Katsaus tekijäkäsitysten historiaan 1

KIKA401 Kirjoittamisen historia ja tutkimusTyöväen Akatemia, syksy 2012

Miia Toivio

Author - tekijä vai kirjailija?

Englannin sana 'author' tulee latinan verbistä 'augere' 'kasvattaa, panna alulle, edistää, lisätä'

"someone who originates or gives existence to anything" (Bennet 2005, 6)

Auktoriteetti, autoritäärinen, auktori?

Papilio machaon Linnaeus, 1758

"Biologiaan liittyvissä teksteissä vaaditaan tieteellisen nimen perään usein auktorimerkintä, jossa on tieteellisen nimen antajan nimi (tai hyvin tunnetun henkilön ollessa kyseessä pelkkä lyhenne, kuten L. Linnélle) sekä nimenantovuosi. Eläinten nimissä auktorin nimi ja vuosiluku laitetaan sulkuihin, jos laji on vaihtanut sukua siitä mikä se oli nimettäessä."

- Wikipedia

Kuka oli ensimmäinen kirjailija?

Homeros - Simonides - Pindaros - Ovidiusjne. jne.Beowulfin kirjoittaja - Geoffrey Chaucer - Ben Johnson - William Shakespeare - Daniel Defoe- William Wordsworthjne. jne.

Kuka oli ensimmäinen suomalainen kirjailija? Millä perusteella?

Bennet suhtautuu kriittisesti tekijäkeskeiseen kirjallisuudenhistorian luomiseen. Hän kysyy, eikö tällainen tekijän etsintä osoita vain sen, että tekijäkeskeisyys / kirjailijakeskeisyys läpäisee ajattelumme ja käsityksemme siitä, mitä kirjallisuus on? Eikö kyseessä ole jopa tietynlainen ideologia (auteurist ideology)?

(Bennet 2005, 30)

But it is an odd question, “who was the first author?”, one which is itself immersed in what we might call an authorcentric or auteurist ideology, in an unreflecting and perhaps rather superficial sense that literary culture is invariably based around isolated individuals, around the solitary figure of the genius.

(Bennet 2005, 30)

Jälkikätinen konstruktio

Ensimmäinen kirjailija on kirjallisuushistoriallisen diskurssin luoma käsitteellinen rakennelma, 'critical construct'. Ei siis ole kyse empiirisistä faktoista ja niihin tukeutumisesta: kirjailija ei ole kategoria joka perustuisi tekijyyden omiin ominaisuuksiin, vaan tekijyys konstruoidaan suosimalla joitakin siihen liitettäviä piirteitä. Bren Hammondin mukaan kyseessä on “retrospective process of privileging”. (Bennet 2005, 30.)

Suullisen perinteen tekijyys?

Homeerinen kysymys

Miksi haluamme ajatella, että on ollut olemassa Homeros, sokea runoilija?

Totuus on jotain toisenlaista: traditio, lukuisien sukupolvien ketju, suusta suuhun siirtyneet ja samalla muokkaantuneet laulut

"Today there is no agreement about what the Homeric Question might be." - Gregory Nagy

Perhaps the most succinct of many possible formulations is this one: “The Homeric Question is primarily concerned with the composition, authorship, and date of the Iliad and the Odyssey.”[1] Not that any one way of formulating the question in the past was ever really sufficient. Who was Homer? When and where did Homer live? Was there a Homer? Is there one author of the Iliad and Odyssey, or are there different authors for each? Is there a succession of authors or even of redactors for each? Is there for that matter a unitary Iliad, a unitary Odyssey?

The song must be “repeated” over time and by other singers, it must go through a process

of development, refinement, elaboration: it must become the tradition. In a sense, therefore, in the oral epic tradition, there is no origin, since the “origin” just is the multiple rehearsals of a song. In the oral tradition, Lord declares, “the idea of an original is illogical” and the words “author” and “original” either have no meaning or have “a meaning quite different from the one usually assigned to them” (p. 101). Homer, Lord concludes, “is the tradition” (p. 147). (Bennet 2005, 33)

"Authorization" (Gregory Nagy)

Nagyn mukaan autorisaatiossa tai tekijällistämisessä on kyse taaksepäin kohdistuvasta yksilöllisen tekijyyden luomisesta ja mytologisoinnista: “a retrojection or retrospective figuration and mythologization of individual authorship”. (Bennet 2005, 34.)

Me heijastamme oman sosiaalisen halumme "tekijyydestä" kirjailijan hahmoon, jopa keksimme hänet, jos häntä ei ole (emt. 35).

Antiikissa laulajia on monenlaisia...

aoidos - laulajarhapsodos - eeppisten laulujen esittäjämantis - näkijäpoietes - runoilija

Mm. suhde pyhään (näkemiseen, profetoimiseen) erottaa laulajia.

Ei pitkä matka käsitykseen runoilijasta yhteiskunnan ulkopuolisena.

The history of authorship in the post-classical era can be conceived of with regard to the extent to which the poet or author is seen as divinely inspired, as sacred, as a seer, on the one hand, and as a craftsman of words whose allegiances and influence extend only to his power over language, story and rhetoric itself, on the other. (Emt. 36.)

Platonin kaksi näkemystä

Tosi runoilija työskentelee inspiraation vallassa, vaikka se tarkoittaa sitä, että hän on samalla "järjiltään" eli ei ajattele järkevästi.

Inspiraatio tarkoittaa, että jumala puhuu runoilijan kautta.

Ion-dialogissa kehitelty näkemys, josta Sokrates ja rapsodi-Ion keskustelevat

Valtiosta runoilijat karkotetaan

Kuuluisin Platonin runoutta koskettavista manöövereistä lienee Valtio-dialogin kymmenennessä luvussa runoilijoille annettu karkotuspäätös.

Syynä on se, että runoilija yksinkertaisesti valehtelee ja jäljittelee jäljitelmien jäljitelmiä. Hän on siis varsin kaukana totuudesta ja universaaleista ideoista.

Keskiajan näkökulmia tekijyyteen

The first is the scriptor or scribe, the copyist who ‘add[s] nothing and change[s] nothing’; the second is a compilator or compiler, who ‘put[s] together passages’ from other texts which are ‘not his own’; the third is a commentator, who adds his own words or commentary to those of others; the last is the auctor, who ‘writes both his own words and others’, but with his own in prime place and others’ added only for purposes of confirmation’. (Emt. 38-39 sit. Burrow 1982, 29-30.)

Auctor - ?

Auctor ei näytä saavan erityisasemaa Bonaventuren jaottelussa, vaikka meidän näkökulmastamme se on lähinnä käsitystämme kirjailijasta.

Toisaalta auctorin asema on poikkeuksellinen: oikeastaan kukaan aikalaiskirjailija ei voi olla auctor, vaan nimitys on ensisijassa myönnetty sellaisille teksteille, jotka on jo kirjoitettu.

[T]he auctor as one of the ‘authoritative Latin writers’ (Minnis 1998: 1), seems to have a highly specialized, highly privileged identity, allied as it is to the question of authority and ultimately to God’s authority itself. (Emt. 39.)

- Auctor oli todellinen auktoriteetti, johon tuli uskoa ja jota tuli kunnioittaa.

Anonyymit käsikirjoitukset (AK)

Keskiaikaisen käsikirjoituksen tekijän nimellä ei ollut samanlaista painoarvoa kuin mitä nykyään kirjailijan nimellä.

Oli toissijainen asia, merkittiinkö kirjoittajan (tai kopioijan) nimi käsikirjoitukseen, sillä pienessä yhteisössä jokainen kuitenkin tiesi, kenen tekemästä kirjasta oli kyse.

The contemporary vernacular writer was not after all seen as an authority but simply as one who transmits a story or some information: this wider readership was not interested in the writer, who is unknown and has little more significance to the reader than a scribe, but in the work itself and the truths that it revealed. (Emt. 41, sit. Saunders 1964, 19-20.)

Lähteet:

Apo, Satu. 1981. Suomalais-karjalainen kansanrunous. Teoksessa Laitinen, Kai. Suomen kirjallisuuden historia. Helsinki: Otava.Bennet, Andrew. 2005. The author. Lontoo: Routledge.Nagy, Gregory. Julkaisuvuosi ei tiedossa. Homeric questions: Introduction. Harvard: Harvard university center for hellenic studies.http://chs.harvard.edu/wa/pageR?tn=ArticleWrapper&bdc=12&mn=4028 Luettu 5.11.2012.

P. S. Kauniiden käsintehtyjen kirjojen ystävien kannattaa tutustua sennimiseen traditioon kuin “illuminated manuscripts”.http://en.wikipedia.org/wiki/Illuminated_manuscript