Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja

Kallade att förkunna Guds storverk

Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko

18. – 25.1.2016

Ekumeniska böneveckan för kristen enhet

Rukouspäiväjulistus ja raam atuntekstit Böndagsplakat och bib eltexter

- 2 -

Herran rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi

velallisillemme.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston 1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto

Alkuperäinen englanninkielinen aineisto: Called to proclaim the mighty acts of the Lord Jointly prepared and published by The Pontifical Council for Promoting Christian Unity www.vatican.va The Commission on Faith and Order of the World Council of Churches www.oikoumene.org SVERIGES KRISTNA RÅD Box 14038 SE-167 14 Bromma www.skr.org SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO / EKUMENISKA RÅDET I FINLAND PL / PB 210 00131 HELSINKI / HELSINGFORS Tel: 09 180 2369 sen@ekumenia.fi www.ekumenia.fi

Ekumenian ystävät Ekumenik i Finland

*** Kannen kuva: Latvian vanhin kastemalja (1100-luvulta) Riian luterilaisessa tuomiokirkossa. Den äldsta dopfunten i Lettland (från 1100-talet) i lutherska katedralen i Riga. Kuva/Foto: www.oikoumene.org

- 3 -

Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja

1. Piet. 2:9–10

Kallade att förkunna

Guds storverk

Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle

ja muuhun ekumeeniseen hartauselämään

Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet

och för annat ekumeniskt andaktsliv

Suomennos: Mika K.T. Pajunen Toimittajat:

Heikki Huttunen, Veijo Koivula, Sirpa-Maija Vuorinen

Översättning: Per-Magnus Selinder Redigering: Olle Kristenson

Bearbetning: Lotta Ring, Mikael Stjernberg Referensgrupp: Jönköpings kristna samarbetsråd

- 4 -

Sisältö / Innehåll

Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto .............................. 2

Raamatunteksti: 1. Piet. 2:9-10 ............................................. 5

Den bibliska texten: 1 Petrusbrevet 2:9-10 ........................... 5

Raamatullisten symbolien käyttö .......................................... 5

Bibliska symboler i användning ............................................ 5

Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja .......................... 6

Kallade att förkunna Guds storverk ...................................... 7

Johdanto vuoden 2016 teemaan ............................................ 8

Introduktion till temat för 2016 ............................................. 9

Raamatuntutkiskelut ja rukoukset kahdeksalle päivälle .....12

Bibliska reflektioner och böner för de åtta dagarna ............13

Ensimmäinen päivä ............................................................12

Dag 1....................................................................................13

Toinen päivä ........................................................................14

Dag 2....................................................................................15

Kolmas päivä .......................................................................16

Dag 3....................................................................................17

Neljäs päivä .........................................................................18

Dag 4....................................................................................19

Viides päivä .........................................................................20

Dag 5....................................................................................21

Kuudes päivä .......................................................................22

Dag 6....................................................................................23

Seitsemäs päivä ...................................................................24

Dag 7....................................................................................25

Kahdeksas päivä ..................................................................26

Dag 8....................................................................................27

Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä 2016 .......28

Plakat om två ekumeniska böndagar 2016 ..........................29

Rukouspäivien 2016 raamatuntekstit ..................................30

Bibeltexter för böndagarna 2016 .........................................31

- 5 -

Raamatunteksti

1. Piet. 2:9–10

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa,

määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeel-

liseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te

olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.

Den bibliska texten

1 Petrusbrevet 2:9–10

Men ni är ett utvalt släkte, kungar och präster, ett heligt folk, Guds eget folk som skall

förkunna hans storverk. Han har kallat er från mörkret till sitt underbara ljus. Ni som

förut inte var ett folk är nu Guds folk. Ni som förut inte fann barmhärtighet har nu funnit

barmhärtighet.

Raamatullisten symbolien käyttö

Ekumeenisissa rukoushetkissä voidaan käyttää symboleita, kuten Raamattua, sytytettyä kyntti-

lää ja suolaa ilmaisemaan visuaalisesti niitä suuria tekoja, joita olemme kastettuina kristittyinä

kutsutut maailmalle julistamaan. Sekä suola että valo ovat Jeesuksen vuorisaarnassa käyttämiä

evankeliumin kuvia (vrt. Matt. 5:13–16). Ne kuvaavat kristillistä identiteettiämme: Te olette

suola... Te olette valo... . Ja ne kuvaavat lähetystehtäväämme maan suolana... ja maailman valo-

na...

Suola ja valo kuvaavat sitä, mitä meidän tulee kristittyinä antaa oman aikamme

miehille ja naisille: otamme vastaan Jumalalta sanan, joka antaa maun muutoin ehkä niin kovin

mauttomalta ja tyhjältä tuntuvalle elämälle; ja otamme vastaan armollisen sanan, joka johtaa ja

auttaa ihmisiä näkemään ja ymmärtämään itsensä ja heidän maailmansa.

Latvian eri ekumeenisten hankkeiden edustajia pyydettiin pohtimaan valittua tee-

maa ja sitä, mitä he työssään olivat kokeneet. Heidän pohdintansa muodostavat perustan sille

aineistolle, jota tarjoamme oktaavin kahdeksalle päivälle.

Bibliska symboler i användning

I ekumeniska andaktslivet kan användas symboler: Bibeln, ett tänt ljus och salt för att på ett syn-

ligt sätt uttrycka de storverk vi som döpta kristna är kallade att förkunna för världen. Både salt

och ljus är bilder från evangeliet som Jesus använder i Bergspredikan (jfr Matt 5:13–16). De

beskriver vår kristna identitet: Ni är salt… Ni är ljus… Och de beskriver vårt uppdrag: Att vara

jordens salt och världens ljus…

Salt och ljus är bilder för vad det är som kristna har att erbjuda män och kvinnor i

vår tid. Vi hämtar ett ord från Gud som ger näring åt livet som ofta kan tyckas vara utan mening

och tomt. Och vi tar ett nådens ord som vägleder och hjälper människor att se och förstå sig

själva och sin värld.

Representanter från en rad olika ekumeniska initiativ i Lettland blev ombedda att

reflektera över ett utvalt tema och över erfarenheter från sin egen verksamhet. Deras reflektioner

blev en utgångspunkt för det material som erbjuds för de åtta dagarna under böneveckan.

- 6 -

Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja

Vuoden 2016 ekumeenisen rukousviikon aineistoa on valmistellut Latvian kristillisten

kirkkojen työryhmä. Kristillinen kirkko on toiminut Latviassa suunnilleen yhtä pitkään

kuin Suomessa. Arkeologisen aineiston perusteella kristinuskon arvellaan saapuneen Itä-

Latviaan 900-luvulla bysanttilaisten lähetystyöntekijöiden mukana. Kristillisyys vakiintui

seudulle myöhemmin, erityisesti piispa Meinhard Liiviläisen (n. 1130–1196) aikana. Hän

rakennutti kirkon Ikšķileen ja kiinnitti alueen väestöä kristinuskon perusteisiin.

Latvia on historiansa aikana toiminut monien kansallisten ja tunnustuksellis-

ten ryhmittymien poliittisena ja uskonnollisena taistelukenttänä. Poliittisen vallan muut-

tumista on usein seurannut muutos myös kansan uskonnollisessa tunnustuksessa. Nykyi-

sin Latvia on ikään kuin risteyspaikka, jossa roomalaiskatoliset, protestanttiset ja orto-

doksiset alueet kohtaavat. Tämän vuoksi se tarjoaa kodin useille kristillisille traditioille,

eikä yksikään niistä ole määräävässä asemassa.

Latvialainen työryhmä on valinnut rukousviikon teeman ensimmäisestä Pieta-

rin kirjeestä. Pietari kutsuu kristittyjä Jumalan omaksi kansaksi, valituksi suvuksi, pyhäk-

si heimoksi ja kuninkaalliseksi papistoksi. Pyhässä kasteessa olemme syntyneet uudes-

taan vedestä ja Pyhästä Hengestä. Kasteessa olemme kuolleet synnille noustaksemme

Kristuksen kanssa uuteen elämään. Uusi identiteettimme Kristuksessa on lahja, mutta

samalla se on myös tehtävä kamppailla hajaannusta, itseriittoisuutta ja kaikkea syntiä

vastaan.

Kristittyjen ykseyden perustuksena on Jumalan sana. Raamatun pyhissä kir-

joituksissa kohtaamme Jumalan ja hänen pelastavat tekonsa historiassa. Kun luemme

Raamattua rukoillen, opimme tunnistamaan Jumalan suuret teot myös tässä ajassa ja

omassa elämässämme. Ekumeenisella rukousviikolla meitä muistutetaan, että Jumalan

suuria tekoja ei ole tarkoitettu yksityisomaisuudeksi.

Tasavallan presidentin allekirjoittamassa rukouspäiväjulistuksessa todetaan,

että Raamatun mukaan Jumala kutsuu ihmisiä pimeydestä valoon, toivoon ja uudistumi-

seen. Ihminen saa kutsun julistaa Jumalan suuria tekoja ja liittyä niihin omassa elämänta-

vassaan. Jumalan teot, jotka tulevat ilmi Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa, vapa-

uttavat ihmisen toimimaan totuuden ja oikeuden puolesta.

Meitä kutsutaan julistamaan Jumalan suuria tekoja. Ekumeenisen rukousvii-

kon aineisto avaa meidän eteemme tänä vuonna erityisesti Latvian kristittyjen todellisuut-

ta. Rukousviikko antaa meille tehtävän rukoilla kristittyjen ykseyden puolesta niin omalla

kotiseudullamme, kotimaassamme kuin kaikkialla maailmassa. Kristuksella on vain yksi

ruumis.

Tätä aineistoa on tarkoitettu käytettäväksi ekumeenisissa tilaisuuksissa, seu-

rakuntien työssä ja yksityisessä rukouselämässä. Materiaali on hyvin käyttökelpoista

myös koulujen uskonnonopetuksessa ja kansainvälisyyskasvatuksessa.

Tänäkin vuonna meitä kutsutaan tammikuisella rukousviikolla etsimään ja ra-

kentamaan yhteyttä ja ykseyttä, elämään todeksi yhteistä uskoa, rukousta ja Jumalan suu-

ria tekoja sekä kantamaan toisiamme ja maailman hätää rukouksessa Jumalan eteen.

Tervetuloa rukoilemaan yhdessä!

Toimituskunta

- 7 -

Kallade att förkunna Guds storverk

Materialet för ekumeniska böneveckan år 2016 har förberetts av en arbetsgrupp beståen-

de av representanter för de kristna kyrkorna i Lettland. Kristna kyrkor har funnits i Lett-

land ungefär lika länge som i Finland. På basis av arkeologiska utgrävningar tror man att

kristendomen kom till landets östra del på 900-talet genom missionärer från Bysans. Den

kristna tron blev etablerad senare, framför allt under biskop Meinhard av Livland (cirka

1130–1196). Han lät bygga en kyrka i Ikšķile (Yxkull) och spred den kristna trons grun-

der bland befolkningen.

Lettland har under sin historia varit ett politiskt och religiöst slagfält i brottet

mellan många nationaliteter och konfessionella grupperingar. Politiska maktskiften har

ofta gått hand i hand med en förändring i folkets bekännelse. Än idag är Lettland en plats

där romersk-katolska, protestantiska och ortodoxa territorier möts. Därför utgör landet

också ett hem för flera kristna traditioner utan att någon av dem har en förhärskande

ställning.

Den lettiska arbetsgruppen har valt temat för böneveckan ur Första Petrusbre-

vet. Petrus kallar de kristna för Guds eget folk, ett utvalt släkte, ett heligt folk, för kungar

och präster. I det heliga dopet har vi fötts på nytt ur vatten och Helig Ande. I dopet har vi

dött för synden för att återuppstå med Kristus till ett nytt liv. Vår nya identitet i Kristus är

en gåva, men samtidigt är det också ett kall att kämpa mot splittring, självgodhet och all

synd.

Grunden för Kristen enhet finns i Guds ord. I Bibelns heliga skrift möter vi

Gud och hans frälsningsgärning i historien. När vi läser Bibeln i bön lär vi oss känna i

gen Guds storverk även i den här tiden och i våra egna liv. Ekumeniska böneveckan på-

minner oss om att Guds storverk inte är avsedda att vara privat egendom.

Böndagsplakatet som republikens president har undertecknat konstaterar att

Gud i Bibeln kallar människor från mörkret till ljuset, till hopp och förnyelse. Människan

blir inbjuden att förkunna Guds storverk och ansluta sig till dem i sitt eget liv. Guds gär-

ningar kommer till uttryck i Kristi kors och uppståndelse och befriar människan att arbeta

för sanning och rättvisa.

Vi är kallade att förkunna Guds storverk. Ekumeniska böneveckans material

visar oss i år i synnerhet den verklighet som de kristna i Lettland lever. Böneveckan ger

oss uppgiften att be för kristen enhet såväl i våra egna hemtrakter och vårt hemland som

överallt i världen. Kristus har bara en kropp.

Det här materialet är avsett att användas i ekumeniska sammanhang, inom

församlingens eget arbete och i privat böneliv. Materialet lämpar sig väl för skolornas

religionsundervisning och internationalitetsfostran.

Även i år är vi alla kallade att under böneveckan i januari söka och bygga en-

het och gemenskap, att leva ut vår gemensamma tro, bön och Guds storverk samt att bära

varandra och världens nöd i våra böner till Gud.

Välkommen med och be!

Redaktionskommittén

- 8 -

JOHDANTO VUODEN 2016 TEEMAAN

Latvian vanhin kastemalja (kuva kannessa) periytyy Latvian suuren evankelistan Pyhän Meinhardin

ajoilta. Alun perin se sijaitsi hänen tuomiokirkossaan Ikšķilessa. Nykyään se on maan pääkaupungissa,

Riian luterilaisen tuomiokirkon sydämessä. Kastealtaan sijoittaminen tuomiokirkon koristeellisen saar-

natuolin läheisyyteen todistaa kauniisti kasteen ja julistuksen suhteesta ja kaikkien kastettujen kutsusta

julistaa Jumalan suuria tekoja.

Tästä kutsusta kumpuaa vuoden 2016 Kristittyjen ykseyden rukousviikon teema. Latvian

eri kirkkojen jäsenet valmistivat viikon aineiston Ensimmäisen Pietarinkirjeen kahden jakeen innoitta-

mina.

Arkeologisen aineiston perusteella kristinuskon oletetaan saapuneen Itä-Latviaan 900-

luvulla idän kirkon lähetystyön tuloksena. Kristillisen Latvian katsotaan kuitenkin yleisesti syntyneen

1100- ja 1200-luvuilla Pyhän Meinhardin ja muiden myöhempien saksalaisten lähetystyöntekijöiden

työn seurauksena.

Maan pääkaupunki Riika omaksui ensimmäisten kaupunkien joukossa Lutherin ajatukset

1500-luvulla. 1700-luvulla määriläiset lähetystyöntekijät (Herrnhutin veljet) herättivät ja syvensivät

kristillistä uskoa läpi koko maan. Heidän seuraajansa olivat keskeisessä osassa, kun Latvia saavutti kan-

sallisen itsenäisyyden vuonna 1918.

Menneisyydellä monine konfliktien ja kärsimysten aikoineen on ollut merkittäviä seurauk-

sia Latvian nykyiselle kirkolliselle elämälle. Joidenkin varhaisten lähetystyöntekijöiden ja ristiretkeläis-

ten väkivalta on tunnustettava ikäväksi tosiasiaksi, joka ei todistanut evankeliumin olemuksesta. Latvia

on läpi vuosisatojen toiminut eri kansallisten ja tunnustuksellisten valtojen uskonnollisena ja poliittisena

taistelukenttänä. Poliittisen vallan muuttumista maan eri osissa seurasi usein kansan uskonnollisen tun-

nustuksen muutos. Nykyisin Latvia on risteyspaikka, jossa roomalaiskatoliset, protestanttiset ja ortodok-

siset alueet kohtaavat. Ainutlaatuisen sijaintinsa vuoksi se tarjoaa kodin monille kristillisille traditioille,

joista yksikään ei ole määräävässä asemassa.

Latvia oli itsenäinen valtio ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan päättymisen

ja Venäjän ja Saksan imperiumien sortumisen jälkeen vuodesta 1918 vuoteen 1940. Toinen maailman-

sota ja sitä seuranneet totalitaariset ja antikristilliset ideologiat – ateistiset kansallissosialismi ja kom-

munismi – merkitsivät Latvian maan ja kansan tuhoa aina Neuvostoliiton sortumiseen saakka vuonna

1991.

Kristityt yhdistyivät näinä vuosina yhteiseen evankeliumin todistukseen – aina marttyyriy-

teen saakka. Kun usko Jeesukseen Kristukseen merkitsi kristityille kidutuksen, maanpaon ja kuoleman

kestämistä, he löysivät näiden kautta osallisuutensa kuninkaalliseen papistoon, josta Pyhä Pietari kirjoit-

taa.

Kärsimyksen side loi Latvian kristityille syvän keskinäisen yhteyden. Siinä he löysivät

kasteen lahjoittaman pappeuden, jonka kautta he uhrasivat oman kärsimyksensä yhteydessä Jeesuksen

kärsimykseen toisten hyväksi. Piispa Sloskānsin museo (Sloskāns oli kahdeksan vuotta Neuvostoliiton

vankileireillä) todistaa tästä yhteisestä kokemuksesta. Museon sisäseiniltä löytyy kristittyjen marttyyrien

ja vainoissa kärsineiden neljä listaa, joissa on ortodoksisen, luterilaisen, katolisen ja baptistikirkon jäse-

niä.

Yhteinen laulu ja rukous – mukaan lukien kansallislaulu Jumala, siunaa Latviaa – olivat

keskeisessä asemassa, kun Latvia sai takaisin itsenäisyytensä vuonna 1991. Vapauden puolesta rukoil-

tiin innokkaasti eri kirkoissa läpi kaupungin. Laulun ja rukouksen yhdistäminä aseettomat kansalaiset

rakensivat Riian kaduille barrikadeja ja seisoivat rinnatusten neuvostotankkeja vastaan.

1900-luvun totalitaarinen pimeys vieraannutti kuitenkin monet ihmiset Isän Jumalan to-

tuudesta, hänen itseilmoituksestaan Jeesuksessa Kristuksessa ja elämän antavasta voimastaan Pyhässä

Hengessä. Olemme kiitollisia siitä, että neuvostovallan jälkeinen aika on ollut kirkoille uudistumisen

aikaa. Monet kristityt kokoontuvat yhteen rukoillakseen pienryhmissä ja ekumeenisissa jumalanpalve-

luksissa. Tietoisina siitä, että Kristuksen valo ja armo eivät ole saaneet läpäistä ja muuttaa kaikkia lat-

vialaisia, he tekevät työtä ja rukoilevat, että Latvian yhteiskuntaa edelleen vaivaavat historialliset, kan-

salliset ja ideologiset haavat voisivat parantua.

- 9 -

INTRODUKTION TILL TEMAT FÖR 2016

Den äldsta dopfunten i Lettland (bild i pärmen) daterar sig till tiden då Lettlands främste evangelist, S:t

Meinhard var biskop i Lettland 1186-1196. Den fanns ursprungligen i katedralen i Ikšķile. Idag finns

den i centrum av den lutherska katedralen i landets huvudstad, Riga. Placeringen av dopfunten, så nära

katedralens ornamenterade predikstol, berättar tydligt om relationen mellan dop och förkunnelse.

Detta utgör en kallelse som delas av alla döpta, att förkunna Guds storverk. Denna kallelse

är också grunden till temat för böneveckan för kristen enhet 2016. Medlemmar från olika kristna kyrkor

i Lettland har inspirerats av dessa två verser från 1 Petrusbrevet i förberedelserna till materialet för

veckan.

Arkeologiska fynd ger anledning att förmoda att kristendomen först fördes till östra Lett-

land under 900-talet av bysantiska missionärer. Emellertid dateras Lettlands kristnande till 1100- och

1200-talen och det missionsarbete som utfördes av S:t Meinhard och senare andra tyska missionärer.

Huvudstaden Riga var en av de första städerna som antog den lutherska reformationen på

1500-talet. Under 1700-talet kom missionärer från Moravakyrkan (de herrnhutiska bröderna) att åter-

uppliva och fördjupa den kristna tron över hela landet. Ättlingarna till dessa kom att spela en central roll

i arbetet som ledde fram till självständigheten 1918.

Landets historia, med dess skiftande perioder av konflikter och lidande, har haft avgörande

betydelse för kyrkornas liv i dagens Lettland. Det är ett tragiskt faktum att en del tidigare missionärers

och korsfarares användning av våld har förvrängt andemeningen i evangeliet. Genom århundradena har

Lettland blivit ett religiöst och politiskt slagfält för skilda nationella och konfessionella krafter. Föränd-

ringarna av politisk dominans i olika delar av landet medförde också växlingar när det gäller människors

konfessionella tillhörighet. Idag är Lettland en korsväg där romerska katolska, protestantiska och orto-

doxa regioner möts. På grund av dessa unika förhållanden är Lettland ett hem för många skilda kristna

traditioner där ingen dominerar över de andra.

Lettland var från 1918 och fram till 1940 en självständig stat efter första världskriget och

de ryska och tyska stormakternas sammanbrott. Andra världskriget och de decennier som följde på det

med dess totalitära antikristna ideologi – ateistisk nazism och kommunism – fick förödande konsekven-

ser för Lettlands land och folk ända fram till Sovjetunionens sönderfall 1991.

Under dessa år kom de kristna att förenas i ett gemensamt vittnesbörd om evangeliet –

ända till martyrium. Kristna upptäckte när man fick genomlida tortyr, landsförvisning och död på grund

av tron på Jesus Kristus, att de var en del av det kungliga prästerskap, som aposteln Petrus talade om.

Detta gemensamma band av lidande skapade en djup gemenskap mellan de kristna i Lett-

land. I detta upptäckte de det prästerskap som förenade dem genom dopet. Genom detta kunde de se sitt

lidande som en gemenskap med Jesu lidande för de andras skull. Biskop Sloskans museum (han till-

bringade åtta år i sovjetiska läger) är ett av många uttryck för denna gemensamma erfarenhet. På in-

nerväggen av detta museum finns fyra listor över martyrer och förföljda kristna – medlemmar i orto-

doxa, lutherska, baptistiska och katolska kyrkor.

Erfarenheten av att sjunga och be tillsammans – där också Lettlands nationalsång, Gud

välsigne Lettland, finns med – var avgörande när Lettland fick tillbaka sin självständighet 1991. Brin-

nande böner om frihet uppstämdes i många kyrkor runt om i huvudstaden. Förenade i sång och bön

byggde obeväpnade medborgare barrikader på Rigas gator och stod skuldra vid skuldra för att stoppa

sovjetiska stridsvagnar.

Emellertid kom det totalitära mörkret under 1900-talet för många att skapa ett främ-

lingskap inför sanningen om Gud Fadern, hans uppenbarelse i Jesus Kristus och den heliga Andens

kraft. Med tacksamhet ser vi att den postsovjetiska perioden har inneburit en förnyelse för kyrkorna.

Många kristna kommer tillsammans för att be i små grupper och samlas till ekumeniska gudstjänster. I

medvetande om att Kristi ljus och nåd inte har trängt igenom och förvandlat alla människor i Lettland

vill de be och arbeta tillsammans för att de historiska, etniska och ideologiska sår, som fortfarande van-

ställer det lettiska samhället, ska helas.

- 10 -

Kutsu olla Jumalan kansa

Pyhä Pietari sanoo varhaiselle kirkolle, etteivät he merkitystä etsiessään olleet oma kansansa ennen

evankeliumin kohtaamista. Mutta kuultuaan kutsun tulla Jumalan valituksi suvuksi ja otettuaan vastaan

Jumalan pelastuksen voiman Jeesuksessa Kristuksessa heistä tuli Jumalan kansa. Tämä todellisuus on

ilmaistu kaikille kristityille yhteisessä kasteessa, jossa synnymme uudestaan vedestä ja Pyhästä Henges-

tä (vrt. Joh. 3:5). Kasteessa me kuolemme synnille noustaksemme Kristuksen kanssa uuteen elämään

Jumalan armossa. Kamppailemme päivittäin pysyäksemme tietoisina uudesta identiteetistämme Kristuk-

sessa.

Miten ymmärrämme yhteisen kutsumme olla "Jumalan kansa"?

Kuinka ilmaisemme kasteessa saadun identiteettimme olla "kuninkaallinen papisto"?

Jumalan suurten tekojen kuuleminen

Kaste avaa eteemme uuden jännittävän uskon vaelluksen ja liittää jokaisen uuden kristityn Jumalan kan-

saan läpi aikojen. Jumalan sana – Pyhät kirjoitukset joiden kanssa kaikkien perinteiden kristityt rukoile-

vat, opiskelevat ja pohdiskelevat – on todellisen joskin keskeneräisen ykseyden perustus. Yhteisissä

Raamatun pyhissä kirjoituksissa kuulemme Jumalan pelastavista teoista pelastushistoriassa; siitä kuinka

hän johti kansansa pois Egyptin orjuudesta – ja Jumalan suuresta teosta, Jeesuksen nostamisesta ylös

kuolleista, hänen, joka avasi meille kaikille uuden elämän. Raamatun lukeminen rukouksella johtaa kris-

tittyjä myös tunnistamaan Jumalan suuret teot kunkin omassa elämässä.

Millä tavoin näemme ja vastaamme Jumalan "suuriin tekoihin" jumalanpalveluksessa ja lauluis-

sa, työssä oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta?

Kuinka pidämme Raamattua aarteenamme, elävänä Sanana, joka kutsuu meitä suurempaan yk-

seyteen ja lähetykseen?

Vastaus ja julistus

Jumalan valinta ei ole etuoikeutemme. Hän on pyhittänyt meidät, muttei siten, että kristityt olisivat mui-

ta parempia. Hän on valinnut meidät täyttämään jonkin tarkoituksen. Olemme pyhiä vain siinä määrin

kuin olemme sitoutuneet Jumalan palvelukseen, jonka tehtävänä on aina tuoda hänen rakkautensa kaikil-

le ihmisille. Pappiskansaan kuuluminen merkitsee maailman palvelemista. Kristityt elävät todeksi tätä

kastekutsuaan ja todistavat Jumalan suurista teoista monin tavoin.

Haavojen hoitaminen: Sodat, konfliktit ja väkivallan eri muodot ovat haavoittaneet latvialaisten ja mo-

nien muiden kansojen tunne-elämää ja ihmissuhteita. Jumalan armo auttaa meitä pyytämään anteeksi

sitä, mikä estää sovinnon ja parantumisen, sekä vastaanottamaan armon ja kasvamaan pyhyydessä.

Totuuden ja ykseyden etsintä: tietoisuus yhteisestä identiteetistämme Kristuksessa kutsuu meitä teke-

mään työtä, jotta voisimme vastata kysymyksiin, jotka edelleen erottavat meitä kristittyinä. Me olemme

Emmauksen tietä kulkevien opetuslasten tavoin kutsutut jakamaan kokemuksiamme ja huomaamaan,

että Jeesus Kristus on yhteisellä pyhiinvaelluksella meidän keskellämme

Aktiivinen sitoutuminen ihmisarvoon: kristityt, jotka on tuotu pimeydestä valtakunnan ihmeelliseen

valoon, tunnistavat kaiken ihmiselämän erityisen arvon. Me kurottaudumme yhteisten sosiaalisten ja

diakonisten hankkeidemme avulla köyhien, apua tarvitsevien, riippuvuudesta kärsivien ja syrjäytyneiden

luo.

Mitä meidän tulisi pyytää anteeksi, kun tarkastelemme sitoutumistamme kristittyjen ykseyteen?

Kun tunnemme Jumalan armon, kuinka meidän pitäisi toimia yhdessä toisten kristittyjen kanssa

sosiaalisissa ja diakonisissa hankkeissa?

- 11 -

Kallelsen att vara Guds folk

Aposteln Petrus säger till den tidiga kyrkan att de i sökandet efter mening, innan de hade tagit emot

evangeliet, inte var ett folk. Men genom att ta emot kallelsen att vara Guds utvalda folk och ta emot

kraften av Guds frälsning i Jesus Kristus blev de ett Guds folk. Denna verklighet, lika för alla kristna,

uttrycks genom dopet i vilket vi föds på nytt genom vatten och den heliga Anden (jfr Joh 3:5). I dopet

dör vi bort från synden för att uppstå med Kristus till det nya livet av nåd i Gud. Det är en ständig utma-

ning att förbli medveten om denna nya identitet i Kristus.

Hur ska vi förstå vår gemensamma kallelse att vara ”Guds folk”?

Hur kan vi uttrycka vår identitet som döpta att vara ett ”kungligt prästerskap”?

Att höra om Guds storverk

Dopet öppnar för en ny spännande resa där varje ny kristen förenas med Guds folk genom alla tider.

Guds ord – de skrifter som kristna från alla traditioner ber med, studerar och reflekterar över – är grun-

den för en verklig gemenskap, låt vara ofullständig. När vi delar de heliga texterna från Bibeln läser vi

om Guds befriande gärningar i frälsningshistorien: hur han ledde sitt folk ut ur slaveriet i Egypten och

hur han uppväckte Jesus från de döda, det största av Guds verk. Detta öppnar det nya livet för oss alla.

Och än mer, en läsning av Bibeln under bön leder kristna människor till upptäckten av hans storverk i

deras egna liv.

På vilka sätt kan vi se och svara på Guds storverk: i gudstjänst och sång, i arbete för rättvisa och

fred?

Hur kan vi slå vakt om Skriften som det levande Ordet, vilket kallar oss till större enhet och mis-

sion?

Gensvar och proklamation

Gud har utvalt oss, men inte som ett privilegium. Han har gjort oss heliga, men inte därför att kristna är

mer värdefulla än andra. Han har utvalt oss för att fullfölja ett ändamål. Vi är heliga endast så länge vi

är engagerade för Guds tjänst, vilket alltid innebär att föra hans kärlek vidare till alla människor. Att

vara ett prästerligt folk innebär att stå i tjänst för världen. Kristna lever i dopets kallelse och bär vittnes-

börd om Guds storverk på många olika sätt:

Att läka det som är skadat. Krig, konflikter och övergrepp har skadat känsloliv och relationer bland Lett-

lands invånare och i många andra länder. Guds nåd hjälper oss att be om förlåtelse för de hinder som

står i vägen för försoning och helande, att ta emot barmhärtighet och att växa i helighet.

Att söka efter sanning och helhet. Medvetandet om vår gemensamma identitet i Kristus kallar oss att

arbeta med svaren på de frågor som fortfarande splittrar oss kristna. Vi är kallade precis som lärjungarna

på vägen till Emmaus, att dela våra erfarenheter och så, på vår gemensamma vandring, upptäcka att Je-

sus Kristus är mitt ibland oss.

Ett aktivt engagemang för mänsklig värdighet. Kristna som har förts ut från mörkret till Guds rikes un-

derbara ljus kommer att upptäcka det oändliga värde som finns hos allt mänskligt liv. Genom gemen-

samma sociala projekt och kärleksgärningar kan vi nå ut till de fattiga, de behövande, till missbrukare

och till dem som är marginaliserade.

När vi reflekterar över vårt engagemang för kristen enhet, vad behöver vi då be om förlåtelse

för?

Om vi känner Guds barmhärtighet, hur kan vi tillsammans med andra kristna engagera oss i so-

ciala projekt och kärleksgärningar?

- 12 -

Raamatun tutkiskelu ja rukoukset kahdeksalle päivälle

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ: Vieriköön kivi pois

Hes. 37:12–14 Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudois-

tanne.

Ps. 71:18b–23 Korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi, oi Jumala.

Room. 8:15–21 Jos kerran kärsimme yhdessä hänen kanssaan, pääsemme myös osalli-

seksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

Matt. 28:1–10 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.

Kommentaari

Tämän päivän tutkiskelun on valmistanut Riian katolisen arkkihiippakunnan nuortenkes-

kus ja se kumpuaa heidän kokemuksestaan ekumeenisen ristintien järjestämisestä, joka

on hyvin vaikuttava ekumeeninen tapahtuma latvialaisten elämässä. Tämä kokemus ke-

hottaa pohtimaan, mitä kärsimys ja ylösnousemus merkitsevät Latvian kontekstissa ja

mitä ovat ne Jumalan suuret teot, joita kastetut kristityt on kutsuttu julistamaan.

Latvian neuvostohistoria varjostaa edelleen kansakunnan elämää. Vielä on paljon

surua ja kipua, sellaisia vammoja, joita on vaikea antaa anteeksi. Tämä kaikki on

kuin suuri kivi, joka peitti Jeesuksen haudan. Tällaiset vammat vangitsevat hengel-

liseen hautaan.

Mutta jos meidän kärsimyksessämme kipumme yhdistyy hänen kipuunsa, silloin

kertomus ei pääty tähän, emmekä jää suljetuiksi hautoihimme. Herran ylös-

nousemuksen maanjäristys on maata vavisuttava tapahtuma. Se avaa hautamme ja

vapauttaa meidän kivusta ja katkeruudesta, jotka erottavat meidät toinen toisis-

tamme.

Tämä on Jumalan suuri teko: hänen rakkautensa, joka järisyttää maata, joka vierit-

tää pois kiviä, joka vapauttaa meidät ja kutsuu meidät uuden päivän aamuun. Tässä

uudessa aamunkoitossa me olemme jälleen liitetyt kärsiviin veljiimme ja sisariim-

me, jotka on vangittu niin kuin meidätkin. Magdalan Marian tavoin meidän tulee

"mennä kiireesti" kertomaan toisille tästä suuresta ilon hetkestä, siitä mitä Jumala

on tehnyt.

Kysymykset

Mitkä tapahtumat, elämäntilanteet ja olosuhteet sitovat meidät hautaan – surussa,

murheessa, huolissa, ahdistuksessa ja epätoivossa? Mikä estää meitä hyväksymästä

Kristuksen ylösnousemuksen lupauksen ja ilon?

Kuinka valmiita olemme jakamaan kokemuksemme Jumalasta niiden kanssa, joita

kohtaamme?

Rukous

Herra Jeesus, sinä olet rakastanut meitä alusta lähtien, ja olet osoittanut rakkautesi sy-

vyyden kuollessasi puolestamme ristillä ja siten jakanut meidän kärsimyksemme ja haa-

vamme. Tässä hetkessä me laskemme ristisi juurelle kaikki ne esteet, jotka erottavat mei-

tä rakkaudestasi. Vieritä pois ne kivet, jotka vangitsevat meitä. Herätä meidät ylös-

nousemuksesi aamuun, jossa voimme kohdata meistä erillään olevat veljemme ja sisa-

remme. Aamen.

- 13 -

Bibliska reflektioner och böner för de åtta dagarna

DAG 1: Låt stenen rullas bort

Hes 37:12–14 Jag skall öppna era gravar och hämta upp er ur dem, mitt folk.

Psalt 71:18b–23 Din makt och trofasthet, o Gud, når upp till skyarna.

Rom 8:15–21Våra lidanden i denna tid betyder ingenting mot den härlighet som skall

uppenbaras och bli vår.

Matt 28:1–10 Han är inte här, han har uppstått, så som han sade.

Kommentar

Dagens reflektioner har förberetts av det katolska ungdomscentret i Rigas ärkestift och

har sprungit fram ur deras erfarenheter av att organisera en ekumenisk korsvandring: en

mycket betydelsefull händelse i det lettiska livet. Denna erfarenhet utmanar till reflektion

över vad lidandet och uppståndelsen betyder i den lettiska kontexten och över Guds stor-

verk som de döpta kristna kallas att förkunna.

Lettlands sovjetiska historia fortsätter att kasta skuggor över människor i landet.

Det finns fortfarande mycket av sorg och smärta och oläkta sår där det är svårt att

förlåta. Allt detta kan liknas vid den stora sten som täckte ingången till Jesu grav.

Detta visar oss på sår som håller oss fångna i en andlig grav.

Men om vår smärta mitt i lidandet är förenad med Kristi smärta slutar inte histori-

en här med fångenskapen i graven. Jordbävningen vid uppståndelsen är en skakan-

de händelse som öppnar våra gravar och befriar oss från den smärta och bitterhet

som håller oss isolerade från varandra.

Detta är Guds storverk: hans kärlek, som skakar om världen, som rullar bort ste-

narna, som befriar oss och kallar oss ut till gryningen av en ny dag. Här, i denna

nya gryning, blir vi återförenade med våra systrar och bröder som också har varit

fängslade och utsatta för det onda. Och liksom Maria från Magdala måste vi

”springa fort” från detta glädjefyllda ögonblick för att berätta för andra vad Gud

har gjort.

Frågor

Vilka händelser och situationer i våra egna liv eller omständigheter finns det som

gör att vi själva stänger in oss i en grav – i dysterhet, sorg, oro, ängslan och för-

tvivlan? Vad hindrar oss från att ta emot löftet och glädjen över Kristi uppståndel-

se?

Hur beredda är vi att dela våra erfarenheter av Gud med dem vi möter?

Bön

Jesus, vår Herre, du har alltid älskat oss från begynnelsen och du har visat oss djupet av

din kärlek när du dog för oss på korset och så delade vårt lidande och våra sår. Inför

foten av ditt kors lägger vi nu ned allt det som skiljer oss från din kärlek. Rulla bort de

stenar som håller oss fängslade. Uppväck oss till din uppståndelsemorgon. Låt oss där

möta våra bröder och systrar från vilka vi har skiljts. Amen.

- 14 -

TOINEN PÄIVÄ: Kutsuttuina ilosanoman tuojiksi

Jes. 61:1–4 Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt

minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.

Ps. 133 Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!

Fil. 2:1–5 Tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne

rakkaus, sopu ja sama mieli.

Joh. 15:9–12 Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja

teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

Kommentaari

Neuvostoaikana kristityt eivät voineet toimia Latvian julkisessa mediassa. Itsenäistymi-

sen jälkeen Latvian valtion radio alkoi lähettää kristillisiä ohjelmia, joiden fokuksena oli

ykseys ja lähetys ja jotka antoivat eri kirkkojen johtajille mahdollisuuden kohdata toisi-

aan. Tämä keskinäisen kunnioituksen, rakkauden ja ilon julkinen todistus vaikutti Latvian

ekumeenisen elämän henkeen. Latvian valtion radion kristillisten ohjelmien alkuun-

panijoiden kokemus innoitti tätä tutkiskelua.

Evankeliumin ilo kutsuu kristittyjä elämään todeksi Jesajan ennustusta: "Herran

henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut il-

moittamaan köyhille hyvän sanoman." Me kaipaamme sitä, että Hyvä Sanoma saisi

parantaa murtuneet sydämemme ja vapauttaa meidät kaikesta siitä, mikä meitä si-

too ja vangitsee.

Kun murehdimme omaa kärsimystämme, meiltä voi puuttua into julista sitä iloa,

joka tulee Jeesukselta. Jopa silloin, kun koemme, ettemme voi antaa kenellekään

yhtään mitään, mutta todistamme siitä vähästä mitä meillä on, Jeesus moninker-

taistaa sen meissä ja niissä, jotka ovat ympärillämme.

Jeesus sanoo evankeliumissa: "Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä

rakastanut teitä." Tällä tavoin me löydämme hänen ilonsa meissä, niin että meidän

ilomme tulisi täydelliseksi. Tämä moleminpuolinen rakkaus ja molemminpuolinen

ilo ovat ykseyden rukouksen sydämessä. Niin kuin psalminkirjoittaja sanoo: "Mi-

ten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!"

Kysymykset

Mikä tukahduttaa ilon maailmassa ja kirkoissa?

Mitä voimme ottaa vastaan toisilta kristityiltä niin, että Jeesuksen ilo olisi meissä

ja tekisi meistä Hyvän Sanoman todistajia?

Rukous

Rakkauden Jumala, katso meidän tahtoomme palvella sinua hengellisestä köyhyydes-

tämme ja rajallisista kyvyistämme huolimatta. Täytä sydäntemme syvimmät kaipuut läs-

näolollasi. Täytä murtuneet sydämemme parantavalla rakkaudellasi niin, että me voi-

simme rakastaa siten kuin sinä olet rakastanut meitä. Anna meille ykseyden lahja, että

voisimme palvella sinua iloiten ja jakaa rakkautesi kaikkien kanssa. Tätä pyydämme Poi-

kasi Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme nimessä. Aamen.

- 15 -

DAG 2: Kallade att vara glädjens budbärare

Jes 61:1–4 Herren Guds ande fyller mig, ty Herren har smort mig. Han har sänt mig att

frambära glädjebud till de betryckta.

Psalt 133 Vad det är gott och ljuvligt att bröder är tillsammans!

Fil 2:1–5 Gör då min glädje fullkomlig genom att visa enighet.

Joh 15:9–12 Detta har jag sagt er för att min glädje skall vara i er och er glädje bli full-

komlig.

Kommentar

Under den sovjetiska tiden var kristen närvaro omöjlig i offentliga medier i Lettland. Ef-

ter självständigheten började den statliga radion sända kristna program med fokus på en-

het och mission. Man erbjöd ett forum för ledare från olika kyrkor där man kunde möta

varandra. Detta offentliga vittnesbörd i ömsesidig respekt, kärlek och glädje, bidrog till

en ny stämning i Lettlands ekumeniska liv. Erfarenheterna från att skapa kristna program

i den lettiska statsradion har inspirerat till dessa reflektioner:

Den glädje som springer fram ur evangeliet utmanar oss kristna att leva ut Jesajas

profetia: ”Guds ande fyller mig, ty Herren har smort mig. Han har sänt mig att

frambära glädjebud till de betryckta.” Vi längtar efter de glada nyheterna som kan

läka våra hjärtan och befria oss från allt som binder oss och håller oss fångna.

När vi sörjer över vårt eget lidande saknar vi kanske kraft att förkunna den glädje

som kommer från Jesus. Men ändå, när vi känner oss oförmögna att ge något till

någon annan, får vi bära vittnesbörd om det lilla vi har. Då kommer Jesus att

mångfaldiga det i oss och bland de människor som finns runt omkring oss.

I evangeliet säger Jesus: ”Liksom Fadern har älskat mig, så har jag älskat er. Bli

kvar i min kärlek”. Och: ”Älska varandra så som jag har älskat er”. Det är på detta

sätt som vi kan upptäcka hans glädje i oss så att vår glädje kan bli fullkomlig.

Denna ömsesidiga kärlek och ömsesidiga glädje utgör hjärtat i vår bön för enhet.

Som psalmisten säger: ”Vad det är gott och ljuvligt att bröder är tillsammans”.

Frågor

Vad banar väg för glädje i världen och i kyrkorna?

Vad kan vi ta emot från andra kristna så att Jesu glädje förblir i oss och gör oss till

bärare av vittnesbördet om de goda nyheterna?

Bön

Kärlekens Gud, se till vår vilja att tjäna dig trots vår andliga fattigdom och begränsade

förmåga. Fyll vår djupaste längtan i våra hjärtan med din närvaro. Fyll våra brustna

hjärtan med din helande kärlek, så att vi kan älska så som du har älskat oss. Ge oss en-

hetens gåva så att vi kan tjäna dig med glädje och dela din kärlek med alla. Om detta ber

vi i Jesu Kristi namn, din Son och vår Herre. Amen

- 16 -

KOLMAS PÄIVÄ: Todistus yhteydestä

Jer. 31:10–13 He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla

Ps. 122 Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.

1. Joh. 4:16b–21 Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän valeh-

telee.

Joh. 17:20–23 Että he olisivat täydellisesti yhtä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen

minut.

Kommentaari

Latviassa on toiminut jo yli vuosikymmenen ajan kansainvälinen katolinen yhteisö Che-

min Neuf (uusi tie), jolla on ekumeeninen kutsumus ja sekä katolilaisia että luterilaisia

jäseniä. He kokevat yhdessä sekä iloa joka tulee ykseydestä Kristuksessa että ykseyden

puuttumisen kipua. Tämän ykseyden puuttumisen merkiksi he asettavat alttarille iltaru-

kouksen ajaksi tyhjän kalkin ja pateenin. Heidän kokemuksensa innoittaa tätä tutkiskelua.

Kristittyjen jakaantuminen on evankelioinnin este. Maailma ei voi uskoa meitä

Jeesuksen opetuslapsiksi niin kauan kuin rakkautemme toinen toistamme kohtaan

on epätäydellistä. Me tunnemme tämän jakaantumisen kivun, kun emme voi yh-

dessä ottaa vastaan Kristuksen ruumista ja verta ehtoollisessa, ykseyden sakramen-

tissa.

Ilomme kumpuaa yhteisestä elämästämme Kristuksessa. Elämme yhteistä elämää

joka päivä toivottamalla tervetulleeksi, rakastamalla, rukoilemalla ja todistamalla

yhdessä eri perinteistä tulevien kristittyjen kanssa. Se on Pyhän Hengen meille an-

tama kallisarvoinen helmi.

Viimeisenä yönä ennen kuolemaansa Jeesus rukoili meidän ykseytemme ja keski-

näisen rakkautemme puolesta. Me rukoilemme kaikkien kirkkojen piispojen, pas-

torien ja jäsenten puolesta. Rukoilemme että Pyhä Henki johtaisi meitä kaikkia yk-

seyden tiellä.

Kysymykset

Kuinka suhtaudumme toisten kirkkojen kristittyihin ja olemmeko valmiit pyytä-

mään anteeksi heitä kohtaan tuntemia ennakkoluulojamme?

Mitä jokainen meistä voi tehdä vähentääkseen kristittyjen välistä hajaannusta?

Rukous

Herra Jeesus, joka rukoilit, että me kaikki olisimme yhtä, me rukoilemme sinua kristitty-

jen ykseyden puolesta sinun tahtosi mukaan, sinun tarkoituksesi mukaan. Antakoon Hen-

kesi meidän kokea hajaannuksemme aiheuttaman kärsimyksen, nähdä syntimme ja toivoa

yli kaiken toivon. Aamen.

- 17 -

DAG 3: Vittnesbördet om gemenskap

Jer 31:10–13 De skall komma till Sions höjd och jubla.

Psalt 122 Be om välgång för Jerusalem! Må de som älskar dig leva i trygghet.

1 Joh 4:16b–21Om någon säger: ”Jag älskar Gud” men hatar sin broder, då ljuger han.

Joh 17:20–23 Jag ber, att de skall fullkomnas och bli ett. Då skall världen förstå att du

har sänt mig.

Kommentar

Under mer än ett decennium har Chemin Neuf (den nya vägen), en internationell katolsk

gemenskap med en ekumenisk kallelse, verkat i Lettland. Den har såväl katoliker som

lutheraner som medlemmar. Tillsammans har de upplevt den glädje som springer fram ur

gemenskapen i Kristus, men också smärtan över splittringen. Som ett tecken på denna

splittring placerar man en tom patén och en tom kalk på altaret under kvällsbönen. Deras

erfarenheter har varit inspiration för dessa reflektioner:

Splittringen mellan kristna är ett hinder för evangelisation. Världen kan inte tro att

vi är Jesu lärjungar om vår kärlek till varandra är ofullständig. Vi känner smärta

över denna splittring när vi inte tillsammans inte kan ta emot Kristi kropp och blod

i nattvarden, enhetens sakrament.

Källan till vår glädje är vårt gemensamma liv i Kristus. Att leva vårt liv i gemen-

skap innebär att välkomna, älska, tjäna, be och bära vittnesbörd tillsammans med

kristna från olika traditioner. Detta är en pärla med stort värde som har blivit oss

given av en heliga Anden.

Natten före sin död bad Jesus om enhet och kärlek bland oss. Idag lyfter vi våra

händer och ber tillsammans med Jesus om kristen enhet. Vi ber för biskopar, präs-

ter och medlemmar i alla kyrkor. Vi ber att den heliga Anden skall leda oss alla på

denna enhetens väg.

Frågor

Hur ser vi på kristna i andra kyrkor och är vi beredda att be om förlåtelse för våra

fördomar mot dem?

Vad kan var och en av oss göra för att minska splittringen bland kristna?

Bön

Jesus, vår Herre, du som bad att vi alla skulle bli ett, vi ber till dig om enhet mellan

kristna så som du vill och önskar. Må din Ande göra det möjlig för oss att känna det li-

dande som splittringen innebär, att se vår skuld i detta och hoppas att det finns hopp bor-

tom splittringens synd. Amen.

- 18 -

NELJÄS PÄIVÄ: Evankeliumia julistamaan kutsuttu pappiskansa

1. Moos. 17:1–8 Sinun nimesi olkoon Abraham, koska minä teen sinusta kansojen pal-

jouden isän.

Ps. 145:8–12 Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen

hyvyytensä.

Room. 10:14–15 Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?

Matt. 13:3–9 Osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusi-

kymmentä, mikä kolme-kymmentä jyvää.

Kommentaari

Nämä tutkiskelut syntyivät sunnuntaiaamuisen Vertikale-ohjelman tuottajien innoittama-

na. He ovat oppineet kamppaillessaan tämän kristillisen todistuksen säilyttämiseksi Lat-

vian kansallisessa televisiossa, että uskallamme viedä Jumalan sanan julkiseen tilaan vas-

ta silloin, kun opimme tunnistamaan toiset kristityt veljiksi ja sisariksi.

Sanat tulvivat koteihimme tämän päivän maailmassa enemmän kuin koskaan aikai-

semmin, ei enää vain keskusteluina, vaan televisiosta, radiosta ja nyt myös sosiaa-

lisesta mediasta. Näillä sanoilla on voima rakentaa ja hajottaa. Suuri osa tästä sa-

namerestä näyttäytyy merkityksettömänä, harhaanjohtamisena pikemmin kuin ra-

vintona.

Sellaiseen mereen voi hukkua, jossa ei ole mitään tarkoitusta, johon tarttua. Mutta

me olemme kuulleet pelastavan Sanan, joka on heitetty meille pelastusköydeksi.

Se kutsuu meitä yhteyteen ja vetää meitä ykseyteen niiden kanssa, jotka ovat sen

myös kuulleet. Kerran emme olleet kansa, mutta nyt me olemme Jumalan kansaa.

Olemme vielä enemmän, olemme pappiskansaa. Yhdessä toisten Sanan vastaanot-

taneiden kanssa meidän sanamme eivät ole enää vain mereen hukkuvia pisaroita.

Meillä on nyt voimallinen Sana puhuttavanamme. Yhdessä me voimme puhua

voimallisesti: Yeshua – Jumala pelastaa.

Kysymykset

Mitkä henkilökohtaiset kunnianhimomme, väärät oletuksemme toisista kristityistä

ja katkeruutemme vääristävät evankeliumin julistuksemme?

Kuka kuulee elämän antavan sanan meiltä?

Rukous

Herra Jeesus, sinä sanoit, että kaikki tuntevat meidät sinun opetuslapsiksesi, jos me ra-

kastamme toisiamme. Vahvista meitä armollasi, että voisimme tehdä väsymättä työtä

kirkkosi näkyvän ykseyden puolesta niin, että hyvä sanoma, jota olet kutsunut meidät ju-

listamaan, näkyisi kaikissa sanoissamme ja teoissamme. Aamen.

- 19 -

DAG 4: Ett prästerligt folk kallat att förkunna evangeliet

1 Mos 17:1–8 Ditt namn skall vara Abraham, ty jag skall låta dig bli fader till många

folk.

Psalt 145:8–12 Nådig och barmhärtig är Herren, sen till vrede och rik på kärlek.

Rom 10:14–15 Hur skall de kunna höra utan att någon förkunnar?

Matt 13:3–9 En del föll i den goda jorden och gav skörd, hundrafalt och sextiofalt och

trettiofalt.

Kommentar

Dessa reflektioner har inspirerats av producenterna för det kristna programmet Vertikale

på söndagsmorgnarna. Utmaningen att sända denna kristna röst i den lettiska nationella

televisionen har lärt dem att det är bara när vi erkänner andra kristna som bröder och

systrar som vi vågar föra ut Guds ord på den offentliga arenan.

I dagens värld, mer än någonsin tidigare, flödar orden in i våra hem. Inte bara ge-

nom samtal men också från television, radio och nu också genom sociala medier.

Dessa ord innehåller kraft att bygga upp men också att riva ned. En stor del av

denna ocean av ord tycks meningslös: splittring snarare än uppbyggelse.

Man kan drunkna i en sådan ocean där det inte finns någon åsikt att gripa efter.

Men vi har hört ett frälsande ord som har kastats ut till oss som en livlina. Det kal-

lar oss till gemenskap och drar oss till enhet med andra, som också har hört det or-

det. Förut var vi inte ett folk, men nu är vi Guds folk.

Mer än detta – vi är ett folk av präster. Tillsammans med andra har vi tagit emot

hans ord, våra ord är inte längre enstaka droppar som går förlorade i en ocean. Nu

har vi fått ett kraftfullt ord att förmedla. Vi kan säga det med full kraft: Yeshua,

Gud räddar.

Frågor

Vilka personliga ambitioner, tävlingsanda, falska föreställningar om andra kristna

fördunklar vår förkunnelse av evangeliet?

Vem hör ett livgivande ord från oss?

Bön

Jesus, vår Herre, du har sagt att var och en kommer att förstå att vi är dina lärjungar om

det finns kärlek mellan oss. Hjälp oss att, stärkta av din nåd, outtröttligt verka för den

synliga enheten i din kyrka, så att de goda nyheterna, som vi är kallade att förkunna blir

synliga i alla våra ord och handlingar. Amen.

- 20 -

VIIDES PÄIVÄ: Apostolien yhteys

Jes. 56:6–8 Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.

Ps. 24 Kuka saa nousta Herran vuorelle?

Ap.t. 2:37–42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat

elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

Joh. 13:34–35 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne!

Kommentaari

Kristittyjen johtajien yhteys antaa näkyvän muodon Latvian ekumeeniselle elämälle. He

kokoontuvat säännöllisesti Latvian korkeimmalla kukkulalla, Gaizinsilla ja joissakin

muissa paikoissa neljäksikymmeneksi tunniksi viettämään yhteistä aikaa rukouksessa ja

ateriayhteydessä. Näiden tapaamisten ajan heitä kannattaa uskovaisten katkeamaton ru-

kous ja jumalanpalvelus. Nämä kohtaamiset uudistavat johtajia Kristuksen työtovereina.

"Latvian kaikkien kansojen rukoushuoneen" perustajan kokemus innoitti näitä tutkiskelu-

ja.

Jeesuksen käsky rakastaa toinen toistamme ei ole teoreettinen. Meidän keskinäisen

rakkautemme yhteydestä tulee todellinen, kun kokoonnumme tarkoituksellisesti

Kristuksen opetuslapsina jakamaan Hengen voimassa, keskinäisessä yhteydessä ja

rukouksessa.

Mitä enemmän kristityt ja erityisesti kristittyjen johtajat kohtaavat Kristuksen yh-

dessä nöyryydessä ja kärsivällisyydessä, sitä enemmän ennakkoluulot vähenevät ja

huomaamme Kristuksen toisissamme ja tulemme Jumalan valtakunnan oikeiksi to-

distajiksi.

Ekumenia näyttää toisinaan kovin monimutkaiselta. Mutta iloinen yhteys, jaettu

ateria ja yhteinen rukous ja ylistys ovat apostolisen yksinkertaisuuden tapoja. Näis-

sä me seuraamme käskyä rakastaa toisiamme ja julistamme oman aamenemme

Kristuksen rukoukselle ykseyden puolesta.

Kysymyksiä

Millainen kokemus meillä on siitä, että kohtaamme toisemme sisarina ja veljinä

Kristuksessa kristillisen yhteyden, ateriayhteyden ja yhteisen rukouksen kautta?

Mitä odotamme piispoilta ja muilta kirkonjohtajilta tiellä kohti Kirkon näkyvää

ykseyttä? Kuinka voimme tukea ja rohkaista heitä?

Rukous

Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä. Me pyydämme, että antaisit

kaikille kristityille ja erityisesti niille, joille olet uskonut johtotehtävän Kirkossasi, vii-

sauden ja näkemisen hengen. Valaise sisäiset silmämme näkemään, millaiseen toivoon

olet meidät kutsunut: yhdessä ruumiissa ja yhdessä Hengessä, yhdessä Herrassa, yhdessä

uskossa, yhdessä kasteessa, yhdessä Jumalassa ja kaikkien Isässä, joka hallitsee kaikkea,

vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Aamen.

- 21 -

DAG 5: Apostlarnas gemenskap

Jes 56:6–8 Mitt hus skall kallas ett bönens hus för alla folk.

Psalt 24 Vem får gå upp till Herrens berg?

Apg 2:37–42 De deltog troget i apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, i

brödbrytandet och bönerna.

Joh 13:34–35 Ett nytt bud ger jag er: att ni skall älska varandra.

Kommentar

Gemenskapen mellan kristna ledare utgör ett synligt uttryck för det ekumeniska livet i

Lettland. De samlas regelbundet tillsammans på Gaizins, Lettlands högsta berg, eller på

andra platser för en 40-timmars samvaro i bön och enkel gemenskap i samband med de-

lade måltider. Under tiden dessa möten pågår stöds de av ständig bön och gudstjänst

bland de troende. Dessa möten förnyar ledarnas medvetande om att de är medarbetare

med varandra i Kristus. Erfarenheterna från grundaren av Latvia House of Prayer for All

Peoples har inspirerat till följande reflektioner:

Jesu bud om att älska varandra är inte teoretisk. Vår gemenskap med varandra i

kärlek blir konkret när vi medvetet samlas som Kristi lärjungar för att dela gemen-

skap och bön i den heliga Andens kraft.

Ju oftare kristna, speciellt deras ledare, möter Kristus tillsammans i ödmjukhet och

tålamod, desto mer minskar fördomarna. Ju mer vi upptäcker Kristus hos varandra,

desto mer blir vi sanna vittnesbärare om Guds rike.

Ibland kan ekumenik tyckas vara mycket komplicerad. Men en gemenskap fylld av

glädje, en delad måltid, gemensam bön och lovsång är uttryck för apostolisk en-

kelhet. På detta sätt följer vi budet att älska varandra och utropar vårt Amen till

Kristi bön om enhet.

Frågor

Vilken är vår erfarenhet av möte med andra som bröder och systrar i Kristus ge-

nom kristen gemenskap, måltidsgemenskap och gemensam bön?

Vilka är våra förväntningar på biskopar och andra kyrkliga ledare på vägen till

kyrkans synliga enhet? Hur kan vi stödja och uppmuntra dem?

Bön

Gud, vår fader, må du ge all kristna, och särskilt dem som är ledare i din kyrka, vishe-

tens ande så att vi med våra hjärtans ögon ser det hopp till vilket du har kallat oss: en

kropp och en Ande, en Herre, en tro, ett dop, en Gud och allas Fader som är överallt och

i alla. Amen.

- 22 -

KUUDES PÄIVÄ: Kuulkaapa, millaista unta minä näin!

1. Moos. 37:5–8 Kuulkaapa, millaista unta minä näin!

Ps. 126 Se oli meille kuin unta.

Room. 12:9–13 Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan

toinen toistanne.

Joh. 21:25 Koko maailmaan eivät mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Kommentaari

Kristittyjen hajaannus satuttaa. Kirkot kärsivät siitä, etteivät voi liittyä samaan perhee-

seen Herran pöydässä, ne kärsivät keskinäisestä kilpailusta ja keskinäisten taistelujen his-

toriasta. Vuonna 2005 syntyi ekumeeninen aikakauslehti Kas Mus Vieno? ("Mikä yhdis-

tää meitä?") yrityksenä vastata tähän kysymykseen. Kokemus aikakauslehden toimittami-

sesta innoitti tätä tutkiskelua.

Joosef näkee unen, joka on viesti Jumalalta. Kuitenkin kun Joosef kertoo unesta

veljilleen, nämä suuttuvat ja tulevat väkivaltaiseksi, koska uni merkitsee, että hei-

dän tulisi kumartaa häntä. Lopulta nälänhätä ajaa veljet Egyptiin, jossa heidän täy-

tyy kumartaa Joosefia, mutta heidän pelkäämänsä nöyryytyksen ja häpeän sijaan

siitä syntyykin sovinnon ja armon hetki.

Joosefin tapaan Jeesus avaa silmiemme eteen näyn, sanoman hänen Isänsä valta-

kunnan elämästä. Se on ykseyden näky. Mutta Joosefin veljien tavoin mekin

olemme usein surullisia, vihaisia ja peloissamme siitä, mitä tämä näky näyttää

merkitsevän. Se vaatii meitä nöyrtymään ja kumartumaan Jumalan tahtoon. Me

pelkäämme sitä, koska pelkäämme, mitä saatamme menettää. Tämä ei ole kuiten-

kaan menetyksen näky. Pikemminkin on kyse menettämiemme veljien ja sisarten

saamisesta takaisin, perheen yhdistämisestä.

Olemme kirjoittaneet monia ekumeenisia tekstejä, mutta kristittyjen ykseyden nä-

kyä ei tavoiteta vain hyväksytyin julkilausumin niin tärkeitä kuin ne ovatkin. Yk-

seys, jota Jumala meille toivoo, näky, jonka hän asettaa eteemme, ylittää suuresti

kaiken sen, mitä voimme sanoin ilmaista ja kirjoihin tallettaa. Tämän näyn tulee

tulla lihaksi meidän omassa elämässämme ja rukouksessamme ja tehtävässä, jonka

jaamme veljiemme ja sisariemme kanssa. Yli kaiken sen tulee toteutua toisiamme

kohtaan osoittamassamme rakkaudessa.

Kysymykset

Mitä merkitsee, että asetamme omat unelmamme kristittyjen ykseydestä Kristuk-

sen jalkojen juureen?

Millä tavoin Herran näky ykseydestä kutsuu kirkkoja tänään uudistumaan ja muut-

tumaan?

Rukous

Taivaallinen Isä, anna meille nöyryyttä kuulla äänesi, ottaa vastaan kutsusi ja jakaa

unelmasi Kirkon ykseydestä. Anna meille herkkyyttä yhteyden puuttumisen kivulle. Siellä

missä hajaannus on kivettänyt sydämemme, anna Pyhän Henkesi sytyttää sydämemme ja

innoittaa meitä näyllä ykseydestä Kristuksessa, niin kuin hän on yhtä sinun kanssasi, jot-

ta maailma uskoisi sinun lähettäneen hänet. Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä. Aamen.

- 23 -

DAG 6: Hör vad jag har drömt

1 Mos 37:5–8 Hör vad jag har drömt.

Psalt 126 Då var allt som om vi drömde.

Rom 12:9–13 Överträffa varandra i ömsesidig aktning. Visa varandra tillgivenhet och

broderlig kärlek.

Joh 21:25 Hela världen skulle inte rymma de böcker som då måste skrivas.

Kommentar

Kristen splittring smärtar. Kyrkor lider av sin oförmåga att enas som en enda familj kring

nattvardsbordet. De lider av rivalitet och av en historia av stridslystnad. Ett enskilt svar

på splittringen uppstod 2005 genom en ekumenisk tidskrift: Kas Mus Vieno? (”Vad för-

enar oss?”) Erfarenheterna av arbetet med denna tidskrift har inspirerat till följande re-

flektioner:

Josef har en dröm som är ett budskap från Gud. När Josef delar denna dröm med

sina bröder reagerar de emellertid med ilska och våld, eftersom drömmen innebär

att de måste buga sig ner inför honom. Efter en tid driver en hungersnöd bröderna

till Egypten och de måste buga sig inför Josef. Men i stället för den förödmjukelse

och förnedring de förväntar sig blir det ett ögonblick till försoning och nåd.

Jesus, precis som Josef, öppnar en vision för oss, ett budskap om liv i hans faders

rike. Det är en vision om enhet. Men liksom Josefs bröder är vi ofta upprörda och

fruktar visionen och vad den kan få för konsekvenser. Den kräver att vi ödmjukar

oss och böjer oss för Guds vilja. Vi är rädda för den eftersom vi är oroliga för vad

vi kan förlora. Men visionen handlar inte om att förlora. Den innebär snarare att

återvinna de bröder och systrar vi har förlorat, dvs en återförening av familjen.

Vi har skrivit många ekumeniska texter. Men visionen om kristen enhet låter sig

inte fångas enbart genom ekumeniska texter, hur viktiga de än är. Den enhet Gud

vill med oss, den vision han ger oss, går långt bortom allt det vi kan uttrycka med

ord eller innehåll i böcker. Visionen måste ta gestalt i våra liv, i bön och i det upp-

drag som vi delar med våra systrar och bröder. Mest av allt behöver den förverkli-

gas genom den kärlek vi visar varandra.

Frågor

Vad betyder det att lägga fram våra drömmar om kristen enhet inför Jesu fötter?

På vilket sätt kallar visionen om enhet kyrkorna till förnyelse och förändring idag?

Bön

Himmelske Fader, ge oss ödmjukhet så att vi kan höra din röst, lyssna till din kallelse

och dela din dröm om kyrkans enhet. Gör oss medvetna om splittringens smärta. Där

splittring har gett oss hjärtan av sten, låt elden från din heliga Ande tändas i våra hjär-

tan. Inspirera oss med visionen av att vara ett i Kristus så som han är ett med dig, för att

världen skall tro att du har sänt honom. Om detta ber vi i Jesu namn. Amen.

- 24 -

SEITSEMÄS PÄIVÄ: Vieraanvaraisia rukoukselle

Jes. 62: 6–7 Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijoita. Hetkeksikään

he eivät saa herpaantua, eivät päivällä eivätkä yöllä.

Ps. 100 Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle! Palvelkaa häntä iloiten.

1. Piet 4:7b–10 Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla.

Joh. 4:4–14 Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen

elämän vettä.

Kommentaari

Kokemus yhteisestä rukouksesta kristittyjen ykseyden rukousviikon kahdeksana päivänä

on auttanut Madonan pikkukaupungin kristittyjä kokoontumaan yhteen ystävinä. Tämän

kohtaamisen erityisenä hedelmänä kaupungin keskustaan on avattu ekumeeninen rukous-

kappeli, jossa on elementtejä luterilaisesta, katolisesta ja ortodoksisesta perinteestä. Siellä

Madonan kristityt kokoontuvat vuorokauden ympäri jatkuvaan rukoukseen. Tämä koke-

mus on perustana seuraaville tutkiskeluille.

Niin kauan kuin Jumalan kansa on jakaantunut ja kristityt vieraantuneita toisistaan,

olemme niin kuin Jeesus Samariassa, muukalaisia vieraalla maalla vailla turvaa,

vailla virvokkeita ja vailla lepopaikkaa.

Israelin kansa ikävöi turvapaikkaan, jossa he voisivat palvella Jumalaa. Jesaja ker-

too meille Jumalan suurista teoista: hän asetti vartijoita Jerusalemin muureille, että

hänen kansansa voisi ylistää häntä turvassa päivin ja öin.

Kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana meidän kirkoistamme ja kappeleistam-

me tulee turva-, lepo- ja virkistyspaikkoja, joihin ihmiset voivat kokoontua rukoi-

lemaan. Tämä viikko haastaa meitä luomaan enemmän paikkoja ja turvattuja aiko-

ja rukoilla, koska yhdessä rukoillessamme meistä tulee yhtä kansaa.

Kysymykset

Kuinka voimme tukea vastavuoroista vieraanvaraisuutta oman paikkakuntamme

seurakuntien ja jumalanpalvelusyhteisöjen kesken?

Onko lähistöllämme paikkaa, jonne eri perinteistä tulevat kristityt voivat kokoon-

tua rukoilemaan, ja jollei sellaista ole, voimmeko luoda sellaisen paikan?

Rukous

Herra Jeesus, sinä pyysit apostoleitasi valvomaan ja rukoilemaan kanssasi. Anna meidän

tarjota maailmalle suojattuja aikoja ja paikkoja, joissa on tarjolla virkistystä ja rauhaa

siten, että voimme yhteisessä rukouksessa toisten kristittyjen kanssa tulla tuntemaan sinut

entistä syvemmin. Aamen.

- 25 -

DAG 7: Gästfrihet för bön

Jes 62:6–7 På dina murar, Jerusalem, ställer jag väktare. De skall aldrig tystna, varken

dag eller natt.

Psalt 100 Hylla Herren, hela världen, tjäna Herren med glädje.

1 Pet 4:7b–10 Var då samlade och nyktra, så att ni kan be.

Joh 4:4–14 Det vatten jag ger blir en källa i honom, med ett flöde som ger evigt liv.

Kommentar

Erfarenheterna av att be tillsammans under var och en av de åtta dagarna under böne-

veckan för kristen enhet har varit till hjälp för kristna i den lilla staden Madona att

gemensamt samlas i vänskap. En särskild frukt av detta har varit invigningen av ett eku-

meniskt kapell för bön i stadens centrum. Där finns det inslag av lutherska, katolska och

ortodoxa traditioner. Här samlas kristna från Madona till ständig bön dygnet runt. Denna

upplevelse utgör bakgrunden till följande reflektioner:

Så länge som Guds folk är delat och kristna människor är främlingar för varandra,

är vi, precis som Jesus i Samarien, främlingar i ett främmande land, utan säkerhet,

utan mat och utan en plats att vila sig på.

Israels folk längtade efter en säker plats där de kunde tillbe Gud. Jesaja berättar för

oss om Guds härliga gärningar: han ställde ut vakter på Jerusalems murar så att

hans folk kunde tillbe honom i trygghet dag och natt.

Under böneveckan för kristen enhet blir våra kyrkor och kapell platser för trygg-

het, vila och återhämtning för människor som förenas i bön. Utmaningen från den-

na vecka blir att skapa fler platser och avskilda tider för bön. När vi ber tillsam-

mans blir vi ett enda folk.

Frågor

Hur kan vi uppmuntra till ömsesidig gästfrihet bland församlingarna på vår ort?

Finns det en plats i vårt närområde där kristna från olika traditioner kan samlas i

bön? Om inte, kan vi hjälpas åt att skapa en sådan plats?

Bön

Jesus, vår Herre, du bad dina apostlar att vaka och be tillsammans med dig. Hjälp oss

att erbjuda världen avskilda tider och platser där vi kan finna återhämtning och fred så

att vi genom att be tillsammans med andra kristna lär känna dig på ett djupare sätt.

Amen.

- 26 -

KAHDEKSAS PÄIVÄ: Sydämet ykseydestä hehkuen

Jes. 52:7–9 Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan

tulon, tuo suuren ilosanoman.

Ps. 30 Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi

Kol. 1:27–29 Miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus:

Kristus keskellänne.

Luuk. 24:13–36 Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä

hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Kommentaari

Latvian eri kirkot ovat voineet evankelioida yhdessä käyttäen hyväkseen anglikaanisessa

Bromptonin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Lontoossa kehitettyä Alfa-kurssia. Tämän

ohjelman kautta uskoon tulleet latvialaiset ovat pysyneet avoimina oppiakseen ja rikastu-

akseen toisten kristittyjen yhteisöjen lahjoista. Tämä kokemus innoitti seuraavat tutkiske-

lut.

Jerusalemista Emmausta kohti lähteneet pettyneet opetuslapset ovat menettäneet

toivonsa siitä, että Jeesus on Messias ja jättävät siksi taakseen oman yhteisönsä.

Tämä on eroamisen ja eristäytymisen matka.

Sitä vastoin he palaavat Jerusalemiin täynnä toivoa evankeliumi huulillaan. Tämä

on ylösnousemuksen vies-ti, joka ajaa heidät takaisin yhteisönsä keskelle ja perhe-

väen yhteyteen.

Kristityt koettavat niin usein evankelioida kilpailumielellä toiveenaan täyttää omat

kirkkonsa. Kunnianhimo voittaa tuolloin sen toiveen, että toiset saisivat kuulla

evankeliumin elävän antavan sanoman. Tosi evankeliointi on matka Emmauksesta

Jerusalemiin, matka eristäytymisestä ykseyteen.

Kysymykset

Mitkä pettymykset eristävät meitä toisistamme?

Mitä lahjoja (aloitteita, toimintatapoja ja ohjelmia) voimme ottaa vastaan toisilta

kristillisiltä yhteisöiltä?

Rukous

Herra Jeesus, sinä olet saanut sydämemme hehkumaan ja lähettänyt meidät tielle vel-

jiemme ja sisartemme luo ilosanoma huulillamme. Anna meidän nähdä, että toivo ja kuu-

liaisuus käskyillesi johtaa aina kansasi suurempaan ykseyteen. Aamen.

- 27 -

DAG 8: Hjärtan som brinner för enhet

Jes 52:7–9 Härligt är att höra budbärarens steg när han kommer över bergen, han som

bär bud om seger, som ropar ut goda nyheter.

Psalt 30 Du vände min dödsklagan i dans.

Kol 1:27–29 Vilken härlig skatt hedningarna har i denna hemlighet: Kristus finns hos er.

Luk 24:13-36 Med början hos Mose och alla profeterna förklarade han för dem vad som

står om honom överallt i skrifterna.

Kommentar

Olika kyrkor i Lettland har kunnat arbeta tillsammans med evangelisation genom an-

vändning av de Alfakurser som har utarbetats i den anglikanska kyrkan Holity Trinity i

Brompton, London. Människor i Lettland som har kommit till tro genom detta program

fortsätter att vara öppna att lära och bli berikade av andra kristna församlingar. Denna

erfarenhet har varit inspirationskälla för följande reflektioner:

De besvikna lärjungarna som lämnade Jerusalem och var på vandring till Emmaus,

hade förlorat sitt hopp om att Jesus var Messias. Så vandrade de iväg från sin ge-

menskap. Det var en vandring av åtskiljande och isolering.

Som en motsatt vandring återvände de till Jerusalem fyllda av hopp med evangeli-

ets budskap på sina läppar. Det var budskapet om uppståndelsen som drev dem

tillbaka till centrum av församlingen och till gemenskap och vänskap.

Kristna försöker så ofta att evangelisera med en anda av tävling i förhoppning om

att fylla sina egna kyrkor. Denna strävan överträffar önskan om att andra ska få

höra det livgivande budskapet från evangeliet. Sann evangelisation innebär att resa

från Emmaus till Jerusalem, en resa bort från isolering till enhet.

Frågor

Vilka är de besvikelser som isolerar oss från andra?

Vilka är de gåvor (initiativ, metoder och program) som vi kan ta emot från andra

kristna församlingar?

Bön

Jesus, vår Herre, du har gjort våra hjärtan brinnande och du har sänt oss tillbaka på

vägen till våra bröder och systrar med evangeliets budskap på våra läppar. Hjälp oss att

se det hopp och den lydnad till dina utmaningar som ständigt leder ditt folk till större

enhet. Amen.

- 28 -

Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä 2016

Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja (1. Piet .2:9)

Vuoden 2016 adventtina alamme viettää reformaation merkkivuotta. Sen aikana muis-

tamme Martti Lutherin 500 vuotta sitten alulle panemaa uudistusta. Merkkivuosi palaut-

taa mieliimme sen, kuinka monella tavalla ihmisten usko on osa Suomen historiaa ja ny-

kypäivää. Kristinusko on tullut maahamme sekä lännen että idän kirkkojen kautta. Se liit-

tää meidät Euroopan kulttuurin molempiin valtavirtoihin. Nykyisin maamme henkiseen

maisemaan kuuluvat myös muut kirkot, uskonnot ja elämännäkemykset.

Kristillinen perintö on kulttuurimme voimavara, joka muovaa yhteistä etiik-

kaamme. Se on yksi niistä tekijöistä, joiden avulla voimme suunnata yhteiskuntamme

kehitystä, tuoda panoksemme eurooppalaiseen elämään ja löytää paikkamme maailman-

laajuisessa yhteisössä. Luterilainen elämännäkemys on vaikuttanut arvoihimme ja suo-

malaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Kristillinen etiikka edistää ihmisoikeuksia, yh-

denvertaisuutta ja kestävää kehitystä.

Yhdistyneiden Kansakuntien humanitäärinen huippukokous pidetään syksyllä

2016. Se nostaa esiin ihmiskunnan hyvinvoinnin haasteita. Kirkkojen kokemus edistää

sekä kotoista että kansainvälistä humanitääristä työtä, samoin kuin vuoropuhelu ja yhteis-

työ yli uskontojen ja maailmankatsomusten rajojen. Rukouspäivät ekumeenisella rukous-

viikolla 18.1. ja ekumeenisella vastuuviikolla 24.10. tarjoavat mahdollisuuden liittyä hu-

manitäärisen työn yhteiseen tehtävään, jossa yhdistyvät usko ja käytäntö.

Raamatun mukaan Jumala kutsuu ihmisiä pimeydestä valoon, toivoon ja uu-

distumiseen. Ekumeenisen rukousviikon tämänvuotisen teeman (1. Piet. 2:9) mukaan ih-

minen saa kutsun julistaa Jumalan suuria tekoja ja liittyä niihin omassa elämäntavassaan.

Jumalan teot tulevat ilmi Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa. Ne vapauttavat ihmi-

sen toimimaan totuuden ja oikeuden puolesta. Kristityn elämän tavoitteena on lähim-

mäisenrakkaus, joka kunnioittaa toista ihmistä ilman mitään ehtoja ja johtaa tekoihin kai-

ken elämän puolesta. Nämä samat ihanteet ovat eurooppalaisen kulttuurin taustalla, ja

niiden perustalle on kehittynyt pohjoismainen hyvinvointi.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota pidetään kansainvälisesti esikuvallisena yh-

teiskuntana. Se pyrkii tarjoamaan hyvän elämän perusedellytykset kaikille jäsenilleen ja

luo yhteiskunnallista eheyttä eri elämännäkemysten välille. Työn, luovuuden ja henkisen

kasvun kautta se takaa yhdenvertaisuuden, turvallisuuden ja osallisuuden kaikille. Tämä

yhteinen hyvä on tärkein luonnonvaramme. Suomen ja ympäröivän maailman tilanne

haastaa meitä kysymään itseltämme, toteutuvatko kristinuskon ja reformaation arvot sii-

nä, kuinka toimimme lähimmäisinä, kansalaisina ja ihmiskunnan jäseninä.

Elämme vuorovaikutuksessa koko ihmiskunnan ja luonnonympäristön kans-

sa. Sodat ja ilmastonmuutos ajavat ihmisiä kodeistaan. Ihmiskunta on peruskysymysten

äärellä. Kristinuskosta ja reformaatiosta nouseva kunnioitus ihmisarvoa ja luomakuntaa

kohtaan velvoittaa ja innoittaa meitä työhön lähimmäistemme ja maailmamme hyväksi.

Helsingissä 24. lokakuuta 2015

Tasavallan presidentti

Sauli Niinistö

- 29 -

Plakat om två ekumeniska böndagar år 2016

Utvald att förkunna Guds storverk (1 Pet. 2:9)

Vid advent 2016 börjar vi fira reformationens märkesår. Då minns vi den förnyelse som

Martin Luther påbörjade för 500 år sedan. Märkesåret påminner oss också om att tron på

många sätt är en del av Finlands historia och nutid. Kristendomen har kommit till vårt

land både från väst och från öst. Den kristna tron kopplar oss därmed till de två stora

strömmarna inom europeisk kultur. Idag hör även andra kyrkor, religioner och livsåskåd-

ningar till det andliga landskapet i vårt land.

I vår kultur är det kristna arvet en resurs som formar vår gemensamma etik.

Det är en av de faktorer som gör det möjligt för oss att styra utvecklingen i vårt samhälle,

ge vårt bidrag till livet i Europa och finna vår plats i en global gemenskap. Den lutherska

livssynen har påverkat våra värderingar och det finländska samhällsbygget. Den kristna

etiken talar för rättvisa människor emellan och hållbar utveckling.

Förenta Nationernas humanitära toppmöte hålls hösten 2016 och lyfter fram

utmaningar kring människans välfärd. Kyrkornas erfarenheter bidrar till humanitärt arbe-

te såväl hemma som internationellt på samma sätt som dialog och samarbete över reli-

gions- och åskådningsgränser. Böndagarna under ekumeniska böneveckan 18.1 och un-

der ekumeniska ansvarsveckan 24.10 ger tillfälle att sluta sig till gemensamma humanitä-

ra insatser och därmed förena tro och handling.

I Bibeln kallar Gud människorna från mörkret till ljuset, till hoppet och för-

nyelsen. I enlighet med temat för ekumeniska böneveckan i år (1 Pet 2:9) blir människan

inbjuden att förkunna Guds storverk och ansluta sig till dem i sitt eget liv. Guds gärningar

kommer till uttryck i Kristi kors och uppståndelse. De befriar människan att arbeta för

sanning och rättvisa. Det kristna livets mål är kärleken till nästan, en kärlek som respek-

terar andra människor utan att ställa villkor och som leder till gärningar för allt liv. Sam-

ma ideal utgör grunden för den europeiska kulturen och det är på dem den nordiska väl-

färden har byggts upp.

Det nordiska välfärdssamhället anses internationellt vara ett föredöme. Det

strävar efter att ge alla sina medlemmar förutsättningar för ett gott liv och skapar sam-

hällsgemenskap mellan olika livssyner. Genom arbete, kreativitet och andlig tillväxt

tryggar samhället likabehandling, säkerhet och delaktighet för alla. Det gemensamma

bästa är vår viktigaste naturresurs. Situationen i Finland och världen omkring oss ut-

manar oss och ställer oss frågan om kristendomens och reformationens värderingar för-

verkligas i hur vi handlar som medmänniskor, som medborgare och som medlemmar i

människosläktet.

Vi lever i växelverkan med hela mänskligheten och den naturliga miljön. Krig

och klimatförändring driver människor från sina hem. Mänskligheten står inför de stora

frågorna. Den respekt för människovärdet och skapelsen som har sin grund i den kristna

tron och reformationen förpliktigar och inspirerar oss att arbeta för våra medmänniskor

och vår värld.

Helsingfors 24 oktober 2015

Republikens president

Sauli Niinistö

- 30 -

Rukouspäivien raamatuntekstit 2016 Ensimmäinen rukouspäivä 18.1. Kristittyjen ykseyden rukouspäivä

Jes. 6:6–8 Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: – Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu. Minä kuulin Herran äänen sanovan: – Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: – Tässä olen, lähetä minut! 1. Piet. 2:9–12 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria teko-jaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kan-sa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman hi-moista, jotka sotivat sielua vastaan. Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät. Matt. 22:37–40 Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi nseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Toinen rukouspäivä 24.10.Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä Ps. 107:23–32 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa. Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt! Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa! Room. 12:9–18 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisil-lenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ah-dingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoitta-kaa vie-raanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmis-sä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Matt. 5:13–16 ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huo-neessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

- 31 -

Bibeltexter för böndagarna 2016

Första böndagen 18.1. Böndagen för kristen enhet

Jes 6:6–8 En av seraferna flög fram till mig med ett glödande kol som han hade tagit från altaret med en tång. Med det vidrörde han min mun och sade: ”När detta vidrör dina läppar blir din skuld borttagen och din synd sonad.” Och jag hörde Herrens röst. Han sade: ”Vem skall jag sända, vem vill vara vår budbärare?” Jag svarade: ”Jag, sänd mig!” 1 Pet 2:9–12 Men ni är ett utvalt släkte, kungar och präster, ett heligt folk, Guds eget folk som skall förkunna hans storverk. Han har kallat er från mörkret till sitt underbara ljus. Ni som förut inte var ett folk är nu Guds folk. Ni som förut inte fann barmhärtighet har nu funnit barmhärtighet. Mina kära, jag uppmanar er som bor här som främlingar att akta er för köttets begär, som för krig mot själen. Uppför er väl bland hedningarna, så att de som säger att ni är onda människor ser era goda gärningar och prisar Gud den dag han kom-mer. Matt 22:37–40 Han svarade honom: ”Du skall älska Herren, din Gud, med hela ditt hjärta och med hela din själ och med hela ditt förstånd. Detta är det största och första budet. Sedan kommer ett av samma slag: Du skall älska din nästa som dig själv. På dessa båda bud vilar hela lagen och profeterna.”

Andra böndagen 24.10. Böndag för fred, mänskliga rättigheter och internationellt ansvar Ps 107:23–32 Andra for på skepp över havet och drev handel på de stora vattnen. De såg Herrens verk, hans under i havets djup. Han befallde, och en storm blåste upp, som fick vågorna att gå höga. De kastades mot himlen och mot djupen, modet svek dem i faran. De vinglade och raglade som druckna, deras färdighet var till ingen nytta. Då ropade de till Herren i sin nöd, och han förde dem ut ur deras trångmål. Han stillade stormen, och vågorna tystnade. De gladdes när det blev lugnt, han lät dem nå hamnen de ville till. De skall tacka Herren för hans godhet, hans underbara gärningar mot människor, de skall lovsjunga honom i tempelskaran och prisa honom i de äldstes krets. Rom 12:9–18 Er kärlek skall vara uppriktig. Avsky det onda, håll fast vid det goda. Visa varandra tillgivenhet och broderlig kärlek, överträffa varandra i ömsesidig aktning. Slappna inte i er iver, håll er brinnande i anden. Tjäna Herren. Gläd er i hoppet, var uthålliga i lidandet och ihärdiga i bönen. Hjälp Guds heliga med vad de behöver, vinnlägg er om gästfrihet. Välsigna dem som förföljer er, välsigna dem och förbanna dem inte. Gläd er med dem som gläder sig och gråt med dem som gråter. Bemöt alla lika och håll er inte för goda att umgås med dem som är ringa. Var inte självkloka. Löna inte ont med ont. Tänk på vad som är riktigt för alla människor. Håll fred med alla människor så långt det är möjligt och kommer an på er. Matt 5:13–16 ”Ni är jordens salt. Men om saltet mister sin kraft, hur skall man få det salt igen? Det duger inte till annat än att kastas bort och trampas av människorna. Ni är världens ljus. En stad uppe på ett berg kan inte döljas, och när man tänder en lampa sätter man den inte under sädes-måttet utan på hållaren, så att den lyser för alla i huset. På samma sätt skall ert ljus lysa för människorna, så att de ser era goda gärningar och prisar er fader i himlen.”

- 32 -

Nelivärinen juliste ladattavissa netistä

www.ekumenia.fi

Affischen i fyrfärgstryck kan laddas från nätet

Julisteen voi tulostaa A3 tai

A4 -kokoisena. Tiedoston

voi toimittaa kopiolaitok-

seen ja teettää ison julisteen

(esim. 50x70 cm). Myös

pienikokoisiin ohjelmiin ja

kutsuihin voi kuvan

sijoittaa.

Julistetta voi käyttää sellai-

senaan rukousviikon tilai-

suuksissa ja ilmoittelussa.

Afficen kan skrivas ut i

storlek A3 eller A4.

Filen kan skickas till en ko-

pieringsfirma som kan

trycka upp en affisch (t.ex. i

storlek 50x70). Det går ock-

så att göra mindre broschy-

rer och handaffischer.

Affischen kan användas

som sådan vid böneveckans

evenemang.

Design: Liina Pajunen

Rukousviikon aineisto on internetissä: www.ekumenia.fi

Se on vapaasti käytettävissä rukousviikolla ja muuna aikana.

Materialet finns på internet: www.ekumenia.fi

Det kan fritt användas under böneveckan och på annan tid.