Turun Puolalanmäen puiston ja Iso-Puolalan toimintakeskuksen lapsi- ja nuorisoystävällisyyden

kehittäminen

Yleiskaava 2025 | Keskustan osayleiskaava | Keskustan kehittämissuunnitelma ‘Turun elävä keskusta’ | Osaselvitys

Emilia Horttanainen| Kesäkuu 2010

Lapsiystävällinen Puolalanmäki

1

2

Kannen kuvissa Ystävyyden patsaan jalkojen välistä näkyvä Iso­Puolala ja läntinen leikkipaikka.

3

Emilia Horttanainen

LAPSIYSTÄVÄLLINEN PUOLALANMÄKITurun Puolalanmäen puiston ja Iso­Puolalan toimintakeskuksen

lapsi­ ja nuorisoystävällisyyden kehittäminen

4

Sisällysluettelo

1.Johdanto2.Lapsimyönteinen ympäristönsuunnitteluMiksi tarvitaan lapsimyönteistä suunnittelua? 8Ympäristö kasvattajana 8Vapaus käyttää ympäristöä 8Lapsen näkökulma 9Oikeus osallistua 9Lapsimyönteisyyteen vaikuttavat tekijät 9Maisema ja luonto 10Esteettisyys 10Elvyttävyys 11Yhteisöllisyys 12Sallivuus, esteettömyys 12Hyödyllisyys 12Turvallisuus 13Toiminnallisuus 13Liikunnallisuus 13Leikkiympäristön mahdollisuudet 14

3.Puolalanmäki osana kaupunkiaPuolalanmäki kaupunkirakenteessa 17Puolalanmäen historiaa 18Puolalanmäki kansallisen kaupunkipuiston osana 19

4. Puolalanmäen käyttö ja toiveetPuolalanmäkeä koskevat tutkimukset ja lausunnot 21Ketkä käyttävät Puolalanmäen puistoa? 21Mitä Puolalanmäellä tehdään? 26Keskusta ja Puolalanmäki aikaisemmissa tutkimuksissaAsukkaiden näkemyksiä kotikaupunkinsa kehittämiseen 2001  29Lasten Turku –tutkimus 30kaupunkilaisperheiden pikkulapset liikkeessä 30

Puistot tekevät keskustasta viihtyisän 30Turvallisuuden tunne ja sen lisääminen 31Vaarallinen ja pelottava liikenne 32Kunnostussuunnitelmasta annetut mielipiteet ja lausunnot32Leikkipaikat 33Liikenne, liikkuminen, liikunta 33Siisteys 34Iso­Puolalan tilat 34Tätä työtä varten kerätyt mielipiteet 35Miten ihmisiä osallistettiin 35Mikä Puolalanmäellä on hyvää 37Mikä on huonosti 38Mitä puistossa halutaan tehdä? 38Miten viihtyisyyttä parannettaisiin 38kehittäminen 39Toiveiden ja mielikuvien puisto 38Iso­Puolalan Oppilaiden ajatuksia Puolalanmäen koulun pihan kehit­tämiseksi 39Arvostuksia ja toiveita, jotka yhdistivät vastaajaryhmiä 40Luonto 40Yhdessäolo 40Pysyvyys 41Siisteys ja turvallisuuden tunne 41Virkistysalueille ja –reiteille kysyntää keskustassa 42Suunnittelijoiden ja käyttäjien näkemykset Puolalanpuis­tosta 42

5. Puolalanmäen kehittäminen lapsi­ ja nuo­risomyönteiseksiKaunis ja viihtyisä Puolalanmäki 44Puolalanmäen oma ”paikan henki” 44Näkymät lähelle ja kauas 45

5

Koko puisto käyttöön 46

Kaikille suunniteltu puisto 47Puolalan ympäristössä liikutaan kevyesti 47Liikuntaa kaikille 47Lisää esteettömiä reittejä 47Esteettömät päällysteet 48Lepopaikat 49Vieläkin turvallisempi Puolalanmäki 49Vessa puistoon 51

Luonnonmukaisuuden edistäminen 53Viheryhteydet ihmisiä ja eläimiä varten 53Lisää lajirikkautta Puolalanmäelle 54Luontoa leikkipaikoille 54Puolalanmäen pienilmasto 55Iso­Puolalan perinnepiha 55

Puolalanmäki leikkiympäristönä 56Puiston muutokset lasten näkökulmasta 56Leikkimiseen tarkoitetut alueet 57Taidemuseon leikkipaikan kehittäminen 57Läntisestä leikkipaikasta kaikkien yhteinen 60

Iso­Puolalan tuleva toiminta 61Kunnostus ja toiminta käsi kädessä 62Huussi eli ulkohuone 63Iso­Puolalan aitaaminen 63Esteettömyys ja sallivuus Iso­Puolalan toimintakeskuksessa 64

Mitä puisto, leikkipaikat ja Iso­Puolala voivat tarjota lapsille– ja lapset Puolalanmäelle? 64

6. Lähteet

7. Liitteet

6

Läntinenleikkipaikka

”Petankkikenttä”

Iso­Puolala

Taidemuseonleikkipaikka

Puolalanmäenkoulu ja lukio

Puolalan koulu

Suomalainen Pohja

Cygnaeus skola

Taidemuseo

Louhen pysäköinti­luolaan

Kauppatorille

Kauppiaskadulle

Ajurinkadulle

Rauhankadulle

TSYK:n lukio

Joutsenet­patsas

Ystävyyden­patsas

Park Hotel

PUOLALAN­MÄKI

Puolalanpuisto­käytävä

7

1. JohdantoPuolalanmäki, jota kutsutaan myös Puolalanpuistoksi ja Taidemuseonmäeksi, on historiallinen kukkulapuisto Turun keskustassa. Puistoon ontehty vuonna 2007 kunnostuksen yleissuunnitelma, jonka tavoitteena onpuiston ulkoasun siistiminen historialliset arvot säilyttäen. Suunnitelmassapyritään parantamaan puiston saavutettavuutta keskustasta päin, siisti­tään vähemmälle hoidolle jääneitä puiston osia ja lisätään puistoreittienvalaistusta. (Liite 7.) Puiston lounaiskulmassa sijaitsevat Iso­Puolalan van­hat puurakennukset pihapiireineen on tarkoitus kunnostaa ja muuttaayhteiskäyttötiloiksi, joissa olisi asukastoimintaa ja jonne myös puistotäti­toiminta siirtyisi.

Tässä työssä arvioin puistoa nykytilaisena ja kunnostussuunnitelman tuo­mia muutoksia puistoon lasten ja nuorten edun kannalta. Esitän suunnit­telussa huomioitavia asioita ja ideoita, joiden avulla Puolalanmäki ja tule­va Iso­Puolalan toimintakeskus muodostuisivat mahdollisimman lapsi­ januorisomyönteisiksi paikoiksi.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavat heidän itsenäiset toiminta­mahdollisuutensa lähiympäristössään. Puistot ovat kaupunkien lapsille januorille tärkeitä, paljon käytettyjä ympäristöjä, jotka vaikuttavat asuin­alueen viihtyisyyteen. Puolalanmäen puistossa käy kaikenikäisiä ihmisiä,mutta erityisesti lapset ja nuoret käyttävät puistoa paljon.

Nuorta näkökulmaa olen selvittänyt sekä tätä työtä varten tehtyjen jaaikaisempien puiston käyttö­ ja mielipidetutkimusten pohjalta. Käsityksenilapsille ja nuorille hyvästä ympäristöstä perustuu heidän osallistamises­taan saatuun tietoon ja Marketta Kytän (2003) luomaan teoriaan, jonkamukaan hyvä ympäristö tarjoaa toimintamahdollisuuksia ja vapautta käyt­tää niitä. Oma näkemykseni on, että paras ympäristö lapsille ja nuorille onsellainen, joka huomioi yhtä lailla kaikki ihmisryhmät. Lapsimyönteisyys

koostuu siten monista näkökulmista, luonto­ ja maisema­arvoista, yhtei­söllisyydestä ja toimintamahdollisuuksista.

Työ kuuluu osaselvityksenä Turun kaupungin ympäristö­ ja kaavoitusviras­ton ”Turun elävä keskusta” ­hankkeeseen, jonka tavoitteena on lisätäkeskustan elinvoimaisuutta vaalien samalla kaupunkikuvallisia ja ­historiallisia arvoja. Lapsimyönteisyys lisää asuinalueiden vetovoimaa, jalapsiperheiden määrän ennustetaan ydinkeskustassa kasvavan.

Kiitän Turun kaupungin kärsivällistä ohjausryhmää avusta ja tuesta, kestä­vän kehityksen opiskelijoita innostavista töistä, joista sain paljon tärkeäätietoa, ja kaikkia puiston kehittämistä koskeviin kyselyihin vastanneita,keskusteluihin ja piirustustehtäviin osallistuneita lapsia, nuoria ja aikuisia.Ja pyydän anteeksi lapsiltani, joilta ryöstin yhteistä aikaamme tämän työntekoon.

8

2. Lapsimyönteinen ympäristönsuunnit­telu

Miksi tarvitaan lapsimyönteistä suunnittelua?

Ympäristö kasvattajana

Lapsuuden paikat säilyvät mielessä läpi elämän. Ympäristön pysyvyys jaturvallisuus ovat tärkeitä varsinkin pienten lasten ympäristösuhteen kehi­tykselle. (Aura, Horelli, Korpela 1997, 69; Kyttä 2004, 7.) Hyvässä ympäris­tössä on ”kiinnepaikkoja” kuten kahvila, kauppa, koulun sisäänkäynti jabussipysäkki. Niissä viivyttävät hetket ja kohtaamiset vahvistavat omaaidentiteettiä. (Aura ym. 1997, 73.)

Alle kouluikäisen lapsen minäkuva rakentuu fyysisten ja ruumiillisten ko­kemusten pohjalta. Myös lasten käsitykset lähiympäristöstään syntyvätliikkumalla ja aktiivisella toiminnalla saatuihin kokemuksiin. (Tähtinen,Koski, Kaljonen 2007, 27.) Hyvä elinympäristö on mahdollisimman moni­puolista ja jännittävää, toisaalta turvallista ja lapselle saavutettavaa. Tai­dot kehittyvät kun lapsi saa kulloistakin herkkyyskauttaan vastaavia haas­teita. (Aura ym. 1997, 67.) Elinpiirin on voitava kasvaa lapsen mukanajohdattaen häntä yhä laajempiin seikkailuihin.

Lapsi tutustuu lähiympäristössään luonnon prosesseihin ja siihen mitenympäristöä käytetään, muutetaan ja arvostetaan. Ympäristönsuunnittelul­la voidaan siten tukea ympäristökasvatusta. Ympäristökasvatus tarkoittaakasvatuksellista toimintaa, joka tukee elinikäistä oppimisprosessia siten,että yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot sekä toimintatavatmuuttuvat kestävän kehityksen mukaisiksi (Ympäristökasvatuksen ABC. <www.ymparistokasvatus.fi/pages/273.php >).

Vapaus käyttää ympäristöä

Yhteiskunnan ja perhe­elämän muutokset ja kaupungistuminen ovatmuuttaneet lasten elinympäristöjä ja samalla antaneet aihetta tutkia ym­päristön vaikutusta lapsiin. Lasten ja nuorten vapaus liikkumiseen omassaelinympäristössään on vähentynyt viime vuosikymmeninä, liikunnan mää­rä on vähentynyt ja samalla ylipainoisuus yleistynyt.  Ilmiö on nähtävissäeri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Kehittämällä ympäristöstä lapsilleparemmin käytettävää lisätään heidän hyvinvointiaan ja vaikutetaan hei­dän tulevaisuuteensa.

Lapsiystävällisessä ympäristössä on paljon tarjoumia eli toimintamahdolli­suuksia ja liikkumisvapautta (Kyttä 2003). Toimintamahdollisuuksia onkaupunkiympäristössä runsaasti, mutta ne ovat lapsille ja nuorille hei­kommin saavutettavissa tai ovat heille vääränlaisia. Vapautta rajoittaaeniten autoistuminen ja siitä johtuva liikenteen vaarallisuus. Harvaan asu­tuilla alueilla itsenäistä liikkumista vähentävät liian pitkät välimatkat jatottumus autoiluun. Kaupunkilaislasten vanhemmat eivät liikenteen vaa­rojen ja sosiaalisten pelkojen vuoksi anna lastensa liikkua ulkona varsin­kaan iltaisin, kun taas maaseudulla lapsille annetaan runsaasti vapautta.

Vaikka eri liikunta­ ja urheilulajeja harrastetaan paljon, lapset ja nuoretliikkuvat silti terveyden kannalta liian vähän. Arkiliikunta on vähäistä jaspontaanit pihaleikit ja ulkopelit ovat vähentyneet. Lapsi jota kuljetetaanautolla liikuntaharrastuksiin saattaa liikkua jopa vähemmän kuin samanajan vapaasti leikkivä lapsi.

Lasten Turku­ tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhdyskuntarakenteenkohtuullinen tiiviys ja viherympäristön määrä kasvattavat 5­ ja 7­luokkalaisten lasten liikkumisreviiriä. Lapset pitävät elinympäristöstään,kun se on riittävän vehreää ja samalla he kokevat terveytensä paremmak­si. (Kyttä, Broberg, Kahila 2009.) Toisessa turkulaisessa tutkimuksessa,

9

joka käsitteli 3­6­vuotiaiden liikuntaa, kaikkein liikkuvimmat lapset löytyi­vät Hirvensalosta, mutta myös keskustan pienten lasten todettiin liikku­van paljon (Tähtinen ym. 2007).

Lapsen näkökulma

Lapset kokevat ja hahmottavat ulkotilaa toisin kuin aikuiset. Lapset kulke­vat hitaammin ja ehtivät havaita enemmän ja matalammalla olevia yksi­tyiskohtia, mutta heidän on vaikeampi hahmottaa kokonaisuuksia. Lapsetovat riippuvaisempia ympäristön olosuhteista kuin aikuiset. Sääolosuh­teet, melu ja ilmansaasteet vaikuttavat lapsiin enemmän kuin aikuisiin.

Suppeamman kokemusmaailmansa vuoksi lapset toisaalta ovat ennakko­luulottomia uusille asioille. Lapsilla ja aikuisilla on osittain erilainen käsityssiitä mikä on lapsille hyvää ympäristöä, mikä on vaarallista ja mikä onsopiva riskinottotaso. Turvallisuuskäsitykset ovat pitkälti kulttuurisia jatotuttuja, mutta niitä on arvioitava myös lasten omasta ja heidän kehitys­ja oppimismahdollisuuksiensa näkökulmasta. Lasten ja nuorten näkökul­man huomioiminen ei ota aikuisilta mitään pois, vaan rikastuttaa ympäris­töä.

Oikeus osallistua

Myös lapsilla ja nuorilla on oikeus esittää näkemyksensä yhteiskunnassa.Lapset kuuluvat ns. hiljaisiin ryhmiin, joiden näkökulma jää yhteiskunnas­sa helposti muiden etujen varjoon ­ siitäkin huolimatta, että heidät erityi­sesti huomioidaan laeissa ja ohjelmissa.

Hiljaisten ryhmien kuuleminen tuottaa enemmän uutta tietoa käyttäjientarpeista ja toiveista kuin jo valmiiksi tutut näkökulmat, ja heidän etunsahuomioiminen hyödyttää kaikkia. Osallistamalla lapsia suunnitteluun onuseissa projekteissa saatu arvokkaita näkemyksiä kaikille yhteisen ympä­ristön kehittämiseen.

Lapsien arvostaminen ympäristönsä asiantuntijoina kohottaa heidänomanarvontuntoaan ja he saavat hyvän pohjan yhteiskunnalliseen osallis­tumiseen. Lasten mukaan ottaminen on samalla ympäristökasvatusta. Hetulevat pohtineeksi ympäristön merkitystä ja omaa suhdettaan siihen.

Lasten oikeuksia ja tasa­arvoista asemaa muiden ikäluokkien suhteenkorostetaan perustuslain 6. pykälässä. Sen mukaan lapsia on kohdeltavatasa­arvoisina yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviinasioihin kehitystään vastaavasti. Myös YK:n lapsen oikeuksia koskevanyleissopimuksen mukaan lapsen näkemykset ja etu on otettava huomioonkaikessa häntä koskevassa päätöksenteossa.

Lapsivaikutusten arviointi (LAVA) on osa ihmisiin kohdistuvien vaikutustenarviointia (IVA), jota tehdään erilaisten yhteiskunnallisten päätösten val­misteluprosessien yhteydessä ja tulisi tehdä myös jälkikäteen. Ympäristö­vaikutusten arviointi (YVA) on lakisääteistä kaavoituksen yhteydessä jaympäristövaikutuksiltaan merkittävissä hankkeissa. Aikuisten on pyrittäväarvioimaan ympäristövaikutuksia lasten kannalta, mutta lasten oma arvioon aina otettava huomioon. (IVA­käsikirja <http://info.stakes.fi/iva/FI/index.htm >.) Lasten ja nuorten käyttämänpuiston ja rakennusten suunnittelu on käytännössä paikallista yhteiskun­nallista päätöksentekoa.

Lapsi­ ja nuorisomyönteisyyteen vaikuttavat tekijätLapsi­ ja nuorisomyönteisyys tarkoittaa lasten ja nuorten mahdollisuuksiakäyttää ympäristöä ja toisaalta muiden ikäryhmien myönteistä asennettalapsiin ja nuoriin. Lapsimyönteisyys suunnittelussa toteutuu huomioimallalapset samoin kuin kaikki muutkin ihmisryhmät tasa­arvoisina ympäristönkäyttäjinä. Koko ympäristöstä ei tarvitse tehdä erityisen lapsellista tai

10

suunnitella sitä leikkimiseen. Leikkimistä tapahtuu kaikkialla, missä sitä eiympäristön vaarallisuus tai muu häiritsevyys estä. Liian valmiiksi suunni­teltu ja vain tiettyyn käyttöön osoitettu ympäristö voi haitata mielikuvi­tusta ja estää leikkimistä. Visuaalisella ilmeellään selvästi lapsille tai nuo­rille osoitettu paikka karkottaa muita käyttäjiä ja lisää ikäryhmien vastak­kainasettelua. Myöskään lapset itse eivät viihdy parhaiten varta vastenheille rakennetuissa tiloissa, vaan paremminkin ympäristöissä, joissa ei oletarkoin määriteltyjä sääntöjä (Stenvall 2009, 54). Lapsille suunniteltu eisiten olekaan lapsiystävällisin.

Marketta Kyttä esittää opaskirjassaan Ihmisystävällinen elinympäristö(Kyttä 2004) viisi teemaa, jotka ovat keskeisiä ihmisystävällisen ympäris­tön syntymisen kannalta: yhteisöllisyys, esteettisyys, turvallisuus, elvyttä­vyys, toiminnallisuus ja eri asukasryhmien toiveet. Lapsiystävällisen ympä­ristön tärkeimmät ominaisuudet ovat Kytän mukaan liikkumisvapaus jamonipuolisuus.

Noren­Björn (1977) ohjeistaa Auran ym. (1970, 71) mukaan leikkiympäris­tön suunnittelijaa: Anna lapselle mahdollisuus liikuntaan muun toiminnanyhteydessä, rooli­ ja kuvitteluleikeille, luovalle toiminnalle tarjoamallamateriaalia rakenteluun ja luonnon ja aikuisten arjen kokemiseen, lakkaaajattelemasta leikkikenttiä erillisinä alueina ja suunnittele koko ympäristölasten toiminnoille soveltuvaksi.

Tässä työssä jaan lapsi­ ja nuorisoystävällisyyttä edistävät ympäristönominaisuudet kolmen otsikon alle: maisema ja luonto, yhteisöllisyys jatoiminnallisuus.

Maisema ja luonto

Esteettisyys

Maisema hahmottuu ihmiselle moniaistisesti, havaintojen, tunteiden jamielikuvien täyttämänä kokonaisuutena. Lapset tarkastelevat ympäristöäkäsin ja suullaan tunnustelemalla, haistelemalla, kokeilemalla kaikua,juoksemalla, piiloutumalla ja tietysti katselemalla. Lapsen näkemisen ta­paa voisi verrata japanilaiseen puutarhaan. Pienikin puutarha, vaikkaruukkuun mahtuva, kuvaa samalla suurta maisemaa, jonka voi nähdä jat­kuvan kaukana siintävän metsän taakse. Lapsille yksityiskohdat ovat tär­keitä sinänsä, eivät aina alisteisia kokonaisuudelle. Yksityiskohdista lapsiottaa mallia omaan tekemiseensä ja muodostaa niistä yleistyksiä. Esimer­kiksi leikattu pensas tai multaan heitetty roska voivat antaa mallin suhtau­tumisesta kasveihin yleensä. Leikkimökin veistetty kuistinpylväs voi ohjatahuomaamaan yhtäläisyyden oikean talon koristeisiin tai ehkä innostaaveistämään ja muovailemaan.

Ulkotiloja hahmotamme sarjana alueita, joita rajaavat maiseman ”seinät”ja ”lattia”, maisemaa jäsentävät kulkureitit, maamerkit ja solmukohdat elimaisemallisten tai toiminnallisten elementtien risteykset (Lynch 1960, 46­48). Tilojen mittasuhteet vaikuttavat tunnelmiin, käyttäytymiseen ja ih­misten välisen vuorovaikutuksen tapaan. Ihmisen oma koko ja liikkumis­nopeus vaikuttavat havaintoihin. Lapsen maamerkit, merkitykselliset kiin­nekohdat, joiden mukaan hän suunnistaa ja tunnistaa paikkoja, ovat ehkäpienempiä ja matalammalla ja niitä on oltava taajemmassa kuin aikuistenvastaavia. Näkymien avaamiseksi lapselle voidaan reiteille sijoittaa kii­peämään ja kurkistamaan houkuttelevia tähystyspaikkoja.

Puistomaista maisematilaa, jossa pelkistetysti on puita ja nurmea ja hyvänäkyvyys, pidetään yleisesti viihtyisänä. Ihmiset hakeutuvat paikkoihin,joista näkee laajalle ja joissa toisaalta on suojaa, jotta ei itse tule nähdyksi

11

tai yllätetyksi. Paikan viihtyisyyttä lisää suotuisa pienilmasto. Ihanteellinenpaikka on lämmin, aurinkoinen mutta kesäpäivinä varjoisa, tuulensuojai­nen ja sopivan kostea. Pienilmasto vaikuttaa voimakkaasti pieniin lapsiin,jotka leikkivät pienellä alueella, paikallaan ja maata kaivellen. Leikkipuis­ton paikka on valittava erityisen tarkasti ja lisäksi kasvillisuuden, rakentei­den ja materiaalien suunnittelulla on edistettävä hyvää pienilmastoa.Myös näkymät rajatulta leikkipaikalta ovat tärkeitä. Ne liittävät leikkipai­kan osaksi puistokokonaisuutta ja leikkijät osaksi yhteisöä, antavat ainek­sia leikkiin ja mielikuvitukselle tilaa lentää aidan ulkopuolelle.

2 Suurella kivellä voi ylevästi tähystää kaukaisuuteen, leikkiä jäkälienmikromaailmassa ja harkita uskaltaisiko hypätä.

Elvyttävyys

Puistot edustavat luontoa kaupungeissa ja tarjoavat ihmisille elvyttäviähetkiä kaupungin vilinän keskellä. Elpyminen tarkoittaa psyykkistä ja fyy­sistä palautumista uupumuksesta tai stressistä. Luonnonympäristössäoleskelu nopeuttaa palautumista stressistä, laskee sydämen sykettä javerenpainetta. (Aura ym. 1997, 98­100)  Lapsetkin tarvitsevat elvyttäviäkokemuksia meluisan ja virikkeiden täyttämän koulu­ ja päiväkotiarjenlomaan.

Elvyttävää ympäristöä on turvallinen, rauhallinen ja hiljainen ympäristö,jossa ei tarvitse olla valppaana. Miellyttävät luonnon elementit kutenveden solina ja auringonlasku voivat lumota ihmisen ja irrottaa hetkeksiarjesta. Elvyttävyyttä luo ulottuvuuden tunne, että paikka on laaja taijatkuva ainakin mielikuvina. Rajattu näkymä ja mutkitteleva polku kiehto­vat ja ruokkivat mielikuvitusta.

Mieleisessään ympäristössä jokainen elpyy parhaiten. Kaikenikäiset ihmi­set löytävät mielipaikkansa useimmin luonnosta, metsästä, puistosta taiveden ääreltä. Lapset kiintyvät syvästi mielipaikkoihinsa ja haluavat ollaniissä yksinkin. Nuoret menevät mielipaikkaansa selvittämän ajatuksiaan.Elvyttävää voi olla myös pieni hauska hetki kavereiden kanssa puistossa.Lyhytkin luontokokemus, esimerkiksi välitunnin mittainen puistokäynti,voi parantaa terveydentilaa.

Puiston läheisyys kodista lisää käyntikertoja puistossa ja vähentää stressi­kokemuksia. Korkeintaan 50 metrin päässä kotoa sijaitsevissa puistoissakäydään joka toinen päivä, jos taas puistoon on kilometri, siellä käydäänvain ”sunnuntaikävelyllä”. (Rappe, Linden, Koivunen 2003, 65.)

12

3 Taivasta Puolalanmäen yllä

Yhteisöllisyys

Sallivuus, esteettömyys

Esteettömässä ympäristössä kaikki ihmiset voivat toimia yhdenvertaisestija itsenäisesti, liikkumis­ tai toimimiskyvystään riippumatta. (Esteettömyys.

< http://www.nkl.fi/tietoa/ymparisto/esteettomyys >). Esteellisiä ihmisiä, joidentoimintarajoitteet on otettava huomioon, ovat liikunta­ ja aistivammais­ten lisäksi lapset, vanhukset, allergiset ja yliherkät, sosiaalisia, psyykkisiä,taloudellisia ja kulttuurisia rajoitteita omaavat henkilöt – siis erittäin mo­nenlaiset ihmiset. Esteettömyyden sijaan voitaisiin siksi mieluummin pu­hua sallivuudesta ja sallivasta suunnittelusta, design for all. Esteettömyyt­

tä on määritelty esimerkiksi Saara Kirsikka Siikin diplomityössä Esteettö­myys kaavoituksessa (Siik 3.5.2006, 15­19).

Rakenteiden, käytettävyyden tai visuaalisen ilmeen suunnittelulla voidaanpaikka osoittaa tietylle ryhmälle tarkoitetuksi tai sitten kaikille sallituksi.Ikärajat ylittävää sallivuutta lisää ympäristön pysyvyys, paikan hengen japaikallisidentiteetin korostaminen. Julkinen, monikäyttöinen, helpostisaavutettava, lapsenkin mittakaavan huomioiva ja siistinä pidettävä tila eisulje ketään pois.

Lapsiystävällisyys saavutetaan varmimmin jos ympäristö suunnitellaankaikille ihmisille käytettäväksi ja kaikkia huomioivaksi. Puistot koetaanyleensäkin sosiaalisesti helpoiksi ympäristöiksi, joissa on matalampi kyn­nys ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin (Turja 2001, 19). Mahdollisuus eri­ikäisten ihmisten kohtaamiseen lisää lasten tasa­arvoisuutta ja tukee hei­dän kasvuaan yhteiskunnan jäseninä.

Hyödyllisyys

Puistot ovat ympäristöinä valmiita, ylellisten vapaahetkien näyttämöitä,joissa oleskelevan tehtäväksi jää vain ympäristöstä nauttiminen. Puisto­työntekijät ovat ikään kuin sijaisia niille, joilla on haave mutta ei mahdolli­suutta oman puutarhan hoitamiseen. Yhteisöllisyyttä tukee yhteinen te­keminen. Osallistumisen laadulla – onko se valmiin ympäristön käyttöä vaiympäristön luomista ­ on myös merkitystä. Kaikille iästä riippumatta ontärkeää tuntea itsensä tarpeellisiksi. Ympäristön käyttäjiä tarvitaan josuunnitteluvaiheessa, toteutuksessa ja ylläpidossa, jotta ympäristöstätulisi yhteisöllisyyttä tukevaa.

13

4 Taloa pohjamaalataan myrkyttömällä öljymaalilla.

Turvallisuus

Elinympäristön on oltava riittävän turvallista, jotta itsenäinen liikkuminenja ympäristön tarjoumien hyödyntäminen on kaikille mahdollista. Käsityssiitä mikä on turvallista liittyy kulttuuriin ja totuttuun; tuttu on turvallista,muutos pelottaa. Esimerkiksi lasten kännyköiden käyttöä pidetään monis­sa maissa vaarallisena ja sitä rajoitetaan sähkömagneettisen säteilynvuoksi, mutta meillä kännykät nähdään turvallisuutta lisäävinä. Suomessasosiaaliset pelot eivät kovin paljon rajoita ulkona liikkumista, mutta auto­liikenne on vaarallista sekä mielikuvissa että onnettomuustilastojen mu­kaan. Puistoihin kuitenkin kohdistuu myös sosiaalisia pelkoja. Turvallisuu­den tunnetta lisää sosiaalisen kontrollin mahdollistava hyvä näkyvyys jasiisti, hoidettu ympäristö.

Lapsilla ja aikuisilla on osittain erilainen käsitys siitä mikä on vaarallista jamikä on sopiva riskinottotaso. Turvallisuuskysymyksiä on pohdittava myös

lasten omasta ja heidän kehitys­ ja oppimismahdollisuuksiensa näkökul­masta.

Leikkipaikkojen omistajat ovat vastuussa niiden turvallisuudesta. Laissakulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta viitataan SFS­standardeihin. Jos leikkipaikalla sattuu vakava loukkaantuminen, voidaanpäätyä tutkimaan, onko standardeja noudatettu eli onko leikkipaikka ollutriittävän turvallinen. SFS­käsikirja 143, Leikkivälineet 2004 (2005) sisältäätarkkoja mitoitusohjeita ulkoleikkivälineille. Tieto standardeista välittyysuunnittelijoille usein leikkivälinevalmistajien kautta. Yleinen käsitys on,että ohjeistus on vaikea, ja standardien uskotaan rajoittavan leikkipaikko­jen suunnittelun lähinnä valmisvälineiden hankintaan. Standardien tarkoi­tuksena on auttaa välttämään vakavat onnettomuudet leikkipaikoilla, eikäniitä noudattamalla voida eikä pidäkään poistaa kaikkia mahdollisia vaaro­ja.

Toiminnallisuus

Liikunnallisuus

Lapsille hyvässä ympäristössä on paljon tarjoumia ja liikkumisvapautta(Kyttä 2003). Tarjouma tarkoittaa mahdollisuutta, jonka jokin esine, paik­ka tai paikan ominaisuus antaa käyttäjälle. Lapion tarjouma on kaivami­nen, kuusen tarjoumia voivat olla kiipeäminen ja piiloutuminen.

Kytän luomassa nelikenttämallissa lasten ympäristöt jaetaan tarjoumienja liikkumisvapauden määrän mukaan neljään luokkaan: selli, aavikko,akvaario ja melukylä. Melukylä viittaa Astrid Lindgrenin samannimisenkirjan miljööseen ja yhteisöön, jossa on paljon arkista toimintaa lähellä jajossa lapset saavat olla kaikessa mukana, hoitaen velvollisuuksiaan japuuhaten omiaan. Akvaario kuvaa tarjoumientäyteistä ympäristöä, jossa

14

lapsi voi tarkkailla ympäristöään pääsemättä siihen aktiivisesti mukaan.Kyttä käyttää myös käsitettä turvaistuinsukupolvi lapsista, joita kuljete­taan autolla kodin, koulun, kaupan ja harrastusten välillä. Vapaan liikku­misen vähentyminen estää lapsia muodostamasta omaa suhdettaan ym­päristöönsä. Aavikko kuvaa tilannetta, jossa on paljon liikkumavapauttamutta vähän tarjoumia, ja sellissä on pulaa sekä vapaudesta että virikkeis­tä.

Leikkiympäristöjen mahdollisuudet

Kyttä (2003, 34) esittää tarjoumaluokituksen lasten ympäristöjä vartenTaulukossa 1. luetellaan ympäristön fyysisiä ominaisuuksia, jotka tukevattiettyjä toiminnallisia tarjoumia, toisin sanoen mahdollistavat erityyppistäleikkiä ja liikuntaa. Toiminnallisten tarjoumien rinnalla esitetään erillisenäluokkana ympäristön ominaisuudet, jotka tarjoavat mahdollisuuksia sosi­aalisuuteen. Näitä ominaisuuksia ei ole yksilöity tässä luokituksessa.

Luokitus perustuu aikaisempiin tarkkailututkimuksiin lasten käyttäytymi­sestä ulkoympäristössä ja se soveltuu parhaiten 5­12­vuotiaiden lastenulkoympäristöjen tarjoumien tutkimiseen. Kyttä huomauttaa, että pie­nempien lasten tarjoumaluokitusta olisi täydennettävä huomioiden hei­dän liikkumistapojaan. Isompien lasten ja nuorten ympäristösuhteessa

tarjoumat sosiaalisuuteen tulevat tärkeämmiksi. Kytän mukaan lapsiakiehtovat heidän omien kykyjensä ylärajoilla olevat tarjoumat. (Kyttä2003, 25­33.)

Tarjoumaluokitus erittelee erilaisia toimintoja, mutta ei kerro ympäristönlaadusta tai tunnelmasta. Luetellut ympäristön ominaisuudet ja osat voi­vat kuulua erilaisiin maisematiloihin, luonnonympäristöön tai rakennet­tuun paikkaan. Luonnonympäristö voi sisältää lähes rajattomasti tar­joumia. Vuorovaikutus luonnon kanssa voi sinänsä olla jo tarjouma, muttase voi myös liittyä muihin tarjoumiin. Esimerkiksi roolileikkejä voi leikkiämissä vain, mutta niiden tunnelma ja sisältö voivat muuttua ympäristönmukaan.

15

Taulukko 1. Tarjoumaluokitus lasten ympäristöjä varten Marketta Kytän (2003, 34) taulukon mukaan

Ympäristön ominaisuuksia jaelementtejä, jotka tukevat tietty­jä toiminnallisia tarjoumia

Tarjoumia Omat lisäykset: muita mahdollisuuksia

Tasainen (pehmeähkö) alusta juoksu, pyöräily, ruudun ja narun hyppäämi­nen, luistelu, pyörillä liikkuminen, pallopelit

tanssi, kävely, ryömiminen, pihaleikit

Rinne tai kalteva alusta liukuminen, skeittaus kieriminen, painovoiman ja vauhdin tuntu

Irrotettavat/käsiteltävät objektit heittäminen, kaivaminen, rakentaminen, eläin­ten kanssa leikkiminen, kasvien käyttäminenleikeissä

Kiinteät objektit yli ja alas hyppääminen, lepääminen, tasapainottelu

Kiinteät liikkuvat objektit keinuminen, roikkuminen, tasapainottelu, voimailu, koordinaatio

Kiipeämismahdollisuudet kiipeily, tähystäminen, piiloutuminen riskinotto

Suoja piiloutuminen, rauhassa ja hiljaa oleminen ­suojautuminen sateelta, tuulelta ja melul­ta, tarkkailu, keskittyminen

Muovattava materiaali muovailu, rakentaminen lumesta

Vesi uiminen, kalastaminen, vesileikit juominen, peseminen, uittaminen; rauhoit­tuminen, elpyminen

Ympäristön elementtejä ja omi­naisuuksia, jotka mahdollistavattarjoumia sosiaalisuuteen

Leikit

­rooli­, sääntö­, koti­ ja sotaleikit, äänileikit,aikuisten toimien seuraaminen

16

17

3. Puolalanmäki osana kaupunkia

Puolalanmäki kaupunkirakenteessa

Puolalanmäki on keskeinen kaupunkipuisto, joka sijaitsee Turunkeskustassa Kauppatorin lähellä korkealla kallioisella mäellä. Puola­lanmäki on historiallinen puisto, jolle luonnetta antavat erityisestitaidemuseon linnamainen rakennus ja puistoa reunustavat jugend­asuintalot. Puiston ympärillä on eri aikakausien taloja ja puistoonkuuluu myös 1700­ ja 1800­luvuilta peräisin olevat Iso­Puolalanrakennukset.

Puolalanmäki on ainoa aivan keskustan alueella, Kauppatorin jaliikekeskusten lähellä ja liikenteellisesti vilkkaimman alueen keskelläsijaitseva puisto (Pakarinen 2008) Korkeasta sijainnistaan huolimat­ta puisto on piilossa rakennusmuurien takana. Puisto näkyy parhai­ten Rauhankadulta, jonka päätenäkymänä ovat Iso­Puolalan talokallion päällä ja sitä kehystävät vaahterat. Lehdettömään aikaankorkealle nouseva puistomäki ja Taidemuseon jyhkeä hahmo erot­tuvat latvusten lävitse. Pitkä näkymä aina Aurajoen eteläpuoleltaasti pitkin Aurakatua korkealla mäellä seisovalle Taidemuseolle onyksi Turun tunnusmerkeistä.

5 Puolalanmäki sijaitseeTurun keskustassa.

18

6 Taidemuseo vilkkaan Aurakadun päätteenä Kauppatorin kohdalta kuvattu­na.

7 Rauhankadun päätenäkymänä on Puolalanmäen puistoa ja Iso­Puolalanpäärakennus. Puiden oksien takaa näkyy hiukan toista taloa ja taustallahäämöttää Taidemuseon katto ja torni.

Puolalanmäen historiaa

Puolalanmäen puisto ja sitä ympäröivät rakennukset ovat kaupunki­kuvallisesti ja arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus. Taidemuseo japuistoa reunustava jugend­ajan rakennuskanta on arvotettu valta­kunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Puiston lounais­kärjessä suojaisan pihapiirin muodostavat Iso­Puolalan hirsitalotovat jäänne vanhasta Puolalan kylästä.

Iso­Puolalan talot ovat Turun vanhimpia säilyneitä puutaloja. Ete­länpuoleinen talo eli Iso­Puolalan päärakennus on rakennettu 1700­

19

luvun lopulla pian sen jälkeen kun tuli tuhosi talot vuonna 1775.Toisiinsa kytketyt talot pihan itäsyrjässä on rakennettu 1800­luvunalussa. Kivinen holvikellari on todennäköisesti vieläkin vanhempi elikuului jo näitä edeltäneisiin rakennuksiin. (Soiri­Snellman20.12.1987) Talot ovat olleet aina käytössä, aikaisemmin asuntoinaja nykyään työpaikkakäytössä.

Puolalanmäen kupeessa etelärinteellä oli 1800­luvulle saakka vilje­lyksiä ja kaupungin humalisto. Taidemuseo valmistui Puolalanmäenlaelle vuonna 1904 ja samaan aikaan mäki muutettiin puistoksi puu­tarhuri G. Gauffinin istutussuunnitelman mukaisesti. Suurin osanykyisistä puistokäytävistä on tuolloin perustettuja. Kallioiselle mä­elle tuotiin runsaasti multaa ja kansallisromanttisen hengen mukai­sesti istutettiin kotimaisia puita, koivuja ja vaahteroita, jotka nytovat komeimmillaan. Näköalatasanteella istuttiin koivunjalkapen­keillä ja sieltä saattoi nähdä kauas aina Ruissaloon asti. Puiston län­siosassa oli tuolloin lampi. Puistoon lisättiin 1930­luvulla lapsillepienet leikkikentät, jotka ovat edelleen paikoillaan mutta muutta­neet muotoaan. Puistoon tuotiin myöhemmin patsaita, joista Jout­senpatsas altaineen saatiin puistoon 1950­luvulla ja Ystävyydenpat­sas 1970­luvulla. Taidemuseon peruskorjauksen yhteydessä 2000­luvun alussa rakennettiin museon taakse ”lasikuutio”, lisärakennusportaita ja hissiä varten. (Kurri 2007.)

Puolalanmäki kansallisen kaupunkipuiston osana

Puolalanmäki kuuluu suunnitteilla olevan Turun kansallisen kaupun­kipuiston aluerajaukseen. ”Kansallisen kaupunkipuiston tarkoitus onsäilyttää, hoitaa ja kehittää kaupunkimaisen alueen erityisiä arvo­ympäristöjä, jotka ovat virkistyskäytön, luonnon monimuotoisuudentai kulttuuriperinnön kannalta merkittäviä.” (Kansallinen kaupunki­

puisto < http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=86007>) Kaupunkipuistoon sisältyy Ruissalon saari kokonaisuudessaan jaAurajokimiljöö Maarian kirkolle ja Kuralan kylämäkeen asti. Ruutu­kaava­alueella rajaukseen kuuluu historiallisia puistoja ja keskeisiäkaupunkirakennustaiteellisesti arvokkaita kortteleita. Taidemuse­onmäki on monimuotoisesta aluerajauksesta lähes erillinen saareke.Sen kytkee jokivarteen ja joen itäpuolisiin kukkulapuistoihin vainAurakatu, joka leikattuine puukujineen johtaa mäelle kohti museo­ta.

8 Suosittu avoin länteen laskeva nurmirinne.

20

9 Nuoret tytöt kallioilla. 10 Puiston halki kulkijoita.

21

4. Puolalanmäen käyttö ja toiveet

Puolalanmäkeä koskevat tutkimukset ja lau­sunnotPuolalanmäestä sen käytöstä ja sitä koskevista mielipiteistä, on ke­rätty viime vuosina paljon tietoa tarkoituksena kehittää puistoa taiTurun keskustaa yleisesti käyttäjien ehdoilla. Tässä kokoan yhteenPuolalanmäen puistoa ja Turun puistoja yleisesti koskevien tutki­musten, asukaskyselyiden ja haastattelujen tulokset. Yhteenvedontarkoituksena on koota pohjatietoa puiston käytöstä ja toiveistalapsi­ ja nuorisoystävällisyyden kehittämiseksi ja Iso­Puolalan toi­mintakeskuksen tulevan toiminnan suunnittelua varten. Kyselyissäei ole painotettu lapsinäkökulmaa, joten tiedot ovat yhtä lailla käyt­tökelpoisia myös puiston yleisen kehittämisen tueksi.

Tarkastelin Puolalanmäen käyttäjämääriä, kulkureittejä ja käyttöta­poja paikan päällä syksyllä 2009 yhdessä ympäristö­ ja kaavoitusvi­raston harjoittelijoiden Riikka Mäenpään ja Marja Tommolan kans­sa. Seurasin myös omien lasteni liikkumista ja toimintaa Puolalan­mäellä.  Vertailen saamiamme tuloksia 2004 tehtyyn käyttökartoi­tukseen, johon osallistui yli 200 ihmistä. Seurannan lomassa haas­tattelimme satunnaisia puiston käyttäjiä, kysyimme heidän mielipi­teitään puistosta ja ajatuksia Iso­Puolalan tulevasta käytöstä ja toi­minnasta.

Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijat keräsi­vät syksyllä 2009 monipuolisesti tietoja niiltä eri käyttäjäryhmiltä,joita aikaisemmin ei ollut kuultu puiston kunnostamiseen liittyvissä

asioissa. Tämän työn kannalta erityisen tärkeää oli saada tietoa lap­silta, koska heitä ei aikaisemmin ollut kuultu lainkaan. Nuorten,yläkoulu­ ja lukioikäisten, näkemykset jäivät saamatta. Tämä onsuuri puute, sillä juuri he, läheisten koulujen oppilaat, ovat puistonsuurin käyttäjäryhmä. Tiedonsaannin esteenä oli, että oppilaita eipäästy osallistamaan kouluajalla, perusteena opetusohjelman tiukkaaikataulu. Kuitenkin 2.3. 2010 onnistuin haastattelemaan viittä oppi­lasta kouluajan ulkopuolella. Kysyin heidän mielipiteitään Puolalan­mäen kouluun juuri tehdystä pihasuunnitelmasta ja samalla sainhiukan tietoa puiston kehittämisestä. Työtä oppilaiden kanssa jatke­taan heidän vapaa­ajallaan.

Puiston lähistön asukkailta, taloyhtiöiltä ja yrityksiltä, lähikoulujenrehtoreilta, virkamiehiltä ja yhdistyksiltä oli pyydetty mielipidettäpuiston kunnostussuunnitelmasta sen valmistuttua keväällä 2007.Arviota puiston nykytilasta ja kunnostussuunnitelmasta sekä Iso­Puolalan käyttöön liittyviä faktoja ja toiveita kyselin rakennustennykyisiltä käyttäjiltä sekä Toispual jokke ­seuran puheenjohtajalta.

Ketkä käyttävät Puolalanmäkeä?Puolalanmäki on toisaalta ympärillään asuvien lähipuisto ja toisaaltajulkinen, urbaani keskustapuisto. Keskeisen ja komean sijaintinsavuoksi Puolalanmäki on suosittu ja melko hyvin tunnettu myös kau­empana asuvien keskuudessa. Lähellä kotia sijaitsevia puistoja käy­tetään säännöllisesti. Alue, jonka asukkaille Puolalanmäki on lähintai helpoimmin saavutettava puisto, on merkitty karttaan. Alueellaon n.5600 asukasta, joista 440 eli vajaa 8 % on 0­19­vuotiaita lapsiatai nuoria. Ympyräkaavioissa nähdään hieman laajemman alueen elikeskustan VI ja VII:n kaupunginosan asukkaiden ikäryhmittäisetosuudet sekä Puolalanmäen käyttäjien ikäjakauma.

22

Kirjasimme Puolalanmäellä havaitsemiemme ihmisten määrän, mitähe tekevät ja mitä reittejä käyttävät, kahdeksana päivänä 3.­25.10.2009. Pyrimme olemaan puistossa mahdollisimman tasaisestieri viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina klo 7­22. Sää vaihteli puis­tossa ollessamme: usein oli aurinkoista tai puolipilvistä ja melkotuulista ja joinakin päivinä oli heikkoa sadetta. Säätila oli tyypillinenlokakuisen kolea eikä useinkaan pitkään ajanviettoon puistossahoukutteleva. Huomasimme parhaitten havainnointipaikkojen ole­van puiston keskiosassa taidemuseon lounaispuolella, ystävyyden­patsaan ja puistokäytävien risteysten välisellä alueella. Sieltä pys­tyimme näkemään koko rinteen tapahtumat ja jonkin verran taide­museoon ja itäiselle leikkipaikalle menijöitä. Liikuimme myös jonkinverran taidemuseon itäpuolella. Käytimme tarkkailuun yhteensä 27noin puolen tunnin jaksoa, joina kirjasimme taulukkoon puistossahavaitsemiemme ihmisten arvioidut ikäryhmät ja mitä he tekevät,sekä merkitsimme heidän käyttämänsä reitit kartalle. Noina ajanjak­soina ehdimme kirjata 783 puiston käyttäjää. Tämän perusteellavoitaisiin arvioida puistossa käyvän syysaikaan noin tuhat ihmistäpäivässä.

Osa lähellä asuvista ihmisistä, mm. koiran ulkoiluttajat, käy Puola­lanmäen puistossa päivittäin. Lähikoulujen oppilaat ja työmatkakä­velijät voivat kulkea päivittäin puiston läpi. Puistossa käy yhtä paljonaikuisia kuin nuoria ja lapsia yhteensä. Alle kouluikäisten osuus saat­taa kuitenkin olla todellisuudessa suurempi, sillä keskityimme tark­kailemaan taidemuseon länsipuolista, suurempaa puiston osaa, jotaeniten käytetään. Itäinen leikkipaikka jäi meiltä useimmiten näke­mättä, mutta myös siellä on päivittäistä puistotätitoimintaa ja jonkinverran myös muita käyttäjiä. Samasta syystä läpikulkijoiden osuuson saattanut korostua – toisaalta läpikulkevia koululaisia oli sykäyk­

sittäin niin paljon ja suurissa joukoissa, ettemme ehkä pystyneetlaskemaan kaikkia. Lähikoulujen oppilaat ja heistä erityisesti koulu­kiinteistöstä toiseen siirtyvät lukiolaiset ja yläkoululaiset ovat erit­täin suuri puiston käyttäjäryhmä. Lähimmissä kouluissa, Puolalanylä­ ja alakouluissa, Puolalanmäen ja TSYKin lukioissa ja Cygnaeusskolanissa on yhteensä noin 2550 oppilasta. Puistoa käyttävät ha­vaintojemme mukaan kaikki ikäryhmät. Turjan (2001) mukaan kui­tenkin ”Puolalan puistoa käyttävät etupäässä vanhemmat ihmiset,nuoret naiset, koiranulkoiluttajat sekä leikkipuistoa käyttävät lapsetvanhempineen.”

Iso­Puolalan piha on aidoilla eristetty eikä se ole yleisessä käytössä.Toista rakennuksista käyttävät viherliikelaitoksen puistotyöntekijättukikohtanaan ja toinen on vuokrattu Rakennusperinteen ystävätRy:lle. Rakennusperinteen ystävät järjestävät vuosittain julkisenpihatapahtuman, joissa on ollut paljon kävijöitä. Kallion ja raken­nuksen välissä on suojainen kolo, jota huumeiden käyttäjät suosivat.

23

11 Puistoon liittyvää Puolalanmäen koulun pihaa käytetään pysäköintiin. Aitahalkaisee kallioiden ja koulurakennuksen rajaaman maisematilan. Mutkanjälkeen oikealla on… .

12 … Iso­Puolalan portti. Kunnostussuunnitelman mukainen esteetön reittitulee kulkemaan koulupihan laitaa kohti Iso­Puolalaa.

13 Puolalanmäen koulun ja lukion sivuitse kulkeva puistokäytävä on paljon käytetty reitti. Vasemmalle leikkiaitauksen alapuoliseen rinteeseen paistaaaurinko jo aamulla, mutta koulun piha on varjoisa.

24

14 Asukas­ ja oppilasmääriä Puolalanmäen läheisyydessä

25

15 Väestön ikäjakauma VI ja VII kaupunginosassa

     Asukkaita yhteensä n. 15 400

16 Puolalanmäen puiston käyttäjäryhmät lokakuussa     2009tehdyn seurantatutkimuksen mukaan

Yhteensä n.1000 käyttäjää päivässä

0­6­vuotiaatAlakoululaisetNuoretTyöikäisetVanhukset

Eri ikäryhmien osuudet kesksutassa asuvista

0­6­vuotiaatAlakoululaisetNuoretTyöikäisetVanhukset

13­19­vuotiaat

0­6­vuotiaat7­12­vuotiaat

Yli 65­vuotiaat

20­64­vuotiaat

Nuoret

Vanhuk­  set

Alakoululaiset

Allekoulu­ikäiset

Työikäiset

26

Mitä Puolalanmäellä tehdään?Puolalanmäen puiston läpi kuljetaan paljon. Sitä käytetään puistonlaidalla sijaitsevien koulukiinteistöjen väliseen päivittäiseen kulkuun,kävellen tehtäviin työ­ ja asiointimatkoihin, kulkuun rautatieasemal­le ja liikekeskuksiin. Puolalanmäen ylitys antaa päivittäiseen mat­kaan virkistävän elämyksen. Puolalanmäki on ympäristöään hiljai­sempi alue (Aitoaho, Kujala 2007) ja Turun ydinkeskustan lähin hil­jaisuuden kokemusta tarjoava paikka.

Puolalanmäki on etenkin rauhoittumiseen, luonnosta ja kulttuu­riympäristöstä nauttimiseen ja rentoon oleskeluun käytettävä puis­to. Maastonsa puolesta mäki tarjoaa mahdollisuuden raskaaseenliikuntaan. Toisaalta jyrkkyys, pitkät nousut ilman lepomahdollisuut­ta ja porrasreitit rajoittavat puiston käyttöä.

Asukkaiden näkemyksiä kaupunkinsa julkisten tilojen kehittämiseenkeränneen tutkimuksen (Turja 2001) mukaan Puolalanmäen puis­toon tullaan levähtämään, esimerkiksi ostosten jälkeen kassienkanssa, ja oleskelemaan. Puistot yleensä koettiin julkisista tiloistarennoimpina, sosiaalisesti vapaampina kuin esim. kaupalliset tilat,elvyttävinä paikkoina, joissa ihmisten (myös eri­ikäisten) kohtaami­nen on luontevampaa kuin muissa kaupunkitiloissa. (Turja 2001,19.)

17 Ohikulkijoita ja leikkijöitä ”Petankkikentällä.”

27

18 Puolalanmäen käyttötavat syksyllä 2009 tekemämme seu­rannan mukaan

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

LÄPIKULKU OLESKELU LEIKKI JA LIIKUNTA KOIRIEN ULKOILUTUS

0­6­vuotiaatAlakoululaisetNuoretTyöikäisetVanhukset

Syksyllä 2009 tekemämme seurannan mukaan läpikulku oli ylivoi­maisesti yleisin puiston käyttötapa. Puiston läpi kulki eniten aikuisiatyöikäisiä, mutta lähes yhtä paljon nuoria, joista suurin osa ilmeises­ti oli matkalla koulukiinteistöstä toiseen. Yläkoululaiset ja lukiolaisetsiirtyvät usein välitunneilla puiston toisella laidalla sijaitsevaan ra­kennukseen ja joskus viivähtävät hetken puistossa. Syksyllä puistos­sa oli selvästi vilkkainta päiväsaikaan, mutta illalla vielä ainakinkymmeneen asti puistossa oli läpikulkua ja jokunen koiran ulkoilut­taja.

Puistossa oleskelu tarkoitti istuskelua tai muiden ihmisten kanssaseurustelua. Penkillä, patsaan jalustalla tai nurmikolla saatettiin

lepäillä vain vähän aikaa tai sitten puistossa vietettiin kiireetöntäpiknikkiä tai luettiin kirjaa. Taidemuseossa kävijät saattoivat viipyähetken katselemassa patsaita ja näköaloja puistosta kauas etelään jalänteen. Osa lapsiaan leikkipaikoilla valvoneista ja toisten vanhem­pien kanssa seurustelleista aikuisista laskettiin oleskelijoiden jouk­koon.

Aktiivisesti liikkuvia ihmisiä kuten leikkijöitä ja lenkkeilijöitä tavattiinpuistossa vielä hiukan oleskelijoita enemmän. Puistossa nähtiinmyös liikuntatunteja viettäviä koululuokkia, jotka leikkivät tai pela­sivat hiekkakentällä. Alle kouluikäisistä lapsista suurin osa leikkipuistotädin valvomana aitauksissa. Puistolapsia oli todennäköisestienemmän kuin havaitsimme, sillä pystyimme tarkkailemaan vaintoista puolta puistosta kerrallaan, jolloin itäisellä leikkipaikalla leik­kivät lapset saattoivat usein jäädä meiltä näkemättä.  Vanhempien­sa kanssa nähdyt pienet lapset kulkivat puiston läpi usein pysähdel­len, tutkien polun vieriä ja leikkien patsailla, kaikkein pienimmätkulkivat vaunuissa.

Koirien ulkoilutus, joka voi olla sekä kevyttä liikuntaa ja läpikulkuaettä muiden koiranomistajien tapaamista, eriteltiin tässä omaksitoiminnakseen. Koirien taluttajia oli lähes yhtä paljon kuin puistossaoleskelleita. Koirien ulkoilutuksesta huolehtivat useimmiten työikäi­set tai joskus heitä vanhemmat ihmiset, mutta melkein aina kuiten­kin aikuiset.

28

19 Puolalanmäen käyttötavat vuonna tehdyn 2004 käyttökar­toituksen mukaan

Puolalanpuiston käyttö vuonna 2004 tehdyn käyttökartoituksen mukaan

0

10

20

30

40

50

60

70

80

LÄPIKULKU OLESKELU LEIKKI JA LIIKUNTA KOIRIEN ULKOILUTUS

18­80­vuotiaat

Kestävän kehityksen opiskelijat Reetta Taponen ja Jari Hietarantaolivat jo aikaisemmin, vuonna 2004, kartoittaneet Puolalanmäenkäyttöä. Silloin tarkoituksena oli kerätä lähtötietoja puiston kunnos­tushanketta varten. Puolalanmäen lähialueen asukkailta saatiin kir­jeitse 173 vastausta kartoitukseen vastausprosentin ollessa noin 30.Puistossa haastateltiin 30 henkilöä. Lisäksi haastateltiin neljän lähi­koulun rehtoreita, viheryksikön työnjohtajaa ja Turun taidemuseonjohtajaa ja puistotätejä. asukaskyselyyn vastanneista 73 % oli naisia.Lapset ja nuoret oli rajattu kyselystä pois. Vastaajat olivat 18–80­vuotiaita. Koti­isät ja ­äidit sekä työttömät olivat erittäin heikostiedustettuina, vaikka he käyttävät puistoa mahdollisesti paljonkin.Vanhimpien asukkaiden mielipiteet jäivät myös kuulematta, samoinmaahanmuuttajien. Lapset ja alle 18­vuotiaat nuoret oli rajattu ky­

selyn ulkopuolelle. Poikkeuksena tästä viisi yläasteen oppilasta pääsikertomaan, mihin he puistoa käyttävät, mutta eivät mielipiteitään.

Puiston käyttötavat painottuivat hiukan toisin tässä käyttökartoituk­sessa kuin syksyllä 2009 tehtyjen tutkimusten mukaan. Leikin jaliikunnan osuus on luonnollisesti pienempi lasten puuttuessa vas­taajien joukosta. Koirien ulkoilutus mainittiin käyttökartoituksessahuomattavasti harvemmin, kuin me havaitsimme sitä tapahtuvan.

20 Puolalanmäen käyttötavat syksyn 2009 haastattelujen japiirustustehtävien perusteella

0

10

20

30

40

50

60

LÄPIKULKU OLESKELU LEIKKI JA LIIKUNTA KOIRIEN ULKOILUTUS

Pienet lapset (3­9 v.)Alakoululaiset (6. lk)Aikuiset (yli 18­v.)

29

Syksyllä 2009 tehtyjen haastatteluiden ja lasten tekemien piirustus­tehtävien ja puistokäyntien perusteella puistossa oleskellaan nautti­en ympäristöstä ja toisten ihmisten seurasta, ja toisaalta leikitään jaliikutaan. Alle kouluikäiset lapset kokevat puistoa tekemisen kautta.Kuudesluokkalaisten poikien puiston käyttö on myös toiminta­ jaluontoliikuntapainotteista, mutta tytöille tärkeää on myös yhdessäoleskelu luonnonelementeistä nauttien. Vastauksissa voi todellisenpuiston käytön lisäksi heijastua myös toiveista siitä, miten puistoahaluttaisiin käyttää. Puiston olemassa olo, mahdollisuus käydä sielläja toteuttaa toiveitaan, on myös tärkeä henkireikä ja ympäristönlaatutekijä, vaikka puistoa ei todellisuudessa käytettäisikään niinpaljon.

Aikuisten vastaukset koostuvat taidemuseotoiminnan ylläpitäjien jamuseossa kävijöiden 47 haastatellusta sekä nuorten aikuisten ryh­mästä, johon osallistui 13 henkilöä. Aikuisvastaajia oli siten yhteen­sä 60. Kuudesluokkalaisia vastaajia oli n. 30 ja 0­9­vuotiaita 31, jois­ta kaksi oli kouluikäisiä. Nuoret yläkoulu­ ja lukioikäiset, jotka ovatpuiston suurin käyttäjäryhmä, puuttuvat tästä taulukosta kokonaan.Myöskään vanhuksia ei ollut vastaajien joukossa.

Keskusta ja Puolalanmäki aikaisemmissa tut­kimuksissa

Asukkaiden näkemyksiä kotikaupunkinsa kehittämiseen

Mari Turja (2001) keräsi ympäristö­ ja kaavoitusvirastolle tekemäs­sään tutkimuksessa asukkailta tietoja keskustan julkisten tilojenkäytöstä, mielipiteistä ja kehitysideoista. Tietoja hankittiin internet­kyselynä ja haastattelemalla ihmisiä keskustan tiloissa. Myös lasten,nuorten ja vanhusten mielipiteitä onnistuttiin keräämään. Tutki­muksessa painotettiin tilan ja käyttäjän vuorovaikutussuhdetta;kukin yksilö määrittää tilan käyttöä ja luonnetta.

Asukkaat kaipasivat tutkimuksen mukaan ”mahdollisuutta liikkuakeskustassa jalan ja pyörällä ja pysähdellä autoilta rauhoitettuihintiloihin, levähtää tai toimia näissä aktiivisesti.”

Puolalanmäkeä ja muitakin puistoja kommentoitiin paljon. Puistotolivat arvostettuja vapaita käyttötiloja kaikille, mutta erityisen tär­keitä lapsille, nuorille ja vanhuksille. Tutkimuksessa Puolalanmäkeäluonnehdittiin monumentaaliseksi puistoksi, josta löytyy myös pie­nimittakaavasta ympäristöä, suojaisia ja rauhaisia sopukoita.

”Lapsille ja nuorille puistot ilmentyivät lähivirkistyspaikkoina, van­huksille taas sosiaalisina lähivirkistystiloina.” Puistoihin toivottiinlisää penkkejä, siistiyttä ja valaistusta.

30

Lasten Turku ­tutkimus

Turussa toteutettiin v.2007 maailmanmittakaavassakin laaja tutki­mus, jossa selvitettiin kaupunkiympäristön ominaisuuksien vaikutus­ta lasten kokemuksiin, liikkumiseen ja hyvinvointiin. Tutkimus toteu­tettiin pehmo­GIS­menetelmällä, jossa lapset saivat paikantaa ko­kemuksiaan tietokoneen näytölle aukeavaan karttaan tai ilmaku­vaan. Vastaajia oli 1800 ja he olivat viides­ ja seitsemäsluokkalaisia.Kysymykset jakautuivat neljään teemaan: ”Mitä teen Turussa”, ”Va­paalla Turussa”, ”Yksin ja yhdessä Turussa” ja ”Miltä Turku tuntuu?”Lapset paikansivat kartalle 10 000 vastausta.

Puolalanmäki näkyi vastauksissa muutamia kertoja, samoin kuinmuutkin puistot, mistä voidaan nähdä niiden olevan lapsille merki­tyksellistä ympäristöä. Tarkempia päätelmiä sen merkityksestä eivoida aineiston perusteella tehdä.

Lapsille kodin lähiympäristö oli tärkeää ja pidettyä, ja negatiivisetasiat paikannettiin kauaksi kodista. Ympäristön vihreys ja tiiviys vai­kuttivat lasten toimintamahdollisuuksiin. "Lasten paikantamien tar­joumien etäisyys kotoa pieneni tiiviyden kasvamisen myötä, muttakasvoi viherympäristön ja lasten osuuden lisääntyessä." (Kyttä ym.2009, 20)

Tärkeimpiä toiminnallisia tarjoumia olivat pyöräily, palloilulajit jajuokseminen sekä monet eri harrastukset. Tärkeää oli myös vapaahengailu kavereiden kanssa.

Viherympäristö tuki lasten viihtymistä, tunne­elämää, liikuntahar­rastusta ja hyvinvointia. Viherympäristö oli vastaajien mielikuvissakaunista ja hiljaista ja siellä on hyvä hengittää. Mitä vehreämpi lap­sen lähiympäristö oli ja mitä enemmän lapsi piti omasta elinympä­ristöstään, sitä todennäköisemmin lapsi koki terveytensä hyväksi.

Koulumatkaliikunta kävellen ja pyörällä näytti vähentävän ylipainoi­suuden riskiä.

Ympäristöpelot lisäsivät merkittävästi psyykkistä oireilua. OnneksiTurussa pelot eivät kuitenkaan näyttäisi rajoittavan lasten liikkumis­ta, vaikka muiden tutkimusten mukaan keskustan liikenne on vaaral­lista ja pelottavaa.

Kaupunkiympäristön koettua laatua, sosiaalista ja ekologista kestä­vyyttä tutkitaan nyt Ubaani onni –hankkeessa Turussa, Helsingissä jaEspoossa.  Hankkeessa tutkitaan miten ekososiaalinen yhdyskuntavoi myös lisätä elämänlaatua. Hankkeen tuottamaa tietoa voidaanhyödyntää kaupunkisuunnittelussa.

Kaupunkilaisperheiden pikkulapset liikkeessä

Turussa tutkittiin v. 2007 3­6­vuotiaitten lasten ja heidän perheit­tensä liikkumista ja suhdetta liikuntaan. Keskustan lapset olivatmuissa tutkituissa kaupunginosissa asuvia aktiivisempia vapaamuo­toisten liikuntaleikkien suhteen, mikä selittyy sisäleikkien suurem­malla määrällä. Keskustan alueella oli myös suhteellisesti enitenlapsia, jotka eivät olleet osallistuneet vielä mihinkään ohjattuunliikuntaan. (Tähtinen, Koski, Kaljonen 2007, 66.) Kaikkein liikunnalli­simmat lapset löytyivät Hirvensalosta, mutta myös keskustan lapsetliikkuivat paljon. Tutkimuksesta ei käynyt tarkemmin ilmi minkälai­set ympäristön ominaisuudet vaikuttavat liikunnallisuuteen. Kodin,oman pihan ja lähiympäristön tärkeä merkitys lapsille tuli tässäkintutkimuksessa esille.

Puistot tekevät keskustasta viihtyisän

Sanna Forsellin tutkimuksen ”Lasten, nuorten ja lapsiperheidenTurun keskusta” mukaan keskustasta miellyttävän asuinpaikan te­

31

kevät etenkin sijainti ja palvelut, mutta myös puistot, rauhallisuus jahiljaisuus ja ympäristön kauneus miellyttivät keskustassa asuvia.Puistoja pidettiin tärkeimpänä lapsiperheitä yhdistävänä tekijä­nä.(Forsell 2009, 106) Puolalanpuisto mainittiin melko monissa vas­tauksissa mieluisana puistona, mutta ristiriitaisesti hyvin usein myösepämieluisana. (Forsell 2009, 99­100)

Keskusta­asumisen viihtyisyyttä rikkovat vain liikenneolosuhteet:liian kova autoliikenne, liikenteen vaarallisuus a melu. Vaikka valta­osalla vastaajista (80 %:lla) on auto, ja sitä käytetään säännöllisesti,liikenne koettiin suurimmaksi haitaksi ja sitä oltiin valmiit rajoitta­maan. Pysäköintiä toivottiin helpommaksi ja toisaalta haluttiin vä­hentää. Kouluteille toivottiin turvallisuutta, kävelykatuja toivottiinlisää ja pyöräilykulttuuria haluttiin kehittää. (Forsell 2009, 91­95.)

Viheralueita tuntuisi olevan keskustassa liian vähän. Puutoria ehdo­tettiin kehitettävän vehreämmäksi ja myös kauppatorille eräs vas­taaja oli ehdottanut omaa pientä aluetta lapsille ja nuorille sekäleikkikentälle. Koirapuistoistakin on pulaa. (Forsell 2009, 96­101)

Puistoissa viihdytään, jos siellä on toimintamahdollisuuksia, muttatärkeää on myös siisteys, vehreys rauhallisuus ja "kauneus". Koulu­laiset arvostavat eritoten liikunnallisia paikkoja (Forsell 2009, 120).Aikaisemman tutkimuksen valossa Forsell näkee, että keskustassaon nuorille vähemmän toimintamahdollisuuksia kuin muissa kau­punginosissa. Johtuuko se mahdollisesti liikuntapaikkojen vähyydes­tä vai onko kysymys kaupungissa liikkumista rajoittavista tekijöistä,jotka estävät lapsia pääsemästä käsiksi kaupungin tarjoamiin mah­dollisuuksiin?

Keskusta muistuttaa toimintaympäristönä Kytän "akvaariota." Sielläon paljon toimintamahdollisuuksia, on kauppoja, kahviloita ja har­rastuksia, mutta ne eivät ole lapsille ja nuorille luontevia paikkoja taieivät ole heidän käytettävissään. Kauppakeskuksissa hengailu jashoppailu ovat kuitenkin tulleet tärkeämmälle sijalle nuorten ajan­vietossa. Liikuntapaikoista ja vapaista, ei­kaupallisista ja viihtyisistäoleskelupaikoista on keskustassa pulaa. Ennen kaikkea keskustanmahdollisuuksien käyttöä rajoittaa vaarallinen liikenne. Keskustaanmuutetaan usein sijainnin ja lyhyiden etäisyyksien takia, mutta lap­set eivät pääse kuitenkaan hyötymään näistä hyvistä puolista kovanautoliikenteen vuoksi.

Nuorille kirjastot ovat tärkeitä paikkoja ja Forsellin (2009, 119) tut­kimuksessa nuoret kehuivat etenkin uutta keskustakirjastoa. Kirjas­tot ovat harvinaisia paikkoja kaupungissa, sillä ne ovat myös lapsilleja nuorille sallittuja sisätiloja ja palveluita, puitteiltaan arvokkaanluonteisia ja niissä kaikenikäiset ovat tasa­arvoisia. Johtuisiko kirjas­tojen arvostus siitä, että nuoret tuntevat itsensä siellä arvostetum­miksi kuin muualla?

Turvallisuuden tunne ja sen lisääminen

Saija Vahanteen tekemän tutkimuksen ”Turvattomuuden tila – tur­vattomuusmielikuvat ja niihin vaikuttavat tekijät Turun keskustassa”mukaan turvattomuutta aiheuttaa liikenne ja muut ihmiset ja ihmis­ryhmät. Puistot tuntuvat turvattomilta yleensä niiden iltaisen pi­meyden ja syrjäisyyden takia. Puolalanmäellä turvattomuutta luovat”humalaiset ja epämiellyttävät ihmiset”. ”Näkyvyyden ja huononvalaistuksen lisäksi turvattomuutta voi aiheuttaa puistojen vähäinenkäyttö pimeällä.” (Vahanne 2008, 48)

32

Turvallisuuden parantamiseksi Vahanne (2008, 47) ehdottaa kirk­kaampaa valaistusta ja siisteyden parantamista. Sanna Forsellinlapsiperheiden viihtyisyyskyselyn (2009, 106) mukaan keskusta koe­taan yöaikaan pelottavana, mutta puistot eivät olisi aivan niin pelot­tavia kuin Vahanteen mukaan.  Turun yliopiston maantieteen laitok­sen tekemässä tutkimuksessa keskustan asukkailta kysyttiin ehdo­tuksia turvallisuuden parantamiseen keskustassa. Yleisimmät ehdo­tetut parantamiskeino olivat valaistuksen lisääminen ja poliisin par­tioinnin lisääminen. Vahanteen (2008, 16) mukaan myös poliisinvaltakunnallisen turvallisuuskyselyn vastaajat pitivät poliisin näky­mistä tärkeimpänä keinona lisätä turvallisuutta. Turvallisuuden tun­netta voidaan parantaa myös Tanskan mallin mukaisesti pyrkimällälisäämään paikallisidentiteettiä ja yhteisöllisyyden tunnetta ja suun­nittelemalla kaupunkitiloja mahdollisimman monikäyttöisiksi, avoi­miksi, helposti siisteinä pidettäviksi, ympärivuorokautisesti käytet­täviksi ja sosiaalisesti valvottaviksi. (Rakennettu ympäristö, rikolli­suus ja turvattomuus 1995, 33­34)

Sosiaaliset pelot rajoittavat ihmisten liikkumista lähinnä pimeään jahämärään ilta­ ja yöaikaan, eivätkä siis rajoita niinkään lapsia, joidenulkona olo päättyy (toivottavasti) aikaisemmin illasta. Puolalanmäel­le toivottiin monissa tutkimuksissa lisää valaistusta ­ ehkä myösenemmän sen vuoksi, että sitä usein kysyttiin. Se ei päiväsaikaanliikkuvien ihmisten kuten lasten näkökulmasta ole erityisen tärkeää,eivätkä lapset missään tutkimuksessa tyypillisesti maininneet valais­tusta esittäessään toiveita puiston kehittämiseen.

Vaarallinen ja pelottava liikenne

Turvallisuuskyselyn mukaan suurin huolenaihe oli liikenneonnetto­muuden uhriksi joutuminen (Vahanne 2008, 16). Myös Forsellintutkimuksen (2009, 106) mukaan vilkasliikenteiset kadut ovat kaik­

kein pelottavimpia kohteita lähiympäristössä. Vahanteen tutkimuk­seen vastanneet pelkäsivät liikenneonnettomuutta useissa keskus­ta­alueen risteyksissä. Poliisin vaarallisimmiksi mainitsemat risteyk­set sijaitsevat samalla alueella. (Vahanne 2008, 24, 25, 41.) Poliisinonnettomuustilaston mukaan henkilövahinkoihin johtaneita onnet­tomuuksia sattui vuosina 2003­2007 joen pohjoispuolisen keskustanristeyksistä eniten Martin­ ja Myllysiltojen liittymissä,  Puolalanmä­en länsipuolisissa Humaliston­, Rauhan­, Käsityöläis­ ja Puutarhaka­dun risteyksissä sekä Maarian­ ja Kauppiaskadun risteyksessä. (Va­hanne liite 14) Puolalanmäen läheisyydessä ja puistoon johtavillareiteillä on tilaston mukaan sattunut paljon onnettomuuksia jalan­kulkijoille, autoilijoille ja pyöräilijöille. Onnettomuuksia sattuu pal­jon Puolalan­, TSYK:in ja Cygneus­koulujen läheisyydessä ja oppilai­den reiteillä.

Kunnostussuunnitelmasta annetut mielipiteetja lausunnotPuolalanmäen kunnostussuunnitelman valmistuttua kysyttiin siitämielipiteitä puiston käyttäjien edustajilta kuten asunto­osakeyhtiöiltä ja asukashdistyksiltä, koulujen rehtoreilta, päivähoi­dosta ja sosiaalikeskukselta, sekä Iso­Puolalan nykyisiltä käyttäjiltäviherliikelaitokselta ja Rakennusperinteen ystävät Ry:ltä ja muiltaasiantuntijatahoilta kuten maakuntamuseolta. Mielipiteitä, muistu­tuksia ja lausuntoja saatiin 17 kappaletta. Rakennusperinteen ystä­viltä ei saatu lausuntoa, joten haastattelin heitä tämän työn puit­teissa syksyllä 2009. Kouluista ei annettu kommentteja suunnitel­man sisältöön. Park Hotellin yrittäjiä haastateltiin 3.3.2010.

33

Leikkipaikat

Neljässä lausunnossa tai vastauksessa uusi leikkipaikka todetaankosteaksi, kylmäksi ja varjoisaksi, ja siten huonosti sopivaksi leikki­paikan sijoitukseksi. Leikkipaikan sijoittamista näkösuojaan kallioi­den väliin ja pysäköintipaikan viereen pidetään miljöön kannaltaepäluontevana ja toiminnallisesti hankalana. Yhdessä vastauksessakuitenkin sijoitusta pidetään hyvänä. Yhdessä vastauksessa kehu­taan nykyistä leikkipaikan sijaintia toimivaksi, koska samalla kertaavoi valvoa aitauksessa leikkivää ja pulkalla laskevaa lasta. Toisessavastauksessa myös nykyistä aitausta pidetään väkinäisenä. Leikki­paikan sijoituspaikkaa arvostellaan myös, koska sitä pidetään varalli­sempana puiston osana lasinsirujen ja käytettyjen neulojen vuoksi.Kahdessa vastauksessa puututaan siihen, että leikkipaikka tulisi au­tojen pysäköintipaikan ja ajoreitin viereen. Toisessa vastauksistaehdotetaan väliin suojaa ja toisessa todetaan leikkipaikan olevanvaikeasti valvottava. Leikkipaikoille todetaan tarvittavan aurinkoa jasuojaa, ja aivan pienetkin, vasta kävelemään opettelevat lapsethuomioivaa suunnittelua.

Liikenne, liikkuminen, liikunta

Maakuntamuseon lausunnossa muistutetaan, että Puolalanapuisto­käytävä on todella puistokäytävä, vaikka sitä käytetäänkin liikenne­katuna. Autot eivät sovi puistoon.

Vastausten perusteella näyttäisi siltä, että autoliikenne puistossahäiritsee, mutta asukkaat eivät kuitenkaan halua luopua pysäköinti­paikoista. Nämä vastakkaiset toiveet, että liikennettä halutaan vä­hentää ja hidastaa, mutta samalla halutaan pitää vähintään nykyi­

nen määrä pysäköintipaikkoja, tulevat esille jopa saman yhdistyksenvastauksessa.

Kevyen liikenteen huomioimista peräänkuulutettiin Toispual jokkery:n monipuolisessa parannusesityksessä. Polkupyöräreittejä olisiparannettava niin että koulut olisivat pyöräteiden varsilla, yhteyksiäpuistosta Läntiselle pitkäkadulle olisi palautettava, Suomalaisenpohjan edestä kulkenut kävelytie palautettava paikalleen ja puisto­reittien talvikunnossapitoa parannettava. Talvista mäenlaskuperin­nettä toivotaan jatkettavan, ja vaaditaan pensaiden poistamistaYstävyyden patsaan edestä ”silläkin uhalla, että patsas tulee pa­remmin näkyviin”, jotta mäenlasku voidaan aloittaa perinteiseltä”lähtölavalta” eli patsaan juurelta. Muutenkin liikunnallisuudenlisäämistä toivotaan; puistoon ehdotetaan lenkkipolkua ja kuntolait­teita sen varrelle.

Puolalanmäki on monen koiran ja taluttajan päivittäinen ulkoilu­paikka. Toiveena esitettiin koirapuiston perustamista Tuurintienvarteen.

Esteettömyyttä korostettiin sosiaalikeskuksen lausunnossa. Vanhus­ten, lapsiperheiden ja liikuntaesteisten liikkumisesta on tehtävämahdollisimman helppoa ja levähdyspaikkoja eli penkkejä on oltavariittävästi. Suunnitelmaan kuuluukin Puutarhakadulta kerrostalojenja Suomalaisen Pohjan välistä länteen kaartava uusi esteetön kulku­yhteys puistokaistaletta pitkin spontaanisti syntyneen polun paikal­le. Kerrostalojen asukkaiden edustajat ovat valittaneet suunnitel­masta, koska he katsovat sen aiheuttavan melu­ ja valohäiriötä ei­vätkä pidä sitä varsinaisesti esteettömänä paikoin jyrkän maastonvuoksi.

34

Siisteys

Puiston roskaisuus ja käyttö "yleisenä käymälänä" häiritsee vastaajiaja jopa rajoittaa puiston käyttöä. Vessoja ja roskiksia kaivataan puis­toon, jotta puisto olisi siistimpi ja miellyttävämpi. Taloyhtiöidenroskiksia sen sijaan pidetään arvokkaaseen puistoympäristöön so­pimattomina ­ ja toisaalta taas välttämättöminä.

Vessojen puutteeseen, sen seurauksiin tai wc:n tarpeeseen puutu­taan kuudessa vastauksessa. Kun vessaa ei ole, suojaisimpia kohtiapuistosta käytetään käymälöinä, ja juhlatunnelmissa kelpaa mikätahansa kohta puistosta. Sotkuisinta on Iso­Puolalan lähistöllä aidansuojissa, mutta myös muualle pissataan. Jätekatoksen rakentamisenpelätään pahentavan virtsailuongelmaa.

Iso­Puolalan tilat

Iso­Puolalaa, pihan tai rakennusten käyttöä, kommentoivat nykyisetkäyttäjät Rakennusperinteen ystävät ry:n edustaja ja kaupunginviherliikelaitoksen työntekijä, Toispual jokke ry ja päivähoito. Puisto­tätitoiminnan todetaan tarvitsevan tiloja. Nykyiset toimijat haluavatjatkaa tiloissa, mutta niihin todetaan mahtuvan muutakin toimintaa.Molempien rakennusten, varsinkin Rakennusperinteen ystävienkäytössä olevan, käyttöä rajoittaa nykyisin niiden huono kunto.Rakennuksia on korjattava jotta niitä voidaan käyttää ja jo niidensäilymisenkin vuoksi. Mitään tietyn tyyppistä asukastoimintaa eiehdotettu. Kuitenkin iltapäiväkerho olisi tarpeen, joko julkisestijärjestetty tai vielä mieluummin se voisi olla vanhempien ja asu­kasyhdistysten järjestämää toimintaa. Rakennusperinteen ystävät

21 Iso­Puolalan talot ovat Turun vanhimpia.

35

Ry:llä on aikaisemmin ollut ideana toteuttaa lastentapahtuma tainäyttely, jossa sokkeloinen rakennus toimisi aarteenetsintäreittinä.Komeroiden ja huoneiden ovia availemalla löytyisi jännittäviä talonhistoriaan liittyviä yllätyksiä. Rakennusperinteen ystävien edustajapitää mahdollisena leikkipaikan sijoittamista pihapiiriin, vaikkahuomauttaa, että se on varjoinen paikka. Yhteistyötä puistotätitoi­minnan ja koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan kanssa pidetäänmahdollisena, mutta muistutetaan, että yhdistyksellä ei ole siihenomia rahallisia resursseja. Yhdistyksellä on myös osittain lapsillesuunnattu hanke ”Kapsäkki”, jossa he kuljettavat vanhoja raken­nusmateriaalinäytteitä esiteltäviksi mm. kouluihin.

Rakennusten hoidosta esitettiin toive, ettei niitä pilattaisi lopullisestisijoittamalla niihin modernia tekniikkaa – ja toisen näkemyksenmukaan ne on voitava historiallisesta arvostaan huolimatta ottaakäyttöön ja varustaa ne käytön edellyttämällä tavalla. Rakennuspe­rinteen ystävät Ry:n toiminnanjohtaja suosittelee WC:n sijoittamistauudisrakennukseen. Vessan olisi oltava vain toimintakeskuksen käy­tössä, ei yleisessä eikä yökäytössä. Täysin julkinen, kaikkina vuoro­kauden aikoina avoin käymälä olisi sijoitettava erilleen Iso­Puolalasta, jotta ei lisättäisi entisestään paikan vetovoimaa huu­meidenkäyttäjien näkökulmasta.

Aidat nähdään ongelmallisiksi esteettisistä syistä ja koska aidan jarakennuksen välisessä suojaisessa sopessa jaetaan ja otetaan huu­meannoksia ja roskat heitetään seinän aukosta kellariin. Aitojentodettiin voivan jopa heikentää turvallisuutta – ne luovat tarpeeton­ta turvallisuuden mielikuvaa, houkuttelevat kiipeämään ja aidanpäältä on korkeampi pudotus kuin ilman aitaa.

Tätä työtä varten kerätyt mielipiteet

Miten ihmisiä osallistettiin

Syksyllä 2009 Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksenopiskelijat osallistivat haastattelemalla, kyselylomakkein, ryhmätöi­den avulla ja viemällä puistoon mahdollisimman monia käyttäjä­ryhmiä, joita ennen ei ollut kuultu. Osallistettuja ryhmiä olivat koti­äidit, maahanmuuttajanaiset, pienet lapset, kuudesluokkalaisetlapset, nuoret aikuiset, vanhukset, taidemuseon sidosryhmät ja eriammattialoja edustavat kaupunkisuunnittelun asiantuntijat. Lisäksikyselimme puistossa tapaamiemme ihmisten näkemyksiä puistonnykytilasta ja kehittämisestä sekä toiveista Iso­Puolalan suhteen.Pieniä lapsia oli pieni otos, mutta täydennykseksi lisäsin tuloksiinomien lasteni puiston käytöstä tekemäni havainnot.

22 Nuorten aikuisten ”preferen­ce ranking”. Kuva Veera­KaisaSuominen ja Linda Willing.

36

23 Lapset koostivat suunnitelmapiirustuksensa ”puistolakanaksi”. Kuva: EllaK. Santaluoto.

24 ”Suosituin oleskelupaikka.”  Kuva on nuorten aikuisten osallistamisestakertovasta diaesityksestä, tekijät Veera­Kaisa Suominen ja Linda Willing.

37

Lisäsin tarkasteluun vielä aikaisempien tutkimusten, vuonna 2004tehdyn Puolalanpuiston käyttökartoituksen ja vuonna 2001 tehdyntutkimuksen ”Asukkaiden näkemyksiä kotikaupunkinsa kehittämi­seen” Puolalanmäkeä koskevat tulokset.

Yläkoululaisia ja lukiolaisia, jotka ovat puiston suuri käyttäjäryhmä,ei monista yrityksistä huolimatta saatu osallistettua ammattikorkea­koululaisten kurssitöiden yhteydessä. Onnistuin kuitenkin myö­hemmin kysymään oppilailta mielipiteitä Puolalanmäen koulun pi­hasuunnitelmasta, jolloin samalla tuli esille joitakin ajatuksia puistonkehittämiseksi.

Koska osallistamista oli toteuttamassa monta opiskelijaryhmää,tietoa puistosta saatiin kerättyä suurelta joukolta ihmisiä. Puistonkäyttöä ja mielipiteitä tutkittiin monipuolisesti. Koska jokaisellaryhmällä oli omat menetelmänsä ja he suunnittelivat kysymyksetitse, vastauksia oli vaikea taulukoida. Toisaalta menetelmien ja ky­symysten monipuolisuus lisäävät tutkimuksen luotettavuutta. Kaikkiosallistetut ryhmät ja heidän vastaustensa yhteenveto on mukanataulukkomuodossa liitteessä 2.

Puistosta saatiin paljon tietoa, mutta Iso­Puolalaa koskevia vastauk­sia saatiin hyvin vähän. Syitä on monia: Iso­Puolala on aidoin suljet­tu puoliyksityinen alue, jota harvat tuntevat. Opiskelijoilla ei välttä­mättä ollut riittävästi tietoa Iso­Puolalasta, sen nykykäytöstä, käyt­tösuunnitelmista eikä ehkä edes aiheen tärkeydestä tutkimusaihee­na, jotta he olisivat voineet kertoa siitä osallistettaville ja motivoidaheitä ideoida tulevaa käyttöä.

Mikä Puolalanmäellä on hyvää

Puolalanmäellä tärkeintä ja arvostetuinta ovat kauneusarvot, luontoja upea sijainti korkealla mäellä. Luonto oli päällimmäinen syy tullapuistoon, sen rauhoittava ja viihtyisyyttä tuova vaikutus sekä luon­nonelementtien innostavuus leikkiin ja liikuntaan. Myös keskeistäsijaintia ja vanhojen rakennusten tuomaa tunnelmaa arvostettiin.Lapset, joiden annettiin liikkua vapaasti puistossa, käyttivät liikkumi­seen ja leikkimiseen koko aluetta kallioineen, nurmirinteineen japatsaineen (Liite 6).

25 Kalliot pienine lätäköi­neen innostivat puistossakäyneitä lapsia. Kuva: EllaK. Santaluoto

38

Mikä on huonosti

Yleisimmin Puolalanmäellä kävijöitä häiritsi roskaisuus ja epäsiiste­ys. Vessojen puutteen katsottiin aiheuttavan epäsiisteyttä ja rajoit­tavan puiston käyttöä. Vaikka puistosta nautitaan kaikkien yhteise­nä, turvallisena puistona, joidenkin ihmisten puistoon sopimatto­man käyttäytymisen koettiin heikentävän viihtyisyyttä, etenkin pi­meinä vuorokaudenaikoina.

Mitä puistossa halutaan tehdä?

Puistossa halutaan eniten oleskella ja nautiskella. Ympäristön laatuapidettiin toiminnallisuutta tärkeämpänä. Toiminnallisia ideoita kui­tenkin esitettiin paljon. Aikuiset toivoivat pienimuotoisia päiväta­pahtumia ­ jotkut tosin nimenomaan toivoivat, ettei tapahtumiaolisi ainakaan enempää. Nuoret ja lapset toivoivat konsertteja, joitasiellä nykyäänkin pidetään. Tyttöjen toiveet liittyivät usein yhdessä­oloon viihtyisässä, luonnonläheisessä ympäristössä, mutta sekätytöt että pojat toivoivat myös liikunnallisia ja seikkailullisia toimin­tamahdollisuuksia. Poikien toiveet olivat toimintapitoisempia jaheidän puistounelmiinsa kuuluivat viihteelliset palvelut formularato­ja myöten. Puistoon toivottiin paljon erilaisia seikkailullisia leikki­ jaliikuntamahdollisuuksia ja myös lisää nykyisenkaltaisia leikkivälinei­tä.

Miten viihtyisyyttä parannettaisiin

Vaikka puistoa pidettiin hyvin hoidettuna, sitä toivottiin hoidettavanvielä paremmin. Roskaisuudesta, lasinsiruista ja koirankakoista ha­luttiin päästä eroon, ja keinoksi ehdotettiin lisää roskiksia ja kierrä­tysastioita. Vessan saaminen puistoon oli erittäin yleinen toive. Es­teettömyyttä, kaikkien ihmisten mahdollisuutta käyttää puistoa,toivottiin lisättävän monella tavalla. Nämä järkevät, ”aikuismaiset”ajatukset eivät tulleet vain aikuisilta, vaan myös lapset lähes pie­nimpiä vastaajia myöten tiedostivat nämä käytännölliset puutteet jaosasivat aktiivisesti ehdottaa parannuksia. Lähes kaikki vastaaja­ryhmät toivoivat myös lisää istumapaikkoja. Eräässä vastauksessatodettiin, että puisto tarvitsee vastuuhenkilön.

Toiveiden ja mielikuvien puisto

Puistoon kohdistuu paljon toiveita, jotka eivät ole helposti toteutet­tavissa joko puiston pienen koon, luonteen tai maaston vuoksi, taikoska jotkut toiminnot sulkevat toisensa pois. Nämä toiveet kerto­vat paljon siitä, miten keskustassa halutaan elää ja niitä kannattaakäyttää hyödyksi puiston lähialueiden suunnittelussa. Puistoa pide­tään omana ulkotilana, kotipihan jatkeena ja maaseudun korvikkee­na. Kuitenkin muutkin kuin lähellä asuvat käyttävät puistoa sen kes­keisen sijainnin ja kaupunkikuvallisen komeuden vuoksi.

39

Iso­Puolalan kehittäminen

Iso­Puolalan käyttöä koskevia vastauksia saatiin niukasti. Vastaajateivät tunnu mieltävän pihapiiriä osaksi puistoa. Hyvin harva oli edeskäynyt sen pihapiirissä. Joku vastaaja muisti käyneensä siellä kauansitten lapsuudessaan ja häntä kiehtoi ajatus pääsystä pihalle ja pai­kan saamisesta julkiseksi. Iso­Puolalaa ei yleensä kehuttu eikä hau­kuttu, ja kaikki sitä koskevat ehdotukset esitettiin vasta kysyttäessäerityisesti Iso­Puolalasta, ei kysyttäessä puistosta. Niiden aikuisten,joilta asiasta kysyttiin, oli usein vaikea ottaa kantaa siihen, minkälai­seen toimintaan Iso­Puolalassa olisi tarvetta. Haastateltu opettajakuitenkin tiesi, että ainakin 3­4­luokkalaisilla olisi tarvetta saadatiloja käyttöönsä kerhotoimintaa varten. Pienemmille lapsille oniltapäiväkerho, mutta isommille ei ole riittävästi tiloja.

Iso­Puolala­aiheesta haastatelluilla 1­2­luokkalaisilla lapsilla olihuomattavan paljon ideoita ja kiinnostusta rakennuksia kohtaan.Rakennuksille näyttäisi olevan tarvetta kerhotoiminnan paikkana.Lapset haluavat olla mukana konkreettisella työpanoksellaan raken­nusten ja pihan kaunistamisessa ja he haluavat olla tulevassa toi­minnassakin aktiivisia toimijoita – puutarhureita, askartelijoita,eläinten hoitajia, leipureita ja kahvilan tai kioskin myyjiä. Ensimmäi­senä rakennukset olisi heidän mukaansa maalattava ja pihalle istu­tettava kasveja. Kuten koko puisto, myös Iso­Puolala nähtiin toiveis­sa jännittävänä luontoseikkailupaikkana, jossa saa kiipeillä puissa jakatoilla, hyppiä trampoliinilla tai vaikka ratsastaa, ja josta aina löytyyuutta ja jännittävää ­ ja ennen kaikkea sellaisena paikkana, jonkaulkoasuun ja käyttöön voi itse voimallisesti vaikuttaa. (Liite 7.)

Oppilaiden ajatuksia Puolalanmäen koulun pihan kehittä­miseksi

Puolalanmäen koulun Puutarhakadun kiinteistöä kunnostetaan par­haillaan ja piha on tarkoitus uudistaa samalla. Pihaa suunnitteleesama arkkitehti, joka vasta koulun remontista. Oppilaskunnan edus­tajat olivat olleet mukana yhdessä suunnittelukokouksessa syksyllä.Pihasuunnitelmassa oli 24 autopaikkaa, mikä vastaa nykyistä päivit­täistä pysäköinnin määrää pihalla. Sen lisäksi pihasta oli rajattu alu­eet oleskeluun ja polkupyörien pysäköintiin.

Keskustelin puhelimessa 2.3.2010 kolmen Puolalanmäen lukiolaisenja kahden yläkoululaisen kanssa, joista yhdeltä sain lisäksi kirjallisenvastauksen.

Oppilailla ei ollut tietoa, minkälainen pihasuunnitelma on nykyisessävaiheessaan. Heillä on halua kehittää koulupihaa ja vaikuttaa puis­ton suunnitteluun, mutta heillä ei ole käsitystä oikeuksistaan eikäalueen suunnittelullisista mahdollisuuksista. Heille oli muodostunutse käsitys, että autojen säilyttäminen pihalla on välttämättömyys,johon ei voisi vaikuttaa.

Oppilaat toivovat pihalta tilaa käyttöönsä, mutta suhtautuvat ym­märtävästi ja rakentavasti pysäköintiin. Autoja voi heidän mieles­tään tarvittaessa olla muutama, mutta pitää olla selvät rajat autojenja oppilaiden alueille. Opettajien ja oppilaiden pihapysäköintiä myöskritisoitiin, koska se ei ole tasa­arvoista: osalle ihmisistä suodaanpysäköinti pihalle kun suurin osa käyttää julkisia tai kevyttä liiken­nettä, eivätkä he saa siitä kiitokseksi erityisetuja.

Pihaa halutaan käyttää ensisijassa oleskeluun, mutta myös liikunnal­liset mahdollisuudet toisivat parannusta. Nykyisellään piha on tylsä.Pihalle toivotaan tilaa, vehreyttä ja viihtyisyyttä.  Aitaa ei pidetä

40

tarpeellisena, vaan rumentavana ja nurmialueen käyttöä haittaava­na. Se luo myös häiritsevän tupakointialueen heti aidan taakse. Op­pilaat eivät koe tarvitsevansa aitaa vartijakseen, vaan he pysyvätalueella, jos niin sovitaan. Heillä on oikeus liikkua puistossa koulu­kiinteistöä vaihtaessaan ja he toivovat muutenkin mahdollisuuttakäyttää puistoa välituntisin opettajien kanssa sovittavalla tavalla.Penkkejä ja katoksellisia istuskeluryhmiä halutaan pihalle ja penkke­jä toivotaan lisää myös muualle puistoon. Poikien todettiin kaipaa­van enemmän toimintaa, mutta myös tytöt suhtautuvat liikuntaanmyönteisesti. Liikunnallisuutta tarjoaisi jo pelkkä lisätila pihalle, javähän tilaa vievien liikuntalajien mahdollisuutta pidettiin hyvänäparannuksena, koripallokoria peräti loistavana ideana. Ongelmaksisaattaisi tulla oppilaiden mukaan liikuntapaikkojen liian suuri suosio,eikä niitä ehtisi monikaan käyttää lyhyillä välitunneilla, joten toivot­tiin että liikuntavälineitä sijoitettaisiin myös puistoon. Nk. petankki­kentälle eli puiston länsiosaan kallioiden reunustamalle hiekka­alueelle ehdotettiin sijoitettavaksi liikuntavälineitä, esimerkiksi kori­pallokoreja.

Yksi oppilas ehdotti koulun uuden osan puiston puoleiseen pääty­seinään seinämaalausta, joka toteutettaisiin kilpailuna.

Vaikka ehdin tähän haastatella vain muutamaa oppilasta, heidänvälittämänsä viesti oli kuitenkin selkeä ja yhdensuuntainen. Oppilaathaluavat olla mukana jatkossa myös puiston suunnittelussa. He ovatkoulunsa lähiympäristön asiantuntijoita ja heillä on sen kehittämi­seen rakentavia ja perusteltuja ehdotuksia.

Arvostuksia ja toiveita, jotka yhdistivät vastaa­jaryhmiä

Luonto

Luontoa arvostettiin kaikkein eniten. Puolalanmäen puistoa arvos­tettiin komean mäen, puiden ja rauhallisen tunnelman vuoksi. Vaik­ka puiston suosituin osa on aurinkoinen länsirinne, suurten puidenalueesta myös pidettiin ja puita arvostettiin korkealle. Jotkut vastaa­jat pitivät puistossa käyntiä luontokokemuksena, eräs kuvaili puis­toa kuin maaseuduksi keskellä kaupunkia. Lapset pitivät leikkimah­dollisuuksien kannalta luonnonelementtejä leikkivälineitä tärkeäm­pinä, vaikka leikkivälineistäkin pidettiin. Lapset arvostivat luon­nonelementtejä sekä esteettisenä, rauhallisen yhdessäolon ympäris­tönä että seikkailupaikkoina.

Monimuotoisuutta, kasvillisuuden monipuolisuutta, vaihtelevaamittakaavaa ja värikkyyttä toivottiin lisää. Pieniä puita toivottiinniiden kauneuden, kukkien ja hedelmien vuoksi, mutta myös kiipei­lypaikoiksi. Kukkaistutuksia saisi olla monen mielestä enemmän,erityisesti puistokäytävien vierillä.

Yhdessäolo

Puolalanmäki miellettiin kaikkien yhteiseksi perinteiseksi, arvok­kaaksi puistoympäristöksi ja rauhoittumisen paikaksi. Toiveena oli,että kaikki ihmiset voisivat olla yhdessä, mutta ihan kaikki toiminnoteivät vastaajien mielestä puistoon sovi. Huumeet ja alkoholin liialli­nen käyttö ja niistä johtuva roskaisuus häiritsivät ihmisiä kaikissavastaajaryhmissä.  Aivan ymmärrettävästi myös nopeat, äänekkäästirullaavat skeittilaudat tuntuvat vaarallisilta hitaasti liikkuville ihmisil­le, vaikka skeittareiden tarkoitus ei tietenkään ole häiritä eikä aihe­uttaa vaaraa. Tämäntapaisia vastauksia, joissa toinen käyttäjäryhmä

41

tai toiminta koettiin häiritseväksi, oli kuitenkin erittäin vähän, jaenemmän korostui näkemys Puolalanmäestä kaikkien ihmisten yh­teisenä puistona.

Vanhimmat vastaajat ymmärsivät nuorten tarvetta kokoontumiseenja hauskanpitoon. He erityisesti toivoivat talvista mäenlaskupaikkaataas käyttöön, koska siihen liittyi hauskoja muistoja. He toivoivatmahdollisuutta eri ikäluokkien kohtaamiseen, ajanviettoon ja tou­huamiseen lasten kanssa. Eri vastaajaryhmät toivat esille myös mui­den kuin omaan ryhmään kuuluvien etuja. Esimerkiksi myös ne ih­miset, joilla ei itsellään ole lapsia, huomioivat lasinsirujen haitatlapsille ja koirille, ja toivoivat leikkiympäristöön parannuksia.

Istumapaikkoja toivottiin lisää. Erityisesti penkkejä tarvitaan, jottapuistossa voidaan viipyä ja jotta lepotaukoja tarvitsevat ihmisetjaksavat kävellä puiston läpi. Myös pöytiä kaivataan, jotta puistossavoidaan juoda päiväkahvit ja syödä eväät, seurustella ja pelata pele­jä. Penkkejä ja pöytiä toivoivat kaikenikäiset, myös ne jotka taipuvatpitämään piknikkiä nurmikolla, sillä onhan maa useimmiten liiankostea istumiseen. Vessat ovat myös osa esteettömyyttä ­ niitäkintarvitaan, jotta kaikki voivat käyttää puistoa ja viettää siellä aikaa.

Pysyvyys

Monet vastaajat toivoivat, ettei puistoa muutettaisi liikaa. Toivejatkuvuudesta ja pysyvyydestä on myös huomioitava puiston ja Iso­Puolalan kunnostamisessa. Uusiminen ei saa olla lähtökohtana, vaanensisijaisesti on säilytettävä ja kunnostettava ympäristöä pitäen semahdollisimman paljon totutunlaisena.

Toinen asia on, että kun ihmisiltä kysytään parannusehdotuksia, eiole helppoa äkkiseltään keksiä jotain uudenlaista. Kouluikäiset lap­set rohkenivat vastauksissaan esittää ennennäkemättömiäkin ideoi­

ta, mutta aikuiset pitäytyivät tutummissa ratkaisuissa. Uusien rat­kaisujen löytäminen on suunnittelijan tehtävä – käyttäjiä ja muitaasiantuntijoita kuunnellen.

Siisteys ja turvallisuuden tunne

Puistoa pidetään hyvin hoidettuna, mutta sitä toivotaan hoidetta­van vieläkin paremmin. Vessoja toivotaan, jotta puistossa ei pissail­taisi ympäriinsä, ja tietysti myös puiston käytettävyyden kannalta.

Puistoa pidettiin jonkin verran pelottavana iltaisin ja pimeään ai­kaan. Pelko yhdistettiin juopotteluun ja huumeiden käyttäjiä. Nuo­ret aikuiset eivät kokeneet puistoa pelottavaksi. Maahanmuuttaja­naisten mielestä Suomessa on turvallista liikkua ulkona myös iltai­sin. Valaistusta toivottiin lisää, yleensä turvallisuuden tunteen luo­miseksi, mutta myös tunnelman ja kauneuden vuoksi. Puiston tun­nelmaa ja iltavalaistusta myös kehuttiin. Valaistuksen lisäämistäkysyttiin useissa haastatteluissa ja kyselyissä, mikä on saattanutvaikuttaa tuloksiin.

Leikkipaikkavälineiden uusimista tai leikkipaikkojen saattamistamuilla tavoin parempaan kuntoon ja toivottiin joissakin vastauksis­sa.

42

Virkistysalueille ja ­reiteille kysyntää keskustassa

Vastaajat toivoivat sellaisiakin toimintoja, jotka eivät kovin hyvinsovi Puolalanmäen maastoon, kuten nuorten aikuisten toivomafutiskenttä. Ehkä se osoittaa, että monenlaisille toiminnoille, puis­toille, viheryhteyksille ja liikuntamahdollisuuksille, on tarvetta, jaettä niitä pitää pyrkiä lisäämään keskustaan.

Toispual jokke ry haluaisi Taidemuseon läheisyyteen myös koira­puiston, ja samaa toivoivat myös puistossa haastattelemani koirienulkoiluttajat. Puolalanmäki on kuitenkin liian pieni sellaiseen tarkoi­tukseen, mutta koirapuistolle varmaan olisi kysyntää toisaallekintoteutettuna.

Kevyenliikenteen ja viheryhteyksien kehittäminen puiston ympäris­tössä vastaavat paremmin liikunnallisiin tarpeisiin, ja jatkuvuus lisääpuiston elvyttävää vaikutusta. Vihreyttä, esteettömyyttä, liikunnalli­suutta ja oleskelumahdollisuuksia tarvitaan myös muille lähialueillekuten koulupihoille, Kauppatorille ja Puutorille.

Suunnittelijoiden ja käyttäjien näkemyksetPuolalanpuistostaPuiston kunnostussuunnitelmassa korostetaan puiston historiallisiaarvoja ja lähtökohtana on puiston pitäminen mahdollisimman hyvinalkuperäisen suunnitelman mukaisena. Tarkoituksena on siistiäpuistoa, ei muuttaa perusratkaisuja. Puistokäytävien pinta on tar­koitus uusia, samoin valaistus. Leikkipaikkoja pyritään suunnitel­massa muuttamaan selkeiksi ja siisteiksi uusimalla kalusteita, jaläntinen leikkipaikka on poistettu nykyiseltä paikaltaan ja siirrettysyrjäiseen puiston osaan. Puuston kunto on tutkittu ja on tehty pui­den hoito­ ja istutussuunnitelma, jonka tarkoituksena on hoitaapuistoa mahdollisimman hyvin alkuperäisen puistosuunnitelmanmukaisesti ja avata näkymiä puistosta.

Kunnostussuunnitelman tavoitteet ovat suureksi osaksi yhdensuun­taisia käyttäjien toiveiden kanssa. Perustavanlaatuisia muutoksiaeivät käyttäjätkään puistoon halua, vaan siistimistä ja pieniä paran­nuksia. Käyttäjätkin toivoivat valaistuksen lisäämistä ­ tosin se eiollut aivan tärkeimpiä toiveita, ja siihen on voinut vaikuttaa kysy­mysten asettelu. Puistokäytävien pintojen uusimista tai muuttamis­ta ei toivonut kukaan vastanneista käyttäjistä, eikä kalusteiden uu­siminenkaan ollut tärkeimpiä toiveita.

Käyttäjät arvioivat puistoa ihmislähtöisesti, kun taas suunnitelmassakorostetaan puisto­ ja kaupunkihistoriallisia arvoja. Näiden näkö­kulmien ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriitaisia, vaan arvostettu jaarvokkaan luonteinen kaupunkipuisto voi nimenomaan olla paikka,jonka mahdollisimman monet tuntevat omaksi ja yhteiseksi.

Kunnostussuunnitelmassa todetaan puistossa olleen aikaisemminvähemmän pensaita ja enemmän avointa nurmikkopintaa. Käyttäjät

43

pitävät aurinkoisista nurmista, mutta toivovat myös kasvillisuudenmonipuolisuutta. Suunnitelman mukaan avokallioalueet tulee puh­distaa ja kalliopintaa puhdistaa paikoitellen enemmän esiin. Käyttä­jien mielissä siistiminen tarkoittaa lasinsirujen ja muiden roskienpoistoa, joka kyllä toteutuisikin varmasti samalla kun kalliot ”puh­distettaisiin” sammalista.

Käyttäjät – kuten oletettavasti suunnittelijatkin ­ näkevät puistonyhteisenä vihreänä kaupunkitilana, joka parhaimmillaan on kaikkiaihmisiä huomioiva, kaikille viihtyisä paikka. Lähes kaikki vastaaja­ryhmät ehdottivat lisää istumapaikkoja ja toivoivat puistosta siis­timpää. Penkkejä on suunnitelmassakin mutta niukasti. Vessa, jokaoli yksi tärkeimmistä toiveista, on kunnostussuunnitelmassa sijoitet­tu Iso­Puolalan yhteyteen.

Suuri eroavuus suunnittelijoiden ja käyttäjien näkemyksissä on suh­tautuminen leikkiin ja leikkipaikkoihin. Käyttäjät eivät halua poistaaeivätkä heikentää leikkimahdollisuuksia, vaan päinvastoin lisätä niitäja kehittää puistoa myös lasten kannalta käytettäväksi. Käyttäjät,toisin kuin kunnostussuunnitelman tekijät, eivät näe ristiriitaa leikki­ja muiden toimintamahdollisuuksien ja puiston esteettisyyden välil­lä. Leikkiympäristöt tarvitsevat kehittämistä, jotta niissä voivat yh­distyä molemmat tavoitteet: seikkailullinen leikki ja arvokkaan puis­ton esteettinen ympäristö.

26 Kallioilla kiipeily oli pienten lasten kaikista hauskinta ja suosituinta teke­mistä puistossa. Kuva Henna Seppälä.

43

pitävät aurinkoisista nurmista, mutta toivovat myös kasvillisuuden moni­puolisuutta. Suunnitelman mukaan avokallioalueet tulee puhdistaa jakalliopintaa puhdistaa paikoitellen enemmän esiin. Käyttäjien mielissäsiistiminen tarkoittaa lasinsirujen ja muiden roskien poistoa, joka kyllätoteutuisikin varmasti samalla kun kalliot ”puhdistettaisiin” sammalista.

Käyttäjät – kuten oletettavasti suunnittelijatkin ­ näkevät puiston yhteise­nä vihreänä kaupunkitilana, joka parhaimmillaan on kaikkia ihmisiä huo­mioiva, kaikille viihtyisä paikka. Lähes kaikki vastaajaryhmät ehdottivatlisää istumapaikkoja ja toivoivat puistosta siistimpää. Penkkejä on suunni­telmassakin mutta niukasti. Vessa, joka oli yksi tärkeimmistä toiveista, onkunnostussuunnitelmassa sijoitettu Iso­Puolalan yhteyteen.

Suuri eroavuus suunnittelijoiden ja käyttäjien näkemyksissä on suhtautu­minen leikkiin ja leikkipaikkoihin. Käyttäjät eivät halua poistaa eivätkäheikentää leikkimahdollisuuksia, vaan päinvastoin lisätä niitä ja kehittääpuistoa myös lasten kannalta käytettäväksi. Käyttäjät, toisin kuin kunnos­tussuunnitelman tekijät, eivät näe ristiriitaa leikki­ ja muiden toiminta­mahdollisuuksien ja puiston esteettisyyden välillä. Leikkiympäristöt tarvit­sevat kehittämistä, jotta niissä voivat yhdistyä molemmat tavoitteet: seik­kailullinen leikki ja arvokkaan puiston esteettinen ympäristö.

26 Kallioilla kiipeily oli pienten lasten kaikista hauskinta ja suosituinta tekemistäpuistossa. Kuva: Henna Seppälä

44

5. Puolalanmäen kehittäminen lapsi­ januorisomyönteiseksi

Puolalanmäen puiston kunnostuksen yleissuunnitelmassa lähtökohtanaon puiston historiallisten arvojen säilyttäminen. Konkreettisina tavoitteinaon puuston hoito, käytävien päällystäminen, rakenteiden ja kalusteidenuudistaminen ja näkymien korostaminen. Jotta puiston arvot ymmärre­tään ja ne saadaan säilymään, on suunnitteluun otettava mukaan käyttä­jien näkökulma. Tässä esitän konkreettisia ehdotuksia ja tarkennuksia,jotka parantavat puiston laatua kaikkien käyttäjien ja erityisesti suurimpi­en käyttäjäryhmien eli lasten ja nuorten kannalta.

Kaunis ja viihtyisä Puolalanmäki

Puolalanmäen oma ”paikan henki”

Puolalanmäen maisemaa hallitsevat kallioisen mäen korkea muoto, laellasijaitseva ”linna” ja suuret puut. Suureen puistoon mahtuu paljon yksityis­kohtia, jotka parantavat puiston esteettistä laatua lasten näkökulmasta,kokonaisuuden säilyessä silti ehjänä ja selkeästi hahmottuvana. Kaikenikäisten toivomia kukkivia kasveja ja pikkupuita voi harkitusti sijoittaapuistoon sellaisille paikoille, joissa viivytään ja joissa niitä on mahdollisuuskoskettaa ja nähdä läheltä.

27 Puolalanmäen rinne suurine puineen on sadunhohtoista leikkiympäristöä, jokainnostaa roolileikkeihin tai sitten juoksemaan hippaa ja kierimään.

Liikkuminen ja olemisen tapa vaikuttavat esteettiseen kokemukseen. Is­tuimet ja paikat, joissa jonkin toiminnan, liikunnan, leikin tai pelaamisenvuoksi viivytään, antavat mahdollisuuden puiston kauneudesta nauttimi­seen. Lepopaikkaa turhaan etsivän ihmisen puistoelämys tuskin on kovinmiellyttävä. Kuitenkin myös nopeasti puiston läpi kulkeville tarjoutuuesteettisiä elämyksiä. Vauhdissa muodostuu pelkistetympi tilallinen koko­naiskuva ja mieleen jää ehkä jokunen lähinnä reittiä ollut yksityiskohta.

Puistossa käytettävät rakenteet, kalusteet ja leikkivälineet ovat parhaim­millaan kokonaisuuteen sopivia ja materiaalit arvokkaan luonteisia. Tai­

45

demuseon leikkipaikan leikkivälineet ja rakennukset voisivat tyylillisestitukeutua jugend­ympäristöön. Maakuntamuseo suosittelee puistossakäytettävän perinteisiä koivunjalkapenkkejä, joita kaupungilla on varas­tossa. Niiden rinnalle on suunniteltava niihin sopivia ns. esteettömiäpenkkejä, joihin pystyy siirtymään pyörätuolista.

Näkymät lähelle ja kauas

Puisto näyttäytyy aikuisille hieman erilaisena kuin lapsille, ja näkymät onsiksi suunniteltava sekä lasten että aikuisten näkökulmasta. Lapsen onvaikeampi suunnistaa, sillä hän ei matalalta näe yhtä laajoja kokonaisuuk­sia kuin aikuinen. Pääreittien erottaminen muista käytävistä yksityiskohti­en avulla voi auttaa suunnistautumista. Pienet lapset kiinnittävät huomio­ta eniten lähellä ja matalalla oleviin yksityiskohtiin kuten penkin jalkoihin,reunakiveyksiin ja sadevesikaivoihin. Näiden yksityiskohtien suunnitteluon tärkeä osa puistosta mieleen jäävää kuvaa. Suunnittelemalla puistoka­lusteet ja leikkivälineet juuri tätä puistoa varten vältetään hämmentävääepäpaikan tuntua, vahvistetaan identiteettiä ja kohotetaan puiston es­teettistä arvoa.

Lasten lisäksi matalammalta ympäristöä katselevat pyörätuolilla liikkuvataikuiset. Heidän on aikuisina kokemuksensa vuoksi helpompi hahmottaaympäristöä, mutta näkymien suunnittelussa on otettava huomioon yhtä­lailla myös heidän viihtyisyytensä. Tärkeitä näköalapaikkoja ovat Taide­museon edusta, josta on pitkä katunäkymä Aurakatua pitkin joen vastak­kaiselle mäelle Vartiovuorelle, Ystävyyden patsas sekä taidemuseon länsi­puolinen tasanne, joilta näkee Rauhankadun suuntaisesti kauas lounaa­seen. Korkeimmalta kalliolta pitäisi periaatteessa voida nähdä Ruissaloonasti. Kunnostussuunnitelmassa onkin tavoitteena avata tätä näkymää jakorkealle tasanteelle on palautettu siellä aikaisemmin sijainnut istuskelu­

ryhmä. Oleskelupaikan lähistöllä voisi lisäksi sijaita esimerkiksi kiipeämääninnostava korkea tähystyskivi.

Tällä hetkellä ystävyyden patsaan edustalla rinteessä on pensasistutus,jonka takaa lapset, pyörätuolin käyttäjät ja patsaan jalustalla istuskelevateivät näe minnekään. Kunnostussuunnitelmassa on esitetty uusia pen­sasistutuksia patsaan läheisyyteen, myös vuorimäntyjen tilalle. Vuori­männyt ovat puiston ainoat puut, joissa voi kiivetä ja ne ovat lapsille tär­keä, pidetty ja käytetty osa puistoa. Ne eivät myöskään ole näkymän es­teenä, joten niitä ei pidä poistaa. Nykyisten pensaiden tilalle tarvitaanmatalampaa kasvillisuutta, joka myös kestää talvisen pulkkailun rasituk­sen.

28 Apinoitten kiipeilypuut eli Ystävyyden patsaan viereiset vuorimännyt.

46

Koko puisto käyttöönLasten ja nuorten esittämät toiveet liittyvät enemmän koko puis­toon kuin leikkiaitauksiin. Leikkiaitausten mahdollisuudet kuitenkinpainottuvat tässä ehdotuksessa, koska niihin kohdistuu muita alu­eita enemmän muutoksia kunnostussuunnitelmassa.

Puistoon on toivottu liikunnallisuuteen kannustavia asioita kutenlenkkipolkua ja urheiluvälineitä. Puisto jylhine maastoineen ilmanmitään lisäyksiäkin mahdollistaa monenlaista liikuntaa. Puisto ar­vokkaan historiallisen olemuksensa vuoksi ehkä (?) kuitenkin miel­letään sopivammaksi rauhalliseen oleskeluun. Liikunnan harrasta­minen ja puistoon suunnitellut liikuntavälineet eivät silti vähennäpuiston arvokkuutta, vaan pikemminkin lisäävät sen arvoa.

Pienillä vihjeillä voi kannustaa lapsia ja aikuisia liikkumaan ilmanettä puisto menettää arvokkuuttaan. Esimerkiksi puiden väliin voikiinnittää slacklineja eli nauhoja, joiden päällä tasapainoillaan jatemppuillaan. Puiden väleihin voidaan virittää myös tavallisia pak­suja kiipeilyköysiä ja niitä voidaan riiputtaa pystysuoraan paksustaoksasta roikkumaan. Palloilulajit, esimerkiksi koripallo ja pihapingis,taas sopivat erityisen hyvin Puolalanmäen koulun pihalle, joka se­kin on osa puiston maisemallista kokonaisuutta.

Nykyiset leikkivälineet on suunniteltu vain pienille lapsille soveltu­viksi, ja lapset kasvavat muutenkin nopeasti ulos aitauksista. Sijoit­tamalla penkkejä ja piknikpöytiä eri puolille puistoa houkutellaan muka­vuudenhaluisia aikuisia viemään lapsiaan leikkimään vaihtelevampiinmaastoihin. Jokaisen istuimen ei tarvitse olla helppo penkki, vaan esimer­kiksi tasapainopuomilla tai pallonpuolikkaallakin voi istua – tai liikkua.

Kun liikunnallisia elementtejä tuodaan puiston eri osiin niin että vierei­seen paikkaan on näköyhteys, saadaan aikaan mielikuva yhtenäisestä,liikkumaan innostavasta puistosta. Leikkiaitauksissa ja muualla puistossaolevat kalusteet voivat olla tyyliltään yhtenäisiä.

39 Puistossa oleskelu voi olla liikunnallista. Kuva Taidemuseon viereiseltä näköalatasanteelta, jonneon suunniteltu sijoitettavan penkkejä.

47

Kaikille suunniteltu puisto

Puolalan ympäristössä liikutaan kevyesti

Esteetöntä liikkumista suunniteltaessa pitää puiston sisäisten reittienlisäksi huomioida puiston saavutettavuus eri suunnista. Jalan­ ja pyörälläkulkijoita on Turussa peräti 28 % aikuisväestöstä, mikä on kaksinkertainenosuus Helsinkiin verrattuna. (Voltti, Luoma 2007, 23) Turun keskustaaasuinalueena suosivat erilaisista liikkujista selvästi eniten jalan ja pyörälläkulkevat ihmiset. Autoa pääasiassa käyttävien ja joukkoliikenteen kanta­asiakkaiden suosimat alueet ovat keskustan ulkopuolella. (Voltti ym, 32)Lapsilla ja nuorilla kevyt liikenne on lähes ainoa liikkumismuoto keskus­tassa. Puolalanmäen ympäristössä on useita kouluja, joiden oppilaistasuuri osa kulkee kouluun kevyesti. Vielä suurempi osa oppilaista voi tule­vaisuudessa kulkea itsenäisesti koulumatkansa, kun kevyen liikenteenverkkoa täydennetään.

Liikuntaa kaikille

Liikunnallisten virikkeiden tuominen puistoon oli yksi yleisistä toiveista.Kaikenikäisten liikuntaa kannattaa tukea, koska kaikenikäiset yleisestiliikkuvat liian vähän. Arkiliikunta usein vähenee yläkouluiässä, mutta myösvanhemmat lapset ja nuoret toivoivat liikunnallisia ja urheilullisia mahdol­lisuuksia puistoon. Koko puistoalueen, mukaan lukien Puolalanmäen kou­lun piha ja Iso­Puolala, kehittäminen liikuntaa ja liikunnallista leikkiä tuke­vaksi ja lähiasukkaiden kannalta paremmin käytettäväksi voi lisätä lastenulkoleikkien ja liikunnan määrää.

Lisää esteettömiä reittejä

Puolalanmäen reiteistä suurin osa on pyörätuolille liian jyrkkiä ja muuten­kin hyvää kuntoa vaativia nousuja. Reittien jyrkkyys voidaan näyttää opas­tavalla liikennemerkillä. Tärkeimmissä saapumiskohdissa eli taidemuseonalapuolella Aurakadun ja Tornikadun kulmassa sekä Rauhankadun päässä

olisi suotavaa olla puiston kartta, jossa näytettäisiin esteettömät, kohtuul­lisen loivat ja jyrkät tai portaalliset reitit.

Puiston pohjoisreunaa kiertävä ajotienä käytettävä Puolalanapuisto­niminen puistokäytävä olisi puiston käytettävyyden ja turvallisuuden pa­rantamiseksi palautettava pyörä­ ja kävelytieksi. Puistokäytävällä tulisisallia vain huoltoajo ja sen varrelle tarvittaisiin ainoastaan vammais­pysäköintipaikkoja. Puistokäytävän käytön muuttaminen lähemmäs alku­peräistä tarkoitustaan parantaisi puiston turvallisuutta ja hyödyttäisi lap­sia ja nuoria ja muitakin kevyen liikenteen käyttäjiä. Vain huoltoajo sallit­taisiin ja puistokäytävän varrelle sijoitettaisiin vain vammaispysäköinti­paikkoja.

Puolalanmäen koulun pihasuunnitelmaluonnokseen on merkitty esteetönkulkuyhteys puistoon. Reitti palvelee kevyttä liikennettä kulkien koulunpihan laitaa pitkin ja jatkuen Puutarhakadun eteläpuolella pihojen läpimutkittelevana reittinä Yliopistonkadun kävelykatuosuudelle. Suunnitel­missa reitti kulkee suorana ns. Bryggmanin reittinä. Sekä nykyinen ettäsuunniteltu reitti laskeutuvat portaallisina Ylipistonkadulle.

Puolalanmäen koululla tarvitaan runsaasti tilaa polkupyörille. Autojenpysäköinti sen sijaan tulisi sallia pihalla vain liikuntaesteisille. Vammais­pysäköintipaikkoja sijoitettaisiin mieluiten lähelle puistoon johtavaa es­teetöntä reittiä ja lisäksi lähelle sisäänkäyntiä. Arvokkaaseen puistoympä­ristöön kuuluva piha ei voi olla pysäköintipaikka, vaan se on otettava oppi­laiden käyttöön ja osaksi maisematilaa.

Kun kunnostussuunnitelman mukainen Puutarhakadulta puistoon johtavauusi portaaton kävelyreitti toteutetaan, olisi hyödyllistä samalla perustaapuistoon rajautuvan Suomalaisen Pohjan rakennuksen sivuitse kulkevareitti helppokulkuiseksi puistokäytäväksi. Puistokäytävä ei sovi kovin luon­tevasti sivuttaissuunnassa jyrkkään maastoon, mutta jos yhteyttä ei to­

48

teuteta, saattaa kulku Suomalaisen Pohjan eteläpuolitse lisääntyä. Nousukohti taidemuseon edustaa on melko jyrkkä, mutta maata muotoilemallasiihen voidaan rakentaa pyörätuolillekin kulkukelpoinen kapea käytävä.Nykyisin puiston pituussuunnassa ei ole esteetöntä reittiä lainkaan, jotentämä parantaisi puiston käyttökelpoisuutta useiden puiston käyttäjienkannalta.

30 Kunnostussuunnitelmassa esitetty, puistoon tallaantunutta polkua seurailevauusi portaaton reitti on merkitty vihreällä. Reitti voisi jatkua portaattomana polkunakeltaista linjaa pitkin kohti taidemuseon portaikkoa.

Esteettömät päällysteet

Kunnostussuunnitelmassa puistokäytävien päällysteenä on kivituhka, jokaon esteettömän liikkumisen kannalta paras puistoteiden päällyste kokopuistossa. Tasaista kivituhkapintaa on helppo kulkea kävelykepin, pyörä­tuolin ja lastenrattaiden kanssa. Läpäisevä kivituhkakäytävä ei vaadi pal­joa sivuttaiskaltevuutta, mikä on tärkeää pyörätuolin ja rollaattorin käyt­täjille. Kivituhkapinta on asfalttia ja kiveä turvallisempi, koska se on vä­hemmän liukas ja pehmeämpi, eikä kaatuessa ei satu yhtä paljon. Kävely­kepillä saa tukevan tuntuman maahan kivituhkapinnalla.

Jyrkkiin mäkiin, joissa kivituhka ei pysy, ehdotetaan tutkittavan kivi­ jasirotepintavaihtoehtoja. Asfaltti on liukas, varsinkin jos sen pinnalla onhiekkaa tai lehtiä. Sirotepinta on etenkin lapsille huono vaihtoehto, koskasen pinta muodostuu asvalttiin kiinni liimatuista teräväsärmäisistä kivensi­ruista, jotka kaaduttaessa repivät ihoa pahemmin kuin muut päällysteet.Sirotepintaan myös jää kiinni lehtien paloja ja muuta pientä roskaa, jokaei helposti irtoa käytävää puhdistettaessa. Jyrkimmissä mäissä, joissa pyö­rätuolilla liikkuminen on joka tapauksessa mahdotonta, voidaan tarvitta­essa käyttää luonnonkiveä. Kivituhka on kuitenkin materiaaleista käyttä­jäystävällisin sekä helpoin ja halvin korjata.

Käytävien poikki kulkevat kiviset sadevesikourut on syytä peittää kannellatai muotoilla erittäin loiviksi, jottei niihin kompastuta eivätkä rollaattorinja pyörätuolin pyörät jää niihin jumiin.

49

Lepopaikat

Penkkejä tai muita istumismahdollisuuksia on tuskin koskaan puistossaliikaa. Puistokäytävää pitkin kulkiessa on seuraavan istuimen oltava ainanäkyvissä, jotta heikkokuntoinenkin rohkenee jatkaa eteenpäin. Kuntoavaativilla mäkireiteillä penkkejä tarvitaan tiheimmin. Osa penkeistä voiolla standardikorkeudesta poikkeavia, korkeudet voivat olla esim. 35 cm,tavallinen 42 cm ja 55­60 cm. Kun käsinoja sijaitsee kauempana penkinpäädystä, pyörätuolilla liikkuvakin pääsee penkille istumaan. Kaikkienistumapaikkojen ei tarvitse olla penkkejä, vaan myös kivellä, tasapaino­puomilla, jakkaralla tai keinussa voi levähtää.

Vieläkin turvallisempi Puolalanmäki

Suurimman onnettomuusriskin Puolalanmäen puiston käyttäjille aiheut­taa autoliikenne puistoon tultaessa. Autoilukäyttöön otettu koillisestapuistoa rajaava käytävä aiheuttaa jatkuvan vaaran mäenlaskijoille ja puis­ton rinteillä leikkijöille. Puiston laitaan on muodostunut epäviihtyisä, tur­vattoman tuntuinen vyöhyke, jossa pensaiden juurelle voi rauhassa pis­sailla. Kunnostussuunnitelman mukaiset ajohidasteet ja autoilun rajoitta­minen puistossa parantaisivat turvallisuutta.

Kallioilla on nykyisin aitoja, ikään kuin jyrkänteiden merkkinä, mutta neeivät estä kiipeilyä. Aidat onkin viihtyisyyttä häiritsevinä ja turhina tarkoi­tus poistaa. Kallioilla kiipeillessä on luonnollisesti riski pudota ja satuttaaitsensä, mutta toisaalta kiipeily kehittää motorisia taitoja, antaa verratenturvallisen mahdollisuuden harjoitella riskien arviointia ja tuottaa moni­puolisia elämyksiä. Luonnonympäristössä, jota kalliotkin puistossa edus­tavat, tarkkaavaisuus terästyy ja vahinkoja sattuu harvoin.

Vaarallinen putoamismahdollisuus on taidemuseon portaissa, joiden ta­

32 ”Junaradoilla” on hauskaleikkiä, mutta pyörät juuttuvatkivien väliin. Tämä kouru onkuitenkin matala ja helpohkoylittää.

31 Puunrungoilla voi istua,kiipeillä ja tasapainoilla.Kuva Mikael Skolan pihal­ta Tammisaaresta.

50

santeelta on kahden metrin pudotus eikä kaidetta lainkaan. Tällaisessapaikassa, jossa vierailija olettaa kaikkialla olevan samankorkuisen reunan,mutta yhdestä paikasta voikin juosta suoraan pudotukseen, vaaratilanneon todellinen. Huolellisesti suunnitellun kaiteen tai reunakiven liittäminenrakenteeseen tuskin häiritsisi esteetistä kokonaisuutta, mutta se lisäisiturvallisuutta ja viestittäisi, että lapsiperheetkin ovat tervetulleita.

Iso­Puolalan hylätynnäköiset talot voivat aiheuttaa lapsille erillisyydentunnetta ja pelkoja. Niiden kunnostaminen, ottaminen julkisempaan käyt­töön ja sosiaaliseen valvontaan laajentaa puiston käytettävää aluetta.Hoidettu, siisti ympäristö ja helposti huollettavat ja puhdistettavat pinnatsuojelevat rakenteita ilkivallalta. Ilkivalta ei ole Puolalanmäellä kovin suurihaitta, mutta kuitenkin lava, jolle syksyisin kerätään lehtiä, on saanutusein maalitussista kylkeensä, ja Iso­Puolalan seiniin on piirrelty. Graffi­tialustana on myös käytetty koulun lähes ikkunatonta puiston puoleistapäätyseinää, jonka eteen on muodostunut kapea, hahmoton ja iltaisinhämärä tila. Päädyn saattaisi pitää puhtaana sen liittäminen osaksi koulunpihalta kallioille ulottuvaa tilallista kokonaisuutta. Koulun aidan poistami­nen ja koulupihan palauttaminen pysäköintikäytöstä oppilaiden käyttöönlisäisi viihtyisyyttä, poistaisi takapihamaisen vaikutelman ja loisi paikastaselkeän ja turvallisen.

33 Taidemuseon jyhkeissä portaissa on petollinen pudotus.

51

Vessa puistoon

Kaikkien puiston käyttäjien viihtyisyyden ja mu­kanaolon mahdollistamiseksi puistoon tarvitaan käy­mälä. Vessoja tarvitsevat kaikki puistossa pitempäänoleskelevat, leikkijät, työntekijät ja juhlijat. Nykyisinkummassakin leikkiaitauksessa on pieni vessaparakki,joka on vain puistotätien ja hoitolasten käytössä, muinaaikoina suljettu. Iso­Puolalan pihalla on vessaparakki,joka on Rakennusperinteen ystävien ja viherliikelaitok­sen työntekijöiden käytössä.

Yleinen, kaikkina vuorokaudenaikoina avoinna olevavessa sopii hyvin puiston eteläreunaan Puolalankadunpäähän. Lisäksi Taidemuseon leikkipaikalla ja Iso­Puolalan toimintakeskuksessa on oltava omat vessat.Yleinen vessa sijaitsisi siten loivien, esteettömien puis­toreittien varrella ja sopivan lähellä paljon käytettyälänsirinnettä. Vessan on oltava tilava, jotta sinne pää­see pyörätuolilla ja mahtuu asioimaan parin lapsenkanssa. Pieni rakennus jäisi Puolalankadulta katsottunaleveän marjakuusen taakse, joten se ei hallitse kadun­päätenäkymää. Vessa suunniteltaisiin tyylillisesti yh­teensopivaksi Puolalanmäen koulun uudisosan kanssa,jonka läheisyyteen se sijoittuisi.

34 WC­rakennus sopisi vasemmalle, koulun päädyn läheisyyteen. Leikkikenttä voitaisiin muuttaa kaikkien yhtei­seksi oleskelupaikaksi ja aidattuna olisi vain sinisellä merkitty alue.

52Viheryhteydet ihmisiä ja eläimiä varten

35 Esteettömät, loivat ja jyrkät reitit Puolalanmäellä.

53

Luonnonmukaisuuden edistäminen

Viheryhteydet ihmisiä ja eläimiä varten

Joen pohjoispuolella olevat puistot kuten Puolalanmäki, Asemapuisto jaMikaelinkirkon viereinen Mannerheiminpuisto ovat melko eristettyjäluontosaarekkeita kaupungissa. Eläinten kulkureittejä olisi suotavaa turva­ta radanvarren, ratapiha­alueen ja Raunistulan suunnista Kakolanmäkeenja Puolalanmäelle. (Vuorisalo s.26) Monet eläimet välttävät kulkua avoin­ten alueiden poikki. Nisäkkäiden kuten rusakoiden, kärppien, hiirien, siili­en, oravien jne. reiteille tarvitaan runsaasti pensaita, joiden alle ne voivatpiiloutua. Viheryhteyksiä tarvitaan myös ihmisiä varten, virkistäviksi jaliikkumaan houkuttaviksi kevyenliikenteen reiteiksi.

Puolalanmäeltä pohjoiseen lähtevän puistoreitin jatkaminen ratapihalleasti lisäisi eläinten kulkumahdollisuuksia ja rikastuttaisi melko eristetynPuolalanmäen luontoa. Ajurinkadulle, joka johtaa Läntiseltä PitkäkadultaLouhen suuaukon kohdalta Ratapihankadulle, voitaisiin istuttaa ajotien jajalkakäytävän väliin puurivi ja niiden alle pensaita.

Suunniteltu Kauppatorin vihreyttäminen ja joen yli tulevaisuudessa johta­va uusi kevyenliikenteen silta luovat uuden vihreämmän reitin, joka ikäänkuin tuo Puolalanmäkeä lähemmäs keskustaa ja Aurajokea.

36 Radan suuntaiselta Ratapihankadulta Taidemuseota kohti johtavalle Ajurinka­dulle mahtuisi kasvillisuutta.

54

Lisää lajirikkautta Puolalanmäelle

Puolalanmäen puiston kasvillisuus koostuu suurista puista ja nurmikosta.Pensaita, jotka antaisivat suojaa pienille eläimille, on niukasti. Mataliapensaita, jotka eivät estä näkyvyyttä ihmisten kannalta, mutta antaisivatsuojaa eläimille, voisi sijoittaa kävelyteiden varsille. Ihmisten kannalta netoisivat toivottua monipuolisuutta puistokasvillisuuteen ja mittakaavaan,pikkunisäkkäille ne taas mahdollistaisivat puistossa elämisen ja liikkumi­sen. Parantamalla eläinten elinolosuhteita puistossa, tarjotaan samallalapsille enemmän mahdollisuuksia tavata puistossa siili, orava tai vaikkapalumikko.

Eläimet tarvitsevat puistossa viihtyäkseen ruokaa ja juomaa. Juoma­altaista olisi hyötyä linnuille kesäpäivinä. Marjapensaat ja ­puut, esimer­kiksi ruusut ja pihlajat, tarjoavat ruokaa linnuille pitkälle syksyyn ja tal­veen. (Vuorisalo, sähköposti 7.2.2010.) Linnunpönttöjen asentaminenpuistoon paitsi auttaa lintuja, tuo lintuja lähemmäs ihmisten reittejä jatarjoaa mahdollisuuden niiden elämän tarkkailuun. Puistossa säännöllises­ti käyvä lapsi voi nähdä isä­ ja emolinnun tuovan ruokaa poikasille ja poi­kasten lentoonlähdön. Linnunpönttöjen teko ja sijoittaminen edellyttääasiantuntemusta. Pönttöjä on sitouduttava siivoamaan ja huoltamaanvuosittain, jotta niissä kasvavat poikaset voivat hyvin.

Luontoa leikkipaikoille

Lapset arvostavat Puolalanmäellä ennen kaikkea luontoa ja ovat toivoneetseikkailullisia ja monielämyksellisiä kiipeilypaikkoja.  Seikkailu käsitteenäliittyi lapsilla luontoon ja yllätyksellisyyteen. Eri­ikäiset vastaajat toivoivatpuiston kasvillisuuteen värikkyyttä ja monipuolisuutta, esimerkiksi kukki­via puita ja perennoja. Sekä aidatuilla leikkipaikoilla että vapaalla alueellavoitaisiin suosia rakennettujen leikkivälineiden sijaan ja lisäksi kiipeilyynsopivia pikkupuita ja pensaita, joiden suojissa voi leikkiä majaleikkejä.Kiipeilypuita on puistossa nykyisin hyvin vähän, oikeastaan vain Ystävyy­

denpatsaan lähellä olevat vuorimännyt. Kiipeilyyn sopivia puita olisi kii­reesti istutettava, sillä niiden kasvaminen kiipeilyä kestäviksi vie vuosia.

Perennoja ja pieniä pensaita kannattaisi käyttää ensisijaisesti aidatuillaleikkipaikoilla, jotta myös muusta puistosta eristelyillä alueilla leikkivillälapsilla olisi mahdollisuus luontoelämyksiin. Myös syötävät kasvit, marja­pensaat ja hedelmäpuut sopivat aitauksiin. Marjojen keruu ja maistelu tuosisältöä lapsen puistopäivään. Moniaistisuus ja virikkeet ovat tärkeitäerityisesti aitauksissa, joissa liikkuma­alaa on vähän. Koska puut ja pen­saat kasvavat hitaasti, voitaisiin leikkipaikoille istuttaa ensin esimerkiksiyksivuotisia köynnöksiä ja nopeakasvuisia perennoja nykyisiä leikkijöitävarten.

Matalia kasveja voi käyttää rajaamaan leikkialuetta, mutta ne eivät siltiestä pientä lasta näkemästä muualle puistoon. Kukkivista ja tuoksuvistakasveista on eniten iloa, jos ne ovat lapsille kosketusetäisyydellä.

Leikkipaikkojen lähelle voidaan houkutella perhosia valitsemalla niidensuosimia mesikasveja. Eläimille suojapaikkoja ovat tiheät pensaat ja niidenalle jätetyt lehtikasat. (Bengtson 2007.) Leikkipaikoilla ei kannata hy­gieniasyistä ruokkia lintuja, mutta lintujen juoma­allas voidaan sijoittaaleikkiaitauksen viereen.

Kasvillisuutta tarvitaan leikkipaikoilla myös suojaamaan tuulelta ja aurin­golta. Etenkin itäinen leikkipaikka on hyvin tuulinen eikä siellä ole myös­kään suojaa kesäpäivän auringolta. Puiden latvukset suojaavat niiden allaleikkijöitä auringolta kuumana kesäpäivänä, jolloin aurinko paistaa korke­alta. Matalalta paistavan auringon säteet kuitenkin pääsevät lämmittä­mään leikkijöitä.

55

37 Puiston etelälaidassa on komea pensas­ ja perennaryhmä. Taustalla näkyyleikkipaikka, jossa taas ei ole kasvillisuutta.

Puolalanmäen pienilmasto

Puolalanmäki on korkea ja siellä tuulee. Puut kuitenkin vaimentavat tuul­ta. Ilmavirta ohjautuu osin latvusten yli ja lähellä maan pintaa tuuli onheikompaa. Puiden kaataminen tuo toivottua aurinkoisuutta, mutta sa­malla tekee auringonoton vähemmän miellyttäväksi päästäessään tuulenpuhaltamaan nurmikkoa pitkin. Kerroksellinen kasvillisuus vaimentaatuulta tehokkaammin kuin pelkät puut. Pensaiden ja pikkupuiden lisäämi­nen puistoon loisi miellyttävämpää pienilmastoa. Monikerroksinen, run­

sas kasvillisuus tuottaa enemmän happea ja lisää ilman kosteutta. Tummakasvillisuus myös muuttaa valonsäteitä lämmöksi kuten kaikki tummatpinnat. Kunnostussuunnitelmassa tarkoitettu kallioiden ”puhdistaminen”,joka tarkoittaisi sammalten poistoa, vaikuttaisi sekin hiukan pienilmas­toon kuivattamalla kallioita ja tuoden vaaleaa kalliopintaa näkyviin läm­pimän sammalen tilalle.

Kalliot ja massiiviset rakenteet kuten taidemuseon seinä keräävät ja luo­vuttavat lämpöä hitaasti päivän aikana. Tummat pinnat, esimerkiksi leik­kiaitausten varastokoppien ruskeat seinät, lämpiävät nopeasti. Aamustaalkaen käytettävillä leikkipaikoilla kannattaa siksi suosia tummia, nopeastilämpeneviä rakenteita.

Aikaisemmin puistossa on ollut lampi läntisen leikkipaikan tienoilla. Vesi­pinnat kosteuttavat ilmaa ja runsas vesikasvillisuus tehostaa vaikutusta.Nykyisin puiston ainoa vesielementti on Jussi Mäntysen vuonna 1959paljastettuun Joutsenet­veistokseen kuuluva allas. Sen ilmaa kosteuttavavaikutus on pieni, mutta vesi ja sen ääni tekevät paikasta viihtyisän. Allasvoi myös toimia eläinten juoma­ ja peseytymisaltaana.

Iso­Puolalan perinnepiha

Monet eläimet suosivat rauhallista ja kasvillisuudeltaan runsasta Iso­Puolalan pihapiiriä. Pihalle sopivat erityisesti perinteiset kukat ja hyöty­kasvit. Piha on melko varjoinen, mutta muutamalle marjapensaalle jahedelmäpuulle löytyy paikka. Kasveiksi kannattaa valita paikan olosuhtei­siin sopivia vähän hoitoa vaativia luonnonkasveja ja varjossa viihtyviä pe­rennoja.  Aitauksen pohjoispuolelle nurmirinteelle voi istuttaa pikkupuita.Rakennusperinteen ystävien talon takana kallion reunan alapuolella onhiukan tilaa ja paikan siistimiseksi tarvettakin pihakasveille.

56

Puolalanmäki leikkiympäristönä

Puiston muutokset lasten näkökulmasta

Lapsia kiinnostaa koko puisto leikki­ ja oleskelualueena ja koko alueenkehittäminen. Lapset arvostavat luontoa, kallioita ja puita. Toiveissa onkuten muillakin siisteys, kauneus, kasvit, penkit ja vessa. Lisäksi he toivo­vat seikkailullista ympäristöä.

Iso­Puolalan talojen julkisivujen ja kattojen korjaaminen ja pihapiirin käyt­töönotto muuttaa koko puiston imagoa ja laajentaa puiston käytettävääaluetta. Lapset ovat selvästi ilmaisseet kiinnostuksensa laittaa talot kun­toon – osallistuen itse maalaamiseen, korjaamiseen, toiminnan suunnitte­luun ja aktiiviseen yhteistoimintaan. Lapset ovat kiinnostuneita myös is­tuttamaan kasveja pihalle, tuomaan ja rakentamaan sinne toiminnallisiapuitteita ja hoitamaan siellä eläimiä. (Liite 7.) Iso­Puolalan piha muuttuisiavoimemmaksi puiston osaksi, jonne pääsee leikkimään ja jonka perin­teellinen ympäristö pihakasveineen kertoo lapsille historiasta ja tuo van­

huksille muistoja mieleen tukien siten heidän muistiaan. Talvisin, kunpulkkamäki katkaisee puiston poikki kulkevan loivimman reitin, voisi käve­lyreitti kiertää Iso­Puolalan pihan läpi.

Tässä ehdottamassani vaihtoehdossa puistotätitoiminta siirtyisi läntiseltäleikkipaikalta Iso­Puolalan pihalle. Silloin vanha leikkipaikka voitaisiinmuuttaa paikan henkeen sopivaksi kaikille ikäryhmille yhteiseksi leikki­ jaoleskelupaikaksi. Puolalanmäen koulun piha liittyisi osaksi puistoa ja spon­taanisti muodostuneet kulkureitit koulurakennusten välillä muutettaisiinpuistokäytäviksi. Puisto tulisi yhteiseksi ja yhtenäisemmäksi kokonaisuu­deksi, puiston käytettävä alue laajenisi ja käyttömahdollisuudet monipuo­listuisivat.

38 Perinteisiäkevätkukkia

39 Lasten toiveissaon mm. eläintenhoitaminen Iso­Puolalassa.

57

Leikkimiseen tarkoitetut alueet

Puolalanmäen molemmat leikkipaikat ovat nykyisin tavanomaisia, leikkiai­tauksia, joissa on pienille lapsille tarkoitettuja leikkivälineitä kuten keinu­ja, vieterikeinueläimiä ja liukumäki. Molemmissa aitauksissa on lukittulelusäilö ja vessakoppi, jotka ovat vain puistotätitoiminnan käytössä.

Tutun tyylisillä leikkivälineillä varustetut leikkialueet ovat kaupallisia tar­koituksia palvelevia epäpaikkoja kuten marketit ja huoltoasemat. Epäpai­kat eivät ilmennä paikan henkeä, vaan ne voisivat sijaita missä vain ja neeivät ole tarkoitettu kaikkia kaupunkiympäristön käyttäjiä varten. Lastenja aikuisten on helppo lähestyä epäpaikkoja ­ tiedetään kenelle ja mihintarkoitukseen ne on tehty. Nämä epäpaikat eristävät lapset ympäröivästämaailmasta ja estävät tutustumasta sen mahdollisuuksiin.

Puiston kunnostussuunnitelmassa leikkialueiden esteettiset puutteet onhuomioitu ja niitä on pyritty kehittämään paremmin puistoon sopiviksi.Läntinen leikkialue on suunnitelmassa poistettu kokonaan ja uusi leikkiai­taus suunniteltu Iso­Puolalan pohjoispuolelle varjoiseen painaumaan kal­lioiden väliin. Itäinen leikkialue on rajattu pienemmäksi ja selkeän muo­toiseksi, ympäröity pensas­ ja metalliaidoilla, ja toinen portti lisätty poh­joisreunaan.

Lapset voivat olla hyvinkin kiintyneitä paikkoihin, joissa he säännöllisestiviettävät arkiaamupäiviään. Jonkun mielestä nuhjuisen näköinen kei­nueläin ja aidanvieren voikukat voivat olla lapselle tärkeitä ja paljon hie­nompia kuin uudistukset. Leikkipaikkojen parannuksia suunniteltaessaolisi mietittävä mitä tuttuja asioita sinne voitaisiin jättää – ehkä esteetti­sen kokonaisuuden kustannuksella.

Taidemuseon leikkipaikan kehittäminen

Taidemuseon viereinen leikkipaikka on jonkin verran tuulinen ja erittäinaurinkoinen aidattu alue taidemuseon vierellä. Alueella ei ole nurmikon jayhden pensaan lisäksi kasvillisuutta, vaan maa on suurimmaksi osaksihiekkapintainen. Ympärillä on pensaita ja puita, mutta ne on rajattu aidanulkopuolelle. Lapsen näkökentässä on aitaa, ei vihreyttä. Aitauksen ulko­puolisen ympäristön hahmottaminen on lapselle vaikeaa, koska senmaanpinta ja puiden tyvet eivät ole näkyvissä. Lapsi näkee leikkiessäänvain aitauksen hiekkaa ja aitaa, yläviistoon katsoessaan puiden latvuksia,talojen kattoja ja ylimpien kerrosten seiniä. Lapselle syntyvä tilavaikutel­ma on siten ympäröivästä maailmasta irrallinen.

40 Taidemuseon leikkipaikkaa liukumäen alta katsottuna.

58

Leikkikenttä on haluttu kunnostussuunnitelmassa muuttaa selkeän muo­toiseksi, mikä suunnittelijoiden mielestä parantaa alueen esteettistä laa­tua. Aitausta on pienennetty huomattavasti ja kasvatettu etäisyyttä tai­demuseoon. Leikkiaitaukseen johtaa suunnitelmassa pieni puistokäytävämyös pohjoissivulta, kuten 1930­luvun puistosuunnitelmassa, jossa paikal­la oli pieni pyöreä leikkikenttä.

Leikkialueen pienentäminen ja selkeyttäminen eivät ole lasten kannaltamuutoksia parempaan. Kaikki mitä suunnitellun aitauksen sisällä on, onnähtävissä yhdellä silmäyksellä, joten paikasta puuttuu luovaa mielikuvi­tusta ruokkiva kiehtovuus ja ennalta­arvaamattomuus. Nykyisen aitauk­sen parhaita ominaisuuksia lasten kannalta on aidan monimuotoisuus.Aitaan on tehty mutkia ruusupensaiden kohdille, jotka on haluttu jättääsen ulkopuolelle, jolloin siihen on muodostunut sopivankokoisia soppia.Jos pensasaita olisi päinvastoin kuin suunnitelmassa aidan sisällä, se toisilasten nähtäville ja ulottuville kasvillisuutta, vaikkakin yksipuolista. Suun­nitelmassa aidan materiaalina on metalli, jonka on katsottu sopivan es­teettisesti ympäristöön. Metalliaita on kylmä koskea ja siitä saa kepillä

kopistamalla kovan äänen.

Aitausta on pienentämisen sijaan mahdollista laajentaa pohjoisreunastajolloin yksi koivu ja pensaita saadaan aidan sisäpuolelle. Aitauksen poh­joispuolisella tasaisehkolla nurmialueella ei nykyään ole juurikaan käyttöä,mutta leikkipaikalla siitä on iloa. Nurmi myös kestää leikkimistä parem­min, kun sitä on käytössä laajempi pinta. Leikkipaikka kaipaisi suojaa tuu­lelta ja auringolta. Parhaita suojia ovat puut, joiden alla on miellyttävääleikkiä ja joiden tiheä latvus suojaa keskipäivän auringolta, mutta päästäätalviauringon lämmittämään leikkijää. Puut ja etenkin monikerroksinenkasvillisuus vaimentavat tuulta, mikä on tällä paikalla erittäin tärkeää.Ehdottaisinkin pienten puiden, hedelmäpuiden ja kiipeilyyn sopivien, no­peakasvuisten puiden istuttamista leikkialueelle.

41 Panoraamanäkymä Taidemuseon edustalta leikkipaikalle. Aitaus voisi jatkua vasemmallahiukan pitemmälle ylärinteeseen, ja leikkipaikan vessa­ ja varastorakennus sijoitettaisiin taem­mas. Oikealla kapean aitauksen osan tilalle tulisi istuskelutasanne.

59

42 Kuperan nurmirinteen suosiota leikkipaikkana osoittaa, että siihen on tallaantu­nut pensaat kiertävä polku. Kunnostussuunnitelmassa ehdotetaan tämän osanrajaamista leikkiaitauksen ulkopuolelle.

Taidemuseon edustan portaikko on houkutteleva kiipeämis­ ja näköala­paikka ja nykyisellään erittäin vaarallinen, koska sen ylätasanteella ei olekaidetta! Leikkialueelle saavutaan usein rattailla ja siksi tullaan huoltotietäeikä portaita pitkin, mikä on turvallisuuden kannalta hyvä. Suunnitelmassaesitetty toinen portti pohjoisen puolella aiheuttaisi ylimääräisen vaarate­kijän, koska puistotätien, joilla on monta lasta vastuullaan, ja myös lastenkanssa ulkoilevien vanhempien on vaikea tarkkailla kahta porttia. Leikkiai­taus nykytilaakin hieman suuremmaksi laajennettuna on niin pieni, etteise vaadi porttia molempiin päihin. Lisäksi pohjoispuolelta harvemminsaavutaan aitaukseen, koska pohjoisesta puistoon pääsee vain portaitanousten.

43 Taidemuseon leikkipaikan keinut sopivat neutraalin tyylinsä puolesta hyvintähänkin puistoon

Vessa­ ja varastorakennus sopii pohjoiskulmaan, jolloin se sijoittuu kutenkunnostussuunnitelmassakin kauemmaksi museosta.

Taidemuseon leikkipaikan teemoiksi sopisivat jugend­tyyli ja ikärajatonliikunta. Tehdasvalmisteiset, totunnaiset leikkikenttävälineet eivät oletarpeellisia täällä. Leikkipuistovälineitä voivat olla esimerkiksi kalteva vat­sapenkki, joka toimii myös liukumäkenä ja tasapainon harjoitteluun, erikorkeuksille sijoitetut voimistelutangot, tasapainoilupuomit ja vaakatasoi­set puolapuut, joita pitkin voi edetä käsillä riippuen. Istuskeluun voi penk­kien lisäksi käyttää erikokoisia lautakeinuja, puomeja ja varastorakennuk­sen portaita.

.

60

Läntisestä leikkipaikasta kaikkien yhteinen

Läntinen leikkipaikka on paljas, kasviton aitaus. Maaston muodoista joh­tuen lapset kuitenkin pystyvät näkemään aitauksesta ympäröivää puistoaeikä ympäristökokemus ole yhtä eristynyt kuin Taidemuseon leikkipaikal­la. Aitauksessa on hieman kalliota, joka inspiroi lasten leikkejä. Turva­ jaleikkihiekan lisäksi on tyypillisiä kiinteitä leikkivälineitä: kaksi vieterieläin­tä, kiikkulauta, pieni katos ja liukumäki.

Kunnostussuunnitelmassa paikka on haluttu siistiä puiston arvolle sopi­vaksi, joten on päädytty siirtämään leikkipaikka sieltä piiloiseen painan­teeseen Iso­Puolalan pohjoispuolelle. Yhden ikäryhmän siirtäminen poispuistosta ja näkyviltä lisää eriarvoisuutta ja vähentää puiston houkuttele­vuutta erityisesti vanhusten kannalta, jotka toivovat kohtaamisia lastenkanssa. Paikka mahdollisesti muuttuisi yksinomaan yläaste­ ja lukioikäis­ten välituntienviettopaikaksi, jolloin lapset ja vanhemmat ihmiset saattai­sivat alkaa karttaa tätä puiston osaa.

Tavanomaiset, perusväreissä loistavat leikkipaikkavälineet korvamerkitse­vät paikan yksinomaan lapsille tarkoitetuksi. Puiston arvokkaaseen luon­teeseen ja tyyliin sopiviksi suunnitellut rakenteet ja kalusteet sekä kasvitja kivet toimivat leikkipaikan aineksina, mutta samalla niillä voidaan luodapaikan henkeä korostava, kaikille yhteinen oleskelupaikka.

44 Läntisen leikkipaikan aitausta voitaisiin pienentää, jolloin kaikille yhteistä leikki­ja oleskelutilaa jäisi enemmän.

45 Loivat kalliot ovat paljon käytetty osa läntistä leikkipaikkaa. Kuva Ella K. Santa­luoto

61

Läntinen leikkipaikka sopii sijaintinsa puolesta ikärajattomaksi, liikunnalli­sesti esteettömäksi leikki­ ja oleskelupaikaksi. Se sijaitsee paljon käytetys­sä puistoteiden risteyksessä, josta näkee laajan osan puistoa ja johon onpääsy loivia reittejä pitkin. Totunnaisten kiinteiden leikkivälineiden japuistonpenkkien tilalla voidaan täällä käyttää suuria kiviä, keinuja ja es­teettömiä, erikorkuisia penkkejä. Kasvit ovat ehdoton osa viihtyisää oles­kelupaikkaa puistossa. Kasveina voi olla tuoksuvia ja marjovia pensaita jamatalaoksaisia kiipeilyyn sopivia puita. Maanpinnan materiaaliksi sopiierinomaisesti kivituhka, joka mahdollistaa pyörätuolilla liikkumisen jaleikkimisen.

Leikkipaikassa tarvitaan edelleen turvallista aitausta, joka mahdollistaapienten lasten vanhempien levähtämisen ja keskittymisen hetkeksi esi­merkiksi vauvan hoitoon. Kun puistotätitoiminta siirtyy Iso­Puolalan pihal­le, riittää tälle leikkipaikalle pieni aitaus. Aitauksen tarkoituksena ei olesulkea muuta puistoa pois lasten käytöstä, vaan rajata turvallisen tuntui­nen leikkisoppi ja auttaa vanhempia hetkellisesti lasten valvomisessa.Leikkimiseen innostavia virikkeitä on oltava sekä aidan sisä­ että ulkopuo­lella.

Aidan sisäpuolella voi olla pienempiä, matalampia kiviä, joilta putoaminenei ole vaaraksi, ja niiden vierellä kasvillisuutta ja leikkihiekkaa. Aidan ulko­puolelle sopivat isot, n. 1,5 m korkeat kivet, joiden päällä voi kiipeillä taiistuskella ja joiden väliin jää pieni luola. Niiden läheisyydessä on hyvä ollaturvahiekkaa.

Läntisellekin leikkipaikalle tarvitaan puita antamaan varjoa, liittämäänleikkipaikka muuhun puistoon ja tuomaan mittakaavan tuntua, luon­toelementtejä, moniaistisuutta, kiipeily­ ja muita leikkimahdollisuuksia.Kiipeilypuiden kasvu käyttökokoisiksi kestää niin kauan, että nykyiset lap­set eivät ehdi niistä nauttia. Ensimmäisiä leikkijäsukupolvia varten leikki­paikalla on oltava enemmän muuta leikkiä innoittavaa kasvillisuutta, ku­

ten tuoksuvia perennoja, marjovia kasveja ja nopeakasvuisia pensaita.

 Jos paikalla halutaan olevan kiinteitä leikkivälineitä kuten keinu ja liuku­mäki, ne olisi mieluiten suunniteltava tyyliltään ja yksityiskohdiltaan paik­kaan sopiviksi. Lasten lautakeinun lisäksi tai tilalla voi olla pihakeinu. Esi­merkiksi vauvakeinu ei ole välttämätön, koska aikuinen voi keinua pitäenpientä lasta sylissä.

Iso­Puolalan tuleva toimintaIso­Puolala sijaitsee kaupungin keskustassa mutta kuitenkin hiljaisella jakauniilla paikalla, puiston kupeessa, sitä ympäröivien asuinkerrostalojenikkunanäkymänä, usean koulun lähellä. Luontevia tilojen käyttäjiä ja niistäkiinnostuneita tahoja on useita. Iso­Puolalaan voisi tulla näillä näkyminainakin puistotätitoimintaa ja koululaisten kerhotoimintaa. Koska Iso­Puolala on ollut aidattuna, aution ja rappioituvan näköisessä tilassa jajäänyt tuntemattomaksi, sen käyttöönotto voi tuntua monista lähialueenasukkailta oudolta ja vaikeasti kuviteltavalta. Kun rakennusten ulkonäkökorjauksen myötä kohenee ja pihapiiriä hoidetaan, voi kiinnostus paikkaakohtaan kasvaa.

Nykyiset toimijat, kaupungin viherliikelaitos ja Rakennusperinteen ystävätRy, jatkaisivat toimintaansa samoissa rakennuksissa. Viherliikelaitoksenkäyttämästä talosta osa kuitenkin otettaisiin muuhun käyttöön ja toimintajatkuisi puolikkaassa taloa. Molempien toimijoiden jääminen tiloihin ontärkeää, sillä konkreettinen, käytännönläheinen, talojen ja puiston hoi­toon liittyvä toiminta tukee lapsi­ ja nuorisoystävällisyyttä. Rakennuspe­rinteen ystävät Ry järjestää kaikenikäisille suunnattua perinnerakentami­seen liittyvää opastusta, heillä on ideoita lapsille suunnattuun toimintaanja kiinnostusta yhteistyöhön muiden käyttäjien kanssa.

62

Puistotätitoiminta on tarkoitus siirtää läntisestä leikkiaitauksesta Iso­Puolalan pihapiiriin. Eteläistä taloa voitaisiin käyttää tarpeen mukaankerhotoimintaan. Iltapäivisin tilat toimivat isompien lasten ja nuorteniltapäivä­ ja muina tarvittavina kerhotiloina. Iltakäyttö kerho­ ja yhdistys­toimintaan on suotavaa, koska se lisää sosiaalista kontrollia ja vähentääalueen ei­toivottua käyttöä. Lapset ovat kiinnostuneita omaehtoisestatoiminnasta, jossa he saavat itse askarrella, leipoa, pitää kioskia ja huoleh­tia tiloista.

Kunnostus ja toiminta käsi kädessä

Rakennukset vaativat varovaista korjausta alkaen kattojen korjauksesta.Rakennusperinteen ystävät Ry:n ammattitaitoa on syytä käyttää hyväksitässä työssä. Tilojen käyttäjien ja erityisesti lasten ja nuorten on saatavaolla mukana kunnostuksessa. Kun materiaalit ja työtavat ovat historialli­siin rakennuksiin sopivia, perinteisiä ja myrkyttömiä, lastenkin mukanaoloon helppo järjestää.

Iso­Puolalassa on mielekkäämpää sopeuttaa toiminta oleviin tiloihin eikätoisinpäin. Rakennusten sisätilojen muutoksilla ei saa vaarantaa niidenhistoriallista ja rakennustaiteellista arvoa. Eri­ikäisille suunnattujen jamuutenkin erilaisten toimintojen yhdistävänä siteenä olisi paikka itses­sään, sen erityisluonne. Puistotätitoiminta on järkevintä pitää edelleenpuistotoimintana eikä pyrkiä sijoittamaan sitä sisälle edes sadepäivinä.Tilat eivät ole siihen riittävän suuret eivätkä täytä kaikkia yleisiä teknisiävaatimuksia. Sen sijaan puistotädit ja lapset voivat pistäytyä sisällä tarvit­taessa, esimerkiksi vaatteiden vaihtamassa.

Vanhojen rakennusten kunnostaminen on hidasta, korjaussuunnitelmaelää sitä mukaa kuin rakenteita avataan ja aika­arvioita on vaikea tehdä.Sisätiloja voidaan kunnostaa huone tai pääty kerrallaan osan huoneistaollessa samanaikaisesti käytössä. Talojen korjaus ei ole erillinen projekti,

vaan oleellinen osa Iso­Puolalan käyttöä ja toimintaa. Kun työ tehdäänperinteisiä materiaaleja ja menetelmiä käyttäen sen ei tarvitse aiheuttaaterveyshaittoja ja myös lapset voivat olla mukana seuraamassa ja oppi­massa.

Märkätilat, mikäli sellaisia halutaan, on helpointa sijoittaa uudisrakennuk­seen. Taloon voidaan sijoittaa pieni keittiötila, mutta arvokkaalle raken­nukselle ei saa koitua siitä haittaa. Kahvinkeitto voidaan järjestää yksin­kertaisimmillaan niin, että vesi haetaan kaivosta pihalta ja jätteet kanne­taan ämpärillä kompostiin.

Pihalle järjestettäisiin kiipeily­, rakentelu­ ja kaivamisleikkimahdollisuuk­sia, joiden rakenteet ja teemat sovitettaisiin paikan hengen mukaisiksi.Tavanomaisia valmisleikkivälineitä ei tuotaisi pihaan, vaan kaikki raken­nettaisiin paikalle sopivaan tyyliin. Pihan suunnittelu ja rakentamineneivät tapahtuisi kerralla uudistamalla, vaan vähitellen käyttäjien kanssayhteistyönä ja mahdollisimman paljon olevaa säilyttäen. Esimerkiksi suu­rin osa istutuksista, kaikki kasvillisuus­ ja hiekka­alueiden paikat voidaansäilyttää. Pihalle tulisi vesipostin paikalle pumppukaivo, josta saataisiinvettä juotavaksi ja vesileikkeihin.

Lapset ja nuoret on otettava mukaan toimintakeskuksen suunnittelu­ jarakentamisvaiheeseen. Pienille lapsille käytännön perustamistyö, raken­taminen ja toimintojen järjestäminen, on suunnittelua tärkeämpi vaihe.Heidän työpanoksensa voi olla esimerkiksi kasvien istuttamista ja aidanmaalaamista. Isommat lapset ja nuoret voivat osallistua monipuolisemmintoimintakeskuksen perustamiseen. Perustamista varten on koottava mo­nialainen työryhmä, johon osallistuu tilojen käyttöä suunnittelevia am­mattilaisia ja tilojen nykyisten ja tulevien käyttäjäryhmien edustajia.

63

Huussi eli ulkohuone

Iso­Puolalan käyttäjille on paras tehdä uusi käymälä uudisrakennukseentai sitten ottaa vanha ulkohuone käyttöön alkuperäisessä tarkoitukses­saan. Kunnostussuunnitelmassa on ehdotettu, että varastoon, joka onetelänpuoleiseen taloon kytketty pieni eristämätön rakennus, sijoitettai­siin wc. Varasto kuitenkin sijaitsee porttimaisesti varsinaisen pihapiirinulkopuolella ja on siten ainakin puistotätitoiminnan kannalta vaikea sijain­ti.

Vessa on sijoitettava niin, että sinne pääsee helposti piha­aitauksesta.Turvallisuus­ ja hygieniasyistä käymälän on oltava vain Iso­Puolalan käyt­täjien saavutettavissa. Aluksi käymälänä voi olla kuten nykyisinkin erilli­nen vessaparakki. Iso­Puolalan pihapiiriin ei ole turvallista sijoittaa täysinjulkista vessaa, ainakaan ympäri vuorokauden auki olevaa, sillä se houkut­telisi alueelle ei­toivottua iltakäyttöä.

Iso­Puolalan aitaaminen

Iso­Puolalan pihapiiriä rajoittaa korkea lauta­aita, ja piha on mahdollisestiollut aina aidattu. Aitaa tarvitaan jatkossakin pienten lasten leikkimisenturvaamiseksi ja tilallisena kokoajana. Näkymien pihaan aidan yli tai har­van aidan läpi on oltava vapaita avoimen tunnelman saavuttamiseksi jakulkemisen porteista pihaan esteetöntä. Rakennusperinteen ystävienkäyttämän talon – tarkemmin kahden yhteen rakennetun pienen talon –seinistä kallion reunoille jatkuva aita poistettaisiin. Takapiha siistittäisiin jaistutuksin osoitettaisiin hoidetuksi, puolijulkiseksi tilaksi. ”Kanjonia” pitkinperustettaisiin polku puiston kallioilta talon taakse ja seinän viertä kohtiIso­Puolalan eteläistä porttia. Rauhankadun puoleinen aita säilytettäisiintai korvattaisiin läpinäkyvämmällä puuaidalla.

Puistotätitoimintaa ja muutakin leikkitoimintaa varten pihalle tarvitaanleikkipaikkoja koskevat normit täyttävä aitaus, jonka yli ei helposti pääse.

Poikkipuitten välisen korkeuden on oltava vähintään 70 cm, mielelläänenemmän. Lapsille on tärkeää nähdä aidan ulkopuolelle, joten aidan onhyvä olla harva.

Kuvista 35 ja 46 ilmenevässä vaihtoehdossa piha on aidattu niin, etteirakennuksiin pääse muuten kuin aitauksen kautta. Lapsilla on silloin käy­tössä selkeästi koko piha­alue, mikä korostaa toiminnan yhteisöllisyyttä jamahdollistaa lasten tutustumisen koko paikkaan ja toimintaan. Toinenmahdollisuus olisi rajata leikkialue niin, että pihan läpi pääsee kulkemaanrakennusperinteen ystävien talon editse pysyen aitauksen ulkopuolella.Tämä vaihtoehto olisi eduksi talvikulkemisen kannata, sillä pihan läpi kul­keva reitti voi korvata puiston poikittaisen reitin, jota ei talvisin hiekoitetamäenlaskun vuoksi.

46 Luonnonmukaisuus ja vanha kasvillisuus tekevät Iso­Puolalan pihan jännittä­väksi.

64

47 Pihaa rajaamaan tarvitaan aita, joka estää lapsia karkaamasta puistotädeiltä.Aita säilyisi länsireunassa nykyisellä paikallaan, mutta tässä kuvan vasemmassareunassa näkyvä aita kallionreunalla poistuisi ja pohjoisessa aidan paikka siirtyisilähemmäs taloja, tähän oikealla näkyvän vanhan ulkohuoneen kohdalle.

Esteettömyys ja sallivuus Iso­Puolalan toimintakeskuksessa

Liikunnallista esteettömyyttä on helppo luoda Iso­Puolalan pihalle käyt­tämällä kivituhkapintaa, joka on toimivin materiaali kuljettaessa kävely­kepin kanssa, rollaattorilla, pyörätuolilla ja lastenvaunuja työntäen. Aita­uksen sisällä on kiipeiltävien puiden, kallion reunan, keinujen ja muidenkiipeily­ ja hyppypaikkojen luona oltava turvahiekkaa. Mäki, jota pitkinnoustaan pihalle etelän puolelta, on melko jyrkkä, mutta siihen voidaantehdä lepotaso ja penkki nykyisen portin kohdalle.

Sisäänkäynti yhteiskäyttöiseen rakennukseen voidaan järjestää portaat­tomaksi korvaamalla portaat loivalla luiskalla. Vessa on mahdollista to­teuttaa liikunnallisesti esteettömänä uudisrakennukseen ja myös tilapäi­nen siirrettävä wc voi olla esteetön.

Iso­Puolalasta on mahdollista tehdä elvyttävä keidas keskelle kaupunkia.Lapset ja nuoret kaipaavat hetkiä, jolloin voi eristäytyä kaupungin tausta­hälystä, ylimääräisistä visuaalisista virikkeistä ja kännyköistä. Iso­Puolalavoisi olla kännykätön ja tietokoneeton tila, jossa toiminta ja yhdessäoloammentaisivat itse paikasta ja omin käsin tekemisestä.

Mitä puisto, leikkipaikat ja Iso­Puolala voivat tarjo­ta lapsille – ja lapset Puolalanmäelle?Taulukossa 2 vertaillaan toiminnallisia puitteita Puolalanmäellä yleensä,rakennetuilla leikkipaikoilla ja Iso­Puolalan pihassa nyt ja sen jälkeen kunse on otettu leikki­ ja yhteiskäyttöön. Vertailun pohjana on Kytän toimin­nallisia tarjoumia erittelevä taulukko, jonka olen esittänyt omine lisäyk­sineni taulukossa 1 sivulla 15.

Iso­Puolalan pihapiiri tarjoaa näiden elementtien lisäksi siellä aikaa viettä­ville lapsille emotionaalisia ja sosiaalisia tarjoumia, omia paikkoja ja rau­haa, virikkeitä roolileikkeihin, aikuisten toiminnan seuraamista ja pieniäluontoelämyksiä. Ehkä toiminta voi kehittyä sellaiseksi kuin lapset sentoiveissaan näkivät, että he itse olisivat paikan välttämättömiä, rakentaviaja ylläpitäviä osasia, että he siellä leikkisivät, huushollaisivat ja hoitaisivateläimiä – että koko paikkaa ei olisi ilman heitä.

65

Ympäristön ominaisuuk­sia ja elementtejä, jotkatukevat tiettyjä toimin­nallisia tarjoumia

Ympäristön ele­menttejä kokoPuolalanmäenpuistossa

Ympäristön ele­menttejä Taidemu­seon leikkipaikallanyt

Ympäristön ele­menttejä läntiselläleikkipaikka nyt

Ympäristön ele­menttejä Iso­Puolalan pihalla nytja sinne ideoidullaleikkipaikalla

Tasainen (pehmeähkö)alusta

+hiekkakenttä(petankkikenttä)ja loivia nurmi­rinteitä

+hiekkaa ja nurmea  +hiekkaa + nurmea, hiekkaaja kivituhkaa

Rinne tai kalteva alusta  +kallio­ ja nurmi­rinteitä

+­pieni liukumäki   +pieni liukumäki,kallio

+ kallio, leikkimökinkatto

Irrotettavat/käsiteltävätobjektit

+­niukasti luon­nonmukaistakasvillisuutta jakiviä, kaikki eisallittu leikkiin

+­ leluja vain puis­totätitoiminnanaikana

+­ leluja vain puis­totätitoiminnanaikana

+kasveja, kiviä, kep­pejä, rakennustar­vikkeita, puutarha­työkaluja

Kiinteät objektit +vähän penkke­jä, veistoksia,reunuksia

+­penkit, pöytä,koppi jonka päälleei voi kiivetä

+­penkit, pöytä,koppi jonka päälleei voi kiivetä

+penkit, pöytä, leik­kimökki

Taulukko 2. Puolalanmäen toiminnallisia tarjoumia eli mahdollisuuksia

66

Kiinteät liikkuvat objektit +kiipeilypuitaniukasti

+­keinulelut +­keinulelut +puut, pensaat,pumppukaivo, keinu

Kiipeämismahdollisuudet + kalliot, vuori­männyt, portaat

­vähän kiipeily­puita, patsaallekiivetään

­kallioissa ja mu­seon portaissamyös vaarallisiapaikkoja

­ +­pieni kallion reu­na

+pieni kallion reuna,puita, itse rakennet­tavia puumajoja

Suoja ­vähän havupui­ta, ei katoksia

+pensaita

+­pieni katos

+­vähän pensaita

+­pieni katos

+­kallion reunasuojaa vähän tuu­lelta

­ei suojaavaa kasvil­lisuutta

+­puustoa, pensaita,rakennukset; paljonvarjoa ja tuulen­suojaa

+kuisti ja muut sisä­tilat, leikkimökki

Muovattava materiaali +­hiekkaa +­hiekkaa +­hiekkaa +hiekkaa, multaa

Vesi +kallion painan­teissa sateella,Joutsen­patsaanallas

­ ­ +kattovedet, kaivo

67

68

6. Lähteet

Aitoaho, Elina ja Kirsti Kujala 2007: Turun hiljaisten alueiden kartoitus.Ympäristö­ ja kaavoitusvirasto. Turku.

Aura, Seppo, Liisa Horelli, Kalevi Korpela 1997: Ympäristöpsykologian pe­rusteet. Porvoo.

Bengtson, Per 2007: Luonto pihallesi: näin saat eläimet ja kasvit viihty­mään. Jyväskylä.

Esteettömyys. Näkövammaisten keskusliitto ry. <http://www.nkl.fi/tietoa/ymparisto/esteettomyys.htm >. Luettu27.2.2010.

Forsell, Sanna 2009: Lasten, nuorten ja lapsiperheiden Turun keskusta.Turun kaupungin ympäristö­ ja kaavoitusviraston ”Turun elävä keskusta” ­hankkeen osaselvitys. Pro­gradu­tutkielma, Turun yliopiston Kulttuurituo­tannon ja maisemantutkimuksen laitos. Turku.

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7­18­vuotiaille 2008. Ope­tusministeriö. Helsinki.

IVA­käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <http://info.stakes.fi/iva/FI/index.htm >. Luettu 9.5..2009.

Kurri, Kaarin 2007. Turun kaupunkipuistojen historiaa. Turun kansallisenkaupunkipuiston perustamisselvitys, toim. Samuli Saarinen. Turun kau­pungin ympäristö­ ja kaavoitusvirasto.

Kyttä, Marketta, Anna Broberg ja Maarit Kahila 2009: Lasten liikkumista jaterveyttä edistävä ympäristö. Yhdyskuntasuunnittelu 2009:2, Lapset jakaupunki. Helsinki.

Kyttä, Marketta 2004: Ihmisystävällinen elinympäristö ­ Tutkimustietoa jakäytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnitteluun. Espoo

Kyttä, Marketta 2003: Children in Outdoor Contexts. Affordances andIndependent Mobility in the Assessment of Environmental Child Friendli­ness. Espoo. (Sivunumerot viittaavat väitöskirjan suomenkieliseen johdan­toon, joka tekijän hallussa.)

Lasten ympäristö ja terveys 2007. Kansallinen CEHAP­selvitys. Kansanter­veyslaitoksen julkaisuja B 11/2007.

Lasten ympäristö ja terveys Pohjoismaiden päiväkodeissa. Pohjoismainenministerineuvosto. Kööpenhamina 2007.

Leikkikenttävälineet 2004 ­ SFS­käsikirja 143. Toinen uudistettu painos,korjattu 2005. Suomen standardisoimisliitto SFS ry. Helsinki.

Lynch, Kevin 1960: The Image of the City. USA.

Narjus, Raimo (Toim.) 2009: Turun pihojen kätköistä. Turku­seura. Turku.

Pakarinen, Outi 2008: Keskustan rajat? Turun keskustan määrittyminenkaupankäynnin, asumisen, matkailun ja liikkumisen näkökulmista. Opin­näytetyö. ”Turun elävä keskusta” ­ hankkeen osaselvitys. Turun kaupunginympäristö­ ja kaavoitusvirasto. Turku.

Puolalanpuiston käyttökartoitus 2004. Reetta Taponen ja Jari Hietaranta.Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelma.

69

Puolalanpuiston kunnostuksen yleissuunnitelma 7.4.2008. Kati Susi­Wolffja Krista Muurinen, Virearc arkkitehdit ja maisema­arkkitehdit. Turun kau­pungin ympäristö­ ja kaavoitusvirasto.

Rajaniemi, Vesa 2005: "Liikuntapaikkarakentaminen ja maankäytön suun­nittelu ­ Tutkimus eri väestöryhmät tasapuolisesti huomioon ottavastaliikuntapaikkasuunnittelusta ja sen kytkemisestä maankäyttö­ ja raken­nuslain mukaiseen kaavoitukseen". Jyväskylä.

Rakennettu ympäristö, rikollisuus ja turvattomuus. 1995. Ympäristöminis­teriö, Yhdyskuntasuunnittelu­ ja rakennustutkimuksen neuvottelukunnanjulkaisu 1/1995. Rikoksentorjunnan neuvottelukunnan julkaisu 3. Helsinki.

Rappe, Erja, Leena Lindén, Taina Koivunen 2003: Puisto, puutarha ja hy­vinvointi. Jyväskylä.

Saarinen, Samuli 28.2.2007: Turun kaupunkipuistojen historiaa. Turunkansallisen kaupunkipuiston perustamisselvitys. Turun kaupungin ympä­ristö­ ja kaavoitusvirasto, Turku.

Sala, Eeva 2005: Melun vaikutus lapsiin. Ympäristö ja terveys 2­3/2005.

Siik, Saara Kirsikka 3.5.2006: Esteettömyys kaavoituksessa – Lohjan kes­kusta mahdollisuuksien ympäristönä. Tampereen teknillinen yliopisto,Arkkitehtuurin osasto. Tampere.

Soiri­Snellman, Helena 20.12. 1987: Turun Puolalanmäki, Iso­Puolala. Ra­kennushistoriallinen selvitys.

Taskinen, Sirpa 2006: Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Sta­kes, Sosiaali­ ja terveysalan tutkimus­ ja kehittämiskeskus, Helsinki.

Turja, Mari 2001: Asukkaiden näkemyksiä kotikaupunkinsa kehittämiseen.Turun kaupungin ympäristö­ ja kaavoitusvirasto, Turku.

Turun lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma 2009­2012.

Tähtinen, Juhani, Pasi Koski ja Anne Kaljonen 2007: Kaupunkilaisperhei­den pikkulapset liikkeessä. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekun­nan julkaisuja A: 207. Turku.

Vahanne, Saija 2008: Turvattomuuden tila – turvattomuusmielikuvat janiihin vaikuttavat tekijät Turun keskustassa. Opinnäytetyö. ”Turun eläväkeskusta” –hankkeen osaselvitys, Turun kaupungin ympäristö­ ja kaavoi­tusvirasto. Turku.

Voltti, Ville ja Maija Luoma 2007: Liikkujaryhmät suomalaisissa kaupun­geissa. Liikenne­ ja viestintäministeriön julkaisuja 9/2007. Helsinki.

Vuorisalo, Timo 28.2.2007: Kaupunkiekologia ja kansallinen kaupunkipuis­to. Saarinen, Samuli (toim.):  Turun kansallisen kaupunkipuiston perusta­misselvitys. Turun kaupungin ympäristö­ ja kaavoitusvirasto, Turku.

Ympäristökasvatuksen ABC. Ympäristökasvatuksen seura ry. <www.ymparistokasvatus.fi/pages/273.php >. Luettu 24.4.2010.

Kuva­ ja karttalähteet

Kuva 5 Turun karttapalvelu < http://opaskartta.turku.fi/ >

Muu kartta­aineisto, ilmakuvat ja väestötiedot ovat Turun Kiinteistöliike­laitoksen Xcity­tietokannasta.

Valokuvat ja piirrokset ovat tekijän, jos ei kuvan alla toisin mainita.

70

7.  Liitteet

71

Liite 1. PUOLALANMÄEN KÄYTTÖTAVAT eri tutkimusten mukaan

x = tekevät näitä asioita puistossa

(x) = tekevät näitäkin asioita, mutta vähemmän

PUOLALANMÄENKÄYTTÖ

LÄPIKULKU OLESKELU (AURIN­GONOTTO, ISTUSKE­LU, IHMISTEN TA­PAAMINEN… )

TOIMINTA (LEIKKI­MINEN, LASTENKANSSA OLO, PE­LAAMINEN, MÄEN­LASKU… )

KOIRAN ULKOILU­TUS

MUU LIIKUNTAJA ULKOILU (KÄ­VELY, JUOKSU… )

MUU (tähän voikuulua myös liikun­ta ja tapahtumat)

Syksyn 2009 käyttä­jätutkimukset

Taidemuseo 29 38 3 9 (voi sisältää ta­pahtumat)

Nuoret aikuiset 13hlöä

15 % 215 % 62 % 54 % (sisältää ta­pahtumat)

Pienet lapset 3­9 v. (x) x (x)

Koululaiset  6.lk x x x Luonnonmuotojahyväksi käyttä­vää liikuntaa

Asukkaiden näke­myksiä kotikaupun­kinsa kehittämiseen­tutkimus 2001

ulkoilu koulun jäl­keen

biologian oppitun­nit ym. kouluaikai­nen käyttö

72

Käyttökartoitus2004 ­asukkaat 173hlöä

­puistossa haastatel­lut 30 hlöä

­lähikoulujen oppi­laat rehtorien (4hlöä) mukaan

­ ja yläasteen oppi­laiden mukaan(5hlöä)

40 %

1

siirtyminen koulu­kiinteistöjen välillä(yläaste ja lukio)

31 %

21

6 %

2

6 %

6

2 %

liikunta, kuvis, ym­päristöoppi (pulk­kamäki, suunnistus,leikinomainen lii­kunta, kaupunki­luontoon ja nähtä­vyyksiin tutustumi­nen

välitunnit, kuvis,liikunta, läksyjenteko

73

Liite 2. IVA­RAPORTTIEN, HAASTATTELUJEN JA KOKOUSTEN YHTEENVETO

HYVÄÄ HUONOA TOIVEITA

Toispualjokke­Narjus Jääbaana ennalleen

Leikkipuisto luoteisrinteeseen

Viherliikelaitoksen puis­totyöntekijä (haastatel­tu puistossa ja esitellytIso­Puolalan tiloja

Roskat, vessojen puute Iso­Puolalan työ­ ja varastotilojen säilyttäminen jakunnostaminen

Rakennusperinteenystävät (haastateltusyksyllä 2009)

Huumeet, roskat Rakennusten kunnostaminen, keinojen keksimi­nen huume­ ja roskaongelman poistamiseksi

Puistotädit (haastateltutyössään läntisellä leik­kipaikalla syksyllä 2009)

AMK:n syksyllä 2009tekemät asiantuntija­haastattelut

esteettömyysasiamies(haastattelin myös25.2.2010), viherkaavaatekevä maisema­

Ainoa viheralue joen länsipuolella; sopii mo­nenlaiseen virkistykseen, rauhoittumiseen jatoimintaan, monille käyttäjäryhmille

Näkymät kauas ja kaukaa puistoon (Kaskenka­dulta, rautatien puolelta jugend­talot näky­vät), yhteys Aurajokeen

Puistoon pysäköidyt autotrikkovat esteettisen koko­naisuuden

Haavoittuva ympäristö –muistettava tapahtumiajärjestettäessä

Esteettömyys = saavutettavuus, tasa­arvoisuus,helppokäyttöisyys, turvallisuus (penkit, läpikulku­reittien esteettömyys, talvikunnossapito) Asvaltinsijaan kivituhkaa, kannet vesikourujen päälle,jyrkät reitit merkittävä opastein, esteettömiäpenkkejä

Osaksi pyöräilyverkkoa, erityisesti yhteyksiä kou­

74

arkkitehti, entinen ke­vyen liikenteen asia­mies, kaupunkitutkija,nuorisoasiainkeskuksenja liikuntatoimen edus­tajat)

Hiljainen, luonnonläheinen, elvyttävä ympäris­tö; puusto vanhaa

Vanhojen rakennusten muodostama kaupun­kirakenteen elementti tuo esille puistoa ­ mui­ta urbaanimpi puisto

Arkiliikunnan kannalta hyvä ympäristö, koh­tuullinen ylitettävä

Esteellisyys: vesikourut,jyrkät mäet ja tienpintojenhiekoitus

luihin kehitettävä; autoilua rajoitettava sulkemal­la Tornikatu läpiajolta ja siirtämällä pysäköintiLouheen

Näkymää Rauhankadulle ja –lta voisi tuoda esille

Asiantuntijakokous 1

(Maisema­arkkitehtiRitva Nummiora, kou­lupihasuunnittelija An­ne Huttunen ja liikun­tapaikkasuunnittelijaKristina Karppi ym.)

­hoitoluokka pitäisi nostaa

­liikunnan näkökulmasta hyvä saada kalliot käyt­töön

­yläreitti portaattomaksi, jotta jäämäki voidaantoteuttaa vähentämättä talvikulkureittejä

­koulupiha avoimeksi puistoon, koulupihallesporttisuutta

­monenikäisten toimintoja puistoon

Asiantuntijakokous 2

(Tilaliikelaitoksen vuok­rauspäällikkö Tiina Aal­tonen, viheraluepäällik­kö Lauri Laine, tilaliike­laitoksen rakennutta­mispäällikkö MerjaLumme, sosiaali­ jaterveystoimen palvelu­

­yleinen käymälä tarvitaan ­ toisaalta esitettiinnäkemys, että kaupungilla on ihan lähistöllä ves­soja kaupallisten palveluiden yhteydessä

– tutkittava mahdollisuutta käyttää Puolalanmä­en koulun vessoja, joihin käynti ulkoa, myös mui­den käytössä

75

alueen päällikkö (puis­totätien esimies) LeenaHerjanto, suunnittelu­hortonomi Irma Rytkö­lä, maisema­arkkitehtiRitva Nummiora, tutkijaJaana Solasvuo

Taidemuseo

henkilökunta, asiakkaat,konstföreningen i Åboja Turun taidemuseonystävät

­luonto ja maisema, korkea sijainti, arvora­kennukset, veistokset, tunnelma, iltavalaistus

­hoidon taso, siisteys, turvallisuus

Roskaisuus ja epäsiisteys

Vessojen puute

­puisto tarvitsee vastuuhenkilön

­roskien nopeampaa poistoa, perushuollon lisää­mistä

­valaistusta

Kotiäidit Kaunis maisema, arvokas rakennettu miljöö

Leikkipuistot, erikorkuiset maastot, pulkkamä­ki, puistotätitoiminta

Sijainti keskustassa, rattailla helppoa taide­mus. läh.

Roskaista

Rattailla raskasta, portaatvaikeita

Pelottava illalla alkoholin jahuumeiden käytön vuoksi;pimeä

Vessan puuttuminen vai­keuttaa ajanviettoa puis­tossa

Talvikunnossapitoa

Roskiksia, penkkejä ja penkki­pöytä­yhdistelmiä

Leikkipuistojen kunto paremmaksi ja uusia leikki­välineitä, pelialue

Tunnelmaan ja maisemaan sopiva kesäkahvila,koko perheen kulttuuritoimintaa

Maahanmuuttajat

(HUOM. arvioivat Suo­

rauhallisuus, luonto, vihreys, puhtaus, kesä,maisema, meri, metsä, marjat

Kylmyys, auringonottovähissä vaatteissa, järjes­tyshäiriöt lähiöissä, koiran­

Yhteisiä alueita koko perheelle, grillauspaikkoja,päihteettömiä paikkoja, kioski

76

mea yleensä, eivät tun­teneet Puolalanpuistoa)

kakat, roskaavat ja melui­sat tapahtumat

Suihkulähteitä, maisemankatselupaikkkoja,maamerkkejä, penkkejä, kukkaistutuksia

Pienet lapset

4­7 v. päiväkotilapset,jotka eivät käyneetpuistossa

1. keinu, 2. liukumäet, 3. kiipeilytelineet, 4. (sala­)majat, 5. seikkailu ja jännitys, 6. luonto

Puistossa käyneet 3 ja 5v. (Jimi ja Mauno)

kalliot, jyrkänteet, lätäköt, kiipeilypuut, nurmi­rinne, portaat, patsaat, luonnonkivikourut,koira, roskat, leikkivälineet

Puistossa käyneet 3­6 v.  haastava maasto, kalliot, lätäköt, nurmitasan­ne ja ­rinne, piilopaikat

keinut, liukumäet; oman ikäisille tarkoitetut väli­neet, joissa voi omatoimisesti leikkiä; pulkkamäki

Puistossa käyneet 7­9 v. luonto, kalliot, mäet, leikkivälineet keinut, liukumäet; isot, monitoimiset kiipeilyteli­neet, huvipuistolaitteet, salamajat

Puolalan koulun kaksikuudetta luokkaa

Kalliot, etenkin jyrkät, nurmikkomäki, museo,patsaat, matalat kiipeilypuut, leikkiaitaukset,raitis ilma

Roskaisuus, koirankakka,ihmispatsas, läntinen leik­kiaitaus, känniläiset, teolli­suus ympärillä

Siistinä pitämistä, valaistusta,

"Älkää poistako kiipeilypuita."

"Älkää räjäyttäkö kallioita!"

Koris, tennis, sulkis, skeittialue, luistinrata ja –vuokraamo (koriskentän voisi jäädyttää), mäen­lasku, laskettelu, lumilautailukouru, pulkkailu,kieriminen, hiihtohissi, liukumäki, kiipeilytelineetja ­seinä, uima­allas, vesipuisto, mäkiauto­, pyö­räily­ ja formularata, värikuulasota­alue, aidattuleikkialue

77

Akvaario, grafitiseinä, pelihalli, freestage, patsaansisään piiloutuminen

Piknik, tuolit ja pöydät, kioski, jäätelökioski, pika­ruokaravintola, juoma­automaatti, mies jokajakaa hedelmiä ja karkkeja, roskikset, bajamaja,koiranjätösastia

Kivinen polku, rauhoittuminen ja rentoutuminen,hedelmä­ ja kiipeilypuut, nurmi jolla voi kävelläpaljain jaloin, keinut (myös kahdenistuttavat),

Yläkoulun  ja lukionoppilaiden osallistami­set PUUTTUVAT!

Tekstissä tiivistelmä Puolalanmäen koulunpihasuunnitelmaa koskevista lukion ja yläkou­lun oppilaiden mielipiteistä

Cygnaeus skolan opet­tajien ideoita 9.4.2010

1. Växter och träd som är typiska för Finland (bå­de vilda och odlade växter/träd). Det kunde fin­nas skyltar som berättar vad det är för växter.

2. Planen nere vid lekparken får gärna finnaskvar. Den platsen utnyttjar vi ju mycket.

3. Under vintern är det nog skoj med någon slagsisbana och pulkabacken kunde göras roligare(brantare, men ändå trygg).

4. Det skulle även vara skoj med någon modernklättervänlig klätterställning, klättervägg ellerdylikt.

78

5. Klipporna kunde utnyttjas till att göra små vat­tenfall (vattnet skulle cirkulera).

6. Fler bänkar.

7. toaletter/dass

Park Hotel

haastateltu 3.3.2010

­”lasten puiston paikka tuntuu hyvälle valin­nalle suunnitelmassa”

­epämääräisiä porukoita

­Rauhankadun pää  autojenkääntöpaikka, roskis kaato­paikkana

­roskainen, koirankakkai­nen  ja hoitamaton puisto,erityisesti Rauhankadultapohjoiseen johtava puisto­käytävä

­liian vähän roskiksia

­Iso­Puolalan aidanvierustakäytetään vessana

­wc

­tapahtumia, niihin riittävästi vessoja ja nopeasiivous tapahtumien jälkeen

­tiloja vanhuksille ja lapsille

­valaistus

­lasten museo, esm. lelumuseo

­puuston uudistaminen, myös havupuista

­valvontakamera Rauhankadun päähän

Nuoret aikuiset keskeinen sijainti, hiljaisuus ja rauhallisuus,aurinkoisuus, vanhojen rakennusten luomatunnelma, mahdollisuudet monenlaiseen toi­mintaan

­aurinkoinen rinne paras, mutta puita ei saakaataa

vessojen puute, lasinsirut jakaruus/epämiellyttävyys,roskisten ja kierrätysastioi­den puuttuminen, um­peenkasvu, pihakatujenliikenteen luoma turvatto­muus, esteellisyys, pyöräi­lyn syrjintä

vessat, terassi, tapahtumia, roskiksia, lainapelejä,kukkia/istutuksia

(ajanvietto, rentoilu, ja kaikki siihen liittyvät puis­toympäristön parannukset on ykkösenä, sittenpelailu, sen jälkeen vasta tapahtumat ja vähitentärkeitä ovat valmiit palvelut (kioskit)).

79

Vanhukset ­kaikki eri­ikäiset viihtyvät tässä puistossa

­vuorimännyt

­lapsuusmuistot

­loivimmat reitit (Rauhankadulta paras)

­taidemuseon länsipuolen alue, jolla suuriapuita

­liian tasaisen vihreää (istu­tukset)

­pimeä aika turvatonta

­liian tasaisen vihreää (istu­tukset)

­koirankakat rajoittavatlasten kanssa puuhaamista

­valaistusta länsirinteeseen

­penkkejä tasaisin välein, jotta voi levähtää (20m)

­vessa

­valopylväiden ja penkkien materiaaliksi sopisikivi

­kukkivia puista

­vuorimäntyjen hoitoa (ettei voi lymyillä vuori­mäntyjen takana)

­­mahdollisuus eri ikäluokkien kohtaamiseen

­roskiksia

­mäenlaskupaikka takaisin

­päivätapahtumia

­ei rakenneta uutta

80

Käyttökartoitus 2004 Sijainti, rauhallisuus, kaunis maisema, vaihte­leva maasto ja vanhat rakennukset, puut, pen­saat, istutukset, hyvä hoi­to,auringonottopaikka

Roskaisuus, juopot, re­montti, töhrintä, jätökset,valaistuksen riittämättö­myys, turvattomuus, öi­nen/iltainen meteli

Ei liikaa toimintaa eikä muutosta nykytilaan, vaanrauhaa ja siisteyttä

Roskiksia, penkkejä, valaistusta, valvontaa

Istutuksia

Kulttuuri­, liikunta­ ja koko perheen tapahtumia

Asukkaiden näkemyksiäkotikaupunkinsa kehit­tämiseen ­tutkimus2001

(Puolalanpuistosta ker­toivat eniten Puolalanja Puolalanmäen kouluakäyvät lapset)

”… harvinainen keidas, joka tarjoaa tilan rau­hoittumiselle ja yksityisyydelle aivan ydinkes­kustassa”

Monumentaalisen kokonaisvaikutelman vas­tapainona pienimittakaavaista ympäristöä,esim. sopukoita istumiseen.

Viihtyisä, kaunis, kiva ulkoilla koulun jälkeen,lempipaikka, paljon kivoja paikkoja

Outoa porukkaa, ei uskalle­ta liikkua iltaisin

Lasiroskaa ja huumeruisku­ja

Penkkejä, kukkaistutuksia, kiipeilytelinei­tä… tykkään keräillä kastanjoita, parempaa hoitoa,siisteyttä, vartiointia, tehtäisiin paikka jossa viitsiiliikkua

81

82

Liite 4. PuistohaastattelulomakeLiite 5. Puiston käytön seuranta

83

84

Liite 6. Kahden pienen lapsen reitit Puolalanmäellä

Maunon 5 ja Jimin 3 kanssa vietimme puolitoista tuntia Puolalanmäellälauantai­iltapäivällä 19.9.2009 (klo 15.10 – 16.30). Ilma oli aurinkoinen jalämmin, nuoria ihmisiä piknikillä t­paitasillaan, rinteessä kävi tuuli.

Saavuimme puistoon Rauhankadun puolelta (Kunnostussuunnitelmanosa­alue A, liite 7). Jimi muisti: ”Tää on sama puisto, jossa me oltiin silloinkun oltiin ekaa kertaa Turussa. Mä muistan, silloin kun sä et ollu.” Sanoin,että saatte mennä mihin haluatte, mutta on vaarallisia paikkoja, ja jossanon että pysähdy, niin pitää pysähtyä. Kiivettiin portaat ylös, sanoinettei portista pääse, Jimi kysyi ”miksei”, kokeilivat avata porttia, kurkittiinraoista pihalle. Juoksivat kalliota pitkin pohjoiseen, Mauno meni kor­keimmalle nyppylälle, josta jyrkkä pudotus kadulle (Puolalanapuisto­käytävä), mutta pysähtyi kun pyysin ja varoitin. Mauno leikki nukkumistatasaisen sammalen peittämällä kalliolla. Pyysin nousemaan, kun siinä olilasinsiruja, ja Mauno vaihtoi kaltevampaan sammalvuoteeseen, jossa siru­ja ei näkynyt. Juoksivat jyrkän kallioluiskan alas nurmelle (suunniteltuleikkipaikka B.) ja samalla vauhdilla vastakkaista kalliota ylös, jossa Mau­noa alkoi kesken rinnettä pelottaa, mutta molemmat kiipesivät kuitenkinitse ylös. Kalliolla oli syviä lätäköitä, joita katseltiin ja Mauno heitti yhteenison kiven.

Jimi osoitti leikkikenttää: ”Tuolla me oltiin silloin eka kertaa Turussa. Mähaluan mennä katsomaan.” Mauno viipyi kalliolla ja minä katselin kallioonräjäytettyä ”ojaa”, mutta kun Jimi toisti pyyntönsä, lähdin kentälle jaMauno perässä, kaikki juosten. Pojat keinuivat hetken sivuvaunumopossa,vaihtoivat kuskia, kokeilivat kiikkukissaa ja ­hevosta. Kun sanoin, että tääl­lä on muutakin ja kävelin portille, lähtivät heti liukumäen kautta (yksi liu­ku) juoksemaan perääni, mutta pysähtyivät portille tutkimaan tyhjää kek­sipakkausta. Löysivät muutakin roskaa, mutta sanoin, että kaupungissame ei kerätä niitä.

Mauno keksi kieriä nurmirinnettä alas ja molemmat juoksivat noin viisikertaa ylös ja kierivät alas, juoksivat rinteessä kaarrellen kauan. Pyytelinlähtemään katsomaan mitä ylempää löytyy, mutta lähtivät vasta kun läh­din kysymään kelloa ylärinteessä istuvalta koiranomistajalta. Silitettiinkoiraa. Kysyin että mitähän kivaa tuolla päin olisi. ”Tuolla on kallio” osoittiMauno, mutta juoksivat kuitenkin Ystävyydenpatsaan viereisiin vuorimän­tyihin kiipeämään. ”Laiskiaiset” roikkuivat ja ”apinat” kiipesivät kauanpuissa ”hurjissa paikoissa”. Eivät kiinnittäneet huomiota patsaan ympärilläistuviin, skeittaileviin ja kiipeileviin nuoriin ennen kuin osoitin että katso­kaa, kolme poikaa patsaan päällä. Teinien lähdettyä Mauno sanoi: ”Mähaluun katsoo tätä patsasta” ja kurkisti alle, Jimi myös: ”Ja mä haluunkatsoo tätä patsasta.” Kiersivät ja taputtelivat, kuuntelivat metallin ääniä.Sitten takaisin vuorimäntyihin kiipeilemään ja uudestaan patsaalle, juoksi­vat ympäri aina eri suuntiin, kohtasivat ja kirkuivat nauraen, ja taas pui­hin. Kyselin, että mihinkähän täältä näkee, näkeekö kauas, mutta vain Jimikatseli hetken puistosta ulos, ja taas juoksivat patsaan ympäri.

Lähdin ylämäkeen ja huusin heitä. Juoksivat suoraan Joutsenpatsaalle,johon Mauno kiipesi pari kertaa vaikka kielsin, taputteli ääniä joutsenista,kiertelivät joutsenia, juoksivat altaan reunoja pitkin ja leikkivät kohtaamis­kirkumisleikkiä. Eivät olisi lopettaneet, mutta Jimi tuli kanssani ihmette­lemään puun alle jätettyjä kirjoja. Kävelin taidemuseon sivuitse kohti lasi­kuutiota, juoksivat kohta perässä, mutta jäivät jatkamaan kohtaamisleik­kiä pienellä nurmella. Sitten juoksivat taidemuseon taakse kalliolle, muttatulivat pois kun varoittelin jyrkänteestä(N.), juoksivat nurmea alas, kiipe­sivät portaita, yrittivät kiertää lasikuutiota, kiersivät perässäni taidemu­seota, mutta jäivät koillispuolelle ajamaan junaratoja eli kivisiä vesikouru­ja pitkin. Sitten mentiin portaisiin, Mauno heti portaikon kaiteettomaankohtaan muurin reunalle, mutta sanoin että tuolla on keinut saadaksenihänet pois. Leikkikentällä istuttiin keinuissa hetki, ei tarvinnut edes antaavauhtia, ja sen jälkeen riitti vielä voimia juosta mäki alas torille.

85

86

Liite 7. Cygnaeus skolan oppilaiden puistohaastattelu

Haastattelin Cygnaeus skolanin ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita,jotka olivat viettämässä liikuntatuntiaan laskemalla pulkkamäkeä Puola­lanpuistossa 10.3. klo 10. Sää oli aurinkoinen, lämpötila nollan paikkeilla jakevyt tuuli. Ympärilleni kertyi reilu kymmenen oppilasta, joista enemmistöoli tyttöjä, ja tytöt myös vastailivat aktiivisemmin. Kerroin olevani maise­ma­arkkitehti, jonka tehtävänä on keksiä miten Puolalanpuistosta tulisivieläkin hauskempi paikka lapsille ja mitä Iso­Puolalan taloilla voisi tehdä.Pyysin oppilaita kertomaan mitä he haluaisivat tehdä taloissa, mihin niitävoisi käyttää ja mitä kivaa he vielä keksisivät puistoon.

Puistoon keksittiin helposti toiveita: liukumäki ja kiipeilyteline, jossa olisitankoja, joita pitkin voi edetä käsillään roikkuen sekä uima­allas, karuselli,keinuja joihin mahtuu monta ihmistä, trampoliini ja kiipeilypuu. Nykyisel­lään kiipeilykelpoisia puita olisivat lähinnä vuorimännyt, mutta niihin eisaa kiivetä. Vessaa toivottiin myös puistoon, koska kun sitä ei ole, täytyykäydä puskassa. Lapset pitivät vessaa erittäin tärkeänä ja yksi oppilas olisitä mieltä että niitä pitäisi olla useita.

Iso­Puolalaan ehdotettiin ensimmäisenä karkkikauppaa. Kun kysyin, halu­aisivatko he ostaa sieltä vai pitää karkkikauppaa itse, he vastasivat epä­röimättä, että myydä itse. Askarteluhuonetta toivottiin, ja kahvilaa, jossaolisi ainakin teetä ja pullaa, jota he itse leipoisivat. Ruokakauppaa ja pitsa­kioskia ehdotettiin myös, ja kun kysyin onko heillä nälkä, niin kuulemmaoli, ja kaksi tyttöä alkoi leikillisesti väitellä kumman nälkä on kovempi.Tytöt myös ehdottivat vakavasti talojen maalaamista – ja he haluavatosallistua siihen itse – ja väreiksi ehdotettiin lilaa ja vihreää, sinistä, kel­taista, ja lopulta sateenkaaren värejä. Kysyin haluaisivatko he pihallekinlaittaa jotain, vaikka istuttaa kukkia. ”Joooooo!” kuului kuorossa. Tulp­

paaneja, ainakin keltaisia, ja ruusuja toivottiin, ja kukkia joista voisi tehdäseppeleitä. Eläimiä haluttaisiin paljon, koiria ja myös koirapuistoa, pupuja,kaksi hevosta, poniratsastusta, kaksi lehmää (että saisi maitoa ja voisitehdä jäätelöä, ja siitä tuli mieleen toivoa jäätelökioskia), norsu (”Mitänorsut syö?”) ja eläintarha. Kiipeilyseinä voisi olla sekä sisällä talossa, ettäulkona puistossa, ja toivottiin myös, että voisi kiivetä talojen katolla.

Haastattelusta muodostui oikea ideariihi – meillä oli todella hauskaa ­mutta jossa toisaalta asioita pohdittiin hyvin vakavasti ja järkevästi. Lupa­sin kertoa päättäjille lasten toiveet ja kerroin, että niistä – hassuistakinideoista ­ on hyötyä ja että ainakin osaa niistä voidaan jollakin tavallakäyttää puiston suunnittelussa. Lupasin kertoa sitten pitkän ajan kuluttua,mitkä ideat toteutuvat.

87

Liite 8. Puiston kunnostuksen yleissuunnitelma, VIREARC

Turku 2010

Turun kaupunki Ympäristö- ja kaavoitusvirastoYleiskaavatoimisto