Jukka Hyde Hytti: Kokoelma-2012

NÄHTYNÄ

kirjoitusta soramontun reunalta

Jukka Hyde Hytti

I

Aika

HISTORIA

Kallio on nähnyt.

Veden, alkueläimen.

Kalan, matelijan, linnun.

Kallio on nähnyt.

Siihen tunkeutuvan puunsiemenen.

Ihmisen runon hukkuvan rantahiekkaan.

ALUSTA

a)

alussa oli uni

alussa oli haju

alussa oli halu

alussa oli monta

ei yksi

monta alkua

alkusärmästä

alkusärö

alkusäröstä

alkuvesi

vesi kiertää

loputonta ympyrää

merien merissä

kuumenee viilenee

jäähtyy jäätyy

loputonta ympyrää

ei alkua ei loppua

ympyrässä

vedessä on

alku

kun alku loppuu

loppuu kaikki

alkuunsa

alku on särö

alku on rikki

rikin katku

nenään

nenää ei vielä ole

b)

aurinko

katsoo itseään

vedestä

kuukin katsoo

vesi vastaa

kuu liikuttaa kuvaa

aurinko liikkuu

veden kuvassa

kuukin liikkuu

äiti aurinko

isä kuu

vesi vihkii

elämän

maa on uni

ilma on uni

maailma on uni

uni luo uuden unen

unesta uneen

monesta moneen

c)

alussa ei voinut

olla sana

sana on opittu

vieras on sana

ilman ihmistä

syntyy ihminen

ihminen syntyy

unesta

ihminen keksii

pisteen

keksii toisen

viivan keksii

niiden väliin

näin ihminen keksii

ajan

sillä aikaa ei ole

ilman ihmistä

niin kuin ääntäkään

ei ole

ilman kuulijaa

piste

d)

alussa on uni

alussa on haju

alussa on halu

alussa yksi

luomisen haju

luomisen halu

halu haistaa hajun

haju haluaa halun

luominen on kaksi

haju ja halu

luominen synnyttää

huomisen

ihmisen aika

on huominen

eläimillä

sitä ei ole

maa on uni

ilma on uni

maailma on uni

uni luo uuden unen

unesta uneen

monesta moneen

e)

alussa oli

monta

alkua

alkusärmä

alkusärö

alkuhaju

alkuhalu

alussa haju

alussa halu

alussa uni

lopussa uni

unelma lopusta

MUUTTUNUT

Ihminen on muuttunut kuumailmapalloksi.

Palloon pumpataan koko ajan lisää tulta

korkeammalle, korkeammalle

jää ruma jälki, kun kanto loppuu.

Ei pilvien yläpuolelta näe maahan

ihminen tarvitsee ankkureita

muistijälkiä menneisyyteen

juurien tunnistamista.

Ei yläilmoista tajua, että

vastaukset kysymyksiin

ovat siellä mistä lähdettiin.

Lähellä. Arjessa.

EKA KERTA

Mummolan hajuisena

sivut yhteen liimattuina.

Ensimmäinen painos

Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhtiö 1914.

Otan veitsen.

Ensimmäinen lukija

erämaan kävijä.

AINA

Ainahan se on.

Ainahan se on ollut.

Ainahan se tulee olemaan.

Tämä hetki.

KUN ON KUU

Kun maisemaa ei enää ole.

Kun kevät ei tuoksu.

Kun sade ei ropise, ei kastele.

Kun uni on pelkkä piste.

Kun sateenkaari vain on.

Kun on marraskuu.

Kun marraskuu on vain aukko.

ENÄÄ

me emme enää katso silmiin

me emme enää näe kuvan taakse

me emme enää kuule kuin korvilla

me emme enää tunne toisiamme

me emme enää tiedä mikä karhu on

me emme enää välitä…

me emme enää ymmärrä kuolemaa

me emme elä

II

Paikka

JUNAMIES

Mies on noin kolmekymmentä. Seisoo hievahtamatta rautatiesillalla.

Vaalea pitkä tukka ottaa lämpimän tuulen vastaan.

Harmaassa verryttelyasussa kaksi valkoista raitaa.

Raidat kuin rata. Mies haluaa junan kulkevan lävitseen.

Sillan ali kulkee kaksitoista raidetta. Mielessään mies matkustaa.

Juna menee juuri sinne minne hän tahtoo.

Junat eivät tee U-käännöksiä.

SIMPELEJÄRVI

Päivällä piiskaa aalto

pitkälle rantalepikkoon

tuo kalat lähelle.

Kaisla kumartaa

vesi väistyy

jokainen kala

on kaunis sana

ruodot kirjaimia.

Katiska on mietelausekirja

pitkäsiima käsiteruno

virvelöinti sanaleikki

tuulastaminen manaus

tyhjä verkko

pelkät kannet.

Jokainen kala sana

ruodot kirjaimia

runoniekka kokkaa

suu siivilöi ruodot

kaikille ei keitto kelpaa.

NIMETÖN

(koska kukaan ei enää anna runoajatukselle nimeä ’Yksin’)

Yksin.

Yksin on rauhallista.

Paljon ajatuksen itiöitä.

Yksin.

Itiöiden umpikuja.

Toinen.

Toisen ajatus.

Minun ajatukseni.

Toiselle.

Itiöiden tartunta?

Mielipide?

Näkökulma?

Tärkeä?

Minulle.

Sinulle.

En ole niin yksin.

Itiöineni.

Öineni.

YKSITYISASIA?

hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa













hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaaakkaa

MATTILAN MONTULLA

Soraisen lammen rannalla

puupenkillä puliremmi,

alan miehiksi mainitut.

Kuoli Siitosen Karju.

Kotoa kuolleena löydettiin

kylän nelikymppinen joulupukki.

Juttu juorun lailla kulkee

hiljentäen puliremmin.

Opissa kertauksen maku.

Kuoli Orraisen Manu.

Kuutostiellä astui auton alle

vähän Karju-vainaata vanhempana.

Keskikesän sade siirtää

pukukoppiin puliremmin.

Penkki tyhjenee.

Kuoli naapurin Mikko.

Kaksikymppisenä ammuttiin

omalla aseella suoraan sydämeen.

Puupenkillä puliremmi.

Soraisen montun reunalla.

Alan miehet.

Oppi ojaan kaadettuna.

Penkki tyhjenee.

HALU

Haluan muistaa

haluan halata

haluan lähteä

haluan palata

haluan tulla

halata tähteä

lähteä palata

en halua

halua salata.

Haluan tunteet

näyttää haluan

haluan käyttää

sydäntä haluan

toiveesi täyttää

en halua

halua salata.

SAMA IKKUNA?

Jätän hämmentyneenä yksinkertaisuuden pakkopaidan

syyllisenä johonkin, mitä en vieläkään ymmärrä.

Lapsi haluaa selityksiä

monimutkaisille asioille.

Miksi en saanut kysyä?

Samasta ikkunasta, samana heinäkuisena päivänä

näkyy kesä, tulee talvi.

Tuijotan ulos, sisään.

Kukapa ei haluaisi unohtaa

jos muistot ovat tyynyyn tukahdutettuja.

III

Läsnä

MINÄ, MINÄ, MINÄ…

Minussa on kaksi toista. Minä ja se toinen.

Minussa on kaksi puolta. Mitä haluan olla ja mitä olen.

Minussa, minusta, minua kirjoittaa kaksi minää.

Muisti on kaksi minää. Utopia on kaksi minää.

Ikävä on kaksi minää. Pelko on kaksi minää.

Minussa on kaksi puolta. Mitä olen ja mitä luulen olevani.

Minussa on kaksi puolta. Minä ja minä.

Näköalattomuus on kaksi minää.

Voimaton viha on kaksi minää.

Toivo on kaksi minää.

OSAAMINEN 5-4-3-2

Me osaamme

rakentaa laatikon

laittaa sille kannen

maalata kannen ja laatikon

eri väreillä.

Me osaamme

naulata kannen kiinni

varmistaa kiinnityksen

kestävyyden.

Me osaamme

säilyttää kannen

säilyttää laatikon.

Me osaamme.

Me ja tyhjä laatikko.

PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ 6.8.2008

Eilen en ollut tyhmä.

Tänään yritin. En onnistunut.

Minulla on negatiivinen olo.

Tänään on Hiroshiman muistopäivä.

Syntymäpäivät pysyvät päässä.

Kuolinpäivät poissa.

Pasifisti haluaa tappaa sodan.

INHIMILLISTÄ?

Ihminen on

inhimillinen.

Inhimillinen

turvallisuus

(UNDP 1994).

Inhimillinen

ulottuvuus

(ETYJ 1994).

Inhimillinen

voimavara

(Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus

2010).

Vallan tunne

herättää

eläimelliset vaistot.

PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ 24.6.2010

Tänään tunnen itseni onnelliseksi.

Toivottavasti muistan huomenna miltä tuntui.

Nimipäivä.

Tänään olen ollut tyytyväinen itseeni.

Toivottavasti tämä ei jatku.

Johannes Kastajan päivä.

Luen viimeistä Rintalaa.

Joka päivä on

Faustuksen päivä.

PAKKO

Pakko

on sana

joka pakottaa

minut toimimaan

omia ajatuksia, aatteita vastaan

oikomalla polkuja

heittäytymällä helpoksi

vaihtoehdoksi

joka väittää

olevansa ainoa.

Tämän runon haluaisin

kaivertaa syvälle rintaani

timantinterävällä

puukolla.

IV

Muut esille tulevat

RUNON VÄRIOPPI, osa X

Runossa valkoinen

on varjo ilman valoa.

Musta on runokukan väri.

Mustavalkoinen ei ole runon väri.

Runo ei ole mustavalkoinen.

ELÄKÖÖN SE ERO!

Aforistikko

kuulostaa jo sanana sellaiselta

joka ei ole syönyt riittävästi.

Sen rinnalla

runoilija on

runsaudensarvi.

IRTOLAISIA

Runoilijat eivät voi paeta itseään. Siksi yksinvaltiaat pelkäävät

heidän sanojaan.

Aika on ainoa ihmisen keksintö, joka voi halata surun pois.

Jos kukaan ei koskaan puhu itsestään selvyyksiä,

niin kaikki unohtavat ne.

On se hyvä ettei päällä ole jalkoja; sehän juoksisi koko ajan pois.

On se hyvä ettei jaloilla ole aivoja.

Ilman pitkää suhdetta ei ole pölyä

johon piirtää sydämen.

Makaan mahallani mudassa

mutta vielä vesi nousee.

Hävitessäni maailmasta lakkaan olemasta

tarpeeton.

HOMMAGE

à Timo K. Mukka (1944-1973)

Kun lause palaa

se kytee, roihuaa,

syöpyy mieleen.

Kun lause palaa

se palaa mieleen,

aivon kalvoon.

HOMMAGE

à Eeva-Liisa Manner (1921-1995)

Syyskuun Annan esitys päättyy.

Taputetaan kohteliaan kolmet kumarrukset.

“Hyvät näyttelijät...”

“Katson kaikki tämän ohjaajan esitykset.”

“Mukava musiikki… mihin mennään?”

Teatteri päättyy.

HOMMAGE

à Thomas Lanier (1911-1983)

Pakko olla liikkeellä

siskonsa takia

isän hylkäämä.

Paperilla marssittaa

runoa draamassa

rauhan puolesta.

Kierretty maailma

kääritty pressuun

New Yorkissa.

Paperilla marssittaa

runoa draamassa

rauhan puolesta.

Matkan pää pohjoisessa

taiteilijanimen toi

isän etelä.

HOMMAGE

à Kalervo Palsa (1947-1987)

Kun talvella tarkkaan tuijottaa

täysikuuta, siinä näkee

erilaisia murtumia, jotka

hiljalleen muuttuvat

kirjaiMIKSI, sanoiksi

piirustuksiksi, maalaukSIKSI.

KESKEISIÄ KYSYMYKSIÄ, osa 1

Onko ihmisen aika liian harvoin tasan,

kun se tuppaa koko ajan olemaan

joko yli tai vähän vaille?

Voiko runoa runnoa?

Vallan väkisin?

Miksi mietin paljonko

olisin säästänyt?

Miksen mieti paljonko

kulutan?

Onko tulisielun vastakohta menisielu?

Mikä minussa on vajaa pitsanpohja

mikä muilta puuttuva täyte?

Entä jos kieltäytyisin käyttämästä kysymysmerkkejä?

Äh, en kyennyt…

KARRELLA

Isä jättää perheen, kun Peetu on kuusivuotias.

Jäähyväisviestissä isä kirjoittaa,

että ei jaksa karrelle palaneen sydämensä kanssa.

Jotenkin se liittyy isän lapsuuteen, tietää äiti.

Peetuun iski salama, kun hän oli kolmevuotias.

Puun alla. Sydän pysähtyi. Iho paloi.

Lääkärit pitivät paranemista pienenä ihmeenä.

Äidille se oli iso ihme.

Siitä asti äiti on kertonut Peetulle tarinaa sydämestä,

joka oli palanut karrelle salamaniskusta.

Sydämestä, joka ei löydä onneaan

ennen kuin tapaa toisen,

joka on kokenut saman.

Äiti itkee, kun sitä viedään sairaalaan.

Jotenkin se liittyy isään, Peetu arvelee.

RIITTI

Miehän en enää

rakkausrunoja rustaa.

Kerta riitti

kun kerran toimii vieläkin.

© Jukka Hyde Hytti 2012 Kansi ja valokuvat: Hyde Wipunen Teatteri Umpihanki ry umpihanki.wordpress.com

Documents

Jukka Hyde Hytti: Kokoelma-2012