1

VASEMMISTOLAINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

ENTÄS NYT?

2

PÄÄKIR

JOIT

US

Vas

emm

isto

lain

en m

ielip

ide-

ja k

ultt

uuri

leht

i Per

uste

ttu

vuon

na 1

98

7 • K

ultt

i ry:

n jä

sen

Kus

tant

aja:

Lib

ero

ry. •

Pää

toim

ittaj

a: N

iko

Pel

toka

ngas

• U

lkoa

su: K

ai A

rpon

en

Oso

ite: H

ämee

ntie

29

, 6.k

rs, 0

05

00

Hel

sink

i Puh

elin

: 04

5 3

48

54

99

S

ähkö

post

i: TO

IMIT

US

@va

sem

mis

tonu

oret

.fi •

Kot

isiv

u: w

ww

.liber

oleh

ti.fi

IS

SN

078

3–6

198

• P

aino

paik

ka: W

aasa

gra

phic

s, V

aasa

Pa

inet

tu y

mpä

ristö

ystä

välli

selle

pap

erill

e ym

päris

töys

tävä

llise

ssä

pain

ossa

. Ti

laus

hint

a 2

0 €

, tuk

itila

us 5

0 €

.

Uusien näkökulmien etsimistä kutsu-taan nykyään laatikon ulkopuolella ajattelemiseksi. Ideana on kai havain-nollistaa sitä, miten laatikon reunat eli vanhat rajoitteet ja tottumukset hylkää-mällä voi löytää jotakin uutta ja entistä hyödyllisempää. Viime kuukausien tapahtumat ovat tuoneet monta kertaa mieleen laatikon ja siitä poistumisen. Yhteis-kunnan omistajaporras eli Elinkeino-elämän keskusliitto ja sen ohjailema hallitus kaatoivat tulopoliittisen sopi-muksensa työväenluokan syliin anta-malla kaksi vaihtoehtoa: joko leikataan palkkaa vuorotyöläisiltä tai kaikilta. Palkkatyön ulkopuolella olevien sosiaa-lietuuksista leikataan kyselemättä. Laatikon ulkopuolella olisi ol-lut paljon muitakin vaihtoehtoja. Palkkojen leikkaaminen perustuu propagandaan, joka ei kerro koko totuutta Suomen ”työvoimakustannus-ten kilpailukyvystä”. Lisäksi se perus-tuu poliittisiin valintoihin. Hallitus esi-merkiksi vähentää harmaan talouden torjumista ja lupailee veroja vältelleille anteeksiantoa kuin koiralle avointa ve-räjää. Joidenkin pienyrittäjien kanssa keskustellessa laatikko on tuntunut yhtä ahtaalta. Palkanalennukset näyt-tävät ehkä synnyttävän muutaman uu-den työpaikan, mutta ostovoima jatkaa laskuaan. Yrittäjä toimeentulo lyhenee toisesta päästä. Palkkatyön ja yrittämi-sen välillä nähdään epäreilu juopa, vaikka kumpikin on kapitalistisessa yh-teiskunnassa yhtä alisteisessa asemassa

pääomien kasaantuessa jatkuvasti vain harvoille suuromistajille. Laatikon ulkopuolella ajattelemi-nen on turhaa, jos palaa kerta toisensa jälkeen samojen reunojen sisäpuolelle. Vaalit hävinneellä vasemmistolla ja hallituksen kyykyttämällä ay-liikkeellä on nyt tilaisuus astua pysyvästi kapita-listisen laatikon reunojen yli. Tämä tarkoittaisi nykyisenkaltai-sen hyvinvointivaltion hylkäämistä, sillä se ei enää riitä paikkaamaan jär-jestelmää, joka on jatkuvan kasvun it-setuhoisessa kierteessä. Samalla se tar-koittaisi aatteettomien punavihreiden sloganeiden vaihtamista tunnuksiin ja oppeihin, jotka korvaavat kapitalismin eivätkä vain haasta sitä, kuten Vasem-mistoliiton tavoiteohjelmassa tällä het-kellä linjataan. Edes tällaisten tavoitteiden aset-taminen ei ole helppoa vaihtoehdot-tomuutta toitottavassa ajassa. Mitä suurempien muutosten tarvetta näem-me ympärillämme, sitä radikaalimpia muutoksia joudumme ajamaan. Vasemmistonuoret rakensi äsket-täin kohtuullisen sosialistisen ohjel-man (s. 44) johdattamaan yhteiskun-nan ulos laatikosta, joka kannattaa mieluummin polttaa kuin kierrättää.

Niko Peltokangas

Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmisto-nuorten tiedottajana.

Pysyvästi laatikon ulkopuolelle

3

6. Henkilökuvassa Liitto X -aktiivi Niko Ravattinen

8. Pakolaiset kertovat matkastaan Kreikkaan.

14. Tsekkoslovakiassa tapahtui 60-luvulla sama kuin Kreikassa tänä vuonna.

18. Protestiliikkeet tekivät mielen osoitusten kesän.

20. Pakolaisuuskriisi on äärioikeiston tilaisuus.

23. Kehitysyhteistyöstä leikkaa- minen vaikeuttaa ilmaston muutoksen torjumista.

8.

18. 20.

26. Ruurik Holmille demokratia ei ole vain äänestämistä.

28. Kuvissa Serbian romaneja

33. Kritisoitavina Pettymys, Kätilö, Häiriötekijä ja Zatunian kadut

36. Vielä yksi sarjakuva vapaudesta

44. Esittelyssä Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma

Kannen kuvasi kuvajournalisti

Joel Karppanen Kreikassa Kosin

saarella.

Liberolla oli haku päällä uuden ulko-asun suunnittelusta ja taitosta. Miet-tisen Karri lähetti linkin hommasta ja siitä se ajatus sitten lähti. Lehti oli minulle uusi tuttavuus, ja osan graafi-sista ratkaisuista päätimme pitää uu-distuneessa linjassa niiden historian sekä toimivuuden takia. Pidän yksin-kertaisesta ja klassisesta typografiasta ja taitosta, jossa käytetään isoja kuvia detaljeja unohtamatta. Kuvituksissa mentiin jopa symboliikkaan. Sain suht vapaat kädet, ja usein taittoon sisälty-vät toimitukselliset ongelmat loistivat poissaolollaan. Julkaisua oli motivoivaa sekä mukavaa tehdä.

KAI ARPONEN

TEKIJÄLTÄ

vuodesta 1987

TEEMA

VASEMMISTOLAINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

ENTÄS NYT?

4

VINKIT

LIBERO VIHAA:LEIKKAUSPOLITIIKKA

Leikkauspolitiikka, joka tunnetaan myös nimellä talouskuripolitiikka ja englanniksi austerity, ei tarkoita mitä tahansa valtion menojen vähennyksiä tai verojen korotuksia. Leikkauspoli-tiikka on uusliberalistiseen talousajat-teluun nojaavaa politiikkaa, jossa työn-tekijöiden ja työn ulkopuolella olevien eämää kurjistetaan leikkaamalla sosiaa-lietuuksia, julkisia palveluita sekä pol-kemalla työehtoja ja palkkoja. Tuloksena on alistettua työvoimaa, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä työtä millä tahansa ehdoilla. Ta-louskurista hyötyvät pääomanomistajat suurempina osinkoina ja voittoina, jotka otetaan suoraan työntekijöiden selkänahoista. Julkisen omaisuuden myynti ja palveluiden yksityistäminen siirtävät myös yhteistä omaisuutta yri-tyksille. Leikkauspolitiikalla ei ole Euroo-passa saavutettu kansantaloudellista hyötyä, jolla sitä perusteltiin, mutta sen inhimillinen hinta on ilmeinen. Ennen kaikkea leikkauspolitiikka on luokkapolitiikkaa, jossa ovat vastak-kain työntekijöiden enemmistön ja suuromistajien vähemmistön edut.

Katri Immonen

LIBERO RAKASTAA: TULOKSELLI-NEN YMPÄRISTÖAKTIVISMI

Ihmiset ympäri maailmaa juhlivat syyskuun lopussa, kun öljy-yhtiö Shell ilmoitti lopettavansa öljyn- ja kaasunet-sinnän Alaskan vesillä. Vetäytymisen syynä ovat korkeat kustannukset ja koe-porauksille asetetut säännöt. Yhtiö löysi alueelta aiemmin merkkejä öljystä, muttei tarpeeksi hankkeen kustannuksiin nähden. Sen sanotaan käyttäneen noin 6,3 miljardia euroa öljyn- ja kaasunetsintään Tšuktši-merellä ja Beaufortinmerellä. Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet koeporauksia, koska ne pelkäävät teol-lisen toiminnan ja kasvihuonekaasujen lisääntymisen kiihdyttävän ilmaston-muutosta ja vahingoittavan luontoa ja eläimiä. Öljyvahingon sattuessa pelastustoimet alueella olisivat myös haastavampia kuin aluille, joilla on jo tapahtunut vakavia vahinkoja. Järjestöt toivovat suojelualueen pe-rustamista pohjoisnapaa ympäröivälle merialueelle. Tavoite on kirjattu myös Suomen valtion arktiseen strategiaan.Suomalaisen valtionyhtiö Arctia Shippingin jäänmurtajat Fenni-ca ja Nordica olivat mukana Shel-lin touhuissa Alaskassa. Öljy-yh-tiöistä vain venäläinen Gazprom jatkaa vielä arktista öljynporausta.

Niko Peltokangas

ALOITE: YHTEINEN KATSOMUSAINE KOULUIHIN

Katsomusaloite eli kansalaisaloite kai-kille peruskoulun oppilaille yhteisestä katsomusoppiaineesta haluaa lopettaa erilliset uskontotunnit ja elämänkatso-mustiedon. Näin vakaumuksiin ja etiik-kaan liittyviä asioita käsiteltäisiin yh-dessä kaikenlaisten oppilaiden kesken.Aloitteen perusteluissa todetaan, että useimmat oppilaat eivät voi valita katsomusainettaan eivätkä kaikki saa oman katsomuksensa opetusta. Evan-kelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat eivät voi nykyisellään valita kuin oman uskontonta opetuksen. Uusi oppiaine halutaan rakentaa nykyisestä uskonnon ja elämänkat-somustiedon opetuksesta. Aloitteen ehdotusten toteutuminen vaatii perus-opetuslain muuttamista sekä opetus-suunnitelman laatimista oppiaineelle. Vasemmistonuoret on päättänyt tukea aloitetta, ja järjestön poliittisessa ohjelmassa linjataan yhteisen katso-musaineen puolesta. Nuorisojärjestöis-tä aloitteen takana ovat ainakin dema-rit, vihreät, piraatit ja RKP-nuoret. Toimittaja Juho Laitalainen perus-telee aloitteen nettisivuilla kantaansa omilla kokemuksillaan peruskoulun uskonnonopetuksesta. ”Erityisen puutteellista oli erilaisten käsitysten käsitteleminen elämästä ylipäätänsä. Miksi kaikista tärkeimpiin kysymyksiin ei tullut vastauksia, mutta se mitä lute-rilaisella papilla on päällään tiettyinä kalenterikuukausina piti osata ulkoa?” katsomusaloite.fi

HANKE: SOLIDAARISUUTTA LÄNSI-SAHARAAN

Hallituksen kehitysyhteistyön rahoituk-seen tekemät leikkaukset vaarantavat Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:n kehitysyhteistyöhankkeen Länsi-Sa-harassa. Kv-solidina tunnetun vasem-mistolaisen kehitysyhteistyöjärjestön jäsenenä on muun muassa Vasemmis-tonuoret. Länsi-Saharan hyväksi tehtävä

5

hanke on suunnattu Algerian pakolais-leireillä ja muualla asuville länsisahara-laisnuorille. Nuoret järjestävät työpajo-ja, jotka tarjoavat välineitä sosiaaliseen osallistumiseen ja perustan tulevan länsisaharalaisen kansalaisyhteiskun-nan rakentamiseen. Teemoina ovat myös naisten aseman vahvistaminen, johtajuus sekä poliittinen toiminta. Suomen hallituksen leikkausten myötä Kv-solid joutuu päättämään ai-noan työntekijänsä työsuhteen ja hank-keen jatko on vaarassa. Järjestö kerää-

Muut lehdet

On turha väittää, ettei meillä ole varaa. Onhan Suomella varaa pitää lähem-mäs puoli miljoonaa ihmistä työttömänä.Kyse on arvoista ja arvovalinnoista. Siitä, mihin rahamme käytämme. Van-hustenhoitoon, koulutukseen, työllis-tämiseen, päivähoitoon, yritystukiin, aseisiin vai mihin? Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspal-veluihin Suomi käyttää pienemmän osuuden bruttokansantuotteestaan kuin muut Pohjoismaat. Se on arvovalinta.Martti Korhonen, Eläkeläinen-lehti 5/2015

Men att demonstrera med ett allmänt ”låt alla blommor blomma”-budskap är i längden inte en lösning på problemet med rasismen. I stället för att försvara ”mångkulturalismen”, som om det på riktigt fanns ett alternativ till den, bor-de man kalla rasisterna vid deras rätta namn. Vi måste ta itu med islamofobin och Sannfinländarnas lögnaktiga, förv-rängda teser om flyktingar och invan-dring. Arrangörerna i både Helsingfors och Åbo bedyrade att manifestationer-na inte var riktade mot Sannfinländar-na, och då frågar jag mig: varför?Janne Wass, Ny Tid 8/2015

Rasismia on kautta aikojen pyritty oi-keuttamaan ajatuskululla, jossa hei-kommaksi kuviteltua sukupuolta on suojeltava vieraan rodun tai kulttuurin miehiltä – yliseksuaalisiksi luulotelluil-ta barbaareilta. Nämä tulevat, vievät ja raiskaavat kansallisvaltion jatkuvuuden kannalta tärkeimmän omaisuuden: naiset. Asetelmassa naisten tehtävänä on puhdasrotuisten jälkeläisten synnyt-täminen omalle kansakunnalle.Terhi Toppala, Tulva 3/2015

Suomessa sen sijaan hallitus antaa ken-kää edellisen hallituksen aloittamalle menestyksekkäälle harmaan talouden vastaiselle yksikölle ja aikoo säätää lain, jolla veronkiertäjät armahdettaisiin. - - Tämänhetkinen oikeistohallitus lu-paa toimia ”aktiivisesti kansainvälisen veronkierron estämiseksi”, mutta käy-tännössä tekee kulisseissa päinvastoin jarruttamalla veronkierron vastaisia toimenpiteitä EU:ssa. Onneksi maakohtainen kirjanpito EU:n rakenteissa kuitenkin etenee ja verotietojen vaihdossa on edistytty, nui-vasta Suomesta huolimatta.Vasemmisto tulee yhdessä kansalaisjär-jestöjen kanssa pitämään avoimuutta esillä. Hyvinvointiyhteiskunnan kestä-vyysvaje katoaa, kun veronkierto loppuu.Merja Kyllönen, Vasen Kaista 1.10.2015

-järjestön toimintaan sekä hankkeeseen osallistuneiden sierraleonelaispoikien koulutukseen. www.mesenaatti.me/20-tarinaa-sier-ra-leonesta/

TEOS: KUUDEN SANAN RUNOJA

kin nyt kuukausilahjoittajia tukemaan solidaarisuustoimintaa. kvsolidaarisuustyo.fi

JOUKKORAHOITUS: YOUTUBE- DOKKARI SIERRA LEONESTA

Oululaisen valokuvaajan Kalle Körkön dokumenttisarja kertoo 20 tarinaa Sier-ra Leonesta. Tänä vuonna otettuihin valokuviin ja videoihin perustuva sarja julkaistaan syksyllä Youtubessa. Körkkö on kuvannut muun muas-sa sierraleonelaisia entisiä lapsisotilaita, joiden kanssa hän asui kaatopaikalla. Körkkö kertoo halunneensa välittää ih-misten uskomattomia elämäntarinoita ja kokemuksia sisällissodan ja ebolan runtelemasta maasta. ”Sairastuin itse vakavasti malariaan Sierra Leonessa mutta koen silti että uhraus on kannat-tanut tehdä." Voittoa tavoittelemattomaan pro-jektiin kerätään rahaa Mesenaatti.me-joukkorahoituspalvelussa. Mahdol-linen voitto ohjataan Sierra Leonessa toimivan We Yone Child Foundation

Toimituksen postiluukusta kopsahti arvostelukappale Heikki Lahnaojan runokokoelmasta Puitten uni (ntamo 2015). Kirja erottuu muiden joukosta hai(na)ku-mitan ansiosta. Jokaisessa runossa on kuusi sanaa, joista ensim-mäinen ensimmäisellä rivillä, kaksi seuraavaa toisella ja loput kolme kol-mannella. Runomitta on amerikkalaisen Ei-leen Tabiosin esittelemä. Nimi juon-tuu Filippiineillä puhutun tagalogin kielen huudahduksesta, joka tarkoittaa 'kappas' tai 'ohhoh'. Puitten unen pääosin nimeämättö-miä runoja on helppo lukea tarinana, joka vie keväästä seuraavaan talveen. Välillä runoilija on innostunut selvästi kokeilemaan runojensa taipumista ru-nomitan vaatimuksiin. Lammen ran-nalla maatessaan hän näkee pinnasta heijastuvan puut ja pilvet, mikä tulee selväksi useamman runon kautta. Kirjassa puut seisovat paikallaan ja todistavat ajan kulua, elämää ja elämät-tömyyttä. Tiukka mitta antaa runoille voimaa. Nimittäin: ”Kuusi / on puum-pi / kuin koko koivikko.”

6

Syyskuun alkuviikkoina hallitus jul-kaisee suunnitelmansa palkanalen-nuksista ja ay-liikkeen neuvottelu-mahdollisuuksien heikentämisestä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin aktiivi Niko Ravattinen pitää kiristysesi-tyksiä odotettuina. Liitto X -kollektiivin jäsen ehdotti yleislakkoa jo kesäkuun alussa PAMin liittokokouksessa. ”Nyt mulla on Facebook täynnä demareita, jotka rummuttaa yleislak-koa. Ei ole muuta mahdollisuutta, sillä nämä on niin törkeitä ehdotuksia koko työväeluokkaa kohtaan. Laitetaan pys-tyyn työläisten puuhaviikot pariksi vii-koksi ja katsotaan, millaisia ehdotuksia sitten tulee.” Ravattinen ei usko, että hallituk-sen esitykset menevät sellaisenaan läpi. Lakiasiantuntijat tulkitsivat niiden rikkovan kansainvälisiä sopimuksia. Liittoaktiivi kuitenkin pelkää, että kes-kusjärjestöt suostuvat neuvotteluihin ja joihinkin heikennyksiin. ”On kuitenkin liittoja kuten AKT, jotka on valmiita taistelemaan, ja radi-kalisoitumista tapahtuu aika nopeasti. Poliittinen lakko on aina laillinen, eikä siihen tarvita liittoja. Toivonkin tällä hetkellä, että kansalaisliikkeet ottavat ay-liikkeen painostuksen kohteeksi.” Ammattiliittoihin Ravattinen toi-voo ennen kaikkea aitoa jäsendemo-kratiaa jopa riippumatta siitä, millaisia päätöksiä se toisi mukanaan. Hän pitää moraalisena liittojen velvollisuutena työväenluokan etujen ajamista lakoilla ja muilla painostuskeinoilla, järjestäyty-misaste korkea tai taloudellinen tilan-ne millainen hyvänsä.

LIITTO X:N MIES

Ravattinen esittäytyy anarkosyndika-listiksi, joka ”tunnetaan yhtenäisyys-

miehenä kaikissa piireissä”. 30-vuotias vegaani on naimisissa ja tykkää 90-lu-vun norjalaisesta metallista. Työkseen hän hengaroi stringejä H&M:lla, mutta kertoo saaneensa haastattelupäivän aa-muna tiedon siirrosta miesten osastolle. Ay-aktiviteettien lisäksi Ravattinen tunnetaan #anarkisteri- ja #anarkoho-mosaatio-tyylisiä hästägejä käyttävänä nettihahmona. Nettitouhu on miehel-le itselleen nauramista ja hauskanpi-toa, ja työläisten mahdollisuus huvitte-luun on hänelle ylipäänsä tärkeää. Ennen liiton mieheksi ryhtymis-tä Ravattinen piti kymmenen vuoden paussin aktivistihommista. Oikeut-ta eläimille -toimintaan hän lähti jo 13-vuotiaana ja ehti tehdä useamman vuoden ”uran” eläinaktivistina ennen työn ja muun elämän aiheuttamaa tau-koa. Liitto X on viiden hengen kollek-tiivi, joka syntyi Palvelualojen ammat-tiliitto PAMin liittokokouksen aikoihin viime kevätkesällä. Kollektiivin jäsenet löysivät toisensa valmistautuessaan ko-koukseen ja miettiessään tavoitteitaan. Kokouksen jälkeen Liitto X:n jäsenet valvovat liittokokouksen päätösten to-teuttamista PAMin liittovaltuustossa. Äksäläisten tavoitteen on jäsen-demokratian kehittäminen sekä liiton radikalisoiminen, Niko Ravattinen sanoo. ”Me nähdään taisteleva liitto osana työväenliikettä.” Omalla toimin-nallaan kollektiivi näyttää myös esi-merkkiä yhtenäisestä työväenluokasta. Anarkistin lisäksi Liitto X muodostuu Vasemmistoliiton, SDP:n ja sitoutu-mattomista aktiiveista. Ryhmä sai julkisuutta julkaistes-saan sähköisen lakko-oppaan ja julis-taessaan yleislakkoa. Ryhmä herättelee julkista keskustelua kirjoittamalla blo-gia, mutta ensisijaisesti viisikon tarkoi-

tus on vaikuttaa ja hankkia kannatusta ajatuksilleen PAMissa. ”Tämä on hyvin onnistunut, va-kava sisäpiirivitsi, jolle me osataaan itsekin nauraa. Toivotaan, että Liitto X synnyttäisi lumipalloefektin ja muissa liitoissa tapahtuisi jotain samanlaista.”

YHTEISTYÖTÄ UTOPIOIDEN SIJAAN

Ay-aktiivilla ei ole ylioptimistisia odo-tuksia työväenliikkeen yhtenäisyydestä. Hän toivoo, että leikkausten vastusta-minen ja esimerkiksi perustulo voisivat olla teemoja, jotka ylittävät puolue- ja klikkirajat ja joita voi ajaa riitelemättä utopioista. Ammattiliitot voisivat Ravattisen mielestä olla luokkatietoisuuden herät-täjiä. Ay-liike on ennenkin kouluttanut työläisiä ja auttanut heitä tunnistamaan oman valtansa ja voimansa. ”Tavoit-teen pitäisi olla työläisten itsehallinnon edistäminen, kouluttaminen siihen, et-tei tarvita pomoja.” Ravattinen on huomannut, että työväenpuolueiden poliitikot eivät ole enää ylpeitä työväenluokkaisuudestaan eivätkä välttämättä ymmärrä, kuinka arkea luokkataistelu monelle on. Hän peräänkuuluttaa vasemmistolaisten toi-mijoiden oman aseman kirkastamista. ”Vasemmistoliitossa voisi miettiä, ollaanko oikeasti sosialistiliike, ja de-mareilla, onko siellä Forssan kokouk-sen meininkiä vai pelkkää oikeisto-demaria. Anarkistina vastustan kaikkia hallituksia, mutta myönnän kyllä, että jos hallitus olisi punavihreä, ay-liikettä todennäköisesti kuunneltaisiin parem-min.”

ANARKISTI ja

YHTENÄISYYSMIESNiko Ravattinen hengaroi stringejä ja radikalisoi ammattiliittoaan.

TEKSTI & KUVA Niko Peltokangas

HEN

KI L

Ö

7

8

HENGENLÄHTÖ LÄHELLÄTracy, 35, Uganda

”Vielä vuonna 2013 työskentelin kan-sainvälisessä huolinta- ja kuljetusyhti-össä hyvässä asemassa. Saman vuoden toukokuussa minut kidnapattiin, ryös-tettiin ja mukiloitiin henkihieveriin. Viikkoa myöhemmin koomasta herät-tyäni menin kertomaan asiasta polii-sille vain tajutakseni, että myös henki-löllisyystodistukseni oli viety. Pankissa vierailtuani huomasin että tililtäni on nostettu päivittäin yli miljoona shillin-kiä (noin 250 euroa). Poliisi avasi tapauksen ja sai lo-pulta epäillyn kiinni. En kuitenkaan pystynyt tunnistamaan häntä kidnap-paajakseni. Paria päivää myöhemmin epäilty lahjoi poliisin ja hänet vapau-tettiin. Halusin jatkaa asian selvittä-mistä, mutta tämä mies alkoi soitella minulle, uhaten tappaa ellen jättäisi häntä rauhaan. Sitten naapurini kertoi, että asuntoni ympärillä liikkui iltaisin hämärää porukka. Poliisia ei asia enää kiinnostanut. Koin henkeni olevan vaarassa, jo-ten lensin Etelä-Afrikkaan veljeni luok-se. Mutta uhka jatkui siellä, ja veljeni tapettiin silmieni edessä. Minun täytyi palata Ugandaan ja pelkäsin edelleen henkeni puolesta. Sain toiselta veljeltäni rahaa ja tämän vuoden toukokuussa saavuin Turkkiin, jossa en tuntenut itseäni tervetulleeksi. Kuulin, että Turkissa selviäisi ainoastaan prostituoituna. On-nekseni löysin ihmisiä, joiden kanssa puhuin samaa kieltä. Saimme ostettua veneen, ja lähes kuolimme ylittäessäm-me merta. Nyt olen täällä enkä tiedä, minne olen menossa. Kotimaahani en voi kuitenkaan palata.” 3 tarinaa

VÄLIMERELTÄTEKSTI JA KUVAT Joel Karppanen

Kuvajournalisti Joel Karppanen vieraili syyskuussa Kosin saarella Kreikassa ja tapasi pakolaisia useista eri maista. Tracy, Abbas ja Hafisur kertoivat hänelle tarinansa.

9

Abbas, 27, Pakistan

”Kotikaupunkini Sialkot sijaitsee Kash-mirin konfliktialueen läheisyydessä Intian rajalla. Kesällä 2013 rajaväli-kohtaukset pahenivat. Tilanne maassa on muutenkin hyvin epävakaa. Töitä ei ole, ja ihmiset elävät totaalisessa köyhyydessä. Ihmisiä myös kuolee ja katoaa. Halusin paeta, ja saatuani kokoon tarpeeksi rahaa, aloitin matkani puoli-toista kuukautta sitten. Kolmessa vii-kossa pääsin Turkkiin, jossa jouduin odottamaan vielä seuraavat kolme viikkoa. Sitten eräänä yönä lähdimme vesille Golden Beachilta, samalta ran-nalta, josta tämä pakolaiskriisin sym-

boliksi noussut Aylan-poika löydettiin. kaksikymmentä minuuttia kestänyt tur-vaton venematka maksoi minulle tuhat euroa. Täällä Kosilla olen ollut nyt viikon ja meistä on pidetty ihan hyvää huol-ta. Saamme ruokaa ja lääkkeitä, mutta kylmyys vaivaa öisin, sillä nukun pihal-la pahvialustalla ilman minkäänlaista peittoa. Rahaa minulla ei enää ole, sillä viimeiset kuluivat matkalippuun Ateenaan. Laiva lähtee huomenna. Perheeni on valitettavasti vielä Pakista-nissa, mutta onneksi minulla on ystäviä mukana.”

KAUAS KASHMIRIN LEVOTTOMUUKSISTA

10

Hafisur, 20, Bangladesh

”Elin kotimaassani aivan tavallista elä-mää. Olin juuri valmistunut lukiosta ja jatkamassa yliopistoon, kunnes menin naimisiin rakastamani naisen kanssa. Vaimoni isä ei hyväksynyt liittoamme ja painosti meitä eroamaan. Muutamia kuukausia myöhem-min vaimoni tappoi itsensä ja hänen isänsä laittoi syyn niskoilleni. Minut etsintäkuulutettiin. Pakenin yli 7000 kilometrin matkan läpi Intian, Pa-kistanin ja Iranin aina Turkkiin asti, josta onnistuin hankkimaan vuoden mittaisen opiskelijaviisumin. Mutta se umpeutui juuri eikä mahdollisuutta uusimiseen ollut, joten jouduin valit-semaan kahden vaihtoehdon välillä – joko palaamaan Bangladeshiin tai tule-maan Eurooppaan laittomasti. Valitsin jälkimmäisen. Nyt olen matkalla Ateenaan ja sieltä pohjoisempaan Eurooppaaan. Toiveissani on jatkaa kauppatieteiden opintojani. Kotimaassani minut van-gittaisiin ja minua kidutettaisiin, ja todennäköisesti lopulta tapettaisiin. Lisäksi Bangladeshissa on paljon mui-takin ongelmia. Talous on heikolla to-lalla, kaikki on kallista ja maa on vain näennäisesti demokraattinen. Johtava puolue Awamiliitto sai jatkaa vallassa vuoden 2014 vaalien jälkeen, “vaikka kansalaiset eivät oikeasti halunneet sitä.”

7000 KILOMETRIN PAKOMATKA

11

Breclavin rautatieasemalla Tsekissä po-liisi pysäytti junan, tyhjensi sen yli 200 siirtolaisesta ja kirjoitti permanenttitus-seilla tunnistenumerot ihmisten käsiin. Unkarissa aseistetut poliisit huijasivat sadat siirtolaiset nousemaan junaan, joka veikin matkustajat piikkilanka-ai-datulle “vastaanottoleirille”. Röszken pakolaisleirillä kypärillä ja kasvomaskeilla varustautuneet un-karilaispoliisit heittivät leipäpusseja ihmisjoukolle, joka tappeli ruuasta keskenään. Säilöönotettuja siirtolaisia pidetään Unkarissa metalliaidoilla raja-tuissa ja usein täyteen ahdatuissa karsi-noissa. Human Rights Watchin mukaan Unkarissa säilöönotetut ovat kärsineet sydänkohtauksista ja sokeista. Kuumei-set ja oksentelevat vastasyntyneet eivät ole saaneet terveydenhoitoa. Poliisi on neuvonut äitejä juottamaan lapsilleen likaista pesuvettä. New York Times huomauttaa, että Amerikasta käsin Euroopan siirtolais-politiikka vaikuttaa sokealta oman his-toriansa suhteen. Sitten 1940-luvun ei ole nähty yhtä paljon juniin lukittuja siirtolaisia, piikkilangan yli ojennettuja lapsia ja sotilasasuisia miehiä paimen-tamassa ihmisjoukkoja. Myös poliitikkojen puheet tuovat mieleen Euroopan synkimmät ajat. Unkarin hallitus on verrannut siirto-laisuutta terrorismiin ja pystyttänyt kadunvarsimainoksia, joissa kielletään siirtolaisia “viemästä unkarilaisten töi-tä” ja vaaditaan heitä “kunnioittamaan kulttuuriamme”. Suomessa kokoomuksen ja pe-russuomalaisten poliitikot puhuvat

onkin luonteva nimittää maahantuli-jaa “laittomaksi turvapaikanhakijaksi”, ikään kuin ihminen voisi olla laiton. “Elintasopakolainen” on toinen usein käytetty käsitesekaannus. Pakolai-nen on henkilö, joka on kotimaassaan joutunut tai joka voi pelätä joutuvansa vainon kohteeksi ja jolle on siksi myön-netty turvapaikka. Elintason vuoksi liikkuva henkilö ei ole pakolainen, vaan siirtolainen. Entä sitten? Miksi parempaa elämää etsivää siirtolaista epäillään mediassa niin voimakkaasti? Muuttavathan län-simaalaisetkin työn, ihmisten ja ihan vain seikkailun perässä. Ihmiset liikkuvat aina paremman elämän toivossa. On politiikasta kiinni, löytävätkö he sen vai väkivaltaa ja hy-väksikäyttöä.

halveksuvasti “elintasosurffareista”, “laittomista turvapaikanhakijoista” ja siirtolaisia kuljettavista “meritakseista”.Suomeen on ennustettu koko vuodelle enimmillään ennätysmäistä 30 000 tur-vapaikanhakijaa. Toimittajien “tulvak-si” kutsumaa lukumäärää voi verrata siihen, että Helsinki-Vantaan lentoken-tälle saapuu ulkomailta 20 000 ihmistä joka päivä.

IHMINEN EI OLE LAITON

Käsitteet, joilla puhumme siirtolaisista, ovat osa rapistuvan Euroopan kriisiä. Syrjivä sanasto toistaa piikkilankaleirit kielen tasolla. Siirtolaisista puhutaan kuin luonnonilmiöistä tai eläimistä. He “virtaavat” Eurooppaan. Euroopan ra-jat “vuotavat” ja ihmiset “parveilevat”. Turvapaikanhakijat “hyökyvät aaltona”, ja Suomeen tulevat ovat “roiskeita tul-vasta”. Sosiologi Mervi Leppäkorpi kir-joittaa, että nämä vertauskuvat epäinhi-millistävät ja latistavat ihmiset samaksi massaksi, vaikka he ovat liikkeellä eri syistä. Jotkut pakenevat sotaa tai vai-noa. Toiset etsivät parempaa elinta-soa. Kolmannet ovat perheenjäsenten perässä, neljännet etsivät muuten vain mielenkiintoisempaa elämää. Siirtolais- ja pakolaiskeskustelua Euroopassa käydään hallitusten, polii-sin ja kansantalouden näkökulmasta. Keskustelun kohteita ei päästetä ää-neen. Puhetapa viestii, että Euroopan ulkopuolelta tulevat ihmiset eivät ole yhtä tärkeitä tai inhimillisiä kuin eu-rooppalaiset. Perussuomalaisten puo-luesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon

Siirtolaispuhe on käsitteiden piikkilankaa.

LAITON VYÖRY

HYÖKYY MERITAKSIAALTONA!TEKSTI Pontus Purokuru

KÄ

SI T

TEI T

Ä &

KA

MP

PA

I LU

JA

LUKEMISTA

Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto –

Maahanmuuttovirasto ja suomalainen

turvapaikkapolitiikka. Into 2014.

Markus Himanen & Jukka Könönen:

Maahanmuuttopoliittinen sanasto.

Into 2010.

Human Rights Watch: Hungary:

Abysmal Conditions in Border Detention.

hrw.org 11.9.2015.

Mervi Leppäkorpi: Pakolaiset kriisissä -

virrat tulvivat ja rajat vuotavat?

raster.fi 8.9.2015.

New York Times: Treatment of Migrants

Evokes Memories of Europe’s Darkest

Hour. nytimes.com 4.9.2015.

12

Diego Fusarolla on kaikki, mitä uudel-ta filosofitaivaan tähdeltä vaaditaan, muutakin kuin pörrötukka ja nuori ikä. Kuudennen kirjansa juuri julkaissut 32-vuotias filosofi on Italiassa jo usein siteerattu vasemmistolaisajattelija. Milanolaisessa San Raffaelen yli-opistossa tutkijana työskentelevä Fus-aro kuvailee itseään riippumattomaksi tutkijaksi. ”Hegelkin sanoi, että filoso-fiassa on tehtävä oman päänsä mukaan, ei kategorioiden 'vasen', 'oikea' ja 'kes-kusta’ 'mukaan – ajatellen kriittisesti kaikkea.” Suomessa Fusaroa on siteerattu filosofina, mutta myös Venäjän ja Vla-dimir Putinin tukijana.

TODELLISUUS ON TEHTYÄ

Fusaron tämänhetkinen kiinnostus kohdistuu saksalaiseen idealismiin,

Karl Marxiin ja Marxin perintöön sekä italialaiseen filosofiaan. Hän on kiinnostunut erityisesti kahdesta vaiku-tusvaltaisesta italialaisesta ajattelijasta, kommunistien Antonio Gramscista ja fasistien Giovanni Gentilesta. Jäl-kimmäinen toimi fasismin aikaan mi-nisterinä, mutta on myös Karl Marxin lukija. Fusaron mielestä Gentilen avain-tulkinta marxilaisesta filosofiasta idealistisena praxiksena (käytännön toiminnan muotona) on kiinnostava. Todellisuus on historiaa, praxista, ollut-ta tapaa, ei objektiivista, Marx kirjoitti. Gramscilaisittain kaikki on praxista: politiikka, todellisuus, historia, oppimi-nen. Miten nämä asiat kytkeytyvät nyky-aikaan? ”Elämme vuoden 1989 jälkeen niin sanotun historian loppua. Ideolo-gia, jota uusliberaalit kannattavat, esit-

tää itsensä kohtalona, todellisuutena ilman muutoksen mahdollisuutta!” Gramsci ja Marx esittävät todelli-suuden historiana ja mahdollisuutena, jota voi muuttaa praxiksen kautta. Siksi historialle ei voi koskaan tulla loppua, koska historia tapahtuu aina eikä pra-xiksella ole loppua. Fusaro haluaa ”epäkohtaloittaa” ajattelun, jotta todel-lisuus olisi jälleen praxiksen tulos.

EUROOPPA ON VAIN KESKUS-PANKKI

Diego Fusaron viimeisin kirja Euroop-pa ja kapitalismi: avataksemme tulevai-suuden käsittelee Kreikan tilannetta. Kapitalismi on poistanut viimeisen esteensä, kansallisvaltion, ja Euroopan unioni on kapitalismin ylin taso. ”Tämä Eurooppa on työläisiä vas-taan, kapitalismin ja pankkien puo-lella,” Fusaro sanoo. EU on hänen mukaansa synonyymi kansainväliselle kapitalismille. Hän toivoo, että kansal-lisvaltioiden olisi mahdollistaa kehittää omia kommunistisia visioitaan. Sosiaaliset oikeudet ovat filosofille avainasemassa. Valtioiden tulisi auttaa väestöään ja työväenluokkaa sairaa-loissa ja kouluissa. ”Unelmoin Euroo-pasta, jossa väestöt olisivat vapaita ja demokraattisia.” Nykyinen Eurooppa on tämän vastakohta. ”Saksa miehitti Kreikan, ei natsi-armeijan vaan troikan ja taloudellisen väkivallan avulla”. ”Eurooppaa ei ole olemassa. On vain keskuspankki, raha, euro. Mutta ei mitään poliittista, ei mitään demokrati-aa, ei mitään pluraliteettia.” Fusaron mielestä Eurooppa on olemassa ääniensä, kieltensä, kulttuu-riensa moninaisuudesta. ”On luotava toinen unioni, erilainen unioni, kom-munististen vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten kesken.” EU:n elimistä on tehtävä mahdol-lisimman demokraattiset. ”Puolustan totaalista demokratiaa, joka ei ole vain edustuksellista demokratiaa.”Hän haluaa sotia uusliberalistista visio-ta vastaan. Se on visio taloudesta, ,jossa politiikka ei kuulu talouteen. ,jossa po-litiikka ei kuulu talouteen.. Pitäisi luo-da poliittinen taloustiede, jossa valtio kontrolloi taloutta. Fusaro siteeraa Georg Lukacsia. ”Kapitalismissa yksittäinen individi elää vain traagisessa synteesissä abstrak-tissa kaikkivoipaisuudessa mutta konk-reettisessa kyvyttömyydessä. Abstraktisti hänellä ei ole vartijaa, ei yhteisöä, ei us-kontoa mutta konkreettisesti hän ei voi mitään markkinoiden kontrollille.”

TEKSTI Oskar Lindman KUVITUS Kai Arponen

FILOSOFIAA EUROSTA JA TALOUDELLISESTA VÄKIVALLASTAItalialinen filosofi Diego Fusaro haluaa uuden, demokraattisen Euroopan.

l i n k k i va pa ut e e nl i b e ro l e h t i . fi

14

Prahan kevään, sosialistisen Tšekkoslo-vakian liberalisoinnin jakson, katsotaan alkaneen tammikuussa 1968. Saman vuoden elokuussa Neuvostoliitto mie-hitti Tšekkoslovakian ja palautti sen oppeja vastaan toimineet ruotuun.Kreikassa maan talouden elvyttämiseen ja leikkauspolitiikan lopettamiseen sitoutunut vasemmistolainen Syriza äänestettiin valtaan tammikuussa 2015 mutta heinäkuussa Euroopan unioni laittoi kapinallisen kuriin. Kreikan ke-vät kesti yhtä lyhyen aikaa kuin Prahan.

EUROOPAN KEVÄÄT

Mikä yhdistää Kreikan ja Tšekkos-lovakian tapahtumia? Molemmissa tapauksissa uudistusvaatimukset oli-vat lähtöisin kansalaisyhteiskunnasta. Tšekkoslovakiassa paine vapauksien, kuten sanan- ja lehdistönvapauden, lisäämiseen kasvoi maan kulttuuripii-reissä. Kreikassa tyytymättömyys Troikan sanelemaa leikkauspolitiikkaa kohtaan näkyi ja kuului mielenosoituksissa, la-koissa ja solidaarisuusklinikoilla, joita ihmiset perustivat tarjoamaan tervey-denhuoltoa ja muuta sellaista apua, jota valtio ei enää rajujen leikkausten seurauksena tarjonnut. Tšekkoslovakiassa muutospaineen kanavoi Alexander Dubcek, joka va-littiin kommunistisen puolueen pää-sihteeriksi vuoden 1968 alussa. Hän käynnisti uudistusohjelman kansalais-ten vapauksien lisäämiseksi tilanteessa, jossa kansalaiset jo uhmasivat rajoitta-via lakeja. Syriza toimi lähellä ruohon-juuritason liikkeitä ja kanavoi niiden vaatimukset, vaikka se ei ollutkaan kan-sanliike. Sekä Kreikassa että Tšekkoslova-kiassa uudistusvaatimukset olivat vas-

toin virallista doktriinia eli oppia. Neu-vostoliitossa pelättiin sananvapauden seurauksia ja viimeistään monipuolue-järjestelmän mahdollistaminen oli lii-kaa. Kreikan pyrkimykset uudistaa talo-utta olivat vastoin Troikan sanelemaa ja euron rakenteisiin valettua talouskurin doktriinia. Syrizan uudistusohjelma oli mal-tillinen ja sisälsi muun muassa huma-nitaarisen kriisin hoitamisen, leikkaus-ten perumista, työllisyyden lisäämistä, julkisia investointeja, pienten ja kes-kisuurten yritysten tukemista ja vero-pohjan laajentamista. Lisäksi Syriza oli luvannut äänestäjilleen saavuttaa tavoitteensa eroamatta eurosta. Tšekkoslovakiassa uudistukset oli-vat radikaalimpia, mutta sielläkään tar-koituksena ei ollut sosialismin hylkää-minen tai itäblokista irrottautuminen. Tavoitteena oli rakentaa ”ihmiskasvois-ta sosialismia”, joka antaisi kansalaisille

vaikutusmahdollisuuksia ja vastaisi hei-dän tarpeisiinsa.

1968 TANKEIN, 2015 PANKEIN

Tšekkoslovakian kevät päättyi elokuus-sa, kun neuvostoarmeija miehitti maan yhdessä yössä. Kreikan kevät kesti vielä lyhyemmän aikaa: heinäkuussa päämi-nisteri Alexin Tsipras allekirjoitti sopi-muksen kolmannesta lainaohjelmasta. Ohjelma edellytti Kreikan täydellistä antautumista ja suvereniteetista luopu-mista. #ThisIsACoup (tämä on vallan-kaappaus) oli osuvasti Twitterin suosi-tuimpia tägejä ohjelman julkitulon jälkeen. Kreikkaa edellytettiin muun muas-sa leikkaamaan pienimpiä eläkkeitä, muuttamaan verotusta regressiivisem-mäksi, rajoittamaan työntekijöiden oikeutta työehtosopimuksista neuvotte-luun ja leikkaamaan palkkoja. Kreikan

TEKSTI Katri ImmonenKUVAT Aino Väänänen

Tšekkoslovakiasta Kreikkaan

2015 Prahan kevät alkoi 47 vuotta ennen Kreikan kevättä, mutta yhtäläisyyksiä on paljon.

15

oli myös myytävä valtion omaisuus pilkkahintaan ja alistuttava Troikan jat-kuvaan valvontaan. Jos Tšekkoslovakia murskattiin tankein, Kreikka murskattiin pankein.Kreikan nujertamisessa ei ollut kyse ta-louden pelastamisesta. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sanoi sen ääneen, ja kaikille täytyi olla selvää, että uusi paketti vain syventää Kreikan talouden syöksykierrettä. Kyse ei enää ollut edes euron pelastamisesta, olihan arvioi-tu, että Kreikan euroeron seuraukset tuskin olisivat enää yhtä kohtalokkaat muille euromaille. Osa jäsenmaista jopa toivoi Kreikan eroa. Kyse oli uus-liberalistiseen talousajatteluun perus-tuvan leikkauspolitiikan sinetöimisestä. Euroeliitti pelkäsi, että Syrizan vaalivoitto johtaisi marginaaliin ajau-tuneen vasemmiston nousuun muual-lakin Euroopassa. Jos Kreikalle olisi an-nettu myönnytyksiä, se olisi näyttänyt, ettei eurokriisiä ole pakko maksattaa tavallisilla ihmisillä. Leikkauspolitiikalla on mahdollisuuksia vain niin kauan, kun se voidaan esittää välttämättömyytenä.

Lisäksi Kreikasta haluttiin tehdä varoittava esimerkki muille niskuroi-jille. Jopa vakavaraisen Suomen pää-ministeri Sipilällä oli pokkaa vedota valheellisesti Kreikan esimerkkiin: jos emme nyt heti leikkaa itseämme hen-giltä, tulee IMF:n, EU:n ja Euroopan keskuspankin troikka ja tekee sen. Myös Tšekkoslovakian nujerta-misessa oli kyse pelosta, että uudistus-vaatimukset leviäisivät – pelosta, että Tšekkoslovakia irtautuisi sosialistisesta leiristä. Väkivallaton vastarinta mie-hittäjiä kohtaan jatkui pitkään, mutta vapautensa tsekit ja slovakit saivat vasta vuonna 1989 kommunistisen hallin-non kaatuessa Samettivallankumouk-sessa.

IRTI EUROSTA

Kreikan tulevaisuus ei näytä valoisal-ta: äskettäin uudet vaalit voittaneen Syrizan liikkumatila on kapea. Sopi-mukseen kirjattujen ja jo toteutettujen leikkausten lisäksi sopimus edellyttää Kreikkaa toteuttamaan automaattisia

lisäleikkauksia, jos ja kun asettuja ta-loudellisia tavoitteita ei saavuteta. Vaik-ka lainahelpotuksia tehtäisiinkin, niistä saatava hyöty on kyseenalainen, kun rahaa ei sopimuksen puitteissa voida käyttää talouskurin lieventämiseen tai kysynnän lisäämiseen. Voikin kysyä, onko Kreikalla toivoa osana euroa? Onko vasemmistolla? Kreikan esimerkki osoittaa euron poliit-tisen ja epädemokraattisen luonteen. Leikkauspolitiikan välttämättömyys on kirjoitettu rahaliiton sääntöihin, jotka asettavat rajat sallitulle budjetin alijää-mälle ja näin estävät elvyttävän talous-politiikan taantumassa. Tällä hetkellä sääntöjä on mahdollista rikkoa, mutta jos valmisteilla oleva fiskaaliunioni to-teutuu, rahaliitto tulee käyttämään yhä suurempaa valtaan jäsenmaidensa talo-uteen ja politiikkaan. Jos Tšekkoslovakia ei voinut vapau-tua osana itäblokkia, näyttää siltä, ettei Kreikalla ja vasemmistolla ole toivoa osana euroa.

16

Hätkähdin lokakuun alussa järjestetyssä Vasem-mistoliiton Kuntafoorumissa, kun eräs puolueen mielipidevaikuttaja linjasi, että vain rotujen eriar-voisuuteen uskovaa saa kutsua rasistiksi. Hän ju-listi, etteivät perussuomalaiset, puolueen ohjelmat tai sen puheenjohtaja ole näin ollen rasisteja. Yhtäkkiä joillekin on näin tärkeää löytää po-liittisesti korrektit sanat jokaiselle nimenomaiselle syylle, jonka vuoksi ihminen haluaa syrjiä toista tai evätä tämän tarvitseman avun. Minusta helpointa on kutsua ihmisen ominaisuuksiin perustuvaa syr-jintää rasismiksi. Yhteiskunnan yhteinen ajattelu näyttää kulkevan samaan suuntaan. Tämän voi päätellä rasismin suhteellisen laajasta Wikipedia-määri-telmästä, vaikka netin avoin tietosanakirja ei tie-teelliseksi lähteeksi kelvannekaan. Termistä saivartelu – minun ja muiden – ei auta syrjinnän ja ihmisvihan kitkemisessä. Rasis-mi-sanan varominen kertoo kuitenkin myös siitä, miten tavallista syrjintään johtava ajattelu on. Se on niin tavallista, ettemme meinaa uskaltaa nimit-tää sitä epätavallisena pidetyllä rasismi-sanalla.

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa ei puhuta roduista ja niiden eroista. Niissä kuitenkin asetetaan ihmiset eriarvoi-seen asemaan heidän etnisen taustansa, uskon-tonsa tai maahantulon perusteella. Jos eriarvois-taminen otetaan vakavasti vasta kutsumalla sitä rasismiksi, kutsuttakoon sitä rasismiksi.

Nämä teemasivut on koottu otsikon ”Entäs nyt?” alle. Samannimisessä, Anna Ahmatovan runoon perustuvassa Ultra Bra -kappaleessa tajutaan, ”ettei ruumis elä / ilman aurinkoa / eikä henki il-man laulua”. Mikael Brunila laati katsauksen kesän tapah-tumiin ja äärioikeiston sisäiseen liikehdintään (s. 24). Juuri nyt tarvitaan konkreettinen ja näkyvä vastavoima pelonlietsonnalle, jota Lahden suippo-huppu ja Tornion ihmismuuri harjoittavat. Jos teil-lä on yhä unelma, tehkää siitä totta! Pakolaisten kohtaamisen lisäksi voisimme kaataa hallituksen, joka vähättelyllään suojelee muukalaisvihamielestä liikehdintää – joka puolestaan peittelee ölinällään hal-lituksen luokkaeroja kasvattavaa leikkauspolitiikkaa.

Liian tavallista rasismia

Muissa jutuissa Mia Haglund haastatteli asiantuntijoita, jotka toteavat, ettei ilmastonmuu-tosta pysäytetä ilman kehitysyhteistyötä (s. 20). Saska Heino on puolestaan sitä mieltä, ettei yh-teiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteudu, jos työntekijöillä ei ole oikeaa valtaa työpaikkojensa päätöksenteossa (s. 19). Heidi Auvinen jututti ih-misiä, jotka ovat mukana tuhansia ihmisiä koon-neissa leikkauspolitiikkaa vastustavissa protesti-liikkeissä (s. 18). Puoluevasemmiston haasteita tarkastellaan leikkausten kohteeksi joutuneiden puoluelehtien näkökulmasta (s. 22) sekä Vasemmistofoorumin entisen toiminnanjohtajan Ruurik Holmin haas-tattelussa (s. 26). Jälkimmäinen juttu on julkaistu hieman pidempänä Liberon nettisivuilla.

Niko Peltokangas

Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työsken-telee myös Vasemmistonuorten tiedottajana

TEEM

A

17

Ohjeita Eurooppaan ja erityisesti Suo-meen pyrkivälle tai täällä jo asuvalle: älä ole turvapaikanhakija, maahanmuuttaja, muuten vain tummaihoinen, köyhä, sai-ras tai, Luojan tähden, matalapalkkainen nainen. Muuten voit olla varma siitä, että juuri sinulta halutaan ottaa kaikki pois. Ole mieluiten rikas rasisti, niin oi-keutesi toimeentuloon, verovilppiin ja sananvapauteen on taattu. On myös erittäin suotavaa järjestää öljynporausta äärimmäisen haavoittuvalla alueella tai suhmuroida epämääräisen ydinvoimalan rakentamiseksi. Euroopassa käydään sotaa kaik-kea vasemmiston edustamaa vastaan, ja vasemmistolaiset arvot vaikuttavat olevan pahasti häviöllä. Varsinkin netti-keskustelussa kaikkein ronskeimmat ja vihaisimmat kommentit ovat parhaiten edustettuina, ja ihmisoikeuksia, kaikkein heikoimpia tai ympäristöä puolustavat saavat jatkuvasti lokaa niskaan. Jo pelk-kien törkeiden viestien pelossa on helppo jäädä ”keskustelun” ulkopuolelle ja antaa rasistien ja ylimielisten ihmisten möyhätä keskenään. Negatiivisten ihmisten kovaäänisyy-den vuoksi jossakin vaiheessa saattaa alkaa epäilemään jopa omaa kantaansa. Miksi kuulen joka puolelta työttömien olevan laiskoja, pakolaisten ansainneen kohtalonsa ja eri mieltä olevien suvakke-ja ja hyysäreitä? Elänkö todella jossakin punavihreässä kuplassa, josta en näe Oikeaan Elämään? Rasistin kanssa kyllä

Poistörkeyksien varjosta

pitää käydä dialogia, mutta kuka puolus-taisi vasemmistolaista? Nyt jos koskaan tarvitaan solidaa-risuutta ja sitä kuuluisaa yhteistä rinta-maa. Ei voi olla niin, että vain pahimpia törkeyksiä kovimpaan ääneen huutava saa sanottavansa läpi yleisenä totuute-na. Tarvitaan valppautta, jotta perättö-miltä huhuilta katkotaan siivet alkuunsa. Tarvitaan uskallusta tuoda esiin vaih-toehdot tuhoavalle politiikalle. Ennen kaikkea tarvitaan sydäntä puhua sellai-sen maailman puolesta, jossa kaikilla on mahdollisuus elää tänään ja vielä huo-mennakin. Valppautta, uskallusta ja rohkeutta löytyy varmasti. Voimistuneen rasismin myötä myös halu sanoa vastaan ja aut-taa tänne saapuvia hädänalaisia on kas-vanut. Tarve auttaa on yhdistänyt kym-meniä tuhansia ihmisiä ympäri Suomea toimimaan saman päämäärän puolesta. Kriisit ovat uhkien lisäksi myös mah-dollisuuksia herättää ihmiset näkemään, että näin ei voida jatkaa ja kriiseihin joh-taneelle toiminnalle on vaihtoehtoja. Nyt meillä jokaisella on mahdollisuus vaikut-taa tulevaisuuteen sanoin ja teoin, ja yh-dessä voimme vaikuttaa vielä enemmän.

Patrik Pulkkinen

Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva vasemmistonuori.

PATR

I K

18

Kesäkuussa kymmenettuhannet ihmiset marssi-vat päivähoito-oikeuden rajoittamista vastaan. Heinäkuussa saman verran kokoontui vastus-tamaan rasismia. Elokuussa oli suurmielenosoi-tus hallituksen kaavailemia leikkauksia vastaan. Syyskuussa Suomi pysähtyi poliittisen työtaiste-lutoimenpiteen vuoksi. Katri Immonen on 30-vuotias yhteiskunnal-linen toimija, joka vastustaa leikkauksia. Hän on toiminut aktiivisesti kesällä syntyneessä Ei leika-ta -projektissa. “Sipilä, Suomen Thacther, on toteuttamas-sa sellaisen leikkaus- ja kurjistusohjelman, jos-sa työntekijät, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset, lapset, nuoret ja perheet, naiset ja vammaiset – siis suuri enemmistö – häviävät ja pääoman omistajat voittavat. Ihmisiltä viedään edellytyk-set omaehtoiseen elämään ja heidät ajetaan tilanteeseen, jossa työtä on otettava vastaan ehdoilla millä hyvänsä. Lisäksi hoivavastuuta siirretään koteihin eli tyypillisesti naisille. Henki-lökohtaisesti pelkään ennen kaikkea lapseni päi-vähoidon ja tulevaisuuden puolesta, ja siksikin on toimittava leikkauksia vastaan.” Ei leikata -tiedotussivuston tarkoituksena on tehdä liikkeiden toimintaa näkyväksi ja tiedot-taa toiminnasta, jotta ihmiset löytävät mukaan. Tavoite on koota yhteen tietoa, jota liikkeet, me-dia ja yksityiset ihmiset voivat hyödyntää. “Koimme välttämättömäksi synnyttää leikkauksia vastustavaa toimintaa. Päätimme aloittaa mediaprojektista, ja pian kävikin sel-väksi, että kaduilla toimivia joukkoliikkeitä oli jo syntymässä muuallakin. Mukana projektissa on monenlaisia ihmisiä, erityisesti viestinnän ja yh-teiskunnan ammattilaisia.”

JOUKKOVOIMALLA KURJISTUSTA VASTAAN

Kilian Sjöblom on 27-vuotias lähihoitajaopiske-lija Helsingistä. Hän on aktiivisesti mukana hal-lituksen leikkauksia vastustavassa Joukkovoi-ma-kansanliikkeessä. “Hallituksen leikkaukset kokoavat yhteen

monta sorrettua ryhmää, joiden toimeentulo on tiukilla. Joukkovoima on mahdollistanut yhteis-työtä eri ryhmien välillä, mutta myös vasem-mistopuolueiden aktiivien ja anarkistien kanssa. Juuri tämä on alusta saakka innostanut toimi-maan Joukkovoimassa.”

Hallitus ei ole ehtinyt vielä työsken-nellä yhtä istuntokautta ja ihmiset ovat kaduilla. Vuosikymmeniin ei ole nähty yhtä isoja ja tiheästi järjestet-tyjä mielenosoituksia kuin tänä ke-sänä ja syksynä.

TEKSTI Heidi Auvinen KUVAT Niko Peltokangas

”Hienoa on myös se, että on saatu nukku-via tai muuten politiikkaan pettyneitä äänestäjiä heräämään. Myös maahanmuutto, kehitysyh-teistyö ja ympäristö on ollut agendalla”, listaa Sjöblom Joukkovoiman toimintaa. Molemmat toimijat ovat yksimielisiä siitä, että liikkeiden toiminta jatkuu. Toistaiseksi Jouk-kovoiman toimintaa ja mielenilmaisuja jatkavat paikallisryhmät eri kaupungeissa. Kesän aikana syntyneet kansanliikkeet ei-vät ole ainoastaan nostaneet painetta hallitusta vastaan, vaan sen lisäksi, että ihmiset ovat in-nostuneet kaduille, liikkeet ovat herätelleet me-diaa kertomaan asioista enemmän. “Joukkovoima kirvoittaa myös ay-liikettä toimimaan. Ilman Joukkovoiman elokuun mie-lenosoitusta keskusjärjestöt eivät olisi saaneet 35 000 ihmistä sateeseen seisomaan Rau-tatientorille. Joukkovoima osoitti, että suurten protestien aika ei ole ohi. Ne ovat vasta alka-massa”, Sjöblom sanoo. “Kamppailu palkkaleikkauksia vastaan on nyt kärjistynyt, mutta nähtäväksi jää, ostaako hallitus lisäaikaa, taipuuko ay-liike vai tullaanko kamppailu käymään tänä syksynä. Kulukuripo-litiikka on jatkunut 1990-luvun lamasta asti ja sen seuraukset näkyvät esimerkiksi leipäjonoina, ylitäysinä päiväkotiryhminä ja mielenterveys-palveluina, joita ei tarpeesta huolimatta anneta. Tämän vuoksi poliittisen paineen luominen ja tie-don tuottaminen leikkausten vaihtoehdoista on tärkeää myös pitemmällä aikavälillä”, Immonen summaa.

Protesti-liikkeet hyvinvoinnin puolella

19

”Työntekijöillä on Suomessa varsin vähän pää-täntävaltaa työpaikkojensa asioihin. 1800-lu-vulta lähtien suomalaista yritystoimintaa lei-mannut vahva omistajavalta, joka on laajentunut ulkomaalaisomistuksen rajoitteiden purkamisen myötä entistä enemmän ulkomaille”, sanoo Sas-ka Heino, valtiotieteen maisteri ja Vasemmisto-nuorten hallituksen jäsen. Omistajavallan aiheuttamaan työntekijöiden osattomuuteen ovat vastanneet ammattiyhdis-tysliike ja työväenpuolueet. Poliittista historiaa ja kansantaloustiedettä opiskellut Heino paikantaa omistajavallan lieventämiseen pyrkineen kes-kustelun alun vuoteen 1966 – tarkemmin dema-ripääministeri Rafael Paasion Valmetin telakalla Helsingissä pitämään yritysdemokratiaa vaati-neeseen puheeseen. ”Niin sanotusta yritysdemokratia- tai yhteis-toimintalaista väännettiin pitkin 1960-70-lukua ilman merkittävää edistystä työntekijävallan lisäämiseksi yrityksissä. Kun yhteistoimintalaki viimein astui voimaan vuoden 1979 alusta, oli se liki täysin vesittynyt versio siitä ajatuksesta, jonka Paasio oli esittänyt kolmetoista vuotta aiemmin.” Nykyään lähinnä irtisanomisten yhteydessä esillä olevan lain edellisen vesion tarkoituksena oli lisätä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikut-taa työtään ja työpaikkaansa koskevien asioiden käsittelyyn. Nyt voimassa olevassa laissa yhteis-toiminta perustuu ”henkilöstölle oikea-aikaisesti annettuihin riittäviin tietoihin yrityksen tilasta ja sen suunnitelmista”. ”Kummassakaan laissa ei ole tarkoitukse-na lisätä työntekijöiden todellista päätösvaltaa omissa yrityksissään”, Heino huomauttaa.

YT-LAKI UUSIKSI

Mitä työntekijävallan lisääminen sitten käytän-nössä tarkoittaa? Ruotsalainen taloustieteilijä Rudolf Meidne-rin suunnitteli aikoinaan erityisen palkansaajara-

haston, joihin yritysten tulisi sijoittaa osa liike-voitostaan ja joiden avulla yritysten työntekijät voisivat vähitellen ostaa yrityksen itselleen.Vasemmiston pitäisi Heinon mielestä pyrkiä avaamaan yhteistoimintalaki ja viemään sitä kohti Paasion esittämää tavoitetta. ”Työntekijöil-le on tarjottava paikkoja yritysten johtoelimissä aina tiettyä alkavaa työntekijämäärää kohden. Lisäksi on luotava järjestelyitä, kuten henkilö-kunta-anteja, joiden avulla työntekijöiden omis-tusvaltaa omiin työpaikkoihinsa voidaan kasvat-taa. Tällä tavalla työntekijöiden valtaa päättää yritystensä liikevoiton käytöstä, sijoituksista, työn järjestämisestä sekä muista tekijöistä voi-daan parantaa.” Työnostajien etujärjestöt todennäköisesti pelottelisivat ”talouden dynamiikan heikentymi-sellä”. Kamppailuun kannattaa kuitenkin lähteä, jotta ihmiset saisivat uutta varmuutta elämään-sä ja osallisuutta omasta toimeentulostaan sekä tulevaisuudestaan päättämiseen. ”Samalla työntekijävallasta käytävä kamp-pailu toisi näkyviin suomalaisessa yhteiskun-nassa olevat valtasuhteet yritysten omistajien ja työntekijöiden välillä. Vauraus perustuu Suo-messa, siinä missä muuallakin, maksamatto-malle työlle. Kamppailu auttaisi ihmisiä ymmär-tämään, että vauraus ja elämänmahdollisuudet syntyvät heidän omasta työstään, ei taianomai-sesti hyvästä yritysjohtamisesta tai hallitusam-mattilaisten taidonnäytteinä.” Heino pitää työntekijävallan lisäämistä tapana sitouttaa liiketoiminta palvelevamaan paremmin yhteiskunnan määrittämiä tarpeita. Uudistettu yhteistoiminta- ja työlainsäädäntö ei poistaisi esimerkiksi työehtosopimusten yleissi-tovuuden tarvetta. Työnostajat eivät kuitenkaan enää tunnusta työntekijöitä samanlaiseksi neu-votteluosapuoleksi kuin aikaisemmin tai etsivät toimintamahdollisuuksia maista, joissa työnteki-jän oikeudet ovat vielä heikommat. Vastapainok-si tarvitaan siis eräänlaista paikallista sopimista: paikallista omistamista.

TEKSTI Niko Peltokangas

Oman elämänsä toimitusjohtajatTyöntekijävallan lisääminen sitouttaisi yrityksiä yhteiskuntaan ja antaisi ihmisille valtaa omaan elämäänsä.

20

Syksyllä järjestetyt rasistiset mielen-osoitukset myllertävät äärioikeisto-

laisten ryhmien välisiä suhteita ja asettavat suomalaisille

antirasisteille uusia haasteita.

Polttopullo, valkoinen

viitta ja ihmismuuri

TEKSTI Mikael BrunilaKUVITUS Kai Arponen

21

Syksyn 2015 aikana Suomessa on yli kymmenellä eri paikkakunnalla järjestetty rasistisia mielenil-mauksia vastaanottokeskuksia vastaan. Paikoittain mielenosoituksiin on osallistu-nut sadoittain ihmisiä. Lahdessa mielenosoitus kääntyi nopeasti rasistiseksi mellakaksi, jossa muun muassa heiteltiin ilotulitteita päin pieniä lapsia kuljettanutta bussia. Kouvolassa ja Petä-jävedellä vastaanottokeskukseksi tarkoitettuja rakennuksia on yritetty polttaa. Suomen äärioikeistolaisissa liikkeissä ja niiden välisissä suhteissa on tapahtunut mer-kittäviä muutoksia viimeisen vuoden aikana. Osa johtuu liikkeiden sisäisestä dynamiikasta ja suo-malaisen julkisuuden käänteistä, toiset kansain-välisistä tapahtumista.

SOIHTUKULKUEESTA JYVÄSKYLÄÄN

Vielä kesällä tuntui siltä, että merkittävin käänne nähtiin viime itsenäisyyspäivänä, kun useat ai-kaisemmin etäisyyttä toisiinsa pitäneet liikkeet järjestivät yhdessä niin kutsutun 612-soihtu-

kulkueen Helsingin Töölössä. Tapahtumaa mai-nostivat Suomen Sisu ja järjestöön kuuluvat perussuomalaiset kansanedustajat ja kaupun-ginvaltuutetut, Suomen Vastarintaliike (SVL) ja fasistiset kollektiivit Musta Sydän, Sarastus-leh-ti ja Poliittisen korrektiuden parhaat. Kun tapahtuman järjestelyihin osallistui henkilöitä sekä Vastarintaliikkeestä että Saras-tus-lehdestä, näytti siltä kuin uusi konsensus liikkeiden välillä olisi jo tekeillä. Nämä tahot eivät olleet koskaan aikaisemmin esiintyneet julkisesti yhdessä. Samansuuntaisesta kehityksestä kieli myös Eugen Schaumannin haudalla järjestetty muis-totilaisuus, jonka päätteeksi useat Vastarintaliik-keen aktivistit poseerasivat rinta rinnan samas-sa kuvassa perussuomalaisen kansanedustajan Olli Immosen ja muiden Suomen Sisun jäsenten kanssa. Kesän loppupuolella nämä uudet yhteistyö-kuviot lienevät kuitenkin kolhiintuneen. Schau-mannin haudalla otetusta kuvasta, Olli Immosen niin sanotusta “monikulttuurisuuskommentista”

ja myöhemmin Vastarintaliikkeen Jyväskylässä tekemästä joukkopahoinpitelystä noussut kohu on asettanut SVL:n kanssa avoimesti toimivat ryhmät vaikeaan asemaan – siitä huolimatta, että perussuomalaiset ja heidän hallituskump-paninsa ovat käsitelleet asiaa täysin hampaat-tomasti. Toisaalta immoskohu tuntuu nyt jo etäisel-tä. Kysymys suomalaisesta äärioikeistosta on saanut uuden polttopisteen, koska rasistiset mielenosoitukset ovat levinneet yhä useammalle paikkakunnalle.

PERSUJEN LAARIIN

Tekemäni lyhyen kartoituksen perusteella suu-rimman osan mielenosoituksista ovat järjestä-neet nykyisten järjestöjen ulkopuoliset toimijat tai “paariaryhmiin” kuten Itsenäisyyspuoluee-seen aiemmin kuuluneet henkilöt. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään selkeää näyttöä liikkeen yhteyksistä esimerkiksi Suomen Sisuun tai

22

Suomen Vastarintaliikkeeseen. Osa sellaisista ryhmistä, jotka pyrkivät esiintymään “kunniallisina”, karttaa varmasti Vastarintaliikettä. Toisille kytkökset hyvin järjes-täytyneeseen uusnatsiryhmään olisivat varmas-ti mieluisia. Harjavallan vastaanottokeskusta vastaan mieltään osoittaneet ja uusnatsitun-nuksiin sonnustautuneet miehet tuskin kokevat yhteyksiä Vastarintaliikkeeseen taakaksi, kuten eivät myöskään Lahden rasistiset mellakoitsijat. SVL on myös aktiivisesti osallistunut vastaanot-tokeskusten vastaiseen toimintaan järjestämällä erilaisia pienimuotoisia tempauksia ympäri Suo-mea. Nykymuodossaan maakuntien liikehdin-tä hyödyttää kaikkia äärioikeistolaisia liikkeitä, ainakin niin kauan kun se ei ole väkivaltaista. Perussuomalaiset ovat tietysti kiitollisia, kun pa-kolaiskysymys ohjaa huomion etäälle hallituksen rajuista leikkauksista. Vastarintaliike on jo useassa artikkelissa kosinut maakuntien rasististen mielenosoitusten järjestäjiä ja nimennyt heidän toimintansa “Suo-men heräämiseksi”. Apajilla lienee myös Suomen Sisu, joka on syksyllä suurielkeisesti perustanut uusia paikallisryhmiä ainakin kahdelle paikka-kunnalle.

VÄKIVALLAN PELKO

Vastaanottokeskusten vastainen liikehdintä on otettava vakavasti riippumatta sen suhteesta suomalaisen äärioikeiston aikaisempiin avaintoi-mijoihin. Viime itsenäisyyspäivän jälkeen oli vielä mahdollista puhua parin sadan äärioikeistolai-sen marssista “historiallisena”. Nyt liikehdintä on jo viikoittaista myös pienillä paikkakunnilla. “Kansaan” pakkomielteisesti vetoaville ää-rioikeistolaisille ryhmille vastaanottokeskuksia vastustava liike on myös haaste. Liike edustaa niitä syviä rivejä, joiden asiaa sekä Vastarinta-liikkeen että perussuomalaisten aktiivit ajattele-vat ajavansa. Jos nyt järjestettyjen rasististen mielenosoitusten merkitys kasvaa vielä nykyi-sestään, suhde niihin määrittää myös jokaisen äärioikeistolaisen ryhmän kasvumahdollisuudet ja merkityksen “liikekentässä”. Esimerkiksi Vastarintaliikkeen tapauksessa vaikuttaa siltä, että ryhmä on kenties Jyväs-kylän jälkipyykin lamaannuttamana menettänyt tilaisuutensa, koska järjestö ei ole muutamasta heikosta yrityksestään huolimatta onnistunut puhuttelemaan syksyllä noussutta rasistista lii-kehdintää.

Antirasistisesta näkökulmasta tilanne on tietysti vakava. Lahden tapaus, pakolaisia aut-tavien vapaaehtoisten uhkailu ja useat iskut ra-kenteilla oleviin vastaanottokeskuksiin viittaavat selvästi siihen, että liike voi hyvin yltyä väkivaltai-seksi. Rasistisilla mielipiteillä on Suomessa suuri kaikupohja. Nykyistä liikettä vastaan ei välttä-mättä ole kovin helppo järjestäytyä pikkupaik-kakunnilla. Äärioikeiston vakiintuneet ryhmät tunnetaan jo suhteellisen hyvin, ja niiden toimin-nan merkittävyys osataan arvioida. Samaa ei voi sanoa nykyisestä liikkeestä.

HAJA-ASUTUSALUEIDEN ANTIRASISTIT

Euroopassa viime vuosien suuret rasistiset liik-keet, kuten English Defence League Englannissa ja Pegida Saksassa, ovat usein kompastuneet omaan epäpätevyytensä. Narsistiset ja yhteis-työkyvyttömät johtajat ovat onnistuneet kat-kaisemaan liikkeen nousukiidon omalla kömpe-lyydellään. Tällaisia tilaisuuksia ei voi tietenkään jäädä odottamaan, vaan rasismin vastustajien on ehdottomasti järjestäydyttävä myös itse. Aluksi on ymmärrettävä liikettä. Esimerkik-si joillakin paikkakunnilla lokakuun alussa “Rajat kiinni” -mielenosoitukset Facebookissa samojen henkilöiden nimissä. Näissä tapauksissa mielen-osoituksia liikuttava voima näyttäisi osittain kes-kittyneeltä. Toisaalta liike vaikuttaa myös monilla paikkakunnilla hajautetulta ja spontaantilta. Syksyn rasistinen liikehdintä näyttäisi pe-rustuvan osittain sosiaalisen median “viraalisel-le” käytölle. Kun liikkeistä kirjoitetaan, tulisi pun-nita, lisääkö se turhaan niiden tunnettuutta. Vastamielenosoittajien tulisi etsiä sellaisia toimintatapoja ja käsitteitä, joita on helppo le-vittää. Pikkupaikkakuntien rasismin vastustajia on autettava paitsi toimimaan yhdessä myös ylipäätään löytämään toisensa. Ruotsissa antifasistit ovat esimerkiksi jär-jestäneet “rakkauspommituksia” paikkakunnilla, joissa on ollut paljon rasistista liikehdintää. Jos vastaanottokeskusta vastaan osoitetaan mieltä, vastamielenosoittajat voivat eri tavoin näyttää arvostuksensa keskuksessa asuville ihmisille. Kun poliittiset intohimot liikuttavat ihmisiä nyt enemmän kuin koskaan, yksi antirasistien tärkeimmistä tehtävistä on tarjota helposti omaksuttavia työkaluja ja toimintatapoja – sel-laisia joihin ihmiset voivat itse ja omaehtoisesti tarttua omassa toimintaympäristössään.

23

Kaikkia koskettavan ilmastonmuu-toksen torjuminen vaatii rahaa, jota Sipilän hallitus leikkaa.

“Hallitus kiinnittää kansainvälisessä toiminnas-saan erityistä huomiota ihmiskunnan suurten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan.” Lause on poimittu Sipilän hallitusohjel-masta, jossa valtioneuvosto tunnustaa Suomen globaalin vastuun ja haluaa panostaa sekä il-mastonmuutoksen vastaiseen toimintaan että köyhyyden torjuntaan. Ohjelman liitteistä käy kuitenkin ilmi, että panostusten sijaan hallitus leikkaa 300 mil-joonaa kehitysyhteistyöstä. Tämän lisäksi val-tioneuvosto on ohjaamassa Suomen päästö-kaupasta saatavat tulot kehitysyhteistyöstä teollisuudelle. Voisi luulla, että kehitysyhteistyövaroilla lä-hinnä avustetaan maailman köyhiä ja globaalia etelää, eivätkä leikkaukset vaikuta ilmastonmuu-toksen vastaiseen työhön. Kehitysyhteistyöva-roilla ja päästökauppatuloilla on kuitenkin vuo-sien ajan tehty runsaasti ilmastovaikuttamista. Hallitusohjelman julkaisun jälkeen vihreiden entinen kansanedustaja, nykyään omaa ilmas-to- ja ympäristöalan konsulttiyritystä pyörittävä Oras Tynkkynen analysoi blogissaan hallitus-ohjelman ilmastovaikutuksia. Hän arvioi, että kehitysyhteistyön rahoituksen rajut leikkaukset käyvät ilmastolle kalliiksi. Varoilla on rahoitettu päästöjä rajoittavia toimia kuten perhesuunnit-telua, metsäkadon hillitsemistä ja uusiutuvan energian käyttöä.

Tynkkynen nostaa esille leikkausten mah-dollisen vaikutuksen Suomen asemaan Pariisin ilmastoneuvotteluissa. Suomen kaltaisten rikkai-den maiden äkillinen pihistäminen köyhien autta-misesta voi aiheuttaa ilmastosovulle takapakkia, koska neuvottelujen suurimpia hidasteita on ke-hitys- ja teollisuusmaiden välinen epäluottamus. Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Jonas Biström jakaa Tynkkysen näkemyksen. “Ilmastoneuvotteluissa ilmastorahoitus on yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Erityisesti köy-himmät maat vaativat rahoituslupauksia. Suo-men suhtautuminen sopimuksen ilmastorahoi-tukseen on vielä epävarmaa, mikä saattaa antaa kolauksen Suomen maineelle, koska näytämme mahdollisesti vähemmän uskottavilta neuvotte-lukumppaneilta”, Biström kertoo. Biström on erittäin huolissaan kehitysyh-teistyön kautta tehtävän ilmastovaikuttamisen rahoituksesta. “Suurin ongelma Suomen kehitysmaissa tekemässä ilmastotyössä on ennestäänkin ol-lut sen rahoitus. Ilmastorahoituksen kuuluisi olla uutta ja toimia kehitysyhteistyörahoituksen lisänä. Suomessa ollaan kuitenkin katsottu ole-massa olevaa kehitysrahoitusta, valittu sieltä ilmastoon liittyviä rahoituskohteita ja nimetty ne ilmastorahoitukseksi. Kun tämän yhdistää siihen, että Suomen kehitysyhteistyön määrärahat ei-vät ole olleet 0,7 prosenttia bruttokansantuot-teesta ja niitä leikataan, niin tilanne on surkea.”

JAETAAN RAHOITUS OSIIN

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Maria Vuo-relma ei pidä Suomen tilannetta ilmastoneu-votteluissa yhtä epätoivoisena kuin Biström ja Tynkkynen. “Pariisissa neuvotellaan vuonna 2020 voi-maan tulevasta sopimuksesta. Siellä ei sovita tarkkoja rahasummia, vaan keskustellaan ra-hoituksen periaatteista. Suomi teki sitoumuksen pre 2020 rahoituksesta viime vuonna ja on par-haillaan panemassa sitä täytäntöön. Rahoitus varataan päästökaupan huutokauppatuloista. Näistä syistä kehyleikkaukset eivät vaikuta uu-den sopimuksen syntyyn tai neuvotteluasemiin”, Vuorelma sanoo. Hän kuitenkin myöntää, että pitkällä aikavä-lillä luottamus Suomen rahoitukseen voi horjua. “Olemme allekirjoittaneet millenium-tavoit-teet, joissa luvataan nostaa kehitysyhteistyö-rahoituksen taso 0,7 prosenttiin. Tällä hetkellä tämä ei kuitenkaan ole toteutumassa. Pariisissa monet maat tulevat tekemään uusia rahoituslu-pauksia luodakseen "goodwillia" neuvottelupro-sessin tueksi. Suomi ei ole yksi näistä maista. Viimevuotinen rahoituslupauksemme oli kuiten-kin verrattaen hyvä, yksi korkeimmista asukasta kohden”, Vuorelma muistuttaa. Vuorelma on yhtä mieltä siitä, että kehitys-yhteistyöllä on keskeinen rooli Suomen ilmasto-vaikuttamisessa, vaikka hän myöntää rahoituk-sen olevan ongelma. “Tavoitteena on, että ilmastonäkökulma olisi osa kaikkea kehitysyhteistyötä. Samalla kuitenkin peräänkuulutetaan rahoituksen läpinä-kyvyyttä ja sitä, että ilmastorahoitus olisi lisänä muun kehitysyhteistyörahoituksen päälle. Nämä tavoitteet ovat osittain ristiriidassa. Rahoitus on aina vaikea kysymys, sillä siinä on niin erilaisia intressejä.” Biström puolestaan korostaa, että ilmas-torahoitusta ja kehitysyhteistyön määrärahoja tulisi nostaa. Rahoitus olisi myös tärkeää eritellä osiin: Ensimmäinen osa menisi ilmastonmuu-toksen vastaiseen toimintaan, kuten fossiilisis-ta energialähteistä luopumiseen. Toinen osa käytettäisiin sopeutumiseen sääolosuhteiden pysyviin muutoksiin. Kolmannella osalla kompen-soitaisiin jo tapahtuvan muutoksen aiheuttamaa menetystä ja tuhoa, esimerkiksi Malediivien va-joamista merenpinnan alle. Koska ilmasto on jo lämpeämässä vähin-tään kaksi astetta, emme voi välttyä muutoksen seurauksilta. Tämän tulisi näkyä myös ilmastora-hoituksessa. Suurin kysymys on se, miten pystymme rakentamaan hyvinvointia grillaamatta planeet-taa”, Biström tiivistää.

Ilmasto, kehitysyhteistyö ja leikkaushallitus

TEKSTI Mia Haglund

24

Oulusta operoivalta ja Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun kattavalta Kansan Tahdolta leikataan koko 150 000 euron vuosittainen tuki. Lehtiyhti-ön toimitusjohtaja Sirpa Kovalainen kertoo, ettei tietoa tulevaisuudesta vuoden vaihteen jälkeen vielä ole. ”Tavoitteena on 110-vuotisjuhlanumeron jul-kaiseminen lähellä juhlapäivää 3.2.2016. Viikoit-tainen ilmestyminen vuoden 2015 jälkeen vaatisi niin suurta vuosittaista lisätuloa, ettei sellaisen löytyminen ei näillä näkymin ole mahdollista.”Pohjois-Suomen kohtalo puolueen säästölistalla tuntuu Kovalaisesta kovalta. Lehtituen lakkaut-tamisen lisäksi myös puolueen alueresurssit pienenivät, kun Lapin piirin työntekijä irtisanot-tiin ja yhden työntekijän vastuulla on nyt kolme piirijärjestöä. ”Täällä mitataan suurimmat kannatusluvut ja työkaluja tarvittaisiin jatkossakin”, Kovalainen toteaa.

KAKSIEN VAALIEN TAPPIO

Vasemmistoliitto joutui laatimaan leikkauslistoja menetettyään vaaleissa kaksi kansanedustajaa ja heidän mukanaan noin 320 000 euroa vuo-dessa puolue- ja viestintätukea. Odotettavissa on lisäksi puoluetuen prosenttileikkauksia. Taustalla on myös edellisten eduskunta-vaalien tappio. Vuonna 2011 kolmen kansan-edustajan menetyksen tuottamista vaikeuksista selvittiin eläkejärjestelyillä, vapaaehtoisilla henki-löstötoimilla sekä säästämällä poliittisen sihtee-rin palkkakulut tämän työskennellessä kulttuuri-ministerin erityisavustajana. Nyt vajetta kurotaan umpeen lehtitukien leikkaamisen lisäksi irtisanomalla neljä aluetyön-tekijää, jättämällä täyttämättä yhden eläköity-vän puoluetoimistotyöntekijän paikka sekä esi-merkiksi vähentämällä jäsenlehden ilmestymistä ja puoluevaltuuston kokouspäiviä ja höyläämällä

puoluekokousten ja vaalikampanjoiden budjette-ja. Lehtituet loppuvat Kansan Tahdon lisäksi kokonaan Satakunnan työltä ja ruotsinkieliseltä Ny Tidiltä. Satakunnan työn julkaisuoikeudet on siirretty Satakunnan Vasemmistolle, joka suun-nittelee jatkoa verkkolehtenä. Ilmeisesti ainoana paperisena Vasemmis-toliiton puoluelehtenä ilmestymistään jatkaa Kansan Uutisten Viikkolehti. Toimitusjohtaja Pirjo Virtaintorpan mukaan lehden alueellista uutisointia kehitetään verkkolehden avulla. ”Kansan Uutisissa on kehitteillä erityinen Kunta verkossa -projekti, jossa paikallisia asioi-ta käsitellään erityisesti verkkolehdessä entistä laajemmin. Tähän tarvitaan kyllä myös paikallisia aktiiveja avuksi.” Virtaintorppa ei pidä lehtitukileikkausta yl-lätyksenä vaalituloksen jälkeen. Kansan Uutisilta leikataan 35 000 euroa vuodessa. Toimitus-

Syksy tiputtaa puoluelehdetTEKSTI Niko Peltokangas

Vasemmistolaiset puoluelehdet kantavat raskaan taakan Vasemmistoliiton vaalitappiosta. Lehtiä lakkautetaan ja tukia leikataan. Ratkaisua haetaan verkosta.

25

johtaja toivoo kuitenkin Viikkolehden palvelevan lukijoita koko Suomessa.

MEDIOITUVA MAAILMA

Kansan Tahdon Kovalainen näkee puolueleh-distön ongelmat yhteisinä muun printtilehdistön kanssa. ”Ilmoitustulot pienenevät. Posti nostaa jat-kuvasti hintojaan. Tilattavien lehtien siirtäminen arvonlisäverollisiksi vaikutti levikkituloihin laske-vasti. Moni kirjapaino ja printtilehti on lopettanut toimintansa viime vuosina”, toimitusjohtaja luettelee. Kansan Uutisten Virtaintorppa ei usko paperilehden kuolevan niin kuin ei ole käynyt kirjallekaan. Hän pitää lehden saamia lukijapa-lautteita ja juttuvinkkejä merkkinä siitä, että sitä tarvitaan. ”Kyse ei ole nostalgiasta vaan tavasta lukea.” Oikeusministeriön vaali- ja puoluerahoitus-

lainsäädännön käsitellyt työryhmä on esittänyt viestintätuen yhdistämistä puoluetukeen ilman korvamerkintöjä. Se antaa puolueille vapaammat kädet päättää tuen käytöstä. ”Puoluelehtien tehtävänä on pitää huolta siitä, että puolueiden toiminta on äänestäjilleen läpinäkyvää, ja varmistaa, että poliittinen kes-kustelu pysyy yhteiskunnassa vireänä. Henkilö-kohtaisesti minua kauhistuttaa ajatus siitä, että journalismia tehtäisiin vain kaupallisin ehdoin. Millaista journalistista arvomaailmaa sellainen sitten edustaisi?” Virtaintorppa kysyy. Moni vasemmistoliittolainen on toivonut lehtien jatkavan edes verkkolehtinä. Pirkanmaal-la perustettiin vuonna 2013 Vasen Kaista -verk-kolehti parantamaan vasemmiston näkyvyyttä ja paikkaamaan Kansan Uutisten alueellista uuti-sointia. Vasen Kaistan päätoimittaja ja viestinnän tutkija Sinikka Torkkola pitää vapaaehtoisvoi-

min ilmestyvää lehteä pilottina, jonka kokemuk-sia voi hyödyntää muuallakin. ”Medioituvassa maailmassa poliittinen kamppailu siirtyy yhä enemmän mediaan ja nimenomaan sosiaalisen mediaan, jota myös viidenneksi valtiomahdiksi kutsutaan.” Torkkola oli myös Vasemmistoliiton puo-luehallituksen jäsenenä päättämässä puolueen säästöistä. Hänenkin mielestään vasemmis-tolehtien tilanne johtuu vaalitappioiden lisäksi median murroksesta ja siirtymisestä verkkoon. Tutkija pitää ydinkysymyksenä, pysyykö puolue, vasemmistolainen liike ja tällä hetkellä erityisesti Kansan Uutiset muutoksen mukana. ”Minusta Vasemmistoliitto tarvitsisi uuden viestintäsuunnitelman tai -strategian, joka vas-taisi medioitumisen ja median murroksen aset-tamiin toiminnallisiin haasteisiin. Mietin, pitäisikö sellaista ryhtyä valmistelemaan tulevaa puolue-kokousta varten.”

26

Vasemmistofoorumin entinen toimin-nanjohtaja Ruurik Holm jätti ajatus-pajan linjaerimielisyyksien vuoksi. Nykyään hän on vapaa kirjoittaja ja tutkija. Holmin mukaan vasemmiston tuli-si hakea uudet tavat organisoitua ja et-siä uusia päämääriä. ”Vasemmistoliitto on sellaisessa asemassa, että se odottaa maailman muuttuvan suotuisaksi it-selleen pikemmin kuin itse muuttuisi maailman mukana.” Mikä on ihmisen asema yhteis-kunnallisessa päätöksenteossa, kuinka asiat todella päätetään, Holm kysyy. ”Liian usein Vasemmistoliiton piirissä demokratian kriteerinä pidetään pelk-kää äänioikeutta. Tämä koskee niin puolueen sisäistä päätöksentekoa kuin esimerkiksi sitä, kuinka tuotanto pitäisi yhteiskunnassa järjestää. Ajatellaan että esimerkiksi julkisten palveluiden de-mokraattisuuden takaa se, että kerran neljässä vuodessa on vaalit.”

VALTA NIILLE, JOTKA VALLAN OTTAVAT

Äskettäin myös Vasemmistoliitosta eronneen Holmin mukaan puolueen organisaatiossa pitäisi pyrkiä siihen, että aktiivit käyttäisivät puolueessa valtaa. ”Vain puoluekokousvaaleissa äänestäneet käyttäisivät valtaa. Nyt-hän ei ole niin, koska piirien edusta-

jalukumäärä määräytyy jäsenmäärän perusteella riippumatta siitä, käyvätkö jäsenet äänestämässä puoluekokous-vaaleissa vai ei.” Britanniassa työväenpuolue antoi kolmen punnan maksua vastaan ääni-oikeuksia puoluejohtajavaaliin. Siksi Jeremy Corbyn valittiin pestiin. ”On vähän hassua, että muutama tuhat ih-mistä päättää asiasta sisältäpäin. Tulee helposti pieni joukko, joka eristäytyy muusta yhteiskunnasta. Heistäkin vain osa on aktiivisia”, Holm kommentoi. ”Jos missä tahansa muualla yh-teiskunnassa noudatettaisiin sellaisia toimintatapoja, mitä puolueissa on vallalla, niihin kohdistuisi valtava kri-tiikki. Jos yritykset toimisivat yhtä lailla häilyvästi, ailahtelevasti ja epärehelli-sesti niin kuin monet poliitikot toimi-vat, eivät ne voisi olla olemassa, niillä olisi niin huono julkikuva. Politiikassa on sallittua valehdella kansalaisille ja mitään ei tapahdu.”

IHMINEN TIETÄÄ OMAN PARHAANSA

Holmin mielestä vasemmistossa kaivat-taisiin uusia ajatuksia. ”Vasemmistolii-tolla on edelleen selvittämättä, mikä sen suhde on markkinoihin, markki-natalouteen ja yksityiseen yritystoi-mintaan. Sitä ei ole missään vaiheessa puitu kunnolla. Puolueen suhde mark-

TEKSTI Oskar Lindman

kinoihin on aika häveliäs. Mieluum-min ei markkinoita on lähtökohta.” Vasemmistoliitto esittää markkinat usein vain voitonpyynnin ja ahneuden mahdollistajina. Taloudellista toimin-taa voisi kuitenkin järjestää myös nii-den varaan. Holm näkee yksilönvapauksissa valtavan potentiaalin vasemmistolle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pelkkiä markkinavapauksia. ”Yksilönvapaudet tarkoittavat, että jokainen voi rakentaa oman tiensä, seurata sitä ja sitä tuettaisiin ja kannus-tettaisiin. Ei sanottaisi, että valtio on ra-kentanut tällaisen järjestelmän ja tällä mennään.” Valtion tehtävä olisi tukea ihmisten omaa aktiivisuutta, poistaa epäoikeudenmukaisuuksia ja taata rei-lu yhteiskunta. ”Kyllä tämän päivän yksilö on jo sen verran kyvykäs, että tietää, mikä on itselle parasta. Ihmiset ovat koulu-tetumpia ja tiedostavampia kuin kos-kaan.” ”Vasemmistoliiton yleinen ilma-piiri on se, että uuden esittäjä ajetaan pois marginaaliin eikä ajatuksia oteta vakavasti niin, että niistä keskusteltai-siin, debatoitaisiin ja vietäisiin eteen-päin. “Ilmapiiri on hieman nihilistinen ja nuiva. Ajatellaan, että vanhassa vara parempi.” Holm sanoo.

vasemmiston agendalleVasemmistofoorumin ja Vasemmistoliiton jättänyt Ruurik Holm ha-luaa demokratiaa ja vapauksia.

27

Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja tarjoamme erityisesti ammattiliittojen jäsenille etuja ja räätälöityjä tuotteita. Palvelemme numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä verkossa osoitteessa www.turva.fi

Safety Pack -elämäsi turva yhdessä paketissa.

Turvan Safety Pack on nuorten aikuisten* oma vakuutuspaketti. Se on kaikki mitä tarvitset.

Safety Pack sisältää• kotivakuutuksen• tapaturmavakuutuksen• matkustajavakuutuksen • henkivakuutuksen (valinnainen)

* Saat Safety Packin, kun olet täyttänyt 18 vuotta, mutta et vielä 27 vuotta ja asut itsenäisesti muualla kuin vanhempiesi luona.

Klikkaa

turva.fi/

safetypack

Kotona,

matkalla,

vapaa-aikana,

töissä,

opiskelussa...

184x128 Libero_SafetyPack_06102015.indd 1 2.9.2015 15:23:46

184x128mm_Libero_syksy2015.indd 1 16.9.2015 16:06:03

28

Belgradin laitamilla sijaitsevan kaato-paikan juuressa Vuka Vr evi an kau-punginosassa elää satojen romanien yhteisö. Monet asukkaat ovat eläneet väliaikaisiksi tarkoitetuissa asumuksis-saan ilman juoksevaa vettä tai viemä-röintiä jo kymmeniä vuosia. Alueen romanit elättävät perheensä pääasiassa roskia keräämällä sekä muovipulloja ja kartonkia kierrättämällä. Osa asukkais-ta on Kosovon sodan pakolaisia, jotka joutuivat jättämään kotinsa taakseen 2000-luvun alussa.

Serbian unohdetut romanit TEKSTI & KUVA Aino Väänänen

Romanit ovat Serbiassa, kuten muuallakin Itä-Euroopassa, kaikista syrjityin ja unohdetuin kansanosa. Ne, jotka pystyvät, lähtevät Länsi-Euroo-pan maihin hakemaan turvapaikkaa. Sieltä heidät yleensä käännytetään ta-kaisin, sillä EU on linjannut Serbian olevan turvallinen paluumaa.

Syrjinnästä ja koulutuksen puut-teesta johtuen ihmisten on lähes mahdotonta työllistyä. Kosovosta paenneiden romanien asema on vielä alisteisempi, sillä he joutuivat jättä-mään kotinsa taakseen. Heitä kaikkia ei ole rekisteröity eikä menetettyä omaisuutta hyvitetty.

Moni Vuka Vrčevičassa elävistä aikuisista

on luku- ja kirjoitustaidottomia. Se johtaa

siihen, että ihmiset eivät ole tietoisia omista

oikeuksistaan eikä heillä ole esimerkiksi vi-

rallisia henkilöllisyyspapereita.

Lapset leikkivät kesäaikaan kadulla,

mutta vanhemmat ovat huolissaan sairauk-

sista, joiden leviämistä edistävät likaiset

olosuhteet, puhtaan veden puute ja alueella

elävät rotat.

Kuusivuotias Elma asuu yhdestä

huoneesta koostuvasta talossa vanhem-

piensa ja kahden veljensä kanssa.

Lapsista osa käy koulua. Kou-

lunkäyntiä vaikeuttaa koulumatkalla likaan-

tuvat vaatteet ja se, että yhden huoneen

kodeissa lapsilla ei ole opiskelurauhaa. Mo-

net ongelmat alueella pystyttäisiin ratkaise-

maan pienillä rahasummilla.

KU

LTTU

UR

I

29

Serbian valtio ei ole toimillaan pystynyt

parantamaan romanien asemaa yhteiskun-

nassa. Apua tarjoavat jotkin kansalaisjärjestöt,

mutta ongelmia ovat toisaalta asenteista joh-

tuva syrjintä ja toisaalta yhteiskunnan syrjivät

rakenteet, jotka estävät romaneita kouluttau-

tumasta, työllistymästä ja pääsemään pois

köyhyydestä.

30

Idea Vaginastooreihin oli keväänä, kun Helsingissä esitettiin Vaginamonologeja opiske-lijatuotantona Eve Enslerin alkuperäistekstin pohjalta. Tuomi-Nikula löysi esiintyjät, tuottajan ja ohjaajan kavereistaan ja alkoi kerätä tarinoita. ”Tarinoiden kokoaminen oli helppoa. Ihmiset tuntuivat nauttivan siitä, kun saivat jakaa kokemuksiaan ja mielipiteitään sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen sekä vaginaan liittyen.” Tuomi-Nikula kirjoitti oman vaginastoorinsa lisäksi muiden tarinat haastattelu-jen pohjalta. Kaksi kertojaa halusi kirjoittaa tarinansa itse. Vaginastoorien ensiesitys tapahtui Helsingin Taiteiden yössä elokuussa. Tilaisuuden tuotto lahjoitettiin raiskauskriisikeskus Tukinaiselle, joka auttaa lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneita. Esitykselle etsitään myös uusia tapahtumia ja tiloja, johin sen voisi viedä.

Lempi Kirveen vaginastoori: En halua kuulua kenellekään

”Yritän ottaa jatkuvasti selvää siitä, kuinka paljon koen itseäni naiseksi ja kuinka paljon mieheksi. Mä uskon, että jokaisessa meissä on sekä nainen että mies sisällämme. Mut on kasvatettu naisen muottiin, mut on opetettu käyt-täytymään tietyllä tavalla. Mutta mitä enemmän mä matkustan, sitä enem-män opin näkemään, että naisellisuus on kulttuurisidonnaista. Jos kaikki kult-tuurinormit sen ympäriltä riisuttaisiin, en tiedä paljonko naista mussa enää olisi. Oon tiennyt jo monta vuotta, et-ten halua kuulua kenellekään enää. Olin viimeisen kerran monogamisessa suhteessa 21-vuotiaana eli kuusi vuotta sitten. Yritin mennä uudelleen 23-vuo-tiaana toiseen monosuhteeseen, mutta se ei enää toiminut. Olin liian itsenäi-nen siihen. En tarvitse ketään kumppa-nia, joka olisi vain mua varten. En halua loukata ketään, mutta voin paremmin, kun olen sellaisten ih-misten kanssa, joita ei kiinnosta olenko muidenkin kanssa. Kuvittelin jossain vaiheessa, ettei mulla voisi olla enää parisuhteita lainkaan, mutta sitten ta-pasin ihmisiä, jotka käytti termiä "po-lyamorinen". Tajusin, että tällainenkin parisuhteen muoto on mahdollinen. Se oli helpottava ajatus, oli muitakin ihmisiä, jotka ajatteli samalla tavalla. Vähän ajan kuluttua tapasin po-jan, jolla oli tyttöystävä. Me oltiin sitten kolmestaan vuoden verran suhteessa; mulla ja Danalla oli rakastajia, Felixillä oli kaksi tyttöystävää.

Monien suomalaisten kaverieni mie-lestä tämä olisi varmasti ollut inhottava ajatus, se olisi ollut heidän feminististä ajatusmalliaan vastaan. Meillä oli siinä sellainen ajatus, että me oltiin kaikki vapaita. Monet kuvitteli, että suhteen ka-riuduttua olisin ruvennut taas monoga-miseksi, mutta niin ei käynyt. Mun mielestä se ei oo keltään pois, jos olen monen kanssa. Kukaan ei kos-kaan pysty tyydyttämään sun kaikkia tarpeita. Se on vähän sama kaverien kanssa; eri ihmiset ymmärtää sua eri tavalla. Ei kenenkään tarvitse olla täydellisen riittoisa kenellekään. Me asetetaan toisillemme suhteissa aivan mahdottomia odotuksia. En oo kuitenkaan sitä, mieltä että polyamorisuus olisi kaikkia varten. Kaikkien pitää elää just sillä tavalla kuin heistä itsestään tuntuu hyvältä. En halua tuputtaa tätä ajatusta kenel-lekään, mutta olisi kuitenkin hyvä, jos sellainen ajatus hyväksyttäisiin yleises-ti, että suhteessa voi olla useampi ihmi-nen. Otan edelleen selvää omasta sek-suaalisuudestani, ihmisten pitäisi tehdä sitä koko elämänsä ajan. Seksuaalisuus voi muuttua elämän aikana useam-mankin kerran. Olin ajatellut 22-vuotiaaksi asti, että olen hetero, mutta sitten yhtäkkiä rakastuin naiseen. Olen itse ollut aina kaikkia seksuaalivähemmistöjä koh-taan hyvin suvaitsevainen, mutta oli vaikeampaa olla suvaitsevainen itseään kohtaan. Kaikki mun kumppanit on suh-tautuneet todella hyväksyvästi poly-

amoriaa kohtaan, olen aina ollut avoin asiasta. Monet mun vanhoista kavereista ajattelee, että tää on vaan joku vaihe, sellanen ohimenevä juttu. En ajattele että olisin jotenkin korkeammalla leve-lillä kuin muut, mutta olen ymmärtä-nyt, miksi haluan olla polyamorinen. Aiemmin halusin olla monogamisessa suhteessa vain siksi, etten halunnut olla yksin. Ihmiset pelkää yksin jäämistä. Jos mä päätän olla jonkun ihmisen kanssa, teen sen vain siksi, että haluan olla hä-nen kanssaan. Ei tee hyvää olla riippu-vainen toisesta ihmisestä. Mä aloin ymmärtää, mistä mun mustasukkaisuus kumpuaa. Se on loppujen lopuksi aika turha tunne. Mustasukkaisuus on usein pelkoa ja itsevarmuuden puutetta. Haluaisin sanoa kaikille, että jos on mitenkään mahdollista selvittää, mistä se johtuu niin se kannattaa tehdä, silloin se ei hallitse sua. Joku joskus sanoi, että "tunteet ovat kuin aaltoja; ne tulevat ja menevät, mutta päätät itse millä surf-faat". Joskus on tietenkin vaikeaa olla antamatta valtaa epämiellyttäville tun-teille, ymmärrän toki sen. Olen kaikille niin hyvä kuin pys-tyn, ja jos se ei riitä niin meidän ei kuulu sitten olla yhdessä, sillä kukaan ei voi tehdä enempää kuin parhaansa. Ihmiset yrittää kontrolloida ja suunni-tella elämäänsä liikaa, aina tapahtuu asioita joille ei voi mitään. Paha mieli tulee usein siitä, että on ollut suunni-telmia ja sitten ne eivät toteudukaan. Jos rakkaus on aitoa niin haluan, että rakastamani ihminen tekee juuri niitä asioita, joita hän itse haluaa tehdä.”

KU

LTTU

UR

I

TEKSTI Niko Peltokangas KUVITUS Kai Arponen

Vaginastooreista yksinpuheluja

Aino Tuomi-Nikula keräsi vaginastooreja leviteltäväksi

kaikelle kansalle.

31

Vaginastooreista yksinpuheluja

32

Buena Vista Social Club on Kuu-ban – ellei koko Latinalaisen Ame-rikan – kuuluisin yhtye. Pori Jazzin yleisö ei tosin tuntunut asiaa ymmär-tävän seistessään tihkusateessa bän-din viimeisellä Suomen-keikalla. Yhtye on parhaillaan Adios-maa-ilmankiertueella, joka on samalla jäähyväiskiertue.Soundi Porissa oli vertaansa vailla, niin kuin on bändin syntyhistoriakin. Ennen vuoden 1959 vallanku-mousta Kuubassa vallitsi apartheidin kaltainen rotuerottelu. Fulgencio Ba-tistan diktatuurin aikaan valkoiset ja mustat kokoontuivat omiin harrasteker-hoihinsa, joissa usein soitettiin musiik-kia ja tanssittiin.

joka on eri musiikkityylien sekoitus: salsa, bolero, guajira, danzón, jazz ja son soivat bändin musiikissa. Sukupolvien välinen yhteistyö tun-tuu Porin keikan perusteella toimivan. Mitä nuorta muusikkopolvea edus-tava, ilmiömäisesti soittanut pianisti Rolando Luna, 37, ajattelee sukupol-vien välisestä kuilusta, onko Kuubassa sellaista? ”Musiikillisessa mielessä ehkä on, sillä nuoret sukupolvet kuuntelevat uu-sia soundeja. Muussa mielessä kuilua ei ole. Me kunnioitamme syvästi niitä, jotka rakensivat kulttuurimme”, Luna vastaa diplomaattisesti.

EI POLITIIKKAA

Diplomaattisia ovat kaikki muutkin muusikoiden vastaukset. Bändin jäse-net ovat tunnettuja siitä, että he eivät vastaa haastatteluissa yhteenkään poli-tiikkaa sivuavaan kysymykseen. ”Kuu-ban virallinen yhtye” on ylipäätään hämmästyttävän epäpoliittinen yhtye, kun ottaa huomioon, että alkuperäisjä-senet ovat eläneet sekä vallankumousta edeltäneen diktatuurin että Fidel Cast-ron aikana. He ovat kokeneet saarivalti-on kehityksen omissa nahoissaan. Suurimmat hitit kuten Guantana-mera tai Chan Chan eivät myöskään ole buenavistalaisten itsensä säveltämiä tai sanoittamia. Luna puhuu klassi-koista kuitenkin arvostavasti. ”Nuoret sukupolvet kokevat klassikkokappaleet eri tavalla, mutta niiden soundia täytyy luonnollisesti kunnioittaa, koska se on osa historiaamme”. Tämä lienee pääsyy bändin maa-ilmanmaineeseen. Buena Vistan mu-siikki on kaunista ja universaalia, täy-dellistä tanssittavaksi. Sääli, ettei Pori Jazzin yleisö tätä tajunnut. Lattareiden paras tanssiorkesteri antoi parastaan – suomalaisyleisö seisoi jähmeänä sa-detakeissaan. On sääli, ettei salsakansa vaivautunut tänä kesänä Poriin asti. Toista tilaisuutta ei enää tule.

TEKSTI Kukka-Maria AhokasKUVA Juha Säijälä

ADIOS,SANOO BUENA VISTA SOCIAL CLUBJäähyväiskiertuellaan oleva bändi ei kärsi sukupolvien välisestä kuilusta.

KU

LTTU

UR

I

Diktatuurin aikaa pidetään samalla kuitenkin myös perinteisen kuuba-laisen musiikin kultakautena, jolloin Kuubassa toimi lukuisia musiikkiklube-ja. Kuuluisin niistä oli Havannan mus-tien musiikkiklubi Buena Vista Social Club (vapaasti suomennettuna ”Hy-vien maisemien säätyklubi”). Se sul-jettiin tosin jo 1940-luvulla, mutta sen maine innoitti kuubalaisia muusikoita vielä vuosikymmenten jälkeenkin. 1990-luvulla Havannassa päätet-tiin nimittäin levyttää vanhoja kuuba-laisia perinnekappaleita. Tätä varten koottiin ryhmä eri-ikäisiä kuubalaisia muusikoita, joista vanhimmat olivat soittaneet alkuperäisellä klubilla vuo-sikymmeniä sitten. Buena Vista Social Club -nimen ottaneen kokoonpanon oli tarkoitus soittaa yhdessä vain levyt-tämisen ajan, mutta bändin maine kiiri ulkomaille saakka.

KUUBAN VIRALLINEN YHTYE

Samaan aikaan Neuvostoliitto oli ro-mahtanut ja Kuuba oli kriisissä. Neu-vostoaikana emämaasta oli virrannut kaikkea, mitä maa tarvitsi: lannoitteita, traktoreita, subventoituja maatalous-tuotteita, käyttötavaraa. Koko valtion-talous oli nojannut Neuvostoliittoon. Kun se äkisti lakkasi olemasta eikä tavanomaista ulkomaankauppaa voitu kauppasaarron vuoksi käydä, Kuuban piti äkkiä keksiä uusi, taloutta kannat-televa elinkeino. Sellaiseksi valjastet-tiin turismi. Buena Vista Social Club syntyi kuin tilauksesta levittämään Ka-ribian ilosanomaa maailmalle. Epätyypillisestä syntyhistoriasta johtuen 13-henkisessä yhtyeessä on nykyisinkin eri-ikäisiä muusikoita. Omara Portuondo, 85, on viimeinen elossa olevista alkuperäisjäsenistä. Hän ei jaksanut Pori Jazzin keikalla lau-laa täyttä settiä, mutta hänen äänensä on edelleen virheetön – Portuondoa kutsutaankin Latinalaisen Amerikan Edith Piafiksi. Syntyhistoriasta johtuu myös yhtyeen omalaatuinen sointi,

33

ADIOS,SANOO BUENA VISTA SOCIAL CLUB

AIKAPARANTAA

Kuuntelin imuroidessani ja keittiötä sii-votessani Pettymyksen taas kokonaan. Taisi olla ehkä 30. kerta. Löysin joistain räpeistä uusia viittauksia, ja liikutus tuli suunnilleen samoissa kohdissa kuin 29 aiemmalla läpikuuntelulla.En osaa olla vertaamatta Pettymystä Pyhimyksen Ruger Hauer -kollegan eli Paperi T:n uusimpaan, joten aloitetaan vertailu jo nyt. Molempien taitavat rä-pit kestävät kuuntelemista uudelleen ja uudelleen. Kumpikin ammentaa myös samoista aiheista: yksinäisyydestä, ajan kulumisen peruuttamattomuudesta ja särkyneistä suhteista. Pyhimys eli Kuoppalan Mikko antaa kuitenkin toivoa murtumien luu-tumisesta enemmän kuin Pulkkisen Henri. Ehkä se johtuu biittien melo-disuudesta verrattuna Malarian pelon äänimattoihin. Tai ehkä Pyhin tarinat katsovat kauemmas taaksepäin, kun Papru tuntuu puhuvan viime talven tragedioista. Aika parantaa, sanotaan.

SINIMUSTA PROSENTTI

Aika ja sen vääjäämättömyys ovat olleet Pyhimyksen soolotuotannon teemana ennenkin. Levyn avaavalla sinkkubiisil-lä palataan lapsuuden maisemiin, toi-saalla luvataan olla aina nuoria ja poh-ditaan elämänvalintoja ja sattumien merkitystä liikennekuoleman kautta. Rakkaudesta kertovat laulutkin ovat niitä sellaisia, joissa toivotaan exälle kaikkea pahaa ja hajotaan kaipuuseen. Levyn kolmas raita, Sipuli, on kyl-lä aitoa kauneutta rakkaudenkaipuus-ta. Samanniminen biisi löytyy muuten myös Eero Ojasen Opi perusasiat -ko-koelmalta Sinikka Sokan laulamana. ”Maan mehevin hedelmä” toimii rak-kauden metaforana paremmin kuin moni makeampi. Poliittisen musiikin ystävälle Pet-tymyksen kohokohtia lienevät yhtäkkiä niin ajankohtaiseen Lapuan liikkee-seen viittaava Sinimusta sekä biisi ni-meltä 1%, joka toteaa heti alkuun, että elämä on bisneksen tärkein osa. ”Ne näyttää kippuroita elintason kasvusta / se ei korreloi hyvinvointiin / muttei sitä lapsusta / näytä moni huomaavan.” Tämä saattaa olla vain jotain iso-partaisten kolmikymppisten brocialis-mia, mutta levyn liikuttavimpia pätkiä on, kun purkkasoul-laulaja Kasmir julistaa herkällä äänellään haluavansa kuuluvansa hallitsevaan yhteen pro-senttiin. ”Kun en voi kaikkia pelastaa / oon vaan osa ongelmaa.”

LEVYJULKKAREIDEN HELMIÄ

Pettymyksen julkkarikeikka pidettiin Blockfesteillä Tampereella. Levyllä riittää hyviä vierailijoita ja keikalla lavalla kävi asaa ja yonaa. Mielenkiin-toisin vierailu oli Idolsista julkisuuteen nousseen Ari Koivusen esiintyminen keikan alkupuolella. Hevi-Arihan lau-laa intron ja kertosäkeen Pyhimyksen Paranoid-levyn kakkosbiisillä. Keikkasettiin mahtui kappaleita neljältä levyltä Salaisesta maailmasta uusimpaan. Draaman kaari oli mie-titty: Kaikki alkoi maailmanselitykset summaavalla Mediumin avausraidalla 0. Kolmen biisin encore päättyi Paran-oidin lopettavaan lavaltapoistumiseen. Välillä syttyivät spontaanit sytkärit, mikä aina vähän yllättää kännykänva-loihin jo tottuneen.

Uudelta levyltä mukaan mahtui kourallinen biisejä, ei niitä poliittisia kuitenkaan. Täysi festariteltta tunnisti Ei unta ennen Maltsuu -sinkun ensim-mäisestä bassoniskusta. Artisti oli mie-lissään. ”Hyvät levyt kestävät kuuntelua ja ovat tarpeeksi monipuolisia, jotta niistä voi löytää itsensä ja elämäntilanteensa kuin horoskoopeista”. Sloganeita sy-vemmältä riimejään ammentava Pyhi-mys onnistuu tässä. Pettymys osoittaa, ettei Teflon Brothersin junttiräppi ole tuhonnut ar-tistin luovuutta ja kunnianhimoa. Joku vain teki räppäristä kaikkien opportu-nistien ja utilitaristien pyhimyksen, jolle tarkoitus pyhittää keinot.

TEKSTI ja KUVA Niko PeltokangasPyhimyksen uusi levy ihmettelee kuluttavana kuluvaa aikaa.

KR

I TI IK

KI

34

Kätilö perustuu Katja Ketun samanni-miseen romaaniin. Yhdysvalloissa mu-siikkivideo-ohjaajana menestynyt Antti J. Jokinen on palkannut näyttelijäkaar-tin, jossa on useita Suomen parhaita näyttelijöitä: Tommi Korpela, Lea Kle-mola, Kaarina Hazard, Pirkka-Pekka Petelius, Lauri Tilkanen ja Krista Koso-nen. Kuvalliselta ilmaisultaan elokuva on äärimmäisen ammattimainen suo-ritus, johon ei aina suomalaisteoksissa ylletä. Jotain jää silti puuttumaan, eikä Kätilö lopulta kasva kokonaisuudeksi, joka olisi jotenkin muita suomalaisia elokuvia erikoisempi. Kätilön aihe on hyvin suomalai-nen. Saksalaiset polttivat poistuessaan Lapin, mutta sitä ennen suomalaiskä-tilö (Krista Kosonen) rakastuu suoma-laissaksalaiseen (Lauri Tilkanen) up-seeriin. Jokisen ja Ketun käsikirjoitus kuvaa suomalaisten asenteita yllättävän edistyksellisesti, mutta silti aihevalinta tuntuu pölyttyneeltä. Kuinka monta

KR

I TI IK

KI

sota-aikaan sijoittuvaa elokuvaa Suo-meen mahtuu vielä tälläkin vuosikym-menellä? Vaikka jälki on ammattimaista, se ei pelasta elokuvaa tavanomaisuudelta. Jokisen tausta musiikkivideoiden oh-jaajana näkyy modernissa kuvakielessä, mutta olisi kiinnostavampaa nähdä sitä nykyaikaan sijoittuvassa elokuvassa.

KAKKAHUUMORI EI PETÄ

Jos Kätilö edustaa suomalaista eloku-vaa tyypillisimmillään, Aleksi Salmen-perän ohjaama Häiriötekijä on ainakin virkistävän erilainen. Q-teatterin näy-telmään pohjaavan käsikirjoituksen ovat muovanneet Jani Volanen ja Alek-si Salmenperä. Vaikka Salmenperä ei ole osallistunut näytelmän tekoon, elokuvan voi nähdä jatkona hänen ai-empien elokuviensa teemoille. Kaikki Häiriötekijän episodit eivät ole samasta muotista, mutta enemmistö niistä käsit-

Riskinotolla onnistuu elokuvissakinKotimaisista uutuuselokuvista Kätilö on tavanomainen, Häiriötekijä riemastuttavan omintakeinen.

TEKSTI Mikko Pihkoluoma

35

telee suomalaisen miehen heikkouksia Salmenperän neljän aiemman leffan tapaan. Häiriötekijää on tehty osittain samalla porukalla kuin Studio Jul-mahuvia ja pienempää kulttisuosiota nauttivaa Ihmebantua. Ennen kaik-kea vinksahtanutta huumoria sisältävä Häiriötekijä ei ole omituisuudestaan huolimatta sekava. Huumori ponnistaa pitkälti fallisista ja muista sketsihuumo-riin sopivista aiheista. Yhdessä jaksossa paistetaan kiveksiä ja toisessa on valta-va ripuli. Elokuva alkaa jaksoilla, joissa Eero Ritalan esittämä kiltti avomies pelkää menettävänsä naisensa (Elena Leeve) alfaurokselle (Tommi Korpela).Vitsien aiheiden paljastaminen ei pilaa katsomiskokemusta, koska Häiriötekijä naurattaa aivan yhtä paljon myös uu-sintakatselulla. Elokuvan poikkeuksel-lisen toimivuuden kannalta olennaista on toki se, että näyttelijät ovat tavalli-seen suomalaiselokuvaan verrattuna

päässeet harjoittelemaan materiaalin kanssa normaalia enemmän. Näytte-lijöiden välinen kemia ja komiikalle olennainen ajoitus osuvat kohdilleen niin, että sitä seuraa haltioituneena. Kohtauksia yhdistää omintakeinen jännite. Jotain on hullusti ja se on il-meistä jokaisesta kuvasta. Salmenperä on rakentanut visuaalisesti erittäin kekseliään elokuvan, jossa huolitellut kuvakulmat ja rajaukset ovat jotain muuta kuin komediaelokuvalta yleensä odotetaan. Häiriötekijä rikkoo oikeastaan kaikkia suomalaiselokuvan konventioi-ta riemastuttavasti. Siinä on kokeel-linen ote, mutta silti sen huumori on ajoittain kansanomaista. Se pakenee helppoja tulkintoja ja määritelmiä, eikä sitä voi suositella liikaa aiemmin mai-nittujen tv-sarjojen ystäville tai niille, joiden mielestä suomalainen elokuva ei koskaan ota riskejä.

VAALIKEVÄT LÄHI-IDÄSSÄTEKSTI Emmi Ketonen

Palestiinalais-israelilaisen Odeh Bis-haratin esikoisteos onnistuu olemaan samalla sekä viihdyttävä että vakuutta-va. Bisharat käsittelee teoksessaan vaa-likampanjointia ja ehdokkaiden välistä kamppailua pienellä kuvitteellisella Zatunian paikkakunnalla jossain päin Lähi-itää. Teos valaisee sekä arkipäiväistä kulttuuria että Lähi-idän räjähdysher-käksi paisunutta tilannetta. Päähenkilö Khalid al-Musili on tavallinen riviopet-taja, josta vaalikampanjoinnin avulla loihditaan koko kansan tuki ja heikom-piaan puolustava superehdokas. Vaalit koskettavat kaikkia paikkakuntalaisia, eikä vähiten al-Musilin perhettä. Teos esittelee useita kaoottisia aineksia sisältäviä sivujuonia, jotka valottavat vaalien taustalla kuohuvaa tilannetta ja skandaalinaineksia. Suo-menkieliselle lukijalle suurehko hen-kilömäärä tosin tuottaa jonkin verran vaikeuksia, kun jotkin henkilöiden ni-mistä alkavat erehdyttävästi muistuttaa toisiaan. Zatunian kadut ei sorru vain viih-dyttämään lukijaansa realistisuuden kustannuksella, vaan viihdyttävyys piilee kirjan suorapuheisuudessa ja ironiassa. Teoksesta ikään kuin paistaa läpi, että se on kirjoitettu ulkopuoli-sille, kenties länsimaalaisille. Tähän liittynee myös teoksessa korostuva län-simaalaisten ennakkoluulojen särke-minen ja kannanotot erityisesti naisten asemaan arabiyhteiskunnassa.

Odeh Bisharat: Zatunian kadutInto 2015

36

Aapo

Kuk

ko si

joitt

ui tä

llä sa

rjaku

valla

vap

aan

sarja

n to

iseks

i Lib

eron

ja

Vase

mm

iston

uorte

n Va

paus

-sarja

kuva

kilp

ailu

ssa

vuon

na 2

014.

37

38

39

40

41

42

43

44

Vasemmistonuoret hyväksyi uuden po-liittisen ohjelman liittokokouksessaan toukokuussa. Heti ohjelman alussa järjestö määritteleen itsensä poliitti-seksi nuoriso- ja kansalaisjärjestöksi, ”jonka keskeiset arvot ovat sosialismi, demokratia, feminismi, punavihreys ja kansainvälisyys”. Keväällä 2014 järjestö pyrki euro-vaaliohjelmallaan ”kohti sosialistista Eurooppaa”. Joonas Laine arvioi silloin Liberossa (1/2014), että ohjelma lunas-ti lupauksen suunnasta kohti sosialis-mia, mutta kapitalististen tuotantosuh-teiden kumoamisesta ei vielä ollut kyse.Åbo Akademin tutkija Andreas Fager-holm luki nyt uuden poliittisen oh-jelman ja kommentoi sen sosialismia. Fagerholm on aiemmin muun muassa vertaillut Marxin ajatusten näkymistä suomalaisten vasemmistopuolueiden ohjelmissa.

”Jos sosialismilla tarkoitetaan so-sialistista talousjärjestelmää, ohjelmas-sa on siihen pyrkiviä tavoitteita aika selkeästi esillä”, Fagerholm toteaa. Tutkija löytää ohjelmasta monia kohtia, joissa ollaan valmiita kumoa-maan kapitalistista talous- ja yhteiskun-tajärjestelmää. Erityisesti talouspoliit-tisessa osiossa, jonka otsikko vaatiikin talousjärjestelmän muuttamista sosia-listiseksi, on hänen mielestään jopa marxilainen ote. ”Kun mainitaan, ettei kapitalismis-sa palkkatyöstä saatu korvaus voi kos-kaan vastata työn todellista arvoa, se on suoraan Marxilta.” ”Ohjelmassa näkyy moderni radi-kaali vasemmistolaisuus ja sen tavoit-teet selkeästi”, Fagerholm kuvailee ja viittaa sosialismin lisäksi feminismin, suoran demokratian ja radikaalin puna-vihreyden korostamiseen.

Sosialismi nimetään Vasemmisto-nuorten poliittisessa ohjelmassa yh-deksi järjestön viidestä ohjaavasta arvosta. Politiikantutkija näkee ohjel-massa jopa marxilaisen otteen.

TEKSTI Niko PeltokangasKUVAAJA Kalle Erkkilä

Sosialismia punavihreyden rinnalle

Ohjelman ympäristöpoliittisessa osiossa tavoitellaan ekososialismia, jota Fagerholmin mielestä olisi vaikea näh-dä sanana Vasemmistoliiton ohjelmas-sa. Puolueen sloganeissaan käyttämä punavihreys puolestaan liittyy nuoriso-järjestön ohjelmassa selvemmin ym-päristö- ja ilmastoteemoihin. Sanaa ei johdannon jälkeen mainita lainkaan. Vasemmistonuorten poliittisten tavoitteiden radikaalius verrattuna Vasemmistoliiton ohjelmiin ei yllätä tutkijaa. Ero on yleisesti tuttu nuoriso-järjestöjen ja puolueiden ohjelmista. Esimerkiksi Kokoomusnuorten poli-tiikkaa pidetään selvästi ”puhdasoppi-sempana” ja oikeistolaisempana kuin kokoomuspuolueen. Fagerholm myös muistuttaa, että järjestöt käyttävät oh-jelmia eri tavoilla. Toisaalta hän näkee Vasemmis-toliiton politiikan muuttuneen radi-kaalimmaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana, ainakin vaaliohjelmien sisältöjen perusteella. Vasemmistonuo-rissa tämä mielellään tulkitaan nuoriso-järjestön aktiivisuuden vaikutuksena.

45

Vasemmistonuoret on poliittinen nuori-so- ja kansalaisjärjestö, jonka keskeiset arvot ovat sosialismi, demokratia, femi-nismi, punavihreys ja kansainvälisyys. Nämä tavoitteet eivät ole toisistaan eril-lisiä, vaan ne muodostavat kokonaisval-taisen näkemyksen vapaammasta, inhi-millisemmästä ja tasa-arvoisemmasta maailmasta. Järjestön juuret ovat demokraatti-sessa ja sosialistisessa työväenliikkeessä sekä muissa kansalaisliikkeissä. Järjes-tön tehtävänä on tukea nuorten kehit-tymistä aktiivisiksi poliittisiksi toimi-joiksi. Vasemmistonuorten käsityksen mukaan politiikkaa tehdään kaikkialla, eikä se rajoitu virallisiin edustukselli-siin rakenteisiin. Vasemmistonuoret tu-kee työtaisteluita, kansalaistottelemat-tomuutta ja muuta suoraa toimintaa maailman parantamiseksi. Vasemmistonuoret jatkaa sosialis-tisen liikkeen työtä. Lähtökohtamme on, että koko yhteiskuntaa määrittää työn ja pääoman välinen ristiriita. Ka-pitalistisessa yhteiskunnassa ihmiset jakaantuvat luokkiin. Suurin osa jou-tuu myymään työvoimaansa elantonsa eteen, kun taas pieni vähemmistö elää voitoilla, joita he saavat omistuksistaan ja sijoituksistaan. Työn ja pääoman välinen ristiriita määrittää myös niiden ihmisten elä-mää, jotka eivät yksiselitteisesti kuulu kumpaankaan näistä luokista. Poli-tiikkamme tähtää yhteiskuntaan, jossa

pääoma ei enää ole johtavassa asemas-sa ja julkinen valta huolehtii keskeisistä palveluista ja infrastruktuurista. Vasemmistonuoret uskoo demo-kratiaan ja toimii demokraattisesti. Demokratia on ollut vasemmistolaisen liikkeen saavuttama yhteiskunnallinen uudistus ja voitto. Kansanvallan puute on ollut myös yksi tärkeimmistä syistä yksinvaltaisten reaalisosialististen valti-oiden epäonnistumiselle. Meille demo-kratia ei ole vain vaaleissa äänestämistä joka neljäs vuosi, vaan yhteiskunnallis-ta vaikuttamista tukevia rakenteita ja niiden ylläpitoa sekä kehittämistä. Demokratiaa uhkaa kapitalismin kaikkialle ulottuva ylivalta. Päätök-sentekoa, joka aikaisemmin kuului politiikan ja edustuksellisen demokra-tian piiriin, siirretään kiihtyvää tahtia politiikan ulottumattomiin. Vasem-mistonuoret kannattaa demokratian lisäämistä yhteiskunnassa. Haluamme suoraa demokratiaa valtiolliseen ja alu-eelliseen päätöksentekoon sekä muihin yhteiskunnan instituutioihin, jotta kan-salaiset voivat osallistua heitä koskevien päätösten tekemiseen. Vasemmistonuoret on feministinen järjestö. Tällä hetkellä yhteiskuntaam-me määrittää heteronormatiivinen ja patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä. Tämä tarkoittaa näkemystä kahdesta luonnollisesta, toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta, joita yhdistää toisiinsa heteroseksuaalinen halu. Tässä käsityk-sessä anatomian perusteella määritetty sukupuoli ja sukupuolen sosiaaliset merkitykset ymmärretään yhdeksi ja sa-maksi, mikä asettaa kahlitsevia norme-ja ihmisten itsemäärittelylle, -ilmaisul-le ja toiminnalle. Sukupuolijärjestelmä kahlitsee sekä naisia että miehiä ja eri-tyisesti niitä, jotka eivät sovi kumpaan-kaan näistä luokitteluista. Sukupuo-lijärjestelmän vaikutukset heijastuvat niin yhteiskunnalliseen työnjakoon, palkkaukseen kuin sukupuolittunee-seen väkivaltaankin.

Vasemmistonuoret on osa puna-vihreää ympäristöliikettä. Maailmas-sa on käynnissä ympäristökatastrofi, jonka seuraukset tulevat muuttumaan vuosien saatossa yhä rajummiksi. Ym-päristökatastrofin vakavimmat ilme-nemismuodot ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupe-neminen, mutta siihen liittyvät myös luonnonvarojen loppuminen, merten saastuminen, ylikalastus, aavikoitumi-nen, pienhiukkaspäästöt sekä paikalli-semmat ympäristöongelmat. Olennaisin ongelma on kapitalis-tinen talousjärjestelmä, jossa ympäristö alistetaan voitontavoittelulle. Ekolo-gisemman maailman rakentamiseen tarvitaan yhteisesti sovittuja ja sitovia tavoitteita, valtiollisia energiatehok-kuus- ja joukkoliikenneohjelmia, uu-siutuviin energianlähteisiin panosta-mista sekä hiiliveroja ja -tulleja. Vasemmistonuoret on osa kansain-välistä vasemmistoa. Yksi keskeisim-mistä kapitalismin piirteistä on ollut valtioiden ja ihmisryhmien kilpailut-taminen toisiaan vastaan. Kansallisia hyvinvointivaltioprojekteja ja ympä-ristökriisin vastaisia toimenpiteitä on ajettu alas kansainvälisen kilpailukyvyn varjolla. Ihmisten välille on luotu rajo-ja nationalistisella, etnisellä, rasistisella ja uskonnollisella kiihkoilulla. Rakennamme maailmaa, jota ei määritellä kansallisuuksien, kulttuu-rien, uskonryhmien ja muiden ihmis-ryhmien välisten erimielisyyksien, vaan koko ihmiskunnan yhdenvertaisuuden kautta. Vastustamme sotaa, vaikka tunnustamme, että historiassa on ollut ajanjaksoja, jolloin sorrettujen on ollut pakko tarttua aseisiin saavuttaakseen vapautensa.

Koko ohjelma osoitteessa vasemmisto-nuoret.fi/ohjelma

LUE TÄSTÄ POLIITTISEN OHJELMAN JOHDANTO!

46

MUURINMURTAJAT KUTSUVAT PALESTIINA-TOIMINTAAN

Vasemmistonuorten Palestiina-solidaa-risuustoiminta saa jatkoa, kun Muurin-murtajat-hanke käynnistyy lokakuussa. Järjestön koordinoimassa hankkeessa ovat yhteistyökumppaneina mukana Demarinuoret, RKP-nuoret, Sosiali-demokraattiset opiskelijat, Vasemmis-to-opiskelijat sekä Vihreät nuoret ja opiskelijat. Muurinmurtajat.fi-osoitteessa suomalaisia kutsutaan osallistumaan yksinkertaisilla tavoilla Palestiinan miehityksen lopettamiseksi. Vinkkejä ja kokemuksia toimintamuodoista saa esimerkiksi liittymällä sähköpostilistal-le nettisivujen kautta. Hankkeessa järjestetään myös koulutuksia, joissa tutustutaan Pales-tiinan miehityksen taustoihin, tämän-hetkiseen tilanteeseen sekä erilaisiin toimintamuotoihin. Koulutukseen osallistuneet puolestaan järjestävät myöhemmin kaikille suunnatun yleisö-tilaisuuden samoista teemoista. Maksuttomat koulutukset ovat avoimia kaikille nuorille ja opiskelijoil-le. Osallistujilta edellytetään osallistu-mista kaupunkinsa kaikille tapaamis-kerroille.Ilmoittautumiset ja lisätietoja: laura@vasemmistonuoret.fi. Ilmoittautuessa kerro nimesi, ikäsi, paikkakuntasi, pu-helinnumerosi, mahdollinen tausta-järjestösi ja lyhyt viesti motivaatiostasi osallistua koulutukseen. Liity Muurinmurtajiin > muurinmur-tajat.fi

UUSIA TYÖNTEKIJÖITÄ PIIRIJÄRJESTÖISSÄ

Keski-Suomen piirisihteerinä aloitti elokuun alussa sosiologian opiskeli-ja Veera Planting. Opintojen ohella 26-vuotias Planting on tehnyt tutki-musapulaisen ja henkilökohtaisen avustajan töitä. Hämeen toiminnanjohtajaksi valit-tiin elokuussa kulttuurituottaja Petteri Vuorikivi. Hän toimii myös Tampereen Vasemmistonuorten varapuheenjoh-taja. Hämeen piirin toiminta-alueen muodostavat Hämeen, Pirkanmaan ja Vaasan vaalipiirit. Lapin Vasemmistonuorten uu-deksi piirisihteeriksi valittiin syyskuun lopulla 24-vuotias Mona Eskelinen. Edinburghissa Skotlannissa sosiologiaa opiskellut Eskelinen muutti äskettäin takaisin Rovaniemelle. Vasemmistonuorten keskustoimis-tolla vaihtui kesällä pääsihteeri, kun Antti Kettunen aloitti kaksivuotiskau-tensa. Keravalla asuva Kettunen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja toimi-nut aiemmin muun muassa Vasemmis-to-opiskelijoiden puheenjohtajana.Heinäkuussa Niko Peltokangas pa-lasi työvapaalta tiedottajan tehtä-viin. Puheenjohtaja Anni Ahlakor-pi aloitti päätoimisen työskentelyn järjestössä elokuussa. Kaikkien työn-tekijöiden yhteystiedot ovat tämän lehden sivulla 49.

LIITY VASEMMISTONUORET- RYHMÄÄN FACEBOOKISSA!

Joko löysit Vasemmistonuoret-ryhmän Facebookissa? Suljettuun ryhmään ovat tervetulleita Vasemmistonuorten jäsenet. Ryhmän kuvauksen mukaan siinä ”keskustellaan ja tiedotetaan järjestön valtakunnallisesta ja kaikil-le suunnatusta toiminnasta, tehdään uusia avauksia ja paetaan tarvittaessa maailman pahuutta”. Syyskuun loppuun mennessä ryh-mään oli liittynyt lähes 300 vasemmis-tonuorta. Facebookia käyttää varmasti useampi, joten kutsuthan muutkin va-semmistonuoret ryhmään!

UUSI PIIRITOIMISTO ROVANIEMELLÄ

Lapin piiritoimisto muutti syys- ja lokakuun vaihteessa uusiin tiloihin Valtakadulle. Toimisto on toistaiseksi osoitteessa Valtakatu 19, 3. kerroksessa huoneessa 14. ”Työväentalo puretaan”, kertoo Eetu Ahola, joka lopetti äskettäin työt piirisihteerinä. Huonokuntoiseksi pääs-seen talon tilalle rakennetaan kerros-talo, johon Lapin Vasemmistonuoret todennäköisesti muuttaa takaisin.

VASEMMISTONUORILLE KAKSI HÄIRINTÄYHDYSHENKILÖÄ

Vasemmistonuorille on nimetty kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joiden tehtä-vänä on tukea ja auttaa ahdistelua, kiusaamista tai muuta epätasa-arvoista kohtelua järjestön toiminnassa koke-neita. Häirintäyhdyshenkilöinä toimivat pääsihteeri Antti Kettunen sekä järjes-tö- ja koulutussihteeri Aino Sirén. Mo-lempien yhteystiedot ovat sivulla 49.Kaikki yhteydenotot käsitellään luot-tamuksellisesti eivätkä häirintäyhdys-henkilöt ryhdy mihinkään toimiin tai keskustele tapauksista edes toistensa

Vanupallerot

47

Elämme mielenkiintoisia aikoja niin Suo-messa kuin Euroopassakin. Suomen oikeistohallitus syö sanojaan kyltymät-tömällä ruokahalulla ja kääntää takkiaan ennennäkemätöntä vauhtia. Eurooppa taas pyrkii käpertymään itseensä ja kääntämään selkänsä pakolaisille, mitä nyt kreikkalaiset uskovat edelleen va-semmiston vaihtoehtoon, EU:n vittuilusta huolimatta. ”Korkeampien voimien väliintuloa odotellessa asioihin voi puuttua myös itse” sanoo Vasemmistonuorten vanha, mutta yhä ajankohtainen mainos. Tuntuu, että nyt jos koskaan on tärkeää näyttää, että kaikki eivät kannata hallituksen leik-kauslinjaa tai rasistien rajat kiinni -re-toriikkaa, ja että eurokriittisyyttä löytyy muualtakin kuin oikeistopopulistisesta leiristä. Kun yksi uskaltaa avata suunsa, on muiden helpompi sanoa, että ovat sa-maa mieltä. On kliseistäkin kliseisempää hehku-tella pienten tekojen merkitystä ja sitä, miten aina kannattaa yrittää, mutta teen sen silti. Elokuun lopussa kävin Ruotsin puolella Sápmiä eli Saamenmaata, Jok-kmokissa ilmastonmuutosta ja oikeuden-mukaisuutta käsitelleessä tapaamisessa. Pariisin ilmastokokouksen lisäksi keskus-telimme paljon myös kaivostoiminnan vastustamisesta eri puolilla saamelai-saluetta hyvine ja huonoine kokemuk-sineen. Oli rohkaisevaa huomata, miten yksi kamppailu ruokkii toisia ja antaa voimia yrittää.

Kun kesällä 2013 Gállokissa kamp-pailtiin näkyvästi ylikansallista kaivosfir-maa vastaan ja puhtaan luonnon, veden ja perinteisten elinkeinojen puolesta, olivat utsjokiset seuraavana kesänä heti valmiina, kun timanttikaivoshanke uhkasi samoja asioita Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Gállokin tilanne on vieläkin ratkaisematta, mutta ylikansallinen kai-vosfirma päätti jättää Utsjoen rauhaan. Ainakin haluamme uskoa, että se johtui nopeasta reagoinnista ja laajasta vasta-rinnasta, jonka hanke nostatti, ja siihen taas olimme valmiita Gállokin esimerkin ansiosta. ”We are the ones we've been waiting for” sanoo 350.org -liike. Kun päättäjät eivät ole valmiita ratkaisemaan aikam-me suurinta haastetta –ympäristökrii-siä – meidän pitää, ja me voimme, tehdä sen itse. Pariisin ilmastokokous, COP21, kokoaa joulukuussa yhteen ilmastoak-tivisteja ympäri maailman, ja myös Va-semmistonuoret on mukana. Samalla tavalla on selvää, että Sipilä ei muuta hallituksensa suuntaa, jos häntä ei sii-hen pakota, että pakolaiset eivät tunne oloaan tervetulleiksi, jos rasistien anne-taan öyhöttää rauhassa, ja että eurokriit-tisyydestä ei käydä järkevää keskustelua, jos joku ei sitä avaa.

Anni Ahlakorpi

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Asioihin voi puuttua myös itse

AN

NI

kanssa ilman yhteydenottajan lupaa. Yhteyttä voi ottaa myös tilanteissa, joissa huomaa häirintään liittyvän on-gelman tai tapauksen, mukaanlukien Vasemmistonuorten toiminnan piiriin kuuluvat nettikeskustelut. Vasemmistonuorten hallitus on nimennyt myös omat tasa-arvovastaa-vansa, joiden tehtävänä on hallituksen toiminnan ja politiikan tasa-arvonäkö-kulmien tarkkailu. Tasa-arvovastaavat ovat Joonas Riikonen ja Hanna-Marilla Zidan.

TAPAHTUMIA

Muurinmurtajat-koulutukset: opi lisää Israel/Palestiina-konfliktista

Helsingissä 15.10. klo 17–20, 22.10. klo 17–20 ja 28.10. klo 17–20

Joensuussa 30.–31.10. perjantaina klo 17–20 ja lauantaina klo 11–17

Tampereella 4.–5.11. klo 16.30–20.30

Oulussa 6.–7.11. perjantaina klo 17–20 ja lauantaina klo 11–17

Turun koulutuksen päivämäärät varmistuvat lokakuun aikana

Opi perusasiat -kurssi Itä-Suomessa23.–25.10.

Itä-Suomen Vasemmistonuorten syysleiri Iisalmessa4.–6.12.

Bussilla Pariisiin – mielenosoitusmatka ilmastokokoukseen7.–15.12.

Lue lisää >> vasemmistonuoret.fi

48

Hyvää alkanutta syksyä, vasemmisto-nuoret! Olen uusi pääsihteerinne Antti Kettunen. Alkujaan olen kotoisin Itä-Suo-mesta, jossa olen asunut Outokummus-sa, Juuassa kuin Joensuussakin, mutta sittemmin olen uusimaalaistanut ja asus-telen Keravalla yhdessä puolisoni kanssa. Politiikasta kiinnostuin ala-asteen lopussa poliittisen hip hopin, ennen kaik-kea Avaimen Punaisen tiilen myötä. Sitä ennen olin kuitenkin jo saanut yhdenver-taisen ja kiinnostustani yhteiskuntaan ruokkineen kasvatuksen. Aluksi vaikut-tamiseni suuntautui itsellänikin musiikin tekemiseen ja julkaisin netissä muutamia EP- ja mixtape-tyyppisiä äänitteitä poliit-tista räppiä. Vuonna 2009 aloitin yhteiskunta-politiikan opinnot Itä-Suomen yliopis-tossa ja aloin toimimaan aktiivisemmin vasemmistolaisissa järjestöissä. Olin aktiivisesti mukana nostamassa edusta-jistoryhmäämme merkittäväksi tekijäksi Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnas-sa ja toimin myös valtakunnallisesti Va-semmisto-opiskelijoissa. Puolueen jäsen olen ollut vuodesta 2009, mutta ken-ties henkilökohtaisen vaalimenestykseni vuoksi olen löytänyt paikkani juuri järjes-tötoimijana. Politiikan tekemisen ohella ehdin opiskella myös teoriaa yhteiskunnan toi-mimisesta. Koen, että minulla on hyvä ko-konaiskäsitys yhteiskunnassa meneillään olevista muutoksista, jotka läpileikkaavat kaikkea työelämästä koulutukseen ja su-kupuolijärjestelmiin. Nyt 25-vuotiaana olenkin onnellinen

päästessäni tekemään töitä järjestöistä rakkaimmassa. Henkilökohtaisena tavoit-teenani on viedä järjestön liittokokouk-sessa hyväksytty strategia käytäntöön toiminnan kaikilla tasoilla ja sitä kautta kohentaa Vasemmistonuorten taloutta, aktiivien hyvinvointia ja mahdollistaa va-semmistolaisen hegemonian rakentumi-nen. Vasemmistonuorissa syksy on uu-denlaisen politiikan rakentamisen aikaa. Takana ovat hyvähenkinen liittokokous, nuorten kannalta menestyksekkäät eduskuntavaalit ja onnistuneet 70-vuo-tisjuhlat. Syksyllä alkaa liittokokousaloit-teiden toimeenpano esimerkiksi femi-nistisen kampanjan suunnittelun myötä. Myös uudet jaostot ja työryhmät aloit-tavat toimintansa ja tuovat uutta virtaa Vasemmistonuorten poliittiseen ja jär-jestölliseen toimintaan. Vasemmistonuoret on mukana myös Bussilla Pariisiin -ilmastokampan-jassa, joka mahdollistaa ainutlaatuisen mielenosoitusmatkan Pariisin ilmastoko-koukseen. Lisäksi paikallisjärjestöissä on meneillään monia kiinnostavia projekteja, halusitpa sitten auttaa pakolaisia tai kat-soa yhteiskunnallisia elokuvia porukalla. Kannustankin kaikkia tutustumaan Vasemmistonuorten erilaisiin toimin-tamuotoihin ja valitsemaan mieleisen tapansa lähteä mukaan järjestön kasva-vaan toimintaan.

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.

Kuka on uusi pääsihteerinne?

AN

TTI

49

KESKUSTOIMISTO

Hämeentie 29, 6.Krs, 00500 Helsinki, 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi

Keskustoimisto on avoinna maanantaista torstaihin kello 10–15.

Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi, 040 5454 753, anni@vasemmistonuoret.fi

Pääsihteeri Antti Kettunen, 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi

Järjestö- ja koulutussihteeri Aino Sirén, 040 753 4784, aino@vasemmistonuoret.fi

Tiedottaja Niko Peltokangas, 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi

Talouspäällikkö Pirkko Holappa, 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

Toimistosihteeri Matias Heikola, 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

Palestiina-koordinaattori Laura Kumpuniemi, 050 350 1101, laura@vasemmistonuoret.fi

YHTEYSTIEDOT

PIIRIJÄRJESTÖT

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Päijänteentie 35, 00510 Helsinki, puheenjohtaja Jasu Setälä, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

Hämeen Vasemmistonuoret, Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere, puheenjohtaja Vilja Lumme, lumme2@hotmail.com, toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi

Itä-Suomen Vasemmistonuoret, Koulukatu 39 A 36, 80100 Joensuu, puheenjohtaja Toni Mäkinen, 040 507 9861, järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 202 3911, ita@vasemmistonuoret.fi

Keski-Suomen Vasemmistonuoret, Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä, puheenjohtaja Henri Närhi, 040 7460 857, piirisihteeri Veera Planting, 044 347 7235, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

Lapin Vasemmistonuoret, Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi, puheenjohtaja Jussi Öman, 040 731 4145, piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 700 0219, lappi@vasemmistonuoret.fi

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret, Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu, puheenjohtaja Iinamaija Sala, piirisihteeri Eemi Koskela, 0400 632 540, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi

Satakunnan Vasemmistonuoret: Maaherrankatu 28, 28100 Pori, puheenjohtaja Jasmin Kopra, 0400 880 475, piirisihteeri Joni Kalliomäki, 044 9664 878, satakunta@vasemmistonuoret.fi

Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret, Hakakatu 12, 20540 Turku, puheenjohtaja Saska Heino, 040 503 2524, piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

vasemmistonuoret.fi

N E T T I S I V U T UUDISTUIVAT

50

Sivutiet ovat kuoppaisessa kunnossa ja maasturin kyydissä tulee paha olo. Aamu on kylmä, mutta itikoita riittää silti. Kolmisenkymmentä kilometriä Lieksasta Joensuuhun päin on Paate-ri, Eeva ja Paavo Ryynäsen taiteilija-koti, jossa kulttuuria riittäisi varmasti yhdeksi päiväksi. Pohjoissavolainen Eeva Ryynänen pääsi aikoinaan opis-kelemaan Suomen Taideakatemian kouluun ja oli ainakin valokuvista pää-

Villi itäTEKSTI & KUVAT Sonja Ylisiurua

Sonja Ylisiurua kesämatkaili Suomen Hostellijärjestön järjestöreis-saajana Itä-Suomessa. Matka vei vasemmistonuoren testaamaan hostellipalveluja Lieksasta Joensuun kautta Savonlinnaan.

51

tellen ryhmänsä ainoa naisopiskelija. Edesmenneen taiteilijan elämäntyötä katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miten suuri intohimo ihmisellä on voinut olla veistämiseen. Elämänsä aikana Ryynä-nen ehti tehdä yli 500 veistosta, joista osa on viety ulkomaille. Ehdottomasti näyttävin työ on vuonna 1991 valmis-tunut Paaterin kirkko, joka vetää vertoja Helsingin Temppeliaukion kirkolle. Maasturi jättää minut Lieksanjoen rannalle, Timitran Linnaan. Vanha rajavartiolaitoksen valtakunnallinen koulutuskeskus on uudelleensisustettu funkkis-hostelliksi. Pääsen välillä huo-neeseen lataamaan akkuja – omaani ja kameran. Myöhemmin paikan isäntä Franz Betcke vie minut esittelykierrokselle Timitran Linnaan ja sen pihapiiriin. Ulkoa löytyy rantasaunaa ja terassia. Osassa rakennuksista on kuulemma puupellettilämmitys. Betcken puheessa vilisevät laajennussuunnitelmat, suo-malainen design ja ekologisuus. Aamu koittaa aurinkoisempana kuin edellinen. Timitrassa olisi tar-jolla aamiaista, mutta se on minulle liian aikaista. Teekupillisen voimalla nautin kesäisestä säästä ja löydän tieni Lieksan Leipomoon. Edullinen ruo-ka on herkullista ja auringossa kelpaa istuskella. Pyydän viereisessä pöydässä istuvaa nappaamaan minusta kuvan, ja huomaan pian keskustelevani Lieksassa asuvan tanskalaisrouvan kanssa. Rouva näyttää puhelimestaan ku-via edelliskesän Roskilde-festivaaleilta. Pienen hetken voin kuvitella olevani jossain päin Keski-Eurooppaa. Teras-sille istahtavien mummojen "mie, sie, tokkiinsa karjalanpiirakoeta" -puhelu vetää minut takaisin Pohjois-Karjalaan. On aika lähteä bussiin kohti Joensuuta ja Savonlinnaa.

MAINETTAAN PIENEMPI SAVONLINNA

Jos haluaa matkustaa joukkoliikennettä käyttäen Lieksasta Savonlinnaan, on välissä odoteltava Joensuussa. Bussi-matka Savonlinnaan on pitkä. Saavun keskelle oopperajuhlia huonosti varus-tautuneena. Olen kaupungissa toista kertaa elämässäni, eikä minulla ole karttaa. Puhelimestakin on akku lopus-sa. Ensimmäiset tapaamani ihmiset sol-kottavat sujuvasti ainoastaan venäjää. Kun vihdoin tapaan paikallisia suomenkielisiä, kesähotelli Vuorinlin-na ei sano heille mitään. Onneksi muis-tan sen sijaitsevan Kasinonsaaressa, ja

ystävälliset ihmiset tarjoutuvat opasta-maan minut saareen. Kasinonsaareen pääsee jalkaisin tunnelmallista kävelysiltaa pitkin. Ma-joitun kahden hengen huoneessa, jos-sa on jaetut keittiö- ja kylpyhuonetilat toisen huoneen kanssa. Harmittelen myöhäistä saapumistani, sillä en ehdi käyttää Spahotel Casinon puolella si-jaitsevaa sauna- ja allasosastoa. Rojahdan tyytyväisenä sängylle lepäämään, mutta en ehdi maata kah-ta minuuttia, kun huoneiston ovi käy. Kämppäkaverini ovat rouvashenkilöitä, joita entisinä savonlinnalaisina ovat tietenkin nauttimassa oopperajuhlista. Toisella kuuluu olevan sukulainenkin esiintymässä. Kysellessäni mahdolli-suutta päästä katsomaan jotain seu-raavan päivän näytöstä he suosittelevat hankkimaan tässä vaiheessa jo ensi vuoden lippuja. Aamulla herään myöhään, jätän rinkan säilytykseen ja lähden nautti-maan aamiaista, joka tarjoillaan piha-piirissä sijaitsevalla Vanhalla Kasinolla. Vietän pitkän ja laiskan aamun närpien eri ruokalajeja Vanhan Kasinon teras-silla. Kasinonsaaresta lähdettyäni tup-sahdan suoraan torille. Pari taitavaa katusoittajaa tunnelmoi haitarilla ja viululla. Tori on aivan liian pieni ver-rattuna sinne pakkautuneeseen ryysik-seen. Keskusta on muutenkin pienem-pi kuin kuvittelin – ehkä oopperajuhlat ja kaupungin nimi saavat luulemaan paikkakuntaa suuremmaksi. Ihmismassan läpi luoviessani huo-maan monen kojun myyvän kaikenlais-ta norpparoinaa. Voisinkohan bongata oikeita norppia? Niin kätevästi käykin, että luovittuani torin läpi saavun ristei-lyalusten rantaan. Eräs laivoista on juu-ri lähdössä tunnin risteilylle, ja hetken mielijohteesta hyppään kyytiin. Laiva kulkee ympäri Savonlinnan keskussaaren. Nauhoitettu selostus pyörii suomeksi, ruotsiksi, englannik-si ja venäjäksi. Mieleen jäävät tari-nat Savonlinnan perustajasta Pietari Brahesta, vanhasta mestauspaikasta Hirsipuunsaarella ja unahalaisista sai-maannorpista. Harmikseni en vain näe yhtään norppaa. Risteilyn jälkeen jatkan jalkapa-tikassa Olavinlinnaa kohti. Matkalla satun huomaamaan keltaisen riksatak-sin, joka kuljettelee ihmisiä lähiympä-ristössä ja ottaa vastaan vapaaehtoisia maksuja. Päätän säästää jalkojani ja pyytää kesätyötään tekevää kuljettajaa kärräämään minut Olavinlinnaa koh-

Seitsemää veljestä Hiidenkivellä kuvaava patsas vei

Eeva Ryynäsen Ateneumiin.

Timitra Hostellin ystävällinen vastaanotto.

Lieksa on aikamoinen villi itä.

Pieni pala Keski-Eurooppaa leipomon kahvilassa.

52

ti. Matkan aikana paikallinen kuski vinkkaa vierailemaan Savonlinnassa vähemmän turistien suosimana aikana. Opastettu kierros linnassa on tupa-ten täynnä ja turistiryhmät törmäilevät toisiinsa ahtaissa käytävissä. 1400-lu-vulla perustetun linnan sisäpihalla on menossa oopperajuhlien kenraalihar-joitukset. Opas pyytää hiljaisuutta kul-kiessamme pihan muureilla ja kertoo, että oopperalaulaja Aino Ackté järjesti 1800-luvulla tyhjilleen jääneen linnan ensimmäiset oopperajuhlat vuonna 1912. Illan viiletessä päätän vielä tarkis-taa bussien lähtöajan. Suuren kaupun-gin leima on taas hämännyt; viimei-nen bussi Savonlinnasta on lähtenyt kolmelta iltapäivällä. Juna-asemalla paljastuu, ettei koko kaupungista mene junia kuin Parikkalaan. Paikalle tup-sahtaa samassa tilanteessa oleva mies ja yritämme yhdessä keksiä poispääsyä. Löydän kimppakyydin, ja jätän miekko-sen liftaamaan omaan suuntaansa. Autossa istuessani suunnittelen jo palaavani Savonlinnaan joskus uudes-taan – oopperajuhlien ulkopuolella. Riksakuskin vinkkaama Olavinpäivä, jota vietetään heinäkuun lopulla, voisi olla näkemisen arvoinen juhla.

Pysähdys Joensuun torilla.

Savonlinnan museolaivat on kerätty

samaan laituriin.

Riksa säästää turistin jalkoja.

Olavinlinnan käytävillä voi kuulla ooppera-

harjoituksia.

Järjestöreissaaja venäläisen nuorenparin

ikuistamana Olavinlinnan pihalla.

53

vien tajuntoja urakalla. Se toimii ni-mittäin kananmunan korvikkeena kai-kenlaisessa ruoanlaitossa ja leivonnassa. Tölkkipapujen vedellä syntyy kuohkeita kakkuja ja kiiltäviä kuor-rutteita, ilmavaa moussea ja herkku-jätskiä, täydellistä marenkia ja notkeaa majoneesia. Aquafaballa saat kasvispih-vit pysymään kasassa ja hyydytät maka-ronilaatikon. Sovelluksia on kehitetty tukuittain ja innokkaat kotikokit keksi-vät koko ajan lisää.

Munaton munakas

tölkkivedelläAquafaban ansiosta munat voi jättää kanoille ja kokkailla täysin vegaanisen version munakkaasta.

Tiedäthän sen niljakkaan nesteen, jos-sa säilykepavut köllivät? Sen, jota olet todennäköisesti kipannut litratolkulla viemäriin elämäsi aikana? Se neste on maagista jumalten nektaria! Aquafaba eli papuvesi on viime aikoina laajentanut munatta kokkaile-

Munaton munakas1 1/4 dl gram- eli kikhernejauhoaneste yhdestä kikhernetölkistä (muutkin pavut passaa)1 tl (savu)paprikajauhetta1 tl kurkumaa1 tl juustokuminaasuolaa & pippuria(oliivi) öljyä paistamiseen

Täytteeksi esimerkiksi muutama her-kusieni viipaleina, kevyesti paistettuna muutama aurinkokuivattu tomaatti kuutioituna kourallinen tuoretta pi-naattia

1. Valuta aquafaba kikhernetölkistä siivilän läpi kulhoon. Vatkaa nestettä sähkövatkaimella muutama minuutti kunnes neste on muuttanut muotoaan ja muistuttaa erehdyttävästi vaahdoksi vatkattuja munanvalkuaisia.

2. Sekoita mausteet gramjauhon jouk-koon. Lisää jauhot vähän kerrallaan vaahdon sekaan. Massa menettää tässä kohtaa osan kuohkeudestaan, mutta se ei ole vaarallista.

3. Kuumenna pannussa tilkka öljyä. Kaada munaton munakastaikina pan-nuun. Anna munakkaa kypsyä hissuk-siin keskilämmöllä. Lisää täytteet mu-nattomaan munakkaaseen kun pinta on vielä hieman hyllyvä. Käännä mu-nakas esim. lautasta apuna käyttäen ja paista vielä hetki toiseltakin puolelta.

4. Ihaile kättesi työtä ja herkuttele!

TEKSTI Veera Repo | KUVA Pyry Urhonen

54

Takana on nyt varmaan Suomen vihaisin kesä, se kesä, kun niille, jotka jaksavat lu-kea merkkejä, tuli selväksi yhteiskunnan rakoilu. Rasistinen väkivalta lisääntyy, uusnatsien väkivalta lisääntyy, laajoja mielenosoituksia ja sääkin oli huono. Ilmiselvästi suomalainen yhteiskunta on epäonnistunut. Se on epäonnistunut siinä, miten väkivalta ja syrjiminen koe-taan luonnolliseksi osaksi maahanmuut-tajien arkea, siinä miten uusnatsiliike saa toimia vapaasti ja siinä miten hallitus-puolue saa julkaista vihollislistoja medi-an tätä kyseenalaistamatta. Työttömyys kasvaa, leikkauksia on luvassa, köyhyys lisääntyy, hallitus ei osaa tehdä mitään, koska sitä johtaa toistaitoisimmat poliiti-kot sitten kansanvaltuuskunnan päivien. Uusnatsien väkivalta kohdistuu en-nen kaikkea maahanmuuttajiin ja niihin, jotka koetaan viholliseksi. Vihollinen voi olla esimerkiksi minä, sangen lainkuuliai-nen kansalainen, julkifeministinen nuo-risopolitiikko, journalisti, joka kirjoittaa kriittisesti persuista tai lakimies jostain päin itä-Suomea. Ollaan siinä pisteessä, missä uusnatsit voivat partioida erinäis-ten kaupunkien kaduilla, tarkoituksenaan harjoittaa väkivaltaa ja ennen kaikkea viestittää vihollisille, kenelle kadut kuuluu. Tietenkin tapahtuu vastareaktio, koska reaktiolle on aina vastareaktio. Sitä reaktiota kutsutaan antifasismiksi, joka ottaa monia muotoja. Yksi näistä on se, että nuoret kundit ja gimmat lähtee kaupungin kaduille etsimään uusnatseja,

joita vetää turpaan. Suurin osa vastare-aktiosta on kuitenkin tätä rauhanomai-sempaa liikehdintää niinkuin nuo Meillä on unelma -mielenosoitukset. Tässä kohtaa seuraa vastareaktion vastareaktio, eli taikinanaamaiset kes-ki-ikäiset liberaalit huutavat suu vaah-dossa ääriliikkeistä (ja sivuuttavat ne natsit kokonaan) ja siitä, miten tällaiset asiat pitäisi jättää poliisille, koska polii-silla on väkivallan monopoli. Ehkä niiden maailmassa. Jo se, että Suomessa antifasistit käyttää väkivaltaa, todistaa yhteiskunna olevan epäonnistunut. Liberaalia ei kiin-nosta uhkailun uhrien kertomuksen siitä, miten poliisi ei tutki uhkailuja, liberaalia ei kiinnosta maahanmuuttajan oveen laitettu pistoolimaalitaulu. Liberaalia kiin-nostaa lähinnä kuplassa eläminen, koska hänen osaltaan yhteiskunta vielä toimii, asuntolainan korkojakin voi vähentää ve-roissa ja paikallispolitiikassa saa puhua pyöräilyteistä. Se ei ole todellisuus. Tietenkään liberaalin uikuttamisella ei ole suurtakaan merkitystä, koska hän ei koskaan tule tekemään mitään min-kään eteen: ne, jotka päättävät lähteä kaduille tappelemaan, tekevät sen joka tapauksessa. Tervetuloa Todellisen aa-vikkoon. Täällä keskiluokan mielipiteillä ei ole merkitystä, vaikka kauheasti haluai-sittekin. Yhteiskunnan epäonnistuminen on todellisuus, jossa merkittävä osa kan-sasta jo elää, vaikka espoolainen taikina-naama sanoisi mitä.

Epäonnistunut yhteiskunta

JU

SS

I

55

LIBEROVASTAUSLÄHETYSTUNNUS 500355100003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

oik

om

aa

n v

ää

ry

yk

siä

, pu

olu

sta

ma

an s

or

ret

tuj

a, p

ela

sta

ma

an m

aa

ilm

an…

ott

ak

aa m

inu

un p

ikim

mit

en y

hte

ytt

ä a

lle

ra

sti

ma

ni v

aih

toeh

do

n m

erk

eis

sä.

ky

llä, o

len k

iinn

os

tun

ut JÄSENEKSI

TILAUS

TIETOA

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku.En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ...........................................................................................................................................................................................................................................

Lähiosoite ..............................................................................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka ......................................................................................................................................................................................

Puhelinnumero ...................................................................................................................................................................................................................

Sähköposti............................................................................................................

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus .........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

Haluamani tilaajalahja:(sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014)Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Liityn sähköpostilistalle.

56