Koulutuksen kontekstit ja mekanismit

Realistisen väliarvioinnin mallin rakentaminen ja toteutus

Juha Koskela (0147772)

Sosiologian kandidaatin tutkielma

Lapin Yliopisto

Kevät 2010

2

Sisältö

1 Johdanto .......................................................................................................................................... 3

2 Hanke, toimintaympäristö ja käsitteet ............................................................................................. 5

2.1 Hanke ....................................................................................................................................... 5

2.2 Hankkeen toimintaympäristö ................................................................................................... 6

2.3 Käsitteet .................................................................................................................................... 7

3 Teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat sekä arvioinnin malli .................................................... 8

3.1 Realismin filosofiaa.................................................................................................................. 8

3.2 Metodologiasta ....................................................................................................................... 10

3.3 CMO ....................................................................................................................................... 10

3.4 Väliarvioinnin malli ............................................................................................................... 12

4 Aineisto ja analyysi ....................................................................................................................... 13

4.1 Aineiston kuvaus .................................................................................................................... 13

4.3 Analyysin kuvaus ................................................................................................................... 16

5 Kohtaavatko koulutus ja opiskelijat? ............................................................................................ 17

5.1 Hanke-CMO ........................................................................................................................... 17

5.1.1 Kontekstit ........................................................................................................................ 17

5.1.2 Kontekstien yhteenveto ................................................................................................... 19

5.1.3 Koulutuksen menetelmät ja mekanismit ......................................................................... 20

5.1.4 Menetelmien ja mekanismien yhteenveto ....................................................................... 21

5.1.5 Tulosväittämät ja taulukointi ........................................................................................... 22

5.2 Opiskelijoiden kontekstit ja mekanismit ................................................................................ 23

5.2.1 Konteksti ......................................................................................................................... 23

5.2.2 Interventio-odotukset ja mekanismit ............................................................................... 23

5.3 Vertailu ................................................................................................................................... 25

6 Pohdinta ja johtopäätökset ............................................................................................................ 26

Lähteet: ............................................................................................................................................. 28

3

1 Johdanto

Toteutan tässä tutkielmassa realistisen väliarvioinnin Lykky-nimisen koulutus- ja

kehittämishankkeen yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutuksesta. Lykky –

Liiketoimintaosaamista hyvinvointialalle ja yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä

koulutusyhteistyöllä – on koulutus- ja kehittämishanke, joka pyrkii kehittämään sekä

määrällisesti lisäämään hyvinvointialan liiketoimintaa. Hankkeessa järjestetään koulutusta

myös yhteiskuntavastuullisesta yrittäjyydestä. Sama koulutus järjestetään yhtä aikaa sekä

Oulussa että Ylivieskassa. Tässä tutkielmassa keskityn ainoastaan Oulussa järjestettyyn

koulutukseen. Lykky-hanke on ajankohtainen kahdessa mielessä. Ensinnäkin

hyvinvointialan yrittäjien määrä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla ja jatkaa

kasvuaan. Toiseksi yhteiskuntavastuullisuuteen pyrkiminen ja siihen kannustaminen myös

valtion toimesta on lisääntynyt viime vuosina. Yhteiskunta- ja yritysvastuuta korostavia

hankkeita on ollut 2000-luvulla muutamia, mutta Lykky-hankkeen kaltaisia nimenomaan

koulutusta järjestäviä hankkeita ei ole ollut.

Minulla on kaksi tavoitetta tutkielmassani, teoreettinen ja empiirinen. Teoreettisena

tavoitteenani on rakentaa realistisen väliarvioinnin malli meneillään olevan koulutuksen

arviointia varten. Toisaalta suoritan myös arvioinnin Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -

opintokokonaisuudesta, joten tutkielmani empiirinen osa on tapauskohtainen väliarviointi

osasta Lykky-hankkeen koulutusta. Koulutus, jota arvioin, on alkanut kuluvan vuoden

(2010) tammikuussa ja jatkuu saman vuoden elokuuhun asti. Vaikka koko koulutus sisältää

vain yhden yhteiskuntavastuu-käsitteellä otsikoidun osakokonaisuuden,

yhteiskuntavastuullisuus on hankkeen järjestäjien mukaan sisällytetty koulutuksen kaikkiin

osioihin.

Tutkielman toteutuksessa tukeudun ennen kaikkea Leedsin yliopiston professori Ray

Pawsonin ja Nottinghamin yliopiston professori Nick Tilleyn Realistic evaluation -

teoksessa (2009) kuvailemaan realistiseen arviointitutkimukseen. Heidän mukaansa

realistisen arvioinnin tärkein tehtävä on kehittää arvioitavan hankkeen tai ohjelman sisäistä

teoriaa, jotta hankkeesta tai ohjelmasta saataisiin käytännössä toimivampi. Realistinen

arviointitutkimus rakentuu kontekstien ja mekanismien havaitsemisen ympärille ja sen

tärkein tehtävä on vastata kysymykseen: mikä toimii kenellekin ja missä kontekstissa?

4

(Pawson & Tilley 2009.) Tutkimuksessani lähestyn Lykky-hankkeen koulutusta niin, että

kykenen havaitsemaan keskeiset mekanismit sekä kontekstit, joissa hankkeen koulutusta

toteutetaan. Näiden avulla on mahdollista tarkastella Lykky-koulutuksen onnistumisen

edellytyksiä.

Aineistoni koostuu Lykky-hankkeessa tuotetusta materiaalista. Yhteiskunnallisesta

kontekstista ja hankkeen koulutustavasta kertovaan aineistoon kuuluvat hankkeen

suunnitelmat ja yhteiskuntavastuullisuuteen liittyvät opetusmateriaalit. Opiskelijoilta

kerättyyn materiaaliin sisältyvät yhden lähiopetuspäivän palautekysely sekä omaa

osaamista ja koulutustarvetta arvioiva tehtävä, joista saan sekä konteksteja että

mekanismeja koskevaa tietoa. Lisäksi aineistooni kuuluvat Lykky-hankkeen

projektipäällikön ja projektisuunnittelijan kommentit sekä täydennykset tekstiaineistoihin.

Tekstiaineiston lukutapani tukeutuu pragma-dialektiseen argumentaatioteoriaan. En

kuitenkaan sitoudu lukutapaan orjallisesti, vaan käytän sitä lähinnä tekstiaineistojen

lukemisen tukena. Aineiston ja analyysin kuvauksille on edellä omat lukunsa.

Keskityn tutkielmassani rakentamaan realistisen arviointimallin meneillään olevaa

hankekoulutusta varten. Teoreettinen tutkimuskysymykseni on: minkälaisella arvioinnin

mallilla voidaan arvioida meneillään olevaa koulutusta? Lisäksi testaan mallia Lykky-

hankkeesta saamallani aineistolla. Keskityn kontekstien ja mekanismien havaitsemiseen

sekä Lykky-hankkeen järjestäjien että koulutukseen osallistuvien kannalta. Yksi

tärkeimmistä näkökulmistani on tarve- ja kysyntälähtöisyys, joka on keskeisenä myös

Euroopan sosiaalirahaston rahoittamien hankkeiden Hyvien käytäntöjen tunnistamisessa

(Aro, Kuoppala & Mäntyneva, 2004). Kysyn aineistolta sitä, minkälaisia edellytyksiä

yhteiskuntavastuu-koulutusosiolla on onnistumiseen realistisen arviointitutkimuksen

perusteella. Empiiriset tutkimuskysymykseni ovat: Mitkä kontekstit ja mekanismit ovat

keskeisimpiä edellytyksiä yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosiossa? Miten

Lykky-hankkeen käsitykset konteksteista ja mekanismeista vastaavat opiskelijoiden

konteksteja ja mekanismeja koskevia käsityksiä?

Toisessa luvussa esittelen Lykky-hanketta yleisemmin. Käyn läpi myös hakkeen

keskeisimmät käsitteet sekä käsittelen yhteiskunnallista toimintaympäristöä. Kolmannessa

luvussa rakennan realistisen väliarvioinnin mallin. Neljäs luku sisältää aineiston ja

analyysin kuvauksen. Kuvaan aineistoa tässä luvussa yleisellä tasolla, sillä seuraavissa

5

luvuissa se käsitellään tarkemmin. Viidennessä luvussa toteutan realistisen väliarvioinnin

aineiston perusteella. Kuudennessa luvussa vedän yhteen koko tutkielman tuloksia ja

sisältöä. Kuudes luku sisältää pohdintaa ja johtopäätöksiä.

2 Hanke, toimintaympäristö ja käsitteet

2.1 Hanke

Lykky-hankkeen ensimmäinen päätavoite on hyvinvointialan yrittäjyyden edistäminen

lisäämällä alan yritysten määrää toiminta-alueella ja parantamalla jo toimivien yritysten ja

yrittäjien osaamista. Toisena päätavoitteena hanke pyrkii edistämään

yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden tunnettuutta ja osaamista. Hankkeen keskeisimmäksi

tavoitteeksi on kirjattu sellaisen koulutuksen mallin rakentaminen, jota voidaan hyödyntää

tulevaisuudessa hyvinvointialan koulutuksessa. Lisäksi tavoitteeksi on mainittu myös

julkisen sektorin, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin yhteistoimintamallien

löytäminen.

Lykky-hanke järjestää koulutusta ensisijaisesti hyvinvointialan yrittäjille ja yrittäjiksi

aikoville, mutta koulutusta yhteiskuntavastuullisuudesta tarjotaan myös muiden alojen

yrittäjille. Koulutukseen sisältyy yhteiskuntavastuullisuuden lisäksi monia yrittäjyyteen

liittyviä perustaitoja. Hankkeen koulutukset järjestetään kahdella kierroksella.

Ensimmäinen on alkanut tammikuussa vuonna 2010, toinen on suunniteltu vuodelle 2011.

Koulutuksia järjestetään Oulussa ja Ylivieskassa. Koulutuksen laajuus on kolmekymmentä

opintopistettä, josta osa järjestetään lähiopetuksena, osa verkko-opetuksena ja osa

itsenäisesti suoritettavina tehtävinä.

Koulutus on jaettu kuuteen osakokonaisuuteen, moduuliin, jotka ovat laajuudeltaan 3 – 8

opintopistettä. Yksi moduuleista on Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys, joka on

laajuudeltaan 3 opintopistettä. Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -moduulin voi suorittaa

myös neljän tai viiden opintopisteen laajuisena. Lykky-hanketta hallinnoi ja toteuttaa

Oulun seudun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikkö ja osatoteuttajana on

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Tutkimuksen ja kehityksen yksikkö, CENTRIA,

6

Ylivieskassa.

2.2 Hankkeen toimintaympäristö

Vastuu ja hyvinvointiyrittäjyys

Yhteiskuntavastuun diskurssi hyvinvointialaan liittyen on syntynyt 1990- ja 2000-lukujen

aikana. Yksi tekijä vastuupuheen synnyssä on julkisen sektorin rakennemuutos, jolla

viitataan muun muassa uuteen julkishallintoon sekä siihen liittyvään julkisten palveluiden

siirtämiseen tuotettavaksi markkinoilla. Hyvinvointipalveluiden tuottaminen markkinoilla

on pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa uusi ilmiö, sillä täällä on perinteisesti totuttu, että

valtio hoitaa hyvinvointipalveluiden tuotannon. Tästä syystä puhe vastuusta

hyvinvointialalla ei ole aikaisemmin koskaan tullut relevantiksi. Hyvinvointivaltion vastuu

ja vastuullisuus on ollut itsestäänselvyys. Tuotantovastuun osittainen siirtyminen julkiselta

sektorilta muualle on tuonut mukanaan puheen vastuusta palveluiden tuotannosta ja

hallinnoinnista. Samalla, kun esimerkiksi terveyspalveluita on siirretty tuotettavaksi

markkinoille, erilaiset arvioinnit ja laatumittaukset ovat lisääntyneet. Näin myös puhe

palveluiden laadusta ja sen myötä palveluiden tuotannon vastuullisuudesta on tullut

olennaiseksi. (Julkunen 2006, 533-539.) Lykky-hanke on vahvasti mukana kummassakin

edellä mainitussa yhteiskunnallisessa tendenssissä. Toisaalta hanke painottaa vahvasti

yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä, toisaalta pyrkii lisäämään hyvinvointialan yrittäjyyttä,

eli hyvinvointipalveluiden tuottamista markkinoilla.

Tilastokeskuksen tilastollisten vuosikirjojen (2004, 2005, 2006 ja 2007) mukaan

terveydenhuolto- ja sosiaalialan yritysten lukumäärä kasvoi jo vuosina 2002 – 2005 yli

tuhannella (Tilastokeskus 2009). Vuosina 2005 – 2007 sosiaali- ja terveyspalveluita

tarjoavien yritysten määrä kasvoi melkein kahdellatuhannella (Tilastokeskus 2009).

Vuosien 2005 – 2007 tiedot ovat tosin uuden toimialaluokituksen mukaisia, mutta sosiaali-

ja terveysalan luokitukseen uusi toimialaluokitus ei ole juurikaan vaikuttanut.

Hyvinvointialan liiketoiminnan odotetaan kasvavan vielä noin kahdellakymmenellä

prosentilla seuraavan kymmenen vuoden aikana (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006).

Lykky-hanke on mukana erittäin ajankohtaisessa ilmiössä, sillä hyvinvointialan markkinat

kasvavat voimakkaasti.

Muita hankkeita

Aikaisempi hyvinvointialan yrittäjyyttä ja yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä edistävä

7

hanke on ollut Stakesin HOT-hanke. HOT-hanke pyrki edistämään sosiaalista yrittäjyyttä,

joka on yksi osa-alue yhteiskuntavastuullisesta yrittäjyydestä. Hankkeen tavoitteena oli

myös lisätä hyvinvointialan yrittäjyyttä. Hankkeen kotisivujen mukaan näissä tavoitteissa

myös onnistuttiin. Hanke onnistui luomaan useita uusia hyvinvointialan yrityksiä sekä

edistämään sosiaalisten yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä. (HOT-hankkeen sisältö

2008.) HOT-hankkeen tavoitteet olivat hyvin samankaltaiset, kuin Lykky-hankkeen.

Muitakin samansuuntaisia hankkeita on, joista osa on edelleen käynnissä.

Yhteiskuntavastuuta ja hyvinvointiyrittäjyyttä painottavia hankkeita ovat muun muassa

hyvinvointiyrittäjyyshanke HYVÄX ja Yhteinen yritys -hanke. (Ukkola 2009.) Muita

mainittavia hankkeita ovat esimerkiksi ESPINNO (Etelä-Suomen palveluinnovaatiot),

Raket-equal (sosiaalinen yrittäjyys) ja KIMPPA (sosiaali- ja terveyspalveluita tutkiva

hanke). Lisäksi voidaan mainita Oulu Wellness institute, joka pyrkii edistämään ja

tukemaan hyvinvointialan yrittäjyyttä. Kuitenkin hyvinvointialan yrittäjyyteen ja erityisesti

yhteiskuntavastuulliseen yrittäjyyteen liittyvää koulutusta on järjestetty erittäin vähän.

Lykky-hankkeen hankesuunnitelman mukaan HOT-hankkeesta on opittu, että näiden

alojen koulutus on erittäin tarpeellista ja toimivaa. (Lykky Hankesuunnitelma 2009.)

2.3 Käsitteet

Hyvinvointiala on yritysten toimialojen luokituksiin liittyvä käsite. Hyvinvointialan käsite

määrittyy tässä tutkielmassa Lykky-hankkeen määritelmien mukaisesti. Hankkeen omien

määritelmien mukaan ”hyvinvointiliiketoiminnaksi voidaan käsittää sosiaali- ja

terveyspalveluita, kuntoutus-, liikunta-, hoito- ja hoivatyötä, ennaltaehkäisevää työtä sekä

näihin liittyviä palveluita, tuotteita ja järjestelmiä” tuottava toiminta (Lykky Väliraportti,

2010). Mainittakoon, että jotkin kyseisessä määritelmässä olevat kokonaisuudet on

luokiteltu eri kategorioihin muun muassa Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa, mutta

tässä tutkielmassa noudatetaan tietysti Lykky-hankkeen määritelmää.

Yhteiskuntavastuu on huomattavasti monitahoisempi käsite kuin hyvinvointialan käsite.

Sitä on käsitelty muun muassa filosofisesti etiikan ja yhteiskuntafilosofian parissa sekä

sosiologiassa ainakin aikalaisanalyysien sekä postmodernin ja riskiyhteiskunnan

käsittelyjen yhteydessä. Tässä tutkielmassa sekä Lykky-hankkeessa yhteiskuntavastuun

käsitteellä on varsin pragmaattinen rooli. Pragmaattista yhteiskuntavastuun käsitettä

8

voidaan lähestyä funktionaaliselta kannalta. Tässä lähestymistavassa eritellään yrityksen

tai yhteisön perusfunktiot, jotka tuottavat yhteiskunnalle positiivisia tuloksia, sekä

dysfunktiot, jotka tuottavat yhteiskunnan kannalta negatiivisia tuloksia. Tällaisessa

lähestymistavassa yhteiskuntavastuu määrittyy joko hyvien toimintojen lisäämisenä tai

huonojen välttämisenä. (Anttiroiko 2004, 29-30.) Lykky-hankkeen yhteydessä kyse on

funktionaalisesti positiivisten tulosten korostamisesta, joita ovat esimerkiksi työllisyyden

lisääminen tai palveluiden laadun paraneminen. Yhdenlainen yhteiskuntavastuullinen

yritys on sosiaalinen yritys. Sosiaalinen yritys keskittyy enimmäkseen sosiaaliseen

työllistämiseen sekä työllistämiseen liittyviin asioihin, kuten palkkaus. (Sosiaalinen yritys

2010.) Sosiaalinen yrittäjyys näkyy Lykky-hankkeen teksteissä yhtenä keskeisenä

yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden muotona.

Yhteiskuntavastuullinen toiminta määritellään lakien noudattamisen lisäksi yleistä hyvää

tuottavaksi toiminnaksi. Yhteiskuntavastuu, erityisesti yritysten ja yhteisöjen

yhteiskuntavastuu, jaetaan kolmeen kategoriaan: taloudellinen vastuu, sosiaalinen vastuu ja

ympäristövastuu. Taloudellisella vastuullisuudella tarkoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön

määrityksissä yrityksen tai yhteisön vastuuta sidosryhmilleen lisäarvon tuottamisen (myös

verotulot), työpaikkojen säilyttämisen ja avoimen toiminnan suhteen. Sosiaalisella

vastuullisuudella viitataan sekä sisäiseen vastuuseen että ulkoiseen vastuuseen. Sisäinen

vastuu liittyy yrityksen tai yhteisön henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen ja

ihmisoikeuksien toteutuminen yrityksen tai yhteisön sisällä. Tässä yhteydessä puhutaan

laadukkaasta työelämästä tai ihmisarvoisesta työstä. Ulkoinen sosiaalinen vastuu viittaa

sidosryhmien suuntaan. Samankaltaiset asiat ovat siinäkin keskeisiä, esimerkiksi sen

varmistaminen, ettei tuotantoketjussa ilmene ihmisoikeusloukkauksia. Ympäristövastuulla

tarkoitetaan luonnonvarojen vastuullista käyttöä, sekä paikallisesta ympäristöstä

huolehtimista. (Yhteiskunta- ja yritysvastuu 2009.)

3 Teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat sekä arvioinnin malli

3.1 Realismin filosofiaa

Realistinen arviointi perustuu epistemologisesti ja ontologisesti tieteelliseen realismiin, ja

erityisesti kriittiseen realismiin. Käsiteparien jälkimmäinen osa, realismi, viittaa yleisesti

9

lähinnä taustaoletuksiksi luettaviin seikkoihin. Niiden mukaan tieteen tutkima todellisuus

on olemassa ainakin osittain ihmismielestä riippumatta, ja että siitä voidaan saavuttaa

objektiivista tietoa. Tätä asennetta sovelletaan myös sosiaalitieteissä. (Kuusela 2006, 9-13.)

Kriittinen realismi sovellettuna sosiaalitieteelliseen tieteenteoriaan ottaa lähtökohdakseen

sen, että sosiaalista todellisuutta voidaan pätevästi selittää tieteellisin teorioin.

Realismi voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin. Ilkka Niiniluoto jakaa realismit neljään

pääkategoriaan: ontologinen-, semanttinen-, epistemologinen- ja teoriarealismi.

Teoriarealismissa tieteelliset teoriat nähdään havaintojen takana olevien teoreettisten

entiteettien menestyksellisinä kuvaajina. (Niiniluoto 2006, 23 – 36.) Esimerkkeinä

teoreettisista entiteeteistä voidaan mainita atomit tai kvarkit luonnontieteessä ja normit tai

instituutiorakenteet ihmistieteissä. Teorian tärkeys näkyy myös Pawsonin ja Tilleyn

Realistic evaluation -teoksessa. Heidän mukaansa realistisen arviointitutkimuksen tärkein

tehtävä on teorian kehittäminen. Arvioija kehittää sekä yleistä teoriaa hankkeiden ja

ohjelmien toimivuudesta että tutkimuskohteena olevan yksittäisen hankkeen tai ohjelman

teoriaa, eli sitä miten kyseessä oleva hanke tai ohjelma toimii. Hanke on aina ikään kuin

teoria, jota arvioija pyrkii testaamaan ja kehittämään. (Pawson & Tilley 2009, 84-85, 115-

116.)

Kausaliteetti on erittäin tärkeässä asemassa kriittisessä realismissa. Ilkka Niiniluodon

mukaan realistiseen kausaliteettikäsitykseen liittyy lainomaisuus ja kontrafaktuaalinen

selitysvoima. Lainomaisuus viittaa siihen, että todellisuuden rakenteissa olevat kyvyt ja

voimat tuottavat tapahtumasarjoja, jotka lainomaisesti toistuvat. Kontrafaktuaalinen

selitysvoima puolestaan viittaa siihen, että nämä edellä mainitut kyvyt ja voimat ovat

edelleen olemassa, vaikka ne eivät kyseisellä hetkellä aktualisoituisikaan. (Niiniluoto 2006,

36-38.) Sosiaalisessa todellisuudessa esiintyy sekä lainomaisia pysyviä ja rakenteellisia

voimia että nopeasti vaihtuvia mentaalisia ja sosiaalisia voimia. Sosiaalinen todellisuus on

avoin järjestelmä. Avoimella järjestelmällä viitataan siihen, että samasta tapahtumasta ei

aina välttämättä seuraa sama lopputulos, sillä sosiaalisessa todellisuudessa on useita

samanaikaisia mekanismeja, jotka kausaalisesti vaikuttavat lopputulokseen. Näin ollen

kausaalisten suhteiden tunnistaminen edellyttää useiden mekanismien ja kontekstien

analyysia. (Pawson & Tilley 2009.)

Kriittisessä realismissa generatiivinen kausaliteettikäsitys on keskeinen. Generatiivisen

10

kausaliteettikäsityksen mukaan ilmiöt voivat kausaalisesti tuottaa laadullisesti uudenlaisia

ilmiöitä mikro-, meso- ja makrotasojen välillä sosiaalisessa todellisuudessa. Tästä syystä

sekä soveltava muutokseen pyrkivä sosiaalitiede että muutokseen tähtäävien hankkeiden ja

ohjelmien realistinen arviointitutkimus on mahdollista. Päämääränä on löytää muutoksen

tuottavat mekanismit ja kontekstit sekä ymmärtää niiden takana olevat kausaaliset voimat.

(Niiniluoto 2006 39; Pawson & Tilley 2009, 65-67.) Tällainen kausaliteettikäsitys on

hankearvioinnissa tärkeä seikka. Jos kausaliteettia ei tunnistettaisi, olisi muutokseen

pyrkivien hankkeiden järjestäminen ja arviointi vähintäänkin kyseenalaista.

3.2 Metodologiasta

Tiedon kumuloituminen on niin ikään tärkeä seikka realistisessa arvioinnissa. Realistisessa

arvioinnissa ei myönnetä dikotomista oppositioasemaa kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten

menetelmien välillä, vaan pyritään hyödyntämään kummankin suuntauksen avut arviointia

rakennettaessa. Pawson ja Tilley (2009) tarjoavat kumuloitumisen sellaista määrittelyä,

että yleisen teorian kehittäminen nähdään arviointitiedon kumuloitumisena. Erityisesti

sosiaalisten ohjelmien ja hankkeiden arviointitutkimuksessa tiedon kumuloituminen

nähdään niin, että myös kvalitatiivinen tieto yksittäisestä hankkeesta palvelee yleistettäessä

abstraktimman tason teorian kehittämistä. Kun arviointitutkimukset tehdään huolellisesti,

voidaan tuloksista abstrahoida yleisempää koherenttia teoriaa hankkeiden ja ohjelmien

toimivuudesta. Kvalitatiivinen tieto jostakin yksittäisestä hankkeesta voi lisätä teorioiden

pätevyyttä, mutta voi myös olla tekemättä niin, jos se ei pidä paikkaansa. Teorian

pätevyyttä voidaan arvioida koherenssin avulla. (Pawson & Tilley 2009, 120 – 127.)

Kuitenkin teorioiden koherenssin takana on totuuden korrespondenssiteoria eli teorian

vastaavuus todellisuuden kanssa (Niiniluoto 2006, 30-38). Nämä yhdessä tuottavat

realistisen kriteerin teorioiden pätevyydelle.

3.3 CMO

Realistisen arviointitutkimuksen tehtävä on vastata kysymykseen: mikä toimii kenellekin

ja missä kontekstissa? Kysymykseen pyritään vastaamaan CMO-yhtälön avulla, joka on

kuvattu kuviossa 1. Kirjainyhdistelmä CMO tulee sanoista context, mechanism ja

outcomes. Tulen tästedes käyttämään suomennoksia konteksti, mekanismi ja lopputulos.

Intervention käsite on myös keskeinen. Hankkeet tuottavat interventioiden avulla

mekanismeja. Interventiot ovat hankkeiden toimintatapoja, joilla pyritään vaikuttamaan

11

kohteen toimintaan. Regularity, eli säännönmukaisuus, on hankkeen kohteen toimintamalli.

Hankkeen lopputulos on muuttunut toiminnan säännönmukaisuus, johon luodut

mekanismit vaikuttavat uusissa konteksteissa. Kuviossa 1 on kuvattuna rugbypallon

muotoisiin kuvioihin mekanismit¹, jotka tuottavat ennen hankkeen interventioita

säännönmukaisuuden¹ konteksteissa¹. Oikean puoleisen rugbypallon sisällä näkyy

hankkeen mekanismien vaikutuksesta syntyvä lopputulos muuttuneena

säännönmukaisuutena², johon vaikuttavat luodut mekanismit² muuttuneissa konteksteissa².

(Pawson & Tilley 2009.)

Kuvio 1. CMO-kaavio. Lähde: Pawson & Tilley 2009.

Mekanismi

Hankkeiden interventiot tuottavat mekanismin, jos niiden kohde sen hyväksyy (Korteniemi

2005, 127). Esimerkiksi koulutushankkeessa tuotetaan informaatiota, jonka koulutettava

ottaa vastaan tai ei ota vastaan. Mekanismista voidaan puhua, kun koulutettava ottaa

informaation vastaan. Näin hankkeen tarjoamat valintamahdollisuudet aktualisoituvat

koulutettavan valinnaksi. Onnistunut koulutushanke kykenee tuottamaan interventiollaan

mekanismeja, jotka muuttavat kohteen toimintatapaa.

Konteksti

Kontekstilla viitataan niihin spatiaalisiin ja institutionaalisiin tilanteisiin, joissa hanke

yhteiskunnallisesti on. Konteksteissa on otettava huomioon normit, arvot sekä ihmisten ja

ryhmien väliset suhteet. Kontekstissa on siis pyrittävä näkemään mikro- ja makrotasot.

(Pawson & Tilley 2009.) Ensinnäkin on pyrittävä havaitsemaan hankkeeseen vaikuttavat

paikalliset olosuhteet. Toisena tärkeä kontekstuaalinen tekijä on myös laajempi

yhteiskunnallinen tilanne. Kolmantena tärkeitä ovat arvot ja normit, joita liittyy hankkeen

kohteena olevien toimintaan. Neljäntenä keskeisiä ovat hankkeen kohteiden tiedot ja taidot

Mekanismi¹

Säännönmukaisuus¹

Mekanismi²

Säännönmukaisuus²

Konteksti¹ Konteksti²

Aika

12

sekä elämäntilanne. Pawson ja Tilley selventävät kontekstin käsitettä analogialla. Ruudin

räjähdys aseessa on iskurin lyönnin kausaalinen seuraus, mutta vain tietyissä olosuhteissa,

toisin sanoen kontekstissa. Jos esimerkiksi ruuti on märkää, se ei räjähdä.

Räjähtämättömyydelle voi toki olla useita muitakin estäviä syitä avoimessa järjestelmässä.

(Pawson & Tilley 2009, 58.) Tästä hieman johdettuna Pawson ja Tilley toteavat

koulutushankkeista, että paraskin koulutushanke tarvitsee tietynlaiset opiskelijat

onnistuakseen (Pawson & Tilley 2009, 106).

3.4 Väliarvioinnin malli

Tämän tutkielman toteuttamisen aikana (kevät 2010) Lykky-koulutus on parhaillaan

käynnissä, joten lopullisten tulosten arviointi on mahdotonta. Se ei kuitenkaan ole edes

välttämätöntä, sillä hankkeiden realistisessa arvioinnissa tärkeintä on mekanismien ja

kontekstien ymmärtäminen (Pawson & Tilley 2009). Verrattuna muihin

arviointitutkimuksen suuntauksiin realistinen lähestyminen antaa kaikkein eniten, sillä sen

avulla voidaan ymmärtää muutosprosessia parhaiten. Tulkinnalliset lähestymistavat

kykenevät tuottamaan kvalitatiivista tietoa merkityksistä, jotka ovat neuvottelun alaisia.

Esimerkiksi konstruktivistisessa arvioinnissa keskitytään prosessiin merkitysten tasolla,

jolloin käytäntöjen tason kausaalisuus jää kokonaan havaitsematta. Lisäksi tulkinnallisten

lähestymistapojen epistemologia on useimmiten relativistinen. Pragmatistinen,

voimakkaasti hankkeen tuloksiin suuntautunut arviointi ei sekään tavoita prosessia

realistisen arvioinnin tapaan. Pragmatistiset suuntaukset painottavat valtataistelua

sosiaalisen todellisuuden muotona. Näin ollen varsinainen muutosprosessi jää politiikan

varjoon. Empiiris-positivistinen lähestymistapa pyrkii rakentamaan kokeellisen

tutkimusasetelman. Koeryhmän ja kontrolliryhmän tulosten tutkimuksessa jää

havaitsematta muutosprosessin laadulliset vivahteet. Panos-tuotos-mallilla on vaikeaa

vastata siihen, miksi hanke toimii tai on toimimatta. Realistinen arviointi on ikään kuin

välimuoto edellä mainituista ääripäistä. (Pawson & Tilley 2009, 11 – 20; Kuusela 2007, 39

– 42.)

Prosessi on mekanismien ja kontekstien yhdistelmä. Meneillään olevaa koulutusta

arvioitaessa ei tule keskittyä koulutukseen osallistuvien toimintaan ja toiminnan pitkän

aikavälin muutoksiin omissa yrityksissään ja työpaikoillaan, vaan toimintaa tuottaviin

mekanismeihin ja konteksteihin. Mekanismeja ovat hankkeen tarjoamien tiedollisten ja

13

taidollisten interventioiden aktualisoituminen opiskelijoissa. Tiedollisten ja taidollisten

muutosten lisäksi keskeisiä ovat muutokset asenteissa. Konteksteja ovat puolestaan

opiskelijoiden aikaisemmat tiedot ja taidot, paikalliset toimintamahdollisuudet ja

toimintamallit sekä yhteiskunnallinen toimintaympäristö. Kontekstit voivat joko

hankaloittaa tai mahdollistaa interventioiden muuntumista mekanismeiksi.

Lykky-hankkeen yhteydessä yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosion

väliarvioinnissa konteksteiksi määrittyvät etenkin koulutuksen kysyntää kuvaavat asiat.

Näitä voidaan tarkastella koulutukseen osallistuvien osaamisen kautta, koulutuksen

kiinnostavuuden kautta ja paikallisen toimintaympäristön kautta. Paikallinen

toimintaympäristö rakentuu muun muassa muusta tarjolla olevasta koulutuksesta. Lykky-

hankkeen yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutuksen edellytyksiä voidaan siis

tarkastella kontekstien ja mekanismien kautta niin, että kerätään yhteen hankkeen ja

opiskelijoiden määritelmiä konteksteista ja mekanismeista. Interventioiksi määrittyvät

tässä yhteydessä koulutuksen menetelmät.

Meneillään olevan koulutuksen mekanismit ovat hieman ongelmallisia, sillä koulutuksessa

ei olla vielä ehditty toteuttamaan kaikkea suunniteltua. Ei siis voida tehdä suoria

johtopäätöksiä useita kuukausia kestävästä koulutuksesta vain esimerkiksi kahden

kuukauden perusteella. Mekanismien syntymistä voidaan kuitenkin arvioida

vertailuasetelmalla, jossa vertaillaan hankkeen ja opiskelijoiden käsityksiä tilanteesta.

Mikäli koulutuksen osallistujat eivät kokisi oppineensa koulutuksen alussa mitään tai

kokisivat koulutuksen menetelmät täysin vieraiksi, voitaisiin koulutuksen loppuosan

onnistumista perustellusti epäillä.

4 Aineisto ja analyysi

4.1 Aineiston kuvaus

Arvioinnin aineisto koostuu hankkeessa laadituista suunnitelmista, opiskelijoiden

suoritettavaksi annettujen tehtävien ohjeistuksesta sekä koulutuksen osallistujilta kerätystä

materiaalista. Hankkeessa laadittuihin suunnitelmiin kuuluu projektisuunnitelma vuodelta

2008, hankesuunnitelma vuodelta 2009, projektin väliraportti 2010-vuoden alusta sekä

koulutuksen opetussuunnitelmat, joita päivitetään koulutuksen edetessä. Projekti-, ja

14

hankesuunnitelmien sekä väliraportin sisällöt vaihtelevat hieman. Väliraportissa on

mainittukin, että yhteiskuntavastuullisuuden suhteen sisällöt ovat jokseenkin muuttuneet

sen mukana, miten yleisessä yhteiskunnallisessa toiminnassa käsitteen sisällöt ovat

muuttuneet. Koulutuksen sisällöstä kertovaa aineistoa ovat Yhteiskuntavastuullinen

yrittäjyys –koulutusosion etätehtäväkokonaisuus ja sen ohjeistus. Lisäksi hankkesta

saatavaan aineistoon voidaan katsoa kuuluvaksi sähköpostiviestien vaihto, jota olen

kandidaatin tutkielmani teon aikana Lykky-hankkeen projektipäällikön ja

projektisuunnittelijan kanssa käynyt. He ovat kommentoineet tulkintojani hankkeen

suunnitelmista sekä yhteiskunnallisen toimintaympäristön kartoittamisesta.

Opiskelijoilta kerätyn aineiston suppeus on ollut ongelma tämän tutkielman osalta.

Alkuperäisenä suunnitelmana minulla oli suorittaa itse lomakekysely Lykky-hankkeen

opiskelijoille. Päädyimme kuitenkin hankkeen projektipäällikön ja projektisuunnittelijan

kanssa siihen, että opiskelijat joutuvat muutenkin täyttämään niin paljon lomakkeita, että

”vielä yksi lomake lisää” voisi jäädä täyttämättä. Toisena suunnitelmana oli haastatella

muutamaa opiskelijaa. Haastattelu olisi kuitenkin pitänyt tehdä melko aikaisessa vaiheessa

tutkimusprosessia, jotta aikaa sen analysoinnille olisi jäänyt tarpeeksi. Tämäkin aineiston

keruusuunnitelma jäi toteuttamatta, sillä koin, että en olisi vielä tutkielman prosessin siinä

vaiheessa osannut kysyä oikeita kysymyksiä. Osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen

opetussuunnitelma -lomakkeen osalta tuli myös ongelmia. Opiskelijoille määritelty

lomakkeen palautuspäivä oli helmikuussa, mutta toukokuuhun mennessä lomakkeita oli

palautettu vasta seitsemän kappaletta.

Hankkeen suunnitelmat ovat osittain samansisältöisiä, mutta eroavuuksiakin löytyy.

Ensiksi mainittu projektisuunnitelma on laadittu rahoittajalle, eli Euroopan

sosiaalirahastolle rahoitushakemukseksi. Se sisältää hakkeen kustannusarvion, kuvauksen

hankkeen tavoitteista ja tarpeista, joihin hanke pyrkii vastaamaan. Hankesuunnitelma on

myös rahoitushakemus. Se sisältää laajemman kuvauksen lähtökohdista ja taustoista.

Lisäksi suunnitelmaan on kirjattu hankkeen tarkoitus ja tavoitteet sekä kuvaukset

kohderyhmistä, toteutuksesta, tuloksista, organisaatiosta ja kustannuksista. Lopuksi vielä

tekstissä arvioidaan hankkeen toteuttamiseen liittyviä riskejä. Väliraportti on suunnattu

myös rahoittajille. Siinä käydään läpi jälleen tavoitteet ja niiden toteutuminen raportoinnin

ajankohtaan mennessä. Siinä käsitellään myös hankkeen tiedotuksen tapoja ja onnistumista

ja joitakin hankkeeseen liittyviä riskejä. Yhteiskuntavastuun käsitteen muutoksia käydään

15

läpi melko tarkasti ja todetaan, että yhteiskuntavastuun ympärillä tapahtuvia muutoksia on

seurattava tarkoin. Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys –moduulin etätehtävien ohjeissa

kuvataan tehtävät ja niiden sisällöt. Opetussuunnitelmat sisältävät kuvaukset jokaisesta

moduulista koulutuksessa. Jokaisen moduulin kohdalla on eritelty osaamistavoitteet ja

opintokokonaisuuden sisältö sekä käytännön asiat.

Opiskelijoilta kerättyyn aineistoon kuuluu Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -opintojakson

ensimmäisen lähiopetuspäivän (13.2.2010 Oulu) opiskelijapalaute sekä oman osaamisen

arviointi ja henkilökohtainen opetussuunnitelma yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -

osiosta. Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -lähiopetuspäivän palaute on kerätty

kyselylomakkeella, jossa on viisi kysymystä. Ensimmäisen ja toisen kysymyksen

vastausvaihtoehdot ovat Likert-asteikkoa mukailevia. Vastausvaihtoehtoja on Likert-

asteikon mukaisesti viisi, täysin kielteisestä täysin myönteiseen vastaukseen. Lisäksi

toiseen kysymykseen on jätetty avoin tila perusteluille. Loput kysymyksistä ovat avoimia.

Vastaukset ovat koottuna niin, että vastauksia ei voi yksilöidä. Oman osaamisen arviointi

ja henkilökohtainen opetussuunnitelma ovat yhdellä lomakkeella. Omaa osaamista

kysytään lomakkeessa kolmella kysymyksellä, joissa on viisi vastausvaihtoehtoa heikosta

erinomaiseen. Kysymykset koskevat omaa osaamista vastuullisen liiketoiminnan ja

johtamisen, yhteiskunnallisen yrittäjyyden muotojen sekä vastuullisuuden mittaamisen ja

osoittamisen suhteen. Lisäksi lomakkeessa on kaksi tyhjää kenttää omista odotuksista ja

toimenpiteistä kertomiseen. Kutakuinkin samantyyppiset kysymykset on kerätty jokaisesta

opintokokonaisuudesta, mutta tässä tutkielmassa käytössä on vain yhteiskuntavastuullinen

yrittäjyys -osion vastaukset.

Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -lähiopetuspäivän vastaajia on yksitoista kappaletta

neljästätoista koko koulutukseen osallistujasta. Osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen

opetussuunnitelma -lomakkeen vastauksia on seitsemän. Kandidaatin tutkielman ollessa

kyseessä en kuitenkaan nosta aineiston kattavuutta kovin suureksi ongelmaksi.

Opiskelijoilta kerätyn aineiston suppeudesta huolimatta, sen avulla voidaan kartoittaa

tärkeitä seikkoja. Sen avulla voidaan päästä käsiksi opiskelijoiden omaan osaamiseen

heidän itsensä arvioimana. Opiskelijoiden aikaisempi osaaminen liittyy vahvasti

kontekstien rakentamiseen. Opiskelijoiden aikaisempia tietoja ja taitoja olisikin vaikeaa

arvioida kysymättä heiltä itseltään. Toisaalta opiskelijoilta kerätyn aineiston avulla voidaan

tarkastella opiskelijoiden odotuksia ja toiveita yhteiskuntavastuullisuus koulutusosion

16

suhteen. Niiden avulla voidaan kartoittaa edellytyksiä mekanismien synnylle. Mikäli

opiskelijoiden toiveet ja odotukset eivät lainkaan kohtaa hankkeen interventioita, ovat

koulutuksen onnistumisen edellytykset melko huonot. Aineiston tavoittamattomiin jäävät

kokonaan lopputulokset. Aineiston avulla ei myöskään päästä käsiksi opiskelijoiden

asenteissa tapahtuviin muutoksiin, sillä niitä ei ole mitattu.

4.3 Analyysin kuvaus

Luen edellä kuvatut hankkeen suunnitelmat tukenani pragma-dialektinen

argumentaatioanalyysi. Pragma-dialektisen argumentaatioteorian ovat kehittäneet

Amsterdamin yliopiston professori Frans van Eemeren ja filosofi Rob Grootendorst.

Argumentaatioanalyysin vaiheet ovat poistovaihe, täydennysvaihe, järjestelyvaihe ja

korvaamisvaihe. Poistovaiheessa argumentista poistetaan ylimääräiset osat. Jäljelle jäävät

vain argumentin kannalta olennaiset asiat. Täydennysvaiheessa argumenttiin täydennetään

argumentissa implisiittisinä olevat asiat. Näitä voivat olla esimerkiksi ilmeiset faktat tai

taustaoletukset. Täydennysvaiheen yhteydessä puhutaan enthymemaattisista päättelyistä,

eli päättelyistä, joissa on jätetty premissejä eksplikoimatta. Järjestelyvaihe liittyy

useamman osapuolen argumentaation järjestelyyn tiettyjen vaiheiden mukaan.

Korvaamisvaiheessa eksplikoidaan tekstin tarkoitus. Tässä vaiheessa selvitetään

puheaktien dialektinen funktio, eli se, mitä milläkin lausumalla tarkoitetaan. (Pajunen

2009.) Vaikka argumentaatioanalyysi on kehitetty useamman osapuolen argumentaation

analysointiin, käytän sitä tässä yhteydessä Lykky-hankkeen suunnitelmissa sekä

opiskelijoilta kerätyssä aineistossa olevien CMO-muotoisten argumenttien analysointiin.

Tässä tärkeimmiksi vaiheiksi tulevat poisto-, täydennys- ja korvaamisvaihe.

Luen ensin hankkeen tuottamat tekstit läpi poimien niistä konteksteja, interventioita,

mekanismeja ja tuloksia koskevia väittämiä. Seuraavaksi poistan väittämistä epäolennaiset

osat ja yhdistän eri teksteistä löytyneet samansisältöiset väittämät toisiinsa. Sen jälkeen

täydennän väittämät kokonaisiksi virkkeiksi. Koulutuksen menetelmien ja mekanismien

osalta en tee kokonaisia virkkeitä, vaan jäsennän väittämät luetteloksi. Viimeiseksi

taulukoin havaitsemani väittämät konteksteihin, interventioihin, mekanismeihin ja

lopputuloksiin jaettuun Hanke-CMO -nelikenttään. Luen myös opiskelijoilta saadut

vastaukset samaan tapaan. Opiskelijoilta kerätyt materiaalit, eli yhteiskuntavastuullinen

yrittäjyys -koulutuspäivän palautekysely sekä osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen

17

opetussuunnitelma, ovat huomattavasti vajavaisempia sisällöltään, kuin hankkeen

suunnitelma- ja raporttitekstit. Enemmän asioita on jätetty implisiittiseksi, joten

täydennysvaihe ja korvaamisvaihe korostuvat. Taustaoletuksia, enthymemaattisia

päättelyitä tai dialektisia funktioita tulkittaessa on kuitenkin vältettävä ylitulkintaa. Kun

avoimen kysymyksen vastaus rakennetaan argumentin muotoon, olisi helppoa lisätä

taustaoletuksia vastaukseen. Vastaukset eivät kuitenkaan ole tarkoitettu niinkään

argumentatiivisiksi, vaan enemmänkin tuntemuksia kuvaaviksi, joten pysyttelen

maltillisissa tulkinnoissa opiskelijoiden odotuksia ja toimenpidetoivomuksia tulkitessani.

Lopuksi taulukoin myös opiskelijoiden vastaukset Opiskelija-CM -taulukkoon, jonka

kolme kenttä ovat konteksti, interventio-odotukset ja mekanismi-odotukset. O-kirjain jää

pois tutkielman ollessa väliarviointi. Lopputulosten (outcomes) arviointi ei vielä tässä

vaiheessa ole mahdollista.

Analyysin lopuksi vertailen Hanke-CMO:n ja Opiskelija-CM:n samankaltaisuuksia ja

eroavuuksia. Pyrin vertailun avulla kartoittamaan koulutuksen onnistumisen edellytyksiä.

Analyysin tuloksena Lykky-hankkeen yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosion

edellytykset hahmottuvat selkeämmin.

5 Kohtaavatko koulutus ja opiskelijat?

5.1 Hanke-CMO

5.1.1 Kontekstit

Lykky-hankkeen tuottamissa teksteissä konteksteja lähestytään yhteiskunnallisesta

näkökulmasta. Kontekstit on kuitenkin sidottu paikalliselle tasolle, eli Oulun seudulle.

Lykky-hankkeen projekti- ja hankesuunnitelmassa sekä väliraportissa ovat esillä neljä

näkökulmaa yhteiskuntavastuullisuuskoulutuksen järjestämisen tärkeydelle. Näkökulmat

ovat tietämyksen puutteen konteksti, yhteiskunnallisen ongelman ratkaisun konteksti,

hyvinvointialan markkinoiden konteksti ja hyvinvointialan erityisen luonteen konteksti.

Projektisuunnitelmassa, joka on laadittu vuonna 2008, nousevat eniten esiin kolme

koulutuksen tärkeyttä korostavaa näkökulmaa. Ensimmäisenä korostuu tietämyksen

puutteen konteksti. Oulun seudulla on sekä hyvinvointiyrittäjyyteen että

18

yhteiskuntavastuulliseen yrittämiseen tähtäävän koulutuksen tarve, sillä

”hyvinvointiyrittäjyyteen tähtäävää koulutusta on vähän”, ja ”yhteiskuntavastuullisuuteen

tähtääviä teemoja nämä koulutukset eivät sisällä juuri lainkaan” (sitaatit Lykky-hankkeen

projektisuunnitelmasta). Toinen koulutuksen tärkeyttä korostava näkökulma on

yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen tähtäävä konteksti. Projektisuunnitelmassa

mainitaan esimerkinomaisesti työttömyys yhteiskunnallisena ongelmana, johon

yhteiskuntavastuullisella yrittäjyydellä voitaisiin vastata. Sosiaalinen yrittäjyys on lähinnä

sosiaalista työllistämistä, joten vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistäminen

kuuluu yhteiskuntavastuulliseen yrittäjyyteen. Kolmas näkökulma koulutuksen tärkeyteen

Lykky-hankkeen projektisuunnitelmassa on kilpailuasetelma hyvinvointimarkkinoilla

tulevaisuudessa. Projektisuunnitelmassa todetaan, että ”kilpailun kiristyessä koulutuksella

ja kehittämistoiminnalla on yhä merkittävämpi rooli yritysten toiminnassa”.

Hankesuunnitelmassa vuodelta 2009 korostuu kaksi näkökulmaa

yhteiskuntavastuukoulutuksen järjestämisen tärkeyteen. Näkökulmat ovat samat, kuin

projektisuunnitelmassa, mutta hyvinvointimarkkinoiden kilpailun konteksti puuttuu

hankesuunnitelmasta. Tietämyksen puutetta perustellaan sillä, että yhteiskuntavastuulliseen

yrittäjyyteen tähtäävää koulutusta on liian vähän sekä hyvinvointialan koulutuksessa että

muussa yrittäjyyskoulutuksessa. Toinen näkökulma on yhteiskunnallisen ongelman

ratkaisun konteksti. Myös hankesuunnitelmassa puhutaan työllisyyden parantamisesta

sosiaalisen työllistämisen avulla. Hankesuunnitelmassa otetaan esiin,

projektisuunnitelmasta poiketen, myös yrittäjän saamat hyödyt sosiaalisesta

työllistämisestä. Hyvinvointialan työpaikoilla ammattilaiset voivat keskittyä ammattitaitoa

vaativiin tehtäviinsä, kun avustaviin tehtäviin on palkattu henkilökuntaa.

Hankesuunnitelmassa todetaan, että kun avustaviin tehtäviin on palkattu

pitkäaikaistyöttömiä tai muuten vaikeasti työllistyviä henkilöitä, ”sosiaalisesta

työllistämisestä hyötyvät kaikki osapuolet”.

Väliraportissa vuodelta 2010 on esillä kaksi näkökulmaa. Yhteiskunnallisen ongelman

ratkaisemisen konteksti on edelleen esillä. Lykky-hakkeessa pyritään kouluttamaan

hyvinvointialan yrittäjiä yhteiskuntavastuulliseen toimintaan. Yhteiskuntavastuullisella

liiketoiminnalla puolestaan pyritään ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia.

Väliraportissa todetaan, että tarvetta on monien muiden alojen

yhteiskuntavastuukoulutuksen lisäksi myös hyvinvointialan toimialakohtaiselle

19

koulutukselle. Yhteiskuntavastuullisuuden tuomista koulutukseen perustellaan

hyvinvointialan erityisellä luonteella. Väliraportissa todetaan, että ”erityisesti

hyvinvointialalla vastuullisuus ja eettisyys korostuvat toimialan ihmisläheisyyden ja

hienovaraisuuden vuoksi”. Myös hyvinvointialan markkinoilla kilpailun konteksti on esillä

väliraportissa. Lykky-hankkeessa odotetaan, että yhteiskuntavastuullisuudesta tulee tärkeä

kilpailutekijä hyvinvointialan markkinoilla.

5.1.2 Kontekstien yhteenveto

Jaan projekti- ja hankesuunnitelmien sekä väliraportin konteksteja koskevat väittämät

viiteen osaan, jotka ovat keskenään limittyneitä. Pääväittämää perustellaan neljällä

perustelulla (P1, P2, P3 ja P4). Suluissa väittämien perässä on niiden sisältämiä

taustaoletuksia, joista edellä lisää. Väittämät ovat taulukoituna taulukossa 1.

Taulukko 1. Kontekstiväittämät

Pääväite: Hyvinvointialan toimijat haluavat ja tarvitsevat koulutusta yhteiskuntavastuullisesta yrittäjyydestä.

P1: Tietämystä sekä osaamista yhteiskuntavastuulliseen yrittämiseen liittyen on hyvinvointialalla

liian vähän. Siksi yhteiskuntavastuullisuuteen tähtäävää hyvinvointialan yrittäjyyskoulutusta tulee

järjestää.

P2: Hyvinvointiala on ihmisläheinen ala, jossa halutaan toimia eettisesti. Siksi

yhteiskuntavastuullinen toiminta, ja näin ollen yhteiskuntavastuullisuuskoulutus on erityisen

tärkeää juuri hyvinvointialalla. (Ihmisläheisyyden taustaoletukset)

P3: Yhteiskuntavastuullisuuskoulutuksella voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisten ongelmien

ratkaisuun. Esimerkkinä työttömyys. Sosiaalinen työllistäminen helpottaa työttömyysongelmaa.

(Kaikki haluavat yhteiskunnallisten ongelmien ratkeavan)

P4: Hyvinvointiala on kasvava ala, jossa kilpailu tulee kiristymään. Osaaminen, ja näin ollen

koulutus, tulevat olemaan tärkeässä osassa, kun kilpaillaan hyvinvointialan markkinoilla. Koulutus on tärkeä kilpailutekijä. (Yrittäjät haluavat menestyä)

P2:n ihmisläheisyyden taustaoletus sisältää altruistisia humanistisia arvoja. Tässä

yhteydessä tärkeimmäksi taustaoletuksesi nousee halu toimia eettisesti kaikkia ihmisiä

20

kohtaan, ja siksi myös koko yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Niin ikään P3:n

taustaoletus liittyy humanistiseen altruismiin, eli haluun toimia koko yhteiskuntaa

hyödyttävällä tavalla. P4:n taustaoletus puolestaan liittyy liiketoiminnan perusoletuksiin.

Markkinoilla toimivat yrittäjät haluavat menestyä taloudellisesti, joten kilpailuasemaa

parantavat toimenpiteet kiinnostavat yrittäjiä. Perustelut limittyvät keskenään niin, että P1

on selkeästi pääperustelu, johon kaikki muut perustelut sisältyvät, ja jota kaikki muut

väittämät perustelevat ja tukevat. P2:ssa selitetään P1:n yhteiskuntavastuullisen osaamisen

ja tietämyksen tarvetta hyvinvointialan luonteesta käsin. P3:ssa puolestaan perustellaan

edellisen altruismia hyötynäkökulmasta. P4 on oma väittämänsä. Tosin myös se liittyy

yhteiskuntavastuullisuus-käsitteen kautta muihin väittämiin, sillä vastuuksi nähdään myös

taloudellisen lisäarvon tuottaminen sidosryhmille.

5.1.3 Koulutuksen menetelmät ja mekanismit

Aineistossa keskeisimmiksi koulutuksen menetelmiksi nousevat joustava ja

monimuotoinen koulutuksen malli, oman toimialan (hyvinvointiala) sisältöjä korostava

koulutus, oman toimialan sisäisen ryhmäytymisen ja vertaistuen korostaminen. Lykky-

hankkeen aineistossa esiin nousee koulutuksen aihealueiksi yhteiskuntavastuullisuuden

raportointi, yhteiskuntavastuullisuuden määrittely, sidosryhmien tunnistaminen,

vastuullinen johtajuus, lisäarvon tuottamisen mahdollisuuksien tunnistamisen niin

yhteiskunnan kuin oman yrityksenkin osalta sekä yhteiskuntavastuullisen yrittämisen

liiketoimintaa edistävien piirteiden tunnistaminen. Tietämystä ja osaamista pyritään

lisäämään edellä mainituilla aihealueilla. Mekanismien osalta aineistossa keskeisimmiksi

mekanismeiksi mainitaan positiivisen suhtautumisen lisääntyminen, osaamisen ja

tunnettuuden lisääntyminen sekä hyvinvointialan toimijoiden verkostoituminen.

Tunnettuus on hieman hankala käsite tässä yhteydessä. Tunnettuuden lisääminen ei liity

pelkästään Lykky-hankkeen koulutuksen tavoitteisiin, vaan koko hankkeen toiminnan

tavoitteisiin. Tunnettuuden lisääminen on yksi osa koulutuksen tavoitteita. Toisaalta

koulutus on yksi osa tunnettuuden lisäämiseen käytettäviä keinoja Lykky-hankkeessa.

Koulutuksen menetelmistä Projektisuunnitelmassa korostuvat joustava ja monimuotoinen

koulutus. Joustavuus ja monimuotoisuus eivät vielä Projektisuunnitelmassa (2008)

juurikaan määrity. Hyvinvointialan toimijoiden verkostoituminen on toinen koulutukseen

liitettävä seikka, joka Projektisuunnitelmassa mainitaan. Toimialakohtaisen koulutuksen

21

järjestäminen nähdään tärkeänä. Mekanismien osalta projektisuunnitelmassa puhutaan

yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden tunnettuuden ja osaamisen kasvusta, positiivisen

suhtautumisen lisääntymisestä, yrittäjien verkostoitumisesta sekä sosiaalisen työllistämisen

lisääntymisestä.

Hankesuunnitelmassa koulutuksen menetelmistä korostuvat niin ikään monimuotoinen ja

joustava koulutuksen malli, toimialakohtainen koulutus sekä ryhmäytyminen ja vertaistuki.

Tietämyksen lisääminen yhteiskuntavastuullisuudesta nähdään hankesuunnitelmassa

koulutuksen menetelmänä, joka mekanismina sitouttaa opiskelijoita muutokseen.

Mekanismien osalta Hankesuunnitelmassa mainitaan yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden

yritystoiminnallisten mahdollisuuksien tunnistaminen, yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden

osaamistason parantuminen ja yritysten verkostoituminen. Väliraportti on hieman

suppeampi koulutuksen menetelmien ja mekanismien osalta. Siinä mainitaan koulutuksen

menetelmistä oman toimialan koulutuksen tärkeys. Mekanismeista mainitaan tunnettuuden

ja osaamisen lisääntyminen sekä positiivisen suhtautumisen lisääntyminen

yhteiskuntavastuulliseen liiketoimintaan.

Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -moduulin opetussuunnitelmasta ja etätehtäväpaketista

löytyy luonnollisesti parhaiten koulutuksen sisältöihin liittyviä seikkoja.

Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosion aihealueita ovat opetussuunnitelmassa

yhteiskuntavastuullisuuteen liittyvien käsitteiden osaaminen, lisäarvon tuottamisen

mahdollisuudet, yhteiskuntavastuullisuuden raportointi ja oman yrityksen

mahdollisuuksien tunnistaminen. Etätehtäväpaketissa opiskelijoita ohjataan pohtimaan

arvoja, analysoimaan sidosryhmiä, reflektoimaan vastuullista johtamista sekä tekemään

oman yrityksen vastuuraportti.

5.1.4 Menetelmien ja mekanismien yhteenveto

Keskeisimpiä koulutuksen menetelmiä esiintyy aineistossa neljä. Ensimmäinen on

luonnollisesti tiedon tarjoaminen, sillä kyseessä on koulutushanke. Muut kolme ovat

joustavan ja monimuotoisen koulutuksen järjestäminen, mahdollisuuden järjestäminen ja

kannustaminen ryhmäytymiseen, edellisestä johdettuna opiskelijoiden keskinäinen

vertaistuki sekä koulutussisältöjen sitominen käytäntöön ja hyvinvointialaan. Joustavuus

liitetään siihen, että opiskelijat suorittavat Lykky-koulutusta työn ohella.

Monimuotoisuudella viitataan opetuksen eri metodeihin. Koulutuksessa käytetään verkko-

22

opetusta, lähiopetusta ja etätehtäviä. Ryhmäytymiseen kannustetaan teettämällä ryhmätöitä

ja herättelemällä aktiivista keskustelua opiskelijoiden välillä. Myös verkko-opinnot

kannustavat ryhmäytymiseen, sillä verkossa käydään myös keskusteluja. Mekanismeista

keskeisimpiä ovat opiskelijoiden verkostoituminen, positiivisen suhtautumisen

lisääntyminen, osaamisen lisääntyminen ja näistä johdettuna tunnettuuden lisääntyminen

Lykky-hankkeen ulkopuolella. Koulutuksen menetelmät ja mekanismit ovat kerättynä

taulukossa 2.

Taulukko 2. Koulutuksen menetelmät ja mekanismit

Koulutuksen menetelmät:

- Koulutus on joustava ja monimuotoinen

- Koulutuksessa järjestetään mahdollisuus ryhmäytymiselle ja keskinäiselle vertaistuelle

- Koulutussisällöt sidotaan hyvinvointialaan ja hyvinvointialan yrittäjyyteen

Mekanismit:

- Opiskelijat suhtautuvat positiivisesti yhteiskuntavastuulliseen yrittäjyyteen

- Yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden osaaminen ja tietämys lisääntyy

o Tunnettuus lisääntyy

- Opiskelijat verkostoituvat

5.1.5 Tulosväittämät ja taulukointi

Lykky-koulutushankkeen lopullisia tuloksia voidaan analysoida vasta hankkeen loputtua.

Siksi tässä yhteydessä jätän tulosväittämien käsittelyn lähinnä alustavaksi. Aiemmin

mainittu yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden tunnettuuden lisääntyminen voidaan nähdä

myös hankkeen tuloksena. Lykky-hankkeen suunnitelmissa kuvaillaan hankkeen tuloksiksi

yritysten toimintamallien muuttuminen, yhteiskuntavastuullisuuden teemojen juurtuminen

hyvinvointialan liiketoimintaan ja yritysten yhteistyöverkostojen lujittuminen.

Taulukossa 3 on kerätty yhteen keskeisimmät väittämät Projekti- ja hankesuunnitelmasta,

Väliraportista, opetussuunnitelmasta sekä Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -etätehtävistä.

Taulukossa ovat mukana myös hankkeen odottamat tulokset, sillä hankkeen teksteistä ne

ovat helposti löydettävissä. Tulokset eivät kuitenkaan tule mukaan vertailuun.

23

Taulukko 3. Hanke-CMO

Kontekstit

- Koulutuksen tarve

- Tietämyksen vähyys

- Halu toimia eettisesti

- Koulutus on kilpailuetu

Koulutuksen menetelmät (Interventio)

- Joustavuus ja monimuotoisuus

- Ryhmäytyminen ja vertaistuki

- Omaan alaan sidottu koulutus

Mekanismit

- Positiivinen suhtautuminen yhteiskuntavastuullisuuteen

- Osaamisen ja tietämyksen

lisääntyminen

- Opiskelijoiden verkostoituminen

Tulos

- Yritysten toimintamallit muuttuvat - Yhteiskuntavastuullisuus juurtuu

toimintaan

- Yhteistyöverkostojen lujittuminen

5.2 Opiskelijoiden kontekstit ja mekanismit

5.2.1 Konteksti

Osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen opetussuunnitelma -lomakkeen vastausten

perusteella opiskelijat keskimäärin arvioivat oman osaamisensa vastuullisen liiketoiminnan

ja johtamisen, yhteiskunnallisen yrittäjyyden muotojen sekä vastuullisuuden mittaamisen

ja osoittamisen osalta välttävän ja tyydyttävän väliin. Suurin osa vastaajista arvioi

osaamisensa välttäväksi. Vastausvaihtoehdot olivat heikko, välttävä, tyydyttävä, hyvä ja

erinomainen. Vastaajista kaksi arvioi jonkin osa-alueen hyväksi, loput ovat tyydyttäviä tai

sitä heikompia. Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosion lähiopetuspäivän

(13.2.2010 Oulu) opiskelijapalautteessa nousee esiin yhteiskuntavastuulliseen yrittäjyyteen

liittyvien asioiden uutuus opiskelijoille. Palautteessa mainitaan asioiden olleen uusia

kahdeksan kertaa, kun asioiden tuttuudesta mainitaan vain kolmesti. Yhteenvetona voidaan

sanoa, että opiskelijoiden osaamisen taso ennen koulutuksen läpi vientiä on melko alhainen

yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden osalta.

5.2.2 Interventio-odotukset ja mekanismit

Osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen opetussuunnitelma -lomakkeen vastauksissa

avoimiin kenttiin nousee keskeisimmiksi odotuksiksi koulutukselta neljä asiaa. Useimmin

mainitaan käytännöllisyyden tarve. Käytännöllisyys näkyy viittauksissa oman yrityksen tai

yhdistyksen tiettyihin käytäntöihin, joihin opiskelijat kaipaavat parannuksia. Eniten

vastauksissa kaivataan tietoa ja osaamista vastuullisuuden mittaamisen suhteen. Toiseksi

odotukset omaa alaa koskevista sisällöistä nousevat vastauksissa esiin. Kolmanneksi

24

eettisyyden pohdinta nousee yhdeksi aihealueeksi. Neljäs, eniten koulutuksen tapaan

liittyvä seikka on keskustelun tarve ryhmän sisällä. Mainittakoon myös, että yhdellä

vastaajista ei ole mitään odotuksia Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosiolta, sillä

”muut osiot vaativat paljon opiskelua”. Lähiopetuspäivän palautteessa puolestaan nousee

esiin kaksi odotusta koulutuksen suhteen. Kaksi vastaajaa kaipasi lisää keskusteluja

ryhmän kanssa. Toinen asia, joka nousee selkeästi esiin vastauksista, on ajan puute ja kiire

lähiopetuksessa. Seitsemän vastausta koulutuspäivän kehittämiseen liittyy ajan vähyyteen

ja kiireen tuntuun.

Mekanismien suhteen tarkastelen opiskelijoiden palautetta Yhteiskuntavastuullinen

yrittäjyys -lähiopetuspäivältä (13.2.2010). Opiskelijat arvioivat omaa oppimistaan viiden

vastausvaihtoehdon välillä. Vastausvaihtoehdot ovat: opin erittäin paljon, opin paljon, opin

kohtalaisesti, opin vähän ja en oppinut lainkaan. Keskimäärin opiskelijat vastasivat

oppineensa paljon. Eniten vastauksia kertyi vaihtoehdoille opin paljon ja opin kohtalaisesti.

Kolme opiskelijaa vastasi oppineensa erittäin paljon. Perusteluissa oppimiselle nousee

esiin neljä asiaa, jotka ovat edistäneet oppimista. Asioiden uutuus ja näkökulmien uutuus

toistuu useammalla vastaajalla. Kolmas vastauksissa esiintyvä asia on opetuksen selkeys.

Eniten vastauksissa korostuu keskustelun tärkeys. Aiheista keskustelu nähdään

vastauksissa oppimista edistävänä asiana. Taulukossa 4 on kerättynä keskeisimpiä

konteksteja, koulutuksen menetelmiä ja mekanismeja koskevat asiat opiskelijoilta kerätystä

materiaalista.

Taulukko 4. Opiskelija-CM

Kontekstit

- Osaaminen on keskimäärin välttävän ja

tyydyttävän välillä - Useimmille yhteiskuntavastuullisuuteen

liittyvät koulutussisällöt ovat uusia

asioita - Joillekin koulutussisällöt ovat kuitenkin

tuttuja

Koulutuksen menetelmät (Interventio-

odotukset)

- Opiskelijat kaipaavat käytännöllistä ja omaan alaan sidottua koulutusta

- Opiskelijat kaipaavat

ryhmäkeskusteluja sisältävää koulutusta - Opiskelijat kaipaavat enemmän aikaa

asioiden sisäistämiselle lähiopetuksessa

Mekanismit

- Opiskelijat arvioivat oppineensa paljon lähiopetuksesta

- Keskustelu edistää oppimista

- Asioiden ja näkökulmien uutuus edistää oppimista

25

5.3 Vertailu

Opiskelijoiden ja Lykky-hankkeen käsitykset konteksteista osuvat erittäin hyvin yhteen.

Lykky-hankkeen yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden koulutuksen järjestäminen perustuu

tietämyksen ja osaamisen vähyydelle. Opiskelijat puolestaan arvioivat omaa osaamistaan

melko alhaiseksi, eli välttävän ja tyydyttävän välimaastoon. Opiskelijoilta kerätyssä

materiaalissa näkyy selkeästi, että yhteiskuntavastuullisuuteen liittyvät asiat ovat Lykky-

hankkeen opiskelijoille uusia. Halu toimia eettisesti ei korostu opiskelijoilta kerätyssä

materiaalissa, mutta eettisyyden puutteen päätteleminen tämän aineiston perusteella on

kuitenkin mahdotonta. Yhteiskuntavastuullisuuteen liittyviä asioita sisältävään

koulutukseen osallistuminenkin saattaa tarkoittaa jotakin. Lisäksi yksi opiskelijoista

ilmaisee Osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen opetussuunnitelma -lomakkeessa

kaipaavansa eettisen toiminnan pohdintaa koulutukseen.

Koulutuksen menetelmienkin suhteen opiskelijoiden ja Lykky-hankkeen käsitykset ovat

samansuuntaisia. Opiskelijat korostavat Lykky-hankkeen tavoin omaan alaan sidotun

koulutuksen tärkeyttä. Lykky-hankkeen painottama ryhmäytyminen ja vertaistuki näkyy

opiskelijoilta kerätyssä materiaalissa keskustelun tarpeena. Oulun lähiopetuspäivän

palautteessa opiskelijat toivoivat enemmän keskustelua. Koulutus oli kuitenkin silloin

vasta siinä vaiheessa, että esimerkiksi verkkokeskustelut eivät olleet vielä käynnistyneet.

Hankkeen puolesta koulutukseen on sisällytetty keskusteluja, joiden voidaan nähdä olevan

yksi tärkeä keino opiskelijoiden ryhmäyttämiseen. Useat opiskelijat kaipaavat

lähiopetukseen lisää aikaa, jotta asiat olisi helpompi sisäistää. Oulun lähiopetuspäivän

palautteessa korostui kiireen tuntu ja ajan puute.

Opiskelijat arvioivat oppineensa paljon Oulun lähiopetuspäivän palautteessa. Näin ollen

yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -moduulin tiedollinen osa on lähtenyt hyvin käyntiin.

Opiskelijat arvioivat saaneensa uutta tietoa ja uusia ajatuksia sekä näkökulmia

yhteiskuntavastuullisuuteen. Myös ryhmäytyminen näyttäisi alkaneen, sillä opiskelijat

arvioivat ryhmäkeskustelujen edistävän oppimistaan. Ainoastaan ajanpuute

lähiopetuksessa näkyy negatiivisesti mekanismien suhteen. Kiireisen aikataulun vuoksi osa

opiskelijoista koki oppimisen vaikeaksi.

26

6 Pohdinta ja johtopäätökset

Käyttämälläni aineistolla ei ollut mahdollista tutkia hyvinvointialan toimijoiden halua tai

pyrkimyksiä toimia eettisesti työssään. Tämä kuitenkin nousi esiin Lykky-hankkeen

teksteissä. Yksi vastaajista Osaamisen itsearviointi ja henkilökohtainen opetussuunnitelma

-lomakkeeseen nosti esiin eettisyyden pohdinnan. Hyvinvointialan toimijoiden eettisyys

voisi olla erittäin mielenkiintoinen jatkotutkimuksen kohde.

Vastauksena teoreettiseen tutkimuskysymykseeni rakennan luvussa 3 realistisen

väliarvioinnin mallin. Keskittymällä CMO-yhtälön konteksteihin ja mekanismeihin

voidaan kartoittaa ja jäsentää meneillään olevan koulutushankkeen edellytyksiä onnistua.

Vaikka lopputulosten arviointi on väliarvioinnin tapauksessa mahdotonta, voidaan

realistisen arviointiasetelman avulla saada olennaista tietoa arvioitavasta hankkeesta.

Vertaamalla koulutusta järjestävän tahon käsityksiä konteksteista ja koulutuksen

menetelmien kautta syntyvistä mekanismeista koulutukseen osallistuvien käsityksiin

voidaan päästä lähemmin tarkastelemaan sitä, miten koulutukseen osallistuvat ottavat

tarjottavan informaation vastaan. Arvioinnin avulla voidaan tarkastella sitä, mitkä

koulutuksen menetelmät ovat toimivimpia. Arvioinnin avulla voidaan myös tarkastella sitä,

mitkä hankkeen suunnitteluvaiheessa oletetut kontekstit ovat relevantteja ja todenmukaisia.

Esimerkiksi koulutukseen osallistuvien osaamistaso tai muut lähtökohdat voivat olla

erilaisia, kuin hankkessa on suunnitteluvaiheessa oletettu. Mikäli näin olisi, koulutuksen

menetelmiä voitaisiin vielä koulutuksen jatkuessa muuttaa.

Esitän ensimmäisessä empiirisessä tutkimuskysymyksessäni kysymyksen keskeisimmistä

konteksteista ja mekanismeista yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys –koulutuksessa.

Keskeisimpiä konteksteja ja mekanismeja nousee aineistosta esiin useampi. Lykky-

hankkeen yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -koulutusosion tarve on hyvin selkeästi

olemassa suurimmalla osalla koulutukseen osallistuvista. Koulutus siis vastaa

koulutustarpeeseen. Tarvetta koulutukselle koetaan olevan kaikilla Lykky-hankkeen

painottamilla yhteiskuntavastuullisen yrittäjyyden osa-alueilla. Koulutuksen menetelmien

suhteen oman alan käytännöllisiä sisältöjä painottava koulutus vastaa juuri siihen, minkä

opiskelijatkin kokevat toimivaksi. Opiskelijoilta kerätyssä aineistossa nousee esiin myös

ryhmäkeskustelujen tarve ja toimivuus, joka vastaa hyvin Lykky-hankkeen

27

suunnitelmateksteissä esiintynyttä ryhmäytymisen ja vertaistuen korostamista

koulutuksessa. Asioiden sisäistämistä ensimmäisenä lähiopetuspäivänä häiritsi

opiskelijoilla ajan ja läpi käytyjen asioiden suhde. Kyseisten asioiden opettamiseen olisi

heidän mielestään pitänyt käyttää enemmän aikaa. Kun asiat ovat suurimmalle osalle uusia,

niiden sisäistämiseen kuluu aikaa.

Toinen empiirinen tutkimuskysymykseni käsittelee Lykky-hankkeen kontekstien ja

mekanismien vastaavuutta opiskelijoiden käsityksiin konteksteista ja mekanismeista.

Lykky-hankkeen suunnitelma- ja raporttiteksteissä esiin nousevien mekanismien

onnistumisen edellytykset näyttävät tämän arvioinnin perusteella hyviltä. Niin kontekstien,

mekanismien kuin koulutuksen menetelmienkin suhteen opiskelijoiden ja hankkeen

käsitykset vastaavat melko hyvin toisiaan. Opiskelijoilta kerätyssä materiaalissa esiin

nousee hyvä motivaatio uuden oppimiseen ja Yhteiskuntavastuullinen yrittäjyys -

koulutuksessa opetettavien asioiden uutuus opiskelijoille.

Kandidaatin tutkielmani palvelee hyvin tulevaa pro gradu -tutkielmaani. Aion jatkaa pro

gradu -tutkielmassani Lykky-hankkeen parissa. Tässä tutkielmassa rakentamani arvioinnin

malli palvelee tulevaisuuden tarpeitani, sillä voin laajentaa sitä koskemaan esimerkiksi

koko koulutusta tai hanketta. Myös Lykky-hankkeen suunnitelma- ja raporttiteksteihin

syventyminen palvelee tulevaa, sillä nyt olen jo melko hyvin perillä siitä, mitä hakkeessa

tapahtuu. Näin ollen tämän tutkielman voi nähdä myös esiselvityksenä tai esitutkimuksena

pro graduani varten.

28

Lähteet:

Aro, Timo, Kuoppala, Mikko & Mäntyneva, Päivi (2004) Hyvästä paras. Jaettu

kehittämisvastuu ESR-projekteissa. Hyvät käytännöt käsikirja. Työministeriö, Helsinki.

Anttiroiko, Ari-Veikko (2004) Yhteiskuntavastuu ja sen määrittelyprosessi. Teoksessa

Järvinen, Raija (toim.) Yhteiskuntavastuu. Näkökulmia yritysten ja julkisyhteisöjen

yhteiskunnalliseen vastuuseen. Tampere university press, Tampere, 17 – 60.

Elinkeinoelämän keskusliitto (2006) Palvelut 2020 – Osaaminen kansainvälisessä

yhteiskunnassa. Loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto, Helsinki.

Hot-hankkeen sisältö (2008) Stakes. [WWW-dokumentti]

http://www.hothanke.fi/hot_hanke.htm. (Luettu 31.3.2010).

Julkunen, Raija (2006) Vastuupuheen esiinmarssi. Yhteiskuntapolitiikka 71:5, 533 – 540.

Korteniemi, Pertti (2005) Yksilökohtaisen palveluohjausprojektin realistinen arviointi.

Teoksessa Julkunen, Ilse, Lindqvist, Tuija & Kainulainen, Sakari (toim.) Realistisen

arvioinnin ensiaskeleet. Stakes, Helsinki, 122 – 131.

Kuusela, Pekka (2007) Julkisen sektorin modernisaatio, tuloksellisuus ja arviointi.

Realistisen sosiaalitieteen ja arvioinnin näkökulma. Työturvallisuuskeskus, Helsinki.

Kuusela, Pekka (2006) Realismi, kriittinen realismi ja sosiaalitieteet. Teoksessa Kuusela,

Pekka & Niiranen, Vuokko (toim.) Realismin haaste sosiaalitieteissä. Unipress, Kuopio, 9

– 22.

Niiniluoto, Ilkka (2006) Kriittinen tieteellinen realismi. Teoksessa Kuusela, Pekka &

Niiranen, Vuokko (toim.) Realismin haaste sosiaalitieteissä. Unipress, Kuopio, 23 – 44.

Pawson, Ray & Tilley, Nick (2009) Realistic evaluation. Sage publications, London.

29

Sosiaalinen yritys (2010) Vates-säätiö. [WWW-dokumentti]

http://www.sosiaalinenyritys.fi/sosiaalinenyritys. (Luettu 15.5.2010).

Suomen tilastollisen vuosikirjan verkkopalvelu (2009) Tilastokeskus. [WWW-dokumentti]

http://www.stat.fi/tup/vuosikirja/index.html. (Luettu 29.4.2010).

Ukkola, Soja (2009) Yrittäjyyden uudet muodot ja haasteet yrittäjyyskoulutukselle

Osaaja.net no 4 [WWW-dokumentti]

http://ojs.seamk.fi/index.php/osaaja/article/view/1158/1045%29. (Luettu 31.3.2010).

Yhteiskunta- ja yritysvastuu (2009) Työ- ja elinkeinoministeriö. [WWW-dokumentti]

http://www.tem.fi/index.phtml?s=3232. (Luettu 2.4.2010).

Yritysten määrä lisääntyi edelleen vuonna 2008 (2009) Tilastokeskus. [WWW-

dokumentti] http://www.stat.fi/til/syr/2008/syr_2008_2009-11-27_tie_001_fi.html. (Luettu

29.4.2010).

Painamattomat lähteet:

Pajunen, John (2009) ”Argumentaation tutkiminen” -luennot luentosarjassa

”Argumentaation ja retoriikan perusteet”. Lapin yliopisto, menetelmätieteiden laitos,

filosofian oppiaine kevät 2009.