena kansalai-sena pysyminen edellyttää tietotekniikan taitojen oppimismahdollisuuttakaikkina ikäkausina. Tässä luvussa pohditaan tieto- ja viestintätekniikanmerkitystä ikäihmisten elämässä yleensä ja sen jälkeen konkretisoidaan aihettaHelsingin yliopiston ikäihmisten tietotekniikkakoulutuksen avulla.

Suomessa on nyt yli 65-vuotiaita 730 000 eli 15 prosenttia, vuonna 2015 heitätulee olemaan noin 20 prosenttia ja vuonna 2030 noin 25 prosenttia elineljännes kansasta. Suurimmalla osalla ikääntyvistä ei ole minkäänlaistakokemusta tietotekniikasta. Elleivät he saa tietoteknistä koulutusta, he jäävättässä suhteessa toisen luokan kansalaisiksi, sillä Suomea kehitetään tieto-yhteiskunnaksi jo 2000-luvun alkuvuosiin mennessä. Silloin mahdollisimmansuuri osa asioista toimitetaan korttiautomaateilla tai tietoverkkojen välityksellä.

Elinikäinen oppiminen on myös ollut virallinen tavoite jo vuodesta 1995,mutta valtion konkreettiset toimenpiteet ovat jättäneet ikäihmisten koulutus-tarpeet huomioon ottamatta. Koulutustarpeisiin on jouduttu vastaamaanvapaaehtoisjärjestelyin ja osallistujien kurssimaksuilla. Miettinen (1997) tote-aakin, että Suomesta ei tule todellista tietoyhteiskuntaa, elleivät myös varttu-neemmat ikäryhmät – kohta neljäsosa kansastamme – saa taloudellisiamahdollisuuksia oppia käyttämään tietoverkoista saatavia tietokantoja ja muitavälttämättömiä tietovarantoja, joita valtiovalta sijoittaa tietoverkkoihin.

Helsingin yliopiston ikäihmisten yliopiston tietotekniikanopetusEnsimmäinen ikäihmisten tietokoneopetus Helsingin yliopistossa järjestettiinkeväällä 1995. Syksyllä 1995 uusia kursseja järjestettiin kolme. Vuonna 1998erilaisia kursseja järjestetään jo noin 26. Erittäin suosituiksi ovat osoittautuneetkurssit, joilla opetellaan tekstinkäsittelyä ja Internetin käyttöä.

Koulutuksen ensimmäisenä tavoitteena on opettaa käyttämään tietokonetta.Toinen tavoite on tietokoneiden käyttö luovan kirjoittamisen, tiedonhan-kinnan, kommunikaation ja perinteensiirron välineenä. Vuonna 1998elämäntarinoita tallennetaan jo kahdessa seminaarissa. Usean lukukauden ajanInternetin käyttöä harjoitelleet opiskelijat ovat aloittaneet Vanhuus viisautena -virtuaalikurssin suorittamisen.

Ensimmäinen ikäihmisten tietokoneluokka IkiNetti pystytettiin HelsinkiinMerihakaan Kallion rotareiden, Kallion seurakunnan ja Helsingin yliopistonyhteistyönä. Ikäihmisten toinen IkiNetti sijaitsee Helsingin yliopiston tiloissa. Seon rakennettu Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskuksen ja IBM:nyhteistyönä. Kahden IkiNetin myötä voidaan opetuksen järjestämisen lisäksiyhä paremmin toteuttaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä oppimista ikäihmistenyliopistossa. Omaehtoisen atk-taitojen harjoittelun aikoja on voitu lisätä.Pitemmälle ehtineet opiskelijat toimivat tutoreina.

Ikäihmisten yliopiston monitieteinen ja monimuotoinen tutkimusseminaarion työskennellyt syksystä 1995. Tutkimusseminaarissa varttuneemmatopiskelijat kirjoittavat verkkopalveluja hyödyntäen pro graduun tähtääviä

6 6

tutkielmia tai muuten julkaistavia tutkimuksia. Tutkielmat valmistuvat kevään1998 aikana. Vuonna 1997 käynnistyi myös Elämän tarina talteen -kurssi,joka tähtää osallistujien omaelämäkertojen kirjoittamiseen. Työskentelynaikana syvennetään tekstinkäsittelyn ja kirjojen taittamisen taitoja.

Vuonna 1998 alkoi “Maailmankansalaisen kypsyyskokeeseen” tähtääväInternetiä hyväksi käyttävä virtuaalikurssi. Opetus on interaktiivista. Tieto kerä-tään verkosta, ikäihmisten tehtävät ja esseet julkaistaan sähköisessä sanoma-lehdessä. Opettajana toimiva Suomen YK-liiton koulutussihteeri HelenaAllahwerdi antaa ohjeet sähköpostitse.

Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset, avoimet yliopistot jakesäyliopistot tekevät laajaa työtä ikäihmisten yliopistojen parissa ja entistäenemmän keskittyen myös tieto- ja viestintätekniikan opetukseen. Ongelmallistaon kuitenkin se, että yhteiskunnan tukea toimintaan ei ole osoitettu. Yliopistoteivät voi myöskään sisällyttää ikäihmisten yliopistotoimintaa tilastoihinsa,joiden perusteella täydennyskoulutuskeskusten tuloksellisuutta mitataan.Toiminta ikääntyvien kanssa ikään kuin piilotetaan, kun sitä ei hyväksytäosaksi virallisia tilastoja.

JohtopäätöksetTämän raportin puitteissa näyttää siltä, että osasta ikääntyvää väestöä onlöydettävissä aktiivinen ja tietoteknisiä taitoja tavoitteleva ryhmä, jonka toimin-taa voidaan konkreettisesti tukea. Koska tällä hetkellä opetuksesta ja käytössäolevista koneista on kysyntää vähemmän kuin tarjontaa, ei voida ennustaa,kuinka laajaa on ikäihmisten itsensä kokema tarve jatkossa. Tällä hetkellätarvetta ei voida nykyisin resurssein täyttää.

Näyttäisi myös siltä, että investoimalla ikääntyvien ja erityisesti eläkeläistentietotekniikkakoulutukseen voidaan saavuttaa seuraavia etuja:– Kaikenikäisten ihmisten Internet-käyttö tasoittaa sukupolvien välistä

kuilua.– Internet avaa ovia muuten saavuttamattomille tiedon alueille ympäri

maailman.– Internet antaa mahdollisuuden nopeaan ja jopa puhelinyhteyttä

halvempaan yhteydenpitoon sukulaisten ja ystävien välillä paikasta riippu-matta.

– Internetin opiskelu ja käyttö tarjoavat erinomaisen “antidementiakuurin”henkisten valmiuksien säilyttämiseksi, sillä luova aivotyö virkistää ja estääaivotoiminnan rappeutumisen.

– Internetin kautta voidaan myös välittää ikäihmisten kokemus ja tietotaitonuoremmille.

Lisäksi ikäihmisten arkipäivän toiminnot helpottuvat. Näistä voi esimerkkinäolla päivittäisostosten tekeminen Internetissä.

Elinikäisen oppimisen periaatteen näkökulmasta on tärkeää, että osallis-tuminen opiskeluun Internetin välityksellä laajenee. Samalla ikäihmiset voivatoman opiskelunsa ohella olla asiantuntijoina nuoremmille opiskelijoille.

Kyse on eläkeiän ylittäneestä väestöstä, joskin esimerkkitapauksen yhtey-dessä esitetyt näkökulmat soveltuvat joiltain osin myös koskemaan vammaisiasekä myöhäisessä keski-iässä olevia henkilöitä.

Helsingin yliopiston tietotekniikkaopetuksessa mukana olevat ikäihmisetvoivat toteuttaa kaikkia yhteiskunnankin kannalta mielekkäitä rooleja:

6 7

kansalaisen, työntekijän ja yksilön/perheenjäsenen rooleja. Kansalaisen roolivahvistuu, kun ikäihmiset voivat hakea tietoa ja osallistua yhteiskunnalliseenkeskusteluun sähköisesti. Työntekijän rooli voi jatkua pitkälle eläkkeelle siirty-misen jälkeen, sillä työelämässä saatu kokemus voidaan siirtää sähköisestiuudelle sukupolvelle, lisäksi omaan ammattialaan liittyvät muistelmat voidaankoota verkkoon. Ja kuten edellä on esitettykin, verkon kautta ikäihmiset voivatolla mukana työn tekemisessä vielä pitkään eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin.

Yksilön näkökulmasta tieto- ja viestintätekniikka edistää henkistä ja fyysistäterveyttä ja lisääntyvät kontaktit nostavat elämän laatua. Yhteisöjen tasolla tieto-ja viestintätekniikka helpottaa yhteydenpitoa ja yhteisistä hankkeista sopimista.Ikäihmisille ovat muodostuneet tärkeiksi yhteinen opiskelu, yhteiset hankkeetja vaativien päämäärien saavuttaminen yhdessä. Esimerkiksi voi ottaa vaikkakeväällä 1998 perustetun Ikäihmiset ja tietotekniikka ry:n.

Yhteiskunnan tasolla ikäihmisten aktiivinen tietotekniikan käyttö tuottaalukuisia etuja. Ensinnäkin voidaan olettaa henkisen vireyden säilymisen sääs-tävän sairaanhoito- ja laitoskuluja. Toiseksi ikääntyvien ihmisten arvokas työ-ja elämänkokemus saadaan yhteiskunnan käyttöön.

Verkkolukutaidon kehittyminenIkäihmisten tietotekniikkaopetus näyttää olevan hyvä malli tietotekniikan jaInternetin perustaitojen oppimiseksi. Olennaista ovat riittävän pienet, ikään-tyvien omat ryhmät, jolloin heidän erityistarpeensa voidaan ottaa huomioon.Välineen mielekäs käyttö (opiskelu, elämäkerrat) pitää motivaation yllä. Lisäksikokeneempien opiskelijoiden tarjoama tuki aloittelijoille vaikuttaa hyvältä.

Tämänkaltaista toimintaa tulisikin tarjota kysyntää vastaavasti. Opinto-maksut ovat tällä hetkellä esteenä opiskelun aloittamiselle. Ikäihmisten tulisisaada nauttia avoimeen yliopisto-opetukseen suunnattua yhteiskunnan tukeamuiden ikäryhmien tavoin.

6 8

2.8 Tietokoneen käyttäjän A-kortti

Marja Kylämä

Tämän raportin viimeisenä hankkeena tarkastellaan vielä tietokoneen käyttäjänajokorttia. Mikäli yhteiskunnan keinoin halutaan taata perusvalmiudettietokoneen käyttöön, on tärkeää miettiä, mistä nuo välttämättömät taidotkoostuvat.

Tietokoneen ajokortin on kehittänyt Tietotekniikan kehittämiskeskusTIEKE ry, joka myös myy anomuksesta luvan tutkinnon järjestämiseen jatodistusten kirjoittamiseen. Tällaisen luvan ovat saaneet ja opetusta tietokoneenajokorttia varten antavat mm. aikuiskoulutuskeskukset, kesäyliopistot,kansalais- ja työväenopistot, kansanopistot, keskiasteen oppilaitokset,opintokeskukset ja koulutusyritykset. Tutkintovaatimukset on tarkkaanmääritelty ja kaikissa oppilaitoksissa käytetään yhteisiä koetehtäviä.

Tietokoneen ajokortti on jokamiehen tietotekniikan tutkinto, jonka ontarkoitus mitata tietotekniikan osaamista ja ymmärtämistä. Tutkinto koostuuseitsemästä osasta. Ensimmäinen niistä on kirjallinen koe, jossa mitataan"liikennesääntöjen" tuntemista. Loput kuusi ovat näyttökokeita, joissa mitataan"ajotaitoa". Alla ovat kokeen seitsemän osiota:– tietotekniikan perusteet– laitteen käyttö– tekstinkäsittely– taulukkolaskenta– tietokannan käsittely– piirtäminen– tietoverkkopalvelut.Tutkinnon suorittaja voi valita itse laitteet ja ohjelmistot, ja osiot voi suorittaahaluamassaan järjestyksessä haluamaansa tahtiin. Tutkinnon suorittaja näyttääkokeissa osaavansa tietokoneen ja työvälineohjelmistojen peruskäytön ja ennenkaikkea ymmärtää, minkälaisissa tehtävissä niistä on hyötyä. Kirjallisiinkysymyksiin vastatessaan kokelaat pohtivat tietotekniikan yhteiskunnallistamerkitystä ja tulkitsevat tietotekniikan terminologian peruskäsitteitä.

Tutkinnossa mitataan sekä tiedollista että taidollista osaamista. Tavoitteenaon, että tutkinnon suorittaminen antaa valmiudet monitoimiseen työskentelyynkäyttäen tietotekniikkaa hyväksi. Tutkinnon suorittaja pystyy itsenäisestikäyttämään tietokonetta sekä ymmärtämään yleisimpien työvälineohjelmis-tojen merkityksen ja osaa itse niiden peruskäytön.

Tarkempia tietoja tutkinnosta sekä tilastotietoa tutkinnon suorittaneista onTIEKEn www-sivuilla osoitteessa http://www.tieke.fi/ tieke/ajokortti/.Kesäkuuhun 1998 mennessä Tietokoneen ajokorttitutkinnon on suorittanutnoin 40 000 henkilöä.

6 9

Nykyisen tietokoneen ajokortin arviointiYllä oleva on ajokortista annettu kuvaus. Tavoitteita voidaankin pitäämielekkäinä, mutta miten ne toteutuvat? Onko ajokortti tarkoitettu kaikilletietokoneen käytöstä kiinnostuneille vai onko se osoitus työnantajalleperustaitojen hallinnasta?

Ensimmäinen moduuli on jaettu kahteen osaan, joiden on tarkoitus antaaopiskelijalle toisaalta kokonaiskuva tietotekniikasta ja sen merkityksestäyhteiskunnalle ja yksilölle ja toisaalta käsitys laitteiden ja ohjelmistojenkäyttötavoista sekä toiminnan periaatteista. Lisäksi opiskelija tuntee tieto-tekniikan perussanaston. Moduulin aihe on varmasti välttämätön. Osuustestataan kysymyksillä, joista osa on mielekkäitä ja vaatii myös omaa ajattelua.Osa kysymyksistä on kuitenkin liian vaikeita ja tarpeettomia. Tehtävät ovatenemmän yritysten tarpeisiin kuin yksityisen henkilön tarpeisiin keskittyviä.

Koska tehtävistä arvotaan vain muutama, voi kokeesta selviytyä lähesolemattomalla osaamisella, toisaalta oleellisista asioista hyvin perillä olevavoidaan hylätä hänelle osuneiden vaikeiden kysymysten vuoksi. Laitteen käyttöja tiedonhallinta -moduuli on tärkeä, ja se olisi suoritettava ennen seuraaviamoduuleja. Siinä on tekniset perusasiat, jotka jokaisen tulee hallita. Nykyisetkysymykset eivät välttämättä osoita, että asioita osaa soveltaa myös omassatyöskentely-ympäristössä.

Tekstinkäsittelyohjelmistoihin liittyvässä moduulissa edellytettävät tiedotovat perustellusti valittuja. Koe on kuitenkin jälleen mekaaninen; se ei osoitavalmiutta soveltaa opittuja asioita omassa työssä. Sen sijaan, että kokelasnoudattaa annettuja ohjeita kirjaimellisesti, hänen tulisi pystyä tekemään jatyöstämään tekstiä itse.

Yllä mainitut testien vajavuudet näkyvät myös seuraavissa kolmessamoduulissa: taulukkolaskenta, tietokanta-/kortistointiohjelmistot ja piirros-/esitysgrafiikkaohjelmistot. Testit eivät osoita, että kokelas on ymmärtänyt asiatja osaa soveltaa niitä omiin tarpeisiinsa.

Viimeinen moduuli on tietoverkoista. Se on jaettu kahteen osaan: kum-paankin osaan kuuluu sähköposti, joka onkin oltava mukana. Sen vaatimuksiinolisi kuitenkin lisättävä myös liitetiedoston vastaanottaminen. Monet jättävätjopa liitetiedoston lukematta, koska eivät osaa avata sitä. Internet-osuudessa voisiolla teknisen käytön lisäksi vaatimuksina myös tekijänoikeudet sekä kriittisyyssuhtautumisessa verkossa julkaistavaan tietoon. Jälleen tehtävät testaavat vainteknistä osaamista. Jos kokelas tulee osoittamaan, että osaa käyttää sähköpostia,hän osaa varmasti lähettää yksinkertaisen viestin jopa kahdelle henkilöllesamanaikaisesti.

Tutkinto koostuu erillisistä ja täysin toisistaan irrallisista moduuleista.Käytännössä vain harva voi käyttää tietokonetta siten, ettei joudu yhdistelemääneri ohjelmistoista saatuja tai tuotettuja tietoja keskenään. Todellisuudessaohjelmistoja käytetään rinnan. Tähän liittyvä käyttötaito on unohdettunykyisessä ajokorttitutkinnossa kokonaan.

Nykyisellään tutkinto antaa yleiskuvan tietotekniikan eri välineistä ja niidenkäyttömahdollisuuksista, ja sen suorittaneilla on hyvät valmiudet jatko-opiskeluun. Tutkinto antaa myös itseoppineille mahdollisuuden saadatodistuksen tietoteknisistä tiedoistaan ja taidoistaan. Lisäksi tutkinnon voi

7 0

suorittaa joustavasti omien tarpeittensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, koskaopiskelija voi itse valita kokeiden suoritusajat ja -järjestyksen.

Ehdotuksia tietokoneen ajokortin kehittämiseksiAjokortin suoritustapa nykyisellään ei takaa, että sen suorittajalla on tavoitteissalausutut valmiudet tietokoneen käyttöön. Tutkinto nykyisellään mittaaenemmänkin muistamista kuin osaamista ja ymmärtämistä. Jotta päästäisiintavoitteisiin, kysymykset on muotoiltava enemmän ymmärtämistä jaymmärretyn asian soveltamista testaaviksi.

Koska eri ohjelmistoja (tekstinkäsittely, taulukkolaskenta jne.) käytetäänrinnan ja ne ovat hyvin samankaltaisia, tutkinto voitaisiin muuttaa siten, että sekoostuisi vain neljästä moduulista. Kokeita olisi vähemmän, mutta yhdellekokeelle olisi varattava enemmän aikaa.

Ensimmäinen moduuli olisi nykyisen kaltainen ja testaisi kokonaiskuvaatietotekniikasta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle ja yksilölle ja toisaaltakäsitystä laitteiden ja ohjelmistojen käyttötavoista ja toiminnan periaatteista.Tehtävää suorittaessaan kokelas joutuisi pohtimaan tietotekniikkaan liittyviäyhteiskunnallisia asioita ja osoittamaan hallitsevansa tietotekniikan termino-logian.

Toinen moduuli koostuisi nykyisen tutkinnon toisesta ja kolmannestamoduulista. Laitteen käyttö ja tiedonhallinta -osuus yhdistettäisiin luontevaksiosaksi tekstinkäsittelyä. Näin saataisiin kokelas ymmärtämään laitteen käyttöönja tiedonhallintaan liittyvät asiat osaksi laitteella tapahtuvaa työskentelyä.Lisäksi saataisiin mielekkäämpiä ja kokonaisuuden ymmärtämistä testaaviatehtäviä: vaikkapa asiakirjan muokkaaminen koneella asiakirjastandardinmukaiseksi tai levykkeellä olevan, virheellisesti tuotetun tekstin korjaaminen.

Kolmas moduuli koostuisi nykyisen tutkinnon 4.–6. moduuleista. Kokelasvoisi valita esimerkiksi vain kaksi kolmesta, ja niiden osaaminen testattaisiintehtävillä, joissa testataan kyseisen ohjelman ymmärtämisen ja soveltamisenlisäksi myös niissä tuotettujen tietojen yhdistämistä tekstinkäsittelyyn.

Neljäs moduuli liittyisi tietoverkkopalveluihin kuten nykyisessäkintutkinnossa. Internet-kysymyksessä olisi tärkeämpää etsiä johonkin aiheeseenliittyvää tietoa löytämällä itse käyttökelpoiset hakusanat ja pystyä päättelemäänsaamistaan linkeistä ainakin tiedon tuottaja. Sen jälkeen olisi valittava yksiaihetta käsittelevä sivusto ja tutustuttava siihen pohtien kriittisesti tiedonluotettavuutta, oikeellisuutta ja käytettävyyttä.

Näin toteutettava tietokoneen ajokortti -tutkinto on vaativampi koulutuksenja kokeen toteuttajille, mutta se antaisi todellisemman kuvan kokelaan taidoistaja myös kannustaisi perehtymään asioihin. Ihanne olisi, jos tehtävät voisivat ollahenkilön omiin työtehtäviin tai harrastuksiin liittyviä autenttisia tehtäviä.

7 1

3 OSAPROJEKTIN JOHTOPÄÄTÖKSETEri hankkeista ja näkökulmista saadut kokemukset ja näkökulmat on yritettyhavainnollistaa ja tiivistää taulukossa 3.1. Tarkastelussa on katsottu erikseentieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien taitojen oppimista ja toisaalta verkkojenkäyttömahdollisuuksia. Varsinaiset toimenpide-ehdotukset voidaan esittäätämän osaprojektin asettamien kysymysten valossa.

1. Millä kansalaisia voi osana elinikäistä oppimista auttaa hankkimaansentasoisen tietämyksen, että he voivat itse tehdä päätöksiä tieto- javiestintätekniikan käytöstä omassa elämässään?Koska tieto- ja viestintätekniikkaan liittyy hyvin paljon uskomuksia,pelkoja, ennakkoluuloja ja jopa suoranaisia väärinkäsityksiä, olisi tärkeää– lähestyä kansalaista joka kotiin lähetettävällä oppaalla tai tiedotteella,

mikä on tietokone, tietoverkko, Internet jne.– järjestää avoimien ovien päiviä eri oppilaitosten ja koulujen

tietokoneluokkiin– käynnistää avoin keskustelu tietoyhteiskunnan arvopohjasta ja siihen

liittyvien valintojen merkityksestä.Koska vanhemmat ovat tärkeimpiä lasten ja nuorten tieto- javiestintätekniikkaan liittyvien asenteiden ja toimintatapojen muokkaajia,olisi tärkeää– järjestää esimerkiksi kouluissa nykyistä enemmän oppilaiden ja

vanhempien yhteistä tietoteknistä opetusta tai vain vanhemmillesuunnattua koulutusta.

2. Millä tavoin aikuisväestöä voi auttaa saavuttamaan uudenlaisenverkkolukutaidon sekä opettaa käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaahyödyksi?Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä kursseja järjestetään useissa paikoissa.Niiden hinnat ja laatu vaihtelevat suuresti. Olisikin tuotettava kansalaisenatk-ajokortille tavoitteet, joiden saavuttamiseen ensisijaisesti pyritään.Niiden tahojen, jotka toteuttavat atk-ajokorttiin liittyvää koulutusta, tuleesaada yhteiskunnan tukea siten, että kurssit voivat olla maksuttomiakansalaisille. Esimerkiksi kirjastojen toteuttaman koulutuksen ei pidävähentää kirjahankintoja, kansalais- ja työväenopistojen atk-kurssit voisivatsaada 100 prosentin valtionavun.

Tieto- ja viestintätekniikan opetus tulee voida järjestää ottaen huomiooneri kohderyhmien tarpeet. Esimerkiksi kirjastot voisivat ottaa huomioonerityisesti ne väestöryhmät, joilla muutoin on ongelmia päästä osallisiksitietoyhteiskunnan palveluista sekä tieto- ja viestintätekniikan mahdolli-suuksista. Tällöin kyse on erityisesti työttömistä, keski-ikäisistä naisista,ikääntyvistä ihmisistä sekä sellaisista nuorista, joilla koulun ja/tai kodinpuolesta ei ole riittävää pääsyä näihin palveluihin. Yleisesti ajatellenvoidaan pohtia, mikä toimintaympäristö on luontevin eri väestöryhmille.Esimerkiksi keski-ikäiset naiset muodostavat merkittävän opiskelijaryhmänkansalais- ja työväenopistossa. Heidät voikin tavoittaa hyvin juuri tässäympäristössä. Tämä edellyttää kuitenkin ponnisteluja palvella asiakas-ryhmien osin tiedostamattomia tai torjuttuja tarpeita eli ryhtyä kehittämään

7 2

sellaista tieto- ja viestintätekniikan oppimista tukevaa toimintaa, joka vetoaanäihin ryhmiin.

Tietotekniikan ei-kaupallista kierrätystoimintaa tulee kehittää ja tukeaesimerkiksi osana työllisyyskoulutusta ja nuorten tietotekniikkatyöpajoja.

3. Millä tavoin tieto- ja viestintätekniikalla voidaan vaikuttaa yksilön, ryhmiensekä yhteisöjen elämän hallintaan tarjoamalla mahdollisuuksia elinikäiseenopiskeluun ja oppimiseen?Edelleen on jatkettava perus- ja ammattiopetuksen viemistä verkkoon.Uusien mahdollisuuksien kehittäminen ei saa kuitenkaan tapahtuavanhojen toimivien systeemien kustannuksella. Verkossa tapahtuvan ope-tuksen tulee siis ennen kaikkea lisätä valinnan mahdollisuuksia. Saman-aikaisesti on kuitenkin huolehdittava siitä, että verkossa tapahtuva opetus eisyrjäytä jo vakiintuneita muita yksilö- ja monimuoto-opetuksen muotoja.

Opetusta tarjoavien tahojen opetuksen tasoon, laatuun ja monipuo-lisuuteen tulee kiinnittää huomiota.

Opetusta toteuttavien tahojen väliseen yhteistyöhön tulee kiinnittäähuomiota.

Yritysten ja muiden työyhteisöjen henkilöstön tietotekniikkaosaaminenja sitä tukeva henkilöstökoulutus on usein liian kapea-alaista. Tieto- javiestintäteknisten sovellusten, verkostoitumisen ja globalisaation nopeakehitys lisäävät samassa suhteessa työelämässä tapahtuvan koulutuksenstrategista merkitystä menestystekijänä. Siksi myös pedagogisen osaamisenkysyntä ja kehittämismahdollisuudet kasvavat. On huolehdittava siitä, ettälaadukasta koulutusta on saatavissa. Harvat yritykset pystyvät itsehuolehtimaan omin voimin henkilöstönsä koulutuksesta, vaan turvautuvatulkopuoliseen apuun. Tieto- ja viestintätekniikan kouluttajia onkin tällähetkellä liian vähän, kun myös alan peruskoulutusta on samaan aikaanvoimakkaasti laajennettu. Nyt pitäisikin nopeasti keksiä ratkaisuja, joillakouluttajapulaa voitaisiin lievittää.

Taulukossa 3.1. havainnollistetaan erilaisten oppimisympäristöjen huonoja jahyviä puolia suhteessa tieto- ja viestintätekniikkaan.

7 3

Taulukko 3.1. Erilaisten oppimisympäristöjen edut ja haitat tieto- javiestintätekniikan näkökulmasta

LLLLaaaappppsssseeeetttt jjjjaaaa nnnnuuuuoooorrrreeeetttt EEEEttttuuuujjjjaaaa HHHHaaaaiiiittttttttoooojjjjaaaaVVVVeeeerrrrkkkkkkkkoooolllluuuukkkkuuuuttttaaaaiiiiddddoooonnnn ooooppppppppiiiimmmmiiiinnnneeeennnnPäiväkodissa, esikoulussaKoulussaAtk-kerhoissa

Käyttötaitojenoppiminen helppoa, kunaloittaa nuorenaKoneen käyttöoppimistehtävissä,tiedonhankinnassa jaomassa tuottamisessaVerkkoetiketin jakriittisyyden oppiminenOppilaat opettavattoisiaan ja useastiopettajiaan

Koulutulokkaat ovathyvin eri tasollatietokoneenkäyttötaidoissaKunnat, koulut ja luokathyvin eriarvoisessaasemassaToiminta useastiinnokkaiden opettajien(oppilaiden) varassa

Kotona (vanhemmilta,sisaruksilta)Kavereilta

YksilöllistäTietokone on osa arkea,käyttötarvikeMotivaatio hyvä, yhdessätekeminen

SattumanvaraistaUseasti tietokone on vainpeliväline

TTTTiiiieeeettttooookkkkoooonnnneeeeeeeennnn jjjjaaaa ----vvvveeeerrrrkkkkoooonnnn kkkkääääyyyyttttttttöööömmmmaaaahhhhddddoooolllllllliiiissssuuuuuuuussssPäiväkodissa, esikoulussaKoulussa– kone(ita) luokassa– atk-luokassa– kerhossa– "reppumikro"

Tietokoneen käyttöä onmahdollista ohjataTietokone on osajokapäiväistätiedonhankintaa jaopiskelua

Koneelle pitää jonottaa

Kotona– perheen oma kone– vanhempien

työnantajan/yrityksen kone

– lapsen oma koneKavereiden luona

Aina käytettävissäSosiaalinen kasvu

Käyttökulut, teknisentuen puute

KirjastossaKerhoissa

Sosiaalinen kasvu Kirjastoissa koneelle onvarattava aika jajonotettavaJoissain tapauksissatietokoneisiin liittyvätoiminta vie suurimmanosan vapaa-aikaa

(jatkuu)

7 4

Taulukko 3.1. (jatkoa)AAAAiiiikkkkuuuuiiiisssseeeetttt EEEEttttuuuujjjjaaaa HHHHaaaaiiiittttttttoooojjjjaaaaVVVVeeeerrrrkkkkkkkkoooolllluuuukkkkuuuuttttaaaaiiiiddddoooonnnn hhhhaaaannnnkkkkkkkkiiiimmmmiiiinnnneeeennnnHankittu lapsena,nuorena tai osanaammatillista koulutusta

Nuorena opittua taitoahelppo ylläpitää

Vaatii jatkuvaakehittämistä– ajan ja rahan

panostamistaTyössä– perehdyttämiskoulutu

ksena– omaehtoisena

täydennyskoulutuksena

– työtä tekemällä

Työnantaja kustantaakoulutuksen, josta onhyötyä muillakinelämänaloillaOlennainen osa työtä japätevöitymistäMahdollisuus säilyttäätyöpaikka ja edetätyötehtävissäUseasti verkkolukutaitoon hankittava muidentöiden ohessa– tapahtuu laillisena

osana työtä

Useasti verkkolukutaitoon hankittava muidentöiden ohessa– aika poissa muusta

työstä

Työttömänätyönhakijana– työvoimapoliittisessa

koulutuksessa

Useasti yksilöllistä jaräätälöityä koulutustaYhteiskunta kustantaa

Kone käytössä vainkoulutuksen aikana, eimahdollisuuttaharjoitella

Kotona– puoliso/lapset

opettavatHarrastuksissa ja muussavapaaehtoisessakoulutuksessaLasten koulussa, esim.Suomiykköstietoyhteiskunnaksi

Yhteinen harrastus jatoiminta puolison/lastenkanssa

KäyttökulutTeknisen tuen puute

TTTTiiiieeeettttooookkkkoooonnnneeeeeeeennnn jjjjaaaa ----vvvveeeerrrrkkkkkkkkoooojjjjeeeennnn kkkkääääyyyyttttttttöööömmmmaaaahhhhddddoooolllllllliiiissssuuuuuuuussssTyöpaikalla– henkilökohtainen

mikrotietokone– sekä pöytäkone että

salkkumikro– muiden työntekijöiden

kanssa yhteinen kone

Työnantaja maksaaverkkokulutMahdollisuus käyttäätietokonetta ja verkkoaomiin tarpeisiin(pankkiasiat,vuorovaikutus työpaikanulkopuolisiin ystäviin jatuttaviin työajalla)Aina saatavilla

Kotona– oma tietokone tai

työnantajan tietokone

Mahdollisuus käyttäätietokonetta ja verkkoaomiin tarpeisiinTyönantajan kone onilmainenAina saatavilla

Tietokoneen javerkkoyhteydensaatavilla oleminenmahdollistaa (velvoittaa)työn tekemiseen myösvapaa-ajallaOman tietokoneenhankintakulut ovat tällähetkellä noin 10 000markkaaKäyttökulutTeknisen tuen puute

Kirjastoissa taitietotuvissaKaupungilla esim.Internet-kahviloissa

Käyttö sattumanvaraista

7 5

Taulukko 3.1. (jatkoa)VVVVaaaannnnhhhhuuuukkkksssseeeetttt EEEEttttuuuujjjjaaaa HHHHaaaaiiiittttttttoooojjjjaaaaVVVVeeeerrrrkkkkkkkkoooolllluuuukkkkuuuuttttaaaaiiiiddddoooonnnn ooooppppppppiiiimmmmiiiinnnneeeennnnHankittu työelämässäennen eläkkeellesiirtymistä

Käytettävissä jahyödynnettävissäeläkkeelle jäätäessä

Ikääntyvilletarkoitetuillatietokonekursseilla

Opetusnopeus ja -tyyliikääntyville räätälöityMahdollisuus ottaahuomioon ergonomiset jaterveydelliset asiat (mm.valaistus)

Kursseja ei ole tarjollakysyntää vastaavastiKurssien hinnat liiankalliita (ei yhteiskunnansubventiota kutenmuuhun avoimeenyliopistotoimintaan)

Kaikille avoimillatietokonekursseilla

Avoimia kaikille Ryhmät ikääntyvienkannalta liianheterogeenisia(nuoremmat etenevätnopeammin)

Sukulaiset tai tuttavatopettavat

YksilöllistäSukupolvien välinenvuorovaikutus saa uudenkanavan

Ilmeisen harvinaista

TTTTiiiieeeettttooookkkkoooonnnneeeeeeeennnn jjjjaaaa ----vvvveeeerrrrkkkkoooonnnn kkkkääääyyyyttttttttöööömmmmaaaahhhhddddoooolllllllliiiissssuuuuuuuussssKotona Kotikone lisää

turvallisuutta javuorovaikutustaYhteys tuttaviin jasukulaisiin voi helpottuaAina käytettävissä

Koneen hinta vapaillamarkkinoilla kohtuutonKäyttökulut, teknisentuen puuteKoneita ei välttämättävarustettu esim.tulostimella, joka onikääntyville tärkeä

Kirjastoissa Koneita ei välttämättävarustettu esim.tulostimella, joka onikääntyville tärkeäRauhattomuus

Ikääntyvilletarkoitetuissa atk-luokissa

Otetaan huomioon esim.ergonomiset asiatOhjausta saatavilla

Vanhainkodeissa Arvokysymykset:Joudutaanko luopumaanjostain muustavanhuksille tärkeästähankittaessa tietokoneet

7 6

Lukujen 1.1–1.4, 1.6, 2.1–2.3, 2.6–2.7 lähteetKanerva, L. 1998. Hajautetun organisaation johtajuus ja viestintä. Teoksessa

Niinimäki (toim.) Networking in Business – Interaction in Working Life.Työministeriö. Työpoliittinen tutkimus 185.

Himanen, P. 1998. Millainen tietoyhteiskunta Suomesta? Teoksessa Himanen, P.(toim.) Verkkoyliopistostrategia – oppiminen tietoyhteiskunnassa. Sitra.4–36.

Komiteamietintö 1997:14. Oppimisen ilo – kansallinen elinikäisen oppimisenstrategia. Opetusministeriö.

Linkola, P. Muutoksen mahdollisuus verkostossa. Kertarysäys ja sitkeäjunnaaminen. Teoksessa Niinimäki (toim.) Networking in Business –Interaction in Working Life. Työministeriö. Työpoliittinen tutkimus 185.

Markkula, M. & Suurla, R. 1997. Elinikäisen oppimisen hyvät käytännöt.Intohimo oppia. Elinikäisen oppimisen komitean mietinnön (1997:14) liite.

Panzar, E. 1997. Aikuiskasvatuksen globaalit haasteetinformaatioyhteiskunnassa. Aikuiskasvatus 4/1997, 244–248.

Silvennoinen, H. 1998. Oppiminen työelämässä. Teoksessa Silvennoinen &Tulkki (toim.) Elinikäinen oppiminen. Gaudeamus.

Suoranta, J. 1997. Mediakulttuurin ja oppimisteknologian paradokseja.Aikuiskasvatus 4/1997, 249–257