Sirkka Heinonen, Olli Hietanen, Ene Härkönen, Kati Kiiskilä & Laura Koskinen

KKEESSTTÄÄVVÄÄNN KKEEHHIITTYYKKSSEENN TTIIEETTOOYYHHTTEEIISSKKUUNNNNAANN SSWWOOTT--AANNAALLYYYYSSII

TUTU-JULKAISUJA 4/2003

Ympäristöklusterin KESTY-ohjelman eTieto-hankkeen raportti

Turku 2003

Sirkka Heinonen Johtava tutkija, dosentti, FT VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka PL 1800, 02044 VTT Puh. (09) 456 6288 Fax (09) 464 174 Sähköposti: sirkka.heinonen@vtt.fi Olli Hietanen Aluepäällikkö, VTM Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun kauppakorkeakoulu Rehtorinpellonkatu 3 20500 Turku Puh. (02) 481 4616 Fax (02) 481 4630 Sähköposti: olli.hietanen@tukkk.fi Sirkka Heinonen & Olli Hietanen & Ene Härkönen & Kati Kiiskilä & Laura Koskinen & Tulevaisuuden tutkimuskeskus KANSIKUVA Espanjalaisen Betancurian kylän kirkon ovi 1500-luvulta ISBN 951-564-094-6 UDK 681.3::308 330.34 504 303.7 PAINOPAIKKA Turun kauppakorkeakoulun offset-monistamo, 2003

2

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 4 ABSTRACT 6 1. TIETOYHTEISKUNTA 7

1.1. Vahvuuksia 7 1.2. Heikkouksia 8 1.3. Mahdollisuuksia 10 1.4. Uhkia 11

2. KESTÄVÄ KEHITYS 15 2.1. Ekologisesti kestävä kehitys 17

2.1.1. Vahvuuksia 17 2.1.2. Heikkouksia 18 2.1.3. Mahdollisuuksia 19 2.1.4. Uhkia 20

2.2. Taloudellisesti kestävä kehitys 21

2.2.1. Vahvuuksia 21 2.2.2. Heikkouksia 22 2.2.3. Mahdollisuuksia 24 2.2.4. Uhkia 25

2.3. Sosio-kulttuurisesti kestävä kehitys 27

2.3.1. Vahvuuksia 27 2.3.2. Heikkouksia 27 2.3.3. Mahdollisuuksia 29 2.3.4. Uhkia 30

3. YHTEENVETO 34 KIRJALLISUUTTA 38 LUETTELO KUVISTA JA TAULUKOISTA 43

3

ESIPUHE Suomalaisessa tietoyhteiskuntakeskustelussa ollaan jo pitkään oltu tietoisia niistä vaikeuksis-ta, mitkä syntyvät suomen kielen “tieto”-sanan viitatessa kolmenlaiseen tietoon, joilla englan-nin kielessä on olemassa omat terminsä: data, information ja knowledge. Toisaalta yhtä prob-lemaattista englanninkielisessä tietoyhteiskuntadebatissa on se, että eri toimijat antavat sa-malle termille erilaisia käsitesisältöjä. (Heinonen 1999) Samanlaiseen ongelmakenttään törmätään, kun aiheena on kestävä kehitys. Ympäristöklusterin toisen ohjelmakauden KESTY-osaohjelman rahoittamassa "Ekotietoyhteiskunta: kriteerit ja toimintamahdollisuudet" -hankkeessa (eTieto) ja sen tuottamassa "Kestääkö tietoyhteiskunta? -käsiteanalyysia ja alus-tavia arvioita" -raportissa on pohdittu molempia ilmiöitä perinpohjaisesti (Heinonen et al. 2003a). Kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan SWOT-analyysi -raportti on eTieto-hankkeen osara-portti. Tutkimussuunnitelma, osaraportit ja myös muut eTiedon julkaisut (esimerkiksi pilottira-portit) ovat sähköisessä muodossa eTieto-hankkeen www-sivuilla osoitteessa http://www.tukkk.fi/tutu/etieto. eTieto-hankkeen rakenne on esitetty kuvassa 1. Tämän osara-portin sijainti osana eTieto-hanketta on esitetty kaaviossa tummennetulla värillä.

Tutkimuksen vaiheet ja raportit Kestääkö tietoyhteiskunta? käsite-

analyysi ja alustavia arvioita

P I L O T I T

KIRJALLISUUS Tietoyhteiskunnan kestävän

kehityksen indikaattorit Sitran kärkiohjelmien kestä-

vän kehityksen analyysi Tietoyhteiskunnan potentiaalit ja

uhat ympäristöongelmien näkökulmasta

Innovaatioiden ja suositusten (Best Practices) tuottaminen

Pilottihankkeiden seurantaraportit

Loppuraportointi

Kuva 1. eTieto–hankkeen rakenne Tässä raportissa on otettu askel erittelevän tarkastelun suuntaan ja pohditaan tietoyhteiskun-taa ja kestävää kehitystä SWOT-analyysin avulla. SWOT-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista strengths (S), weaknesses (W), opportunities (O) ja threats (T). SWOT-analyysi on hyvin käytännöllinen kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä selvittämään ilmiöitä neljästä näkökul-masta, i.e. vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Tämän nelikentän pohjalta voidaan osoittaa konkreettisia toimenpiteitä, joilla vahvuuksia voidaan vahvistaa, heikkouksia korjata,

4

mahdollisuuksia hyödyntää ja uhkiin varautua. SWOT-menetelmässä yksi ja sama ilmiö voi kuulua myös useampaan kuin yhteen nelikentän osioon, i.e. se voi olla vahvuus ja heikkous samaan aikaan riippuen tarkasteltavasta näkökulmasta tai toimijasta. SWOT–analyysissa vahvuudet ja heikkoudet kytkeytyvät yleensä tarkasteltavien ilmiöiden sisäisiin ominaisuuksiin, kun taas mahdollisuudet ja uhat edustavat puolestaan enemmän ulkoisia tekijöitä. Tässä raportissa tietoyhteiskuntaa analysoidaan yhtenä kokonaisuutena, mutta kestävää kehi-tystä on helpompi hahmottaa kolmesta näkökulmasta, jotka ovat 1) ekologinen kestävyys, 2) taloudellinen kestävyys ja 3) sosio-kulttuurinen kestävyys. Näistä muodostuu kestävän kehi-tyksen laaja kokonaisuus, jossa on yhtä aikaa otettava huomioon edellä mainitut eri ulottuvuu-det (ekologinen, taloudellinen ja sosio-kulttuurinen) sekä näiden ulottuvuuksien väliset kytken-nät. SWOT-analyysi on laadittu eTieto–hankkeen tutkijoiden "Kestääkö tietoyhteiskunta?" -raporttiin liittyvän lähdekirjallisuuden sekä ajankohtaisen, tiedotusvälineissä käydyn keskuste-lun perusteella. Kaikki kirjallisuudesta löydetyt näkökulmat eivät ole päätyneet tähän raporttiin. Tutkijoiden tehtävänä ei olekaan kirjoittaa kaikesta, vaan analysoida luettu materiaali ja seuloa sieltä usein esille nousseita tai muita oleellisiksi tunnistettuja ilmiöitä. Hankalaksi tässä työssä osoittautui esimerkiksi sen määritteleminen, kuuluuko joku tietty ilmiö enemmän tietoyhteiskunnan vai kestävän kehityksen SWOT-analyysiin (esim. aineeton pää-oma, tiedon määrän kasvu). Joissakin tapauksissa ilmiö kuuluu kumpaankin. Päällekkäisyyk-siä on kuitenkin pyritty välttämään niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi on mainittava, että täs-sä SWOT-analyysissa kirjallisuusselvityksen tuottama aineisto on suunnannut tietoyhteiskun-nan SWOT:in painopisteen yhteiskunnan ja yksilön näkökulmaan, ekologisesti kestävän kehi-tyksen SWOT:issa puolestaan tarkastelun painopisteen ympäristöön ja yhteiskuntaan, talou-dellisesti kestävän kehityksen SWOT:issa yritysnäkökulmaan ja sosio-kulttuurisesti kestävän kehityksen SWOT:issa yksilön näkökulmaan. Luonnollisesti kaikki toimijat vaikuttavat jokaisel-la tarkastelualueella ja painotukset saattavat olla erilaisia eri toimijoiden kohdalla. Toinen tässä raportissa esille tullut havainto on se, että SWOT-analyysin luettelo uhkista pai-nottui muita osioita enemmän. Tätä voi ehkä selittää sillä, että olemme jossakin määrin so-keita hyville asioille, mutta erittäin taitavia huomaamaan puutteita. Toisaalta, kuten muun mu-assa Future Survey -lehden päätoimittaja Michael Marien toteaa, niin ei ole itsestään selvää, että tietoyhteiskunnan myönteiset vaikutukset ovat tällä hetkellä tai tulevaisuudessa kielteisiä vaikutuksia merkittävämpiä. Tulevaisuuden ovien auetessa on syytä olla valmistautunut mo-lempiin. Turussa, tammikuussa 2003

5

ABSTRACT Heinonen, Sirkka, Hietanen, Olli, Härkönen, Ene, Kiiskilä, Kati & Koskinen, Laura (2003) SWOT Analysis of a Sustainable Information Society. Tutu Publications 4/2003. Finland Fu-tures Research Centre, Turku School of Economics and Business Administration. This report presents a SWOT (strengths, weaknesses, opportunities & threats) analysis of a sustainable information society. On the basis of a literature survey, a conceptual analysis, and several pilot cases of a sustainable information society, various phenomena, prerequisites as well as emerging issues of a sustainable information society have been examined in a re-search project "Eco-Information Society: Criteria and Operational Possibilities (eKnowledge)" http://www.tukkk.fi/tutu/etieto/english.htm. The research project was co-ordinated by the Finland Futures Research Centre at Turku School of Economics and Business Administration, and carried out in close co-operation be-tween VTT Building and Transport, Finnish Environment Institute and Tampere University of Technology. The report first raises up some major strengths, weaknesses, opportunities and threats of the information society at large. Then, an analysis is made on the specific strengths, weaknesses, opportunities and threats of the information society as evaluated from the perspective of eco-logical, economic and socio-cultural sustainability, respectively.

6

1. TIETOYHTEISKUNTA Tietoyhteiskunta käsitteenä ei ole mikään selkeästi määritelty kokonaisuus. Tietoyhteiskunnan ideaan liittyy kokonainen käsiteperhe, joka koostuu tietoyhteiskuntaa eri näkökulmista tai pai-notuksista kuvaavista käsitteistä. eTieto-hankkeessa tietoyhteiskunta on yhteiskunta, jossa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä ja jossa tieto- ja vies-tintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista. (SITRA 1998, 8). Tietoyhteiskuntaan liittyviä käsitteitä on analysoitu tarkemmin eTieto-hankkeen erilli-sessä käsiteanalyysiraportissa (Heinonen et al. 2003a). 1.1. Vahvuuksia

• palvelujen tarjonnan ja saatavuuden parantuminen • tiedon määrän huikea kasvu • reaaliaikainen viestintä • tietointensiivisen työn lisääntyminen • aineettoman pääoman merkityksen nousu

Tietoyhteiskunnalla on useita vahvuuksia, joista tähän on poimittu viisi kirjallisuudessa usein mainittua ilmiötä. Palvelujen tarjonta ja saatavuus voi parantua tietoyhteiskunnan keinoin. Samalla varsinkin kaupunkien ja paikallisten keskusten ennestäänkin merkittävä rooli ihmis-ten elämässä voi kasvaa: ne tarjoavat palveluja kuten koulutusta, kulttuuria, sosiaalipalveluja ja terveydenhoitoa. Lisäksi kaupungeilla on merkittävä vaikutus seudun taloudelliseen elä-mään. Esimerkiksi Grönlund (2000) korostaa, kuinka tieto- ja viestintätekniikan kehitys muut-taa nopeasti olosuhteita palveluntarjonnassa ja liiketoiminnassa. Internetin avulla kaupungit tavoittavat nopeasti yhä suuremman osan kaupungin asukkaista. Kaupungit voivat sekä pa-rantaa palvelujaan, että saada toimintansa taloudellisesti tehokkaammaksi muun muassa in-ternet-teknologian avulla. Maaseudulla ja haja-asutusalueiden yhdyskunnissa puolestaan on hyvinkin tärkeää saada virtuaalipalveluja tilanteissa, joissa palvelut on muuten haettavissa pit-kien etäisyyksien päästä. Välttämättömien fyysisten palvelujen saanti voi myös virtuaalisuuden avulla tehostua esimerkiksi logistiikan paremmalla suunnittelulla ja virtuaalisten palvelujen tu-ella: esimerkiksi kodinhoitaja saattaa ehtiä useamman vanhuksen luo ja keskittymään henkilö-kohtaiseen hoivaan, mikäli hänen ei tarvitse käydä fyysisesti vanhusten pankki- ja kauppa-asioilla. Palvelujen tarjonnan ja saatavuuden parantumisen ydinanti on siinä, että se helpottaa ja sujuvoittaa arkielämää ja sen toimintoja – niin asumista, työntekoa, liikkumista, vapaa-ajan viettoa kuin esimerkiksi terveydenhoitoakin. Uusi teknologia vaikuttaa voimakkaasti niin tiedon määrään kuin sen käsittelymenetelmiinkin. Asiantuntijoiden mukaan muutosten ja ihmisten käyttöön tulevien erilaisten toimintamahdolli-suuksien määrä lisääntyy ja globaalinen toiminta asettaa yhä suurempia haasteita sekä tekno-logian kehittämiselle että sen hyödyntämiselle. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2001) Tie-don määrä kasvaa koko ajan ja esimerkiksi internetin kautta tietoa on lähes aiheesta kuin ai-heesta helposti haettavissa. Tietoa on lisäksi saatavilla ja sitä voidaan viestiä reaaliaikaisesti. Viestintään voidaan lisätä monisuuntaisuus. Keskisen (1995) mukaan monisuuntaisuuden käytännön toteuttaminen on mahdollista juuri tietoverkkojen ansiosta. Yhteys ihmisten välillä syntyy osittain ajasta ja paikasta riippumattomasti ja tämä taas mahdollistaa globaalin ympäri-vuorokautisen viestinnän. Viestinnän paikkaskaala on muuttunut globaaliksi ja aikaskaala ly-hentynyt lähes nollaan.

Tiedolla luodaan uutta tietoa. Innovatiivisuuden vaatimus tulee yhä enemmän kasvamaan tie-totyössä. Mekaaninen toistotyö vähenee, mutta vaativampi henkisesti monipuolisempi työ tu-

7

lee lisääntymään. Tietoammattilaisen profiili rakentuu tiedosta, taidosta ja viisaudesta. Tietoin-tensiivisen työn lisääntyessä työyhteisöissä yksilön vastuu omasta osaamisestaan kasvaa (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2001). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2001) koros-taakin, että tulevaisuuden osaaminen vaatii osaajaksi kasvamista. Ihmisyys on elinikäinen prosessi, jossa tulisi oppia, että antaessaan saa, eikä menetä ja yhteinen yhdistetty inhimilli-nen pääoma tuottaa parhaat optiot ihmiskunnan hyödyksi. Näin olemme matkalla itsemme ja ihmisyytemme arvostukseen ja hallintaan. Myös organisaatiot joutuvat yhä enemmän pohti-maan mitä tieto yhteisölle tarkoittaa ja millaista lisäarvoa se tuottaa. On huomattu, että monel-la yrityksillä on vielä paljon käyttämättömiä, sisäisiä voimavaroja. Jos nämä reservit osataan ottaa käyttöön, niistä voi nopeasti tulla yrityksen tärkeimpiä tuotantotekijöitä (Ståhle & Grön-roos 1999).

1.2. Heikkouksia

• työ seuraa kaikkialle • alituinen kiire • kiire tuhoaa luovuuden • työtaakan epätasainen jakautuminen • uuden teknologian tehokas käyttöönotto aikaa vievää • yksityisyyden suojan heikkeneminen

Vahvuuksien lisäksi tietoyhteiskunnallistumiseen liittyy useita heikkouksia. Yksi vakavimmista heikkouksista on se, että työ ei jääkään enää lähtiessä työpaikalle, vaan se seuraa meitä kaikkialle. Modernin teknologian ja tietoliikenneyhteyksien kehitys on hämärtänyt rajan kodin ja työpaikan välisellä vuorovaikutusareenalla. Työ seuraa meitä nykyisin puhelimen, faksin, paperien, matkapuhelimen ja kannettavien tietokoneiden avulla. Teollisen vallankumouksen jälkeen on tapahtunut ihmisen ja fyysisen työpaikan välinen erkaneminen. Työ ei ole enää niinkään kiinnittynyt paikkaan, vaan ihmiseen. Niillä ihmisillä, joilla ongelmana ei ole työttö-myys, todelliseksi vaikeudeksi muodostuu se, että he eivät voi paeta minnekään työtään ja niitä vaatimuksia, joita työ asettaa heidän ajankäytölleen (Coyle 1997).

Tietoyhteiskunta tuottaakin usein ajansäästömahdollisuuksien sijaan kiirettä, aikapulaa sekä työn ja vapaa-ajan sekoittumista. Tiukoista aikatauluista, työmäärien kasvamisesta samoin kuin työtehtävien lisääntymisestä ja vaikeutumisesta valittavat yhtä hyvin bussinkuljettajat, opettajat kuin sairaanhoitajatkin. Kiireestä onkin tullut leimallinen piirre työelämässä (Järnefelt 2002a). Vaikkakin informaatioteknologia tuo tullessaan mahdollisuuden sujuvoittaa toimintoja ja säästää aikaa, se ei aina täytä asetettua tavoitetta. Esimerkiksi vapaa-ajan osuus saattaa vähentyä, koska uusi teknologia tarjoaa jatkuvan sähköisen linkin työpaikkaan kotoa käsin (OECD, 1999). Aikapaineen ja siitä aiheutuvan ylikuormituksen vähentämiseksi on ratkaisuna kiireen hallinnan opettelu. Järnefelt (2002b) tarkoittaa kiireen hallinnalla erilaisia tekniikoita, joilla yksilöt, työyhteisöt ja organisaatiot pyrkivät sopeutumaan aikapaineeseen sekä kontrol-loimaan ja toisinaan myös vähentämään sitä. Aiemmin henkilö saattoi kiireellään ja täydellä kalenterillaan pönkittää mielikuvaa omasta tärkeydestään. Kiireen kauttaaltaan läpäisemässä nykypäivän työelämässä kiire on kuitenkin banalisoitunut. Tietoyhteiskunnan uhkiin kuuluu kiireen koukkuun jääminen. Kiire voidaan nähdä myös kyvyttömyytenä organisoida toimin-taansa, niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Erään tutkimuksen mukaan kiirepaineita oli it-alan työssä enemmän kuin koko työväestössä keskimäärin (Kivistö & Kalimo 2002, 99).

Alituinen kiire tuo mukanaan useita haittoja. Esimerkiksi Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2001) kiinnittää huomiota kiireen luovuutta tuhoavaan vaikutukseen. Tietoyhteiskunnan tyypil-lisessä toimintamuodossa, eli tietotyön jatkuvassa kiireessä, aikaa ei enää riitä luovaan työ-hön. Jatkuvan kiireen on saanut aikaan muun muassa yhä suurempaan tehokkuuteen pyrki-misestä johtuva resurssien alituinen vähentäminen. Tämä luovuuden estäminen on suuri pa-radoksi tietotyössä: aina ei ymmärretä sitä, että luovuus vaatii aikaa, ja että ihmisten on saa-

8

tava olla vuorovaikutuksessa myös ilman kahlitsevia tulostavoitteita. Luovuus auttaa näke-mään uusia mahdollisuuksia (Ståhle & Grönroos 1999). Kiireen aiheuttamia haittatekijöitä: sai-rauspoissaoloja, huonoa työilmapiiriä, sosiaalisen kanssakäymisen vähyyttä ja virheiden li-sääntymistä havaittiin it-alalla enemmän kuin koko suomalaisessa työväestössä (Kivistö & Ka-limo 2002, 100). Niin työtaakan, kuten tulojenkin jakautuminen, on modernissa tietoyhteiskunnassa epätasais-ta. Se koskee sekä ihmisiä että alueita. Coylen (1997) mukaan ajatus täystyöllisyydestä ja ko-kopäivätyöstä, jonka avulla voisi elättää koko perheensä, on hävinnyt tällä aikakaudella. Myös Castellsin mukaan informatisoitumiseen liittyvä merkittävä lieveilmiö on polarisaatio. Polari-saatiolla Castells tarkoittaa kehitystä, joka vahvistaa ääripäitä heikentäen samalla keskustaa (Castells 1998). Samalla kun informationalismi on luonut tehokkaita ja maailmanlaajuisia yhte-yksiä eri maanosien, maiden, yritysten ja yksilöiden välille, se on yhtä tehokkaasti sulkenut pois kehityksen piiristä toisia maanosia, maita, yrityksiä ja yksilöitä. (Castells 1996, 1998) In-formatisoitumisen nousevia alueita ovat Aasia, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa. (Ibid.) Näiden alueiden sisälle ja välille on syntynyt ja syntymässä runsaasti informaatioverkkoja ja ylikansal-lisia verkkoyhtiöitä. Toisaalta myös Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on alueita, yksilöitä ja jopa kokonaisia väestöryhmiä, jotka eivät ole ainakaan vielä päässeet mukaan ke-hityksen onnenpyörään. Surullisin esimerkki ulkopuolelle jäämisestä on kuitenkin Afrikka: pel-kästään Manhattanilla on enemmän informaatioteknologista infrastruktuuria kuin koko Saha-ran etelän puoleisessa Afrikassa.1 (Castells 1998) Tietoyhteiskunnan heikkoutena voidaan pitää myös sitä, että uuden teknologian tehokas käyt-töönotto vie runsaasti aikaa. Usein uusi teknologia nähdään “ongelman ratkaisijana” ja sille asetetaan suuria odotuksia. Vastoin yleistä käsitystä, tuottavuuden kasvu on kuitenkin hidas-tunut tietokoneiden aikakaudella (Coyle 1997). Tieto- ja viestintätekniikoiden käyttö edellyttää kolmenlaista valmiutta: halua (eli motivaatiota), pääsyä kyseisiin tekniikoihin ja taitoa niiden käyttöön.2 Heikkouksia esiintyy silloinkin, kun tietoyhteiskunnan välineiden käyttö ei takkuile. Uusien tekniikoiden käyttöönottoa hidastaa tekniikka itsessään silloin, kun sen käyttö on mo-nimutkaista ja käyttäjäepäystävällistä. Tämän lisäksi tietoyhteiskunnan tekniikoiden hyödyn-tämiselle on viime vuosiin asti aiheutunut erityistä kitkaa tietokonelaitteistojen ja –ohjelmistojen yhteensopimattomuudesta eri organisaatioiden, työyhteisöjen ja järjestelmien kesken. Coyle kiinnittää huomiota siihen, että samanaikaisesti kun tietokoneet nopeuttavat ja helpottavat monia töitä kuten laskutusta ja tiedon hankintaa, niin ne luovat käyttöympäristöön-sä myös tehottomuutta, kun työntekijät pelailevat työaikana pelejä, surffaavat netissä ja kirjoit-televat työnantajan kannalta turhia sähköpostiviestejä. Syinä tuottavuuden laskuun on pidetty myös sitä, että yritykset ovat joutuneet kuluttamaan paljon voimavarojaan organisaationsa uu-delleenjärjestelyyn (tietokonekoulutus, atk-tukihenkilöt, työmallien muutos). Tekniikan kehittymisen ansioista tietoyhteiskunnan valvontamahdollisuudet lisääntyvät kaiken aikaa. Elämme aikaa, jossa periaatteessa kuka tahansa voi tarkkailla ketä tahansa missä ja milloin tahansa. Tekniikka, joka alun perin suunniteltiin valtiollisten tietopalveluiden ja armei-joiden käyttöön, muunnetaan nyt kotitalouksien ja yritysten käyttöön. Kaupparyhmien kanta-asiakaskortit, joukkoliikenteen matkakortit, yksityiskohtaiset viranomaisrekisterit, lähes kaikki-alle levinneet turvakamerat ovat vain muutamia esimerkkejä jatkuvasta tarkkailusta. Esimer-kiksi jo kolmella miljoonalla suomalaisella on lompakossa yhden tai useamman yrityksen kan-ta-asiakaskortti. Korttien avulla pystytään keräämään valtavat määrät tietoa kuluttajien ostos-käyttäytymisestä (Turun Sanomat 2003). Myös kännyköitä voidaan käyttää ihmisen jäljittämi-seen. Kännykkä on mahdollista paikallistaa 30-60 metrin tarkkuudella, vaikkei sillä puhuttaisi- 1 Castells kutsuu informatisoitumisen ulkopuolelle jääneitä alueita, yhteiskuntia ja yksilöitä informaatiokapitalismin mustiksi aukoiksi ja neljänneksi maailmaksi (Castells 1998). Vain pieni osa alueista, yhteiskunnista ja yksilöistä on mukana informaatioyhteiskunnan rakenteissa. Muut ovat jääneet ulkopuolelle ja kokevat sosiaalista ja taloudellista turvattomuutta. Juuri tästä osattomuudesta kasvaa Castellsin mainitsemat reaktiiviset, vastustavat identiteetit, jotka kouristuksenomaisesti tarttuvat paikallisiin etnisiin ja alueellisiin seikkoihin. 2 Tämä viestintävalmiuksien nk. MAS–malli (Motivation, Access, Skills) on esitelty Marja-Liisa Viherän väitöskirjas-sa (1999).

9

kaan, kunhan kännykkä on auki. Tarkkailutekniikan käyttö yleistyy nopeammin kuin tavalliset kansalaiset ehtivät sitä tajuta. Pian meitä tarkkaillaan jatkuvasti ja kaikkialla. Aikaisemmin ih-minen pystyi luottamaan siihen, että hänellä on tietty yksityisyys, sillä yksityisyyttä vaaranta-vaa tekniikka ei ollut nykyisessä laajuudessa olemassa. Toisaalta tarkkailun, valvonnan ja pai-kantamisen lisääntyminen palvelee turvallisuutta, joka on keskeinen, lisääntyvässä määrin toivottu ominaisuus omalta asuinympäristöltä (Liikanen 2001). Muutaman vuoden takaisena esimerkkinä mainittakoon mies, joka koiransa kanssa pelastui sulavalta jäälautalta matkapu-helimella tekemänsä hätäsoiton ja paikantamistekniikan avulla. 1.3. Mahdollisuuksia

• inhimillisen pääoman merkityksen ymmärtäminen • tasa-arvoisuuden lisääntyminen • uudenlainen oppimisjärjestelmä • uusien sovellutuksien käyttöönotto • herääminen arvokeskusteluun

Tietoyhteiskunnallistuminen antaa kehitykselle useita uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi yrityk-sen tietopääoma muuttuu tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi menestystekijäksi yritysten väli-sessä kilpailussa, sillä perinteisten tuotannontekijöiden eli fyysisen työn ja pääoman merkitys on jatkuvasti vähentynyt. Tulevaisuuden yritysten tärkein kilpailutekijä on inhimillinen pääoma, jatkuva innovointi ja niiden avulla syntyvät tuotokset. Mikäli opitaan käyttämään uuden toimin-taympäristön työkaluja, mahdollisuudet kasvulle ovat hyvät. (Ståhle & Grönroos 1999)

Tietoyhteiskunta tuo tullessaan tasa-arvon kannalta suuren haasteen ja herättää monia kysy-myksiä. Tietoyhteiskunnassa on mahdollisuus tasa-arvon kasvuun esimerkiksi koulutuksessa ja taloudessa. Pääasiallinen luonnonvara tietoyhteiskunnan “painottomassa” maailmassa on inhimillinen luovuus ja älykkyys. Epätasa-arvoinen mahdollisuus ihmisille saada itselleen kor-kea koulutus on talouden epätasa-arvon pohjimmainen syy. Yhteiskunnan tulevaisuuden kehi-tyksen turvaamiseksi tulee panostaa koulutuksen määrään ja laatuun ja antaa kaikille yhtäläi-set mahdollisuudet korkean tason koulutukseen. Koulutus on ”painottoman” maailman valtti-kortti. (Coyle 1997) Tasa-arvoisuus voi lisääntyä myös esimerkiksi sellaisten väestönryhmien kuten vammaisten saamisessa työelämän pariin, jotka ilman uusien tekniikoiden sovelluksia eivät olisi siitä osallisia. Myös teledemokratian vaikuttamismahdollisuuksissa nähdään tasa-arvoistamiselle uusia mahdollisuuksia. Tietoyhteiskunnassa on mahdollisuus uudenlaiseen oppimisjärjestelmään. Nykyinen koulujär-jestelmä opettaa kärjistetysti ilmaistuna meitä siinä, miten tulla hyväksi työnarkomaaniksi (Priesnitz 2000). Sosiologit, tulevaisuudentutkijat ja poliitikot ovat Priesnitzin mukaan puhu-neet tarpeesta tehdä opetuksessa vallankumous. Uudet pedagogiset ehdotukset perustuvat kuitenkin edelleen hierarkiaan, pakottavaan järjestelmään ja ne eivät ole pohjimmiltaan erilai-sia. Priesnitz ehdottaakin muun muassa sitä, että ihmisen identiteetti pitäisi erottaa yliopisto-arvosanoista (Ibid.). Mitä enemmän alueen institutionaaliset rakenteet suosivat oppimista ja uusien ideoiden kokeilua, sitä dynaamisempana ja muutosvoimaisempana alueen talous näyt-tää pysyvän. Oppivilla alueilla on parhaat edellytykset menestyä muuttuvassa maailmassa. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, 2001) Tietoyhteiskunnassa uudenlaisessa oppimisjärjes-telmässä tulisi kaikilla koulutusasteilla kiinnittää huomio taitoihin hakea ja omaksua oleellista tietoa ja samalla suhtautua terveen kriittisesti tiedon lähteisiin ja sisältöihin. Tietoyhteiskunta tuo tullessaan mahdollisuuden kehittää uusia sovellutuksia muun muassa hyvinvointipalveluihin. Läntisissä maissa esimerkiksi ikääntyneiden osuus väestöstä on kas-vamassa. Kasvava joukko iäkkäitä ihmisiä yhteiskunnassa tarvitsee yhä enemmän yhteiskun-nallisia ja terveydenhuollon palveluja. Nämä rahoitetaan verovaroista, jotka ovat taas uhkaa-vasti vähentymässä. Grönlund (2000) muistuttaa, että sähköinen teknologia tarjoaa kuitenkin

10

taloudellisesti edullisen mahdollisuuden hoitaa tiedonvälitys, kommunikointi ja hätätilannetoi-menpiteet kotoa käsin. Uusiin tieto- ja viestintätekniikan sovelluksiin kuuluvat monenlaiset seurantaa, paikantamista, diagnosoimista ja viestimistä tukevat palvelut. Laajemminkin tieto- ja viestintätekniikkaperustaiset turvapalvelut tulevat muodostamaan liike-elämän kasvavan sektorin. Tietoyhteiskunnan mukanaan tuomiin uusiin mahdollisuuksiin kuuluu myös kehitty-neen teknologian rooli ihmisen elintoimintojen ja aistien laajentajana (ks. esim. Kuusi 2001 ja Gylling 2001). Näkö- ja kuulovammaisille sekä liikuntarajoitteisille henkilöille on jo kehitetty monenlaisia apuvälineitä, jotka helpottavat arjen askareissa ja mahdollistavat työelämässä toimimisen myös sellaisissa tapauksissa, joissa se ilman kyseisiä tekniikoita ei olisi mahdollis-ta.3 Tietoyhteiskuntaa käsitellään pääsääntöisesti edelleen teknisenä asiana. Yhteiskuntaa ei kui-tenkaan ole ilman arvoperustaa. Arvojen puuttuessa emme löydä oikeaa tietä eteenpäinkään. Eurooppa on matkalla tietoyhteiskuntaan, mutta arvojen määritys on kesken. Ilman arvoja ei synny tietämystä, sivistystä eikä suuntaa. Tietämyksen ja vuorovaikutuksen perusteelle ra-kennettavalle uudelle yhteiskunnalla ei ole merkitystä ellei se pohjaa arvoihin (Tykkyläinen 2001). Näin ollen tietoyhteiskunnan suurin haaste on uudenlaisen arvomaailman löytäminen. Tämä uudenlainen arvomaailma voi tarkoittaa toisaalta välillä kehittyneen arvonihilismin tor-pedoimien ja taloudellisessa kilpajuoksussa polkeutuneiden vanhojen arvojen uudelleen esiin nostamista. Toisaalta se voi edellyttää myös uusien kysymysten ja painopisteiden asettamista arvoavaruudessa uusien teknologioiden ja sovellusten (biotekniikka, geenitekniikka ym.) esiin nostamien haasteiden edessä. 1.4. Uhkia

• informaation ylitarjonta • työttömyyden kasvu • ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen kahtiajakautuminen (digitaalinen kuilu ja syrjäyty-

minen) • hidas reagointi muutoksiin • uupuvuuden ja pahoinvoinnin lisääntyminen • patologisen internet-riippuvuuden kasvu • yhteiskunnan haavoittuvuuden lisääntyminen

Vaikka tietoyhteiskunnallistuminen nähdään useimmiten positiivisessa valossa, kehityksessä piilee myös monenlaisia uhkia. Kirjallisuudessa näyttääkin tietoyhteiskunnan tuomien uhkien käsittely olevan huomion keskipisteenä. Esimerkiksi Marien (1997) esittää provokatiivisen top ten -listan tietoyhteiskunnan kirouksista4 ja Koski (1998) puolestaan paneutuu muun muassa infoähkyn ehkäisyyn. Nykyihminen elää keskellä jatkuvaa informaatiovyöryä. Sekä työmme että vapaa-aikamme edellyttävät meiltä jatkuvaa informaation käsittelyä. Kirjeet, puhelimet, kännykät, faksit, sähkö-postiviestit, valokopiot, aikakauslehdet, uutislehdet, sanomalehdet, kirjat, kasetit, videot, CD-ROMit, muistiot, mainokset, ilmoitukset, katalogit ja televisio-ohjelmat nämä kaikki tekevät päivistämme pahimmillaan uuvuttavaa räpiköimistä informaatiovirikkeestä toiseen. Liiallinen, pilaantunut tai muuten meille sopimaton informaatio aiheuttaa infonsulatusongelmia ja infoäh-kyä. Ollaankin tultu tilanteeseen, jossa puhtaasti viihteellinen ja kaupallinen informaatio täyttää tajuntamme yhä tehokkaammin. Tulevaisuudessa yhä useammat ovat valmiita maksamaan siitä, että voivat irrottautua edes silloin tällöin tietoverkoista ja muusta informaatiotulvasta

3 Mahdollisuuksista tekniikan avulla täydentää ja korvata ihmiskehon osia ja toimintoja on julkaistu Futura-lehden teemanumero "Ihmisen varaosa-ongelma" 2/2001. 4 Koski (1998) käsittelee kyseistä listaa teoksessa Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta, s. 55-58.

11

(Koski 1998). Edellä tietoyhteiskunnan vahvuutena esitetty tiedon määrän kasvu muuntuu uhaksi, jos informaatiotulvan seasta ei kyetä löytämään oleellista tietoa. Työttömyyden kasvu on tietoyhteiskunnan yleisiä uhkia. Työttömyys voi yleisesti ottaen olla uhka minkä tahansa yhteiskunnan taloudessa. Tietoyhteiskunnassa työttömyyden kasvu kyt-ketään usein väitteeseen automaation sekä tieto- ja viestintätekniikoiden yleistymisen myötä tapahtuvasta työpaikkojen häviämisestä. Coylen (1997) mukaan erityisesti Euroopan ongel-mana ollut suuri työttömyys ei ole estänyt Euroopan taloudellisen kasvun positiivista kehitystä. Voidaankin katsoa, että työttömyys ei ole siinä määrin taloudellinen ongelma, kuin se on yh-teiskunnallinen ongelma. Yhteiskunta, jossa on korkea työttömyys, kärsii enemmänkin sosiaa-lisen yhtenäisyyden menetyksestä kuin taloudellisen kasvun vähenemisestä. Massatyöttö-myyden syyllisinä esitetään usein kolme päätekijää: teknologia, kauppa kolmannen maailman valtioiden kanssa ja deflatorinen hallituspolitiikka. Oikea syy työttömyyden kasvuun on kuiten-kin Coylen mielestä se, että monet hallitukset ovat epäonnistuneet taloudellisen rakenteen sopeuttamisessa niihin syvällisiin muutoksiin, jotka “painoton” maailma on tuonut tullessaan5. Tietoyhteiskunnan keskeisiin uhkiin kuuluu ulkopuolisuuden ja syrjäytyneisyyden kasvu. Yh-teiskunta uhkaa jakautua kahtia, mikäli pääsy tiedon valtateille on mahdollista vain osalle kan-salaisista. (Ihonen 1995). Priesnitzin mukaan oppiminen on vaikeaa ja kansa jakautuu kah-teen ryhmään: niihin joilla on tietoa ja niihin, joilla ei ole. Tämä ihmisten laittaminen kategorioi-hin ja järjestykseen alkaa jo koulussa, jossa oppilaat jaetaan kokeilla knowledge “haves” ja “have nots” ryhmiin (Priesnitz 2000). Castells (1996) on puhunut myös erityisen toimistoprole-tariaatin syntymisen uhkasta tietoyhteiskunnassa. Itse asiassa eriarvoisuutta luovia ryhmiä on enemmänkin. On olemassa tietoisesti tietoyhteiskuntakehityksen elämäntyylillisestä, maail-mankatsomuksellisesta, uskonnollisesta tai jostakin muusta syystä torjuvia ryhmiä – esimer-kiksi "want not" –ryhmä. Miten tietoyhteiskunnassa tällaisen ryhmän toimimismahdollisuudet otetaan huomioon? Tietoyhteiskunnassa tekniikan ja viestinnän nopea kehitys lietsoo jatkuvan muutoksen ilmapii-riä yhteiskunnassa. Yhtenä uhkana on hidas reagointi muutoksiin ja siitä aiheutuvat vaikutuk-set nopeaa reagointia edellyttävässä toimintaympäristössä. Jopa kolmannes väestöstä suh-tautuu varauksin kaiken uuden tekniikan käyttöön (nk. teknofobia), vaikka suomalaiset ovat teknologiamyönteisempiä kuin EU-maissa keskimäärin (Rantanen & Lehtinen 1998). Ståhle & Grönroos (1999) toteavat, että usein ei ymmärretä, miten uudessa turbulentissa toimintaympä-ristössä tulisi toimia. Kilpailukyvyn ylläpitämiseksi toiminnan tulee kuitenkin olla nopeaa. Uu-tuuksiin liittyvä epävarmuus ja pelko muutoksia kohtaan hidastavat myös esimerkiksi sähköi-sen kaupankäynnin lisääntymistä tietoverkoissa. Ostotavat ja kulutustottumukset ovat ihmisten käyttäytymiseen ja kulttuuriinkin liittyviä seikkoja, joita on hyvin vaikea muuttaa – ainakaan nopealla tahdilla. Merkittävin uhka tietoyhteiskunnassa saattaa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan (2001) mu-kaan olla Suomessakin havaittu työntekijöiden lisääntynyt työuupumus, joka voi aiheutua huomattavalta osin työn henkisen kuormittavuuden lisääntymisestä sekä informaation ylitar-jonnan tuomasta stressistä. Stressiä lisää toisaalta myös pyrkimys tehostaa uuden teknologi-an avulla tuotantoa, mikä vähentää ihmistyön tarvetta ja muuttaa työtehtäviä aikaisempaa vaativammiksi ja vähemmän ihmistyötä edellyttävämmiksi. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan jonkinlaisesta työuupumuksesta kärsii jo useampi kuin joka toinen suomalainen työs-säkäyvä. Noin joka viides on erittäin väsynyt ja noin seitsemän prosenttia työssäkäyvistä kan-salaisista vaivasi työuupumus (Kalimo & Toppinen 1997). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2001) kiteyttää seuraavat vaatimukset tulevaisuuden paradokseina; työtä tulee tehdä yhä yk-

5 Coylen (1997) mielestä säännöstelyn purkaminen (yksi tapa ilmaista se, että hallitusten on siirryttävä taloudellis-ten muutosten tielle) on välttämätön esiehto työttömyyden vähentämiselle, vaikka sekään ei ole kaikenkattava rat-kaisu.

12

silöllisemmin, mutta yhä laajemmin, yhä nopeammin, mutta yhä innovatiivisemmin, yhä tuot-toisemmin, mutta yhä eettisemmin. Virtuaalitodellisuus voi viedä kirjaimellisesti ihmisen mennessään. Arvioiden mukaan muutama prosentti suomalaisista internet käyttäjistä on nettiriippuvaisia. Internetin liikakäyttäjä käyttää tietokonetta pakonomaisesti enemmän kuin haluaisikaan. Kyseessä on peliriippuvuuden kal-tainen käyttäytymisen ongelma. Kontrollin ja hallinnan menetys ovat riippuvuuden perusele-menttejä. Liika tietokoneen edessä istuminen aiheuttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä ongelmia. Tällä hetkellä nettiriippuvaiset ovat tyypillisesti nuoria ihmisiä, mutta tilanne saattaa hyvinkin muuttua ajan myötä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kotirouvien ja eläkeläisten osuus nettiriippu-vaisista on selvästi kasvanut. Heillä on aikaa ja nykyisin myös tarvittavat taidot netissä liikku-miseen (Turun Sanomat 2002a).6 Nettiriippuvuus voi johtaa sulautumisen olotilaan, jossa tie-tokonepelien valtaan joutunut nuori ei kykene enää itse sulkemaan konetta ja irtautumaan vir-tuaalimaailmasta (Lindberg 2003). Teknologian kehitys on ollut nopea. Suomi on tietoyhteiskunnan teknologisen tulkinnan7 mu-kaan maailman kärkimaita: tieto- ja viestintäteknologian tutkimus- ja kehitystyö ovat vahvoja; huipputeknologian vienti kasvaa nopeimmin OECD-maista; matkapuhelin- ja internet-liittymätiheys ovat suurin koko maailmassa (Levomäki 1998). Myös arkielämässämme pide-tään jo itsestään selvyytenä lähes kaikkien toimintojen hoitamista tietokoneiden avulla. Va-kuuttelusta huolimatta herää kuitenkin kysymys, ovatko monimutkaiset tietojärjestelmät luotet-tavia? Esimerkiksi syksyllä 2002 Tampereen yliopistollisen keskussairaalan atk-järjestelmän päivityksen jälkeen verinäytteen antaminen oli vaikeata. Koko laboratorio oli lähes lamaantu-nut, sillä uusi järjestelmä toimi erittäin hitaasti. Henkilökunta oli sekaannuksessa, sillä he eivät tienneet mitä näytettä kultakin potilaalta täytyy ottaa. Odotussalissa haudanhiljaisuus vaihtui välillä paniikiksi, sillä odottajien joukossa oli potilaita, joilla oli samana päivänä leikkaus ja veri-kokeen tulokset välttämättömiä. Samanlaisia ongelmatilanteita voi tapahtua myös hyvin erilai-sissa yhteyksissä (esimerkiksi pankit, vakuutuslaitokset jne.) ja näin ollen herääkin epäily, että tietoyhteiskunta on haavoittuvaisempi kuin yhteiskunta koskaan aikaisemmin. Yhteiskunnan ydintoimintoja tukevien laitosten kuten sairaaloiden, energialaitosten, ydinvoimaloiden, lento-asemien toiminnat nojautuvat yhä kehittyneempään, mutta samalla monimutkaiseen ja haa-voittuvaiseen teknologiaan (haavoittuvuuden uhkista ks. enemmän Heinonen 1995) . Tieto- ja viestintäteknisten järjestelmien haavoittuvuus on nähtävänä varsin laaja-alaisena uhkana. Va-hinkoja voi syntyä tahallisen rikollisuuden, terrorismin, tahattomien laiminlyöntien ja inhimillis-ten virheiden pohjalta, puhtaasti luonnonkatastrofien ketjureaktiona tai sitten eri tekijöiden yh-distelmävaikutuksesta. 6 Virtuaalitodellisuus sinällään on myös mahdollisuus, sillä sitä voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi monenlaisissa terapioissa (Heinonen 1996). 7 Niiniluoto (1989) erottaa kolme tietoyhteiskunnan käsitettä: ymmärrysyhteiskunta, taitotietoyhteiskunta ja tietotek-niikkayhteiskunta. Tietotekniikkayhteiskunnassa tietokoneet ja uudet sähköiset viestintävälineet mahdollistavat da-tan ja informaation yhä lisääntyvän käsittelyn ja siirtämisen.

13

Taulukko 1. Tietoyhteiskunnan SWOT–analyysin yhteenveto. VAHVUUDET • palvelujen tarjonnan ja saatavuuden pa-

rantuminen • tiedon määrän huikea kasvu • reaaliaikainen viestintä • tietointensiivisen työn lisääntyminen • aineettoman pääoman merkityksen nou-

su

HEIKKOUDET • työ seuraa kaikkialle • alituinen kiire • kiire tuhoaa luovuuden • työtaakan epätasainen jakautuminen • uuden teknologian tehokas käyttöönotto

aikaa vievää • yksityisyyden suojan heikkeneminen

MAHDOLLISUUDET • inhimillisen pääoman merkityksen ym-

märtäminen • tasa-arvon lisääntyminen • uudenlainen oppimisjärjestelmä • uusien sovellutuksien käyttöönotto • herääminen arvokeskusteluun

UHAT • informaation ylitarjonta • työttömyyden kasvu • ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen

kahtiajakautuminen • hidas reagointi muutoksiin • uupuvuuden ja pahoinvoinnin lisäänty-

minen • patologisen Internet-riippuvuuden kasvu • yhteiskunnan haavoittuvuuden lisäänty-

minen

14

2. KESTÄVÄ KEHITYS Kuten tietoyhteiskunta, niin myös kestävän kehityksen käsite on ollut vaikeasti määriteltävissä. Kun tietoyhteiskuntaa on samaistettu informaatioteknologian kehitykseen, kestävää kehitystä on pidetty lähinnä ympäristöpolitiikkana. Se on harhaanjohtavaa, sillä kestävä kehitys on pal-jon laajempi kokonaisuus (Härkönen 2003). eTieto-hankkeessa kestävä kehitys nähdään Brundtlandin komitean klassisen määritelmän mukaan kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti 1987, ref. Heinonen et al. 2003a). eTieto-hankkeessa kestävän kehityksen tarkastelu on jaettu neljään osa-alueeseen: ekologi-sesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään kehitykseen. Jotta ihmisen tai muun yhteiskunnallisen toimijan toiminta olisi kestävää, se tulee sovittaa näiden neljän erilai-sen systeemin rajoihin. (Heinonen et al. 2003a)

1. Ekologisesti kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ihmisen toiminnan sovittamista bio-sfäärin ekosysteemien sietokyvyn rajoihin. Nykysukupolvien energian ja raaka-aineiden (luonnonvarojen) käytön ei tulisi vähentää tulevien sukupolvien hyvinvointia (Ympäristöministeriö 1995). Ekologinen kestävyys on biologisten olioiden ja ekosys-teemien hyvinvointia.

2. Kestävän talouden periaatteena on liiketoimintojen ja yleisemminkin talouden hoitami-

nen voitollisesti ja kannattavasti. Tappiollinen liiketoiminta ei ole taloudellisesti kestä-vää. Taloudellinen kestävyys on yritysten, kansantalouksien ja maailmantalouden toi-mijoiden ja systeemien (muun muassa yritykset ja kotitaloudet) hyvinvointia. Tähän hy-vinvointiin vaikuttavat muutkin seikat kuin taloudellisen toiminnan voitollisuus (esimer-kiksi tuotannon ja talouden edellyttämien resurssien, kuten raaka-aineiden, energian ja koulutetun työvoiman saatavuus).

3. Sosiaalisesti kestävää kehitystä on jossakin määrin vaikea erottaa kulttuurisesti kestä-

västä kehityksestä. Varovasti luonnehdittuna voidaan ehkä sanoa, että sosiaaliset sys-teemit liittyvät ihmisten tässä ja nyt tapahtuvaan yhteistoimintaan. Sosiaalinen kestä-vyys on yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden (sosiaalisten toimijoiden/systeemien) hyvin-vointia.

4. Kuten biosfääri voidaan ymmärtää kaiken elävän ja kaikkien geenien summaksi, niin

myös kulttuuri(sfääri) voidaan ymmärtää kaiken inhimillisen, tiedollisen ja henkisen summaksi. Yleisesti määriteltynä voidaankin sanoa, että kulttuuria on kaikki artefakti-nen – kaikki ihmisestä peräisin oleva (kaikki jo ollut, nyt oleva ja joskus tuleva). Kukaan meistä ei sisällä eikä tunne koko kulttuuria – aivan kuten mikään biologinen olio ei si-sällä kaikkia geenejä. Bio- ja ”kulttuurisfäärissä” on kummassakin useita ala- tai osasysteemejä: paikallisia ekosysteemejä sekä kansallisia/etnisiä ja myös henkilökoh-taisia kulttuurisysteemejä. Kulttuurinen kestävyys on kulttuurisysteemien hyvinvointia.

Vaikkakin kestävä kehitys on jaettu neljään osa-alueeseen, tässä raportissa sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä kehitys käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Käytännössä rajan vetäminen näiden kahden osa-alueen välillä on vaikeaa. Siitä huolimatta sosio-kulttuurisesta kestävyy-destä ei saa muodostua keräilylaatikkoa, johon lykätään kaikki se, mikä ei ekologiseen ja ta-loudelliseen kestävyyteen suosiolla sovellu (Heinonen et al. 2003a). Vastaavasti on muistetta-va, että vaikka kestävä kehitys tässä jaotellaankin neljään osa-alueeseen, niin todellisuudessa on kyse yhdestä kokonaisuudesta – yhdestä kestävän kehityksen kokonaisuudesta – jonka osat ovat integroituneet tiiviisti toisiinsa. Näiden osien keskinäisillä kytkennöillä on kokonais-kestävyyden kannalta merkittäviä vaikutuksia. Kestävän kehityksen osajärjestelmien välisissä

15

kytkennöissä piilee suuria epävarmuuksia ja uhkia kestävän kehityksen kannalta samoin kuin myös myönteisiä potentiaaleja. Huomion kiinnittäminen näihin kytkentöihin – niiden tunnista-minen ja analysointi - voi auttaa välttämään uhkien konkretisoitumista ja vauhdittamaan myön-teisten mahdollisuuksien toteutumista. Yksinkertaistettuna esimerkkinä voi ottaa Pohjolan kansan, joka mielellään lentää Etelän aurinkoon. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kan-nalta tällä toiminnalla on eittämättä myönteisiä vaikutuksia kyseisten henkilöiden fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin (mikäli ei polteta ihoa rakkuloille, nautita maksakirroosiin asti alkoho-lia, astuta merisiiliin tms.). Samoin kuin taloudellisen kestävyyden kannalta, mikäli oman maan matkatoimistojen liikevaihdon kasvattamisen lisäksi tuetaan paikallistaloutta kohdemaassa (mikäli tuotot eivät häviä vain ylikansallisten yhtiöiden kassoihin, vaan jäävät myös paikallisten yrittäjien taskuihin jne.). Ekologisen kestävyyden kannalta lentoliikenteen kasvu kuitenkin lisää päästöjä. Nämä kytkennät huomioonottaen voidaan pohtia kytkentöjä edelleen: jos kerran kui-tenkin vapaa-ajan matkailu lisääntyy, niin voitaisiinko sitä ohjata ekomatkailun suuntaan, jol-loin kulkumuodon valintaan kiinnitetään erityistä huomiota, paikallisia ekosysteemejä ei liikaa vahingoiteta matkailun johdosta ja jolloin osa matkailun tuotoista suunnataan paikallisolojen kohentamiseen. Kriittisimpien kannanottojen mukaan tosin mikään matkailu ei voi olla koko-naisuutena ekologista paitsi ehkä virtuaalinen matkailu, mikä sekin usein johtaa fyysiseen liik-kumiseen. Toinen esimerkki kestävän kehityksen eri osajärjestelmien välisistä kytkennöistä on tilanne, jossa ekologisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys eivät ole samansuuntaisesti eteneviä. Eri-laisten kulttuuritilaisuuksien järjestäminen rikastuttaa kulttuurielämää ja on siten kulttuurisesti kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Jos sisällöltään antoisa tilaisuus kuitenkin toteute-taan siten, että sillä on runsaasti haitallisia ympäristövaikutuksia, ei lopputulos ole ekologisesti kestävän kehityksen mukainen. Tilaisuuden järjestämisessä voidaan pyrkiä mahdollisimman vähäisiin ympäristövaikutuksiin liikenteellisten järjestelyiden, energian kulutuksen, materiaali-en käytön ja esimerkiksi tiedottamisen osalta, jos näin halutaan.8 Seuraavassa kuvassa (kuva 2) havainnollistetaan kestävän kehityksen kokonaisuutta, jossa kaikkien osaulottuvuuksien huomioon ottamisen lisäksi ja rinnalla on tarkasteltava niiden väli-siä keskinäisiä kytkentöjä. SOS-

KULTTEKO TAL

Kuva 2. Pelkistetty kaavio kestävän kehityksen kokonaisuudesta ja sen eri osaulottuvuuksien välisistä kytkennöistä. 8 Kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisesta erilaisten yleisötilaisuuksien järjestämisessä on Suomessa järjestetty kilpailuja. Tässäkin on paljolti kyse oppimisesta ja oivaltamisesta. Tilaisuuksien järjestäjät voivat tietoi-sesti pyrkiä kestävän kehityksen mukaiseen toteutustapaan, mitä edesauttaa selkeiden ohjeiden ja esimerkkien välityksellä saatava käytännön tieto.

16

eTieto–hankkeeseen liittyvä kestävän tietoyhteiskunnan indikaattoreita koskeva SWOT–analyysi on puolestaan esitetty erillisessä julkaisussa (Välimäki 2002). 2.1. EKOLOGISESTI KESTÄVÄ KEHITYS 2.1.1. Vahvuuksia

• tuotannon dematerialisaation lisääminen • kulutuksen immaterialisaation lisääminen • ekoälykkäiden ratkaisujen käyttöönotto • ympäristön tilan seurantajärjestelmien tehokkuus

Kestävän kehityksen sisäisenä vahvuutena on se, että kestävän kehityksen periaate on maa-ilmanlaajuisesti hyväksytty tavoite. Tietoyhteiskunnan ja sen mukanaan tuomien ilmiöiden pe-rusvahvuus ekologisen kestävyyden näkökulmasta on siinä, että tietoyhteiskunta voi tarjota sellaista tietoa, toimintakulttuuria ja tekniikkaa, joka soveltuu ekologisen kestävyyden kasvat-tamiseen. Ekologisen kestävän kehityksen vahvuuksien keskeisiä käsitteitä ovat muun muas-sa tuotannon dematerialisaatio, kulutuksen immaterialisaatio ja amaterialisaatio. Demateria-lisaatiolla tarkoitetaan ekotehokkuuden kasvamista tuotannossa (esimerkiksi auton valmista-minen pienemmällä energian ja materiaalin kulutuksella) ja immaterialisaatiolla ekotehokkuu-den kasvamista loppukulutuksessa (esimerkiksi auton käyttäminen ympäristöä säästävästi – huoltamalla säännöllisesti, taloudellisella ajolla jne.). Amaterialisaatiolla tarkoitetaan aineetto-mien tuotteiden ja palveluiden lisääntymistä sekä tuotannossa että kulutuksessa (esimerkiksi auton ja ajamisen korvaaminen etäläsnäololla ja e-palveluilla). Amaterialisaatio on yksi, tieto-yhteiskunnalle ominainen keino tuottaa dematerialisaatiota ja immaterialisaatiota. Tietotekno-logian avulla voitaneenkin monella tavoin vähentää materiaalin ja energian kulutusta sekä tuo-tannossa että kulutuksessa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että tietoyhteis-kunta edistää kestävää kehitystä. Vaa’an kielen asemaan nousee se, miten käytämme dema-terialisaation ja immaterialisaation avulla hankkimamme säästön. (Heinonen et al. 2003a; Hie-tanen & Heinonen 2002) Kestävää kehitystä koskevassa kirjallisuudessa törmää usein termiin ekoälykkyys. eTieto –hankkeessa ekoälykkyys on määritelty älykkyydeksi soveltaa tietoa ympäristön kannalta myönteisellä tavalla. (Heinonen et al. 2003a) Ekoälykkyys on lanseerattu käsitteenä Suomeen jo vuonna 1995 (Heinonen 1995). Yhdyskuntakehityksen tekee ekoälykkääksi systemaattinen ja kokonaisvaltainen pyrkimys soveltaa ekologisesti älykkäitä ratkaisuja ympäristö ja kulttuuri huomioonottaen. Ekoälykkäässä yhdyskunnassa niin rakennukset, verkostot ja muut raken-teet kuin liikennevälineet sekä muut koneet ja laitteetkin toimivat sekä “älykkäästi” että ekolo-gisesti. (Ibid.) Esimerkiksi energiankulutuksen tietotekniikkaan pohjaavien seurantajärjestel-mien avulla on mahdollista vähentää energiankulutusta esimerkiksi oppilaitoksissa, virastoissa ja uimahalleissa. Asumisen, työntekoon ja liikkumiseen liittyviä ekoälykkäitä ratkaisuja on jo olemassa. Fyysistä liikennettä on mahdollista korvata ja täydentää virtuaalisella tietoliikenteel-lä, jolloin liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasut ja muut päästöt pienenevät. Ekoälykkäiden ratkaisujen käyttöönotto on siis ekologisen kestävyyden näkökulmasta yksi tärkeimmistä vah-vuuksista. Sekä tietoyhteiskunta- että ympäristökeskustelussa on viime aikoina ryhdytty kehittelemään luotettavia indikaattorijärjestelmiä. Kansallisten kestävän kehityksen indikaattorien päivitys oli myös osa Suomen Johannesburg 2002 -prosessia. Tietoyhteiskunnan tarjoamat välineet aut-tavat seuraamaan ekologisen kestävyyden tilaa monenlaisten seurantajärjestelmien avulla, puuttumaan häiriötiloihin ja korjaamaan niitä. Indikaattoreiden pohjalta voidaan hahmottaa vaihtoehtoisia skenaarioita, jotka valitettavan usein antavat synkkiä tuloksia: tarvitaan radikaali

17

suunnanmuutos seuraavan sukupolven aikana, jotta maapallo pysyisi kestokykyisenä (Wileni-us 2002a). 2.1.2. Heikkouksia

• rebound-vaikutus on ympäristöä rasittavaa • aineettomien hyödykkeiden hinnoittelu ongelmallinen • kuilu kehittyneiden ja kehitysmaiden ympäristöllisten tavoitteiden välillä • ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii pitkän tähtäyksen toimintaa

Tietoyhteiskunnan ja sen mukanaan tuomien ilmiöiden perusheikkous ekologisen kestävyyden näkökulmasta on siinä, että vaikka tietoyhteiskunnan tarjoama tieto sekä ekologisen kestä-vyyden kasvattamiseen soveltuvat välineet ovat jo olemassa, minkäänlaista takuuta tai auto-maattista kytkentää tähän suuntaan ei ole olemassa. Tietoyhteiskunnan perusvahvuutena ole-vat ilmiöt ekologisen kestävyyden kannalta - tuotannon dematerialisaatio ja kulutuksen imma-terialisaatio - tuovat mukanaan heikkoutena rebound-vaikutuksia, joilla on ympäristöä rasittava luonne. Rebound-vaikutus merkitsee sitä, että dematerialisaation ja immaterialisaation avulla saadut säästöt häviävät lisääntyneeseen tuotantoon ja kulutukseen tai uusiin käyttökohteisiin (Kaivo-oja et al. 1997; Heinonen et al. 2003a). Toisin sanoen, vaikka tietyn tuotteen valmista-misessa materiaalin ja energian osuus saadaan pienennettyä tietotekniikan avulla, niin tuot-teen valmistusmäärien kohotessa kuitenkin resurssien ja energian kulutuksen kasvu syö syn-tyneet säästöt. Esimerkiksi luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR, Total Material Requirement) on Suomessa kasvanut ajanjaksolla 1970-1997 yli 50 prosenttia. Energiakulutus kasvoi Suo-messa samalla aikavälillä lähes 50 prosenttia (Ympäristöministeriö 2000). Hietanen (2001) puolestaan osoittaa, että dematerialisaatio ja immaterialisaatio soveltuvat hyvin päämääriksi kun tavoitteena on kehittää materiaalista tuotantoa – mutta palveluiden kohdalla demateria-lisaatio ja immaterialisaatio voivat tuottaa ongelmia. Esimerkiksi terveydenhoitopalveluiden immaterialisaatio- ja dematerialisaatiokehitys ei ole sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää ke-hitystä, jos fyysiset b to c –peruspalvelut korvataan virtuaalisilla. Kulutuksen immaterialisaatioon eli kulutuksen siirtymiseen palveluihin ja aineettomiin tai vä-häaineistettuihin tuotteisiin liittyy heikkoutena se, että aineettomien hyödykkeiden hinnoittelu uudessa talouden muodossa on ongelmallista. Määrittelyn ja pohdinnan alla on jatkuvasti se, mikä luo lisäarvoa ja mistä halutaan maksaa? Hinnoittelun perustana onkin yhä useammin tuotemerkki ja yrityksen maine. Coylen (1997) mukaan medialla on yhä enemmän valtaa mää-ritettäessä aineettomien hyödykkeiden hinnoittelua. Yhtenä heikkoutena voi pitää tosiasiaa, että kehittyneiden valtioiden ja kehitysmaiden ympä-ristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden välillä vallitsee edelleen leveä kuilu. Kehitysmaat halu-aisivat parantaa taloudellista kasvuaan ja kasvattaa materiaalista kulutustaan elämän laadun parantamisen keinona. Jääkaappien ja autojen yleistyminen Kiinan kotitalouksissa tulee kas-vattamaan kasvihuonekaasujen päästöjä ilmakehään. Kehittyneissä maissa taas peruselinta-son tarpeiden tultua tyydytetyiksi elämän laatu nähdään Farrell & Hartin (1998) mukaan yhä vähemmän materiaalisessa muodossa ja enemmän esimerkiksi ajan kulutuksena erilaisiin va-paa-ajan aktiviteetteihin. Vapaa-ajan aktiviteetit valitettavasti lisäävät nekin liikkumista ja kas-vihuonekaasujen päästöjä ilmakehään, eivätkä korvaa olemassa olevaa materiaalista kulutus-ta vaan ovat uutta kulutusta vanhan päälle. Ihmisen yhteistoiminta luonnon ja ympäristön prosessien kanssa on monitahoista ja toiminnan seurauksia on usein vaikea ennakoida (Mustonen 1999). Vonkemanin (1997) mukaan kestävä kehitys on globaali ongelma, joka voidaan ratkaista vain pitkällä aikavälillä. Heikkoutena onkin se, että ympäristöongelmien ratkaiseminen tai edes lieventäminen vaatii pitkän tähtäyksen toimintaa, johon yhteiskunnan toimijoilla ei aina riitä malttia.

18

2.1.3. Mahdollisuuksia

• ympäristötietoisuuden lisääntyminen • poliittiset kannanotot ja päätökset • ekologisen läpinäkyvyyden parantuminen • osallistavan suunnittelun tehostaminen • logistiikan tehostaminen

Lisääntyvä keskustelu kestävästä kehityksestä liittyy Mustosen (1999) mukaan olennaisesti siihen, että ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistaa taloudellisen kasvun kykyä kasvattaa hyvin-vointia. Vastaavasti ympäristökysymykset ovat viime vuosina entistä enemmän alkaneet kiin-nostaa ihmisiä. Kestävän kehityksen mahdollisuus edetä vahvistuu siten lisääntyvän kiinnos-tuksen ja ympäristötietoisuuden kautta. Tietoyhteiskunnan mahdollisuudet kasvattaa ekologista kestävyyttä syntyvät niistä konteks-teista, joiden avulla tarjolla olevat tekniikat ja toimintamallit kyetään käytännössä kytkemään ekologisen kestävyyden mukaisiin sovelluksiin. Tällaisia yhteyksiä ovat muun muassa ympä-ristötietoisuuden ja yhteiskunnallisen vastuun korostamiseen tähtäävät yhteiskunnalliset toi-met sekä poliittiset kannanotot ja päätökset. “Vihreämmät teknologiat”, paikallinen kestävyys, vaihtokauppa-järjestelmät, paikalliset valuutat, ym. leviävät ihmisten tietoisuuteen nopeasti www:n välityksellä ja levittävät yhteiskunnallisen oikeuden, kansalaisosallistumisen ja ekologi-sen valveutuneisuuden sanomaa, tukevat kestävää kehitystä vallitsevina trendi-ilmiöinä. (Henderson 2000). Ympäristötietoisuuden lisääntyminen yritysten ja organisaatioiden toimin-tastrategioissa ja yksittäisten kansalaisten elämäntavoissa luo optioita, joissa toimijalla on mahdollisuus valinnoillaan toteuttaa toimintonsa ympäristön kannalta myönteisissä muodois-sa. Organisaatioiden osalta eko-auditointi eli systemaattinen ympäristötarkastus on arvokas työkalu matkalla kohti kestävyyttä. (Mega 1997, 50). Tulevaisuussitoumus – kumppanuuspro-sessi on haaste toimijoille toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita itse valitsemallaan, julki-sesti kertomallaan tavalla. Kestävän kehityksen toimikunta käynnisti syksyllä 2001 tällaisen prosessin, jolla pyritään kannustamaan omaehtoisuuteen perustuvia kestävän kehityksen toi-mintamalleja.9 Keskeisenä mahdollisuutena on tietoyhteiskunnan anti ekologisen läpinäkyvyyden parantami-sessa ja virtuaalisen elämäntavan ja kulttuurin lisäämisessä nimenomaan ekohallituissa muo-doissa. Ekohallituilla muodoilla tarkoitetaan systemaattisesti sovellettuja ekoälykkäitä tiedon ja tekniikan ratkaisuja. Tietoteknologialla on merkittäviä kestävän kehityksen potentiaaleja esi-merkiksi ilmastonmuutoksen suhteen. Tietoteknologialla voidaan vaikuttaa muun muassa energiankulutukseen ja liikkumiseen. Näillä puolestaan on vaikutusta kasvihuonekaasupääs-töihin (ks. esimerkiksi Välimäki 2002). Yksi kestävyyden potentiaali on osallistavan suunnittelun tehostaminen tieto- ja viestintäteknii-kan avulla. Kestävyyden saavuttaminen onnistuu vain osallistumalla, mikä pätee kaikilla toimi-jatasoilla tavallisesta ihmisestä yhteisöihin ja yrityksiin saakka (Vonkeman 1997). Esimerkiksi kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelussa erilaisten tietokoneanimaatioiden ja multimediaesitys-ten käyttöä voisi hyödyntää enemmän havainnollistamaan kaavaluonnoksia ja tulevia raken-nuskohteita. Teledemokratiaan kytkettynä asukkaat voisivat antaa palautetta ja tehdä omia esityksiään. Osallistuvassa suunnittelussa kansalaiset otetaan mukaan suunnitteluprosessiin sen aktiivisiksi osallistujiksi jo varhaisessa vaiheessa. Osallistuvan suunnittelun menetelmillä voidaan tehostaa eri tahojen välistä yhteistyötä ja yhteistä ongelmanratkaisua (Hallanaro et al. 2000). Myös Hervé (1997) korostaa osallistumista, mutta painottaa samalla, että yksilöitä ei 9 Vuoden 2002 loppuun mennessä yhteensä 24 organisaatiota on tullut toimintaan mukaan. Joukossa on kansa-laisjärjestöjä, yrityksiä, kansalaisjärjestöjen tai yritysten kattojärjestöjä, hallinnonaloja ja kuntia. Toimijat ovat itse määritelleet tavoitteensa ja sen mahdollisen seurannan ja vastaavat toiminnan resursseista. Hankkeita on käynnis-tetty useasta aihepiiristä, ja kumppanuuksia on kehitetty monen teeman sisälle.

19

saa nähdä vain osallistujina, vaan todellisina aktiivisina yhteiskunnan yksilöinä. Aktiivisuuden pääelementit ovat autonomia, vastuu, yhteistyö ja luominen. Kaupunki, kunta tai yhteisö on yksilöiden toimien mahdollistaja ja katalysaattori. Tietoyhteiskunnalle ominainen keino on muun muassa tavaraliikenteen tehokas logistiikka ja henkilöliikenteeseen liittyvä liikkumisen ohjaus. Onkin jo olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tietoyhteiskunnallistuminen on vaikuttanut liikenteen kasvua ehkäisevästi. Toisaalta kyn-nyskysymykseksi on nousemassa se, miten suhteellisesta ekotehokkuudesta päästäisiin ab-soluuttiseen ekotehokkuuteen ja luonnonvarojen kokonaiskulutuksen absoluuttiseen vähene-miseen. (Hietanen et al. 2002) 2.1.4. Uhkia

• vallitseva kasvuajattelu • ekologinen läpinäkyvyys samenee • välinpitämättömyys ympäristöasioihin kasvaa • kestävän kehityksen politiikka kokee inflaation

Nyky-yhteiskunta perustuu pitkälti tuotannon ja kulutuksen jatkuvaan kasvuun (Vonkeman 1997). Vallitseva kasvuajattelu on uhka sille, että tietoyhteiskunnan teoreettisesti olemassa olevaa antia ekologisen kestävyyden edistämiseen ei voidakaan toivotussa määrin toteuttaa. Tietoyhteiskunnassa ekologinen läpinäkyvyys näyttää läpinäkyvyyden sijasta samenevan. Kompleksisessa tietoyhteiskunnassa, jolle on tyypillistä sofistikoitu teknologia ja asiantuntija-valta, kansalaisten on entistä vaikeampaa arvioida yhteiskunnassa tapahtuvia kehityssuuntia. Tieto- ja viestintätekniikoiden ripeän kehittymisen myötä teknologia itsessään on monipuolis-tunut ja monimutkaistunut siinä määrin, että kukaan yksittäinen henkilö ei voi hallita koko alaa. Kuitenkin näkemyksen puute siitä, kuinka esimerkiksi tietoyhteiskunnan tekninen infrastruktuu-ri toimii, vääjäämättä hämärtää tietoyhteiskunnan yleistä ja erityisesti ekologista läpinäkyvyyt-tä. (Vattimo 1991) Esimerkiksi, sähkölaitteiden yleistyessä globaalilla tasolla, on hyvin todennäköistä, että synty-viä elektroniikkajätteitä ei käsitellä asianmukaisella varovaisuudella ympäristön kannalta. Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvalloista viedään elektroniikkaromua vuosittain tonneittain muun muassa Kiinaan, jossa köyhällä maaseudulla laitteista irrotetaan kuumentamalla lyijyseokses-sa virtapiirejä. Työn suorittavat usein lapset, jotka kaatavat lyijyseoksen maahan, jolloin he itse ovat alttiina terveydelle vaarallisille aineille ja toisaalta pohjavesi saastuu (Schmidt 2002). Ympäristöongelmien jatkuva esilläolo saattaa asioihin puuttumisen ja ympäristövastuullisuu-den lisääntymisen sijasta aiheuttaa vastareaktiona välinpitämättömyyttä ja turtumista ympäris-töasioihin nähden. Kestävän kehityksen politiikka saattaa kokea inflaation myös käsitteen vää-rinkäytöstä tai moniselitteisyydestä johtuen (Celecia 1997). Mustosen (1999) mielestä taas on epäselvää, puhutaanko kestävästä kehityksestä kuitenkaan riittävästi, onko se käsitteenä ymmärretty oikein, onko siitä puhuttu oikealla tavalla ja oikeille henkilöille. Näin ollen suurim-maksi uhaksi kestävälle kehitykselle voi nousta itse kestävän kehityksen käsite kaiken katta-van laajuutensa, moniselitteisyytensä ja tulkinnanvaraisuutensa vuoksi. Sneddon (2000) viit-taa kehotuksiin luopua koko termin käytöstä juuri tästä syystä. Kestävän kehityksen strategiasta luodaan kulissit, joiden takana tosiasiallinen toiminta ei ase-ta ympäristöarvoja korkealle sijalle toimintapreferensseissä. Kestävä kehitys vesittyy edun ta-voitteluksi, jossa tavoitellaan kaikenlaista hyvää kaikille. Yksilötasolla saattaa lisääntyä varsin-kin elämysyhteiskunnan ruokkima mobiilikulttuuri, jossa fyysinen liikenne kasvaa tietoliiken-teen ohella ja jossa kestävän kehityksen mukaiset liikkumistavat eivät ole mitenkään etusijalla valinnoissa. Celecian (1997) mukaan nykyisin kaupunkeja suunnitellaan ja johdetaan taloudel-listen sääntöjen pohjalta, jotka ovat kaukana kestävästä periaatteesta. Uhkaksi voi siis muo-

20

dostua se, että kestävä kehitys muunnetaan kaupunkien kilpailukyvyn kassaraksi siten, että vain sen markkina-arvo hyödynnetään, mutta ei välitetä kestävän kehityksestä arvona sinän-sä. Taulukko 2. Ekologisen kestävyyden SWOT -analyysin yhteenveto. VAHVUUDET • tuotannon dematerialisaation lisääminen • kulutuksen immaterialisaation lisääminen • ekoälykkäiden ratkaisujen käyttöönotto • ympäristön tilan seuranatajärjestelmien

tehokkuus

HEIKKOUDET • rebound-vaikutus on ympäristöä rasittavaa • aineettomien hyödykkeiden hinnoittelu

ongelmallinen • kuilu kehittyneiden ja kehitysmaiden ympäristöllisten tavoitteiden välillä • ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii

pitkän tähtäyksen toimintaa

MAHDOLLISUUDET • ympäristötietoisuuden lisääntyminen • poliittiset kannanotot ja päätökset • ekologisen läpinäkyvyyden parantuminen • osallistavan suunnittelun tehostaminen • logistiikan tehostaminen

UHAT • vallitseva kasvuajattelu • ekologinen läpinäkyvyys samenee • välinpitämättömyys ympäristöasioihin

kasvaa • kestävän kehityksen politiikka kokee

inflaation 2.2. Taloudellisesti kestävä kehitys

2.2.1. Vahvuuksia

• uusi tuote nopeasti markkinoille • sähköisen liiketoiminnan kehittyminen • markkinoiden reaaliaikainen kysyntä-tarjontatilanne • aineettomat tekijät ovat talouden varallisuutta

Uusi kasvuteoria 1990-luvun alussa osoitti, että talouskasvu syntyy yritysten välisestä kilpai-lusta. Perinteisen ’vanhan’ talouden kilpailukyvyn tärkeimmät tekijät eli perinteiset tuotantoteki-jät raha ja työvoima saavat siirtyä taka-alalle. Uudessa taloudessa yritysten tärkeimmiksi huomion kohteiksi nousevat innovatiivisuus ja kyky saattaa nopeasti markkinoille uudet inno-vatiiviset tuotteet ja palvelut. Ståhlen ja Grönroosin (1999) mukaan talouden kokonaiskehityk-sessä on viime kädessä kyse juuri innovaatioista. Käytännön kokemus on osoittanut, että pit-kän aikavälin kasvu ja positiivinen taloudellinen kehitys on ollut nopeinta niissä yrityksissä, jotka ovat pystyneet tuottamaan nopeammin ja enemmän innovaatioita kuin kilpailijansa. Suomen innovatiivinen ja yrittävä ilmapiiri, tehokas työkulttuuri, korkeasti koulutettu työvoima ja toimivat julkiset palvelut tekevät Suomesta otollisen elinympäristön, jossa erilaiset elinkeinot kukoistavat ja jonne tulevaisuuden korkean teknologiankin yritykset voivat sijoittua (ks. esim. Castells & Himanen 2001).

Sähköisen liiketoiminnan kehitys oli luonnollinen jatke viime nousukauden teknologiahuumalle, jonka aikana yhä useammissa yritysten toiminnoissa alettiin tehokkaammin hyödyntää uutta teknologiaa. Läpimurron e-kaupalle mahdollistivat lopulta 1990-luvulla World Wide Web ja se-laimien kehitys, telekommunikaatiosektorin vapautuminen ja tietoliikenneteknologian kehitys.

21

Voidaankin sanoa että internet teki saman e-kaupalle, minkä Henry Ford autoteollisuudelle: muunsi vain harvalukuiselle joukolle suunnatun luksuspalvelun suhteellisen yksinkertaiseksi ja edulliseksi mahdollisuudeksi monille. Internet muuttaa perinteistä kilpailukenttää mahdollis-taen pienille yrityksille laajemman ulottuvuuden markkinoilla. Pienten yritysten kilpailuvoima suuria yrityksiä vastaan saattaa innovaatioiden avulla parantua hetkessä, jos ne osaavat esi-merkiksi omaksua tehokkaat sähköisen liiketoiminnan mallit (OECD 1999).

Internet on avannut myös kuluttajalle uusia mahdollisuuksia niin kaupankäyntiin kuin kommu-nikointiinkin, joskin näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen on jäänyt vähäisemmäksi kuin yritysten välisessä liiketoiminnassa. Sähköinen kaupankäynti tarjoaa yksittäiselle kuluttajalle moninkertaisen määrän informaatiota ja vaihtoehtoja, joista on mahdollista tehokkaiden tie-donhakumenetelmien avulla selvittää esimerkiksi tietyn tuotteen markkinatilanne ja hintavaih-telu ennen ostopäätöstä. Tuotteen- tai palveluntarjoajien sanelemat kiinteät listahinnat tulevat vähenemään hinnan määräytyessä asiakkaan todellisen ostohalun sekä markkinoiden reaali-aikaisen kysyntä-tarjontatilanteen mukaisesti (Heir et al. 2000). Kaupankäynnin kanavana in-ternet mahdollistaa myös henkilökohtaisen markkinoinnin. Tietoyhteiskuntatiimin (2000) mukaan monenkaltaiset aineettomat tekijät, kuten työntekijöiden monipuolinen ammattitaito, osaaminen, liikeidea, tekijänoikeudet, asiakas- ja alihankintasuh-teet, sekä jopa taiteellinen luovuus ovat tietoyhteiskunnan talouden aidointa varallisuutta. Yh-dysvaltalainen taloustieteilijä Jeremy Rifkin esitti syksyllä 2001 Kouvolan kansainvälisessä Kestävä tietoyhteiskunta, arvot ja arki -konferenssissa, että koko länsimainen talousteoria on muuttumassa. Tavaroiden ja palvelujen sijaan tulevaisuudessa myydään yhä enemmän tari-noita. Yritysten tavoitteena on myydä vähän tavaraa, mutta kalliilla hinnalla ja hyvän tarinan avulla. Tällä tavoin materiaaliset kustannukset minimoidaan ja tulot maksimoidaan. Siksi on myös mahdollista, että kehittymässä oleva uusi talous perustuu tiedon lisäksi myös kulttuurin entistä merkittävämpään rooliin talouselämässä ja yleisemminkin yhteiskunnassa. (Hietanen 2003) Myös Suomessa uskotaan, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa taloudellisesta vaih-dosta on immateriaalia vaihtoa, jolloin tieto- ja kulttuuriteollisuus ovat kansantalouden potenti-aalisia kasvualueita. Tämä tarkoittaa pitemmällä aikavälillä elinkeinorakenteen syvällistä mur-rosta (Wilenius 2002b). 2.2.2. Heikkouksia

• taloudellinen toiminta ristiriidassa luonnon kanssa • talouden perinteiset mittaus- ja arviointitavat vanhoja • kansallisten hallitusten perinteinen vaikutusvalta heikkenee • pitkäaikaiset luottamukselliset asiakassuhteet häviävät • tieto on valtaa -uskomus • aineettoman pääoman suojaaminen kopioinnilta

Teollistunut aikakausi on ollut ajanjakso, jolloin ollaan pitkälti keskitytty luonnonvarojen ja so-siaalisen pääoman liialliseen riistoon taloudellisen pääoman ja tuotantokyvyn kasvattamisek-si. Uudesta taloudesta on odotettu jonkinlaista pelastajaa tässä asiassa. Ei kuitenkaan ole vie-lä juuri mitään varmoja merkkejä siitä, että uusi talous toisi mukanaan niitä ekologisia muutok-sia, joita siltä on odotettu. Luonnonvaroja tuhlataan yhä, globalisaatio kasvattaa kaatopaikko-ja, kilpailu luonnonvaroista ja elintilasta kiristyy ja paperittomat toimistot ovat vain haavetta (Senge & Carstedt 2000). Kestävän kehityksen näkökulmasta taloudellisen toiminnan on olta-va kannattavaa, mutta lisäksi sen tulee olla sopusoinnussa luonnon, luonnonvarojen ja yhteis-kunnallisten päämäärien kanssa.

Yhtenä merkittävimpänä ongelmana uuden talouden kehittämisprosessissa kestävyyden nä-kökulmasta on talouden perinteiset mittaus- ja arviointitavat. Ne pohjautuvat bruttokansantuot-teeseen (BKT) ja pörssi-indekseihin (esim. NASDAQ, Dow Jones). BKT ei pidä sisällään kes-

22

tävän kehityksen kannalta keskeisimpiä asioita, kuten luonnon kulumista ja sosiaalista hyvin-vointia. Bruttokansantuotetta Mustosen (1999) mukaan nykyisessä muodossaan ei tulisi mil-lään tavalla yhdistää hyvinvointiin ja kestävään toimintaan. Uuden talouden ja globalisaation kehityksen myötä bruttokansantuotteen ja muiden vanhentuneiden makrotaloudellisten mitta-rien määritelmät ja mittausjärjestelmät tulisi uudistaa mittaamaan laajemmin valtiollisia koko-naisresursseja.

Uudessa taloudessa kansallisilla hallituksilla ei enää monellakaan tapaa ole sitä perinteistä vaikutusvaltaa, jonka ne taloutensa hallinnassa ovat tottuneet omistamaan. Pelisäännöt ja toimintapuitteet sanellaan muualta ja omat vaikutusmahdollisuudet ovat uhkaavasti vähene-mässä. Katsotaankin että taloudelliset voimat ovat syrjäyttäneet perinteiset poliittiset voimat, joilla valtioita ennen hallittiin: maailmanlaajuiset yritykset, pankit ja organisaatiot (esim. WTO, YK, NATO, NAFTA, Maailman pankki) ovat vallallaan ohittaneet valtiolliset poliittiset päätök-sentekijät. Tulevaisuuden kuvana Coyle (1997) maalaileekin yhteiskuntaa, jossa monikansalli-set yritykset toimisivat näennäisinä hallitusorganisaatioina. Suuryritysten toimipaikkojen sijoi-tus- ja kehityspäätöksillä on jo nykyisinkin huomattavasti merkitystä kansallisten valtioiden ke-hitykselle (ks. Klein 2001).

Sähköisen liiketoiminnan yleistyessä, perinteiselle kaupankäynnille ominaiset pitkäkestoiset, luottamukselliset asiakassuhteet voivat menettää merkitystään tai voivat toteutua ns. ’saitti-uskollisuutena’ (Figueiredo 2000). Yritysten välinen liiketoiminta pohjautuu useasti pitkäaikai-siin ja henkilökohtaisiin asiakas-myyjä suhteisiin, kun taas kuluttajakaupassa ostotapahtuman sosiaalinen ulottuvuus: ihmisten tapaaminen, tuotevalikoiman fyysinen tutkiminen jne. ovat olennaisia ja haluttuja komponentteja, joita on erittäin haasteellista toteuttaa tietoverkoissa. Toimipaikan tai myyntihenkilöstön persoonallisuus on usein juuri se elementti, joka määrää asiakkaan mielikuvan liiketoiminnasta: onko se luotettavaa, epäluotettavaa, miellyttävää tai luotaantyöntävää. Kun tämä elementti puuttuu sähköisiltä kauppapaikoilta on koko liiketoimin-nan määrittäminen ja arvioiminen asiakkaalle hankalaa. Miten tulisi ylläpitää asiakassuhteita, jotka ovat ennen olleet vahvoja ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuvia, ja jotka nyt tulisi muuntaa ’on-line-suhteiksi’ sähköisille kauppapaikoille? Kasvottomilla sähköisillä markkinapaikoilla on hyvin vaikeaa rakentaa asiakkaille luotettavaa yrityskuvaa. Asiakkaiden totuttaminen uusille toimintatavoille tulee viemään aikansa. Toisaalta, tietoyhteiskunnan uudet palvelukonseptit ja työtehtävät ovat vasta muotoutumassa. Siksi eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä onkin se, missä on ihmisen paikka tietoverkoissa (esimerkiksi verkkosihteerit, informaatikot jne.)? Kuten vahvuuksissa ilmeni, aineettomat tekijät ovat talouden varallisuutta. Tieto on pääomaa, jota ei tarvitse, eikä saa säästää. Valitettavasti kuitenkin näkemys siitä, että tieto on valtaa, jota tulee pantata ja käyttää vain omien tavoitteiden saavuttamiseen ja toisten hallitsemiseen, on edelleen yleinen monissa organisaatiokulttuureissa. Nykyisin tulisi ymmärtää, että koska tieto on valtaa, sitä tulisi jakaa mahdollisimman laajalti oman organisaation sisällä, jotta se ri-kastuisi ja rikastuttaisi. (Mustonen 1999) Yrityksen rikkain ja arvokkain tietovarasto onkin juuri henkilöstön piilevän tiedon varastoissa. Eksplisiittisen tiedon varastot eivät ole samaa luokkaa (Ståhle & Grönroos 1999). Tietoyhteiskunnan taloudessa ideat, näkemykset ja tahtotilat voivat muodostua tuotannollisiksi ratkaisuiksi ja siksi koko organisaation tietopääoma tulisi saada avoimeen tehokkaaseen ja tuottavaan käyttöön (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2001). Nyky-yhteiskunnan kulttuuriin, erityisesti yritysmaailmaan tulisi siis iskostaa uudenlainen mieli-kuva tiedosta ja sen ominaisuuksista.

Aineettoman pääoman suojaaminen kopioinnilta ja väärinkäytöltä onkin yhä suurempi ongel-ma tietoyhteiskunnassa. Jos immateriaalioikeuksien suojaa ei ole tai se on heikko, kehitys saattaa pysähtyä. Ne toimintaperiaatteet ja protokollat, jotka ennen suojelivat hyvin tekijänoi-keuksia ja tietopääomaa, eivät näytä enää pätevän uudessa digitaalisessa ympäristössä ja immateriaalioikeuksien uhkana ovat kopiointi ja piratismi (Oblinger & Kidwell 2000). Tuote tai palvelu, joka on vapaasti muiden kopioitavissa, ei voi tuottaa kestävää kilpailuetua ja taloudel-lisesti kestävää kehitystä. Kestävää kilpailuetua voidaan saavuttaa vain, jos kyetään jatkuvasti

23

tuottamaan uusia ideoita ja innovaatioita ja sulkemaan kilpailijat samanaikaisesti niiden käytön ulkopuolelle (Ståhle & Grönroos 1999). Tämä tarve on toisaalta ristiriidassa tiedon ja palvelui-den laajan saatavuuden kanssa. Siksi tiedon omistaminen ja hinnoittelu voi pahimmassa ta-pauksessa lisätä myös polarisaatiota ja syrjäytymistä.

2.2.3. Mahdollisuuksia

• tietopääoman arvostuksen lisääntyminen • ekoystävällisyydestä merkittävä myyntivaltti • verkostoitumisesta kilpailuvoimaa • toimintojen tehokas hajauttaminen

Teollistuneella aikakaudella yhteiskuntaa inspiroivat koneet ja tuotantotoiminnan kehitys. Ny-kyisen jälkiteollistuneen aikakauden haasteena on saada aikaan suuntaus, jossa kiinnostuk-sen kohteena olisi koneen sijaista elävä systeemi (Senge & Carstedt 2000). Kuten aikaisem-min todettiin, innovaatioiden ytimessä ovat ihmiset ja heidän lisäarvoiset ajatuksensa. Jotta yhteiskunnassa kyettäisiin luomaan mahdollisimman pitkäaikaista ja kestävää kehitystä, on piilevän osaamisen alueet ja lahjakkuusreservit pyrittävä saamaan mahdollisemman laajasti ja monipuolisesti innovointiprosessin käyttöön. Tieto pääomana käyttäytyy aivan toisin kuin ai-neellinen pääoma: se karttuu käyttämällä ja tuhlaantuu tallettamalla (Eduskunnan tulevaisuus-valiokunta 2001). Kosken (1998) mukaan yhteiseurooppalainen ongelma on osaamisen heik-ko muuntuminen tuotteiksi, palveluiksi ja muiksi innovaatioiksi. Tarvitsemme siis aikaisempaa enemmän tuotteistamisosaamista ja tuotteistamisen asennetta. Kun inhimillistä osaamista ja innovatiivisuutta saadaan lisättyä, se yleisellä tasolla ja pitkällä aikavälillä tuottaa parhaan tu-loksen työllisyyteen, tuottavuuteen ja työelämän laatuun. Jo nyt voidaan aistia heikkoja signaaleja siitä, että ihmisten tietoisuus humaanisesta vastuusta elinympäristöä kohtaan olisi kasvamassa (Senge & Carstedt 2000). Yritykset voisivatkin te-hokkaasti pyrkiä markkinoimaan luontoystävällisyyden trendiä kuluttajille, jolloin ekoystävälli-syydestä voisi tulla uuden talouden merkittävä myyntivaltti. Kestävä kehitys ei kuitenkaan ole vain yritysten, vaan koko yhteiskunnan haaste. Talous voi kuitenkin toimia tässä haasteessa merkittävänä katalyyttinä ja muutosvoimana. Taloudellisen kestävyyden saavuttamiseksi on pyrittävä siihen, että ihmiset haluaisivat kasvattaa omaa onnellisuuttaan muilla keinoilla kuin rahan ja tavaran haalimisella. Mustonen (1999) haluaakin kyseenalaistaa sen kuinka paljon rahalla ja hyvinvoinnilla ylipäätänsä onkaan yhteyttä.

Verkostoista, verkostoitumisesta ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista innovoinnin ja yritys-toiminnan yhteydessä puhutaan yhä enemmän. Verkosto voi tuottaa uudenlaisia toimintamah-dollisuuksia ja kilpailuvoimaa. Globaali kilpailu on ankaraa, ja yksittäisen toimijan voimavarat ovat rajalliset niin perinteisen pääoman kuin tietopääomankin puitteissa. Verkostotoiminnan edellytyksenä ja tavoitteena on oltava todelliset hyödyt. Tietointensiivissä hankkeissa verkos-tomainen virtuaaliyritys on tehokas tapa työskennellä ja sillä voidaan saavuttaa huomattavia etuja, kuten useiden alojen asiantuntijuus ja näin saada käyttöön suuri tietopääoma esimer-kiksi tuotekehitysprojektissa. Toiminta on tehokasta, sillä virtuaaliyritys on dynaaminen organi-saatio: se voi supistua ja laajeta kysynnän mukaan, sillä toimijat ovat mukana vain silloin kun niiden panosta tarvitaan. Monien menestyksekkäiden innovaatiohankkeiden takana on virtuaa-liyritystä muistuttava verkostomainen toimintatapa. (Ståhle & Grönroos 1999) Kun tietotekniikkaa hyödynnetään verkostoitumisen apuvälineenä, se voi tarjota erinomaisia mahdollisuuksia. Suurtenkaan yritysten voimavarat eivät yksin riitä laajojen tuotekehityspro-sessien läpivientiin. Verkostoitumalla saadaan laajempi ja monialaisempi tieto- ja osaamis-pääoma koko verkoston käyttöön. Voidaan saavuttaa tehokkuusetuja esimerkiksi keskittymällä omaan ydintoimintaan ja ulkoistamalla muut toiminnot tiiviin yhteistyöverkoston jäsenille. Sa-

24

manaikaisesti voidaan oppia verkostokumppaneiden toiminnasta kuten esimerkiksi asiakkai-den kulutustottumuksista (Tietoyhteiskuntatiimi 2000). 2.4.4. Uhkia

• veronkierron yleistyminen • monikansallisten yritysten monopoliasema • yritysten alueellinen keskittyminen • yritysten heikko uskallus luopua vanhoista toimintamalleista

Globalisaation ja rajojen avautumisen myötä korkean verotuksen välttäminen on yhä helpom-paa muuttamalla yrityksen kotimaata tai fyysistä toimipaikkaa (Coyle 1997). Valtioiden vero-kertymää heikentää olennaisesti myös tietoverkoissa tapahtuva kaupankäynti. Kun internetis-sä lähetettävä informaatio pilkotaan pieniksi palasiksi ja lähetetään erillisinä bittimuotoisina paketteina eri reittejä kohdeosoitteeseen, veroviranomaisten on suorastaan mahdotonta val-voa kaikkia liiketapahtumia. Lisäksi sähköisestä liiketoiminnasta suoritettavaa verojenkeruuta hankaloittaa sitä koskevien kansainvälisten lakien puutteellisuus. Vaikka kaupankäyntiä kyet-täisiinkin valvomaan, on vaikeaa määritellä, missä maassa virtuaaliset liiketapahtumat tapah-tuvat ja millä maalla olisi siten oikeus kerätä niistä verot. Monikansalliset suuryhtiöt toimivat ikään kuin vapaamatkustajina verovaroin rakennetussa inf-rastruktuurissa, koska ne sulkeutuvat paikallisten yhteiskunnallisten ja ympäristökustannusten maksamisen ulkopuolelle ja voivat näin tarjota houkuttelevia kuluttajahintoja (Henderson 2000). Monikansallisille suuryrityksille on ominaista, että ne eivät sisällytä tuotteidensa hintoi-hin niihin todellisuudessa sisältyviä kuluja, jotka aiheutuvat luonnon tuhoutumisesta ja ilmas-ton saastumisesta tuotteiden valmistus-, käyttö- ja hävitysprosessin seurauksena. Globalisaa-tion siivittäminä monikansalliset jättiyritykset leviävät yhä laajemmalle maantieteelliselle alu-eelle vieden elintilaa paikallisilta kauppiailta. Alhaisten hintojensa avulla suuryritykset voivat vallata paikallisten toimijoiden markkinaosuuksia ja mahdollisesti saavuttamansa monopo-liaseman turvin nostaa hintojaan ilman merkittävää kilpailua. Rahoitussektorillakin suuret glo-baalit rahoituslaitokset ja pankit pyrkivät vapaamatkustajien tavoin hyötymään verovaroin ra-kennetuista kansallisista infrastruktuureista. Kestävän kehityksen ja paikallisten voimavarojen turvaamiseksi ihmisten tulisikin Hendersonin (2000) mukaan suurten globaalien pankkien si-jasta suosia paikallisia luotto-osuuskuntia, kehityspankkeja ja paikallispankkeja. Yleisesti uskotaan, että kehittyneiden kommunikaatioyhteyksien takia fyysisellä sijainnilla ei ole enää merkittävää vaikutusta yrityksen toimintaan: sähköinen läsnäolokin esimerkiksi Inter-netin välityksellä on riittävää. Kuitenkin Coylen (1997) mukaan on havaittavissa tiettyjen maantieteellisten alueiden merkityksen kasvamista talous- ja liike-elämän keskuksina. Tähän liittyen eräs avaintekijä on näillä alueilla jo olemassa oleva infrastruktuuri, johon on investoitu valtavia summia: kalliita laitteistoja, jotka mahdollistavat helpon ja nopean kommunikoinnin ja tiedon siirron. Myös tiedonvälitystekniikka puhuu tärkeiden liike-elämän keskusten keskittymi-sen puolesta: suuren kaistanleveyden tarjoavat yhteydet ovat olennaisia tehokkaassa tietolii-kennetekniikassa, jossa kuitujen välittämä lähetyskapasiteetti on rajattu. Kun klusterit sijaitse-vat lähellä toisiaan, näiden kalliiden lähetyskanavien kustannukset laskevat fyysisten välimat-kojen lyhentyessä. Tästä esimerkkinä voidaan mainita Lontoo, joka yhä kasvavassa määrin todentaa talouden maantieteellistä keskittymistä: yritykset haluavat olla siellä missä markkinat ovat suurimmat ja markkinat ovat suurimmat siellä missä yritykset ovat. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan (2001) mukaan myös sosiaalisen pääoman rakenteissa on havaittu sen voimakas riippuvuus fyysisestä sijainnista. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole tie-totekniikan kustannuksista, vaan organisaatioiden sosiaalisen pääoman rakentamisprosessis-ta, joka on toimivampaa kun asiakkaat ja toimittajat sijaitsevat lähellä toisiaan. Tämä selittää myöskin sitä, miksi uudet teknologiayritykset hakeutuvat alueellisiin keskittymiin. Vaikka osa

25

yhteydenpidosta voidaankin hoitaa eri medioiden välityksellä, tietotekniset ratkaisut eivät näy-tä kykenevän välittämään kilpailuedun kehittämisen kannalta arvokasta kokemusperäistä hil-jaista tietoa.

Siirtymisprosessissaan perinteisistä liiketoimintatavoista verkostomuotoiseen toimintaan yri-tyksen tulee varautua kohtaamaan myös hankaluuksia. Teknisten järjestelmien ja liiketaloudel-listen muutosten lisäksi verkostomainen toiminta tuo mukanaan myös monenlaisia muita on-gelmallisia uudistuksia, kuten uudenlaiset työnkuvat ja vastuunjaot organisaatiossa, kokonaan uudet organisaatiomallit, ja ehkä jopa tiettyjen osaamisalueiden muuttuminen lähes arvotto-miksi. Tällaisten muutosten kohtaaminen ei organisaatiossa suju ilman vastarintaa ja olennai-nen osa menestyksekästä liiketoiminnan muutosprosessia on taitava ihmisjohtaja, joka osaa kehittää toimintoja myös ihmisten ja yksilön näkökulmasta.

Luomala et al. (2001) tuovat hyvin esiin verkostotoimintaan liittyvät todelliset haasteet, jotka helposti jätetään vähemmälle huomiolle. Yritystoiminnan näkökulmasta yksi suurimmista haasteista on uskallus luopua vanhoista ja tutuista toimintamalleista, sillä yritysverkostojen luontiin ja koordinointiin ei ole vielä olemassa tarkoin testattuja malleja ja menetelmiä. Verkos-tojen luominen edellyttää siis yleensä suuria muutoksia yritysten nykyisissä toimintamalleissa ja yhteistyötavoissa. Toiminnan edellytyksenä on luottaa muiden osaamiseen keskittyen itse vain puhtaasti oman ydinliiketoiminnan harjoittamiseen. Yrityskulttuurin muutos vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja taitoa. Taulukko 3. Taloudellisesti kestävän kehityksen SWOT-analyysin yhteenveto. VAHVUUDET • uusi tuote nopeasti markkinoille • sähköisen liiketoiminnan kehittyminen • markkinoiden reaaliaikainen kysyntä-

tarjontatilanne • aineettomat tekijät ovat talouden varalli-

suutta

HEIKKOUDET • taloudellinen toiminta ristiriidassa luon-

non kanssa • talouden perinteiset mittaus- ja arviointi-

tavat vanhoja • kansallisten hallitusten perinteinen vaiku-

tusvalta heikkenee • pitkäaikaiset luottamukselliset asiakas-

suhteet häviävät • tieto on valtaa –uskomus • aineettoman pääoman suojaaminen ko-

pioinnilta

MAHDOLLISUUDET • tietopääoman arvostuksen lisääntyminen • ekoystävällisyydestä merkittävä myynti-

valtti • verkostoitumisesta kilpailuvoimaa • toimintojen tehokas hajauttaminen

UHAT • veronkierron yleistyminen • monikansallisten yritysten monopoliase-

ma • yritysten alueellinen keskittyminen • yritysten heikko uskallus luopua vanhois-

ta toimintamalleista

26

2.3. SOSIO-KULTTUURISESTI KESTÄVÄ KEHITYS 2.3.1. Vahvuuksia

• maailmanlaajuinen informaatioverkko virtuaalisena kulttuurina • uusyhteisöllisyyden vahvistuminen • tietämyksen hallinta politiikan fokuksessa • tietoteknologian sovellutusten leviäminen

Hyvin yleisellä tasolla voidaan sanoa tietoyhteiskunnan utopiana olevan se, että ihmisen on uuden informaatioteknologian avulla mahdollista hallita ja muokata maailman kaikkia infor-maatiovirtoja, ovatpa nämä virrat sitten artefaktisissa (esimerkiksi digitaalisissa) informaatio-verkoissa tai geeneissä. Raja kulttuurin ja geenien (luonnon järjestelmien) välillä hämärtyy. Kaikki informaatio verkottuu yhdeksi kokonaisuudeksi – maailmanlaajuiseksi informaatiover-koksi, informaatioyhteiskunnaksi ja todellisen virtuaalisuuden kulttuuriksi. (Castells 1996) Internet mahdollistaa hyvin monenlaisia asioita. On arvioitu, että internet laskee muuria, joka estää pääsyn tietoon ja kasvattaa saatavilla olevan tiedon rikkautta. Internetin avulla voidaan lisätä yksilön tietoa hänen päätöksiensä ja valintojensa vaikutuksista ja samalla lisätä yksilön vastuullisuutta. Myös poliittinen osallistuminen on helpompaa kaikille, erityisesti ujoille ja lii-kuntarajoitteisille. Internet mahdollistaa mielipiteiden suuren määrän, mikä on demokratian kannalta arvostettu ominaisuus (Sassi 2000, Elberse et al.2000). Uusyhteisöllisyys on sosio-kulttuurisesti kestävän kehityksen vahvuus. Internetin välityksellä ihmiset voivat olla vuorovai-kutuksessa maantieteellisistä ja ajan luomista rajoista riippumatta haluamiinsa yhteisöihin. Toisaalta tällainen vuorovaikutus voi myös vahvistaa huolenpitoa omasta lähiyhteisöstä. Tiedon uusi rooli kansakuntien ja organisaatioiden menestystekijänä on nostanut tietämyksen hallinnan kysymyksen myös politiikan fokukseen. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2001) Tiedon tuottaminen ja soveltaminen on modernin talouden keskeinen ominaisuus ja siten oleellinen työllisyyden edellytystekijä. Tiedon tuottamista voidaan työpaikoilla edistää työn in-novatiivisen organisoinnin keinoin sekä laadullisen työmarkkinajouston avulla. (Tietoyhteiskun-tatiimi 2000) Tietämyksen hallinnan järjestelmä auttaa yritystä selviytymään nykyajan alati muuttuvassa maailmassa, jossa pitää jatkuvasti olla varpaillaan ja on kyettävä sopeutumaan ennakoimattomiin tapahtumiin. Pitää tietää sekin mitä ei tiedä! (Eduskunnan tulevaisuusvalio-kunta 2001) Tietoteknologian sovellutusten laaja ja monipuolinen leviäminen eri yhteiskuntasektoreille ja erilaisiin käyttötarkoituksiin on merkittävä vahvuus tietoteknologian käytettävyyden ja käyttä-jäystävällisyyden kehittämisen kannalta. Esimerkiksi kokeellisten teosten välityksellä taiteilijat testaavat teknologiaa ja sen mahdollisia sovelluksia. Tämä on osoitus taiteellisten prototyyp-pien innovatiivisesta voimasta (Kuivakari et al. 1999). ICT:n avulla voidaan siis parhaimmil-laan ylittää yhtä hyvin fyysisiä etäisyyksiä, eroja ajassa kuin myös sosiaalisia etäisyyksiä. Merkittävää on muun muassa nopeus, suuri maantieteellinen ulottuvuus, suuri varastointika-pasiteetti, rekisteröimisen tarkkuus ja interaktiivisuus. 2.3.2. Heikkouksia

• tiedon tulkinta ja arviointi ongelmallista • hiljainen tieto vaikeasti muotoiltavissa • monimutkaiset käyttöliittymät • sosiaalisen elämän fragmentoituminen • ympäristömyönteisiä virtuaalitoimintoja on vaikea mitata ja arvioida • merkkituotteiden maailmanvalloitus

27

Ihmisillä on tänä päivänä käden ulottuvilla tietoa kaikkialta maailmasta ja tekniikka näiden kä-sittelyyn ja hallintaan. Tämä on tietenkin suunnaton etu ja mahdollisuus. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että kyseisen tiedon tulkinta ja arviointi on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa. Tulevaisuudentutkija Michel Marienin mukaan tietoyhteiskunnan pahin kirous on informaation liikatarjonnan ongelma. On arvioitu että tieteellinen informaatio kaksinkertaistuu joka 12. vuosi ja muu informaatio noin 2,5 vuoden välein. Informaatiomäärän lisääntymisestä huolimatta tär-keä ja laadukas tieto, jonka tulisi auttaa yhteiskuntia, yhteisöjä ja yksilöitä päätöksenteossa, on yhä harvinaisuushyödyke. Tietoverkot sisältävät uuvuttavia määriä informaatioroskaa, jolla ei useimmille meistä ole mitään arvoa. Inforoska peittää alleen myös olennaisia asioita (Mari-en 1997, ref. Koski 1998). Samaa asiaa käsitteli myös Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio puheessaan yliopiston avajaisissa vuonna 1996: ”tiedon todellisen haltuunoton ja jäsentämi-sen hyötysuhde lähentelee nollaa” (Raivio 1996, ref. Koski 1998). Hiljaisen tiedon hallintaan on vaikea päästä. Tiedon johtamisen ongelmana on saada se tieto, joka organisaatiossa jo on sekä jakoon että myös mahdollisimman laajaan käyttöön. Suuri osa ihmisen osaamisesta perustuu piilevään kokemusperäiseen tietoon, joka on hyvin persoonal-lista ja vaikeasti muotoiltavissa, koska sitä on vaikea ilmaista sanoilla tai muulla tavoin formaa-lisesti (esimerkiksi yksilölliset käsitykset, intuitiiviset näkemykset ja vaistonvaraiset tuntemuk-set). Hiljaista tietoa on vaikea hahmottaa ja analysoida, sillä ihmisen tiedonkäsittelyjärjestel-män osa pystyy työstämään vain murto-osan siitä tiedosta, johon tiedostomaton osa pystyy. On siis luonnollista, että taidoissa ja osaamisessa on paljon sellaista, mikä ei nouse tietoisen ajattelun kohteeksi. Hiljainen tieto on syvällisesti kiinnittynyt yksilön toimintaan ja kokemuksiin sekä hänen arvoihinsa ja tunteisiinsa. Hiljainen tieto on hyvin vahvasti sidoksissa kontekstiin-sa, eikä sitä voi täydellisesti ymmärtää yhteydestään irrotettuna. (Eduskunnan tulevaisuusva-liokunta 2001)

Liian monet systeemit on suunniteltu aukottoman rationaalisesti päätöksiä tekevälle “koneel-le”. Koska ihminen ei kuitenkaan toimi kuten kone, on ymmärrettävää, että ihmiset tekevät vir-heitä esimerkiksi tietokoneohjelmia käyttäessään. (Pilke 1999) Ongelmaksi voi muodostua myös se, että teknologiaan liittyvä tieto kerääntyy enimmäkseen insinöörille – ja hyöty omista-jille (Heinonen et al. 2003a). Käyttöliittymä voi moniulotteisuutensa takia olla hyvin rakennettu, mutta silti täysin käyttökelvoton. Puhtaimmillakaan virtuaalitodellisuus ei tee koneen ja ihmisen vuorovaikutusta perusteelliseksi, eikä vieläkään ihmisen, käyttäjän ehdoilla tapahtuvaksi dia-logiksi. Rajapinnan jähmeyteen vaikuttaa eritoten se, että valtaosa käyttöliittymistä hyväksyy vain rajallisen määrän tietyssä formaatissa olevia syötteitä ja siksi että ne kirjaimellisesti suo-rittavat vain käyttäjän niille antamia komentoja. (Kuivakari et al. 1999)

ICT näyttää vahvistavan yksilöllistymistä ja sitä kautta epävirallisen sosiaalisen verkottumisen nousua. Tämä ajaa yksilöitä itsesäätelyyn sosiaalisissa ja poliittisissa asioissa. Teknologia ei kuitenkaan synnytä näitä suuntauksia, mutta mahdollistaa ja voi myös voimistaa niitä. Juuret ovat kuitenkin jossain muualla. Yksilöllistymisen kasvun ja yksilöiden autonomian lisääntymi-sen ymmärretään myös yleisesti vähentävän sosiaalista koheesiota ja lisäävän sosiaalisen elämän fragmentoitumista (van Dijk 2000, Sassi 2000). Myös informaatioyhteiskunnalle leimal-linen globalisaatio voi vaikuttaa samaan, yhteisöllisyyttä heikentävään suuntaan: globaalilta yhteisöltä puuttuu todennäköisesti yhteinen jaettu perusta, toisin kuin paikalliselta yhteisöltä verkossa. (Sassi 2000) Toisaalta on esitetty , että maailman golfin pelaajilla voi olla keske-nään enemmän yhteistä kuin suomalaisilla (Meristö 2002).

Eräs merkittävimmistä tietoyhteiskunnan kestävän kehityksen potentiaaleista liittyy etäläsnä-oloon ja virtuaalisiin etätoimintoihin, varsinkin etätyöhön. Työ on monitahoinen ja moniulottei-nen ilmiö ja etätyötäkin voidaan tehdä monella tavalla. Etätyötä voidaan tehdä sekä kotona että etätyökeskuksissa ja myös osa-aikaisesti tai silloin tällöin. Todellista etätyön määrää on kuitenkin melko vaikeata mitata ja arvioida. (Heinonen 2000) Näin ollen etätyön ja muiden etä-toimintojen todellisia myönteisiä vaikutuksia ekologisesti kestävän kehityksen kannalta on vai-kea todentaa. Lisäksi niissäkin tapauksissa, joissa voidaan mitata ja saada vahvistus etätyön

28

työmatkaliikennettä vähentävästä vaikutuksesta, tulisi tarkastella etätyöntekijän kokonaisliik-kumista. Monikansallisten yhtiöiden vaurauden ja kulttuurisen vaikutusvallan hurja kasvu viimeisten vii-dentoista vuoden aikana lienee saanut alkunsa yhdestä ideasta: menestyvän yrityksen täytyy ennen kaikkea tuottaa merkkituotteita, ei tavaroita (Klein 2001). Yritysten painopiste on siis siirtynyt tavaroiden tuottamisesta merkkituotteiden tuottamiseen. Nykyisin hurjimmat markki-nataistelut käydäänkin kilpailevien merkkituoteleirien eikä kilpailevien tuotteiden kesken (Ibid.). Merkkituotteet ovat pyrkineet toimimaan kaiken hyvän ja kulttuurissamme arvostetun – taiteen, urheilun, yhteisyyden, yhteisöhengen ja tasa-arvon – tärkeimpinä viestinviejinä (Ibid.). Vaikka merkkituotteet näyttävät jo olevan kaikkialla, nuorisolla – markkinointimielessä ehtymättömällä tulonlähteellä – on säilynyt pitkään eräs tuotteistamaton alue eli koulu. Jos pikaruoka-, urhei-luväline- ja tietokoneyhtiöt astuvat täyttämään koulujen rahoitusvajetta, niillä voi olla kainalos-saan myös ihka oma opetussuunnitelma. (Klein 2001) Merkkituotteista saattaa siis tulla hyvin-kin merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. 2.3.3. Mahdollisuuksia

• tiedon nopea uusiutuminen • kulttuuri taloudellisen kasvun näkökulmasta • tietokone-ohjelmien käyttäjäystävällisyyden lisääminen • WWW -potentiaali osallistuvassa politiikassa/teledemokratia • sisällön ja ihmisten tarpeet korostuvat tuotekehityksessä • etäläsnäolon erilaiset ilmenemismuodot • etäopiskelun kasvupotentiaali • erityisryhmillä “aito tilaus” etäpalveluille

Kansakuntien kilpailukyky perustuu yhä etenevässä määrin tietoon ja osaamiseen. Osaami-sen tulevaisuutta määrittää muun muassa tiedon nopea uusiutuminen. Koska nopeus on usein valttia, tietoa päivitetään nopeasti. Meillä on siis lähes aina käytettävissämme esimerkiksi uu-simmat tilastot, käyttäjätiedot ja pörssiheilahdukset. Kulttuurin rooli tietoyhteiskunnassa on kaksijakoinen. Kiinnostavimmillaan taide haastaa tek-nologiaa ja sen sisäänrakennettuja oletuksia, mutta se toimii myös teollisten sovellutusten koelaboratoriona ja tapana myydä uutta teknologiaa sekä uusia käyttöliittymäratkaisuja. Taitei-lijoiden henkinen liikkuvuus, mielikuvitus ja rohkeus yhdistellä yhteen sopimattomilta tuntuvia asioita luovat uusia mahdollisuuksia myös uuden teknologian puolelle. Taiteilijoiden rohkeista kokeilusta saattaakin saada alkunsa seuraava “killer application”. (Kuivakari et al. 1999) Par-haillaan etsitään myös keinoja, joilla kulttuurinen osaaminen saataisiin tulevaisuudessa entistä kiinteämmin tukemaan talouselämän monipuolista kehittymistä. Merkittäväksi tulevat nouse-maan kysymykset kuten, kuka saa määritellä alueellisen kulttuurin sisällön, kuka saa myydä kulttuuria ja kuka omistaa kulttuurin (Siivonen 2002). Toisaalta on kuitenkin muistettava, että kulttuuri on inhimillisen elämäntavan perusrakenteita, jonka suurin merkitys ei suinkaan ole taloudellinen, vaan pikemminkin mielenterveydellinen. Yksi tietoyhteiskunnan mahdollisuuksista on tietokone-ohjelmien käyttäjäystävällisyyden li-sääminen. Mitä matalammaksi käyttäjä kokee kynnyksen käyttää jotakin sovellusta, sitä luul-tavammin hän haluaa käyttää sitä myös uudelleenkin. (Kuivakari et al.1999). Oppiminen on yksilöllinen ja monimuotoinen ilmiö ja se pitäisi huomioida käyttöliittymäsovelluksissa. Käyttä-jäystävällisyyttä saattaa lisätä esimerkiksi profilointi, jossa käyttäjät harjaantuneisuuden ta-sonsa mukaan voivat hyödyntää eri käyttäjäprofiileja esimerkiksi asteikolla noviisi, edistynyt aloittelija, pätevä, taitava, ekspertti. Sovelluksen tulisi muuntua siten, että se tukee kulloisen-kin käyttäjän henkilökohtaista oppimistyyliä ja oppimisprosessia. Sovelluksen tulee siis huomi-oida millä taitotasolla kyseinen käyttäjä on. Tällöin ohjelmalla olisi mahdollisuus tarjota rik-

29

kaampaa ja haasteellisempaa ympäristöä, kun käyttäjä on tiettyjen kriteerien mukaan päässyt ylemmälle tasolle. (Pilke 1999) World Wide Webin potentiaalia osallistuvassa politiikassa ei ole vielä täysin oivallettu (Rogers & Malhotra 2000). Www:n mahdollisuudeksi voidaan mainita muun muassa se, että se auttaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kuten kulttuuristen ja sosiaalisten instituutioiden, ei hallitukseen liittyvien kansainvälisten organisaatioiden ja paikallisten intressiryhmien toimintaa. (van Dijk 2000, Castells 1997) Internetistä ja siihen liittyvistä muista e-työkaluista on kuitenkin jo nyt tullut uusi ja merkittävä tapa organisoida tiettyyn spesifiin teemaan liittyviä keskustelu-ryhmiä ja koota intressiryhmiä. (Kenneth & van Dijk 2000, Hagen 2000). Myös poliitikot voivat tämän teknologian ansiosta helpommin vastata kansalaisten kyselyihin (suora kommunikaatio edustajien ja kansan välillä). (Ibid.) Teledemokratia laajana vaikuttamisen ja vuorovaikutuksen välineistönä on tärkeä mahdollisuus.

Jotta tietoyhteiskunnan ja tietoteknologian sosiaaliset ja kulttuuriset mahdollisuudet toteutuisi-vat myös käytännössä, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet ja ilmiöt on saatava virallisten tietoyh-teiskuntastrategioiden ja kehityshankkeiden sisällöiksi ja innovatiivisen kehittämisrahoituksen piiriin. Suomalaisen tietoyhteiskunnan sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden voi viime kä-dessä ratkaista se, miten hyvin suomalaiset suunnittelijat, teknologian asiantuntijat ja viran-omaiset onnistuvat siirtymään teknologiavetoisesta tietoyhteiskunnan kehittämisestä sisältö- ja kansalaisyhteiskuntavetoiseen tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sisällön ja ihmisten tarpeiden korostumista tuotekehityksessä. Esimerkiksi säh-köisiä palveluja on perinteisesti mitattu ja arvioitu vain pelkän sivulle kohdistuvan kävijämää-rän avulla, vaikka tulisi myös pyrkiä analysoimaan keitä käyttäjät ovat, mihin he käyttävät net-tisivuja ja miten he käyttävät niitä (esimerkiksi tutkimalla mitä kautta he ovat nettisivuille pää-tyneet) (Grönlund 2000).

Merkittävimmät kestävän kehityksen mahdollisuudet liittyvät etäläsnäolon erilaisiin ilmene-mismuotoihin, kuten etätyöhön, etäopiskeluun ja etäpalveluihin. Etätyön kestävän kehityksen merkitys on siinä, että sen avulla voidaan vähentää liikennettä. Liikkumisen ohjaamisen lisäksi etätyön avulla voidaan muun muassa motivoida henkilökuntaa, päästä parempaan työn te-hokkuuteen, laatuun ja työajan hallintaan (Tietoyhteiskuntatiimi 2000). Etätyötä on kehitetty myös alueellisesta näkökulmasta, jolloin on painotettu tietoyhteiskunnassa piilevää mahdolli-suutta työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta. Sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökul-masta tarkasteltuna etätyöllä on mahdollisuuksia tukea työntekijöiden työssä jaksamista ja parantaa näiden hyvinvointia ja elämänlaatua (Heinonen & Niskanen 2003). Etäopiskelu on yksi tietoyhteiskunnan koulutussektorille tuomista lisäarvoista. Etäopiskelu on kiinteästä opiskelupaikasta ja ajasta riippumatonta opiskelua, jossa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikoita (Heinonen et al. 2003a). Etäopetuksen kokeilu on jo aloitettu ja parhaillaan se etsii asemaansa yhteiskunnassa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mukaan etäopiskelu kasvaa erittäin nopeasti merkittäväksi yritystoiminnaksi kansainvälisillä markkinoilla. Useiden asiantuntijatahojen arviot osoittavat että eLearning-toimiala on vastaavassa kehitysvaiheessa ja sillä on sama kasvupotentiaali kuin telekommunikaatioklusterilla kymmenen vuotta sitten. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2001) Etäopiskelun avulla voidaan Oblingerin & Kidwellin (2000) mukaan esimerkiksi lisätä opiskeluun mukaan pääsyä, kapitalisoida kasvavien markki-noiden mahdollisuudet sekä hahmottaa korkean tason koulutus potentiaalisena ja kasvavana markkina-alueena. Suomi on otollinen “koelaboratorio” etäopetuksen suhteen, sillä suomalai-nen koulujärjestelmä on kansainvälisestikin arvioiden korkeatasoinen ja jo työssä olevien kan-salaisten aikuiskoulutus on Suomessa poikkeuksellisen vilkasta. Jo vuonna 1995 yli miljoo-naa suomalaista (43 % työvoimasta) osallistui aikuiskoulutukseen ja n. 830 000 eli 40 % työlli-sestä työvoimasta työnantajan tukemaan koulutukseen. (Rantanen ja Lehtinen 1998) Terveyteen liittyvät e-palvelut ovat etäopetuksen ohella eräs kaikkein hedelmällisimmistä säh-köisten palvelujen kehittämiskohteista, joissa yhdistyy korkea teknologia, suuri sosiaalinen hyöty ja taloudellinen merkittävyys. Sosiaalisektorin näkökulmasta etenkin erityisryhmät muo-

30

dostavat merkittävän etäpalveluiden mahdollisuuden. Suomessa oli vuonna 1998 n. 200 000 yli 30-vuotiasta henkilöä, jotka toimintakyvyn rajoitusten vuoksi tarvitsivat useita kertoja viikos-sa apua selvitäkseen jokapäiväisistä toimistaan. Mikäli lukuun lisätään vielä silloin tällöin apua tarvitsevat, nousee luku lähes 350 000 eli 6,5 % väestöstä. Lisäksi laitoshoidossa olevien vanhusten määrän (vuonna 1998 noin 50 000 - 60 000) ennakoidaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä noin 50 %. Sekä hoito- ja palvelujärjestelmän kuormituksen että kustannusten hal-linnan vuoksi sellaiset toimenpiteet ja tekniset ratkaisut, jotka tukevat mahdollisimman monen toimintarajoitteisen itsenäistä selviytymistä arkipäivän elämässä, tulevat olemaan erittäin tär-keitä. (Rantanen ja Lehtinen 1998)

2.3.4. Uhkia

• asiantuntijoiden yli-intensiivinen työskentely • toden ja keinotekoisen välisen rajan hämärtyminen • syrjäytyminen • kansallisvaltioiden valta vähenee • hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen muuttuu kalliimmaksi • identiteetin luonne muuttuu • uutisoinnin ja tiedon tuotannon fragmentoituminen

Samaan aikaan kun on huoli siitä, saadaanko piilevä tieto mukaan tietoyhteiskuntaan, on il-mennyt vakavia ongelmia eksplisiittisen tiedon suhteen: jatkuva ja alati kasvava informaatiovir-ta voi aiheuttaa ylikuormitusta, joka aiheuttaa ihmisille uupumusta ja pahoinvointia. Muun mu-assa opettajat ovat valittaneet, etteivät he kykene pysymään ajankohtaisen tiedon tasolla (Priesnitz 2000). Kalimon & Toppisen (1997) mukaan erityisesti asiantuntijat saattavat ryöstäy-tyä yli-intensiiviseen työskentelyyn. Tietotekniikan ammattilaisilla esiintyi yllättävän paljon yli-kuormitusoireita: 70 % tunsi, että työssä tarjoutui enemmän tietoa kuin kykeni omaksumaan ja 40 % tunsi selviä stressin oireita tietotulvan vuoksi. Työn liiallinen vaativuus ja määrällinen yli-kuormitus johtivat siihen, että 15 % asiantuntijoista raportoi erittäin suurta väsymystä, 53 % jonkinasteista väsymystä ja 13 % kyynisyyttä sekä 5-10 % ammatillisen pätevyyden tunteen puutetta. (Ks. myös Kivistö & Kalimo 2002). Tietointensiivisessä työssä esiintyvä psyykkinen kuormitus liittyy pääasiassa kiireeseen, aikapaineeseen, osaamisongelmiin ja työn järjestelyi-hin sekä työilmapiiriin, informaatioylikuormaan ja myös työn ergonomisiin ongelmiin. Ihmiset ”oleskelevat” yhä enemmän virtuaalitodellisuudessa. On arvioitu että vuonna 2002 Suomen pelimarkkinoiden arvo on noin 100 miljoona euroa ja tietokone- ja konsolipelejä myy-dään 1,7 miljoonaa kappaletta. Tilastojen mukaan Playstation 2 pelaajien keski-ikä on 22 vuot-ta ja pelaajista joka kymmenes on nainen (Turun Sanomat 2002b). Sen lisäksi että virtuaa-liympäristössä oleskelun on todettu aiheuttavan lieviä reaktioita ihmisen psykofysiologiassa (esim. näköaistin kuormitus ja psyykkinen kuormitus esimerkiksi kauhuympäristössä), se voi aiheuttaa myös toden ja keinotekoisen välisen rajan hämärtymisen (Rantanen & Lehtinen 1998, Heinonen 1996). Pelit ja elektroninen viihde saattavat sulkea erityisesti lapset liiaksikin virtuaalitodellisuuden maailmaan, ja saada heidät hylkäämään reaalitodellisuuden mielestään. (Kuivakari et al. 1999) Yhtenä riskinä voi pitää lapsille epärealistisen ympäristökuvan ja maa-ilmankuvan syntyä. ICT:n on todettu yleisemminkin aiheuttavan sosiaalista eristymistä per-heen sisällä tai perheiden välillä, käytön ja kuormituksen jakautumista eri ryhmille muun mu-assa eri sukupuolille, lasten sosiaalisen kehityksen ongelmia ja ajankäytön ongelmia (Ranta-nen & Lehtinen 1998). Syrjäytyminen on keskeinen uhka sosio-kulttuurisesti kestävälle kehitykselle. Syrjäytyminen voi tapahtua suhteessa esimerkiksi koulutukseen, työelämään, toimeentuloon, terveyteen, so-siaaliseen verkostoon ja vuorovaikutukseen, lähiympäristöön ja luontoon. Tietoyhteiskunnassa syrjäytymistä kuvataan usein digitaalisiin kuiluihin joutumisen muotona. Syrjäytymisen ehkäi-semiseen tarvitaan ennakoivia toimenpiteitä ja niiden seikkojen ja olosuhteiden vahvistamista,

31

jotka tukevat digitaalisten kuilujen vastakohdan – digitaalisen tasapainon edistämistä (Heino-nen et al. 2003b). Tietoyhteiskunnassa monet asiat vaativat sekä sääntelyä että vapautta kehittyäkseen ja me-nestyäkseen. Koska monet yhteiskunnan kannalta keskeiset rakenteet ovat siirtyneet maail-manlaajuisiin informaatioverkkoihin (ylikansallisiin organisaatioihin), historiallisten kansallisval-tioiden valta on vastaavasti vähentynyt. (Castells 1997, Klein 2001). Koska kansallisvaltioilla ei enää ole samanlaista valtaa ja voimaa taloudellisten asioiden päättämisessä ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistamisessa, ovat kansallisvaltiot joutuneet legitimiteettikrii-siin. Säilyttääkseen edes osan vallastaan ovat myös kansallisvaltiot verkottuneet moni- ja yli-kansallisiksi instituutioiksi (Castells 1996, 1997, 1998). Koska päätöksenteko on siirtynyt kan-sallisvaltioilta monikansallisille instituutioille ja maailmanlaajuisille informaatioverkoille, on kan-salaisille jäänyt hyvin vähän keinoja demokraattiseen vaikuttamiseen. Siksi myös demokratia on kriisissä. (Castells 1997, 1998). Myös Marien (1997) väittää, että tietoyhteiskunta ei välttä-mättä tue demokratian kehittymistä. Tuotantorakenteiden muutoksen myötä perinteinen työvoimavaltainen työ on vähentynyt ja dynaaminen, helposti liikkuvaan informaatioon ja pääomaan perustuva työ on vastaavasti li-sääntynyt. Tämän muutoksen myötä on yhä vaikeampi pitää yllä kallista, tuotantokuluja nosta-vaa hyvinvointiyhteiskuntaa. (Castells 1997, 1998) Tilannetta vaikeuttaa myös aikaisemmin mainittu veronkierron yleistyminen sekä väestön ikääntyminen.

On luonnollista, että mullistavien muutosten yhteydessä myös identiteetin luonne on muuttu-massa. Castellsille identiteetti on yhteisöllinen ominaisuus. Identiteetti on jotakin sellaista, jon-ka yhteisön tai kulttuurin jäsenet jakavat ja jonka avulla he luovat yhteisöllisiä merkityksiä. (Castells 1996, 1997). Yksilöllä ei kuitenkaan Castellsin mielestä välttämättä tarvitse olla iden-titeettiä. Jos yksilö on täydellinen individualisti eikä jaa yhteisiä merkityksiä toisten kanssa, hänellä ei tällöin ole identiteettiä. Castellsin (1996, 1997) mukaan erityisesti kansainvälisellä eliitillä, sosiaalisilla agenteilla, jotka ovat tiiviisti mukana informaatioyhteiskunnassa ja infor-maatioverkoissa, on suuntaus identittömyyteen.

Maailmanlaajuisten informaatioverkkojen kehittymisen ja toisaalta kansallisvaltion kriisin vuok-si identiteetin muodostamisesta on tullut keskeinen tavoite informaatioyhteiskunnalle. (Castells 1997) Samalla on syntynyt vastavoima maailmanlaajuisten informaatioverkkojen kehityssuun-nalle: yhteiskunnat etsivät uutta identiteettiä itselleen läheisistä, paikallisista asioista. (Ibid.) Castells kutsuu tällaisia identiteettejä primaari-identiteeteiksi tai reaktiivisiksi identiteeteiksi. (Castells 1996, 1997) Uusille identiteeteille on Castellsin mukaan tyypillistä, että ne eivät ra-kennu vanhasta kansallisvaltion legitimiteetti-identiteetistä tai uudesta informatisaation projek-tista. Päinvastoin uudet identiteetit ovat reaktiivisia, informatisaatiota vastustavia identiteettejä, jotka usein perustuvat alueellisiin, etnisiin ja uskonnollisiin jyrkän fundamentalistisiin sosiaali-siin liikkeisiin. (Castells 1997, 1998)

Tietoyhteiskunnan käytettävyyttä himmentää hieman uutisoinnin ja tiedon tuotannon fragmen-toituminen ja kanavien määrän moninkertaistuminen, mikä vähentää välitettävän tiedon oikeel-lisuuteen liittyvää kontrollia (Erämetsä 1995). Sekä tiedon tuottajien että myös tiedon kuluttaji-en kiire lisää tämän ongelman kielteisiä kerrannaisvaikutuksia. Kansalaisilla alkaa siis olla yhä hajanaisempi käsitys siitä mitä maailmassa tapahtuu. Ennen vesi haettiin kaivosta. Nyt kun kääntää kraanan, ei tiedä mistä vesi tulee.

32

Taulukko 4. Sosio-kulttuurisen kestävän kehityksen SWOT -analyysin yhteenveto. VAHVUUDET • maailmanlaajuinen informaatioverkko

virtuaalisena kulttuurina • uusyhteisöllisyyden vahvistuminen • tietämyksen hallinta politiikan fokuksessa • tietoteknologian sovellutusten leviäminen

HEIKKOUDET • tiedon tulkinta ja arviointi ongelmallista • hiljainen tieto vaikeasti muotoiltavissa • monimutkaiset käyttöliittymät • sosiaalisen elämän fragmentoituminen • ympäristömyönteisiä virtuaalitoimintoja

on vaikea mitata ja arvioida • merkkituotteiden maailmanvalloitus

MAHDOLLISUUDET • tiedon nopea uusiutuminen • kulttuuri taloudellisen kasvun näkökul-

masta • tietokone-ohjelmien käyttäjäystävällisyy-

den lisääminen • WWW -potentiaali osallistuvassa politii-

kassa/teledemokratia • sisällön ja ihmisten tarpeet korostuvat

tuotekehityksessä • etäläsnäolon erilaiset ilmenemismuodot • etäopiskelun kasvupotentiaali • erityisryhmillä “aito tilaus” etäpalveluille

UHAT • asiantuntijoiden yli-intensiivinen työsken-

tely • toden ja keinotekoisen välisen rajan hä-

märtyminen • syrjäytyminen • kansallisvaltioiden valta vähenee • hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen

muuttuu kalliimmaksi • identiteetin luonne muuttuu • uutisoinnin ja tiedon tuotannon fragmen-

toituminen

33

3. YHTEENVETO Tietoyhteiskunnasta ja kestävästä kehityksestä on kirjoitettu paljon ja tullaan kirjoittamaan yhä edelleen. Tietoyhteiskuntakehitys on jo tuonut ja tuo jatkossakin mukanaan sekä myönteisiä että kielteisiä muutoksia. Tähän raporttiin on kerätty niitä tietoyhteiskunnan ja kestävän kehi-tyksen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia, jotka ovat nousseet esille eTieto-hankkeen käsiteanalyysiä (Heinonen et al. 2003a) kirjoitettaessa. Seuraavaan kokoavaan tau-lukkoon (taulukko 5) on tuotettu eri osa-alueiden analyysin anti siten, että yleisten tietoyhteis-kuntaan liittyvien ilmiöiden jälkeen tulevat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat eri-tyisesti ekologisen, taloudellisen ja sosio-kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta tarkasteltu-na. Taulukko 5. Kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan SWOT-analyysien yhteenveto. VAHVUUDET Yleiset • palvelujen tarjonnan ja saatavuuden paran-

tuminen • tiedon määrän huikea kasvu • reaaliaikainen viestintä • tietointensiivisen työn lisääntyminen • aineettoman pääoman merkityksen nousu Ekologiset • tuotannon dematerialisaation lisääminen • kulutuksen immaterialisaation lisääminen • ekoälykkäiden ratkaisujen käyttöönotto • ympäristön tilan seuranatajärjestelmien

tehokkuus Taloudelliset • uusi tuote nopeasti markkinoille • sähköisen liiketoiminnan kehittyminen • markkinoiden reaaliaikainen kysyntä-

tarjontatilanne • aineettomat tekijät ovat talouden varallisuutta Sosio-kulttuuriset • maailmanlaajuinen informaatioverkko

virtuaalisena kulttuurina • uusyhteisöllisyyden vahvistuminen • tietämyksen hallinta politiikan fokuksessa • tietoteknologian sovellutusten leviäminen

HEIKKOUDET Yleiset • työ seuraa kaikkialle • alituinen kiire • kiire tuhoaa luovuuden • työtaakan epätasainen jakautuminen • uuden teknologian tehokas käyttöönotto

aikaa vievää • yksityisyyden suojan heikkeneminen Ekologiset • rebound-vaikutus on ympäristöä rasittavaa • aineettomien hyödykkeiden hinnoittelu on-

gelmallinen • kuilu kehittyneiden ja kehitysmaiden ympä-

ristöllisten tavoitteiden välillä • ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii

pitkän tähtäyksen toimintaa Taloudelliset • taloudellinen toiminta ristiriidassa luonnon

kanssa • talouden perinteiset mittaus- ja arviointitavat

vanhoja • kansallisten hallitusten perinteinen vaikutus-

valta heikkenee • pitkäaikaiset luottamukselliset asiakas-

suhteet häviävät • tieto on valtaa –uskomus • aineettoman pääoman suojaaminen kopi-

oinnilta Sosio-kulttuuriset • tiedon tulkinta ja arviointi ongelmallista • hiljainen tieto vaikeasti muotoiltavissa • monimutkaiset käyttöliittymät • sosiaalisen elämän fragmentoituminen • ympäristömyönteisiä virtuaalitoimintoja on

vaikea mitata ja arvioida • merkkituotteiden maailmanvalloitus

34

MAHDOLLISUUDET Yleiset • inhimillisen pääoman merkityksen ymmär-

täminen • tasa-arvon lisääntyminen • uudenlainen oppimisjärjestelmä • uusien sovellutuksien käyttöönotto • herääminen arvokeskusteluun Ekologiset • ympäristötietoisuuden lisääntyminen • poliittiset kannanotot ja päätökset • ekologisen läpinäkyvyyden parantuminen • osallistavan suunnittelun tehostaminen • logistiikan tehostaminen Taloudelliset • tietopääoman arvostuksen lisääntyminen • ekoystävällisyydestä merkittävä myyntivaltti • verkostoitumisesta kilpailuvoimaa • toimintojen tehokas hajauttaminen Sosio-kulttuuriset • tiedon nopea uusiutuminen • kulttuuri taloudellisen kasvun näkökulmasta • tietokone-ohjelmien käyttäjäystävällisyyden

lisääminen • WWW potentiaali osallistuvassa politiikas-

sa/teledemokratia • sisällön ja ihmisten tarpeet korostuvat tuote-

kehityksessä • etäläsnäolon erilaiset ilmenemismuodot • etäopiskelun kasvupotentiaali • erityisryhmillä “aito tilaus” etäpalveluille

UHAT Yleiset • informaation ylitarjonta • työttömyyden kasvu • ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen kahtiajakautuminen • hidas reagointi muutoksiin • uupuvuuden ja pahoinvoinnin lisääntyminen • patologisen Internet-riippuvuuden kasvu • yhteiskunnan haavoittuvuuden lisääntymi-

nen Ekologiset • vallitseva kasvuajattelu • ekologinen läpinäkyvyys samenee • välinpitämättömyys ympäristöasioihin kasvaa • kestävän kehityksen politiikka kokee inflaation Taloudelliset • veronkierron yleistyminen • monikansallisten yritysten monopoliasema • yritysten alueellinen keskittyminen • yritysten heikko uskallus luopua vanhoista

toimintamalleista Sosio-kulttuuriset • asiantuntijoiden yli-intensiivinen työskentely • toden ja keinotekoisen välisen rajan hämär-

tyminen • syrjäytyminen • kansallisvaltioiden valta vähenee • hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen muut-

tuu kalliimmaksi • identiteetin luonne muuttuu • uutisoinnin ja tiedon tuotannon fragmentoi-

tuminen

SWOT–analyysin erityisenä tavoitteena on auttaa hahmottamaan jäsentyneemmin tietoyhteis-kuntakehityksen erilaisia ja erisuuntaisia muutosvoimia. Raportissa esitetyt vahvuudet, heik-koudet, mahdollisuudet ja uhat kohdistuvat pelkistettynä kolmeen osa-alueeseen: yhteiskun-taan, työelämään ja yksityiselämään. Yhteiskunta Yhteiskunnallisessa kehityksessä vahvuuksina ovat muun muassa tietoteknologisten sovellu-tusten leviäminen hyvin monelle alueelle, mikä voi puolestaan johtaa palvelujen laadun tar-jonnan ja saatavuuden parantumiseen. Teknologian kehittyminen antaa välineet ympäristöys-tävällisten ratkaisujen käyttöönottoon ja tehostaa ympäristön tilan seurantajärjestelmiä. Mah-dollisuuksia ympäristönäkökulmasta ovat muun muassa ympäristötietoisuuden lisääntyminen, ekologisen läpinäkyvyyden parantuminen ja logistiikan tehostaminen. Muita mahdollisuuksia

35

ovat osallistavan suunnittelun tehostaminen, Internet-potentiaalin oivaltaminen osallistuvassa politiikassa, tasa-arvoisuuden lisääntyminen ja kulttuurin hahmottaminen myös taloudellisen kasvun näkökulmasta. Myös oppimisjärjestelmät kohtaavat uudistuksia, sillä uusien sovellu-tuksien käyttöönotto mahdollistaa etätyön lisäksi etäopiskelun. Yhteiskunnalliset muutokset eivät kuitenkaan aina ole olleet myönteisiä. Merkittävimmistä heikkouksista mainittakoon kansallisten hallitusten vaikutusvallan heikkeneminen, vanhanai-kaiset talouden mittaus- ja arviointitavat, ongelmallinen tiedon tulkinta ja ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen kahtiajako ja syrjäytyminen. Yhteiskuntaa uhkaa jakautuminen kahtia myös, mikäli pääsy tiedon valtateille on mahdollista vain osalle kansalaisista. Usein ympäristönäkö-kulma jää edelleenkin taka-alalle kun kyseessä on taloudellinen hyöty, mikä voi entisestäänkin korostua monikansallisten yritysten valloittaessa maailmaa. Sähköisen liiketoiminnan yleisty-minen helpottaa verotuksen välttämistä ja verorahojen niukkuus puolestaan vaikeuttaa hyvin-vointivaltion ylläpitämistä. Ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii pitkän tähtäyksen toimin-taa ja siihen yhteiskunnallisilla toimijoilla ei aina riitä malttia. Yhtenä uhkana voidaankin pitää pitkäjänteisen kestävän kehityksen politiikan inflaatiota sekä välinpitämättömyyden kasvamista ympäristöasioihin. Työelämä Työelämään liittyviä ilmiöiden pohtiminen osoittautui mielenkiintoiseksi tehtäväksi. Analyysis-sä korostuivat myönteisessä valossa muun muassa tietointensiivisen työn lisääntyminen, in-himillisen pääoman ymmärtäminen ja sisäisten voimavarojen käyttöönotto, verkostoitumisesta kilpailuvoiman ammentaminen sekä tietokoneohjelmien käyttäjäystävällisyyden lisääminen. Tietoyhteiskunnassa innovaatioiden ytimenä ovat ihmiset ja heidän lisäarvoiset ajatuksensa. Piilevän osaamisen reservien käyttöönotto edistää yhteiskunnan kestävää kehitystä. Verkostot ja verkostoituminen ovat jo erottamaton osa tietoyhteiskuntaa. Enää ei välttämättä tarvitse osata kaikkea itse, vaan keskittyminen ydinosaamiseen ja muiden toimintojen ulkoistaminen tuovat tehokkuusetuja. Toisaalta verkostojen luominen edellyttää yleensä suuria muutoksia yritysten nykyisissä toimintamalleissa. Minkä verran yritykset uskaltavat luopua vanhoista ja tutuista malleista ja ovatko ne valmiina ottamaan vastaan haasteita, jää nähtäväksi. Etätyö, etäopiskelu ja etäpalvelut lisäävät arkielämän maantieteellistä riippumattomuutta. Kielteisiä muutoksia ovat olleet muun muassa työmäärän kasvaminen ja alituisen kiireen li-sääntyminen, työtaakan epätasainen jakautuminen, työuupumuksen yleistyminen ja työn seu-raaminen kaikkialle. Työnantajan pyrkimys tehostamiseen henkilöstön supistamisen avulla nopeuttaa työtahtia ja –intensiteettiä, joka puolestaan aiheuttaa väsymistä ja estää luovuutta. Etenkin asiantuntijat ryöstäytyvät helposti yli-intensiiviseen työskentelyyn. Modernin tietolii-kenneyhteyksien avulla työ ei jääkään enää työpaikalle, vaan seuraa meitä kaikkialle. Raja työn ja vapaa-ajan välillä hämärtyy. Usein unohdetaankin tosiasia että ihminen ei ole kone, joka pystyy jatkuvasti käsittelemään alati kasvavaa informaatiovirtaa ilman ylikuormitusoireita. Yksityiselämä Yksilön näkökulmasta etäläsnäolon tarjoamat mahdollisuudet lisäävät joustavuutta työelämän ohella yksityiselämässä ja vapaa-ajalla. Periaatteessa voimme valita asuinpaikkaamme työ-paikkaan nähden eri puolella maapalloa ja tehdä työtä juuri silloin kun meille sopii parhaitten (aamulla tai päivällä tai illalla tai peräti yöllä). Etäopiskelun avulla voidaan päästää käsiksi myös erilaisiin koulutusohjelmiin maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Yksityiselämän näkökulmasta kansalaisia kohtaavat suurimmat kielteiset muutokset ovat työ-uupumisen ja pahoinvoinnin lisääntyminen ja niiden heittämä varjo perhe-elämään, patologi-

36

sen internet –riippuvuuden yleistyminen, sosiaalisen elämän fragmentoituminen, yksityisyyden suojan heikkeneminen sekä identiteetin ja kaupankäynnin luonteen muuttuminen. Tyydytyksen saaminen työstä on enää harvinaista ja usko ammattitaitoon on vaarassa romah-taa. Irrottautuakseen arkielämän paineista, ihmiset ”oleskelevat” yhä enemmän virtuaalitodelli-suudessa. Räpiköidään informaatiovirikkeestä toiseen. Sen lisäksi että virtuaaliympäristössä oleskelun on todettu aiheuttavan reaktioita ihmisen psykofysiologiassa, se voi aiheuttaa myös toden ja keinotekoisen välisen rajan hämärtymisen. Toisaalta vastareaktiona tällaiselle info- ja teknokuormitukselle rentouttavia elämyksiä saatetaan ryhtyä hakemaan myös luonnosta ja hiljaisuudesta. Ekologisesti kestävän kehityksen tavoitteet yhdistyvät sosio-kulttuurisesti kes-tävän kehityksen tavoitteisiin, mikäli virtuaalitodellisuuden tarjoaman eskapismin sijaan ihmiset siirtyisivät etsimään kadottamaansa suhdetta luontoon ja lähiympäristöönsä. Ihmisen koko-naisvaltainen terveys ja ympäristön "terveys" ovat toisiinsa nähden vuorovaikutteisessa suh-teessa, jonka kaikkia mekanismeja, kytkentöjä ja vaikutuksia ei vielä tarpeeksi tunneta. Myös yksityisyyttä vaarantava tekniikka on olemassa ja sitä käytetään ilman että kansalaiset tiedostavat koko asiaa. Perinteiselle kaupankäynnille ominaiset pitkäkestoiset luottamukselli-set asiakassuhteet ovat menettämässä merkitystä. Markkinat ovat sähköisiä ja kasvottomia. Tietoyhteiskunnan kansalaisten uusi identiteetti rakentuu yhä useammin etnisistä ja uskonnol-lisista liikkeistä, mikä voi aiheuttaa yllätyksiä yhteiskuntien me-hengelle ja rauhanomaiselle kehitykselle.

37

KIRJALLISUUTTA Castells, Manuel (1996) The Information Age, Economy, Society and Culture Vol. 1: The Rise of the Network Society. Blackwell Publishers, Malden and Oxford. 556 p.

Castells, Manuel (1997) The Information Age, Economy, Society and Culture, Vol 2: The Power of Iden-tity. Blackwell Publishers, Malden and Oxford. 461 p.

Castells, Manuel (1998) The Information Age, Economy, Society and Culture, Vol 3. End of Millennium. Blackwell Publishers, Malden and Oxford. 418 p.

Castells, Manuel & Himanen, Pekka (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. Suomentanut Kemppinen, Jukka. SITRA & WSOY, Tummavuoren kirjapaino Oy, Vantaa. 209 s.

Celesia, John (1997) Sustainability, Sustainable Development and the Search for the European Sus-tainable City: Facing Realities. In European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions (ed.): New Alliances between Economy, Environment and Democracy for Small and Me-dium-Sized Cities, pp. 91-112. Conference Proceedings, Turin-Barolo, 19-21 September 1996. Coyle, Diana (1997) The Weightless World: Strategies for Managing the Digital Economy. Capstone, Oxford. 250 p. van Dijk, Jan (2000) Models of Democracy and Concepts of Communication. In Hacker L. Kenneth & van Dijk, Jan (eds.): Digital Democracy. Issues of theory and practice, pp. 30-53. SAGE Publications, London. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2001) Teknologian arviointeja, osa 6: Avauksia tietämyksen hallin-taan: helmiä kalastamassa. Tulevaisuusvaliokunnan teknologiajaoston loppuraportti. Eduskunnan kanslian julkaisu, Helsinki. 190 s. Elberse, Anita & Hale, Matthew L. & Dutton, William H. (2000) Guiding Voters through the Net: the De-mocracy Network in a California Primary Election. In Hacker L. Kenneth & van Dijk, Jan (eds.): Digital Democracy. Issues of theory and practice, pp. 130-148. SAGE Publications, London. Erämetsä, Harri (1995) Tieto joukkoviestimissä: Huutolaispoika viihteen markkinoilla. Uusi mediatekno-logia, journalismi ja osallistuminen – kohti uudenlaista viestintäkulttuuria? Teoksessa Keskinen, Auli (toim.): Teledemokratia - tietoverkot ja yhteiskunta, s. 82-92. Painatuskeskus Oy, Helsinki. Farrell, A. & Hart, M. (1998) What does sustainability really mean? The search for useful indicators. En-vironment, 40, pp. 4-12. Figueiredo, J. (2000) Finding Sustainable Profitability in Electronic Commerce. Credit Union Magazine. Summer 2000, pp. 41-51. Grönlund, Åke (2000) Managing electronic services: a public sector perspective. Springer, London, 238 p. Gylling, Heta (2001) Varaosilla entistä ehommaksi? Futura 2/2001, 40-44. Hagen, Martin (2000) Digital Democracy and Political System. In Hacker L. Kenneth & Dijk van Jan (eds.): Digital Democracy. Issues of theory and practice, pp. 54-69. SAGE Publications, London. Hallanaro, E-L. & Lindholm, M. & Paija, V. & Putkuri, E. & Välimäki, J. (2000) Suomen Luonto CD-Facta. Suomen ympäristökeskus & WSOY. Heinonen, Sirkka (1995) Tietoyhteiskunta ja kestävä kehitys. Riskeistä mahdollisuuksiin. Tulevaisuus-sarja 6. Helsinki, 154 s.

38

Heinonen, Sirkka (1999) Tietotekniikan vallankumous ja uusi sosio-tekninen paradigma. Futura, Vol. 18, nro 1, 39-48. Heinonen, Sirkka (2000) Etäläsnäolon liikenteelliset ja ympäristölliset vaikutukset. LYYLI-raporttisarja 21. Helsinki 2000. 136 s.

Heinonen, Sirkka (2002) Maaseudulle ekomoderni tulevaisuus. Luonnonvara 1/2002. Saatavilla Inter-netistä 30.1.2003: http://www.mmm.fi/luonnonvara/arkisto/0102/tulevaisuus.html Heinonen, Sirkka (1996) Muuttaako keinotodellisuus maailman hahmottamista? Futura 1/1996, 20-25. Heinonen, Sirkka & Hietanen, Olli & Kiiskilä, Kati & Ruohonen, Laura (2003) Kestääkö tietoyhteiskunta? Käsiteanalyysia ja alustavia arvioita. Suomen ympäristö, Ympäristöpolitiikka 603. Ympäristöministeriö, Helsinki. (eTieto–hankkeen väliraportti). Julkaisu on saatavissa myös Internetissä: http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy603/sy603.htm Heinonen, Sirkka & Hietanen, Olli & Manninen, Jari & Suvinen, Nina & Viherä, Marja-Liisa (2003b) Digi-taalinen tasapaino ja viestinnän siltapalvelut. Ympäristöklusterin KESTY-ohjelman eTieto-hankkeen raportti. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turku. Heinonen, Sirkka & Niskanen, Saija (2003) Etätyö työssä jaksamisen tukena. Kokemuksia Toimihenki-löunionin etätyökokeilusta. Työministeriö, TYKE:n Työpapareita–julkaisusarja, Helsinki. Heir, B. & Junela E. & Kalilainen, T. & Karhusaari, W. & Nylander T. & Rasimus, T. (2000) Digitaalinen tarjontaketju. Tavara- ja tietovirrat uudessa taloudessa. Helsinki, WSOY. 223 s.

Henderson, Hazel (2000) Beyond Globalization: Shaping a Sustainable Global Economy. Kumarian Press, West Hartford. 89 p.

Hervé, Michel (1997) The Active Citizenship as Decisive Element of the Sustainable Urban Develop-ment – the Experience of Parthenay. In European Foundation for the Improvement of Living and Work-ing Conditions (ed.): New Alliances between Economy, Environment and Democracy for Small and Medium-Sized Cities, pp. 251-261. Conference Proceedings, Turin-Barolo, 19-21 September 1996.

Hietanen, Olli (2001) Näkökulmia eTerveys-palvelujen kehittämiseen. Futura, Vol. 20, nro 2, s. 87-93. Hietanen, Olli & Heinonen, Sirkka & Kahilainen, Juha & Kiiskilä Kati & Tapio, Petri & Wilenius, Markku (2002) Tulevaisuusajattelun haasteita: tietoyhteiskunta ja kestävä kehitys. Teoksessa Kamppinen, Matti & Kuusi, Osmo & Söderlund, Sari (toim.): Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovellukset, s. 407-459. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. Hietanen, Olli & Heinonen, Sirkka (2002) SIS 2010. Kouvolan kaupungin kestävän tietoyhteiskunnan visio. Tutu-julkaisuja 3/2002. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. 37 s.

Hietanen, Olli (2003) Koulut tietoyhteiskunnassa. Opettajakouluttaja-lehti 1/2003. Saatavilla Internetis-sä 28.1.2003: http://www.enorssi.fi/suho/2003/olli_hietanen.htm

Härkönen, Ene (2003) Varsinais-Suomi hyvin toimivaksi kestävän kehityksen tietoyhteiskunnaksi Eu-roopassa 2005. Varsinais-Suomen tietoyhteiskuntastrategia 2002–2005. Tutu-julkaisuja 1/2003. Tule-vaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. 47 s.

Ihonen, Hannele (1995) Euroopan Unionin tietoyhteiskunta. Teoksessa Keskinen, Auli (toim.): Telede-mokratia - tietoverkot ja yhteiskunta, s. 51-60. Painatuskeskus Oy, Helsinki. Järnefelt, Noora (2002a) Työkiireen syiden jäljillä. Teoksessa Järnefelt, Noora & Lehto, Anna-Maija (toim.): Työhulluja vai hulluja töitä? Tutkimus kiirekokemuksista työpaikoilla, s. 17-55. Tilastokeskus, tutkimuksia 235, Helsinki. Järnefelt, Noora (2002b) Kiireen hallinta työn muutoksessa. Teoksessa Järnefelt, Noora & Lehto, Anna-Maija (toim.): Työhulluja vai hulluja töitä? Tutkimus kiirekokemuksista työpaikoilla, s. 57-104. Tilasto-keskus, tutkimuksia 235. Helsinki.

39

Kaivo-oja, Jari, Jokinen, Pekka & Malaska, Pentti (1997) Kestävän kehityksen tietoyhteiskunta: teoreet-tisia ja käsitteellisiä näkökulmia. Futu publications 5/97. Turun kauppakorkeakoulu, Tulevaisuuden tut-kimuskeskus. Turku. Kalimo, Raija & Toppinen, Salla (1997) Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Työterveyslaitos, Helsinki. 63 s. Kenneth, Hacker L. & van Dijk, Jan (2000, eds.) Digital Democracy: Issues of theory and practice. SAGE Publications, London.

Keskinen, Auli (1995) Verkkojen ominaisuuksista ja toiminnasta. Teoksessa Keskinen, Auli (toim.): Te-ledemokratia - tietoverkot ja yhteiskunta, s. 61-70. Painatuskeskus Oy, Helsinki. Kivistö, Marketta & Kalimo, Raija (2002) Tietotekniikan ammattilaisen työ, voimavarat ja hyvinvointi, 93-107. Teoksessa: Härmä, Mikko & Nupponen, Tarja (toim.) (2002). Työn muutos ja hyvinvointi tietoyh-teiskunnassa. Sitran raportteja 22, Helsinki, 120 s. Klein, Naomi (2001) No logo. Tähtäimessä brändivaltiaat. WSOY, Helsinki. 453 s. Koski, Jussi T. (1998) Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta. Opinion. Gummerus. Jyväskylä & Helsinki. 226 s. Kuivakari, Seppo (1999 toim.) Keholliset käyttöliittymät. TEKES. Helsinki. 77 s. Kuusi, Osmo (2001) Robo sapiens ja ihmisen täydentäminen. Futura 2/2001, 22-29. Levomäki, Irma (1998) Arvojen moninaisuus tietoyhteiskunnassa. SITRA 178. Helsinki. 47 s. Liikanen, H-L. (2001) Hyvän asumisen ja elämisen elementit. Suomen ympäristö 531. Ympäristöminis-teriö, Helsinki, 76 s. Lindberg, Marjut (2003) Tietokonepelien väkivalta turruttaa. Helsingin Sanomat 8.1.2003. Luomala, J. & Heikkinen, J. & Virkajärvi, K. & Heikkilä, J. & Karjalainen, A. & Kivimäki, A. & Käkölä, T. & Uusitalo, O. & Lähdevaara, H. (2001) Digitaalinen verkostotalous: Tietotekniikan mahdollisuudet lii-ketoiminnan kehittämisessä. Teknologiakatsaus, TEKES 110/2001. Helsinki. 87 s. Marien, Michel (1997) Top 10 reasons the information revolution is bad for us. Osa tekstikokonaisuutta Information technology revolution: boon or bane? The Futurist 31 (1), pp. 11-12. Mega, Voula (1997) Fragments of an Urban Discourse in Europe: Utopias and Eutopias. A Sustainabil-ity-Friendly ABC. In European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions (ed.): New Alliances between Economy, Environment and Democracy for Small and Medium-Sized Cities, pp. 39-78. Conference Proceedings, Turin-Barolo, 19-21 September 1996.

Meristö, Tarja (2002) Tulevaisuuden tutkijan näkökulma tietoyhteiskuntaan. Keynote-esitelmä Interaktii-vinen tulevaisuus ja ihminen –konferenssissa. Tampere-talo 13.11.2002.

Mustonen Pekka (1999) Matkailu kestävän kehityksen näkökulmasta. Joensuun yliopisto. Taloustieteen laitos. Matkailualan verkostoyliopisto. Pro Gradu -tutkielma. 91 s. Niiniluoto, Ilkka (1989) Informaatio, tieto ja yhteiskunta: filosofinen käsiteanalyysi. Valtionhallinnon ke-hittämiskeskus. Helsinki. 126 s. Oblinger, Diana & Kidwell, Jill (2000) Distance learning - Are we being realistic? Educause Review, May/June 2000. Vol. 35. Issue 3. 8 p.

OECD (1999) The Economic and Social Impact of Electronic Commerce, Preliminary Findings and Re-search Agenda. 166 s.

40

Pilke, Eeva (toim., 1999) Aktiivinen käyttöliittymä. Tampereen yliopiston tietokonekeskuksen julkaisuja. Tampere. 84 s. Priesnitz, Wendy (2000) Challenging Assumptions in Education. The Alternate Press. Raivio, Kari (1996) Est potestas ipsa scientia? Helsingin ylipiston rehtori Kari Raivion puhe yliopiston avajaisissa 10.9.1996. Yliopisto 44 (13), s. 4-7. Helsinki. Rantanen, Jorma & Lehtinen, Suvi (1998) Tietoyhteiskunta, terveys ja työ. SITRA 164. 77 s. Rogers, Everett M. & Malhotra, Sheena (2000) Computers as Communication: the Rise of Digital De-mocracy. In Hacker L. Kenneth & Dijk van Jan (eds.): Digital Democracy. Issues of theory and practice, pp. 10-29. SAGE Publications, London.

Sassi, Sinikka (2000) Verkko kansalaisyhteiskunnan käytössä: tutkimus internetistä ja uusista politiikan muodoista. Helsingin yliopiston viestinnän laitos. Helsinki. 327 s.

Schmidt, Charlie (2002) Trashing China. The West's e-junk is laying waste to the environment. New Scientist, March 2002, vol 173, no 2332.

Senge, Peter M. & Carstedt, Goran (2000) Innovating Our Way to the Next Industrial Revolution. MIT Sloan Management Review, Winter 2000.

Siivonen, Katriina (2002) Kulttuuri – matkailun hyödyke vai paikallista elämää? Teoksessa Nurminen, Hanna (toim.): Elämää ja elämyksiä saaristossa. Näkökulmia kestävään matkailuun, s. 37-50. Kirja Au-rora ja Nuotta-hanke. Digipaino, Turun yliopisto/Grafia Oy, Turku.

SITRA (1998) Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky. Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen läh-tökohdat ja päämäärät. SITRA 206. Helsinki. 28 s. Sneddon, Christopher S. (2000) “Sustainability” in ecological economics, ecology and livelihoods: a review. Progress in Human Geography, vol. 24 no 4, pp. 521-549.

Ståhle, Pirjo & Grönroos, Mauri (1999) Knowledge Management - tietopääoma yrityksen kilpailutekijä-nä. WSOY, Porvoo. 218 s.

Tietoyhteiskuntatiimi (2000) Tietoyhteiskunnasta osaamisyhteiskuntaan: innovatiivisuudella työllisyyttä. Tietoyhteiskuntatiimin loppuraportti ja ehdotukset. Työministeriö, Helsinki. 52 s.

Turun Sanomat (2002a) Muutama prosentti jää internetin koukkuun. Vappu Pitkänen, Turun Sanomat 9.12.2002. Turku. Turun Sanomat (2002b) Konsolien sota. Pekka Hakanen, Turun Sanomat 14.12.2002. Turku. Turun Sanomat (2003) Kanta-asiakaskorttien avulla kerätään valtavia määriä tietoja kuluttajista. Sanna Vaajoensuu, Turun Sanomat 7.1.2003. Turku. Tykkyläinen, Marja-Liisa (2001) Esitelmä 3. valtakunnallisessa tietoyhteiskuntakonferenssissa Lempää-lässä 21.11.2001. Saatavilla Internetistä 30.1.2003: http://jaguar.pc-taitaja.com/konferenssi/tykkylainen.htm Vattimo, Gianni (1991) Läpinäkyvä yhteiskunta. Suomentanut Vähämäki, Jussi. Gaudeamus. Helsinki. 84 s.

Wilenius, Markku (2002a) Maailma vuonna 2015 ja elämä Johannesburgin jälkeen. Ulkopolitiikka 3/02, s. 12-24. Ulkopoliittinen instituutti. Helsinki. Wilenius, Markku (2002b) Kulttuuriosaaminen kansallisen kilpailukyvyn rankentajana. Tutkimussuunni-telma 23.4.2002. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Helsingin toimisto. Turun kauppakorkeakoulu.

41

Vonkeman, Gerrit. (1997) Alliances between Economy, Ecology and Democracy: Integration or Separa-tion? Proposals and Analysis on the Relations between the Three Spheres: Repercussion for the Small and Medium-sized Cities of Europe. In European Foundation for the Improvement of Living and Work-ing Conditions (ed.): New Alliances between Economy, Environment and Democracy for Small and Me-dium-Sized Cities, pp. 317-325. Conference Proceedings, Turin-Barolo, 19-21 September 1996. Välimäki, Jari (2002) Tiedon mitalla kestävyyteen. Suomen ympäristö 556. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 68 s. Ympäristöministeriö (1995) Ympäristöohjelma 2005. Nyroos, Hannele & Salonen, Leena (toim.). Ympä-ristöministeriö, Helsinki. 144 s. Ympäristöministeriö (2000) Luonnonvarojen kokonaiskäyttö Suomessa. Suomen ympäristö 428. Ympä-ristöministeriö, Helsinki. 90 s. Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio (1987) Yhteinen tulevaisuutemme. Ympäristön ja kehityk-sen maailmankomission raportti. (Ulkoasiainministeriö ja) Ympäristöministeriö ja Valtion painatuskes-kus, Helsinki 1987. Suomenkielisen laitoksen toimituskunta: Risto Rautiainen, Risto & von Boguslaws-ky, Peter & Soveri, Ulla-Riitta & Vuorimies, Juha & Lohse, Tuire & Honkanen, Seija.

42

LUETTELO KUVISTA JA TAULUKOISTA Kuvat Kuva 1 eTieto-hankkeen rakenne 4 Kuva 2 Pelkistetty kaavio kestävän kehityksen kokonaisuudesta ja sen eri osaulottuvuuksien välisistä kytkennöistä 16 Taulukot Taulukko 1 Tietoyhteiskunnan SWOT-analyysin yhteenveto 14 Taulukko 2 Ekologisen kestävyyden SWOT-analyysin yhteenveto 21 Taulukko 3 Taloudellisen kestävyyden SWOT-analyysin yhteenveto 26 Taulukko 4 Sosio-kulttuurisen kestävyyden SWOT-analyysin yhteenveto 33 Taulukko 5 Kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan SWOT-analyysien yhteenveto 34

43

AIKAISEMMAT TUTU-JULKAISUT Hietanen, Olli & Siivonen, Katriina (2003) Tietoyhteiskunta, kestävä kehitys ja kulttuuri. Varsinais-

Suomen kulttuuritoimen tutkimus-, arvioimis- ja kehittämishankkeen (KULTAKE) loppuraportti. Tutu-julkaisuja 3/2003. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. 67 s.

Nurmi, Timo (2003) Yrittäjyyden edistäminen: Yrittäjyyden uusi kuva 2020 –väliraportti. Tutu-julkaisuja

2/2003. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. 47 s. Härkönen, Ene (2003) Varsinais-Suomi hyvin toimivaksi kestävän kehityksen tietoyhteiskunnaksi

Euroopassa 2005. Varsinais-Suomen tietoyhteiskuntastrategia 2002-2005. Tutu-julkaisuja 1/2003. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu & Varsinais-Suomen liitto & Turku Science Park. 47 s.

Siivonen, Katriina & Grönholm, Björn (2002) Framtidsscenarier för Åboland. Projektets slutrapport.

Tutu-publikationer 9/2002. Framtidsforskningsinstitutet vid Åbo handelshögskola. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. 102 s.

Heikkilä, Juha & Hietanen, Olli (2002) Suomusjärvi-Salo-Turku-Naantali -kehityskäytävän

ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämishanke. Tutu-julkaisuja 8/2002. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 40 s.

Luukkanen, Jyrki & Kaivo-oja, Jari (2002) The European Union Balancing between CO2 Reduction

Commitments and Growth Policies. Tutu publications 7/2002. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 46 p.

Kaivo-oja, Jari & Marttinen, Jouni & Varelius, Jukka (2002) The Role of Employment and Economic

Development Centres in the Finnish Regional Foresight system. Tutu publications 6/2002. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 31 p.

Luukkanen, Jyrki & Kaivo-oja, Jari (2002) Economic Development and Environmental Performance:

Comparison of Energy Use and CO2 Emissions in OECD and Non-OECD Regions. Tutu publications 5/2002. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 21 p.

Ahokas, Ira (2002) Tietoyhteiskunnan vaikutukset ammattirakenteeseen nykyisissä Euroopan Unionin

maissa sekä jäsenehdokasmaissa. Tutu-julkaisuja 4/2002. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 93 s.

Hietanen, Olli & Heinonen, Sirkka (2002) SIS 2010. Kouvolan kaupungin kestävän tietoyhteiskunnan

visio. Tutu-julkaisuja 3/2002. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 37 s. Hietanen, Olli (toim.) (2002) Taitoyhteiskunta osallistumisen edistäjänä. Tutu-julkaisuja 2/2002.

Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 59 s. Hietanen Olli, Kaskinen Juha & Takala Anu (2002) KEKETU-verkostoanalyysi. Seudulliset strategiset

verkostot innovaatiotekijöinä ja sosiaalisena pääomana. Tutu-julkaisuja 1/2002. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 29 s.

Kaivo-oja, Jari & Rajamäki, Risto (2001) Kuntien strategisen yhteistyön trendit maakunnissa vuosina

1995-2000 Aluebarometriaineiston perusteella. Tutu-julkaisuja 5/2001. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 34 s.

Tapio, Petri & Willamo, Risto (2001) Environmental Problems – What, Why and How? Tutu publications

4/2001. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 21 p.

44

Tapio, Petri & Hietanen, Olli (2001) Futurist in policy making process: Philosophical foundations and methodological considerations on the role of professionals analysed by the Futulogic method. Tutu publications 3/2001. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 30 p.

Kaskinen, Juha (2001) Kuntien ympäristöbarometri – indikaattorijärjestelmä kuntien

ympäristöpoliittisesta edistymisestä. Tutu-julkaisuja 2/2001. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 57 s.

Kaivo-oja, Jari & Rajamäki, Risto (2001) Suomalaisten charter-matkustamiset Välimeren alueelle

vuosina 1975-1998: trendi- ja suhdannekehityksen analyysi sekä markkinakehitystä koskevia tilastollisia perustarkasteluja. Tutu-julkaisuja 1/2001. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 45 s.

Kaskinen, Juha (2000) Kuntien ympäristöbarometri – hyvän indikaattorijärjestelmän perusteet.

Metodinen harjoitus. Tutu-julkaisuja 6/2000. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 117 s.

Kaivo-oja, Jari (2000) Asiantuntijakäsityksiä tietoyhteiskunnan tulevasta kehityksestä. Tutu-julkaisuja

5/2000. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 38 s. Kaivo-oja, Jari & Rajamäki, Risto (2000) Valuuttakurssi ja suhteellinen hintataso ulkomaalaisten

matkailijoiden yöpymistrendien muokkaajana: Valuuttakurssien ja suhteellisen hintatason yhteydet 16 ulkomaan matkailijoiden yöpymiseen Suomessa vuosina 1972-1997. Tutu-julkaisuja 4/2000. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 46 s.

Otronen, Merja (2000) Vertailututkimus tietoteknologiayritysten ympäristöasioiden hoidosta ja

käsityksistä kestävän kehityksen tietoyhteiskunnasta: Ericsson, Motorola ja Nokia. Tutu-julkaisuja 3/2000. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu. 47 s.

Tapio, Petri (2000) Scenarios for Traffic CO2 Policy in Finland for 2025. Tutu publications 2/2000.

Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 25 p.

Luukkanen Jyrki, Kaivo-oja Jari, Vehmas Jarmo & Tirkkonen Juhani (2000) Climate change policy

options for the European Union: analyses of emission trends and CO2 efficiency. Tutu publications 1/2000. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics and Business Administration. 49 p.

45

TTUULLEEVVAAIISSUUUUDDEENN TTUUTTKKIIMMUUSSKKEESSKKUUSS Turun kauppakorkeakoulu

Rehtorinpellonkatu 3 20500 Turku

Puhelin (02) 481 4530

Fax (02) 481 4630 Sähköposti: etunimi.sukunimi@tukkk.fi

http://www.tukkk.fi/tutu

46