46
Föreningen vatten- och luftvård för Östra Nyland och Borgå å r.f. Ågatan 17, 06100 BORGÅ Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. Jokikatu 17, 06100 PORVOO Ilolanjoki Ilolanjoen ja sen sivupurojen kalataloudellinen peruskartoitus Sampo Vainio Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. 2004

Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

  • Upload
    others

  • View
    9

  • Download
    0

Embed Size (px)

Citation preview

Page 1: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Föreningen vatten- och luftvårdför Östra Nyland och Borgå å r.f.

Ågatan 17, 06100 BORGÅ

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y.

Jokikatu 17, 06100 PORVOO

IlolanjokiIlolanjoen ja sen sivupurojen kalataloudellinen peruskartoitus

Sampo Vainio

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y.

2004

Page 2: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y.Jokikatu 17

06100 Porvoowww.vesi-ilma.fi019-520 2830

Raportin valokuvat tekijän, ellei toisin mainita.

Page 3: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

EEssiippuuhhee

Ilolanjoki on melko pieni joki Itä-Uudellamaalla. Pienenkin joen kala- ja rapusaaliilla on kuitenkinollut aikoinaan suuri merkitys paikallisille asukkaille. Ilolanjoessa on ollut myös oma meri-taimenkanta, joskin sen arvellaan olleen melko pieni. Joen oma taimenkanta on hävinnyt ympäristö-muutosten takia.

Ilolanjoki ja sen sivupurot ovat kalataloudellisena kokonaisuutena olleet puutteellisesti tunnettu-ja. Tämän työn tarkoituksena on ollut selvittää Ilolanjoen vesistön virtavesien kalataloudellinentila ja kartoittaa kalataloudellinen kunnostustarve. Kartoituksessa käydään läpi kalataloudellisetavainkohteet, joita ovat kosket, virtapaikat ja vaellusesteet. Kartoitus toimii pohjana tulevaisuu-dessa toteutettavalle kalataloudelliselle kunnostustyölle.

Työ on osa viisivuotista Kalataloudellista jokikunnostushanketta. Hankkeeseen kuuluvat Ilolanjoenlisäksi Porvoonjoki ja Mustijokijoki. Hanke kattaa vuodet 2002 - 2006 ja kahden ensimmäisen vuo-den aikana peruskartoitettiin Ilolanjoki ja Mustijoki. Porvoonjoen kalataloudellinen peruskartoi-tus tehtiin jo vuonna 2000 Porvoonjoki eläväksi -projektin yhteydessä. Vuosina 2002 - 2003 onPorvoonjoen latvavesissä ja sivujoilla suoritettu kalataloudellisia kunnostuksia yhteistyössäpaikallisten asukkaiden kanssa. Vastaavia kunnostuksia ja siihen liittyvää tutkimusta tullaansuorittamaan myös Ilolanjoella vuosina 2004 - 2006.

Tämän työn on toteuttanut iktyonomi Sampo Vainio Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- jailmansuojeluyhdistyksestä. Vainio on päätoimisesti Kalataloudellisen jokikunnostushankkeen 2002- 2006 hankekoordinaattori. Hanketta ohjaa yhdistyksen toiminnanjohtaja, ekologi TeroMyllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneetAskolan kunta, Porvoon kaupunki, Porvoonseudun kalastusalue, Porvoonjoen kalastusalue jaUudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikkö. Kokonaisuutena Kalataloudellista jokikunnos-tushanketta rahoittavat edellisten lisäksi Mäntsälän, Pornaisten, Kärkölän, Pukkilan ja Nastolankunnat, LV Lahti Vesi Oy, Orimattilan vesi Oy, Hollolan vesihuoltolaitos, Porvoon energia Oy,Mäntsälän sähkö Oy ja Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikkö.

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen puolesta

SSaammppoo VVaaiinniioo

TTeerroo MMyyllllyyvviirrttaa MMiikkaaeell HHeennrriikkssssoonn

3

Föreningen vatten- och luftvårdför Östra Nyland och Borgå å r.f.

Ågatan 17, 06100 BORGÅ

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y.

Jokikatu 17, 06100 PORVOO

Page 4: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Sisällysluettelo

1. Johdanto ........................................................................................................................... 61.1 Miksi tämä työ on tehty? .................................................................................. 6

2. Ilolanjoen historiaa ....................................................................................................... 72.1 Kalastus ..................................................................................................... 72.2 Ilolanjoen meritaimen ........................................................................... 72.3 Vesivoima .................................................................................................. 82.4 Perkaukset ja järvien lasku .................................................................. 8

3. Ilolanjoen kalasto ........................................................................................................... 9

4. Vedenlaatu ....................................................................................................................... 9

5. Virtavesien kalataloudellinen kunnostaminen .......................................................... 105.1 Miksi virtavesiä pitää kunnostaa .................................................................... 105.2 Kalataloudelliset kunnostustoimet ................................................................ 12

5.2.1 Vaellusesteiden poistaminen ............................................................. 125.2.2 Kutusoraikoiden kunnostaminen ....................................................... 135.2.3 Kiveäminen ............................................................................................ 135.2.4 Rantakasvillisuuden istutus ja suojelu ........................................... 13

5.3 Luonnonmukainen vesirakentaminen ............................................................. 14

6. Inventointitulokset ........................................................................................................ 156.1 Ilolanjoen pääuoma .......................................................................................... 15

6.1.1 Klemetti .................................................................................................. 166.1.2 Postimäenkoski ..................................................................................... 176.1.3 Forsgård ................................................................................................. 186.1.4 Sanismäki ............................................................................................... 196.1.5 Risuängarna ............................................................................................ 196.1.6 Åtorp ....................................................................................................... 206.1.7 Kankurinmäen koski ja pato (Vävarsbackan koski) ........................ 216.1.8 Tamminiemen alue ................................................................................ 226.1.9 Forslätt .................................................................................................. 236.1.10 Juornaankylä ....................................................................................... 256.1.11 Hakanurkka ........................................................................................... 256.1.12 Skinnarängen - Kankkila .................................................................... 276.1.13 Kankkila ................................................................................................. 28

6.2 Ilolanjoen sivupurot .......................................................................................... 296.2.1 Storängsbäcken/Vitmossabäcken .................................................... 306.2.2 Hackalbäcken ........................................................................................ 306.2.3 Myllykylänjärven ja Venjärven laskupuro ...................................... 316.2.4 Vadbäcken ............................................................................................. 336.2.5 Eriksdalinjärven laskuoja .................................................................. 346.2.6 Ilmoisoja ................................................................................................ 356.2.7 Tiiläänjärven vesistö .......................................................................... 366.2.8 Myllysillanoja ........................................................................................ 386.2.9 Tankvallinoja ......................................................................................... 406.2.10 Ilolanjoen latvapurot ......................................................................... 41

7. Tulosten tarkastelu ........................................................................................................ 427.1 Ilolanjoen pääuoma ............................................................................................. 427.2 Sivupurot .............................................................................................................. 427.3 Valuma-alueen tarkastelu ................................................................................. 42

8. Yhteenveto ........................................................................................................................ 44

9. Kiitokset ............................................................................................................................ 45

4

Page 5: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

5

Kartta 1. Ilolanjoen vesistö. Ilolanjoki alkaa Kankkilasta, missä useampi latvapuro yhtyy.Latvapuroista pääuomana pidetään Järvelänjärvestä alkunsa saavaa Lambrennonojaa.

Suomenlahteen Ilolanjoki laskee Pienen Pernajanlahden pohjukassa.

Page 6: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

1. Johdanto

1.1 Miksi tämä työ on tehty?

Tämän työn tarkoituksena on esitellä Ilolanjoen vesistön virtavedet, arvioida niidensoveltuvuutta virtavesissä lisääntyvien lohikalojen ympäristönä ja antaa alustavasti suosi-tukset tarvittaviksi kalataloudellisiksi kunnostustoimiksi.

Ilolanjoki laskee Suomenlahteen Pienen Pernajanlahden pohjukassa Porvoossa, kaupunginitäpuolella. Joen keski- ja yläjuoksu sijaitsevat Askolan ja Myrskylän kuntien alueella.Alkunsa joen katsotaan saavan pienestä Järvelänjärvestä Myrskylässä. Joen valuma-aluetta on myös Pernajan ja Pukkilan kuntien puolella. Joen alaosat kuuluvatPorvoonseudun kalastusalueeseen ja yläosat Porvoonjoen kalastusalueeseen. Jokea ontutkittu melko vähän ja kalataloudellisena kokonaisuutena vesistö on varsin puutteelli-sesti tunnettu. Kartoitus toimii pohjana kalataloudellisen kunnostustyön suunnittelulle jatoteutukselle. Tulevaisuuden tavoitteena on palauttaa kalastolle vaellusmahdollisuusvesistössä ja luoda paremmat lisääntymismahdollisuudet virtavesissä kuteville kaloille.Kartoituksessa on selvitetty joen ja sivupurojen koski- ja virtapaikkojen sijainti ja kala-taloudellinen tila sekä vaellusesteiden sijainti ja laatu.

Tämä työ on osa viisivuotista Kalataloudellista jokikunnostushanketta, joka jakautuuvuosille 2002-2006. Ilolanjoen lisäksi hankkeeseen kuuluvat Mustijoki ja Porvoonjoki.Porvoonjoesta vastaavanlainen peruskartoitus tehtiin jo vuonna 2000 Porvoonjoki eläväk-si -projektin yhteydessä. Mustijoen peruskartoitus valmistuu yhtaikaa tämän raportinkanssa. Hankkeessa on vuosina 2002 ja 2003 toteutettu kalataloudellisia kunnostuksiaPorvoonjoen latvavesissä ja sivujoilla. Kunnostuksiin on yleensä osallistunut kunkinkohteen paikallinen väestö talkoovoimalla. Hankkeen puitteissa on järjestetty töidensuunnittelu, ohjaus, tarvikkeiden hankinta yms. toiminta. Vastaavia kunnostuksia ja kun-nostustoiminnan kannalta oleellisia tutkimuksia tullaan suorittamaan myös Ilolanjoellavuosina 2004 - 2006.

6

Ilolanjoki numeroina:

Joen pituus:Järvelänjärvestä Pieneen Pernajanlahteen(1) 37 km

Valuma-alueen pinta-ala(2) 309 km2

Valuma-alueesta järviä(2) 3,6 %Valuma-alueesta peltoa(3) 25 %

Virtaama:keskivirtaama(1) (MQ) 2,4 m3/s

Suurimmat järvet(2): Tiiläänjärvi 2,1 km2, Veckjärvi 1,8 km2

Yli hehtaarin kokoisia järviä(2) 36 kpl

((1) Lempinen, P. 2001, (2) Puomio, E.-R., Soininen, J. ja Takalo, S. 1999,(3) Linnasalo, K. ja Penttilä, S. 2003.)

Page 7: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

2. Ilolanjoen historiaa

2.1 Kalastus

Kalastuksesta Ilolanjoen vesistössä menneinä aikoina ei ole säilynyt tarkkoja tietoja.Anders Allardtin (1925) mukaan alajuoksulta saatiin kalaa “ihan kohtuullisesti”, muttaKlemetissä ei kalastettu vaan ravustettiin. Yleisten havaintojen mukaan kalastus ei oleollut varsinainen elinkeino, mutta sillä oli kuitenkin huomattava merkitys kotitalouksille1800-luvulla ja 1900-luvun alussa (Selén, G. 1997). Kalastusta harrastettiin joessa,vesistön järvissä ja etenkin keväisin saatiin hyviä saaliita järvien välisistä puroista.Pyyntivälineitä olivat nuotta, vata (pieni nuottapyydys, jota käytettiin joessa), rysä,verkko, merta ja lisäksi kalastettiin koukkupyydyksillä ja tuulastamalla. Pääasiallisiasaalislajeja ovat olleet hauki, made, ahven, särki ja salakka. 1900-luvun alussa rapujasaatiin suuria määriä järvistä ja joesta. Tiiläänjärveen on melko varhain istutettu kuhaa,joka ainakin jo 1950-luvulla kuului tärkeisiin saaliskaloihin. (Laurinmäki, H. 1957). Joenalajuoksulla Porvoon pitäjässä säyne mainitaan tärkeäksi saaliskalaksi ja PienenPernajanlahden pohjukassa oli tunnettu lahnanpyyntipaikka (Selén 1997).

2.2 Ilolanjoen meritaimen

Curt Segerstråle (1939) tutki Uudenmaan ja Karjalan kannaksen taimenjokia 1930-luvul-la. Ilolanjoesta havainnot olivat melko vähäisiä. Ilolanjokeen kuitenkin nousi yksittäisiätaimenia ja Pienestä Pernajanlahdesta saatiin toisinaan meritaimenia lahnanpyynninyhteydessä. Segerstråle mainitsee myös kolmekiloisen meritaimenen saadun Ilolan saha-padon yläpuolelta. Nousun padon yläpuolelle hän arveli tapahtuvan kosken itäreunalta,missä pato oli matalampi.

Sivupurojen taimenkannoista ei Segerstrålella ollut havaintoja, mutta hän piti erityisenmielenkiintoisena Myllykylänjärven laskuojaa taimenen viljelytarkoituksiin ja Sikilässäsijaitsevaa Myllysillanojaa taimenen istutuskohteena.

7

Kuva 1. Ilolanjoki toimiuittoväylänä siinä missäsuuremmatkin seudun joet.Uiton takia koskista perat-tiin kiviä pois. Keväisintapahtuva uitoo haittasimyös kaloja ja kalastusta.Yleinen uitoista koitunuthaitta oli tukeista irtoavakuori, joka täytti kalojen jarapujen suojakoloja. UittoIlolanjoella loppui vuoteen1955. Kuva on vuodelta 1935.(Kuva kirjasta: Mäittälä, L.1986; Askolan historia II, s.215.)

Page 8: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

2.3 Vesivoima

Ilolanjoessa ja sen sivupuroissa on sijainnut useita pieniä myllyjä. Tehokkaimmassakäytössä olivat Postimäenkoski ja Myllykylänjärven laskuoja. Postimäenkoskessa on ollutmyllyjä jo keskiajalta lähtien. Myös saaristolaiset käyttivät Ilolan myllyjä 1800-luvunpuoliväliin asti, sillä he pääsivät koskelle asti veneillään. Postimäenkosken mylly siirtyiuuteen hallintaan 1870-luvulla ja kosken niskalle rakennettiin uusi pato tehostamaan myl-lyn toimintaa. Kosken yhteyteen perustettiin myös saha, josta kasvoi merkittävä työnan-taja kylän tilattomille. Saha lakkautettiin 1960-luvun alussa ja myöhemmin samallavuosikymmenellä saharakennukset tuhoutuivat tulipalossa. (Selén 1997).Myllykylänjärvestä laskeva puro on pieni, mutta siinä on pudotuskorkeutta 20 metriähyvin lyhyellä matkalla ja sen vesivoima muodostuu siten merkittäväksi. Myllyjä purossaon toiminut ilmeisesti 1300-luvulta lähtien ja myöhemmin puro pyöritti sekä sahaa, ettäpientä sähkölaitosta. (Selén 1997).

Pienempiä myllyjä oli ainakin Ilolassa Forsgårdin koskessa, Forslättin koskessa,Hakanurkassa kaksi ja yksi vielä joen latvoilla lähellä Kankkilaa. Sivupuroissa myllyjä onollut ainakin Myllysillanojassa ja Popolanojassa (Linnasalo ja Penttilä 2003).

2.4 Perkaukset ja järvien lasku

Ilolanjoen kos-kien perkaus onalkanut jo1700- l uvu l l a .Joen keskijuok-sulla Huuvarinja Särkijärvenkylissä tulvathaittasivat vil-jelyä. Kankurin-mäen (Vävars-backen) koskenkorkeaa kallio-kynnystä syven-nettiin räjäyt-tämällä jo 1759.( L a u r i n m ä k i1957).Kankurinmäen kallion yläpuolella joki virtasi kahden järven läpi. Järvet olivat nimeltäänIllbyträsk ja Eknästräsk. Järvet kuivattiin viljelysmaaksi 1800-luvun alkupuolella.(Linnasalo ja Penttilä 2003, Laurinmäki 1957). Kokonaan kuivattu järvi on myösKankkilassa sijainnut Kotojärvi (Hemträsk), joka kuivattiin 1900-luvun alkupuolella(Linnasalo ja Penttilä 2003).Ilolanjoen koskien perkaus jatkui vuosikymmenien kuluessa. 1940-luvulla seudulle asutet-tu siirtoväestö tarvitsi lisää peltoalaa ja tulvat vaivasivat aluetta yhä. Syksyllä vuonna1952 oli suurtulva, joka sysäsi julkisuuden avittamana liikkeelle laajan perkaushankkeen.Perkaus toteutui valtion avustamana 1955. (Mäittälä 1986).Järviä myös laskettiin viljelyalan kasvattamiseksi. Ainakin Tiiläänjärveä on laskettu(Laurinmäki 1957) ja Pakilan Kotojärven laskuoja on louhittu syvemmälle kallioon.

8

Kuva 2. Ilolanjoki tulvii 1950-luvulla. Tulviminen johti joen mittavaanperkaukseen. (Kuva kirjasta: Mäittälä, 1986; Askolan historia II, s. 446.)

Page 9: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

3. Ilolanjoen kalasto

Ilolanjoen kalastoa on tutkittu hyvin vähän ja kattavaa tietoa lajistosta ei ole koottu.Uudenmaan meritaimenkantojen inventoinnin (Marttinen, M. ja Koljonen, M.-L. 1989)yhteydessä 1987 tehdyissä sähkökoekalastuksissa saatiin haukia, salakoita, särkiä, kiven-nuoliaisia, mateita, ahvenia ja muutama taimen. Samassa yhteydessä paikalliset asukkaatkertoivat em. lajien lisäksi saadun vimpaa ja lahnaa. Riista- ja kalatalouden tutkimus-laitoksen 1996 tekemissä sähkäkalastuksissa lajisto koostui pääasiassa kivennuoliaisestaja lisäksi saatiin salakkaa, ahventa ja muutama taimen (Saura, A. sähkökoekalastusrapor-tit 1996).

Ilolanjokeen on Porvoonseudun kalastusalueen toimesta istutettu taimenta (kts.Lempinen 2001). Koekalastuksissa saadut taimenet ovat ilmeisesti istutuksista peräisin,eikä joen omasta kannasta tai istukkaiden luontaisesta lisääntymisestä ole saatu havain-toja.

4. Vedenlaatu

Ilolanjokea kuormittavat pääasiassa maatalous ja haja-asutus. Rehevöittävästä fos-forista 65 % ja typestä 46 % on peräisin peltoviljelystä. Pistekuormittajia on vähän janiiden vedenlaatua heikentävä vaikutus on vähäinen. Joen latvoilla Kankkilassa on kylänmaasuodatinpuhdistamo, jonka jätevedet eivät juurikaan heikennä veden laatua. PorvoonDomargårdin kaatopaikalta lähtevien ojien fosforipitoisuuksissa on suuria eroja ja ajoit-tain on havaittu korkeita suolistobakteeripitoisuuksia. Joen alajuoksulle lasketaanSannäsin kartanon käsitellyt jätevedet. (Puomio, ym. 1999).

Vesistön yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Ilolanjoki kuuluu luokkaan välttävä.Järvistä välttävään luokkaan kuuluvat Tiiläänjärvi, Kylänpäänjärvi ja Kotojärvi.Tyydyttävässä kunnossa ovat Lohijärvi, Viksberginjärvi, Abborsjö ja Mörtsjö. Hyviksiluokitellaan Veckjärvi, Myllykylänjärvi, Venjärvi ja Valkjärvi. Sivupuroista Vadbäcken jaStorängsbäckenin alaosa on luokiteltu tyydyttäviksi. (Puomio, ym. 1999).

Kalataloudellisesti merkittävä veden laatua heikentävä tekijä on kiintoainekuormitus,joka liettää kalojen kutusoraikot ja pohjan suojakolot. Hidasvirtaisilla alueilla kiintoaineslaskeutuu pohjaan ja madaltaa uomaa. Kiintoaines on enimmäkseen peräisin pelloilta ja oji-tuksista. Vaikka peltoviljely onkin suurin kuormittaja, eivät ravinteiden prosenttiosuudetkuitenkaan kerro koko totuutta, sillä yksittäisessä sivupurossa voi esim. metsätaloudenkuormitus olla ratkaiseva, vaikka metsätalouden osuus fosforin ja typen kokonais-määrästä on vain kaksi prosenttia.

9

Kuva 3. Pienikivennuoliainen onIlolanjoen yleisinkalalaji.Kivennuoliainen tart-tuu mato-onkeen,mutta jää kokonsatakia harvoin muihinpyydyksiin.

Page 10: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

5. Virtavesien kalataloudellinen kunnostaminen

5.1 Miksi virtavesiä pitää kunnostaa?

Suomen jokia on perattu tukinuiton takia ja tulvien ehkäisemiseksi hyvinkin perusteelli-sesti. Suomenlahteen laskevista joista kaikki ovat joutuneet eri asteisen perkaamisenkohteeksi. Luonnontilassa joki ja purot muodostuivat kapeista virtapaikoista ja niidenvälisistä suvantoalueista, jotka ajoittain tulvivat. Tulvat olivat tärkeitä kalastolle javeden viipyminen tasasi virtaamia, jolloin kuivat ääriolosuhteet olivat harvinaisempia jakestoltaan lyhempiä kuin nykyään. Tulva-aikoina vesi myös puhdistui, sillä irronnutta kiin-toainesta ehti laskeutua tulvarannoille. Perkauksella hidastavat tulpat poistettiin jauomat oikaistiin, jolloin joki ja purot lyhenivät. Virtausnopeus kiihtyi ja tulvavedet vir-taavat nykyisin hyvin nopeasti valuma-alueen latvoiltakin Suomenlahteen. Tulvat myöskuljettavat lähes kaiken irrottamansa maa-aineksen ja siihen sitoutuneet ravinteet jär-viin ja merelle ja saavat mm. Suomenlahden rannikkovedet voimaan huonosti (mm.Myllyvirta, T. ja Henriksson, H. 2001).

Perkauksissa koskien kivet poistettiin ja uomia ruopattiin syvemmiksi. Koskien vähänveden aikainen pinta-ala pieneni, kun vesi ohjattiin kapeaan uomaan. Kalojen ja rapujensuojapaikat vähenivät murto-osaan. Kesällä ja talvella rännimäiset koskialueet kärsivätkuivuudesta ja tasaisemmin virtaava vesi voi lämmetä tai kylmetä liikaa. Lohikalanpoikaset, kuten taimen, valtaavat itselleen reviirin ja on selvää, että pinta-alaltaan kutis-tuneessa, kuivuvassa ja suojattomassa koskessa ei löydy reviirejä suurelle poikas-määrälle. Perkauksissa myös kutualustana toimivat soraikot huuhtoutuivat pois ja lisään-tyminen vaikeutui. (Kettunen, H. 2002).

10

Kuvat 4 ja 5. Joen latvoilla syvään kanjoniin perattua jokiuomaa. Vieressä kuvamanipulaationatoteutettu esimerkki siitä, miltä jokiosuus voisi näyttää kunnostettuna.. Kallioon louhittuun uomaan ei

saa luotua mutkittelua, joka muuten olisi suotavaa kunnostettavalle kohteelle (Kts. myös kuva 40.)

Page 11: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Meritaimen on vaelluskala, joka lisääntyy jokien ja purojen virtaavassa vedessä, muttaviettää aikuisikänsä ja kasvaa pyyntikokoon meressä. Samanlainen elämänkierto on myösnahkiaisella. Taimenista osa saattaa jäädä kutupuroon ja osa suorittaa eri mittaisiakasvuvalluksia joessa ja puroissa. Kuitenkin myös muut kalalajit, kuten esim. vimpa, siika,harjus, ahven, hauki, särki, turpa, kuha ja toutain suorittavat kutuvaelluksia. Kalat vaelta-vat myös esim. ravinnon perässä ja sopiville talvehtimisalueille. (Degerman, E., Nyberg, P.,Näslund, I. ja Jonasson, D. 1998). Eri tarkoituksiin rakennetut padot estävät kalojenvaellukset. Pieniksi osiksi pirstoutuneet vesistöt vaikeuttavat monien kalalajien menes-tymistä ja monet vaelluskalakannat ovat hävinneet kokonaan.

Paitsi soraikoiden huuhtoutuminen perkauksissa, myös niiden liettyminen vaikeuttaalohikalojen lisääntymistä. Esim. taimen kutee jo syksyllä ja hautaa mätijyvät soran sisään.Liika kiintoaineskuorimitus saattaa estää veden virtaamisen soran sisällä ja mätijyvätukehtuu hapen puutteessa. Kiintoaines saattaa myös muurata soraikon kovaksi, jolloinkutukuopan kaivaminen ei onnistu. Kiintoaines on peräisin pelloilta, ojituksista ja muistamaanrakennus- ja muokkaustöistä. Suvantoalueilla kiintoaines täyttää joki- ja purouomia.Tällöin syvänteet häviävät ja uomat ovat jatkuvassa perkaustarpeessa. Kiintoaineksen jasiihen sitoutuneiden ravinteiden pääsyn estäminen vesistöjämme rehevöittämään onvesiensuojelun suurin haaste tällä hetkellä.

Kalataloudellisella kunnostamisella luodaan luonnonmukaisia ympäristöjä, jotka palvelevatkalojen elinkierron eri vaiheita. Tärkeitä näkökohtia elinkierron toimivuuden kannaltaovat mm. toimivat kutualueet, poikasympäristöt, kasvualueet, talvehtimisalueet ja vael-lusmahdollisuudet näiden välillä. Kunnostuksilla päästään harvoin ennallistamaan kohteitaluonnontilaan, mutta toisaalta kohteita voidaan saattaa kalaston kannalta parempaankintilaan, mitä luonnontila aikoinaan on ollut. Joki- ja purovesillä on muitakin käyttö-tarkoituksia, kuten maankuivatus, virkistyskäyttö, perinnemaisemien säilyttäminen taivesivoiman käyttö. Useimmiten kalataloudelliset kunnostustoimet voidaan toteuttaamuita käyttömuotoja rajoittamatta tai kunnostus edistää muitakin vesistön käyttömuo-toja. Kunnostus mm. parantaa maisemaa, lisää mielenkiintoa vesistöjä kohtaan ja silläsaadaan käyttöön vajaasti hyödynnetty tai kokonaan hyödyntämätön luonnonvara.

11

Kuva 6. Vimpa.

Kuva 7. Taimen.

Page 12: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

5.2 Kalataloudelliset kunnostustoimet

5.2.1 Vaellusesteiden poistaminen

Vaellusesteitä aiheuttavat eri tarkoituksiin rakennetut padot. Hyvin pienetkinkeinotekoiset padot ja pohjakynnykset saattavat aiheuttaa vaellusesteen. Mikäli padollaei enää ole käyttötarkoitusta, on sen purkaminen paras vaihtoehto. Muita vaihtoehtojaovat padon alapuolelle kunnostettava loiva luonnonmukainen tekokoski tai kalaluiska. Jostekokoski kunnostetaan kattamaan vain osa padon alapuolisen uoman leveydestä, kutsu-taan sitä kalaluiskaksi. Mikäli padon rakenteeseen ei haluta puuttua, voidaan padon ohikaivaa ohitusuoma. Ohitusuoma on loiva ja se jäljittelee luonnonpuroa.

Usein vaellusesteen aiheuttavat liian korkealle asennetut ojarummut. Silta on rumpuaparempi ratkaisu, sillä silloin vesiuoman voi jättää luonnonmukaiseksi. Ojarumpua asen-nettaessa tulee huomioida, että se tulee tarpeeksi syvälle. Kalan ei pidä joutua hyp-päämään rumpuun. Rummun sisällä tuleekaikissa olosuhteissa olla ainakin 20 cmvettä. Rummun tulee siis olla riittävänsuuri, mielellään vähintään 80 cm halkaisi-jaltaan. Rummun kaltevuuden tulee ollaniin pieni, että veden virtausnopeus eikasva yli 0,5 m/s. (Eloranta, A. 2000,Degerman, ym. 1998).

12

Kuva 8. Erilaisia luonnonmukaisia kalatieratkaisuja. (Kuva kirjasta: Kalateiden suunnittelu-ja mitoitusohjeet. DVWK-työryhmä s. 56)

TTeekkookkoosskkii

Koko uoman levyinen, mahdol-lisimman tasainen ja karkea-pintainen lasku, johonuomanosan korkeusero onkeskitetty.

KKaallaalluuiisskkaa

Esteeseen yhdistetty raken-ne, jossa on mahdollisimmantasainen kaltevuus kalan-nousun turvaamista varten.Kun rakenne käsittää vainosan uoman leveydestä,käytetään luiska-nimitystä.

OOhhiittuussuuoommaa

Esteen ohittaminen luonnon-mukaiseksi muotoillulla purol-la. Esteeseen ei tarvitsekajota, joten sen toiminta taiulkonäkö ei muutu.

Kuva 9. Liian korkealle asennetunojarummun alapuolista vedenpintaa tuleenostaa kynnyksen tai useamman avulla niin,että kala ei joudu hyppäämään rumpuun.(Kuva kirjasta: Ekologisk fiskevård.Degerman ym. s. 200.)

Page 13: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

5.2.2 Kutusoraikoiden kunnostaminen

Soraikoiden kunnostaminen ontärkeimpiä kunnostustoimialohikalakantojen elvyttämis-työssä Etelä-Suomen joki-vesissä. Useimmiten lohi-kalakantojen menestystärajoittaa juuri sopivien kutu-soraikoiden puute. Kutuso-raikot kunnostetaan koskenyläosiin tai muuten siten, ettäkuoriutuvilla poikasilla on riit-tävästi suojapaikkoja soraikonalapuolella. Sorapatjaan onkohdistuttava melko kova vir-taus, että se ei pääse liet-tymään. Toinen haaste onsaada sora tuettua niin, ettätulvavedet eivät huuhdo sitämennessään. Soraa tulee ollaparinkymmenen sentin paksuinenkerros.

5.2.3 Kiveäminen

Perattujen koskien kiveämisellä on monta merkitystä. Eri kokoisilla kivillä luodaan suo-japaikkoja petoja ja virtausta vastaa. Kosken rakennetta muutetaan tasapohjaisesta rän-nistä lyhyiden suvantojen ja virtojen vuorotteluksi. Kunnostetussa koskessa vir-tausnopeuden ja syvyyssuhteiden tulee olla vaihtelevia. Kynnysmäisillä rakenteillasaadaan koskeen syvempiä paikkoja ja alivirtaama-aikaista vesipinta-alaa voidaan kasvat-taa. Suojapaikkojen lisääntymisen ja näköesteiden ansiosta taimenen poikaset eivättarvitse niin suuria reviirejä ja koskeen mahtuu elämään enemmän poikasia samalle alalle.Kivisillä suisteilla voidaan paikoin kiihdyttää virtausta tai aiheuttaa tarkoituksellista poh-jan tai reunan eroosiota. Suojapaikkojen ja monimuotoisen ympäristön luomiseen tuleekivien lisäksi käyttää puumateriaalia.

5.2.4 Rantakasvillisuuden istutus ja suojelu

Rantakasvillisuudella ja veden yllä roikkuvilla puilla ja oksilla on monta merkittäväätehtävää joki- ja puroluonnolle. Juurakot sitovat penkkoja niiden alle kovertuu tärkeitäsuojapaikkoja. Varjostava kasvillisuus estää veden lämpötilaa nousemasta liian korkeaksihellekausina ja hillitsee vesikasvien liiallista kasvua. Lohikaloille yli 20 °C asteen lämpöti-lat ovat vahingollisia. Lämpimämpään veteen voi liueta vähemmän happea, kalat kuluttavatsitä enemmän ja vähässä vedessä kalat voivat olla pakkautuneina pieniin poteroihin.

Veteen kaatuneita puita ja oksia tulee jättää veteen, mikäli ne eivät muodosta suoranaisiaesteitä. Useinmiten puun määrää vedessä tulisi jopa lisätä. Puista ja rannoilta tulevaeloperäinen karike ja hyönteiset ovat tärkeä ravinnon lähde pienvesissä.

13

Kuva 10. Lohikalalle kunnostettu kutupaikka. Sora onsijoitettu kosken niskalle, jossa pohja madaltuu ja kiihtyvävirtaus pääsee tunkeutumaan soran sisään ja tuo samalla hap-pea soran sisällä olevalle mätijyvälle. Sora tuetaan paikoilleensuuremmilla kivenlohkareilla. (Kuva kirjasta: Ekologiskfiskevård. Degerman ym. s. 200.)

Page 14: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

5.3 Luonnonmukainen vesirakentaminen

Luonnonmukaisella vesirakentamisella tarkoitetaan vesistöjen rakenteeseen kohdistuviatoimenpiteitä, joilla pyritään luonnontilan ja maisema-arvojen säilyttämiseen tai palaut-tamiseen ottaen samalla huomioon vesistöjen eri käyttötarpeet ja niissä tapahtuvat muu-tokset (Jormola, J., Harjula, H. ja Sarvilinna, A. 2003). Luonnonmukainen vesiraken-tamisella voidaan esim. parantaa vesieliöstön elinoloja peratuissa uomissa, estää kiin-toaineksen kulkeutumista ja tasata virtaama-vaihteluita.

Kalataloudellisilla kunnostustoimilla voidaan poistaa ns. pullonkauloja, jotka rajoittavatkalakannan menestymistä vesistössä. Useimmiten pullonkauloja ovat vaellusmahdollisuu-det ja lisääntymismahdollisuudet. Vesistöjen ja kalakantojen tilan parantamisessa tuleekuitenkin tarkastella joen koko valuma-aluetta. Uudenmaan joet ja niihin laskevatsivupurot ovat enimmäkseen perattuja ja oikaistuja ja valuma-alueiden maankäyttö ontehokasta. Vedenlaadun ja kalakantojen tilan parantamisessa täytyy katse luoda myösmuualle kuin itse jokeen, maalle ja pieniin latvaojiin ja -puroihin kaukana joen pääuomas-ta.

Kalataloudellista kunnostamista käsitellään mm. seuraavissa teoksissa (tarkemmin lähdeluettelossa):Degerman, ym. 1998. Ekologisk fiskevård.DVWK-työryhmä, 1999. Kalateiden suunnittelu ja mitoitusohjeet.Eloranta, A. Tierumpu voi katkaista vaellusväylän. Artikkeli, Suomen kalastuslehti.Halonen, J. (toim.) 2002. Taimen -elintavat, kalastus ja suojelu.Jormola, ym. (toim.) 2003. Luonnonmukainen vesirakentaminen.Vainio, S. 2002. Porvoonjoen sivujokien ja latvavesien kalataloudellinen kunnostaminen.

14

Kuva 11. Valtaojiksi perattujen purouomien kunnostamisessa uomia tulee monimuotoistaamm. mutkaisuutta lisäämällä, mahdollisuuksien mukaan alkuperäisen uomalinjauksen palaut-tamisella tai pienimuotoisesti pohjakynnysten, puu- ja kiviaineksen ja rantakasvillisuuden avulla.Pienimuotoinen mutkittelun lisääminen voi tapahtua nykyisin yleisessä käytössä olevien suo-jakaistojen puitteissa. Laajemman mutkittelun ja muodostettavien kosteikkojen tai tulva-aluei-den takia pienenevästä peltoalasta on mahdollista saada korvauste erityistukisopimuksilla.

AA)) Luonnontilainen mutkitteleva uomaBB)) Uoma perataan. Pohja on luonnonuomaa leveämpi ja vesisyvyys jää pienemmäksi. Kesäaikaisetvähäiset virtaamat eivät jaksa pitää uomaa auki, vaan uoma alkaa kasvaa umpeen.CC)) Luontaisen kehtyksen kautta muodostuu usein kesävirtaa vastaava pienempi uoma, joka pysyyavoimena.DD)) Kunnostettaessa umpeenkasvanutta uomaa voidaan sen tulvienaikaista vedenjohtokykyä lisätäleventämällä uomaa pienen uoman yläpuolelta.

(Kuva ja kuvatekstit teoksesta: Jormola, ym. (toim.) 2003. Luonnonmukainen vesirakentaminen)

Page 15: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

15

Kartat 2 ja 3. Klemetintien jaKankurinmäen padon välisellä alueellaon useita koski- tai virtapaikkoja.Kartassa 3 on tarkennettu, miltäkohtaa jokea kuvat on otettu.

Kuva 12

Kuva 13

Kuvat14 ja 15.

Kuva 16

Kuvat 49 ja 50

Kuvat17 ja 18.

Kuva 19

Kuva 20

Kuva 21

Kuva 24

Kuva 25Kuva 67

Kuva 23

Kuva 22

Kuvat26 ja 27.

6. INVENTOINTITULOKSET

6.1 Ilolanjoen pääuoma

Page 16: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.1 Klemetti

Noustessa merestäjokeen tulee ensim-mäinen virtapaikkavastaan Klemetintiensillan kohdalla Ilo-lassa. Pohja on kallio-ta ja kivikkoa.

• Virtaan tulee kun-nostaa kutusoraikkoaja jonkin verrankiveystä. Sillan ala-puolella runsas vesi-kasvillisuus luo suo-japaikkoja poikasille.

Parisataa metriä Klemetintien sillan yläpuolella on kivikkoinen virtapaikka.

• Pohjaa tulee soraistaa kutualustaksi ja lisätä muutamia suojakiviä.

16

Kuva 13, lokakuu 2002. Klemetintien yläpuolella oleva virtapaikka.

Kuva 12, lokakuu 2002. Klemetintien sillan alla on virtapaikka.

Page 17: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.2 Postimäenkoski

Postimäen koskessa onpudotuskorkeutta useita metre-jä. Yläosa on kalliota ja pudotuson melko jyrkkääkin. Kallion ala-puolella on loivempi ja leveäkivikko, jossa kesäaikaan vesivirtaa useita pieniä uomia pitkinkasvillisuuden välissä. Muodostuva sokkelo soveltuuhyvin lohikalojen poikasille.Alivirtaamilla vesi virtaa koskenvasenta reunaa patoluukun kautta.

Koski on ilmeisesti luonnontilaisenakin rajoittanut kalojen vaelluksia, mutta täydellistäestettä se ei muodostanut edes sahan toimiessa koskella (Segerstråle 1939). Kalojenvaellusmahdollisuuksia tulee kuitenkin parantaa.

• Kuvan 14 patoluukun alle tulee kunnostaa luonnonmukaista ja loivempaa uomaa taikierrättää alivirtaamien vesi loivempaa reittiä kosken yläosista.

• Kosken alaosat soveltuvat ympäristöltään hyvin poikasalueiksi. Koski ja sitäympäröivät kalliot ovat kuitenkin merkittävä virkistyskalastuspaikka.

17

Kuva 15, heinäkuu 2003. Ilolankosken yläosa on kalliota. Alaosan kivikon ja kasvillisuudenmuodostama sokkelo on hyvää poikasaluetta.

Kuva 14 heinäkuu 2003. Alivirtaamilla vesi virtaavanhan padon yli. Pato muodostaa vaellusesteen.

Page 18: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.3 Forsgård

Forsgårdin kosken alaosa on matalaa kivikkoa.Alimmalla osalla kiviä on hieman “järjestelty” kuvan16 ottamisen jälkeen. Pellon laidasta löytyy muu-tamia suurempia kiviä, jotka lienevät koskestaperäisin. Muuten kivikko vaikuttaa luonnontilaiselta.Koskialueen keskellä olevan pihan kohdalle onpadottu suvantoa pohjakynnyksen avulla. • Pellon laidassa olevat kivet tulee palauttaajokeen ja luoda niillä suojapaikkoja reuna-alueilleveden ollessa korkeammalla.

Kosken yläosa on perattu. Kunjoessa on runsaasti vettä, virtaavesi esteettä tasaista ränniä pitkinja koskessa on niukasti suo-japaikkoja kalastolle. Minimi-virtaamilla kosken pinta-ala jääpieneksi ja suuremmille kaloillesoveltuvat syvänteet puuttuvat.• Pohjan monimuotoisuutta tuleelisätä Kosken yläosissa. Vesi-syvyyttä ja -pinta-alaa tuleepaikoin lisätä matalilla luonnon-mukaisilla pohjakynnyksillä ja mah-dollisesti kaivamalla syvänteitä.• Koskeen tulee palauttaa suuriakiviä. Erityisesti reuna-alueillatulee olla virtausta hidastaviakivikoita. Kivikoilla saadaan muo-toiltua myös lievää mutkitteluakoskeen.• Kosken yläosiin tulee kunnos-taa kutusoraikoita. Sora täytyysijoittaa uoman syvimpiin kohtiin,joissa säilyy vesi vuoden ympäri jalisäksi soran yllä täytyy olla mah-dollisimman suuri veden vir-tausnopeus.

18

Kuva 16 (oik.), heinäkuu 2002. Forsgårdinkosken alaosan kivikko soveltuu hyvin poikasalueeksi.

Kiviä oli kuitenkin “järjestelty” kesällä 2003.

Kuva 17, toukokuu 2002 ja kuva 18, heinäkuu2002, (alla). Forsgårdinkosken yläosa on perattu.

Keväällä koski on suojaton ja kesällä se madaltuu jakuivuu.

Page 19: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.4 Sanismäki

Sanismäen kohdalla on sijainnut pieni koski. Jäljellä on kaksi nivaa ja kivikkoinen suvan-to niiden välissä.

• Kohde tulee palauttaa luonnonmukaiseksi koskeksi. Kuvassa vasemmalla näkyviälohkareita voidaan käyttää kiveämisessä. Nivojen kohdalle tulee kunnostaa soraikot.

6.1.5 Risuängarna

Peltoaukean jälkeen joen itäpuolella on kapea peltokaistale. Joen penkka on pellonlaidassa jyrkkä ja sortuu jokeen. Joen pohja on alueella osittain kivinen.

• Sortuva penkkatulee loiventaa tairakentaa penkkaantulvahylly. Penkalletulee istuttaa maa-ta sitovaa kasvil-lisuutta.

19

Kuva 19 syyskuu 2003. Sanismäen nivojen kohdalle voidaan kunnostaa pieni koski.

Kuva 20,heinäkuu 2002.Sortuvat penkattulee loiventaa jaistuttaa rintee-seen maata sito-vaa kasvillisuutta.

Page 20: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Pellon kulmassa on kaksipohjakynnystä. Ylem-mässä pudotuskorkeut-ta on hieman reilummin.

• Pohjakynnysten kohdalla olosuhteet ovat koskimaiset ja niiden yhteyteen saadaankunnostettua kutusoraikkoa. Koko alue ylemmältä pohjakynnykseltä alaspäin länsipuolenmetsänlaitaan asti voidaan kunnostaa kiveyksillä virtapaikaksi.

6.1.6 Åtorp

Åtorpintien alapuolella onkaksi kivi- ja sorapoh-jaista virtapaikkaa.

• Soraikkoja tulee hie-man pöyhiä tai siirtääsoraa liettyneistä paikois-ta virtaan.

Åtorpintien sillan altaalkaa pieni kivi- jakalliopohjainen koski-paikka.

• Koskeen tulee kun-nostaa kutusoraikkojaja lisätä jonkin verransuojakiviä.

20

Kuva 21 syyskuu2003. Alempi Risuängeninpellon laidassa olevistapohjakynnyksistä.

Kuvat 22 ja 23, syyskuu 2003. Åtorpin alempi virtapaikka (yllä) ja näkymä Åtorpintiensillalta (alla).

Page 21: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.7 Kankurinmäen koski ja pato (Vävarsbackan koski)

Kankurinmäen padon alapuoli-nen koski on perattu syväänja leveään uomaan. Penkkojaon kivetty ja metsässä onvaltava kiviröykkiö, joka onperäisin padon yläpuolelletehdystä kallioleikkauksesta(kts. kuva 67 s. 43).Räjäytetty kivi on kuitenkinteräväsärmäistä ja koski-alueen kunnostamiseen täy-tyy tuoda lisäksi luonnonkiviä.

• Padon alapuolinen koski-alue tulee kokonaisuudessaankunnostaa luonnonmukaiseksi,virtausolosuhteiltaan ja sy-vyydeltään vaihtelevaksikoskeksi.

Kankurinmäen pato (kuvat 26ja 27) muodostaa vaelluses-teen. Pato on betoniraken-teinen, mutta keskellä onpuurakenteinen luukku. Padonoikeassa reunassa on loivempikallioluiska.

• Padon yhteyteen tulee ra-kentaa loiva, luonnonmu-kainen kalatie. Oikean-puoleisen reunan loivempikallio helpottaa rakentamista.Koska padon yhteydessä eikäytetä vesivoimaa, saadaanpienemmillä virtaamilla joenkoko virtaama johdettuakalatien kautta.

• Myös mahdollisuus muut-taa koko pato luonnon-mukaiseksi koskeksi tuleeselvittää.

21

Kuva 25, syyskuu 2003. Kankurinmäen perattuakoskea padolta alaspäin nähtynä.

Kuva 24, syyskuu 2003. Kankurinmäen padon ala-puolista koskea. Kiveykset ovat tarpeen.

Kuva 26, toukokuu2002. Kankurinmäen pato, kunvettä on runsaasti.

Page 22: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.8 Tamminiemen alue

Kankurinmäen padon yläpuolellaon suuri kallioleikkaus. Kallio-leikkauksen yläpuolella jokiuo-ma on suoraksi kaivettuapatoallasta laajan peltoaukeankeskellä. Aukeilla on ollut ennenkaksi järveä. Joen penkat ovataluksi hyvin matalat.

Padon vaikutus loppuuTamminiementien sillanpaikkeilla ja loppukesästä uomaalkaa olla melko lailla umpeenkasvanut. Tamminiementien jaForslättin välillä uoma kasvaakesäisin paikoin kokonaanumpeen.

22

Kuva 28, syyskuu 2003.Tamminiemen yläpuolella perattujoki kasvaa umpeen kaikkialla,missä valoa on riittävästi. Kuva on

Lehteläntien sillalta.

Kuva 27, syyskuu 2003. Kankurinmäen padon yhteyteen tulee rakentaa kalatie.

Page 23: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.9 Forslätt

Myrskyläntien (nro 1605) molemmin puolin on pientä koskea. Tien alapuolinen osuus onperattu kapeaksi ja syväksi uomaksi. Pohja on kivikkoa ja louhikkoa.

• Sillan alapuolella vesipinta-alaa tulee laajentaa kunnostamalla koskeen matalia poh-jakynnyksiä.• Toista penkkaa tulee loiventaa niin, että virtaaman kasvaessa saadaan reunoilla säi-lymään riittävästi suojapaikkoja. Kapeassa rännissä virtaus kasvaa helposti turhankovaksi.

Sillan yläpuoli on kivikon ja kasvillisuuden muodostamaa sokkeloa, joka sinällään soveltuuhyvin lohikalan poikasten kasvualueeksi.

• Yläosaan tulee kunnostaa soraikkoa ja ohjata virtausta soralle kiveyksin.• Istuttamalla muutamia varjostavia puita saadaan liiallista vesikasvien kasvua hillit-

tyä.

23

Kuva 29,syyskuu 2003.Forslättin kos-ken alaosa onsyvän ja kapeanuoman pohjalla.

Kuva 30,syyskuu 2003.Forslättinkosken tienyläpuolinenosuus on loivaja tiuhankasvillisuudenpeittämä.

Page 24: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

24

Kuva 31

Kuva 32

Kuva 33

Kuva 34

Kuva 35

Kuva 36

Kuva 37

Kuva 38

Kuva 39

Kuva 40

Kuva 41

Kartat 4 ja 5. Karttakuvat Juornaankylän ja Kankkilan välisestä jokiosuudesta.

Page 25: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.10 Juornaankylä

Juornaankylässä Ilo-lanjoki on kuivanaaikana vain kapeapuro. Huhdintien (nro11821) sillan molem-min puolin on kivik-koista tai kalliopoh-jaista virtapaikkaa.

• Riittävästi vir-taaviin kohtiin voi-daan kunnostaa kutu-soraikkoa.

6.1.11 Hakanurkka

Hakanurkassa on reilun kolmen-sadan metrin pituinen koskialue.Kosken alaosat ovat tiuhanrantapuuston suojissa. Pohja onkivikkoa ja louhikkoa ja enim-mäkseen luonnontilaista. Koskenalaosalla on huonokuntoinensilta.

• Kosken alaosalle tulee kun-nostaa kutusoraikoita.

• Alivirtaama-aikaista vesipin-ta-alaa tulee muutamin paikoinlisätä kiveämällä kynnyksiä.

Kosken keskivaiheilla on pihoja.Joelle pääsee enemmän valoa jakasvillisuutta on paikoin run-saasti. Pihojen kohdalla onkalliopohjaa ja portaittaisiapudotuksia. Kallion muodostamatpudotukset muodostavat vainajoittaisia esteitä kalojen vael-luksille.

25

Kuva 31, syyskuu 2003. Juornaankylässä joki melkein häviää heini-kon sekaan. Kivipohjaisiin virtapaikkoihin tulee kunnostaa soraikoita.

Kuva 32 syyskuu 2003. Hakanurkan kosken alaosatovat hyvää kivikkoa pienpoikasille.

Kuva 33, syyskuu 2003.Nousu kalliokynnysten yläpuolelleon mahdollista vain suurempienvirtaamien vallitessa.

Page 26: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Kosken yläosassa on sijainnutmylly ja vanha matala pato onyhä jäljellä.• Pato on tarpeeton vaelluseste.Pato tulee mieluiten purkaa jakorvata muutamalla peräkkäisel-lä kynnyksellä.• Padon alapuoliseen koskeentulee kunnostaa kutusoraikoitalaikkuina. Ravuille soveltuviasuojakoloja tulee jättää avoi-miksi.

Koskialueen yläpuolelle on tehtykallioleikkaus ja joen yli kulkeetraktoritien silta. Sillan alle onkasattu kiviä pohjapadoksi.• Sillan alla olevan padon pudo-tuskorkeus tulee jakaa pidemmällealueelle kunnostamalla padon ala-puolelle luonnonmukaista koskea.• Kallioleikkausta tulee kivetäsiten, että alivirtaamauomakaventuu reilusti ja virtaus estääuoman umpeenkasvun. Kivillä muo-dostetaan myös ravuille ja kaloillesoveltuvia suojakoloja.

Hakanurkan yläpuolisella pel-toaukealla uoma on paikoinkokonaan umpeen kasvanut.• Uomaan tulee kaivamallaluoda kapea ja mutkittelevapurouoma, jonka veden virtausjaksaa pitää kasvillisuudestapuhtaana.• Varjostava puusto hillitsisiumpeenkasvua.

26

Kuva 34, syyskuu 2003.Kosken yläosan pato voidaan

purkaa ainakin osittain.

Kuva 36, syyskuu 2003.Hakanurkan yläpuolisella avoimel-la pellolla leveäksi perattu uomaon kasvanut umpeen.

Kuva 35, syyskuu 2003. Hakanurkan kosken yläosassa on pohjapato ja kallioleikkaus.

Page 27: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.1.12 Skinnarängen - Kankkila

Skinnarängenin pellon laidassa joki on savipoh-jainen ja se virtaa pellon keskellä tai pellon jametsän välissä. Valoisilla alueilla uoma kasvaaumpeen.

Ylempänä joki jää kokonaan puuston suojiin jamuuttuu suurelta osin kivipohjaiseksi.Kivikkopohjat alkavat pienellä koskella. Koskenalle on kulkeutunut soraa hieman runsaammin.

• Soraa tulee siirtää alhaalta suvannosta takaisinvirtapaikkoihin ja mahdollisesti tuoda myös lisäso-raa.

Pikkukosken yläpuolella jokion enimmäkseen hidasvir-tainen, mutta pieniä kivi-pohjaisia matalikoita ja vir-tapaikkojakin löytyy.

• Lisäkiveyksillä ja sorais-tuksilla tulee luoda kutu- japoikasalueita.

Kivikkopohjat ja pienet vir-tapaikat jatkuvat joenitäpuolelle jäävän pel-totilkun kohdalle.

• Perattua uomaa tuleekivetä ja virtapaikkoihintulee kunnostaa kutuso-raikoita.

27

Kuva 37, kesäkuu 2003.Skinnarängenin pel-toaukean pohjoisosassa joki muuttuu kivipohjaiseksija joen ja pellon väliin on jätetty suojapuusto.

Kuva 38, kesäkuu 2003.Kivipohjat ja pienet virta-paikat ovat kunnostettuinaerinomaista ympäristöä.

Kuva 39, kesäkuu2003. Pieniä pohjakynnyk-siä peratussa uomassa.

Page 28: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Ennen Kankkilan peltoaukeita jokivirtaa kallioiden välisen notkon läpi.Jokiuomaa on syvennetty reilustiräjäyttämällä kalliota. Uoman pohjaon teräväsärmäistä kivikkoa.Olosuhteet kapeassa ja syvässä kan-jonissa vaihtelevat suuresti. Kunvettä on runsaasti, kasvaa vir-tausnopeus suureksi ja tasapoh-jaisessa uomassa on niukasti suo-japaikkoja. Kun vettä on vähän, kui-vaa uoma lähes kokonaan syväntei-den puuttuessa.

• Uoman pohjalle tulee kunnostaaluonnonmukaista puroa, joka tarjoaasuotuisan elinympäristön kalastolleja ravuille myös ääriolosuhteidenaikana. Suojakivien tulee olla riit-tävän suuria pysyäkseen paikallaanja kuivina aikoina uomaan tulee jäädäsyvänteitä. Kunnostus on silti mah-dollista toteuttaa niin matalana,ettei tulvimisriski kohteen yläpuo-lella kasva.

6.1.13 Kankkila

Varsinaisen Ilolanjoen voidaan katsoaalkavan Kankkilassa, missä useampiasuurempia latvapuroja yhdistyy.Suurimmat latvapurot ovat Maisalanoja,Lambrennonoja, Tavistmusanoja jaHemträskinoja. Lambrennonoja saaalkunsa pienestä Järvelänjärvestä jasen katsotaan olevat joen pääuoma.

28

Kuva 41, kesäkuu 2003. Lambrennonojalaskee Hemträskinojaan kivisen pohjapadon yli.

Kuva 40, lokakuu 2003. Perattuaja kallioon louhittua jokiosuutta hie-man Kankkilan alapuolella. (Kts. myös

kuvat 4 ja 5 sivulla 10.)

Page 29: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

29

Kartta 6. Ilolanjokeen laskevat sivupurot.

6.2 Ilolanjoen sivupurot

Page 30: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.1 Storängsbäcken/Vitmossabäcken

Storängsbäcken laskee Ilolanjokeen aivan Pienen Pernajanlahdentuntumassa. Alkunsa puro saa Vitmossabäcken -nimisenä pienestäTerviksträsket -nimisestä lammesta ja lampea ympäröiviltä soilta.Storängsbäcken ja valuma-alue alkulähteiden soita myöten onperattu ja ojitettu. Siitä johtuen puron latvojen virtaama tyreh-tyy ajoittain kokonaan.

Vajaan kilometrin päässä joesta on pieni metsäosuus, jossa puro onperattu kivisen maaston poikki. Metsän reunassa on pieni koskimetsän ja pihamaan välissä.

Kosken yläpuolelta Storknutsintien sil-lalle puro on oikaistu ja uomaa on syven-netty merkittävästi mm. louhimalla kallio-ta. Penkoilla on runsaasti kiviä.

• Vaikka Storängsbäcken onkin pieni jaajoittain erittäin vähävetinen, tulee pe-rattu metsäosuus Storknutsintieltäalaspäin kunnostaa. Uoman pohjaa tuleekivetä ja soraistaa ja huolehtia, että poh-jalla säilyy syvempiä lampareita myösalivirtaamakausilla.

6.2.2 Hackalbäcken

Hackalbäcken laskee vajaan kahden kilometrin päähän jokisuusta.Puro saa alkunsa Lohijärvestä ja pienestä Tammioträsketistä,mutta on järvistä huolimatta kooltaan ja virtaamaltaan hyvin pieni.Alimmat kolmisen kilometriä purosta ovat pelto-ojaa, sen jälkeenon toiset kolmisen kilometriä metsäosuutta Tammioträsketille.Metsäosuudella on myös kivikkoisia osuuksia, mutta kivikoita onperkailtu. Lohijärven luusuassa on maapato.

• Puroa tulee luonnonmukaistaa, vaikka sen kalataloudellinen merkitys onkin vähäinen.

30

Kuva 42 (ylävas.), marraskuu 2003.Storängsbäckenin alaosalla on pieni koski.

Kuva 43 (vas.), marraskuu 2003. Koskenyläpuolella on perattua ojaa, joka on osinkivipohjaista. Ojaa tulee luonnonmukaistaaja kivetä ja soraistaa.

Page 31: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.3 Myllykylänjärven ja Venjärven laskupuro

Myllykylänjärven lyhyessä laskupurossa on pudotuskorkeutta yli 20metriä. Puro on ilmeisesti muodostanut luonnollisen vaelluesteen.Vaikka puro on hyvin pieni, on suuren pudotuskorkeuden ansiostavesivoimaa hyödynnettiin useita vuosisatoja. Puron vesivoimalla onpyöritetty useampia myllyjä, sahaa ja jopa voimalaitosta. Kaikkivesivoimaan liittyvä toiminta purolla lopetettiin 1973. (Selén 1997).Purossa on jäljellä useampia patoja ja puron katkaisee mm. Porvoonkaupungin vedenottamon kaivo. Puron alaosat voitaisiin kunnostamal-la ja oikein virtausta säännöstelemällä saada tuottamaan lohikalaa.

Myllykylänjärven laskuojan alaosa on pellonreunassa, mutta kuitenkin puuston suojissa.Alaosa on perattu ojaksi ja se viettää melkoloivasti kohti jokea.

• Puron alaosa tulisi luonnonmukaistaa.Uoman tulee voida mutkitella, jotta vesipääsee kovertamaan syvänteitä. Myös kivillätulee luoda kapeita virtaavia paikkoja, jotkapysyvät syvinä.

Reilun kahdensadan metrinpäässä joesta on Porvoonkaupungin vedenottamo. Purovirtaa vedenottokaivon kaut-ta. Vähäisemmilla virtaamillakaikki puron vesi virtaa vede-nottamolle ja alapuolinen purojää kuivaksi.

• Padon ohi tulee rakentaaluonnonmukainen ohitusuoma.

• Puron alaosille tulee johtaapieni virtaus myös kuivinaaikoina.

31

Kuva 44, lokakuu 2003.Myllykylänojan alaosat tulee luonnon-mukaistaa ja johtaa pieni jatkuva virtausvedenottamon ohi. Muutoin puron alaosakuivuu.

Kuva 45, lokakuu 2003. Myllykylänojan vedenottamonkaivo katkaisee puron. Puroon tulee rakentaa kaivon ja

padon kiertävä ohitusuoma.

Page 32: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Vedenottamon tien vieressä on vanhan myllyraken-nuksen kivijalka. Alivirtaamilla vesi virtaa jostakinrakenteiden alta, vaikka kivijalkaa kiertää avoinkinuoma. Myllyn yläpuolella purossa on melko jyrkkäänousua Myllykyläntielle asti. Tien oja alittaa kahtaturhankin pientä putkea pitkin.

• Myllyn kivijalan kiertävä uoma tulee kunnos-taa paremmin kaloille sopivaksi ja ohjata virtaussiihen.

Pian Myllykyläntien yläpuolella onseuraava pieni pato. Padonyläpuolella on vielä pieni luonnonti-lainen koskiosuus, jonne kalan nousuon tehtävä mahdolliseksi.

• Padolle tulee rakentaa ohitus-uoma tai kynnystää padon alapuoliloivaksi koskeksi.

Kalan nousumahdollisuus pysähtyy jyrkkään kos-keen. Kosken yläosassa on lisäksi pato. Ojanyläosat virtaavat kartanon pihamaan poikki japuro on padottu peräkkäisiksi lammiksi.

• Padolla tulee huolehtia, että ojaan johde-taan riittävä virtaama jatkuvasti.

Venjäsoja

Myllykylänjärveen laskee perattu oja Venjärvestä. Ojassa ei ole ollut koskialueita. Oja onlähes kokonaisuudessaan metsän suojissa ja ojaan on kertynyt kalastolle tärkeää puuma-teriaalia jo kohtuullisesti. Oja inventoitiin toukokuussa 2002, jolloin oja kuhisi kutemaannousseita särkikaloja ja ahvenia.

32

Kuva 46, toukokuu 2002. Myllykylänojassa onmuutaman sadan metrin matkalla yli 20 metriäpudotuskorkeutta. Kuva on vedenottamon ja

Myllykyläntien välistä.

Kuva 47 (yllä), lokakuu 2002. Kuvan pikku-padon yläpuolella on lyhyt koskiosuus, jonne kalannousu on tehtävä mahdolliseksi..

Kuva 48 (vas.), toukokuu 2002. Viimeistään tähänpatoon pysähtyy kalan nousu.

Page 33: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.4 Vadbäcken

Vadbäcken laskee Ilolanjokeen Porvoon Veckjärvestä. Puro virtaaLoviisantien (nro 170) vieressä ja alittaa tien kertaalleen. Puroavarjostaa rantapuusto lähes koko matkalla. Alaosilla on avoimiapaikkoja ja runsas vesikasvillisuus peittää uomaa paikoin. Yläosallarannat ovat soisia ja uoma on vedetty suoraksi ojaksi. Oja perat-tiin 1920- ja 30-lukujen taitteessa, jolloin Veckjärven pinta laskiyli metrillä (Selén 1997). Vadbäcken on kirkasvetinen eikä juurisamene sateillakaan.

Vadbäckenissä on yksi parinsadan metrin pituinen koskialue, jokasijaitsee hieman Haapamäen-tien sillan alapuolella. Koski onlouhikkoinen ja kivikkoon onperattu kapea uoma nopeutta-maan veden virtausta.• Koski tarjoaa melko hyviäsuojapaikkoja ja syvänteitäkalastolle nykyisinkin, muttaperatut kivet tulee siltipalauttaa takaisin uomaan.Erityisesti kosken alaosillaperkaus on ollut tarpeeton.

Vadbäckeniin on kunnostettukutusoraikkoja joskus 1990-luvun alkupuolella. Soraikotovat keränneet runsaasti kiin-toainesta, vaikka virtaussoraikoiden yllä onkin melkovoimakas.• Olemassaolevat kutuso-raikot tulee puhdistaa liet-teestä ja vesikasvien juu-rakoista ja kunnostaa koskeenlisää soraikoita.• Vadbäckeniä tulee kunnos-taa kokonaisuutena. Uomaan javirtausnopeuteen tulee luodavaihtelua kiveyksillä ja puuma-teriaalin avulla. Loviisantiensillan kohdalla pohja on kova,osittain soraa ja sinne voidaanluoda myös kutualuetta jakivikoita poikasten suojaksi.Alaosalla voi vesikasvien osit-tainen poisto olla tarpeenvaellusmahdollisuuksien pa-rantamiseksi.

33

Kuva 49, heinäkuu 2003. Vadbäckenin koskeen onperattu avoin uoma louhikkoon. Uomaa tulee kivetä ja

levittää vesipinta-alaa.

Kuva 50, heinäkuu 2003. Vadbäckeniin on kunnostet-tu soraikoita. Vaikka Vadbäckenin vesi on kirkasta jasoraikoiden yllä on kohtalainen virtaus, ovat soraikotpäässeet liettymään. Soraikoita tulee pöyhiä ja kohdistaa

entistä paremmin virtausta soraikoihin.

Page 34: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.5 Eriksdalinjärven laskuoja

Ojan kautta Ilolanjokeen laskee Ytterträsket, Karijärvi,Papinjärvi, Viksberginjärvi ja Eriksdalinjärvi. Ytterträsket jaKarijärvi ovat pieniä järviä, joiden laskuojat kuivuvat usein.Papinjärvestä Viksberginjärveen laskee perattu oja, jossa ei olesijainnut koskialueita. Viksberginjärven ja Eriksdalinjärven erot-taa lähinnä ruovikko. Eriksdalinjärven laskuoja on kokonai-suudessaan perattu. Järvien virtaamia tasaavasta vaikutuksestahuolimatta virtaamavaihtelut ovat suuret ja oja kärsii ajoittaises-ta kuivumisesta.

Ojan alimmat osat ovat pellon ja metsän välissä syvässä uomassa. Pensaikon alla olevaanuomaan on syytä lisätä kiviä ja puumateriaalia, joilla luodaan suojapaikkoja.

Ojassa on Sanismäentien alapuolella koskialue. Kosken alimmat osat ovat säästyneetperkaamiselta ja siellä on soraa ja pieniä syvänteitä. Koskialueen yläosa on kaivettusyväksi ojaksi. Ojan pohja on melko tasainen, suojaton ja se kuivuu lähes kokonaan alivir-taamakausina.

• Peratulla osuudella tulee ojaa luonnonmukaistaa. Kuivina aikoina purossa tulee säilyäsyviä lampareita, joita voidaan luoda sekä kynnyksillä, että kaivamalla. Kun vettä on run-saasti, tarvitaan suojapaikkoja. Pohjalla on soraa, mutta lisäsoraistukset ovat terve-tulleita.

34

Kuva 51, lokakuu 2002 ja kuva 52, marraskuu 2003. Eriksdalinjärven laskuojassa onsijainnut koskialue. Peratut yläosat tulee kunnostaa.

Page 35: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.6 Ilmoisoja

Ilmoisoja saa alkunsa Kerkkoossa sijaitsevalta ojitetulta suolta.Oja on lähes koko matkan peltoaukealla. Parin kilometrin etäisyy-dellä joesta ojan pohja on louhittu alemmaksi kallioiden välistä.

• Kallioiden väliseen kapeikkoon onmahdollista luoda virtavesiympäristöä.Kala- tai rapukannan saaminen ojaanedellyttää kuitenkin ojan kunnos-tamista luonnonmukaisemmaksi myösmuualla, kuin vain kallioleikkauksessa.

35

Kuva 53,marraskuu 2003.Eriksdalinjärvenluusuassa onmatala pohjapa-to. Tulvilla patoei aiheutaesteitä kalojenliikkumiselle,mutta padonrakennetta tuleemuokata siten,että vesieliöidenliikkuminen onmahdollista myösvähäisemmillävirtaamilla.

Kuva 54, lokakuu 2002.Ilmoisojassa on kallioleikkaus, johonon mahdollista luoda virtavesiym-päristöä.

Page 36: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.7 Tiiläänjärven vesistö

Ilolanjoki - Kylänpäänjärvi

Kylänpäänjärven ja Ilolanjoen välinen oja on perattu. Hieman järven ala-puolella on pato, joka muodostaa vaellusesteen. Joen luusuassa on laajaja tiheä ruovikko, joka voi myös toimia vaellusesteenä.

• Padon yhteydessä tulee varmistaa kalojen vaellusmahdollisuus padonyläpuoliseen vesistöön. Pato tulee muuttaa luonnonmukaiseksi koskeksitai rakentaa padon yhteyteen luonnonmukainen kalatie tai kalaluiska.

• Ruovikko suodattaa ja puhdistaa vettä ja siksi ruovikkoon ei tuleaukoa selkeitä uomia vaellusta varten. Täyteen mittaan kasvanut kaislikko voi äärita-pauksissa estää lohikalojen syksyllä tapahtuvaa vaellusta, mutta toistaiseksi ei ole syytätoimenpiteisiin.

Popolanoja / Huhdinoja

Popolanoja laskee Kylänpäänjärven alapuolelle aivan lähelle Ilolanjokea. Ojan alaosalla onmutkittelevaa luonnontilaista uomaa, mutta enimmäkseen oja halkoo peltoaukeita.Ylempänä ojan nimi on Huhdinoja.

36

Kuva 55, toukokuu 2003. Kylänpäänjärven alapuolella oleva pato estää kalojen nousun.Padon yläpuolella on laaja vesistö ja padon yhteyteen on rakennettava kalatie tai kalaluiska.

Page 37: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Kylänpäänjärvi - Tiiläänjärvi

Järvien välinen perattu oja halkoo pääasiassa peltoaukeita. Kasvillisuus valtaa ojan pinta-alaa, mutta toistaiseksi keskellä on säilynyt kapea avoin uoma. Kivipohjaa ja virtapaikkaaon syntynyt vain keinotekoisesti Myrskyläntien sillan (tie nro 1605) kohdalle.

Tiiläänjärvi - Koukjärvi, Slotinoja

Slotinoja halkoo peltoaukeita läheskoko matkan ja sitä on perkailtu.Reilut 500 m Tamminiementien (nro1611) yläpuolella on kaksi kalliokynnys-tä.

• Kalliokynnysten yhteyteen tuleekivetä suojaisempia poikasalueita.

• Kallion yläpuolella olevaan kivikkoontulee kunnostaa kutusoraikkoa.

Koukjärven alapuolella metsässä onpuro-osuus, joka on kivikkoista kos-kea. Kosken yläosia on perattu, alaosatovat pääosin luonnontilaisia. Puronkalataloudellista merkitystä vähentääajoittainen, lähes täydellinen kuivumi-nen.

37

Kuva 56, toukokuu 2003. Slotinojankalliokynnys.

Kuva 57, toukokuu 2003. Ojankeskivaiheilla olevan ladon kulmallaon pätkä perattua koskea.Kiveyksillä ja soraistuksillakohteeseen saa luotua pienenkoskipaikan. Toista reunaa voisiloiventaa kiveysten kohdalta.

Kuva 58, toukokuu 2003.Koukjärven alapuolella on kivikkoista jalouhikkoista koskea.

Page 38: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Takametsän oja

Slotinojaan laskee Koukjärven alapuolella pienisivupuro Takametsän suunnasta. Puron alaosa onkivikkoista koskea.

• Ajoittainen kuivuminen on lähes kaikkien latva-purojen ongelma. Takametsänojassa ja Koukjärvenalapuolella on syytä tutkia kalasto koekalastuksinja mahdollisesti tehdä koeistutuksia taimenella.Mikäli taimen kohteissa menestyy, tulee koskiinkunnostaa kutusoraikoita ja syvänteitä.

Myllysuonoja

Tiiläänjärveen laskee lännestä pieniMyllysuonoja, joka saa alkunsaVähäjärvestä. Puron alimmat parikilometriä ovat suurelta osin kivikkoaja koskea. Perkauksia on tehty vainaivan alueen yläosassa. Pienestäkoostaan huolimatta purossa säilyypieni virtaus ja syvänteitä kuivinakinaikoina. Myös ympäristöltään purovaikuttaa taimenelle sopivalta.

6.2.8 Myllysillanoja

Myllysillanoja saa alkunsa Myllyjärvestä, mutta kerää vetensämelko laajalta alueelta. Puron latvat kuivuvat ajoittain kokonaan.Mm. Vitmossabäckenissä oleva koskialue oli syksyllä 2002 pöli-sevän kuiva. Ojan alaosan koskilla on riittävä virtaama kalastonselviytymiseen.

Curt Segerstråle (1939) mainitsee Sikilässä virtaavan puron1930-luvulla tekemissään tutkimuksissa. Hän arvelee puron sopi-van luonteensa ja vedenlaatunsa puolesta hyvin taimenen istu-tuskohteeksi. Puroa on sen jälkeen suurelta osin perattu, muttakunnostusten avulla edellytykset ovat yhä olemassa.

38

Kuva 59,toukokuu 2003. Takametsän suunnaltalaskevassa purossa on ennen Slotinojaa melko pitkä

koskialue.

Kuva 60, toukokuu 2003. Tiiläänjärveenlaskevassa pienessä Myllysuonojassa voi ollaainesta taimenpuroksi.

Page 39: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Myllysillanojan alaosassa onjyrkkä louhikko ja kallio, jokaestää kalan pääsyn yläpuolisillekoskialueille.

• Vaellusmahdollisuus louhikonohi on järjestettävä myös kui-vempina syksyinä. Esim. padonalapuolisen levennyksen voisipadota kosteikoksi tai lammeksi.

Vaellusesteen yläpuoleltaalkaa koskialue, joka on säi-lynyt suhteellisen koskemat-tomana. Kosken alla onsoraikoita. Koskialuetta onjatkunut Tamminiementielle(nro 11817) asti, mutta tienalapuolella oja on syvässäkallioleikkauksessa.

• Kallioleikkauksessa uomanpohjaa tulee kivetä ja alem-maksi koskeen kunnostaasoraikoita.

Hieman ylempänä Myllysillanojassa onkoskialue, joka on kuitenkin voimakkaasti pe-rattu. Kosken niskan yli kulkee silta. Korkeita jajyrkkiä penkkoja on tuettu mahtavilla kiveyksil-lä.

• Koski tulee kunnostaa luonnonmukaiseksi.Pohjalle tarvitaan suojakiviä, suisteita, syvän-teitä ja kutusoraa.

39

Kuva 61, lokakuu 2003.Kallion ja kivenlohkareidenmuodostama vaelluseste

Myllysillanojassa.

Kuva 62 (yllä), lokakuu 2003.Luonnontilaisena säilynyttä koskiosuutta

Myllysillanojassa.

Kuva 63, lokakuu 2003. Myllysillanojanylempi koskialue on voimakkaasti perattu ja setulee kunnostaa.

Page 40: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.9 Tankvallinoja

Tankvallinoja on Valkjärven, Kotojärven ja Pimijärven laskuoja.Oja halkoo peltoaukeita, eikä luonnontilaisia osuuksia ole jäljellä.Peltoaukeilla perattua uomaa vaivaa umpeenkasvaminen.Nykytilassaan uoma soveltuu huonosti kalaston elinympäristöksitai vaellusväyläksi joen ja järvien välillä.

• Voimakkaan umpeen-kasvun takia Tankvallinojaavoidaan joutua perkaamaanuudestaan. Mahdollinenperkaus tulee tehdä luon-nonmukaisen vesiraken-tamisen periaatteidenmukaisesti, jolloin kesäve-denpinnan tason alapuoli-seen uomaan ei enää kajota.Uoman voi antaa luonnon-mukaistua itsestään tai aut-taa sitä aktiivisesti.

Pimi- ja Kotojärvestälaskevassa ojassa on pienipato, joka näkyy maantielle.Aivan Kotojärven alapuolel-la on hyvin pieni koski ja senyläpuolella on kallioon lou-hittu kanava, jolla järvenpintaa on laskettu.

• Padon muodostama vael-luseste tulee poistaa. Padonalapuolelle voi esim. kynnyk-siä rakentamalla muodostaaluonnonmukaisen kosken.

Valkjärveltä laskevaan ojaan on padottu kaksi lampea suurilla maapadoilla. Maapatojenyhteyteen voidaan tulevaisuudessa rakentaa ohitusuomat, kun itse oja on saatu vael-luskelpoiseksi.

40

Kuva 64, kesäkuu 2003. Perattu Tankvallinoja.Umpeenkasvulla uoma pyrkii palautumaan luonnontilaiseksi.Kalaston ja vedenlaadun kannalta ongelman muodostaa mah-

dollinen tarve uudistaa perkaus.

Kuva 65, lokakuu 2003. Pieni pato sulkee vaellusreitinjoesta Pimi- ja Kotojärvelle.

Page 41: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

6.2.10 Ilolanjoen latvapurot

Ilolanjoki muodostuu Kankkilassa useamman pienen latvapuron yhtyessä. Latvapurot ovatmelko pieniä ja vähävetisiä. Ilolanjoen päähaarana pidetään Järvelänjärvestä alkunsasaavaa Lambrennonojaa. Lambrennonojassa on pieni kivikkonen alue Kankkilan jaKanteleen kylien välisen tien alapuolella (kts. kartta). Myös pienessä Lambrennonojaanlaskevassa purossa (kartta) on louhikkoinen koskiosuus. Lännestä laskevan Maisalanojanalaosat ovat jokseenkin umpeenkasvanutta pelto-ojaa. Ojan metsäosuudella on kivi- jakalliopohjainen koski, joka on kuitenkin perattu ja oikaistu. Kankkilassa jokeen laskeevielä lisäksi Tavistmusanoja pohjoisesta ja Hemträskinoja idästä.

41

Kartta 7. Ilolanjoen katsotaan saavan alkunsa Järvelänjärvestä. Järvi sijaitsee Myrsky-lässä aivan Pukkilan rajan tuntumassa. Laskuoja on nimeltään Lambrennonoja. Kankkilassa yhtyy

useampia pieniä latvapuroja ja vasta Kankkilan alapuolella jokea kutsutaan Ilolanjoeksi.

Kuva 66, toukokuu 2003.Ilolanjoen latvapurot ovat melkopieniä ja vähävetisiä.Maisalanojassa sijaitsevassakoskessa on vettä vielä keväällä,mutta suoraksi oikaistu koski kui-

vahtaa alivirtaamilla.

Page 42: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

7. Tulosten tarkastelu

7.1 Ilolanjoen pääuoma

Ilolanjoen pääuomassa on yksi suuri pato, Kankurinmäen (Vävarsbacken) kastelupato,jonka yhteydessä tulee mahdollistaa kalojen vaellukset. Padon yhteyteen tulee rakentaakalatie tai selvittää mahdollisuudet korvata koko patorakennelma luonnonmukaisellatekokoskella. Postimäenkosken yläosa on melko jyrkkää ja sileää kalliota ja nykytilassa,jos vettä on vähän, ohjautuu virtaus muinaisten saha- ja uittorakenteiden kautta vaikeut-taen kalojen nousumahdollisuuksia. Siksi myös Postimäenkoskessa on kalojen vaellusmah-dollisuuksia parannettava.

Ilolanjoen perkaus on ollut erittäin perusteellinen ja joki kärsii monista perkauksenaiheuttamista ongelmista, joista suurimmat ovat koskien suojattomuus ja peltoaukeillavoimakas uoman umpeenkasvu. Ilolanjoessa on niukasti koskia, joissa pudotuskorkeutta onmerkittävästi. Joessa on kuitenkin runsaasti kivi- ja sorapohjaisia virtapaikoja, jotkasoveltuvat sellaisenaan tai kunnostettuina taimenen elinalueiksi.

Ilolanjoen keski- ja yläjuoksulla uoman kesäaikainen voimakas umpeenkasvu voi muodostaajopa vaellusesteitä. Perattu uoma pyrkii näin palautumaan luonnontilaan.Luonnontilaistumista tulee jouduttaa kaivamalla pahimmissa paikoissa kasvillisuudensekaan kapeaa uomaa, jonka virtaus jaksaa pitää avoimena. Tulevaisuuden perkaustoimettulee suorittaa luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti (kts. luvut5.3 ja 7.3).

7.2 Ilolanjoen sivupurot

Ilolanjoen sivupuroista kalataloudellisesti merkittäviä ovat erityisesti Myllykylänjärvenlaskuoja, Veckjärvestä laskeva Vadbäcken, Tiiläänjärven vesistö ja Myllysillanoja. Näistävain Vadbäcken on vapaa vaellusesteistä. Muissa kolmessa purossa täytyy poistaa vael-lusesteet, jotka sulkevat tien koskialueille ja pikkupuroihin. Kaikissa Ilolanjoensivupuroissa on tarvetta sekä kalataloudellisille, että luonnonmukaisen vesirakentamisenmukaisille kunnostustoimille.

Kesät ja syksyt vuosina 2002 ja 2003, jolloin maastoinventoinnit tehtiin, olivat poikkeuk-sellisen kuivia. Sivupurojen mahdollisuudet toimia esim. taimenen lisääntymisalueinavoivat olla huomattavastikin paremmat, kuin mitä kyseisten vuosien vesitilanne antoiymmärtää. Myös luonnontilaiset taimenkannat ovat ajoittain kohdanneet “katovuosia”,jolloin lisääntyminen ei kuivuuden takia ole onnistunut (mm. Segerstråle 1939).

7.3 Ilolanjoen valuma-alueen tarkastelu

Paitsi, että itse joki ja sivupurot vaativat kalataloudellista kunnostamista, tulee kunnos-tustoimia suunnata myös valuma-alueelle ja ojiin. Luonnonmukaisella vesirakentamisellavoidaan paitsi parantaa kalaston ja muun vesieliöstön elinolosuhteita, myös parantaaveden laatua ja maisemaa. Suomen ympäristökeskus on loppuvuodesta 2003 julkaissutraportin nimeltä Luonnonmukainen vesirakentaminen, uusia näkökulmia vesistösuunnit-teluun (Jormola, ym. (toim.)). Seuraavassa on raportin mukaisia toimia, jotka ovat tarpeenIlolanjoen valuma-alueella.

42

Page 43: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

• Maa- ja metsätalouden peruskuivatustoiminta, kuten uomien kaivu, suoristaminen japerkaus ovat muuttaneet purot liian yksipuolisiksi ja ankariksi elinympäristöiksivesieliöstölle. Ojitusten takia kiintoaineskuormitus on lisääntynyt ja valuma-alueenvedenvarastointikyky heikentynyt. Perattuja uomia tulee luonnonmukaistaa kunnostamal-la ja antamalla niiden palautua luonnontilaan itsestään. Mikäli perkauksia joudutaan uudis-tamaan, syntyneitä mutkia ei enää tule oikoa vaan pikemminkin lisätä niitä. Ojan luonnon-tilaistunut alivesiuoma tulee jättää koskemattomaksi ja kaivaa vain uoman reunaan tasan-netta, johon tulvavesi pääsee nousemaan. Alivedenaikaisen uoman leventämistä tulee eri-tyisesti välttää. Kaivettavat luiskat tulee tehdä loiviksi ja niihin tulee palauttaakasvipeite esim. istuttamalla.

• Pelloilta tulevaa kiintoaineskuormitusta voidaan torjua esim. talviaikaista kasvipeit-teisyyttä lisäämällä (kts. myös liite 2, suorakylvömenetelmä). Suojavyöhykkeillä voidaanvähentää kiintoaineskuormitus niiltä alueilta, jonka ne peittävät. Ylivalumia suojavyöhyk-keet eivät pysäytä, mutta niillä on silti monia muita etuja (Turtola, E. 2003).Suojavyöhykkeet ovat tärkeimpiä kaltevilla pelloilla ja kaikkein kaltevimpia vesistöönviettäviä peltoja olisi syytä poistaa kokonaan viljelykäytöstä käypää korvausta vastaan.Jo vesiin päässyttä kiintoaineskuormaa voidaan torjua kosteikoilla, laskeutusaltailla jauomia luonnonmukaistamalla. Savimailla, jota Ilolanjoen valuma-aluekin suureksi osaksi on,laskeutusaltaiden ja kosteikkojen toimivuus on kuitenkin huono.

• Metsäojituksissa ojaa ei tule kaivaa vesistöön asti, vaan johtaa vesi pintavalutuskent-tien kautta, jättää ojakatkoksia ja tehdä lietekuoppia ja saostusaltaita. Mikäli mahdol-lista, metsäojat tulee palauttaa vanhoihin mutkitteleviin uomiin. Mutkittelevassa uomas-sa vesi virtaa hitaammin ja ehtii puhdistua. Kaltevalla maaperällä kiintoaineskuormaa voihillitä myös pohjakynnyksillä.

• Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella parantaa veden laatua ja tasaa virtaamia si-ten, että tulvahuiput pienenevät ja alivirtaamia voidaan kasvattaa. Tulvavesien pidättämi-seen soveltuvia menetelmiä valuma-alueella ovat suo- ja metsäojitusalueiden ennallistami-nen tai valunnan säätely, laskettujen järvien vesittäminen, kosteikot ja pintavalutusken-tät.

43

Kuva 67. Kankurinmäen (Vävarsbacka) padon yläpuolella on tehty mittava kallioleikkaus.Kalliota louhittiin jo 1700-luvulla ja kallion ja silloisen kosken yläpuolelta kuivattiin järvi 1800-

luvun alussa. Suurin perkausurakka toteutettiin valtion tukemana 1950-luvulla.

Page 44: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

8. Yhteenveto

Ilolanjoki saa alkunsa pienestä Järvelänjärvestä Myrskylän kunnassa. Joen keskiosatovat Askolan kunnan alueella ja joki laskee Suomenlahteen Pienen Pernajanlahdenpohjukassa Porvoon kaupungin alueella. Joen pituus on 37 km, valuma-alueen laajuus 309km2 ja keskivirtaama 2,4 m3/s.

Ilolanjoessa on ollut oma meritaimenkanta, jonka kuitenkin arvellaan olleen melko pieni.Viime vuosien koekalastuksissa on tavattu muutamia taimenia, mutta niiden arvellaanolleen istutuksista peräisin. Muiden kalalajien kalastamisella ja ravustuksella sekä joes-sa, että alueen järvillä, on ollut huomattava merkitys paikalliselle väestölle 1900-luvunalkupuolelle asti.

Ilolanjoen koskien perkaus tulvien torjumiseksi alkoi jo 1700-luvulla. Tulvat vaivasivataluetta kuitenkin pitkään, kunnes 1950-luvulla toteutettiin mittava perkaus valtion tuke-mana. Perkauksen jäljiltä jokiuoma on muuttunut kalaston ja rapujen elinympäristönä liianyksitoikkoiseksi ja latvaosia vaivaa uoman voimakas umpeenkasvu.

Ilolanjoessa noin 12 km joen laskupaikasta sijaitseva Kankurinmäen (Vävarsbacken) patomuodostaa vaellusesteen. Padon yläpuolella on huomattavasti kalataloudellisesti arvokkai-ta virtavesiä. Kalojen vaellukset joen latvoille asti tulee mahdollistaa ja padon yhteyteentulee rakentaa kalatie tai muuttaa padon rakenne kokonaan luonnonmukaiseksi koskeksi.Postimäen koskessa on padon jäänteitä ja kalojen vaellusmahdollisuuksia tulee parantaa,vaikka hyvissä olosuhteissa kalojen vaellus kosken yläpuolelle on todettu mahdolliseksi.

Ilolanjoessa on melko vähän suurempia koskia. Joessa on kuitenkin melko runsaasti kivi-ja sorapohjaisia virtapaikkoja, jotka soveltuvat lohikalojen lisääntymisalueiksi. Kosket javirtapaikat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Postimäen ja Kankurinmäen väliselle jokiosuu-delle ja Hakanurkan ja Kankkilan väliselle jokiosuudelle. Perkausten jäljiltä kalataloudel-lisille kunnostustoimille on tarvetta laajasti. Suojapaikkoja tulee lisätä, kutusoraikkojatulee kunnostaa sekä uudella soralla, että puhdistamalla olemassa olevaa soraa jaumpeenkasvua tulee torjua luonnonmukaistamalla uomaa.

Sivupuroista kalataloudellisesti merkittävimpiä ovat Myllykylänjärven laskuoja,Vadbäcken, Tiiläänjärven kautta laskevat purot ja Myllysillanoja. Näistä vain Vadbäckenon vapaa vaellusesteistä. Muissa vaelluseste sulkee pääsyn lisääntymisalueille. Kaikissakalataloudellista merkitystä omaavissa sivupuroissa on tarvetta kunnostustoimille.

Ilolanjokeen kohdistuu hyvin vähän pistemäistä kuormitusta. Maatalouden ja haja-asu-tuksen kuormituksen takia vesi on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vain tyy-dyttävää. Kalataloudellisesti on merkittävää, että pelloilta ja metsistä jokeen tulevaakiintoaineskuormitusta vähennetään ja perattuja uomia kunnostetaan luonnonmukaisenvesirakentamisen periaatteiden mukaisesti.

Tämä työ on osa Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y:nvetämää jokikunnontushanketta, johon kuuluvat myös Mustijoki ja Porvoonjoki. Hankkeenpuitteissa kunnostetaan pieniä virtavesikohteita yhteistyössä kunkin kohteen paikallistenasukkaiden kanssa. Ilolanjoella kunnostustoimia ja siihen liittyvää tutkimusta tullaantekemään vuosina 2004 - 2006.

44

Page 45: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

9. Kiitokset

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen henkilökunta on osal-listunut työhön sen eri vaiheissa ja kommentoinut tekstiä.Valtion ja kuntien viranomaiset sekä kalastusalueiden edustajat ovat auttaneet työnedistymistä vastailemalla kysymyksiini ja toimittamalla tarvittavaa taustamateriaaliapyydettäessä.Maastossa tapaamani ihmiset kertoivat havaintojaan joen kalastosta, veden laadusta jaalueen historiasta.Ilolanjokeen liittyvät rahoittajatahot ja koko Kalataloudellisen jokikunnostushankkeenrahoittajat on lueteltu esipuheessa.

Kiitokset kaikille tahoille avusta ja hyvästä yhteistyöstä!

45

Page 46: Jokikatu 17, 06100 PORVOO Å gatan 17, 06100 BORGÅ Ilolanjoki · Myllyvirta ja hankkeessa toimii myös biologi Mikael Henriksson. Tämän työn ovat rahoittaneet Askolan kunta, Porvoon

Lähdeluettelo:

Allardt, A. 1925. Borgå sockens historia till freden i Nystad. Helsinki, Söderström & C:o förlagsaktiebolag.527 s.

Degerman, E., Nyberg, P., Näslund, I. ja Jonasson, D. 1998. Ekologisk fiskevård. Jöngköping, Sportfiskarna.335 s. ISBN 91-86786-32-6.

DVWK-työryhmä. 1999. Kalateiden suunnittelu- ja mitoitusohjeet. Helsinki, Suomen ympäristökeskus.Ympäristöopas 62. 164 s. ISBN 952-11-0513-5. ISSN 1238-8602.

Eloranta, A. 2000. Tierumpu voi katkaista vaellusväylän. Artikkeli. Suomen kalastuslehti 7/2000: 32-35.ISSN 0039-5528.

Halonen, J. (toim.) 2002. Taimen - elintavat, kalastus ja suojelu. Helsinki, Edita Publishing Oy. 256 s. ISBN951-37-3589-3.

Hydrologinen vuosikirja 1995. 1999. Hyvärinen, V. (toim.). Helsinki, Suomen ympäristökeskus. Suomenympäristö 280. 152 s. ISBN 952-11-0420-1. ISSN 1238-7312.

Jormola, J., Järvelä, J., Lehtinen, A. ja Pajula, H. Luonnonmukainen vesirakentaminen. Mahdollisuudet jaerityispiirteet Suomessa. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 265. 78 s. ISBN 952-11-0388-4. ISSN 1238-7312.

Kettunen, H. teoksessa: Halonen, J. (toim.) 2002. Taimen - elintavat, kalastus ja suojelu. Helsinki, EditaPublishing Oy. 256 s. ISBN 951-37-3589-3.

Laurinmäki, H. 1957. Askolan historia I. Porvoo, Askolan kunta. 537 s.

Lempinen, P. 2001. Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma. Helsinki, Uudenmaantyövoima- ja elinkeinokeskus, kalatalousyksikkö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001. 142 s. ISSN1236-7222. ISBN 952-453-040-6.

Marttinen, M. ja Koljonen, M.-L. 1989. Uudenmaan meritaimenkantojen inventointi ja geneettinen tutkimus.Uudenmaan kalastuspiirin kalastustoimiston julkaisuja nro. 4. 141 s.

Myllyvirta, T. ja Henriksson, M. 2001. Suomen ja Viron rannikkojen tila. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoenvesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. 23 s., liites.

Mäittälä, L. 1986. Askolan historia II. Vuodet 1896-1975. Porvoo, Askolan kunta. 602 s. ISBN 951-99790-6-9.

Puomio, E.-R., Soininen, J. ja Takalo, S. 1999. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöjen tila 1990-luvun puo-livälissä. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 128. 60 s. ISBN 952-11-0538-0. ISSN 1238-8610.

Saura, A. 1996. Sähkökoekalastusraporteja. RKTL.

Segerstråle, C. 1939. Foreller i Nylands kustområde. Finlands Jakt- och Fisketidskrift 34.

Selén, G. 1997. Porvoon pitäjä kautta aikojen II. Porvoo, Porvoon maalaiskunta. 691 s.ISBN 952-90-9224-5.

Turtola, E. 2003. Kampen mot fosfor inleds på åkern. Lehtiartikkeli, Borgåbladet 15.4.2003.

Vainio, S. 2002. Porvoonjoen sivujokien ja latvavesien kalataloudellinen kunnostaminen - kunnostussuun-nitelmat ja -ohjeet 31 kohteeseen pienissä virtavesissä. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilman-suojeluyhdistys r.y. 97 s., liites.

46