KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA 2013

HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO

Kannen kuva: Taikalyhty- eli Laterna magica -kuva.

Timo Huvilinna.

HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO

KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA

2013

Sisällysluettelo

1. Johdanto 5

Lait, ohjeet ja asetukset 5

Huipulle ja yhteiskuntaan 6

Helsingin yliopistomuseon tavoitteet 6

2. Kokoelmat 7

Kokoelmien historia 7

Kokoelmien nykytilanne 14

Kokoelmien kartuttaminen 21

3. Kokoelmien hallinta 25

Lainaus 28

Kokoelmien käyttö 29

4. Kokoelmatilat 30

5. Kokoelmien saavutettavuus 33

tää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnal-lista vaikuttavuutta”.

EU:n komission suosituksessa (Recommendation Rec(2005)13 of the Committee of Ministers to member sta-tes on the governance and management of university he-ritage) jäsenmaiden hallitukset ja yliopistot velvoitetaan huolehtimaan yliopistojen tieteellisten ja opetuskokoelmien sekä muun kulttuuriperinnön säilymisestä.

Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n eettisissä säännöis-sä todetaan: Museot ylläpitävät kokoelmiaan yhteiskunnan ja sen kehityksen hyväksi. Säännöissä otetaan kantaa koko-elmien ammatilliseen ylläpitoon, saavutettavuuteen ja toi-minnan lainmukaisuuteen. Eettiset säännöt ovat museotyön perusta.

Lait, ohjeet ja asetukset

Museolain (729/1992) mukaan ”Museotoiminnan tavoittee-na on ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuu-ristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saata-vuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näytte-ly- ja julkaisutoimintaa.”

Yliopistolaissa (558/2009) sanotaan: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellis-ta sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ih-miskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edis-

1. Johdanto

5

Ohjelmassa esitellään museon hoidossa olevat kokoelmat ja niiden syntyhistoria sekä kokoelmien kartuttamisen, ylläpi-don ja saavutettavuuden periaatteet. Tavoitteena on ylläpi-tää aineistoa laadukkaasti niin, että se säilyisi myös tuleville sukupolville. Samalla on kuitenkin tärkeää, että kokoelmat ovat mahdollisimman hyvin jo tämän päivän tutkijoiden ja kaikkien muidenkin käytössä, jotta pyrkimys tietoon ja laaja-alaiseen sivistämiseen täyttyisi.

Kokoelmapoliittisen ohjelman sisältöä arvioidaan vuosit-tain ja se päivitetään tarvittaessa. Päivittämisestä vastaa kokoelmapäällikkö.

Huipulle ja yhteiskuntaan

Helsingin yliopiston strategiset tavoitteet ovat: Helsingin yliopisto kuuluu vuoteen 2020 mennessä maailman viiden-kymmenen parhaan yliopiston joukkoon, kantaa vastuunsa yhteiskunnallisena vaikuttajana, on innostava ja hyvinvoiva yhteisö ja rakentaa taloutensa kestävälle pohjalle. Yliopis-to haluaa olla Suomen monipuolisin tieteen, sivistyksen ja henkisen uudistumisen instituutio, tulevaisuuden rakentaja ja edelläkävijä. Yliopistolaisten toimintaa ohjaavat keskeiset arvot ovat kriittisyys, luovuus sekä pyrkimys tietoon ja to-tuuteen.

Helsingin yliopistomuseon tavoitteet

Helsingin yliopistomuseo vaalii Helsingin yliopiston kulttuu-riperintöä ja ylläpitää sen kokoelmia, välittää näyttelytoimin-nalla tietoa yliopiston historiasta, tieteestä ja opetuksesta, rakentaa yliopistoyhteisön identiteettiä ja vahvistaa osaltaan yliopiston näkyvyyttä ja tunnettuutta ympäröivässä yhteis-kunnassa.

Helsingin yliopistomuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa määritellään kokoelmatoiminnan puitteet ja toiminta-ajatus. Museon kokoelmat ovat museotyön perusta, jonka varaan museon muu toiminta rakentuu.

6

Kokoelmien historia

Helsingin yliopistomuseo perustettiin 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat.

Helsingin yliopiston museo perustettiin 1978, jolloin mu-seoamanuenssi käynnisti museaalisen esineistön dokumen-toinnin ja kokoamisen hallintorakennuksen 3. kellarikerrok-

sen varmuusvarastoon. Yliopiston historiallista esineistöä oli kartoitettu jo projektiluontoisesti 1974, jolloin kaikkia lai-toksia kehotettiin rehtorin allekirjoittamalla kirjeellä ilmoit-tamaan historiallisesti arvokkaasta aineistosta, jota tarkas-tamaan ja luetteloimaan palkattiin taidehistorian opiskelija. Vuoden 1974 kartoituksessa saatiin dokumentoitua 659 esi-neen tiedot. Ne olivat pääasiassa vanhoja museaalisia huo-nekaluja ja tutkimuslaitteita. Vuonna 1978 käynnistyneen museoaineiston kokoamisen tuloksena museon tiloihin siir-tyivät mm. Turun akatemian perustamisasiakirja ja rehtorin hopeiset valtikat yliopiston perustamisvuodelta 1640 sekä arvokkain osa laajasta Fysiikan kabinetista.

2. Kokoelmat

7

Rehtorin hopeavaltikat valmisti kultaseppä Mikael Beck 1640. Kuva Museokuva.

tiin töitä niin piirustuslaitoksen opettajilta kuin oppilailtakin. Piirustuksenopettaja, taiteilija Eero Järnefelt hankki piirus-tussalille 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä run-saasti erilaisia taideteoksia, myös joiltakin ulkomaalaisilta taiteilijoilta.

Merkittävä lisä yliopiston taidekokoelmaan tuli 1950-luvul-la, jolloin yliopiston vierashuoneita varten hankittiin somis-tamaan noin viisikymmentä taideteosta. Sittemmin taide-kokoelma on karttunut satunnaisesti joidenkin ostojen ja lahjoitusten myötä kuten Ernst ja Ines Nevanlinnan kunnia-kodin 17 taideteoksen kokoelma, joka lahjoitettiin vuonna 1963. Viimeisimmät yliopiston yksittäiset taideteoshankin-nat tehtiin 2010 Kaisu Koivistolta ja 2012 Santeri Tuorilta.

Rakennuspiirustuskokoelma koottiin Helsingin yliopiston museoon 1980-luvulla ottamalla talteen yliopiston kiinteis-töjen historiallisia rakennuspiirustuksia sekä ympäri yliopis-toa eri laitoksilta että ottamalla vastaan teknisen osaston rakennuspiirustusarkiston historiallinen osa. Niistä laadittiin manuaalinen kortisto, jota täydennettiin myöhemmin. Ko-koelmassa oli vuonna 2003 noin 1300 piirustusta yliopiston kiinteistöistä 1800- ja 1900-luvuilta. Rakennuspiirustusko-koelma karttui pääasiassa siirtoina yliopiston laitoksilta ja tekniseltä osastolta, jonkin verran myös lahjoituksina.

Helsingin yliopiston museon valokuvakokoelmat saivat al-kunsa taidehistorian laitokselta, yliopiston vanhasta tiedo-tustoimistosta ja tekniseltä osastolta siirretyistä kuvista. Myöhemmin kokoelmiin liitettiin laitoksilta, yksityishenkilöil-tä ja yliopiston 350-vuotishistoriakirjan kirjoittamisen yhtey-dessä koottua kuvamateriaalia sekä osakunnilta lahjoituksi-na tulleita kuvakokoelmia. Helsingin yliopiston museon vastuualueeseen kuului myös huolehtia Galleria Academicasta eli yliopiston muotoku-vakokoelmasta ja muusta taiteesta. Muotokuvakokoelman vanhimmat teokset tuhoutuivat Turun palossa 1827. Turun akatemian aikaisia muotokuvia yliopiston kokoelmassa on säilynyt 16 kpl. Autonomian ajalta muotokuvia on säilynyt kaikkiaan 130 kpl ja 1900-luvulta muotokuvia kokoelmassa on 658 kpl.

Suurin osa yliopiston yli kaksisataa työtä käsittävästä ns. muusta taidekokoelmasta on hankittu piirustuslaitoksel-le opetuksen tueksi. 1800-luvun alkupuolella hankittiin lähinnä kipsiveistoksia, litografioita ja mallikuvia. Vuon-na 1842 yliopisto osti kymmenen Alexander Lauréuksen öljyvärimaalausta, ja 1860-luvulla hankittiin taidehistorialli-sesti merkittävä maisemamaalaus Maantie Hämeessä (Hel-teinen kesäpäivä) romanttisen koulukunnan edustajalta, piirustussalin entiseltä oppilaalta Werner Holmbergiltä. Teos on deponoitu Ateneumiin. 1800-luvun loppupuolella hankit-

9

Yleisiksi aukiolopäiviksi vakiintuivat 1990-luvulla yliopiston vuosipäivä, kansainvälinen museopäivä ja yliopiston avajais-päivä.

Kun uusi Helsingin yliopistomuseo perustettiin 2003, Helsin-gin yliopiston museon kokoelmissa oli 4280 esinettä, 16 353 valokuvaa, 10 hm arkistoaineistoa, 20 hm av-aineistoa, n. 1300 rakennuspiirustusta ja n. 2 000 kirjaa.

Vuonna 1937 perustettu Lääketieteen historian museo toi-mi alkuaikoinaan kahdessa tilavassa huoneessa Helsingin yliopiston päärakennuksen ylimmässä kerroksessa. Museon kokoelmat tuhoutuivat helmikuun pommituksissa 1944.

Vuonna 1955 Suomen Lääkäriliitto teki aloitteen museon pe-rustamiseksi uudelleen Helsingin yliopiston yhteyteen. Esi-neistön keruu mm. vanhoista läänin- ja yleisistä sairaaloista alkoi vuonna 1958. Esineet sijoitettiin väliaikaisesti anatomi-an laitoksen kellariin odottamaan uusien museotilojen löy-tämistä.

Museon tilakysymys pysyi pitkään ratkaisematta. Asian edis-tämiseksi perustettiin vuonna 1961 Amici Historiae Medi-cinae (myöhemmin Suomen Lääketieteen Historian Seura). Näyttelytilat löytyivät lopulta Helsingin Kirurgisen sairaalan yhteydestä, entisestä eristysosastorakennuksesta. Museo-esineistö muutti rakennukseen vuonna 1968, ja suurelle

Helsingin yliopiston museon esineet ja valokuvat luetteloi-tiin diaarikirjaan (esineet vuodesta 1974 ja valokuvat vuo-desta 1978 lähtien) ja pahvisille luettelointikorteille. Esinei-siin merkittiin luettelonumerot maalilla, valokuvavedoksiin lyijykynällä ja negatiiveihin ja dioihin arkistotussilla.

Kokoelmatietojen digitointi alkoi 1988, jolloin aloitettiin muotokuvakokoelman luettelotietojen vieminen DBase -tie-tokantaan. Muotokuvista otettujen valokuvien liittäminen tietokantaan ei ollut vielä mahdollista. Muotokuvatiedot ja rakennuspiirustusarkiston kortisto siirrettiin Access -tieto-kantaan 1990-luvun lopulla. Modernimpi tietokantaohjelma Finsca, jossa oli kenttä myös valokuvalle, otettiin käyttöön 1992. Tietokantaan vietiin ensin valokuvat ja sen jälkeen esi-neet vuodesta 1997 lähtien. Museon käsikirjaston kirjoista oli pitkään vain manuaalinen kortisto, joka siirrettiin Access-tietokantaan 2000-luvun puolessa välissä. Helsingin yli-opistomuseon aikana museon kaikkia kokoelmia (siis myös esimerkiksi lääketieteen historian ja käsityötieteen) on luet-teloitu Sipi-tietokantaan 2008−2009 ja Akseli-tietokantaan vuodesta 2010 lähtien.

Yliopistohistoriallinen näyttely avattiin yliopiston hallintora-kennuksen kellarissa 1983, ja se oli avoinna yliopiston vie-raille ja muille kiinnostuneille, lähinnä ryhmille, sopimuk-sesta. Välillä kokeiltiin museon pitämistä auki säännöllisesti kerran viikossa, mutta tieto tästä ei saavuttanut yleisöä.

10

rimmaksi osaksi peräisin Suomen Kunnaneläinlääkäriliiton 50-vuotisjuhliensa kunniaksi 1973 perustamasta museosta. Kokoelmista oli vastuussa Suomen Eläinlääkäriliitto, joka luo-vutti museon 100-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä 1992 Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle. Tästä tuli puolestaan 1995 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, jolta museo siirtyi Helsingin yliopistomuseon osaksi 2003.

Eläinlääketieteen historian museo piti diaaria kokoelmiinsa tulleesta aineistosta 1974 lähtien. Sitä ei kuitenkaan kyetty pitämään ajan tasalla, vaan osa saapumiseristä jäi merkit-semättä. Esineet oli luetteloitu suppeasti, ensin kirjoitusko-neella, mutta myöhemmin Word-ohjelmalla. Osa esineistä oli luetteloimattomia. Luetteloituja esineitä oli 3140 päänu-meroa, alanumeroineen yhteensä noin 4000 esinettä. Esine-tiedot olivat puutteellisia. Osa näyttelyssä olleista esineistä oli valokuvattu, mutta kuvia ei ollut liitetty esineluetteloihin.

Kokoelman valokuvat olivat suurimmaksi osaksi luetteloi-mattomia, joskin osittain aiheen mukaisesti järjestettyjä. Osa kehystetyistä ja pahveille liimatuista kuvista sekä albu-meiden kuvista oli kuitenkin kortistoitu, yhteensä 294 kort-tia. Museoon hankituista kirjoista oli pidetty luetteloa vuo-desta 1981 lähtien ja lisäksi ainakin osasta kirjoja oli kortit.

Hammaslääketieteen museo perustettiin 1979 hammaslää-ketieteen laitoksen muuttaessa Fabianinkadulta Ruskeasuol-

yleisölle Helsingin yliopiston Lääketieteen historian laitos ja museo avattiin kaksi vuotta myöhemmin. Säilytystiloja oli paitsi museon yhteydessä myös Viikissä, Jääkärinkadulla ja myöhemmin Lehtisaaressa. Lääketieteen historian museo muutti 1990 Hämeentielle Arabian yritystaloon ja edelleen Yliopistomuseon osaksi Arppeanumiin 2003.

Vuonna 1970 Lääketieteen historian museo ja Suomen Ra-diologiyhdistys ryhtyivät toimenpiteisiin röntgenmuseon aikaansaamiseksi Suomeen. Yhteistyön tuloksena kerättiin laaja esinekokoelma, ja 1977 perustettiin Lääketieteen his-torian museon alainen Röntgen- ja säteilyturvallisuusosasto. Suunnitteilla olleen röntgenmuseon perustaminen ei kuiten-kaan koskaan toteutunut.

Lääketieteen historian museo piti esineistään suppeata kor-tistoa 1960-luvulla. Vuonna 1970 alettiin osa lahjoituksista kirjata diaariin ja kortiston ylläpito lakkasi. Osaan esineistä kiinnitettiin niiden provenienssista kertovat laput. Vuonna 1978 luetteloitiin 336 röntgenkokoelmaan kuuluvaa esinettä ja vuonna 1984 vielä 71 lisää. Osa röntgenesineistä on sit-temmin poistettu museon kokoelmista. Valokuvakokoelma järjestettiin aiheen mukaisesti, mutta kuvista ei ollut luette-loa. Kirjoista pidettiin kortistoa 1990-luvulle saakka, jolloin kortistointi jouduttiin resurssipulan vuoksi lopettamaan. Eläinlääketieteen historian museon kokoelmat ovat suu-

11

Höyryhengityslaite, luultavasti 1800-luvun

loppupuolelta. Kuva Timo Huvilinna.

12

toon, filosofisen tiedekunnan kasvatustieteelliseen osastoon 1975. Kun käsityötieteen laitos muutti Helsinginkadulta Sil-tavuorenpenkereelle 2002, kokoelmat siirrettiin Helsingin yliopiston museon (vuodesta 2003 Helsingin yliopistomuse-on) hoidettaviksi.

Käsityötieteen kokoelman esineistö oli luetteloitu manuaa-lisesti pääkirjoihin ja esinekortteihin 1960-luvulla ja digitaa-lisesti Extend Image -ohjelmalla 2000-luvun alussa. Luette-lossa oli 5811 esinettä (1046 päänumeroa). Kokoelmassa oli jonkin verran kirjoja ja arkistoaineistoa, mutta ei juurikaan valokuvia joitakin opetuksessa käytettyjä diasarjoja lukuun ottamatta. Luetteloimatonta aineistoa tuli siirron mukana n. 5 hm. Maatalousmuseo siirtyi Helsingin yliopistomuseon alaisuu-teen vuoden 2012 alusta lähtien. Museon rakennus on val-mistunut 1938 ja näyttely avattu yleisölle 1946. Näyttelyn keskeisen sisällön muodostaa kansallisesti ja yliopistohistori-allisesti arvokas esikoneellisen ajan maatalousvälineiden ko-koelma, jonka esittelyyn rakennus on suunniteltu. Näyttelyä ei ole uusittu avaamisen jälkeen. Maatalousmuseon tule-vaisuus on toistaiseksi auki ja näyttely on suljettu. Museon kokoelmassa on noin 4000 maatalouteen liittyvää esinettä, joista erityisesti esiteollisen ajan museotyökalujen kokoelma on ainutlaatuinen. Kokoelma on luetteloitu pahvikorteille, joiden tietoja ei ole digitoitu.

le. Vapaaehtoisvoimin toimineen museon näyttely avattiin 1982. Lähinnä Hammasklinikalta peräisin olevaa esineistöä täydentämään saatiin 1986 Oy Dentaldepot Ab:n lahjoitta-ma museokokoelma, jota oli kartutettu paitsi hammastar-vikeliike Oy Dentaldepot Ab:n välineillä myös lahjoituksin. Hammaslääketieteen museo sai vuosien varrella runsaasti lahjoituksia yksityisiltä hammaslääkäreiltä. Hammaslääke-tieteen museon esineistöä säilytettiin paitsi Ruskeasuolla, myös Lehtisaaren väestösuojassa. Vuonna 2003 osa näytte-lyesineistä siirrettiin Arppeanumiin, mutta osa kokoelmista on edelleen Ruskeasuolla, jossa on myös näyttelyosasto.

Hammaslääketieteen kokoelman esinetiedot olivat lähin-nä kokoelmaa vapaaehtoisina hoitavien hammashoitajien muistissa. Lahjoitusten sisällöt oli pyritty yleensä kirjaamaan ylös, mutta esineiden identifioiminen ei useinkaan ole näi-den tietojen avulla mahdollista. Yliopiston hammasklinikalta museon kokoelmiin saaduista esineistä ei ole minkäänlaisia tietoja.

Käsityötieteen koulutuslinjan kokoelmiin tallennettiin Hel-singin käsityöopettajaopiston ajoilta lähtien käsityönopet-tajan koulutuksen yhteydessä tehtyjä harjoitustöitä eri vuo-sikymmeniltä, alaan liittyviä työvälineitä ja tarvikkeita sekä lahjoituksena vuosien varrella tulleita vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä. Vanhimmat tekstiilit ovat 1800-luvun alusta. Käsityönopettajakoulutus siirtyi Helsingin yliopis-

13

14

Kokoelmatilasto 2012

Vuonna 2012 Akseli-tietokan-taan viety

Akseli-tietokan-nassa v. 2012 lopussa

Konvertoi-matta

Luetteloi-mattomat

Kaikki yh-teensä

Julkisessa portaa-lissa 2012 (Arjen historia)

Esineet 1895 (sisältää lääk. Inv.)

7 391 7 400 27 000 44 700 1 487 ( 17 % kai-kista tietokannas-sa olevista)

Taide 122 1 284 - - 1 284 44 (3,2 %)

Valokuvat 953 24 874 200 32 000 54 874 3 501 (14 % )

Kirjat 45 2 583 100 276 hm 365 hm 2 494 (96 %)

Arkistot - 7 hm 50 hm 60 hm 113 hm -

Yhteensä 3 015 36 220

Kokoelmien nykytilanne

toon), yliopiston vierashuoneiden kokoelma (hankittu vie-rashuoneiden koristukseksi pääosin 1950-luvulla ja sijoitettu vain osittain nykyiseen vierastilakiinteistöön ns. Hesperian tornien yleisiin tiloihin) sekä Ernst ja Ines Nevanlinnan ko-koelma, joka on sijoitettu Nevanlinnan kunniakodin Museo-huoneeseen. Lisäksi muita taideteoksia, pääosin lahjoituk-sina saatua, on jonkin verran laitosten ja eri oppiaineiden tilojen seinillä. Myös yliopiston 350-vuotisjuhlan yhteydessä muodostuneessa lahjakokoelmassa on taideteoksia, jotka on pääosin sijoitettu työtilojen seinille.

Muotokuvakokoelma Galleria Academica karttuu 5-10 teok-sen vuosivauhtia tiedekuntien sisällä järjestettyjen keräysten seurauksena. Kaikki uudet lahjoitukset ja hankinnat doku-mentoidaan ja liitetään tietokantaan, mikäli hankintataho niistä ilmoittaa museolle. Taidekokoelmia pyritään säännölli-sesti inventoimaan kampuksilla.

Vuonna 2013 tietokannassa on yhteensä 1015 muotoku-vaa, muussa taidekokoelmassa 273 teosta. Teosten määrä tietokannassa ei kuitenkaan anna totuudenmukaista kuvaa kokonaislukumäärästä, sillä taidekokoelman inventointi on kesken.

Yliopistomuseon kokoelmat käsittävät yhteensä noin 129 000 kokoelmaobjektia, joista pari prosenttia on esillä näyt-telyissä. Kokoelmat muodostuvat esineistä, valokuvista, kirjoista, arkistoaineistosta, audiovisuaalisesta aineistosta, taideteoksista, tekstiileistä ja rakennuspiirustuksista. Omia kokonaisuuksiaan ovat muotokuvakokoelma Galleria Aca-demica, taidekokoelma, yliopisto- ja tieteenhistoriallinen kokoelma, rakennuspiirustuskokoelma, antiikin kokoelma, lääketieteen historian kokoelma, eläinlääketieteen historian kokoelma, hammaslääketieteen historian kokoelma, käsityö-tieteen kokoelma, observatorion kokoelma ja maatalousmu-seon kokoelma. Yliopiston taidekokoelmaan kuuluu laaja Galleria Acade-mica -muotokuvakokoelma sekä muuta taidetta ja veistok-sia. Yliopistomuseo huolehtii teosten kunnostamisesta, lu-etteloinnista ja lainauksista, ja niiden sijoittelusta tarpeen mukaan. Suurin osa taideteoksista eli noin 90 % on esillä yliopiston kiinteistöissä ympäri kaupunkia. Muotokuvako-koelma karttuu pääosin lahjoituksina. Pieni osa muotoku-vista ja taideteoksista on ollut yliopiston itsensä aktiivisesti hankkimia. Yliopiston tiloissa on myös Valtion taideteostoi-mikunnan niihin sijoittamia valtion omistamia taideteoksia, joiden hoidosta taideteostoimikunta vastaa. Taidekokoelman suurimmat yhtenäiset kokoelmat ovat pii-rustussalin kokoelma (sijoitettuna pääosin museon varas-

15

Werner Holmberg, 1860: Maantie Hämeessä. Kuva Timo Huvilinna.

16

aineisto sijaitsee arkistoissa ja kirjastoissa.

Yliopisto- ja tieteenhistoriallisessa kokoelmassa merkittä-vimmät alakokoelmat ovat Fysiikan kabinetti, Antiikin koko-elma ja Observatorio-kokoelma. Fysiikan kabinetin vanhin ja arvokkain osa siirrettiin museon kokoelmiin fysiikan laitok-selta 1979−82, ja loput kokoelmasta laitoksen Kumpulaan muuton yhteydessä 2001. Fysiikan kabinetissa on esineitä lähes 1000 kpl, joista vain noin puolet on luetteloitu. Antii-kin esineiden kokoelma on syntynyt useiden yksityisten lah-joitusten tuloksena. Kokoelma sisältää mm. erilaisia astioita, koruja ja lamppuja. Esineitä on kaikkiaan hiukan yli 300 kpl. Osa kokoelmasta on pysyvästi esillä Metsätalossa klassisen filologian oppiaineen tiloissa. Observatorio-kokoelma siir-tyi museon hallintaan 2010. Se käsittää noin 330 tähtitie-teen tutkimus- ja havaintolaitetta, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta.

Yliopistohistoriallinen esinekokoelma on melko hyvin luette-loitu, ja luettelotietoja ollaan siirtämässä käytössä olevaan Akseli-tietokantaan. Uusien kokoelmaan vastaanotettujen esineiden luettelointi tietokantaan pyritään tekemään noin vuodessa vastaanottamisesta. Fysiikan kabinetin luettelointi on jäänyt 2000-luvun alussa kesken, ja noin puolet kokoel-masta on luetteloimatta.

Yliopistomuseossa on laaja ja arvokas rakennuspiirustus-kokoelma, jossa on alkuperäispiirustukset useimmista yli-opiston käytössä olevista ja nimenomaan yliopistoa varten rakennetuista vanhoista kiinteistöistä. Vanhimmat piirustuk-set ovat C.L. Engelin yliopiston Päärakennuksesta, Observa-toriosta, Yliopiston kirjastosta (nykyään Kansalliskirjasto) ja ns. Vanhasta klinikasta (Unioninkatu 33) tekemät suunnitel-mat. Rakennuspiirustuskokoelma karttuu pääasiassa yliopis-ton Tilakeskuksesta siirretyillä piirustuksilla. Kokoelmassa on 3 170 luetteloitua piirustusta. Luetteloimattomia raken-nuspiirustuksia on noin 200−300 kpl. Rakennuspiirustusten luettelointi ei ole edistynyt lainkaan viimeisen 10 vuoden aikana.

Yliopisto- ja tieteenhistorialliseen kokoelmaan kuuluu yli-opistohistoriaan liittyvää aineistoa, kuten tutkimuslaitteita, juhlaperinteeseen ja hallinnon historiaan liittyvää esineis-töä, huonekaluja, valokuvia ja kirjoja. Havainto-opetuksessa tai tutkimuksessa käytettyjä laitteita ja välineitä on siirretty museon kokoelmiin mm. fysiikan, kemian, fysiologian, geo-logian ja tähtitieteen oppiaineista. Kokoelman pohjana ovat entisen Helsingin yliopiston museon kokoelmat, jotka kart-tuvat jatkuvasti sekä siirtoina yliopiston sisältä että lahjoi-tuksina yliopiston ulkopuolelta. Esineet ovat suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia. Kokoelmassa painottuvat luonnontie-teet, sillä esimerkiksi humanististen tieteiden ja teologian opetus ja tutkimus on hyvin kirjallista ja siten niihin liittyvä

17

me vuosina on alkanut syntyä viivettä luettelointiin. Yliopistomuseo on luetteloinut kokoelmiinsa myös edelleen käytössä olevia huonekaluja. Historiallisten kiinteistöjen al-kuperäiseen sisustukseen kuuluvien huonekalujen on tar-koitus jatkossakin pysyä alkuperäisissä sijoituspaikoissaan. Museo on mukana päätettäessä tällaisten arvohuonekalujen kunnostuksesta tai niiden uudelleen sijoituksesta. Jos sopi-vaa paikkaa niille ei löydy, ne siirretään museon kokoelmati-loihin.

Maatalousmuseo liitettiin osaksi Helsingin yliopistomuseo-ta 2012. Rehtorin asettama Maatalousmuseon tulevaisuutta pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa 9.10.2011. Työryh-mä katsoi, että toiminnan jatkaminen entiseen tapaan ei ollut mahdollista. Asian jatkoselvittely siirtyi tulevaisuuteen ja museo on toistaiseksi suljettu yleisöltä. Työryhmän työs-kentelyn taustamateriaaliksi määräaikainen projektityönte-kijä inventoi museon näyttelyssä olevan esineistön valoku-vaamalla. Asiantuntija-apua antoi museon eläkkeelle jäänyt museonhoitaja, jota haastateltiin ja litteroidut haastattelu-materiaalit tallennettiin Yliopistomuseon kokoelmiin. Myös inventointivalokuvat (noin 700 kpl) on tallennettu Yliopisto-museon Akseli-tietokantaan. Maatalousmuseon kokoelmaa ei ole liitetty Yliopistomuseon kokoelmiin, sillä tulevaisuu-dessa pyritään selvittämään mahdollisuudet siirtää kokoel-ma tai sen osia jollekin muulle museolle.

Yliopistohistoriallisessa kirjastossa on sekä Helsingin yliopis-ton että muiden koti- ja ulkomaisten yliopistojen historiaan liittyvää, tieteen- ja oppihistoriallista, taiteeseen ja arkki-tehtuuriin liittyvää ja museologista kirjallisuutta. Kirjasto on karttunut pääosin lahjoituksin eli sattumanvaraisesti, joten se ei ole kattava valikoimaltaan. Siksi se toimii vain muse-on henkilökunnan käsikirjastona, eikä sitä tarjota asiakkaille käyttöön. Yliopistohistoriallinen kirjasto on luetteloitu ja tie-dot on siirretty Akseli-tietokantaan.

Yliopistohistoriallinen valokuvakokoelma sisältää henkilö- ja kiinteistökuvia sekä opetukseen, tutkimukseen, ylioppilas-elämään ja juhlaperinteeseen liittyviä kuvia. Kokoelma on karttunut lahjoituksin, ostoin ja yliopiston sisäisin siirroin. Merkittävimmät ostot ovat olleet Yrjö Lintusen Alma Ma-ter -kirjaa varten 1950-luvun alussa kuvaamat valokuvat, joista osa on lasinegatiiveille kuvattu ja Veikko Somerpuron 1990−2000-lukujen taitteessa Yliopisto- ja Yliopistolainen-lehtiä varten ottamat kuvat. Merkittäviä lahjoituksia kokoel-miin ovat olleet Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan ja Eteläsuo-malaisen Osakunnan valokuvakokoelmat, joissa vanhimmat kuvat ovat 1900-luvun alusta. Museo dokumentoi esineis-töä, taidetta, yliopiston kiinteistöjä ja yliopistoon liittyviä ta-pahtumia sekä käyttämällä yliopiston kuvalaitoksen tai ulko-puolisten valokuvaajien palveluita että kuvaamalla itse.

Valokuvakokoelma on melko kattavasti luetteloitu, mutta vii-

18

kausijulkaisuja. Kirjaston kokoelmat ovat karttuneet pääosin yksityisin lahjoituksin. Lääketieteen historian kirjastoa käyt-tävät jonkin verran myös tutkijat, mutta pääasiassa se toimii museon henkilökunnan käsikirjastona. Lääketieteen historian arkistossa on muun muassa lääkärei-den sekä sairaan- ja terveydenhoitajien arkistoja, sairaaloi-den arkistoaineistoja, lehtileikkeitä sekä julkaisemattomia opinnäytetöitä. Arkistossa on runsaasti lääketieteen histori-an museon toimintaan liittyvää aineistoa.

Eläinlääketieteen historian esinekokoelmat ovat karttuneet pääasiassa yksityisinä lahjoituksina. Suurin osa kokoelmista muodostuu eläinlääkäreiden työssään käyttämistä välineis-tä. Lisäksi kokoelmiin kuuluu jonkin verran lääkkeitä, elintar-

Lääketieteen historian esinekokoelmat muodostuvat eri puolilla Suomea toimineiden sairaaloiden hoitovälineistä, huonekaluista ja astioista sekä yksityisten lahjoittajien luo-vuttamista lääketieteeseen, sairaanhoitoon ja hammaslää-ketieteeseen liittyvistä hoito- ja tutkimusvälineistä. Selkeästi erottuvia aineistoryhmiä ovat mm. laaja sairaanhoitajapu-kujen ja -merkkien kokoelma, röntgenlaitteiden kokoelma, mitalikokoelma sekä terveydenhuoltoalalla työskentelevien exlibriskokoelma. Kokoelmien muodostumisessa on erityi-sesti 1970-luvulta lähtien yksityisten lahjoittajien merkitys ollut suuri. Lääketieteen esinekokoelma on ollut pääosin luetteloimatta, mutta 2012 käynnistyneen kolmivuotisen in-ventointiprojektin ansiosta kokoelmaa on saatu järjestettyä, pakattua museaalisesti ja siirrettyä tietoa siitä tietokantaan.

Lääketieteen historian valokuvakokoelma sisältää kuvia Suo-men eri sairaaloista, lääkäreiden ja sairaanhoitajien hen-kilökuvia, 1900-luvun sotiin liittyviä kuvia sekä kuvia sai-raanhoitajien kursseista, työelämästä sekä sairaanhoitajien ja lääkäreiden kongresseista. Valokuvakokoelmaan kuuluu myös yli 80 valokuva-albumia.

Lääketieteen historian kirjastoon kuuluu sairaaloiden, hoi-tolaitosten sekä lääketieteellisten yhdistysten ja yritysten historiikkeja, biografioita ja lääketieteen historiaa käsittele-viä teoksia. Lisäksi kirjastossa on vanhoja lääketieteellisiä julkaisuja ja oppikirjoja, terveyskasvatuskirjallisuutta sekä

Lääketieteen opiskelijoita anatomian kurssilla 1915.

19

edustettuina. Yliopiston hammasklinikalta talteen otettu esineistö koostuu muun muassa opetusvälineistä, opiskeli-joiden tekemistä harjoitustöistä ja ortopantomografin kehit-telyn yhteydessä syntyneistä prototyypeistä.

Hammaslääketieteen valokuvakokoelma koostuu lähinnä Fabianinkadulla toimineen hammasklinikan tiloissa otetuista kuvista ja DentalDepot Oy:öön liittyvistä valokuvista. Valoku-vista ei ole olemassa luetteloa.

Käsityötieteen kokoelmassa on käsityönopettajaksi opiskel-leiden tekemiä harjoitustöitä pääasiassa 1900-luvulta, alaan liittyviä työvälineitä ja tarvikkeita sekä lahjoituksena vuosi-en varrella tulleita vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä. Suurimmaksi osaksi tekstiilit liittyvät joko käsityönopettajien koulutukseen tai käsityötieteen tutkimukseen. Yhteys käsi-työtieteen oppiaineeseen ja kokoelmat hyvin tunteviin asi-antuntijoihin on vielä tiivis, ja kokoelmia käytetään jonkin verran opetuksessa ja tutkimuksessa. Kokoelmassa on myös muutamia hyllymetrejä lahjoitusten mukana tulleita kirjo-ja, runsaasti opetukseen liittyvää arkistotyyppistä aineis-toa sekä käsityönopettajaksi opiskelleiden opinnäytetöitä 1931−1959.

Käsityötieteen kokoelmaan otetaan uusia lahjoituksia vas-taan valikoiden, sillä niiden luettelointi tietokantaan on ny-kyisillä resursseilla ollut huomattavan vaikeaa.

vike- ja ympäristöhygieniaan liittyviä laboratoriovälineitä ja instrumentteja sekä valistustyössä käytettyjä opetustauluja, pienoismalleja ja palkintoja. Kokoelman esinekortistojen di-gitointi on aloitettu, niin että Mopsi-tietokantaan on vuoden 2012 loppuun mennessä syötetty 74 ja Akseli-tietokantaan 236 esineen tiedot, ja osa esineistä on tässä yhteydessä va-lokuvattu.

Eläinlääketieteen historian valokuvakokoelmat, jotka ovat pääasiassa kertyneet yksityisinä lahjoituksina, koostuvat muun muassa eläinlääkäreiden henkilökuvista, ulkomailla opiskeluun liittyvistä kuvista sekä Eläinlääketieteelliseen kor-keakouluun liittyvistä kuvista. Niiden luettelointi tai digitointi ei ole edennyt lainkaan. Eläinlääketieteen historian kirjastokokoelmiin kuuluu noin 14 hyllymetriä kirjallisuutta, muun muassa vanhoja eläinlää-ketieteellisiä kirjoja sekä oppikirjoja.

Eläinlääketieteen arkisto koostuu muun muassa eläinlääkä-reiden henkilöarkistoista, yhdistysten arkistoaineistoista ja elintarvikehygieniaan sekä Eläinlääketieteelliseen korkea-kouluun liittyvistä aineistoista.

Hammaslääketieteen historian esinekokoelma on muodos-tunut suureksi osaksi yksityisten lahjoitusten kautta. Ham-maslääkäreiden käyttämät työvälineet ja unitit ovat hyvin

20

kuvia myös ostetaan, mutta esineitä hyvin harvoin. Lahjoituksen vastaanotto dokumentoidaan aina lahjoituskir-jalla tai muulla vastaavalla sopimuksella. Yliopiston piiristä tulleen materiaalin omistaja on aina Helsingin yliopisto, jo-ten siitä ei ole tarpeen laatia luovutussopimusta. Yliopisto-museo ei ota vastaan deponointeja kuin poikkeustapaukses-sa, ja silloin laaditaan selkeä sopimus deponoidun aineiston ylläpidosta ja siitä, kuinka esimerkiksi tarvittava konservointi kustannetaan.

Yliopistomuseo ei juuri voi vaikuttaa yliopiston taidekokoel-man kartuntaan. Nopeimmin laajeneva kokoelma, Galleria Academica, karttuu 5-10 teoksen vuosivauhtia tiedekuntien sisällä järjestettyjen keräysten seurauksena. Muuta taidetta yliopisto hankkii harvoin. Museon rooli näissä hankinnoissa on konsultoiva.

Museo tallentaa sekä yliopistohistorialliseen että lääketie-teen historian kirjastoon toimialaansa liittyvää kirjallisuut-ta. Kirjastoa kartutetaan pääosin lahjoituksin, jonkin verran myös ostamalla.

Audiovisuaalista aineistoa ei pyritä kartuttamaan aktiivisesti, sillä museolla ei ole aineiston säilyttämisen kannalta parhai-ta mahdollisia olosuhteita eikä se pysty pitämään yllä sel-laista laitekantaa, jota äänite- ja nauhoitearkiston asiallinen

Kokoelmien kartuttaminen

Yliopistomuseon kokoelmia kartutetaan aineistolla, jol-la on yhteys yliopistohistoriaan, yleiseen tieteen histo-riaan, yliopistossa tehtävään tutkimukseen, täällä an-nettavaan opetukseen, täällä toimineisiin henkilöihin tai yliopiston kiinteistöihin. Yliopistohistoriallisena tieto-keskuksena se voi tallentaa myös muihin korkeakoului-hin ja yliopistoihin liittyvää aineistoa. Kokoelmiin sopima-ton aineisto ohjataan muihin kokoelmiin tai museoihin. Lääketieteen, eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja käsityötieteen kokoelmia voidaan kartuttaa myös kokoelmia muuten täydentävällä materiaalilla. Päätöksen aineiston vastaanottamisesta tekee museonjohtaja neuvoteltuaan kokoelmapäällikön ja kokoelmasta vastaavan museoamanu-enssin kanssa.

Yliopistomuseon kokoelmat karttuvat useimmiten lahjoi-tuksin ja siirroin yliopiston laitoksilta. Kampuksilla on paljon sellaista museaalista materiaalia, jota ei toistaiseksi ole voi-tu inventoida museon toimesta. Laitosten muuttojen yhtey-dessä museo pyrkii huolehtimaan siitä, että arvokas aineisto pysyy tallessa laitoksen hallussa tai että tarvittaessa se pe-lastetaan museon kokoelmiin. Museo voi lainata yliopiston laitoksilta tai yksityishenkilöiltä kuvamateriaalia kopioita-vaksi kokoelmiinsa. Tällöin kuvien käyttöoikeuksista sovitaan lainaavan tahon kanssa mieluiten kirjallisesti. Kirjoja ja valo-

21

A.F. Granstedtin piirustus yliopiston päärakennuksen juhlasalin sohvista 1832.

22

- Lääketieteelliseen, hammaslääketieteelliseen ja eläinlääketieteelliseen korkeakoulutukseen, ope-tukseen ja tutkimukseen liittyvän aineiston tallen-tamiseen. Tällä hetkellä kokoelmat painottuvat historiallisista syistä enemmän ammatin harjoittamiseen.

- Lääketieteen valokuvakokoelmassa hoitotapahtu-miin liittyvien kuvien kartuttamiseen.

Yliopistomuseo ei tallenna

- Luonnontieteellisen keskusmuseon tallennusvastuu-seen kuuluvia aineistoja.

- Maatalousesineistöä. Maatalousmuseon kokoel-maan tarjottavat esineet ohjataan pääsääntöisesti Maatalousmuseo Sarkaan.

- Museon kokoelmissa ennestään hy-vin edustettuja aineistoja. Tällaisia voidaan kuitenkin poikkeustapauksessa ottaa vastaan käyttökokoelmaan näyttelyissä ja työpajoissa käytettäväksi.

- Huonokuntoista aineistoa, paitsi jos sen arvo tieteen tai kulttuurihistorian kannalta on erityisen suuri.

hoito edellyttäisi. Yhä yleistyvä digitaalinen aineisto vaatii tulevaisuudessa varmuuskopiointia, mutta muuten sitä on museossa helpompi säilyttää kuin vanhaa nauhamateriaalia. Parhaillaan on selvitettävänä Akseli-tietokantaan liitettävä ominaisuus, jonka avulla voidaan tallentaa myös digitaaliset audiovisuaaliset aineistot.

Yliopistomuseo on mukana Kulttuurihistoriallisten museoi-den tallennus- ja kokoelmayhteistyössä (TAKO), jossa muse-on vastuulla on yliopisto- ja tieteen historian tallentaminen. Lahjoituskirja-lomake erillisessä liiteosassa.

Tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota

- Nykypäivän ja lähihistorian tallentamiseen sekä esi-neistönä, valokuvina että dokumentoiden valoku-vaamalla ja haastattelemalla yliopistolaisia. Esine-kokoelmassa 1940−50-lukua uudempaa aineistoa ja valokuvakokoelmassa 1950-lukua uudempaa aineis-toa on liian vähän.

- Museossa huonommin edustettujen tutkimusaluei-den, kuten humanististen tieteiden ja teologian his-torian tallentamiseen.

23

- Aineistoa, jonka provenienssi- ja kontekstitiedot ovat hyvin puutteelliset ja todennäköisesti niitä ei pystytä koskaan selvittämään.

- Aineistoa, jonka omistus on epäselvä. Mikäli tällais-ta aineistoa, kuten kampuksilla esillä olevaa taidet-ta, kuitenkin liitetään kokoelmaan, on pyrittävä sel-vittämään sen omistussuhde.

- Hallinnollista arkistoaineistoa. Museo voi ottaa vas-taan kokoelmia täydentäviä arkistoja, mutta pää-sääntöisenti arkistoaineisto ohjataan esimerkiksi Yliopiston keskusarkistoon.

- Vanhaa lääketieteellistä kirjallisuutta ja oppikirjoja. Ne ohjataan Meilahden kampuskirjastoon Terkkoon ja Kansalliskirjastoon. Yliopistomuseo voi ottaa vas-taan lääketieteen historiateoksia.

24

mahdolliset lahjoitukseen liittyvät asiakirjat tallennetaan py-syvästi museon arkistoon. Aineisto liitetään mahdollisimman pian kokoelmiin luomalla sille tietokantaan uusi diaari. Näin aineisto saa oman diaarinumeronsa, jonka alanumeroiksi eri aineistotyyppejä olevat yksittäiset arkistokappaleet sitten lu-etteloidaan. Tällä hetkellä museon henkilöresurssit ovat liian pienet, jotta pystyttäisiin luetteloimaan kaikkea vastaanotet-tua materiaalia. Kesäisin harjoittelijat ehtivät jonkin verran paikata tilannetta, ja vakituinen henkilökunta pyrkii luette-loimaan esimerkiksi näyttelyihin tai lainattavaksi menevän aineiston. Luettelointia on tehty myös projektiluontoisesti.

Dokumentointi Museokokoelmaan liitettävän aineiston dokumentoinnissa noudatetaan yleisesti hyväksyttyjä museoalan periaatteita. ICOM:n ohjeiden mukaan dokumentaatioon pitää sisältyä esineen täysi identifiointi ja kuvaus sekä tiedot esineen al-kuperästä, kunnosta, käsittelystä ja nykyisestä olinpaikasta. Tämä tieto on säilytettävä turvallisesti ja sen täytyy olla löy-dettävissä hakujärjestelmällä, jonka avulla museon henkilö-kunta ja muut asianmukaisesti valtuutetut henkilöt pääsevät tietoihin käsiksi.

Museoon tulevista lahjoituksista tehdään lahjoituskirja, jos-sa lahjoitettava aineisto on yksilöity. Lahjoituskirja ja muut

3. Kokoelmien hallinta

25

Vuodesta 2010 lähtien kaikki aineisto on luetteloitu avoi-meen lähdekoodiin perustuvaan Akseli-tietokantaan, jota käyttää usean museon ja arkiston muodostama konsortio. Käyttöoikeuksiltaan vapaa aineisto ohjataan Akselin kautta verkkoon Arjen historia -portaaliin. Konversio useista van-hoista tietokannoista on kesken, ja siksi myös vanhoja tieto-kantoja käytetään kokoelmatietojen selaamiseen tarvittaes-sa.

Ylläpito Luetteloidut esineet pakataan museaalisesti ja sijoitetaan niille sopivaan varastoon. Sijainti varastossa merkitään tie-tokantaan. Luetteloidut valokuvat, arkistot, osa rakennus-piirustuskokoelmasta ja kirjat on sijoitettu henkilökunnan toimistotiloihin, joissa on varattu niitä käyttäville tutkijoille tilat. Valokuvia säilytetään metallisissa arkistolaatikostoissa, arkistokoteloissa silkkipaperikuorissa ja pahvilaatikoissa kir-jekuorissa aiheenmukaisesti järjestettynä. Osa valokuvista on liimattu arkistopahveille, jotta niitä olisi helpompi selail-la. Kaikki säilytysmateriaalit eivät täytä museaalisen arkis-toinnin vaatimuksia. Uudet kokoelmaan liitettävät valoku-vavedokset sijoitetaan museaalisiin pahvilaatikoihin aiheen mukaisesti.

Muotokuvat ja taideteokset sijaitsevat useimmiten muissa yliopiston kiinteistöissä kaikilla kampuksilla, ja niitä inven-

Käsityönopettaja-opiskelijan harjoitustyönä teke-

miä luonnosteluja iltapuvuiksi 1930-luvulta.

yliopiston kiinteistöä tyhjennettäessä museon kokoelmati-loihin voi tulla kokoelmaobjekteja, joiden vastaanottoa ei ole kiireen vuoksi ehditty riittävästi harkita. Kokoelmista voi-daan tarvittaessa poistaa aineistoa perustelluista syistä. Poiston perusteet:

- Huonokuntoisuus. Kokoelmaobjekti on erittäin huo-nokuntoinen eikä sen kunnostamiseen ole riittäviä syitä.

- Kontekstitietojen puuttuminen. Kokoelmaobjektista ei tiedetä, mikä se on, mistä se on tullut ja mikä on sen ajoitus, jolloin sen käyttö näyttelyssä tai tutki-mukseen kohteena on mahdotonta.

- Kokoelmaobjekti uhkaa terveyttä tai turvallisuutta (sisältää esim. jotain vaarallista kemikaalia).

- Samanlaisia objekteja on jo kokoelmissa.

- Kokoelmaobjekti ei ole museon kokoelmapolitiikan mukainen.

- Objekti on materiaalia, jonka ylläpitoon museolla ei ole mahdollisuuksia.

toidaan mahdollisimman usein, sillä erityisesti muotokuvien sijoituspaikkoja muutetaan usein kampuksilla ilman että mu-seoon ollaan asiasta yhteydessä. Inventointien yhteydessä tehdään aina teosten kuntokartoitus.

Museon tavoitteena on ennaltaehkäisevä konservointi eli aineistojen käsittely, kuljetus, säilytys ja esillepano asian-mukaisesti. Museoammatillinen henkilökunta valvoo koko-elmien kuntoa, jotta havaitaan, milloin esine tai taideteos tarvitsee konservointia. Konservointipalvelut ostetaan ulko-puolisilta ammatillisesti päteviltä palveluntuottajilta. Pien-ten resurssien takia on tehtävä priorisointia. Konservointi kohdistuu yleensä näyttelyyn menevään aineistoon tai tai-deteoksiin, joihin on tullut uusia vaurioita. Käytössä olevien museaalisten huonekalujen kunnostamiseen museolla ei ole taloudellisia resursseja. Tällä hetkellä niitä kunnostetaan, jos käyttäjällä on mahdollisuus maksaa kunnostus. Museaalisen aineiston konservoinnin tavoitteena on esineen tai teoksen kunnon stabiloiminen, ja kaikki konservointitoimenpiteet on dokumentoitava.

Poistot Yliopistomuseon kokoelmat ovat muodostuneet useista sel-laisista alakokoelmista, joita ovat kartuttaneet ei-museo-ammatilliset henkilöt. Siksi kokoelmissa on aineistoa, jonka ylläpito ei ole järkevää. Myös nopeasti esimerkiksi jotain

27

säilytetään, eikä uutta objektia numeroida tulevaisuudessa samalla numerolla. Jos objektia ei ole liitetty kokoelmaan, siitä otetaan valokuva ja perustiedot poistopöytäkirjaa var-ten.

Poistopöytäkirja-lomake on erillisessä liiteosassa.

Lainaus Museokokoelmiin kuuluvaa aineistoa lainataan muille mu-seoille sekä poikkeustapauksissa myös muille organisaatioil-le ja projekteille. Aineistoa ei lainata fyysisesti käytettäväksi esimerkiksi elokuvan rekvisiitaksi paitsi jos se on museon omasta käyttökokoelmasta ja riittävän hyväkuntoista.

Lainaaja tekee kirjallisen lainapyynnön Yliopistomuseon mu-seonjohtajalle tai kokoelmapäällikölle. Lainaajalle ilmoite-taan lainauksen ehdot, vakuutusarvot ja laina-aika. Lainasta laaditaan lainaustodistus, johon pyydetään aineistoa luovu-tettaessa lainaajan allekirjoitus. Mikäli lainaajalla on oma laina-asiakirjansa, riittää myös siitä saatu kopiokappale alle-kirjoituksineen lainaustodistukseksi. Kun laina palautetaan, merkitään lainausasiakirjaan päivämäärä ja vastaanottajan allekirjoitus. Lainausasiakirjat tallennetaan pysyvästi mu-seon arkistoon. Osana kokoelmahallintajärjestelmä Akselin

Poistoehdotuksen tekee kokoelmapäällikkö tai kokoelmas-ta vastaava museoamanuenssi. Poiston hyväksyy museon-johtaja. Poistettua aineistoa tarjotaan muille museoille tai arkistoille. Jos nämä eivät sitä halua, se hävitetään. Hyvä-kuntoista, mutta muuten poistettavaksi arvioitua aineistoa (esimerkiksi suuri määrä kaksoiskappaleita) voidaan myös siirtää käyttökokoelmaan.

Museoaineistoa ei myydä. Poikkeustapauksessa museaa-linen huonekalu voidaan myydä yliopiston järjestämässä huutokaupassa, mikäli kyseessä on huonekalu, joka on ollut käytössä yliopiston tiloissa ja jota ei käytöstä poistamisen jälkeen haluta liittää varsinaiseen museon kokoelmatiloissa säilytettävään kokoelmaan. Tällaisia huonekaluja ovat sellai-set, jotka eivät ole jonkin yliopiston kiinteistön alkuperäistä tai muuten sinne kiinteästi kuuluvaa kalustusta ja sellaiset, joita on jo useita kappaleita ennestään museon kokoelmis-sa. Valinta on aina tapauskohtaista ja sen tekevät taiteesta ja huonekaluista vastaava museoamanuenssi, kokoelma-päällikkö ja museonjohtaja yhdessä. Tässäkin tapauksessa huonekalua tarjotaan ennen myyntiä muille museoille. Museon henkilökunnalla, heidän perheenjäsenillään ja muilla heitä lähellä olevilla henkilöillä ei ole oikeutta ostaa museon hoidossa olevasta kokoelmasta poistettua esinettä.

Jokainen poisto dokumentoidaan. Poistetun objektin tiedot

28

jatkuvaa kehitystyötä selvitetään mahdollisuutta liittää oh-jelmaan lainatietokanta. Museonjohtaja määrittää museosta ja yliopiston kokoelmis-ta lainattavien esineitten ja taideteosten vakuutusarvot. Lai-nanottaja vastaa vakuutuksista ja lainauksista aiheutuvista kuluista.

Lainaussopimuslomake on erillisessä liiteosassa.

Kokoelmien käyttö Ammatillinen vastuu kokoelmista tulee luovuttaa vain henki-löille, joilla on tarvittavat tiedot ja taidot ja joiden työtä oh-jataan asianmukaisesti. Yliopistomuseossa kokoelmia saavat käsitellä kokoelmapäällikkö, museoamanuenssit ja kokoel-maprojektissa työskentelevä projektisuunnittelija sekä hei-dän ohjauksessaan harjoittelijat ja muut työntekijät.

Kokoelmia käsiteltäessä käytetään aina puuvillahansikkaita tai muita vastaavia hansikkaita. Kokoelmaobjektit voivat olla hyvin herkkiä ihossa aina olevalle rasvalle, jota ei välttämät-tä heti huomaa. Rasva jää esineeseen ja alkaa ajan kuluessa esimerkiksi tekstiileissä muuttua näkyviksi tahroiksi, joita on hyvin vaikea konservaattorinkaan poistaa. Kokoelmia käsitel-lessä ei saa rasvata käsiä tai syödä eväitä. Ruokaa ja juomaa

Kuva 7. Fysiikan kabinetin kokoelmaan kuuluva J.J. Nervanderin

galvanometri, 1833. Kuva Timo Huvilinna.

29

ei ole laskettu mukaan Maatalousmuseon varastoja, sillä niiden neliömääristä ei ole museolla tietoa. Mitkään Yliopis-tomuseon tiloista eivät täytä museaalisen näyttely- tai koko-elmatilan vaatimuksia. Näyttelytiloissa ja kokoelmatiloissa ei ole valvottua olosuhdeilmastoa, vaan kosteus ja kuivuus sekä lämpötila vaihtelevat liikaa. Kulkureitit näyttelytiloihin ovat hankalat, ja isojen esineiden siirtäminen on ollut aina riski sekä esineille että henkilökunnalle.

Kokoelmatilat ovat kellareissa, joissa kulkee vesi- ja ilmas-tointiputkia. Vesivahinkoja on sattunut lukuisia ja myös il-

ei kokoelmatiloihin saa tuoda ollenkaan. Jos on välttämätön-tä esimerkiksi juoda vettä, on pidettävä huolta, että ei ole vaaraa veden roiskumisesta tai kaatumisesta lähellä kokoel-maobjekteja.

Kokoelmia käyttävät tutkijat tai muut asiakkaat saavat kä-sitellä ja kuvata kokoelmaobjekteja kokoelmista vastaavan museon henkilökuntaan kuuluvan luvalla ja läsnä ollessa.

Pieni osa Helsingin yliopiston kokoelmista on esillä pysyvis-sä näyttelyissä Arppeanumissa ja Helsingin observatoriossa, suurin osa on sijoitettu useisiin eri kokoelmatiloihin. Terve-ystieteiden keskuskirjastossa Terkossa on museolla säännöl-listä pienimuotoista näyttelytoimintaa. Muotokuvakokoelma on suurimmaksi osaksi kampuksilla. Maatalousmuseo sijait-see Viikissä ja hammaslääketieteen kokoelmaa on esillä Rus-keasuolla. Arppeanumista luovutaan vuoden 2014 lopussa ja uusi päänäyttely avataan Päärakennukseen maaliskuussa 2015. Yliopistomuseon kokoelmatiloja on viidessä paikassa eri puolilla Helsinkiä, yhteensä noin 1400m². Tähän lukuun

4. Kokoelmatilat

30

mastointiputkista on tullut likaa kokoelmaesineiden päälle. Tiloissa ei ole ergonomisesti oikein suunniteltuja työpisteitä ja tilojen ahtaus hankaloittaa kokoelmaesineiden käsittelyä. Kulkureitit tiloihin ovat hankalia, ja isokokoisia esineitä, ku-ten korkeita kaappeja, on jouduttu purkamaan. Museon kokoelmatilojen selvittäminen on parhaillaan käyn-nissä. Uusi olosuhteiltaan melko hyvä kokoelmatila valmis-tuu keskustakampukselle 2014, mutta se tulee kattamaan vain pienen osan tilatarpeesta.

Valokuvat, arkistoaineisto, kirjat ja rakennuspiirustusarkisto ovat pääasiassa museon toimistotiloissa, joissa ei ole valvot-tua olosuhdeilmastoa, vaan lämpötila ja kosteus vaihtelevat jonkin verran.

Muotokuvakokoelma on sijoitettu ympäri yliopistoa eri kam-puksilla ja jotkut myös muualle Suomeen, kuten yliopiston tutkimusasemille. Muotokuvakokoelman ylläpito edellyttää yhteistyötä laitosten ja kiinteistöjen henkilökunnan kanssa, niin että tieto teosten oikeasta käsittelystä on helposti hei-dän ulottuvillaan. Olosuhteet eivät ole kampuksilla taidete-oksille ihanteelliset, mutta museo pyrkii valvomaan teosten sijoituspaikkoja ja kuntoa.

Tarkemmin kokoelmatiloista ja niiden yksityiskohtaisempi riskiarviointi erillisessä liiteosassa. Esinekokoelmatiloja. Kuva Susanna Hakkarainen.

31

Observatorion meridiaanisali.

Kuva Timo Huvilinna.

josta se siirtyy Lääketieteen keskuskirjastoon Terkkoon. Ob-servatorion pääkohderyhmä ovat koululaiset. Yliopistomu-seon uuden päänäyttelyn kohdeyleisö tulee olemaan yliopis-toyhteisö ja erityisesti fuksit. Kampuksille rakennettavien vaihtuvien näyttelyiden kohdeyleisö ovat yliopiston opetta-jat ja opiskelijat. Näyttelypoliittinen ohjelma on erillisessä liiteosassa.

Museo tuo tietoa kokoelmistaan suurelle yleisölle myös sekä ulkoisilla että yliopiston sisäisillä nettisivuilla. Ulkoisille net-tisivuille on myös tehty muutama verkkonäyttely. Koska mu-seolla ei ole ollut mahdollisuutta painattaa näyttelyjulkaisu-ja, on niitä julkaistu verkossa.

Yliopistomuseo pyrkii edistämään kokoelmiensa saavutetta-vuutta kehittämällä kokoelmahallintaa. Nykyinen kokoelma-hallintaohjelma Akseli mahdollistaa käyttöoikeuksiltaan va-paan aineiston esittelyn netissä Arjen historia -portaalissa.

Kokoelmia tuodaan esille museon omissa näyttelyissä ja lai-naamalla niitä ammatillisesti hoidettujen museoiden näytte-lyihin. Museon nykyinen perusnäyttely Arppeanumissa pu-retaan vuoden 2014 loppuun mennessä ja uusi päänäyttely avataan yliopiston päärakennuksessa 26.3.2015. Museon toisessa toimipaikassa Observatoriossa oleva pysyvä näyt-tely avattiin yleisölle 23.10.2012. Sekä Arppeanumissa että Observatoriossa on myös 1-2 vaihtuvaa näyttelyä vuosittain. Lisäksi Yliopistomuseo rakentaa vuosittain johonkin lääke-tieteen historian teemaan liittyvän näyttelyn Lääkäripäiville,

5. Kokoelmien saavutettavuus

33

tekijänoikeudelliseksi suoja-ajaksi 50 vuotta kuvan julkaise-misesta ja taideteosten suoja-ajaksi 70 vuotta tekijän kuole-masta. Valokuvaajalla on kuvaansa sekä moraalinen oikeus (julkaistaessa kuvaajan nimi mainittava) että taloudellinen oikeus (hän voi veloittaa maksun kuvan käytöstä). Henki-lötietolain (523/1999) mukaan arkaluonteisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaa-maan henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia. Tuollaista tietoa on monissa lääketieteen kokoelmiin kuuluvissa ja asiakirjoissa. Yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien asiakirjojen salassapitoaika on 50 vuotta henkilön kuolemasta tai jos tästä ei ole tietoa, 100 vuotta asiakirjan päiväyksestä. Lakien lisäksi myös hyvä tapa rajoit-taa esimerkiksi sellaisten valokuvien käyttöä, joissa on ku-vattu henkilöiden yksityistä vapaa-ajan viettoa.

Tutkijat ja muut asiakkaat voivat saada käyttöönsä kokoel-miin kuuluvaa aineistoa museon tiloissa. Henkilökunta on vastuussa siitä, että asiakkaat käsittelevät aineistoja asian-mukaisesti. Yliopistomuseon valokuvapalveluiden asiakkaita ovat mm. toimittajat, tutkijat ja opiskelijat. Museo laskuttaa valokuvapalveluista voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Muille museoille annetuista esinelainoista ei laskuteta.

Yliopistomuseon tekijänoikeuksiltaan vapaita kokoelmatie-toja on näkyvillä myös verkossa Akseli-konsortion yhteisessä Arjen historia -portaalissa (www.arjenhistoria.fi). Portaalin kautta yleisö voi ottaa suoraan yhteyttä Yliopistomuseoon: tilata valokuvia, kysyä aineistosta tai antaa lisätietoja siitä.

Helsingin yliopistomuseo on Akseli-konsortion mukana liit-tymässä Kansallisen digitaalisen arkiston KDK:n asiakasliitty-mään Finnaan. Tämän kansallisen hakuliittymän kautta voi suomalaisia museoiden, arkistojen ja kirjastojen aineistoja tulevaisuudessa tutkia ns. yhden luukun palvelun kautta. Yli-opistomuseo harkitsee myös mahdollisuutta liittyä vieläkin laajempaan, kansainväliseen Europeana-verkostoon.

Osaa materiaalista rajoittavat tekijänoikeussäädökset ja osaa henkilötietolaki. Henkilökunnan on ne aina huomioita-va, kun aineistoa digitoidaan tietokantaan tai annetaan tut-kijoiden ja muiden asiakkaiden käyttöön. Tekijänoikeuslais-sa (404/1961+muutokset) määrätään tavallisten valokuvien

34