Fing

rid

Oyj

:n le

hti 2

/201

0

Kantaverkonuudet haasteet

sivu 4

Lampaat kesätöissävoimajohtoaukeilla

sivu 12

Tässä numerossa

FINGRIDFingrid Oyj:n lehti13. vuosikerta2/2010

ToimitusPuhelin: 030 395 5153. Faksi: 030 395 5196Postiosoite: PL 530, 00101 HelsinkiKäyntiosoite: Arkadiankatu 23 B, Helsinkiwww.fingrid.fiPäätoimittaja: Tiina MiettinenSähköposti: tiina.miettinen@fingrid.fiToimituskunta: Eija Eskelinen, Mikko Jalonen,Reija Kuronen, Kaija Niskala, Arto Pahkin,Petri Parviainen, Tiina SeppänenSuunnittelu ja toteutus: bbo,Better Business Office Oy / Maria Hallilaja Tuija Sorsa

JulkaisijaFingrid Oyj

Kannen kuva: Harri HinkkaPaino: Libris Oy, HelsinkiISSN 1455-7517

4

7

10

12

14

16

18

21

22

26

29

30

32

34

35

Uusia haasteita kantaverkolle | Fingrid on varautunut lisäydinvoimaan ja muihin uusiin energiaratkaisuihin hyvissä ajoin.

Tuulta tarjolla | Ensimmäisiä asioita tuulivoimahanketta viriteltäessä on selvittää, miten tuotantoyksikkö voidaan liittää sähköverkkoon, joko jakelu-, alue- tai kantaverkkoon.

Sähköä tarvitaan myös maan uumenissa | Sähkö on tärkeä tuotan-nontekijä uutta nousua elävässä kaivosteollisuudessa. Talvivaarassa sähkön osuus on yli 10 prosenttia kuluista.

Lampaat maisemanhoitajina Nokialla | Fingridin ja Vattenfallin voima-johtoaukeilla laiduntavat lampaat tekevät tarpeellista raivaustyötä ja auttavat luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Vertailu avartaa | Mukana olo kansainvälisen ITOMS-vertailututkimuk-sen ohjausryhmässä on saanut Marcus Stenstrandin katsomaan maa-ilmaa aiempaa laajemmasta perspektiivistä.

Eroon haruskorroosiosta | Fingrid haluaa selättää kantaverkon laajan ja pitkäaikaisen ongelman tutkimuksella, innovaatioilla ja sitkeällä työllä. Lisää siirtokapasiteettia kaakosta pohjoiseen | Fingrid rakentaa yli 150 kilometrin pituisen voimajohdon Järvi-Suomeen, Lappeenrannan Yllikkälän ja Joroisten Huutokosken välille.

Kolumni | Hälyverkoista älykuluttajaksi Kantaverkosta kysyttyä | Fingridin asiantuntijat vastaavat usein esitet-tyihin voimajohtoja koskeviin kysymyksiin.

Kantaverkon ABC | Kantaverkko kestää geomagneettiset myrskyt.

Uutisia

Sähköisiä pelejä sähkömuseo Elektrassa | Kesän erikoisnäyttely luo-taa sähköisen pelin historiaa.

Kiikarissa |Pieniä ihmeitä

Uutisia

Verkkovisa

FINGRID 2/2010 | 2

Pääkirjoitus

Pertti Kuronen on Fingrid Oyj:nverkkopalvelusta vastaava johtaja.

Risua, TuuLTa Ja aTOMiN ydiNTä sähKöveRKKOON

Energia-alalla on ollut vilkasta viime aikoina. Peistä on väännetty niin ydin-voimasta kuin risupaketista tuulta-kaan unohtamatta. Pelissä ovat isot asiat. Pyrkimyksenä on torjua ilmas-tomuutoksen uhkaa ja varmistaa elin-olot myös tuleville sukupolville. Fingrid on mukana ilmasto- ja energiatalkois-sa toteuttamalla uusien energiaratkai-sujen edellyttämät kantaverkon vah-vistukset ja varmistamalla kantaver-kon toimivuuden.

Olemme rakentaneet kantaverkon in-vestointisuunnitelman niin joustavak-si kuin mahdollista. Kun uusi tuotan-to toteutuu, verkko on valmis ottamaan sen vastaan. Toki verkon kehittämises-sä on otettava huomioon muutakin kuin uusi tuotanto. Siihen vaikuttavat koko yhteisen markkina-alueen kulutuksen kasvu ja sen paikalliset muutokset, sa-moin poistuva tuotanto sekä meillä tu-levina vuosina mitä suurimmassa mää-rin nykyisen, pitkälti 1960- ja 1970-lu-vuilla rakennetun kantaverkon ikään-tymisen mukanaan tuomat peruskorja-ukset. Enää emme katsokaan vain omia nurkkia, vaan olemme tiiviisti mukana eurooppalaisessa kehityksessä.

Investointistrategiamme mukaises-ti kantaverkkoon voidaan liittää yhdes-tä kahteen suurta ydinvoimalaitosta ja 2 500 megawattia hajautettua tuulivoi-maa seuraavien kymmenen vuoden ai-kana. Aluksi keskitymme toteuttamaan kaikki keskeiset, varmasti tarvittavat verkkohankkeet, jotta yksittäisten tuo-tantohankkeiden edellyttämille verk-kovahvistuksille jää riittävästi aikaa.

Hiilineutraalista tuotannosta ydin-

voimalla ja tuulivoimalla on laajempaa vaikutusta kantaverkkoon. Muun uu-siutuvan merkitys kantaverkon vahvis-tuksiin ja verkon käyttöön jää määrän-sä puolesta varsin pieneksi, joskin esi-merkiksi hakkeella voi olla huomatta-vaa paikallista vaikutusta. Fingridin in-vestointiohjelma mukautuu luontevas-ti tehtyihin ratkaisuihin, teki eduskunta sitten millaiset ydinvoimapäätökset ta-hansa. Voimme myös joustaa tuotanto-hankkeiden investointipäätösten ja ai-kataulujen mukaan.

Kantaverkkoa ei vahvisteta vain uu-den tuotannon liittämisen vuoksi. Vahvistuksia tarvitaan myös siksi, että sähköjärjestelmämme käyttövarmuu-desta on pidettävä huolta ja verkko it-sessään on monelta osin ikääntynyt. Seuraavien kymmenen vuoden aikana on suunnitelmissamme rakentaa va-jaat 3 000 kilometriä uutta voimajohtoa ja yli 30 uutta sähköasemaa.

Verkkohankkeiden toteuttamisessa pyrimme ottamaan ympäristön huomi-oon mahdollisimman kattavasti. Uudet voimajohdot sijoittuvat suurimmalta osin nykyisten johtojen paikalle tai nii-den yhteyteen, ja ainoastaan pieni osa joudutaan toteuttamaan uusiin johto-katuihin.

Lunastuskorvaukset ovat olleet vii-meisen vuoden aikana näkyvästi esil-lä ministereitä myöten. Korvaustasoja pidetään alhaisina ja ajastaan jälkeen-jääneinä, etenkin metsän maapohjan osalta. Kritiikki on kohdistunut usein suoraan Fingridiin, vaikka emme itse päätä korvauksista. Niistä päättää puo-lueeton lunastustoimikunta lunastus-

lain mukaisesti, jotta maanomistajien tasapuolinen kohtelu voitaisiin taata.

Voimajohdot, kuten myös maantiet, maakaasuputket ja rautatiet, ovat osa yhteiskunnalle välttämätöntä perusra-kennetta. Fingridin kanta on ollut, että lunastuksen mukaisesta haitasta tulee maksaa oikeudenmukainen korvaus maanomistajille.

Emme pysty yksin toteuttamaan uuden tuotannon ja käyttövarmuu-den vaatimia kantaverkon vahvistuk-sia. Uskon, että selviämme tästä vaati-vasta ja laajasta urakasta sujuvalla yh-teistyöllä maanomistajien, asiakkai-demme, urakoitsijoiden ja voimajoh-toja käsittelevien lupaviranomaisten kesken. Liikkeellä on oltava riittävän ajoissa, jotta lunastus- ja muiden lupa-asioiden käsittely hoituu onnistunees-ti ja kaikkia osapuolia kuullen. Tällöin olemme kaikki omalta osaltamme tu-kemassa myönteistä kehitystä ilmas-tonmuutoksen torjujina.

FINGRID 2/2010 | 2 FINGRID 2/2010 | 3

Teksti: Helinä Hirvikorpi Kuvat: Juhani Eskelinen ja Masterfile

Fingrid on varautunut lisäydinvoimaan ja muihin uusiin energiaratkaisuihin jo hyvissä ajoin. Uusi sähkön tuotanto vaikuttaa kantaverkon toimintaan, ja investointeihin on saatava myös ulkoista rahoitusta.

Tätä juttua kirjoitettaessa ele-tään lisäydinvoimapäätöksen odotuksen tunnelmissa. Halli-tus on esittänyt eduskunnalle

uusiutuvan energian tukipaketin ohel-la kahta ydinvoiman lisärakentamisen lupaa: Teollisuuden Voimalle Olkiluoto 4:n rakentamiseksi Eurajoelle ja Fen-novoimalle ydinvoimalaitoksen raken-tamiseksi Pyhäjoelle tai Simoon.

Fingrid on tehnyt suunnitelmia ja laskelmia usean eri skenaarion pohjal-ta ja varautuu nyt liittämään verkkoon yksi tai kaksi uutta ydinvoimalaitosta rakenteilla olevan Olkiluodon kolman-nen ydinvoimalaitoksen lisäksi.

Sijoituspaikkakunnalla ei ole ver-kon toimivuuden kannalta merkitystä. Verkkosuunnittelun asiantuntija Ante-ro Reilander sanoo, että Fingridin in-vestointiohjelman hankkeiden ajoituk-

sia hienosäädetään parhaillaan siten, että kaikki johtohankkeet ovat raken-nettavissa sisäiset ja ulkoiset resurssit huomioiden.

Suunnitelmat ydinvoimalaitosten verkkoliitynnöistä on jo tehty kulle-kin laitokselle erikseen, mutta ym-päristövaikutusten arvioinnit tehdään vasta sitten, kun eduskunta on teh-nyt päätöksensä yhdestä tai kahdesta ydinvoimalaitoksesta ja sijoituspaik-kakunnat ovat selvinneet. Fingrid va-rautuu siihen, että jopa kaksi yksik-köä voi valmistua vuosikymmenen loppuun mennessä. Verkkoliitynnät valmistuvat noin vuotta ennen voima-laitosta.

Ydinvoiman lisäksi on suunnitteil-la noin 11 000 megawattia tuulivoi-maa, mistä työ- ja elinkeinoministe-riön tavoitteen mukaan rakennetaan

Kantaverkolle uudet haasteet

noin 2 500 megawattia vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvalle energialle maksettaisiin vuonna 2020 tukea noin 327 miljoonaa euroa vuosittain. Tästä huomattavan osan muodostaisi tuuli-voiman ja biokaasun sekä pienimuo-toisen lämmön ja sähkön yhteistuo-tannon syöttötariffi. Muita tukimuoto-ja olisivat pienpuun energiatuki sekä sähköntuotantotuet.

”Ydinvoima ja tuulivoima eivät kum-pikaan osallistu jatkuvaan tehonsää-töön, kuten muut tavanomaiset voi-malaitokset. Kulutuksen ja tuotannon

suunnitelmien on oltava joustavia, sillä sähkön kulutustakaan ei voida

arvioida tarkasti10 vuoden päähän.

FINGRID 2/2010 | 4 FINGRID 2/2010 | 4

Fingrid tekee verkkosuunnitelmia yhdessä sähkön kuluttajien, tuottaji-en ja muiden verkkoyhtiöiden kans-sa. ”Meillä on hyvät ja luottamukselli-set suhteet alan toimijoihin ja saamme heiltä tietoa tulevaisuuden suunnitel-mista ja tarpeista”, Reilander sanoo.

”Mietimme asiakkaiden kanssa, mi-ten saamme mm. tuulivoiman mahdol-lisimman tehokkaasti liitetyksi verk-koon. Olemme istuneet samassa pöy-dässä eri toimijoiden kanssa mietti-mässä ratkaisuja, jotka palvelevat kaik-kia, mutta jotka eivät tuota ylimääräisiä vahvistuksia.”

Sekä ympäristön että kustannus-ten kannalta Fingrid pyrkii saamaan aikaan optimaaliset ratkaisut. Ante-ro Reilander on työssään kokenut, että Fingridin arvot ovat olleet tukena asi-akkaiden kanssa neuvoteltaessa: vas-tuullisuus, avoimuus, tehokkuus ja ta-sapuolisuus ovat osoittautuneet käy-tännönläheisiksi toimintaohjeiksi.

Rahoitus pääomamarkkinoilta

Entä rahoitus? Fingridillä on seuraa-van 10 vuoden aikana noin 1,6 miljardin euron investoinnit eli varsin rankka in-vestointiohjelma.

”Kaikki yhtiön investoinnit rahoite-taan osittain tulorahoituksella ja osit-tain laskemalla liikkeeseen velkakirjo-ja kansainvälisillä ja kotimaisilla raha- ja pääomamarkkinoilla”, Fingridin ta-

Kantaverkolle uudet haasteet

on oltava kuitenkin koko ajan tasapai-nossa”, Reilander huomauttaa.

Kantaverkolle aiheuttaa haasteita se, että voimalaitoksia korvataan sää-tämättömällä tuotannolla. Tuulivoi-man tarkka ennustaminen on hanka-lampaa ja ennustetyökaluja kehitetään parhaillaan.

yhteistyötä jajoustavia ratkaisuja

Fingrid ennustaa sähkömarkkinamal-leilla siirtotarpeita. Verkkosuunnitte-lussa huomioidaan varhain etäiset-kin suunnitelmat. Kantaverkon kehit-tämissuunnitelma ulottuu 10 vuoden päähän ja rinnalla kulkevat eri skenaa-riot. Suunnitelmien on oltava jousta-via, sillä sähkön kulutustakaan ei voi-da arvioida tarkasti 10 vuoden päähän. Investointiohjelman 400 kilovoltin pää-voimansiirtoverkon vahvistukset on suunniteltu siten, että ne tukevat mah-dollisimman monia skenaarioita.

energiateollisuus julkisti viime vuoden lopulla vuoteen 2050 ulottuvan visionsa, jonka pu-naisena lankana on hiilineut-

raali sähkön ja kaukolämmön tuotanto vuonna 2050. Energia-ala vähentää omat hiilidioksidipäästönsä niin alas kuin käy-tännössä on mahdollista ja auttaa lisään-tyvällä sähkön ja kaukolämmön käytöllä vähentämään päästöjä myös muilla sek-toreilla kuten liikenteessä, lämmitykses-sä ja teollisuudessa.

Energiatehokkuus on vision keski-össä. Siksi tarvitaan huomattavaa pa-nostusta siihen liittyvään teknologiaan. Myös älykkääseen sähköverkkoon, hii-lidioksidin talteenotto- ja varastointi-

teknologiaan (CCS), matalaenergiara-kentamiseen ja sähköisen liikenteen kehittämiseen on panostettava.

Energiateollisuuden tavoitetilan mu-kaan energiankäyttö tehostuu huomat-tavasti vuoteen 2050 mennessä. Tehos-tumista tapahtuu kohteissa, joissa säh-köllä ja kaukolämmöllä on merkittävä rooli, kuten rakennusten lämmityk-sessä, kotitalouksien sähkönkäytös-sä, teollisuudessa ja palveluissa sekä henkilöautoliikenteessä. Näiden lisäk-si energian loppukäyttö tehostuu esi-merkiksi teollisuuden prosesseissa.

Energiankäytön tehostumisen seu-rauksena sähkön osuus energian lop-pukäytöstä kasvaa nykyisestä 28 pro-

sentista 42 prosenttiin. Kaukoläm-mön osuus pysyy samana (10 prosent-tia), vaikka lämmöntarve rakennuksis-sa pienentyy. Energiatehokkuuden pa-rantumisen myötä energian loppukäyt-tö on 21 prosenttia pienempi kuin sii-nä tapauksessa, ettei em. toimenpitei-tä tehtäisi ja energiantuotanto jatkuisi entisellään.

Monipuolinen tuotantorakenne

Sähkön ja lämmön tarpeet kehittyvät eri tavoin: sähkön osuus loppuenergi-asta kasvaa, mutta lämpöenergian tar-ve vähenee. Erillisen sähkön tuotannon tarve kasvaa. Vuoteen 2050 mennessä sähköntuotantokapasiteettia pitää ra-kentaa 19 000–27 000 megawattia ja päästöttömät tuotantomuodot syrjäyt-tävät fossiilisiin polttoaineisiin perus-tuvaa energiantuotantoa.

Suurin rakennemuutos koskee tuuli-voimaa, jonka osuus monikymmenker-taistuu. Tällä hetkellä sähköstä tuote-

Haasteista tulee mahdollisuuksiaHallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossa tavoitellaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on haasteellinen. Energia-ala on ottanut haasteen vastaan ja kääntänyt sen mahdollisuudeksi. Alalla uskotaan vähähiiliseen sähköntuotantoon siten, että suomalaisten hyvinvointi säilyy.

”Pyrimme verkkosuunnittelussa niin ympäristön kannalta kuin taloudelli-sestikin optimaalisiin ratkaisuihin”, Antero Reilander sanoo.

FINGRID 2/2010 | 4 FINGRID 2/2010 | 4 FINGRID 2/2010 | 5

lous- ja rahoitus-johtaja Tom Pip-pingsköld sanoo.

Fingridillä on käytössään eri-laisia velkaohjel-mia: ECP on kan-sainvälinen yri-tystodistusohjel-

ma, jonka puitteissa yhtiö laskee liik-keelle laina-ajaltaan korkeintaan 12 kuukauden yritystodistuksia. Vastaa-va yritystodistusohjelma on myös koti-maisille markkinoille.

Pitkäaikaisessa varainhankinnas-sa Fingrid käyttää MTN-ohjelmaa. Se on kansainvälinen joukkovelkakirja-lainaohjelma, jossa lasketaan vuosit-tain liikkeeseen yksittäisille sijoittajille suunnattuja joukkovelkakirjalainoja.

”MTN-ohjelma on yhtiön pääasial-linen varainhankintalähde. Ohjelman koko on 1,5 miljardia euroa, ja liikkee-seen on toistaiseksi laskettu noin 800 miljoonan euron edestä joukkovelka-

taan tuulivoimalla alle puoli prosenttia. Vision mukaan sen osuus nousee vuo-teen 2050 mennessä 11–16 prosenttiin, eli 15–20 terawattituntiin.

Ydinvoimalla on oma tärkeä osan-sa vuoden 2050 sähköntuotannosta. Se kattaa 40 prosenttia tuotannosta. Mikä-li tähän halutaan päästä, uutta ydinvoi-maa on rakennettava, sillä nykyisistä reaktoreista vain nyt rakenteilla oleva Olkiluoto 3 on käytössä vuonna 2050.

Suomessa jo nyt varsin laajasti hyö-dynnetty sähkön ja lämmön yhteistuo-tanto on merkittävässä roolissa myös tulevaisuudessa.

Sähkö ja kaukolämpö korvaavat fos-siilisia polttoaineita ja vähentävät näi-den käytöstä syntyviä kasvihuonekaa-supäästöjä monissa käyttökohteissa, joissa niitä ei vielä laajasti hyödynnetä. Merkittävin päästövähennys toteutuu liikenteessä, jossa sähkö korvaa fossii-listen polttoaineiden käyttöä 8 miljoo-nalla hiilidioksiditonnilla vuodessa.

Öljylämmityksen korvautuminen kaukolämmöllä ja sähköön perustuvil-la ratkaisuilla, kuten lämpöpumpuilla,

Energia-alan polkuun kohti pääs-tötöntä sähkön- ja kaukolämmöntuo-tantoa voi tutustua verkko-osoitteessa www.visio2050.fi

kirjalainoja. Lyhytaikaisessa varain-hankinnassa hyödynnetään kotimais-ta ja kansainvälistä yritystodistusohjel-maa”, Pippingsköld huomauttaa.

Fingridillä on myös lainaa Euroopan investointipankilta (EIB) ja Pohjoismai-den investointipankilta (NIB).

Talousjohtaja Pippingsköld painot-taa, että Fingridillä on varsin korkeat kansainväliset luottoluokitukset, mikä auttaa kunnianhimoisen investointioh-jelman varainhankinnassa.

Standard & Poor`s on luokitellut Fin-gridin pitkäaikaiset lainat A+, Moody`s A1 ja Fitch Ratings AA tasolle. Luotto-luokitus takaa pääsyn varainhankinnan lähteille ja on lähes välttämätön toimitta-essa kansainvälisten sijoittajien kanssa.

”Luokituksen säilyminen korkeana on aina ollut yhtiön tavoite. Se takaa myös edullisemman rahan hinnan”, hän toteaa.

Kun investoinnit ovat suuria, on myös tärkeää hajauttaa varainhankintaa ja pidentää laina-aikoja. Yhtiö ei ole las-

kenut liikkeelle isoja emissioita aikai-semmin, mutta se ei ole poissuljet-tu muoto osana varainhankinnan mo-nipuolistamista. Vahvaa likviditeettiä turvaavat Fingridin 200 miljoonan eu-ron rahavarat sekä 250 miljoonan eu-ron nostamaton valmiusluotto.

Verrattuna aikaisempiin vuosiin, jol-loin Fingridin investoinnit olivat 40 mil-joonaa vuositasolla, mittavat investoin-tihankkeet ovat tuoneet uudenlaisia haasteita. Sidosryhmäviestinnässä on täytynyt olla selkeä ja taloudellisen ra-portoinnin läpinäkyvää ja kansainväli-set tilinpäätösstandardit (IFRS) täyttä-vää.

”Yhtiöllä on oltava selkeä strategia, tietty ’credit story’, sekä systemaatti-nen toimintatapa sijoittajien ja pankki-en kanssa, jotta hyvä maine säilyy va-rainhankinnassa ja yhtiö pysyy kiinnos-tavana sijoituskohteena”, talousjohtaja Pippingsköld mainitsee.

vähentää päästöjä noin 3 miljoonaa CO2 -tonnia vuodessa. Teollisuuden poltto-aineita sähkö korvaisi noin miljoonalla CO2-tonnilla vuodessa. Sähkön ja kau-kolämmön hyödyntäminen vähentää näissä uusissa käyttökohteissa pääs-töjä yhteensä 12 miljoonaa hiilidioksi-ditonnia vuodessa.

suomen sähkönhankinnan rakenne 2050

Pientuotanto 3 – 5 % Sähkön tuonti 0 %

Ydinvoima 35 – 40 %

Sähkön ja lämmönyhteistuotanto 20 – 25 %

Vesivoima 12 – 15 %

Tuulivoima 11 – 16 %

Lauhdevoima 8 – 10 %

Teksti: Tiina Miettinen

Lähd

e: E

nerg

iate

ollis

uude

n vi

sio

2050

FINGRID 2/2010 | 6 FINGRID 2/2010 | 6

Valtiovallan ennusteiden mu-kaan Suomessa on tavoit-teena pystyttää tuulivoima-energiaa kuuden terawatin verran vuoteen 2020 men-

nessä. Parhaillaan tekeillä olevan syöt-tötariffiesityksen mukaan tämä olisi tehona 2 500 megawattia. Koska tuu-livoimalat eivät toimi taukoamatta, to-dellinen energia jää luonnollisesti pie-nemmäksi kuin nimellinen tuulivoima-kapasiteetti mahdollistaisi.

”Eri lähteistä saamiemme laskelmi-en mukaan vireillä on suunnitelmat yli 11 000 megawatin tuulivoimatehon ra-kentamisesta. Kantaverkkoa kehite-tään 20–30 vuoden verkkovision poh-jalta, josta konkretisoituu kantaver-kon kehittämissuunnitelma seuraavik-si kymmeneksi vuodeksi”, sanoo suun-nittelupäällikkö Aki Laurila Fingridin verkkosuunnitteluyksiköstä.

Kantaverkon kehittämissuunnitel-man pohjana on 2 500 megawatin tuu-livoiman kasvuennuste siten, että tuu-livoima on hajautetusti eri puolilla Suo-mea. Seuraaville kymmenelle vuodelle Fingridissä on tehty 1,6 miljardin euron investointisuunnitelmat, joilla katetaan tuulivoiman liittämisen aiheuttamien kantaverkon vahvistamiskustannusten lisäksi muun tuotannon, sähkömark-kinoiden ja ikääntymisen aiheuttamat verkkovahvistukset. Suunnittelusta te-kee vaikeaa se, että tuulivoiman kas-vusta on niin erilaisia näkemyksiä.

Kun tuulivoimala liitetään kantaverk-koon, sen on täytettävä lähtökohtaises-ti samat vaatimukset kuin muidenkin

TuulivoimamukaankantaverkkoonTuulivoiman rakentamissuunnitelmat ovat Suomessakin kovassa kasvussa. Fingrid osallistuu valmisteluihin ja määrittelyihin, kun suuret tuulivoimayksiköt ja -puistotliitetään kantaverkkoon.

voimalaitosten, olipa kyseessä ydinvoi-mayksikkö tai muu lämpövoimalaitos. Kun uutta voimalaa ollaan suunnitte-lemassa, tutkitaan voimalan ominai-suuksien lisäksi myös liitännän edelly-tykset kantaverkkoon.

Tässä yhteydessä selvitetään myös se, millaisia vahvistuksia verkkoon tarvi-taan. Vahvistustarpeet otetaan huomioon myös Fingridin investointiohjelmassa.

verkkosuunnitelmatkaikista hankkeista

Valmisteilla olevaan uusiutuvan ener-gian pakettiin liittyen on ehdotettu tuulivoiman syöttötariffia maksetta-vaksi yli puolen megawatin voimaloil-le. Nyt Suomeen rakennettavat voi-malat ovat tyypillisesti kahden–kol-men megawatin tuulivoimaloita. Tuu-livoimaloissa useita voimalayksiköitä yhdistetään yhdeksi kokonaisuudek-si. Riippuen paikasta ja tuulisuudes-ta tuulivoimalan huipunkäyttöajaksi saadaan 2 000–2 500 tuntia.

Suomessa liittyminen kantaverk-koon tehdään niin, että hankevastaava rakentaa liityntäjohdon sovittuun liitty-mispisteeseen. Fingridin vastuulla on kantaverkon siirtokyvyn kehittäminen.

Suomessa ei vielä ole varsinaisia me-relle rakennettuja off-shore-puistoja. Perämerellä on useampia hankkeita. Samoin Raahen, Korsnäsin, Kristiinan-kaupungin, Porin ja Raaseporin edus-talle on suunnitteilla puistoja. Helsin-

gin edustankin tuulipuistohanke on ol-lut keskusteluissa.

”Meidän pitää ottaa kokonaisuus huomioon, mikä merkitsee, että kaik-ki vireillä olevat hankkeet huomioi-daan verkkosuunnitelmissa. Seuraam-me hankkeista tehtäviä selvityksiä, ku-ten ympäristövaikutusten arviointeja. Olemme olleet mukana myös hankkei-den ympäristövaikutusten arvioinnin ohjausryhmässä, muun muassa Suur-hiekan tuulipuiston osalta. Tavoitteena on varmistaa, että suunnitelmat olisi-vat kokonaisuutena järkevästi toteutet-tuja siten, että voimajärjestelmän käyt-tövarmuus on varmistettu ja verkon siirtokyky on riittävä”, Laurila sanoo.

Teksti: Antti J. Lagus Kuvat: Antero Aaltonen, Juhani Eskelinen ja Vastavalo

FINGRID 2/2010 | 6 FINGRID 2/2010 | 6 FINGRID 2/2010 | 7

yhteistyö käyntiinmahdollisimman aikaisin

Fingrid toivoo, että tuulivoimaa suun-nittelevat yritykset ottaisivat mahdolli-simman aikaisessa vaiheessa yhteyt-tä verkkoyhtiöön, jotta verkkoon liitty-minen voi tapahtua hankkeen edellyt-tämässä aikataulussa.

Kun tuulivoimahanke laitetaan vireil-le, yksi ensimmäisiä asioita on selvit-tää, miten voimala voidaan liittää säh-köverkkoon, joko jakelu-, alue- tai kan-taverkkoon. Tämä on yksi osa han-kekokonaisuutta, josta käynnistetään ympäristöselvitykset ja mahdollisesti suuremmissa hankkeissa YVA-menet-tely (YVA = ympäristövaikutusten arvi-ointi). Kun ympäristöselvitykset ovat valmistuneet ja on saatu selvyys hank-keen toteuttamisen edellytyksistä, ale-taan suunnitella tarkemmin liitynnän teknistä toteutustapaa.

”Kun pääsemme hyvissä ajoin mu-kaan yhteistyöhön hankekumppani-en kanssa, ei esimerkiksi verkon vah-vistustarve tule yllätyksenä ja aiheu-

ta viivästyksiä hankekokonaisuuteen. Olemme päässeet hyvin mukaan hank-keisiin, mutta uusia hankkeita tulee vi-reille koko ajan”, Aki Laurila sanoo.

Vaikka kantaverkon sähkönsiirtokyky on suuri, erilaisia teknisiä rajoituksia voi tulla paikan ja liitettävien hankkei-den koon mukaan. Niin tuotanto- kuin isot kulutusyksiköt vaativat paljon siir-tokapasiteettia. Tällöin verkon kompo-nentit eivät aina kestä ja joudutaan ra-kentamaan uusia johtoja, muuntajia tai katkaisijoita.

Pienet yksiköt alueverkkoon

Fingridin tutkimus- ja kehitysyksi-kön asiantuntijan Tuomas Rauhalan mukaan puolen megawatin yksiköi-tä ei tulla liittämään suoraan Fingridin verkkoon. Ennemminkin nämä pienet voimalat liittyvät suoraan paikallisen sähköyhtiön verkkoon.

Ajatus on, että kantaverkko siir-tää isoja määriä tuotantokeskittymäs-tä kulutuskeskittymään. Alueellinen

verkko puolestaan palvelee paikallisia kuluttajia ja paikallista tuotantoa.

Aki Laurila näkee, että ei ole tarkoi-tuksenmukaista ja kustannustehokas-ta liittää pieniä tehoja kantaverkkoon.

”Fingridin verkkoon liitettävät voi-malat tulevat olemaan kymmenestä megawatista ylöspäin. Nämä voima-lat muodostuvat useammista, toden-näköisesti kahden–kolmen megawatin yksiköistä”, Tuomas Rauhala sanoo.

Järjestelmävaatimukset varmistavat taajuuden ja jännitteen

Fingridillä on kaikille voimalaitoksille järjestelmätekniset vaatimukset, joi-den tarkoitus on taata, että voimalai-tokset toimivat luotettavasti osana voi-majärjestelmää. Vaatimuksilla varmis-tetaan myös kantaverkon häiriötön toi-minta.

Vaatimusten mukaan voimalaitok-sen pitää toimia annetuissa taajuuden ja jännitteen vaihtelun rajoissa. Fin-grid ei aseta teknisiä vaatimuksia pie-nemmille tuulivoimalaitoksille. Näissä alle 10 megawatin voimalaitoksissa on kyse lähinnä suosituksista. Järjestel-mäteknisillä ”suorituskykyvaatimuk-silla” määritellään esimerkiksi se, mi-

Fingrid toivoo, että tuulivoimaa suunnittelevat yritykset ottaisivat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhteyttä verkkoyhtiöön.

FINGRID 2/2010 | 8 FINGRID 2/2010 | 8

ten voimalaitoksen pitää tukea kanta-verkon jännitettä ja taajuutta sekä mi-ten laitoksen pitää selviytyä erilaisis-sa häiriötilanteissa. Vaatimuksiin liit-tyy myös laitosten tekninen dokumen-tointi, jonka on oltava Fingridin käytet-tävissä.

Tuomas Rauhala toteaa, että voima-laitoksen fyysiset rajaehdot tunnuste-taan. Perinteinen esimerkki näistä ra-jaehdoista on esimerkiksi se, että tuu-livoimala ei voi mitenkään ylläpitää sa-maa optimaalista tehoa eri tuulenno-peuksilla.

Tuulivoimalaitosten tulee kuitenkin kyetä osallistumaan tarvittaessa taa-juuden säätöön.

Taajuus kertoo, että tuotanto ja kulu-tus ovat tasapainossa. Jos taajuus esi-merkiksi nousee voimakkaasti, verkos-sa on liikaa tuotantoa ja sitä pitää kyetä rajoittamaan. Tällöin tuulivoimaloilla-kin tulee olla valmius ottaa vähemmän tehoa irti tuulesta ja syöttää pienempää tehoa kantaverkkoon. Samoin esimer-kiksi voimakkaan tuulirintaman tulles-sa laitoksen pitää voida pudottaa teho-aan hallitusti.

Kehittyvät tuuliennusteet parantavat verkon hallintaa

Voimajärjestelmässä sähkön tuotan-to ja kulutus pidetään koko ajan tasa-painossa. Tuulivoima tuo oman maus-teensa tehotasapainon hallintaan, mi-hin liittyen Aki Laurila painottaa myös tuuliennusteiden merkitystä. Jos var-mat tuuliennusteet saadaan reaali-ajassa, voidaan voimajärjestelmäkes-kuksessa varautua paremmin toteut-tamaan säädöt taseen kohdalleen saa-miseksi. Voimajärjestelmän säädöt on kokonaisuuden kannalta järkevintä tehdä siellä, missä se on edullisinta.

Tilannetta voidaan parantaa myös kehittämällä sähkönsiirtoverkon ka-pasiteettia sellaiseksi, että se palve-

lee vielä paremmin sähkömarkkinoi-ta. Tämä helpottaa uusiutuvan voiman-tuotannon integrointia.

”Verkon kehittäminen on kokonai-suuden hallintaa. Ei pidä unohtaa, että meneillään on isoja ydinvoimahankkei-ta, jotka vaativat verkon kehittämistä. Mitä paremmat yhteydet ja mitä isom-pi alue on käytettävissä, sitä paremmin sähköä voidaan tarvittaessa siirtää sin-ne missä kulloinkin on tarvetta”, Aki Laurila sanoo.

Fingrid tekee tiivistä yhteistyötä asi-akkaiden ja hankevastaavien sekä myös maakuntakaavoituksesta vas-taavien maakuntaliittojen kanssa. Lii-tot luovat edellytyksiä tuulivoiman ra-kentamiselle.

Verkon kehittäminen on kokonaisuuksien hallintaa, painottavat Aki Laurila (vasemmalla) ja Tuomas Rauhala.

FINGRID 2/2010 | 8 FINGRID 2/2010 | 8 FINGRID 2/2010 | 9

Tuulivoima mukana kantaverkoninvestointiohjelmassa

Kantaverkon 1,6 miljardin euron kehittämisohjelmalla varaudutaan myös tuulivoi-man lisärakentamiseen.

Parhaat tuulisuusalueet ovat Pohjanmaan rannikolla. Fingridillä onkin tarkoi-tuksena muuttaa rannikkojohto seuraavan vuosikymmenen aikana 400 kilovoltin jännitteelle. Kristiinankaupungin ja Kokkolan välinen johto on jo rakennettu 400 kilovoltin vaatimusten mukaan, ja tämä yhteys otetaan tähän käyttöön.

Ulvila–Kristiinankaupunki-yhteydestä on tehty YVA-selvitys, ja parhaillaan on meneillään Kokkola–Pyhäselkä-yhteyttä koskeva YVA.

Päämääränä on tehdä runkoverkkoa valmiiksi, jotta se palvelisi mahdollisim-man hyvin tuuli- ja ydinvoimaa sekä sähkömarkkinoita.

sähköä tarvitaan syvällä ytimessä

Kaivosteollisuus on osa kai-vannaisteollisuutta, johon kuuluvat kaivosteollisuuden lisäksi myös kiviainesala ja

luonnonkiviteollisuus. Suomessa lou-hitaan kuparia, sinkkiä, kromia, nikke-liä ja kultaa. Malmeja jalostetaan muun muassa teräs-, sähkö-, elektroniikka- ja tietoliikenneteollisuuden käyttöön.

Kaivannaisteollisuuden tuotteita – kiviä, metalleja ja mineraaleja – käy-tetään kaikkialla yhteiskunnassa: talo-jen ja ympäristön rakentamisessa, tie-tokoneissa ja kännyköissä, teollisuu-den tuotteissa ja laitteissa, maatalou-dessa, ympäristönsuojelussa ja käyttö-esineissä.

Vuonna 2009 Suomessa toimi 47 kai-vosta ja louhosta. Näistä metallikaivok-sia oli 7, kalkkikivilouhoksia 17 ja teol-

Kaivosteollisuus elää uutta nousua. Viime vuosina on käynnistetty ja valmistunut useita kaivoshankkeita Pohjois- ja Itä-Suomessa. Suuret kaivokset, kuten Talvivaaran nikkelikaivos, vauhdittavat maakunnan talouskasvua ja lisäävät työllisyyttä. Sähkö on tärkeä tekijä kaivosten toiminnassa.

Teksti: Tiina Miettinen Kuvat: Juhani Eskelinen ja Talvivaaran Kaivososakeyhtiön kuva-arkisto

lisuusmineraali- tai teollisuuskivilou-hoksia 23. Kaivannaisteollisuudella on Suomessa pitkät perinteet, mutta ala hiipui vähitellen 1980-luvulla. 2000-luku on tuonut uuden nousun, ja nyt ala elää kasvubuumia.

Itä- ja Pohjois-Suomessa on käyn-nissä useita kaivoshankkeita, ja Suo-messa on myös hyvin toimivaa jalos-tusteollisuutta, muun muassa Kokko-lassa toimii tehokas sinkkitehdas.

Kaivokset synnyttävät työpaikkoja ja piristävät seudun elinkeinorakennet-ta. Esimerkiksi Talvivaaran Kaivososa-keyhtiön palveluksessa on lähes 400 henkeä, lisäksi kaivosalueella työsken-telee päivittäin satoja alihankkijoiden ja urakoitsijoiden työntekijöitä. Myös kai-voksen välilliset työllisyysvaikutukset ovat merkittävät.

FINGRID 2/2010 | 10 FINGRID 2/2010 | 10

Tiesitkö ettähehkulampun valmistamiseen tarvi-taan useita eri kaivoksia. Lampun la-sikuori on tehty piistä, natriumkarbo-naatista ja kalkista. Kuvussa on typen ja argonin seosta, joka estää hehkulan-gan palamisen poroksi.

Itse hehkulanka on volframia, ja se lepää ohuiden kupari-nikkelikannatti-mien varassa. Hieman paksummat ku-parijohtimet siirtävät sähkön lampun kannasta hehkulankoihin. Kanta voi olla messinkiä, kuparin ja sinkin seos-ta tai alumiinia.

Lähde: Kaivannaisteollisuuden ilmoitusliiteKauppalehdessä 7.11.2008

”Kyseessä on kasvuala ja näkymät ovat hyvät. Teräksen kulutus länsi-maissa on vähintään 500 kiloa per hen-kilö per vuosi. Kun elintaso nousee ke-hittyvissä maissa ja etenkin Kiinas-sa, niin väkisinkin metallien tarve kas-vaa. Joudumme hyödyntämään myös kalliimmat ja vaikeimmat raaka-aine-esiintymät, mikä nostaa hintaa”, kom-mentoi alan näkymiä Talvivaaran toimi-tusjohtaja Pekka Perä.

Talvivaaran nikkelikaivos Itä-Suo-messa on uusi kaivos, jonka esiintymä on yksi Euroopan suurimmista tunne-tuista sulfidisen nikkelin varannois-ta. Alueen kaivosoikeudet myönnet-tiin alun perin Outokummulle vuonna 1986. Outokumpu myi kaivosoikeudet Talvivaaralle helmikuussa 2004.

ra, 700 miljoonan euron investoinnin. Me tiesimme kyllä mitä teimme. Kai-voksen perustamisessa vaikein vaihe on löytää se malmi; meillä oli esiinty-mät tiedossa.”

”Nyt menee jo mukavasti, tuotanto-tasot nousevat ja pikkuhiljaa kannat-tavuus paranee. Toki alan tuotteet hin-noitellaan dollareissa ja kulut on eu-roissa, joten valuuttariski on olemassa, etenkin kun metallien hinnat vaihtele-vat melkoisesti”, Perä toteaa.

”Lisäpalikka” uraanille

Talvivaaran kaivos on monimetal-liesiintymä. Louhittu malmi si-sältää nikkeliä ja sinkkiä, mutta myös kuparia ja kobolttia. Yhtiö on lisäksi hakenut valtioneuvos-tolta ydinenergialain mukaista lu-paa uraanin talteenottamiseksi sivu-tuotteena. Paraikaa on käynnissä ym-päristövaikutusten arviointi uraanin talteenotosta.

”Uraani on puhtaasti sivutuote. Murskaamme kiven, liotamme sen sa-malla tavalla kuin ennenkin ja otamme käyttöön ’lisäpalikan’, jolla saamme uraanin talteen. Tavoitteena on aloittaa uraanin tuotanto vuonna 2011.”

Pekka Perä ei peittele mielipiteitään sähköntuotannon lisäämisestä Suo-messa. Sähkö on iso tuotannontekijä myös Talvivaaralle; sähkön osuus on yli 10 prosenttia kuluista. Talvivaaralla it-sellään on 80 megawatin liityntä kan-taverkkoon, ja tuotannon kasvun myö-tä tehon tarve lisääntynee jopa 45 me-gawattiin.

Sähkön hinnalla on tärkeä merkitys Talvivaaran Kaivos-osakeyhtiölle, vaik-ka toimitusjohtaja Pekka Perän mu-kaan sähkönkulu-tus suhteessa tuo-tettuihin metalli-määriin on yhtiös-sä maailman al-haisin.

”Suhteessa tuotettuihin metallimää-riin meillä on maailman alhaisin säh-könkulutus. Silti yhtiön laajentumisen ja kehitystyön kannalta sähkön hinnal-la on merkitystä. Edullinen sähkön hin-ta parantaa yksinkertaisesti teollisuu-den toimintaedellytyksiä”, Perä linjaa.

Talvivaara on uusi kaivosyhtiö, ja ny-kyisillä malmeilla tuotanto voi jatkua peräti 46 vuotta.

”Kuinka moni työnantaja voi sanoa, että töitä riittää noinkin pitkäksi ajaksi? Yhtiö on toki vielä nuori ja vaatii tietyn-laista henkistä kasvua, sillä väkeä tu-lee taloon koko ajan lisää. Nyt meille on

tärkeätä jatkaa tuotannon ylös-ajoa ja parantaa tasetta”, Pek-ka Perä summaa yhtiön ajan-kohtaistoiminnan.

Kaupan myötä Talvivaara sai käyttö-oikeudet esiintymää koskeviin koe- ja tutkimustietoihin.

Talvivaarassa käytetään biokasa-liuotusta metallien liuottamiseen mal-mista. ”Alun alkaen oli selvää, että pe-rinteisellä fysikaalisella menetelmäl-lä löydöstä ei voi hyödyntää. Ostimme Talvivaaralle kaivosoikeudet vuonna 2004. Meitä oli kymmenen hengen po-rukka. Ensin tehtiin kannattavuussel-vitykset ja hankittiin rahoitus sijoitta-jille suunnatulla osakeannilla. Metal-lia tehdas alkoi tuottaa vuonna 2008”, Pekka Perä kertoo.

”Kaivostoiminnan käynnistäminen on laskelmoitu riski. Pieni kultakai-vos vaatii 20–30 miljoonan euron in-vestoinnit, iso kaivos, kuten Talvivaa-

Louhinta suomessa 1950–2009Metallimalmit KarbonaattikaivoksetTeollisuusmineraalit ja muut Yhteensä

Lähd

e: T

EM 2

010.

FINGRID 2/2010 | 10 FINGRID 2/2010 | 10 FINGRID 2/2010 | 11

Teksti: Maria Hallila, Tiina Miettinen Kuvat: Harri Hinkka

Lampaat kesätöissä voimajohtoaukeilla Nokialla

Maisemalaidunnuselävöittää niittyjä

Toukokuun lopulta saakka on Nokialla voinut nähdä kesätöissä nelijalkaisia maisemanhoitajia. Fingridin ja Vattenfallin voimajohtoaukeilla laiduntavat lampaat tekevät tarpeellista raivaustyötä ja auttavat luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Kyseessä on monen osapuo-len yhteishanke, jossa yh-distetään pienyrittäjyyden tukeminen ja johtoaukeiden

hyötykäyttö. Maatilayrittäjien Oiva Mäenpään ja

Marjukka Ohra-ahon kolmekymmen-päinen uuhikatras kuljetettiin Natu-ra 2000 -verkostoon kuuluvalle Luo-don saarelle hämeenkyröläiseltä Ylä-talon luomutilalta hevoskuljetusvau-nussa. Lähes 40 kilometrin ajomatkan jälkeen oli edessä vielä 50 metrin vene-kuljetus.

Perillepääsy korvasi varmasti mat-kan rasitukset, sillä saaressa odotti 10 hehtaarin laajuinen rehevä, lehtevä lai-dunmaa. Myös Oiva Mäenpää oli tyyty-väinen saatuaan laumansa tuoreelle laitumelle.

”Alueen aitaamisessa on ollut ke-vään mittaan kova työ, mutta nyt on vii-sivuotinen sopimus saatu täytäntöön

ja lampaat tuntuvat pärjäävän hyvin”, hän kertoi ensimmäisen laidunnusvii-kon jälkeen.

Laiduntava katras koostuu kahdes-ta suomalaisesta lammasrodusta: ruskeista suomenlampaista sekä kai-nuunharmaksista. Mäenpään tilal-la kasvatetaan lisäksi myös ahvenan-maanlampaita, mutta sarviensa vuok-si ne eivät sovellu laidunnukseen, jos-sa ei ole päivittäistä valvontaa. Kasvat-tajan mukaan vaarana on, että lampaat jäisivät sarvistaan kiinni aitaverkkoon.

Lammas laiduneläimenä Lampaat ovat laumaeläimiä. Ne laiduntavat ja märehtivät tarkassa vuorokausi-rytmissä koko katras samanaikaisesti. Laidunalueelle muodostuu omat alueen-sa laiduntamiselle, lepopaikalle, juomapaikalle ja kulkureiteille.

Lampaat syövät mieluimmin lehtevää ja nuorta kasvustoa. Ne ovat erittäin hy-viä vesakontorjujia ja pitävät varsinkin nuoresta pajusta.

Nuoria karitsoita ei kannata laittaa raivaamaan pusikkoja yksin, vaan ne tarvit-sevat muutaman emolampaan opettamaan, miten korkeammastakin pensaasta tai puusta saa herkulliset latvaosat syötyä.

Aikuiset lampaat sopivat hyvin laiduntamaan myös kuivia, vähätuottoisia aluei-ta. Sen sijaan kosteita ja vetisiä alueita lampaat karttavat.Lähde: www.laidunpankki.fi

FINGRID 2/2010 | 12 FINGRID 2/2010 | 12

Luontoarvojen vaalimista

Ympäristön hoito maaseutumaisin menetelmin on toimivaksi osoittau-tunut keino kehittää avoimia, niitty-mäisiä alueita. Luodon saaren lisäk-si laidunnussopimus on tehty Nokial-la myös toisesta kaupungin, seurakun-nan, Fingridin ja Vattenfallin ja Pirkan-maan ELY-keskuksen yhteisestä hoito-kohteesta, asutuksen keskellä sijait-sevasta Hätilännotkon viheralueesta. Alueiden hoidon suunnittelusta ja jär-jestämisestä on vastannut ProAgria Pirkanmaan ”Ympäristöyrittäjyys kan-nattavaksi ”-hanke.

Hoidon tavoitteena on luonnon mo-nimuotoisuuden ja maisemallisten ar-vojen ylläpitäminen ja edistäminen pa-lauttamalla osittain saaren vanhojen laidunalueiden avoimuutta ja edistä-mällä niittykasvillisuuden menesty-mistä.

Luonto- ja maisema-arvoiltaan mer-kittäviä kohteita on usein hankala hoitaa koneellisesti. Laiduneläimet pääsevät liikkumaan hankalassakin maastossa.

Laidunnus on erinomainen tapa hoi-taa maaseutumaisia alueita myös taa-jamassa. Hoidettu ympäristö lisää

luonnon ja maiseman monimuo-toisuutta sekä asuinympäristön viihtyisyyttä.

Korvaavia ympäristöjä niittylajeille

Fingridin osallistuminen laidunnus-hankkeeseen liittyy yhtiön pitkäai-

kaiseen tutkimusohjelmaan, jonka puitteissa on selvitetty mm. voimajoh-

toalueiden raivausten vaikutuksia ym-päristöön.

”Kun maatalouden tehostuminen on johtanut niittyjen määrän romahtami-seen ja lukuisten niittylajien taantu-miseen, voimayhtiöiden säännöllises-ti raivaamat voimajohtoaukeat ovat tut-kimusten mukaan osoittautuneet po-tentiaalisiksi korvaaviksi elinympäris-töiksi ahdingossa oleville niittylajeille”, kertoo Fingridin ympäristöasiantuntija Tiina Seppänen.

Nokian laidunnushankkeessa on hä-nen mukaansa haluttu selvittää käy-tännössä, miten maatalouden erityis-tukia voidaan hyödyntää tutkimustu-losten viemisessä käytäntöön eli raiva-ukseen ja laidunnukseen saakka. Mo-tiivina hankkeeseen osallistumisel-le oli lisäksi myös halu tukea pienyrit-täjyyttä ja voimajohtoaukeiden moni-muotoista käyttöä.

Erityistuen saaminen edellyttää si-toutumista projektiin viideksi vuodeksi. Nokian kaupunki, Fingrid ja Vattenfall rahoittavat Nokialla alueiden laidun-nushoidon vuosina 2010–2014.

Maaseudun neuvontajärjestö ProAg-ria on kehittänyt laidunnusyhteistyön edistämiseksi Laidunpankki-verkko-palvelun. Sen avulla lisälaidunta eläi-milleen kaipaavat karjanomistajat ja

Oiva Mäenpää kuljetti Luodon saareenmaisemanhoitajiksi 30 suomenlammasta.

Luodon saaren alue on arvokas kokonaisuus rakentamattomia rantoja, lehtoja ja pieniä niittylaikkuja. Lehtoja on alueesta yli kolmannes, ja alue on kasvistoltaan ja linnustoltaan hyvin edustava.

Saarella on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvia lehtoalueita, ja siellä kasvaa harvinaisen paljon lehmuksia sekä muu-tamia kynäjalavia. Osa laidunniitystä on metsitetty tai kasvanut umpeen, mutta jäljellä olevia hoidetaan niittämällä.

Lähteet: www.ymparisto.fi ja www.nokiankaupunki.fi

toisaalta maisemanhoitopalveluja tar-vitsevat tahot voivat kohdata toisensa. Tavoitteena on lisätä sopimuksellista yhteistyötä, joka hyödyttää molempia osapuolia.

Loppumatka kesä-laitumelle oli kuljettava veneellä, johon mahtui kerrallaan viisi lammasta.

FINGRID 2/2010 | 12 FINGRID 2/2010 | 12 FINGRID 2/2010 | 13

vertailu avartaaJo yli kymmenen vuoden ajan ovat lähes 30 maan kantaverkkoyhtiöt mitanneet kunnossapito-osaamistaan ja kustannustehokkuuttaan ITOMS*-vertailututki-muksessa. Kantaverkkotoiminnan menestystekijöiden ohella yhteistyöstä on opittu muutakin.

”Mukana olo on avartanut näkemyksiäni. Katson nykyisin maailmaa tuntuvasti laajemmasta perspektiivistä kuin vielä muutama vuosi sitten”, sanoo tutkimuksen ohjausryhmään kuuluva Fingridin kunnonhallintapäällikkö Marcus Stenstrand.

Teksti: Maria Hallila Kuva: Juhani Eskelinen

Ohjausryhmäjäsenyytensä al-kuvaiheessa Marcus Sten-strand sai USA:laiselta kolle-

galtaan lahjaksi hienot, kiiltävät kan-nukset. Se oli symbolinen kiitos sii-tä, että hän oli tuonut mukanaan ison kasan ideoita ryhmän työpöydälle ja yritti monin tavoin kirittää asioita eteenpäin.

”Osa ideoista on toteutunutkin, mutta en tuolloin vielä täysin ymmär-tänyt kokonaisuutta. Katsoin asioita liiaksi fingridiläisestä tai pohjoismai-sesta näkökulmasta”, Marcus Sten-strand myöntää nyt, viisi vuotta myö-hemmin.

samaa peliä eri säännöin

ITOMS-ohjausryhmäs-sä on neljä jäsentä, jot-ka edustavat Pohjois-Amerikkaa, Austra-lia-Aasiaa, Manner-Eurooppaa ja Brittein saaria sekä Skandi-naviaa ja Baltiaa.

Marcus Stenstrand on silmin nähden hy-vin innostunut yhteis-työstä, joka antaa mutta myös vaatii paljon. Ryh-män jäsenet asuvat eri puolilla maapalloa, joten jo pelkästään työskente-lyn käytännön järjestelyt edellyttävät suurta jousta-vuutta; esimerkiksi puhelinneu-vottelujen ajankohdat ovat usein var-sin epäinhimillisiä.

”Työn suurin anti on ollut oppia nä-kemään, että maailmassa on paljon fiksuja toimintatapoja. Kulttuuriero-jen tunnistaminen on ymmärryksen ensimmäinen ehto. Ensi tuntumalta moni menettely saattaa herättää ihmetys-tä, mutta omassa ympäristössään ne ovat varsin jär-keviä ja toimi-via”, Marcus Sten-strand sanoo.

Perehtyminen kym-menien kantaverkkoyh-tiöiden toimintaan sekä kansallisiin ja kulttuuri-eroihin on johtanut hänet ajattelemaan, että kaik-

kialla verkkoyhtiöt pelaavat samaa peliä, mutta eri säännöin.

”Suomalainen kantaverkon kunnos-sapito on kuin keihäänkärki alallaan. Meillä pystytään keräämään ja tuot-tamaan kunnossapidon tueksi infor-maatiota, jonka aikaansaaminen esi-merkiksi USA:ssa, Kiinassa tai Aust-raliassa on huomattavan vaikeaa.”

Kantaverkkoyhtiöiden toiminta on hänen mukaansa niin vahvasti sidok-sissa yhteiskunnan rakenteeseen ja säädöksiin, että monilla kantaverk-koyhtiöillä ei ole minkäänlaisia mah-dollisuuksia päästä vertailussa kär-kineljänneksen joukkoon, jollei maan lainsäädäntöä muuteta.

avoimesti ongelmien ytimeen

Säännöllisesti kahden vuoden välein järjestettävässä ITOMS-vertailutut-kimuksessa Fingrid on saavuttanut

paikan terävimmässä kärjessä jo kahdeksan perättäistä ker-

taa. Marcus Stenstran-din mukaan tämä me-nestys on keskeinen kulmakivi rakennet-taessa yhtiön kuvaa maailmalla.

”Olemme ylpeitä hyvistä tuloksistam-

FINGRID 2/2010 | 14 FINGRID 2/2010 | 14

me, mutta myös erittäin tietoisia sii-tä, että huipulta voi yllättävän hel-posti liukua alas. Siksi pyrimme pitä-mään jalat maassa.”

Vertailututkimuksesta saatu vah-vistus sille, että asiat tehdään oikein, on Marcus Stenstrandin mukaan tär-keä tuki Fingridin nykyiselle ja tule-valle toiminnalle.

”Terveellistä on myös säännöllisin välein päivittää, missä ollaan verrat-tuna muuhun maailmaan”, hän luet-telee vertailututkimuksen etuja.

Erityisen arvokkaana hän näkee ITOMS-vertailuun liittyvän avoimuu-den. Mukana olevat kantaverkkoyhti-öt eivät kilpaile keskenään, joten asi-oita voidaan käsitellä ongelmia peit-telemättä.

”Ongelmista oppii aina”, Marcus Stenstrand painottaa.

”Vaikka toimintatapamme ovat ver-tailussa osoittautuneet erinomaisik-si, saamme päätöksenteon kannal-ta suurta hyötyä siitä, että tunnem-me muiden hyvin pärjänneiden yhti-öiden tavan ratkaista erilaisia, kaikil-le kantaverkkoyhtiöille tuttuja ongel-matilanteita.”

Kansallisomaisuusvarmassa hoidossa

Kunnossapidon tehokkuus on tärkeä lenkki suuremmassa, yhteiskunnalli-sesti arvokkaassa kokonaisuudessa, kantaverkko-omaisuuden hallinnan ketjussa. Fingridissä on viime vuosi-en ajan tehty tiiviisti työtä, jotta koko tuon ketjun laatu voitaisiin varmentaa pätevällä ja kansainväliset standardit täyttävällä tavalla. Uurastus on nyt tuottanut tulosta, sillä yhtiö sai kesä-

kuun alussa arvostetun kansainväli-sen pätevyystodistuksen, infrastruk-tuuriomaisuuden hallinnan PAS 55 -sertifikaatin.

Marcus Stenstrandilla on ollut vah-va rooli myös tässä ponnistuksessa, johon on aktiivisesti osallistunut jopa puolet Fingridin henkilöstöstä.

”Olemme ensimmäinen pohjoiseu-rooppalainen infrastruktuurialan yri-tys, joka on sertifioinut omaisuuden hallinnan prosessinsa”, hän kertoo.

Omaisuuden hoidon sertifiointi on laadun varmistuksen työkalu, joka on toistaiseksi käytössä lähinnä syn-nyinmaassaan Britanniassa sekä Keski-Euroopassa ja Australiassa.

Etenkin monopoliasemassa toimi-valle yritykselle on Stenstrandin mu-kaan tärkeää osoittaa, että se hoitaa tehtävänsä, velvoitteensa ja hallus-saan olevan omaisuuden hyvin.

”Sidosryhmien – kuten esimerkiksi omistajien, asiakkaiden, maanomis-tajien ja kansalaisten – luottamuk-sella on toimintamme kannalta jat-kuvasti yhä keskeisempi merkitys.”

avoimuutta ja hienovaraisuutta

Sidosryhmäsuhteiden tärkeys heijas-tuu monin tavoin Fingridin kunnon-hallintapäällikön työhön. Erityisesti entistä avoimempi asenne ja toimin-tatapa maanomistajiin päin on vaati-mus, joka Marcus Stenstrandin mu-kaan korostuu kunnossapito- ja rai-vaustöiden yhteydessä vuosi vuodel-ta. Tällä saralla hän sanoo käyneen-sä myös työuransa haasteellisimmat keskustelut.

”Paljon on jo tehty. Nykyisin pyrimme toimimaan huomattavan hienovaraisesti liikkuessamme maanomistajien mailla.”

Marcus Stenstrandin varovaisen arvion mukaan tiedottamisen avoi-muuden lisääminen ja toimintata-pojen muutos saattavat pikku hiljaa tuottaa tulosta.

”Yleisimmin meihin otetaan yhteyt-tä, kun on aihetta kysymyksiin tai tar-vetta kritiikkiin, mutta viime vuonna saimme raivaustöiden hoidosta muu-taman positiivisenkin palautteen.”

Kielteisen palautteen määrä on hä-nen mukaansa kuitenkin suhteelli-sesti melko vähäinen, kun otetaan huomioon, että Fingridin vuosittain raivattavien johtoalueiden pinta-ala on 6 000 hehtaaria.

Viime vuosien panostukset raiva-uksen tehostamiseen ovat Marcus Stenstrandin mielestä kohdistuneet oikeaan asiaan, sillä Suomen kanta-verkossa johdolle kaatuneet tai sii-hen kiinni kasvaneet puut aiheuttavat vuosittain maksimissaan yhden vian. ”Näin hyvää tulosta ei löydy muualta maailmasta.”

Liikkeellä luonnostaan

Marcus Stenstrandin työtä ja vapaa-aikaa yhdistää ainakin yksi asia: liik-keellä olo. Työpäivään kuuluu nor-maalisti vähintään pari kolme pala-veria, tavallisesti pääkaupunkiseu-dulla, mutta usein myös kansainväli-sissä ympyröissä ulkomailla.

Myös perheen kanssa hän liikkuu paljon. Omat reissut moottoripyörän selässä ovat viime vuosina vähenty-neet, mutta yhteiset lomat asunto-vaunulla tai muulla tavoin matkaten ovat tärkeällä sijalla elämässä.

”Meillä ei painopiste ole kodin si-sustuksen suunnittelussa – ainakaan vielä”, Marcus Stenstrand heittää.

Kaikenlainen yhdessä puuhaami-nen lasten kanssa on hänelle tehokas keino kytkeä ajatukset irti työasioista – parasta elämän kunnonhallintaa.

Mukana olo kansainvälisen vertailutut-kimuksen ohjausryhmässä on Marcus Stenstrandin mukaan kasvattanut te-hokkaasti kriittisyyteen. ”Avainkysymys on normalisointi. Miten verrata luotet-tavasti keskenään hyvin erilaisia asioi-ta tai ilmiöitä”, hän tiivistää yhden tutki-muksen perusongelmista.

*ITOMS = The International Transmission Operations & Maintenance Study

”suomalainen kantaverkon kunnossapito on kuin

keihäänkärki alallaan.”

FINGRID 2/2010 | 14 FINGRID 2/2010 | 14 FINGRID 2/2010 | 15

Teksti: Maria Hallila Kuvat: Juhani Eskelinen

Tutkimuksella, innovaatioilla ja sitkeällä työlläeROON haRusTeN KORROOsiO-ONGeLMisTa

Fingrid haluaa selättää kantaverkon laajan ja pitkäaikaisen ongelman: voimajohtorakenteiden teräksisten harusvartaiden syöpymisen. Ilmiön taustalla on kemiallinen tai sähkökemiallinen korroosio, joita vastaan

taistellaan sekä perinteisin että uusin menetelmin.

Parin viime vuoden aikana on voimajohtoaukeilla liikkues-saan voinut törmätä pylväiden

ympärillä työskentelevään ryhmään, joka kaivaa pylvään haruksia auki. Käynnissä on maanalaisten harusra-kenteiden kunnon tarkastus.

Tällaisia tarkastuksia on tehty kah-den vuoden aikana yli tuhannella pyl-väällä. Haruskorroosiolle alttiit pyl-väät sijaitsevat yleensä hyvin sähköä johtavassa maassa, esimerkiksi savi-silla mailla ja ns. mustan saven alu-eella rannikkoseuduilla.

Tarkastettavat pylväät onkin valittu ennen kaikkea maaperän sähkönjoh-tavuuden perusteella. Tämän vuoksi tarkastettavana saattaa olla useampi peräkkäinen pylväs, mutta yhtä hyvin tarkastus voi rajoittua yksittäisiin voi-majohdon pylväisiin.

Tarkastettavat pylväät sijaitsevat usein pelloilla, minkä vuoksi harus-korroosiotyöryhmät aloittavat työn-sä viljelykauden jälkeen, ja päättä-vät työnsä huhtikuulla ennen kylvö-kautta. Tällöin viljelyksille aiheute-taan mahdollisimman vähän vahin-koa. Kaivutarkastuksista ilmoitetaan maanomistajille etukäteen, minkä li-säksi pyritään ennen pylväspaikalle menoa maanomistajan kanssa selvit-tämään soveliain kulkureitti.

harusvartaiden korroosioIlmiön taustalla on kaksi eri korroosiotyyppiä:Kemiallisessa korroosiossa metallin pinta reagoi suoraan ympäröivän maa-aineksen kanssa.sähkökemiallisessa korroosiossa syöpyminen tapahtuu johtavassa maas-sa (elektrolyytti) galvaanisen parin aikaansaaman sähkövirran vaikutukses-ta. Epäjalompi metalli syöpyy liuetessaan elektrolyyttiin ja luovuttaessaan elektroneja jalommalle metallille.

Voimajohtorakenteissa galvaaninen pari syntyy kuparisten maadoituselektrodien ja teräksisten harusvartaiden välille aiheuttaen teräksisen vartaan syöpymisen.

ensimmäisen kerran kantaverkon haruskorroosio-ongelma nousi esiin 1980-luvulla Imatran Voiman (IVO) voimajohdoilla. Muutaman pylvään kaatumiseen johtaneen ilmiön sel-vittely aloitettiin kiireesti, ja tuhan-sien pylväiden perustukset kaivettiin auki maanalaisten teräsosien vaihta-miseksi.

Korroosion estämiseksi tuohon ai-kaan kokeiltiin nykyisin käytettävän eristyksen lisäksi myös muita mene-telmiä.

Vuosituhannen vaihteessa Fingrid jatkoi IVOn aloittamaa urakkaa käyn-nistämällä pylväiden korroosiotutki-mukset vielä tutkimattomilla kanta-verkon johdoilla. Vuonna 2005 oli myös näiden johto-osuuksien riskipylväiden rakenteet saatu vaihdetuksi.

Ongelma ei kuitenkaan poistunut näinkään laajojen korjaus- ja kun-nostushankkeiden myötä, vaan vuo-den kuluttua edellisen hankkeen lop-puun saattamisesta havaittiin harus-rakenteissa jälleen ongelmia.

Nyt käynnissä oleva haruskorroo-siohanke etenee kerralla kuntoon -periaatteen mukaisesti johdoittain. Kaivutöiden aikana tehdään mittauk-sia, joiden pohjalta analysoidaan ti-lannetta ja pyritään muodostamaan entistä parempi käsitys ilmiön luon-teesta. Tutkimusaineiston perusteel-la on vuosittain suunnattu seuraavan vuoden tutkimuksia.

Korroosion kannalta kriittisin ra-kenneosa on noin kaksimetrinen kak-soissilmukaksi kutsuttava teräsvar-ras, joka toisesta päästään kiinnittyy betoniseen harusankkuriin ja pitää pylvään pystyssä. Kaivututkimusten yhteydessä on pylväiden maanalaiset teräsosat vaihdettu uusiin. Vaihdon yhteydessä käytetään erilaisia mene-telmiä teräsvartaiden myöhemmän syöpymisen ehkäisemiseksi.

Hankkeen päättymisen jälkeen kantaverkon kaikkiaan noin 48 000 pylväästä on maanalaisten teräsosi-en vaihto tehty noin 6 000 pylväälle.

Korroosio on maanalaisten pylväs-rakenteiden teräsosien pahin vihol-linen. Mikko Jalonen ja Kari Lind-holm esittelevät syöpynyttä kak-soissilmukkaa.

FINGRID 2/2010 | 16 FINGRID 2/2010 | 16

Juttua varten on haastateltu Fingridin verkonhoitoyksikön vanhempaa asian-tuntijaa Mikko Jalosta sekä projektipääl-likkö Kari Lindholmia.

haruskorroosion hallitsemiseksi on vuosikymmenten mittaan tehty paljon tutkimus- ja kehitystyötä. Viime vuo-sina on mm. selvitetty erilaisten te-räslaatujen ja komposiittimateriaali-en soveltuvuutta maanalaisiin harus-rakenteisiin. Näistä mikään ei kuiten-kaan ole osoittautunut täysin ongel-mattomaksi. Lisäksi on tutkittu mit-tausmenetelmiä, jotka mahdollistai-sivat maanalaisten rakenteiden kun-non analysoinnin ilman, että harus-rakenteet on kaivettava auki.

Tuorein, vastikään asennusvalmiik-si tuotteeksi kehitetty innovaatio on betoninen haruspilari, joka poistaa korroosioriskin ja pienentää myös tör-mäysvaurioiden riskiä. Sodankyläläi-sen Betroc Oy:n, Insinööritoimisto K. Sahlan ja Eltel Networks Oy:n kans-sa kehitettyjä betonisia haruspilarei-ta asennetaan jatkossa sekä uusille johdoille että olemassa olevien johto-jen riskipaikoille uusimistöiden yhtey-dessä.

Vuosikymmenten työ voimajohtojen parissa johti merkittävään innovaa-tioon. Fingrid palkitsi toukokuus-sa Eltel Networksin voimajohtoasi-antuntijan Jorma Hentilän ideas-ta, joka johti betonisen haruspilarin tuotekehitykseen. Uudentyyppinen rakenneratkaisu auttaa sekä torju-maan korroosio-ongelmat että eh-käisemään törmäysvaurioita.

Fingrid on tiettävästi ensim-mäinen kantaverkkoyhtiö, joka hyödyntää kameratekniikkaa

tähän tarkoitukseen. Kaikki muun-to- ja kytkinasemien erottimet varus-tetaan moottoriohjaimilla ja kauko-käytöllä sekä riittävällä määrällä ka-meroita, joilla varmistetaan erottimi-en ja maadoituskytkimien tilatiedot. Niin sanottuja korpierottimia tämä hanke ei kata.

Uudistuksen myötä valvomosta kä-sin tehtävä häiriöiden selvitys nopeu-tuu, kun kytkinlaitteiden ohjaukset voidaan suorittaa ilman paikalliskyt-kijän läsnäoloa. Näin voidaan merkit-tävästi lyhentää sähkökatkon kestoa ja vähentää sen aiheuttamaa talou-dellista haittaa. Myös suunniteltujen kytkentöjen toteutuksessa toiminta tehostuu ja saavutetaan kustannus-säästöjä. Lisäksi henkilö- ja työtur-vallisuus paranee, koska kytkentö-jä ei tehdä paikan päällä ja ajomat-kat osin etäisillekin sähköasemille vähenevät. Myös sähköaseman laite- ja aluevalvonta tehostuu esimerkik-si muuntajien, asemarakennusten ja porttien osalta.

Valvontakamerat asennetaan ase-mien investointi- tai perusparannus-projektien yhteydessä, mikä selittää hankkeiden varsin pitkän toteutus-ajan. Jos asemalle ei ole lähitulevai-suudessa suunniteltu laajempaa pro-jektia, kameravalvonta toteutetaan erillishankkeena.

Osalle asemista Fingrid on jo asen-tanut kameroita, mutta näiden suh-teen täytyy kameravalvonnan katta-vuus erottimien ja maadoituskytki-mien tilatietojen osalta tarkistaa ja tarvittaessa täydentää uusilla han-kinnoilla tai kameroiden asennuksia muuttamalla.

Kameran kuva on tarkennettu saman erottimen yhden vaiheen koskettimiin.

Huittisten sähköasemalta Olkiluodon suuntaan lähtevän 400 kilovoltin johdon johtoerotin kameravalvontakuvassa.

Kamerat avuksi kytkennöissä

Tarvittavien kameroiden määrä vaihtelee aseman laajuuden mukaan kolmesta jopa yli kymmeneen kame-raan.

”Vuoden 2010 aikana on mahdollis-ta saada parisenkymmentä asemaa kameravalvottujen kytkentöjen pii-riin. Toteutuksen kustannukset vaih-televat asemittain, mutta ne ovat kes-kimäärin noin 40.000 euroa asemaa kohden”, kertoo verkkokeskuksen päällikkö Kimmo Kuusinen. Häneltä saa myös lisää tietoa projektista.

Fingrid hyödyntää jatkossa laajalti kamerateknologiaa sähköasemillaan. Tavoitteena on hoitaa vuoteen 2025 mennessä kaikkien sähköasemien erottimien ja maadoituskytkimien ohjaustyöt kauko-ohjauksin kamera-valvonnan avulla. Nykyisin näiden laitteiden ohjaus on varmennettava paikan päällä.

FINGRID 2/2010 | 16 FINGRID 2/2010 | 16 FINGRID 2/2010 | 17

Yllikkälä–Huutokoski-voimajohto lisää kantaverkon siirtokapasi-teettia Kaakkois-Suomesta poh-

joiseen. Miksi tarvetta on juuri kaakos-ta pohjoiseen?

”Kaakkois-Suomessa on paljon säh-köntuotantoa, ja lisäksi alueelle on siir-toyhteydet Venäjältä. Lähinnä metsäte-ollisuuden viime vuosien rakennemuu-toksen seurauksena Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa sähkönkulutus on pienentynyt ja kasvattanut alueen säh-köylijäämää. Lisäksi alueella on raken-nettu lisää sähköntuotantokapasiteet-tia, viimeisimpänä Lappeenrannassa Kaukaan tehtaille uusi voimalaitos”, kertoo suunnittelupäällikkö Aki Lauri-la Fin gridistä.

Sähkön tuotantokapasiteettia on ra-kenteilla lisää myös muualle Etelä- ja Länsi-Suomeen. Tämä muuttaa tehon-siirtoja kantaverkossa siten, että pie-nempi osa Kaakkois-Suomen sähkö-

ylijäämästä suuntautuu länteen, sa-malla kun tarve siirtää sähköä pohjoi-seen kasvaa.

Suunnitteilla on myös tuotanto- ja rajasiirtoyhteyshankkeita, jotka toteu-tuessaan lisäävät siirtotarvetta Yllik-kälän ja Huutokosken välillä. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi Etelä-Suo-men tuulivoimalat, ydinvoimalaitok-set sekä EstLink 2 -merikaapeli Viros-ta Suomeen.

”Vaikka nykyinen Yllikkälä–Huutokos-ki-voimajohto on hyväkuntoinen, sen ka-pasiteetti ei riitä. Vanhan voimajohdon rinnalla kulkeva uusi voimajohto paran-taa kantaverkon käyttövarmuutta. Vika-tilanteessakaan sähkönsiirto ei keskey-dy, koska toinen johdoista on käytössä. Johtoja korjattaessa tai huollettaessa ei myöskään tarvitse katkaista sähkönsiir-toa, koska toinen johto pysyy tällöin käy-tössä”, Laurila huomauttaa.

Fingrid rakentaa yli 150 kilometrin pituisen voimajohdon Järvi-Suomeen, Lappeenrannan Yllikkälän ja Joroisten Huutokosken välille. Hanke on osa Fingridin pitkän aikavälin verkonkehittämissuunnitelmaa, jossa varaudutaan eurooppalaisten sähkömarkkinoiden, uusien ydinvoimalaitosten ja hajautetusti rakennetun tuulivoiman edellyttämään siirtokapasiteettiin.

Yllikkälä–Huutokoski-voimajohtohankeLisää siirtokapasiteettia kaakosta pohjoiseen

Teksti: Maarit Kauniskangas Kuvat: Juhani Eskelinen, Sami Kuitunen ja FutureImageBank

”Olemme neuvotelleet niin mökkiläis-ten kuin maanomistajien kanssa uu-desta johdosta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi”, Antti Linna kertoo.

Uuden johdon reitistä ja vaikutuksista on kerrottu suunnittelun eri vaiheissa maanomistajille ja alu-een asukkaille. Kuvassa Antti Linnan esitystä seu-raamassa Savitaipaleen ”Ukkokerho”.

FINGRID 2/2010 | 18 FINGRID 2/2010 | 18

Mihin uusi voimajohto?

Nykyinen Yllikkälän ja Huutokosken välinen 400 kilovoltin (kV) voimajoh-to on 153 kilometriä pitkä. Yllikkälän ja Savitaipaleen sekä Mikkelin ja Huuto-kosken välisillä osuuksilla 400 kV joh-don rinnalla kulkee 110 kV johto. Fin-gridin hankkeessa onkin tarkoituksena rakentaa uusi 400 kV voimajohto ole-massa olevien johtojen rinnalle ja osin yhteispylväillä 110 kV johdon kanssa. Siten kokonaan uutta johtokatua ei tar-vitse raivata. Tämä tietää kuitenkin joh-tokadun leventämistä.

”Yli puolet 400 kV voimajohdosta Yl-likkälän ja Huutokosken välillä teh-dään yhteispylväsrakenteisena 110 kV johdon kanssa. Ensimmäiset 17 kilo-metriä Lappeenrannasta toteutetaan yhdessä Lappeenrannan Energiaver-kot Oy:n kanssa. Siitä seuraavat noin 70 kilometriä johtoa Mikkeliin asti ra-kennetaan olemassa olevan 400 kV voi-majohdon rinnalle ja noin 10 kilometriä yhteispylväisiin yhteistyössä Järvi-Suo-

yllikkälä–huutokoski-voimajohtohanke Hankkeen budjetti on suuruusluokaltaan 50 miljoonaa euroa. Aikataulu: Valmis keväällä 2013. Voimajohtojen lisäksi rakennetaan kaksi sähköasemaa: Yllikkälä ja Huutokoski. Voimajohtourakka jaetaan kahteen osaan: Yllikkälä–Visulahti (Mikkeli) ja Visulahti–Huutokoski Vaiheet:

1. Puuston poisto ja raivaus Fingrid järjestää puuston yhteismyynnin, jossa se maksaa hakkuut ja hoitaa puun myynnin. Yhteismyyntiin liittynyt maanomistaja saa puun myyntitulon kokonaisuudessaan.2. Perustustyöt3. Pylvästarvikkeet paikalle, pylväiden kasaaminen4. Pylväiden pystytys5. Johtimien veto6. Loppusiistiminen.

men Energia Oy:n kanssa”, kertoo pro-jektipäällikkö Antti Linna Fingridistä.

Mikkelistä Huutokoskelle vievä 110 kV johto puretaan ja sen tilalle pystyte-tään 400 ja 110 kV yhteisjohtopylväät.

”Tuo Mikkeli–Huutokoski 110 kV voi-majohto on täysin käyttökelpoinen. Purkamalla sen ja käyttämällä yhteis-johtopylväitä pystymme tällä osuudel-la minimoimaan johtokadun leventä-misen”, Linna sanoo.

Uusi voimajohto on suunniteltu kulke-maan mahdollisimman vähän ympäris-töä haitaten. Yhtään asuintaloa ei suun-nitellun johtokadun alle ole jäänyt.

Johtokadun leventämissuunnitelmat ovat kuitenkin herättäneet vastustusta paikallisten maanomistajien keskuu-dessa. Eteläosan johtoalue levenee yli 30 metriä. Kun alkuperäinen, laajim-millaan yli 60 metrin aukko lisättynä 10 metrin reunavyöhykkeillä laajenee noin 100-metriseksi, uusi voimajoh-to ei sulaudu maastoon yhtä hyvin kuin aikoinaan rakennettu johto. Leveämpi johtoalue aiheuttaa lisähaittaa maa- ja Pohjakartta © affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L5211/10

FINGRID 2/2010 | 18 FINGRID 2/2010 | 18 FINGRID 2/2010 | 19

metsätaloustiloille. Lisäksi muutamia kesämökkejä sijaitsee johtokadun vä-littömässä läheisyydessä.

”Fingridissä ymmärrämme hyvin, että johtokadun leventäminen haittaa sekä alueen asukkaita että mökkiläi-siä. Olemme neuvotelleet niin mökki-läisten kuin maanomistajien kanssa uudesta johdosta aiheutuvien haitto-jen vähentämiseksi. Osana neuvotte-luja olemme tarjoutuneet ostamaan tai siirtämään johdon välittömässä lähei-syydessä olevia mökkejä”, Linna ker-too. Jos kuitenkaan neuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen, Fingrid joutuu lunastamaan alueen johtokatua var-ten.

Johtokadun levennystä rakennetaan vuoroin kummallekin puolelle olemas-sa olevaa johtokatua. Koko matkan vain toisella puolella kulkeva uusi johto hankaloittaisi johtokadun levennyksen sopeuttamista maastoon entisestään. Siten joitakin alueita voidaan kiertää.

”Risteyskohdissa vanha johto yhdis-tetään uuden kanssa. Puolelta toiselle vaihdettaessa sähkönsiirto joudutaan katkaisemaan. Tällöin käytössä nor-maalisti oleva johto on poissa käytös-tä kahdesta neljään viikkoa. Näitä puo-lelta toiselle siirtymisiä on johdon mat-kalla toistakymmentä. Koska niiden rakentamisen aikana joudumme pie-nentämään sähkön siirtokapasiteettia, olemme pyrkineet minimoimaan nii-den määrän”, Linna kuvailee.

Kritiikkiin vastataan

Voimajohto kulkee yli 500 maanomis-tajan mailla. Fingrid on ollut ennak-koon yhteydessä jokaiseen heistä. Suu-rin osa, noin 70 prosenttia, maanomis-tajista on jo tehnyt ennakkosopimuk-sen Fingridin kanssa.

Maanomistajat ovat ihmetelleet, miksi uutta voimajohtoa ei voitaisi ra-kentaa olemassa olevaa johtokatua le-ventämättä. Tuleehan tässäkin hank-

keessa vesistöjen ylityksiin korkeita, vapaasti seisovia pylväitä.

”Voimajohdon rakentaminen koko-naan vapaasti seisoville pylväille mer-kitsisi, että sähkönsiirto täytyisi kat-kaista koko yhteydeltä kahdeksi vuo-deksi”, Antti Linna huomauttaa. Hän kertoo, että vapaasti seisovat pylväät näkyisivät koko voimajohdon matkalta todella kauas. Ne ovat noin 60–70 met-riä korkeita, kun harustetut pylväät yl-tävät noin 35–40 metriin. Lisäksi va-paasti seisovat pylväät ovat noin kol-mesta neljään kertaan kalliimpia kuin harustetut.

”Kahden rinnakkaisen voimajohdon rakentamista eri pylväille puoltaa myös huollon helpottuminen. Kun toista pyl-västä huolletaan tai korjataan, toinen voi olla käytössä”, Aki Laurila lisää.

Johtokadun levennyksen suunnit-telun yhteydessä on päivitetty myös hankkeen ympäristövaikutusten arvi-ointi. Käytännössä kaikista luontokoh-teista on tehty kohdekortit urakoitsi-

joille, jotta he tietävät, mitä alueella saa ja mitä ei saa tehdä. Ympäristövai-kutusten arviointiin sisältyy myös arke-ologisia kohteita. Museovirasto on teh-nyt Fingridin kustantamia kaivauksia alueella, jotta on löydetty oikeat paikat voimajohtopylväitä varten.

Jos johtoa ei rakenneta

Entä jos voimajohtohanketta ei toteu-tettaisikaan? Onhan olemassa oleva voimajohto täysin käyttökelpoinen.

”Nykyisen siirtoverkon kapasiteet-ti ei kuitenkaan riitä tulevaisuudessa kattamaan kasvavaa sähkön siirtotar-vetta. Siirtotarpeen kasvaessa on ris-ki, että Kaakkois-Suomen ja muun ver-kon välille muodostuisi sähkönsiirros-sa pullonkauloja, mikä puolestaan nos-taisi sähkön hintaa, kun siirtoa joudut-taisiin rajoittamaan. Myös sähköä saa varmasti, kun käytössä on kaksi rin-nakkaista johtoa”, Aki Laurila sanoo.

Asiakas kertoo:

Molemmat hyötyvät yhteishankkeesta

Lappeenrannan Energiaverkot Oy saa oman 110 kV voimajohtonsa Fingridin uusiin voimajohtopylväisiin 17 kilometrin matkalle Yllikkälästä Huttulaan.

”Meillä on mietitty jo muutamia vuosia, kuinka saisimme sähköverkkomme haja-asutusalueen käyttövarmemmaksi. Nyt meille tarjoutui oiva tilaisuus to-teuttaa johtomme Fingridin hankkeen yhteydessä”, kertoo toimitusjohtaja Arto Taipale Lappeenrannan Energiaverkot Oy:stä.

Uuden voimajohdon myötä yhtiön sähkönsiirron toimitusvarmuus paranee. Hankkeessa Fingrid toimii rakennuttajana, joten Lappeenrannan Energiaverk-kojen osaksi jää vain kustannuksiin osallistuminen.

”Yhteishankkeeseen osallistuminen tulee halvemmaksi kuin se, että olisim-me rakentaneet uuden voimajohdon yksin. Tämä on win-win-tilanne sekä kan-taverkolle että meille.”

”voimajohdon rakentaminen kokonaan vapaasti seisoville pylväille merkitsisi, että sähkönsiirtotäytyisi katkaista koko yhteydeltä kahdeksi vuodeksi.”

FINGRID 2/2010 | 20 FINGRID 2/2010 | 20

Älyverkot ovat sähköverk-koyhtiön työntekijälle jo-kapäiväinen haaste. Pu-helin soi monta kertaa päivässä, ja sinulle tarjo-

taan loistavaa mahdollisuutta osallis-tua SmartGrid-seminaariin, jossa alan keskeiset vaikuttajat miettivät yhdes-sä, kuinka koko ala tulee muuttumaan älykkäiden sähköverkkojen myötä.

Saat kuulla, miten yhtiölläsi ei todel-lakaan ole varaa jäädä kehityksestä si-vuun, sillä vaihtoehtona on jämähtä-minen nykytekniikkaan ja ikuinen hä-peä sidosryhmiesi silmissä. Vastaavat esitteet täyttävät myös sähköpostisi, ja alan lehdet ovat täynnä samaa asiaa. Ainakin hälyverkot saatiin siis synny-tettyä hyvin nopeasti, mutta onko kai-ken tämän hälinän tuloksena vielä jos-kus se älykäs sähköverkkokin?

Älykkäällä sähköverkolla tarkoitetaan usein hajautettua voimajärjestelmää, jossa sähkön tuotanto ja kulutus pide-tään aktiivisen kuormanohjauksen avul-la tasapainossa. Termi älyverkko on si-nänsä harhaanjohtava, kun äly siis kas-vaa eniten kuluttajapäässä. Älykuluttaja pystyy oma-aloitteisesti tai jopa itse sitä tietämättään hallitsemaan omaa kuor-maansa ja tarvittaessa myös syöttämään tehoa verkkoon päin.

Mieleen muistuu 1990-luvun alun FACTS-hypetys, jossa sähkövoimajär-jestelmästä oltiin tekemässä jousta-

hälyverkoista älykuluttajaksi

Kolumni

vampaa (Flexible AC Transmission Sys-tem). Säädettäviä FACTS-laitteita on-kin tullut verkkoihin kuluneiden kah-denkymmenen vuoden aikana, mutta mitään vallankumousta ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Ehkä syynä oli se, että vaihtosähköjärjestelmä on jo pe-rusluonteeltaan hyvin joustava.

Verrattaessa keskenään 90-luvun FACTS- ja tämän päivän älyverkko-hypetystä on tässä uudessa aallossa tuotu enemmän esiin jakeluverkkojen ohjattavuutta ja kaksisuuntaisuutta. Nyt korostuu tarve ohjata itse sähkö-kuormaa ja tasapainottaa se alati vaih-televan, uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon kanssa. Kyse on tuotannon ja kulutuksen tasaamisesta, mutta myös jakeluverkkojen riittävyy-den varmistamisesta. Yhä enemmän pienimuotoista tuotantoahan kytkeytyy myös jakeluverkkoihin, jotka oli alun perin suunniteltu viemään sähkö siir-toverkoista perille loppukuluttajalle.

Kantaverkkotasolla kaksisuuntai-suus ja kuormien ohjaaminen ovat jo nyt todellisuutta. Tehonsiirrot vaihtele-vat jatkuvasti eri tuotantomuotojen kul-loisenkin saatavuuden ja kannattavuu-den mukaan, minkä lisäksi irtikytkettä-vää teollisuuskuormaa hyödynnetään häiriöreserveinä ja verkkosuojina usei-den satojen megawattien edestä.

Mutta kulutuksen laajamittaisempi ohjattavuus tuo vielä paljon lisää mah-

dollisuuksia optimoida koko järjestelmä yhä kustannustehok-kaammaksi. Jo pelkkä kuorman te-hokkaampi ohjautuminen sähkön hin-nan perusteella helpottaa tehotasapai-non hallintaa merkittävästi. Ja kun tä-hän tuodaan lisäksi mahdollisuus pak-ko-ohjata kuormaa erilaisten poikke-ustilanteiden aikana, puhutaan tuhan-sien megawattien säätöreservistä.

Tarvitaanko jatkossa sitten enää kan-taverkkoa? Tarvitaan, sillä muuten tuo-tantoa ja kulutusta tulisi jatkuvasti ta-sata paikallisella tasolla. Tällöin ra-kennettu tuotantokapasiteetti kävisi suuren osan ajasta vajaateholla, minkä lisäksi suuri osa siitä seisoisi varavoi-mana. Vahvojen kantaverkkojen avul-la voidaan tehdä kansallisia ja euroop-palaisia energiaratkaisuja, joiden kus-tannustehokkuus ja ilmastovaikutuk-set ovat täysin eri luokkaa. Aiomme siis jatkossakin kehittää kantaverkko-amme ja rajasiirtoyhteyksiä ilman huo-noa omaatuntoa siitä, että se olisi jo-tenkin vanhanaikaista.

Jussi Jyrinsalo

Kirjoittaja on Fingridin järjestelmäkehityksestä vastaava johtaja.

FINGRID 2/2010 | 20 FINGRID 2/2010 | 20 FINGRID 2/2010 | 21

Suomen kantaverkon voimajohtojen yhteispituus on noin 14 000 kilometriä. Pylväitä kantaverkossa on pyöreästi 48 000. Uusia johtoja rakennetaan ja olemassa olevia uusitaan lähivuosina tiuhaan tahtiin. Miten, miksi ja millaisin teknisin ratkaisuin? Fingridin asiantuntijat Sami Kuitunen, Kimmo Kuusinen ja Ritva Laine valottavat yleisimpiä kantaverkon voimajohtoja koskevia kysymyksiä.

Kuv

at: J

uhan

i Esk

elin

en ja

Fin

grid

in k

uvap

ankk

i

Miksi uusi johto ei sovinykyisiin pylväisiin?Usein esitettyjä kysymyksiäkantaverkon voimajohdoista

Voimajohtojen ympäristövaikutuksia arvioidaan erilaisissa lakisääteisissä menettelyissä ja lupavaiheissa. Tällöin käy-dään arvioimassa maastossa koko hankkeen vaikutuksia.

Kantaverkon voimajohtojen pylvästyyppejä: vasemmalla (iso kuva) harustettu 400 + 110 kilovoltin (kV) pylväs, keskellä ha-rustettu 110 kV pylväs ja 2 x 400 kV Tannenbaum-pylväs, oikeal-la 2 x 110 kV Tannenbaum-pylväs ja harustettu 110 kV pylväs.Äärimmäisenä oikealla on vertailun vuoksi sähköasemilta kuluttajille suuntautuvan jakeluverkon tyypillinen 20 kV pyl-väs, joka ei kuulu kantaverkkoon.

FINGRID 2/2010 | 22 FINGRID 2/2010 | 22

Kantaverkon pylväiden perustyyppejä ovat harustetut 110 kV ja 400 kV portaalipylväät. Harustetut pylvästyypit soveltuvat erittäin hyvin käytettäväksi Suomen oloissa ja ovat myös ko-konaiskustannuksiltaan edullisia. Harustetun portaalipyl-vään kokonaiskorkeus on 110 kV jännitetasolla 25 metriä, 400 kV jännitetasolla keskimäärin 35 metriä.

Lähes kaikki kantaverkonuudet voimajohdot sijoitetaan

jo olemassa oleviin johtokäytäviin.

Miten kantaverkon johtoreitti syntyy ja miltä pohjalta tekniset ratkaisut tehdään?

Voimajohtojen suunnittelun lähtökohtana ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset valta-kunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Ne edellyt-tävät ensisijaisesti olemassa olevien johtokäytä-

vien hyödyntämistä. Kantaverkon uusista voimajohdoista lähes kaikissa (85–90 prosentissa) tukeudutaan nykyiseen johtokäytävään tai rakenteeseen.

Rakentaminen nykyisten voimajohtojen yhteyteen kes-kittää voimajohtojen ympäristövaikutuksia. Toisaalta täl-löin ei ole tarvetta avata uusia johtokäytäviä.

Ympäristöhaittoja lievennetään teknisin ratkaisuin, ku-ten sivuttaissiirroin, pylväspaikkojen valinnalla ja yhteis-pylväsrakentein. Nykyisen voimajohdon yhteyteen raken-nettavan uuden johdon sijoittumista asutuksen läheisyy-teen ei kuitenkaan voida kokonaan välttää. Fingrid käy maanomistajien kanssa vuoropuhelua hyväksyttävän rat-kaisun aikaansaamiseksi.

Voimajohdon rakentamiseen käytetään Suomessa pyl-västyyppejä, jotka täyttävät voimajohtorakenteita koske-vat normit. Suunnittelun teknisiä lähtökohtia ovat sähkö-turvallisuus, ympäristöolosuhteet, maaston muodot, joh-timien heilahdukset ja pylväsrakenteiden lujuudet sekä pylväiden perustusolosuhteet. Lisäksi on tärkeää huomi-oida mahdollisuus voimajohdon rakentamiseen ja huolta-miseen keskeyttämättä sähkön siirtoa. Samalla siis arvi-oidaan, miten suunniteltu pylvästyyppi vaikuttaa koko sen vuosikymmenien mittaisen käyttöajan sähkön siirron hal-lintaan.

Miksi uusia 400 kV voimajohtoja ei voida si-joittaa samoille pylväille jo olemassa olevi-en johtojen kanssa, vaan uutta johtoa varten pystytetään uudet pylväät?

Usein toivotaan rakennettavan 400 kV yhteispylväitä. Täl-lainen 400 kV voimajohtojen yhteispylväs on aina vapaasti seisova, harustamaton, niin sanottu Tannenbaum-pylväs. Harustamaton 400 kV pylväs on keskimäärin 25–30 met-riä korkeampi kuin harustettu. Toisaalta sen avulla voi-daan voimajohtojen tarvitsema maa-alue usein pitää ny-kyisellään.

400 kV yhteispylvääseen sijoittuu siis kaksi 400 kV virtapii-riä (voimajohtoa). Suomessa 400 kV voimajohdot ovat kan-taverkon pääsiirtoyhteyksiä. Yhteispylväiden rakentaminen

Kuvassa harustettu 400 + 110 kV yhteispylväs, jossa ala-orressa on 110 kV ja yläorressa 400 kV voimajohto.

aiheuttaa pitkäaikaisia sähkön siirron keskeytyksiä nykyi-sille voimajohdoille, sillä rakentaminen on pitkä ja monivai-heinen prosessi: ensin on tehtävä uuden pylvään perustuk-set, purettava nykyiset voimajohdot sekä sitten pystytettä-vä uusi pylväs.

Työvaiheet edellyttävät rakentamisaikana useita sähkön siirron keskeytyksiä, jotka voivat olla yhteensä kymmenien kuukausien pituisia. Tällöin kantaverkon käyttövarmuus ja turvallisuus heikkenisivät merkittävästi sekä aiheutettai-siin suuria rajoituksia sähkön siirrolle.

FINGRID 2/2010 | 22 FINGRID 2/2010 | 22 FINGRID 2/2010 | 23

Yhteispylväs on erittäin vaikea ja kallis rakentaa vaihte-levissa maastoissa. Siihen vaikuttavat erityisesti pylväiden koko ja perustusten massiivisuus. Harustettu 400 kV voima-johtopylväs painaa keskimäärin seitsemän tonnia, kun 400 kV yhteispylväs on keskimäärin viisi kertaa painavampi.

Sähkönsiirtoverkko on myös alttiina monien ulkoisten tekijöiden aiheuttamille vikaantumisille. 400 kV yhteispyl-väsrakenteen vikaantuminen on aina merkittävä riskiteki-jä, sillä korjaaminen edellyttää kahden sähkönsiirron sel-kärankana toimivan 400 kV voimajohdon kytkemistä pois päältä korjaustöiden ajaksi.

Usein ehdotetaan myös kaapeliratkaisuja. Niiden rakentamiskustannukset kohoavat ilmajohdon kustan-nuksiin verrattuna jyrkästi 15–20-kertaisiksi, kun jän- nite kasvaa 400 kV:iin. Kaapeleissa esiintyvät viat ovat myös merkittävästi pidempikestoisia kuin ilmajohto-jen viat ja aiheuttavat näin kantaverkolle merkittävän käyttövarmuusriskin.

Entä mitä näkökohtia liittyy pienempijännit-teisten 110 kV voimajohtojen sijoittamiseen samoille pylväille suurempijännitteisten joh-tojen kanssa?

Kantaverkossa on 1990-luvulla otettu käyttöön myös 400 + 110 kV harustettu yhteispylväsrakenne, jossa virtapiirit si-jaitsevat vaakatasossa päällekkäin. Tällainen rakenne on-

kin nykyään aina vaihtoehtoinen tekninen toteutusratkai-su silloin, kun se on sähkön siirron käyttövarmuuden kan-nalta mahdollista. Ratkaisu säästää tarvittavan maa-alan leveydestä noin 20 metriä siihen verrattuna, että voima-johdot rakennettaisiin erillisiin pylväisiin.

Yhteispylväät hankaloittavat kuitenkin myös tässä rat-kaisussa voimajohtojen huolto- ja kunnossapitotöitä, kos-ka pylvään huoltaminen edellyttää pääasiallisesti molem-pien virtapiirien poiskytkemistä.

Mahdollisuudet sähkön siirron keskeytyksen järjestä-miseen voimajohdon rakentamisvaiheessa ja vikojen kor-jaamisen aikana ovat 110 kilovoltin sähköverkossa jonkin verran paremmat kuin 400 kilovoltin verkossa, joten 400 + 110 kV yhteispylvään rakentaminen 110 kV voimajohdon paikalle on hieman helpommin toteutettavissa. Miten pylväät pystytetään ja miten sähkönsiirron keskeytys järjestetään?

Voimajohtopylväiden perustusten tekeminen ja pylväi-den pystytys pyritään ajoittamaan routa-aikaan haittojen vähentämiseksi ja liikkumisen helpottamiseksi. Pylväi-den perustustyöt voimajohdon läheisyydessä edellyttävät usein sähkön siirron keskeyttämistä työ- ja sähköturvalli-suuden takia.

Erityisesti, jos pylväsperustus joudutaan vahvistamaan paaluttamalla, voivat jännite-etäisyydet johtimiin olla lii-

Kahden virtapiirin 400 kV pylväs vaatii suurehkot perus-tukset. Perustustyöt ja pylväiden pystytys pyritään ajoitta-maan routa-aikaan.

Kahden 400 kV virtapiirin yhteispylväs, jonka korkeuson tyypillisesti 55–60 metriä.

FINGRID 2/2010 | 24 FINGRID 2/2010 | 24

an lyhyet ja paalutustöiden ajaksi joudutaan järjestämään johdolle käyttökatko.

Kun perustukset on saatu valmiiksi, voimajohtopylväi-tä kasataan viikkoja maastossa itse pylväspaikalla. Varsi-naista uuden pylvään pystyttämistä edeltää vanhojen joh-timien purkaminen ja vanhan voimajohtopylvään ”kaata-minen”. Tämän jälkeen uusi pylväs nostetaan pystyyn ja harukset kiristetään. Harustettuja 400 kV voimajohtopyl-väitä voidaan pystyttää routa-aikaan noin viisi ja pehmeän maan aikaan kaksi vuorokaudessa.

Voimajohdon rakentamisen viimeisenä työvaiheena on johtimien vetäminen sekä ns. lisämaadoitusten asenta-minen.

Eri työvaiheiden ajoittaminen vaatii huolellista ennakko-suunnittelua sähkön siirtoa tarvitsevien kantaverkkoasiak-kaiden, Fingridin valvomotoiminnan ja rakennusprojektin työmaan resurssien kesken. Huolellinen suunnittelu aut-taa pysymään sovituissa aikatauluissa, pitämään yllä työ-turvallisuuden korkeaa tasoa ja vähentämään häiriöriskiä. Tästä lipsumisen seurauksena voisi olla käyttöhäiriö, jos-ta aiheutuu kansantaloudelle satojen tuhansienkin eurojen menetykset toimittamatta jääneen sähkön vuoksi.

Sähkön siirtokeskeytysten suunnittelu aloitetaan jo voi-majohtoprojektin alkuvaiheessa, jotta eri työvaiheet voi-daan hallita mahdollisimman hyvin. Aikataulut täsmen-tyvät projektien edetessä. Toisaalta saattaa tulla eteen myös ympäristötekijöistä johtuvia yllätyksiä, joihin ei aina

voi varautua. Hyvä ammattilaisten yhteistyö auttaa kuiten-kin selättämään yllättävätkin haasteet.

Voimajohtohankkeet koostuvat kymmenistä, jopa sa-doista pylväistä, joten koko rakentamistyön aikana sujuva ja joustava aikatauluttaminen ja siten hankkeen kustan-nustehokkuuden varmistaminen on tärkeää.

Millaisia vikoja kantaverkon johdoissavoi esiintyä ja miten niiltä suojaudutaan?

Valtaosa kantaverkon käyttöhäiriöistä on johtovikoja. Täl-laisia ovat muun muassa ohimenevä ukkosen aiheutta-ma ylijännite (salamaniskut) , vaikka voimajohdot on pää-sääntöisesti suojattu voimajohtopylväässä kaikkein ylim-pänä olevilla ukkosjohtimilla.

Pidempikestoisia häiriöitä voivat olla esimerkiksi voi-majohdon eristyksen rikkoutuminen tai jokin vieras esi-ne ilmavälissä, kuten esimerkiksi myrskyn aikana lentä-nyt esine tai puun kaatuminen johtimien päälle.

Säännöllisten tarkastusten ja kunnossapidon ansiosta joh-toviat ovat harvinaisia, mutta täysin niiltä ei voida välttyä.

Ohjeita turvallisesta toiminnasta voimajohtojen lähei-syydessä on saatavissa mm. Fingridin verkkosivuiltawww.fingrid.fi sekä yhtiön julkaisemista esitteistä, joita voi tilata verkkosivujen kautta tai yhtiön viestinnästä,puh. 030 308 5128.

Uutta 400 + 110 kV pylvästä kasataan käytössä olevannykyisen 110 kV voimajohdon alla.

Kevätkylvöjen peiteharso-jen kanssa on oltava huolel-linen ja varottava, etteivät ne lennä voimajohtoihin. Joh-toihin takertuneet harsot on aina turvallisuussyistä jätet-tävä ammattilaisten irrotetta-viksi, koska vähänkin kostu-nut tai likaantunut harso joh-taa sähköä.

400 + 110 kV yhteispylvään pystytys meneillään.

FINGRID 2/2010 | 24 FINGRID 2/2010 | 24 FINGRID 2/2010 | 25

Maailmalla puhutaan paljon auringonpilk-kujen aiheuttamista magneettisista myrs-kyistä ja niiden aihe-

uttamista sähköhäiriöistä. Nyt erityistä ”nostetta” spekulaatioille antaa se, että vuonna 2012 aurinkokunnan ja linnun-radan tasot yhtyvät harvinaisella taval-la. Lisäksi mayojen kalenterin erään-lainen pitkä jakso päättyy joulukuus-sa 2012 ja siihen on liitetty jopa maa-ilmanlopun tuloon verrattavissa olevia tapahtumia suurine muutoksineen ja mullistuksineen.

Auringonpilkkumaksimien ja sähkö-voimajärjestelmässä esiintyvien häiri-öiden välinen yhteys ei ole täysin ku-viteltu asia. Auringonpilkkumaksimi-en aikoihin Aurinko on normaalia ”rau-hattomampi” ja tällöin muiden muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa on tapah-tunut suurhäiriöitä ja erityisesti muun-tajien vikaantumisia. Myös Ruotsis-sa on koettu yksittäisten suojareleiden aiheettomia laukaisuja tai alueellisia häiriöitä, joiden perimmäiseksi syyksi on väitetty Aurinkoa.

Sekä Suomi että Ruotsi sijaitsevat alueella, joka on sekä sijaintinsa että maaperänsä ominaisuuksien takia eri-tyisen otollinen kohde Auringon aktii-visuudesta aiheutuville häiriöille. Suo-messa ei ole kuitenkaan koskaan sat-tunut mitään merkittävää Auringon poikkeuksellisen käyttäytymisen takia.

Kantaverkko kestäägeomagneettiset myrskyt

Magneettiset myrskyt

Aurinkokuntamme keskustähti, Aurin-ko, on verraten rauhaton taivaankap-pale sitä kiertäviin planeettoihin ver-rattuna. Auringon fuusioreaktiot tuot-tavat, paitsi lämpöä ja sähkömagneet-tista säteilyä kuten valoa, myös hiuk-kassäteilyä, jonka tiheys ja hiukkas-määrä vaihtelevat ajan mukana. Puhu-taan aurinkotuulesta. Se on hyvin kuu-maa plasmaa ja koostuu lähinnä elekt-roneista ja positroneista niin, että hiuk-kasvirta on heikosti varautunut. Muka-naan aurinkotuuli kuljettaa niin sanot-tua interplanetaarista magneettikent-tää. Kun aurinkotuuli kohtaa Maan, syntyy erilaisia vuorovaikutusilmiöitä, koska myös Maalla on oma magneet-tikenttä.

Magneettinen myrsky on nimitys voi-makkaalle, koko magnetosfääriä* kos-kevalle muutosilmiölle, jonka aiheut-taa tyypillisimmin esimerkiksi Aurin-gosta Maahan tuleva Auringon uloim-man kaasukehän eli koronan massa-purkaus. Auringosta irtoavien hiukkas-ten määrä riippuu Auringon aktiivisuu-desta. Sitä taas ilmentää auringonpilk-kujen määrä, joka vaihtelee noin yhden-toista vuoden mittaisissa jaksoissa.

Vielä ei tiedetä, minkälaisia muutok-sia Auringossa itse asiassa tapahtuu auringonpilkkujakson aikana ja miksi jakso on juuri niin pitkä kuin se on. Se kuitenkin tiedetään, että auringonpil-kut ovat Auringon muuta ”pintaa” kyl-mempiä kohtia ja että niiden esiinty-

miseen vaikuttaa Auringon oma mag-neettikenttä ja Auringon pyörimisliike.

Auringonpilkkumaksimin aikana Aurinko on aktiivisimmillaan. Silloin Auringosta sinkoutuu avaruuteen ta-vanomaista paljon enemmän varattu-ja hiukkasia. Myös massapurkaukset ovat todennäköisiä. Aurinko säteilee tänä aikana normaalia voimakkaam-min. Maassa koetun magneettisen myrskyn aikana maapallon magneet-tikenttä saattaa muuttua kymmenkun-ta prosenttia minimitilan arvostaan ja kompassineulakin saattaa Maan pin-nalla heilahdella muutamia asteita. Magneettisen myrskyn kesto on tyy-pillisesti muutamasta tunnista muuta-maan vuorokauteen. Juuri magneetti-set myrskyt voivat häiritä ihmisen ra-kentamia järjestelmiä Maassa ja sen lähiavaruudessa. Seuraava auringon-pilkkumaksimi sitä seuraavine mag-neettisine myrskyineen on odotettavis-sa 2010-luvun alkupuoliskolla.

Fingrid tutkii geomagneettisia virtoja

Lähiavaruutemme virtajärjestelmis-sä tapahtuu suuria muutoksia, kun au-rinkotuuli ja erityisesti siinä oleva muu-tosilmiön luonteinen häiriö osuu mag-netosfääriin. Jos ilmiöiden muutosno-peuksia kuvataan taajuudella, tyypil-linen taajuus on luokkaa 0,015–0,020 hertsiä. Ilmiöt ovat siis lähinnä tasa-sähkön luonteisia.

Ionosfääriin ja magnetosfääriin in-dusoituneiden virtojen nopeat muu-tokset ilmenevät Maan pinnalla geo-magneettisena häiriönä. Se havaitaan maapallon pinnalla magneettikentän muutoksina ja edelleen maanpinnan suuntaisena sähkökenttänä. Voimak-kaan geomagneettisen myrskyn ai-

Kantaverkon aBCKirjoitussarja esittelee kantaverkon keskeisiä toimintaperiaatteita, laitekokonaisuuksia ja komponentteja.Sarjan tähän mennessä julkaistuihin kirjoituksiin voit tutustua verkkosivuillamme osoitteessawww.fingrid.fi.

Teksti: Matti Lahtinen ja Jarmo Elovaara Kuva: FutureImageBank

* Magnetosfääri on maljamainen, maapallon sisäänsä sulkeva vyöhyke, joka suojaa maapalloa avaruuden hiukkaspommitukselta.

FINGRID 2/2010 | 26 FINGRID 2/2010 | 26

kana Maan pinnalle syntyvä pitkittäis-suuntainen sähkökentän suuruus on Suomessa ollut jopa noin 7 volttia/kilo-metri. Arvo on kuitenkin niin pieni, et-tei väitettyjä tuhansien ampeerien suu-ruisia virtapiikkejä voi Suomessa säh-köverkkoon geomagneettisen myrskyn takia syntyä eivätkä virtajohtimet täällä kuumene ja sula niin kuin kohuartikke-leissa väitetään.

Jos Maan pinnan kaksi eri pistet- tä yhdistetään toisiinsa sähköjohdol-la, johdossa voi alkaa kulkea geomag-neettisen myrskyn aikana sähkövir-ta. Tällaista virtaa kutsutaan geomag-neettiseksi virraksi. Virta on luonnol-lisesti suurimmillaan, jos sähköken-tän voimakkuus on suuri, sen suunta on sama kuin johdon suunta ja jos joh-to on pitkä (satoja kilometrejä). Geo-magneettinen virta syntyy myös tähti-kytkentäisten ja tähtipisteistään maa-doitettujen käämitysten väliseen yh-dysjohtoon.

Kantaverkossa on tehty yhteistyös- sä Ilmatieteen laitoksen geofysiikan osaston kanssa geomagneettisiin vir-toihin liittyvää tutkimustyötä 1970-lu-vun lopusta alkaen. Tutkimuksissam-me on suoritettu geomagneettisten virtojen mittauksia Suomen kanta-verkossa ja on määritetty suomalais-ten muuntajien käyttäytymistä näiden virtojen vaikutuksesta. Lisäksi Ilma-tieteenlaitos on laatinut Skandinavian alueella aurinkotuulen vaikutukses-ta tapahtuvien Maan magneettikent-tämuutosten mallinnustyötä ja on ke-hittänyt käyttöömme laskentamallin, jolla voimme simuloida ionosfäärissä kulkevan virran Maan pinnalla sijaitse-vaan sähköverkkoon indusoimien vir-tojen jakaumia.

Geomagneettisten virtojen sähkö-verkoissa aiheuttamien ongelmien pe-

russyy on, että geomagneettiset vir-rat indusoivat Maan pinnalle tasavir-ran luonteisia virtoja, jotka aiheutta-vat Maan pinnan pisteiden välillä muu-taman voltin suuruisen potentiaalieron kilometriä kohti. Jos sähköverkossa on pitkiä, pituudeltaan vähintään sa-dan kilometrin suuruusluokkaa olevia ilmajohtoja, jotka ovat tehomuuntajien tähtipisteiden kautta yhteydessä maa-han, ilmajohdon johtimien läpi voi al-kaa kulkea tasavirran luonteinen virta, joka vaikuttaa verkon toimintaan.

Olemme mittauksin pystyneet tote-amaan, että suurin täällä rekisteröi-ty geomagneettinen tasavirta 400 ki-lovoltin kantaverkon muuntajan täh-tipisteessä on ollut noin 200 ampee-ria. Arvo on kansainvälisestikin suu-ri, mutta verkossamme ei tapahtunut mitään poikkeavaa sen vuoksi. Syy sii-hen, että muutaman sadan voltin suu-ruinen tasa jännitekin riittää synnyttä-mään merkittäviä virtoja, on, että tasa-jännitteellä vaihtosähköverkossa syn-

tyvän virran suuruutta rajoittaa vain verkon vastus. Se taas pyritään pitä-mään alhaisena verkon häviöiden mi-nimoimiseksi.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmat virrat pyrkivät Suomen oloissa syntymään verkon nurkkapis-teisiin. Tästä syystä muun muassa ai-koinaan Huutokoski ja sittemmin Pirt-tikoski valittiin eräiksi mittauspisteik-si. Rekisteröitävänä suureena on ol-lut muuntajien 400 kilovoltin käämityk-sen tähtipisteeseen kytketyn virranra-joituskuristimen läpi kulkeva tasavir-ran omainen virta. Verkon rakenteen muuttuessa mittausasemia on muu-

suomessa ei ole koskaan sattunut mitään

merkittävää auringon poikkeuksellisen

käyttäytymisen takia.

Tasavirran kulkutie magneettisen myrskyn aikana kanta-verkon asemien välillä. Tasajännitelähde kuvaa myrskyn aiheuttamaa potentiaalieroa asemien välillä.

FINGRID 2/2010 | 26 FINGRID 2/2010 | 26 FINGRID 2/2010 | 27

tettu ja niitä on nykyisin viisi. Vuositu-hannen vaihteessa asennetut 400 kilo-voltin sarjakondensaattorit ovat mer-kittävällä tavalla pienentäneet suur-ten geomagneettisten virtojen synty-mismahdollisuuksia Suomessa, eikä 200 ampeerin suuruisiin tähtipistevir-toihin pystytä täällä enää todennäköi-sesti pääsemään.

Muuntajien rakenteillaon merkitystä

Koska Suomessa ei ole vaarallisesta sijainnista huolimatta tapahtunut geo-magneettisten myrskyjen aiheuttamia merkittäviä häiriöitä, herää kysymys, mikä meillä on toisin kuin esimerkik-si Ruotsissa tai Kanadassa.

Enin osa Suomen pisimmistä 400 ki-lovoltin johdoista on viimeisen vuosi-kymmenen aikana sarjakompensoitu eli varustettu sarjakondensaattoreilla. Sarjakompensoinnin tarkoituksena on ollut verkon tehonsiirtokyvyn lisäämi-nen, mutta samalla sarjakondensaat-torit myös estävät tasavirran kulun joh-doissa, joilla sarjakondensaattoreja on. Tämä on johtanut siihen, että geomag-neettisesti syntyvien virtojen suuruus Suomen kantaverkossa on viimeisten kymmenen vuoden aikana pienentynyt.

Keskeisiä selittäjiä ovat myös Suo-men verkon muuntajien maadoitusta-pa, joka poikkeaa useimpien muiden maiden käytännöstä, sekä suomalais-ten verkkomuuntajien rakenne. Meil-lä on haluttu rajoittaa maasulkuvirtoja kasvattamalla verkon nollapiirin impe-danssia. Tämän vuoksi verkkomuunta-jien 400 kilovoltin käämitysten tähtipis-teiden ja maan väliin on asennettu ku-ristimet. Näiden resistanssi on merkit-tävä avojohtojen resistanssiin verrattu-na.

Ulkomailta raportoidut vauriot tai ai-nakin syyepäilyt ovat pääsääntöisesti kohdistuneet muuntajiin. Suomessa ja ulkomailla käytettävien muuntajien ra-kenteissa on huomattavia eroja. Ulko-mailla käytetään erittäin yleisesti niin sanottuja säästökytkettyjä muuntajia, jotka ovat Suomessa käytettäviä täys-muuntajia halvempia. Säästömuunta-jissa ei ole erillistä alajännitekäämitys-

tä, vaan sen muodostaa yläjännitekää-mityksen kanssa yhteinen osa. Usein muuntajat on vielä toteutettu yksivai-heyksiköistä kuljetuspainon rajoitta-miseksi. Lisäksi muuntajan oikosul-kuimpedanssi on hyvin pieni eikä tällai-sia muuntajia suunniteltaessa ole tar-vinnut kiinnittää erityistä huomiota ha-jakenttäilmiöihin.

Täysmuuntajissa eivät geomagneet-tiset virrat eivätkä liioin vikavirrat pää-se suoraan siirtymään jänniteportaas-ta toiseen. Tällaisessa muuntajassa hajavuon suuruutta kuvaava oikusul-kuimpedanssi voidaan mitoittaa halu-tun suuruiseksi valitsemalla eri jän-nitteisten käämien etäisyys toisistaan tarkoituksenmukaisesti. Valinnalla on tietysti vaikutusta muuntajan kokoon. Maaperämme suuren ominaisvastuk-sen vuoksi oikosulkuimpedanssi on täällä valittu suureksi. Näin on voitu ra-joittaa vikavirtoja ja vikatilanteiden ai-kaisia vaara- ja häiriöjännitteitä. Luon-nollisesti myös muuntajien läpi kulke-vat geomagneettiset virrat pienenevät.

Lisäksi suomalaiset muuntajat ovat viisi- tai kolmipylväisiä sydänmuunta-jia, kun taas säästökytketyt muuntajat ovat yleensä ns. yksivaiheisia vaippa-muuntajia. Kirjallisuudessa väitetään yleisesti, että kolmipylväinen raken-ne sietää parhaiten tasasähkömag-netointia, koska nollavuo pääsee sul-keutumaan rautasydämestä vain suu-ren öljyvälin kautta säiliöön. Magneet-tivastus (reluktanssi) on tällöin erit-täin suuri ja muuntajan kyllästämiseen tarvitaan erittäin suuria virtoja. Samo-jen lähteiden mukaan viisipylväinen ra-kenne ei ole aivan yhtä sietokykyinen tasavirralle. Sellaisen muuntajan lai-tapylväät ovat käämittömät ja laitapyl-väiden yhteinen poikkipinta on yleensä hieman pienempi kuin yhden käämi-tyn pylvään poikkipinta. Pelkällä tasa-virtamagnetoinnilla ilmeisesti vain lai-tapylväät kyllästyvät ensin, minkä jäl-keen muuntaja alkaa toimia tasavirta-magnetoinnilla kolmipylväsmuuntajan tavoin. Nollavuon kanssa samanaikai-sesti esiintyvä vaihtosähkövuo kuiten-kin monimutkaistaa tilannetta.

Kolmivaiheisen muuntajan käämi-tyillä pylväillä vaihejännitteiden huip-

puarvot sattuvat eriaikaisesti, joten tasa- ja vaihtovoiden samansuuntai-nen maksimivaikutus on kolmivaiheis-ten muuntajien eri pylväillä eriaikai-nen. Siten myös käämittyjen pylväiden mahdollinen kyllästyminen on eriai-kaista ja tapahtuu vain yhdellä käämi-tyllä pylväällä kerrallaan eikä merkit-tävän osan magneettivuosta tarvitse kulkea muuntajan rautasydämen ulko-puolisia reittejä. Sitä vastoin yksivaihei-sissa vaippamuuntajissa, tyypillisesti juuri säästökytketyissä muuntajayksi-köissä, on vain yksi magneettipiiri, joka kyllästyy tasavirtamagnetoinnilla ko-konaisuudessaan. Normaalissa tilas-sa vuo syntyy magnetoivan käämin si-sällä, kiertää pitkin rautapiiriä ja palaa magnetoivan käämin sisään. Kyllästys-tilan saavuttamisen jälkeen vuo alkaa kuitenkin kulkea rautapiirin ulkopuo-lella ja palaa rautaan vasta kohdassa, joka ei enää ole kyllästynyt. Vuo on täl-löin niin sanotun hajavuon luonteista. Koko magneettipiirin kyllästyessä seu-rauksena on suuria hajavoita.

Kun yksivaiheisia säästökytkettyjä vaippamuuntajia on suunniteltu, suur-ten hajavoiden esiintymismahdollisuu-teen ei ole ilmeisesti kiinnitetty huomio-ta. Jos hajavoiden kulkureittejä ei ole suunnittelussa otettu huomioon, haja-vuot saattavat aiheuttaa erilaisissa ra-kenneosissa ja käämeissä merkittävää pistemäistä lämpenemistä, joka saat-taa aiheuttaa jopa eristeen palamista. Ulkomailta raportoidut geomagneet-tisten virtojen aiheuttamat muunta-javauriot ovatkin sattuneet systemaat-tisesti juuri säästökytketyille yksivaihe-yksiköille. Tällaisen tapahtuman mah-dollisuus on kantaverkon muuntajissa vähäinen siitäkin syystä, että muunta-jillemme suoritetaan standardien ul-kopuolisena testinä testaus ylimagne-tointiolosuhteissa, joka paljastaa rau-tasydämeen ja käämeihin hajavoiden takia syntyvät kuumat pisteet.

Teksti perustuu Fingridin johtavien asiantuntijoiden Matti Lahtisen ja professori Jarmo Elovaaran laa-timaan artikkeliin ”Geomagneettisen myrskyn vai-kutukset kantaverkkoon”. Lisää tietoa aiheesta on saatavissa osoitteesta jarmo.elovaara@fingrid.fi.

FINGRID 2/2010 | 28 FINGRID 2/2010 | 28

EstLink 2 -merikaapeliyhteydestä investointipäätösFingrid on tehnyt investointipäätöksen Viron ja Suomen välisen toisen tasasähköyhteyden, EstLink 2:n, rakentamisesta. Suunniteltu siirtoyhteyson 650 megawattia, ja sen kokonaiskustannukset ovat noin 320 miljoonaa euroa.

Merikaapeli to-teutetaan yh-teistyössä Viron kantaverkkoyh-

tiö Eleringin kanssa. Hank-keen toteuttaminen edellyt-tää vielä, että Viron juuri ava-tut sähkömarkkinat lähtevät kehittymään myönteisesti ja

että hankkeeseen saadaan Euroopan unionilta 100 miljoonan euron tuki.

Suomen ja Viron välillä on tällä het-kellä yksi 350 megawatin tasasähköyh-teys. Uusi sähkönsiirtoyhteys nostaa maiden välisen kokonaissiirtokapa-siteetin noin 1 000 megawattiin ja liit-tää Baltian sähkömarkkinat kiinteäm-min pohjoismaisiin markkinoihin. Yh-teys myös turvaa Itämeren alueen säh-köntoimitusvarmuutta. Tavoitteena on ottaa uusi linkki kaupalliseen käyttöön vuoden 2014 alussa.

Fingrid ja Elering ovat tehneet esi-suunnittelua uudesta merikaapelista

viron tukkumarkkinoillalupaava avaus

Fingridin investointipäätöksen edelly-tyksenä on Viron tukkumarkkinoiden toimivuus. Pohjoismainen sähköpörs-si Nord Pool Spot avasi uuden Estlink-hinta-alueen huhtikuun alussa. Fin grid ja Elering vuokrasivat nykyisen Est-link-kaapelin omistajilta noin 250 me-gawattia siirtokapasiteettia Nord Pool Spotin käyttöön. Yhteyden koko kapasi-teetti on 350 MW.

Markkinoiden alku on ollut lupaa-va. Elspot-sähkön osuus Viron sähkön kulutuksesta on jo yli 20 prosenttia. Markkinat ovat hyödyntäneet Elspot-kauppaan varatun Estlink-siirtokapa-siteetin lähes täysimääräisesti. Kapa-siteetin kysyntä on ylittänyt tarjonnan, ja Viron ja Suomen välinen yhteys on-kin ollut pohjoismaisen pörssialueen tukkoisin raja. Viron ja Suomen hinnat ovat eronneet noin 80 prosenttia ajasta, mikä osaltaan osoittaa EstLink 2 -kaa-pelin tarpeellisuuden.

yhdessä noin kolmen vuoden ajan. Est-Link 2 on yksi Itämeren alueen merkit-tävistä sähkönsiirtoverkon vahvistuk-sista. Lupahakemukset on toimitet-tu viranomaisille keväällä 2010, ja tar-jouskyselyt konvertteriasemista, kaa-pelista, voimajohdosta ja sähköase-mista ovat meneillään. Urakkasopi-mukset on tarkoitus allekirjoittaa toi-mittajien kanssa vielä kuluvan vuoden aikana. Metsä- ja maanrakennustyöt alkavat Anttilan sähköasemalla jo syk-syllä 2010, jotta aikataulutavoitteissa pysytään.

Myös EU:n komissio pitää Suomen ja Viron välistä siirtoyhteyttä erittäin tär-keänä hankkeena, ja siksi se on ehdot-tanut sille 100 miljoonan euron EU-tu-kea. Mahdollinen tuki on osa laajem-paa EU:n elvytyspakettia, jonka tavoit-teena on piristää yhteisön taloutta ja samalla tukea EU:n energiapoliittisia tavoitteita. Lopullista tukipäätöstä odo-tellaan lähiviikkojen aikana.

Fingrid on saanut ensimmäisenä yrityksenä Pohjoismaissa kansainvälisen arvostetun pätevyystodistuksen hyvästä omaisuuden hallinnasta Lloyd’s Registeriltä.

Fingridille kansainvälinen sertifikaattihyvästä omaisuuden hallinnasta

Yritysten turvallisuuteen ja riskien hallintaan erikoistunut Lloyd’s Register on tutkinut kevään aika-

na Fingridin omaisuuden hallinnan toi-minnan vertaamalla yhtiön toimintaa alan parhaisiin käytäntöihin. Vertailu-kohteena oli British Standard Institu-tionin (BSI) kehittämä PAS 55 (Publicly Available Specification 55) -spesifikaa-tio, joka soveltuu omaisuusvaltaisten alojen toiminnan arviointiin.

Lloyd’s Registerin mukaan Fingridin toiminta ylittää spesifikaation asetta-mat vaatimukset.

Myös eräät muut energiayhtiöt maa-ilmalta, kuten Ison-Britannian Natio-nal Grid ja Irlannin ESB, ovat saaneet sertifikaatin.

”Fingridin toiminnan sertifiointi on osoitus siitä, että myös ulkopuolisten silmin katsottuna omaisuuden hallin-tamme on mallikelpoista. Emme aino-astaan siirrä sähköä luotettavasti, me panostamme varmaan ja turvalliseen toimintaan, pidämme sähköasemat ja voimajohdot hyvässä kunnossa ja edel-lytämme kaikilta palvelun- ja tavaran-toimittajilta toimintamallimme mu-kaista laadukasta ja vastuullista toi-mintaa”, sanoo Fingridin omaisuuden hallinnasta vastaava varatoimitusjoh-taja Kari Kuusela.

Sertifikaatin luovutti 10.6. Lloyd’s Re-gisterin verkkoliiketoiminnan pääl-likkö Peter Glaholm (oikealla) ja sen vastaanottivat Fingridin toimitusjoh-taja Jukka Ruusunen (keskellä) sekä varatoimitusjohtaja Kari Kuusela.

FINGRID 2/2010 | 28 FINGRID 2/2010 | 28 FINGRID 2/2010 | 29

Pelit ja pelaaminen ovat aina innostaneet ihmisiä joko kil-pailemaan ja viettämään ai-kaa samanhenkisten seu-

rassa tai rentoutumaan pelin ääressä vain itsekseen. Pelien historia on pitkä, ja se on saanut arvoistaan jatkoa nyky-maailman sähköisistä peleistä. Pelien pelaaminen onkin tänä päivänä iso osa digitaalista kulttuuriamme.

Hämeenlinnassa sijaitsevassa Säh-kömuseo Elektrassa on meneillään ke-väällä avattu erikoisnäyttely ”Pongista Pleikkaan”. Se kertoo sähköisestä pe-likulttuurista ja valottaa pelaamisen sekä laitteiden käyttö- ja kulttuurihis-toriaa monelta eri näkökantilta. Näyt-tely herättää pelaamisesta kiinnostu-neessa kävijässä nostalgisia mielikuvia parin–kolmenkymmenen vuoden ta-kaa, nuoremmissa kävijöissä vuositu-hannen vaihteen molemmilta puolin.

historiaa ja tulevaisuutta

Näyttelyvieras havaitsee konkreetti-sesti, kuinka sähköiset pelit vanhene-vat ja jäävät historiaan yllättävän no-peasti uusien sovellusten tieltä. Jos 1970–1980-lukujen Pong-pelit olivat aikansa ihmeitä, voi miettiä, mitä säh-köinen pelaaminen on lähitulevaisuu-dessa: pelejä 3D-versioina, joissa pe-laaja pelaa virtuaalisesti käytännölli-sesti katsoen keskellä peliä muiden verkkoyhteisöön kuuluvien kera.

Näyttelyssä oivaltaa hauskoja yksi-tyiskohtia omasta pelaamishistorias-taan. Varhainen kotitietokone Com-modore 64 herättää muistikuvia senai-kaisesta 8-bittisestä huippumodernis-ta laitteesta, ensimmäisestä oikeasta kotitietokoneesta, jolla pelaamisen li-säksi pystyi myös mm. käsittelemään tekstiä. Nähdessään Commodoren vie-ressä kasettiaseman kävijä muistaa, että pelit ladattiin kotikoneille c-kase-teilta. Pelejä ladattaessa toivottiin har-taasti, että äänipäiden säätö olisi koh-dallaan eikä laite ”jumittaisi” kesken latauksen.

Kesän erikoisnäyttely Electrasta Pongiin – Pongista Pleikkaan luotaa sähköisen pelin historiaa varhaisista sähkömekaanisista lautapeleistä nykyisiin ja tuleviin elokuvaa muistuttaviin spektaakkeleihin. Lyhyt sähköisten pelien historia on yllättävän pitkä.

Teksti: Reija Kuronen Kuvat: Eija Eskelinen

sähkömuseoelektrassapelataan sähköisiä pelejä

Sähkömuseo Elektran johtaja Kimmo Kyllönen toteaa sähköisten pelien vetovoiman perustuvan siihen, että pelatessa voi tehdä ja kokea asioita, joita normaalissa elämässä ei pysty tekemään.

FINGRID 2/2010 | 30 FINGRID 2/2010 | 30

Aikojen myötä peleihin on tullut rut-kasti interaktiivisuutta, komeata gra-fiikkaa sekä ääntä. Yksitasoisista peli-kuvioista on kehittynyt elokuvaa muis-tuttavia monitahoisia esityksiä 3D-gra-fiikan kehittyessä.

Vanhojen pelikoneiden lisäksi näyt-telyn mielenkiintoista antia ovat peli-koneiden ja -ohjelmien kehitystarinat. Esimerkiksi maailman johtavaksi mer-kiksi yltänyt Nintendo on aloittanut Ja-panissa 1800-luvun lopulla pelikortteja valmistavana yrityksenä. Lisäksi näyt-tely avartaa näköaloja sähköistä peli-

maailmaa pitemmälle: pelisovelluk-silla on myös hyötykäyttöön tarkoitetut versionsa, simulaatiot, jotka ovat arki-päivää erilaisissa oppi- ja tutkimuslai-toksissa.

elämyksiä kaikenikäisille

Näyttelyvierailla on mahdollisuus myös itse pelata pelejä Raha-automaatti-yhdistyksen tuoreimmasta pajatsosta vanhoihin kolikkokonepeleihin. Vierai-lija voi verestää vanhoja taitojaan lukui-sissa 1970-, 1980- ja 1990-lukujen pe-

Näyttelyn aihepiiristä on koottu myös näyttelyjulkaisu, jossa pelikulttuuria eri osa-alueineen esitellään laajemmin. Julkaisu on Perinneyhdistys Elekt-ran ja Mediamuseo Rupriikin julkaisema. Julkaisua on saatavilla Elektras-ta kahden euron hintaan.

sähkömuseo elektra erikoisnäyttelyineen on avoinna yleisölle elokuussa 2010ti–pe 11–18 ja la 10–17. Tilauksesta museo on auki muinakin aikoina. Museon osoite: Valvomotie 11, 13110 Hämeenlinna.

Lisää Elektran erikoisnäyttelystä sekä muusta tarjonnasta museon koti-sivuilla www.elektra.fi.

leissä sekä kolik-koautomaateis-sa – ja pelaaminen on ilmaista. Tarjol-la on aikansa helmiä kuten Space Invaders, Pac Man, Commando, Bubble Bobble ja lukui-sia muita.

Erikoisnäyttely tarjoaa elämyksiä sähköisen peli-maailman lähihistoriasta tu-levaisuuden näkymiin. Näytte-lyn tarjonnasta nauttivat niin pie-net kuin isotkin. Pelien kiehtovuus kautta aikain kiteytyy ajatukseen, että pelatessa voi tehdä asioita, joi-ta normaalissa elämässä ei pysty te-kemään. Sähköinen pelimaailma on mahdollistanut pelien elämyksellisyy-den yhä suuremmassa määrin.

vierailija voi verestää vanhoja taitojaanlukuisissa 1970-, 1980- ja 1990-lukujen

peleissä sekä kolikkoautomaateissa –ja pelaaminen on ilmaista.

FINGRID 2/2010 | 30 FINGRID 2/2010 | 30 FINGRID 2/2010 | 31

Pieniäihmeitä

FINGRID 2/2010 | 32 FINGRID 2/2010 | 32

Kesäisenä aamuyönä katsee-ni osui pihallamme kasva-vaan valkolehdokkikasvus-toon. Yhdessä kukassa oli jo-

tain outoa. Lähempi tarkastelu paljasti kukkahämähäkin siinä roikottavan leu-oissaan suurta mäntykiitäjää. Istahdin katselemaan. Yö oli vasta vaihtumassa aamuksi ja oli aivan tyyntä, ruisrääkkä raksutti pellossa. Lehdokin huumaava tuoksu täytti ilman, se toi mieleen lap-suuden jännittävät kesäyöt.

Siinä istuessani tajusin edessäni ole-vat pienet ihmeet. Sen käsittämättö-män monimuotoisuuden ja eliöiden vä-lisen yhteiselon hienouden, joka vuosi-miljoonien kuluessa on kehittynyt. Evo-luutioksi sitä kutsutaan – lajien synty-mistä, niiden jatkuvaa kehittymistä ja erikoistumista.

Valkolehdokki kuuluu kämmekkä-kasveihin eli orkideoihin ja se tunne-taan erityisesti hienosta tuoksustaan. Moni on kuitenkin pettynyt työntäes-sään nenänsä kukkaan päivällä, joka on lehdokille joutavaa luppoaikaa. Vas-ta illan hämärtyessä se alkaa levittää houkuttelevaa tuoksuaan, jonka tar-koitus on johdattaa paikalle yöllä len-täviä kiitäjäperhosia, sellaisia kuin hä-mähäkin saaliina oleva mäntykiitäjä.

Systeemi on suorastaan nerokas. Hämärässä hohtavien kukkien mesi on pitkän ja käyrän kannuksen pohjal-la, joten siihen yltävät vain suuret kiitä-jät pitkine imukärsineen. Mettä imies-sään ne pörräävät kukan edessä pai-koillaan, mutta lehdokin kohdalla ne joutuvat menemään aivan liki, tunke-maan päänsä kukkaan. Silloin perho-sen otsaan tarttuu kärjestään tahmai-nen siitepölymyhky, joka seuraavassa kukassa osuu täsmälleen emin luotil-le. Pölytys tapahtuu.

Valkolehdokki on siis varannut make-an metensä yksinomaan kiitäjille, sen kukan rakenne on kehittynyt täydelli-

seksi tähän yhteistyöhön. Kiitäjät ovat hyvä sijoitus, sillä erinomaisina lentä-jinä ne siirtyvät helposti kasvustosta toiseen. Näin pölytys ei jää vain lähel-lä toisiaan kasvavien yksilöiden keskei-seksi, vaan perimä leviää laajemmin.

Tässä tapauksessa systeemiin on tullut ulkopuolinen häiriö hämähäkin muodossa. Pieni tapahtuma kuuluu sekin luonnon hämmästyttäviin ihmei-siin, kun sitä tarkemmin ajattelee. Leh-dokin kukinnossa vaaninut kukkahä-mähäkki on valkoinen ja kätkeytyy hy-vin samanväristen kukkien joukkoon. Se kykenee kuitenkin vaihtamaan väri-ään kirkkaan keltaiseksi ja tekee näin majaillessaan vaikkapa voikukassa.

Pieni hämähäkki on ehkä sentin mit-tainen, mäntykiitäjän pullea ruumis on nelisen senttiä. Painossa mitattuna ero on vielä tätäkin suurempi. Saalistaja iski paikoillaan suristelevaan kiitäjään, ruiskautti leuoistaan myrkkyannok-sen ja piti puolensa sen lamauttavaan

vaikutukseen asti. Se takertui kukki-en keskelle, pinnisti voimansa ja selvi-ytyi voittajana. Sitten se ruiskutti saa-liiseen ruuansulatusaineita ja imi par-haillaan kiitäjän liuennutta sisusta ra-vinnokseen. Nerokas järjestelmä pik-kueläimelle, joka käyttää ruuakseen kovakuo risia hyönteisiä.

Kesäyössä kotipihan lehdokin äärel-lä on paljon ihasteltavaa. Kykenen sii-hen, koska tiedän kukan ja kiitäjän yh-teispelin hienouden, tunnen kukkahä-mähäkin kyvyt ja tavan saalistaa. Tieto on valttia ja se avaa usein portin upei-siin kokemuksiin. Toisaalta lehdokin tuoksu vie minut lapsuuden mökkike-siin. Silloin minulla ei ollut tästä kai-kesta aavistustakaan, mutta lehdokin iltainen kutsu, sen hämärässä hohta-vat kukat, suurten kiitäjien hurahtavat ohilennot ja kolibrimainen pörräämi-nen kukkien edessä olivat kuin salape-räistä satua.

Vuosien varrella aivoihini on taltioi-tu tavaton määrä tietoa luonnosta; pie-niä asioita ja yksityiskohtia, joiden avul-la voin ymmärtää suuria linjoja. Lapsen uteliaisuus on jäänyt taka-alalle, mut-ta yritän usein houkutella sitä esiin. Jos luonnossa kulkiessaan katselee ympä-rilleen lapsen uteliain silmin ja ymmär-tää asioita aikuisen tiedoin, saa nähdä monta pientä ihmettä.

Pieniäihmeitä

Lehtemme kolumnisti Heikki Willamo on karjalohjalainen valo-kuvaaja, kirjailija ja toimittaja. Hän on julkaissut useita luontokir-joja niin lapsille kuin aikuisille; viimeisimpiä teoksia ovat Hirven klaani (Otava 2005), Pyhät kuvat kalliossa (yhdessä Timo Miet-

tisen kanssa, Otava 2007) ja Huuhkajavuorella (yhdessä Leo Vuorisen kanssa, Maahenki 2008). Heikki Willamon erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat eteläsuo-malainen metsäluonto, pohjoinen kalliotaide ja eläimiin liittyvät myytit.

K I I K A R I S S A

Jos luonnossa kulkiessaan katselee ympärilleen lapsen uteliain silmin ja ymmärtää asioita aikuisen tiedoin, saa

nähdä monta pientä ihmettä.

FINGRID 2/2010 | 32 FINGRID 2/2010 | 32 FINGRID 2/2010 | 33

Fingrid etsi uutta slogania ideakilpailun kautta. henkilöstöä ja asiakkaita

pyydettiin ideoimaan ehdotuksia lauseiksi, jotka kuvastai-sivat Fingridin toimintaa tänään ja pitkälle tulevaisuuteen. ehdotuksia tuli kiitettävän paljon, yli 200, ja osa oli innos-tunut ideoimaan useita vaihtoehtoja.

slogan-kilpailussa vilkas osanotto

?

Slogan-kilpailun raatina toiminut viestintätiimi kävi läpi saa-puneet ehdotukset ja päätyi siihen, että suoranaista voitta-jaa ei tällä kertaa löytynyt. Siksi pääpalkinto (500 euron lah-jakortti Stockmannille) päätettiin jakaa puolitettuna kahdel-le parhaalle ehdotukselle.

Viestintätiimin mielestä kaksi parasta ja idearikkainta eh-dotusta olivat Pasi Ahon ehdottama ”Vaiheen verran edellä” ja Hannu Matilan ehdottama ”Kohti valoisaa tulevaisuutta”.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin kolme Timo Sarpanevan suunnittelemaa valurautapataa. Arpa suosi täl-lä kertaa seuraavia henkilöitä: Ella Käck, Fingrid, Visa Myl-lyntaus, Fingrid ja Esa Kalla, Outokumpu Oy.

Itse slogan menee jatkokehittelyyn ja, kunnes parempi idea syntyy, ”Valot päällä valtakunnassa” toimii jatkossakin Fingridin toiminnan kiteyttäjänä.

e.ON Kainuun sähköverkko ja Fingrid kokeilivat yhteishankkeena pienkulutuksen ohjaamista osana valtakunnan tehotasapainon ylläpitoa. hanke osoitti, että pienkulutuksen ohjauksella on kansantaloudellista merkitystä sähkön kulutushuippujen tasaamisessa.

Hankkeessa oli mukana noin 4 000 kuluttajaa ja se toteu-tettiin pääosin helmikuun 2010 aikana. Tarkoituksena

oli selvittää erilaisten pienkulutuksen ohjaamiseen käytet-tävien menetelmien tekniikkaa, toiminta-aikaa ja luotetta-vuutta sekä niiden käyttämistä hyödyksi sähköjärjestelmän poikkeustilanteiden hallinnassa.

Hanke osoitti, että poiskytkeytyvän kuorman määrän en-nustaminen on melko vaikeaa. Ennusteiden

tarkkuuden kehittämiseen on hankkeen toteuttajien mukaan kiinnitettävä huo-miota, samoin kuin niin sanotun ”jälkipii-

kin” eli takaisin kytkeytyvän tehon määrän

vaikutuksiin, joita voidaan pienentää esimerkiksi kierrättä-mällä poiskytkettäviä kuormia.

Hankkeen toteuttamisen ajankohta osui kovan pakkastal-ven kylmimpään kuukauteen, mikä osaltaan myös heijastui tuloksiin. Asiakkaat suhtautuivat kireistä pakkassäistä huo-limatta myönteisesti ja ymmärtäväisesti kulutuksen tilapäi-siin irtikytkemisiin.

Hankkeen loppuraportin mukaan pienkulutuksella on mahdollisuus toimia markkinoilla kysynnänjoustona sekä re-servinä. ”Jos kulutus on joustanut jo aikaisemmin, sitä ei ole olemassa enää käyttötunnilla reserviksi, ainakaan täysimää-räisesti. Toisaalta myös mahdollisesti toteutunut kysynnän-jousto ohjaa voimajärjestelmää oikeaan suuntaan ja ehkäi-see ennalta mahdollisia ongelmia käyttötunnin aikana. Pien-kulutuksen rooli tässä mielessä on tällä hetkellä avoin”, sa-noo Fingridin vanhempi asiantuntija Jonne Jäppinen.

Hankkeesta saatiin hänen mukaansa myös käyttökelpoista tietoa tehopulatilanteeseen varautumisen kannalta.

Pienkulutuksesta joustovaraa tehotasapainon hallintaan

Fingridin internetsivujen käyttäjäkyselyn tulokset ovat valmistuneet. suomen On-line Tutkimus Oy:n toteuttamaan kyselyyn osallistui 445 vastaajaa. Kysely oli inter-netsivuilla 12.2.–15.3.2010, ja sen tavoitteena oli kerätä asiakas- ja sidosryhmien näkemyksiä verkkosivujen uudistusta varten.

Voimajohtojen kunnossapidosta ja YVA-menettelyistä halutaan lisää tietoa

Kyselyyn vastanneista useimmat (44 %) olivat kuluttajia, palvelutoimit-

tajia (10 %), kantaverkkoasiakkaita (8 %) sekä markkinatoimijoita (6 %). Ulkomail-ta käsin vastanneiden osuus oli 5 %.

Useimmat vastaajista hakivat sivuilta tietoa voimajärjestelmän tilasta (58 %) sekä sähkömarkkinatietoa (14 %). Vas-taajat ilmaisivat eniten tyytyväisyyttään

lisia grafiikkaesityksiä selventämään sivuilla esitettävää tilasto- ym. tietoa. Käyttäjät mainitsivat haluavansa sivuil-le tietoa verkkohäiriöistä mahdollisim-man reaaliaikaisesti, voimajohtohank-keiden etenemisestä, ajankohtaisista energia-alaan liittyvistä uutisista, säh-kön markkinahinnoista sekä voimaloi-den tuotantotiedoista.

Useat käyttäjät olivat tyytyväisiä ny-kyisiin sivuihin ja toivoivat, että tietosi-sältöä ja uusia ominaisuuksia lisätään ilman, että se vaikuttaa nykyisten sivu-jen hyvään toimivuuteen.

voimajärjestelmän tilasta saataviin tie-toihin, kun heiltä kysyttiin sivuilla ole-vien tietojen riittävyydestä. Vähiten tie-tojen riittävyyteen oltiin tyytyväisiä voi-majohdon kunnossapitoon ja ympäris-tövaikutusten arviointimenettelyyn liit-tyvien tietojen osalta.

Sivuille toivottiin enemmän kansan-tajuista tietoa toimialasta sekä kuval-

FINGRID 2/2010 | 34 FINGRID 2/2010 | 34

Kilpailu Fingrid-lehden lukijoilleVerkkoVisa

Nimi

Osoite

Postitoimipaikka

Sähköpostiosoite

Puhelinnumero

Fingrid-lehden edellisen (1/2010) Verkkovisan palkinnot ovat lähte-neet seuraaville oikein vastanneille: Anneli Fagerlund, Espoo; Lauri Kumpulainen, Vaasa; Seija Lohikoski, Espoo; Hannu Matila, Oulunsalo; Liisa Sormunen, Niittylahti.

Vastaa kysymyksiin ja faksaa (numeroon 030 395 5196) tai lähetä vastauksesi postitse 1.9.2010 mennessä. Osoite: Fingrid Oyj, PL 530, 00101 HELSINKI. Merkitse kuoreen tunnus ”Verkkovisa”.Oikein vastanneiden kesken arvomme 5 kpl kengänhoitosettejä. Voittajille ilmoitamme voitosta henkilökohtaisesti.Kysymysten vastaukset löytyvät tämän lehden jutuista.

1. Energiateollisuuden visio 2050:n mukaan tuonnin osuus Suomen sähkönhankinnasta on 40 vuoden kuluttua

10 prosenttia

18 prosenttia

0 prosenttia.

2. Voimajohtopylvään harusrakenteiden pahin vihollinen on

ilkivalta

korroosio

metallin väsyminen.

3. Kainuunharmas on

suomalainen lammasrotu

suomalainen kivilaji

teräspylväiden värisävy.

4. Harustamaton 400 kV voimajohtopylväs on harustettua pylvästä korkeampi. Korkeusero on

10–15 metriä

20–25 metriä

25–30 metriä.

5. Suomen kantaverkon voimajohtopylväiden lukumäärä on noin

28 000

48 000

55 000.

6. Talvivaaran nikkelikaivos sijaitsee

Itä-Suomessa

Lapissa

Pirkanmaalla.

7. Kantaverkon voimajohtojen rakentamiseen liittyvistä maankäytön lunastuskorvauksista päättää

Fingrid

puolueeton lunastustoimikunta

työ- ja elinkeinoministeriö.

Fingrid jälleen mukana suurnäyttelyissä Fingrid on mukana kahdessa kesän ja alku-syksyn suurtapahtumassa: Farmari 2010 ja FinnMETKO 2010 -näyttelyissä. Molemmis-sa tapahtumissa yhtiö haluaa tavata tärkei-tä sidosryhmiään, maanomistajia.

Farmarinäyttely pidetään Mikkelin raviradalla 29.7.–1.8. Näyttelyyn

odotetaan 80 000:ta kävijää, ja sen jär-jestää ProAgria Etelä-Savo. Fingrid on ollut tapahtumassa mukana jo usea-na kesänä, ja tänäkin vuonna yhtiö on näytteilleasettajana A-hallissa.

Tapahtuman tärkeimmäksi merki-tykseksi on noussut mahdollisuus ta-

vata kasvokkain maanomistajia ja mui-ta sidosryhmiä sekä käydä keskustelu-ja esimerkiksi johtoalueiden moninais-käytöstä ja rakennushankkeista. Lisä-tietoja tapahtumasta löytyy verkkopal-velusta http://www.farmari.net/

MeTKO alkusyksystä

Suomen suurimmassa metsäkonealan ammatti- ja myyntinäyttelyssä Finn-METKO 2010:ssa puolestaan esittäytyy lähes 300 alan näytteilleasettajaa, jois-ta siis Fingrid on yksi. Jämsässä 2.–4.9.

järjestettävään tapahtumaan odote-taan noin 35 000:ta näyttelyvierasta.

Fingridin teemana METKOssa on eri-tyisesti konetöiden turvallisuus voima-johtojen läheisyydessä ja reunavyöhy-kemetsien oikeaoppinen käsittely. Yh-tiö on tapahtumassa mukana 30 neliön suuruisella osastolla Metkohallissa. Lisätietoja tapahtumasta löytyy verk-kopalvelusta http://www.metko.fi.

FINGRID 2/2010 | 34 FINGRID 2/2010 | 34 FINGRID 2/2010 | 35

helsinki

PL 530

00101 Helsinki

Puhelin 030 395 5000

Faksi 030 395 5196

hämeenlinna

Valvomotie 11

13110 Hämeenlinna

Puhelin 030 395 5000

Faksi 030 395 5336

Oulu

Lentokatu 2

90460 Oulunsalo

Puhelin 030 395 5000

Faksi 030 395 5711

Petäjävesi

Sähkötie 24

41900 Petäjävesi

Puhelin 030 395 5000

Faksi 030 395 5524

varkaus

Wredenkatu 2

78250 Varkaus

Puhelin 030 395 5000

Faksi 030 395 5611

Arkadiankatu 23 B, PL 530, 00101 Helsinki • Puhelin 030 395 5000 • Faksi 030 395 5196 • www.fingrid.fi

FINGRID OYJ

Pidetään huolta linjoistaFingrid vastaa Suomen päävoimansiirtoverkosta eli kantaverkosta. Kantaverkon kautta kulkee noin 75 prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä sähköstä.

Fingrid pitää kantaverkon kunnossa ja rakentaa uutta verkkoa asiakkaiden tulevia tarpeita varten. Suomen pyrkimys vähentää hiilidioksidipäästöjä ja lisätä uusiutuvien energia-lähteiden osuutta sähköntuotannossa edellyttää myös kantaverkon siirtokyvyn vahvistamista.

Lähivuosina yhtiö rakentaa lähes 3 000 kilometriä uusia voimajohtoja ja kolmisen-kymmentä sähköasemaa eri puolille Suomea.

Fingrid huolehtii siitä, että Suomi saa sähköä häiriöttä myös tulevaisuudessa. Keskeisiin hankkeisiimme kuuluu mm. uuden 400 kilovoltin voimajohdon rakentaminen Yllikkälän ja Huuto-kosken sähköasemien välille.

Tervetuloa Farmari 2010 -näyttelyyn osastollemme A-halliin kysymään ja keskustelemaan voimajohdoista, niiden merkityksestä sekä nykyisten ja uusien johtojen vaikutuksesta ympäristöösi. Asiantuntijamme ovat paikalla sinua varten.

Farmari 2010 -näyttely Mikkelissä 29.7.–1.8.2010.

www.fingrid.fi