29
Anne Tarvainen, FT Musiikintutkimus Tampereen yliopisto Laulajan ääni ja ilmaisu Laulupedagogit ry:n valtakunnalliset koulutuspäivät 13.-14.2.2016 Tampere

Laulajan ääni ja ilmaisu - Anne Tarvainenannetarvainen.fi/dokumentit/laulajan_aani_ja_ilmaisu_luento_2016.pdf · mm. äänenhuoltoa laulun harrastajille, kevyen musiikin laulu,

Embed Size (px)

Citation preview

Anne Tarvainen, FTMusiikintutkimus

Tampereen yliopisto

Laulajan ääni ja ilmaisu

Laulupedagogit ry:n valtakunnalliset koulutuspäivät13.-14.2.2016 Tampere

Taustaa

• Väitöskirja ilmestynyt 2012: Laulajan ääni ja ilmaisu – Kehollinen lähestymistapa

laulajan kuuntelemiseen, esimerkkinä Björk

• Tällä hetkellä tekeillä tutkimus:Aistiva, soiva keho – Kehotietoisuuden kehittäminen

ihmisen ääni-ilmaisussa

• Kursseja ja koulutuksia vuodesta 2001:mm. äänenhuoltoa laulun harrastajille, kevyen musiikin laulu, rentouttava ääni, improvisaatiota ihmisäänellä, keho- ja äänitietoisuus

• Omaa musiikkia taiteilijanimellä Aava uusikuuwww.aavauusikuu.com

Fysiologinen ja kokemuksellinen keho

Fysiologinen keho:• Lääketieteen määrittelemä keho• Koostuu lihaksista, luista, elimistä…

Kokemuksellinen keho: • Keho sellaisena kuin se ilmenee ihmisen omassa

kokemuksessa• Koostuu havainnoista, kehon tuntemuksista, tunteista…• Fenomenologia

Fysiologinen ja kokemuksellinen keho eivät vastaa yksi yhteen toisiaan.

Fysiologinen keho on saanut viime aikoihin asti enemmän huomiota osakseen. Tutkimus on keskittynyt fysiologiseen kehoon.

Egotietoisuus ja kehotietoisuus• Käsitteet ovat peräisin filosofi Timo Klemolalta (2005)

• Kehotietoisuus -käsite ollut laajemminkin käytössä tutkimuksessa.

• Egotietoisuusajattelu, muisteleminen, suunnitteleminen…

• Kehotietoisuuskehon sisäisyyden aistiminen, läsnä oleminen, oman kehon kokeminen ja omalla keholla kokeminen

• Egotietoisuus ja kehotietoisuus ovat jatkumo, eivät toisistaan täysin erillisiä.

• Toiset voivat olla kehotietoisuudeltaan herkempiä kuin toiset.

• Kehotietoisuutta voi harjoittaa.

• Kehotietoisuutta harjoittamalla voi oppia pois haitallisista kehollisista toimintamalleista (Shusterman).

(Klemola 2005, Tarvainen 2012)

Egotietoisuudesta kehotietoisuuteen

Kehon kuunteleminen

Kehon kuunteleminen on kehosta, tunteista, tuntemuksista jne. tietoiseksi tulemista, kehotietoisuuden avaamista. Kehotietoisuutta voi kehittää kehoa kuuntelemalla.

Kehon unohtaminen tapahtuu helposti, kun askartelemme ajatusten ja asioiden parissa. Emme edes huomaa kehoa. Egotietoisuuden alueelle siirtyminen.

Kehon ylittäminen on sitä, että kehoa pakotetaan ja yritetään se saada väkisin ylittämään rajansa.

(Klemola 2005, Tarvainen 2012)

ProprioseptiikkaProprioseptiset aistit

• Näiden avulla voimme aistia kehomme sisätilan, nivelten liikkeet, lihasten jännitystilat jne.

• mm. tasapaino-, liike- ja asentoaistit

Proprioseptinen tietoisuus (kehotietoisuus)

• Jos voisimme sulkea ulkoiset aistimme, eli näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja ihon tuntoaistin, jäljelle jäisi proprioseptinen tietoisuus.

• Proprioseptinen tietoisuus on herkkä myös kehon ulkopuolisten objektien aistimisessa (esim. äänet).

Proprioseptinen informaatio

• Proprioseptiset aistit tuottavat paljon informaatiota. Emme ole siitä kaikesta tietoisia.

(Klemola 2005)

Keho ja tietoisuuden eri tasot

Ääni ja ilmaisu

• Olen erottanut äänen ja ilmaisun kahdeksi eri tarkastelun tasoksi.

• Ääni fysiologisen kehon liikkeiden tuottamana värähtelynä (värähtelytaajuus / sävelkorkeus, äänenväri, äänenlaadut jne.)

• Ilmaisu vitaaliaffektisena, erilaisten liikelaatujen virtauksena (puristuminen, käpertyminen, laajeneminen, liukuminen, avautuminen…)

• Ääntä aistitaan korvapainotteisesti kuuntelemalla (akustis-auditiivinen kuulokulma).

• Ilmaisua aistitaan koko keholla kuunnellen ja eläytyen (kehollis-kokemuksellinen tuntokulma).

(Tarvainen 2012)

Vitaaliaffektit• Kehityspsykologi Daniel N. Stern (1985, 2010)

• Kokemuksen dynaamisia ja kineettisiä laatuja, jotka liittyvät siihen miten kehollinen toiminta on suoritettu

• Voidaan kuvailla metaforisten luonnehdintojen avulla (esim. syöksyvä, räjähtävä, purkautuva, hiipuva, aaltoileva, kiihtyvä, kurkotteleva, ohikiitävä, tunnusteleva…)

• Jokaisen liikkeen, tunteen ja äänen taustalla on vitaaliaffektit, jotka antavat niille luonteenomaisen laadun.

• Elossa olemisen tuntu, kehon jatkuva liike

• Laulaja voi ”hienovirittää” laulamistaan vitaaliaffektein luomalla erilaisia nyansseja esitykseensä.

• Sternin mukaan taiteellinen esitys eroaa teknisestä siinä, että taiteellisessa esityksessä kirjoitetut nuotit tai tanssiaskeleet on hienoviritetty vitaaliaffektein.

Laulajan ilmaisu

• Laulajan ilmaisu tuntuu kuuntelijan kehon kokemuksessa.

• Laulaja ilmaisu voi liikuttaa kuuntelijaa.

• Laulajan ilmaisun sisältö muodostuu vitaaliaffektisista liikelaaduista.

• Laulajan musiikillinen ilmaisu on virtauksellista. Liike ja dynaamisuus. Musiikki koetaan ajassa.

• Laulajan ilmaisun sisältö välittyy kuuntelijalle musiikillisten

äänten välityksellä. Minkä tyyppisin ilmaisullisin liikkein laulaja on äänen tuottanut.

• Ilmaisu ei kuitenkaan ole selitettävissä tyhjentävästi vain ääntä kuvailemalla. Kyse on kahdesta erilaisesta kokemisen tavasta (auditiivisesta ja proprioseptisesta), jotka tuottavat tietoa ja ymmärrystä eri tavoin.

(Tarvainen 2012)

Esimerkki ilmaisusta: Björk

(Tarvainen 2012)

Empaattinen kuunteleminen

Esimerkki äänestä: Björk

(Tarvainen 2012)

Analyyttinen kuunteleminen

Esimerkki äänestä: Björk

(Tarvainen 2012)

Analyyttinen kuunteleminen

Esimerkki ilmaisusta ja äänestä: Björk

(Tarvainen 2012)

Empaattisen ja analyyttisen kuuntelun yhteenveto

Empaattisen ja analyyttisen lähestymistavan eroja

(Tarvainen 2012)

(Tarvainen 2012)

(Tarvainen 2012)

Empaattinen ja analyyttinen lähestymistapa laulun harjoittelemisessa

• Tietoinen liike ja ääni / mekaaniset toistot

• Sisäisten esteiden kohtaaminen ja purkaminen / ulkoisen ihanteen tavoittelu

• Keskittyminen ilmaisuun / keskittyminen ääneen

• Läsnäolokeskeisyys (lähtökohtatilanteen tunnistaminen ja hyväksyminen) / tavoitekeskeisyys (lähtökohtatilanteen sivuuttaminen?)

• Kehon kuunteleminen / kehon unohtaminen tai ylittäminen

• Fokus kehon, äänen ja tunteiden aistimisessa (läsnäolo) / fokus teknisessä suorittamisessa (pyrkiminen)

• Asenne: ”Olen elävä, aistiva, soiva kokonaisuus.” / ”Yritän saada kehoni tottelemaan mieleni käskyjä.”

Empaattisen lähestymistavan haasteet ja hyödyt

Haasteet: • Vaatii aikaa ja usein pysyvää asennemuutosta suhteessa

kehoon.• Vaatii keskittymisen ja läsnäolon kyvyn kehittämistä ja

pitkäjänteisyyttä.• Ei ole olemassa yksinkertaisia keinoja, joilla saada aikaan

nopeita muutoksia.

Hyödyt:• Vaikutukset ovat pysyviä.• Muutokset vaikuttavat koko hyvinvointiin.• Kuuntelevan asenteen omaksuminen syventää

oppimiskokemuksia myös muilla elämän osa-alueilla.

Kehon tarkkailemisen haittoja

• Kriittinen tarkkailu haittaa hienomotoriikan toimintaa (HS 21.1.2016).

Jerzy Grotowski:

• Kehon tarkkailu on jo sinällään sen kontrollointia.

• Tarkkailu on ”puuttumista äänijärjestelmän toimintaan”.

• Äänen ”mekaanisuus”, ”automaattisuus”

• Kontrolloinnin ja tarkkailun sijaan harjoittelussa tulisi käyttää eläviä assosiaatioita.

Tarkkaileminen vai tietoiseksi tuleminen?

• Tarkkaileminen: kriittistä, muutokseen pyrkivää, ei-hyväksyvää

• Tietoiseksi tuleminen: neutraalia, silleen jättävää (vrt. fenomenologia), hyväksyvää, spontaanin muutoksen sallivaa

• Fysiologisen kehon tarkkailu vs. kokemuksellisen kehon aistimuksista, affekteista, impulsseista tietoiseksi tuleminen

Fenomenologisia menetelmiä äänentuotossa

• Silleen jättäminen:esim. ei lähdetä itse korjaamaan ”epäkohtia” vaan jäädään aistimaan ja kuulostellaan mitä tapahtuu

• Reduktio eli sulkeistaminen:esim. sulkeistetaan äänentuotosta pois kielen ja musiikin esteettiset ja kommunikatiiviset vaatimukset

• Silleen jättäminen ja sulkeistaminen vievät meidät kohti improvisoitua, vapaata ääntä…

Improvisoitu vapaa ääni

• Tämä kenttä käsittää kaikki mahdolliset äänet, joita ihminen voi tuottaa.

Improvisoidun vapaan äänen rooli tutkimuksessa

• Kehotietoisuutta avaava menetelmä

• Dikotomioiden kokemuksellinen purkamisen väline (esim. mieli/keho, sisäpuoli/ulkopuoli)

• Puheen ja laulun rajapintojen kehollis-kokemuksellisen tarkastelun väline

• Kenttä, jolla hämäryys, määrittelemättömyys ja outous on sallittua

• Kokemisen alue, josta voidaan sulkeistaa pois esteettisten normien ja ”tietyllä tavalla tekemisen” vaatimukset

Improvisoitu vapaa ääni voi:

• Aktivoida vitaaliaffekteja ja läsnähetkiä (Stern)• Luoda flow-kokemuksia (Csíkszentmihályi, Newsome)• Vapauttaa semioottista materiaalia ääneen ja tuoda sitä näin

myös tietoisuuteen (Kristeva)• Vahvistaa kehotietoisuutta ja hiljentää egotietoisuutta

(Klemola)

Improvisoitua vapaata ääntä tehdessä tietoisuus voi siirtyä:

• ”äänten tekemisestä” > ”äänessä olemiseen” (Stubley)• ”tilassa tai ympäristössä olemisesta” > ”olemiseen yhtä

ympäristön kanssa”• ”ajallisesta kokemisesta” > ”ajattomaan kokemukseen”

”Yksi pitkäaikaisista haaveistani on ollut huutaa niin kovaa kuin vain lähtee. Huutaa ulos kaikkia takertuneita tunteita. Mutta huutaminen ja kova ääni ovat olleet itselleni jotenkin ”epäsopivaa, outoa, epähyväksyttävää” – ”ei minua”. Olen toivonut tilaisuutta tehdä se oikeassa kontekstissa. […] No, kurssilla kun ei äännelty tietoisesti [ääneen keskittyen], tulikin jotain muuta, jotain paljon parempaa. Kova ääni ei tuntunut huutamiselta yhtään. Ja vaikka tunsinkin sen tullessa hyvin voimakkaita tuntemuksia ja liikettä itsessäni, […] ei se tuntunut miltään "tuskanhuudolta". Tunsin, että äänessä on jotain todella "minua", jotain sellaista, jota minä olen, josta minä kumpuan – vahvuutta, voimaa, rauhallista ja päättäväistä. Kokemus oli todella voimauttava, sellainen oivallus, jota ei oikeastaan voi toiselle sanoin kertoa. Ehkä siinä oli jotain arkkityyppistä, sillä se tuntui todella tulevan jostain syvältä.”

(Oppilas, Improvisaatiota ihmisäänellä -kurssi 10.12.2011.)

Oma ääni voimautumisen välineenä

• Improvisoitu vapaa ääni on ikään kuin kehittynyttä ”jokeltelua”, jossa opitaan aistimaan uudestaan kehonliikkeiden, affektien ja äänen yhteys (vrt. Stern).

• Improvisoidusta äänestä siirrytään vähitellen kohti muotoja ja rakenteita: äänteet > tavut > sanat.

• Äänen ”vapaasta liikkeestä” > kohti melodioiden aihioita ja kokonaisia melodiakulkuja.

• Opettajan ääni voi ohjata aluksi.• Aina kun tuntuma kehoon katoaa, palataan etsimään se

siirtymällä takaisin vapaaseen ääneen.• Kun tuntuma kehoon on vakiintunut, voi tällä samalla

tuntumalla laulaa myös lauluja, asteikkoja jne.• Näin harjoitetaan äänen ja tekniikan lisäksi samalla aina

myös ilmaisua.

Kohti muotoja ja rakenteita

Kiitos!

www.annetarvainen.fi