pailuihin ensimmäisen kerran vuonna 1974, jolloin mukana oli myös kaksi tyttöjoukkuetta. Vaikka kovin aktiivi-sesti ei kilpailtukaan, tärkeätä oli osal-listua Tampereen piirin ja koko TUL:n liittojuhlille. Koskenpoikien joukkue olikin piirin suurimpia ja valtakun-nan tasolla kerran neljänneksi suurin. Mukana näissä esiintymisissä oli pal-jon sellaisia, jotka eivät muulloin vält-tämättä osallistuneet voimisteluhar-joituksiin. On laskettu, että osanotta-jia naisvoimistelussa oli mukana jopa yli 100.

Rytminen kilpavoimistelu muotia 1970-luvullaVaikka voimistelijoiden pääharrastus-muoto olikin pitkään perinteinen jouk-kovoimistelu, naiset omaksuivat hel-posti myös uusia virtauksia. Kosken-pojissa alkoi vuonna 1970 myöhem-min hyvin suosittu satujumppa kaik-

perinteisessä voimistelussa oli kaksi ryhmää, naiset ja tytöt. Niin paikka-kunnan virallisissa kuin seuran omissa juhlissa ja myös ammattiyhdistyksen tilaisuuksissa oli useimmiten voimis-teluryhmien esityksiä. Aluksi harjoi-tuksia pidettiin vanhalla työväentalol-la, mutta harrastajien määrän ja uusien ryhmien perustamisen takia harjoitus-vuoroja saatiin myös kouluilta. Ohjaa-japula helpottui, kun 1950-luvun alus-sa viisi naista suoritti voimistelunohja-uksen peruskurssin.

Kilpavoimistelua 1960-luvulta lähtienKuntovoimistelun harrastus oli niin voimakasta, että lopulta syntyi ajatus kilpailla joukkuevoimistelussa. Se toi harrastukseen myös lisämotiivia. Ty-töt saavuttivat vuonna 1967 piirinmes-taruuskilpailuissa toisen sijan. Nai-set osallistuivat TUL:n mestaruuskil-

Aluksi kuntovoimisteluaValkeakosken Koskenpojat on vuonna 1929 perustettu, paikkakunnan van-hin urheiluseura. Naisjaosto aloitti toi-mintansa maaliskuussa 1930. Eniten naisia kiinnosti voimistelu, sen ohel-la pelattiin pesäpallon edeltäjää, raja-palloa. Pesäpallon kilpailumuotoinen pelaaminen loppui, kun piirissä ei pe-liä harrastettu. Alkuvaiheissa ei ollut koulutettua naisohjaajaa, vaan naisten ensimmäinen ohjaaja oli mies, Arvo Hannula. Vuonna 1931 Helvi Col-lin oli kuitenkin kurssilla Pajulahdes-sa. Naisvoimistelu oli seuran kannalta tärkeää toimintaa, koska juhlissa tar-vittiin esiintyjiä. Vähitellen harrastus kehittyi niin, että 1934 osallistuttiin jo TUL:n liittojuhlien ja vuonna 1936 piirijuhlien voimisteluun.

Valkeakosken Koskenpoikien vuosi-kertomuksessa vuonna 1947 todetaan, että naiset ovat harrastaneet pääasias-sa voimistelua. Sodan jälkeen naisten

Kuntovoimistelusta rytmisen kautta aerobiciin

Mestareiden näyte osaamisesta vuonna 1974. Vas. Leila Jääskeläinen (Vanninen) ja oik. Hilkka Riikonen (Ahde).

34

Ensimmäisistä menestyksistä valta-kunnan tasolla alkoikin sitten kymme-nen vuotta kestänyt jakso, jolloin Kos-kenpojat oli lajin valtaseuroja maas-samme. Ensimmäinen Suomen mes-taruus tuli Hilkka Riikoselle vuonna 1974 ja Leila Jääskeläinen oli toinen. Kaksi vuotta myöhemmin osat vaih-tuivat. Leila Jääskeläinen saavutti sit-ten kolme Suomen mestaruutta peräk-käisinä vuosina ja vielä kerran vuon-na 1980. Hyvin menestyi myös Liisa Tamminen, joka voitti ensin tyttöjen alle 18-vuotiaiden Suomen mestaruu-den vuonna 1980 ja oli sitten kolme kertaa Suomen mestari naisten sarjas-sa. Virva Salander ylti yhteen Suomen mestaruuteen. Junioreissa Titta Heik-kilä oli pitkään aivan kärjen tuntu-massa. TUL:n rytmisessä voimistelus-sa Koskenpojat vielä menestyi, mutta vuoden 1984 jälkeen ei valtakunnan tasolla tullut palkintosijoja.

Koskenpoikien menestyskautena seuran yhteydet kansainväliseen toi-mintaan olivat vilkkaat. Suomen nuo-rison taidetapahtuman parhaina voi-mistelijoina vuonna 1975 Hilkka Rii-konen ja Leila Jääskeläinen pääsi-vät kahden viikon esiintymismatkal-le Saksaan. Seuran voimistelijoilla oli vuosien mittaan kymmeniä edustuk-sia kansainvälisissä kilpailuissa. Lajin valtamaista vieraili usein valmentajia ohjaamassa Koskenpoikien voimiste-lijoita. Seura käytti paljon omiakin va-rojaan huippuvalmennuksen hankki-miseen. Myös seuran tuomareilla oli kysyntää valtakunnan tason kilpai-luissa. Kerttu Riikosen tietoja ja tai-toja tarvittiin monesti erilaisten mas-satapahtumien ohjelman suunnittelus-sa. Huipulle oli noustu suurelta osin Kerttu Riikosen ponnistelujen ansios-ta. Kun hän halusi hieman hellittää, ei ollut ketään vastaavan tasoista seuraa-jaa. Kesti aikansa ennen kuin nuorem-mat alkoivat saada tuloksia aikaan. Harrastajia oli ja on seurassa edel-leenkin paljon. Voimistelujaosto tar-joaa monenlaisia ohjattuja harjoituk-sia eri-ikäisille ryhmille. Esiintymis-ryhmiä on tarvittu seuran omissa juh-lissa. Ulkopuolisista yhdistyksistä eri-tyisesti ammattijärjestöt ovat tilanneet jatkuvasti esiintymisryhmiä omiin ti-laisuuksiinsa.

Joskus esitys on ollut jo valmiiksi harjoiteltu osa jotain voimisteluohjel-maa, mutta alusta alkaen on harjoitel-tu myös varsinaisia ohjelmanumeroi-ta. Vuodelta 1974 on tieto, että ohjel-maryhmillä oli yli sata esiintymistä, joista suurin osa omalla paikkakunnal-la, mutta osa myös piirin tilaisuuksissa ja muutamia jopa valtakunnan tasolla. Linnanmäen ”Kyvyt esiin” -kilpai-

Suomen mestarin ja TUL:n mestarin Liisa Tammisen taidonnäyte.

Joukkuevoimistelun mestarit rytmisessä kilpavoimistelussa vuodelta 1981. Edessä vas. Minna Hatt, Leila Jääskeläinen, Tarja Viljanen ja Virve Salander. Takana vas. Virva Salander, Sinikka Soini, Tuovi Partanen ja Minna Käppi sekä valmentaja Kerttu Riikonen.

kein pienimmille. Uuden idean to-teuttajana oli Kerttu Riikonen. Hänen aloitteestaan alkoi seurassa myös mo-dernin voimistelun eli rytmisen kilpa-voimistelun harrastaminen 1970-lu-vun alussa. Rytmisessä oli käytössä välineenä vanne, pallo, keilat, naru tai nauha.

Hilkka Riikonen ja Leena Jääskeläi-nen olivat olleet mukana liiton ja piirin kaikissa koulutustilaisuuksissa. Sään-nöllisenä pitkään jatkunut harjoitus tuotti tulosta, kun SM-kisoissa Hilkka Riikonen selviytyi A-sarjassa prons-

sille (kaksi välinettä) ja Leila Jääske-läinen B-sarjassa (yksi väline) hope-alle. Tytöt olivat parhaat tullilaiset ja Koskenpojat oli ainoa seura, joka saa-vutti kaksi mitalia. Tavallaan jonkin-laisena palkintomatkana TUL kustan-si voimistelijat seuraamaan MM-kil-pailuja Rotterdamiin. Lajin synnyttä-mää kiinnostusta kuvastaa sekin, että ammattikoulun salissa järjestettyä lii-kuntaesitystä mahtui katsomaan juuri ja juuri kaikki halukkaat. Joskus näis-sä perinteisessä näytöksissä oli jopa yli kolme ja puoli sataa katsojaa.

35

Johanna Nisulan johdolla.Tänä päivänä voimistelujaosto on

suurin Koskenpoikien seitsemästä ja-ostosta. Voimistelujaosto tarjoaa mo-nipuolista toimintaa koulutettujen oh-jaajien johdolla niin harrastajille kuin kilpaurheilijoillekin. Jaosto järjestää viikoittain ohjattua liikuntaa sekä lap-sille, nuorille että aikuisille. Jaostol-la on menestyksekästä ja laajaa kil-pailutoimintaa nykyisin erityisesti kil-pa-aerobicissa. Tunnustuksena toi-minnan laadusta Koskenpoikien voi-mistelujaostolle myönnettiin kevääl-lä 2005 Nuoren Suomen sinettiseura-tunnus lasten ja nuorten toiminnasta sekä keväällä 2010 PRIIMA- aikuis-ten liikunnan laatuseura sertifi kaatti. Voimistelujaosto kuuluu jäsenseurana Suomen Voimisteluliittoon ja Suomen Työväen Urheiluliittoon. Voimistelu-jaostossa on noin 700 jäsentä, 60 oh-jaajaa ja valmentajaa. Toiminta jakau-tuu kahteen linjaan: harrasteliikunta ja valmennustoiminta. Edellisessä on 40 ryhmää, joille kertyy yhteensä 40 viikkotuntia voimistelua. Valmennus-toiminnassa on 12 ryhmää, jotka har-joittelevat yhteensä 80 tuntia viikossa. Kilpa-aerobicin harrastajien määrä on todella suuri, noin 120. Siihen on var-maan vaikuttanut sekin, että seuralla on ollut muutaman vuoden oma har-joitussali Lumikorven teollisuusalu-eella. Huomattava on myös, että Kos-kenpojat ja Haka-Gym tekivät vuon-na 2013 sopimuksen, että koskilai-set aerobic-voimistelijat eivät kilpai-le keskenään, vaan kaikki voimistele-vat Koskenpoikien joukkueessa. Kos-kenpoikien aerobic-voimistelun tasoa kuvaa hyvin se, että ennen varsinai-sen kilpailukauden alkua tämän vuo-den syyskuussa pidettyjen Harkka-kil-pailujen jälkeen kaikkiaan 17 kosken-poikalaista sai edustustehtävän mar-raskuussa pidettäviin EM-kilpailuihin. Näistä 14 on voimistelijoita (mukana kolme joukkuetta), yksi on tuomari ja kaksi valmentajaa.

Kilpa-aerobicin harjoitukset ovat pääsääntöisesti seuran omalla salilla Lumikorvessa. Harrasteryhmät käyt-tävät voimisteluunsa koulujen sale-ja ja myös kaupungin liikuntahalli on käytössä. Toiminta rahoitetaan myy-mällä osallistujille erihintaisia osal-listumiskortteja. Kalleimmillaan sel-lainen maksaa 95 €. Niin sanottu iki-liike-ryhmä on hieman halvempi, sa-moin nuorten maksut. Joillekin tun-neille voi osallistua maksamalla ker-tamaksun paikanpäällä. Nämä maksut tuloutetaan pääseuran voimistelujaos-ton tilille. Kilpa-aerobicille on oma valmennusmaksu, joka sisältää val-mennuksen, lisenssin ja kilpailuohjel-

kin kisoissa. Leena Enbom oli mukana rytmisessä voimistelussa 13 vuotta ja jatkoi sitten aerobicissa vuoteen 2012 saakka. Myös Laura Vihervä aloitti kilpavoimistelun rytmisessä ja jatkaa edelleen aerobicissa.

Uusimpana nimenä lajin huipulla on Erika Rautiainen. Hän saavutti tänä vuonna Suomen mestaruuden kilpai-lussa, jossa Laura Vihervä ja Suvi Åhl-gren takasivat Koskenpojille kolmois-voiton. Naisten ryhmä voitti myös Suomen mestaruuden. Joukkueessa kilpailivat Åhlgrenin ja Vihervän li-säksi, Mila Koljander, Tanja Martikai-nen ja Jasmin Koskinen. Nuorten sar-joissa saavutettiin lisäksi kaksi kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi. Har-voin valkeakoskelainen urheiluryh-mä on saavuttanut tällaista menestys-tä. Lisäksi Ideaparkissa tämän vuoden lokakuun ensimmäisenä viikonloppu-na pidetyt avoimet kilpailut herättivät suurta huomiota ja ihastusta ostoskes-kuksen yleisön joukossa. Järjestelyistä vastasivat Koskenpoikien talkoolaiset seuran kilpa-aerobicin lajipäällikön

luissa vuonna 1975 herätti huomiota seuran voimisteluryhmä esityksillään ”Hupparit” ja ”Musta tango”. Monissa ohjelmissa on yleisön huomio kiinnit-tynyt liikunnan lisäksi esiintymisasu-jen värikkyyteen.

Aerobicista päälaji – menestystä valtakunnan tasollaJonkinlaisena enteenä tulevasta voita-neen pitää sitä, että kiinnostus suun-tautui joksikin aikaa niin sanottui-hin show- ja discofreestyle tanssei-hin, joissa junioreilla oli jonkin ver-ran menestystä. Siinä vaiheessa kil-pailutoiminnan painopiste siirtyikin rytmisestä voimistelusta aerobiciin. Kilpa-aero bic mainitaan seuran tulos-luetteloissa ensimmäisen kerran vuon-na 2003. Sen parissa erottuu erityises-ti kaksi nimeä, Leena Enbom ja Laura Vihervä. Molemmat ovat saavuttaneet monia Suomen mestaruuksia ja mui-ta mitalisijoja. He ovat päässeet usein edustamaan Suomea kansainvälisissä-

Hallitseva Suomen mestari Erika Rautiainen Ideaparkin kilpailuissa lokakuussa. Kuva Alpo Eerola

36

Sari Veuro esitti runon

50-vuotispäiviensä kahvitilaisuudessa

Myllypirtissä

mat musiikkeineen. Aerobic-treenauk-sesta tulevat maksut määräytyvät voi-mistelijan osallistumisen mukaan ja laskutetaan asianomaisilta kaksi ker-taa vuodessa. Näillä tuloilla ylläpide-tään muun muassa omaa salia Lumi-korvessa.

Erikseen ovat niin sanotut Les Mills -maksut. Les Mills on tuotemerkki, jonka takana on kansainvälinen yri-tys. Se myy tarkkaan suunniteltuja jumppa- ja tanssiohjelmia ohjaajille, joten tunti on samanlainen joka puo-lella maailmaa. Seuralla täytyy olla asian omais ta ohjelmaa varten koulu-tettu ohjaaja, jotta ohjelmaa voi käyt-tää. Muita vastaavanlaisia tuotemerk-kejä ovat suomalainen Lavis-jumppa ja amerikkalainen Zumpa Fitness. Voi sanoa, että kauaksi on kuljettu siitä, kun Arvo Hannula ohjasi Valkeakos-ken naisten voimistelua.

Juhani Kivelä,mustavalkoiset kuvat

Koskenpoikien arkisto

Vesi peilaa eteeniMyllykylän perilliset: vapauteen kurottelevan piippupataljoonan villin valomeren harmaat pilvet jotka kuljettavat teollisuuden terveiset kohti palavaa iltataivasta.

Yksinäinen lokki Kauppatorin kioskin portaillatoripäivän jälkeen.

Kiireinen ohikulkija Yhteistalon nurkallapuristaa tiukemmin olkalaukun hihnaa.Pään kääntäminen on ilmaista.

Aurinko laskee totuuden yli.

YövuoroSadat ihmiset tiilisten seinien kätköissäKoneet jys-kyt-tä-vät jys-kyt-tä-vätRattaat pyörivät pyörivät pyörivätLiike toistaa itseään Pääoma Ostovoima TyöViimeisenä kiitoksena puoliväliin nostettu lippuhulmuamassa savupatjan suuntaan.

ElintasoMaisema muuttuu rahaksiPainotuoreet setelit valmiina korvaamaan tuotetun vahingon – vain järjestelykysymys:Apiankatu 5 on tulevaisuuden osoite.

”Rannassani kalat harjoittelevat selkäuintia.”Valokuvassa ei näykuvaajan seläntakaista maisemaa.

”Nuori vallanperijä nappasi kruunun isänsä päälaelta,painoi vallanmerkin oman järkensä päälle.Isä lahjoitti kruunuun mahtavan timantin,jota oli varjellut huolellisesti koko valtakautensa ajan: ’Pidä timanttisi kirkkaana. Älä myy siitä palastakaan. Aarteellasi on arvoa vain niin kauan kuin se välkkyy kruunussasi kokonaisena.’Mutta ylpeä vallanperijä…”

Tutkimukset – totuus piirtyy mittariin.Kuka on valmis luopumaan?Mistä?Raha voittaa kädenvääntökilvassa.Teollisuusrobotti hyväksyy kaikenmikä on välttämätöntä.

Aamu värjää itselleen alttaritaulun koskilaisen metsäalttarin taakse.Kaupunki avaa silmänsäuuden työpäivän sarastukseen.Katuvalot kumartuvat auringonnousun edessä.

Uudet ihmiset leimauttavat kellokorttinsa.Vanha vuoro vapautuu. Kasvot kääntyvät tulevaisuuteen. Suhdanteet piirtyvät avonaisiin silmiin. Tehdas heittää varjonsa kaupungin ylle.

Tehtaan varjossa

Leena Enbom, Koskenpoikien emsimmäinen huippuaerobic-

voimistelija. Kuva Olli Nykänen

Tämän runon kirjoitti Sari Veuro (Sirèn) 17-vuotiaana kotiseutu- ja yhteis kunta-kriittisenä lukiolaisena paikalliseen kirjoituskilpailuun vuonna 1982.

37