C 3/2007KONTRA

yyskonsertti Lohjalla

SEIKKAILUJA SERBIASSA

VUODEN BASISTIKATI HARJANNE

KOESOITTOONNELLISESTI OHI

TASO

cKONTRA2Sisällysluettelo

Infosivu ................................................................. 2Pääkirjoitus ........................................................... 3Puheenjohtajan tervehdys ..................................... 4Vuoden basisti Kati Harjanne................................ 6Seikkailuja Serbiassa .............................................. 8Koesoitto onnellisesti ohi .................................... 12Bassonsoittoa Unkarissa ja Tsekeissä .................... 15Tasokas orkesteri Tampereelta ............................. 16Kutsu syyskonserttiin .......................................... 17Pikkubassosivut ................................................... 18Pikkubassokilpailut ............................................. 21Echoes from Hauta-Aho ..................................... 22

Kontra-C

Suomen kontrabassoklubi ry:n jäsenlehti

25. vuosikerta.Ensimmäinen lehti julkaistiin vuonna 1982

Painos 190 kpl

Päätoimittaja: Henrica FagerlundToimituskunta: Yhdistyksen hallitusMainossihteeri: Tomi LaitamäkiTaitto: Ari MansalaKopiointi jajakelu: Reijo Jukarainen

Kerasivu Oytulostus@kerasivu.fipuh. (09) 294 8383

ISSN 1459-7527

Perustettu vuonna 1976

PuheenjohtajaJuha Kleemola

040 738 4698 juha.kleemola@siba.fi

VarapuheenjohtajaEila Saikkonen

050 351 3165 eila.saikkonen@siba.fi

SihteeriJuana Järvo

050 0955688 juana.jarvo@siba.fi

Hallituksen jäsenetTuomo Matero

040 0486729 tuomo.matero@edu.stadia.fiJulius Pyrhönen

050 5490546 julius.pyrhonen@siba.fiJuho Vikman, nettisivut

041 454 2112 juho.vikman@siba.fiTomi Laitamäki

tomi.laitamaki@siba.fi

VarajäsenetOskari Hannula, lehden taitto

044 330 1461 oskari.hannula@siba.fiJuha Kleemola

040 738 4698 juha.kleemola@siba.fi

Taloudenhoitaja, jäsenasiatTuomo Matero0400 486 729 tuomo.matero@edu.stadia.fi

Kontra-C on Suomen kontrabassoklubi ry:n jäsenlehti,johon jokainen jäsen voi antaa myös omia artikkeleitaanjulkaistavaksi. Jutut lähetetään toimitukseen mieluitensähköpostitse. Suositeltavin tiedostomuoto on MicrosoftWord. Konekirjoitusliuskoja ja selviä käsinkirjoitettujatekstejä otetaan vastaan postitse.

Aineisto toimitetaan päätoimittajalle:

Henrica FagerlundKauppaneuvoksentie 12 A 800200 Hki

puh. (050) 441 6379

kontra.c@gmail.com

Seuraavaan lehteen tarkoitettu aineisto pyydetääntoimittamaan 23.11.2007 kello 16.00 mennessä.

cKONTRA 3Ensimmäistä kertaa Kontra-C:n päätoimittajaolo-aikanani postilaatikkoni täyttyi jutuista jo viikkoaennen dead linea. Juttuja tuli niin paljon, että päätet-tiin laittaa osa seuraavaan lehteen. Mahtavaa! Uudettuulet puhaltaa. Juha Kleemola, joka aloittipuheenjohtajakautensa ”virkavapaalla” jo jonkin ai-kaa sitten on takaisin keskuudessamme. Sillä aikaapuheenjohtaja toiminut, pitkän linjan aktiivi EilaSaikkonen siirtynee enemmän taustalle. Bassoklubikiittää Eilaa ihailtavan aloitteellisesta ja vahvasta pa-noksesta!

Bassoklubi nimitti viime keväänä vuoden basistiksiRSO:n bassojen äänenjohtaja Kati Harjanteen. Luelisää Katin haastattelusta. Myös basistien kesä on ol-lut mitä aktiivisinta. On reissattu ja käyty leireillä.Lue Arin, Juhan ja basson seikkailuista Serbiassa sekäSavonlinnan kesäleirikuulumiset.

Basisteja on nyt hemmoteltu mestarikursseilla oikeinolan takaa, sillä 4 kk:n kuluessa on järjestetty jo 2kurssia. Toisen piti Jorma Katrama Sibelius-Akate-mialla toukokuun lopussa ja toisen Niek de GrootKallio-Kuninkalassa syyskuussa. De Grootin kurssis-ta lisää seuraavassa lehdessä.

Bassoklubi järjestää perinteiset pikkubassokilpailutmarraskuussa. Sinne toivomme runsasta osallistuja-määrää. Kilpailun ideana on tavata muita basisteja jakuunnella mitä muualla päin Suomea puuhastellaan.Kaikenikäiset voivat osallistua, myös ammattilaiset jaammattiopiskelijat. Nämä viimeisinä mainitut ovattosin tervetulleita ainoastaan bonusluokkaan, jossasoitetaan pikkubassoa, eli max ¼-bassoa. Epäilen, ettäbonusluokka tulee olemaan hieman enemmän viih-dettä kuin vakavaa taidetta... Ja heti kilpailun jälkeenon vielä bassoklubin syyskonsertin aika, jolloinsuuntaamme Lahteen.

Effektiv kontrabasverksamhet

För första gången under min tid som chefredaktörpå Kontra-C har min epostlåda blivit full av texterredan en vecka före dead line. Det kom så mångatexter att en del måste lämnas till nästa nummer.Fantastiskt! Nya vindar blåser. Juha Kleemola, sominledde sin ordförandekarriär för en god tid sedanmed ”tjänstledighet” är nu tillbaka. Tf ordförandeEila Saikkonen, långvarig aktivist, kommer antagligenatt synas mest i bakgrunden. Kontrabasklubben tackarför en beundransvärt initiativrik och kraftfull insats!

Förra våren utnämnde kontrabasklubben RSO:skontrabasstämledare Kati Harjanne till Årets Basist.Läs mer om henne i hennes intervju. Sommaren tycks

Tehokasta bassotoimintaaockså ha gått med aktiva förtecken. Läs om Aris, Juhasoch basens resa till Serbien samt om musiklägret iSavonlinna.

Basisterna har blivit bortskämda med två mästerkurserunder loppet av 4 månader. Först höll Jorma Katramasin kurs på Sibelius-Akademin i slutet av maj ochsedan kon holländaren Niek de Groot till Kallio-Kuninkala i september. Mer om de Groots kurs i nästanummer.

Kontrabasklubben ordnar den traditionella tävlingenför minibasister i november. Hoppas vi får mångadeltagare. Idén med tävlingen är att få träffa andrabasister och höra vad basisterna runtom i Finlandhar för sig. Tävlingen är öppen för alla, även proffsoch proffsstuderande kan delta. De sisnämnda dockendast i bonusklassen, var man spelar på minibas,dvs max ¼-bas. Jag misstänker att bonusklassenkommer att vara en aning mer underhåll än seriöskonst... Och sen efter tävlingen blir det dags förklubbens höstkonsert. Då styr vi kosan mot Lahtis.

Ihanaa syksyä!

Härlig höst!

Henrica

cKONTRA4

Syksy on alkanut vauhdikkaasti. Vaihtovuosi Ber-liinissä on takana ja nyt on taas totuteltavanormaalihintaisiin oluttuoppeihin ja ylihintaisiinDöner-annoksiin. Vuodestani Berliinissä kerronenemmän myöhemmin, mutta sen aikana ehdinjo tottua siihen, että aikaa omalle harjoittelulle oliniin paljon, kuin halusi. Suomessa odotti muuttouuteen asuntoon, huonekalujen hankkiminen,tupaantuliaiset, opetuksen ja muiden töidenjärjestelemistä puhumattakaan. Heti syyskuuhunajoittui myös muutama erittäin mielenkiintoinentapahtuma Sibelius-Akatemialla. Esa-Pekka Salo-nen oli Suomessa ja hänestä pää-tettiin ottaa kaikki irti. Meillä oliyhteisproduktio Akatemian or-kesterin ja RSO:n kanssajärkälemäisestä SchönberginGurre-liederistä. Se oli hienoprojekti, jossa Finlandia-salitäyttyi niin katsomon, kuinlavankin puolelta. Iltaisin ja vii-konloppuna harjoiteltiin sittenAkatemian orkesterin USA:nmatkaa varten, joka on ensim-mäinen ulkomaanmatkaammepitkään aikaan. Matka ajoittuulokakuun lopulle, mutta koskaE-P sattui olemaan Suomessa,niin mikäpä ettei. Los Angele-sissa soitamme ainakin DisneyHallissa Salosen johdolla.

Heti tuon tapahtuman jälkeen oli tarkoitus järjes-tää koesoittovalmennusta Akatemian jousi-soittajille. Valmennuksen päätteeksi olisi sitten ol-lut koesoitto, josta olisi saanut palautetta ja yksisoittajista olisi päässyt työskentelemään varaäänen-johtajana, tai äänenjohtajana ammattiorkesterissa.Hyvä ajatus, huono ajoitus. Se sitten kostautuikinosaston johdolle sillä, että juuri kukaan ei ilmoit-tautunut ja koko homma päätettiin siirtää kevää-seen. Basisteilla syyskuu ei suinkaan ole tässä, vaanhuomenna alkavalle Niek de Grootin mestari-kurssille osallistuu aktiivisena kahdeksan basistiaja passiivisena vielä kourallinen lisää. Tästäkin li-sää juttua myöhemmin.

Töiden ja opiskelun ohessa minua odotti täälläpuheenjohtajan tehtävät. Kun minut maaliskuus-sa valittiin, Eila lupautui hoitaamaan puheenjoh-tajan tehtäviä siihen saakka, kunnes tulisin takai-sin Suomeen. Tästä iso kiitos Eilalle. Eila puoles-taan muuttaa marraskuussa Poriin ja toivottavastilevittää siellä bassoklubin ilosanomaa niillekin, jot-ka eivät bassoklubin toiminnasta vielä ole perillä.Itse tunnen puheenjohtajuuden painavan vastuunnyt harteillani, mutta onneksi edeltäjäni ovat saat-taneet klubimme hienoon kuntoon ja minä teentietysti parhaani jatkaakseni heidän jalanjäljillään.

Puheenjohtajan tervehdysSalosen puikosta

Tänä vuonna meillä on luvassa mm. Pikkubasisti-kisat, joita Henrica on ansiokkaasti puuhaillut. Kai-kenkaikkiaan näen tulevaisuutemme erittäin valoi-sana. Apurahoja on haettava koko ajan lisää, jottapystymme järjestämään entistä enemmän tapah-tumia, kuten mestarikursseja, konsertteja ja kukaties joku päivä vielä ne kansainväliset basso-kilpailut...

Juha Kleemola

cKONTRA 5

RAUHAA JA RAPINAA BASISTEILLE

Tykistönkatu 7, 00260 Helsinki Puh. (09) 443 116Fax (09) 441 305www.ostinato.fi ostinato@ostinato.fi Avoinna ma-pe 9-18, la 10-14

Pärt: Spiegel im Spiegel (cb,pf) (Universal Edition, 18,10 e)Pärtin kaunis ja ihana teos nyt myös basistien nuottitelineille

Berio: Sequenza XIVb (cb solo) (Universal Edition, 29,40 e)Italialaisen bassovirtuoosin Stefano Scodanibbion Berion pyynnöstä

tekemä huikea sovitus selloversiosta.

Mystiikkaa, koputuksia, srilankalaisrytmejä, meininkiä...

cKONTRA6Suomen kontrabassoklubi ry päätti nimittää vuo-den basistiksi 2007 RSO:n äänenjohtajan KatiHarjanteen. Snekkapysti ojennettiin juhlallisesionnistuneen konsertin päätteeksi. Kati soitti Ei-nojuhani Rautavaaran Angel of Dusk –teoksenRSO:n solistina Temppeliaukion kirkossa25.5.2007.

Konsertti oli kaiken kaikkiaan upea kokemus. Kirk-ko oli reunojaan myöten täynnä väkeä ja parvek-keella parveili ennätysmäärä basisteja. Katin bassonlämmin sointi täytti koko ison kirkon ja se kuuluimyös orkesterin lomasta mahtavasti, kiitos Rauta-vaaran sävellystavan ja Katin reilun soittamisen.Katin soitto ja esiintyminen oli lisäksi myös selke-ää ja ihastusta herättävää.

Kati Harjanne, miten kiinnostuit bassosta? Minkäikäisenä aloitit, missä ja kenellä?

9-vuotiaana aloitin koulussa musiikkiluokalla, jaopettaja alkoi välittömästi koota meistä orkeste-ria. Monet luokkakaverit olivat jo alkaneet soittaapianoa ja viulua ynnä muita “tavissoittimia”. Mullaei vielä ollut omaa soitinta valittuna, ja koska olinluokan pisimpiä lapsia, opettaja houkutteli kokei-lemaan bassoa. Debyytti oli koulun joulujuhlissasiinä Soita bassoa pomputtele- tonttuleikissä. Siitäsitten innostus heräsi, ja jatkoin opintoja Vantaanmusiikkiopistossa Ossi Koikkalaisen johdolla.

Missä vaiheessa päätit tähdätä ammattilaiseksi? Olikojotain asioita, jotka vaikuttivat päätökseen?

Päätös tähdätä ammattilaiseksi syttyi hyvinimpulsiivisesti yhden päivän aikana. Olin 15-vuo-tias ja siinä vaiheessa tosi kyllästynyt basson-soittoon, ja meinasin lopettaa koko touhun. Olenpienestä pitäen pelannut myös kunnianhimoisestikoripalloa, ja tuolloin olin päättänyt satsata siihenkaikkeni. Olin juuri päässyt ikäluokkanimaajoukkuevalmennukseen, ja laittanut haku-paperit Mäkelänrinteen urheilulukioon. Sitten eräsihan oikea orkesteriviulisti kävi meidän koulussaopettamassa kamarimusiikkia, ja kovastikyseenalaisti mun lopettamispäätökseni. Hän olijotenkin niin tartuttavasti innostunut musiikista,että seuraavana päivänä pistin lukiohaun uusiksi,päätin jatkaa musiikkilukiossa ja vetäytyä kori-pallon maajoukkuetouhuista.

Lyhkäinen historiapläjäys: Missä olet opiskellut jamillä opettajilla? Missä ammattiorkestereissa olet soit-tanut ja milloin?

Aloitin siis Vantaan musiikkiopistossa 9-vuotiaa-na Ossi Koikkalaisella. Hänen opissaan viihdyinkinihan tonne 15-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen kävinvuoden verran Tapio Lydeckenillä, josta jatkoinSibelius-akatemian nuorisokoulutukseen LasseLagercrantzin oppiin. Solistisella osastolla opetta-jana toimi Lassen lisäksi myös Jorma Katrama.Ulkomailla olen opiskellut Lontoossa DuncanMcTierin ja Berliinissä Janne Saksalan johdolla.Ekan orkesteripaikkani sain 19-vuotiaana Tampe-reen kaupunginorkesterista. Siellä viihdyin vuoden,kunnes lähdin ulkomaille opiskelemaan. Rso:ssaaloitin vuonna 2000 varaäänenjohtajan paikalla.Välillä käväisin Tapiola Sinfonietassa, mutta pala-sin RSO:hon, kun sain tämän nykyisen äänen-johtajan pestin.

Soitat sekä saksalaisella että ranskalaisella jousella?

Soitin ranskalaisella jousella ihan kaksikymppiseksiasti, ja olin ollut jousitekniikkaani ihan kohtuulli-sen tyytyväinen. Ensimmäinen vuosi orkesterissakävi kuitenkin koville, ja kämmenselän jänteisiinalkoi ilmaantua kivuliaita nystyröitä. Samaan ai-kaan tapasi Janne Saksalan Oriveden leirillä, ja hänsuositteli kokeilemaan saksalaista jousta. Olinkinasiasta kovin innostunut. Taisin ajatella, että tämäon se keino oppia soittamaan kuten Janne, ja ettäsitten isona pääsen Berliinin filharmonikkoihin.Eihän siinä niin tietenkään käynyt, ja jousi-tekniikka oli ainakin 5 vuotta aivan sekaisin. Kaikkikivut kuitenkin katosivat. Sopeutumista saksalai-seen jouseen helpotti se, että rahapulassa jouduinmyymään ranskalaisen jouseni, eli ei tarvinnut enäähaaveilla paluusta entiseen. Voin tällä kokemuksel-la allekirjoittaa väitteen, että saksalaisella jousella onhelpompi rutata kovaa. Ja orkesterissa valitettavanusein joutuu ruttaamaan niin paljon kuin vehkeestälähtee. Muuten kyllä kaikki on mahdollista molem-milla jousityyleillä. Kysymys on vaan siitä, kuinka pal-jon jaksaa tehdä jousiharjoituksia. Vaihtamista ensuosittele kenellekään, siinä menee vuositolkulla ai-kaa hukkaan, kun mikään ei onnistu ja kotoinen tun-tuma on poissa. Kannattaa ennemmin keskittyä pis-tämään se nykyinen tyyli huippukuntoon!

Vuoden basisti Kati Harjanne

cKONTRA 7

Mikä on mielestäsi parasta bassonsoitossa?

Mun mielestä basson parhaimmat puolet, eli nuoupeat matalat ja pehmeät soundit, tulevat helpoitenesiin kamarimusiikissa, jolloin basson ääni saasoljua tasavertaisen ekspressiivisenä muiden soit-timien kanssa. Siitä tärkeyden tunteesta tuleebasistillekin hyvä olo! Orkesterissa nuo tunteet ovatharvinaisempia, kun basson rooli on usein tuopohjamörinän tuottaminen (mikä sekin on aikamakeeta!). Solistina esiintyminen on myös hienoa.Parhaimmillaan esitys on sellainen, että sekä soit-taja, että yleisö kokevat musiikkia, ja unohtavatkauhistella, että hei tämähän on kontrabasso eikäsillä voi soittaa soolokappaleita! Mun lyhykäiselläuralla ehdoton tähtihetki on ollut konsertti, jossasain soittaa Einojuhani Rautavaaran konserton itsesäveltäjän ollessa kuuntelemassa. Ihailen Rautavaa-ran musiikkia valtavasti, ja ennen konserttia tun-tui, että pyörryn kauhusta. Onneksi näin ei kui-tenkaan käynyt. Myös orkesterityö on pullollaan

pieniä tähtihetkiä. Vaikkapa loppuunmyyty sali,ulkomaankiertueen tunnelma, tai pikkuruinenkinbassosoolo, joka saa sydämen tykyttämään. Basson-soitto on kyllä ihan mahtava ammatti!

Oletko tyytyväinen saavutuksiisi vai tähtäätkö vieläeteenpäin?

Voiko omiin saavutuksiinsa olla koskaan tyytyväi-nen?! Sikäli en tähtää enää eteenpäin, että mullaon työpaikka, johon olen kotiutunut, ja tuskin enäälähden koesoittoihin juoksemaan. Taivalesiintyvänä muusikkona on kuitenkin vasta aluil-laan. Haluan kovasti tulevaisuudessakin soitellakamarimusiikkia ja myös sooloteoksia. Opettami-nen kiinnostaa myös.

Mitä harrastuksia sulla on? Ovatko ne musiikkia vaivastapainoa musiikille?

Kaikenlainen liikunta on lähellä sydäntä. Koripal-loa yritän pelata edelleen aina kun ehdin. Teenmyös käsitöitä, ompelen vaatteita ja kudon suk-kia. Asun Nurmijärvellä maalaismaisemassa, jaolenkin hurahtanut puutarhanhoitoon jasienestykseen. Harrastukseni karttavat musiikkia!

Miten lapset vaikuttaa soittamiseen jaammattimuusikkouteen?

Mulla on 1- ja 4-vuotiaat lapset, joiden myötä kokoelämä on tietenkin muuttunut aivan totaalisesti.Muusikkouteen se vaikuttaa lähinnä harjoittelu-mahdollisuuksien romahtamisena. Enää ei syöksytätreenailemaan kun siltä tuntuu, vaan harjoitus-vuorot kirjoitetaan kalenteriin. Kotoa löytyy myöskansainvälistä uraa tekevä trumpetistimies, jotenharjoitusajat ovat kortilla. Ja kun viimein pääsenkotona soittamaan, on aina joku parkumassa oventakana. Aika tehokkaaksi tässä on kyllä oppinut,ei tule harjoiteltua semmoista, minkä jo osaa. Kei-koilla en juurikaan enää käy, enkä liioin konsert-teja kuuntelemassa. Tässä mielessä odottelen ettälapset kasvavat ja tilanne helpottuu!

Terveisiä bassoklubilaisille?

Muistakaa käydä konserteissa ja kuunnella kaiken-laista musiikkia! Bassonsoittokin on musiikkia, eikäsitä oikein muuten opi paitsi kuuntelemalla!

T. Kati

Kati Harjanne taituroi Rautavaaran Angel of Dusk -bassokonserton parissa

cKONTRA8Seikkailuja SerbiassaJuvenalia Serbiassa 18.-23.7.

Näin syksyn pimetessä ja kylmetessä energiaaeteenpäin jatkamiseen saa esimerkiksimuistelemalla kesän lämpimiä hetkiä. Siihen tar-koitukseen kamariorkesteri Juvenalian matkaSerbiaan heinäkuun puolessa välissä sopii täydelli-sesti. Kutsun kyseiseen maahaan espoolaisen mu-siikkiopisto Juvenalian paljon matkaava orkesterisai nišiläiseltä musiikkiopistolta edellisen vuodenvierailullaan Espanjassa. 20-henkistä orkesteriajohti Janne Hanhijärvi ja bassosektiossa keikkailivatJuha Kleemola ja minä, Ari Mansala. Kun varmis-tui, ettei meidän tarvitsisi ottaa lennolle omiabassoja vaan saisimme vehkeet paikan päältä, luu-limme pääsevämme helpolla. Ihan niin ei käynyt-kään, sen sijaan matkasta kehittyi hyvinkin mie-leenpainuva ja tapahtumarikas.

Kuumat paikat

Lensimme Serbian pääkaupunkiin BelgradiinMünchenin kautta. Perillä Belgradin lentokentäl-lä odotimme Juhaa ja hänen tyttöystäväänsä EmmiPenttistä, jotka saapuivat suoraan Berliinistä, jossa

Juhan vaihtovuosi Michael Wolfin opetuksessa olitullut päätökseensä. Lopullinen määränpäämme oli235 km etelämpänä sijaitseva yliopistokaupunkiNiš, Aleksanteri Suuren syntymäpaikka. Kun siir-ryimme bussille ulos lentokentän sisätiloista, huo-masi heti, että olimme lähellä Kreikkaa mutta kau-kana meristä. Tuntui siltä kuin olisi ollut saunassa,eikä pelkästään sanonnan asteella. Myöhemminsaimme tietää, että olimme sattuneet Serbiaankuumimpana kesänä sataan vuoteen. Varjossa olikuulemma 45 astetta hellettä! Ja tiedossa kaksiulkoilmakonserttia...

Saavuttuamme Nišiin majoittauduimme erääseenyliopiston asuntoloista vartin kävelymatkan pää-hän keskustasta. Korkea ja karu betonirakennus,josta ei valitettavasti löytynyt ilmastointia. Kutenei myöskään monesta muustakaan tärkeästä pai-kasta esim. busseista ja asuntolan ruokalasta, jossameille tarjottiin kaikki päivän ateriat. Ruoka olivähintäänkin täyttävää, rasvaista ja sitä annettiinrunsaasti. Salaattiakin löytyi yllättävän paljon. Eri-tyistä hilpeyttä aiheuttivat ruokalan sämpylät, joi-ta näennäisen tavanomaisesta koosta huolimattajoutui hikoillen mutustamaan hyvinkin pitkään.

Asuntolassa meitä odotti myös pieni yllätys. Alunperin meille oli luvattu bassot paikalliseltasinfoniaorkesterilta. Olivat ilmeisesti lukeneet

Janne Hanhijärvi ja kamariorkesteri Juvenalia

cKONTRA 9lainapyynnön kohdan ulkoilmakonserteista hie-man myöhässä. Lopulta meidän käytössä oli yksities mistä löydetty vanerinen basso. Kaksi basistiaja yksi basso. Mielenkiintoinen tilanne. Pienibassoprobleemamme meinasi kylläkin saada mel-ko surrealistisen ratkaisun heti ensimmäisenä il-tana, kun satuimme löytämään erään baarinvessalle johtavan käytävän nurkassa seisovanbasson. Ja kyllä siitä ihan kunnollinen ääni tun-tui lähtevän. Valitettavasti se oli käytössä juuri sa-moina päivinä, kun meillä oli konsertit, joten jou-duimme etsimään toisen ratkaisun.

Konsertteja vaihtelevissa olosuhteissa

Konsertteja oli siis kolme, joista kaksi soitettiinulkona. Ohjelmistossa oli Rautavaaran sarja jou-sille, Respighin sarja antiikin tansseja ja aarioitanro 3, Schubertin Rondo viululle ja orkesterilleA-duuri (solistina konserttimestari Timo Vanha-mäki), Sibeliuksen Impromptu ja Svendsenin Alltunder himmelens fäste. Ylimääräisinä GardelinPor una cabeza sekä Piazolla Oblivion ja Rain overSantiago, joista kahteen viimeiseen orkesterin viu-listi Pauliina Kupiainen soitti saksofonisoolot.

Ensimmäinen ulkoilmakonserteista oli saapumi-sen jälkeisenä päivänä eräässä puistossa. Olimmeosa jotain festivaalia, josta meillä on muistona t-paidat. Lavaa ei oltu suojattu mitenkään, muttaeipä haitannut kun sadetta ei todellakaan olluttiedossa ja aurinkokin oli iltaan mennessä ehti-nyt laskea sopivaan kulmaan. Valaistus oli mel-koisen puutteellinen (ei puhettakaanständivaloista) mutta orkesterin vahvistaminenhoidettiin jotenkuten ongelmitta. Ilman sähköistävahvistusta tämä esitys olisi ollut toivoton tapa-us, ja oli se sitä vahvistuksen kanssakin. Puistossaoli nimittäin samaan aikaan jonkin sortin tivoli.Kilpailimme useiden äänekkäiden kojujen ja ih-misten kanssa. Varsinkaan Impromtun alku jaloppu eivät oikein toimineet. Selvästiulkoilmakonsertteihin paremmin istuvat ylimää-räiset saivat hattaraa syövältä yleisöltä enemmänvastakaikua.

Miten sitten olimme ratkaisseet basso-ongelman?Koska basson mensuuri oli tutumpi Juhalle ja itseolin jo kerran soittanut ohjelmiston Suomessa en-nen matkaa, toimin Juhan personal assistenttina.Toimenkuvaani kuului roudauksessa auttaminen,

pizzicato-osuuksien aikana jousen pitäminen ja ta-kaisin käteen antaminen, riittävästä nesteytyksestähuolehtiminen sekä ennen kaikkea sivunkääntö japyykkipoikien hallinta. Tunsin itseni tarpeellisek-si ainakin Schubertissa, jossa bassolla on koko ajantärkeätä soitettavaa ja nopeat sivunkäännöt.Kävinpähän myös Impromptun aikanavaimentamassa eräällä nakkikojulla kovaa soitetunjumputuksen. Saumatonta yhteistyötä. Ei ollut on-gelmia bassosektiolla tuulen kanssa, kuten monil-la muilla. Orkesteribasistit huomio! Älytkää jat-kossa vaatia työnantajalta vastaavaa palvelua taiainakin palkankorotusta.

Seuraavana päivänä olikin sitten hiemanperinteisempi sisäilmakonsertti, jossa saimme soit-taa rauhassa koko ohjelmiston vähäiselle mutta kii-tolliselle yleisölle. Esiinnyimme siis paikallisen or-kesterin konserttisalissa, jossa oli ihan kiva akus-tiikka, ainakin edelliseen konserttiin nähden. Mut-ta mikä tärkeintä, harjoituksissa meitä odottivatne meille alunperin luvatut bassot. Meillä oli jopavaraa valita, bassoja oli kolme ja ne olivat kaikkikunnollisia bassoja. Varsinkin yhdestä olisi pienel-lä trimmauksella saanut huippuinstrumentin. Kii-tokseksi lainasta (ja soittomukavuuden parantami-seksi) puhdistimme kahdesta bassosta otelaudat,jotka näyttivät olevan useamman vuoden lian pei-tossa. Kaiken kaikkiaan konsertti onnistui paljonedellispäiväistä paremmin.

Kolmas ja viimeinen konserteista oli taasulkotiloissa ja minä takaisin personal bassistentintehtävissä. Tällä kertaa soitimme suositussakylpyläkaupunginosassa Niška Banjassa, josta leh-

Personal Bassistant Ari Mansala

cKONTRA10den kansikuva on otettu. Alku vaikutti lupaavalta.Valaistus oli ensimmäistäkin konserttia heikompaaja tällä kertaa jouduimme tulemaan toimeen ilmanvahvistusta. Lisäksi harjoitusten aikana orkesterinedessä oli kovaa trafiikkia: viisi harvinaisen onnel-lisen näköistä kulkukoiraa juoksivat toisiaanjahdaten ja useat lapset ajoivat minipoliisiautoillaja miniambulansseilla, joissa oliaidot äänitehosteet.

Konsertti oli kuitenkin menes-tys ja onnistui parhaiten. Ylei-sö seisoi ja tuli tarpeeksi lähel-le, ettei äänenvahvistuksenpuute haitannut. Lisäksi se saiaikaan hyvin lämpimän jaintiimiin kontaktin yleisöön.Valaistusongelma saatiin joten-kin ratkaistua ja lapset pidettyäpoissa häiritsemästä. Ääni-häiriöitä oli siis tuskin lainkaanja Sibeliuskin pääsi oikeuksiin-sa. Itse asiassa romanttisenImpromptun alku innosti kah-ta kulkukoiraa ilmaisemaanmusiikin syvintä olemusta, rak-kautta, melko impromptu suo-raan kapellimestarin selän jayleisön välillä. Yleisö lämpeni soitostamme, varsin-kin heidän musiikkimaulleen tutummistaylimääräisistä, joita pääsimme soittamaan ihanoikeina ylimääräisinä uudestaan. Konsertin päät-teeksi Juhalta (toki myös Timolta, Pauliinalta jaJannelta) tultiin pyytämään useampikin nimi-kirjoitus.

Nišin henki

Koska konsertit olivat vasta illalla ja harjoituksetlyhyitä “tilaan totutteluja”, jäi päivälle aina kiitet-tävän runsaasti vapaata aikaa kierrellä kaupungillaja tutustua tämän hieman eksoottisemman maanelämään. Samasta ei kaikilla orkesterimatkoilla pää-se nauttimaan! Niš osoittautui kivaksi itäblokinkaupungiksi, jonka sivukadut viehättivät parin vuo-sikymmenen takaisella ilmeellään. Itseeni teki suu-rimman vaikutuksen vanhat rakennukset niidenränsistyneisyyden ja useiden seinämaalauksien ta-kia; Juha taas innostui vanhasta, hyvin säilyneestäautokannasta. “Täällä voisi käydä joskus auto-os-toksilla!” Kovimpaan hätään hän tyytyi ostamaan

tööttitorven, joka nykyään kulkee hänenbassopussiinsa kiinnitettynä.

Kovinkaan pitkiä kävelyitä ei kuitenkaan siinä hel-teessä pystynyt tekemään. Useamman kerran huo-masi siirtyneensä shoppailemaan johonkin katu-varsien monista pikkuputiikeista, tai vaikkapakupposelle kahvilaan. Syitä tähän oli lähinnä kak-

si: a) monet liikkeistä ja kahvi-loista olivat käytännössä ai-noita paikkoja, joiden varus-teluun kuului kunnonilmastointilaitteet, ja b) hin-tataso oli suomalaisen kukka-rolle hyvinkin suopea. Esi-merkiksi yhden helsinkiläisentuopin hinnalla sai 5-7tuoppia ja 2,5 litranlimupullo maksoi vähän pääl-le euron. Tämä innostikinhankkiutumaan eroon lukui-sista, inhottavan likaisista jahauraista dinaariseteleistä.Hyvä, ettei paluulennolla tul-lut ongelmia painorajoitustenkanssa...

Kaupungin asukkaat olivatystävällisiä eivätkä suhtautu-

neet ulkomaalaisiin varautuneesti. Nuoremmatosasivat englantia sujuvasti, mutta kaupoissa van-hempien asukkaiden kanssa tuli usein kommuni-kaatio-ongelmia. Tutustuimme myös eräässäNišava-joen varteen ankkuroidussa kahvilalaivassa(jossa minä sain tilatun teen sijastabanaanipirtelön) tosi mielenkiintoiseensudenkorentoon. Tämä ilmeisen musikaalinenveijari laskeutui Juhan kahvikupin reunalle liikut-tamaan raajojaan taustamusiikin tahdissa. Sen

Juha Kleemolan valloittamavaneribasso

cKONTRA 11liikesarjat eivät olleet pelkästään systemaattisia ja“taimissa” - otus vaihtoi niitä kahdeksan tahdinkokonaisuuksien mukaan!

Bassokilpailu Niš 2007

Kolmen esityspäivän lisäksi matkalle oli varattuvielä yksi täysin vapaa sunnuntai, jolloin suurinosa orkesterista kävi uimassa paikallisessa maaui-malassa. Päivän kohokohta oli kuitenkin illalla vie-tetyt bassobileet. Juvenaliallaon nimittäin nuori perinnebasistien lyhyellä varoitusajal-la järjestämistä juhlista. Japerinteitähän pitää kunnioit-taa.

Bassobileet alkoivat pien-muotoisella matinealla, jossakuultiin Tonava kaunoinenbassolle ja torvelle sovitettunasekä Final Countdownnelikätisesti soitettuna (Juhasoitti g-kielellä melodiaa jaminä komppasin alemmillakielillä). Miksi emme ajatelleettätä aikaisemmin? Tämän jäl-keen seurasi bassokisat, jotavarten osallistujat jaettiin nel-jään joukkueeseen. Kilpailu koostui niin ikään nel-jästä osiosta:

1. Kolmen sprinklerin esterata

-lisäpisteitä tyylistä ja vaatteiden märkyydestä

2. Vanha kunnon “10 kierrosta pää keppiävasten” juoksu

- ratkaisevinta nopeus

3. “And-one’n’two’n’three’n’four’n’...”

- lauluosuus, raakaa pudotuspeliä

4. Renkaanpyöritys

- pisimmälle vierinyt rengas voitti

Kiivaan kilvoittelun jälkeenkaikki joukkueet palkittiinhienoilla titteleillä, joista hevoivat olla ylpeitä vielä pitkäl-le syksyyn: “Vaneribassot”,“Pikkubasistit”, “Juvenalianbassosektio” sekä voittaja-joukkue “Bassojumalat”. Itsejuhlat eivät tähän tietenkäänloppuneet, vaan illanviettoajatkettiin kaupungilla ja asun-tolan edessä olevilla penkeillä.

Seuraavana päivänä olikin sit-ten aika lähteä paluumatkal-le. Aikainen bussikuljetus Bel-gradin lentokentälle sujuileppoisasti, sillä bussissa olikerrankin kunnon ilmastoin-

ti, meinasi oikeastaan tulla kylmä. Belgradissa jou-duimme jättämään hyvästit Juhalle ja Emmille,jotka pitkittivät reissua jäämällä pääkaupunkiinmuutamaksi päiväksi lomailemaan. Suomeen hepalasivat viikon päästä Juhan haettua loput tava-ransa Berliinistä. Me muut jatkoimme samaa reit-tiä kuin olimme tulleetkin, tällä kertaa vaihtoMünchenissä kesti tosin pitempään. Kun lopultasaavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, oli hel-pottava huomata, ettei täällä Suomessa ollutkaankylmä kuten yleensä. Heinäkuun lopun helteisetkesäpäivät tuntuivat matkan jälkeen inhimillisenviileiltä.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikkaasta matkasta jaSerbiasta jäi hyvin positiiviset muistot. Täällä pi-tää käydä joskus paremmalla ajalla uudestaan. Olenmuutenkin tykästynyt viime aikoina itäblokinmaihin. Entäs Juha ja Emmi? Luultavasti, sillä hemenivät Belgradin lämmössä kihloihin.

Teksti: Ari MansalaKuvat: Emmi Penttinen

“It’s the final countdown!”

cKONTRA12Koesoitto onnellisesti ohi:”Meillä oli hyvä päivä tänään”

Artikkeli on julkaistu alun perinSuomen Muusikkojen Liitto ry:njäsenlehdessä Muusikko 6-7/2007.Kiitos tekijöille luvasta julkaista sekokonaisuudessaan!

Teksti: Anu KarlsonKuvat: Kimmo Tähtinen

Kilpailuissa jotkut menestyvät, toiset eivät.Eivät kaikki välitä varsinaisiin musiikki-kilpailuihin edes osallistua. Mutta on yksiki lpai lu, jonka jokainen orkester issavakituisena soittava muusikko on kerranvoittanut. Se on koesoitto.

Mikko Moilanen ja Eero Ignatius halailevattoisiaan, kun koesoiton tulokset on julistet-tu. Molemmat viimeiselle kierrokselle pääs-seet saivat paikan: Moilanen äänenjohtajan jaIgnatius häneltä vapautuneen tuttisoittajanpaikan.

Soitto sujui pitkälti ennakkosuunnitelmienmukaan. Puoli kolmen maissa iltapäivälläpäästiin aloittamaan, ja ensimmäinen kierrosoli tunnissa ohi. Toiselle kierrokselle valittiinsoittajista neljä. Sitten tarvittiin vielä kolmaskierros, jolla oli määrä tehdä valinta kahdenparhaan välillä. Viimeisen kierroksen ratkai-sua voidaan pitää onnellisena. Paikan saiHKO:n oma soittaja Mikko Moilanen, 28, jakuten tapana on , t ä ten vapaaks i j äävätuttisoittajan paikka täytettiin samalla koe-soitolla. Sen sai kakkoseksi päässyt Eero Ig-natius, 21.

Koulunpenkiltä orkesteriin

Mikko Moilanen oli vielä Helsingin konser-vatorion opiskelija, tosin pyrkinyt ja päässytSibelius-Akatemiaan, kun hän kävi ensimmäi-sessä koesoitossaan. Se oli juuri Helsingin

kaupunginorkesterin kontrabasson soittajantoimen haku, ja hän tuli saman tien valituk-si. Hän oli silloin 21-vuotias. MielestäänMikko o l i s aanut koeso i t toon hyväävalmennusta opettajaltaan Jussi Javakselta.“Javas pani minut esiintymään koko ajan, hänpainotti nimenomaan esiintymisten tärkeyt-tä valmentautumisena koesoittoon.”

Eero Ignatius on nyt saman ikäinen kuin Mik-ko oli ensimmäisen paikan saadessaan. ”Täs-sä on semmoinen hauska juttu vielä taustal-la, että olemme molemmat Oulusta, alun pe-rin samalta opettajalta, Juha Nääpältä, jatässä kävi niin, että perin Mikon paikan.”Eeronkin ura on ollut nopea, sillä hän onkäynyt koesoitossa vain kerran aikaisemmin.”Pari vuotta sitten olin Tampereella ja pääsintoiselle kierrokselle. Lopulta lautakunta kui-tenkin päätti, että ketään ei valita. Olimmeaika nuoria kaikki; meidät lähetettiin kotiinkasvamaan.”

Koesoitto on totinen paikka

Kumpikin nuorukainen myöntää, että koe-soitto on jännittävämpi tilanne kuin mikäänmuu julkinen esiintyminen. Siinähän on lei-västä kysymys.

”Klassisen puolen kontrabasistille orkesteri-paikka on välttämättömyys, jos aikoo soitta-mal la e lää” , Mikko Moi lanen summaa.”Tilanteena se on sellainen, että vaikka olisikuinka hyvin valmistautunut, kaikkea ei voiennakoida. Voi tapahtua ihan mitä tahansa.Aivan huikeita soittajia putoaa ensimmäisel-tä kierrokselta, se on tosi raadollista touhua.”

Miltä tuntuu sermin takana soittaminen?Ensimmäinen kierroshan soitettiin näkymät-tömissä.

Eero arvioi, että hänelle sermin takaa soit-taminen on luonteva tapa lämmitellä soitto-kisan aluksi. ”Kun näet keitä siellä istuu, se

cKONTRA 13herättää vääjäämättä ajatuksia. Jo se vaikut-taa, että näkee yleisön. Jos sitä ei näe, sen voiunohtaa”, hän pohtii.

”Toisaalta on se vähän hassuakin. Kyllä mi-nusta oli mukava jatkossa nähdä, että sielläon tosiaan ihmisiä kuuntelemassa.”

Mikon mielestä näkymättömissä soittami-nen korostaa ensimmäisen kierroksen luon-

net ta jonkin la i s ena e s ik i e r roksena .”Harmittaisi ihan hirveästi, jos jäisi ekallekierrokselle, kun on tehnyt hirveästi töitä.Mutta se on pelin henki, että osa porukastajää, vaikka se on ihan kamalaa.”

Eero on, niin kuin hänen ikäisensä yleen-säkin, vielä opiskelija. Hän opiskelee ammatti-korkeakoulu Stadiassa. ”Tämmöiset koke-mukset tietysti kasvattavat, ja kun vielä kävinäin hyvin, siitä ei voi muuta kuin olla kii-tollinen. Että asiat sillä tavalla loksahtavatkohdalleen…”

Itsensä kanssa kamppailemista

Toisen kierroksen mielentilaansa Mikko ku-vaa ”ehkä hieman hämmentyneeksi” siitä, että

oli päässyt näin pitkälle, toisaalta entistä vah-vemman ki lpa i luviet in e lähdyttämäks i .Eerolle tuli 1. kierroksen jälkeen helpottu-nut, ehkä jopa vapautunut olo. ”Se on kuinosoitus siitä, että kyllä tässä touhussa jotainpointtia on. Se tavallaan toi siihen sopivaarentoutta; että antaa mennä tällä meiningillävaan; että ei tässä mitään niin rankkaamenetettävää ole.

Molemmat pojat vakuuttavat tulleensa en-nen kaikkea soittamaan oman tasonsa mukai-sesti, tavoitteena, että on itse tyytyväinen.

”Itsensä kanssa kamppailemista tämä on”,jatkaa Eero. ”Kun sen ekan kierroksen ylit-tää, se antaa lisävirtaa. Vaikka päivä on jo pit-källä ja verensokeri alkaa heittää ja tekee mielipäästä tiputukseen … niin kyllä siitä silti voi-maa saa.”

Mikolla oli sellainen ongelma, että hänelläoli vasen käsi l i ikarasituksesta kipeänä.”Tämä ei ole mikään piperryssoitin, se onihan fyys inen , s e vaa t i i vo imaa . Si t äergonomiaa täytyy etsiä omasta kropasta, jasiinä voi sitten käydä sellaisia vahinkoja, ettäkäsi menee nuuskaksi.”

”Kyllä kannattaa harjoittaa kohtuutta”,Eero säe s tää . ” Jos vähänkin tuntuupuutumista tai kipua, kyllä siinä vaiheessatäytyy miettiä, olisiko tauon paikka. Kehoatäytyy kuunnella, on tämä sen verran fyysis-tä touhua.”

Opettaja kannustajana

Eero kertoo, että hän on opettajansa JuhoMartikaisen opastuksella ja täydessä yhteis-ymmärryksessä tämän kanssa alusta asti täh-dännyt koesoittoon. ”Minulla on ollut tässämielessä voimakasta taustatukea, täytyy siitäkiittää opettajaa tosi paljon.”

”Olisi tehnyt hyvää minullekin”, Mikkohaikailee. ”Ne stemmat olivat kyllä älyttömänvaikeita. Siinä oli Straussin Heldenlebeniä esi-merk iks i . Se on megata son ju t tuvaikeusasteeltaan; siinä olisi toivonut sitäkäyrätorven soittajaa viereensä istumaan.”

cKONTRA14 Molemmat pojat tähdentävät kuitenkin,että orkesterimuusikon ammatti opitaan vas-ta ammattiorkesterissa työskentelemällä.

”Stemmasoitto on niin eri juttu kuin soolo-soitto” Eero pohtii. ”Ja tähän hommaan liit-tyy tietysti suuri määrä myös ulkomusiikillisiaasioita, joita ei opi missään oppilaitoksessa –esimerkiksi kova työtahti. Orkesterit ovat pul-lollaan hienoja muusikoita ja kapellimestarei-ta, joilta on nuorella soittajalla kasapäin opit-tavaa.”

”Eikä Sibelius-Akatemia vieläkään näe tär-keänä kouluttamista varsinaiseen orkesteri-ammattiin”, harmittelee Mikko.

Nopeat korvat

Mikä on orkesterimuusikon tärkein ominai-suus?

”Reaktionopeus”, vastaa Mikko hetkeäkään

�������������������

�������������������� ����������������������������

��

����� � �� � ��� � ���������� � �� � ������� � �������

������� � ���������������� � �������� � ���� � ��� � ���

������������

����� � ����� ���������� � ������������������ � ���������

���������������������������������������������

����

����������������������������������������������������

�������������� ������ �

����

���������������������������������

�������!��������"#����$�������������������������

%��������&�'�(�)*+(*�,'-���'

.

/

���/

����������0������1��������������������

�������������

����� ���!�������������!����

�!�������!��

����������������!��

miettimättä. ”On oltava nopeat korvat, mut-ta joskus täytyy käyttää myös silmiään. Esi-merkiksi patarummun kanssa, kun alkaapizzicato-jakso välittömästi rummuniskunjälkeen, täytyy katsoa milloin se nuija tuleealas.”

”Kyllä minäkin luulen, että monessa pai-kassa pärjää sillä, että yrittää vuorovaikuttaaja musisoida niin hyvin kuin ikinä pystyy.”

”Se on kamarimusiikkia, orkesterimusiikkikinpohjimmiltaan.”

Vie l ä po ja t pa laava t mui s to i s saankiitollisina Ouluun, yhteisiin lähtökohtiinsaja yhteiseen opettajaan ja idoliin:

”Nääpältä saimme hyvät eväät terveelle ke-hitykselle ja siten mahdollisuuden kehittää it-seämme loputtomiin. Ja elämäähän tämä vainon. Kaikki pitäisi yrittää tehdä itselleen hel-poksi, ei liikaa monimutkaistaa asioita. Lii-asta funtsimisesta on vain haittaa.”

cKONTRA 15Lassi Kari osallistui ainoana suomalaisena jälleen tänävuonna Brnon bassofestivaaleille Tsekissä. Hänellä oli-kin sinne lyhyehkö matka, sillä hän oli juuri ennenfestivaaleja ehtinyt lähteä Unkariin Budapestiin vaih-toon. Tässä Lassin terveiset bassoklubilaisille Unkaristaja Tsekeistä.

Hei! Opiskelen nyt vuoden verran Erasmus-vaihdos-sa Stadiasta Liszt Ferenc Akatemiassa, Unkarin Bu-dapestissa. Opettajani on Peter Kubina, Budapestinkansallisoopperan soolobasisti. Saavuimme Unkariinsyyskuun alussa, mutta ehdin olla siellä kokonaiset10 päivää ennen kuin lähdin Tsekkiinbassofestivaalille.

Tsekissä

Brnossa meininki kärsi mielestäni Teppovajeesta. Vii-me vuoteen verrattuna oli juuri Tepon verranjäykempää. Miloslav Gajdoksellakaan ei ollut hotellillabassoa, joten ravintoloissa ei tänä vuonna bassonsoittoja laulu raikunut samaan malliin kuin aikaisemmin.Kävin kuitenkin opiskelemassa Miloslav Jelinekin(Brno, Tsekki), Radoslav Saslnan (Bratislava, Slova-kia), Catalin Rotarun (Arizona, USA/Romania),Ekkehard Beringerin (Hampuri, Saksa), MiloslavGajdoksen (Kromeritz, Tsekki) ja Carlos Del Pinon(Havanna, Cuba) kanssa, joten luulen, että olen op-pinut basson soitosta taas jotain lisää. Opettajia oliainakin mistä valita, edellä mainittujen lisäksi GottfirdEngels (Düsseldorf ), Pavel Horak (Brno, Tsekki),Tom Knific (Michigan, USA), Petr Korinek (Praha,Tsekki), Irena Olkiewicz (Wroclaw, Puola), Vitold Rek(Puola/Saksa), Stefan Schäfer (Hampuri, Saksa),Martin Sranko (Brno, Tsekki), Klaus Trumpf (Mün-chen, Saksa), Jiri Valenta (Praha, Tsekki), JakubWaldmann (Praha, Tsekki) ja Horst-Dieter Wenkel(Weimar, Saksa).

Festivaalin konserttien taso oli erittäin vaihteleva: vä-lillä joutui kuuntelemaan henkeä pidätellen niin hie-noa soittoa, kun Catalin Rotaru soitti Fauren elegianja Tsaikovskyn rokokoovariaatiot. Kerran taas olisitehnyt mieli antaa ylen...

Kontrabasso-orkesteri harjoitteli jälleen parina päi-vänä. Esitykseen en kerennyt. Kuulosti arvatenkinerittäin hyvältä! Bassokisatkin järjestettiin, sielläkinkuuli monenlaista viheltäjää. Kakkosrundia enkäfinaalia kuullut, unkarilainen basistiystäväni Balazskertoi myöhemmin voittajan nimen, ja hän oli kylläollut mieleeni (ikäväkseni en muista kaverin nimeä,slovakialainen kumminkin).

Unkarissa

En ottanut matkalle mukaan omaa bassoa. Unkaris-sa sain aluksi lainata Balazsin bassoa ja lopulta sainhieman paremman basson koulun kellarista käyttöönija tänään jopa melkein uudet kielet siihen.Suunnittelen hyvän basson ostamista. Niitä on täälläpaljon. Kunhan rahoitusta löytyisi, olisi varmasti mistävalita. Romanialaisten rakentamat bassot ovat hinta-laatu-suhteeltaan erittäin hienoja ja hyviä. Koulunbassoluokassa on rubnereita, saumereita, wilfereitä,mutta kaksi Alfred Meyerin bassoa ovat erityisenmukavia. Koululla soitan toista niistä. Olen tavan-nut leppoisia basisteja ja ystävystynyt muutamaanparemmin. Balazs on käynyt meillä ja olemme käy-neet ulkona syömässä yhdessä.

Tähän mennessä olen ollut Peter Kubinalla kolmellasoittotunnilla, tunteja on kahdesti viikossa. Periaat-teessa toinen tunneista pitäisi olla aina säestäjän kans-sa, vähän sen mukaan, että onko valmista säestettävää.Opettajani vaikuttaa mukavalta, mutta erittäintarkalta. Yleislinjauksinaan hän on painottanut ab-soluuttista rytmistä metronomintarkkuutta ja mah-tavaa romanttista dynamiikan käyttöä.

Perhe ja ympäristö

Asumme vaimoni ja tyttäreni kanssa vuokralla 2h+khieman keskustasta ulos, mutta kantakaupungissa,1923 rakennetussa kerrostalossa. Paikka on hiemanmeluinen ja saasteinen, mutta katumme toinen pääon Tonavassa kiinni ja siellä on iso mukava puisto.Liikenneyhteyksien puolesta sijainti on loistava.

Vaimoni aloittelee kasvatusalan väitökirjaansa ja käyyliopistolla muutamalla kurssilla. Onerva 1v käyystävällään Markuksella hoidossa kerran viikossa jaMarkus meillä vuorostaan. Unkarista maana en osaajuuri mitään vielä sanoa. Ihmiset ovat yleisesti ottaenpuheliaampia, avuliaampia ja kohteliaampia kuinSuomessa, silloin kun eivät ole auton ratissa! Silloinhe ovat ehkäpä törkeimpiä, mitä Euroopassa olen ta-vannut. Ihmiset ovat ehkä kuitenkin samalla tavoinpidättyväisiä kuin Suomessa. Voi tuntea olonsa ko-toisaksi, ehkäpä juuri siksi, ettei liikaa tungetella tois-ten reviirille. Täällä pärjää englannilla ja unkarinalkeilla. Unkarilainen ruoka on paljon juustoa, esi-merkiksi friteerattua juustoa ja muita juttuja sekä li-haa ja salaattia. Herkullista. Kulttuurielämä vaikut-taa myös erittäin monipuoliselta ja runsaalta.

Terkuin, Lassi

Bassonsoittoa Unkarissa ja Tsekeissä

cKONTRA16Miten musikaaliset tamperelaiset opiskelijat viet-tävät aikaansa? He menevät tietysti orkesteri-harjoituksiin. Maanantai-iltaisin Tampereen yli-opiston juhlasalissa kokoontuu TASO eli Tam-pereen yliopiston sinfoniaorkesteri.

Kapellimestarin perspektiivistä katsottunaTASO:n oikeassa laidassa majailee kontrabasson-sa kanssa Laura Knuuttila, 25. Kuopiosta ko-toisin oleva ja tamperelaistunut Laura löysiTASO:n syksyllä 2006 kuultuaan orkesteristasilloiselta soitonopettajaltaan.

Musiikkiharrastus jatkuu

Bassonsoiton Laura aloitti jo 8-vuotiaana Ala-Keiteleen musiikkiopistossa Äänekoskella. Hänsuoritti Kuopion konservatoriolla D-kurssin,minkä jälkeen soittoharrastus jäi muutamaksivuodeksi.

– Olen oikeastaan lopettanut tunneilla käymisenkaksi kertaa, Laura naurahtaa.

D-kurssin jälkeen hän päätti suuntautua insi-nööriksi, vaikka musiikkialakin oli käynyt va-kavasti mielessä. Laura aloitti opinnot Tampe-reen teknillisessä yliopistossa rakennustekniikankoulutusohjelmassa liikenne- ja kuljetus-järjestelmien opintokokonaisuudessa ja valmis-tui diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä nuorinainen heiluttaa hihojaan li ikenne-suunnitteli jana Insinööritoimisto A-Insinööreissä.

Opiskeluvuosina Laura alkoi käydä uudelleentunneilla Tampereen konservatoriolla, ja lope-tettuaan tunnit toistamiseen hän päätyi Tampe-reen yliopiston sinfoniaorkesteriin jatkamaanharrastustaan.

Haasteita ja rentoa tekemisen meininkiä

Laura on ehtinyt soittaa TASO:ssa reilun vuo-den, ja hän on viihtynyt siellä hyvin.

– TASO:ssa on ollut tosi mukava soittaa. Po-rukka on mahtava ja ilmapiiri sopivassa suhteessarento ja kunnianhimoinen. Minulle TASO onjuuri oikeanlainen tapa pitää yllä pitkäaikaista

Tasokas orkesteri Tampereelta

soittoharrastusta. Harjoitukset kerran viikossa jakonsertit pari kertaa vuodessa sopivat hyvinmuuhun elämänrytmiin.

Lauran lausahdus kuvaa orkesterin toimintape-riaatetta hyvin. Vuonna 2003 perustettu TASOon n. 60 soittajasta koostuva kunnianhimoinenja tasokas harrastajasinfoniaorkesteri. Suurin osaorkesterin soittajista on opiskelijoita, mutta or-

kesterin riveissä soittaa myös jo työelämässämukana olevia musiikinharrastajia. TASO:n ta-voitteena onkin tarjota aktiivisille musiikin-harrastajille mahdollisuus pitää yllä soitto-taitoaan.

Orkesterissa soittaa jonkin verran myösmusiikinopiskelijoita. TASO:a johtaa TampereFilharmonian 2. viulun äänenjohtaja KimmoTullila, joka on itsekin opiskelija – hän opiske-lee Sibelius-Akatemiassa kapellimestariluokalla.

TASO valmistelee vuosittain keskimäärin kol-me korkeatasoista konserttia. Orkesterin ohjel-

Laura Knuuttilan mielestä TASO:n ilmapiiri onsopivassa suhteessa rento ja kunnianhimoinen.

cKONTRA 17mistossa ovat olleet mm. Dvorakin 9. sinfonia“Uudesta maailmasta”, Sibeliuksen 1. sinfonia,Klamin Kalevala-sarja ja Rautavaaran CantusArcticus.

Soitettavat teokset pyritään valitsemaan niin,että ne olisivat sopivan haastavia mutta eivät kui-tenkaan mahdottomia. Lauraa TASO:n ohjel-misto on miellyttänyt.

– Sinfoniat ovat minulle mieluisimpia soitettavia-– erityisesti nyt, kun orkesterin vahvuus on kas-vanut ja basistejakin on pitkästä aikaa useampi.Tällä hetkellä meitä on kolme basistia. Keikallesaadaan toivottavasti vielä pari kolme lisää.

Päämääränä tasokas konsertti

TASO:n rivit ovat tosiaan kasvaneet tänä syksy-nä huomattavasti, mutta edelleen on tilaa uusil-le soittajille, varsinkin basisteille. Mukaan pää-see aina syys- tai kevätkauden alussa, jolloinuuden ohjelmiston harjoitteleminen alkaa. Täl-

lä hetkellä TASO soittaa mm. Griegin piano-konserttoa ja Tšaikovskin viidettä sinfoniaa.

Keskiviikkona 28.11.2007 Tampereen yliopis-ton juhlasalissa kajahtaa ilmoille TASO:n syys-kauden konsertti, jonne orkesteri toivottaa kaik-ki lehden lukijat lämpimästi tervetulleiksi. Lu-vassa on jyhkeän romanttisia säveliä ja hyväämeininkiä.

Keväällä orkesteri aloittaa innolla uuden ohjel-miston harjoittelemisen ja valmistautumisenuuteen konserttiin. Lisätietoja TASO:sta ja sensuunnitelmista saa näppärästi vaikkapa orkeste-rin nettisivuilta osoitteesta http://www.taso.fi.Laura tiivistää toiveensa TASO:n tulevaisuudestanäin:

– Toivottavasti sama meininki jatkuu uusienhaasteiden parissa!

Sitä toivovat varmasti kaikki muutkin orkeste-rin jäsenet.

Teksti ja kuva: Elina Inkinen

Tervetuloa syyskonserttiin ja -kokoukseen

Suomen kontrabassoklubi ry. järjestää perinteisen syyskonsertin ja sen yhteydessä ylimääräisensyyskokouksen. Konsertti on 25. marraskuuta 2007 klo 14 ja kokous konsertin jälkeen. Paikkana Lahdenkonservatorio, 5. kerroksen tutkintosali. Osoite Sibeliuksenkatu 8. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita.Jos haluat ilahduttaa muita klubilaisia hivelevillä bassosävelillä, ota yhteys puhenjohtaja Juha Kleemolaan(040-7384698).

Välkommen på höstkonsert och -möte

Suomen kontrabassoklubi ry. ordnar sin traditionella höstkonsert och höstmöte den 25. november2007 kl 14 på Lahtis konservatorium, 5e våningens examenssal. Adressen är Sibeliusgatan 8. Alla ärhjärtligt välkomna. Kontakta ordförande Juha Kleemola (040-7384698) ifall du vill glädjaklubbmedlemmarna med vacker kontrabasmusik.

cKONTRA18Bassotäti sai pikkubasistisivuille kuulumisiaSavonlinnnan kesäleiriltä. Jiri Parviainen ja EilaSaikkonen opettivat ja oppilaat pitivät päivänverran päiväkirjaa, jonka jatkotarina tulee tässä:

SAVONLINNAN MUSIIKKILEIRI30.6.-8.7.2007

Lauantai 30.6.Lähdimme Kampista n. klo 14.30. Aluksi vainkatselin maisemia bussissa. Aika kului siinänopeasti, mutta ehkä tunnin tai parin päästäse alkoi pitkästyttää ja aloin selailla lehteä.Jonkun ajan päästä en jaksanut enää lukea,sitten katselin maisemia taas koko loppu-matkan. Hiukan ennen kuin pysähdyimme mi-nua alkoi jännittää: “millainen leiri mahtaisiolla?” Kun pysähdyimme otimme tavarat bus-sista ja odotimme hetken autoa, jollamenisimme leiripaikkaan. Pian, kun tulimmeperille, menimme suoraan iltapalalle ja vastasen jälkeen menimme purkamaan tavarat janukkumaan.

Isadora Kankaanpää 11v.Sunnuntai 1.7.Sunnuntai oli ensimmäinen varsinainen soitto-päivä. Päivän avasi ensimmäistä kertaa tämänvuoden Savonlinnassa basistien ryhmätunti,jossa aloimme harjoitella Koiviston polskaa e-molliskaalan johdatuksella. Ryhmätunnin jäl-keen lähdin harjoittelemaan, sillä tuntini olisipian, ja olisi hyvä olla lämmin tunnilla. Soitintunnilla Glieren Tarantellaa, jota olin harjoi-tellut kesän aikana. Tunti oli hyvä ja antoisa.Tunnin jälkeen menin syömään lounasta, jon-kinlaisia kanapihvejä. Lounaan jälkeen tuli vuo-roon orkesteri, jossa oli ohjelmassa Haydninsinfonia no 27, Aulis Sallisen Aspekteja Pel-toniemen Hintrikin surumarssista, H. Kling:nElefantti ja hyttynen, solisteina Jiri Parviai-nen ja Ilari Lehtinen, sekä Sibeliuksen Ele-gia. Orkesterin jälkeen oli päiväkahvi, jostasuuntasin treenikoppiin, josta edelleen päiväl-liselle soppakattilan ääreen ja taas taastreenikopin kautta saunaan ja aurinko laskipyhäiltana kauniisti.

Otto Tolonen 16 v.

Maanantai 2.7.Heräsin 07.30 suht väsyneenä, mutta jaksoinsuihkun kautta kuitenkin raahautua aamiaisel-le. 09.00 oli ryhmätunti bassojen kesken. 11.30minulla oli tunti, Jiri oli opettamassa.Soitimme Johann Ernst Galliardin kappalettaAdagio and Allegro. Klo 12.00 oli lounas, jaklo 13.00 oli orkesteriharjoitukset. Kappalei-na olivat Sibeliuksen Elegie, Sallisen Aspek-teja ja Haydnin Sinfonia No. 27. Harjoituksienjälkeen meillä oli loppupäivä vapaata. Meninharjoittelemaan huoneeseeni. Klo 18.00 oliruoka. Lopulta klo 20.00 oli iltapala ja meninnukkumaan n. klo 00.00. Siinä olimaanantaipäiväni Savonlinnan muusikkoleirillä.

Aleksi Kivelä 16 v.Tiistai 3.7.Tänään heräsimme klo 7:30 vaikka meidän pi-tikin herätä jo 6:00. Klo 8:00 menimme syö-mään aamupalaa. Aamupalan ja tuntini välissäpelasimme Frisbiitä ja tietokonetta. Kello10:30 minulla oli tunti kontrabassoa. Stemmisoli klo 13:00, soitimme jälleen tunnin kontra-bassoa mutta sitä ennen minä kirjoitin tätäja kuuntelimme kun Otto soitti 13 sivuistakappaletta ja sitä ennen olimme poliisia jarosvoa. Kahvitauon jälkeen meillä oli 45 minorkesteria. Sitten olimme uimassa. Juuri kunolimme lähdössä 1 aikuinen tuli vastaan ja sa-noi että meillä on saunavuoro. Menimme tun-niksi saunomaan ja uimaan. Illalla menimmeheittelemään Frisbiitä, kunnes meidän pitimennä nukkumaan. Kun yritimme nukkua emmesaaneet unta mutta Joel sai. Joel rupesikuorsaamaan ja me muut puhuimme kunnesJoel yhtäkkiä sanoi että nukutaan nyt.

Antti-Matias Taka 11v.

Pikkubassosivut

Otto Tolonen

cKONTRA 19Keskiviikko 4.7.Tänään heräsimme klo 7:50. Klo 8:00 menim-me aamupalalle. Klo 9:00 meillä oli ryhmä tun-ti. Klo 10:00 lähdimme Retrettiin. SaavuimmeRetrettiin n. klo 11:00. Sitten menimme näyt-tely kierrokselle. Nayttelykierroksen jälkeenmenimme pelaamaan tietokoneita. Sittensöimme sämpylät ja takaisin tietokoneille. Sit-ten kävimme katsomassa kun muut soittivat.Lähdimme retretistä n. klo 13:00 ja olimmeperillä n. klo 14:00. Sitten menimme syömään,jonka jälkeen menin bassoluokkaan kirjoitta-maan tätä tekstiä. Klo 14:30 minulla oli tunti.tunnin jälkeen minä harjoittelin n. puolituntia,jonka jälkeen olimme tyynysotaa. Klo 16:30menimme Antti-Matiaksen kanssa harjoitte-lemaan. Klo 17:00 meillä alkoi stemmikset,joiden jälkeen menimme uimaan. Uimisen jäl-keen heitimme frisbiitä. Menimme nukkumaann. klo 10:30.

Hiski Ruuska 12 v.Leiripäiväni ke 4.7. SavonlinnassaAamupalana oli muroja.(ja pahaa hilloa) (ja hyvää leipää).Ruokala on kiiiiiva!!!Soitin Polskaa 12:sta basson kanssa.Soundi oli kuule Hirveetä meteliä!Pelasin salissa pingistä,Bilistä ja tietsikkaa (Futista).mentiin retrettiin (Bussilla).oli nallekirjoja (ja kirjanalleja)oli venäläinen sukellusvene (ja tykki).menin lastentyöpajaan (tekemään mukin).oli konsertti (tango oli parasta)!sitten lähdettiin takaisin (Bussilla).soitin orkassa (viuluBasso-orkassa).soitin Jirin tunnilla (Bassoa)(kivoja-kappaleita).tulikohan Jiri moottoripyörällä(suzukilla)???soitin joelin ja Hiskin kanssa(myös Antti-matiaksen).soittaminen oli kivaa (tosi kivaa)!!käytiin rannassa (ei uitu).paistettiin lettuja (myös makkaroita)(raakoja) (mutta hyviä!)Loppu T. Ekko (Envall)PS. oli ihanaa (nukkua)

Erasmus Envall 9 v.Torstai 5.7.Torstaina meillä oli hieman erikoisempi päiväkuin yleensä. Kun kaikki meidän kämpältä oli-

vat raahautuneet ylös sängystään, ja syöneet,odotti meitä bussi opiston pihassa. Sen tar-koitus oli viedä meidät n. 250 metrin päähänSavonlinnasta. Meidän piti mennä kuuntelmaanooperaa. ooppperan nimi oli Isän tyttö. Se olisuoraan sanottuna vähän tylsä. Joku olisi var-maan pitänyt siitä, mutta en minä. Tulimmebussilla opistolle noin klo 2. Ja menimme suo-raan syömään. Meillä oli normaalit tunnit. nor-maalisti tunnit eli niin sanottu “vapaus” koittimyöhemmin. En ymmärtänyt puoliakaan sanois-ta, mutta se oli muuten ok. Loppupäivä menimuuten ihan normaalisti. Meidän oli tarkoituskämppisten kanssa siivota huone mutta emmeoikein ehtineet. =)

Joel Högnabba 13 v.Perjantai 6.7.No siis en tehnyt mitään hyödyllistä. Herä-sin aamulla ja sitten söin aamupalaa. Senjälkeen hengailin aamupäivän ja katointelkkarii Paitsi yheksältä meil oli ryhmätuntiSiellä me soitettiin Koiviston polskaa.Yheltä mulla alkoi soittotunti ja olin siissiellä. Sitten olin orkesterissa, siellä en ollukovin kauan koska soitin vaan yhessäbiisissä. Orkesterin jälkeen taas syötiin.Sitten meillä oli säestys-harkat. Sielläkaikki soitti oman soolo kappaleensapianistin kanssa. Puoli yhdeksältä alkoibasso matinea. Siellä me soitettiin kaikkiyhdessä Koiviston polska ja jokainen esiintyimyös yksin. Matinean jälkeen oli tosi helpot-tunut olo koska esiintyminen oli jännittänyt.Illalla käytiin vielä saunassa ja nyt haluisinnukkua.

Paulina Pirkola 13 v.

Eila Saikkonen opettaa, Erasmus Envall ja IsadoraKankaanpää kuuntelevat

jatkuu...

cKONTRA20KONTRABASSOMATINEA PE 6.7.2007Savonlinnan kristillisen opiston Wanhan pappilan salissa klo 20:30

Suom. Kansansävelmä Koiviston polska Ultra Brutal Contrabass BändSaksal. Kansanlaulu Kevätsää Erasmus EnvallRobert Schumann Iloinen maamies Erasmus EnvallGeorge Vance Bagatelle Hiski RuuskaT.H. Bayly Kauan, kauan sitten... Joel HögnabbaSuom. Kansansävelmä Koiviston polska Isadora KankaanpääJohn Merle Caballero Antti-Matias TakaJ.F. Bach Allegro Paulina PirkolaJ. E. Galliard Adagio& Aleksi Kivelä

Allegro Jesper RautiolaD. Dragonetti Konsertto I osa Vikke NiskanenAstor Piazolla Kicho Erik MichelsenF. Hertel Sonaatti II osa Eila SaikkonenS. Koussevitsky Konsertto I & II osa Jiri ParviainenR. Gliere Intermezzo& Tarantella Otto TolonenA. Hoffmeister Soolokvartetto no. 2 Eila Saikkonen

Terhi MaliMartta TolonenOtto Tolonen

Leirin viimeisenä päivänä eli sunnuntaina 8.7.koko viikko huipentui päätöskonserttiin, jonkaavasi suuren maailman tyyliin kolmen tenorinO sole mio. Eipä ole tenoreita ilman bassoja,joten esityksen säestyksestä vastasiviisihenkinen Ultra Brutal Kontrabass Group-yhtye. Sovituksen tästä maailmankuulustaklassikosta oli tehnyt Jiri Parviainen.Avausnumeron jälkeen lava täyttyientisestään basisteista, kun 13-henkinenUltra Brutal Kontrabass Bänd pääsiosoittamaan taitojaan Koiviston Polskan

tahtiin. Perinteisesti loppukonsertissaesiintyivät myös kaikki leiriorkesterit, joidenohjelmisto huipentui koko leirin yhteisvoimallasoitettuun kansansävelmään.

Kansansävelmä (sov. M. Järvelä) Tutskovin---polskaImprovisaatio ...hirmumyrsky...

Juniorijouset,joht. Sirkka Kuula-Niskanen

C.W. Gluck, InvocationE.Grieg, Åsen kuolemaL. Weiner, Kettutanssi

Jousiorkesteri,joht. Lauri Suonio

J. Haydn, Sinfonia nro 27 G-duuriJ. Sibelius, ElegiaA. Sallinen, Aspekteja Peltoniemen Hintrikin---surumarssista

Kamariorkesteri,joht. Olli Vartiainen

Kansansävelmä (sov. J. Panula), Silloin minä---itkin

Kaikki orkesterit,joht. Olli Vartiainen

* * *

Bassotäti kiittää leiriläisiä jutusta ja toivottaakaikille ihanaa ja virkeää syksyä! Muista, että kaikkibasistit saavat kirjoittaa lehteen. Osoite on:kontra.c@gmail.com.

Jiri Parviainen

cKONTRA 21Suomen kontrabassoklubi ry järjestää

PIKKUBASSOKILPAILUT

Kilpailu käydään Helsingissä lauantaina10.11.2007. Kilpailussa on kolme varsinaista sar-jaa ikäluokittain sekä kaikenikäisille avoinbonusluokka, jossa soitinkoko on max ¼. Ikäluo-kat määräytyvät sen mukaan millä luokalla käykoulua, eli:

1. Ala-asteikäiset ja nuoremmat2. Yläasteikäiset3. Lukiolaiset

Jokainen kilpailija esittää kaksi vapaavalintaista,mielellään erityylistä kappaletta. Bonusluokassaesitetään yksi pieni kappale tai esim. osakonsertosta. Kilpailun säestäjä Elina Saksala onkaikkien käytettävissä. Säestysnuotit toimitetaanviimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä pos-titse osoitteeseen:

Länsi-Helsingin musiikkiopisto, Elina Saksala,Nuottapolku 11, 00330 Helsinki.

Kilpailut alkavat klo 11 Länsi-Helsingin musiikki-opistolla (Nuottapolku 11). Ovet aukeavat jo klo9.00, jolloin pääsee lämmittelemään javirittelemään. Klo 9.30 alkaen jokainen kilpailijasoittaa ohjelmansa läpi säestäjän kanssa salissa.Aikaa on osallistujamäärästä riippuen n. 5 minuut-tia, joten kyseessä on todellakin pelkkä läpisoitto.Henkilökohtaiset läpisoittoajat ilmoitetaan paikanpäällä.

Palkintosumma on yhteensä 1000 euroa ja lauta-kunnalla on oikeus jakaa rahat miten parhaaksikatsoo. Lautakunta koostuu opettajista, joidenoppilaat eivät osallistu kilpailuun.

Ilmoittaudu viimeistään 30.10.2007 klo 16.15.sähköpostiosoitteeseen kontra.c@gmail.com. Mai-nitse nimesi, ikäsi, opettajasi, mihin kilpailu-luokkaan aiot osallistua ja oma peruskoululuokkasi,kilpailukappaleittesi nimet sekä aiotko käyttääkontrabassoklubin säestäjää. Samassa sähköposti-osoitteessa vastaan myös mahdollisiin kysymyksiin.

Lämpimästi tervetuloa!

Henrica FagerlundSuomen kontrabassoklubi ry.

Suomen kontrabassoklubi ry ordnar en

TÄVLING FÖRMINIBASISTERTävlingen hålls i Helsingfors lördagen den10.11.2007. Tävlingen har tre åldersklasser samten bonusklass som är öppen för alla åldrar, medkontrabasens maxstorlek ¼. Åldersklasserna gårenligt vilken klass man går i skolan, dvs:

1. Lågstadieåldern och yngre2. Högstadieåldern3. Gymnasieåldern

Varje tävlare uppför två fritt valbara stycken, gärnaav olika stilar. I bonusklassen uppförs ett kort styckeeller t.ex. en sats ur en konsert. Tävlingensackompagnatör Elina Saksala står till allasförfogande. Kompnoterna bör skickas före sistaanmälningsdagen till

Länsi-Helsingin musiikkiopisto, Elina Saksala,Notstigen 11, 00330 Helsingfors.

Tävlingen börjar kl 11 på Länsi-Helsinginmusiikkiopisto (Notstigen 11). Dörrarna öppnasredan kl 9.00 så att man hinner värma upp ochstämma. Från kl 9.30 går alla tävlare turvist igenomsina stycken i salen tillsammans medackompagnatören. Varje tävlare har (beroende pådeltagarantalet) ca 5 minuter tid på sig, så det ärendast frågan om en genomgång. Personliga tiderför genomgången ges på tävlingsplatsen.

Prissumman är tillsammans 1000 euro ochnämnden har fria händer att dela ut priserna såsom de tycker. Nämnden består av kontrabaslärarevars elever inte deltar i tävlingen.

Anmäl dig senast 30.10.2007 kl 16.15. till adressenkontra.c@gmail.com. Nämn ditt namn, ålder,lärare, vilken klass du deltar i och vilken klass dugår i skolan, namnen på dina tävlingsstycken samtom du vill använda kontrabasklubbensackompagnatör. På samma adress svarar jag ävenpå möjliga frågor.

Varmt välkommen!

Henrica FagerlundSuomen kontrabassoklubi ry.

cKONTRA22

Levy ilmestynee kauppoihin ennen joulua ja sitävoi kysellä hyvinvarustetuista levykaupoista (esim.Digeliusmusic). Levyn julkaisukonsertti pidetäänTeppo Hauta-Ahon ja Carita Holmströmin duon30-vuotiskonsertissa. Juha Pesonen kirjoittaa:

Teppo Hauta-Aho tuntee kontrabassonsa. Tuntee niinhyvin, että esittäjä saa usein venyä äärimmilleenkyetäkseen toteuttamaan säveltäjämestarinaivoitukset. On pariääniä huiluäänillä ryyditettynä,on pizzicatohuiluääniä col legno-taputusten lomassaja on muuten vain kummallista kuultavaa, jota eiihan heti uskoisi bassoviulusta aikaansaadun. Käsi-tys kontrabassosta soolosoittimena avartuu vääjää-mättä.

Jännittävällä tavalla Hauta-Ahon bassosävellyksissätekniseen nokkeluuteen yhdistyy mietiskelyn ja rau-han tuntu. Veikkohuovismainen elämän tuumailuon useissa sävellyksissä läsnä. Joskus pohdinta saa yl-lättävänkin intiimejä ja surumielisiäkin sävyjä,mutta heti kohta kulman takaa eteen saattaahypähtää kujeilija, joka hurmaa kuulijansarempseillä rytmikuvioilla ja railakkaanimprovisaationomaisilla sävelkuluilla.

Samalla kuin levy antaa monipuolisen kuvan Hau-ta-Ahon kontrabassomusiikista, se on upea dokument-ti maestro Jussi Javaksen opetustyöstä. Javas (s. 1949)on opettanut bassonsoittoa mm. Sibelius-Akatemias-sa ja Helsingin Konservatoriossa ja kasvattanut suu-ren osan tällä hetkellä ammattikuusikkoina toimi-vista suomalaisista kontrabasisteista.

Levyllä kuullaan kappaleet Kadenza (Juho Marti-kainen), Duettino Fantasy (Jani Pensola ja MinnaPensola, viulu), Rhapsody (Sami Koivukangas),Duo Basso (Teemu Kauppinen ja MattiTegelman), Miniature (Mikko Moilanen ja SatuEvijärvi, piano), Mikko´s Menuet (Mikko Moila-nen ja Teppo Hauta-Aho, triangeli) sekä Koraliaana(Teemu Kauppinen, Sami Koivukangas, JuhoMartikainen sekä Jani Pensola). Kaikki levyllä esiin-tyvät kontrabassotaiteilijat ovat Jussi Javaksen op-pilaita. Levyn kesto on 53´06.

Echoes from Hauta-AhoSyksyn uutuuslevy ja jokabasistin toivejoululahja

Hauta-Aho & Holmström -duon 30-vuotiskonsertti

12. marraskuuta 2007 klo 19.00Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisali

30-vuotista yhteistyötään juhliva duo tarjoaa suomalais-ranskalaisen pitopöydän musiikinkaikkiruokaisille. Illan menussa mukana mm. Ravel, Sibelius, Barbé, Lindström, Sarmanto,

Holmström, Debussy ja Hauta-aho.

Liput 10/7e

cKONTRA 23

...on myös jousisoitinliike

Pikkubassopaketit (1/10, 1/8 & 1/4) alk. 1800 € Unkarilainen 3/4 paketti 2250 €

Liikkeessämme aina tarjolla useita erikokoisia bassoja, myös vanhoja soittimia

Runsas ja laadukas valikoima tarvikkeita: jousia, kieliä, stakkeleita, kielenpitimiä, talloja, pinnapuita, otelautoja, viritysmekanismeja ym...

Albertinkatu 17, 00120 Helsinki

p. 09 6812 150 fax. 09 6812 1555 matti.helin@woodwin.pp.fi WWW.WOODWINDS.FI

Avoinna Talvisin: TI – PE 10.00 – 17.00 LA 10.00 – 14.00 Kesäisin: MA – PE 10.00 – 17.00 LA SULJETTU