1999 KARJALAN HEIMO N:o 9-10- 145

Koivuniemi oli kiveton kyla

Koivuniemen kyla poltettiin sota-aikana. Viela niittylakeudella pystyssa olevat rakennukset ovat heinamiesten ja kalastajienkaytossa. Ymparivuotista asutusta kylassa ei enaa ole. (Kainuun Museon kuva-arkisto/Heikki Rytkola).

Kirjoista loytamani kotiky-laani Tunkuan Koivuniemeakoskevat historiatiedot ovat tas-sa: Kaakkois-Vienan alueellaSuigarven pitajassa oli vuonna1579 kuusi kylaa: Suigarvi,Tunguo, Lehto, Muazarvi, Ke-vattamarvi j a Koi vn' iemi - nain-han nuo nimet sanotaan paikal-lisen rahvaan murteella. Peri-matietona saatua on se, ettaKoivuniemen kylassa eli kak-sitoista sukua: Jevsejeff,Jevstratoff, Moshnikoff, Turi-barin, Grigorjeff, Asonoff, Si-doroff, Semenoff, Vasiljeff, St-selin, Trofimoff ja Samsonoff.Enimmillaan taloja oli perima-tietojen mukaan vuonna 1920 /43 taloa.

Koivuniemen vakiluku lie-nee ollut suurimmillaan Karja-lan kapinaa edeltaneina vuosi-naeli vv. 1919-21. Vanhat ih-miset ovat kertoneet kylassaasuneen noin 250 henkea. Vakikylasta alkoi vaheta jo melkopian Venajan vallankumouksenja bolsevikkien valtaantulonjalkeen. Miehia vangittiin josilloin ja vietiin kylasta, mm.oma isani kertoi joutuneensavangituksi monen muun mie-hen kanssa v. 1919 ja sita tyr-massa istumista kesti parisenvuotta. Vankilasta vapauduttu-aan miehet suunnistivat perhei-

neen turvallisemmille seuduil-le eli lantta kohti Suomeen.Koivuniemen vakiluku alkoivaheta j a kapinan aikana moni"katosi", toisin sanoen kaatuitaisteluissatai pakeni Suomeen.

Vasta nyt on uskallettu ker-toa avoimesti siitakin, mitenkylaan jaaneille ihmisille kavi:osakuoli 1920-luvun alkupuo-lella nalkaan, monet vangittiinjo tuolloin ja vietiin pakkotyo-leireille tai karkotettiin kotiky-lastaan. Vaestbnlasku kertootasta karua kieltaan: Koivunie-men kylassa asui vuonna 1926enaa 154 henkea.

Milloin ja mista Koivunie-men ensimmainen asukas tuliniemelle, sita tietoa eivat vii-saammatkaan tutkijat - saati sit-ten meikalainen - ole pystyneetloytamaan mistaan arkistosta.Koivuniemi oli sukuni kyla,mutta sekin, milloin sukummesinne saapui, on hamaran pei-tossa.

SinnikasTatjana

Ensimmainen asukas on siistietamattomissa, mutta kyla'nviimeinen asukas tiedetaan hy-vin. Han on serkkuni TatjanaJevstratova, myohemmin IvanJevsejevin vaimo. Kun kaikki

muut asukkaat lahtivat 1950-60 -luvun taitteessa Koivunie-mesta elamaan kuka minnekin,niin tama sisukas akka Tatjanaja'i sinne yksin. Alkuaikoinahanen luonaan oli poikansaAnatoli, mutta kun tamakin lahtipois, Tatjana eleli sen jalkeenyksinaan Koivuniemessa vielayli kymmenen vuotta.

Viho viimein han muutti asu-maan Tunkuan kylaan ja niinKoivuniemi tyhjeni lopullises-ti vuonna 1972. Sen jalkeen siel-la ovat kulkeneet kesaisin ka-lastajat ja heinamiehet. Kunkavin toissakesana ensi kertaaTunkualla, Tatjana oli kuollutpari vuotta aiemmin. En siisehtinythantajututtamaan. Oli-sin halunnut kysya ha'nelta syy-ta kylaan jaamiseen; uskoikohan voivansa pitaa kylaa elossaasumalla itse siella vai toivoikohan kenties, etta jos han jaksaaasua kylassa, niin ehka jonkunpois la'hteneen olisi helpompipalata takaisin asuttuun kylaan?

Autiossatalossa

Kysymykset jaivat vaillevastausta, mutta paasin Koivu-niemen kylaan j a nain Tatjanantalonkin. Se seisoi rannalla pa'a-ty jarvelle pain, vanha vankois-

ta hirsista rakennettu karjalais-talo, jossa asuintilat oli vat kah-dessa kerroksessa. Alakerraneteisesta eli alasintsista nousi-vat liki kaksi metria leveat por-taat ylakertaan ja ylasintsiin.Siita erkani ovia kahteen suun-taan; vasemmalla naytti olevangornitsa ja oikealla ylapertti.Alasintsista rappusten kupeel-ta kuljettiin alaperttiin. Lat-tiapalkit olivat leveita ja maa-laamattomia, mutta vanha sa-nonta "Talo ilman aitan polullaastelevaa emantaa on kuin si-kolatti" nakyi pitavan paikkan-sa! Kaikenkarvaisten kalastaji-en ja kulkumiesten porsastelunjaljilta lattiapalkit olivat muut-tuneet mustanpuhuviksi eli niinsanotusti "ajan patinoimiksi".Vetta, hiekkaa ja luutaa ei ollutnoilla lattioilla aikoihin kaytet-ty. Kaikki ulkorakennukset,kuten aitat, sauna ja navetta, olipurettu ja kaytetty nahtavasti-kin polttopuiksi.

Koivuniemen kyla sijaitseeKoivujarven niemessa, tarkem-min sanottuna niemen lansi-ete-larannalla. Me "kotikylaan tuli-jat" olimme ajaneet Jevgeni St-selinin maasturilla Koivujarvenrantaan, saaneet LukinsaarenGodijevin pojilta kayttoommevuotavan veneen j a soutaneet sillajarven poikki kylaa kohti.

N:O 9-10-146 KARJALAN HEIMO 1999

Valkeathiekat

Saavuimme uppoavalla ve-neellamme eritta'in matalallehiekkarannalle. Hiekkapohjaanaytti ulottuvan ja'rvelle painniin pitka'lti kuin silma kantoi.Kyla'n rantaa reunusti kymme-nen metrin levyinen valkoinenhiekkanauha, jota jatkui ehkanoin puolen kilometrin verran.Sen jalkeen alkoi veden syo-vyttama osa; siita maat olivatlohkeilleet ja huuhtoutuneetjarveen vieden muassaan talo-jen kivijalatkin aivan kutenAleksandr Stselin aikoinaanisalleni kertoikin.

Nyt mukanamme oppaanaollut Jevgenie Stselin tasmensiAleksanderinkertomaajanayttijopa sormella osoittaen , missakohtaajarven selalla kulki enti-nen kyla'n rantaviiva: se oli sii-na paikassa runsaan sadan met-rin pa'a'ssa nykyisesta!

Karjalassa on ollut monen-moista mieletonta puuhaa jaeras niista on ta'man kylan hy-vien, suurten peltomaiden upot-taminen ja'rven pohjaan veden-pinnan nostamisella. Tiesin, ettaMarkkisenvaaran-Koivunie-men seudun maaperan koostu-muksesta, etta se on hyvin kas-vavaa saviperaista maalajia.Katselin korkean maanvyorynlaitaa tarkemmin ja na'in siina'metrin paksuudelta pelkkaaruokamultaa. Jevgenie kertoi-kin, etta Koivuniemen maape-ra'ssa kaikki kasvit kasvoivathyvin.

Kivetonkyla

Sanonta "kyla'an ei jaa'nytki vea kiven pa'alle" patee hyvinKoivuniemeen: siella ei ollutkivijalkojakaan. Lisaselvityk-sena pita'a kertoa, ettei Koivu-niemessa ole koskaan kivea ki-ven pa'alla ollutkaan paitsi muu-alta ajettuna. Naapurikylanmies, Viikatejarvella syntynytIvan Zaikov kertoi asketta'in,etta jos Koivuniemessa kiviatarvittiin, niin muualta ne pitikaydahakemassa. Me vaelsim-rne autioita niittyja' varmaankilometrikaupalla, mutta mis-saa'n ei nakynyt ainoatakaankiviroykkiota, ei loytynyt edesyhta ainutta lohkareensyrjaa,jolle istuutua vahan levahta-ma'an. Rantahietikolla kivia olijonossakin, mutta ne oli kulje-tettu sinne jonoon sodan aikanatuhoutuneiden/tuhottujen talo-jen perustuksista. Tuolloin1950-luvulla kylan rantaan ky-hattiin ki vista ja hirsista "re-saa" eli suojamuuria Koivujar-ven vedenpinnan nostelua vas-taan.

"Ristisaatto"kalmismualle

Vaelsimme Jevgenien peras-sa niittyja myoten kalmismuansuuntaan. Niityt olivat aivantasaisia. Ei ollut ainuttakaanojaa ylihypattavaksi. Keskellatata "aavikkoa" kasvoi muuta-mia koivuja ja pari pihlajaa.Muita asuinrakennuksia ei na-kynyt kuin Tatjanan talo. Ran-nalla oli pari kolme harmaatakalamajaa. Niityt kasvoivatluonnonheinaa ja olivat jo ma-tastyneet, mutta Jevgenien mu-kaan muasjarvelaiset kayvatviela niittamassa sielta heinaa.

Olin jo ennen Tunkualle lah-toa tehnyt kotona valkean suu-ren ristin kalmismualle vieta-vaksi, ja vaeltanut lautojenikanssa bussissa, maasturissa ja

veneessa. Raahasin nyt lautojakainalossani niittyja pitkin java'syin: loppumatkasta meillakaikilla oli lauta kainalossa.Paula alkoikin nimitella mat-kuettamme "ristisaatoksi".

Tulimme vihdoin mantymet-saan, ja Jevgenie vannotti kal-mismuan olevan juuri siina.Mina en havainnut yhtaan mi-ta'a'n, mutta Paula oli nakevi-naan kumpareita maastossa.Niinpa sitten naulasimme ris-tin petajan kylkeen ja kiinni-timme siihen nimilaatan. Laat-taan on kirjoitettu kaikkien ky-lassa asuneiden sukujen nimet.Koristelimme ristin kukkasillaja sidoimme puihin tuulipaik-koja.

Palailimme sitten hiljakseenrantaa kohti. Kukaan meista eiedes yrittanytkaan etsia niitylta

esi-isiemme talonpaikkoja.Katselimme Koivujarven mai-semia. Etaalla oikealla ja'rventakana haamotti Hirvasniemennena; sen takana kulki aikoi-naan tie Markkisenvaaran ky-laan, joka poltettiin sodan aika-na. Edessa ja'rven takana nakyi-vat selva'sti Lukinsaaren pellotja siella viela sa'ilyneet raken-nuksetkin.

Ennen kylasta la'htoa otim-me pulloihin hohtavan valkeaahiekkaa. Anatoli souteli toistarantaa kohti, ja me katselimmetaaksemme jaa'va'a Koivunie-mea. Ihmeellista, mutta ainoaajatus, joka tuli mieleeni siinaveneessa istuessani oli se, ettamummuni Marija on aikoinaansoudellut monet kerrat ta'lla sa-maisellajarvella.

ANJA MALINEN

Puutavaran uiton helpottamiseksi rakennetut padot ovat nostaneet vedenpintaa ja muuttaneetKoivujarven ja Tunkuanjarven nakymat melkein aavemaisiksi. (Kainuun Museon kuva-arkisto/Heikki Rytkola).

Voinginsuurperhe

Voingissa pienessa kylassaoli vuosisadan alkukymmeni-na Jormosen suuri maanvilje-lystalo. Siina eliva't veljeksetStaffei ja Grisa. Asujaimistoaoli yli 20 henkea.

Staffei oli vanhapoika, van-hempi veljeaan Grisaa, ja hoi-teli isa'nnyytta. Ha'nen hallus-saan oli mm. talon yhteinenkassa.

Grisalla oli nelja poikaa;

Hilippa, Simana, Ossippa jaVaski. Pojista kolme, Hilippa,Simana ja Vaski olivat naimi-sissa; neljas poika, Hilippa kaa-tui Karjalan kapinan aikana.Hilipalla oli naisena Koskisenlivanan tyta'r Palaga Koivunie-mesta, Simanalla ManusenHuotarin tyta'r Suikujarvesta jaVasken vaimo oli VoijarvenUskelasta. Kaikilla oli perhet-ta. Lisaksi talossa asui Staffeinja Grisan sisko, joka eli siinavanhanapiikana kuolemaansasaakka.

Talossa harjoitettiin laaja-mittaista maanviljely sta, kalas-tettiin ympa'ri vuoden ja Grisa,taitava ampuja, piti huolen met-

sanriistasta. Staffei oli erikois-tunut kalastukseen.

Karjaa Jormosessa oli pal-jon, toistakymmenta lehma'a,lampaita j a hevosiakin ky mme-nen.

Bolshevikkivaltaan saakkaasuttiin yhdessa. Vallankumo-uksen jalkeen veljekset omai-suus otettiin kolhoosille ja per-heet karkotettiin. Simanan kaksipoikaa pakeni Suomeen.

- Nain kertoi Maiju Key-na'alle Ossippa Borisoff, synt.1886 Tunkuan kylassa. Nimen-sa han suomensi Oskari Kivi-seksi tullessaan Suomeen v.1920.