seppO tammiNeN – aNtti paRpOla

JulkaisiJa K-kauppiasliitto ry

ulkoasu Tiina Aaltonen, gra & grappo

kannen kuva Suomen Maakauppiasliiton perustamiskokous Tampereen Palokunnantalolla 11.8.1912

kuvat K-kauppiasliitto ry, ellei toisin mainita

© Seppo Tamminen ja Antti Parpola, Oy Spiritus Historiae Ab, K-kauppiasliitto ry

Sanaselitykset Suomen kielen perussanakirja, Edita 2001

ISBN 978-952-204-009-1

Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2012

5

SISÄLLYSLUETTELO

SaattEEkSI ............................................................................................................................................. 12

ESIPUHE .......................................................................................................................................................... 14

JOHDaNtO ............................................................................................................................................... 16

LUKU 1 YHtEIStYÖHÖNMAAKAUPPIAIDEN OMA JÄRJESTÖ ......................................................................................................................... 37

Kohti Tamperetta................................................................................................................................................ 37

P niin kuin pätevä ........................................................................................................................................... 42

Suomen Maakauppiasliitto perustetaan ....................................................................................................... 44

Kaikkea tottelematon kilpailu ja muita epäkohtia ..................................................................................... 48

Yhdistyksiin tukkukauppa edellä ................................................................................................................... 51

Toiveena oma pankki, eläkelaitos ja tuotantolaitokset ............................................................................. 59

   Roope Järvinen................................................................................................................................................ 64

Uuden muodon etsintää liiton organisaatiolle ........................................................................................... 66

N niin kuin niukka .......................................................................................................................................... 70

LUKU 2 VaPaa kaUPPa, kOVa kILPaILUVÄHITTÄISKAUPPIAAT YHTEISEEN RINTAMAAN .................................................................................................... 77

Kaupunkikauppiaat mukaan yhteistoimintaan .......................................................................................... 77

Liitto linjaa toimintaansa .................................................................................................................................. 85

Osuustoiminta kivenä kengässä ...................................................................................................................... 85

  N niin kuin nuuka ........................................................................................................................................... 88

Ulkoisen vaikuttamisen väylät ........................................................................................................................ 90

   Kaarlo Kytömaa ............................................................................................................................................. 92

6

TALOUDELLINEN YHTEISTOIMINTA MONIPUOLISTUU ............................................................................................ 94

Liitto ajaa tukkuja yhteen ................................................................................................................................. 94

Vähittäiskauppiaiden oman teollisuuden alku ........................................................................................... 95

K niin kuin käytännöllinen ............................................................................................................................ 98

Uudenlaista yhteistoimintaa viritellään ...................................................................................................... 100YLEISÖPROPAGANDAA JA KAUPPIASNEUVONTAA .............................................................................................. 102

Kirjanpidon opettelua ..................................................................................................................................... 102

K niin kuin kundi .......................................................................................................................................... 106

Yleisöpropaganda yhdistää ja erottaa .......................................................................................................... 108

Neuvontatyö ottaa uuden harppauksen ..................................................................................................... 113

T niin kuin tempo .......................................................................................................................................... 116

Uusia aloja mukaan toimintaan .................................................................................................................... 118

S niin kuin sesonki ......................................................................................................................................... 126

LUKU 3 ”kaNSaNHUOLtO kaIkkIVaLtIaS”SODAN JA SÄÄNNÖSTELYN EHDOILLA .................................................................................................................. 133

Sota näkyy kaikessa .......................................................................................................................................... 133

R niin kuin rintama ...................................................................................................................................... 138

Katajanokan uusi isäntä .................................................................................................................................. 141

M niin kuin maine ......................................................................................................................................... 146

Säännöstely valtaa kaupan .............................................................................................................................. 148

P niin kuin piste ............................................................................................................................................. 154

Liikevaihtovero tuo ryhtiä kaupantekoon ................................................................................................. 156

 Juho Hietanen ............................................................................................................................................... 158SODAN PITKÄ VARJO ................................................................................................................................................ 161

Hintojen ja palkkojen kilpajuoksu ............................................................................................................... 161

L niin kuin lähteä .......................................................................................................................................... 164

Ideologista taistelua säännöstelyn varjolla ................................................................................................ 166

Yrittäjien ja kauppiaiden ääni kuuluville .................................................................................................... 170

 Kansainvälistä yhteistyötä .......................................................................................................................... 174

K-ryhmä syntyy ................................................................................................................................................. 176

V niin kuin vapautua .................................................................................................................................... 182

Uusia toimintamuotoja ................................................................................................................................... 184

SVL:n kustannustoiminta laajenee .............................................................................................................. 187

7

LUKU 4 kOHtI YHtENÄIStÄ k-RYHMÄÄKONKREETTISTA TUKEA KAUPPIAILLE ................................................................................................................... 195

Vähittäiskauppiaille oma opisto ................................................................................................................... 195

P niin kuin piiri .............................................................................................................................................. 204

Ammattiasiat esille ........................................................................................................................................... 206

A niin kuin arvo ............................................................................................................................................. 214

Nuorisojaosto tuo uutta virtaa liittoon ....................................................................................................... 216

 Vähittäiskaupan Takaus ............................................................................................................................. 220

Kauppakilpailun paluu .................................................................................................................................... 223

Kansainvälisen opin etsijät ............................................................................................................................. 225

P niin kuin pakkaus ...................................................................................................................................... 230YHTEISTYÖ TIIVISTYY ............................................................................................................................................... 234

Kesko ryhtyy suunnannäyttäjäksi ................................................................................................................ 234

K-markkinointijärjestelmä syntyy ............................................................................................................... 238

P niin kuin poikkeus ...................................................................................................................................... 244

Kauppapaikat Keskolle ................................................................................................................................... 247

K niin kuin kulkea ......................................................................................................................................... 250

H niin kuin hakea ......................................................................................................................................... 252

Tienhaarassa ....................................................................................................................................................... 254

 Reino Sierla ................................................................................................................................................... 258

LUKU 5 ”tUHatVUOtINEN VaLtakUNta”KULTAISET VUODET ................................................................................................................................................... 265

Entistä tiiviimpään yhteistyöhön ................................................................................................................. 265

P niin kuin palvelu......................................................................................................................................... 270

K niin kuin kasvu .......................................................................................................................................... 272

Elintarvikejaosto etsimässä kilpailuetua .................................................................................................... 275

Rauta- ja maatalouskauppa muutoksen kourissa ..................................................................................... 278

R niin kuin raskas .......................................................................................................................................... 284

Erikoiskaupan rynnistys alkaa ...................................................................................................................... 287

A niin kuin aika ............................................................................................................................................. 292

K-instituutti myydään Keskolle .................................................................................................................... 295

Yhteen kiedotut ................................................................................................................................................ 297

8

 ”Jesuiitat” ....................................................................................................................................................... 302MUKANA KAUPAN JÄRJESTÖTOIMINNASSA ........................................................................................................ 305

Kaupan ääni kuuluville .................................................................................................................................... 305

Työnantajayhdistyksen lyhyt historia ......................................................................................................... 311

I niin kuin iso .................................................................................................................................................. 314UUSIA TOIMINTAMUOTOJA JA VANHOJA TRADITIOITA ...................................................................................... 318

Nuorisojaostosta nuorkilta ............................................................................................................................ 318

 Kalevi Savolainen ......................................................................................................................................... 322

Naiset mukaan ................................................................................................................................................... 324

P niin kuin painava ....................................................................................................................................... 328

Teemojen ja tapahtumien voimalla ............................................................................................................. 330

Kustannus- ja tutkimustoimintaa ................................................................................................................. 333

T niin kuin tieto ............................................................................................................................................. 338

LUKU 6 kaUPat Ja kEtJUtVAIKEAT VUODET ....................................................................................................................................................... 345

Lama kurittaa kauppiaita ................................................................................................................................ 345

L niin kuin lama ............................................................................................................................................ 350

Kilpailuvirasto tekee tempun ........................................................................................................................ 352

Kilpailutilanne muuttuu ................................................................................................................................. 356

SVL menee uusiksi ........................................................................................................................................... 362

Ketjutoiminta saapuu kentälle ...................................................................................................................... 370

S niin kuin solu ............................................................................................................................................... 378

Uutta johtamiskulttuuria ................................................................................................................................ 380

Ketjuja tulee ja menee ..................................................................................................................................... 382

 Kierrätystä ympäristön hyväksi .............................................................................................................. 386

Kaupan Keskusliitosta Suomen Kaupan Liittoon ................................................................................... 388MUUTTUVA KAUPPIUUS ........................................................................................................................................... 396

Kyse on omistajuudesta .................................................................................................................................. 396

”K-ryhmän historian suurin muutos” ......................................................................................................... 398

Salaisuuden verhosta vilkkaaseen keskusteluun ...................................................................................... 400

Sopimusneuvotteluista kapinaan ................................................................................................................. 405

M niin kuin mieli ........................................................................................................................................... 410

Luottamuksesta se on kiinni .......................................................................................................................... 412

9

 Heikki Takamäki ......................................................................................................................................... 414

Strategian ja arvojen pohdintaa .................................................................................................................... 416

Ulkomaalaiset tulevat! .................................................................................................................................... 421

Kilpailukyky etusijalle ..................................................................................................................................... 431

Kolmas kerta toden sanoo .............................................................................................................................. 438

Kohti seuraavia sataa vuotta .......................................................................................................................... 442

EPILOGI ......................................................................................................................................................... 449

SUMMaRY .................................................................................................................................................. 457

SaMMaNFattNING.................................................................................................................. 468

Viitteet ................................................................................................................................................................ 479

Lähdeluettelo .............................................................................................................................................. 499

Henkilöluettelot ...................................................................................................................................... 503

Historian merkkitapahtumat ..................................................................................................... 508

kirjassa käytetyt lyhenteet ........................................................................................................... 516

k-merkkejä ja -kilpiä ........................................................................................................................... 517

Julk

ais

tu m

aa

kau

ppia

s-le

hd

essä

11.

8.19

12

12

SaaTTEEkSI

Eino Leinon runon siivittämänä sai alkunsa K-kauppiaiden yhteistoimintaa ja järjestäy-tymistä kuvaava tarina Tampereella, tarkem-min sanottuna Tampereen Palokunnantalolla. Joukko valveutuneita maakauppiaita kokoontui 11.8.1912 perustamaan omaa liittoa itsenäisen kauppiasammatin toimintaedellytysten kehittä-jäksi. Asian tiimoilta oli kokoonnuttu jo aiem-minkin, mutta vasta nyt aika oli kypsä Suomen Maakauppiasliiton perustamiseen. Edellisen

kerran kauppiasaatteeseen puhallettiin voimaa ja henkeä vuonna 1900, mutta silloinen Jyväs-kylän kokous ei vielä johtanut konkreettiseen järjestäytymiseen.

Mitä maakauppiaat edellä, sitä kaupunkien kauppiaat perässä – Suomen Kaupunkien Vä-hittäiskauppiasliitto perustettiin vuonna 1918. Kun nämä kaksi liittoa sittemmin yhdistyivät vuonna 1921, syntyi Suomen Vähittäiskaup-piasliitto, ja vankka pohja nykyiselle K-kaup-piasliitolle, joksi liiton nimi muutettiin vuonna 1995.

Vuonna 2012 on siis kulunut 100 vuotta K-kauppiasliiton kaukaisen edeltäjän perustami-sesta. Näiden 100 vuoden aikana kaupan toi-mintaympäristö ja toimijat ovat muuttuneet ja kansainvälistyneet merkittävästi. Tätä kirjoitet-taessa eletään jälleen yhtä epävarmuuden aikaa niin Suomen, Euroopan kuin maailmankin ta-loudessa. Tämä kirja on kun nian osoitus kaikille niille suomalaisille K-kauppiaille, jotka ovat läpi vuosikymmenten menestyneet rohkeutensa ja tarmokkuutensa ansiosta tilanteessa kuin tilan-teessa.

”Maailman on mieli yhteenniinkuin syömet ihmisien! monta kortta tekee lyhteenaloill’ aineen, aattehien.Monet lamput yksinäisetyhdessä on suuri valo,monet mielet kovat, jäisetyhtyneinä ylväs palo.”

13

Kirjan tutkimus- ja kirjoitustyön tekijäksi va-littiin yhteisö- ja yrityshistoriaan erikoistunut Oy Spiritus Historiae Ab, ja työ käynnistyi helmikuussa 2008. Kirjan tekeminen on ollut tunteita herättävä matka K-kauppiasyhteisön ja K-ryhmän kehittymiseen ja lukemattomiin hienoihin henkilötarinoihin. Kiitämme kaik-kia kirjan syntyyn vaikuttaneita sekä erikseen kirjoittajia Seppo Tammista ja Antti Parpolaa, kirjoitustyötä ohjannutta Veijo Åbergia, sekä kirjan graafisesta ilmeestä ja taitosta vastannut-ta Tiina Aaltosta.

K-ryhmä on kasvanut vuosikymmenten aika-na alansa suurimmaksi toimijaksi Suomessa.

Aikaansa seuraten ja muutostarpeisiin vastaten sillä on hyvät edellytykset olla sitä tulevinakin vuosina ja vuosikymmeninä.

Lähtiessämme projektiin asetimme kirjan kes-keisiksi tavoitteiksi selkeän ja kattavan asiasisäl-lön sekä helpon luettavuuden ja silmää miellyt-tävän ulkoasun. Toivottavasti olemme onnistu-neet tavoitteissamme, ja Sinä lukijana voit viet-tää antoisia ja uusia ajatuksia herättäviä hetkiä kirjan parissa.

Helsingissä helmikuussa 2012

K-kauppiasliitto ry

14

Kauppa eri muodoissaan koskettaa meistä jo-kaista. Omavaraistaloudesta siirtymisen jälkeen kaupan inhimillinen ja yhteiskunnallinen mer-kitys on koko ajan kasvanut. Hyppäys 1800-lu-vun lopun Suomen suuriruhtinaskunnasta 2000-luvun alun EU-Suomeen havainnollis-tuu kiinnostavasti kaupankäynnin muutosten kautta.

Tämä kirja tarkastelee kaupankäynnin suur-ta muutosta K-kauppiaiden yhteistoiminnan historian kautta. K-kauppiaista ja K-ryhmästä on kirjoitettu aikaisemmin useita yleisesityk-siä. Aulis J. Alasen kirjoittama perinpohjainen Suomen maakaupan historia (1957) pyrki – ni-mensä mukaisesti – olemaan tyhjentävä esitys suomalaisen maakaupan historiasta. Alanen so-vitti kirjaansa niin yksittäisen kauppiaan kuin tukkuliikkeidenkin näkökulman. Lisäksi on mainittava aihepiiriltään rajatumpi Aulis J. Ala-sen ja Reijo Ahtokarin yhdessä kirjoittama Yhtä köyttä – Suomen Vähittäiskauppiasliitto 1912–1962 (1962) sekä Kai Hoffmanin kirjoittamat K-kaupan historia (1983) ja Tukkukauppaa, keskusliiketoimintaa, järjestötoimintaa – Yksi-tyisen tukkukaupan historia (2004).

ESIPUHE

Tämä kirja on profiililtaan hieman erilainen. Kirja kertoo K-kauppiasliiton ja sen edeltäjien, Suomen Maakauppiasliiton ja Suomen Vähit-täiskauppiasliiton työstä, mutta lisäksi teok-sessa katsotaan historiaa myös yksittäisten K-kauppiaiden näkökulmasta. Tutkimuksen kaut-ta pyrimme vastaamaan muutamaan peruskysy-mykseen: millaisia muotoja vähittäiskauppiai-den järjestötoiminta on historian eri vaiheissa saanut, ja mihin asioihin tällä yhteistoiminnalla on haluttu vaikuttaa. Tekstissä on pyritty käsit-telemään erilaiset vähittäiskaupan alat mahdol-lisimman monipuolisesti ja kattavasti. Tekstin tästä osasta vastasi Seppo Tamminen.

Kirja tarkastelee aihettaan myös kauppiaiden perspektiivistä. Suomen tuhansia kauppiaita ei kuitenkaan voinut käsitellä yleistäen, eikä toi-saalta olisi ollut mielekästä nostaa esiin vain muutamia kauppiaita. Siksi tässä teoksessa kauppiaiden näkemykset nostetaan esiin kau-pan muutosten kautta lyhyehköissä, tyyliltään leipätekstiä kevyemmissä ”kauppiasjutuissa”. Näissä jutuissa kuvataan kauppiaiden reaktioi-ta valintamyymälän ja myymäläauton kaltaisiin uutuuksiin. Näiden kirjoituksesta vastasi Antti

15

Parpola, joka kirjoitti myös kirjan johdanto- ja epilogiluvut.

Lähdemateriaalinsa puolesta tämä kirja tukeu-tuu vankasti K-kauppiasliiton historialliseen ar-kistomateriaaliin. Kauppiasjutut nojaavat puo-lestaan suurimmaksi osaksi Kauppias-lehden vuosikertoihin, jotka kuvaavat erinomaisen elä-vällä tavalla K-ryhmän sisäisiä näkökantoja kau-pankäynnin muutokseen. Lisäksi kirjaa varten tehtiin yhteensä lähes neljäkymmentä haastat-telua. Kirjan kuvitus pohjautuu puolestaan suu-rimmaksi osaksi K-kauppiasliiton ja Keskon ku-vamateriaaliin. Tarkempi lähdeluettelo löytyy kirjan lopusta.

Näistä peruslähtökohdista seuraa, että moni aihepiiri, johon olisi ollut mielenkiintoista pa-neutua, jää teoksessa auttamatta vähemmälle huomiolle. Perheyrittäjyys on aina ollut olen-nainen osa suomalaista vähittäiskauppaa, ja K-kauppiasliiton nykyinenkin toiminta on koros-tetusti perheyrittäjyyden toimintaedellytysten edistämistyötä. Perheyrittäjyyden historiallisen analyysin tekemiseen ei kuitenkaan tämän ura-kan puitteissa ollut mahdollisuuksia. Samoin erittäin mielenkiintoinen kysymys kaupan yh-teiskunnallisista ulottuvuuksista, kuten viime aikoina aktualisoitunut kysymys kaupan mo-dernien suuryksiköiden ympäristö- ja työlli-syysvaikutuksista, jää tämän tutkimuksen kan-nalta katveeseen. Lisäksi K-ryhmästä puhutta-

essa keskeisen muuttujan eli Keskon rooli kaup-paryhmän ohjaajana jää syventämättä. Näiden kiinnostavien teemojen historia odottaa siis vie-lä kirjoittamistaan.

Kirjoittajina haluamme esittää kiitoksemme K-kauppiasliiton aktiiviselle historiatoimikunnal-le, johon kuuluivat puheenjohtajana Osmo Sa-volainen ja jäseninä (aakkosjärjestyksessä) Arto Jaakkola, Pentti Kalliala, Olavi Korpisaari, Pek-ka Lehtinen, Simo Lignell, Matti Mettälä, Paavo Moilanen, Jukka Säilä ja Heikki Takamäki. Niin ikään esitämme kiitoksemme kaikille kirjaa var-ten haastatelluille sekä meille tietoja antaneil-le henkilöille. Lisäksi haluamme kiittää graa-fikko Tiina Aaltosta kerrassaan erinomaisesta työpanoksesta ja miellyttävästä yhteistyöstä. Ja lopuksi haluamme kiittää kollegaamme Veijo Åbergia hänen panoksestaan ja kommenteis-taan kirjan työprosessin aikana.

Toivomme, että tämä kirja onnistuu välittä-mään lukijoilleen kuvan K-kauppiasliiton teh-täväkentän ja tavoitteiden muutoksesta, ja sii-nä sivussa avaamaan laajemman näkökulman kaupan valtavaan muutokseen viimeisen sadan vuoden aikana.

Helsingissä helmikuussa 2012

Seppo Tamminen ja Antti ParpolaOy Spiritus Historiae Ab

Johdanto

”älköön kukaan maalla pitäkö kauppatawaroita talossaan kaupan älköönkä kulkeko kylältä kylälle niitä kaupitellen.” maakauppa oli suomessa pitkään kiellettyä. Vuoden 1879 elinkeinovapautuksen jälkeen kauppa alkoi kasvaa voimakkaasti.

JOHDANTO

21

Kaupankäynnin perinteiset muodot murtuivat rysähtäen 1800-luvun lopulla. Ostajan ja myy-jän välinen suora kontakti alkoi ensimmäistä kertaa vähitellen liudentua ja tilalle tuli persoo-nattomampi, suuremman mittaluokan tavaran-välitys. Pikkupuotien tilalle nousivat suurmyy-mälät ja tavaratalot. Tämä kehitys alkoi ensin Yhdysvalloissa, ja myöhemmin muu maailma on seurannut perässä.

Murros oli seurausta teollisesta vallankumouk-sesta, joka oli mullistanut tavaran tuotannon. Myös uudenlaisella, osakkeisiin pohjautuval-la hajautetulla omistuksella oli vaikutuksensa: se mahdollisti pääomien kasautumisen ja sitä kautta yhä suurempien yhtiöiden ja konserni-en synnyn. Näiden muutosten seurauksena ma-teriaa tuotettiin yhä kiihtyvällä tahdilla. Useim-pien teollisten hyödykkeiden tuotanto kasvoi murroksen kotimaassa Yhdysvalloissa yli kym-menkertaiseksi vuosien 1890 ja 1904 välillä.

Mutta myynti ei nopeutunut yhtä vauhdik-kaasti, minkä seurauksena tuottajien varastot alkoivat täyttyä tavarasta. ”Tavarat täytyy saada liikkeelle”, manasi yksi yhdysvaltalainen kaup-

pias.1 Mutta miten saada tavarat liikkeelle, jos ostajia ei ole? Ilmeinen vastaus oli kulutuksen lisääminen. Modernin mainonnan uranuurta-ja Emily Fogg Meade totesi asian ytimekkäästi kuuluisassa esseessään vuonna 1901: ”Meitä ei kiinnosta ihmisten kyky maksaa, vaan kyky ha-luta.”2 Toinen aikakauden mainospioneereista, Elbert Hubbard, sanoi saman asian toisin; hä-nen mukaansa aikakauden keskeisin kysymys

JOHDaNtO

Harva maakauppias 1900-luvun alkupuolella oli päätoiminen

kauppias, ja harva maakauppa toimi omassa kauppakiinteistös-

sään. A. Ahoniemen ruoka- ja sekatavarakauppakin sijaitsi kaup-

piaan kodin päätykammarissa. Kuva: Museovirasto.

Edellisen aukeaman kuva: Kulkukauppa oli Suomessa yleistä pitkälle 1900-luvun puolelle. Usein kulkukauppiai na toimivat karja-laiset nuoret miehet. Elias Lönnrot kuvasi vuokkiniemeläisten kaup-piaiden lähtöä kaupustelumatkalle näin: ”Siinä oli edessä ero, jos-pa ei ainaiseksi, niin ainakin koko talveksi. [...] Monet vastoinkäy-miset, suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä ennen kuin puolen vuoden kuluttua taas olisivat palanneet tähän paikkaan. [...] Saattoivatpa he sairastua, ja kuka sitten hoitaa heitä siellä. Ja mi-ten elää seuraavana vuonna, [...] jos reput ja tavarat joutuvat jon-kun nimismiehen, jonkun viskaalin kynsiin.” Kuva: Museovirasto.

JOHDANTO

22

oli lähentää tuottajia ja kuluttajia uudistamal-la mainontaa ja mullistamalla vähittäiskauppa. Kaupankäynnin keskiöön tuli välttämättömien hyödykkeiden oston sijaan kulutustavaroiden

aktiivinen tarjonta ja ostajan ostohalun herät-täminen. Ihmisistä alettiin muokata kuluttajia.3

Samaan aikaan Suomessa kauppa oli vielä pien-tä bisnestä, todella pientä. 1800-luvun lopussa kulkukauppiaat myivät selässään kantamistaan konteista Suomen harvaanasutulla ja köyhällä maaseudulla vaatimattomia tarvekaluja ja kan-kaita: palttinoita, verkaa, pitsiä. Joillain ostajil-la oli rahaa jolla maksaa, toisilla ei, mutta aina maksukeino löytyi. Monet piikatytöt antoi-vat kauniista kankaasta hiuksensa, vaikka seu-rauksena olikin yhteisön silmissä karvas häpeä. Kauniissa mekossa häpeä oli kuitenkin helpom-pi kantaa, ja kasvoivathan hiukset aina lopulta takaisin.

Kerran vuodessa oli maaseudulla mahdollista käydä kaup-

paa laillisestikin: markkinoilla. Kuuluisimmat markkinat olivat

Anianpellon markkinat, joilla Aleksis Kivikin kävi. Kivi kirjoitti

markkinoista runon, jossa ”soitto soi ja rattaat ryskyi, orhit hir-

nuit komeast”. Myös Seitsemässä veljeksessä Kivi palasi jälleen

Anian pellon markkinoille. Veljesten viettäessä joulua Impivaa-

rassa Eero lauloi siitä, kuinka ”Anianpellon markkinoilla/ Oltta,

viinaa juotiin./ Mustan härän hinnalla,/ Nuot kihlakalut tuotiin.”

Kuva: Suomen Kuvapalvelu.

JOHDANTO

23

Ja vielä pari vuosikymmentä aikaisemmin kau-pankäynti maaseudulla oli ollut vielä pieni-muotoisempaa, kerta kaikkiaan laitonta. Kau-pankäynti oli Suomen suuriruhtinaskunnassa ollut kiellettyä kaikkialla muualla paitsi kau-pungeissa, oli ollut aina ammoisista Ruotsin vallan ajoista lähtien. Kauppaa ovat lainsäätä-jät rajoittaneet monin eri tavoin. Järjestelmäl-lisesti maakaupan kielto oli määritelty vuoden 1734 laissa, joka salli maaseudun asukkaille omien tuotteidensa myynnin tai vaihtokaupan, sekä markkinapäivät kerran vuodessa, mutta ei muuta. Maakaupan kielto kuului seuraavasti: ”Älköön kukaan maalla pitäkö kauppatavaroita talossaan kaupan älköönkä kulkeko kylältä ky-lälle niitä kaupitellen.”4 Maaseudun säätyläiset

ja heihin verrattavat, lähinnä papit ja opettajat, ostivat tarve-esineensä sekä harvat ylellisyyten-sä kaupungista.

Niinpä kaupankäynti maaseudulla ei juuri hou-kutellut itsenäistä talonpoikaa, irtolaisia vielä vähemmän. Suurin osa kulkukauppiaista oli karjalaisia. Näiden kulkijoiden arkitodellisuut-taan oli kiertely vieraalla maalla. Vienankarja-lan Vuokkiniemi oli reppukaupan keskus. Elias Lönnrotin laskelmien mukaan yksin Vuokki-niemeltä lähti vuosittain 500−600 miestä län-teen kaupantekoon.

Olla kauppias 1800-luvun Suomen maaseudul-la oli olla ulkopuolinen isolla U:lla, jos ei enää

JOHDANTO

24

lain niin ainakin yhteiskunnan silmissä. Tämä toiseus näkyi myös kielenkäytössä. Kauppiaat olivat ”ryssiä”: laukkuryssiä, jos puhuttiin kul-kukauppiaista yleensä, tai yksilöidymmin vaik-ka liinaryssiä, jos puhe oli kankaita myyvästä kulkukauppiaasta. Paikallaan pysyviä kauppi-aita oli puolestaan totuttu kutsumaan ”saksoik-si”.5 Kaupunkien kauppakin oli ollut tiukasti säädeltyä. Porvarisoikeudet olivat kuuluneet harvalukuiselle kauppiaskunnalle, joka sääte-li ammattikuntaansa samoin periaattein kuin käsityöläiskillat tai muut ammatinharjoittajat: kauppiasoikeudet saadakseen tuli harjoitella vuosia oppipoikana kauppiasperheessä, sitten kauppa-apulaisena, minkä jälkeen oli mahdol-lista suorittaa kauppiaan tutkinto. Järjestelmä takasi porvarissäädylle varman toimeentulon ja itsenäisen aseman porvarina. Kaupunkikauppa oli ammattikuntalaitoksen säätelemää aina vuo-teen 1868 asti.6

Mistä moinen pakkomielle holhota, kieltää, ra-joittaa ja estää kaupankäyntiä? Kaupankäynti-hän on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Kau-pankäynti on merkki siitä, että yhteiskunnas-sa tuotetaan enemmän kuin on välttämätöntä elämiseen. Kaupankäynti on myös merkki sii-tä, että yhteiskunnassa vallitsee jonkinasteinen rauha. Kaupankäynti on tavaravaihdon rau-hanomainen muoto, siis vastapaino pakolla ja väkivalloin tehtävälle vaihdolle eli ottamiselle. Rauhanomainen tavaravaihto nojaa samoihin perustuksiin kuin toimiva yhteiskuntakin, luot-tamukseen ja arvostukseen. Eikö voisi pikem-minkin ajatella, että kaupankäynnin vapautta-minen lisäisi yhteiskunnan luottamusta?

Tätä mieltä oli Kokkolan kirkkoherra Anders ”Antti” Chydenius 1700-luvun loppupuoliskol-la. Chydeniuksen mielestä kaupankäynnin kielto maalla oli suorastaan järjetöntä. Viime kädessä siitä tietysti kärsi talonpoika, jonka ”täytyy suu-reksi harmikseen olla vailla välttämättömiä tar-vikkeitaan, kun hän sitä vastoin maakauppiaalta saisi kaikki ilman vaivaa ja ajanhukkaa [...]” Chy-denius myös painotti, että maakaupan vapautta-misesta hyötyisi myös valtio, sillä maakauppa li-säisi talouselämän vireyttä. Chydenius määritteli maakaupan näin: ”[Maakauppa] on pieni, mut-ta välttämätön jäsen vapauden ruumiissa - jäsen, joka usein on haastettu oikeuteen, tuomittu hä-vitettäväksi, saanut kärsiä vaivoja, vankeutta, jopa typistystäkin, mutta joka sittenkin elää.”7

Oleellinen sana Chydeniuksen ontuvassa kie-likuvassa oli vapaus. Vapaa maakauppa kuului vapaaseen yhteiskuntaan, eikä kumpaakaan Suomessa nykyisessä mielessä ollut. Koko yh-teiskunta perustui ihmisten jaotteluun sosiaa-liluokkiin, säätyihin, joista toisilla oli jo lain mukaan enemmän oikeuksia kuin toisilla. Ylel-lisyys, vauraus ja valta oli varattu vain yläluo-kalle. Säätyjaon seurauksena Suomessa elettiin kaksijakoisessa yhteiskunnassa: toisaalla val-litsi rahvaan todellisuus, toisaalla säätyläistön kovin toisenlainen ja etuoikeutettu todellisuus. 1800-luvun Suomi oli rajoituksiin ja pakkoon perustuva yhteiskunta.

Kaupan vapaus ei olisi voinut toteutua ilman tämän sääty-yhteiskunnan perusteiden muu-tosta. Ranskan suuri vallankumous vuonna 1789 oli ensimmäisiä merkkejä siitä, että sää-

JOHDANTO

25

tyjako oli Euroopassa mahdollisesti murtu-massa. Samaan suuntaan vaikutti myös talou-dellinen liberalismi, joka saavutti Suomessa, yleiseurooppalaisen liberalismin vanavedes-sä, suosiota 1800-luvun mittaan. Jopa Suo-men suuriruhtinas, tsaari Aleksanteri II, oli li-beralismille myönteinen. Suomalaisen yhteis-kunnan perusteet olivat selvästi muuttumassa 1800-luvun puolivälissä. Avoinna oli lähinnä se, mistä muutos lähtisi liikkeelle. Yhdysval-loissa oli toteutettu ensin poliittinen vallan-kumous ja sitten taloudellinen vallankumous. Mutta Suomessa toteutui ensimmäisenä kau-pallinen vallankumous. Se toteutui vuonna 1879 säädetyssä elinkeinovapaudessa. Elinkeinovapaus innosti erään August Vää-rän avaamaan Suomenniemelle kaupan. Vää-rä kirjasi tavarakirjaansa vuosien 1880/1881 kohdalla oman kaupankäyntinsä perustan, joka oli sama kuin muissakin tuon ajan kau-poissa: tupakkaa, sokeria, kahvia ja vehnäjau-hoja nisupullan leivontaa varten. Puhuminen ”kaupasta” on ehkä liioittelua: August Väärän myymälänä toimi mökkipahanen, kauppiaan oma asuinmökki, jossa yksi kamari oli erotet-tu kaupankäyntiä varten myymälähuoneeksi. Väärä on erinomainen esimerkki valistusajan vapauteen ja edistykseen pyrkivästä hengestä: hän kävi kauppaa maalaistavaroilla, mutta myi myös virsikirjoja, katkismuksia sekä aapisia (joskin tämän johdosta hänet ilmiannettiin vi-ranomaisille luvattomasta kirjakaupasta); lisäk-si hän osti voimakoneen, jonka ympärille kasvoi mylly ja saha, sekä sähködynamon, joka antoi voimaa koko kylälle.8

August Väärän kaupan avajaisia oli edeltänyt kaupankäynnin asteittainen vapautusproses-si. Maalaistavarain kauppa oli vapautettu 1842 ja suolan kauppaa 1856. Kolme vuotta tämän jälkeen annetulla asetuksella oli sallittu maa-kauppojen perustaminen, kunhan ne olivat vähintään 50 virstan (hieman yli 50 kilomet-riä) päässä lähimmästä kaupungista. Yhdeksän vuotta tämän jälkeen oli hyväksytty pitkällisen väittelyn jälkeen uusi elinkeinolaki, jonka 7. py-kälässä todettiin: ”kauppias maalla älköön olko muiden sääntöjen alainen kuin niiden, jotka ovat kaupungin kauppiasten noudatettavina, paitsi mitä tulee viinien ja väkevien juomien myymiseen, johon edelliset eivät saa ryhtyä”. Samalla lakkautettiin ammattikuntalaitos, joka oli aiemmin määrittänyt kaupunkien kaupan-käynnin suuntaviivat. Samat säännöt pätivät siis maalla ja kaupungissa.9

Mutta August Väärä, kuten moni muukaan tu-levista kauppiaista, ei avannut kauppaansa vie-lä elinkeinolain muuttamisen jälkeen. Kaupan avaamisen tiellä oli tuolloin vielä monta estet-tä. Kaupanpitoon maaseudulla piti hakea lupa maaherralta, ja hakemukseen piti liittää todis-tukset siitä, että täytti kauppiaalle asetetut eh-dot: kauppiaan tuli olla kirjoitustaitoinen, las-kutaitoinen ja kirjanpitotaitoinen. Nämä olivat kovia vaatimuksia, varsinkin niistä viimeinen. Lisäksi kaupan pitämiseen vaadittiin kuntako-kouksen hyväksyntä, mikä saattoi useinkin olla melkoinen este kauppiaaksi aikovan haaveille.10

Sen sijaan vuoden 1879 yleinen elinkeinova-pautus innosti August Väärän kaupanpitoon.

JOHDANTO

26

JOHDANTO

27

Jos aiemmin oli kaupanpitoa säädelty tarkoin säädöksin, kallistui vaaka nyt täysin toiseen suuntaan. Vuoden 1879 elinkeinovapautus ra-kentui totaalisen ja täydellisen vapauden poh-jalle. Jopa vaatimus kirjoitus- ja lukutaidosta poistettiin laista, sillä ei haluttu ”laskea häm-mentäviä esteitä täysi-ikäisen miehen toime-liaisuudelle.” Myöskään lupia ei enää tarvinnut hakea, vaan kaupan avaamiseen riitti elinkei-noilmoitus.

Elinkeinovapautuksen myötä kuka tahansa saattoi ryhtyä kauppiaaksi, ja niin myös tapah-tui. Vuonna 1860 Suomessa oli arviolta 1 250 kiinteää kauppaa, ja lähes kaikki sijaitsivat kau-pungeissa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin, elinkeinovapauden säätämisen jälkeen, luku oli kolminkertaistunut lähes 4 000:ään. Vuosisa-dan vaihteeseen mennessä kauppoja oli Suo-messa jo yli 8 000. Kaikista kovimmat kasvu-prosentit mitattiin uusien rautateiden varsilla,

Ensimmäisten maakauppojen perustaminen sallittiin joulu-

kuussa 1859 annetulla asetuksella. Maakauppojen perustaminen

pääsi kuitenkin toden teolla vauhtiin vasta vuoden 1879 elinkei-

novapautuksen jälkeen, jolloin poistettiin kaikki kaupankäynnin

rajoitukset. Tuolloin alkoi kauppaa pitää myös suomennieme-

läinen August Väärä: ”Maalis Kuun 3 Päivää 1880 olen Alkana

kauppaa Pitää ja olen ostana tavaraa 27 Maattovaa Tupakkaa;

11 Säkkiä Vehnä jauhoia; 243 Toppaa Sokeria; 19 Säkkiä Kahvia;

nämä on ostettu yhtessä vuotessa 1881.” Joskus maakaupat

muistuttivat enemmän ”maakuoppia” kuin kauppoja, kuten

tämän peräpohjalaisen kaupan tapauksessa.

Kuva: Museovirasto.

JOHDANTO

28

ensin Helsinki−Hämeenlinna−Pietari -radan varrella (rata valmistui 1870), sitten Hanko−Hyvinkää -radan varrella (1873). 11

Puhuttiin ”kauppakuplasta”, siitä kuinka kaup-piaaksi ryhtymisen helppous ”yllytti monta työhön kyllästynyttä hypähtämään herrassää-tyyn”. Moni, joka haaveili rikastumisesta, perus-ti kaupan. Tässä mielessä kyse oli eräänlaisesta menneen ajan lotosta. Syykin oli selvä: kauppi-aat olivat säätelyn aikana olleet pääsääntöises-ti vauras ammattikunta. Myös joiltakin uusilta maakauppiailta kaupankäynti onnistui suoras-taan uskomattoman hyvin. Tässä maakaupan vapautumista seuranneessa murrosvaiheessa kauppa oli kiehtova seikkailu ja suuri mahdolli-suus - vähän kuin Alaskan tai Kalifornian suuret kultaryntäykset Atlantin takana, tai kotimaassa sahateollisuuden vapautumisen jälkeen alkanut ”tukkihuimaus”. Sahateollisuuden laajentumi-nen ja maakaupan vapautuminen osuivat Suo-messa samaan saumaan, ja menestyksekkäim-mät afäärimiehet hyödynsivät molempia an-saintamahdollisuuksia. Näiden onnistumisten seurauksena Suomen kieleen syntyi kokonaan uusia sanoja, kuten ”pösö”, kuvaamaan vauraut-ta. (Tämän kyseisen uudissanan takana oli hii-tolalainen kauppias Juho Pösö.)12

Kauppaolojen vapautuminen ja maakauppojen perustaminen muutti kuitenkin kaupan luon-

teen, ei hetkessä, mutta asteittain ja vääjäämät-tä. Maaseudulla suuri muutos oli luonnollisesti kiinteiden kauppojen perustaminen, sekä siitä seurannut kaupankäynnin muodollistuminen: tiski nousi erottamaan kauppiaan asiakkaasta, ja seinät kohosivat antamaan kaupankäynnille raamit.13 Kiinteiden kauppojen perustamisen myötä myös kulkukauppa väheni, mutta kulku- ja torikaupan perinne kuitenkin eli edelleen uu-sissa maakaupoissa. Myyntitilanne oli edelleen mitä suurimmassa määrin sosiaalinen tilanne, ja olennainen osa kaupankäyntiä oli tinkimi-nen. Kulku- ja markkinakaupan pitkän perin-teen seurauksena kansan käsitys oli, että kau-panteko ja pieni petos kuuluivat yhteen. Vilppi miellettiin osaksi kaupankäyntiä, ei varsinaisek-si rikokseksi. Asiakkaat koettelivat myyjien re-hellisyyttä ja ammattitaitoa, myyjät puolestaan asiakkaan maksukykyä.14

Maaseudulla uusien maakauppiaiden sosiaali-nen asema oli melko korkea, sillä siihen riitti jo se, että kauppiaalla oli varastossaan ja myy-mälässään runsaasti tavaraa. Köyhissä olois-sa tavara oli vaurauden merkki, vaikka se olisi ostettu velaksikin. Kaupunkikauppiaiden koh-dalla tilanne oli toinen. Aiemmin herroina pi-dettyjen kauppiaiden status mureni sitä mukaa kun kauppa arkipäiväistyi. Kauppiaiden yhteis-kunnallinen asema laski 1800-luvun lopulla.15 Myös kaupunkikauppiaiden tulotaso laski. Ko-ventunut kilpailu pakotti kaupunkien kauppiaat panostamaan mittavia summia myymälöiden-sä koristeluun, usein kannattavuuden kustan-nuksella. Ulkopuolisen silmin tilanne muistut-ti näytelmää ostajan vakuuttamiseksi: kaupun-

Ahosen ja Kinnusen puoti Kuopiossa vuonna 1912.

Kuva: V. Barsokevitsch / Kuopion museo.

JOHDANTO

30

kien nouseva työväenliike vertasikin kaupun-kien myyjiä ja kauppiaita teatteriesitykseen, jossa työntekijöiden oli hienoissa työpuvuis-saan esitettävä varakkaamman henkilön roolia kuin mitä he itse asiassa olivat.16 Toisin sanoen: kauppiaan ura muuttui 1800-luvun loppuvuo-sina vähemmän kannattavaksi niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Pahiten statuksenlasku kirpaisi kaupunkien kauppiaita, joilla oli tässä suhteessa eniten menetettävää.

Kaupankäynnin nopea vapauttaminen vuosisa-toja kestäneen valvonnan jälkeen oli melkois-ta sokkihoitoa kauppaan ja rahatalouteen tot-tumattomalle kansalle. Suurin kaupankäynnin äkilliseen vapauttamiseen liittynyt ongelma liittyi rahaan, tarkemmin sanottuna siihen, et-tei kansalla sen paremmin kuin uusilla kauppi-aillakaan ollut pääomia. Tätä perustavanlaatuis-ta ongelmaa pyrittiin kiertämään varsin arvatta-valla tavalla: tavaraa ostettiin ja myytiin velaksi.

Maaseudulla kauppa oli pitkään nimenomaan vaihto- ja velkakauppaa, ja oli ollut sitä jo pit-

kään. Oikeutetusti voi puhua kaupan raken-teellisesta vinoutumasta; eräiden arvioiden mukaan 1800-luvun lopulla velkakauppa oli vähittäiskaupassa jopa yleisempää kuin käteis-kauppa. Tähän tarttui työväenliike, joka kriti-soi yksityiskauppiasta, ”kapitalistia”, joka otti velan pantiksi vaikka köyhän ihmisen ainoan lehmänkin. Kauppiaiden sanottiin tyrkyttävän tavaroitaan tieten tahtoen velaksi, jos vain tie-sivät ostajalla olevan rahaksi muutettavaa va-rallisuutta.17

Huomiotta näissä kuvauksissa jää, että myös kauppias osti velaksi – omalta tukkuriltaan. ”Kun jokainen pankki vääntää viidensadan markan paperia monta kertaa, ennen kuin sen hyväksyy, ja kuulustelee oikealta ja vasemmal-ta, pitävätkö nimet, antaa moni tukkukauppa kymmenien tuhansien luoton miltei kelle ta-hansa, joka tahtoo ostaa ja sanoo itseään kaup-piaaksi – ilman mitään nimiä.”18 Tämä käytän-tö tietysti kasvatti kauppiaiden velkaa ja siten pakotti kauppiaat kasvattamaan myyntiään vaikka sitten velaksi. Lisäksi se lisäsi kauppo-jen määrää, kun kaupan saattoi perustaa ilman alkupääomia, mikä lisäsi kilpailua – mikä puo-lestaan pakotti lisäämään myyntiä vaikka sitten velaksi. Noidankehä oli valmis.

On vaikea kuvitella, miten ongelma olisi voitu välttää kaupan nopean vapauttamisen jälkeen rahattomassa maassa. Velkakaupan ongelmat eivät suinkaan rajoittuneet vain vähittäiskaup-paan, vaan olivat nähtävissä kaikkialla teollis-tuvassa ja taloudellisen vapauden huumassa elävässä maassa. ”Jokainen mahtanee myöntää,

maakauppojen määrä suomessa vuosina 1860−1900:

5 0004 0003 0002 0001 0000

Lähde: Suomen taloushistoria 2, s. 89.

18601870188018901900

JOHDANTO

31

että velaksimyynti maassamme on sillä kannal-la, että se kaipaa paljon korjauksia. Velkaluo-ton antajat tuntevat ostajiansa sangen vähän, sekä myöntävät useinkin, kaiken keskinäisen yhteistyön puutteessa, suurempia luottoja kuin varovaisuus sallisi”, todettiin suomalaista luot-totietotoimintaa käynnistettäessä 1900-luvun alussa.19

Niin tai näin, velkakauppa kuitenkin tarjosi mah-tavan imagoedun sille, joka parhaiten osasi va-kuuttaa olevansa ”reilun kaupan” asialla. Parhai-ten tämä onnistui osuustoimintaliikkeeltä, joka rantautui Suomeen 1800-luvun viimeisinä vuosi-na. Osuustoimintaliikkeen taustalla oleva Roch-dalen oppi nimittäin kielsi velkakaupan. Osuus-toiminnassa asiakkaat omistavat liikkeen, kukin yhtä suurella osuudella, ja ajatus on, että tällöin velkakauppaan liittyviä ristiriitoja ei syntyisi.20

Kauppiaita ruvettiin jaottelemaan niihin, jotka myyvät velaksi, ja niihin, jotka eivät myy. Esi-merkkejä molemmista kategorioista löytyi niin yksityis- kuin osuuskauppojenkin puolelta, sil-lä velkakauppa oli köyhyyden sanelema kaup-patapa. Köyhän asiakkaan kannalta ratkaise-vaa oli, saiko hän luottoa reiluin ehdoin. Vaik-ka niin yksityis- kuin osuuskaupatkin painivat samojen ongelmien kanssa, saivat osuuskaupat useimmin nauttia reilun kaupan imagoedusta. Yksityiskauppiaat katselivat uusien kilpailijoi-

densa esiinmarssia nyreissään. ”Tähän saakka maakauppiaat vielä jotenkin kävivät ihmisistä, nyt heistä tehtiin vain kullan vuolijoita, vain riistäjiä, he [kävivät] kuin taikasiveltimen ve-dolla tarpeettomiksi.” Osuuskaupat levisivät niin nopeasti, että puhuttiin ”osuuskauppaus-kosta”, joka ”levisi kuin kulovalkea, ja pian olivat muutamat paikkakunnat niin osuuskaupallisia, että sen käryn tunsi ilmassa. Silloin tuntui mel-kein rikolliselta harjoittaa yksityistä kauppa-liikettä. Ja monet rauhaa rakastavat kauppiaat vetäytyivätkin vapaaehtoisesti syrjään, myyden liikkeensä perustettavalle osuuskaupalle, usein aivan polkuhintaan.”21

Kaupankäynnistä muodostui velkakaupan ja osuustoiminnan aktiivisuuden johdosta erään aikalaiskuvauksen sanoin taloudellisen kamp-pailun lisäksi ”siveellinen kamppailu”.22 Lop-pujen lopuksi kyse oli siitä, että suomalainen kauppa haki toimintamalliaan ja kauppiaan rooli muotoaan. Tämä kauppiaan rooliin liitty-nyt epätietoisuus ei hälvennyt hetkessä. Vielä 1920-luvun kynnyksellä kauppiaan olemukses-ta oli syvää epätietoisuutta. ”Kuka on kauppa-mies?”, kysyi nimimerkki Iivo Härkönen Liike-apulainen-lehdessä vuonna 1919. Vastaus kuu-lui ytimekkäästi ja monimerkityksellisesti näin: ”Herra ties!” Nimimerkin mukaan kauppias oli samalla ”kaikkien orja, kylän sorja, renki sekä isäntä, vihamies ja ystävä”.23