KILPISJÄRVI NOTES 24 · Kilpisjärvi Notes 24 (2013) 1 Alkusanat Tämä kasviopas on kirjoitettu osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007-2013 rahoittamaa Kilpisjärven

2013

KILPISJÄRVI NOTES 24

Kilpisjärven biologinen asemaKilpisjärvi Biological Station

Helsingin yliopistoUniversity of Helsinki

Kilpisjärven kyläympäristönkestävät kasvit

KILPISJÄRVI NOTES24

Julkaisija PublisherKilpisjärven biologinen asema

Kilpisjärvi Biological Station

Toimittajat EditorsAntero JärvinenTuomas Heikkilä

Toimituksen osoiteEditorial office

[email protected]äsivarrentie 14622

FIN-99490 Kilpisjärvi

Paino PrintJuvenes print

Oulu 2013

Kilpisjärvi Notes on epäsäännöllisinväliajoin ilmestyvä Kilpisjärven

biologisen aseman julkaisu. Lehdessä ontieteellisiä tai yleistajuisia artikkeleita

sekä eläin- ja kasvitiedonantoja.Käsiteltävä alue on Luoteis-Lappi.

Kilpisjärvi Notes is published at irregularintervals by Kilpisjärvi Biological Station.It contains scientific reports, faunistic and

floristic notes etc. The area covered isnorthwestern Finnish Lapland.

Kilpisjärvi NotesISBN 978-952-10-8985-5 (nid.)ISBN 978-952-10-8986-2 (PDF)

ISSN 0358-3279

Kansi CoverLevisia, Lewisia tweedyi ’Lovedream’

(Kuva: Rauni Partanen)

Alppipiikkiputki, Eryngium alpinum, erikoiskasvi (RP)

Kilpisjärven kyläympäristönkestävät kasvit

ALKUSANAT...............................................................................................................................

1. JOHDANTO............................................................................................................................

2. RYHMITTELYSTÄ APUA KASVIEN VALINTAAN2.1. Peruskasvit .............................................................................................................2.2. Täydennyskasvit .................................................................................................2.3. Erikoiskasvit ..........................................................................................................2.4. Ravintokasvien kasvatus Kilpisjärvellä......................................................

3. KASVIEN KÄYTTÖ TUNTURIYMPÄRISTÖSSÄ3.1. Kuivat ja avoimet kasvupaikat......................................................................3.2. Tuoreet ja rehevät kasvupaikat ...................................................................3.3. Kuivat ja tuoreet reunavyöhykkeet ..........................................................

4. LUONNONKASVIEN LISÄÄMINEN SIEMENISTÄ4.1. Siementen keruu ................................................................................................4.2. Siementen kylväminen ...................................................................................4.3. Koulinta ja istutus ..............................................................................................

5. KOHOPENKKI ....................................................................................................................

6. KUNTAN KÄYTTÄMINEN6.1. Kuntan nosto ja siirtäminen .........................................................................6.2. Kuntan asentaminen ja hoito .......................................................................

LÄHTEET.......................................................................................................................................

Liite 1. Aakkosellinen luettelo kasveista tieteellisine nimineen

1

2

4458

91012

141416

17

1718

19

1Kilpisjärvi Notes 24 (2013)

Alkusanat

Tämä kasviopas on kirjoitettu osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007-2013rahoittamaa Kilpisjärven kyläympäristöhanketta. Hanketta hallinnoi Helsingin yliopistonKilpisjärven biologinen asema ja se toteutettiin yhteistyössä Kilpisjärven kyläläisten jaEnontekiön kunnan kanssa 1.4.2011-31.10.2013 välisenä aikana. Kyläympäristöhankkeenpäätavoitteena oli ympäristön hoidon ohjeistaminen.

Kasviopas täydentää Kilpisjärven kyläalueelle tehtyä maisemanhoitosuunnitelmaa. Se esitteleeKäsivarren suurtuntureiden alueelle viherrakentamiseen sopivia kasvilajeja ja antaa suosituksia,millaisille kasvupaikoille näitä voi istuttaa. Oppaassa kerrotaan, miten luonnonkasveja voi lisätäomaan käyttöön siemenistä. Esitellyt kasvilajit sopivat yhtälailla yksityisille pihoille(pysyvä asutus ja loma-asunnot) kuin julkisten alueiden (esim. koulut, luontokeskukset)viherrakentamiseen.

Oppaassa esiteltävien kasvilajien valinta on perustunut kirjoittajien asiantuntemukseenviherympäristöjen suunnittelusta sekä aiempiin kokemuksiin kasvien viljelystä ja menestymisestätunturiympäristössä. Tietoa on haettu myös alan julkaisuista. Kirjoittajat kiittävät lämpimästiLeena Ohenojaa, Sirpa Keskitaloa, Sirpa Karjalaista ja Elli Kultimaa pihakasvienmenestymistiedoista ja viljelykokemuksista. Kiitämme Oulun yliopiston Kasvitieteellisenpuutarhan intendentti Ritva Hiltusta kommenteista luonnonkasvivalikoimaan ja kasvienlisäykseen liittyen. Kiitämme Vuokatin Nurmi Oy:n toimitusjohtaja Aimo Korhosta neuvoistaliittyen kuntan nostamiseen ja asentamiseen. Viher-Lappi Ky:ltä saimme käyttöömme heillämyynnissä olevien luonnonkasvien lajilistan.

Kilpisjärvellä 20.6.2013 Henna Pihlajaniemi ja Rauni PartanenRovaniemellä 20.6.2013 Marja Uusitalo

Kyläympäristö hanketta ovat tukeneet Arcticpolar Oy, Biotaiteiden seura, Haltinmaa Ky,Kilpishalli Oy, Kilpisjärven kyläyhdistys, Kilpisjärven Martat, Kilpisjärven retkeilykeskus Oy,Kilpisjärven taksi Ky, Lapland Hotels Oy, Oulun seudun lapinkävijät, Rannikki Oy, Saananluonnonystävät, Saanaveikot, Tmi Ilkka Leinonen Saivaara Mökit, Viher-Lappi Ky jaViherympäristöliitto.

Kuvat: Alpo Heinonen (AH), Rauni Partanen (RP) ja Henna Pihlajaniemi (HP).

Kilpisjärven biologinen asemaHelsingin yliopisto

2 Kilpisjärvi Notes 24 (2013)

1. Johdanto

Kilpisjärvi on Suomen ainoa ”alppikylä”. Kylänpohjoinen sijainti, korkeus merenpinnasta jaJäämeren läheisyys tuovat oman leimansa senluonnolle. Kasvukausi on lyhyt ja kesät ovatviileitä. Kilpisjärveä luonnehtivat jylhät suur-tunturit, joiden alarinteiden metsän muo-dostaa tunturikoivikko. Saanatunturin ympä-ristössä tunturikoivikko on rehevää jalehtomaista kalkkivaikutuksesta johtuen.Kilpisjärven markkinointi perustuu maisema-arvoihin ja sitä mainostetaan ensisijaisestiluontomatkailukohteena. Siksi on tärkeää, etteirakennettu ympäristö heikennä ainutlaatuisenluonnonympäristön vetovoimaa.

Viheralueiden rakenteella ja lajistollavoidaan vaikuttaa siihen, miten luontevastirakennetut alueet ja niiden lähiluontoyhdistyvät tunturikoivikkoon. Kyläalueenrakentamista tulee ohjata selkein kaava-määräyksin ja rakentamistapaohjein. Ympäris-tön viimeistelyyn rakentamisen jälkeen tuleekiinnittää huomiota. Samoin kyläläisille tuleeantaa käytännön ohjeistusta omien piha-alueiden hoidon toteuttamiseen. Hyvässälopputuloksessa taajaman rakennetut viher-alueet, kuten esimerkiksi asuinrakennusten jalomamökkien pihapiirit, ovat osa kylän lähi-luontoa ja tunturilaakson laajempaa eko-systeemiä. Kylänraitin läpi kuljettaessaympäristössä ei tällöin ole upeaa tunturimai-semaa häiritseviä tekijöitä.

Rakennetussa ympäristössä ja sen reuna-vyöhykkeillä voidaan käyttää korjaavanekologian tai luonnonmukaisen viherrakenta-misen keinoja. Ensimmäisessä pyritäänluomaan alueelle alkuperäistä luonnontilaamuistuttava kokonaisuus. Istuttamallaluonnonkasveja ja käyttämällä vain luontai-sesti alueelle sopivia muita materiaaleja,palautetaan ympäristö mahdollisimman lähellealkuperäistä. Luonnonmukaisessa viherraken-tamisessa käytetään sekä koriste- ettäluonnonkasveja. Kasvien valintaa ja sijoitteluasekä materiaalivalintoja ohjaavat enemmänväri-, muoto- ja tilasommittelun periaatteet sekäalueelle suunnitellut aktiviteetit. Rakenta-mistavalla ja kasvivalinnoilla voidaan vaikuttaa

siihen, kuinka hyvin ihmisen vaikutuksenalaisena olevat elinpiirit toimivat. Lisäksivalinnat ratkaisevat, millainen visuaalinenkokonaisuus syntyy ja istuuko rakennettu jalaajentuva kyläalue maisemaansa. Kasvi-lajivalinnat ovat merkittäviä myös alueenekologisen kestävyyden kannalta.

2. Ryhmittelystä apua kasvienvalintaanOlemme jakaneet tunturiympäristön viher-rakentamiseen sopivat kasvilajit kolmeenryhmään; perus-, täydennys- ja erikois-kasveihin. Ryhmittelyn tarkoituksena onosoittaa, millaisten kasvilajien tulisi muodos-taa rakennettujen viheralueiden valtalajisto jamillaisilla lajeilla istutuksia voidaan täydentää.Ryhmä kertoo, miten hyvin laji viihtyy alueenolosuhteissa ja miten paljon hoitoa se vaatii.Lisäksi ryhmä osoittaa, mitkä lajit voi melkovaivattomasti ostaa taimina tai siemeninäuseimmista pohjoisista puutarhamyymälöistätai kauppaviljelmiltä tai lisätä itse siemenistä.

Kasvit valitaan erikseen puu-, pensas- jakenttäkerrosta varten. Eri lajien ja niidenyksilöiden määrät pyritään pitämään samassasuhteessa, kuin ne esiintyvät alueen luon-taisessa kasvillisuustyypissä. Viheralueidenvalta- tai peruskasveina käytetään alueellaluontaisesti kasvavia lajeja (s. 4, 2.1. perus-kasvit). Tällä tavoin viherympäristö toimiiluonnonympäristön jatkumona rakennetussaympäristössä. Koska kasviyksilöitä tarvitaanpaljon, peruskasvien ryhmään kuuluvat lajitovat kestäviä ja yleisiä, helppoja lisätäsiemenistä ja niitä yleensä kasvaa jo valmiinatonteilla.

Kylätaajamalle antavat leimansa erilaisetrakennukset, rakennelmat ja kulkuväylät.Peruskasvien lisäksi viheralueille voidaanistuttaa muitakin lajeja täydennyskasveiksi(s.4, 2.2. täydennyskasvit). Viheralueillesuositeltavat täydennyskasvit ovat alueellamelko yleisiä luonnonkasveja sekä koriste-kasveja, jotka menestyvät Kilpisjärven olosuh-teissa. Jos kasvukausi on lyhyt ja kylmä, osakoristekasveista ei välttämättä ehdi kukkia,mutta ne talvehtivat hyvin lumen alla.Esitellyistä lajeista siperianunikolla on


Kuva 1a-b. Esimerkki katseenvangitsijasta – kukkiva juhannusruusu, Rosa spinosissima ’Plena’ (AH).

voimakas siementuotanto ja se leviää helpostimuuallekin kuin alun perin istutettu.Täydennyskasveja on listattu oppaaseenrunsaasti, sillä luonnonlajeja löytyy harvointarpeeksi myymälöistä. Näin aiottu laji onhelppo korvata puutarhamyyjän avustuksellatoiseksi kasviostoksia tehtäessä.

Erikoiskasvit tuovat viheralueille visu-aalista vaihtelua ja toimivat katseenvan-gitsijoina (s. 5, 2.3. erikoiskasvit). Niitä tuleeistuttaa harkitusti yksittäisinä puina tai pieninäpensas- tai perennaryhminä. Erikoiskasvienavulla voidaan ohjata ihmisten liikkumistataajama-alueella. Esimerkiksi runsaskukkainenjuhannusruusu tai värikäs perennapenkkikiinnittää Kilpisjärven suhteellisen karussatunturimaisemassa katsojan huomionpuoleensa (kuva 1). Sijoittamalla erikois-kasveja vaikkapa kahvilarakennuksensisäänkäynnin läheisyyteen, vierailijakiinnittää huomionsa haluttuun suuntaan.

Ikivihreät havut ovat näyttäviä myöstalviaikaan. Erikoiskasvien käyttöä tuleeharkita hyvin tarkasti siellä, missä tyyliltäänkirjavat rakennukset kilpailevat katsojanhuomiosta. Tällaisissa paikoissa perus- jatäydennyskasvein toteutetut istutukset voivatrauhoittaa ympäristön yleisilmettä. Erikois-kasvien hoitoon täytyy varata perus- jatäydennyskasveja enemmän resursseja.Huonokuntoinen erikoiskasvi antaa paikallehelposti rähjäisen ilmeen erityisesti silloin, kunse on sijoitettu alueen paraatipaikalle.

Täydennys- ja erikoiskasveina käytettävätlajit eivät saa olla haitallisia vieraslajeja, kutenjättiputket (Heracleum), jotka levittäytyvätherkästi tunturiluontoon ja kilpailevatelintilasta. Jotkin koristekasvit, kutenaasiankullero (Trollius asiathicus), risteytyvätluonnonlajien kanssa ja niitä ei myöskään pidäistuttaa.


Peruspuut:(pohjan)pihlajatunturikoivu(pohjan)tuomi

Pensaat:kalvaspaju(lapin)katajakiiltopajupohjanpajupohjanpunaherukkatunturipajuvaivaiskoivu

Varvut:juolukkamustikkapohjanvariksenmarjapuolukkasianpuolukka

Ruohovartiset:huopaohdakekeväthanhikkikissankellokissankäpälät

kullerokultapiiskulapinlemmikkilapinorvokkiläätemesiangervometsäkurjenpolviniittyleinikkinorjanjäkkäräojakellukkapeuranvirnapikkutervakkopuna-ailakkirantatädykeruusujuurisiankärsämötunturikurjenherneväinönputki

Heinämäiset:lampaannatalapinkastikkametsälauhasykeröpiippotunturinurmikkatähkäpiippo

Täydennyspuut:haapa(kuolan)harmaaleppäoutamustuvapajuvuonoraita

Pensaat:lettopajuvadelmavillapaju

pikkuherukkasiperianhernepensas(kittilän)taikinamarjatuoksuvatukka

Ruohovartiset:kellosinilatvakoiranputkilehtovirmajuurinurmikohokkipietaryrttipohjanruttojuurirantakukkatunturikohokkitunturipoimulehtivalkoapila

akileijatalppitatarkakaliakangasajuruohokevätvuohenjuurikirjounelmatädykemaahumalamaksaruohotnauhuksetpeurankelloprofeetankukkapäivänkakkararikotsiperianasterisiperianunikkosuomentatarunelmatädykevuorenkilvetvuorijumaltenkukkavuorikaunokki

Heinämäiset:jäkkimaarianheinätnuokkuhelmikkä

2.1 PeruskasvitPeruskasveihin kuuluvat Käsivarren alueelletyypilliset luonnonkasvit, jotka ovat oikean-laiselle kasvupaikalle istutettuina helppo-hoitoisia ja kestäviä. Nämä kasvit muodos-tavat pääosan säilytettävästä tai istutettavastakasvustosta. Monet lajit, etenkin ruoho-vartisista, ovat helppoja lisätä siemenistä (ks.siemenlisäysohje kappaleesta 4, s. 14.) jajoitakin lajeja voi ostaa myös pohjoisistataimistoista. Pajujen ja katajan lisäämistä voikokeilla oksapistokkaista. Sen sijaan hidaskas-vuisten varpujen lisäys on haasteellista ja senmyös vuoksi saatavuus taimistoilta onepävarmaa. Lopputuloksen kannalta tehokkainratkaisu on kuntan eli metsänpohjasiirteenkäyttäminen, jolloin saadaan nopeastihyvänkokoista varpukasvillisuutta (Kuntansiirtämiseen ja hoitoon löytyy ohjeistuskappaleesta 6, s. 17. Kasvien tieteelliset nimetlöytyvät Liitteestä 1).

2.2 TäydennyskasvitTäydennyskasvit toistavat peruskasvienmuotoja, pintamateriaaleja ja värejä. Niillätäydennetään peruslajistoa. Lista sisältääluonnonkasvilajeja, jotka ovat alueella melkoyleisiä, oikeanlaiselle kasvupaikalle istutet-tuina hyvin menestyviä. Peruskasveihin ver-rattuna lisääminen voi olla vaikeampaa ja vaatiiharrastelijalta erityisosaamista. Täydennys-kasveihin listatut koristekasvilajit ovat kestä-viä ja niitä löytyy hyvin taimistoista. Niidenkasvatuksesta ja menestymisestä Kilpisjärvenolosuhteissa on kokemusta (Kasvien tieteel-liset lajinimet löytyvät Liitteestä 1).

Luonnonlajit ja koristekasvilajit on eroteltutoisistaan väreillä siten, että luonnonkasvitovat vihreällä ja koristekasvilajit sinisellävärillä.


Puut:kelot(siperian)kuusi(lapin)mänty

mustakuusisembramäntysiperianlehtikuusisiperianpihta

Pensaat ja köynnökset:alppikärhö, siperiankärhöhumalaidänvirpiangervojuhannusruusukoivuangervokurttu(lehti)ruusunorjanangervopihlaja-angervopunakarhunköynnöstornionlaaksonruusuunkarinsyreeniviitapajuangervovuorimänty

Varvut:kurjenkanervalieotsuopursu

Ruohovartiset:kannusruohokielo

kotkansiipilehtosinilatvamaariankämmekkäniittynätkelmäranta-alpiruohokanukka

ampiaisyrtitesikothehkuvarakkaushopeamarunaisotähtiputkijalopähkämöjättipoimulehtikuolanpionikähäräpietaryrttilevisiamehitähdet, -partapiikkiputketpunaluppiopunapäivänkakkararitarinkannuksetrohtosuopayrttisuikeroalpisyysasteriverikurjenpolvivärililjat

Heinämäiset:lehtotesmamustasarasiniheinä

2.3 Erikoiskasvit

Erikoiskasveja käytetään istutuksissa muutalajistoa vähemmän. Erikoiskasveihin listatutluonnonlajit ovat alueella harvinaisia tai eivätesiinny paikallisesti. Luonnonkasvien lisäystävoi kokeilla siemenistä tai pistokkaista. Osaniistä on vaikeita lisätä ja/tai hitaita kasvattaa.Koristekasvilajit ovat ulkomuodoltaan muustalajistosta poikkeavia (kukinta, väritys,kasvutapa) ja huomiota herättäviä. Suuri osatämän ryhmän kasveista on saatavissataimistoista ja perennoja on helppo lisätä itsejakamalla juurakkoa. Osa kasveista on melkotyöläitä hoidon ja/tai vaateliaita kasvupaikansuhteen Kilpisjärven alueella (Kasvientieteelliset lajinimet löytyvät Liitteestä 1).

Vuorijumaltenkukka, Dodecatheon meadia,täydennyskasvi (HP)

Tunturipaju, Salix glauca, peruskasvi (RP)


Puna-ailakki, Silene dioica, peruskasvi (RP) Ritarinkannus, Delphinidium, erikoiskasvi (RP)

Pikkuherukka, Ribes glandulosum, täydennyskasvi (HP)


Kuolanpioni, Paeonia anomala, erikoiskasvi (HP)

Ruusujuuri, Rhodiola rosea, peruskasvi (RP)


2.4 Ravintokasvien kasvatusKilpisjärvellä

Viherrakentamisessa voidaan hyödyntää myösravintokasveja. Kilpisjärven viileässä jalyhyessä kesässä ne vaativat paljon huolen-pitoa. Ravintokasveja kannattaa viljelläyksityispihoissa. Niitä voi istuttaa myösravintoloiden ja kahviloiden pihapiireihin.

Ravintokasveja voi kasvattaa avomaallakohopenkissä, avolavoissa tai kasvihuo-neessa. Kylminä kesinä sato saattaa jäädävaatimattomaksi ja suotuisina kesinä satoatulee hyvin omiin tarpeisiin. Ryytimaa perus-tetaan pihapiirin lämpimään, suojaisaanpaikkaan. Ravintokasveille on paras kunnol-linen kohopenkki, jossa on riittävän paksu jaravinteikas multakerros.

Yksivuotiset kasvit kuten salaatit, retiisi,tilli ja persilja kylvetään suoraan kasvupaikalle.Joitain yrttejä (salvia, basilika) ja sipuleitakannattaa esikasvattaa sisällä paremmansadon saamiseksi. Ne siirretään ulos, kun eiole enää pakkasöitä. Monivuotiset isot ravin-tokasvit (raparperi, piparjuuri, lipstikka)sijoitetaan penkkiin taakse ja keskelle matalatmonivuotiset (mintut, salviat, ruohosipulit).

Kun kasvukauden aikana lämpötila on lähellänollaa tai luvassa halla- ja pakkasöitä, kannat-taa kasvimaan suojaksi laittaa kasvuharso.Harso levitetään suojaksi ajoissa illalla, jottasen alle ennättää varastoitua lämpöä. Harso eipäästä helposti sadetta läpi, joten sitä ei tulepitää jatkuvasti kasvatusten suojana.

Perunaa voi kasvattaa riittävän paksumul-taisissa, suojaisissa maatilkuissa. Perunakylvetään, kun routa on sulanut ja on riittävänlämmintä. Kasvuharsoa voi käyttää samallatavalla perunalla hallan suojana ja kasvatus-lämpötilan kohottamiseen kylminä aikoinakeväällä ja loppukesästä. Lapin puikula onhyvä täällä menestyvä lajike.

Mansikka menestyy kohopenkissä, johonon laitettu musta muovi rikkakasvien estämi-seksi ja kohottamaan penkin lämpötilaa.Mansikan kukinnan jälkeen raakilevaiheessakannattaa laittaa kasvuharso mansikkapenk-kien ylle. Näin mansikat kypsyvät nopeammin.Mansikkasato kypsyy elokuussa. Kylminäkesinä vasta syyskuun alussa. Pääsadonjälkeen harson käyttö lopetetaan, jottamansikat ennättävät valmistautua syksynaikana talven tuloon.

Kasvihuone on oiva paikka hyötyviljelyyn.Sen tulee olla riittävän suuri. Perusta kannattaatehdä kunnolla ja pohjalle laittaa styrox-kerrosestämään routaa. Silloin keväällä pääseeaiemmin aloittamaan kasvihuonekasvatuksen.Kasvihuoneen valinnassa tulee kiinnittäähuomiota rakenteiden kestävyyteen. Sen tuleekestää Kilpisjärven kovat tuulet ja runsas-lumiset talvet. Automaattisesti avautuvattuuletusluukut helpottavat kasvatusta.Kasvihuoneeseen laitetaan kasvamaan vähänennen juhannusta hallanarat, esikasvatetuttomaatit, avomaankurkut ja kurpitsat. Pakkas-öinä siellä torjutaan hallaa sytyttämällä kynt-tilöitä. Myös erilaisia kaasulla, öljyllä taisähköllä toimivia lämmittimiä voi käyttää.Salaatteja, retiisejä ja yrttejä voi myös kasvat-taa kasvihuoneessa. Ne tuottavat siellä nope-ammin satoa kuin avomaalla. Salaattikylvöksiävoi tehdä porrastaen, jotta kaikki salaatit eivätvalmistu kerralla. Kastelu onnistuu kasvihuo-neessa yleensä kastelukannulla. Kilpisjärvelläkastelussa voi hyödyntää tunturipuroja, mikälisellainen virtaa tontin läheisyydessä.

Ravintokasvit:avomaankurkkukelta- ja punasipulikurpitsalipstikkamansikkamintutpersiljaperunapiparjuuri

raparperiretiisiruohosipulisalaatitsalviatillitomaattityrnivoitonlaukka

Tomaaatti, Solanum lycopersicium (RP)


3. Kasvien käyttötunturiympäristössä

Kasvien valitsemiseen viheralueille vaikuttaamoni tekijä, tärkeimpänä tietenkin alueenkäyttötarkoitus ja sijainti. Vaikka Kilpisjärvenkylä on pieni, löytyy sieltä kasvien menesty-misen kannalta hyvinkin vaihtelevia olo-suhteita. Kasvuolosuhteisiin vaikuttavat mm.maaperän ravinteisuus ja vedenpidätyskyky,ilmasuunta, tuulisuus, valoisuus sekä maankaltevuus ja korkeusvaihtelut. Vinkkiäkannattaa ottaa lähiluonnosta, niin lajienvalinnan kuin kasvillisuuden kerrokselli-suuden ja tiheyden suhteen. Jos halutaanmaisemaan sopiva ja helposti toteutettava jahoidettava lopputulos, käytetään paljonperuskasvilajeja. Näitä istutuksia täyden-netään täydennys- ja erikoiskasveilla kohteestariippuen. Mitä erikoisempaa ja luonnon-ympäristöstä poikkeavampaa lopputulostatavoitellaan, sitä enemmän joudutaantekemään pohjatöitä ja hankkimaan uuttakasvualustaa, lannoitteita ym. Perus-,täydennys- ja erikoiskasvit on jaettu kolmeen

taulukkoon (1-3 a-b), joiden tarkoituksena onhelpottaa näiden kasvien sijoittamista erilaisillekyläalueelta tunnistetuille kasvupaikoille.Ravintokasveja ei ole mukana taulukoissa,mutta niistä on kerrottu kappaleessa 2.4.

3.1 Kuivat ja avoimet kasvupaikatKuivia ja avoimia kasvupaikkoja löytyy erityi-sesti eteläisen kylän alueelta, joiden lähi-ympäristöä leimaavat erilaiset variksenmarja-kankaat. Kuivia kasvupaikkoja ovat mm.koivikon kumpareiden lakiosat sekä kivikkoisetohuthumuksiset rinteet (Kuva 2). Olosuhteil-taan ne ovat kuivia, vähäravinteisia ja tuulisia.Luontainen kasvillisuus on avointa ja vähä-lajista. Puukerroksessa kasvaa harvakseltaantunturikoivua ja siellä täällä pihlajaa. Tunturi-koivut ovat monirunkoisia ja matalia, 4-7 mkorkeita. Pensaskerroksessa kasvaa matalialapinkatajia ja vaivaiskoivuja. Kenttäkerrok-sessa kasvaa pääasiassa varpuja, variksen-marjaa ja tuoreimmilla kankailla mustikkaa.Nämä kasvit muodostavat alueen peruslajiston(Taulukko 1).

Kyläalueella pensaskerrosta voi täydentääpikkuherukoilla (Taulukko 1,täydennyskasvit) erityisestikasvillisuuden vaihettumis-vyöhykkeessä, jossa tunturi-koivikot muuttuvat pihapiirinkasvillisuudeksi. Varpukerrostavoi korjata kuntansiirrolla, paik-kauskylvöillä tai pelkällä maltil-lisella lannoituksella. Kunttasopii luonnonmukaiselle viher-alueelle nurmikkoa paremmin jaerityisen hyvin mökkienpihoille. Pihoilla ja kylätante-reilla menestyvät vaatimattomat,kuivuutta kestävät monivuoti-set kukat ja heinät. Aluetta voielävöittää ja jäsennellä kuivuuttakestävillä perennaryhmillä,joihin istutetaan esim. maksa-ruohoja (Taulukko 1, täydennys-kasvit). Uuteen pihapiiriin voiperustaa luonnonniityn(Taulukko 1, peruskasvit), jatuulensuojan kylmiltä

Taulukko 1. Kuivat ja avoimet kasvupaikat.

Puu- ja pensaskerros

Peruskasvit

(lapin)kataja(pohjan)pihlajatunturikoivu

Täydennyskasvit

pikkuherukka

Erikoiskasvit

kelot(lapin)mäntypihlaja-angervovuorimänty

Peruskasvit

kissankellokissankäpälätkultapiiskulampaannatalapinkastikkametsälauhapikkutervakkopohjanvariksenmarjapuolukkasiankärsämösianpuolukkatunturikurjenhernetähkäpiippo

Täydennyskasvit

kangasajuruohomaksaruohotpietaryrttirikotsiperianunikkotunturikohokkitunturipoimulehtivalkoapila

Erikoiskasvit

hopeamarunakannusruohokurjenkanervalevisialieotmehipartamehitähdetpiikkiputketverikurjenpolvi

Kenttäkerros


Kuva 2. Kuiva ja avoin kasvupaikka. (RP)

Kuva 3. Lehtomainen tunturikoivikko. (RP)

pohjoistuulilta saa istuttamalla pienialaisentunturikoivikkoa muistuttavan puistikon.Havukasveja, runsaskukkaista pihlaja-

angervoa ja jopa keloja voi käyttää katseen-vangitsijoina tarkoin valituissa paikoissa(Taulukko 1, erikoiskasvit). Kasvienvalinnassa pitää muistaa se, että näkymät ovatkuivien ja avoimen alueiden ominaispiirre javahvuus. Niillä esiintyy luontaisesti vähemmänlajeja muihin kasvupaikkoihin verrattuna.

3.2 Tuoreet ja rehevät kasvupaikatLehtomaiset tunturikoivikot, mustikkakankaat,rantaniityt ja puronvarret ovat tuoreita jareheviä kasvupaikkoja (Kuva 3). Näissämaaperä on kosteaa ja se sisältää kohtalaisestiorgaanista ainesta, josta kasvit saavat ravin-teita. Kasvillisuus on runsasta ja kerroksellista.Tuoreet ja rehevät kasvupaikat ovat tyypillisiäpohjoisen kylän alueelle. Eteläisen kylänalueella niitä ovat rantaan ja purovarsiin rajau-tuvat kaistaleet. Tunturikoivuja kasvaa tihe-ässä ja ne ovat kookkaita, 7-12 m korkeita.Pihlajan ja outamustuvapajun lisäksi esiintyysatunnaisesti myös pohjantuomea. Pensas-kerros on usein pajuvaltainen. Rehevät ranta-niityt ovat puuttomia. Kenttäkerroksen muo-dostaa monipuolinen lajikirjo ruohovartisia


kasveja ja sammalia. Näistäkoostuu kyseisten paikkojenperuslajisto (Taulukko 2,peruskasvit).

Puiden ja pensaidensuosiminen on luontevaapihapiirien viherrakentami-sessa, mikäli niitä ympäröituoreiden ja rehevien kasvu-paikkojen kasvillisuus-tyyppi. Tunturikoivun,pihlajan ja tuomen lisäksi voikäyttää pajuja ja haapaa.Harvinaisemmilla pajulajeillaja koristepensailla voi täy-dentää pihapiirin luontaista,usein pajuista muodostuvaapensaslajistoa (Taulukko 2,täydennyskasvit). Tuoreessamaaperässä viihtyvät kuusetja pihdat poikkeavat kasvu-tavaltaan voimakkaasti luon-nonpuista. Tehosteina toi-mivat myös runsaskukkaisetangervo-, ruusu- ja syreeni-lajikkeet (Taulukko 2,erikoiskasvit), jotka tuovatkukkiessaan voimakastakontrastia pihan muuhunkasvillisuuteen. Mikäli piha-piiriin halutaan muodostaaavoin alue, kannattaa sinneperustaa tuore niitty kukki-vista luonnonkasveista(Taulukko 2, peruskasvit).Lajit pihan perennaistutuk-siin valikoituvat lajien valo-,kosteus- ja ravinnevaatimus-ten perusteella. Kasvilaji-valikoima on tuoreille jareheville kasvupaikoilleyllättävän monipuolinen, kunajatellaan miten pohjoisessa ja korkealla merenpinnasta Kilpisjärvi sijaitsee.

Taulukko 2. Tuoreet ja rehevät kasvupaikat.


Peruskasvit

kalvaspaju(lapin)katajakiiltopaju(pohjan)pihlajapohjanpajupohjanpunaherukkatunturikoivutunturipaju(pohjan)tuomivaivaiskoivu

Täydennyskasvit

haapa(kuolan)harmaaleppälettopajuoutamustuvapajupikkuherukkasiperianhernepensas(kittilän)taikinamarjatuoksuvatukkavadelmavillapajuvuonoraita

Erikoiskasvit

humala(siperian)kuusikärhötmustakuusipensasangervotpihlaja-angervopunakarhunköynnösruusutsembramäntysiperianlehtikuusisiperianpihtaunkarinsyreeni

Peruskasvit

huopaohdakejuolukkakeväthanhikkikullerolapinkastikkalapinlemmikkilapinorvokkiläätemesiangervometsäkurjenpolvimustikkaniittyleinikkinorjanjäkkäräojakellukkapeuranvirnapuna-ailakkirantatädykeruusujuurisiankärsämösykeröpiippotunturinurmikkatähkäpiippoväinönputki

Täydennyskasvit

akileijatalppitatarjäkkikakaliakellosinilatvakevätvuohenjuurikirjounelmatädykekoiranputkilehtovirmajuurimaahumalamaarianheinätnauhuksetnuokkuhelmikkänurmikohokkipeurankellopietaryrttipohjanruttojuuriprofeetankukkapäivänkakkararantakukkasiperianasterisuomentatarunelmatädykevalkoapilavuorenkilvetvuorijumaltenkukkavuorikaunokki

Erikoiskasvit

ampiaisyrtitesikothehkuvarakkausisotähtiputkijalopähkämöjättipoimulehtikielokotkansiipikuolanpionikähäräpietaryrttilehtosinilatvalieotmaariankämmekkämustasaraniittynätkelmäpunaluppiopunapäivänkakkararanta-alpiritarinkannuksetrohtosuopayrttiruohokanukkasiniheinäsuikeroalpisuopursusyysasterilehtotesmaverikurjenpolvivärililjat

Kenttäkerros


3.3 Kuivat ja tuoreet reunavyöhykkeet

Reunavyöhyke on vaihettumisaluetta muo-katun ja luonnontilaisen ympäristön välillä(Kuva 4). Reunavyöhykkeitä syntyy aina kunmaata kaivetaan ja muokataan rakentamista,kulkuväyliä tms. varten. Myös viherraken-taminen synnyttää reunavyöhykkeitä. Useinraja on hyvin jyrkkä, esimerkkinä metsän-reunaan rajautuva nurmialue tai kokonaanhiekalle jätetty tontti. Rakennuksia, teitä ja

aukeita kohti reunavyöhykkeen olosuhteetmuuttuvat äärevimmiksi ja luontoaluetta kohtine puolestaan tasaantuvat. Tässä opaskirjassareunavyöhykkeellä tarkoitetaan kasvillisuus-aluetta, joilla rakennettu ympäristö saadaansulautumaan saumattomasti ympäröivääntunturiluontoon ja maisemaan.

Kuiville ja tuoreille reunavyöhykkeellevalitaan pääasiassa luonnonlajeja (Taulukko3a, peruskasvit), joilla on tavallista parempiolosuhdemuutosten sietokyky. Reunavyöhyk-keitä voidaan täydentää lajeilla, jotka muistut-tavat väritykseltään, ulkomuodoltaan ja kasvu-tavaltaan luontoalueen kasveja. Esimerkiksituoreella reunavyöhykkeellä viihtyvä vuono-raita muistuttaa tunturikoivua, pikkuherukkapohjanpunaherukkaa, koiranputki väinön-putkea tai mesiangervoa ja akileija metsä-kurjenpolvea (Taulukko 3b, täydennyskasvit).Reunavyöhykkeille ei istuteta erikoiskasvienryhmään kuuluvia lajeja, koska ne ovat liianhuomiota herättäviä ja/tai menestyreunavyöhykkeen olosuhteissa.

Kuva 4. Reunavyöhyke. (RP)

Taulukko 3a-b.Kuivat ja tuoreet reunavyöhykkeet.


Peruskasvit

(lapin)kataja(pohjan)pihlajatunturikoivu

Täydennyskasvit

pikkuherukka

Peruskasvit

kultapiiskumetsälauhapuolukkasiankärsämösianpuolukkatunturikurjenherne

Täydennyskasvit

maksaruohotpietaryrtti

Kenttäkerros

3a. Kuivat reunavyöhykkeet

3a. Tuoreet reunavyöhykeet


Peruskasvit

huopaohdakejuolukkamesiangervometsäkurjenpolvimustikkapeuranvirnapuna-ailakkirantatädyketunturinurmikkaväinönputki

Täydennyskasvit

akileijatkoiranputkimaahumalamaarianheinätnauhuksetpäivänkakkaravalkoapila

Kenttäkerros

Peruskasvit

pajut(pohjan)pihlajapohjanpunaherukkatunturikoivu(pohjan)tuomi

Täydennyskasvit

haapa(kuolan)harmaaleppäpikkuherukkavuonoraita


Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum,peruskasvi (RP)

Koiranputki, Anthriscus sylvestris,täydennyskasvi (RP)

Akileija, Aquilegia, täydennyskasvi (RP)

Väinönputki, Angelica archangelica,peruskasvi (RP)


4. Luonnonkasvien lisääminensiemenistä

Kasvien lisäämistä kannattaa kokeilla itse.Etenkin jos haluaa käyttää istutuksissaluonnonkasveja, on tälle hyviä perusteluja.Siemenlisäys onnistuu monesta lajista aloit-televalta kotipuutarhurilta helposti ilmanerityisiä välineitä tai kasvatustiloja. Siemen-lisäys sopii hyvin juuri luonnonkasveille, silläitäneet taimet ovat yleensä emokasvin kaltaisia.Sen sijaan jalostettujen kasvilajikkeidenominaisuudet harvoin säilyvät siemenistälisättäessä ja siksi niitä lisätään pääasiassakasvullisesti (esim. perennojen jakaminen).Pohjoisessa on hyviä taimistoja ja niissä ontavallisesti melko monipuolinen valikoimakoristekasveja. Luonnonkasveja on sen sijaanvaikea saada taimistoilta. Jos niitä onnistuulöytämään voi kasvin alkuperä olla liianeteläinen, ja taimet eivät välttämättä menestyKilpisjärvelle istutettuna.

4.1 Siementen keruuSiemeniä voidaan kerätä luonnosta joka-miehen oikeuksin1, kunhan kerääjä varmastituntee kasvit ja kerääminen on pienimuotoistaeikä sillä ei vaaranneta luonnonkasvustojenelinvoimaisuutta. Luonnonsuojelualueillasiementen kerääminen ei ole sallittua. Samoinrauhoitettujen kasvien siemenien kerääminenon kielletty. Luonnonsuojeluasetuksen rauhoi-tettujen kasvilajien luettelo löytyy mm. inter-netistä (www.finlex.fi).

Siemenet kerätään kasveista, kun ne ovatkypsyneet. Eri lajeilla ja eri vuosina tämä

tapahtuu eri aikaan. Kilpisjärven alueella onvuosia, jolloin moni kasvilaji ei ehdi kypsyttääsiemeniä kasvukauden aikana. Tällöin täytyyodottaa kesää parempaa. Kasveja kannattaaseurata, että ehtii kerätä siemenet ennen kuinne varisevat maahan. Joillakin lajeilla siementenkeruun ajoitus on haastavaa, esimerkkinämetsäkurjenpolvi, jolla hedelmät kuivuttuaansinkauttavat siemenet parin metrin päähänemokasvista. Siementen keruu aloitetaanviimeistään, kun hedelmät alkavat tummua janahistua. Siemenet ovat kypsinä yleensämustia tai ruskeita. Suurin osa siemenistäkuivuu kehityksen lopuksi. Osalla kasveistasiemenet irtoavat emokasvista kosteina, jos nekuivuvat ennen kylvöä ne menettävät itävyy-tensä (mm. pajut, leinikit, kullero, lapinorvokki,pionit ja väinönputki). Kasveista voi leikatairti kokonaisia hedelmiä tai kukintoja tairavistella niistä pelkät siemenet talteen suoraanpussiin. Siemenet kannattaa kerätä kuivallasäällä ja ne puhdistetaan roskista. Mitäänpaikkaa ei saa kerätä tyhjäksi vaan kasveilleon taattava luontainen uusiutumiskyky.

4.2 Siementen kylväminenMonet pohjoisista luonnonlajeista ovatsellaisia, että niiden siemenet voidaan kylvääsuoraan kasvupaikalle syksyllä. Tämälisäystekniikka on paras vaihtoehto silloin, kunperustetaan luonnonniittyjä. Kuivan kasvu-paikan niitty perustetaan siten, että alueellelevitetään turve-hiekkaseosta tai raakaametsänpohjahumusta. Se jälkeen kasvualus-talle kylvetään luonnonkasvi-heinänsiemen-seosta, esim. lampaannadan siemeniä 100-200g aarille ja ketokasvien siemeniä 50-100 g (1-2dl) aarille. Kostealla kasvupaikalla lampaan-nata korvataan tunturinurmikalla, jota annos-tellaan yhtä paljon kuin niittykasvien siemeniä.Jälkimmäiset kannattaa sekoittaa esimerkiksihiekkaan, sahanpuruun tai kasvuturpeeseen,jotta pieni siemenmäärä saadaan levitettyätasaisesti. Harvaan kylvetty suojaheinä suojaaniittykasveja paahteelta ja rankkasateelta.Heinäkasvusto antaa niitylle vihreän yleis-ilmeen ensimmäisenä kesänä, jolloinniittykukat eivät vielä kuki.

1) Jokamiehenoikeuksiin kuuluu rauhoitta-mattomien kukkien, metsämarjojen ja sienienkerääminen. Nämä ovat sallittuja siellä,missä liikkuminenkin on luvallista. Luonnon-kasvien kaivaminen juurineen maasta eikuulu jokamiehen oikeuksiin vaan siihentäytyy pyytää lupa. Puuvartisista kasveistaei saa taittaa tai katkaista oksia, joten myöspistokasmateriaalin keruuseen pitää pyytäämaanomistajan lupaa.


Vaihtoehtona on taimikasvatus, jolloin kasvitistutetaan vasta pieninä taimina kasvupaikalle.Tämä on hyödyllinen toimenpide lajeilla, joidentaimettuminen vaatii pidemmän kasvukauden.Siemenet kylvetään läpensä kostean mullanpinnalle ja niiden päälle ripotellaan ohut kerros(noin siemenen koon paksuudelta) hiekkaa taimulta-hiekkaseosta. Kasvatusastioiden poh-jassa tulee olla reikiä, jotta ylimääräinenkasteluvesi pääsee valumaan pois. On tärkeäämuistaa merkitä kylvökset. Suomen kasvuolo-suhteissa kasvavat monivuotisten kasviensiemenet vaativat itääkseen yleensä kylmä-käsittelyn eli stratifioinnin. Yksinkertaisinta on

jättää siemenkylvökset talveksi ulos, jolloinkylmäkäsittely tulee niille luonnostaan.Kylmäkäsittelyn voi tehdä myös säilyttämälläkylvöksiä esim. jääkaapissa tai kellarissa noin+5 asteen lämpötilassa.

Kylmäkäsittelyn pituus on lajikohtaista(Taulukko 4). Siementen kylvö kannattaaajoittaa sen mukaan kuinka pitkän kylmä-käsittelyn tekee ja missä vaiheessa on mahdol-lista ottaa taimet itämään. Joidenkin kasvilajiensiemenet vaativat ennen kylmäkäsittelyälämpökäsittelyn, esimerkkinä kataja. Lämpö-käsittelyn voi tehdä pitämällä kylvöksiähuoneenlämmössä tietyn aikaa ennen siir-

Taulukko 4. Eri kasvilajien vaatimat kylmäkäsittelyajat. Taulukossa esitetyt ajat ovat tietyille lajeilleoptimaalisia ja itäminen edellyttää vähintään mainitun pituisen käsittelyn.

Laji

katajakuusimänty, vuorimäntyherukatkoivutlepätpihlajasyreenittuomivatukatjuolukkakurjenkanervamustikkapuolukkariekonmarjasianpuolukkavariksenmarjaakileijatmetsäkurjenpolviväinönputkikello- ja lehtosinilatvakullerohuopaohdakekissankäpälätläätekärsämötpikkutervakkopionitrentukkanuokkuhelmikkäsarakasvitvihvilät

Lämpökäsittely (20°C)viikkoa

4--------12----444----------13-17----

Kylmäkäsittely (5°C)viikkoa

162-32-38-124-68-1213-208-1213-20124-68-124-64-6888koko talveksi ulos2-38-124-6koko talveksi ulos4-64-64-64-6koko talveksi ulos13-17koko talveksi uloskoko talveksi ulos4-64-6

Muuta huomioitavaa

-liotusliotus----liotusliotus------liotusliotus--------------_


Kuva 5. Kyläympäristöhankkeessa kasvatettujataimia biologisella asemalla syksyllä 2012. (RP)

tämistä ulos tai kylmään tilaan. Joidenkinkasvien siemenet ovat niin kovakuorisia, ettäne vaativat liotuksen itämisen parantamiseksi.Luonnossa nämä siemenet kulkevat esim.lintujen ruuansulatuskanavan läpi.

Kylvön ja kylmäkäsittelyn jälkeen kylvök-set otetaan itämään. Useimmille lajeille parasidätyslämpötila on n. +20 astetta. Itävätsiemenet ja taimet pitävät yleensä alalämmöstäja lämpimästä mullasta, joten kasvatuslaati-koiden alle kannattaa laittaa styroksilevy jakastella multaa lämpimällä vedellä. Sumutin-pullo on hyvä apuväline kylvösten kastelussa.Tasainen kosteus on tärkeää. Paras idätys-paikka on ikkunalaudalla tai viherhuoneessa.Itämisnopeus on lajikohtaista. Useimmassatapauksessa kylvös alkaa vihertää jo parissaviikossa. Ulkona olevat kylvökset itävät senmukaan miten kevät etenee ja ilma lämpenee.Ne kannattaa tarkistaa talven jälkeen, ettei kyl-vösten pinnalle ole jäänyt seisovaa vettä. Osakasveista itää vasta toisena vuonna kylvöstä

(kurjenherneet, väinönputki) tai itäminen voiviedä useita vuosia (sarakasvit).

4.3 Koulinta ja istutusItäneet taimet kannattaa koulia, jotta ne saavatriittävästi kasvutilaa. Kouliminen tarkoittaa,että pikkutaimet istutetaan harvempaan.Sopiva aika koulimiselle on, kun sirkkalehtienjälkeen ensimmäinen varsinainen lehtipari onkasvanut. Taimet irrotetaan yksitellen varo-vasti kasvualustasta ja istutetaan yksitellenomiin ruukkuihinsa. Uudeksi kasvualustaksisopii samantyyppinen seos kuin kylvömullalla.Multaan tehdään kolo ja taimi asetetaan siihenvarovasti, niin etteivät juuret vahingoitu.Multa tiivistetään kevyesti taimen ympäriltä.Taimet sijoitetaan valoisaan paikkaan jokosisälle tai ulos, ja kasvualusta pidetään tasaisenkosteana. Sopiva kasvatuslämpötila on +15-18 astetta. Liika märkyys tai kuivuus tappaataimet. Myös liian tuulinen tai lämmin paikkaja suora auringonpaiste ovat vahingollisiaherkälle taimelle.

Kun taimet ovat kehittyneet vahvoiksi(Kuva 5), ne istutetaan suunnitelluille kasvu-paikoilleen. Ennen istutusta taimet kastellaanhyvin, jonka jälkeen ne irtoavat paremminkasvatusastiasta. Juuripaakkua ei rikotaistutuksen yhteydessä. Juuripaakun yläreunajätetään pari senttimetriä maanpinnanalapuolelle ja kastellaan vielä ennen kuinistutuskuoppa täytetään mullalla. Kuolan-pionia istuttaessa tulee huolehtia, ettei sitäistuteta liian syvälle. Multa tiivistetään kasvinympäriltä. Kastelusta huolehditaan siihen astiettä taimi on kunnolla juurtunut.

Tieto onnistumisista ja epäonnistumisistakannattaa kirjata ylös. Kokemuksia ja taimiakannattaa vaihtaa muiden harrastajien kesken.Monien kasvien siemeniä voi keräämisenjälkeen myös kuivata ja säilyttää paperi-pusseissa, viileässä ja kuivassa paikassa. Osasäilyttää itämiskykynsä vuosia, jopa vuosi-kymmeniä. Muista varustaa siemenerät nimi-lapuilla, joissa lukee lajin nimi, keruuajankohtaja paikka.


5. Kohopenkki

Kilpisjärven lyhyessä ja viileässä kesässäkannattaa suosia kohopenkkiä, ja siinämenestyvät vaateliaatkin lajit kuten kuolan-pioni ja punapäivänkakkara. Maanpinnastakohollaan oleva kasvualusta lämpiää nope-ammin kuin maan tasalle tehty perennapenkki.Kohopenkkiin voidaan kylvää ja istuttaatavallista aikaisemmin. Se kannattaa rakentaajo syksyllä, jolloin pihasta löytyy helpostihyödynnettävää materiaalia. Raaka-aineitasovelletaan sen mukaan, mitä pihapiiristälöytyy. Talven aikana penkki tiivistyy sopivastija keväällä siinä on runsaasti kosteutta.Mullasta tehdyssä kohopenkissä viihtyvätkaikki kasvit. Siihen voi istuttaa puutarhanhyötykasveja, perennoja ja pensaita (ks.erikoiskasvit). Jos kohopenkkiin sekoittaakompostoituvaa ainesta, penkki lämpiäätehokkaammin ja siinä on silloin runsaastiravinteita. Penkin voi muotoilla luovasti omanmielensä mukaan tai tehdä siitä suorakaiteentai ympyrän. Muhkean ja korkean kohopenkinympärille voi rakentaa puukehikon tai rajatasitä pihakivillä. Suunnittelussa kannattaamuistaa loivien linjojen sopivan paremminluonnonmaisemaan, joka on Kilpisjärvellähallitseva osa ympäristöä.

Tee itse kohopenkki1. Valitse aurinkoinen ja tuulelta suojaisapaikka.2. Kohopenkin voi aloittaa tekemällä ensin noin20 cm syvä kaivanto tai suoraan maan tasalle,johon kasataan kerroksittain ainesta.Nurmikerros tulee poistaa kohopenkin alta.3. Pohjalle kannattaa laittaa mullan hävikinestämiseksi esim. suodatinkangas tai jotainmaatuvaa kuten sanomalehtiä.4. Ensimmäiseksi/pohjimmaiseksi kasataannoin 5 cm vahvuudelta haketettuja risuja jaoksia. Mukaan voi laittaa poronkarvojalämpöeristeeksi ja kuohkeuden tuojaksi.5. Toiseen kerrokseen laitetaan painavampiajätteitä kuten ruohoturpeita, perennojen jahyötykasvien varsia sekä ruohosilppua, lehtiä

ja muita kasvijätteitä n. 20-30cm. Jos jostainonnistuu saamaan palanutta karjanlantaa, sesekoitetaan tähän kerrokseen.6. Kolmanteen kerrokseen laitetaan puoliksimaatunutta kompostia n. 10-15 cm7. Pinnalle levitetään paksu kerros puutarha-multaa n. 10-15 cm.

Näin tehdyssä kohopenkissä kasvuvoimaariittää 4–5 vuodeksi. Sen jälkeen penkki kan-nattaa rakentaa uudestaan.

6. Kuntan käyttäminenKuntta tarkoittaa metsänpohjaa tai kangas-humusta. Sitä voidaan erilaisin menetelminirrottaa ja siirtää palasina tai rullina siirto-nurmen tapaan viherrakentamis- ja maisemoin-tikohteisiin. Yleisemmin kuntan ajatellaankintarkoittavan metsästä irrotettua pintakasvil-lisuutta, sisältäen hieman maaperän humusta,pohjakerroksen sammalia ja jäkäliä sekäkenttäkerroksen varpuja juurineen. Lisäksipuhutaan siirtovarvikosta, kenttäkerros-siirteestä tai metsänpohjasiirteestä. Lapinmatkailukohteissa kunttaa on käytetty jopitkään maisemoinnissa (Kuva 6). Se onkasvattanut suosiota myös julkisessa jayksityisessä viherrakentamisessa, viimevuosina erityisesti Etelä-Suomessa. Tämä onhelppo ymmärtää, sillä käyttämällä kunttaasaadaan nopeasti kaunis ja vähän hoitoavaativa viheralue. Nurmikkoon verrattunakuntta kestää hyvin Suomen sääoloja ja onjuurtumisen jälkeen käytännössä hoitovapaa.Moniin kohteisiin se sopii maisemallisesti jaekologisesti nurmikkoa paremmin

6.1 Kuntan nosto ja siirtäminenKunttaa nostetaan maanomistajan luvallametsistä, joihin on tulossa päätehakkuu tairakennustyömaa, jonka vuoksi puusto kaa-detaan. Paras irrotus- ja siirtoajankohta onmyöhäinen syksy tai varhainen kevät.Kuivana aikana kenttäkerroskasvustoa kastel-laan noston ja siirron kestävyyden paranta-miseksi. Kunttapalat/-rullat irrotetaan maastamoottorisahalla muotin avulla, jotta reunasta


saadaan selvärajainen. Mukana tulevanjuuriston kasvukerros tulee olla vähintään5 cm paksu. Viherympäristöliiton suosittelemakuntan nostokoko on 2 x 5 m rullille ja 1 x 2 mpaloille. Ammattirakentajat rullaavat koneilla,esim. Bobcatilla, jopa 2x10 metrin rullia. Rullaton helpoin käsitellä autonosturilla, tai josmetsäkuljetusmatka on pitkä, metsätraktorilla.Paloja nostettaessa voidaan pinottaessakäyttää muovia tai paperia niiden välissä,kuntan sotkeentumisen estämiseksi. Maastairrotettua kunttaa voi säilyttää kosteana javalolta suojattuna muovikalvon alla 1-2 päivää,minkä jälkeen se siirretään paikalleen. Asennustulee tehdä viimeistään viikon sisällä nostosta.Irrotettua kunttaa tulee kastella niin usein, etteikasvusto kuivu ja vahingoitu. Samalla pitäähuolehtia, ettei säilytyspaikan lämpötila nouseliian korkeaksi. Kuntta on syytä asentaa ainalopulliseen asennuspaikkaan, koska tilapäis-istutus huonontaa sen laatua merkittävästi.

6.2 Kuntan asentaminen ja hoito

Kuntan tilausvaiheessa on huomioitava, ettävarataan materiaalia n. 10 % kohteen varsi-naista rakennusalaa enemmän. Kunttaasennetaan tasoitetulle lannoittamattomallemaapohjalle, josta poistetaan rikkakasvit jalisätään tarpeen mukaan hiekkaa. Etenkin jospohjamaa ei ole kuntalle luontainen, tuleehuolehtia, että alusta on ravinneköyhä jaluontaista moreenimaata muistuttava. Kunttavoidaan asentaa tasamaalle, mutta yhtälaillase onnistuu rinteeseen. Tällöin se tapitetaanmaapohjaan kiinni. Kunttapalat/-rullatasennetaan tiiviisti pohjamaata vasten jatiiviisti puskusaumoin toisiansa vasten.Tarvittaessa kunttapaloja muotoillaan alustallesopiviksi. Liian pienien palojen käyttöä tuleevälttää, jotta varpujen juuristoa ei vahingoitetatarpeettomasti. Alkuvaiheessa huolehditaankuntan riittävästä kastelusta, jotta se pääsee

Kuva 6. Kilpisjärven kyläkeskuksessa kuntalla maisemoitua rinnettä. (RP)


Lähteet

KirjallisuusLaine, K. ym. 2007. Pohjoisen matkailuympäristön kestävät kasvit. Kalevaprint Oy, Oulu.Pöyry Finland Oy 2010: Kilpisjärven maisemaselvitys. Enontekiön kunta, Kilpisjärvi 2020 –hanke.Särkän perennataimisto 2012. Taimihinnasto 2012.Väre, H. & Partanen, R. 2009. Suomen tunturikasvio. Metsäkustannus Oy.

Internethttp://www.isoaidinkasvit.fi/pdf/perennojen_kylvo.pdfhttp://www.vyl.fi/userData/vyl/tyoryhmaliitteet/SKMBT_C28013022508340.pdfhttp://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/yleista/jokamiehenoikeudet/Sivut/Default.aspxhttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970160http://personal.inet.fi/yritys/tornionlaaksontaimitarha/Taimitarha/

juurtumaan. Siirtonurmeen verrattuna se vaatiipitemmän kasteluajan johtuen varpujen juurienhitaammasta kasvusta.

Keväällä asennettua kunttaa kastellaankoko kasvukauden ajan. Syksyllä asennettuakastellaan puolestaan seuraavan kevään jaalkukesän ajan. Tärkeintä on, ettei kunttaapäästä kuivahtamaan ennenkuin se on toi-punut siirrosta ja uudelleen istuttamisesta.Asennuksen jälkeen kuntta saattaa ruskettua,mutta kun kastelusta huolehditaan, niinkasvillisuus toipuu nostoon ja asennukseenliittyvien toimenpiteiden aiheuttamastastressistä. Kun kuntta jatkaa kasvuaan, on sehelppohoitoinen. Sitä ei tarvitse leikata. Lan-noittaminen ja kalkitseminen ovat kiellettyjä.Kitkemistä voidaan joutua tekemäänensimmäisinä kesinä jonkun verrankasvupaikasta riippuen. Jos kuntta rajautuusuoraan esim. nurmikon reunaan, pitää varoaheinäkasvien leviämistä varvikkoon. Puu-tarhajätteitä ei kannata kipata kuntanläheisyyteen, sillä niistä rikkakasvit leviäväthelposti myös metsänpohjakasvillisuuteen.Kuntta menestyy parhaiten alueilla, jotkamuistuttavat sitä kasvuympäristöä, josta se on

poistettu. Kannattaa siis selvittää ennentilausta millaisesta metsästä sitä siirretään.Mäntykankaiden metsänpohjalajisto viihtyyaurinkoisemmalla ja kuivemmalla paikalla kuinkuusikoiden sammal- ja mustikkavaltainenkasvillisuus. Etelärinteille on järkevää valitajäkäläpitoinen kuntta, se kestää parhaitenaurinkoa. Myös puolukka/variksenmarja-kuntta sopii etelän puolelle. Mustikkatyypinkuntta käy varjoisempiin paikkoihin.Runsasravinteisilla pohjilla on olemassaheinittymisvaara. Kilpisjärven alueella suo-sitaan ensisijaisesti paikallista metsänpohjaa,jos sitä suinkin on saatavissa. Ympäristönkannalta kestävin ratkaisu olisi, että raken-nustyömailta (loma-asunnot, tiet ym.) pois-tettava kuntta hyödynnettäisiin tehokkaastikohteissa joihin sitä tarvitaan. Joskus raken-tamiskohteen alta poistettavan metsänpohjanongelmana on, ettei sitä saada riittävän suurinalevyinä irti vaan se hajoaa. Kuntan lisäksiviher- ja maisemointikohteissa voitaisiinkokeilla metsänpohjamursketta ja näinrikkoutunutkin metsänpohja voitaisiintehokkaasti hyödyntää.

Liite 1. Aakkosellinen luettelo kasveista tieteellisine nimineen.

akileijat – Aquilegiaalppikärhö – Clematis alpinaalppipiikkiputki – Eryngium alpinumalppitatar – Aconogonon alpinumampiaisyrtit – Dracocephalumavomaankurkku – Cucumis sativusesikot – Primulahaapa – Populus tremula(kuolan)harmaaleppä – Alnus incana(ssp. kolaensis)hehkuvarakkaus – Lychnis × haaguluslupulushopeamaruna – Artemisia ludovicianahumala – Humulus lupulushuopaohdake – Cirsium helenoidesidänvirpiangervo – Spiraea chamaedryfoliaisotähtiputki – Astrantia majorjalopähkämö – Stachys macranthajuhannusruusu – Rosa spinosissima ’Plena’juolukka – Vaccinium uliginosumjäkki – Nardus strictajättipoimulehti – Alchemilla molliskakalia – Cacalia hastatakalvaspaju – Salix hastatakangasajuruoho – Thymus serpyllumkannusruoho – Linaria vulgaris(lapin)kataja – Juniperus communis(ssp. alpina)kellosinilatva – Polemonium acutiflorumkeltasipuli – Allium cepakeväthanhikki – Potentilla crantziikevätvuohenjuuri – Doronicum orientalekielo – Convallaria majaliskiiltopaju – Salix phylicifoliakirjounelmatädyke – Veronica gentianoides’Variegata’kissankello – Campanula rotundifoliakissankäpälät – Antennariakoiranputki – Anthriscus sylvestriskoivuangervo – Spiraea betulifoliakotkansiipi – Matteuccia struthiopteriskullero – Trollius europaeuskultapiisku – Solidago virgaureakuolanpioni – Paeonia anomalakurjenkanerva – Phyllodoce caeruleakurpitsa – Cucurbita pepokurttu(lehti)ruusu – Rosa rugosa

(siperian)kuusi – Picea abies (ssp. obovata)kähäräpietaryrtti – Tanacetum vulgare f. crispumlampaannata – Festuca ovinalapinkastikka – Calamagrostis lapponicalapinlemmikki – Myosotis decumbenslapinorvokki – Viola bifloralehtosinilatva – Polemonium caeruleumlehtotesma – Milium effusumlehtovirmajuuri – Valeriana sambucifolialettopaju – Salix myrsiniteslevisia – Lewisia tweedyi ’Lovedream’lieot – Lycopodium, Diphasiastrumlipstikka – Levisticum officinalelääte – Saussurea alpinamaahumala – Glechoma hederaceamaarianheinät – Hierochloëmaariankämmekkä – Dactylorhiza maculatamaksaruohot – Sedummansikka – Fragaria × ananassamehiparta – Jovibarbamehitähdet – Sempervivummesiangervo – Filipendula ulmariametsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticummetsälauha – Deschampsia flexuosamintut – Menthamustakuusi – Picea marianamustasara – Carex atratamustikka – Vaccinium myrtillus(lapin)mänty – Pinus sylvestris(var. lapponica)nauhukset – Ligularianiittyleinikki – Ranunculus acrisniittynätkelmä – Lathyrus pratensisnorjanangervo – Spiraea ’Grefsheim’norjanjäkkärä – Gnaphalium norvegicumnuokkuhelmikkä – Melica nutansnurmikohokki – Silene vulgarisojakellukka – Geum rivaleoutamustuvapaju – Salix myrsinifoliassp. borealispersilja – Petroselinum crispumperuna – Solanum tuberosumpeurankello – Campanula glomeratapeuranvirna – Astragalus frigiduspietaryrtti – Tanacetum vulgare(pohjan)pihlaja – Sorbus aucupariapihlaja-angervo – Sorbaria sorbifolia

piikkiputket – Eryngiumpikkuherukka – Ribes glandulosumpikkutervakko – Lychnis alpinapiparjuuri – Armoracia rusticanapohjanpaju – Salix lapponumpohjanpunaherukka – Ribes spicatumpohjanruttojuuri – Petasites frigiduspohjanvariksenmarja – Empetrum nigrumssp. hermaphroditumprofeetankukka – Arnebia punlchrapuna-ailakki – Silene dioicapunakarhunköynnös – Calystegia sepiumssp. spectabilispunaluppio – Sanguisorba officinalispunapäivänkakkara – Tanacetum coccineumpunasipuli – Allium cepa Punasipuli-Ryhmäpuolukka – Vaccinium vitis-idaeapäivänkakkara – Leucanthemum vulgareranta-alpi – Lysimachia vulgarisrantakukka – Lythrum salicariarantatädyke – Veronica longifoliaraparperi – Rheumretiisi – Raphanus sativus Radicula-Ryhmärikot – Saxifragaritarinkannukset – Delphinidiumrohtosuopayrtti – Saponaria officinalisruohokanukka – Cornus suecicaruohosipuli, ruoholaukka – Alliumschoenoprasumruusujuuri – Rhodiola roseasalaatit – Lactucasalvia – Salvia officinalissembramänty – Pinus cembrasiankärsämö – Achillea millefoliumsianpuolukka – Arctostaphylos uva-ursisiniheinä – Molinia cearuleasiperianasteri – Aster sibiricussiperianhernepensas – Caraganaarborescenssiperiankärhö – Clematis alpina ssp. sibiricasiperianlehtikuusi – Larix sibirica

siperianpihta – Abies sibiricasiperianunikko – Papaver croceumsuikeroalpi – Lysimachia nummulariasuomentatar – Aconogonon × fennicumsuopursu – Rhododendron tomentosumsykeröpiippo – Luzula sudeticasyysasteri – Aster novi-belgii(kittilän)taikinamarja – Ribes alpinum(’Kittilä’)tilli – Anethum graveolenstomaatti – Solanum lycopersiciumtornionlaaksonruusu – Rosa majalis’Tornedal’tunturikohokki – Silene acaulistunturikoivu – Betula pubescens ssp.czerepanoviitunturikurjenherne – Astragalus alpinustunturinurmikka – Poa alpinatunturipaju – Salix glaucatunturipoimulehti – Alchemilla alpinatuoksuvatukka – Rubus odoratus(pohjan)tuomi – Prunus padustyrni – Hippophae rhamnoidestähkäpiippo – Luzula spicataunelmatädyke – Veronica gentianoidesunkarinsyreeni – Syringa josikeavadelma – Rubus idaeusvaivaiskoivu – Betula nanavalkoapila – Trifolium repensverikurjenpolvi – Geranium sanguineumviitapajuangervo – Spiraea salicifoliavillapaju – Salix lanatavoitonlaukka – Allium victorialisvuonoraita – Salix caprea ssp. sphacelatavuorenkilvet – Bergeniavuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadiavuorikaunokki – Centaurea montanavuorimänty – Pinus mugoväinönputki – Angelica archangelicavärililjat – Lilium

Seppo Lahti: Vertebrates of Northwestern Lapland (Luoteis-Lapin selkärankaiset).

Heikki Henttonen: Pohjois-Suomen pikkujyrsijöiden lajien välisistä suhteista (Interspecificrelations among small rodents in northern Finland).

Antero Järvinen: Kololinnut subarktisessa kesässä (Hole-nesting passerines under subarcticsummer conditions at Kilpisjärvi, Finnish Lapland).

Kari Laine: Piirteitä kukinnan sekä marja- ja siemensatojen vuotuisista vaihteluistaKilpisjärvellä (Aspects of annual variations in the number of flowers, berries and seeds inthe Kilpisjärvi area).

Heikki Henttonen, Antero Järvinen & Kari Laine: Mallan luonnonpuiston kasveista,linnuista ja nisäkkäistä (Plants, birds and mammals in the Malla nature reserve).

Antero Järvinen & Mikko Pryl: Nesting habits of the bluethroat Luscinia svecica atKilpisjärvi, Finnish Lapland (Sinirinnan pesinnästä Kilpisjärvellä).

Johan Tast: Breeding season and litter size of the field vole Microtus agrestis at Kilpisjärvi,Finnish Lapland (Peltomyyrän Microtus agrestis lisääntymiskausi ja poikuekokoKilpisjärvellä).

Asko Kaikusalo: Kilpisjärven seudun päästäiset (The shrews of the Kilpisjärvi area, FinnishLapland).

Katriina Metsänheimo: Kilpisjärven suursienistä ja syyssienisadosta (Larger fungi and theirautumn yields at Kilpisjärvi, Finnish Lapland)

Seija Väre: Matkailun aiheuttamat häiriötekijät Kilpisjärven seudulla (Environmental effectsof tourist traffic in NW Finnish Lapland).

Olavi Kalela: Movements of the Norwegian lemming Lemmus lemmus in 1970, a year withextremely large populations (Tunturisopulin vaelluksista poikkeuksellisen runsaan kannanvuotena 1970).

Seppo Eurola, Hannu Kyllönen & Kari Laine: Kilpisjärven Jehkatstunturin luonnosta. I.Kasvipeite, korkeusvyöhykkeet ja maanpäällinen biomassa (The nature of the fjeld Jehkats(Kilpisjärvi, NW Lapland, 69°01’N, 20°50’E). I. The belts, vegetation types and aboveground biomass).

Johan Tast: Ornithological reports (Lintutiedonantoja).

Antero Järvinen & Hannu Pietiäinen: (eds.) Research activities at Kilpisjärvi BiologicalStation.

Antero Järvinen: The breeding ecology of hole-nesting passerines in extreme northernconditions. PhD Thesis.

Olavi Kalela: Origin of mammal colonies and herds (Nisäkkäiden yhteiskunta- jalaumaelämän kehityksestä).

Seppo Eurola, Hannu Kyllönen & Kari Laine: Kilpisjärven Jehkatstunturin luonnosta. II.Lämpö-, lumi- ja maaperäekologiaa (The nature of the fjeld Jehkats (Kilpisjärvi, NW Lapland,69°01’N, 20°50’E). II. The temperature, snow and soil conditions.

Johan Tast: Occurence of the water vole Arvicola terrestris at Kilpisjärvi, NW FinnishLapland (Vesimyyrän esiintymisestä Kilpisjärvellä).

1 (1976)

2 (1978)

3 (1980)

4 (1980)

5 (1981)

6 (1982)

7 (1982)

8 (1984)

9 (1986)

Kilpisjärvi Notes

Antero Järvinen: Basic climatological data on the Kilpisjärvi area, NW Finnish Lapland.

Rauni Partanen & Aulikki Tervonen: Torografiakartan 1:50000 nimistö EnontekiönKäsivarressa Lätäsenosta pohjoiseen yhtenäiskoordinaatiston mukaan (The nomenclature ofthe topography maps 1:50000 in Northwestern Finnish Lapland north of the river Lätäsenoaccording to the uniform grid system).

Seppo Eurola & Risto Virtanen: Key to the vegetation of the northern Fennoscandianfjelds.

Antero Järvinen: Sinirinta - Kilpisjärven lintu (The bluethroat Luscinia svecica, acharasteristic bird of NW Finnish Lapland).

Antero Järvinen & Arto Muinonen: Luoteis-Lapin selkärankaiset (Vertebrates ofNorthwestern Finnish Lapland).

Milla Rautio: Ecology of zooplankton in subarctic ponds, with a focus on responses toultraviolet radiation. PhD Thesis.

Sanna Sorvari: Climate impacts on remote subarctic lakes in Finnish Lapland: limnologicaland paleolimnological assessment with a particular focus on diatoms and lake Saanajärvi. PhDThesis.

Seppo Eurola, Sanna Huttunen & Pirjo Welling: Enontekiön suurtuntureiden (68°45’-69°17’N; 20°45’ - 22°E) paljakkakasvillisuus [(Vegetation of the fjelds of NW Enontekiö,Finnish Lapland (68°45’- 69°17’N; 20°45’- 22°E)].

Seppo Eurola, Sanna Huttunen & Pirjo Welling: Enontekiön suurtuntureiden (68°45’-69°17’N; 20°45’ - 22°E) paljakan kasvilajistosta [(Floristic statistics of the fjelds of NWEnontekiö, Finnish Lapland (68°45’ - 69°17’N; 20°45’ - 22°E)].

Laura Forsström: Phytoplankton ecology of subarctic lakes in Finnish Lapland. PhD Thesis.

Marjut Nyman: Distribution of non-biting midges (Diptera, Chironomidae) in subarctic lakein Finnish Lapland - applications in lake classification and palaeolimnology. PhD Thesis.

Antero Järvinen & Rauni Partanen: Stand dynamics of mountain birch, Betula pubescensssp. czerepanovii (Orlova) Hämet-Ahti, in NW Finnish Lapland.

Johan Tast, Asko Kaikusalo & Martti Lagerström: Diet and breeding biology of theRough-legged Buzzard Buteo lagopus in Northern Finnish Lapland.

Heikki Häkkilä & Pekka Kauppila: Kilpisjärven matkailukeskuksen sosioekonominenrakenne ja kehityksen seuranta: paikkatietonäkökulma.

Henna Pihlajaniemi, Marja Uusitalo & Rauni Partanen: Kilpisjärven kyläympäristönkestävät kasvit.

10 (1987)

11 (1989)

12 (1991)

13 (1994)

14 (1996)

15 (2001)

16 (2001)

17 (2003)

18 (2004)

19 (2006)

20 (2007)

21 (2008)

22 (2010)

23 (2010)

24 (2013)

Kilpisjärven biologinen asemaHelsingin yliopisto

Kilpisjärven biologinen asema (perustettu 1964) on Helsingin yliopiston luonnon-tieteellinen tutkimusasema. Asema (69°03’N, 20°50’E) sijaitsee subalpiinisessatunturikoivuvyöhykkeessä. Koivuvyöhyke ulottuu noin 600 metrin korkeuteen.Suomessa ainoastaan Kilpisjärven seudulla on yli 1000 metrin korkeuteen kohoaviatuntureita. Tammikuun keskilämpötila on -13,3°C, helmikuun -13,0°C, kesäkuun+7,5°C ja heinäkuun +11,0 °C. Vuoden keskilämpötila on -2,2°C ja vuotuinen sadanta455 mm. Lumi sulaa tunturikoivikosta kesäkuun alussa. Kilpisjärven luonto onmonipuolinen, mikä johtuu alueen sijainnista ilmastollisella ja geologisellarajavyöhykkeellä. Erityisesti muusta Suomesta poikkeavat eläimistö ja kasvisto ovathoukutelleet biologeja Kilpisjärvelle.

Kilpisjärvi Biological StationUniversity of Helsinki

Kilpisjärvi Biological Station (founded in 1964) is a scientific research station belonging to theUniversity of Helsinki. The station (69°03’N, 20°50’E) is situated in the subalpine birch forestzone in Finnish Lapland. The upper boundary of the birch forest lies at about 600 m. Kilpisjärviis the only part of Finland with altitudes of 1000 m or more. Mean temperature in January is-13,3°C, in February -13,0°C, in June +7,5°C and in July +11,0°C. Yearly mean temperature is-2,2°C and annual mean precipitation 455 mm. The snow in the birch forest melts in early June. Thesituation of Kilpisjärvi in a climatic and geologic border zone results in a great variety of habitatswithin a restricted area. The unique fauna and flora, which differ from those of any other part ofFinland have made the region especially attractive to biologists.

ISBN 978-952-10-8985-5 (nid.)ISBN 978-952-10-8986-2 (PDF)

ISSN 0358-3279

Juvenes PrintOulu 2013

Documents

KILPISJÄRVI NOTES 24 · Kilpisjärvi Notes 24 (2013) 1 Alkusanat Tämä kasviopas on kirjoitettu osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007-2013 rahoittamaa Kilpisjärven