Sarja B 2010/1

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta

KANSALLISEN TURVALLISUUDEN AJATUSMYLLY

Sarja B 2010/1

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta KANSALLISEN TURVALLISUUDEN AJATUSMYLLY

Helsinki

2010

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta (MATINE) Försvarets vetenskapliga delegation (MATINE) Scientific Advisory Board for Defence Fabianinkatu 2 PL 919, 00131 Helsinki www.mil.fi/matine ISBN 978-951-25-2083-1 (PDF) ISSN 1797-3457 (Verkkojulkaisu) Helsinki 2010

MAANPUOLUSTUKSEN TIETEELLINEN NEUVOTTELUKUNTA KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Kansallisen turvallisuuden ajatusmylly

Tekijät Toimittajat: Kati Vuorenvirta, Pekka Appelqvist ja Markku Mesilaakso

Julkaisun laji tiivistelmäraportti

Julkaisun päivämäärä 25.01.2010

Hankkeen numero

Hankkeen raportin päivämäärä

Tiivistelmä Tämä kooste käsittää Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) organisaation asiantuntijoilta vuosina 2008-2009 kerättyjä ajatuksia, arvioita, ennusteita, väitteitä, olettamuksia, visioita, mielipiteitä tai näkemyksiä siitä, mitkä asiat vaikuttavat Suomen kansalliseen turvallisuuteen tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana (aikajänne 5-15 vuotta). Kirjoitusten tarkoituksena on ollut hyödyntää uudella tavalla erityisesti MATINEn jaostojen ”think-tank” -roolia. Tämän koosteen tuottaminen on entisestään lisännyt syvällistä substanssikeskustelua MATINEn jaostoissa, joiden jäsenistö edustaa monialaista, kansallisen turvallisuuden näkökulmasta tärkeätä asiantuntemusta tutkimuksen ja sen soveltamisen alueilla. Yksi tämän koosteen tavoitteista onkin herättää ajatuksia ja keskustelua monialaisesta turvallisuuden kentästä laajemmin niin hallinnonalojen kuin tutkijoiden keskuudessa. Yhdistämällä voimavarat yli hallinnonalojen rajojen voidaan parhaiten toteuttaa kansallista turvallisuuttamme kehittäviä tutkimushankkeita myös linjassa mm. Euroopan unionin turvallisuustutkimuksen tavoitteiden kanssa. Erityisen tärkeää on osallistua EU:n sekä Suomen kansallisen turvallisuuden tavoitteiden asettamiseen valtionhallinnon ja päättäjien tasolla. Tutkimuksen ja siihen perustuvan päätöksenteon tulee olla yksi keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki MATINEn organisaatiossa prosessin pohjalta syntyneet kirjoitukset ovat tässä nähtävillänne. Näemme tärkeimmäksi kirjoituksen viestin, sisällön, ei sen muotoa tai pituutta. Kirjoitukset määriteltiin alun pitäen julkisiksi. Ymmärrämme, että on aiheita, joista ei syystä taikka toisesta voida julkisesti keskustella. Arvostamme jokaisen kirjoittajan avoimuutta. Usein tutkimus ja luovuus sekä avoimuus ja luovuus yhdistetään toisiinsa. Toivomme niin olevan tässäkin tapauksessa. Kannustamme tämän julkaisun pohjalta keskusteluun ja toimintaan omissa verkostoissanne. Kiitämme kaikkia kirjoittamiseen osallistuneita. Julkaisun tavoitteena on herättää keskustelua, antaa uusia tutkimusideoita ja aiheita tutkimusprojekteihin sekä kasvattavaa tutkijoiden kiinnostusta kansallista turvallisuutta edistävää tutkimusta kohtaan. Avainsanat (asiasanat) Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, MATINE, tutkimus, turvallisuus Sarjan nimi MATINEn raporttisarja B

Sarjan numero B

Julkaisun numero 2010/1

ISSN (Painettu) 0357-7546

ISSN (Verkkojulkaisu) 1797-3457

ISBN (Painettu)

ISBN (PDF) 978-951-25-2083-1

Kokonaissivumäärä 44

Painopaikka

Kustantaja MATINE

SISÄLLYSLUETTELO

1 ESIPUHE 5

2 NEUVOTTELUKUNTA JA PAIKALLISJAOSTOT 7 2.1 Uhkien ja muiden turvallisuustekijöiden kompleksisuus 7 2.2 Puolustusvälineteollisuus 7 2.3 Elinkaariajattelusta ja yhteiskunnan tuesta 8 2.4 Ruokahuollon varmistamisesta 8

3 ALUEVALVONTA 10 3.1 Merialueiden valvonta 10 3.2 Suomen merialueiden valvonta ja suojaaminen 10 3.3 Itämeren kaasuputki 12 3.4 Tietoturvallisuudesta ja -tekniikasta 12 3.5 Kommunikaatioteknologiat 13

4 CBRN-SUOJELU JA -LÄÄKINTÄ 15 4.1 Kemiallinen ase ja yleinen käyttötarkoituksen mukainen kriteeri 15 4.2 Nälästä, janosta ja mikrobiologisista tekijöistä 17 4.3 Syrjäytymisestä 18 4.4 Säteilyyn liittyvät uhkakuvat 19

5 ELEKTRONIIKKA 21 5.1 Ajatuksia tulevaisuuden uhkakuvista -tekniikan näkökulma 21 5.2 Radiotaajuisen sensoritekniikan ja signaalinkäsittelyn tuki 22 5.3 Maapalloistuminen 23

6 HALLINTO- JA TALOUSTIEDE 24 6.1 Julkisen hallinnon uudistukset - mahdollisuus ja uhka 24 6.2 Johtamisjärjestelmistä 24 6.3 Kustannustehokkuudesta ja ulkoistamisesta 25 6.4 Reagoiko politiikka turvallisuusympäristön muutoksiin? 25 6.5 Sodankäynnin muutoksesta ja pysyvyydestä 26 6.6 Hallinnonalojen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta 27 6.7 Kansallisen turvallisuuden johtaminen ja koordinointi 28

7 KAUKOKARTOITUS JA GEOINFORMAATIO 29 7.1 Dual-use satelliittimissioista 29 7.2 Kartoituksesta 29 7.3 Kuvausjärjestelmistä 30 7.4 Paikkatietotekniikan menetelmistä 30

8 KENTTÄLÄÄKINTÄ 32 8.1 Naisten kouluttaminen sairaaloiden ja kirurgian johtajina 32 8.2 Varusmiesten koulutuskelpoisuuden parantaminen 32

9 KULJETUSTEKNIIKKA 33 9.1 Ammattitaitoisen työvoiman saaminen alalle vrs. tarpeet 33 9.2 Kuorma-autoista 33 9.3 Koneellistumisen ongelmista 34 9.4 Liikenne- ja kuljetusjärjestelmän toimivuus 35

10 MATERIAALI- JA RAKENNETEKNOLOGIA 36 10.1 Tuottavuusohjelma tuottaa keskinkertaista suorituskykyä 36 10.2 Yllätyksistä, ballistiikasta ja suojaimista 36 10.3 Suojarakenteista 38 10.4 Koulutuksesta 38 10.5 Metallurgiasta 39

11 SYSTEEMIANALYYSI 40 11.1 Tietojärjestelmiin suunnatuista hyökkäyksistä 40 11.2 Taistelun ohjausjärjestelmistä 40 11.3 Rahoitussektorin kriisistä 41 11.4 Venäjän vaikutuksesta 41

12 TERVEYS- JA KÄYTTÄYTYMISTIEDE 43 12.1 Kansainvälisyydestä ja maanpuolustustahdosta 43

13 TIETOTEKNIIKKA 44 13.1 Tiedonsiirrosta sähkökatkon aikana 44 13.2 Tietoliikenteen, sensoriverkkojen ja valvonnan hallinnasta 44 13.3 Nestemäisten polttoaineiden saatavuus 45 13.4 Virtuaaliyhteisöistä ja normien globalisoitumisesta 45

14 TEKSTIILI- JA VAATETUS 47 14.1 Älyvaatteiden kehitystyön turvaamisesta 47 14.2 Kansainvälisen turvallisuuden arvio ja ennuste 47

15 YHTEISKUNNALLINEN KRIISIVALMIUS 48 15.1 Tieto- ja tiedonsiirtotekniikan haavoittuvuudesta 48

LYHENTEITÄ JA SANOJEN SELITYKSIÄ 50

5

1 ESIPUHE

Tämä on Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) organisaation asian-tuntijoiden näkemyksen pohjalta toimitettu ”kooste” signaaleista, jotka koetaan tär-keiksi kansallisen turvallisuuden lähtökohdista. Kirjoitusten tarkoituksena on ollut hyödyntää uudella tavalla erityisesti MATINEn jaostojen ”think-tank” -roolia.

Tämän koosteen tuottaminen on entisestään lisännyt syvällistä substanssikeskustelua MATINEn jaostoissa, joiden jäsenistö edustaa monialaista, kansallisen turvallisuuden nä-kökulmasta tärkeää asiantuntemusta tutkimuksen ja sen soveltamisen alueilla. Yksi tä-män tuotoksen tavoitteista on herättää ajatuksia ja keskustelua monialaisesta turvalli-suuden kentästä laajemmin niin hallinnonalojen kuin tutkijoiden keskuudessa.

Yhdistämällä voimavarat yli hallinnonalojen rajojen voidaan parhaiten toteuttaa kansallis-ta turvallisuuttamme kehittäviä tutkimushankkeita myös linjassa mm. Euroopan unionin turvallisuustutkimuksen tavoitteiden kanssa. Erityisen tärkeää on osallistua EU:n sekä Suomen kansallisen turvallisuuden tavoitteiden asettamiseen valtionhallinnon ja päättäji-en tasolla. Tutkimuksen ja siihen perustuvan päätöksenteon tulee olla yksi keinoista ta-voitteiden saavuttamiseksi.

Kansallisen turvallisuuden arvion ja ennusteen kirjoittamista ohjasi MATINEn tutkimuksen ja toiminnan strategiassa 2013 -julkaistu kansallisen turvallisuuden tutkimuksen (turval-lisuustutkimus) määritelmä ja painotus jaostojen aivoriihiroolista:

”Kansallisen turvallisuuden tutkimuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilas- ja siviilialojen tutkimustoimia, joiden tuloksilla pyritään turvaamaan Suomen valtiollinen itsenäisyys se-kä väestön elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Tutkimuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtio-neuvoston, valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin alalla teettämän tai tekemän tutkimuksen yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen tur-vaamiseksi kaikissa tilanteissa.”

”Tavoitetilassa 2013 jaostot ovat toimialansa aivoriihiä (”think tank”). Jaostot arvioivat tutkimushanke-esitykset ja tutkimushankkeiden tulokset sekä edistävät tutkimustulosten hyödyntämistä. Suomelle tärkeä kansallisen turvallisuuden tutkimus pystytään säilyttä-mään. Jaostoissa toimivat ovat verkottuneet sidosryhmiin ja hyödyntävät tieteellistä ja hallinnon alan osaamistaan. Toiminnasta saadaan hyötyä myös omille taustaorganisaa-tioille. Toiminta jaostoissa on mielenkiintoista ja antoisaa. Kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä jaostojen ja sidosryhmien välillä on lisätty, sisäistä ja poikkitieteellistä vuoro-vaikutusta on edistetty sekä jaostojen keskinäistä yhteistyötä on kehitetty. Tutkimustu-losten käyttäjät (hallinto, loppukäyttäjät), tutkimushankkeiden edustajat ja MATINEn asi-antuntijaorganisaatio edistävät tutkimustulosten hyödyntämistä.”

Kirjoituksen sisältö: arvio, ennuste, väite, olettamus, visio, mielipide tai näkemys pyy-dettiin mahdollisuuksien mukaan myös perustelemaan. Asiantuntijan haluttiin tuovan esille mm. kuinka hänen oma osaamisalansa voisi tukea kansallisen turvallisuutemme kehittämistä 5–15 vuoden aikajänteellä. Hän voi esittää näkemyksensä osaamisalansa kehittymisestä ja sen mahdollisuuksista sekä osaamisalallaan mahdollisesti piilevästä kansallista turvallisuutta vaarantavasta nykytilasta ja kehityksestä (onnettomuus, häiri-köinti, rikollisuus, terrorismi, sota) Suomessa sekä muualla EU:ssa ja sen lähialueilla. Asiantuntija voi myös kokemukseensa perustuen esittää muita mielipiteitä ja näkemyk-siä. Kirjoitukset koottiin neuvottelukunnan ja paikallisjaostojen kirjoituksiin ja jaostoittain aakkosjärjestyksessä. Tästä syystä sisällysluettelo ei noudata temaattista linjaa, vaan samaan teemaan liittyviä kirjoituksia voi löytää useamman jaoston näkökulmasta tarkas-teltuna.

Kaikki organisaatiossa prosessin pohjalta syntyneet kirjoitukset ovat nyt nähtävillänne. Näemme tärkeimmäksi kirjoituksen viestin, sisällön, ei sen muotoa tai pituutta. Kirjoituk-

6

set määriteltiin alun pitäen julkisiksi. Ymmärrämme, että on aiheita, joista ei syystä taik-ka toisesta voida julkisesti keskustella. Arvostamme jokaista kirjoittajaa hänen avoimuu-destaan. Usein tutkimus ja luovuus sekä avoimuus ja luovuus yhdistetään toisiinsa. Niin toivomme olevan tässäkin tapauksessa. Toivomme tämän julkaisun kannustavan keskus-teluun ja toimintaan omissa verkostoissanne. Kiitämme kaikkia kirjoittamiseen osallistu-neita. Kirjoittamiseen osallistuneet on mainittu aakkosjärjestyksessä kappalekohtaisesti.

Osaston johtaja, PVTT Pääsihteeri, MATINE

Prof. Markku Mesilaakso Prof. Pekka Appelqvist

7

2 NEUVOTTELUKUNTA JA PAIKALLISJAOSTOT

Kirjoittajat: Ilmo Aronen (Turku), Paavo Kiljunen (Tampere), Timo Koponen (Oulu) ja Veikko Peltonen (Neuvottelukunta)

2.1 Uhkien ja muiden turvallisuustekijöiden kompleksisuus

Sisäisen turvallisuuden ohjelma sisältää pelastustoimen, poliisin ja sisäisen turvallisuuden muiden toimijoiden kannalta varsin kattavan arvion turvallisuustilanteesta ja sen kehi-tysnäkymistä (http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf).

Uhkien arviointi ja riskien hallinta ovat yhä melko sektorikohtaisia. Eri asiantuntijatahot arvioivat oman erityisalueensa uhkia ja suunnittelevat niiden hallintakeinoja. Globalisaa-tio ja siihen liittyvät ilmiöt, varsinkin tekninen kehitys, ovat tehneet tällaisen lähestymis-tavan vanhanaikaiseksi. Luontevaa jakoa sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen ei myös-kään voi tehdä.

Etäälläkin sattuva sinänsä vähäiseltä näyttävä tapahtuma esim. luonnononnettomuus, paikallinen konflikti tai terroriteko voi olla alkuna laajoille ja monimutkaisille tapahtu-masarjoille, jotka vaikuttavat myös suomalaisten elämään ja turvallisuuteen. Tarvitaan laajasti poikkitieteellistä ja poikkihallinnollista tutkimusta. Ehkä skenaariotyyppinen ote voisi olla sopiva lähtökohta.

Maahanmuutto ja yhteiskunnan muuttuminen nykyistä monikulttuurisemmaksi esitetään yleensä myönteisenä ilmiönä. Siihen liittyy kuitenkin myös turvallisuusriskejä, kuten mm. monissa Euroopan maissakin esiintyneet rotumellakat ja maahanmuuttajien asuinaluei-den slummiutuminen osoittavat. Suomen olisi tarpeen hyödyntää muista maista saatavia kokemuksia.

Viralliset turvallisuutta koskevat analyysit ovat yleensä varsin konservatiivisia ja optimis-tisia eikä suurten nopeiden muutosten mahdollisuutta juuri oteta huomioon. ”Tuomio-päivän skenaarioiden” tyyppisiä ilmiöitä olisi myös hyvä ottaa huomioon. Mitä voisivat ai-heuttaa esim. valtava luonnonkatastrofi, aikaisemmin tuntemattoman taudin leviäminen pandemiana tai Neuvostoliiton hajoamiseen verrattava tapahtuma.

2.2 Puolustusvälineteollisuus

Ilman omaa kansainvälisesti kilpailukykyistä puolustusvälineteollisuutta Suomessa oltai-siin pelkästään pienen ostajan tai parhaimmillaan rutiininomaiseen alihankintatyöhön ky-kenevän osapuolen asemassa, mikä heikkous korostuu myös järjestelmien elinkaarien yl-läpitovaiheessa. Koska yrityksillämme ei ole kauppa- eikä sotilaspoliittisia mahdollisuuk-sia kilpailla kovinkaan monella alalla, on keskityttävä sotilaspoliittisen turvallisuuden kannalta valittuihin avainprojekteihin ja oman teknologiaosaamisen pohjalta syntyneisiin keihäänkärkituotteisiin.

Viime vuosina on puolustusvoimien, teollisuuden sekä tutkimuslaitosten pitkäjänteinen yhteistyö kehittynyt niin, että on pystytty määrittelemään teknologisia painopistealueita ja valmistelemaan niihin liittyviä hankkeita. Meillä on olemassa ja synnytettävissä siinä määrin kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista, että asianmukaisella tutkimus- ja ke-hityspanostuksella voidaan saada aikaan tuotteita, joilla on kysyntää myös maailman-markkinoilla, ml. suuret maat ja suuret ulkomaiset teolliset kumppanit. Tällaisessa ase-telmassa pienikin yritys tai maa voi olla antavana ja tasa-arvoisena osapuolena, jonka kanssa halutaan tehdä muutakin yhteistyötä kuin pelkän ostajan ja myyjän välillä. Sa-malla kehittyy asema ainakin jossain määrin elintärkeänä, jopa strategisena kumppanina kansainvälisessä yhteistyöverkostossa.

8

Yhteenvetona on korostettava oman ja valituilta osin myös omaan teknologiaosaamiseen perustuvan kansainvälisesti kilpailukykyisen puolustusvälineteollisuuden merkitystä. Sen olemassaolosta ja kehityksestä tulee huolehtia kaikkien asiaan liittyvien organisaatioiden yhteistyöllä sekä varaamalla riittävästi myös aineellisia resursseja kotimaahan kohdistet-tavaksi.

2.3 Elinkaariajattelusta ja yhteiskunnan tuesta

Puolustusmateriaali ja erilaiset järjestelmät tulevat jatkossa olemaan vielä entistäkin monimutkaisempia. Kalliin hankintahinnan lisäksi järjestelmien ylläpidon kustannukset nousevat nopeasti. Tämä korostaa koko elinjakson ja sen kustannusten hallintaa sekä kustannusten tiedostamista jo kaluston hankintaa suunniteltaessa. Suunnittelussa tulee-kin materiaalin osalta suunnitella tarvittavia suorituskykyjä ja määritellä niille koko jär-jestelmän elinjakson kattavat kustannukset. Erityisesti sodan ajan toimintaa varten tarvi-taan realistiset käytettävyysvaatimukset, joiden pohjalta tarvittavat ylläpitojärjestelyt kustannuksineen voidaan suunnitella.

Maassamme on perinteisesti totuttu siihen, että sotilaallisella maanpuolustuksella on yh-teiskunnan varaukseton tuki. Nykyisen tasoinen tuki ei ole jatkossa itsestään selvää. Yleisen asevelvollisuuden tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistetaan. Kertausharjoitusten pakollisuutta ei ymmärretä. Erilaisiin ympäristövaatimuksiin perustuen puolustusvoimien toiminta ajetaan paikoin ahtaalle. Tämä koskee muun muassa ampumaratoja, harjoitus-alueita sekä räjähteiden elinjaksoon liittyvä varastointi-, kuljetus- ja hävitystoimintoja.

2.4 Ruokahuollon varmistamisesta

Maailman ruokahuolto on jo nyt kriisissä. Kriisi tulee entisestään kärjistymään, sillä luo-tettavien ennusteiden mukaan globaali ruoan tarve vähintään kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Syinä tähän ovat maailman väkiluvun kasvu ja elintason nousu kehitty-vissä talouksissa.

Jotta ruokaa voitaisiin tuottaa edes teoriassa riittävästi, tarvitaan lisää tuotantopanoksia: peltoa 20 % nykyistä enemmän, torjunta-aineita lähes kolme kertaa enemmän kuin nyt, typpeä nelinkertainen määrä ja fosforia yli kaksinkertainen määrä, lisäksi satojen pitäisi kaksinkertaistua.

Näiden lukujen perusteella on selvää, että jokaisella kansakunnalla on oikeus ja velvolli-suus tuottaa omilla pelloillaan, navetoissaan ja elintarviketeollisuudessaan kansalaistensa tarvitsema perusruoka.

Edellä kuvattua tilannetta pahentaa vielä fossiilisten polttoaineiden rajallisuus ja siitä joh-tuva raju hinnannousu. Ilmastonmuutoksen tuoma uhka on edellä kuvattujen kehitys-trendien ulkopuolella eli se tuo vielä yhden, kokonaan arvaamattoman lisän uhkaskenaa-rioon.

Suomen elintarvikehuolto on yhä enemmän sidoksissa globaaliin kehitykseen. Esimerkiksi kotieläintuotannon tarvitsemasta lisävalkuaisesta vain noin 15 % saadaan kotimaasta, kun taas suurin osa eläinten tarvitsemista valkuaisrehuista (=soijasta) tulee Etelä- ja Pohjois-Amerikasta.

Ruokahuollon varmistamiseksi tulisi tutkimuspanoksia suunnata yhä enemmän kansalli-sen ruokahuollon varmistamiseen. Tähän liittyviä tutkimuskohteita on runsaasti. Tär-keimpiä ovat metsistä ja pelloilta saatavien energialähteiden tutkimus ja ravintoaineiden tehokkaampaan hyväksikäyttöön liittyvä tutkimus. Jälkimmäisellä on suora yhteys myös ympäristötutkimukseen.

9

Yksittäisistä tutkimusaiheista voidaan mainita palkokasvien hyväksikäyttö, lannan ravin-teiden tehokkaampi hyväksikäyttö energian- ja lannoitetuotannossa sekä öljykasvien vil-jelyn tehostaminen. Ilmastonmuutokseen liittyen kasvinjalostus on avainasemassa. Kas-vinjalostuksen alalla syysmuotoisten lajikkeiden kehittäminen ja nykyistä paremmin ke-vätkuivuutta kestävien lajikkeiden kehittäminen on tärkeää.

10

3 ALUEVALVONTA

Kirjoittajat: Seppo Aatola, Asta Kärkkäinen, Seppo Madekivi, Pekka Mertsalmi ja Jukka Sarvas

3.1 Merialueiden valvonta

Aluevalvontajaoston näkökulma kansallisen turvallisuuden arvioinnissa on merialueiden valvonta, pintavalvonta sekä vedenalainen valvonta. Kenties lähitulevaisuuden suurin uhkamalli kansallisen turvallisuuden kannalta on terrorismi-iskun uhka tai mahdollisesti raskaan luokan rikollisuuden lisääntyminen, esimerkiksi huumausainerikollisuus ja siihen liittyvät rikollisoperaatiot, varsinkin salakuljetus. Merialueiden valvontaan liittyen kehite-tään erityisesti asymmetristen uhkien torjuntaan tarkoitettuja satamien valvontajärjes-telmiä tai muunlaisia, alueellisesti hyvin rajoitettujen kohdealueiden valvontajärjestelmiä.

Tällaisia järjestelmiä kehitetään Suomessa lähinnä puolustusvoimien (merivoimien) toi-mesta, mutta järjestelmiä olisi mahdollista lainata muidenkin viranomaisten, lähinnä po-liisin ja rajavartiolaitoksen, käyttöön. Integroidussa satamavalvontajärjestelmässä täytyy olla pinnanpäällisiä valvontalaitteita, kuten kameroita (näkyvä valo ja infrapuna) ja tutkia sekä niihin linkitettyinä taktiset karttapohjat ja vedenalaiset, toiminta-alueeltaan rajoite-tut valvontalaitteet kuten aktiivinen sukeltajanetsintäsonari, magneettinen ylikulkuilmai-sin, alusten pohjaan kiinnitettävien pienten kohteiden (miinat jne.) etsintäsonarit ja mahdollisesti passiivisia, kuuntelevia sonarlaitteita. Tyypillisiä etsittäviä kohteita ovat kommandosukeltajat, sukeltajien kulkuneuvot, pienoissukellusveneet ja miehittämättö-mät sukelluslaitteet (UUV -laitteet).

Valvontajärjestelmien sensoriosioita kehitetään jo nykyisin kaupallisesti, mutta integ-roidut, operatiiviset järjestelmät ovat vasta tulollaan ja testausvaiheessa. Voidaan kui-tenkin arvioida, että niitä hankitaan laivastojen ja muiden viranomaisten käyttöön jo ensi vuosikymmenellä.

Perinteiset uhkamallit, esimerkiksi alueelliset kriisit Suomen lähialueilla, eivät ole toden-näköisiä 5 - 15 vuoden perspektiivillä, mutta puolustusvoimien päätoimintoihin lukeutuva aluevalvonta pitää sisällään hankintoja ja operatiivisia toimintoja, jotka palvelevat myös merivalvonnan osalta lähialueitten ja erityisesti aluevesien valvontaa.

3.2 Suomen merialueiden valvonta ja suojaaminen

Näkökohta vedenalaisen valvonnan strategiaan

Kansallisesti hyväksytyn strategian mukaan viranomaisten tulee valvoa merialueita ja turvata niiden alueellinen koskemattomuus. Ympärysvaltojen vedenalainen toiminta rannikkosukellusveneillä ja minisukellusveneillä Suomen rannikkovesillä on kuitenkin ai-ka-ajoin aiheuttanut yllätyksiä ja ongelmia koskemattomuuden turvaamiselle. Tämä on johtunut ensisijaisesti Suomenlahden hankalista ympäristöolosuhteista, jotka vaikeutta-vat huomattavasti vedenalaista valvontaa, mutta myös vedenalaisten valvontajärjestel-mien vähäisestä määrästä alueellisen sekä ajallisen kattavuuden suhteen. Olosuhteet eri vuodenaikoina huomioiden, voidaankin arvioida, että täysin kattavaan, koko merialueen huomioivaan vedenalaiseen valvontaan ei tulla pääsemään kohtuullisella taloudellisella panostuksella. On keskityttävä elintärkeiden kohteiden lähialueiden ja strategisten aluei-den valvontaan sekä hyväksyttävä vedenalaisen valvonnan ajallinen rajoitus siten, että valvonta aktivoidaan täyteen valmiuteen vasta sotilaallisen kriisin puhjetessa.

11

Vedenalaisen valvonnan tulisi erityisesti kriisiaikana kattaa kaikki talouden ja turvallisuu-den kannalta tärkeiksi luokiteltujen kohteiden rannikkomerialueella sijaitsevat lähialueet. Käytettäessä hyvin rajallista määrää valvontajärjestelmiä eri valvontakohteiden valvon-taan, ainoa mahdollisuus on priorisoida kohteet ajallisesti ja paikallisesti ja hankkia jär-jestelmiä, joiden siirrettävyystehokkuus mahdollistaa kohteiden vuoroittaisvalvonnan strategisen tai operatiivisen painotuksen mukaan.

Vedenalaisten valvontajärjestelmien vaatimukset

Millaisia vedenalaisten valvontajärjestelmien tulisi olla ja miten niitä tulisi käyttää, jotta kriisiajan valvontatarpeet tulee täytettyä ja samalla saavutetaan riittävä tiedustelu- ja ennakkovaroituskyky vihollisen vedenalaisesta toiminnasta oman sotilaallisen voiman kohdentamiseksi? Mitä yleisiä vaatimuksia järjestelmille tulisi asettaa?

Yleisiä vaatimuksia vedenalaiselle valvonnalle ovat:

• Suomen merialueella liikkuvien vedenalaisten kohteiden ilmaisu (sukeltajan kokoluokkaa ja sitä suuremmat)

• varautuminen vedenalaiseen valvontaan kansainvälisillä vesillä esim. Naton kumppanuusohjelman puitteissa

• valvonta eri vuoden aikoina (erilaisilla lämpötilaprofiileilla ja sääolosuhteis-sa)

• valvonta erilaisissa pohjaolosuhteissa avoimilla sekä rikkonaisilla merialu-eilla

• valvonnan suoritus erilaisissa merenkäyntiolosuhteissa • liikkuvien sekä liikkumattomien kohteiden ilmaisu • sensorikentän asennus ja valvonnan suoritus ilmauhan sekä vedenalaisen

uhan vallitessa • sensorikentän asennus sekä siirto paikasta toiseen nopeasti. • valvonnan salattavuus tarvittaessa • valvonnan soveltuvuus epäsymmetrisiin uhkiin ja (-sodankäyntiin).

Yleisten vaatimusten vaikutus valvontajärjestelmien ominaisuuksiin ja to-teutukseen tulevaisuuden valvontaverkoissa

Uusia valvontamenetelmiä valvontaverkkojen yhteyteen on kehitettävä ja hankittava si-ten, että erityisesti käytettävyyteen liittyvät riskit minimoituvat – järjestelmien on sovel-luttava kriisiajan käyttöön. Järjestelmien tulisi olla kevyitä ja helposti siirrettävissä ja in-tegroitavissa esim. Jurmo-, Uisko- ja Syöksy-luokan aluksiin, joilla suoritettaisiin sensori-verkon asennus ja valinnaisesti myös käyttö valvonta-alueella. Tulevaisuudessa aluskoh-taisten järjestelmien tulisi olla pikaveneasennuksia, joka mahdollistaisi pitkät siirrot Suomenlahdella myös mantereen kautta; tarvittaessa sensorien lasku pitäisi olla tehtä-vissä myös helikopterilla.

Järjestelmäintegraation tulee tulevaisuudessa mahdollistaa erilaisten sensori-en/sensoriverkkojen integrointi valvonnan yhteyteen valvontatarpeen (kohteet, aikakes-to, salattavuus) mukaan:

• akustiset sensorit kuitudatasiirrolla • akustiset sensorit radiodatasiirrolla • akustiset sensorit akustisella komento-/datasiirtoyhteydellä • magneettiset sensorit • UEP (Under water electric potential) -sensorit • aktiivisten sekä passiivisten toimintojen rinnakkais-/samanaikaiskäyttö • AUV (Autonomous Underwater Vehicle) asenteiset sensorit ja lähettimet.

Tulevaisuuden verkkosensoreihin tulee myös lisätä prosessointiälyä siten, että eri data-siirtovaihtoehdot mahdollistuvat, jolloin operatiivinen käyttö monipuolistuu.

Signaaliprosessoinnin painopiste on siirrettävä maatukilaitteistolta sensoreihin itseensä, jolloin tarve raskaisiin maatukilaitteistoihin vähenee. On pyrittävä siihen, että tukilaitteis-

12

tolla suoritetaan vain sensorifuusio ja informaation muunnos TVJ- formaattiin (tiedustelu-valvonta-johtaminen). Sensoreihin tulee lisätä myös mahdollisuus lämpötilaprofiilin mu-kaiseen syvyytyksen säätöön käytön aikana. Lisäksi sensoritoteutuksissa tulee pyrkiä kohti kevyitä, autonomisia laitteita, jotka ottavat energiansa ympäristöstä ja jotka kom-munikoivat monipuolisesti tukiasemaan päin, kuitenkin minimoiden siirrettävän datamää-rän.

Järjestelmien käytettävyyttä on parannettava automaatiolla ja olosuhderiippuvalla ope-raattoriavusteisella keinoälyllä (ilmaisu, seuranta, luokittelu, tunnistus). Järjestelmäkehi-tyksessä tulee huomioida taloudellis-teknologiset näkökohdat:

• pohjoismaiden yhteistyön hyödyntäminen ja erikoistuminen • vientikelpoiset ratkaisut (ei kehitetä pelkästään Suomen olosuhteisiin) • elinkaarikustannusten minimointi.

Modernin vedenalaisvalvonnan toimintamalli

Puolustusvoimienkin kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa on jatkuvasti optimoitava ve-denalaiseen valvontaan liittyviä toteutusratkaisuja. Suomen olosuhteiltaan hankalan me-rialueen käyttökelpoisin toimintamalli käsittänee seuraavat asiat:

• keskittyminen ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuun vedenalaiseen valvon-taan

• valvontakohteiden valvonnan strateginen suunnittelu etukäteen • valvontajärjestelmien strategisen ja operatiivisen käytön jatkuva optimointi • keveiden, nopeasti siirrettävien valvontajärjestelmien suosiminen (kiinteitä

järjestelmiä vain strategisiin paikkoihin jatkuvaan pitkäaikaisvalvontaan) • itsenäisesti toimivien valvontayksiköiden toteuttaminen • TVJ-järjestelmän täysimääräinen tukeminen • valvonnan suorituskyvyn arviointi ja vaatimustason asettaminen olosuhtei-

den mukaan • suorituskyvyn teknologisen parantamisen aikataulutus • jatkuva tutkimus ja kehitys valvontajärjestelmien parantamiseksi ja val-

vonnan suorituskyvyn lisäämiseksi (mm. MerivTL, MATINE).

3.3 Itämeren kaasuputki

Itämeren kaasuputken avulla lienee mahdollista generoida veden alle ääntä, joka peittää sukellusveneen aiheuttaman äänen ja siten vaikeuttaa tai kokonaan estää sukellusvenei-den havainnoinnin akustisin kuuntelumenetelmin.

3.4 Tietoturvallisuudesta ja -tekniikasta

Merkittävimpinä turvallisuusuhkina voi ennakoida seuraavia: massiivinen häirintähyökkä-ys käyttämiimme tietoverkkoihin, teollisuusvakoilu ja atk-laitteiston huoltovarmuus.

Mm. tutkimuksessa ja tutkimustulosten soveltamisessa tietokoneiden ja tietoverkkojen käyttö ovat keskeisellä sijalla. Käytännössä nykyään suurin osa sekä kotimaista että kan-sainvälistä tutkijoiden yhteistoimintaa tapahtuu internetin kautta kulkevien dokumenttien muodossa (email-kirjeenvaihto, tutkimusraporttien vaihtaminen, ohjelmistojen lähettä-minen, ’bench mark’-tulosten vertailu, opinnäytetöiden arviointi jne.) Toinen tärkeä ja lähes välttämätön tutkimusta ja opetusta tukeva toiminta on internetin kautta, pääasias-sa kirjastopalveluina, tapahtuva julkaisujen hakeminen ja lukeminen sähköisessä muo-dossa. Hakuun tarvittavan tiedon löytämisessä puolestaan internetin hakupalvelut, tär-keimpänä Google, ovat erittäin hyödyllisiä.

Siten internetin ja sisäisen tietoverkon toimivuus ovat elintärkeitä tukitoimintoja. Suu-rimpana uhkana arkitoiminalle on massiivinen häirintähyökkäys tarvitsemiimme tieto-

13

verkkoihin. Niillä voitaisiin verraten helposti täysin tukkia verkkojen toiminta ja siten es-tää lyhyellä tähtäyksellä tukitoimintojen käyttö. Hyökkäystä voitaisiin valmistella kaikes-sa hiljaisuudessa esim. varastamalla sopiva määrä jonkun yrityksen verkon käyttäjätun-nuksia, jota on jo tapahtunut, ja sijoittamalla niiden avulla häirintäohjelmia suureen määrään yksittäisiä tietokoneita. Nämä ohjelmat sitten käynnistettäisiin halutulla hetkellä ja seurauksena voisi olla palvelimien tukkeutuminen ylikuormitukseen ja mahdollisesti yksittäisten koneiden lamautuminen haittaohjelmien takia.

Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimustoiminnasta huomattava osa tapahtuu yhteistyös-sä teollisuuden kanssa yhteisten tutkimusprojektien kautta (rahoittajina TEKES, teolli-suus, EU, Suomen Akatemia jne.). Nämä tutkimukset usein liittyvät teollisuuden tuote-kehittelyn strategisiin alueisiin tai suppeammin yksittäisiin tuotteisiin. Siten tutkimusai-heet, niiden ympärille viritetty tutkimustoiminta ja oheismateriaali sekä tutkimustulokset ovat potentiaalisen teollisuusvakoilun mielenkiinnon kohteita. Koska tällaista vakoilutoi-mintaa, kun se on ammattimaista ja riittävin resurssein toteutettua, on vaikea torjua tai saati edes huomata, muodostaa teollisuusvakoilu vakavan turvallisuusuhkan tutkimus-toiminnassamme.

Kolmas yleisempi turvallisuusuhka liittyy paljon laajempaan, koko nykyistä tietokoneisiin ja mikroprosessoreihin tukeutuvaa tekniikkaa, tuotantoa ja hallintoa koskevaan uhkaan. Tämä uhka on atk-laitteiden huoltoturvallisuus pitkäaikaisen kriisin tai sotatilan aikana. Atk-laitteemme toimivat yleensä ilman huoltoa vain pari kolme vuotta vikaantumatta. Nykyinen huolto suoritetaan pääasiassa komponentteja vaihtamalla, joten laitteiston häi-riintymätön ylläpito vaatii laajaa ja jatkuvaa komponenttien ja useimmiten uusien laittei-den saatavuutta. Tällaista kotimaista varaosa- ja varakonesaatavuutta ei tällä hetkellä maassamme ole ja sen käytännön toteutuskin on vaikeaa, koska useat elektroniset kom-ponentit säilyvät vain rajoitetun ajan toimintakuntoisina varastoissa, jos niitä ei käytetä.

3.5 Kommunikaatioteknologiat

Muodonmuutos kommunikoinnissa ja tiedonvälityksessä:

• ihmisten välillä • ihmisen ja palvelimen välillä • ihmisen ja lähiympäristön välillä

(ympäristön ominaisuuksia “aistivia” antureita laitteisiin)

• ihmisen ja erilaisten laitteiden välillä (RFID jne.). • Laitteiden välillä:

Tällä hetkellä matkapuhelimia on 3.5 miljardia. Monissa niissä on jo paikan-nuksen mahdollistava gps, ja tulevaisuudessa mahdollisesti muitakin konteks-tin huomioivia osasia. Kaikki nämä laitteet voivat muodostaa hajautetun sen-sorijärjestelmän. Miten kaikki tämä käytetään hyväksi? Miten toimitaan suur-ten datamäärien kanssa? Yksityisyys? Tietoturva?

• Nanotegnologian ohjaamana:

Mukana kulkeva, puettava, pieni, älykäs, tehokas, huomaamaton laite. Nano-tekniikan menetelmät mahdollistavat materiaaliominaisuuksien muokkaamisen avulla laitteen toimintojen optimoinnin lisäksi täysin uudenlaisia ominaisuuksia, esim. metamateriaalien avulla voidaan rakentaa läpinäkyviä pintoja – tällä hetkellä punaisessa valossa – tai superlinssin, jonka avulla voidaan kehittää nanotekniikkaa edelleen.

Tehokkaammat energiavarastot, jotka pystyvät ottamaan talteen pieniä määriä energiaa (nanotekniikan mahdollistamat suuret pinnat ja superkondensaattorit)

14

Uudet energian talteenottomenetelmät (esim. halvat aurinkoken-not nanotekniikan avulla)

Energiaa säästävät ratkaisut

Aina puhdas, kestävä laite (nanorakenteet, jotka aikaansaavat vettähylkivän pinnan)

Signaalin käsittely, tietokoneteho? Mooren laki näyttäisi nykyisen CMOS tekniikan puolelta olevan tien päässä noin kymmenen vuo-den kuluttua, mutta sitä jo venytetään nanotekniikan avulla (kvanttitietokone ja muut vastaavat ratkaisut, kvanttikryptogra-fia)

Printattava elektroniikka mahdollistaa halvat laitteet.

• robotit, ihmisen aistien parannus ja virheiden korjaus

• Luopuminen paperista – vihdoinkin. Näytöt muuttuvat kymmenen vuoden kuluessa. Samoin laitteiden muihin aisteihin liittyvät ominaisuudet muuttu-vat luonnollisemmiksi ja vähemmän koneenomaisiksi. Vuorovaikutus ihmi-sen ja laitteen välillä muuttuu hiljalleen vaivattomammaksi: ei enää valta-via ohjekirjapinoja – toivottavasti.

• ”augmented reality” – mukanakulkeva näyttö, joka mahdollistaa ”todellisen ympäristön” ja virtuaaliympäristön sekoituksen. Ihmisten välinen vuorovai-kutus virtuaalimaailmassa avattaren avulla.

Ajan kuluessa on huomattava edellä mainittujen kommunikaatiossa tapahtuvien muutos-ten ohella myös:

• Tekniikan vaikutus kulttuuriin

• Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan, ihmiseen, kulttuuriin jne.

Puhtaan veden ja ruoan mahdollinen puute, edellisestä mahdolli-sesti aiheutuvat kansainvaellukset.

• Globalisaatio

mm. Uskonnot ja kulttuurierot.

15

4 CBRN-SUOJELU JA -LÄÄKINTÄ

Kirjoittajat: Helvi Heinonen-Tanski, Markus Heiskanen, Markku Mesilaakso, Sisko Sa-lomaa ja Harri Toivonen

4.1 Kemiallinen ase ja yleinen käyttötarkoituksen mukainen kriteeri

Melkein kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet kemiallisten aseiden kieltosopimuksen, joka astui voimaan 29.4.1997 (ks. www.opcw.org). Sopimuksen ja sen jäsenvaltioiden tärkeimpänä tavoitteena on kemiallisten aseiden ja niiden valmistuslaitosten hävittämi-nen.

Kemiallisten aseiden hävittäminen on vaikeaa, monimutkaista, kallista ja periaatteessa kunkin niitä omistavan valtion kansallinen asia. Kansainvälinen kemiallisten aseiden kiel-tojärjestö (OPCW) valvoo hävitystoimintaa.

Sopimuksen mukainen kemiallisten aseiden lopullisen hävittämisen määräaika oli 29.4.2007. Hävittäminen ei toteutunut määräaikaan mennessä. Sopimuksen mukaisesti jatkoaika on mahdollinen ja seuraava, ehdoton takaraja on 29.4.2012. Venäjä ja USA, joilla on eniten kemiallisia aseita jäljellä, eivät todennäköisesti saa niitä hävitetyksi taka-rajaan mennessä.

Noin kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista on ilmoittanut OPCW:lle mellakantorjunta-aineistaan, jotka ovat pääasiassa kyynelkaasuja. Pieni joukko sopimusvaltioista on ilmoit-tanut omistavansa kyynelkaasuja, mutta eivät ole toimittaneet tietoa, minkä tyyppisiä aineet ovat. Jokainen sopimusvaltio on sitoutunut olemaan käyttämättä mellakantorjun-ta-aineita sodassa.

Varautuminen

Joskus tulevaisuudessa kaikki tavanomaiset kemialliset aseet on hävitetty lopullisesti. On mahdollista, että tämä tapahtuu seuraavan kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Vaikka emme ehkä pidä tavanomaisten kemiallisten aseiden käyttöä sodassa todennäköisenä, valmistaudumme ja varaudumme – emme vain me vaan nähtävästi myös muut sopimus-valtiot voimavarojensa mukaan – havaitsemaan (detection) ja tunnistamaan (identificati-on) kemiallisia aseita (aineita) sekä suojautumaan (protection) niiden vaikutuksilta ja puhdistamaan (decontamination) kohteet niiden mahdollisen käytön jälkeen.

Millaisen vaaran tai uhkan tavanomaiset, kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa luetel-lut kemialliset aseet muodostavat? Voidaanko erilaisia mellakantorjunta-aineita käyttää aiheuttamaan vaaraa? Mitä muita kemiallisia aineita tai niitä sisältäviä materiaaleja voi-daan pitää vaarallisina? Onko mahdollinen vaarallisen kemiallisen aineen tahallisen käy-tön kohde valtio, jokin sen elintärkeä toiminto, infrastruktuuri vai yksilö? Mitä vaikutuksia vaarallisilla kemikaaleilla voi olla infrastruktuuriin, yhteiskunnan toimivuuteen tai ympä-ristölle? Millainen toimija kykenee toteuttamaan vaaratilanteen, tahallisen onnettomuu-den tai hyökkäyksen kemikaaleilla? Millä tavalla ja kuinka nopeasti voidaan kemikaalien vaikutuksilta suojautua ja niistä puhdistautua? Millä tavalla ja kuinka nopeasti yhteiskun-ta, yksilö, infrastruktuuri tai ympäristö voi vaarallisen kemikaalin käytön jälkeen palata normaaliin tilaansa? Mitä nanoteknologia kehittyessään tuo tullessaan – uhkaa vai suo-jaa? Mikä tai millainen on kemiallinen ase?

Kemiallinen ase

Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen artiklassa II luetellaan kolme tekijää, jotka yhdes-sä tai erikseen muodostavat kemiallisen aseen: ””Kemialliset aseet” tarkoittaa seuraavia,

16

joko yhdessä tai erikseen a) myrkyllisiä kemikaaleja ja niiden lähtöaineita, paitsi silloin kun niitä käytetään tarkoituksiin, joita ei kielletä tässä yleissopimuksessa, edellyttäen, että ne ovat laadultaan ja määrältään kyseisten tarkoitusten mukaisia, b) ammuksia ja laitteita, jotka on nimenomaisesti suunniteltu aiheuttamaan kuolemaa tai muuta vahin-koa a-kohdassa yksilöityjen myrkkykemikaalien myrkyllisillä ominaisuuksilla, jotka va-pautuisivat tällaisten ammuksien ja laitteiden käyttämisen seurauksena, c) välineistöä, joka on nimenomaisesti suunniteltu suoraan käytettäväksi yhdessä b-kohdassa yksilöity-jen ammusten ja laitteiden kanssa.”

Termi myrkyllinen kemikaali määritellään artiklassa II seuraavasti: ”Myrkyllinen kemikaa-li” tarkoittaa kemikaalia, jonka kemiallinen vaikutus elintoimintoihin voi aiheuttaa kuole-man, tilapäisen toimintakyvyttömyyden tai pysyvää vahinkoa ihmisille tai eläimille. Mää-ritelmään sisältyvät kaikki kemikaalit riippumatta kemikaalin alkuperästä ja tuotantome-netelmästä tai siitä, tuotetaanko ne laitoksissa, ammuksissa vai muualla.”

Edellä sanotun perusteella ymmärretään, puhuttaessa esimerkiksi yksittäisestä kemikaa-lista kemiallisena aseena, että määritelmässä ei ensisijaisesti viitata kemikaalin (myrkyl-lisiin) ominaisuuksiin, vaan käyttötarkoitukseen, johon kemikaali on asetettu. Kemiallis-ten aseiden kieltosopimuksen mukaan kysymys on ns. yleisestä kriteeristä käyttötarkoi-tuksen mukaan (engl. general purpose criterion). Käyttötarkoitukset, joita sopimuksessa ei kielletä, ovat siten sallittuja. Siten kemiallinen ase (myrkyllinen kemikaali, lähtöaine, ammus, laite, välineistö) on kieltosopimuksen perusteella paljon laajempi käsite kuin pe-rinteisesti ymmärrämme. Käyttötarkoitukseen perustuvan määrittelyn vuoksi kemiallisten aseiden kieltosopimus tulee säilymään ajankohtaisena tulevaisuuden teknologisesta kehi-tyksestä huolimatta senkin jälkeen kun kaikki nykyiset kemiallisten aseiden varastot ja ammukset on hävitetty. Myrkyllisiä kemikaaleja tulee aina olemaan ja niitä saa myös käyttää laillisiin tarkoituksiin, mutta käyttö on kielletty sodassa.

Uudet uhkat

Mitä nuo yleisen käyttötarkoituksen kriteerin kattamat ”muut kemialliset aseet” voisivat olla? Ne voivat olla kemiallisia aineita, joiden molekyylipainot ovat muutamista kymme-nistä satoihin tuhansiin (daltonia). Niiden vaikutus voi olla kuolettava tai ei-kuolettava (non-lethal). Jälkimmäisessä tapauksessa kohde vahingoittuu pysyvästi toimintakyvyt-tömäksi, mutta jää henkiin tai kohde vahingoittuu vähäksi aikaa toimintakyvyttömäksi, mutta palautuu täysin.

Yleinen ihmisen fysiologian yhä perusteellisempi tuntemus avaa tämän tiedon väärinkäy-tön kautta mahdollisuuksia kehittää mm. ”lukko–avain” -toimintaperiaatteen mukaisia avainmolekyylejä, joilla saadaan aikaan haluttu vaikutus ”lukkona” toimivassa elimistön reseptorissa. Tällaisena avainmolekyylinä voi toimia esimerkiksi tunnettu taisteluaine Sa-riini, joka sopii samaan ”lukkoon” kuin elimistön hermoimpulssien välityksessä tärkeä ”avain” asetyylikoliini. Tietokoneiden aikakaudella ihmiskehon reseptorien mallinnus ja reseptoreihin sopivien kemikaalien tietokonesuunnittelu tekevät mahdollisen väärinkäy-tön toteutuksesta täsmällisempää, nopeampaa ja tehokkaampaa.

Käyttötarkoituskriteerin vuoksi kemiallisen aseen käsite on siis laaja, mistä johtuen ke-miallisen aseen uhkakin voi olla erilainen kuin meidän perinteisen varautumisemme mu-kainen. Onko siis kemiallista aineista johtuvaa uhkan kuvaa syytä päivittää? Kyllä. Asias-ta on syytä keskustella ja asiaa olisi tutkittava hakien siihen laajempaa perspektiiviä va-rautumisen ja ennakoimisen perusteeksi.

Verkostoituminen ja yhteistyö tärkeätä

Laboratorioiden suorituskyvystä puhuttaessa ei millään yhdellä tutkimuslaboratoriolla maassamme ole kykyä esimerkiksi kemiallisten aineiden tunnistamisessa kaikkien edellä tarkoitettujen kemikaalien tapauksessa. Suorituskyvyn luomiseen tarvitaan osaamisen kehittämistä, tutkimusta ja ylläpitävää harjoittelua. Tarvitsemme jollakin periaatteella

17

koordinoidusti toimivan laboratorioiden verkoston, joka kykenee vastaamaan mihin ta-hansa haasteeseen kemiallisesta havaitsemisesta ja tunnistamisesta melkeinpä millaises-ta tahansa näytteestä niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Verkosto tulee luoda kotimaa-han, mutta sen yhteyksien tulee ulottua myös rajojemme ulkopuolelle Eurooppaan.

4.2 Nälästä, janosta ja mikrobiologisista tekijöistä

Suomen kansallinen turvallisuus oli äärimmäisen uhattu vielä 1870-luvulla heti suurien nälkävuosien jälkeen. Uhka ei ollut silloin sotilaallinen, vaan turvallisuusuhka tuli omasta surkeasta tilanteestamme. Maataloutemme tuotti niin vähän, että nälkäkuolema uhkasi suurta osaa väestöstä. Huonon ravitsemustilanteen, äärimmäisen köyhyyden ja tietämät-tömyyden tähden ennenaikainen kuolema kohtasi rikkaitakin - köyhistä nyt puhumatta-kaan - tautien muodossa. Suomi onnistui kuitenkin vähitellen ja itse asiassa hämmästyt-tävän nopeasti ottamaan opiksi suurien nälkävuosien aiheuttamista vastoinkäymisistä. Maataloutemme suuntaa käännettiin ja uusia tietoja levitettiin laajalti. Myös teollista ja taloudellista toimeliaisuutta ja kulkuyhteyksiä parannettiin. Tässä kaikessa keskeisenä on ollut koulutuksen parantaminen ja tutkimustyö, jotta voitiin seurata yleistä tieteen kehi-tystä ja vaikuttaa itsekin tieteen tekoon. Meillä halu voittaa takapajuisuus johti yleiseen kansakouluun, ammatilliseen koulutukseen sekä laajenevaan toisen asteen koulutukseen ja yliopisto-opetuksen modernisointiin sekä monien eri tutkimuslaitosten perustamiseen. Huolimatta 1900-luvun kahdesta sodasta ja niiden seurauksista maataloutemme tuotta-vuus on ollut niin hyvä, että nälkäongelma on muuttunut ylipaino-ongelmaksi ja teolli-suutemme tuottaa monia tuotteita. Koulutustasomme on korkea. Hyvinvointia kuvaa vaikka se että alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on eräs maailman pienimmistä ja eliniän odo-tus on pitkä. Elämmekö siis turvallisesti? Onko turvallisuutemme uhattuna?

Kolme perusturvallisuutta uhkaavaa tekijää ovat globaalisella tasolla nälkä sekä jano ja mikrobiologiset tekijät, sillä usein koko ihmiskunta on tautimikrobeille yksi ja sama eko-loginen lokero. Kolmas tekijä tulee globaalisesta nälästä, janosta ja muusta luonnonvaro-jen jaosta, sillä nälkäisistä ihmisistä voidaan saada arvaamaton poliittinen tekijä, mikä historiassa on näkynyt Ranskan ja Venäjän vallankumouksina, jotka molemmat olivat myös nälkäkapinoita.

Ilmastomuutoksen tähden maapallon sateisuus tulee muuttumaan ja on suuri vaara, että se tulee alentamaan satoja laajoilla alueilla. Ravintokasvien tuotanto tulee olemaan uhat-tuna - vaikka Suomessa satotaso voi jopa nousta. Jos ravintokasvien tuotantoon soveltu-via peltoja käytetään vielä samaan aikaan enenevässä määrin ei-syötävien kasvien (bio-polttoaineet, kuitukasvit, huumekasvit yms. tuotantoon) on pakko huomioida ruuan puu-te erääksi tulevaisuuden haasteeksi. Tällä voi olla vaikutuksensa meidänkin kansalliseen turvallisuuteemme. Tämä voi johtaa meilläkin ympäristöpakolaisten tuloon maahamme. Jotta he ja sotien pakolaiset ja muut maahanmuuttajat sopeutuvat paremmin Suomen lastentarhoihin, oppilaitoksiin, armeijaan ja työpaikkoihin, meillä on oltava tietoa heidän tavoistaan. Joudumme miettimään, mistä tulokkaiden tavoista voimme iloita (mm. van-hempien kunnioitus ja aito ystävällisyys), mitä voimme katsella neutraalisti (mm. erilai-nen pukeutumistapa tai ruokakulttuuri) ja mitä emme voi suvaita (mm. naisten alistami-nen). Tässä on aika paljon tekemistä, jotta meille Suomeen ei syntyisi rotusyrjintää eikä yhteiskunnasta pudonneita maahanmuuttajia, jotka monissa muissa maissa ovat tehneet epätoivoisia tekoja. Tässä meidän on oltava aidosti tasa-arvoisia kuvittelematta olevam-me herrakansaa.

Mikrobiologisista ongelmista osa on samoja, joita 1800-luvun lopulla syntyneet ihmiset kärsivät. Myös jo voitetuiksi luullut taudit voivat levitä uudestaan. Osa mikrobitaudeista on täysin uusia. Globalisoituminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin toisissa kult-tuureissa eläviä ihmisiä, mutta se levittää myös ihan uusia tauteja tehokkaasti ihmisestä toiseen. Monien trooppisten suurkaupunkien slummit ovat Helsinki-Vantaan lentokentästä alle puolen vuorokauden etäisyydellä ja monet slummien asukkaat työskentelevät lento-asemilla. Ihmisten lisäksi slummeissa elävät ihmiset, siipikarja, siat, rotat yms. asuvat

18

ahtaasti lähellä toisiaan ja jätevesihuolto perustuu vain avokanaviin, joissa malariaa ja denguekuumetta ym. levittävät moskiitot viihtyvät. Luonnosta voi aina tulla uusia tauti-mikrobeja ihmisiin. Tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa, jolla voisimme torjua näitä mik-robeja parantamalla sanitaatiota, jätehuoltoa, vesi- ja ruokahuoltoa tässä järjestyksessä. Jos poliittisten päätösten jälkeen suomalaiset joutuvat erilaisissa sotilaallisissa ja katastro-fien jälkihoitotehtävissä vieraisiin oloihin, ekologisessa sanitaatiossa, jätehuollossa, vesi- ja ruokahuollossa on edelleen kehitystarvetta. Terroristiset järjestöt voivat myös pyrkiä tekemään bioaseita, joissa valikoimaa on ja joiden teko ei välttämättä ole kovin vaikeaa.

Mikrobiologisia tauteja torjuttaessa diagnostiikka, rokotukset ja muut lääketieteen hoito-keinot on pidettävä myös mukana ja mm. MATINEn rahoituksella on tehty näillä aloilla suhteellisen paljon tutkimustyötä. Tätä tutkimusta tarvitaan edelleenkin.

Koska jo kerran 1800-luvun lopulla kansakoulujen, kansanopistojen, oppikoulujen ja yli-opistojen antama koulutus on ollut äärimmäisen tärkeää, samaa keinoa kannattaa hyö-dyntää uudestaan. Vaikka Suomen koululaitos on saanut Pisa-tutkimuksessa kärkisijoja, uusien ylioppilaiden matematiikan ja luonnontieteiden tiedoissa on suuria puutteita. Suomalaiseen koulutukseen tarvitaan uutta ajattelutapaa ja asennetta. Arkipäivän ma-tematiikan pitäisi tulla tutuksi jo ala-asteella. Tytöt ja pojat ihon väriin katsomatta voivat oppia matematiikkaa, biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa ihan yhtä hyvin ala-asteelta aina yli-opistotasolle asti. Koulutus on väärä paikka säästää ja ryhmäkokojen on oltava niin pie-niä, että aito oppiminen voi tapahtua. Vain hyvä ja monipuolinen koulutus takaa, että oma yhteiskuntamme säilyy tulevaisuudessakin turvallisena. Hyvä koulutus on edellytys hyvälle tutkimustyölle ja vain sen avulla voimme ratkaista miten luonnonvaroja käyte-tään säästeliäästi ja kohtuullisesti ja miten terveyteen liittyviä ongelmia voidaan ratkais-ta.

Rauhallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan ei tarvitse panostaa puolustukseen kovin paljoa, mutta sitä ja pelastustoimintaa tarvitaan, sillä myös luonto aiheuttaa katastrofe-ja, joiden seurauksia joudutaan hoitamaan. Niitä tarvitaan myös, koska suomalaisia on vain alle 1 ‰ ihmisistä. Täten kykymme vaikuttaa muiden maiden politiikkaan on pieni. Joudumme olemaan siksikin varuillamme.

4.3 Syrjäytymisestä

Merkittävä uhkakuva yleisellä tasolla on syrjäytyminen eri muodoissaan. Kasvava eriar-voisuus, tuloerot, työttömyys, perheyhteisöjen murentuminen, arvotyhjyys, kulttuurien yhteentörmäys lisääntyvän maahanmuuton myötä, erilaisten päihteiden lisääntynyt käyt-tö sekä mielenterveysongelmat luovat maaperää syrjäytymiselle.

Syrjäytyminen voidaan käsittää monella tavalla. Yksi määritelmä on, että yksilö ei tunne kuuluvansa tai olevansa hyväksytty yhteisöön. Tämä on pohja yhteiskunnan ulkopuolelle asettumiselle, negatiivisille aatteille ja sitä kautta erilaisiin kielteisiin ilmiöihin.

Syrjäytyminen voi näkyä rikollisena tai itsetuhoisena käytöksenä eri muodoissaan, ääriti-lanteissä jopa vakavana väkivaltana. Pahin muoto syrjäytymisessä on, että yksilö tai joukko eristäytyy ympäröivästä yhteisöstä. Tästä on esimerkkejä terrorismissa yksilö- ja ryhmätasolla sekä yksittäisten henkilöiden tekemisissä vakavissa väkivaltarikoksissa.

Meillä on jo nyt olemassa toisen sukupolven syrjäytyneitä ja tämä kehitys pitäisi pystyä pysäyttämään kaikin keinoin.

Yleinen käsitys on, että vakaviin rikollisiin tekoihin syyllistynyt henkilö on mieleltään sai-ras. Välttämättä tämä ei pidä paikkansa, vaan kyseessä voi olla rikosoikeudellisesti täy-dessä ymmärryksessä toimiva henkilö. Järjestäytyneen rikollisuuden kasvu on tästä yksi esimerkki.

19

Monet maahanmuuttajat tulevat oloista, joissa he ja heidän läheisensä ovat joutuneet kärsimään monenasteista epäoikeudenmukaisuutta ja äärimmillään julmaa kohtelua. So-peutuminen uuteen yhteiskuntaan ei ole helppoa kielimuurin, kulttuurierojen ja työttö-myyden takia. Maahanmuuttajilla on valtaväestöön verrattuna enemmän mm. mielenter-veysongelmia em. syiden johdosta. Arvomaailman rakentaminen vieraassa kulttuurissa on todellinen haaste mm. lasten kasvattamisessa. Toisen ja kolmannen polven maahan-muuttajat ovat riskiryhmässä syrjäytyä ulkomaisten kokemusten pohjalta. Tämä on nä-kynyt mm. ääriaineksien kasvuna.

Ennaltaehkäisy

Kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen on kaikkien viranomaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden asia. Tärkeätä on suunnata resursseja entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan eri muodoissa. Sosiaalinen turvaverkko, työllisyys, lastensuojelun kehittämi-nen, mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja hoito, maahanmuuttajien tehokas integ-rointi yhteiskuntaan ym. toimet ovat niitä asioita joilla yhteiskuntarauhaa rakennetaan pitkällä jänteellä.

Toisaalta kaikkia turvallisuusuhkia ei voida torjua ennaltaehkäisyllä ja yhteiskuntapolitii-kalla. Viranomaisten tulee varautua erilaisiin ja muuttuviin uhkakuviin. Keskeinen asia turvallisuusuhkiin varautumisessa on viranomaisyhteistyön kehittäminen eri muodoissaan ja verkottuminen.

Tutkimuksella ja teknologian kehityksellä on keskeinen osa ennaltaehkäisevässä toimis-sa, uhkakuviin varautumisessa ja viranomaistoiminnan kehittämisessä.

4.4 Säteilyyn liittyvät uhkakuvat

Säteilyyn liittyvät uhkakuvat liittyvät joko onnettomuuksiin (safety) tai lainvastaisiin te-koihin (security). Laaja-alainen säteilyvaaratilanne voisi syntyä lähinnä ydinvoimalai-tosonnettomuudessa. Onnettomuus ydinkäyttöisellä aluksella, ydinkäyttöisen satelliitin maahansyöksy tai onnettomuus ydinjätteen tai säteilylähteen kuljetuksessa voisi myös johtaa paikalliseen säteilyvaaratilanteeseen. Toisaalta säteilyä voidaan käyttää rikollisen toiminnan välineenä, ääritapauksena terrorismi, kuten radioaktiivisen aineen levittäminen ympäristöön (likainen pommi). Säteilymurhakin on mahdollista, kuten Litvinenkon tapaus osoitti. Vakavin RN-uhka (ydinsäteily uhka) liittyy ydinaseen käyttöön. Uusia ydinaseval-tioita on tullut ja luultavasti tulee edelleen lisää. Kasvavan energiantarpeen ja kasvihuo-neilmiön torjumisen johdosta uusia ydinvoimalaitoksia tullaan rakentamaan globaalisti li-sää, myös uusiin maihin. Tämä lisää maailmalla kulkevien ydinmateriaalien määrää, ja samalla potentiaalista riskiä siitä, että ydinmateriaaleja voisi joutua vääriin käsiin ja myös terroristien haltuun. Tällaisten uhkien havaitsemiseen ja torjuntaan tarvitaan uu-sia, kehittyneitä mittaustekniikoita suoraan turvallisuusviranomaisten käyttöön.

Onnettomuuksiin ja säteilyvaaratilanteisiin varautuminen

Suuronnettomuuteen varautuminen, tapahtuipa se kotimaassa tai ulkomailla, edellyttää hyvin toimivaa valtakunnallista säteilyvalvontaa, jonka avulla saadaan tuotettua tilanne-kuva oikeaan aikaan. Valtakunnallisen säteilyvalvontaverkon antureilla tulisi olla radioak-tiivisten aineiden tunnistusominaisuus. Viranomaisten yhteistoimintakykyä tulee edelleen kehittää. Suurten tietomäärien hallinta ja paikkatietojärjestelmien kehitys mahdollistavat nykyistä parempien ja visuaalisesti havainnollisempien tilannekuvajärjestelmien kehittä-misen. Erityisesti tarvitaan tietomalleja ja standardirajapintoja tietojärjestelmien välille. Viranomaisten välistä viestintää ja viestintää suoraan kansalaisille voidaan kehittää ja nopeuttaa mobiilitekniikoiden avulla.

20

Rikollisuuden torjunta

Rikollisuuden torjunta edellyttää salakuljetuksen estämistä ja maassa laillisesti olevien säteily-lähteiden fyysisen turvallisuuden takaamista. Maahan tulevaa henkilö- ja tavara-liikennettä on valvottava teknisesti edistynein menetelmin. Ulospäin on annettava uskot-tava kuva siitä, että ydinmateriaalin salakuljetuksesta jää kiinni. Suomeen ei kuitenkaan voida kustannussyistä rakentaa ulkomaan liikenteen kaiken kattavaa valvontajärjestel-mää. Tarvitaan porttimonitorointia strategisissa kohteissa, mutta ennen kaikkea tarvitaan teknisesti korkeatasoista liikkuvaa valvontaa kannettavin spektrometrein. Data ja tulok-set linkitetään langattomasti keskitettyyn tietojärjestelmään, jota voisi ylläpitää Säteily-turvakeskus. Näin saadaan säteilyyn liittyvä asiantuntemus kustannustehokkaasti ja no-peasti Tullin, poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten käyttöön. Lisäksi säteilytiedus-teluun on lisättävä kyky paikallistaa kohteet, joista säteily pääasiallisesti tulee. Kun suuri määrä radioaktiivisia aineita vapautuu, esimerkiksi räjähdyksen seurauksena, syntyy pai-kallinen säteilykenttä, josta on vaikea tunnistaa vaarallisimmat kohteet tai kappaleet, sil-lä säteilyä on kaikkialla. Viranomaisille olisi luotava kyky yhdistää samaan kuvaan video-signaali ja kollimoitu säteilykenttä.

Turvallisuustutkimus

Syyskuu 11 käynnisti ennen näkemättömän turvateknologian kehityksen. Jo nyt markki-noille on tullut säteilymittausjärjestelmiä, joissa on uuden sukupolven anturit. Laitteiden käyttö yksinkertaistuu edelleen; spektrometriseen kenttämittaukseen ei enää tarvita fyy-sikkoa. Tietoverkot mahdollistavat tulosten tulkinnan muualla kuin mittauspaikalla. Tämä kehityslinja tulee edelleenkin vahvistumaan, ja Suomi pysyy alan kansainvälisessä kär-jessä. Alfasäteilyn havaitseminen on kuitenkin ongelmallista. Kaupallisia sovelluksia on odotettavissa vasta merkittävien tutkimus- ja kehityspanosten jälkeen. Tutkimusta tarvi-taan ainakin seuraavilla aloilla: Litvinenkon murhan kaltaisen skenaarion nopea toteami-nen/estäminen epäilykohteessa (kenttämittaus) ja alfasäteilyn etähavaitseminen ei-ionisoivan säteilyn kautta. Näytteenotto on suuri haaste. Säteilytiedusteluun kehitetään yhä uusia välineitä. Etenkin UAV avaa merkittäviä mahdollisuuksia. Tutkimuksen ja kehi-tyksen lisäksi tarvitaan ilmailuviranomaisten lupa laitteiden käyttöön ja viranomaisyhteis-työstä on sovittava.

21

5 ELEKTRONIIKKA

Kirjoittajat: Seppo Härkönen, Heli Jantunen, Risto Myllyä ja Liisa Terho

5.1 Ajatuksia tulevaisuuden uhkakuvista -tekniikan näkökulma

Hajaspektritekniikan laajamittainen käyttö aiheuttaa sen, että tietoliikenneyhteydet ja tutkasignaalit saadaan vaikeasti havaittaviksi, ”kohinan alle piiloon”, jolloin perinteiset kapeakaistaiset tiedusteluvastaanottimet eivät toimi.

Tutkatekniikka kehittyy kohti passiivisia ja puolipassiivisia ratkaisuja, jolloin vastustajan valvontatutkia on vaikea havaita. (Tutka)säteilyyn hakeutuvien ohjusten käyttö tulee kannattamattomaksi. Tutka itse ei lähetä mitään, mutta se voi hyödyntää esim. kän-nykkätukiaseman tai radio/tv-aseman signaalia.

Radioiden ja tietoliikennesolmupisteiden tiheys taistelukentällä kasvaa ja verkot muodos-tuvat automaattisesti adhoc -periaatteella. Kun sanoman välitys etenee ”naapurilta naa-purille” reitittyen, tiedonsiirtojänteiden fyysinen pituus pienenee ja voidaan käyttää sel-västi pienempiä lähetystehoja. Tällöin radioliikenteen tiedusteltavuus heikkenee. Tämä aiheuttaa sen, että tiedusteluvastaanotin on tuotava lähemmäs kohdetta ja samoin koh-de on paremmin suojassa häirinnältä. Asiaa voidaan tarkastella sekä hyökkääjän että puolustajan näkökulmasta.

Taajuuksien hallinta menee dynaamiseksi, jolloin ”kuka tahansa” tilanteen niin vaatiessa ottaa vapaan tai juuri vapautuneen taajuuskaistan käyttöönsä.

Laserpohjaiset suunnatun energian omasuojalaitteet (DIRCM) kehittyvät tehokkaiksi ja halpenevat niin, että tutkahakuisen ohjuksen hakupää voidaan tuhota. Tällöin rf-omasuojahäirintälähettimiä ei tarvita.

Asymmetrisesti toimiva osapuoli (terroristi, fanaatikko, rikollinen, talousrikollinen, mie-lentasapainorajoitteinen) voi

• lamauttaa HPM-typpisellä RF-lähteellä rakennuksen/varikon valvontajärjes-telmän tai valvontasensorin tai RFID-tekniikkaan nojautuvan logistiikkaket-jun toiminnan tai

• tunkeutua RFID-tekniikkaan nojautuvaan logistiikkatietojärjestelmään.

UAV:iden hyötykuormavalikoima kasvaa monipuolisesti, jolloin niiden tehtäväkenttä laa-jenee. Perinteisen tiedustelun lisäksi niitä voidaan käyttää hyökkäykseen elektronisin ja/tai konventionaalein asein esim. SEAD (Suppression of Enemy Air Defence) tehtävissä. Lennokkiparvia voidaan käyttää lähes itsenäisinä yksiköinä jonkin tehtävän suorittami-seen. Parvessa voi olla eri tavoin kalustettuja UAV:eitä.

Nyky-yhteiskunta ja sen infrastruktuuri on erittäin haavoittuva asymmetrisin / erikoisin menetelmin toteutettua hyökkäystä vastaan. Mitä urbaani henkilö, ryhmä, lähiö, kaupun-ki tekee, jos yllättäen

• sähköt katkaistaan • vedensaanti katkaistaan • jätevesien käsittely katkaistaan • jätehuolto katkaistaan • radio/tv-lähetykset katkaistaan • puhelinliikenne / kännykkäliikenne katkaistaan • rahaliikenne, palkanmaksu katkaistaan • bussi-, juna- ja lentoliikenne katkaistaan

22

• bensiininjakelu katkaistaan • ruokakaupat suljetaan • McDonalds, Hesburger ja Kotipizza suljetaan • Yhteiskunnan vaikuttajahenkilöitä ”katoaa”.

Luetteloa voi käyttää myös toisinpäin eli EBO-näkökulmasta (Effect Based Operations): Mikä on tehokkain/kustannustehokkainvaikuttamistapa, kun halutaan saada jouk-ko/yksikkö/varuskunta/kaupunki määrätyksi ajaksi pois pelistä?

5.2 Radiotaajuisen sensoritekniikan ja signaalinkäsittelyn tuki

Mikro- ja millimetriaaltoja (ml. Terahertsitekniikka, kuvantavat sensorit jne.) käyttävien sensoreiden toimintavarmuus erilaisissa olosuhteissa (sää, savu, pimeys, häirintä) yhdis-tettynä uusiin signaalinkäsittelyalgoritmeihin sekä mahdollisuuksiin toteuttaa entistä pie-nikokoisempi, kevyitä, kustannus- ja energiatehokkaita tiedustelu-, valvonta- ja havain-nointisovelluksia avaa uusia mahdollisuuksia mm.:

• alueiden, kohteiden ja kulku-urien valvonta • kriittisen infrastruktuurin suojaus • rajaturvallisuus, saattueiden suojaus, kulkureitit • kansainvälisten joukkojen varustus • ”alert radar” tyyppinen sensoriverkosto • kehävalvonta- ja varoitusjärjestelmä vuorokauden ympäri,

vuoden jokaisena päivänä • tarkistuspisteoperaatiot: henkilöiden ja ajoneuvojen reaali-

aikainen havainnointi ja luokittelu, kätketyt esineet (vaate-tuksen/seinämien kätkemät aseet, räjähteet yms.)

Signaalinkäsittelymenetelmät ja algoritmit

Tunnettuja teorioita ja ajatuksia on tarkasteltava uudelleen, kun implementointimahdolli-suudet realisoituvat laskentakapasiteetin, komponenttikehityksen yms. myötä. Asioiden luova tarkastelu uudesta näkökulmasta voi myös avata uusia mahdollisuuksia. Ns. MIMO-tutka on eräs esimerkki, jossa tietoliikenteen uusia antenniryhmätekniikoita käyttäen tutkamittausten ”haittatekijä” käännetään mahdollisuudeksi. Adaptiivisten sensorien ja sensoriverkkojen ohjelmistollisia toteuttamistekniikoita olisi kehitettävä edelleen ja hyö-dynnettävä kognitiivisen radion konsepteja.

Turvallisuutta vaarantavia trendejä

Muun muassa seuraavat elektroniikan alaan liittyvät ilmiöt vaikuttavat suoraan myös turvallisuuteen ja turvallisuusriskiin:

• elektroniikkateollisuuden (tuotanto) kehitys piirien saata-vuuden, huoltovarmuuden yms. näkökulmasta

• kilpailu radiotaajuuksista kasvaa; tutkayhteisö on huolissaan langattoman tietoliikenteen sovellusten kasvavasta painees-ta tunkeutua ”perinteisille” tutkataajuuksille; toisaalta toi-mintojen integroituessa (esim. samaan laitteeseen yhdistet-ty tutka-, tiedustelu-, häirintä- ja tiedonsiirtotoimintoja) keskinäinen tahaton häirintä on turvallisuutta vaarantava tekijä: on etsittävä innovatiivisia mahdollistavia teknologioi-ta samojen taajuuksien yhteiskäyttöön ja ”hetkellisesti” va-paana olevien taajuuksien hyödyntämiseen dynaamisesti

• avaruuden tiedustelukäyttö, kuvantavat satelliitit, pitkälle automatisoitu tiedonlouhinta yms. vaikeuttavat toimintojen pitämistä tiedustelun ulottumattomissa

23

• riippuvuus satelliittipaikannuksesta, varajärjestelmät kriisiti-lanteissa?

5.3 Maapalloistuminen

Maapalloistuminen on viemässä elektroniikkatuotannon Kaukoitään ja Intiaan. Mikro-elektroniikkakomponenttien valmistusprosessit komponenttien integrointiasteen kasvaes-sa ja yksityiskohtien pienetessä (jopa muutama nm) tulevat niin kalliiksi, että niihin in-vestointi on mahdollista vain hyvin harvoissa paikossa. Prosessit siirtynevät tuotannon perässä. Myös suunnittelu ja asiantuntemus siirtyvät sinne missä on prosessit. Tästä päättelystä seuraa, että näkyvissä olevalla aikajänteellä meiltä (Eurooppa) puuttuvat suunnittelijat, prosessit ja tuotanto. Uhkaksi se muodostuu jos myyjä ei halua myydä, jolloin olemme vaikeuksissa nopeasti. Ketjun takaisin saaminen vaatii vuosien työn ja valtavat investoinnit. Varastoon ostaminenkaan ei ole kovin hyvä ratkaisu, koska kompo-nenttien elinajat lyhenevät.

Edelläkuvatusta uhkakuvasta seuraa myös että emme pysy alan tutkimuk-sen/tuotekehityksen vaudissa ja jopa kehityksen kulun seuraaminen voi vaikeutua. Täl-löin myös alan uusien innovaatioiden syntyminen hankaloituu.

Vaikkakin uhkakuva koskettaa nyt erityisesti puolijohdeteknologiaa, se vaikuttaa myös pitkällä aikavälillä uusiin materiaaleihin perustuviin teknologioihin. Näihin perustuvat uu-det komponentit on tyypillisesti testattu ensin maanpuollustuksellisin kriteerein varmis-tuen niiden luotettavuudesta hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Tällöin on myös luoto stan-dardeja, jotka asettavat komponenteille testausvaatimukset. Standardien kehittäminen on selkeästi ollut yksi osaamista laajentava toiminto, johon kuitenkin hyväksytään toimi-joiksi vain ko. alan tärkeimmät osaajat.

24

6 HALLINTO- JA TALOUSTIEDE

Kirjoittajat: Jyrki Ahola, Lea Ahoniemi, Kari Alho, Aki-Mauri Huhtinen, Pentti Mietti-nen ja Salme Näsi

6.1 Julkisen hallinnon uudistukset - mahdollisuus ja uhka

Viimeisten noin 15 vuoden aikana maamme julkista hallintoa on uudistettu kaiken aikaa ja kovalla kädellä. Ei voi puhua evolutiivisesta kehityksestä vaan reformeista, jossa eri järjestelmät on haluttu panna niin pitkälle kuin mahdollista kokonaan uusiksi. Näitä uu-distuksia ovat mm. budjetointi- ja ohjausjärjestelmien uudistaminen tulosohjauksen poh-jalta, valtion laskentajärjestelmien uudistaminen liikelaskennan mallien mukaisesti, eri-laisten tukitoimintojen liikelaitostaminen tai yhtiöittäminen, ulkoistamisratkaisut sekä eri-laiset PPP-toimintamallit. Nämä uudistukset koskevat myös puolustuslaitosta siinä kuin muitakin valtionhallinnon sektoreita.

Näiden jatkuvien uudistusten järkevyydestä ja onnistuneisuudesta ei voida olla varmoja. Reformien valmisteluun ja implementointiin pannaan paljon voimavaroja, jotka ovat pois-sa itse ydintehtävien toteuttamisesta. Edellistä uudistusta ei ole vielä saatu implementoi-tua, kun pöydällä on jo seuraava uudistus. Siksi toisekseen eri uudistukset eivät ole kes-kenään yhteensopivia, vaan usein toinen uudistus vesittää toisen. Uudistusten perusta on usein heikko, niihin lähdetään heppoisin perustein, vaikka maailmalta ehkä olisi saatavis-sa myös perusteltua tutkimustietoa vastaavista uudistuksista. Useat uudistukset voidaan nähdä jonkinlaisina muoti-ilmiöinä ja matkimisen tuloksena. Yltiöpäinen markkinamallien ihannointi ja käyttöönotto on turhaa ja perusteetonta. Eiväthän ne markkinat toimi niin kuin niiden tulisi toimia. Ihmiset myös väsyvät ja motivaatio hyviin perustehtäväsuori-tuksiin heikkenee.

Maailmalta kuuluu uutisia paluusta entiseen. Esimerkiksi Saksassa ollaan palaamassa kuntien omaan jätehuoltoon, kun yksityisten palveluntuottajien hinnat ovat kivunneet markkinoille pääsyn jälkeen ihan huimiksi. Kunnat tuottavat vastaavat palvelut jatkossa taas itse keskitetysti ja halvemmalla. Yksityinen pääoma tarvitsee mahdollisimman kor-kean korvauksen – julkisen hallinnon pääomille riittää - ja pitäisi riittää – pienempikin tuotto.

Pelkona siis on, että voimavaroja tuhlataan jatkuvaan radikaaliin uudistamiseen ja ole-massa olevien rakenteiden ja järjestelmien hävittämiseen, kun taas vaihtoehtona voisi olla maltillisempi ja paremmin harkittu pienten askelten kehittäminen.

6.2 Johtamisjärjestelmistä

Kansallisen turvallisuuden arvioinnissa ja ennustamisessa sekä yhteiskunnalle elintärkei-den toimintojen turvaamisessa on uhkien moniulotteisuus ja niiden keskinäinen riippu-vuus asetettu tarkastelun lähtökohdaksi. Turvallisuudesta huolehtiminen on organisoitu ja valmiuksia harjoitellaan. Kuitenkin huomioiden toimijoiden moninaisuus sekä organi-saatioiden pysyvyys ja toisaalta poikkeustilaluonteisuus olemme kokonaisuuksien yh-teensovittamisen ongelmien edessä. Kun tarkasteluun otetaan lisäksi johtamisen tutki-muskentässä tapahtuva jatkuva ismien muutos ja johtamismallien tuottaminen sekä so-veltaminen, voidaan väittää reaalitilanteissa kohdattavan johtamisongelmia: sotilasorga-nisaatiot, julkishallinnon sekä yksityisen sektorin organisaatiot yrittävät tulkita toisiaan ja nivoa yhteen tilannekuvia, tavoitteita, strategioita ja toimenpidesuunnitelmia ja imple-mentoida niitä. Käsitesekamelska ei ole haasteista pienimpiä. Uhkana on johtamisjärjes-

25

telmien yhteensovittamisen ongelma, mikä ääritilanteessa saattaa lamaannuttaa toimin-nan osittain tai jopa kokonaan.

Lähtökohdiltaan monitieteellisenä alana kauppatieteiden tiedeyhteisöissä tehdään tutki-musta, joka osuu edellä mainittuun problematiikkaan. Em. yhteensovittamisen ongelman ratkaisu ei voi olla johtamismallien ja järjestelmien täydellinen yhdenmukaistaminen – kysymys on yhteisestä ymmärtämisestä, yhteisestä kielestä ja käsitteistöstä. Tässä riit-tää yhteistä tutkimuskenttää maanpuolustuksen piirissä toimiville osapuolille.

6.3 Kustannustehokkuudesta ja ulkoistamisesta

Kokonaismaanpuolustuksen näkökannalta ajateltuna uhkatekijänä voi pitää puolustus-voimien varsin heikkoa kustannustietoisuutta erityisesti oman toiminnan osalta. Erilaiset puolustusvoimien itse ylläpitämät tukitoiminnot, kuten vaatehuolto, kaluston kunnossapi-to, ruokahuolto, jne. ovat monesti muun yhteiskunnan palvelutuotantoon verrattavaa toimintaa. Tällöin toimintaa tehostettaessa olisi ensi arvoisen tärkeää pystyä vertaamaan oman toiminnan ja ostettavan palvelutoiminnan kustannuksia. Palveluostoista aiheutuvia hankintakustannuksia ei niitäkään aina huomata laskea kokonaiskustannuksiin. Osittai-nen parannus kustannustietoisuuteen saadaan, kun joukko-osastot joutuvat kohdenta-maan resurssejaan entisiin ns. ilmaispalveluihin.

Toimintojen ulkoistamisesta edes keskusteltaessa, saati niitä suunniteltaessa, on toimi-joiden muutosvastarinta niin ikään merkittävä uhkatekijä. Puolustusvoimien täytyy kui-tenkin sopeuttaa toimintansa nyky-yhteiskuntaan ja tarvittaessa ulkoistaa palvelujaan, mikäli siitä voidaan osoittaa aiheutuvan kustannustehokkuutta. Liian usein muutosehdo-tukset tyrmätään ”valmiuden perusteella” etenkin, jos muita perusteluja ei löydetä. To-dellista valmiusnäkökantaa ei pidä väheksyä, mutta muun yhteiskunnan toimintoihin in-tegroituna saattaisi tukitoimintojen valmius monessa tapauksessa parantua, ei heiketä. Viimeksi mainitusta väittämästä tulisi myös saada asianmukaista tutkimustietoa.

6.4 Reagoiko politiikka turvallisuusympäristön muutoksiin?

Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskeviin linjauksiin voisi esittää seuraavan kommentin. Usein tässä yhteydessä lähdetään siitä, että maanpuolustukseen käytettävät voimavarat ovat jotenkin ulkoapäin annettuja. Käytetään sen kaltaista sanontaa kuin, että ”on toi-mittava käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa”, jollaista kuulee usein julkisissa lausunnoissa.

Rationaalinen yhteiskunta- ja talouspolitiikka ei kuitenkaan voi lähteä näin kapealta poh-jalta. Voimavaroja on koottava ja kohdennettava sen mukaan kuin, mikä tilanne kullakin hallinnonalalla muotoutuu yhteiskunnallisten tavoitteiden osalta. Maan itsenäisyyden säi-lyttäminen on kansallisista tavoitteistamme korkein. Siksi sen budjettiraamin pitää her-kimmin – eikä jäykimmin – reagoida siihen muutokseen, jos esimerkiksi lähiympäris-tömme turvallisuusympäristössä ja aseellisessa varautumisessa tapahtuu.1 Tässä vallit-see lisäksi epäsymmetria niin, että kielteiseen muutokseen on reagoitava herkemmin ja nopeasti, kun taas myönteiseen voidaan reagoida jäykemmin. Tämän perustelu nojautuu siihen, mitä alla todetaan riskin karttamisesta puolustuskyvyn rakentamisen osalta. Puo-lustuskykyä on paljon työläämpi rakentaa kuin on tinkiä siitä.

1 Ks. tuoretta analyysia tästä kentästä, Timothy Besley ja Torsten Persson: “Wars and State Capacity”, Journal of the European Economic Association, April-May 2008, 522-530.

26

ETLAn tutkimuksessa Kari Alho, Ville Kaitila ja Markku Kotilainen: Puolustusmenojen kan-sainvälinen vertailu, ETLA sarja B, No. 196, jonka MATINE rahoitti, todetaan mm. seu-raavaa.

”[Puolustus]Hankinnat on paitsi kokonaisuudessaan mitoitettava oikein, myös koos-tumukseltaan tehtävä oikein. Hankintojen koostumuksen oikeellisuutta voidaan kor-keintaan hahmottaa rauhan aikana erilaisten sotapelien avulla simuloimalla. Silti tä-hän sisältyy huomattava epävarmuus, mutta tilanne on sama myös monien siviilipuo-len pitkävaikutteisten investointipäätösten osalta. Taloudellisten päätösten kuten in-vestointien oikeellisuutta mitataan kuitenkin jatkuvasti osakemarkkinoilla tulevaisuu-den odotusten perusteella.

Tämä ero epävarmuudessa merkitsee sitä, että puolustusmateriaalia on hankittava varastoon ylimääräisesti epävarmuuden lievittämiseksi. Tämä on tekijä, jonka perus-teella puolustuspotentiaali pyritään muodostamaan tasapainotasoaan suuremmaksi. Tätä voidaan kutsua periaatteeksi ”aseistaudu varmuuden vuoksi”.

Toiseen suuntaan vaikuttaa se, että jos sotaa tai kriisiä ei tule, näyttää – tai voi näyt-tää harhauttavasti – siltä, että puolustuskykyä on ylläpidetty turhaan, kun ”sitä ei ole tarvittu”. Tämä tekijä johtaa siihen, että puolustusmateriaali muodostuu liian pienek-si. Tätä voidaan kutsua periaatteeksi ”älä hanki tarpeettomia aseita”.

Näiden kahden voiman tasapainosta sitten riippuu, onko puolustuspotentiaali kulloin-kin optimaalisella, ”oikealla” tasolla vai ei. Ongelmana on käytännössä, ettei puolus-tuspotentiaalille ole olemassa mitään sellaisia markkinoita, joilla voitaisiin saada sen kaltaisia noteerauksia ja korjata päätöksiä kuin on jossain määrin mahdollista talou-den investointipäätösten osalta.

Edellä esitetty puolustuspotentiaalin vertailu ontuu kuitenkin verrattuna tavanomai-seen taloudelliseen tuotantofunktioanalyysiin siten, että puolustuspotentiaalin arvo on järkevää mitata ainoastaan suhteessa mahdollisen vastapuolen sotilaalliseen kykyyn. Jos vastapuolella on vähän aseita, pienikin oma aseiden määrä tuottaa saman turval-lisuuden kuin suuri määrä aseita silloin, jos vastapuolellakin on paljon aseita. Samoin oman aseistuksen tuottama turvallisuus riippuu siitä, mikä on sen tekninen taso suh-teessa vastapuolen aseistuksen tekniseen tasoon.

Nämä seikat pitäisi ottaa huomioon silloin, kun puolustuspanosten määristä (miehis-tö, kalusto) ajatellaan johdettavan tuotos, eli sotilaallisten turvallisuuspalveluiden määrä. Sehän tarkoittaa pelkistetysti sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä maa selviytyy menestyksellisesti sotilaallisesta konfliktista, johon se voi joutua, ja sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä maa säilyy sotilaallisen konfliktin ulkopuolella riip-puen siitä, kuinka uskottava sen armeijan pelote on.”

Tämän perusteella voidaan todeta, että turvallisuuspolitiikan on perustellusti reagoi-tava epäsymmetrisellä tavalla turvallisuusympäristön nykyisiin ja nähtävissä oleviin muutoksiin eikä resurssoinnissaan vain kiinnityttävä menneisiin tai vallitseviin budjet-tiraameihin.

6.5 Sodankäynnin muutoksesta ja pysyvyydestä

Mika Mannermaa pohtii kirjassaan "Jokuveli. Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskun-nassa" (WSOYpro 2008), kuinka muutoksen lisäksi olisi pohdittava pysyvyyttä. Afganis-tan, Irak ja Libanon (2006) osoittavat, että sodankäynti ei ole kehittynyt "lineaarisesti" kehittyen kohti huipputeknologian täsmälupauksia "verettömistä" taisteluista. Juuri terro-

27

rismi vaatisi kulttuurin ja historian tutkimusta enemmänkin kuin uusia teknologioita tai pyyteettömiä tulevaisuuden ennustuksia.

Suomessa sodan kokemukset ja "asekätkentä" loivat pohjaa 1960-luvun alussa käyttöön otetulle "operatiiviselle" käsitteelle ALUEELLINEN PUOLUSTUS. Alueellinen puolustus pe-rustui KOKONAISMAANPUOLUSTUKSEEN eli kansan mobilisoimiseen niin aseisiin kuin si-viiliyhteiskunnan sitominen palvelemaan sotaa. 1920–1930 luvulla A. Airo oli suunnitellut järjestelmän (kylän miehet samaan yksikköön), joka perustui rauhan ajan niukkaan soti-lasmäärään (asevelvolliset) mutta sodan ajan suureen määrään (reserviläisten kertaus-harjoitukset, miehelle uusi sijoitus). Syksyllä 1939 juuri Airo käynnisti lokakuussa varjot-tuna YLIMÄÄRÄISET HARJOITUKSET koko kenttäarmeijan rungon pitkin itärajaa valmiik-si.

Edellinen ajatus toimi maailmassa aina 1989 vuoteen asti, koska ITÄ-LÄNSI asetelma oli selkeä ja ydinase loi pienille valtioille riittävästi aikaa nähdä uhkien kasvavan, koska ydinasetta vastaan ei voitu ajateltavan puolustautua.

1980-luvulla globalisaatio + teknologia tekivät edellisestä ajattelusta osittain vanhanai-kaista. Alettiin puhua STRATEGISESTA ISKUSTA: aikaa saada 500 000 miestä pitkin itä-rajaa ei enää ollut. Ydinasetutkijat tiesivät sen jo 1945, mutta kansalaisyhteiskunta + poliitikot heräsivät UUSIIN UHKIIN laman myötä. Sotilaallisen uhkan suhde AIKAAN muuttui: 1945 kaikki vannoivat PUOLUSTAMISEN NIMEEN (Natsi-Saksa kaatui juuri hyökkäykseen ja sen taloudellisten resurssien loppumiseen). 1989 avautui jälleen mah-dollisuus HYÖKKÄYKSELLE teknologian lupaamalla NOPEUDELLA. 2008 on ymmärretty, että nopeus ei ole oleellista taistelutilassa, vaan VAIKUTUS: TOIMINNAN VAIKUTUKSEN KESTO RATKAISEE. Israelin asevoimat tunkeutuivat Libanoniin 2006 kuin veitsi voihin, mutta eivät kyenneet pitämään etuaan eli jalkaväkijoukkojen määrä ei riittänyt miehit-tämään vallattuja alueita.

Asevoiman uudelleen organisoiminen alkoi Suomessa 1993 asevelvollisten koulutuksen muutoksella. Siitä on vain 15 vuotta! Useat käytössä olevat asevoimien toimintatavat (esim. johtaminen) ovat moninkertaisesti vanhempia.

6.6 Hallinnonalojen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta

Puolustushallinnon ja laajemminkin eri hallinnonalojen ja yksityisen sektorin yhteistoi-mintaa koordinoimalla ja edistämällä on mahdollisuus suunnata voimavaroja tehok-kaammin koko valtakunnan turvallisuuden edistämiseksi. Syvimmillään puhutaan strate-gisesta kumppanuudesta, jolla esimerkiksi puolustushallinto sitoo yksityisen sektorin krii-sinajan toimintaan saaden siten lisää osaamista, voimavaroja ja erityisesti huoltovar-muutta rauhan ja poikkeusolojen toimintaan.

Huoltovarmuus syntyy hallinnon ja yksityisen sektorin kanssa yhteisesti koordinoitujen osaamisten kehittämisenä. Olemassa oleva osaaminen sekä tutkimuksen- ja tuotekehi-tyksen mukanaan tuoma uusi osaaminen ovat kansallisen turvallisuuden, niin kuin mo-nen muunkin toiminnan, ylläpidon ja edistämisen peruspilareita. Tämän vuoksi kansalli-sen turvallisuuden tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnattujen varojen määrää tulee lisätä ja varojen käyttöä koordinoida hallinnon puolelta sitoen mukaan yksityisen sektorin resurssit.

Mainitut toiminnat takaavat järjestelmien toiminnan, ylläpidon ja kehittämisen. Tällaisia tärkeitä järjestelmiä ovat muun muassa valvonta- ja johtamisjärjestelmät, tietoverkot ja sensorit. Sama pätee moniin muihinkin järjestelmiin, joista vielä mainita logistiikka ja suojajärjestelmät. Oleellista kuitenkin on mainittu yhteistoiminnan kehittäminen ja sen mahdollisuuksien hyödyntäminen.

28

6.7 Kansallisen turvallisuuden johtaminen ja koordinointi

Kansallisen turvallisuuden kehittäminen vaatii eri hallinnonalojen nykyistä parempaa ja avoimempaa yhteistyötä. Kansallinen turvallisuus ja arjen turvallisuus on myös käsitteinä selkeästi erotettava.

Hallinnonalojen ulkopuolinen koordinaatioelin tarvitaan. Nykyistä, hieman hajallaan ole-vaa koordinaatiota tulee tiivistää. Käytännön kokemusten perusteella se ei nyt toimi par-haalla mahdollisella tavalla eikä voimavaroja saada kansallisesti koottua. Hallinnonalat vahtivat reviirejään eikä kansallinenkaan turvallisuus kehity niin hyvin kuin se voisi. Tä-män takia hallinnonalojen nykyisiä vahvuuksia tulee hyödyntää ja sovittaa ne yhteen. Samalla vähennetään niiden muutosvastarintaa, koska hallinnonalojen päätehtäviin ei puututa. Edellytyksenä on kuitenkin vahva ulkopuolinen johto.

29

7 KAUKOKARTOITUS JA GEOINFORMAATIO

Kirjoittajat: Jarkko Koskinen, Eija Parmes, Miranda Saarentaus ja Kirsi Virrantaus

7.1 Dual-use satelliittimissioista

Satelliittikaukokartoituksen tämän hetken uusi trendi on ns. dual-use satelliittimissiot. Nämä missiot pyrkivät tarjoamaan informaatiota sekä siviili- että sotilaskäyttöön ja nii-den pääfokuksena ovat nimenomaan turvallisuussovellutukset. Teknologiana käytetään sekä mikroaaltotutkaa että optista keilainta. Yhteistä näille missioille on tarkka erotusky-ky kohteessa (~1 metri). Tällaisia satelliittihankkeita on juuri saatettu toimintaan useita ja lisää on tulossa:

• Terrasar: X-alueen SAR tutka, Saksa • Cosmo Skymed: X-alueen SAR tutka, Italia • Pleiades, Optinen keilain, Ranska • Radarsat-II, C-alueen tutka, Kanada • Tandem X, X-alueen SAR tutka, Saksa • SAR-tutka ja optinen keilain, Espanja.

Suomen tulisi yhteistyössä yllä mainittujen maiden kanssa pyrkiä hyödyntämään näiden satelliittien informaatiota maallemme tärkeissä turvallisuussovellutuksissa (esim. rajaval-vonta) sekä tukea tutkimus- ja kehitystyötä, joka kasvattaa meidän osaamistamme hyö-dyntää näitä aineistoja.

7.2 Kartoituksesta

Miten ympäristömme kartoitus tulee kehittymään tulevaisuudessa:

Toisaalta ympäristömme kartoitukseen kehitetään kevyitä lentokoneita ja helikoptereita kevyillä kameroilla varustettuna, joita on mahdollista lennättää ilman lentolupaa matalal-la. Niitä on mm. demonstroitu lennättämällä seminaarisalissa (Stuttgart Photogrammetri-sche Woche 2007). Kameralla kuvatusta kuva-aineistosta saadaan melko operatiivisesti jo muodostettua lähes reaaliaikainen 3D kuvamalli, josta edelleen voidaan paikantaa ja tunnistaa kohteita. Menetelmää voi käyttää myös vakoiluun. Vastatoimet?

Toisaalta satelliittikuvien erotuskyky kasvaa, kaupallisen aineiston erotuskyky on nyt parhaimmillaan 30 cm noin 700 km:n korkeudelta kuvattuna (vakoilusatelliiteissa reso-luutio on tätäkin parempi). Ilmakuvien resoluutio on parhaimmillaan senttimetrien luok-kaa, eli vielä dekadia parempi kuin satelliittikuvissa.

Nettiin syntyy 3D karttoja ja kuvia rakennuksineen ja teineen (Virtual Earth, Google Earth). Ajantasaisen realistisen kasvillisuuden 3D kartoitus näihin malleihin on retuperäl-lä. Suomessa on tähän hyviä menetelmiä, erityisesti satelliittikuvien käyttö metsän kar-toituksessa.

Kaukokartoitussatelliittien operaattoreilla on valta kriisitilanteissa.

Mobiilipuhelimiin perustuva evakuoinnin hallinta kriisitilanteessa

IDEA: Matkapuhelimien perusteella (luonnon)katastrofin sijainti ja ennuste leviämissuun-nasta + väen sijainti + kartat => ohjeet minne suuntaan väki eri alueilta evakuoidaan ja missä järjestyksessä.

30

Myrkylliset kaasuvuodot

IDEA:

• hyperspektrinen kuvaus 2 nanometrin spektriresoluutiolla satelliitista

• kännyköihin myrkkykaasuanturit.

7.3 Kuvausjärjestelmistä

Kansallisen turvallisuuden kehittäminen on laaja käsite. Siihen törmää joka päivä eri ti-lanteissa, ja ongelmia tuottaa lähinnä sen rajaaminen, mihin tutkimuksessa tulisi keskit-tyä jotta saadaan toivottuja tuloksia. Käsitteeseen liittyvät mm. tietotekninen, biologi-nen, kemikaali-, kuljetus- ja logistiikka- ja asumisen sekä ympäristön turvallisuus. Suo-messa puhutaan turvallisuudesta, kun taas englanninkielellä sana on jaettu kahteen ”sa-fety” (luonnon aikaansaama) and ”security” (ihmisten aikaansaama).

Miten kansallinen turvallisuus liittyy kaukokartoitus- ja geoinformaatioon tulevaisuudes-sa? Missä ovat kehittämisen painopistealueet tällä saralla?

Tärkeät kehityskohteet voidaan jakaa esim. neljään osa-alueeseen:

1. Geoinformaatio/paikkatieto on lähes aina osa suurempaa kokonaisuutta. Sitä on vai-kea erottaa yhdeksi omaksi tieteenhaaraksi enää. Turvallisuuden kannalta geoinfor-maation yhdistäminen tilannekuviin ja niiden tietojärjestelmiin on erityisen tärkeää. Tilannekuvien visuaalinen ulkoasu viestinnässä on tärkeää, jotta tieto ymmärretään oikein. Tämä helpottaa ja nopeuttaa päätöksien syntymistä.

2. Uusia kaukokartoitussatelliitteja laukaistaan useita joka vuosi. Tänään on uutena saa-tavana tarkkoja polarimetrisia tutkasatelliittikuvia. Niiden hyödyntäminen on vasta tutkimuksen alkumetreillä. Tutkakuvilla voidaan korvata optisia kuvia pilvisellä säällä. Kuvan saanti onnistuu aina. Ympäristön monitoroinnissa voidaan tehokkaasti käyttää sekä optisia että tutkakuvia.

3. Hyperspektriset kuvausjärjestelmät mahdollistavat ympäristön tarkan seurannan ilmi-öiden spektriominaisuuksien avulla. Suomessa kehitetään AISA hyperspektristä kame-raa, mutta operatiivista tarjontaa datan saamiseksi ei ole. Myöskään hyperspektrisen datan hyödyntäminen ja erilaisten sovellusten määrittäminen on vasta alulla. Perus-tutkimusta on jonkin verran tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa tehty.

4. Lennokkijärjestelmät kehittyvät nopeaa vauhtia. Niihin on mahdollista asentaa erilaisia kameroita, mahdollisesti tulevaisuudessa jopa hyperspektrinen kamera. Lennokkien käyttö kriisitilanteessa mahdollistaa nopeasti saatavan reaaliaikaisen kuvan kohteesta.

7.4 Paikkatietotekniikan menetelmistä

Seuraavassa tekstissä on kuvattu lyhyesti ja muutamin esimerkein niitä menetelmiä, joi-ta paikkatietotekniikka tarjoaa kansallisen turvallisuuden palvelukseen. Menetelmät ja esimerkit on jaoteltu varautumiseen, kriisin aikaan ja jälleenrakennukseen.

Varautuminen ja kriisien ennakointi: spatiaalinen analyysi ja mallinnus

Spatio-temporaalisen analyysin/tiedonlouhinnan menetelmiä voidaan käyttää tunnista-maan kerätystä datasta piirteitä, trendejä ja korrelaatioita, joiden perusteella saadaan uutta tietoa ja tietämystä ilmiöiden kehittymisestä. Perusmenetelmiä ovat perinteiset ti-lastolliset menetelmät sekä mm. verkkoanalyysin menetelmät sovellettuna spatio-temporaaliseen dataan. Tiedonlouhinnan menetelmiä voidaan soveltaa suuriin tietokan-toihin ja menetelmien perusidea on se, että analyysissä ei välttämättä ole hypoteesia, vaan menetelmä tuottaa datalähtöisesti tuloksia, joita voidaan tulkita. Spatiaalisen tie-

31

donlouhinnan menetelmät pystyvät analysoimaan aineistoa sijaintireferenssissä, eli löy-tämään sijainnista/ajankohdasta riippuvia ilmiöiden käyttäytymisiä. Spatio-temporaalisen tiedonlouhinnan menetelmiä voidaan soveltaa esimerkiksi väestöä koskevaan dataan, yri-tyksiä ja muita yhteiskunnan toimintoja koskevaan dataan, rikos- ja onnettomuusaineis-toihin, monitoroituun- ja ympäristödataan. Spatio-temporaalinen tiedonlouhinta on tyy-pillisesti eksploratiivista/tutkivaa ja hyödyntää myös tehokkaita visualisointi ja mm. mo-nimuuttujavisualisointimenetelmiä. Menetelmät soveltuvat kriisitilanteiden syntymistä ennakoivan tietämyksen paljastamiseen.

Ilmiöiden spatio-temporaalinen mallinnus, esimerkkinä väestön s/t-malli, perustuu kerä-tyn ja analysoidun (spatio-tilastolliset ja louhinnan menetelmät) tiedon perusteella luo-tuun malliin, joka yksinkertaistetusti simuloi ilmiön käyttäytymistä ajan ja paikan suh-teen. Väestön spatio-temporaalinen malli kuvaa sen, missä ihmiset ovat tiettynä ajan-kohtana. Mallia voidaan käyttää varautumissuunnittelussa esim. evakuointisuunnittelussa ja uhka-arvioiden laadinnassa mm. vaarallisten aineiden kuljetusten suunnittelua varten.

Kriisin aika: tilannetietoisuuden luominen, prosessointi ja jakelu

Kriisin aikana keskeinen ja elintärkeä asia on yhteisen tilanneymmärryksen syntyminen ja sen pohjalta tapahtuva viranomaisyhteistyö. Yhteisen tilanneymmärryksen syntymisen edellytyksenä on riittävä yhteinen pohja sekä sujuva kommunikointi. Paikkatiedot tarjoa-vat luonnollisen referenssin tilanneymmärrykselle, kaikki asiat tapahtuvat aina jossain ja jonakin hetkenä. Paikkatietojen avulla tilanneymmärrystä voidaan visualisoida havainnol-lisesti ja kaikkien ymmärtämällä tavalla, tilannekuvakarttana ja siihen liittyvinä muina esitystapoina kuten kuvat, videot, ääni jne. Tilannetietoisuuden mallintaminen ja useiden mallien yhdistäminen edellyttävät ydinontologian (käsitemallin) kehittämistä. Tilanneku-van esittäminen edellyttää soveltuvan (kaikille ymmärrettävän ja hyväksyttävän) kart-tasymboliikan kehittämistä.

Yksilöiden tilannetietoisuus on mentaalinen malli, mutta välittömästi kun se puetaan sa-noiksi tai grafiikaksi, siitä syntyy formaalia dataa, jota voidaan tallentaa ja välittää. Yksit-täisten tilannetietoisuuksien integroinnissa yhdeksi kokonaisuudeksi ja jaetuksi tilanne-tietoisuudeksi tarvitaan yhteistä referenssiä, joka on paikkatieto. Kun dataa syntyy, sitä voidaan käsitellä em. paikkatietoanalyysimenetelmin, jotka edellä kuvatun varautumisen lisäksi voivat palvella myös operatiivista toimintaa kuten kuljetuksia tai evakuointia. Ana-lyysimenetelmien lisäksi mm. väestön dynaaminen malli soveltuu tilannekuvan yhteydes-sä käytettäväksi sovellukseksi. Vastaavanlaisia malleja voidaan luoda moniin eri tarpei-siin.

Jälleenrakennus: tietojärjestelmien elvyttäminen ja kriittisten tietojen ylläpito

Paikkatietotekniikka tukee yhteiskunnan perustoimintoja ja esimerkiksi tietojärjestelmien ja tietokantojen kesken paikkatieto voi toimia olennaisena integraattorina. Paikannus ja tunnistusmenetelmät (GPS, GSM, RFID) nivoutuvat paikkatietoihin ja paikkatietojärjes-telmiin ja tehostavat monia prosesseja sekä yhteiskunnan elpymistä kriisistä ja sen jäl-leenrakennusta. Osoitejärjestelmien ja tavanomaisen logistiikan särkyessä paikannus ja esim. kaukokartoituksen ja laserskannauksen tuottama data korvaavat tuhoutuneita tie-tovarastoja ja mahdollistavat alueen hallinnan. Laserskannauksella voidaan luoda 3d–malleja esim. tuhoutuneista urbaaneista alueista ja sen pohjalta voidaan arvioida jälleen-rakennustarvetta. Satelliittiaineiston pohjalta voidaan tulkita infrastruktuurin tilanne ja luoda jäljellä olevan logistiikkaverkoston malli.

32

8 KENTTÄLÄÄKINTÄ

Kirjoittajat: Ulla Keränen ja Jari Parkkari

8.1 Naisten kouluttaminen sairaaloiden ja kirurgian johtajina

Näkökulmani kansallisen turvallisuuden arvioon perustuu työtehtäviini kirurgian ylilääkä-rinä ja kirurgien kouluttajana.

Aiemmin suurin osa kirurgeista on ollut miehiä, jolloin suurin osa on myös käynyt armei-jan ja osallistunut puolustusvoimien aliupseeri- ja upseerikoulutukseen saaden kriisinajan palveluksesta yleisen ja usein myös ammattiinsa liittyvän koulutuksen ja näkemyksen. Nyt suurin osa kirurgiksi erikoistuvista ja lääkäreistä yleensäkin on naisia, jotka eivät pääsääntöisesti suorita varusmiespalvelusta. Kirurgien koulutukseen ei kuulu säännön-mukaisesti sota- tai muuhun aseelliseen selkkaukseen liittyvää koulutusta. Itse lääketie-teellinen osaaminen perustuu hyvissä olosuhteissa tehtävään toimintaan ja hallittujen si-viilipoikkeusolojen tilanteiden hallintaan. Erilaiset turvallisuustekijät, jotka liittyvät kaik-keen siihen, mitä minimissään tulee tietää puolustusvoimien hallinnosta, koneistosta ja organisaatiosuhteista ja informaatiokanavista, jäävät nyt täysin tuomatta sellaisten sivii-lipuolen osaajien tietoisuuteen, jotka johtavat tilannetta reaalimaailmassa sairaaloissa.

Kirurgien johdolla toimitaan sairaaloiden katastrofitilanteissa, jolloin em. koulutuksen puutteessa voivat sellaiset tahot käyttää tilannetta hyväkseen, jotka hyötyvät varsinkin informaation kulkeutumisesta vääriin käsiin. Lisäksi sairaaloiden toiminta erilaissa kriisiti-lanteissa tulee turvata sekä siviili- että sotilashenkilöiden osalta, jolloin yhteistyötahot ja toimintamallit tulisi olla erittäin huolellisesti huomioitu koulutuksessa myös siviilipuolella ja vastuu asiasta on puolustusvoimilla.

8.2 Varusmiesten koulutuskelpoisuuden parantaminen

Varusmiespalvelukseen saapuvat nuoret ovat nykyään aikaisempaa huonommassa fyysi-sessä kunnossa ja myös heidän hyvinvointinsa ja terveydentilansa on monasti heikenty-nyt. Peruskoulun jälkeen nuorten liikunnan harrastaminen vaikuttaa olevan nykytasolla liian vähäistä, jotta heidän kuntonsa ja terveytensä säilyisivät hyvinä.

IDEA: Puolustusvoimat voisivat pyytää jatkossa kaikkien peruskoulun yhdeksännen luo-kan oppilaiden hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä lihaskunnon testien tulokset ja an-tavaa näiden tulosten perusteella yksilöllisen kirjallisen palautteen nuorille. Mikäli nuoren testitulokset ovat hyvät, kannustetaan häntä pitämään yllä fyysistä aktiivisuutta ja ter-veellistä ravitsemusta. Toisessa ääripäässä nuoren testitulosten ennustaessa selviyty-misongelmia tulevassa varusmiespalveluksessa kehotetaan häntä lisäämään fyysistä ak-tiivisuutta. Tällöin nuorella on keskimäärin 3-5 vuotta aikaa valmistautua varusmiespal-veluksen fyysisiin vaatimuksiin. Aiheesta voisi alkuun tehdä pilottiluonteisen

33

9 KULJETUSTEKNIIKKA

Kirjoittajat: Matti Juhala, Timo Korhonen, Jari Ala-Ilomäki ja Juhani Laurikko

9.1 Ammattitaitoisen työvoiman saaminen alalle vrs. tarpeet

Virallisten tavoitteiden mukaisesti suurimmalle osalle ikäluokasta tulisi mahdollistaa kor-keakoulu tai yliopistotason koulutus. Jo nyt on selkeästi nähtävissä että tämä tulee aihe-uttamaan suuria vaikeuksia autoalan jälkimarkkinointitehtävien kannalta. Samoin kulje-tusyritysten kuljettajien rekrytointi on jo nyt ongelmissa. Lisäksi rekrytointivaikeuksia li-sää suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta ja ongelmat alan maineessa työnte-kijöiden silmissä. Myös teknikkokoulutuksen korvaaminen käytäntöpainotteisella insinöö-rikoulutuksella on osoittautunut ongelmalliseksi aiheuttaen vaikeuksia työnjohtotason rekrytoinnissa.

Yhtenä keinona alan ongelmien lieventämiseksi on rakennettu autoalan pätevöitymisoh-jelma APO, joka tarjoaa työssä oppimisen, kurssien ja näyttötutkintojen avulla mahdolli-suuden elinikäisen oppimisen systemaattiseen toteuttamiseen ja urakehitykseen. Lisäksi ammattikorkeakoulut pyrkivät kehittämään omaa opetustaan entistä paremmin alan työ-voimatarpeen huomioon ottavaksi.

Alan työvoimapulan paikkaamiseen tultaneen tulevaisuudessa käyttämään myös lisään-tyvässä määrin ulkomaistaustaista henkilöstöä, joka tulee ottaa huomioon myös turvalli-suuden kannalta.

9.2 Kuorma-autoista

Viitaten PLM, strategia-asiakirjaan Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia 2006 ja siinä kohtaan Kuljetusten jatkuvuuden turvaaminen (LVM) (www.defmin.fi):

”Varmistetaan sekä kotimaisten että ulkomaisten kuljetusten jatkuvuus ylläpitämällä valmiutta reagoida joustavasti häiriötilanteisiin ja siirtyä varajärjestelyihin. Tähän liittyvät poikkeusoloissa toteutettavat resurssien ohjaustoimenpiteet, tarvittavan kuljetuskaluston saannin varmistaminen, kuljetusten suojaaminen sekä kuljetuslogististen ketjujen toimi-vuuden varmistaminen.

Kuljetuselinkeinon valmiutta hoitaa kuljetustoimintaa pidetään yllä lainsäädännön ja va-rautumistoimenpiteiden ohjauksen sekä tehokkaan sidosryhmäyhteistyön avulla. Kansal-lisissa varmistamistoimenpiteissä painottuvat EU:n sekä kansainvälisten kuljetusjärjestö-jen hyväksymät ja edellyttämät menettelyt kuljetusten turvallisuuden lisäämiseksi. Poik-keusolojen toimintaa varten valmistellaan tarvittavat resurssien ohjaus- ja säännöstely-toimet sekä perustettavien kriisiorganisaatioiden toimintaan liittyvät hallinnolliset järjes-telyt. Ulkomaankaupan jatkuvuudessa otetaan huomioon kuljetustoiminnan turvaaminen ja suojaaminen viime kädessä sotilaallisin voimavaroin. Kuljetusten sekä maamme kriitti-sen huoltovarmuustason varmistamiseksi huolehditaan siitä, että yhteiskunnan käytettä-vissä on kaikissa turvallisuustilanteissa tarvittava määrä kuljetuskalustoa. Kuljetuslogis-tisten ketjujen toimintakyky varmistetaan. Tämä edellyttää paitsi kuljetusvälineiden ja -menetelmien kehittämistä, myös satamien, lentoasemien, rautatieasemien ja maakulje-tusterminaalien toiminnan varmistamista sekä kuljetusväylien tarkoituksenmukaista ra-kentamista ja ylläpitoa. Varautumistoimenpiteissä kiinnitetään erityistä huomiota kulje-tusten edellyttämien sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien toimivuuden varmistami-seen.”

34

Haluan tuoda esille erään pienen, mutta mielestäni merkittävän yksityiskohdan:

Puolustusvoimien meneillään olevan jokapyörävetoisten maastokuorma-autojen hankin-taprosessin yhteydessä on tullut esille näiden erikoistuotteiden kehitykseen liittyvä koti-maisen erikoisosaamisen merkitys. Näyttää siltä, että tiukkojen budjettiraamien vuoksi hankinnat voivat kohdistua mahdollisesti hankintahinnaltaan edullisempaan ulkomaiseen vaihtoehtoon kotimaisen, meidän olosuhteisiimme kehitetyn vaihtoehdon sijaan. Tuot-teen suorituskyvyn, elinkaarikustannusten, käytettävyyden ja kotimaisen työllistämisvai-kutuksen merkitys ei mielestäni saa sitä painoarvoa, joka sille kuuluu, puhumattakaan kotimaisen erikoisosaamisen ylläpidosta ja kehittymisestä. Puolustusvoimien hallussa oleva kuorma-autokalusto on määrältään rajallinen ja siksi sen laatuun, erityisesti suori-tuskykyyn vaikeissa tie- ja maasto- sekä ympäristöolosuhteissa tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Edellä mainitussa strategia-asiakirjassa tiekuljetuskaluston osalta on mainittu tarvittavan määrän riittävyys, määrittelemättä sille asetettavia laatukriteerejä. Puolustusvoimien tarvitsemien kuorma-autojen määrä laajan kriisin tilanteessa tulee kohtaamaan erityisiä laadullisia vaikeuksia, sillä nykyaikaiset tiekuljetuksissa käytettävät kuorma-autot ovat teknisesti erittäin monimutkaisia, vaurio- ja häiriöherkkiä, yksinomaan tieliikenteeseen soveltuvia ajoneuvoja. Valtaosa maassamme käytössä olevista kuorma-autoista edustaa hyväpintaisille teille suunniteltua ajoneuvotyyppiä. Maastokelpoinen puuauto on kuorma-autokannassamme harvinaisuus, jonka käytettävyys sellaisenaan on moniin kuljetusteh-täviin riittävä myös tieverkoston yllä- ja kunnossapidon heikentyessä mahdollisen kriisin takia.

Kriisitilanteessa ulkomaanliikenteen häiriöiden takia mahdollisesti tarvittavien maastokel-poisten kuorma-autojen hankinta vaikeutuu. Myös kotimaista valmistetta olevien autojen komponenttien saantivaikeudet saattavat estää maastokelpoisten autojen nopean valmis-tusmäärän lisäämisen. Tämän takia pitäisi mielestäni laatia valmiussuunnitelmat, joiden mukaisesti olemassa olevaa, tiekäyttöön suunniteltua ajoneuvokalustoa on tarvittavissa määrin muutettavissa maastokäyttöön soveltuvaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa luku-määrällisesti runsaimpien ajoneuvomallien modifiointisarjojen suunnittelua, tiettyjen komponenttien varastoon hankintaa (monivetotekniikan komponentit) sekä sarjatuotan-tomaisen tuotantosuunnitelman laatimista.

9.3 Koneellistumisen ongelmista

Viimeistä neljännesvuosisataa on puunkorjuussa leimannut koneellistuminen. Miestyönä moottorisahalla tehtävä hakkuu on enää marginaalinen työmenetelmä erityistarkoituk-siin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tietotekniikan osuus korjuukoneiden toiminnas-sa on kiihtyvällä tahdilla lisääntynyt. Koneita valmistavien yritysten omistuspohja on siir-tynyt suurelta osin Suomen ulkopuolelle.

Metsäkoneita voidaan niiden maastokelpoisuuden sekä kuljettajan työssään saaman van-kan maastoajo- ja kuormankäsittelykokemuksen vuoksi edelleen ajatella käytettävän varsinaista puolustuskalustoa täydentävänä resurssina. Koneiden käyttö saattaa kuiten-kin niiden tietotekniikkasovellusten vuoksi estyä kriisioloissa. Myös varaosat ovat suurel-ta osin tuontitavaraa.

Koneiden kehityksen kanssa samanaikaisesti myös ihmisten työssä ja vapaa-aikana käyt-tämän tietotekniikan määrä on lisääntynyt. Puunkorjuussa käytetyt harvesterit toimite-taan nykyisin lähes poikkeuksetta sähköisin kartta- ja paikannusjärjestelmin, jotka yhä enenevästi korvaavat perinteistä suunnistusta ja reitinvalintaa kartan, ympäristön ha-vainnoinnin sekä kompassin avulla myös muilla ammattialoilla sekä vapaa-ajan harras-tuksissa. Kehitykseen sisältyy riski perinteisien menetelmien edellyttämien taitojen hei-kentymisestä tai jopa katoamisesta nuoren väestöryhmän kohdalla, sillä kriisitilanteissa sähköisiin menetelmiin ei välttämättä voida luottaa.

35

Kaikkiaan nuoren väestönosan valmiuksien selvitä maasto-oloissa voi olettaa alentuneen. Niiden tilalle on tullut tietotekniikan käyttövalmiuksia, joilla niilläkin tosin lienee yhä enemmän käyttöä kriisitilanteissa.

9.4 Liikenne- ja kuljetusjärjestelmän toimivuus

Asia, johon halutaan tässä yhteydessä kiinnitettävän huomiota, liittyy raskaan kuljetus-kaluston pakokaasun puhdistustekniikan ominaisuuksiin. Tällä hetkellä uusien tieliiken-teessä käytettävien kuorma- ja linja-autojen pakokaasupäästöjen puhdistamiseksi lain-säädännön (EURO 5 ja tuleva EURO 6) edellyttämälle tasolle joutuvat ajoneuvovalmista-jat käyttämään varsin monimutkaisia pakokaasun puhdistusjärjestelmiä. Keskeisin ja yleisimmin käytetty teknologia on pakokaasun jälkipuhdistus ns. SCR (Selective Catalytic Reduction) -tyyppisellä puhdistimella, joka pelkistää tehokkaasti typen oksideja. Toimi-akseen laitteisto tarvitsee kuitenkin reagenssia, ureaa, jota nyt on ryhdytty jakelemaan AdBlue –kauppanimellä. Jokin muukin ammoniakkia vapauttava reagenssi on mahdolli-nen, mutta nykyiset järjestelmät on viritetty tämän aineen käyttöön (esim. syöttöannok-set).

Lainsäädännön vaatimuksesta uusissa raskaissa ajoneuvoissa on myös ns. OBD (on-board diagnostics) -järjestelmä, joka valvoo puhdistusjärjestelmän toimintaa, ja varoit-taa, mikäli häiriöitä esiintyy. Tämän järjestelmän erityispiirteisiin kuuluu, että se valvoo myös mainitun lisäainesyötön toimivuutta, ja mikäli toiminnallisia puutteita havaitaan, järjestelmä rajoittaa moottorin vääntömomenttia enintään 75 % maksimista. Näin suuri rajoitus voi olla jo ajoneuvon käyttöä merkittävästi hankaloittava tekijä, ja siksi kriisiti-lanteessa, jossa jo polttoainehuolto voi vaarantua, pitäisi varautua myös tämän kaltais-ten teknisten järjestelmien toiminnan seurauksiin, mistä aiheutuu ylimääräistä vaivaa.

Tämän tyyppinen tekniikka on lähivuosina leviämässä myös suurimpiin off-road -ajoneuvoihin ja raskaisiin moottorikäyttöisiin työkoneisiin, joten myös niiden toiminta voi edellä kuvatulla tavalla häiriintyä, mikäli jakelulogistiikka tarvittavien lisäaineiden osalta ei ole häiriötilanteessa toimiva.

Mainittujen järjestelmien on lainsäädännön vaatimusten vuoksi oltava myös hyvin pitkäl-le varmistettuja (”tamper-proof”), joten niiden poiskytkeminen ei aivan helposti ole mah-dollista, edes viranomaistahon toimesta.

36

10 MATERIAALI- JA RAKENNETEKNOLOGIA

Kirjoittajat: Gunnar Holm, Jukka Merikoski, Juha Nuutinen, Juha Perttula ja Paavo Ripatti

10.1 Tuottavuusohjelma tuottaa keskinkertaista suorituskykyä

Valtionhallinnon tuottavuusohjelman avulla päädytään yhä useammin keskinkertaisiin ratkaisuihin erilaisten erikoistehtäviin räätälöityjen rakenteiden, laitteiden ja välineiden osalta. Tuottavuusohjelma yhdessä uuden hankintalainsäädännön kanssa ajaa hallintoa, ylitiukkojen taloudellisten reunaehtojen vallitessa, pienentyvien henkilöstöresurssien sekä kilpailuttamisvelvoitteiden alla, ratkaisuihin, joista puuttuu todellinen panos korkeaan teknologiaan ja suorituskykyyn.

Hallinnon henkilöstön supistuessa sekä siitä seuraavien ulkoistamistoimenpiteiden seura-uksena joudutaan keskittymään liiaksi palvelujen ja laitteiden kaupallisiin hankinta-toimenpiteisiin eikä riittävän paljon korkean teknologian, kehittyneiden materiaalien ja rakenteiden hyödyntämisvelvoitteiden sisällyttämiseen ostettaviin ratkaisuihin. Osaamis-palvelujen ja laitteiden tarjoajat toisaalta keskittyvät varmojen ja kannattavien kauppo-jen aikaansaamiseksi vaadittujen erittelyjen ja tarjousehtojen mukaan. Tarjouspyynnöis-sä taloudellinen edullisuus on yleensä niin merkittävä arviointiperuste että suoritusky-kyyn liittyvät vaikeasti muotoiltavissa olevat ehdot jäävät taka-alalle.

Tätä hallinnon ongelmakierrettä on myös kuvattavissa seuraavasti. Koska hankintalain-säädäntö vaatii, että ostaja tarkasti tietää ja erittelee mitä on ostamassa, niin rajoitetuil-la henkilöstöresursseilla ei ole mahdollista selvittää kehittyneimpien ratkaisujen erittely-jä, yksityiskohtia ja hankintamahdollisuuksia. Johdonmukaisena seurauksena on silloin keskinkertaisiin tuttuihin eli siten usein vanhanaikaisiin ratkaisuihin turvautuminen. Myy-jät ovat sitten hankintalainsäädännön ehdoilla velvoitettuja toimittamaan täsmällisesti si-tä, mitä ostaja on eritellyt. Kvartaalitalouden aikana myyjät eivät ehdi, eivätkä ole haluk-kaita perehtymään hallinnon strategioihin, tarpeisiin ja niihin liittyviin selvityshaasteisiin ylivoimaisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Aina uuden teknologian hyödyntämiseen liittyy riskejä ja voi ehkä olettaa, että edellä mainitut hankintaan liittyvät ja lainsäädäntöön ra-kennetut prosessit on kehitetty pienentämään riskejä. Riskien tyypit ovat kuitenkin näis-sä tapauksissa hallinnollisia ja kaupallisia. Turvallisuusnäkökohdat välinesuorituskyky-mielessä ovat jääneet täysin taka-alalle.

Turvallisuutta uhkaavilla häiriköillä, rikollisilla ja terroristeilla on puolestaan mahdollisuus vapaasti ja täsmällisesti kehittää ja hankkia nimenomaan kapeaan tarpeeseen tarvittavaa tehokasta teknologiaa ja välineistöä kovalla rahalla ja parhailta osaajilta.

Valtionhallinnon tilannetta voi parantaa suuntaamalla riittävästi resursseja hankintaa edeltäviin selvityksiin ja kehittämistoimenpiteisiin. Erityisesti näiden hankinnoissa on sal-littava tavallista suurempaa riskiä, jotta myös epäkonventionaalisiin konsepteihin voi mennä. Tämä vaatii sekä enemmän henkilöitä hankintatoimen hallintoon että mittavam-pia ostopalveluja esiselvitysvaiheessa. Nämä tarvittavat resurssit on suunniteltava ja budjetoitava huolellisesti.

10.2 Yllätyksistä, ballistiikasta ja suojaimista

Sotatekniset yllätykset

Sotatekniset yllätykset ovat vastapuolelle aina ikäviä. Maamme pääsi viime sodassa hyö-tymään näistä mm. panssarintorjunnassa. Mahdollisista uusista ”yllätyksistä” voisi maini-ta suuren läpäisykyvyn omaavat depleted uranium -ammukset (DU -ammukset).

37

Metallista DU:ta käytetään panssarintorjunta-ammuksissa monissa eri kaliibereissa ja se on tehokkain nykyisistä penetraattorimateriaaleista. DU on itsestään syttyvä ja tyypiltään armour piercing incendiary -ammus (API-ammus) ilman lisäkemikaaleja ja sytyttimiä. Hyvä läpäisevyys perustuu DU:n erikoiseen plastiseen muodonmuutoskykyyn osumassa, puhutaan pencil-efektistä eli itseteroittumisesta. DU:n käyttö ei ole hyväksyttyä EU-maissa ja mm. Suomi on äänestänyt sen käyttökiellon puolesta. Se ei kuitenkaan ole ydinase ja esim. meillä sen hallussapito edellyttää viranomaislupaa ja se luokitellaan ma-tala-aktiiviseksi ydinmateriaaliksi. DU:ssa säteily ei ole suuri ongelma vaan sen myrkylli-syys erityisesti oksidipölynä (keuhkosyöpä riski). USA:ssa käydään kiivasta keskustelua harjoitusalueiden kontaminoitumisesta DU:n käytön seurauksena.

Sotateknisiä yllätyksiä voidaan torjua seuraamalla tarkasti kansainvälistä asekehitystä jo tieteelliseltä tasolta lähtien.

Ajoneuvoihin kohdistuvat ballistiset uhat

NATO-standardi STANAG 4569 määrittelee viisi eri suojaustasoa kevyesti panssaroiduille ajoneuvoille. Kansainvälisissä operaatioissa myös tukiajoneuvot pyritään suojaamaan tiettyihin suojausluokkiin. Esimerkiksi YK asettaa ajoneuvoille tietyn vaatimusluokan ku-hunkin operaatioon. Suurimman uhan nykyoperaatioissa muodostavat tienvarsipommit l. IED-pommit. Näitä uhkia vastaan on vaikea varautua, koska improvisoitu räjähde on aina omanlaisensa. Suomikin käytti näitä tehokkaasti hyväkseen mm. talvisodassa, esim. polttopullot ja kasapanokset.

Ruutikaasuaseiden kehitys on tietyssä mielessä päättynyt jo kauan sitten. Rajan tälle asettaa ruutien palokaasujen pakonopeus, mikä käytännössä rajoittaa ammuttavan par-tikkelin tai luodin nopeuden. Tulevaisuudessa on kuitenkin varauduttava sähköenergiaa käyttävien aseiden uhkiin, mikä muuttaa suojaballistiikkaa merkittävästi. Aseet periaat-teessa ovat jo valmiit, kaikki on kiinni sähkötekniikan kehittymisestä. Tosin moni muukin tekniikan ala odottaa tätä kehitysaskelta. Näiden aseiden avulla voidaan saavuttaa am-muksille suuremmat lähtönopeudet ja läpäisyt kuin ruutikaasuaseilla. Ensimmäiset käyt-tösovellutukset tulevat todennäköisesti sota-aluksiin, missä paino ja kokovaatimukset ovat väljemmät kuin muissa kulkuneuvoissa.

Osallistumalla kansainvälisiin projekteihin kuten täyssähköinen sota-ajoneuvo, ollaan mukana kehityksessä eikä yllätyksiä pääse syntymään.

Henkilökohtaiset suojaimet

Nykyaikaiset suojaliivit, kypärät ja visiirit antavat suojan sirpaleille ja hitaille käsiaseiden normaaleille luodeille. NATO ei ole standardisoinut näiden suojaustasoja, vaan käytössä on kansalliset tai EN-normit. NATO-standardi STANAG 2920 määrittelee vain testausme-netelmän. Kukin maa asettaa itse omat vaatimuksensa mm. V-50 arvolle. Tästä ko. standardin perusteella ammuttavasta ballistisesta raja-arvosta on kuitenkin tullut erään-lainen maailman standardi. Esimerkiksi vientikauppaa näillä tuotteilla ei voi käydä, jos ei tunneta niiden standardin mukaisesti ammuttuja suojausarvoja.

Suomen puolustusvoimissa käytettävät kotimaiset suojaimet edustavat hyvää eurooppa-laista tasoa. Tästä osaamisesta olisi pidettävä tiukasti kiinni, koska maailman markkinat ovat täynnä väärennöksiä.

Henkilökohtaisten suojavälineiden kehitys on suuresti riippuvaista kuitutekniikasta ja mahdollisista uusista kuiduista. Huoltovarmuutta ajatellen on huolestuttavaa, että tämän alan kehitys on keskittynyt muutamiin suuryrityksiin.

38

10.3 Suojarakenteista

Yksi keskeinen asia kansallisen turvallisuuden kehittämisessä ovat rauhanajan ja krii-siajan suojaratkaisut. Siviilipuolella näitä voivat olla aktiiviset suojaratkaisut, kuten häly-tysjärjestelmät, kameravalvonta, tietoverkkojen etäkäyttö jne. Passiivisia ovat puoles-taan murtosuojat asunnoissa tai ryöstösuojat liikkeissä. Kriisiajan suojautumiseen voi-daan etsiä ratkaisuja nopeasti liikuteltavista tai rakennettavista luoti- ja sirpalesuojista.

Terästen lujuutta on jatkuvasti kehitetty ja nykyisin tehdään rutiininomaisesti teräksiä, joiden myötölujuus on n. kolme kertaa normaalien rakenneterästen lujuus. Tämä trendi on edelleen jatkuva ja se mahdollistaa myös edullisten, keveiden ja tehokkaiden suojien rakentamisen. Suojat voidaan sisällyttää olemassa oleviin rakenteisiin, esim. ovet, sei-nät, myymälätiskit jne. Yksi mahdollisuus on erillinen suojakontti tai modulaarinen ra-kenne, joka lasketaan suojattavan rakenteen tai kohteen päälle/ympärille.

Kulkuneuvot ovat oma kokonaisuutensa, missä suojan keveydellä on ratkaiseva merki-tys. Suojauskyvyn lisäksi ajoneuvoilta vaaditaan myös nilkutuskykyä, paikan havainnoin-tia, tietoliikenneyhteyksiä, ei saa erottua siviiliajoneuvoista, jne.

Teräksen etuina voidaan pitää mm. hintaa, saatavuutta, vakiintuneita työskentelytapoja (esim. muovaus, liittäminen, jne.) ja tunnettuja ominaisuuksia. Sen sijaan selkeitä mii-nuksia ovat paino ja joihinkin kohteisiin riittämätön suojaus ainepaksuutta kasvattamat-ta.

Kriisisuojissa pelkkä paksu panssari ei kuitenkaan enää riitä. Ballistisen suojauksen lisäk-si tarvitaan paljon suojauskykyä myös biologisia, säteileviä, sähkömagneettisia, kemialli-sia jne. hyökkäyksiä vastaan. Eli elektroniikan ja mittalaitteiden määrä tullee kasvamaan. Toisaalta teräs ferromagneettisena aineena antaa hyvän suojan radio- ja magneettikent-tiä vastaan. Pelkän materiaalin ballistiseen suojaukseen riittää lisää levynpaksuutta ja/tai komposiitteja, henkilökuljetukseen pitää lisäksi rakentaa ilmastointia ja muuta lisävarus-tetta.

Yhteenvetona: Suojarakenteisiin ultralujaa terästä pintaan, ja sisälle lisää kuituja, ke-raameja, kennorakenteita ym. asuin- ja liikerakentamisessa lujateräsrakenteisiin integ-roituna.

10.4 Koulutuksesta

Nykyinen ammattikorkeakouluopetus ei tuota riittävästi eikä riittävän monitaitoisia ko-neinsinöörejä nykyajan vaativiin kehitystehtäviin. Valmistuvat insinöörit eivät osaa alansa perusasioita ja heiltä puuttuu käytännön näkemys. Vaarana on että kansallisesti meille ei synny vankkaa laaja-alaista käytännön osaamista. Nojaamme muutamaan oman alansa erikoisasiantuntijaan, joiden tietämyksen siirtämiseen ei ole hyvää käytäntöä ja näin emme pysty takaamaan oppimisen jatkumoa laaja-alaisena osaamisen siirtona sukupol-velta toiselle. Ongelmana on siis ylläpitää laaja-alaista asiantuntijuutta sekä toteuttaa tu-levaisuuden haasteita vastaavaa koulutusta.

Asiaan on vaikuttanut opetustoimen ja tutkimuksen näkökannasta ainakin seuraavat te-kijät:

Ohjatun opiskelun eli ns. kontaktituntien määrää on rajusti karsittu varsinkin perusam-mattiaineiden opetuksessa. Siirryttäessä teknillisistä oppilaitoksista ammattikorkeakou-luihin 1990-luvun alussa, yhtä opintoviikkoa vastasi noin 30 lähiopetustuntia, nyt vastaa-va lukumäärä on 16–22 eli kontaktitunneista on karsittu noin kolmannes. 4-vuotisessa koulutuksessa se vastaa yhden vuoden tunteja, jotka opettaja ja oppilas ennen viettivät yhdessä opiskellen nimenomaan insinöörien perusaineita (matematiikkaa, statiikkaa, lu-juusoppia, koneenpiirustusta, materiaalioppia, valmistustekniikkaa jne.). Nykyisen peda-

39

gogisen ajattelun mukaan luotetaan yhä enemmän opiskelijan itseopiskeluun. Se saattaa onnistua monissa yleisluonteisissa aineissa, mutta vaatimus, työkokemusta vailla olevan oppijan kohdalla, vaativien matemaattis-luonnontieteellisten ja teknisten asioiden itse-opiskelusta on kohtuuton ottaen vielä huomioon opiskelijoiden matemaattisten aineiden lähtötaso.

Koneenrakennusalan vaatimaton imago on ylläpitänyt hakijoiden puutetta koulutusalalle. Teollisuustoimialan jäsenet eivät ole riittävän ponnekkaasti tuoneet esiin tulevaisuuden työvoimatarpeitaan ja alan koulutus ei ole panostanut riittävästi imagon muutokseen ve-tovoimaisuuden lisäämiseksi. Koulutuspaikkoja on jäänyt täyttymättä eikä ole päästy riit-tävään karsintaan hakijoissa. Pakollista ennakkoharjoittelua ei enää insinööriopiskelussa tunneta. Aiemmin alalle tulevat opiskelijat olivat joko kesätöidensä tai harrastustensa kautta jollain tavalla perillä alaansa liittyvistä asioista. Kärjistetysti joskus tuntuu, että nykyisin insinööriksi hakeudutaan, koska se on äidin mielestä hieno ammatti. Poikkeuk-siakin toki on, onneksi. Lisäksi nykyisin opiskelun aikainen harjoittelukin on monesti liian yksipuolista, jolloin siitä ei kerry insinöörin tarvitsemaa laajempaa näkemystä alaansa.

Opetusohjelmia (OPS) on monipuolistettu eli niistä on poistettu ammattiaineita ja ne on korvattu ns. yleisillä ja yhteisillä opintojaksoilla. Kyse on siis alati vähenevien resurssien allokoinnista. OPS:t eivät ole harmonisoituja eivätkä näin anna teollisuudelle selkeää ku-vaa opintojaksojen sisällöstä eivätkä laajuudesta. Tämä vaikeuttaa työnantajan vertailua ja arviointia työnhakijan soveltuvuudesta.

Opettajien käytännön kokemus on usein menneiltä vuosilta, koska opettajilla ei ole tilai-suutta/halua/uskallusta olla tiiviissä yhteydessä oman alansa kehityksen kanssa. Aiem-min oli mahdollisuus hakeutua esim. vuodeksi ns. työelämäjaksolle, mutta ko. määrära-hat on laman kurimuksen seurauksena poistettu. Myöskään yleinen palkkataso ei ole kil-pailukykyinen teollisuuden kanssa houkuttelemaan alan kokeneita osaajia opetustehtä-viin.

Ammattikorkeakoulujen rahoituspohja on suosinut liikaa määrää laadun sijaan. Tämä on ilmennyt mm. suurina keskeytysprosentteina.

Käytännönläheisen osaamisen/oppimisen turvaaminen on avainasemassa Suomen selviy-tymiselle kriisiaikojen tuomista uhista. Insinöörien on tuolloinkin mm. pystyttävä takaa-maan energian saanti, kaluston toimivuus ja ylläpito, taistelijan varusteiden huolto, tut-kimus- ja kehitystyö sekä vaativat, kriisiaikoina usein korvaavat valmistusteknologiat.

10.5 Metallurgiasta

Aseet joutuvat alttiiksi suurelle paineelle ja ankaralle rasitukselle. Lisäksi teräksen sitkeys heikkenee kylmässä ja lujuus laskee kuumana. Aseita voidaan käyttää hyvin kylmässä ja poikkeuksellisen kiivaassa tulituksessa aseet saattavat lämmetä liikaa. Siten aseisiin käy-tettävän teräksen pitää olla erinomaista. Onko teräksen ja aseiden valmistajien metallur-ginen osaaminen riittävää? Suhtaudutaanko teräksen metallurgiseen laatuun riittävällä vakavuudella? Testataanko aseisiin käytettäviä teräksiä riittävästi?

40

11 SYSTEEMIANALYYSI

Kirjoittajat: Ilkka Karanta, Ahti Salo, Hannele Wallenius ja Ilkka Virtanen

11.1 Tietojärjestelmiin suunnatuista hyökkäyksistä

Sotatieteen päivillä toukokuussa 2008 Santahaminassa käsiteltiin laajasti sodankäynnin uutta muuttunutta luonnetta. Perinteisestä valtioiden tai valtioiden liittoutumien välises-tä, sotilaiden ensisijaisesti hoitamasta rintamasodasta on siirrytty yhä enemmän myös – ja usein ensisijaisesti – siviiliväestöä koskettaviin sodankäynnin muotoihin. Sodankäynti on lisäksi saanut enenevästi piirteitä terroristien ja muiden ääriryhmien toimintatavoista. Enemmän kuin valtioiden välisiin konflikteihin taisteluoperaatiot perustuvat erilaisten maan tai alueen uskonnollisten, poliittisten ja kansallisuuksien välisiin pitkälle historiaan ulottuviin ristiriitoihin.

Kokonaismaanpuolustuksen kannalta, erityisesti kehittyneissä ja yhteiskuntajärjestyksel-tään vakiintuneissa maissa, suurimman uhkatekijän muodostavatkin erilaiset edellä tode-tun kaltaisten ääriryhmien toimenpiteet. Perinteisten tuhotoimenpiteiden rinnalle ovat tulleet teknisen kehityksen luomien tuotteiden ja palvelujen varaan enenevästi rakentu-van yhteiskunnan toimintojen lamaannuttaminen ja halvaannuttaminen. Sotatieteiden päivillä tästä saatiin hyvä esimerkki, kun virolaisasiantuntija kertoi ns. Pronssisotilaspat-sas-kiistan yhteydessä esiintyneistä tapahtumista. Suuren yleisön tietoisuuteen tulivat patsaskiistan yhteydessä esiintyneet laajat katumellakat sekä Tallinnassa että Moskovas-sa, mellakat olivat vaarassa johtaa myös näiden kahden valtion väliseksi skismaksi. Suu-rempi Viroa uhannut vaara oli kuitenkin massiivisessa tietoverkkoa ja atk-järjestelmiä vastaan suunnatussa hyökkäyksessä, joka nopean reagoinnin ja ammattitaitoisen toi-minnan johdosta saatiin torjutuksi.

Systeemianalyysin keinoin on mahdollista kehittää järjestelmiä, joilla voidaan luoda kei-noja yhteiskuntaa lamauttavien tietojärjestelmiä vastaan suunnattujen hyökkäysten tor-jumiseksi. Käsiteltäviä osakysymyksiä voivat olla ainakin seuraavat:

• Luodaan järjestelmille varajärjestelmät, jotka varsinaisista järjestelmistä irrallisina toimivat sellaisissakin tilanteissa, joissa varsinaiset järjestelmät ovat lamaantuneet

• Luodaan järjestelmiä, joilla mahdolliset hyökkäykset voidaan parhaassa ta-pauksessa ennustaa etukäteen tai ainakin tunnistaa heti hyökkäyksen al-kuvaiheessa

• Luodaan järjestelmiä, jotka mahdollistavat nopean torjunnan tai vastaiskun hyökkäyksen realisoituessa

• varaudutaan myös järjestelmiin, joilla hyökkäyksen kohteeksi joutuneet järjestelmät saadaan mahdollisimman nopeasti takaisin toimintakuntoon.

11.2 Taistelun ohjausjärjestelmistä

Nykypäivän sodankäynti vaatii selkeän ja reaaliaikaisen tilannekuvan kehittämisen ja muodostamisen välineitä. Katsottaessa nykypäivän konflikteja ja sotia tämä tarve on vain korostunut. Johtamisjärjestelmien tulee antaa ajantasaista tietoa, ei ainoastaan kor-kean tason johtotehtävissä toimiville, vaan myös kentällä toimiville joukoille.

Katsottaessa Irakin sodankäynnin kokemuksia on merkittäväksi etulyöntiasemaksi nous-sut teknologinen johtajuus ja tietojärjestelmien voimakkaasti tukeva rooli sodankäynnis-sä. Voisi jopa todeta, että viimeisen kymmenen vuoden aikana suurvalta-armeijoissa tie-totekniikka- ja järjestelmät ennen kaikkea ovat lyöneet itsensä läpi samalla tavalla kuin yrityksissä aikaisemmin. Merkittävimmät erot iskukyvyssä eri puolustusvoimien välillä

41

näyttävät kiteytyvän tilannekuvan ajantasaisuuteen ja sen varaan luotuihin päätöksente-on tukijärjestelmiin.

Kyseiset päätöksenteon tukijärjestelmät eivät vain edesauta armeija- tai taisteluosasto-tason esikuntatyöskentelyä vaan paikkatietojärjestelmien avulla edesauttaa hyvin ruo-honjuuritasolle menevää johtamista pataljoona- ja komppaniatasolla.

Suomi oli edelläkävijä salauslaitteiden käytössä viestiliikenteessä (SanLa-teknologia), jo-ka vietiin läpi joukkuetasolle. Taistelun ohjausjärjestelmiä luodessa tulisi ottaa vastaava tavoite järjestelmien läpivientiin. Suomen maanpuolustus on aina ollut itsenäisesti ajatte-levien ja oma-aloitteisten yksilöiden käsissä.

Tämän tyyppisen järjestelmän kehitys toisi selkeää tietoteknistä voimaa maanpuolustuk-seen ja samalla hyväksikäyttäisi yhteiskunnan korkeaa koulutusastetta. Olisi myös help-po ajatella spin-off vaikutuksia ja mahdollisuuksia vientiteollisuuteen kyseiselle järjestel-mälle.

11.3 Rahoitussektorin kriisistä

Uhkana on se, että rahoitussektorin jo jonkin aikaa jatkunut kriisi laajentuu laajemmaksi taantumaksi, jonka seurauksena julkisen talouden edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi heikkenevät. Tämä saattaa syventää yhteiskunnallisia jännitteitä ja johtaa myös siihen, että marginalisoituvat ryhmät ryhtyvät uhkaamaan yhteiskuntarauhaa.

Toisaalta haluan kiinnittää huomiota siihen, että paraikaa käynnissä olevassa EU-rahoitteisessa FORESEC-tutkimusprojektissa on analysoitu varsin laajasti Euroopan tur-vallisuuden kannalta relevantteja kehityskulkuja, ks.

http://www.foresec.eu/ http://www.foresec.eu/publications.htm http://www.foresec.eu/wp2_docs/GlobalTrendsAndActors.pdf http://www.foresec.eu/wp2_docs/Synthesis_Report_150808.pdf.

11.4 Venäjän vaikutuksesta

Suomen asema kansainvälisessä politiikassa on vakaa, eikä muutoksia ole näköpiirissä. Minkään Suomen turvallisuutta uhkaamaan kykenevän tahon intresseissä ei näyttäisi olevan Suomen vahingoittaminen kansakuntana tai valtiona. Venäjän oikullinen politiikka tuottanee tulevaisuudessakin lähinnä vain taloudellisia riskejä. Turvauhkia voi kuitenkin kohdistua yksittäisiin kansalaisiin, järjestöihin tai yrityksiin. Uhkan muotoja olisivat rikol-lisuus, terrorismi ja vakoilu ja uhkaajia erilaiset liigat, järjestöt, yritykset tai yksittäiset ihmisetkin.

Toinen mahdollinen uhkaskenaario on että Suomeen kohdistuu nk. roiskevaikutuksia joi-denkin muiden tahojen välienselvittelystä. Lähinnä tällöin tulisi kyseeseen Venäjän ja jonkin tai joidenkin Baltian maiden välinen kriisi. Täysimittaista sotaa on tuskin odotetta-vissa mutta erilaiset konfliktit ja sotilaalliset voimannäytöt ovat mahdollisia.

Systeemitieteiden kannalta merkittävä kehittämiskohde olisi systemaattinen talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kattavan mallikokoelman luominen ja analysointi. Malliko-koelma koostuisi useista, mahdollisesti toisiinsa kytketyistä makrotason malleista. Sen avulla voitaisiin tunnistaa uhkakuvia, analysoida erilaisia uhkaskenaarioita ja selventää syy-seuraus-suhteita. Systeemitieteissä on olemassa useita erilaisia menetelmiä joita voitaisiin käyttää eri malleissa: bayeslaiset menetelmät epävarmuuden kuvaamiseen, systeemidynaamiset, verkkomallit tai esim. dynamic flowgraph methodologyn mukaiset

42

mallit järjestelmän rakenteen ja toiminnan kuvaamiseen ja analysointiin, tilastolliset me-netelmät ennusteiden tekemiseen jne.

43

12 TERVEYS- JA KÄYTTÄYTYMISTIEDE

Kirjoittajat: Jukka Leskinen

12.1 Kansainvälisyydestä ja maanpuolustustahdosta

Suomen osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin monipuolistuu. Maamme on mukana rauhanturvatyössä entistä varhaisemmissa kriisien vaiheissa, mikä tarkoittaa painetta osallistua toimintaan aikaisempaa levottomammissa oloissa sotatoimialueilla, mahdollisesti jopa taistelutehtävissä. Operatiivisissa tehtävissä onnistumisen ja henkilö-vahinkojen välttämisen kannalta on tärkeää tehostaa psykologista henkilöarviointitoimin-taa rauhanturvaajien valinnassa. Taustoittava tutkimustyö (tehtäväanalyysitutkimus) on pätevän henkilöarvioinnin edellytys.

Kriisien hallintaoperaatiot ovat luonteeltaan monikansallisia. Asejärjestelmät ja organi-saatiot ovat yhteensopivia dokumentoitujen normien mukaisesti. Sen sijaan kulttuuriset, koulutukselliset ja yhteisölliset toimintamallit ovat toisistaan poikkeavia. Niiden yhteen sovittaminen perustuu kokemustietoon, jota on dokumentoitu heikosti. Turvallinen toi-minta osana monikansallisia kriisinhallintaoperaatioita edellyttää tutkimukseen perustu-vaa yhteistyömallien kehittämistä ja käyttöönottoa.

Suomalaisten maanpuolustustahto on tutkimustietojen mukaan ollut ja on edelleen poik-keuksellisen korkea. Se perustuu kansalaisten kokemuksiin maamme lähihistoriasta sekä yleisen asevelvollisuuden tuottamasta maanpuolustustyön ja siihen liittyvien arvojen tun-temuksesta. Ne ovat merkityksellisiä perustekijöitä yhteisen kansallistuntomme raken-teissa. Kansallisen identiteetin vahvistamisen lisäksi yleinen asevelvollisuus luo sosiaalis-ta pääomaa, vastavuoroista vastuuta ja tahtoa sijoittaa yhteiseen turvallisuuteen myös henkilökohtaista panostusta. Jo pelkät suunnitelmat asevelvollisuuden supistamisesta lä-hitulevaisuudessa, ja asian käsittely mediassa, tulevat todennäköisesti vaikuttamaan yleisen maanpuolustustahdon tasoon, kansallisen identiteetin ja sosiaalisen vastavuoroi-suusvalmiuden heikkenemisen myötä. Suuntausta vahvistaa yleiseurooppalaisen identi-teetin vääjäämätön nousu suomalaisuusidentiteetin rinnalle, varsinkin nuorten keskuu-dessa. Varusmiesseurannan alustavien tulosten perusteella maanpuolustustahdon heik-kenemisestä on jo olemassa vahvoja merkkejä.

44

13 TIETOTEKNIIKKA

Kirjoittajat: Kristiina Hytönen, Esko Inkinen, Markku Sipilä ja Teemupekka Virtanen

13.1 Tiedonsiirrosta sähkökatkon aikana

’Tuosta vain’ ideoitu kauhuskenaario, joka ainakin tänä päivänä voisi olla mahdollinen: Olkiluodon ydinvoimalassa tapahtuu onnettomuus, josta pitäisi välittömästi ilmoittaa kansalaisille. Samalla kuitenkin sade ja ukkosilma ovat aiheuttaneet sen, että digitelevi-sion näyttö on pelkkää mosaiikkia. Lopuksi ukkosilma aiheuttaa sen, että sähköt menevät poikki, jolloin radiokaan ei toimi (jos sellainen vielä löytyy). Lisäksi kännykän akku on tyhjä, jolloin sillä soittaminen tai siihen soittaminen ei onnistu. Langallista puhelinta, joka vielä voisi toimia, ei enää ole. Internet-yhteydet eivät toimi sähkön puuttumisen takia. Eli kansalainen ei saa tietoa ydinvoimalaonnettomuudesta eikä sen takia ohjeistusta mah-dollista suojautumista varten.

Miten yllä esitetty skenaario voitaisiin estää? Kaiken avain on taloon tuleva sähkö, koska kaikki tiedon välitykseen liittyvät laitteet toimivat vain tällä. Vanhanajan puhelin, joka sai sähkön puhelinlinjalta, on poistettu käytöstä. Varautumistoimenpiteitä voisivat olla:

• varasähkön saanti (UPS, aurinkopaneeli, tuulivoima jne.) • tiedonsiirtojärjestelmien luotettavuuden takaaminen myös poikkeusoloissa

(esim. kännykkäverkon tukkeutumisen estäminen, vähävirtaset ratkaisut langallisen puhelinkaapelin päässä, radiolaitteet toimien liikkeestä saadulla energialla jne.).

Osaamisen hyödyntäminen:

• suunnitella verkonhallinta ja ylläpito poikkeustilanteita silmällä pitäen • pienellä virran kulutuksella toimivat edulliset digitaaliset laitteet joko lan-

galliseen tai langattomaan yhteyteen. Lisäksi laitteet on suojattu ukkosil-man aiheuttamia sähköimpulsseja vastaan.

13.2 Tietoliikenteen, sensoriverkkojen ja valvonnan hallinnasta

Seuraavassa tuodaan esille näkemys siitä, että toimivat tietoliikenneverkot ovat yhteis-kunnan toimintojen jatkumisen edellytys ja että tietoliikenneverkkojen toimivuuden val-vontaa ja hallintaa on tietoisesti kehitettävä.

Suomen tulee hallita valtakunnan alueella toimivia tietoliikenneverkkoja, joihin tukeutu-vat monet yhteiskunnan julkiset palvelut sekä kansalaisten tarvitsemat kaupalliset palve-lut (mm. elintarvikkeet, vaatteet, energian hankinta, asuntojen ylläpito, koulutus, työn-teko). Tietoliikenneverkkojen toimivuus tulee olla yhteiskunnan hallinnassa niin, että normaali, nykyaikaisen komplisoituneen yhteiskuntarakenteen toiminta voi jatkua tietolii-kenneverkon puitteissa, vaikka osa siitä tarkoituksellisesti tai vahingossa lakkaisi toimi-masta. Tietoliikenneverkon hallinta ei voi olla ulkomaisissa käsissä niin, että yhteiskun-nan keskeisten toimintojen jatkumisen edellyttämä tietoliikenneverkon toimivuus on pää-tettävissä yhteiskunnan ulkopuolisen tahon toimesta.

Kansallisesti on ylläpidettävä sekä radiotietoliikenteen että erilaisissa kaapeliverkoissa toimivan tietoliikenteen tarkkailuun tarvittavia järjestelmiä (sensoreita). On koottava yh-teen sensorien keräämä tieto (sensoriverkot) ja muodostettava kerätystä tiedosta tilan-nekuva tietoliikennejärjestelmien toimivuudesta ja mahdollisista uhkatekijöistä (valvon-ta).

45

Lisäksi tietoliikenneverkkojen toimivuuteen vaikuttavat verkkojen omistajat ja ylläpidosta vastaavat. Verkkojen omistaminen ja ylläpito tulee olla yhteiskunnan hallinnassa niin, et-tä verkkojen toiminta myös näiden näkökohtien osalta on turvattu.

13.3 Nestemäisten polttoaineiden saatavuus

Maailman fossiilisten nestemäisten polttoaineiden kysynnässä ja tarjonnassa vallitsee kasvava epätasapaino, joka ilmenee raakaöljyn hinnan voimakkaana nousuna, se on yli kymmenkertaistunut 1999–2008. Useiden tärkeiden öljyntuotantoalueiden tuotanto on jo kääntynyt pysyvään laskuun (manner-USA 1971, Pohjanmeri 2000, Venäjä 2007) ja sa-ma tilanne odottaa esim. Saudi-Arabiaa, koska uusien öljylöytöjen ja käyttöön tulevien öljykenttien tuotanto ei riitä korvaamaan vanhojen öljylähteiden ehtymistä ja tuotannon laskua. Öljyn kysynnän jatkuessa voimakkaana seurauksena ovat hintojen nousun lisäksi ajan mittaan saatavuusongelmat. Öljyntuottajamaiden varatessa omaan käyttöönsä tie-tyn vakio-osan tuotannostaan öljyntuojamaiden (kuten Suomen) ostettavaksi jää tuotan-non pienenemistä nopeammin pienenevä määrä öljyä. Maksukyvyn lisäksi tuotavissa ole-van öljyn määrään vaikuttavat poliittiset suhteet (”kaverille ensin”), joka voi altistaa tuo-jamaat ulkopoliittiselle kiristykselle.

Öljyn varmuusvarastointi, vaikkakin välttämätön, kattaa vain muutaman kuukauden ku-lutuksen eikä ole ratkaisu tähän pitkän aikavälin ongelmaan. Uudet, biomateriaaleihin perustuvat polttoaineet tulevat olemaan välttämättömiä, mutta niiden tuotantomäärät voivat olla vain pienehkö osa nykyisestä kulutuksesta, kun huomioidaan käytettävissä olevat pelto- ja metsäpinta-alat ja tarve käyttää peltoja ravinnon tuotantoon. Lisäksi tar-vittavien laitosten rakentaminen kestää vuosia. Seurauksena oleva kysynnän ja tarjon-nan epätasapaino on tarvittaessa oikaistava säännöstelyllä, jolla turvataan polttoaineiden saanti maataloudelle, välttämättömille kuljetuksille ja puolustusvoimille. Samalla on suo-ritettava toimenpiteitä kuljetusten siirtämiseksi mahdollisimman suuressa määrin neste-mäisistä polttoaineista riippumattomiin kuljetusmuotoihin, kuten sähköistetyille rautateil-le.

13.4 Virtuaaliyhteisöistä ja normien globalisoitumisesta

Henkisten arvojen globalisaatio johtaa helposti kansallisten arvojen heikkenemiseen ja si-ten niiden kyseenalaistamiseen. Kansainvälinen tietoverkko on väline, jonka avulla tämä kehitys etenee. Kehitystä syventää viestinnän monipuolistuminen tekstistä äänen kautta kuvaksi ja sen estämistä vaikeuttaa viestinnän suojaamiseen tarkoitettu tekniikka, kuten salaus.

Yhteiskunnan olemassaolo perustuu yhteiseen arvopohjaan. Lait ovat esimerkiksi näiden arvojen konkreettisia tulkintoja. Homogeenisessa yhteiskunnassa on helppo määritellä yhteiset pelisäännöt, mutta nykyisessä tilanteessa se alkaa olla jo vaikeaa. Uskonto on ollut perusteena monille säännöille, mutta yhteistä uskontoa ei enää ole.

Tällä hetkellä on jo olemassa erilaisia virtuaalisia yhteisöjä, jotka yhdistävät eri puolilla maailmaa asuvia ihmisiä. Suomessa ei välttämättä ole kuin yksi jonkin asian harrastaja, mutta maailmalla niitä voi olla yhteensä miljoonia. Verkon kautta nämä voivat olla yh-teydessä keskenään ja tämä yhteisöllisyys saattaa monissa tapauksissa olla voimak-kaampaa kuin kansalaisuus. Kaupallisella puolella tällaisia yhteisöjä ovat esim. second li-fe, jonne mm. Ruotsi on jo perustanut lähetystönkin.

On oletettavaa, että osa tällaisista yhteisöistä noudattaa omia sääntöjään ja moraaliaan. Nämä yhteisöt eivät tyypillisesti tietenkään markkinoi itseään mitenkään vaan pikemmin-kin pyrkivät pysymään näkymättömissä. Yhteisö voisi olla vaikkapa joukko pedofiilejä. He voivat perustaa oman virtuaalisen maailmansa verkkoon ja hyvin tehtynä se voi olla muille täysin näkymätön. Pedofiilit ovat tosin huono esimerkki varsinaisen uhkakuvan

46

kannalta, koska heidän toimintansa on yleisesti tuomittua. Yhteiskuntaa saattavatkin horjuttaa enemmän täysin hyväksyttävät yhteisöt.

Vaihtoehtoja on kaksi: säännöt globalisoituvat, jolloin suomalaiset eivät enää erotu oma-na ryhmänään ja tarve suomalaisuudelle vähenee. Toinen vaihtoehto on arvojen pirstou-tuminen, jolloin suomalaiset eivät enää erotu suomalaisina vaan ”vasenkätisinä kiekon-heittäjinä tai potkukelkkapyöräilyn harrastajina”. Molemmissa tapauksissa nousee esiin kysymys valtion olemassaolosta. Mihin tarvitaan valtiota? Virtuaalisesta maailmasta huo-limatta on olemassa joukko fyysisiä tarpeita, jotka on tyydytettävä, mutta nämä palvelut tuotetaan paikallisella tasolla. Ihmiset käyvät työssä ja kuluttavat, mutta sekin tapahtuu paikallisella tasolla. Yleiset normit puolestaan ovat joko globaaleja tai niitä ei ole lain-kaan. Suomen tapauksessa EU saattaisi edustaa tilapäistä ylempää tasoa matkalla kohti globalisaatiota. Visiona kuitenkin on, että Suomi valtiona lakkaa olemasta tarpeettomana näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

Välivaihetta leimaavat verkon aiheuttamat "laittomuudet". Sana lainausmerkeissä siksi, että laki on suhteellinen käsite. Mitä lakia suljetussa virtuaaliyhteisössä pitäisi noudattaa? Kukin valtio luonnollisesti katsoo, että sen lakia, mutta kyseessä on tällöin niiden oma tulkinta. Virtuaalimaailma puolestaan haluaa noudattaa omaa lakiaan omalla alueellaan, eli verkossa. Valtioiden, joiden olemassaolo perustuu lakien määrittelemään moraaliseen koodin, on tietenkin mahdotonta tätä hyväksyä. Syntyy konflikteja. Jotkin asiat, kuten pedofilia, on helppo tuomita, mutta terrorismi on jo paljon vaikeampaa. Yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. Valtiot käyvät sotaa ryhmiä vastaan, jotka edustavat sille ikä-viä asioita, mutta kyseessä on hyökkäyssota ja ne ovat aina vaikeita. Kun kullakin maalla on vielä eri näkemys siitä, mitä vastaan taistella, on sota tuomittu häviämään.

47

14 TEKSTIILI- JA VAATETUS

Kirjoittajat: Tapio Saarelainen ja Pekka Vilhunen

14.1 Älyvaatteiden kehitystyön turvaamisesta

Suomen Puolustusvoimille tullaan lähitulevaisuudessa hankkimaan älyvaatteita eritasoi-sille jalkautuneille taistelijoille. Suomen olosuhteet ovat elektroniikkaa sisältäville taiste-luasuille äärimmäisen kova haaste. Älyvaatteet edustavat korkean teknologian tuotteita, jotka joko kokonaan tai osin hankitaan kotimaasta tai ulkomailta. Jälkimmäisessä tapa-uksessa kysymykseen tulevat yhteishankkeet, lähinnä muiden Pohjoismaiden kanssa. Älyvaatteissa on haluttuja erikoisominaisuuksia, joiden toteuttamiseen on käytetty vaate-tusteknologian ja elektronisen osaamisen terävintä kärkeä. Kyseessä on järjestelmäteks-tiili, jonka ominaisuudet muuttuvat ennalta ohjelmoidusti ja halutulla tavalla. Tekstiilit tuottavat käyttäjälleen tietoa toimintaympäristöstään sekä siinä tapahtuvista muutoksis-ta reaaliaikaisesti.

Vaatetusjärjestelmän elinkaaren hallinnan sekä tuotteen teknisen ylläpidon kannalta on keskeistä turvata kansallinen osaaminen. Tähän työhön on sitoutettava valtion yliopisto-jen ja niihin rinnastettavien tutkimuslaitosten osaaminen. Teollisuus on sitoutettava tut-kimus- ja kehittämistyöhön tällä saralla. Suomessa on biotekniikan ja anturitekniikan osaamista, joka on saatava käyttöön älyvaatteita kehitettäessä sekä niitä hankittaessa. MATINEn on tuotava selkeästi päättäjien tietouteen tämä kansallinen haaste, johon meil-lä on jo korkeatasoista osaamista, joka on saatava systemaattisesti kansallisen turvalli-suuden tuotteiden kehittämisprosesseissa tarvittavaan käyttöön.

14.2 Kansainvälisen turvallisuuden arvio ja ennuste

Tulevat sodat käydään erilaisin keinoin ja kokoonpanoin kuin menneet:

• paikallissodat suursodan sijaan (on käyty ja käydään jatkossakin) • monien kansallis/asevelvollisuusarmeijoiden supistaminen myös säästö-

kohdista • jäljelle jäävien joukkojen suurempi tehovaatimus koskien myös yksittäistä

taistelijaa • Natoon liittyminen edullista EU-Suomen turvallisuuden takaamiseksi, koska

naapurin asearsenaali on murskaava • konfliktien luonne on muuttunut, jolloin uusia ovat ääriliikkeiden, ympäris-

tö- ja luonnon katastrofien aiheuttamat esim. tulvat rannikoilla. • tietosuojahyökkäykset ja hyökkäykset tiekoneita vastaan • kaupunkisissisota maalaississisodan lisäksi (tarkka-ampujat) • nopeat joukkojen siirrot, häiveteknologia • konfliktit olosuhteissa laidasta laitaan (lämpötila-kosteus-näkyvyys) • psykologinen sodankäynti (tiedotteet, uhat, rajoitetut iskut, Internet) • vihollisen tyyppi vaihtelee, taistelijan varustauduttava sen mukaan • tilannetietoisuuden ja johtamisen vaatimukset • stealth-iskujen ja tiedustelun mahdollisuus.

Edellisen perusteella, jotta tulivoima-tilannetieto-suojaus-kolmio toimisi, ovat TV-jaoston alaan kuuluvat tärkeät kehityskohteet:

• taistelijan varustus eri olosuhteisiin ja sensori-tietotekniikka • mukautuva massaltaan kevennetty moduuli-varustus • ballististen ja häivemateriaalien edelleen kehittäminen • erikoispiirre: varusteet arktiseen sodankäyntiin.

48

Lisäksi on otettava huomioon seuraavia tekijöitä:

• Tähän asti maassamme on ollut tekstiili- ja vaatetusalan yrityksiä, joille on tehty tuotantovarauksia kriisiajan varalle. Nyt useimpien yrityksien toimin-ta on joko loppunut tai siirretty suurimmaksi osaksi ulkomaille, jopa Kiinaa myöten. Toisin sanoen poikkeusolosuhteissa, kriisiaikana tai mahdollisen sodan uhatessa ei kotimainen tekstiili- ja vaatetusteollisuus pysty varusta-maan sodan ajan armeijaa.

• Tämä asettaa suuret vaatimukset rauhan aikana tapahtuvalle hankintatoi-melle. Ei riitä, että hankinnoissa eletään syöden kädestä suuhun hankki-malla vain varusmiehille riittävä varustus. On hankittava sota-ajan varus-tus etukäteen valmiusvarastoihin.

• Kriisiajan koittaessa (kuten todettiin viimeksi Irakin sodan yhteydessä) aramidikankaiden toimitusaika nousi kahteen vuoteen, koska kaikki isot maat (USA, Britannia, Ranska ja Saksa) tekivät isot tilaukset, jolloin pienil-le maille ei jäänyt mitään mahdollisuutta hankkia ko. kankaita, joista teh-dään sirpale- ja luotiliivejä sekä kypäriä.

• Etenkin suojaliivien ja kypärien hankintaa pitäisi rauhan aikana lisätä, sillä mahdollisen kriisiajan lähestyessä niitä ei enää saa hankittua.

15 YHTEISKUNNALLINEN KRIISIVALMIUS

Kirjoittajat: Janne Koivukoski

15.1 Tieto- ja tiedonsiirtotekniikan haavoittuvuudesta

Kansallinen turvallisuus koostuu monista eri osatekijöistä, joissa painopisteet ovat muut-tuneet vuosien varrella ja tulevat muuttumaan jatkossakin.

Aikaisemmin kansallisen turvallisuuden suurimmat uhkat olivat kansallisen järjestel-mämme ulkopuolelta tulevia uhkia, jotka tavalla tai toisella uhkasivat kansallisen järjes-telmämme peruspilareita.

Asemamme kansainvälisessä yhteistoimintaverkossa on muuttunut siten, että aikaisem-min järjestelmän uhkaksi koetut asiat ovat muuttuneet joissakin tapauksissa mahdolli-suuksiksi, joita kuitenkaan ei vielä osata käyttää hyväksi. Esimerkiksi Suomessa erääksi yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavaksi tekijäksi on vuosikymmeniä laskettu hal-litsematon maahantulo. Suomen maantieteellisen alueen osalta tämä ongelma ei ole kos-kaan realisoitunut (yli 1000 vuoden perspektiivissä) ja todennäköisin ongelmamme on se, kuinka pystymme houkuttelemaan lisäväestöä Suomen alueelle pitämään alueemme asuttuna.

Kansallisen turvallisuuden suurimmat uhkat ovat tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa tie-to- ja tiedonsiirtotekniikan haavoittuvuudessa. Pienetkin ongelmat näillä sektoreilla aihe-uttavat ihmisten perusturvainfrastruktuurissa suuria häiriöitä, joiden seurauksena kansal-linen turvallisuus on uhattuna.

Sotilaallisen turvallisuuden osalta Suomen ja Skandinavian alue on vakaata aluetta, jossa ei ole näkyvissä lähivuosikymmenien aikoina muutoksia. Venäjän epävakaus tulee jat-kumaan vielä pitkään, mutta Suomen alueen etuna on alueen syrjäisyys Venäjän näkö-

49

kulmasta. Tällä hetkellä alueellamme ei ole sellaisia luonnonrikkauksia, joiden osalta Ve-näjällä tai muullakaan valtiolla ei ole aluevaatimuksia.

Taloudellinen verkosto on tällä hetkellä globaali ja siinä on mekanismeja, joiden ansiosta verkoston toiminta on huomattavasti turvallisempi Suomen talouselämälle kuin aikai-semmin. Ongelmat jotka syntyvät, vaikuttavat nykyisessä verkostossa paljon laajemmal-le alueelle kuin aikaisemmin ja nopeammin. Ongelmien korjaaminen on myös vaikeam-paa.

50

LYHENTEITÄ JA SANOJEN SELITYKSIÄ

AD HOC on latinaa ja tarkoittaa "tätä (tarkoitusta, tehtävää) varten"

AUV (engl. Autonomous Underwater Vehicle) tarkoittaa miehittämätöntä vedenalais-ta laitetta

API (engl. Armour Piercing Incendiary) tarkoittaa panssarinläpäisevää polttoammus-ta, joka sytyttää palavat materiaalit ympäristössään.

CMOS (engl. Complementary Metal Oxide Semiconductor) on kanavatransistoreihin perustuva mikropiiritekniikka

DU (engl. depleted uranium), DU-ammukset ovat ydinaseiden jälkeläisiä ja uusin tu-lokas massatuhoaseiden joukossa.

DUAL USE eli kaksoiskäyttö

EBO (engl. Effect Based Operations) vaikutuksiin perustuva sodankäynti

GLOBALISAATIO kansainvälistyminen

HPM (engl. High Power Microwave) tarkoittaa suurtehoista mikroaaltoa.

MERIVTL Merivoimien tutkimuslaitos RFID (engl. Radio Frequency Identification) tarkoittaa radiotaajuista etätunnistusta

RN (engl. Radiological-Nuclear) tarkoittaa käytännössä ydinsäteilyä

SAR -tutka nimitys tulee sanoista Synthetic Aperture Radar, synteettisen apertuurin tutka. Liikkuvan tutkan antennin koko on tehtävän mittauksen kannalta paljon suu-rempi kuin tutkan fyysinen antenni eli tutkan apertuuri on synteettinen.

SEAD (engl. Suppression of Enemy Air Defences) Ohjuksia käytetään nykyaikaisessa sodankäynnissä heti vastustajan ilmapuolustuksen tuhoamiseen tai lamauttamiseen tähtäävän vaiheen (engl. SEAD) aikana, joka käynnistetään hyökkäyksen aloittami-sen ensimmäisinä tunteina. Se tavoitteena on heikentää ilmapuolustuskykyä niin, et-tä seuraavat hyökkäysaallot onnistuvat tehtävässään vähäisin tappioin.

THINK TANK Ajatushautomo, joskus myös ajatusmylly, (engl. think tank) on tutki-muslaitos tai muu organisaatio, joka kehittää ideoita ja ehdotuksia poliitisten, talou-dellisten tai sotilaallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Ajatusmyllyt koostuvat yleen-sä korkean tason tutkimukselle omistautuneista yksilöistä, jotka hyödyntävät tiiviistä yhteistyöstä koituvia synergiaetuja.

TVJ Tiedustelu-Valvonta-Johtaminen

UEP (engl. Under water Electric Potential) on potentiaalieron mittaus veden alla

UAV (engl. Unmanned Aerial Vehicle) tarkoittaa lentävää miehittämätöntä ilma-alusta

UUV (engl. Unmanned Undersea Vehicle) vedenalainen robottialus

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta (MATINE)

PL 919 00131 Helsinki

www.mil.fi/matine