Kokeilut rubikin kuutioina? - shop.kuntaliitto.fishop.kuntaliitto.fi/download.php?filename=uploads/acta269_sisalto_ebook.pdf · Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, 00530 Helsinki

Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, 00530 Helsinki Puhelin 09 [email protected] www.kuntaliitto.fi

Helsinki 2017ISBN 978-952-293-530-4Tilausnumero 509498

Kokeilut rubikin kuutioina?Kuntaliitto käynnisti Uskalla kokeilla -ohjelman yhdessä kuntien kanssa

kokeilukulttuurin kehittämiseksi vuonna 2015. Kuntaliitossa huomattiin, etteivät

silloiset arvioinnin tavat tuota riittävän nopeasti tarvittavaa tietoa. Siksi Kuntaliitto

käynnisti yhdessä Valtioneuvoston kanslian (VNK) kanssa nopean projektin, jossa

kehitettiin yhdessä kuntien kokeilulähettiläiden ja valtion kokeilutoiminnon kanssa

tietoon perustuvaa kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointimallia. Hankkeen toteutti

professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta.

Kokeilutoiminta on noussut muutaman vuoden aikana vahvasti esille julkisen

hallinnon kehittämisessä. Tässä projektissa kohteena on ollut kokeileminen ja siihen

liittyvä kulttuuri. Tavoitteena on ollut myös kokeilujen arvioinnin kehittäminen.

Hankkeessa on etsitty ratkaisua kahteen kysymykseen, eli minkälainen on

kokeilukulttuurin tilanne julkisessa hallinnossa ja minkälaista arviointia kokeilut

edellyttävät julkisessa hallinnossa.

Hankkeen aineistot sisältävät kyselyaineiston ja haastattelut ja sen lisäksi

aineistoa on kerätty analysoimalla viittä pilottia. Nuo pilotit ovat 1) Hämeenlinna:

Minunterveyteni.fi, 2) Kuopio: Integroitu nuorten palveluiden toimintamalli, 3)

Lapinjärvi: Ihmislähtöisen kunnan kehittäminen, 4) Rovaniemi: Ohjaamo nuorten

työllistämiseksi sekä 5) Tekes: Innovaatioseteli-kokeilu.

ACTA on Suomen Kuntaliiton tutkimustoiminnan julkaisusarja.

Sarja on tar koi tettu Sinulle, joka haluat perehtyä ilmiöiden taustoihin

ja muodostaa itsenäisen käsityksesi asioista.K

OK

EILUT R

UB

IKIN

KU

UTIO

INA

? A

CTA

26

9

Kokeilut rubikin kuutioina?

Jari Stenvall

ACTA 269

SUOMEN KUNTALIITTOTAMPEREEN YLIOPISTOHELSINKI 2017

Jari Stenvall

Kokeilut rubikin kuutioina?

Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointi ja merkitys julkishallinnossa

Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL 200 00101 Helsinki Puh. 09 7711 www.kuntaliitto.fi

ISBN 978-952-293-530-4 (nid.)ISBN 978-952-293-531-1 (pdf )ISSN 1237-8569

© Suomen Kuntaliitto ja kirjoittajat Helsinki 2017 Painopaikka: Kuntatalon paino

Myynti: Suomen Kuntaliiton julkaisumyynti www.kuntaliitto.fi/kirjakauppa Tilausnumero 509498

TEKIJÄJari Stenvall

Kannen kuva: Pixhill.com

3

KoKeilut rubiKin Kuutioina?

Esipuhe

Tulevaisuuden kunta on avoin, uudistuva sekä kuntalaisten hyvinvointia ja elinkei-noelämää palveleva verkosto-organisaatio, joka toimii sekä pitkäjänteisesti että kette-rästi. Toimintaympäristö muuttuu yhä kompleksisemmaksi, mikä edellyttää nopeaa reagointia ja jatkuvaa uudistumista. Näin pystymme menestymään ja vastaamaan kuntalaisten tarpeisiin.

Uudenlaisessa tilanteessa toimitaan yhdessä kuntalaisten, sidosryhmien ja hen-kilöstön kanssa ja muutetaan toimintaympäristöä proaktiivisesti. Kokeiluja tarvitaan yhä kompleksisemmassa maailmassa tulevaisuuteen suuntautumiseksi ja uudenlais-ten toimintamallien kehittämiseksi. Kokeilut ovat välttämättömiä myös erilaisilla rajapinnoilla kuten kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon sekä kunnan ja maakunnan rajapinnoilla. Vuorovaikutuksen ja avoimien neuvottelujen kautta nämä rajapinnat muuntuvat yhdyspinnoiksi, yhteisen työn alustoiksi.

Julkisessa hallinnossa tämä tarkoittaa luopumista suunnittelukulttuurista ja kokei-lukulttuurin vahvistamista. Pääministeri Sipilän hallitusohjelman yhtenä linjauksena on, Suomessa otetaan käyttöön kokeilukulttuuri: ”Kokeilukulttuurin vahvistamiseksi lisätään kokeiluhalukkuutta sekä kokeiluosaamista. Kokeilukulttuuri syntyy halusta ja rohkeudesta kokeilla ja valita erilaisia lähestymistapoja. Kokeilut ja kokeileminen ovat jo osin toimintatapaamme, mutta nyt lähdemme uudistamaan toimintaa voimakkaammin ja systemaattisemmin kokeilujen tuoman tiedon ja näkemyksen perusteella.” Nyt tavoitteena on tehdä Suomesta maailman paras innovaatio- ja kokeiluympäristö vuoteen 2025.

Kuntaliitto käynnisti Uskalla kokeilla -ohjelman yhdessä kuntien kanssa kokeilu-kulttuurin kehittämiseksi vuonna 2015. Tässä vaiheessa huomasimme, etteivät nykyiset arvioinnin tavat tuota riittävän nopeasti ja kokeiluista oppimista varten tarvittavaa tietoa. Siksi käynnistimme yhdessä valtioneuvoston kanslian kanssa nopean projektin, jossa kehitettiin yhdessä kuntien kokeilulähettiläiden ja valtion kokeilutoiminnon kanssa tietoon perustuvaa kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointimallia. Hankkeen toteutti professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta.

Kiitämme lämpimästi kuntia ja niiden kokeilulähettiläitä yhteistyöstä arvioin-timallin kehittämiseksi ja Jari Stenvallia hankkeen toteuttamisesta. Kiitämme myös hyvästä yhteistyöstä valtioneuvoston kansliaa, Kaisa Lähteenmäki-Smithiä, Ira Alankoa ja Annukka Bergiä innostavasta keskustelusta kokeilujen arvioinnin parissa sekä Kun-taliitosta ohjausryhmätyöhön osallistuneita Arto Koskea ja Jaana Halosta. Kuntaliiton Uskalla kokeilla -ohjelman ohjelmapäällikkö Tuula Jäppinen ja raportin taittaja

saa myös kiitoksemme. Toivomme, että projektissa tuotettu arviointimalli antaa ideoita ja oppimista kokeilukulttuurin vahvistamisessa.

Helsingissä 29. toukokuuta 2017

Kaija Majoinen Terttu PakarinenProjektin ohjausryhmän pj, HT Projektipäällikkö, TkT

4

ACTA

Sisältö

Esipuhe _______________________________________________________ 3

Tiivistelmä ____________________________________________________ 5Resumé _______________________________________________________ 7Abstract _______________________________________________________ 9

1 Johdanto ________________________________________________ 111.1 Tausta ja tehtävät __________________________________________ 111.2 Hankkeen lähtökohdat ______________________________________ 121.3 Hankkeen toteutus _________________________________________ 14

2 Yleiskuva kokeilemisesta – haastattelut________________________ 162.1 Haastattelujen toteutus _____________________________________ 162.2 Kokeilun käsite ___________________________________________ 162.3 Kokeilujen tuomat toiminnalliset ja kulttuuriset muutokset __________ 182.4 Kokeilujen arvoperusta ______________________________________ 202.5 Kokeileminen osana organisaatioiden toimintaa ___________________ 212.6 Kokeilujen ongelmakohdat __________________________________ 232.7 Kokeilujen arviointi ________________________________________ 252.8 Yhteenveto haastatteluista ___________________________________ 26

3 Kokeileminen toiminnassa -kyselyaineisto _____________________ 283.1 Aineisto _________________________________________________ 283.2 Kokeilevan kehittämisen tärkeys _______________________________ 293.3 Kokeilukulttuuri __________________________________________ 303.4 Kokeilut organisaatioiden osakulttuureissa _______________________ 313.5 Kokeilujen vaikuttavuus _____________________________________ 323.6 Yhteenveto kyselystä _______________________________________ 34

4 Kokeilemisen käytännöt – pilottien arviointi ___________________ 364.1 Valitut pilotit _____________________________________________ 364.2 Havainnot piloteista ________________________________________ 37

5 Yhteenveto ja keskustelua __________________________________ 415.1 Kokeilukulttuuri __________________________________________ 415.2 Kokeilujen arviointi ________________________________________ 44

Lähteet ______________________________________________________ 46Liite 1. Kyselylomake ____________________________________________ 48Liite 2. Minunterveyteni.fi-kokeilu, Hämeenlinna ______________________ 57Liite 3. Hyvinvoinnin integroitu toimintamalli nuorten palveluissa, Kuopio __ 61Liite 4. Lapinjärvi ihmislähtöinen kuntakokeilu ________________________ 65Liite 5. Innovaatioseteli, TEKES ___________________________________ 69Liite 6. Nuorisotakuun kuntakokeilu, Rovaniemi _______________________ 73

5


Tiivistelmä

Jari Stenvall: Kokeilut rubikin kuutioina? Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointi ja merkitys julkishallinnossa. Acta nro 269. Tampereen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto. Helsinki 2017.

Kokeilutoiminta on noussut muutaman vuoden aikana vahvasti esille julkisen hallin-non kehittämisessä. Kokeilutoiminta tarkoittaa aikaisemmasta poikkeavien toimin-takäytäntöjen toteuttamista ja testaamista. Kokeiluja on toteutettu paitsi erilaisilla hankerahoituksilla myös kuntien omana toimintana.

Tässä tutkimushankkeessa kohteina ovat kokeileminen sekä siihen liittyvä kulttuu-ri. Niin ikään tavoitteena on myös kokeilujen arvioinnin kehittäminen. Hankkeessa on etsitty ratkaisua kahteen kysymykseen, eli minkälainen on kokeilukulttuurin tilanne jul-kisessa hallinnossa ja minkälaista arviointia kokeilut edellyttävät julkisessa hallinnossa.

Hankkeen aineistot sisältävät laajan kyselyaineiston ja haastattelut. Lisäksi aineistoa on kerätty arvioimalla viittä kokeilua. Ne ovat 1) Hämeenlinna: Minunterveyteni.fi, 2) Kuopio: Integroitu nuorten palveluiden toimintamalli, 3) Lapinjärvi: Ihmislähtöisen kunnan kehittäminen, 4) Rovaniemi: Ohjaamo nuorten työllistämiseksi sekä 5) Tekes: Innovaatioseteli-kokeilu.

Tehty tutkimus osoittaa, että kokeilujen kulttuuri ja arviointi liittyvät läheisesti toisiinsa. Näyttää siltä, että kun kokeilukulttuuri on vahvaa, toteutetaan yleensä myös jatkuvaa – joskaan ei aina dokumentoitua – kokeilujen toteutuksen arviointia. Tämä tutkimus on nostanut esiin myös tarpeen ymmärtää kokeilun käsite uudesta näkö-kulmasta. Suomessa kokeilua on määritelty ja lähestytty paljolti tietämisen ja tiedon tuottamisen näkökulmasta. Ajatuksena on silloin ollut, että kokeilusta saadaan uuttaa tietoa. Käytännössä on kuitenkin usein niin, että tiedon tuottamisen ohella kokeilijat pyrkivät ratkaisemaan myös jonkin kehittämisen kohteena olevan asian, kuten esi-merkiksi saamaan aikaan aikaisempaa paremman palvelun. Toisin sanoen kokeilijat pyrkivät onnistumaan kokeilussaan. Näin kokeilut tulisi ymmärtää myös ongelmien ratkaisemisena.

Kokeilukulttuuri kehittyy kokeilemalla erilaisia asioita. Julkiseen hallintoon on ennättänyt kerääntyä vahvaa kokeilemisen osaamista. Kokeiluun osallistuvat ymmärtä-vät jo melko hyvin sen, mistä kokeilussa on kysymys. Kokeilut ovat pakottaneet niitä tekeviä miettimään kokeilujen erityisluonnetta. Merkittävin kulttuurinen muutos on kokeilujen sallima toisin tekeminen. Kokeilut sallivat epäonnistumisen, mitä voidaan pitää yhtenä tärkeänä kokeilujen tuomana lisäarvona. Kysymys on myös uudesta kulttuurista, jota ei aiemmin ole ollut riittävästi julkisessa hallinnossa. Ylimmällä johdolla ja poliittisilla päätöksentekijöillä on tärkeä rooli kokeilukulttuurin edistäjinä, käynnistäjinä ja mahdollistajina.

Kokeilujen arviointi ei ole vielä tällä hetkellä kovin systemaattista, vaan pikem-minkin se on melkoisen kehittymätöntä. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, miten hyvin

6

ACTA

kokeilujen tuloksia pystytään hyödyntämään ja tuloksia levittämään. Raportissa esitetään useita kehittämissuosituksia kokeilevan kehittämisen, kokeilu-

kulttuurin ja arvioinnin edistämiseksi. Keskeistä on kokeilujen edelleen kehittäminen ratkaisukeskeisenä toimintatapana. Tämä vaatii uudenlaista johtamista ja systemaattista arviointia. Samalla tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota kokeilujen toteuttamisen eettisiin kysymyksiin.

7


Resumé

Jari Stenvall: Kokeilut rubikin kuutioina? Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointi ja merkitys julkishallinnossa. (Lösning av Rubiks kub? Betydelsen och utvärderingen av försöksverksamhet och av en kultur inriktad på försök inom den offentliga för-valtningen). Acta nr 269. Tammerfors universitet och Finlands Kommunförbund. Helsingfors 2017.

Under de senaste åren har försöksverksamheten fått en framträdande plats vid utveck-lingen av den offentliga förvaltningen. Försöksverksamhet innebär att man prövar på och genomför verksamhet som avviker från tidigare praxis. I kommunerna har försök genomförts förutom med olika slags projektfinansiering också som en del av den egna verksamheten.

Målet för det här forskningsprojektet är försöksverksamhet och den kultur som förknippas med verksamheten. Ytterligare ett mål är att utveckla utvärderingen av försöksverksamhet. Projektet vill besvara två frågor, dvs. vilken status har den kultur som inriktas på försök inom den offentliga förvaltningen och hur borde försöken inom den offentliga förvaltningen utvärderas?

Projektens material består av omfattande enkäter samt intervjuer. Material har också samlats in genom utvärdering av följande fem projekt: 1) Tavastehus: Minun-terveyteni.fi, 2) Kuopio: Integroitu nuorten palveluiden toimintamalli, 3) Lappträsk: Utveckling av en människoorienterad kommun, 4) Rovaniemi: Ohjaamo nuorten työllistämiseksi och 5) Tekes: Försök med innovationssedel

Forskningsrön visar att det finns ett nära samband mellan en kultur som är inriktad på försök och utvärdering. I en kultur som är starkt inriktad på försöksverksamhet tycks försöken i allmänhet utvärderas fortlöpande – även om de inte alltid är dokumenterade. Den här forskningen belyser också behovet av att förstå begreppet försöksverksamhet ur ett nytt perspektiv. I Finland har definitionen på och sättet att närma sig försöksverk-samhet i hög grad utgått från perspektivet kunskap och produktion av information. Tanken har då varit att försök ger upphov till ny information. Men i praktiken är det ofta så att man genom försöken inte bara vill producera information utan också lösa någon aktuell fråga, till exempel att få till stånd bättre service. Med andra ord vill de som utför försök lyckas med dem och därmed borde försöksverksamhet också ses som ett sätt att lösa problem.

En kultur som är inriktad på försök utvecklas genom att man prövar på olika saker. Inom den offentliga förvaltningen finns det redan stor sakkunskap på att pröva sig fram. De som deltar i försöksverksamhet förstår redan rätt väl vad det är fråga om. Utförarna har tvingats fundera på vad som särskilt karaktäriserar deras försök. Den viktigaste kulturella förändringen är att verksamheten tillåter att saker görs på andra sätt. I försöksverksamhet tillåts också misslyckanden, vilket kan anses vara ett viktigt mervärde. Det handlar om en ny kultur som hittills inte funnits i tillräcklig grad inom

8

ACTA

den offentliga förvaltningen. Högsta ledningen och de politiska beslutsfattarna har en viktig roll när det gäller att främja, införa och möjliggöra en försöksinriktad kultur.

Tills vidare är utvärderingen av försöksverksamhet inte särskilt systematisk utan snarast rätt så outvecklad, vilket påverkar utnyttjandet och spridningen av försöksre-sultaten.

Rapporten innehåller flera rekommendationer för att främja försök, en försöksin-riktad kultur och utvärdering. Det är viktigt att försöksverksamheten vidareutvecklas som ett lösningscentrerat verksamhetssätt. Det förutsätter nya ledningsformer och systematisk utvärdering. Allt större vikt bör också läggas vid etiska frågor som hänför sig till genomförandet av försöksverksamhet.

9


Abstract

Jari Stenvall: Kokeilut rubikin kuutioina? Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointi ja merkitys julkishallinnossa. (Solving a Rubik’s cube? The significance and evaluation of experiments and a culture of experimentation in public administration). Acta Pub-lications No. 269. The University of Tampere and the Association of Finnish Local and Regional Authorities. Helsinki 2017.

Over the past few years, experimenting has strongly emerged as a way of developing public administration. Experimenting means trying out and implementing practices that differ from those used before. Local authorities have implemented trials and ex-periments as part of their own activities and through different project funding schemes.

The object of this research project is experimentation and the culture associated with it. The project also seeks to improve the evaluation of experiments. It sets out to answer two questions: What is the status of culture of experimentation in public administration? And how should experiments be evaluated?

The project’s materials include extensive questionnaire data and interviews. Data was also collected by evaluating the following five trials: 1) Town of Hämeenlinna: Minunterveyteni.fi (a health service for residents), 2) City of Kuopio: Integrated operating model for youth services, 3) Municipality of Lapinjärvi: Developing a people-centred municipality, 4) Town of Rovaniemi: Ohjaamo services for promot-ing youth employment, and 5) Tekes – the Finnish Funding Agency for Innovation: Innovation voucher pilot.

The findings indicate a close link between a culture of experimentation and eval-uation. A strong culture of experimentation seems to mean that the implementation of experiments is usually evaluated on an ongoing basis — though this is not always documented. This research has also highlighted the need to understand the concept of experimentation from a new perspective. In Finland, the definition of and approach to experimenting has emphasised production of knowledge and information. The thinking has been that experiments deliver new information. However, what usually happens in practice is that experimenters not only wish to produce information, but they also want to find a solution to a matter at hand, for example deliver a better service. In other words, they want to be successful, and so experiments should also be seen as means of solving a problem.

A culture of experimentation evolves and grows from experimenting with different matters. Public administration has accumulated a great deal of expertise in experiment-ing, so people participating in a trial already understand quite well what experimenting is about. People who have carried out experiments have been forced to reflect on the special characteristics of their experiments. The most important cultural change is that experimenting allows things to be done differently. It also permits failure, which can be seen as an important additional benefit that experimenting brings. It is a new

10

ACTA

culture, which has not so far been adequately fostered in public administration. Sen-ior management and political decision-makers play an important role in promoting, launching and enabling experimental culture.

Evaluation of experiments is still rather undeveloped and lacks a systematic ap-proach. This affects the usability and dissemination of experiment results.

This report puts forward several recommendations for promoting experimental development, a culture of experimentation and evaluation. The key is to develop experimenting further as a solution-focused practice. This requires new kind of man-agement and systematic evaluation. More attention should also be paid to the ethical issues associated with carrying out experiments.

11


1 Johdanto

1.1 Tausta ja tehtävät

Kokeilutoiminta on noussut vahvasti esille julkisen hallinnon – mukaan lukien kunnat – toiminnan kehittämisessä. Kokeiluja on toteutettu paitsi erilaisilla hankerahoituksilla niin myös osana kuntien omaa toimintaa. Kokeilutoiminta tarkoittaa yleisesti aikaisem-masta poikkeavien toimintakäytäntöjen toteuttamista ja testaamista. Parhaimmillaan kokeilujen ansiosta kyetään testaamaan ja kehittämään toimintaa suhteessa siihen, mikä toimii ja mikä ei toimi. Kokeilutoimintaan liittyy vahvasti oppiminen. Kokeilu onkin mahdollista määritellä tavaksi saada tietoa toimenpiteiden tai muutosten hyö-dyllisyydestä ja vaikutuksista ennen niiden laajempaa käyttöönottoa (ks. Desing for government 2015).

Kokeilemiseen liittyy erilaisia arvoihin, asenteisiin ja uskomuksiin perustuvia toimintatapoja. Tämä vaikuttaa esimerkiksi identiteettiin kuten käsityksiin, minkälai-sena julkisten organisaatioiden toiminta koetaan. Kokeiluja tarvitaan yhä nopeammin muuttuvan toimintaympäristön vuoksi.

Jotta kokeilukulttuuri vahvistuisi ja kehittyisi, on tärkeätä kyetä kehittämään käytäntöjä, joiden kautta tunnistetaan kokeilemisen tavoitteet, tulokset ja vaikutukset. Tämä on edellytys muun muassa sille, että kokeilutoiminnan perusteella kyetään teke-mään valintoja ja ratkaisuja sekä sitoutumaan jatkokehittämiseen. Samalla kysymys on tietoperustaisen toiminnan eli evidence based policy -ajattelun tai evidence informed policy -ajattelun vahvistumisesta (esim. Cairney 2016).

Tässä raportoitavassa projektissa kohteina ovat kokeileminen ja siihen liittyvä kulttuuri. Samoin tavoitteena on kehittää kokeilevan kehittämistoiminnan arviointia. Hankkeessa on etsitty vastauksia kahteen kysymykseen:

1. Minkälainen on kokeilukulttuurin tilanne julkisessa hallinnossa?2. Minkälaista arviointia kokeilut edellyttävät julkisessa hallinnossa?

Kokeilukulttuuri viittaa yleisesti kokeiluihin liittyviin arvostuksiin, asenteisiin ja ole-tuksiin julkisissa organisaatioissa. Arviointi tarkoittaa laajasti ottaen jonkin toiminnan tai toimenpideohjelman – tässä tapauksessa kokeilemisen – arvottamista suhteessa tavoitteisiin, onnistuneen toiminnan kriteereihin tai tieteelliseen tietoon perustuvaan viitekehykseen. Tässä yhteydessä keskitytään erityisesti tarkastelemaan sitä, minkälaista on tällä hetkellä kokeilujen arviointi ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää. On sel-vää, että kokeilukulttuuri ja sen arvioiminen kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Kokeilujen arvioimisen systemaattisuus kertoo osaltaan siitä, että kokeiluja ja niiden tuottamia tuloksia pidetään tärkeinä.

Hankkeessa tarkastellaan julkisen hallinnon kokeilukulttuuria ja rakennetaan kokeilutoiminnan arviointimalli. Lähtökohtana on ollut erityisesti kaksi näkökulmaa:

12

ACTA

ensiksi se, että kokeilemisen tulisi kiinnittyä kehittämiseen organisaatioiden toiminnassa ja toiseksi se, että tarkastelu kohdistuu kokeilemisen onnistumisen arviointiin ja vai-kuttavuuteen. Näkökulmina ovat siis sekä kokeileminen että julkisten organisaatioiden sekä niiden johtamisen ja kehittämisen näkökulmat.

Hankkeessa on tuotettu tietoa, jotka hyödyttävät niin valtioneuvoston johdolla tehtävää kokeilutoimintaa kuin myös kuntien kokeilutoimintaa. Nämä kontekstit on yhdistetty sillä oletuksella, että perustaltaan kokeilutoiminta on julkisella sektorilla samansuuntaista.

1.2 Hankkeen lähtökohdat

Hallintotieteiden kentällä kokeilemisen tiedollisen perustan juuret voidaan nähdä John Deweyn pragmaattisessa suuntauksessa (ks. esimerkiksi Dewey 1999; Laitinen, Jalonen Stenvall 2014, 46–65). Deweyn keskeinen ajatus oli, että hyvä teoria toimii myös käytännössä. Näin kokeileminen on eräänlaista ”teorioiden” ja ”hypoteesien” testaamista käytännössä. Hyvä kokeilu ikään kuin testaa teorian. Kuitenkaan kokeilu ei ole – kuten Sami Pajula (2016) on huomauttanut – yksiselitteisesti sama asia testa-uksessa kuin vaikkapa pilotointi. Kokeilun päämäärä on tuottaa kehitettävään ideaan (esim. tuote, palvelu tai toimintamalli) liittyvää merkittävää uutta tietoa. Pilotin pää-määrä on tehdä viimeinen vahvistaminen sille, että tekeminen toimii niin kuin pitää.

Kokeilemisesta ja kokeiluista on keskusteltu arviointeja koskevassa kirjallisuudes-sakin. Ne sisältyvät tiedon tuottamisen tapana jo arviointikirjallisuuden ensimmäisen aallon keskusteluun, joka kehittyi 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Tällöin arvioinnissa oli erityisesti vahva policy-analyyttinen ote. Siihen perustuen rakennettiin arviointiin esimerkiksi koeasetelmia. Ajatus oli siinä, että arviointitietoa oli tuotettavissa vertaamalla tilannetta, jossa jotakin asiaa kokeiltiin, tilanteeseen, missä kokeilu jätet-tiin tekemättä (ks. esim. Nachiamis 1979). Arviointeja onkin toteutettu esimerkiksi ympäristökysymyksiin, teknologian käyttöön tai sääntelyyn (esimerkiksi Regeer ym. 2016; Stoopendaahl ym. 2016) liittyen. Kuitenkaan varsinaista pelkästään kokeiluihin tai kokeilukulttuuriin liittyvää arviointiteoriaa ei ole toistaiseksi kehitetty.

Julkisessa hallinnossa kokeileminen voidaan liittää ajattelutapaan, jossa pyritään rakentamaan toimintatapaa entistä kompleksisemmassa ja nopealiikkeisemmässä toi-mintaympäristössä. Tässä mielessä kokeilut liittyvät uudenlaiseen hallinta-ajatteluun (Sabel & Zeitlin 2012). Kokeileminen on liittynyt vahvasti myös pyrkimykseen kehittää organisaatioita perustuen oppivan organisaatioiden toimintatapaan (ks. Senge 2014) tai ylipäänsä organisaatioista enemmän tietoon perustuvia. Samoin kokeilut voidaan nähdä muutosjohtamisen välineeksi.

Kokeilutoiminnan kehittäminen on Suomessa erittäin systemaattista ja määrä-tietoista verrattuna moneen muuhun maahan nähden. Suomessa onkin tehty useita kokeilujen arviointeja sekä kiinnitetty huomiota kokeilukulttuuriin (esim. Berg 2013; Berg ym. 2014; Annala ym. 2015; Poskela ym. 2015; Annala ym. 2016). Tutkimuk-sissa ja selvityksissä on noussut hyvin esille se, mihin yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja toimintaan kokeiluja tarvitaan. Poskela ym. (2015) ovat tarkastelleet esimerkiksi ko-keilevaa kehittämistä sekä nähneet, että sille löytyy tarpeita kaikessa innovointityössä.

13


Erityisen perustellun lähtökohdan se tarjoaa tavoiteltaessa radikaaleja innovaatioita, ihmiskeskeisten ja monimutkaisten järjestelmien kehittämisessä, palveluita innovoitaes-sa ja internet-talouden hyödyntämisessä. Näin kokeilut voivat olla erityisen soveltuvia kulttuurisiin ja systeemisiin muutoksiin tähtäävissä prosesseissa, joissa lähtökohtana on disruptiivisuus eli hajottava muutos. Kokeilevalle kehittämiselle on myös oma paikkansa, kun isot yritykset ja julkinen sektori etsivät ketterämpiä kehittämisen malleja tai kun halutaan miettiä tapoja tutkimuksen ja koulutuksen uudistamiseen. Kokeileva kehittäminen soveltuu hyvin myös entistä suuremman joukon aktivoimiseksi innovointiin ja kehittämiseen.

Suomessa tehdyissä tutkimuksissa ja arvioinneissa on jäsennetty ansiokkaasti ko-keilujen funktioita ja vaiheita (Laakso ym. 2017; Heiskanen ym. 2017) sekä pohdittu kokeilujen toteuttamisen edellytyksiä rahoituksen näkökulmasta (Berg ym. 2016) sekä pohdittu, miten kokeilut liittyvät älykkäiden julkisten organisaatioiden rakentamiseen (Kuusela ym. 2016) ja palveluihin ja arjen toimintaan (Laakso 2017). Samoin on tehty ehdotuksia siitä, mitä kokeilutoiminnan ohjausta olisi kehitettävä esimerkiksi käyt-täytymistieteen näkökulmasta (Desing for Goverment 2015). Sisällöllisesti kokeiluja koskeva tutkimus ja jäsentäminen ovat kohdentuneet erityisen paljon kokeilujen policy-ohjelma-tasoon. Varsinkin ympäristöalalla on tehty useita analyyttisiä, kokeilemiseen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä. Vähemmällä huomiolla on silti ollut muun muassa se, miten kokeileminen merkitsee julkisten organisaatioiden toiminnan, johtamisen ja kehittämisen kannalta.

Myös kokeilujen eettisiin periaatteisiin ja lähtökohtiin, sekä arvioinnin tärkeyteen ja kehittämiseen on kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Nokso-Koivisto ja Kaskinen (2016) ovat tunnistaneet sen, kuinka merkittävä kokeilujen arviointi on tiedon tuot-tamisen kannalta. Heidän mukaansa ”kokeiluilla voidaan saada luotettavaa tietoa yhtä lailla lainsäädäntötyöhön kuin myös säädösten toimeenpanoon”. Nokso-Koiviston ja Kaskisen mukaan on otettava huomioon, että mikäli kokeilua ja sen arviointia ei toteu-teta asiantuntevasti ja huolellisesti, siitä saatu tieto ei ole luotettavaa. Koska arviointi liittyy tiedon tuottamiseen, on keskusteltu paljon siitä, miten kokeiluista kerättävä tieto saataisiin luotettavaksi. Näistä yksi esimerkiksi on valtion taloudellisen tutki-muskeskuksen ja muiden taloustieteellisten asiantuntijaorganisaatioiden (VATT 2017) käyttämät satunnaistetut koeasetelmat. Tutkimuksia ja kehittämisehdotuksia on tehty varsinkin kokeilujen vaikuttavuusarvioinnin kehittämiseksi (esim. Berg ym. 2014).

Kaiken kaikkiaan kokeiluja on lähestytty useasta eri lähestymistavasta. Kir-jallisuuden perusteella on tunnistettavissa muun muassa innovaatiotutkimukseen, implementaatiotutkimukseen, käyttäytymistieteisiin, taloustieteiden kokeellisiin ase-telmiin sekä hallintotieteisiin perustuvaa kokeilujen tutkimusta. Lisäksi myös systeemi-teoriat, palveluiden tutkimus ja arviointi ovat vaikuttaneet kokeilujen tutkimukseen. Kuitenkin Suomessakin on silti epäselvää, mikä on kokeilukulttuurin ja kokeilujen arvioinnin kokonaistilanne sekä ylipäänsä se, minkälainen arviointi olisi tarpeellista julkisten organisaatioiden näkökulmasta. Tämän hahmottamiseksi tässä hankkeessa alustavina lähtökohtina ovat realistinen arviointi, oppimisteoriat ja adaptiivisuutta käsittelevät organisaatio- ja johtamisteoriat.

Realistinen arviointi, joka alun perin pohjautuu Pawsonin ja Tillyn (1987)

14

ACTA

teokseen, toimii hankkeessa kehitettävän toimintamallin perustana. Siinä keskeisenä arvioinnin kohteena on se, mikä tai mitkä mekanismit tuottavat vaikutuksia tietyissä olosuhteissa ja viitekehyksessä. Kokeilut toteutetaan aina jossakin tietyssä toimintaym-päristössä. Tässä raportissa konteksti on hallitusohjelma ja sen uudenlainen laadinta ja toimeenpano. Toiseksi on kysyttävä sitä, mistä syystä kokeilu tuottaa tai on tuotta-matta vaikutuksia. Tämän arviointi on välttämätöntä muun muassa siksi, että kokeilun tuloksia voitaisiin levittää tehokkaasti. Kolmanneksi huomio realistisessa arvioinnissa kiinnittyy vaikuttavuuteen. Vaikuttavuutta voidaan pitää sopimuksellisena käsitteenä, minkä vuoksi sen tarkka määritelmäkin vaihtelee. Tavallisesti vaikuttavuus tarkoittaa sitä, kuinka hyvin jokin toiminto on saavuttanut tavoitteensa. Kysymys voi olla esi-merkiksi palvelusta, tutkimuksista, muutoksista tai interventioista. Tätä laajemmin vaikuttavuus voi tarkoittaa tietyistä tapahtuneista toiminnoista tai toimintaketjuista aiheutuvia pysyviä tai merkittäviä muutoksia. Vaikuttavuudessa keskeisessä asemassa on hyötyjen arviointi.

Toiseksi kokeilutoiminnan kehittämistä lähestytään oppimisen ja käänteisesti pois-oppimisen näkökulmasta. Tämä on perusteltua, koska kokeilutoiminnasta pyritään luomaan ja testaamaan organisaatioiden kannalta jotakin uutta. Oppiminen onkin keskeinen tulos onnistuneesta kokeilemisesta. Tutkimustulokset esimerkiksi älykkään kaupungin kehittämisen yhteydessä tapahtuvasta kokeilemisesta viittaavat siihen, että johtaminen ja päätöksenteko ovat keskeisessä roolissa, kun kokeilutoiminnan tuloksia hyödynnetään ja organisaatioissa vahvistetaan kokeilukulttuuria (Laitinen ym. 2017). Johtamisella muun muassa varmistetaan se, että kokeilujen tulokset saavat merkitystä päätöksenteossa ja ohjaavat toiminnallista kehittämistä. Hankkeessa hyödynnetään var-sinkin adaptiivista johtamisajattelua (Heifetz 1994; Heifetz 2003). Siinä lähtökohtana on näkemys siitä, miten johtamisella voidaan edistää organisaatioiden sopeutumiskykyä ja suorituskykyä jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.

1.3 Hankkeen toteutus

Hanke on ollut tarkoituksenmukaista toteuttaa kokeilun periaatteella useassa eri vaiheessa (kuvio 1). Prosessin kuluessa arviointimalli on kehittynyt ja muodostunut toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Hankkeen aineistot on kerätty siten, että niissä on edustettuina sekä kuntien että valtion kokeilutoiminnan kannalta keskeisiä toimijoita. Tämän hankkeen toteutuksessa on ollut useita erilaisia aineistoja. Näitä on kuvattu kunkin raportointiluvun kohdalla erikseen.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin esitettyyn tutkimukseen perus-tuen alustavat lähtökohdat kokeilujen arvioimiseksi ja kokeilukulttuurin tilanteen hahmottamiseksi. Haastatteluihin osallistujilta kysyttiin esimerkiksi käsityksiä kokeilun määrittelystä ja paikasta. Samoin selvitettiin, miten kokeilukulttuuri ja kokeilujen arviointi ymmärretään ilmiönä.

Hankkeen toisessa vaiheessa toteutettiin kokeilun avaintoimijoille fokusryh-mähaastattelut. Näitä haastatteluja oli kaikkiaan kolme. Näin saatiin kokonaiskuva kokeilukulttuurin ja kokeilujen arvioinnin tilanteesta.

Kolmas vaihe oli kysely, jossa tuotettiin yleistä tietoa kokeilutoiminnasta ja -kult-

15


tuurista. Tätä kautta oli mahdollista myös seurata kokeilun eri piirteiden kiinnittymistä toisiinsa.

Neljännessä vaiheessa toteutettiin kokeilupilottien arviointi. Pilotteja oli viisi ja ne edustivat monipuolisesti erilaisia kokeiluja. Piloteista kerättiin tarkentavaa aineistoa ja testattiin kokeilujen arviointia varten tehtyä haastattelulomaketta. Tässä vaiheessa järjestettiin myös vuorovaikutteinen työpaja, jossa oli esitys kustakin pilotista. Työ-pajassa käytyjä keskusteluja on hyödynnetty erityisesti tämän raportin johtopäätösten tekemisessä.

Hankkeen tuloksia on esitelty erilaisissa seminaareissa ja tilaisuuksissa, joissa on käsitelty kokeilemista. Tällaisia ovat esimerkiksi olleet kokeilusta kiinnostuneille järjes-tetyt aamukahvit (VNK) ja kokeilukummien tapaaminen sekä kuntien kokeilulähet-tiläille tarkoitetut työpajat (Kuntaliitto). Koko raporttia koskevia tuloksia on käsitelty avoimen ohjausryhmän kokouksessa. Nämä keskustelut ovat osaltaan vaikuttaneet tässä raportissa esitettäviin tuloksiin.

Tämä raportti on hankkeen tuloksia ja johtopäätöksiä ja aineistojen ensimmäistä analyysiä esittelevä kokonaisuus. Hankkeen tuloksia on tarkoitus levittää myös tie-deyhteisölle suunnatuissa julkaisuissa ja tieteellisissä artikkeleissa.

Tulokset ovat esitelty kukin aineistokokonaisuus erikseen raportoiden. Lisäksi raportti sisältää yhteen kokoavan yhteenvedon ja jatkokehittämisehdotukset.

Kuvio 1. Hanke kokeiluista ja kokeilukulttuurin arvioinnista.

Kokeilut, jotka toteutuvat valtakunnan ja kunnan tasolla: strategiset kokeilut

Kokeilutoiminnan asiantuntijat

Kokeilu-kummit

Kokeilulähettiläät

Prosessi

Tutkimussuunnitelma YhteiskehittäminenTietoon perustuva arviointimalli ja

-kehikko

Arvioinnin asiantuntijat

Kuntien kokeilut Valtion kokeilut

16

ACTA

2 Yleiskuva kokeilemisesta – haastattelut

2.1 Haastattelujen toteutus

Hankkeen ensimmäinen aineiston keräysvaihe toteutettiin ryhmähaastatteluina kesä-kuussa 2016 Kuntaliiton Uskalla kokeilla -ohjelman tarinapajassa (ks. Pakarinen, T & Erkkilä, K. 2017). Kohderyhmänä olivat kokeilujen avaintoimijat. Kaikkiaan näihin haastatteluihin osallistui kuusitoista henkilöä.

Haastateltavista kaksi kolmasosaa edusti ”kuntien kokeilulähettiläitä”, jotka ovat toimineet avainhenkilöinä kunnissa viemässä kokeiluja eteenpäin. Kokeilulähettiläät kuuluvat Kuntaliiton ko. ryhmään. Heidän lisäkseen haastatteluihin osallistui henki-löitä, joilla on tietoa valtakunnan tasolla kokeilujen etenemisestä.

Haastattelut toteutettiin kolmena rinnakkain tehtynä ryhmähaastatteluna, jotka kestivät noin 45 minuuttia. Tämän jälkeen alustavista havainnoista keskusteltiin ryh-mähaastatteluihin osallistuneiden kanssa.

Tarkoituksena oli muodostaa yleiskuva kokeiluista. Ryhmähaastatteluissa käsitel-tiinkin kolmea teemaa. Aluksi läpikäytiin kokeilun määrittelyä. Haastattelujen aluksi määriteltiin kokeilu tässä arvioinnissa esitetyllä tavalla, josta pyydettiin kannanotto-ja. Tämän jälkeen käytiin läpi kokeilukulttuuria sekä kokeilujen arviointia. Nämä kysymykset liittyivät yleisesti siihen, miten kokeilujen arviointia tulisi toteuttaa.

Haastattelut osoittivat hyvin, että kokeilut ovat lisänneet kokeilemiseen liittyvää asiantuntemusta. Tämä näkyi haastateltavien jäsentyneinä ja analyyttisina käsityksinä kokeiluista ja niiden toteutuksesta. Haastattelutilanteet olivat näkemyksellistä ajatusten vaihtoa, joissa käytiin läpi kokeiluista saatuja kokemuksia. Monilla vastaajilla olikin jo selkeä käsitys kokeilujen luonteesta ja toimivuuden ehdoista.

Haastatteluissa erityisesti keskustelu kokeilujen määrittelystä oli kussakin kolmessa ryhmähaastattelussa sisällöllisesti hyvin samansuuntaista liittyen muun muassa siihen, minkälaisia ovat kokeilun lähikäsitteet. Sen sijaan kokeiluihin vaikuttavista tekijöistä ja erityisesti käsitykset kokeilujen arvioinnista vaihtelivat.

2.2 Kokeilun käsite

Kokeilun avaintoimijoiden ryhmähaastattelussa selvitettiin aluksi kokeilun käsitteen tarkoituksenmukaisuutta. Haastateltavat nostivat esille sen, kuinka moniselitteinen käsite ”kokeilu” on. Tämä selittyy ensinnäkin sillä, että po. käsite on tällä hetkellä eräänlainen muotitermi, jota käytetään hyvinkin erilaisissa yhteyksissä. Kokeilun termiin liitetään aikaisemmin projekteiksi ja kehittämiseksi kutsuttua toimintaa. Osa haastateltavista totesi, että kokeiluja on tehty aikaisemminkin, mutta nyt tuolla asialla on nimi ja määritelmä. Tämä selkiyttää osaltaan sitä, mitä kaikkea kokeiluihin sisältyy.

17


Kokeiluja toteutetaan myös mittasuhteiltaan hyvin erilaisissa ympäristöissä. Tämä-kin tekee epäselvemmäksi kokeilun käsitteen sisältöä. Useat kokeilut liittyvät valtion käynnistämiin uudistuksiin. Sen lisäksi kunnissa kokeiluja viedään eteenpäin usein omana toimintana. Kokeiluja voidaan toteuttaa kunnissa paitsi isojen kehittämisko-konaisuuksien yhteydessä niin myös pienimuotoisten, työyhteisötasolla tapahtuvien toimintakäytäntöjen kehittämiseen.

Erityiseksi pohdinnaksi kaikissa ryhmähaastatteluissa muodostui kysymys siitä, mikä erottaa kokeilun lähikäsitteistään. Miten kokeilun käsite eroaa esimeriksi pro-jektin, uudistamisen, pilotoinnin, kehittämisen tai hankkeen käsitteistä. Käytännön toiminnassa ero ei ole välttämättä selkeä. Edellä olevia asioita ilmentävät seuraavat lainaukset:

”Meillä on pieniä kehittämishankkeita: mietin, onko kehittämistä vai kokeilua. Voisiko sitä sanoa kokeiluksi, jos kokeilee jonkun toiminnan järjestää uudella tavalla vai onko se niin, että on päädytty kehittämään.”

”Tekisin eroa projektitoiminnan, pilotoinnin ja kokeilemisen välillä. Kokeilemisessa mennään kohti jotakin ja kehitetään, pilotoinnissa toteutetaan jo sitä, mitä on suun-niteltu. Projekti on vielä paremmin suunniteltu.”

”Kokeilutoiminta on osa toimintaa, raja on jossakin määrin hämärä, onko toiminta kokeilemista vai kehittämistä.”

” Totta, me puhutaan paljon kokeilemisesta, mutta ymmärretäänkö me kokeilemisen ja kehittämisen ero, kokeilun ja pilotin ero, meidän pitäisi löytää näiden sanojen taakse. Me ei vain oteta tällaista muodikasta termiä. Se on muodikasta hallitusohjelman tai muun tähden. ”

Edellä olevat lainaukset osoittavat myös hyvin sen, että monella toimijalla on paljon kokemusta käytännön kokeilemisesta. He ovat joutuneet pohtimaan sen sisältöä ja miettimään eroavaisuutta kehittämistä ja uudistamista määrittävään toimintaan. Samalla keskeinen kysymys on, minkälainen lupaus on toiminnalle silloin, kun siitä puhutaan kokeiluna.

Tehtyjen haastattelujen perusteella on eri näkemyksiä siitä, kuinka rajattua ko-keilemisen tulisi olla. Yksittäiset haastateltavat esittivät tarkkojakin ajallisia rajauksia kokeilemiselle, esimerkiksi enintään puolen vuoden aika. Toisesta näkökulmasta on toisinaan vaikea sanoa, mihin kokeileminen loppuu ja mistä kehittäminen alkaa. Siksi esimerkiksi erään haastateltavan mielestä kokeilemiselle ei voi asettaa yksiselitteisiä ajallisia rajauksia.

Osa haastateltavista korosti kokeilemisen olevan mielentila ja ajattelutapa. Tällöin se nähdään jatkuvana uusien käytäntöjen ja toimintamallien etsintänä ja testauksena. Haastatteluissa esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan kokeilukäsitteen epäselvyys ei ole välttämättä itse toiminnan kannalta ongelma. Kokeilemisen alla on voitu edistää kehittämistä ja viedä monia asioita eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan haastattelujen perusteella on silti tehtävissä tulkinta, että

18

ACTA

kokeilun käsitteen sisältö olisi tarkoituksenmukaista täsmentää, koska tällöin olisi selkeämpää, minkä lupauksen kokeileminen antaa toiminnalle. Tällä on myös merkitystä siitä näkökulmasta, että kokeileminen kyetään vakiinnuttamaan osaksi julkisten organisaatioiden toimintakulttuuria. Selkeämpi käsite auttaisi hahmottamaan, minkälaisissa tilanteissa sitä tulisi toteuttaa ja mitä se merkitsisi toiminnan sisällölle.

2.3 Kokeilujen tuomat toiminnalliset ja kulttuuriset muutokset

Vaikka kokeilun kaltaista toimintaa on kerätyn aineiston perusteella aina ollut, on kokeilujen käynnistäminen vaikuttanut julkisten organisaatioiden toimintakulttuu-reihin. Kysymys on erityisesti ollut siitä, miten kehittämistä toteutetaan. Tältä osin on huomattava, että ryhmähaastattelut tehtiin kokeilulähettiläille eli aktiivisesti kokei-luissa mukana oleville toimijoille. Tämän aineiston kohdentumisen hyöty on se, että materiaali kertoo kokeilun tuomista mahdollisuuksista uudistaa toimintakulttuuria. Toisaalta käänteisesti pelkästään tehtyjen haastattelujen perusteella ei voida tehdä laa-jempia yleistyksiä. Esimerkiksi Kuntaliiton ARTTU2-ohjelman kunnille suunnattu kysely osoitti, että kokeiluja ei vielä kovin paljoa hyödynnetä tulevaisuuden kuntien sisällön rakentamisessa (Stenvall, Vakkala ja Sandberg 2017). Näyttää siltä, että kokeilut ovat aikaansaaneet myönteisiä vaikutuksia erityisesti aktiivisesti toimivissa julkisissa organisaatioissa.

Kokeiluun liittyviä kulttuurisia vaikutuksia voi olla vaikea tunnistaa. Tämä ongelma liittyy ylipäänsä siihen, että organisaatiokulttuuriset piirteet – kuten toimintaa ja tekemistä ohjaava filosofia voi olla toimijoille tiedostamattomia ja näkymättömiä (ks. esim. Schein 1987). Haastattelujen perusteella vaikutukset näyttäisivät olevan selkeimmin kytköksissä kehittämiseen. Tuosta näkökulmasta kokeilut antavat kehit-tämiselle uusia mahdollisuuksia.

Kokeilun kulttuuriset vaikutukset ovat myös kytköksissä kokeiluja tekeviin ihmi-siin. Näyttäisi siltä, että julkisissa organisaatioissa kehittämissuuntautuneet henkilöt saavat uusia tekemisen väyliä. Kulttuuri muuttuu, koska kokeiluja tekevät ihmiset muuttavat kulttuuria.

Kulttuuristen vaikutusten kannalta oleellista on se, minkälainen rooli ja asema kokeilua tekevillä toimijoilla ja heidän tekemisellään on organisaatiossa. Jos kehittäjät toimivat erillään, kokeilemisen vaikutukset liittyvät silloin lähinnä kehittäjien oman kulttuurin kehittämiseen. Jos taas kokeiluun osallistuvien asema on vahva ja organi-saatioissa on kykyä levittää kokeilun tuloksia ja ajattelutapaa, kulttuuriset vaikutukset voivat olla hyvinkin kokonaisvaltaisia.

Haastattelujen perusteella kokeileminen on tuonut kuntien kulttuuriin muutos-voimina piirteitä, joiden perusteella ne kykenevät käsittelemään ns. kompleksisia ja lopputulokseltaan ja vaikutuksiltaan epäselkeitä ongelmia. Tämä ilmenee esimerkiksi kannanotoissa, joiden mukaan kokeilemisen kautta pystytään etsimään ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, joiden lopputulosta ei tiedetä. Kysymys voi olla esimerkiksi aiemmasta palvelufilosofiasta lähtevästä kehittämisestä, jossa asiakkaat ovat mukana palveluiden toteutuksessa.

19


”Mikä on musta kaikista olennaisinta, että siinä on lupa kokeilla sellaista, josta ei ole varma, mitä siitä tulee.”

”Kokeilusta puhutaan silloin, kun ei tiedetä, mikä on lopputulos.”

Kokeilut ovat tuoneet jo lähtökohtaisesti kulttuuria, missä pohditaan vaihtoehtoisia tarkastelutapoja lähestyä ongelmia. Kokeilussa on usein kysymys juuri toisin tekemisen kulttuurista. Haastattelujen perusteella tämä liittyy esimerkiksi uusien ja tärkeäksi koettujen ongelmien ratkaisuihin esimerkiksi aiemmasta poikkeavista lähtökohdista, kysymyksenasetteluista tai uudenlaisista käytännöistä. Haastattelujen perusteella näyttää jopa siltä, että tällaiselle toiminnalle ei ole ollut ennen kokeilujen aikaa riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia.

Erityisen vahvana kokeiluun liittyvänä kulttuurisena vaikutuksena on epäonnistu-misen mahdollisuuden salliminen. Tämä on yhteydessä siihen, että kokeiluilla voidaan tehdä asioita, joiden toimivuudesta ja lopputuloksesta ei ole varmuutta. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, ettei epäonnistumiselle ei ole ollut juurikaan tilaa ja mahdolli-suutta ennen kokeilutoimintaa. Tämä johtuu erityisesti julkiseen toimintaan liittyvästä normisidonnaisesta kulttuurista, missä keskeisenä arvona on lainsäädännön ja normien tarkka noudattaminen sekä epäonnistumisen todennäköisyyttä kasvattavien riskien välttäminen. Lisäksi poliittinen päätöksenteko ja media kiinnittävät hyvin helposti huomiota epäonnistumisiin.

”… siihen liittyy se, että hyväksytään ja suvaitaan virheitä, eikä ensimmäiseksi pohdita, mikä menee pieleen, vaan mikä on mahdollista.”

”Jos kokeillaan, niin eihän se haittaa, jos menee pieleen.”

”Emme vain liimaa vanhantapaisen toiminnan päälle, vaan mietitään, mitä se tarkoittaa, että tehdään eri tavalla ja että siinä on mahdollista myös epäonnistua.”

”Tehdään mitä tahansa virheitä, niin mediahan iskee heti… virkavirheitä syynätään lainsäädännön näkökulmasta eli viranhaltijan näkökulmasta ollaan tultu varovai-seksi.”

Kokeileminen saattaa toisin tekemisenä omalta osaltaan vahvistaa yhteistyölähtöistä toimintakulttuuria. Tämä tarkoittaa varsinkin ns. yli sektoreiden menevää yhteistyötä. Kokeiluissa onkin usein pyritty tietoisesti siihen, että tekemisen kohteena on asiak-kaiden ongelmien kokonaisvaltainen ratkaiseminen, mikä vaatii useiden toimijoiden tiivistä yhteistyötä.

Kokeileminen onkin monesti vuorovaikutteista ongelmien ratkaisemista. Jonkin tunnistetun ongelman – vaikkapa nuorten syrjäytymisen vähentämiseksi kootaan eri toimijoita ja tavoitteena on kokeilla aiemmasta poikkeavia käytäntöjä ja toimintamalleja tilanteen parantamiseksi. Tällaisissa tilanteissa kokeileminen vahvistaa yhteistyölähtöistä ja vuorovaikutteista toimintakulttuuria.

20

ACTA

”Sekoitetaan pakkaa eli otetaan muita tahoja mukaan. Niistä kokeiluista on parhaita kokemuksia. Silloin ei nähdä niitä raja-aitoja, joita toimialan ihminen näkee.”

Kokeilukulttuuri on nostanut esiin ajattelutapaa, jota voidaan nimittää kolmannen sukupolven palveluajatteluksi (ks. Laitinen ja Stenvall 2016). Lähtökohtana ei ole sek-torikohtaisesti määrittyvä toiminta vaan tekeminen esimerkiksi asiakkaiden ongelmien näkökulmasta. Tältä osin on perusteltua esittää, että kokeileminen on vahvistanut asiakaslähtöistä toimintakulttuuria.

Ongelmia ratkaisemaan pyrkivään toimintakulttuuriin sisältyy myös näkemys siitä, että julkinen hallinto on toiminnallisesti avautumassa. Tämän mukaisesti kokeilemi-nen antaisi mahdollisuuden vahvistaa ns. avointen systeemien mukaista ajattelutapaa julkisessa hallinnossa. Tätä luonnehtii eräs haastateltava seuraavalla tavalla:

”Kokeilukulttuuri nousi sopivaan aikaan, koska me oltiin vähän kuin käpertymässä sisäänpäin.”

Yhteen vetäen haastattelut kertovat siitä, että kokeiluihin liittyy uusina käytäntöinä merkittävä toimintakulttuurin muutoksen mahdollisuus. Tämä liittyy nykyiseen ti-lanteeseen, jossa kokeilut yleistyvät, kun niiden avulla pyritään ratkaisemaan ongelmia aikaisemmasta poikkeavilla tavoilla.

Toimintakulttuurisina ja käytännöllisinä piirteinä ongelmien ratkaiseminen kokeilemalla liittyy nopealiikkeisyyteen, mahdollisuuteen onnistua tai epäonnistua ja oppia, epävarmuuden hallintaan ja siilojen ylittämiseen. Kyse on avoimeen systeemiin perustuvista käytännöistä.

2.4 Kokeilujen arvoperusta

Haastattelujen perusteella on tunnistettavissa useita sellaisia arvoja, jotka ovat leimallisia kokeiluissa ja tärkeitä niiden toimivuudessa. Se liittyy olennaisesti kokeilukulttuuriin (esim. Schein 1987). Tietyllä tavalla kokeilun toimivuutta edustava arvoperusta on myös olemassa olevan julkisen hallinnon haastamista. Kysymys on arvoista, joita jul-kisessa hallinnossa ei välttämättä ole, mutta joita tarvittaisiin uudenlaisen toiminnan kehittämiseksi.

Haastatteluissa nousi esille useita arvoja. Seuraavat arvot tulivat esille yksittäisinä kommentteina, mutta niiden tärkeyttä ei kyseenalaistettu ryhmähaastatteluissa:

� Rohkeus � Ennakkoluuttomuus � Vuorovaikutteisuus � Luottamus, joka liittyy muun muassa epävarmuuden sietokykyyn � Oppimishalu � Riskinotto

Kokeileminen on luonteeltaan haastamista ja olemassa olevien toimintakäytäntöjen kyseenalaistamista. Tässä mielessä on hyvin luontevaa, että rohkeus, ennakkoluulotto-

21


muus ja riskinotto ovat keskeisiä kokeilemisen arvoperustaan liittyviä piirteitä.Kokeileminen voidaankin nähdä esimerkiksi hallittuna ja tietoisesti eteenpäin

vietynä vastavoimana julkisen hallinnon kulttuuriin liitetylle ”varovaisuudelle.” Ko-keilua on mahdollista kiteyttää erään haastatellun mukaan siten, että niissä julkisen hallinnon passiivisuuden sijasta painottuu aktiivisuus.

Kokeiluja toteutetaan usein osin verkottamalla toimijoita yli organisaatiorajojen ja yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Tässä mielessä toimiva vuorovaikutteisuus on ym-märrettävästi keskeinen arvo. Vuorovaikutukseen liittyy läheisesti myös luottamus:

”Kokeilukulttuuri ei voi mennä kuntalain pykälällä… se lähtee yhteisestä tekemisestä ja luottamuksesta… kokeilukulttuuri on ennen kaikkea luottamista ja roolien selkeyttä. Kun yhdessä on tehty ja otettu riski, niin se on ruokkinut luottamusta.”

Luottamus korostuu kokeiluissa, koska kysymys on usein ihmisten toiminnasta ja vuorovaikutuksesta epäselvien ongelmien ratkaisemisessa.

Oppimishalu arvoperustana kytkeytyy kokeilujen tulosten hyödyntämiseen. Toisin sanoen kokeilujen tuloksena voi olla oppiminen siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi. Tältä osin oppiminen on ikään kuin sisäänrakennettuna arvona kokeiluissa.

Kaiken kaikkiaan kokeilujen arvoperustan voidaan nähdä vastaavan niitä arvoja, jotka ovat oleellisia jatkuvasti toimintaa kehittämään pyrkivässä julkisessa hallinnossa tai laajemmin verkostomaiseen ja avoimeen systeemiin pyrkivässä julkisessa hallinnossa.

2.5 Kokeileminen osana organisaatioiden toimintaa

Yhdeksi keskeiseksi seikaksi kokeilujen toimivuuden osalta haastatteluissa nousi eri toimijoiden – erityisesti virkamiesten ja poliittisten päätöksentekijöiden – väliset roolit. Tämä saattaa selittyä sillä, että useat haastateltavat työskentelevät kunnissa. Esimerkiksi pienissä kunnissa politiikka on monesti lähellä käytännön toimintaa.

”On tärkeätä, että on hallituksen tuki…mutta kunnissa kunnan johdon ja hallituk-sen tuki on tärkeää…he antavat luvan kokeilla ja rohkaisevat, lopettavat sellaiset kokeilut, jotka eivät ole järkeviä ja huolehtivat jatkuvuudesta. Mun mielestä se on muutosjohtajuutta luoda se kulttuuri.”

”On tosi tärkeää, että jaetaan kokeilukulttuurista ajatus luottamushenkilöiden kans-sa…ollaan samassa veneessä.”

”Luottamushenkilöt sanovat, että heidän tehtävä on luottaa ja linjata ja antaa vir-kamiehille vapaat kädet, mikä helpottaa todella paljon ja lisää motivaatiota.”

Lainaukset kuvastavat hyvin tulkintoja siitä, että kokeileminen edellyttää selkeää työnjakoa poliittisten päätöksentekijöiden ja virkamiesten välillä. Päätöstentekijöillä ja organisaatioiden johtotehtävissä työskentelevillä voi olla rooli siinä, minkä tyyp-pisiä kokeiluja tarvitaan. Kokeileminen vaatii organisaatioiden johdon ja poliittisten päätöksentekijöiden ”luvan”. Tämä turvaa kokeilulle aseman ja vähentää niiden mah-

22

ACTA

dollisesti aikaansaamia ristiriitoja. Päätöksentekijät toimivat ikään kuin kokeilemisen mahdollistajina.

Edellä olevissa lainauksissa on nähtävissä ajattelua, jonka mukaisesti kokeilut edellyttävät niiden toteuttajilta itsenäisyyttä ja vapautta testata, mikä toimii ja mikä ei toimi. Tavallaan kokeilujen työnjako edustaa haastatteluaineiston perusteella perin-teistä politiikka-hallinto -työnjakoa, jossa poliittista tahtoa edustavat päätöksentekijät linjaavat ja hallintoa edustavat asiantuntijat toteuttavat.

”Päätöksentekijöillä on halua ja valmiuksia ottaa vastaan tietoa. Meidän pitäisi kyetä heille kertomaan ja avaamaan heille asiat.”

Näyttäisi siltä, että kokeilijoilta edellytetään usein vuorovaikutuksellista kykyä ja ”empatiaa”. Tämä tarkoittaa kykyä tarkastella ja kommunikoida tuloksista päätök-sentekijöiden näkökulmasta. Toisaalta taas päätöstentekijöiltä edellytetään tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ottaa vastaan kokeilujen tuloksia.

Lisäksi olennaiseksi nousee myös poliittisten päätöstentekijöiden ja virkamiesten välinen vuorovaikutus siinä vaiheessa, kun kokeilujen tuloksia hyödynnetään. Tällöin vuorovaikutuksen tulisi olla kaksisuuntaista. Haastattelujen perusteella näyttää keskei-seltä, että kokeileminen on tavoitteellista toimintaa ja sillä on tätäkin kautta yhteydet organisaatioiden toimintaan. Tätä ilmentävät muun muassa seuraavat kannanotot:

”Kokeileminen ei ole pelkästään puuhastelua vaan sillä täytyy olla suunta.”

”Suunta täytyy olla. Suunnan määrittely lähtee siitä, että meillä täytyy olla struktuuri, minkä puitteissa kokeilua tehdään, mikä on kokeilun kenttä.”

”Pitää olla isoja ja pieniä kokeiluja, mutta on joku struktuuri, jonka sisällä tiedetään, missä rajoissa kokeiluja tehdään.”

Jotta kokeilut kiinnittyisivät organisaatioiden johtamiseen, niissä tulisi olla näkemys siitä, minkälaisia kokeiluja tarvitaan. Raami tarkoittaa myös sitä, että kokeilut kiinnit-tyvät mahdollisimman luontevasti organisaatioiden kehittämistoimintaan. Yksittäisissä ryhmähaastatteluissa esitetyissä näkemyksissä pidettiin tärkeänä kokeilujen liittymistä kuntien strategisiin tavoitteisiin ja visioihin. Kokeilut vaativat siis kaiken kaikkiaan nä-kemystä organisaatioiden kehityksen suunnasta. Toisella tasolla myös kokeilut itsessään tarvitsevat tavoitteita onnistuakseen. Tähän kiinnittivät huomiota useat haastatteluihin osallistuneet henkilöt:

”Pitää olla selkeä suunnitelma, mitä kokeillaan. Jos lähdet tuntemattomaan paikkaan suunnistamaan ja eksyt, niin eihän kukaan löydä sieltä.”

”Ehkä se, mikä toisi punaisen langan kokeiluun, olisi jonkinlaisen ajatuksen hah-mottaminen etukäteen.”

Tärkeä kysymys kokeilujen kytkeytymisessä organisaatioiden toimintaan on niiden resursointi. Kyse on paitsi kokeiluihin laitettavasta työpanoksesta, niin myös niihin

23


varatuista erillisistä resursseista (ks. myös Näkökulmia kokeilurahoitukseen 2016). Sinällään haastatteluissa ei puhuttu juuri siitä, tulisiko kokeilujen resursoinnin olla ulkopuolista vai organisaatioiden omaa resursointia. Sen sijaan resursoinnissa olisi hyväksyttävä epäselkeys kuten eräs haastateltava painottaa:

”Kokeileminen vaatii uskallusta budjetoida tyhjiä rivejä”

Kokeiluissa keskeisessä osassa on johtaminen. Tämän suhteen näyttäisi aineiston perusteella siltä, että keskeiseksi nousee erityisesti ajattelu, jota on nimitettävissä ns. mahdollistavaksi johtamiseksi. Siinä johtamisella luodaan puitteet ja mahdollistetaan kokeileminen. Parhaimmillaan mahdollistava johtaminen on kokeilua rohkaisevaa ja sparraavaa. Lisäksi johtamisen avulla luodaan kokeilun tarvitsemaa vuorovaikutusta, yhteistyötä ja verkostoja:

”…vaan tärkeintä johtamisessa on se, että annetaan se vapaus, vaikka me ei yhtään tiedetä, mitä siitä tulee.”

”Kun kokeiluja johdetaan, näen tärkeänä tilan antamisen - rohkaistaan, saatetaan eri toimijoita yhteen, sparrataan ja enemmänkin kysymällä johdetaan parempiin tuloksiin. Luottamuksen rakentaminen on äärimmäisen tärkeää. Se tuo haasteita perinteiselle johtamiselle.”

Kokeilut edellyttävät organisaatiolta monien peruskysymysten tarkastelua. On poh-dittava työnjakoa päätöksentekijöiden ja kokeilijoiden välillä, näkemyksellisyyttä ja tavoitteellisuutta, resursoinnin ratkaisemista sekä mahdollistavaa johtamista.

Kokeileminen edellyttää julkisessa hallinnossa ainakin osittaista organisaatioiden toiminnan ja johtamisen uudelleenajattelua. Ryhmähaastatteluissa tuli esiin näke-myksiä, miksi kokeilemiseen liittyvä julkisen hallinnon toiminnan uudelleen ajattelu olisi tarkoituksenmukaista. Ensinnäkin kokeileminen näyttää tarkoituksenmukaiselta sosiaalisen median merkityksen kasvaessa. Kokeileminen on nopealiikkeistä ja perustuu usein vuorovaikutukseen ja avoimeen toimintaan sekä kohdentuu tärkeäksi koettujen ongelmien ratkaisemiseen. Lisäksi kokeilut voivat liittyä digitalisointiin ja sen eteen-päinvientiin, mikä edellyttää uusien asioiden tekemistä.

Kokeileminen on perusteltua myös tilanteissa, joissa etsitään uutta suuntaa ja ollaan epävarmoja tulevaisuudesta. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että kokeileminen on mahdollista nähdä hyvänä mahdollisuutena kehittää tulevaisuuden kuntaa.

2.6 Kokeilujen ongelmakohdat

Kokeilemisen kääntöpuolet – kokeilun eteneminen ja kokeilukulttuurin vakiinnut-tamisen vaikeudet – ovat paljolti vastakkaisia kokeilun edistämiselle. Haastatteluissa nousivat esiin seuraavat sisältöalueet:

� Kärsivällisyys kokeilemiseen ja nopeiden tulosten vaatimus � Julkisen hallinnon uudistumisen hidasliikkeisyys

24

ACTA

� Rakenteet, siiloutuminen ja resursointi � Sääntely ja lainsäädännölliset jäykkyydet � Julkisen hallinnon toiminnan virheettömyyden vaatimus � Oppimisympäristöt ja kokeiluista tietämisen leviäminen � Kokeilujen tuottaman tiedon yleistettävyys � Kokeilujen ”puuroutuminen” muoti-ilmiönä

Kokeilemisen ongelmat voivat ensinnäkin liittyä siihen, että kokeiluilta toivotaan liiankin nopeita ratkaisuja vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmiin. Kokeiluihin tur-vaudutaan mahdollisesti poliittisesti paineisessa tilanteessa ja pahimmillaan kokeilujen ”halutut tulokset määritellään jopa etukäteen.” Tällöin ”kärsivällisyys” saattaa muodos-tua kokeilemisen hyötyjen saamisen esteeksi, jos kokeiltavien käytäntöjen toimivuutta ei ehditä testaamaan riittävästi. Erityisesti nopeasti aikaansaatavien säästöjen etsiminen kokeilemisen kautta voi tuoda lisäksi kärsimättömyyttä. Jos kokeilu ei tuota esimerkiksi riittävän nopeasti ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin, se saatetaan kokea turhaksi. Kokeilu jää viemättä loppuun.

”Suurin riski kokeilussa on, että lähdetään kokeilemaan, mutta ei uskalleta viedä sitä loppuun – just ennen viimeistä viittä senttiä lopetetaan kaivaminen ja käännytään takaisin.”

Toisaalta haastatteluissa nousi esiin se, että julkinen hallintokin saattaa olla liian hidas-liikkeinen. Tämä kytkeytyy esimerkiksi siihen, miten kokeilujen tuottamia käytäntöjä ja tietoa hyödynnetään.

Rakenteet, siiloutuminen ja resursointi sekä sääntely ja lainsäädäntö vaikuttavat siihen, miten julkinen hallinto voi toimia kokeilemisen alustana. Näitä kuvastavat esimerkiksi seuraavat lainaukset:

”Kokeilukulttuuri soveltuu todella huonosti meidän hallintolähtöiseen siiloutumis-kulttuuriin.”

”Julkisen hallinnon systeemi…onhan meillä lainsäädännöllisiä esteitä, että voitaisiin tehdä tosin. Se huolettaa tulevassa lainsäädännössä, sillä siitä tulee valtion ohjaamaa toimintaa eikä sellaista vapaata, mahdollistavaa toimintaa. Yksi tavoite on normi-purku. Näen ongelmana ministeriön ohjauksen, putkiohjauksen, josta tulee ongelmia. On meillä liiaksi tällaista riippuvuutta valtiosta eli odotetaan, että tulisi tarkat ohjeet ja näin ei lähdetä itse ottamaan toimintaa omiin käsiin.”

”Kokeilusta puhutaan, että se nopea, helppo ja halpa. Mutta sitten, kun pitäisi löytää viis tonnia jostakin, että voitaisko me kokeilla näin, mistä se löytyy, mistä budjetista se löytyy, onko tämä helppo ratkaista vai tuleeks siitä haaste, mistä budjetista.”

Julkinen hallinnon keskeisenä lähtökohtana on toimintavarmuus. Tämä on saatta-nut näkyä esimerkiksi pyrkimyksinä välttää riskilähtöistä ja epävarmuuksia sisältäviä toimintoja. Hallinnolliset toimintatavat – kuten raportointi ym. on ”ikään kuin ra-

25


kennettu niin, että tekemisen perustana ovat muun muassa selkeys ja varmuus”, kun taas kokeileminen on luonteeltaan etsimistä ratkaisuja epäselkeisiin ongelmiin. Asiaan kiinnitti huomiota yksi haastateltava seuraavalla tavalla:

”Haasteellista on se, että kaikki tukitoiminnot lähtee siitä, että tiedetään etukäteen, mitä saadaan aikaan ja tiedetään lopputulos. Ensiksi määritellään lopputulos ja sitten ruvetaan kokeilemaan.”

Keskeisiä haasteita kokeiluissa on niistä saavan tiedon levittäminen. Tämä kiteytyy kysymykseen kokeilujen yleistettävyydestä: Voidaan kysyä, selittävätkö kokeilujen onnistumista paikalliset tekijät kuten vaikkapa kunnan kehittämismyönteinen ilmapiiri vai yksittäisten poliittisten päätöksentekijöiden kiinnostus kokeilun kohteena olevaan asiaan. Myös epäonnistuminen saattaa selittyä vastaavalla tavalla.

”Kokeilusta on vaikea tuottaa yleispätevää tietoa, ettei kannata tehdä. Voi olla niin, että yksittäisessä tapauksessa on tekijöitä, jotka vievät pieleen”

Kokeilusta oppiminen voi muodostua ongelmaksi, jos niistä tulleita kokemuksia ja tuloksia ei käsitellä kunnollisesti. Kokeilut voivat jäädä myös ”vain kokeilijoiden tie-toon”, jos kokeilujen tuloksia ei onnistuta levittämään laajalti.

Ratkaisevana kysymyksenä on myös se, miten kokeilemisen ”buumi” heijastuu tekemiseen:

” Ei tehdä kokeiluja kokeilujen vuoksi… jokaisessa kunnassa on ollut hetki, jolloin projekteja on tehty projektien vuoksi ja silloin on alkanut paisumaan.”

Kuten edellisessä lainauksessa tunnistetaan, julkisessa hallinnossa ”muoti-ilmiöillä” on toisinaan taipumus paisua. Tällöin kokeiluista saattaa tulla liiaksi perustoimintaa kuormittavaa. Samoin saatetaan ryhtyä tekemään asioita, joista ei ole välttämättä toiminnallista hyötyä.

2.7 Kokeilujen arviointi

Haastatteluissa nousi esille kokeilemiseen liittyvän arvioinnin tärkeys. Arviointi on keskeinen työväline, sillä sen avulla voidaan paitsi edistää kokeiluista oppimista, niin myös vakiinnuttaa kokeilemisen asemaa toimintakulttuurissa.

Keskeistä on kyetä tekemään arviointien avulla johtopäätöksiä kokeiluista. Arvi-ointien merkitys tulee korostumaan, kun kokeileminen yleistyy. On siis tärkeää saada tietoa oppimisen avuksi.

Haastatteluaineistossa ei löydy yhtenäistä linjaa siitä, kuinka kokeilujen arviointia tulisi toteuttaa. Monet näkemykset liittyvät arviointien antamien mahdollisuuksien pohtimiseen. Tyypillisesti kantojen esittäjinä oli vain yksittäisiä henkilöitä. Aineistossa nousi esille seuraavia näkemyksiä:

26

ACTA

� Pitkä- ja lyhytaikaisten kokeilujen erot � Käytännönläheisyys � Reaaliaikaisuus ja vuorovaikutteisuus � Vaihtoehtoisuus � Oppimisen edistäminen � Tiedon kumuloiminen

Kokeiluiden arvioinnin yksi haaste liittyy erilaisuuteen. Kokeilut ovat suuruusluokal-taan toisistaan poikkeavia. Samoin ajallinen kesto vaihtelee. Nämä asiat tulisi ottaa huomioon kokeilujen arvioinnissa. Esimerkiksi kokoluokaltaan poikkeavat kokeilut vaativat tosistaan poikkeavaa arvioinnin toteutusta.

Arvioinnin tuottamaan käytännölliseen hyötyyn kiinnitettiin melko paljon huomiota haastatteluissa. Tähän kytkeytyvät myös reaaliaikaisuus ja vuorovaikutus. Tämän näkemyksen mukaisesti tarkoituksenmukainen arviointi toteutuu samanaikai-sesti kokeilemisen kanssa. Lisäksi oleellista on arvioinnin aikaansaama vuorovaikutus kokeiluissa mukana olevien toimijoiden kesken.

Kokeilu on usein jonkin määrätyn ongelman ratkaisemista. Yksittäiset ryhmä-haastatteluun osallistuneet saattoivat painottaa, että arvioinnin tulisi tuottaa vaihto-ehtoista tietoa, mutta asia ei sisällöllisesti juurikaan konkretisoitunut. Yleisesti ottaen on mahdollista ajatella, että koeasetelmaan perustuvassa arvioinnissa vertailukohtina voivat olla eri tavalla samaa ongelmaa ratkaisevat kokeilut tai tilanne, jossa verrataan kokeilua aikaisempiin käytäntöihin perustuneeseen toimintaan.

Arviointiin liittyy oppiminen ja tiedon kumuloituminen. Oppiminen tarkoittaa, että kokeiluissa käydään läpi kokemuksia, asioihin vaikuttaneita tekijöitä ja aikaansaa-tuja tuloksia. Lopputuloksena voi olla esimerkiksi käsitys siitä, kannattaako nykyistä toimintaa jatkaa, edelleen kehittää tai kokonaan uudistaa. Tiedon kumuloituminen sisältää sen, että asioista opitaan koko ajan enemmän. Haastatteluaineistoon ei sinäl-lään sisältynyt konkreettisia esimerkkejä, joissa tieto olisi kumuloitunut kokeilujen seurauksena.

2.8 Yhteenveto haastatteluista

Haastatteluista on tehtävissä useita, kokoavia johtopäätöksiä. Näistä ensimmäinen liit-tyy kokeilemisen käsitteeseen. Kokeilun käsite on monitulkintainen. Se on vaarassa tulla edelleen epäselvemmäksi, koska kokeilun termin alla tehdään yhä enenevässä määrin sisällöllisesti erilaista kehittämistoimintaa. Tämä vaikeuttaa aidosti sen hahmottamista, mitä kokeilu tarkoittaa ja minkälaisia lupauksia se antaa toiminnalle.

On selvää, että kokeilu-termin käyttöä on mahdotonta täysin hallita, koska sen käyttäjiä on lukemattomia ja kokeilu eräänlaisena muoti-ilmiönä oikeuttaa monen-laiseen toimintaan. Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista kokeilukulttuurin vakiin-nuttamiseksi erottaa omaksi käsitteeksi kokeileva kehittäminen. Se sisältää ajatuksen kokeilemisesta yhtenä kehittämisen keinona. Tällöin siihen sisältyisi oppimisen näkökulma ja mahdollisuus epäonnistua, vaikka kokeilemisen vaatimuksena onkin vastuullinen toiminta.

27


Toiseksi kokeilemista tulisi lähestyä niin, että se on luonteeltaan pyrkimystä uudenlaiseen ongelmaratkaisuun. Samalla kokoileminen haastaa kokonaisvaltaisesti julkiset organisaatiot. Kuviossa 2 on koottu yhteen haastatteluissa esiin nousseet asiat. Mukana on myös realistinen arviointi. Siinä erotetaan toisistaan konteksti, mekanismit ja tulokset. Se oli lähtökohtana tämän arvioinnin kyselyssä.

Kuvio 2. Haastattelujen asiakokonaisuudet.

Kolmanneksi haastattelut osoittivat arvioinnin tärkeyden. Samalla on kuitenkin ilmeisen epäselvää, minkälaista arviointia kokeilut edellyttävät. Lähtökohtaisesti käytäntöläh-töinen ja oppimiseen tähtäävä arviointi edellyttää melko vähän sellaista kuormittavaa arviointia, jossa näkökulmana on tuleva kehittäminen.

Kokeilukulttuuri,yhteinen näkemys,

arvostukset ja ilmapiiri

VaikuttavuusKokeilutoiminnan

merkittävyys

Päätöksenteko-kulttuuri

Kehittämis-kulttuuri

Osallistamis-kulttuuri

Arviointi-kulttuuri

Oppimis-kulttuuri

Johtamis-kulttuuri

Taloudellisuus

Vaikuttavuus palveluiden käyttäjiin

Uudistumiskyky

Tietoperustaisuus

Sopeutumiskyky

Oppimiskyky

28

ACTA

3 Kokeileminen toiminnassa -kyselyaineisto

3.1 Aineisto

Kysely toteutettiin syksyllä 2016. Tarkoituksena oli haastattelujen yhteenvedossa esitettyä viitekehystä hyödyntäen selvittää kokeiluun liittyvien tekijöiden vaikutusyh-teyksiä. Tästä johtuen lomake oli melko vaativa vastattavaksi, sillä se oli sisällöllisesti laaja-alainen (liite 1).

Kokeilun kohderyhmänä olivat kokeiluun osallistuvat toimijat. Se lähetettiin wepropol-kyselynä valtioneuvoston kanslian ja Kuntaliiton verkostoissa oleville kokeili-joille. Avainhenkilöitä pyydettiin lähettämään kyselyä eteenpäin. Tästä johtuen kyselyn kohdejoukon määrää on vaikea arvioida tarkasti.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 100 henkilöä. Tätä ei sinällään voida pitää määränä, joka mahdollistaisi luotettavasti yksityiskohtaisten ajojen tekemisen, koska jakaumat esimerkiksi taustaryhmittäin muodostuivat melko pieniksi.

Kyselyyn vastanneista kolme neljästä työskenteli kunnissa. Lisäksi lähes joka kymmenes vastaaja oli kuntayhtymän palveluksessa. Näin kysely kuvaa erityises-ti kuntatasolla työskentelevien näkemyksiä. Kunnat ovat keskeinen osa julkista hallintoa, minkä vuoksi aineiston tuloksia analysoitaessa puhutaan yleisesti julkisesta hallinnosta.

Kyselyn toteutusprosessi oli tavanomaisesta poikkeava. Lähes kaikki vastaajat vastasivat kyselyyn ensimmäisessä vaiheessa, vaikka kyselyyn vastaamisen uusinta-pyyntöjä toteutettiin kahdesti. Tämä viittaisi siihen, että kyselyyn vastasivat erityisesti kokeiluihin erityistä intressiä kokevat, jotka reagoivat heti alkuvaiheessa. Voidaankin olettaa, että kyselyn tulokset ovat hyvin yleistettävissä aktiivisesti kokeiluissa mukana oleviin organisaatioihin.

Kyselyn vastaamisprosenttiin on voinut vaikuttaa myös sen laajuus. Kyselyn lo-giikka ja kysymysten tausta ei saadun palautteen perusteella aina avautunut yksittäisille vastaajille.

Vastaajista yli kaksi kolmasosaa on ollut itse aktiivisesti mukana kokeiluissa. Vastaavasti vajaa joka viides vastaaja ei ole osallistunut henkilökohtaisesti kokeiluihin. Pääosin vastaajat työskentelevät kunnissa ja kuntayhtymissä (80 prosenttia vastaajista).

Vastaajajoukossa on henkilöitä kaikilta hierarkiatasoilta. Voidaankin yleisesti nähdä, että kokeilutoiminta yhdistää laajasti erilaisissa tehtävissä olevia.

Toimialoista eniten vastaajiin kuului yleisjohtoon (35 vastaajaa), sosiaali- ja ter-veystoimeen (18 vastaajaa) ja sivistystoimeen (14 vastaajaa).

Aineiston pienuuden vuoksi seuraavassa analysoidaan kehittävään kokeilutoimin-taan liittyvien taustaryhmien käsityksiä lähinnä keskiarvoina. Luotettavimmin aineisto kertoo nimenomaisesti siitä, minkälaisia käsityksiä eri hierarkkisilla tasoilla työskentele-villä on kokeilemisesta. Seuraavassa raportoidaan kyselyn tuloksia teemoittain. Lopuksi tehdään yhteenveto keskeisimmistä havainnoista.

29


Ylin johto (esim. toimialan johto)

Lähi- ja keskijohto

Asiantuntija

Muu

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50lkm

Kyselyyn vastanneiden asema organisaatiossa (N = 99)

3.2 Kokeilevan kehittämisen tärkeys

Yli puolet vastaajista hyväksyi väitteen, että kokeileva kehittäminen on tärkeää oman organisaation näkökulmasta. Eri mieltä kyseisestä väitteestä on joka viides vastaaja. Tämä todentaa sitä, että kokeilua tekevissä organisaatioissa on kohtuullisen hyvin ymmärretty kokeileminen osaksi sen toimintaa. Tosin näyttää siltä, että kokeilua tekevät yksittäistapauksissa myös henkilöt ilman organisaatioittensa tukea. Tällä voi ymmärrettävästi olla vaikutuksia siihen, miten kokeileva kehittäminen kiinnittyy organisaation muuhun toimintaan.

Yksi kokeilevaa kehittämistä kuvaava kriteeri on organisaatioissa se, miten eri-laiset kokeilut käynnistyvät (taulukko 1). Kyselyssä kysyttiin, missä määrin kokeilut käynnistyvät ulkoisten ideoiden ja vaatimusten sekä johdon ja työntekijöiden ideoiden perusteella.

Taulukko 1. Arvioi kokeilujen luonnetta toimialallasi organisaatiosi näkökulmasta (N = 99)

1 2 3 4 5 Yhteensä Keskiarvo

1) Kokeilujen käynnistyminen perustuu oman organisaationi (esimerkiksi kun-nan) ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin ja ideoihin (esimerkiksi lainsäädäntö)

12 20 19 29 17 97 3,2

2) Kokeilujen käynnistyminen perustuu organisaationi johdon (virkamiesjohto/poliittinen johto) esittämiin ideoihin

15 48 20 12 3 98 2,39

3) Kokeilujen käynnistyminen perustuu työyhteisöni työntekijöiden ideoihin

19 39 25 11 4 98 2,41

Yhteensä 46 107 64 52 24 293 2,66

Näyttää, että kokeilevissa organisaatioissa käynnistyy kokeiluja hyvin monilla tavoin. Eniten kokeilut ovat kuitenkin johdon tai työntekijöiden käynnistämiä. Näin kokei-lujen voidaan olettaa liittyvän erityisesti organisaatioiden omista intresseistä lähtevään

30

ACTA

kehittämiseen. Tarkasteltaessa kokeilemista taustamuuttujittain näyttää siltä, että jos kokeileva

kehittämistoiminnan merkitys ymmärretään organisaatiossa, se edistää erityisesti sitä, missä määrin kokeilut perustuvat työntekijätasolta tuleviin ideoihin. Edellä oleva on tärkeää ajatellen kokeilukulttuuria. Kaikissa organisaatioissa on ulkopuolelta ja johdon käynnistämiä kokeiluita, mutta työntekijälähtöisiin ideoihin perustuvissa organisaa-tioissa kokeilutoiminta vaikuttaa eniten. Tässä mielessä työntekijälähtöisten ideoiden käyttäminen on keskeinen kokeilukulttuurin mittari.

3.3 Kokeilukulttuuri

Kyselyssä pyrittiin kartoittamaan, miltä kokeilukulttuuri näyttäytyy niissä organisaa-tioissa, joissa kokeilua toteutetaan. Tätä mitattiin jäljessä tulevan taulukon kysymyksillä (taulukko 2).

Kyselyn perusteella kokeilevaa kehittämistoimintaa tekevissä organisaatiossa näyt-tää olevan kokonaisuudessaan tarkasteltuna myönteinen ilmapiiri. Samoin vaikuttaa siltä, että kokeiluja tekeviin organisaatioihin on tullut lisää uskallusta. Vastaajat ovat paljolti samaa mieltä väitteistä, että organisaatioissa on rohkeutta toteuttaa uudenlaisia kokeiluja ja hyväksytään myös epäonnistuminen. Sen lisäksi uskalletaan ”melko hyvin” kyseenalaistaa aikaisempia käytäntöjä.

Edellä olevat piirteet kertovat siitä, että kokeileva kehittäminen on vahvistanut adaptiivista, sopeutumista edistävää kulttuuria. Tätä on kokeiluilla ilmeisesti tavoiteltu-kin. Sen sijaan kokeilevan kehittämisen sisällöstä näyttää olevan edelleen organisaatioissa eriäviä käsityksiä. Tämä liittynee haastatteluissa kuvattuun ongelmaan terminologian määrittelemisen vaikeudesta.

Taulukko 2. Kokeilut julkisissa organisaatioissa.

1 2 3 4 5 YhteensäKeski-arvo

1) Toimialani (esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi) organisaatiossa (esim. Kunta/kuntayhtymä) on yh-teinen näkemys kokeilevan kehittämisen sisällöstä

8 24 23 38 6 99 3,1

2) Toimialani organisaatiossa on yhteinen näkemys siitä, minkälaisissa tilanteissa kokeiluja toteutetaan

3 27 33 30 7 100 3,11

3) Toimialani organisaatiossa on yhteinen näkemys, miten kokeilevan kehittämisen tuloksia hyödyn-netään

7 32 30 26 5 100 2,9

4) Toimialani organisaatiossa pidetään kokeilevaa kehittämistä tärkeänä

28 38 16 14 4 100 2,28

5) Toimialani organisaatiossa on rohkeutta tehdä uudenlaisia kokeiluja

30 40 13 13 4 100 2,21

6) Toimialani organisaatioissa uskalletaan kyseen-alaistaa olemassa olevia käytäntöjä kokeilemalla

15 45 21 16 3 100 2,47

7) Toimialani organisaatiossa hyväksytään, että kokeilevassa kehittämisessä saatetaan epäonnistua

22 38 24 11 4 99 2,36

8) Toimialani organisaatiossa ilmapiiri on kokeilevan kehittämisen toteuttamiselle myönteinen

19 42 23 9 7 100 2,43

31


Kokeilun tulosten hyödyntämiseen liittyvästä yhteisestä näkemyksestä on kyselyaineis-tossa toisistaan poikkeavia käsityksiä. Tämä kertonee puolestaan siitä, etteivät kokeilut ole vielä luontevasti löytäneet paikkaansa osana päätöksentekoa.

Huomattavaa on se, että eri hierarkiatasoilla työskentelevien vastaajien näkemykset eroavat kokeilukulttuurin nykytilanteesta. Asiantuntijatasolla työskentelevien kannan-otot ovat huomattavasti kriittisempiä kuin johtotasolla. Vastaajan tehtävätaso heijastuu siis tilannekuvaan kokeilevasta kehittämisestä. Tätä voidaan pitää melko yllättävänäkin tuloksena, vaikka esimerkiksi organisaatioissa eri hierarkiatasoilla tulkitaan usein ilmi-öitä ja käytäntöjä eri tavoin. Aineisto kertoo, että julkisessa hallinnossa kokeiluista ei ole välttämättä tullut eri hierarkiatasoja yhdistäviä asioita. Erilaiset käsitykset voivat olla myös ”väärin ymmärryksen lähde”.

3.4 Kokeilut organisaatioiden osakulttuureissa

Haastattelujen perusteella organisaatioissa on useita osakulttuureita, jotka vaikuttavat mekanismeina kokeilujen onnistumiseen (taulukko 3). Näitä ovat kehittämis-, pää-töksenteko-, johtamis-, arviointi-, oppimis- sekä asiakaslähtöisyyskulttuurit. Näitä mitattiin alakysymyksillä, jotka myös perustuivat haastatteluihin.

Kokonaisuudessaan mitatut alakulttuurit tukevat mekanismeina melko hyvin ko-keilevaa kehittämistä ja siinä onnistumista. Organisaatioissa on siis sellaisia päätöksen-tekoon, kehittämiseen ja muuhun liittyviä kulttuureita, joilla on positiivista vaikutusta kokeilujen onnistumiseen. Tämä ei ehkä sinällään ole yllättävä tulos. Haastatteluissa, joiden pohjalta kysely kohdennettiin, pyrittiin näet tunnistamaan juuri sellaisia ala-kulttuureita, joilla on positiivista merkitystä kokeilemiselle. Tässä suhteessa kyselyn tulokset vahvistavat haastatteluissa esiin noussutta käsitystä.

Varsinkin päätöksenteko-, arviointi- sekä kehittämiskulttuurissa näyttäisi olevan sellaisia piirteitä, jotka eivät yksiselitteisesti aina edistä kokeilevan kehittämisen on-nistumista. Tämä näkyy myös kyseisiä asioita mittaavien alakysymysten vastauksissa.

Taulukko 3. Kulttuuri ja kokeileva kehittäminen.


1) Organisaationi (esim. kuntani sosiaali- ja terveystoimi) kehittämiskulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

14 37 23 22 3 99 2,63

2) Organisaationi päätöksentekokulttuuri edis-tää kokeilevan kehittämisen onnistumista

9 33 27 21 8 98 2,86

3) Organisaationi johtamiskulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

18 41 18 16 5 98 2,48

4) Organisaationi arviointikulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

9 33 26 26 5 99 2,85

5) Organisaatiossani on muilta oppimisen kulttuuri, joka edistää kokeilevan kehittämi-sen onnistumista

13 37 32 11 6 99 2,6

6) Organisaatiossani on palveluiden käyttäjien osallistumista korostava kulttuuri, joka edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

15 38 30 10 6 99 2,54

Yhteensä 78 219 156 106 33 592 2,66

32

ACTA

Päätöksentekoa mitattiin kaikkiaan seitsemällä alakohdalla. Ongelmallisimmaksi näyt-tää nousevan se, missä määrin päätöksenteon kautta ylipäänsä varmistetaan tulosten hyödyntäminen (keskiarvo 2,96). Tämä liittynee esimerkiksi siihen, minkälaisia ratkai-suja tehdään kokeilujen perusteella tai käsitelläänkö ylipäänsä tuloksia päätöksenteossa. Näyttää siltä, että päätöksenteko kuitenkin kannustaa kokeilujen tekemiseen ja ne huomioidaan suunnittelussa.

Kehittämiskulttuuri näyttäisi myös tukevan verrattain hyvin kokeilemisen onnis-tumista. Sitä mittaavien alakysymysten osalta kriittisimmin suhtaudutaan kokeilujen resursointiin (keskiarvo 3,22). Tälle voi olla monia selityksiä, kuten esimerkiksi kokei-luihin varattujen resurssien riittävyys. Kehittämiskulttuurin osalta myös siihen, miten kokeiluja hyödynnetään palautteena, kohdistuu erityisen paljon kritiikkiä. Sen sijaan vastaajat kokevat melko yleisesti, että kehittämistoiminnan tavoitteet ohjaavat melko hyvin myös kokeilujen tavoitteita.

Arvioinnin osalta ongelmia ei näyttäisi alakysymysten perusteella juuri olevan siinä, etteikö kokeilujen tuottamaa tietoa jaettaisi organisaatioissa. Tämä siis toteutuu melko hyvin. Sen sijaan ongelmat liittyvät enemmän siihen, ettei kokeiluja ylipäänsä arvioida systemaattisesti. Kokeilevista organisaatioista näyttäisi puuttuvan järjestelmä, joka osaltaan varmistaisi kokeilujen läpikäynnin.

Kokeilevissa organisaatioissa johtaminenkin näyttäytyy kokeilemiseen kannustaval-ta (keskiarvo 2,21) ja eri tavalla tekemistä tukevana. Eniten on johtamisessa kehitettävää siinä, miten sillä varmistetaan tulosten vaikuttavuus (keskiarvo 2,73).

Oppimiskulttuuri on ilmeisen ristiriitaista. Toisaalta kokeilevissa organisaatioissa oppimista pidetään tärkeänä (keskiarvo 2,26), mutta sille ei kuitenkaan aseteta selkeitä tavoitteita (keskiarvo 3,23). Yhteisöllisen oppimisen keinot näyttävät myös ristiriitai-silta suhteessa siihen, minkälaisia vaikutuksia ne tuottavat kokeilujen onnistumiselle.

Palveluiden käyttäjien roolista kokeilevassa kehittämisessä vallitsee kohtuullisen suuri epävarmuus, mikä ilmenee mitattujen kysymysten osalta keskiarvovastausten (vaikea sanoa) suurena määränä. Erityisenä ongelmana on asiakkaiden osallistaminen kokeilujen suunnitteluun (keskiarvo 2,99).

Kyselyaineisto antaa viitteitä siitä, että osakulttuurit tukevat melko hyvin kokei-lujen käynnistämistä ja jopa toteuttamista. Tämä ilmenee esimerkiksi kannustavana johtamisena ja päätöksentekona, eri lailla tekemisen sallimisena sekä kokeilujen perus-tumisena kehittämisen tavoitteisiin. Eniten ongelmia liittyy kokeilevan kehittämisen käynnistämisessä asiakkaiden mukaan ottamisessa suunnitteluun, mikä viittaa kokei-lujen tekemiseen paljolti ammattilaisten ja/tai hallinnon lähtökohdista. Toteutuksen ongelmat liittyvät suurimmalta osin resursointiin.

3.5 Kokeilujen vaikuttavuus

Kokeilujen vaikuttavuutta on mahdollista jäsentää usealla eri tavalla. Ensi vaiheen haastattelujen perusteella vaikuttavuutta mitattiin kyselyssä seuraavilla tekijöillä:

� Taloudellisuus � Vaikuttavuus palveluiden käyttäjiin

33


� Uudistumiskyky (käytäntöjen ja ajattelutapojen kehitys) � Tietoperustaisuus � Sopeutumiskyky � Oppimiskyky

Parhaiten kokeilutoiminnan vaikutukset koetaan asiakaslähtöisyydessä (taulukko 4). Tätä arvioitaessa on huomioitava, että kysymyksessä on työntekijäarvio. Tulos saattaa osaltaan kertoa siitä, minkälaisia kokeiluja on Suomessa toteutettu. On siis mahdollista, että monissa kokeiluissa on ollut erityisesti kohteena parantaa ja edistää käyttäjäläh-töisyyttä ottamalla heidät mukaan palveluiden yhteistuotantoon.

Toiseksi kokeilut ovat vaikuttaneet kyselyn perusteella sopeutumis- ja oppimisky-kyihin. Tämä liittynee siihen, että kokeiluja on voitu hyödyntää paikallisesti tärkeiksi koettujen ongelmien ratkaisemisessa. Näihin ei ole välttämättä voitu reagoida perin-teisellä hierarkkisella organisaatiorakenteella. Tähän toisin tekemiseen liittyy myös oppimista. On voitu oppia siitä, miten asiat toteutuvat toisin tekemällä.

Taulukko 4. Kokeilevan kehittämisen vaikutukset.


1) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi taloudellista tuottavuutta

14 30 32 12 7 95 2,66

2) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt sitä, että organisaationi toiminta vastaa paremmin palve-luiden käyttäjien tarpeisiin

25 47 12 9 3 96 2,15

3) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt sitä, että organisaationi toiminta vastaa paremmin poliitti-sessa päätöksenteossa tehtyihin linjauksiin

9 33 36 11 8 97 2,75

4) Mielestäni kokeileva kehittäminen on muuttanut organisaationi käytäntöjä

15 38 26 16 2 97 2,51

5) Mielestäni kokeileva kehittäminen on muuttanut organisaatiossani ajattelutapoja, joilla toimintaa tarkastellaan

22 31 26 14 3 96 2,43

6) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi toiminnan tietoperustaisuutta

10 42 25 18 1 96 2,56

7) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt tietoa siitä, minkälaiset käytännöt aikaansaavat vaikutuksia omassa organisaatiossani

10 37 29 17 2 95 2,62

8) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi uudistuskykyä

19 40 26 8 3 96 2,33

9) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi oppimiskykyä

15 46 22 11 2 96 2,36

10) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi kykyä sopeutua muuttuvaan toimin-taympäristöön

25 36 23 8 3 95 2,24

Yhteensä 164 380 257 124 34 959 2,46

Vähiten vaikutuksia kokeilut ovat aikaansaaneet talouden näkökulmasta. Tämä voi johtua ensinnäkin siitä, että kokeilujen taloudellisten vaikutusten arviointi ei ole ollut

34

ACTA

riittävää. Toinen ongelma saattaa kytkeytyä aikaulottuvuuteen. Taloudellisia vaikutuksia on arvioitavissa vasta pidemmällä aikavälillä kuin mitä kokeiluihin liittyvällä lyhyellä ajanjaksolla.

Kokeilujen vaikutusten arviointi suhteessa poliittisiin linjauksiin näyttää epäsel-vältä. Tämä saattaa kertoa katkoksista eli siitä, etteivät kokeilujen tulokset välttämättä välity ja vaikuta poliittiseen päätöksentekoon. Toisaalta kysymys voi olla ”toisin te-kemisestä”. Tämän mukaisesti kokeilut ovat voineet edustaa kehittämistä, jotka ovat olleet erillään esimerkiksi kuntien strategioista.

Kokeilujen merkitys uuden tiedon aikaansaajina näyttää jossakin määrin epäselvältä, vaikka pääsääntöisesti vaikutukset koetaan positiivisesti. Tämä liittynee ylipäänsä siihen, missä määrin julkiset organisaatiot toimivat tietoperustaisesti.

Kokonaisuudessaan kokeilut näyttäisivät tuottavan positiiviseksi arvioituja vaiku-tuksia. Toisaalta kyselyn vastaajajoukkona on erityisesti ollut kokeiluun osallistuneet toimijat, jolloin vaikutuksia ehkä tarkastellaan enemmänkin kokeilun kuin esimerkiksi organisaatioiden kokonaisuudesta lähtevästä näkökulmasta. Lisäksi on huomattava, että vaikutustenkin osalta johto tulkitsee yleisesti asioita positiivisemmin kuin asian-tuntijatasolla työskentelevät.

3.6 Yhteenveto kyselystä

Kysely kertoo ensinnäkin kokonaisuudessaan kokeilevan kehittämisen positiivisista vaikutuksista sitä toteuttavissa organisaatioissa. Esimerkiksi kokeilun vaikutukset ovat pääsääntöisesti myönteiseksi koetettuja. Näitä ovat esimerkiksi luottamuksen muo-dostuminen, kehittämismyönteisyys ja omaehtoisuus Kulttuuri edistää melko hyvin onnistuneiden kokeilujen aikaansaamista. Silti esimerkiksi kokeilujen taloudelliset vaikutukset ovat epäselvät.

Toiseksi julkisissa organisaatioissa, joissa kokeileminen koetaan erityisen tärkeäksi, se perustuu ulkoisten ja johdosta lähtevien ideoiden ohella myös työntekijöiden ideoihin. Tässä mielessä kokeilukulttuuri on kokonaisvaltainen. Oleellisinta on, että kokeile-minen aikaansaa osallisuuden tunnetta riippumatta siitä, onko lähtökohtana ylhäältä alaspäin vai alhaalta ylöspäin tapahtuva eteneminen.

Kolmanneksi hierarkkinen asema vaikuttaa tilannekuvaan kokeiluista. Kysely nosti esiin useita eroja esimerkiksi kokeilukulttuurin tulkinnassa johdon ja asiantuntijoiden välillä.

Neljänneksi kokeileva kehittäminen näyttäisi toteutuvan parhaiten käynnistys- ja toteutusvaiheessa. Kokeileminen perustuu esimerkiksi kohtuullisin hyvin julkisten or-ganisaatioiden tavoitteisiin ja kehittämiseen. Tosin palveluiden käyttäjiä ei välttämättä yhteissuunnittelun idean mukaisesti ole osallistettu kokeilemiseen. Tämä ei silti tarkoita palvelujen käyttäjien näkökulman puuttumista, sillä kokeiluilla pyritään monesti rat-kaisemaan käyttäjille tärkeitä asioita ja osallistetaan toteutukseen. Toteutuksen osalta on todettava, että kokeileminen on selkeästi edistänyt tekemislähtöistä toimintaa ja kulttuuria epäselvissä ongelmissa ”raskaan” suunnittelun sijaan.

Viidenneksi kokeilujen ongelmat liittyvät suurimmalta osin toteutusprosessin ”lop-pupäähän” eli siihen, miten kokeilujen tuloksia kyetään hyödyntämään käytännön

35


toiminnassa. Oppiminen ei ole esimerkiksi riittävän tavoitteellista, eikä kokeiluja käytetä riittävästi kokeilujen palautetietona. Päätöksenteko ja johtaminen eivät välttä-mättä varmista sitä, että kokeilujen tulokset tulevat riittävässä määrin hyödynnetyiksi. Suomalaisessa julkisessa hallinnossa kokeilut näyttäisivät siis olevan hyvin käynnistettyjä ja toteutettuja, mutta tulokset melko heikosti hyödynnettyjä ja käyttöönotettuja, mihin viittaavat erityisesti päätöksentekoon, oppimiseen ja arviointiin sekä taloudellisiin vaikutuksiin liittyvät kyselyn esiin nostamat tulokset.

36

ACTA

4 Kokeilemisen käytännöt – pilottien arviointi

4.1 Valitut pilotit

Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arvioinnin viimeinen vaihe perustui kokeilujen pilo-tointien arviointiin. Tavoitteena oli paitsi kerätä arviointia varten aineistoa, niin myös analysoida konkreettisesti, mitä tämän hankkeen arvioinnin aikaisemmissa vaiheissa esiin nousseet tekijät – kuten kokeilukulttuurin sisältö ja vuorovaikutteisuus – tarkoit-tavat käytännön kokeilemisessa.

Samoin pilottien kautta tarkoitus oli testata, minkälaisin kysymyksin ja haastat-telurungoin kokeiluja on mahdollista arvioida. Lähtökohtana oli se, ettei kokeilujen arvioinnin tulisi olla sisällöllisesti raskas. Sen tulisi myös painottua oppimisen edistä-miseen ja toiminnan kehittämiseen.

Jotta kokeiluista olisi mahdollista tuottaa synergistä ja koottua tietoa, niiden arvioinnissa käytettävän lomakerungon tulisi olla eri kokeiluita arvioitaessa yhden-mukainen. Kokeilut eroavat kuitenkin toisistaan ja niiden laajuus vaihtelee. Osa kokeiluista tähtää esimerkiksi strategisiin muutoksiin ja osa yksittäisten käytäntöjen uudistamiseen. Kokeilut ovat sidoksissa myös toteutusympäristöön. On eri asia toteuttaa kokeilu esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorilla kuin teknisellä sektorilla. Kokeilujen toteutusaikakin vaihtelee tapauksittain.

Lisäksi arviointikehikossa tulisi huomioida erilaiset kokeiluista lähtevät tarpeet. Osassa kokeiluista on keskeistä ns. toteutusaikainen arviointi. Tällöin arvioinnin tulisi tuottaa tietoa, joka auttaa viemään kokeilua eteenpäin. Osassa kokeiluissa tarve liittyy jälkikäteisarviointiin.

Pilottien arviointia varten laadittiin arviointirunko. Käytetty versio oli laaja kattaen niin tavoiteasetteluun, kohderyhmiin, toteutettuihin toimenpiteisiin, oppimiseen ja vaikuttavuuteen liittyviä kysymyksiä. Arvioinnissa hyödynnettiin ajattelutapana realis-tisen teorian keskustelua. Lähtökohtana on tunnistaa kontekstitekijät (kokeilun kohde, toimintaympäristö), mekanismit (tekijät, joilla pyritään aikaansaamaan muutoksia) sekä tulokset ja vaikutukset.

Arvioitaviksi piloteiksi haluttiin saada toisistaan poikkeavia kokeiluja, joita myös toteutettiin eri toimintaympäristöissä. Osa piloteista oli päättyneitä ja osa jatkuvia. Osassa piloteista jatketaan kokeilujen tuottamien käytäntöjen kehittämistä, vaikka varsinainen kokeilu onkin jo päättynyt.

Hankkeen kohteiksi valikoituivatkin seuraavat pilotit:1) Hämeenlinna: Minunterveyteni.fi2) Kuopio: Integroitu nuorten palveluiden toimintamalli3) Lapinjärvi: Ihmislähtöisen kunnan kehittäminen4) Rovaniemi: Ohjaamo nuorten työllistämiseksi5) Tekes: Innovaatioseteli-kokeilu

37


Kutakin kokeilua arvioitiin erilaisten dokumenttien ja tehtyjen haastattelujen perus-teella. Tarkoituksena on siis tässä yhteydessä ollut kehittää erityisesti laadullista arvi-ointia. Kuitenkin tällaiseen arviointiin on yhdistettävissä myös määrällisten datojen käyttäminen tietopohjana.

Haastattelujen toteutetustapa vaihteli riippuen kokeilusta ja sen sisällöstä. Osassa kokeiluista oli haastateltavina paitsi kokeilun toteuttajia niin myös kokeilujen kohteena olevia toimijoita kuten esimerkiksi kuntalaisia Lapinjärvellä. Tekesin innovaatiosetelin kokeilun arviointi perustui sovitun mukaisesti ennen kaikkea asiakashaastatteluihin. Kuopion ja Hämeenlinnan kokeiluissa – kuten myös Lapinjärvellä – haastateltavina oli laaja-alaisesti eri tasoilla toimivia henkilöitä kuten poliittisia päätöksentekijöitä, johtoa, lähiesimiehiä ja kokeiluun osallistuvia työntekijöitä. Rovaniemellä kokeilun arviointi perustui puolestaan fokusryhmänä toteutettuun syvähaastatteluun.

Erilaiset toteutustavat mahdollistivat arviointirungon toimivuuden testaamisen. Kustakin kokeilusta laadittiin samalle pohjalle tehty arviointiraportti. Tästä pyydettiin palautetta ja sisältöä työstettiin edelleen.

Kaikkiaan pilottivaiheessa toteutettiin kaksitoista ryhmähaastattelua ja viisi yksilöhaastattelua. Kaikkiaan haastatteluihin osallistui 46 henkilöä. Haastateltavien valintaan ja järjestelyihin osallistui kunkin kokeilun yhdyshenkilö esitettyjen toivo-musten mukaisesti.

Haastattelut sujuivat poikkeuksetta hyvin. Haastateltavat reflektoivat kokemuk-siaan tehtyihin kokeiluihin. Toteutus osoitti, että kokeilujen arviointi on tarkoituk-senmukaista ja tärkeää.

Koska kunkin pilotin tuloksia on raportoitu erikseen tämän raportin liitteessä, keskitytään seuraavaksi pilottien pohjalta tehtäviin kokoaviin päähavaintoihin. Eri-tyisesti näkökulmana on, miten pilottien arviointien tuottama materiaali täydentää aiempaa kokonaiskuvaa kokeiluista ja kokeilukulttuurista. Samoin erityisenä huomion kohteena ovat piloteista vedettävät johtopäätökset kokeilujen arvioinneista.

Tarkoituksena ei ole nostaa esiin lainauksia tai haastattelukannanottoja ja tehdä sillä tavoin sisältöanalyysia. Piloteista kerättyä aineistoa tullaan kuitenkin käyttämään hyväksi tässä raportissa.

4.2 Havainnot piloteista

Haastattelut vahvistivat käsitystä kokeilujen ratkaisukeskeisyydestä. Kunkin kokeilun lähtökohtana oli tiedostettu ongelma, jota tulisi ratkaista. Tässä mielessä kokeilut lähtevät liikkeelle konkreettisista tarpeista.

Ongelmien esille nostajina ja kokeilujen käynnistäjinä on useimmiten yksittäisiä, kehittämislähtöisesti toimintaan suhtautuvia henkilöitä. Tilanteista riippuen he saat-tavat edustaa poliittista päätöksentekoa, johtoa, kehittäjiä tai käytännön toimijoita. Tämä havainto vahvistaa avainhenkilöiden tärkeyttä kokeilukulttuurin kehittäjinä.

Avainhenkilöillä on monesti myös kykyä luoda jaettua ymmärrystä omaan orga-nisaatioon siitä, mitä ongelmia tulisi ratkaista. He onnistuvat aikaansaamaan käsitystä, mitä organisaatiossa pitäisi tehdä, jotta toiminta kehittyisi. Tähän voi yhdistyä visio ja näkemys organisaation tulevasta suunnasta. Avainhenkilöt ja yhteisesti jaetun ym-märryksen rakentuminen ovat siis tärkeitä kokeilukulttuurin kehittymisen kannalta.

38

ACTA

Parhaimmillaan kokeilujen käynnistyminen on jatkuvasti kehittyvä prosessi. Jaettu ymmärrys ja kulttuurin kehittyminen tarkoittavat, että yhä useampi organisaatioon kuuluva alkaa ideoida organisaation kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaisia kokei-luita. Tämä näkyi useassa pilotissa, kuten esimerkiksi Lapinjärvellä ja Hämeenlinnassa.

Kokeilukulttuurin kehitys ei ole välttämättä loogista vaan se sisältää usein epäjat-kuvuuksia. Kokeileminen saattaa esimerkiksi käynnistyä myönteisesti ja edetä aluksi nopeasti. Hyvän alun jälkeen kokeilemiseen liittyvän ajattelutavan eteneminen voi joissakin tapauksissa hidastua tai ”ottaa takapakkia” esimerkiksi muutosvastarinnan ja -väsymisen vuoksi. Niin ikään syynä voi olla kehittämisresurssien rajallisuus tai se, ettei kokeilujen tuloksia kyetä viemään käytäntöön. Toisaalta jos kokeilun tekemiseen liittyviä ongelmia kyetään ratkaisemaan, saattaa käsitys kokeilemisen hyödyllisyydestä vahvistua nopeastikin.

Avainhenkilöt toimivat ”institutionaalisina brokereina” eli vakiintuneiden käy-täntöjen ja toimintamallien kyseenalaistajina. Tässä roolissa he etsivät aktiivisesti ratkaisumahdollisuuksia tunnistamille ongelmilleen. Monessa pilotissa kokeileminen käynnistyi, koska oli mahdollista edetä ja kehittää toimintaa kokeilujen avulla ilma-piirin, rahoitusmahdollisuuksien ja vallitsevan kehittämisideologian vuoksi.

Onkin luultavaa, että kehittäminen olisi ollut erilaista toisenlaisten kehittämis-mahdollisuuksien ollessa ”muodissa.” Monia kokeilun kohteena olevia asioita oltaisiin siis toisessa tilanteessa pyritty viemään eteenpäin esimerkiksi projekteilla.

Haastattelujen perusteella on nähtävissä, että kokeileminen on ollut motivoiva ja innostava tapa kehittää toimintaa. Se on mahdollistanut ja antanut luvan kehittää asioita toisella tavalla. Kokeileminen on ”pelastanut” julkisen hallinnon kehittämistä tilanteessa, jossa tuleva suunta ja rakenteet ovat olleet epäselviä ja uhkana on ollut passivoituminen.

Useasti kokeilemista on toteutettu vapaaehtoisuuden voimin. Kokeiluihin on osallistunut henkilöitä, jotka ovat olleet motivoituneita. Näin kokeileminen on an-tanut kehittämismyönteisille toimijoille työskentelytilaa. Samalla vapaaehtoisuus voi jossakin määrin vääristää kokeilujen tuloksia. Tulokset olisivat ehkä olleet erilaisia, mikäli toteuttajina eivät olisi olleet asiaan muutosvastarintaisesti suhtautuvat toimijat. Kokeilut ovat kuitenkin usein osoittaneet toisin tekemisen mahdollisuuden.

Haastattelujen perusteella kokeiluihin osallistuvat tuntevat hyvin sen, mitä ko-keileminen tarkoittaa ja miten se eroaa perinteisestä kehittämisestä. Tässä mielessä kokeilemisen kautta on kehittynyt julkiseen sektoriin siihen liittyvää uudenlaista osaamista, mikä on vahvistanut kokeilukulttuuria.

Selkeiden, kokeiluun liittyvien tavoitteiden merkitys on keskeistä onnistumisessa. Useissa piloteissa esimerkiksi käännekohtana oli se, kun yhteiset tavoitteet kirkastui-vat ja selkiintyivät kokeilua toteuttaville henkilöille. Tämän jälkeen eteneminen oli vauhdikasta.

On myös huomattava, että päätös kokeilun aloittamisesta ja selkeä tavoiteasettelu eivät aina ole samoja asioita. Ulkoisen rahoituksen saamiseksi voi olla oleellista hakui-hin liittyvä retoriikka, kuten esimerkiksi käsitteiden hallinta hankkeiden tavoitteiden määrittelyssä. Toisin sanoen kokeilujen sisältö voi rahoituksen hakuvaiheessa jäädä epäselväksi, sillä tarkoituksena saattaa olla enemmänkin rahoittajien vakuuttaminen hankkeen tärkeydestä kuin selkeät, kokeilua ohjaavat tavoitteet. Tästä syystä käytännön

39


kokeiluissa joudutaan monesti konkretisoimaan tavoitteita. Ongelma kuvastaa sitä, että rahoitusjärjestelmät eivät ole vielä tarkoituksenmukaisia ajatellen kokeilujen rahoittamista.

Haastattelut osoittivat, että kokeilun jatkuvuutta turvaa se, että ne liittyvät pyr-kimykseen uudistaa systeemiä tai toimintaa ohjaavaa ajattelutapaa. Usein kokeilut toimivat muutoksen välineinä. Niitä käynnistetään, jotta ajattelutapojen tai systeemin muutos olisi mahdollista. Näin kokeilut voivat toimia sisäänrakennettuina paradigman ja ajattelutapojen uudistajina.

Kerätyn aineiston perusteella on kysyttävä, mikä on luonteva aikaväli toteut-taa kokeiluja. Tässä mielessä käytännöt on tehty melko jäykiksi. Usein kokeilut on käynnistetty esimerkiksi kahden vuoden määräajaksi. Jos toteutuksessa on tullut eri syistä viiveitä, kokeilusta ei ole välttämättä kyetty tuottamaan luotettavia vaikutuksia osoittavia toimintamalleja.

Haastattelujen perusteella on tärkeä pohtia kokeilujen etiikkaa jo niiden käynnis-tämisvaiheessa. Erityisen keskeistä on pohtia, onko eettisesti perusteltua käynnistää sellaisia kokeiluja, joiden jatkamiselle tiedetään olevan vain vähän edellytyksiä kokeilun jälkeen, vaikka tulokset olisivatkin myönteisiä. Kokeilun jatkamisen edellytyksenä voi olla esimerkiksi lainsäädännöllisten muutosten tekeminen tai niistä poikkeamisen salliminen, eikä niiden aikaansaaminen ole paikallistason päätöksenteon vallassa.

Eettinen ongelma liittyy myös kokeiluun osallistuviin työntekijöihin ja asiakkaisiin ja heistä vastuun kantamiseen. Jos asiakkaat saavat esimerkiksi apua kokeilusta ongel-milleen ja oppivat luottamaan niistä saatuihin palveluihin, voi tilanne olla eettisesti vaikea, jos aikaansaadut uudet käytännöt on pakko lopettaa esimerkiksi lainsäädännön uudistamisen vaikeuden vuoksi. Asiakkaat jäävät siinä tilanteessa ”pulaan” ja työntekijät voivat kokea käyttämänsä ajan ja vaivannäön turhaksi.

On myös kysyttävä, missä määrin kokeiluissa on aidosti mahdollisuus testata epäonnistumista. Kokeiluun osallistuvat pyrkivät ymmärrettävästi onnistumaan ja löytämään ratkaisuja kohdattuihin ongelmiin. Kokeilut eivät siis välttämättä tuota tietoa epäonnistumisesta vaan enemmänkin siitä, miten joku ongelma on ratkaistavissa.

Pilotit osoittivat konkreettisesti sen, että nykyisessä julkisessa hallinnossa siilot ja sektorikohtaisuus ovat keskeisiä kokeilukulttuurin esteitä. Useimmissa kokeiluissa pyrittiin löytämään ratkaisuja, joissa edellytettiin asiakkaiden ongelmien ratkaisemiseksi moniammatillista yhteistyötä. Ongelmat tekemiselle ovat kokeilujen ulkopuolisissa tekijöissä. Esimerkiksi julkisen hallinnon ohjauskäytännöt ovat hyvin vahvasti sekto-rikohtaisia. Tässä mielessä erityisesti valtion keskushallinto on kokeilujen edistämisen ”heikko lenkki” sektorikohtaisine reviirisotineen, jotka voivat vaikeuttaa merkittävästi paikallistason tekemistä.

Kokeilut osoittivat myös sen, että paikallisten kokeilujen onnistumisista on hyvin vaikea tehdä skaalautuvia valtakunnallisia käytäntöjä. Näyttäisi tosin siltä, että paikalli-sen onnistuneen kokeilun idea ja tavoite saatetaan ottaa lähtökohdaksi valtakunnalliseen kehittämiseen. Kehittäjillä ja organisaatioilla on kuitenkin taipumus pyrkiä tekemään asioista ”omia juttujaan”. Tällöin kehittämistyö saatetaan aloittaa ikään kuin alusta ja kokeilla jo kokeiltua uudestaan.

Haastattelut osoittivat epävarmuuden, mitä julkisen hallinnon epäselvä kehittämi-nen tuottaa kokeilujen tulosten hyödyntämiselle. On hyvin vaikea arvioida esimerkiksi

40

ACTA

sitä, missä määrin kunnissa tehtyjen kokeilujen tuloksia on hyödynnettävissä maakun-tien toiminnassa, jos sote- ja maakuntauudistus etenee ehdotetulla tavalla.

Pilottien tarkastelu osoitti arvioinnin tärkeyden. Keskeistä on dokumentoida ar-vioinnin kautta saadut tulokset. Kokeiluissa usein arvioidaan tietoperäisesti eri tavoin tilannetta ja tekemisen suuntaamista. Tämän ohella olisi tärkeää, että arvioinnissa olisi ainakin joitakin systemaattisia käytäntöjä, jotka koskisivat kaikkia kokeiluja.

Kokeilujen arviointi tulisi tehdä yhdenmukaisesti yksinkertaisella tavalla. Ar-viointi voidaan toteuttaa kiinnittämällä huomiota erityisesti kolmeen seikkaan: 1) tavoiteasettelu, toimintaympäristö ja kokeilun kohderyhmät; 2) kokeilun mekanismit ja vaikuttavuus; 3) kokeilusta opittu ja jatkokehittäminen. Haastatteluissa haastatelta-vat puhuivat selkeästi kyseisistä asioista. Siksi monimutkaista haastattelulomaketta oli tarkoituksenmukaista tiivistää. Tärkeää oli myös erottaa toisistaan kokeilun tekemisen havainnointi sekä sen pohjalta tehtävät johtopäätökset. Näin voitiin arvioida kokeilun faktoja ja tulkintoja erikseen.

Tässä raportissa liitteissä 2–6 olevat pilottikuvaukset edustavat esimerkkejä siitä, minkälaisia tuloksia arviointikehikolla on saatavissa ja miten asiat jäsentyvät sen kautta.

41


5 Yhteenveto ja keskustelua

Tässä julkaisussa on tarkasteltu kokeilukulttuuria ja kokeilujen arviointia. Analyysit ovat perustuneet kokeiluiden avaintoimijoiden ryhmähaastatteluihin, kyselyyn sekä kokeilupilottien tarkasteltuun. Kunkin aineistokokonaisuuden keskeiset tulokset on raportoitu erikseen.

Eri aineistoista välittyvä kuva on ollut toisiaan täydentävää. Avaintoimijoiden ryhmähaastattelut nostivat esiin muun muassa sen, miten kokeileminen on aktivoinut kuntien kehittämistoimintaa, mutta itse käsite on epäselvä. Kyselyn perusteella oli nähtävissä kokeilujen eri elementtien kytkeytyminen toisiinsa. Pilottien analyysi avasi kokeilujen toteutukseen liittyviä konkreettisia kysymyksiä.

Tehtyjen haastattelujen perusteella kokeilukulttuuri ja kokeilujen arviointi liittyvät toisiinsa. Näyttäisi siltä, että jos kokeilukulttuuri on vahva, tällöin toteutetaan usein myös jatkuvaa – joskaan ei aina dokumentoitua - arviointia kokeilujen toteutuksen yhteydessä. Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että kokeiluja toteutetaan usein juuri niissä julkisissa organisaatoissa, joissa on kehittämismyönteisyyttä (esim. Kurkela ym. 2016). Näissä julkisissa organisaatioissa, kuten kunnissa, saattaa olla arviointikult-tuuri ja tietoperustainen toiminta vahvaa ja jäsentynyttä.

Tämä projekti on nostanut esiin myös tarpeen ymmärtää kokeilun käsite uu-denlaisesta näkökulmasta. Suomessa kokeilua on määritelty ja lähestytty paljolti tie-tämisen ja tiedon näkökulmista. Ajatuksena siis on, että kokeilu tuottaa uuttaa tietoa. Käytännön tasolla on kuitenkin pitkälti niin, että tiedon tuottamisen ohella kokeilijat pyrkivät tavallisimmin ratkaisemaan jonkin ongelman tai kehittämisen kohteena olevan asian kuten esimerkiksi aikaan saamaan aiempaa paremman palvelun. He pyrkivät onnistumaan kokeilussaan. Näin kokeilut tulisi ymmärtää ennen kaikkea ongelmien ratkaisemisen näkökulmasta. Tässä mielessä kokeilut ovat julkisen hallinnon Rubikin kuutioita. Kokeiluihin tosin liittyy useita ratkaisujen mahdollisuuksia ja ratkaisut löytyvät usein yritysten ja erehdysten kautta. Useimmiten kokeilujen lopputuloksena on kuitenkin jokin selkeästi hahmottunut ratkaisu ja kehitelty käytäntö.

Tässä luvussa tarkastellaan vielä lyhyesti koottuna eri aineistoista nousevaa koko-naiskuvaa kokeilukulttuurista ja arvioinnista. Samoin esitetään kehittämisehdotuksia, joilla kokeilukulttuuria ja arviointia olisi edelleen vietävissä eteenpäin.

5.1 Kokeilukulttuuri

Eri aineistot osoittavat, että kokeilukulttuuri kehittyy kokeilemalla. Julkiseen hallintoon onkin kehittynyt jo vahvaa kokeilemisen osaamista. Kokeiluun osallistuvat ymmärtävät melko hyvin sen, mistä kokeilusta on kysymys. Kokeilut ovat pakottaneet niitä tekevät miettimään kokeilujen erityisluonnetta.

Merkittävin kulttuurinen muutos on kokeilujen sallima toisin tekeminen. Kokei-lut sallivat epäonnistumisen, mitä voidaan myös pitää tärkeänä kokeilujen tuomana

42

ACTA

arvona. Kysymys on myös kulttuurista, jota ei aiemmin ole ollut riittävästi julkisessa hallinnossa.

Johdolla ja poliittisilla päätöksentekijöillä on tärkeä rooli kokeilukulttuurin edis-täjinä, käynnistäjinä ja mahdollistajina. Usein siirtyminen kokeilukulttuuriin tapahtuu avaintoimijoiden, kuten kehittäjien tai johdon toimesta. Vähitellen kokeileminen ja sen ideointi laajenee yhteisöihin ja luottamus kokeilemista kohtaan kasvaa.

Tämän projektin aineistojen perusteella ei voida silti vielä sanoa, että kokeilu-kulttuuri olisi jo luonteva osa julkisen hallinnon toimintaa. Kokeileminen on vielä enemmänkin siitä kiinnostuneiden henkilöiden kehittämistapa. Kokeilujen myötä heillä saattaa kuitenkin olla entistä enemmän toimivapauksia organisaatioissaan.

Aineistot osoittavat tavoiteasettelun merkityksen kokeilussa. Tämä liittyy paitsi kokeiluihin niin myös ylipäänsä siihen, mihin suuntaan organisaatioita on haluttu kehit-tää. Kokeilut kiinnittyvätkin usein parhaiten toimintaan silloin, kun niillä tavoitellaan ja viedään eteenpäin uudenlaista ajattelutapaa. Erityisesti kokeilut ovat vahvistaneet asiakaslähtöistä palveluajattelua ja aiempaa sopeutumiskykyisemmän julkisen hallin-non kehittämistä. Tavoiteasettelun taustalla on usein myös näkemyksillä johtamista.

Kokeilut ovat aikaansaaneet meillä Suomessa käytännön toimintaan perustuvaa kehittämisen kulttuuria. Edelleen on kuitenkin ongelmana kokeilujen ”loppupää” eli se, miten kokeilujen tuloksia kyetään konkreettisesti käyttämään hyödyksi. Pää-töksentekokäytännöt eivät ole vielä kehittyneet sellaisella tavalla, jossa luontevasti hyödynnettäisiin kokeilujen tuloksia. Päätöksenteon ja toimintakulttuurin muutosta vaikeuttavat erityisesti ministeriötasolta lähtevä sektorikohtainen siiloutuminen ja vahva normikulttuuri.

Tällä hetkellä kokeilujen tulosten hyödyntäminen on haastavaa myös koko julkista hallintoa koskevan epävarmuuden vuoksi. Toisaalta epävarma tilanne kannustaa etsi-mään kokeilemalla ratkaisuja ja tekemään kehittämisen aloitteita. Toisaalta on vaikeaa tietää, kuka hyödyntää ja millä tavoin kokeilujen tuloksia. Esimerkiksi kuntatasolla vietävien kokeilujen tuloksia ei ole helppo siirtää maakuntatason kehittämiseen.

Ongelmana on kokeilujen tekemiseen ja päättämiseen liittyvä etiikka. On eräällä tavalla ”vaiettu ongelma”, mikä on eettinen vastuu sellaisissa käynnistetyissä kokeiluissa, jotka joudutaan lopettamaan ”määräajan päättyessä”, vaikka asiakkaat ovat kokeneet saaneensa ongelmiinsa ratkaisuja.

Kokeilukulttuuria olisikin vietävissä tässä tehdyn analyysin perusteella eteenpäin seuraavilla kehittämisehdotuksilla:

Yleiset kehittämisehdotukset

1) Kokeilujen edelleen pitäminen valtakunnantason agendalla. Kokeilukulttuuri ei ole vielä juurtunut ja siksi kokeilemisen tulisi pysyä politiikkaohjelmana.

2) Kokeilujen kiinnittäminen osaksi julkisen hallinnon uudistumisen ideologiaa. Parhaiten kokeilukulttuuri kiinnittyy organisaation toimintaan, kun sillä viedään eteenpäin julkisen hallinnon systeemistä tai ajattelutapoihin liittyviä uudistuksia. Kun julkista hallintoa kehitetään, olisikin keskeistä kysyä, min-kälaisin kokeiluin olisi mahdollista viedä asioita eteenpäin. Tähän kytkeytyy myös kokeiluun liittyvän johtamisen kehittäminen.

43


3) Systeemisen muutoksen vahvistaminen. Kokeiluilla tulisi tähdätä systeemiseen muutokseen. Tällöin olisi tiedostettava jo kokeiluita käynnistettäessä, minkä tyyppiseen muutokseen kokeiluilla tähdätään. Tätä voidaan testata kokeilujen yhteydessä.

4) Kokeilujen tulosten levittämiskäytäntöjen edelleen kehittäminen. Näyttää yhä siltä, ettei onnistuneidenkaan kokeilujen tuloksia kyetä levittämään valta-kunnallisiksi käytännöiksi. Tämä vaatii selkeän toimintatavan kehittämistä. Kokeilujen pitäisi kytkeytyä siihen, että olisi mahdollista toimia lainsäädäntöä väljemmin.

5) Kokeilujen etiikan määrittäminen. Kokeilujen osalta tulisi laatia eettiset suositukset. Kysymys on esimerkiksi siitä, minkälaisia kokeiluita on eetti-sesti tarkoituksenmukaista käynnistää huomioiden muun muassa sen, että kokeiluihin saatetaan sitouttaa palveluiden käyttäjiä.

Kehittämisehdotukset koskien julkisia organisaatioita

1) Kokeilevan kehittämisen edistäminen ja vakiinnuttaminen. Kokeilu ei ole vielä vakiintunut osaksi kehittämistä. Olisi tärkeää kokeilun pysyvyyden varmista-miseksi, että kokeilevasta kehittämisestä saataisiin sellainen toimintamuoto, jolla on oma sisältö.

2) Kokeilun liittyvän strategisuuden kehittäminen. Kokeiluissa on oleellista selkeä tavoiteasettelu. Parhaiten kokeilut näyttävät olevan osana julkisten organisaatioiden toimintakulttuuria silloin, kun ne liittyvät siihen, minkä suuntaisesti toimintaa pyritään kehittämään.

3) Kokeilujen aseman määrittäminen osaksi organisaatioiden johtamista ja päätöksentekoa. Julkisissa organisaatioissa tulisi olla määriteltynä, mikä on kokeilemisesta vastaavien toimijoiden sekä johdon ja päätöksentekijöiden välinen työnjako. Esimerkiksi kunnissa on edelleen tärkeää, että poliittisilta päätöksentekijöiltä on lupa kokeilujen käynnistämiseen ja toteuttamiseen.

4) Kokeiluiden kehittäminen ratkaisukeskeisenä toimintatapana. Kokeilujen yhteydessä tulisi aina pohtia kysymystä, mitä ongelmaa niillä ratkaistaan. Kokeilujen metodisessa kehittämisessä tulisi entistä tarkemmin miettiä, edel-lyttääkö kokeiluiden ratkaistavana olevissa kysymyksissä toiminta asteittaista vai kokonaan uutta muutosta. Tällöin kokeilujen kehittämismenetelmät myös poikkeavat toisistaan.

5) Kokeilujen tulosten hyödyntämisen varmistaminen. On tärkeää jo kokeilujen käynnistämisvaiheessa kiinnittää huomiota siihen, miten kokeilujen tuloksia voidaan hyödyntää. Myös kokeilun toteutuksessa tulisi tulosten käyttö olla jatkuvasti mukana. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kokeilun tulosten jatkuvaa viestintää. Varsinkin kokeilujen päättyessä olisi julkisissa organisaatioissa oltava mekanismeja, joilla varmistetaan tulosten käyttöönotto. Tulosten käyttöönoton varmistaminen on jopa keskeisin asia, jolla varmistetaan ko-keilujen uskottavuus ja kokeilukulttuurin vahvistuminen.

6) Kokeilukulttuurin levittäminen työyhteisöihin sekä oppimismenetelmien vah-vistaminen. Kokeiluihin liittyvää toimintatapaa tulisi kyetä levittämään

44

ACTA

paremmin työyhteisöihin. Tätä edesauttaa, mikäli kokeilemisella on orga-nisaatiossa, esimerkiksi kunnassa, virallinen status. Johdolla on keskeinen merkitys kokeilukulttuurin vahvistamisessa. Myös julkisten organisaatioiden työyhteisöllisen oppimisen kehittäminen vahvistaisi kokeilukulttuuria.

5.2 Kokeilujen arviointi

Kokeiluihin on liittynyt tulosten käsittely ja analysointi. Tässä mielessä usein onnis-tuneet kokeilut ovat olleet ns. tietoperustaisia kokeiluja, jossa ratkaisuja esimerkiksi etenemisestä on tehty aikaansaatujen kokemusten perusteella. Kokeilujen arviointi-tarpeet vaihtelevat huomattavasti.

Myös se, kuinka selkeitä kokeilujen tulokset ovat, riippuu ennen kaikkea toteute-tuista kokeiluista. Jos kokeiluun on osallistunut esimerkiksi useita toimijoita, on vaikea sanoa, kenen toimesta tulokset ja vaikuttavuus ovat syntyneet. Toimintaympäristö saattaa kehittyä suotuisasti tai epäsuotuisasti, jolloin vaikutukset voivat riippumatto-mia kokeilusta.

Kokeilujen arviointi ei ole tällä hetkellä systemaattista. Tässä mielessä kokeilujen arviointi on vielä kehittymätöntä. Tämä vaikuttaa siihen, miten kokeilujen tuloksia on hyödynnettävissä ja levitettävissä.

Aineiston ja hankkeessa tehdyn kehittämistyön perusteella voidaan tehdä seuraavia jatkokehittämisehdotuksia:

Yleiset valtakunnan tason kehittämisehdotukset:

1) Kokeilujen arvioinnin valtakunnantasoinen koordinaatio ja sen edelleen kehit-täminen. On tärkeää, että valtakunnan tasoisesti pyritään koordinoimaan kokeiluiden arviointia ja saamaan tietoa siitä, miten eri kokeilut ovat onnis-tuneet. Tämä edistää oppimista ja kokeilujen kytkemistä julkisen hallinnon kehittämiseen.

2) Kokeilukatsauksien laatiminen. Suomessa voitaisiin ryhtyä laatimaan sään-nöllisesti – esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa – kokeilukatsauksia. Niissä koottaisiin tietoa yhteen siitä, minkälaisia tuloksia kokeiluista on saatu. Kokeilukatsaukset voisivat olla teemallisia. Esimerkiksi niissä koottaisiin yhteen kokeilun tuloksia liittyen asiakaslähtöisyyden edistämiseen tai sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen. Eri ministeriöiden ja keskushallinnon yksiköiden tulisi sitoutua kokeilukatsauksien tekemiseen ja huomioida ne asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

3) Strategisen rahoituksen hyödyntäminen kokeiluja koskevan arviointiedon tuottamisessa. Valtioneuvoston tasolla tarvitaan tietoa uudenlaisesta julki-sen hallinnon kehittämisestä. Kokeiluilla tuotetaan kyseessä olevaa tietoa. Valtioneuvoston rahoitusmahdollisuuksia pitäisi käyttää myös kootun arviointitiedon tuottamiseen kokeiluista.

45


Kehittämisehdotukset koskien julkisia organisaatioita

1) Kokeilujen arvioinnin systematiikan kehittäminen. Jotta kokeilujen arviointeja kyettäisiin systematisoimaan, tulisi eri kokeiluita arvioida samankaltaisella arviointirungolla. Kokeilujen arvioinnin tulisi olla mahdollista tehdä melko kevyesti erityisesti niin, että se tähtää oppimiseen ja jatkokehittämiseen. Tämän raportin yhteydessä esitetty malli korostaa yhtenäisessä arvioinnissa kolmea sisältökokonaisuutta: 1) Tavoitteiden, kohderyhmien ja toimintaym-päristön arviointia; 2) Vaikutusten ja mekanismien arviointia; ja 3) jatko-kehittämistä ja oppimista. Arviointirungossa painotetaan myös kokeiluun liittyvien faktojen ja niistä tehtävien johtopäätösten erottamista toisistaan.

2) Kokeilujen arviointien kehittäminen vertaisarviointien perusteella. Keskeinen kysymys on se, miten kokeilujen arvioinnit organisoidaan. Periaatteessa arvi-ointien tekeminen voi olla ulkoista tai sisäistä itsearviointia. Jotta kokeiluihin liittyvien kokemusten jakaminen olisi mahdollista, tässä yhteydessä ehdote-taan vertaisarviointien aloittamista. Se tarkoittaisi, että esimerkiksi kunnan kokeilua arvioisi toisen kunnan kokeiluun osallistunut henkilö. Tarvittaessa vertaisarviointikäytäntöjä tulisi tukea valtakunnallisen resursoinnin kautta.

46

ACTA

Lähteet

Annala, M., Kaskinen, T., Leppänen, J., Maila, K., Neuvonen, A., Nuutinen, J., Saarikoski, E. & Tarvainen A. (2015a). Design for Government: Kokeilulla ihmislähtöistä ohjausta. Helsinki: Demos Helsinki ja Avanto Helsinki.

Annala, M., Berg, A., Antikainen, R., Kaskinen, T., Alanko, L., Leppänen, J. (2016). Näkökulmia kokeilurahoitukseen - Ehdotus kokeilurahoitusalustan perustamisesta. Valtioneuvoston kanslia. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 14. Helsinki.

Berg, A. (2013). Kokeilun paikka! Suomi matkalla kohti kokeiluyhteiskuntaa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2013. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2013.pdf

Berg, A., Hilden, M. & Lahti, K. (2014). Kohti kokeilukulttuuria. Analyysi Jyväskylän resurs-siviisaista kokeiluista strategisen kehittämisen työkaluina. Sitran selvityksiä 77. http://www.sitra.fi/julkaisu/2014/kohti-kokeilukulttuuria

Cairney, P. (2016). The Politics of Evidence-based policy making. Palgrave

Dewey, J. (1999). Pyrkimys varmuuteen: Tutkimus tiedon ja toiminnan suhteesta. Gaudeamus. Helsinki.

Heifetz, R. (1994). Leadership without easy answers. Boston: Harvard University Press.

Heifetz, R. A. (2003). Adaptive work. Demos Collection, 68-78.

Heiskanen, E., Hyvönen, K., Laakso, S., Laitila, P., Matschoss K., Mikkonen I (2017). “Adoption and Use of Low-Carbon Technologies: Lessons from 100 Finnish Pilot Studies, Field Experiments and Demonstrations”, 2017, 9(5), 847

Kurkela, K., Virtanen, P., Stenvall, J. & Tuurnas, S. (2016). Älykäs kokeiluja kehittämistoiminta kunnissa. Kuntien kokeilutoiminta älykkäiden kokonaisratkaisujen mahdollistajana. Loppura-portti. Acta 263. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Sustainability

Laakso, S. (2017). A Practice Approach Experimental Governance: Experiences from the inter-section of everyday like and local experimentation. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Helsinki.

Laakso, S., Berg, A. & Annala, M (2017). Dynamics of experimental governance: A meta-study of functions and uses of climate governance experiments. Journal of Cleaner Production, s. 1-9.

Laitinen, I., Piazza, R. & Stenvall, J. (2017). Adaptive learning in smart cities – The cases of Catania and Helsinki. Journal of Adult and Continuing Education. February. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1477971417691781.

Nokso-Koivisto, E. & Kaskinen, T. (2016). Yhteiskunnalliset kokeilut Suomessa - Tutkimuksen, etiikan ja juridiikan näkökulmasta. Helsinki: Aalto yliopisto ja Demos Helsinki.

Pakarinen, T & Erkkilä, K. (2017). Kokeilukulttuuria kunnissa - Uskalla kokeilla ja verkos-toitua. Teoksessa Nyholm, I, Haveri A, Majoinen, K & Pekola-Sjöblom, M. (toim.) Helsinki: Kuntaliitto, 297-309.

Pawson, R. & Tilley, N., (1997). Realistic Evaluation. Sage. London.

Poskela, J., Kutinlahti, P., Hanhike, T., Martikainen, M. & Urjankangas H.M. (2015). Kokeileva kehittäminen. TEM raportteja 67/2015. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki.. https://www.tem.fi/files/44304/TEMrap_67_2015_web_18112015.pdf

http://shop.kunnat.net/download.php?filename=uploads/acta263_ebook.pdf

http://shop.kunnat.net/download.php?filename=uploads/acta263_ebook.pdf

http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1477971417691781

http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1477971417691781

http://kokeilevasuomi.fi/documents/1777665/1915666/Yhteiskunnalliset+kokeilut+Suomessa.pdf/1e3a0606-b700-4bb6-a645-1f424705cf31

http://kokeilevasuomi.fi/documents/1777665/1915666/Yhteiskunnalliset+kokeilut+Suomessa.pdf/1e3a0606-b700-4bb6-a645-1f424705cf31

https://www.tem.fi/files/44304/TEMrap_67_2015_web_18112015.pdf

https://www.tem.fi/files/44304/TEMrap_67_2015_web_18112015.pdf

47


Regeer, B. J., de Wildt-Liesveld, R., van Mierlo, B. & Bunders, J. F. G. (2016). Exploring ways to reconcile accountability and learning in the evaluation of niche experiments. Evaluation 22:1 s., 6–28.

Sabel, C. & Zeitlin, J. (2012). Experimentalist Governance. Teoksessa Levi-Faur, D. (edit.) (2012): The Oxford Handbook of Governance. Oxford: Oxford University Press, s. 169–186.

Senge, P (2014). The Fifth Discipline Fieldbook: Strategies and Tools for Building a Learning organizations. London, Crown Publishing Group.

Stoopendaal, A., Bree, M. & Robben, P. (2016). Reconceptualizing regulation: Formative evaluation of an experiment with System-Based Regulation in Dutch healthcare. Evaluation 22:4, s. 394-409.

VATT:n policy brief (2017). http://vatt.fi/documents/2956369/4408166/Satunnaistaminen/bddd35ef-2502-4b1a-876c-4e4e211f31b3;

Linkkejä:

Valtioneuvoston kanslia:http://kokeilevasuomi.fi/etusivuhttps://www.kokeilunpaikka.fi/fi/

Suomen Kuntaliitto:https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/johtaminen-ja-kehittaminen/uskalla-kokeilla-ohjelma

http://vatt.fi/documents/2956369/4408166/Satunnaistaminen/bddd35ef-2502-4b1a-876c-4e4e211f31b3

http://vatt.fi/documents/2956369/4408166/Satunnaistaminen/bddd35ef-2502-4b1a-876c-4e4e211f31b3

http://kokeilevasuomi.fi/etusivu

https://www.kokeilunpaikka.fi/fi/

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/johtaminen-ja-kehittaminen/uskalla-kokeilla-ohjelma

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/johtaminen-ja-kehittaminen/uskalla-kokeilla-ohjelma

48

ACTA

Liite 1. Kyselylomake

Kokeilukulttuuri (26/2016)

Arvoisa vastaanottaja!

Kokeilevan kehittämisen toimintamalli yleistyy vähitellen julkisessa hallinnossa. Jatkokehittämisen kannalta on tärkeä tietää, mitkä tekijät vaikuttavat kokeilevaan kehittämiseen ja minkälaista vaikuttavuutta sillä on saatu aikaan. Toivoisimme siksi, että vastaisitte oheiseen kyselyyn. Vastaaminen vie minimissään aikaa noin 15-20 minuuttia. Kuntaliiton Uskalla kokeilla -ohjelman ja valtioneuvoston kanslian Kokeileva Suomi -toiminnon yhteisessä Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointia koskevassa hankkeessa rakennetaan kokeilutoiminnan arviointimalli sekä testataan sitä käytännön kokeilujen yhteydessä. Keskeisenä lähtökohtana on, että kokeilutoiminnan arviointimalli paitsi edistää tuloksellista ja vaikuttavaa kokeilutoimintaa niin myös rakentaa julkisessa hallinnossa omalta osaltaan kokeilukulttuuria. Hankkeessa kehitetään kokeilukulttuuriin arviointia erityisesti käytännön toimijoita hyödyntäväksi toimintamalliksi. Hankkeen toteuttaa professori Jari Stenvall. Tutkimuksen kohteena oleva kokeileva kehittäminen tarkoittaa tässä tutkimuksessa konkreettista toimintaa, jossa kokeillaan jonkin uuden asian toimivuutta. Siihen liittyy usein tulosten aikaansaamisen epävarmuutta sekä mahdollisuus epäonnistumiseen. Toivoisimme, että vastaisitte kysymyksiin oman organisaationne tai sen toimialan näkökulmasta (kuten kuntani sosiaali‐ ja terveystoimi).

Kysely on suunnattu henkilöille, joilla on kokemusta kokeilemisesta ja kokeilukulttuurista. Vastauksia käsitellään luottamuksellisesti noudattamalla tutkijaetiikkaa niin, ettei vastaajia tai taustaorganisaatioita ole tunnistettavissa. Ne jäävät ainoastaan tutkijan käyttöön. Tuloksia hyödynnetään kokeilukulttuurin valtakunnallisessa kehittämisessä. Kyselyn vastausaika päättyy 21.11.2016. Lisätietoja hankkeesta tarvittaessa antaa professori Jari Stenvall, [email protected]. Kaija Majoinen Jari Stenvall Tutkimus- ja kehitysjohtaja Professori Kuntaliitto Johtamiskorkeakoulu/Tampereen yliopisto

49


TAUSTAMUUTTUJAT

Työskentelen

1) Kunta

2) Kuntayhtymä

3) Valtion organisaatio

4) Tutkimuslaitos (esimerkiksi yliopisto)

5) Muu, mikä ________________________________

Toimialani

1) Yleishallinto

2) Sosiaali- ja terveys

3) Sivistys

4) Tekninen sektori

5) Elinkeinotoimi

6) Ympäristö

7) Muu, mikä ________________________________

Asema organisaatiossa

1) Ylin johto (esimerkiksi toimialan johto)

2) Lähi- ja keskijohto

3) Asiantuntija

4) Muu, mikä ________________________________

50

ACTA

Osallistuminen kokeilutoimintaan 1 2 3 4 5 Olen ollut erittäin aktiivisesti mukana kokeiluissa En ole ollut mukana kokeiluissa

KOKEILEVAN KEHITTÄMISEN MERKITYS

Kokeilevalla kehittämisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa konkreettista toimintaa, jossa kokeillaan jonkin uuden asian toimivuutta. Siihen liittyy usein tulosten aikaansaamisen epävarmuutta sekä mahdollisuus epäonnistumiseen.

Arvioi kokeilevan kehittämisen merkitystä toimialallasi (esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi) organisaatiosi (esimerkiksi kunta/kuntayhtymä) kehittämistoiminnan näkökulmasta (1=täysin samaa mieltä; 5=täysin eri mieltä)

1 2 3 4 5 1) Kokeilevan kehittämisen merkitys on erittäin suuri oman organisaationi kehittämisessä

2) Kokeilevan kehittämisen merkitys on melko suuri oman organisaationi kehittämisessä

3) Kokeilevan kehittämisen merkitystä on vaikea arvioida

4) Kokeilevan kehittämisen merkitys on melko vähäinen oman organisaationi kehittämisessä

5) Kokeilevan kehittämisen merkitys on erittäin vähäinen oman organisaationi kehittämisessä

Arvioi kokeilujen luonnetta toimialallasi organisaatiosi näkökulmasta (1=täysin samaa mieltä; 5=täysin eri mieltä)

1 2 3 4 5 1) Kokeilujen käynnistyminen perustuu oman organisaationi (esimerkiksi kunnan) ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin ja ideoihin (esimerkiksi lainsäädäntö)

2) Kokeilujen käynnistyminen perustuu organisaationi johdon (virkamiesjohto/poliittinen johto) esittämiin ideoihin

3) Kokeilujen käynnistyminen perustuu työyhteisöni työtekijöiden ideoihin

51


KOKEILUKULTTUURI

Kokeilukulttuuri (jaettu näkemys kokeilevasta kehittämisestä, yhteiset arvostukset ja ilmapiiri) (1=täysin samaa mieltä; 5=täysin eri mieltä)

1 2 3 4 5 1) Toimialani (esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi) organisaatiossa (esim. Kunta/kuntayhtymä) on yhteinen näkemys kokeilevan kehittämisen sisällöstä

2) Toimialani organisaatiossa on yhteinen näkemys siitä, minkälaisissa tilanteissa kokeiluja toteutetaan

3) Toimialani organisaatiossa on yhteinen näkemys, miten kokeilevan kehittämisen tuloksia hyödynnetään

4) Toimialani organisaatiossa pidetään kokeilevaa kehittämistä tärkeänä

5) Toimialani organisaatiossa on rohkeutta tehdä uudenlaisia kokeiluja

6) Toimialani organisaatioissa uskalletaan kyseenalaistaa olemassa olevia käytäntöjä kokeilemalla

7) Toimialani organisaatiossa hyväksytään, että kokeilevassa kehittämisessä saatetaan epäonnistua

8) Toimialani organisaatiossa ilmapiiri on kokeilevan kehittämisen toteuttamiselle myönteinen

52

ACTA

Arvioi yleisesti seuraavien tekijöiden merkitystä toimialallasi organisaatiosi kokeilevan kehittämisen onnistumiselle (1=täysin samaa mieltä; 5=täysin eri mieltä)

1 2 3 4 5 1) Organisaationi (esim. kuntani sosiaali- ja terveystoimi) kehittämiskulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

2) Organisaationi päätöksentekokulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

3) Organisaationi johtamiskulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

4) Organisaationi arviointikulttuuri edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

5) Organisaatiossani on muilta oppimisen kulttuuri, joka edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

6) Organisaatiossani on palveluiden käyttäjien osallistumista korostava kulttuuri, joka edistää kokeilevan kehittämisen onnistumista

KOKEILUT JA ORGANISAATIOIDEN KÄYTÄNNÖT

Arvioi kokeilevan kehittämisen suhdetta organisaatiosi (esim. kuntani sosiaali- ja terveystoimi) yleiseen kehittämiseen (1=täysin samaa mieltä; 5=täysin eri mieltä)

1 2 3 4 5 1) Organisaationi kehittämisen tavoitteet määrittelevät myös kokeilevan kehittämisen tavoitteita

2) Kokeilemisella on riittävän selkeä yhteys muuhun organisaatiossani tapahtuvaan kehittämiseen (kuten projektitoimintaan)

3) Kehittämistä on riittävästi resurssoitu niin, että se mahdollistaa myös kokeilujen toteuttamisen

4) Organisaatiossani kehittämistoiminta on luonteeltaan sellaista, että se varmistaa kokeilujen tulosten vaikuttavuuden (kuten sen, miten tuloksia hyödynnetään)

53


5) Kokeiluja käytetään tapana saada palautetta

Arvioi kokeilevan kehittämisen suhdetta päätöksentekoon organisaatiosi kannalta (esim. kuntani sosiaali- ja terveystoimi) 1=täysin samaa mieltä…5=täysin eri mieltä

1 2 3 4 5 1) Kokeilut ovat vaikuttaneet organisaatiotani koskevien päätösten sisältöön

2) Päätöksenteossa on käsitelty kokeilujen tuottamaa tietoa

3) Päätöksentekoon osallistuvat ovat sallineet erilaisten kokeilujen tekemisen

4) Organisaatiotani koskeva päätöksenteko on sellaista, että se varmistaa kokeilujen tulosten vaikuttavuuden

5) Päätöksenteon yhteydessä on nostettu esiin ongelmia, joihin kokeiluilla tulisi etsiä ratkaisuja

6) Organisaatiossani kannustetaan kokeilujen tekemiseen

7) Kokeiluista keskustellaan osana toimintamme suunnittelua

Arvioi kokeilevan kehittämisen johtamista organisaatiossani (esim. kuntani sosiaali- ja terveystoimi) 1=täysin samaa mieltä…5=täysin eri mieltä

1 2 3 4 5 1) Organisaatiossani on johtamista, joka kannustaa kokeilemiseen

2) Organisaatiossani on johtamista, joka tuo lisäarvoa/”sparraa” kokeilujen tekemistä

3) Organisaatiossani on johtamista, joka antaa mahdollisuuksia aikaisemmista poikkeavien käytäntöjen kokeilemiselle kokeilujen yhteydessä

4) Organisaatiossani on johtamista, joka varmistaa kokeilujen tulosten vaikuttavuuden

54

ACTA

5) Organisaatiossani on johtamista, joka on kykenevä kokeilujen edellyttämään nopeaan reagointiin ja toimintaan

Arvioi kokeilevan kehittämisen suhdetta arviointikulttuuriin 1=täysin samaa mieltä…5=täysin eri mieltä

1 2 3 4 5 1) Organisaatiossani arvioidaan systemaattisesti kokeilujen tuloksia

2) Organisaatiossani jaetaan avoimesti kokeilujen tuottamaan tietoa

3) Organisaatiossani kyetään tekemään johtopäätöksiä kokeilujen tuottaman arvioinnin/ tiedon perusteella

4) Organisaationi arviointitoiminta on sellaista, että se varmistaa kokeilujen tulosten vaikuttavuuden

Arvioi kokeilevan kehittämisen suhdetta organisaatiossasi oppimiseen 1=täysin samaa mieltä…5=täysin eri mieltä

1 2 3 4 5 1) Organisaatiossani on pidetty tärkeänä, että kokeiluista opitaan

2) Organisaatiossani on määritelty tavoitetta, jotka liittyvät kokeiluista oppimiseen

3) Organisaatiossani on yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka ovat edistäneet kokeiluista oppimista

4) Organisaatiossani yhteisöllinen oppiminen on sellaista, että se varmistaa kokeilujen tulosten vaikuttavuuden

Arvioi palveluiden käyttäjien roolia kokeilevassa kehittämisessä 1=täysin samaa mieltä…5=täysin eri mieltä

1 2 3 4 5 1) Palveluiden käyttäjät on osallistettu riittävästi kokeilujen suunnitteluun huomioiden

55


tehtyjen kokeilujen luonteen

2) Palveluiden käyttäjiä on osallistettu riittävästi kokeilujen toteutukseen huomioiden tehtyjen kokeilujen luonteen

3) Palveluiden näkemyksillä ja kokemuksilla on ollut merkittävä vaikutus kokeilujen sisältöön

4) Palveluiden käyttäjien mukanaolo on ollut sellaista, että se on varmistanut kokeilujen tulosten vaikuttavuuden

KOKEILELEVAN KEHITTÄMISEN VAIKUTTAVUUS

Arvioi kokeilevan kehittämisen vaikuttavuutta organisaatiosi (esimerkiksi kuntani sosiaali- ja terveystoimi) toimintaan Mielestäni kokeilut ovat yleisesti edistäneet oman organisaationi vaikuttavuutta

1 2 3 4 5 Erittäin paljon Erittäin vähän

Arvioi kokeilevan kehittämisen vaikuttavuutta seuraavissa tekijöissä (tuottavuus, käytäntöjen ja ajattelutapojen kehittyminen, tietoperustaisuus ja sopeutumiskyky) oman organisaatiosi (esim. kuntani sosiaali- ja terveystoimi) kannalta 1=täysin samaa mieltä…5=täysin eri mieltä

1 2 3 4 5 1) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi taloudellista tuottavuutta

2) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt sitä, että organisaationi toiminta vastaa paremmin palveluiden käyttäjien tarpeisiin

3) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt sitä, että organisaationi toiminta vastaa paremmin poliittisessa päätöksenteossa tehtyihin linjauksiin

4) Mielestäni kokeileva kehittäminen on muuttanut organisaationi käytäntöjä

5) Mielestäni kokeileva kehittäminen on muuttanut organisaatiossani ajattelutapoja,

56

ACTA

joilla toimintaa tarkastellaan

6) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi toiminnan tietoperustaisuutta

7) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt tietoa siitä, minkälaiset käytännöt aikaansaavat vaikutuksia omassa organisaatiossani

8) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi uudistuskykyä

9) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi oppimiskykyä

10) Mielestäni kokeileva kehittäminen on lisännyt organisaationi kykyä sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön

AVOIMET KYSYMYKSET

1) Missä tekijöissä on mielestäni kokeilevassa kehittämisessä onnistuttu/epäonnistuttu? Onko organisaatiossa tehty jotain kokeilevaan kehittämiseen liittyvää edelläkävijätyötä, jonka voisi tuoda laajempaan tietoisuuteen? ________________________________________________________________

________________________________________________________________

2) Miten kokeilevaa kehittämistä ja sen arviointia tulisi edelleen kehittää? ________________________________________________________________

________________________________________________________________

3) Onko kokeilemalla kehittäen saavutettu jotain selkeästi mitattuja hyötyjä tai luotu maininnan arvoisia innovatiivisia ratkaisuja? ________________________________________________________________

________________________________________________________________

57


Liite 2. Minunterveyteni.fi-kokeilu, Hämeenlinna

Jari StenvallProfessori, Tampereen yliopisto

Tavoitteet ja kokeilun kohdentuminen

Minunterveyteni.fi-kokeilun keskeisenä tavoitteena oli, että asiakas saattoi itse potilas- ja terveystietojaan hyödyntäen tehdä terveystarkastuksen, arvioida oireitaan sekä saada päätöksentukeen perustuvia suosituksia ja ohjeita. Lisäksi asiakas on voinut liittää palvelut osaksi terveysasemalta saatuja muita palveluita. Kysymys on ollut älykkäiden terveydenhuollon palveluiden kehittämistä, missä keskeisenä osana on teknologian hyödyntäminen. Kokeilua toteutettiin Sitran rahoituksella vuosina 2013–2015. Mi-nunterveyteni.fi-palvelut ovat edelleen käytössä ja niitä myös jatkokehitetään erityisesti liittyen valtakunnalliseen ODA-hankkeeseen.

Minunterveyteni.fi ei ole erillinen kokonaisuus Hämeenlinnan terveydenhuol-toon kehittämisestä ja uudistamisesta. Keskeisenä sisältönä ovat olleet muun muassa palveluiden asiakaslähtöisyyden vahvistaminen ja siihen perustuvat palvelut. Ajatte-lutavan mukaisesti asiakas ja potilas ovat palvelutarpeineen keskiössä. Heillä on ollut aiempaan suurempi mahdollisuus itse osallistua palveluiden tuottamiseen sekä päättää palveluistaan. Palveluiden tulisi olla aidosti hyödyllisiä eli tuottaa arvoa asiakkaalle. Hämeenlinnassa on uuteen paradigmaan liitetty digitaaliset palvelut. Tähän kokonai-suuteen sisältyvät myös minunterveyteni.fi-palvelut.

Kokeileminen ja kehittäminen ovat jatkuneet minunterveyteni.fi-hankkeen jälkeen. Yksi uusi kokeilu on palvelu, jossa asiakas voi seurata sensorien avulla omaa terveydentilaansa ja saada siihen perustuvaa päätöksentukea sekä omahoidon tukea. Terveydenhuollon osaksi on myös perustettu erityinen virtuaaliyksikkö. Siihen on koottu terveydenhuollon palveluita, joissa asiakas voi asioida virtuaalisesti mukaan lukien minunterveyteni.fi-palvelut.

Johtopäätökset tavoitteista ja kokeilun kohdentamisesta

Tämä arviointi perustuu dokumenttiaineistoihin ja neljään ryhmähaastatteluun. Niihin osallistui minunterveyteni.fi-kokeilussa mukana olevia toimijoita, esimiehiä, johtoa sekä poliittisia päätöksentekijöitä. Haastattelujen kautta on ollut muodostettavissa kokonaiskuva Hämeenlinnassa toteutetusta kehittämis- ja kokeilutoiminnasta sekä sen osana minunterveyteni.fi-kokeilusta.

Vaikka tässä arvioinnissa keskitytään erityisesti minunterveyteni.fi-kokeiluun, on osin tarkastelussa myös laajempi terveydenhuoltoa koskeva kehittämiskokonaisuus.

Arviointi osoittikin, että Hämeenlinnassa on pyritty tekemään poikkeuksellisen kattava ja laaja-alainen terveydenhuollon paradigma ja ajattelutavan muutos. Tervey-denhuollon uudistaminen on ollut ainutlaatuista, jos sitä verrataan muuhun Suomessa toteutettuun kehittämistyöhön. Hämeenlinnasta on tullut yksi asiakaslähtöisen ajat-telutavan ja digitaalisen terveydenhuollon edelläkävijöistä.

Kehittämiskokonaisuus näyttäytyy loogisena. Tämä siitä huolimatta, että tervey-denhuollon muutosta on osin toteutettu eteen tulleita mahdollisuuksia hyödyntäen.

58

ACTA

Kuitenkin kehittämistä on ohjannut selkeä visio terveydenhuollon tulevaisuudesta. Haastattelujen perusteella tavoitteiden ja uudenlaisen ajattelutavan eteenpäin-

vienti on toteutettu tavalla, joka on johtanut selkeästi toimintakulttuurin muutok-seen. Tähän on vaikuttanut toteutustapa. Yhtenä toimintamallina oli esimerkiksi henkilöstön osallistaminen ja tätä kautta sitouttaminen. Työntekijät eri tasoilla tulivat muun muassa aiempaa tietoisemmaksi tehdyistä linjauksista ja strategisista valinnoista. Paradigmamuutoksen kääntöpuolena on ollut työtekijöiden kuormittuminen ja osin ”kehittämisähky”. Tämä on saattanut osin johtaa jopa ”passiiviseen vastarintaan” uusia kokeiluja kohtaan, joista yksi on minunterveyteni.fi.

Kun merkittävää, uuteen ajattelutapaan tähtäävää kehittämistä viedään eteenpäin, se edellyttää tavallisimmin vahvaa tukea johdolta ja poliittiselta päätöksenteolta. Tämä on toteutunut arvioinnin perusteella hyvin Hämeenlinnassa. Kaupunki on omaksunut kokeilemisen strategiseksi lähtökohdaksi kehittää toimintaa. On kuitenkin ymmärret-tävää, että kokonaisvaltainen tavoitteiden ja ajattelutavan muutos on aiheuttanut myös jännitteitä ja ristiriitoja. Esimerkiksi kehittäminen on jossakin määrin samaistunut yksittäisiin henkilöihin. Merkittävä kysymys on ollut sekin, missä määrin ylipäänsä kaupungilla on kehittämisresursseja viedä eteenpäin sellaista kokonaisuutta, joka tuottaa käytäntöjä koko Suomen terveydenhuollon kehittämiseen.

Kokonaisvaltainen muutos on haasteellista toteuttaa niin, että palvelusysteemiin liittyvät tekijät, kuten prosessit, johtaminen ja palvelutuotteet, vastaisivat toisiaan. Hämeenlinnassakaan ei palvelusysteemi ole kokonaisuudessaan vielä valmis. Tilanne on jossakin määrin vaikeuttanut sitä, miten minunterveyteni.fi kiinnittyy osaksi pal-veluprosesseja.

Hämeenlinnassa terveydenhuollon paradigmamuutos on luonut myös alustan ja ilmapiirin toteuttaa kokeiluja. Kokeilut ovat väline viedä muutosta eteenpäin. Tätä voidaan pitää perusteltuna ratkaisuna.

Haastattelut osoittivat myös sen, että Hämeenlinnan terveydenhuoltoon on ke-hittynyt vahvaa kehittämis- ja kokeiluosaamista.

Mekanismit ja vaikuttavuus

Hämeenlinnassa on tavoiteasetteluun peilaten pyritty kehittämään ja kokeilemaan käytäntöjä, joissa hyödynnettäisiin paitsi uutta teknologiaa, niin myös ratkaistaisiin kysymys, miten asiakkaiden palvelutarve ja palvelut kohtaisivat paremmin terveyden-huollossa.

Minunterveyteni.fi-kokeilussa erityisenä kohteena olivat varsinkin sähköiset oi-rearvioinnit ja niihin liittyvät prosessit. Oirearvioinneissa asiakas vastaa kysymyksiin, jonka perusteella hän saa järjestelmän tuottaman palautteen, toimenpidesuositukset ja ohjeet. Oirearviointia on kehitetty lääketieteellisin periaattein, minkä lisäksi toimen-pidesuositukset perustuvat tutkittuun tietoon, erityisesti käypä hoito -suosituksiin. Käytettävyyttä on testattu asiakkaiden kanssa.

Oirearvioinnin asiakas voi tehdä itsearviointina. Samoin asiakkaalla on mahdol-lisuus lähettää oirearvioinnin ammattilaiselle. Palautteen tulee saada kolmen tunnin kuluessa (aukioloaikana).

59


Keskeisiä mekanismeja ovat seuraavat:1) Minunterveyteni.fi palveluissa sähköisten oirearvioitien ja niihin liittyvien

palveluprosessien kehittäminen 2) Palvelutarvetta vastaavien käytäntöjen kokeileminen ja kehittäminen sekä

asiakaslähtöisyyden vahvistaminen3) Sähköisten palveluiden integrointi hoitoprosesseihin

Johtopäätökset mekanismeista ja vaikutuksista

Kokeilu osoitti, että sähköiset oirearviot voivat olla toimivia palvelukäytäntöjä tervey-denhuollossa. Pääsääntöisesti asiakkaat, jotka ovat käyttäneet oirearvioita, ovat olleet niihin tyytyväisiä. Oirearviot ovat osittain kasvattaneet asiakkaiden omatoimisuutta liittyen heidän omaan terveyteensä.

Yksi minunterveyteni.fi-kokeilun ongelma on ollut se, että oirearviointien käyt-täjämäärät eivät ole olleet kaikilta osin riittäviä. Näin ollen oirearvioinnit eivät ole vielä välttämättä vähentäneet palveluiden kysyntää. Silti haastatteluissa esitettiin arvio, että olemassa olevilla resursseilla on voitu palvella oirearviointien ansiosta laajemmalla palveluvalikoimalla.

Keskeinen haaste on ollut oirearviointien markkinointi asiakkaille ja tätä kautta käyttäjämäärien kasvattaminen. Tämä ei ole kuitenkaan irrallinen asia muista tarjotta-vista palveluista. Esimerkiksi toimivat ja helposti saatavilla olevat peruspalvelut voivat vähentää oirearviointien kaltaisten palveluiden käyttöä.

Oirearvioinneista ei ole tullut täysin Hämeenlinnan terveydenhuollon ammatti-laisten yhteistä asiaa. Tämä on näkynyt palveluiden tiedottamisessa ja markkinoinnissa asiakkaille. Haastatteluissa nostettiin yleisesti esiin, että työntekijät eivät ole riittävästi markkinoineet oirearviointeja. Syynä tilanteeseen voi olla useita asioista. Oirearviointien markkinointi on ehkä ”hukkunut” arjen kiireisiin. Oirearvioitien luotettavuuteen on voinut kohdistua epäilyjä ja niitä on saatettu pitää ylimääräisenä vaivana. Lisäksi ky-symys on saattanut olla osaamisesta. Työntekijät eivät ole kaikissa tapauksissa osanneet opastaa asiakkaita riittävästi oirearviointien käyttöön, koska he eivät ole hallinneet niitä kunnolla itsekkään. Markkinoinnin ongelmat on kuitenkin tiedostettu ja asiaan on pyritty löytämään ratkaisuja.

Yksi konkreettinen vaikutus on, että oirearviot voivat muuttaa työntekijöiden ja asiakkaiden välistä suhdetta. Asiakkaasta tulee palveluprosesseissa enemmän oman terveytensä subjekti, jonka tietomäärä terveydestä kasvaa tehtävien oirearvioiden myötä. Ammattilaisen rooli asiakkaan tukemisessa korostuu.

Hämeenlinnassa on pyritty kehittämään ns. kanavamallia, jotta palvelut vastaisivat enemmän palveluiden tarvetta ja kysyntää. Terveyshyötypalvelut ovat tarkoitettu eniten palveluita tarvitseville. Loput palvelut ovat ns. episodipalveluita. Niissäkin lähtökohtana on varmistaa palvelujen laatu ja sopivuus.

Minunterveyteni.fi-kokeilu liittyi erityisesti terveyshyötyasiakkaan sekä episo-diasiakkaan hoidon kokonaisuuteen (asiakkaan tarpeen mukainen hoito kevyestä raskaampaan eli aina ei tarvita vastaanottoa). Laajapalveluvalikoiman tarkoituksena on ollut tuottaa palveluita kaikille terveysasemien asiakkaille sekä tietysti sähköisiä palveluita myös Hämeenlinnan kaupungin asukkaille.

Oirearviot ovat osa sähköisten palveluiden integrointia hoitoprosesseihin. Tämän

60

ACTA

toteutuminen edellyttää haastattelujen perusteella, että prosessit, vastuusuhteet, pro-sessien omistajuus ja johtaminen ovat selkeitä.

Kokeilusta oppiminen ja jatkokehittäminen

Sähköisten oirearviointeja toteutetaan edelleen Hämeenlinnassa. Kuitenkin oirear-viointien varsinainen jatkokehittäminen on siirtynyt valtakunnantasolle ns. ODA-hankkeeseen. Sen suunnitteluvaiheessa Hämeenlinnan toimijat ovat olleet aktiivisia. Samalla digitaalilähtöisten palveluiden kehittämisresurssit ovat kasvaneet, jos asioita kehitetään useiden kuntien kehittämisresurssien yhteistyöllä. On ilmeisestä, että valtakunnalliset käytännöt tulevat jossakin vaiheessa korvaamaan Hämeenlinnassa toteutetut oirearvioinnit.

Kerätyn aineiston perusteella jatkossa olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

� Digitaalisten palveluihin liittyvän tulevaisuuden näkymän kirkastaminen asiakaslähtöisessä hoitotyössä ja laajemmin sote:ssa. Hämeenlinna on yksi edelläkävijöistä digitaalisissa palveluissa. Kaupungin toimijoilla on vahvaa osaamista tehdyn kehitystyön ja kokeilujen myötä. Kuitenkin digitaalisten palveluiden muutosvauhti on nopeaa. Edelläkävijyyden varmistamiseksi kokeilutoimintaa tulee jatkaa. Haastatteluissa nousi myös esille tarve, että tarvittaisiin kokeilujen ja kehittämistyön tueksi päivitetty näkymä siitä, mihin suuntaan terveydenhuoltoa uudistetaan.

� Tehdyn kehitystyön ja kokeilun kokemusten hyödyntäminen valtakun-nallisessa kehittämistyössä. Laajemmin kysymys on paikallisten kokeilujen skaalautumisesta valtakunnallisiksi toimintamalleiksi. Hämeenlinnalla on rooli ODA-hankkeessa muun muassa kokeilualustana.

� Tehdyn kokeilun ja paradigman muutoksen hyödyntäminen sote-uudis-tuksessa. Hämeenlinna on ollut edelläkävijä siinä, miten asiakaslähtöisyyttä ja digitaalisuutta viedään eteenpäin palveluintegraatioissa. Sote-uudistus vaatii toiminnan laajentamisen erityisesti niin, että myös sosiaalipalvelut integroituvat terveyspalveluihin. Uudella, tulevalla maakunnantasolla eri kuntatoimijoiden intressit ja osaaminen voivat vaihdella. Jos Hämeenlinnan käytäntöjä hyödynnetään, onkin otettava huomioon hallitussa muutospro-sessissa osaamisvajeet ja erilaiset lähtötilannetasot.

� Oirearvioitien kehittäminen my data -palveluiden suuntaisesti. Oirearvi-ointeja on tehtävissä yhä älykkäämmin ja ne voidaan kiinnittää esimerkiksi selkeämmin yksilölliseen dataan (esimerkiksi liikkumiseen). Samoin oirearvi-ointeja on mahdollista kehittää enemmän palveluprosesseja ja erityispalveluita (esimerkiksi diabetes) paremmin tukeviksi.

� Työyhteisölähtöisten kokeilujen käynnistäminen. Oirearviointien eteenpäin-vienti osoittaa, että Hämeenlinnassa on sekä kehittämismyönteisyyttä että passiivista vastarintaa kehittämistyötä kohtaan. Olisikin tärkeää kehittämis-kulttuurin näkökulmasta, että terveydenhuollossa kyettäisiin toteuttamaan työyhteisössä tärkeäksi koettuja ja yhdistäviä kehittämishankkeita ja kokei-luja. Tällä tavalla myönteiseen suuntaan kehittynyttä toimintakulttuuria kyettäisiin edelleen vahvistamaan.

61


Liite 3. Hyvinvoinnin integroitu toimintamalli nuorten palveluissa, Kuopio



Kokeilun tarkoituksena oli kehittää monia palveluita tarvitseville nuorille integroitu toimintamalli. Siinä hyödynnettiin teknologiaa. Toimintamallissa nuorten ongelmia ja elämää lähestyttiin palveluissa kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Asiakkaan kanssa laadittiin yhteinen palvelusuunnitelma sähköiselle alustalle. Tarkoituksena oli, että nuori olisi entistä enemmän oman palvelunsa subjekti. Hän ottaisi aiempaa enemmän vastuusta elämästään, osallistuisi saamiensa palveluiden ja tavoitteiden määrittelyyn.

Taustalla kokeilussa oli näkemys, jonka mukaan nuorille suunnatut palvelut ovat liian pirstaleisia. Palvelut eivät yhdisty nuorta tukevaksi kokonaisuudeksi. Tämä johtaa helposti nuoren ”pallotteluun” palvelujärjestelmässä, minkä seurauksena myös palvelun vaikuttavuus on monesti heikkoa. Mikään taho ei pystynyt ottamaan koko-naisvastuuta nuoresta. Palveluita tarjoavien toimijoiden yhteistyö on riittämätöntä. Yksi ongelma on ollut siinä, ettei toimijoilla ole ollut riittävästi tietoa, missä asiakkaat asioivat. Nuoret eivät osanneet hahmottaa palvelujärjestelmää, ei asiakkuuksia eikä palveluista vastaavia ammatteja.

Kuopiossa toteutettu hyvinvoinnin integroitu toimintamalli nuorten palveluissa oli osa valtiovarainministeriön johtamaa kokeiluhanketta. Tämä antoi mahdollisuuden kokeilulain voimassaoloajan kokeilla nuorten palveluiden integroimista tavalla, jossa voitiin toimia sektorilainsäädännöstä poikkeavasti. Tämä loi edellytyksiä moniamma-tilliselle yhteistyölle.

Kokeilulla oli myös paikallisia tavoitteita. Kuopiossa nähtiin kokeilu mahdolli-suutena edistää asiakaslähtöistä, asiakkaan ongelmista lähtevää palveluajattelua sekä testata organisaatiorajat ylittävää teknologiaa. Moniongelmaisten nuorten tukeminen on ollut tarpeellista Kuopiossa monen muun kaupungin tavoin.

Johtopäätökset tavoitteista ja kokeilun kohdentamisesta

Tämä arviointi perustuu dokumenttimateriaaliin ja kolmeen ryhmähaastatteluun. Nii-hin osallistui kokeilussa mukana olleita työntekijöitä, esimiehiä ja Kuopion kaupungin johtoon kuuluvia. Haastattelut antoivat hyvän kokonaiskuvan kokeilun toteutuksesta.

Yleisesti on todettava, että integroidusta palvelumallista muodostui kokeilun myötä selkeä palvelukonsepti. Siinä kehitettiin palvelumallia, missä keskiössä oli nuori ongelmineen. Tavoiteasettelu ja siitä johdetut toimenpiteet vaikuttavat ehyeltä.

Eri tehtävissä toimivat henkilöt näkivät toteutetun konseptin ja tavoitteen sekä projektin samansuuntaisesti. Tämä kuvastaa yhteiseksi muodostunutta käsitystä ko-keilusta. Eri toimijoilla oli ymmärrettävästi osin toisistaan poikkeavat perspektiivit kokeilun kohteena olevaan toimintamalliin. Käytännön toiminnan tasolla keskeistä oli erityisesti nuorten auttaminen. Tämän ohella johdon tasolla oli kysymys myös siitä,

62

ACTA

miten asiakaslähtöisesti integroivaa toimintamallia on mahdollista kehittää. Kokeilun toteutuksessa käytännön asiakastyötä tekevien ja eripuolilta palvelu-

järjestelmää tulevien toimijoiden välinen vuorovaikutus ja tiedon kulku vaikuttivat haastattelujen perusteella toimineen hyvin.

Kokeilun tavoitteet olivat haastattelujen perusteella alkuvaiheessa epäselvät. Tästä johtuen esimerkiksi siitä, että alkuvaiheessa ei ollut varmuutta, miten kokeilulakia sovelletaan käytäntöön ja miten kokeilu voidaan toteuttaa. Tämä liittyi muun muassa lupaan poiketa sektorilainsäädäntöjen vaatimuksista. Kokeilun edistymisen kannalta olikin keskeistä, että tavoitteet saatiin määriteltyä ja yhteinen tahotila toteutukselle sovittua. Tämä vauhditti kokeilun toteuttamista.

Ylipäänsä näyttää siltä, että Kuopion kokeilussa ehdittiin kokeilemaan varsinaisia uusia käytäntöjä vain rajallisen ajan. Käytännössä tavoiteasettelun täsmentäminen, asioiden organisointi ja toimenpiteiden suunnittelu veivät kokeilun toteutusajasta melko paljon aikaa. Sen vuoksi siitä, missä määrin nämä mekanismit tuottivat vaiku-tuksia, on tehtävissä johtopäätöksiä vain rajoitetusti. Toisaalta Kuopion kokeilussa oli ylipäänsä tarkoitus edetä väljällä tavoiteasettelulla, koska tavoittena oli tuottaa uutta tietoa palveluiden yhteensovittamisen ilmiöstä. Tämä tavoite täyttyi hyvin. Kokeilu olisi kuitenkin hyötynyt pidemmästä toteutusajasta.

Mekanismit ja vaikutukset

Haastatteluista välittyi myönteinen kuva siitä, että kokeilua on toteutettu ratkaisu-keskeisesti ja määrätietoisesti. Kokeilun toteutus sai haastatteluissa varsin positiivisen arvion.

Haastatteluaineistossa nousivat keskeisimmiksi seuraavat mekanismit:1) Sähköinen alusta, joka kulkee nuoren mukana ja jossa on eri tahojen yhteinen

palvelusuunnitelma2) Vastuutyöntekijämalli3) Asiakkaan – nuoren – vaikutusmahdollisuuksien ja roolin kasvattaminen

palveluissa4) Moniammatillisen työn kehittäminen


Kokeilussa kehitettiin, testattiin ja dokumentoitiin käytäntöä, jossa oli nuoren mu-kana kulkeva palvelusuunnitelma sähköisesti toteutetulla alustalla. Tämä helpotti käytännössäkin sitä, että palveluita tarvitsevan nuoren asioita oli mahdollista tarkas-tella kokonaisvaltaisesti. Nuoren asioita ei tarkasteltu vain yhden palvelutuottajan näkökulmasta vaan enemmän nuoren elämäntilanteen kannalta. Nuoret hyödynsivät sähköistä suunnitelmaa myös asioidessaan itsenäisesti palvelujärjestelmässä.

Toimivuuden näkökulmasta ongelmia liittyi sähköisessä alustassa käytettävään teknologiaan ja sen käytettävyyteen. Tämän kehittely vei aikaa, eikä ratkaisusta tullut ideaalista. Kokeilun näkökulmasta saatiin kuitenkin paljon tietoa siitä, millainen säh-köinen ratkaisu olisi toimiva palvelujen integrointia ajatellen.

Vastuutyötekijämalli osoittautui toimivaksi ratkaisuksi erityisesti moniongelmais-

63


ten nuorten tapauksessa. Kysymys on ajattelusta, jossa vastuutyöntekijä on ikään kuin ”nuoren rinnalla kulkija” ja luottohenkilö. Hänellä on keskeinen vastuu palveluiden kokonaisuuden koordinoinnista nuoren kanssa.

Vastuutyöntekijä tarvitsee kokeilussa työvälineitä, jotta hän voisi hahmottaa nuo-ren kokonaistilanteen ja niiden kannalta tarvittavat palvelut. Haastattelujen perusteella hyvinvointisuunnitelma edistää palveluiden integroitumista ja toimii hyvin yhtenä vastuutyöntekijän työvälineenä.

Vastuutyötekijämallin haasteellisuus liittyy sen kuormittavuuteen. Se vaatii työntekijältä normaalia enemmän ajankäyttöä ja sitoutumista palveluun. Malli ei välttämättä sovi kaikille nuorille, koska ongelmat vaihtelevat. Lisäksi nuortenkin palveluissa asiakassuhteiden kestot voivat vaihdella riippuen heidän tilanteestaan. Parhaiten vastuutyöntekijämalli näyttäisi toimivan silloin, kun palvelu on pitkäkestois-ta.

Kun yhteinen tieto kulkee palvelusuunnitelmassa nuoren mukana sähköisellä alustalla, se vahvistaa kokemusta siitä, että asiakas on palvelunsa subjekti. Teknisten tu-kivälineiden ohella subjektiivisuuden vahvistaminen edellyttää myös vastuutyöntekijältä aikaisemmasta poikkeavaa työotetta. Tämä on selkeästi merkittävä palveluideologiaan liittyvä muutos. Työntekijä on tukemassa asiakasta.

Kokeilu osoitti myös sen, että kokonaisvaltainen ja asiakaslähtöinen työskentely edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Kokeiluun aktiivisesti osallistuvien toimijoi-den keskuuteen muotouikin yhteistä ajattelutapaa palveluiden toteuttamisesta. Tästä syystä kokeiluun aktiivisesti osallistuneille toimijoille muodostui yhteinen ajattelutapa ja näkemys asiakaslähtöisestä palvelujen toteuttamisesta.

Toisaalta moniammatillisen yhteistyön aikaansaaminen vaatii aikaa ja kykyä toimia aikaisemmasta työskentelytavasta poikkeavasti yhteisessä palveluverkostossa. Lisäksi keskeistä on johdon työntekijälle antama tuki sektorit ylittävälle toiminnalle. Haasteita moniammatillisen yhteistyön aikaansaamiselle tuottavat muun muassa totutut tavat toimia, lainsäädännölliset esteet, tietojärjestelmät ja työkuorma.

Palvelutasolla tapahtuva moniammatillinen ja yli sektoreiden menevä yhteistyö edellyttäisi myös sitä, että valtakunnantasolla ohjaavat ministeriöt kykenisivät toimi-maan yhteistyölähtöisesti keskenään. Muussa tapauksessa ministeriöiden reviiriristiriidat voivat tuottaa jännitteitä paikallistasolla tapahtuvalle työlle.


Kuopiossa toteutettu kokeilu nuorten palveluiden integroivasta mallista on päättynyt. Tässä mielessä keskeiset kehittämiskohteet liittyvät siihen, miten kokeilussa opittua on mahdollista hyödyntää edelleen palveluissa.

Kokeilun mahdollisti se, että siinä voitiin toimia olemassa olevasta lainsäädännöstä poikkeavasti Valtiovarainministeriön kuntakokeilun päättyessä erillislupaa lainsäädän-nöstä poikkeaville toimintakäytännöille ei enää ole. Jos toimintaa jatkettaisiin tehdyllä mallilla, se edellyttäisi lukuisten lakien muuttamista, jotka säätelevät sektoreiden toimintaa. Käytännössä kokeilu osoitti lainsäädännön muuttamisen tarpeen, mikäli halutaan toteuttaa kokonaisvaltaisesti asiakaslähtöistä ja integroitua palvelumallia.

Koska lainsäädännöllistä kehitystyötä ei ole tehty, on tilanne johtanut siihen, että Kuopion kokeilussa tehtyjä käytäntöjä on jouduttu ajamaan alas ja päättämään. Tähän

64

ACTA

liittyy monia eettisiä ja resurssien käyttöön liittyviä ongelmia. Esimerkiksi sähköistä palvelualustaa ei voida enää käyttää. Yhteinen asiakasrekisteri, joka muodostuu nuorten kanssa tehdyistä hyvinvointisuunnitelmista, on tietoturvaa liittyvän lainsäädännön takia arkistoitava.

Eettisesti on kysyttävä, että kun kokeilun kohteena olevat asiakkaat – kuten nuoret - on totutettu siihen, että he saavat ongelmiinsa apua tiettyä palvelumallin kautta, niin mikä vastuu on kokeilun käynnistäjillä (esim. valtakunnan tason toimijoille), kun malli lopetetaan. Asiakkaat voivat jäädä ”tyhjän päälle.” Integroidun palvelumallikokeilun perusteella on kysyttävä, onko tarkoituksenmukaista ja eettisesti perusteltua käynnis-tää valtakunnallisesti sellaisia kokeiluja, joiden jatkamismahdollisuuksia ei ole, vaikka kokeilusta saataisiin vaikuttavia tuloksia.

Sote-palveluiden muutos ja maakunnallisuus vaikuttavat myös kehittämistoimin-taan. Toisaalta muutostilanteessa palvelujärjestelmiä tarkastellaan uudelleen, mikä luo mahdollisuuksia aikaisemmasta poikkeaville toimintakäytännöille.

Nuorten palveluita integroiva malli osoitti, millä edellytyksillä olisi vietävissä eteenpäin kokonaisvaltaisia ja asiakaslähtöisiä palveluita, kun sote-palveluita järjes-tetään uudelleen. Positiivinen asia on muutostilanteessa kokeilun kannalta, että on olemassa uusia resursseja, kuten soten kärkihankkeet, joiden avulla on mahdollista viedä kokeilujen tuloksia eteenpäin. Uuteen toimintaympäristöön kokeilun koke-musten integroiminen ei ole silti helppoa. Maakuntatason palveluiden kehittämisessä voi olla esimerkiksi kamppailua erilaisista toimintamalleista. Samoin kamppailun kohteena voi olla sekin, minkä kautta rakennetaan palveluiden integrointi. Ylipäänsä sote-uudistus tuo toteutuessaan uusia palvelutuottajia, jotka tulisi saada mukaan in-tegroituun toimintaan.

Seuraavat kehittämisehdotukset ovat oleellisia jatkossa:1) Kuopion integroidun palvelumallin eteenpäinvienti valtakunnallisella tasolla.

Tähän antaa esimerkiksi ODA-hanke hyvät mahdollisuudet2) Strategisen suunnitelman laatiminen, miten integroitua ja asiakaslähtöistä

toimintamallia on mahdollista viedä eteenpäin. Näin luotaisiin edellytyksiä paradigmamuutoksille

3) Integroidun palvelumallin – muun muassa vastuutyöntekijämallin – koke-musten hyödyntämisen varmistaminen maakuntatasolla ja muussa kuntien kehittämisessä. Malli sopii erityisesti moniongelmaisten asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Kokeilussa mukana olevia henkilöitä voitaisiin hyödyntää kokemusten ja tiedon levittämisessä

4) Jatkokehittämishanke, jossa hyödynnettäisiin muodostunutta moniammatillista toimijaverkostoa. Kokeilun myötä on rakentunut tiivis moniammatillinen verkosto, joka mahdollistaisi uusien käytäntöjen kehittämisen suhteellisen nopeastikin

Kuopion haastattelujen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö on perustanut Yhteinen suunnitelma -työryhmän, jossa on mukana Kuopion kaupungin edustus. Kuopion kokeilun sisältöjä on myös ehdotettu ja otettu osaksi ODA-hankkeen kehittämistyö-tä. Kuopion kuntakokeilun keskeiset osat sisältyvät myös Pohjois-Savon maakunnan lasten, nuorten ja perheiden LAPE-muutosohjelman tavoitteisiin.

65


Liite 4. Lapinjärvi ihmislähtöinen kuntakokeilu



Lapinjärvellä ihmislähtöisen kunnan kehittäminen on ollut strateginen valinta. Ihmis-lähtöinen kunta tarkoittaa käsitteellisesti sitä, että palveluiden suunnittelua ja tuotantoa toteutetaan ihmislähtöisesti Kysymys on tavoitteesta, jonka kautta Lapinjärvi eroaa paitsi muista kunnista ja on myös edelläkävijä Suomessa.

Keskeisenä lähtökohtana Lapinjärvellä on ollut oletus siitä, että ihmislähtöinen kunta edellyttää toimintakulttuurisen muutoksen. Kysymys on vahvasti palveluihin ja niiden kehittämiseen ulottuvasta muutoksesta. Tässä mielessä ihmislähtöisen kunnan kehittäminen on kokonaisvaltaista.

Kokeileminen on tapa viedä ihmislähtöistä kuntaa eteenpäin. Se on sisällytetty osaksi kunnan strategiaa. Osana ajattelua kunnan strategiaan sisältyy tavoite kertoa avoimesti toiminnasta – jopa epäonnistumisista.

Johtopäätökset tavoitteiden ja kokeilun kohdentumisesta

Tämä arviointi perustuu dokumenttiaineistoon ja kolmeen Lapinjärvellä tehtyyn ryh-mähaastatteluun. Haastatteluun osallistui poliittisia päätöksentekijöitä, virkamiehiä ja kuntalaisia, joiden toimintaan kunnan kehittäminen on vaikuttanut.

Eri haastatteluissa todettiin ja tunnustettiin, että Lapinjärvi pyrkii kehittämään toimintaansa aikaisempaan poikkeavalla tavalla. Ihmislähtöiselle kunnan strategiselle kehittämiselle on olemassa ilmeinen tarve. Tämä johtuu paitsi kuntien roolin koh-distuvasta valtakunnallisesta uudistamisesta, niin myös koetusta tarpeesta uudistaa aiempaa päätöksenteko- ja toimintakulttuuria. Lapinjärven ihmislähtöinen kunta-ajattelu on saanut paljon huomioita ja sitä kautta se on jo vaikuttanut myönteisesti kunnan imagoon.

Haastatteluissa välittyy kokonaiskuva, jonka mukaan avaintoimijat ovat sitou-tuneet viemään eteenpäin ihmislähtöistä kuntaa. Siihen suhtaudutaan innostuneesti.

Haasteellista on se, mitä ihmislähtöinen kunta konkreettisesti tarkoittaa. Pää-sääntöisesti poliittiset päätöksentekijät ja virkamiehet ymmärsivät haastattelujen pe-rusteella ihmislähtöisen kunnan ajattelutavan samansuuntaisesti. Kuntalaisille käsite voi olla epäselvempi. He tunnistavat pyrkimykset uudistaa kunnan toimintatapaa. Näin kuntalaisille ihmislähtöinen kunta saattaa näyttäytyä aktiivisuutena, jossa heidän näkemyksistään ollaan entistä enemmän kiinnostuneita.

Sisällöllisesti keskeiseksi nousee ihmislähtöisen kunnan sisällön rajojen määrittely. Ihmislähtöisyys ei esimerkiksi tarkoita samaa asiaa kuin ihmiskeskeisyys, jossa toimintaa kehitettäisiin vain kuntalaisten tai palveluiden käyttäjien toivomusten mukaan.

Ihmislähtöisen kunnan tavoitetta viedään eteenpäin vaiheittain ja kokeilujen kautta. Esimerkiksi toiminnan kehittäminen on aloitettu ikääntyvien kuntalaisten palveluissa ja työllisyyspalveluissa. Ihmislähtöisen kunnan ajattelutapaa onkin vietävissä

66

ACTA

melko joustavasti eteenpäin erilaisissa toimintaympäristöissä. Tässä mielessä ajattelutapa sopii kehittämisen lähtökohdaksi.

Keskeinen kysymys on silti se, missä määrin kokeilut ja vaiheittainen eteneminen ohjaavat sitä, mitä ihmislähtöinen kunta tarkoittaa. Jokaisessa vaiheessa tehdään muu-tostilanteessa sisällöllisiäkin valintoja. Siksi johdon ja poliittisten päätöksentekijöiden rooli on tärkeä muutosvaiheessa.

On korostettava, että Lapinjärvellä on onnistuttu myös hyvin ihmislähtöisen kun-nan viestinnässä. Esimerkiksi kunnan internet-sivut tuovat hyvin ajattelutapaa esille.


Ihmislähtöisen kunnan kehittäminen ei ole itsessään kokeilu vaan valinta kehittää kun-taa. Sitä viedään eteenpäin kokeilujen kautta. Näin kokeileminen tuottaa mekanismeja, joilla ihmislähtöistä kuntaa on toteutettavissa. Tätä voidaan pitää perusteltuna ratkai-suna. Ihmislähtöinen kunta on uusi konsepti, jolle ei ole olemassa selkeitä malleja.

Haastattelujen perusteella nousi esille erityisesti neljä kokeiluun liittyvää meka-nismia:

1) Vahvistetaan ja kokeillaan kuntalaisosallistamisen tapoja2) Päätöksenteon ja sen valmistelun sekä johtamiskulttuurin uudistaminen3) Kuntalaisten kohtaamista koskeva uudistaminen4) Työkäytäntöjen uudistaminen


Yleisesti ihmislähtöisen kunnan kokeilemiseen liittyvät käytännöt ovat tuottaneet posi-tiivisia vaikutuksia. Kuntaan on tullut ns. ”pieniä voittoja”, jotka vahvistavat etenemistä ja osoittavat ihmislähtöisen kunnan kehittämisen mahdollisuuden.

Samalla kuitenkin on todettava, että ajattelutavan toteutus on niin alkuvaiheessa, että on vaikea sanoa lopullisia vaikutuksia siitä, millä tavoin ihmislähtöisen kunnan ajattelutapa uudistaa kuntaa.

Kuntalaisosallistamisen tavat ovat hyvin konkretisoituneet osaksi kunnan toi-mintaa. Tästä konkreettisena esimerkiksi ovat työryhmät, joiden kautta kuntalaisosal-listuminen on tullut osaksi päätöksentekoa. Positiivisia kokemuksia ihmislähtöisestä kunnasta on saatu esimerkiksi maankäytön suunnitellussa. Siinä kuntalaisten näke-myksiä ja ideoita on voitu hyödyntää konkreettisesti. Osallistumiskäytännöt ovat olleet Lapinjärven kunnan pienen koonkin vuoksi (alle 350 neliökilometriä ja alle 3 000 asukasta) hallittuja ja rajattuja.

Lapinjärvellä kokeillaan siis aktiivisesti kuntalaisosallistumisen eri muotoja. Samalla on huomioitava se, että kuntalaisten osallistuminen voi olla alkuvaiheessa erilaista kuin toiminnan vakiintuessa. Tässä mielessä kuntalaisosallisuuden muotojen kehittäminen on jatkuvaa ja osin muuttuvaa.

Ihmislähtöisyys osallistumisineen edellyttää muutoksia myös päätöksenteossa, asioiden valmistelussa ja johtamiskulttuurissa. Haastatteluista välittyi käsitys, että muutoksiin on olemassa Lapinjärvellä melko hyvä valmius. Kehittäminen edellyttää

67


johdon ja poliittisen päätöksenteon tukea. Toisaalta Lapinjärvellä tiedostetaan ihmislähtöisen kunnan kehittämisen kesken-

eräisyys. Jännitteitä voi tulevaisuudessa esiintyä muun muassa poliittisen päätöksen-teon ja kuntalaisosallistumisen välillä. Poliittiset päätöksentekijät saattavat kokea, että kuntalaisosallistuminen kaventaa valtuuston ja hallituksen valtaa.

Erityisen haastava kysymys on se, missä määrin ihmislähtöisen kunnan ajattelutapa soveltuu ns. vaikeiden asioiden käsittelyyn.

Haastattelujen perusteella Lapinjärvellä on alettu kehittää myös konkreettisia me-netelmiä, joiden mukaisesti kuntalaisten kanssa toimitaan kehitettäessä ihmislähtöistä kuntaa. Kuntalaisosallistumisen menetelmiä on kehitetty kohderyhmittäin. Esimerkiksi lasten tai nuorten kanssa toimiminen on erilaista kuin iäkkäämmän väestön. Yksi tu-lokulma tekemiseen on sopimuksellisen työtavan kehittäminen, jonka kautta kyetään yhdistämään kuntalaisten ristiriitaisia käsityksiä toisiinsa.

Tärkeänä asiana on ylipäänsä pyrkiä verkostoitumaan niin. että osallistumisme-netelmiin liittyviä ideoita välittyy kuntaan.

Ihmislähtöinen kunta edellyttää ajattelutapana työntekijöiden työkäytäntöjen muutosta. Se, mitä ihmislähtöinen kunta tarkoittaa ammattilaisten työssä, voi silti sisäl-löllisesti vaihdella riippuen esimerkiksi tehtävien luonteesta ja toimialasta. Käytännössä haastattelujen perusteella työkäytäntöjen uudistaminen on edennyt toistaiseksi vähiten. Sen kehittämiseen voi liittyä osaamiseen liittyviä haasteita ja muutosvastarintaa. Pitkälle vietynä ihmislähtöisen kunnan ajattelutavan uudistaminen muuttaa jopa sitä, miten työntekijöiden perustehtävät määrittyvät.


Kaiken kaikkiaan Lapinjärven ihmislähtöinen kunta -ajattelutapa on tuonut kehittämis-tä ja tekemistä kuntaan. Sen sisältö on osin hahmottunut erilaisten kokeilujen kautta.

Arviointi on nostanut kokeilutoiminnan kannalta seuraavan kaltaisia kehittämis-suosituksia:

� Ihmislähtöisen kunnan kehittämisen jatkuvuuden turvaaminen. Lapinjärvellä on ymmärretty, että ihmislähtöisen kunnan kehittäminen on pitkäaikai-nen prosessi. Kuitenkin jatkuvuuteen voivat tuoda katkoksia esimerkiksi toimintaympäristön muutokset tai avaintoimijoiden vaihtuminen niin virkamiestasolla kuin poliittisessa päätöksenteossa. Tässä mielessä muun muassa kuntavaaleissa valitun uuden valtuuston perehdyttäminen ja vaiku-tusmahdollisuuksien turvaaminen on oleellista jatkuvuuden näkökulmasta. Ihmislähtöinen kunta tulisi kyetä ylipäätään pitämään muutosvaiheen ajan agendalla. Jatkuvuuden turvaaminen edellyttää myös sellaista toimintatapaa, jolla koetetaan varmistaa käytäntöjen integrointi osaksi tulevaa maakunta-hallintoa.

� Ihmislähtöisen kunnan kehittämisen ”kokeilusalkku” ja hallinta. Ihmislähtöistä kunnan kehittäminen kokeilujen kautta on edelleen tarkoituksenmukaista. Jotta kyettäisiin samalla pitämään kokonaisuus hallussa, tulisi huomioida, minkälaiset kokeilut parhaiten testaisivat ajattelutapaa ja laajentaisivat sen

68

ACTA

sisältöä. Tämän suuntaista, hallintaan tähtäävää kehittämissalkkua ei kannata tehdä erityisen raskaaksi.

� Ihmislähtöisen kunnan kehittäminen kehitysalustaksi. Ihmislähtöistä kuntaa viedään eteenpäin vaihteittain. Se on tarkoituksenmukaista rajallisten ke-hittämisresurssien takia. Tämän jälkeen olisi mahdollista kehittää ihmisläh-töisen kunnan ajattelutapaa enemmän ilmiölähtöiseksi. Tällöin pyrittäisiin esimerkiksi verkostoitumalla ja moniammatillisella työotteella ratkaisemaan lapinjärveläisille tärkeitä asioita. Kehitysalustaan olisi liitettävissä muun muassa digitaalisten palveluiden kehittäminen.

� Kuntalaisosallistumisen edelleen kehittäminen. Kuntalaisosallistuminen voi muuttaa muotoaan alkuinnostuksen jälkeen. Keskusteluun voi nousta muun muassa se, missä määrin osallistuminen aidosti vaikuttaa päätöksentekoon. Tärkeää on tunnistaa osallistumiseen liittyvät jatkohaasteet ja hakea niihin ratkaisuja.

� Panostaminen henkilöstöjohtamisen toimenpitein ihmislähtöisen kunnan edel-lyttämään osaamiseen. Haastattelujen perusteella on ilmeistä, että ihmisläh-töinen kunta -ajattelutapa on esimiestoimintaan ja ammatilliseen työhön vaikuttava muutos. Siksi keskeistä on se, että minkälaisin henkilöstövoima-varoihin liittyvin toimin (esimerkiksi rekrytoinnein ja koulutuksin) tuetaan työkäytäntöjen muutosta. Voisi olla tarkoituksenmukaista, että henkilös-töjohtamiseen liittyviä toimenpiteitä määritellään strategian toteutuksen tueksi. Erityisesti työkäytäntöjen keskiössä olisi palvelujen yhteissuunnittelu (co-creation) ja yhteistuotanto (co-production), joihin liittyvä kehittäminen hyödyttäisi Lapinjärvellä tehtävää muutosta.

� Kehittämisresurssien varmistaminen verkostoitumalla. Lapinjärvellä on pienenä kuntana rajalliset kehittämisresurssit. Siksi kunnan kannattaa pyrkiä verkos-toitumaan sellaisten toimijoiden kanssa, joissa toteutetaan ihmislähtöisen kunnan kaltaista toimintaa.

69


Liite 5. Innovaatioseteli, TEKES



Tavoitteena on kokeilla käytäntöä, jossa yrityksille myönnetään 5000 euron innovaa-tioseteli innovaatiotoiminnan edistämiseksi. Setelillä yritys ostaa palvelun innovaatiota kehittävältä tuottajalta. Kokeilun kesto on 3.10.2016–3.10.2018. Kokeilu on siis vasta alkuvaiheessa.

Kokeilun taustalla on erityisesti tavoite kehittää välineitä ja vaikuttavuutta yrittä-jyyden edistämiseksi. Pk-yrityksissä on usein potentiaalia mutta ei välttämättä uskal-lusta, tietoa tai aikaa lähteä kehittämään joskus pitkäänkin suunnitteilla olleita uusia tuotteita tai palveluita. Pienimuotoiseen innovaatiotoimintaan ei siis pk-sektorille ole aina aikaa ja resursseja. Yrityksestä ei välttämättä löydy sellaista erityisosaamista joka mahdollista innovaatiotoiminnan alkuun pääsemisen.

Johtopäätökset ideasta ja kokeilun kohdentumisesta

Tämä arviointi toteutettiin erityisesti käyttäjäkokemusten selvittämiseksi innovaatiosete-listä. Aineisto perustuu dokumentteihin, avaintoimijoiden haastatteluun sekä viiteen Tampereen alueella olevan yritystoimijan haastatteluun. Aineisto on riittävän laaja tuottamaan yleistä palautetta siitä, miltä innovaatiosetelikokeilu näyttää käyttäjien näkökulmasta.

Haastattelujen perusteella kokemukset innovaatiosetelistä ovat olleet hyvin pitkälti toisiaan vastaavia. Arvioinnin perusteella innovaatiosetelin perusidea on pääsääntöisesti hyväksytty ja ymmärretty. Se on ideana sisällöllisesti riittävän selkeä. Yleisesti ottaen toteutetut kokeilut vastasivat innovaatiosetelille asetettuja tavoitetta. Arvioinnin koh-teena olevilla yritystoimijoilla oli pääosin aikaisempaa kokemusta Tekesin toiminnasta.

Keskeinen arvio oli se, että innovaatioseteli on jotakin sellaista, jota Tekes ja laajem-min valtio pyrkii tekemään konkreettisesti pk-sektorin eteen. Tekesin palvelutuotteista pk-sektorille ei ollut välttämättä aikaisemmin löytynyt luontevaa tukimuotoa.

Innovaatiosetelin kautta pk-yrittäjät ovat päässeet Tekesin palveluiden piiriin. Sa-malla innovaatioseteli on voinut kasvattaa Tekesiin rahoitushakuihin liittyvää osaamista pk-yrityksissä. Tällä voi olla merkitystä tulevaisuudessa pk-yritysten halukkuudelle hakea Tekesin rahoitusta.

Arviointi osoitti, että pk-sektorilla on ollut tarvetta nopealiikkeiselle ja pienimuo-toiselle innovaatiotoiminnalle sekä sen tukemiselle. Toisaalta innovaatiosetelin käyt-töönoton alkuvaihe on saattanut osin purkaa painetta. Tähän arviointiin osallistuvilla ja innovaatiosetelin saaneilla yritystoimijoista monilla oli valmiina tarve ja idea siitä, mitä haluttaisiin kehittää, jos sopivaa rahoitusta on tarjolla. Jatkossa onkin mahdollista, että innovaatioseteleitä koskevia hakemuksia tulee entistä enemmän sen takia, koska rahoitusta on valmiina olemassa.

Pk-yritysten toimijat ovat mukana erilaisissa verkostoissa. Osa haastateltavista

70

ACTA

arvioi, että ko. verkostoissa tieto leviää nopeasti innovaatiosetelin kaltaisista mahdol-lisuuksista. Samoin Tekesin toimijoiden merkitys markkinoijana on keskeinen.

Tarkemman tiedon saamisessa ja hahmottamisessa yritystoimijoiden näkökulmasta innovaatioseteleitä koskeva internet-sivusto on keskeinen. Pääsääntöisesti internet-sivut ovat olleet riittävän informatiiviset ja käytettävyydeltään tarkoituksenmukaiset. Jossakin määrin toiveita oli siitä, että internet-sivut olisivat nykyistä informatiivisemmat. Niissä olisi esimerkiksi oltava paremmin esillä se, minkälaiset hankkeet ovat saaneet rahoitusta.

Tekesin innovaatioseteli-kokeilu on siinä mielessä poikkeuksellinen moneen muuhun kokeiluun nähden, että sen konsepti on alusta saakka ollut melko selkeä. Tämä on mahdollistanut nopeasti etenevän toteutuksen.


Innovaatioseteli on mekanismi, jolla on pyritty aikaansaamaan interventio pk-sektorin toimintaan. Kokeilun alkuvaiheessa innovaatioseteli interventiona onkin osoittanut toimivaksi. Se on aikaansaanut innovaatiotoimintaan liittyvää tekemistä pk-sektorille. Konkreettisesti tämä on näkynyt valtavana volyymina. Innovaatioseteleitä koskeva hakemusmäärä on ollut lähes kymmenen kertaa suurempi kuin mitä kokeilua suun-niteltaessa oletettiin.

Suuri hakemusten määrä kuvastaa innovaatiosetelien tarpeellisuutta. Samalla se on tuonut haasteita toteutukselle. Esimerkiksi on ollut tarpeellista tehdä tarkennuksia hakemuskriteereihin. Keskustelua on käyty käytössä olevan rahoituksen riittävyydestä.

Kokeilun mekanismit liittyvät erityisesti innovaatiosetelin konseptiin. Arviointi-aineistossa yritysten edustajat tunnistivat erityisesti seuraavat mekanismit.

� Viiden tuhannen euron innovaatioseteli pk-yritysten kehittämiseen � Kasvuyrityskriteeri rahoituksen myöntämiselle � Palvelun saaja voi itse valita palvelun tuottajan ja sitä kautta omaehtoisen

innovaatioiden kehittämisen � Hakemisen helppous ja nopealiikkeinen päätöksenteko

Johtopäätökset mekanismeista ja vaikuttavuudesta

Arviointiaineiston perusteella valitut mekanismit kytkeytyvät hyvin toisiinsa. Niiden välillä ei ole sisällöllistä ristiriitaa. Niistä muodostuu selkeä, toisiaan tukeva konsepti.

Haastateltavat kokivat pääsääntöisesti viidentuhannen euron summan riittävänä. Sillä pystytään tekemään nopeasti jotakin. Summa on pieni sen kannalta, ettei se vääristä markkinoita tai luo epätervettä kilpailua. Osa toimijoista kehitti laajempaa kokonaisuutta, josta pilkottiin osa innovaatiosetelillä toteutettavaksi. Osa haastatelta-vista toimijoista käynnisti uutta toimintaa saatuaan innovaatiosetelin.

Innovaatiosetelillä yritys voi palveluntottajana saada referenssin toiminnalleen. Tämä saattaa itsessään edistää liiketoimintaa. Innovaatioseteli on niin pieni, ettei sen varaan voi palvelutuottaja rakentaa pelkästään liiketoimintaansa. Tosin palveluntuot-taja voi pyrkiä tuotteistamaan palveluitaan ja saamaan näin samalle toiminnalle useita innovaatioseteleitä. Tämä voi jossakin määrin vähentää innovaatiosetelillä rahoitetta-

71


vien erilaisten innovaatioiden määrää. Aineistossa ei juuri noussut esiin ko. kaltaista kehitystrendiä. Tosin luotettavan kokonaiskuvan kannalta haastateltavien määrä on liian pieni.

Pääosin arviointiin haastatellut toimijat näkivät kasvuyrityskriteerin tärkeänä rahoituksen myöntämiselle. Näin rahoitusta saavat pk-yritykset, joilla on tavoitteita ja jotka toimivat päämäärähakuisesti. Kriteeri vaikuttaa myös siihen, ettei innovaatioi-setelistä tule itsestään selvä ”raha-automaatti”, vaan sitä vastaan on tehtävä vastuullisesti tavoitelähtöistä toimintaa.

Aineiston perusteella on positiivinen asia, että tekijä ja toteuttaja voivat sopia ostettavasta innovaatiosta keskenään. Tällöin osaaminen kohtaa tarpeen paremmin verrattuna tilanteeseen, jossa jouduttaisiin käyttämään rahoittajan määräämää tai valitsemaa palvelutuottajaa. Tämä lisää luottamusta tekemisen järkevyyteen.

Haastateltavat tunnistivat hakemisen helppouden ja nopeuden. Monet yrittäjät, joilla olla aikaisemmin kokemusta Tekesin hankkeista, olivat erityisen positiivisesti yllättyneitä nopeasta hakemusten käsittelyajasta. Tämä tarkoitti, että yrittäjä pääsi heti toteuttamaan kehitettävää asiaa ja loi tunteen nopean toiminnan ajattelusta.

Toisaalta kriittisiä kannanottoja tuli sähköisestä hakemuslomakkeesta, sen jäyk-kyydestä ja vaadittavista tiedoista. Ne eivät välttämättä sopineet rahoituksen piirissä olevaan toimintaan. Myös loppuraportointia jouduttiin osan haastateltavien mukaan tekemään enemmän sähköisen lomakkeen kuin kokeilun ehdoilla.


Innovaatiosetelikokeilu on vielä alkuvaiheessa. Tässä mielessä on vaikea arvioida, mitä kokeilusta voidaan lopulta oppia tai mitkä sen vaikutukset ovat.

Kuitenkin kokeilu on jo osoittanut tämänkin arvion aineiston valossa, että toisella tavalla toteuttavalla ja tarpeeseen vastaavalla kokeilulla on aikaansaatavissa nopeastikin muutoksia. Tässä yhteydessä ne tarkoittavat erityisesti pk-sektorin innovaatiotoimin-nan kehittämistä. Oleellista ovat onnistumiselle myös kokeilun konseptin loogisuus, viestinälliset tekijät sekä kokeilua edistävien ja hidastavien ajureiden tunnistaminen. Tämän arvioinnin perusteella on nostettavissa seuraavia kehittämiskohteita:

� Innovaatiosetelin rahoituksen riittävyyden turvaaminen, jos volyymikasvu jat-kuu. Innovaatioseteli on luonut odotuksia. Mikäli rahoitus vähenee, kokeilun mielekkyys voidaan kyseenalaistaa pk-sektorilla.

� Innovaatioseteliin liittyvän markkinoiden kehittyminen ja siihen reagointi. Alkuvaiheessa on hakijoina ollut monia toimijoita, joilla on ollut tarve, mutta ei rahoituskanavia innovaatiotoiminnalle. Jatkossa hakeminen voi ohjautua enemmän esimerkiksi palvelutarjoajien seteliä varten tuotteistamien palveluiden kautta.

� Innovaatiosetelin käyttäminen kehitysalustana. Olisi tärkeää keskustella, mitä muuta innovaatiosetelin yhteydessä voitaisiin kehittää. Olisiko mahdollista hyödyntää kerättyä tietoa esimerkiksi pk-sektorin kehittämisessä tai tehdä kohdennettuja kokeiluita, joissa innovaatioseteliä käytetään jotakin erityis-toimintaa kuten digitaalisuuden kehittämistä tai sote-palveluiden innova-

72

ACTA

tiivisuuden kehittämistä varten. � Kriiseihin varautuminen. On mahdollista, että esimerkiksi sosiaalisen median

tai väärinkäytösten seurauksena innovaatiosetelikäytäntöä kyseenalaistetaan. Tältä osin on tärkeää varautua jo etukäteen kriisiviestintään. Vaarana on myös se, että esimerkiksi väärinkäytösten seurauksena käsittely jäykistyy ja siihen tulee lisää sääntöjä.

� Toteuttajien työhyvinvoinnista ja innostumisesta huolehtiminen. Innovaatio-seteliä on kyetty viemään eteenpäin ja pitämään nopean käsittelyn palvelu-lupaus siksi, että hankkeesta vastaavat toimijat ovat joustaneet ja toimineet vastuullisesti. Tämä on toisaalta lisännyt työkuormaa. Keskeistä on, miten kokeiluun osallistuvien henkilöiden jaksamisesta pidetään huolta sekä löy-detään käyttöönoton alkuvaiheenkin jälkeen asioita, jotka ovat toteuttajille innostavia.

� Viestinnällisyyden ja käytettävyyden edelleen kehittäminen. Arviointiaineistossa oli kannanottoja, joissa toivottiin alustaa vieläkin helpommin käytettäväksi ja innovaatioseteliä viestinnällisesti helpommin hahmotettavaksi. Näitä asioita voitaisiin jatkossa kehittää esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin.

� Monipuolisen ja jatkuvan arvioinnin kehittäminen. Olisi tärkeää, että arvi-ointia jatkettaisiin mahdollisimman monipuolisesti. Keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi, miten innovaatioseteli on edistänyt pk-sektorin kasvua, minkälaisia palvelumarkkinoita innovaatioseteli on aikaansaanut sekä mitä innovaatioita on ylipäänsä syntynyt sen myötä.

73


Liite 6. Nuorisotakuun kuntakokeilu, Rovaniemi



Nuorisotakuun kuntakokeilussa keskeisenä tavoitteena on ollut löytää ratkaisuja, mi-ten edistetään alle 30-vuotiaiden sijoittumista koulutukseen ja työmarkkinoille, sekä estetään työttömyyden pitkittymistä. Erityisesti syrjäytymisen ehkäisy on ollut tärkeä kokeilun tavoite. Nuorisotyöttömyyden osalta on oletuksena ollut, että vaikuttavassa palvelussa työttömyys tuli katkaista pikaisesti ja tarjota nopea väliintulo.

Kokeilu sisältyi valtiovarainministeriön kuntakokeilujen kokonaisuuteen. Lisäksi Rovaniemellä Ohjaamo-toimintamallia lähdettiin kehittämään ESR-rahoituksen avulla. Siinä ydintehtäväksi asetettiin nykyisen palvelujärjestelmän käytön tehostaminen niin, että nuori saa sieltä tarvitsemansa palvelun oikea-aikaisesti ja nopeasti. Tarkoituksena oli edistää kokeilukunnissa sellaisten asiakaslähtöisten ja monialaisten toimintatapojen sekä palvelurakenteiden kehittämistä ja käyttöä, joiden avulla laissa säädettyjä tehtä-viä voidaan kunnissa hoitaa taloudellisesti ja tuottavasti palvelujen sisältöä koskevat vaatimukset toteuttaen.

Pohjois-Suomessa syrjäytyminen on samankaltainen ongelma kuin muuallakin Suomessa. Sisällöllisesti hanke onkin paikallisesti tärkeä.

Johtopäätökset ideasta ja kokeilun kohdentumisesta

Tämä arviointi perustuu dokumenttiaineistoihin ja Rovaniemellä pidettyyn työpa-jaan. Arvioinnissa on siksi erityisesti hankkeen toteutukseen osallistuvien näkökulma toteutetusta kokeilusta.

Kokeilun tavoiteasetteluun ovat vaikuttaneet useat kehittämiskokonaisuudet ja kontekstin, erityisesti ESR-hanke ja valtiovarainministeriön kuntakokeilu ja paikalliset tavoitteet. Kuitenkin näyttää siltä, ettei tavoiteasettelussa ole ollut itse asian osalta ristiriitaa. Syrjäytymisen ja nuorten työllistämisen ratkaiseminen on koettu tärkeäksi. Kokeilusta onkin muodostunut sisällöllisesti looginen ja eheä kokonaisuus.

Pohjois-Suomessa palveluita tuottavat toimijat ovat tottuneet tekemään yhteistyö-tä. Tämä johtuu muun muassa vahvasta alueellisesta identiteetistä. Toiminnan resurssit ovat rajalliset, minkä takia yhteistyö on välttämätöntä niiden tehokkaassa käytössä.

Yksi haaste on ollut se, miten toimijaverkosto on kyennyt yhdessä omaksumaan ja edelleen kehittämään nuorisotakuukokeilun tavoitteita. Mukana olevien eli nuorille palveluita tarjoavien toimijoiden tarpeita on yhteensovitettu kokeilun tavoitteisiin. Tämä on haastattelun ja dokumenttiaineiston perusteilla onnistunut melko hyvin, mutta on vaatinut paljon myös työtä.

Kokeilun tavoitteet ovat jossakin määrin muuttuneet ja kohderyhmät laajentuneet. Tässä mielessä kokeilu on ollut dynaaminen, kehittyvä ja jopa osin rajojaan testaava.

Kokeilulla on pyritty systeemiseen muutokseen liittyen nimenomaisesti nuo-riin. Taustalla ei ole kuitenkaan monen muun kokeilun tavoin selkeää esimerkiksi Rovaniemen kaupungin strategista pyrkimystä, jossa kokeilulla haluttaisiin testata ja

74

ACTA

viedä eteenpäin paradigmamuutosta, kuten asiakaslähtöistä palveluideologiaa. Tässä mielessä kokeilulla ei ole ehkä riittävää asemaa kaupungin toimintatapaa uudistamaan tähtäävänä toimintana.


Nuorisotakuukokeilu ja siihen liittyvän ohjaamon kehittäminen ovat olleet interventioi-ta, joilla on pyritty aikaansaamaan vaikuttavuutta nuorisotyöttömyyden ratkaisemisessa. Yleisesti ottaen nuorisotyöttömyys onkin vähentynyt Rovaniemellä.

Nuorten kokemukset ohjaamon toiminnasta ovat olleet positiivia. Kuitenkin on vaikea täsmällisesti sanoa, missä määrin kokeilu ja siinä olevat verkostotoimijat ovat vaikuttaneet tuloksiin. Tämä sama ongelma liittyy yleisestikin vaikuttavuuden arvioimiseen.

Aineistosta on tunnistettavissa seuraavia, keskeisiä mekanismeja, joilla on pyritty lisäämään vaikuttavuutta:

� Palvelujärjestelmän kehittäminen verkostoyhteistyön ja verkostotoimijoiden dialogin kautta

� Palvelun kehittäminen käyttöliittymänä: Koordinoiva ja vastuuttava työtapa, jossa ohjaamon työntekijä ottaa vastuuta nuoresta ja auttaa häntä löytämään tarpeeseen vastaavan palvelun

� Asiakaslähtöinen toimintapa, missä nuori on entistä enemmän myös oman palvelunsa subjekti

Johtopäätökset mekanismeista ja vaikuttavuudesta

Rovaniemen kokeilussa on poikkeuksellisen paljon panostettu palvelujärjestelmän kehittämiseen. Tällä on saavutettu tuloksia. Palveluiden tuottajat ovat alkaneet toimia entistä enemmän samansuuntaisesti yhteisen tavoitteen eli nuorten työllisyysongelmien ratkaisemisen eteen. Palvelujen tuottaminen on tehostunut ja päällekkäisyydet ovat vähentyneet.

Verkostoyhteistyötä on kehitetty muun muassa dialogisin menetelmin. Tämä on vaatinut pitkäjänteistä toimintaa. Verkostoyhteistyö on mennyt eteenpäin sykleissä kohti yhteistä tavoitteellista toimintaa. Palvelutuottajat ovat oppineet luottamaan paitsi toisiinsa niin myös uuden, synergisen toimintamallin tarkoituksenmukaisuuteen.

Ohjaamo on käytäntö, jonka kautta nuori voi saada tietoa eri toimijoiden pal-veluista. Ohjaamo tavallaan koordinoi palvelutuottajien verkoston rakentamista niin, että palvelut vastaavat nuorten tarpeita. Lisäksi ohjaamossa otetaan vastuuta palveluita tarvitsevasta nuoresta. Arviointiaineiston perusteella tämän suuntainen palvelumeka-nismi kehittää toimintaa ja mahdollistaa moniammatillisen työn kehittämisen, missä toiminnan lähtökohtana ovat yhteiset asiakkaat. Nuorten ”pallottelu” palveluista toiseen vähenee. Samoin palvelut liittyvät aiempaa paremmin nuorten tilanteeseen ja tarpeisiin.

Nuorisotakuukokeilussa on vaikutettu tapaan, jolla palveluihin osallistuvat koh-taavat nuoret ja työskentelevät heidän kanssaan. Asiakkaasta tulee entistä selkeämmin subjekti ja hänellä on enemmän valtaa omiin palveluihinsa.

75



Rovaniemen nuorisotakuukokeilu nostaa konkreettisesti esille sen, että verkostoyh-teistyöhön perustuva kokeileminen edellyttää vaikutusten aikaansaamiseksi riittävästi aikaa, mikäli kysymyksessä on aikaisemmasta poikkeava toimintatapa. Kokeilulla on luotu uusi toimintamalli. Ongelma on, että toimintatavan merkitystä vaikutusten aikaansaamiselle ei ole helppo tunnistaa.

Kokeilu on siinä vaiheessa, että on välttämätöntä miettiä, miten kokeilun tuloksia voidaan hyödyntää ja onko sen puitteissa aikaansaatuja onnistuneita käytäntöjä va-kiinnutettavissa. Arviointiaineistojen perusteella onkin tehtävissä seuraavia ehdotuksia jatkokehittämiseksi:

� Kotipesän löytyminen kokeilun jatkokehittämiselle. Jos kokeilun mukaista toimintatapaa halutaan kehittää, keskeisintä on mahdollisimman pian löytää kotipesä toiminnalle. Tälle on useita vaihtoehto kuten maakunnal-liset kasvupalvelut, sote-palvelut tai kuntien ennalta ehkäisevät palvelut. Ongelmana ovat tulevien rakenteellisten ratkaisujen selkiytymättömyys: esimerkiksi minkä kautta palveluiden integraatio rakennetaan ja minkälai-nen on palveluiden tuottajaverkko. Kotipesän määrittyminen myös suuntaa ohjaamomallia. Se voi jopa jossakin määrin vaatia nykyisestä poikkeavan palvelutuottajaverkoston.

� Asiakaslähtöisen palveluideologian kehittäminen Rovaniemellä. On selkeä on-gelma, että nuorisotakuukokeilu on osin irrallinen Rovaniemen kaupungin palveluiden strategisesta kehittämisestä. Tämä on voinut vaikuttaa siihen, että vaikka päättäjät ovat tienneet kokeilusta, he eivät ole ymmärtäneet sii-hen liittyvää ideologiaa. Kaupunki ei ole ehkä tarpeeksi sitoutunut kokeilun tuomien hyötyjen ja ajattelutavan eteenpäinvientiin. Rovaniemellä tulisikin pohtia nuorisotakuukokeilun ja muiden vastaavien kokeilujen perusteella, tulisiko monien muiden kaupunkien tavoin pyrkiä palveluissa asiakaslähtöi-seen palveluideologiaan ja minkälaista systeemistä muutosta kehitys vaatisi.

� Kehittämisalustan kehittäminen. Ohjaamoverkostoa on mahdollista kehit-tää alustatalousideologian mukaisesti sellaiseksi kehittämisalustaksi, joka varmistaa kyvyn uudistua ja uudistaa toimintaa. Tällöin se organisoisi ja kokoaisi eri toimijoita, varmistaisi tehokkaan resurssien käytön, tuottaisi yhteiskehittämisen lähtökohdista uusia palveluita ja voisi jopa toimia inno-vatiivisten hankintojen alustana.

� Asiakaslähtöisyyden vahvistaminen digitaalisuuden avulla. Digitaalisuudella ja siihen kytkeytyen nuorten syrjäytymistä estämään pyrkivillä, henkilö-kohtaisilla hyvinvointi- ja toimintasuunnitelmilla voitaisiin vahvistaa sitä, että nuorista ja muista palveluiden käyttäjäryhmistä tulisi entistä enemmän omien palveluidensa subjekteja.

Ohjaamomallin jatkamisesta tai lopettamisesta on tehtävä päätös poliittisella tasolla. Tältä osin on tärkeää myös miettiä, mitä ylipäänsä tarkoittaisi palveluntuottajien tai palveluiden kohteena olevien nuorten kannalta, jos toiminta päätettäisiin lopettaa

76

ACTA

tai sitä merkittävästi muuttaa. Lähtisivätkö palvelutuottajat esimerkiksi jatkossa kau-pungin tai maakunnan koordinoimiin hankkeisiin ja kokeiluihin, jos he ovat saaneet kokemuksen siitä, että paljon työtä ja aikaa vaativa toiminta voidaan lopettaa, vaikka saadut kokemukset olisivat myönteisiä.

77


Acta-sarjassa vuodesta 2013 lähtien ilmestyneet julkaisut

Aiemmin ilmestyneet Acta-sarjan julkaisut osoitteessa: www.kuntaliitto.fi/kirjakauppa

244 Anne Tuhkunen ja Pasi-Heikki Rannisto (toim.): Elämänhallintaa kuntayhteisössä – kumppa-nuudet nuorten hyvinvoinnin tukena. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509427.

245 Vuokko Niiranen, Alisa Puustinen, Joakim Zitting ja Juha Kinnunen: Sosiaali- ja terveyspalvelut kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509429.

246 Jouko Mehtäläinen, Hannu Jokinen ja Jouni Välijärvi: Kuntarakenne muutoksessa – entä kou-lutuspalvelut? 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509432.

247 Esa Jokinen ja Tuula Heiskanen: Henkilöstö uudistuksen pyörteissä II. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509436.

248 Ismo Lumijärvi, Risto Harisalo, Jari Stenvall, Pasi-Heikki Rannisto, Anni Liski & Aino Hatakka: Kehittämistoiminta kunnissa. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509434.

249 Kristiina Engblom-Pelkkala: Strateginen johtaminen kuntien opetustoimessa. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509435.

250 Arto Haveri, Jenni Airaksinen, Henna Paananen: Kuntajohtajat muutoksen tulkkeina – tarinoita kuntajohtamisesta. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509447.

251 Siv Sandberg (toim.): Kasvavat kuntakonsernit ja supistuvat hallinnot. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509450.

252 Sirkka-Liisa Piipponen & Marianne Pekola-Sjöblom (toim.): Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009–2012. 2013. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509456.

253 Vuokko Niiranen, Minna Joensuu, Johanna Lammintakanen & Mervi Kerkkänen (toim.): Joh-tajana muutoksissa. 2014. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509459.

254 Jari Stenvall, Pasi-Heikki Rannisto & Sini Sallinen: Osaava kunta – rajapinnoilta vahvuutta kuntien toimintaan. 2014. Hinta 20 euroa. Tilausnumero 509461.

255 Henna Paananen, Arto Haveri & Jenni Airaksinen: Kunta elinvoiman johtajana. 2014. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509464.

256 Marianne Pekola-Sjöblom: Kuntalaiset ja kunnat muutoksessa. 2014. Hinta 25 euroa. Tilausnu-mero 509465.

257 Pasi-Heikki Rannisto (toim.): Syytön, sankari vai konna? 2015. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509468.

258 Jari Stenvall, Antti Syväjärvi, Hanna Vakkala, Petri Virtanen & Kari Kuoppala: Kunnat ajopuina – koskesta sumaan. 2015. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509469.

259 Sari Pikkala: Kuntavaalit ja kuntarakenteen muutos. 2015. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509471.260 Anna Ala-Poikela, Antti Koski & Jari Stenvall: Verkostot osana kuntien kehittämis- ja innovaa-

tiotoimintaa. 2015. Hinta 20 euroa. Tilausnumero 509473.261 Arto Haveri, Jenni Airaksinen & Henna Paananen: Uuden sukupolven kuntajohtajat. 2015. Hinta

25 euroa. Tilausnumero 509475.262 Tanja Matikainen: Kuntatalouden ohjaus osana julkista taloutta. Euroopan unionin sääntelyn

vaikutukset kuntatalouden ohjaukseen. Euroopan unionin Vakaus- ja kasvusopimuksen myötä Suomessa on siirrytty julkisen talouden kokonaisohjaukseen. Sääntelyn keskiössä on julkisen talou-den suunnitelma. Julkisen talouden suunnitelma tulee laatia koko julkiselle taloudelle sekä erikseen kullekin julkisen talouden osa-alueelle. Julkisen talouden suunnitelma edellyttää rahoituskehyksen asettamista erikseen kuntataloudelle, ja ensimmäisen kerran rahoituskehys asetettiin vuonna 2015. Suomessa julkisen talouden kuntataloutta koskevan osan laatimisen yhteydessä laaditaan kuntatalousohjelma. Kuntatalousohjelman valmistelu on osa julkisen talouden suunnitelman ja valtion talousarvioesityksen valmistelua, ja sen laatiminen on osa valtion ja kuntien välistä neuvot-telumenettelyä. Kuntatalousohjelmassa arvioidaan myös rahoitusperiaatteen toteutumista, joka on lakisääteistetty vuoden 2015 kuntalain myötä. 2016. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509479.

263 Kaisa Kurkela, Petri Virtanen, Jari Stenvall & Sanna Tuurnas: Älykäs kokeiluja kehittämistoi-minta kunnissa. Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan kuntaorganisaatioita ja niiden kokeiluja kehittämistoimintaa. Tutkimuksessa selvitetään, miten kokeilutoiminnalla voidaan vahvistaa

78

ACTA

kuntaorganisaation älykkyyttä, miten kuntaorganisaatioissa kyetään ajattelu- ja toimintatapojen muutoksiin sekä mitä esteitä kokeilutoiminnalle on kunnissa. Tutkimuskohteina on kahdeksan erikokoista kuntaa: Hattula, Hollola, Hämeenlinna, Kuusamo, Pudasjärvi, Raahe, Rovaniemi ja Salo. Tutkimuksen aineisto muodostuu kunnille tehdystä kyselystä ja kuntien workshopeissa kerätystä laadullisesta aineistosta. Julkaisu on Kuntien kokeilutoiminta älykkäiden kokonaisrat-kaisujen mahdollistajana -tutkimusprojektin loppuraportti. Tutkimuksen ovat tehneet ja raportin ovat kirjoittaneet Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijat. Yhteistyökumppaneita ja rahoittajia ovat Työsuojelurahasto, Suomen Kuntaliitto ja projektiin osallistuneet kunnat. 2016. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509483.

264 Inga Nyholm, Arto Haveri, Kaija Majoinen & Marianne Pekola-Sjöblom (toim.): Tulevaisuuden kunta. Tulevaisuuden kuntia rakennetaan tietoisilla valinnoilla ja teoilla. Tässä lukuisten tutkijoiden ja käytännön kehittäjien yhteistyönä syntyneessä kirjassa tarkastellaan eri näkökulmista ja monitie-teellisesti sitä, millainen on suomalainen kunta tulevaisuudessa. Kirja sisältää tieteellisiä artikkeleita ja käytännön puheenvuoroja ja tarjoaa tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa tietoa tulevaisuuden kunnan kehittämisen ja suunnittelun pohjaksi kuntien sekä laajemmin julkishallinnon toimijoille. Kirja on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta 2017. Hinta 30 euroa. Tilausnumero 509490.

265 Jari Stenvall, Hanna Vakkala & Siv Sandberg: Kelluvat kunnat. Reaaliaikainen arviointitutkimus sote- ja maakuntauudistuksen ja tulevaisuuden kunnan valmistelusta. Sote- ja maakuntauudistus on Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman keskeinen reformi. Käynnissä oleva uudistuskokonaisuus on laaja ja monimutkainen ja sen mittasuhteet ovat erittäin suuret. Uudistusten reaaliaikaisessa arvi-ointitutkimuksessa (REA-arviointi) paneudutaan sote- ja maakuntauudistuksen etenemiseen kuntien näkökulmasta. REA-arviointi tuottaa säännöllisesti ajantasaista tietoa sote- ja maakuntauudistuksen etenemisestä sekä tulevaisuuden kunnan rakentamisesta. Samalla se toimii muutosjohtamisena tu-kena. Tässä tutkimusraportissa keskitytään arvioimaan uudistusten valmistelun tilannetta vuoden 2016 lopussa. Keskeisenä lähteenä käytetään dokumenttiaineistojen lisäksi syksyllä 2016 toteutetun REA-puntarikyselyn tuloksia. Aineistoa on täydennetty ryhmähaastatteluin, joihin osallistui kun-tatoimijoita kautta maan. Reaaliaikainen arviointitutkimus 2016–2017 on osa Kuntaliiton koor-dinoimaa laajaa ARTTU2-tutkimusohjelmaa ja se toteutetaan Tampereen ja Lapin yliopiston sekä Åbo Akademin tutkijoiden yhteistyönä. 2017. Hinta 20 euroa. Tilausnumero 509489.

266 Pentti Meklin & Heikki Pukki: Kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuserojen syyt. Havain-toja ARTTU2-kunnista. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten välillä on huomattavia eroja. Sote-kustannusten erot johtuvat kuntien kokoeroista, mutta eroja on myös, kun erikokoisten kuntien kustannukset saatetaan keskenään vertailukelpoisiksi. Tässä tutkimuksessa on laadittu malli, jonka avulla voidaan tunnistaa kuntien sotepalvelujen kustannuseroja ja niiden syitä. Empiirisen mallin avulla on tarkasteltu sote-palvelujen kustannuksia ARTTU2-tutkimusohjelmaan kuuluvissa 40 kunnassa. Syventävään tarkasteluun on valittu kuusi erikokoista kuntaa: Hirvensalmi, Lempäälä, Salo, Säkylä, Vaasa ja Vantaa. Niistä on pyritty saamaan syventävää tietoa kustannuseroista ja erojen syistä. Tutkimus on luonteeltaan kartoittava ja tulokset kuvailevia ja keskustelua herättäviä. Tutkimus on osoittanut ainakin sen, että kuntien välisten kustannusten erot ovat monitulkintaisia asioita ja eroihin vaikuttavat useat tekijät. 2017. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509494.

267 Isamaria Räsänen, Tommi Oikarinen, Niko Vartiainen & Tomi Voutilainen Kuntastrategiat digitalisaation ohjausvälineenä. Tutkimuksessa on selvitetty kuntien digitalisaatiolle asettamia tavoitteita kuntastrategioissa, muun muassa mitä digitalisaatioon liittyviä tavoitteita kunnat ovat asettaneet ja millä toimenpiteillä ne ovat pyrkineet saavuttamaan tavoitteensa. Raportti sisältää myös kuntastrategian laadintaa ja sisältöä koskevia kehittämisehdotuksia sekä ehdotuksen digita-lisaatiotavoitteiden mittaristoksi. Tutkimus kohdistui 40 ARTTU2-tutkimuskuntaan sekä viiteen muuhun suureen kaupunkiin. Tutkimusaineistona on käytetty kuntien asiakirjoja valtuustokau-delta 2013–2017 sekä kuudessa case-kunnassa tehtyjen haastattelujen aineistoja. Tutkimus on osa Kuntaliiton koordinoimaa laajaa ARTTU2-tutkimusohjelmaa ja se on tehty Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tutkijoiden toimesta. 2017. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509495.

268 Jonne Parkkinen, Arto Haveri & Jenni Airaksinen: Yhdistävä johtajuus. Tutkimus kuntajohtajien osaamistarpeiden muutoksesta. Kuntajohtajan työ on hyvin vaativa ja omaa ammatillista pätevyyt-tään on tehtävässä päivitettävä jatkuvasti. Tämä tutkimus selvittää, millaista osaamista kuntajohtajalta edellytetään nyt ja lähitulevaisuudessa, miten osaamistarpeiden ja kuntien erilaisuus liittyvät toisiinsa sekä miten kuntajohtajia voitaisiin tukea tehtävässään paremmin erityisesti ammatillisen pätevyy-

79


den ja osaamispääoman vahvistamiseksi. Kuntajohtajan ammatillinen pätevyys rakentuu erilaisista kompetensseista, jotka mahdollistavat hänen tehokkaan suoriutumisensa työssään. Kuntajohtajan henkilökohtaiset ominaisuudet eli arvot ja asenteet, persoonallisuuden piirteet, motivaatio ja eri-laiset kyvykkyydet muodostavat perustan, jolle kukin kuntajohtaja rakentaa omaa johtajuuttaan. Kuntajohtajalta edellytetään tehtävässään menestymiseksi laaja-alaista ja hyvin moninaista osaamista. Esiintymis- ja viestintätaitojen sekä strategisen osaamisen kaltaisen yleisen osaamisen lisäksi koros-tuvat kuntajohtajan johtamistaidot. Kuntakoko vaikuttaa erityisesti vaatimuksiin kuntajohtajan substanssiasioiden hallitsemisesta ja pienemmissä kunnissa kuntajohtajalta vaaditaankin herkemmin eri substanssialojen osaamista. 2017. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509496.

269 Jari Stenvall: Kokeilut rubikin kuutioina. Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointi ja merkitys julkishallinnossa. Kuntaliitto käynnisti Uskalla kokeilla -ohjelman yhdessä kuntien kanssa kokei-lukulttuurin kehittämiseksi vuonna 2015. Kuntaliitossa huomattiin, etteivät silloiset arvioinnin tavat tuota riittävän nopeasti tarvittavaa tietoa. Siksi Kuntaliitto käynnisti yhdessä Valtioneuvoston kanslian (VNK) kanssa nopean projektin, jossa kehitettiin yhdessä kuntien kokeilulähettiläiden ja valtion kokeilutoiminnon kanssa tietoon perustuvaa kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointimallia. Hankkeen toteutti professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta. Kokeilutoiminta on noussut muu-taman vuoden aikana vahvasti esille julkisen hallinnon kehittämisessä. Tässä projektissa kohteena on ollut kokeileminen ja siihen liittyvä kulttuuri. Tavoitteena on ollut myös kokeilujen arvioinnin kehittäminen. Hankkeessa on etsitty ratkaisua kahteen kysymykseen, eli minkälainen on kokei-lukulttuurin tilanne julkisessa hallinnossa ja minkälaista arviointia kokeilut edellyttävät julkisessa hallinnossa. Hankkeen aineistot sisältävät kyselyaineiston ja haastattelut ja sen lisäksi aineistoa on kerätty analysoimalla viittä pilottia. Nuo pilotit ovat 1) Hämeenlinna: Minunterveyteni.fi, 2) Kuopio: Integroitu nuorten palveluiden toimintamalli, 3) Lapinjärvi: Ihmislähtöisen kunnan kehittäminen, 4) Rovaniemi: Ohjaamo nuorten työllistämiseksi sekä 5) Tekes: Innovaatioseteli-kokeilu. 2017. Hinta 25 euroa. Tilausnumero 509498.