KÄTILÖIDEN OMPELUTIEDOT JA -TAIDOT

Kyselytutkimus keskussairaaloiden synnytyssalissa työskenteleville kätilöille

Anu Arvila

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Toukokuu 2019

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ............................................................................. 2

2.1 Kompetenssin määrittelyä ........................................................................................... 2

2.2 Tiedonhaun kuvaus episiotomian ompelusta ja kätilöiden ompeluosaamisesta .......... 3 2.3 Episiotomian leikkaus ja ompelu ................................................................................. 5 2.4 Ompelusuositukset ja koulutus .................................................................................... 8 2.5 Kätilöiden ompelutiedot ja -taidot ............................................................................. 10 2.5 Ompelutekniikan vaikutuksia .................................................................................... 12

2.5.1 Ompelutekniikan vaikutuksia lankamenekkiin ja ompeluun kuluvaan aikaan .. 13

2.5.2 Ompelutekniikan vaikutuksia äidin kokemaan kipuun ...................................... 13

2.5.3 Ompelutekniikan vaikutuksia ompeleiden irtoamiseen ja kiristelyyn sekä haavan

paranemiseen..................................................................................................................... 15 2.5.4 Ompelutekniikan vaikutuksia äidin tyytyväisyyteen ompelun lopputulokseen . 15

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ...... 16

4 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT ............................................................ 17 4.1 Aineisto ja mittarin rakentaminen ............................................................................. 17 4.2 Aineiston keruu.......................................................................................................... 18

4.3 Aineiston analyysi ..................................................................................................... 18 5 TUTKIMUSTULOKSET ............................................................................................... 20

5.1 Vastaajien taustatekijät .............................................................................................. 20 5.2 Kätilöiden tiedot eri ompelumenetelmien eduista ..................................................... 21 5.3 Kätilöiden käyttämät ompelumenetelmät .................................................................. 27

5.4 Jatkuvan yhdenlangan ompelutekniikan käyttöön saatu koulutus ja siihen liittyvä

tuki ................................................................................................................................... 30 5.5 Jatkuvan ompelutekniikan käyttöä puoltavat ja estävät tekijät ................................. 32 5.6 Kätilöiden taustatekijöiden yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön episiotomian

ompelussa ............................................................................................................................. 33 5.6.1 Kätilön iän yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa .

............................................................................................................................ 33 5.6.2 Kätilöiden koulutustaustan yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön

episiotomian ompelussa .................................................................................................... 36

5.6.3 Kätilön työkokemuksen yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön episiotomian

ompelussa .......................................................................................................................... 37

5.6.4 Kätilön oman synnyttäneisyyden yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön

episiotomian ompelussa .................................................................................................... 40

6 POHDINTA ..................................................................................................................... 42 6.1 Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua ............................................................ 42

6.1.1 Kätilöiden toteuttama ompelu ja siihen vaikuttavia tekijöitä ............................. 42 6.1.2 Kätilöiden tietoja eri ompelumenetelmien eduista ............................................. 45

6.2 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet .................................................................... 49

6.3 Tutkielman luotettavuus ja etiikka ............................................................................ 50 6.3.1 Tutkielman luotettavuus ..................................................................................... 50 6.3.2 Tutkielman eettiset näkökulmat ......................................................................... 52

LÄHTEET............................................................................................................................... 54

LIITTEET

Liite 1. Tiedonhakutaulukko episiotomian ompelusta ja kätilöiden ompelutaidoista.

Liite 2. Keskeiset tutkimukset taulukoituina.

2a) Kätilöiden ompeluosaamista koskevia tutkimuksia.

2b) Välilihan ompelutekniikoita koskevia tutkimuksia.

Liite 3. Muuttujaluettelo.

Liite 4. Saatekirje ja kyselylomake synnytyssalissa työskentelevien kätilöiden ompelutiedoista

ja -taidoista.

Liite 5. Frekvenssijakauma kätilöiden arvioista eri ompelumenetelmien eduista. (n=179)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Suuntaavat opinnot

Sukunimi, Etunimi Arvila, Anu

Kätilöiden ompelutiedot ja -taidot

Pro gradu -tutkielma, 60 sivua, 5 liitettä (30 sivua)

Ohjaajat: Professori, THT Katri Vehviläinen-Julkunen ja tutki-

jatohtori, TtT Reeta Lamminpää

Toukokuu 2019

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kätilöiden tietoja ja taitoja jatkuvan yhdenlangan ompe-

lutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa sekä saada ajankohtaista tietoa mahdollisesta täy-

dennyskoulutuksen tarpeesta ja aiemman koulutuksen hyödyllisyydestä. Tutkimuksen kohde-

ryhmänä oli keskussairaaloiden synnytyssalissa työskentelevät kätilöt (N=379). Aineisto kerät-

tiin sähköisellä kyselylomakkeella vuonna 2018. Kyselyyn vastasi 179 kätilöä. Vastauspro-

sentti oli 47,2. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 24.0/25.0 tilasto-ohjelmalla. Aineistoa

kuvattiin frekvenssein, prosenttiosuuksin sekä keskiarvoin. Analysoinnissa käytettiin risti-

intaulukointia muuttujien välisten riippuvuuksien selvittämiseksi.

Tutkimuksen mukaan kätilöt ompelivat episiotomian useimmiten katko-ompelein, joko ko-

konaan (38%), tai katko-ompelein ja ihon pinta jatkuvalla ompeleella (36%). Jatkuvalla yhden

langantekniikalla ompeli useimmiten noin viidesosa vastanneista kätilöistä (22%). Eniten jat-

kuvaa yhden langan tekniikka käyttivät kätilöt, joilla on työkokemusta synnytyssalista 11-20 ja

21-38 vuotta. Kätilön työkokemuksella kätilötyöstä (p=0,000) sekä synnytyssalista (p=0,001)

oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hänen taitoonsa osata ommella episiotomia jatkuvalla yhden

langan tekniikalla. Kätilön iällä (p=0,482) tai synnyttäneisyydellä (p=0,734) ei sen sijaan ollut

tilastollista yhteyttä hänen käyttämäänsä ompelutekniikkaan. Pääasiallisen ompelutekniikan

valintaan vaikutti eniten vastaajien mukaan koulutus sekä kätilökouluksessa omaksuttu tapa.

Iällä ja työkokemuksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys anatomian tuntemukseen sekä

yleiseen varmuuteen omasta ompelutaidosta. Alle 31 -vuotiaista hyvin varmoja omista tai-

doistaan ei ollut lainkaan. Iän kasvaessa hyvin varmojen osuus kasvoi.

Tässä otoksessa (n=179) 54 kätilöä vastasi, ettei heillä ole koulutusta jatkuvalla yhden langan

tekniikalla ompeluun. Yleisimmin ompelukoulutus oli saatu täydennyskoulutuksesta, mutta

myös kätilöopintojen aikana ja itse asiaan perehtyen. Yleisin syy olla ompelematta kyseisellä

tekniikalla oli epävarmuus omasta taidosta. Toiseksi tekijäksi nousi haavan sopimattomuus

tekniikalla ommeltavaksi. Yli puolet vastaajista arvioi, ettei osaa ommella jatkuvalla yhden lan-

gantekniikalla tai on epävarma omasta osaamisesta. Lähes puolet kätilöistä ei ollut saanut tukea

kyseisellä tekniikalla ompeluun ja yli puolet olisi tukea kaivannut. Erityisen tärkeäksi tuen

muodoksi koettiin toisten kätilöiden tuki ja ompelun seuraaminen sekä kädestä pitäen opastus.

Tilastollisesti merkittävää tuki on nuorille ja vähemmän työkokemusta omaaville.

Tämän tutkimuksen mukaan kätilöt kaipaavat lisää koulutusta ompelusta. Välilihanleikkauksia

tehdään nykyään harvoin, joten harjoitusta niiden ompelusta ei pääse kertymään. Tämä osaltaan

heikentää varmuutta ompeluun. Sen vuoksi jatkuvat työpajat olisivat tarpeellisia ylläpitämään

kätilöiden ompelutaitoa ja varmuutta.

Asiasanat: Episiotomia, välilihanleikkaus, ompelutekniikka, kätilö, kysely

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science

Nursing Science

Nurse Teacher Education

Last name, First name: Arvila, Anu

Midwives’ suturing awareness and skills

Master’s Thesis, 60 pages, 5 appendices (30 pages)

Supervisors: Professor, PhD Katri Vehviläinen-Julkunen and PhD

Reeta Lamminpää

May 2019

The purpose of the study was to describe the awareness and skills of midwives in the use of the

continuous non-locking technique in episiotomy suturing and to receive up-to-date information

on the need for further training and the usefulness of previous training. The target group of the

study was the midwives of the Central Hospital’s delivery unit (N=379). The data were col-

lected by a web-based questionnaire in 2018. There were 179 midwife respondents and the

response rate was 47,2. The research data were analyzed by using SPSS for Windows 24.0/25.0,

a statistical program. The data were described with frequencies, percentages, and means. Cross-

tabulation was used to analyze interdependencies between variables.

According to the study, midwives sutured episiotomies mostly with interrupted stitches, either

completely (38%), or using interrupted stitches and suturing the skin with a continuous stitch

(36%). About one-fifth used the continuous non-locking technique (22%), which was used most

by midwives with delivery unit work experience of 11-20 and 21-38 years. Work experience in

midwifery (p = 0.000) and in the delivery unit (p = 0.001) had a statistically significant rela-

tionship with ability to suture episiotomies using this technique. By contrast, midwife age (p =

0.482) or childbirth (p = 0.734) did not have a statistical connection with the technique used.

According to the respondents, the main technique was most influenced by education and man-

ner of midwifery. Their knowledge of anatomy and their confidence with perineal repair were

related with age and work experience. Midwives under age 31 were not very confident about

their own skills, and confidence with perineal repair increased with age.

In this sample (n = 179), 54 midwives replied that they had no training with the continuous non-

locking technique. Most commonly, training was provided in-service, but also during mid-

wifery school and self-study. Their most common reason for not using this technique was their

uncertainty about their own skills. The second factor was the wound's inappropriateness to be

sutured using the technique. Over half of the respondents estimated that they could not suture

with the technique or were unsure of their skills. Almost half had not received support for su-

turing with the technique, and over half would have needed it. Particularly important was sup-

port of other midwives, monitoring of suturing, and hands-on guiding. Statistically significant

support was given to young people and those less experienced.

According to this study, midwives need more suturing training. Episiotomies are rarely done

today, so practice in suturing them cannot be accumulated. This impacts the security of suturing.

Therefore, continuous workshops would be necessary to maintain midwifery suturing skills and

certainty.

Keywords: Episiotomy, suturing technique, midwife, and electronic questionnaire.

1 JOHDANTO

Suomessa oli 50 854 synnytystä vuonna 2017, joista keisarinleikkausten osuus oli 16,7 prosent-

tia (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018). Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjel-

massa 2014-2020 yksi painopistealueista on hyvä syntymän hoito. Synnytyksen kulkuun ei

tulisi puuttua tarpeettomasti ja tavoitteena on turvata synnyttäjän ja vastasyntyneen hyvä ter-

veys sekä voimaannuttava synnytyskokemus. (Klemetti & Raussi-Lehto 2016.) Synnytyksen

aikaisella hoitotytöllä on suuri merkitys naisen synnytyskokemukseen, synnytyksen jälkeiseen

vointiin kuin seksuaalisuuteen (Mietola-Koivisto 2016).

Yli 85 prosenttia alateitse synnyttäneistä naisista kärsii välilihan vaurioista (Frolich & Kettle

2013). Suomessa alatiesynnytyksissä tehtiin välilihanleikkaus eli episiotomia 20 prosentille

synnyttäjistä vuonna 2017. Välilihanleikkausten määrä on vähentynyt 20 vuoden aikana. Kym-

menen vuotta sitten välilihanleikkaus tehtiin 29 prosentille alatiesynnyttäjistä. (Terveyden ja

hyvinvoinninlaitos 2018.) Suomessa välilihanleikkauksia tehdään enemmän kuin muissa poh-

joismaissa, mutta Suomessa vastaavasti peräaukonsulkijalihasrepeämät ovat harvinaisempia,

myös maailmanlaajuisesti verrattuna (Räisänen ym. 2011).

Välilihan alueen haavaumien aiheuttama kipu on yleinen juuri synnyttäneiden äitien ilmoittama

vaiva (Albers & Borders 2007). Naisilla, joille on tehty välilihanleikkaus tai aiheutunut peräau-

kon sulkijalihaksen repeämä, välilihan kipu on yleisempää ensimmäisinä viikkoina synny-

tyksen jälkeen (Mietola-Koivisto 2016). Jos kipu pitkittyy, se voi häiritä päivittäisen elämän

toimintoja ja johtaa pitkäaikaisiin fyysisiin ongelmiin kuten välilihan pitkäaikaiseen kipuun,

dyspareuniaan, virtsaongelmiin ja ulosteinkontinenssiin (Albers & Borders 2007, Frolich &

Kettle 2015). Koska vastasyntyneen hyvinvointi on riippuvainen äidin terveydestä ja toimin-

takyvystä, äitien yleinen terveydentila tulisi olla kaikkien äitiyshuollossa työskentelevien

mielenkiinnon kohde. (Albers & Borders 2007.)

Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326) määrää, että potilaan saamaan hoidon tulisi perustua

näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Suomessa on vähän hoitotieteellistä kätilön

kliiniseen työhön liittyvää tutkimusta. Aiempi tutkimus painottuu peräaukonsulkijali-

hasrepeämiin ja sen riskitekijöihin. Kliininen hoitotyön osaaminen ei voi kehittyä ilman hoi-

totyön käytäntöjen tutkimista. (Mietola-Koivisto 2016.) On todettu, että kätilöt ompelevat mie-

luiten tekniikalla, jonka he ovat oppineet ensin, näyttöön perustuvista suosituksista huolimatta

(Bick ym 2012, Kettle ym. 2009). Osa kätilöiden käyttämistä syntymän hoidon aikaisista työ-

menetelmistä ei ole näyttöön perustuvia ja synnytyksen hoidon kulttuuri näyttää periytyvän hy-

vin vahvasti mallioppisen kautta (Mietola-Koivisto 2016). Kätilöt, jotka kokevat saaneensa riit-

tävän koulutuksen ompeluun, tuntevat anatomian paremmin, tuntevat suositukset todennäköi-

semmin ja tuntevat itsensä varmemmiksi ommellessaan (Selo-Ojeme ym 2015).

On todettu, että toisen asteen välilihan haavaumien ja leikkausten ompelu jatkuvalla yhden lan-

gan tekniikalla on liitetty vähäisempään välilihan alueen kipuun ensimmäisinä päivinä synny-

tyksen jälkeen (Frolich & Kettle 2015, Kettle ym. 2012, Morano ym. 2006, Zafar 2008, Koka-

nali ym. 2011, Selo-Ojeme ym. 2016). Myös kipulääkkeiden tarve on vähäisempi (Frolich &

Kettle 2015, Morano ym. 2006, Zafar 2008, Kettle ym. 2012). Myös esimerkiksi emättimen ja

lihaskerroksen ompelu, mutta ihokerroksen ompelematta jättäminen, on yhdistetty vähäisem-

pään dyspareuniaan verrattuna perinteiseen ompeluun. (Frolich & Kettle 2015, Grant ym. 2001,

Oboro ym. 2003.)

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kätilöiden tietoja ja taitoja jatkuvan yhdenlangan om-

pelutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa sekä saada ajankohtaista tietoa mahdollisesta

täydennyskoulutuksen tarpeesta ja aiemman koulutuksen hyödyllisyydestä. Tutkimuksen

tavoitteena on edistää näyttöön perustuvaa kätilötyötä. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan

käyttää hyväksi tarkasteltaessa, onko täydennyskoulutukselle edelleen tarvetta ja sitä onko jo

järjestetyillä täydennyskoulutuksilla ollut vaikuttavuutta käytännön kätilötyöhön. On tärkeää,

voidaanko kivun kokemiseen vaikuttaa ompelutekniikan valinnalla ja siten parantaa

synnyttäneiden naisten toimintakykyä. Välilihan huolellisella ompelulla on merkitystä myös

välilihan ja lantionpohjan myöhemmälle kiinteydelle, joka voi vaikuttaa naisen seksuaaliter-

veyteen pidemmällä aikavälillä.

2

2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT

2.1 Kompetenssin määrittelyä

Kompetenssi on yleisimmin tieteellisessä kirjallisuudessa osaamiseen viittaava termi. Kompe-

tenssilla on kuitenkin useita määritelmiä lähteistä riippuen. Se liittyy suorittamiseen ja

tekemiseen ja voidaankin sanoa, että se on kykyä muuttaa tiedot ja taidot toiminnaksi. Taito

voidaan nähdä yksilön kykynä käyttää tietoaan tehokkaasti suorittaesssaan tiettyä tehtävää. Jos

ei ole taitoa, tietoa ei pysty soveltamaan ja pienikin taito edellyttää jonkinnäköistä tietoa.

(Hanhinen 2010.)

Bunkin (1994) määritelmän mukaan kompetenssi voidaan eritellä ammatilliseen, menetelmä-

lliseen, sosiaaliseen sekä osallistumista edistävään kompetenssiin. Ammatillisessa kompe-

tenssissa yksilö suoriutuu spesifisen toiminta-alueen tehtävistä eli tässä tutkimuksessa episioto-

mian ompelusta. Ammattispesifit taidot syventyvät vasta kokemuksen myötä. Tähän liittyy am-

mattialan vahva tietämys ja taitoa soveltaa tätä tietoa. Menetelmällisessä kompetenssissa yksilö

kykenee reagoiminaan työn aikaisiin ongelmiin ja etsimään niihin ratkaisuja aiemman

kokemuksen perusteella sekä hyödyntämään saatua tietoa tulevissa ongelmatilanteissa. So-

siaalinen kompetenssi on kommunikointia ja yhteistyötä toisten ihmisten kanssa sekä kykyä

osoitaa empatiaa. Osallistumista edistävä kompetenssi tarkoittaa työympäristön muokkaamista,

oman työn suunnittelua, itsenäistä päätöksentekoa ja vastuunottoa omasta toiminnastaan.

(Hanhinen 2010.)

Tässä tutkimuksessa keskitytään ammatilliseen kompetenssiin ja siitä ainoastaan episiotomian

ompeluun. Ompelusta ei käsitellä ongelmatilanteita ja niiden ratkaisukeinoja eli menetelmä-

llistä kompetenssia eikä myöskään sosiaalista tai osallistumista edistävää kompetenssia. Om-

pelun toteuttaminen vaati vähintäänkin jonkin verran spesifiä tietoa, joten tässä tutkimuksessa

pyritään selvittämään, kuinka paljon tietoa kätilöillä ompelutekniikoista on, ja kuinka se

vaikuttaa heidän toteuttamaansa ompeluteknikkaan.

3

2.2 Tiedonhaun kuvaus episiotomian ompelusta ja kätilöiden ompeluosaamisesta

Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kriittisesti arvioida ja koota tutkimustietoa episioto-

mian ompelusta ja kätilöiden ompeluosaamisesta. Tarkoituksena on kartoittaa tämän hetkinen

tieto ja myös tunnistaa aukkoja olemassa olevasta tiedosta, joita uudella tutkimuksella pyritään

täyttämään. (Carnwell & Daly 2001.) Luonteenomaista on myös, että kirjallisuuskatsauksen

julkaistut lähteet ovat vertaisarvioituja (Grant & Booth 2007).

Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku episiotomian ompelusta ja kätilöiden ompeluosaamisesta to-

teutettiin kansainvälisistä ja suomalaisesta tietokannoista keväällä 2018. Kirjallisuushakuja jat-

kettiin kandidaatin tutkimuksessa Tärkeä tikki -Ompelutekniikan vaikutuksia episiotomia haa-

van paranemiseen (2012) tehtyjen hakujen pohjalta. Haut suoritettiin kattavilla hakukoneilla:

Cinahl, PubMed, Cochrane, Scopus ja Medic. Alustavat haut osoittivat, että kansallisia tutki-

mustuloksia on vain vähän aiheesta saatavilla, joten hakusanat muotoutuvat pääasiallisesti eng-

lanninkielisiksi. Päähakusanana käytettiin midwife tai episiotomy. Episiotomy sanan

vaihtoehtoina käytettiin perineal injury, perineum, perineal repair tai välilihanleikkaus. Näihin

yhdistettiin taitoa, ompelutekniikkaa tai paranemista kuvaavia hakusanoja, joita olivat skill, su-

tur/repair, technique, healing process/recover ja ompelutekniikka. Hakusanat yhdistettiin

boolen operaattoreilla, jolloin hakulausekkeiksi muodostui:

midwife* AND (sutur* OR repair*) AND skill*,

(episiotomy OR "perineal injury") AND (sutur* OR repair*),

(episiotomy OR perineum) AND “sutur* technique*”,

(episiotomy OR “perineal repair”) AND (”healing process” OR recover*),

(episiotomia* OR ”välilihan leikkau*”) AND ompelutekniik*.

Kandidaatin tutkielmassa aikarajauksena käytettiin vuosia 2000-2012. Tässä tutkimuksessa ai-

karajauksena oli 2010-2018. Aikarajaukset menevät osin päällekkäin, mutta tällä haluttiin

4

varmistaa, ettei käyttökelpoisia tutkimuksia jäisi huomaamatta. Hakuja laajennettiin manuaalis-

esti tutkimusten lähdeluetteloihin sekä alan lehtiin jatkuvasti tutkimuksia tarkisteltaessa. Tämän

vuoksi jo manuaalisesti valittu tutkimus ei tullut valituksi hakuja tehtäessä. Sisäänot-

tokriteereinä olivat suomen tai englannin kieli, vertaisarvioitu Cinahl tietokannassa, kokoteksti

saatavilla ilmaiseksi Itä-Suomen yliopiston kirjaston kautta sekä aiheen tutkimuskysymyksiin

vastaavuus. Tutkija suoritti tiedonhaut itsenäisesti. Valittujen tutkimusten laatua ei erikseen ar-

vioitu. Ompelutekniikoita koskevia tutkimuksia on suhteellisen vähän, joten pientä määrää ei

haluttu entisestään rajata. Lisäksi tähän tutkimukseen valikoituneet tutkimukset ovat myös mu-

issa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa/katsauksissa käytettyjä.

Kandidaatin tutkimuksen pohjalta otettiin kymmenen tutkimusta käytettäväksi kirjallisuus-

katsauksessa. Hakukoneilla saatiin hakulausekkeilla 732 tulosta, joista valittiin lähempään tar-

kasteluun 21 tutkimusta (Liite 1). Manuaalisella haulla valittiin 15 tutkimusta. Kirjallisuus-

katsaukseen valikoitui tarkemman tutustumisen jälkeen 31 tutkimusta, joista kaksi on Cochrane

katsauksia. Suuri osa tutkimuksista valikoitui jo suoraan otsikon perusteella, osa tiivistelmään

tutustumisen jälkeen. Valitut tutkimukset vastaavat tutkimuskysymykseen. Aihe on tutkimuk-

sissa joko suoraan tutkimuksen aiheena tai osana sitä niin, että on tutkittu myös esimerkiksi

ommelmateriaaleja. Toukokuussa 2019 hakuja päivitettiin PubMedista ja haut tuottivat kaksi

uutta lähdettä, aiheeseen liittyvän tutkimuksen sekä katsauksen, joita käytettiin lähdemateriaa-

lina.

Tutkimuksen kannalta keskeisimmät artikkelit kätilöiden ompeluosaamisesta sekä välilihan

ompelutekniikoiden vaikutuksista on taulukoitu helpottamaan sisältöjen hahmottamista ja tutki-

musten vertailua. (Liite 2.) Taulukoiduista kätilöiden ompeluosaamista koskevista tutkimuk-

sista yksi oli toteutettu Uudessa-Seelannissa, yksi Australiassa, yksi Palestiinassa ja kahdeksan

Isossa-Britaniassa. Taulukoituja välilihan ompelutekniikoita koskevia tutkimuksia oli toteutettu

Alankomaissa, Brasiliassa, Espanjassa, Iranissa, Italiassa, kaksi Nigeriassa, Pakistanissa,

Turkissa, Tanskassa ja kolme Isossa-Britaniassa. Tutkimukset ovat heterogeenisia ja kaikki

eivät ole keskenään vertailukelpoisia, koska tutkimuksissa on käyetty muun muassa erilaisia

ompelutekniikoita. Kyseisten tutkimusten lisäksi kirjallisuuskatsauksessa lähteinä on käytetty

muun muassa artikkeleita ja tilastotietoja aiheesta.

5

2.3 Episiotomian leikkaus ja ompelu

Kätilön työ on hyvin vastuullista. Suomessa kätilö työskentelee synnytyssalissa itsenäisesti

konsultoiden lääkäriä tarvittaessa. (Suomen Kätilöliitto 2017.) EU:n direktiivin (80/155/ETY)

mukaisesti kätilön on osattava hoitaa spontaanit synnytykset, joissa tehdään episiotomia, ja

opiskelijan on opiskeluaikanaan leikattava ja ommeltava väliliha. Suomessa oli 50 854 synny-

tystä vuonna 2017, joista keisarinleikkausten osuus oli 16,7 prosenttia. Alatiesynnytyksissä teh-

tiin välilihanleikkaus eli episiotomia 20 prosentille synnyttäjistä. Välilihanleikkausten määrä

on vähentynyt 20 vuoden aikana. Kymmenen vuotta sitten välilihanleikkaus tehtiin 29 prosen-

tille alatiesynnyttäjistä. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018.) Suomessa välilihanleikkauk-

sia tehdään enemmän kuin muissa pohjoismaissa, mutta Suomessa vastaavasti peräaukonsulki-

jalihasrepeämät ovat harvinaisempia, myös maailmanlaajuisesti verrattuna (Räisänen ym.

2011).

Välilihanleikkaus ja ompelu voidaan toteuttaa useammalla eri tavalla. Sen vuoksi tutkimusten

vertailu keskenään on haastavaa. Episiotomian leikkaustyyppejä ovat lateraalinen, mediolate-

raalinen sekä mediaalinen leikkaus. Euroopassa yleisin episotomia tyyppi on mediolateraalinen,

kun taas Suomessa episiotomia leikataan lateraalisesti synnyttäjän oikealle puolelle kello 7-8

kohdalle. Mediolateraalinen leikkaus tehdään klo 6 kohtaan lateraalisesti, kun taas mediaalinen

leikkaus suoraan kohti peräaukkoa kello kuuden kohdalta. (Kalis ym. 2012.) Leikkauskulman

tulisi olla 30- 60 astetta, koska pienemmän kulman kuin 15 astetta tai suuremman kuin 60 as-

tetta on todettu lisäävän peräaukonsulkijalihasrepeämän riskiä. Myös liian lyhyt leikkaushaava

voi revetä lisää jatkuen peräaukonsulkijalihaksistoon. Jos episiotomia katsotaan välttämättö-

mäksi, sen tulisi olla riittävän pitkä sivuuttaakseen peräaukon. Leikkaushaavan tulisi olla yli 16

mm syvä ja 17 mm pitkä repeämäriskin vähentämiseksi. (Stedenfeldt ym. 2012.) Mietola-Koi-

viston (2016) tutkimuksessa Suomessa kätilöt leikkaavat välilihan useimmiten synnyttäjän oi-

kealle puolelle, vain yksi kätilö tekee leikkauksen vasemmalle puolelle ja kaksi tekevät joskus

mediaalisen episiotomian. Puolet kätilöistä leikkaavat välilihan kello 7.30 kohtaan, kolmannes

kello 7 kohtaan ja joka kymmenes kello 8 kohdalle. Episiotomian pituudeksi arvioitiin spon-

taanissa alatiesynnytyksessä 1-3cm ja imukuppisynnytyksessä 4-5cm.

6

Nykyään episiotomia suositellaan leikattavaksi ainoastaan tietyin indikaatioin, koska tällöin

seurauksena on vähemmän vakavia repeämiä kuin rutiininomaisessa välilihan leikkauksessa.

Tärkeä leikkausindikaatio on peräaukonsulkijalihaksen repeämän välttäminen. (Jiang ym.

2017.) Muita leikkausindikaatioita ovat esimerkiksi sikiön ahdinkotila, alatiesynnytyksen

komplisoituminen sekä välilihan arpeuma tai leesio, joka muodosta synnytysesteen (WHO

2017). Riskiä välilihanleikkaukseen kasvattavat makrosominen tai ennenaikainen sikiö, oksito-

siinin käyttö sekä synnytyksen ponnistusvaiheen venyminen yli 61 minuuttiin (Räisänen ym.

2011).

Suomalaisessa tutkimuksessa kätilöt leikkasivat useimmiten välilihan sikiön uhkaavan hapen-

puutteen vuoksi. Muita yleisiä syitä olivat imukuppisynnytys, perätilasynnytys, sikiön makro-

somia sekä lääkärin kehotus. Nuorimmat kätilöt leikkasivat välilihan useammin avustavan kä-

tilön kehotuksesta, kun taas 30-49 vuotiaat leikkasivat useammin lääkärin kehotuksesta. Van-

himpien kätilöiden eli 60-69 vuotiaiden mielestä perätila- ja kaksossynnytys, ennenaikainen

synnytys sekä matala väliliha olivat syitä, jonka vuoksi väliliha on syytä leikata aina tai usein.

(Mietola-Koivisto 2016.)

Tutkimuksissa käytettyjä ompelumenetelmiä ovat katko-ommeltekniikka, katko-ommeltek-

niikka käännetyin solmuin ja jatkuva niin sanottu yhden langan ompelutekniikka. Ompelutek-

niikkaa on havainnollistettu kuvin kuviossa 1 ja 2. ”Perinteistä” katko-ommeltekniikkaa voi-

daan toteuttaa eri tavoin. On huomionarvoista, että saman nimistä tekniikkaa voidaan toteuttaa

eri tavoin ja samasta tekniikasta voidaan käyttää eri nimityksiä. Eräissä tutkimuksissa emätti-

men ompelu on suoritettu lukitulla jatkuvalla ompeleella eli niin sanotulla patjaompeleella

(Kettle ym. 2002, Almeida & Riesco 2008, Kokanali ym. 2011) tai lukitsemattomalla jatkuvalla

ompeleella (Kindberg ym. 2008, Zafar 2008). Välilihan lihaskerros ja ihon pinta ommellaan

katko-ompelein eli niin sanotuin knopein (Kettle ym. 2002, Almeida & Riesco 2008, Valen-

zuela ym. 2009). (Kuvio 2) Eräässä tutkimuksessa välilihan lihaskerros on suljettu katko-om-

pelein kahdessa kerroksessa (Zafar 2008). Vaihtoehtoisesti lihaskerros ommellaan katko-om-

pelein ja iho jatkuvalla ihon pintaa lävistämättömällä subcutaanisella ompeleella (Oboro ym.

2003, Zafar 2008). (Kuvio 1) Subcutaaninen jatkuva ommel voidaan erotella englanninkielisin

termein subcutaneous ja subcuticular, joiden toteutus hieman eroaa toisistaan. Subcuticular om-

peleessa neula kulkee horisontaalisesti ihonalaiskudoksessa vuorotellen eri puolilla haavaa, kun

taas subcutaneous ommel kulkee subkutiksessa enemmän spiraalimaisesti puolelta toiselle.

(Kudur ym. 2009.) Tässä tutkimuksessa näitä ei erotella toisistaan.

7

Katko-ommeltekniikkaa voidaan kutsua myös kolmivaiheiseksi tai kolmikerroksiseksi ompe-

luksi. Ihon pinta voidaan jättää myös kokonaan ompelematta. Tätä vastaavasti voidaan kutsua

kaksivaiheiseksi tai kaksikerroksiseksi ompeluksi. (Grant ym. 2001, Oboro ym. 2003.) Eräässä

tutkimuksessa katko-ompeleet on tehty käännettyinä, jolloin pinnalle ei jää lainkaan ompeleita

näkyviin. Pinnallisimmat ompeleet sijaitsevat subcutaanisesti niin että ihon pintaa ei lävistetty

lainkaan. (Kindberg ym. 2008.) (Kuvio 1)

Kuvio 1. Käännetty katko-ommel (vas.) ja jatkuva subcutaaninen ommel ihon ompelussa (oik.).

Jatkuvassa yhden langan ompelutekniikassa (kuvio 2) ensimmäinen ommel vaginassa sijoite-

taan haavan yläpuolelle, josta edetään jatkuvalla lukitsemattomalla ompeleella vaginasta väli-

lihan lihaskerrokseen ja edelleen iho ompeleisiin. Iho ommellaan subcutaanisesti palaten haa-

vaa ylöspäin, jolloin lopetussolmu tulee hymenrenkaan taakse. Lankaa ei saa kiristää liikaa,

vaan ompeleen tulee olla löyhää. (Kettle ym. 2002, Almeida & Riesco 2008, Kindberg ym.

2008.) Kokanalin ym. (2011) tutkimuksessa on tästä tekniikasta käytetty emättimen ompelussa

lukittua jatkuvaa ommelta eli patjaommelta. (kuvio 2)

8

A) Ensimmäinen ommel haavan

päässä

B) Lukitsematon spiraalimainen

jatkuvaommel vaginassa

C)ja välilihan lihaskerroksessa

D) iho-ommel subcutaanisesti

E) Lopetussolmu hymenren-

kaan takana

F) Ensimmäinen ommel haavan

päässä

G) Lukittu jatkuvaommel eli

patjaommel vaginassa

I) Katko-ommel välilihan li-

haskerroksessa ja iholla

J) Patjaompeleen lopetussolmu

Kuvio 2. Jatkuva lukitsematon tekniikka (vas.) ja katko-ommelmenetelmä (oik.) episiotomian

ompelussa.

2.4 Ompelusuositukset ja koulutus

Suomessa ei ole annettu suositusta siitä, kuinka episiotomia tulisi ommella. WHO (2017) on

julkaisussaan ohjeistanut ompelemaan emättimen pohjan jatkuvalla ompeleella, välilihan

katko-ompelein ja ihon joko katko-ompelein tai jatkuvalla ihon pintaa läpäisemättömällä sub-

cutaanisella ompeleella. Englannissa suositellaan emättimen seinämän ja lihaskerroksen ompe-

luun jatkuvaa lukitsematonta ompelutekniikkaa ja ihokerroksen ompeluun jatkuvaa ompelutek-

niikkaa tai ompelematta jättämistä, mikäli iho sulkeutuu hyvin lihaskerroksen ompelun jälkeen

(NICE 2017). Tutkimustiedon mukaan episiotomiat ja toisen asteen haavaumat on suositeltua

ommella jatkuvalla ompelutekniikalla (Marty & Verspyck 2018). Tutkijat ovat suosittaneet yli

70 vuoden ajan jatkuvaa lukitsematonta ompelutekniikka emättimen, välilihan lihaskerroksen

9

ja ihon sulkemiseen, koska se on yhdistetty vähäisempään välilihan alueen kipuun kuin perin-

teinen katko-ommeltekniikka (Kettle ym. 2012).

Kätilöopiskelijat opetetaan ompelemaan katko-ompelein, koska se koetaan helpoksi oppia. Ko-

kematon ompelija voi aiheuttaa sillä myös vähemmän ongelmia. (Kettle ym. 2009.) On kuiten-

kin raportoitu, että myös jatkuva yhden langan tekniikka on helppo toteuttaa ja on helposti ope-

tettavissa myös kokemattomalle ompelijalle (Bick ym. 2012). Suomessa kätilöt ovat perintei-

sesti koulutettu ompelemaan katko-ompelein tai vaihtoehtoisesti ihon pinta voidaan sulkea jat-

kuvalla ompeleella. Metropolia ammattikorkeakoulussa aloitettiin niin sanotun jatkuvan yhden

langan ompelutekniikan opetus vuonna 2009. Eri oppilaitosten opetus mukailee hyvin pitkälle

toisiaan opetuksen yhteneväisyyden takaamiseksi. (Raussi-Lehto 2018.) Suomen Kätilöliitto on

järjestänyt ”Välilihalla on väliä” jatkuvan yhden langan tekniikan ompelukoulutusta vuosina

2008-2010. Koulutus muuttui vuonna 2011 Kätilön tikki- nimiseksi sekä sairaaloissa tilauksesta

pidettäviksi. (Suomen Kätilöliitto 2018b.) On kuitenkin todettu, että kätilöt ompelevat mielui-

ten tekniikalla, jonka he ovat oppineet ensin, näyttöön perustuvista suosituksista huolimatta

(Bick ym. 2012, Kettle ym. 2009). Osa kätilöiden käyttämistä syntymän hoidon aikaisista työ-

menetelmistä ei ole näyttöön perustuvia ja synnytyksen hoidon kulttuuri näyttää periytyvän hy-

vin vahvasti mallioppisen kautta (Mietola-Koivisto 2016).

Ompelua harjoitellaan usein simulaatio opetuksella. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi har-

joitusnukkeja, iho tyynyjä tai härän kieliä (Selo-Ojeme ym. 2009). Simulaatio opetus mahdol-

listaa kätilöopiskelijoiden synnytyksen aikaisten kompetenssien ja taitojen harjoittelun toistu-

vasti turvallisessa ympäristössä ilman potilasvahinkojen riskiä. Simulaatio opetuksen hyödyt ja

tehokkuus ovat selkeät. Se motivoi opiskelijoita vuorovaikutukseen, tukee käytännön harjoit-

telua ja tuo luottamuksen tunteen harjoitteluun mennessä. Simulaatio edistää tiimityöskentelyä

ja kehittää kriittistä ajattelua, itsenäistä päätöksentekoa sekä kommunikaatiotaitoja. Haasteena

on muun muassa korkeat kustannukset, harjoitusnukkejen laatu ja tilanteiden keinotekoisuus.

(Maskálová ym. 2018.) Verratttaessa kätilöopiskelijoiden simulaatioharjoittelussa pesusienen

ompelua ja naudan kielen ompelua, on todettu kielen ompelun tuottavan opiskelijoille parem-

man itseluottamuksen ompeluun todellisessa tilanteessa (Guler ym. 2018).

10

2.5 Kätilöiden ompelutiedot ja -taidot

Aiemmissa tutkimuksissa on kokeiltu kätilöiden ompelutekniikkakoulutusta ennen tutkimusten

alkua (Kettle ym. 2002, Oboro ym. 2003, Almeida & Riesco 2008, Kindberg ym. 2008, Valen-

zuela ym. 2009). Koulutuksesta huolimatta kätilöt ompelivat mielummin katko-ompelein kuin

jatkuvalla tekniikalla, koska se tuntui tutulta (Almeida & Riesco 2008). Koska välilihanleik-

kausten määrä on laskenut viime vuosina, myös mahdollisuudet harjoitella sen ompelua ovat

vähentyneet. Harjoittelun vähyys lisää epävarmuutta omista taidoista etenkin viime aikoina val-

mistuneilla. Englannissa kokemattomammat kätilöt suosivat niin sanottu hands off -menetel-

mää hoitaessaan synnytyksiä ja tämä on liitetty vähäisempään episiotomioiden leikkaamiseen,

muissa kuin sikiön hapenpuute tilanteessa. (Bick ym. 2012.)

Iso-Britaniassa toteutetussa tutkimuksessa vain osa kätilöistä osasi luokitella oikein erityyppi-

set repeämät ja suurin osa osallistuneista kätilöistä koki riittämätöntä koulutusta repeämien ar-

vioinnista ja korjauksesta (Mutema 2007). Yli 20 vuoden työkokemuksella oli tilastollisesti

merkitsevä yhteys kätilön varmuuteen omista ompelutaidoista ja anatomian tuntemuksesta

(Bick ym. 2012). Ompelukoulutuksella voidaan kuitenkin vaikuttaa suuresti kätilöiden kompe-

tenssiin ja itsevarmuuteen heidän tutkiessaan ja ommellessaan välilihaa (Wilson 2012). Kätilöt,

jotka kokevat saaneensa riittävän koulutuksen ompeluun, tuntevat anatomian paremmin, tunte-

vat suositukset todennäköisemmin ja tuntevat itsensä varmemmiksi ommellessaan (Selo-Ojeme

ym 2015).

Englannissa toteutetussa tutkimuksessa yli puolet (59%) kätilöistä ompeli vaginan seinämän

useimmiten jatkuvalla lukitulla ompeleella. Lukitsemattomalla jatkuvalla ompeleella ompeli 36

prosenttia ja katko-ompelein 5 prosenttia. Lihaskerroksen lähes puolet (46 %) ompeli katko-

ompelein. Jatkuvalla lukitulla ompeleella sen ompeli 24 prosenttia ja lukitsemattomalla 30 pro-

senttia. Ihon ompeli jatkuvalla ompeleella (sub-cuticular) 48 prosenttia ja (sub-cutaneous) 15

prosenttia, katko-ompelein 32 prosenttia ja jätti ompelematta 5 prosenttia. (Bick ym. 2012.)

Uudessa-Seelannissa toteutetussa tutkimuksessa puolet (50%) kätilöistä ompeli vaginan seinä-

män ja lihaskerroksen useimmiten jatkuvalla lukitsemattomalla ompeleella. Lukitulla jatku-

valla ompeleella ompeli 31 prosenttia ja katko-ompelein 14 prosenttia. Ihon ompeli jatkuvalla

11

subcutaanisella ompeleella 69 prosenttia, katko-ompelein 12 prosenttia, jatkuvalla lukitsemat-

tomalla ompeleella 9 prosenttia, subcutaanisin katko-ompelein 5 prosenttia ja jätti ompelematta

4 prosenttia. (Cronin ym. 2017.)

Muteman (2007) tutkimuksessa kolmannes vastaajista ja Bick ym. 2012 tutkimuksessa alle vii-

dennes ei tutkinut rutiinisti peräsuolen kautta arvioidessaan repeämää tai ommeltuaan, vaikka

näin Royal College of Obstetrics and Gynaecology (RCOG) suosittaa. Bick ym. (2012) tutki-

muksessa vajaa puolet suoritti tutkimuksen aina ja vajaa kolmennes joskus ja reilu kymmenes

useimmiten. Cronin ym. (2017) tutkimuksessa aina tai useimmiten tutkimuksen suoritti 58,8

prosenttia. Eräs vastaaja selitti, ettei rutiinisti tee tutkimusta, mutta kyllä silloin kun epäilee

kolmannen asteen repeämää.

Wilson (2012) vertaili kätilöiden ompelutaitojen oppimista kahden opetusmetodin välillä. Opis-

kelussa kahden tunnin työpajoja järjestettiin työajalla kuukausittain vuoden ajan. Työpajoissa

käytiin lävitse ompelua teoriassa ja tehtiin ompeluharjoituksia. Toisessa ryhmässä kontaktiope-

tusta oli 24 tuntia, 20 tuntia harjoittelua työpaikalla sekä itseopiskelua. Vaikka työpajoista saa-

tiin tietoa tekniikasta ja harjoittelua, se ei yksin riittänyt luomaan varmuutta taidon siirtämiseen

käytäntöön. Työstä saatu kokemus koettiin hyödyllisemmäksi taidon oppimisessa. Toisaalta

Dahlenin ja Homerin (2008) tutkimuksessa kätilöt toivoivat mieluiten täydennyskoulutuksiksi

yhden päivän työpajoja, johon osallistuisivat sekä kätilöt että lääkärit. Selo-Ojemen ym. (2009)

tutkimuksessa todettiin jo yhden ja Zimmon ym. (2017) jo kahden intensiivisen työpajapäivän

koulutuksella saavutettavan hyviä tuloksia ompelun oppimisessa. Viimeaikainen koulutus vä-

lilihan hoidosta on voitu yhdistää näyttöön perustuvaan hoitokäytäntöjen käyttöön (Cronin ym.

2017).

Työpajapäivän tarkoituksena oli Selo-Ojemen ym. (2009) tutkimuksessa lisätä kätilöiden tie-

toisuutta sekä opettaa jatkuvaa yhdenlangan ompelutekniikkaa. Tutkimuksessa päivä oli struk-

turoitu ja sisälsi luentoja, audiovisuaalista materiaalia sekä ompelun opettelua ihotyynyillä sekä

härän kielillä. Työpajoja toivottiin järjestettävän säännöllisesti ylläpitämään taitoja (Dahlen &

Homer 2008, Zimmo ym. 2017). Koulutuspaketti voisi sisältää materiaalia itseopiskeluun, tie-

toa ompelusuosituksista ja kivunlievityksestä, työpajaopiskelua, interaktiivisen CD-ROM le-

vyn sekä kyselyn taidoista, jolla voidaan testata kehittymistä. Työpaja tulisi sisältää haavan ja

repeämän luokittelun periaatteita, kirurgisia taitoja sekä simuloituja ompeluharjoituksia. (Bick

ym. 2010.)

12

Aika, mahdollisuus ja tuki ovat avainelementtejä uuden taidon siirtämiseksi käytäntöön (Wil-

son 2012). Nykyään välilihan leikkauksia tehdään aiempaa vähemmän, joten se rajoittaa asian

harjoittelua ja varmuuden karttumista (Selo-Ojeme 2009). Myös saatu tuki koetaan erityisen

tärkeäksi ompelu varmuuden saamisessa. Työpaikoilla olisi taattava tiedollisen oppimisen jäl-

keen tukea ompelun käytäntöön. Henkilökunnan vajaus ja mahdollisesti ohjaavien kätilöiden

vähyys tuovat kuitenkin käytännön ongelmia. (Wilson 2012.)

Kätilöiden ompeluun vaikuttaa useita tekijöitä: työskentelystatus, työkokemus, itseluottamus ja

ompelukoulutus. Jatkuvalla koulutuksella ja näyttöön perustuvilla ohjeistuksilla on mahdollista

parantaa kätilöiden suoriutumista. (Cronin ym. 2017.) Kollegoiden vaikutus on vahva niin

myönteisesti kuin kielteisesti kätilöiden itseluottamukseen synnytyksen aikaisessa hoitotyössä.

Luottamusta parantavat myös autonomian kokemus ja tuttuuden tunne. Luottamusta vastaavasti

heikentää konfliktit työyhteisössä. Tuki, tehokas johtaminen ja koulutus voivat auttaa kätilöitä

kehittämään ja ylläpitämään myönteistä luottamuksen tunnetta. (Bedwell ym. 2015.)

Isossa-Britanniassa on kehitetty MaternityPEARLS oppimistyökalu. Se on validoitu, moniam-

matillinen ja elektroninen oppimistyökalu ompelun opetukseen. Se tarjoaa kouluttajille kustan-

nustehokkaan, näyttöön perustuvan työkalun, joka on helposti tarkasteltavissa ja päivitettävissä.

Maternity-PEARLS mahdollistaa äitiyshuollon yksiköiden tietotason arvioinnin ja jatkuvan

koulutusmahdollisuuden. Se luo myös tasapuoliset koulutusmahdollisuudet eri yksiköiden vä-

lille. (Mahmud ym. 2013.) PEARLS tutkimuksen tavoitteena on parantaa synnytyksen jälkeistä

äidin vointia kätilöiden moniammatillisten koulutusten keinoin. Ryhmien välillä ei ollut ti-

lastollisesti merkitseviä eroja, mutta näyttöön perustuvien menetelmien käyttö lisääntyi. Kou-

lutusten jälkeen naiset raportoivat tilastollisesi vähemmän haavainfektioita sekä tarvetta ompe-

leiden poistoon. (Ismail ym. 2013.)

2.5 Ompelutekniikan vaikutuksia

Ompelutekniikan valinnalla voi olla vaikutusta niin ompelun toteutukseen kuin synnyttäneelle

naiselle. Ompelutekniikka saattaa vaikuttaa ainakin lankamenekkiin, ompeluun kuluvaan ai-

kaan, synnyttäneen kivun kokemiseen synnytyksen jälkeen, kipulääkkeiden käyttömääriin,

13

sekä ompeleiden kiristelyyn ja siihen liittyvään ompeleiden poistoon. Myös yhdyntäkipua, haa-

van paranemista sekä tyytyväisyyttä ompelutulokseen sekä on tutkittu.

2.5.1 Ompelutekniikan vaikutuksia lankamenekkiin ja ompeluun kuluvaan ai-

kaan

Episiotomian ompelussa jatkuvan ompelutekniikan on havaittu olevan nopeampi toteuttaa kuin

perinteinen katko-ommelmenetelmä (Hasanpoor ym. 2012, Selo-Ojeme ym. 2016). Ompeluun

käytetty aika vaihtelee lähteen mukaan. Ompeluun käytetty aika oli noin minuutista kahteen

lyhyempi jatkuvalla ompelutekniikalla. (Kindberg ym. 2008, Valenzuela ym. 2009, Zafar

2008.) Episiotomian ompeluun käytetty aika vaihteli noin viidestä minuutista (Hasanpoor ym.

2012, Zafar 2008) noin viiteentoista minuuttiin (Kindberg ym. 2008).

Jos ihokerros jätetään ompelematta, ompeluun kuluva aika on myös lyhyempi. Tällöin ompe-

luaika oli noin 21 minuuttia 25 minuutin sijaan. (Oboro ym 2003.) Episiotomian ihokerros voi-

daan myös liimata kudosliimalla. Tällöin ompeluaika oli noin 19 minuuttia 23 minuutin sijaan,

joka kului, kun myös iho ommeltiin episiotomiaa ommellessa. Ensimmäisen asteen repeämiä

voidaan jättää myös ompelematta tai korjata kudosliimalla, jonka on havaittu olevan nopeam-

paa toteuttaa kuin ompelun. Kudosten liimaus vaatii myös paikallisesti puudutetta vähemmän

ja äidit kokevat sen kivuttomampana kuin ompelun. (The American College of Obstetricians

and Gynecologists 2016.)

Jatkuva ompelutekniikka on havaittu liittyvän vähäisempään lankamenekkiin verrattaessa pe-

rinteiseen tekniikkaan. Jatkuvalla tekniikalla menekki oli yksi paketti ja katko-ommelteknii-

kalla kaksi tai kolme lankapakettia. (Hasanpoor ym. 2012, Ketle ym. 2012, Kindberg ym. 2008,

Selo-Ojeme ym. 2016.)

2.5.2 Ompelutekniikan vaikutuksia äidin kokemaan kipuun

Jatkuvan ompelutekniikan on todettu liittyvän vähäisempään välilihan alueen kipuun ensim-

mäisinä päivinä synnytyksen jälkeen (Frolich & Kettle 2015, Kettle ym. 2012, Kokanali ym.

14

2011, Morano ym. 2006, Selo-Ojeme ym. 2016, Zafar 2008). Eroa oli välilihan palpaation ai-

heuttamassa kivussa neljä päivää synnytyksen jälkeen (Almeida & Riesco 2008.) kuin kipu-

lääkkeiden käytössäkin. Jatkuvalla ompelutekniikalla ommellut käyttivät merkittävästi vähem-

män kipulääkkeitä (Frolich & Kettle 2015, Morano ym. 2006, Zafar 2008, Kettle ym. 2012).

Kipua oli myös merkittävästi vähemmän erilaisissa arkipäivän toiminnoissa kuten istuessa, liik-

kuessa ja wc- käynnin yhteydessä (Selo-ojeme ym. 2016). Erot kivun kokemisessa tasoittuvat

kymmenenteen synnytyksen jälkeiseen päivään mennessä (Zafar 2008, Kettle ym. 2012, Koka-

nali ym. 2011).

Verrattaessa kolmikerroksista katko-ommeltekniikkaa kahden kerroksen ompeluun kaksi vai-

heisesti ommelluilla naisilla oli vähemmän kipua alle kolme kuukautta synnytyksen jälkeen

(Frolich & Kettle 2015, Grant ym. 2001, Seijmonsbergen-Shermers ym. 2015, Oboro ym. 2003)

ja he myös käyttivät vähemmän kipulääkkeitä (Oboro ym. 2003). Ihon ompelematta jättäminen

saattaa kuitenkin aiheuttaa ihon kuroutumisen, joka ei ole toivottavaa (Frolich & Kettle 2015).

Pitkäaikaisen kivun kokemisessa ei ole todettu olevan eroa eri ompelumetodien välillä (Grant

ym. 2001, Kettle ym. 2012).

Yhdyntäkivun vaikutuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia. On todettu, että kaksivaiheisesti

katko-ommelluilla naisilla on vähemmän yhdyntäkipua alle kolme kuukautta synnytyksen jäl-

keen (Frolich & Kettle 2015, Grant ym. 2001, Oboro ym. 2003) ja heistä suurempi osa on saa-

vuttanut kivuttoman yhdynnän jo kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen (Oboro ym. 2003). Toi-

saalta on saatu tuloksia, joissa ei ole havaittu eroa yhdyntäkivussa eri ompelumetodien välillä

(Kettle ym. 2012, Kindberg ym. 2008, Kokanali ym. 2011).

Verrattaessa käännetyin katko-ompelein ompelua jatkuvaan ompelutekniikkaan tekniikoiden

välillä ei osoitettu olevan etua kummallekaan tekniikalle. Ompelutekniikoilla ei ollut vaikutusta

välilihan kipuun, haavan paranemiseen, potilastyytyväisyyteen, dyspareuniaan eikä tarpeeseen

uudelleen ompeluun. Tätä voi selittää se, että tällä tekniikalla ei lävistetä välilihan ihoa. Välili-

han ihon ompelu voi olla syynä suurempaan kipuun ja epämukavuuteen synnytyksen jälkeen,

joita perinteiseen katko-ommeltekniikkaan liittyy. Aiemmat tutkimukset tukevat tätä havaintoa.

(Kindberg ym. 2008.)

15

2.5.3 Ompelutekniikan vaikutuksia ompeleiden irtoamiseen ja kiristelyyn sekä

haavan paranemiseen

Jatkuvan ompelutekniikan on huomattu liittyvän vähäisempään ompeleiden irtoamiseen sekä

vähäisempään ompeleiden poistamiseen (Kettle ym. 2002). Kettle ym. (2002) ja Morano ym.

(2006) havaitsivat tutkimuksissaan ompeleiden kiristelyä ja epämukavuutta. Näistä syistä

Kettlen ym. (2002) tutkimuksessa ompeleita jouduttiin poistamaan. Kymmenenteen synnytyk-

sen jälkeiseen päivään mennessä ompeleita poistettiin merkittävästi enemmän katko-ommel-

ryhmältä (56/768) kuin jatkuvan ommeltekniikan ryhmältä (4/770). Moranon ym. (2006) tutki-

muksessa kummaltakaan ryhmältä ei jouduttu poistamaan ompeleita. Myös kaksivaiheisesti

ommelluilla naisilla ompeleiden kiristelyä oli havaittavissa vähemmän ja ompeleita poistettiin

vähemmän, kun iho oli jätetty ompelematta (Oboro ym. 2003).

Uudelleen ompelun tarpeessa ei sen sijaan ole todettu olevan eroa ompelutekniikoiden välillä

(Kettle ym. 2002, Morano ym. 2006, Kindberg ym.2008). Kuten ei myöskään haavan parane-

misessa (Oboro ym. 2003, Almeida & Riesco 2008, Kindberg ym. 2008). Myös kudosliimalla

korjatut haavat on todettu paranevan yhtä hyvin kuin ommellut. Kudosten ompelematta jättä-

miseen tosin liittyy kuroutumisen riski. (Seijmonsbergen-Schermers ym. 2015, The American

College of Obstetricians and Gynecologists 2016.)

2.5.4 Ompelutekniikan vaikutuksia äidin tyytyväisyyteen ompelun loppu-

tulokseen

Tyytyväisyys ompelun lopputulokseen oli suurempaa jatkuvalla ompeleella ommelluilla nai-

silla kolme ja kaksitoista kuukautta synnytyksen jälkeen. He myös kokivat useammin välili-

hansa palautuneen normaaliksi synnytyksen jälkeen. (Kettle ym. 2002, Morano ym. 2006, Selo-

Ojeme 2016). Myös kaksivaiheisesti ommellut naiset tunsivat vuoden seurannan jälkeen välili-

hansa harvemmin erilaiseksi kuin ennen synnytystä. (Grant ym. 2001.) Toisaalta käännetyin

katko-ompelein ommellut naiset olivat yhtä tyytyväisiä ompelun lopputulokseen verrattuna jat-

kuvalla ompeleella ommeltuihin (Kindberg ym. 2008).

16

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kätilöiden tietoja ja taitoja jatkuvan yhdenlangan ompe-

lutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa sekä saada ajankohtaista tietoa mahdollisesta täy-

dennyskoulutuksen tarpeesta ja aiemman koulutuksen hyödyllisyydestä.

Tutkimuksen tavoitteena on edistää näyttöön perustuvaa kätilötyötä. Tutkimuksesta saatua tie-

toa voidaan käyttää hyväksi tarkasteltaessa, onko täydennyskoulutukselle edelleen tarvetta ja

sitä onko jo järjestetyillä täydennyskoulutuksilla ollut vaikuttavuutta käytännön kätilötyöhön.

Tutkimuskysymykset:

1. Millaista ompelutekniikkaa kätilöt käyttävät?

2. Millaista koulutusta kätilöt ovat saaneet episiotomian ompeluun jatkuvalla ompelutek-

niikalla?

3. Mitkä tekijät puoltavat ja estävät jatkuvan ompelutekniikan käyttöön?

4. Millainen yhteys kätilöiden taustatekijöillä (ikä, koulutus, työkokemus, oma synnyttä-

neisyys) on jatkuvan ompelutekniikan käyttöön?

17

4 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT

4.1 Aineisto ja mittarin rakentaminen

Vuonna 2017 Suomessa oli 50151 synnytystä ja 25 synnytyssairaalaa, joista 15 on

keskussairaaloja. Keskimäärin synnytyssairaaloissa oli 2 006 synnytystä. Seitsemässä

sairaalassa oli vuonna 2017 alle tuhat synnytystä. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018, Hoi-

topaikanvalinta.fi). Tutkimus toteutettiin syksyn 2018 aikana 14:sta keskussairaalassa, joissa

toimii synnytysosasto. Ahvenanmaan keskussairaala rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle tutkijan

puutteellisen kielitaidon vuoksi.

Tutkimusluvat haettiin erikseen jokaiseen sairaalaan touko-kesäkuun 2018 aikana.

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat synnytysosastolla työskentelevät kätilöt. Osassa

sairaaloissa on yhteinen henkilökunta synnytysosaston ja vierihoito-osaston kanssa tai aktii-

vinen työkierto toiminnassa. Tällöin tutkimus suunnattin kaikille synnytyksiä hoitaville, vaikka

heidän sen hetkinen työskentely-yksikkönsä olisi ollut muu kuin synnytyssali. Heitä oli 379.

Riittävää otoskokoa arvioitiin otoskokolaskurilla (Creative Research Systems 2012), johon

luottamusväliksi asetettiin 95% ja virhemarginaaliksi 5%. Laskuri antoi tarvittavaksi otos-

kooksi 191.

Tutkimusmenetelmänä oli kysely ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Verk-

kokysely on taloudellinen ja nopea tapa tavoittaa tutkimusjoukko maantieteellisesti laajalla

alueella (Heikkilä, Hupli & Leino-Kilpi 2008). Kyselylomake laadittiin aiemman tutkimustie-

don pohjalta Itä-Suomen yliopiston verkkokyselylomakkeelle (Almeida & Riesco 2008, Bed-

well ym. 2015, Bick ym. 2012, Cronin ym. 2017, Dahlen & Homer 2008, Grant ym. 2001,

Hasanpoor ym. 2012, Kettle ym. 2009, Kettle ym. 2012, Kindberg ym. 2008, Kokanali ym.

2011, Mietola-Koivisto 2016, Morano ym. 2006, Mutema 2007, Oboro ym. 2003, Selo-Ojeme

ym. 2009, Selo-Ojeme ym. 2015, Selo-Ojeme ym. 2016, Seijmonsbergen-Shermers ym. 2015,

Valenzuela ym. 2009, Wilson 2012, Zafar 2008, Zimmo ym. 2017). Muuttujaluettelo on

nähtävissä liitteessä 3. Kyselylomake sisälsi 17 kysymystä liittyen vastaajien taustatietoihin ja

18

ompeluun sekä väittämiä ompelusta 11 aihealueelta. Saatekirje ja kyselylomake synnytyssalissa

työskentelevien kätilöiden ompelutiedoista ja -taidoista on nähtävissä liitessä 4. Kyselylomake

arvioitettiin kliinisellä hoitotyön opettajalla ja esitestattiin seitsemällä kätilöllä, jotka eivät ol-

leet mukana tutkimuksessa. Tällä haluttiin varmistaa sisältöjen relevanttius ja selkeys sekä kar-

toittaa täyttämiseen kuluva aika. Testaamisen jälkeen yhtä kysymyksen asettelua selkeytettiin

ja yksi kysymys muutettiin vastattavaksi vain ompelukoulutuksen käyneille. Ennen kyselyn

lähettämistä kysely julkaistiin ja yksi kätilö täytti kyselyn verkkokyselyn teknisen toimivuuden

testaamiseksi. Tämä vastaus otettiin mukaan tutkimustuloksiin.

4.2 Aineiston keruu

Tutkija oli ennalta yhteydessä keväällä 2018 sairaaloiden osastonhoitajiin tutkimuksesta

tiedottamiseksi ja kätilöiden määrän selvittämiseksi. Kysely toteutettiin syyskuussa 2018 kol-

men viikon aikana. Linkki kyselylomakkeeseen sekä saatekirje lähetettiin osastojen osaston-

hoitajille, jotka välittivät sen edelleen osastolla työskenteleville. Viikon kuluttua kyselyjen

lähettämisestä lähetettiin ensimmäinen muistutus kyselyyn vastaamiseksi ja taas viikon kulut-

tua seuraava. Tämän jälkeen vastausaikaa oli vielä viikko. Vastauksia kertyi 179 kappaletta,

jolloin vastausprosentiksi muodostui 47,2 prosenttia.

4.3 Aineiston analyysi

Aineisto analysoitiin SPSS for Windows (The Statistical Package for the Social Sciences)

24.0/25 for Windows- tilasto-ohjelmalla. Tulokset kuvattiin prosenttiosuuksina, frekvensseinä

ja keskiarvoina. Keskiarvojen yhteydessä laskettiin myös keskihajonta. Myös likert astei-

kollisista väittämävastauksista laskettiin keskiarvoja vastauksien hahmottamisen helpot-

tamiseksi. Tässä yhteydessä keskiharjontaa ei laskettu. Ikä ja työkokemus muuttujat luokiteltiin

uudelleen ryhmittäin kokonaisuuden selkiyttämiseksi. Vastaajien ikä luokiteltiin neljään ry-

hmään: ikä alle 31, 31-40, 41-50 ja 51-63. Työkokemus kätilötyöstä ja synnytyssalista

luokiteltiin myös neljään ryhmään: työkokemus 0-4 vuotta, 5-10 vuotta, 11-20 vuotta ja 21-38

19

vuotta. Näin jokaiseen ryhmään tuli vähintään 30 havaintoyksikköä. Analysoinnissa käytettiin

ristiintaulukointia muuttujien välisten riippuvuuksien selvittämiseksi, esimerkiksi onko

työkokemuksella yhteyttä kätilöiden käyttämään ompelutekniikkaan. Tilastollisen mer-

kitsevyyden raja-arvona pidettiin p-arvoa ≤0,05. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009,

Burns ym. 2013.)

20

5 TUTKIMUSTULOKSET

5.1 Vastaajien taustatekijät

Vastaajia oli N=179. Heidän ikänsä vaihteluväli oli 23-63 vuotta, keskihajonta 10,5 vuotta ja

iän keskiarvo 41 vuotta. 11 vastaajaa (6,1%) ei ilmoittanut ikäänsä. Työkokemus kätilötyöstä

ja synnytyssalissa vaihteli alle vuodesta 38 vuoteen. Työkokemuksen keskiarvo oli kätilötyössä

15 vuotta ja synnytyssalissa 11 vuottta. Keskihajonta oli kätilöltyön osalta 9,7 ja synnytyssalin

osalta 9 vuotta.

Kätilöistä 48:lla oli toisen asteen tutkinto ja 119:sta ammattikorkeakoulututkinto. Kolmella oli

ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja kolmella maisterin tutkinto. Kuudella oli joku muu

tutkinto. Muita tutkintoja olivat ylioppilas, seksuaalineuvojan ja -terapeutin lisäkoulutus,

kasvatustieteen kandidaatti, biologian ja filosofian maisteri, vanhanmuotoinen kätilötutkinto,

terveydenhoitajan ammattikorkeakoulututkinto ja kätilön/naistentautien erikois-

sairaanhoitajaan erikoistumisopinnot.

Kätilöistä 136 eli 76 prosenttia oli synnyttänyt itse ja 41 eli 22,9 prosenttia ei ollut synnyttänyt.

Kaksi vastaajaa eli 1,1 prosenttia ei halunnut kertoa synnyttäneisyyttään. Taulukossa 1 on

esitetty kätilöiden taustatiedot frekvenssein ja prosenttiosuuksin.

21

Taulukko 1. Kätilöiden taustatiedot (n, %)

Muuttuja n %

Ikä (luokiteltuna, n=168)

Alle 31 vuotta 31 18,5

31-40 51 30,4

41-50 48 28,6

51-63 38 22,6

Yhteensä 168 100

Työkokemus kätilötyöstä (luokiteltuna, n=179)

0-4 vuotta 30 16,8

5-10 vuotta 41 22,9

11-20 61 34,1

21-38 47 26,3

Yhteensä 179 100

Työkokemus synnytyssalista (luokiteltuna, n=179)

0-4 vuotta 60 33,5

5-10 vuotta 39 21,8

11-20 50 27,9

21-38 30 16,8

Yhteensä 179 100

Koulutustausta (n=179)

Toisen asteen tutkinto 48 26,8

Ammattikorkeakoulututkinto 119 66,5

Ylempi amk-tutkinto 3 1,7

Maisterin tutkinto 3 1,7

Jokin muu 6 3,4

Yhteensä 179 100

Oma synnyttäneisyys (n=179)

Kyllä 136 76

Ei 41 22,9

En halua kertoa 2 1,1

Yhteensä 179 100

___________________________________________________________________________

5.2 Kätilöiden tiedot eri ompelumenetelmien eduista

Kyselyssä kätilöjä pyydettiin arvioimaan eri ompelutekniikkojen etuja. Väittämät arvioitiin en

osaa sanoa=0, eri mieltä=1, ei samaa/ei erimieltä=2 ja samaa mieltä=3-asteikolla.

Väittämäkohtaiset frekvenssijakaumat on nähtävissä liitteessä 5. Kätilöt arvioivat jatkuvan

yhden langan tekniikan olevan nopein tapa ommella episiotomia. Noin puolet vastaajista oli

samaa mieltä tästä väittämästä ja noin puolet eivät osanneet sanoa tai olleet samaa eikä eri

mieltä. Katko-ommeltekniikkaa piti nopeimpana 24 vastaajaa. Muiden ompelumenetelmien

nopeudesta mielipiteet jakautuivat varsin tasaisesti en osaa sanoa, eri mieltä ja ei samaa/ei eri

mieltä -vaihtoehtojen välille. Vastausten jakaumaa on kuvattu keskiarvoin kuviossa 3.

22

Kuvio 3. Kätilöiden (n=179) arvio ompelutekniikan vaikutuksesta ompeluun kuluvaan aikaan

keskiarvoina. 0=en osaa sanoa, 1=eri mieltä, 2=ei samaa, ei eri mieltä, 3=samaa mieltä.

Jatkuvan yhden langan ompelutekniikan eduksi arvioitiin myös sen vaikutus ompeluun kulu-

vaan lankamäärään. Lähes ¾ vastanneista arvioi tällä tekniikalla lankaa kuluvan vähiten. Vas-

taavasti eri mieltä kätilöt olivat väittämistä, katko-ommeltekniikalla lankaa kuluu vähiten ja

ompelutekniikalla ei ole vaikutusta kuluvaan lankamäärään.

Kätilöiden arvioidessä ompelutekniikan vaikutusta äidin kokemaan kipuun ensipäivinä (0-3

päivää) synnytyksen jälkeen, lähes puolet arvioi jatkuvan yhden langan tekniikan aiheuttavan

äidille vähemmän kipua. Viidennes vastaajista arvioi myös katko-ommeltekniikan, iho jatku-

valla ompeleella, aiheuttavan äidille vähemmän kipua. Kaikissa ompelutekniikoissa en osaa

sanoa -väittämän valitsi noin puolet vastaajista, mutta väittämään katko-ommeltekniikka, iho

ompelematta, aiheuttaa vähemmän kipua, enemmistö vastasi en osaa sanoa (116/179 vastaajaa).

Muutama prosentti arvioi katko-ommeltekniikan sellaisenaan sekä iho ompelematta aiheutta-

van äidille vähemmän kipua. Muutama prosentti arvioi, ettei ompelutekniikalla ole merkitystä

äidin kokemaan kipuun ensi päivinä synnytyksen jälkeen ja lähes puolet vastaajista oli sitä

mieltä, että ompelutekniikalla on vaikutusta. (Kuvio 4)

23

Kuvio 4. Kätilöiden (n=179) arvio ompelutekniikan vaikutuksesta äidin kokemaan kipuun

ensi päivinä synnytyksen jälkeen keskiarvoina. 0=en osaa sanoa, 1=eri mieltä, 2=ei samaa, ei

eri mieltä, 3=samaa mieltä.

Jatkuvan ompelutekniikan arvioi noin 35 prosenttia vastaajista ja katko-ommeltekniikan, iho

jatkuvalla ompeleella, noin 15 prosenttia vastaajista vaikuttavan kipua vähentävästi äidin ko-

kemaan kipuun noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Kolmannes oli sitä mieltä, että ompe-

lutekniikalla on vaikutusta äidin kokemaan kipuun noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Yli

puolet vastaajista (88-126 vastaajaa) ei osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaikutuksesta ki-

puun.

Suurin osa vastaajista (107-136/179 vastaajaa) ei osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaiku-

tuksesta äidin kokemaan kipuun pitkällä aikavälillä (3 kuukautta-1 vuosi). Vajaa neljännes ar-

vioi jatkuvan yhden langan tekniikan aiheuttavan äidille vähemmän kipua ja ompelutekniikallla

olevan vaikutusta äidin kokemaan kipuun pitkällä aikavälillä. Vajaa 10 prosenttia arvioi katko-

ommeltekniikan, iho jatkuvalla ompeleella, aiheuttavan vähemmän kipua.

Suurin osa vastaajista (110-136/179 vastaajaa) ei osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaiku-

tuksesta äidin kokemaan yhdyntäkipuun synnytyksen jälkeen. Vajaa neljännes arvioi jatkuvan

24

yhden langan tekniikan aiheuttavan äidille vähemmän kipua ja yhtä moni arvioi ompeluteknii-

kalla olevan vaikutusta äidin kokemaan yhdyntäkipuun synnytyksen jälkeen. Vajaa 10 prosent-

tia arvioi katko-ommeltekniikan, iho jatkuvalla ompeleella, aiheuttavan vähemmän kipua.

Kätilöistä vajaa puolet arvioi, että jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilta irtoaa om-

peleita vähemmän. Myös katko-ommeltekniikka, jossa iho on ommeltu jatkuvalla ompeleella,

uskottiin olevan ompeleiden irtoamista ehkäisevä tekniikka (25% vastaajista). Kolmannes vas-

taajista koki, että katko-ompeleella ommelluilta irtoaa ompeleita enemmän ja, että ompelutek-

niikalla on vaikutusta ompeleiden irtoamiseen. Suuri osa vastaajista (76-122/179 vastaajaa) ei

osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaikutuksesta ompeleiden irtoamiseen. (kuvio 5)

Kuvio 5. Kätilöiden (n=179) arvio ompelutekniikan vaikutuksesta ompeleiden irtoamiseen

keskiarvoina. 0=en osaa sanoa, 1=eri mieltä, 2=ei samaa, ei eri mieltä, 3=samaa mieltä.

Vastaajista 60-70 prosenttia ei osannut sanoa kuinka eri ompelumenetelmät vaikuttavat uudel-

leen ompelun tarpeeseeen. Noin 15 prosenttia ei ollut samaa eikä eri mieltä eri ompelumenetel-

mien vaikuttavuudesta. Noin 20 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että jatkuvalla yhden lan-

gan tekniikallla ommelluilla uudelleen ompelua tarvitaan harvemmin. Saman verran vastaajia

arvioi, että ompelutekniikallla on vaikutusta uudelleen ompelun tarpeeseen.

25

Kätilöiden arviot ompelutekniikan vaikutuksesta äidin tuntemaan ompeleiden kiristelyyn ja tar-

vittaessa ompeleiden poistamiseen sen vuoksi olivat hyvin samankaltaiset eri ompelumenetel-

mien välillä kuin muissakin osa-alueissa. (Kuvio 6) Puolet kätilöistä arvioi jatkuvalla yhden

langan tekniikalla ommelluilla ompeleiden kiristävän vähemmän ja niitä joudutaan poistamaan

tarvittaessa vähemmän. Myös katko-ommeltekniikalla, jossa iho ommeltuna jatkuvalla ompe-

leellla, ommelluilla arvioitiin (25% vastanneista) olevan ompeleiden kiristelyä vähemmän.

Noin 40 prosenttia vastanneista arvioi, että ompelutekniikalla on merkitystä asiaan ja saman

verran arvioitiin, että katko-ommeltekniikalla ommelluilla äideillä ompeleet kiristävät enem-

män ja niitä joudutaan tarvittaessa poistamaan sen vuoksi. Noin 40 prosenttia kätilöistä ei osan-

nut sanoa eri ompelumenetelmien vaikuttavuutta, muttta katko-ommeltekniikan, iho ompele-

matta vaikuttavuudesta ei osannut sanoa noin 60 prosenttia.

Kuvio 6. Kätilöiden (n=179) arvio ompelutekniikan vaikutuksesta ompeleiden kiristämisestä

ja niiden poistamisesta keskiarvoina. 0=en osaa sanoa, 1=eri mieltä, 2=ei samaa, ei eri mieltä,

3=samaa mieltä.

Ompelutekniikan vaikutuksesta episiotomiahaavan paranemiseen arvioitiin jatkuva yhden lan-

gantekniikka edelleen hyödyllisimmäksi (noin 40 %vastaajista). Samoin reilu 20 prosenttia ar-

26

vioi katko-ommeltekniikan, iho jatkuvalla ompeleella. Katko-ommeltekniikan vaikuttavuu-

desta haavan paranemiseen noin 30 prosenttia oli eri mieltä ja 40 prosenttia ei osannut sanoa,

onko tekniikalla vaikutusta vai ei. Myös muiden ompelutekniikoiden osalta yhtä moni vastasi,

ettei osaa sanoa tekniikan vaikuttavuudesta, paitsi katko-ommeltekniikan, iho ompelematta,

osalta en osaa sanoa vastaajien osuus oli reilu 60 prosenttia. Noin 40 prosenttia kätilöistä arvioi,

että ompelutekniikalla on vaikutusta episiotomiahaavan paranemiseen. (Kuvio 7)

Kuvio 7. Kätilöiden (n=179) arvio ompelutekniikan vaikutuksesta episiotomia haavan parane-

miseen keskiarvoina. 0=en osaa sanoa, 1=eri mieltä, 2=ei samaa, ei eri mieltä, 3=samaa

mieltä.

Yli puolet vastaajista ei osannut sanoa onko ompelutekniikalla vaikutusta äidin tyytyväisyyteen

ompelutulokseen. Kolmannes arvioi jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommellut äidit tyyty-

väisemmiksi ompelutulokseen ja noin viidennes arvioi myös katko-ommeltekniikalla, jossa iho

ommeltu jatkuvalla ompeleella, tyytyväisemmäksi ompelutulokseen. Kolmannes arvioi myös

ompelutekniikallla olevan vaikutusta äidin tyytyväisyyteeen. Noin viidennes koki, että katko-

ommeltekniikalla ommellut äidit eivät olleet tyytyväisempiä ompelutulokseen. (Kuvio 8)

27

Kuvio 8. Kätilöiden (n=179) arvio ompelutekniikan vaikutuksesta äidin tyytyväisyydestä om-

pelutulokseen keskiarvoina. 0=en osaa sanoa, 1=eri mieltä, 2=ei samaa, ei eri mieltä, 3=samaa

mieltä.

5.3 Kätilöiden käyttämät ompelumenetelmät

Eniten käytettyjä ompelutekniikoita olivat haavan ompelu kokonaan katko-ompelein (38%)

sekä syvät ompeleet katko-ompelein, ihon pinta jatkuvalla ompeleella (35,8%). Kukaan

vastaajista ei jättänyt ihon pintaa ompelematta. Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ompeli

useimmiten 21,8 prosenttia. Yksi vastaaja (0,6%) ompeli käännetyin katko-ompelein.

Kahdeksan kätilöä (3,9%) vastasi ompelevansa jotenkin muuten. Näitä ompelumenetelmiä oli-

vat emättimen ompelu jatkuvalla ompeleella ja iho knopein (3vastaajaa), jatkuvalla ompelu-

tekniikalla, mutta iho uudella langalla (2vastaajaa), tekniikoita vaihdellen (1 vastaaja), knopein

(1 vastaaja) sekä syvät ompeleet knopein ja ihon pinta jatkuvalla “prinsessa” ompeleella (1

vastaaja). Kätilöiden pääasiassa käyttämät ompelumenetelmät on kuvattu taulukossa 2.

28

Taulukko 2. Kätilöiden (n=179) pääasiassa käyttämät ompelumenetelmät.

Pääasiallisen ompelutekniikan valintaan vaikutti koulutus 110:llä vastaajalla (61,5%). Myös

kätilökouluksesta omaksuttu tapa vaikutti vaikutti suuresti (58,7%). Muita vaikuttaneita

tekijöitä olivat työpaikan käytäntö (36,9%), kollegoiden/lääkärien tuki (26,8%) sekä tutkimus-

tieto (19,6%). Kätilöistä kaksi kertoi ompelutekniikkaansa vaikuttaneen potilaiden palautteen

sekä käytännön ja koulutuksien kautta saadun oman kokemuksen.

Kätilöiden varmuus omista ompelutaidoista yleisesti ja anatomian tuntemuksesta on kuvattu

taulukossa 3. Hyvin varmoja omasta ompelutaidoista yleisesti ja anatomian tuntemuksesta oli

neljännes kätilöistä ja melko varmoja yli puolet vastaajista (61,5 %). Melko epävarmoja omista

taidoistaan oli kymmenes osa ja hyvin epävarmoja vain muutama vastaajaa. Yli puolet

vastaajista (52%) tunnusteli satunnaisesti äidin peräsuolen kautta havaitakseen mahdollisen

kolmannen asteen repeämän tai tikin. Aina ennen ja jälkeen ompelun näin toimi vajaa neljännes

(22,9%). Muutama tunnusteli ainoastaan ennen ompelua ja vastaavasti vajaa neljännes (22,3%)

ainoastaan ompelun jälkeen. Muutama vastaaja (1,7%) ei toiminut näin koskaan.

Taulukko 3. Kätilöiden (n=179) varmuus omista ompelutaidoistaan.

29

Kätilöistä 44 prosenttia arvioi osaavansa ommella episiotomian jatkuvalla yhden langan

tekniikalla. Vastaavasti 31 prosentttia vastaajista oli epävarmoja omasta osaamisestaan ja 25

prosenttia arvioi, ettei osaa ommella jatkuvalla yhden langan tekniikalla. (Taulukko 4) Yli pu-

olet vastaajista (52,5%) vastasi, ettei ompele koskaan jatkuvalla yhden langan tekniikalla. Aina

kyseisellä tekniikalla ilmoitti ompelevansa reilu kymmenes vastaajista ja useimmiten myös

kymmenes. Silloin tällöin tekniikkaa käyttäviä oli neljännes. (Taulukko 5) Näyttäisi siltä, että

kätilöt, jotka kokivat osaavansa ommella episiotomian jatkuvalla yhden langan tekniikalla,

käyttivät tekniikkaa vähintään silloin tällöin. Ne, jotka kokivat epävarmuuttaa osaamisensa su-

hteen, eivät tekniikkaa käyttäneet.

Taulukko 4. Kätilöiden (n=179) arvio jatkuvan yhden langan tekniikan osaamisestaan episi-

otomian ompelussa.

Taulukko 5. Jatkuvalla yhden langan tekniikalla episiotomian ompelun tiheys kätilöiden

(n=179) arvioimana.

30

5.4 Jatkuvan yhdenlangan ompelutekniikan käyttöön saatu koulutus ja siihen liittyvä

tuki

Kaikilla kätilöillä ei ollut koulutusta jatkuvalla yhden langan tekniikalla ompeluun. Tässä

otoksessa (n=179) 54 kätilöä vastasi, ettei heillä ollut koulutusta. Ne, joilla koulutus oli, suuri

osa (59 vastaajaa) oli saanut sen täydennyskoulutuksesta. Vastaajista 38 oli saanut koulutuksen

kätilöopintojen aikana ja itse asiaan perehtyen 32. (Taulukko 6) Kätilöistä 25 oli saanut muuta

koulutusta, joita olivat kollegan tai lääkärin opettaminen, työpaikalla järjestetty koulutus,

työharjoittelu, kuivaharjoittelu työpaikalla, synnytysseminaari ja Välilihalla on väliä- koulutus.

Suurin osa (74,9%) vastaajista toivoi koulutusta ompeluun liittyen. Loput vastaajista eivät kai-

vanneet koulutusta (15,6%) tai eivät osanneet sanoa toivoisivatko koulutusta vai eivät (9,5%).

Taulukko 6. Kätilöiden (n=208) koulutus jatkuvan yhden langan tekniikan käyttöön episioto-

mian ompelussa.

Kätilöiden jatkuvan yhden langan tekniikan koulutuksen yhteys kätilön käyttämään ompelu-

tekniikkaan episiotomian ompelussa on kuvattu taulukossa 7. Kätilöt, joilla ei ollut koulutusta

jatkuvan yhden langan tekniikalla ompeluun ja, jotka olivat saaneet koulutuksen kätilöopinto-

jen aikana, ompelivat suhteessa eniten kokonaan katko-ommeltekniikalla ja katko-om-

meltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella. Jatkuvalla yhdenlangan ompelutekniikalla ompelivat

eniten kätilöt, jotka olivat saaneet koulutuksensa täydennyskoulutuksesta, itse asiaan perehtyen

ja muusta koulutuksesta. Muulla ompelutekniikalla episiotomian useimmiten ompelevia oli

muutamia heidän sijoittuessaan lähes kaikkiin koulutusryhmiin.

31

Taulukko 7. Kätilöiden (n=208) jatkuvan yhden langan tekniikan koulutuksen yhteys kätilön

käyttämään ompelutekniikkaan episiotomian ompelussa.

Miten ompelet episiotomian useimmiten?

Lähes puolet vastaajista (46,9%) ei ollut saanut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönot-

toon. Kolmannes arvioi saaneensa tukea sitä tarvitessaan. Tueksi mainitttiin kollegojen ompe-

lun seuraaminen ja kollegan oman ompelun seuraaminen, harjoittelussa ohjaajan ja työssä

kollegan kannustus tekniikan käyttöön, kolleegoilta kysyminen ja kokemusten jakaminen,

täydennyskoulutus, osaston ohjeistus ja tietoa tutkimuksista, kuivaharjoittelu koulutusten jä-

lkeen sekä työpaja. Erityisesti toisten kätilöjen tuki toistui useassa vastauksessa. Kollegalta

tarvittaessa tuen saaminen koettiin tärkeäksi.

Yli puolet vastaajista (53,1%) olisi kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöön. Nel-

jännes ei olisi kaivannut tukea tähän ja reilu viidennes ei osannut sanoa olisiko kaivannut tukea

vai ei. Halutuin tuen muoto oli selkeästi osaavan kollegan kädestä pitäen opetus ja paikalle tulo

ompelutilanteeseen. Myös lisää koulutusta kaivattiin niin kätilöopintojen aikana kuin työssäkin.

Koulutusta haluttaisiin säännöllisemmin päivittämään osaamista. Kollegoilta kaivattaisiin

kokemuksia ja käytännön tukea, koska kätilö toimii suureksi osaksi yksin. Myös työpaikan

tarvikkeet muun muassa neulat tulisi olla jatkuvaan ompelutekniikkaan sopivia. Muutamat

vastaajat kaipaisivat työpaikalleen suoria neuloja, jotta ompelu sujuisi helpommin. Esimiesten

ja lääkärien kannustus tekniikan käyttöön sekä työpaikan innostava ilmapiiri tukivat ja

rohkaisivat käyttämään jatkuvaa ompelutekniikkaa. Äitien toipumisesta ompelun jälkeen halut-

taisi myös tietoa ja äitien kokemuksia verrattuna knopeilla ommelluihin.

Mistä olet saanut

koulutuksen jatkuvaan

ompelutekniikkaan

katko-

ommel

tekniikalla

katko-

ommel+iho

jatkuvalla

yhdenlangan

tekniikalla

muuten yhteensä

täydennyskoulutuksesta

(n/%) 15/25,4 17/28,8 22/37,3 5/8,5 59/100

kätilökoulutuksen

aikana (n/%) 17/44,7 12/31,6 8/21,1 1/ 2,6 38/100

itse asiaan perehtyen

(n/%) 10/31,3 10/31,3 10/31,3 2/6,2 32/100

muusta koulutuksesta

(n/%) 5/20 9/36 11/44 0/0 25/100

minulla ei ole

koulutusta (n/%) 28/51,9 24/44,4 1/1,9 1/1,9 54/100

yhteensä (n/%) 75/36,1 72/34,6 52/25 9/4,3 208/100

32

5.5 Jatkuvan ompelutekniikan käyttöä puoltavat ja estävät tekijät

Taulukossa 8 on esitetty tekijöitä, jotka puoltavat episiotomian ompelua jatkuvalla yhden lan-

gan tekniikalla. Yleisin syy ommella haava jatkuvalla ompelutekniikalla oli kätilöiden muk-

aan haavan sopiminen tekniikalla ommeltavaksi (75 vastausta). Seuraavaksi yleisin syy oli

ompelutekniikan vaikutus äidin toipumiseen (48 vastausta). Ompelun nopeus, helppous sekä

ompelutekniikan vaikutus äidin kipuun olivat lähes yhtä yleisiä tekijöitä (35-42 vastausta).

Aina tai useimmiten episiotomian jatkuvalla ompelutekniikalla ompelevia kätilöitä oli 42,

joten vaikuttaisi, että nämä tekijät puoltavat heidän päätöstään ommella kyseisellä tekniikalla.

Taulukko 8. Tekijöitä, miksi episotomia päätetään ommella jatkuvallla yhden langan

tekniikalla (N=238).

Vastaavasti kysyttäessä tekijöitä, miksi episiotomiaa ei ommella jatkuvalla yhden langan

tekniikalla yli puolet (97 kätilöä) vastasi syyksi epävarmuuden omasta taidosta. Seuraavaksi

yleisin syy oli haavan sopimattomuus kyseisellä tekniikalla ommeltavaksi (84 vastausta).

Muita, ei niin yleisiä syitä (2-8 vastausta) olivat ompelun vaikeus, ompelutekniikalla ei ole

vaikutusta äidin toipumiseen, ompelutekniikalla ei ole vaikutusta äidin kipuun sekä ompelun

hitaus. (Taulukko 9) Luultavasti epävarmuus omasta taidosta sai kätilön todennäköisemmin

luokittelemaan haavan epäsopivaksi jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommeltavaksi.

33

Taulukko 9. Tekijöitä, miksi episiotomiaa ei ommella jatkuvalla yhden langan tekniikalla

(N=203).

5.6 Kätilöiden taustatekijöiden yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön episioto-

mian ompelussa

5.6.1 Kätilön iän yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön episiotomian om-

pelussa

Kätilön iällä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys varmuuteen omista ompelutaidoista ja anato-

mian tuntemuksesta (p=0,000), vaikka taustaoletukset eivät täysin täyttyneet. (Taulukko 10)

Alle 31 -vuotiasta hyvin varmoja omista taidoistaan ei ollut lainkaan. Iän kasvaessa hyvin var-

moiksi itsensä kokeneiden osuus kasvoi, 51-63 vuotiaiden ikäluokasta noin 63 prosenttia koki

itsensä hyvin varmaksi. Tästä ikäluokasta lähes kaikki muut vastaajat kokivat itsensä melko

varmoiksi. Muissa ikäluokissa yleisimmin vastaajat kokivat itsensä melko varmoiksi (58-80%

vastaajista). Vastaavasti epävarmojen osuus nousi iän laskiessa. Yli 51 vuotiaiden ikäluokassa

yksi koki itsensä melko epävarmaksi, mutta alle 31 vuotiaiden ikäluokasta kolmasosa koki

itsensä melko tai hyvin epävarmaksi taidoistaan. Pääsääntöisesti kätilöt kokivat itsensä var-

moiksi omista ompelutaidoistaan ja anatomian tuntemuksestaan. Epävarmoiksi itsensä tunte-

vien osuus oli hieman reilu 10 prosenttia ja se painottui nuorempien ikäluokkaan.

34

Taulukko 10. Kätilön iän yhteys varmuuteen omista ompelutaidoista ja anatomian

tuntemukseen. (p=0,000)

Kätilön iällä ei ollut tilastollista yhteyttä hänen käyttämäänsä ompelutekniikkaan (p=0,482).

Vastaajat sijoittuivat enimmäkseen tasaisesti kaikissa ikäluokissa katko-ommeltekniikan ja

katko-ommeltekniikan, iho jatkuvalla ompeleella käyttäjiksi. Kokonaan katko-ommeltekniik-

kaa käyttivät alle 31 vuotiaista 45,2 prosenttia, 31-40 vuotiaista 41,1 prosenttia, 41-50 vuo-

tiaista 35,4 prosenttia ja 51-63 vuotiasta 28,9 prosenttia. Niin ikään katko-ommeltekniikkaa,

iho jatkuvalla ompeleella käytti alle 31 vuotiaista 45,2 prosenttia, 31-40 vuotiaista 27,5

prosenttia, 41-50 vuotiaista 37,5 prosenttia ja 51-63 vuotiaista 39,5 prosenttia. Jatkuvalla yhden

langan tekniikalla ompeli alle 31 vuotiaista vain kymmenesosa. Muissa ikäluokissa määrä oli

suhteellisen tasaisesti viidenneksessä (22,9-28,9%). Alle 31 vuotiaat ovat valmistuneeet am-

mattikorkeakoulusta viimeisen kymmenen vuoden sisään ja siten saaneet koulussa opetuksen

jatkuvat yhden langan tekniikan käyttöön ja silti heidän osuutensa kyseisen ompelutekniikan

käyttäjistä oli pieni suhteessa muihin ikäluokkiin.

Kätilön iällä ei näyttänyt olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä siihen, osaako hän ommella

episiotomian jatkuvalla yhden langan tekniikalla (p=0,117), vaikka osaavien osuus nousikin

kätilön iän noustessa. Alle 31 vuotiaista neljännes arvioi hallitsevansa tekniikan, 31-40 vuo-

tiaista noin 40 prosenttia, 41-50 vuotiaista lähes puolet ja 51-63 vuotiaista noin 61 prosenttia

koki osaavansa jatkuvan yhdenlangan tekniikan. Taitoa ei kokenut hallitsevansa alle 31 vuo-

tiaista ja 31-40 vuotiaista noin kolmannes sekä 41-50 ja 51-63 vuotiaista viidennes. Alle 31

35

vuotiaat olivat epävarmimpia osaamisestaan (45,2%). 31-40 ja 41-50 vuotiaista epävarmoja

omasta osaamisestaan oli kolmannes ja 51-63 vuotiaista viidennes.

Kätilön iällä oli tillastollisesti merkitsevä yhteys siihen olisiko hän kaivannut tukea jatkuvan

ompelutekniikan käyttöönottoon (p=0,000). (Taulukko 11) Alle 31 vuotiaista vain yksi (3,2%)

ei olisi kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönottoon ja iän kasvaessa tukea kai-

paamattomien osuus nousi. 51-63 vuotiaista lähes puolet ei olisi kaivannut tukea. Vastaavasti

noin 81 prosenttia alle 31 vuotiaista olisi kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönot-

toon, osuuden laskiessa iän noustessa. 51-63 vuotiaiden ikäluokassa enää vajaa kolmannes olisi

kaivannut tukea. 16,1-27,1 prosenttia kaikista ikäluokista ei osannut sanoa olisiko kaivannut

tukea vai ei.

Taulukko 11. Kätilön iän yhteys tuen kaipaamiseen jatkuvan ompelutekniikan käyttöönoton

yhteydessä (P=0,000).

36

5.6.2 Kätilöiden koulutustaustan yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön ep-

isiotomian ompelussa

Kätilöiden koulutustaustalla ei näyttäisi olevan tilastollista yhteyttä kätilön varmuuteen omista

ompelutaidoista ja anatomian tuntemuksesta. Kaikki hyvin epävarmoiksi ja melko epävar-

moiksi (n=21) itsensä tuntevat olivat suorittaneet ammattikorkeakoulututkinnon. Toisen asteen

suorittaneet jakautuivat tasaisesti hyvin varmoihin (n=27) ja melko varmoihin (n=21) kun taas

ammattikorkeakoulun suorittaneista hyvin varmoja oli 18 ja melko varmoja 80. Ylemmän am-

mattikorkeakoulu tutkinnon (n=3) ja maisteritutkinnon (n=3) suorittaneet tunsivat itsensä

melko varmoiksi. Jonkin muun koutuksen omaavat tunsivat itsensä melko varmoiksi (n=3) ja

hyvin varmoiksi (n=3).

Koulutustaustalla ja kätilön toteuttamalla ompelumenetelmällä ei näyttäisi olevan yhteyttä vaan

hajontaa on paljon. (Taulukko 12). Toisen asteen suorittaneista yhtä moni ompeli kokonaan

katko-ompelein kuin jatkuvalla yhdenlangan tekniikalla. Heistä prosentuaalisesti useampi om-

peli syvät ompeleet katko-ompelein ja ihon pinnan jatkuvalla kuin ammattikorkeakoulututkin-

non käyneistä. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista suurin osa ompeli kokonaan

katko-ompelein.

Taulukko 12. Kätilön koulutustaustan yhteys hänen useimmiten käyttämäänsä ompelutekniik-

kaan episiotomian ompelussa.

37

Toisen asteen tutkinnon suorittaneista suurin osa (62,5 %) osasi ommella episiotomian jatku-

valla ompelutekniikalla. 18,8 prosenttia toisen asteen suorittaneista ei osannut kyseistä tekniik-

kaa samoin kun saman verran tunsi itsensä epävarmaksi osaamisensa suhteen. Ammattikor-

keakoulututkinnon suorittaneista 37 prosenttia arvioi osaavansa ommella episiotomian jatku-

valla ompelutekniikalla, lähes saman verran (36,1%) koki itsensä epävarmaksi osaamisensa su-

hteen. Neljännes ammattikorkeakoulutetuista arvioi ettei osaa ommella episiotomia jatkuvalla

yhden langan tekniikalla. Sekä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon että maisterin tutkin-

non suorittaneista yksi vastaaja molemmista ryhmistä arvioi osaavansa tekniikan, yksi oli

epävarma osaamisestaan ja yksi ei osannut tekniikkaa. Tässä otoksessa oli hyvin vähän ylem-

män korkeakoulututkinnon suorittaneita, joten sen vaikutuksesta ompeluosaamiseen on mah-

dotonta tehdä johtopäätöksiä. Jonkin muun tutkinnon suorittaneista kolme arvioi osaavansa

tekniikan, kaksi ei osannut ja yksi oli epävarma osaamisestaan.

Vastanneista yli puolet (53,1 %, n=95) olisi kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyt-

töönottoon. Toisen asteen tutkinnon suorittaneista kolmannes olisi kaivannut tukea ompelu-

tekniikan käyttöönottoon. Ammattikorkeakoututkinnon suorittaneista selkeästi suurempi osa

vastaajista (59,7%) olisi kaivannut tukea kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneet. Vastaavasti

lähes puolet toisen asteen suorittaneista ei olisi kaivannut ompelutekniikan käyttöön tukea kun

taas ammattikorkeakoulun käyneistä viidennes ei olisi kaivannut tukea. Molemmissa koulu-

tusryhmissä viidennes ei osannut sanoa olisiko kaivannut tukea vai ei. Ylemmän ammattikor-

keakoulun suorittaneista yksi ei osannut sanoa olisiko kaivannut tukea ja kaksi olisi tukea kai-

vannut, samoin kun yksi maisterin tutkinnon suorittanut. Kaksi maisterin tutkinnon suoritta-

nutta ei olisi kaivannut tukea. Muiden tutkintojen suorittaneista viisi olisi tukea kaivannut ja

yksi ei osannut sanoa.

5.6.3 Kätilön työkokemuksen yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyttöön episi-

otomian ompelussa

Kätilön työkokemuksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hänen anatomian tuntemukseensa

sekä yleiseen varmuuteen omasta ompelutaidosta (p=0,000), vaikka taustaoletukset eivät täysin

täyttyneet. Kätilöt, joilla oli työkokemusta synnytyssalista yli 21 vuotta olivat suurimmaksi

38

osaksi (76,7%) hyvin varmoja omista taidoistaan. Tässä ryhmässä ei ollut yhtään, joka olisi

tuntenut itsensä hyvin tai melko epävarmaksi. Vastaavasti työkokemusluokassa 0-4 vuotta vain

yksi tunsi itsensä hyvin varmaksi. Yleisimmin kätilöt tunsivat itsensä melko varmoiksi omista

ompelutaidoistaan ja anatomian tuntemuksestaan. Työkokemusluokassa 0-4 vuotta melko

epävarmoiksi itsensä tunsi 26,7 prosenttia, muissa työkokemusluokissa näin vastasi vain

muutama yksittäinen vastaaja. (Taulukko 13) Eniten välilihan leikkauksia ommeltiin

työkokemus vuosista huolimatta kokonaan katko-ompelein tai katko-ompelein ja ihon pinta jat-

kuvalla ompeleella. Eniten jatkuvaa yhden langan tekniikka käyttivät kätilöt, joilla on

työkokemusta synnytyssalista 11-20 ja 21-38 vuotta. (Taulukko 14)

Taulukko 13. Kätilöiden synnytyssalityökokemuksen yhteys kokemukseen varmuudesta

omasta ompelutaidosta ja anatomian tuntemuksesta (p=0,000).

39

Taulukko 14. Kätilöiden synnytyssalityökokemuksen yhteys yleisimmin käytettyyn ompelu-

tekniikkaan.

Kätilön työkokemuksella kätilötyöstä (p=0,000) sekä synnytyssalista (p=0,001) oli tilastollis-

esti merkitsevä yhteys hänen taitoonsa osata ommella episiotomia jatkuvalla yhden langan

tekniikalla. Mitä pidempään kätilöllä oli työkokemusta sitä todennäköisemmin hän arvioi osaa-

vansa ommella kyseisellä tekniikalla. Vastaavasti mitä vähemmän työkokemusta oli sitä

epävarmempia he olivat osaamisestaan. (Taulukko 15)

Taulukko 15. Kätilön synnytyssalityökokemuksen yhteys omaan arvioon taidosta ommella

episiotomia jatkuvalla yhden langan tekniikalla (p=0,01).

40

Kätilön työkokemuksella synnytyssalista oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,000) siihen

olisiko kätilö kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönottoon. Suurin osa (76,7%)

joilla työkokemusta oli alle 5 vuotta olisi tukea kaivannut. 5-10 vuoden työkokemuksella tukea

kaivanneita oli hieman vähemmän (53,8 prosenttia). Työkokemuksella 11-20 vuotta tukea kai-

vanneita ja ei kaivanneita oli yhtä paljon (38 %). Yli 21 vuotta työkokemusta omaavat eivät

niinkään tukea olisi kaivanneet (50%). Niitä, jotka eivät osanneet vastata olisivatko kaivanneet

tukea vai eivät, oli kaikista vastanneista noin viidennes (21,8 %). (Taulukko 16)

Taulukko 16. Kätilön synnytyssalityökokemuksen yhteys tuen tarpeeseen jatkuvan ompelu-

tekniikan käyttöönotossa (P=0,000).

5.6.4 Kätilön oman synnyttäneisyyden yhteys jatkuvan ompelutekniikan käyt-

töön episiotomian ompelussa

Synnyttäneet olivat varmempia omista ompelutaidoista ja anatomian tuntemuksestaan kuin

synnyttämättömät (p=0,000), vaikka taustaoletukset eivät täysin täyttyneet. Synnyttäneistä

lähes kolmannes oli hyvin varma omista taidoistaaan ja melko varmoja oli noin 62prosenttia.

Synnyttämättömistä noin 12 prosenttia oli hyvin varma omista taidoistaaan ja melko varmoja

oli noin 59 prosenttia. Melko tai hyvin epävarmoiksi itsensä tunsi noin 7 prosenttia synnyttäne-

istä synnyttämättömistä noin 29 prosenttia.

41

Kätilön synnyttäneisyydellä ja hänen käyttämällä ompelutekniikallla ei ollut tilastollisesti mer-

kitsevää yhteyttä (p=0.734). Kokonaan katko-ompelein ompeli synnyttäneistä 37,5 prosenttia

ja synnyttämättömistä 39 prosenttia. Syvät ompeleet katko-ompelein ja ihon pinta jatkuvalla

ompeleella ompeli 34,6 prosenttia synnyttäneistä ja synnyttämättömistä 41,5 prosenttia. Jatku-

valla yhden langan tekniikalla ompeli synnyttäneistä 23,5 prosenttia ja synnyttämättömistä 14,6

prosenttia. Käännetyin katko-ompelein ompeli yksi synnyttänyt ja jollakin muulla tekniikalla

viisi eli 3,7 prosenttia synnyttäneistä ja kaksi synnyttämätöntä.

Kätilön synnyttäneisyydellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p=0,082) hänen tai-

toonsa ommella episiotomia jatkuvalla yhden langan tekniikalla. Synnyttäneistä noin 48 pro-

senttia ja synnyttämättömistä noin 32 prosenttia arvioi osaavansa ommella episiotomian kysei-

sellä tekniikalla. Molemmissa vastaajaryhmissä neljännes ei hallinnut kyseistä tekniikkaa. Epä-

varmoja osaamisestaan oli noin 27 prosenttia synnyttäneistä ja noin 44 prosenttia synnyttämät-

tömistä.

Kätilön synnyttäneisyydellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p=0,062) tuen kaipaa-

miseen jatkuvan ompelutekniikan käyttöönotossa, vaikka synnyttämättömien ja tukea kaivan-

neiden prosenttiosuus olikin suurempi kuin synnyttäneiden tukea kaivanneiden. Synnyttämät-

tömistä noin 15 prosenttia ja vastaavasti synnyttäneistä noin 29 prosenttia ei olisi kaivannut

tukea. Tukea olisi kaivannut noin 48 prosenttia synnyttäneistä, ja noin 68 prosenttia synnyttä-

mättömistä vastaajista. Loput vastaajat eivät osanneet sanoa olisivatko kaivanneet tukea vai

eivät.

42

6 POHDINTA

6.1 Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua

6.1.1 Kätilöiden toteuttama ompelu ja siihen vaikuttavia tekijöitä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kätilöiden tietoja ja taitoja jatkuvan yhdenlangan ompe-

lutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa sekä saada ajankohtaista tietoa mahdollisesta täy-

dennyskoulutuksen tarpeesta ja aiemman koulutuksen hyödyllisyydestä. Tähän tutkimukseen

vastasi 179 23-63 vuotiasta kätilöä. Heillä oli työkokemusta kätilötyöstä ja synnytyssalista alle

vuodesta 38 vuoteen. Vastanneet kätilöt ompelivat episiotomian useimmiten katko-ompelein,

joko kokonaan (38%), tai katko-ompelein ja ihon pinta jatkuvalla ompeleella (36%). Jatkuvalla

yhden langan tekniikalla ompeli useimmiten noin viidesosa vastanneista kätilöistä (22%).

Eniten jatkuvaa yhden langan tekniikkaa käyttivät kätilöt, joilla on työkokemusta synnytys-

salista 11-20 ja 21-38 vuotta. Englantiin (Bick ym. 2012.) ja Uuteen-Seelantiin (Cronin ym.

2017.) verraten Suomessa käytetään paljon edelleen katko-ommeltekniikkaa. Tässä tutkimuk-

sessa kukaan ei käyttänyt lukittua jatkuvaa ommelta, jota Englannissa ja Uudessa-Seelannissa

käytetään yleisemmin. Tässä tutkimuksessa ei myöskään ihon pintaa jättänyt ompelematta ku-

kaan.

Kätilön iällä tai synnyttäneisyydellä ei ollut tilastollista yhteyttä hänen käyttämäänsä ompelu-

tekniikkaan. Pääasiallisen ompelutekniikan valintaan vaikutti eniten vastaajien mukaan koulu-

tus sekä kätilökouluksessa omaksuttu tapa. On todettu, että kätilöt ompelevat mieluiten

tekniikalla, jonka he ovat oppineet ensin, koska se tuntui tutulta (Almeida & Riesco 2008, Bick

ym. 2012, Kettle ym. 2009). Osa kätilöiden käyttämistä syntymän hoidon aikaisista

työmenetelmistä ei ole näyttöön perustuvia ja synnytyksen hoidon kulttuuri näyttää periytyvän

hyvin vahvasti mallioppimisen kautta (Mietola-Koivisto 2016). Suomessa ei ole annettu suosi-

tusta siitä, kuinka episiotomia tulisi ommella. Englannissa vastaava suositus on (NICE 2017),

samoin kuin tutkimustietoon perustuva (Kettle ym. 2012, Marty & Verspyck 2018) sekä

WHO:n julkaisema ohjeistus (2017).

Kätilöistä 52 prosenttia tunnusteli satunnaisesti äidin peräsuolen kautta havaitakseen mahdol-

lisen kolmannen asteen repeämän tai tikin. Aina ennen ja jälkeen ompelun näin toimi 23

prosenttia ja ainoastaan ompelun jälkeen 22 prosenttia. Muutama vastaaja selitti satunnaisen

tutkimisen syyksi ettei aina kokenut siihen tarvetta, mutta tutkivat silloin, jos herää epäilys

43

sfinkterruptuurasta. Cronin ym. (2017) tutkimuksessa oli kommentoitu samoin sitä, ettei suorit-

tanut tutkimusta aina. Tässä tutkimuksessa ainoastaan muutama vastaaja ei suorittanut tutki-

musta koskaan. Muteman (2007) tutkimuksessa kolmannes vastaajista ja Bick ym. (2012) tut-

kimuksessa alle viidennes ei tutkinut rutiinisti peräsuolen kautta arvioidessaan repeämää tai

ommeltuaan, vaikka näin Royal College of Obstetrics and Gynaecology (RCOG) suosittaa.

Suomessa vastaavaa suositusta ei ole. Bick ym. (2012) ja Cronin ym. (2017) tutkimuksessa ei

ollut eritelty tutkimuksen suorittamista ennen ja jälkeen ompelun, joten tuloksia ei voi verrata

suoraan. Kuitenkin kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että rektaalitutkimuksia olisi syytä suo-

rittaa säännöllisemmin.

Kätilön iällä ja työkokemuksella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hänen anatomian

tuntemukseensa sekä yleiseen varmuuteen omasta ompelutaidosta, vaikka taustaoletukset eivät

täysin täyttyneet. Alle 31 -vuotiasta hyvin varmoja omista taidoistaan ei ollut lainkaan kun taas

51-63 vuotiaiden ikäluokasta noin 63 prosenttia koki itsensä hyvin varmaksi. Kätilöt, joilla oli

työkokemusta synnytyssalista yli 21 vuotta olivat suurimmaksi osaksi (77%) hyvin varmoja

omista taidoistaan. Vastaavasti työkokemusluokassa 0-4 vuotta vain yksi tunsi itsensä hyvin

varmaksi ja melko epävarmoiksi itsensä tunsi 27 prosenttia. Vastaavan tuloksen on saanut myös

Bick ym. (2012) tutkimuksessaan. Synnyttäneet olivat varmempia ompelutaidoistaan ja anato-

mian tuntemuksestaan kuin synnyttämättömät, vaikka taustaoletukset eivät täysin täyttyneet.

Tätä osaltaan saattaa selittää se, että synnyttämättömät ovat suurelta osin nuorempia ja siten

heillä on myös vähemmän työkokemusta. Ompelukoulutuksella voidaan kuitenkin vaikuttaa

suuresti kätilöiden kompetenssiin ja itsevarmuuteen heidän tutkiessaan ja ommellessaan

välilihaa (Wilson 2012). Kätilöt, jotka kokevat saaneensa riittävän koulutuksen ompeluun, tun-

tevat anatomian paremmin, tuntevat suositukset todennäköisemmin ja tuntevat itsensä varmem-

miksi ommellessaan (Selo-Ojeme ym. 2015).

Kaikilla kätilöillä ei ole koulutusta jatkuvalla yhden langan tekniikalla ompeluun. Tässä

otoksessa (n=179) 54 kätilöä ilmoitti, että heillä ei ole koulutusta. Ne, joilla koulutus oli, suuri

osa oli saanut sen täydennyskoulutuksesta (59 vastaajaa) tai kätilöopintojen aikana (38

vastaajaa). Tämän tutkimuksen mukaan kätilöt (75%) kaipaavat lisää ompelukoulutusta. Iso-

Britaniassa toteutetussa tutkimuksessa suurin osa vastaajista koki riittämätöntä koulutusta

repeämien arvioinnista ja korjauksesta (Mutema 2007). Koulutusta kaivattiin niin kätilöopinto-

jen aikana kuin työssäkin. Koulutusta haluttaisiin myös säännöllisemmin päivittämään

osaamista. Aiempi tutkimustieto vahvistaa tätä tietoa (Dahlen & Homer 2008, Zimmo ym.

44

2017). Selo-Ojemen ym. (2009) tutkimuksessa todettiin jo yhden ja Zimmon ym. (2017) jo

kahden intensiivisen työpajapäivän koulutuksella saavutettavan hyviä tuloksia ompelun op-

pimisessa. Viimeaikainen koulutus välilihan hoidosta on voitu yhdistää näyttöön perustuvaan

hoitokäytäntöjen käyttöön (Cronin ym. 2017).

Tässä tutkimuksessa lähes puolet kätilöistä ei ollut saanut tukea jatkuvalla yhden langan

tekniikalla ompeluun ja yli puolet olisi tukea kaivannut. Erityisen tärkeäksi tuen muodoksi

koettiin toisten kätilöiden tuki ja ompelun seuraaminen sekä kädestä pitäen opastus. Kollegoilta

kaivattaisin kokemuksia ja käytännön tukea, koska kätilö toimii suureksi osaksi yksin. Esimi-

esten ja lääkärien kannustus tekniikan käyttöön sekä työpaikan innostava ilmapiiri tukevat ja

rohkaisevat käyttämään jatkuvaa ompelutekniikkaa. Aika, mahdollisuus ja tuki ovat avainele-

menttejä uuden taidon siirtämiseksi käytäntöön. Henkilökunnan vajaus ja mahdollisesti

ohjaavien kätilöiden vähyys tuovat kuitenkin käytännön ongelmia. Aiemman tutkimuksen

mukaan vaikka työpajoista saatiin tietoa tekniikasta ja harjoittelua, se ei yksin riittänyt luomaan

varmuutta taidon siirtämiseen käytäntöön. Työstä saatu kokemus koettiin hyödyllisemmäksi

taidon oppimisessa. Myös saatu tuki koettiin erityisen tärkeäksi ompelu varmuuden saamisessa.

Työpaikoilla olisi taattava tiedollisen oppimisen jälkeen tukea ompelun käytäntöön. (Wilson

2012.) Nykyään välilihanleikkauksia tehdään aiempaa vähemmän, joten se rajoittaa asian

harjoittelua ja varmuuden karttumista (Bick ym. 2012, Selo-Ojeme 2009). Harjoittelun vähyys

lisää epävarmuutta omista taidoista etenkin viime aikoina valmistuneilla (Bick ym. 2012).

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että tuki on tilastollisesti merkittävää nuorille kätilöille sekä

vähemmän työkokemusta omaaville. Kollegoiden vaikutus on vahva niin myönteisesti kuin

kielteisesti kätilöiden itseluottamukseen synnytyksen aikaisessa hoitotyössä (Bedwell ym.

2015).

Vastaajista 44 prosenttia arvioi osaavansa ommella välilihan jatkuvalla yhden langan

tekniikalla, mutta vain neljännes käyttää tekniikkaa aina tai useimmiten. Yli puolet (53%)

ilmoitti, ettei ompele koskaan kyseisellä tekniikalla ja yleisin syy miksi kätilö päätti olla om-

pelematta tekniikalla oli epävarmuus omasta taidosta (97 vastaajaa). Kätilön

synnyttäneisyydellä sekä iällä ei näyttänyt olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä siihen,

osaako hän ommella episiotomian jatkuvalla yhden langan tekniikalla, vaikka osaavien osuus

nousikin kätilön iän noustessa. Kätilön työkokemuksella kätilötyöstä sekä synnytyssalista sen

sijaan oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hänen taitoonsa osata ommella episiotomia jatkuvalla

yhden langan tekniikalla. Mitä pidempään kätilöllä oli työkokemusta sitä todennäköisemmin

45

hän arvioi osaavansa ommella kyseisellä tekniikalla. Vastaavasti mitä vähemmän

työkokemusta oli sitä epävarmempia he olivat osaamisestaan. Myös Bick ym. (2012.)

tutkimuksessa todettiin yli 20 vuoden työkokemuksella olevan yhteys jatkuvan ompelu-

tekniikan käyttöön sekä varmuuteen omista ompelu ja anatomian tuntemisen taidoista.

Toisen asteen tutkinnon suorittaneista suurin osa (63%) osasi ommella episiotomian jatkuvalla

ompelutekniikalla, kun taas ammattikorkeakoulun käyneistä näin arvoi reilu kolmannes (37%).

Toisen asteen suorittaneista 19 prosenttia ei osaa kyseistä tekniikkaa samoin kun saman verran

tuntee itsensä epävarmaksi osaamisensa suhteen. Ammattikorkeakoulun käyneistä reilu kol-

mannes (36%) koki itsensä epävarmaksi osaamisensa suhteen ja vajaa kolmannes (27%) arvioi

ettei osaa ommella episiotomia jatkuvalla yhden langan tekniikalla. Huomionarvoista näissä

tuloksissa on, että ammattikorkeakoulusta vuoden 2009 jälkeen valmistuneet ovat saaneet kou-

lutuksen jatkuvan yhden langan tekniikalla ompeluun (Raussi-Lehto 2018.) ja silti ammattikor-

keakoulutetut kokevat taitonsa heikommaksi kuin toisen asteen käyneet. Toisen asteen suorit-

taneet ovat saavuttaneet kyseisen tekniikan ompelutaitonsa täydennyskoulutuksesta, itse asiaan

perehtyen tai muusta koulutuksesta. Ylemmän tutkinnon suorittaneita (maisteri/yamk) oli tässä

otoksessa niin vähän ettei luvuista voida tehdä päätelmiä.

6.1.2 Kätilöiden tietoja eri ompelumenetelmien eduista

Kätilöt arvioivat jatkuvan yhden langan tekniikan olevan nopein tapa ommella episiotomia.

Noin puolet vastaajista oli samaa mieltä tästä väittämästä ja noin puolet eivät osanneet sanoa

tai olleet samaa eikä eri mieltä. Katko-ommeltekniikkaa, jossa iho jätetään ompelematta, piti

nopeampana vain muutama vastaaja. Tästä väittämästä erimieltä oli noin neljännes ja noin 70

prosenttia ei ollut samaa/eri mieltä tai ei osannut sanoa. Tutkimusten mukaan episiotomian om-

pelussa jatkuvan ompelutekniikan on havaittu olevan nopeampi toteuttaa kuin perinteinen

katko-ommelmenetelmä (Hasanpoor ym. 2012, Kindberg ym. 2008, Selo-Ojeme ym. 2016, Va-

lenzuela ym. 2009, Zafar 2008). Jos ihokerros jätetään ompelematta, ompeluun kuluva aika on

myös lyhyempi (Oboro ym. 2003).

Jatkuvan yhden langan ompelutekniikan eduksi arvioitiin myös sen vaikutus ompeluun kulu-

vaan lankamäärään. Lähes 75 prosenttia vastanneista arvioi tällä tekniikalla lankaa kuluvan vä-

46

hiten. Tutkimukset vahvistavat, että jatkuva ompelutekniikka on havaittu liittyvän vähäisem-

pään lankamenekkiin verrattaessa perinteiseen tekniikkaan (Hasanpoor ym. 2012, Ketle ym.

2012, Kindberg ym. 2008, Selo-Ojeme ym. 2016).

Reilu 40 prosenttia koki jatkuvan yhden langan tekniikan aiheuttavan äidille vähemmän kipua

ensipäivinä synnytyksen jälkeen. Saman verran ei osannut sanoa onko tekniikalla vaikutusta

kipuun. Myös lähes viidennes yhdisti katko-ommeltekniikan, iho jatkuvalla ompeleella, aiheut-

tavan äidille vähemmän kipua. Tästä väittämästä tosin lähes yhtä moni oli eri mieltä. Tutkimuk-

sissa jatkuvan ompelutekniikan on todettu liittyvän vähäisempään välilihan alueen kipuun en-

simmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen (Kettle ym. 2012, Morano ym. 2006, Zafar 2008, Ko-

kanali ym. 2011, Selo-Ojeme ym. 2016). Eroa oli välilihan palpaation aiheuttamassa kivussa

neljä päivää synnytyksen jälkeen (Almeida & Riesco 2008.) kuin kipulääkkeiden käytössäkin

(Morano ym. 2006, Zafar 2008, Kettle ym. 2012). Katko-ommeltekniikan, iho ompelematta,

arvioi vain muutama vastaaja aiheuttavan vähemmän kipua. Lähes viidennes oli väittämästä

erimieltä ja noin 75 prosenttia ei osannut sanoa tai ollut samaa/eri mieltä asiasta. Verrattaessa

tutkimuksista kolmikerroksista katko-ommeltekniikkaa kahden kerroksen ompeluun kaksi vai-

heisesti ommelluilla naisilla oli vähemmän kipua alle kolme kuukautta synnytyksen jälkeen

(Grant ym. 2001, Seijmonsbergen-Shermers ym. 2015, Oboro ym. 2003) ja he myös käyttivät

vähemmän kipulääkkeitä (Oboro ym. 2003).

Jatkuvan ompelutekniikan arvioi noin 35 prosenttia vastaajista ja katko-ommeltekniikan, iho

jatkuvalla ompeleella noin 15 prosenttia vastaajista vaikuttavan kipua vähentävästi äidin koke-

maan kipuun noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Kolmannes oli sitä mieltä, että ompelu-

tekniikalla on vaikutusta äidin kokemaan kipuun noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Yli

puolet vastaajista ei osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaikutuksesta kipuun. Tutkimusten

mukaan erot kivun kokemisessa tasoittuvat kymmenenteen synnytyksen jälkeiseen päivään

mennessä verrattaessa jatkuvaa yhden langantekniikkaa ja katko-ommeltekniikkaa (Zafar 2008,

Kettle ym. 2012, Kokanali ym. 2011). Suurin osa vastaajista ei osannut sanoa eri ompelutek-

niikoiden vaikutuksesta äidin kokemaan kipuun pitkällä aikavälillä (3 kuukautta-1 vuosi). Va-

jaa neljännes arvioi jatkuvan yhden langan tekniikan ja vajaa kymmenes arvioi katko-ommel-

tekniikan, iho jatkuvalla ompeleella, aiheuttavan äidille vähemmän kipua. Tutkimusten mukaan

pitkäaikaisen kivun kokemisessa ei kuitenkaan ole todettu olevan eroa eri ompelumetodien vä-

lillä (Grant ym. 2001, Kettle ym. 2012).

47

Suurin osa vastaajista ei osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaikutuksesta äidin kokemaan

yhdyntäkipuun synnytyksen jälkeen. Vajaa neljännes arvioi jatkuvan yhden langan tekniikan ja

vajaa kymmenes arvioi katko-ommeltekniikan, iho jatkuvalla ompeleella, aiheuttavan äidille

vähemmän kipua. Yhdyntäkivun vaikutuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia. On todettu, että

kaksivaiheisesti katko-ommelluilla naisilla on vähemmän yhdyntäkipua alle kolme kuukautta

synnytyksen jälkeen (Grant ym. 2001, Oboro ym. 2003) ja heistä suurempi osa on saavuttanut

kivuttoman yhdynnän jo kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen (Oboro ym. 2003). Toisaalta on

saatu tuloksia, joissa ei ole havaittu eroa yhdyntäkivussa eri ompelumetodien välillä (Kettle

ym. 2012, Kindberg ym. 2008, Kokanali ym. 2011).

Suuri osa vastaajista ei osannut sanoa eri ompelutekniikoiden vaikutuksesta ompeleiden ir-

toamiseen. Kätilöistä vajaa puolet arvioi, että jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilta

irtoaa ompeleita vähemmän. Myös katko-ommeltekniikka, jossa iho on ommeltu jatkuvalla om-

peleella, uskottiin olevan ompeleiden irtoamista ehkäisevä tekniikka (25% vastaajista). Kol-

mannes vastaajista koki, että katko-ompeleella ommelluilta irtoaa ompeleita enemmän ja, että

ompelutekniikalla on vaikutusta ompeleiden irtoamiseen. Kätilöiden arviot, ompelutekniikan

vaikutuksesta äidin tuntemaan ompeleiden kiristelyyn ja tarvittaessa ompeleiden poistamiseen

sen vuoksi, olivat hyvin samankaltaiset eri ompelumenetelmien välillä kuin muissakin osa-alu-

eissa. Puolet kätilöistä arvioi jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilla ompeleiden ki-

ristävän vähemmän ja niitä joudutaan poistamaan tarvittaessa vähemmän. Myös katko-ommel-

tekniikalla, jossa iho ommeltuna jatkuvalla ompeleella ommelluilla arvioitiin (25% vastan-

neista) olevan ompeleiden kiristelyä vähemmän. Noin 40 prosenttia vastanneista arvioi, että

ompelutekniikalla on merkitystä asiaan ja saman verran arvioitiin, että katko-ommeltekniikalla

ommelluilla äideillä ompeleet kiristävät enemmän ja niitä joudutaan tarvittaessa poistamaan

sen vuoksi. Noin 40 prosenttia kätilöistä ei osannut sanoa eri ompelumenetelmien vaikutta-

vuutta, mutta katko-ommeltekniikan, iho ompelematta vaikuttavuudesta ei osannut sanoa noin

60 prosenttia. Jatkuvan ompelutekniikan on huomattu liittyvän vähäisempään ompeleiden ir-

toamiseen sekä vähäisempään ompeleiden poistamiseen (Kettle ym. 2002). Kettle ym. (2002)

ja Morano ym. (2006) havaitsivat tutkimuksissaan ompeleiden kiristelyä ja epämukavuutta.

Näistä syistä Kettlen ym. (2002) tutkimuksessa ompeleita jouduttiin poistamaan merkittävästi

enemmän katko-ommelryhmältä. Moranon ym. (2006) tutkimuksessa kummaltakaan ryhmältä

ei jouduttu poistamaan ompeleita. Myös kaksivaiheisesti ommelluilla naisilla ompeleiden ki-

ristelyä oli havaittavissa vähemmän ja ompeleita poistettiin vähemmän, kun iho oli jätetty om-

pelematta (Oboro ym. 2003).

48

Vastaajista 60-70 prosenttia ei osannut sanoa kuinka eri ompelumenetelmät vaikuttavat uudel-

leen ompelun tarpeeseen. Noin viidennes vastaajista oli sitä mieltä, että jatkuvalla yhden langan

tekniikalla ommelluilla uudelleen ompelua tarvitaan harvemmin. Ompelutekniikan vaikutuk-

sesta episiotomiahaavan paranemiseen, arvioitiin jatkuva yhden langantekniikka edelleen hyö-

dyllisimmäksi (noin 40 %vastaajista). Samoin reilu viidennes arvioi katko-ommeltekniikan, iho

jatkuvalla ompeleella. Katko-ommeltekniikan vaikuttavuudesta haavan paranemiseen noin 30

prosenttia oli eri mieltä ja 40 prosenttia ei osannut sanoa, onko tekniikalla vaikutusta vai ei.

Myös muiden ompelutekniikoiden osalta yhtä moni vastasi, ettei osaa sanoa tekniikan vaikut-

tavuudesta, paitsi katko-ommeltekniikan, iho ompelematta, osalta en osaa sanoa vastaajien

osuus oli reilu 60 prosenttia. Tutkimusten mukaan uudelleen ompelun tarpeessa ei ole todettu

olevan eroa ompelutekniikoiden välillä (Kettle ym. 2002, Morano ym. 2006, Kindberg

ym.2008) kuten ei myöskään haavan paranemisessa (Oboro ym. 2003, Almeida & Riesco 2008,

Kindberg ym. 2008).

Yli puolet vastaajista ei osannut sanoa onko ompelutekniikalla vaikutusta äidin tyytyväisyyteen

ompelutulokseen. Kolmannes arvioi jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommellut äidit tyyty-

väisemmiksi ompelutulokseen ja noin 20 prosenttia arvioi myös katko-ommeltekniikalla, jossa

iho ommeltu jatkuvalla ompeleella, tyytyväisemmiksi ompelutulokseen. Noin viidennes koki,

että katko-ommeltekniikalla ommellut äidit eivät olleet tyytyväisempiä ompelutulokseen. Tut-

kimusten mukaan tyytyväisyys ompelun lopputulokseen oli suurempaa jatkuvalla ompeleella

ommelluilla naisilla kolme ja kaksitoista kuukautta synnytyksen jälkeen. He myös kokivat use-

ammin välilihansa palautuneen normaaliksi synnytyksen jälkeen. (Kettle ym. 2002, Morano

ym. 2006, Selo-Ojeme 2016). Myös kaksivaiheisesti ommellut naiset tunsivat vuoden seuran-

nan jälkeen välilihansa harvemmin erilaiseksi kuin ennen synnytystä. (Grant ym. 2001.)

Kätilöt eivät tunnistaneet ihon ompelematta jättämisen hyötyjä, vaikka tutkimuksessa siitä on

saatu näyttöä. Tätä saattaa selittää se, ettei tämä ole Suomessa yleisesti tapana. Kyselyyn vas-

tanneista kukaan ei jättänyt ihon pintaa ompelematta ommellessaan episiotomiaa. Kätilöt ar-

vioivat jatkuvan ompelutekniikan jonkin verran hyödyllisemmäksi äidille kuin mitä tutkimuk-

sissa on saatu näyttöä. Tätä saattaa osaltaan selittää tutkimusasetelma, koska tässä tutkimuk-

sessa kartoitettiin laajemmin jatkuvan ompelutekniikan käyttöä. Eli tällöin jatkuvan ompelu-

tekniikan osalta kätilöiden tietämys tutkimuksista ei ole kattavaa vaan osaltaan ehkä mieliku-

vaa.

49

6.2 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet

Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että on työyhteisöjä, joissa käytetään jatkuvaa yhden lan-

gan tekniikkaa episiotomian ompelussa ja siihen myös kannustetaan. Tuolloin tukea ja apua

tekniikan käyttöön on myös helppo saada. Toisaalta on myös työyhteisöjä, joissa kyseistä

tekniikkaa ei niin käytetä. Tällöin kätilön on vaikea saada tukea ja rohkaisua tekniikan käyttöön

ja hän jää helposti ompelutilanteeseen yksin ja ilman kädestä pitäen neuvoja, joita kätilöt

tuntuivat kaipaavan.

Jatkossa ompelua olisi syytä tutkia Suomessa lisää. Kätilöiden opelutaitoja voisi tutkia eri-

laisella lähestymistavalla esimerkiksi havainnoimalla ja pureutumalla tarkemmin syihin, jonka

perusteella päätöksiä ommellessa tehdään. Myös seurantatutkimus olisi paikallaan, jolloin

seurattaisi synnyttäneiden toipumista ja ompelutekniikan vaikutusta siihen. Tätä seuranta tietoa

myös kätilöt tuntuvat kaipaavan.

Viime vuosina valmistuneet kätilöt ovat saaneet jo kätilökoulutuksen aikana opetuksen niin

katko-ommeltekniikan kuin jatkuvan yhden langan tekniikan käyttöön. Tulosten valossa näyt-

täisi siltä, että he ovat kuitenkin melko epävarmoja taidostaan käyttää jatkuvaa yhden langan

tekniikkaa ja kaipaisivat tukea sen käyttöön. Tähän tulisi kiinnittää huomiota synnytyssaleissa,

jotta jo opittu taito ei jäisi käyttämättä epävarmuuden tai tuen puutteen vuoksi. Myös täyden-

nyskoulutuksia järjestettäessä tulisi huomioida jo ennakkoon, kuinka tuen järjestäminen

hoidetaan koulutuksen jälkeen, jotta koulutuksesta saadaan kustannustehokkaasti kaikki hyöty.

Ei ole järkevää eikä taloudellista järjestää koulutuksia, jos implementointi ei onnistu.

Suomessa ei ole suositusta episiotomian ompelusta. Suomen Kätilöliitto järjestää ompelukoulu-

tuksia, jossa jatkuvaa yhden langan tekniikkaa opetetaan kätilöille. Tämä osaltaan tuo vahvaa

viestiä tekniikan suositeltavuudesta. Jos tekniikkaa ei voisi suositella tai sillä ei olisi mitään

merkitystä, ei olisi myöskään merkityksellistä järjestää kyseisiä koulutuksia. Suosituksen laat-

iminen lisäisi työn yhdenmukaisuutta koko maassa ja takaisi vanhemmille mahdollisuuden sa-

mantasoiseen hoitoon ympäri maata.

50

6.3 Tutkielman luotettavuus ja etiikka

6.3.1 Tutkielman luotettavuus

Luotettavuutta voidaan tarkastella sekä mittarin että tulosten luotettavuuden kannalta. Mittarin

luotettavuutta voidaan kuvata reliabiliteetilla ja validiteetilla. Reliabiliteetti tarkoittaa

tutkimuksen toistettavuutta eli saadaanko mittarilla uusittaessa samankaltaisia tuloksia. Mit-

tarin sisällön validiteetilla tarkoitetaan käsitteiden teorian mukaisuutta ja kattavuutta sekä ni-

iden oikeaa operationalisointia. (Kankkunen & Vehvilänen-Julkunen 2013, Metsämuuronen

2002.) Mittarin kehittämisessä haasteena oli kysymysten muotoilu niin etteivät vastaukset olisi

pääteltävissä ja muotoiltu johdatteleviksi. Ompelua pyrittiin tarkastelemaan kaikista näkökul-

mista, ei vain jatkuvan ompelutekniikan näkökulmasta, jolloin vastaaja olisi saattanut alkaa

päätellä tästä vastauksia. Väittämissä, jossa kartoitettiin kätilöiden tietoa eri ompeluteknii-

koiden eduista oli vaihtoehdot ei samaa/ei eri mieltä ja en osaa sanoa, jotteivät kätilöt arvaisi,

jos eivät vastausta tiedä ja tämä vääristäisi tuloksia. (Grove ym. 2013.)

Mittarin kysymykset perustuvat aiempaan tutkimustietoon aiheesta. Mittari tarkistettiin

kliinisellä hoitotyön opettajalla ja esitestattiin kätilöillä, jotka eivät olleet tutkimuksessa

mukana. Tällä haluttiin varmistaa mittarin loogisuus, kysymysten ymmärrettävyys ja

johdonmukaisuus sekä täyttämiseen kuluva aika. Esitestauksen jälkeen yhden kysymyksen

asettelua selkiytettiin ja yksi kysymys muutettiin vastattavaksi vain ompelukoulutuksen

käyneille. (Grove ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, Metsämuuronen 2005,

Vehviläinen-Julkunen & Paunonen 2006.) Kyselyn lopuksi kätilöt voivat antaa palautetta kyse-

lystä ja 22 antoi palautetta, että eri ompelutekniikoiden etuja on synnytyssalikätilönä mah-

dotonta arvioida, koska äideiltä ei tule heille palautetta ja mahdotonta arvioida ompelun hyötyjä

pitkän ajan kuluessa. Osa oli pohtinut tuleeko vastata oman mielipiteensä mukaisesti vai tutki-

mustiedon mukaisesti. Lomakkeessa pyydettiin valitsemaan mielipidettään vastaava

vaihtoehto. Tarkoituksena ei ollut hakea niin sanottuja oikeita vastauksia. Kaikki vastaukset

raportoitiin ja pohdinnasssa niitä verrattiin aiemmista tutkimuksista saatuihin tuloksiin. Mikäli

kätilöiden mielipiteet ja aiempi tutkimustulos eivät ole vastaavia, voidaan vaan arvuutella mistä

se johtuu. Eivätkö kätilöt tunne aiempaa tutkimusta vai eivätkö he luota siihen. Etenkään, kun

ei ole mahdollista seurata oman ompelutekniikan vaikutuksia niin eikö silloin luota siihen mitä

51

asiasta on tutkittu? Mittarin mahdollisessa jatkokäytössä ohjeistusta tähän tulisi selkeyttää. Pa-

lautetta tuli myös epäselvistä kysymyksistä, joista ei löytynyt omaa vastausvaihtoehtoa. Tätä

pyrittiin ehkäisemään mittarin esitestauksella.

Verkkokyselyyn tiedonkeruumenetelmänä liittyy erityisiä vaatimuksia luotettavuuden kan-

nalta. Siinä vastausprosentti jää helposti pieneksi tai otos saattaa vinoutua. Jos ainoastaan asi-

asta erityisesti kiinnostuneet ja kouluttautuneet kätilöt ovat vastanneet, tulokset ovat

vääristyneet. Myös sähköpostiin saapuva kysely on voinut unohtua muiden työkiireiden lo-

massa. Luotettavuus vaatii sivujen sujuvaa toimimista ja tietoturva-asioiden huomioimista.

(Heikkilä, Hupli & Leino-Kilpi 2008). Kysely rakennetiin yliopiston verkkokysely alustalle,

jolloin sivujen toimivuus ja tietoturva-asiat voitiin taata eikä uutta lomakepohjaa tarvinut ra-

kentaa. Ennen kyselyjen lähettämistä, kysely julkaistiin ja yksi kätilö vastasi siihen sivuston ja

lomakepohjan toimivuuden tarkistamiseksi. Tämä vastaus otettiin mukaan aineistoon. Verk-

kokyselylomake parantaa tulosten luotettavuutta, koska vastaukset saadaan siirrettyä suoraan

tilasto-ohjelmaan eikä siten vastausten syötössä pääse tapahtumaan virheitä.

Aineiston käsittelyssä merkityksellistä on luottamuksellisuus ja anonymiteetti. Sairaalat, joista

aineisto kerättiin, ei mainita erikseen nimiltä eikä sairaaloita verrata keskenään. Tiedot kerättiin

nimettömänä, joten vastaajien henkilöllisyyden ja vastauslomakkeen välistä yhteyttä ei voida

selvittää. Aineisto on ollut vain tutkimusryhmän käytössä tutkittavien yksityisyyden suojan

takaamiseksi ja se säilytettiin lukitussa tilassa ja salasanoin suojatuissa välineissä ja hävitettiin

asianmukaisesti tutkimusprosessin päätyttyä. (Grove ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-

Julkunen 2013, Kuula 2006.)

Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa, mikäli tutkittavat eivät vastanneet kysymyksiin re-

hellisesti vaan kaunistelivat osaamistaan tai vastasivat siten, miten pitäisi tehdä sen sijaan kuin

miten tekevät. Tutkimuksen kyselylomakkeessa korostettiin kätilöille rehellisen vastaamisen

tärkeyttä, jotta tulokista ei saataisi kaunisteltua kuvaa todellisuudesta. Vastausten rehellisyyden

tietää vain vastaajat itse, mutta vastausten perusteella vaikuttaisi, että he ovat vastanneet re-

hellisesti. Toisaalta kahdessa eri kysymyksessä oli sama vastausvaihtoehto (minulla ei ole kou-

52

lutusta jatkuvalla yhden langan tekniikalla ompeluun), mutta vastaajien määrät olivat eri ky-

symysten välillä. Toiseen vastasi 54 ja toiseen 36 kätilöä. Sen vuoksi voi miettiä, kuinka

yhdenmukaisesti he ovat vastanneet kysymysten välillä. Kätilöiden arvioidessa ompeluteknii-

koiden etuja väittämiä arvioimalla, vaikuttaisi siltä, että jatkuvan ompelutekniikan paremmuuta

on yliarvioitu. Onko niin, että osa vastaajista ei tiedä ja arvioi jatkuvan ompelutekniikan

edullisemmaksi, koska kyselyssä tätä ompelutekniikka kartoitettiin laajemmin. Tutkimuksen

tulokset raportoitiin avoimesti ja rehellisesti tekemättä niistä tulkintoja (Tutkimuseettinen neu-

vottelukunta 2012).

Ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan mittauksen yleistettävyyttä (Metsämuuronen 2002). Tutki-

mus ei ole yleistettävissä kaikkiin kätilöihin, vaan kertoo kyseisten sairaaloiden kätilöiden

osaamisen sen hetkisestä tilanteesta. Kätilöiden välillä saattaa olla eroja koulutustasossa.

Tutkimuksen vastausprosentti oli 47,2, joka on verkkokyselyksi hyvä, mutta sitä ei voida pitää

vielä kovin korkeana. Korkeampi, yli 50 prosentin, vastausprosentti olisi lisännyt tutkimuksen

luotettavuutta (Grove ym. 2013). Toisaalta aineisto kerättiin maantieteellisesti laajalta alueelta,

joten se antaa selkeää kuvaa millainen tilanne on tällä hetkellä ympäri Suomen. Tutkimus ra-

jattiin toteutettavaksi ainoastaan keskussairaaloissa. Sen vuoksi tuloksia ei voi yleistää kaikkiin

kätilöihin. Yliopistosairaaloissa saattaa olla erilainen toimintakulttuuri. Tähän aineistoon

vastasi ainoastaan 6 ylemmän korkeakoulututkinnon käynyttä. Onko niin ettei heitä työskentele

kyseisissä yksiköissä enempää, eivätkö he vain vastanneet ja olisiko määrä ollut suhteessa

suurempi, jos kysely olisi ulotettu myös yliopistosairaaloihin?

6.3.2 Tutkielman eettiset näkökulmat

Tutkija on sitoutunut noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä, eettisiä lähtökohtia sekä tieto-

suojaa koskevaa lainsäädäntöä. Kaikissa tutkimuksen vaiheissa toimittiin huolellisesti ja re-

hellisesti. (GDPR 2016, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, Tietosuojalaki 1050/2018,

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.) Tutkimusaiheen valinta oli ensimmäinen tutkijan

tekemä eettinen ratkaisu. Aiheen valinta ilmenee tutkimusongelman määrittelyssä ja rajaamis-

essa. Tutkittavan asian tulee olla tieteellisesti perusteltu ja tuottaa uutta tietoa, joka voidaan

arvioida merkitykselliseksi. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, Kuula 2006, Leino-

53

Kilpi & Välimäki 2003). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kätilöiden tietoja ja taitoja jat-

kuvan yhdenlangan ompelutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa sekä saada ajankoh-

taista tietoa mahdollisesta täydennyskoulutuksen tarpeesta ja aiemman koulutuksen hyödylli-

syydestä. Tutkimuksen tavoitteena on edistää näyttöön perustuvaa kätilötyötä. Tutkimuksesta

saatua tietoa voidaan käyttää hyväksi tarkasteltaessa, onko täydennyskoulutukselle edelleen tar-

vetta ja sitä onko jo järjestetyillä täydennyskoulutuksilla ollut vaikuttavuutta käytännön kätilö-

työhön.

Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, joka ei periaatteessa tutkimusetiikan suhteen poikkea

postikyselystä. Luottamuksellinen viestintä koskee myös sähköistä kommunikaatiota. Tutki-

musluvat haettiin erikseen jokaisesta tutkimukseen osallistuvasta sairaalasta. (Kuula 2006.) Er-

illistä eettisen toimikunnan lupaa tutkimukselle ei tarvittu, koska tutkittavat eivät kuulu er-

ityisen haavoittuviin ryhmiin (Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2009).

Kätilöt antoivat suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta täyttämällä kyselylomakkeen.

Tästä informoitiin saatekirjeessä (liite 4) ja lomakkeen aluksi oli pakollista vastata suos-

tumuksen antamisvastaukseen ennen lomakkeen täyttöä. Saatekirjeessä informoitiin tutkittavat

myös aineiston käsittelystä ja säilytyksestä. Saatekirjeeseen liitettiin tutkijan yhteystiedot mah-

dollisia kysymyksiä varten. Tiedot on säilytetty tutkimusprosessin ajan ja hävitetty sen jälkeen

asianmukaisesti. Tulokset on julkaistu Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla pro gradu -työn

valmistumisen jälkeen. Tuloksia voidaan mahdollisesti käyttää myöhemmin artikkelin tai se-

minaarin lähdeaineistona. Kaikki tutkimuksen aikana kerätty tieto on käsitelty luottamukselli-

sesti. Henkilötietoja saa käsitellä tietosuoja-asetuksen mukaisesti, kun käsittely on tarpeen tie-

teellistä tutkimusta varten ja se on oikeassa suhteesssa sillä tavoiteltuun etuun. Kyselyt on ke-

rätty nimettöminä ja raportoitu tilastollisina yhteenvetoina, jolloin henkilöitä tai sairaaloita ei

voida tunnistaa. Epäsuorat tunnisteet on huomioitu ja sen vuoksi myöskään avoimien kysymys-

ten lainaukset eivät sisällä tunnistetietoja eikä niitä yhdistetä taustamuuttujiin tutkittavien tun-

nistamisen estämiseksi. Tutkija on pyrkinyt analysoimaan ja raportoimaan tulokset rehellisesti

ja huolellisesti. (GDPR 2016, Kuula 2006, Leino-Kilpi & Välimäki 2003, Tietosuojalaki

1050/2018.)

54

LÄHTEET

Albers L & Borders N. 2007. Minimizing Genital Tract Trauma and Related Pain Following

Spontaneous Vaginal Birth. Journal of Midwifery & Women’s Health 52 (3), 246-253.

Almeida SFS & Riesco MLG. 2008. Randomized controlled clinical trial on two perineal

trauma suture techniques in normal delivery. Rev Latino-am Enfermagem 16, 2, 272-9.

Bedwell C, McGowan L & Lavender D. 2015. Factors affecting midwives' confidence in in-

trapartum care: A phenomenological study. Midwifery 31, 170-176.

Bick D, Ismail K, Mac-donald S, Thomas P, Tohill S & Kettle C. 2012. How good are we at

implementing evidence to support the management of birth related perineal trauma? A UK

wide survey of midwifery practice. BMC Pregnancy and Child-birth 12, 57: 1-10.

Bick D, Kettle C, Macdonald S, Thomas P, Hills R & Ismail K. 2010. Perineal Assessment

and Repair Longitudinal Study (PEARLS): protocol for a matched pair cluster trial. BMC

Pregnancy and Childbirth 10, 10.

Burns N, Grove SK & Gray JR. 2013. The practice of nursing research. Appraisal, synthesis

and generation of evidence. 7. edition. Elwevier. USA.

Carnwell M & Daly W. 2001. Strategies for the construction of a critical review of the litera-

ture. Nurse Education Practice 1, 57-63.

Creative Research Systems 2012. https://www.surveysystem.com/sscalc.htm. Luettu

25.2.2018.

Cronin R, Minglan L, Culliney K, Maude R & Nelson K. 2017. Midwifery mana-gement of

second degree perineal tears in New Zealand: A cross-sectional survey practice. Women

Birth 746, 1-8.

Dahlen H & Homer C. 2008. What are the views of midwives in relation to perineal repair.

Woman and Birth 21, 27-35.

55

EU:n kätilödirektiivi 89/155/EEC. Artikla 4. Neuvoston direktiivi 80/155/ETY, annettu 21

päivänä tammikuuta 1980, kätilöntoimeen ryhtymistä ja kätilöntoimen harjoittamista koske-

vien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta. http://eurlex.eu-

ropa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CE-

LEX:31980L0155&qid=1426400294471&from=FI. Viitattu 21.5.2018.

Frolich J & Kettle C. 2015.Perineal care. Clinical Evidence 2015, 03:1401.

GDPR 2016. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henki-

löiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja

direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). http://eur-lex.europa.eu/legal-

content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2016.119.01.0001.01.FIN. Luettu 9.5.2019.

Grant MJ & Booth A. 2007. A typology of reviews: an analysis of 14 review types and asso-

ciated methodologies. Health Information and Libraries Journal 26, 91-108.

Grant A, Gordon B, Mackrodt C, Fern E, Truesdale A, Ayers S. 2001. The Ipswich childbirth

study: One year follow-up of alternative methods used in perineal repair. Br J Obstet

Gynaecol 108, 34–40.

Grove S, Burns N & Gray J. 2013. The practice of nursing research. Appraisal, Synthesis, and

Generation of Evidence. Seventh edition. Elsevier. St.Louis.

Guler H, Cetin P, Yurtsala Z B, Cesura B, Bekara M, Uçarc T, Evcilia F, Cetind A. 2018.

Effect of episiotomy training with beef tongue and sponge simulators on the self-confidence

building of midwifery students. Nurse Education in Practice 30, 1–6.

Hanhinen T. 2010. Työelämäosaaminen. Kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi.

Väitöskirja. Kasvatustieteiden laitos. Tampereen yliopisto.

Hasanpoor S, Bani S, Shahgole R & Gojazadeh M. 2012. The Effects of Continuous and In-

terrupted Episiotomy Repair on Pain Severity and Rate of Perineal Repair: A Controlled Ran-

domized Clinical Trial. Journal of Caring Sciences 1 (3), 165-171.

Heikkilä A, Hupli M &Leino-Kilpi H. 2008. Verkkokysely tutkimusaineiston keruumenetel-

mänä. Hoitotiede 20(2), 101-110.

56

Hoitopaikanvalinta.fi. https://www.hoitopaikanvalinta.fi/yhteystiedot/julkinen-terveyden-

huolto/synnytyssairaalat/. Viitattu 6.3.18.

Ismail K, Kettle C, Macdonald S, Tohill S, Thomas P, & Bick D. 2013. Perineal Assessment

and Repair Longitudinal Study (PEARLS): protocol for a matched pair cluster trial. BMC

Medicine 11, 209, 1-11.

Jiang H, Qian X, Carroli G & Garner P. 2017. Selective versus routine use of episiotomy for

vaginal birth. Cochrane Database Systematic Reviews; 2.

Kalis V, Landsmanova J, Bednarova B, Karbanova J, Laine K, Rokyta Z. 2011. Evaluation of

the incision angle of mediolateral episiotomy at 60 degrees. International Journal of Gyneco-

logy and Obstetrics. 112(3): 220-4.

Kalis V, Laine K, de Leeuw JW, Ismail KM, Tincello DG. 2012. Classification of episiotomy:

towards a standardisation of terminology. BJOG, ;119:522–526.

Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Sanoma Pro Oy.

Helsinki

Kettle C, Hills R, Jones P, Darby L, Gray R, Johanson R. 2002. Continuous versus interrupted

perineal repair with standard or rapidly absorbed sutures after spontaneous vaginal birth: a

randomised controlled trial. Lancet 359, 2217–23.

Kettle, C., Dowswell, T., Ismail, K.M.K. 2012. Continuous and interrupted suturing techni-

ques for repair of episiotomy or second-degree tears. Cochrane Database of Systematic Re-

views 2012, Issue 11. The Cochrane Collaboration. Published by JohnWiley & Sons, Ltd.

Kettle C, Hills RK & Ismail KM. 2009. Continuous versus interrupted sutures for repair of

episiotomy or second degree tears. The Cochrane Collaboration. The Cochrane Library 2009,

issue 1.

Klemetti R & Raussi-Lehto E (toim). 2016. Edistä, ehkäise, vaikuta - Seksuaali- ja lisäänty-

misterveyden toimintaohjelma 2014-2020. THL opas 33, kolmas painos. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116162/

THL_OPAS33_VERKKO9.3.2016.pdf?sequence=3. Luettu 13.3.2018.

57

Kindberg S, Stehouwer M, Hvidman L & Henriksen T. 2008. Postpartum perineal repair per-

formed by midwives: a randomised trial comparing two suture techniques leaveng the skin

unsutured. BJOG 115, 472–479.

Kokanalı D, Ugur M, Kuntay Kokanalı M, Karayalcın R & Tonguc E. 2011. Continuous ver-

sus interrupted episiotomy repair with monofilament or multifilament absorbed suture mate-

rials: a randomised controlled trial. Arch Gynecol Obstet 284, 275–280.

Kudur M, Pai S, Sripathi H & Pabhu S. 2009. Sutures and suturing techniques in skin closure.

Indian J Dermatol Venereol Deprol 75, 4, 425-434.

Kuula A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Vastapaino. Hel-

sinki.

Leino-Kilpi H & Välimäki M. 2003. Etiikka hoitotyössä. WSOY, Juva

Mahmud A, Kettle C, Bick D, Rowley C, Rathod T, Belcher J, Abdelmaguid M & Ismail K.

2013. The development and validation of an internetbased training package for the manage-

ment of perineal trauma following childbirth: MaternityPEARLS. Postgrad Med Journal

2013;89:382–389

Marty N & Verspyck E. 2018. Perineal tears and episiotomy: Surgical procedure - CNGOF

perineal prevention and protection in obstetrics guidelines. Gynecol Obstet Fertil Senol.

46(12):948-967.

Maskálová E, Urbanová E, Bašková M & Kvaltínyová E. 2018. Experience of lecturers with

simulation training in midwifery education in Slovakia. Midwifery 59, 1-3.

Metsämuuronen J. 2002. Mittarin rakentaminen ja testiteorian perusteet. International Met-

help Ky. Helsinki.

Mietola-Koivisto T. Synnytyksen ponnistusvaiheen hoidon käytännöt. Yhteys ensisynnyttäjän

välilihan kuntoon synnytyksen jälkeen, synnytyskokemukseen, kipuun ja seksuaaliterveyteen.

Väitöskirja. Turun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. 2016. http://urn.fi/URN:ISBN:978-

951-29-6488-8

58

Morano S, Mistrangelo E, Pastorino D, Lijoi D, Costantini S & Ragni N. 2006. A randomized

comparison of suturing techniques for episiotomy and laceration repair after spontaneous va-

ginal birth. Journal of Minimally Invasive Gynecology 13(5), 457-462.

Mutema E 2007. ´A tail of two cities´: auditing midwifery practice and perineal trauma. Bri-

tish Journal of Midwifery 15, 511-513.

NICE Recommendations 2017. Intrapartum care for healthy woman and babies. https://www.nice.org.uk/guidance/cg190/chapter/Recommendations#third-stage-of-labour.

Luettu 30.4.2019.

Oboro V.O, Tabowei T.O, Loto O.M & Bosah, J.O. 2003. A multicentre evaluation of the

two-layered repair of postpartum perineal trauma. Journal of Obstetrics and Gynaecology 23

(1), 5–8.

Raussi-Lehto E. 2018. Henkilökohtainen tiedonanto. THM, kätilö, lehtori. Metropolia -am-

mattikorkeakoulu.

Räisänen S, Vehviläinen-Julkunen K, Gisler M & Heinonen M. 2011. A population-based re-

gister study to determine indications for episiotomy in Finland. International Journal of Gyne-

cology and Obstetrics. 115, 26-30.

Seijmonsbergen-Schermers A, Saloomeh S, Lucas C, & de Jonge A. 2015. Nonsuturing or

Skin Adhesives versus Suturing of the Perineal Skin After Childbirth: A Systematic Review.

Birth 42, 2, 100-115.

Selo-ojeme D, Chukwunwendu A, Chukwuemeka A & Kingsley N. 2016. Single-knot versus

multiple-knot technique of perineal repair: a randomized controlled trial. Arch Genecol Obs-

tet, 294, 945-952.

Selo-ojeme D, Ojutiku D & Ikomi A. 2009. Impact of a structured hands-on surgical skills

training program for midwifes performing perineal repair. International journal of gynecology

and obstetrics 106, 239-241.

Selo-Ojeme D, Pathak S & Joshi V. 2015. The knowledge, practise and opinion of midwi-

ves´in the UK on their training in obstetric perineal repair. Arch Gynecol Obstet 291, 1265-

1270. (UK)

59

Stedenfeldt M, Pirhonen J, Blix E, Wilsgaard T, Vonen B, Øian P. 2012. Episiotomy charac-

teristics and risks for obstetric anal sphincter injuries: a case-control study. BJOG, 119, 6:724-

30.

Suomen Kätilöliitto 2017. Kätilön työ. https://www.suomenkatiloliitto.fi/katilon-tyo. Luettu

1.4.2018

Suomen Kätilöliitto 2018a. Välilihan repeämän ehkäiseminen ponnistusvaiheessa - kätilötyön

suositus.http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/149582/Valilihan_repeaman_ehkaisemi-

nen_ponnistusvaiheessa_-_katilotyon_suositus.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu

19.3.2018.

Suomen Kätilöliitto 2018b. Henkilökohtainen tiedonanto.

Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326). Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-

tasa/2010/20101326. Luettu. 13.3.2018

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2018. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vasta-

syntyneet 2017. Tilastoraportti 38/2018. www.julkari.fi/bitstream/hadle/10024/137072/

Tr38_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y. Luettu 21.4.2019.

The American College of Obstetricians and Gynecologists 2016. Prevention and Management

of Obstetric Lacerations at Vaginal Delivery. Practice Bulletin 128,1, 1-15.

Tietosuojalaki 1050/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181050. Luettu

9.5.2019.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö. Verkkojulkaisu.

www.tenk.fi Luettu 5.4.2019.

Valenzuela P, Saiz Puente M, Valero J, Azorín R, Ortega R, Guijarro R. 2009. Continuous

versus interrupted sutures for repair of episiotomy or second-degree perineal tears: a randomi-

sed controlled trial. BJOG 116, 436–441.

Vehviläinen-Julkunen K & Paunonen M. 2006. Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuus. Te-

oksessa Paunonen M & Vehviläinen- Julkunen K. (toim.) Hoitotieteen tutkimusmetodiikka.

Wsoy, Porvoo, 1-4. painos, 206-214.

60

WHO 2017. Managing Complications in Pregnancy and Childbirth. A guide for midwives and

doctors -2nd ed. Geneva: World Health Organization; 2017. Verkkodokumentti.

http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/255760/1/9789241565493-eng.pdf?ua=1. Luettu

17.1.2018

Wilson A. 2012. Effectiveness of an educational programme in perineal repair for midwifes.

Midwifery 28, 236-246.

Zafar S. 2008. Comparison of a Single-Knot Versus Three Layered Technique of Perineal Re-

pair After Vaginal Women Requiring Episiotomy: A Double Blind Randomized Controlled

Trial, J Turkish-German Gynecol Assoc 9(3), 129-133.

Zimmo K, Laine K, Vikanes Å, Fosse E, Zimmo M, Ali H, Thakar R, Sultan A & Hassan S.

2017. Diagnosis and repair of perineal injuries: knowledge before and after expert training—a

multicentre observational study among Palestinian physicians and midwives. BMJ Open.7(4):

PMC5558821.

Liite 1: Tiedonhakutaulukko

Liitetaulukko 1. Tiedonhakutaulukko episiotomian ompelusta ja kätilöiden ompelutaidoista.

Uusintahaku pubmed

midwife* AND sutur* OR repair* AND skill*, 2018-2019, tulos 3 -> valittu 1

(episiotomy OR "perineal injury") AND (sutur* OR repair*), 2018-2019, tulos 14-> valittu 1

(episiotomy OR perineum ) AND “sutur* technique*”, 2018-2019, tulos 10 -> valittu 0

(episiotomy OR “perineal repair”) AND (”healing process” OR recover*), 2018-2019, tulos 3 -> valittu

0

Kandidaatin tutkimuksen pohjalta valittuja tutkimuksia oli 10 kappaletta. Lähempään tarkaste-

luuun valittiin tietokantahauilla 21 lähdettä ja manuaalisella haulla 15. Tutkimuksiin tarkem-

man tutustumisen jälkeen kirjallisuuskatsauksessa käyttöön valittiin sisäänottokriteereillä 31

tutkimusta. Toukokuussa 2019 hakuja päivitettiin Pubmedista ja haut tuottivat kaksi uutta läh-

dettä, aiheeseen liittyvän tutkimuksen sekä katsauksen, joita käytettiin lähdemateriaalina.

Hakusana Cinahl

rajaus

Tulos/

Vali-

tut

Pubmed

rajaus

Tulos/

Vali-

tut

Scopus

rajaus

Tulos/

Valitut

Cochran

e

(ei ra-

jausta)

Tulos/

Valitut

Medic

(ei ra-

jausta)

Tulos/

Valitut

midwife* AND sutur*

OR repair* AND skill*

peer re-

viewed

2010->

4/1 2010-> 24/5 2010-> 26/0 5/0 -

(episiotomy OR "peri-

neal injury") AND (su-

tur* OR repair*)

“ 42/1 2010-> 144/5 2010-> 192/3 14/2 -

episiotomy OR perineum

AND “sutur* tech-

nique*”

“ 11/0 2010-> 93/1 “ 74/0 4/1 -

(episiotomy OR “peri-

neal repair”) AND

(”healing process” OR

recover*)

“ 5/0 “ 27/1 “ 34/0 2/0 -

(episiotomia* or ”välili-

han leikkau*”) and om-

pelutekniik*

” 0/0 - - - 13/1

Liite 2. Tutkimustaulukko.

Liitetaulukko 2. Keskeiset katsauksessa käytetyt tutkimukset.

2a) Kätilöiden ompeluosaamista koskevia tutkimuksia. Päätuloksissa on raportoitu tämän katsauksen

kannalta keskeiset tulokset.

Tutkimus: Tutkimuksen ta-

voite:

Aineisto/Otos: Menetelmä: Päätulokset:

Bedwell C,

McGovan L,

Lavender D.

(2015). Fac-

tors affecting

midwives'

confidence in

intrapartum

care: A phe-

nomenologi-

cal study.

Midwifery 31,

170-176.

(UK)

Tavoitteena kartoit-

taa kätilön itseluot-

tamukseen toimin-

nassaan vaikuttavia

tekijöitä.

otos: 12 synny-

tyksiä hoitavaa

kätilöä.

Hermeneuttis-feno-

menologinen tutki-

musote. Päiväkirjojen

analysointi ja puoli-

strukturoidut haastat-

telut.

Ensisijainen tekijä,

joka vaikuttaa itsevar-

muuteen työpaikalla on

kollegoiden vaikutus

niin myönteisesti kuin

kielteisestikin. Autono-

mian ja tuttuudentunne

vaikuttivat myös. Kon-

fliktit työpaikoilla oli-

vat kriittinen tekijä vä-

hentämään kätilöiden

itseluottamusta.

Bick D, Ismail

K, Macdonald

S, Thomas P,

Tohill S &

Kettle C

(2012) How

good are we at

implementing

evidence to

support the

management

of birth rela-

ted perineal

trauma? A

UK wide sur-

vey of midwi-

fery practice.

BMC

Pregnancy

and Childbirth

12, 57: 1-10.

(UK)

Tunnistaa kuinka

kätilöt Englannissa

arvioivat ja korjaa-

vat välilihan trau-

maa ja missä mää-

rin käytännössä nä-

kyy näyttöön perus-

tuvat ohjeistukset.

Kohderyhmä:

Englannin synny-

tyssalikätilöt

Otos: 1000 kut-

suttiin satunnais-

otannalla mukaan,

405 vastasi kyse-

lyyn.

määrällinen ja laadul-

linen kyselytutkimus.

Vain muutamat kätilöt

käyttivät näyttöön pe-

rustuvaa ompelutek-

niikkaa kaikkiin ompe-

lukerroksiin ja vain 58

suorittaa peräaukon tut-

kimisen välilihan trau-

man tutkimisen yhtey-

dessä. Yli puolet jättä-

vät toisen asteen haa-

van joskus ompele-

matta. Kolmas osa koki

itsensä varmaksi arvioi-

dessaan traumaa ja vii-

desosa tunsi itsensä

varmaksi ommelles-

saan. Kaksi kolmasosaa

koki itsensä varmaksi

leikatessaan episioto-

miaa. Yli 20 vuotta sit-

ten valmistuneet tunsi-

vat itsensä varmem-

miksi ja he todennäköi-

semmin käyttivät näyt-

töön perustuvia toimin-

tatapoja.

Cronin R,

Minglan L,

Culliney K,

Maude R &

Nelson K.

(2017)Midwi-

fery manage-

ment of se-

cond-degree

Tunnistaa kuinka

kätilöt hoitivat edel-

lisen hoitamansa

toisen asteen välili-

han haavauman ja

miten ne heijastuvat

hoitosuosituksiin.

Kohderyhmä: Kä-

tilöt jotka osallis-

tuvat välilihan

hoitoon ja muisti-

vat edellisen hoi-

tamansa haa-

vauman.

Verkkokysely. Viimeisemmän haavan

hoitoon vaikuttavia te-

kijöitä olivat: työsken-

tely status, kokemus, it-

seluottamus ja koulutus

välilihan hoidosta.

Näyttöön perustuva

ompelukäytäntö ja lii-

tettiin viimeaikaiseen

Liite 2. Tutkimustaulukko.

perineal tears

in New Zea-

land: A cross-

sectional sur-

vey practice.

Women Birth

746, 1-8.

(Uusi-See-

lanti)

välilihan kulutukseen.

Kätilöiden hoitokäytän-

töjä voidaan parantaa

suosituksin ja jatkuvin

kolutuksin.

Dahlen H &

Homer C

(2008). What

are the views

of midwives

in relation to

perineal re-

pair. Woman

and Birth 21,

27-35. (Aust-

ralia)

Kartoittaa kätilöi-

den käsityksiä väli-

lihan ompelusta ja

tehokkaimmasta ta-

vasta opettaa ja tu-

kea kätilöitä kehit-

tämään tätä taitoa.

Kohderyhmä:

synnytyssalikäti-

löt

Otos:106 kätilöä.

Kyselytutkimus. Ky-

symykset liittyivät

välilihan ompeluun

sisältäen kokemuk-

sen, itsevarmuuden,

koulutuksen, akkredi-

toinnin, asenteet ja

trendit.

Kokemus lisää luotta-

musta ja ompelusta

nauttimista sekä vähen-

tää huolta ompelun vai-

kutuksista äidille. Se ei

kuitenkaan vähentänyt

huolta laillisista teki-

jöistä.

Suosituin koulutus-

muoto on yhden päivän

työpajat, joihin lääkärit

ja kätilöt osallistuvat

yhdessä. Säännöllistä

päivitystä taitoihin kai-

vattiin myös.

Ismail K,

Kettle C,

Macdonald S,

Tohill S, Tho-

mas P, & Bick

D. (2013). Pe-

rineal Assess-

ment and Re-

pair Longitu-

dinal Study

(PEARLS):

protocol for a

matched pair

cluster trial.

BMC Medi-

cine 11, 209,

1-11. (UK)

PEARLS tutkimuk-

sen tavoitteena on

parantaa synnytyk-

sen jälkeistä äidin

vointia kätilöiden

moniammatillisten

koulutusten keinoin.

Äitiyshuollon toi-

mipisteistä muo-

dostettiin 11 pa-

ria, joita vertail-

tiin.

kokeellinen tutkimus Pääasiallisesti keskityt-

tiin naisiin, joilla on ki-

pua istuessa tai liikku-

essa 10-12päivänä pp.

Toissijaisesti arvioitiin

särkylääkkeiden käyt-

töä, tarvetta poistaa

ompeleita, haavainfek-

tioita sekä täysimetyk-

sen kestoa. Ryhmien

välillä ei ollut tilastolli-

sesti merkittäviä eroja,

mutta näyttöön perustu-

vien menetelmien

käyttö lisääntyi. Koulu-

tusten jälkeen naiset ra-

portoivat tilastollisesi

vähemmän haavainfek-

tioita sekä tarvetta om-

peleiden poistoon.

Mahmud A,

Kettle C, Bick

D, Rowley C,

Rathod T,

Belcher J, Ab-

delmaguid M

& Ismail K.

(2013). The

development

and validation

of an internet-

based training

package for

the manage-

ment of peri-

neal trauma

Testata Maternity-

PEARLS e-opiske-

lupakettia ja verrata

e-opiskelu työpa-

kettia kahteen muu-

hun opiskelumeto-

diin (perinteiseen

luento+laboraatio-

harjoitukseen sekä

ofline tietokonepe-

rustaiseen harjoitte-

luun) synnytyksen

jälkeisen välilihan

vaurion korjaami-

sessa.

38 kätilöä kol-

mesta äitiyshuol-

lon yksiköstä.

Interventiotutkimus. MaternityPEARLS li-

säsi hieman enemmän

testaajien tietämystä ai-

heesta verrattuna perin-

teisiin menetelmiin. Li-

säksi Maternity-

PEARLS mahdollistaa

äitiyshuollon yksiköi-

den tietotason arvioin-

nin ja jatkuvan koulu-

tusmahdollisuuden.

Luo myös tasapuoliset

koulutusmahdollisuu-

det eri yksiköiden vä-

lille.

Liite 2. Tutkimustaulukko.

following

childbirth:

Maternity-

PEARLS.

Postgrad Med

Journal

2013;89:382–

389 (UK)

Mutema E

(2007). ´A tail

of two cities´:

auditing

midwifery

practice and

perineal

trauma. Bri-

tish Jour-nal

of Midwifery

15, 511-513.

UK

Arvioida kätilöiden

ompelutaitojen ta-

soa ja ompelutsan-

dardien noudatta-

mista vaginaalisen

synnytyksen jäl-

keen.

Kohderyhmä:

Englannissa työs-

kentelevät kätilöt

Otos: kahden sai-

raalan kätilöt

Kysely. Vain noin kolmasosalla

oli ollut virallista kou-

lutusta ompelusta. Alle

65% tunnisti I asteen

haavan oikein ja luku

oli vielä alhaisempi va-

kavampien haavojen

kohdalla. Yli 90% koki

olevansa varautumaton

ompeluun ja kaikki

vastaajat olivat haluk-

kaita osallistumaan

koulutuspäiviin.

Selo-ojeme D,

Ojutiku D &

Ikomi A.

(2009). Im-

pact of a

structured

hands-on sur-

gical skills

training prog-

ram for

midwifes per-

forming peri-

neal repair.

International

journal of gy-

necology and

obstetrics 106,

239-241.

(UK)

Tavoitteena oli arvi-

oida strukturoidun

hands on harjoitte-

lun tehokkuuttta vä-

lilihaa ompelevilla

kätilöillä

Kohderyhmä:

Englannissa työs-

kentelevät kätilöt

Otos: 719 kätilöä.

Kysely ennen ja jäl-

keen opetuksen.

Verrattuna aikaan en-

nen koulutusta, koulu-

tuksen jälkeen käytet-

tiin tilastollisesti enem-

män näyttöön perustu-

vaa ompelutekniikkaa.

Selo-Ojeme

D, Pathak S &

Joshi V.

(2015). The

knowledge,

practise and

opinion of

midwives´in

the UK on

their training

in obstetric

perineal re-

pair. Arch Gy-

necol Obstet

291, 1265-

1270. (UK)

Tutkia kätilöiden

tietoja ja käytänteitä

välilihan korjauk-

sessa sekä heidän

havaintojaan koulu-

tuksensa riittävyy-

destä.

Kohderyhmä:

Englannissa työs-

kentelevät kätilöt

Otos: 592 kätilöä.

Strukturoitu lomake

kysely. Ryhmien

eroja on analysoitu ti-

lastollisilla analyy-

seilla.

Suurin osa kätilöistä

koki, ettei heillä ollut

riittävää koulutusta om-

peluun ja he kokivat

etteivät he tunne kun-

nolla välilihan anato-

miaa. Kätilöt, jotka us-

koivat, että heillä on

riittävä koulutus, rapor-

toivat kymmenen ker-

taa todennäköisemmin

hallitsevat välilihan

anatomian, kuusi kertaa

todennäköisemmin tun-

sivat ompelusuosituk-

set sekä 16-kertaa to-

Liite 2. Tutkimustaulukko.

dennäköisemmin tunsi-

vat itsensä varmoiksi

ommellessaan.

Wilson A.

(2012). Effec-

tiveness of an

educational

programme in

perineal repair

for midwifes.

Midwifery 28,

236-246.

(UK)

Arvioida välilihan

ompelun koulutus-

ohjelman tehok-

kuutta

Kohderyhmä: kä-

tilöt

Otos: 145 kätilöä

kuudesta eri sai-

raalasta

quasi-kokeellinen en-

nen ja jälkeen inter-

vention tapaustutki-

mus

Merkittävästi useampi

kätilö kykeni ompele-

maan välilihan korke-

ammalla kompetens-

silla ammatillisen inter-

vention jälkeen. Välili-

han ompelun koulutus

voi luoda merkittävän

eron kätilöiden kompe-

tenssiin ja itseluotta-

mukseen, kun arvioi-

daan ja korjataan välili-

han traumaa.

Zimmo K,

Laine K, Vi-

kanes Å,

Fosse E,

Zimmo M, Ali

H, Thakar R,

Sultan A &

Hassan S.

2017.Diagno-

sis and repair

of perineal in-

juries: know-

ledge before

and after ex-

pert trai-

ning—a mul-

ticentre obser-

vational study

among Pales-

tinian physici-

ans and

midwives.

BMJ

Open.7(4):

PMC5558821.

(Palestiina)

Arvioida vaikut-

taako kahden päi-

vän koulutus pales-

tiinalaisten kätilöi-

den ja lääkärien tai-

toon diagnosoida ja

ommella välilihan

vammoja.

Kuuden Palestii-

nalaisen valtion

sairaalan obstetri-

set osastot.

Otos: n=150

Kysely ennen ja jäl-

keen opetuksen.

Tutkimuksessa havait-

tiin tilastollisesti mer-

kittävää edistymistä tie-

dollisesti ja taidollisesti

välilihan alueen vauri-

oiden ompeluun kai-

killa koulutukseen osal-

listuneilla. Säännölli-

sellä koulutuksella voi-

daan ylläpitää tarvitta-vaa tietämystä.

Liite 2. Tutkimustaulukko.

2b) Välilihan ompelutekniikoita koskevia tutkimuksia. Päätuloksissa on raportoitu tämän katsauksen

kannalta keskeiset tulokset.

Tutkimus: Tutkimuksen ta-

voite:

Aineisto/Otos: Menetelmä: Päätulokset:

Almeida SFS

& Riesco

MLG (2008).

Randomized

controlled

clinical trial on

two perineal

trauma suture

techniques in

normal deliv-

ery. Rev La-

tino-am Enfer-

magem 2008;

16(2):272-9

(Brasilia)

Verrata jatkuvan

ompelutekniikan ja

katko-ommelteknii-

kan vaikutusta väli-

lihan alueen para-

nemiseen ja kipuun

normaalin ala-

tiesynnytyksen jäl-

keen

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: 61 syn-

nyttäjää, joilla

joko toisen asteen

repeämää tai epi-

siotomia. Tutkitta-

vat jaettiin kah-

teen ryhmään: jat-

kuvaan ompelu-

tekniikkaan (31)

ja katko-ompe-

leisiin (30).

Ensisijaisesti arvioi-

tiin turvotusta, mus-

telmointia, hypere-

miaa, eritystä, avautu-

mista, fibroosia ja ki-

pua. Kipua arvioi tiin

numeraalisella as-

teikolla 1-10. Tiedot

kerättiin sairaalassa

olo aikana ja kotiutu-

misen jälkeen (4 ja 41

päivää synnytyksen

jälkeen).

Menetelmien välillä ei

ollut tilastollisesti mer-

kittäviä eroja muuten

kuin palpaation aiheut-

tamassa välilihan ki-

vussa neljä päivää syn-

nytyksen jälkeen, jota

ilmeni jatkuvan ompe-

lutekniikan ryhmässä

vähemmän.

Grant A, Gor-

don B,

Mackrodt C,

Fern E, Trues-

dale A, Ayers

S.(2001.) The

Ipswich child-

birth study:

One year fol-

low-up of al-

ternative

methods used

in perineal re-

pair. Br J Ob-

stet Gynaecol

2001;108:34–

40. (UK)

Seuranta tutkimus.

Alkuperäisessä tut-

kimuksessa verrat-

tiin perinteistä kol-

mivaiheista epi-

siotomian/re-

peämän ompelua

kaksivaiheiseen,

jossa iho jätetään

ompelematta sekä

kahta eri ommelai-

netta

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: tutki-

muksiin osallistui

yhteensä 793

naista

Aiemmin arvioitiin

kipua 24,48 tuntia, 10

vuorokautta ja 3kk

synnytyksen jälkeen

ja vuoden jälkeen ar-

vioitiin kipua, erosiko

tuntemus välilihalla

ennen synnytystä ol-

leesta tilanteesta ja

tarvetta uudel-

leenompeluun.

Kaksi vaiheisesti om-

melluilla naisilla oli

vähemmän kipua ja yh-

dyntäkipua alle kolme

kuukautta synnytyksen

jälkeen. Vuoden seu-

rannan jälkeen kaksi-

vaiheisesti ommellut

naiset tunsivat harvem-

min välilihansa eri-

laiseksi kuin ennen

synnytystä.

Hasanpoor S,

Soheila B,

Rudabe S &

Morteza G

2012. The Ef-

fects of Con-

tinuous and In-

terrupted Epi-

siotomy Re-

pair on Pain

Severity and

Rate of Peri-

neal Repair: A

Controlled

Randomized

Clinical Trial.

Journal of Car-

ing Sciences 1,

3, 165-171.

(Iran)

Tarkoituksena on

vertailla kahta epi-

siotomian ompelu-

metodia

Kohderyhmä:

synnyttänet naiset.

Otos: 100 en-

sisynnyttäjää,

jotka satunnaisesti

valikoituivat jat-

kuvaan tai katko-

ommelryhmään

episiotomian om-

pelussa.

VAS asteikollla arvi-

oida kipua 12-18 tun-

tia ompelun jälkeen

sekä 10 päivää pp.

Parantumista arvioi-

tiin REEDA as-

teikolla.

Ei havaittu tilantollisia

eroja ryhmien välillä.

Ompeluun käytetty

aika oli jatkuvan

ompelutekniikan

ryhmässä lyhyempi ja

ommelmateriaalia

kului vähemmän.

Liite 2. Tutkimustaulukko.

Kettle C,

Dowswell T &

Ismail KM.

(2012.) Con-

tinuous and in-

terrupted su-

turing tech-

niques for re-

pair of episiot-

omy or second

degree tears.

The Cochrane

Collaboration.

The Cochrane

Library 2012,

issue 11. (Eng-

lanti)

Arvioida jatkuvan

ja katko-ommeltek-

niikan vaikutuksia

episiotomian tai

toisen asteen re-

peämän ompeluun

synnytyksen jäl-

keen.

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: tutki-

muksiin osallistui

yhteensä 8184

naista.

Cochrane katsaus, jo-

hon osallistui kuusi-

toista tutkimusta.

Jatkuva ompelutek-

niikka verrattuna

katko-ommeltekniik-

kaan liittyi vähempään

kipuuun kymmenen-

teen synnytyksen jäl-

keiseen päivään

saakka. Myös kipu-

lääkkeitä käytettiin vä-

hemmän. Kipu vähe-

nee eniten kun jatku-

vaa ompelutekniikkaa

on käyetty kaikissa

kerroksissa. Jatkuvan

ompelutekniikan on

huomattu liittyvän

myös vähäisempään

ompeleiden poistami-

seen.

Kettle C, Hills

R, Jones P,

Darby L, Gray

R, Johanson R.

(2002.) Con-

tinuous versus

interrupted

perineal repair

with standard

or rapidly ab-

sorbed sutures

after spontane-

ous vaginal

birth: a ran-

domised con-

trolled trial.

Lancet 2002;

359: 2217–23.

(Englanti)

Verrata jatkuvaa

ompelutekniikka ja

katko ommeltek-

niikkaa välilihan

korjaukseen spon-

taanin alatiesynny-

tyksen jälkeen sekä

nopeammin sulavaa

polyglactin 910

ommelainetta pe-

rinteiseen polyglac-

tin 910 materiaa-

liin.

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: 1542

synnyttäjää, joilla

joko toisen asteen

repeämää tai epi-

siotomia. Tutkitta-

vat jaettiin satun-

naisesti jompaan

kumpaan ompelu-

metodiin, jatku-

vaan (771) tai

katko-ommel

(771) sekä edel-

leen ommelainei-

den mukaan nope-

ammin sulavaan

(772) ja perintei-

seen materiaaliin

(770).

Arvioitiin kipua 10

päivää synnytyksen

jälkeen sekä yhdyntä-

kipua

kolme kk synnytyk-

sen jälkeen.

Merkittävästi harvempi

nainen raportoi kipua

10. päivänä synnytyk-

sen jälkeen jatkuvan

ompelumetodin ryh-

mästä. Ommelaineella

ei vaikuttanut

olevan merkitystä ki-

vun kokemiseen. Yh-

dyntäkivun kokemi-

sessa ei osoitettu ole-

van eroa ompelumeto-

dien eikä ommelainei-

den välillä. Ompeleita

poistettiin vähemmän

nopeammin sulavalla

ommelaineella ommel-

luilta samoin kuin jat-

kuvalla ompelumeto-

dilla ommelluilta.

Kokanalı D,

Ugur M, Kun-

tay Kokanalı

M, Karayalcın

R & Tonguc

E. (2011.)

Continuous

versus inter-

rupted episiot-

omy repair

with monofila-

ment or multi-

filament ab-

sorbed suture

materials: a

randomised

controlled

trial. Arch Gy-

necol Obstet

Verrata episioto-

mian eri ompelu-

tekniikoita ja om-

pelumateriaaleja.

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: 160

synnyttäjää, joilla

tehty oikea me-

diolateraali-

nenepisiotomia.

Tutkittavat jaettiin

satunnaisesti nel-

jään ryhmään: jat-

kuvaan tai katko-

ommelmetodiin

sekä kahteen eri

ommelaineryh-

mään

Arvioitiin VAS-as-

teikolla välilihan alu-

een kipua erilaisten

toimintojen aikana

ensimmäisenä ja

kymmenentenä päi-

vänä synnytyksen jäl-

keen. Yhdyntäkipua

arvioitiin kuusi viik-

koa synnytyksen jäl-

keen.Myös ompeluun

kulunutta aikaa, lan-

gan menekkiä ja

komplikaatioita seu-

rattiin

Ensimmäisenä päivänä

synnytyksen jälkeen

välilihan alueen kipua

oli tilastollisesti vä-

hemmän jatkuvan om-

pelutekniikan ryh-

mässä. Myös ompelu-

aika ja ommelaineen

menekki olivat vähäi-

semmät. Kivussa

10.päivänä synnytyk-

sen jälkeen ja yhdyn-

nän aikaisessa kivussa

kuusi viikkoa synny-

tyksen jälkeen ei ollut

tilastollista eroa.

Liite 2. Tutkimustaulukko.

(2011)

284:275–280

(Turkki)

Kindberg S,

Stehouwer M,

Hvidman L &

Henriksen T.

(2008.) Post-

partum peri-

neal repair per-

formed by

midwives: a

randomised

trial compar-

ing two suture

techniques

leaving the

skin unsutured.

BJOG,115,

472–479.

(Tanska)

Verrata kahden eri

ompelutekniikan

vaikutusta välili-

han alueen trauman

(episiotomia/toisen

asteen repeämä) ki-

puun ja paranemi-

seen

Kohderyhmä:

synnyttäneet en-

sisynnyttäjät.

Otos: Tutkimuk-

sen aikana 1820

synnytystä ala-

kautta, joista sa-

tunnaisotannalla

valikoitui 400 ter-

vettä ensisynnyt-

täjää, jotka syn-

nyttäneet ala-

kautta, joista 200

ommeltu jatku-

valla ompelutek-

niikalla ja 200

käännetyin katko-

ompelein.

Strukturoidut haastat-

telut ja systemaattiset.

välilihan paranemisen

arvioinnit tehtiin 24-

48 h, 10 päivää ja

kuusi kk synnytyksen

jälkeen. Ensisijaisesti

tutkittiin kipua, toissi-

jaisesti haavan

paranemista (arvioi-

tiin REEDA as-

teikolla), potilastyyty-

väisyyttä,

dyspareuniaa, tarvetta

uudelleen ompeluun

sekä haavan

ompeluun kulunutta

aikaa ja ompelumate-

riaalin menekkiä.

Ompelutekniikoilla ei

ollut vaikutusta välili-

han kipuun, haavan pa-

ranemiseen, potilastyy-

tyväisyyteen, dyspa-

reuniaan eikä tarpee-

seen uudelleenompe-

luun. Jatkuva ompelu-

tekniikka oli kuitenkin

nopeampi ja vaati vä-

hemmän

ompelumateriaalia

Morano

S, Mistrangelo

E, Pastorino

D, Lijoi

D, Costantini

S & Ragni N.

(2006.) A ran-

domized com-

parison of su-

turing tech-

niques for epi-

siotomy and

laceration re-

pair after spon-

taneous vagi-

nal birth. Jour-

nal of Mini-

mally Invasive

Gynecology

13(5), 457-

462. (Italia)

Verrata jatkuvaa

ompelutekniikka ja

knopein ompelua

välilihan korjauk-

seen spontaanin

alatiesynnytyksen

jälkeen.

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: 214

synnyttäjää, joilla

joko toisen asteen

repeämää tai epi-

siotomia. Tutkitta-

vat jaettiin satun-

naisesti jompaan

kumpaan ompelu-

metodiin.

Ensisijaisesti arvioitu

kipua 48 h ja 10 päi-

vää sekä dyspa-

reuniaa kolme kk

synnytyksen jälkeen.

Toissijaisesti tutkit-

tiin ompeleiden ir-

toamista, haavan

avautumista, kipu-

lääkkeiden käyttöä ja

tyytyväisyyttä ompe-

lutulokseen

Jatkuvan ompeluteknii-

kan käyttö yhdistettiin

vähempään lyhyt aikai-

seen kipuun.

Oboro V.O,

Tabowei T.O,

Loto O.M &

Bosah, J.O.

(2003.) A mul-

ticentre evalu-

ation of the

two-layered

repair of post-

partum peri-

neal trauma.

Journal of

Obstetrics and

Tutkimuksen tar-

koituksena

oli vertailla välili-

han ompelua kah-

dessa kerrok-

sessa,jolloin iho-

kerros jätetään om-

pelematta ja kol-

men kerroksen om-

pelua, jolloin myös

iho ommellaan, ja

niiden vaikutuksia

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: 832

synnyttäjää, joilla

oli ompelua vaa-

tiva toisen asteen

repeämä tai epi-

siotomia ja jotka

saapuivat molem-

piin tutkimus-

käynteihin ja pa-

lauttivat kyselylo-

makkeen 3 kk

48 tuntia , 14 vuoro-

kautta ja 6 viikkoa

synnytyksen jälkeen

naiset haastateltiin ja

suoritettiin välilihan

tutkiminen, jossa ha-

vainnoitiin mustel-

mointia, turvotusta,

tulehdusta ja haavan

reunojen kuroutu-

mista. 3 kk synnytyk-

sen jälkeen annettiin

kyselylomake.

Tutkimuksessa havait-

tiin välilihan ihon om-

pelematta jättämiseen

liittyvän vähemmän ki-

pua kaksi ja 14 päivää

synnytyksen jälkeen

sekä vähemmän kipu-

lääkityksen käyttöä

kolmeen kuukauteen

asti synnytyksen jäl-

keen. Kuitenkin kaksi

päivää synnytyksen jäl-

Liite 2. Tutkimustaulukko.

Gynaecology

23 (1). 5–8.

(Nigeria)

kipuun ja parane-

miseen.

synnytyksen jäl-

keen.

keen haavan reunat oli-

vat paremmin yhdessä

naisilla, joiden iho oli

ommeltu.Ihon ompele-

matta jättämiseen liittyi

vähemmän pinnallista

kipua yhdynnän aikana

kolme kuukautta syn-

nytyksestä sekä use-

ampi nainen saavutti

kivuttoman yhdynnän

jo kuusi viikkoa synny-

tyksen jälkeen. Myös ompeleiden kiristelyä

oli havaittavissa vä-

hemmän ja ompeleita

poistettiin vähemmän

kun iho oli jätetty om-

pelematta. Kun iho jä-

tettiin ompelematta, ai-

kaa kului ompeluun

merkittävästi vähem-

män Haavan paranemi-

sen osalta ei havaittu

eroa ja kahden päivän

jälkeen haavan reuno-

jen erillään olossakaan

ei ollut enää ryhmien

välillä eroja. Uudelleen

ompelun tarve oli sa-

mankaltaista molem-

missa ryhmissä.

Seijmonsber-

gen-Schermers

A, Saloomeh

S, Lucas C, &

de Jonge A.

2015. Nonsu-

turing or Skin

Adhesives ver-

sus Suturing of

the Perineal

Skin After

Childbirth: A

Systematic

Review. Birth

42, 2, 100-

115. (Alanko-

maat.)

Ihon ompelemattta

jättämistä tai ihon

sulkemista kudos-

liimallla verrattiin

ihon ompeluun om-

meltaessa episioto-

miaa tai haavaumaa

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos 2922

synnyttäjää.

Ensisijaisesti arvioi-

tiin lyhyen ja pitkän

aikavälin kipua sekä

kipulääkkeiden käyt-

töä.

Ihon ompelematta jät-

täminen aiheuttaa vä-

hemmän kipua kuin

ompelu, mutta saattaa

aiheuttaa ihon erkaan-

tumista. Ihon sulkemi-

nen kudosliimallla vä-

hentää myös kipua li-

säämättä riskiä ihon er-

kautumiseen.

Selo-Ojeme D,

Chukwun-

wendu A,

Chukwuemeka

A & Kingsley

N. 2016. Single-knot

versus multi-

ple-knot tech-

Tutkimuksen tar-

koituksena on tut-

kia onko episioto-

mian ompelussa

merkitystä käyt-

tääkö katko-om-

meltekniikkaa vai

yhden langan jatku-

vaa ompelutekniik-

kaa.

Kohderyhmä: 260

Nigeriassa syn-

nyttänyttä, jotka

saivat toisen as-

teen haavan ja

ommeltiin joko

katko-ompelein

tai jatkuvalla tek-

niikalla

Ensisijaisesti arvioi-

tiin kipua VAS as-

teikolla toisena, kym-

menentenä sekä

kolme kuukautta pp.

Toissijaisesti arvioi-

tiin kipu päivittäisen

aktiviteetin aikana,

kipulääkkeiden käyttö

Jatkuvalla ompelutek-

niikalla ommelluilla oli

merkittävästi vähem-

män kipua 2ja 10 päi-

vää synnytyksen jäl-

keen. Kolmen kuukau-

den kuluttua myös po-

tilastyytyväisyys lop-

putulokseen oli suu-

Liite 2. Tutkimustaulukko.

nique of peri-

neal repair: a

randomised

controlled

trial. Arch Gy-

necol Obstet

294:945–952.

(Nigeria)

sekä dyspareunia ja

potilastyytyväisyys.

rempaa jatkuvalla tek-

niikalla ommelluilla,

sen sijaan dyspa-

reuniassa ja kivussa 3

kk pp ei havaittu eroja.

Valenzuela P,

Saiz Puente

M, Valero J,

Azorı´n R, Or-

tega R, Gui-

jarro R.

(2009.) Con-

tinuous versus

interrupted su-

tures for repair

of episiotomy

or

second-degree

perineal tears:

a randomised

controlled

trial. BJOG

2009;116:436–

441. (Espanja)

Verrata jatkuvaa ja

katko-ommel om-

pelutekniikkaa epi-

siotomian ja re-

peämien ompe-

lussa.

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos: 445

synnyttäjää, jotka

olivat synnyttä-

neet alateitse ja

heillä oli joko epi-

siotomia tai toisen

asteen välilihan

repeämä.

Osallistujilta kysyttiin

kivun kokemisesta ja

kipulääkkeiden käy-

töstä toisena ja kym-

menentenä päivänä

sekä kolme kuukautta

synnytyksen jälkeen

Ryhmien välillä ei ol-

lut tilantollisesti mer-

kittävää eroa kivun ko-

kemisessa. Jatkuva

ompelutekniikka oli

sen sijaan nopeampi ja

langan menekki oli

pienempi.

Zafar S.

(2008.) Com-

parison of a

Single-Knot

Versus Three

Layered Tech-

nique of Peri-

neal Repair

After Vaginal

Women Re-

quiring Episi-

otomy:

A Double

Blind Ran-

domized Con-

trolled Trial, J

Turkish-Ger-

man Gynecol

Assoc, 9(3); s.

129-133. (Pa-

kistan)

Verrata yhden lan-

gan jatkuvaa ompe-

lutekniikkaa perin-

teiseen kolmen ker-

roksen tekniikkaan.

Kohderyhmä:

synnyttäneet nai-

set. Otos:110

naista, jotka syn-

nyttäneet ala-

kautta ja joille on

tehty episiotomia.

naiset jaettiin sa-

tunnaisesti jom-

paan kumpaan

ryhmään (n=55

perinteiseen me-

netelmmän/n=55

yhden langan tek-

niikkaan).

Ensisijaisesti tutkit-

tiin kipua VAS as-

teikolla 12 tuntia syn-

nytyksen jälkeen sekä

ompeluun kulunutta

aikaa. Myös kotiutu-

essa ja seitsemän päi-

vää synnytyksen jäl-

keen tehtiin arvio.

Yhden langan teknii-

kalla ommelluilla

esiintyi merkittävästi

vähemmän kipua ja

myös ompeluun kulu-

nut aika oli lyhyempi

kuin perinteisellä me-

netelmällä ommelluilla

Liite 3. Muuttujaluettelo.

Liite 3. Muuttujaluettelo.

Kyselylomakkeen ai-

hepiiri

Kysymykset Asteikko Tutkija(t), vuosi

taustatiedot 1.Ikäsi?

2.Koulutustaustasi?

3.Oletko synnyttänyt

itse?

4.Kuinka monta

vuotta sinulla on työ-

kokemusta kätilö-

työstä?

5.Kuinka monta

vuotta sinulla on työ-

kokemusta synnytys-

salista?

suhdeasteikko

järjestysasteikko

nominaaliasteikko

suhdeasteikko

suhdeasteikko

Cronin ym. 2017

Cronin ym. 2017

Bick ym. 2012, Cro-

nin ym. 2017

Bick ym. 2012, Cro-

nin ym. 2017

Ompeluvarmuus ja

käytetty ompelume-

netelmä

6.Kuinka varma olet

omista ompelutaidois-

tasi (yleisesti) ja ana-

tomian tuntemukses-

tasi?

7.Mikä on vaikuttanut

pääasiallisen ompelu-

tekniikkasi valintaan?

8.Millä tekniikalla

ompelet episiotomian

useimmiten?

9. Tunnusteletko äidin

peräsuolen kautta ha-

vaitaksesi mahdolli-

sen kolmannen asteen

re-peämän tai tikin?

järjestysasteikko

nominaaliasteikko

nominaaliasteikko

nominaaliasteikko

Mutema 2007, Bick

ym. 2012, Cronin ym.

2017, Selo-Ojeme

ym. 2015, Wilson

2012

Almeida & Riesco

2008, Bick ym. 2012,

Cronin ym. 2017,

Kettle ym. 2009, Mie-

tola-Koivisto 2016

Almeida & Riesco

2008, Bick ym. 2012,

Cronin ym. 2017

Kettle ym. 2009

Bick ym. 2012, Cro-

nin ym. 2017, Morano

ym. 2006, Zimmo ym.

2017

Jatkuvalla yhden lan-

gan tekniikalla om-

pelu

10.Arvioitko osaavasi

ommella episiotomian

jatkuvalla yhden lan-

gan tekniikalla?

11.Kuinka usein om-

pelet episiotomian jat-

kuvalla yhden langan

tekniikalla?

nominaaliasteikko

järjestysasteikko

Liite 3. Muuttujaluettelo.

12.Mitkä ovat teki-

jöitä, miksi päätät om-

mella episiotomian

jatkuvalla yhden lan-

gan tekniikalla?

13.Mitkä ovat teki-

jöitä miksi päätät,

ETTET ompele epi-

siotomiaa jatkuvalla

yhden langan teknii-

kalla?

nominaaliasteikko

nominaaliasteikko

Almeida & Riesco

2008, Cronin ym.

2017, Grant ym. 2001,

Hasanpoor ym. 2012,

Kettle ym. 2012,

Kindberg ym. 2008,

Kokanali ym. 2011,

Morano ym. 2006,

Oboro ym. 2003,

Selo-Ojeme ym.

2016, Seijmonsber-

gen-Shermers ym.

2015, Valenzuela ym.

2009, Zafar 2008

Almeida & Riesco

2008, Cronin ym.

2017

Ompelukoulutus ja

ompeluun saatu tuki

14.Mistä olet saanut

koulutuksen jatku-

valla yhden langan

tekniikalla ompeluun?

15.Toivoisitko koulu-

tusta ompeluun liit-

tyen?

16.Oletko saanut tu-

kea jatkuvan ompelu-

tekniikan käyttöönot-

toon?

17.Olisitko kaivannut

tukea jatkuvan ompe-

lutekniikan käyttöön-

ottoon?

nominaaliasteikko

nominaaliasteikko

nominaaliasteikko

nominaaliasteikko

Bedwell ym. 2015,

Cronin ym. 2017,

Dahlen & Homer

2008, Mutema 2007

Bedwell ym. 2015,

Wilson 2012

Bedwell ym. 2015,

Wilson 2012

Väittämät ompelutek-

niikoiden vaikutuk-

sista

1.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

episiotomian ompe-

luun kuluvaan aikaan?

2.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

episiotomian ompe-

luun kuluvaan lanka-

määrään?

Likert-asteikko Hasanpoor ym. 2012,

Kindberg ym. 2008,

Oboro ym. 2003,

Selo-Ojeme ym.

2016, Valenzuela ym.

2009, Zafar 2008

Hasanpoor ym. 2012,

Ketle ym. 2012, Kind-

berg ym. 2008, Selo-

Ojeme ym. 2016

Liite 3. Muuttujaluettelo.

3.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

äidin kokemaan ki-

puun ensi päivinä (0-3

päivää) synnytyksen

jälkeen?

4.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

äidin kokemaan ki-

puun noin kaksi viik-

koa synnytyksen jäl-

keen?

5.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

äidin kokemaan ki-

puun pitkällä aikavä-

lillä (3kk-1vuosi)?

6.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

äidin kokemaan yh-

dyntäkipuun synny-

tyksen jälkeen?

7.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

ompeleiden irtoami-

seen?

8.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

uudelleen ompelun

tarpeeseen?

9.Arvioi miten ompe-

lutekniikka vaikuttaa

äidin tuntemaan om-

peleiden kiristelyyn ja

tarvittaessa ompelei-

den poistamiseen sen

vuoksi?

10.Arvioi miten om-

pelutekniikka vaikut-

taa episiotomiahaavan

paranemiseen?

Almeida & Riesco

2008, Grant ym.

2001, Kettle ym.

2012, Kokanali ym.

2011, Morano ym.

2006, Oboro ym.

2003, Selo-Ojeme

ym. 2016, Seijmons-

bergen-Shermers ym.

2015, Zafar 2008

Grant ym. 2001,

Kettle ym. 2012, Ko-

kanali ym. 2011, Seij-

monsbergen-Sher-

mers ym. 2015, Zafar

2008

Grant ym. 2001,

Kettle ym. 2012

Grant ym. 2001,

Kettle ym. 2012,

Kindberg ym. 2008,

Kokanali ym. 2011,

Oboro ym. 2003

Kettle ym. 2002, Mo-

rano ym. 2006

Kettle ym. 2002, Mo-

rano ym. 2006, Kind-

berg ym. 2008

Kettle ym. 2002, Mo-

rano ym. 2006

Almeida & Riesco

2008, Kindberg ym.

2008, Oboro ym.

2003

Liite 3. Muuttujaluettelo.

11.Arvioi miten om-

pelutekniikka vaikut-

taa äidin tyytyväisyy-

teen ompelutulok-

seen?

Grant ym. 2001,

Kettle ym. 2002,

Kindberg ym. 2008,

Morano ym. 2006,

Selo-Ojeme 2016

Liite 4. kyselylomake.

Liite 4. Saatekirje ja kyselylomake synnytyssalissa työskentelevien kätilöiden ompelutiedoista

ja -taidoista.

SAATEKIRJE

Huhtikuu 2018

Hyvä kollega ja kätilötyön ammattilainen

Olen kätilö ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opiskelija. Teen Pro gradu -tutkimustani

kätilöiden ompelutiedoista ja -taidoista. Tutkimus on suunnattu keskussairaaloiden synnytys-

osastoilla työskenteleville kätilöille. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kätilöiden tietoja ja

taitoja jatkuvan yhdenlangan ompelutekniikan käyttöön episiotomian ompelussa sekä saada

ajankohtaista tietoa mahdollisesta täydennyskoulutuksen tarpeesta ja aiemman koulutuksen

hyödyllisyydestä. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää hyväksi tarkasteltaessa, millai-

selle täydennyskoulutukselle on tarvetta ja sitä saadaanko täydennyskoulutuksista saatu tieto

käyttöön. Suomessa on tutkittu vähän kätilöiden käyttämää ompelutekniikkaa. Kliininen hoito-

työn osaaminen ei voi kehittyä ilman hoitotyön käytäntöjen tutkimista.

Tutkimus toteutetaan verkkokyselynä, johon kutsun sinut osallistumaan. Olet kätilötyön asian-

tuntija ja siksi toivon, että haluat osallistua tutkimukseeni, sillä jokainen täytetty kyselylomake

on arvokas. Kyselylomake avautuu sähköpostin mukana tulleesta linkistä ja on toiminnassa

kolme viikkoa. Kyselyyn vastaaminen vie noin 10-15 minuuttia. Kyselyyn osallistuminen on

vapaaehtoista. Täyttämällä kyselylomakkeen annat tietoisen suostumuksesi tutkimukseen osal-

listumiseen. Täytäthän kyselyn rehellisesti, miten teet ja ajattelet, ei niin kuin ajattelet, että pi-

täisi tehdä. Olen kiinnostunut siitä, miten asioita tehdään ja millainen tilanne tällä hetkellä ken-

tällä on.

Kaikki tutkimuksen aikana kerätty tieto käsitellään luottamuksellisesti. Kyselyt kerätään nimet-

töminä ja raportoidaan tilastollisina yhteenvetoina, jolloin henkilöitä tai sairaaloita ei voi tun-

nistaa. Tiedot säilytetään tutkimusprosessin ajan ja hävitetään sen jälkeen asianmukaisesti. Tu-

lokset julkaistaan Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla pro gradu -työn valmistumisen jälkeen.

Tuloksia voidaan mahdollisesti käyttää artikkelin tai seminaarin lähdeaineistona. Mikäli mie-

leesi heräsi kysyttävää, vastaan mielelläni lisäkysymyksiin sähköpostitse. Työn ohjaavat Pro-

fessori Katri Vehviläinen-Julkunen ja Tutkijatohtori Reeta Lamminpää.

Kiitos etukäteen ajastasi ja osallistumisestasi tutkimukseen!

Ystävällisin terveisin

Anu Arvila

Kätilö, TtK, TtM-opiskelija

Hoitotieteen laitos

Terveystieteiden tiedekunta

Itä-Suomen yliopisto

Liite 4. kyselylomake.

Liite 4. Saatekirje ja kyselylomake synnytyssalissa työskentelevien kätilöiden ompelutiedoista ja -tai-

doista.

1. Ikäsi? ______vuotta

2. Koulutustaustasi?

a) Toisen asteen tutkinto

b) Ammattikorkeakoulututkinto

c) Ylempi amk tutkinto

d) Maisterin tutkinto

e) Joku muu, mikä?_________________________________________________________

3. Oletko synnyttänyt itse?

a) Kyllä

b) En

c) En halua kertoa

4. Kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta kätilötyöstä? _____vuotta

5. Kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta synnytyssalista? ______vuotta

6. Kuinka varma olet omista ompelutaidoistasi (yleisesti) ja anatomian tuntemuksestasi?

a) Hyvin varma

b) Melko varma

c) Melko epävarma

d) Hyvin epävarma

e) En osaa sanoa

7. Mikä on vaikuttanut pääasiallisen ompelutekniikkasi valintaan? (voit valita useita vaihtoeh-

toja)

a) Koulutus

b) Tutkimustieto

c) Työpaikan käytäntö

d) Kätilöopintojen aikana omaksuttu tapa

e) Kollegojen/lääkärien suositus/tuki

f) Joku muu, mikä?

___________________________________________________________________________

___________________________________________________________________________

8. Millä tekniikalla ompelet episiotomian useimmiten? (valitse yksi vaihtoehto)

a) Kokonaan katko-ompelein

b) Käännetyin katko-ompelein

c) Syvät ompeleet katko-ompelein, ihon pinta jatkuvalla ompeleella

d) Syvät ompeleet katko-ompelein, ihon pinta jätetään ompelematta

e) Jatkuvalla yhden langan tekniikalla

f) Jotenkin muuten, miten?

___________________________________________________________________________

___________________________________________________________________________

___________________________________________________________________________

Liite 4. kyselylomake.

9. Tunnusteletko äidin peräsuolen kautta havaitaksesi mahdollisen kolmannen asteen re-

peämän tai tikin?

a) Aina ennen ja jälkeen ompelun

b) Ainoastaan ennen ompelua

c) Ainoastaan ompelun jälkeen

d) Satunnaisesti

e) En koskaan

10. Arvioitko osaavasi ommella episiotomian jatkuvalla yhden langan tekniikalla?

a) Kyllä

b) En

c) Olen epävarma osaamisestani

11. Kuinka usein ompelet episiotomian jatkuvalla yhden langan tekniikalla?

a) Aina

b) Useimmiten

c) Silloin tällöin

d) En koskaan

12. Mitkä ovat tekijöitä, miksi päätät ommella episiotomian jatkuvalla yhden langan teknii-

kalla? (Voit valita useita vaihtoehtoja)

a) Ompelun nopeus

b) Ompelun helppous

c) Ompelutekniikan vaikutus äidin kipuun

d) Ompelutekniikan vaikutus äidin toipumiseen

e) Haavan sopiminen ko. tekniikalla ommeltavaksi

13. Mitkä ovat tekijöitä miksi päätät, ETTET ompele episiotomiaa jatkuvalla yhden langan

tekniikalla? (Voit valita useita vaihtoehtoja)

a) Haavan sopimattomuus

b) Ompelun hitaus

c) Ompelun vaikeus

d) Epävarmuus omasta taidosta

e) Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta äidin kipuun

f) Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta äidin toipumiseen

14. Mistä olet saanut koulutuksen jatkuvalla yhden langan tekniikalla ompeluun?

a) Kätilökoulutuksen aikana

b) Täydennyskoulutuksesta

c) Itse asiaan perehtyen

d) Muusta koulutuksesta, Mistä?

_______________________________________________________________________

_______________________________________________________________________

Liite 4. kyselylomake.

15. Toivoisitko koulutusta ompeluun liittyen?

a) Kyllä

b) En

c) En osaa sanoa

16. Oletko saanut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönottoon?

a) En

b) Kyllä, millaista?

___________________________________________________________________________

___________________________________________________________________________

c) Minulla ei ole koulutusta kyseisen tekniikan käyttöön

17. Olisitko kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönottoon?

a) En

b) Kyllä

c) En osaa sanoa

Jos vastasit KYLLÄ, olisit kaivannut tukea jatkuvan ompelutekniikan käyttöönottoon, niin kerro ly-

hyesti omin sanoin millaista tukea olisit kaivannut?

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

Liite 4. kyselylomake.

Seuraavassa on joukko väittämiä. Arvioi jokaista väittämää rengastamalla mielipidettäsi vastaa-

van vaihtoehdon numero.

__________________________________________________________________________________

samaa ei samaa, eri En osaa

mieltä ei eri mieltä mieltä sanoa

__________________________________________________________________________________

1.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa episiotomian ompeluun kuluvaan aikaan?

Jatkuva yhden langan tekniikka on nopein tapa 3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka on nopein 3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, on nopein 3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

2.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa episiotomian ompeluun kuluvaan lankamäärään?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla lankaa kuluu vä-

hiten 3 2

1 0

Katko-ommeltekniikalla lankaa kuluu vähiten 3 2 1 0 Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, lankaa ku-

luu vähiten 3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

3.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan kipuun ensi päivinä (0-3 päivää) syn-

nytyksen jälkeen?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

4.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan kipuun noin kaksi viikkoa synnytyk-

sen jälkeen?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

Liite 4. kyselylomake.

__________________________________________________________________________________

samaa ei samaa, eri En osaa

mieltä ei eri mieltä mieltä sanoa

__________________________________________________________________________________

5.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan kipuun pitkällä aikavälillä (3kk-

1vuosi)?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

6.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan yhdyntäkipuun synnytyksen jäl-

keen?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

7.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa ompeleiden irtoamiseen?

Jatkuva yhden langan tekniikalla ommelluilta irtoaa

ompeleita vähemmän

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikalla ommelluilta irtoaa ompe-

leita vähemmän

3 2 1 0

Katko- ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommelluilta irtoaa ompeleita vähemmän

3 2 1 0

Katko- ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

luilta irtoaa ompeleita vähemmän

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

8.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa uudelleen ompelun tarpeeseen?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilla uu-

delleen ompelua tarvitaan harvemmin

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikalla ommelluilla uudelleen om-

pelua tarvitaan harvemmin

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommelluilla uudelleen ompelua tarvitaan harvemmin

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

luilla uudelleen ompelua tarvitaan harvemmin

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

Liite 4. kyselylomake.

__________________________________________________________________________________

samaa ei samaa, eri En osaa

mieltä ei eri mieltä mieltä sanoa

__________________________________________________________________________________

9.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin tuntemaan ompeleiden kiristelyyn ja tarvitta-

essa ompeleiden poistamiseen sen vuoksi?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilla om-

peleet kiristävät vähemmän ja niitä joudutaan poista-

maan tarvittaessa vähemmän

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikalla ommelluilla ompeleet kiris-

tävät vähemmän ja niitä joudutaan poistamaan tarvit-

taessa vähemmän

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommelluilla ompeleet kiristävät vähemmän ja niitä

joudutaan poistamaan tarvittaessa vähemmän

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

luilla ompeleet kiristävät vähemmän ja niitä joudu-

taan poistamaan tarvittaessa vähemmän

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

10.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa episiotomiahaavan paranemiseen?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommeltu paranee

paremmin

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikalla ommeltu paranee paremmin

3 2 1 0

Katko- ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommeltu paranee paremmin

3 2 1 0

Katko- ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommeltu

paranee paremmin

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

11.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin tyytyväisyyteen ompelutulokseen?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommellut olivat

tyytyväisempiä ompelutulokseen

3 2

1 0

Katko-ommeltekniikalla ommellut olivat tyytyväi-

sempiä ompelutulokseen

3 2 1 0

Katko-ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommellut olivat tyytyväisempiä ompelutulokseen

3 2 1 0

Katko- ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

lut olivat tyytyväisempiä ompelutulokseen

3 2 1 0

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 2 1 0

Kiitos vastauksestasi! 😊

Jäikö mieleesi vielä jotain aiheesta? tai haluatko antaa palautetta kyselystä?

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

Liite 5. ompelutekniikoiden edut.

Liite 5. Frekvenssijakauma kätilöiden arvioista eri ompelumenetelmien eduista. (N=179)

__________________________________________________________________________________

samaa ei samaa, eri En osaa

mieltä ei eri mieltä mieltä sanoa

__________________________________________________________________________________

1.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa episiotomian ompeluun kuluvaan aikaan?

Jatkuva yhden langan tekniikka on nopein tapa 88 33 6 49

Katko-ommeltekniikka on nopein 24 41 77 31

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, on nopein 9 23 43 98

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 17 30 88 39

2.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa episiotomian ompeluun kuluvaan lankamäärään?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla lankaa kuluu vä-

hiten 127 14

4 31

Katko-ommeltekniikalla lankaa kuluu vähiten 2 24 119 28 Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, lankaa ku-

luu vähiten 6 30 42 95

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 4 21 112 34

3.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan kipuun ensi päivinä (0-3 päivää) syn-

nytyksen jälkeen?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

74 22 3 75

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 5 34 53 79

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

32 29 24 84

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

4 18 32 116

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 6 14 80 72

4.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan kipuun noin kaksi viikkoa synnytyk-

sen jälkeen?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

60 14

3 100

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 4 28 40 96

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

26 23 24 99

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

1 18 27 126

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 5 12 65 88

Liite 5. ompelutekniikoiden edut.

__________________________________________________________________________________

samaa ei samaa, eri En osaa

mieltä ei eri mieltä mieltä sanoa

__________________________________________________________________________________

5.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan kipuun pitkällä aikavälillä (3kk-

1vuosi)?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

40 11

2 120

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 5 19 28 119

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

15 18 15 120

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

2 14 17 136

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 7 13 44 107

6.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin kokemaan yhdyntäkipuun synnytyksen jäl-

keen?

Jatkuva yhden langan tekniikka aiheuttaa vähemmän

kipua

36 9

2 126

Katko-ommeltekniikka aiheuttaa vähemmän kipua 3 20 24 122

Katko-ommeltekniikka, iho jatkuvalla ompeleella, ai-

heuttaa vähemmän kipua

12 20 12 125

Katko-ommeltekniikka, iho ompelematta, aiheuttaa

vähemmän kipua

2 13 17 136

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 6 15 40 110

7.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa ompeleiden irtoamiseen?

Jatkuva yhden langan tekniikalla ommelluilta irtoaa

ompeleita vähemmän

79 12

5 81

Katko-ommeltekniikalla ommelluilta irtoaa ompe-

leita vähemmän

10 25 60 76

Katko- ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommelluilta irtoaa ompeleita vähemmän

43 26 16 87

Katko- ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

luilta irtoaa ompeleita vähemmän

7 18 23 122

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 3 22 58 88

8.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa uudelleen ompelun tarpeeseen?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilla uu-

delleen ompelua tarvitaan harvemmin

33 21

8 111

Katko-ommeltekniikalla ommelluilla uudelleen om-

pelua tarvitaan harvemmin

18 28 17 106

Katko-ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommelluilla uudelleen ompelua tarvitaan harvemmin

19 24 10 116

Katko-ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

luilla uudelleen ompelua tarvitaan harvemmin

6 24 12 127

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 12 21 34 101

Liite 5. ompelutekniikoiden edut.

__________________________________________________________________________________

samaa ei samaa, eri En osaa

mieltä ei eri mieltä mieltä sanoa

__________________________________________________________________________________

9.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin tuntemaan ompeleiden kiristelyyn ja tarvitta-

essa ompeleiden poistamiseen sen vuoksi?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommelluilla om-

peleet kiristävät vähemmän ja niitä joudutaan poista-

maan tarvittaessa vähemmän

88 11

6 72

Katko-ommeltekniikalla ommelluilla ompeleet kiris-

tävät vähemmän ja niitä joudutaan poistamaan tarvit-

taessa vähemmän

6 29 74 62

Katko-ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommelluilla ompeleet kiristävät vähemmän ja niitä

joudutaan poistamaan tarvittaessa vähemmän

42 31 23 76

Katko-ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

luilla ompeleet kiristävät vähemmän ja niitä joudu-

taan poistamaan tarvittaessa vähemmän

13 22 23 111

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 5 17 78 69

10.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa episiotomiahaavan paranemiseen?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommeltu paranee

paremmin

78 21

3 73

Katko-ommeltekniikalla ommeltu paranee paremmin

10 38 50 72

Katko- ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommeltu paranee paremmin

40 33 17 77

Katko- ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommeltu

paranee paremmin

3 19 29 115

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 7 22 73 67

11.Arvioi miten ompelutekniikka vaikuttaa äidin tyytyväisyyteen ompelutulokseen?

Jatkuvalla yhden langan tekniikalla ommellut olivat

tyytyväisempiä ompelutulokseen

66 12

1 98

Katko-ommeltekniikalla ommellut olivat tyytyväi-

sempiä ompelutulokseen

5 27 39 101

Katko-ommeltekniikalla, iho jatkuvalla ompeleella,

ommellut olivat tyytyväisempiä ompelutulokseen

38 19 13 102

Katko- ommeltekniikalla, iho ompelematta, ommel-

lut olivat tyytyväisempiä ompelutulokseen

2 16 24 130

Ompelutekniikalla ei ole vaikutusta 5 15 57 91