VUO

SIRA

PORT

TIHUUMEONGELMA EUROOPASSA

FI

ISS

N 1

60

9-6

19

3

2005

2005

VUO

SIRA

PORT

TIHUUMEONGELMA EUROOPASSA

Oikeudellinen huomautus

Tämä julkaisu on Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA)omaisuutta ja tekijänoikeuksien alainen. EMCDDA ei ota vastuuta tämän asiakirjan sisältämien tietojen käytönseurauksista. Tämän julkaisun sisältö ei välttämättä vastaa EMCDDA:n yhteistyökumppaneiden, EU:njäsenvaltioiden tai minkään Euroopan unionin tai Euroopan yhteisöjen toimielimen tai viraston virallisianäkemyksiä.

Internetissä on paljon lisätietoja Euroopan unionista. Tietoja voi hakea Europa-palvelimen kautta(http://europa.eu.int).

Tämä raportti on saatavissa espanjaksi, tšekiksi, tanskaksi, saksaksi, viroksi, kreikaksi, englanniksi, ranskaksi,italiaksi, latviaksi, liettuaksi, unkariksi, hollanniksi, puolaksi, portugaliksi, slovakiksi, sloveeniksi, suomeksi,ruotsiksi, bulgariaksi, romaniaksi ja norjaksi. Euroopan unionin elinten käännöskeskus on tehnyt kaikkikäännökset.

Luettelointitiedot ovat tämän julkaisun lopussa.

Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2005

ISBN 92-9168-232-2

© Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus, 2005Jäljentäminen on sallittua, mikäli lähde mainitaan.

Printed in Belgium

PAINETTU KLOORIVALKAISEMATTOMALLE PAPERILLE

Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämäänvastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi

Yhteinen maksuton palvelunumero (*):00 800 6 7 8 9 10 11

(*) Jotkut matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800-numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa.

Rua da Cruz de Santa Apolónia, 23–25, P-1149-045 Lisboa, Portugal P. (351) 218 11 30 00 • F. (351) 218 13 17 11info@emcdda.eu.int • http://www.emcdda.eu.int

Sisällys

3

Esipuhe 5

Kiitokset 7

Saatteeksi 9

Lisäselvitys – Huumeidenkäytön suuntausten tunnistaminenEuroopan tasolla 11

Luku 1

Viimeaikainen kehitys politiikassa ja lainsäädännössä 18

Luku 2

Koulut, nuoret ja huumeet 27

Luku 3

Kannabis 36

Luku 4

Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet 44

Luku 5

Kokaiini ja crack-kokaiini 55

Luku 6

Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö 62

Luku 7

Rikollisuuteen ja vankiloihin liittyvät kysymykset 83

Lähteet 89

Esipuhe

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytönseurantakeskuksen tämän vuoden vuosiraporttiin liittyymyös online-osia, kuten uusi tilastotiedotteemme. Seilmestyy nyt toista vuotta ja on kasvanut sisältämään yli200 lähdetaulukkoa, joiden kvantitatiiviset tiedot kuvaavatyksityiskohtaisesti Euroopan huumetilannetta.

Seurantakeskus on työskennellyt Euroopan unioninjäsenvaltioiden kanssa yli 10 vuoden ajan luodakseenkattavan kuvan Euroopan huumeilmiöstä. Nyt saatavillaolevien, tämän vuoden vuosiraportin sisältämässäanalyysissä käytettyjen tietojen määrä ja laatu ovatosoituksena sekä tiedot toimittaneiden tieteellistentyöryhmien teknisestä taidosta että Euroopan poliittistenpäättäjien sitoutumisesta tiedonkeruuprosessiin. Tämä onkonkreettinen esimerkki eduista, joita yhteistyö Euroopantasolla tuo mukanaan. Jäsenvaltiot eroavat toisistaan niinhuumeongelmiensa suhteen kuin siinäkin, miten ne ovatvastanneet näihin haasteisiin. Näistä eroista huolimatta onmuotoutunut eurooppalainen näkökulmahuumekysymyksiin. Nyt vallitsee vahva yksimielisyys siitä,että toimenpiteiden on perustuttava tilanteen hyväänymmärtämiseen, että on jaettava kokemuksia siitä, mikätoimii, ja että on toimittava yhdessä aina kuin mahdollista,jotta saavutetaan yhteistä hyötyä. Nämä pyrkimyksetsisältyvät EU:n uuteen huumeita koskevaan strategiaan jatoimintasuunnitelmaan ja ovat myös tämän raporttimmekeskeisiä aiheita.

Vuosiraporttimme tuo esiin monia tärkeitä huolenaiheita,jotka liittyvät huumeidenkäytön vaikutuksiin sekäkansalaisiin että heidän asuinyhteisöihinsä. Kiinnitämmehuomiota uusiin ongelmiin, kuten piristeiden, varsinkinkokaiinin, käytön lisääntymiseen joissakin Euroopan osissatai huumeita kokeilevien nuorten eurooppalaisten määränjatkuvaan kasvuun. On selvästikin vielä paljon tehtävää

huumeidenkäytön vastaisten toimenpiteidenparantamiseksi Euroopassa. Tässä raportissa voimmekuitenkin tuoda esiin myös joitakin myönteisiäkehityskulkuja. Näitä ovat esimerkiksi huumeongelmaisilletarkoitettujen palvelujen yleinen laajeneminen sekä merkithuumeongelman joidenkin haitallisimpien puolien kasvunpysähtymisestä tai jopa vähenemisestä. Vuosiraportissaesitetään siis joitakin pääongelmia mutta tuodaan myösesiin se, miten ilmeisesti kannattaa edetä Euroopanhuumeongelmien tehokkaassa käsittelyssä.

Olemme tyytyväisiä voidessamme havaita, että myös tänävuonna Euroopan unionin uusista jäsenvaltioista saatujentietojen määrä on kasvanut. Sen lisäksi, että raportoimmelaajentuneen EU:n huumetilanteesta, esitämme tietoja myösBulgariasta, Romaniasta ja Turkista sekä analysoimmejonkin verran tärkeitä kansainvälisiä kehityssuuntia.Huumeongelman yleismaailmallinen luonne merkitsee sitä,että meidän on sijoitettava Eurooppaa koskevaanalyysimme laajempaan yhteyteen. Huumekauppa jahuumeiden käyttö liittyvät erottamattomasti moniin tämänhetken tärkeimpiin huolenaiheisiin. Huumeidenkäyttövaikuttaa yleiseen terveyteen ja kehitykseen, rikollisuuteenja henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä kansainväliseenturvallisuuteen. Raporttimme keskittyy hyvin paljon kuvaanEuroopasta, mutta meillä ei ole varaa jättää huomiotta sitätosiasiaa, että käsittelemme ongelmaa, jolla onmaailmanlaajuiset mittasuhteet.

Marcel ReimenEMCDDA:n hallintoneuvoston puheenjohtaja

Wolfgang GötzEMCDDA:n johtaja

5

7

Kiitokset

EMCDDA kiittää seuraavia yhteistyökumppaneitaan avusta tämän raportin laatimisessa:

• Reitoxin kansallisten seurantakeskusten johtajat ja henkilöstö,

• jäsenvaltioiden elimet, jotka kokosivat aineiston raporttia varten,

• EMCDDA:n hallintoneuvoston ja tieteellisen komitean jäsenet sekä EMCDDA:n/Reitox-verkoston teknisten työryhmienjäsenet,

• Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto – etenkin sen horisontaalinen huumausainetyöryhmä – ja Euroopankomissio,

• Swedish Council for Information on Alcohol and other Drugs (CAN), Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmä,Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimisto, Maailman terveysjärjestö, Europol, Interpolja Euroopan aidsin epidemiologinen seurantakeskus,

• Euroopan unionin elinten käännöskeskus ja Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto,

• Prepress Projects Ltd.

Kansalliset Reitox-koordinointikeskukset

Reitox on huumeita ja huumeriippuvuutta koskeva eurooppalainen tietoverkko. Se koostuu kansallisista koordinointikeskuksistaEU:n jäsenvaltioissa, Norjassa, jäsenehdokasmaissa ja Euroopan komissiossa. Koordinointikeskukset ovat kansallisiaviranomaisia, joista maan hallitus on vastuussa ja jotka toimittavat huumeita koskevaa tietoa seurantakeskukselle.

Kansallisten koordinointikeskusten yhteystiedot ovat osoitteessa http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1596.

Saatteeksi

Tämä vuosiraportti perustuu tietoihin, joita seurantakeskus on saanut EU:n jäsenvaltioilta, jäsenehdokasmailta ja Norjalta(joka on osallistunut seurantakeskuksen työhön vuodesta 2001) kansallisen raportin muodossa. Tässä esitetyt tilastotiedotkoskevat vuotta 2003 (tai viimeisintä vuotta, jolta tietoja on saatavissa). Raportin graafiset esitykset ja taulukot saattavatkuvata vain joidenkin EU-maiden tilannetta: ne on valittu sillä perusteella, mistä maista tietoja on saatavissa kyseiseltäajanjaksolta.

Vuosiraportin online-versio on saatavilla 22 kielellä osoitteesta http://annualreport.emcdda.eu.int.

Vuoden 2005 tilastotiedotteessa (http://stats05.emcdda.eu.int) esitetään kaikki lähdetaulukot, joihin vuosiraportintilastollinen analyysi perustuu. Se tarjoaa myös lisätietoja käytetyistä menetelmistä ja yli 100 muuta kaaviota.

Maakohtaiset tietoprofiilit (http://dataprofiles05.emcdda.eu.int) tarjoavat huipputason graafisen yhteenvedon kunkinmaan huumetilanteen tärkeimmistä näkökohdista.

Tähän vuosiraporttiin liittyy kolme perusteellista katsausta, joissa tarkastellaan seuraavia asioita:

• huumeisiin liittyvät julkiset haitat: politiikan ja ehkäisytoimenpiteiden suuntaukset

• vaihtoehdot vankilarangaistuksille: rikoksia tekeviin huumeiden ongelmakäyttäjiin suunnatut toimenpiteet EU:ssa ja

• buprenorfiini: hoidon, väärinkäytön ja määräämisen käytännöt.

Katsaukset näihin valittuihin aiheisiin ovat saatavilla painetussa muodossa ja online-muodossa(http://issues05.emcdda.eu.int) vain englanniksi.

Reitox-koordinointikeskusten kansallisissa raporteissa esitetään yksityiskohtainen kuvaus ja analyysi huumeongelmastakussakin maassa. Ne ovat saatavissa seurantakeskuksen verkkosivustolla (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=435).

9

Kokonaiskuva Euroopan tilanteesta

Tässä jaksossa luodaan yleiskatsaus Euroopanhuumetilanteen alalla tapahtuneeseen kehitykseen jatärkeimpiin suuntauksiin. Tähän on pyritty kokoamallayhteen erilaisista lähteistä saatuja tietoja ja ottamallahuomioon saatavilla olevan tietopohjan vahvuudet jaheikkoudet. Tämänvuotiseen lisäselvitykseen sisältyyarviointi siitä, miten vuonna 2005 saatavilla oleva uusitieto auttaa meitä ymmärtämään Euroopan huumetilanteenkeskipitkän ja pitkän aikavälin suuntauksia.

Huumeiden sekakäyttöön liittyvät ongelmatvaikeuttavat sekä huumeidenkäytön ongelmienymmärtämistä että niihin puuttumista

Raportissa on pitkälti noudatettu analyyttistälähestymistapaa, jossa keskitytään erikseen jokaiseeneniten käytettyyn huumeeseen. Huumekohtainenlähestymistapa on rakenteellisesti selkeä, ja sen etuna onmyös, että useimmat huumeidenkäytön indikaattoritperustuvat huumekohtaisiin käytön mittareihin.Lähestymistavan haittana on kuitenkin, ettei siinä tule esiinsitä, että huumeiden sekakäyttö on Euroopanhuumeongelmien kannalta tärkeä tekijä. Huumeidenkäytönkansanterveydellisten vaikutusten analyysissä on otettavahuomioon psykoaktiivisten aineiden – joihin kuuluvat sekäalkoholi että tupakka – samanaikaisen käytönmonimutkainen rakenne. Esimerkiksi kannabista poltetaanEuroopassa usein tupakan kanssa, ja tämä vaikuttaa sekähaittoihin, joita tällaiseen käyttäytymiseen todennäköisestiliittyy, että tiedottamiseen ehkäisevän huumetyön alalla.Huumekuolemien toksikologisissa analyyseissä ilmeneeusein monenlaisia aineita, ja alkoholinkäytön tiedetäänlisäävän sekä heroiinin että kokaiinin käyttöön liittyviäriskejä. Lisäksi keskittyminen yhtä huumetta koskeviinsuuntauksiin saattaa olla harhaanjohtavaa, jos tällöin eikiinnitetä huomiota eri huumeiden välisiin yhteyksiin.Tämän raportin mukaan on esimerkiksi jonkin verrannäyttöä siitä, että synteettisten opiaattien saatavuus onlisääntymässä – tämä on tärkeää ottaa huomioon kaikissaheroiinin käyttöä koskevien suuntausten analyyseissä.Lisäksi voi olla viisasta ottaa huomioon, että erilaistenpiristeiden käyttöä koskevissa suuntauksissa saattaa ollapäällekkäisyyksiä, ja kaikissa analyyseissä olisi hyväpohtia, missä määrin muutokset saattavat johtuakulutustottumusten muuttumisesta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että useimmat Euroopanhoitokeskuksiin huumeongelman takia hakeutuvat henkilötovat käyttäneet useita eri huumeita. Tämänhuumeidenkäytön keskeisen näkökohdan raportointiin onkehitettävä nykyistä parempia menetelmiä, ja huumeidensekakäytön vaikutuksia toimien tehokkuuteen onselvitettävä.

Nuoret ja huumeidenkäyttö – kannabiksen käyttölisääntyy mutta käyttötavat muuttuvat

Huumeidenkäyttö on Euroopassa pitkälti nuoria, jaerityisesti nuoria miehiä, koskeva ilmiö.Väestötutkimuksista ja koululaiskyselyistä saatavat tiedotauttavat selvittämään, miten huumeiden käyttötavat ovatkehittyneet Euroopassa 1990-luvun puolivälistä lähtien.Tämänvuotiseen vuosiraporttiin on saatu tiedottuoreimmasta alkoholia ja muita päihteitä koskevastaeurooppalaisesta koululaiskyselyhankkeesta (ESPAD), jokatuottaa arvokasta tietoa koululaisten huumeidenkäytönseurantaan ja aikasuuntausten havaitsemiseen.

Kun kaikkia saatavilla olevia tietoja tarkastellaan yhdessä,ilmenee selkeästi, että kannabiksen käytössä on suuriaeroja maiden välillä. Vaikka vallitseva suuntaus on ollutEuroopassa 1990-luvun puolivälistä lähtien nouseva,käyttö on ollut tasaisempaa joissakin maissa. EsimerkiksiYhdistyneessä kuningaskunnassa kannabiksen käyttö onollut 1990-luvulta lähtien erityisen yleistä, mutta se onpysynyt samalla tasolla tällä ajanjaksolla. Lisäksikannabiksen käytössä ei ole tapahtunut juurikaanmuutoksia monissa sellaisissa maissa, joissa senlevinneisyys on suppea, kuten Pohjois-EuroopassaRuotsissa ja Suomessa sekä Etelä-Euroopassa Kreikassa jaMaltalla. Suurin osa ESPADissa havaitusta kannabiksenkäytön lisääntymisestä on tapahtunut EU:n uusissajäsenvaltioissa. Koulujen toimittamien tietojen ja yleistenväestötutkimusten tulosten analyysin pohjalta vaikuttaasiltä, että Tšekki, Espanja ja Ranska ovat nyt liittyneetYhdistyneen kuningaskunnan seuraan muodostamaanryhmän maita, joissa kannabiksen käytön levinneisyys onlaaja.

Euroopassa ollaan yhä huolestuneempia kannabiksenkäytön haittavaikutuksista, mutta tämän huumeen käytöstäaiheutuvien kansanterveydellisten ongelmien laajuudestaon vain vähän tietoa. Huumehoidon tarpeesta Euroopassa

Lisäselvitys – Huumeidenkäytön suuntausten tunnistaminen Euroopan tasolla

11

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

12

saatavilla olevien tietojen perusteella kannabis onopiaattien jälkeen toiseksi yleisin huume, jonka takiahoitoon hakeudutaan, joskin kannabiksen osuus kaikestahoidontarpeesta on vain 12 prosenttia, ja muutaman maantilanne vaikuttaa voimakkaasti kokonaiskuvaan. Tiedotkannabiksen säännöllisestä ja runsaasta käytöstä ovatolennaisia kannabiksen käytön ja kansanterveyden välisenyhteyden ymmärtämiseksi, mutta tätä tietoa on toistaiseksivain vähän. Vaikka saatavilla olevat tiedot viittaavatkinsiihen, että Euroopassa saattaa olla jopa kolme miljoonaahenkilöä, pääasiallisesti nuoria miehiä, jotka käyttävätkannabista päivittäin, huumeen käytöstä tälle ryhmälleaiheutuvien ongelmien laajuudesta ei ole tietoa.

Mikä on tilanne huumeiden ongelmakäytön alalla –onko uusien heroiinin käyttäjien ja injektiokäyttäjienmäärä vähenemässä?

Yksi metodologisesti haastavimmista tehtävistähuumeidenkäytön seurannan alalla on niiden henkilöidenmäärän arviointi, joiden huumeidenkäyttö on kroonista jaerityisen vahingollista. EMCDDA:n indikaattori huumeidenongelmakäytölle on kehitetty juuri tällaisenhuumeidenkäytön levinneisyyden arviointiin, ja useimmissaEU-maissa tämä indikaattori kuvastaa pääasiallisestiopiaattien käyttöä ja injektiokäyttöä. Tämänhetkistenarvioiden mukaan EU:ssa on mahdollisesti1,2–2,1 miljoonaa huumeiden ongelmakäyttäjää, jaheistä 850 000–1,3 miljoonaa on todennäköisestikäyttänyt hiljattain huumeita suonensisäisesti. Huumeidenongelmakäytön levinneisyydestä ajan mittaan esitetytarviot ovat hajanaisia, minkä takia on vaikea tunnistaapitkän aikavälin suuntauksia. EU:n 15 vanhan jäsenvaltionosalta indikaattorit kuitenkin viittaavat siihen, ettäuseimmissa maissa ilmennyt uusien heroiinin käyttäjienmäärän nopea kasvu saavutti huippunsa 1990-luvunalkupuolella, ja se on sittemmin vakiintunut tietylle tasolle.Monet maat ovat ilmoittaneet kasvun jatkuneen vuoden1999 jälkeen, mutta tuoreiden merkkien mukaan tilanne eiole yhtenäinen eivätkä levinneisyysarviot ole samanlaisiaeri puolilla EU:ta. Uusiin jäsenvaltioihin on syytä kiinnittääerityistä huomiota, koska heroiiniongelmat ovat puhjenneetniissä myöhemmin ja tilanne on epävakaampi kuinvanhoissa jäsenvaltioissa.

Huumeiden ongelmakäytön arviointiin saadaan tietoamyös huumekuolemia ja hoidontarvetta koskevista luvuista.Huumekuolemien (useimmin opiaattien yliannostusten)analyysistä ilmenee, että uhrien keski-ikä on nousemassa,ja alle 25-vuotiaiden huumekuolemat ovat vähentyneetvuodesta 1996 lähtien. On tärkeää panna merkille, ettäuusista jäsenvaltioista saatujen, joskin rajallisten, tietojen

mukaan alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa suuntaus onollut viime aikoihin asti nouseva, mutta tilanne vaikuttaaolevan tasaantumassa. Yleisesti voidaan todeta, ettävaikka huumekuolemien määrä onkin EU:ssa historiallisestitarkasteltuna edelleen korkea, se on todennäköisesti josaavuttanut huippunsa.

Heroiini on useimmissa maissa edelleen pääasiallinenhuume, jonka takia potilaat hakeutuvat hoitoon. Joidenkinmaiden osalta voidaan selvittää, miten heroiinin käyttö onkehittynyt hoitoon hakeutuvien uusien asiakkaidenkeskuudessa; yleisesti ottaen se on vähentynyt vuoden1996 jälkeen näiden henkilöiden absoluuttisissa määrissämitattuna. Jotkin maat ovat myös raportoineet, ettäopiaattien käyttäjien keski-ikä on nousemassa, muttatämäkään ei koske kaikkia maita, ja joissakin uusissajäsenvaltioissa – nämäkään tiedot eivät ole kattavia –ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvat opiaattien käyttäjätvaikuttavat olevan melko nuoria. Joissakin Euroopanmaissa, erityisesti 15 vanhassa jäsenvaltiossa,injektiokäyttö on jo jonkin aikaa vähentynyt uusien hoitoonhakeutuvien opiaattien käyttäjien keskuudessa, ja kokoEuroopassa alle puolet uusista potilaista, jotka hakeutuvathoitoon opiaattien käytön takia, ilmoittaa käyttävänsä niitäsuonensisäisesti. Tämäkään suuntaus ei koske uusiajäsenvaltioita, joissa injektiokäyttö on edelleen yleisinkäyttötapa hoitopalveluihin hakeutuvien heroiininkäyttäjien keskuudessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei ole mitäänyksinkertaista vastausta kysymykseen siitä, onko heroiininkäyttö tai injektiokäyttö vähenemässä Euroopassa. Tilanneon nykyään EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa monellatavalla – uusien heroiinin käyttäjien ja injektiokäyttäjienmäärän osalta – valoisampi kuin 1990-luvulla. Tilanne onmonessa maassa melko vakaa, ja kyseinen väestöryhmäon jopa ikääntymässä, mikä saattaa heijastaa käytönvähenemistä. Joissakin uusissa jäsenvaltioissa, joissaheroiiniongelmien paisuminen on tuore ilmiö,injektiokäyttö on kuitenkin edelleen opiaattien yleisinkäyttötapa, ja saatavilla olevien tietojen perusteella onvaikea tulkita heroiinin käytön tämänhetkisiä suuntauksia.

Kokaiinin ja muiden piristeiden käyttö – ei syytäluopua valppaudesta

Eurooppa on edelleen piristeiden tärkeä markkina-alue, jaindikaattorit viittaavat siihen, että amfetamiinin, ekstaasinja kokaiinin käyttö on koko Euroopan tasollalisääntymässä. Ekstaasi on monen mittarin osalta ohittanutamfetamiinin Euroopan toiseksi käytetyimpänä huumeenakannabiksen jälkeen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa,jossa ekstaasin ja amfetamiinin käytön levinneisyys on

Lisäselvitys – Huumeidenkäytön suuntausten tunnistaminen Euroopan tasolla

1990-luvulta lähtien ollut monen mittarin osalta kaikkeinlaajin, väestötutkimuksen ja koululaiskyselyn tuoreet tiedotviittaavat kuitenkin siihen, että näiden molempienhuumeiden käyttö saattaa olla vähenemässä, amfetamiininkohdalla melko voimakkaasti ja ekstaasin kohdalla hiemanheikommin. Levinneisyys on Yhdistyneessäkuningaskunnassa kuitenkin edelleen melko laaja muihinmaihin verrattuna, mutta ero ei ole enää yhtä selkeä kuinaiemmin, sillä monet maat ovat raportoineetsamankaltaisia lukuja käytön levinneisyyden alalla. Tilannemuistuttaa näin ollen tilannetta kannabiksen käytön alalla.

Kokaiinin käytön levinneisyydessä on voimakkaita erojaEuroopan sisällä, mutta suuntaus on jälleen kerrannouseva. Tutkimuksista saadut tiedot viittaavat siihen, ettäerityisesti Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassakokaiinin käyttö lisääntyi huomattavasti 1990-luvulla, ja seon viime aikoina lisääntynyt edelleen, joskin vähemmässämäärin. Molemmissa näissä maissa arviot kokaiininhiljattaisesta käytöstä nuorten aikuisten keskuudessa ovatnyt korkeammat kuin ekstaasia ja amfetamiinia koskevatarviot.

Piristeiden käytön kansanterveydellistä vaikutustaEuroopassa on vaikeaa määrittää, mutta näyttö viittaasiihen, etteivät nykyiset kulutustottumukset anna mitäänsyytä rauhalliseen mieleen. Kokaiiniin liittyvä hoidontarveon lisääntymässä. Maiden välillä on suuria eroja, muttakokaiinin osuus kaikesta hoidontarpeesta Euroopassa onnoin 10 prosenttia. Crack-kokaiinia – huumeen muotoa,johon liittyy erityisen paljon terveys- ja muita ongelmia –käytetään Euroopassa melko vähän. Crack-kokaiininkäytöstä raportoivat yleensä vain muutamat suuretkaupungit, joskin yhteisöissä, joissa tätä huumettakäytetään, sen aiheuttamat haitat voivat olla merkittäviä.Piristeisiin liittyvien kuolemantapausten määrääEuroopassa on useista käytännön syistä jamenetelmällisistä syistä vaikea arvioida. Vaikka näidentapausten määrä on pieni verrattuna ilmoitettuihinopiaattikuolemien määriin, se saattaa olla kasvamassa,sillä kaikkia tapauksia ei todennäköisesti edes ilmoiteta.Tietoja on toistaiseksi saatavilla vain vähän, mutta useatmaat ovat tuoneet esiin, että kokaiini on ratkaisevassaasemassa noin 10 prosentissa kaikista huumekuolemista.Ekstaasikuolemat ovat yhä harvinaisia useimmissa EU-maissa, mutta raportointimenetelmiä voisi parantaa.

Maailmanlaajuisen suuntauksen torjuminen –Euroopassa ei ole merkkejä huomattavastametamfetamiiniongelmasta

Metamfetamiinin tiedetään liittyvän useisiin terveys- jasosiaaliongelmiin. Kasvava metamfetamiiniongelma

aiheuttaa maailmalla yhä enemmän huolta, ja aineenkäyttö on yleistä tai yleistymässä Yhdysvalloissa,Australiassa, osissa Afrikkaa ja suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa. Metamfetamiinin käyttö on Euroopassa toistaiseksirajoittunut pitkälti Tšekkiin, jossa tämä huume on jopitkään ollut ongelmana. Muualta Euroopasta on saatuvain satunnaisesti ilmoituksia metamfetamiinista sekä sentakavarikoista ja tuonnista Tšekistä naapurimaihin.Kun otetaan kuitenkin huomioon, että useilla Euroopanmailla on tiiviit suhteet niihin maailmankolkkiin, joissametamfetamiini on ongelma, ja että Euroopanpiristemarkkinat ovat kasvamassa, metamfetamiinin käytönmahdollista leviämistä ei voida jättää huomiotta, ja tälläalalla onkin pysyttävä valppaana.

Huumeongelmaisille tarjottavien palvelujenlaajentaminen ja kehittäminen

Huumeongelmaisille tarjottavat palvelut voivat auttaa sekäyksittäisiä huumeidenkäyttäjiä että yhteisöjä, joissa heasuvat. Tämä on tunnustettu useissa kansallisissahuumepolitiikoissa, ja sekä vanhassa että uudessahuumausaineiden torjuntaa koskevassa EU:ntoimintasuunnitelmassa on sitouduttu huumeongelmaisilletarjottavien palvelujen laajentamiseen.Huumeongelmaisille Euroopassa tarjottavien palvelujenlaajuutta on vaikea kartoittaa kattavasti, mutta useatindikaattorit viittaavat selkeästi siihen, että sekähoitopalvelut että tietyt haittojen vähentämiseen tähtäävätpalvelut ovat lisääntyneet merkittävästi. Erilaistenpalvelujen luonteessa ja laajuudessa on kuitenkin suuriaeroja maiden välillä. Opiaattien korvaushoito on yksipalvelujen muoto, joka on selkeästi laajentunut kuluneenvuosikymmenen aikana etenkin niissä maissa, joissaheroiinin injektiokäytön levinneisyys on melko korkea.Metadonia käytetään Euroopassa vähän alle80 prosentissa korvaushoidosta ja 90 prosentissaerikoistuneiden yksiköiden tarjoamasta korvaushoidosta,mutta buprenorfiinin suosio lääkevaihtoehtona onkasvamassa, ja sen osuus Euroopassa annettavastakorvaushoidosta on todennäköisesti noin 20 prosenttia.(Tämän lääkkeen käyttöä käsitellään tarkemmin raportinliitteenä olevassa erityiskysymyksessä ”Buprenorphine:treatment, misuse and prescription practices” –”Buprenorfiini: hoito-, väärinkäyttö- ja määräyskäytännöt”.)Euroopassa arvioidaan olevan parhaillaankorvaushoidossa yli 500 000 henkilöä, mistä voidaanpäätellä, että neljäsosasta puoleen opiaattiongelmaisistasaattaa olla korvaushoidossa.

Korvaushoito ei ole ainoa vaihtoehto opiaattiongelmaisille,mutta muista terapeuttisista lähestymistavoista ei ole

13

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

14

Huumeidenkäyttö on Euroopassa edelleen vähäisempää kuin Yhdysvalloissa – levinneisyyttä koskevat arviot ovatkuitenkin joillakin alueilla jo samankaltaisia

Huumeita on jo menneinä vuosina käytetty Yhdysvalloissa huomattavasti enemmän kuin Euroopan maissa. Tilanne on edelleenkinpitkälti sama, mutta äskettäistä käyttöä (käyttö viimeisen vuoden aikana) koskevien tietojen vertailu osoittaa, että kannabiksen,ekstaasin ja kokaiinin käyttö nuorten aikuisten keskuudessa on muutamassa Euroopan maassa samalla tasolla kuin Yhdysvalloissa(ks. kaavio). Nuorten aikuisten ekstaasin äskettäisen käytön kohdalla Yhdysvaltojen arviot ovat jopa alhaisempia kuin joidenkinEuroopan maiden arviot, mikä saattaa heijastaa Euroopan tiivistä kytköstä kyseisen huumeen käytön historialliseen kehitykseen.Huumeidenkäyttö on kuitenkin kaikkien mittareiden osalta keskimäärin vähäisempää EU:n kuin Yhdysvaltojen väestössä.Huumeiden käyttö yleistyi useissa Euroopan maissa myöhemmin kuin Yhdysvalloissa, ja tämä saattaa heijastua Yhdysvaltojenkorkeisiin arvioihin huumeita ainakin kerran käyttäneiden määrästä (ks. kaavio 1, 2 ja 3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa). Näitäarvioita voidaan pitää jossain määrin kumulatiivisina indikaattoreina käytön levinneisyydestä pitkällä aikavälillä.

0

5

10

15

20

25

Krei

kka

Ruot

si

Puol

a

Portu

gali

Suom

i

Unk

ari

Slov

akia

Latv

ia

Nor

ja

Irlan

ti

Viro

Ala

nkom

aat

Italia

Tans

ka

Euro

opan

kesk

iarv

o

Saks

a

Espa

nja

Yhdi

styny

t ku

ning

asku

nta

(E&

W)

Rans

ka

USA

Tšek

ki

%

Kannabista, ekstaasia ja kokaiinia ainakin kerran käyttäneet ja viimeisen vuoden aikana käyttäneet nuoret aikuiset

(15–34-vuotiaat) Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Kannabista hiljattain (viimeisen vuoden aikana) käyttäneet nuoret aikuiset (15–34-vuotiaat)

0

1

2

3

4

5

6

7

Krei

kka

Puol

a

Italia

Rans

ka

Portu

gali

Tans

ka

Nor

ja

Suom

i

Saks

a

Latv

ia

Slov

akia

Euro

opan

kesk

iarv

o

Irlan

ti

USA

Unk

ari

Ala

nkom

aat

Viro

Espa

nja

Yhdi

styny

t ku

ning

asku

nta

(E&

W)

T šek

ki

%

Ekstaasia hiljattain (viimeisen vuoden aikana) käyttäneet nuoret aikuiset (15–34-vuotiaat)

Lisäselvitys – Huumeidenkäytön suuntausten tunnistaminen Euroopan tasolla

riittävästi tietoa, jotta niiden tarjonnasta voitaisiin esittääluotettavia arvioita EU:n tasolla. Opiaattiongelmaistenhoitomallien kehittämisen alalla on edistytty huomattavasti,ja näiden hoitomallien arviointiin on melko vankkatietopohja. Sama ei koske muiden huumeiden käyttäjiä,joita hakeutuu yhä enemmän Euroopan hoitopalvelujenasiakkaiksi. Esimerkiksi piriste- tai kannabisongelman takiahoitoon hakeutuvien parhaasta hoitovaihtoehdosta ei oleläheskään yhtä laajaa yksimielisyyttä, ja tehokkaidenhoitovaihtoehtojen kehittäminen näille asiakkaille tuleetodennäköisesti olemaan yhä tärkeämpi haaste.

Huumeidenkäyttö, hiv-tartunta ja aids – toimiaon tarjolla yhä enemmän ja ne saattavat vaikuttaayleisiin suuntauksiin

Hoitopalvelujen laajeneminen ei ole ainoa ala, jollahuumeiden ongelmakäyttäjille tarjottavat palvelut ovatparantuneet. Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmia, joissainjektiokäyttäjille tarjotaan steriilejä välineitä, on nykyäänlähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja useimmissa maissaniiden toimintojen monipuolisuus ja maantieteellinenkattavuus ovat keskipitkällä aikavälillä lisääntyneet.Joissakin jäsenvaltioissa apteekeilla on keskeinen merkityställaisten ohjelmien kattavuuden laajentamisessa.Erityisohjelmat sisällytetään usein huumeiden

ongelmakäyttäjille tarjottaviin laajempiin palveluihin,etenkin matalan kynnyksen palveluihin, ja niitäpidetäänkin usein tapana tavoittaa aktiivisethuumeidenkäyttäjät ja mahdollisesti ohjata heidät hoitoonja muihin palveluihin.

Injektiokäytöstä johtuvien aids-tapausten määrä on yleisestiottaen vähentynyt jo jonkin aikaa. Heteroseksuaalinenseksi on ohittanut huumeiden injektiokäytön aidsinsuurimpana riskitekijänä Euroopassa. Tämä saattaa johtuasiitä, että erittäin tehokkaan antiretroviraalisen hoidon(HAART) saatavuus on lisääntynyt vuoden 1996 jälkeen,että hoitopalvelut ja haittojen vähentämiseen tähtäävätpalvelut ovat lisääntyneet ja että injektiokäyttäjien määräon vähentynyt useimmissa tästä ongelmasta enitenkärsivissä maissa. WHO:n arviot viittaavat siihen, ettäuseimmissa Euroopan maissa yli 75 prosenttia henkilöistä,jotka tarvitsevat HAART-hoitoa, voivat saada sitä. HAART-hoidon kattavuus arvioidaan kuitenkin heikoksiuseissa Baltian maissa, ja tämä saattaa heijastua uusien aids-tapausten määrän kasvuun injektiokäyttäjien keskuudessaainakin muutamissa kyseisen alueen maista. Myös hiv-tartuntojen määrä lisääntyi aiemmin voimakkaasti joissakinBaltian maissa, mutta määrä on viime aikoina vähentynytaivan yhtä voimakkaasti, mikä johtuu todennäköisesti siitä,että suurimmassa riskiryhmässä oleva väestö on jo saanut

15

0

1

2

3

4

5

6

Krei

kka

Latv

ia

Portu

gali

Rans

ka

Unk

ari

Suom

i

Nor

ja

Viro

Puol

a

Slov

akia

Saks

a

Euro

opan

kesk

iarv

o

Tans

ka

Irlan

ti

Ala

nkom

aat

Italia

Espa

nja

Yhdi

styny

t ku

ning

asku

nta

(E&

W)

USA

%

Kokaiinia hiljattain (viimeisen vuoden aikana) käyttäneet nuoret aikuiset (15–34-vuotiaat)

Huom. USA:ssa tutkimus suoritettiin vuonna 2003, ja ikäryhmä oli 16–34-vuotiaat; tiedot on laskettu uudelleen alkuperäisten tietojen perusteella. Euroopan maissa suurin osa tutkimuksista (17 tutkimusta 19:stä) suoritettiin vuosien 2001 ja 2004 välillä, ja vakioikäryhmä oli 15–34-vuotiaat (joissakinmaissa alempi ikäraja voi olla 16 tai 18 vuotta). Keskimääräinen esiintyvyys Euroopassa laskettiin kansallisten esiintyvyyslukujen perusteella painotettuna kansallisen 15–34-vuotiaiden väestömäärän mukaan(vuosi 2001, Eurostat).

Lähteet: Yhdysvallat: SAMHSA, Office of Applied Studies, National Survey on Drug use and Health, 2003 (www.samhsa.gov ja http://oas.samhsa.gov/nhsda.htm#NHSDAinfo).Eurooppa: Taulukko GPS-11 seurantakeskuksen vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. Perustuu Reitoxin kansallisiin raportteihin (2004).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

huumeidenkäytölle kuuluvat yleisimpiin huolenaiheisiin,jotka voidaan luokitella ”huumeisiin liittyvän yleisenhaitan” nimikkeen alle (”Drug-related public nuisance”).Tätä kysymystä käsitellään yksityiskohtaisesti vuosiraportinliitteenä olevassa erityiskysymysten osassa, jossakäsitellään saman aihepiirin alalla myös strategioitahuumeongelmaisten ohjaamiseksi vankilan sijasta hoitoon(”Alternatives to imprisonment: targeting offendingproblem drug users in the EU“ – ”Vankilan vaihtoehdot:kohderyhmänä rikoksia tekevät huumeidenongelmakäyttäjät EU:ssa”).

Huumepolitiikkojen kehittäminen – joitakin yhteisiäpiir teitä mutta myös kansallisia eroja

Tästä raportista ilmenee selkeästi, että jäsenvaltioidenvälillä on Euroopassa suuria eroja sekä huumeongelmissaettä toimenpiteiden laajuudessa ja luonteessa. Tästähuolimatta useimpien maiden huumetilanteissa on joitakinyhteisiä piirteitä. Politiikan tasolla jäsenvaltiot ovatyleisesti sitoutuneet kehittämään tasapainoisen ja näyttöönpohjautuvan ratkaisun kansainvälisiä sitoumuksianoudattaen, ja samalla kun ne tunnustavat, ettähuumepolitiikat ovat valtioiden vastuulla, ne tavoittelevatyhteistyön tehostamisesta Euroopan tasolla saatavaahyötyä. Nämä pyrkimykset on muotoiltu EU:nhuumestrategiassa ja toimintasuunnitelmissa. Vaikkavuosiksi 2000–2004 laaditussa EU:n huumestrategiassa jatoimintasuunnitelmassa ei saavutettukaan kaikkiakunnianhimoisia tavoitteita, se on osoitus merkittävästäkehityksestä tavassa, jolla jäsenvaltiot, EU:n toimielimet jaerityisvirastot voivat työskennellä yhdessä edistyksenkoordinoimiseksi ja mittaamiseksi huumealalla. EU:nuudessa huumestrategiassa vuosiksi 2005–2012 pyritäänviemään tätä prosessia eteenpäin.

tartunnan, ja kenties – tosin epätodennäköisemmin – myöspalvelujen tarjonnan lisääntyminen on saattanut vaikuttaatilanteeseen joillakin alueilla.

Useimmissa muissa EU:n uusissa jäsenvaltioissa hiv:nlevinneisyys on pysynyt suppeana samoin kuin useassaEU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa. Useimmissa niistä EU:njäsenvaltioista, joissa hiv:n levinneisyys huumeideninjektiokäyttäjien keskuudessa on ollut laaja, tartuntojenmäärä on ensin laskenut ja sitten vakiintunut. Tämä eitarkoita, että nämä ongelmat olisivat kadonneet: vaikkakansallisia suuntauksia onkin metodologisista syistä vaikeatulkita, joissakin uusissa tutkimuksissa on tuotu esiin uusiatartuntoja huumeiden injektiokäyttäjien tietyissäalaryhmissä ja painotettu tarvetta pysyä valppaana.

Yleiset raportit huumeiden hallussapidostatai käytöstä määrättävistä seuraamuksista

Euroopan tasolla ei ole juurikaan saatavillavertailukelpoista tietoa useimmista huumeiden ja rikostenvälisen kytköksen näkökohdista. Tärkeimmän poikkeuksenmuodostavat huumerikokset, jotka ovat kirjattujahuumelainsäädännön vastaisia rikoksia. Maiden välisiävertailuja on tehtävä varoen, mutta vaikuttaisi siltä, ettähuumelainsäädännön vastaiset rikokset lisääntyivät useissaEU-maissa 1990-luvun loppupuolen ja vuoden 2003välisenä aikana. Kasvu oli erityisen voimakasta joissakinuusissa jäsenvaltioissa. Useimmissa maissa suurin osarikoksista liittyy kannabikseen, ja kannabisrikosten määräon useimmissa maissa lisääntynyt tai pysynyt vakaanavuoden 1998 jälkeen. Heroiiniin liittyvien rikosten määräon sen sijaan vähentynyt useissa maissa.

Monissa Euroopan maissa ollaan yhä huolestuneempiahuumeidenkäytön lisääntyvästä vaikutuksesta ympäröiväänyhteisöön. Yleinen turvallisuus ja nuorten altistuminen

16

18

Johdanto

Huumepolitiikan kehitys EU:n jäsenvaltioissa onväistämättä epäyhtenäistä, sillä lähestymistavatkansallisella ja Euroopan tasolla ovat erilaisia.Kehityksessä on kuitenkin yhteisiä piirteitä, joita on syytäarvioida.

Tarkastelujakson aikana näistä piirteistä keskeisin onhuumausainestrategioiden arviointitapa eri jäsenvaltioissa.Kansallisten huumausainestrategioiden täytäntöönpanoaarvioidaan useassa EU-maassa. Vaikka arvioinninvaikutuksia koko huumepolitiikkaan ei voida vielämäärittää, arvioinnista on jo saatu lupaavia tuloksia: nytymmärretään entistä paremmin, missä on onnistuttu jaepäonnistuttu, ja arvioinnin seurauksena on joissakintapauksissa lisätty määrärahoja strategiantoteutumattomien tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:nstrategian ja toimintasuunnitelman (2000–2004) arviointion ensimmäinen tulos merkittävästä prosessista, jossajäsenvaltiot, EU:n toimielimet ja erityisvirastot selvittävätyhdessä edistymistä huumausaineiden torjunnan alalla.Tarkastelujakson aikana joissakin maissa on myöslievennetty huumeidenkäytöstä määrättäviä seuraamuksiasekä tiukennettu huumausainekaupasta ja alaikäisiinkohdistuvista huumerikoksista määrättäviä seuraamuksia.

Huumepolitiikkaa koskeva strateginenlähestymistapa Euroopan unionissa

Joulukuussa 2004 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossahyväksytyssä EU:n huumausainestrategiassa vuosiksi2005–2012 otetaan huomioon edeltävän ajanjaksonaikana (2000–2004) tapahtuneen edistymisenloppuarvioinnin tulokset. Sen tavoitteena on tuodalisäarvoa kansallisiin strategioihin kunnioittaen samallaperussopimuksissa määrättyjä toissijaisuus- jasuhteellisuusperiaatteita. Siinä asetetaan EU:lle kaksihuumausaineita koskevaa yleistavoitetta:

• saavutetaan korkea taso terveyden suojelun,hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alallatäydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa, joka tähtää

huumausaineiden käytön, huumeriippuvuuden jahuumausaineiden aiheuttamien terveydellisten jasosiaalisten haittojen ehkäisemiseen ja vähentämiseen

• varmistetaan jäsenvaltioiden tehokkaan yhteistyönavulla yleisön turvallisuuden korkea taso toteuttamallatoimia, joilla torjutaan huumausaineiden tuotantoa jatarjontaa sekä niiden rajatylittävää laitonta kauppaa,ja tehostamalla ennaltaehkäisevää toimintaahuumausaineisiin liittyvän rikollisuuden torjumiseksi.

Nämä kaksi tavoitetta kattavat EU:n vuosien 2000–2004huumausainestrategian kuusi ensisijaista tavoitetta.Uudessa strategiassa toistetaan yhtenäinen, monialainenja tasapainoinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät sekäkysyntää että tarjontaa vähentävät toimenpiteet. Siinäkeskitytään näihin kahteen toimintapoliittiseen alaan jakahteen monialaiseen aiheeseen – ”kansainväliseenyhteistyöhön” ja ”tiedotukseen, tutkimukseen ja arviointiin”– sekä ”koordinointiin”.

Euroopan komissio antoi helmikuussa 2005 Euroopanparlamentille ja neuvostolle tiedonannon huumausaineidentorjuntaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta(2005–2008). EMCDDA:ta ja Europolia kuultiintoimintasuunnitelmaa laadittaessa. Komissio kuuli myöskansalaisyhteiskuntaa. Toimintasuunnitelma, jossa otetaanhuomioon edellisen suunnitelman arvioinnin tulokset, onlaadittu siten, että kunkin toimen osalta yksilöidäänselkeästi asianomaiset toimijat ja määritetäänarviointivälineet ja -indikaattorit sekä aikataulut. Tämänpitäisi helpottaa paitsi toimien jälkiseurantaa myössuunnitelman täytäntöönpanoa. Komissio toteuttaavuosittain toimintasuunnitelman tilannekatsauksen javaikutustenarvioinnin, ennen kuin se ehdottaasuunnitelmaa vuosiksi 2009–2012.

EU:n esimerkin mukaisesti useimmissa jäsenvaltioissa onhyväksytty kansallisia huumausainestrategioita. Tässäraportissa käsitellyistä 29 maasta 26 toteuttaa kansallistahuumepolitiikkaa kansallisen suunnitelman, strategian taivastaavan asiakirjan mukaisesti. Muista maista Italiassahuumeiden vastaisten toimien koordinoinnista vastaavakansallinen komitea hyväksyi maaliskuussa 2003kansallisen suunnitelman, jota käsitellään parhaillaan

Luku 1 Viimeaikainen kehitys politiikassa ja lainsäädännössä

Luku 1: Viimeaikainen kehitys politiikassa ja lainsäädännössä

19

(1) Lisätietoja ja määritelmät, ks. EMCDDA:n www-sivut (www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1360).(2) Tätä aihetta koskevat tiedot puuttuvat Maltan, Slovakian ja Turkin osalta.(3) KOM(2004) 707 lopullinen.(4) Eurooppa-neuvosto (16. ja 17. joulukuuta 2004) – päätelmät.(5) Näihin sisältyy EMCDDA:n ja Europolin tilastokatsaus (1999–2004) (http://snapshot.emcdda.eu.int).

käsitteli 25. ja 26. lokakuuta 2004 komission tiedonantoatästä loppuarvioinnista (3). Siinä pyrittiin arvioimaan sitä,missä määrin toimintasuunnitelmassa saavutettiinhuumausainestrategian tavoitteet, sekähuumausainestrategian ja toimintasuunnitelman vaikutustahuumetilanteeseen EU:ssa. Se vaikutti myös osaltaankeskusteluun, jonka perusteella hyväksyttiin (4) uusihuumausainestrategia. Komissiota avustiarviointitehtävässä ohjausryhmä (joka koostui komission,neuvoston puheenjohtajina vuosina 2003 ja 2004toimineiden neljän jäsenvaltion, EMCDDA:n ja Europolinedustajista). Täsmällisten ja määrällisesti ilmaistavientoiminnallisten tavoitteiden puuttuminen hankaloitti suurestiarviointityötä.

Loppuarvioinnista annetussa tiedonannossa ja senliitteissä (5) tuotiin esille merkittävimmät saavutuksethuumausaineiden torjunnan alalla kansallisella ja EU:ntasolla sekä alat, joilla tarvitaan lisätoimia. Siinäkorostettiin, että huumausaineisiin liittyvienterveysongelmien (kuten immuunikatoviruksen (hiv) jahepatiitin) levinneisyyttä ja huumekuolemien määrää (EU:nhuumausainestrategian tavoite 2) oli onnistuttuvähentämään ja että erityisesti hoidon saatavuus(tavoite 3) oli parantunut. Tavoitteessa 1 elihuumeidenkäytön vähentämisessä ei havaittu merkittävää

alueilla ja maakunnissa; Malta ja Itävalta ilmoittivat, ettäkansallisen huumausainestrategian valmistelu jahyväksyntä oli tätä raporttia laadittaessa vielä kesken (1).

Uusia kansallisia huumausainestrategioita on hyväksyttyseitsemässä EU-maassa (ks. taulukko 1). Periaate, jonkamukaan huumepolitiikan on oltava kokonaisvaltaista jamonialaista, hyväksytään kaikissa jäsenvaltioidenkansallisissa huumausainestrategioissa EU:nlähestymistavan mukaisesti. Maiden kansallistenstrategioiden sisällössä voi kuitenkin olla perusluonteisiaeroja; esimerkiksi huumeiden vastaisissa toimissa saattaaolla eroja samanlaisista termeistä huolimatta, arvioinninosuus strategioissa voi vaihdella huomattavasta vähäiseen,ja jopa tärkeät lähestymistavat, kuten haittojenvähentäminen, saattavat poiketa toisistaan. Itse asiassasuurimmat näkemyserot 26 tarkastellussa periaate- taistrategia-asiakirjassa (2) näyttävät liittyvän haittojenvähentämiseen: se on näkyvästi esillä 12 asiakirjassa jayksi käsiteltävistä aiheista yhdeksässä asiakirjassa, muttasitä ei mainita lainkaan viidessä asiakirjassa.

Huumausainestrategioiden arvioinninalustavat tulokset

EU:n huumausainestrategia (2000–2004) arvioitiintarkastelujakson aikana. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto

Taulukko 1: Uudet kansalliset huumestrategiat

Huom. tes: tietoja ei ole saatavilla.(1) Kansallisten seurantakeskusten henkilöstön toimittamat tiedot.(2) Luxemburgin strategiaan sisältyviä määrällisiä tavoitteita ei ole saatavilla tarjonnan vähentämisen osalta.(3) Kyproksen strategiassa tuodaan esiin, että strategian tavoitteiden saavuttamiseksi varmistetaan riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit – tekstissä ei ole tarken-

nettu lukuja.

Maa Nimi Aikataulu tai Tavoitteet Määrälliset Tulosindi- Täytäntöön- Täytäntöön-hyväksymispäivä tavoitteet kaattorit panovastuu panon budjetti

Viro Kansallinen strategia huumeriip-puvuuden ehkäisemiseksi 2004–2012 ✓ ✓ ✓ tes tes

Viro Strategian tavoitehakuinen toimintasuunnitelma 2004–2008 ✓ ✓ ✓ ✓ ✓

Ranska Laittomien huumeiden, tupakan ja alkoholin vastainen toimintasuunnitelma 2004–2008 ✓ ✓ ✓ tes ✓

Kypros Kansallinen huumestrategia 2004–2008 ✓ tes tes tes ✓ (3)

Liettua (1) Huumeriippuvuuden torjuntaa koskevan kansallisen ohjelman strategia 2004–2008 ✓ tes ✓ ✓ ✓

Luxemburg Huumeita ja huumeriippuvuutta koskeva strategia ja toimintasuunnitelma 2005–2009 ✓ ✓ (2) ✓ ✓ ✓

Slovenia (1) Huumeisiin liittyvää kansallista ohjelmaa koskeva päätöslauselma 2004–2009 ✓ tes tes ✓ ✓

Suomi Huumepoliittinen toimintaohjelma 2004–2007 ✓ tes tes ✓ tes

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

20

(6) Ks. erityiskysymys ”Julkiset menot huumausaineiden kysynnän vähentämisen alalla” EMCDDA:n vuosiraportissa 2003(http://ar2003.emcdda.eu.int/fi/page077-fi.html).(7) Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa – lisätietoja, ks. EMCDDA:nwww-sivut (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1357).

edistymistä. Vastaavasti huumeiden saatavuus ei ollutvähentynyt (tavoite 4). Kuitenkin tavoitteet 4 ja 5 näyttivätyhdessä edistäneen useaa EU-aloitetta, joilla on lujitettulaitonta huumekauppaa ja huumetarjontaa koskevialainvalvontatoimenpiteitä. Suunnitelman aikana toteutettiinuseita merkittäviä aloitteita rahanpesun torjumiseksi(tavoite 6.1) ja lähtöaineiden leviämisen estämiseksi(tavoite 6.2), etenkin muuttamalla lähtöaineiden kaupanvalvontaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

Tiedonannossa korostettiin myös, että on tehtäväesimerkiksi huumeidenkäyttöä ja riippuvuutta aiheuttaviabiolääketieteellisiä, psykososiaalisia ja muita tekijöitäkoskevia lisätutkimuksia erityisesti niillä aloilla, joilla tiedotovat vielä vähäisiä (esimerkiksi kannabiksen taisynteettisten huumeiden pitkäaikaiskäyttö). Siinäpainotettiin kansalaisyhteiskunnan säännöllistä kuulemistaEU:n huumepolitiikan suunnittelussa. Komissio suositti myösEU:n strategian pidentämistä viidestä vuodestakahdeksaan siten, että se kattaisi EU:n kahdenperäkkäisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon, jottaaloitteet voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön jajotta niitä voidaan hioa strategian tavoitteiden mukaisesti.

On syytä käsitellä joitakin tämän tarkastelujakson aikanakansallisella tasolla toteutettuja arviointeja. Erityisenkiinnostavia ovat sellaisissa maissa tehdyt arvioinnit, joissaon omaksuttu kansallista huumausainestrategiaa koskeva”jäsennetty” lähestymistapa; tiivistäen tällä tarkoitetaantavoitteiden muodollista kirjaamista, määrällisten jamuiden tavoitteiden määrittämistä, täytäntöönpanostavastaavan viranomaisen nimeämistä ja aikataulunasettamista tavoitteiden saavuttamiselle. Tällainenlähestymistapa helpottaa saavutuksista ilmoittamista jaongelmakysymysten selvittämistä, jolloin voidaantarvittaessa ryhtyä toimiin.

Esimerkkejä tällaisesta lähestymistavasta saadaan Tšekin,Irlannin, Luxemburgin, Puolan ja Portugalin strategioista,joiden yhteydessä kansallisten huumausainestrategioidenarviointi toi esille – tai se voi tuoda esille – toteutetut toimetsekä sellaiset tehtävät, jotka edellyttävät vielä toimia.Esimerkki siitä, miten jäsennetty lähestymistapa voihelpottaa edistymisen arviointia, saadaan vuonna 2004tehdystä Portugalin kansallisen huumausainestrategianarvioinnista. Ulkopuoliset arvioijat totesivat, että osassaPortugalin toimintasuunnitelman 30 päätavoitteesta oliedistytty, sillä kahdeksan tavoitetta oli saavutettu täysin ja10 tavoitetta osittain; tiedonpuute vaikeutti kuitenkinmuiden tavoitteiden arviointia, eikä viittä tavoitetta ollutsaavutettu lainkaan. Saksassa on perustettu ohjauskomitea

(huumeriippuvuutta käsittelevä kansallinen neuvosto),jonka tehtävänä on edistää vuoden 2003toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja seurata sentuloksia.

Kansallisen huumausainestrategian hyväksyminen taiaiemman strategian onnistumisen arviointi on tietyissämaissa merkinnyt huumausaineisiin liittyvien määrärahojennousua. Esimerkiksi Kreikassa terveydenhuoltopalvelujenmenot ovat kasvaneet tasaisesti, Unkarissa on varattumäärärahoja strategian vielä toteuttamatta olevien osienrahoitukseen, ja Luxemburgissa huumausaineisiin liittyvätterveysministeriön määrärahat kasvoivat noin1 miljoonasta eurosta vuonna 1999 lähes 6 miljoonaaneuroon vuonna 2004. Huumeiden torjuntaan käytetäänkuitenkin kaikissa jäsenvaltioissa vain murto-osa kaikistajulkisista menoista (0,1–0,3 prosenttia). Tämä saattaaosittain selittää havainnon, jonka mukaan talouskasvulla jasiihen liittyvillä yleisen talousarvion muutoksilla ei oleEU:ssa suoraa yhteyttä huumeiden torjuntaan käytettävienjulkisten menojen muutokseen.

Useassa EU-maassa tarjonnan vähentämiseen käytettiinedelleen valtaosa julkisista menoista (arviolta68–75 prosenttia kaikista huumausaineisiin liittyvistämenoista) (6). Muutamassa maassa, kuten Maltassa jaLuxemburgissa, käytettiin kuitenkin enemmän määrärahojakysynnän kuin tarjonnan vähentämiseen (kysynnänvähentämiseen osoitettiin Maltassa 66 prosenttia jaLuxemburgissa 59 prosenttia kaikista huumausaineisiinliittyvistä menoista). On epäselvää, perustuvatkomäärärahoissa ilmoitetut erot erilaisiin poliittisiinpainotuksiin vai onko tiedonkeruussa ollut puutteita.

Ongelmana on edelleen, ettei huumeiden torjuntaankäytettävistä suorista julkisista menoista ole saatavissatietoja. On kuitenkin saatu viitteitä siitä, että tutkijoidenkiinnostuksen lisääntyessä tällä alalla (7) myös poliittisellatasolla halutaan selvittää ja kuvata huumausaineisiinliittyviä julkisia menoja, jotta kansallisethuumausainemenot voidaan sisällyttää keskeisenä osanakustannus-hyötyanalyyseihin. EMCDDA kehittääparhaillaan yhdessä Reitox-verkoston ja Euroopankomission kanssa menetelmää, jonka avulla voidaanjohdonmukaisesti ja luotettavasti arvioidahuumausaineisiin liittyviä julkisia menoja EU:ssa, kutenEU:n vuoden 2005 toimintasuunnitelmassa edellytetään.

Tällaisesta alustavasta arvioinnista kansallisella jaEuroopan tasolla saadaan arvokasta palautetta, jonkaavulla päättäjät saavat tietää, missä määrin päätökset onpantu täytäntöön ja paljonko ne ovat maksaneet, ja

Luku 1: Viimeaikainen kehitys politiikassa ja lainsäädännössä

21

(8) Kahviloissa voi olla myynnissä enintään 500 g kannabista, mutta kannabis voidaan hankkia ainoastaan laittomilta markkinoilta. Tätä kutsutaan ns.takaoviongelmaksi.(9) MILDT (2004), s. 43, lainaus Ranskan kansallisessa raportissa.(10) www.partywise.be(11) ”Talk to Frank” -kampanja kannabiksen käytön riskeistä (http://www.talktofrank.com/).(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1786/2002/EY, tehty 23 päivänä syyskuuta 2002, yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman(2003–2008) hyväksymisestä – komission lausunnot, EYVL L 271, 9.10.2002, s. 1–12.

samalla voidaan lisätä ponnisteluja niillä aloilla, joilla ontodettu ongelmia tai joilla arvioinnin tulokset ovat olleetkielteisiä. Vaikka selkeää näyttöä kansallistenhuumausainestrategioiden vaikutuksesta kokohuumeilmiöön ei ole vielä saatavissa (EMCDDA, 2004a),pyrkimys tulosten arviointiin on myönteinen merkki, ja sekäynnistää toivottavasti Euroopassa yleisen suuntauksenkohti kansallisten huumausainestrategioidenyksityiskohtaista arviointia.

Keskustelu kansallisissa parlamenteissaja tiedotusvälineissä

Yhteiskunnan huoli huumeilmiöstä näkyy sekätiedotusvälineissä että parlamentin keskusteluissa.Tarkastelujakson aikana Reitoxin kansallisten raporttientietojen mukaan parlamentin keskusteluissa tuotiinuseimmiten esille ”haittojen vähentäminen” tai siihenliittyvät toimet, ”kannabiksen käyttö” ja ”huumerikokset jasiihen liittyvät huumelainsäädännön muutokset”.

Korvaushoidon ja haittoja vähentävien toimenpiteiden edutja haitat verrattuna lääkkeettömiin vaihtoehtoihinsynnyttivät vilkasta keskustelua Tšekin, Viron, Ranskan,Irlannin ja Norjan parlamenteissa. Poliittista kuohuntaaaiheuttivat muun muassa ehdotus ruiskujen vaihto-ohjelmanmuuttamisesta pysyväksi Ruotsissa, vaikkakin tämätapahtuisi tiukasti valvotuissa oloissa, sekä ehdotuspiikitystilojen väliaikaisesta perustamisesta Norjassa(ks. kansallista lainsäädäntöä ja yleistä haittaa käsitteleväerityiskysymys).

Kannabis oli edelleen tärkeä keskustelunaihe varsinkinSaksassa, jossa pohdittiin lähinnä nuorten kannabiksenkäyttöä, sekä Luxemburgissa ja Portugalissa, missä onehdotettu, että sitä voisi hankkia reseptiä vastaan.Kannabiksen käyttöä tai yleensä huumeidenkäyttöäkouluissa ja nuorten keskuudessa käsiteltiin laajastiBelgian, Tšekin, Saksan, Kyproksen, Luxemburgin jaItävallan tiedotusvälineissä. Alankomaissa uutisoitiinlaajasti tetrahydrokannabinolin (THC) pitoisuuden kasvustakannabisviljelmissä (”nederwiet”) ja erittäin voimakkaankannabiksen mahdollisista vaikutuksista terveyteen.Puolassa kannabis oli eniten uutisoitu huumausainetiedotusvälineissä, sillä 865 mainintaa yhteensä noin2 500 maininnasta koski sitä. Belgiassa, Tanskassa jajoissakin Alankomaiden kaupunginvaltuustoissa tehtiin senlaillistamista koskevia ehdotuksia (ns. takaoviongelman

ratkaisemiseksi (8)), joita useimmat parlamentin jäsenet jaministerit vastustivat julkisuudessa jyrkästi.

Huumelainsäädännön muuttamispyrkimykset ovatherättäneet runsaasti huomiota tiedotusvälineissä jasynnyttäneet poliittista keskustelua Ranskassa ja Italiassa.Ranskassa torjuttiin ehdotus huumeidenkäytöstä annettujenvankeustuomioiden muuttamisesta sakoiksi, koska pelättiin,että muutos voitaisiin ”tulkita merkiksi siitä, etteiväthuumeet ole kovin vaarallisia”, ja että se ”lisää uudelleenkäyttöä ja aikaistaa käytön aloittamista” (9). Italiantiedotusvälineissä kerrottiin parlamentin kiivaistakeskusteluista, jotka koskivat vuoden 1990 lakiin tehtäviämuutoksia, ja huumeiden hallussapidosta määrättävienseuraamusten eriyttäminen puhutti tiedotusvälineitä japoliitikkoja Tšekissä.

Uutisointia arvioivia ad hoc -tutkimuksia on tehty Tšekissä,Kreikassa, Luxemburgissa, Puolassa ja Portugalissa, jaerityisesti nuorille suunnattuja kansallisiaviestintäkampanjoja on kehitetty Belgiassa (10), Puolassaja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (11).

EU:n ohjelmien ja lainsäädännönviimeaikainen kehitys

Tarkastelujakson aikana toteutetut merkittävät EU-aloitteethuumausaineiden alalla liittyivät kansanterveyteen,huumausainekauppaan sekä lähtöaineiden ja synteettistenhuumausaineiden valvontaan.

Kansanterveys

Euroopan tasolla ehkäisevä huumetyö sisältyykansanterveysohjelman (12) terveyteen vaikuttavientekijöiden toimintalinjaan. Tämän ohjelman vuoden 2004työsuunnitelmassa keskityttiin 18. kesäkuuta 2003annettuun neuvoston suositukseen sekä asianmukaisenperustan kehittämiseen yhteistyössä EMCDDA:n kanssaEU:n toimien kartoitusta varten. Komissio kehottisidosryhmiä tekemään ehdotuksia, joissa ongelmaalähestytään elämäntapakysymyksenä ja joissa puututaankaikkien riippuvuutta mahdollisesti aiheuttavien aineidenväärinkäyttöön, erityisesti huvittelupaikoissa (esim.yökerhoissa) ja vankiloissa. Se oli kiinnostunut etenkinparhaiden käytäntöjen kehittämisestä, tiedonvälityksenparantamisesta ja tiedon levittämisestä nykyaikaisiatekniikoita käyttäen. Komissio valitsi vuonna 2004 neljähanketta, joilla pyrittiin ehkäisemään riskikäyttäytymistä,

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

22

(13) EUVL L 335, 11.11.2004, s. 8; ks. myös EMCDDA:n vuosiraportti 2004 (http://ar2004.emcdda.eu.int).(14) EUVL L 47, 18.2.2004, s. 1.

yhdenmukaistamaan kansainvälistä tietoutta dopinginbiolääketieteellisistä sivuvaikutuksista, tehostamaantietojenvaihtoa huumeiden vastaisista toimista sekälaajentamaan uusiin jäsenvaltioihin nykyistä laillisia jalaittomia huumausaineita koskevaa www-tietopalvelua.

Huumausainekauppa

EU:n tasolla annettiin vuonna 2004 useita säädöksiähuumausainekaupan torjumiseksi. Laittomanhuumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä jaseuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjenvahvistamisesta 25. lokakuuta 2004 tehty neuvostonpuitepäätös 2004/757/YOS (13) on keskeinen välinehuumausainekaupan torjumisessa, koska siinä määritetääntällaisten rikosten vähimmäisseuraamukset jäsenvaltioissa.

Neuvosto pääsi joulukuussa 2004 yhteisymmärrykseenneuvoston päätöksestä uusia psykoaktiivisia aineitakoskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista javalvonnasta. Tämä päätös muodostaa puitteet uusiapsykoaktiivisia aineita koskevalle tehokkaalletietojenvaihdolle ja välineen niiden valvomiseksi EU:ntasolla.

Neuvosto antoi 30. maaliskuuta 2004 suosituksentakavarikoiduista huumausaineista tapahtuvaanäytteenottoa koskeviksi suuntaviivoiksi. Siinä suositetaan,että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansainvälisestihyväksyttyjen suuntaviivojen mukaisennäytteenottojärjestelmän, jollei sellaista ole jo käytössä.Neuvosto antoi myös päätöslauselman kannabiksesta jatilanneselvityksen huumausaineiden kysynnän ja tarjonnanvähentämistä sekä synteettisten huumausaineiden tarjontaakoskevista täytäntöönpanosuunnitelmista.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 11. helmikuuta2004 asetuksen (EY) N:o 273/2004 huumausaineidenlähtöaineista (14). Siinä annetaan yhdenmukaiset

säännökset tiettyjen huumaus- ja psykotrooppistenaineiden laittomaan valmistukseen yleisesti käytettävienaineiden valvonnasta ja seurannasta yhteisössä näidenaineiden väärinkäytön estämiseksi. Jäsenvaltiot voivatsiinä annettujen suuntaviivojen mukaisesti säätäätarvittavista toimenpiteistä, jotta niiden toimivaltaisetviranomaiset voivat suorittaa valvonta- jaseurantatehtävänsä sekä erityisesti saada tietojaepäilyttävien liiketoimien tunnistamisesta jailmoittamisesta. Neuvosto antoi 22. joulukuuta 2004asetuksen (EY) N:o 111/2005 yhteisön ja kolmansienmaiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupanvalvontaa koskevista säännöistä.

Marraskuussa 2002 hyväksytyn neuvostonpäätöslauselman mukaisesti Euroopan komissio esittelimarraskuussa 2004 neuvoston horisontaalisellehuumausainetyöryhmälle tutkimuksen, jossa käsiteltiinsynteettisten huumausaineiden valvontaa koskevaa yleistäja hätätarkistusluetteloon perustuvaa lähestymistapaa. Seteki huhtikuussa 2004 tälle työryhmälle myös EU:nsynteettisten huumausaineiden jakeluverkostojenkartoitusmenetelmien mahdollisia lisäparannusehdotuksia.

Viimeaikainen kansallinen lainsäädäntö

Nuoret

Useassa jäsenvaltiossa tehtiin tarkastelujakson aikanakansalliseen lainsäädäntöön muutoksia, joilla nuoriasuojellaan rikoksentekijöiltä tai joilla puututaan siihenmahdollisuuteen, että he haluavat kokeilla huumeita.

Suojelu voi perustua välittömiin tai yleisiinlähestymistapoihin. Unkarissa maaliskuussa 2003 annetunlain tavoitteena on suojella alle 18-vuotiaitahuumausaineiden väärinkäytöltä, ja aikuisia rangaistaanankarammin alaikäisiin kohdistuvista rikoksista. Virossavuoden 2004 alussa tehdyillä muutoksilla tiukennettiinuseimmista huumerikoksista, kuten alaikäisten yllytyksestälaittomien huumausaineiden käyttöön, määrättäviäseuraamuksia.

Tanskassa muutettiin päihdelakia heinäkuussa 2004;huumeiden jakelua ravintoloissa, diskoissa tai vastaavissalasten tai nuorten suosimissa paikoissa pidetään nyterittäin raskauttavana asianhaarana. Tällaisista rikoksistaolisi aina langetettava vankeustuomio, ja keskimääräistävankeustuomiota on tarkoitus pidentää kolmanneksella.Vastaavasti Espanjassa koulujen lähellä tapahtuva kauppaon lokakuusta 2004 alkaen ollut raskauttava asianhaara,ja lisäksi huumausainekaupparikoksiin värvätyn ”nuorenhenkilön” ikärajaa on nostettu 16 vuodesta 18 vuoteen.

Terveystilanteen jatkuvan seurantajärjestelmänperustaminen

Terveystilanteen jatkuvan seurantajärjestelmänperustaminen ja ylläpitäminen kuuluu kansanterveysalantoimintaohjelman (2003–2008) keskeisiin tavoitteisiin.Komissio on kuullut jäsenvaltioita ja kansainvälisiä elimiäEuroopan yhteisön terveysalan indikaattoreidenmäärittelemiseksi. ”Huumekuolemat” ja ”psykotrooppistenaineiden käyttö” lisättiin tässä yhteydessä keskeistenindikaattoreiden alustavaan luetteloon, ja siten vahvistettiinrakenteellisia yhteyksiä EMCDDA:han mahdollisenatietojen tuottajana.

Luku 1: Viimeaikainen kehitys politiikassa ja lainsäädännössä

23

(15) Young people and drugs: a legal overview (http://eldd-cma.emcdda.eu.int/?nnodeid=5620).(16) Drug law and young people 2000–2004 (http://eldd-cma.emcdda.eu.int/?nnodeid=9937).(17) Seitsemässä maassa on annettu lainsäädäntöä vuoden 1999 jälkeen: Belgiassa, Ranskassa, Luxemburgissa, Puolassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Suomessa.(18) http://eldd.emcdda.eu.int/?nnodeid=5036

nuoriin rikoksentekijöihin sovellettavista toimenpiteistälöytyy vankeuden vaihtoehtoja käsittelevästäerityiskysymyksestä.

Haittojen vähentäminen

Vuosina 2003 ja 2004 säädettiin useita haittojenvähentämistä käsitteleviä lakeja.

Ranskassa elokuussa 2004 viisivuotisestakansanterveysohjelmasta annetussa laissa haittojenvähentäminen huumeidenkäyttäjien keskuudessa otetaanosaksi kansanterveysalan säädöksiä, haittojenvähentämiselle luodaan virallinen määritelmä, ja sesaatetaan valtion lainkäyttövallan piiriin.

Suomessa valtioneuvoston asetuksella muutetuntartuntatautilain mukaan terveyskeskusten tartuntataudeistavastaavien lääkäreiden on tehtävä ehkäisevää työtä, kutenannettava terveysneuvontaa suonensisäisten huumeidenkäyttäjille, sekä järjestettävä tarvittaessa neulojen jaruiskujen vaihto. Luxemburgissa joulukuussa 2003annetussa suurherttuan asetuksessa säädetäänkansallisesta neulojen jakeluohjelmasta sekä määritetäänpalvelut ja ammattihenkilöt, jotka saavat antaa ruiskujahuumeidenkäyttäjille. Tällaista suuntausta, jossa steriilienruiskujen hallussapito ja tarjonta sallitaan erikseenlainsäädännössä (17), tuettiin edellisessä EU:ntoimintasuunnitelmassa (2000–2004), jonka mukaan onkehitettävä suojavälineiden tarjontaa. Lisätietojalainsäädännöstä saa ELDD:n aihekohtaisestayleiskatsauksesta Legal framework of needle and syringeprogrammes (18).

Huumausaineiden väärinkäytöstä annettua lakia muutettiinYhdistyneessä kuningaskunnassa elokuussa 2003 siten,että lääkärit, farmaseutit ja huumetyöntekijät voivatlaillisesti tarjota vanua, steriiliä vettä, tiettyjäsekoitusvälineitä (kuten lusikoita, kulhoja, kuppeja jaastioita) ja sitruunahappoa huumeidenkäyttäjille, jotkaovat hankkineet valvottuja huumausaineita ilman reseptiä.Norjan parlamentti hyväksyi kesäkuussa 2004 kolmenvuoden ajaksi väliaikaisen lain huumausaineidenpiikitystilojen kokeiluhankkeesta. Näin piikitystilojenkäyttäjiä ei rangaista yksittäisen huumeannoksenhallussapidosta ja käytöstä, ja erillinen piikitystila voitiinavata helmikuussa 2005.

Tšekissä useat kansalaisjärjestöt tarjoavat tablettientestauspalveluja, joilla pyritään vähentämääntuntemattoman tai vieraan aineen nauttimisen vaaraa,joskin tällaisten järjestelyjen laillisuudesta väitellään

Englannissa ja Walesissa on annettu uutta lainsäädäntöäkoskevia ohjeita Cannabis Enforcement Guidance-oppaassa (ACPO, 2003), jossa neuvotaan, mitenmenetellään tapauksissa, joissa henkilön hallusta löytyykannabista kouluissa, nuorisokerhoissa tai leikkikentillä tainiiden läheisyydessä.

Latviassa joulukuussa 2003 annetuissa kahdessakabinettiasetuksessa oli huumeita käyttäviä nuoriakoskevia toimenpiteitä. Toisessa säädettiin huumeidenväärinkäytöstä kiinni jääneiden lasten pakollisestalaitoshoidosta (vanhempien suostumuksella), ja toisessavahvistettiin toimia sellaisia tapauksia varten, joissakoulusta löytyy huumausaineita tai muita päihteitä.Englannissa ja Walesissa kannabisrikoksista pidätetyt alle18-vuotiaat saavat edelleen huomautuksen tai viimeisenvaroituksen, ja poliisi nostaa heitä vastaan syytteen senmukaan, miten vakava rikos on. Viimeisen varoituksenjälkeen nuori rikoksentekijä ohjataan nuorisorikollisuuttakäsittelevään ryhmään (Youth Offending Team, YOT), jokajärjestää hänelle hoitoa tai muuta tukea.

Tšekissä vuonna 2004 voimaan tulleessa nuoriso-oikeuslaissamuutetaan rikoslaissa määriteltyjä rikoksia tehneisiinnuoriin sovellettavia säännöksiä, ja se menee yleistenlakien edelle. Rankaisutoimenpiteitä olisi määrättävä vaintarvittaessa, ja valistustoimenpiteet voivat sisältääpäihteiden käyttökiellon tai hoitovelvollisuuden. Muidenkuin vapausrangaistuksen ylärajat ovat nyt puolet aikuisiinsovellettavista ylärajoista. Puolassa tammikuussa 2003annetussa ministeritason asetuksessa säädetään erityisistävalistus- ja ehkäisytoimista päihdevaarassa olevien lastenja nuorten keskuudessa. Kouluissa on toteutettava valistus- ja ehkäisystrategioita.

Euroopan huumausaineita koskevassa oikeustietokannassa(European Legal Database on Drugs, ELDD) julkaistiinlokakuussa 2003 huumausaineita ja nuoria koskevanlainsäädännön vertaileva tutkimus (15), jonka perusteellalaadittua asiakirjaa käytettiin lokakuussa 2004 julkaistussakomission EU:n toimintasuunnitelman (2000–2004)arvioinnissa (16). Arvioinnissa todettiin, että11 jäsenvaltiossa (15:stä) annetuissa yhteensä 22 laissakäsiteltiin toimintasuunnitelman nuoria koskevia osia.Useimmissa laeissa pyrittiin antamaan vaihtoehtojavankeudelle, ja kuudessa maassa säädettiin lakeja, joidentarkoituksena on vähentää huumeidenkäytön levinneisyyttäetenkin nuorten keskuudessa. Kaiken kaikkiaanlainsäädännössä on kuitenkin kiinnitetty verrattain vähänhuomiota näihin toimintasuunnitelman kohtiin viidenvuoden aikana. Perusteellinen analyysi huumeita käyttäviin

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

24

(19) Lisätietoja, ks. EMCDDA:n aihekohtainen asiakirja Illicit drug use in the EU: legislative approaches (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=7079).

kiivaasti. Vuonna 2003 ei nostettu yhtään rikossyytettä, jayleinen syyttäjä hylkäsi toistaiseksi ainoan poliisin (vuonna2002) nostaman kanteen. Ylimmän syyttäjän virasto onsittemmin antanut ohjeita tästä aiheesta.

Lainsäädännön kehityksen mukaisesti haittojenvähentämiseen liittyviä palveluja pidetään yleisestiuudessa EU:n strategiassa ja toimintasuunnitelmassaperusteltuna vastauksena neulojen vaihdon kasvavaantarpeeseen, sillä näin voidaan vähentää huumeidenyksilön terveydelle ja koko yhteiskunnalle aiheuttamiariskejä.

Seuraamukset

Tarkastelujakson aikana useassa maassa muutettiin myöshuumelainsäädännön seuraamuksia erilaisista rikoksista,edellä käsiteltyjen ja erityisesti nuoria koskeneiden rikostenlisäksi. Esimerkiksi Belgiassa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa lievennettiin viime vuonna rangaistustaongelmattomasta kannabiksen hallussapidosta. Belgiassahelmikuussa 2005 annetussa uudessa toimintaohjeessatäsmennettiin alennettuun rangaistukseen tehtäviäpoikkeuksia; sen mukaan syyte on nostettava ”yleisestäjärjestyshäiriöstä”. Tämä käsittää kannabiksenhallussapidon sellaisissa paikoissa tai sellaisten paikkojenläheisyydessä, joihin koululaiset voivat kokoontua (koulut,puistot, linja-autopysäkit), sekä ”räikeän” hallussapidonjulkisella paikalla tai julkisessa rakennuksessa. Tanskassatoukokuussa 2004 tehdyn päihdelain muutoksen ja yleisensyyttäjän ohjeen mukaan huumeiden hallussapidosta omaakäyttöä varten annetaan nyt yleensä sakkorangaistus, kunsiitä sai ennen varoituksen.

Käyttäjien ja huumekauppiaiden mahdollisia seuraamuksiaon muutettu viime vuosina, kuten EMCDDA on todennut (19).Esimerkiksi Belgiassa otettiin vuonna 2003 käyttöönrikosluokka, joka sallii ongelmattomien kannabiksenkäyttäjien syyttämättä jättämisen, Kreikassa alennettiinhuumeidenkäytöstä määrättävää enimmäisrangaistustaviidestä vuodesta yhteen vuoteen, ja Unkarin rikoslaistapoistettiin huumeiden käyttörikos. Virossa poistettiinvuonna 2002 rangaistavuus pienen laittomanhuumausaineannoksen toistuvasta käytöstä taihallussapidosta omaa käyttöä varten (ja siihen liittyväenintään kolmen vuoden vankeustuomio), mutta Liettuanrikoslakiin lisättiin hallussapitorikos, josta voi saadaenintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen.Luxemburgissa dekriminalisoitiin vuonna 2001kannabiksen käyttö ja poistettiin vankeustuomio pelkästähuumeidenkäytöstä ilman raskauttavia asianhaaroja, jaSuomessa säädettiin huumausaineen käyttörikoksesta,jossa on lyhennetty enimmäisvankeustuomio ja jonkasyyttäjä voi käsitellä nopeutetussa menettelyssä.

Portugalissa säädettiin vuonna 2000 huumeidenkäyttöäkoskevista hallinnollisista seuraamuksista, mutta Puolassapoistettiin samana vuonna vapautus rangaistuksestahallussapitorikoksen osalta. Tämä kehitys ei kuitenkaanmerkitse, että huumeidenkäytön vaikutuksia yhteiskuntaankatsottaisiin läpi sormien, kuten yleistä haittaakäsittelevästä erityiskysymyksestä ja edellä mainituista,hallussapitoa nuorten läheisyydessä koskevistarajoituksista voidaan nähdä.

Huumausainekaupasta epäiltyjen kohdalla suuntauksenaon ollut mahdollisen seuraamuksen tiukentaminen.Tanskassa huumausainekaupparikoksista langetettaviaenimmäisrangaistuksia pidennettiin yli 50 prosenttiamaaliskuussa 2004. Vuoden 2004 alussa Virossatiukennettiin seuraamuksia useimmista huumerikoksista,etenkin niistä, joihin liittyy raskauttavia asianhaaroja.Yhdistyneessä kuningaskunnassa enimmäisrangaistus C-luokan huumausaineiden kaupasta on nostettu viidenvuoden vankeudesta 14 vuoteen. Viime vuosina on myöspidennetty tuomioita nuoriin kohdistuvista jakelurikoksista(edellä) ja huumausainekaupparikoksista Kreikassavuonna 2001, Liettuassa vuonna 2000 ja Irlannissavuonna 1999. Huumausainekaupasta määrättävienseuraamusten tiukentaminen näkyy lokakuussa 2004tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä, jossa vahvistetaanlaittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä jaseuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt.

Huumausaineet työpaikalla

Kahdessa maassa annettiin lainsäädäntöähuumausaineista työpaikalla. Suomessa laillayksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) pyritäänsääntelemään ja lisäämään työntekijän yksityisyydensuojaa työelämässä huumausainetestien osalta. Laissasäädetään, että työnantajan ja työntekijöiden onlaadittava työpaikalle päihdeohjelma, joka sisältääpäihteiden käytön ehkäisemisen ja hoitovaihtoehtoja jajossa luetellaan huumausainetestiä koskevaa todistustaedellyttävät työtehtävät. Työnantaja voi työhön otettaessapyytää huumausainetestiä koskevaa todistusta vaintehtävään valitulta henkilöltä. Työnantajalla on oikeuskäyttää todistuksen tietoja, jos työtehtävä edellyttäätarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä taihyvää reagointikykyä ja jos sen suorittaminen huumeidenvaikutuksen alaisena tai huumeista riippuvaisena voivaarantaa henkeä tai terveyttä tai aiheuttaa huomattavaavahinkoa. Työntekijän on työsuhteen aikana esitettävätodistus vain, jos on perusteltua aihetta epäillä, ettätyöntekijä on huumausaineiden vaikutuksen alaisenatyössä tai että työntekijällä on riippuvuus huumeista.

Luku 1: Viimeaikainen kehitys politiikassa ja lainsäädännössä

25

työpaikalla. Kohdennetun ehkäisevän huumetyönkorostaminen saattaa olla vastapaino yleisellesuuntaukselle, jossa huumeidenkäyttäjille määrättäviäseuraamuksia on lievennetty, koska huumeidenkäytönlevinneisyys ja yleisyys ovat EU:ssa suuri huolenaihe.Ilmiön todellisesta laajuudesta ei kuitenkaan ole selkeitälukuja, ja huumausainetestit muille kuin vaikutuksenalaisille henkilöille voivat herättää yksityisyyteen liittyviämonimutkaisia oikeudellisia kysymyksiä kansallisessa jakansainvälisessä lainsäädännössä. Samalla pyritäänkuitenkin parantamaan testausvälineiden tarkkuutta jahelppokäyttöisyyttä.

Irlannissa annettiin kesäkuussa 2004 työterveyttä,-turvallisuutta ja -hyvinvointia koskeva lakiehdotus. Senerään pykälän mukaan työntekijöiden on varmistettava,etteivät he ole työssä siinä määrin päihteiden vaikutuksenalaisena, että he vaarantavat itsensä tai toisentyöturvallisuuden, -terveyden tai -hyvinvoinnin. Lisäksityöntekijöiden on käytävä pätevän henkilön suorittamissaasianmukaisissa, kohtuullisissa ja oikeasuhteisissatesteissä, jos työnantaja sitä kohtuudella vaatii.

Uudessa EU:n toimintasuunnitelmassa korostetaanehkäisevää huumetyötä tietyissä ympäristöissä, kuten

Huumeisiin liittyvä yleinen haitta: suuntauksetpolitiikoissa ja toimenpiteissä, EMCDDA:n vuoden2005 vuosiraportti: erityiskysymykset

Yleinen haitta on kasvava huolenaihe huumepolitiikastasekä kansallisella että Euroopan tasolla käytävissäkeskusteluissa. ”Huumeisiin liittyvällä yleisellä haitalla”tavallisesti tarkoitettua käyttäytymistä ja toimintaa onesiintynyt useimmissa jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa jaNorjassa jo pitkään. Ilmiö ei siis ole uusi, mutta ainakinjoissakin maissa on huumepolitiikan alalla ilmaantunut uusisuuntaus tämän ilmiön luokittelemiseksi ja yhdistämiseksiyleisen käsitteen alle ja sen esiintymisen vähentämisenasettamiseksi kansallisen huumestrategian tavoitteeksi.

Kuinka yleinen tämä suuntaus on Euroopan maissa? Onkotälle käsitteelle olemassa yksimielinen määritelmä? Mitenilmiön luonnetta ja laajuutta tulisi arvioida? Mihinpolitiikoilla tähdätään, ja millaisia toimia toteutetaan

riippumatta siitä, pyritäänkö niillä erityisesti ja ainoastaanvähentämään huumeisiin liittyvää yleistä haittaa? Onkoarvioista vielä saatavilla mitään tuloksia, ja onko toimillevahvistettu laatuvaatimukset? Nämä ovat kaikki keskeisiäkysymyksiä, joihin tässä erityiskysymyksessä pyritäänvastaamaan.

Esittämällä ajankohtaisen katsauksen siihen, mitenhuumeisiin liittyvää haittaa on käsitelty Euroopassakäydyssä poliittisessa keskustelussa, EMCDDA haluaatarjota päättäjille ja suurelle yleisölle tietoa ilmiönluonteesta ja tämän huumepolitiikan alan suuntauksista jatoimenpiteistä.

Tämä erityiskysymys on saatavilla painetussa muodossa jaInternetin kautta ainoastaan englanniksi “Drug-relatedpublic nuisance: trends in policy and preventive measures,in EMCDDA annual report 2005: Selected issues”.(http://issues05.emcdda.eu.int).

27

Nuorten alkoholin- ja huumeidenkäytöstä saadaanvertailukelpoista tietoa pääasiallisesti 15- ja 16-vuotiaidenkoululaisten keskuudessa tehtävistä kyselyistä. Alkoholia jamuita päihteitä koskevan eurooppalaisenkoululaiskyselyhankkeen (ESPAD) puitteissa on suoritettukyselyjä vuosina 1995, 1999 ja viimeksi vuonna 2003.Vuoden 2003 kysely (Hibell et al., 2004) tarjoaavertailukelpoista tietoa 22 EU-maasta sekä Norjasta jakolmesta ehdokasvaltiosta (Bulgariasta, Romaniasta jaTurkista). Koululaisten huumeidenkäytöstä on saatavillatietoa muistakin koululaiskyselyistä (esim. Alankomaissa,Ruotsissa ja Norjassa tehdyistä kyselyistä) ja kouluikäisten

lasten terveyskäyttäytymistä koskevasta tutkimuksesta(Health Behaviour in School-aged Children, HBSC), jatulokset ovat yleensä hyvin samankaltaisia.

Huumeidenkäytön levinneisyys ja niiden käyttötavat

Kannabis

Viimeisimmän ESPAD-kyselyn tiedot vuodelta 2003osoittavat, että kannabista ainakin kerran käyttäneidenosuus 15- ja 16-vuotiaissa koululaisissa on korkein

Luku 2Koulut, nuoret ja huumeet

Alkoholia ja muita päihteitä koskeva eurooppalainenkoululaiskyselyhanke (ESPAD): hyödyllinen apuvälinenuorten huumeiden- ja alkoholinkäytön suuntaustenymmärtämiseksi

ESPAD on tärkeä eurooppalaisten koululaisten huumeiden-ja alkoholinkäyttöä koskevan tiedon lähde, ja se onkorvaamattoman arvokas apuväline pitkän aikavälinsuuntausten kirjaamisessa. ESPAD-kyselyjä on tehty vuosina1995, 1999 ja 2003. Standardoitujen menetelmien javälineiden käyttäminen 15- ja 16-vuotiaiden koululaistenkansallisesti edustavien otosten käsittelyssä tarjoaalaadukkaan ja vertailukelpoisen tietosarjan. ESPAD-kyselyyn osallistujien määrä on kasvanut jokaisessakyselyssä, ja siihen osallistuu sekä EU:n jäsenvaltioita ettämuita maita. Vuonna 1995 kyselyyn osallistui yhteensä26 Euroopan maata (mukaan luettuina 10 maata, jotkaliittyivät EU:hun toukokuussa 2004). Luku kasvoi 30:eenvuonna 1999, ja vuoden 2003 kyselyyn osallistui jopa35 maata, joihin kuului 23 EU:n jäsenvaltiota (mukaanluettuina 10 maata, jotka liittyivät EU:hun vuonna 2004),kolme ehdokasvaltiota (Bulgaria, Romania ja Turkki) jaNorja. Espanja ei osallistunut kyselyyn, mutta vuoden 2003ESPAD-raportissa esitetään espanjalaisestakoululaiskyselystä (PNSD) saatuja kansallisia tietoja.

ESPAD-koululaiskyselyn vertailukelpoisuus perustuu siihen,että kohteena oleva ikäryhmä ja tiedonkeruun menetelmäja ajoitus ovat standardoituja, kyselyssä käytetäänsatunnaisotantaa, kyselylomakkeen rakenne on vankka jaosanottajien anonymiteetti on turvattu.

Kyselyn kysymykset keskittyvät alkoholinkäyttöön (käyttöainakin kerran elämässä, viimeisten 12 kuukauden ja30 päivän aikana, keskimääräinen kulutus,humalahakuinen juominen) ja laittomien huumausaineidenkäyttöön (käyttö ainakin kerran elämässä, viimeisten12 kuukauden ja 30 päivän aikana sekä käytön tiheysnäiden aikarajojen sisällä).

Vuoden 2003 kyselyn tärkeimpiin tuloksiin EU:njäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa ja Norjassa kuuluivatseuraavat:

• kannabis on selkeästi eniten käytetty laitonhuumausaine,

• ekstaasi on toiseksi eniten käytetty laiton huumausaine,mutta sen käyttö on suhteellisen vähäistä,

• amfetamiineja, LSD:tä ja muita hallusinogeenejäkäytetään vähän,

• huumesienten käytön levinneisyys on melko alhainen,mutta ne ovat yleisimmin käytetty hallusinogeeni 12 EU-maassa,

• koululaiset käyttävät lisäksi rauhoittavia lääkkeitä ilmanlääkärin määräystä (korkein levinneisyys kansallisellatasolla on 17 %) ja inhaloitavia huumeita (korkeinlevinneisyys kansallisella tasolla on 18 %),

• niiden koululaisten osuus, jotka ovat juoneethumalahakuisesti (vähintään viisi alkoholiannostaputkeen) viimeisten 30 päivän aikana, vaihteleevoimakkaasti maiden välillä.

Lisätietoja ESPAD-kyselystä ja uuden raportin saatavuudestalöytyy ESPADin verkkosivustolta (www.espad.org).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

28

kuukauden aikana vaihtelee 0 prosentista joissakin maissa19 prosenttiin toisissa maissa (21) (kaavio 1).Levinneisyydessä on jonkin verran vaihtelua. Esimerkiksikannabista ainakin kerran käyttäneiden osuus on korkeinTšekissä, mutta kannabista nykyään (viimeisen kuukaudenaikana) käyttävien osuus on korkein Espanjassa jaRanskassa (22 %).

Kannabiksen käytön levinneisyys on lähes kaikissa maissakorkeampi miesten kuin naisten keskuudessa. Sukupuoltenvälinen ero tulee selvästi esiin, kun tarkastellaankoululaisia, jotka ilmoittavat käyttäneensä kannabistavähintään 40 kertaa elämässään (22).

Vanhemmat koululaiset (17–18-vuotiaat) otettiin mukaankansallisiin koululaiskyselyihin 11 jäsenvaltiossa jaBulgariassa. Tässä ikäryhmässä kannabista ainakin kerrankäyttäneiden osuus vaihteli alle 2 prosentista Kyproksella56 prosenttiin Tšekissä, kun taas kannabiksen nykyinenkäyttö (viimeisen kuukauden aikana) vaihteli

Tšekissä (44 %) (kaavio 1). Vähiten kannabista ainakinkerran käyttäneitä (alle 10 %) arvioidaan olevanKreikassa, Kyproksella, Ruotsissa, Norjassa, Romaniassaja Turkissa. Maihin, joissa kannabista ainakin kerrankäyttäneiden osuus on yli 25 prosenttia, kuuluvat Saksa,Italia, Alankomaat, Slovakia ja Slovenia (27 % ja 28 %),ja korkeimmat arvioidut osuudet – 32–40 prosenttia – ovatilmoittaneet Belgia, Ranska, Irlanti ja Yhdistynytkuningaskunta. Useimmissa maissa niiden koululaistenosuus, jotka ovat joskus kokeilleet kannabista, on kasvanuttasaisesti vuodesta 1995 lähtien (20). Eri maiden välillä onkuitenkin suuria eroja.

Vuoden 2003 ESPAD-kyselyistä, jotka koskevat 15- ja 16-vuotiaita koululaisia, saadut uudet tiedot osoittavat,että kannabista ainakin kerran käyttäneiden osuusvaihtelee 3:sta 44 prosenttiin. Koululaisista2–36 prosenttia ilmoittaa käyttäneensä kannabistaviimeisten 12 kuukauden aikana, kun taas käyttö viimeisen

Kaavio 1: Kannabista ainakin kerran käyttäneet, viimeisen vuoden aikana käyttäneet ja viimeisen kuukauden aikana käyttäneet

15- ja 16-vuotiaat koululaiset vuonna 2003

(1) Turkin luvut perustuvat yhteen suureen kaupunkiin kuudella eri alueella (Adana, Ankara, Diyarbakir, Istanbul, Izmir ja Samsun).(2) Saksan tiedot perustuvat vain kuuteen alueeseen (Baijeri, Brandenburg, Berliini, Hessen, Mecklenburg-Vorpommern ja Thüringen). (3) Espanja ei osallistunut ESPAD-kyselyyn. Kaaviossa esitetyt tiedot perustuvat Espanjassa marraskuussa ja joulukuussa 2002 tehtyyn kyselyyn. Huumeiden levinneisyyttä

koskevia kysymyksiä voidaan pitää vertailukelpoisina ESPAD-kysymysten kanssa, mutta muiden menetelmään liittyvien tekijöiden johdosta Espanjan tiedot eivätole täysin vertailukelpoisia.

Lähde: Hibell et al., 2004.

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

%

Rom

ania

Kypr

os

Turk

ki (1 )

Krei

kka

Ruot

si

Nor

ja

Mal

ta

Suom

i

Liettu

a

Portu

gali

Unk

ari

Latv

ia

Puol

a

Itäva

lta

Bulg

aria

Tans

ka

Viro

Saks

a (2 )

Italia

Slov

akia

Ala

nkom

aat

Slov

enia

Belg

ia

Espa

nja

(3 )

Rans

ka

Yhdi

styny

t kun

inga

skun

ta

Irlan

ti

T šek

ki

Ainakin kerran elämässä Viimeisen vuoden aikana Viimeisen kuukauden aikana

(20) Ks. kaaviot EYE-1 (osa ii) ja EYE-1 (osa ix) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(21) Koululaisten kannabiksen käyttöä kuvaillaan tarkemmin luvussa 3.(22) Ks. kaavio EYE-1 (osa iii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 2: Koulut, nuoret ja huumeet

29

(23) Ks. taulukot EYE-1 ja EYE-3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(24) Ks. kaavio EYE-1 (osa vii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(25) Vuonna 2004 tehtiin toinen Eurobarometri-kysely (Eurobarometri, 2004) nuorista ja huumeista. Tähän näytepohjaiseen kyselyyn otettiin mukaan 7 659 sellaista 15–24-vuotiasta nuorta EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa, jotka osallistuivat edelliseen kyselyyn vuonna 2002.(26) Ks. kaavio EYE-1 (osa v) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(27) Ks. kaavio EYE-1 (osa vi) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(28) Ks. kaavio EYE-1 (osa viii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(29) Ks. kaavio EYE-2 (osa iv) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(30) Ks. kaavio EYE-2 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

alle prosentista Kyproksella lähes 30 prosenttiinRanskassa. Kyprosta lukuun ottamatta kaikissa kyselyjäsuorittaneissa maissa kannabiksen käytön arvioitiin olevanyleisempää vanhempien koululaisten keskuudessa kuin 15- ja 16-vuotiaiden keskuudessa (23).

Niiden koululaisten määrä, jotka ilmoittivat kokeilleensakannabista 13-vuotiaana tai sitä nuorempana, kasvoiTšekissä 5 prosenttia vuosina 1999–2003. Pientä kasvua(1–3 %) todettiin 13 muussa EU-maassa (24). Laskua(prosentin verran) todettiin vain Alankomaissa jaYhdistyneessä kuningaskunnassa.

Tuoreen Eurobarometri-kyselyn (2004) (25) mukaan niiden15–24-vuotiaiden nuorten määrä, jotka ilmoittivat, ettäheille oli tarjottu kannabista, kasvoi 46:sta 50 prosenttiinvuosina 2002–2004. Niiden nuorten määrä, jotkailmoittivat tuntevansa kannabista käyttäneitä henkilöitä,kasvoi samana ajanjaksona 65:stä 68 prosenttiin.

ESPAD-kyselyt osoittavat, että koululaisten näkemyksetkannabiksen käyttöön liittyvistä riskeistä ja kannabiksensaatavuudesta ovat suoraan suhteessa kannabista ainakinkerran käyttäneiden osuuteen. Riskin ja levinneisyydenvälinen suhde on käänteinen (26), eli riskit nähdäänsuurina, kun levinneisyys on alhainen, ja päinvastoin, sensijaan näkemys saatavuudesta on suoraan suhteessaainakin kerran käyttäneiden osuuteen (27).

Maissa, joissa kannabiksen käytön levinneisyysarvioidaan keskiarvoa korkeammaksi, nuoret saattavatolla taipuvaisempia pitämään kannabiksen käyttöä”normaalina”. Useimmat maat, jotka ilmoittivat melkokorkeita arvioita kannabista ainakin kerran käyttäneidenosuudesta, ilmoittivat myös melko korkeita arvioitahumalahakuisesta juomisesta (joka määritellään vähintäänviiden alkoholiannoksen juomiseksi putkeen) viimeisten30 päivän aikana (28), mikä viittaa siihen, että nämä kaksikäyttäytymistä saattavat kuulua samaan elämäntapaan.Poikkeuksina ovat Ranska, Italia ja Bulgaria, joissakannabiksen käyttö on melko yleistä muttahumalahakuinen juominen on melko vähäistä.

Muut huumausaineet

Ekstaasin käytön levinneisyys oli korkeampi kuinamfetamiinin käytön levinneisyys 14:ssä niistä EU:n jäsen-ja ehdokasvaltiosta, jotka osallistuivat vuoden 2003

ESPAD-kyselyyn (29). Ekstaasia ainakin kerran käyttäneidenosuus oli alhaisin (enintään 2 %) Tanskassa, Kreikassa,Liettuassa, Maltalla, Suomessa, Ruotsissa, Norjassa,Romaniassa ja Turkissa. Osuus oli korkeampi,3–4 prosenttia, Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa,Latviassa, Itävallassa, Puolassa, Portugalissa, Sloveniassa,Slovakiassa ja Bulgariassa. Maat, joissa ekstaasia ainakinkerran käyttäneiden osuus oli kaikkein korkein, olivatTšekki (8 %) sekä Viro, Espanja, Irlanti, Alankomaat jaYhdistynyt kuningaskunta (kaikissa 5 %).

Kun tarkastellaan käyttöä eri ajanjaksoina, ekstaasiaainakin kerran käyttäneiden suurin osuus vuonna 2003 oli8 prosenttia, viimeisten 12 kuukauden aikana (hiljattain)käyttäneiden suurin osuus oli 5 prosenttia ja viimeisenkuukauden aikana (nykyään) käyttäneiden suurin osuus oli2 prosenttia.

Perättäiset tutkimukset osoittavat, että – yleisesti katsoen –ekstaasia ainakin kerran käyttäneiden osuus 15- ja 16-vuotiaista koululaisista kasvoi vuosina 1995–2003,ja kasvu oli voimakkainta Tšekissä ja useimmissa uusistajäsenvaltioista (30). Ekstaasia ainakin kerran käyttäneidenosuudesta vuoden 1999 ESPAD-kyselyssä saatujen tietojenperusteella tilanne vaihtelee joissakin maissa.Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen vuotta 1999tapahtunut ekstaasin käytön väheneminen saattaa selittyäainakin osittain ekstaasiin liittyvien kuolemien 1990-luvunloppupuolella saamalla laajalla julkisuudella.

Psilosiini ja psilosybiini – huumesienet

Psilosiini ja psilosybiini, niin sanottujen huumesienienpsykoaktiiviset ainesosat, sisältyvät YhdistyneidenKansakuntien vuoden 1971 yleissopimuksen luetteloon 1,ja ne ovat siten säädeltyjä kaikissa jäsenvaltioissa.Huumesienien oikeudellinen asema samoin kuin niidenviljelyä ja käyttöä koskevien lainsäädännöllistenrajoitusten valvonta vaihtelee kuitenkin eri jäsenvaltioissa,eli sienet saattavat olla säänneltyjä, sääntelemättömiä taisäänneltyjä ”jalostettuina”, joka on lainsäädännöllisestiepäselvä käsite.

ESPAD-kyselyssä raportoitiin huumesienien käytöstäensimmäisen kerran vuonna 2003. Useimmissa kyselyynosallistuneista maista arvioidaan, että huumesienien käyttöon 15- ja 16-vuotiaiden keskuudessa yleisempää tai yhtä

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

30

(31) Ks. kaavio EYE-2 (osa v) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät otetaan yhäparemmin huomioon yleisessä suunnittelutyössä.

Normatiiviset ja rakenteelliset toimenpiteet

Laillisten huumausaineiden valvontatoimenpiteet auttavatluomaan normatiivisen pohjan, jolle muutehkäisytoimenpiteet voidaan rakentaa. Yhteiskunnallisetnormit, jotka tukevat tupakan- ja alkoholinkäyttöä jasuvaitsevat niiden vaikutuksen käyttäytymiseen, ovattunnettuja riskitekijöitä, jotka vaikuttavat myönteiseenasenteeseen laittomia huumausaineita ja niiden käyttöäkohtaan (Becoña, 2002). Toisin kuin yleisesti uskotaan,yhteiskunnallisiin normeihin vaikuttavat enemmänvalvontatoimenpiteet kuin tiedotusvälineiden kampanjat taivalistus (Hawks et al., 2002; Canning et al., 2004).Eurostatin tutkimuksessa (2002) verrattiin tupakanvalvontatoimenpiteitä ja tupakointia koskeviaindikaattoreita lasten/nuorten osalta EU:n jäsenvaltioissa,ja siinä havaittiin, että tupakoinnin valvontatoimenpiteiden(mainostamisen kieltäminen, ikärajat ostamiselle,

yleistä kuin LSD:n ja muiden hallusinogeenien käyttö (31).Lisäksi huumesieniä ainakin kerran käyttäneiden osuus olikorkeampi kuin ekstaasia ainakin kerran käyttäneidenosuus Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa ja yhtä suuriTšekissä, Tanskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Puolassa.Huumesieniä ainakin kerran käyttäneitä ei ollut lainkaanKyproksella, Suomessa ja Romaniassa. Heidän osuutensakasvoi Saksassa, Irlannissa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa 4 prosenttiin ja Belgiassa, Ranskassa jaAlankomaissa 5 prosenttiin. Levinneisyys on korkeinTšekissä (8 %). Huumesienien käytön suuntauksista ei olesaatavilla tietoa.

Viimeaikainen kehitys ehkäisevänhuumetyön alalla

Yksilöiden arvoihin ja käyttäytymiseen vaikuttaa se, mitähe pitävät tavallisena toimintana sosiaalisessaympäristössään, ja tämä on erityisen totta nuortenkohdalla. Jos nuoret pitävät kannabiksen kokeilua”normaalina” ja sosiaalisesti hyväksyttävänä (ja yhdistävätsen matalaan riskiin ja helppoon saatavuuteen), tämäsaattaa vaikuttaa ratkaisevasti heidän kannabiksen käyttöäkoskeviin arvoihin ja käyttäytymiseen (Botvin, 2000).Ehkäisevän työn haasteena on tarjota nuorille sosiaalisiaja kognitiivisia strategioita tällaisen vaikutuksen hallintaan.Ehkäisypolitiikkojen tehokkuutta ei siis voida realistisestiarvioida nuorten huumeidenkäyttöä koskevan tiedonpohjalta eikä etenkään kokeiluja koskevien arvioidenpohjalta, koska ne heijastavat yhteiskunnallisia normejaeivätkä todellista ongelmakäyttäytymistä.

Ehkäisevää työtä tulisi sen sijaan arvioida tiettyjä selkeitäarviointiperusteita vasten, joita ovat seuraavat: tarkoinmääritellyt tavoitteet, kohderyhmät ja toimet, jotkaesitetään kansallisissa strategioissa ja jotka perustuvatkansainväliseen tietopohjaan; laadunvalvontatoimet;valikoivien ehkäisytoimien ja perhelähtöisen ehkäiseväntyön kehittäminen; sekä laillisten huumausaineidensääntelytoimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan tiettyäkulutuskäyttäytymistä suvaitseviin tai sellaisen hyväksyviinyhteiskunnallisiin normeihin.

Ehkäisevän työn strategioiden arvioinnin osalta on syytätuoda esiin, että Ranskan ja Italian uusiin kansallisiinstrategioihin sisältyy merkittäviä edistysaskelia aiempiinpolitiikkoihin verrattuna sikäli, että niissä on määriteltyentistä tarkemmin ehkäisevän työn rooli samoin kuinjäsennettyjen ohjelmien ja ensisijaisten toiminta-alueidentärkeys. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa ollaan siirtymässäentistä strategisempiin lähestymistapoihin, ja

Kaavio 2: Koulujen politiikat

Huom. Belgian saksankieliset = satunnaisesti.Lähteet: Kansalliset Reitox-koordinointikeskukset.

Kypros

Malta

Belgia ja Luxemburg

Harvoin tai ei lainkaan

Satunnaisesti

Erittäin yleisesti

Säännöllisesti

Ei tietoa

Luku 2: Koulut, nuoret ja huumeet

31

rajoitukset jne.) ankaruus oli suhteessatupakointitottumuksiin. Nuorten tupakointiasteen todettiinolevan korkeampi melko lievän politiikan maissa (kutenTanskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa)kuin maissa, joissa valvonta on tiukempaa (kutenRanskassa, Ruotsissa ja Norjassa). Ehkäisytoimientiedetään vaikuttavan vain rajallisesti, jos yhteiskunnallisetnormit ja politiikat ovat ristiriidassa niiden kanssa tai eivätainakaan tue niitä. EU:n ja WHO:n tällä alalla tekemätaloitteet (Aspect Consortium, 2004) ovat tuottaneet tulosta,ja jäsenvaltiot ovat alkaneet yhdistää tupakoinninsääntelypolitiikkoja huumeidenkäytön ehkäisyyn.

Kouluissa tehtävä ehkäisevä työ

Kouluja pidetään kaikissa jäsenvaltioissa tärkeimpänäympäristönä yleiselle ehkäisevälle huumetyölle, jakansallisissa strategioissa ja niiden jäsennetyssätäytäntöönpanossa on asetettu huomattavasti entistäenemmän painoa kouluissa tehtävälle ehkäisevälle työlle.Tämä ilmenee siten, että koulujen huumausaineidentorjumista koskevat politiikat yleistyvät (kaavio 2), kouluillekehitetään erityisiä modulaarisia ehkäisevän huumetyönohjelmia ja opettajien koulutusta parannetaan.

Yhä jäsennetympiä ehkäisevän huumetyön ohjelmia onentistä useammassa maassa otettu käyttöön (Tanskassa onkäynnissä ensimmäinen kouluissa toteutettavaelämänhallintataitojen ohjelma), laajennettu (Saksa) taisuunniteltu (Ranska ja Italia kansallisissa strategioissaan).Esimerkiksi vuonna 2003 ehkäisevän huumetyön ohjelmiatoteutettiin 60 prosentissa Puolan kouluista.

Kreikka tarjoaa erityisen hyvän esimerkinehkäisypolitiikkojen siirtämisestä perinteisistätietopohjaisista ja yksilöllisistä (neuvonta)lähestymistavoista kohti todellista kansanterveysstrategiaa,jolla voidaan maksimoida kattavuus ohjelmapohjaistenlähestymistapojen kautta. Kouluissa toteutettavienehkäisevän huumetyön ohjelmien määrä on ylikaksinkertaistunut Kreikassa vuosina 2000–2003, japerhelähtöisten ohjelmien määrä on kolminkertaistunutsamana ajanjaksona. Myös Malta ja Yhdistynytkuningaskunta ovat kasvattaneet ohjelmapohjaistenlähestymistapojen roolia ehkäisypolitiikoissaan: BlueprintProgramme -ohjelmassa pyritään selvittämään, mitentehokasta huumeidenkäytön ehkäisyä koskevaakansainvälistä tutkimusta voitaisiin hyödyntääenglantilaisessa koulujärjestelmässä, ja se pohjautuunäyttöön siitä, että kouluissa tarjottavan huumevalistuksenyhdistäminen vanhempien osallistamiseen,tiedotusvälineiden kampanjoihin, paikallisiinterveydenhoitoaloitteisiin ja yhteisön kumppanuuksiin on

tehokkaampaa kuin toimien toteuttaminen yksinomaankoulujen tasolla. Ohjelmaan on myönnetty kuusi miljoonaapuntaa (8,5 miljoonaa euroa) viideksi vuodeksi (32).

Seuranta ja laadunvalvonta

Ehkäisevän huumetyön laadun valvominen japarantaminen edellyttää selkeää yleiskuvaa olemassaolevasta toiminnasta ja sen sisällöstä. Jäsenvaltiotpitävätkin ehkäisevän huumetyön ohjelmien seurantaa yhätärkeämpänä, mistä ovat osoituksena Saksassa (33) jaNorjassa (34) käyttöön otetut uudet järjestelmät sekäunkarilainen tutkimushanke ”Valoja ja varjoja”, jossakerättiin tietoa kouluissa toteutettujen ehkäisevänhuumetyön ohjelmien sisällöstä, tavoitteista, menetelmistä,kohderyhmistä ja kattavuudesta. Ohjelmia seurataan myösTšekissä sekä Ginger-tietokannan kautta Flanderissa.Espanja on valitettavasti luopunut IDEA Prevención-järjestelmästä, joka oli usean vuoden ajan pisimmällekehitetty ehkäisevän huumetyön seuranta- jalaatujärjestelmä Euroopassa.

Ehkäisevän huumetyön tietojärjestelmät auttavat myösjäljittämään tehottomia käytäntöjä ja ohjelmienosatekijöitä. Esimerkiksi asiantuntijoiden taipoliisiviranomaisten pitämät yksittäiset tiedotustilaisuudettai luennot ovat yhä yleisiä useissa jäsenvaltioissa,vaikka tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet, ettätällaiset toimet ovat tehottomia, elleivät jopa haitallisia(Canning et al., 2004).

Vain ehkäisytoiminnan järjestelmällinen kirjaaminenmahdollistaa ehkäisevän huumetyön ohjelmien sisällöntarkastelemisen ja siten – tehokkuudesta saatavilla olevantiedon pohjalta – niiden kohdentamisen tiettyihinväestönosiin. Ehkäisevän huumetyön ohjelmientäytäntöönpanoa koskevat ohjeet tai säännöt ovatratkaisevan tärkeitä erityisesti maissa, joissa ehkäisevähuumetyö on hyvin hajautettua.

Ohjelmien ja toiminnan sisältö

Ohjelmapohjaisten lähestymistapojen yleistyminen jastandardoidun tiedonkeruun paraneminen ovatmahdollistaneet ehkäisypolitiikkojen sisältöjen jasuuntausten EU:n laajuisen tarkastelun ja vertailun.Tiedot saadaan yleensä kansallisilta asiantuntijoilta taiasiantuntijaryhmiltä, joilla on luotettava yleiskuva maansatilanteesta siten, että he voivat antaa standardoitujaarvosanoja, tai ne pohjautuvat seuratuistaohjelmapohjaisista toimista saatavaan määrälliseentietoon, jota on saatavilla joistakin jäsenvaltioista,kuten Kreikasta ja Unkarista.

(32) www.drugs.gov.uk/NationalStrategy/YoungPeople/Blueprint(33) PrevNet (www.prevnet.de).(34) www.forebyggingstiltak.no

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

32

(35) Käyttäytymistä pidetään roolimallien, normien ja merkityksellisten henkilöiden asenteiden kautta tapahtuvan sosiaalisen oppimisen tuloksena (Bandura,1977). Kielteistä asennetta huumeiden käyttöön ja suojelevaa uskoa omaan kyvykkyyteen voidaan oppia tai ehdollistaa. Tämä käsite on vertaismallien jaelämänhallintataitojen mallin perusta.

on johdettu sosiaalisen oppimisen teorioista (35), vaikuttaaolevan nykyään tärkeä menetelmä useimmissajäsenvaltioissa, jopa sellaisissa, joissa ei noudatetaohjelmapohjaista lähestymistapaa (Ranskassa,Luxemburgissa ja Ruotsissa) (taulukko 2). Virossa onlaajalti käytössä kirja, jossa opetetaan sosiaalisia taitoja.

Useimmat jäsenvaltiot ovat käynnistäneet kouluissahenkilökohtaisten ja sosiaalisten taitojen koulutuksenosana ehkäisevää huumetyötä. Koulutuksessa käsitelläänmuun muassa päätöksentekoa, selviytymistä, tavoitteidenasettamista ja itsevarmuutta sekä myötätunnon osoittamistaja välittämistä. Tämä näyttöön pohjautuva tekniikka, joka

Taulukko 2: Kouluissa tehtävä ehkäisevä työ Euroopassa

Huom. tes: tietoja ei ole saatavilla.(1) On syytä pitää mielessä, ettei Euroopan tasolla ole sovittu yhteistä määritelmää ”laatuvaatimuksille ja ohjeille” ja että tietojen tarkkuudessa voi olla eroja,

jotka vaikuttavat vertailukelpoisuuteen.

Laatuvaatimukset/ohjeet (1) Tavoitteet

Rahoituksen Olemassa Pakolliset edellytys Ensisijainen Toissijainen

Belgia (fl.) kyllä kyllä kyllä erittäin yleisesti elämänhallintataidot tiedotus

Belgia (ra.) kyllä kyllä kyllä tes suojaava ympäristö koulutussuhde

Tšekki suunniteltu kyllä erittäin yleisesti itsetunto suojaava ympäristö

Tanska ei ei tiedotus

Saksa ei erittäin yleisesti elämänhallintataidot tiedotus

Viro ei satunnaisesti tes

Kreikka kyllä kyllä kyllä erittäin yleisesti elämänhallintataidot koulutussuhde

Espanja suunniteltu kyllä kyllä erittäin yleisesti elämänhallintataidot itsetunto

Ranska kyllä harvoin tiedotus elämänhallintataidot

Irlanti kyllä kyllä erittäin yleisesti elämänhallintataidot itsetunto

Italia kyllä säännöllisesti tiedotus elämänhallintataidot

Kypros suunniteltu kyllä kyllä satunnaisesti suojaava ympäristö elämänhallintataidot

Latvia suunniteltu satunnaisesti tiedotus elämänhallintataidot

Liettua ei säännöllisesti tiedotus

Luxemburg kyllä kyllä säännöllisesti koulutussuhde elämänhallintataidot

Unkari suunniteltu säännöllisesti tiedotus elämänhallintataidot

Malta ei erittäin yleisesti tiedotus elämänhallintataidot

Alankomaat kyllä ei tiedotus

Itävalta kyllä ei satunnaisesti elämänhallintataidot suojaava ympäristö

Puola ei säännöllisesti elämänhallintataidot tiedotus

Portugali kyllä kyllä kyllä satunnaisesti tiedotus elämänhallintataidot

Slovenia suunniteltu satunnaisesti tiedotus elämänhallintataidot

Slovakia ei harvoin

Suomi tes tes tiedotus tiedotus

Ruotsi ei säännöllisesti suojaava ympäristö sosiaalinen osallisuus

Yhdistynyt kuningaskunta kyllä erittäin yleisesti tiedotus elämänhallintataidot

Norja ei säännöllisesti tiedotus itsetunto

Bulgaria tes satunnaisesti tiedotus suojaava ympäristö

Romania tes satunnaisesti

Henkilökohtaisetsosiaaliset taidot

Luku 2: Koulut, nuoret ja huumeet

33

Tiedon tarjoaminen on monessa jäsenvaltiossa edelleenkeskeisessä asemassa ehkäisevässä huumetyössä(ks. taulukko 2). Tiedon tarjoamisen rajallista arvoahuumeidenkäytön ehkäisyssä ollaan vasta hitaastitunnustamassa (ks. esim. Ruotsin kansallinen raportti).Yksinomaan terveyskasvatukseen pohjautuvatlähestymistavat vaikuttavat ainoastaan kognitiivisiinprosesseihin, ja niistä puuttuu usein käyttäytymisen jasosiaalisen vuorovaikutuksen oppimisen konkreettisiaosatekijöitä. Nämä lähestymistavat ovat kuitenkin yhälaajalti käytössä joissakin maissa, vaikka ne eivät vastaanykyistä käsitystä tehokkaasta ehkäisevästä huumetyöstä.

Näiden lähestymistapojen säilymiselle ehkäisevässähuumetyössä on kaksi selitystä. Ensimmäinen onvaistomainen ja perinteinen oletus, että tiedon tarjoaminenhuumeista ja huumeidenkäyttöön liittyvistä riskeistä toimiipelotteena. Toinen selitys heijastaa viimeaikaistasuuntausta, jossa paino on haittojen vähentämisellä ja jokapohjautuu siihen uskoon, että kognitiiviset taidot ovatbehavioraalisia lähestymistapoja tärkeämpiä, kun nuoriaopetetaan tekemään tietoon perustuvia päätöksiä javalintoja elämässään. Tämän tekniikan kannattajatuskovat, että behavioraaliset lähestymistavat ehkäiseväänhuumetyöhön, kuten elämänhallintataitojen parantaminen,ovat holhoavia ja demonisoivat huumeidenkäyttöä(Ashton, 2003; Quensel, 2004) ja että paras menetelmäon kognitiivisten työkalujen antaminen nuorille tarjoamallaheille tietoa. Erilaisista perinteistään huolimattamolemmissa lähestymistavoissa nähdäänterveyskäyttäytyminen ja erityisesti huumeidenkäyttöhenkilökohtaisena järkiperäisenä valintana, kun taasterveystieteissä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, ettäsosiaaliset tekijät (naapurusto, vertaisryhmät, normit) jahenkilökohtaiset tekijät (luonne, teoreettiset jaemotionaaliset taidot) vaikuttavat terveyskäyttäytymiseenja huumeidenkäyttöön enemmän kuin pelkkä kognitio.

Virheellinen näkemys huumeidenkäytöstä normaalina jasosiaalisesti hyväksyttävänä toimintana vertaisväestössäon tärkein kognitiivinen osatekijä, johon voidaan vaikuttaaehkäisevällä työllä. Jos 30 prosenttia nuorista on käyttänytkannabista ainakin kerran, tämä tarkoittaa, että yli kaksikolmasosaa kyseisestä väestöstä ei ole koskaan käyttänytkannabista ja he edustavat ”normaaliutta”. Nuortennormatiivisiin käsityksiin kohdistuvia tekniikoita käytetäänkuitenkin Euroopassa vain vähän, vaikka niiden hyöty ontodistettu (Reis et al., 2000; Taylor, 2000; Cunningham,2001; Cuijpers et al., 2002).

Valikoiva ehkäisevä huumetyö

Kansallisissa huumestrategioissa ja toimintasuunnitelmissamainitaan yhä useammin ja selkeämmin haavoittuvassa

asemassa olevat ryhmät ehkäisytoimenpiteiden erityisenäkohteena. Niitä painotetaan erityisesti uusissajäsenvaltioissa: Virossa (katulapset, erityiskoulut),Unkarissa, Kyproksella, Maltalla, Puolassa (laiminlyödytlapset ja häiriintyneiden perheiden nuoret) ja Sloveniassa.

Valikoivan ehkäisevän huumetyön kohteena olevillahaavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä on useinmittavaa kokemusta laillisista ja laittomista päihteistä,joten useimmat valikoivat ehkäisytoimet rajoittuvaträätälöidyn tiedon tarjoamiseen, yksilölliseen neuvontaansekä luovaan toimintaan tai urheiluun. On kuitenkin syytämuistaa, että yleiseen ehkäisevään huumetyöhönkuuluvissa laajoissa sosiaalisen vaikuttamisen ohjelmissakäytettävät menetelmät ovat aivan yhtä tehokkaita, elleivättehokkaampiakin, valikoivassa ehkäisevässä huumetyössä.Normatiivinen uudelleenjäsentely (eli sen oppiminen, ettäuseimmat ikätoverit paheksuvat huumeidenkäyttöä),itsevarmuuden kehittäminen, motivointi ja tavoitteidenasettaminen sekä myyttien oikaiseminen ovatosoittautuneet erittäin tehokkaiksi haavoittuvassa asemassaolevien nuorten parissa (Sussman et al., 2004), mutta niitäkäytetään EU:ssa vain harvoin valikoivassa ehkäisevässähuumetyössä. Viihdeympäristössä tehtävä ehkäisevä työ(ks. ”Ehkäisevä huumetyö viihdeympäristöissä”, s. 48) onyleensä kohdennetun tiedon tarjoamista.

Kouluissa tehtävä valikoiva ehkäisevä huumetyö

Kouluissa tehtävän valikoivan ehkäisevän huumetyönpääpaino on kriisiavulla ja ongelmanuorten varhaisellatunnistamisella. Tavoitteena on löytää koulujen tasollaratkaisuja, joilla estetään riskiryhmään kuuluvia oppilaitalopettamasta koulunkäyntiä tai joutumasta erotetuksikoulusta, sillä se pahentaisi entisestään heidäntilannettaan. Saksassa, Irlannissa, Luxemburgissa jaItävallassa (Leppin, 2004) noudatetaan ohjelmapohjaisialähestymistapoja, kun taas Puolassa ja Suomessa tarjotaanopettajille koulutusta ja ohjeita ongelmaoppilaiden, myöshuumeita käyttävien oppilaiden, tunnistamiseen jaasianmukaisten toimien toteuttamiseen. Perinteisiinyksilöllisiin lähestymistapoihin kuuluvat koulutukseenliittyvät psykologiset palvelut (esimerkiksi Ranskassa jaKyproksella), jotka edellyttävät hoitoon ohjaamista (jahakeutumista). Irlannissa on uusi intensiivinen koulutusalansosiaalipalvelu, joka työskentelee koulujen ja perheidenkanssa koulutuksellisesti heikossa asemassa olevillaalueilla lasten säännöllisen koulunkäynnin varmistamiseksi.

Valikoivat yhteisöpohjaiset lähestymistavat

Valikoivien yhteisöpohjaisten lähestymistapojen kohteenaovat pääasiallisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoretkaduilla. Pohjoismaissa käytössä olevissa Nightwalkers-

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

34

taloudellisten ja kulttuuristen tekijöiden osuushuumeidenkäytössä. Alankomaissa tehdyssämaahanmuuttajaperheiden vanhemmille tarkoitettujenhuumeidenkäytön ehkäisyhankkeiden arvioinnissatodettiin, että maahanmuuttajaverkostojen kautta naisille jamiehille erikseen tarjottava standardoitu tukitoiminta voisiolla yksi vaihtoehto (Tarweij ja Van Wamel, 2004).Vanhemmille järjestettävää hallinnan koulutusta (ParentManagement Training, PMTO, Oregonin malli), alun perinvakavista käyttäytymishäiriöistä kärsivien lasten perheilletarkoitettua koulutusmenetelmää, on toteutettu ja arvioituNorjassa kolmessa kunnassa. Kahdessa muussa maassaon pantu täytäntöön perheiden tukiohjelma IowaStrengthening Families Program (ISFP). Tässäintensiivisessä riskialttiiden perheiden tukiohjelmassayhdistyvät opetusmenetelmät koululaisille (10–14-vuotiaat)ja koulutusohjelma heidän vanhemmilleen, ja siinäpyritään ehkäisemään huumeidenkäyttöä vahvistamallaperheiden valmiuksia ja perhesiteitä (Kumpfer et al.,2003).

Kohdennetun ehkäisevän huumetyön tarve

Kohdennettu ehkäisevä huumetyö keskittyy henkilöihin,joilla on tunnistettu olevan huumeongelmien riskitekijöitä,kuten tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden häiriö (ADHD).ADHD:sta kärsiviin nuoriin kohdennettuja ehkäisytoimia onkuitenkin raportoitu vain Saksasta ja Ruotsista. Saksassaon arvioitu, että 2–6 prosenttia 6–18-vuotiaista kärsiiADHD:sta, mikä tekee siitä yhden lasten ja nuortenyleisimmistä kroonisista sairauksista. Ruotsissa näillenuorille tarkoitettuun ehkäisystrategiaan sisältyykognitiivista ja sosiaalista koulutusta, ja menetelmiälevitetään ehkäisytyön ammattilaisille tarkoitetunkoulutuksen kautta. Lähes kaikki alle kouluikäiset lapsetkuuluvat perusterveydenhoidon piiriin ja useimmat heistäovat lastentarhassa, joten suurin osa riskialttiista lapsistavoidaan tunnistaa järjestelmällisen seulonnan jayksilöllisten toimien kautta.

Italian toimintasuunnitelmassa painotetaan voimakkaastilasten ja nuorten psykopatologisia häiriöitä ja vakaviakäyttäytymisongelmia, jotka ennakoivat huumausaineidenkäyttöä ja väärinkäyttöä, ellei niihin puututa varhaisessavaiheessa. Tunnistettuihin ongelmiin sisältyvätkäyttäytymisongelmat, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö,ahdistus yhdistettynä mielialahäiriöihin, bulimia japsykogeeninen liikalihavuus, persoonallisuushäiriöt,vuorovaikutusongelmat, traumaperäinen stressihäiriö japaniikkikohtaukset. Ratkaisuksi ehdotetaan sekä yleisenettä valikoivan ehkäisevän huumetyön lähestymistapoja.

lähestymistavoissa vanhempien muodostamat ryhmätpartioivat kaduilla. Itävallassa on panostettu voimakkaastiehkäisevän huumetyön, sosiaalikasvatuksen ja sosiaalityönrakenteiden välisen tasapainon parantamiseen tarjoamallakursseja, laatuohjeita ja yhteisiä seminaareja esimerkiksinuorten parissa viihdeympäristöissä työskentelevillesosiaalityöntekijöille. Tavoitteena on myös käyttääsosiaalisen nuorisotyön rakenteita ammattimaisessaehkäisevässä huumetyössä. Samansuuntaisesti Norjassatuetaan yhteistyötä ja vahvistetaan poikkitieteellisiäponnisteluja koulujen, lastensuojelupalvelujen jasosiaalipalvelujen välillä. Näissä hankkeissa käytetäännopean arvioinnin ja reagoinnin (rapid assessment andresponse, RAR) menetelmiä (36) – tiedon nopeaa keruuta(tilastoaineisto) yhdistettynä haastatteluihin(kyselylomakkeet, kohderyhmät) ja/tai havaintoihinongelma-alueella – Norjassa mutta myös Saksassa jaAlankomaissa.

Riskialttiisiin naapurustoihin keskittyvillä tukitoimilla onperinteitä Irlannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa javähemmässä määrin Alankomaissa ja Portugalissa. MyösSaksa (Stöver ja Kolte, 2003, mainittu Saksankansallisessa raportissa) ja Ranska ovat nyt ehdottaneettoimia tällä alalla. Ehkäisevän huumetyön kohdistaminensosiaalisin perustein tiettyihin maantieteellisiin alueisiinon uutta näissä maissa.

Jäsenvaltiot kohdistavat valikoivaa ehkäisevää huumetyötämyös yhä enemmän tiettyihin etnisiin ryhmiin (esimerkiksiIrlanti, Luxemburg, Unkari). Etnisyyden painottaminen ontärkeä näkökohta esimerkiksi Unkarissa, jossa huumeisiinliittyvien ongelmien riski on erityisen suuri romaniväestönkeskuudessa sen sosiaalisten ja kulttuuristenerityispiirteiden ja epäedullisten elinolojen johdosta.Romaneille tarjottava vertaiskoulutus, tukiryhmät, seuranta,erilaiset ehkäisevän työn ohjelmat ja matalan kynnyksenpalvelut ovat Unkarissa kansalaisjärjestöjen ylläpitämiä.

Haavoittuvassa asemassa olevat perheet

Yleinen perhelähtöinen ehkäisevä huumetyö, lähinnävanhemmille tarjottavat iltatilaisuudet, luennot, seminaaritja työpajat, on yhä suosittua useissa jäsenvaltioissa(Saksa, Ranska, Kypros ja Suomi), vaikka sentehokkuudesta ei olekaan näyttöä (Mendes et al., 2001).Kreikassa, Espanjassa, Irlannissa ja Norjassa on kuitenkintapahtunut kiinnostavaa kehitystä perheiden parissatehtävän valikoivan ehkäisevän huumetyön alalla, kunniissä on otettu käyttöön innovatiivisia menetelmiä, joissaei keskitytä vain huumeongelmaisiinperheisiin/vanhempiin, vaan tunnustetaan sosiaalisten,

(36) Maailman terveysjärjestö: The rapid assessment and response guide on psychoactive substance use and especially vulnerable young people(http://www.who.int/docstore/hiv/Core/acknowledgements.html).

11–44 prosenttia ilmoittaa kokeilleensa joskus kannabista,heidän osuutensa on alhaisin Kreikassa, Portugalissa jaPuolassa ja korkein Ranskassa (39,9 %), Yhdistyneessäkuningaskunnassa (43,4 %) ja Tanskassa (44,6 %).Nuorista aikuisista 3–22 prosenttia ilmoittaa käyttäneensäkannabista hiljattain. Luvut ovat alhaisimmat Kreikassa,Ruotsissa, Puolassa ja Portugalissa ja korkeimmatYhdistyneessä kuningaskunnassa (19,5 %), Ranskassa(19,7 %) ja Tšekissä (22,1 %), ja 11 maata ilmoittaakannabista hiljattain käyttäneiden osuudeksi7–15 prosenttia.

Levinneisyys ja käyttötavat

Kannabis on selkeästi Euroopassa yleisimmin käytettylaiton huumausaine. Viimeaikaisten väestötutkimustenmukaan 3–31 prosenttia aikuisista (15–64-vuotiaat) onkokeillut kannabista ainakin kerran. Kannabista ainakinkerran käyttäneiden osuus on alhaisin Maltalla (3,5 %),Portugalissa (7,6 %) ja Puolassa (7,7 %) ja korkeinRanskassa (26,2 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa(30,8 %) ja Tanskassa (31,3 %). Useimmissa maissa(15 maata 23:sta tietoja toimittaneesta maasta)kannabista ainakin kerran käyttäneiden osuus on10–25 prosenttia.

Aikuisista 1–11 prosenttia ilmoittaa käyttäneensäkannabista viimeisten 12 kuukauden aikana, ja heidänosuutensa on alhaisin Maltalla, Kreikassa ja Ruotsissa jakorkein Tšekissä, Ranskassa, Espanjassa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa. Useimmat maat (14) ilmoittivatkannabista hiljattain käyttäneiden osuudeksi3–7 prosenttia.

Saatavilla olevien kansallisten arvioiden perusteellavoidaan laskea kannabista käyttävien aikuisten (15–64-vuotiaat) osuus koko EU:ssa. Näin laskettuna noin20 prosenttia koko väestöstä, eli yli 62 miljoonaahenkilöä, on joskus kokeillut kannabista. Luku laskee noin6 prosenttiin aikuisista, eli yli 20 miljoonaan henkilöön,kun tarkastellaan kannabiksen hiljattaista käyttöä (käyttöviimeisen vuoden aikana). Vertailun vuoksi voidaanmainita, että huumeidenkäytöstä ja terveydestäYhdysvalloissa vuonna 2003 tehdyssä kansallisessakyselyssä (SAMHSA, 2003) 40,6 prosenttia aikuisista(12 vuotta täyttäneet) ilmoitti kokeilleensa kannabista taimarihuanaa ainakin kerran ja 10,6 prosenttia ilmoittikäyttäneensä sitä viimeisten 12 kuukauden aikana. Luvutolivat 18–25-vuotiaiden ryhmässä 53,9 prosenttia (ainakinkerran), 28,5 prosenttia (viimeisten 12 kuukauden aikana)ja 17 prosenttia (viimeisen kuukauden aikana) (37).

Kannabiksen, samoin kuin muidenkin huumausaineiden,käyttö on johdonmukaisesti yleisempää nuorten aikuistenkeskuudessa. Nuorista 15–34-vuotiaista eurooppalaisista

Luku 3Kannabis

36

Väestön huumeidenkäytön arviointi

Väestön huumeidenkäyttöä arvioidaan kyselyillä, jotkatuottavat arvioita huumeita tiettynä ajanjakson käyttäneenväestön osuudesta: käyttö ainakin kerran elämässä(kokeilu), viimeisten 12 kuukauden aikana (hiljattainenkäyttö) tai viimeisten 30 päivän aikana (nykyinen käyttö) (1).

EMCDDA on laatinut sarjan yhteisiä keskeisiä kysymyksiä(”eurooppalainen mallikyselylomake”), jota käytetäänuseimmissa EU:n jäsenvaltioissa tehtävissä kyselyissä taijoka on ainakin vertailukelpoinen niiden kanssa.Eurooppalainen mallikyselylomake löytyy EMCDDA:nverkkosivustolla olevasta raportista (2). ”Käyttöä ainakinkerran elämässä” kuvaava tunnusluku ei välttämättä annatarkkaa kuvaa nykytilanteesta aikuisten keskuudessa (sesaattaa antaa kohtuullisen hyvän kuvan tilanteestakoululaisten keskuudessa), mutta yhdessä muidenmittareiden kanssa se saattaa valaista käyttötapoja (käytönjatkaminen tai lopettaminen) ja sukupolvien välisiä erojahuumeidenkäytön yleisyydessä. ”Käyttö viimeisten12 kuukauden aikana” kertoo viimeaikaisesta käytöstä,joskin tällainen käyttö on usein satunnaista, ja ”käyttöviimeisten 30 päivän aikana” kertoo nykyisestä käytöstä jakattaa huumetta säännöllisesti käyttävät henkilöt.

(1) Lisätietoja väestötutkimusten menetelmistä ja kussakin kansallisessakyselyssä käytetystä menetelmästä, ks. vuoden 2005 Tilastotiedote.

(2) Handbook for surveys about drug use among the general population(www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1380).

(37) Huom. Yhdysvaltojen kyselyssä ikäryhmä (12 vuotta täyttäneet) on laajempi kuin EMCDDA:n ikäryhmä (15–64-vuotiaat) EU:n tutkimuksissa. Toisaaltanuorten aikuisten ikäryhmä (18–25-vuotiaat) on kapeampi kuin useimmissa EU:n tutkimuksissa (15–24-vuotiaat).

(38) Ks. kaavio GPS-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 3: Kannabis

Kannabista kertoo kokeilleensa 9–45 prosenttia 15–24-vuotiaista eurooppalaisista, ja useimmissa maissaheidän osuutensa on 20–35 prosenttia. Tässä ikäryhmässä4–32 prosenttia ilmoitti käyttäneensä kannabista hiljattain(viimeisten 12 kuukauden aikana), ja heidän osuutensa onuseimmissa maissa 9–21 prosenttia (38).

Kannabiksen, kuten muidenkin laittomienhuumausaineiden, käyttö on huomattavasti yleisempäämiesten kuin naisten keskuudessa, joskin eron suuruusvaihtelee maittain. Miesten ja naisten välinen suhdevaihtelee kannabista ainakin kerran käyttäneidenjoukossa suhdeluvusta 1,25/1 suhdelukuun 4/1(1,25–4 miestä jokaista naista kohden) ja kannabistanykyisin käyttävien joukossa noin suhdeluvusta 2/1suhdelukuun 6/1. Tutkimusten mukaan kannabiksenkäyttö on myös yleisempää kaupungeissa tai tiheäänasutuilla alueilla. Maiden väliset erot saattavat siisosittain heijastaa eroja kaupungistumisasteessa, muttahuumeiden viihdekäytön on esitetty olevan leviämässäkaupungeista maaseutualueille.

Se, että hiljattaista käyttöä ja nykyistä käyttöä kuvaavat luvutovat huomattavasti alhaisempia kuin ainakin kerrankäyttäneiden osuutta kuvaavat luvut, viittaa siihen, ettäkannabiksen käyttö on usein satunnaista tai se lopetetaantietyn ajan jälkeen. Useimmissa EU-maissa 20–40 prosenttiakannabista ainakin kerran käyttäneistä aikuisista ilmoittaakäyttäneensä sitä viimeisten 12 kuukauden aikana ja noin10–20 prosenttia ilmoittaa käyttäneensä sitä viimeisten30 päivänä aikana (käytön jatkamisaste).

Viimeaikaisissa kyselyissä kannabista on ilmoittanutkäyttäneensä viimeisen kuukauden aikana0,5–9 prosenttia kaikista aikuisista (osuus on useissamaissa 2–4 %), 1,5–13 prosenttia nuorista aikuisista(useissa maissa 3–8 %) ja 1,2–16 prosenttia 15–24-vuotiaista (useissa maissa 5–10 %) (kaavio 3).Karkeasti voidaan arvioida, että yksi 10–20 nuorestaeurooppalaisesta käyttää nykyään kannabista. Kannabistanykyisin käyttävien osuus on alhaisin Maltalla, Kreikassa,Ruotsissa, Puolassa ja Suomessa, ja se on korkeinYhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa.

37

Kaavio 3: Kannabiksen nykyinen käyttö (viimeisen kuukauden aikana) nuorten aikuisten (15–24-vuotiaat) keskuudessa kansallisissa

väestötutkimuksissa mitattuna

Huom. Tiedot on saatu jokaisen maan viimeisimmästä väestötutkimuksesta.Jotkin maat käyttävät hiukan erilaista ikäluokittelua kuin seurantakeskuksen vakioikäluokittelu nuorten aikuisten osalta. Ikäjakaumissa esiintyvät erot saattavatvaikuttaa vähäisessä määrin maiden välisiin eroihin.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on otettu väestötutkimuksista, raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

0

5

10

15

20

25

%

Krei

kka

(200

4; 1

5–24

, n =

1 7

85)

Ruot

si(2

004;

18–

24, n

= 1

171

)

Suom

i (2

002;

15–

24, n

= 6

14)

Puol

a(2

002;

16–

24, n

= te

s)

Unk

ari

(200

3; 1

8–24

, n =

943

)

Slov

akia

(200

2; 1

8–24

, n =

tes)

Latv

ia(2

003;

15–

24, n

= te

s)

Portu

gali

(200

1; 1

5–24

, n =

3 0

99)

Irlan

ti(2

002/

2003

; 15–

24, n

= te

s)

Viro

(200

3; 1

5–24

, n =

329

)

Nor

ja(1

999;

15–

24, n

= te

s)

Tans

ka(2

000;

16–

24, n

= 1

754

)

Belg

ia(2

001;

15–

24, n

= te

s)

Ala

nkom

aat

(200

0/20

01; 1

5–24

, n =

tes)

Italia

(200

3; 1

5–24

, n =

2 1

12)

Saks

a (2

003;

18–

24, n

= 1

891

)

Espa

nja

(200

1; 1

5–24

, n =

3 3

68)

Yhdi

styny

t kun

inga

skun

ta(E

&W

) (20

03/2

004;

16–

24,

n =

5 42

9)

(39) Ks. vuoden 2004 vuosiraportti (http://ar2004.emcdda.eu.int). Tieto viittaa ”käyttöön 20 päivänä viimeisten 30 päivän aikana”, joka ilmaistaan myös”päivittäisenä tai lähes päivittäisenä käyttönä”.(40) Tämän raportin kannalta liian myöhään saapuneiden tietojen mukaan vuoden 2003 tutkimuksesta ilmeni, että 20,1 % espanjalaisista nuorista aikuisistaoli käyttänyt kannabista viimeisen vuoden aikana.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

maissa eri vuosina, mikä vaikeuttaa eurooppalaistensuuntausten tunnistamista. Ihannetilanteessa kansallisetväestötutkimukset tehtäisiin samaan aikaan kaikissajäsenvaltioissa, jolloin tuloksia olisi helpompi verratakansallisella tasolla (ajan mittaan) ja Euroopan tasolla(maiden välillä), mikä taas helpottaisi EU:nhuumausaineita koskevan toimintasuunnitelmantoteutumisen arviointia.

Erilaisista tutkimuksista (kansalliset tai paikallisetkotitalouskyselyt, varusmies- ja koululaiskyselyt) saaduttulokset paljastavat, että kannabiksen käyttö lisääntyi1990-luvulla voimakkaasti lähes kaikissa EU-maissa,erityisesti nuorten keskuudessa, ja että kannabiksen käytönlisääntyminen on jatkunut viime vuosina joissakin maissa(kaavio 4). Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jonka luvutolivat vuoteen 2000 asti kaikkein korkeimmat,kannabiksen käyttö nuorten aikuisten keskuudessa onpysynyt jokseenkin samalla tasolla vuodesta 1998 vuoteen2003/2004, samalla kun muut maat (Ranska jaEspanja (40)) ovat kirineet sitä kiinni. Kreikassa käytönilmoitettiin vähentyneen vuodesta 1998 vuoteen 2004.

Pääasiallisesti koululaiskyselyistä saatujen tietojenperusteella kannabiksen käyttö on viime vuosinalisääntynyt merkittävästi useimmissa uusista jäsenvaltioista.Käytön lisääntyminen on tapahtunut suurimmaksi osaksi1990-luvun puolivälin jälkeen, ja se on ollut voimakkaintakaupunkialueilla sekä miesten ja nuorten aikuistenkeskuudessa. Virossa ja Unkarissa on voitu tunnistaaviimeaikaisia suuntauksia aikuisten keskuudessa tehtyjenperättäisten kyselyjen pohjalta (kaavio 4).

Vuosien 1995, 1999 ja 2003 ESPAD-koululaiskyselyjentulosten vertailussa (Hibell et al., 2004) ilmenee, että läheskaikissa kyselyyn osallistuneissa jäsenvaltioissa jaehdokasvaltioissa kannabista ainakin kerran käyttäneiden15- ja 16-vuotiaiden osuus on kasvanut vähintään2 prosenttia (kaavio 5). Yli puolessa näistä maistalevinneisyysarviot ovat kaksin- tai kolminkertaistuneetvuodesta 1995. Kasvu on ollut suhteellisesti voimakkaintalähinnä itäeurooppalaisissa jäsenvaltioissa, jotkailmoittivat kannabista ainakin kerran käyttäneidenosuudeksi alle 10 prosenttia vuonna 1995. Kannabistaainakin kerran käyttäneiden osuus ei ole vähentynytjatkuvasti ja huomattavasti yhdessäkään ESPAD-kyselyynosallistuneessa maassa näiden kolmen kyselyn aikana.

EU:n jäsenvaltiot voidaan koululaiskyselyjen perusteellaluokitella kolmeen ryhmään kannabiksen viihdekäytön jasatunnaisen käytön suuntausten osalta. Ensimmäisessä

Vuoden 2004 vuosiraportissa (EMCDDA, 2004a)kannabiksen käytöstä viimeisten 30 päivänä aikanaesitetyt tiedot viittasivat siihen, että noin neljäsosa(19–33 %) kannabista viimeisen kuukauden aikanakäyttäneistä käytti sitä päivittäin tai lähes päivittäin (39) jauseimmat heistä olivat nuoria miehiä. Vuosiraportissaarvioitiin, että 0,9–3,7 prosenttia 15–34-vuotiaistaeurooppalaisista käyttää kannabista päivittäin ja että noinkolme miljoonaa ihmistä Euroopassa saattaa käyttää tätäainetta päivittäin tai lähes päivittäin.

Suuntaukset

Jatkuvien pitkän aikavälin tutkimussarjojen puuttuminenuseimmista EU-maista vaikeuttaa huumeidenkäytönsuuntausten luotettavaa tunnistamista. Monet maattoteuttavat perättäisiä tutkimuksia, mutta ne eivät oletarkkaan ottaen tutkimussarjoja – yhdenmukaistamisestahuolimatta tutkimuksissa on eroja menetelmissä ja otostenlaajuudessa, eikä tutkimuksia välttämättä tehdäsäännöllisin väliajoin. Lisäksi tutkimuksia tehdään eri

38

Kaavio 4: Suuntaukset kannabiksen hiljattaisessa käytössä

(viimeisen vuoden aikana) nuorten aikuisten keskuudessa

(15–34-vuotiaat) kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna (1)

(1) Otosten koot (vastaajien määrät) ikäryhmässä 15–34-vuotiaat esitetäänmaittain ja vuosittain vuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa GPS-4.

Huom. Tiedot on saatu kustakin maasta saatavilla olevasta väestötutkimuksesta.Tutkimusten luvut ja menetelmät esitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteentaulukossa GPS-4.EMCDDA määrittelee nuorten aikuisten ikäjakaumaksi 15–34-vuotiaat(Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta 16–34-vuotiaat, Saksa, Viro (1998)ja Unkari 18–34-vuotiaat). Ranskassa ikäjakauma oli 25–34-vuotiaatvuonna 1992 ja 18–39-vuotiaat vuonna 1995.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista,raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden2005 Tilastotiedotteessa.

0

5

10

15

20

25

%

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

Ranska

Tanska Saksa

Viro

Kreikka

Espanja

Italia

Unkari

Alankomaat

Suomi Ruotsi

Yhdistynyt kuningaskunta (E&W)

Luku 3: Kannabis

ryhmässä (johon kuuluvat Irlanti ja Yhdistynytkuningaskunta) kannabista ainakin kerran käyttäneidenosuus on korkea (noin 38–39 %), mutta se on pysynytsamalla tasolla viimeisten kahdeksan vuoden ajan.Kannabiksen käytöllä on pitkät perinteet näissä maissa,joissa kannabiksen käytön levinneisyysaste kohosikorkealle 1980- ja 1990-luvulla. Toisessa maaryhmässäkannabista ainakin kerran käyttäneiden koululaisten osuuson kasvanut huomattavasti tarkasteluajanjaksona (jopa26 prosenttiyksikköä). Tähän ryhmään kuuluvat kaikkiuudet itäeurooppalaiset jäsenvaltiot sekä Tanska, Espanja,Ranska, Italia ja Portugali. Kolmannessa ryhmässäkannabista ainakin kerran käyttäneiden koululaisten osuuson pysynyt melko alhaisena (noin 10 % ja sitä vähemmän).Tähän ryhmään kuuluu jäsenvaltioita Pohjois- ja Etelä-Euroopasta (Suomi, Ruotsi ja Norja sekä Kreikka, Kyprosja Malta).

Aikuisten osalta kuva ei ole yhtä selkeä, sillä tietoa onvähemmän saatavilla ja saatavilla oleva tieto onepäyhtenäistä, mutta kaava on samankaltainen siten, ettäkannabiksen hiljattaista käyttöä (käyttö viimeisen vuodenaikana) koskevat luvut ovat korkeat mutta vakaat

Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ne ovat nousseet viimevuosina huomattavasti joissakin maissa (esim. Tanska,Saksa, Viro, Espanja ja Ranska), ja joissakin maissalevinneisyysarviot ovat muita alhaisempia ja suuntauksetvähemmän selkeitä (esim. Kreikka, Suomi ja Ruotsi).Koululaisten ja aikuisten parissa seuraavien kahden taikolmen vuoden aikana tehtävien uusien kyselyjenodotetaan tuovan vastauksia monimutkaiseen kysymykseenhuumeidenkäytön suuntausten kehityksestä.

Kannabiksen käytön ehkäisy

Huoli nuorten kannabiksen käytön lisääntymisestä onherättänyt joissakin maissa keskustelun siitä, olisivatkohuumetestit hyödyllinen valvontatoimenpide. Jotkin maatovat toteuttaneet tämänsuuntaisia toimia, mutta huumetestitovat yhä harvinaisia. Tšekissä tiedotusvälineet ovatraportoineet virtsatestien ja huumekoirien käytöstäkouluissa. Vaikka tällaisille toimenpiteille löytyykin jonkinverran tukea, niitä ei asiantuntijapaneelin mielestä pitäisisisällyttää tehokkaaseen ehkäisystrategiaan. Yhdistyneessäkuningaskunnassa kouluille hiljattain laadituissa ohjeissatuodaan esiin useita tärkeitä seikkoja, jotka on otettava

39

Kaavio 5: Kannabista ainakin kerran käyttäneet 15- ja 16-vuotiaat koululaiset vuosien 1995, 1999 ja 2003 ESPAD-kyselyjen mukaan

Huom. Vuonna 1995 tähdellä merkityissä maissa tehdyt kyselyt eivät olleet täysin vertailukelpoisia ESPAD-kyselyn kanssa. Espanja ei osallistunut ESPAD-kyselyyn.Kaaviossa esitetyt tiedot perustuvat Espanjassa vuosina 1996, 1998 ja 2002 tehtyyn kyselysarjaan. Huumeiden levinneisyyttä koskevia kysymyksiä voidaan pitäävertailukelpoisina ESPAD-kysymysten kanssa, mutta muiden menetelmään liittyvien tekijöiden johdosta Espanjan tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Lähde: Hibell et al., 2004.

0

20

40

%

1995 1999 2003

Kypr

os

Krei

kka*

Ruot

si

Nor

ja

Mal

ta

Suom

i

Liettu

a

Portu

gali

Unk

ari

Latv

ia*

Puol

a

Tans

ka

Viro

Italia

Slov

akia

Slov

enia

Espa

nja*

Rans

ka*

Yhdi

styny

t ku

ning

asku

nta

Irlan

ti

Tšek

ki

30

10

50

(41) http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=7022(42) http://eddra.emcdda.eu.int/(43) Lisätietoja on saatavissa EDDRA:n verkkosivustolta: Step by Step (http://eddra.emcdda.eu.int/eddra/plsql/showQuest?Prog_ID=36) ja Early detectionand intervention with regard to problematic drug use and addiction (http://eddra.emcdda.eu.int/eddra/plsql/showQuest?Prog_ID=2088).(44) Ks. taulukot TDI-2 (osa i) ja TDI-3 (osa iii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(45) Ks. myös erityiskysymys kannabikseen liittyvästä hoidontarpeesta EMCDDA:n vuoden 2004 vuosiraportissa (http://ar2004.emcdda.eu.int). Tietojenanalysointi perustuu yleisen jakauman ja suuntausten osalta kaikkiin hoitokeskuksista hoitoa hakeneisiin asiakkaisiin sekä asiakkaiden profiilin jakäyttötapojen osalta avohoitokeskuksista hoitoa hakeneisiin asiakkaisiin.(46) Ks. taulukot TDI-2 (osa ii) ja TDI-5 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Kannabiskysymysten käsittelyssä on myös pohdittavahankalaa kysymystä ehkäisevän työn ja hoidon välisestärajasta. Kannabiksen käyttöön vaikuttavat sosiaaliset,vertaisryhmään liittyvät ja henkilökohtaiset tekijät, joilla onsuuri merkitys yksilön riskille kehittää pitkäaikainenhuumeongelma. Ehkäisevässä huumetyössä keskitytäänkinusein enemmän näihin tekijöihin kuin itse huumeeseen(Morral et al., 2002). Esimerkiksi Itävallassa toteutetunAusweg-hankkeen arvioinnissa ilmeni, ettäkannabisrikoksesta ensimmäisen kerran pidätetyillänuorilla oli odotettua vähemmän persoonallisuushäiriöitä,mikä osoittaa tilanteen, sosiaalisen ympäristön javertaisryhmän vaikuttavan huumeidenkäyttöön enemmänkuin henkilökohtaiset psykologiset ongelmat (Rhodes et al.,2003; Butters, 2004). Useissa hankkeissa keskitytäänkuitenkin kannabikseen ja neuvotaan nuoria vähentämäänhuumeidenkäyttöä. Esimerkkinä tästä on saksalainen ”Quitthe Shit” -verkkosivusto (www.drugcom.de), joka oninnovatiivinen verkkosivustopohjainen neuvontaohjelmakannabiksen käyttäjille.

Hoidontarvetta koskevat tiedot

Yhteensä noin 480 000:n hoitoon hakeutumisen joukossakannabis on ilmoitettu pääasialliseksi huumeeksi noin12 prosentissa tapauksista, mikä tekee siitä toiseksiyleisimmän heroiinin jälkeen. Kannabisasiakkaiden osuuskaikkien huumeiden takia hoitoon hakeutuvista uusistaasiakkaista on vuodesta 1996 vuoteen 2003 ulottuvanakahdeksan vuoden ajanjaksona vähintäänkaksinkertaistunut useissa maissa (44), ja asiakkaidenlukumäärä on kasvanut samassa suhteessa. Tähänanalyysiin on kuitenkin syytä suhtautua varoen, sillä seperustuu rajalliseen määrään maita, jotka pystyvättoimittamaan ajallisten suuntausten vertailuun tarvittaviatietoja.

Yleisesti katsoen kannabis on heroiinin jälkeen myöstoiseksi useimmin mainittu huume ensimmäistä kertaahoitoon hakeutuvia asiakkaita koskevissa raporteissa (45).Maiden välillä on suuria eroja, kannabiksen mainitsee2–3 prosenttia kaikista asiakkaista Bulgariassa ja Puolassamutta yli 20 prosenttia kaikista asiakkaista Tanskassa,Unkarissa ja Suomessa (46). Kaikissa maissa, joista tietojaon saatavilla, kannabiksen käytön takia hoitoonhakeutuvien asiakkaiden osuus on korkeampi uusien

huomioon ennen huumetestausohjelman täytäntöönpanoa.Näihin kuuluu asianmukaisen luvan saaminen vanhemmilta(ja oppilailta, jos heidän katsotaan olevan kykeneviäantamaan sen), sen tarkasteleminen, ovatko huumetestityhdenmukaisia koulun kasvatustehtävän kanssa, jaasianmukaisten tukipalvelujen saatavuuden taisoveltuvuuden huomioiminen. Kaikki päätöksethuumetestien suorittamisesta oppilaille on sisällytettäväkoulun huumepolitiikkaan. EMCDDA:n verkkosivustolla onlyhyt raportti huumetestauksesta EU:n kouluissa (41).

Kannabis sisältyy lähes aina yleisiin (muihin kuinkohdennettuihin) huumeidenkäytön ehkäisyohjelmiin. Tapa,jolla tiedotusvälineissä käsitellään nuorten lisääntyvääkannabiksen käyttöä ja annetaan ymmärtää, ettäkannabiksen käyttö on yhä ”normaalimpaa”, tuo selkeästiesiin tarpeen puuttua nuorten normatiivisiin käsityksiin.Tyytymättömyys kannabiksen käytön lisääntyväänhyväksyntään nuorten keskuudessa on johtanut sellaistenehkäisevän huumetyön ohjelmien laatimiseen, joillapyritään vaikuttamaan nuorten käsitykseen normaalista jahyväksyttävästä käyttäytymisestä. Tätä kysymystäkäsitellään tarkemmin luvussa 2. Monet ehkäisytoimetkoostuvat pääasiallisesti kannabista koskevan tiedontarjoamisesta tiedotusvälineiden kampanjoiden, lehtistentai verkkosivustojen kautta. Valikoivasta ehkäisevästähuumetyöstä on kuitenkin joitakin kiinnostavia esimerkkejä,jotka esitellään arvioituja ehkäisyhankkeita koskevassaEMCDDA:n EDDRA-tietokannassa (42). Näiden hankkeidenkohteena ovat pääasiallisesti nuoret kannabiksen käyttäjät,jotka ovat syyllistyneet huumerikoksiin, ja niissä tarjotaanneuvontaa, henkilökohtaisten valmiuksien koulutusta jausean viraston keskitettyä tukea. Tällaisia hankkeita ovatmuun muassa FRED (Saksa), MSF-Solidarité Jeunes(Luxemburg), Ausweg (Itävalta) ja Youth offending team-ryhmät (YOT:t, Yhdistynyt kuningaskunta).

Kannabiksen käytön korkea levinneisyys nuortenkeskuudessa asettaa sen keskeiseen asemaan kouluikäistenlasten parissa työskentelevien työssä. Yksi kouluissatehtävän valikoivan ehkäisevän huumetyön mahdollisestilupaava lähestymistapa on Saksassa ja Itävallassakäyttöön otettu Step by Step -ohjelma. Ohjelma auttaaopettajia tunnistamaan huumeidenkäytön jaongelmakäyttäytymisen oppilaiden keskuudessa japuuttumaan niihin (43).

40

(47) Ks. taulukot TDI-4 (osa ii) ja TDI-5 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(48) Ks. taulukko TDI-3 (osa iii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(49) Ks. taulukko TDI-22 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(50) Ks. taulukko TDI-10 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(51) Ks. taulukko TDI-18 (osa iv) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 3: Kannabis

asiakkaiden joukossa kuin kaikkien asiakkaidenjoukossa, lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta,joissa nämä osuudet ovat lähes samat (47). Vuodesta1996 vuoteen 2003 ulottuvana kahdeksan vuodenajanjaksona kannabisasiakkaiden osuus kaikkienhuumeiden takia hoitoon hakeutuvista asiakkaista kasvoikuitenkin 9,4 prosentista 21,9 prosenttiin (48). Tähänanalyysiin on kuitenkin syytä suhtautua varoen, sillä seperustuu rajalliseen määrään maita, jotka pystyvättoimittamaan ajallisten suuntausten vertailuun tarvittaviatietoja.

Hoidossa olevissa huumeidenkäyttäjissä on selkeästienemmän miehiä kuin naisia. Miesten ja naisten välinensuhdeluku on suurin kannabiksen käytön takia hoitoonhakeutuvien uusien asiakkaiden joukossa (suhdeluku4,8/1). Korkeimmat suhdeluvut löytyvät Saksasta,Kyprokselta, Unkarista ja Slovakiasta ja alhaisimmatsuhdeluvut Tšekistä, Sloveniasta, Suomesta ja Ruotsista.Nämä maiden väliset erot saattavat heijastaa kulttuurisiatekijöitä tai mahdollisesti eroja hoitopalvelujenorganisoinnissa (49).

Kannabisongelmien takia hoidettavat asiakkaat ovatyleensä melko nuoria, lähes kaikki hoitoon ensimmäistäkertaa hakeutuvat kannabisasiakkaat ovat alle 30-vuotiaita. Erikoistuneessa huumehoidossa olevilla teini-ikäisillä nuorilla on muiden ikäryhmien asiakkaitatodennäköisemmin ensisijaisesti kannabisongelma, jonkaosuus 15-vuotiaiden hoidontarpeesta on 65 prosenttia ja15–19-vuotiaiden hoidontarpeesta 59 prosenttia (50).

Maiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka usein uudetasiakkaat käyttävät kannabista. Kannabiksen päivittäistenkäyttäjien osuus uusista kannabiksen käyttäjistä on suurinTanskassa ja Alankomaissa, ja satunnaisten käyttäjien taisellaisten henkilöiden osuus, jotka eivät ole käyttäneetkannabista hoitoa edeltäneen kuukauden aikana, onsuurin Saksassa ja Kreikassa (51), mikä todennäköisestiheijastaa eroja hoitoon ohjaamisessa. Saksassa noinkolmasosa uusista kannabisasiakkaista käyttää tätähuumetta satunnaisesti tai ei ole käyttänyt sitä hoitoaedeltäneen kuukauden aikana, mutta muualla tämänryhmän osuus asiakkaista on noin 11 prosenttia ja noin60 prosenttia käyttää sitä päivittäin.

41

Hoidontarpeen indikaattori

Huumeongelman takia hoitoon hakeutuvien henkilöidenmäärää koskeva tieto auttaa selvittämään huumeidenongelmakäytön yleisiä suuntauksia sekä hoitolaitostenorganisointia ja vastaanottovalmiuksia Euroopassa.EMCDDA:n hoidontarvetta koskeva indikaattori (1) (2)tarjoaa yhdenmukaisen rakenteen huumehoitolaitoksiinohjattujen asiakkaiden määrän ja ominaispiirteidenraportointiin. Hoidontarpeen indikaattoria koskevientietojen voidaan katsoa tarjoavan melko tarkan jahyödyllisen kuvan erityisiin hoitopalveluihin ohjattujenasiakkaiden ominaispiirteistä, mutta useista teknisistä syistätietojen yleistämisessä kaikkien palvelujen asiakaskuntaantulisi olla varovainen. Tietoja toimittavien maiden määrävaihtelee vuosittain, ja siksi Euroopan tasolla tunnistettujasuuntauksia tulisi tulkita varoen. Lisäksi tietojen kattavuussaattaa vaihdella maittain (Tilastotiedotteessa esitetääntiedot kattavuudesta), ja hoidontarvetta koskevat tiedotheijastavat osittain huumehoidon saatavuutta eri maissa.

Hoidontarvetta koskevan tiedon tulkinnassa ja vertailussaon syytä pitää mielessä seuraavat seikat:

• Hoitoon ensimmäistä kertaa hakeutuvia asiakkaitakutsutaan ”uusiksi asiakkaiksi”. Tätä ryhmää pidetäänanalyysin kannalta huumeidenkäytön suuntaustentärkeänä indikaattorina. Analyysit raportoidaan myös

kaikkien asiakkaiden osalta. Tähän ryhmään kuuluvatuusien asiakkaiden lisäksi myös ne, jotka ovat palanneethoitoon raportointivuonna keskeytettyään tai päätettyäänhoidon edellisenä vuonna. Tietoa asiakkaista, jotka ovatjatkaneet koko raportointijakson ajan hoitoa, joka onalkanut edellisinä vuosina, ei kirjata.

• Kahdenlaista tietoa kerätään: yhteenvetotietoakaikenlaisista hoitokeskuksista ja keskuksen lajin mukaaneriteltyä tietoa (avohoitokeskukset, laitoshoitokeskukset,matalan kynnyksen keskukset, yleislääkärit, vankiloidenhoito-osastot, muunlaiset keskukset). Useista maistatoimitetaan kuitenkin vain vähän tietoa muistakeskuslajeista kuin avo- ja laitoshoitokeskuksista. Tästäsyystä analyysi rajoittuu usein avohoitokeskuksiin, joidenosalta kattavuus on laajin.

• Myös vuoden 2004 Reitoxin kansallisista raporteistasaadut laatua ja taustaa koskevat tiedot esitetäänhoidontarpeen indikaattoria koskevien tietojentulkinnan tueksi.

(1) Lisätietoja, ks. EMCDDA:n hoidontarvetta käsittelevä verkkosivu(http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1420), jolta on linkkiPompidou-ryhmän ja EMCDDA:n yhteiseen hoidontarpeenindikaattorin protokollaversioon 2.0.

(2) Lisätietoja tietolähteistä maittain, ks. taulukko TDI-1 vuoden 2005Tilastotiedotteessa.

(52) Tämä on tarkistettava sitten, kun vuoden 2003 tiedot saadaan. Tiedot amfetamiinitakavarikkojen lukumäärästä vuonna 2003 puuttuivat Italian,Kyproksen, Alankomaiden ja Romanian osalta; tiedot sekä amfetamiinitakavarikkojen lukumäärästä että takavarikoitujen amfetamiinien määristä vuonna2003 puuttuivat Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.(53) Ks. taulukko SZR-1 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(54) Ks. taulukko SZR-2 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(55) Ks. taulukko PPP-1 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(56) Ks. taulukko PPP-5 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

enemmän muita huumeita – Virossa ja Luxemburgissaamfetamiinia, Unkarissa heroiinia ja Puolassa kokaiinia.EU:ssa on kautta aikojen tehty enitenkannabistakavarikkoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jasen jälkeen Espanjassa ja Ranskassa, ja näin ontodennäköisesti edelleenkin (52). Viimeisten viiden vuodenajan yli puolet EU:ssa takavarikoidusta kokonaismäärästäon kuitenkin takavarikoitu Espanjassa. EU:n tasollakannabistakavarikkojen lukumäärä (53) on kasvanutvaihtelevassa määrin vuodesta 1998 lähtien, mutta tämätieto ei ole täysin varma, koska muutama maa onilmoittanut tietoja puutteellisesti, ja takavarikoidutmäärät (54) vaikuttavat lisääntyneen vuodesta 2000 lähtien.

Hinta ja pitoisuus

Vuonna 2003 kannabishartsin keskimääräinenvähittäishinta vaihteli Euroopan unionissa Espanjan1,4 eurosta Norjan 21,5 euroon grammalta, jakannabisruohon hinta vaihteli Espanjan 1,1 eurostaLatvian 12 euroon grammalta (55).

Kannabistuotteiden teho määräytyytetrahydrokannabinolin (THC), niiden tärkeimmäntehoaineen, pitoisuuden mukaan. Vuonna 2003 niissämaissa, joista saatiin tietoja, kannabishartsinkeskimääräinen THC-pitoisuus vaihteli vähittäiskaupassa1 prosentista (Puola) 25 prosenttiin (Slovakia), jakannabisruohon teho vaihteli 1 prosentista (Unkari, Suomi)20 prosenttiin (Alankomaissa tuotettu kannabisruoho) (56).

Takavarikot ja markkinatietoa

Tuotanto ja kauppa

Kannabis oli vuonna 2003 edelleen maailmanlaajuisestieniten tuotettu ja salakuljetettu laiton huumausaine.Tuotetun kannabiksen määrää on kuitenkin vaikeaarvioida, koska tuotanto on levinnyt kaikkialle maailmaanja sitä on vaikea valvoa (UNODC, 2003a).

Kannabishartsia tuotetaan suuressa mittakaavassa vainmuutamassa maassa, etenkin Marokossa, mutta sillä käydäänkauppaa monessa maassa (CND, 2004, 2005). Marokossaharjoitettavasta kannabiksen tuotannosta tehdyn UNODC:n jaMarokon hallituksen tutkimuksen (2003) mukaan Rifin alueellatuotettiin vuonna 2003 noin 40 prosenttia maailmankannabishartsista (INCB, 2005). Suurin osa EU:ssakäytettävästä kannabishartsista on lähtöisin Marokosta, jostasitä salakuljetetaan pääasiassa Pyreneiden niemimaan kautta,mutta Alankomaat on toinen tärkeä jakelukeskus, jostahuumetta kuljetetaan edelleen muihin EU-maihin (Bovenkerk jaHogewind, 2002). Takavarikoidun kannabishartsinalkuperämaina mainittiin vuonna 2003 myös Albania,Afganistan, Iran, Pakistan, Nepal ja Intia (Reitoxin kansallisetraportit, 2004; INCB, 2005).

Kannabisruohon viljely leviää edelleen eri puolillemaailmaa, ja sen tuotannon määräksi on arvioitu ainakin40 000 tonnia (CND, 2005). EU:ssa vuonna 2003takavarikoidun kannabisruohon on ilmoitettu olleenperäisin useista eri maista, muun muassa Alankomaista jaAlbaniasta mutta myös Afrikan maista (Malawista, Etelä-Afrikasta, Nigeriasta) ja Yhdysvalloista (Reitoxinkansalliset raportit, 2004). Lisäksi kannabistuotteitaviljellään ja tuotetaan paikallisesti (sisä- ja ulkotiloissa)useimmissa EU:n jäsenvaltioissa (Reitoxin kansallisetraportit, 2004).

Takavarikot

Koko maailmassa takavarikoitiin vuonna 2003 yhteensä1 347 tonnia kannabishartsia ja 5 821 tonniakannabisruohoa. Suurin osa kannabishartsistatakavarikoitiin Länsi- ja Keski-Euroopassa (70 %) sekäKaakkois-Aasiassa ja Lähi-idässä (21 %), kun taaskannabisruohoa takavarikoitiin suurimmat määrätAmerikassa (68 %) ja Afrikassa (26 %) (CND, 2005).Takavarikkojen lukumääriä tarkasteltaessa kannabis oneniten takavarikoitu huume kaikissa EU-maissa paitsiVirossa ja Latviassa, joissa amfetamiinin takavarikkojenmäärä oli suurempi vuonna 2003. Myös takavarikoiduissamäärissä kannabis on yleensä eniten takavarikoitu huumeEU:ssa, joskin muutamassa maassa takavarikoitiin

42

Takavarikkojen ja markkinatietojen tulkinta

Tietyssä maassa tehtyjen huumetakavarikkojen lukumäärääpidetään yleensä huumeiden tarjonnan ja saatavuudenepäsuorana indikaattorina, joskin se kuvastaa myöslainvalvonnan resursseja, prioriteetteja ja strategioita sekäsitä, miten hyvin kansalliset ja kansainväliset tarjonnanvähentämisen strategiat tehoavat salakuljettajiin.Takavarikoidut määrät saattavat vaihdella voimakkaasti erivuosina esimerkiksi siksi, että jonakin vuonna on tehtymuutama hyvin suuri takavarikko. Useat maat pitävät tästäsyystä takavarikkojen lukumäärää parempana merkkinäsuuntauksista. Takavarikkojen lukumäärään sisältyy kaikissamaissa suuri osuus vähittäiskaupan tasolla tehtyjä pieniätakavarikkoja. Takavarikoitujen huumeiden alkuperä jamääränpää saattavat kertoa salakuljetusreiteistä, mutta tätätietoa ei aina ole saatavilla. Useimmat jäsenvaltiot ilmoittavathuumeiden puhtauden ja hinnan vähittäiskaupassa. Tiedotovat kuitenkin peräisin useista erilaisista lähteistä, jotka eivätaina ole vertailukelpoisia tai luotettavia, joten maiden välilläon vaikea tehdä tarkkoja vertailuja.

(57) Ks. kaavio EYE-2 (osa iv) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

levinneisyys on selvästi alhaisempi. Tilanne vaikuttaaolevan muuttumassa monissa maissa, ja ekstaasi onohittanut amfetamiinin ja noussut kannabiksen jälkeentoiseksi suosituimmaksi sekä viimeaikaisissa yleisissäväestötutkimuksissa että koululaiskyselyissä. Esimerkiksivuoden 2003 ESPAD-koululaiskyselyssä (Hibell et al.,2004) ilmeni, että EU:n, Norjan ja ehdokasvaltioidenjoukosta 14 maassa arvioidaan olevan enemmänekstaasia kuin amfetamiinia ainakin kerran käyttäneitä (57).On kuitenkin syytä muistaa, että ekstaasin suosio alkoi1990-luvulla, kun taas amfetamiinin historia on pidempi.Tämä näkyy viime aikoina aikuisille tehdyissä kyselyissä,joiden mukaan amfetamiinia ainakin kerran käyttäneitä onenemmän 11 maassa ja ekstaasia ainakin kerrankäyttäneitä 10 maassa, mutta ekstaasin hiljattainen käyttö(viimeisten 12 kuukauden aikana) on yleisempää15 maassa ja amfetamiinin vain viidessä maassa(kahdessa maassa luvut olivat samansuuruiset).

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan amfetamiinia ainakinkerran käyttäneiden aikuisten (15–64-vuotiaat) osuusvaihtelee EU:n jäsenvaltioissa 0,1:stä 6 prosenttiin paitsiYhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa luku on niinkinkorkea kuin 12 prosenttia. Amfetamiinia hiljattainkäyttäneiden osuus on alhaisempi ja vaihtelee 0:sta1,5 prosenttiin siten, että osuus on korkein Tanskassa,Virossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Väestötutkimusten mukaan tilanne on samankaltainennuorten aikuisten (15–34-vuotiaat) ryhmässä, jossaamfetamiinia ainakin kerran käyttäneiden osuus vaihtelee0,1:stä 10 prosenttiin, ja tämä osuus on Yhdistyneessäkuningaskunnassa poikkeuksellisen korkea,18,4 prosenttia. Amfetamiinia hiljattain käyttäneidenosuus vaihtelee 0:sta 3 prosenttiin, ja Tanska, Viro jaYhdistynyt kuningaskunta ovat tässäkin ryhmässä maat,joissa osuus on korkein (kaavio 6). Vaikka amfetamiiniaainakin kerran käyttäneiden osuus on Yhdistyneessäkuningaskunnassa huomattavasti korkeampi kuin muissamaissa, amfetamiinia hiljattain käyttäneiden osuus(viimeisten 12 kuukauden aikana) on siellä hyvinsamankaltainen kuin muissa maissa, ja se on yleisestilaskemassa.

Käytön levinneisyyttä tarkasteltaessa toiseksi käytetyinhuumausaine on lähes kaikissa maissa jokin synteettinenhuume. Näiden aineiden käyttö on kokonaisväestössätyypillisesti vähäistä, mutta niiden levinneisyys nuortenikäryhmien keskuudessa on huomattavasti korkeampi, ja sevoi olla erityisen korkea tietyissä sosiaalisissaympäristöissä ja/tai alakulttuuriryhmissä.

Euroopassa käytettäviin synteettisiin huumeisiin kuuluusekä piristeitä että hallusinogeenejä. Viimeksi mainituistaehdottomasti tunnetuin on lysergihapon dietyyliamidi(LSD), jonka käyttö on kuitenkin jo pitkään ollut alhaisellaja melko vakaalla tasolla. Luontaisten hallusinogeeniensuosion lisääntymisestä on ollut joitakin merkkejä, ja tätäaihetta käsitellään toisaalla tässä raportissa.

Amfetamiinin kaltaisilla piristeillä tarkoitetaan sekäamfetamiineja että ekstaaseja. Amfetamiinit on yleisnimitysuseille kemiallisesti samankaltaisille huumeille, jotkastimuloivat keskushermostoa. Euroopan laittomienhuumausaineiden markkinoilla näistä tärkeimmät ovatamfetamiini ja metamfetamiini. Näistä amfetamiini onselkeästi yleisempi, mutta maailmanlaajuisestimetamfetamiinin käyttö on lisääntymässä. Toistaiseksivaikuttaa siltä, että Euroopassa metamfetamiinia käytetäänhuomattavassa määrin vain Tšekissä, mutta muualta saaduthajanaiset ilmoitukset tuovat esiin seurannan tärkeyden,koska tähän huumeeseen liittyy monenlaisia vakaviaterveysongelmia.

Ekstaaseista tunnetuin on 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini(MDMA), mutta joskus ekstaasitableteissa on muitakinsen kaltaisia aineita. Näitä huumeita kutsutaantoisinaan entaktogeeneiksi – jonka sanan taustalta löytyymerkitys ”koskettaa sisältä” –, ja niihin kuuluu synteettisiäaineita, jotka muistuttavat kemiallisesti amfetamiinejamutta joiden vaikutus on jossakin määrin erilainen, silläniissä yhdistyy joitakin hallusinogeenien tyypillisiävaikutuksia.

Levinneisyys ja käyttötavat

Väestötutkimuksissa on perinteisesti ilmennyt, ettäamfetamiinit ovat kannabiksen jälkeen yleisimminkäytettyjä laittomia huumausaineita, vaikka niiden yleinen

Luku 4Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet

44

(58) Ks. vuoden 2003 ESPAD-koululaiskyselyjen tulosten yksityiskohtainen analyysi luvussa 2.

Luku 4: Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet

Vuoden 2003 ESPAD-kyselyt tuottivat uutta tietoaamfetamiinin käytöstä 15- ja 16-vuotiaiden koululaistenkeskuudessa (58). Amfetamiinia ainakin kerran käyttäneidenosuus vaihtelee alle prosentista 7 prosenttiin, korkeinkansallinen arvio hiljattaisesta käytöstä on 4 prosenttia janykyisestä käytöstä (viimeisten 30 päivän aikana)3 prosenttia.

Ekstaasia on kokeillut noin 0,2–6,5 prosenttiaaikuisväestöstä, ja useimpien maiden kohdalla tämä lukuvaihtelee 1:stä 4 prosenttiin. Aikuisista 0–2,5 prosenttiailmoittaa käyttäneensä ekstaasia hiljattain, ja heidänosuutensa on korkein Tšekissä, Espanjassa jaYhdistyneessä kuningaskunnassa.

Nuorista aikuisista (15–34-vuotiaat) 0,6–13,6 prosenttiailmoittaa käyttäneensä ekstaasia ainakin kerran. Ekstaasiailmoittaa käyttäneensä hiljattain (viimeisten 12 kuukaudenaikana) 0,4–6 prosenttia, ja osuus on korkein Tšekissä,Virossa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa(kaavio 7).

Ekstaasin käyttö on pääasiallisesti nuorisoa koskeva ilmiö,joten on syytä analysoida levinneisyyttä 15–24-vuotiaidensekä 15- ja 16-vuotiaiden koululaisten keskuudessa.Ekstaasia ainakin kerran käyttäneiden osuusvaihtelee15–24-vuotiaiden ikäryhmässä 0,4:stä13 prosenttiin, kun taas hiljattain käyttäneiden osuusvaihtelee 0,3:sta 11 prosenttiin. Huumeidenkäyttö on tässäikäryhmässä yleisempää miesten kuin naistenkeskuudessa, ja useimmat maat ilmoittavatkin, että 15–24-vuotiaista miehistä ekstaasia on käyttänyt ainakinkerran 4–16 prosenttia ja hiljattain 2–8 prosenttia. Lopuksiseitsemän maata on esittänyt nykyistä käyttöä (viimeisten30 päivän aikana) kuvaavia lukuja, jotka kattavat myössäännöllisen käytön, ja nämä luvut vaihtelivat 2:sta5 prosenttiin, mikä viittaa siihen, että yksi 20–50:stä15–24-vuotiaasta miehestä käyttää ekstaasiasäännöllisesti. Luvut ovat yleensä korkeampiakaupungeissa ja erityisesti diskoissa, yökerhoissa taitanssitapahtumissa käyvien henkilöiden keskuudessa(Butler ja Montgomery, 2004).

45

Kaavio 6: Amfetamiinien hiljattainen käyttö (viimeisen vuoden aikana) 15–34-vuotiaiden ja 15–24-vuotiaiden nuorten aikuisten

keskuudessa kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna

Huom. Tiedot on saatu jokaisen maan viimeisimmästä väestötutkimuksesta (ks. taulukko GPS-4 ikäryhmän 15–34-vuotiaat osalta).Jotkin maat käyttävät hiukan erilaista ikäluokittelua kuin seurantakeskuksen vakioikäluokittelu nuorten aikuisten osalta. Ikäjakaumissa esiintyvät erot saattavatvaikuttaa vähäisessä määrin maiden välisiin eroihin.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista, raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden 2005Tilastotiedotteessa.

0

2

4

6%

15–34-vuotiaat 15–24-vuotiaat

T‰ek

ki(2

002;

18–

34, n

= 1

002

;18

–24,

n =

389

)

Tans

ka(2

000;

16–

34, n

= 4

141

;16

–24,

n =

1 7

54)

Saks

a (2

003;

18–

34, n

= 3

775

;18

–24,

n =

1 8

91)

Viro

(200

3; 1

5–34

, n =

646

;15

–24,

n =

329

)

Krei

kka

(200

4; 1

5–34

, n =

2 6

20;

15–2

4, n

= 1

785

)

Espa

nja

(200

1; 1

5–34

, n =

6 9

15;

15–2

4, n

= 3

368

)

Rans

ka(2

002;

15–

34, n

= 7

24;

15–2

4, n

= 3

45)

Irlan

ti(2

002/

2003

; 15–

34, n

= te

s;15

–24,

n =

tes)

Italia

(200

3; 1

5–34

, n =

5 2

31;

15–2

4, n

= 2

112

)

Latv

ia(2

003;

15–

34, n

= te

s;15

–24,

n =

tes)

Unk

ari

(200

3; 1

8–34

, n =

2 3

19;

15–2

4, n

= 9

43)

Ala

nkom

aat

(200

0/20

01; 1

5–34

,n

= 6

687;

15–

24, n

= te

s)

Puol

a(2

002;

16–

34, n

= te

s;16

–24,

n =

tes)

Portu

gali

(200

1; 1

5–34

, n =

6 4

06;

15–2

4, n

= 3

099

)

Slov

akia

(200

2; 1

8–34

, n =

tes;

18–2

4, n

= te

s)

Suom

i (2

002;

15–

34, n

= 1

240

; 15

–24,

n =

614

)

Yhdi

styny

t kun

inga

skun

ta (E

&W

)(2

003/

2004

; 16–

34,

n =

8 59

0; 1

6–24

, n =

5 4

29)

Nor

ja(1

999;

15–

34, n

= 7

94;

15–2

4, n

= te

s)

(59) Huom. Yhdysvaltojen kyselyssä ikäryhmä (12 vuotta täyttäneet) on laajempi kuin EMCDDA:n ikäryhmä (15–64-vuotiaat) EU:n tutkimuksissa. Toisaaltanuorten aikuisten ikäryhmä (18–25-vuotiaat) on kapeampi kuin useimmissa EU:n tutkimuksissa (15–24-vuotiaat).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

käyttäneensä sitä hiljattain. Samassa kyselyssä14,8 prosenttia 18–25-vuotiaista ilmoitti käyttäneensäekstaasia ainakin kerran, 3,7 prosenttia ilmoittikäyttäneensä sitä hiljattain ja 0,7 prosenttia ilmoittikäyttävänsä sitä nykyään (viimeisen kuukaudenaikana) (59).

Suuntaukset

Väestötutkimukset osoittavat, että amfetamiinin(kaavio 8) ja ekstaasin (kaavio 9) hiljattainen käyttö onlisääntynyt nuorten aikuisten keskuudessa useimmissamaissa, joissa on tehty perättäisiä tutkimuksia. Ekstaasinkohdalla poikkeuksen muodostavat Saksa ja Kreikka,joissa osuus ei ole kasvanut, ja Yhdistynytkuningaskunta, jossa näiden huumeiden käyttö on viime

Ekstaasin käytön levinneisyyttä koskevat arviot ovathuomattavasti alhaisempia 15- ja 16-vuotiaidenkoululaisten keskuudessa kuin 15–24-vuotiaidenkeskuudessa. Kyselyyn osallistuneista koululaisistaekstaasia oli käyttänyt ainakin kerran 0–8 prosenttia, jaluvut ovat vielä alhaisemmat hiljattaisen käytön (0–4 %) janykyisen käytön (0–3 %) osalta. Useimmissa maissanykyistä käyttöä koskeva arvio vaihtelee 1:stä2 prosenttiin, eikä sukupuolten välillä ole suurta eroa(Hibell et al., 2004).

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että huumeidenkäytöstä jaterveydestä Yhdysvalloissa vuonna 2003 tehdyssäkansallisessa kyselyssä (SAMHSA, 2003) 4,6 prosenttiaaikuisista (vähintään 12-vuotiaat) ilmoitti käyttäneensäekstaasia ainakin kerran ja 0,9 prosenttia ilmoitti

46

Kaavio 7: Ekstaasin käyttö ainakin kerran elämässä ja hiljattainen käyttö (viimeisen vuoden aikana) 15–34-vuotiaiden

ja 15–24-vuotiaiden nuorten aikuisten keskuudessa kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna

Huom. Tiedot on saatu jokaisen maan viimeisimmästä väestötutkimuksesta (käyttö ainakin kerran elämässä, ks. taulukko GPS-2, ja hiljattainen käyttö ikäryhmässä 15–34-vuotiaat, ks. taulukko GPS-4 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa).Jotkin maat käyttävät hiukan erilaista ikäluokittelua kuin seurantakeskuksen vakioikäluokittelu nuorten aikuisten osalta. Ikäjakaumissa esiintyvät erot saattavatvaikuttaa vähäisessä määrin maiden välisiin eroihin.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista, raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden 2005Tilastotiedotteessa.

Tšek

ki(2

002;

18–

64, n

= 2

526

;18

–34,

n =

1 0

02; 1

8–24

, n =

389

)

Tans

ka(2

000;

16–

64, n

= 1

1 82

5;16

–34,

n =

4 1

41; 1

6–24

, n =

1 7

54)

Saks

a (2

003;

18–

59, n

= 8

061

;18

–34,

n =

3 7

75; 1

8–24

, n =

1 8

91)

Viro

(200

3; 1

5–64

, n =

tes;

15–3

4, n

= 6

46; 1

5–24

, n =

329

)

tes

Krei

kka

(200

4; 1

5–64

, n =

4 3

51;

15–3

4, n

= 2

620

; 15–

24, n

= 1

785

)

Espa

nja

(200

1; 1

5–64

, n =

14

113;

15–3

4, n

= 6

915

; 15–

24, n

= 3

368

)

Rans

ka(2

002;

15–

64, n

= 1

744

;15

–34,

n =

724

; 15–

24, n

= 3

45)

Irlan

ti(2

002/

2003

; 15–

64, n

= 4

925

;15

–34,

n =

tes;

15–

24, n

= te

s)

Italia

(200

3; 1

5–54

, n =

tes;

15–3

4, n

= 5

231

; 15–

24, n

= 2

112

)

Latv

ia(2

003;

15–

64, n

= te

s;15

–34,

n =

tes;

15–

24, n

= te

s)

Unk

ari

(200

3; 1

8–54

, n =

tes;

18–3

4, n

= 2

319

; 15–

24, n

= 9

43)

Ala

nkom

aat

(200

0/20

01; 1

5–64

, n =

14

045;

15–3

4, n

= 6

687

; 15–

24, n

= te

s)

Puol

a(2

002;

16+

, n =

3 1

48;

16–3

4, n

= te

s; 1

6–24

, n =

tes)

Portu

gali

(200

1; 1

5–64

, n =

14

184;

15–3

4, n

= 6

406

; 15–

24, n

= 3

099

)

Slov

akia

(200

2; 1

8–64

, n =

1 4

05;

18–3

4, n

= te

s; 1

8–24

, n =

tes)

Suom

i (2

002;

15–

64, n

= 2

377

;15

–34,

n =

1 2

40; 1

5–24

, n =

614

)

Yhdi

styny

t kun

inga

skun

ta (E

&W

)(2

003/

2004

; 16–

59, n

= 2

4 42

2;16

–34,

n =

8 5

90; 1

6–24

, n =

5 4

29)

Nor

ja(1

999;

15–

64, n

= 1

803

;15

–34,

n =

794

; 15–

24, n

= te

s)

0

2

4

6

8

10

12

14

%

Käyttö ainakin kerran elämässä (15–34-vuotiaat) Hiljattainen käyttö (15–34-vuotiaat) Hiljattainen käyttö (15–24-vuotiaat)

(60) Ks. taulukot TDI-4 (osa ii) ja TDI-5 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(61) Ks. taulukko TDI-24 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 4: Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet

aikoina vakiintunut (2002/2003), joskin melkokorkealle tasolle (kaavio 9).

Kuten edellä on todettu, ekstaasin käyttö on nykyäänmonessa maassa yleisempää kuin amfetamiinin käyttö,mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että amfetamiininkäyttö olisi vähentynyt. Useimmissa maissa, jotka ovatvoineet tarjota tietoja perättäisistä tutkimuksista,amfetamiinin käyttö (hiljattainen käyttö nuorten aikuistenkeskuudessa) on oikeastaan lisääntynyt. Merkittävänäpoikkeuksena on Yhdistynyt kuningaskunta, jossaamfetamiinin käyttö on vähentynyt huomattavastivuodesta 1998 lähtien. Tämä saattaa selittää, miksiamfetamiinia ainakin kerran käyttäneiden osuus onYhdistyneessä kuningaskunnassa korkea verrattunahiljattaisen käytön kohtalaisempaan tasoon.Amfetamiinin käytön väheneminen on saattanut jossainmäärin kompensoitua kokaiinin ja ekstaasin käytönlisääntymisellä (ks. kaaviot 8 ja 9).

Hoidontarvetta koskevat tiedot

Amfetamiinin kaltaisten piristeiden käyttö on harvoinpääasiallinen syy huumehoidolle. Tähän on kuitenkinpoikkeuksia: Tšekissä, Suomessa ja Ruotsissa ensisijaisestiamfetamiinin kaltaisten piristeiden, amfetamiinienenemmän kuin ekstaasin, takia hoitoon hakeutuvien osuusvaihtelee 18:sta yli 50 prosenttiin. Tšekissä yli50 prosenttia ilmoitetusta hoidontarpeesta liittyyensisijaisesti metamfetamiiniongelmaan. Tämä ilmeneemyös hoitoon ensimmäistä kertaa hakeutuvien joukossa jaedellä mainittujen lisäksi Slovakiassa (60).Lisäksi 11 prosenttia hoitoon hakeutuvista uusistaasiakkaista Euroopassa ilmoittaa saatujen tietojen mukaanamfetamiinin kaltaiset piristeet toissijaiseksi huumeeksi (61).

Vuosien 2002 ja 2003 tietojen vertailussa ilmenee, ettäamfetamiinin kaltaisten piristeiden käyttäjien määränkasvusuuntaus on jatkunut (+ 3,5 %). Vuosina 1996–2003

47

Kaavio 9: Suuntaukset ekstaasin hiljattaisessa käytössä (viimeisen

vuoden aikana) nuorten aikuisten (15–34-vuotiaat) keskuudessa

kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna (1)

(1) Otosten koot (vastaajien määrät) ikäryhmässä 15–34-vuotiaat esitetäänmaittain ja vuosittain vuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa GPS-4.

Huom. Tiedot on saatu kustakin maasta saatavilla olevasta väestötutkimuksesta.Tutkimusten luvut ja menetelmät esitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteentaulukossa GPS-4.EMCDDA määrittelee nuorten aikuisten ikäjakaumaksi 15–34-vuotiaat(Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta 16–34-vuotiaat, Saksa, Viro (1998)ja Unkari 18–34-vuotiaat).

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista,raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden2005 Tilastotiedotteessa.

Saksa

Viro

Kreikka

Espanja

Ranska

UnkariAlankomaat

Suomi

Yhdistynyt kuningaskunta (E&W)

Italia19

90

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

0

1

2

3

4

5

6

7

8

%

Kaavio 8: Suuntaukset amfetamiinien hiljattaisessa käytössä

(viimeisen vuoden aikana) nuorten aikuisten (15–34-vuotiaat)

keskuudessa kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna (1)

(1) Otosten koot (vastaajien määrät) ikäryhmässä 15–34-vuotiaat esitetäänmaittain ja vuosittain vuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa GPS-4.

Huom. Tiedot on saatu kustakin maasta saatavilla olevasta väestötutkimuksesta.Tutkimusten luvut ja menetelmät esitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteentaulukossa GPS-4.EMCDDA määrittelee nuorten aikuisten ikäjakaumaksi 15–34-vuotiaat(Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta 16–34-vuotiaat, Saksa, Viro (1998)ja Unkari 18–34-vuotiaat). Ranskassa ikäjakauma oli 18–39-vuotiaatvuonna 1995.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista,raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden2005 Tilastotiedotteessa.

Yhdistynyt kuningaskunta (E&W)TanskaViroEspanja

UnkariSuomi Alankomaat

Ranska

ItaliaKreikka

Saksa

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

0

1

2

3

4

5

6

7

8

%

(62) Ks. taulukko TDI-23 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(63) Ks. taulukot TDI-11 (osa i) ja TDI-11 (osa v) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(64) Ks. taulukot TDI-10 (osa i) ja TDI-10 (osa v) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(65) Ks. taulukko TDI-18 (osa iii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(66) Ks. taulukko TDI-17 (osa iii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(67) Ekstaasikuolemia käsitellään yksityiskohtaisesti EMCDDA:n vuoden 2004 vuosiraportissa (http://ar2004.emcdda.eu.int/fi/page038-fi.html).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

aiheutuivat ekstaasista yhdessä muiden huumeiden kanssa– vuonna 2002 nämä luvut olivat 8 ja 11), Portugali(ekstaasia havaittiin 2 prosentissa huumekuolemista) jaYhdistynyt kuningaskunta (ekstaasi ”mainittiin”49 kuolintodistuksessa vuonna 2000, 76:ssa vuonna2001 ja 75:ssä vuonna 2002). Alankomaat ilmoittiseitsemän kuolemaa, jotka olivat aiheutuneetpsykoaktiivisten piristeiden akuutista päihtymystilasta,mutta aineita ei eritelty.

Harvat maat ovat ilmoittaneet tietoja ekstaasiin liittyneistäsairaaloiden ensiaputapauksista. Amsterdamissa muidenkuin kuolemaan johtaneiden ekstaasin käytöstäaiheutuneiden hätätapausten määrä (Alankomaidenkansallinen raportti) säilyi samalla tasolla vuosina1995–2003 (samoin kuin niiden, jotka liittyivätamfetamiinin käyttöön), kun taas hallusinogeenistensienien ja gammahydroksibutyraatin (GHB:n) aiheuttamienhätätapausten määrä kasvoi. Tanskassa (kansallinenraportti) piristeiden aiheuttamasta päihtymystilastajohtuneiden sairaalakäyntien määrä kasvoi112 tapauksesta vuonna 1999 aina 292 tapaukseenvuonna 2003. Näistä ekstaasin käyttöön liittyneidensairaalakäyntien määrä kasvoi huomattavasti vuodesta1999 vuoteen 2000, mutta sen jälkeen ei ole olluthavaittavissa mitään selkeää suuntausta, kun taasamfetamiinin käyttöön liittyneiden käyntien määrä onkasvanut tasaisesti tänä ajanjaksona.

Ehkäisevä huumetyö

Liikkuvat ehkäisyhankkeet mukautuvat ”ravekulttuurin”pirstaloitumiseen siten, että nuorten huumeidenviihdekäyttäjien kohderyhmä pystytään edelleentavoittamaan esimerkiksi erilaisten ”piirien”yhteyshenkilöiden kautta. Niistä maista, joissa pillereitä ontestattu, käytäntö on lopetettu Saksassa ja Portugalissa.Alankomaissa pillereitä testataan vain laboratorioissa,Ranskassa on ehdotettu, että pillereiden testaamisestapaikan päällä luovuttaisiin. Syitä näihin muutoksiin ovatmuun muassa muunneltujen pillereiden vähentyminenLänsi-Euroopassa ja epäselvyys käytännön laillisuudesta.Tšekissä pillereiden testaushankkeita on kuitenkin jatkettuja niistä on keskusteltu tiedotusvälineissä.

Ehkäisevä huumetyö viihdeympäristöissä

Uudet jäsenvaltiot, etenkin Tšekki, Kypros (liikkuvatiedotusyksikkö yöelämän tapahtumissa), Unkari (kolmejärjestöä), Puola ja Slovenia, ilmoittavat yhä useammista

amfetamiinin kaltaisten piristeiden takia hoitoonhakeutuneiden asiakkaiden määrä kasvoi 2 204:stä5 070:een 12 EU-maassa.

Avohoitokeskuksiin amfetamiinin kaltaisten piristeidentakia hoitoon hakeutuvista uusista asiakkaista78,5 prosenttia käyttää amfetamiineja ja 21,4 prosenttiakäyttää MDMA:ta (ekstaasia) (62). Ekstaasiasiakkaidenosuus on korkein Unkarissa, Alankomaissa jaYhdistyneessä kuningaskunnassa.

Lähes kolmasosa hoitoon hakeutuvista amfetamiininkaltaisten piristeiden käyttäjistä on 15–19-vuotiaita jatoinen kolmasosa on 20–24-vuotiaita (63). Valtaenemmistöamfetamiinin kaltaisten piristeiden käyttäjistä aloittaahuumeen käytön 15–19-vuotiaana (64).

Hoidossa olevissa amfetamiinin kaltaisten piristeidenkäyttäjissä on yhtä paljon satunnaisia ja päivittäisiäkäyttäjiä. Maissa, joissa amfetamiiniasiakkaiden osuus onmuita korkeampi, useimmat asiakkaat käyttävät tätähuumetta 2–6 kertaa viikossa (65).

Amfetamiinien ja ekstaasin yleisin käyttötapa on suunkautta nautittuna (58,2 %), mutta noin 15 prosenttiaasiakkaista käyttää sitä suonensisäisesti. Joissakin maissayli 60 prosenttia amfetamiinin kaltaisten piristeiden takiahoidossa olevista asiakkaista käyttää amfetamiiniasuonensisäisesti (Tšekki ja Suomi) (66).

Ekstaasikuolemat

Ekstaasikuolemat ovat opiaattikuolemiin verrattuna melkoharvinaisia, mutta niitä tapahtuu joissakin maissamerkittävä määrä, ja niiden seurantaa voitaisiin parantaa.Termi ”ekstaasikuolema” voi tarkoittaa, että ekstaasimainitaan kuolintodistuksessa tai että sitä löydetääntoksikologisessa analyysissa (usein yhdessä muidenhuumeiden kanssa) (67).

Vaikka raportointia ei olekaan yhdenmukaistettu, vuoden2004 Reitoxin kansallisista raporteista saadut tiedotviittaavat siihen, että ekstaasikuolemat, etenkinyksinomaan ekstaasin aiheuttamat kuolemat, ovatharvinaisia useimmissa EU-maissa. Vuonna 2003 useatmaat ilmoittivat ekstaasikuolemia: Itävalta (yksi kuolema,joka aiheutui yksinomaan ekstaasista), Tšekki (yksikuolema, joka aiheutui todennäköisesti MDMA:nyliannostuksesta), Ranska (kahdeksan ekstaasiin liittyvääkuolemaa), Saksa (kaksi yksinomaan ekstaasistaaiheutunutta kuolemaa ja kahdeksan kuolemaa, jotka

48

(68) Ks. ”Takavarikkojen ja markkinatietojen tulkinta”, s. 42.(69) Tämä on tarkistettava sitten, kun Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2003 tiedot saadaan. Tiedot amfetamiinitakavarikkojen lukumäärästä vuonna2003 puuttuivat Italian, Kyproksen, Alankomaiden ja Romanian osalta; tiedot sekä amfetamiinitakavarikkojen lukumäärästä että takavarikoitujenamfetamiinien määristä vuonna 2003 puuttuivat Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.(70) Ks. taulukko SZR-7 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(71) Ks. taulukko SZR-8 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(72) Tämä on tarkistettava sitten, kun vuoden 2003 tiedot saadaan, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.

Luku 4: Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet

viihdeympäristöissä toteutettavista valikoivan ehkäisevänhuumetyön hankkeista.

Toimien sisältö pysyy yleensä samanlaisena, ja toimet ovatuseimmissa jäsenvaltioissa samankaltaisia eli huumeidenvastaisia diskoja, taide-esityksiä, teatteria, mediatukea(elokuvia, sarjakuvia jne.), seminaareja, liikkuvianäyttelyjä ja matkakokemuksia (Luxemburgin kansallinenraportti).

Rakenteelliset lähestymistavat ovat edelleen tärkeitä.Italiassa, Alankomaissa ja Skandinaviassa verkostoitumistapidetään ehkäisevän huumetyön edellytyksenä, ja sentavoitteena on vaikuttaminen yöelämäkulttuuriin. Tätävarten ehkäisevän huumetyön ammattilaiset pitävätyhteyttä sellaisten tilojen omistajiin, joissa tyypillisestiesiintyy huumeiden viihdekäyttöä (mukaan luettuina coffeeshopit Alankomaissa), ja muihin yöelämässä toimiviinhenkilöihin kuten ovimiehiin ja baarien henkilöstöön.Ruotsissa tällaisia toimia ollaan ulottamassa Tukholmanlisäksi muihin suurkaupunkeihin. Samankaltaisistajärjestelmistä Alankomaissa tehdyssä tutkimuksessatodettiin, että ”juhlien vieraat ja järjestäjät suhtautuvatlaittomiin huumausaineisiin huomattavasti oletettuavastuuntuntoisemmin” (Pijlman et al., 2003). Tällaistenintegroitujen lähestymistapojen etuna on myös, että nekääntävät yleisen huomion laittomiin huumausaineisiinsuurissa juhlissa liittyvistä välikohtauksista jahätätilanteista yökerhoympäristöjen yleisiin riskeihin.Turvallisemman yöelämän ohjeet kuuluvat tähän toimienryhmään, mutta ne eivät ole vielä levinneet laajalleEuroopassa (Calafat et al., 2003).

Verkkosivustojen kautta tarjottava yksilöllinen online-neuvonta on melko uusi lähestymistapa, jota on alettutoteuttaa Itävallassa ja Saksassa (www.drugcom.de).Itävallassa tarjotaan neuvontaa myös sähköpostitse Wieninuudessa huumeavun tukikeskuksessa, ja neuvonnalleon laadittu laatuvaatimukset (FSW, 2004). Useimmatehkäisevän huumetyön verkkosivustot tarjoavat kuitenkinvain asiantuntijoiden neuvoja, eikä niillä olekeskustelufoorumeita, sillä tällaisten kuluttajalähtöistenvertaisyhteisöjen tehokkuudesta ei ole vankkaa näyttöä(Eysenbach et al., 2004).

Takavarikot ja markkinatietoa (68)

Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuudentorjunnan toimiston mukaan (UNODC, 2003a)amfetamiinin kaltaisten piristeiden – ”synteettisten

huumeiden, kuten kemiallisesti toisiaan muistuttavienamfetamiinin, metamfetamiinin ja ekstaasin” – tuotannonmäärää on vaikea selvittää, koska ”niitä tehdäänvaivattomasti saatavilla olevista kemikaaleista helpostikätkettävissä laboratorioissa”. Amfetamiinin kaltaistenpiristeiden maailmanlaajuinen vuosituotanto on kuitenkinarviolta noin 520 tonnia (UNODC, 2003b). Amfetamiininkaltaisten piristeiden takavarikot ylsivät 46 tonniin kokomaailmassa vuonna 2000, ja tätä seuranneen laskunjälkeen ne kasvoivat jälleen 34 tonniin vuonna 2003(CND, 2004, 2005).

Amfetamiini

Lakkautettujen laboratorioiden määrän perusteellamaailmanlaajuinen amfetamiinin tuotanto keskittyyedelleen Eurooppaan. Vuonna 2003amfetamiinilaboratorioita löydettiin kahdeksassa EU-maassa (Belgia, Saksa, Viro, Liettua, Luxemburg,Alankomaat, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta). Suurinosa EU:ssa vuonna 2003 takavarikoidusta amfetamiinistaoli lähtöisin Alankomaista ja sen jälkeen Puolasta jaBelgiasta. Amfetamiinia on lisäksi ilmoitettu tuotetunVirossa ja Liettuassa Pohjoismaiden markkinoille.Amfetamiinin kauppa on yhä pääasiallisesti alueensisäistä (Reitoxin kansalliset raportit, 2004; CND, 2005).

Samaten suurin osa amfetamiinitakavarikoista tehdäänEuroopassa. Länsi- ja Keski-Euroopassa takavarikoitiin82 prosenttia kaikesta maailmassa vuonna 2003takavarikoidusta amfetamiinista, Itä- ja Kaakkois-Euroopassa takavarikoitiin 13 prosenttia ja Lähi-idänmaissa 3 prosenttia (CND, 2005). Viimeisten viidenvuoden aikana EU:ssa on tehty enitenamfetamiinitakavarikkoja Yhdistyneessäkuningaskunnassa (69). EU:n tasollaamfetamiinitakavarikkojen lukumäärä (70), joka oli aiemminollut kasvussa, oli huipussaan vuonna 1998 jatakavarikoidut määrät (71) olivat huipussaan vuonna 1997.Amfetamiinitakavarikkojen lukumäärä kasvoi vuosina2001 ja 2002, mutta niiden maiden suuntaustenperusteella, joista saatiin tietoja, lukumäärä näyttäävakiintuneen tai laskeneen vuonna 2003. Myöstakavarikoiduissa määrissä on ollut vaihtelua, mutta nevaikuttavat kasvaneen vuodesta 2002 lähtien (72).

Vuonna 2003 amfetamiinin keskimääräinen hintakäyttäjätasolla vaihteli Belgian, Viron, Kreikan, Latvian,

49

(73) Ks. taulukko PPP-4 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(74) Ks. taulukko PPP-8 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(75) Ks. taulukko PPP-4 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(76) Ks. taulukko PPP-8 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(77) Tämä on tarkistettava sitten, kun vuoden 2003 tiedot saadaan. Tiedot ekstaasitakavarikkojen lukumäärästä vuonna 2003 puuttuivat Italian, Kyproksen,Alankomaiden ja Romanian osalta; tiedot sekä ekstaasitakavarikkojen lukumäärästä että takavarikoidun ekstaasin määristä vuonna 2003 puuttuivat Irlanninja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.(78) Ks. taulukko SZR-9 (osa iv) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(79) Ks. taulukko SZR-10 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(80) Ks. taulukko PPP-4 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

sekä Itä- ja Kaakkois-Aasiaan (CND, 2005; INCB, 2005).Maailmassa paljastettujen ekstaasilaboratorioiden määrälaski vuonna 2003 (CND, 2005). EU:ssa tällaisialaboratorioita paljastettiin ilmoitusten mukaan Belgiassa,Virossa, Liettuassa ja Alankomaissa (Reitoxin kansallisetraportit, 2004; CND, 2005). EU:ssa takavarikoitu ekstaasion ilmoitusten mukaan lähtöisin pääasiallisestiAlankomaista ja toiseksi useimmin Belgiasta, mutta myösViro ja Yhdistynyt kuningaskunta on mainittu lähtömaina(Reitoxin kansalliset raportit, 2003).

Ekstaasin kauppa keskittyy edelleen vahvasti Länsi-Eurooppaan, mutta se on tuotannon tavoin levinnyt viimevuosina kaikkialle maailmaan (UNODC, 2003a). Vuonna2003 takavarikoiduista määristä Länsi- ja Keski-Euroopanosuus oli 58 prosenttia ja Oseanian osuus oli23 prosenttia (CND, 2005). Alankomaat ohittiYhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisen kerran vuonna2002 ekstaasia eniten takavarikoineena EU-maana (77).

Ekstaasitakavarikkojen lukumäärä (78) EU:n tasolla kasvoinopeasti ajanjaksolla 1998–2001. Takavarikkojenlukumäärä on kuitenkin laskenut vuodesta 2002 lähtien,ja niiden maiden suuntausten perusteella, joista saatiintietoja, lasku vaikuttaa jatkuneen vuonna 2003.Takavarikoidun ekstaasin määrät (79) kasvoivat jyrkästivuosina 1998–2000, minkä jälkeen kasvu on hidastunut.Takavarikoidut määrät kuitenkin laskivat vuonna 2003useimmissa tietoja toimittaneissa maissa.Ekstaasitakavarikkojen ilmeinen väheneminen EU:ssavuonna 2003 (sekä takavarikkojen lukumäärän ettätakavarikoitujen määrien osalta) on kuitenkin varmistettavasitten, kun vuoden 2003 puuttuvat tiedot – etenkinYhdistyneen kuningaskunnan tiedot – saadaan.

Vuonna 2003 ekstaasitabletin keskimääräinen hintakatukaupassa vaihteli alle 5 eurosta (Unkari, Alankomaat)20–30 euroon (Kreikka, Italia) (80).

Vuonna 2003 useimpien laittomina huumeina myytyjentablettien todettiin analyyseissä sisältäneenpsykoaktiivisina aineina ainoastaan ekstaasia (MDMAtehoaineena) ja ekstaasin kaltaisia aineita (MDEA, MDA).Tanskassa, Espanjassa, Unkarissa, Alankomaissa,Slovakiassa ja Norjassa näitä aineita sisälsi yli95 prosenttia analysoiduista tableteista. Kaksi maata, Viro

Unkarin, Alankomaiden ja Slovakian alle 10 eurostaNorjan 37,5 euroon grammalta (73). Amfetamiininkeskimääräinen puhtaus vähittäiskaupassa vuonna 2003vaihteli 7,5 prosentista (Saksa) 50 prosenttiin (Norja) (74).

Metamfetamiini

Metamfetamiini on valmistettujen ja salakuljetettujenmäärien perusteella merkittävin amfetamiinin kaltainenpiriste koko maailmassa. Metamfetamiinia valmistettiin jatakavarikoitiin vuonna 2003 edelleen eniten Itä- jaKaakkois-Aasiassa (Kiina, Myanmar, Filippiinit, Thaimaa)ja seuraavaksi eniten Pohjois-Amerikassa (Yhdysvallat)(CND, 2005). Metamfetamiinin tuotanto Euroopassa onselvästi pienimuotoisempaa. Salaisiametamfetamiinilaboratorioita paljastettiin ilmoitustenmukaan vuonna 2003 Tšekissä, Saksassa, Liettuassa jaSlovakiassa (Reitoxin kansalliset raportit, 2004; CND,2005). Tšekki on raportoinut metamfetamiinin tuotannosta1980-luvun alusta lähtien (UNODC, 2003a); suurin osasiitä päätyy paikalliseen käyttöön, mutta osasalakuljetetaan Saksaan ja Itävaltaan (Tšekin kansallinenraportti, 2004). Tšekin viranomaiset ilmoittivat vuonna2003, että ”pervitiinin” (paikallisen metamfetamiinin)valmistus farmaseuttisista tuotteista on lisääntynyt, kunefedriinistä (metamfetamiinin lähtöaineesta) on ollutpuutetta paikallisessa mustassa pörssissä. VaikkaEMCDDA ei kerääkään järjestelmällisesti tietoametamfetamiinin takavarikoista, Tšekki, Saksa, Liettua jaNorja ilmoittavat tehneensä niitä vuonna 2003. LisäksiTanska ilmoitti metamfetamiinin yleistyneen laittomienhuumausaineiden markkinoilla, ja Latvia ilmoittitakavarikoidun efedriinin määrän kasvaneen (0,8 tonnia)vuonna 2003 (vuoteen 2002 verrattuna) (Reitoxinkansalliset raportit, 2004).

Vuonna 2003 ”pervitiinin” vähittäishinnan ilmoitettiinvaihdelleen Tšekissä 16 eurosta 63 euroon grammalta (75),ja sen puhtaus vaihteli 50:stä 75 prosenttiin (76).

Ekstaasi

Eurooppa on maailmanlaajuisesti tärkein ekstaasintuotannon keskus, vaikka sen suhteellinen merkitys onkinvähenemässä, kun ekstaasin valmistus on viime vuosinalevinnyt muualle maailmaan, varsinkin Pohjois-Amerikkaan

50

(81) Vaihteluväli perustuu vain muutamasta maasta, nimittäin Tanskasta, Saksasta, Ranskasta, Luxemburgista ja Alankomaista, saatuihin tietoihin.(82) Tämä on tarkistettava sitten, kun vuoden 2003 tiedot saadaan. Tiedot LSD:n takavarikkojen lukumäärästä vuonna 2003 puuttuivat Italian, Kyproksen,Alankomaiden ja Puolan osalta; tiedot sekä LSD:n takavarikkojen lukumäärästä että takavarikoidun LSD:n määristä vuonna 2003 puuttuivat Irlannin, Maltan,Slovenian, Yhdistyneen kuningaskunnan, Bulgarian ja Romanian osalta.(83) LSD:n takavarikkojen vähäinen määrä on syytä ottaa huomioon, ettei vuosien välisille eroille tulkita liian suurta merkitystä.(84) Ks. taulukko SZR-11 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(85) Ks. taulukko SZR-12 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(86) Ks. taulukko PPP-4 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(87) Vuoden 1997 yhteisessä toiminnassa uusia synteettisiä huumausaineita koskevasta tiedonvaihdosta, riskien arvioinnista ja valvonnasta (EYVL L 167,25.6.1997) määritellään uudet synteettiset huumausaineet synteettisiksi huumausaineiksi, joita ei toistaiseksi ole merkitty psykotrooppisia aineita koskevanyleissopimuksen (Wien 1971) luetteloihin, jotka aiheuttavat yleissopimuksen ensimmäisessä ja toisessa luettelossa mainittuihin aineisiin verrattavankansanterveyteen kohdistuvan vakavan vaaran ja joiden hoidollinen merkitys on vähäinen. Yhteinen toiminta koskee lopputuotteita erotukseksi lähtöaineista.

Luku 4: Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet

ja Liettua, ilmoittivat kuitenkin, että suuri osa (Virossa 94 %ja Liettuassa 76 %) analysoiduista tableteista sisälsiamfetamiinia ja/tai metamfetamiinia ainoinapsykoaktiivisina aineina. Ekstaasitablettien MDMA-pitoisuus vaihtelee voimakkaasti erissä (jopa samallalogolla varustetuissa tableteissa) maiden sisällä ja välillä.Vuonna 2003 ekstaasitablettien keskimääräinen MDMA-pitoisuus oli 54–78 mg (81). Muita ekstaasina myydyistätableteista vuonna 2003 löydettyjä psykoaktiivisia aineitaolivat MDA, MDE, PMA, PMMA, DOB, 5-MeO-DIPT, 4-MTA ja 1-PEA (Reitoxin kansalliset raportit, 2004).

LSD

LSD:tä valmistetaan ja salakuljetetaan selvästi vähemmänkuin amfetamiinin kaltaisia piristeitä. Vuoteen 2000 astisuurin osa LSD:n takavarikoista EU:ssa tehtiinYhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta sen jälkeentakavarikkoja on tehty eniten (82) Saksassa (83). Sekä LSD-takavarikkojen lukumäärä (84) että takavarikoidutmäärät (85) vähenivät EU:ssa tasaisesti vuosina1998–2002, vuonna 2000 tapahtunutta tasaantumistalukuun ottamatta. Vuonna 2003 sekä LSD-takavarikkojenlukumäärä että takavarikoidut määrät kuitenkin kasvoivatensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen. Espanjassa,Ranskassa ja Puolassa takavarikoitiin poikkeuksellisensuuria määriä. Tämä saattaa viitata LSD:n kaupan (jakäytön) elpymiseen EU:ssa. LSD-yksikön keskihintakäyttäjille vaihteli vuonna 2003 Yhdistyneenkuningaskunnan 4 eurosta Italian 25 euroon (86).

Nopea tiedonvaihtojärjestelmä

Eurooppalaisen nopean tiedonvaihtojärjestelmän, jokakuuluu vuonna 1997 hyväksyttyyn EU:n yhteiseentoimintaan uusien synteettisten huumausaineiden alalla (87),pääasiallinen tavoite on uusia synteettisiä huumausaineitakoskevan tiedon nopea keruu, analysointi ja vaihto heti,kun ne ilmestyvät Euroopan huumemarkkinoille. Nopeatiedonvaihtojärjestelmä kuuluu EMCDDA:n alaisuuteenReitox-verkoston kautta, ja siinä tehdään tiivistä yhteistyötäEuropolin kanssa, joka tarjoaa lainvalvontaa koskevaatietoa kansallisten yksiköidensä kautta.

Jäsenvaltiot ilmoittivat EMCDDA:lle vuonna 2004 kuusiuutta synteettistä huumausainetta, mikä nostaa seurattujenaineiden kokonaismäärän yli 25:een. Näihin kuuluurengassubstituoituja fenetylamiineja (pääasiallisesti 2C-ryhmästä sekä TMA-2, 4-MTA, PMMA jne.),tryptamiineja (kuten DMT, AMT, DIPT ja erilaisiajohdannaisia) sekä piperatsiineja (mukaan luettuina BZP,mCPP). Tietoja kerättiin ja vaihdettiin myös erilaisistamuista aineista, mukaan luettuina jotkin katinonit (kutensubstituoidut pyrrolidiinit). Euroopan komissiota jaEuroopan neuvostoa ei kuitenkaan pyydetty hyväksymäänriskien arviointia mistään uudesta aineesta, koska näyttöäyksilöiden terveydelle tai kansanterveydelle aiheutuvistavaaroista tai sosiaalisista vaaroista ei ollut riittävästi.

Ketamiinia ja GHB:tä, joista molemmista tehtiinriskienarviointi vuonna 2000, seurataan yhä nopeantiedonvaihtojärjestelmän puitteissa. On olemassa merkkejäsiitä, että nämä kaksi ainetta saattavat levitä merkittävästiviihdeympäristöissä, mutta saatavilla oleva näyttö ei vieläriitä levinneisyyden määrittämiseen tai suuntaustentunnistamiseen EU:n tasolla.

Ketamiinihavaintoja raportoitiin Belgiasta, Tanskasta,Kreikasta, Ranskasta, Unkarista, Alankomaista, Ruotsista,Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Norjasta. Ainettatakavarikoitiin pääasiallisesti valkoisen jauheenmuodossa, mutta Ranskassa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa ketamiinia takavarikoitiin/löydettiinmyös nesteen muodossa. Suurimmat määrät kehonnesteissä ja näytteissä löydettyjä ketamiinihavaintojailmoittivat Ruotsi (51) ja Norja (30), mutta kummassakaanmaassa ei tehdä eroa lääkinnällisen ja laittoman käytönvälillä.

GHB-havaintoja, myös sen lähtöaineiden GBL:n ja 1,4-BD:n (runsaasti saatavilla olevia kemikaaleja),takavarikkoja ilmoitettiin Belgiasta, Tšekistä, Tanskasta,Virosta, Ranskasta, Alankomaista, Ruotsista, Suomesta,Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Norjasta. GHB:tä ontakavarikoitu sekä jauheena että nesteenä.

Belgia, Ranska, Italia ja Alankomaat ilmoittivat vuoden2004 kahden viimeisen kuukauden aikana useitamyrkytystapauksia, jotka johtuivat sellaisen kokaiinin

51

(88) Atropiini, antikolinerginen aine, on Atropa belladonna -kasvista peräisin oleva luontainen alkaloidi. Vakava myrkytys voi johtaa kuolemaan.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

52

sivutuotteita. Prism-hankkeessa muun muassa seurataanekstaasin valmistuksessa käytettävän safrolin kansainvälistäkauppaa, ehkäistään pseudoefedriiniä sisältävienfarmaseuttisten valmisteiden kulkeutumista laittomiintarkoituksiin ja paikannetaan 1-fenyyli-2-propanoninlaittomaan valmistukseen osallistuvia laboratorioita. Vaikkatyö tällä alalla onkin vaikeaa, Prism-hanke vaikuttaaedistäneen kansainvälistä yhteistyötä ja johtaneenmenestyksekkäisiin kieltotoimiin. Esimerkiksi tuoreessaINCB:n raportissa (2005) mainitaan Kiinan ja Puolanyhteistyö, joka johti suuren 1-fenyyli-2-propanoninsalakuljetuksen paljastumiseen Puolassa.

Synteettisten huumeiden tuotannon ja salakuljetuksenvastaiset toimenpiteet Euroopassa

Synteettisten huumeiden tarjontaa koskevien toimientäytäntöönpanosuunnitelman mukaisesti komissio laatijoulukuussa 2003 yhteistyössä Europolin kanssakertomuksen, jossa kuvaillaan jakeluverkostojenkartoituksen alalla meneillään olevien tärkeimpienmonenvälisten hankkeiden nykytilannetta ja tällä alallasaatua kokemusta EU:n tasolla, jäsenvaltioissa jaehdokasvaltioissa. Kertomuksessa tuotiin esiin tällaistenhankkeiden keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat olennaisiltatoiminnallisten hyötyjen saavuttamiseksi. Siinä myöstodettiin, että useilta synteettisiin huumeisiin liittyviltäaloilta saatavien tietojen ja tiedustelutietojen kokoaminenkattavaksi ja integroiduksi strategiaksi voi olla hyödyllistä.

Europol yhdisti joulukuussa 2004 Case- ja Genesis-hankkeet Synergy-hankkeeksi, joka kattaa 20 jäsenvaltionja joidenkin EU:n ulkopuolisten maiden tukemananalyysitietokannan, Europolin laittomien laboratorioidenvertailujärjestelmän (Europol Illicit Laboratory ComparisonSystem, EILCS) ja Europolin ekstaasilogojärjestelmän(Europol Ecstasy Logo System, EELS). Hankkeella tuetaankattavaa toimintaa synteettisiä huumeita vastaanEuroopassa (Comprehensive Action against SyntheticDrugs in Europe, CASE), amfetamiinin profilointiakoskevaa Ruotsin aloitetta, sekä huumausaineidenlähtöaineita käsittelevää eurooppalaista yksikköä (EJUP),johon kuuluu asiantuntijoita kuudesta jäsenvaltiosta.

Analyysitietokanta mahdollistaa synteettisiä huumeita jalähtöaineita koskevaan rikollisuuteen liittyvänkorkeatasoisen tiedustelutiedon keruun ja analysoinnin.Etusijalle asetetaan rikollisryhmien ja/tai keskeistentoimintatapojen tutkinta.

EILCS:ssä kerätään valokuvia ja teknisiä tietojasynteettisten huumeiden tuotantolaitoksista ja niihinliittyvistä kemiallisten jätteiden kaatopaikoista ja tuetaan

käytöstä, johon oli lisätty melko suuria annoksiaatropiinia (88). Heti kun vaara kokaiinin ja atropiininyhdistelmän aiheuttamasta myrkytyksestä ilmeni, EMCDDAlähetti varoituksen nopeaan tiedonvaihtojärjestelmäänkuuluville kumppaneille ja pyysi heitä välittämäänverkostoilleen ja etenkin asianomaisilleterveysviranomaisille tiedon kokaiinin/atropiininmyrkytyksen merkeistä, jotta se voitaisiin tunnistaavarhaisessa vaiheessa. Useat jäsenvaltiot päättivätkinantaa ennakkovaroituksen verkostoilleen taiterveysviranomaisilleen.

Nopeaa tiedonvaihtojärjestelmää vahvistettiin toukokuussa2005 neuvoston päätöksellä (2005/387/YOS), jollakorvataan vuoden 1997 yhteinen toiminta. Neuvostonpäätöksessä laajennetaan toiminta-ala kattamaan kaikkiuudet psykoaktiiviset aineet (sekä huumausaineet ettäsynteettiset huumeet). Lisäksi mahdollistetaan lääkkeidensisällyttäminen uusia psykoaktiivisia aineita koskevaantiedonvaihtoon.

Kansainvälinen toiminta synteettistenhuumeiden tuotantoa ja salakuljetustavastaan

EU:ssa ja kansainvälisessä yhteistyössä on tunnustettu yhälaajemmin valvottujen aineiden valmistukseen tarvittavienlähtöaineina käytettävien kemikaalien seurannan javalvonnan tärkeys. Heroiinin, kokaiinin ja ekstaasinkaltaisten huumausaineiden valmistukseen tarvittavienkemikaalien valvontaa lisäämällä voidaan pannatäytäntöön toimenpiteitä tarjonnan haittaamiseksi taipysäyttämiseksi. Tällä alalla on nykyään käynnissä kolmesuurta kansainvälistä ohjelmaa: operaatio Purple, jokakeskittyy kokaiinin valmistuksessa käytettäväänkaliumpermanganaattiin, operaatio Topaz, jossaseurataan heroiinin valmistuksessa lähtöaineenakäytettävän etikkahappoanhydridin kansainvälistäkauppaa, ja Prism-hanke, jossa jäljitetään amfetamiininkaltaisten piristeiden lähtöaineiden saapumispaikkoja tailaittomia huumelaboratorioita takavarikointeja varten.Näiden ohjelmien yhteydessä on viimeisten kahdenvuoden aikana tutkittu ja ilmoitettu INCB:lle yhteensä20 227 toimea, ja näiden toimien on todettu vaikuttaneenhuumeiden tuotantoon.

Prism-hanke on erityisen tärkeä, kun tarkastellaansynteettisten huumeiden valmistusta EU:ssa. Työ tällä alallaon hyvin haastavaa, sillä niihin lukuisiin kemikaaleihin,joita voidaan käyttää amfetamiinin kaltaisten piristeidenvalmistamiseen, kuuluu useita aineita, joita tarvitaanlailliseen kaupalliseen toimintaan tai jotka ovat sen

Luku 4: Amfetamiinin kaltaiset piristeet, LSD ja muut synteettiset huumeet

siten takavarikoitujen välineiden, materiaalien jakemikaalien välisten yhteyksien tutkintaa, tietojenvaihtoa,lähteiden jäljittämistä, todisteiden rikosteknistä tutkintaasekä toimijoiden ja rikollisryhmien tunnistamista japysäyttämistä. Europol on EILCS:n kautta Prism-Equipment-hankkeen – Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen INCB:nmaailmanlaajuisen tablettikoneiden ja muiden synteettistenhuumeiden tuotantovälineiden jäljitysohjelman –yhteyspiste Euroopassa.

EELS:ään kerätään toimintatapoihin liittyviä valokuvia jarikosteknistä perustietoa merkittävistä takavarikoista ja

mahdollistetaan siten takavarikoiden välisten yhteyksientunnistaminen ja takavarikoitujen koneiden avullalainvalvontatietojen vaihto, jatkotutkinnat, todisteidenrikostekninen profilointi ja toimien kohdentaminenrikollisryhmiin.

Europolin synteettisten huumeiden tuotantovälineidenluetteloa (Synthetic Drug Production Equipment Catalogue)ja Europolin ekstaasilogoluetteloa (Ecstasy LogoCatalogue) päivitetään, ja ne julkaistaan säännöllisinväliajoin.

53

55

(89) Nämä karkeat arviot on tehty siten, että levinneisyysluku on otettu kansallisten levinneisyyslukujen vaihteluvälin keskivaiheilta (ks. taulukko GPS-1 vuoden2005 Tilastotiedotteessa). Huom. Monissa maissa, joissa väestömäärä on korkea (Saksa, Espanja, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta), levinneisyys onverrattain korkea, usein korkeampi kuin laskennassa käytetty vaihteluväli.(90) Huom. Yhdysvaltojen kyselyssä ikäryhmä (12 vuotta täyttäneet) on laajempi kuin EMCDDA:n ikäryhmä (15–64-vuotiaat) EU:n tutkimuksissa. Toisaaltanuorten aikuisten ikäryhmä (18–25-vuotiaat) on kapeampi kuin useimmissa EU:n tutkimuksissa (15–24-vuotiaat).

kuningaskunnassa 1,5–4 prosenttia nuorista miehistäilmoittaa käyttävänsä kokaiinia nykyään (viimeisten30 päivän aikana). Kokaiinin käyttö on todennäköisestihuomattavasti yleisempää kaupungeissa.

Useassa kaupungissa hiljattain tehdyssä tutkimuksessailmeni, että valtaenemmistö (95 %) yhteiskuntaansopeutuneiksi määritellyistä käyttäjistä (jotka tavoitettiindiskoista, yökerhoista tai henkilökohtaisten yhteyksienkautta) nuuskasi kokaiinia, ja vain murto-osa oli joskuspolttanut sitä tai käyttänyt sitä suonensisäisesti (Prinzleve et al., 2004).

Jos oletetaan, että keskimäärin prosentti aikuisista onkäyttänyt kokaiinia hiljattain (viimeisen vuoden aikana),heitä olisi Euroopassa karkeasti arvioituna noin3–3,5 miljoonaa. Nykyisiä käyttäjiä on karkeastiarvioituna noin 1,5 miljoonaa (89).

Euroopan ulkopuolella vallitsevasta tilanteesta voidaantodeta, että huumeidenkäytöstä ja terveydestäYhdysvalloissa vuonna 2003 tehdyssä kansallisessakyselyssä (SAMHSA, 2003) 14,7 prosenttia aikuisista(12 vuotta täyttäneet) ilmoitti käyttäneensä kokaiiniaainakin kerran ja 2,5 prosenttia ilmoitti käyttäneensäkokaiinia viimeisten 12 kuukauden aikana (90). Luvut olivat18–25-vuotiaiden keskuudessa 15 prosenttia (käyttöainakin kerran), 6,6 prosenttia (viimeisten 12 kuukaudenaikana) ja 2,2 prosenttia (viimeisen kuukauden aikana).Nämä luvut olivat 18–25-vuotiaiden miesten keskuudessasamassa järjestyksessä 17,4 prosenttia, 8,2 prosenttia ja2,9 prosenttia. Kokaiinia ainakin kerran käyttäneidenosuus kokonaisväestössä on yleisesti ottaen korkeampiYhdysvalloissa kuin niissä Euroopan maissa, joissa se onkorkea. Ero on kuitenkin kapeampi, kun tarkastellaanhiljattaista käyttöä, jonka osalta jotkin Euroopan maat ovatilmoittaneet Yhdysvaltojen lukuja korkeampia arvioita.

Kokaiinin käytön suuntauksia

Euroopassa on edelleen vaikea tunnistaa väestötutkimustenperusteella selkeitä suuntauksia kokaiinin käytössä

Kokaiinin levinneisyys ja käyttötavat

Viimeaikaisten kansallisten tutkimusten mukaan0,5–6 prosenttia aikuisväestöstä ilmoittaa kokeilleensakokaiinia ainakin kerran, ja tämän vaihteluvälin kärjessäovat Italia (4,6 %), Espanja (4,9 %) ja Yhdistynytkuningaskunta (6,8 %). Kokaiinia ilmoittaa käyttäneensähiljattain (viimeisten 12 kuukauden aikana) yleisesti ottaenalle prosentti aikuisista, ja vaihteluväli on useimmissamaissa 0,3:sta 1 prosenttiin. Espanjassa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa kokaiinia hiljattain käyttäneiden osuuson yli 2 prosenttia.

Vaikka kokaiinin levinneisyysluvut ovat huomattavastialhaisemmat kuin kannabiksen, levinneisyys saattaa ollakorkeampi nuorten aikuisten keskuudessa kuin väestössäkeskimäärin. Kokaiinia ainakin kerran käyttäneitä on15–34-vuotiaiden joukossa 1–11,6 prosenttia, ja osuus onjälleen korkein Espanjassa (7,7 %) ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa (11,6 %). Kokaiinia hiljattainkäyttäneiden osuus vaihtelee 0,2:sta 4,6 prosenttiin siten,että se on yli 2 prosenttia Tanskassa, Irlannissa, Italiassaja Alankomaissa ja yli 4 prosenttia Espanjassa jaYhdistyneessä kuningaskunnassa.

Kokaiinin käyttö on yleisempää miesten kuin naistenkeskuudessa. Esimerkiksi Tanskassa, Saksassa,Espanjassa, Italiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa tehdyissä tutkimuksissa ilmeni, että15–34-vuotiaiden miesten keskuudessa kokaiinia ainakinkerran käyttäneiden osuus oli 5–13 prosenttia. Kuudessamaassa kokaiinia hiljattain käyttäneiden osuus oli yli3 prosenttia, ja Espanjassa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa se oli 6–7 prosenttia (kaavio 10).

Yleensä kokaiinin käyttö joko loppuu kokeilujakson jälkeennuorena aikuisena, tai käyttö on satunnaista ja keskittyyviikonloppuihin ja viihdeympäristöihin (baareihin jadiskoihin). Joissakin maissa esiintyy kuitenkinhuomionarvoista säännöllistä käyttöä. Espanjassa,Italiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä

Luku 5Kokaiini ja crack-kokaiini

(91) Tämän raportin kannalta liian myöhään saapuneiden tietojen mukaan vuoden 2003 tutkimuksista ilmeni, että käyttö on vakiintunut (kokaiinia olikäyttänyt viimeisen vuoden aikana 4,8 prosenttia nuorista aikuisista, kun vuonna 2001 osuus oli 4,6 prosenttia).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

viihdekäytön lisääntyneen erityisesti nuorisoryhmiensuosimissa ympäristöissä (diskot, yökerhot).Kokaiinikuolemien lukumäärän arviointi on vaikeaa, muttase voi auttaa tunnistamaan riskin kasvun tai riskialttiitakäyttötapoja. Vaikka sellaiset äkilliset kuolemat, joihinliittyy kokaiinia muttei opiaatteja, vaikuttavat olevanEuroopassa harvinaisia, kokaiinikuolemat kirjataantodennäköisesti puutteellisesti nykyisiin tilastoihin.Kokaiinikuolemista Euroopan tasolla saatavilla oleva tietoon rajallista, ja sen kirjaamismuodot vaihtelevat. Kokaiininkäyttö on yleistä opiaattien käyttäjien keskuudessa, jaopiaattien yliannostustapausten toksikologisissaanalyyseissä löydetään usein kokaiinia muiden aineiden,kuten alkoholin ja bentsodiatsepiinien lisäksi.

Useat maat ilmoittivat vuonna 2003 tietojakokaiinikuolemista (Reitoxin kansalliset raportit): Saksa(25 tapausta, joihin liittyi vain kokaiinia, ja 93 tapausta,joihin liittyi sekä kokaiinia että muita huumeita; vuonna2002 nämä luvut olivat 47 ja 84), Ranska (10 yksinomaankokaiinista aiheutunutta kuolemaa ja yksi, johon liittyi

(ks. kannabiksen käytön suuntauksia käsittelevä kohta).Varoituksia kokaiinin käytön lisääntymisestä Euroopassaon kuitenkin saatu useista lähteistä, kuten paikallisistaraporteista, tanssiympäristöissä tehdyistä kohdennetuistatutkimuksista sekä takavarikkoja koskevien tunnuslukujenkasvua ja ongelmiin (kuolemiin, hätätilanteisiin) liittyvientunnuslukujen kasvua koskevista ilmoituksista.

Kokaiinin hiljattainen käyttö nuorten keskuudessa lisääntyiYhdistyneessä kuningaskunnassa huomattavasti vuosina1996–2000, mutta se on pysynyt sittemmin melkovakaana, joskin viime vuosina on havaittu lievää kasvua,ja Espanjassa (91) se lisääntyi huomattavasti vuosina1999–2001. Vähäisempää kasvua havaittiin Tanskassa,Italiassa, Unkarissa, Alankomaissa ja Itävallassa(paikalliset tutkimukset) ja 1990-luvulla esiintyneidenvaihteluiden jälkeen myös Saksassa (kaavio 11).

Kokaiinikuolemat

Huoli kokaiinin käytön terveysriskeistä on kasvamassaetenkin siksi, että joissakin maissa on havaittu

56

Kaavio 10: Kokaiinin hiljattainen käyttö (viimeisen vuoden aikana) kaikkien nuorten aikuisten ja nuorten miesten keskuudessa

kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna

Huom. Tiedot on saatu jokaisen maan viimeisimmästä väestötutkimuksesta (ks. taulukko GPS-4 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa).Jotkin maat käyttävät hiukan erilaista ikäluokittelua kuin seurantakeskuksen vakioikäluokittelu nuorten aikuisten osalta. Ikäjakaumissa esiintyvät erot saattavatvaikuttaa vähäisessä määrin maiden välisiin eroihin.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista, raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden 2005Tilastotiedotteessa.

0

2

4

6

8%

Kaikki nuoret aikuiset (15–34-vuotiaat) Nuoret miehet (15–34-vuotiaat)

Tans

ka(2

000;

16–

34, n

= 4

141

)

Saks

a (2

003;

18–

34, n

= 3

775

)

Viro

(200

3; 1

5–34

, n =

646

)

Krei

kka

(200

4; 1

5–34

, n =

2 6

20)

Espa

nja

(200

1; 1

5–34

, n =

6 9

15)

Rans

ka(2

002;

15–

34, n

= 7

24)

Irlan

ti(2

002/

2003

; 15–

34, n

= te

s)

Italia

(200

3; 1

5–34

, n =

5 2

31)

Latv

ia(2

003;

15–

34, n

= te

s)

Unk

ari

(200

3; 1

8–34

, n =

2 3

19)

Ala

nkom

aat

(200

0/20

01; 1

5–34

, n =

6 6

87)

Puol

a(2

002;

16–

34, n

= te

s)

Portu

gali

(200

1; 1

5–34

, n =

6 4

06)

Slov

akia

(200

2; 1

8–34

, n =

tes)

Suom

i (2

002;

15–

34, n

= 1

240

)

Yhdi

styny

t kun

inga

skun

ta (E

&W

)(2

003/

2004

; 16–

34, n

= 8

590

)

Nor

ja(1

999;

15–

34, n

= 7

94)

(92) Tietojen analysointi perustuu yleisen jakauman ja suuntausten osalta kaikkiin hoitokeskuksista hoitoa hakeneisiin asiakkaisiin sekä asiakkaiden profiilinja käyttötapojen osalta avohoitokeskuksista hoitoa hakeneisiin asiakkaisiin.(93) Ks. taulukko TDI-5 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. Espanjan tiedot ovat vuodelta 2002.(94) Ks. taulukko TDI-4 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(95) Ks. taulukko TDI-24 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 5: Kokaiini ja crack-kokaiini

myös jokin lääke), Kreikka (kaksi kokaiinista aiheutunuttakuolemaa), Unkari (kolme kokaiinin yliannostuksestajohtunutta kuolemaa), Alankomaat (17 kokaiinistaaiheutunutta kuolemaa vuonna 2003, lukumäärä onkasvanut kahdesta tapauksesta vuonna 199437 tapaukseen vuonna 2002), Itävalta (kokaiinia löydettiin30 prosentissa huumeisiin liittyneistä kuolemantapauksista,mutta sitä esiintyi yksin vain kolmessa tapauksessa jakaasun kanssa yhdessä tapauksessa), Portugali (kokaiinialöydettiin 37 prosentissa huumeisiin liittyneistäkuolemantapauksista) ja Yhdistynyt kuningaskunta(kokaiinin ”maininnat” kuolintodistuksissa lisääntyivät85:stä vuonna 2000 aina 115:een vuonna 2001 ja171:een vuonna 2005, ja niiden määräkahdeksankertaistui vuosina 1993–2001). Espanja ilmoittivuoden 2003 Reitoxin kansallisessa raportissaan, ettäkokaiinia esiintyi 54 prosentissa kaikista huumeisiinliittyneistä kuolemantapauksista, 39 tapauksessa(8 prosentissa kaikista huumekuolemista) kuolemaan eiliittynyt opiaatteja, ja näistä 21 tapausta aiheutuiyksinomaan kokaiinista ja viisi kokaiinista ja alkoholista.

Saatavilla olevan tiedon puutteellisuudesta huolimattakokaiini vaikuttaa olleen ratkaisevassa asemassa1–15 prosentissa huumeisiin liittyneistäkuolemantapauksista niissä maissa, jotka erottelivathuumekuolemat huumelajin mukaan. Useat maat (Saksa,Espanja, Ranska ja Unkari) ilmoittivat näiden kuolemienosuudeksi 8–12 prosenttia kaikista huumekuolemista.Näistä tuloksista on hyvin vaikea tehdä Euroopan laajuisiajohtopäätöksiä, mutta ne saattavat tarkoittaa, että EU:ssatapahtuu vuosittain satoja kokaiinikuolemia. Vaikka luvutovat paljon alhaisempia kuin opiaattien kohdalla,kokaiinikuolemat ovat vakava ja mahdollisesti kasvavaongelma. Niissä muutamissa maissa, joissa suuntauksiavoidaan arvioida, suuntaukset ovat yleensä kasvavia.

Kokaiini voi lisäksi olla osatekijänä sydän- javerisuoniongelmien (rytmihäiriöt, sydäninfarkti,aivoverenvuodot, ks. Ghuran ja Nolan, 2000)aiheuttamissa kuolemissa varsinkin, jos käyttäjillä on niihinaltistavia sairauksia, ja moni tällainen tapaus voi jäädähuomaamatta.

Hoidontarvetta koskevat tiedot (92)

Kokaiini on opiaattien ja kannabiksen jälkeen yleisinhuume, joka ilmoitetaan huumehoitoon hakeutumisenyhteydessä pääasialliseksi huumeeksi, ja sen osuuskaikesta hoidontarpeesta koko EU:ssa on noin

10 prosenttia. Kokonaislukuun mahtuu kuitenkin suurtavaihtelua maiden välillä: useimmissa maissa kokaiininkäyttöön liittyvä hoidontarve on melko vähäistä, muttaEspanjassa ja Alankomaissa kokaiinin takia hoitoonhakeutuvien asiakkaiden osuus on ensimmäisessä26 prosenttia ja jälkimmäisessä 38 prosenttia (93).Pääasiallisesti kokaiinin takia hoitoon hakeutujia onuseimmissa maissa enemmän uusissa asiakkaissa kuinkaikissa asiakkaissa (94). Lisäksi 13 prosenttia uusistaasiakkaista, jotka hakevat hoitoa avohoitokeskuksista,ilmoittaa kokaiinin toissijaiseksi huumeeksi (95).

Useat maat ilmoittavat kokaiinin käytön lisääntyneenhoitoon hakeutuvien asiakkaiden keskuudessa; vuosina1996–2003 kokaiinin käytön takia hoitoon hakeutuneidenuusien asiakkaiden osuus kasvoi 4,8:sta 9,3 prosenttiin,ja pääasiallisesti kokaiinin käytön takia hoitoon

57

Kaavio 11: Suuntaukset kokaiinin hiljattaisessa käytössä

(viimeisen vuoden aikana) nuorten aikuisten (15–34-vuotiaat)

keskuudessa kansallisissa väestötutkimuksissa mitattuna (1)

(1) Otosten koot (vastaajien määrät) ikäryhmässä 15–34-vuotiaat esitetäänmaittain ja vuosittain vuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa GPS-4.

(2) Tanskan osalta vuoden 1994 luku koskee ”kovia huumeita”.Huom. Tiedot on saatu kustakin maasta saatavilla olevasta väestötutkimuksesta.

Tutkimusten luvut ja menetelmät esitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteentaulukossa GPS-4.EMCDDA määrittelee nuorten aikuisten ikäjakaumaksi 15–34-vuotiaat(Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta 16–34-vuotiaat, Saksa, Viro (1998)ja Unkari 18–34-vuotiaat). Ranskassa ikäjakauma oli 25–34-vuotiaatvuonna 1992 ja 18–39-vuotiaat vuonna 1995.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu väestötutkimuksista,raporteista tai tieteellisistä artikkeleista. Ks. myös taulukko GPS-0 vuoden2005 Tilastotiedotteessa.

Tanska (2)Saksa Viro

Kreikka

Espanja

Ranska

Italia

Unkari

Alankomaat

Suomi

Yhdistynyt kuningaskunta(E&W)

0

1

2

3

4

5

6

7

8%

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

(96) Ks. taulukko TDI-22 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa ja Differences in patterns of drug use between women and men(http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=7293).(97) Ks. taulukko TDI-10 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

niiden takia hoitoon hakeutuvissa henkilöissä onhuomattavasti enemmän miehiä kuin naisia (Macchiaet al., 2004).

Kokaiinia päähuumeena käyttävät uudet asiakkaat ovatkeskimäärin vanhempia kuin muiden huumeiden käyttäjät(heidän keski-ikänsä on 30 vuotta, ja heistä suurin osa on20–34-vuotiaita). Pienempi joskin merkittävä osa näistäasiakkaista on ilmoitusten mukaan 35–39-vuotiaita (97).

Kokaiinia käytetään usein yhdessä toissijaisen päihteen,yleensä kannabiksen (40 %) tai alkoholin (37 %), kanssa.Suonensisäisten huumeiden käyttäjistä tehdyt paikallisettutkimukset viittaavat siihen, että heroiinin ja kokaiininyhdistelmä ruiskeena (jota käyttäjät kutsuvat toisinaan”speedballiksi”) on joillakin alueilla kasvattamassasuosiotaan. Jos tämä pitää paikkansa, se ei näy tiedoista,joita useimmat maat ovat toimittaneet yleisestähoidontarpeesta ja joiden mukaan vain pieni osaasiakkaista ilmoittaa käyttävänsä heroiinia ja kokaiiniayhdessä. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia maita,esimerkiksi Alankomaiden tiedot kokaiinin käyttäjienhoidontarpeesta viittaavat siihen, että monetkokaiiniasiakkaat ovat huumeiden sekakäyttäjiä ja ettäheistä suurimman ryhmän muodostavat ne, jotka käyttävätsekä kokaiinia että heroiinia (Mol et al., 2002).

Kokaiinin ongelmakäytön hoito

Kokaiiniongelmaisten hoitoon ei ole mitään vakiintunuttaja yleistä farmakologista hoitoa, toisin kuinopiaattiongelmaisten hoitoon. Kokaiinin käyttäjillemäärätään toisinaan lääkkeitä oireiden systemaattiseenlievitykseen, mutta ne auttavat usein vain vähän aikaa janiillä pyritään vähentämään kokaiinin käyttöön liittyviäongelmia, kuten ahdistusta tai unihäiriöitä. Kokaiininkäyttäjien pitkän aikavälin hoitovaihtoehtoja tarjotaanyleensä yleisten huumepalvelujen puitteissa.Kokaiiniongelmaisten hoitovaihtoehtoja ei ole kuitenkaankehitetty paljoakaan (Haasen, 2003). Tilanne saattaa ollamuuttumassa, sillä jotkin maat ovat alkaneet kehittää uusiahoitomuotoja kokaiiniongelmaisille, esimerkiksiEnglannissa kehitetään parhaillaan erityisiä palvelujacrack-kokaiinin käyttäjille (NTA, 2003).

Suurin osa kokaiiniongelmien käsittelyä koskevastatieteellisestä kirjallisuudesta perustuu amerikkalaisiintutkimuksiin, eikä siten heijasta välttämättä Euroopantilannetta. Kokaiinin ongelmakäytön hoitoa ei valitettavastiole juurikaan arvioitu EU:ssa, mikä johtuu osittain vainsiitä, etteivät hoitopalvelut ole aikaisemmin olleetpaljoakaan tekemisissä kokaiiniongelmien kanssa.Yhdessä Euroopassa tehdyssä kokaiinihoitoa koskevan

hakeutuneiden uusien asiakkaiden määrä kasvoi 2 535:stä6 123:een. Alankomaissa kokaiinin käytön takia hoitoonhakeutuneiden uusien asiakkaiden määrä ylitti vuonna2003 ensimmäisen kerran opiaattien käytön takia hoitoonhakeutuneiden uusien asiakkaiden määrän. Lontoossavuodesta 1995–1996 vuoteen 2001–2001 kerätynhoitotiedon analyysissä ilmeni, että kokaiinia käyttäneidenasiakkaiden määrä yli kaksinkertaistui (GLADA, 2004),joskin lähtöluku oli alhainen (735:stä 1 917:ään).

Tietoihin vaikuttaa todennäköisesti crack-kokaiinin(poltettavan kokaiinin) pieni mutta kasvava ongelma, jostaon näkynyt merkkejä sekä Alankomaissa ettäYhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa crack-kokaiiniasiakkaiden määrä on kasvanut viime vuosina.Vaikka ongelmakäyttäjien määrä ei ole suuri, hekeskittyvät usein muutamaan suureen kaupunkiin, ja siksihe näkyvät parhaiten kaupungeissa tehdyn seurannanraporteissa.

Crack-kokaiinin käyttäjillä on usein erilainen sosiaalinentausta kuin jauhemaisen kokaiinin käyttäjillä. Crack-kokaiinin käyttäjät ovat todennäköisemminyhteiskunnallisesti heikossa asemassa, ja siitä, että etnisiinvähemmistöihin kuuluva väestö on erityisen altis crack-kokaiiniongelmille, on jonkin verran näyttöä: kaksikolmasosaa Lontoossa hoitoon hakeutuneistamustaihoisista henkilöistä käyttää pääasiallisesti crack-kokaiinia (GLADA, 2004), ja Alankomaissa 30 prosenttiacrack-kokaiiniasiakkaista on syntyperältään muita kuinhollantilaisia. Crack-kokaiinin aiheuttamasta huolestahuolimatta on syytä muistaa, että vaikka tämä huumeaiheuttaakin erityistä vahinkoa sekä käyttäjilleen ettäheidän yhteisöilleen, ongelma on Euroopassa edelleenhyvin paikallinen. Crack-kokaiiniasiakkaista on ilmoittanutpääasiallisesti kaksi maata (Alankomaat ja Yhdistynytkuningaskunta).

Suurin osa kokaiinista johtuvasta hoidontarpeestaEuroopassa ei liity crack-kokaiiniin. Noin 70 prosenttiauusista kokaiiniasiakkaista käyttää kokaiinihydrokloridia(jauhemaista kokaiinia, jota useimmat nuuskaavat) ja loput30 prosenttia käyttää crack-kokaiinia. Noin 5 prosenttiauusista kokaiiniasiakkaista ilmoittaa käyttävänsä kokaiiniasuonensisäisesti.

Pääasiallisesti kokaiinin takia hoitoon hakeutuvat uudetasiakkaat ovat pääasiallisesti miehiä (miesten suhdenaisiin on 3,7/1). Sukupuolijakaumassa on eroja maidenvälillä (96). Italiassa piristeiden, pääasiallisesti kokaiinin,takia hoitoon hakeutuneiden asiakkaiden parissa tehdyssälaadullisessa tutkimuksessa ilmeni, että näiden aineidenkäyttäjissä on lähes yhtä paljon naisia kuin miehiä mutta

58

(98) Ks. ”Takavarikkojen ja markkinatietojen tulkinta”, s. 42.(99) Tämä on tarkistettava sitten, kun vuoden 2003 tiedot saadaan. Tiedot kokaiinitakavarikkojen lukumäärästä vuonna 2003 puuttuivat Italian, Kyproksen,Alankomaiden ja Romanian osalta; tiedot sekä kokaiinitakavarikkojen lukumäärästä että takavarikoidun kokaiinin määristä vuonna 2003 puuttuivat Irlanninja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.(100) Ks. taulukko SZR-5 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(101) Ks. taulukko SZR-6 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 5: Kokaiini ja crack-kokaiini

kirjallisuuden järjestelmällisessä katsauksessa (Rigter etal., 2004) pantiin merkille, että kokaiininongelmakäyttäjien hoitomyöntyvyys on yleensä heikko jaheistä monet sortuvat uudelleen huumeisiin. Psykoterapianavusta käytön vähentämisessä on jonkin verran näyttöä,mutta akupunktion tehokkuudesta kokaiiniongelmienhoidossa ei ole mitään vahvaa näyttöä. Näiden tulostentarkastelussa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, etteiEuroopassa ole vahvaa näyttöpohjaa, joka ohjaisihoitotoimia tällä alalla. On esimerkiksi epävarmaa, ovatkokokaiinin käyttäjille tarkoitetut erityiset toimettehokkaampia kuin kokaiiniongelmaisten osallistuminenerikoistumattomiin hoito-ohjelmiin. Epävarmaa on myös,voidaanko kokaiinin ongelmakäyttäjille kehittääfarmakologinen hoito, josta tulisi ”yleinen hoitovaihtoehto”samalla tavoin kuin metadonista ja buprenorfiinista ontullut yleisiä lähestymistapoja opiaattien ongelmakäyttäjienhoidossa. On syytä tuoda esiin, että opiaattien jakokaiinin kaltaisten piristeiden vaikutusmekanismeissa oneroja, joten huumeongelmien hoitovaihtoehdotkin ovattodennäköisesti erilaisia. Yhdysvalloissa tehdäänparhaillaan kiinnostavaa työtä sellaisten toimienkehittämiseksi, jotka estäisivät tilapäisesti kokaiininvaikutuksen käyttäjään, ja on mielenkiintoista nähdä,johtaako tämä työ uusiin hoitovaihtoehtoihin.

Terveyshaittojen vähentäminen

Kokaiinin ja crack-kokaiinin käyttöön liittyvienterveyshaittojen ehkäisy- ja vähentämistoimet ovat viimevuosina lisääntyneet nopeasti, ja kokaiinia ja crack-kokaiinia koskevaa uutta tietoa on tuotettu etenkinInternetissä. Puhelintukipalveluihin on Belgiassa,Ranskassa ja Portugalissa tullut kokaiinin ja crack-kokaiininkäytöstä enemmän kyselyjä kuin koskaan aiemmin, joskinnäiden soittojen prosentuaalinen osuus on edelleenhuomattavasti pienempi kuin niiden, jotka koskevat laillisiahuumausaineita ja kannabista. Huumepalvelujentyöntekijöille on tarjolla entistä enemmän koulutustasellaisten ongelmien käsittelyssä, jotka liittyvät kokaiinin jacrack-kokaiinin käyttöön useissa ympäristöissä, joissa tämäilmiö on tuore (viikonloppuympäristö Dublinissa jateknoympäristö Wienissä).

Kokaiinin ja crack-kokaiinin käyttäjille on tarjollaerikoistunutta neuvontaa ja hoitoa suurissa kaupungeissa,kuten Frankfurtissa (Suchthilfezentrum Bleichstrasse:www.drogenberatung-jj.de), Barcelonassa (Hospital Valld’Hebron: www.vhebron.es), Wienissä (ChEck iT!:

www.checkyourdrugs.at) ja Lontoossa(www.cracklondon.org.uk).

Takavarikot ja markkinatietoa (98)

Tuotanto ja salakuljetus

Kolumbia on selvästi merkittävin laittoman kokaiinin lähdemaailmassa ennen Perua ja Boliviaa. Maailmanlaajuinenkokaiinin tuotanto vuonna 2003 oli arviolta 655 tonnia,josta 67 prosenttia oli peräisin Kolumbiasta, 24 prosenttiaPerusta ja 9 prosenttia Boliviasta (CND, 2005). ValtaosaEuroopassa takavarikoidusta kokaiinista tulee suoraan Etelä-Amerikasta (Kolumbiasta) tai Keski-Amerikan jaKaribian valtioiden kautta. EU:hun tuodun kokaiininkauttakulkumaiksi ilmoitettiin vuonna 2003 erityisesti Brasilia,Venezuela ja Costa Rica sekä Argentiina ja Curaçao(Reitoxin kansalliset raportit, 2004; CND, 2005). Kokaiiniakulkeutui EU:hun myös eteläisen ja läntisen Afrikan kautta(INCB, 2005). Tärkeimmät saapumispaikat EU:ssa ovatedelleen Espanja, Alankomaat ja Portugali (Reitoxinkansalliset raportit, 2004; CND, 2005; INCB, 2005).

Takavarikot

Takavarikkotietojen mukaan kokaiini on kolmanneksieniten salakuljetettu huumausaine maailmassakannabisruohon ja kannabishartsin jälkeen.Takavarikoitujen määrien osalta – maailmanlaajuisesti490,5 tonnia vuonna 2003 – kokaiinia salakuljetettiinmyös vuonna 2003 eniten Amerikoissa (82 %) jaEuroopassa. Euroopan osuus maailmassa takavarikoidunkokaiinin määristä oli 17 prosenttia, mikä osoittaa kasvuaedelliseen vuoteen verrattuna (CND, 2005). Euroopassauseimmat kokaiinitakavarikot tehdään läntisissä maissa.Espanjassa on viimeisten viiden vuoden ajan tehtyenemmän kokaiinitakavarikkoja kuin missään muussa EU-maassa. Vuonna 2003 sen osuus oli yli puolet sekätakavarikkojen lukumäärästä että takavarikoiduistamääristä EU:ssa (99).

Kokaiinitakavarikkojen lukumäärä (100) kasvoi vuosina1998–2002 kaikissa maissa, paitsi Saksassa jaPortugalissa. Samana ajanjaksona EU:ssa takavarikoidunkokaiinin määrät (101) vaihtelivat, mutta suuntaus on ollutnouseva. Niiden maiden suuntausten perusteella, joistasaatiin tietoja, kokaiinitakavarikot näyttävät kuitenkinvähentyneen EU:n tasolla vuonna 2003 (erityisestiEspanjassa), mutta takavarikoidun kokaiinin määrä on

59

(102) Ks. taulukko PPP-3 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(103) Ks. taulukko PPP-7 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. Vuoden 2003 arviot kokaiinin keskimääräisestä puhtaudesta Tšekissä ja Puolassa perustuvatpieneen otokseen (n = 5 (Tšekki) ja 6 (Puola)).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Hinta ja puhtaus

Kokaiinin keskihinta (102) vähittäiskaupassa vaihteli EU:ssavoimakkaasti vuonna 2003 Espanjan 34 eurosta Norjan175 euroon grammalta.

Kokaiinin keskimääräinen puhtaus käyttäjätasolla onheroiiniin verrattuna korkea, ja se vaihteli vuonna 2003Tšekin ja Saksan 32 prosentista Puolan 83 prosenttiin (103).

kasvanut huomattavasti (erityisesti Espanjassa jaAlankomaissa). EU:ssa vaikuttaisi takavarikoidun erityisensuuria kokaiinimääriä vuonna 2003.

Jotkin EU-maat ovat ilmoittaneet crack-kokaiinintakavarikoista, mutta niitä ei aina pystytä erottamaankokaiinitakavarikoista. Edellä mainitutkokaiinitakavarikkoja koskevat suuntaukset saattavat siiskattaa myös crack-kokaiinin.

60

Huumeiden ongelmakäyttö

Huumeiden ongelmakäytöllä tarkoitetaan käytännössä”suonensisäistä huumeidenkäyttöä tai opiaattien, kokaiininja/tai amfetamiinien pitkäaikaista/säännöllistäkäyttöä” (104). Määritelmällisten erojen ja menetelmiinliittyvän epävarmuuden takia tältä alalta on vaikea saadaluotettavia arvioita, ja maiden välisiä tai ajallisia eroja ontulkittava varoen.

Huumeiden ongelmakäyttö voidaan jakaa tärkeimpiinalaryhmiin. Yleisesti voidaan erotella heroiinin käyttö, joka

Heroiinin säännöllinen ja jatkuva käyttö, suonensisäinenhuumeidenkäyttö ja joissakin maissa piristeiden runsaskäyttö aiheuttavat merkittävän osan huumeisiin liittyvistäterveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista Euroopassa.Tällaista käyttöä harjoittavien henkilöiden määrä onpieni suhteessa koko väestöön, mutta huumeidenongelmakäytön vaikutus on huomattava. Jotta saataisiinkäsitys ongelman laajuudesta ja jotta voitaisiin seurataajallisia suuntauksia, EMCDDA pyrkii määrittelemäänjäsenvaltioiden kanssa uudelleen ”huumeidenongelmakäytön” käsitteen sekä kehittämään strategioitasen laajuuden ja vaikutusten mittaamiseksi.

Luku 6Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

62

Kaavio 12: Arviot huumeiden ongelmakäytön levinneisyydestä vuosina 1999–2003 (osuus tuhannesta 15–64-vuotiaasta)

Huom. CR = Capture-recapture (merkintä-takaisinpyyntimenetelmä), TM = Treatment Multiplier (hoitokerroin); PM = Police Multiplier (poliisikerroin); MI = Multivariate Indicator(monimuuttujaindikaattori); TP = Truncated Poisson (typistetty Poisson-menetelmä); CM = Combined Methods (yhdistetyt menetelmät). Lisätietoja esitetään vuoden2005 Tilastotiedotteen taulukoissa PDU-1, PDU-2 ja PDU-3. Symboli edustaa piste-estimaattia ja viiva epävarmuusväliä, joka voi olla joko 95 %:n luottamusvälitai herkkyysanalyysiin perustuva väli (ks. taulukko PDU-3). Kohderyhmissä voi olla pientä vaihtelua erilaisten menetelmien ja tietolähteiden takia, joten vertailujaon tehtävä varoen. Espanjan arvioon ei sisälly kokaiinin ongelmakäyttöä; taulukoissa PDU-2 ja PDU-3 on korkeampi arvio, jossa on otettu huomioon kyseinenryhmä, mutta joka ei ehkä ole yhtä luotettava.

Lähde: Kansalliset seurantakeskukset. Ks. myös EMCDDA (2003).

0

2

4

6

8

10

12

14

Osu

us tu

hann

esta

hen

kilö

stä

Tšek

ki 20

03 TM

Tans

ka 2

001

CR

Saks

a 20

03 TM

Saks

a 20

03 PM

Saks

a 20

03 M

M

Kreik

ka 2

003

CR

Espa

nja 2

000

TM

Rans

ka 1

999

TM

Rans

ka 1

999

PM

Rans

ka 1

999

MI

Irlanti

200

1 CR

Italia

200

3 TM

Italia

200

3 M

I

Italia

200

3 CR

Luxe

mbur

g 20

00 C

R

Luxe

mbur

g 20

00 TP

Alan

koma

at 2

001

TM

Alan

koma

at 2

001

MI

Itäva

lta 2

002

CR

Puola

200

2 CM

Portu

gali 2

000

TM

Portu

gali 2

000

PM

Slove

nia 2

001

CR

Suom

i 200

2 CR

Ruots

i 200

1 CR

Yhdi

styny

t kun

ingas

kunta

200

1 CM

(104) Lisätietoja, ks. huumeiden ongelmakäytön menetelmiä koskevat huomautukset vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

(105) Ks. taulukko PDU-1 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(106) Ks. kaavio PDU-4 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(107) Ks. kaavio PDU-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

on vanhastaan hallinnut huumeiden ongelmakäyttöäuseimmissa EU-maissa, ja piristeiden ongelmakäyttöetenkin Suomessa ja Ruotsissa, missä suurin osahuumeiden ongelmakäyttäjistä käyttää päähuumeenaanamfetamiinia. Tšekissä taas metamfetamiinin käyttäjät ovatperinteisesti muodostaneet merkittävän osan huumeidenongelmakäyttäjistä.

Huumeiden ongelmakäyttö on muuttumassa yhämonimuotoisemmaksi. Esimerkiksi huumeiden sekakäyttöönliittyvät ongelmat ovat vähitellen korostuneet useimmissamaissa, kun taas joissakin maissa, joissa on vanhastaanollut opiaatteihin liittyviä ongelmia, on nyt siirrytty muihinhuumeisiin. Espanjassa arvioidaan opiaattienongelmakäyttäjien vähentyneen, mutta kokaiiniin liittyvienhuumeongelmien on havaittu lisääntyneen. Huumeidenongelmakäytöstä ei kuitenkaan ole saatavilla luotettaviaaikasuuntauksia, joihin sisältyisi kokaiinin ongelmakäyttö.Saksassa ja Alankomaissa yhä suurempi osa huumeidenongelmakäyttäjistä on crack-kokaiinin käyttäjiä, muttakokonaisarvio huumeiden ongelmakäyttäjistäAlankomaissa on pysynyt ennallaan.

Levinneisyys

Huumeiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan olleen vuosina1999–2003 kansallisella tasolla 2–10 tapausta tuhatta15–64-vuotiasta kohti (kun käytetään arvioidenvaihteluvälin keskiarvoa) tai enintään 1 prosenttiaikuisväestöstä (105). Levinneisyydessä vaikuttaa olevansuuria eroja maiden välillä, mutta tulokset ovat hyvinyhdenmukaisia silloin, kun jossakin maassa on käytettyuseaa menetelmää. Korkeimpia arvioita ovat ilmoittaneetTanska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Itävalta, Portugali,Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta (6–10 tapaustatuhatta 15–64-vuotiasta kohti), ja alhaisimpia arvioita ovatilmoittaneet Saksa, Kreikka, Alankomaat ja Puola (alle4 tapausta tuhatta 15–64-vuotiasta kohti) (kaavio 12).Uusista EU-maista ja ehdokasvaltioista todennettujaarvioita on saatu vain Tšekistä, Puolasta ja Sloveniasta,missä luvut vaihtelevat alhaisesta keskitasoon siten, että neovat Tšekissä 3,6, Puolassa 1,9 ja Sloveniassa5,3 tapausta tuhatta 15–64-vuotiasta kohti. Huumeidenongelmakäytön painotettu keskiarvo EU:ssa ontodennäköisesti 4–7 tapausta tuhatta 15–64-vuotiastakohti, mikä tarkoittaa, että EU:ssa on 1,2–2,1 miljoonaahuumeiden ongelmakäyttäjää, joista injektiokäyttäjienmäärä vaihtelee noin 850 000:sta 1,3 miljoonaan. Nämäarviot eivät kuitenkaan ole varmoja, vaan niitä ontäsmennettävä sitä mukaa kuin uusista jäsenvaltioistasaadaan lisätietoja.

Paikalliset ja alueelliset arviot viittaavat siihen, ettähuumeiden ongelmakäytön levinneisyys voi vaihdellavoimakkaasti kaupunkien ja alueiden välillä. Korkeimmatpaikalliset arviot vuosilta 1999–2003 on ilmoitettuIrlannista, Portugalista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta,joissa ongelmakäyttäjien määrät tuhatta kohti yltävätniinkin korkealle kuin 16 (Dublin), 17 (Beja), 24 (Aveiro),25 (tietyt osat Lontoosta) ja jopa 29 (Dundee) ja34 (Glasgow) (kaavio 13). Maantieteellinen vaihtelevuuson hyvin paikallista siten, että levinneisyydeksi toisessaosassa Lontoota arvioidaan vain 6 tapausta tuhatta kohti.Luotettavien paikallisten arvioiden saatavuutta on siis syytälisätä monissa maissa, joissa paikallinen tai alueellinenlevinneisyys voi olla erityisen korkea (tai alhainen) muttasitä ei mitata.

Vaikka arviointitekniikat ovat parantuneet tuntuvasti,luotettavien ja jatkuvien aikasarjojen puuttuminenvaikeuttaa huumeiden ongelmakäytön suuntaustenarviointia. Joidenkin maiden ilmoittamat arvioidenmuutokset, joita tukevat muut indikaattoritiedot, viittaavatsiihen, että huumeiden ongelmakäyttö on lisääntynyt1990-luvun puolivälistä lähtien (EMCDDA, 2004a).Suuntaus vaikuttaa kuitenkin tasaantuneen joissakin maissaviime vuosina. Vuosilta 1999–2003 on saatavillaperättäisiä arvioita 16 maasta (joista Tanskasta jaRuotsista tietoja on vuosilta 1998–2001 ja Yhdistyneestäkuningaskunnasta vuosilta 1996–2001). Näistä16 maasta kuusi ilmoitti huumeiden ongelmakäytönlisääntyneen (Tanska, Suomi, Norja, Itävalta, Ruotsi jaYhdistynyt kuningaskunta), viisi ilmoitti käytön pysyneensamalla tasolla tai vähentyneen (Tšekki, Irlanti, Saksa,Kreikka ja Slovenia) ja viisi (Espanja, Italia, Luxemburg,Alankomaat ja Portugali) ilmoitti erilaisia suuntauksiaarviointimenetelmien mukaan, joissa on saatettu keskittyäerilaisiin kohderyhmiin ongelmakäyttäjienkeskuudessa (106).

Huumeiden injektiokäyttö

Huumeiden injektiokäyttäjillä on erittäin suurihaittavaikutusten riski, ja siksi suonensisäistähuumeidenkäyttöä on syytä tarkastella erikseen huumeidenongelmakäytön ydinryhmänä.

Vain muutamat maat tarjoavat kansallisia tai paikallisiaarvioita huumeiden injektiokäytöstä niidenkansanterveydellisestä tärkeydestä huolimatta. Saatavillaolevat kansalliset arviot vaihtelevat yhdestä kuuteentapaukseen tuhatta 15–64-vuotiasta kohti, ja huumeideninjektiokäytön levinneisyydessä on suuria eroja maidenvälillä (107). Luxemburg ilmoittaa korkeimman kansallisen

63

(108) Ks. kaavio PDU-5 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(109) Ks. kaavio PDU-3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(110) Ks. taulukko TDI-24 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Hoidontarvetta koskevat tiedot

Kaikista hoitopyynnöistä 60 prosenttia esitetään opiaattientakia – joskin monissa tapauksissa päähuumetta ei kirjata– ja yli puolet (54 %) näistä opiaattiasiakkaista oninjektiokäyttäjiä ja 10 prosentin käyttötapa on tuntematon.Lisäksi noin 10 prosenttia uusista asiakkaista ilmoittaaopiaatit toissijaisiksi huumeiksi (110).

Opiaatit (pääasiallisesti heroiini) ovat monissa maissaedelleen pääasiallisia huumeita, joiden takia asiakkaathakeutuvat hoitoon, mutta maiden välillä onhuomattavia eroja. EU:n jäsenvaltiot ja hakijamaatvoidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään sen mukaan,kuinka suurella osalla hoitoon hakeutujista onheroiiniongelmia:

• alle 40 prosenttia – Tšekki, Alankomaat, Puola, Suomi,Ruotsi,

arvion huumeiden injektiokäytöstä, joka on noin kuusitapausta tuhatta 15–64-vuotiasta kohti, ja Kreikkailmoittaa alhaisimman arvion, joka on vain vähän yli yksitapaus tuhatta kohti. Vaikka huumeiden injektiokäytönlevinneisyyttä koskevia arvioita on vähän, sen on osoitettukasvaneen Norjassa vuoden 1999 jälkeen, kun taasPortugalissa erilaiset arviointimenetelmät tuovat esiinerilaisia suuntauksia (108).

Analyyseissä, joita on tehty injektiokäytön levinneisyydestähoitoon hakeutuneiden heroiinin käyttäjien keskuudessa,on havaittu selviä eroja maiden välillä ja vaihteleviasuuntauksia (109). Joissakin maissa (Espanja, Alankomaat jaPortugali) suhteellisen pieni osa heroiinin käyttäjistä oninjektiokäyttäjiä, kun taas useimmissa muissa maissaheroiinin injektiokäyttö on edelleen vallitseva käytäntö.Silti useimmissa uusissa jäsenvaltioissa – ainakin niissä,joista saatiin tietoja – lähes kaikki hoitoon hakeutuneetheroiinin käyttäjät ovat injektiokäyttäjiä.

64

Kaavio 13: Kansalliset ja paikalliset arviot huumeiden ongelmakäytön levinneisyydestä vuosina 1999–2003 (tapaukset tuhatta

15–64-vuotiasta kohti)

Huom. Musta neliö = kansalliset otokset; sininen kolmio = paikalliset/alueelliset otokset.Kohderyhmissä voi olla pientä vaihtelua erilaisten menetelmien ja tietolähteiden takia, joten vertailuja on tehtävä varoen. Lisätietoja esitetään vuoden 2005Tilastotiedotteen taulukoissa PDU-1, PDU-2 ja PDU-3. Levinneisyyttä koskevien paikallisten arvioiden kokonaiskuvaan vaikuttaa tutkimusten saatavuus ja tekopaikka.Paikalliset arviot voivat kuitenkin antaa viitteitä siitä, että levinneisyys on tietyissä kaupungeissa tai tietyillä alueilla erilainen kuin koko maassa.

Lähde: Kansalliset seurantakeskukset. Ks. myös EMCDDA (2003).

0

5

10

15

20

25

30

35

Tšek

ki

Tans

ka

Saks

a

Krei

kka

Espa

nja

Rans

ka

Irlan

ti

Italia

Latv

ia

Luxe

mbu

rg

Unk

ari

Ala

nkom

aat

Itäva

lta

Puol

a

Portu

gali

Slov

enia

Suom

i

Ruot

si

Yhdi

styny

t ku

ning

asku

nta

Tapa

ukse

t tuh

anne

sta h

enki

löstä

(111) Ks. taulukko TDI-5 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (112) Ks. taulukko TDI-3 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(113) Ks. taulukko TDI-22 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(114) Ks. taulukko TDI-10 (osa iii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(115) Ks. taulukko TDI-11 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(116) Ks. taulukko TDI-18 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. Ainoastaan Saksa ilmoittaa, että 70 prosenttia uusista asiakkaista on käyttänyt opiaattejasatunnaisesti tai ei ole käyttänyt niitä viimeisen kuukauden aikana.(117) Tämä koskee vain maita, joista tietoja on saatu.(118) Ks. taulukko TDI-17 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(119) Ks. taulukko TDI-25 (osa ii) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. Ks. myös buprenorfiinia käsittelevä erityiskysymys. Jokainen asiakas voi ilmoittaa enintäänneljä toissijaista huumetta.

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

• 50–70 prosenttia – Tanska, Saksa, Espanja, Irlanti,Kypros, Latvia, Slovakia, Romania,

• yli 70 prosenttia – Ranska, Kreikka, Italia, Liettua,Luxemburg, Malta, Slovenia, Yhdistynyt kuningaskunta,Bulgaria (111).

Hoidossa useita vuosia pysyvien opiaattiasiakkaidenmäärä on kasvussa, kun taas opiaattien takia hoitoonhakeutuvien uusien asiakkaiden määrä on laskussa(Reitoxin kansalliset raportit, 2004; Drug Misuse ResearchDivision, 2004). Joidenkin maiden osalta voidaanselvittää, miten heroiinin käyttö on kehittynyt hoitoonhakeutuvien uusien asiakkaiden keskuudessa ajanjaksolla1996–2003, ja se on yleisesti ottaen vähentynyt hoitoonhakeutuvien henkilöiden absoluuttisissa määrissämitattuna.

Opiaattien takia hoitoon hakeutuvien osuus uusistaasiakkaista on vähentynyt selvästi, mikä johtuu siitä, ettäpääasiallisesti muiden huumeiden aiheuttamistaongelmista kärsivien asiakkaiden määrä on kasvanut.Tämä puolestaan saattaa johtua siitä, että jotkutopiaattiasiakkaat ovat siirtyneet heroiinista kokaiiniin(Ouwehand et al., 2004), että hoitojärjestelmäneriyttäminen on tehnyt hoitoon hakeutumisesta helpompaamuiden huumeiden ongelmakäyttäjille tai että uusiaongelmakäyttäjiä on ilmaantunut entistä vähemmän(Alankomaiden kansallinen raportti).

Suuntauksessa on viimeisten 10 vuoden aikana ilmennyteroja maiden välillä siten, että heroiiniasiakkaiden määräon vähentynyt voimakkaasti Tanskassa, Saksassa,Alankomaissa, Slovakiassa ja Suomessa, mutta se onkasvanut jonkin verran Bulgariassa ja Yhdistyneessäkuningaskunnassa (112).

Avohoitokeskusten uusia asiakkaita koskevien tietojenanalyysi mahdollistaa opiaattien käyttäjien tarkemmanprofiloinnin. Pääasiallisesti opiaattien käytön takia hoitoonhakeutuvissa uusissa asiakkaissa on 2,8 miestä jokaistanaista kohti. Sukupuolten välinen suhdeluku kuitenkinvaihtelee maittain 5/1:stä 2/1:een, lukuun ottamattaKyprosta, jossa suhdeluku on erittäin korkea (11/1), jaRuotsia, jossa se on hyvin alhainen (0,9/1) siten, ettäopiaattien käyttäjissä on enemmän naisia kuin miehiä (113).

Suurin osa opiaattien käyttäjistä on 20–34-vuotiaita, ja30–39-vuotiaiden ikäryhmässä yli puolet asiakkaista

hakeutuu hoitoon opiaattien käytön takia.Opiaattiasiakkaat ovat ikääntymässä, esimerkiksiAlankomaissa noin 40 prosenttia uusistaopiaattiasiakkaista on yli 40-vuotiaita. Poikkeuksina ovatRomania ja Slovenia, joissa on myös erittäin nuoria(15–19-vuotiaita) opiaattiasiakkaita (114).

Useimmat opiaattiasiakkaat ilmoittavat käyttäneensäopiaatteja ensimmäisen kerran 15–24-vuotiaana, ja noin50 prosenttia asiakkaista on käyttänyt näitä huumeitaensimmäisen kerran alle 20-vuotiaana (115). Kun käytönaloittamisen ikää verrataan hoidon aloittamisen ikään,ilmenee, että ensimmäisestä käyttökerrasta ehtii kuluayleensä 5–10 vuotta ennen ensimmäistä hoitoonhakeutumista. Opiaattien käytön aloittamiseen nuorenaliittyy usein monenlaisia käyttäytymisongelmia jasosiaalista syrjäytymistä (Yhdistyneen kuningaskunnankansallinen raportti).

Useimmissa maissa 60–90 prosenttia opiaattiasiakkaistakäyttää opiaatteja päivittäin, kun taas osa asiakkaista eiole käyttänyt opiaatteja viimeisen kuukauden aikana tai onkäyttänyt niitä vain satunnaisesti. Tämä selittyytodennäköisesti sillä, että asiakkaat ovat lopettaneethuumeen käytön ennen hoidon aloittamista (116).

Asiakkaista 40 prosenttia käyttää huumettasuonensisäisesti ja 40 prosenttia polttaa tai nuuskaa sitä.Käyttötavoissa on eroja vanhoissa ja uusissajäsenvaltioissa (117) (kaavio 14) siten, että opiaattieninjektiokäyttäjien osuus on yli 60 prosenttia uusissajäsenvaltioissa ja alle 60 prosenttia vanhoissajäsenvaltioissa (paitsi Suomessa, jossa opiaattieninjektiokäyttäjien osuus asiakkaista on 78,4 prosenttia).Injektiokäyttäjien osuus opiaattiasiakkaista on alhaisinAlankomaissa (8,3 %) (118).

Monet uusista asiakkaista käyttävät opiaattien lisäksimuutakin huumausainetta, yleensä kannabista (47 %) taialkoholia (24 %). Maiden välillä on kuitenkin selviä eroja:Tšekissä ja Slovakiassa lähes puolet asiakkaista käyttääopiaattien lisäksi muita piristeitä kuin kokaiinia, Kreikassa18 prosenttia ja Maltalla 29 prosenttia asiakkaista käyttääopiaattien lisäksi heroiinia, Suomessa 37 prosenttiaopiaattien (lähinnä buprenorfiinin) käyttäjistä ilmoittaakäyttävänsä toissijaisesti hypnoottisia ja rauhoittaviaaineita (lähinnä bentsodiatsepiineja) (119).

65

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Uusien diagnosoitujen hiv-tapausten määrä on pysynytviime vuosina alhaisena EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa,paitsi Portugalissa. EU:n tasolla tehtävät vertailut ovatkuitenkin puutteellisia, koska joistakin maista, joissa aids-luvut ovat korkeat, ei ole vielä saatu hiv-tapauksia koskeviatietoja (Espanja ja Italia) tai niitä alkaa tulla vasta nyt(Ranska). Hiv-tapausten määrä oli Portugalissa hyvin

Huumeisiin liittyvät tartuntataudit

Hiv ja aids

Viimeaikaiset suuntaukset ilmoitetuissa hiv-tapauksissa

Itä-Euroopan laajojen epidemioiden jälkeen (ks. laatikko”Hiv ja aids Itä-Euroopassa”) hiv-epidemia on levinnytnopeasti huumeiden injektiokäyttäjien keskuudessa EU:nuusissa jäsenvaltioissa Baltiassa (EuroHIV, 2004). Uusiendiagnosoitujen tapausten määrä nousi Virossa ja Latviassahuippuunsa vuonna 2001 ja Latviassa vuonna 2002,mutta niiden määrä on romahtanut viime aikoina. Tämä ontyypillistä hiv-epidemioille huumeiden injektiokäyttäjienkeskuudessa. Se johtuu siitä, että suurimmassa riskissäoleva injektiokäyttäjien ydinryhmä saa tartunnan lyhyenajan sisällä, minkä jälkeen uusien tartuntojen määrälaskee tartunnalle alttiiden injektiokäyttäjien vähetessä javakiintuu tasolle, joka riippuu uusien riskialttiideninjektiokäyttäjien ilmaantumisen tiheydestä. Vähenemiseensaattaa kuitenkin vaikuttaa myös käyttäytymisenmuuttuminen, ja jos näin on, se saattaa olla osittainerityisten toimien tulosta (ks. ”Huumeisiin liittyvientartuntatautien ehkäisy”, s. 69).

66

Hiv ja aids Itä-Euroopassa

Immuunikatovirus (hiv) on levinnyt viimeaikoinavoimakkaana epidemiana injektiokäyttäjien keskuudessaVenäjällä ja Ukrainassa samoin kuin Baltian alueen EU-maissa. Vuonna 2001 huumeiden injektiokäyttöön liittyvienuusien diagnosoitujen tapausten määrä nousi huippuunsaVirossa (991 tapausta miljoonaa asukasta kohti) jaVenäjällä (333 tapausta miljoonaa asukasta kohti).Ukrainassa huippu saavutettiin kuitenkin jo aikaisemminvuonna 1997, jolloin luku nousi injektiokäyttöön liittyvientartuntojen epidemian seurauksena 126 tapaukseenmiljoonaa asukasta kohti. Uusien injektiokäyttöön liittyvienhiv-tapausten määrä laski sittemmin, mutta se on viimeaikoina kääntynyt jälleen kasvuun.

Aidsin esiintyvyys huumeiden injektiokäyttäjienkeskuudessa yleistyy nopeasti Latviassa ja Ukrainassa,mikä viittaa siihen, että antiretroviraalisen hoidonsaatavuus ja kattavuus ovat todennäköisesti riittämättömiä(ks. ”Erittäin tehokas antiretroviraalinen hoito WHO:nEuroopan aluetoimiston alueella”, s. 68).

Huumeiden injektiokäyttäjillä diagnosoidut hiv-tartunnat

tietyissä EU-maissa, Venäjällä ja Ukrainassa

raportointivuoden mukaan

Lähde: Euroopan aidsin epidemiologinen seurantakeskus (EuroHIV)(2004).

Viro

Latvia

Liettua

Venäjä

Ukraina

Tapa

ukse

t milj

oona

a as

ukas

ta k

ohti

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1 000

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

Kaavio 14: Opiaatteja suonensisäisesti käyttävien uusien

avohoitopotilaiden osuus kaikista uusista opiaattiasiakkaista

maittain vuonna 2003

Huom. Kaaviossa esitetään tiedot vain maista, joissa on opiaatteja päähuumeenakäyttäviä asiakkaita, ja/tai maista, jotka ovat toimittaneet tietoja.

Lähde: Reitoxin kansalliset raportit (2004).

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Alan

koma

at

Ruots

i

Tans

ka

Yhdi

styny

t kun

ingas

kunta

Saks

a

Kreik

ka

Bulga

ria

Slove

nia

Malt

a

T šek

ki

Slova

kia

Suom

i

Kypr

os

Latvi

a

Kesk

iarvo

%

(120) Ks. kaavio INF-3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(121) Portugalin ja Italian tiedot eivät koske yksinomaan huumeiden injektiokäyttäjiä, ja siten levinneisyys injektiokäyttäjien keskuudessa saatetaan esittääniissä liian alhaisena.(122) Ks. taulukot INF-1 ja INF-8 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (123) Ks. taulukko INF-8 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (124) Alle 25-vuotiaat huumeiden injektiokäyttäjät: Puolassa 33 % tartunnan saanutta 55:stä nuoresta injektiokäyttäjästä, ja Latviassa 20 % 107:stä.(125) Ks. taulukko INF-10 sekä kaaviot INF-4 ja INF-5 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (126) Ks. kaavio INF-16 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(127) Ks. kaaviot INF-26 ja INF-27 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(128) Ks kaavio INF-1 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

korkea vuonna 2003, jolloin niitä oli 88 tapaustamiljoonaa asukasta kohti, mutta määrä on kuitenkinlaskenut vuodesta 2000 (jolloin tapauksia oli245 miljoonaa asukasta kohti). Laskua on tulkittavavaroen, sillä Portugali alkoi ilmoittaa tietoja vasta vuonna2000.

Hiv:n levinneisyys

Tieto hiv:n levinneisyydestä injektiokäyttäjien keskuudessa(tartunnan saaneiden osuus injektiokäyttäjistä) on tärkeätäydennys hiv-tapauksia koskeviin tietoihin. Toistuvatlevinneisyystutkimukset ja diagnosointitestien tulostenrutiininomainen seuranta voivat tukea tapauksissahavaittuja suuntauksia ja tarjota yksityiskohtaista tietoatietyiltä alueilta ja ympäristöistä. Levinneisyystiedot ovatkuitenkin peräisin useista lähteistä, joita voi toisinaan ollavaikea verrata keskenään, ja niitä on siksi tulkittavavaroen.

Saatavilla olevat levinneisyystiedot pääosin vahvistavatilmoitettujen hiv-tapausten viimeaikaisen lisääntymisen.Esimerkiksi Latviassa levinneisyys kasvoi testattujeninjektiokäyttäjien kansallisissa otoksissa 1,5 prosentista(5/336) vuonna 1997 14 prosenttiin (302/2203) vuonna2001, ja sen jälkeen se laski 7 prosenttiin (65/987)vuonna 2003. Itävallassa, josta ei ole saatavilla tietojainjektiokäyttäjien hiv-tapauksista, hiv:n levinneisyyshuumekuolemien kansallisessa otoksessa osoittaa tiettyäkasvua 7 prosenttiin (11/163) vuonna 2003 vuoden 19981 prosentista (1/117), mutta luvut ovat pieniä, eikäsuuntaus ole tilastollisesti merkittävä.

Vuosina 2002 ja 2003 hiv:n levinneisyys huumeideninjektiokäyttäjien keskuudessa – pääasiallisesti niiden,jotka olivat huumehoidossa – vaihteli voimakkaasti maidensisällä ja maiden välillä. Se vaihteli 0 prosentistaBulgariassa, Unkarissa, Sloveniassa ja Slovakiassa aina37,5 prosenttiin (54/144) yhdessä Italian kaupungissa(2003, Bolzano – hoidossa ja vankilassa olevatkäyttäjät) (120). Korkein levinneisyys kansallisessa otoksessa(yli 10 % vuonna 2002–2003) löytyi Italiasta, Latviasta jaPortugalista (121). Espanjan tiedot vuodelta 2001 viittaavaterittäin korkeaan levinneisyyteen, mutta tuoreempia tietojaei ole saatavilla (122). Korkeimman levinneisyydenalueellisissa ja paikallisissa otoksissa (yli 20 % vuonna2002–2003) ilmoittivat Espanja, Italia, Latvia ja

Puola (123), mutta tietoja ei ole saatu joistakin maista jajoiltakin alueilta, joilla levinneisyys on ollut korkeaedellisinä vuosina. Latviassa ja Puolassa tehdyt paikallisettutkimukset viittaavat siihen, että hiv on levinnyt hiljattain,sillä levinneisyys on erittäin korkea nuorteninjektiokäyttäjien keskuudessa (124). Puolan tutkimuksenosalta tämän hiljattaisen leviämisen vahvistaa tartunnanhavaitseminen 23 prosentilla 127 uudestainjektiokäyttäjästä (125).

Myös levinneisyyden aikasuuntauksissa on eroja maidenvälillä. Vaikka Baltiassa onkin ilmennyt hiljattainepidemioita, huumeiden injektiokäyttäjien otoksiinperustuvat hiv:n levinneisyystiedot viittaavat siihen, ettälevinneisyys on vähentynyt 1990-luvun puolivälistä lähtienjoissakin maissa, joissa se on ollut kaikkein korkein(Espanja, Ranska ja Italia), ja se on viime vuosinavakiintunut (126). Jos levinneisyys on korkea ja vakiintunut,tartunnat todennäköisesti jatkuvat. Uusia huumeideninjektiokäyttäjiä koskevat tiedot viittaavat siihen, ettätartunnat ovat jatkuneet ja jopa lisääntyneet Espanjassavuosina 1999–2000. Joissakin muissa maissa (Ranska2001–2003, Portugali 1999–2000) uusia ja nuoriainjektiokäyttäjiä koskevat paikalliset ja alueelliset tiedotviittaavat siihen, että tartunnat ovat lisääntyneet jossakinmäärin, mutta otokset ovat liian pieniä, jotta suuntauksetvoisivat olla tilastollisesti merkittäviä (127). Toisaalta onsyytä tuoda esiin, että hiv:n levinneisyys huumeideninjektiokäyttäjien keskuudessa on monissa maissa pysynythyvin alhaisena vuosina 2002–2003. Hiv:n levinneisyysoli alle prosentin Tšekissä, Kreikassa (kansalliset tiedot),Unkarissa, Sloveniassa, Slovakiassa, Suomessa,Romaniassa (tiedot vain vuodelta 2001), Bulgariassa jaNorjassa (tiedot Oslon osalta). Joissakin näistä maista(esim. Unkarissa), sekä hiv:n levinneisyys että C-hepatiitinlevinneisyys ovat alhaisimpia EU:ssa, jolloininjektiotartunnan riski on pienempi (ks. jäljempänä kohta”B-hepatiitti ja C-hepatiitti”).

Aidsin esiintyvyys

Latviassa huumeiden injektiokäyttöön liittyvän aidsinesiintyvyys kasvoi 0 tapauksesta vuonna 1997 arviolta19 tapaukseen miljoonaa asukasta kohti sekä vuonna2002 että vuonna 2003 (128). EU-maista korkein esiintyvyyson kuitenkin edelleen Portugalissa, jossa tapauksia on

67

(129) Ks. kaavio INF-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (130) Ks. taulukot INF-2 ja INF-11 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(131) Ks. kaavio INF-21 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa ja Matheï et al., 2005.(132) Ks. taulukko INF-12 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(133) Ks. taulukko INF-13 sekä kaaviot INF-7 ja INF-8 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

vaihtelua (130). Huumeiden injektiokäyttäjien otoksissa onlevinneisyydeksi vuonna 2002–2003 ilmoitettu yli60 prosenttia Belgiassa, Virossa, Kreikassa, Italiassa,Puolassa, Portugalissa ja Norjassa, kun taas Belgia, Tšekki,Kreikka, Unkari, Itävalta, Slovenia, Slovakia, Suomi jaYhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat levinneisyydeksiotoksissa alle 40 prosenttia (kaavio 16) (131).

Nuoria injektiokäyttäjiä (alle 25-vuotiaat) koskevialevinneisyystietoja on saatavilla vain muutamasta maasta,ja joissakin tapauksissa otokset ovat pieniä. Saatavillaolevien tietojen perusteella levinneisyys nuorteninjektiokäyttäjien keskuudessa oli vuonna 2002–2003korkein (yli 40 %) Kreikan, Itävallan ja Puolan otoksissa jaalhaisin (alle 20 %) Unkarin, Slovenian, Suomen jaYhdistyneen kuningaskunnan otoksissa (132). Tiedot HCV:nlevinneisyydestä uusien injektiokäyttäjien keskuudessa(injektiokäyttö kestänyt alle kaksi vuotta) ovat vielärajallisempia, mutta vuodelta 2002–2003 saatavillaolevien tietojen perusteella levinneisyys on korkein (yli40 %) Belgian ja Puolan otoksissa ja alhaisin (alle 20 %)Tšekin, Kreikan ja Slovenian otoksissa (133). C-hepatiitin

33 miljoonaa asukasta kohti, joskin luku on ollut laskussavuodesta 1999 lähtien. Huumeiden injektiokäytöstäjohtuvan aidsin esiintyvyys oli EU:ssa huipussaan 1990-luvun alussa, ja se on sittemmin vähentynyt.Esiintyvyys oli ennen korkein Espanjassa, jossa se olivuonna 1994 huipussaan 124 tapauksella miljoonaaasukasta kohti, mutta luku oli laskenut vuoteen 2003mennessä noin 16 tapaukseen miljoonaa asukasta kohti.

Aidsin esiintyvyys väheni 1990-luvun lopulla, kun käyttöönotettiin erittäin aktiivinen antiretroviraalinen hoito(HAART), joka ehkäisee aidsin kehittymistä hiv-tartunnansaaneilla henkilöillä (ks. HAARTia koskeva laatikko).Huumeiden injektiokäyttäjien kohdalla aidsinesiintyvyyden vähenemiseen ovat saattaneet vaikuttaamyös hiv:n ehkäisytoimet ja joissakin maissainjektiokäyttäjien määrän väheneminen (ks. ”Huumeideninjektiokäyttö”, s. 63).

Vuotuisista esiintyvyystiedoista ilmenee, että vuoteen 2002asti suurin osa uusista aids-tapauksista EU:ssa johtuihuumeiden injektiokäytöstä, mutta heteroseksuaalinenseksi on sittemmin ohittanut tämän tartuntatavan, mikäheijastaa edellisinä vuosina tapahtuneita muutoksia hiv:nepidemiologiassa (kaavio 15). Tartuntatavoissa voikuitenkin olla suuria eroja maiden välillä (129).

B-hepatiitti ja C-hepatiitti

C-hepatiittiviruksen (HCV) vasta-aineen levinneisyysinjektiokäyttäjillä on yleisesti ottaen erittäin korkea, joskinmaiden sisällä ja maiden välillä on voimakasta

68

Kaavio 15: Aids-tapaukset tartuntatavan ja diagnosointivuoden

mukaan (1987–2003) EU:ssa raportointiviiveiden johdosta

mukautettuina

Huom. Tiedot koskevat kolmea yleisintä tartuntatapaa ja tapauksia, joissatartuntatapaa ei ole ilmoitettu.HBM – homoseksuaaliset ja biseksuaaliset miehetIDU – huumeiden injektiokäyttäjätHC – heteroseksuaalinen kontaktiKaaviosta on jätetty pois Ranska ja Alankomaat (tietoja ei ole saatavillakoko ajanjaksolta) sekä Kypros (tietoja ei ole saatavilla).

Lähde: EuroHIV; 31. joulukuuta 2003 mennessä ilmoitetut tiedot.

0

2 000

4 000

6 000

8 000

10 000

1987

1989

1991

1993

1995

1997

1999

2001

2003

1988

1990

1992

1994

1996

1998

2000

2002

Diagnosointivuosi

HBM IDU HC Tartuntatapaa ei ole ilmoitettu

Aid

s-tap

auks

et

Erittäin tehokas antiretroviraalinen hoito WHO:nEuroopan aluetoimiston alueella

WHO:n arviot erittäin tehokkaan antiretroviraalisen hoidon(HAART) kattavuudesta viittaavat siihen, että EU:ssa jasuurimmassa osassa Keski-Eurooppaa yli 75 prosenttiahoitoa tarvitsevista henkilöistä voi saada HAART-hoitoa.

Baltian maissa kattavuus arvioidaan kuitenkin ”huonoksi”Virossa ja Liettuassa (25–50 %) ja ”erittäin huonoksi”Latviassa (alle 25 %). Kattavuus on arvioiden mukaan”erittäin huono” useimmissa Itä-Euroopan maissa.

Kattavuudesta ei ole saatavilla arvioita huumeideninjektiokäyttäjien osalta, mutta tutkimukset ovat osoittaneet,että huumeiden injektiokäyttäjillä on usein heikommatmahdollisuudet saada HAART-hoitoa kuin henkilöillä, jotkaovat saaneet tartunnan muulla tavoin.

Lähde: WHO:n Euroopan aluetoimisto, Health for All Database(www.euro.who.int/hfadb) (tiedot saatu 8. maaliskuuta 2005).

(134) Ks. taulukot INF-3, INF-14 ja INF-15 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (135) Ks. kaaviot INF-9, INF-10, INF-22 ja INF-23 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(136) Ks. kaavio INF-14 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

ilmoitustiedot vuosilta 1992–2003 viittaavat siihen, ettätietoja toimittaneissa maissa suurin osa ilmoitetuista C-hepatiittitapauksista on havaittu huumeideninjektiokäyttäjillä (ilmoitukset rajoittuvat pääasiallisestidiagnosoituihin akuutteihin infektioihin) (kaavio 17).

Myös B-hepatiittiviruksen (HBV) markkerien levinneisyysvaihtelee voimakkaasti maiden sisällä ja maidenvälillä (134). Kattavimmat tiedot koskevat anti-HBc:tä, jokaosoittaa aiemman tartunnan ja – negatiivisen testituloksensaaneilla – rokotuksen mahdollisuuden. Vuonna2002–2003 huumeiden injektiokäyttäjien otoksia, joissalevinneisyys oli yli 60 prosenttia, ilmoittivat Belgia, Viroja Italia, kun taas otoksia, joissa levinneisyys oli alle30 prosenttia, ilmoittivat Belgia, Espanja, Italia, Itävalta,Portugali, Slovenia, Slovakia ja Yhdistynytkuningaskunta (135). B-hepatiitin ilmoitustiedot vuosilta

1992–2003 viittaavat siihen, että tietoja toimittaneissamaissa huumeiden injektiokäyttäjien osuus onkasvanut (136). Pohjoismaissa suurin osa ilmoitetuistaakuuteista B-hepatiittitapauksista on havaittu huumeideninjektiokäyttäjillä, ja useissa maissa B-hepatiittiepidemiatovat ilmenneet samaan aikaan, kun injektiokäyttö onlisääntynyt (Blystad et al., 2005).

Muista huumeisiin liittyvistä tartuntataudeista esitetäänlyhyt katsaus vuoden 2004 vuosiraportissa(http://ar2004.emcdda.eu.int/fi/page074-fi.html).

Huumeisiin liittyvien tartuntatautien ehkäisy

Jäsenvaltioiden kansallisissa politiikoissa on eroja niidenhuumetilanteen ja poliittisen tilanteen mukaan, muttaEuroopan tasolla on voimistumassa yksimielisyyskeskeisistä toimista, joilla hiv:tä ja muita tartuntatauteja

69

Kaavio 16: Kansalliset ja paikalliset arviot HCV:n levinneisyydestä huumeiden injektiokäyttäjien keskuudessa vuosina 2002 ja 2003

Huom. Musta neliö = kansalliset otokset; sininen kolmio = paikalliset/alueelliset otokset.Maiden välisiä eroja on tulkittava varoen, koska ympäristöissä ja/tai tutkimusmenetelmissä on vaihtelua. Kansallisissa otantastrategioissa on eroja.Espanjan ja Portugalin lukuihin ja osaan Tšekin luvuista sisältyy muita kuin injektiokäyttäjiä, minkä takia levinneisyys injektiokäyttäjien keskuudessa saattaa ollaaliarvioitu (muiden kuin injektiokäyttäjien osuus otoksissa ei ole tiedossa).Tiedot Portugalista, Sloveniasta ja Slovakiasta rajoittuvat HCV:n levinneisyyteen hoidossa olevien injektiokäyttäjien keskuudessa, eivätkä ne välttämättä kuvastaHCV:n levinneisyyttä niiden injektiokäyttäjien keskuudessa, jotka eivät ole hoidossa.

Lähteet: Reitoxin kansalliset seurantakeskukset (2004). Ensisijaiset lähteet, tarkemmat tutkimustiedot ja vuotta 2002 edeltävät tiedot esitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteentaulukossa INF-11.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

%

Belg

ia

T šek

ki

Viro

Krei

kka

Italia

Unk

ari

Itäva

lta

Puol

a

Portu

gali

Slov

enia

Suom

i

Yhdi

styny

t ku

ning

asku

nta

Nor

ja

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

ruiskujen vaihto-ohjelmia on käynnissä Bulgariassa,Romaniassa ja Norjassa sekä kaikissa EU-maissa paitsiKyproksella, jossa steriilejä välineitä on kuitenkinsaatavilla ilmaiseksi apteekeista ja virallista neulojen jaruiskujen vaihto-ohjelmaa harkitaan (138). Sen jälkeen, kuntällainen ohjelma on käynnistetty jossakin maassa,vaihtopisteiden maantieteellinen kattavuus yleensä leviäävähitellen. Monissa maissa on nyt saavutettu täydellinenmaantieteellinen kattavuus, ja apteekit ovat monissamaissa ratkaisevan tärkeitä kumppaneita. Ruotsissa maaneteläosassa vuonna 1986 käynnistetyt kaksi ohjelmaa ovatkuitenkin edelleen ainoat, ja Kreikassa neulojen jaruiskujen vaihto-ohjelmia on rajoitetusti ja ainoastaanAteenassa (139).

Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmat ovat EU-maissa jaNorjassa yleensä tiukasti sidoksissa matalan kynnyksenhuumeneuvontakeskusten työhön (ks. laatikko ”Palvelujensaatavuuden parantaminen”), kenttätyöhön jaasunnottomien auttamiseen. Palvelut, joihin tulemisenkynnys on matala, onnistuvat tavoittamaan aktiivistenhuumeidenkäyttäjien näkymättömiä ryhmiä, ja siksi nevoivat olla tärkeä lähtökohta yhteyden saannissa,ehkäisevässä työssä, valistuksessa ja neuvonnassa sekähoitoon ohjaamisessa. Yhä laajemmin ollaan myös

voidaan torjua tehokkaasti huumeiden injektiokäyttäjienkeskuudessa (137). Asianmukaisia keinoja ovat muunmuassa huumehoitoon pääsyn helpottaminen (WHO,2005), matalan kynnyksen palvelujen kehittäminen sekästeriilien välineiden ja koulutusohjelmien tarjoaminen.Maiden välillä on kuitenkin eroja näiden palvelujenpainotuksessa. On erityisen tärkeää, että opiaattieninjektiokäyttäjille olisi tarjolla riittävästi suun kauttanautittavien lääkkeiden muodossa annettavaakorvaushoitoa, sillä se vähentää merkittävästi sellaistahuumeisiin liittyvää käyttäytymistä, jossa hiv-tartunnan riskion korkea (Gowing et al., 2005; Sullivan et al., 2005).

Neulojen ja ruiskujen saatavuus

Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmat käynnistyivätEuroopan unionissa 1980-luvun puolivälissä välittömänävastauksena hiv-epidemian uhkaan injektiokäyttäjienkeskuudessa, ja ne levisivät nopeasti 1990-luvulla(kaavio 18). Julkisin varoin rahoitettuja ohjelmia olivuonna 1993 jo yli puolessa EU:n nykyisistä25 jäsenvaltiosta ja Norjassa. Tänä päivänä neulojen ja

70

Kaavio 17: Ilmoitetut C-hepatiittitapaukset, injektiokäyttöön

liittyvien tapausten osuus vuosina 1992–2003

(1) Tiedot eivät ole kansallisia.Huom. A: akuutit tapaukset; AC: akuutit ja krooniset tapaukset; C: krooniset

tapaukset.Lähteet: Reitoxin kansalliset seurantakeskukset.

Saksa ACSuomi ACYhdistynyt kuningaskunta, Skotlanti (1) C

Viro ARuotsi ACYhdistynyt kuningaskunta, Lothian (1)

Luxemburg ACYhdistynyt kuningaskunta, Englanti ja Wales (1) ACYhdistynyt kuningaskunta, Glasgow ja sen lähialueet (1)

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100%

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

Kaavio 18: Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmien

täytäntöönpano 23 EU-maassa, Norjassa ja Bulgariassa

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004).

Mai

den

koko

nais

mää

rä

0

5

10

15

20

25

30

Ensimmäinen vaihto-ohjelma Ensimmäinen julkisin varoin rahoitettu vaihto-ohjelma

1983

1985

1987

1989

1991

1993

1995

1997

1999

2001

1984

1986

1988

1990

1992

1994

1996

1998

2000

(137) Kahdessa hiljattain pidetyssä konferenssissa Euroopan hallitusten edustajat ovat lujittaneet yhteistyötään hiv:n/aidsin torjumiseksi ja määritelleettoimenpiteitä, joilla vahvistetaan toimintaa tällä alalla (Dublinin julkilausuma, helmikuu 2004, ja Vilnan julkilausuma, syyskuu 2004). Kaikki hiv:tä/aidsiakoskevat EU:n keskeiset asiakirjat löytyvät Euroopan komission kansanterveyttä koskevalta verkkosivustolta(http://europa.eu.int/comm/health/ph_threats/com/aids/keydocs_aids_en.htm).(138) Ks. taulukko NSP-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(139) Ks. ”Needle and syringe availability” vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

(140) Ks. EMCDDA:n verkkosivustolla esitettävä katsaus tartuntatautien vastaisiin kansallisiin toimiin (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=10212).(141) Ks. luettelo keskeisimmistä katsauksista EMCDDA:n verkkosivustolla (http://emcdda.eu.int/?nnodeid=5777).(142) EMCDDA:n verkkosivustolta on saatavissa lisätietoja hepatiitista (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=10192).(143) 14. maailmanlaajuisen neuvoa-antavan ryhmän raportti: laajennettu rokotusohjelma, 14.–18. lokakuuta 1991, Antalya, Turkki, jolle Maailmanterveyskokous antoi tukensa vuonna 1992.

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

tunnustamassa matalan kynnyksen palvelujen merkityssellaisten yhteisön jäsenten perusterveydenhuollossa,tartuntatautien seulonnassa, rokottamisessa jaantiviraalisessa hoidossa, joiden on jostakin syystävaikeampi hakea virallisempia terveydenhuoltopalveluja.

Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmat ovat 16 EU-maassaja Norjassa tärkein lähestymistapa tartuntatautienehkäisemiseen huumeidenkäyttäjien keskuudessa, ja neovat yleinen lähestymistapa kuudessa muussa maassa.Lisäksi näitä ohjelmia pidetään kahdessa kolmasosassaEU-maista ensisijaisena poliittisena toimenpiteenätartuntatautien ehkäisemiseksi huumeidenkäyttäjienkeskuudessa (140).

Todisteita neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmientehokkuudesta

Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmien tehokkuutta hiv:n jaaidsin vähentämisessä injektiokäyttäjien keskuudessa ontutkittu tieteellisesti 1980-luvulta lähtien (141). WHO:nvuonna 2004 julkaisemassa kirjallisuuskatsauksessatodetaan, että on olemassa vakuuttavia todisteita siitä, ettästeriilien injektiovälineiden saatavuuden ja käytönlisääminen huumeiden injektiokäyttäjien keskuudessavähentää hiv-tartuntoja huomattavasti, eikä mistäänmerkittävästä tahattomasta seurauksesta ole mitäännäyttöä (WHO, 2004). Katsauksessa kuitenkin todetaanmyös, etteivät neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmatyksinään riitä hiv-tartuntojen hillitsemiseeninjektiokäyttäjien keskuudessa, vaan näitä ohjelmia ontuettava erilaisilla täydentävillä toimenpiteillä, jottainjektiokäyttäjien hiv-tartuntoja voitaisiin vähentää.Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmienkustannustehokkuutta tarkastelleet de Wit ja Bos (2004)toteavat, että nämä ohjelmat vaikuttavat olevankustannustehokkaita hiv:n leviämisen ehkäisyssä ja niilläon hiv:n vähenemisen lisäksi muitakin huomattavia etuja,kuten huumeidenkäyttäjien vaikeasti tavoitettavanväestöryhmän saattaminen yhteyteen terveys- jasosiaalipalvelujen kanssa.

Hepatiitin ehkäiseminen

Huumeiden injektiokäyttäjien riski saada HBV- tai HCV-tartunta on suuri, ja 50–80 prosenttiahuumeidenkäyttäjistä saa tartunnan viiden vuodenkuluessa injektiokäytön aloittamisesta. Tartunta voi johtaakroonisiin infektioihin, jotka voivat vahingoittaa maksaa jalopulta tuhota sen (EMCDDA, 2004b). C-hepatiittiavastaan ei ole rokotetta, mutta B-hepatiittia voidaanehkäistä tehokkaasti rokotteella (142).

Useat EU-maat ovat sisällyttäneet tai palauttaneet B-hepatiitin kansallisiin rokotusohjelmiinsa viimeisten10 vuoden aikana, ja B-hepatiittirokotus on nykyään osalasten rutiininomaista rokotusta useimmissa EU-maissa.Tähän mennessä vain Tanska, Alankomaat, Ruotsi,Yhdistynyt kuningaskunta ja Norja eivät ole noudattaneetWHO:n suositusta (143).

Kaikkien merkittävien riskiväestöjen sisällyttämiseenrokotusohjelmiin menee vielä vuosikymmeniä, muttahuumeidenkäyttäjille kohdennettuja rokotusohjelmia on jouseimmissa EU-maissa ja Norjassa. Kohdeväestöjentavoittamiseksi rokotuksia tarjotaan huumeidenkäyttäjille

71

Palvelujen saatavuuden parantaminen

Termillä ”matala kynnys” tarkoitetaan ympäristöä, jokahelpottaa huumeidenkäyttäjien mahdollisuutta käyttääsosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja. Palvelujen käytönkynnyksen madaltamiseksi keskuksia perustetaan erityisiinpaikkoihin ja niiden aukioloajat mukautetaan asiakkaidentarpeisiin siten, että ne ovat auki myös myöhään illalla taiyöllä. Matalan kynnyksen keskukset tarjoavat useinpalvelujaan myös kenttätyöntekijöiden välityksellä.Keskusten palvelujen käyttö edellyttää vain vähänbyrokratiaa, se on usein maksutonta, eikä asiakkailtavaadita päihteettömyyttä tai päihteiden käytönlopettamista. Keskusten kohderyhmänä ovat nykyisetkäyttäjät, jotka eivät ole koskaan olleet yhteydessä muihinhuume- tai terveydenhuoltopalveluihin tai jotka ovatlakanneet olemasta yhteydessä niihin. Palvelujen kohteenaovat huumeidenkäyttäjien ”vaikeasti tavoitettavat” ryhmätja erityiset riskiryhmät mutta myös kokeilukäyttäjät (joillevoidaan tarjota palveluja esimerkiksi yökerhoissa, diskoissatai muissa juhlaympäristöissä). Matalan kynnyksenpalveluja voidaan tarjota keskuksissa, palvelupisteissä jakentällä liikkuvilla terveysasemilla sekä yömajoissa. Näilläkeskuksilla on helpon lähestyttävyytensä takia tärkeä roolikattavassa hoitojärjestelmässä, sillä ne tavoittavathuumeidenkäyttäjien ”näkymättömiä” tai ”vaikeastitavoitettavia” ryhmiä. Sen lisäksi että ne kannustavathuumeidenkäyttäjiä hakeutumaan hoitoon ja ohjaavat heitähoitoon, ne tarjoavat usein ”selviytymispalveluja”, kutenruokaa, vaatteita, yösijan, steriilejä injektiovälineitä jalääkintäapua. Ne ovat keskeisiä terveyttä edistävän tiedonsekä turvallista käyttöä koskevan tiedon ja taidonlevittämisessä huumeiden kokeilukäyttäjille sekä huumeistariippuvaisille tai huumeiden ongelmakäyttäjille. Netarjoavat myös yhä useammin hoitopalveluja.

(144) Ks. B-hepatiitin rokotustaulukko (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=10192).(145) ”Consultant study on hepatitis C treatment guidelines for injecting drug users” (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=5826).(146) Tämä on EMCDDA:n kansallisten asiantuntijoiden ryhmän sopima määritelmä, ks. metodologiset huomautukset ”Drug-related death EMCDDA definition”vuoden 2005 Tilastotiedotteessa ja ”DRD Standard protocol, version 3.0” (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1419). Useimmissa maissa on kansallinenmääritelmä, joka on sama tai samankaltainen kuin EMCDDA:n määritelmä, joskin jotkin maat sisällyttävät huumekuolemiin sellaiset kuolemat, jotkaaiheutuvat psykoaktiivisista lääkkeistä tai joihin ei liity yliannostusta ja jotka muodostavat yleensä vain pienen osan kaikista huumekuolemista (ks. ”Nationaldefinitions of drug-related deaths” vuoden 2005 Tilastotiedotteessa). (147) Ks. taulukko DRD-1 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(148) Ks. taulukot DRD-2 ja DRD-3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(149) Aidsia koskeva luku viittaa WHO:n Euroopan aluetoimiston läntiseen alueeseen, ja se sisältää kuolemantapaukset useissa EU:n ulkopuolisissa maissa,kuten Sveitsissä, Islannissa ja Israelissa.(150) Ks. kaavio DRD-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

eli näitä kuolemia oli kyseisellä ajanjaksolla yhteensä yli100 000. Lukuja voidaan pitää vähimmäisarvioina, sillätodennäköisesti osa kuolemista jää useimmissa maissakirjaamatta.

Opiaattien yliannostus on yksi Euroopan nuortenyleisimmistä kuolinsyistä etenkin kaupungeissa asuvienmiesten keskuudessa (EMCDDA, 2004c). Yliannostus onnykyään myös opiaattien käyttäjien yleisin kuolinsyy kokoEuroopassa, esimerkiksi vuonna 2001 EU:n15 jäsenvaltiota ilmoitti 8 347 injektiokäyttäjän kuolleenhuumeisiin, kun taas aidsiin heitä kuoli 1 633 (EuroHIV,2004) (149), joskaan ei pidä unohtaa hiv-tartuntojenkustannuksia ja mahdollisia pitkän aikavälin ongelmia.

Suurin osa yliannostukseen kuolleista huumeidenkäyttäjistäon miehiä, joiden osuus kaikista tapauksista on60–100 prosenttia, ja useimmissa maissa heidänosuutensa vaihtelee 75:stä 90 prosenttiin. Useimmatyliannostuksen uhrit ovat 20–40-vuotiaita, ja heidän keski-ikänsä on noin 35 (vaihteluväli 22–45 vuotta). Keski-ikäon alhaisin useissa uusissa jäsenvaltioissa jaehdokasvaltioissa (Viro, Latvia, Liettua ja Romania), joistamonessa alle 25-vuotiaiden yliannostuksen uhrien osuus onmelko korkea, mikä saattaa viitata siihen, että heroiininkäyttäjät ovat näissä maissa nuorempia kuin muualla (150).

Metadonikuolemat

Useat maat ilmoittivat vuoden 2004 Reitoxin kansallisissaraporteissa, että huomattavassa osassa huumekuolemistahavaittiin metadonia. Tieto on toimitettu kansallisenterminologian mukaisesti, ja joissakin tapauksissa onvaikea arvioida, mikä metadonin tarkka merkitys on ollutkuolemassa. Jotkin tapaukset ovat todellisiametadonimyrkytyksiä, mutta toisissa tapauksissa ainetta onvain havaittu. Tanska ilmoitti, että metadonia havaittiin49 prosentissa huumekuolemista (97 tapausta 198:sta, janiistä 64 tapaukseen liittyi vain metadonia). Saksa ilmoitti,että 23 prosenttiin tapauksista liittyi”korvaushoitolääkkeitä”, ja näistä 3 prosenttia johtuiyksinomaan tällaisista aineista (55 tapausta) ja20 prosenttiin liittyi myös alkoholia ja huumausaineita(354 tapausta), kun vuonna 2002 näiden tapausten osuus

helposti lähestyttävissä yhteyspisteissä ja yhä useamminmyös vankiloissa (144).

B-hepatiitin rokotuskampanjat yhdistetään usein A-hepatiitin rokotukseen ja C-hepatiittia koskevaanneuvontaan, testaukseen ja hoitoon ohjaukseen. Vaikka C-hepatiitin hoitoa onkin tarjolla kaikissa maissa,huumeidenkäyttäjien saattaa olla käytännössä vaikeasaada sitä. Viralliset lääketieteelliset ohjeet ovat tärkeäapuväline C-hepatiitin hoidon tarjonnan ohjaamisessa, jaEMCDDA analysoi niitä vuonna 2003–2004 (145).Useimmissa ohjeissa suositellaan, että huumeidenkäyttäjiähoidettaisiin sen jälkeen, kun he ovat lopettaneethuumeidenkäytön, tai kun he ovat olleet suun kauttanautittavien lääkkeiden muodossa annettavassakorvaushoidossa kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen.Mitä uudemmat ohjeet ovat, sitä todennäköisemmin niissäotetaan huomioon tutkimukset, joissa on tuotu esiinhuumeidenkäyttäjien saama hyöty, jos hoitoa tarjoavathepatologien ja huumeidenkäyttöä tutkivienasiantuntijoiden monitieteelliset ryhmät. Kansallistenohjeiden viimeaikainen kehittyminen tulee todennäköisestilisäämään hoitovaihtoehtoja ja parantamaan tuloksiahuumeidenkäyttäjien kannalta.

Huumekuolemat

Heroiinikuolemat

Huumekuolemilla tarkoitetaan tässä kohdassa kuolemia,jotka johtuvat suoraan yhden tai usean huumeen käytöstäja jotka tapahtuvat yleensä pian aineen tai aineidenkäytön jälkeen. Näistä kuolemista käytetään nimityksiä”yliannostus”, ”myrkytys” tai ”huumeen aiheuttamakuolema” (146).

Opiaatit ovat EU:ssa osallisina useimmissa laittomienaineiden aiheuttamissa huumekuolemissa, joskin monissatapauksissa havaitaan toksikologisessa tutkimuksessa myösmuita aineita, erityisesti alkoholia, bentsodiatsepiineja jajoissakin maissa kokaiinia (147).

EU-maat ilmoittivat vuosina 1990–2002 joka vuosi7 000–9 000 yliannostuksen aiheuttamaa kuolemaa (148),

72

(151) Ks. kaavio DRD-7 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(152) Ks. kaavio DRD-8 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(153) Määrä ei sisällä Belgian ja Irlannin lukuja vuodelta 2002 (Irlannissa oli 88 tapausta vuonna 2001).

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

oli yhteensä 30 prosenttia (7 % yksin ja 23 % yhdistettynämuihin aineisiin). Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti418 tapausta, joissa ”mainittiin” metadoni, mutta se eitarkoita, että näillä olisi syysuhdetta. Muut maat ilmoittivatmetadonin olleen osallisena huumekuolemissa harvemmin:Ranska (8 tapausta, joissa oli metadonia yksin taiyhdistettynä muihin aineisiin), Itävalta (metadoniahavaittiin 10 prosentissa kuolemista), Portugali (metadoniahavaittiin 3 prosentissa tapauksista) ja Slovenia (neljämetadonin aiheuttamaa kuolemaa). Vuoden 2003 Reitoxinkansallisissa raporteissa myös Irlanti ja Norja ilmoittivatmetadonin liittyneen suureen määrään tapauksia.

Metadoni voi kaikkien muiden opiaattien tavoin ollamyrkyllinen aine, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, ettäkorvaushoito vähentää ohjelmaan osallistuvien riskiäkuolla yliannostukseen. Useissa tutkimuksissa on myösilmennyt, että kuolemat, joihin liittyy metadonia, johtuvattodennäköisemmin laittomasta kuin lääkärin määräämästäkäytöstä, ja toisissa tutkimuksissa on huomattu, että riski onkorkein metadonikorvaushoidon alkuvaiheessa. Nämätulokset osoittavat, että on tärkeää varmistaa korvaushoito-ohjelmien laatu.

Fentanyyli- ja buprenorfiinikuolemat

Baltian maat ovat viime vuosina ilmoittaneet joitakinkuolemantapauksia, joissa toksikologisessa tutkimuksessaon löydetty fentanyyliä, usein yhdessä heroiinin kanssa.Ruotsi ilmoitti kansallisessa raportissaan, että vuonna2003 injektiokäyttäjien kuolemista 13:een liittyifentanyyliä, kun edellisinä vuosina näitä tapauksia olitodettu vain satunnaisesti. Buprenorfiinin osuuttahuumekuolemissa käsitellään buprenorfiinia koskevassaerityiskysymyksessä.

Äkillisten huumekuolemien suuntauksia

Huumekuolemien suuntaukset vaihtelevat maittain (151) jajopa alueittain heroiiniepidemian leviämisessä, sen käytönlevinneisyydessä, riskikäyttäytymisessä (esim.injektiokäyttäjien osuus, huumeiden sekakäyttö), hoidon jatukipalvelujen tarjonnassa ja kenties heroiininsaatavuudessa ja ominaisuuksissa esiintyvien erojenmukaan. Myös ensiapupalvelujen järjestämisessä jatoimintatavoissa esiintyvillä eroilla voi olla suuri merkitys.

Näiden rajoitusten puitteissa EU:ssa voidaan tunnistaajoitakin yleisiä suuntauksia, etenkin EU:n 15 vanhanjäsenvaltion osalta, joista on saatavilla pidempiä jajärjestelmällisempiä tietosarjoja. Huumekuolematlisääntyivät merkittävästi 1980-luvulla ja 1990-luvun

alussa. Joissakin maissa tapahtuneesta laskusta huolimattayleinen noususuuntaus jatkui vuosina 1990–2000,vaikkakin se hidastui. Vuonna 2000 ilmoitettiin8 930 huumekuolemaa, kun vuonna 1990 niitä ilmoitettiin6 426 (40 %:n kasvu) (152). Useimmissa vanhoissajäsenvaltioissa yliannostuksen uhrien ikä on noussut, mikäviittaa ”kohortin ikääntymiseen”, joka saattaa liittyänuorten käyttäjien määrän vähenemiseen (kaavio 19).

Useat EU-maat ovat kuitenkin ilmoittaneet vuodesta 2000lähtien huumekuolemien vähentyneen. EU:n 15 vanhanjäsenvaltion ja Norjan muodostamassa ryhmässäkokonaismäärä laski 8 930:stä 8 394:ään vuosina2000–2001 (6 %:n lasku) ja vuonna 2002 tapaustenmäärä laski 7 122:een (153) (vielä 15 %:n lasku). Vain10 maata toimitti tietoja vuodelta 2003, joten päätelmiäEU:n suuntauksista tulisi tehdä varoen. Kyseisten 10 maantoimittamien tietojen pohjalta voidaan kuitenkin todeta,että huumekuolemien määrä laski 5 prosenttia vuonna2003, eli lasku on vain viidesosa siitä, joka todettiinvuonna 2002. Vuodelta 2003 tietoja toimittaneista10 maasta kolme ilmoitti huumekuolemien lisääntyneen,yksi ilmoitti tilanteen pysyneen ennallaan ja kuusi ilmoitti

73

Kaavio 19: Suuntaukset äkillisten huumekuolemien uhrien

keski-iässä joissakin EU-15:n jäsenvaltioissa vuosina

1990–2001/2003

Huom. Luku edustaa niistä maista saatuja tietoja, jotka ilmoittivat uhrien keski-iänuseimpina raportointijaksoon kuuluneina vuosina.Tieto perustuu ”kansallisiin määritelmiin”, jotka esitetään vuoden 2005Tilastotiedotteen taulukossa DRD-6. Englannissa ja Walesissa käytetään”huumestrategian määritelmää” (DSD). ONS = Office of national statistics.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004), tiedot on saatu kansallisistakuolleisuusrekistereistä tai erikoisrekistereistä (oikeuslääketieteellisistä taipoliisin rekistereistä).

Itävalta

Saksa

Irlanti

Italia

Luxemburg

Alankomaat

Portugali

EspanjaRuotsi

Yhdistynyt kuningaskunta, ONS

Yhdistynyt kuningaskunta, DSD

Ikä

(vuo

sina

)

15

30

45

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

20

25

40

35

(154) Yksinkertaisen tilastollisen Poisson-mallin mukaan. Myös Norjan poliisin ilmoittamat tiedot viittaavat siihen, että huumekuolemat vähenivät selvästivuonna 2003.(155) Ks. kaavio DRD-9 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(156) Ks. kaavio DRD-6 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. (157) Ks. kaavio DRD-9 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(158) Kun otetaan huomioon vain tapaukset, jotka kuuluvat EMCDDA:n D-valikoimaan, johon sisältyvät laittomat huumeet. Kansallinen määritelmä kattaauseita tapauksia, jotka johtuvat psykoaktiivisista lääkkeistä (75 %).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Norjassa. Monessa uudessa jäsenvaltiossa alle25-vuotiaiden uhrien osuus on kuitenkin kasvanut selvästi1990-luvun puolivälin ja vuosien 2000–2002 välisenäaikana, mikä viittaa nuorten käyttäjien määränlisääntymiseen (155). Lisäksi EU:n 15 vanhassajäsenvaltiossa vuodesta 2000 lähtien havaittu lasku koskeepääasiallisesti miehiä (21,9 %:n lasku). Naisten kohdallalasku on ollut vähäisempää (14,5 %), ja vuonna 2003laskusuuntaus vaikuttaa naisten kohdalla kääntyneennousuun toisin kuin miehillä (156).

Uusissa jäsenvaltioissa on vaikea tunnistaa suuntauksia,koska niistä on saatavilla tietoja vain rajallisesti. Vaikkamaiden välillä onkin eroja, saatavilla olevat tiedotviittaavat siihen, että huumekuolemat alkoivat lisääntyäentistä selkeämmin 1990-luvun puolivälissä. Tätä tukee se,että alle 25-vuotiaiden uhrien osuus kasvoi 1990-luvunpuolivälin ja vuosien 1990–2000 välisenä aikanauseimmissa tietoja toimittaneista maista (157). Niissä uusissajäsenvaltioissa, joista tietoja on saatavilla, alle25-vuotiaiden uhrien määrä on kasvanut vuodesta 1996aivan viime aikoihin asti merkittävästi enemmän kuinuhrien kokonaismäärä (kaavio 21), mikä tukee näkemystätuoreesta epidemiasta. Laittomista aineista johtuvatkuolemat ovat vuodesta 2000 lähtien vakiintuneet tietylletasolle tai vähentyneet Bulgariassa, Tšekissä (158), Latviassa(vuonna 2003) ja Unkarissa. Tilanne vaikuttaa yleisestiottaen vakiintuneen viime vuosina, mutta tähän tietoon onsuhtauduttava varoen, sillä raportoinnin laatu ja kattavuusovat useissa maissa vielä puutteellisia. Useissa uusissajäsenvaltioissa 1990-luvulla todennäköisesti tapahtunutheroiinin käytön lisääntyminen on saattanut tasapainottuahoitopalvelujen tarjonnan lisääntymisellä viime vuosina taimuilla tekijöillä, mutta tulevaa suuntausta on vaikeaennustaa (kaavio 21).

Edellä mainitusta voidaan päätellä, että vaikka kehitys olivuosina 2000–2002 myönteistä – mahdollisesti siksi, ettäinjektiokäyttö väheni opiaattien käyttäjien keskuudessauseissa maissa ja hoidon tarjonta lisääntyi – ja vaikkaopiaattien käyttäjien määrä on saattanut vakiintua taivähetä, luvut ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuinaedelleen korkeita ja myönteisen kehityksen päättymisestäon jo havaittavissa merkkejä.

Opiaattien käyttäjien kuolleisuus

Opiaattien käyttäjien kuolleisuus on vähintään 20-kertainen verrattuna samanikäiseen väestöön yleensä.Kuolleisuus on erityisen korkea injektiokäyttäjien

määrän vähentyneen. Viimeksi mainituista lasku olihuomattavaa Kreikassa (22 %) ja Italiassa (17 %) (154).Nämä tiedot ovat huolestuttavia, sillä voi olla, ettähuumekuolemien vähentymiseen vuosina 2000–2002(lähes 20 %:n väheneminen) vaikuttaneet tekijät väistyivätvuonna 2003. Erityisen tärkeäksi tämän tekee se, ettähuumekuolemat ovat historiallisesti tarkasteltuna edelleenkorkealla tasolla – lähes samalla tasolla kuin 1990-luvunalussa (kaavio 20).

Alle 25-vuotiaiden huumekuolemat ovat yleisesti ottaenvähentyneet melko tasaisesti vuodesta 1996 lähtien, mikäsaattaa viitata nuorten injektiokäyttäjien määränvähenemiseen (kaaviot 19 ja 20), ja suuntaus on ollutlaskeva tai vakaa useimmissa EU:n 15 vanhastajäsenvaltiosta, paitsi Ranskassa ja Ruotsissa sekä

74

Kaavio 20: Yleinen suuntaus äkillisissä huumekuolemissa EU-15:n

jäsenvaltioissa ja suuntaus alle 25-vuotiaiden uhrien osuudessa

huumekuolemista vuosina 1990–2003

(1) Vuoden 2003 luku on väliaikainen, koska vain 10 maata on toimittanuttietoja vuodelta 2003. Vuoden 2003 luku perustuu niihin maihin, jotka ovattoimittaneet tietoja sekä vuodelta 2002 että vuodelta 2003.

Huom. Indeksi: 1990 = 100. Tapausten määrä maittain ja vuosittain esitetäänvuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa DRD-2 (osat i ja v).Belgia ei ole toimittanut tietoja vuosilta 1998–2001 eikä Irlanti vuodelta2002. Tilanne on korjattu käyttämällä julkaisussa EMCDDA (2001) kuvattualaskentamenetelmää.

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004). Tiedot on saatu kansallisistakuolleisuusrekistereistä tai erikoisrekistereistä (oikeuslääketieteellisistä taipoliisin rekistereistä), ja ne perustuvat kansallisiin määritelmiin, jotkaesitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa DRD-6.

Inde

ksoi

tu 1

990

= 10

0

80

100

120

140

160

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

(1)

Yleinen indeksi Indeksi < 25

(159) ”Mortality of drug users in the EU: coordination of implementation of new cohort studies, follow-up and analysis of existing cohorts and development ofnew methods and outputs”. EMCDDA report CT.00.EP.13, 2002 (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1419).(160) Ks. taulukko: ”Strategies and selected measures to reduce drug-related deaths” (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1333).(161) Ks. EU:n huumausainestrategia (2005–2012) (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=6790).

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

keskuudessa. Opiaattiriippuvuuden alhaisestalevinneisyydestä huolimatta sillä on merkittävä vaikutusnuorten aikuisten kuolleisuuteen Euroopassa (Bargagliet al., 2004).

Opiaattien käyttäjien kuolleisuuden syitä ovatyliannostusten lisäksi aids ja muut tartuntataudit ja ulkoisetsyyt (onnettomuudet, väkivalta, itsemurhat jne.). Yleisinkuolinsyy kohorteissa, joissa hiv-tartuntojen levinneisyys onalhainen, on yliannostus. Aids-kuolemat ovat viime vuosinavähentyneet huomattavasti jopa kohorteissa, joissa hiv-tartuntojen levinneisyys on korkea, mikä johtuu HAART-hoidon saatavuuden paranemisesta vuoden 1995jälkeen (ks. edellä Eurooppaa koskevat luvut) (159).

Opiaattien käyttäjien ikääntyessä kuolleisuus kasvaa, kunyliannostusten ja ulkoisten syiden, kuten itsemurhien ja

väkivallan, aiheuttamiin kuolemiin lisätään ne, jotkajohtuvat kroonisista sairauksista (kuten kirroosista,syövästä, hengityselinsairauksista, sydämen sisäkalvontulehduksesta, aidsista) (Alankomaiden kansallinenraportti).

Lisäksi elinolot ja muut tekijät kuin itse huumeidenkäyttö(asunnottomuus, mielenterveyssairaudet, väkivalta, huonoravitsemus jne.) saattavat vaikuttaa huomattavassa määrinhuumeidenkäyttäjien korkeaan kuolleisuuteen. Tutkimuksetovat osoittaneet, että psykiatristen potilaiden kuolleisuuson neljä kertaa korkeampi kuin muun väestön(Korkeila, 2000) ja että myös asunnottomien kuolleisuuson kolme tai neljä kertaa korkeampi kuin muun väestön(Hwang, 2001).

Huumekuolemien vähentäminen

Politiikat

EU:n politiikan tavoitteeksi vuosiksi 2000–2004 asetettuhuumekuolemien huomattava vähentäminen on saanutmelko hyvän vastaanoton jäsenvaltioissa. KahdeksanEU:n 15 vanhasta jäsenvaltiosta (Saksa, Kreikka, Espanja,Irlanti, Luxemburg, Portugali, Suomi ja Yhdistynytkuningaskunta) ja neljä uutta EU-maata (Kypros, Latvia,Liettua ja Puola) on sisällyttänyt huumekuolemienvähentämisen tavoitteen kansalliseen strategia-asiakirjaansa (160). Huumekuolemien määrää koskevienluotettavien tietojen puuttuminen useasta uudestajäsenvaltiosta haittaa kuitenkin asianmukaisen politiikanlaatimista.

Uudessa EU:n huumausainestrategiassa (2005–2012)asetetaan etusijalle useiden sellaisten palvelujensaatavuuden parantaminen, joilla voidaan vähentäähuumeriippuvuuteen liittyvää sairastuvuutta jakuolleisuutta, ja huumekuolemien määrä on valittuensimmäisessä nelivuotisessa toimintasuunnitelmassa(2005–2008) yhdeksi tärkeimmäksi indikaattoriksi, jollamitataan tämän tavoitteen saavuttamista (161).

Toimet

Yksi huumekuolemiin voimakkaasti vaikuttava toimi onhoidon ja erityisesti korvaushoidon riittävä tarjonta (WHO,1998; ACMD, 2000; Brugal et al., 2005). Korvaushoitoyleistyi Euroopassa nopeasti 1980-luvulla ja vieläenemmän 1990-luvulla, etenkin niissä EU-maissa, joissaheroiinin injektiokäytön levinneisyys on korkea. Nykyäänyli puoli miljoonaa heroiinin käyttäjää EU:ssa – elineljäsosasta puoleen arvioidusta heroiinin käyttäjienkohderyhmästä – osallistuu korvaushoito-ohjelmaan.

75

Kaavio 21: Yleinen suuntaus äkillisissä huumekuolemissa uusissa

jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa ja suuntaus alle 25-vuotiaiden

uhrien osuudessa huumekuolemista vuosina 1996–2003

(1) Vuoden 2003 luku on väliaikainen.Huom. Kaavioon on sisällytetty Bulgaria, Tšekki, Viro, Latvia, Liettua, Unkari,

Malta ja Slovenia.Indeksi: 1996 = 100. Tapausten määrä maittain ja vuosittain esitetäänvuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa DRD-2 (osa ii).Indeksin laskennassa on käytetty tietoja, jotka on saatu rajallisesta määrästämaita. Tšekin ja Viron osuus alle 25-vuotiaita uhreja koskevissa luvuissaon huomattavan suuri.Viro ei ole toimittanut tietoja vuosilta 1996 ja 2003, Unkari vuodelta2002 ja Tšekki vuosilta 1996–2000. Laskentamenetelmä selitetäänjulkaisussa EMCDDA (2001).

Lähteet: Reitoxin kansalliset raportit (2004). Tiedot on saatu kansallisistakuolleisuusrekistereistä tai erikoisrekistereistä (oikeuslääketieteellisistä taipoliisin rekistereistä), ja ne perustuvat kansallisiin määritelmiin, jotkaesitetään vuoden 2005 Tilastotiedotteen taulukossa DRD-6.

Inde

ksoi

tu 1

996

= 10

0

100

200

300

400

500

Indeksi < 25 Yleinen indeksi

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

(1)

(162) http://eldd.emcdda.eu.int/?nnodeid=5173&pluginMethod=eldd.showlegaltextdetail&id=2603&lang=en&T=2(163) ”European report on drug consumption rooms” (http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1327).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

76

harvemmin – hoitoa, jossa käytetään antagonisteja (esim.naltreksonia).

Metadonia on saatavilla lähes kaikissa jäsenvaltioissa(ks. taulukko 3), ja se on yhä eniten määrättykorvaushoitolääke Euroopassa. Hoitovaihtoehdot ovatkuitenkin laajentuneet viime vuosina. Buprenorfiinia onnykyään saatavilla 18:ssa niistä 26 maasta, joista tietojaon toimitettu. Hoito, jossa käytetään muita agonisteja, jahoito, jossa käytetään antagonisteja (naltreksonia,naloksonia tai klonidiinia) ovat Euroopassaharvinaisempia. Belgiassa tutkitaan parhaillaan heroiininvalvotun määräämisen käyttöönottoa, ja Itävallassa onvalmistunut käynnissä olevien kansainvälisten ohjelmientuloksiin perustuva asiantuntijoiden lausunto kroonistenopiaattiriippuvaisten heroiinihoidosta.

Tuoreimmat luvut osoittavat, että EU:ssa oli vuonna 2003erikoistuneiden yksiköiden tarjoamassa korvaushoidossayli 450 000 asiakasta (taulukko 4), joista yli 90 prosenttiasai metadonia. Näiden lisäksi oli asiakkaita, jotka saivatmuunlaista korvaushoitoa (kuten sellaista, jossa käytetäändihydrokodeiinia, hitaasti vapautuvaa morfiinia taiheroiinia), ja asiakkaita, jotka saivat korvaushoitoamuussa ympäristössä, kuten yleislääkärin määräämänä.Monet jäsenvaltiot eivät valitettavasti ole toimittaneetluotettavaa tietoa näistä korvaushoidon muodoista, eikäEU:n kattavia kokonaislukuja voida näin ollen laskea.

Joillakin mailla on kuitenkin luotettavaa tietoa tai arvioitaniiden asiakkaiden määrästä, jotka saavat korvaushoitoayleislääkäreiltä, ja näin saadaan tärkeää lisätietoa, jollavoidaan tarkentaa EU:ssa korvaushoitoa saavia asiakkaitakoskevia kokonaisarvioita. Metadonihoitoa yleislääkärinkautta saavia asiakkaita oli vuonna 2003 Ranskassa8 500, Irlannissa 2 682, Luxemburgissa 851 jaAlankomaissa 930. Lisäksi Tšekissä 1 200 ja Ranskassa70 000 asiakasta sai buprenorfiinihoitoa yleislääkärinkautta. Yhteensä 81 743 asiakkaan arvioidaan saaneenkorvaushoitoa yleislääkärin kautta näissä viidessä maassa.Kun otetaan huomioon, että yli 450 000 asiakasta saakorvaushoitoa erikoistuneissa yksiköissä, korvaushoitoasaavien asiakkaiden kokonaismäärä ylittää puolenmiljoonan rajan ja on noin 530 000. Tiedot ovat kuitenkinpuutteellisia, joten tämä luku – 530 000 – onvähimmäisarvio korvaushoidossa olevienhuumeidenkäyttäjien määrästä.

Korvaushoidon saatavuudessa on huomattavia erojaEU:n 15 vanhan jäsenvaltion sekä uusien jäsenvaltioidenja ehdokasvaltioiden välillä. Uusien jäsenvaltioiden jaehdokasvaltioiden osuus kokonaisväestöstä on yli20 prosenttia, mutta niissä asuu vain 1,3 prosenttia

Niissä maissa, joissa yli puolet huumeidenongelmakäyttäjistä on korvaushoidossa, huumeideninjektiokäyttö ja siihen liittyvä riskikäyttäytyminen sekä sitenyliannostuskuolemien määrä todennäköisesti vähenee.

EU:n neuvosto suositteli vuonna 2003 EU:n jäsenvaltioilletoimenpiteitä huumekuolemien määrän vähentämiseksi (162).Huumeriippuvuuden hoidon tarjoamisen lisäksi näihintoimenpiteisiin sisältyy valistuksen lisääminen jayliannostuksen riskiä ja sen hallintaa koskevan tiedonlevittäminen huumeidenkäyttäjille, heidän ikätovereilleenja perheilleen sekä ennakoivat strategiat sellaistenhenkilöiden tavoittamiseksi, jotka eivät ole yhteydessäpalveluihin, kenttätyön ja helposti saatavien jahoukuttelevien huumepalvelujen kautta. Komissio arvioiparhaillaan suosituksen täytäntöönpanoastetta ja senvaikutuksia, ja asiaa koskevan kertomuksen odotetaanvalmistuvan vuonna 2006.

Yliannostuksen uhrien väestötieteellisestä profiilista ilmenee,että huumeiden yliannostuskuoleman riski on suuriniäkkäillä heroiinin käyttäjillä, jotka eivät ole hoidossa.Tehokas toimenpide tämän ryhmän tavoittamiseksi onvalvottujen piikitystilojen perustaminen (163). Tällaisia tilojaon nykyään Saksassa 15 kaupungissa ja Alankomaissa15 kaupungissa sekä Madridissa, Barcelonassa jaBilbaossa (Espanja) sekä Oslossa (Norja).

Opiaattiriippuvaisten hoito

Opiaattien ongelmakäytön hoitovaihtoehdot voidaanjakaa kolmeen pääluokkaan: lääkehoito, lääkkeetön hoitoja vieroitushoito (viimeksi mainittua ei tarkastella tässäraportissa). Riippuvuuteen ja vieroitukseen liittyviennäkökohtien käsittely on kuitenkin vain osaopiaattiongelmien menestyksekästä hoitoa. Yksilönauttaminen takaisin osaksi yhteiskuntaa sosiaalisenkuntoutuksen kautta, kuten auttamalla työn ja asunnonsaannissa, sekä huumeisiin sortumisen ehkäisemiseentarvittavien sosiaalisten taitojen ja selviytymistaitojenkehittäminen ovat todennäköisesti yhtä tärkeitä myönteisentuloksen saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä. Monissatutkimuksissa on pantu merkille, että opiaattiongelmaisillaon usein lukuisia hoitokontakteja ja ettei hoitotavoitteita,etenkään huumeista pidättäytymistä, saavuteta ainaensimmäisen hoitokontaktin aikana, mutta ne voidaansaavuttaa toistuvilla hoitotoimilla.

Lääkehoito

Lääkehoito voi olla korvaushoitoa, jossa käytetäänagonisteja (metadonia, buprenorfiinia, dihydrokodeiinia,heroiinia, hitaasti vapautuvaa morfiinia), tai – tosin paljon

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

77

korvaushoidossa olevista asiakkaista (lukuun ottamattaTurkkia, josta ei ole saatavilla mitään tietoakorvaushoidosta). Vain kaksi uutta jäsenvaltiota, Tšekki jaSlovenia, ovat esittäneet arvioita huumeidenongelmakäytön levinneisyydestä, ja kummassakin näistämaista korvaushoitoa on tarjolla pienemmälle osallehuumeiden ongelmakäyttäjiä (Tšekissä 16 %:lle jaSloveniassa 26 %:lle) kuin keskimäärin EU:n 15 vanhassajäsenvaltiossa (35 %). Vaikka huumeiden ongelmakäytönlevinneisyydestä ei olekaan saatavilla arvioita muistauusista jäsenvaltioista ja ehdokasvaltioista, korvaushoidon

saatavuus on niissä paljon alhaisempi kuin 15 vanhassajäsenvaltiossa. Tilanne on huolestuttava, kun otetaanhuomioon, että tartuntatautien leviämisen riski on joissakinmaissa korkea ja että leviämistä voidaan rajoittaalääkehoidolla (ks. esim. UNODC, 2002).

Lääkehoidossa on ilmaantunut viime vuosina kaksisuuntausta. Ensimmäinen on korvaushoidon saatavuudenlisääntyminen, joskin se on alkanut heiketä. Toinen onkäytettävien aineiden monipuolistuminen. Esimerkiksiniiden maiden määrä, joissa on ilmoitettu käytettävän

Taulukko 3: Lääkehoidossa käytettävät aineet Euroopassa (mukaan lukien kokeet)

Maa Metadoni Buprenorfiini Dihydrokodeiini Hitaasti Heroiini Naltreksoni/ Klonidiinivapautuva naloksonimorfiini

Belgia X X X X X

Tšekki X X

Tanska X X

Saksa X X X X X

Viro X X

Kreikka X X X

Espanja X X X

Ranska X X X

Irlanti X

Italia X X X X

Kypros

Latvia X

Liettua X X X

Luxemburg X X X

Unkari X

Malta X X X X

Alankomaat X X X X X

Itävalta X X X X

Puola X

Portugali X X X X

Slovenia X

Suomi X X

Ruotsi X X

Yhdistynyt kuningaskunta X X X X X X

Bulgaria X X

Romania X

Norja X X

Huom. 25 EU:n jäsenvaltiota, kolme ehdokasvaltiota, Bulgaria, Romania ja Turkki, sekä Norja EMCDDA:n jäsenenä. Tietoja ei ole saatu Slovakian ja Turkin osalta.Lähde: Vakiomuotoinen taulukko huumehoidon saatavuudesta.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

(Belgia, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta) (Solberg etal., 2002), mutta nykyään tällaista toimintaa esiintyy10:ssä EU:n 15 vanhasta jäsenvaltiosta (Belgia, Saksa,Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta,Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) sekä kolmessa uudessajäsenvaltiossa (Tšekki, Malta ja Slovenia).

buprenorfiinia, kasvoi 14:ään vuonna 2003, kun vuonna1999/2000 niitä oli vain kuusi.

Kolmas, vähemmän selkeä suuntaus, on yleislääkäreidenlisääntynyt osallistuminen lääkehoidon tarjoamiseen.Vuonna 2000/2001 vain kolme 15 jäsenvaltiosta ilmoittiyleislääkäreiden osallistuvan lääkehoidon tarjoamiseen

78

Taulukko 4: Arviot korvaushoidossa olevista asiakkaista Euroopassa vuonna 2003

Maa Erikoistuneissa laitoksissa Erikoistuneissa laitoksissa Erikoistuneissa laitoksissa metadonihoidossa olevat asiakkaat buprenorfiinihoidossa olevat asiakkaat korvaushoidossa olevat asiakkaat yhteensä

Belgia 1 922 48 1 970

Tšekki 368 204 572

Tanska 4 971 484 5 455

Saksa 65 000 9 000 74 000

Viro 60 13 73

Kreikka 2 018 275 2 293

Espanja 88 678 36 88 714

Ranska 15 000 13 000 28 000

Irlanti (1) 5 561 0 5 561

Italia 79 065 7 113 86 178

Kypros 0 0 0

Latvia 67 0 67

Liettua 332 tes 332

Luxemburg 133 10 143

Unkari 750 0 750

Malta 698 0 698

Alankomaat 12 000 tes 12 000

Itävalta (2) 1 796 1 667 6 413 (3)

Puola 865 0 865

Portugali 9 765 2 743 12 508

Slovenia 1 909 0 1 909

Suomi 170 430 600

Ruotsi 800 1 300 2 100

Yhdistynyt kuningaskunta 128 000 tes 128 000

Bulgaria 380 0 380

Romania 400 0 400

Norja 1 947 484 2 431

Yhteensä (4) 422 655 36 807 462 412 (3)

(1) Luku edustaa tapausten eikä vuoden aikana hoidettujen henkilöiden määrää.(2) Itävallassa noin 46 % asiakkaista saa muuta korvaushoitoa kuin metadonia tai buprenorfiinia, ja heidät on sisällytetty kokonaismäärään. Erittely perustuu ensim-

mäiseen hoitoon.(3) Korkeampi yhteenlaskettu kokonaismäärä johtuu siitä, että Itävallassa on arviolta 2 950 korvaushoidossa olevaa asiakasta, jotka saavat muuta ainetta kuin

metadonia tai buprenorfiinia (pääasiallisesti hitaasti vapautuvaa morfiinia).(4) tes: tietoja ei ole saatavilla. Kokonaismäärää laskettaessa ”tes” on määritelty nollaksi, joten esitetyt luvut ovat vähimmäismääriä.Huom. Tietoja ei ole saatu Slovakian ja Turkin osalta.Lähde: Vakiomuotoinen taulukko huumehoidon saatavuudesta.

(164) Ks. ”Takavarikkojen ja markkinatietojen tulkinta”, s. 42.

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

Lääkkeetön hoito

Lääkkeettömässä hoidossa sovelletaan psykososiaalisia javalmentavia tekniikoita. Tavoitteena on pidättäytyminenhuumeista pitkällä aikavälillä. Perinteisesti lääkkeetöntähoitoa on annettu pitkäaikaisesti hoitolaitoksissa,esimerkiksi hoitoyhteisöissä. Nykyisin sitä tarjotaan useinmyös ryhmässä.

Lääkehoidon alalla on monissa jäsenvaltioissa keskitetytkansalliset rekisterit, mutta lääkkeettömän hoidon rekisteritovat harvinaisia, ja tästä menetelmästä on vain vähänluotettavaa, selkeää määrällistä tietoa. Vaikkalääkkeettömän hoidon ja lääkehoidon välillä onmahdotonta tehdä täsmällisiä vertailuja, jäsenvaltioidenraporteista voidaan todeta, että lääkehoito on opiaattienongelmakäyttäjien pääasiallinen hoitomuoto useimmissaEU:n jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla yleisesti. Joissakinmaissa suositaan kuitenkin lääkkeetöntä hoitoalääkehoidon sijaan (Viro, Kypros, Liettua, Puola ja Suomi).Useissa maissa, etenkin Kreikassa, Espanjassa jaNorjassa, lääkehoito ja lääkkeetön hoito vaikuttavatolevan jokseenkin yhtä yleisiä.

Viimeaikainen kehitys laadunvarmistuksen alalla

Useat maat (Saksa, Itävalta ja Portugali) ovat laatineetoppaita huumehoidon alalla työskentelevälle henkilöstölle.Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen huumestrategianpuitteissa tehdyssä työssä on tullut esiin, että jonotuslistojavoidaan lyhentää ja entistä useampi huumeidenongelmakäyttäjä voi saada hoitoa ja pysyä hoidossa, josbudjettiin, organisointiin, seurantaan ja henkilöstööninvestoidaan riittävästi. Englannissa huumehoitopalveluihinoli vuosina 2003–2004 yhteydessä 41 prosenttiaenemmän huumeiden ongelmakäyttäjiä kuin vuosina1998–1999, ja jonotusaika on lyhentynyt kaksikolmasosaa siitä, mikä se oli vuonna 2001. Vuosina2003–2004 asiakkaista 72 prosenttia oli joko saattanutmenestyksekkäästi päätökseen jäsennetyn hoidon tai jatkoivielä hoitoa, kun vuosina 2002–2003 heidän osuutensaoli vain 57 prosenttia (NTA, 2004).

Lääkkeetöntä hoitoa annetaan hyvin erilaisissaympäristöissä. Joissakin maissa (Saksa, Kreikka, Espanja,Ranska, Kypros, Luxemburg, Alankomaat, Puola, Slovenia,Yhdistynyt kuningaskunta) opiaattien ongelmakäyttäjilletarjotaan lääkkeetöntä hoitoa pääasiallisesti avohoidossa,kun taas pienemmässä ryhmässä maita (Irlanti, Italia,Itävalta) suositaan laitoshoitoa ja joissakin muissa maissa(Ruotsi, Norja) kumpikaan hoitomuoto ei ole selkeästihallitseva.

Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä kattaa kaikkiyhteiskunnalliset tukitoimet, joilla entiset tai nykyisethuumeiden ongelmakäyttäjät pyritään palauttamaanosaksi yhteisöä. Sosiaalisessa kuntoutuksessa on kolme”osatekijää”: 1) asunto, 2) koulutus sekä 3) työ (jaammatillinen koulutus). Kuntoutukseen voi kuulua muitakintoimenpiteitä, kuten neuvontaa ja vapaa-ajan toimintaa.

Sosiaalinen kuntoutus ei ole huumeiden ongelmakäytönyhteydessä yhtä vakiintunut toimenpide kuin hoito, jotentämänkin alan seurannassa ja raportoinnissa on puutteita.Jotkin maat ovat raportoineet sosiaalisen kuntoutuksenalalla tehdyn työn laadullisesta arvioinnista, muttayhdessäkään näistä maista kattavuus ei ole riittävä. Kaikkitietoja toimittaneet maat (Viro, Irlanti, Malta, Alankomaat,Romania, Ruotsi ja Norja) ovat tunnistaneet puutteitasosiaalisen kuntoutuksen palveluissaan ja/taiohjelmissaan. Ainoana poikkeuksena on Kreikka, jossa onsekä melko laaja valikoima sosiaalisen kuntoutuksenohjelmia että luotettavaa tietoa niihin osallistuvienasiakkaiden määrästä.

Takavarikot ja markkinatietoa (164)

Opiaattien tuotanto, salakuljetus ja takavarikot

Afganistanista on tullut selkeästi maailman johtavalaittoman oopiumin tuottaja, etenkin kun viljeltykokonaispinta-ala kasvoi jälleen vuonna 2004.Maailmanlaajuisen laittoman oopiumin tuotannonarvellaan vuonna 2004 olleen noin 4 850 tonnia(4 766 tonnia vuonna 2003), josta Afganistan tuotti87 prosenttia ja Myanmar 8 prosenttia.Maailmanlaajuinen oopiumin tuotanto on pysynyt vakaanaviimeisten viiden vuoden ajan lukuun ottamatta vuotta2001, jolloin Taliban-hallinnon asettama oopiumiunikonviljelykielto Afganistanissa johti tuotannon jyrkkään muttalyhytaikaiseen laskuun. Heroiinin maailmanlaajuisentuotannon arvellaan vuonna 2004 olleen 485 tonnia(477 tonnia vuonna 2003) (CND, 2005).

EU:ssa käytettävä heroiini tuotetaan pääasiallisesti (yhäenenevässä määrin) Afganistanissa tai oopiuminsalakuljetusreittien varrella, varsinkin Turkissa (UNODC,2003a; INCB, 2005), ja se saapuu Eurooppaan kahtamerkittävää salakuljetusreittiä pitkin. Historiallisestitärkeällä Balkanin reitillä on edelleen keskeinen merkitysheroiinin salakuljetuksessa. Reitti kulkee Pakistanin, Iraninja Turkin kautta ja jakautuu sitten eteläiseen haaraan, jokakulkee Kreikan, entisen Jugoslavian tasavallanMakedonian (EJTM), Albanian, osittain Italian, Serbia ja

79

(165) Tämä on tarkistettava sitten, kun puuttuvat vuoden 2003 tiedot saadaan. Tiedot heroiinitakavarikkojen määrästä vuonna 2003 puuttuivat Italian,Kyproksen, Alankomaiden ja Romanian osalta; tiedot sekä heroiinitakavarikkojen määrästä että takavarikoidun heroiinin määristä vuonna 2003 puuttuivatIrlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.(166) Ks. taulukko SZR-4 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(167) Ks. taulukko SZR-3 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(168) Ks. taulukko PPP-2 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(169) Ks. taulukko PPP-6 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(170) Norjan otos oli pieni (n = 8).

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

vähentynyt samana ajanjaksona. Niiden maidensuuntausten perusteella, joista saatiin tietoja, sekäheroiinitakavarikkojen lukumäärä että takavarikoidunheroiinin kokonaismäärä näyttää laskeneen EU:ssa vuonna 2003 (167).

Virossa takavarikoitiin jälleen vuonna 2003 fentanyyliä jametyylifentanyyliä – jopa sata kertaa heroiinia vahvempiasynteettisiä opiaatteja. Latvia ilmoitti vuonna 2003ensimmäisestä 3-metyylifentanyylin takavarikosta, jaItävalta ilmoitti tammikuussa 2004 ensimmäisestäfentanyylin takavarikosta. Viron markkinoilla liikkuvanheroiinin heikkoa laatua on vuodesta 2002 lähtienkompensoitu näillä kahdella synteettisellä opiaatilla, joistakäytetään nimiä ”valkoinen kiinalainen”, ”valkoinenpersialainen” tai ”synteettinen heroiini” (Reitoxinkansalliset raportit, 2004).

EMCDDA ei kerää järjestelmällisesti tietoabentsodiatsepiinien – joita käytetään heroiinin korvikkeena– takavarikoista, mutta Espanja, Liettua, Ruotsi ja Norjailmoittivat takavarikoineensa niitä (etenkin Rohypnolia)vuonna 2003.

Heroiinin hinta ja puhtaus

Euroopassa on kahdenlaista heroiinia: yleisesti saatavillaolevaa ruskeaa heroiinia (emäksisessä muodossa) jaharvinaisempaa, kalliimpaa valkoista heroiinia (suolanmuodossa), joka on yleensä peräisin Kaakkois-Aasiasta.Vuonna 2003 ruskean heroiinin keskihinta katukaupassavaihteli EU:ssa Belgian 27 eurosta Ruotsin 144 euroongrammalta, kun taas valkoisen heroiinin hinta vaihteli25 eurosta (Slovakia) 216 euroon (Ruotsi) (168). Hintaeroliittyy todennäköisesti myytävän huumeen puhtauteen.

Vuonna 2003 ruskean heroiinin keskimääräinenpuhtausaste EU:n katukaupassa vaihteli Itävallan6 prosentista Maltan 40 prosenttiin. Vain muutama maatoimitti tietoja valkoisen heroiinin puhtausasteesta (169),ja näissä maissa se vaihteli keskimäärin Suomen6 prosentista Norjan 70 prosenttiin (170).

Montenegron sekä Bosnia ja Hertsegovinan kautta, sekäpohjoiseen haaraan, joka kulkee Bulgarian, Romanian,Unkarin ja Itävallan kautta. INCB (2005) raportoi, ettäBalkanin reitin pohjoisesta haarasta tuli vuonna 2003heroiinin salakuljetuksen tärkein reitti. Heroiinia on 1990-luvun puolivälistä lähtien salakuljetettu Eurooppaanyhä enemmän ns. ”silkkitietä” pitkin Keski-Aasian,Kaspianmeren ja Venäjän, Valko-Venäjän tai Ukrainankautta (Reitoxin kansalliset raportit, 2004; UNODC,2003; CND, 2005; INCB, 2005). Nämä ovat tärkeimmätreitit, mutta Eurooppaan tarkoitettua heroiiniatakavarikoitiin vuonna 2003 myös useissa eteläisen jaläntisen Afrikan sekä Amerikan maissa (CND, 2005;INCB, 2005).

Tuontiheroiinin lisäksi EU:ssa tuotetaan joitakin opiaatteja.Tuotanto rajoittuu pääasiassa suppeaan kotitekoistenunikkotuotteiden (kuten oopiumunikon, murskatuista unikonvarsista tai mykeröistä tehdyn unikkotiivisteen) tuotantoonjoissakin itäisissä EU-maissa, kuten Virossa, Latviassa jaLiettuassa (Reitoxin kansalliset raportit, 2004). Tällaistentuotteiden suosio vaikuttaa kasvaneen vuonna 2003erityisesti Virossa.

Vuonna 2003 suurin osa maailmassa takavarikoidustaheroiinista takavarikoitiin edelleen Aasiassa (56 %) jaEuroopassa (34 %). Euroopan osuus on kasvamassaerityisesti Itä- ja Kaakkois-Euroopan maissa tehtyjenheroiinitakavarikkojen lisääntymisen johdosta (CND,2005). EU:ssa heroiinitakavarikkojen ja takavarikoidunheroiinin määrä on vuodesta 1998 lähtien ollut suurinYhdistyneessä kuningaskunnassa, takavarikkoja on tehtytoiseksi eniten Espanjassa ja takavarikoitu määrä on olluttoiseksi suurin Italiassa (165). Vuonna 2002 Yhdistyneenkuningaskunnan osuus sekä kaikista heroiinitakavarikoistaettä takavarikoidun heroiinin kokonaismäärästä EU:ssa olinoin 30 prosenttia.

EU:ssa takavarikoidun heroiinin määrä (166) on yleisestiottaen kasvanut viimeisten viiden vuoden ajan – vuosina2000–2002 tapahtunutta tasaantumista lukuun ottamatta –,kun taas takavarikkojen lukumäärä on yleisesti ottaen

80

Luku 6: Heroiini ja suonensisäinen huumeidenkäyttö

81

Buprenorfiini: hoito-, väärinkäyttö- jamääräyskäytännöt, EMCDDA:n vuoden 2005vuosiraportti: erityiskysymykset

Viimeisten 10 vuoden aikana buprenorfiini on yleistynytEuroopassa vaihtoehtona metadonille opiaattiriippuvuudenhoidossa. Alun perin kipulääkkeeksi kehitettyäbuprenorfiinia ehdotettiin käytettäväksiopiaattiriippuvuuden hoidossa ensimmäisen kerran1970-luvun lopulla. Erityiskysymyksessä kuvaillaan, mitenbuprenorfiinia alettiin käyttää EU:n 15 vanhassajäsenvaltiossa opiaattiriippuvuuden hoidossa ja miten senkäyttö levisi näissä maissa ja uusiin jäsenvaltioihin.

Erityiskysymyksessä vertaillaan buprenorfiinin ja metadonintehokkuutta ja kustannuksia. Siinä myös kuvaillaanbuprenorfiinihoidon tarjontaa Euroopassa ja vertaillaanjäsenvaltioita, joissa opiaattiriippuvuutta hoidetaanensisijaisesti buprenorfiinilla, ja jäsenvaltioita, joissalääkehoidossa käytetään pääasiallisesti metadonia.Vertailun tuloksista ilmenee muun muassa, että noin20 prosenttia EU:n nykyisistä lääkehoidossa olevistaasiakkaista saa buprenorfiinia, joskin suurin osa näistäasiakkaista keskittyy yhteen maahan (Ranska).Buprenorfiinin käyttö on yleisesti ottaen levinnyt useisiin

maihin, mutta useimmissa jäsenvaltioissa asiakkaita onedelleen vähän.

Buprenorfiinia tarkastellaan mahdollisen väärinkäytönnäkökulmasta. Ensimmäinen havainto on, ettäbuprenorfiinin väärinkäyttö on yleistä vain muutamassamaassa ja muualla se on harvinaista. Buprenorfiininväärinkäytön painottumisesta tiettyihin väestöryhmiin taiikäryhmiin on jonkin verran näyttöä, ja erityisiäbupreforfiinin väärinkäyttäjäryhmiä on pyrittytunnistamaan. Buprenorfiinin väärinkäytöstä aiheutuvatkuolemat ovat harvinaisia, mutta tieteellisessäkirjallisuudessa ja joidenkin Euroopan maiden raporteissaon mainittu muutama tapaus. Erityiskysymyksessä verrataanbuprenorfiinin ja metadonin väärinkäytöstä aiheutuneitakuolemantapauksia.

Erityiskysymyksessä tehdään johtopäätöksiä buprenorfiininja metadonin hyödyistä opiaattiriippuvuuden hoidossa.Buprenorfiinin katsotaan tarjoavan mahdollisuus parantaaja helpottaa lääkehoidon saatavuutta.

Tämä erityiskysymys on saatavilla painetussa muodossa jaInternetin kautta ainoastaan englanniksi: “Buprenorphine:treatment, misuse and prescription practices“, julkaisussaEMCDDA annual report 2005: Selected issues.(http://issues05.emcdda.eu.int).

83

(171) Termi ”ilmoitukset” on lainausmerkeissä, koska sillä kuvataan eri asioita eri maissa (poliisiraportit huumerikoksista epäillyistä, syytteet huumerikoksistajne.). Tarkat määritelmät maittain, ks. huumerikoksista tehtyjen ”ilmoitusten” määritelmien menetelmiä koskevat huomautukset vuoden 2005Tilastotiedotteessa. (Huom. Vuosiraporteissa käytettiin termiä ”pidätykset” vuoteen 2001 saakka.). (172) Ks taulukko DLO-1 (osa i) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa. Huumerikoksista tehtyjä ”ilmoituksia” koskevat tiedot vuodelta 2003 puuttuvat Tanskan,Saksan, Irlannin, Latvian, Slovakian ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.(173) Ks. taulukko DLO-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(174) Portugalissa loput huumerikokset liittyvät huumeiden kauppaan/salakuljetukseen, sillä huumeiden käytöltä ja hallussapidolta käyttöä varten poistettiinrangaistavuus heinäkuussa 2001.(175) Norjassa ei eroteta toisistaan ”huumeiden kauppaa/salakuljetusta” ja ”huumeiden käyttöä / kauppaa ja salakuljetusta”. Loput huumerikokset liittyvätyksistään ”huumeiden käyttöön”.

hallussapito käyttöä varten eivät ole rikoksia – kaikkihuumerikokset liittyvät kauppaan tai salakuljetukseen.Portugalissa (174) ja Norjassa (175) 59 prosenttia rikoksistaliittyi huumeiden käyttöön ja niiden salakuljetukseen.

Portugalia lukuun ottamatta kaikissa maissa, joista saatiintietoa, huumeiden käyttöön tai hallussapitoon käyttöä

Huumeisiin liittyvä rikollisuus

Huumeisiin liittyvällä rikollisuudella tarkoitetaanhuumeiden vaikutuksen alaisuudessa tehtyjä rikoksia,huumeidenkäytön rahoittamiseksi tehtyjä rikoksia,laittomien huumemarkkinoiden toiminnan yhteydessätehtyjä rikoksia ja huumelainsäädännön vastaisia rikoksia.Rutiininomaisesti kerättyjä tietoja on EU:ssa saatavilla vainviimeksi mainitusta rikoksen lajista elihuumelainsäädännön rikkomisista.

”Ilmoitukset” (171) huumerikoksista heijastelivat erojakansallisissa lainsäädännöissä, tavoissa, joilla lakejasovelletaan ja pannaan täytäntöön, sekärikosoikeusviranomaisten painopisteissä ja voimavaroissaerilaisten rikosten alalla. Myös huumerikoksia koskevissatietojärjestelmissä on huomattavia eroja maiden välillä,varsinkin ilmoitus- ja kirjaamiskäytännöissä eli siinä, mitäniihin kirjataan ja milloin ja miten tiedot kirjataan. Näidenerojen takia EU-maiden välinen vertailu on varsinhankalaa.

Vuosina 1998–2003 huumerikoksista tehdyt ”ilmoitukset”lisääntyivät useimmissa EU-maissa. Nousu oli erittäinhuomattavaa (vähintään kaksinkertaista) Virossa jaPuolassa. Huumerikoksista tehdyt ”ilmoitukset” vähenivätkuitenkin vuonna 2003 Belgiassa, Espanjassa, Italiassa(vuodesta 2001 lähtien), Unkarissa, Maltalla, Itävallassaja Sloveniassa (vuodesta 2002 lähtien) (172).

Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa suurin osa tilastoiduistahuumerikoksista liittyi edelleen huumeiden käyttöön taihallussapitoon käyttöä varten (173). Näiden osuus kaikistahuumerikoksista vaihteli Puolan 39 prosentista Itävallan jaYhdistyneen kuningaskunnan 87 prosenttiin. Tšekissä91 prosenttia ja Luxemburgissa 46 prosenttia tilastoiduistahuumerikoksista liittyi kauppaan tai salakuljetukseen, kuntaas Italiassa ja Espanjassa – missä huumeiden käyttö ja

Luku 7Rikollisuuteen ja vankiloihin liittyvät kysymykset

Tietoa huumeidenkäytöstä ja rikollisuudesta

Tšekissä vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa alueellisissaesikunnissa työskentelevät poliisiviranomaiset arvioivat,että noin 40 prosenttia tavallisista varkauksista ja noin30 prosenttia murroista tehtiin huumeiden ostonrahoittamiseksi. Kirjatuista rikoksista tässä samassa maassarutiininomaisesti kerätyistä tiedoista ilmenee, että vuonna2003 0,7 prosenttia kaikista rikoksista oli tehty huumeidentai psykotrooppisten aineiden (paitsi alkoholin) vaikutuksenalaisena (Tšekin kansallinen raportti).

Suomessa laittomien huumeiden vaikutuksen alaisenatehtyjen henkirikosten ja pahoinpitelyjen osuus oli vuosina2000–2003 huomattavasti alhaisempi kuin niiden, jotkatehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena (henkirikosten osalta6 % verrattuna 64 %:iin ja pahoinpitelyjen osalta 2 %verrattuna 71 %:iin) (Lehti ja Kivivuori; mainittu Suomenkansallisessa raportissa). Vaikka huumeilla onkin viimeisten10 vuoden aikana ollut yhä useammin osuutta murroissa,alkoholilla osuutta on edelleen useammin (43 %:iinmurroista liittyy alkoholia ja 9 %:iin liittyy huumeita).

Saksassa ”taloudellisista syistä tehdyt rikokset” – huumeidentai niiden korvikkeiden hankkimiseksi tehdyt rikokset –vähenivät vuonna 2003 2 568 tapaukseen, joista yli70 prosenttia liittyi lääkemääräysten väärennöksiin taimääräyslomakkeiden varkauksiin (BKA, 2004).

Latviassa sisäministeriön rutiininomaisesti keräämistä tiedoistailmenee, että 2,8 prosenttia kaikista vuonna 2003 havaituistarikoksista (3,1 % vuonna 2002) oli tehty huumeidenvaikutuksen alaisena (Latvian kansallinen raportti).

(176) Ks. taulukko DLO-4 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(177) Laki, joka dekriminalisoi huumeiden käytön ja hallussapidon käyttöä varten, hyväksyttiin marraskuussa 2000 ja tuli voimaan heinäkuussa 2001.(178) Ks. taulukko DLO-3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(179) Alankomaissa ”koviksi huumeiksi” määritellään huumeet, jotka aiheuttavat kohtuuttomia kansanterveydellisiä riskejä, kuten heroiini, kokaiini, ekstaasi ja LSD.(180) Seuraavat maat erittelivät tiedot huumerikoksittain tai huumeittain ajallisesti: Belgia, Tšekki, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Liettua, Luxemburg,Unkari, Malta, Alankomaat (vain ”pehmeät huumeet” / kannabis ja ”kovat huumeet”), Itävalta, Portugali, Slovenia, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.(181) Ks. taulukko DLO-5 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(182) Ks. taulukko DLO-6 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(183) Ks. taulukko DLO-7 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(184) Ks. taulukko DUP-1 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(185) Ks. taulukko DUP-5 (liite) vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(186) Ks. taulukko DUP-3 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(187) Ks. taulukko DUP-2 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.(188) Ks. taulukko DUP-4 vuoden 2005 Tilastotiedotteessa.

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

tiedoista on saatu yksittäisistä tutkimuksista, joissa otostenkoot vaihtelevat ja joiden tuloksia (ja suuntauksia) on hyvinvaikea yleistää.

Huumeidenkäyttäjät ovat muuhun väestöön nähdenyliedustettuina vankiloissa. Useimpien EU:ssa tehtyjentutkimusten mukaan yli 50 prosenttia vangeista onkäyttänyt huumeita ainakin kerran, mutta luku vaihtelee22:sta 86 prosenttiin vankiloiden, säilöönottokeskusten jamaiden välillä (184). EU:n vangeista 8–73 prosenttia onkäyttänyt huumeita säännöllisesti tai ollut riippuvaisiahuumeista ennen vankilaan joutumista (185).

Suurin osa huumeidenkäyttäjistä vähentäähuumeidenkäyttöä tai lopettaa sen vankilaan jouduttuaan.Jotkut vangit kuitenkin jatkavat huumeidenkäyttöä, ja toisettaas aloittavat käytön (ja/tai injektiokäytön) vastavankilassa. Saatavilla olevien tutkimustietojen mukaan8–60 prosenttia vangeista ilmoittaa käyttäneensä huumeitavankilassa, ja 10–42 prosenttia ilmoittaa käyttävänsähuumeita säännöllisesti (186).

Yleensä 15–50 prosenttia vangeista on käyttänyt huumeitasuonensisäisesti ainakin kerran. Tutkimuksissa lukukuitenkin vaihtelee vain 1 prosentista peräti 69 prosenttiin.Saatavilla olevien vertailukelpoisten tietojen (Itävalta1999, Englanti ja Wales 1997–1998) mukaaninjektiokäyttö on nuorilla rikoksentekijöillä harvinaisempaakuin aikuisilla ja vangeista naisilla yleisempää kuinmiehillä (187). Bird ja Rotily (2002) ovat todenneet useanEU:ssa tehdyn tutkimuksen perusteella, että noin kolmasosaaikuisista miesvangeista käyttää huumeita suonensisäisesti.Reitoxin seurantakeskusten tietojen mukaan0,2–34 prosenttia vangeista (188) on käyttänyt huumeitasuonensisäisesti vankeusaikana. Tämä herättääkysymyksen steriilien injektiovälineiden saatavuudesta jahygieenisestä yhteiskäytöstä vankiloissa sekätartuntatautien mahdollisesta leviämisestä.

Vankiloissa olevien huumeidenkäyttäjienauttaminen ja hoito

Kaikissa jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa onjonkinlainen järjestelmä, jolla varmistetaan, että

varten liittyvien rikosten osuus kaikista huumerikoksistanousi vuosina 1998–2003 (176). Nousu oli yleensä hidasta,mutta selviä noususuuntauksia havaittiin Belgiassa,Luxemburgissa ja Sloveniassa sekä vuoteen 2001 astiIrlannissa. Portugalissa käyttörikosten osuus alkoi laskeavuonna 2000, vuotta ennen kuin huumeiden käytöltä jahallussapidolta käyttöä varten poistettiin rangaistavuusheinäkuussa 2001 (177). Vuonna 2003 laskua tapahtuiTšekissä, Luxemburgissa, Itävallassa ja Sloveniassa.

Vuonna 2003 kannabis oli useimmissa jäsenvaltioissaedelleen huumerikoksiin yleisimmin liittynyt huume (178).Näissä maissa kannabikseen liittyvien rikosten osuuskaikista huumerikoksista vaihteli 39 prosentista (Italia)87 prosenttiin (Ranska). Alankomaissa oli eniten ”koviinhuumeisiin” (179) liittyneitä rikoksia (58 %), kun taasTšekissä suurin osa huumerikoksista liittyi amfetamiineihin(48 %). Tiettyyn huumeeseen liittyvien huumerikostensuhteelliseen osuuteen vaikuttaa joukko tekijöitä, mukaanluettuina lainvalvontaviranomaisten operatiiviset prioriteetitsekä suorat tai epäsuorat strategiset päätökseterityyppisten huumerikosten torjumisesta.

Kannabikseen liittyvien huumerikosten (180) osuus onnoussut vuodesta 1998 Saksassa, Espanjassa, Irlannissa,Liettuassa, Luxemburgissa, Maltalla ja Portugalissa, se onpysynyt ennallaan Belgiassa, Tšekissä, Alankomaissa,Sloveniassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa,ja se on laskenut Italiassa ja Itävallassa (181).

Samana ajanjaksona heroiiniin liittyvien rikosten osuuslaski kaikissa EU-maissa, joista saatiin tietoja, paitsiItävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joissaosuus nousi (182). Kokaiiniin liittyvien rikosten osuus kaikistahuumerikoksista on sitä vastoin noussut vuodesta 1998kaikissa tietoja toimittaneissa maissa, paitsi Saksassa, jokailmoitti laskevasta suuntauksesta (183).

Huumeidenkäyttäjät ja vankila

Huumeidenkäyttäjät vankilassa

Rutiininomaisesti kerätyt kansalliset tiedot vankienhuumeidenkäytöstä ja huumeiden käyttötavoista ovatvähäisiä ja hajanaisia. Suuri osa EU:ssa saatavilla olevista

84

Luku 7: Rikollisuuteen ja vankiloihin liittyvät kysymykset

vankiloissa olevat huumeidenkäyttäjät saavat apua, muttapalvelujen laajuus ja saatavuus vaihtelee huomattavasti.Merkittävä suuntaus on kasvava tietoisuus siitä, ettävangeilla on samanlainen oikeus terveydenhuoltoon kuinmuulla väestöllä, huumeidenkäyttäjille tarjottava apu jahoito mukaan luettuina (WHO:n Euroopan aluetoimisto,2002; Irlannin, Liettuan ja Suomen kansalliset raportit).Vangeille kuuluviin palveluihin sisältyvät ehkäisevähuumetyö, mukaan luettuina lääkkeettömän hoidonohjelmat, vieroitushoito, metadonilla ja muilla aineillaannettava hoito, neuvonta ja valistus.

Maat ovat kuitenkin ilmoittaneet monenlaisista ongelmistaasianmukaisen avun tarjoamisessa. Esimerkiksi Virossapalvelujen saatavuus on epävarmaa, Latviassahuumeidenkäyttäjille ei ole erityisiä palveluja, Puolassa onpitkät jonotuslistat hoitoon, Ruotsissa vankilat ovat liiantäysiä ja henkilöstöä on liian vähän, ja Romaniassaasianmukainen lainsäädäntö puuttuu. Kyproksella eiole yhdennettyä tukiohjelmaa vankiloissa olevillehuumeidenkäyttäjille, mutta joitakin ehkäisytoimia ontoteutettu.

Valistus- ja koulutustoiminta ovat osa yleistäehkäisystrategiaa. Useimmissa EU-maissa jaehdokasvaltioissa valistusta ja koulutusta on annettu sekävankiloissa oleville huumeidenkäyttäjille että vankiloidenhenkilöstölle. Tällaisesta toiminnasta ovat ilmoittaneetmuun muassa Viro, Espanja, Kypros, Unkari, Romania jaSlovenia (Reitoxin kansalliset raportit).

Toinen ehkäisevä toiminta on huumeettomien osastojenperustaminen vankiloihin. Niihin hakeutuminen onvapaaehtoista, ja huumeita käyttävien vankien on yleensäallekirjoitettava ilmoitus, jossa he hyväksyvät tietyt ehdot,kuten säännölliset virtsatestit. Huumeettomia osastoja onkaikissa EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa, ja niitä onperustettu useimpiin ”uusiin” jäsenvaltioihin. Yhdenitävaltalaisen vankilan huumeettoman osaston arvioinnissailmeni, että huumeettomalta osastolta vapautetuistavangeista tuomittiin uudelleen huomattavasti pienempiosuus kuin vankilan tavallisilta osastoilta vapautetuistavangeista (35 % verrattuna 62 %:iin).

Yleisin hoitomuoto vankiloissa on lääkkeetön hoito, jota onkaikissa jäsenvaltioissa (paitsi Kyproksella ja Latviassa),joskin sen saatavuus vaihtelee. Yhteisössä toimivathoitokeskukset tarjoavat tukea ja hoitoa sekä jälkihoitoamonissa maissa, kuten Belgiassa, Tšekissä, Kreikassa,Luxemburgissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Useimmissa maissa ylläpitohoidon saatavuus ei olevankiloissa sama kuin vankiloiden ulkopuolella.Ylläpitohoitoa on laajamittaisesti saatavilla vainEspanjassa, jossa sitä saa 18 prosenttia kaikista vangeistatai 82 prosenttia vankiloissa olevista huumeidenongelmakäyttäjistä. Ylläpitohoitoa on laajalti saatavissamyös Luxemburgissa. Lääkehoidon saatavuudenhuomattavasta lisääntymisestä ovat ilmoittaneet muunmuassa Ranska, jossa käytetään pääasiallisestibuprenorfiinia, ja Irlanti (Reitoxin kansalliset raportit).Alankomaissa lääkehoitoa tarjotaan vain lyhytaikaisillevangeille, jotka ovat käyttäneet metadonia ennenjoutumistaan vankilaan, kun taas Puolassa on aloitettuensimmäinen metadonihoito-ohjelma 14 asiakkaalletutkintavankilassa.

Viimeaikainen kehitys tartuntatautien leviämisenehkäisemisessä vankiloissa

Virossa edistyttiin vuonna 2003 hiv:n leviämisenehkäisemisen alalla. Hiv-testien määrä kasvoi 2,6-kertaisesti vuoteen 2002 verrattuna, mutta positiivistentestitulosten määrä kasvoi vain vähän. Myös testiäedeltävät ja seuraavat neuvontapalvelut kehittyivät niinmäärällisesti kuin laadullisestikin. Romaniassa kehitettiinyhteistyössä joidenkin kansainvälisten kansalaisjärjestöjenkanssa ohjelmia, joilla pyritään ehkäisemään hiv:n/aidsinleviämistä vankiloissa ja vankien keskuudessa.

Espanja on ainoa maa, jossa toteutetaan järjestelmällisestineulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmia vankiloissa. Näidenohjelmien puitteissa jaettiin vuonna 2003 yhteensä18 260 ruiskua. Muissa jäsenvaltioissa jaehdokasvaltioissa ei ole suunniteltu samankaltaistenohjelmien täytäntöönpanoa.

85

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

86

Vankilan vaihtoehdot: kohderyhmänä rikoksiatekevät huumeiden ongelmakäyttäjät EU:ssa,EMCDDA:n vuoden 2005 vuosiraportti:erityiskysymykset

Vankila on erityisen haitallinen ympäristö huumeidenongelmakäyttäjille, ja heidän ohjaamisestaan hoitoonvankilan sijasta vallitsee periaatteen tasolla laaja poliittinenyksimielisyys. Vankilan mahdollisiin vaihtoehtoihinhuumeita käyttäville rikoksentekijöille kuuluu laajavalikoima seuraamuksia, joilla voidaan lykätä, välttää,korvata tai täydentää sellaisille huumeidenkäyttäjillemäärättyjä vankilatuomioita, joiden tekemästä rikoksestamäärätään kansallisessa laissa tavallisesti vankeutta.Erityiskysymyksessä keskitytään toimenpiteisiin, joihin liittyyhuumehoitoa.

YK:n ja EU:n sopimuksissa, strategioissa jatoimintasuunnitelmissa on 1960-luvulta lähtien toistettu javahvistettu periaatetta, jonka mukaan huumerikostentuomioiden tai rangaistusten vaihtoehtona tarjotaan hoitoa,koulutusta ja kuntoutusta. Tämä on otettu huomioon EU:njäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä, jarikosoikeusjärjestelmiä ja terveydenhuolto- jasosiaalipalvelujärjestelmiä on muokattu sen mukaisesti.Nuoret huumeidenkäyttäjät ovat erityisen alttiitaajautumaan huumeiden ja rikosten noidankehään, januorten rikoksentekijöiden vangitsemista pyritäänmäärätietoisesti välttämään.

Vankeuden vaihtoehtojen täytäntöönpanossa on kuitenkinjoitakin vaikeuksia, jotka johtuvat hallintojärjestelmien janiiden perusperiaatteiden erilaisuudesta.Oikeusjärjestelmän ja terveydenhuolto- jasosiaalipalvelujärjestelmän välistä kuilua on pyritty

kaventamaan poliisin, tuomioistuimien ja vankiloiden sekähuumehoitopalvelujen välisillä koordinointirakenteilla ja-aloitteilla. Paikallisen tason epävirallisetyhteistyömekanismit ovat usein toimineet vakiintuneidenkäytäntöjen edelläkävijöinä.

Vankilan vaihtoehtojen käyttö on viime vuosikymmeninälisääntynyt EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa, ja se on viimeaikoina jopa vakiintunut joissakin niistä, kun taas ”uusissa”jäsenvaltioissa vaihtoehtoja koskevan lainsäädännönvahvistaminen ja vaihtoehtojen käyttöönotto ovat alkaneetmyöhemmin. Rikoksia tekevien huumeidenongelmakäyttäjien hoidosta vastaa yleensä yleinenhoitojärjestelmä. Useimmissa maissa hoitoa tarjotaanyleensä laitoksissa, mutta myös avohoito-ohjelmiinosallistuminen on mahdollista.

Euroopassa on tehty vain vähän arviointitutkimuksiahoidosta vankilan vaihtoehtona, eivätkä nekään ole olleettäysin vakuuttavia. Muun hoidosta tehdyn tutkimuksentulosten perusteella hoidossa pysyminen on kuitenkin tärkeäedellytys onnistumiselle, ja keskeytykset ovat yksi vankilanvaihtoehtojen suurimmista ongelmista. Saatavilla olevanäyttö viittaa siihen, että hoidon onnistumisen kannaltatärkeää on tarjotun hoidon laatu eikä reitti, jota asiakas ontullut hoitoon. Hoito vankilan vaihtoehtona vaikuttaisitoimivan parhaiten silloin, kun huumeriippuvaiset ovatmotivoituneita hoitoon ja kun hoitolaitokset noudattavathyvää hoitotapaa ja niissä on riittävästi päteväähenkilöstöä.

Tämä erityiskysymys on saatavilla painetussa muodossa jaInternetin kautta ainoastaan englanniksi: ”Alternatives toimprisonment: targeting offending problem drug users inthe EU”, julkaisussa EMCDDA annual report 2005:Selected issues. (http://issues05.emcdda.eu.int).

ACMD (2000), Reducing drug-related deaths. A Report by The AdvisoryCouncil on the Misuse of Drugs, The Stationery Office, Lontoo.

ACPO (2003), Cannabis enforcement guidance, ACPO, Lontoo.

Ashton, M. (2003), ”The American STAR comes to England”, Drug andAlcohol Findings vol. 8, s. 21–26.

ASPECT Consortium (2004), Tobacco or Health in the European Union,Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, Luxemburg(http://europa.eu.int/comm/health/ph_determinants/life_style/Tobacco/Documents/tobacco_exs_fi.pdf).

Bandura, A. (1977), Social learning theory, Prentice-Hall, EnglewoodCliffs, NJ.

Bargagli, A. M. et al. (2004), Drug-related mortality and its impact on adultmortality in eight European countries, 6th Europad Conference, Pariisi.

Becoña, E. (2002), Bases Scientifics de la Prevención de lassDrogodependencias, Delegación del Gobierno para el Plan Nacionalsobre Drogas, Madrid.

Bird, S. ja Rotily, M. (2002), ”Inside methodologies for counting blood-borne viruses and injector-inmates’ behavioural risks – results fromEuropean prisons”, Howard Journal vol. 41 (2).

BKA (Bundeskriminalamt) (2004), Polizeiliche Kriminalstatistik 2003Bundesrepublik Deutschland. BKA, Wiesbaden.

Blystad, H., Blad, L., Tulisov, A. ja Aavitsland, P. (2005), ”Hepatitis B innorthwest Russia and the Nordic and Baltic countries: recent trends andprevention activities”, Eurosurveillance Weekly 10: 050310(http://www.eurosurveillance.org/ew/2005/050310.asp).

Botvin, G. J. (2000), ”Preventing drug abuse in schools: social andcompetence enhancement approaches targeting individual-level etiologicalfactors”, Addictive Behaviours vol. 25, s. 887–897.

Bovenkerk, F. ja Hogewind, W. I. M. (2002), Hennepteelt in Nederland:het probleem van criminaliteit en haar bestrijding, Willem Pompe Instituutvoor Strafrechtswetenschappen, Utrecht.

Brugal, M. T., Domingo-Salvany, A., Puig, R., et al. (2005), ”Evaluating theimpact of methadone maintenance programmes on mortality due to overdoseand Aids in a cohort of heroin users in Spain”, Addiction, painossa.

Butler, G. K. L. ja Montgomery, A. M. J. (2004), ”Impulsivity, risk takingand recreational ’ecstasy’ (MDMA) use”, Drug and Alcohol Dependence vol76, s. 55–62.

Butters, J. E. (2004), ”The impact of peers and social disapproval on high-risk cannabis use: gender differences and implications for drug education”,Drugs: Education, Prevention and Policy vol. 11, s. 381–390.

Calafat, A., Fernández, C., Juan, M., et al. (2003), Enjoying the nightlife inEurope: the Role of moderation, IREFREA España, Palma de Mallorca(www.irefrea.org).

Canning, U., Millward, L., Raj, T. ja Warm, D. (2004), Drug use preventionamong young people: a review of reviews, Health Development Agency,Lontoo.

CND (2004), World drug situation with regard to drug trafficking: report tothe secretariat, Huumausainetoimikunta, Yhdistyneiden Kansakuntien talous-ja sosiaalineuvosto, Wien.

CND (2005), World drug situation with regard to drug trafficking: report tothe secretariat, Huumausainetoimikunta, Yhdistyneiden Kansakuntien talous-ja sosiaalineuvosto, Wien.

Cuijpers, P., et al. (2002), ”The effects of drug abuse prevention at school:the healthy school and drugs project”, Addiction vol. 97, s. 67–73.

Cunningham, J. A. (2001), ”Impact of normative feedback on problemdrinkers: a small-area population study”, Journal of Studies on Alcohol vol.62, s. 228–233.

De Wit, A. ja Bos, J. (2004) ”Cost-effectiveness of needle and syringeexchange programmes: a review of the literature”, Hepatitis C andinjecting drug use: impact, costs and policy options, EMCDDA Monographs7, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus,Lissabon, s. 329–343.

Drug Misuse Research Division (2004), ”Trends in treated problem opiatesuse in the seven health board areas outside the Eastern Regional HealthAuthority, 1998 to 2002”, Occasional Paper No. 13/2004, Drug MisuseResearch Division, Dublin.

EMCDDA (2001), ”Co-ordination of the implementation of the EMCDDAstandard guidelines on the drug-related deaths in the EU Member States,and the collection and analysis of information on drug-related deaths”,project CT.99.RTX.04, koordinoijana Trimbos Instituut, Euroopanhuumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus, Lissabon.

EMCDDA (2003), ”National prevalence estimates of problem drug use inthe European Union, 1995–2000”, CT.00.RTX.23, koordinoijana Institut fürTherapieforschung, München, Euroopan huumausaineiden ja niidenväärinkäytön seurantakeskus, Lissabon(http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=1372).

EMCDDA (2004a), Vuosiraportti 2004: Huumeongelma Euroopanunionissa ja Norjassa, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytönseurantakeskus, Lissabon.

EMCDDA (2004b), ”Hepatitis C and injecting drug use: impact, costs andpolicy options”, EMCDDA Monographs 7, Euroopan huumausaineiden janiiden väärinkäytön seurantakeskus, Lissabon(http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=428).

EMCDDA (2004c), Teemana huumeet nro 13. Huumeiden yliannostus –merkittävä vältettävissä oleva nuorten kuolinsyy, Euroopanhuumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus, Lissabon.

Eurobarometer (2004), ”Young people and drugs”, Flash Eurobarometer158, Taylor Nelson Sofres, Lehdistö- ja viestintäpääosasto, Euroopankomissio, Bryssel.

EuroHIV (Euroopan aidsin epidemiologinen seurantakeskus) (2004),HIV/AIDS Surveillance in Europe, End-year report, 2003, No. 70, Institutde Veille Sanitaire, Saint-Maurice.

Eurostat (2002), Health statistics: Key data on health 2002, Euroopanyhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, Luxemburg, s. 58.

Lähteet

89

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Pijlman, F. T. A., Krul, J. ja Niesink, R. J. M. (2003), Uitgaan en Veiligheid:Feiten en Fictie over Alcohol, Drugs en Gezondheidsverstoringen, TrimbosInstituut, Utrecht.

Prinzleve M., Haasen C., Zurhold H., et al. (2004), ”Cocaine use in Europe– a multi-centre study: patterns of use in different groups”, EuropeanAddiction Research vol. 10, s. 147–155.

Quensel, S. (2004), Das Elend der Suchtprävention, Verlag fürSozialwissenschaften (VS), Wiesbaden.

Reis, J., Riley, W., Lokman, L. ja Baer, J. (2000), ”Interactive multimediapreventive alcohol education: a technology application in highereducation”, Journal of Drug Education vol. 30, s. 399–421.

Reitoxin kansalliset raportit (2004)(http://www.emcdda.eu.int/?nnodeid=435).

Rhodes, T., Lilly, R., Fernández, C., et al. (2003), ”Risk factors associatedwith drug use: the importance of ’risk environment’”, Drugs: Education,Prevention and Policy vol. 10, s. 303–329.

Rigter, H., Van Gageldonk, A., Ketelaars, T. ja Van Laar, M. (2004), ”Hulpbij probleemgebruik van drugs: stand van wetenschap voor behandelingenen andere interventies, 2004”, Trimbos Instituut/National Drug Monitor(NDM), Utrecht.

SAMHSA, Office of Applied Studies, 2003 National Survey on Drug Useand Health (http://oas.samhsa.gov/nhsda.htm#NHSDAinfo).

Solberg, U., Burkhart, G. ja Nilson, M. (2002), ”An overview of opiatesubstitution treatment in the European Union and Norway”, InternationalJournal of Drug Policy vol. 13, s. 477–484.

Sullivan, L. E., Metzger, D. S., Fudala, P. J. ja Fiellin, D. A. (2005),”Decreasing international HIV transmission: the role of expanding access toopioid agonist therapies for injection drug users”, Addiction vol. 100,s. 150–158.

Sussman, S., Earleywine, M., Wills, T., et al. (2004), ”The motivation, skillsand decision-making model of ’drug abuse’ prevention”, Substance Useand Misuse vol. 39, s. 1971–2016.

Taylor, B. J. (2000), ”Modeling prevention program effects on growth insubstance use: analysis of five years of data from the Adolescent AlcoholPrevention Trial”, Prevention Science vol. 1, s. 183–197.

Terweij, M. ja Van Wamel, A. (2004), Ouders aan zet:opvoedingsondersteuning en verslavingspreventie voor allochtonen: succes-en faalfactoren, GGZ Nederland, Utrecht.

UNODC (2002), Contemporary drug abuse treatment: a review of theevidence base, Yhdistyneiden Kansakuntien huume- ja rikosjärjestö, Wien.

UNODC (2003a), Global illicit drug trends 2003, YhdistyneidenKansakuntien huume- ja rikosjärjestö, Wien.

UNODC (2003b), Ecstasy and amphetamines: global Survey 2003,Yhdistyneiden Kansakuntien huume- ja rikosjärjestö, Wien.

UNODC ja Marokon hallitus (2003), Morocco cannabis survey 2003,Yhdistyneiden Kansakuntien huume- ja rikosjärjestö, Wien.

WHO (1998), Opioid overdose: trends, risk factors, interventions andpriorities for action, Maailman terveysjärjestö, Programme on SubstanceAbuse, Division of Mental Health and Prevention of Substance Abuse,Geneve.

WHO (2004), ”Effectiveness of sterile needle and syringe programming inreducing HIV/AIDS among injecting drug users”, Evidence for actiontechnical papers, WHO, Geneve.

WHO (2005), ”Effectiveness of drug dependence treatment in preventingHIV among injecting drug users”, Evidence for action technical papers,lopullinen versio, maaliskuu 2005, WHO, Geneve.

WHO:n Euroopan aluetoimisto (2002), Prisons, Drugs and Society,A Consensus Statement on Principles, Policies and Practices, WHO:nEuroopan aluetoimisto, Geneve.

Eysenbach, G., Powell, J., Englesakis, M., et al. (2004), ”Health relatedvirtual communities and electronic support groups: systematic review of theeffects of online peer to peer interactions”, BMJ 328, s. 1166.

FSW (Fonds Soziales Wien) (2004), Jahresbericht 2003, Fonds SozialesWien, Wien.

Ghuran, A. ja Nolan, J. (2000), ”Recreational drug misuse: issues for thecardiologist”, Heart vol. 83, s. 627–633.

Gowing, L., Farrell, M., Bornemann, R. ja Ali, R. (2005), ”Substitutiontreatment of injecting opioid users for prevention of HIV infection” (review),The Cochrane Library, 2005, painos 2 (www.thecochranelibrary.com).

GLADA (Greater London Alcohol and Drug Allliance) (2004), An evidencebase for London crack cocaine strategy, Greater London Alcohol and DrugAlliance, Lontoo(http://www.london.gov.uk/mayor/health/drugs_and_alcohol/docs/coc_strategy_evidence.pdf).

Haasen, C. (2003), puhe EMCDDA:n konferenssissa ”Conference ontreatment monitoring in the EU and the EU action plan on drugs2000–2004”, marraskuu 2003.

Hawks, D., Scott, K., McBride, N., et al. (2002), Prevention ofpsychoactive substance use: a selected review of what works in the area ofprevention, Maailman terveysjärjestö, Geneve.

Hibell, B., Andersson, B., Bjarnasson, T., et al. (2004), The ESPAD report2003: alcohol and other drug use among students in 35 EuropeanCountries, Centralförbundet för alkohol och narkotikaupplysning (CAN) jaEuroopan neuvosto, Pompidou-ryhmä.

Hwang, S. (2001), ”Mental illness and mortality among homeless people”,Acta Psychiatrica Scandinavica vol 103, s. 81–82.

INCB (2005), Report of the International Narcotics Control Board 2004,Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen huumausainetoimikunta,New York.

Korkeila, J. (2000), Measuring aspects of mental health, Themes 6/2000,STAKES, Helsinki.

Kumpfer, K. L., Alvarado, R. ja Whiteside, H. O. (2003), ”Family-basedinterventions for substance use and misuse prevention”, Substance Use andMisuse vol. 38, s. 1759–1787.

Leppin, A. (2004), Vortrag zur schulischen Suchtprävention im Rahmen derFachtagung ”Qualität schulischer Suchtprävention” am 20.04.04 inKärnten (http://www.schule.at/community).

Macchia, T., Giannotti, F. C. ja Taggi, F. (2004), I servizi e le sostanzericreazionali: una rilevazione clinica in Italia, FrancoAngeli, Milano.

Matheï, C., Robaeys, G., van Damme, P., et al. (2005), ”Prevalence ofhepatitis C in drug users in Flanders: determinants and geographicdifferences”, Epidemiology and Infection vol. 133, s. 127–136.

Mendes, F., Relvas, A. P., Olaio, A., et al. (2001), The challenge ofprevention of drug use, IREFREA España, Palma de Mallorca(www.irefrea.org).

Mol, A., Van Vlaanderen, J. L. ja De Vos, A. (2002), Ontwikkeling van decocaïne hulpvraag in the ambulante verslavingszorg 1994–2000, IVZ,Houten.

Morral, A. R., McCaffrey, D. F. ja Paddock, S. M. (2002), ”Reassessing themarijuana gateway effect”, Addiction vol. 97, s. 1493–1504.

National Treatment Agency (NTA) (2003), ”New guidance on injectableheroin and injectable methadone treatment for opiate misusers”,lehdistötiedote 13. kesäkuuta 2003 (http://www.nta.nhs.uk).

National Treatment Agency (NTA) (2004), ”54 per cent more drug misusersget treatment in England”, lehdistötiedote 30. syyskuuta 2004(http://www.nta.nhs.uk).

Ouwehand, A., Van Alem, V., Mol, A. ja Boonzajer Flaes, S. (2004), Keyfigures addiction care 2003, IVZ, Houten (http://www.sivz.nl).

90

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus

Vuosiraportti 2005: Huumeongelma Euroopassa

Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto2005 – 90 s. – 21 x 29,7 cmISBN 92-9168-232-2

MYYNTI JA TILAUKSET

Julkaisutoimiston toimittamat maksulliset julkaisut ovat saatavissa myyntiedustajiltamme

kautta maailman. Osoittakaa tilauksenne yhdelle myyntiedustajista, joista löydätte luettelon.

• joko julkaisutoimiston Internet-sivustosta osoitteesta http://publications.eu.int/

• tai pyytämällä sitä faksitse numerosta (352) 29 29-42758.

ISBN 92-9168-232-2

,!7IJ2J1-gicdce!

TD

-AC

-05

-00

1-F

I-C

EMCDDA:staEuroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus(EMCDDA) on yksi Euroopan unionin erillisvirastoista. Lissabonissasijaitseva keskus perustettiin vuonna 1993, ja se on Euroopassahuumausaineiden ja niiden väärinkäyttöä koskevien monipuolisten tietojenkeskeinen lähde.

EMCDDA kerää, tutkii ja levittää puolueettomia, luotettavia javertailukelpoisia tietoja huumausaineista ja niiden väärinkäytöstä. Näin sepyrkii antamaan julkisuuteen tosiasioihin perustuvan kokonaiskuvanhuumausaineiden käytöstä Euroopassa.

Keskuksen julkaisut ovat ensisijainen tietolähde useille eri kohderyhmille,kuten politiikoille ja heidän neuvonantajilleen, huumeasioiden parissatyöskenteleville ammattilaisille, sekä laajemmasta näkökulmastatiedotusvälineille ja suurelle yleisölle.

Vuosiraportissa EMCDDA esittää vuotuisen katsauksen huumausaineidenkäytön ja tarjonnan tilanteeseen EU:ssa. Siten vuosiraportti on keskeinenhakuteos niille, jotka tarvitsevat ajantasaista tietoa huumeista Euroopassa.