Embed Size (px)
Citation preview
KYSELYTUTKIMUS ÄNKYTYSKOJEEN KÄYTÖSTÄ JA
SEN VAIKUTUKSESTA PUHEESEEN
Liisa Husu
Pro gradu -tutkielma
Helsingin yliopisto
Logopedia
Lokakuu 2017
Ohjaaja: Kaisa Launonen
Tiedekunta - Fakultet - Faculty
Lääketieteellinen tiedekunta Laitos - Institution – Department
Medicum, psykologian ja logopedian osasto
Tekijä - Författare - Author
Liisa Husu
Työn nimi - Arbetets titel- Title
Kyselytutkimus änkytyskojeen käytöstä ja sen vaikutuksesta puheeseen
Oppiaine - Läroämne - Subject
Logopedia
Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare –
Level/Instructor
Pro gradu -tutkielma/ Kaisa Launonen
Aika - Datum - Month and year
Lokakuu 2017 Sivumäärä - Sidoantal - Number of
pages
64 s. + liitteet 12 s. Tiivistelmä - Referat – Abstract
Tavoitteet. Änkytyksen hoitoon suunnattu apuvälinetekniikka on yleistynyt paljon viime vuosikymmenien
aikana. Yhtenä apuvälineenä on käytetty muunneltuun auditiiviseen palautteeseen, eli AAF-tekniikkaan
(Altered Auditory Feedback), perustuvia änkytyskojeita. Puheen auditiivista palautetta voidaan muuttaa
niin, että puhuja kuulee oman äänensä kojeen avulla viivästettynä (DAF, Delayed Auditory Feedback), eri
taajuudelta (FAF, Frequency Altered Feedback), tai näitä molempia asetuksia samanaikaisesti hyödyntäen.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Foniatrisella poliklinikalla aloitettiin änkytyskojekokeilu
vuonna 2008. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa kyseisestä änkytyskojekokeilusta,
änkytyskojeen käytöstä sekä sen vaikutuksesta puheeseen. Tutkimus selvittää, millaisissa tilanteissa
änkytyskojeesta on hyötyä, millaisissa tilanteissa sitä ei voi käyttää, sekä millaisia ongelmia sen käytössä
on ilmennyt. Änkytyskojeiden käytöstä ei ole aiempaa suomalaista tutkimusta, mutta kansainvälisesti
aihetta on tutkittu paljon.
Menetelmä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin postitse lähetettävää kyselytutkimusta. Kysely lähetettiin
änkytyskojekokeiluun osallistuneille potilaille, ja se koostui kahdesta eri lomakkeesta, A ja B. A-
lomakkeeseen vastasivat änkytyskojetta edelleen käyttävät potilaat ja B-lomakkeeseen he, jotka olivat
palauttaneet kojeen tai eivät sitä enää käyttäneet. Lomakkeet sisälsivät sekä avoimia että suljettuja
kysymyksiä. Avoimien kysymysten laadullinen analyysi tehtiin teemoittelemalla ja tyypittelemällä sekä
koodaamalla ne samaan aineistoon suljettujen kysymysten vastausten kanssa. Muodostuneen aineiston
määrällinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmistolla laskemalla frekvenssejä ja suhteellisia osuuksia, sekä
käyttäen ristiintaulukointia muuttujien välisten riippuvuuksien kuvailussa.
Tulokset ja johtopäätökset. Änkytyskojekokeiluun osallistuneiden kokemukset vaihtelivat hyvin paljon.
Enemmistö vastanneista oli palauttanut kojeen, mutta silti lähes puolet kaikista vastaajista koki
änkytyskojeesta olevan hyötyä. Yleisimpänä havaintona oli se, että änkytyskojetta ei voi käyttää tilanteissa,
joissa on taustahälyä. Änkytyskojeen käytössä oli havaittu myös teknisiä ongelmia liittyen sen asetuksiin ja
akun kestoon. A-lomakkeeseen vastanneet, eli änkytyskojeen käyttäjät, kokivat änkytyskojeesta olevan
hyötyä yksittäisissä tilanteissa, kuten puhelimessa puhuessa ja kasvotusten toisen ihmisen
kanssa keskustellessa, tai yleisesti kaikissa kommunikaatiotilanteissa. Valtaosa vastaajista oli saanut
positiivista palautetta puheestaan änkytyskojetta käyttäessään. Yleisimpänä palautteena oli, että änkyttävän
henkilön puhe oli hitaampaa ja selkeämpää. Kaikki positiivista palautetta saaneet suosittelisivat
änkytyskojetta toiselle änkyttävälle henkilölle. Änkytyskojeen käytöstä on ristiriitaisia mielipiteitä, mutta
yksittäisten hyvien kokemusten vuoksi sen kokeilua kannattaa harkita kuntoutus- ja terapiamenetelmiä
valittaessa. Avainsanat – Nyckelord- Keywords
kyselytutkimus, änkytys, änkytyskoje, muunneltu auditiivinen palaute Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsingin yliopiston kirjasto – Helda / E-thesis (opinnäytteet) ethesis.helsinki.fi
Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
Tiedekunta - Fakultet - Faculty
Faculty of Medicine Laitos - Institution – Department
Department of Psychology and Logopedics
Tekijä - Författare - Author
Liisa Husu
Työn nimi - Arbetets titel- Title
A Survey on the Use of an Anti-Stuttering Device and the Effects It Has on Speech
Oppiaine - Läroämne - Subject
Logopedics
Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare –
Level/Instructor
Master’s thesis/ Kaisa Launonen
Aika - Datum - Month and year
October 2017
Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages
64 pp. + appendices 12 pp.
Tiivistelmä - Referat – Abstract
Aims and Objectives. Devices for treating stuttering have become more common in the last decades. One of
these is an anti-stuttering device based on Altered Auditory Feedback (AAF). The auditory feedback of
speech can be altered so that the speaker hears their voice either with a delay (DAF, Delayed Auditory
Feedback) from a different frequence (FAF, Frequency Altered Feedback) or utilizing both of these settings
simultaneously. The Hospital Districts of Helsinki and Uusimaa (HUS) Foniatrics Unit launched an anti-
stuttering device trial in 2008. The aim of this study is to provide information on that anti-stuttering device
trial, the use of the device and the effects it has on speech. The aim is to discover the occasions when the
device can be useful, on what occasions it cannot be used, and what kind of issues the use has caused. There
is no former Finnish study on the use of anti-stuttering devices, but internationally the topic has been widely
researched.
Methods. The research method in this thesis was a survey sent by post. The survey was sent to patients who
had participated in the anti-stuttering device trial, and it included two different forms, A and B. Form A
was for patients who were still using the device and form B for those who had either returned the device or
were not using it. The forms comprise of both open and closed questions. The responses to the open
questions were analysed qualitatively by categorizing and sorting into themes, and then coding them to the
same data along with the closed question responses. The quantitative analysis of the final data was made
with an SPSS-program by calculating frequencies and relative frequencies and by cross-tabulating the
dependencies between the variables.
Results and conclusions. The results showed that the experiences of the trial participants varied greatly. A
majority of the respondents had returned the device, yet almost half of all those who answered the survey
had found the device useful. The most common finding was that the anti-stuttering device cannot be utilized
in background noise. There had also been technical difficulties with the devices, concerning the settings
and battery life. Those who answered form A, i.e. device-users, found it useful on singular occasions, e.g.
while speaking on the phone or face to face with another person, or in all communication situations in
general. Majority of the respondents had received positive feedback on their speech while using the anti-
stuttering device. The most frequent feedback was that the speech of the stutterer was slower and clearer.
All those who had received positive feedback would have recommended the anti-stuttering device to
stutterers. Opinions on the use of the device are mixed, but based on individual positive experiences testing
the device can be recommended when deciding on rehabilitation and therapy methods.
Keywords
survey, stuttering, anti-stuttering device, altered auditory feedback Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited
University of Helsinki Main Library – Helda / E-thesis, ethesis.helsinki.fi
Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
SISÄLLYS
1 JOHDANTO .............................................................................................................. 1
2 ÄNKYTYS ................................................................................................................ 2
2.1 Änkytyksen määrittely ....................................................................................... 2
2.2 Änkytyksen ominaispiirteet ............................................................................... 3
2.3 Änkytyksen etiologia ......................................................................................... 5
2.4 Kehityksellinen änkytys ..................................................................................... 9
2.5 Neurogeeninen ja psykogeeninen änkytys ....................................................... 13
3 ÄNKYTYKSEN KUNTOUTUS ............................................................................. 14
3.1 Puheterapia ....................................................................................................... 14
3.2 Tekniset apuvälineet......................................................................................... 18
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS ............................................................................. 22
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA MENETELMÄ ............................................... 23
5.1 Änkytyskojekokeilu ......................................................................................... 23
5.2 Tutkimuksen eettiset kysymykset .................................................................... 24
5.3 Aineiston keruu ................................................................................................ 25
5.4 Aineiston analyysi ............................................................................................ 28
5.5 Tutkittavien taustatiedot ................................................................................... 29
6 TULOKSET ............................................................................................................. 31
6.1 Änkytyskojeen käyttö....................................................................................... 31
6.1.1 Änkytyskojeen asetukset .......................................................................... 31
6.1.2 Korvavalinta ............................................................................................. 32
6.1.3 Käyttömäärä ............................................................................................. 33
6.2 Änkytyskojeesta saatu hyöty ............................................................................ 33
6.2.1 Koettu hyöty ............................................................................................. 33
6.2.2 Tilanteet, joissa änkytyskojeesta on hyötyä ............................................. 34
6.2.3 Tilanteet, joissa änkytyskojeesta olisi toivottu olevan hyötyä ................. 34
6.2.4 Tilanteet, joissa änkytyskojetta ei voi käyttää .......................................... 35
6.2.5 Saatu palaute ............................................................................................. 36
6.3 Kokemus änkytyskojeen käytöstä .................................................................... 38
6.3.1 Änkytyskojeen käytön hallinta ................................................................. 38
6.3.2 Änkytyskojeen suosittelu toiselle änkyttävälle henkilölle ....................... 38
6.3.3 Ongelmat änkytyskojeen käytössä ........................................................... 39
6.3.4 Syyt änkytyskojeen palautukseen ............................................................. 40
6.4 Eri muuttujien yhteys koettuun hyötyyn .......................................................... 41
6.5 Tulosten yhteenveto ......................................................................................... 45
7 POHDINTA ............................................................................................................. 46
7.1 Tulosten pohdinta ............................................................................................. 46
7.1.1 Änkytyskojeen käyttö ............................................................................... 46
7.1.2 Kokemus änkytyskojeen tuomasta hyödystä ............................................ 47
7.1.3 Kokemus änkytyskojeen käytöstä ............................................................ 49
7.2 Menetelmän pohdinta ....................................................................................... 50
7.2.1 Kyselylomake ........................................................................................... 51
7.2.2 Aineiston analyysi .................................................................................... 53
7.3 Tulosten kliininen merkitys ja jatkotutkimusaiheita ........................................ 53
LÄHTEET .................................................................................................................. 55
LIITTEET ................................................................................................................... 65
1
1 JOHDANTO
Änkytystä kuntoutetaan usein puheterapian ja ympäristön ohjauksen avulla (Heimo, 2012).
Näiden lisäksi myös erilaiset tekniset laitteet ovat yleistyneet kuntoutuksen ohella viime
vuosikymmenien aikana (Guitar, 2014, 315; Ward, 2006). Ensimmäiset apuvälineet olivat
suuhun asetettavia puheen motoriseen tuottoon tai hengitys- ja puherytmiin vaikuttavia
laitteita (Katz, 1977; Molt, 2005). Erilaisia puheen sujuvuuden helpottamiseen tarkoitettuja
apuvälineitä onkin ollut käytössä jo antiikin kreikasta lähtien, ja ajan myötä ne ovat
kehittyneet yhä pienemmiksi ja teknisesti monipuolisemmiksi muunneltua äänipalautetta eli
AAF-tekniikkaa (Altered Auditory Feedback) hyödyntäviksi änkytyskojeiksi. AAF-
tekniikka perustuu omasta puheesta saadun auditiivisen palautteen muuttamiseen omaa
puhesignaalia peittämällä (MAF: Masked Auditory Feedback), viivästämällä (DAF:
Delayed Altered Feedback) tai äänen taajuutta muuttamalla (FAF: Frequency-shifted
Auditory Feedback) (Lincoln, Packman & Onslow, 2006). Mielenkiinto erilaisia
änkytyskojeita kohtaan on lisääntynyt myös Suomessa (Heimo, 2012), ja niiden puheen
sujuvuutta lisäävistä vaikutuksista on saatu maailmalla hyviä tuloksia (Pollard, Ellis, Finan
& Ramig, 2009; Stuart ym., 2008).
Änkytys ilmenee puheessa usein äänteiden, tavujen ja sanojen toistoina, venytyksinä tai
lukkiutumisena (Wingate, 2002, 32- 37). Änkytykseen liittyy usein sekundaarireaktioita,
kuten sanojen ja kommunikaatiotilanteiden ennakointia ja välttelyä, sekä pakoilukeinoja,
kuten silmien räpytystä tai pään nykimisliikkeitä (Guitar, 2014, mm. 9). Änkytys voi
herättää änkyttävässä henkilössä itsessään negatiivisia tunteita, kuten turhautumista, pelkoa
sekä häpeää (Vanryckeghem, Brutten & Hernandez, 2005), ja sillä on todettu olevan
negatiivista vaikutusta änkyttävän henkilön elämänlaatuun (Craig, Blumgart & Tran, 2009).
Änkytyksen yleisin ja tutkituin muoto on kehityksellinen änkytys, joka alkaa usein
puolentoista ja seitsemän ikävuoden välissä (Guitar & Conture, 2013). Änkytys voi jatkua
aikuisikään asti, jolloin se vaikuttaa henkilön kehitykseen kokonaisvaltaisesti varhaisista
ikävuosista alkaen (Riley & Ingham, 2000). Mitä aikaisemmin ongelmaan tartutaan ja mitä
nuorempi änkyttävä henkilö on, sitä lyhemmän aikaa hän yleensä tarvitsee kuntoutusta ja
sitä nopeammin hän kuntoutuu (Manning, 2001). Mitä pidemmälle aikuisikään änkytys
jatkuu, sitä todennäköisemmin sen hoito vaikeutuu. Näissä tilanteissa aikaisemmista
2
puheterapiakeinoista ei ole saatu tarvittavaa apua änkytyksen helpottamiseksi, ja erilaiset
tekniset apuvälineet voivat olla tärkeässä osassa henkilön kokonaisvaltaisen
kommunikaation ja elämänlaadun edistämisessä.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Foniatrisella poliklinikalla aloitettiin
vuoden 2008 lopulla änkytyskojekokeilu. Siihen oli osallistunut vuoden 2016 kesäkuuhun
mennessä 69 potilasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa
änkytyskojekokeilusta, änkytyskojeen käytöstä sekä sen vaikutuksista puheeseen. Tutkimus
pyrkii selvittämään, millaisissa tilanteissa änkytyskojeesta on hyötyä, onko tilanteita joissa
sitä ei voi käyttää, sekä millaisia ongelmia sen käytössä voi ilmetä. Änkytyskojeiden
käytöstä ei ole aiempaa suomalaista tutkimusta, joten tutkimusta voidaan pitää
pilottiluonteisena.
2 ÄNKYTYS
2.1 Änkytyksen määrittely
Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka on nykykäsityksen mukaan vahvasti yhteydessä
sekä kielellisiin, sosiaalisiin, emotionaalisiin, fysiologisiin että kognitiivisiin toimintoihin
(Yairi, 2007). Änkytystä on pyritty määrittelemään eri tavoin, mutta sen monimuotoisuuden
vuoksi yhden yhtenäisen ja tarpeeksi kattavan määritelmän tekeminen on todettu
haastavaksi (Yairi ja Ambrose, 2005; Yaruss, 2007). Maailman terveysjärjestö WHO:n
vuoden 1995 ICD-10 (The International Classification of Diseases) tautiluokituksen
määritelmän mukaan änkytys tarkoittaa puheessa toistuvasti esiintyvää äänteiden, tavujen
ja sanojen toistoa tai pitkittymistä tai puheen rytmiä rikkovia takelteluja ja taukoja (World
Health Organization, 2016). Änkytys määritellään puheen häiriöksi vain silloin, kun puheen
sujuvuus häiriintyy huomattavasti ja se on kestänyt vähintään kolmen kuukauden ajan.
Änkytystä ei pidetä pelkästään puheen häiriönä (Yairi, 2007), ja ICD-10 tautiluokituksen
rinnalle onkin kehitetty häiriöitä, sairauksia tai vammoja kokonaisvaltaisemmin kuvaava
ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health)
3
(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013). Siinä missä ICD-10 luokittelee ensisijaisesti
lääketieteellistä terveydentilaa, ICF kuvaa toimintakykyä ja toimintarajoitteita, jotka
liittyvät kyseiseen sairauteen tai vammaan. ICF-luokituksen avulla pystytään kuvailemaan
änkytystä sekä siihen liittyviä toimintakyvyn osatekijöitä kehon rakenteiden ja toimintojen,
suorituksen ja osallistumisen, ympäristötekijöiden sekä yksilötekijöiden avulla (Yaruss,
2007). ICF-luokitus ottaa änkyttävän henkilön huomioon yksilönä ja pyrkii kuvaamaan
häiriötä henkilökohtaisten kokemusten kautta. Änkytystä voidaan määritellä muun muassa
sen taustalla olevien neuraalisten toimintojen avulla sekä kuvaamalla, millaisia vaikutuksia
sillä on esimerkiksi kommunikaatiokykyyn, sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmissuhteiden
luomiseen, koulutukseen ja työllistymiseen. ICF huomioi myös kommunikaatiokumppanin
ja –ympäristön vaikutuksen sekä sen, kuinka änkyttävään henkilöön ja hänen häiriöönsä
suhtaudutaan.
Jokainen änkyttävä henkilö kokee änkytyksen eri tavoin, joten häiriön kokonaisvaltaisen
ymmärtämisen ja diagnosoinnin edellytyksenä on, että yhdistetään tieto tutkittavan henkilön
lääketieteellisestä terveydentilasta sekä hänen siihen liittyvästä toimintakyvystään (Selb,
Kohler, Robinson Nicol, Riberto, Stucki, Kennedy & Üstün, 2015). Näiden kahden
luokituksen yhdistäminen auttaa ymmärtämään yksilöä, kehittämään hoitoa sekä saamaan
yleisestikin laajempaa kuvaa väestön terveydestä. Kehitteillä olevassa ICD-11
tautiluokituksessa onkin otettu iso askel tähän suuntaan, ja se sisältää lääketieteellisen
määritelmän lisäksi toimintakykyominaisuuksia (functional properties), jotka on määritelty
noin sataan kuntoutusta vaativaan sairauteen, tautiin tai vammaan (Selb ym., 2015; World
Health Organization, 2017).
2.2 Änkytyksen ominaispiirteet
Puheen sujuvuus määritellään usein intonaation, puheen nopeuden ja rytmin avulla, ja se
ilmenee puheilmauksen helppoutena ja joustavuutena (Heimo, 2012; Lauranto, 2004; Ström
& Lempinen, 2006). Sujuva puhe on jatkuvaa, oikein jaksoteltua sekä ponnisteetonta ilman
turhia toistoja, taukoja, äänteiden pidennyksiä tai äänteiden koartikulaation ongelmia.
Jokaisella ihmisellä ilmenee puheessaan normaalia sujumattomuutta lapsuudesta
4
aikuisikään saakka, mutta eniten sujumattomuuspiirteitä kuitenkin esiintyy kielen ja puheen
kehityksen aktiivisimmassa vaiheessa leikki-ikäisillä lapsilla noin 2–3,5 ikävuoden aikana
(Guitar, 2014, 118). Sujumattomuus korostuu usein väsymyksen, kommunikaatiotilanteen
kuormittavuuden tai tunnetilojen, kuten hermostuneisuuden tai innostuneisuuden myötä
(Guitar & Conture, 2013; Korpilahti, Arikka & Wallden, 2014).
Änkytykseen liittyviä tahdottomia puheen sujumattomuuspiirteitä kutsutaan
ydinänkytykseksi (Guitar, 2014, 8–9; Heimo, 2012). Ydinänkytystä ovat äänteiden, tavujen
ja sanojen toistot, venytykset ja lukkiutumiset (Guitar, 2014, 8; Wingate, 2002, 32–37), ja
niiden esiintyminen puheessa on hyvin yksilöllistä (Guitar, 2014, 9). Ydinänkytykseen
liittyy usein kokonaisvaltainen lihasjännityksen nousu ja siitä johtuva puheen rytmin
katkeaminen (Wingate, 2002, 31). Toistaminen on puheessa esiintyvien äänteiden, tavujen,
sanojen tai jopa lauseiden tuottamista uudelleen useasti peräkkäin (mts., 33). Toistaminen
on yleisin änkytyspiirre (Conture, Zackheim, Anderson & Pellowski, 2004), ja tyypillisesti
sujumattomuus ilmenee sanojen alkuäänteen, ensimmäisen tavun tai yksitavuisten sanojen
toistona (Conture ym., 2004; Wingate, 2002, 34).
Puheen rytmin voivat rikkoa artikulaatioelinten lukkiutumisesta johtuvat sanojen yksittäisen
äänteen kuultavat tai äänettömät venytykset, ja ne voivat esiintyä sanan missä tahansa
äänteessä (Guitar, 2014, 37 & 123). Toistojen ja äänteiden venytysten yhteydessä
änkyttävän henkilön äänihuulten jännittyminen voi myös aiheuttaa normaalista poikkeavaa
puheen sävelkorkeuden nousua. Äänentuotto- ja artikulaatioelimistön lukkiutumisesta ja
fonaation katkeamisesta aiheutuvat blokit esiintyvät äänteiden, tavujen tai sanojen välissä,
jolloin puheeseen tulee normaalia pidempi tauko ja puheen jatkaminen on haastavaa (mts.,
8, 126). Yksittäiset puheen blokki- ja venytyskohdat kestävät tyypillisesti alle sekunnin
(Stuart, Frazier, Kalinowski & Vos, 2008), mutta toistojen kestot voivat olla pidempiä
johtuen sanojen osia pidempien kohtien uudelleen tuottamisesta (Throneburg & Yairi,
2001).
5
2.3 Änkytyksen etiologia
Änkytys jaetaan perinteisesti neurogeeniseen, psykogeeniseen ja kehitykselliseen
änkytykseen (Guitar, 2014, 319 & 324). Lapsuusiässä alkava kehityksellinen änkytys on
näistä änkytystyypeistä yleisin, ja sitä on myös tutkittu laajimmin. Neurogeenisestä
änkytyksestä puhuttaessa tarkoitetaan nuoruudessa tai aikuisiässä alkavaa änkytystä, jonka
syynä on useimmiten aivovamma, aivoverenkiertohäiriö, aivokasvain, Parkinsonin tauti,
huumeiden käytöstä johtuvat keskushermostovauriot, multippeliskleroosi (MS- tauti) tai
dementia (Duffy, 2013, 311). Psykogeeninen änkytys puolestaan johtuu traumaattisesta
kokemuksesta tai pitkittyneestä stressitilasta (Guitar, 2014, 324).
Kehityksellisen änkytyksen syistä on monia teorioita, ja tutkijat ovat jo pitkään pyrkineet
selvittämään, onko änkytys sensorinen, motorinen vai kognitiivinen häiriö (Büchel &
Sommer, 2004). Yhtä yksittäistä syytä änkytykselle ei ole pystytty antamaan (Packman &
Attanasio, 2004), ja nykykäsityksen mukaan sen uskotaankin olevan monen eri tekijän
yhteisvaikutuksen seuraus (Rantala, Asikainen & Voutilainen, 2004). Änkytyksen
esiintymiseen vaikuttavat erinäiset änkytykselle altistavat ja käynnistävät tekijät, kuten
perimään ja ympäristöön, hermostolliseen, kielelliseen ja puhemotoriseen kehitykseen
(Ward, 2008) sekä tunne-elämään liittyvät tekijät (Karrass, Walden & Conture, 2006).
Tunne-elämään liittyviä tekijöitä ovat muun muassa emotionaaliset ja kognitiiviset
stressitekijät, tilannepelot sekä niin sanotut änkytystä ylläpitävät tekijät, kuten negatiiviset
tunteet ja asenteet änkytystä kohtaan sekä sekundaarireaktiot (Jansson-Verkasalo & Eggers,
2010). Nämä tekijät vaikuttavat änkytyksen alkamiseen ja kehitykseen samanaikaisesti
yksilöllisesti eri ihmisillä (Heimo, 2012).
Puheen tuottoon ja sen motoriseen hallintaan vaaditaan yli sadan lihaksen koordinaatiota
(Kent, 2004). Nämä lihakset vastaavat hengityksen, kurkunpään sekä artikulaatioelinten
yhteistoiminnan sujumisesta niin, että puheilmaisu olisi mahdollisimman sujuvaa (Löfqvist
& Lindblom, 1994). Puheen tuottoon ja sen sensoriseen palautejärjestelmään liittyy lukuisia
aivoalueita, joiden rakenteita ja toimintoja tutkimalla on pyritty löytämään eroja änkyttävien
ja sujuvien puhujien välillä (Brown, Ingham, Ingham, Laird & Fox, 2005). Puheen
motorisesta suunnittelusta vastaavat alueet muokkaavat kielellisen aineksen motorisiksi
6
koodeiksi ja niin edelleen ohjaavat ääntöelimistön lihaksistoa (Indefrey & Levelt, 2004).
Motorisen suorituksen lisäksi puheen tuottoa kontrolloidaan proprioseptiivisen, taktiilisen
ja auditiivisen palautejärjestelmän avulla (Guitar, 2014, 54: Van Lieshout, Hulstijn &
Peters, 2004: 326–328).
Monien tutkimusten mukaan änkyttävien henkilöiden aivopuoliskojen keskinäinen
lateralisaatio on sujuviin puhujiin verrattuna poikkeavaa ja puheen tuotosta vastaavien
alueiden dominanssi on voimakkaampaa aivojen oikealla puolella (ks. esim. Brown ym.,
2005; Fox, 2003; Ingham, 2001). Änkyttävillä henkilöillä on todettu primäärin ja
supplementaarisen liikeaivokuoren toiminnan yliaktivaatiota etenkin oikeassa
hemisfäärissä, pikkuaivomadon ja pihtipoimun alueella ja kuuloaivokuoren aktivaation on
todettu olevan alentunutta molemmissa hemisfääreissä. Aivoalueiden toiminnan
poikkeavuuksien lisäksi tutkijat ovat löytäneet myös rakenteellisia muutoksia änkyttävien
puhujien aivojen vasemman hemisfäärin puheen tuotosta vastaavilla aivoalueilla (Foundas,
Bollich, Corey, Hurley & Heilman, 2001; Sommer, Koch, Paulus & Weiller & Büchel,
2002). Joidenkin näkemysten mukaan vasemman hemisfäärin epänormaali rakenne ja
toiminta ovat ennemmin oikean hemisfäärin yliaktivaation syy kuin seuraus (Jansson-
Verkasalo & Eggers, 2010). Oikea hemisfääri joutuu kompensoimaan vasemman puolen
heikkoa aktivaatiota ja ottamaan tavallisesti vasemman hemisfäärin tehtäviä hoitaakseen,
minkä seurauksena puheen tuotto ei ole niin automaattista ja sujuvaa kuin niillä, jotka eivät
änkytä puhuessaan (Jansson-Verkasalo & Eggers, 2010; Sommer ym., 2002).
Tutkijoiden löytämien poikkeavuuksien myötä on syntynyt erilaisia malleja pysyvän
änkytyksen syntymisestä (Guitar, 2014, mm. 91–96). Niistä useimpien mukaan änkytys on
seurausta puheen motorisen tuottoon ja auditiiviseen prosessointiin osallistuvien
aivoalueiden poikkeavasta toiminnasta tai rakenteesta (Jansson-Verkasalo & Eggers, 2010).
Änkytys lisääntyy motorisen aktivaation häiriintyessä, sillä yhteys äänentuottoelimistöä
hermottavan alueen, artikulaatioalueen ja motorisesta suunnittelusta vastaavien alueiden
välillä on heikentynyt. (Sommer, Koch, Paulus & Weiller & Büchel, 2002). Lapsen
poikkeavaa puhemotorista kehitystä voidaankin joidenkin tutkimusten mukaan pitää
varhaisena merkkinä änkytyksestä (Walsh, Mettel & Smith, 2015). Walshin (2015)
työryhmä havaitsi, että poikien artikulaatio vaihteli enemmän ja artikulaatioliikkeet olivat
7
hitaampia kuin tyttöjen. Tämä voi olla myös yhtenä selityksenä sille, miksi poikien änkytys
kroonistuu tyttöjä helpommin.
Änkyttävien henkilöiden puheen suunnittelun ja lauseiden muodostamisen on todettu
vaativan enemmän aivojen kapasiteettia kuin sujuvien puhujien (Bosshardt, Ballmer & De
Nil, 2002). Joidenkin tutkimusten mukaan änkytyksen syynä on kielellisten ja puheen
tuotosta vastaavien alueiden ajoituksen häiriö (Salmelin, Schnitzler, Schmitz, Freund,
2000). Tavallisesti ääneen lukiessa ihmisen aivoissa artikulatorinen suunnittelu aktivoituu
ennen motorista valmistautumista, mutta sujuvastikin ääneen lukevan änkyttävän henkilön
aivotoiminnassa järjestys on päinvastainen. Änkytystä on pyritty selittämään myös puhtaasti
kielellisenä häiriönä, sillä änkyttävillä lapsilla on todettu olevan muita lapsia enemmän
kielellisen kehityksen häiriöitä (mm. Guitar, 2014, 83; Ward, 2006: 84). Kielellisten taitojen
heikkouden yhteyteen änkytyksen syntymiseen viittaa myös se, että änkytys alkaa usein
juuri silloin, kun lapsen kielen kehitys on vilkkaimmillaan (ks. luku 2.4; Yaruss, LaSalle, &
Conture, 1998). Joidenkin näkemysten mukaan änkytys johtuu semanttisen kehityksen ja
syntaktisen kehityksen epätasapainosta (Anderson & Conture, 2000). Änkyttävien 2–8-
vuotiaiden lasten tuottavan ja ymmärtävän sanaston on todettu olevan sujuvasti puhuvia
pienempi ja ilmausten keskipituuksien lyhempiä (Ntourou, Conture & Lipsey, 2011).
Fonologinen koodaus eli kirjainten muuttaminen äänteiksi on änkyttävillä lapsilla
heikompaa ja änkytystä esiintyy enemmän epäsanoja kuin oikeita sanoja lukiessa (Masumi,
Kashani, Ghorbani & Kamali, 2013). Myös epäsanojen muistamisen ja toistamisen on
todettu olevan änkyttävillä 5–6-vuotiailla lapsilla sujuvasti puhuvia lapsia heikompaa
(Pelczarski & Yaruss, 2016). Joidenkin tutkimusten mukaan änkyttävillä ja sujuvilla lapsilla
ei kuitenkaan ole eroa kielellisten taitojen kehityksessä (Watkins, Yairi & Ambrose, 1999).
Änkyttävien miesten kuuloaivokuoren toiminnan on todettu olevan puheen suunnittelun
aikana poikkeavaa, ja puheen motorisen suunnitelman muokkaaminen on sujuvasti puhuvia
hitaampaa (Mock, Foundas & Golob, 2015). Myös toisen puhetta prosessoidessaan
änkyttävillä henkilöillä puheen suunnittelusta ja tuotosta vastaavilla alueilla on todettu
epänormaalia aktivaatiota (Biermann-Ruben, Salmelin & Schnitzler, 2005). Aivoalueiden
poikkeavan dominanssin myötä änkyttävillä henkilöillä oikean aivopuoliskon
kuuloaivokuori on vasempaan kuuloaivokuoreen verrattuna sensitiivisempi (Salmelin,
8
Schnitzler, Schmitz, Jäncke, Witte & Freund, 1998), ja vasempaan korvaan tullutta tietoa
änkyttävä henkilö prosessoi herkemmin (Guitar, 2014, 33: Ward, 2006, 52). Puheen
vastaanotosta vastaavien alueiden poikkeavasta toiminnasta on tehty lukuisia tutkimuksia ja
auditiivisen prosessoinnin on todettu olevan änkyttäjillä poikkeavaa sekä äänien keston
(Guitar, 2014, 32) että puheäänteiden havaitsemisessa (Liotti, Ingham, Takai, Kothmann
Paskos, Perez, Ingham, 2010).
Kuuloaivokuoren toiminnan ja puheen prosessoinnin poikkeavuudesta kertoo myös se, että
änkytys usein vähenee, kun änkyttävä henkilön omasta äänestä saatu kuulopalaute poikkeaa
normaalista puheesta (Ward, 2006, 14). Änkytyksen on todettu vähenevän, kun änkyttävä
henkilö puhuu samanaikaisesti toisen ihmisen kanssa (kuoropuhe) tai matkii toisen ihmisen
puhetta, kuiskaa, laulaa, tai puhuu lapselle tai lemmikille (Ward, 2006, 13), tai mikäli hänen
oman puheensa kuulopalautetta muutetaan erilaista muunneltua auditiivista palautetta
antavien laitteiden avulla (mm. Kalinowski, Armson, Mieszkowski, Stuart & Gracco, 1993;
Lincoln, Packman & Onslow, 2006; Stuart, Kalinowski, Rastatter, Saltuklaroglu & Dayalu,
2004). Muunneltua auditiivista palautetta (AAF: Altered Auditory Feedback) voidaan antaa
joko omaa puhesignaalia viivästämällä (DAF: Delayed Altered Feedback), peittämällä
(MAF: Masked Auditory Feedback) tai äänenkorkeutta muuttamalla (FAF: Frequency-
shifted Auditory Feedback) (Lincoln, Packman & Onslow, 2006). (AAF-laitteita koskevista
tutkimuksista kerrotaan enemmän luvussa 3.2. Tekniset apuvälineet.)
Yhtenä änkytyksen riskitekijänä voi olla perinnöllinen alttius änkytykseen (Ambrose, Cox,
Yairi, 1997; Guitar, 2014, 42–46; Heimo, 2012), ja eri tutkijoiden arvioiden mukaan noin
30–70 prosentilla änkyttävistä henkilöistä on änkytystä omassa sukutaustassaan (Ambrose,
Yairi & Cox, 1993; Månsson, 2000; Yairi, Ambrose & Cox, 1996). Kaksostutkimusten
perusteella noin 70–80 prosentilla änkytyksen syy on perinnöllinen ja 20–30 prosentilla
yksilöllisten ympäristötekijöiden vaikutusta (Fagnani, Fibiger, Skytthe & Hjelmborg, 2011;
Felsenfeld, Kirk, Zhu, Statham, Neale & Marin, 2000; Rautakoski, Hannus, Simberg,
Sandnabba & Santtila, 2012). Mikäli identtisistä kaksospareista toinen änkyttää, on erittäin
todennäköistä, että myös toinen änkyttää (Felsenfield ym., 2000; Yairi ym., 1996).
9
Kehityksellisen änkytyksen korjaantumisella ja kroonistumisella on joidenkin tutkimusten
mukaan myös perinnöllinen tausta, ja änkytyksen on todettu kroonistuvan
todennäköisimmin niillä, joiden sukulaisilla änkytys on ollut pysyvää (Ambrose, Cox &
Yairi, 1997; Yairi, Ambrose, Paden & Throneburg, 1996). Etenkin 2000-luvun alkupuolen
aikana perinnöllisyystutkimukset ovat pyrkineet etsimään kroonistuvan änkytyksen syitä
yksittäisten geenien mutaatioista (mm. Kang, Riazuddin, Mundorff, Krasnewich, Friedman,
Mullikin & Drayna, 2010; Raza, Mattera, Morell, Sainz, Rahn, Gutierrez, Paris, Root,
Solomon, Brewer, Raza Basra, Khan, Riazuddin, Braun, Bonifacino & Drayna, 2015), ja
tutkimuksissa onkin löydetty neljän eri geenin mutaation yhteys änkytykseen (Frigerio-
Domingues & Drayna, 2017). Näiden geenien mutaatiot selittävät kuitenkin vain alle 20
prosenttia tapauksista.
Perimän lisäksi änkytykselle altistavia riskitekijöitä ovat muun muassa poika-sukupuoli (ks.
s. 9), änkytyksen myöhäinen alkamisikä ja erilaiset ympäristöön liittyvät tekijät, kuten jotkin
lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen liittyvät piirteet, stressaavat elämäntilanteet sekä
lapsen kyvyt ylittävät ympäristön kielelliset vaatimukset (Guitar, 2014, 68–71).
Ympäristöön liittyviä riskitekijöitä ovat myös erilaiset lapsen kehitykseen vaikuttavat muut
häiriöt, kuten tarkkaavaisuuden tai kielenkehityksen häiriöt. Tutkimusten mukaan
riskitekijöinä voidaan pitää myös ennenaikaista syntymää ennen 27. raskausviikkoa
(Jennische & Sedin, 1999) sekä kaksikielisyyttä (Howell, Davis & Williams, 2009).
Kaksikielisillä lapsilla kielikyky ennustaa sujumattomuuksien määrää ja laatua, ja änkytystä
ilmenee vähemmän vahvemmalla kielellä puhuttaessa (Jankelowitz & Bortz, 1996).
2.4 Kehityksellinen änkytys
Puheen normaalia sujumattomuutta ja varhaisia kehityksellisen änkytyksen piirteitä voi olla
vaikea erottaa toisistaan (Guitar & Conture, 2013), sillä sujumattomuuspiirteiden määrän
vaihtelu päivien ja tilanteiden välillä liittyy sekä normaaliin sujumattomuuteen (Guitar,
2014, 116) että änkytykseen (Constantino, Leslie, Quesal, Yaruss, 2016). Tyypillisimpiä
puheen normaaliin sujumattomuuteen liittyviä piirteitä ovat sanojen tai tavujen toistot,
täytesanat, lauseiden ja sanojen uudelleen muotoilu (Guitar, 2014, 117; Guitar & Conture,
10
2013) sekä lauseiden kesken jättäminen (Guitar & Conture, 2013). Sujumattomuutta
ilmenee lapsella useimmiten sanojen ja lauseiden alussa silloin, kun hän yrittää nopeasti
tuottaa monimutkaisia pitkiä sanoja ja lauseita, joiden tuottaminen ei ole vielä
automatisoitunut (Guitar, 2014, 115–118). Normaali sujumattomuus lievenee huomattavasti
kuudennen ikävuoden jälkeen.
Kehityksellinen änkytys alkaa usein puolentoista ja seitsemän ikävuoden välissä (Guitar &
Conture, 2013), mutta tyypillisimmin 2–4 vuoden ikäisenä (mm. Månsson, 2000; Yairi &
Ambrose, 1992a). Eri tutkijoiden havaintojen mukaan änkytyksen alkamisikä ennustaa
spontaania paranemista (mm. Andrews, Craig, Feyer, Hoddinott, Howie & Neilson, 1983;
Guitar & Conture, 2013). Andrewsin työryhmän (1983) mukaan änkytys häviää spontaanisti
75 prosentilla lapsista, jotka ovat änkyttäneet 4-vuotiaana, ja 50 prosentilla lapsista, jotka
ovat änkyttäneet 6-vuotiaana. Änkytyksen korjaantumisen ennuste heikkeneekin
huomattavasti, mikäli lapsi änkyttää vielä 10-vuotiaana tai teini-iässä. Pojilla änkytyksen on
havaittu alkavan hieman tyttöjä myöhemmin (Månsson, 2000; Yairi, 1992b), ja tyttöjen
änkytyksen korjaantuminen on poikien änkytykseen verrattuna todennäköisempää
(Ambrose ym., 1997; Yairi & Ambrose, 1999). Varhaislapsuudessa lähes yhtä monella
pojalla ja tytöllä esiintyy änkytystä, mutta jo yhdeksään ikävuoteen mennessä änkyttäviä
poikia on neljä kertaa tyttöjä enemmän (Yairi & Ambrose, 1999).
Vanhempien raportoimien havaintojen mukaan änkytys voi alkaa melko äkillisesti, jopa
yhden päivän sisällä, tai ajan kuluessa vähitellen (Buck, Lees, Cook, 2002; Yairi &
Ambrose, 1992b). Eri tutkijoiden mukaan noin 4–5 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista
änkyttää yli kuusi kuukautta tai kauemmin (mm. Heimo, 2012; Månsson, 2000; Yairi &
Ambrose, 1999), mutta joidenkin uudempien tutkimuksien mukaan esiintymisprosentti voi
olla jopa yli 8 (8,4 %: Dworzynski, Remington, Rijsdijk, Howell & Plomin, 2007; 8,5 %:
Reilly, Onslow, Packman, Wake, Bavin Prior, Eadie, Cini & Bolzonello, 2009). Leikki-
ikäisten kehityksellisen änkytyksen piirteet häviävät usein muutamassa kuukaudessa
itsestään (Korpilahti ym., 2014). Alle kouluikäisistä 75 prosentilla änkytys vähenee
ensimmäisen ja toisen vuoden aikana (Guitar & Conture, 2013) ja häviää kokonaan noin
neljän vuoden sisällä änkytyksen alkamisesta (Yairi & Ambrose, 1999). Spontaania
korjaantumista tapahtuu eniten 2–3 vuoden sisällä änkytyksen alkamisesta (Yairi &
11
Ambrose, 1999). Noin 80 prosentilla änkytys on loppunut ennen teini-ikää (Howell, 2007;
Månsson, 2000), ja noin yhdellä prosentilla väestöstä änkytys jatkuu aikuisikään saakka
(Yairi & Ambrose, 2013).
Normaalin sujumattomuuden ja alkavan änkytyksen erona pidetään änkytysmäärää ja
ydinänkytyspiirteiden muuttumista (Guitar & Conture, 2013). Kyse voi olla alkavasta
änkytyksestä, mikäli lapsen 100 sanan puhenäytteessä esiintyy änkytyspiirteitä 10 prosenttia
tai enemmän, sujumattomuus ilmenee useampana kuin yhtenä tai kahtena toistona ja
puheessa on enemmän toistoja ja pidennyksiä kuin täytesanoja ja uudelleenmuotoiluja
(Guitar, 2014, 117; Guitar & Conture, 2013). Änkytyksen alkaessa lapsi änkyttää usein
funktiosanojen, kuten partikkeleiden, apuverbien tai pronominien kohdalla, mutta
änkytyksen jatkuessa ja lapsen kasvaessa änkytys esiintyy useimmiten lauseiden
sisältösanoissa, kuten verbeissä, adjektiiveissä ja substantiiveissa (Howell, Au-Yeung &
Sackin, 1999).
Normaaliin sujumattomuuteen ja varhaislapsuudessa alkavaan änkytykseen ei yleensä liity
sekundaaripiirteitä, kuten välttely-, ennakointi- ja pakenemisreaktioita (Guitar, 2014, mm.
9). Änkytyksen jatkuessa ja vaikeutuessa sekundaarireaktiot kuitenkin korostuvat ja
änkyttävä henkilö pyrkii selviämään kommunikaatiotilanteista erilaisten
kompensaatiokeinojen avulla (Yairi & Ambrose, 1999). Änkyttävä henkilö oppii
ennakoivasti kontrolloimaan puhettaan ja vaihtamaan sanoja tai sanajärjestystä sekä
välttämään negatiiviseksi kokemiaan tilanteita tai keskustelukumppaneita (Blumgart, Tran
& Craig, 2010). Tällaisia tilanteita ovat etenkin viranomaisen kanssa asiointi, itsensä esittely
vieraalle ihmiselle tai puhelimessa puhuminen. Pakenemisreaktioiden avulla henkilö pyrkii
änkytyksen ilmaannuttua pääsemään sujumattomasta kohdasta eteenpäin erilaisten
myötäliikkeiden, kuten silmien räpäytyksen, pään nykimisliikkeiden sekä erilaisten
äännähdyksien ja täytesanojen avulla (Guitar, 2014, mm. 123). Osalle änkyttävistä
henkilöistä sekundaarireaktiot, ja etenkin välttelyreaktiot, ovat änkytyksen merkittävimmät
elämää haittaavat tekijät (Blumgart, Tran & Craig, 2010).
Vaikka normaalin sujumattomuuden ja varhaisiässä alkaneet lievät änkytyksen piirteet
huomataan, leikki-ikäinen lapsi ei useinkaan tiedosta puheessaan esiintyvää lievää
12
sujumattomuutta tai ei liitä siihen erityisiä tunteita (Guitar, 2014, 118). Mikäli änkytys
pitkittyy ja änkytyspiirteet vahvistuvat, sitä todennäköisemmin änkyttävä henkilö oppii
ennakoimaan, välttämään ja kompensoimaan omia änkytyspiirteitään erilaisissa
kommunikaatiotilanteessa välttääkseen änkytyksen ilmaantumisen ja siitä aiheutuvat
negatiiviset tunteet ja muiden ihmisten reaktiot (Blumgart, Tran & Craig, 2010). Änkytystä,
omaa puhetta ja keskustelutilanteita kohtaan syntyvät tunteet voivat olla muun muassa
turhautuneisuutta, pelkoa, ahdistuneisuutta ja häpeää (Vanryckeghem, Brutten &
Hernandez, 2005).
Negatiivisten ajatusten syntymiseen vaikuttavat ydinänkytyspiirteiden ja
sekundaarireaktioiden määrä ja laatu ja lähiympäristön suhtautuminen änkytykseen (Guitar,
2014, mm. 128). Vanryckeghemin työryhmä (2005) havaitsi änkyttävien päiväkoti-ikäisten
lasten asenteiden omaa puhettaan kohtaan olevan negatiivisempia verrattuna saman ikäisiin
ja samaa sukupuolta oleviin verrokkeihin jo ennen kuuden vuoden ikää. Änkyttävän
henkilön tietoisuus omasta änkytyksestään kasvaa änkytyksen jatkuessa (Guitar, 2014, 128),
ja se yhdessä muiden ihmisten negatiivisten reaktioiden kanssa vaikuttaa henkilön
itsetunnon kehitykseen (Adriaensens, Beyers & Struyf, 2015).
Änkytyksen aiheuttamilla negatiivisilla tunteilla on havaittu olevan vaikutusta änkyttävän
henkilön erilaisiin elämänlaadun alueisiin, kuten elinvoimaisuuden tunteeseen, sosiaaliseen
kanssakäymiseen, tunteiden käsittelyyn ja henkiseen hyvinvointiin (Craig, Blumgart &
Tran, 2009). Vähäinen elinvoimaisuuden tunne puolestaan voi helposti aiheuttaa uupumista,
ahdistusta sekä mielialan laskua. Kokemus änkytyksen tuomasta haitasta vaihtelee
yksilöllisesti. Änkytystä esiintyy usein juuri niinä hetkinä jolloin sitä vähiten toivoisi
(Guitar, 2014, 130), ja änkytysmäärä voi vaihdella eri tilanteiden ja päivien välillä
(Constantino, Leslie, Quesal, Yaruss, 2016). Constantinon (2016) työryhmän tutkimuksessa
ne änkyttävät henkilöt, joiden änkytyksen määrä vaihteli eniten, kokivat änkytyksestä
olevan enemmän haittaa kuin ne, joilla vaihtelu oli vähäisempää.
Änkyttävät henkilöt ovat kokeneet änkytyksen vaikuttavan negatiivisesti koulunkäyntiin
(Hayhow, Cray & Enderby, 2002), ja kouluikäisten änkyttävien lasten on tutkittu kokevan
kiusatuksi tulemista (Langevin, Bortnick, Hammer, & Wiebe, 1998) ja syrjintää (Davis,
13
Howell, & Cooke, 2002) ikätovereitaan enemmän. Vanhempien tekemien havaintojen
mukaan jo jopa alle kouluikäisten keskuudessa änkyttävää henkilöä kohtaan esiintyy
kiusaamista, kuten pilkkaamista ja änkytyksen matkimista (Onslow, Attanasio & Harrison,
2003.) Änkytyksen on todettu vaikuttavan myös ammatinvalintaan, työkykyyn (Klein &
Hood, 2004) sekä työllistymishalukkuuteen (Hayhow ym., 2002).
2.5 Neurogeeninen ja psykogeeninen änkytys
Neurogeeninen änkytys on seurausta aivojen rakenteellisista tai toiminnallisista muutoksista
(Ward, 2006). Neurogeeninen änkytys voi esiintyä afasian, dysartrian tai apraksian
yhteydessä tai ilmaantua itsenäisenä oireena (Duffy, 2013, 459), ja se voi olla joko ohi
menevä tai pitkäaikainen oire (Guitar, 2014, 311). Aivoverenkiertohäiriön aiheuttamassa
änkytyksessä vaurio voi tapahtua kummassa hemisfäärissä tahansa (Ward, 2006), ja oireet
voivat lievittyä nopeasti (Duffy, 2013, 459–460). Neurogeeninen änkytys voi johtua myös
sellaisten lääkkeiden käytöstä, joilla hoidetaan muun muassa skitsofreniaa, masennusta,
astmaa tai Parkinsonin tautia. Tällainen lääkehoidon takia alkanut änkytys usein kuitenkin
laantuu muutamien viikkojen aikana.
Neurogeeniselle änkytykselle on ominaista, että se alkaa äkillisesti ja että sujumattomuus
voi ilmetä saman henkilön puheessa sekä sisältö- että funktiosanoissa ja toistot voivat olla
sanan missä tahansa äänteessä, toisin kuin tavallisesti kehityksellisessä änkytyksessä sanan
ensimmäisessä äänteessä (Guitar, 2014, 323). Kuitenkin pelkästään puheen piirteitä
tutkimalla kuulonvarainen erottaminen kehityksellisestä änkytyksestä on vaikeaa (Van
Borsel & Taillieu, 2001). Neurogeeniseen änkytykseen ei usein liity sekundaarireaktioita
eikä änkyttävä henkilö liitä siihen negatiivisia tunteita (Ward, 2006). Tämä voi johtua siitä,
että sekundaarireaktiot ovat usein opittuja ydinänkytyksen kompensaatiokeinoja, kuten
kehityksellisessä änkytyksessä, ja ne kehittyvät negatiivisista tunteista ja opituista
kompensaatiokeinoista. Königin (2009) näkemyksen mukaan neurogeeniseen änkytykseen
voi kuitenkin liittyä samankaltaisia sekundaarireaktioita kuin kehitykselliseen änkytykseen,
kuten myötäliikkeitä ja hermostuneisuutta.
14
Psykogeeninen änkytys alkaa usein äkillisesti pitkittyneen ja kuormittavan elämäntilanteen
tai traumaattisen kokemuksen jälkeen (Guitar, 2014, 324), kuten erotilanteiden, läheisen
menehtymisen tai fyysisen vamman seurauksena (Ward, 2006). Psykogeeniseen
änkytykseen liittyy sekundaarireaktioille tyypillisiä piirteitä, kuten kasvojen irvistelyä
(Duffy, 2013, 477), mutta ne voivat esiintyä myös erillään änkytyksen ilmaantumisesta
(Guitar, 2014, 324–327). Psykogeeninen änkytys voi esiintyä itsenäisenä oireena tai yhdessä
jonkin psyykkisen tai neurologisen oireen kanssa, ja änkytyksen yksilölliset piirteet
vaihtelevat paljon (Duffy, 2013, 477). Psykogeeniseen änkytykseen liittyy usein kehon ja
etenkin puheen tuotosta vastaavien lihasten jännittymistä, ja kuntoutus perustuukin juuri
näiden käsien, jalkojen ja hartioiden lihasjännityksien aiheuttamien leuan, silmien, niskan
ja kasvojen ylimääräisten liikkeiden vähentämiseen.
3 ÄNKYTYKSEN KUNTOUTUS
3.1 Puheterapia
Änkytystä on pääasiassa hoidettu puheterapian avulla (Heimo, 2012). Puheterapia on
lääkinnällistä kuntoutusta, jonka tavoitteena on parantaa asiakkaan toiminta- ja
kommunikaatiokykyä jokapäiväisessä elämässä kotona, päivähoidossa, koulussa tai
työelämässä (Suomen Puheterapeuttiliitto, 2017). Suomen Puheterapeuttiliiton määritelmän
mukaan ”puheterapeuttinen kuntoutus sisältää tutkimukset sekä niiden avulla kuntoutuksen
suunnittelun ja järjestämisen, yksilö- ja/tai ryhmäterapian, vanhempien, omaisten ja
lähiympäristön ohjauksen ja konsultoinnin, puhetta tukevien ja korvaavien
kommunikaatiokeinojen suunnittelun ja ohjauksen sekä kommunikaation apuvälinepalvelut
sekä niihin liittyvän ohjauksen”.
Änkytys on monimutkainen häiriö, joka voi ilman hoitoa vaikeutua ja aiheuttaa huomattavaa
haittaa änkyttävän henkilön elämään (Packman & Kuhn, 2009). Lapsuusaikana alkava
änkytys voi jatkua aikuisikään asti, jolloin se vaikuttaa henkilön kehitykseen
kokonaisvaltaisesti varhaisista ikävuosista alkaen (Riley & Ingham, 2000). Mitä
aikaisemmin ongelmaan tartutaan ja mitä nuorempi änkyttävä henkilö on, sitä lyhemmän
15
aikaa hän yleensä tarvitsee kuntoutusta ja sitä nopeammin hän kuntoutuu (Manning, 2001).
Mitä pidemmälle aikuisikään änkytys jatkuu, sitä todennäköisemmin sen hoito vaikeutuu ja
kuntoutuksessa voidaan tarvita useamman eri terveydenhuollon ammattilaisen apua,
esimerkiksi änkytyksen aiheuttamien vaikeiden tunnereaktioiden hoidossa (Packman &
Kuhn, 2009). Yleisin käytäntö on, että änkytysterapian aloittaminen on ajankohtaista
viimeistään silloin, kun änkytys on jatkunut puolen vuoden ajan (Heimo, 2012). Esimerkiksi
Guitar ei kuitenkaan suosittele puheterapiaa 2–3,5-vuotiaille, sillä änkytys on tuolloin
todennäköisimmin kestänyt alle vuoden eikä spontaania korjaantumista tulisi mennä
häiritsemään.
Kuntoutuksen perustana on änkytyksen vaikeusasteen määrittely, joka koostuu änkytyksen
laadullisten piirteiden kuvailusta sekä mitatusta änkytysprosentista (ks. s. 10),
puhenopeudesta ja änkytyskohtien kestosta (Heimo, 2012). Änkytyksen määrä voi vaihdella
paljon riippuen vuorovaikutustilanteista ja keskustelukumppaneista, ja etenkin änkyttävän
lapsen puhetta tulisi arvioida erilaisissa tilanteissa (Yaruss, 1997) tai erilaisissa tilanteissa
otettujen videotallenteiden perusteella (Heimo, 2012). Änkytyksen vaikeustasoa
arvioitaessa pidetään tärkeänä selvittää, kuinka änkyttävä henkilö reagoi omaan
änkytykseensä sekä millainen huoli änkyttävän lapsen vanhemmilla on änkytyksestä (Yairi
& Ambrose, 2005). Änkytyksen vaikeusastetta sekä kuntoutustarvetta arvioitaessa pidetään
myös tärkeänä huomioida, millaisia riskitekijöitä änkytykseen liittyy, kuten mikä on
änkyttävän henkilön sukupuoli, missä iässä änkytys on alkanut, kuinka kauan henkilö on
änkyttänyt ja onko hänen perhetaustassaan ollut änkytystä (Yairi & Ambrose, 2005).
Mahdollisimman totuudenmukainen kuvaus änkytyksen tasosta ja sen piirteistä antaa oikean
suunnan puheterapialle ja änkyttävän henkilön kuntoutumiselle (Yaruss, 1997).
Sekä lasten että aikuisten änkytyksen puheterapeuttiseen kuntoutukseen on kehitelty
monenlaisia menetelmiä (Packman, 2012), ja ne kohdistuvat itse puheilmaisuun tai
änkytykseen liittyvien psyykkisten oireiden helpottamiseen (Guitar, 2014, 222).
Änkytysterapian tavoitteista riippuen terapia toteutetaan joko suorien, epäsuorien tai näitä
kahta menetelmää yhdistävien keinojen avulla (Blomgren, 2013; Humeniuk & Tarkowski,
2017; Ward, 2006). Terapiamenetelmien käyttöön ja niiden yhdistelyyn ei kuitenkaan ole
16
yhtä, kaikille sopivana pidettyä toimintatapaa, ja onkin korostettu, että valintaa tehdessä on
tärkeää ymmärtää änkytyksen taustalla vaikuttavat syyt (Packman, 2012).
Etenkin pienten lasten änkytysterapia on usein epäsuoraa, mikä tarkoittaa sitä, että
puheterapeutin ohjauksen avulla muokataan lapsen kasvuympäristöä tukemaan luonnollisen
sujuvuuden kehittymistä (Heimo, 2012) sekä ehkäisemään änkytysoireiden lisääntymistä
(Prasse & Kikano, 2008). Puheen sujuvuuden on todettu lisääntyvän keskusteluympäristön
asettaman kommunikatiivisen ja sosiaalisen vaatimustason vähentyessä ja silloin, kun
yksilöllisten kykyjen ja ympäristön vaatimukset ovat tasapainossa (Pohja, 2006). Pohjan
(2006) tutkimuksessa lasten änkytys lisääntyi, kun heidän puheensa päälle puhuttiin eikä
kysymyksiin vastaamiseen annettu riittävän paljon aikaa. Vuorovaikutusympäristön
muokkaamisen tavoitteena onkin rauhallisten kahdenkeskisten vuorovaikutustilanteiden
lisääminen, vuorottelun korostaminen, vanhempien yksinkertaisemman kielen käyttö,
kyselyn ja lapsen puheen korjaamisen vähentäminen ja rauhallinen puhetapa (Heimo, 2012).
Varhaisilla epäsuorien menetelmien keinoilla on pystytty ehkäisemään änkytyksen
kroonistumista ja säilymistä puheessa aikuisikään asti (Onslow, Menzies & Packman,
2001).
Lasten puheterapiassa suositellaan epäsuorien keinojen lisäksi suoria
puheterapiamenetelmiä, mikäli epäsuorista keinoista ei ole saatu toivottua apua kuuden
viikon aikana (Guitar, 2014,) tai mikäli änkytys on vaikeaa (Heimo, 2012). Suorat
änkytysterapiamenetelmät kohdistuvat itse puhetapahtumaan (Humeniuk & Tarkowski,
2017), ja ne jaetaan joko puheen sujuvuuden säätelymenetelmiin, änkytyksen
muuntelumenetelmiin tai näiden kahden yhdistelmään (Heimo, 2012). Änkytyksen
muuntelumenetelmien tavoitteena on oman änkytyksen hyväksyminen ja hallinta
(Blomgren, Roy, Callister & Merrill, 2005) sekä luonnollisen sujuvuuden edistäminen
(Heimo, 2012). Muuntelumenetelmät kohdistuvat änkytykseen liittyvien negatiivisten
tunteiden aiheuttaman häpeän, puhumisen pelon sekä puhetilanteiden, sanojen tai äänteiden
välttelyn vähentämiseen (Blomgren ym., 2005; Manning, 2001). Sekundaaripiirteitä
vähentämällä pyritään lieventämään kokonaisvaltaista kehon jännitystilaa ja vähentämään
änkytyspiirteitä. Jo alle kouluikäisten lasten kanssa suositellaan puhuttavan änkytyksestä
sekä siihen liittyvistä tunteista (Guitar, 2014, 222–223). Kouluiässä lapsi tulee koko ajan
17
tietoisemmaksi omasta änkytyksestään ja voi alkaa tuntea olevansa erilainen (Ward, 2006).
Samaan aikaan erilaiset puhetilanteet lisääntyvät ja monipuolistuvat ja änkyttävä lapsi
joutuu selviämään mahdollisista ikätovereiden negatiivisista reaktioista. Lapsi voi tuntea
olevansa yksin änkytyksen kanssa, ja vertaiskokemuksia jakavasta ryhmäterapiasta onkin
todettu olevan huomattavaa hyötyä etenkin sekundaarireaktioiden lieventämisessä.
Säätelymenetelmiä käyttäessä puheterapiaharjoitukset aloitetaan ponnistelemattoman ja
helpon puheen mallittamisesta lapselle ja vanhemmalle sekä erilaisten automatismien, kuten
luetteloiden ja lorujen, lausumisesta (Heimo, 2012). Vähitellen harjoitusten vaatimustasoa
nostetaan ilmauksien pituuden, kommunikatiivisuuden, kielellisen kompleksisuuden sekä
puhetilanteiden luonnollisuuden lisäämisellä. Mitä vanhempi lapsi on, sitä laajemmin hän
pystyy oppimaan erilaisia sujuvuutta edistäviä tekniikoita ja itsehallintamenetelmiä (Guitar,
2014, 274–275). Tällaisia ovat esimerkiksi puheen hidastamiseen, rytmittämiseen,
tauottamiseen ja pehmeään aloitukseen käytetyt tekniikat (Humeniuk & Tarkowski, 2017).
Itsehallintamenetelmät voivat liittyä artikulaatioelimistön jännityksen vähentämiseen sekä
jatkuvan ilmavirran ja sujuvamman änkytyksen tuottamiseen. Änkytyksen vähentämiseen
on kehitelty myös useita teknisiä apuvälineitä (ks. luku 3.2). Mielenkiinto erilaisia
muunneltua auditiivista palautetta hyödyntävien apuvälineiden käyttöä kohtaan onkin
lisääntynyt Suomessa (Heimo, 2012), ja niiden puheen sujuvuutta lisäävistä vaikutuksista
on saatu maailmalla hyviä tuloksia (Pollard, Ellis, Finan & Ramig, 2009; Stuart ym., 2008).
Mikäli änkytys jatkuu teini-ikään tai sen jälkeen, pidetään yleisesti epätodennäköisenä, että
se saataisiin häviämään kokonaan (Ward, 2006). Tästä näkemyksestä eriäviäkin tutkimuksia
kuitenkin on useita (Logan, 2015). Teini-iässä änkyttävä henkilö joutuu kohtaamaan paljon
aikuisuuteen ja ikätovereiden hyväksyntään liittyviä haasteita, ja änkytystä kohtaan voi
syntyä negatiivisia tunteita koko ajan enemmän (Ward, 2006). Tällainen tilanne on etenkin
silloin, kun änkytys on jatkunut koko lapsuuden ajan eivätkä aikaisemmat
terapiamenetelmät ole tuottaneet toivottua tulosta. Aikuisten puheterapeuttinen kuntoutus
kohdistuu joko puheen sujuvuuden säätelyyn ydinänkytyspiirteitä vähentämällä tai
änkytykseen liittyvien sekundaaripiirteiden ehkäisyyn ja hallintaan (Blomgren, 2013).
Monet änkyttävät henkilöt kuitenkin kokevat hyötyvänsä eniten vertaistuen sekä näiden
kahden menetelmän yhdistelevästä kokonaisvaltaisemmasta kuntoutuksesta, kuin
18
pelkästään puheen sujuvuuden säätelyyn kohdistuvien tekniikoiden harjoittelusta (Yaruss,
Quesal, Reeves, Molt, Kluetz, Caruso, Lewis & McClure, 2002).
Neurogeenisen änkytyksen kuntoutuksessa on käytetty lääkehoitoa ja erilaisten änkytyksen
hallintaan liittyviä itsesäätelykeinoja (Duffy, 2013, 459) sekä tekniikoita, joita käytetään
myös kehityksellisen änkytyksen kuntoutuksessa (König, 2009). Änkytysterapiassa
korostuu puheen aloittamisen helpottaminen, puhetahdin hidastaminen sekä puherytmin
muuttaminen. Psykogeenisen änkytyksen kuntoutuksessa keskitytään oireiden tiedostuksen
lisäämiseen sekä lihasjännityksen vähentämiseen (Duffy, 2013, 477). Änkytysterapian
tavoitteena on tällöin puherytmiä hidastamalla, tauottomasti puhumalla sekä jatkuvaa
fonaatiota tuottamalla vähentää lihasjännitystä ja täten lisätä puheen sujuvuutta.
Neurogeeniseen ja psykogeeniseen änkytykseen liittyvien sujumattomuuspiirteiden ei ole
havaittu lieventyvän puhuttaessa toisen ihmisen kanssa samanaikaisesti (kuoropuhe),
laulettaessa eikä erilaista muunneltua auditiivista palautetta hyödyntävien laitteiden avulla
(Duffy, 2013, 342: Ward, 2006). Joidenkin tutkimusten mukaan DAF- ja FAF-laitteiden on
jopa todettu lisäävän näiden ihmisten änkytyspiirteitä entisestään (Balasubramanian, 1997).
Van Borselin työryhmä (2010) ei kuitenkaan vahvista tätä väitettä.
3.2 Tekniset apuvälineet
Änkytyksen helpottamiseksi on puheterapian ohelle kehitetty vaihtoehtoisia menetelmiä,
kuten teknisiä apuvälineitä. (mm. Guitar, 2014, 315; Ward, 2006). Ensimmäiset
yksinkertaisimmat apuvälineet olivat käytössä jo antiikin kreikan aikoihin, jolloin änkytystä
pyrittiin helpottamaan muuttamalla artikulaatiota tai hengitysrytmiä pitämällä suussa pieniä
kiviä ja nousemalla jyrkkiä mäkiä (Molt, 2005). Myös omasta puheesta saadun auditiivisen
palautteen peittämistä ranta-aallokon kohinan avulla pidettiin yhtenä änkytysharjoituksena.
Koska änkytyksen etiologiasta on vuosisatojen aikana ollut vallalla useita eri teorioita, on
myös apuvälinetekniikan kehitys ollut monipuolista.
Varhaiset apuvälineet perustuivat teoriaan, että änkytys on seurausta puheen heikosta
motorisesta tuottamisesta (Molt, 2005). Apuvälineet pyrkivät rajoittamaan suun liikkeitä ja
19
ovat vuosisatojen aikana kehittyneet kielen alle, kitalakeen, hampaisiin tai hampaiden väliin
asetettavista ”haarukoista”, langoista, levyistä ja putkista äänentuoton ja hengitysrytmin
koordinaatiota helpottaviin kaulalla ja rintakehällä pidettäviin pantoihin ja vöihin (Katz,
1977; Molt, 2005). Apuvälineet ovat viime vuosikymmenien aikana kuitenkin kehittyneet
monipuolista tekniikkaa sisältäviksi laitteiksi. Tekniikan kehittymisen myötä omasta
hengityksen, ääntämisen ja artikulaation jatkuvuudesta sekä ääntöelimistön jännitystilasta
saadun visuaalisen, auditiivisen ja taktiilisen palautteen avulla oman puheen kontrolloinnin
on todettu ainakin tilapäisesti helpottuvan (Molt, 2005).
Muunneltua auditiivista palautetta (AAF: Altered Auditory Feedback) hyödyntävät laitteet
olivat ensin käytettävissä vain laboratorioissa (Pollard, Ellis, Finan & Ramig, 2009), mutta
jo 1950-luvulta lähtien ensimmäisten kaupallisten laitteiden tultua markkinoille niiden
tekniikka ja saatavuus ovat kehittyneet nopeasti (Molt, 2005). Ensimmäiset kannettavat
laitteet, kuten Derazne Correctophone, the Edinburgh Masker, the Fluency Master ja The
Kay Elemetrics Facilitator käyttivät lähes samaa tekniikkaa kuin uudemmat ja pienemmät
laitteet, joita on markkinoilla 2010-luvulla. Nykyaikaisimpia ja kehitellyimpiä kannettavia
laitteita ovat muun muassa SpeechEasy (SpeechEasy-kotisivu, 2013) ja mySpeech
(AurisMed-kotisivu, 2015). SpeechEasy on kuulolaitteen kaltainen änkytyskoje, josta on
saatavissa useita eri malleja, jotka eroavat teknisiltä ominaisuuksiltaan sekä ulkonäöltään
(SpeechEasy-kotisivu, 2013). SpeechEasy-laitteita on saatavilla sekä korvantauskojeina että
huomaamattomina korvakäytäväkojeina. MySpeech-laite on pieni taskussa kulkeva laite,
jota säätämällä puhuja kuulee äänensä muutettuna joko johdollisilla tai johdottomilla
Bluetooth-toimintoa hyödyntävillä kuulokkeilla (AurisMed-kotisivu, 2015). Laitteiden
lisäksi nykypäivänä on saatavilla useita ilmaisia tai maksullisia älypuhelinsovelluksia, jotka
käyttävät AAF-laitteiden mukaista tekniikkaa, kuten FluencyCoach (Janus Development
Group, 2016), DAF Pro (Speech Tools Limited, 2016), Fonate DAF (Breathing Zone
Limited, 2017) (iTunes, 2017) ja Stuttering Help Trial (Priju Paul, 2013) (GooglePlay,
2017).
AAF-tekniikka perustuu omasta puheesta saadun auditiivisen palautteen muuttamiseen
omaa puhesignaalia peittämällä (MAF: Masked Auditory Feedback), viivästämällä (DAF:
Delayed Altered Feedback) tai äänen taajuutta muuttamalla (FAF: Frequency-shifted
20
Auditory Feedback) (Lincoln, Packman & Onslow, 2006). Peitetty auditiivinen palaute eli
MAF tarkoittaa syntetisoidun siniaallon hyödyntämistä niin, että se estää änkyttävää
henkilöä kuulemasta omaa puhettaan normaalisti (Kehoe, 2006, 56). Peitettyä auditiivista
palautetta hyödyntävät laitteet olivat ensimmäisiä AAF-tekniikkaa käyttäviä laitteita (Molt,
2005). Ne perustuivat kaulalla olevaan kurkkumikrofoniin, joka havaitessaan ääntämistä
lähettää automaattisesti puheen peittävää syntetisoitua kohinaääntä puhujan kuulokkeeseen.
MAF-laitteiden suosio on hiipunut, sillä DAF- ja FAF-menetelmistä on todettu olevan niitä
enemmän hyötyä änkytyspiirteiden vähentämisessä (Lincoln ym., 2006).
Viivästetyn auditiivisen palautteen eli DAF:n avulla änkyttävä henkilö kuulee oman
puheensa yleensä noin 50–100 millisekunnin viiveellä omaan korvaansa (Lincoln ym,
2006). Eripituisten viiveiden vaikutusta on tutkittu useissa tutkimuksissa, ja jo 25
millisekunnin viive näyttää voivan selkeyttää puhetta huomattavasti (mm. Kalinowski,
Stuart, Sark & Armson, 1996). Useimmille änkyttäville henkilöille 50 millisekunnin
viiveen on todettu olevan kaikkein tehokkain, mutta yksilöllisiä eroja on paljon, ja viivettä
pystytään lisäämään jopa 220 millisekuntiin asti. Kalinowskin työryhmän (1993)
tutkimuksessa änkytysmäärän todettiin vähenevän 50 millisekunnin viiveellä jopa yli 70
prosenttia. Viivästettyä auditiivista palautetta käyttävien laitteiden on tutkittu lisäävän
änkyttävien henkilöiden puheen luonnollisuutta verrattuna puheeseen ilman laitetta (Van
Borsel & Eeckhout, 2008). Ulkopuolisten kuuntelijoiden tekemän arvion mukaan puhe ei
kuitenkaan ole yhtä luonnollista kuin sujuvasti puhuvien puhe, sillä mitä hitaammaksi puhe
muuttuu, sitä luonnottomammalta se kuulostaa.
Taajuusmuutettu auditiivinen palaute eli FAF tarkoittaa äänenkorkeuden muuttamista niin,
että puhuja kuulee oman äänensä tavallisesti noin ¼-1 oktaavia matalammalla tai
korkeammalla omaan korvaansa (Lincoln ym, 2006). Stuartin työryhmä (2008) havaitsi
FAF:n vähentävän änkytyksen kestoa noin 50 prosenttia ja änkytyspiirteitä noin 20
prosenttia riippumatta siitä, olivatko änkytyspiirteet puheessa esiintyviä pidennyksiä,
toistoja vai blokkeja. Änkytyskojeita voidaan yleensä säätää niin, että käytetään joko DAF-
tai FAF-toimintoa, tai niiden yhdistelmää (O’Donnell, Armson & Kiefte, 2008; Pollard ym.,
2009). Änkytyskojeet säädetään aina yksilöllisesti, ja useimmissa uusimmissa laitteissa on
eri muisteja erilaisille säädöille eri elämän tilanteisiin (SpeechEasy-kotisivu, 2013).
21
Änkytyskojeiden vaikutusta onkin pyritty tutkimaan erilaisissa olosuhteissa, kuten
laboratorioissa (Stuart, Kalinowski, Rastatter, Saltuklaroglu & Dayalu, 2004) ja
jokapäiväisissä arjen tilanteissa (O’Donnell ym., 2008).
Stuartin työryhmä (2004) tutki änkytyskojeen vaikutusta neljän kuukauden ajalla.
Kontrollijakson aikana änkytettyjen tavujen määrä väheni klinikkaolosuhteissa ääneen
luettaessa 90 prosenttia ja monologipuheessa 67 prosenttia. Tutkimuksen mukaan puhe
kuulosti luonnollisemmalta ja puheen normaalius säilyi samanlaisena koko seurantajakson
ajan. Änkytyskojeen on todettu vähentävän änkytystä arkielämän tilanteissa, sekä
parantavan omaa asennetta omaa puhetta kohtaan pitkänkin ajan jälkeen (O’Donnel ym.,
2008). Gallop ja Runyam (2012) havaitsivat, että noin kahdella kolmasosalla heidän
tutkittavistaan änkytyksen määrä oli huomattavasti aiempaa vähäisempää SpeechEasy-
laitteen ansiosta, ja osalla tutkittavista änkytys oli vähentynyt seurantajakson jälkeen myös
silloin, kun änkytyskoje ei ollut käytössä. Änkytyskojeesta näyttää tutkimusten mukaan
olevan enemmän hyötyä silloin, kun äänipalaute tulee puhujan molempiin korviin, kuin jos
änkytyskoje on vain toisessa korvassa (Stuart, Kalinowski & Rastatter, 1997). Sillä ei
kuitenkaan todettu olevan merkitystä, kummassa korvassa änkytyskoje on, mikäli sitä pitää
vain toisessa korvassa. Foundasin työryhmän (2013) havaintojen mukaan änkytyskojeen
hyöty on kuitenkin suurempi, jos sitä käytetään keskustelutilanteessa vasemmassa korvassa.
Van Borsel ja hänen työryhmänsä (2007) ovat kuitenkin kyseenalaistaneet DAF-laitteiden
käytön myönteisiä vaikutuksia raportoineiden tutkimuksien tuloksia. Työryhmä toteaa, että
änkytys on monimuotoinen häiriö, ja siihen onko änkytyskojeesta hyötyä vaikuttavat useat
yksilölliset seikat. Näitä ovat esimerkiksi änkyttävän henkilön sukupuoli, ikä, änkytyksen
vaikeusaste, änkytyspiirteiden laatu, änkytyksen syyt sekä ulkopuolisista tekijät, kuten
DAF-laitteen viiveasetus, keskustelutilanteet ja niiden luonne. Van Borselin työryhmä
korostaa, että änkytyskojeen kokonaisvaltaista hyötyä täytyy arvioida myös sen yksilöllisten
vaikutusten, kuten puhenopeuden vähenemisen, puhekorkeuden nousemisen, vokaalien
pidentymisen ja puheen luonnollisuuteen liittyvien muutosten avulla. Monet tutkimukset
eivät ota huomioon näitä kaikkia yksilöllisiä piirteitä, eikä tutkimusten tuloksia voida
työryhmän näkemyksen mukaan yleistää.
22
Hyvin harvassa änkytyskojetta koskevassa tutkimuksessa on otettu huomioon änkyttävän
henkilön oma mielipide änkytyskojeen käytöstä ja sen hyödystä (Kalinowski, Guntupalli,
Stuart & Saltuklaroglu, 2004). Kalinowskin (2004) työryhmän mukaan itsearvioiden
kerääminen on välttämätöntä, mikäli halutaan saada totuudenmukainen kuva änkytyskojeen
kliinisestä merkityksestä. Työryhmän tutkittavat kokivat änkytyskojeen tehostavan
päivittäistä kommunikaatiota kokonaisvaltaisesti ja olevan hyödyksi kahdenkeskisissä
keskusteluissa ja muissa tilanteissa, jotka normaalisti ovat änkyttävälle henkilölle haastavia.
Tämä tuli esiin muun muassa siinä, että tutkittavat kokivat puhelimessa puhumisen aiempaa
helpommaksi ja puhelimessa puhuminen oli heidän mielestään lisääntynyt änkytyskojeen
käytön vuoksi.
Änkytyskojeen käyttäjien omia kokemuksia on tutkinut myös Pollardin työryhmä (2009),
jonka tutkimukseen osallistuneet änkytyskojeen käyttäjät kokivat laitteen parantavan heidän
itseluottamustaan puhuessa, parantavan puheen sujuvuutta, hidastavan puhetta sekä olevan
hyödyllinen etenkin puhelimessa puhuessa ja tuntemattomien kanssa jutellessa.
Änkytyskojeen ongelmiksi kuitenkin nousivat taustamelun korostuminen, vaikutuksen
heikentyminen sekä vaikeus käyttää laitetta muun muassa ravintolassa, psyykkisen tai
fyysisen stressin aikana tai melussa puhuessa. Lasse Becker (2007) kehitteli diplomityönään
DAF-toimintoa käyttävän matkapuhelinsovelluksen, ja sen tuomaa hyötyä tutkittiin myös
itsearvion avulla. Tutkimus keskittyi änkytyksen määrän laskemiseen, mutta sovellusta
kokeilleiden mielipiteitä kartoitettiin tutkimuksen jälkeen. Mielipiteet
matkapuhelinsovelluksen hyödystä olivat pääasiassa myönteisiä, ja sovelluksen todettiin
hidastavan puhetta. Tutkittavat olivat myös halukkaita käyttämään sovellusta
tutkimustilanteen ulkopuolella.
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS
Erilaiset tekniset apuvälineet, kuten änkytyskojeet, ovat yleistyneet viime vuosikymmenien
aikana änkytyksen kuntoutuksessa. Änkytyskojeet perustuvat muunneltuun auditiiviseen
palautteeseen, eli AAF-tekniikkaan (Altered Auditory Feedback). Muunneltua
äänipalautetta hyödyntävien änkytyskojeiden käytöstä on paljon kansainvälistä tutkimusta,
23
mutta suomalaista tutkimusta sen käytöstä tai vaikutuksista ei ole raportoitu. Änkytyskojeen
tarkoituksena on tehdä änkyttävän henkilön puheesta sujuvampaa niin, että änkytykseen
liittyvät ydinänkytys- ja sekundaarioireet lievenevät. Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiirin (HUS) Foniatrian poliklinikalla alkoi änkytyskojekokeilu vuoden 2008
lopulla. Koska änkytykseen ja änkytyskojeen käyttöön liittyy paljon yksilöllisiä tekijöitä,
kuten änkyttävän henkilön ikä, änkytyksen vaikeusaste ja ympäristö, myös kokemukset sen
käytöstä, ja sen tuomasta hyödystä voivat vaihdella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli
hankkia tietoa änkytyskojekokeilusta, änkytyskojeen käytöstä sekä sen vaikutuksesta
puheeseen. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Kuinka tutkittavat käyttävät änkytyskojetta?
2. Kokevatko tutkittavat hyötyneensä änkytyskojeesta, ja jos kokevat, miten?
3. Millaisia kokemuksia tutkittavilla on änkytyskojeen käytöstä?
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA MENETELMÄ
5.1 Änkytyskojekokeilu
Änkytyskojekokeilu aloitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Korva-,
nenä- ja kurkkutautien klinikan Foniatrian poliklinikalla vuoden 2008 lopulla.
Änkytyskojekokeiluun osallistui vuoden 2016 toukokuuhun mennessä yhteensä 69
potilasta. Änkytyskojekokeilun alkaessa änkytyskojeiden asetukset säädettiin jokaiselle
potilaalle yksilöllisesti, ja potilaat saivat ohjeita kojeen käytöstä ja huoltamisesta.
Änkytyskojekokeilussa oli mukana kolme erilaista änkytyskojetta: SpeechEasy, MySpeech
ja iSpeak. Potilaat saivat änkytyskojeen itselleen lainaan ja kojetta kokeilleilla oli
mahdollisuus palauttaa koje kontrollikäynnin yhteydessä noin kuukauden pituisen
kokeilujakson jälkeen. Tämä pro gradu -tutkimus on osa änkytyskojekokeilua koskevaa
tutkimusta, jonka tutkimusryhmään kuuluivat pro gradu -tutkijan lisäksi asiantuntijat, jotka
vastasivat änkytyskojekokeilusta Foniatrian poliklinikalla. Tutkimusryhmään kuului
24
foniatrian erikoislääkäri Juha Vintturi, korva-, nenä- ja kurkkutautien ja foniatrian
erikoislääkäri Ahmed Geneid ja puheterapeutti Kaarina Ruusuvirta.
5.2 Tutkimuksen eettiset kysymykset
Tutkimuksen tekemiselle haettiin ja saatiin Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin
(HUS) Operatiivisen eettisen toimikunnan lupa Dnro 359/13/03/2014 helmikuussa 2016.
Tutkimuksen analyysivaihe toteutettiin HUS:n Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan
tietokoneilla ja ohjelmistoilla, jota varten haettiin ja saatiin erillinen Helsingin
Yliopistollisen Keskussairaala HYKS:n Pää ja kaulakeskuksen tutkimuslupa keväällä 2016.
Tutkimuksen aineiston kerääjänä sekä analyysin suorittajana allekirjoitin HUS:n
opinnäytetyötä koskevan vaitiolositoumuksen. Tutkimuksen aineistosta poistettiin
tutkimukseen osallistuvien henkilöiden tunnistetiedot ennen analyysia. Tutkimusluvan
loputtua tutkimusrekisteri arkistoidaan ilman tunnistetietoja HUS:n Korva-, nenä- ja
kurkkutautien klinikan Foniatrian poliklinikalle. Tutkimuksesta toimitetaan lyhyt
yhteenveto tutkimuksen ja opetuksen vastuuhenkilölle sekä Pää- ja kaulakeskuksen
tulosyksikön toimialajohtajalle.
Tutkimuksen aineiston kerääminen toteutettiin postitse lähetettävien kyselylomakkeiden
avulla (liitteet 5–8). Kyselylomakkeiden yhteydessä lähetettiin tutkimusta koskeva tiedote
(liitteet 1 & 2), jossa kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta, osallistumisen
vapaaehtoisuudesta sekä tutkimustiedon käsittelyn luottamuksellisuudesta. Tutkimukseen
osallistuville korostettiin mahdollisuutta kieltäytyä ja keskeyttää tutkimus milloin tahansa
syytä ilmoittamatta, ilman että se vaikuttaa heidän kohteluun, asemaan tai hoitoon.
Tutkittaville tarjottiin mahdollisuutta kysyä tutkimukseen liittyvistä asioista tutkijalta,
tutkimuksen vastuuhenkilöltä tai tutkimusryhmän muilta jäseniltä joko sähköpostitse tai
puhelimitse. Tiedotteen lopussa annettiin ohjeita lomakkeen täytöstä sekä sen palautuksesta
mukana tulleen palautuskuoren avulla. Tutkittavan suostumus -lomakkeen (liitteet 3–4)
täyttämällä tutkittava vahvisti, että on lukenut tutkimusta koskevan tiedotteen ja ymmärtää
sen sisällön. Kaikkien alle 18-vuotiaiden tutkittavien huoltajilta pyydettiin myös kirjallinen
suostumus tutkimukseen osallistumiseen.
25
5.3 Aineiston keruu
Tutkimuskysymysten asettamisen jälkeen menetelmäksi valittiin kyselytutkimus.
Kyselytutkimuksen avulla voidaan kerätä tietoa ihmisten toiminnasta, käsityksistä ja
mielipiteistä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2009, 197; Vehkalahti, 2008, 11), joten se
soveltui hyvin änkytyskojeen käyttöön liittyvien kokemusten tutkimiseen. Postitse
lähetettävän kyselytutkimuksen etuna oli myös se, ettei se ollut sidottu maantieteellisesti,
sillä änkytyskojekokeiluun osallistuneet asuvat ympäri Suomea. (Valli, 2015).
Tutkimuksessa käytettävä mittari kehitettiin tätä tutkimusta varten, sillä
tutkimuskysymyksiin suoraan vastauksen antavaa kysymyskehikkoa ei ollut käytettävissä.
Tutkimusta varten rakennettiin kaksi erilaista kyselylomaketta (ks. liitteet 5–8). A-lomake
oli tarkoitettu niille, jotka käyttivät änkytyskojetta edelleen. B-lomake oli suunniteltu niille
tutkittaville, jotka olivat palauttaneet kojeen, tai eivät muusta syystä sitä enää käyttäneet.
Kyselylomakkeiden rakentaminen aloitettiin erilaisiin mittausmenetelmiin ja aikaisempaan
tutkimustietoon perehtymällä (Valli, 2015, 85). Kysymysten sisältöihin kuitenkin
vaikuttivat eniten lomakkeiden kehittämiseen osallistuneiden tutkimusryhmän
asiantuntijoiden käytännön kokemukset. Kysymysten muotoilussa pyrittiin olemaan
huolellisia, sillä ne muodostivat perustan tutkimuksen onnistumiselle (mts., 85).
Lomakkeista tehtiin useita versioita ja niitä hiottiin kysymysten vastausmuotoja ja
sanavalintoja muuttamalla, niin että ne olisivat mahdollisimman yksiselitteisiä. Kysymyksiä
uudelleen muotoilemalla ja selkeyttämällä lomakkeiden sisältö pyrittiin saamaan
mahdollisimman kattavaksi, mutta tiiviiksi kokonaisuudeksi. Kysymysten loogisella
järjestyksellä sekä lomakkeiden pituutta lyhentämällä pyrittiin ehkäisemään mahdollista
vastauskatoa (Vastamäki, 2015, 127).
Molemmat lomakkeet sisälsivät suljettuja kyllä/ei-kysymyksiä, strukturoituja
monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysymysten muotoilussa täytyi välttää
häilyvien tai johdattelevien kysymysten muodostamista (Valli, 2015, 85), ja tästä syystä osa
monivalintakysymyksistä vaihdettiin avoimiksi kysymyksiksi. Monivalintakysymysten
etuna on, että ne vähentävät vastausten vaihtelevuutta, ja siksi niitä käytettiin selkeimpiä ja
yksinkertaisimpien asioita kysyttäessä. Monivalintakysymysten vastausvaihtoehdot
26
auttavat vastaajaa myös tunnistamaan kysyttävät asiat helpommin, ilman että asiaa tarvitsee
muistaa tarkasti. Tämä oli etuna myös tässä tutkimuksessa, sillä osalla tutkittavista
änkytyskojekokeilusta oli voinut kulua pitkäkin aika. Avoimien kysymysten etuna on se,
että vastaajan mielipide saadaan tietää monivalintakysymystä perustellummin (Valli, 2015,
106). Sanallisesti tuotettu vastaus sallii ilmaisun omin sanoin ja osoittaa vastaajien
tietämyksen sekä mielipiteen voimakkuuden. Sanallisesti pystytään antamaan myös
täydentäviä tietoja ja vastauksia kysymyksiin, joiden esittäminen numeroina olisi
epäkäytännöllistä (Vehkalahti, 2008, 13). Sanallisiakin vastauksia voidaan kuitenkin
tiivistämällä esittää määrällisten menetelmien avulla (Hirsjärvi, 2009, 201), esimerkiksi
aineistosta laskettujen avainsanojen tai teemojen avulla (Saaranen-Kauppinen &
Puusniekka, 2006).
Kysymyslomakkeiden rakenne oli molemmissa lomakkeissa (A, ”Kyselykaavake
änkytyskojeen käyttäjälle” sekä B ”Kyselykaavake änkytyskojeen palauttaneille ja niille
jotka eivät käytä änkytyskojetta”) hyvin samanlainen (ks. liitteet 5–8). Kyselylomakkeissa
oli 12 kysymystä, mutta kysymykset olivat osittain erilaisia tai käyttivät erilaista
aikamuotoa. Molempien lomakkeiden alussa kysyttiin taustatietoja, kuten nimi, päivämäärä
sekä omaa kokemusta änkytyksen vaikeustasosta. Taustatietoja kysyttiin myös lomakkeen
lopussa olleella avoimella kysymyksellä, jolla kerättiin tietoa mahdollisista muista
tutkittavien änkytyksen helpottamiseen saamistaan apumuodoista. Molempien lomakkeiden
alussa kysyttiin, kummassa korvassa tutkittava käyttää tai käytti kojetta sekä änkytyskojeen
asetuksista. Viive-asetusta kysyttiin avoimella kysymyksellä ja taajuus-asetuksista annettiin
valmiit vaihtoehdot. Molemmissa lomakkeissa kysyttiin, kuinka paljon änkytyskojeesta oli
hyötyä, kuinka hyvin osaa tai osasi käyttää kojetta sekä suosittelisiko sitä toiselle henkilölle.
Näistä kysymyksistä oli annettu vastaajalle valmiit vastausvaihtoehdot. Lomakkeessa A oli
myös monivalintakysymys änkytyskojeen käyttömäärästä.
Avoimien kysymysten avulla pyrittiin selvittämään tilanteita, joissa änkytyskojeista oli ollut
hyötyä, millaisissa tilanteissa sitä ei ollut voinut käyttää, millaista palautetta oli saanut
änkytyskojetta käyttäessään sekä millaisia ongelmia oli havainnut sen käytössä.
Lomakkeessa B kysyttiin millaisissa tilanteissa olisi toivonut kojeesta olevan hyötyä, sen
sijaan että kysyttiin missä se toimii. B-lomakkeessa oli myös kysymys änkytyskojeen
27
palautukseen johtaneista syistä. Lomakkeiden lopussa kiitettiin vastaamisesta sekä
ohjeistettiin palauttamaan se ja suostumusasiakirja mainittuun palautuspäivään mennessä
valmiiksi maksetussa ja täytetyssä palautuskuoressa. Palautusaikaa kyselyillä oli yksi
kuukausi. Kyselylomakkeet käännettiin myös ruotsin kielelle ja tutkittavien asiointikieli
saatiin potilastietojärjestelmästä. Potilastietojärjestelmää käytettiin myös keräämään tietoa
tutkittavien änkytyskojeen mallista, tutkittavien syntymäajasta sekä ajankohdasta milloin on
saanut änkytyskojeen.
HUS:n Foniatrian poliklinikan änkytyskojekokeiluun oli kesäkuuhun 2016 mennessä
osallistunut 69 potilasta. Viiden potilaan yhteystiedot olivat potilastietojärjestelmässä
puutteelliset, joten tutkimuksen perusjoukoksi muodostui 64 henkilöä. Tutkimus on
poikittaistutkimus, mutta sen aineisto kerättiin kahdessa osassa vuoden 2016 kesäkuun ja
marraskuun välisenä aikana. Ensimmäisellä kyselykierroksella kesä-heinäkuussa
kyselylomakkeita palautui kahdeksan, joista neljä oli lomakkeita A ja neljä lomakkeita B.
Pitkäaikaislainaan annetuista änkytyskojeista huolehtiminen on osa normaalia Foniatrian
poliklinikan toimintaa. Tämän vuoksi alkusyksystä 2016 niihin änkytyskojekokeiluun
osallistuneisiin, jotka eivät olleet palauttaneet kyselyä, otettiin yhteyttä puhelimitse ja
tiedusteltiin kojeen käytöstä sekä mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen.
Yhteydenoton yhteydessä osa änkytyskojekokeiluun osallistuneista ilmaisi, ettei halunnut
osallistua tutkimukseen, joten kysely lähetettiin uudelleen niille, jotka halusivat osallistua
tutkimukseen ja aikaisemmin lähetetty kysely oli kadonnut. Kysely lähetettiin uudelleen
myös niille, joihin ei saatu puhelimitse yhteyttä. Toisella kyselykierroksella loka-
marraskuussa 2016 kyselylomakkeita palautui 17. Näistä kolme oli lomakkeita A ja 14
lomakkeita B. Yhteensä palautui siis 25 lomaketta. Yksi vastaaja jouduttiin hylkäämään
erittäin puutteellisesti täytetyn lomakkeen vuoksi ja yksi allekirjoittamattoman
suostumusasiakirjan vuoksi. Tutkimuksen aineisto siis muodostui 23:n
änkytyskojekokeiluun osallistuneen vastauksista, joista kuusi oli lomakkeita A ja 17
lomakkeita B. Vastausprosentiksi muodostui 36. Tulen merkitsemään jatkossa A-
lomakkeisiin vastanneita ryhmänä A, ja B-lomakkeeseen vastanneita ryhmänä B.
28
5.4 Aineiston analyysi
Aineiston tarkastelu aloitettiin jakamalla vastauslomakkeet kahteen ryhmään vastatun
lomakkeen perusteella. Kyselylomakkeet numeroitiin sekä tarkistettiin mahdollisten
puutteellisten vastausten vuoksi. Tutkittavat koodattiin siis nimikkeillä A1–A6 ja B7–B23.
Tutkimuksen aineistoa analysoitiin osin määrällisin ja osin laadullisin keinoin. Avoimien
kysymysten avulla saatu sanallinen aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Teemoittelussa
on kyse aineiston pelkistämisestä etsimällä tekstien sisällöistä niiden olennaisimmat asiat
(Moilanen & Räihä, 2015, 61). Teemoittelu tehtiin aineistolähtöisesti, jolloin tulokset
perustuvat mielipiteisiin ja yksilöllisiin seikkoihin. Tulkintojen tekemiseen kuitenkin
vaikutti oletus muodostuvien teemojen sisällöstä (mts. 58). Osa syntyneistä teemoista
yhdisteltiin tyypittelyn avulla, jonka avulla pystyttiin kuvaamaan aineistoa laajemmin
(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006). Teemoittelun ja tyypittelyn yhteydessä tehtiin
myös luokka ”muu vastaus” sisältäen epämääräiset ja yksittäiset vastaukset, jotka eivät
istuneet muiden teemojen sisältöön. Teemat ja tyypittelyluokat numeroitiin analyysin
helpottamiseksi.
Määrällinen analyysi aloitettiin kyllä/ei- ja monivalintakysymysten avulla kerätyn aineiston
syöttämisellä kyselylomakkeista IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmistoon. Aineisto siirrettiin
manuaalisesti tutkittava ja muuttuja kerrallaan. Tämän jälkeen jokaisen muuttujan tiedot
tarkistettiin mahdollisten virheiden varalta. Avoimien kysymysten numeroidut teeemoihin
ja tyypittelyihin perustuvat muuttujat koodattiin vastaavalla tavalla ja yhdistettiin samaan
aineistoon kyllä/ei- ja monivalintakysymysten myötä syntyneiden muuttujien kanssa (Valli
& Aalto, 2015). Kaikkien kolmen kysymysluokan muuttujista laskettiin frekvenssejä (f)
sekä niiden suhteellisia osuuksia (f %). Summafrekvenssejä (sf) sekä suhteellisia
summafrekvenssejä (sf %) laskettiin niistä muuttujista, joiden kohdalla se oli perusteltua.
Yksittäisten muuttujien laskettuja suhteellisia frekvenssejä (f %) käytettiin tulosten
esittelyssä kuitenkin harkiten pieni aineisto huomioon ottaen. Määrälliseen analyysiin
otettiin mukaan myös potilastietojärjestelmästä saadut tiedot, joista saatiin laskettua
tutkittavien iät sekä änkytyskojeiden mallien lukumäärät.
29
Määrällistä analyysia jatkettiin ristiintaulukoinnin avulla. Ristiintaulukointia käytettiin
aineiston muuttujien välisessä tarkastelussa, sillä sen katsotaan soveltuvan hyvin
akateemisessa tutkimuksessa esiintyvien ilmiöiden vaikutussuhteiden kuvailuun ja
yksityiskohtaiseen jäsentämiseen (Alastalo & Borg, 2010). Ristiintaulukointi edellyttää, että
muuttujien arvot tai luokittelut eivät ole monimutkaisia, ja että samanaikaisesti tarkastellaan
korkeintaan muutaman tekijän keskinäisiä riippuvuussuhteita. Frekvenssijakaumia sekä
riippuvuussuhteita kuvaillaan tulososiossa taulukoin ja pylväsdiagrammein. Tulosten
esittelyssä vastausten lukumäärä vaihtelee, sillä tutkittavat eivät olleet vastanneet kaikkiin
kysymyksiin. Nämä vastaukset koodattiin osassa analyysia puuttuvaksi tiedoksi (missing
value). Kvalitatiivista sanallista aineistoa kuvataan tulososiossa myös aineistositaattien
avulla. Aineistosta lainattujen kohtien tarkoituksena on antaa havainnollistavia esimerkkejä
ja tarjota lukijalle todiste analyysin pohjana käytettävästä aineistosta (Saaranen-Kauppinen
& Puusniekka). Aineistolainausten avulla pystytään myös perustelemaan teema- ja
tyypittelyluokkia. Aineistositaateiksi valittiin aineistoa parhaiten kuvaavimmiksi katsotut
vastaukset.
5.5 Tutkittavien taustatiedot
Tutkimuksen aineisto muodostui 23:n änkytyskojekokeiluun osallistuneen
kyselytutkimuksen vastauksista. Tutkimukseen osallistumisen kriteerinä olivat
osallistuminen änkytyskojekokeiluun ja potilastietojärjestelmässä olevien yhteystietojen
oleminen ajan tasalla. Tutkittavat olivat osallistuneet änkytyskojekokeiluun syksyn 2008 ja
kevään 2016 välisenä aikana. Tutkittavat olivat saaneet änkytyskojeen pitkäaikaislainaan,
mutta osa oli palauttanut sen kokeilujakson jälkeen tai myöhemmin. Kyselyyn vastanneista
miehiä oli 21 ja naisia kaksi. Suurin osa vastaajista kuului 10–19-vuotiaiden (n = 9) tai 20–
29-vuotiaiden ikäluokkaan (n = 7). Kaikki alle 20-vuotiaat änkytyskojekokeiluun
osallistuneet olivat palauttaneet kojeen (taulukko 1).
30
Taulukko 1. Vastaajien ikäryhmä
Ryhmä Yhteensä
A B
Ikä <10 - 1 1
10–19 - 9 9
20–29 2 5 7
30–39 1 1 2
40–49 2 - 2
50–59 - 1 1
60> 1 - 1
6 17 23
Vastaajista 87 prosenttia (n = 20) koki oman änkytyksen olevan vaikeaa (n = 5) tai
keskivaikeaa (n = 15). A-ryhmästä kukaan ei kokenut änkytyksenä olevan lievää, mutta B-
ryhmässä kaksi vastasi änkytyksen olevan lievää.
Taulukko 2. Änkytyskojekokeiluun osallistuneiden kokemus änkytyksen vaikeusasteesta
Ryhmä Yhteensä
A B
Änkytystaso vaikea 2 3 5
keskivaikea 4 11 15
lievä 0 2 2
en osaa sanoa 0 1 1
Kaikki 6 17 23
Tutkittavista kahdeksan mainitsi, että sai kyselyyn vastaamisen aikaan apua änkytykseensä.
Puheterapiaa sai kyselyhetkellä viisi tutkittavaa ja muuta apua kolme tutkittavaa. 14
vastaajaa ei saanut kyselyhetkellä mitään muuta apua, mutta yhdeksän tutkittavan
vastauksessa oli maininta, että oli saanut aikaisemmin puheterapiaa (n = 5) ja/tai
määrittelemätöntä tai muuta apua (n = 4). Kaksi vastaajista vastasi, että sai kyselyyn
vastaamisen aikaan muuta apua, mutta oli saanut aikaisemmin myös puheterapiaa. Muuksi
avuksi luokiteltiin muun muassa läheisten tuki ja sopeutumisvalmennuskurssi.
31
Taulukko 3. Änkytykseen saatu apu
Ryhmä Maininnat
A B
Apu Puheterapiaa nyt 1 4 5
Muuta apua nyt 2 1 3
Puheterapiaa aikaisemmin 1 4 5
Määrittelemätöntä tai muuta apua aikaisemmin 1 3 4
Kaikki 17
Suurin osa A-ryhmästä (n = 4) käytti SpeechEasy-änkytyskojetta. B-ryhmästä käytti
SpeechEasya viisi, iSpeak- änkytyskojetta kahdeksan ja MySpeech-änkytyskojetta neljä
vastaajaa. Änkytyskojekokeiluun osallistui yhteensä 69 potilasta, joista 25 oli saanut lainaan
SpeechEasy-kojeen, 25 iSpeak-kojeen ja 19 MySpeech-kojeen (taulukko 5).
Kuvio 2. Änkytyskojekokeiluun osallistuneiden änkytyskojeiden mallit
6 TULOKSET
6.1 Änkytyskojeen käyttö
6.1.1 Änkytyskojeen asetukset
Änkytyskojeen viive-asetusta kysyttiin puolistrukturoidun kysymyksen avulla. Vastaaja sai
vastata joko sanallisesti tai rastimalla ruudun ”en osaa sanoa”. Valtaosa vastanneista (n =
20) vastasi ”en osaa sanoa”. Yksi vastasi sanallisesti ”110 ms?”, yksi vastasi ”1 ms” ja yhden
vastaajan lomakkeen sivuun oli kirjoitettu ”kokeilimme eri viiveitä, emme huomanneet
4
1
1
5
8
4
0 5 10 15 20 25 30
SpeechEasy
iSpeak
MySpeech
Änkytyskojeen malli
Ryhmä A Ryhmä B Kaikki
32
merkittäviä eroja”. Parhaiten toimivaa äänen korkeusasetusta kysyttiin
monivalintakysymyksellä. A- ryhmässä äänen taajuuden laskemisen koettiin toimivan
änkytyskojeen asetuksissa parhaiten. B-ryhmässä puolestaan eniten vastauksia sai
vaihtoehto ”ei muutettu” (n = 7). Kolme B-ryhmän vastaajaa koki äänen taajuuden
muuttamisen korkeammalle toimineen parhaiten. Lähes puolet kaikista vastaajista (n = 9) ei
osannut vastata kysymykseen.
Kuvio 1. Änkytyskojeen äänenkorkeuden asetukset
6.1.2 Korvavalinta
Vastaajista yli puolet (n = 12) käytti änkytyskojetta vasemmassa korvassa ja kahdeksan
vastaajaa puolestaan käytti sitä oikeassa korvassa. Yksi vastaaja molemmista ryhmistä
käytti kojetta sekä oikeassa että vasemmassa korvassa.
Taulukko 4. Korvavalinta
Ryhmä Yhteensä
A B
Korva vasen 3 9 12
oikea 2 6 8
molemmat 1 1 2
Kaikki 6 16 22
1
3
2
7
3
7
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Ei muutettu
Korkeampi
Matalampi
En osaa sanoa
Änkytyskojeen äänenkorkeuden asetukset
Ryhmä A Ryhmä B
33
6.1.3 Käyttömäärä
Änkytyskojeen käyttömäärää kysyttiin kyselylomakkeessa A. Suurin osa vastaajista (n = 4)
käytti änkytyskojetta 1–2 kertaa kuukaudessa tai harvemmin. Yksi vastanneista käytti
kojetta 1–2 kertaa viikossa, ja vaihtoehtoon ”lähes päivittäin” ei tullut yhtään vastausta. Yksi
vastaajista kertoi käyttävänsä änkytyskojetta päivittäin noin 5–6 tuntia.
Taulukko 5. Änkytyskojeen käyttömäärä
Käyttömäärä
1–2 kertaa kuukaudessa tai harvemmin 4
1–2 kertaa viikossa 1
päivittäin 1
Kaikki 6
6.2 Änkytyskojeesta saatu hyöty
6.2.1 Koettu hyöty
Kokemusta änkytyskojeen tuomasta hyödystä kysyttiin molemmissa lomakkeissa A ja B.
Kaikista vastanneista 60 prosenttia koki änkytyskojeesta olleen joko paljon (n = 3) tai vähän
hyötyä (n = 11). Lähes puolet (n = 7) B-ryhmäläisistä oli sitä mieltä, että änkytyskojeesta ei
ole ollut lainkaan hyötyä. Yhden B-lomakkeeseen vastanneen mielestä änkytyskojeesta oli
ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
34
Kuvio 3. Kokemus änkytyskojeen hyödystä
6.2.2 Tilanteet, joissa änkytyskojeesta on hyötyä
Tilanteista, joissa änkytyskojeesta on hyötyä, kysyttiin lomakkeessa A avoimella
kysymyksellä. Koska vastauksia tuli määrällisesti vähän (n = 6), niiden sisältö teemoiteltiin
vain kahteen ryhmään niiden yleisen luonteen mukaan (taulukko 6). Vastaajista suurin osa
(n = 4) nimesi spesifin tilanteen, joissa oli kokenut hyötyvänsä änkytyskojeesta. Kahdessa
vastauksessa tuotiin ilmi, että änkytyskojeesta oli ollut hyötyä yleisellä tasolla.
Taulukko 6. Tilanteet, joissa änkytyskojeesta on hyötyä
Tilanteet esim.
Spesifi tilanne • ”Kun juttelee kasvotusten jonkun kanssa
• ”Puhelimessa viranomaisten kanssa”
• ”Rauhalliset puhetilanteet, joissa ei taustahälyä (muuten
alkaa korvat soimaan).”
• ”Varsinkin konsonanteissa, jotka saattavat olla vaikeita
sanoa. Keskustelutilanteissa.”
Ei spesifiä tilannetta • ”Ei mitään erityistä tilannetta, missä se auttaisi erityisesti.”
• ”Yleisesti tilanteissa, joissa tiedän joutuvani puhumaan
6.2.3 Tilanteet, joissa änkytyskojeesta olisi toivottu olevan hyötyä
Kyselylomake B sisälsi kysymyksen tilanteista, joissa olisi toivonut änkytyskojeesta olleen
hyötyä. Kuusi tutkittavaa mainitsi vastauksessaan spesifin tilanteen, jossa olisi toivonut siitä
2
3
1
1
8
7
1
0 2 4 6 8 10 12
Paljon hyötyä
Vähän hyötyä
Ei lainkaan hyötyä
Enemmän haittaa kuin hyötyä
Kokemus änkytyskojeen hyödystä
Ryhmä A Ryhmä B
35
olleen apua. Tällaisia tilanteita olivat tuntemattomien kanssa puhuminen (n = 2), koulu ja
työ (n = 3) ja hermostuttavat tilanteet (n = 3). Kuusi vastaajaa toivoi änkytyskojeesta olevan
apua yleisesti kaikissa tilanteissa.
Taulukko 7. Tilanteet, joissa änkytyskojeesta olisi toivottu apua
Tilanteet esim. mainintoja
Spesifit
tilanteet
Tuntemattomien
kanssa puhuminen
• ”Kun pitää puhua tuntemattoman
ihmisen kanssa”
2
Koulu ja työ • ”Kouluesitelmissä” 3
Hermostuttavat
tilanteet
• ”Hermostuttavissa tilanteissa. Kun on
puhuttava paljon, ehkä uusien ihmisten
kanssa.”
• ”Soolopuhe”
• ”Via arbetsintervjuer, skulle ha varit till
stor nytta. Möjligen också vid viktiga
telefonsamtal”
3
Ei spesifiä
tilannetta
• ”Kaikissa puhetilanteissa.”
• ”Olisin toivonut änkytyskojeen
parantavan puheeni sujuvuutta yleisellä
tasolla. Aluksi se paransikin, mutta
myöhemmin ei enää.”
• ”Kaikenlaisissa tilanteissa, joissa täytyy
keskustella niin että tulee hyvin
ymmärretyksi.”
6
6.2.4 Tilanteet, joissa änkytyskojetta ei voi käyttää
Vastaajista 65 prosenttia (n = 15) kertoi, että änkytyskojetta ei voinut käyttää kaikissa
tilanteissa, kun taas viiden vastaajan mielestä änkytyskojetta voi käyttää kaikissa tilanteissa.
Monessa vastauksessa oli aiheita, jotka sisältyivät kahteen tai useampaan eri teemaan,
esimerkiksi ”Harrastukset ja liikunta” -teemaan kuuluva vastaus ”Oli, harjoituksissa kun
kuunneltiin kovaa musiikkia” laskettiin myös teeman ”Tilanteet, joissa taustahälyä”
mainintoihin. Eniten mainintoja sai tilanne, jossa on taustahälyä. Muita syntyneitä teemoja
olivat työpaikka/koulu (n = 4) harrastukset/liikunta (n = 3), julkiset paikat/sosiaaliset
tilanteet n = 3) ja sääolosuhteet (n = 1).
36
Taulukko 8. Tilanteet, joissa änkytyskojetta ei voi käyttää
Tilanteet esim. mainintoja
Tilanteet, joissa
taustahälyä
• ”Erittäin meluisat puhetilanteet. Kojeen takia en
kuullut mitä toinen sanoi.
• ”Tilanteissa jossa on sivuääniä (melua, esim.
töissä)”
• ”Kotona. Isossa perheessä on paljon ääniä. Kaikki
äänet korostuivat, joten tuntui että pää räjähtäisi.”
• ”Liikenteen melussa, ostoskeskukset.”
6
Työpaikka/koulu • ”Töissä ollessani en voi sitä käyttää.”
• ”Koulussa muut kiusasivat kojeen takia.” 4
Harrastukset/liikunta • ”Liikunta”
• ”Oli, harjoituksissa kun kuunneltiin kovaa
musiikkia.”
• ”Harrastuksissa ja koulussa. Koje ei olisi pysynyt
menossa mukana.”
3
Julkiset paikat/
sosiaaliset tilanteet
• ”En ottanut sitä ulos, puhuin päivittäin vähintään 3
tuntia muualla.”
• ”En halunnut pitää kavereiden seurassa”
3
Sääolosuhteet • Vältän laitteen käyttöä kuumina tai sateisina päivinä,
koska haluan varjella laitetta joutumasta alttiiksi
kosteudelle tai kuumalle.”
1
Ei tilanteita, joissa ei
voi käyttää
• ”Voi käyttää kaikissa tilanteissa.” 5
6.2.5 Saatu palaute
Vastaajista 70 prosenttia (n = 16) oli saanut palautetta änkytyskojetta käyttäessään, ja näistä
vastaajista neljä oli saanut negatiivista palautetta. Positiivista palautetta oli saanut noin 50
prosenttia vastaajista (n = 12). Positiiviseksi palautteeksi laskettiin hitaampi puhe (n = 7),
sujuvampi puhe (n = 5) ja muu positiivinen palaute (n = 3).
37
Taulukko 9. Saatu palaute
Tilanteet esim. mainintoja
Positiivinen
palaute
Hitaampi
puhe
• ”Hieman hitaampaa.”
• ”Puhe hidastuu huomattavasti ja muuttuu
monotoniseksi.”
• ”Puhun rauhallisemmin ja selkeämmin”
• ”Puheeni hidastui reilusti, jonka takia änkytin
vähemmän. Hyvää palautetta sain.”
• ”Puheen nopeus hidastui.”
7
Sujuvampi
puhe
• ”Ihmettelyä siitä, kuinka hyvin koje selkeytti ja
hidasti puhettani.”
• ”Puheeni oli monien mielestä sujuvampaa, kun
käytin änkytyskojetta. Aluksi näin oli myös
omasta mielestä.”
5
Muu
positiivinen
palaute
• ”Vaimon mielestä puhe paranee, etenkin
puheen aloitus.”
• ”Positiivista”
3
Negatiivinen
palaute
• ”On ollut puhetilanteita, jossa ihmiset luulevat
että olen epäkohtelias kun puhun heidän kanssa
ja minulla on kuulokkeet korvissa. Minun piti
aina selittää.”
• ”Ei hyvä.”
4
Ei palautetta
• ”Tyvärr ingen respons alls, eftersom
stamningshjälpmedlet inte var till större nytta.”
• Alun placebo-vaiheen jälkeen en saanut apua
laitteesta, joten ei puhetta ainakaan kehuttu.”
5
A-ryhmästä kolme vastaajaa oli änkytyskojetta käyttäessään saanut positiivista palautetta ja
yksi negatiivista palautetta. Yli puolet B-ryhmäläisistä (n = 9) oli saanut positiivista
palautetta.
Kuvio 4. Saatu palaute ryhmittäin
2
1
3
3
3
9
0 2 4 6 8 10 12 14
Ei palautetta
Negatiivinen palaute
Positiivinen palaute
Saatu palaute
Ryhmä A Ryhmä B
38
6.3 Kokemus änkytyskojeen käytöstä
6.3.1 Änkytyskojeen käytön hallinta
Kaikista vastanneista lähes puolet (n = 11) osasi oman kokemuksen mukaan käyttää kojetta
hyvin. Kuusi vastaajaa osasi käyttää änkytyskojetta melko hyvin ja viisi vastaajaa osasi
käyttää kojetta melko huonosti tai huonosti. Molemmista ryhmistä suurin osa osasi käyttää
kojetta hyvin tai melko hyvin (A: n = 5, B: n = 12).
Kuvio 5. Änkytyskojeen käytön hallinta
6.3.2 Änkytyskojeen suosittelu toiselle änkyttävälle henkilölle
Kyselyyn vastanneista yli puolet (n = 15) suosittelisi änkytyskojetta toiselle änkyttävälle
henkilölle. A-ryhmästä kukaan ei vastannut, ettei suosittelisi kojetta, mutta B-ryhmän
vastanneista kuusi ei suosittelisi kojetta toiselle änkyttävälle henkilölle.
4
1
1
7
5
2
2
0 2 4 6 8 10 12
Hyvin
Melko hyvin
Melko huonosti
Huonosti
Änkytyskojeen käytön hallinta
Kaavake A Kaavake B
39
Kuvio 6. Änkytyskojeen suosittelu toiselle änkyttävälle henkilölle
Kaikki vastaajat, jotka olivat saaneet positiivista palautetta änkytyskojetta käyttäessään,
olisivat suositelleet änkytyskojetta toiselle änkyttävälle henkilölle (taulukko 10). Ne
vastaajat, jotka olivat saaneet negatiivista palautetta, eivät suosittelisi änkytyskojetta tai ei
osannut vastata kysymykseen (n = 4). Niistä viidestä vastaajasta, jotka eivät olleet saaneet
palautetta änkytyskojetta käyttäessä, kolme suosittelisi kojetta.
Taulukko 10. Saadun palautteen yhteys suositteluun
Kyllä Ei En osaa
sanoa
Palaute Positiivinen palaute 12 - -
Negatiivinen palaute - 3 1
Ei palautetta 3 2 -
Kaikki 15 5 1
6.3.3 Ongelmat änkytyskojeen käytössä
Seitsemän vastaajaa ei ollut kohdannut änkytyskojeen käytössä mitään ongelmia, kun taas
kymmenellä vastaajalla oli ollut ongelmia änkytyskojeen käytössä. Kuudessa vastauksessa
tuli ilmi, että änkytyskojeen käytössä oli ollut teknisiä ongelmia, kuten akun kestoon, kojeen
asetuksiin tai kuulokkeen ja kojeen kontaktiin liittyviä ongelmia. Viidellä vastaajalla oli
änkytyskojeen käytössä muita ongelmia, kuten taustamelun korostuminen ja korvakäytävän
tulehtuminen.
5
1
10
6
1
0 2 4 6 8 10 12 14 16
Kyllä
Ei
En osaa sanoa
Änkytyskojeen suosittelu toiselle änkyttävälle henkilölle
Kaavake A Kaavake B
40
Taulukko 11. Ongelmat änkytyskojeen käytössä
Ongelmat esim. mainintoja
Kyllä: tekninen
ongelma
• ”Ensimmäisessä kojeessa asetukset menivät sekaisin ja
jouduimme vaihtamaan kojetta. Toinen koje toimi hyvin.”
• ”Tällä hetkellä änkytyskoje ei pelaa, vaikka olen vaihtanut
pattereita useampaan otteeseen sekä vaihtanut uuden
korvajohdon.”
• ”Akku kesti vain vähän aikaa kerrallaan.”
• ”Koje ei toimi (jonkinlainen kontaktiongelma kuulokkeen ja
kojeen välillä), vaikka se oli korjattavana ja sain uuden
kuulokkeen.”
6
Kyllä: muu
ongelma
• ”Korvakäytävä ärsyyntyy muutaman päivän käytön jälkeen.
Ensin kutisee ja sitten tulehtuu.”
• ”Monissa puhetilanteissa ympäristön melu aiheutti sen, että
änkytyskojeesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vasempaan korvaan tuleva melu voimistui kojeen takia ja
haittasi puhumista ja kuulemista.”
• ” Koje toimi hyvin. Ei teknisiä ongelmia. Joskus nappi irtosi
korvasta.”
• ”Äänten (”sivumeteli) korostuminen toi ongelmia. Olisi
hyvä, jos siitä kuuluisi vain oma puhe.”
5
Ei ongelmia 7
Änkytyskojeen käytössä oli SpeechEasy-kojeen käyttäjistä (n = 9) kohdannut ongelmia
neljä vastaajaa, iSpeak-kojeen käyttäjistä (n = 9) neljä vastaajaa ja MySpeech- kojeen
käyttäjistä (n = 5) kaksi vastaajaa. Eniten teknisiä ongelmia oli iSpeak-kojeen käyttäjillä ja
muita ongelmia SpeechEasy-kojeen käyttäjillä. MySpeech- kojeen käyttäjillä ei ollut
lainkaan muita ongelmia.
Taulukko 12. Änkytyskojeen mallin yhteys ongelmiin
SpeechEasy iSpeak MySpeech
Ongelma Tekninen ongelma 1 3 2
Muu ongelma 3 2 -
Ei ongelmia 3 2 2
6.3.4 Syyt änkytyskojeen palautukseen
Änkytyskojeen palauttaneista valtaosa (n = 8) ilmoitti palautuksen syyksi sen, että
änkytyskojeesta ei ollut hyötyä. Yksi vastaaja ei kokenut enää tarvitsevansa kojetta. Kaksi
vastaajaa oli palauttanut kojeen Foniatrisen poliklinikan lähettämän kirjeen vuoksi, jolla oli
41
pyydetty palauttamaan käyttämättömät kojeet. Yksi vastaajista oli sopinut kokeilujakson,
jonka jälkeen palautti kojeen. Kolmella vastaajalla oli änkytyskoje edelleen lainassa, vaikka
ei sitä enää käyttänyt.
Taulukko 13. Änkytyskojeen palautukseen johtaneet syyt
Palautuksen syyt esim. mainintoja
Pyydetty
palauttamaan
• ”Kotiin tuli pyyntö kojeen palauttamisesta ja käyttö
oli muutenkin siinä vaiheessa vähäistä.”
2
Ei hyötyä • ”Änkytyskojeesta oli lopulta haittaa meluisissa
puhetilanteissa, jotka ovat jo muutenkin vaikeampia
kuin rauhalliset puhetilanteet.”
• ”Se ei vaikuttanut puheen sujuvuuteen mitenkään.”
• ” 11-vuotiaalle kojeesta ei ole enää hyötyä, koska
muualla kuin kotona sitä on hankala käyttää.”
• ”P.g.a. mycket oljud. Den var störande istället för att
hjälpa, och hjälpa inte.”
• ”Siitä oli vain vähän hyötyä, lopulta se jäi pois
kokonaan.”
• ”Sen käyttö teki olon ”vieraantuneeksi” itsestä. Puhe
kuulosti omaan korvaan oudommalta kuin
normiänkytys.”
8
Ei tarvetta • ”Ei ole enään käyttöä.” 1
Ennalta sovittu jakso • ”Sovittiin valmiiksi jakso jolla sitä käytin.” 1
En ole vielä
palauttanut
• ”En ole palauttanut. Olen viime aikoina käyttänyt
Android-puhelimeeni ladattua Boostlabzin Delayed
Auditory Feedback-appia. Käytän sitä erityisesti
koulussa.”
3
6.4 Eri muuttujien yhteys koettuun hyötyyn
Änkytyskojetta vasemmassa korvassa pitäneistä (n = 12) kahdeksan koki änkytyskojeesta
olevan paljon tai vähän hyötyä. Oikeassa korvassa kojetta pitäneistä (n = 8) suurin osa (n =
6) koki änkytyskojeesta olevan vähän hyötyä. Vastaajista, jotka eivät saaneet kojeesta
lainkaan hyötyä, kolme käytti kojetta vasemmassa korvassa, kaksi oikeassa, ja kaksi
molemmissa korvissa.
42
Taulukko 14. Korvavalinnan yhteys koettuun hyötyyn
Vasen Oikea Molemmat Yhteensä
Koettu
hyöty
Paljon hyötyä 3 - - 3
Vähän hyötyä 5 6 - 11
Ei lainkaan hyötyä 3 2 2 7
Enemmän haittaa
kuin hyötyä
1 - - 1
Kaikki 12 8 2 22
Änkytyskojeista olivat hyötyneet eniten ne, joiden änkytys oli keskivaikeaa (n = 10). Kolme
näistä vastaajista koki änkytyskojeesta olleen paljon hyötyä, ja seitsemän koki
änkytyskojeesta olleen vähän hyötyä. Niillä, joilla änkytys oli vaikeaa tai lievää, ei ollut
kokenut kojeesta olleen paljoa hyötyä. Niillä vastaajilla, joilla änkytys oli vaikeaa, kokivat
kojeesta olleen vähän (n = 2) tai ei lainkaan hyötyä (n = 3).
Taulukko 15. Änkytyksen vaikeusasteen yhteys koettuun hyötyyn
Vaike
a
Keskivaikea Lievä En osaa
sanoa
Yht.
Koettu
hyöty
Paljon hyötyä - 3 - - 3
Vähän hyötyä 2 7 1 1 11
Ei lainkaan hyötyä 3 4 1 - 8
Enemmän haittaa
kuin hyötyä
- 1 - - 1
Kaikki 5 15 2 1 23
Ne vastaajat, jotka käyttivät kojetta päivittäin (n = 1) tai 1–2 kertaa viikossa, kokivat
änkytyskojeesta olevan paljon hyötyä. Ne, jotka käyttivät kojetta 1–2 kertaa kuukaudessa
tai harvemmin, saivat kojeesta vähän tai ei lainkaan hyötyä.
Taulukko 16. Käyttömäärän yhteys hyötyyn
1–2 kertaa kk
tai harvemmin
1–2 kertaa
viikossa
päivittäin Yhteensä
Koettu
hyöty
Paljon hyötyä - 1 1 2
Vähän hyötyä 3 - - 3
Ei lainkaan
hyötyä
1 - - 1
Kaikki 4 1 1 6
43
Suurin osa niistä, jotka eivät osanneet vastata korkeusasetusta koskevaan kysymykseen (n
= 6), olivat saaneet kojeesta vähän hyötyä. Muiden arvojen yhteyttä ei pystytä hajonnan
vuoksi erittelemään. Viiveasetuksiin vastasi kaksi tutkittavaa. Näistä vastaajista toinen, joka
mainitsi viiveeksi ”110ms?”, oli kokenut änkytyskojeesta olleen paljon hyötyä. Toinen
vastaaja joka mainitsi viiveeksi ”1 ms” ei ollut kokenut änkytyskojeesta olevan lainkaan
hyötyä.
Taulukko 17. Äänenkorkeuden yhteys koettuun hyötyyn
Ei
muutettu
Korkeampi Matalampi En
osaa
sanoa
Yht.
Koettu
hyöty
Paljon
hyötyä
2 - 1 - 3
Vähän
hyötyä
2 2 1 6 11
Ei lainkaan
hyötyä
3 1 1 3 8
Enemmän
haittaa kuin
hyötyä
1 - - - 1
Kaikki 8 3 3 9 23
SpeechEasy-kojeen käyttäjistä noin puolet oli saanut kojeesta paljon tai vähän hyötyä, ja
puolet ei lainkaan. iSpeak-kojeen käyttäjistä yli puolet oli saanut paljon tai vähän hyötyä.
Kaksi iSpeak-kojeen käyttäjää ei ollut saanut lainkaan hyötyä kojeesta, ja yhdelle siitä oli
ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. MySpeech-kojeen käyttäjistä kolme oli kokenut vähän
hyötyä, ja kaksi ei lainkaan.
Taulukko 18. Änkytyskojeen mallin yhteys hyötyyn
SpeechEasy iSpeak MySpeech Yhteensä
Koettu
hyöty
Paljon hyötyä 1 2 - 3
Vähän hyötyä 4 4 3 11
Ei lainkaan hyötyä 4 2 2 8
Enemmän haittaa
kuin hyötyä
- 1 - 1
Kaikki 9 9 5 23
44
Suurin osa vastaajista, jotka olivat saaneet positiivista palautetta (n = 10), kokivat saaneensa
änkytyksestä paljon tai vähän hyötyä. Myös yksi vastaajista, joka oli saanut negatiivista
palautetta, kertoi saaneensa kojeesta vähän hyötyä. Kahden vastaajan mielestä, jotka olivat
saaneet positiivista palautetta, änkytyskojeesta ei ollut lainkaan hyötyä.
Taulukko 19. Saadun palautteen vaikutus koettuun hyötyyn
Positiivinen
palaute
Negatiivinen
palaute
Koettu hyöty Paljon hyötyä 2 -
Vähän hyötyä 8 1
Ei lainkaan hyötyä 2 2
Enemmän haittaa kuin hyötyä - 1
Kaikki 12 4
Kaikki ne vastaajat, jotka olivat saaneet änkytyskojeesta paljon tai vähän hyötyä,
suosittelisivat kojetta (n = 13). Niistä seitsemästä vastaajasta, jotka eivät olleet saaneet
lainkaan hyötyä kojeesta, kaksi suosittelisi kojetta toiselle änkyttävälle henkilölle. Vastaaja,
jolle änkytyskojeesta oli ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, ei suosittelisi kojetta.
Taulukko 20. Koetun hyödyn yhteys suositteluun
Suosittelee Ei suosittele En osaa
sanoa
Koettu hyöty Paljon hyötyä 3 - -
Vähän hyötyä 10 - 1
Ei lainkaan hyötyä 2 5 1
Enemmän haittaa kuin
hyötyä
- 1 -
Kaikki 15 6 2
Enemmistö niistä vastaajista, jotka olivat kohdanneet joko teknisiä tai muita ongelmia
kojeen käytössä, oli kokenut hyötyvänsä änkytyskojeesta.
45
Taulukko 21. Ongelmien yhteys koettuun hyötyyn
Ongelmia Ei ongelmia
Koettu hyöty Paljon hyötyä 1 1
Vähän hyötyä 7 4
Ei lainkaan hyötyä 2 2
Enemmän haittaa kuin hyötyä - -
Kaikki 10 6
6.5 Tulosten yhteenveto
Kuviossa 7. on nähtävissä tämän tutkimuksen tuloksista tehty yhteenveto, joka pyrkii
vastaamaan asetettuihin tutkimuskysymyksiin.
Kuvio 7. Tulosten yhteenveto
ÄN
KYT
YSKO
JE
KÄYTTÖ
Enemmistö osasi käyttää kojetta melko hyvin tai hyvin
Valtaosa vastanneista ei tiedä kojeen asetuksia
Enemmistö suosittelisi änkytyskojetta toiselle änkyttävälle henkilölle
Kojeen käyttö päivittäin tai useasti viikossa harvinaista
HYÖTY
Ei mitään erityistä tilannetta, jossa änkytyskoje toimisi parhaiten
Enemmistö vastaajista saanut positiivista palautetta puheestaan kojetta käyttäessä
Positiivisen palautteen mukaan änkytyskoje hidastaa ja selkeyttää puhetta
60 % vastasi änkytyskojeesta olleen hyötyä
ONGELMAT
Lähes puolella vastaajista kojeen käytössä teknisiä tai muita ongelmia
Taustamelu yleisin kojeen käyttöä häiritsevä tekijä
Suurin syy kojeen palauttamiseen on kojeen hyödyttömyys
Enemmistö vastanneista on palauttanut änkytyskojeen
46
7 POHDINTA
7.1 Tulosten pohdinta
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa tietoa änkytyskojekokeilusta, kojeen käytöstä ja
sen vaikutuksesta puheeseen. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaisissa tilanteissa siitä
koetaan olevan hyötyä, millaisissa tilanteissa sen käyttö on hankalaa, sekä millaisia
ongelmia sen käytössä voi ilmetä. Lisäksi pyrittiin kartoittamaan eri tekijöiden yhteyttä
änkytyskojeesta saatuun hyötyyn sekä yleiseen kokemukseen sen käytöstä. Suomalaista
änkytyskojeiden käyttöön liittyvää tutkimusta ei ole tehty aikaisemmin, joten tätä tutkimusta
voitiin pitää pilottiluonteisena tutkimuksena. Päähavaintona voidaan todeta, että
änkytyskojekokeiluun osallistuneiden kokemuksissa oli osittain erittäin suurta variaatiota.
Alhaiseksi jääneen vastausprosentin vuoksi tutkimuksessa esiin tulevia tuloksia ei voida
yleistää edustamaan koko perusjoukkoa tai kaikkia änkytyskojekokeiluun osallistuneita.
Pieni aineisto poissulki myös ison joukon määrällisen analyysin keinoja, joilla aineistosta
olisi saatu tarkempia ja luotettavampia tuloksia. Tulosten esittelyssä ja analysoimisessa A
ja B ryhmän tuloksia ei voida suhteuttaa toisiinsa, sillä ryhmien koot olivat toisistaan
poikkeavat. Vaikka änkytyskojeiden vaikutusta puheeseen on tutkittu maailmalla paljon,
änkytyskojeita käyttävien omia kokemuksia on tutkittu melko vähän. Tulosten pohdinnassa
käytänkin vertailupohjana niitä tutkimuksia, joissa on käytetty itsearviota yhtenä
änkytyskojeen hyötyä mittaavana tekijänä.
7.1.1 Änkytyskojeen käyttö
Änkytyskojekokeilun alkaessa jokaisen osallistujan änkytyskojeen asetukset säädettiin
yksilöllisesti Foniatrian poliklinikalla. Aikaisempien tutkimusten mukaan useimmille
henkilöille 50 millisekunnin viive ja/tai ¼-1 oktaavin taajuusmuutos voi parantaa
änkyttävän puheen sujuvuutta huomattavasti (Lincoln ym, 2006). Änkytyskojekokeiluun
osallistuneet eivät kuitenkaan näytä tietävän änkytyskojeessaan käyttämiään asetuksia.
Änkytyskojeen asetuksiin liittyviin kysymyksiin vastaamiseen näyttää vaikuttavan
änkytyskojekokeilusta kulunut aika, sillä osalla näytti olevan vaikeuksia muistaa niinkin
47
yksityiskohtaisia seikkoja kojeen käytöstä. Tässä tutkimuksessa änkytyskojeen viiveen ja
taajuuden asetuksista tai näiden yhdistämisestä ei pystytä tekemään johtopäätöksiä, jotka
antaisivat yleistettävää tietoa parhaiten toimivista asetuksista. Kojeen asetuksia pystyy
osassa malleista, kuten MySpeech-kojeessa, säätämään myös itse, mutta tällä ei näytä
olevan vaikutusta siihen, tietääkö viive- ja/tai taajuusasetusta itse.
Enemmistö änkytyskojekokeiluun osallistuneista näyttää suosivan änkytyskojeen käyttöä
vasemmassa korvassa. Aikaisempien tutkimusten mukaan juuri vasempaan korvaan tullutta
tietoa änkyttävä henkilö prosessoi herkemmin (Salmelin, ym., 1998), ja änkytyskojeesta
saadun hyödyn on arvioitu olevan suurempi, mikäli sitä pitää vasemmassa korvassa
(Foundas, ym. 2013). Myös änkytyskojekokeiluun osallistuneista vasemmassa korvassa
änkytyskojetta pitäneet näyttävät hyötyneen änkytyskojeesta. Näistä kuitenkin suuri osa on
palauttanut kojeen, joten vasemman korvan merkitystä ei voida pitää merkittävänä tekijänä.
Änkytyskojeen mallien ja koetun hyödyn välillä ei myöskään voida havaita merkittävää
yhteyttä. Kuitenkin niistä vastanneista, jotka ovat palauttaneet kojeen tai eivät sitä enää
käytä, lähes puolella oli käytössä iSpeak-koje. Vaikka A-ryhmästä, eli änkytyskojeen
käyttäjistä, enemmistö näyttää hyötyvän SpeechEasy-kojeesta, ei sen perusteella pystytä
yleistämään yhden tietyn änkytyskojemallin yhteyttä koettuun hyötyyn.
Änkytyskojeesta saatuun hyötyyn näyttää vaikuttavan änkytyskojeen käyttömäärä.
Änkytyskojeen käyttömäärästä ja koetun hyödyn yhteydestä ei kuitenkaan voida tehdä
yleistäviä johtopäätöksiä, mutta niiden riippuvuutta toisiinsa voidaan pitää tämän aineiston
sisällä merkittävänä. Änkytyskojetta 1–2 kertaa viikossa tai useammin käyttävät näyttävän
saavan änkytyskojeesta enemmän hyötyä, kuin ne, jotka käyttävät kojetta 1–2 kertaa
kuukaudessa tai harvemmin. Ei voida kuitenkaan olla varmoja siitä, johtuuko käytön määrä
koetusta hyödystä vai onko käytön määrä kenties syynä koettuun hyötyyn.
7.1.2 Kokemus änkytyskojeen tuomasta hyödystä
Aikaisempien tutkimusten perusteella änkytyskojeesta saatuun hyötyyn vaikuttavat useat
yksilölliset seikat, ja sen määrä vaihtelee merkittävästi änkyttävien henkilöiden kesken (Van
48
Borsel ym., 2007). Vastaavanlaisia tuloksia tuli esiin myös tässä tutkimuksessa, ja koetun
hyödyn määrä näyttää vaihtelevan huomattavasti myös eri ryhmien sisällä. Enemmistö
kaikista vastaajista hyötyi änkytyskojeesta edes vähän, mutta näyttää siltä, että osalle
vastaajista koettu hyöty ei ole ollut niin merkittävä, että hän olisi halunnut jatkaa
änkytyskojeen käyttöä. Osa änkytyskojeen palauttaneista näyttivät siis myös hyötyneen
kojeesta. Hyödyn kokeminen voi olla hyvin yksilöllistä. Joillakin on voinut olla
änkytyskojetta kohtaan suuret odotukset. Kokeilujakson aikana nämä toiveet ovatkin
voineet lannistua erinäisten kojeen käyttöön liittyvien seikkojen myötä, ja oma kokemus voi
olla hyvinkin negatiivinen, vaikka kojetta käyttäessä olisikin saanut hyvää palautetta.
Monella änkyttävällä myös suuri toive siitä, että kommunikaatiotilanteet helpottuisivat, voi
lisätä odotusta änkytyskojeen tuomaa hyötyä kohtaan.
Tämän tutkimuksen änkytyskojeen käyttäjien kokemukset tilanteista, joissa änkytyskojeista
oli hyötyä, ovat hyvin samankaltaiset Pollardin työryhmän (2009) havaintojen kanssa.
Änkytyskojeen käyttäjät näyttävät hyötyvän änkytyskojeesta puhelimessa puhuessa,
keskustelutilanteissa, rauhallisissa tilanteissa, joissa ei ole taustahälyä, tuntemattomien
kanssa puhuessa sekä pienessä ryhmässä ja hiljaisessa tilanteessa keskustellessa. Kuten
myös Kalinowskin työryhmä (2004) havaitsi, osa änkytyskojeen käyttäjistä näyttää
hyötyvän siitä kokonaisvaltaisesti kaikissa kommunikaatiotilanteissa sekä sen olevan
hyödyksi kahdenkeskisissä keskusteluissa.
Tilanteet, joissa änkytyskojekokeiluun osallistujat olisivat toivoneet änkytyskojeesta olevan
hyötyä ja tilanteet, joissa änkytyskojetta ei voida käyttää, näyttävät olevan hyvin
samanlaisia. B-ryhmän vastaajat olisivat toivoneet änkytyskojeesta hyötyä tuntemattomien
kanssa puhuessa, koulussa ja töissä sekä hermostuttavissa tilanteissa. Monet myös halusivat
änkytyskojeesta olevan hyötyä yleisellä tasolla kaikissa tilanteissa. Näissä tilanteissa osa on
kuitenkin havainnut änkytyskojeesta olevan hyötyä. Myös kokemukset tilanteista, joissa
änkytyskojetta ei voi käyttää olivat hyvin samankaltaisia Pollardin työryhmän (2009)
havaintojen kanssa. Änkytyskojekokeiluun osallistuneita näyttää eniten yhdistävän se, että
änkytyskojetta ei koeta voivan käyttää tilanteissa, joissa on taustahälyä. Muut vastanneiden
mainitsemat tilanteet, kuten työpaikka ja koulu, harrastukset ja liikunta, sekä muut julkiset
49
paikat voivat myös liittyä juuri taustahälyn korostumiseen, vaikka sitä ei suoraan
vastauksissa mainittu.
Positiivisen palautteen saamisella näyttää olevan yhteys änkytyskojeesta saatuun hyötyyn,
sillä suurin osa vastaajista, jotka olivat saaneet positiivista palautetta änkytyskojetta
käyttäessään, kokivat siitä olevan hyötyä. Positiivinen palaute puheen sujuvuudesta oli
hyvin samankaltainen Pollardin työryhmän (2009) tutkittavien omasta puheesta tekemien
havaintojen kanssa, sillä molemmissa tutkimuksissa puheen havaittiin hidastuvan ja
selkeytyvän änkytyskojetta käytettäessä. Änkytyskojekokeiluun osallistuneita näyttää
yhdistävän se, että vaikka olisi saanut positiivista palautetta änkytyskojetta käyttäessään,
suurin osa oli siitä huolimatta palauttanut kojeen. Tässä tilanteessa onkin mietittävä, kuinka
paljon puheen olisi pitänyt selkeytyä ja/tai hidastua, jotta vastaaja olisi jatkanut
änkytyskojeen käyttöä. Änkytyskojeen tuomasta hyödystä ja eri muuttujien vaikutuksesta
siihen on mahdotonta tehdä yleistäviä johtopäätöksiä, sillä millään yksittäisellä muuttujalla
ei ollut koettuun hyötyyn vahvaa yhteyttä.
7.1.3 Kokemus änkytyskojeen käytöstä
Kyselyyn vastanneita näyttää yhdistävän se, että suurin osa koki osaavansa käyttää kojetta
hyvin tai melko hyvin. Ne, jotka osaavat käyttää änkytyskojetta hyvin, vaikuttavat
hyötyneensä änkytyskojeesta muita enemmän. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi niin
moni oli kohdannut teknisiä ongelmia änkytyskojeen käytössä. Tekniset ongelmat eivät
välttämättä liity siihen, että ei osaisi käyttää kojetta, vaan änkytyskojeen tekniikkaan ja
siihen, kuinka hyvin sitä huoltaa ja miten sitä säilyttää. Änkytyskojeen ongelmiksi mainittiin
myös taustahälyn korostuminen, joka mainittiin myös tilanteissa, joissa änkytyskojetta ei
voi käyttää. Kyselyyn vastanneista seitsemän vastasi, että ei ole kokenut ongelmia
änkytyskojeen käytössä. Tämä luku olisi saattanut olla suurempikin, sillä neljä tutkittavaa
oli jättänyt tähän kysymykseen vastaamatta. Joissakin tapauksissa tämä olisi voitu tulkita,
että ongelmia ei ole ollut, jos niitä ei ole mainittu. Tässä tapauksessa puolella vastaajista ei
olisi ollut ongelmia, mutta silti suurin osa niistä oli palauttanut kojeen. Enemmistö
änkytyskojeen palauttaneista olivat yksimielisiä sen palauttamiseen johtaneista syistä, ja
50
suurin osa vastasi, ettei koe saavansa siitä tarpeeksi hyötyä. Myös palautussyissä korostui
taustahälyn vaikutus, jota voi pitää yhtenä merkittävimpänä tässä tutkimuksessa esiin
tulleista änkytyskojeen käyttöön liittyvistä seikoista. Muutama tutkittava myös mainitsi eri
kysymysten lomassa, että ovat kokeneet änkytyskojeen vaikutuksen hiipuvan ajan myötä.
Joidenkin laboratoriotutkimusten mukaan kojeen vaikutus voi pysyä samanlaisena ajan
kuluessa (Stuart ym, 2004), mutta esimerkiksi Pollardin työryhmän (2009) tutkimuksessa
saatiin vastakkaisia tuloksia.
Kysymys änkytyskojeen suosittelusta toiselle änkyttävälle henkilölle voidaan nähdä
kiteyttävän vastaajan mielipiteen änkytyskojetta kohtaan. Kaiken kaikkiaan
änkytyskojekokeiluun osallistuneet vaikuttivat kokevan änkytyskojeen käytön myönteisesti,
ja enemmistö vastaajista suosittelisi kojetta toiselle änkyttävälle henkilölle. Änkytyskojeen
suositteluun näytti vaikuttavan se, että oli itse saanut änkytyskojeesta hyötyä sekä se, että
oli saanut positiivista palautetta änkytyskojetta käyttäessään. Tämä oli nähtävissä myös
niiden vastaajien kohdalla, jotka eivät änkytyskojetta enää itse käyttäneet.
7.2 Menetelmän pohdinta
Tämän tutkimuksen motivaatio nousi änkytyskojeiden käyttöön liittyvien tutkimusten
rajallisuudesta, etenkin Suomessa. Jo ennen tutkimuksen alkua tiedettiin, että osa
perusjoukosta oli palauttanut kojeen. Tämä lisäsi mielenkiintoa selvittää, miksi
änkytyskojeista ei ollut saatu toivottua hyötyä. Joidenkin änkytyskojekokeiluun
osallistuneiden palaute kokeilun alkuvaiheessa oli ollut hyvin positiivinen, joten haluttiin
myös selvittää, mitkä seikat johtavat siihen, että osalle siitä on hyötyä. Jo heti prosessin
alkaessa tiedettiin, että tutkimuksesta haluttiin tehdä änkytyskojekokeiluun osallistuvien
omiin kokemuksiin perustuva mielipidetutkimus. Aineiston kerääminen olisi
tutkimuskysymysten puolesta ollut mahdollista tehdä myös haastattelun avulla. Kyselyyn
vastaaminen on kuitenkin tutkittavalle yleensä vaivattomampaa, ja haastattelu voi
kommunikaatiotilanteena tuntua änkyttävästä henkilöstä niin haastavalta, että se voi
vaikuttaa haastattelemalla saatavan aineiston luotettavuuteen. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin
myös haastattelua ja sen yhdistämistä puhenäytteiden ottamiseen sekä niiden vertailua
51
änkytyskojeen asetuksiin liittyen. Yhdessä tutkimusryhmän kanssa päädyttiin keräämään
tutkimuksen aineisto kyselylomakkeen avulla.
7.2.1 Kyselylomake
Kyselylomake rakennettiin tätä tutkimusta varten yhdessä tutkimusryhmään kuuluvien
asiantuntijoiden kanssa. Valmista mittaria ei ollut käytettävissä, joten lomakkeen
työstäminen oli asiantuntijoiden kliinisen kokemuksen, eri mittausmenetelmien ja
aikaisempien tutkimustulosten yhteensovittamisen tulos. Kyselylomakkeelle ei tehty
esitestausta, sillä asiantuntijoiden tekemät huomiot ja sekä lomakkeiden työstöön käytetty
aika ja harkinta koettiin riittäväksi koko tutkimusryhmän mielestä. Koen, että kyselyn avulla
saatiin asetettuihin tutkimuskysymyksiin riittävän monipuoliset vastaukset.
Alkuasetelmana tutkimukselle oli tieto siitä, että osa änkytyskojekokeiluun osallistuneista
käyttää kojetta ja osa ei. Kyselylomakkeesta täytyi siis muodostaa kaksi eri versiota näille
kahdelle ryhmälle. Kyselylomakkeiden muodostamisessa haastavinta oli tiivistää niitä niin,
että ne olisivat tarpeeksi kattavia, mutta riittävän lyhyitä. Molemmat lomakkeet pyrittiin
pitämään kahden sivun mittaisina, jotta vastaajan mielenkiinto vastaamiseen ei jäisi kiinni
liian pitkästä ja aikaa vievästä tehtävästä. Vaikka koen, että tutkimuksen aihe oli yksi
tärkeimpiä vastaamiseen vaikuttava seikkoja, uskon onnistuneella lomakkeen ja
kysymysten laadinnalla olevan vaikutusta myös änkytyskojeen palauttaneiden
osallistumista kyselyyn (Hirsjärvi ym, 2009, 198). Positiivinen yllätys oli se, että niin moni
niistä änkytyskojekokeiluun osallistuneista, jotka eivät enää käyttäneet kojetta, kokivat
kyselyyn vastaamisen tärkeäksi. Tämän tutkimuksen vastausprosentti oli 36, joten suuri osa
änkytyskojekokeiluun osallistuneista ei kuitenkaan vastannut kyselyyn. Postitse
lähetettävän kyselytutkimuksen riskinä oli vastaajien kato, etenkin kun tiedettiin kyselyn
liittyvän asiaan, joka liittyy vastaajaan jopa monen vuoden takaisiin kokemuksiin.
Vastaajien katoon saattoi liittyä myös ensimmäisen kyselykierroksen ajankohta. Kysely
toteutettiin kesä-heinäkuussa, jolloin ihmiset lomailevat eivätkä saata ehtiä vastaamaan
kyselyyn vastausajan puitteissa. Paperinen kyselylomake voi myös helposti kadota kodin
muiden paperien joukkoon.
52
Lomakkeiden kysymyksistä tehtiin useita versioita ja sanavalintoja pohdittiin
mahdollisimman yksinkertaisiksi ja vastaajaa puhutteleviksi. Kyselylomakkeiden
työstämisvaiheessa ne sisälsivät lähinnä monivalintakysymyksiä. Kysymysten sisällöt
kuitenkin todettiin hieman johdatteleviksi, joten osa kysymyksistä vaihdettiin avoimiksi
kysymyksiksi. Vastaajalla oli mahdollisuus vastata omin sanoin ja oman kokemuksen
mukaan, jolloin saatiin selville hänen todellinen tietämyksensä ja mielipiteensä kyseisestä
aiheesta (mts., 201). Vastausten pituudet vaihtelivat paljon. Osa vastasi kaikkiin
kysymyksiin yhdellä sanalla, joillakin eivät annetut vastausrivit riittäneet oman mielipiteen
kertomiseen. Monivalinta- ja avoimien kysymysten yhdistely onnistui mielestäni tässä
tutkimuksessa hyvin, ja kysymykset olivat osittain sopivasti päällekkäisiä. Esimerkiksi
kysymykset tilanteista, joissa änkytyskojetta ei voi käyttää, mitä ongelmia sen käytössä on
ilmennyt ja miksi on palauttanut kojeen, kysyivät osittain samaa asiaa ja monen tutkittavan
vastauksissa toistuivatkin samat teemat. Tämä lisäsi luotettavuutta sekä antoi kuvan
vastaajan keskeisimmästä ajatuksesta ja kokemuksesta änkytyskojeen käytössä (mts., 201).
Vastausten perusteella tuntuu, että oikean kyselylomakkeen, A tai B, valinta oli tehty
selkeäksi ja kysymyksiin oli helppo vastata. Tästä kuitenkin on poikkeuksena änkytyskojeen
asetuksiin liittyvä kysymys, joka vaati muistamaan änkytyskojeen käyttöön liittyvää
kokemusta tarkemmin. Vaikka kysymyslomakkeiden muodostaminen onnistui mielestäni
hyvin ja tutkimuskysymyksiin saatiin vastattua aineiston rajoissa, varmasti joitakin
aiheellisia ja muuttujia selittäviä seikkoja jäi myös kysymättä. Erilaisten laitteiden
käyttökokemukseen sekä niistä saatuun hyötyyn liittyy vahvasti se, kuinka paljon on
kokemusta kyseisen laitteen käytöstä ja kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja vaivaa siihen,
että saa siitä irti parhaan mahdollisen hyödyn. Yhtenä kyselykaavakkeen osana olisikin
voinut olla kysymys siitä, kuinka pitkän ajan ja millä intensiteetillä änkytyskojekokeiluun
osallistuja käytti kojetta. Nämä kysymykset olisivat voineet selventää sitä, miksi jotkut
hyötyivät kojeesta ja toiset eivät.
53
7.2.2 Aineiston analyysi
Tutkimusasetelmaan ja analyysin tekemiseen vaikuttivat änkytyskojekokeiluun
osallistuneiden ja palautuneiden vastausten määrä. Aineiston pienuudesta johtuen tarkkojen
parametristen kvantitatiivisten menetelmien käyttö aineiston analyysissa ei ollut
mahdollista. Analyysissa käytetyt menetelmät eli frekvenssien ja summafrekvenssien
laskeminen sekä niiden vertailu tehtiin aineiston sallimissa rajoissa. Muuttujien välistä
yhteyttä kuvattiin ristiintaulukoinnin ja siitä tehtyjen johtopäätösten avulla. Johtopäätösten
tekeminen oli kuitenkin hyvin suuntaa antavaa, eikä yleistäviä johtopäätöksiä yksittäisten
muuttujien välisistä yhteyksistä voitu tehdä. Avointen kysymysten analyysin sekä
aineistositaattien käytön myötä aineiston kuvailu ei kuitenkaan jäänyt yksipuoliseksi tai
pinnalliseksi. Teemoittelun ja tyypittelyn avulla saatiin esiin seikkoja, jotka tukivat kyllä/ei-
ja monivalintakysymyksiin saatuja vastauksia. Teemoittelussa pyrin olemaan kriittinen ja
välttämään muodostamasta teemoja, joita siellä ei ollut. Joitakin teemoja pystyttiin
yleistämään laajemmiksi kokonaisuuksiksi tyypittelyn avulla, mutta kaikissa tilanteissa se
ei ollut tarkoituksen mukaista. Aineiston kokoon nähden analyysi onnistui mielestäni hyvin,
ja pystyin valitsemillani analyysimenetelmillä vastaamaan asetettuihin
tutkimuskysymyksiin.
7.3 Tulosten kliininen merkitys ja jatkotutkimusaiheita
Tätä työtä voidaan pitää tärkeänä pilottiluonteisena tutkimuksena aiheesta, jota ei ole
Suomessa tai suomenkielisiltä aiemmin tutkittu: kokemuksia juuri änkytyskojeen käytöstä
ja sen vaikutuksista itse änkyttävän henkilön näkökulmasta on tutkittu varsin vähän. Lasse
Becker (2007) kehitteli diplomityönään DAF-tekniikkaan perustuvan Symbian Series 60 -
käyttöjärjestelmää käyttävän matkapuhelinsovelluksen, mutta itse änkytyskojeisiin liittyvää
suomenkielistä tutkimusta tai menetelmäkirjallisuutta ei ole saatavilla. Monelle
puheterapeutille tai puheterapeuttiopiskelijalle änkytyskoje tuntuu olevan sananakin melko
vieras. Änkytyskojeet eivät olekaan olleet kovin yleisiä, ja niiden käytöstä tuntuu olevan
epäilyksiä kuntouttajien kesken. Änkytyskojetta on arvosteltu siitä, että sen ajatellaan
tuovan vain hetkellisen avun änkytyksen helpottamiseen ja vaikeasti änkyttävä henkilö on
54
siitä kommunikaatiotilanteissa riippuvainen. Monelle änkytyskoje varmasti onkin, ei
viimeinen, mutta muiden keinojen jälkeen kokeiltava vaihtoehto. Usein aikuisuuteen
jatkunut änkytys voi olla vaikea saada pois kokonaan erilaisten itsesäätelykeinojen avulla,
joten änkytyskojeesta voi olla hyötyä kokonaisvaltaisesti änkyttävän henkilön elämään tai
yksittäisiin elämän tärkeisiin tilanteisiin. Yksittäiset positiiviset käyttökokemukset täytyy
ottaa huomioon, sillä ihmisten käsitykset terapiamenetelmien vaikuttavuudesta voivat olla
hyvin yksilöllisiä, etenkin hyvin heterogeenisen joukon, kuten änkyttävien henkilöiden,
joukossa.
Tämä tutkimus antoi alustavaa tietoa änkytyskojekokeilusta, änkytyskojeen käytöstä sekä
sen vaikutuksista puheeseen. Tutkimuksella on merkitystä änkyttävien henkilöiden
kuntoutusta ja hoitolinjauksia suunniteltaessa. Änkytyskojeesta voi olla kokonaisvaltaista
vaikutusta joidenkin änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen, itsetuntoon sekä
elämänlaatuun, joten sitä voidaan pitää vähintäänkin kokeilunarvoisena apuvälineenä.
Änkytyskojeiden käyttö voi yleistyä myös Suomessa, ja sitä voidaan käyttää yhtenä
hoitokeinona puheterapian rinnalla. Tutkimustulokset antavat lähtökohdan änkytyskojeita
koskevalle jatkotutkimukselle. Olisi mielenkiintoista arvioida änkytyskojeista saatua hyötyä
myös puhenäytteisiin ja laskettuun änkytysprosenttiin verrattuna. Aikaisempien
tutkimustulosten mukaan joillakin änkyttävillä henkilöillä puheen sujuvuus on parantunut
myös ilman änkytyskojetta, joten myös sen yhdistäminen puhenäytteiden ottamiseen toisi
uutta näkökulmaa kojeista saatuun hyötyyn.
Yhtenä kiinnostavana aspektina ovat änkytyskojeissa käytetyt asetukset. Eri asetusten,
kuten viiveen, taajuuden ja niiden yhdistämisen vaikutusta olisi hedelmällistä tutkia
tilanteissa, joissa tämän tutkimuksen vastaajat kertoivat, että änkytyskojeesta on, tai ei ole
hyötyä. Myös AAF-tekniikkaa hyödyntävien älypuhelinsovellusten käyttöä sekä niistä
saatua hyötyä olisi mielenkiintoista tutkia erilaisissa ympäristöissä sekä erilaisia asetuksia
vertailemalla.
55
LÄHTEET
Adriaensens, S., Beyers, W. & Struyf, E. (2015). Impact of stuttering severity on
adolescents’ domain-specific and general self-esteem through cognitive and
emotional mediating processes. Journal of Communication Disorders, 58, 43–57.
Ambrose N.G., Cox N. & Yairi E. (1997). The genetic basis of persistence and recovery in
stuttering. Journal of Speech and Hearing Research, 40, 567–580.
Ambrose, N.G., Yairi, E., & Cox, N. (1993). Genetic aspects of early childhood stuttering.
Journal of Speech and Hearing Research, 36, 701–706.
Anderson, J. D. & Conture, E. G. (2000). Language abilities of CWS: a preliminary study.
Journal of Fluency Disorders, 25(4), 283–304.
Andrews, G., Craig, A., Feyer, A. M., Hoddinott, S., Howie, P., & Neilson, M. (1983).
Stuttering: A review of research findings and theories circa 1982. Journal of Speech
and Hearing Disorders, 48, 226–246.
Alastalo, M. & Borg, S. (2010). Numerolukutaito. KvantiMOTV - Menetelmäopetuksen
tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Haettu 1.8.2017.
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.
Becker, L. (2007). Matkapuhelinpäätelaitteeseen soveltuva menetelmä änkyttäjän puheen
sujuvuuden parantamiseksi. Diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, Espoo.
Biermann-Ruben, K., Salmelin, R. & Schnitzler, A. (2005). Right rolandic activation during
speech perception in stutterers: a MEG study. Neuroimage, 25(3), 793–801.
Blomgren, M. (2013). Behavioral treatments for children and adults who stutter: a review.
Psychology Research and Behavior Management, 6, 9–19.
Blomgren, M., Roy, N., Callister, T., Merrill, R. (2005). Intensive Stuttering Modification
Therapy: A Multidimensional Assessment of Treatment Outcomes. Journal of Speech
and Hearing Research, 48, 509–523.
Blumgart, E., Tran, Y. & Craig A. (2010). Social anxiety disorder in adults who stutter.
Depression and Anxiety, 27(7), 687–692.
Bosshardt, H.G., Ballmer, W. & De Nil, L.F. (2002). Effects of Category and Rhyme
Decisions on Sentence Production. Journal of Speech, Language, and Hearing
Research, 45 (5), 844–857.
56
Brown, S., Ingham, R. J., Ingham, J. C., Laird, A. R. and Fox, P. T. (2005). Stuttered and
fluent speech production: An ALE meta-analysis of functional neuroimaging studies.
Human Brain Mapping, 25, 105–117
Buck, S. M., Lees, R. & Cook, F. (2002). The influence of family history of stuttering on
the onset of stuttering in young children. Folia Phoniatrica et Logopaedica, 54(3),
117–124.
Büchel, C. & Sommer, M. (2004). What Causes Stuttering? PLoS Biology, 2(2), e46.
Constantino C.D., Leslie P., Quesal R.W. & Yaruss, J.S. (2016). A preliminary investigation
of daily variability of stuttering in adults. Journal of Communication Disorders, 60,
39–50.
Conture, E., Zackheim, C.T., Anderson, J.D. & Pellowski, M.W. (2004). Motor control
perspectives on motor speech disorders. Teoksessa B. Maassen, R. Kent, H. Peters, P.
van Lieshout & W. Hulstijn (toim.). Speech motor control in normal and disordered
speech, 253–281. Oxford, USA: Oxford University Press.
Craig, A., Blumgart, E. & Tran, Y. (2009). The impact of stuttering on the quality of life in
adults who stutter. Journal of Fluency Disorders, 34(2), 61–71.
Davis, S., Howell, P., & Cooke, F. (2002). Sociodynamic relationships between children
who stutter and their non-stuttering classmates. Journal of Child Psychology and
Psychiatry, 43, 939–947.
Dworzynski, K., Remington, A., Rijsdijk, F., Howell, P. & R. Plomin, R. (2007). Genetic
etiology in cases of recovered and persistent stuttering in an unselected longitudinal
sample of young twins. American Journal of Speech and Language Pathology, 16,
169–178
Fagnani, C., Fibiger, S., Skytthe, A. & Hjelmborg, J.V.B. (2011). Heritability and
environmental effects for self-reported periods with stuttering: A twin study from
Denmark. Logopedics Phoniatrics Vocology, 36, 114–120.
Felsenfeld S., Kirk, K.M., Zhu, G., Statham, D.J., Neale, M.C. & Martin, N. G. (2000). A
study of the genetic and environmental etiology of stuttering in a selected twin sample.
Behavior Genetics, 30(5), 359–366.
Foundas, A. L., Bollich, A. M., Corey, D.M., Hurley, M. & Heilman, K. M. (2001).
Anomalous anatomy of speech–language areas in adults with persistent
developmental stuttering. Neurology, 57(2) 207–215.
57
Foundas, A. L., Mock, J. R., Corey, D. M., Golob, E. J. & Conture, E. G. (2013). The
SpeechEasy device in stuttering and nonstuttering adults: Fluency effects while
speaking and reading. Brain and Language, 126 (2), 141–150.
Fox P.T. (2003). Brain imaging in stuttering: where next? Journal of Fluency Disorders,
28, 265–27.
Frigerio-Domingues, C. & Drayna, D. (2017). Genetic contributions to stuttering: the
current evidence. Molecular Genetics & Genomic Medicine, 1–8.
Gallop, R. F. & Runyan, C. R. (2012). Long-term effectiveness of the SpeechEasy fluency
enhancement device, Journal of Fluency Disorders, 37 (4), Pages 334–343.
GooglePlay- kotisivut. Haettu 15.5.2017 osoitteesta https://play.google.com/store/apps.
Guitar, B. (2014): Stuttering. An Integrated Approach to Its Nature and Treatment. New
York: Lippincott Williams & Wilkins.
Guitar, B. & Conture, E. (2013) The Child who stutters: to the pediatrician. Stuttering
Foundation of America, 23, 1–18.
Hayhow, R. & Cray, A. M. & Enderby, P. (2002). Stammering and therapy views of people
who stammer. Journal of Fluency Disorders, 27 (1), 1–17.
Heimo, H. (2012). Änkytys. Teoksessa S. Kunnari & T. Savinainen- Makkonen (toim.)
Pienten sanat: lasten äänteellinen kehitys. Helsinki, Werner Söderström Osakeyhtiö,
226–243.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2009). Tutki ja kirjoita. Tammi: Helsinki
Howell, P. (2007) Signs of developmental stuttering up to age eight and at 12 plus. Clinical
Psychology Review, 27(3), 287–306.
Howell, P., Au-Yeung, J., & Sackin, S. (1999). Exchange of Stuttering From Function
Words to Content Words With Age. Journal of Speech, Language, and Hearing
Research, 42(2), 345–354.
Howell P., Davis S. & Williams, R. (2009). The effects of bilingualism on stuttering during
late childhood. Archives of Disease in Childhood, 94 (1), 42–46.
Humeniuk, E. & Tarkowski, Z. (2017). Overview of research over the efficiency of therapies
of stuttering. Polish Annals of Medicine, 24, (1), 99–103.
Indefrey P. & Levelt, W. J. (2004). The spatial and temporal signatures of word production
components. Cognition, 92(1-2), 101–144.
58
Ingham, R. J. (2001). Brain imaging studies of developmental stuttering. Journal of
Communication Disorders 34: 493–516.
iTunes- kotisivut. Haettu 15.5.2017. https://www.apple.com/itunes/.
Jankelowitz, D.L. & Bortz, M.A. (1996). The interaction of bilingualism and stuttering in
an adult. Journal of Communication Disorders, 29; (3), 223–234.
Jennische, M. & Sedin, G. (1999). Speech and language skills in children who required
neonatal intensive care: evaluation at 6.5 y of age based on interviews with parents.
Acta Paediatrica, 88(9), 975–982.
Kalinowski, J., Armson, J., Mieszkowski, M., Stuart, A. & Gracco, V. (1993). Effects of
alterations in auditory feedback and speech rate on stuttering frequency. Language
and Speech, 36 (1): 1–16.
Kalinowski, J., Guntupalli, V. K., Stuart, A. & Tim Saltuklaroglu, T. (2004). Self-reported
efficacy of an ear-level prosthetic device that delivers altered auditory feedback for
the management of stuttering. International Journal of Rehabilitation Research,
27(2), 167–170.
Kang, C., Riazuddin, S., Mundorff, J., Krasnewich, D., Friedman, P., Mullikin, J. C., &
Drayna, D. (2010). Mutations in the Lysosomal Enzyme–Targeting Pathway and
Persistent Stuttering. The New England Journal of Medicine, 362 (8), 677–685.
Karrass, J., Walden, T.A., Conture, E.G., Graham, C.G., Arnold, H.S., Hartfield, K. N. &
Schwenk, K.A. (2006). Relation of emotional reactivity and regulation to childhood
stuttering. Journal of Communication Disorders, 39 (6), 402–423.
Katz, M. (1977). Survey of patented anti-stuttering devices. Journal of Communication
Disorders, 10: 181–206.
Kent, R. (2004). The uniqueness of speech among motor systems. Clinical Linguistics &
Phonetics, 18, 495–505.
Klein, J.F. & Hood, S.B. (2004). The impact of stuttering on employment opportunities and
job performance, Journal of Fluency Disorders, 29 (4), 255–273.
Korpilahti, P., Arikka, H., Wallden, T. (2014) Kielen kehityksen häiriöt. Teoksessa H.
Pihko, L. Haataja, H. Rantala. Lastenneurologia. Helsinki. Duodecim.
König, K. (2009). Moeglichkeiten und Grenzen in der Behandlung neurogenen Stotterns.
Entwicklung, Evaluation und Anwendung eines Erhebungsinstrumentes. Väitöskirja-
tutkimus. Technical University Dortmund.
59
Langevin, M., Bortnick, K., Hammer, T. & Wiebe, E. (1998). Teasing/bullying experienced
by children who stutter: Toward development of a questionnaire. Contemporary
Issues in Communication Sciences and Disorders, 25, 12–24.
Lauranto, Y. (2004). Puheen jaksotus, intonaatio ja välikielen pragmatiikan jäljitelty puhe.
Teoksessa Straszer, B. & Brown, A. (toim.), Suomen kielen prosodian opettamisen ja
oppimisen kysymyksiä. Kakkoskieli 5. Helsinki, Helsingin yliopiston suomen kielen
laitos. 47–116.
Lincoln, M., Packman, A. & Onslow, M. (2006). Altered auditory feedback and the
treatment of stuttering: A review. Journal of Fluency Disorders, Volume 31 (2), 71–
89.
Liotti, M., Ingham, J.C., Takai, O., Kothmann Paskos, D. Perez, R., Ingham, R.J. (2010).
Spatiotemporal dynamics of speech sound perception in chronic developmental
stuttering. Brain and Language, 115 (2), 141–147.
Logan, K. J. (2015). Fluency Disorders. San Diego, CA: Plural Publishing, Inc.
Löfqvist, A., & Lindblom, B. (1994). Speech motor control. Current opinion in
Neurobiology, 4, 823–826.
Manning, W. H. (2001). Clinical decision making in the diagnosis and treatment of
stuttering disorders (2. painos). Vancouver, Canada: Singular Thompson Learning.
Masumi, E., Kashani, Z. A., Ghorbani, A. & Kamali, M. (2013). The Effect of Word
Meaning on Speech DysFluency in Adults with Developmental Stuttering. Iranian
Rehabilitation Journal, 11 (18), 30–33.
Mock, J. R., Foundas, A. L. & Golob, E.J. (2015). Speech preparation in adults with
persistent developmental stuttering, Brain and Language, 149, 97–105.
Moilanen, P. & Räihä, P. (2015) Merkitysrakenteiden tulkinta. Teoksessa R. Valli & J.
Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle
tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin.
Molt, L. (2005). A Brief Historical Review of Assistive Devices for Treating Stuttering.
ISAD Online Conference 2005. Haettu 10.4.2017.
http://www.mnsu.edu/comdis/isad8/papers/molt8/molt8.html
Månsson, H. (2000). Childhood stuttering: Incidence and development. Journal of Fluency
Disorders, 25, 47–57.
60
Ntourou, K., Conture, E. G. & Lipsey, M.W. (2011). Language Abilities of Children Who
Stutter: A Meta-Analytical Review. American Journal of Speech-Language
Pathology, 20 (3), 163–179.
O'Donnel, J.J., Armson, J. & Kiefte, M. (2008). The effectiveness of SpeecEasy during
situations of daily living. Journal of Fluency Disorders. 33. 99–119.
Onslow, M., Attanasio, J. & Harrison, E. (2003). Parents talk about the Lidcombe program.
Teoksessa M. Onslow, A. Packman, E. Harrison (toim.), The Lidcombe Program of
early stuttering intervention: A clinician's guide. Austin, Texas. Pro-Ed. 193–206.
Onslow, M., Menzies, R.G. & Packman, A. (2001). An operant intervention for early
stuttering: The development of the Lidcombe program. Behavior Modification, 25(1),
116–139.
Packman, A. (2012) Theory and therapy in stuttering: A complex relationship. Journal of
Fluency Disorders, 37(4), 225–233
Packman, A. & Kuhn, L. (2009). Looking at stuttering through the lens of complexity.
International Journal of Speech-Language Pathology, 11, 1, 77–82
Packman, A & Attanasio J. (2004) Theoretical Issues in Stuttering. New York, Psychology
Press.
Pelczarski, K.M. & Yaruss, J. S. (2016). Phonological memory in young children who
stutter, Journal of Communication Disorders, Volume 62, 54–66.
Pohja, S. (2006) Äidin ja änkyttävän lapsen välinen vuorovaikutus- havaintoja ohjailevasta
toiminnasta. Pro-gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto.
Pollard, R., Ellis, J., Finan, D., & Ramig, P. (2009). Effects of the SpeechEasy on objective
and perceived aspects of stuttering: a 6-month, phase I clinical trial in naturalistic
environments. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 52, 516–533.
Prasse, J.E. & Kikano, G. E. (2008). Stuttering: An Overview. American Family
Physician, 77(9), 1271–1276.
Rantala, S-L., Asikainen, M. & Voutilainen, A. (2004). Puheen ja kielellisen kehityksen
häiriöt. Teoksessa M. Sillanpää, E. Herrgård, M. Iivanainen, M. Koivikko ja H.
Rantala (toim.) Lastenneurologia. Helsinki, Duodecim.
Rautakoski, P., Hannus, T., Simberg, S., Sandnabba, K. & Santtila, P. (2012). Genetic and
environmental effects on stuttering: A twin study from Finland. Journal of Fluency
Disorders, 37(3), 202–210.
61
Raza, M.H., Mattera, R., Morell, R., Sainz, E., Rahn, R., Gutierrez, J., Paris, E., Root, J.,
Solomon, B., Brewer, C., Raza Basra, M.A. Khan, S., Riazuddin, S., Braun, A.,
Bonifacino, J.S. & Drayna, D. (2015). Association between Rare Variants in AP4E1,
a Component of Intracellular Trafficking, and Persistent Stuttering. The American
Journal of Human Genetics, 97(5), 715–725.
Reilly, S., Onslow, M., Packman, A., Wake, M., Bavin, E. L., Prior, M., Eadie, P., Cini, E.,
Bolzonello, C. & Ukoumunne, O.C. (2009). Predicting stuttering onset by the age of
3 years: a prospective, community cohort study. Pediatrics, 123 (1), 270–277.
Riley, G. D. & Ingham, J. C. (2000). Acoustic Duration Changes Associated with Two
Types of Treatment for Children Who Stutter. Journal of Speech, Language, and
Hearing Research, 43(4), 965–978.
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen
tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Haettu 1.8.2017.
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.
Salmelin, R., Schnitzler, A., Schmitz, F., Jäncke, L., Witte, O. W. & Freund, H-J. (1998)
Functional organization of the auditory cortex is different in stutterers and fluent
speakers. Neuroreport, 9, 2225–2229.
Selb, M., Kohler, F., Robinson Nicol, M. M., Riberto, M, Stucki, G., Kennedy, C. & Üstün,
B. (2015). ICD-11: A Comprehensive Picture of Health, an Update on the ICD-ICF
Joint Use Initiative. Journal of Rehabilitation Medicine, 4(1), 2–8.
Sommer, M., Koch, M. A., Paulus, W., Weiller, C. & Büchel, C. (2002): Disconnection of
speech-relevant brain areas in persistent developmental stuttering. The Lancet, 360,
380–383.
SpeechEasy- kotisivu (2013). Haettu 4.4.2017. http://www.speecheasy.com
Spencer, C., & Weber-Fox, C. (2014). Preschool speech articulation and nonword repetition
abilities may help predict eventual recovery or persistence of stuttering. Journal of
Fluency Disorders, 41, 32–46.
Ström, U. & Lempinen, M. (2006). Puheen sujuvuuden häiriöt: änkytys ja sokellus.
Teoksessa K. Launonen & A-M. Korpijaakko-Huuhka (toim.), Kommunikoinnin
häiriöt- syitä, ilmenemismuotoja ja kuntoutuksen perusteita (s. 194–195). Helsinki:
Yliopistopaino.
62
Stuart, A., Frazier, C. L., Kalinowski, J., & Vos, P. W. (2008). The Effect of Frequency
Altered Feedback on Stuttering Duration and Type. Journal of Speech, Language, and
Hearing Research, 51(4), 889–897.
Stuart, A., Kalinowski, J., Rastatter, M. P., Saltuklaroglu, T., & Dayalu, V. (2004).
Investigations of the impact of altered auditory feedback in-the-ear devices on the
speech of people who stutter: Initial fitting and 4-month follow up. International
Journal of Language & Communication Disorders, 39, 93–113.
Stuart, A., Kalinowski, J.,& Rastatter, M. P. (1997). Effect of monaural and binaural altered
auditory feedback on stuttering frequency. The Journal of the Acoustical Society of
America, 101 (6), 3806–3809.
Suomen Puheterapeuttiliitto (2017). Puheterapia. Haettu 10.3.2017 osoitteesta
http://www.puheterapeuttiliitto.fi/fi/puheterapia
Tasko, S. T., McClean, M. D. & Runyan, C. M. (2007). Speech motor correlates of
treatment-related changes in stuttering severity and speech naturalness, Journal of
Communication Disorders, 40 (1), 42–65.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (2013). ICF: Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja
terveyden kansainvälinen luokitus. Helsinki.
Throneburg, R. N., & Yairi, E. (2001). Durational, proportionate, and absolute frequency
characteristics of disfluencies: A longitudinal study regarding persistence and
recovery. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 44, 38–51.
Valli, R. (2015). Kyselylomaketutkimus. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.), Ikkunoita
tutkimusmetodeihin I – metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle
tutkijalle. Jyväskylä, PS-Kustannus, 100–112.
Van Borsel, J., Drummond, D. & Pereira, M.M. de B. (2010). Delayed auditory feedback
and acquired neurogenic stuttering. Journal of Neurolinguistics, 23(5), 479–487.
Van Borsel, J. & Eeckhout, H. (2008). The speech naturalness of people who stutter
speaking under delayed auditory feedback as perceived by different groups of
listeners. Journal of Fluency Disorders, 33(3), 241–251.
Van Borsel, J., Sierens, S., Pereira, M.M. de B. (2007). Using delayed auditory feedback in
the treatment of stuttering: Evidence to consider. Pró-Fono Revista de Atualização
Científica, 19(3), 323–332.
63
Van Borsel, J. & Taillieu, C. (2001). Neurogenic stuttering versus developmental stuttering:
An observer judgement study. Journal of Communication Disorders, 34(5), 385–395.
Van Lieshout, P. H. H. M., Hulstijn, W. & Peters, H. F. M. (2004). Searching for the weak
link in the speech production chain of people who stutter: A motor skill approach.
Teoksessa B. Maassen, R. Kent, H. Peters, P., Van Lieshout & W. Hulstijn (toim.),
Speech motor control in normal and disordered speech. New York: Oxford university
press.
Vanryckeghem, M., Brutten, G.J. & Hernandez, L.M. (2005). A comparative investigation
of the speech-associated attitude of preschool and kindergarten children who do and
do not stutter. Journal of Fluency Disorders, 30 (4), 307–318.
Vehkalahti, K. (2008). Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsinki: Tammi.
Walsh, B., Mettel, K.M. & Smith A. (2015). Speech motor planning and execution deficits
in early childhood stuttering. Journal of Neurodevelopmental Disorders, 7 (1), 27.
Ward, D. (2006). Stuttering and Cluttering: Frameworks for understanding treatment. Hove
and New York City: Psychology Press.
Ward D. (2008). The aetiology and treatment of developmental stammering in childhood.
Archives of Disease in Childhood, 93, 68–71.
Watkins, R.V., Yairi, E. & Ambrose, N. G. (1999). Early childhood stuttering III: initial
status of expressive language abilities. Journal of Speech, Language, and Hearing
Research, 42(5), 1125–1135.
Wingate, M. (2002). Foundations of stuttering. San Diego: Academic Press.
World Health Organization (2016). ICD-10 Stuttering. Haettu 2.2.2017 osoitteesta
http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2016/en#/F98.5
World Health Organization (2015). ICD- 11 Beta Draft. Haettu 28.3.2017 osoitteesta
http://apps.who.int/classifications/icd11/browse/f/en.
Yairi, E. (2007). Subtyping stuttering I: A review. Journal of Fluency Disorders, 32(3),
165–196.
Yairi, E. & Ambrose, N. (1992a). A longitudinal study of stuttering in children: A
preliminary report. Journal of Speech and Hearing Research, 35, 755–760.
Yairi, E. & Ambrose, N. G (1992b). Onset of stuttering in preschool children: Selected
factors. Journal of Speech and Hearing Research 35, 782–788.
64
Yairi, E. & Ambrose N. G. (1999). Early childhood stuttering I: persistency and recovery
rates. Journal of Speech and Hearing Disorders, 42 (5), 1097–1112.
Yairi, E., Ambrose, N. & Cox, N. (1996). Genetics of stuttering: a critical review. Journal
of Speech and Hearing Research, 39, 771–84.
Yairi, E. & Ambrose, N. (2005). Early Childhood Stuttering: For Clinicians by Clinicians.
Austin, Texas: Pro-Ed.
Yairi, E., & Ambrose, N. (2013). Epidemiology of Stuttering: 21st Century Advances.
Journal of Fluency Disorders, 38(2), 66–87.
Yairi, E., Ambrose, N. G., Paden, E. P. & Throneburg, R. N. (1996). Predictive factors of
persistence and recovery: Pathways of childhood stuttering. Journal of
Communication Disorders, 29(1), 51–77,
Yaruss, J. S. (1997). Clinical implications of situational variability in preschool children
who stutter. Journal of Fluency Disorders, 22 (3), 187–203.
Yaruss, J. S. (2007). Application of the ICF in Fluency Disorders. Seminars in speech and
language, 28 (4): 312–322.
Yaruss, J. S., LaSalle, L. & Conture, E.G. (1998). Evaluating stuttering in young children:
Diagnostic data. American Journal of Speech-Language Pathology, 7(4), 62–76.
Yaruss, J.S., Quesal, R.W., Reeves, L., Molt, L., Kluetz, B., Caruso, A.J., Lewis, F., &
McClure, J.A. (2002). Speech treatment and support group experiences of people who
participate in the National Stuttering Association. Journal of Fluency Disorders, 27,
115–135.
65
LIITTEET
Liite 1: Tutkittavan tiedote, suomi
TUTKITTAVAN TIEDOTE
ÄNKYTYSKOJEEN VAIKUTUS PUHEESEEN - ÄNKYTYSKOJEEN
KÄYTTÖTUTKIMUS
Arvoisa ________________________________________ Olette saanut änkytyskojeen lainaan HUSin Foniatrian poliklinikalta. Pyydämme Teitä kertomaan kokemuksistanne vastaamalla oheisen kaavakkeen kysymyksiin. Tutkimukseen osallistuminen ei aiheuta Teille muuta vaivaa. Tutkimuksesta ei aiheudu Teille kuluja, ja osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Teillä on oikeus missä vaiheessa tahansa kieltäytyä tutkimuksesta syytä ilmoittamatta. Kieltäytyminen ei vaikuta kohteluunne, asemaanne tai hoitoonne nyt tai vastaisuudessa.
Kaikki tutkimustieto käsitellään ehdottoman luottamuksellisena ja säilytetään lukituissa tiloissa. Tiedot tallennetaan sähköiseen tietokantaan, jonne pääsy on estetty ulkopuolisilta. Tutkimus toteutetaan HUS:n Foniatrian poliklinikalla. Osa tutkimuksesta toteutetaan Helsingin yliopiston logopedian pro gradu -tutkimuksena. Tutkimuksesta vastaavat foniatrian erikoislääkärit Juha Vintturi ja Ahmed Geneid sekä puheterapeutti Kaarina Ruusuvirta. Mikäli Teillä on kysyttävää, vastaamme mielellämme. Palautattehan kyselykaavakkeen A tai B sekä suostumuslomakkeen postitse __.__._____ mennessä. Palautuskuoreen et tarvitse postimerkkiä ja se on täytetty puolestasi. Ystävällisin terveisin
Logopedian opiskelija / pro gradu -tutkija Liisa Husu, [email protected], 040 7571350 Foniatrian erikoislääkäri Juha Vintturi, [email protected], 09 – 4717 6070
Foniatrian erikoislääkäri Ahmed Geneid, [email protected]
Puheterapeutti Kaarina Ruusuvirta, [email protected]
66
Liite 2: Tutkittavan tiedote, ruotsi
INFORMATION TILL DEN SOM UNDERSÖKS
"EFFEKT AV STAMNINGSHJÄLPMEDEL FÖR TALFLYT - STUDIE OM ANVÄNDNING AV STAMNINGSHJÄLPMEDEL" Bästa____________________________________________ Ni har fått låna ett stamningshjälpmedel från HNS foniatriska poliklinik. Vi ber att ni berättar om era erfarenheter genom att besvara frågorna i det bifogade formuläret. Deltagandet i studien kommer inte att förorsaka er annat besvär. Studien medför inga kostnader för er och deltagandet är helt frivilligt. Ni har rätt att när som helst under studien vägra att delta i studien utan att ange en orsak. Vägran påverkar inte ert bemötande, er ställning eller er vård nu eller i framtiden.
All studiedata behandlas strikt konfidentiellt och förvaras i låsta lokaler. Data lagras i en elektronisk databas som utomstående inte har tillgång till. Studien genomförs på HNS foniatriska poliklinik. En del av studien genomförs som pro gradu-undersökning i logopedi vid Helsingfors universitet. För studien ansvarar specialistläkarna i foniatri Juha Vintturi och Ahmed Geneid samt talterapeut Kaarina Ruusuvirta. Vi svarar gärna på eventuella frågor. Vänligen återlämna frågeformuläret A eller B samt samtyckesblanketten per post före __.__._____. Svarskuvertet behöver inte förses med frimärke och det är färdigt ifyllt. Med vänlig hälsning
Logopedistuderande/pro gradu-forskare Liisa Husu, [email protected], 040 7571350 Specialistläkare i foniatri Juha Vintturi, [email protected], 09 4717 6070
Specialistläkare i foniatri Ahmed Geneid, [email protected]
Talterapeut Kaarina Ruusuvirta, [email protected]
67
Liite 3: Tutkittavan suostumus, suomi
SUOSTUMUSLOMAKE
”ÄNKYTYSKOJEEN VAIKUTUS PUHEESEEN - ÄNKYTYSKOJEEN KÄYTTÖTUTKIMUS” Vahvistan, että olen lukenut tutkimusta koskevan tiedotteen ja ymmärrän sen sisällön. Olen tietoinen siitä, että osallistumiseni tutkimukseen on täysin vapaaehtoista ja että voin milloin tahansa ilman erityistä syytä lopettaa osallistumisen ilman, että se vaikuttaa myöhemmin saamaani hoitoon. Voin myös peruuttaa tämän suostumukseni, jolloin minusta kerättyjä tietoja ja näytteitä ei käytetä enää tutkimustarkoituksessa. Kaikki tutkimuksessa kerätyt tiedot ja lomakkeet käsitellään ehdottoman luottamuksellisina.
__________________________________ _______________________
Tutkimukseen osallistujan nimi Syntymäaika
__________________________________ _______________________
Tutkittavan osoite Puh
__________________________________ _______________________
Tutkimukseen osallistujan allekirjoitus Päivämäärä (alle 18-vuotiaalta huoltajan allekirjoitus)
Tutkittavan suostumuslomakkeen vastaanottajana vakuutan, että tutkittava on saanut kirjallisen tiedon tutkimuksesta ja oikeuksistaan ja on allekirjoittanut ja päivännyt suostumuksen itse.
__________________________________ ___________________
Suostumuslomakkeen vastaanottajan Päivämäärä allekirjoitus __________________________________
Suostumuslomakkeen vastaanottajan nimenselvennys
68
Liite 4: Tutkittavan suostumus, ruotsi
SAMTYCKESBLANKETT
"EFFEKT AV STAMNINGSHJÄLPMEDEL FÖR TALFLYT - STUDIE OM ANVÄNDNING AV STAMNINGSHJÄLPMEDEL" Jag bekräftar att jag har läst informationen om studien och att jag förstår dess innehåll. Jag är medveten om att mitt deltagande i studien är helt frivilligt och att jag när som helst utan någon särskild anledning kan avsluta mitt deltagande i den utan det påverkar den vård jag senare får. Jag kan också ta tillbaka detta samtycke, varvid de uppgifter och prover som samlats om mig inte längre används i forskningssyfte. Alla de uppgifter och blanketter som samlas i samband med studien behandlas strikt konfidentiellt.
__________________________________ _______________________
Namnet på den person som deltar i studien Födelsetid
__________________________________ _______________________
Adressen till den som undersöks Tfn
__________________________________ _______________________
Underskrift av den person som deltar i studien Datum (vårdnadshavarens underskrift om personen är under 18 år)
Som mottagare av samtyckesblankett för den som undersöks försäkrar jag att den person som undersöks har fått skriftlig information om studien och sina rättigheter och har undertecknat och daterat samtycket själv.
__________________________________ ___________________
Samtyckesblankettmottagarens underskrift Datum __________________________________
Samtyckesblankettmottagarens namnförtydligande
69
Liite 5: Kyselykaavake A, suomi
A Kyselykaavake änkytyskojeen käyttäjälle
Nimi:
Päivämäärä:
Rastita oikea vaihtoehto
Pidin änkytyskojetta
vasemmassa korvassa
oikeassa korvassa
Parhaiten tuntuvat toimivan tällaiset asetukset
Viive ______ ms en osaa sanoa
Äänen korkeus
ei muutettu
korkeampi
matalampi
en osaa sanoa
Mielestäni änkytykseni on
vaikeaa
keskivaikeaa
lievää
en osaa sanoa
Kuinka usein käytän änkytyskojetta?
1-2 kertaa kuukaudessa tai harvemmin
1-2 kertaa viikossa
lähes päivittäin
päivittäin noin ________ tuntia
70
Änkytyskojeesta on ollut minulle
paljon hyötyä
vähän hyötyä
ei lainkaan hyötyä
enemmän haittaa kuin hyötyä
en osaa sanoa
Osaan käyttää änkytyskojetta
hyvin
melko hyvin
melko huonosti
huonosti
Missä tilanteessa änkytyskojeesta on Sinulle apua?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Onko tilanteita, joissa et voi käyttää änkytyskojetta? Mitä ne ovat?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Oletko havainnut ongelmia änkytyskojeen käytössä? Mitä?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Kun olet käyttänyt änkytyskojetta, millaista palautetta olet saanut puheestasi?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Saatko änkytykseesi muuta apua? Mitä?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Suosittelisitko änkytyskojetta änkyttävälle henkilölle?
Kyllä
En
KIITOS VASTAUKSESTASI!
PYYDÄMME SINUA PALAUTTAMAAN TÄMÄN KAAVAKKEEN SEKÄ
SUOSTUMUSLOMAKKEEN POSTITSE OHEISESSA KUORESSA ___.___.______
MENNESSÄ.
71
Liite 6: Kyselykaavake A, ruotsi
A Frågeformulär för användare av stamningshjälpmedel
Namn:
Datum:
Kryssa för rätt alternativ
Jag använder stamningshjälpmedel
i vänstra örat
i högra örat
Följande inställningar verkar fungera bäst
Fördröjning ______ ms kan inte säga
Röstläge
oförändrat
högre
lägre
kan inte säga
Jag tror att min stamning är
svår
medelsvår
lingrig
kan inte säga
Hur ofta använder du stamningshjälpmedel?
1-2 gånger i månaden eller mer sällan
1-2 gånger i veckan
nästan dagligen
dagligen cirka ________ timmar
72
Av stamningshjälpmedlet har jag fått
storr nytta
lite nytta
ingen nytta alls
mer skada än nytta
kan inte säga
Jag kan använda stamningshjälpmedel
bra
ganska bra
ganska dåligt
dåligt
I vilken situation har stamningshjälpmedlet hjälpt dig?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Finns det situationer där du inte kan använda stamningshjälpmedel? Vilka är de?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Har du problem med att använda stamningshjälpmedel? Vilka?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
När du har använt stamningshjälpmedel, vilken typ av respons har du fått om ditt tal?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Får du annan hjälp för din stamning? Vad?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Skulle du rekommendera stamningshjälpmedel för andra som stammar?
Ja
Nej
TACK FÖR DIN MEDVERKAN!
VÄNLIGEN ÅTERLÄMNA BLANKETTEN I BIFOGAT KUVERT FÖRE
___.___.________.
73
Liite 7: Kyselykaavake B, suomi
B Kyselykaavake änkytyskojeen palauttaneille ja niille,
jotka eivät käytä änkytyskojetta
Nimi:
Päivämäärä:
Rastita oikea vaihtoehto
Pidin änkytyskojetta
vasemmassa korvassa
oikeassa korvassa
Parhaiten tuntuivat toimivan tällaiset asetukset
Viive ______ ms en osaa sanoa
Äänen korkeus
ei muutettu
korkeampi
matalampi
en osaa sanoa
Mielestäni änkytykseni on
vaikeaa
keskivaikeaa
lievää
en osaa sanoa
Änkytyskojeesta on ollut minulle
paljon hyötyä
vähän hyötyä
ei lainkaan hyötyä
enemmän haittaa kuin hyötyä
en osaa sanoa
74
Osasin käyttää änkytyskojetta
hyvin
melko hyvin
melko huonosti
huonosti
Missä tilanteessa olisit toivonut apua änkytyskojeesta?
___________________________________________________________________________
_________________________________________________________________
Millaista palautetta sait puheestasi, kun käytit änkytyskojetta?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Oliko tilanteita, joissa et voinut käyttää änkytyskojetta? Mitä ne olivat?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Oliko änkytyskojeen käytössä ongelmia? Mitä?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Miksi olet palauttanut änkytyskojeen?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Saatko änkytykseesi muuta apua? Mitä?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Suosittelisitko änkytyskojetta änkyttävälle henkilölle?
Kyllä
En
KIITOS VASTAUKSESTASI!
PYYDÄMME SINUA PALAUTTAMAAN TÄMÄN KAAVAKKEEN SEKÄ
SUOSTUMUSLOMAKKEEN POSTITSE OHEISESSA KUORESSA __.__.____
MENNESSÄ.
75
Liite 8: Kyselykaavake B, ruotsi
B Frågeformulär för dem som återlämnat stamningshjälpmedlet
och för dem som inte använder stamningshjälpmedel
Namn:
Datum:
Kryssa för rätt alternativ
Jag använde stamningshjälpmedel
i vänstra örat
i högra örat
Följande inställningar verkade fungera bäst
Fördröjning ______ ms kan inte säga
Röstläge
oförändrat
högre
lägre
kan inte säga
Jag tror att min stamning är
svår
medelsvår
lingrig
kan inte säga
Av stamningshjälpmedlet har jag fått
storr nytta
lite nytta
ingen nytta alls
mer skada än nytta
kan inte säga
76
Jag kan använda stamningshjälpmedel
bra
ganska bra
ganska dåligt
dåligt
I vilken situation skulle du ha velat få hjälp av stamningshjälpmedel?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Vilken typ av respons fick du om ditt tal när du använde stamningshjälpmedel?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Fanns det situationer där du inte kunde använda stamningshjälpmedel? Vilka var de?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Hade du problem med att använda stamningshjälpmedel? Vilka?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Varför återlämnade du apparaten?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Får du annan hjälp för din stamning? Vad?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Skulle du rekommendera stamningshjälpmedel för andra som stammar?
Ja
Nej
TACK FÖR DIN MEDVERKAN!
VÄNLIGEN ÅTERLÄMNA BLANKETTEN I BIFOGAT KUVERT FÖRE __.__.____.
