KUOLEMANTANSSIT AVOIMENA EKSISTENTIAALISENA HAAVANA

Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran 5-vuotisjuhlaseminaari

Tieteiden talo, Helsinki31.10.1975

Mikko Kallionsivu, FTKäännös ja kirjallisuustieteiden laitos, Tampereen yliopisto

”Elämä on ihmiselle annettu,jotta hän tarkoin harkitsisi,missä asennossa tahtoo olla kuollut,

harmaita taivaita kulkee yli, tähtitarhoja riippuuja maa tulee suuhun kuin leipä.”

– Pentti Saarikoski (1937–1983)

”Kuoleman läsnäolo haastaa kaikki järjestelmämme, oli kyse sitten pyrkimyksestä merkitykseen, mielekkyyteen, sääntöihin, järjestykseen, jatkuvuuteen tai hallittuun yhteiselämään. Mikä tahansa kulttuurinen konstruktio uskonnoista runouteen, psykoanalyysista lääketieteeseen voidaan ymmärtää ennen kaikkea vastauksena kuoleman hajottavaan voimaan. Kulttuurin perimmäisenä tehtävänä on siten sekä representoida kuolemaa, että ottaa se haltuun. Kulttuuri kokonaisuudessaan pyrkii tekemään kuolemasta ymmärrettävän ja tätä kautta lieventämään sen ylivaltaa.”

– Death and Representation, toim. Sarah Webster Goodwin ja Elisabeth Bronfen (1993, s. 4). Suomennosomani.

Myöhäiskeskiaika – Eurooppa romahduksen partaalla

• Satavuotinen “moderni” sota (1337-1453).• Pieni jääkausi (n. 1350-1850)/

vakavat nälänhädät (mm. 1315–1322)• Toistuvat ruttoaallot (alkoivat 1346–53, lue

esim. Boccaccion Decamerone)• Korruptio• Pogromit• Vapaasti riehuvat palkkasoturit• Talonpoikaiskapinat• Ottomaanien uhka

Kaikki myötävaikuttivat toisiinsa, sivilisaation romahduksen vaara.

• Myös: Jumalan vihan pelko, jatkuvasynnintunto, kehollisuuteen, nautintoon ja seksuaalisuuteen liittyvä kielteisyys, ´äärimmilleen korostunut syyllisyyskulttuuri.

Sotilaat ryöstämässä ja polttamassa taloja. Chroniques de France, käsikirjoituksen kuvitusta, varhainen 1400-luku. Englantilaisten chevauchée-joukkojen tyypillistä toimintaa satavuotisen sodan aikana.

Bernt Notke, Kuolemantanssi. 1400-luvun loppu. Pyhän Nikolaoksen kirkko, Tallinna. Kuva: Wikipedia.

Oikealla: Guy Marchant, La Danse macabre (1424/25), Apotti ja vouti.

Alla: Kolme elävää ja kolme kuollutta, kuvaRobert De Lislen psalttarikirjasta, n. 1308/1340.

Kuvat: Wikimedia commons.

Hans Baldung (n. 1485 – 1545), Eeva, käärme ja Kuolema (1510-1515).

Kuva Wikimedia commons.

Pelottava kiirastuli kuvattuna breviaarissa TrèsRiches Heures du Duc de Berry (n. 1412–1416), tekijöinä Limbourgin veljekset. . Kuva: Wikipedia.

Kärsimättömyyden kiusaus, kuparipiirroskuva saksalaisesta Ars Moriendi –oppaasta noin vuodelta 1450. Lähde wikimedia commons.

Pieter Bruegel vanhempi (n. 1525 – 1569), Kuoleman triumfi (n. 1562). Kuva Wikimedia commons.

Yllä: Juliana Norwitchilaisen (1342 – n. 1416) patsas Norwitchin katedraalin edessä, kädessään teos Revelations of Divine Love.Kuva: wikipedia.

• “Yhtäkkiä pääset eroon kaikesta

kärsimyksestä ja kivustasi, kaikesta

sairastamisestasi, levottomuudestasi,

huolistasi. Pääset maallisen

yläpuolelle ja minä olen sinun

palkkiosi, ja täytyt ilosta ja

jakamattomasta onnesta, etkä tule

koskaan enää kokemaan

minkäänlaista kipua, minkäänlaista

sairautta, epämukavuutta,

epävarmuutta, vaan aina iloa ja

onnea ilman loppua. Kärsi siis nyt

hetki, koska se on minun tahtoni ja

tapahtuu minun kunniakseni.”

(15. paljastus)

Esiintyjästä

• Mikko Kallionsivu, FTPuh. 050 5945 006Sähköposti mk54755@uta.fi

• Tampereen yliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö

• Kirjallisuudentutkija ja -opettaja, kuolemantutkija, informaatikko, Suomalaisen Kuolematutkimuksen seura Ry:n sihteeri.

• Väitös: Saiturin kuolema: Kuoleman kulttuuripoetiikkaa angloamerikkalaisessa fiktiossa myöhäiskeskiajalta nykypäivään (2013)

• Julkaistu ilmaisena verkkojulkaisuna sarjassa Acta Electronica UniversitatisTamperensis (Nro. 1353).

• Tällä hetkellä teen suomenkielistä monografiaa kuolemantansseista ja makaaberin traditioista, mesenaattina Koneen säätiö (kolmivuotiskausi 2014-2016).

• Perinteiset kiinnostuksen kohteet: Kuoleman merkityksellistäminen kirjallisuudessa ja taiteessa, kuolemantanssit, makaaberi, myöhäiskeskiaika, renessanssi, varhainen uusi aika, kirjallisuus– ja kulttuurihistoria, uushistorismi, kulttuuripoetiikka, suru, menetys.

• Uusimmat kiinnostuksen kohteet: Luontokirjallisuus ja ekokritiikki, kuolema ja luontokirjallisuus.

Vasemmalla: Hieronymus Bosch, Saituri ja kuolema (n. 1494 tai myöh.) Wikimedia Commons.